(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 549/2013 (2) perustetaan Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä 2010, jäljempänä ’EKT 2010’, ja se sisältää yhteisten standardien, määritelmien, luokitusten ja tilinpitosääntöjen viitekehyksen, joka on tarkoitettu jäsenvaltioiden tilien laatimiseen unionin tilastovaatimusten täyttämiseksi.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 138/2004 (3) vahvistetaan maatalouden taloustilit unionissa säätämällä maataloustilien menetelmistä ja toimittamisen määräajoista. Maatalouden taloustilit ovat kansantalouden tilinpidon satelliittitilejä, sellaisina kuin niistä säädetään EKT 2010:ssä, ja niiden avulla on määrä saada aikaan tuloksia, jotka ovat yhdenmukaistettuja ja vertailukelpoisia eri jäsenvaltioiden välillä ja mahdollistavat tilien laatimisen unionin tarkoituksia varten. Vuonna 2016 Euroopan tilintarkastustuomioistuin julkaisi erityiskertomuksen nro 1/2016 ”Onko komission tuloksellisuuden mittausjärjestelmä viljelijöiden tulojen osalta hyvin suunniteltu ja perustuuko se luotettaviin tietoihin?” Kyseisessä erityiskertomuksessa esitetään maatalouden taloustilejä ja asetusta (EY) N:o 138/2004 koskevia perusteltuja ja asianmukaisia huomautuksia ja suosituksia.

(3)

Maatalouden alueelliset taloustilit ovat alueellisesti mukautettuja maatalouden taloustilejä. Kansalliset luvut eivät yksinään voi antaa täydellistä kuvaa yksityiskohtaisemman tason joskus monimutkaisista tapahtumista. Sen vuoksi alueelliset tiedot auttavat ymmärtämään paremmin alueiden välisiä eroja ja täydentävät unionia, euroaluetta ja yksittäisiä jäsenvaltioita koskevia tietoja; ne myös vastaavat tilivelvollisuuden toteutumisen edellyttämään lisääntyneeseen tilastojen tarpeeseen ja lisäävät unionin maataloustilastojen yhdenmukaisuutta, tehokkuutta ja johdonmukaisuutta. Maatalouden alueelliset taloustilit täytyy siksi ottaa mukaan asetukseen (EY) N:o 138/2004 menetelmien ja tietojen toimittamisen aikataulun osalta.

(4)

Tilastoja ei enää pidetä vain yhtenä poliittisen päätöksenteon tietolähteenä muiden joukossa, vaan niillä on keskeinen asema päätöksentekoprosessissa. Näyttöön perustuva päätöksenteko edellyttää, että tilastot täyttävät korkeat laatukriteerit, jotka on asetettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 223/2009 (4), niiden käyttötarkoituksen mukaisesti.

(5)

Korkealaatuiset alueelliset tilastotiedot ovat keskeinen väline, kun toteutetaan, seurataan, arvioidaan ja tarkastellaan unionin maatalouteen liittyviä toimintapolitiikkoja, erityisesti yhteistä maatalouspolitiikkaa, jäljempänä ’YMP’, mukaan lukien maaseudun kehittämistoimenpiteet, YMP:n uusi täytäntöönpanomalli ja kansalliset strategiset suunnitelmat, sekä muun muassa ympäristöön, ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen, kiertotalouteen, maankäyttöön, tasapainoiseen ja kestävään aluekehitykseen, kansanterveyteen, eläinten hyvinvointiin, elintarviketurvallisuuteen ja ruokaturvaan sekä Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä unionin toimintapolitiikkoja ja arvioidaan niiden taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä ympäristövaikutuksia. Maatalouden alueelliset taloustilit ovat myös olennaisen tärkeitä, jotta voidaan arvioida tarkkaan, miten maatalousala edistää Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja erityisesti Pellolta pöytään -strategian ja Unionin biodiversiteettistrategian toteutumista. Alueiden ja alueellisten tietojen rooli YMP:n täytäntöönpanossa tunnustetaan yhä laajemmin. Alueet edistävät merkittävästi työpaikkojen luomista ja kestävää talouskasvua unionissa ja tarjoavat parempia tietoja maatalousalan kestävyyden arviointiin ympäristön, ihmisten, alueiden ja talouden kannalta.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (5) mukaisesti yleisön olisi annettava tutustua tämän asetuksen nojalla kerättyihin tietoihin, joita ei ole julkaistu.

(7)

Asetuksessa (EY) N:o 223/2009 säädetään oikeudellisesta kehyksestä Euroopan tilastoille, ja siinä edellytetään, että jäsenvaltiot noudattavat siinä säädettyjä tilastoperiaatteita ja laatukriteerejä. Laaturaportit ovat olennaisen tärkeitä, kun arvioidaan ja parannetaan Euroopan tilastojen laatua ja tiedotetaan kyseisten tilastojen laadusta. Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevä komitea on hyväksynyt yhtenäisen integroidun metatietorakenteen Euroopan tilastojärjestelmän laaturaportoinnin standardiksi, mikä helpottaa – yhtenäisin standardein ja yhdenmukaistetuin menetelmin – asetuksessa (EY) N:o 223/2009 ja etenkin sen 12 artiklan 3 kohdassa säädettyjen tilastoja koskevien laatuvaatimusten täyttämistä. Voimavaroja olisi käytettävä optimaalisesti ja vastaamisesta aiheutuva rasite olisi minimoitava.

(8)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa laaturaportteja koskevien järjestelyjen ja raporttien sisällön vahvistamiseksi. Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa myös siltä osin kuin on kyse mahdollisesta poikkeamisesta maatalouden alueellisia taloustilejä koskevista vaatimuksista. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (6) mukaisesti.

(9)

Maatalouden taloustilit tarjoavat Euroopan poliittisille päättäjille tärkeitä vuotuisia makrotaloudellisia tietoja kolmesti vuodessa, kuten tämän asetuksen liitteessä II säädetään. Maatalouden taloustilejä koskevien toisten arvioiden toimittamisen, joka on yksi kyseisistä kolmesta vuosittain toteutettavasta tietojen toimittamisesta, nykyinen määräaika ei jätä viiteajanjakson jälkeen kovin paljon aikaa kerätä tarkempia tietoja verrattuna ensimmäisissä arvioissa toimitettuihin tietoihin. Maatalouden taloustilien toisten arvioiden laadun parantamiseksi tietojen asiaankuuluvaa toimittamisen määräaikaa on tarpeen lykätä hieman.

(10)

Asetus (EY) N:o 138/2004 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti.

(11)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli ottaa maatalouden alueellisia taloustilejä mukaan nykyiseen maatalouden taloustilejä koskevien Euroopan tilastojen oikeudelliseen kehykseen, vaan se voidaan johdonmukaisuuden ja vertailukelpoisuuden varmistamiseksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(12)

Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevää komiteaa on kuultu,

1)

korvataan 3 artiklan 2 kohta seuraavasti:

(*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1059/2003, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) (EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1).”;"

2)

lisätään artiklat seuraavasti:

(*2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta unionin toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13).”;"

3)

lisätään artiklat seuraavasti:

4)

muutetaan liite I tämän asetuksen liitteen I mukaisesti;

5)

korvataan liite II tämän asetuksen liitteessä II olevalla tekstillä.

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT’, 192 artiklan 3 kohdan mukaisesti toisiaan seuranneet yleiset ympäristöalan toimintaohjelmat ovat ohjanneet unionin ympäristöpolitiikan kehittämistä ja koordinointia ja muodostaneet puitteet unionin ympäristö- ja ilmastotoimille vuodesta 1973.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1386/2013/EU (4) perustettiin seitsemäs ympäristöalan toimintaohjelma, jäljempänä ’seitsemäs ympäristöohjelma’. Seitsemännessä ympäristöohjelmassa vahvistetaan 31 päivään joulukuuta 2020 saakka ulottuvat unionin ympäristötoimet sekä vuoteen 2050 ulottuva pitkän aikavälin visio.

(3)

Komission 15 päivänä toukokuuta 2019 julkaistussa kertomuksessa seitsemännen ympäristöohjelman arvioinnista todettiin, että vuoteen 2050 ulottuva visio ja ensisijaiset tavoitteet olivat edelleen ajankohtaisia, että seitsemäs ympäristöohjelma on auttanut lisäämään ympäristöpolitiikan toimien ennustettavuutta, nopeutta ja koordinointia ja että seitsemännen ympäristöohjelman rakenne ja sen toimintakehys ovat edistäneet synergioiden luomista ja lisänneet siten ympäristöpolitiikan tuloksellisuutta ja tehokkuutta. Siinä todettiin myös, että seitsemännessä ympäristöohjelmassa ennakoitiin Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kestävän kehityksen toimintaohjelmaa Agenda 2030, jäljempänä ’YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelma’, korostamalla talouskasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin riippuvuutta hyvinvoivista luonnonvaroista, helpotettiin kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista ja autettiin unionia esiintymään ilmasto- ja ympäristöasioissa yhtenäisenä kansainvälisellä tasolla, mutta että luonnonsuojeluun ja terveyteen liittyvissä toimissa sekä ympäristönäkökohtien sisällyttämisessä muihin politiikan aloihin ei ole edistytty riittävästi. Siinä todettiin myös, että seitsemännessä ympäristöohjelmassa olisi voitu käsitellä enemmän sosiaalisia ongelmia ympäristö- ja sosiaalipolitiikan olemassa olevien yhteyksien pohjalta muun muassa haavoittuviin ryhmiin, työpaikkoihin, sosiaaliseen osallistamiseen ja eriarvoisuuteen kohdistuvan vaikutuksen osalta. Lisäksi komission kertomuksessa todetaan, että vaikka ympäristötavoitteet ovat monilla politiikan aloilla yhä kunnianhimoisempia, ympäristönsuojelun menot ovat pysyneet suhteellisen vakaina Euroopassa useita vuosia (noin kahdessa prosentissa BKT:stä) ja että ympäristölainsäädännön noudattamatta jättämisestä aiheutuu unionin taloudelle vuosittain noin 55 miljardin euron kustannukset terveyskustannuksina ja suorina ympäristöön kohdistuvina kustannuksina. Komission raportissa huomautettiin, että seitsemännen ympäristöohjelman täytäntöönpanoa olisi voitu tehostaa vahvemmalla seurantamekanismilla.

