(1)

Neuvosto hyväksyi 7 päivänä toukokuuta 2015 asetuksen (EU) 2015/735.

(2)

Asetuksen (EU) 2015/735 22 artiklan 4 kohdan mukaisesti neuvosto on tarkastellut uudelleen kyseisen asetuksen liitteessä II olevaa luetteloa henkilöistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä.

(3)

Neuvosto on todennut, että yhteen asetuksen (EU) 2015/735 liitteessä II lueteltuun henkilöön kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet olisi pidettävä voimassa ja että kyseistä henkilöä koskeva merkintä olisi saatettava ajan tasalle ja numeroitava uudelleen.

(4)

Asetus (EU) 2015/735 olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

(1)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/2417 (2) täsmennetään muun muassa ne euron (EUR), Englannin punnan (GBP) ja Yhdysvaltain dollarin (USD) määräiset OTC-johdannaislajit, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 600/2014 28 artiklassa tarkoitettua johdannaisten kaupankäyntivelvollisuutta. Englannin punnan ja Yhdysvaltain dollarin määräisissä lajeissa viitataan Libor-vertailuarvoihin (London Inter-Bank Offered Rate).

(2)

Libor-koron hallinnoija ICE Benchmark Administration (IBA) on ilmoittanut, että Englannin punnan ja Japanin jenin (JPY) määräisten Libor-korkojen määritysten julkaiseminen päättyy vuoden 2021 lopussa ja tiettyjen Yhdysvaltain dollarin määräisten Libor-korkojen määritysten julkaiseminen kesäkuussa 2023. Yhdistyneen kuningaskunnan finanssivalvontaviranomainen (United Kingdom Financial Conduct Authority) vahvisti 5 päivänä maaliskuuta 2021, että kaikki hallinnoijat joko lopettavat Libor-koronmääritykset tai kyseiset määritykset eivät enää ole edustavia. Lisäksi komissio, Euroopan keskuspankki pankkivalvontatehtävässään (EKP:n pankkivalvonta), Euroopan pankkiviranomainen (EPV) ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) antoivat yhteisen lausuman, jossa ne kannustavat voimakkaasti vastapuolia lopettamaan kaikkien Libor-korkojen, myös Yhdysvaltain dollarin määräisen Libor-koron, määritysten käytön viitekorkoina uusissa sopimuksissa mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021.

(3)

Vastapuolet eivät näin ollen voi enää 31 päivän joulukuuta 2021 jälkeen tehdä OTC-korkojohdannaissopimuksia, joiden viitekorkona on Englannin punnan määräinen Libor-korko, koska kyseinen vertailuarvo on lakkautettu, eikä vastapuolten odoteta enää tekevän OTC-korkojohdannaissopimuksia, joiden viitekorkona on Yhdysvaltain dollarin määräinen Libor-korko. Tämän seurauksena kyseisten johdannaisten kappojen jäljelle jäävien volyymien odotetaan olevan mitättömän tai hyvin vähäisiä, samoin kuin niiden likviditeetin. Sama pätee siihen kyseisten johdannaisten kauppojen volyymiin, joka määritetään keskusvastapuolissa tai jolla käydään kauppaa kauppapaikoissa, ja myös sellaisten johdannaisten volyymin ja likviditeetin odotetaan vähenevän, joiden viitekorkona on Yhdysvaltain dollarin määräinen Libor-korko. Näiden tapahtumien vuoksi on perusteltua muuttaa määritysvelvollisuuden soveltamisalaa ja vastaavasti komission delegoitua asetusta (EU) 2015/2205 (3) siten, että johdannaiset, joiden viitekorkona on Englannin punnan tai Yhdysvaltain dollarin määräinen Libor-korko, poistetaan määritysvelvollisuuden soveltamisalasta. Tästä seuraa, että johdannaisten kaupankäyntivelvollisuuden piiriin tällä hetkellä kuuluvat johdannaislajit, joissa viitekorkona on Englannin punnan tai Yhdysvaltain dollarin määräinen Libor-korko, eivät enää täytä asetuksen (EU) N:o 600/2014 32 artiklan 1 kohdassa johdannaisten kaupankäyntivelvollisuuden soveltamiselle asetettua edellytystä 3 päivästä tammikuuta 2022 alkaen. Kyseiset johdannaislajit on sen vuoksi tarpeen poistaa kaupankäyntivelvollisuuden soveltamisalasta.

(4)

Koska Englannin punnan määräinen Libor-korko on tarkoitus lakkauttaa vuoden 2021 lopussa ja koska komission, EKP:n pankkivalvonnan, ESMAn ja EPV:n esittämien sääntelyodotusten mukaan vastapuolten olisi lopetettava kaikkien Libor-korkomääritysten käyttö viitekorkoina uusissa sopimuksissa mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021, Libor-korkoon perustuvista korkojohdannaisista luopumisen odotetaan olevan nopeaa. Sen sijaan vastapuolten odotetaan 31 päivän joulukuuta 2021 jälkeen käyvän kauppaa muilla OTC-korkojohdannaisilla tai määrittävän muita OTC-korkojohdannaisia, erityisesti sellaisia OTC-korkojohdannaisia, joissa viitekorkona on Englannin punnan tai Yhdysvaltain dollarin määräinen riskitön korko. Tämän asetuksen olisi sen vuoksi tultava voimaan viipymättä sen jälkeen, kun se on julkaistu.

(5)

Sen vuoksi delegoitua asetusta (EU) 2017/2417 olisi muutettava.

(6)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, jäljempänä ’ESMA’, on toimittanut komissiolle.

(7)

ESMA on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia tämän asetuksen perustana olevista teknisten sääntelystandardien luonnoksista, analysoinut niihin liittyviä mahdollisia kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt neuvoa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (4) 37 artiklalla perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

(1)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2205 (2) täsmennetään muun muassa sellaiset euron (EUR), Englannin punnan (GBP), Japanin jenin (JPY) ja Yhdysvaltain dollarin (USD) määräiset OTC-korkojohdannaislajit, jotka kuuluvat määritysvelvollisuuden piiriin. Näihin lajeihin kuuluu yksi euromääräinen laji, jossa viitekorkona on eonia (Euro Overnight Index Average), sekä useita sellaisia Englannin punnan, Japanin jenin tai Yhdysvaltain dollarin määräisiä lajeja, joissa viitekorkona on Libor (London Inter-Bank Offered Rate); eoniakorko ja Libor-korko ovat molemmat vertailuarvoja, jotka on määrä lakkauttaa.

(2)

Eoniakorkoa hallinnoiva Euroopan rahamarkkinainstituutti ilmoitti, että eoniakorko lakkautetaan vuoden 2021 lopussa. Vastaavasti Libor-korkoa hallinnoiva ICE Benchmark Administration ilmoitti, että Englannin punnan ja Japanin jenin määräiset Libor-korot sekä tietyt Yhdysvaltain dollarin määräisen Libor-koron määritykset lakkautetaan niin ikään vuoden 2021 lopussa, ja loput Yhdysvaltain dollarin määräisen Libor-koron määritykset lakkaavat kesäkuussa 2023. Yhdistyneen kuningaskunnan finanssivalvontaviranomainen (Financial Conduct Authority) vahvisti 5 päivänä maaliskuuta 2021, että kaikki hallinnoijat joko lopettavat Libor-koronmääritykset tai kyseiset määritykset eivät enää ole edustavia. Lisäksi komissio, Euroopan keskuspankki pankkivalvontatehtävässään (EKP:n pankkivalvonta), Euroopan pankkiviranomainen (EPV) ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) antoivat yhteisen lausuman, jossa ne kannustavat voimakkaasti vastapuolia lopettamaan kaikkien Libor-korkojen, myös Yhdysvaltain dollarin määräisen Libor-koron, määritysten käytön viitekorkoina uusissa sopimuksissa mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021.

(3)

Vastapuolet eivät näin ollen voi enää 31 päivän joulukuuta 2021 jälkeen tehdä OTC-korkojohdannaissopimuksia, joiden viitekorkona on eoniakorko, Englannin punnan määräinen Libor-korko tai Japanin jenin määräinen Libor-korko, koska kyseiset vertailuarvot on lakkautettu, eikä vastapuolten odoteta enää tekevän OTC-korkojohdannaissopimuksia, joiden viitekorkona on Yhdysvaltain dollarin määräinen Libor-korko. Kyseisenä päivänä sellaisilla johdannaisilla, joiden viitekorkona on eoniakorko, Englannin punnan määräinen Libor-korko tai Japanin jenin määräinen Libor-korko, ei enää ole volyymia eikä likviditeettiä, eivätkä keskusvastapuolet myöskään enää määritä tällaisten johdannaisten kauppoja. Samana päivänä ei myöskään pitäisi olla olennaista likviditeettiä sellaisilla johdannaisilla, joiden viitekorkona on Yhdysvaltain dollarin määräinen Libor-korko. Sen vuoksi ne tällä hetkellä määritysvelvollisuuden piiriin kuuluvat johdannaislajit, joiden viitekorkona on eoniakorko, Englannin punnan määräinen Libor-korko tai Japanin jenin määräinen Libor-korko, eivät enää täytä kahta asetuksessa (EU) N:o 648/2012 säädetyistä määritysvelvollisuuden piiriin kuulumisen edellytyksistä eli edellytystä, jonka mukaan niillä on oltava riittävä likviditeettitaso, ja edellytystä, jonka mukaan niiden on oltava toimiluvan saaneen tai tunnustetun keskusvastapuolen määrittämiä, ja ne tällä hetkellä määritysvelvollisuuden piiriin kuuluvat johdannaislajit, joiden viitekorkona on Yhdysvaltain dollarin määräinen Libor-korko, eivät enää täytä yhtä asetuksessa (EU) N:o 648/2012 säädetyistä määritysvelvollisuuden piiriin kuulumisen edellytyksistä eli edellytystä, jonka mukaan niillä on oltava riittävä likviditeettitaso. Tästä seuraa, että nämä johdannaislajit olisi poistettava määritysvelvollisuuden soveltamisalasta.

(4)

Sääntelyviranomaiset ja markkinatoimijat ovat tehneet työtä korvaavien korkojen määrittämiseksi näitä valuuttoja varten, ja ne ovat erityisesti kehittäneet uusia riskittömiä korkoja, joita käytetään nyt vertailuarvoina rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa. Erityisesti euromääräisten markkinoiden lyhyt korko (€STR), SOFR-korko (Secured Overnight Financing Rate), SONIA-korko (Sterling Over Night Index Average) ja TONA-korko (Tokyo Overnight Average Rate) ovat riskittömiä korkoja, joita tuotetaan euroa, Yhdysvaltain dollaria, Englannin puntaa ja Japanin jeniä varten. OTC-johdannaismarkkinoiden osalta tämä tarkoittaa nyt, että vastapuolet käyvät kauppaa OTC-korkojohdannaissopimuksilla, joiden viitekorkona on €STR-korko, SOFR-korko, SONIA-korko tai TONA-korko, ja tällaisia OTC-korkojohdannaissopimuksia määritetään tietyissä keskusvastapuolissa.

(5)

ESMAlle on ilmoitettu sellaisten OTC-korkojohdannaisten lajeista, joiden viitekorkona on €STR-korko, SOFR-korko, SONIA-korko tai TONA-korko ja joiden määrittämiseen tietyille keskusvastapuolille on myönnetty toimilupa. ESMA on arvioinut kunkin tällaisen lajin osalta perusteet, jotka ovat olennaisia määritettäessä sitä, olisiko kyseisen lajin kuuluttava määritysvelvollisuuden piiriin; tällaisiin perusteisiin kuuluvat muun muassa standardoinnin aste, volyymi ja likviditeetti sekä hintatietojen saatavuus. ESMA on järjestelmäriskin vähentämistä koskevan kokonaistavoitteensa mukaisesti määrittänyt asetuksessa (EU) N:o 648/2012 säädettyä menettelyä noudattaen ne joihinkin edellä mainituista riskittömistä koroista perustuvat OTC-korkojohdannaislajit, joihin olisi sovellettava määritysvelvollisuutta. Nämä johdannaislajit olisi sen vuoksi otettava määritysvelvollisuuden soveltamisalaan.

