(1)

Komission 4 päivänä lokakuuta 2011 antamalla täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 988/2011 (2) myönnettiin ensimmäistä kertaa poikkeus neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 13 artiklan 1 kohdasta 31 päivään maaliskuuta 2014 saakka siltä osin kuin on kyse sovellettavasta vähimmäisetäisyydestä rannikolta ja veden vähimmäissyvyydestä kalastettaessa kuultotokkoa (Aphia minuta) alukselta vedettävillä nuotilla tietyillä Italian aluevesillä (Toscana ja Liguria). Kyseisen poikkeuksen voimassaoloaikaa jatkettiin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/2407 (3), jonka voimassaolo päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2018. Poikkeuksen voimassaoloaikaa jatkettiin edelleen komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2018/1634 (4), jonka voimassaolo päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2021.

(2)

Komissio vastaanotti 10 päivänä maaliskuuta 2021 Italialta pyynnön kyseisen poikkeuksen jatkamisesta kalastettaessa alukselta vedettävillä nuotilla kuultotokkoa (Aphia minuta) sen aluevesillä Toscanan ja Ligurian alueella.

(3)

Italia toimitti ajantasaiset tieteelliset ja tekniset perustelut poikkeuksen uusimiselle.

(4)

Italia hyväksyi asetuksella (5) hoitosuunnitelman 14 päivänä lokakuuta 2021 asetuksen (EY) N:o 1967/2006 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jäljempänä ’Italian hoitosuunnitelma’.

(5)

Pyyntö koskee kalastustoimintaa, jolle Italia on jo myöntänyt luvan, ja aluksia, joilla on kyseisen kalastuksen osalta kirjattuja saaliita yli viiden vuoden ajalta ja jotka noudattavat toiminnassaan Italian hoitosuunnitelmaa, joka hyväksyttiin asetuksen (EY) N:o 1967/2006 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti 14 päivänä lokakuuta 2021, jäljempänä ’hoitosuunnitelma’.

(6)

Pyyntö koskee 117:ää alusta, joiden suurin pituus on enintään 14 metriä ja joiden kokonaispyyntiponnistus on 5 886,9 kilowattia, ja hoitosuunnitelmassa taataan, ettei pyyntiponnistus kasva tulevaisuudessa, kuten asetuksen (EY) N:o 1967/2006 13 artiklan 9 kohdassa edellytetään.

(7)

Nämä alukset sisältyvät luetteloon, joka on ilmoitettu komissiolle asetuksen (EY) N:o 1967/2006 13 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

(8)

Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) arvioi Italian pyynnön kyseisen poikkeuksen jatkamisesta ja siihen liittyvän hoitosuunnitelman luonnoksen 22–26 päivänä maaliskuuta 2021 pidetyssä täysistunnossaan. (6)

(9)

STECF:n yleisarvio hoitosuunnitelmasta on myönteinen, ja hoitosuunnitelman luonnos sisältää pyyntöä tukevat pääkohdat. Biologiaa ja ekologiaa sekä laivastoa ja pyyntiponnistusta koskevat tiedot on esitetty hyvin. Italiaa pyydettiin tarkastelemaan muutamia seikkoja, jotka edellyttivät lisäselvennystä kalastustoimien sijainnista, suojatoimenpiteiden kynnystasosta ja hoitoratkaisujen ajoituksesta. Jotta näihin seikkoihin voitaisiin puuttua asianmukaisesti, Italian viranomaiset sitoutuivat toimittamaan tarvittavat lisätiedot. Italian pyytämä poikkeus täyttää asetuksen (EY) N:o 1967/2006 13 artiklan 5 ja 9 kohdassa säädetyt edellytykset.

(10)

Italian pyyntö kyseisen poikkeuksen jatkamisesta vaikuttaa rajoitettuun määrään aluksia. Asiaan liittyy myös tiettyjä maantieteellisiä rajoitteita, koska sekä mannerjalustan kapeus että kohdelajin alueellinen levinneisyys rajoittavat pyyntialueen kokoa.