(4)

Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) raportin ”The European environment – state and outlook 2020 – Knowledge for transition to a sustainable Europe”, jäljempänä ’SOER 2020 -raportti’, mukaan seuraavalla vuosikymmenellä unionilla on ainutlaatuinen tilaisuus osoittaa globaalia johtajuutta kestävyysasioissa ja tarttua systeemisiä ratkaisuja vaativiin kiireellisiin kestävyyshaasteisiin. Systeeminen muutos tarkoittaa perustavanlaatuista, uudistavaa ja monialaista muutosta, joka merkitsee suuria käänteitä järjestelmien tavoitteissa, kannustimissa, teknologioissa, sosiaalisissa käytännöissä ja normeissa, tietojärjestelmissä ja hallintotavoissa sekä niiden uudelleen suuntaamista. Kuten SOER 2020 -raportissa todetaan, yksi tärkeimmistä tekijöistä Euroopan jatkuvien ympäristöön ja kestävyyteen liittyvien haasteiden taustalla on se, että ne liittyvät erottamattomasti taloudelliseen toimintaan ja elämäntapoihin, erityisesti yhteiskuntajärjestelmiin, jotka tuottavat eurooppalaisille välttämättömyyshyödykkeitä, kuten elintarvikkeita, energiaa ja liikkumispalveluita. Varmistamalla toimintapolitiikkojen johdonmukaisuus nykyisten ympäristöpolitiikkojen kanssa ja näiden täysimääräinen täytäntöönpano edistettäisiin merkittävästi Euroopan vuoteen 2030 ulottuvien ympäristötavoitteiden saavuttamista ja YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelman ja sen kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista.

(5)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 annetussa komission tiedonannossa esitetään komission vastaus SOER 2020 -raportissa yksilöityihin haasteisiin uutena kasvustrategiana vihreää ja digitaalista siirtymää varten; sen tavoitteena on tehdä unionista oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jonka talous on kestävä, kilpailukykyinen, ilmastoneutraali ja resurssitehokas, sekä unionin luonnonpääoman suojelu, hoitaminen ja lisääminen samalla nykyisten ja tulevien sukupolvien elämänlaatua parantamalla. Etusijalla olisi oltava ilmasto- ja ympäristötavoitteiden nopea saavuttaminen samalla, kun suojellaan ihmisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöriskeiltä ja -vaikutuksilta sekä taataan oikeudenmukainen ja osallistava siirtymä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1119 (5) lainsäädäntöön sisällytetään unionin tavoite saavuttaa ilmastoneutraalius viimeistään vuoteen 2050 mennessä.

(6)

Euroopan parlamentti korosti 28 päivänä marraskuuta 2019 hyväksymässään päätöslauselmassa ilmasto- ja ympäristöhätätilasta, että välittömät ja kunnianhimoiset toimet ovat ratkaisevan tärkeitä ja kehotti komissiota ryhtymään konkreettisiin toimiin kuten varmistamaan, että kaikki asiaankuuluvat tulevat lainsäädäntö- ja talousarvioehdotukset vastaavat täysin tavoitetta rajoittaa ilmaston lämpeneminen alle 1,5 celsiusasteeseen ja että ne eivät edistä luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä, ja puuttumaan unionin nykyisten ilmasto- ja ympäristöhätätilaa koskevien politiikkojen epäjohdonmukaisuuksiin etenkin uudistamalla kauaskantoisesti maatalous-, kauppa-, liikenne-, energia- ja infrastruktuuri-investointipolitiikkaansa.

(7)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma tukee NextGenerationEU-elpymissuunnitelmaa, jolla edistetään investointeja vihreän ja digitaalisen siirtymän kannalta tärkeimpiin aloihin, jotta voidaan parantaa palautumis- ja selviytymiskykyä ja luoda kasvua ja työpaikkoja oikeudenmukaisessa ja osallistavassa yhteiskunnassa. Myös elpymis- ja palautumistukiväline, jolla yhdessä unionin vuosien 2021–2027 talousarvion kanssa vauhditetaan unionin talouden elpymistä covid-19-kriisistä, perustuu Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa vahvistettuihin ensisijaisiin tavoitteisiin. Lisäksi kaikissa NextGenerationEU-elpymissuunnitelmaan kuuluvissa aloitteissa noudatetaan soveltuvissa tapauksissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 (6), jäljempänä ’luokitusjärjestelmäasetus’, 17 artiklassa vahvistettua ”ei merkittävää haittaa” -periaatetta. NextGenerationEU-elpymissuunnitelma tarjoaa merkittävän tilaisuuden nopeuttaa siirtymistä kohti ilmastoneutraaliutta ja tehostaa ympäristönsuojelua.

(8)

Seitsemännen ympäristöohjelman voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2020 ja sitä koskevan päätöksen 4 artiklan 3 kohdan mukaan komissio antaa tarvittaessa hyvissä ajoin ehdotuksen kahdeksanneksi ympäristöalan toimintaohjelmaksi, jäljempänä ’kahdeksas ympäristöohjelma’, jotta seitsemännen ja kahdeksannen ympäristöohjelman välille ei synny katkoa. Komissio ilmoitti tiedonannossaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta, että kahdeksanteen ympäristöohjelmaan sisällytetään uusi seurantamekanismi sen varmistamiseksi, että unioni kykenee saavuttamaan ympäristötavoitteensa.

(9)

SEUT 192 artiklan 3 kohdan mukaisesti kahdeksannessa ympäristöohjelmassa vahvistetaan ensisijaiset tavoitteet. Kahdeksannen ympäristöohjelman toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet hyväksytään SEUT 192 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti.

(10)

Toimenpiteissä, joilla kahdeksas ympäristöohjelma toteutetaan, kuten aloitteissa, ohjelmissa, investoinneissa, hankkeissa ja sopimuksissa, olisi otettava huomioon luokitusjärjestelmäasetuksen 17 artiklassa säädetty ”ei merkittävää haittaa” -periaate.

(11)

Kahdeksannen ympäristöohjelman olisi tuettava Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita noudatellen jo seitsemännessä ympäristöohjelmassa vahvistettua pitkän aikavälin tavoitetta, jonka mukaan viimeistään vuoteen 2050 mennessä elämme hyvää elämää maapallon resurssien rajoissa. Kahdeksas ympäristöohjelma on vuoteen 2030 ulottuva unionin yleinen ympäristöalan toimintaohjelma, joka ulottuu pidemmälle kuin Euroopan vihreän kehityksen ohjelma. Kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaiset tavoitteet määräävät unionin päätöksenteon suunnan muun muassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman strategioiden ja aloitteiden, kuten vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian, uuden kiertotalouden toimintasuunnitelman, kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian ja saasteettomuustoimintasuunnitelman, sitoumusten pohjalta mutta näihin rajoittumatta.

(12)

Ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen (7), jäljempänä ’Pariisin sopimus’, tavoitteena on vahvistaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen uhan torjumiseksi muun muassa pitämällä maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 °C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkimällä toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 °C:een suhteessa esiteolliseen aikaan, tiedostaen, että tämä vähentäisi merkittävästi ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä ja vaikutuksia.

(13)

Kahdeksas ympäristöohjelma muodostaa perustan YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmassa ja sen kestävän kehityksen tavoitteissa määriteltyjen ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiselle, ja sen olisi oltava yhdenmukainen Pariisin sopimuksen, Rion sopimusten ja muiden asiaankuuluvien kansainvälisten sopimusten tavoitteiden kanssa. Kahdeksannella ympäristöohjelmalla mahdollistetaan systeeminen muutos, joka johtaa sellaiseen unionin talouteen, joka varmistaa hyvinvoinnin maapallon resurssien rajoissa ja jossa kasvu on uusintavaa, sillä olisi myös varmistettava, että vihreä siirtymä toteutetaan oikeudenmukaisella ja osallistavalla tavalla, ja edistettävä samalla eriarvoisuuden vähentämistä. Stockholm Resilience Centre -tutkimuskeskuksen kehittämän mallin mukaan ympäristöön ja ilmastoon liittyvien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen tukee sosiaalisia ja taloudellisia kestävän kehityksen tavoitteita, koska yhteiskuntamme ja taloutemme ovat riippuvaisia terveestä biosfääristä ja koska kestävä kehitys voi toteutua ainoastaan vakaan ja palautumis- ja selviytymiskykyisen maapallon tarjoamassa turvallisessa toimintaympäristössä. Jos unioni aikoo osoittaa globaalia johtajuutta kestävään kehitykseen siirtymisessä, on olennaisen tärkeää, että se saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet ja tukee kolmansia maita niiden saavuttamisessa.

(14)

Toimet, joiden avulla pyritään saavuttamaan unionin ympäristö- ja ilmastotavoitteet, olisi toteutettava yhdenmukaisesti Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanon kanssa.

(15)

SEUT 191 artiklan 2 kohdan mukaan unionin ympäristöpolitiikalla pyritään suojelun korkeaan tasoon unionin eri alueiden tilanteiden erilaisuus huomioon ottaen ja se perustuu ennalta varautumisen periaatteelle sekä periaatteille, joiden mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä, ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava.

