(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) määrätään sisämarkkinoiden toteuttamisesta ja järjestelmän perustamisesta kilpailun vääristymisen estämiseksi sisämarkkinoilla. Näiden tavoitteiden saavuttamiseen voidaan myötävaikuttaa ottamalla käyttöön jäsenvaltioille yhteisiä sääntöjä ja käytäntöjä, joiden avulla kehitetään puitteita datan hallinnalle, kunnioittaen samalla täysimääräisesti perusoikeuksia. Tällöin olisi taattava myös unionin avoimen strategisen riippumattomuuden vahvistaminen samalla kun edistetään kansainvälistä datan vapaata liikkuvuutta.

(2)

Digitaaliteknologia on muuttanut taloutta ja yhteiskuntaa viime vuosikymmenen aikana, ja se vaikuttaa kaikkiin toimialoihin ja jokapäiväiseen elämään. Data on kyseisen muutoksen keskiössä, sillä datavetoinen innovointi tuo mittavia hyötyjä sekä unionin kansalaisille että taloudelle esimerkiksi parantamalla ja yksilöllistämällä lääketiedettä, tarjoamalla uusia liikkuvuusratkaisuja ja edistämällä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 annettua komission tiedonantoa. Jotta datavetoinen talous olisi osallistava kaikille unionin kansalaisille, on kiinnitettävä erityistä huomiota digitaalisen kuilun kaventamiseen ja siihen, että lisätään naisten osallistumista datatalouteen, sekä huipputason eurooppalaisen asiantuntemuksen edistämiseen teknologia-alalla. Datatalous on rakennettava siten, että mahdollistetaan yritysten, erityisesti komission suosituksen 2003/361/EY (3) liitteessä määriteltyjen mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) samoin kuin startup-yritysten, menestyminen varmistamalla dataan pääsyn puolueettomuus ja datan siirrettävyys ja yhteentoimivuus ja välttäen lukkiutumisvaikutuksia. Komissio kuvaili Euroopan datastrategiasta 19 päivänä helmikuuta 2020 antamassaan tiedonannossa, jäljempänä ’Euroopan datastrategia’, visiota yhteisestä eurooppalaisesta data-avaruudesta eli datan sisämarkkinoista, joilla dataa voitaisiin käyttää sovellettavan lainsäädännön mukaisesti riippumatta sen fyysisestä säilytyspaikasta unionissa; eurooppalainen data-avaruus voisi muun muassa olla ratkaisevan tärkeä tekoälyteknologioiden nopeassa kehittämisessä.

Komissio ilmoitti samassa yhteydessä tavoitteeksi myös vapaat ja turvalliset datavirrat unionin ja kolmansien maiden välillä, jollei yleistä turvallisuutta, yleistä järjestystä ja muita unionin oikeutettuja poliittisia tavoitteita koskevista poikkeuksista ja rajoituksista kansainvälisten velvoitteiden, perusoikeudet mukaan luettuina, mukaisesti muuta johdu. Jotta visio voisi toteutua käytännössä, komissio ehdotti, että perustetaan toimialakohtaisia yhteisiä eurooppalaisia data-avaruuksia datan jakamiseksi ja yhdistämiseksi. Kuten Euroopan datastrategiassa ehdotetaan, tällaiset yhteiset eurooppalaiset data-avaruudet voisivat koskea esimerkiksi terveyttä, liikkuvuutta, valmistusteollisuutta, finanssipalveluja, energiaa tai maataloutta taikka kyseisten alojen yhdistelmiä, esimerkiksi energiaa ja ilmastoa, sekä teemakohtaisia alueita, kuten Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, tai niihin voi sisältyä julkishallinnon tai osaamisen eurooppalaisia data-avaruuksia. Datan olisi yhteisissä eurooppalaisissa data-avaruuksissa oltava löydettävissä, saavutettavissa, yhteentoimivaa ja uudelleenkäytettävissä, jäljempänä ’FAIR-dataperiaatteet’, samalla kun varmistetaan kyberturvallisuuden korkea taso. Kun datatalouden toimintaedellytykset ovat tasapuoliset, yritykset kilpailevat palvelujen laadulla eivätkä hallitsemansa datan määrällä. Datatalouden tasapuolisten toimintaedellytysten suunnittelua, luomista ja ylläpitoa varten tarvitaan vakaa hallinto, jossa yhteisen eurooppalaisen data-avaruuden asiaankuuluvien sidosryhmien on oltava osallisina ja edustettuina.

(3)

On tarpeen parantaa datan jakamisen edellytyksiä sisämarkkinoilla luomalla yhdenmukaiset puitteet datan vaihtamiselle ja vahvistamalla tietyt datan hallintaa koskevat perusvaatimukset kiinnittäen erityistä huomiota jäsenvaltioiden välisen yhteistyön helpottamiseen. Tällä asetuksella olisi pyrittävä kehittämään edelleen rajattomia digitaalisia sisämarkkinoita sekä ihmiskeskeistä, luotettavaa ja turvallista datayhteiskuntaa ja -taloutta. Alakohtaisella unionin oikeudella voidaan kehittää, mukauttaa sekä ehdottaa uusia ja täydentäviä elementtejä alan erityispiirteiden mukaan. Tällaista alakohtaista unionin oikeutta on esimerkiksi eurooppalaista terveysdata-avaruutta ja ajoneuvodatan saatavuutta koskeva suunnitteilla oleva unionin oikeus. Lisäksi tiettyjä talouden aloja säännellään jo nyt alakohtaisella unionin oikeudella, johon sisältyy sääntöjä datan jakamisesta tai dataan pääsystä yli rajojen tai unionin laajuisesti, esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/24/EU (4) eurooppalaisen terveysdata-avaruuden yhteydessä, sekä asiaa koskevat liikennesäädökset, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EU) 2019/1239 (5) ja (EU) 2020/1056 (6) ja direktiivi 2010/40/EU (7), eurooppalaisen liikkuvuusdata-avaruuden yhteydessä.

Tämä asetus ei sen vuoksi saisi vaikuttaa seuraavien soveltamiseen: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EY) N:o 223/2009 (8), (EU) 2018/858 (9) ja (EU) 2018/1807 (10) sekä direktiivit 2000/31/EY (11), 2001/29/EY (12), 2004/48/EY (13), 2007/2/EY (14), 2010/40/EU, (EU) 2015/849 (15), (EU) 2016/943 (16), (EU) 2017/1132 (17), (EU) 2019/790 (18) ja (EU) 2019/1024 (19) sekä kaikki muu alakohtainen unionin oikeus, jossa säädetään dataan pääsystä ja sen uudelleenkäytöstä. Tämä asetus ei saisi rajoittaa unionin oikeutta tai jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, joka koskee dataan pääsyä ja datan käyttöä rikosten ennalta estämiseen, tutkimiseen, paljastamiseen tai rikoksiin liittyviin syytetoimiin tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoon liittyvää kansainvälistä yhteistyötä varten, eikä siinä yhteydessä tehtävää kansainvälistä yhteistyötä.

Tämä asetus ei saisi rajoittaa yleistä turvallisuutta, puolustusta ja kansallista turvallisuutta koskeviin toimiin liittyvää jäsenvaltioiden toimivaltaa. Tällaisista syistä suojatun julkisen sektorin elinten hallussa olevan datan, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY (20) soveltamisalaan kuuluvia hankintamenettelyjä koskeva data, uudelleenkäytön ei olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan. Olisi perustettava horisontaalinen järjestelmä, jota sovelletaan julkisen sektorin elinten hallussa olevien tiettyjen suojatun datan luokkien uudelleenkäyttöön sekä datan välityspalvelujen ja data-altruismiin perustuvien palvelujen tarjoamiseen unionissa. Eri alojen erityispiirteiden vuoksi voi olla tarpeen suunnitella alakohtaisia datapohjaisia järjestelmiä tämän asetuksen vaatimusten pohjalta. Tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset täyttävien datan välityspalvelujen tarjoajien olisi voitava käyttää nimitystä "unionissa tunnustettu datan välityspalvelujen tarjoaja". Oikeushenkilöiden, jotka pyrkivät tukemaan yleisen edun mukaisia tavoitteita asettamalla saataville dataa laajamittaisesti ja data-altruismin pohjalta ja jotka täyttävät tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset, olisi voitava rekisteröityä unionissa tunnustetuiksi data-altruismipohjaisiksi organisaatioiksi ja käyttää nimitystä "unionissa tunnustettu data-altruismipohjainen organisaatio". Jos alakohtaisessa unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä vaaditaan julkisen sektorin elimiä, tällaisia datan välityspalvelujen tarjoajia tai tällaisia oikeushenkilöitä (tunnustettuja data-altruismipohjaisia organisaatioita) noudattamaan erityisiä teknisiä, hallinnollisia tai organisatorisia lisävaatimuksia, myös lupa- tai sertifiointijärjestelmän kautta, olisi sovellettava myös kyseisen alakohtaisen unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön kyseisiä säännöksiä

(4)

Tällä asetuksella ei olisi rajoitettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2016/679 (21) ja (EU) 2018/1725 (22) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2002/58/EY (23) ja (EU) 2016/680 (24) soveltamista eikä vastaavien kansallisen lainsäädännön säännösten soveltamista, ei myöskään kun datakokonaisuuden henkilötiedot ja muut kuin henkilötiedot liittyvät toisiinsa erottamattomasti. Etenkään tätä asetusta ei saisi tulkita niin, että sillä luodaan uusi oikeusperusta henkilötietojen käsittelyä varten minkään siinä säännellyn toiminnan osalta tai muutetaan asetuksessa (EU) 2016/679 säädettyjä tietovaatimuksia. Tämän asetuksen täytäntöönpano ei saisi estää tietojen siirtoja yli rajojen asetuksen (EU) 2016/679 V luvun mukaisesti. Jos tämä asetus on ristiriidassa henkilötietojen suojaa koskevan unionin oikeuden tai tällaisen unionin oikeuden mukaisesti hyväksytyn kansallisen lainsäädännön säännösten kanssa, olisi sovellettava asianomaista tietosuojaa koskevaa unionin oikeutta tai kansallista lainsäädäntöä. Tietosuojaviranomaisia olisi voitava pitää tämän asetuksen mukaisina toimivaltaisina viranomaisina. Jos tämän asetuksen mukaisina toimivaltaisina viranomaisina toimii muita viranomaisia, ne eivät saisi toimiessaan näin rajoittaa asetuksen (EU) 2016/679 mukaisten tietosuojaviranomaisten valvontavaltuuksia.

(5)

Unionin tason toimet ovat tarpeen, jotta voidaan lisätä luottamusta datan jakamiseen ottamalla käyttöön asianmukaisia mekanismeja, joiden avulla rekisteröidyt ja datan haltijat voivat valvoa niitä koskevaa dataa, ja jotta voidaan puuttua muihin hyvin toimivan ja kilpailukykyisen datavetoisen talouden esteisiin. Kyseiset toimet eivät saisi rajoittaa unionin tekemiin kansainvälisiin kauppasopimuksiin sisältyvien velvoitteiden ja sitoumusten soveltamista. Unionin laajuisen hallintokehyksen tavoitteena olisi oltava, että lisätään yksityishenkilöiden ja yritysten luottamusta dataan pääsyyn ja sen valvontaan, jakamiseen, käyttöön ja uudelleenkäyttöön erityisesti luomalla asianmukaiset mekanismit sitä varten, että rekisteröidyt tuntevat oikeutensa ja voivat käyttää niitä tarkoituksenmukaisesti, sekä tietyntyyppisen, julkisen sektorin elinten hallussa olevan datan uudelleenkäyttöön, datan välityspalvelujen tarjoajien rekisteröidyille, datan haltijoille ja datan käyttäjille tarjoamiin palveluihin sekä luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden altruistisia tarkoituksia varten saataville asettaman datan keräämiseen ja käsittelyyn. Erityisesti suurempi avoimuus yritysten tarkoituksesta käyttää dataa ja niiden edellytyksistä säilyttää sitä, voi auttaa lisäämään luottamusta.

(6)

Ajatus siitä, että julkisilla varoilla tuotetun tai julkisen sektorin elinten tai muiden yhteisöjen keräämän datan pitäisi hyödyttää yhteiskuntaa, on jo pitkään ollut osa unionin politiikkaa. Direktiivillä (EU) 2019/1024 ja unionin alakohtaisella oikeudella varmistetaan, että julkisen sektorin elimet asettavat entistä suuremman osan tuottamastaan datasta helposti saataville käyttöä ja uudelleenkäyttöä varten. Tiettyjä julkisissa tietokannoissa olevia datan luokkia, kuten kaupallisesti luottamuksellinen data, salassapidettävät tilastotiedot, kolmansien osapuolten teollis- ja tekijänoikeuksilla suojattu data, mukaan lukien liikesalaisuudet ja henkilötiedot,ei useinkaan aseteta saataville, ei edes yleisen edun mukaista tutkimusta tai innovointia varten, vaikka tämä olisi sovellettavan unionin oikeuden, erityisesti asetuksen (EU) 2016/679 ja direktiivien 2002/58/EY ja (EU) 2016/680, perusteella mahdollista. Tällaisen datan arkaluonteisuuden vuoksi, tiettyjen teknisten ja oikeudellisten menettelyvaatimusten on täytyttävä ennen kuin dataa voidaan asettaa saataville, etenkin jotta voidaan varmistaa, että muiden osapuolten oikeuksia tällaiseen dataan kunnioitetaan, tai jotta voidaan rajoittaa kielteisiä vaikutuksia perusoikeuksiin, syrjimättömyyden periaatteeseen ja tietosuojaan. Tällaisten vaatimusten täyttäminen vaatii tavallisesti aikaa ja osaamista, mikä on johtanut tällaisen datan riittämättömään käyttöön. Jotkin jäsenvaltiot ovat luomassa rakenteita, ottamassa käyttöön prosesseja tai antamassa lainsäädäntöä tällaisen uudelleenkäytön helpottamiseksi, mutta näin ei ole kaikkialla unionissa. Jotta helpotetaan datan käyttöä yksityisissä ja julkisissa yhteisöissä eurooppalaista tutkimusta ja innovointia varten, tällaiseen dataan pääsyä ja tällaisen datan käyttöä koskevat selkeät edellytykset ovat tarpeen kaikkialla unionissa.

(7)

On olemassa tekniikoita, jotka mahdollistavat analysoinnin henkilötietoja sisältävissä tietokannoissa, kuten anonymisointi, differentiaalinen yksityisyys, yleistäminen tai poistaminen ja satunnaistaminen sekä synteettisen datan tai vastaavien menetelmien käyttö, sekä muita huipputason yksityisyyden suojan säilyttämisen menetelmiä, jotka voivat edistää yksityisyyden suojan kannalta turvallisempaa datankäsittelyä. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava julkisen sektorin elimille tukea, jotta näitä tekniikoita voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin, jolloin mahdollisimman paljon dataa on saatavilla jaettavaksi. Tällaisten tekniikoiden soveltamisella sekä kattavilla tietosuojaa koskevilla vaikutustenarvioinneilla ja muilla suojatoimenpiteillä voidaan edistää henkilötietojen turvallisempaa käyttöä ja uudelleenkäyttöä ja niillä olisi voitava varmistaa kaupallisesti luottamuksellisten yritystietojen turvallinen uudelleenkäyttö tutkimus-, innovointi- ja tilastointitarkoituksiin. Monissa tapauksissa tällaisten tekniikoiden soveltaminen, vaikutustenarvioinnit ja muut suojatoimenpiteet tarkoittavat sitä, että dataa voidaan käyttää ja uudelleenkäyttää tällaisessa yhteydessä vain julkisen sektorin elimen käyttöön ottamassa ja valvomassa turvatussa käsittely-ympäristössä. Unionin tasolla on kokemusta tällaisista turvatuista käsittely-ympäristöistä, joita käytetään tilastollisia mikrotietoja koskevaan tutkimukseen komission asetuksen (EU) N:o 557/2013 (25) perusteella. Henkilötietojen käsittelyn olisi yleensä perustuttava yhteen tai useampaan asetuksen (EU) 2016/679 6 ja 9 artiklassa säädetyistä käsittelyperusteista.

(8)

Asetuksen (EU) 2016/679 mukaan tietosuojaperiaatteita ei pitäisi soveltaa anonyymeihin tietoihin eli tietoihin, jotka eivät liity tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön, tai henkilötietoihin, joiden tunnistettavuus on poistettu siten, ettei rekisteröidyn tunnistaminen ole tai ei ole enää mahdollista. Rekisteröityjen uudelleentunnistaminen anonymisoiduista tietoaineistoista olisi kiellettävä. Tämä ei saisi rajoittaa mahdollisuutta tutkia asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti anonymisointitekniikoita erityisesti tietoturvan varmistamiseksi, olemassa olevien anonymisointitekniikoiden parantamiseksi ja anonymisoinnin yleisen luotettavuuden edistämiseksi.

(9)

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava julkisen sektorin elimiä luomaan ja asettamaan saataville dataa direktiivin (EU) 2019/1024 5 artiklan 2 kohdassa mainitun "sisäänrakennetun ja oletusarvoisen avoimuuden" periaatteen mukaisesti ja edistettävä tähän liittyen datan luomista ja hankkimista anonymisointia helpottavissa muodoissa ja rakenteissa, jotta helpotetaan henkilötietojen ja luottamuksellisten tietojen suojaamista ja nopeutetaan tällaisten tietojen saataville asettamista uudelleenkäyttöä varten tämän asetuksen mukaisesti.

(10)

Julkisen sektorin elinten hallussa olevan datan luokat, joiden uudelleenkäytön olisi tämän asetuksen nojalla oltava mahdollista, eivät kuulu direktiivin (EU) 2019/1024 soveltamisalaan, sillä sen ulkopuolelle on jätetty tiedot, jotka eivät ole saatavilla kaupallisen tai tilastollisen luottamuksellisuuden vuoksi, sekä tiedot, jotka sisältyvät sellaisiin teoksiin tai muihin kohteisiin, joihin kohdistuu kolmansien osapuolten teollis- ja tekijänoikeuksia. Kaupallisesti luottamuksellisiin tietoihin kuuluvat liikesalaisuuksilla suojatut tiedot, suojattu taitotieto ja kaikki muut tiedot, joiden aiheeton paljastaminen vaikuttaisi yrityksen markkina-asemaan tai taloudelliseen tilanteeseen. Tätä asetusta olisi sovellettava henkilötietoihin, jotka eivät kuulu direktiivin (EU) 2019/1024 soveltamisalaan, koska tietoihin pääsyä koskeva järjestelmä sulkee pois pääsyn tällaisiin tietoihin tai rajoittaa sitä tietosuojaan, yksityisyyden suojaan ja yksilön koskemattomuuteen liittyvistä syistä, erityisesti tietosuojasääntöjen mukaisesti. Liikesalaisuuksia mahdollisesti sisältävän datan uudelleenkäyttö ei saisi rajoittaa liikesalaisuuksien laillista hankintaa, käyttöä tai ilmaisemista koskevan direktiivin (EU) 2016/943 soveltamista.

(11)

Tällä asetuksella ei olisi luotava velvollisuutta sallia julkisen sektorin elimen datan uudelleenkäyttö. Kunkin jäsenvaltion olisi sen vuoksi erityisesti voitava päättää, asetetaanko data saataville uudelleenkäyttöä varten, myös tällaisen pääsyn tarkoituksen ja laajuuden osalta. Tällä asetuksella olisi täydennettävä alakohtaisessa unionin tai kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä julkisen sektorin elinten täsmällisempiä velvoitteita, jotka koskevat tietojen uudelleenkäytön sallimista, eikä rajoitettava niitä. Virallisten asiakirjojen julkisuutta voidaan pitää yleisenä etuna. Kun otetaan huomioon virallisten asiakirjojen julkisuus ja avoimuus demokraattisessa yhteiskunnassa, tämä asetus ei myöskään saisi rajoittaa virallisten asiakirjojen saatavuutta ja julkistamista koskevan unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön soveltamista. Oikeus tutustua virallisiin asiakirjoihin voidaan etenkin myöntää kansallisen lainsäädännön mukaisesti ilman erityisiä ehtoja tai asettamalla muita kuin tässä asetuksessa säädettyjä erityisiä ehtoja.