(11)

Kalastus ei ole mahdollista millään muilla pyydyksillä, sillä ainoastaan alukselta vedettävillä nuotilla on tämän tyyppisen kalastuksen harjoittamiseen tarvittavat tekniset ominaisuudet.

(12)

Kuten johdanto-osan 9 kappaleessa mainitaan, STECF pyysi lisätietoja kalastustoimien alueellisesta jakautumisesta suhteessa meriheinän levinneisyysalueeseen. Italia on toimittanut kyseiset lisätiedot, joissa vahvistetaan, etteivät kalastusalueet ja Posidonia-kasvustot sijaitse samassa paikassa. Merenpohjaan kohdistuvien vaikutusten osalta on lisäksi huomattava, että kalastuskauden aikainen aluksilla suoritettava tarkkailu on osoittanut, että aluksilta vedettävät nuotat toimivat tehokkaasti ainoastaan puhtaan, hiekasta tai mudasta koostuvan merenpohjan yläpuolella. Edellä mainittujen seikkojen perusteella on pääteltävissä, että alukselta vedettävillä nuotilla tapahtuvalla kalastuksella ei ole merkittävää vaikutusta suojeltaviin luontotyyppeihin ja se on hyvin valikoivaa, koska nuottia vedetään vesimassassa eivätkä ne koske merenpohjaan; aineksen kertyminen merenpohjasta nuottaan vahingoittaisi kohdelajia ja kalastettavan lajin valikoiminen kävisi käytännöllisesti katsoen mahdottomaksi lajin hyvin pienen koon vuoksi.

(13)

Kyseinen kalastustoiminta täyttää asetuksen (EY) N:o 1967/2006 4 artiklan vaatimukset, koska hoitosuunnitelmassa nimenomaisesti kielletään kalastaminen suojeltavien luontotyyppien yläpuolella.

(14)

Kyseinen kalastustoiminta ei häiritse muiden pyydysten käyttöä, kun kyseessä ovat muut pyydykset kuin troolit, nuotat ja vastaavat vedettävät verkot.

(15)

Kalastuksella ei myöskään ole merkittävää vaikutusta meriympäristöön, sillä alukselta vedettävät nuotat ovat hyvin valikoivia pyydyksiä eivätkä ne koske merenpohjaan.

(16)

Asetuksen (EY) N:o 1967/2006 8 artiklan 1 kohdan h alakohdan, sellaisena kuin se on korvattuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1241 (7) 8 artiklan 1 kohdalla ja liitteessä IX olevan B osan I jaksolla, vaatimuksia ei sovelleta, koska ne koskevat troolareita.

(17)

Italia antoi luvan poiketa asetuksen (EY) N:o 1967/2006 9 artiklassa vahvistetusta pienimmästä sallitusta silmäkoosta kyseisen asetuksen 9 artiklan 7 kohdan vaatimusten täyttymisen perusteella. Se otti tässä yhteydessä huomioon kyseisen kalastuksen erittäin valikoivan luonteen, sen vähäisen vaikutuksen meriympäristöön ja sen, että sitä eivät koske asetuksen (EY) N:o 1967/2006 4 artiklan 5 kohdan säännökset.

(18)

Vaikka asetuksen (EY) N:o 1967/2006 9 artikla kumottiin asetuksella (EU) 2019/1241, uuden asetuksen liitteessä IX olevan B osan 4 kohdassa sallitaan pienintä sallittua silmäkokoa koskevien poikkeuksien soveltamisen jatkaminen, jos tietyt uuden asetuksen 15 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Edellytyksenä on, että poikkeukset olivat voimassa 14 päivänä elokuuta 2019, ne eivät heikennä valikoivuusvaatimuksia eivätkä etenkään lisää nuorten yksilöiden saalismääriä, ja niillä pyritään saavuttamaan mainitun asetuksen 3 ja 4 kohdassa asetetut tavoitteet ja päämäärät. Pyyntö poikkeuksen jatkamisesta täyttää edellä mainitut edellytykset.

(19)

Kyseistä kalastusta harjoitetaan hyvin lähellä rannikkoa, matalissa vesissä kolmen meripeninkulman päähän rannikosta ulottuvalla alueella, eikä se siten häiritse muiden alusten toimia.