(16)

Kahdeksannen ympäristöohjelman olisi nopeutettava oikeudenmukaisella ja osallistavalla tavalla vihreää siirtymistä ilmastoneutraaliin, kestävään, myrkyttömään, resurssitehokkaaseen, uusiutuvaan energiaan perustuvaan, palautumis- ja selviytymiskykyiseen ja kilpailukykyiseen kiertotalouteen, joka antaa maapallolle enemmän kuin ottaa. Vihreän siirtymisen tulisi tapahtua systeemisen muutoksen mahdollistavassa hyvinvointitaloudessa, jossa kasvu on uusintavaa, jossa otetaan huomioon se, että yhteiskuntiemme hyvinvointi ja vauraus riippuvat vakaasta ilmastosta, terveestä ympäristöstä ja kukoistavista ekosysteemeistä, ja joka tarjoaa turvallisen toimintaympäristön maapallon resurssien rajoissa. Kun maailman väestö ja luonnonvarojen kysyntä kasvavat edelleen, taloudellisen toiminnan olisi kehityttävä kestävällä tavalla, joka ei aiheuta vahinkoa vaan kääntää ilmastonmuutoksen suunnan, suojelee, ennallistaa ja parantaa ympäristön tilaa muun muassa pysäyttämällä luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ja kääntämällä tämän suuntauksen, ehkäisee ympäristön tilan heikkenemistä, suojelee terveyttä ja hyvinvointia kielteisiltä ympäristöriskeiltä ja -vaikutuksilta, ehkäisee saastumista ja minimoi sen, johtaa luonnonpääoman säilyttämiseen ja rikastuttamiseen ja kestävän biotalouden edistämiseen; näin varmistetaan uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen runsaus. Jatkuvan tutkimuksen ja innovoinnin, tuotanto- ja kulutusmallien muuttamisen, uusiin haasteisiin mukautumisen ja yhdessä luomisen kautta hyvinvointitalous lujittaa palautumis- ja selviytymiskykyä ja suojelee nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvointia.

(17)

Kahdeksannessa ympäristöohjelmassa olisi asetettava aihekohtaiset ensisijaiset tavoitteet, jotka koskevat ilmastonmuutoksen hillintää, siihen sopeutumista, maa- ja meriluonnon monimuotoisuuden suojelemista ja ennallistamista, myrkytöntä kiertotaloutta, saasteetonta ympäristöä sekä tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuvien ympäristöpaineiden minimoimista kaikilla talouden aloilla. Kyseiset aihekohtaiset ensisijaiset tavoitteet, jotka koskevat sekä ympäristövahinkojen aiheuttajia että niiden vaikutuksia, liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Niiden saavuttaminen edellyttää näin ollen systeemistä lähestymistapaa. Lisäksi kahdeksannessa ympäristöohjelmassa olisi yksilöitävä mahdollistavat edellytykset, joiden avulla kaikki asianomaiset toimijat saavuttavat johdonmukaisesti pitkän aikavälin ja aihekohtaiset ensisijaiset tavoitteet.

(18)

Kahdeksannen ympäristöohjelman yhteydessä tehtävissä vaikutustenarvioinneissa olisi otettava huomioon kaikki välittömät ja pitkän aikavälin ympäristö- ja ilmastovaikutukset osana yhdennettyä talous-, sosiaalisten ja ympäristövaikutusten analyysia, mukaan lukien niiden kumulatiiviset vaikutukset, sekä toimien ja toimimatta jättämisen kustannukset. Kyseisten vaikutustenarviointien olisi perustuttava laajoihin ja avoimiin kuulemisiin. Kahdeksan viikon kuluessa julkisen kuulemisen päättymisestä komission olisi annettava yksityiskohtaista palautetta sidosryhmien kuulemisesta saaduista vastauksista ja eriteltävä vastaukset sidosryhmätyypeittäin.

(19)

Siirtyminen hyvinvointitalouteen, jossa kasvu on uusintavaa, sisältyy kahdeksanteen ympäristöohjelmaan ja vahvistetaan sekä vuoden 2030 että 2050 ensisijaisissa tavoitteissa. Kyseisen siirtymän varmistamiseksi unionin on tarpeen kehittää kokonaisvaltaisempi lähestymistapa poliittiseen päätöksentekoon muun muassa käyttämällä yleistä tulostaulua, jolla mitataan BKT:n lisäksi muutakin taloudellista, sosiaalista ja ympäristöön liittyvää edistystä. Laatimalla yhteenveto indikaattoreista, jotka ovat osa unionin toimia YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanemiseksi, saataisiin yleiskuva olemassa olevista indikaattori- ja seurantaprosesseista ja saataisiin mahdollisuuksien mukaan tietoa siitä, kuinka kaukana tavoitteista ollaan, ja indikaattorit toimisivat myös viime kädessä toimintapoliittisena yhteenvetona päätöksenteon ohjaamiseksi. Tällaisten indikaattoreiden laatiminen sisältyy sen vuoksi kahdeksanteen ympäristöohjelmaan mahdollistavana edellytyksenä.

(20)

YK:n ympäristöohjelma ja OECD:n maailmanlaajuinen ympäristöfoorumi (Global Forum on Environment) ovat korostaneet, että ympäristön muutoksilla on sukupuolikohtaisia vaikutuksia. Sukupuolen mukaan eriytyneet roolit aiheuttavat myös sen, että naiset ja miehet ovat eri tavalla haavoittuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksille, ja ilmastonmuutoksen vaikutukset pahentavat sukupuolten epätasa-arvoa. Sen vuoksi kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseen liittyviä toimia ja päämääriä on tarpeen tarkastella sukupuolinäkökulmasta, jotta voidaan auttaa varmistamaan, että sukupuolten epätasa-arvo ei jatku.

(21)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (8) 35 artiklan mukaan energiaunionin tilaa koskevassa katsauksessa käsitellään jäsenvaltioiden edistymistä energiatukien lakkauttamisessa asteittain erityisesti fossiilisilta polttoaineilta. Kyseisen asetuksen 17 artiklassa säädetään, että komissio, jota avustaa energiaunionikomitea, hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, mukaan lukien menetelmästä energiatukien lakkauttamista asteittain erityisesti fossiilisilta polttoaineilta koskevaa raportointia varten. Lisäksi komissio tukee jäsenvaltioita meneillään olevan tutkimuksen tulosten perusteella muiden ympäristölle haitallisten tukien asteittaisessa poistamisessa.

(22)

Jotta voidaan täyttää vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian tarpeet, mukaan lukien Natura 2000 -investointiprioriteetit ja vihreän infrastruktuurin investointiprioriteetit, komissio on arvioinut, että luontoon liittyviin menoihin olisi osoitettava vähintään 20 miljardia euroa vuodessa. Tämä edellyttää yksityisen ja julkisen rahoituksen hankkimista sekä kansallisella että unionin tasolla, myös useista eri ohjelmista.

(23)

Komission 14 päivänä lokakuuta 2020 antaman tiedonannon ”Kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia – kohti myrkytöntä ympäristöä” mukaisesti kahdeksannella ympäristöohjelmalla olisi tuettava unionin pyrkimyksiä edistää kemikaalien hyvää hallintaa kansainvälisen yhteistyön ja kumppanuuksien avulla kahdenvälisillä, alueellisilla ja monenvälisillä foorumeilla sekä yhteistyössä kolmansien maiden kanssa. Unioni varmistaa kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti, että unionissa kiellettyjä vaarallisia kemikaaleja ei tuoteta vientiin, muun muassa muuttamalla tarvittaessa asiaankuuluvaa lainsäädäntöä.

(24)

Sekä unionissa että maailmanlaajuisesti erilainen ihmisen toiminta, kuten huono maankäytön suunnittelu, maankäytön muutokset, kestämättömät maatalouskäytännöt, maan viljelykäytöstä luopuminen, saastuminen, kestämättömät metsätalouden käytännöt ja maaperän sulkeminen, sekä luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ilmastonmuutos, usein yhdessä muiden tekijöiden kanssa huonontaa edelleen maata ja maaperää ja heikentää näin maan ja maaperän kykyä tuottaa ekosysteemipalveluja ja -toimintoja.

(25)

Globaali elintarvikejärjestelmä, mukaan lukien maatalous, kalastus ja vesiviljely, on yksi tärkeimmistä ilmastonmuutoksen ja ympäristön tilan heikkenemisen, myös maailmanlaajuisen metsäkadon, syistä. Unionin elintarvikejärjestelmää on tarpeen muuttaa, jotta voidaan varmistaa kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen.

(26)

Biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) 29 päivänä lokakuuta 2020 päivätyssä työpajaraportissa luonnon monimuotoisuudesta ja pandemioista ”Workshop report on Biodiversity and Pandemics” todetaan, että pandemioiden taustalla ovat ne samat maailmanlaajuiset ympäristömuutokset, jotka aiheuttavat luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ja ilmastonmuutosta, mukaan lukien maankäytön muutokset, maanviljelyn laajentuminen ja tehostuminen, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppa ja kulutus sekä muut tekijät. Ilmastonmuutos on osoitettu yhdeksi syyksi tautien puhkeamiseen, ja se todennäköisesti aiheuttaa tulevaisuudessa huomattavan pandemiariskin, ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on yhteydessä myös maiseman muuttumiseen ja voi joissakin tapauksissa lisätä uusien tautien riskiä. Raportin mukaan toimimatta jättämisen kustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin täytäntöönpanokustannukset, jotka aiheutuvat pandemioiden ehkäisemistä koskevista maailmanlaajuisista strategioista, jotka perustuvat luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupan ja maankäytön muutosten vähentämiseen sekä ”yhteinen terveys” -lähestymistavan mukaisen seurannan lisäämiseen.