(12)

Tässä asetuksessa säädettyä uudelleenkäytön järjestelyä olisi sovellettava dataan, jonka antaminen saataville kuuluu kyseisten julkisen sektorin elinten julkisiin tehtäviin jäsenvaltion lainsäädännön tai muiden sitovien sääntöjen mukaisesti. Jos tällaisia sääntöjä ei ole, julkiset tehtävät olisi määriteltävä jäsenvaltioiden yleisen hallintokäytännön mukaisesti edellyttäen, että julkisten tehtävien ala on läpinäkyvä ja sitä valvotaan. Julkiset tehtävät voidaan määritellä yleisesti tai tapauskohtaisesti yksittäisen julkisen sektorin elimen osalta. Koska julkisen sektorin elimen määritelmä ei kata julkisia yrityksiä, tätä asetusta ei olisi sovellettava julkisten yritysten hallussa olevaan dataan. Tämän asetuksen ei olisi koskettava kulttuurilaitosten, kuten kirjastojen, arkistojen ja museoiden, ja orkesterien, oopperoiden, balettien ja teatterien sekä oppilaitosten hallussa olevaa dataa, koska niiden hallussa olevat teokset ja muut asiakirjat kuuluvat pääasiassa kolmansien osapuolten teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin. Tutkimusta harjoittavat organisaatiot ja tutkimusta rahoittavat organisaatiot voisivat lisäksi järjestäytyä julkisen sektorin elimiksi tai julkisoikeudellisiksi laitoksiksi.

Tätä asetusta olisi sovellettava tällaisiin hybridiorganisaatioihin ainoastaan niiden toimiessa tutkimusta harjoittavina organisaatioina. Jos tutkimusta tekevällä organisaatiolla on hallussaan dataa osana erityistä julkisen ja yksityisen sektorin yhteenliittymää, joka on muodostettu yksityisen sektorin organisaatioiden tai muiden julkisen sektorin elinten, julkisoikeudellisten laitosten tai tutkimusta tekevien hybridiorganisaatioiden, eli organisaatioiden, jotka ovat järjestäytyneet sekä julkisen sektorin elimiksi että julkisiksi yrityksiksi, kanssa ja jonka pääasiallisena tarkoituksena on tutkimustyö, tällaisen datan ei myöskään olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa voitava soveltaa tätä asetusta julkisiin tai yksityisiin yrityksiin, jotka hoitavat julkisen sektorin tehtäviä tai tarjoavat yleishyödyllisiä palveluja. Tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat julkisen sektorin elinten hallussa olevan suojatun datan tiettyjen luokkien uudelleenkäyttöä, ei olisi sovellettava unionissa sijaitsevien julkisen sektorin elinten väliseen taikka unionissa sijaitsevien julkisen sektorin elinten ja kolmansissa maissa sijaitsevien julkisen sektorin elinten tai kansainvälisten järjestöjen väliseen datan vaihtoon, jos se tapahtuu pelkästään näiden elinten julkisten tehtävien hoitamiseksi, eikä tutkijoiden väliseen, muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvaan datan vaihtoon tieteellistä tutkimusta varten.

(13)

Julkisen sektorin elinten olisi noudatettava kilpailulainsäädäntöä vahvistaessaan hallussaan olevan datan uudelleenkäyttöä koskevia periaatteita sekä vältettävä sellaisten sopimusten tekemistä, joiden tavoitteena tai seurauksena voisi olla yksinoikeus tietynlaisen datan uudelleenkäyttöön. Tällaisen sopimuksen olisi oltava mahdollinen ainoastaan, jos se on perusteltua ja tarpeen yleisen edun mukaisen palvelun tai tuotteen tarjoamiseksi. Näin voi olla, jos datan käyttö yksinoikeudella on ainoa tapa maksimoida kyseessä olevan datan yhteiskunnalliset hyödyt, esimerkiksi jos on olemassa vain yksi (tietyn data-aineiston käsittelyyn erikoistunut) yhteisö, joka pystyy tarjoamaan palvelun tai tuotteen, jonka avulla julkisen sektorin elin voi tarjota yleisen edun mukaisen palvelun tai tuotteen. Tällaiset järjestelyt olisi kuitenkin tehtävä sovellettavan unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja niitä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen markkina-analyysin perusteella sen varmistamiseksi, että tällainen yksinoikeus on edelleen tarpeellinen. Lisäksi tällaisten järjestelyjen olisi tapauksen mukaan oltava asiaa koskevien valtiontukisääntöjen mukaisia, ja ne olisi tehtävä rajoitetuksi ajaksi, joka saa kestää enintään 12 kuukautta. Avoimuuden varmistamiseksi tällaiset yksinoikeussopimukset olisi julkaistava verkossa asiaan kuuluvan julkisia hankintoja koskevan unionin oikeuden mukaisessa muodossa. Jos datan uudelleenkäyttöä koskeva yksinoikeus ei täytä tässä asetuksessa säädettyjä, kyseisen yksinoikeuden olisi oltava mitätön.

(14)

Julkisen sektorin elinten hallussa olevan datan uudelleenkäyttöä koskevia kiellettyjä yksinoikeussopimuksia ja muita käytäntöjä tai järjestelyjä, joilla ei nimenomaisesti myönnetä yksinoikeuksia mutta joiden voidaan kohtuudella odottaa rajoittavan datan saatavuutta uudelleenkäyttöä varten ja jotka on tehty tai jotka ovat jo olleet voimassa ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää, ei saisi uusia niiden voimassaolon päättymisen jälkeen. Toistaiseksi voimassa olevat tai pitempiaikaiset sopimukset olisi irtisanottava 30 kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(15)

Tässä asetuksessa olisi vahvistettava suojatun datan uudelleenkäyttöä koskevat edellytykset, joita sovelletaan niihin julkisen sektorin elimiin, jotka on kansallisen lainsäädännön nojalla nimetty toimivaltaisiksi uudelleenkäytön sallimisen tai kieltämisen osalta; näillä edellytyksillä ei kuitenkaan olisi rajoitettava tällaiseen dataan pääsyä koskevia oikeuksia tai velvollisuuksia. Edellytysten olisi oltava syrjimättömiä, avoimia, oikeasuhteisia ja objektiivisesti perusteltuja, eikä niillä saisi rajoittaa kilpailua, ja niissä olisi keskityttävä erityisesti edistämään pk- ja startup-yritysten pääsyä tällaiseen dataan. Uudelleenkäytön edellytykset olisi suunniteltava siten, että edistetään tieteellistä tutkimusta esimerkiksi siten, että tieteellisen tutkimuksen suosimista olisi pääsääntöisesti pidettävä syrjimättömänä. Uudelleenkäytön sallivilla julkisen sektorin elimillä olisi oltava tarvittavat tekniset välineet, joilla voidaan varmistaa kolmansien osapuolten oikeuksien ja etujen suojelu, ja niillä olisi oltava valtuudet pyytää tarvittavat tiedot uudelleenkäyttäjältä. Tietojen uudelleenkäyttöön liittyvät edellytykset olisi rajoitettava siihen, mikä on tarpeen kolmansien osapuolten dataan liittyvien oikeuksien ja etujen ja julkisen sektorin elinten tietoteknologia- ja viestintäjärjestelmien eheyden säilyttämiseksi. Julkisen sektorin elinten olisi sovellettava edellytyksiä, jotka parhaiten palvelevat uudelleenkäyttäjän etuja aiheuttamatta kohtuutonta taakkaa julkiselle sektorin elimille. Tietojen uudelleenkäyttöön liittyvien edellytysten suunnittelussa olisi varmistettava tehokkaat henkilötietojen suojaa koskevat suojatoimenpiteet. Henkilötiedot olisi ennen niiden siirtämistä anonymisoitava, jotta rekisteröityjä ei voida tunnistaa, ja kaupallisesti luottamuksellisia tietoja sisältävää dataa olisi muutettava siten, että luottamuksellisia tietoja ei paljasteta. Jos anonymisoidun tai muutetun datan toimittaminen ei vastaisi uudelleenkäyttäjän tarpeita edellyttäen, että mahdolliset vaatimukset tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin toteuttamisesta ja valvontaviranomaisen kuulemisesta asetuksen (EU) 2016/679 35 ja 36 artiklan mukaisesti täyttyvät ja rekisteröityjen oikeuksiin ja etuihin kohdistuvat riskit on todettu minimaalisiksi, datan uudelleenkäyttö toimitiloissa tai etänä turvatussa käsittely-ympäristössä voisi olla sallittua.

Tämä voisi olla sopiva järjestely pseudonymisoidun datan uudelleenkäyttöä varten. Muiden osapuolten oikeuksien ja etujen suojaamiseksi julkisen sektorin elimen olisi valvottava datan analysointia tällaisissa turvatuissa käsittely-ympäristöissä. Erityisesti henkilötietoja olisi siirrettävä kolmansille osapuolille uudelleenkäyttöä varten vain, jos tietosuojalainsäädännön mukainen oikeusperusta sallii tällaisen siirron. Muita kuin henkilötietoja olisi siirrettävä vain, jos ei ole syytä uskoa, että muita kuin henkilötietoja sisältävien data-aineistojen yhdistäminen johtaisi rekisteröityjen tunnistamiseen. Tätä olisi sovellettava myös pseudonymisoituihin tietoihin, jotka pysyvät henkilötietoina. Rekisteröityjen uudelleentunnistamisen tapauksessa velvoitetta ilmoittaa tällaisesta tietoturvaloukkauksesta julkisen sektorin elimelle olisi sovellettava sen velvoitteen lisäksi, jonka mukaan tällaisesta tietoturvaloukkauksesta on ilmoitettava valvontaviranomaiselle ja rekisteröidylle asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti. Julkisen sektorin elinten olisi tarvittaessa helpotettava datan uudelleenkäyttöä rekisteröityjen suostumuksen tai datan haltijoiden antamien datansa uudelleenkäyttöä koskevien lupien perusteella asianmukaisin teknisin keinoin. Tältä osin julkisen sektorin elimen olisi tehtävä parhaansa avun antamiseksi mahdollisille uudelleenkäyttäjille tällaisen suostumuksen tai luvan hakemisessa ottamalla käyttöön teknisiä mekanismeja, jotka mahdollistavat suostumuspyyntöjen välittämisen uudelleenkäyttäjiltä, jos se on käytännössä mahdollista. Yhteystietoja, jotka mahdollistaisivat uudelleenkäyttäjien suoran yhteydenoton rekisteröityihin tai datan haltijoihin, ei saisi antaa. Suostumusta tai lupaa koskevaa pyyntöä välittäessään julkisen sektorin elimen olisi varmistettava, että rekisteröidylle tai datan haltijalle tiedotetaan selkeästi mahdollisuudesta kieltäytyä suostumuksen tai luvan antamisesta.

(16)

Jotta voidaan helpottaa ja edistää julkisen sektorin elinten hallussa olevan datan käyttöä tieteellisessä tutkimuksessa, julkisen sektorin elimiä kannustetaan kehittämään yhdenmukaistettu lähestymistapa ja yhdenmukaistetut prosessit, joilla kyseinen data asetetaan helposti saataville yleisen edun mukaista tieteellistä tutkimusta varten. Tämä voisi tarkoittaa muun muassa yksinkertaistettujen hallinnollisten menettelyjen luomista, standardoitua tietojen formatointia, metodologisia ja tiedonkeruuvalintoja koskevaa informatiivista metadataa sekä standardoituja tietokenttiä, jotka mahdollistavat eri julkisen sektorin tietolähteistä peräisin olevien tietokokonaisuuksien helpon yhdistämisen, jos se on tarpeen analysointia varten. Näiden käytäntöjen tavoitteena olisi oltava edistää julkisesti rahoitettujen ja tuotettujen tietojen käyttöä tieteellistä tutkimusta varten "niin avoin kuin on mahdollista, niin suljettu kuin on tarpeen" -periaatetta noudattaen.

(17)

Tämä asetus ei saisi vaikuttaa kolmansien osapuolten teollis- ja tekijänoikeuksiin. Tämä asetus ei saisi myöskään vaikuttaa julkisen sektorin elinten omistusoikeuksiin tai teollis- ja tekijänoikeuksiin eikä rajoittaa kyseisten oikeuksien käyttöä millään tavalla. Tämän asetuksen mukaisesti asetettuja velvoitteita olisi sovellettava ainoastaan siinä laajuudessa kuin ne ovat kansainvälisten teollis- ja tekijänoikeussuojasopimusten, joita ovat erityisesti Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta, jäljempänä 'Bernin yleissopimus', teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus, jäljempänä 'TRIPS-sopimus' sekä Maailman henkisen omaisuuden järjestön tekijänoikeussopimus, jäljempänä 'WCT-sopimus', tai teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisia. Julkisen sektorin elinten olisi kuitenkin käytettävä tekijänoikeuksiaan uudelleenkäyttöä helpottavalla tavalla.

(18)

Teollis- ja tekijänoikeuksien ja liikesalaisuuksien alaista dataa olisi siirrettävä kolmannelle osapuolelle vain, jos se on sallittua unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön nojalla taikka oikeudenhaltijan suostumuksella. Jos julkisen sektorin elimet ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9/EY (26) 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn tietokannan valmistajan oikeuden haltijoita, ne eivät saisi käyttää tätä oikeutta estääkseen datan uudelleenkäyttöä tai rajoittaakseen sitä yli tässä asetuksessa säädettyjen rajojen.

(19)

Yritysten ja rekisteröityjen olisi voitava luottaa siihen, että julkisen sektorin elinten hallussa olevien tiettyjen suojatun datan luokkien uudelleenkäyttö tapahtuu heidän oikeuksiaan ja etujaan kunnioittaen. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön lisäsuojatoimenpiteitä sellaisia tilanteita varten, joissa tällaisen julkisen sektorin datan uudelleenkäyttö tapahtuu julkisen sektorin ulkopuolisessa datan käsittelyssä, kuten vaatimus, jonka mukaan julkisen sektorin elinten olisi varmistettava, että luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden oikeudet ja edut suojataan täysimääräisesti (erityisesti henkilötietojen, kaupallisesti arkaluonteisten tietojen ja teollis- ja tekijänoikeuksien osalta) kaikissa tapauksissa, myös jos tällaista dataa siirretään kolmansiin maihin. Julkisen sektorin elinten ei pitäisi sallia, että vakuutusyhtiöt tai muut palveluntarjoajat käyttävät uudelleen sähköisiin terveydenhuoltosovelluksiin tallennettuja tietoja syrjivään hinnoitteluun, koska tämä olisi vastoin terveyspalvelujen saatavuutta koskevaa perusoikeutta.

(20)

Lisäksi oikeudenmukaisen kilpailun ja avoimen markkinatalouden säilyttämisen kannalta on äärimmäisen tärkeää turvata suojatut tiedot, jotka eivät ole luonteeltaan henkilötietoja, erityisesti liikesalaisuudet, mutta myös sellaiset muut kuin henkilötiedot, jotka edustavat teollis- ja tekijänoikeuksilla suojattua sisältöä laittomalta tällaiseen sisältöön pääsyltä, joka voi johtaa teollis- ja tekijänoikeuksien varastamiseen tai teollisuusvakoiluun. Jotta voidaan varmistaa datan haltijoiden oikeuksien tai etujen suojelu, muita kuin henkilötietoja, jotka on unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti suojattava niihin laittomalta tai luvattomalta pääsyltä ja jotka ovat julkisen sektorin elinten hallussa, olisi voitava siirtää kolmansiin maihin vain, jos on olemassa datan käyttöä koskevat asianmukaiset suojatoimenpiteet. Tällaisiin asianmukaisiin suojatoimenpiteisiin olisi kuuluttava vaatimus siitä, että julkisen sektorin elin siirtää suojattua dataa uudelleenkäyttäjälle ainoastaan, jos kyseinen uudelleenkäyttäjä sitoutuu sopimusperusteisesti datan suojaamista koskeviin velvoitteisiin. Uudelleenkäyttäjän, joka aikoo siirtää suojattua dataa kolmanteen maahan, olisi sitouduttava noudattamaan tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita myös sen jälkeen, kun data on siirretty kolmanteen maahan. Tällaisten velvoitteiden asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi uudelleenkäyttäjän olisi myös hyväksyttävä se, että riitojen oikeudellista ratkaisua varten lainkäyttövalta on uudelleenkäytön sallineen julkisen sektorin elimen jäsenvaltiolla.

(21)

Asianmukaisten suojatoimenpiteiden olisi myös katsottava olevan käytössä, jos kyseisessä kolmannessa maassa, johon muut kuin henkilötiedot siirretään, on käytössä toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että tiedot suojataan vastaavan tasoisesti kuin unionin oikeudessa erityisesti liikesalaisuuksien ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojan osalta. Tätä varten komissio voi, jos asiasta on tehty huomattava määrä muiden kuin henkilötietojen uudelleenkäyttöä tietyissä kolmansissa maissa koskevia pyyntöjä eri puolilla unionia, antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa todetaan, että kolmannen maan tarjoaman suojan taso vastaa olennaisilta osiltaan unionin oikeudessa säädettyä tasoa. Komission olisi arvioitava tällaisten täytäntöönpanosäädösten tarpeellisuutta jäsenvaltioiden Euroopan datainnovaatiolautakunnan välityksellä toimittamien tietojen perusteella. Tällaiset täytäntöönpanosäädökset antaisivat julkisen sektorin elimille takeet siitä, että julkisen sektorin elinten hallussa olevan datan uudelleenkäyttö asianomaisessa kolmannessa maassa ei vaaranna kyseisen datan suojattua luonnetta. Asianomaisen kolmannen maan tietosuojan tasoa arvioitaessa olisi erityisesti otettava huomioon asiaa koskeva yleinen ja alakohtainen lainsäädäntö, mukaan lukien yleistä turvallisuutta, puolustusta, kansallista turvallisuutta ja rikosoikeutta koskeva lainsäädäntö, joka koskee pääsyä muihin kuin henkilötietoihin ja niiden suojaa. Lisäksi olisi otettava huomioon kyseisen kolmannen maan julkisen sektorin elinten mahdollinen pääsy siirrettyyn dataan ja se, onko maassa yksi tai useampi tehokkaasti toimiva riippumaton valvontaviranomainen, joka on vastuussa tällaiseen dataan pääsyä koskevan oikeudellisen järjestelmän noudattamisen varmistamisesta ja valvomisesta, taikka kyseisen kolmannen maan datan suojaamista koskevat kansainväliset sitoumukset tai muut velvoitteet, jotka perustuvat oikeudellisesti sitoviin yleissopimuksiin tai muihin oikeudellisiin välineisiin sekä maan osallistumiseen monenvälisiin tai alueellisiin järjestelmiin.

Siirrettäessä muita kuin henkilötietoja kolmanteen maahan on erityisen tärkeää, että datan haltijoiden, julkisen sektorin elinten ja datan välityspalvelujen tarjoajien saatavilla on tällaisessa kolmannessa maassa tehokkaita oikeussuojakeinoja. Suojatoimenpiteisiin olisi sen vuoksi sisällyttävä täytäntöönpanokelpoisten oikeuksien ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen saatavuus. Tällaiset täytäntöönpanosäädökset eivät saisi vaikuttaa oikeudellisiin velvoitteisiin tai sopimusjärjestelyihin, joita uudelleenkäyttäjä on jo tehnyt muiden kuin henkilötietojen, erityisesti teollisen datan, suojaamiseksi, eikä julkisen sektorin elinten oikeuteen velvoittaa uudelleenkäyttäjät noudattamaan uudelleenkäyttöä koskevia ehtoja tämän asetuksen mukaisesti.

(22)

Jotkin kolmannet maat hyväksyvät lakeja, asetuksia ja muita säädöksiä, joiden tarkoituksena on siirtää suoraan muita kuin henkilötietoja tai antaa hallituksille pääsy niihin unionissa jäsenvaltion lainkäyttövallan alaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden valvonnassa. Kolmansien maiden tuomioistuinten päätösten tai tuomioiden tai kolmansien maiden hallintoviranomaisten päätösten, joissa vaaditaan tällaista henkilötietojen siirtämistä tai niihin pääsyä, olisi oltava täytäntöönpanokelpoisia, jos ne perustuvat pyynnön esittäneen kolmannen maan ja unionin tai sen jäsenvaltion väliseen voimassa olevaan kansainväliseen sopimuksen, kuten keskinäiseen oikeusapusopimukseen. Joissakin tapauksissa voi syntyä tilanteita, joissa kolmannen maan lainsäädäntöön perustuva velvoite siirtää muita kuin henkilötietoja tai tarjota pääsy niihin on ristiriidassa sellaisen kilpailevan velvoitteen kanssa, joka koskee tällaisten tietojen suojaamista unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön nojalla, erityisesti kansalliseen turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvien yksilön perusoikeuksien tai jäsenvaltion perustavanlaatuisten etujen suojelun osalta sekä kaupallisesti arkaluonteisten tietojen ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun osalta, mukaan lukien luottamuksellisuutta koskevat sopimusvelvoitteet kyseisen lainsäädännön mukaisesti. Jos tällaisia asioita säänteleviä kansainvälisiä sopimuksia ei ole, muiden kuin henkilötietojen siirto tai pääsy niihin olisi sallittava vain, jos on todennettu etenkin, että kolmannen maan oikeusjärjestelmässä vaaditaan päätöksen tai tuomion perustelujen ja oikeasuhteisuuden esittämistä, että tuomioistuimen päätös tai tuomio on luonteeltaan erityinen ja että vastaanottajan perusteltu vastalause voidaan saattaa käsiteltäväksi kolmannen maan toimivaltaiseen tuomioistuimeen, jolla on valtuudet ottaa asianmukaisesti huomioon tällaisten tietojen toimittajan asiaankuuluvat oikeudelliset edut.