(6)

Yleisesti ottaen eri vastapuolet tarvitsevat eri pituisia ajanjaksoja ottaakseen käyttöön järjestelyt, jotka ne tarvitsevat aloittaakseen määritysvelvollisuuden piiriin kuuluvien OTC-korkojohdannaistensa määrittämisen. Tässä tapauksessa vastapuolilla on kuitenkin ollut aikaa valmistautua uusiin vertailuarvoihin siirtymiseen ja euromääräisen eoniakoron, Englannin punnan määräisen Libor-koron ja Japanin jenin määräisen Libor-koron suunniteltuun lakkauttamiseen vuoden 2021 lopussa, myös määritysmenettelyjensä osalta. Kun on kyse vastapuolista, jotka jo kuuluvat määritysvelvollisuuden piiriin ja määrittävät euron tai Englannin punnan määräisiä OTC-korkojohdannaisia, sellaisten kyseisten valuuttojen määräisten lajien määritys, joissa viitekorkoina ovat uudet riskittömät korot, ei edellytä merkittäviä muutoksia vastapuolten määrityssopimuksiin tai -prosesseihin tai muutoksia ei tarvita lainkaan. Kun vastapuolilla on käytössä määritysmenettelyt euron tai Englannin punnan määräisten OTC-korkojohdannaisten määrittämiseksi, sellaisten kyseisten valuuttojen määräisten OTC-korkojohdannaisten määrittäminen, joiden viitekorkoina ovat riskittömät korot, ei edellytä uusien määritysmenettelyjen käyttöönottoa, toisin kuin silloin, kun vastapuolet aloittivat kyseisten valuuttojen määräisten OTC-korkojohdannaisten määrityksen. Koska sellaisten johdannaisten, joiden viitekorkoina ovat uudet riskittömät korot, määritys on osa laajempaa täytäntöönpanon valmistelua, jossa tarkoituksena on siirtyä eonia- ja Libor-koroista uusiin vertailuarvoihin, tämän velvollisuuden asianmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano voidaan varmistaa ilman vaiheittaista käyttöönottoa. Muutoksia, joilla otetaan käyttöön sellaiset euron ja Englannin punnan määräiset uudet OTC-korkojohdannaislajit, joissa viitekorkoina ovat riskittömät korot, olisi alettava soveltaa tämän asetuksen voimaantulopäivänä.

(7)

Komissio, ESMA, EKP:n pankkivalvonta ja EPV ovat antaneet yhteisen lausuman, jossa ne kannustavat voimakkaasti vastapuolia lopettamaan Libor-korkojen kaikkien määritysten käytön viitekorkoina uusissa sopimuksissa mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021, minkä vuoksi vastapuolet ovat joutuneet laatimaan suunnitelman, jonka mukaisesti Yhdysvaltain dollarin määräisen Libor-koron käyttö viitekorkona on tarkoitus lopettaa, myös määritysjärjestelyjensä osalta. Yhdysvaltain dollariin pätevät samat näkökohdat, jotka koskevat sitä, pystyvätkö vastapuolet, joilla on jo käytössä tietyn valuutan määräisten OTC-korkojohdannaisten määritysjärjestelyt, mukauttamaan niitä melko lyhyessä ajassa niin, että ne pystyvät määrittämään sellaisia kyseisen valuutan määräisiä OTC-korkojohdannaisia, joissa viitekorkoina ovat riskittömät korot, mutta näiden näkökohtien lisäksi on eräitä muita tekijöitä, joiden vuoksi vastapuolten valmistelut eivät Yhdysvaltain dollarin osalta ole edenneet yhtä pitkälle. Keskusvastapuolet eivät etenkään ole vielä ilmoittaneet, milloin ne muuntavat sellaiset tällä hetkellä määritettävät OTC-korkojohdannaiset, joiden viitekorkona on Yhdysvaltain dollarin määräinen Libor-korko, OTC-korkojohdannaisiksi, joiden viitekorkona on SOFR-korko, eikä vielä ole myöskään selvää, miten pakollista määritystä mukautetaan näiden johdannaisten osalta kotimaan markkinoilla. Koska tilanne on monimutkaisempi, vastapuolet tarvitsevat enemmän aikaa valmistautuakseen sellaisten OTC-korkojohdannaisten määritysvelvollisuuteen, joissa viitekorkona on Yhdysvaltain dollarin määräinen riskitön korko, minkä vuoksi on tarpeen soveltaa vaiheittaista käyttöönottoa, jotta voidaan varmistaa kyseisen velvollisuuden asianmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano. Muutoksia, joilla otetaan käyttöön sellainen Yhdysvaltain dollarin määräinen uusi OTC-korkojohdannaislaji, jossa viitekorkona on riskitön korko, olisi alettava soveltaa tämän asetuksen voimaantulopäivänä.

(8)

Eoniakoron, Englannin punnan määräisen Libor-koron ja Japanin jenin määräisen Libor-koron suunniteltu lakkauttaminen ajoittuu vuoden 2021 loppuun, joten kaupankäynti kyseisiin vertailuarvoihin viittaavilla OTC-korkojohdannaisilla tai tällaisten OTC-korkojohdannaisten määrittäminen ei ole mahdollista 3 päivästä tammikuuta 2022 alkaen. Vastaavasti komissio, ESMA, EKP:n pankkivalvonta ja EPV ovat antaneet yhteisen lausuman, jossa ne kannustavat voimakkaasti vastapuolia lopettamaan Libor-korkojen kaikkien määritysten käytön viitekorkoina uusissa sopimuksissa mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021, minkä seurauksena vastapuolten ei odoteta käyvän kauppaa sellaisilla OTC-korkojohdannaisilla joiden viitekorkona on Yhdysvaltain dollarin määräinen Libor-korko, tai määrittävän tällaisia OTC-korkojohdannaisia 3 päivästä tammikuuta 2022 alkaen. Sen sijaan 3 päivästä tammikuuta 2022 alkaen vastapuolet käyvät kauppaa muilla OTC-korkojohdannaisilla tai määrittävät muita OTC-korkojohdannaisia, erityisesti sellaisia OTC-korkojohdannaisia, joissa viitekorkoina ovat riskittömät korot. Tämän asetuksen olisi sen vuoksi tultava voimaan viipymättä sen jälkeen, kun se on julkaistu.

(9)

Sen vuoksi delegoitua asetusta (EU) 2015/2205 olisi muutettava.

(10)

Tämä asetus perustuu ESMAn komissiolle toimittamiin teknisten säätelystandardien luonnoksiin.

(11)

ESMA on järjestänyt avoimen julkisen kuulemisen teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut mahdollisia asiaan liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt neuvoa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (3) 37 artiklan mukaisesti perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

(1)

European Chloropicrin Group (ECG) toimitti 21 päivänä joulukuuta 2014 Yhdistyneelle kuningaskunnalle, jäljempänä ’esittelevä jäsenvaltio’, hakemuksen tehoaineen klooripikriini hyväksymiseksi asetuksen (EY) N:o 1107/2009 7 artiklan 1 kohdan nojalla.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 9 artiklan 3 kohdan nojalla esittelevä jäsenvaltio ilmoitti 18 päivänä kesäkuuta 2014 hakijalle, muille jäsenvaltioille, komissiolle ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, että hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi.

(3)

Tämän tehoaineen vaikutukset ihmisten ja eläinten terveyteen ja ympäristöön on arvioitu asetuksen (EY) N:o 1107/2009 11 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla hakijan ehdottaman käyttötarkoituksen osalta. Esittelevä jäsenvaltio toimitti komissiolle ja elintarviketurvallisuusviranomaiselle arviointikertomuksen luonnoksen 12 päivänä joulukuuta 2017.

(4)

Elintarviketurvallisuusviranomainen toimitti mainitun asetuksen 12 artiklan 1 kohdan nojalla esittelevältä jäsenvaltiolta saadun arviointikertomuksen luonnoksen hakijalle ja muille jäsenvaltioille ja järjesti siitä julkisen kuulemisen.

(5)

Elintarviketurvallisuusviranomainen pyysi asetuksen (EY) N:o 1107/2009 12 artiklan 3 kohdan nojalla hakijaa toimittamaan lisätietoja jäsenvaltioille, komissiolle ja elintarviketurvallisuusviranomaiselle.

(6)

Vertaisarviointiprosessin aikana sen jälkeen, kun Yhdistynyt kuningaskunta oli ilmoittanut aikomuksestaan erota unionista Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan nojalla, Italia otti vastuun kyseisestä tehoaineesta esittelevänä jäsenvaltiona kesäkuussa 2019.

(7)

Esittelevän jäsenvaltion näistä lisätiedoista tekemä arviointi toimitettiin elintarviketurvallisuusviranomaiselle arviointikertomuksen päivitetyn luonnoksen muodossa.

(8)

Jäsenvaltiot ja elintarviketurvallisuusviranomainen tarkastelivat arviointikertomuksen luonnosta. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitti komissiolle päätelmänsä (2) tehoaineen klooripikriini riskinarvioinnista 30 päivänä tammikuuta 2020.

(9)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi päätelmässään, että käytettävissä olevien tietojen perusteella se ei voinut saattaa päätökseen kuluttajiille, käyttäjiille, työntekijöille, sivullisille ja asukkaille aiheutuvan riskin arviointia ja että se havaitsi pohjavettä, maaperän makro-organismeja ja mikro-organismeja sekä maaperässä eläviä muita kuin kohdelajina olevia niveljalkaisia koskevia mahdollisia huolenaiheita.

(10)

Vesieliöille, mehiläisille, lehvästössä eläville muille kuin kohdelajina oleville niveljalkaisille, lieroille ja muille kuin kohdelajina oleville maakasveille aiheutuvien riskien arviointia ei myöskään voitu saattaa päätökseen.

(11)

Komissio pyysi hakijaa esittämään huomautuksensa elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmästä ja asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti tarkastelukertomusluonnoksesta. Hakija toimitti huomautuksensa, ja ne on tutkittu huolellisesti.

(12)

Komissio esitti tarkastelukertomuksen ja tehoaineen klooripikriini hyväksymättä jättämistä koskevan asetusluonnoksen pysyvälle kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitealle 22 päivänä lokakuuta 2021. Komissio totesi, että elintarviketurvallisuusviranomaisen havaitsemia huolenaiheita ei voitu poistaa ja tästä syystä ei voitu päätellä, että hyväksymiskriteerit täyttyisivät.

(13)

Hakija peruutti klooripikriinin hyväksymistä koskevan hakemuksensa 18 päivänä tammikuuta 2022 päivätyllä kirjeellä. Sen vuoksi klooripikriiniä ei pitäisi hyväksyä.

(14)

Tämä asetus ei estä klooripikriinin hyväksymistä koskevan uuden hakemuksen toimittamista asetuksen (EY) N:o 1107/2009 7 artiklan nojalla.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Euroopan keskuspankin (EKP) neuvoston suosittelemat ja Euroopan unionin neuvoston hyväksymät riippumattomat ulkopuoliset tilintarkastajat tarkastavat EKP:n ja niiden jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien tilit, joiden rahayksikkö on euro.

(2)

Bank of Greecen nykyisten ulkopuolisten tilintarkastajien, Deloitte Certified Public Accountants S.A.:n, toimikausi päättyy tilikauden 2021 tilintarkastuksen jälkeen. Sen vuoksi on tarpeen nimittää ulkopuoliset tilintarkastajat tilikaudesta 2022 alkaen.

(3)

Bank of Greece on valinnut Ernst & Young (Hellas) Certified Auditors Accountants S.A.:n ulkopuolisiksi tilintarkastajikseen tilikausiksi 2022–2026 siten, että toimikausi on mahdollista uusia tilikausiksi 2027 ja 2028.

(4)

EKP:n neuvosto on suosittanut, että Ernst & Young (Hellas) Certified Auditors Accountants S.A. nimitetään Bank of Greecen ulkopuolisiksi tilintarkastajiksi tilikausiksi 2022–2026 siten, että toimikausi on mahdollista uusia tilikausiksi 2027 ja 2028.

(5)

EKP:n neuvoston suosituksen johdosta neuvoston päätös 1999/70/EY (2) olisi muutettava vastaavasti,

(1)

Neuvosto hyväksyi 6 päivänä kesäkuuta 2019 päätöksen (YUTP) 2019/938 (1).

(2)

Päätöksessä (YUTP) 2019/938 säädetään, että sen 1 artiklassa tarkoitettujen toimien täytäntöönpanokausi on 36 kuukautta päätöksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun rahoitussopimuksen tekemisestä.

(3)

Täytäntöönpanokumppani Yhdistyneiden kansakuntien aseidenriisunnan tutkimuslaitos pyysi kyseisen täytäntöönpanokauden pidentämistä 12 kuukaudella 10 päivään heinäkuuta 2023 saakka ottaen huomioon päätöksen (YUTP) 2019/938 mukaisten hanketoimien täytäntöönpanon viivästymisen covid-19-pandemian vaikutusten vuoksi.

(4)

Päätöksen (YUTP) 2019/938 1 artiklassa tarkoitettujen toimien jatkamisella 10 päivään heinäkuuta 2023 saakka ei ole 10 päivään heinäkuuta 2023 saakka vaikutuksia taloudellisiin resursseihin.

(5)

Päätös (YUTP) 2019/938 olisi muutettava tämän mukaisesti,

(1)

Neuvosto antoi 17 päivänä toukokuuta 2019 päätöksen (YUTP) 2019/797 (1).

(2)

Päätöstä (YUTP) 2019/797 sovelletaan 18 päivään toukokuuta 2022 saakka. Kyseisen päätöksen uudelleentarkastelun perusteella kyseisen päätöksen voimassaoloa olisi jatkettava 18 päivään toukokuuta 2025 ja siinä säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden voimassaoloa olisi jatkettava 18 päivään toukokuuta 2023.

(3)

Päätös (YUTP) 2019/797 olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

(1)

Neuvosto hyväksyi 7 päivänä toukokuuta 2015 päätöksen (YUTP) 2015/740.

(2)

Päätöksen (YUTP) 2015/740 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti neuvosto on tarkastellut uudelleen kyseisen päätöksen liitteessä II olevaa luetteloa henkilöistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä.