(20)

Alukselta vedettävien nuottien toimintaa säännellään hoitosuunnitelmassa, jotta voidaan varmistaa, että asetuksen (EU) 2019/1241 liitteessä IX mainittujen lajien saaliit ovat hyvin vähäiset. Lisäksi Italian hoitosuunnitelman 6 kohdan mukaan kuultotokkoa (Aphia minuta) saa vuosittain kalastaa ainoastaan 1 päivästä marraskuuta 31 päivään maaliskuuta ja kukin alus saa kalastaa enintään 60 päivää kullakin kalastuskaudella.

(21)

Alukselta vedettävät nuotat ovat erittäin valikoivia, eikä niillä pyydetä pääjalkaisia.

(22)

Hoitosuunnitelma sisältää kalastustoiminnan valvontatoimia, joista säädetään asetuksen (EY) N:o 1967/2006 13 artiklan 9 kohdan kolmannessa alakohdassa.

(23)

Kyseinen kalastustoiminta täyttää neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (8) 14 artiklan vaatimukset.

(24)

Pyydetty poikkeuksen voimassaolon jatkaminen olisi sen vuoksi myönnettävä kolmeksi vuodeksi.

(25)

Italian olisi raportoitava komissiolle hyvissä ajoin ja Italian hoitosuunnitelmaan sisältyvän valvontasuunnitelman mukaisesti.

(26)

Poikkeuksen olisi oltava kestoltaan rajoitettu, jotta voidaan toteuttaa nopeasti asianmukaiset korjaavat hoitotoimenpiteet, jos komissiolle toimitettavasta raportista käy ilmi, että hyödynnettävän kannan suojelutilanne on heikko, ja samalla on mahdollista vahvistaa tieteellistä pohjaa hoitosuunnitelman parantamiseksi.

(27)

Koska täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2018/1634 myönnetyn poikkeuksen voimassaolo päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2021, ja vuosittainen kalastuskausi alkaa 1 päivänä marraskuuta, tätä asetusta olisi oikeudellisen jatkuvuuden varmistamiseksi sovellettava 1 päivästä marraskuuta 2021.

(28)

Oikeusvarmuuden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan kiireellisesti.

(29)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastus- ja vesiviljelyalan komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, Japanista, Korean tasavallasta, Venäjän federaatiosta ja Amerikan yhdysvalloista peräisin olevien piiseosteisesta sähköteknisestä teräksestä valmistettujen raesuunnattujen levyvalmisteiden, jäljempänä ’GOES-tuotteet’, tuontiin sovelletaan komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2022/58 (2) käyttöön otettua lopullista polkumyyntitullia.

(2)

Amerikan yhdysvalloissa, jäljempänä ’Yhdysvallat’, sijaitseva yritys AK Steel Corporation, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, jonka Taric (3)-lisäkoodi on C044 ja jonka unioniin suuntautuvaan GOES-tuotteiden vientiin sovelletaan 22 prosentin suuruista polkumyynnin vastaista arvotullia, ilmoitti 7 päivänä heinäkuuta 2021 komissiolle muuttaneensa nimensä muotoon ”Cleveland-Cliffs Steel Corporation” ja, että sen kotipaikka on Ohiossa, Yhdysvalloissa.

(3)

Yritys pyysi komissiota vahvistamaan, että nimenmuutos ei vaikuta sen oikeuteen hyötyä yksilöllisestä polkumyyntitullista, jota siihen sovellettiin sen aiemmalla nimellä.

(4)

Komissio pyysi yritystä vastaamaan kyselylomakkeeseen, joka toimitettiin 20 päivänä elokuuta 2021. Lisäselvennyksiä toimitettiin 3 päivänä tammikuuta 2022.

(5)

Komissio totesi toimitettuja tietoja tarkasteltuaan, että nimenmuutos oli asiaankuuluvien viranomaisten asianmukaisesti rekisteröimä eikä aiheuttanut uutta suhdetta muihin yritysryhmiin, joita komissio ei tutkinut.