(27)

Covid-19-pandemia, joka on johtanut ennennäkemättömään maailmanlaajuiseen terveys- ja talouskriisiin, on tuonut jälleen esille sen, miten tärkeää on soveltaa päätöksenteossa monialaista ”yhteinen terveys” -lähestymistapaa, jossa tunnustetaan, että ihmisten terveys riippuu ympäristön tilasta ja on yhteydessä sen osatekijöihin, kuten eläinten terveyteen, ja että terveysuhkien torjumiseksi toteutettavissa toimissa on otettava huomioon terveyden ja ympäristön välisten suhteiden monitahoisuus. Kahdeksannella ympäristöohjelmalla olisi edistettävä ”yhteinen terveys” -lähestymistavan ottamista täysimääräisesti osaksi päätöksentekoa kaikilla tasoilla.

(28)

Edistyminen kohti sitä, että tunnustetaan oikeus puhtaaseen, terveeseen ja kestävään ympäristöön Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 48/13 mukaisesti, on mahdollistava edellytys kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiselle.

(29)

Ilmaisu ”ekosysteemiin perustuva lähestymistapa” on otettu käyttöön biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti strategiana, joka koskee maan, veden ja elollisten luonnonvarojen yhdennettyä hallinnointia ja jolla edistetään niiden säilyttämistä ja kestävää käyttöä tasapuolisella tavalla, jotta voidaan tukea kyseisen yleissopimuksen kolmen tavoitteen eli luonnon monimuotoisuuden suojelun, kestävän käytön ja hyödyn tasapuolisen jaon tasapainoa.

(30)

Euroopan ympäristökeskuksen luontoon perustuvia ratkaisuja käsittelevän raportin ”Nature-based solutions in Europe: Policy, knowledge and practice for climate change adaptation and disaster risk reduction” mukaan luontoon perustuvat ratkaisut ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja katastrofiriskin vähentämisessä ovat toimia, jotka vaikuttavat yhdessä luonnon kanssa ja sitä vahvistaen ekosysteemien ennallistamiseksi ja suojelemiseksi ja yhteiskunnan auttamiseksi sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja hidastamaan lämpenemistä ja jotka tuottavat monia muita hyötyjä. Luontoon perustuvien ratkaisujen täytäntöönpanon olisi oltava johdonmukaista kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden kanssa.

(31)

Luonnonpääoman tilinpidolla, joka on väline, jolla pyritään mittaamaan luonnonpääomakannan muutoksia eri mittareilla ja sisällyttämään ekosysteemipalvelujen arvo tilinpito- ja raportointijärjestelmiin, olisi tuettava sen mittaamista, miten edistytään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja luonnon monimuotoisuuden suojelemista ja ennallistamista koskevissa kunnianhimoisissa tavoitteissa ja toimenpiteissä, mutta se ei voi kuitenkaan korvata niitä.

(32)

Meri- ja rannikkoekosysteemien, kuten mangrovemetsien, koralliriuttojen, marskimaiden ja meriheinäniittyjen, tila heikkenee; tämä johtuu haitallisista käytännöistä, saastumisesta ja rehevöitymisen ja happamoitumisen kaltaisista prosesseista, jotka aiheuttavat niille haittaa ja vaikuttavat niiden ylläpitämään luonnon monimuotoisuuteen, niiden tarjoamiin ekosysteemipalveluihin ja -toimintoihin ja niiden kykyyn toimia hiilinieluina. Meri- ja rannikkoekosysteemien, valtameren pohja mukaan lukien, suojelemiseksi ja ennallistamiseksi tarvitaan kiireellisiä toimia. Valtamerten suojelu ja säilyttäminen ovat maailmanlaajuinen haaste, ja vastuu siitä on yhteinen; on tarpeen lisätä tietämystä valtameristä ja parantaa niiden tuntemusta, jotta voidaan edistää tehokkaiden toimenpiteiden hyväksymistä ja täytäntöönpanoa yhteiskunnan kaikilla tasoilla ja kaikkien toimijoiden keskuudessa.

(33)

Ympäristön tilan heikkenemisen ja ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten odotetaan lisääntyvän entisestään tulevina vuosina, ja ne kohdistuvat eniten kehitysmaihin ja haavoittuviin väestöihin. Jotta voidaan parantaa palautumis- ja selviytymiskykyä ja tukea kolmansia maita niiden pyrkimyksissä hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen sekä suojella luonnon monimuotoisuutta, unionin ja jäsenvaltioiden kolmansille maille antamalla rahoitustuella olisi edistettävä YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmaa, Pariisin sopimusta sekä biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen vuoden 2020 jälkeistä maailmanlaajuista kehystä ja sen olisi oltava kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden mukaista. Lisäksi unionin ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että Pariisin sopimus ja muut kansainväliset ilmasto- ja ympäristösopimukset pannaan täytäntöön tavalla, joka heijastaa oikeudenmukaisuuden ja yhteisen mutta eriytyneen vastuun sekä omien valmiuksien periaatteita, kuten myös Pariisin sopimuksen 2 artiklan 2 kohdassa määrätään.

(34)

Vihreä diplomatia ja entistä tiiviimpi yhteistyö kolmansien maiden, myös kehitysmaiden, kanssa ja hyvän maailmanlaajuisen ympäristöhallinnon tukeminen, mukaan lukien tiedon saannin, yleisön osallistumisoikeuden päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden ympäristöasioissa edistäminen, ovat avainasemassa kestävän kehityksen tavoitteiden ja unionin ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta. Olennaisen tärkeää on myös varmistaa kaikkien unionin sisäisten ja ulkoisten politiikkojen, mukaan lukien kauppapolitiikka ja -sopimukset, väliset synergiat ja johdonmukaisuus sekä noudattaa kestävää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta.

(35)

Ympäristöpolitiikka on erittäin hajautettua, joten kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi olisi toteutettava toimia hallinnon eri tasoilla eli unionin, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla soveltaen yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa monitasoiseen hallintoon. Tehokas seuranta, täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta sekä toimiva vastuunkanto ovat olennaisen tärkeitä, ja politiikkajohdonmukaisuuden varmistaminen edellyttää tehokasta hallintoa. Toimintapolitiikan kehittämiseen ja täytäntöönpanoon olisi sovellettava entistä yhdennetympää lähestymistapaa, jotta voidaan maksimoida ympäristöön liittyvien, sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden väliset synergiat seuraamalla ja tarvittaessa arvioimalla järjestelmällisesti mahdollisia kompromisseja niiden välillä sekä arvioimalla järjestelmällisesti haavoittuvien ja marginalisoituneiden ryhmien tarpeita. Tällä yhdennetyllä lähestymistavalla olisi vastattava kaikkien alueiden, mukaan lukien kaupungit ja maaseutu sekä syrjäisimmät alueet, erityistarpeisiin. Myös ympäristöä koskevan tiedon saanti, yleisön osallistumisoikeus ympäristöä koskevaan päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioissa, mukaan lukien avoin toiminta kaikilla päätöksenteon tasoilla toimivien viranomaisten, muiden kuin valtiollisten toimijoiden ja suuren yleisön kanssa ja niiden välillä, tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen (9), jäljempänä ’Århusin yleissopimus’, mukaisesti, on tärkeää, jotta voidaan varmistaa kahdeksannen ympäristöohjelman onnistuminen.

(36)

Komission olisi arvioitava, miten unioni ja jäsenvaltiot edistyvät kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamisessa, kun toteutetaan oikeudenmukaista ja osallistavaa siirtymää, jonka tavoitteena ovat kestävyys, hyvinvointi ja palautumis- ja selviytymiskyky maapallon resurssien rajoissa. Myös jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehet Porton julistuksessa, neuvosto hyvinvointitaloutta koskevissa päätelmissään 24 päivänä lokakuuta 2019 ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea lausunnossaan ”Pohdinta-asiakirja ’Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä’” ovat kehottaneet mittaamaan BKT:n lisäksi muitakin taloudellisen suorituskyvyn ja yhteiskunnallisen edistyksen indikaattoreita ja käyttämään politiikan suunnannäyttäjänä yhä enemmän hyvinvointinäkökulmaa; myös OECD kannattaa tätä.

(37)

Kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuvan edistyksen arvioinnissa olisi otettava huomioon tietojen ja indikaattoreiden saatavuuden ja merkityksellisyyden viimeaikainen kehitys. Arviointi ei saisi olla ristiriidassa ympäristö- ja ilmastopolitiikan erityisnäkökohtia kattavien seuranta- ja hallintovälineiden kanssa eikä rajoittaa niiden käyttöä; tällaisia välineitä ovat muun muassa asetus (EU) 2018/1999, ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi, josta komissio ilmoitti 27 päivänä toukokuuta 2016 tiedonannossaan ”EU:n ympäristöpolitiikan hyötyjen varmistaminen säännöllisten täytäntöönpanon arviointien avulla” sekä kiertotalouteen, saasteettomuuteen, luonnon monimuotoisuuteen, ilmaan, veteen, maaperään, jätteisiin tai muuhun ympäristöpolitiikkaan liittyvät seurantavälineet. Kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuvan edistyksen arvioinnin olisi oltava osa monialaista ja johdonmukaista toisiinsa liittyvien ja ympäristötekijöiden lisäksi myös sosiaaliset ja taloudelliset tekijät kattavien seuranta- ja hallintovälineiden kokonaisuutta yhdessä sellaisten välineiden kanssa, joita käytetään talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa, Eurostatin suorittamassa kestävän kehityksen tavoitteiden seurannassa ja komission 9 päivänä syyskuuta 2020 annetussa tiedonannossa ”Strateginen ennakointiraportti 2020”.