(3)

Neuvosto on todennut, että yhteen päätöksen (YUTP) 2015/740 liitteessä II lueteltuun henkilöön kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet olisi pidettävä voimassa ja että kyseistä henkilöä koskeva merkintä olisi saatettava ajan tasalle ja numeroitava uudelleen.

(4)

Päätös (YUTP) 2015/740 olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

(1)

Komissio aloitti 6 päivänä elokuuta 1999 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 108 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn, jonka kohteena olivat Tirrenia-konsernin tuolloin muodostaneille kuudelle yritykselle alkuperäisten palveluhankintasopimusten, jäljempänä ’alkuperäiset sopimukset’, perusteella maksetut tuet (2).

(2)

Italian viranomaiset pyysivät tutkinnan aikana, että Tirrenia-konsernia koskeva asia käsiteltäisiin osissa siten, että lopullinen päätös tehtäisiin ensiksi vain Tirrenia di Navigazione -yrityksestä, jäljempänä ’Tirrenia’. Pyynnön taustalla oli Italian viranomaisten suunnitelma yksityistää konserni aloittaen Tirreniasta sekä aikomus nopeuttaa tätä prosessia kyseisen yrityksen osalta.

(3)

Komissio hyväksyi Italian viranomaisten pyynnön, ja menettely päätettiin Tirrenialle myönnetyn tuen osalta komission päätöksellä 2001/851/EY (3). Tuki katsottiin sisämarkkinoille soveltuvaksi edellyttäen, että Italian viranomaiset toteuttavat tietyt sitoumukset.

(4)

Komissio totesi päätöksessä 2005/163/EY (4), jäljempänä ’vuoden 2004 päätös’, Tirrenia-konsernin muille yrityksille (5) myönnetyn korvauksen olevan osittain soveltuvaa sisämarkkinoille, osittain soveltuvaa sisämarkkinoille sillä edellytyksellä, että Italian viranomaiset toteuttavat tietyt sitoumukset, sekä osittain soveltumatonta sisämarkkinoille. Vuoden 2004 päätös perustui vuosia 1992–2001 koskeviin kirjanpitotietoihin ja sisälsi tiettyjä ehtoja, joiden tarkoituksena oli varmistaa korvauksen soveltuvuus sisämarkkinoille koko alkuperäisten sopimusten voimassaoloaikana (eli vuoteen 2008 saakka).

(5)

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi vuoden 2004 päätöksen 4 päivänä maaliskuuta 2009 yhdistetyissä asioissa T-265/04, T-292/04 ja T-504/04 antamallaan tuomiolla (6).

(6)

Komissio aloitti 5 päivänä lokakuuta 2011 antamallaan päätöksellä C(2011) 6961 (7), jäljempänä ’vuoden 2011 päätös’, muodollisen tutkintamenettelyn useista toimenpiteistä, jotka Italia oli toteuttanut entisen Tirrenia-konsernin yritysten hyväksi. Tutkinta koski muun muassa korvauksia, joita yritykselle Saremar – Sardegna Regionale Marittima, jäljempänä ’Saremar’, oli maksettu useiden merireittien liikennöinnistä 1 päivästä tammikuuta 2009 lähtien, sekä useita muita kyseisen yrityksen hyväksi toteutettuja toimenpiteitä.

(7)

Vuoden 2011 päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Komissio kehotti siinä asianomaisia esittämään huomautuksensa tutkittavista toimenpiteistä.

(8)

Komissio pidensi 7 päivänä marraskuuta 2012 tutkintamenettelyä muun muassa tiettyjen Sardinian alueen Saremarille myöntämien tukitoimenpiteiden osalta. Komissio hyväksyi 19 päivänä joulukuuta 2012 muutetun version (8) kyseisestä päätöksestä (komission päätös C(2012) 9452, jäljempänä ’vuoden 2012 päätös’).

(9)

Vuoden 2012 päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (9). Komissio kehotti siinä asianomaisia esittämään huomautuksensa tutkittavista toimenpiteistä.

(10)

Sardinian alue pyysi 14 päivänä toukokuuta 2013 päivätyllä kirjeellä komissiota erottamaan Saremaria koskevat toimenpiteet vuoden 2011 ja vuoden 2012 päätöksillä aloitetusta muodollisesta tutkintamenettelystä ja antamaan näille toimenpiteille etusijan yrityksen lähestyvän yksityistämisen vuoksi.

(11)

Komissio hyväksyi Sardinian viranomaisten pyynnön, ja muodollinen tutkintamenettely päätettiin tiettyjen Sardinian alueen Saremarin hyväksi toteuttamien toimenpiteiden osalta komission päätöksellä (EU) 2018/261 (10), jäljempänä ’vuoden 2014 päätös’. Vuoden 2014 päätöksessä arvioitiin neljää viidestä Sardinian alueen Saremarin hyväksi toteuttamasta toimenpiteestä: arvioinnin piiriin ei kuulunut Bonus Sardo Vacanza -hanke (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 29 kappale).

(12)

Saremar ja Sardinian alue nostivat kanteita vuoden 2014 päätöksen kumoamiseksi unionin yleisessä tuomioistuimessa. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi nämä kanteet 6 päivänä huhtikuuta 2017 antamillaan tuomioilla, jotka koskivat asioita T-219/14 (11) ja T-220/14 (12). Saremar ja Sardinian alue eivät kumpikaan hakeneet muutosta näihin tuomioihin, jotka ovat nyt lopullisia.

(13)

Komissio päätti Tirrenia-konsernin muita yrityksiä kuin Tirreniaa vuosina 1992–2008 koskevan tutkinnan päätöksellä (EU) 2020/1411 (13). Komissio totesi, että meriliikenteen kabotaasipalvelujen tuottamiseen myönnetty tuki oli voimassa olevaa tukea, kun taas kansainvälisten meriliikenteen palvelujen tuottamiseen myönnetty tuki oli yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien vuoden 2011 puitteiden (14) mukaista.

(14)

Komissio päätti päätöksellä (EU) 2020/1412 (15) muodollisen tutkintamenettelyn siltä osin kuin se koski Tirrenian ja sen ostajan CIN:n hyväksi toteutettuja toimenpiteitä vuosina 2009–2020.

(15)

Komissio päätti päätöksellä (EU) 2021/4268 (16) ja päätöksellä (EU) 2021/4271 (17) muodollisen tutkintamenettelyn siltä osin kuin se koski Siremarin ja Toremarin sekä niiden ostajien hyväksi toteutettuja toimenpiteitä vuodesta 2009 alkaen.

(16)

Tämä päätös koskee ainoastaan niitä vuoden 2011 päätöksessä ja vuoden 2012 päätöksessä määritettyjä Saremarin hyväksi toteutettuja toimenpiteitä, jotka eivät kuuluneet vuoden 2014 päätöksen soveltamisalaan, kuten johdanto-osan 28 ja 29 kappaleessa selvennetään. Komissio käsittelee kaikkia muita vuoden 2011 ja vuoden 2012 päätösten kohteina olevia toimenpiteitä erillisissä päätöksissä asianumeroilla SA.32014, SA.32015 ja SA.32016. Kaikki kyseiset muut toimenpiteet koskevat muita entisen Tirrenia-konsernin yrityksiä (jotka ovat Caremar ja Laziomar).

(17)

Tirrenia-konserni oli alun perin Italian valtion omistuksessa Finanziaria per i Settori Industriale e dei Servizi S.p.A -yhtiön (18), jäljempänä ’Fintecna’, kautta, ja siihen kuului kuusi yritystä: Tirrenia, Adriatica, Caremar, Saremar, Siremar ja Toremar. Kyseiset yritykset tarjosivat meriliikenteen palveluja sellaisten Italian valtion kanssa vuonna 1991 tehtyjen erillisten palveluhankintasopimusten mukaisesti, jotka olivat voimassa 20 vuotta tammikuusta 1989 joulukuuhun 2008. Tirrenian osakepääoma oli kokonaisuudessaan Fintecnan omistuksessa. Tirrenia puolestaan omisti kokonaan Adriatican, Caremarin, Siremarin, Saremarin ja Toremarin, jäljempänä yhdessä ’alueelliset yritykset’. Useita reittejä Italiasta Albaniaan, Kroatiaan, Kreikkaan ja Montenegroon liikennöinyt Adriatica sulautettiin Tirreniaan vuonna 2004.

(18)

Alkuperäisten sopimusten tarkoituksena oli taata useiden sellaisten meriliikenteen palvelujen säännöllisyys ja luotettavuus, jotka varmistivat yhteydet Manner-Italiasta Sisiliaan, Sardiniaan ja muille pienemmille Italian saarille. Tätä varten Italian valtio myönsi taloudellista tukea, joka maksettiin suoraan kullekin Tirrenia-konsernin yritykselle.

(19)

Saremar on liikennöinyt tietyillä Sardinian ja sen koillis- ja lounaispuolella olevien saarten välisillä yksinomaan paikallisilla kabotaasireiteillä sekä yhdellä kansainvälisellä reitillä Korsikaan valtion kanssa tehdyn alkuperäisen sopimuksen mukaisesti.

(20)

Alkuperäisiä sopimuksia, myös Saremariin sovellettavaa sopimusta, jatkettiin kolme kertaa.

(21)

Ensinnäkin alkuperäisten sopimusten oli alun perin määrä päättyä 31 päivänä joulukuuta 2008, mutta 30 päivänä joulukuuta 2008 annetun asetuksen nro 207, joka on muunnettu 27 päivänä helmikuuta 2009 annetuksi laiksi nro 14, 26 §:ssä säädettiin niiden voimassaolon jatkamisesta 31 päivään joulukuuta 2009 asti.

(22)

Toiseksi 25 päivänä syyskuuta 2009 annetun asetuksen nro 135, jäljempänä ’asetus 135/2009’, joka on muunnettu 20 päivänä marraskuuta 2009 annetuksi laiksi nro 166, jäljempänä ’vuoden 2009 laki’, 19 b §:ssä säädettiin, että Tirrenia-konsernin yritysten yksityistämiseksi alueellisten yritysten osakkeenomistus (Siremaria lukuun ottamatta) luovutetaan emoyritys Tirrenialta seuraavasti:

(23)

Vuoden 2009 laissa täsmennettiin myös, että Italian valtio tekisi Tirrenian ja Siremarin kanssa uudet sopimukset 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä. Alueelliset palvelut sisällytettäisiin myös uusiin palveluhankintasopimuksiin, jotka Saremarin, Toremarin ja Caremarin oli määrä tehdä alueviranomaisten kanssa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 (Sardinian ja Toscanan kanssa) ja 28 päivänä helmikuuta 2010 (Campanian ja Lazion kanssa). Uudet sopimukset tai palveluhankintasopimukset oli tarkoitus kilpailuttaa yhdessä yritysten kanssa. Kunkin yrityksen uudet omistajat allekirjoittaisivat sen jälkeen niitä koskevan sopimuksen tai palveluhankintasopimuksen (20).

(24)

Tätä varten vuoden 2009 lailla jatkettiin alkuperäisten sopimusten voimassaoloa myös Saremariin sovellettavan sopimuksen osalta 1 päivästä tammikuuta 2010 syyskuun 30 päivään 2010 asti.

(25)

Lisäksi 5 päivänä elokuuta 2010 annetun asetuksen nro 125 muuttamisesta 1 päivänä lokakuuta 2010 annetussa laissa nro 163, jäljempänä ’vuoden 2010 laki’, säädettiin alkuperäisten sopimusten jatkamisesta (myös Saremarin osalta) vielä 1 päivästä lokakuuta 2010 alkaen siihen asti, että Tirrenian ja Siremarin yksityistämisprosessit on saatettu päätökseen.

(26)

Komissio totesi vuoden 2014 päätöksessä, että kaksi Saremarille myönnettyä tukitoimenpidettä ei soveltunut sisämarkkinoille, ja kahden muun toimenpiteen ei katsottu olevan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Tässä yhteydessä komissio määräsi seuraavien summien takaisinperinnästä:

(27)

Italia on pannut täytäntöön vuoden 2014 päätöksen, joskin jotkin menettelyt ovat yhä kesken tämän päätöksen antamisajankohtana. Erityisesti seuraavat toimet on toteutettu:

(28)

Vuoden 2011 ja vuoden 2012 päätöksillä aloitetun muodollisen tutkintamenettelyn yhteydessä on arvioitu seuraavia toimenpiteitä:

(29)

Komissio päätti vuoden 2014 päätöksellä muodollisen tutkintamenettelyn siltä osin kuin se koski neljää viidestä Sardinian alueen Saremarin hyväksi toteuttamasta toimenpiteestä (edellä mainittu toimenpide 7). Se ei kuitenkaan päättänyt tutkintaa viidennen toimenpiteen eli Bonus Sardo Vacanza -hankkeen (23) osalta. Näin ollen komissio ei ole vielä Saremarin osalta vahvistanut kantaansa toimenpiteiden 1, 3, 4, 5 ja 6 sekä Bonus Sardo Vacanza -hankkeen soveltuvuuteen sisämarkkinoille.