(6)

Komissio arvioi muun muassa seuraavat pyynnön esittäjän toimittamat täydentävät asiakirjat: muutosta koskeva todistus, yrityksen rekisteröintitodistukset ja tarkastetut tilinpäätökset. Unionin tuotannonalaa kuultiin pyynnön osalta, mutta se ei esittänyt huomautuksia.

(7)

Nimenmuutos ei näin ollen vaikuta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/58 päätelmiin eikä eritoten yritykseen sovellettavaan polkumyynnin vastaiseen arvotulliin.

(8)

Nimenmuutoksen olisi tultava voimaan päivänä, jona yritys ilmoitti komissiolle muuttaneensa nimensä (ks. johdanto-osan 2 kappale).

(9)

Ottaen huomioon edellisissä kappaleissa esitetyt seikat komissio katsoi aiheelliseksi muuttaa täytäntöönpanoasetusta (EU) 2022/58, jotta siinä otettaisiin huomioon yrityksen, jolle oli aiemmin osoitettu Taric-lisäkoodi C044, muuttunut nimi.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Yhdistynyt kuningaskunta myönsi 17 päivänä kesäkuuta 2013 kansallisen luvan biosidivalmisteelle Physalys Expresse (tällä hetkellä saatettuna markkinoille kauppanimellä Protect home express) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY mukaisesti (2). Ranska tunnusti vastavuoroisesti kyseisen biosidivalmisteen 19 päivänä marraskuuta 2015 (Pat’Appât Souricide Canadien Foudroyant) ja Ruotsi myöhemmin 26 päivänä helmikuuta 2019 (Rodicum Express) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012 mukaisesti, jäljempänä ’biosidivalmiste’. Kyseinen biosidivalmiste on jyrsijämyrkky, joka kuuluu asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteen V mukaisesti valmisteryhmään 14 ja on tarkoitettu käytettäväksi sisätiloissa hiirien torjuntaan esitäytetyissä väärinkäytöltä suojatuissa syöttilaatikoissa ei-ammattikäyttäjien toimesta. Se sisältää hyväksyttyä tehoainetta α-kloraloosia. Nykyinen biosidivalmisteiden luvan haltija on SBM Développement.

(2)

Vuonna 2019 Ranska sai Alankomailta ja Suomelta ilmoituksen siitä, että vuonna 2018 myrkytyskeskukset, lemmikkieläinten omistajat ja eläinlääkäriasemat olivat raportoineet primaaristen ja sekundaaristen myrkytystapausten huomattavasta lisääntymisestä kissoilla ja koirilla, joilla esiintyi α-kloraloosimyrkytyksen oireita. Ranskassa ranskalaiset eläinlääkintäalan myrkytyskeskukset olivat myös raportoineet α-kloraloosin aiheuttamien myrkytysten lisääntymisestä seuraeläimillä vuosina 2017 ja 2018, ja kyseessä olivat pääasiassa koirien primaariset myrkytykset.

(3)

Vuonna 2019 Ruotsi sai eläinlääkäriasemilta tietoja, joiden mukaan α-kloraloosia sisältävät jyrsijämyrkyt olivat aiheuttaneet sekundaarisia myrkytyksiä kissoilla. Ruotsin maatalousyliopiston pieneläinsairaala ilmoitti, että kissojen epäillyistä α-kloraloosimyrkytyksistä tehtyjen raporttien määrä oli kasvanut viime vuosina.

(4)

Ranska muutti 9 päivänä joulukuuta 2019 ja Ruotsi puolestaan 17 päivänä joulukuuta 2019 biosidivalmisteen Pat’Appât Souricide Canadien Foudroyant ja Rodicum Express lupia asetuksen (EU) N:o 528/2012 48 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ottaakseen huomioon koiriin liittyvät primaariset myrkytystapaukset ja kissoihin liittyvät sekundaariset myrkytystapaukset.

(5)

Ranska muutti lupaa siten, että biosidivalmisteeseen vaadittiin lisämerkintöjä, joissa ilmoitetaan selvästi riski ihmisille ja muille kuin torjuttaville organismeille, ja että pakkauksessa ilmoitetaan velvollisuudesta käyttää biosidivalmistetta ainoastaan syöttilaatikoissa.