Lisäksi julkisen sektorin elinten, luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, joille on myönnetty oikeus datan uudelleenkäyttöön, datan välityspalvelujen tarjoajien ja tunnustettujen data-altruismipohjaisten organisaatioiden olisi varmistettava allekirjoittaessaan sopimuksia muiden yksityisten osapuolten kanssa, että unionissa säilytettyihin muihin kuin henkilötietoihin on pääsy kolmansissa maissa tai ne siirretään kolmansiin maihin vain, jos unionin oikeutta tai asianomaisen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä noudatetaan.

(23)

Jotta voidaan lisätä luottamusta unionin datatalouteen, on olennaisen tärkeää, että unionin kansalaisia, julkista sektoria ja yrityksiä koskevat suojatoimet, joilla varmistetaan niitä koskevien strategisten ja arkaluonteisten tietojen valvonta, pannaan täytäntöön, ja että unionin oikeutta, arvoja ja standardeja noudatetaan muun muassa turvallisuuden, tietosuojan ja kuluttajansuojan osalta. Jotta voidaan estää laiton pääsy muihin kuin henkilötietoihin, julkisen sektorin elinten, luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, joille on myönnetty oikeus tietojen uudelleenkäyttöön, datan välityspalvelujen tarjoajien ja tunnustettujen data-altruismipohjaisten organisaatioiden julkiseen olisi toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet estääkseen pääsyn järjestelmiin, joissa säilytetään muita kuin henkilötietoja, mukaan lukien tietojen salaaminen tai yritystason toimintatavat. Tätä varten olisi varmistettava, että julkisen sektorin elimet, luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joille on myönnetty oikeus datan uudelleenkäyttöön, datan välityspalvelujen tarjoajat ja tunnustettujen data-altruismipohjaisten organisaatioiden noudattavat kaikkia asiaankuuluvia teknisiä standardeja, käytännesääntöjä ja sertifiointivaatimuksia unionin tasolla.

(24)

Jotta voidaan rakentaa luottamusta uudelleenkäytön mekanismeihin, voi olla tarpeen asettaa kansainvälisiä sitoumuksia noudattaen tiukempia ehtoja tietyntyyppisille muille kuin henkilötiedoille, jotka voidaan uusissa unionin säädöksissä määritellä erittäin arkaluonteisiksi, kun on kyse datan siirtämisestä kolmansiin maihin, jos siirto voisi vaarantaa unionin oikeusjärjestyksen perusteiden mukaiset tavoitteet. Esimerkiksi terveydenhuollon alalla tietyt julkisen terveydenhuoltojärjestelmän toimijoiden, kuten julkisten sairaaloiden, hallussa olevat data-aineistot voitaisiin määritellä erittäin arkaluonteisiksi terveystiedoiksi. Muihin asiaankuuluviin aloihin kuuluvat liikenne, energia, ympäristö ja rahoitus. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaistetut käytännöt kaikkialla unionissa, tämän tyyppiset erittäin arkaluonteiset muut kuin julkiset henkilötiedot olisi määriteltävä unionin oikeudessa, esimerkiksi eurooppalaisen terveysdata-avaruuden yhteydessä tai muussa alakohtaisessa lainsäädännössä. Edellytykset, jotka koskevat tällaisten tietojen siirtoa kolmansiin maihin, olisi vahvistettava delegoiduilla säädöksillä. Edellytysten olisi oltava oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja tarpeellisia määritettyjen oikeutettujen unionin oikeusjärjestyksen perusteiden mukaisten tavoitteiden suojaamiseksi. Tällaisia edellytyksiä ovat esimerkiksi kansanterveyden suojelu, turvallisuus, ympäristö, julkinen moraali, kuluttajansuoja sekä yksityisyyden ja henkilötietojen suojelu. Edellytysten olisi oltava suhteessa tunnistettuihin riskeihin, joita liittyy tällaisten tietojen arkaluonteisuuteen, mukaan lukien henkilöiden uudelleentunnistamisen riski. Tällaiset edellytykset voisivat sisältää siirtoa tai teknisiin järjestelyihin liittyviä ehtoja, joita voivat olla esimerkiksi turvatun käsittely-ympäristön käyttöä koskeva vaatimus taikka rajoitukset, jotka koskevat datan uudelleenkäyttöä kolmansissa maissa tai henkilöryhmiä, joilla on oikeus siirtää tällaista dataa kolmansiin maihin tai saada pääsy dataan kolmannessa maassa. Poikkeustapauksissa tällaisiin edellytyksiin voisi myös sisältyä datan siirtoa kolmansiin maihin koskevia rajoituksia yleisen edun suojaamiseksi.

(25)

Julkisen sektorin elinten olisi voitava veloittaa maksuja datan uudelleenkäytöstä, mutta niiden olisi myös voitava sallia uudelleenkäyttö valtiontukisääntöjä noudattaen alennetuin kustannuksin tai ilman kustannuksia, esimerkiksi tiettyjen uudelleenkäyttöluokkien, kuten muun kuin kaupallisen uudelleenkäytön tai tieteellisiin tutkimustarkoituksiin tapahtuvan uudelleenkäytön, tapauksessa tai pk- ja startup-yritysten, kansalaisyhteiskunnan ja oppilaitosten toimesta tapahtuvan uudelleenkäytön tapauksessa, jotta voidaan kannustaa tällaiseen uudelleenkäyttöön ja siten edistää tutkimusta ja innovointia sekä tukea yrityksiä, jotka ovat tärkeä innovoinnin lähde ja joiden on tavallisesti vaikeampi kerätä tarvittavaa dataa itse. Tässä nimenomaisessa yhteydessä tieteellisen tutkimuksen tarkoitusten olisi katsottava käsittävän kaikentyyppiset tutkimukseen liittyvät tarkoitukset kyseisen tutkimuslaitoksen organisaatio- tai rahoitusrakenteesta riippumatta, lukuun ottamatta yritysten tekemää tutkimusta, jonka tavoitteena on tuotteiden tai palvelujen kehittäminen, parantaminen tai optimointi. Tällaisten maksujen olisi oltava läpinäkyviä, syrjimättömiä, välttämättömiin aiheutuneisiin kustannuksiin rajoituttavia ja kilpailua rajoittamattomia. Olisi julkistettava luettelo uudelleenkäyttäjien ryhmistä, joihin sovelletaan alennettuja maksuja tai maksuttomuutta, sekä luettelon laatimisessa käytetyt perusteet.

(26)

Edellä tarkoitettujen julkisen sektorin elinten hallussa olevan datan luokkien uudelleenkäyttöön kannustamiseksi jäsenvaltioiden olisi perustettava keskitetty tietopiste, joka toimii yhteystahona uudelleenkäyttäjille, joiden tavoitteena on tämän datan uudelleenkäyttö. Sillä olisi oltava monialainen tehtävä, ja sen olisi tarvittaessa täydennettävä alakohtaisia järjestelyjä. Keskitetyn tietopisteen olisi voitava luottaa automatisoituihin keinoihin, kun se lähettää uudelleenkäyttöä koskevia tiedusteluja tai pyyntöjä. Siirtoprosessissa olisi varmistettava riittävä ihmisen suorittama valvonta. Tähän tarkoitukseen voitaisiin käyttää jo olemassa olevia käytännön järjestelyjä, kuten avoimen datan portaaleja. Keskitetyllä tietopisteellä olisi oltava resurssiluettelo, joka sisältää yhteenvedon kaikista saatavilla olevista tietolähteistä, tarvittaessa myös alakohtaisissa, alueellisissa ja paikallisissa tietopisteissä saatavilla olevista tietolähteistä, sekä näiden asiaankuuluvat kuvailutiedot. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi nimettävä tai perustettava toimivaltaisia elimiä tai helpotettava toimivaltaisten elinten perustamista tukemaan niiden julkisen sektorin elinten toimia, jotka sallivat tiettyjen suojatun datan luokkien uudelleenkäytön. Kyseisten toimivaltaisten elinten tehtäviin voi kuulua pääsyn myöntäminen dataan, jos siitä on säädetty unionin oikeudessa tai kansallisessa alakohtaisessa lainsäädännössä. Niiden olisi tuettava julkisen sektorin elimiä uusimman huipputekniikan avulla, mukaan lukien se, miten dataa voidaan parhaiten jäsentää ja tallentaa, niin että se on helposti saatavilla erityisesti sovellusrajapintojen kautta ja yhteentoimivaa, siirrettävää ja haettavissa, ottaen huomioon datankäsittelyn parhaat käytännöt, sekä kaikki olemassa olevat sääntely- ja tekniset standardit ja turvatut datankäsittely-ympäristöt, jotka mahdollistavat datan analysoinnin siten, että tietojen yksityisyyden suoja säilyy. Toimivaltaisten elinten olisi noudatettava julkisen sektorin elimeltä saatuja ohjeita.

Tällainen rakenne voisi tukea rekisteröityjä ja datan haltijoita suostumuksen tai uudelleenkäyttöluvan hallinnoinnissa, mukaan lukien suostumus tai lupa tietyille tieteellisen tutkimuksen aloille, kun huolehditaan tieteellisen tutkimuksen tunnustettujen eettisten standardien noudattamisesta. Toimivaltaisilla elimillä ei olisi oltava valvontatehtävää, joka on varattu asetuksen (EU) 2016/679 mukaisille valvontaviranomaisille. Datan käsittelyn olisi tapahduttava datan sisältävästä rekisteristä vastaavan julkisen sektorin elimen vastuulla, ja tällainen elin säilyy henkilötietojen osalta asetuksessa (EU) 2016/679 määriteltynä rekisterinpitäjänä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tietosuojaviranomaisten valvontavaltuuksia. Jäsenvaltioilla olisi voitava olla yksi tai useampi toimivaltainen elin, jotka voivat toimia eri aloilla. Julkisen sektorin elinten sisäiset palvelut voisivat toimia myös toimivaltaisina eliminä. Toimivaltainen elin voisi olla julkisen sektorin elin, joka tukee muita julkisen sektorin elimiä datan uudelleenkäytön sallimisessa tapauksen mukaan, tai julkisen sektorin elin, joka itse sallii uudelleenkäytön. Muiden julkisen sektorin elinten tukemisen olisi tarkoitettava, että niille ilmoitetaan pyynnöstä parhaista käytännöistä, jotka koskevat tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten täyttämistä. Tällaisia vaatimuksia ovat muun muassa tekniset keinot turvallisen käsittely-ympäristön saataville asettamiseksi ja tekniset keinot yksityisyyden ja luottamuksellisuuden varmistamiseksi, kun tarjotaan pääsy tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan datan uudelleenkäyttöön.

(27)

Datan välityspalveluilla odotetaan olevan keskeinen rooli datataloudessa, erityisesti yritysten välisten vapaaehtoisten datan jakamiskäytäntöjen tukemisessa ja edistämisessä tai unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen datan jakamisvelvoitteiden helpottamisessa. Niistä voisi tulla väline, jolla helpotetaan merkittävien datamäärien vaihtamista. Datan välityspalvelujen tarjoajat, joihin saa kuulua myös julkisen sektorin elimiä ja jotka tarjoavat palveluja eri toimijoiden yhdistämiseksi toisiinsa, voivat osaltaan edistää datan tehokasta yhdistämistä ja helpottaa kahdenvälistä datan jakamista. Erikoistuneet datan välityspalvelut, jotka ovat riippumattomia sekä rekisteröidyistä ja datan haltijoista että datan käyttäjistä, voisivat edistää sellaisten uusien datavetoisten ekosysteemien syntymistä, jotka ovat riippumattomia kaikista sellaisista toimijoista, joilla on huomattavaa markkinavoimaa, ja mahdollistaa samalla syrjimättömän pääsyn datatalouteen kaikenkokoisille yrityksille, erityisesti pk- ja startup-yrityksille, joiden taloudelliset, oikeudelliset tai hallinnolliset keinot ovat rajalliset. Tämä on erityisen tärkeää perustettaessa yhteisiä eurooppalaisia data-avaruuksia eli yhteisten standardien ja käytäntöjen käyttötarkoituksia koskevia, alakohtaisia tai monialaisia yhteentoimivia puitteita datan jakamiseksi tai yhdessä käsittelemiseksi muun muassa uusien tuotteiden ja palvelujen, tieteellisen tutkimuksen tai kansalaisyhteiskunnan aloitteiden kehittämistä varten. Datan välityspalveluihin voisi kuulua kahden- tai monenvälinen datan jakaminen tai sellaisten alustojen tai tietokantojen perustaminen, jotka mahdollistavat datan jakamisen tai yhteisen käytön, sekä erityisen infrastruktuurin perustaminen rekisteröityjen ja datan haltijoiden yhteyksiä datan käyttäjiin varten.

(28)

Tätä asetusta olisi sovellettava palveluihin, joiden tarkoituksena on luoda kaupallisia suhteita datan jakamista varten yhtäältä määrältään ennalta määrittämättömien rekisteröityjen ja datan haltijoiden ja toisaalta datan käyttäjien välillä teknisin, oikeudellisin tai muin keinoin, mukaan lukien rekisteröityjen oikeuksien käyttämiseksi henkilötietojen osalta. Jos yritykset ja muut yhteisöt tarjoavat useita dataan liittyviä palveluja, tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan toimiin, jotka liittyvät suoraan datan välityspalvelujen tarjoamiseen. Pilvipalvelujen tallentamista, analysointia tai datan jakamisohjelmistoja, verkkoselainten tai selainliittimien tai sähköpostipalvelun tarjoamista ei olisi katsottava tässä asetuksessa tarkoitetuiksi datan välityspalveluiksi edellyttäen, että tällaiset palvelut tarjoavat rekisteröidyille tai datan haltijoille ainoastaan teknisiä välineitä datan jakamiseksi muiden kanssa eikä tällaisten välineiden tarjoamista käytetä kaupallisen suhteen luomiseen datan haltijoiden ja datan käyttäjien välille eikä niillä tarjota datan välityspalvelujen tarjoajalle mahdollisuutta hankkia tietoja kaupallisten suhteiden luomisesta datan jakamista varten. Esimerkkejä datan välityspalveluista ovat datamarkkinapaikat, joilla yritykset voisivat asettaa dataa muiden saataville, sellaisten datanjakamisekosysteemien ylläpitäjät, jotka ovat avoimia kaikille asianomaisille osapuolille, esimerkiksi yhteisten eurooppalaisten data-avaruuksien yhteydessä, sekä useiden oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden yhdessä perustamat datavarannot, joiden tarkoituksena on sallia luvalla tällaisen datavarannon käyttö kaikille asianomaisille osapuolille siten, että kaikki siihen osallistujat saisivat korvauksen osallistumisestaan.

Niihin eivät kuuluisi lisäarvodatapalvelut, joilla hankitaan dataa datan haltijoilta, kootaan, rikastetaan tai muunnetaan dataa, ja myönnetään lupia tuloksena olevan datan käyttöön datan käyttäjille luomatta kaupallista suhdetta datan haltijoiden ja datan käyttäjien välille. Soveltamisalan ulkopuolelle kuuluisivat myös datan välityspalvelut, joita käyttää yksinomaan yksi datan haltija hallussaan olevan datan käytön mahdollistamiseksi tai joita käytetään useiden oikeushenkilöiden kesken suljetussa ryhmässä, mukaan lukien toimittaja- tai asiakassuhteet taikka sopimusperusteinen yhteistyö, erityisesti sellainen toiminta, jonka päätavoitteena on varmistaa esineiden internetiin yhdistettyjen esineiden ja laitteiden toiminnot.

(29)

Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä palvelut, joissa keskitytään tekijänoikeudella suojatun sisällön välittämiseen, kuten direktiivin (EU) 2019/790 2 artiklan 6 alakohdassa määritellyt verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 600/2014 (27) 2 artiklan 1 kohdan 35 alakohdassa määriteltyjä konsolidoitujen kauppatietojen tarjoajia sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 (28) 4 artiklan 19 kohdassa määriteltyjä tilitietopalvelun tarjoajia ei myöskään olisi katsottava tässä asetuksessa tarkoitetuiksi datan välityspalvelujen tarjoajiksi. Tätä asetusta ei olisi sovellettava palveluihin, jotka julkisen sektorin elin tarjoaa helpottamaan joko eri julkisen sektorin elinten hallussa olevan suojatun datan tai muun datan uudelleenkäyttöä tämän asetuksen mukaisesti edellyttäen, että kyseisten palvelujen tarkoituksena ei ole luoda kaupallisia suhteita. Tässä asetuksessa säänneltyjen data-altruismipohjaisten organisaatioiden ei olisi katsottava tarjoavan datan välityspalveluja edellyttäen, että kyseiset palvelut eivät luo kaupallisia yhteyksiä yhtäältä mahdollisten datan käyttäjien ja toisaalta rekisteröityjen ja datan haltijoiden, jotka asettavat dataa saataville altruistiselta pohjalta, välille. Muita palveluja, joiden tarkoituksena ei ole luoda kaupallisia suhteita, kuten tietovarastoja, joiden tarkoituksena on mahdollistaa tieteellisen tutkimustiedon uudelleenkäyttö avoimen saatavuuden periaatteiden mukaisesti, ei olisi katsottava tässä asetuksessa tarkoitetuiksi datan välityspalveluiksi.

(30)

Datan välityspalvelujen erityinen ryhmä sisältää sellaisten palvelujen tarjoajat, jotka tarjoavat palvelujaan rekisteröidyille. Tällaiset datan välityspalvelujen tarjoajat pyrkivät lisäämään erityisesti yksittäisten henkilöiden mahdollisuuksia hallita ja valvoa heihin liittyvää dataa. Tällaiset palveluntarjoajat auttavat yksilöitä käyttämään asetuksen (EU) 2016/679 mukaisia oikeuksiaan, erityisesti datan käsittelyä koskevan suostumuksen antamista ja peruuttamista, oikeutta saada pääsy omiin tietoihinsa, oikeutta virheellisten henkilötietojen oikaisemiseen, oikeutta tietojen poistamiseen tai "tulla unohdetuksi", oikeutta rajoittaa käsittelyä ja oikeutta siirtää dataa järjestelmästä toiseen, mikä antaa rekisteröidyille mahdollisuuden siirtää henkilötietojaan rekisterinpitäjältä toiselle. Tässä yhteydessä on tärkeää, että näiden palveluntarjoajien liiketoimintamallilla voidaan välttää väärin suunnattuja kannustimia, jotka rohkaisevat yksilöitä käyttämään tällaisia palveluja, joiden vuoksi heihin liittyvää dataa tulisi saataville käsiteltäväksi enemmän kuin olisi henkilön oman edun mukaista. Tähän voisi sisältyä neuvontaa henkilöille siitä, miten heidän dataansa voidaan käyttää, ja vilpillisten käytäntöjen välttämiseksi datan käyttäjien tuntemisvelvollisuustarkastuksia ennen kuin näille annetaan oikeus ottaa yhteyttä rekisteröityihin. Henkilötietojen ja yksityisyyden suojan maksimoimiseksi tietyissä tilanteissa voisi olla hyödyllistä kerätä todellista dataa eräänlaiseen henkilötietojen tallennustilaan, jotta käsittely voisi tapahtua kyseisessä tilassa ilman, että henkilötietoja välitetään kolmansille osapuolille. Tällaiset henkilötietojen tallennustilat voisivat sisältää perushenkilötietoja, kuten nimi, osoite tai syntymäaika, sekä dynaamista dataa, jota syntyy esimerkiksi verkkopalvelun tai esineiden internetiin liitetyn esineen käytön seurauksena. Niihin voitaisiin tallentaa myös varmennettuja henkilöllisyystietoja, kuten passin numero tai sosiaaliturvatunnus, sekä muita todistuksia kuten ajokortti, tutkintotodistukset tai pankkitilitiedot.