(30)

Komissio muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ennakkovalvontajärjestelmän, jossa komissio valvoo uusia tukitoimenpiteitä, tarkoituksena on estää sisämarkkinoille soveltumattoman tuen myöntäminen (24). Sisämarkkinoille soveltumattoman tuen takaisinperinnän osalta unionin tuomioistuin on johdonmukaisesti todennut, että komission valta määrätä jäsenvaltiot perimään takaisin komission sisämarkkinoille soveltumattomaksi katsoma tuki on tarkoitettu siihen, että poistetaan kilpailun vääristymä, joka on aiheutunut tuensaajan saamasta kilpailuedusta, joten takaisinperinnällä palautetaan kyseisen tuen maksamista edeltänyt tilanne (25). Jos yritys ei kykene maksamaan tukea takaisin, takaisinperinnän täytäntöönpano edellyttää, että kyseinen jäsenvaltio vaatii yrityksen likvidaatiota (26) eli sen toiminnan lopettamista ja sen omaisuuden myyntiä markkinaehtojen mukaisesti.

(31)

Toisin sanoen valtiontukien valvontajärjestelmän päätavoite on estää sisämarkkinoille soveltumattoman tuen myöntäminen. Tästä seuraa, että jos kilpailu sisämarkkinoilla vääristyy sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen maksamisen vuoksi, on varmistettava, että palautetaan ennen vääristymistä vallinnut tilanne, tarvittaessa tuensaajan likvidaation kautta.

(32)

Tätä taustaa vasten komissio toteaa, että johdanto-osan 28 ja 29 kappaleessa määritetyt yhä kesken olevat toimenpiteet koskevat joko Saremaria, jonka likvidaatio on nyt käynnissä (toimenpide 1 ja Bonus Sardo Vacanza), tai Saremarin seuraajia sen yksityistämisen jälkeen (toimenpiteet 3 ja 4) taikka molempia (toimenpiteet 5 ja 6). Saremarin yksityistämistä ei kuitenkaan toteutettu tavalla, jota kuvailtiin ja arvioitiin alustavasti vuoden 2012 päätöksen johdanto-osan 149 ja 150, 238–246, 305 ja 306 kappaleessa. Sen sijaan Saremar likvidoitiin ja sen omaisuudesta ja palveluhankintasopimuksesta järjestettiin erilliset tarjouskilpailut.

(33)

Italian lainsäädännön (27) nojalla kun yrityksen likvidaatio alkaa, sen omaisuus myydään ja myynnistä saatu tuotto luovutetaan sen velkojille sen mukaisesti, mihin etuoikeusluokkaan niiden saatavat kuuluvat saatavaluettelossa. Tätä taustaa vasten komission on ensin selvitettävä, palveleeko tutkinnan jatkaminen Saremarin osalta enää mitään tarkoitusta. Jos näin ei ole, komission on selvitettävä, onko Saremarin ja muiden yritysten välillä taloudellista jatkuvuutta, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella.

(34)

Saremarin osalta komissio toteaa aluksi, että Saremar siirtyi vuoden 2014 päätöksen jälkeen 15 päivänä tammikuuta 2015 concordato preventivo -menettelyyn ja sille nimitettiin selvittäjä. Italian lainsäädännön mukaan concordato preventivo on menettely, jonka tavoitteena on tavallisesti varmistaa liiketoiminnan jatkaminen. Komissio toteaa kuitenkin, että tässä tapauksessa yritys hyväksyttiin concordato preventivo con cessione dei beni -menettelyyn eli likvidaatiomenettelyyn, josta sovittiin velkojien kanssa, yrityksen omaisuuden myyntiä ja sen liiketoiminnan lopettamista varten ja sen toiminta jatkui vain väliaikaisesti. Kyseistä menettelyä valvoo tuomari, jonka on vahvistettava velkojien välinen sopimus. Tässä tapauksessa komissio toteaa, että Tribunale di Cagliari vahvisti 22 päivänä heinäkuuta 2015 Saremarin velkojien välisen sopimuksen, johon sisältyi toiminnan jatkuminen 31 päivään joulukuuta 2015 saakka (ks. johdanto-osan 27 kappale). Näin ollen komissio katsoo, että valittu menettely viittasi jo siihen, että Saremar poistuisi markkinoilta menettelyn päättyessä.

(35)

Komissio paneekin merkille, että Saremar lopetti kaiken taloudellisen toimintansa 31 päivänä maaliskuuta 2016 (ks. johdanto-osan 27 kappale), myös lauttapalvelujen tarjoamisen palveluhankintasopimuksen perusteella liikennöimillään reiteillä. Palveluhankintasopimuksen hoitaminen annettiin siitä lähtien Delcomarin tehtäväksi. Samanaikaisesti Saremarin alukset myytiin Delcoservizille. Saremarin omaisuuden myynnin jälkeen Sardinian aluevaltuusto määräsi Saremarin likvidoitavaksi 22 päivänä huhtikuuta 2016 antamallaan päätöksellä nro 24/23.

(36)

Lisäksi Italia pani vuoden 2014 päätöksen täytäntöön asianmukaisesti, vaikkakin myöhässä. Yhteensä 10 824 309,69 euron suuruinen valtiontukeen liittyvä saatava sekä takaisinperintäkorko kirjattiin asianmukaisesti yrityksen saatavaluetteloon. Tästä määrästä vain noin 4,4 miljoonaa euroa kyettiin maksamaan Italialle Saremarin omaisuuden myynnin jälkeen. Koska Saremarin maksukyvyttömyysmenettely johti yrityksen likvidaatioon eikä se harjoita enää mitään toimintaa (28), komissio päätti takaisinperintämenettelyn väliaikaisesti 13 päivänä syyskuuta 2017 päivätyllä, Italialle lähetetyllä kirjeellä.

(37)

Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että Saremar ei ole harjoittanut mitään taloudellista toimintaa yli viiteen vuoteen, sen omaisuus on myyty, sen henkilöstö on irtisanottu ja se poistetaan yhtiörekisteristä, kun likvidaatiomenettely on saatettu päätökseen. Johdanto-osan 28 ja 29 kappaleessa tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutunut mahdollinen kilpailun vääristyminen tai vaikutus kauppaan päättyi, kun Saremar lopetti toimintansa. Lisäksi jo vuoden 2014 päätöksestä aiheutunut takaisinperintäsaatava katettiin vain osittain (noin 40 % perittävästä määrästä, ks. johdanto-osan 27 ja 36 kappale).

(38)

Tätä taustaa vasten komissio toteaa, että molemmat edellä mainitut valtiontuen valvonnan ja takaisinperinnän tavoitteet eli sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen myöntämisen estäminen sekä sen varmistaminen, että sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen aiheuttamaa kilpailun vääristymistä edeltävä tilanne palautetaan, on jo saavutettu. Saremar ei ole enää markkinoilla aktiivinen talouden toimija, ja sen likvidaatio on jo käynnissä. Lisäksi Saremarin omaisuuden myynnillä kyettiin kattamaan valtiontukeen liittyvät saatavat vain osittain riittämättömien varojen vuoksi. Näin ollen tutkinnan jatkaminen Saremarin osalta ei palvele enää mitään tarkoitusta.

(39)

Oikeuskäytännön mukaan Saremarin ja sen seuraajien välisen mahdollisen taloudellisen jatkuvuuden arvioinnissa voidaan ottaa huomioon seuraavat tekijät: luovutuksen kohde (varat ja velat, henkilöstön jatkuvuus, yhteensidotut varat), luovutushinta, ostajayrityksen ja alkuperäisen yrityksen osakkaiden tai omistajien henkilöllisyys, luovutuksen toteuttamisajankohta (sijoittuuko se tutkinnan, menettelyn aloittamisen vai lopullisen päätöksen jälkeiseen aikaan) ja toimenpiteen taloudelliset perusteet (29).

(40)

Tätä taustaa vasten komissio toteaa, että se on jo arvioinut osana vuoden 2014 päätöksen täytäntöönpanoa koskevaa takaisinperintämenettelyä, pitäisikö Saremarille myönnetyn tuen takaisinmaksuvelvoite laajentaa muihin yrityksiin, joille tuensaajan omaisuus tai liiketoiminta on saatettu luovuttaa. Komissio hyväksyi kyseisessä takaisinperintämenettelyssä, että takaisinperintävelvoite kohdistuisi ainoastaan Saremariin, ja sulki pois taloudellisen jatkuvuuden Delcomarin tai Delcoservizin, yhdessä jäljempänä ’seuraajat’, kanssa seuraavista syistä:

(41)

Komissio ei ole saanut takaisinperintämenettelyn väliaikaisen päättämisen jälkeen mitään tietoa, joka voisi saada sen muuttamaan kantaansa tähän asiaan. Näin ollen saatavilla olevien tietojen perusteella voidaan sulkea pois taloudellinen jatkuvuus Saremarin ja Delcomarin tai Delcoservizin taikka Saremarin ja molempien välillä. Komissio seuraa silti Saremarin likvidaatiota siihen saakka, että se poistetaan yhtiörekisteristä. Vain siten komissio voi päättää lopullisesti vuoden 2014 päätöstä koskevan takaisinperintämenettelyn (31).

(42)

Tässä yhteydessä ja kun otetaan huomioon Saremarin likvidaatio ja se, ettei Saremarin ja sen seuraajien välillä ole taloudellista jatkuvuutta, Saremarin tai sen seuraajien hyväksi myönnettyjä yhä kesken olevia toimenpiteitä koskeva SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti aloitettu muodollinen tutkintamenettely ei palvele enää mitään tarkoitusta.

(43)

Tämä päätös ei koske tai rajoita mitään muita seikkoja, joita käsitellään vuoden 2011 päätöksessä ja vuoden 2012 päätöksessä (32) tai joita asianomaiset osapuolet ovat saattaneet komission tietoon kyseisillä päätöksillä aloitetun tutkinnan aikana,

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/745 (2) 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti laitteita, jotka ovat sellaisten asiaankuuluvien yhdenmukaistettujen standardien tai kyseisten standardien asiaankuuluvien osien mukaisia, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, on pidettävä niiden kyseisessä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukaisina, jotka kyseiset standardit tai niiden osat kattavat.

(2)

Neuvoston direktiivit 90/385/ETY (3) ja 93/42/ETY (4) korvattiin asetuksella (EU) 2017/745 26 päivästä toukokuuta 2021.

(3)

Komissio esitti täytäntöönpanopäätöksessä C(2021) 2406 (5) Euroopan standardointikomitealle (CEN) ja Euroopan sähkötekniikan standardointikomitealle (Cenelec) pyynnön tarkistaa lääkinnällisiä laitteita koskevia voimassa olevia, direktiivien 90/385/ETY ja 93/42/ETY tueksi laadittuja yhdenmukaistettuja standardeja ja laatia uusia yhdenmukaistettuja standardeja asetuksen (EU) 2017/745 tueksi.

(4)

Täytäntöönpanopäätöksessä C(2021) 2406 esitetyn pyynnön perusteella CEN ja Cenelec tarkistivat yhdenmukaistettuja standardeja EN 285:2015 ja EN ISO 14971:2019, joiden viitetietoja ei ole julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, viimeisimmän tekniikan ja tieteen kehityksen huomioon ottamiseksi ja niiden mukauttamiseksi asetuksen (EU) 2017/745 vaatimuksiin. Tämän seurauksena hyväksyttiin sterilointia koskeva tarkistettu yhdenmukaistettu standardi EN 285:2015+A1:2021 ja muutosstandardi EN ISO 14971:2019/A11:2021 riskinhallinnan soveltamista lääkinnällisiin laitteisiin koskevaan yhdenmukaistettuun standardiin EN ISO 14971:2019.

(5)

Komissio on yhdessä CENin ja Cenelecin kanssa arvioinut, ovatko yhdenmukaistetut standardit 285:2015+A1:2021 ja EN ISO 14971:2019, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN ISO 14971:2019/A11:2021, täytäntöönpanopäätöksessä C(2021) 2406 esitetyn pyynnön mukaisia.

(6)

Yhdenmukaistetut standardit EN 285:2015+A1:2021 ja EN ISO 14971:2019, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN ISO 14971:2019/A11:2021, täyttävät vaatimukset, jotka niiden on tarkoitus kattaa ja jotka vahvistetaan asetuksessa (EU) 2017/745. Sen vuoksi on aiheellista julkaista yhdenmukaistetun standardin EN 285:2015+A1:2021 ja yhdenmukaistetun standardin EN ISO 14971:2019 sekä sitä muuttavan standardin viitetiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(7)

Komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/1182 (6) liitteessä luetellaan asetuksen (EU) 2017/745 tueksi laadittujen yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot.

(8)

Sen varmistamiseksi, että asetuksen (EU) 2017/745 tueksi laadittujen yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot luetellaan yhdessä säädöksessä, yhdenmukaistetun standardin EN 285:2015+A1:2021 ja yhdenmukaistetun standardin EN ISO 14971:2019 sekä sitä muuttavan standardin viitetiedot olisi sisällytettävä täytäntöönpanopäätökseen (EU) 2021/1182.