(6)

Ruotsin kemikaalivirastolle toimitettujen tietojen perusteella Ruotsi muutti valmisteen lupaa siten, että käyttö rajoitettiin koulutetuille ammattikäyttäjille ja siihen lisättiin ehdot, joiden mukaan biosidivalmistetta ei pidä käyttää ympäristöissä, joissa odotetaan olevan kissoja, ja että kuolleet hiiret on kerättävä sen jälkeen, kun biosidivalmistetta on käytetty. Luvan haltija valitti Ruotsin tekemästä muutoksesta, mutta Ruotsin maa- ja ympäristötuomioistuimen päätelmänä oli, että Ruotsin kemikaaliviraston päätös muuttaa α-kloraloosia sisältävien valmisteiden lupaa ja asettaa kyseisiä valmisteita koskeva rajoitus oli perusteltu, joten valitus hylättiin.

(7)

Saksa ja Tanska siirsivät 15 päivänä huhtikuuta 2020 asetuksen (EU) N:o 528/2012 48 artiklan 3 kohdan nojalla koordinointiryhmän käsiteltäväksi vastalauseet, jotka koskivat Ranskan ja Ruotsin tekemiä biosidivalmisteen lupaa koskevia muutoksia.

(8)

Saksan vastalause liittyi Ranskan toteuttamiin toimenpiteisiin, jotka eivät sen näkemyksen mukaan olleet riittäviä. Saksa katsoi, että sekundaarisiin myrkytystapauksiin puuttumiseksi biosidivalmiste olisi rajattava koulutettujen ammattikäyttäjien käyttöön.

(9)

Tanskan vastalause liittyy siihen, että Ruotsi rajoitti biosidivalmisteen ”koulutettujen ammattikäyttäjien” käyttöön. Tanskan mukaan valmisteen rajoittaminen koulutettujen ammattikäyttäjien käyttöön ei ollut perusteltua maan alueella. Tanska ilmoitti, ettei sillä ollut tietoa sekundaaristen myrkytysten esiintymisestä Tanskassa eikä ”koulutettuja ammattikäyttäjiä” ollut määritelty hiirten kemiallisen torjunnan yhteydessä maan kansallisessa lainsäädännössä.

(10)

Koordinointiryhmän sihteeristö pyysi 6 päivänä kesäkuuta 2020 muita asianomaisia jäsenvaltioita ja luvan haltijaa toimittamaan asiasta kirjallisia huomautuksia. Luvan haltija toimitti kirjallisia huomautuksia 30 päivänä kesäkuuta 2020, 6 päivänä heinäkuuta 2020 ja 23 päivänä heinäkuuta 2020. Vastalauseista keskusteltiin koordinointiryhmässä 6 ja 23 päivänä heinäkuuta 2020, ja luvan haltija osallistui keskusteluihin.

(11)

Koska koordinointiryhmässä ei saavutettu yhteisymmärrystä, Ranska siirsi 21 päivänä lokakuuta 2020 ja Ruotsi 7 päivänä elokuuta 2020 ratkaisemattomat vastalauseet komission käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 528/2012 36 artiklan 1 kohdan nojalla ja toimitti komissiolle yksityiskohtaisen selvityksen asiasta, josta jäsenvaltiot eivät olleet päässeet yhteisymmärrykseen, ja niiden erimielisyyden syistä.

(12)