(31)

Dataosuuskuntien tavoitteena on saavuttaa erinäisiä tavoitteita, erityisesti vahvistaa yksilöiden asemaa tietoon perustuvien valintojen tekemisessä ennen datan käyttöä koskevaa suostumusta, datan käyttöön liittyviin datan käyttäjäorganisaatioiden ehtoihin ja edellytyksiin vaikuttamisessa tavalla, joka tarjoaa parempia vaihtoehtoja ryhmän yksittäisille jäsenille, tai mahdollisesti ratkaisujen löytämisessä ryhmän yksittäisten jäsenten eroaviin kantoihin sen suhteen, miten dataa voidaan käyttää, jos se koskee useita kyseiseen ryhmään kuuluvia rekisteröityjä. Tässä yhteydessä on tärkeää muistaa, että asetuksen (EU) 2016/679 mukaiset oikeudet ovat rekisteröidyn henkilökohtaisia oikeuksia ja että rekisteröidyt eivät voi luopua tällaisista oikeuksista. Hyödyllisen välineen yhden hengen yrityksille ja pk-yrityksille voisivat muodostaa myös dataosuuskunnat, sillä tällaiset yritykset ovat datan jakamista koskevan tietämyksen osalta usein verrattavissa yksityishenkilöihin.

(32)

Jotta voitaisiin lisätä luottamusta tällaisiin datan välityspalveluihin, erityisesti datan käytön sekä rekisteröityjen ja datan haltijoiden asettamien ehtojen noudattamisen osalta, on tarpeen luoda unionin tason sääntelykehys, jossa vahvistetaan erittäin pitkälle yhdenmukaistetut vaatimukset tällaisten datan välityspalvelujen luotettavalle tarjoamiselle ja jonka toimivaltaiset viranomaiset panevat täytäntöön. Tämä kehys auttaa varmistamaan, että rekisteröidyillä ja datan haltijoilla sekä datan käyttäjillä on paremmat mahdollisuudet valvoa dataansa pääsyä ja sen käyttöä unionin oikeuden mukaisesti. Komissio voisi myös kannustaa ja helpottaa käytännesääntöjen laatimista unionin tasolla ottaen mukaan asiaankuuluvat sidosryhmät, erityisesti yhteentoimivuuden osalta. Datan välityspalvelujen tarjoajien olisi voitava tarjota sekä yritysten välistä että yritysten ja kuluttajien välistä datan jakamista varten uudenlainen eurooppalainen datahallinnon tapa siten, että datataloudessa erotetaan toisistaan datan saataville antaminen, välittäminen ja käyttö. Datan välityspalvelujen tarjoajat voisivat myös asettaa saataville erityisen teknisen infrastruktuurin rekisteröityjen ja datan haltijoiden sekä datan käyttäjien yhteenliittämistä varten. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää suunnitella tämä infrastruktuuri niin, että pk- ja startup-yritykset eivät kohtaa teknisiä tai muita esteitä datatalouteen osallistumiselle.

Datan välityspalvelujen tarjoajien olisi erityisesti datan vaihdon helpottamiseksi sallittava tarjota datan haltijoille tai rekisteröidyille erityisiä lisävälineitä ja -palveluja, kuten väliaikainen säilyttäminen, kuratointi, muuntaminen, anonymisointi ja pseudonymisointi. Näitä välineitä ja palveluja olisi käytettävä ainoastaan datan haltijan tai rekisteröidyn nimenomaisesta pyynnöstä tai nimenomaisella hyväksynnällä, ja tässä yhteydessä tarjotuissa kolmannen osapuolen välineissä dataa ei saisi käyttää muihin tarkoituksiin. Samalla olisi sallittava datan välityspalvelujen tarjoajien suorittama vaihdetun datan mukauttaminen, jotta parannetaan datan käyttäjän mahdollisuuksia käyttää dataa, mikäli datan käyttäjä niin haluaa, tai yhteentoimivuutta. Tällaista voi olla esimerkiksi datan muuntaminen tiettyihin formaatteihin.

(33)

On tärkeää mahdollistaa kilpailukykyinen ympäristö datan jakamiselle. Keskeinen tekijä datan haltijoiden, rekisteröityjen ja datan käyttäjien luottamuksen lisäämiseksi ja valvontamahdollisuuksien parantamiseksi datan välityspalveluissa on datan välityspalvelujen tarjoajien puolueettomuus datan haltijoiden, rekisteröityjen ja datan käyttäjien välillä vaihdettavan datan suhteen. Sen vuoksi on tarpeen, että datan välityspalvelujen tarjoajat toimivat ainoastaan välittäjinä liiketoimissa eivätkä käytä vaihdettuja tietoja mihinkään muuhun tarkoitukseen. Datan välityspalvelujen kaupallisia ehtoja, mukaan lukien hinnoittelua, ei saisi asettaa riippuvaiseksi siitä, käyttääkö mahdollinen datan haltija tai datan käyttäjä muita saman datan välityspalvelun tarjoajan tai siihen liittyvän yhteisön palveluja, mukaan lukien säilytys-, analytiikka-, tekoäly- tai muut datapohjaiset sovellukset, tai, jos näin on, missä määrin datan haltija tai datan käyttäjä käyttää niitä. Tämä edellyttää myös datan välityspalvelun ja muiden tarjottujen palvelujen rakenteellista erottamista toisistaan eturistiriitojen välttämiseksi. Lisäksi se tarkoittaa sitä, että datan välityspalvelun tarjoajan olisi oltava oikeushenkilö, joka on erillinen kyseisen datan välityspalvelujen tarjoajan muista toiminnoista. Datan välityspalvelujen tarjoajien olisi kuitenkin voitava käyttää datan haltijan toimittamaa dataa välityspalvelujensa parantamiseen.

Datan välityspalvelujen tarjoajien olisi voitava tarjota datan haltijoille, rekisteröidyille ja datan käyttäjille omia tai kolmannen osapuolen välineitä, joilla helpotetaan datan vaihtamista, kuten esimerkiksi välineitä datan muuntamista tai kuratointia varten, ainoastaan rekisteröidyn tai datan haltijan nimenomaisesta pyynnöstä tai nimenomaisen hyväksynnän perusteella. Tässä yhteydessä tarjottavissa kolmannen osapuolen välineissä ei saisi käyttää dataa muihin kuin datan välityspalveluihin liittyviin tarkoituksiin. Datan välityspalvelujen tarjoajilla, jotka toimivat välittäjinä datan vaihtamisessa rekisteröityjä olevien yksityishenkilöiden ja datan käyttäjiä olevien oikeushenkilöiden välillä, olisi lisäksi oltava luottamusvelvollisuus yksityishenkilöitä kohtaan sen varmistamiseksi, että he toimivat rekisteröityjen edun mukaisesti. Kaikkia datan välityspalvelujen tarjoajan toiminnasta johtuvia aineellisia ja aineettomia vahinkoja ja haittoja koskevia vastuukysymyksiä voitaisiin käsitellä asiaankuuluvassa sopimuksessa kansallisten vastuujärjestelmien perusteella.

(34)

Datan välityspalvelujen tarjoajien olisi toteutettava kohtuulliset toimenpiteet yhteentoimivuuden varmistamiseksi tietyllä alalla ja eri alojen välillä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Kohtuullisiin toimenpiteisiin voisi kuulua olemassa olevien yleisesti käytettyjen standardien noudattaminen alalla, jolla datan välityspalvelujen tarjoaja toimii. Euroopan datainnovaatiolautakunnan olisi tarvittaessa helpotettava toimialan lisästandardien laatimista. Datan välityspalvelujen tarjoajien olisi toteutettava hyvissä ajoin Euroopan datainnovaatiolautakunnan hyväksymät datan välityspalvelujen yhteentoimivuutta koskevat toimenpiteet.

(35)

Tämä asetus ei saisi vaikuttaa datan välityspalvelujen tarjoajien velvoitteeseen noudattaa asetusta (EU) 2016/679 eikä valvontaviranomaisten velvollisuuteen varmistaa kyseisen asetuksen noudattaminen. Tämä asetus ei saisi vaikuttaa henkilötietojen suojaan tapauksissa, joissa datan välityspalvelujen tarjoajat käsittelevät henkilötietoja. Jos datan välityspalvelujen tarjoajat ovat asetuksessa (EU) 2016/679 määriteltyjä rekisterinpitäjiä tai henkilötietojen käsittelijöitä, niitä sitovat kyseisen asetuksen säännöt.

(36)

Datan välityspalvelujen tarjoajilla odotetaan olevan käytössään menettelyt ja toimenpiteet seuraamusten määräämiseksi vilpillisistä käytännöistä tai väärinkäytöksistä sellaisten osapuolten osalta, jotka tavoittelevat pääsyä datan välityspalvelujen kautta, mukaan lukien toimenpiteet, joilla suljetaan pois datan käyttäjät, jotka rikkovat palvelun ehtoja tai voimassa olevaa lainsäädäntöä.

(37)

Datan välityspalvelujen tarjoajien olisi myös toteutettava toimenpiteitä kilpailulainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi, ja niillä olisi oltava käytössä menettelyt tätä varten. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa datan jakaminen antaa yrityksille mahdollisuuden saada tietoa nykyisten tai mahdollisten kilpailijoidensa markkinastrategioista. Kilpailun kannalta arkaluonteisia tietoja ovat yleensä tiedot asiakkaiden datasta, tulevista hinnoista, tuotantokustannuksista, määristä, liikevaihdosta, myynnistä tai kapasiteetista.

(38)

Olisi otettava käyttöön datan välityspalveluja koskeva ilmoitusmenettely, jotta voidaan varmistaa, että datahallinto unionissa perustuu luotettavaan datan vaihtoon. Luotettavan ympäristön edut voitaisiin parhaiten saavuttaa asettamalla datan välityspalvelujen tarjoamiselle tiettyjä vaatimuksia edellyttämättä kuitenkaan datan välityspalveluja koskevan toimivaltaisen viranomaisen nimenomaista päätöstä tai hallinnollista toimenpidettä tällaisten palvelujen tarjoamiseksi. Ilmoitusmenettely ei saisi aiheuttaa tarpeettomia esteitä pk-yrityksille, startup-yrityksille ja kansalaisjärjestöille, ja siinä olisi noudatettava syrjimättömyyden periaatetta.

(39)

Tehokkaan rajatylittävän palveluntarjonnan tukemiseksi datan välityspalvelujen tarjoajaa olisi vaadittava lähettämään ilmoitus ainoastaan sen jäsenvaltion nimetylle datan välityspalveluja koskevalle toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa sen päätoimipaikka sijaitsee tai jossa sillä on laillinen edustaja. Tällaisella ilmoituksella olisi ilmoitettava ainoastaan aikomuksesta tarjota tällaisia palveluja, ja siinä olisi annettava vain tässä asetuksessa säädetyt tiedot. Asianomaisen ilmoituksen jälkeen datan välityspalvelujen tarjoajan olisi voitava aloittaa toimintansa missä tahansa jäsenvaltiossa ilman muita ilmoitusvelvoitteita.

(40)

Tässä asetuksessa säädetyllä ilmoitusmenettelyllä ei saisi rajoittaa datan välityspalvelujen tarjoamista koskevien alakohtaisen lainsäädännön erityisten lisäsääntöjen soveltamista.

(41)

Datan välityspalvelujen tarjoajan päätoimipaikan unionissa olisi oltava sen keskushallinnon sijaintipaikkaa unionissa. Datan välityspalvelujen tarjoajan päätoimipaikka unionissa olisi määritettävä objektiivisin perustein, ja määritettäessä olisi edellytettävä hallintotoimien tehokasta ja tosiasiallista toteuttamista. Datan välityspalvelujen tarjoajan toiminnan olisi oltava sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista, jossa sen päätoimipaikka sijaitsee.

(42)

Jotta voidaan varmistaa, että datan välityspalvelujen tarjoajat noudattavat tätä asetusta, tällaisten palvelujen tarjoajilla olisi oltava päätoimipaikka unionissa. Jos datan välityspalvelujen tarjoaja, joka ei ole sijoittautunut unioniin, tarjoaa palveluja unionissa, sen olisi nimettävä laillinen edustaja. Laillisen edustajan nimeäminen tällaisissa tapauksissa on tarpeen, koska tällaiset datan välityspalvelujen tarjoajat käsittelevät henkilötietoja ja kaupallisesti luottamuksellisia tietoja, mikä edellyttää, että on seurattava tarkasti, miten datan välityspalvelujen tarjoajat noudattavat tätä asetusta. Jotta voidaan määrittää, tarjoaako tällainen datan välityspalvelun tarjoaja palveluja unionissa, olisi selvitettävä, onko ilmeistä, että kyseinen datan välityspalvelujen tarjoaja aikoo tarjota palveluja henkilöille yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa. Aikomuksen selvittämiseen ei saisi riittää pelkkä datan välityspalvelujen tarjoajan verkkosivuston, sähköpostiosoitteen ja muiden yhteystietojen saatavuus unionissa taikka siinä kolmannessa maassa, johon datan välityspalvelujen tarjoaja on sijoittautunut, yleisesti käytettävän kielen käyttö. Sellaiset seikat, kuten yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa yleisesti käytettävän kielen tai rahayksikön käyttö ja mahdollisuus tilata palveluja kyseisellä muulla kielellä tai maininta unionissa olevista käyttäjistä, voisivat kuitenkin osoittaa olevan ilmeistä, että datan välityspalvelujen tarjoaja aikoo tarjota palveluja unionissa.

Nimetyn laillisen edustajan olisi toimittava datan välityspalvelujen tarjoajan puolesta, ja datan välityspalvelujen tarjoajan toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava ottaa yhteyttä lailliseen edustajaan, datan välityspalvelujen tarjoajan lisäksi tai sen sijaan, myös rikkomistapauksessa, käynnistääkseen täytäntöönpanomenettelyn sellaista datan välityspalvelujen tarjoajaa vastaan, joka ei noudata velvoitteita eikä ole sijoittautunut unioniin. Laillinen edustaja olisi nimettävä datan välityspalvelujen tarjoajan kirjallisella valtuutuksella hoitamaan tämän puolesta tämän asetuksen mukaiset velvoitteet.

(43)

Nimityksen ”unionissa tunnustettu datan välityspalvelujen tarjoaja” lisäksi olisi vahvistettava yhteinen koko unionissa tunnistettavissa oleva tunnus, jotta voidaan auttaa rekisteröityjä ja datan haltijoita tunnistamaan helposti unionissa tunnustetut datan välityspalvelujen tarjoajat ja siten lisätä niiden luottamusta näihin.

(44)

Datan välityspalvelujen suhteen toimivaltaiset viranomaiset, jotka nimetään valvomaan, että datan välityspalvelujen tarjoajat noudattavat tämän asetuksen vaatimuksia, olisi valittava niiden horisontaalista tai alakohtaista datan jakamista koskevien valmiuksien ja asiantuntemuksen perusteella. Niiden olisi suoritettava tehtävänsä kaikista datan välityspalvelujen tarjoajista riippumattomasti, avoimesti ja puolueettomasti. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava kyseisten datan välityspalvelujen suhteen toimivaltaisten viranomaisten tiedot komissiolle. Datan välityspalveluja varten nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten valtuudet ja toimivalta eivät saisi vaikuttaa tietosuojaviranomaisten toimivaltuuksiin. Kaikissa kysymyksissä, jotka edellyttävät asetuksen (EU) 2016/679 noudattamisen arviointia, datan välityspalvelujen suhteen toimivaltaisen viranomaisen olisi tarvittaessa pyydettävä lausunto tai päätös kyseisen asetuksen nojalla perustetulta toimivaltaiselta valvontaviranomaiselta.

(45)

Rekisteröityjen tietoon perustuvan suostumuksensa perusteella vapaaehtoisesti saataville asettaman datan tai jos kyse on muista kuin henkilötiedoista, datan haltijoiden saataville asettaman datan käyttöön yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin liittyy huomattavia mahdollisuuksia. Tällaisia tavoitteita voisivat olla esimerkiksi terveydenhuolto, ilmastonmuutoksen torjunta, liikkuvuuden parantaminen, virallisten tilastojen kehittämisen, tuottamisen ja jakelun helpottaminen, julkisten palvelujen tarjonnan ja julkisen päätöksenteon parantaminen. Tieteellisen tutkimuksen tukemista olisi pidettävä myös yleishyödyllisenä tavoitteena. Tämän asetuksen tavoitteena olisi oltava edistää kooltaan riittävän suurten datavarantojen syntymistä, jotka asetetaan saataville data-altruismin pohjalta data-analytiikan ja koneoppimisen mahdollistamiseksi, myös kaikkialla unionissa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioilla olisi voitava olla käytössään organisatorisia tai teknisiä järjestelyjä, tai molempia, jotka helpottaisivat data-altruismia. Tällaisiin järjestelyihin voisi kuulua sellaisten helposti hyödynnettävissä olevien välineiden asettaminen rekisteröityjen tai datan haltijoiden saataville, joiden avulla ne voivat antaa suostumuksen tai luvan datansa altruistiseen käyttöön, tiedotuskampanjoiden järjestäminen tai toimivaltaisten viranomaisten välinen jäsennelty tietojenvaihto siitä, miten data-altruismi hyödyttää julkisia politiikkoja, kuten liikenteen parantamista, kansanterveyttä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tämän tueksi jäsenvaltioiden olisi voitava määritellä data-altruismia koskevia kansallisia toimintapolitiikkoja. Rekisteröityjen olisi voitava saada korvausta ainoastaan kustannuksista, joita heille aiheutuu tietojensa asettamisesta saataville yleisen edun mukaisia tavoitteita varten.

(46)

Rekisteröityminen unionissa tunnustetuiksi data-altruismipohjaisiksi organisaatioiksi ja nimityksen ”unionissa tunnustettu data-altruismipohjainen organisaatio” käyttö voisi johtaa datavarastojen perustamiseen. Rekisteröinti yhdessä jäsenvaltiossa olisi voimassa koko unionissa, ja sen odotetaan helpottavan datan rajatylittävää käyttöä unionissa ja useita jäsenvaltioita kattavien datavarantojen syntymistä. Datan haltijat voisivat antaa luvan hallussaan olevien muiden kuin henkilötietojen käsittelyyn sellaisia tarkoituksia varten, joita ei ole määritelty luvan myöntämishetkellä. Jos tällaiset tunnustetut data-altruismipohjaiset organisaatiot noudattavat tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, olisi voitava luottaa siihen, että altruistisiin tarkoituksiin saataville asetettu data palvelee yleistä etua. Tällaisen luottamuksen olisi perustuttava erityisesti sijoittautumispaikkaan unionissa tai lailliseen edustajaan unionissa ja vaatimukseen, jonka mukaan tunnustettujen data-altruismipohjaisten organisaatioiden on oltava voittoa tavoittelemattomia, sekä avoimuusvaatimuksiin ja siihen, että käytössä on erityisiä suojatoimenpiteitä rekisteröityjen ja yritysten oikeuksien ja etujen suojaamiseksi.

Muihin suojatoimenpiteisiin olisi kuuluttava asiaankuuluvan datan käsittelyn mahdollistaminen tunnustetun data-altruismipohjaisen organisaation ylläpitämässä turvatussa käsittely-ympäristössä, valvontamekanismit, kuten eettiset neuvostot tai lautakunnat, joiden jäseninä on myös kansalaisyhteiskunnan edustajia ja joiden avulla varmistetaan, että rekisterinpitäjä noudattaa korkeita tieteellisen etiikan ja perusoikeuksien suojelun vaatimuksia, tehokkaat ja selkeästi ilmoitetut tekniset keinot peruuttaa suostumus tai muuttaa sitä milloin tahansa asetuksen (EU) 2016/679 mukaisten henkilötietojen käsittelijöiden tiedotusvelvoitteiden perusteella sekä keinot, joilla rekisteröidyt voivat pysyä ajan tasalla saataville asettamansa datan käytöstä. Tunnustetuksi data-altruismipohjaiseksi organisaatioksi rekisteröityminen ei saisi olla edellytys data-altruismipohjaisen toiminnan harjoittamiselle. Komission olisi hyväksyttävä delegoiduilla säädöksillä sääntökirja, joka on laadittu tiiviissä yhteistyössä data-altruismipohjaisten organisaatioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, ja tehtävä tämän sääntökirjan noudattamisesta vaatimus, joka on edellytyksenä tunnustetuksi data-altruismipohjaiseksi organisaatioksi rekisteröitymiselle.