(38)

Kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden ja erityisesti sen ensisijaisen pitkän aikavälin tavoitteen kannalta on tärkeää kehittää edelleen maapallon resurssien rajoja ja ympäristöjalanjälkeä koskevaa tietopohjaa ja kehittää asiaankuuluvia indikaattoreita.

(39)

Kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamista koskevan edistyksen seuraaminen edellyttää luotettavia ja tarkoituksenmukaisia tietoja ja indikaattoreita. Komission, Euroopan ympäristökeskuksen ja muiden asiaankuuluvien virastojen olisi voitava tutustua tietoihin ja indikaattoreihin, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet sovellettavien unionin säädösten mukaisesti, käyttää niitä uudelleen ja ottaa ne perustaksi. Lisäksi olisi hyödynnettävä muita tietolähteitä, kuten satelliittitietoja ja käsiteltyjä tietoja, joita saadaan unionin maanseuranta- ja valvontaohjelmasta (Copernicus), EU:n metsäpalotietojärjestelmästä, luonnon monimuotoisuutta koskevasta eurooppalaisesta tietojärjestelmästä, viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmästä ja eurooppalaisesta tulvatietojärjestelmästä tai tietoalustoilta, kuten Euroopan meripoliittisesta seurantakeskuksesta ja tietoverkosta tai kemikaalien seurannan tietofoorumista. Nykyaikaisten digitaalisten välineiden ja tekoälyn käyttö mahdollistaa tietojen tehokkaan hallinnan ja analysoinnin, mikä vähentää hallinnollista rasitusta ja parantaa tietojen oikea-aikaisuutta ja laatua. Kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamista koskevan edistymisen arvioinnissa voitaisiin käyttää unionin lainsäädännössä asetettujen oikeudellisesti sitovien tavoitteiden lisäksi tavoitteita, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia.

(40)

Lisäksi jäsenvaltioiden olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2003/4/EY (10), 2007/2/EY (11) ja (EU) 2019/1024 (12) vahvistettujen vaatimusten mukaisesti varmistettava, että kahdeksannen ympäristöohjelman täytäntöönpanon seurannassa tarvittavat tiedot ja indikaattorit ovat vapaasti saatavilla, syrjimättömiä, avoimia, riittäviä, korkealaatuisia, vertailukelpoisia, ajantasaisia, käyttäjäystävällisiä ja helposti saatavilla verkossa.

(41)

Jotta kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaiset tavoitteet voidaan saavuttaa, Euroopan ympäristökeskuksella ja Euroopan kemikaalivirastolla (ECHA) sekä jäsenvaltioilla olisi oltava riittävät valmiudet ja resurssit varmistaa, että on olemassa luotettavaa, saatavilla olevaa ja avointa tietoa ja näyttöpohjaa, jotta voidaan tukea Euroopan vihreän kehityksen ohjelman strategisten painopisteiden täytäntöönpanoa ja kahdeksannen ympäristöohjelman edistymisen arviointia. Tarvittaessa myös muiden elinten ja virastojen olisi osallistuttava kyseisten strategisten painopisteiden täytäntöönpanoon ja kyseiseen edistymisen arviointiin.

(42)

SEUT 192 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen yleiset toimintaohjelmat, joissa vahvistetaan ensisijaiset tavoitteet unionin ympäristöpolitiikan alalla. Koska komission tiedonanto Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta sisältää ympäristö- ja ilmastoalan tärkeimpiä toimia tulevina vuosina koskevan etenemissuunnitelman, tässä päätöksessä ei poikkeuksellisesti määritellä toimia sen ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi viimeistään vuonna 2025. Toimet on kuitenkin tarpeen määritellä ajanjaksolle sen jälkeen, kun Euroopan vihreän kehityksen ohjelman keskeiset toimet on odotetusti toteutettu viimeistään vuonna 2024, jotta varmistetaan, että tässä päätöksessä asetetut aihekohtaiset ensisijaiset tavoitteet voidaan saavuttaa ja että kahdeksas ympäristöohjelma tarjoaa jatkossakin kokonaisvaltaisen vision unionin ympäristöpolitiikasta. Tämä on tarpeen myös SEUT 192 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisten Euroopan parlamentin ja neuvoston oikeuksien kunnioittamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklan mukaisia komission oikeuksia. Tätä varten komission olisi tehtävä väliarviointi 31 päivään maaliskuuta 2024 mennessä ja tarvittaessa sen jälkeen aihekohtaisten ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi esitettävä viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2025 lainsäädäntöehdotus, jolla lisätään liite tähän päätökseen.

(43)

Jotta politiikkatavoitteiden kehitys ja saavutettu edistys voidaan ottaa huomioon, komission olisi arvioitava kahdeksas ympäristöohjelma vuonna 2029. Komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, joka sisältää kyseisen arvioinnin tulokset, ja esitettävä sen jälkeen tarvittaessa lainsäädäntöehdotus seuraavaksi ympäristöalan toimintaohjelmaksi. Tällainen lainsäädäntöehdotus olisi annettava hyvissä ajoin, jotta kahdeksannen ja yhdeksännen ympäristöohjelman välille ei synny katkoa.

(44)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitteita, vaan ne voidaan ehdotetun toimintaohjelman laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

a)

varmistetaan, että unionin ympäristö- ja ilmastolainsäädäntö ja -strategiat pannaan täytäntöön vaikuttavalla tavalla, nopeasti ja täysimääräisesti, pyritään erittäin korkeaan ympäristönsuojelun tasoon unionin, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla muun muassa tarjoamalla riittävät valmiudet hallintoa ja vaatimusten noudattamisen varmistamista varten, kuten säännöllisessä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa vahvistetaan, tuetaan toimijoiden verkostoja, joita ovat esimerkiksi Euroopan unionin verkko ympäristölainsäädännön voimaansaattamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, ympäristöoikeuteen erikoistuneiden syyttäjien eurooppalainen verkosto, ympäristöoikeuteen erikoistuneiden tuomareiden eurooppalainen foorumi ja ympäristörikollisuutta käsittelevä eurooppalainen verkosto, ja tehdään yhteistyötä niiden kanssa;

b)

asetetaan etusijalle unionin ympäristölainsäädännön soveltamisen valvonta, jos täytäntöönpano on puutteellista, myös rikkomusmenettelyjen avulla sekä varmistamalla, että tähän osoitetaan riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit ja että kyseisiä menettelyjä koskevat tiedot ovat kattavia ja helposti saatavilla, unionin oikeutta noudattaen;

c)

parannetaan ohjeita ja suosituksia muun muassa tehokkaista, varoittavista ja oikeasuhteisista seuraamuksista, jotta vähennetään riskejä unionin ympäristölainsäädännön noudattamatta jättämisestä, sekä lisätään toimia ympäristövastuun alalla ja noudattamatta jättämiseen puuttumiseksi ja tehostetaan ympäristörikollisuuden alan oikeusyhteistyötä ja ympäristörikollisuutta torjuvaa lainvalvontaa asiaa koskevan unionin lainsäädännön, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY (13), mukaisesti;

d)

lujitetaan politiikkatoimien kehittämiseen ja täytäntöönpanoon sovellettavaa yhdennettyä lähestymistapaa erityisesti seuraavin tavoin:

e)

laaditaan muitakin tekijöitä kuin BKT:tä mittaavat yleinen tulostaulu ja indikaattorit, jotka perustuvat muun muassa kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kohdennettuun kuulemiseen ja raporttiin, jossa yksilöidään sosiaalista, taloudellista ja ympäristöön liittyvää edistystä mittaavien, olemassa olevien indikaattoreiden, seurantakehysten ja prosessien väliset yhteydet unionin tasolla ja jossa ehdotetaan toimia siitä, kuinka olemassa olevia tulostauluja ja indikaattoreita voidaan yksinkertaistaa;

f)

varmistetaan, että ilmastoon ja ympäristöön liittyvistä vaikutuksista ja toimintapolitiikoista johtuva sosiaalinen eriarvoisuus minimoidaan ja että ympäristön ja ilmaston suojelemiseksi toteutettavat toimenpiteet tehdään sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja osallistavalla tavalla;

g)

valtavirtaistetaan sukupuolten tasa-arvo kaikkiin ilmasto- ja ympäristöpolitiikkoihin muun muassa sisällyttämällä sukupuolinäkökulma päätöksenteon kaikkiin vaiheisiin;

h)

vahvistetaan ympäristön kannalta myönteisiä kannustimia ja lakkautetaan ympäristölle haitalliset tuet, erityisesti fossiilisten polttoaineiden tuet, unionin, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla viipymättä muun muassa seuraavin keinoin:

i)

valtavirtaistetaan luonnon monimuotoisuutta koskevat toimet unionin politiikkoihin ja edistetään osaltaan sen yleisen tavoitteen saavuttamista, että vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vuotuisista menoista osoitetaan luonnon monimuotoisuutta koskeviin tavoitteisiin 7,5 prosenttia vuonna 2024 ja 10 prosenttia vuosina 2026 ja 2027, niin että tällaisia menoja seurataan käyttäen tehokkaita, avoimia ja kattavia menetelmiä ja otetaan huomioon olemassa olevat ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden päällekkäisyydet;

j)

varmistetaan, että unionin talousarviossa valtavirtaistetaan ja otetaan huomioon ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset ja että ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvä rahoitus on johdonmukaista;

k)

edistetään kemikaalien moitteetonta hallintaa kansainvälisesti ja sellaisten aineiden maailmanlaajuista asteittaista käytöstä poistamista, jotka eivät ole sallittuja unionissa;