Ranskan ja Ruotsin asetuksen (EU) N:o 528/2012 36 artiklan 1 kohdan nojalla tekemien käsiteltäväksi siirtämisten johdosta Suomen turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) pyysi toukokuussa 2021 Suomen ruokavirastolta ja Suomen eläinlääkäriliitolta lausunnon α-kloraloosivalmisteiden vaikutuksista lemmikkieläimiin ja tarpeesta rajoittaa α-kloraloosivalmisteiden käyttöä. Kyseisessä lausunnossa, jonka Suomi toimitti komissiolle, todettiin, että α-kloraloosia sisältävät biosidivalmisteet aiheuttavat huomattavaa haittaa ja kärsimystä niin lemmikkieläimille kuin luonnonvaraisille eläimille, että Tukesille ja Suomen ruokavirastolle ilmoitettujen lemmikkieläimiä koskevien myrkytysten määrä on merkittävä ja että lupiin asetuksen (EU) N:o 528/2012 37 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan mukaisesti vuonna 2019 tehdyt poikkeukset, joilla biosidivalmisteiden pitäminen kaupan ja käyttö rajattiin ei-ammattikäyttäjien kohdalla ainoastaan esitäytettyihin syöttilaatikoihin ja jotka Suomi oli jo ottanut käyttöön, eivät olleet vähentäneet tapausten määrää riittävästi. Sen vuoksi Suomen ruokavirasto suositteli, että α-kloraloosia sisältävien valmisteiden käyttö ja saatavuus olisi rajoitettava koulutetuille ammattikäyttäjille. Suomi muutti α-kloraloosia sisältävien jyrsijämyrkkyjen lupia asetuksen (EU) N:o 528/2012 48 artiklan 1 kohdan mukaisesti 8 päivänä joulukuuta 2021 niiden rajoittamiseksi ammattikäyttöön.

(13)

Lisäksi Ruotsin kemikaalivirasto sai lisätietoja verinäyteanalyyseista Uppsalan yliopiston eläinsairaalasta, ja niissä vahvistettiin α-kloraloosin esiintyminen myrkytyksen saaneiden eläinten veressä.

(14)

Asetuksen (EU) N:o 528/2012 19 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdan mukaisesti luvan myöntämisen ehtona on, että biosidivalmiste ei itse eikä jäämiensä välityksellä aiheuta eläinten terveyteen suoraan tai epäsuorasti juomaveden, elintarvikkeiden, rehun, ilman tai muiden epäsuorien vaikutusten kautta välittömiä tai myöhemmin ilmeneviä vaikutuksia, joita ei voida hyväksyä.

(15)

Asetuksen (EU) N:o 528/2012 19 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että biosidivalmisteelle voidaan antaa lupa, vaikka 19 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa säädetyt edellytykset eivät kaikilta osin täyty, jos biosidivalmisteen hyväksymättä jättämisestä aiheutuu yhteiskunnalle suhteetonta haittaa verrattuna riskeihin, joita biosidivalmisteen luvassa asetettujen ehtojen mukaisesta käytöstä aiheutuu ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle. Mainitun 19 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetään lisäksi, että kyseisen säännöksen mukaisesti luvan saaneiden biosidivalmisteiden käytössä on toteutettava asianmukaisia riskinhallintatoimia, jotta voidaan varmistaa ihmisten ja ympäristön mahdollisimman vähäinen altistuminen asianomaiselle biosidivalmisteelle. Tämän kohdan mukaisesti luvan saaneiden biosidivalmisteiden käyttö on rajattava jäsenvaltioihin, joissa ensimmäisen alakohdan mukainen edellytys täyttyy.

(16)

Tutkittuaan huolellisesti jäsenvaltioiden sekä biosidivalmisteen luvan haltijan toimittamat tiedot komissio katsoo, ettei kyseinen biosidivalmiste täytä kaikilta osin asetuksen (EU) N:o 528/2012 19 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa vahvistettuja edellytyksiä, kun otetaan huomioon Suomen ruokaviraston ja Suomen eläinlääkäriliiton lausunto sekä Uppsalan yliopiston eläinsairaalan ja Ruotsin eläinlääkäriliiton raportit, joissa todettiin, että kyseisellä biosidivalmisteella on eläinten terveyteen vaikutuksia, joita ei voida hyväksyä, ja vahvistettiin myrkytyksen saaneille eläimille tehtyjen analyysitestien avulla, että α-kloraloosiin liittyviä myrkytystapauksia oli esiintynyt kissoilla huomattava määrä.

(17)

Sen vuoksi kyseiselle biosidivalmisteelle voidaan asetuksen (EU) N:o 528/2012 19 artiklan 5 kohdan mukaisesti antaa lupa vain niissä jäsenvaltioissa, jotka katsovat, että sen hyväksymättä jättämisestä aiheutuu yhteiskunnalle suhteetonta haittaa verrattuna riskeihin, joita biosidivalmisteen luvassa asetettujen ehtojen mukaisesta käytöstä aiheutuu ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle.