(47)

Olisi vahvistettava yhteinen koko unionissa tunnistettavissa oleva tunnus, jotta voidaan auttaa datan haltijoita tunnistamaan helposti unionissa tunnustetut data-altruismipohjaiset organisaatiot ja siten lisätä niiden luottamusta näihin. Yhteiseen tunnukseen olisi liitettävä QR-koodi, joka sisältää linkin tunnustettujen data-altruismipohjaisten organisaatioiden julkiseen unionin rekisteriin.

(48)

Tällä asetuksella ei olisi rajoitettava sellaisten yhteisöjen perustamista, organisointia ja toimintaa, jotka pyrkivät harjoittamaan data-altruismia kansallisen lainsäädännön nojalla ja se perustuu kansallisten lainsäädäntöjen vaatimuksiin, jotka koskevat laillista toimintaa voittoa tavoittelemattomana organisaationa jäsenvaltiossa.

(49)

Tällä asetuksella ei olisi rajoitettava sellaisten muiden yhteisöjen kuin julkisen sektorin elinten perustamista, organisointia ja toimintaa, jotka osallistuvat datan ja sisällön jakamiseen avointen lisenssien perusteella ja jotka siten edistävät kaikkien käytettävissä olevien yhteisten resurssien luomista. Näihin olisi sisällyttävä avoimet tietämyksen jakamisen yhteistyöalustat, avoimet tieteelliset ja akateemiset tietovarastot, avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehitysalustat ja avoimen saatavuuden (Open Access)) sisällön yhdistämisalustat.

(50)

Tunnustettujen data-altruismipohjaisten organisaatioiden olisi voitava kerätä asiaankuuluvaa dataa suoraan luonnollisilta henkilöiltä ja oikeushenkilöiltä tai käsitellä muiden keräämää dataa. Data-altruismipohjaiset organisaatiot voisivat käsitellä kerättyä dataa itse vahvistamiinsa tarkoituksiin tai tarvittaessa voisivat sallia kolmansien osapuolten käsittelyn näitä tarkoituksia varten. Jos tunnustetut data-altruismipohjaiset organisaatiot ovat asetuksessa (EU) 2016/679 määriteltyjä rekisterinpitäjiä tai henkilötietojen käsittelijöitä, niiden olisi noudatettava kyseisen asetuksen sääntöjä. Data-altruismi perustuisi tyypillisesti asetuksen (EU) 2016/679 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 9 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun rekisteröityjen suostumukseen, jonka olisi oltava asetuksen 7 ja 8 artiklan mukaista laillista suostumusta koskevien vaatimusten mukainen. Asetuksen (EU) 2016/679 mukaan tieteellisiä tutkimustarkoituksia voitaisiin tukea tiettyjä tieteellisen tutkimuksen aloja koskevalla suostumuksella, jos se on tieteellisen tutkimuksen tunnustettujen eettisten standardien mukaista, tai ainoastaan tiettyjä tutkimusaloja tai tutkimushankkeiden osia koskevalla suostumuksella. Asetuksen (EU) 2016/679 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan myöhempää käsittelyä tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten ei saisi asetuksen (EU) 2016/679 89 artiklan 1 kohdan mukaisesti pitää yhteensopimattomana alkuperäisten tarkoitusten kanssa. Muiden kuin henkilötietojen osalta käyttörajoitukset on esitettävä datan haltijan antamassa luvassa.

(51)

Data-altruismipohjaisten organisaatioiden rekisteröinnin suhteen toimivaltaiset viranomaiset, jotka nimetään valvomaan, että tunnustetut data-altruismipohjaiset organisaatiot noudattavat tämän asetuksen vaatimuksia, olisi valittava niiden valmiuksien ja asiantuntemuksen perusteella. Niiden olisi suoritettava tehtävänsä data-altruismipohjaisista organisaatioista riippumattomasti sekä avoimesti ja puolueettomasti. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava kyseisten data-altruismipohjaisten organisaatioiden rekisteröinnin suhteen toimivaltaisten viranomaisten tiedot komissiolle. Data-altruismipohjaisten organisaatioiden rekisteröinnin suhteen toimivaltaisten viranomaisten valtuudet ja toimivalta eivät saisi vaikuttaa tietosuojaviranomaisten toimivaltuuksiin. Kaikissa kysymyksissä, jotka edellyttävät asetuksen (EU) 2016/679 noudattamisen arviointia, data-altruismipohjaisten organisaatioiden rekisteröinnin suhteen toimivaltaisen viranomaisen olisi tarvittaessa pyydettävä lausunto tai päätös kyseisen asetuksen nojalla perustetulta toimivaltaiselta valvontaviranomaiselta.

(52)

Luottamuksen edistämiseksi ja suostumuksen antamiseen ja peruuttamiseen liittyvän menettelyn oikeusvarmuuden ja käyttäjäystävällisyyden lisäämiseksi, erityisesti kun on kyse tieteellisestä tutkimuksesta ja altruistiselta pohjalta saataville asetetun datan käytöstä tilastollisiin tarkoituksiin, olisi laadittava data-altruismia koskeva eurooppalainen suostumuslomake, jota olisi käytettävä datan altruistisen jakamisen yhteydessä. Tällaisella lomakkeella olisi lisättävä rekisteröityjen kannalta läpinäkyvyyttä sen suhteen, että heidän dataansa käsitellään ja käytetään heidän suostumuksensa mukaisesti ja tietosuojasääntöjä kaikilta osin noudattaen. Sen avulla olisi myös helpotettava suostumuksen antamista ja peruuttamista ja virtaviivaistettava yritysten harjoittamaa data-altruismia ja tarjottava yrityksille mekanismi datan käyttöluvan peruuttamiseen. Jotta voidaan ottaa huomioon yksittäisten alojen erityispiirteet, myös tietosuojan näkökulmasta, data-altruismia koskevaan eurooppalaiseen suostumuslomakkeeseen olisi käytettävä modulaarista lähestymistapaa, joka mahdollistaa lomakkeen muokkaamisen tiettyjä aloja ja eri tarkoituksia varten.

(53)

Datahallinnon sääntelypuitteiden onnistuneen täytäntöönpanon turvaamiseksi olisi perustettava Euroopan datainnovaatiolautakuntaasiantuntijaryhmän muodossa. Euroopan datainnovaatiolautakunnan olisi koostuttava kaikkien jäsenvaltioiden datan välityspalvelujen suhteen toimivaltaisen viranomaisen ja data-altruismipohjaisten organisaatioiden rekisteröinnin suhteen toimivaltaisen viranomaisen, Euroopan tietosuojaneuvoston, Euroopan tietosuojavaltuutetun, Euroopan unionin kyberturvallisuusviraston (ENISA), komission edustajista, EU:n pk-yritysedustajasta tai pk-yritysedustajien verkoston nimittämästä edustajasta sekä tiettyjen erikoisalojen asiaankuuluvien elinten ja erityistä asiantuntemusta edustavien elinten muista edustajista koostuva asiantuntijaryhmä. Euroopan datainnovaatiolautakunnan olisi koostuttava joukosta alaryhmiä, mukaan lukien sidosryhmien osallistumista käsittelevä alaryhmä, joka koostuu asiaan kuuluvista teollisuuden, kuten terveydenhuollon, ympäristön, maatalouden, liikenteen, energian, teollisen valmistuksen, median, kulttuuri- ja luovien alojen ja tilastojen edustajista sekä tutkimuksen, tiedemaailman, kansalaisyhteiskunnan, standardointiorganisaatioiden, asiaankuuluvien yhteisten eurooppalaisten data-avaruuksien ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien ja kolmansien osapuolten asiaankuuluvista edustajista, mukaan lukien erityisasiantuntemusta tarjoavien elinten, kuten kansallisten tilastovirastojen, edustajat.

(54)

Euroopan datainnovaatiolautakunnan olisi tuettava komission työtä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia aiheita koskevien kansallisten käytäntöjen ja politiikkojen koordinoinnissa ja monialaisen tiedon käytön edistämisessä sitoutumalla eurooppalaisiin yhteentoimivuusperiaatteisiin ja käyttämällä eurooppalaisia ja kansainvälisiä standardeja ja eritelmiä, mukaan lukien tieto- ja viestintätekniikan standardointia käsittelevä EU:n sidosryhmäfoorumi, Core Vocabularies -mallit ja Verkkojen Eurooppa -välineen rakenneosat, ja sen olisi otettava huomioon yksittäisillä aloilla tehtävä standardointityö. Teknistä standardointia koskevaan työhön voisi sisältyä painopisteiden määrittäminen standardien kehittämistä varten sekä sellaisten teknisten ja oikeudellisten standardien laatiminen ja ylläpitäminen, jotka koskevat datan siirtämistä kahden käsittely-ympäristön välillä siten, että data-avaruudet voidaan organisoida, erityisesti selventämällä ja erittelemällä, mitkä standardit ja käytännöt ovat monialaisia ja mitkä alakohtaisia. Euroopan datainnovaatiolautakunnan olisi tehtävä yhteistyötä datan uudelleenkäyttöä käsittelevien alakohtaisten elinten, verkostojen tai asiantuntijaryhmien tai muiden monialaisten organisaatioiden kanssa. Data-altruismin osalta Euroopan datainnovaatiolautakunnan olisi avustettava komissiota data-altruismia koskevan suostumuslomakkeen laatimisessa Euroopan tietosuojaneuvostoa kuultuaan. Euroopan datainnovaatiolautakunnan olisi yhteisiä eurooppalaisia data-avaruuksia koskevia suuntaviivoja ehdottamalla tuettava näihin data-avaruuksiin perustuvan toimivan eurooppalaisen datatalouden kehittämistä Euroopan datastrategian mukaisesti.

(55)

Jäsenvaltioiden olisi laadittava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan tämän asetuksen rikkomiseen. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Suuret erot seuraamuksia koskevissa säännöissä voisivat johtaa kilpailun vääristymiseen digitaalisilla sisämarkkinoilla. Tällaisten sääntöjen yhdenmukaistamisesta voisi olla hyötyä tässä yhteydessä.

(56)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen tehokas täytäntöönpano ja taata, että datan välityspalvelujen tarjoajat sekä yhteisöt, jotka haluavat rekisteröityä tunnustetuiksi data-altruismipohjaisiksi organisaatioiksi, voivat saada ja saattaa päätökseen ilmoitus- ja rekisteröintimenettelyt täysin sähköisesti ja rajat ylittävästi, tällaisia menettelyjä olisi tarjottava saataville Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1724 (29) nojalla perustetun yhteisen digitaalisen palveluväylän kautta. Kyseiset menettelyt olisi lisättävä asetuksen (EU) 2018/1724 liitteessä II olevaan menettelyjen luetteloon.

(57)

Asetus (EU) 2018/1724 olisi sen vuoksi muutettava.

(58)

Tämän asetuksen tehokkuuden varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla erityisedellytykset, joita sovelletaan siirrettäessä kolmansiin maihin tiettyjä sellaisia muiden kuin henkilötietojen luokkia, joita pidetään erittäin arkaluonteisina tietyissä unionin säädöksissä, ja vahvistamalla tunnustettuja data-altruismipohjaisia organisaatioita koskeva sääntökirja, joita kyseisten organisaatioiden on noudatettava, jossa vahvistetaan tiedot, tekniset ja turvallisuusvaatimukset sekä viestinnän etenemissuunnitelmat ja yhteentoimivuusstandardit. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (30) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(59)

Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset tämän asetuksen täytäntöönpanolle, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta tukea julkisen sektorin elimiä ja uudelleenkäyttäjiä niiden noudattaessa tässä asetuksessa säädettyjä uudelleenkäyttöä koskevia edellytyksiä vahvistamalla mallisopimuslausekkeita sellaisia tilanteita varten, joissa uudelleenkäyttäjät siirtävät muita kuin henkilötietoja kolmanteen maahan, ilmoittaa, että kolmannen maan oikeudelliset sekä valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelyt vastaavat unionin oikeuden mukaista suojelua, kehittää unionissa datan välityspalvelujen tarjoajien yhteisen logon ja tunnustettujen data-altruismipohjaisten organisaatioiden yhteisen logon suunnittelua ja määrittää ja laatia data-altruismia koskeva eurooppalainen suostumuslomake. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (31) mukaisesti.

(60)

Tämä asetus ei saisi vaikuttaa kilpailusääntöjen eikä varsinkaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklan soveltamiseen. Tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä ei saisi käyttää kilpailun rajoittamiseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen vastaisella tavalla. Tämä koskee erityisesti sääntöjä kilpailun kannalta arkaluonteisten tietojen vaihtamisesta todellisten tai mahdollisten kilpailijoiden välillä datan välityspalvelujen välityksellä.

(61)

Euroopan tietosuojavaltuutettua ja Euroopan tietosuojaneuvostoa on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja ne antoivat lausuntonsa 10 päivänä maaliskuuta 2021.

(62)

Tämän asetuksen ohjaavia periaatteita ovat perusoikeuksien kunnioittaminen ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettujen periaatteiden, mukaan lukien oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen, oikeus henkilötietojen suojaan, elinkeinovapaus, omistusoikeus ja vammaisten sopeutuminen yhteiskuntaan, noudattaminen. Viimeksi mainitun osalta tämän asetuksen mukaisten julkisen sektorin elinten ja palvelujen olisi tarvittaessa noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivejä (EU) 2016/2102 (32) ja (EU) 2019/882 (33). Lisäksi tieto- ja viestintätekniikan osalta olisi otettava huomioon suunnittelu kaikille, joka on tietoinen ja järjestelmällinen pyrkimys soveltaa ennakoivasti periaatteita, menetelmiä ja välineitä, joilla edistetään kaikkia palvelevaa suunnittelua tietokoneisiin liittyvissä teknologioissa, myös internetpohjaisissa teknologioissa, jolloin vältetään jälkikäteen tehtävien mukautusten ja erityissuunnittelun tarve.

(63)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat julkisen sektorin elinten hallussa olevan datan tiettyjen luokkien uudelleenkäyttö unionissa sekä ilmoitus- ja valvontakehyksen luominen datan välityspalvelujen tarjoamista varten, kehyksen luominen dataa altruistisia tarkoituksia ja kehyksen luominen Euroopan datainnovaatiolautakunnan perustamista varten saataville asettavien yhteisöjen vapaaehtoista rekisteröintiä varten, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

(1)

Komissio esitteli 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”, jäljempänä ’Euroopan vihreän kehityksen ohjelma’, uuden kasvustrategian, jonka tavoitteena on tehdä unionista oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jonka talous on moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen, samalla kun ilmastoneutraaliustavoite saavutetaan viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja talouskasvuun pyritään lisäämättä resurssien käyttöä. Komissio ehdotti 17 päivänä syyskuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle – Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi” kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteen nostamista ainakin 55 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa 11 päivänä joulukuuta 2020, ja kyseiseen tiedonantoon liittyvässä vaikutustenarvioinnissa vahvistetaan, että tulevaisuuden energiapaletti poikkeaa hyvin paljon nykyisestä ja että energialainsäädäntöä voidaan joutua tarkastelemaan uudelleen ja tarvittaessa muuttamaan. Nykyiset energiainfrastruktuuri-investoinnit eivät selvästikään ole riittäviä muuttamaan energiainfrastruktuuria ja rakentamaan tulevaisuuden energiainfrastruktuureja. Tämä tarkoittaa myös, että on otettava käyttöön infrastruktuuria, jolla tuetaan Euroopan energiakäännettä, kuten nopeaa sähköistämistä, uusiutuvan ja fossiilittoman sähköntuotannon laajentamista, uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen käytön lisäämistä, energiajärjestelmän integrointia ja innovatiivisten ratkaisujen käyttöönoton laajentamista.

(2)

Nykyistä vuodeksi 2030 asetettua sitovaa unionin tason tavoitetta nostaa uusiutuvan energian osuus vähintään 32 prosenttiin energian loppukulutuksesta ja unionin tason yleistavoitetta lisätä energiatehokkuutta vähintään 32,5 prosentilla tarkistetaan osana unionille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 (4) ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa vahvistettua korkeampaa tavoitetasoa.

(3)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla hyväksytyssä Pariisin sopimuksessa (5), jäljempänä ’Pariisin sopimus’, asetetaan pitkän aikavälin tavoitteeksi pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 °C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 °C:een suhteessa esiteolliseen aikaan, sekä korostetaan, että on tärkeää sopeutua ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin ja sovittaa rahoitusvirrat johdonmukaisiksi suhteessa vähäpäästöiseen kehityskulkuun ja kehitykseen, jossa joustavasti mukaudutaan muuttuvaan ilmastoon. Eurooppa-neuvosto vahvisti 12 päivänä joulukuuta 2019 tavoitteen saavuttaa ilmastoneutraali Euroopan unioni vuoteen 2050 mennessä Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 347/2013 (6) vahvistetaan suuntaviivat Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien ja alueiden viiveetöntä kehittämistä ja yhteentoimivuutta varten, jotta voidaan saavuttaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen energiapoliittiset tavoitteet eli varmistaa energian sisämarkkinoiden toimivuus, energian toimitusvarmuus ja kilpailukykyiset energiamarkkinat unionissa, edistää energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä uusiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä ja edistää energiaverkkojen yhteenliittämistä. Asetuksella (EU) N:o 347/2013 otetaan käyttöön kehys, jossa jäsenvaltiot ja asianomaiset sidosryhmät voivat tehdä yhteistyötä aluetasolla kehittääkseen paremmin yhteenliitettyjä energiaverkkoja, jotta voitaisiin luoda yhteyksiä Euroopan energiamarkkinoista tällä hetkellä eristyksissä oleviin alueisiin, lujittaa olemassa olevia ja edistää uusia rajatylittäviä yhteenliitäntöjä ja auttaa integroimaan uusiutuvaa energiaa. Näiden tavoitteiden kautta asetus (EU) N:o 347/2013 edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua ja tuo koko unionille kilpailukykyyn sekä taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyviä hyötyjä.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 347/2013 arviointi on osoittanut selvästi, että kehyksellä on tosiasiallisesti parannettu jäsenvaltioiden verkkojen integrointia ja edistetty energiakauppaa ja siten parannettu unionin kilpailukykyä. Yhteistä etua koskevilla sähkö- ja kaasualan hankkeilla on parannettu merkittävästi toimitusvarmuutta. Kaasualalla infrastruktuuri on nyt paremmin yhteenliitetty ja toimitusten häiriönsietokyky on parantunut tuntuvasti vuodesta 2013. Alueellinen yhteistyö alueellisissa ryhmissä ja rajatylittävän kustannustenjaon kautta on tärkeä osatekijä hankkeiden toteuttamiselle. Monissa tapauksissa rajatylittävällä kustannustenjaolla ei kuitenkaan ole onnistuttu toivotulla tavalla pienentämään hankkeiden rahoitusvajetta. Vaikka suurinta osaa lupamenettelyistä on lyhennetty, joissakin tapauksissa prosessi on edelleen pitkä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1316/2013 (7) perustetusta Verkkojen Eurooppa -välineestä myönnetty rahoitustuki on ollut tärkeä tekijä, sillä selvityksiin annetuilla avustuksilla on onnistuttu vähentämään riskejä hankkeiden kehittämisen alkuvaiheissa, kun taas töihin annetuilla avustuksilla on tuettu hankkeita, joilla on korjattu keskeisiä pullonkauloja, joita ei ole pystytty riittävästi poistamaan markkinaehtoisella rahoituksella.

(6)

Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivojen tarkistamisesta 10 päivänä heinäkuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa (8) Euroopan parlamentti kehotti tarkistamaan asetusta (EU) N:o 347/2013 ottaen huomioon erityisesti vuoteen 2030 ulottuvat unionin energia- ja ilmastotavoitteet ja sen vuotta 2050 koskevat ilmastoneutraaliustavoitteet sekä energiatehokkuus etusijalle -periaatteen.