(9)

Laadunhallintajärjestelmiä koskevan yhdenmukaistetun standardin EN ISO 13485:2016 sekä sitä muuttavan standardin EN ISO 13485:2016/A11:2021 viitetiedot on julkaistu täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2021/1182. Julkaisun yhteydessä ei kuitenkaan viitata kyseiseen standardiin tehtyyn oikaisuun – EN ISO 13485:2016/AC:2018. Oikaisulla korjataan vain eurooppalaisen esipuheen ja informatiivisten liitteiden muotoseikkoja, eikä se vaikuta yhdenmukaistetun standardin sisältöön. Yhdenmukaistettu standardi EN ISO 13485:2016, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN ISO 13485:2016/A11:2021 ja oikaistuna standardilla EN ISO 13485:2016/AC:2018, täyttää vaatimukset, jotka sen on tarkoitus kattaa ja jotka vahvistetaan asetuksessa (EU) 2017/745. Sen varmistamiseksi, että standardilla EN ISO 13485:2016/AC:2018 tehtyjä oikaisuja sovelletaan asetuksen (EU) 2017/745 asiaankuuluvien vaatimusten täyttymistä koskevan olettaman yhteydessä, on tarpeen sisällyttää kyseisen oikaisun viitetiedot täytäntöönpanopäätökseen (EU) 2021/1182. Oikeusvarmuuden vuoksi oikaisun EN ISO 13485:2016/AC:2018 viitetiedot olisi julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä taannehtivasti.

(10)

Sen vuoksi täytäntöönpanopäätöstä (EU) 2021/1182 olisi muutettava.

(11)

Yhdenmukaistetun standardin noudattaminen luo olettamuksen vastaavien unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä asetettujen olennaisten vaatimusten täyttymisestä siitä päivästä alkaen, jona tällaisen standardin viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sen vuoksi tämän päätöksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

(1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa todetaan, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina.

(2)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaan kaikilla unionin kansalaisilla on oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa. Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, määrätään muun muassa oikeudesta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen (7 artikla), oikeudesta henkilötietojen suojaan (8 artikla), oikeudesta sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, johon kuuluu tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden kunnioittaminen (11 artikla), sekä oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen (47 artikla).

(3)

Perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettu oikeus sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta. Vaikka kyseessä ei olekaan ehdoton oikeus, sen käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla ja kyseisen oikeuden olennaista sisältöä noudattaen. Rajoituksia voidaan tehdä ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöidenoikeuksia ja vapauksia (perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohta).

(4)

Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan ja perusoikeuskirjan selitysten mukaisesti perusoikeuskirjan 11 artiklalle olisi annettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan 10 artiklan merkitys ja soveltamisala, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa suojellaan sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamisalan puitteissa kaikista rajoituksista on säädettävä lailla, niiden on oltava välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa ja niillä on pyrittävä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa mainittuihin oikeutettuihin päämääriin.

(5)

Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sopimusvaltioille asetetaan myös positiivinen velvoite turvata tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus ja luoda suotuisat olosuhteet julkiseen keskusteluun osallistumiselle (1). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä täsmennetään lisäksi, että sananvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakivistä ja että se ei koske pelkästään sellaisia tietoja tai ajatuksia, joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaisia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotakin väestönosaa (2). Lisäksi oikeuskäytännössä on selvennetty, että demokraattisessa yhteiskunnassa myös pienten ja epävirallisten kampanjaryhmien on voitava tosiasiallisesti harjoittaa toimintaansa ja että yleisen edun mukaista on, että tällaiset valtavirran ulkopuoliset ryhmät ja yksityishenkilöt voivat osallistua julkiseen keskusteluun levittämällä tietoa ja ajatuksia yleistä etua koskevista asioista (3).

(6)

Toimittajilla on tärkeä rooli julkisen keskustelun helpottamisessa sekä tiedon, mielipiteiden ja ajatusten välittämisessä ja vastaanottamisessa (4). On olennaisen tärkeää, että heille annetaan riittävästi tilaa osallistua avoimeen, vapaaseen ja oikeudenmukaiseen keskusteluun ja torjua disinformaatiota ja muuta manipuloivaa puuttumista keskusteluun myös kolmansien maiden toimijoiden taholta. Toimittajien olisi voitava harjoittaa toimintaansa tehokkaasti sen varmistamiseksi, että kansalaisilla eurooppalaisissa demokratioissa on mahdollisuus tutustua moniarvoisiin näkemyksiin.

(7)

Ihmisoikeuksien puolustajilla on myös tärkeä rooli eurooppalaisissa demokratioissa, erityisesti perusoikeuksien, demokraattisten arvojen, sosiaalisen osallisuuden, ympäristönsuojelun ja oikeusvaltioperiaatteen ylläpitämisessä. Heidän olisi voitava osallistua aktiivisesti julkiseen elämään ja saada äänensä kuuluviin poliittisissa kysymyksissä ja päätöksentekoprosesseissa ilman pelkoa uhkailusta. Ihmisoikeuksien puolustajilla tarkoitetaan henkilöitä tai järjestöjä, jotka puolustavat perusoikeuksia ja erilaisia muita oikeuksia, mukaan lukien ympäristö- ja ilmasto-oikeudet, naisten oikeudet, hlbtiq-henkilöiden oikeudet, rodulliseen tai etniseen vähemmistöön kuuluvien henkilöiden oikeudet, työntekijöiden oikeudet ja uskonnonvapaus.

(8)

Terve ja kukoistava demokratia edellyttää, että ihmiset voivat osallistua aktiivisesti julkiseen keskusteluun. Mielekkään osallistumisen varmistamiseksi ihmisten olisi voitava saada luotettavaa tietoa, jonka avulla he voivat muodostaa omat mielipiteensä ja käyttää omaa harkintaansa julkisessa tilassa, jossa voidaan ilmaista vapaasti erilaisia näkemyksiä.

(9)

Tämän ympäristön edistämiseksi on tärkeää suojella toimittajia ja ihmisoikeuksien puolustajia häirintätarkoituksessa nostetuilta ilmeisen perusteettomilta ja aiheettomilta kanteilta (tunnetaan nimellä SLAPP-kanteet). Nämä kanteet ovat joko ilmeisen perusteettomia tai kokonaan tai osittain perusteettomia, ja niihin sisältyy oikeuden väärinkäyttöä, jonka perusteella voidaan olettaa, että kanteen pääasiallisena tarkoituksena on estää, tai rajoittaa julkista osallistumista tai rangaista siitä. Tällaiseen väärinkäyttöön viittaa se, että kanne tai sen osa on luonteeltaan suhteeton, liiallinen tai kohtuuton, kantaja on nostanut useita kanteita, jotka koskevat samankaltaisia asioita, kantaja tai hänen edustajansa harjoittavat pelottelua, häirintää tai uhkailua ennen ilmeisen perusteettoman tai aiheettoman kanteen nostamista. Kyseessä on kanteiden väärinkäyttö, ja ne aiheuttavat tarpeettomia rasitteita tuomioistuimille, koska niiden tarkoituksena ei ole oikeussuojan saaminen vaan vastaajien häirintä ja vaientaminen. Pitkäkestoiset tuomioistuinmenettelyt rasittavat kansallisia tuomioistuinjärjestelmiä.

(10)

Häirintätarkoituksessa nostetuissa ilmeisen perusteettomissa ja aiheettomissa kanteissa voi olla kyse monenlaisesta oikeuden väärinkäytöstä pääasiassa siviili- tai rikosasioissa, mutta myös hallinto-oikeudellisissa asioissa, ja niillä voi olla monia eri perusteita.

(11)

Tällaisia kanteita panevat vireille usein vaikutusvaltaiset henkilöt tai yhteisöt (esim. edunvalvontaryhmät, yritykset ja valtion elimet), jotka pyrkivät vaientamaan julkisen keskustelun. Niihin liittyy usein vallan epätasapainoa osapuolten välillä siten, että kantajalla on esimerkiksi taloudellisesti tai poliittisesti vahvempi asema kuin vastaajalla. Vaikka vallan epätasapaino ei ole välttämätön osa ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita, se lisää merkittävästi häirintätarkoituksessa nostettujen kanteiden haitallisia ja lamaannuttavia vaikutuksia.

(12)

Häirintätarkoituksessa nostetut ilmeisen perusteettomat tai aiheettomat kanteet voivat vaikuttaa kielteisesti erityisesti toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien uskottavuuteen ja maineeseen ja kuluttaa loppuun heidän taloudelliset ja muut voimavaransa. Niillä voi olla kielteisiä psykologisia vaikutuksia niiden kohteena oleville henkilöille ja heidän perheenjäsenilleen. Häirintätarkoituksessa nostetut ilmeisen perusteettomat tai aiheettomat kanteet vaarantavat toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien kyvyn harjoittaa toimintaansa. Tällaisten menettelyjen seurauksena tietojen julkaiseminen yleistä etua koskevasta asiasta voi viivästyä tai kokonaan estyä. Tällaisten kanteiden olemassaololla voi olla laajempi pelotevaikutus erityisesti toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien työhön. Mahdollisten tulevien kanteiden pelossa harjoitetaan itsesensuuria, mikä johtaa julkisen keskustelun köyhtymiseen koko yhteiskunnan vahingoksi. Menettelyjen kesto, taloudellinen paine ja rikosoikeudellisten seuraamusten uhka ovat tehokkaita välineitä kriittisten äänien pelottelemiseksi ja vaientamiseksi.

(13)

Henkilöt, jotka ovat häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteena, joutuvat usein osallistumaan usean kanteen käsittelyyn samanaikaisesti ja useilla lainkäyttöalueilla. Kanteet, jotka on pantu vireille jäsenvaltion lainkäyttöalueella toisessa jäsenvaltiossa asuvaa henkilöä vastaan, ovat yleensä vastaajalle monimutkaisempia ja kalliimpia. Häirintätarkoituksessa nostetuissa ilmeisen perusteettomissa tai aiheettomissa kanteissa kantajat voivat myös käyttää menettelyllisiä välineitä oikeudenkäynnin keston pidentämiseksi ja kustannusten kasvattamiseksi ja viedä asiat sellaiselle lainkäyttöalueelle, jonka he katsovat suhtautuvan myötämielisesti asiaansa, sen sijaan, että asia annettaisiin sen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jolla on parhaat edellytykset käsitellä kanne.

(14)

Häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden määrä kasvaa Euroopan unionissa. Viimeaikaisten tutkimusten (5) mukaan tällaisia kanteita nostetaan yhä enemmän kaikissa jäsenvaltioissa.

(15)

Euroopan parlamentti tuomitsi 25. marraskuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa (6) SLAPP-kanteiden käytön tutkivien journalistien ja tiedotusvälineiden vaientamiseksi tai pelottelemiseksi sekä pelon ilmapiirin luomiseksi tietyistä aiheista raportoimisen osalta, ja kehotti komissiota esittämään ehdotuksen niiden ehkäisemiseksi. Marraskuun 11 päivänä 2021 antamassaan päätöslauselmassa (7)”Demokratian, tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden vahvistaminen EU:ssa: yksityis- ja rikosoikeudellisten keinojen aiheeton käyttö toimittajien, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan vaientamiseksi” Euroopan parlamentti korosti jälleen ilmiön yleisyyttä ja tarvetta kohdistaa sen uhreihin tehokkaita suojatoimia kaikkialla unionissa.

(16)

Euroopan neuvoston foorumi journalismin suojelun ja toimittajien turvallisuuden edistämiseksi (8) raportoi myös yhä useammista hälytyksistä, jotka koskevat toimittajien turvallisuuteen ja tiedotusvälineiden vapauteen kohdistuvia vakavia uhkia Euroopassa, sekä useista tuomioistuinten pelottelutapauksista. Journalismin suojelun ja toimittajien turvallisuuden edistämistä käsittelevän Euroopan neuvoston foorumin kumppaniyhdistysten vuoden 2021 vuosikertomuksessa korostetaan, että SLAPP-kanteisiin liittyvät hälytykset lisääntyivät huomattavasti vuoden 2020 aikana sekä hälytyksen määrän että asianomaisten Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden lainkäyttöalueiden osalta (9). Journalismin suojelusta sekä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuudesta 13 päivänä huhtikuuta 2016 antamassaan suosituksessa (10) Euroopan neuvosto suositti jäsenmailleen, että ne toteuttaisivat tarvittavat lainsäädäntö- ja/tai muut toimenpiteet estääkseen lain ja oikeusprosessin käytön aiheettomasti, haitantekotarkoituksessa tai pahantahtoisesti toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden pelottelemiseksi ja vaientamiseksi.

(17)

Komission vuosien 2020 (11) ja 2021 (12) oikeusvaltiokertomuksissa korostetaan, että useissa jäsenvaltioissa toimittajiin ja muihin yleisen edun suojeluun osallistuviin tahoihin kohdistuu yhä enemmän heidän julkaisuihinsa ja työhönsä liittyviä uhkia ja hyökkäyksiä eri muodoissa, SLAPP-kanteet mukaan lukien.

(18)

Räikeä esimerkki häirintätarkoituksessa nostetuista kanteista unionissa on murhatun toimittajan Daphne Caruana Galizian tapaus. Hän oli murhan tapahtuma-aikaan yli 40 siviili- ja rikosoikeudellisen kunnianloukkauskanteen kohteena. Kanteet liittyivät hänen tutkivaan työhönsä.

(19)

Komission 3. joulukuuta 2020 esittämässä eurooppalaisen demokratian toimintasuunnitelmassa (13) korostetaan vapaiden ja moniarvoisten tiedotusvälineiden keskeistä roolia demokratioissa sekä kansalaisyhteiskunnan merkitystä. Siinä korostetaan muun muassa riippumattomien ja moniarvoisten tiedotusvälineiden tärkeää roolia, sillä ne antavat kansalaisille mahdollisuuden tehdä tietoon perustuvia päätöksiä sekä torjuvat tiedon manipulointia ja sekaantumista informaatioympäristöön, disinformaatio mukaan luettuna. Tässä yhteydessä komissio on jo antanut suosituksen (EU) 2021/1534 toimittajien ja muiden media-alan ammattilaisten suojelun, turvallisuuden ja voimaannuttamisen varmistamisesta Euroopan unionissa (14). Suosituksen tavoitteena on varmistaa kaikille media-alan ammattilaisille turvallisemmat työolot, jotta he voivat työskennellä ilman pelkoa ja uhkailua, niin verkossa kuin sen ulkopuolella. Koska häirintätarkoituksessa nostetut ilmeisen perusteettomat tai aiheettomat kanteet aiheuttavat yhä suuremman uhan tiedotusvälineiden vapaudelle ja julkiselle osallistumiselle, unionin olisi kehitettävä johdonmukainen ja tehokas lähestymistapa tällaisten kanteiden torjumiseksi. Tällä suosituksella täydennetään suositusta (EU) 2021/1534 antamalla erityisiä suosituksia häirintätarkoituksessa nostetuista ilmeisen perusteettomista tai aiheettomista kanteista. Suositus ei koske pelkästään toimittajien ja muiden media-alan ammattilaisten suojelua, vaan se kattaa ihmisoikeuksien puolustajat. Tällä suosituksella on tarkoitus puuttua uhkaan, jonka häirintätarkoituksessa nostetut ilmeisen perusteettomat tai aiheettomat kanteet aiheuttavat, ja tukea siten keskinäisen valvonnan moitteetonta toimintaa terveessä demokratiassa. Tarkoituksena on opastaa jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita, asianmukaisia ja oikeasuhteisia toimenpiteitä tällaisiin kanteisiin puuttumiseksi ja tässä yhteydessä erityisesti toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien suojelun varmistamiseksi. Suositeltuihin toimenpiteisiin kuuluu tietoisuuden lisääminen ja asiantuntemuksen kehittäminen erityisesti oikeusalan ammattilaisten sekä häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteiden keskuudessa jotta voidaan varmistaa, että tällaisten kanteiden kohteena olevat saavat tukea, ja tiivistää seurantaa.

(20)

Jotta häirintätarkoituksessa nostetuilta ilmeisen perusteettomilta tai aiheettomilta kanteilta voidaan suojautua ja estää ilmiön juurtuminen unioniin, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden siviili-, rikos-, kauppa- ja hallinto-oikeudellisia menettelyjä koskevissa kehyksissä säädetään tarvittavista takeista tällaisiin kanteisiin puuttumiseksi kunnioittaen kaikilta osin demokraattisia arvoja ja perusoikeuksia, joihin myös oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeus sananvapauteen kuuluvat. Jotta häirintätarkoituksessa nostetuilta ilmeisen perusteettomilta kanteilta voidaan suojautua johdonmukaisesti ja tehokkaasti, jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että niiden hylkääminen varhaisessa vaiheessa on mahdollista. Jäsenvaltioiden olisi myös pyrittävä säätämään muista suojakeinoista aiheettomia kanteita vastaan, kuten kulujen määräämisestä siten, että kantaja, joka on pannut vireille häirintätarkoituksessa nostetun aiheettoman kanteen, voidaan määrätä vastaamaan kaikista oikeudenkäyntikuluista, sekä vahingonkorvauksista luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, jotka ovat kärsineet vahinkoa häirintätarkoituksessa nostetun aiheettoman kanteen vuoksi, sekä mahdollisuudesta määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia osapuolelle, joka on nostanut aiheettoman kanteen häirintätarkoituksessa. Kun tuomioistuimille annetaan mahdollisuus määrätä seuraamuksia, päätarkoituksena on estää mahdollisia kantajia nostamasta aiheetonta kannetta häirintätarkoituksessa. Tällaisten seuraamusten olisi oltava oikeassa suhteessa havaittuun oikeuden väärinkäyttöön. Seuraamusten määriä vahvistaessaan tuomioistuimet voisivat ottaa huomioon kanteen mahdollisen haitallisen tai lamaannuttavan vaikutuksen julkiseen osallistumiseen ja kanteen luonteeseen liittyen sen, onko kantaja nostanut useita kanteita tai yhdistettyjä kanteita, jotka koskevat samankaltaisia asioita, ja onko hän pyrkinyt pelottelemaan, häiritsemään tai uhkailemaan vastaajaa.

(21)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä sisällyttämään lainsäädäntöönsä kansallisten oikeustapausten osalta samanlaisia takeita kuin niissä unionin välineissä, joilla pyritään puuttumaan häirintätarkoituksessa nostettuihin ilmeisen perusteettomiin ja aiheettomiin kanteisiin yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia. Tämä tarjoaisi johdonmukaisen ja tehokkaan suojan tällaisia kanteita vastaan ja auttaisi estämään ilmiön juurtumisen unioniin.

(22)

Jäsenvaltioiden olisi erityisesti tarkistettava kunnianloukkausta koskevaa lainsäädäntöään sen varmistamiseksi, että kantajat eivät voi käyttää olemassa olevia käsitteitä ja määritelmiä toimittajia tai ihmisoikeuksien puolustajia vastaan häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden yhteydessä.

(23)

Julkista keskustelua lamaannuttavan vaikutuksen välttämiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kunnianloukkauksesta määrättävät seuraamukset eivät ole kohtuuttomia eivätkä suhteettomia. Jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota Euroopan neuvoston suuntaviivoihin ja suosituksiin (15), jotka koskevat kunnianloukkauslainsäädäntöä, ja erityisesti rikosoikeutta. Tässä yhteydessä jäsenvaltioita kannustetaan poistamaan lainsäädännöstään kunnianloukkauksesta määrättävät vankeusrangaistukset. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on päätöslauselmassaan 1577 (2007) (16) kehottanut niitä jäsenvaltioitaan, joissa kunnianloukkauksesta voidaan yhä määrätä vankeusrangaistuksia, poistamaan ne viipymättä, vaikka niitä ei käytännössä tosiasiallisesti määrättäisi. Jäsenvaltioita kannustetaan myös suosimaan hallinto- tai yksityisoikeuden käyttöä kunnianloukkaustapausten käsittelyssä edellyttäen, että tällaisten säännösten mukaiset rangaistukset ovat lievemmät kuin rikosoikeuden säännöksissä (17).

(24)

Kunnianloukkaustapausten käsittelyä rikosoikeuden näkökulmasta olisi käytettävä viimeisenä keinona, ja sen sijaan olisi suosittava hallinto- tai siviilioikeudellisia toimia kansainvälisten järjestöjen ohjeiden mukaisesti. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea (18) ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (19) ovat suositelleet kunnianloukkauksen poistamista rikosoikeudellisista säädöksistä. Myös Euroopan neuvosto on esittänyt varaumia tässä yhteydessä (20).

(25)

Oikeudesta henkilötietojen suojaan säädetään tarkemmin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (21). Oikeus henkilötietojen suojaan ei ole ehdoton oikeus. Yleisen tietosuoja-asetuksen 85 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on lainsäädännöllä sovitettava yhteen oikeus henkilötietojen suojaan sekä oikeus sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, mukaan lukien tietojen käsittely journalistisia tarkoituksia ja akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten.

(26)

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava itsesääntelyelimiä ja oikeusalan ammattilaisten yhteenliittymiä tarvittaessa yhdenmukaistamaan eettiset norminsa ja käytännesääntönsä tämän suosituksen kanssa. Jäsenvaltioiden olisi myös tarvittaessa varmistettava, että ne eettiset normit, joilla pyritään ehkäisemään tai kieltämään oikeusalan ammattilaisten toimiminen niin, että se voi olla menettelyn väärinkäyttöä tai heidän muiden ammatillisten velvollisuuksiensa väärinkäyttöä oikeusprosessin asianmukaisuuden vastaisesti, ja näihin eettisiin normeihin liittyvät kurinpitoseuraamukset kattavat häirintätarkoituksessa nostetut ilmeisen perusteettomat tai aiheettomat kanteet. Lisäksi olisi järjestettävä asianmukaisia tiedotuskampanjoita ja koulutustoimia, jotta voidaan lisätä tietoa ja niiden olemassa olevien eettisten normien tehoa, jotka ovat häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kannalta merkityksellisiä.

(27)

Oikeusalan ammattilaiset ovat keskeisiä toimijoita häirintätarkoituksessa nostetuissa ilmeisen perusteettomissa tai aiheettomissa kanteissa siten, että he joko edustavat asianosaisia, toimivat syyttäjinä tai ratkaisevat riita-asioita. Siksi on ratkaisevan tärkeää, että heillä on tätä varten tarvittavat tiedot ja taidot. Jäsenvaltioiden olisi tuettava näitä oikeusalan ammattilaisia ja tarjottava heille koulutusmahdollisuuksia. Koulutuksen avulla heidän tietämyksensä ja kykynsä havaita häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita, myös niitä, jotka kytkeytyvät kolmanteen maahan, lisääntyisivät merkittävästi ja he voisivat reagoida niihin asianmukaisesti. Tällainen koulutus olisi kohdennettava oikeuslaitokseen ja oikeuslaitoksen henkilöstöön kaikilla tuomioistuintasoilla, mukaan lukien tuomarit, syyttäjät, tuomioistuinten ja syyttäjänvirastojen toimistohenkilöstö sekä kaikki muut oikeuslaitokseen yhteydessä olevat tai muuten oikeudenkäyttöön osallistuvat oikeusalan ammattilaiset riippumatta kansallisen lainsäädännön määritelmästä, oikeudellisesta asemasta tai sisäisestä organisaatiosta alue- ja paikallistasolla, jossa häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita voi esiintyä ensimmäisessä oikeusasteessa. Tällaista koulutusta olisi järjestettävä myös muille oikeusalan ammattilaisille, kuten päteville asianajajille. Paikallisen koulutuskapasiteetin kehittäminen voi edistää koulutuksen pitkäaikaista kestävyyttä.

(28)

Koulutuksen ulottaminen toimittajiin, julkisen sanan neuvostojen jäseniin, media-alan ammattilaisiin ja ihmisoikeuksien puolustajiin auttaisi heitä tunnistamaan tällaiset kanteet, ja antaisi heille kriittistä oikeudellista osaamista, jotta he voisivat pienentää riskiään joutua häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteeksi, tai parantaisi heidän kykyään vastata tällaisiin kanteisiin. Koulutus voisi myös mahdollistaa luotettavan raportoinnin SLAPP-kanteista. Myös toimittajakoulutuksessa olisi käsiteltävä kansallisten julkisen sanan neuvostojen vahvistamia eettisiä normeja ja ohjeita. Jotta voidaan edistää yleistä valmiuksien kehittämistä ja vahvistaa institutionaalisia toimia, joilla puututaan häirintätarkoituksessa nostettuihin ilmeisen perusteettomiin tai aiheettomiin kanteisiin, tällaiseen koulutukseen voisivat osallistua myös tietosuojaviranomaiset, kansalliset ihmisoikeusinstituutiot, oikeusasiamiesinstituutiot ja tiedotusvälineiden valtiolliset sääntelyelimet.

(29)

Oikeusalan koulutuksen tarjoajilla ja oikeusalan ammattilaisten järjestöillä on erittäin hyvät edellytykset antaa koulutusta häirintätarkoituksessa nostetuista ilmeisen perusteettomista tai aiheettomista kanteista sekä määritellä tällaisen koulutuksen tavoitteet ja arvioida sopivinta koulutusmenetelmää. Oikeusalan ammattilaisten muille oikeusalan ammattilaisille antama koulutus antaa kaikille mahdollisuuden oppia ryhmänä, parantaa kokemusten jakamista ja edistää keskinäistä luottamusta. Hyvien koulutuskäytäntöjen levittämistä Euroopan tasolla olisi edistettävä, myös komission tuella, ja Euroopan juridisen koulutusverkoston (EJTN) avustuksella. Oikeusalan ammattilaisten ja heidän ammattialajärjestöjensä osallistuminen aina tarveanalyysien laatimisesta tulosten arviointiin on ensiarvoisen tärkeää koulutuksen tuloksellisuuden ja kestävyyden varmistamiseksi.

(30)

Koulutuksessa olisi käsiteltävä sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta sekä muita perusoikeuksia, jotka sisältyvät Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja kansalliseen lainsäädäntöön, ja siihen olisi sisällyttävä käytännön ohjeita siitä, miten asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä sovelletaan. Siinä olisi myös käsiteltävä perusoikeuksien, mukaan lukien sananvapauden, rajoituksia ja perusoikeuksien nivoutumista toisiinsa, menettelytakeita ja muuta asiaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä. Euroopan neuvoston käsikirja oikeusalan toimijoille Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisen sananvapauden suojelemisesta (22) olisi otettava asianmukaisesti huomioon.

(31)

Koulutuksessa olisi käsiteltävä muun muassa henkilötietojen suojaa, sillä henkilötietoja voidaan käyttää, kun nostetaan perusteettomia tai aiheettomia kanteita häirintätarkoituksessa. Lisäksi olisi käsiteltävä tiedon manipulointia ja sekaantumista tiedonvälitykseen, disinformaatio mukaan lukien.

(32)

Koulutuksessa olisi otettava huomioon kansallinen oikeudellinen kehys ja asiayhteys. Kytkemällä ne Euroopan neuvoston laatimiin ohjeisiin ja häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteilta saatavaan tietoon sekä muiden jäsenvaltioiden parhaisiin käytäntöihin jäsennellyllä ja johdonmukaisella tavalla voisi edistää häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita koskevan koulutuksen oppimistavoitteita. Koulutusta voidaan käyttää myös edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä.

(33)

Häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita koskevassa koulutuksessa olisi hyödynnettävä mahdollisimman hyvin myös uutta teknologiaa, mukaan lukien verkkokoulutusta, jotta voitaisiin saavuttaa laajempi yleisö ja edistää koulutuksen tukemista. Tällaisista koulutustoimista saatavia hyötyjä täydentäisi mahdollisuus käyttää asiaan liittyvää lainsäädäntöä ja ohjeistusta koskevia sähköisiä resursseja, ajantasaista aineistoa ja erillisiä koulutussovelluksia.

(34)

Jotta voitaisiin luoda synergioita vastaavien oikeusalan ammattilaisille tarkoitettujen koulutusaloitteiden kanssa, koulutusmoduuleja, joissa käsitellään häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita, voitaisiin sisällyttää asiaan liittyviä aiheita, kuten sananvapautta ja oikeusalan etiikkaa koskevaan koulutukseen. Olemassa olevien materiaalien ja koulutuskäytäntöjen hyödyntämiseen olisi kannustettava. Esimerkkeinä voidaan mainita Euroopan oikeusportaalin materiaali, Unescon oikeusalan toimijoiden välineistö (23) ja Euroopan neuvoston HELP-verkkokurssit (Human Rights Education for Legal Professionals (24)).

(35)

Häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden sisällyttäminen oikeustieteen ja journalismin opetussuunnitelmiin parantaisi oikeusalan ammattilaisten ja toimittajien kykyä tunnistaa tällaisia kanteita ja antaisi heille erityistietämystä, jotta he voivat reagoida asianmukaisesti, ja tukisi luennoitsijoiden asiantuntemuksen ja ammattitaidon kehittämistä. Korkea-asteen oppilaitokset voisivat tarjota tällaista tietoa esimerkiksi oikeustieteen ja journalismin opiskelijoille täydentävillä kursseilla tai seminaareissa tutkinto-ohjelman viimeisinä vuosina.

(36)

Jäsenvaltioiden olisi tuettava häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita koskevia tiedotuskampanjoita, joita muun muassa kansalliset elimet, kuten kansalliset ihmisoikeusinstituutiot ja kansalaisjärjestöt, järjestävät.

(37)

Tiedotustoimia, jotka koskevat häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita, voitaisiin toteuttaa julkaisujen, viestien, julkisten kokousten, konferenssien, työpajojen ja verkkoseminaarien muodossa.

(38)

Häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteilla on usein vaikeuksia löytää tietoa saatavilla olevista tukiresursseista. Jotta olisi helpompi tunnistaa ne yhteisöt tai elimet, jotka voivat auttaa häirintätarkoituksessa nostettuihin ilmeisen perusteettomiin tai aiheettomiin kanteisiin vastaamisessa, ja jotta varmistettaisiin tuen tehokkuus tällaisten kanteiden torjumisessa, tietoa olisi kerättävä ja asetettava saataville yhteen paikkaan, sen olisi oltava maksutonta ja helposti saatavilla. Tätä varten kunkin jäsenvaltion olisi perustettava kansallinen yhteyspiste, joka kerää ja jakaa tietoa saatavilla olevista resursseista.

(39)

Häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita koskevien tiedostustoimien perimmäisenä tavoitteena olisi oltava tietoisuuden lisääminen sellaisen julkisen tilan merkityksestä, joka mahdollistaa demokraattisen osallistumisen ja antaa kansalaisille mahdollisuuden tutustua erilaisiin näkemyksiin ja luotettavaan puolueettomaan tietoon.

(40)

Tiedotuskampanjoita olisi koordinoitava kansallisten yhteyspisteiden ja muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa niiden tehokkuuden varmistamiseksi. Niiden olisi myös pyrittävä synergiaan sellaisten tiedotuskampanjoiden kanssa, jotka koskevat yhteensopivia aiheita, kuten avoimen, vapaan ja oikeudenmukaisen keskustelun edistämistä ja sananvapauden suojelua, ja ne olisi yhdistettävä tiedotustoimiin, joilla edistetään aktiivista kansalaisosallistumista, mielipiteiden moniarvoisuutta ja luotettavien tietojen saatavuutta. Niiden olisi myös tarpeen mukaan pyrittävä synergiaan tiedotusvälineitä, informaatiolukutaitoa, journalistisia normeja ja faktantarkistusta koskevan selviytymiskyvyn kehittämisen kanssa, kun torjutaan – myös ulkomailta tulevaa – disinformaatiota, tiedon manipulointia ja sekaantumista tiedonvälitykseen. Kohderyhmään voisi kuulua muun muassa media-alan ammattilaisia, oikeusalan ammattilaisia, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen jäseniä, viestintäalan ammattilaisia, tutkijoita, ajatushautomoita, poliitikoita, virkamiehiä, viranomaisia ja yksityisiä yrityksiä.

(41)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan asianmukaisiksi katsomillaan tavoilla, että saatavilla on tiedot kansallisen lainsäädännön mukaisista menettelytakeista ja muista takeista, mukaan lukien tiedot yhteisöistä tai elimistä, joihin voidaan ottaa yhteyttä avun saamiseksi häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden torjumiseksi.

(42)

Tällaisiin tukiresursseihin voivat kuulua lakiasiaintoimistot, jotka puolustavat maksutta häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteina olevia, tällaista tukea tarjoavat yliopistojen oikeusklinikat, SLAPP-kanteita rekisteröivät ja niistä raportoivat järjestöt sekä järjestöt, jotka antavat taloudellista ja muuta apua häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteille.

(43)

Häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteiden on oltava riittävästi valmistautuneita vastaamaan kyseisiin kanteisiin. Sen vuoksi on tarpeen kehittää jäsenvaltioiden valmiuksia, jotta tällaisten kanteiden kohteena olevia henkilöitä voidaan tukea. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava rahoitusta organisaatioille, jotka antavat ohjausta ja tukea häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteina oleville henkilöille, ja edistettävä kyseisten organisaatioiden rahoitusmahdollisuuksia unionin tasolla.

(44)

Häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden järjestelmällisempi seuranta on tarpeen, jotta ilmiöön voidaan puuttua paremmin. Kerättyjen tietojen olisi oltava viranomaisten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kannalta riittäviä, jotta ne pystyvät ilmaisemaan määrällisesti ja ymmärtämään ilmiötä paremmin ja saamaan kanteiden kohteille tarvittavaa tukea. Jäsenvaltioiden olisi oikeudellisia tilastoja koskevat institutionaaliset järjestelynsä (25) huomioon ottaen annettava yhdelle tai useammalle viranomaiselle tehtäväksi kerätä ja yhdistää tietoja kansallisissa tuomioistuimissa vireille pannuista häirintätarkoituksessa nostetuista ilmeisen perusteettomista tai aiheettomista kanteista. Nämä viranomaiset voivat kerätä tietoja useilta sidosryhmiltä. Tietojen keräämisen helpottamiseksi viranomaiset, joiden tehtävänä on kerätä tietoja, voivat perustaa yhteyspisteitä, jotta oikeusviranomaiset, ammattialajärjestöt, kansalaisjärjestöt, ihmisoikeuksien puolustajat, toimittajat ja muut sidosryhmät voivat jakaa tietoja häirintätarkoituksessa nostetuista ilmeisen perusteettomista tai aiheettomista kanteista. Jäsenvaltioiden olisi annettava yhdelle näistä viranomaisista tehtäväksi koordinoida tietoja ja raportoida kansallisella tasolla kerätyt yhdistetyt tiedot vuosittain komissiolle. Raportointi olisi aloitettava vuoden 2023 loppuun mennessä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava kerättyihin tietoihin liittyvä vastuuvelvollisuus. Tätä varten niiden olisi varmistettava, että tiedonkeruuprosessissa noudatetaan ammatillisia normeja ja että tiedonkeruusta ja tilastoista vastaavat viranomaiset ovat riittävän itsenäisiä. Tietosuojavaatimuksia olisi noudatettava.

(45)

Kun tietojen keruu ja raportointi annetaan riippumattomien viranomaisten tehtäväksi, jäsenvaltiot voisivat harkita synergioiden luomista oikeusvaltion ja perusoikeuksien suojelun alan asiaankuuluvien välineiden kanssa. Kansallisilla ihmisoikeusinstituutioilla, jos ne on perustettu, voi olla merkittävä rooli, samoin kuin muilla yhteisöillä, kuten oikeusasiamiehen toimistoilla, tasa-arvoelimillä tai toimivaltaisilla viranomaisilla, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937 (26) mukaisesti nimetyillä viranomaisilla. Kansalliset yhteyspisteet, joilla on yleisnäkemys tukiresursseista, ja tietojen keräämisestä ja raportoinnista vastaavat tahot tai viranomaiset voisivat sijaita samassa organisaatiossa ottaen huomioon tässä suosituksessa kuvatut vaatimukset ja kriteerit.

(46)

Tietojen keruusta vastuussa olevien viranomaisten olisi julkaistava tietoa häirintätarkoituksessa nostetuista ilmeisen perusteettomista tai aiheettomista kanteista esteettömässä muodossa verkkosivustoillaan ja tarvittaessa muiden asianmukaisten välineiden kautta. Näin tehdessään niiden olisi varmistettava, että kunnioitaan täysin niiden henkilöiden perusoikeuksia, mukaan lukien oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan, jotka ovat osallisina häirintätarkoituksessa nostetuissa ilmeisen perusteettomissa tai aiheettomissa kanteissa.

(47)

Häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien menettelyjen keston määrittelemiseksi olisi mahdollisuuksien mukaan kerättävä tarkat tiedot tällaisen menettelyn aloittamiseen ja päättämiseen johtaneista tapahtumista tai toimista sekä niiden ajankohdasta. Kerättyihin tietoihin olisi tarvittaessa sisällyttävä myös tietoja tapauksen taustasta, esimerkiksi tietoja siitä, onko aiemmissa kanteissa ollut sama vastaaja tai sama kantaja.

(48)

Komission perustama SLAPP-kanteiden torjuntaa käsittelevä EU:n asiantuntijaryhmä (27) voisi tarvittaessa tukea kaikissa jäsenvaltioissa sellaisten vertailukelpoisten kriteerien kehittämistä, joita viranomaiset, joiden tehtävänä on kerätä ja raportoida tietoja häirintätarkoituksessa nostetuista ilmeisen perusteettomista tai aiheettomista kanteista, voivat helposti soveltaa.

(49)

SLAPP-kanteiden torjuntaa käsittelevä EU:n asiantuntijaryhmä tukee SLAPP-kanteisiin liittyvien käytäntöjen ja tietämyksen vaihtoa ja levittämistä alan toimijoiden keskuudessa. Se voisi muun muassa tarjota viranomaisille teknistä apua yhteyspisteiden perustamisessa, koulutusmateriaalin kehittämisessä ja oikeusavun järjestämisessä.

(50)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/692 (28) perustetun kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelman (CERV) tavoitteena on suojella ja edistää perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia ja arvoja. Oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvien demokraattisten yhteiskuntien ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi CERV-ohjelmassa tarjotaan muun muassa mahdollisuus rahoittaa toimia, jotka liittyvät valmiuksien kehittämiseen ja perusoikeuskirjaa koskevan tietämyksen lisäämiseen mukaan lukien sananvapauden osalta. Asetuksella (EU) 2021/692 (29) perustettu oikeusalan ohjelma tarjoaa muun muassa mahdollisuuden rahoittaa oikeusalan koulutukseen liittyviä toimia, jotta voidaan edistää oikeusvaltioon perustuvaa yhteistä oikeuskulttuuria sekä tukea ja edistää ohjelman kannalta merkityksellisten unionin säädösten johdonmukaista ja tehokasta täytäntöönpanoa,

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

(1)

Euroopan raja- ja merivartiovirastolla, jäljempänä ’virasto’, on valtuudet tehdä hallinnollisia tutkimuksia, toteuttaa kurinpitomenettelyjä edeltäviä menettelyjä, kurinpitomenettelyjä ja virantoimituksesta pidättämistä koskevia menettelyjä neuvoston asetuksessa (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (3) esitettyjen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, ja hallinnollisten tutkimusten ja kurinpitomenettelyjen suorittamista koskevista yleisistä täytäntöönpanosäännöistä 25 päivänä lokakuuta 2018 annetun hallintoneuvoston päätöksen 26/2018 mukaisesti. Tarvittaessa se ilmoittaa tapauksista myös OLAFille.

(2)

Viraston työntekijöiden on ilmoitettava mahdollisesti laittomista toimista, muun muassa petoksista ja korruptiosta, jotka vahingoittavat unionin etuja. Työntekijöiden on myös ilmoitettava työtehtävien hoitamiseen liittyvästä käytöksestä, joka voidaan katsoa unionin virkamiesten velvollisuuksien vakavaksi noudattamatta jättämiseksi. Tätä säädellään väärinkäytösten paljastamista koskevista Frontexin suuntaviivoista 18 päivänä heinäkuuta 2019 annetulla hallintoneuvoston päätöksellä 17/2019.

(3)

Virasto on ottanut käyttöön toimintaperiaatteet, joilla tehokkaasti ehkäistään ja käsitellään tosiasiallisia tai mahdollisia työpaikkakiusaamiseen tai seksuaaliseen häirintään työpaikalla liittyviä tapauksia, henkilöstösääntöjen soveltamisohjeista 18 päivänä heinäkuuta 2019 annetun hallintoneuvoston päätöksen 16/2019 mukaisesti. Päätöksessä vahvistetaan epävirallinen menettely, jonka avulla häirinnän oletettu kohde voi ottaa yhteyttä viraston uskottuihin neuvonantajiin.

(4)

Virasto voi myös suorittaa tutkimuksia EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja koskevien turvallisuussääntöjen mahdollisista rikkomuksista EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevien turvallisuussääntöjensä perusteella.

(5)

Viraston toiminnasta tehdään sekä sisäisiä että ulkoisia tarkastuksia, myös Euroopan tilintarkastustuomioistuimen toimesta. Sisäisistä tarkastuksista vastaa viraston sisäisen tarkastuksen yksikkö, joka on perustettu viraston muutetun organisaatiorakenteen hyväksymisestä 9 päivänä joulukuuta 2020 annetulla hallintoneuvoston päätöksellä 43/2020 ja pääjohtajan asiaankuuluvalla päätöksellä Frontexin varainhoitoasetuksen hyväksymisestä 23 päivänä heinäkuuta 2019 annetun hallintoneuvoston päätöksen 19/2019 80 artiklan mukaisesti.

(6)

Virasto käsittelee ulkopuolelta tulleet valitukset, erityisesti ne, jotka on vastaanotettu eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 111 artiklan mukaisesti perustetun valitusmekanismin kautta, jotta voidaan valvoa ja varmistaa, että perusoikeuksia kunnioitetaan viraston kaikissa toimissa.

(7)

Frontexin toimintaan osallistuvilla on velvollisuus ilmoittaa vakavista erityistapahtumista eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 38 artiklan 3 kohdan h alakohdan ja vakavien erityistapahtumien raportointia koskevasta vakiomenettelystä 19 päivänä huhtikuuta 2021 annetun pääjohtajan päätöksen (4) mukaisesti. Virasto on myös ottanut käyttöön valvontamekanismin, jolla seurataan henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön voimankäyttöä koskevien eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen säännösten soveltamista, mukaan lukien raportointia koskevat säännöt ja kurinpidollisten seuraamusten kaltaiset erityisseuraamukset voimankäytöstä lähettämisten aikana. Tätä säädellään valvontamekanismin perustamisesta Euroopan raja- ja merivartioston pysyvän joukon henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön voimankäyttöä koskevien säännösten soveltamisen seuraamiseksi 20 päivänä tammikuuta 2021 annetulla hallintoneuvoston päätöksellä 7/2021. Virasto seuraa myös jäsenvaltioiden virastoon pitkäaikaisesti lähettämän henkilöstön, jäsenvaltioiden lyhytaikaisesti lähettämän henkilöstön ja nopeiden rajainterventioiden nopean toiminnan reserviin kuuluvan henkilöstön voimankäyttöä Frontexin operatiivisissa toimissa pääjohtajan asiaankuuluvan päätöksen mukaisesti.

(8)

Virasto tekee tällaisten hallinnollisten tiedustelujen, tarkastusten, valitusten käsittelytoimien ja tutkimusten, vakavista erityistapahtumista ilmoittamisen ja seurantatoimien yhteydessä yhteistyötä jäsenvaltioiden (5) toimivaltaisten viranomaisten sekä muiden unionin toimielinten, elinten ja laitosten kanssa.

(9)

Virasto voi tehdä yhteistyötä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa joko niiden pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.

(10)

Virasto on osallisena Euroopan unionin tuomioistuimessa ja kansallisissa tuomioistuimissa käsiteltävissä asioissa, kun se joko esittää kanteen tuomioistuimeen, puolustaa tekemäänsä päätöstä, joka on saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi, tai on väliintulijana tehtäviinsä liittyvissä asioissa. Tässä yhteydessä virasto saattaa joutua pitämään salassa henkilötiedot, joita osapuolilta tai väliintulijoilta saadut asiakirjat sisältävät.

(11)

Tehtäviensä suorittamiseksi virasto kerää ja käsittelee tietoja ja henkilötietojen ryhmiä, mukaan lukien luonnollisten henkilöiden tunnistetietoja, yhteystietoja, ammatillista asemaa ja tehtäviä koskevia tietoja, tietoja yksityisestä ja ammatillisesta toiminnasta ja suorituskyvystä ja taloudellisia tietoja. Virasto toimii näin ollen rekisterinpitäjänä.

(12)

Asetuksen mukaisesti viraston on siksi annettava rekisteröidyille tietoa kyseisistä käsittelytoimista ja kunnioitettava näiden oikeuksia rekisteröityinä.

(13)

Viraston voi olla tarpeen sovittaa kyseiset oikeudet yhteen hallinnollisen tutkinnan, tarkastusten, tutkimusten, vakavista erityistapahtumista raportoimisen ja eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annettuun asetukseen sisältyvien voimankäyttöä koskevien säännösten soveltamisen valvonnan sekä tuomioistuinmenettelyjen tavoitteiden kanssa. Sen on ehkä myös punnittava rekisteröidyn oikeuksia suhteessa muiden rekisteröityjen perusoikeuksiin ja -vapauksiin. Tämän vuoksi asetuksen 25 artiklassa ja eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 86 artiklan 2 kohdassa säädetään viraston mahdollisuudesta tiukoin edellytyksin rajoittaa 14–22, 35 ja 36 artiklan soveltamista sekä 4 artiklan soveltamista siltä osin kuin sen säännökset vastaavat 14–20 artiklassa säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia. Ellei rajoituksista säädetä perussopimusten perusteella annetussa säädöksessä, viraston on annettava sisäisiä sääntöjä, joiden nojalla se voi rajoittaa kyseisiä oikeuksia.

(14)

Viraston voi esimerkiksi olla tarpeen rajoittaa tietoja, joita se antaa rekisteröidylle tämän henkilötietojen käsittelystä hallinnollisen tutkimuksen alustavan arviointivaiheen tai itse tutkimuksen aikana, ennen kuin asia mahdollisesti hylätään tai se etenee kurinpitomenettelyä edeltävään vaiheeseen tai silloin, jos rekisteröity voi joutua voimankäyttöä koskevien kurinpidollisten toimenpiteiden kaltaisten erityisten toimenpiteiden kohteeksi lähettämisen aikana. Tietyissä olosuhteissa tällaisten tietojen antaminen voi vaikuttaa huomattavasti viraston mahdollisuuteen suorittaa tutkimusta tai valvoa voimankäyttöä tehokkaasti esimerkiksi siksi, että asianomainen henkilö voi tuhota todisteita tai pyrkiä vaikuttamaan mahdollisiin todistajiin ennen kuin heitä on kuultu.

(15)

Viraston voi olla tarpeen myös suojella todistajien ja muiden asiaan liittyvien henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Vastaavasti viraston voi olla tarpeen rajoittaa tietoja, joita se antaa rekisteröidylle tämän henkilötietojen käsittelystä, jos tietojen antaminen voisi vaikuttaa huomattavasti eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 38 artiklan 3 kohdan h alakohdan mukaisiin vakavien erityistapahtumien ilmoittamisprosessin arviointi- ja validointivaiheisiin.

(16)

Voi olla tarpeen pitää anonyymeina sellaista todistajaa tai väärinkäytöksen paljastajaa koskevat tiedot, joka on pyytänyt, että hänen henkilöllisyytensä salataan. Tällaisessa tapauksessa virasto voi kyseisten henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi päättää rajoittaa oikeutta saada tietoa kyseisten henkilöiden henkilöllisyydestä ja tutustua heidän lausuntoihinsa tai muihin henkilötietoihinsa. Viraston voi olla erityisesti tarpeen suojella todistajien tai muiden sellaisten henkilöiden anonymiteettiä, jotka ilmoittavat voimankäyttöä käsittäneistä erityistapahtumista eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen voimankäyttöä koskevien säännösten soveltamisen seuraamiseen tarkoitetun valvontamekanismin mukaisesti. Vastaavasti eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 38 artiklan 3 kohdan h alakohdan mukaisissa vakavien erityistapahtumien ilmoittamistapauksissa viraston voi olla tarpeen suojella tällaisesta erityistapahtumasta ilmoittaneiden Frontexin toimintaan osallistuneiden anonymiteettiä.

(17)

Voi olla tarpeen pitää luottamuksellisina sellaista henkilöstön jäsentä koskevat tiedot, joka on ottanut yhteyttä viraston uskottuihin neuvonantajiin. Tällaisissa tapauksissa viraston voi olla syytä rajoittaa oikeutta tutustua oletetun häirinnän kohteen, oletetun häirintään syyllistyneen ja kaikkien muiden asianosaisten henkilöiden henkilöllisyyteen liittyviin tietoihin, lausuntoihin tai muihin henkilötietoihin kaikkien asianosaisten oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi.

(18)

Virasto käsittelee henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstönsä lääketieteellistä ja psyykkistä soveltuvuutta koskevia henkilötietoja, myös tarvittaessa aseiden kantamiseen ja käyttöön liittyvän luvan myöntämiseksi, eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 82 artiklan 7 kohdan ja hallintoneuvoston 15 päivänä tammikuuta 2021 antaman päätöksen 3/2021 (6) mukaisesti. Ottaen huomioon lääketieteellisten tietojen arkaluonteisuuden ja suojellakseen rekisteröityä pääsemästä suoraan käsiksi asiakirjoihin, jotka voivat olla haitallisia rekisteröidyn terveydelle ja henkiselle tilalle, virasto tarjoaa viraston asiantuntijalääkärin kautta välillisen pääsyn asiaankuuluviin lääketieteellisiin tietoihin tai ulkopuolisen lääketieteellisen asiantuntijan kautta asiaankuuluvien lääketieteellisten tietojen ja neuvojen saamiseksi.

(19)

Viraston olisi sovellettava rajoituksia vain, jos ne ovat keskeisiltä osin perusoikeuksien ja -vapauksien mukaisia, ehdottoman välttämättömiä ja demokraattisessa yhteiskunnassa oikeasuhteisia toimenpiteitä. Viraston on esitettävä perusteet kyseisille rajoituksille.

(20)

Viraston on osoitusvelvollisuuden periaatteen mukaisesti pidettävä kirjaa rajoitusten soveltamisesta.

(21)

Kun virasto käsittelee tehtäviensä yhteydessä muiden organisaatioiden kanssa vaihdettuja henkilötietoja, viraston ja kyseisten organisaatioiden olisi kuultava toisiaan mahdollisista rajoitusten asettamisen syistä sekä rajoitusten tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta, ellei tämä vaaranna viraston toimintaa.

(22)

Asetuksen 25 artiklan 6 kohdassa rekisterinpitäjä velvoitetaan ilmoittamaan rekisteröidyille pääasialliset syyt rajoituksen soveltamiseen sekä se, että heillä on oikeus tehdä kantelu Euroopan tietosuojavaltuutetulle.

(23)

Virasto voi asetuksen 25 artiklan 8 kohdan nojalla lykätä ilmoittamista syistä, joiden takia jotakin rajoitusta sovelletaan tiettyyn rekisteröityyn, jättää sen tekemättä tai evätä sen, jos se jollakin tavalla poistaisi rajoituksen vaikutuksen. Viraston on arvioitava tapauskohtaisesti, poistaisiko rajoituksesta ilmoittaminen rajoituksen vaikutuksen.

(24)

Viraston on kumottava rajoitus heti, kun sen edellytykset eivät enää täyty, ja arvioitava näitä edellytyksiä säännöllisesti.

(25)

Parhaan mahdollisen suojan takaamiseksi rekisteröityjen oikeuksille ja vapauksille ja asetuksen 44 artiklan 1 kohdan mukaisesti viraston tietosuojavastaavaa olisi kuultava hyvissä ajoin kaikista mahdollisista sovellettavista rajoituksista, ja tietosuojavastaavan olisi tarkistettava, että niissä noudatetaan tätä päätöstä.

(26)

Virasto on vahvistanut operatiivisten henkilötietojen käsittelyä koskevat erilliset säännöt eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 90 artiklan mukaisesti, mukaan lukien erityiset operatiivisten henkilötietojen säilyttämistä koskevat sisäiset säännöt ja rekisteröidyn asianomaisiin oikeuksiin sovellettavia rajoituksia koskevat säännöt (7),