(18)

Lisäksi biosidivalmisteen käytössä on asetuksen (EU) N:o 528/2012 19 artiklan 5 kohdan mukaisesti toteutettava asianmukaisia riskinhallintatoimia, jotta voidaan varmistaa eläinten ja ympäristön mahdollisimman vähäinen altistuminen tälle biosidivalmisteelle.

(19)

Tehoaine α-kloraloosi sisällytettiin direktiivin 98/8/EY liitteeseen I käytettäväksi tuotetyyppiin 14 kuuluvissa biosidituotteissa, ja asetuksen (EU) N:o 528/2012 86 artiklan mukaisesti sitä pidetään näin ollen hyväksyttynä mainitun asetuksen nojalla edellyttäen, että kyseisen direktiivin liitteessä I vahvistettuja spesifikaatioita ja edellytyksiä sovelletaan.

(20)

Kemikaalivirastolle toimitettiin 24 päivänä joulukuuta 2019 asetuksen (EU) N:o 528/2012 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti hakemus tehoaineen α-kloraloosi hyväksymisen uusimiseksi. Arvioinnista vastaava Puolan toimivaltainen viranomainen ilmoitti komissiolle 15 päivänä lokakuuta 2020, että se oli päättänyt kyseisen asetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että uusimista koskevan hakemuksen täydellinen arviointi oli tarpeen.

(21)

Näin ollen α-kloraloosin käyttöä valmisteryhmään 14 kuuluvissa biosidivalmisteissa koskevan hyväksynnän voimassaolon oli määrä päättyä hakijasta riippumattomista syistä 30 päivänä kesäkuuta 2021 ennen kuin olisi tehty päätös sen uusimisesta. Sen vuoksi α-kloraloosin hyväksynnän voimassaolon päättymispäivää lykättiin 31 päivään joulukuuta 2023 komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2021/333 (3), jotta hakemus voitaisiin tutkia.

(22)

α-Kloraloosia sisältävien biosidivalmisteiden käytöstä eläimille aiheutuvaa sekundaarisen myrkytyksen riskiä sekä tarvittavia riskinhallintatoimia, joita on sovellettava kyseisen riskin vähentämiseksi hyväksyttävälle tasolle, olisi arvioitava α-kloraloosin hyväksynnän uusimista koskevan hakemuksen arvioinnin yhteydessä, ja jäsenvaltioiden olisi sen jälkeen otettava ne asianmukaisesti huomioon myönnettäessä lupia α-kloraloosia sisältäville biosidivalmisteille.

(23)

Ottaen huomioon edellä esitetyt näkökohdat komissio katsoo, että riskinhallintatoimien, joilla puututaan α-kloraloosia sisältävien biosidivalmisteiden, siinä muodossa kuin ne on saatettu markkinoille, käytöstä aiheutuvien primaaristen ja sekundaaristen myrkytysten riskiin, olisi poikkeuksellisesti – odotettaessa α-kloraloosia koskevan hyväksynnän uusimishakemuksen arvioinnin päätelmiä – riiputtava sekundaaristen myrkytysten esiintymistä koskevista erityisistä olosuhteista ja siitä saatavilla olevasta tieteellisesti validoidusta näytöstä kussakin jäsenvaltiossa. Jotkin jäsenvaltiot voisivat esimerkiksi pitää tarpeellisena rajoittaa α-kloraloosia sisältävien biosidivalmisteiden käytön koulutetuille ammattikäyttäjille, kun taas toiset voisivat katsoa merkintöjä koskevien lisävaatimusten riittävän.

(24)

Komissio antoi 15 päivänä helmikuuta 2022 luvan haltijalle asetuksen (EU) N:o 528/2012 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti mahdollisuuden esittää kirjallisia huomautuksia. Luvan haltija toimitti huomautuksia, jotka komissio otti huomioon.

(25)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän biosidivalmistekomitean lausunnon mukaiset,