(7)

Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskeva politiikka on keskeinen väline energian sisämarkkinoiden kehittämisessä ja välttämätön Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Jotta voidaan saavuttaa suuremmat kasvihuonekaasujen päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä ja ilmastoneutraalius viimeistään vuoteen 2050 mennessä, Eurooppa tarvitsee integroidumman energiajärjestelmän, joka perustuu sähköistämisen lisäämiseen täydentävien uusiutuvien ja vähähiilisten energialähteiden avulla sekä kaasualan hiilestä irtautumiseen. Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevalla politiikalla voidaan varmistaa, että unionin energiainfrastruktuurien kehittäminen tukee välttämätöntä energiakäännettä kohti ilmastoneutraaliutta energiatehokkuus etusijalle -periaatteen ja teknologianeutraaliuden periaatteen mukaisesti ja että samalla otetaan huomioon loppukäyttöön liittyvä päästövähennyspotentiaali. Sillä voidaan myös varmistaa yhteenliitännät, energiavarmuus, markkinoiden yhdentyminen, järjestelmän integrointi ja kaikkia jäsenvaltioita hyödyttävä kilpailu sekä kohtuuhintainen energia kotitalouksille ja yrityksille.

(8)

Asetuksen (EU) N:o 347/2013 tavoitteet pätevät suurelta osin edelleen, mutta nykyisessä Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevassa kehyksessä ei ole vielä kaikilta osin otettu huomioon energiajärjestelmään odotettavissa olevia muutoksia, jotka johtuvat uudesta poliittisesta toimintaympäristöstä ja erityisesti entistä kunnianhimoisemmista vuoteen 2030 ulottuvista unionin energia- ja ilmastotavoitteista ja vuotta 2050 koskevasta ilmastoneutraaliustavoitteesta Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa. Sen vuoksi Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevassa tarkistetussa kehyksessä on tarpeen ottaa asianmukaisesti huomioon muiden seikkojen ohella sekä ilmastonmuutoksen hillintää että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevat tavoitteet. Uuden poliittisen toimintaympäristön ja uusien tavoitteiden lisäksi teknologian kehitys on viime vuosikymmenen aikana ollut nopeaa. Tämä kehitys olisi otettava huomioon tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa energiainfrastruktuuriluokissa, yhteistä etua koskevien hankkeiden valintakriteereissä sekä ensisijaisissa käytävissä ja alueissa. Tämän asetuksen säännökset eivät kuitenkaan saisi vaikuttaa jäsenvaltion oikeuteen määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot, jäsenvaltion eri energialähteiden välillä tekemiin valintoihin eivätkä jäsenvaltion energiahuollon yleiseen rakenteeseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan mukaisesti.

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2009/73/EY (9) ja (EU) 2019/944 (10) säädetään energian sisämarkkinoista. Kyseisten markkinoiden toteuttamisessa on edistytty merkittävästi, mutta parantamisen varaa on edelleen, sillä olemassa olevia energiainfrastruktuureja olisi hyödynnettävä nykyistä paremmin, verkkoon olisi integroitava kasvavia määriä uusiutuvaa energiaa ja olisi toteutettava järjestelmän integrointi.

(10)

Unionin energiainfrastruktuureja olisi parannettava, jotta voidaan ehkäistä teknisiä häiriöitä ja parantaa infrastruktuurien kykyä sietää tällaisia häiriöitä sekä luonnonkatastrofeja tai ihmisen aiheuttamia onnettomuuksia, ilmastonmuutoksen haittavaikutuksia ja niiden turvallisuuteen kohdistuvia uhkatekijöitä, mikä koskee erityisesti neuvoston direktiivin 2008/114/EY (11) mukaisia Euroopan elintärkeitä infrastruktuureja.

(11)

Unionin energiainfrastruktuurien olisi kyettävä sietämään niitä väistämättömiä vaikutuksia, joita ilmastonmuutoksen odotetaan aiheuttavan Euroopassa hillitsemistoimista huolimatta. Sen vuoksi toimia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja sen hillitsemiseksi, häiriönsietokyvyn parantamiseksi sekä katastrofien ehkäisemiseksi ja niihin varautumiseksi täytyy ehdottomasti tehostaa.

(12)

Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien kehittämisessä olisi otettava huomioon mahdollisuus muuttaa olemassa olevien infrastruktuurien ja laitteiden käyttötarkoitusta, kun tämä on teknisesti mahdollista ja tehokkainta.

(13)

Toimitusvarmuutta, joka on yksi tärkeimmistä asetuksen (EU) N:o 347/2013 antamisen taustalla olevista tekijöistä, on parannettu merkittävästi yhteistä etua koskevilla hankkeilla. Lisäksi komission 17 päivänä syyskuuta 2020 antamaan tiedonantoon ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle – Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi” liittyvässä vaikutustenarvioinnissa maakaasun kulutuksen odotetaan vähentyvän tuntuvasti, sillä sen hillitsemätön käyttö ei ole yhteensopivaa hiilineutraaliuden kanssa. Toisaalta biokaasun, uusiutuvan ja vähähiilisen vedyn ja synteettisten kaasumaisten polttoaineiden kulutuksen odotetaan kasvavan merkittävästi vuotta 2050 lähestyttäessä. Kaasualalla infrastruktuuri on nyt paremmin yhteenliitetty ja toimitusten häiriönsietokyky on parantunut tuntuvasti vuodesta 2013. Kaasualan muuttuva toimintaympäristö olisi otettava huomioon energiainfrastruktuurien suunnittelussa. Kaikkia jäsenvaltioita ei kuitenkaan ole vielä riittävästi liitetty Euroopan kaasuverkkoon, ja erityisesti saarijäsenvaltioilla on edelleen toimitusvarmuuteen ja energiaeristyneisyyteen liittyviä merkittäviä haasteita. Vaikka 78 prosenttia yhteistä etua koskeviin hankkeisiin kuuluvista kaasuhankkeista on määrä ottaa käyttöön vuoden 2025 loppuun mennessä, eräissä niistä on ollut merkittäviä viivästyksiä esimerkiksi lupaongelmien vuoksi. Tämä asetus ei sen vuoksi saisi vaikuttaa kielteisesti niihin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, joita ei ole vielä saatu päätökseen sen voimaantulopäivänä. Niiden yhteistä etua koskevien hankkeiden, jotka sisältyvät asetuksen (EU) N:o 347/2013 nojalla vahvistettuun viidenteen unionin luetteloon yhteistä etua koskevista hankkeista ja joita koskevat hakemusasiakirjat toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tarkastelua varten, olisi näin ollen voitava säilyttää lupaan liittyvät oikeutensa ja velvoitteensa neljän vuoden ajan tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(14)

Älykkäillä sähköverkoilla, joihin ei aina liity fyysisen rajan ylittämistä, on suuri merkitys unionin energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa, mikä tunnustetaan 8 päivänä heinäkuuta 2020 päivätyssä komission tiedonannossa ”Käyttövoimaa ilmastoneutraalille taloudelle: EU:n energiajärjestelmän integrointistrategia”, jäljempänä ’EU:n energiajärjestelmän integrointistrategia’. Tämän luokan kriteerejä olisi yksinkertaistettava, niihin olisi sisällyttävä teknologian kehitys innovoinnin ja digitaalisten näkökohtien osalta, ja niillä olisi mahdollistettava energiajärjestelmän integrointi. Lisäksi hankkeiden toteuttajien roolia olisi selkiytettävä. Koska sähkön kysynnän odotetaan kasvavan merkittävästi liikennealalla ja erityisesti valtateillä ja kaupunkialueilla liikenteessä olevien sähköajoneuvojen vuoksi, älykkäitä verkkoja koskevilla teknologioilla olisi myös autettava parantamaan energiaverkkoihin liittyvää tukea rajatylittävälle suuren kapasiteetin lataukselle, jotta voidaan tukea liikennealan irtautumista hiilestä.

(15)

EU:n energiajärjestelmän integrointistrategiassa korostetaan myös tarvetta integroituun energiainfrastruktuurien suunnitteluun, joka kattaa useita energiankantajia, energiainfrastruktuureja ja energiankulutussektoreita. Tällaisen järjestelmän integroinnin lähtökohtana on energiatehokkuus etusijalle -periaatteen soveltaminen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa toimintapolitiikassa ja yksittäisiä aloja laajemmin. EU:n energiajärjestelmän integrointistrategiassa käsitellään myös tarvetta irtautua hiilestä aloilla, joilla päästöjä on vaikea vähentää, kuten osassa teollisuutta tai tietyissä liikennemuodoissa, joissa suora sähköistäminen on tällä hetkellä teknisesti tai taloudellisesti haastavaa. Tällaisiin investointeihin kuuluvat muun muassa vety ja elektrolyysilaitteet, joiden kehitys kulkee kohti laajamittaista kaupallista käyttöönottoa. Komission 8 päivänä heinäkuuta 2020 annetussa tiedonannossa ”Vetystrategia ilmastoneutraalille Euroopalle”, jäljempänä ’vetystrategia’, asetetaan etusijalle uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä tapahtuva vedyn tuotanto, joka on puhtain ratkaisu ja parhaiten yhteensopiva unionin ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa. Siirtymävaiheessa tarvitaan kuitenkin muita vähähiilisen vedyn muotoja, jotta nykyinen vedyn tuotanto voidaan nopeammin irrottaa hiilestä keskittyen erilaisiin puhtaisiin teknologioihin ja saada aikaan mittakaavaetuja.

(16)

Lisäksi komissio totesi vetystrategiassaan, että vedyn vaaditussa käyttöönotossa laajamittainen infrastruktuuriverkko on tärkeä tekijä, jonka vain unioni ja sen sisämarkkinat voivat tarjota. Tällä hetkellä käytössä on hyvin rajallisesti infrastruktuuria vedyn kuljetukseen ja kauppaan yli rajojen tai vetylaaksojen perustamiseen. Tällaisen infrastruktuurin olisi koostuttava merkittävästä määrästä maakaasurakenteista muunnettuja rakenteita, joita täydennetään vetykäyttöön tarkoitetuilla uusilla rakenteilla. Lisäksi vetystrategiassa asetettiin strategiseksi tavoitteeksi nostaa asennettu elektrolyysilaitekapasiteetti 40 gigawattiin vuoteen 2030 mennessä, jotta voidaan lisätä uusiutuvan vedyn tuotantoa ja helpottaa hiilestä irtautumista fossiilisista polttoaineista riippuvaisilla aloilla, kuten teollisuudessa tai liikenteessä. Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevaan politiikkaan olisi sen vuoksi sisällytettävä uudet ja uuteen käyttötarkoitukseen muunnetut vedyn siirtoinfrastruktuurit ja varastointi sekä elektrolyysilaitteistot. Vedyn siirto- ja varastointi-infrastruktuurit olisi sisällytettävä myös unionin laajuiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan, jotta voidaan arvioida kattavasti ja johdonmukaisesti niiden kustannukset ja hyödyt energiajärjestelmälle, mukaan lukien niiden vaikutus alojen integrointiin ja hiilestä irtautumiseen, jolloin tavoitteena on luoda unionille vetyrunkoverkko.

(17)

Lisäksi olisi luotava älykkäille kaasuverkoille uusi infrastruktuuriluokka, jotta voidaan tukea investointeja, joilla kaasuverkkoon integroidaan monenlaisia vähähiilisiä ja erityisesti uusiutuvia kaasuja, kuten biokaasu, biometaani ja vety, ja auttaa hallinnoimaan näin syntyvää monitahoisempaa järjestelmää innovatiivisten digitaalisten teknologioiden pohjalta.

(18)

Ilmastoneutraaliuden saavuttamisessa viimeistään vuoteen 2050 mennessä oletuksena on, että tuolloin on vielä teollisuusprosesseja, joissa syntyy hiilidioksidipäästöjä. Tällaisen hiilidioksidin ei katsota olevan vältettävissä, kun sen tuotantoa ei voida välttää huolimatta esimerkiksi energiatehokkuuden tai uusiutuvien energialähteiden integrointiin perustuvan sähköistämisen kautta tapahtuvasta optimoinnista. Hiilidioksidi-infrastruktuurin kehittämisen olisi johdettava merkittävään nettovähennykseen päästöissä, jotka eivät järkevien vaihtoehtojen puuttuessa muuten ole vältettävissä. Hiilidioksidin talteenotosta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/75/EU (12), kun kyse on mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista tulevien hiilidioksidivirtojen talteenotosta geologista varastointia varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY (13) nojalla.

(19)

Asetuksessa (EU) N:o 347/2013 edellytettiin, että laadittaessa yhteistä etua koskevista hankkeista unionin luettelo yhteistä etua koskevan ehdotetun hankkeen osoitetaan edistävän merkittävästi vähintään yhtä esitetyistä kriteereistä, ja yhtenä kriteerinä, joka ei kuitenkaan ollut välttämätön, oli kestävyys. Kyseinen vaatimus, joka vastasi energian sisämarkkinoiden senhetkisiä erityistarpeita, mahdollisti sellaisten yhteistä etua koskevien hankkeiden kehittämisen, joilla puututtiin ainoastaan toimitusvarmuuteen liittyviin riskeihin, vaikka niillä ei ollut osoitettu olevan kestävyyteen liittyviä hyötyjä. Kun pidetään mielessä unionin infrastruktuuritarpeiden kehitys, hiilestä irtautumista koskevat tavoitteet ja 21 päivänä heinäkuuta 2020 hyväksytyt Eurooppa-neuvoston päätelmät, joiden mukaan unionin menojen olisi noudatettava Pariisin sopimuksen tavoitteita ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaista vahingon välttämisen periaatetta, kestävyyttä tarkasteltuna uusiutuvien energialähteiden verkkoon integroinnin tai tapauksen mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kautta olisi kuitenkin arvioitava sen varmistamiseksi, että Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskeva politiikka on yhdenmukaista unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja vuotta 2050 koskevien ilmastoneutraaliustavoitteiden kanssa, ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion erityispiirteet ilmastoneutraaliustavoitteeseen pyrittäessä. Hiilidioksidin kuljetusverkkojen kestävyyteen vaikuttavat hankkeen elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten odotettavissa oleva kokonaismäärä ja sellaisten vaihtoehtoisten teknologisten ratkaisujen puuttuminen, joilla voitaisiin saavuttaa saman tasoiset hiilidioksidivähennykset.

(20)

Unionin olisi helpotettava infrastruktuurihankkeita, joilla unionin verkot yhdistetään kolmansien maiden verkkoihin ja jotka ovat kumpaakin osapuolta hyödyttäviä ja välttämättömiä energiakäänteen ja ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta sekä täyttävät tämän asetuksen mukaiset asianomaisten infrastruktuuriluokkien erityiskriteerit, erityisesti naapurimaiden ja sellaisten maiden verkkoihin, joiden kanssa unioni on sopinut erityisestä energia-alan yhteistyöstä. Sen vuoksi tämän asetuksen soveltamisalaan olisi sisällyttävä keskinäistä etua koskevia hankkeita, jos ne ovat kestäviä ja niistä voidaan osoittaa saatavan merkittäviä sosioekonomisia nettohyötyjä unionin tasolla ja vähintään yhdelle kolmannelle maalle. Tällaiset hankkeet olisi voitava sisällyttää unionin luetteloon yhteistä etua koskevista hankkeista ja keskinäistä etua koskevista hankkeista, jäljempänä ’unionin luettelo’, edellyttäen, että toimintakehyksessä on toteutettu pitkälle menevä lähentyminen ja sitä tuetaan täytäntöönpanomekanismeilla, ja hankkeiden olisi osoitettava edistävän toimitusvarmuuden ja hiilestä irtautumisen osalta unionin ja kolmansien maiden yleisiä energia- ja ilmastopoliittisia tavoitteita.

Toimintakehyksen pitkälle menevän lähentymisen olisi oletettava toteutuneen silloin, kun kyseessä on Euroopan talousalueen tai energiayhteisön sopimuspuoli, tai se voidaan muiden kolmansien maiden tapauksessa osoittaa kahdenvälisillä sopimuksilla, joihin sisältyy asiaan liittyviä määräyksiä hiilestä irtautumista koskevista ilmasto- ja energiapoliittisista tavoitteista, ja arvioida lähemmin asianmukaisessa alueellisessa ryhmässä komission tuella. Kolmannen maan, jonka kanssa unioni tekee yhteistyötä keskinäistä etua koskevien hankkeiden kehittämisessä, olisi myös helpotettava samankaltaista aikataulua kuin tässä asetuksessa säädetään nopeutetussa toteutuksessa ja muissa toimintapoliittisissa tukitoimenpiteissä. Keskinäistä etua koskevia hankkeita olisi sen vuoksi kohdeltava samalla tavalla kuin yhteistä etua koskevia hankkeita siten, että kaikkia yhteistä etua koskeviin hankkeisiin liittyviä säännöksiä sovelletaan myös keskinäistä etua koskeviin hankkeisiin, jollei toisin säädetä. Merkittävät sosioekonomiset nettohyödyt unionin tasolla olisi ymmärrettävä siten, että yhteentoimivuus ja sisämarkkinoiden toiminta paranevat laajemmin kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Hiilidioksidin varastointia koskevista hankkeista olisi voitava hyväksyä ainoastaan hankkeet, jotka ovat välttämättömiä hiilidioksidin rajatylittävän kuljetuksen ja varastoinnin kannalta, edellyttäen, että vaatimukset ja takeet vuotojen estämiseksi sekä ilmaston, ihmisten terveyden ja ekosysteemien suhteen hiilidioksidin pysyvän varastoinnin turvallisuuden ja tehokkuuden edistämiseksi ovat vähintään saman tasoiset kuin unionissa. Euroopan talousalueen olisi oletettava täyttävän kyseiset vaatimukset ja takeet.

(21)

Keskinäistä etua koskevien hankkeiden olisi katsottava olevan lisäväline, jonka avulla tämän asetuksen soveltamisala ulotetaan kolmansiin maihin muutenkin kuin niissä yhteistä etua koskevissa hankkeissa, jotka edistävät jonkin liitteessä I esitetyn energiainfrastruktuurien ensisijaisen käytävän tai alueen toteuttamista. Kun kolmannen maan kanssa toteutettava hanke edistää jonkin energiainfrastruktuurien ensisijaisen käytävän tai alueen toteuttamista, sille olisi näin ollen voitava hakea tämän asetuksen mukaisen yhteistä etua koskevan hankkeen asemaa. Samaa periaatetta noudattaen kolmansien maiden kanssa toteutettaville sähköyhteenliitäntähankkeille, jotka ovat saaneet asetuksen (EU) N:o 347/2013 mukaisen yhteistä etua koskevan hankkeen aseman, voidaan hakea yhteistä etua koskevan hankkeen asemaa edellyttäen, että ne käyvät läpi valintaprosessin ja täyttävät yhteistä etua koskevien hankkeiden kriteerit.

(22)

Vuoteen 2030 ulottuvien unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi unionin täytyy niin ikään lisätä merkittävästi sähkön tuotantoa uusiutuvista energialähteistä. Nykyiset sähkön siirtoa ja varastointia koskevat energiainfrastruktuuriluokat ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon merkittävä kasvu voidaan integroida sähköverkkoon. Tämä edellyttää myös merellä tuotettavaan (offshore) uusiutuvaan energiaan tehtävien investointien lisäämistä niin, että tavoitteena on saavuttaa merituulivoiman kohdalla vähintään 300 gigawatin asennettu kapasiteetti 19 päivänä marraskuuta 2020 päivätyssä komission tiedonannossa ”EU:n strategia avomerellä tuotettavan uusiutuvan energian potentiaalin valjastamiseksi ilmastoneutraalin tulevaisuuden tarpeisiin” esitetyn merellä tuotettavaa uusiutuvaa energiaa koskevan komission strategian mukaisesti. Tähän strategiaan sisältyvät radiaaliset yhteydet, joilla luodaan yhteyksiä uusiin merituulivoimakapasiteetteihin, sekä integroidut hybridihankkeet. Lisäksi olisi koordinoitava merellä ja maalla sijaitsevien sähköverkkojen pitkän aikavälin suunnittelua ja kehittämistä. Erityisesti offshore-infrastruktuurien suunnittelussa olisi siirryttävä hankekohtaisesta toimintatavasta koordinoituun ja kattavaan toimintatapaan, jolla varmistetaan integroitujen offshore-verkkojen kestävä kehittäminen kullakin merialueella olevan merellä tuotettavan uusiutuvan energian potentiaalin, ympäristönsuojelun ja meren muiden käyttötarkoitusten mukaisesti. Olisi otettava käyttöön jäsenvaltioiden väliseen vapaaehtoiseen yhteistyöhön perustuva toimintatapa. Jäsenvaltioiden olisi edelleen oltava vastuussa niiden alueeseen liittyvien yhteistä etua koskevien hankkeiden hyväksymisestä ja niihin liittyvistä kustannuksista.