l)

korvataan nopeasti huolta aiheuttavat aineet, mukaan lukien erityistä huolta aiheuttavat aineet, hormonaaliset haitta-aineet, erittäin hitaasti hajoavat kemikaalit, neurotoksiset aineet ja immunotoksiset aineet, ja torjutaan kemikaalien yhteisvaikutuksia, aineiden nanomuotoja ja tuotteissa oleville vaarallisille kemikaaleille altistumista, arvioidaan niiden vaikutuksia terveyteen ja ympäristöön, mukaan lukien ilmasto, ja luonnon monimuotoisuuteen samalla, kun edistetään turvallisiksi ja kestäviksi suunniteltuja kemikaaleja ja materiaaleja ja tehostetaan ja koordinoidaan toimia eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämisen ja validoinnin edistämiseksi;

m)

pyritään ratkaisemaan maaperän huonontumiseen liittyvät ongelmat ja varmistetaan maaperän suojelu ja kestävä käyttö muun muassa tätä varten laaditulla maaperän terveyttä koskevalla lainsäädäntöehdotuksella vuoteen 2023 mennessä;

n)

muutetaan unionin elintarvikejärjestelmää, niin että se muun muassa edistää osaltaan luonnon monimuotoisuuden suojelua ja ennallistamista niin unionissa kuin sen ulkopuolella ja takaa eläinten hyvinvoinnin korkean tason, sekä varmistetaan samalla oikeudenmukainen siirtymä asianomaisille sidosryhmille;

o)

otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon ihmisten terveyden, eläinten terveyden ja ympäristön väliset yhteydet ottamalla yhteinen terveys -lähestymistapa osaksi päätöksentekoa;

p)

pyritään siihen, että tunnustetaan kansainvälisesti oikeus puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön;

q)

hyödynnetään täysimääräisesti ekosysteemiin perustuvia lähestymistapoja ja vihreää infrastruktuuria, mukaan lukien luonnon monimuotoisuutta edistävät luontoon perustuvat ratkaisut, ja varmistetaan samalla, että niiden soveltaminen ennallistaa luonnon monimuotoisuutta ja vahvistaa ekosysteemien eheyttä ja kytkeytyneisyyttä, että se tuottaa selkeitä hyötyjä myös yhteiskunnallisesti, vaatien alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen täysipainoisen osallistumisen ja suostumuksen, ja ettei se korvaa tai heikennä toimenpiteitä, joita toteutetaan luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi tai kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi unionissa;

r)

käytetään olemassa olevia välineitä ja menetelmiä sekä kehitetään edelleen luontoon perustuvien ratkaisujen seurantamenetelmiä ja arviointivälineitä sekä mitattavissa olevia indikaattoreita niille;

s)

pienennetään merkittävästi unionin materiaali- ja kulutusjalanjälkeä, jotta ne saataisiin maapallon resurssien rajoihin mahdollisimman pian, muun muassa ottamalla tarvittaessa käyttöön vuoteen 2030 ulottuvat unionin vähennystavoitteet;

t)

sisällytetään kestävän kehityksen tavoitteet sekä ilmasto- ja ympäristötavoitteet tehokkaasti osaksi talouden ohjausjärjestelmän eurooppalaista ohjausjaksoa, mukaan lukien kansalliset uudistusohjelmat ja kansalliset elpymis- ja palautumissuunnitelmat, sanotun vaikuttamatta eurooppalaisen ohjausjakson alkuperäiseen tarkoitukseen;

u)

mobilisoidaan resursseja ja varmistetaan riittävät kestävät investoinnit julkisista ja yksityisistä lähteistä, mukaan lukien unionin talousarviosta saatavilla olevat varat ja välineet, Euroopan investointipankin kautta ja kansallisella tasolla kestävää rahoitusta koskevan unionin toimintaohjelman mukaisesti;

v)

käytetään mahdollisimman tehokkaasti ympäristöverotusta, markkinapohjaisia välineitä ja vihreän budjetoinnin ja rahoituksen välineitä, mukaan lukien sosiaalisesti oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseen käytettävät välineet, ja tuetaan yrityksiä ja muita sidosryhmiä luonnonpääoman standardoitujen tilipitokäytäntöjen kehittämisessä ja soveltamisessa;

w)

varmistetaan, että unionin, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason ympäristöpolitiikat ja -toimet perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon ja teknologiaan, lisätään ympäristötietopohjaa, mukaan lukien alkuperäiskansojen ja paikallinen tietämys, ja sen käyttöönottoa, myös tutkimuksen ja innovoinnin avulla, edistämällä vihreää osaamista ja koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen avulla, ja jatketaan ympäristö- ja ekosysteemitilinpidon kehittämistä;

x)

kehitetään ja vahvistetaan tietopohjaa muun muassa systeemisen muutoksen edellytyksistä, siitä, kuinka lokeroituneesta ja alakohtaisesta politiikasta voidaan siirtyä kokonaisvaltaiseen politiikan johdonmukaisuutta tavoittelevaan malliin, ja eri ekosysteemien kyvystä toimia kasvihuonekaasujen nieluina ja varantoina;

y)

valjastetaan digitaali- ja datateknologioiden potentiaali ympäristöpolitiikan tukemiseen, muun muassa tarjoamalla mahdollisuuksien mukaan reaaliaikaista tietoa sekä tietoa ekosysteemien tilasta, lisätään toimia kyseisten teknologioiden ympäristöjalanjäljen minimoimiseksi ja varmistetaan tietojen avoimuus, aitous, yhteentoimivuus ja julkinen saatavuus;

z)

korjataan puutteita asiaankuuluvissa indikaattoreissa, jotka koskevat muun muassa systeemistä muutosta, maapallon resurssien rajoja, unionin tuotanto- ja kulutusjalanjälkiä sekä ympäristö- ja sosioekonomisten tekijöiden rajapintaa, kuten ympäristön muutoksesta johtuvaa eriarvoisuutta, ja optimoidaan kyseiset indikaattorit sekä varmistetaan, että ne ovat vertailukelpoisia kaikilla päätöksenteon tasoilla;

a a)

mobilisoidaan kansalaisyhteiskunnan laaja tuki yhteistyössä yritysten, etenkin pienten ja keskisuurten yritysten, työmarkkinaosapuolten, kansalaisten, yhteisöjen ja muiden sidosryhmien kanssa;

a b)

lisätään tietoisuutta 2 artiklassa vahvistettujen ensisijaisten tavoitteiden saavuttamisen merkityksestä ja vahvistetaan kansalaisten toimintavalmiuksia edistämällä muun muassa keskustelua ja viestintää kaikilla tasoilla, elinikäistä ympäristökasvatusta, kansalaisten osallistumista ja yhteisölähtöistä toimintaa;

a c)

tuetaan osaltaan kansalaisyhteiskuntaa, viranomaisia, kansalaisia ja yhteisöjä, työmarkkinaosapuolia ja yksityistä sektoria ilmasto- ja ympäristöriskien tunnistamisessa, niiden vaikutusten arvioinnissa ja toimien toteuttamisessa tällaisten riskien ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi sekä niihin sopeutumiseksi, ja kannustetaan näitä pyrkimään tietoaukkojen korjaamiseen muun muassa kannustamalla kansalaisia seuraamaan ympäristöasioita ja puutteita vaatimusten noudattamisessa ja ilmoittamaan niistä, mukaan lukien kansalaistieteen hyvien käytäntöjen edistäminen käyttämällä digitaalista teknologiaa;

a d)

kannustetaan yhteistyöhön kahdeksanteen ympäristöohjelmaan liittyvien strategioiden, toimintapolitiikkojen ja lainsäädännön kehittämisessä ja täytäntöönpanossa ja varmistetaan alue- ja paikallisviranomaisten täysimääräinen osallistuminen ympäristöpoliittisen päätöksenteon kaikkiin ulottuvuuksiin kaupungeissa ja maaseudulla, mukaan lukien syrjäisimmät alueet, soveltamalla yhteistoimintaan perustuvaa monitasoista lähestymistapaa ja huolehtimalla siitä, että alueellisilla ja paikallisilla yhteisöillä on riittävät resurssit täytäntöönpanoon paikan päällä;

a e)

vahvistetaan yhteistyötä kaikkien unionin toimielinten välillä ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa, myös komission ja alueiden komitean välillä niiden tiiviimmän yhteistyön puitteissa, ja selvitetään, miten vuoropuhelua ja tietojen yhdistämistä voidaan parantaa;

a f)

sovelletaan tehokkaasti tiukkoja vaatimuksia avoimuuteen, yleisön osallistumisoikeuteen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuteen Århusin yleissopimuksen mukaisesti sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla;

a g)

asetetaan kahdeksannen ympäristöohjelman täytäntöönpanoon liittyvät tiedot ja näyttö julkisesti ja helposti saataville ja ymmärrettävässä muodossa sanotun kuitenkaan rajoittamatta alakohtaisen lainsäädännön luottamuksellisuutta koskevien säännösten soveltamista;

a h)

tuetaan 2 artiklassa vahvistettujen ensisijaisten tavoitteiden maailmanlaajuista käyttöönottoa ja varmistetaan sisäisten ja ulkoisten lähestymistapojen johdonmukaisuus sekä koordinoidut toimet, erityisesti kun

(1)

Neuvosto hyväksyi 12 päivänä huhtikuuta 2011 asetuksen (EU) N:o 359/2011.

(2)

Neuvoston päätöksen 2011/235/YUTP (2) uudelleentarkastelun perusteella neuvosto on päättänyt, että kyseisessä päätöksessä vahvistettuja rajoittavia toimenpiteitä olisi jatkettava 13 päivään huhtikuuta 2023.

(3)

Kolme asetuksen (EU) N:o 359/2011 liitteessä I nimettyä henkilöä on kuollut, ja heitä koskevat merkinnät olisi poistettava kyseisestä liitteestä. Neuvosto on myös todennut, että asetuksen (EU) N:o 359/2011 liitteeseen I sisältyvät 25:tä henkilöä koskevat merkinnät olisi saatettava ajan tasalle.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 359/2011 liite I olisi näin ollen muutettava,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Asetuksen 10 artiklan 2 kohdassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) nojalla.

(2)

Litsea cubeba -kasvin marjoista (litsea berry) saatava eteerinen öljy hyväksyttiin ilman aikarajoitusta kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena direktiivin 70/524/ETY mukaisesti. Kyseinen lisäaine merkittiin sen jälkeen rehujen lisäaineita koskevaan rekisteriin olemassa olevana tuotteena asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti, luettuna yhdessä sen 7 artiklan kanssa, toimitettiin hakemus, joka koskee Litsea cubeba -kasvin marjoista saatavan eteerisen öljyn uudelleenarviointia kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena.

(4)

Hakija pyysi, että kyseinen lisäaine luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”sensoriset lisäaineet” ja funktionaaliseen ryhmään ”aromiaineet”. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(5)

Hakija pyysi Litsea cubeba -kasvin marjoista saatavan eteerisen öljyn käytön sallimista myös juomavedessä. Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 ei kuitenkaan sallita aromiaineiden käyttöä juomavedessä. Sen vuoksi Litsea cubeba -kasvin marjoista saatavan eteerisen öljyn käyttöä juomavedessä ei pitäisi sallia.

(6)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 5 päivänä toukokuuta 2021 antamassaan lausunnossa (3), että Litsea cubeba -kasvin marjoista saatavalla eteerisellä öljyllä ei ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti käytettynä ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, kuluttajien terveyteen eikä ympäristöön. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että Litsea cubeba -kasvin marjoista saatavaa eteeristä öljyä olisi pidettävä ihoa ja silmiä ärsyttävänä aineena sekä ihoa ja hengitysteitä herkistävänä aineena. Sen vuoksi komissio katsoo, että ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä erityisesti lisäaineen käyttäjien osalta.

(7)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi lisäksi, että Litsea cubeba -kasvin marjoista saatavaa eteeristä öljyä käytetään elintarvikkeissa aromiaineena ja sen funktio rehussa olisi olennaisilta osin sama kuin elintarvikkeissa. Näin ollen sen tehoa ei tarvitse osoittaa muulla tavoin. Lisäksi elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmistä, joilla lisäaine määritetään rehusta.

(8)

Litsea cubeba -kasvin marjoista saatavan eteerisen öljyn arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen aineen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä.

(9)

Valvonnan tehostamiseksi olisi asetettava joitakin edellytyksiä. Etenkin suositeltu pitoisuus olisi ilmoitettava rehun lisäaineiden etiketissä. Jos kyseinen pitoisuus ylittyy, esiseosten etiketissä olisi ilmoitettava tietyt tiedot

(10)

Se, ettei Litsea cubeba -kasvin marjoista saatavan eteerisen öljyn käyttöä aromiaineena juomavedessä ole hyväksytty, ei estä sen käyttöä rehuseoksissa, jotka annostellaan veden mukana.

(11)

Koska turvallisuuteen liittyvät syyt eivät edellytä asianomaisen aineen hyväksynnän edellytyksiin tehtävien muutosten välitöntä soveltamista, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua hyväksynnästä aiheutuvien uusien vaatimusten noudattamiseen.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 474/2006 (2) vahvistetaan luettelo lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu unionissa toimintakieltoon.

(2)

Venäjän federaation lentoliikennevirastolta, jäljempänä ’FATA’, lentotoimintaluvan saaneet lentoliikenteen harjoittajat eivät sisälly asetuksen (EY) N:o 474/2006 liitteeseen A tai B lukuun ottamatta lentoliikenteen harjoittajaa SKOL Airline LLC, joka lisättiin liitteeseen A komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/2070 (3).

(3)

Eräät Euroopan unionin, jäljempänä ’EU’, jäsenvaltiot sekä Euroopan unionin lentoturvallisuusvirasto, jäljempänä ’virasto’, ovat toimittaneet komissiolle asetuksen (EY) N:o 2111/2005 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti tietoja, joilla voi olla merkitystä luettelon päivittämisen kannalta. Olennaisia tietoja on saatu myös kolmansilta mailta ja kansainvälisiltä organisaatioilta. Komissio on ottanut toimitetut tiedot asianmukaisesti huomioon päättäessään, onko luetteloa aiheellista päivittää.

(4)

Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitetun kansainvälistä siviili-ilmailua koskevan yleissopimuksen, jäljempänä ’Chicagon yleissopimus’, 83 a artiklan täytäntöönpanosta Bermudan ja Venäjän välillä vuonna 1999 tehdyn, Chicagon yleissopimuksen liitteisiin 1, 2 ja 6 sisältyvien viranomaisvalvontatehtävien ja -velvollisuuksien siirtämistä koskevan sopimuksen nojalla Bermudan siviili-ilmailuviranomainen, jäljempänä ’BCAA’, ilmoitti 14 päivänä maaliskuuta 2022 yleistiedotteella GEN-01-2022 FATAlle niiden Bermudan rekisterissä olevien ilma-alusten osalta, joita käyttävät FATAlta lentotoimintaluvan saaneet lentoliikenteen harjoittajat, että kaikkien Bermudassa rekisteröityjen ja FATAlta lentotoimintaluvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien vuokraamien ilma-alusten lentokelpoisuustodistusten voimassaolo keskeytetään 12 päivästä maaliskuuta 2022 klo 23.59 (UTC) sen päätelmän perusteella, ettei näiden ilma-alusten lentokelpoisuudesta ole enää varmuutta.

(5)

Irlannin ja Venäjän välillä Chicagon yleissopimuksen 83 a artiklan täytäntöönpanosta vuonna 2002 tehdyn, Chicagon yleissopimuksen liitteisiin 1, 2 ja 6 sisältyvien viranomaisvalvontatehtävien ja -velvollisuuksien siirtämistä koskevan sopimuksen nojalla Irlannin ilmailuviranomainen, jäljempänä ’IAA’, antoi niiden Irlannin rekisterissä olevien ilma-alusten osalta, joita käyttävät FATAlta lentotoimintaluvan saaneet lentoliikenteen harjoittajat, 15 päivänä maaliskuuta 2022 ilmailua koskevan tiedotteen A.114, jossa se ilmoitti kaikkien FATAlta lentotoimintaluvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien käyttämien ilma-alusten lentokelpoisuustodistusten voimassaolon päättyneeksi mainitun tiedotteen antamispäivästä alkaen sen päätelmän perusteella, ettei näiden ilma-alusten lentokelpoisuudesta ole enää varmuutta.

(6)

Näistä rekisteröintivaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ominaisuudessa toimivien BCAA:n ja IAA:n päätöksistä huolimatta FATAlta lentotoimintaluvan saaneet lentoliikenteen harjoittajat käyttävät edelleen näitä ilma-aluksia niin Venäjällä kuin liikennöintiin tiettyihin muihin kolmansiin maihin. Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö, jäljempänä ’ICAO’, muistutti 11 päivänä maaliskuuta 2022 antamassaan sähköisessä tiedotteessa 2022/12, että tällainen toimi rikkoo suoraan Chicagon yleissopimuksen 29 ja 31 artiklaa. Mainitun sähköisen tiedotteen mukaan sinä viranomaisena, joka vastaa siitä, että Venäjällä lentotoimintaluvan saaneet lentoliikenteen harjoittajat noudattavat asiaankuuluvia kansainvälisiä turvallisuusstandardeja, FATA ei olisi saanut sallia tällaista lentotoimintaa. FATAlta lentotoimintaluvan saaneet lentoliikenteen harjoittajat, jotka suorittavat tällaisia lentoja johdanto-osan 4 ja 5 kappaleessa tarkoitetuilla ilma-aluksilla, ovat lisäksi tehneet niin tietoisesti ja rikkoneet asiaa koskevia kansainvälisiä turvallisuusstandardeja ja erityisesti ICAOn liitteessä 6 olevan I osan 5 luvun standardia 5.2.3, jonka mukaan ”lentokonetta on käytettävä sen lentokelpoisuustodistuksen ehtojen ja lentokäsikirjan hyväksyttyjen toimintarajoitusten mukaisesti”, tietäen, että lentokelpoisuustodistuksen antaa rekisteröintivaltio.

(7)

Suuri osa näistä ilma-aluksista on myöskin merkitty Venäjän ilma-alusrekisteriin ilman omistajien suostumusta ja sen jälkeistä turvallisuusalan yhteistoimintaa BCAA:n tai IAA:n kanssa. Tällainen toiminta rikkoo Chicagon yleissopimuksen 17 ja 18 artiklaa, kuten myös johdanto-osan 6 kappaleessa mainitussa ICAOn sähköisessä tiedotteessa todetaan.

(8)

ICAO julkaisi 18 päivänä maaliskuuta 2022 valtioille osoitetun kirjeen AN 3/1.1–22/41, jossa se muistuttaa kaikkia Chicagon yleissopimuksen sopimusvaltioita yleissopimuksesta ja sen liitteistä johtuvista valvontatehtävistä ja -velvoitteista turvallisuusvalvonnan asianmukaisen suorittamisen osalta.

(9)

Venäjä ilmoitti 18 päivänä maaliskuuta 2022 Bermudalle, että se keskeyttää johdanto-osan 4 kappaleessa tarkoitetun sopimuksen 83 a artiklan soveltamisen välittömästi. Tämän seurauksena kaikki mainitun sopimuksen nojalla Venäjälle aiemmin siirretyt viranomaisvalvontatehtävät palautuivat kansainvälisen siviili-ilmailun turvallisuusstandardien mukaisesti Bermudalle, joka on rekisteröintivaltio.

(10)

FATA on sovellettavien kansainvälisen siviili-ilmailun turvallisuusstandardien vastaisesti pitänyt itsellään johdanto-osan 4 ja 5 kappaleessa tarkoitetut siirretyt viranomaisvalvontatehtävät ja ottanut hoitaakseen Chicagon yleissopimuksen liitteeseen 8 sisältyvät viranomaistehtävät ja -velvollisuudet koordinoimatta toimintaansa rekisterivaltioiden Bermudan ja Irlannin kanssa. Ei ole todennettavissa olevaa näyttöä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että FATA olisi näin lyhyessä ajassa kehittänyt tarvittavat turvallisuusvalvontavalmiudet hoitaakseen asianmukaisesti näin laajan valvontatehtävän näin suuren ilma-alusmäärän osalta.

(11)

Asetuksen (EY) N:o 473/2006 (4) 3 artiklan 2 kohdan nojalla komissio ilmoitti FATAlle 21 päivänä maaliskuuta 2022 vakavasta huolestaan ilmailun turvallisuusvalvontatilanteesta Venäjällä sekä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella voitaisiin tehdä päätös asettaa FATAlta lentotoimintaluvan saaneille lentoliikenteen harjoittajille toimintakielto unionissa.

(12)

Komissio antoi FATAlle tilaisuuden toimittaa kirjallisia huomautuksia ja esittää kantansa 5 päivänä huhtikuuta 2022 suullisesti komissiolle ja EU:n lentoturvallisuuskomitealle. FATAa pyydettiin ilmoittamaan 1 päivään huhtikuuta 2022 mennessä, aikooko se käyttää puolustautumisoikeuttaan ja haluaako se saapua EU:n lentoturvallisuuskomitean kuultavaksi.

(13)

Komissio ilmoitti 21 päivänä maaliskuuta 2022 EU:n lentoturvallisuuskomitealle FATAn kanssa asetuksen (EY) N:o 2111/2005 ja komission asetuksen (EY) N:o 473/2006 puitteissa käynnissä olevista yhteisistä kuulemisista.

(14)

FATA ilmoitti 31 päivänä maaliskuuta 2022 komissiolle osoitetulla kirjeellä, ettei se hyväksy FATAlta lentotoimintaluvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien turvallisuustasosta esitettyjä väitteitä ja että se hoitaa täysimääräisesti ICAOn sopimusvaltioille asetetut tehtävät. FATA ei kuitenkaan toimittanut mitään todisteita tai tietoja lausuntojensa tueksi eikä osoittanut, miten se hoitaa Chicagon yleissopimuksen liitteeseen 8 sisältyvät viranomaistehtävät ja -velvollisuudet, erityisesti johdanto-osan 4 ja 5 kappaleessa tarkoitettuja ilma-aluksia käyttävien lentoliikenteen harjoittajien osalta.

(15)

Komissio totesi 1 päivänä huhtikuuta 2022, ettei FATA ollut ilmoittanut aikomuksestaan käyttää asetuksessa (EY) N:o 2111/2005 säädettyä puolustautumisoikeuttaan, kuten FATAlle 21 päivänä maaliskuuta 2022 toimitetussa komission kirjeessä pyydettiin.

(16)

EU:n lentoturvallisuuskomitea kokoontui 5 päivänä huhtikuuta 2022 keskustelemaan FATAlta lentotoimintaluvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien turvallisuustasosta sekä FATAn valmiudesta noudattaa kansainvälisen ilmailun turvallisuusstandardeja. EU:n lentoturvallisuuskomitea pani merkille johdanto-osan 6 ja 7 kappaleessa tarkoitetut Chicagon yleissopimuksen rikkomiset sekä johdanto-osan 10 kappaleessa tarkoitettujen sovellettavien kansainvälisen siviili-ilmailun turvallisuusstandardien rikkomisen. Se pani myös merkille haluttomuuden käsitellä yhdessä komission ja EU:n jäsenvaltioiden kanssa kysymystä FATAn ja siltä lentotoimintaluvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien valmiudesta varmistaa lentoliikenteen harjoittajien kaluston jatkuva lentokelpoisuus ja operatiivinen turvallisuus, johdanto-osan 4 ja 5 kappaleessa tarkoitetut ilma-alukset mukaan luettuina.

(17)

Lisäksi tarkasteltiin asetuksen (EU) N:o 833/2014 muuttamisesta annetusta neuvoston asetuksesta (EU) 2022/328 (5) johtuvien rajoittavien toimenpiteiden vaikutuksia ja erityisesti lyhyen aikavälin operatiivista vaikutusta sikäli, että pääsy navigointitietokantojen päivityksiin ja maan läheisyydestä varoittavien järjestelmien tietokantoihin on hyvin rajoitettu, mikä haittaa suuresti turvallista suunnistamista FATAlta lentotoimintaluvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien käyttämillä ilma-aluksilla.

(18)

Se, että FATAlta lentotoimintaluvan saaneille lentoliikenteen harjoittajille annettava tekninen tuki on sovellettavien rajoittavien toimenpiteiden seurauksena vähentynyt, pantiin merkille. Tämä teknisen tuen puute sekä valvontatoimien lisääntyminen, kun Venäjän rekisteriin on lisätty merkittävä määrä uusia ilma-aluksia, lisäävät FATAn työmäärää ja tarvetta asiantuntemukseen, eikä näihin todennäköisesti pystytä välittömästi vastaamaan, kun otetaan toisaalta huomioon sopimuksen 83 a artiklan ehdot, joiden mukaisesti toiminta on tähän asti hoidettu Venäjällä, ja toisaalta sovellettavien rajoittavien toimenpiteiden seuraukset.

(19)

Ottaen huomioon edellä mainitut rikkomukset ja haluttomuus tehdä yhteistyötä komission ja EU:n jäsenvaltioiden kanssa komission 21 päivänä maaliskuuta 2022 päivätyssä kirjeessä esiin tuomien erityisten seikkojen ja huolenaiheiden suhteen komissio ja EU:n lentoturvallisuuskomitea totesivat asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden ja niistä erityisesti kolmannen perusteen mukaisesti, ettei ole näyttöä siitä, että FATA pystyisi hoitamaan Chicagon yleissopimuksen ja sen liitteissä olevien standardien mukaiset tehtävänsä niiden FATAlta lentotoimintaluvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien osalta, jotka käyttävät johdanto-osan 4 ja 5 kappaleessa tarkoitettuja ilma-aluksia.

(20)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden ja niistä erityisesti ensimmäisen perusteen mukaisesti FATAlta lentotoimintaluvan saaneet lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat käyttäneet yhtä tai useampaa johdanto-osan 4 ja 5 kappaleessa tarkoitettua ilma-alusta, ovat näin tehdessään osoittaneet vakavia turvallisuuspuutteita sallimalla lentotoiminnan, joka rikkoo kaupalliseen ilmakuljetukseen sovellettavia asiaankuuluvia kansainvälisiä turvallisuusstandardeja.

(21)

Komissio katsoo asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti, että asetuksen (EY) N:o 474/2006 liitteessä A olevaa luetteloa lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu unionissa toimintakieltoon, olisi muutettava lisäämällä siihen kaikki Venäjällä lentotoimintaluvan saaneet lentoliikenteen harjoittajat, jotka käyttävät johdanto-osan 4 ja 5 kappaleessa tarkoitettuja ilma-aluksia.

(22)

Jäsenvaltioiden olisi jatkossakin tarkastettava, että FATAlta lentotoimintaluvan saaneet lentoliikenteen harjoittajat tosiasiallisesti noudattavat asianmukaisia kansainvälisiä turvallisuusstandardeja, ja siksi näihin lentoliikenteen harjoittajiin olisi komission asetuksen (EU) N:o 965/2012 (6) nojalla kohdennettava ensisijaisia asematasotarkastuksia.

(23)

FATAn kykyä ja valmiuksia hoitaa roolinsa ja tehtävänsä Venäjän ilmailualan valvonnan sekä kaikkien Venäjällä lentotoimintaluvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien ja erityisesti johdanto-osan 4 ja 5 kappaleessa tarkoitettuja ilma-aluksia käyttävien lentoliikenteen harjoittajien osalta seurataan tiiviisti, ja komissio tarkastelee tilannetta tarkemmin viraston avustamana EU:n lentoturvallisuuskomitean seuraavissa kokouksissa.

(24)

Tämän vuoksi asetusta (EY) N:o 474/2006 olisi muutettava.

(25)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 5 ja 6 artiklassa todetaan, että päätöksiä on tarpeen tehdä nopeasti ja tarvittaessa kiireellisesti ottaen huomioon turvallisuusvaikutukset. Sen vuoksi on arkaluonteisten tietojen ja matkustajien suojaamiseksi olennaisen tärkeää, että päätökset, joilla päivitetään luetteloa lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu unionissa toimintakieltoon tai joiden toimintaa on rajoitettu, julkaistaan ja että ne tulevat voimaan heti niiden hyväksymisen jälkeen.

(26)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 2111/2005 15 artiklalla perustetun EU:n lentoturvallisuuskomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan liite A tämän asetuksen liitteessä I olevalla tekstillä;

2)

Korvataan liite B tämän asetuksen liitteessä II olevalla tekstillä.