(23)

Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi voitava arvioida uusiutuvan energian ensisijaisten offshore-verkkokäytävien hyödyt ja kustannukset ja tehdä alustava kustannustenjakoanalyysi ensisijaisen offshore-verkkokäytävän tasolla, jotta voidaan tukea merellä tuotettavan uusiutuvan energian kehittämistä koskevia yhteisiä poliittisia sitoumuksia. Komission olisi yhdessä jäsenvaltioiden ja asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa laadittava ohjeistusta, joka koskee erityistä kustannus-hyötyanalyysia ja kustannustenjakoa integroitujen offshore-verkon kehittämissuunnitelmien käyttöönottoa varten ja jonka perusteella jäsenvaltioiden olisi voitava tehdä asianmukainen arviointi.

(24)

Unionin laajuista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa koskeva prosessi, jonka pohjalta määritetään yhteistä etua koskevat hankkeet sähkö- ja kaasuluokissa, on osoittautunut toimivaksi. Sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisella verkostolla, jäljempänä ’Sähkö-ENTSO’, kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisella verkostolla, jäljempänä ’Kaasu-ENTSO’, ja siirtoverkonhaltijoilla on tässä prosessissa tärkeä rooli, mutta lisätarkastelu on tarpeen erityisesti määriteltäessä tulevaisuuden skenaarioita, määritettäessä pitkän aikavälin infrastruktuuripuutteita ja -pullonkauloja ja arvioitaessa yksittäisiä hankkeita, jotta voidaan lisätä luottamusta prosessiin. Riippumattoman validoinnin tarpeen vuoksi energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolla, jäljempänä ’virasto’, ja komissiolla olisi oltava suurempi rooli tässä prosessissa, myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 715/2009 (14) ja (EU) 2019/943 (15) mukaisten unionin laajuisten kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien laatimista koskevassa prosessissa. Unionin laajuista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa koskevassa prosessissa olisi hyödynnettävä puolueetonta, tieteeseen perustuvaa palautetta, jota voidaan saada ilmastonmuutosta käsittelevältä eurooppalaiselta tieteelliseltä neuvottelukunnalta tai muulta riippumattomalta tieteelliseltä elimeltä, ja se olisi järjestettävä mahdollisimman toimivasti.

(25)

Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn olisi unionin laajuisten kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien hyväksymistä edeltäviä tehtäviään hoitaessaan toteutettava laaja kuulemisprosessi, jossa ovat mukana kaikki asianomaiset sidosryhmät. Kuulemisen olisi oltava avoin ja läpinäkyvä, ja se olisi järjestettävä hyvissä ajoin niin, että sidosryhmiltä voidaan saada palautetta unionin laajuisten kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien keskeisten vaiheiden valmisteluun, kuten skenaarioiden kehittämiseen, infrastruktuuripuutteiden määritykseen ja kustannus-hyötyanalyysin menetelmän laatimiseen hankkeiden arviointia varten. Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn olisi tarkasteltava asianmukaisesti sidosryhmiltä kuulemisten aikana saatua palautetta ja selitettävä, miten ne ovat ottaneet kyseisen palautteen huomioon.

(26)

Vuoden 2020 energiainfrastruktuurifoorumin päätelmien mukaisesti on tarpeen varmistaa, että kaikkia asianomaisia aloja, kuten kaasu-, sähkö- ja liikennealaa, tarkastellaan integroidusta näkökulmasta kaiken maalla ja merellä sijaitsevan infrastruktuurin sekä siirto- ja jakeluinfrastruktuurin suunnitteluprosesseissa. Jotta voidaan noudattaa Pariisin sopimusta ja saavuttaa vuoteen 2030 ulottuvat unionin ilmastotavoitteet ja vuoteen 2040 ulottuvat merellä tuotettavan energian kehittämistavoitteet sekä ottaa huomioon unionin tavoite ilmastoneutraaliuden saavuttamisesta viimeistään vuoteen 2050 mennessä, Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevan kehyksen olisi perustuttava älykkäämpään, integroidumpaan, pitkällä aikavälillä toteutettavaan ja optimoituun ”yhden energiajärjestelmän” näkemykseen siten, että käyttöön otetaan kehys, jonka avulla voidaan parantaa infrastruktuurien suunnittelun koordinointia eri alojen välillä ja luodaan mahdollisuus integroida optimaalisesti eri infrastruktuurien välisiä eri verkkoelementtejä käsittäviä eri yhteenliitäntäratkaisuja. Tämä olisi turvattava kehittämällä asteittain integroitu malli, joka mahdollistaa johdonmukaisuuden alakohtaisten menetelmien välillä yhteisten oletusten perusteella ja jossa otetaan huomioon keskinäiset riippuvuudet.

(27)

On tärkeää varmistaa, että yhteistä etua koskevan hankkeen aseman voivat saada ainoastaan sellaiset infrastruktuurihankkeet, joille ei ole olemassa järkeviä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tämän asetuksen mukaisesti laadittavassa infrastruktuuripuutteiden määritystä koskevassa kertomuksessa ja alueellisten ryhmien työssä, joka koskee unionin luetteloon ehdotettujen hankkeiden alueellisten luettelojen vahvistamista, olisi tätä varten otettava huomioon energiatehokkuus etusijalle -periaate. Energiatehokkuus etusijalle -periaatteen mukaisesti olisi tulevien infrastruktuuritarpeiden turvaamiseksi harkittava kaikkia sellaisia asiaankuuluvia vaihtoehtoja uusille infrastruktuureille, jotka voisivat edesauttaa infrastruktuuripuutteiden määritystä.

Alueellisten ryhmien olisi kansallisten sääntelyviranomaisten avulla tarkasteltava tämän asetuksen mukaisesti laaditun infrastruktuuripuutteiden arvioinnin oletuksia ja tuloksia ja varmistettava, että energiatehokkuus etusijalle -periaate otetaan kaikilta osin huomioon yhteistä etua koskevien hankkeiden valintaprosessissa. Lisäksi hankkeen toteuttajien olisi hankkeen toteuttamisen aikana raportoitava ympäristölainsäädännön noudattamisesta ja osoitettava, että hankkeista ei aiheudu ”merkittävää haittaa” ympäristölle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 (16) 17 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Jos nykyiset yhteistä etua koskevat hankkeet ovat saavuttaneet riittävän kypsyyden, alueelliset ryhmät ottavat tämän huomioon valittaessa myöhemmin hankkeita unionin luetteloon.

(28)

Jännite- ja taajuusvakavuuden varmistamiseksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota Euroopan sähköverkon vakauteen olosuhteiden muuttuessa, etenkin joustovaihtoehtojen, kuten kestävän energian varastoinnin, ja uusiutuvan sähkön osuuden kasvaessa. Etusijalle olisi asetettava erityisesti sellaiset toimet, joilla säilytetään ja varmistetaan suunnitellun vähähiilisen energiantuotannon tyydyttävä taso, jotta voidaan taata toimitusvarmuus kansalaisille ja yrityksille.

(29)

Kaikkien jäsenvaltioiden ja sidosryhmien tiiviin kuulemisen jälkeen komissio on määrittänyt Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien 14 ensisijaista kohdetta, joiden toteuttaminen on olennaisen tärkeää vuoteen 2030 ulottuvien unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi. Kyseiset ensisijaiset kohteet kattavat eri maantieteellisiä alueita tai aihealueita ja koskevat sähkön siirtoa ja varastointia, uusiutuvan energian offshore-verkkoja, vedyn siirtoa ja varastointia, elektrolyysilaitteita, älykkäitä kaasuverkkoja, älykkäitä sähköverkkoja ja hiilidioksidin kuljetusta ja varastointia.

(30)

Yhteistä etua koskevissa hankkeissa olisi noudatettava yhteisiä, läpinäkyviä ja puolueettomia kriteerejä, joissa otetaan huomioon niiden vaikutus energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Sähkö- ja vetyhankkeiden olisi oltava osa viimeisintä saatavilla olevaa unionin laajuista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa, jotta ne voidaan sisällyttää unionin luetteloihin. Koska vetyinfrastruktuuri ei tällä hetkellä sisälly unionin laajuiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan, kyseistä vaatimusta olisi sovellettava vetyhankkeissa vasta 1 päivästä tammikuuta 2024 toista tämän asetuksen nojalla laadittavaa unionin luetteloa varten.

(31)

Olisi perustettava alueellisia ryhmiä ehdottamaan ja tarkastelemaan yhteistä etua koskevia hankkeita, jotta yhteistä etua koskevista hankkeista voidaan vahvistaa alueellisia luetteloja. Laajan yhteisymmärryksen saavuttamiseksi alueellisten ryhmien olisi varmistettava jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten, hankkeen toteuttajien ja asianomaisten sidosryhmien tiivis yhteistyö. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi osana kyseistä yhteistyötä annettava alueellisille ryhmille tarvittaessa neuvoja, jotka koskevat muun muassa ehdotettujen hankkeiden sääntelyyn liittyvien seikkojen ja lakisääteisen hyväksynnän ehdotetun aikataulun toteutettavuutta.

(32)

Alueellisten ryhmien välistä yhteistyötä olisi vahvistettava ja siihen olisi edelleen kannustettava prosessin tehokkuuden lisäämiseksi. On tarpeen, että komissiolla on tärkeä rooli tällaisen yhteistyön helpottamisessa, jotta voidaan tarkastella hankkeiden mahdollista vaikutusta muihin alueellisiin ryhmiin.

(33)

Uusi unionin luettelo olisi vahvistettava joka toinen vuosi. Seuraavassa unionin luettelossa ei saisi olla sellaisia yhteistä etua koskevia hankkeita, jotka on jo saatu päätökseen tai jotka eivät enää täytä tässä asetuksessa säädettyjä asiaankuuluvia kriteerejä ja vaatimuksia. Tästä syystä nykyisiin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, jotka on määrä sisällyttää seuraavaan unionin luetteloon, olisi alueellisten luettelojen ja unionin luettelon vahvistamisessa sovellettava samaa valintaprosessia kuin ehdotettuihin hankkeisiin. Hallinnollista rasitetta olisi kuitenkin vähennettävä mahdollisimman paljon esimerkiksi käyttämällä aiemmin toimitettuja tietoja ja ottamalla huomioon hankkeiden toteuttajien vuosikertomukset. Tämän vuoksi nykyisiin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, joissa on edistytty merkittävästi, olisi voitava soveltaa yksinkertaistettua prosessia niiden sisällyttämiseksi unionin laajuiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan.

(34)

Yhteistä etua koskevat hankkeet olisi toteutettava mahdollisimman nopeasti, ja niitä olisi seurattava ja arvioitava tiiviisti, noudattaen samalla asianmukaisesti sidosryhmien osallistumista koskevia vaatimuksia ja ympäristölainsäädäntöä ja pitäen hankkeen toteuttajille aiheutuvan hallinnollisen rasitteen mahdollisimman vähäisenä. Komission olisi nimitettävä eurooppalaisia koordinaattoreita hankkeille, joissa ilmenee erityisiä vaikeuksia tai viivästyksiä. Edistyminen kyseisten hankkeiden toteuttamisessa ja tähän asetukseen liittyvien velvoitteiden täyttäminen olisi otettava huomioon kyseisten hankkeiden kohdalla myöhempiä unionin luetteloja koskevassa valintaprosessissa.

(35)

Lupaprosessi ei saisi aiheuttaa hankkeen kokoon tai monimutkaisuuteen nähden suhteetonta hallinnollista rasitetta eikä luoda esteitä Euroopan laajuisten verkkojen kehittämiselle ja markkinoille pääsylle.

(36)

Unionin energia-, liikenne- ja televiestintäinfrastruktuurien alan yhteistä etua koskevien hankkeiden suunnittelua ja toteuttamista olisi synergioiden luomiseksi koordinoitava silloin, kun se on taloudellisesti tai teknisesti taikka ympäristön, ilmaston tai alueidenkäytön suunnittelun kannalta yleisesti toteutettavissa, ottaen asianmukaisesti huomioon turvallisuusnäkökohdat. Eri Euroopan laajuisten verkkojen suunnittelun aikana olisi sen vuoksi oltava mahdollista asettaa etusijalle liikenne-, viestintä- ja energiaverkkojen integrointi siten, että maa-alaa käytetään mahdollisimman vähän. Energiajärjestelmän integrointi eri aloilla edellyttää yhteistä näkemystä verkoista, ja samalla olisi huolehdittava mahdollisuuksien mukaan siitä, että olemassa olevia tai käytöstä pois jääneitä reittejä käytetään uudelleen, jotta voidaan vähentää mahdollisimman paljon hankkeiden kielteisiä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia sekä ympäristö-, ilmasto- ja rahoitusvaikutuksia.

(37)

Yhteistä etua koskevat hankkeet olisi asetettava etusijalle kansallisella tasolla, jotta varmistetaan nopea hallinnollinen käsittely ja kiireellinen käsittely kaikissa niihin liittyvissä oikeudellisissa menettelyissä ja riitojenratkaisumenettelyissä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi pidettävä niitä yleisen edun mukaisina. Erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi olisi sallittava hankkeet, joilla on haitallisia ympäristövaikutuksia, jos kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY (17) ja neuvoston direktiivissä 92/43/ETY (18) säädetyt edellytykset täyttyvät.

(38)

On olennaisen tärkeää antaa sidosryhmille, myös kansalaisyhteiskunnalle, tietoa ja kuulla niitä, jotta voidaan varmistaa hankkeiden onnistuminen ja vähentää vastustusta niitä kohtaan.

(39)

Monimutkaisuuden vähentämiseksi, tehokkuuden ja avoimuuden lisäämiseksi ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tehostamiseksi olisi oltava yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, johon integroidaan kaikki lupaprosessit tai joka koordinoi niitä.

(40)

Jotta voitaisiin yksinkertaistaa ja nopeuttaa uusiutuvan energian offshore-verkkojen lupaprosessia, unionin luettelossa oleville rajatylittäville offshore-hankkeille olisi nimettävä yhteisiä yhteyspisteitä, joiden avulla vähennetään hankkeiden kehittäjien hallinnollista rasitetta. Yhteisten yhteyspisteiden olisi vähennettävä monimutkaisuutta, lisättävä tehokkuutta ja nopeutettava usein monelle lainkäyttöalueelle ulottuvien offshore-sähkönsiirtorakenteiden lupaprosessia.

(41)

Vaikka on olemassa vakiintuneita vaatimuksia, joilla varmistetaan yleisön osallistuminen ympäristöalan päätöksentekomenettelyihin ja joita sovelletaan kaikilta osin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, tässä asetuksessa säädetyt lisätoimenpiteet ovat vielä tarpeen, jotta voidaan varmistaa korkeimpien mahdollisten avoimuutta ja yleisön osallistumista koskevien vaatimusten soveltaminen kaikissa yhteistä etua koskevien hankkeiden lupaprosessiin liittyvissä merkityksellisissä kysymyksissä. Lupamenettelyä edeltävästä kuulemisesta olisi tehtävä valinnainen, jos kansallisiin sääntöihin sisältyy jo sitä koskevia samoja tai tiukempia vaatimuksia kuin tässä asetuksessa, jotta vältetään oikeudellisten vaatimusten päällekkäisyys.

(42)

Ympäristö- ja ilmastovaikutusten arvioinnin pääperiaatteiden yhdenmukaistaminen, myös rajatylittävissä tapauksissa, olisi varmistettava panemalla asianmukaisesti ja koordinoidusti täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2001/42/EY (19) ja 2011/92/EU (20) sekä soveltuvin osin Århusissa 25 päivänä kesäkuuta 1998 allekirjoitettu Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimus tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa (21), jäljempänä ’Århusin yleissopimus’, ja Espoossa 25 päivänä helmikuuta 1991 allekirjoitettu yleissopimus valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista (22), jäljempänä ’Espoon yleissopimus’. Komissio on antanut ohjeistusta jäsenvaltioiden tukemiseksi sellaisten riittävien lainsäädäntötoimenpiteiden ja muiden toimenpiteiden määrittelyssä, joilla yksinkertaistetaan energiainfrastruktuurien ympäristöarviointimenettelyjä ja varmistetaan unionin lainsäädännössä edellytettyjen ympäristöarviointimenettelyjen yhdenmukainen soveltaminen yhteistä etua koskevissa hankkeissa. Jäsenvaltioiden olisi koordinoitava yhteistä etua koskevien hankkeiden arviointejaan ja tehtävä mahdollisuuksien mukaan yhteisiä arviointeja. Jäsenvaltioita olisi kannustettava vaihtamaan tietoja parhaista käytännöistä ja hallinnollisten valmiuksien kehittämisestä lupaprosesseissa.

(43)

On tärkeää yksinkertaistaa ja parantaa lupaprosessia siten, että samalla kunnioitetaan mahdollisuuksien mukaan ja toissijaisuusperiaate asiaankuuluvasti huomioon ottaen uusien energiainfrastruktuurien rakentamista koskevia kansallisia toimivaltuuksia ja menettelyjä. Koska energiainfrastruktuureja on kiireellisesti kehitettävä, lupaprosessin yksinkertaistamisen yhteydessä olisi asetettava selkeä määräaika asianomaisten viranomaisten päätökselle hankkeen rakentamisesta. Määräajan olisi kannustettava tehostamaan menettelyjen määrittelyä ja kulkua, eikä se missään tapauksessa saisi vaarantaa ympäristölainsäädännön mukaista ympäristönsuojelua ja yleisön osallistumista koskevien korkeatasoisten vaatimusten noudattamista. Tässä asetuksessa olisi vahvistettava enimmäismääräajat. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin pyrkiä lyhentämään määräaikoja, jos tämä on toteutettavissa, erityisesti älykkäiden verkkojen kaltaisissa hankkeissa, jotka eivät välttämättä edellytä yhtä monimutkaista lupaprosessia kuin siirtoinfrastruktuurit. Toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä olisi oltava varmistaa, että määräaikoja noudatetaan.

(44)

Jäsenvaltioiden olisi voitava tapauksen mukaan sisällyttää kattaviin päätöksiin päätöksiä, jotka tehdään yksittäisten maanomistajien kanssa käydyissä neuvotteluissa kiinteistön käyttöoikeuden myöntämisestä, kiinteistön omistuksesta tai oikeudesta hallita kiinteistöä osana alueidenkäytön suunnittelua, jolla määritetään tietyn alueen, mukaan lukien muut rakennuskohteet, kuten moottoritiet, rautatiet, rakennukset ja luonnonsuojelualueet, yleinen maankäyttö ja jota ei toteuteta nimenomaisesti suunniteltua hanketta ja toimintalupien myöntämistä varten. Yhteistä etua koskevan hankkeen olisi voitava lupaprosessin yhteydessä käsittää siihen liittyvä infrastruktuuri, siltä osin kuin se on olennaista hankkeen rakentamisen tai toimivuuden kannalta. Tätä asetusta ja erityisesti sen lupien myöntämistä, yleisön osallistumista ja yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamista koskevia säännöksiä olisi sovellettava rajoittamatta unionin ja kansainvälisen oikeuden, mukaan lukien määräykset ja säännökset ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemiseksi, sekä yhteisen kalastuspolitiikan ja yhdennetyn meripolitiikan nojalla annettujen säännösten, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU (23), soveltamista.

(45)

Infrastruktuurin käyttäjien olisi pääsääntöisesti vastattava kaikista yhteistä etua koskevien hankkeiden kehittämis-, rakentamis-, toiminta- ja ylläpitokustannuksista. Kustannustenjaossa olisi varmistettava, ettei loppukäyttäjille aiheudu kohtuutonta rasitetta, erityisesti jos se saattaisi johtaa energiaköyhyyteen. Yhteistä etua koskeviin hankkeisiin olisi voitava soveltaa rajatylittävää kustannustenjakoa, kun kustannuksia ei markkinoiden kysyntää tai tariffeihin kohdistuvia odotettuja vaikutuksia koskevan arvion perusteella voida odottaa katettavan infrastruktuurin käyttäjien maksamilla tariffeilla.

(46)

Asianmukaisesta kustannusten jakamisesta käytävien keskustelujen olisi perustuttava infrastruktuurihankkeen kustannusten ja hyötyjen analyysiin, joka tehdään koko energiajärjestelmän kattavaa analyysia varten laaditun yhdenmukaistetun menetelmän pohjalta käyttäen kaikkia asiaankuuluvia skenaarioita, jotka on vahvistettu asetusten (EY) N:o 715/2009 ja (EU) 2019/943 nojalla laadittujen ja viraston tarkistamien unionin laajuisten kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien puitteissa, sekä täydentäviä verkon kehittämisen suunnittelun skenaarioita, jotta voidaan laatia luotettava analyysi yhteistä etua koskevan hankkeen vaikutuksesta hiilestä irtautumista, markkinoiden yhdentymistä, kilpailua, kestävyyttä ja toimitusvarmuutta koskevaan unionin energiapolitiikkaan. Kyseisessä analyysissa voidaan ottaa huomioon yksikkökohtaisten investointikustannusten vertailua koskevat indikaattorit ja vastaavat viitearvot. Silloin kun käytetään täydentäviä skenaarioita, niiden olisi oltava johdonmukaisia vuoteen 2030 ulottuvien unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja sen vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa ja niiden osalta olisi toteutettava kattava kuulemis- ja tarkasteluprosessi.

(47)

Entistä yhdentyneemmillä energian sisämarkkinoilla tarvitaan yli rajojen tapahtuvaa kustannustenjakoa koskevia selkeitä ja läpinäkyviä sääntöjä, jotta voidaan nopeuttaa investointeja rajatylittäviin infrastruktuureihin ja hankkeisiin, joilla on rajatylittävä vaikutus. On olennaisen tärkeää varmistaa vakaa rahoituskehys yhteistä etua koskevien hankkeiden kehittämiselle siten, että samalla minimoidaan rahoitustuen tarve, ja rohkaista kiinnostuneita sijoittajia asianmukaisilla kannustimilla ja rahoitusmekanismeilla. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi rajatylittävästä kustannustenjaosta päättäessään jaettava tosiasiallisesti aiheutuneet investointikustannukset, tapauksen mukaan niiden samankaltaista infrastruktuuria koskevat kansalliset toimintatavat ja menetelmät huomioon ottaen, kokonaisuudessaan yli rajojen ja sisällytettävä ne kansallisiin tariffeihin ja sen jälkeen tapauksen mukaan määritettävä, voiko niiden vaikutus kansallisiin tariffeihin aiheuttaa kohtuuttoman rasitteen kuluttajille niiden jäsenvaltioissa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi vältettävä hankkeiden päällekkäiseen tukeen liittyvät riskit ottamalla huomioon todelliset tai arvioidut maksut ja tulot. Kyseiset maksut ja tulot olisi otettava huomioon ainoastaan siltä osin kuin ne liittyvät hankkeisiin ja niiden tarkoituksena on kattaa kyseiset kustannukset.

(48)

Tarvitaan rajatylittäviä hankkeita, joilla on myönteinen vaikutus unionin sähköverkkoon, kuten älykkäitä sähköverkkoja tai elektrolyysilaitteita, ilman, että tähän liittyy yhteistä fyysistä rajaa.

(49)

Energian sisämarkkinoita koskevassa lainsäädännössä edellytetään, että verkkoihin pääsystä perittävät tariffit tarjoavat asianmukaisia kannustimia investointeihin. Usean tyyppisillä yhteistä etua koskevilla hankkeilla on kuitenkin todennäköisesti ulkoisvaikutuksia, joita ei välttämättä voida ottaa kaikilta osin huomioon ja kattaa tavanomaisella tariffijärjestelmällä. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi energian sisämarkkinoita koskevaa lainsäädäntöä soveltaessaan varmistettava vakaa ja ennustettava sääntely- ja rahoituskehys, jossa tarjotaan yhteistä etua koskeville hankkeille kannustimia, myös pitkän aikavälin kannustimia, jotka ovat oikeassa suhteessa hankkeen riskeihin. Kyseistä kehystä olisi sovellettava erityisesti rajatylittäviin hankkeisiin, innovatiivisiin sähkönsiirtoteknologioihin, jotka mahdollistavat uusiutuvan energian, hajautettujen energiaresurssien tai kulutusjouston laaja-alaisen integroinnin yhteenliitettyihin verkkoihin, sekä energiateknologia- ja digitalisointihankkeisiin, joista joko aiheutuu todennäköisesti suurempia riskejä kuin yhden jäsenvaltion alueella sijaitsevista vastaavista hankkeista tai joista voi koitua unionille suurempia hyötyjä. Myös hankkeissa, joiden toimintamenot ovat suuret, olisi oltava mahdollisuus asianmukaisiin investointikannustimiin. Erityisesti uusiutuvan energian offshore-verkoista, jotka toisaalta toimivat sähkön rajayhdysjohtoina ja toisaalta yhdistävät uusiutuvan energian offshore-tuotantohankkeita, aiheutuu todennäköisesti suurempia riskejä kuin vastaavista maalla toteutettavista infrastruktuurihankkeista, koska niillä oleva yhteys tuotantorakenteisiin aiheuttaa sääntelyriskejä, rahoitusriskejä, kuten ennakoivien investointien tarvetta, markkinariskejä ja uusien innovatiivisten teknologioiden käyttöön liittyviä riskejä.

(50)

Tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan lupien myöntämiseen yhteistä etua koskeville hankkeille, yleisön osallistumiseen tällaisiin hankkeisiin ja niiden sääntelykohteluun. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava antaa kansallisia säännöksiä, joiden nojalla samoja tai vastaavia sääntöjä sovelletaan muihin hankkeisiin, joilla ei ole tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan yhteistä etua koskevan hankkeen asemaa. Jäsenvaltioiden olisi voitava antaa sääntelykannustimien osalta kansallisia säännöksiä, joiden nojalla samoja tai vastaavia sääntöjä sovelletaan sähkön varastoinnin luokkaan kuuluviin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin.

(51)

Jäsenvaltioita, jotka eivät tällä hetkellä anna energiainfrastruktuurihankkeille suurinta mahdollista kansallista merkitystä lupaprosessissa, olisi kannustettava harkitsemaan tällaisen kansallisesti merkittävän hankkeen aseman käyttöönottoa erityisesti arvioimalla, voisiko tämä nopeuttaa lupaprosessia.

(52)

Jäsenvaltioita, joilla ei tällä hetkellä ole energiainfrastruktuurihankkeisiin sovellettavia nopeutettuja tai kiireellisiä oikeudellisia menettelyjä, olisi kannustettava harkitsemaan tällaisten menettelyjen käyttöönottoa erityisesti arvioimalla, voisiko tämä nopeuttaa kyseisten hankkeiden toteuttamista.

(53)

Asetus (EU) N:o 347/2013 on osoittanut lisäarvon, joka saadaan hankkimalla merkittävän unionin rahoitustuen avulla yksityistä rahoitusta Euroopan kannalta merkittävien hankkeiden toteuttamiseksi. Talous- ja rahoitustilanne sekä talousarviorajoitukset huomioon ottaen monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi jatkossakin annettava kohdennettua tukea avustusten ja rahoitusvälineiden kautta, jotta voidaan maksimoida unionin kansalaisille koituvat hyödyt ja houkutella uusia sijoittajia investoimaan tämän asetuksen liitteessä esitettyihin energiainfrastruktuurien ensisijaisiin käytäviin ja alueisiin samalla, kun unionin rahoitusosuus pidetään mahdollisimman pienenä.

(54)

Yhteistä etua koskevien hankkeiden olisi voitava saada unionin rahoitustukea selvityksiin ja tietyin edellytyksin töihin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1153 (24) nojalla avustusten tai innovatiivisten rahoitusvälineiden muodossa sen varmistamiseksi, että voidaan antaa räätälöityä tukea niille yhteistä etua koskeville hankkeille, jotka eivät ole kannattavia nykyisessä sääntelykehyksessä ja nykyisissä markkinaolosuhteissa. On tärkeää välttää kilpailun vääristyminen erityisesti sellaisten hankkeiden välillä, jotka edistävät unionin saman ensisijaisen käytävän toteuttamista. Tällaisella rahoitustuella olisi varmistettava tarvittavat synergiat rakennerahastojen kanssa, jotta voidaan rahoittaa älykkäitä energian jakeluverkkoja, ja komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2020/1294 (25) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (26) 33 artiklan 1 kohdan nojalla perustetun unionin uusiutuvan energian rahoitusmekanismin kanssa.

Yhteistä etua koskeviin hankkeisiin tehtävissä investoinneissa olisi sovellettava kolmivaiheista harkintaa. Ensiksikin investoinneissa olisi annettava etusija markkinoille. Toiseksi, jos investoinnit eivät toteudu markkinaehtoisesti, olisi tarkasteltava sääntelyratkaisuja, mukautettava tarvittaessa asianomaista sääntelykehystä ja varmistettava asianomaisen sääntelykehyksen asianmukainen soveltaminen. Kolmanneksi, jos kahden ensimmäisen vaiheen perusteella ei pystytä varmistamaan tarvittavia investointeja yhteistä etua koskevaan hankkeeseen, siihen olisi voitava myöntää unionin rahoitustukea, jos se täyttää sovellettavat tukikelpoisuusperusteet. Yhteistä etua koskeville hankkeille voidaan myöntää tukea myös InvestEU-ohjelmasta, jolloin täydennetään avustuksina annettavaa rahoitusta.

(55)

Unionin olisi helpotettava energiahankkeita heikommassa asemassa olevilla tai yhteyksiltään heikommilla alueilla, syrjäseutualueilla tai syrjäisimmillä tai eristyneillä alueilla, jotta voitaisiin mahdollistaa niiden pääsy Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin ja siten vauhdittaa hiilestä irtautumista ja vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.

(56)

Jos jäsenvaltiossa ei ole siirtoverkonhaltijaa, tässä asetuksessa olevia viittauksia siirtoverkonhaltijoihin olisi soveltuvin osin pidettävä viittauksina jakeluverkonhaltijoihin.

(57)

Keskinäistä etua koskeviin hankkeisiin liittyviin töihin olisi voitava myöntää avustuksia samoin ehdoin kuin muissa luokissa, jos ne edistävät unionin yleisten energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista ja jos kolmannen maan hiilestä irtautumista koskevat tavoitteet ovat johdonmukaisia Pariisin sopimuksen kanssa.

(58)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EY) N:o 715/2009, (EU) 2019/942 (27) ja (EU) 2019/943 sekä direktiivit 2009/73/EY ja (EU) 2019/944 olisi sen vuoksi muutettava.

(59)

Maakaasuinfrastruktuurin käyttötarkoituksen muuttamisen tarkoituksena on irrottaa kaasuverkot hiilestä niin, että ne voidaan varata puhtaan vedyn käyttöä varten, mutta siirtymäkaudella voitaisiin sallia vedyn ja maakaasun tai biometaanin ennalta määritellyn sekoituksen kuljetus tai varastointi. Sekoittamalla vetyä maakaasuun tai biometaaniin voitaisiin laajentaa vedyntuotantokapasiteettia ja helpottaa vedyn kuljetusta. Jotta voitaisiin varmistaa siirtyminen vetyyn, hankkeen toteuttajan olisi osoitettava, myös kaupallisten sopimusten avulla, miten maakaasurakenteista tulee siirtymäkauden loppuun mennessä vetykäyttöön tarkoitettuja rakenteita ja miten vedyn käyttöä lisätään siirtymäkauden aikana. Viraston olisi seurannan yhteydessä todennettava hankkeen viiveetön siirtyminen vetykäyttöön tarkoitettuun rakenteeseen. Kyseisille hankkeille Verkkojen Eurooppa -välineestä asetuksen (EU) 2021/1153 nojalla siirtymäkauden aikana annettavaan rahoitukseen olisi sovellettava avustussopimuksessa asetettavaa ehtoa, jonka mukaan rahoitus on maksettava takaisin, jos hankkeen siirtyminen vetykäyttöön tarkoitettuun rakenteeseen viivästyy, ja että siinä on asianmukaisia määräyksiä, joiden perusteella kyseisen ehdon toteutumista voidaan valvoa.

(60)

Eurooppa-neuvoston 4 päivänä helmikuuta 2011 antamissa päätelmissä todetaan, että vuoden 2015 jälkeen mikään jäsenvaltio ei saisi olla eristyksissä Euroopan kaasu- ja sähköverkoista eikä minkään jäsenvaltion energiavarmuus saisi vaarantua asianmukaisten yhteenliitäntöjen puuttumisen vuoksi, ja kyseisten päätelmien mukaisesti tämän asetuksen tarkoituksena on varmistaa pääsy Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin lopettamalla energiaeristyneisyys Kyproksessa ja Maltassa, joita ei vieläkään ole liitetty Euroopan laajuiseen kaasuverkkoon. Tämä tavoite olisi saavutettava sallimalla, että kehitteillä tai suunnitteilla olevat hankkeet, joille on myönnetty asetuksen (EU) N:o 347/2013 mukainen yhteistä etua koskevan hankkeen asema, säilyttävät asemansa siihen saakka, että Kypros ja Malta liitetään Euroopan laajuiseen kaasuverkkoon. Sen lisäksi, että tällaisilla hankkeilla edistetään uusiutuvan energian markkinoiden kehittämistä, energiajärjestelmän joustavuutta ja häiriönsietokykyä sekä toimitusvarmuutta, niillä varmistetaan pääsy tuleville energiamarkkinoille, myös vetymarkkinoille, ja edistetään unionin yleisten energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista.

(61)

Yhteistä etua koskevien hankkeiden ei pitäisi voida saada unionin rahoitustukea, jos hankkeen toteuttajat, verkonhaltijat tai sijoittajat ovat jossakin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (28) 136 artiklassa tarkoitetuista poissulkemistilanteista, kuten silloin, kun heidät on tuomittu petoksesta, lahjuksen ottamisesta tai antamisesta taikka rikollisjärjestöön liittyvästä menettelystä. Yhteistä etua koskeva hanke olisi voitava poistaa unionin luettelosta, jos sen sisällyttäminen kyseiseen luetteloon perustui vääriin tietoihin, joilla oli ratkaiseva vaikutus kyseiseen sisällyttämiseen, tai jos hanke ei ole unionin lainsäädännön mukainen. Kun yhteistä etua koskeva hanke sijaitsee jäsenvaltioissa, joihin sovelletaan jotakin tämän asetuksen mukaista vapautusta, kyseisten jäsenvaltioiden olisi varmistettava tällaisille hankkeille asetuksen (EU) 2021/1153 nojalla myönnettävää rahoitusta koskevia hakemuksia tukiessaan, että hankkeet eivät hyödytä suoraan tai välillisesti henkilöitä tai yhteisöjä, jotka ovat jossakin asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 136 artiklassa tarkoitetuista poissulkemistilanteista.

(62)

Jotta voitaisiin varmistaa unionin kannalta olennaisten energiainfrastruktuurihankkeiden viiveetön kehittäminen, viidennen yhteistä etua koskevista hankkeista laaditun unionin luettelon olisi pysyttävä voimassa siihen saakka, että ensimmäinen tämän asetuksen nojalla vahvistettu unionin luettelo yhteistä etua koskevista hankkeista ja keskinäistä etua koskevista hankkeista tulee voimaan. Lisäksi, jotta voitaisiin mahdollistaa viidennessä unionin luettelossa olevien yhteistä etua koskevien hankkeiden kehittäminen, seuranta ja rahoitus, tiettyjen asetuksen (EU) N:o 347/2013 säännösten olisi niin ikään pysyttävä voimassa ja niillä olisi oltava oikeusvaikutuksia siihen saakka, kunnes ensimmäinen yhteistä etua koskevista hankkeista ja keskinäistä etua koskevista hankkeista tämän asetuksen nojalla vahvistettava unionin luettelo tulee voimaan.

(63)

Asetus (EU) N:o 347/2013 olisi sen vuoksi kumottava.

(64)

Jotta voitaisiin varmistaa, että unionin luettelo rajoitetaan hankkeisiin, jotka edistävät eniten tämän asetuksen liitteessä esitettyjen strategisten energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien ja alueiden toteuttamista, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tämän asetuksen liitteitä unionin luettelon vahvistamiseksi ja tarkistamiseksi, kunnioittaen samalla jäsenvaltioiden oikeutta hyväksyä niiden alueisiin liittyviä unionin luettelossa olevia hankkeita. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (29) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. Jos Euroopan parlamentti ja neuvosto katsovat sen tarpeelliseksi, ne voivat kumpikin lähettää asiantuntijoita komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä ja joihin jäsenvaltioiden asiantuntijat on kutsuttu.

Alueellisissa ryhmissä käytävät keskustelut ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta komissio voi antaa delegoidut säädökset, joilla vahvistetaan unionin luettelot. Sen vuoksi on aiheellista, siinä määrin kuin se on mahdollista ja yhteensopivaa tämän asetuksen kehyksen kanssa, että Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedotetaan alueellisten ryhmien kokouksista ja ne voivat lähettää niihin asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti. Kun otetaan huomioon tarve varmistaa tämän asetuksen tavoitteiden saavuttaminen sekä unionin luetteloissa tähän mennessä olevien hankkeiden lukumäärä, unionin luettelossa olevien hankkeiden kokonaismäärän olisi edelleen oltava hallittavissa eikä se näin ollen saisi olla merkittävästi suurempi kuin 220.

(65)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat Euroopan laajuisten energiaverkkojen ja tällaisten verkkojen liitäntöjen kehittäminen ja yhteentoimivuus, joiden avulla voidaan varmistaa ilmastonmuutoksen hillintä, erityisesti vuoteen 2030 ulottuvien unionin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen ja sen ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttaminen viimeistään vuoteen 2050 mennessä, sekä varmistaa yhteenliitännät, energiavarmuus, markkinoiden yhdentyminen, järjestelmän integrointi, kaikkia jäsenvaltioita hyödyttävä kilpailu ja kohtuuhintainen energia, vaan ne voidaan ehdotetun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

(1)

Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Ukrainan välinen assosiaatiosopimus (2), jäljempänä ’assosiaatiosopimus’, muodostaa perustan unionin ja Ukrainan väliselle suhteelle. Neuvoston päätöksen 2014/668/EU (3) mukaisesti assosiaatiosopimuksen IV osastoa, joka koskee kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä, on sovellettu väliaikaisesti 1 päivästä tammikuuta 2016, ja se tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 2017 lähtien kaikkien jäsenvaltioiden ratifioitua sen.

(2)

Assosiaatiosopimuksessa ilmaistaan assosiaatiosopimuksen osapuolten, jäljempänä ’osapuolet’, halu lujittaa ja laajentaa suhteitaan kunnianhimoisesti ja innovatiivisesti, jotta ne voivat helpottaa asteittaista taloudellista yhdentymistä ja toteuttaa sen osapuolille Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenyyden perusteella kuuluvien oikeuksien ja velvollisuuksien mukaisesti.

(3)

Assosiaatiosopimuksen 2 artiklassa määrätään muun muassa demokratian periaatteiden, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisesta ja täysivaltaisuuden ja alueellisen koskemattomuuden sekä rajojen loukkaamattomuuden ja itsenäisyyden periaatteiden noudattamisen edistämisestä assosiaatiosopimuksen keskeisinä osatekijöinä.

(4)

Assosiaatiosopimuksen 25 artiklassa määrätään, että osapuolet perustavat asteittain vapaakauppa-alueen tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT 1994 -sopimus) XXIV artiklan mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten assosiaatiosopimuksen 29 artiklassa määrätään tullien asteittaisesta poistamisesta siihen sisältyvien tulliluetteloiden mukaisesti sekä mahdollisuudesta nopeuttaa ja laajentaa tällaista poistamista. Assosiaatiosopimuksen 48 artiklassa määrätään, että yleinen etu on otettava huomioon ennen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönottamista osapuolten välillä.

(5)

Venäjän ilman edeltävää provokaatiota toteuttamalla ja perusteettomalla hyökkäyssodalla Ukrainaa vastaan, joka alkoi 24 päivänä helmikuuta 2022, on ollut erittäin kielteinen vaikutus Ukrainan kykyyn käydä kauppaa muun maailman kanssa sekä tuotantokapasiteetin tuhoutumisen että sen vuoksi, että merkittävä osa kuljetusvälineistä on pois käytöstä, koska pääsy Mustallemerelle on estetty. Tällaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa ja Venäjän Ukrainaa vastaan kohdistaman hyökkäyssodan kielteisten talousvaikutusten lieventämiseksi on tarpeen nopeuttaa unionin ja Ukrainan taloussuhteiden lähentämistä, jotta Ukrainan viranomaisille ja väestölle voidaan antaa nopeasti tukea. Sen vuoksi on tarpeen ja aiheellista edistää kauppavirtoja ja myöntää kauppaa vapauttavien toimenpiteiden muodossa myönnytyksiä kaikkien tuotteiden osalta, jotta nopeutetaan tullien poistamista unionin ja Ukrainan välisestä kaupasta.

(6)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan 3 kohdan mukaan unioni huolehtii johdonmukaisuudesta ulkoisen toimintansa eri alojen välillä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 1 kohdan mukaan yhteistä kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti.