(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 17. helmikuuta 2021 vireille tukien vastaisen tutkimuksen, joka koski Intiasta ja Indonesiasta, jäljempänä yhdessä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden, jäljempänä ’kylmävalssatut levyvalmisteet’ tai ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’, tuontia. Komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille, kun European Steel Association, jäljempänä ’Eurofer’ tai ’valituksen tekijä’, esitti 4. tammikuuta 2021 valituksen perusasetuksen 10 artiklan 6 kohdan mukaisesti ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kylmävalssattuja levyvalmisteita valmistavan unionin tuotannonalan puolesta. Valituksessa esitetty näyttö tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuneesta vahingosta oli riittävä tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Ennen tukien vastaisen tutkimuksen vireillepanoa komissio ilmoitti Intian viranomaisille (3) ja Indonesian viranomaisille (4) vastaanottaneensa asianmukaisesti asiakirjanäyttöön perustuvan valituksen ja kutsui Intian ja Indonesian viranomaiset neuvotteluihin perusasetuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Neuvottelut Intian viranomaisten kanssa järjestettiin 10. helmikuuta 2021 ja neuvottelut Indonesian viranomaisten kanssa 15. helmikuuta 2021. Neuvottelujen aikana ei kuitenkaan päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun kummankaan maan viranomaisten kanssa.

(4)

Komissio otti 18. marraskuuta 2021 käyttöön lopulliset polkumyyntitullit ja kantoi kyseisessä, Intiasta ja Indonesiasta peräisin olevan tuotteen tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesti (5), jäljempänä ’polkumyynnin vastainen asetus’, tutkimuksessa, joka oli pantu vireille 30. syyskuuta 2020 julkaistulla vireillepanoilmoituksella, jäljempänä ’erillinen polkumyyntitutkimus’ (6).

(5)

Vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevat analyysit, jotka tehtiin tässä tukien vastaisessa tutkimuksessa ja erillisessä polkumyyntitutkimuksessa ovat soveltuvin osin täysin samat, koska unionin tuotannonalan määritelmä, otokseen valitut unionin tuottajat, tarkastelujakso ja tutkimusajanjakso ovat samat molemmissa tutkimuksissa.

(6)

Valituksen tekijä esitti 7. huhtikuuta 2021 pyynnön tuonnin kirjaamisesta. Komissio analysoi pyynnön, mutta totesi, ettei laajamittaista, suhteellisen lyhyen ajan kuluessa tapahtuvaa sellaisen tuotteen tuontia, joka saa tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea asianomaisissa maissa, ollut tapahtunut. Kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuonti Intiasta ja Indonesiasta oli vähentynyt 46 prosenttia vireillepanon jälkeisten seitsemän kuukauden aikana tutkimusajanjakson aikaiseen tuontiin verrattuna. Siksi perusasetuksen 24 artiklan 5 kohdan mukaiset tuonnin kirjaamisen edellytykset eivät täyttyneet, eikä komissio velvoittanut kirjaamaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia.

(7)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1. heinäkuuta 2019 ja 30. kesäkuuta 2020 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1. tammikuuta 2017 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen jakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’. Molemmat ajanjaksot ovat samat kuin erillisessä polkumyyntitutkimuksessa.

(8)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan komissioon yhteyttä tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijälle, Intian viranomaisille, Indonesian viranomaisille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille asianomaisissa maissa sekä tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille unionissa ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(9)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Kuulemisia järjestettiin Euroferin ja yhden muun yrityksen kanssa.

(10)

Komissio kutsui vireillepanoilmoituksessa myös Kiinan kansantasavallan viranomaiset, jäljempänä ’Kiinan viranomaiset’, osallistumaan tutkimukseen asianomaisena osapuolena. Lisäksi komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille tutkimuksen vireillepanosta ja viittasi nimenomaisesti vireillepanoilmoituksessa esitettyyn kutsuun osallistua tutkimukseen asianomaisena osapuolena. Kiinan viranomaiset ilmoittivat tämän jälkeen komissiolle rekisteröityneensä tutkimukseen asianomaisena osapuolena.

(11)

Komissio lähetti Kiinan viranomaisille tietopyynnön 11. lokakuuta 2021.

(12)

Kiinan viranomaiset eivät vastanneet komission tietopyyntöön, vaan esittivät 21. lokakuuta 2021 huomautuksensa itse tietopyynnöstä.

(13)

Huomautuksissaan Kiinan viranomaiset totesivat ensinnäkin, että komission menettelyt voivat olla WTO:n sääntöjen ja EU:n lainsäädännön vastaisia.

(14)

Ensiksi Kiinan viranomaiset totesivat, että komissio ei ollut ilmoittanut Kiinan viranomaisille valituksen jättämisestä, ei ollut järjestänyt vireillepanoa edeltäviä neuvotteluja Kiinan viranomaisten kanssa, ei ollut ilmoittanut näille vireillepanosta eikä ollut kutsunut Kiinan viranomaisia suoraan tutkimuksen asianomaiseksi osapuoleksi. Koska Kiina ei ole viejämaa, Kiinan viranomaiset eivät ole WTO:n sääntöjen mukainen asianosainen jäsen tai osapuoli, eikä kutsumiselle ole oikeusperustaa tai menettelyllisiä perusedellytyksiä.

(15)

Komissio totesi näiden väitteiden olevan virheellisiä. Itse asiassa, sen jälkeen kun kutsu ilmoittautua asianomaiseksi osapuoleksi oli sisällytetty vireillepanoilmoitukseen, joka julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä17. helmikuuta 2021, komissio nimenomaisesti kiinnitti Kiinan viranomaisten huomion kutsuun lähettämällä vireillepanoilmoituksen Kiinan viranomaisille samana päivänä. Kiinan viranomaiset pyysivät aluksi pääsyä avoimeen asiakirja-aineistoon 19. helmikuuta 2021 lähetetyllä sähköpostiviestillä. Sähköpostiviestiin samana päivänä lähetetyssä vastauksessaan komissio kysyi jälleen nimenomaisesti, aikovatko Kiinan viranomaiset rekisteröityä asianomaiseksi osapuoleksi pyytämällä pääsyä avoimeen asiakirja-aineistoon. Kiinan viranomaiset vahvistivat samana päivänä, että ne olivat rekisteröityneet asianomaiseksi osapuoleksi. Koko sähköpostikirjeenvaihto on saatavilla avoimessa asiakirja-aineistossa. Komissio siis ilmoitti Kiinan viranomaisille suoraan vireillepanoilmoituksesta ja kutsui heidät asianomaiseksi osapuoleksi jopa kahdesti. Komissio ei lisäksi kutsunut Kiinan viranomaisia vireillepanoa edeltäviin neuvotteluihin, koska komissio odotti Indonesian viranomaisten selventävän Kiinan viranomaisten osallisuutta epäsuoran taloudellisen tuen tarjoamiseen Indonesian vientiä harjoittaville tuottajille. Koska komissio ei aikonut tutkia Kiinan kansantasavallan mahdollisesti myöntämiä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavia tukia, vaan ainoastaan Indonesian viranomaisten Kiinan viranomaisten taloudellisella tuella myöntämiä tukia, ei sillä ollut oikeudellista velvoitetta järjestää vireillepanoa edeltäviä neuvotteluja Kiinan viranomaisten kanssa.

(16)

Toiseksi Kiinan viranomaiset totesivat pyytäneensä lupaa seurata tapauksen etenemistä, koska ne olivat huolissaan, että komissio voisi rikkoa WTO:n sääntöjä ja EU:n lainsäädäntöä, mutta Kiinan viranomaiset eivät ole kyseisen tutkimuksen kohteena, eikä niillä ole velvollisuutta toimittaa mitään tietoja tutkimusta varten. Kiinan viranomaisten mukaan komissio oli itse asiassa jo rikkonut tukia ja tasoitustulleja koskevaa WTO-sopimusta, jäljempänä ’tukisopimus’, ja perusasetusta Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Egyptistä peräisin olevien tiettyjen silmukka- ja/tai ristikudokseksi kudottujen lasikuitukankaiden tuontia koskevassa tukien vastaisessa tutkimuksessa, joka pantiin vireille 16. toukokuuta 2019 (7) ja johti 15. kesäkuuta 2020 julkaistun lopullisen tasoitustullin käyttöönottoon (8), jäljempänä ’lasikuitukankaita koskeva tukien vastainen tutkimus’, sisällyttämällä Kiinan ja Egyptin välisen normaalin kahdenvälisen taloudellisen ja kaupallisen yhteistyön niin sanottujen maidenvälisten tukien piiriin.

(17)

Komissio muistutti, että Kiinan viranomaiset eivät olleet pyytäneet saada seurata tapauksen etenemistä, vaan komissio itse oli kutsunut vireillepanoilmoituksessa Kiinan viranomaiset rekisteröitymään asianomaiseksi osapuoleksi. Mitä lasikuitukankaita koskevaan tukien vastaiseen tutkimukseen liittyviin väitteisiin tulee, komissio piti niitä yleisluontoisina ja perusteettomina, eivätkä ne joka tapauksessa kuulu tämän tutkimuksen aihepiiriin. Komissio joka tapauksessa totesi, että Kiinan viranomaisten myöntämä taloudellinen tuki kuuluu tämän tutkimuksen piiriin siinä määrin kuin se on osoitettu Indonesian viranomaisille. Tiedot Kiinan viranomaisten myöntämästä taloudellisesta tuesta ovat siis tarpeellisia tässä yhteydessä.

(18)

Kolmanneksi Kiinan viranomaiset totesivat, että komissio ei ollut lähettänyt sille mitään tietopyyntöjä kahdeksan kuukauden kuluessa vireillepanosta, ja että tämä menettely oli sen WTO:n vaatimuksen vastainen, jonka mukaan tutkivien viranomaisten olisi annettava mahdollisimman pian ilmoitus siitä, mitä tietoja viranomaiset vaativat asianomaisilta osapuolilta, ja että määräaika vastauksen antamiselle oli 10 päivää tukisopimuksen 12 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen 37 päivän sijasta.

(19)

Komissio totesi, että Kiinan viranomaisille osoitetun tietopyynnön lähettämisen ajoitus johtui tutkimuksen etenemisestä. Kiinan viranomaisilta kysytyt seikat eivät olleet täysin ilmeisiä tutkimuksen alussa, ja pyydetyt tiedot perustuivat näkökohtiin, jotka vaativat lisätutkimuksia indonesialaisten osapuolten kanssa järjestetyn ensimmäisen etätarkastustapaamisen jälkeen. Lisäksi komissio vastasi, että se oli lähettänyt Kiinan viranomaisille ’tietopyynnön’ eikä ’kyselylomaketta’. Määräaikavaatimukset, joihin Kiinan viranomaiset viittasivat, koskevat vain kyselylomakkeita. Tietopyynnössä esitetty määräaika oli riittävä pyydettyjen tietojen toimittamiseen. Joka tapauksessa, jos Kiinan viranomaiset pitivät määräaikaa liian tiukkana, ne olisivat voineet pyytää siihen pidennystä, mitä ne eivät tehneet.

(20)

Intian viranomaiset eivät esittäneet kirjallisia huomautuksia ennen vireillepanoa edeltäviä neuvotteluja tai niiden jälkeen. Neuvottelujen aikana Intian viranomaiset kuitenkin esittivät, että valituksessa ei yleisesti esitetä riittävää näyttöä väitettyjen tukiohjelmien olemassaolosta.

(21)

Komissio otti Intian viranomaisten huomautukset huomioon. Kuten näytön riittävyyttä koskevassa muistiossa, jäljempänä ’muistio’ (9), kuitenkin esitetään, komissio totesi tukia koskevien syytösten tarkastelun jälkeen, että valitus, yhdessä komission käytettävissä olevan ja muistiossa luetellun näytön kanssa, sisälsi riittävästi näyttöä, joka viittaisi kyseisen, Intiasta peräisin olevan tuotteen tuettuun tuontiin.

(22)

Indonesian viranomaiset toimittivat 15. helmikuuta 2021 kirjallisen version vireillepanoa edeltävissä neuvotteluissa samana päivänä esittämistään lausunnoista. Sen mukaan valituksessa ei yleisesti esitetä riittävää näyttöä väitettyjen tukiohjelmien olemassaolosta.

(23)

Komissio otti tämän lausunnon huomioon näytön riittävyyttä koskevan muistion laadinnassa ja totesi olevansa eri mieltä Indonesian viranomaisten huomautusten kanssa. Komissio totesikin, että valitus, yhdessä komission käytettävissä olevan ja muistiossa luetellun näytön kanssa, sisälsi riittävästi näyttöä, joka viittaisi tuettuun tuontiin. Indonesian viranomaisten esiin nostamiin seikkoihin kiinnitettiin joka tapauksessa erityistä huomiota tutkimuksen aikana.

(24)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin perusasetuksen 27 artiklan mukaista otantaa.

(25)

Vireillepanoilmoituksessa komissio ilmoitti, että se oli päättänyt rajata tutkimuksen koskemaan kohtuullista määrää unionin tuottajia soveltamalla otantaa ja että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi alustavan otoksen käyttämällä perusteena unionin tuotanto- ja myyntimäärää, jonka unionin tuottajat olivat ilmoittaneet vireillepanoa edeltävässä vaiheessa edustavuutta koskevan arvioinnin yhteydessä, ottaen huomioon myös yritysten maantieteellisen sijainnin. Näin muodostettuun alustavaan otokseen kuului kolme unionin tuottajaa, joiden osuus samankaltaisen tuotteen tuotannosta unionissa oli yli 60 prosenttia ja myynnistä 70 prosenttia ja jotka sijaitsivat neljässä eri jäsenvaltiossa. Alustavaa otosta koskevat tiedot asetettiin saataville asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettuun asiakirja-aineistoon, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Huomautuksia ei esitetty.

(26)

Koska huomautuksia ei saatu asetetussa määräajassa, unionin tuottajien alustava otos vahvistettiin. Otos koostui yrityksistä Acciai Speciali Terni S.p.A., Aperam Stainless Europe ja Outokumpu Stainless Oy. Lopullinen otos on unionin tuotannonalaa edustava. Otos on sama kuin erillisessä polkumyyntitutkimuksessa käytetty otos unionin tuottajista.

(27)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(28)

Yksi etuyhteydetön tuoja ilmoittautui asianomaisena osapuolena ja toimitti pyydetyt tiedot. Saatujen vastausten vähäisen määrän vuoksi otanta ei ollut tarpeen. Tästä päätöksestä ei esitetty huomautuksia. Kyseistä tuojaa pyydettiin täyttämään kyselylomake.

(29)

Koska asianomaisissa maissa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia saattaa olla huomattava määrä, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otantaa Intiassa ja Indonesiassa. Siksi komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia vientiä harjoittavia tuottajia Intiassa ja Indonesiassa toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja muodostaakseen tarvittaessa otoksen.

(30)

Lisäksi komissio pyysi Intian edustustoa Euroopan unionissa ja Indonesian tasavallan suurlähetystöä Brysselissä yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(31)

Kaksi intialaista yritystä tai yritysryhmää vastasi otantapyyntöön asetetussa määräajassa. Näiden kahden vientiä harjoittavan tuottajan eli Chromeni Steels Private Limitedin, jäljempänä ’Chromeni’, ja Jindal-ryhmän osuus Intiasta unioniin suuntautuvasta kylmävalssattujen levyvalmisteiden viennistä oli 100 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Sen vuoksi komissio luopui otannasta Intian osalta.

(32)

Kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuotantoon ja myyntiin osallistuva Jindal-ryhmän (Intia) osa koostuu kahdesta vientiä harjoittavasta tuottajasta, kahdesta kauppiaasta, yhdestä palveluntarjoajasta ja yhdestä raaka-aineiden toimittajasta.

(33)

Jindal-ryhmä on vertikaalisesti integroitunut koksin, kaasun ja ferrokromin tuotannosta nestemäisen ruostumattoman teräksen, levyjen ja kuumavalssattujen kelojen tuotannon kautta kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuotantoon.

(34)

Chromeni ei ole vertikaalisesti integroitunut. Se aloittaa kylmävalssattujen levyvalmisteiden valmistuksen kuumavalssatuista teräskeloista.

(35)

Kolme indonesialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti kahden vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän otoksen, joka perustui Indonesiasta unioniin tutkimusajanjakson aikana suuntautuvan viennin suurimpaan edustavaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa: PT. Indonesia Ruipu Nickel and Chrome Alloy, jäljempänä ’IRNC’, ja PT. Jindal Stainless Indonesia, jäljempänä ’Jindal Indonesia’. Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien osuus kylmävalssattujen levyvalmisteiden arvioidusta kokonaisviennistä Indonesiasta unioniin oli tutkimusajanjaksolla 71 prosenttia.

(36)

IRNC on vertikaalisesti integroitunut yritys. Yritys aloittaa kylmävalssattujen levyvalmisteiden valmistuksen nikkelimalmista, minkä vuoksi sillä on omat sulattonsa. Lisäksi IRNC on osa erityyppisiä terästuotteita valmistavaa yritysryhmää, jonka muutkin yritykset ovat vertikaalisesti integroituneita (ne aloittavat valmistuksen nikkelimalmista ja niillä on siten omat sulattonsa) ja toimittavat tuotantoketjun alkupään terästuotteita IRNC:lle kylmävalssattujen levyvalmisteiden valmistusta varten. Nämä yritykset (yhdessä IRNC:n kanssa, jäljempänä yhteisesti ’IRNC-ryhmä’) ovat PT. Indonesia Guang Ching Nickel and Stainless Steel Industry, jäljempänä ’GCNS’, PT Indonesia Tsingshan Stainless Steel, jäljempänä ’ITSS’, PT. Sulawesi Mining Investment, jäljempänä ’SMI’, ja PT. Tsingshan Steel Indonesia, jäljempänä ’TSI’. Ne kaikki sijaitsevat Morowali-teollisuuspuistossa Indonesiassa.

(37)

Jindal Indonesia ei ole vertikaalisesti integroitunut. Se aloittaa kylmävalssattujen levyvalmisteiden valmistuksen ruostumattomasta teräksestä valmistetuista keloista.

(38)

Komissio kuuli kaikkia tiedossa olleita asianomaisia vientiä harjoittavia tuottajia ja Indonesian viranomaisia otoksen valinnasta perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Asiasta ei saatu huomautuksia, minkä vuoksi otos vahvistettiin.

(39)

Kolmas indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja, joka palautti otantalomakkeen, ilmoitti komissiolle, ettei se aikonut pyytää yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Komissio kuitenkin ilmoitti tälle otokseen kuulumattomalle vientiä harjoittavalle tuottajalle, että sen oli toimitettava kyselyvastaus, jos se haluaa yksilöllisen tarkastelun. Se ei kuitenkaan vastannut kyselylomakkeeseen. Näin ollen yksilölliset tarkastelut eivät olleet mahdollisia.

(40)

Komissio lähetti kyselylomakkeet otokseen valituille kolmelle unionin tuottajalle, valituksen tekijälle, yhdelle etuyhteydettömälle tuojalle, joka oli ilmoittautunut, ja neljälle vientiä harjoittavalle tuottajalle asianomaisissa maissa. Lisäksi sama kyselylomake asetettiin verkossa saataville (10) vireillepanopäivänä.

(41)

Kyselyvastaukset saatiin otokseen valituilta kolmelta unionin tuottajalta, valituksen tekijältä, yhdeltä etuyhteydettömältä tuojalta, kahdelta vientiä harjoittavalta tuottajalta Intiassa ja kahdelta otokseen valitulta vientiä harjoittavalta tuottajalta Indonesiassa.

(42)

Komissio lähetti kyselylomakkeet myös Intian ja Indonesian viranomaisille.

(43)

Intian viranomaisille suunnattuun kyselylomakkeeseen sisältyi erityiset kyselylomakkeet i) kaikille rahoituslaitoksille, jotka olivat myöntäneet lainoja tai vientiluottoja tutkimuksen kohteena oleville yrityksille tai niiden ostajille (vientiostajaluottojen yhteydessä), ja ii) kymmenelle suurimmalle niiden tuotantopanosten tuottajalle ja jakelijalle, joita väitetysti toimitettiin kahdelle intialaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle (kromimalmi ja rautamalmi) riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoa varten.

(44)

Indonesian viranomaisille toimitettuun kyselylomakkeeseen sisältyi erityinen kyselylomake Lembaga Pembiayaan Ekspor Indonesialle, jäljempänä ’Indonesia Eximbank’. Kyseinen rahoituslaitos oli valituksessa nimenomaisesti mainittu julkiseksi elimeksi tai elimeksi, jonka Indonesian viranomaiset olivat valtuuttaneet tai määränneet myöntämään tukea. Lisäksi Indonesian viranomaisia pyydettiin hallinnollisista syistä toimittamaan erityiset kyselylomakkeet i) kaikille muille rahoituslaitoksille, jotka olivat myöntäneet lainoja tai vientiluottoja otokseen valituille yrityksille tai otokseen valittujen yritysten ostajille (vientiostajaluottojen yhteydessä) (11), ii) tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tärkeimpien tuotantopanosten kymmenelle suurimmalle tuottajalle ja jakelijalle sekä kaikille muille kyseisten tuotantopanosten tuottajille ja jakelijoille, jotka ovat toimittaneet tuotantopanoksia kahdelle otokseen valitulle yritykselle, ja iii) PT. Asuransi Asei Indonesialle, jäljempänä ’ASEI’, jonka mainittiin erikseen valituksessa myöntävän vientiluottovakuutuksia edullisin ehdoin, mahdollisesti myös tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistajille.

(45)

Indonesian viranomaisille lähetettyyn kyselylomakkeeseen sisältyi lisäksi erityinen kyselylomake PT. Indonesia Morowali Industrial Parkille, jäljempänä ’IMIP’, joka vastaa sen teollisuuspuiston toiminnasta, jossa yksi otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista, IRNC, toimii. Koska IMIP on IRNC:hen etuyhteydessä oleva yritys, IRNC:tä pyydettiin myös lähettämään sama kyselylomake IMIP:lle.

(46)

Indonesian viranomaisia pyydettiin myös keräämään näiden toimijoiden toimittamat mahdolliset vastaukset ja lähettämään ne suoraan komissiolle.

(47)

Komissio sai kyselylomakkeeseen vastaukset Intian viranomaisilta, joiden vastaukset eivät kuitenkaan sisältäneet vastauksia johdanto-osan 43 kappaleessa tarkoitettuihin erityisiin kyselylomakkeisiin, sekä Indonesian viranomaisilta, joiden vastauksiin sisältyivät vastaukset Indonesia Eximbankilta, kolmelta muulta rahoituslaitokselta ja 11:ltä tuotantopanosten toimittajalta: neljä hiilikaivostoimijaa (PT. Sungai Danau Jaya, PT. Tanah Bumbu Resources, PT. Wahana Baratama Mining, ja PT. Bukit Asam Tbk), kolme nikkelimalmin kaivajaa (PT. GAG Nikel, PT. Ceria Nugraha Indotama ja PT. Tiran Indonesia), neljä nikkelimalmin ja hiilen kauppiasta (PT. Ekasa Yad Resouces, PT. Batu Bara Global Energy, PT. Rwood Resources Indonesia, ja PT. Bumi Nusantara Jaya), ASEI ja IMIP. Komissio sai samat IMIP:n kyselyvastaukset myös IRNC:ltä.

(48)

Covid-19-epidemian puhkeamisen ja useiden jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden toteuttamien eristystoimenpiteiden vuoksi komissio ei voinut alustavassa vaiheessa tehdä perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä. Sen sijaan komissio ristiintarkisti etätarkastuksena kaikki alustavien päätelmien tekemistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot covid-19-epidemian vaikutuksia polkumyynnin ja tukien vastaisiin tutkimuksiin koskevan ilmoituksen mukaisesti. (12)

(49)

Perusasetuksen 28 artiklan soveltamista rajoittamatta komissio ristiintarkisti Intian ja Indonesian viranomaisten vastaukset kyselylomakkeisiin videoyhteyden välityksellä. Asianomaisten ministeriöiden virkamiehiä osallistui etätarkistukseen. Indonesian viranomaisten etätarkistus käsitti myös Indonesia Eximbankin ja kahden tuotantopanosten toimittajan eli PT. Gag Nikelin ja PT. Sungai Danau Jayan toimittamat tiedot.

(50)

Lisäksi komissio etätarkisti seuraavien yritysten/osapuolten vastaukset:

(51)

Komissio ilmoitti 20. lokakuuta 2021 perusasetuksen 29 a artiklan 2 kohdan mukaisesti asianomaisille osapuolille, että se aikoi olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä ja jatkaa tutkimusta.

(52)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista.

(53)

Komissio ilmoitti 17. joulukuuta 2021 kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen tasoitustullin tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille asetettiin määräaika huomautusten esittämiselle tästä ilmoituksesta. Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(54)

Sen jälkeen asianomaisille osapuolille ilmoitettiin 21. tammikuuta 2022 täydentävistä lopullisista päätelmistä, jäljempänä ’täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittaminen’, ja asetettiin määräaika, jonka puitteissa ne voivat esittää siitä huomautuksia. Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus pyytää saada tulla komission ja/tai kauppaan liittyvistä kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan kuulemiksi.

(55)

Huomautuksia saatiin valituksen esittäjältä, Intian viranomaisilta, Indonesian viranomaisilta, Kiinan viranomaisilta, otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta, etuyhteydettömältä tuojalta LSI:ltä sekä tuojien ja jakelijoiden konsortiolta Euranimilta.

(56)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluiksi. IRNC-ryhmälle ja Euranimille järjestettiin kuulemiset.

(57)

Asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon tässä asetuksessa.

(58)

IRNC-ryhmä väitti, että sen puolustautumisoikeutta oli loukattu, koska sille ei oltu varattu riittävästi aikaa valmistella lopullisten päätelmien ilmoittamista koskevia huomautuksiaan. Vastauksessaan komissio toi esille, että IRNC-ryhmälle annettiin alun perin 18 päivän määräaika huomautusten toimittamiselle, mikä on runsaasti pidempi kuin lain edellyttämä 10 päivän määräaika, joka komission on annettava asianomaisille osapuolille lopullisten päätelmien ilmoittamisesta. Lisäksi komissio myönsi määräaikaan kolmen päivän pidennyksen yrityksen pyynnöstä. Siksi komissio katsoi, että IRNC-ryhmälle oli annettu riittävästi aikaa toimittaa lopullisten päätelmien ilmoittamista koskevat huomautuksensa, ja väite hylättiin.

(59)

Jindal-ryhmä ja Jindal Indonesia pyysivät komissiota varmistamaan, ettei ehdotettuja tasoitustulleja ja terästuotteisiin sovellettavia suojatoimenpiteitä arvioitaisi kumulatiivisesti kuten polkumyyntiasetuksessa.

(60)

Tätä asiaa on käsitelty johdanto-osan 1083 ja 1084 kappaleessa.

(61)

Oikeusvarmuuden vuoksi Jindal-ryhmä ja Jindal Indonesia lisäksi pyysivät komissiota sisällyttämään ehdotetun asetuksen, jolla otetaan käyttöön tasoitustullit, asetukseen (EU) 2019/1382 (13).

(62)

Komissio totesi, että 3 artiklassa on jo huomioitu tämän asetuksen mukaisesti kannettujen tullien ja asetuksen (EU) 2019/159 (14) mukaisesti kannettujen tullien vuorovaikutus. Komissio ilmoitti jo asetuksen (EU) 2019/1382 edellisessä muutoksessa, että jatkossa kaikkiin asetuksiin, joilla otetaan käyttöön myös suojatoimenpiteen kohteena olevia terästuotteita koskeva polkumyynnin ja/tai tukien vastainen tulli, sisällytettäisiin erityisiä säännöksiä, joilla estetään tullien samanaikainen soveltaminen kiintiön ylittävän suojatullin kanssa (15).

(63)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Euranimi ja LSI väittivät, että komission olisi väliaikaisesti keskeytettävä toimenpiteiden soveltaminen perusasetuksen 24 artiklan 4 kohdan nojalla.

(64)

Komissio toteaa vastaanottaneensa osapuolten toimittamat tiedot ja muistuttaa, että jos komissio pitää sitä asianmukaisena, se voi päättää olla soveltamatta toimenpiteitä väliaikaisesti, jos markkinaolosuhteet ovat väliaikaisesti muuttuneet siten, ettei soveltamatta jättämisestä todennäköisesti aiheutuisi vahinkoa, ja jos on unionin edun mukaista tehdä niin.

(65)

Tässä tutkimuksessa tarkasteltavana ovat Intiasta ja Indonesiasta peräisin olevat ruostumattomasta teräksestä valmistetut levyvalmisteet, ei enempää valmistetut kuin kylmävalssatut, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7219 31 00, 7219 32 10, 7219 32 90, 7219 33 10, 7219 33 90, 7219 34 10, 7219 34 90, 7219 35 10, 7219 35 90, 7219 90 20, 7219 90 80, 7220 20 21, 7220 20 29, 7220 20 41, 7220 20 49, 7220 20 81, 7220 20 89, 7220 90 20 ja 7220 90 80. Nämä CN-koodit annetaan ainoastaan ohjeellisina.

(66)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset:

(67)

Komissio päätteli, että kyseiset tuotteet ovat sen vuoksi perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(68)

Yksi unionin tuottaja, joka toimi myös tuojana ja loppukäyttäjänä, pyysi teräslajeihin 200 ja 201 kuuluvien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden jättämistä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Tutkimuksessa on todettu, että tällaiset tuotteet ovat ominaisuuksiensa puolesta keskenään vaihdettavissa. Komissio päätteli myös, että kyseisen poissulkemispyynnön hyväksymisestä aiheutuisi kohtuuton rasite tulliviranomaisille, joiden olisi suoritettava laboratoriotestaus ja tarkastettava loppukäyttö jokaisen lähetyksen osalta. Lisäksi yrityksen toimittamat tiedot teräslajeihin 200 ja 201 kuuluvien tuotteiden ja muiden tuotteiden ostoista asianomaisista maista osoittivat, että yritys osti muita tämän tutkimuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita kyseisistä maista, mikä olennaisesti aiheuttaa ristiinkompensoinnin riskin. Vaikka yritys väittää, että näillä teräslajeilla on vain yksi käyttötarkoitus, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että niillä on myös muita käyttötarkoituksia.

(69)

Sen vuoksi komissio päätteli, että tämän tuotteen määritelmän ulkopuolelle jättämistä koskevan pyynnön hyväksyminen ei olisi asianmukaista, ja siksi pyyntö hylättiin.

(70)

Valitukseen, vireillepanoilmoitukseen ja komission kyselylomakkeisiin saatuihin vastauksiin sisältyvien tietojen perusteella tutkittiin seuraavia väitettyjä Intian viranomaisten myöntämiä tukia:

(71)

Valituksen tekijä väitti, että intialaiset pankit tarjoavat lähetystä edeltävää vientirahoitusta viejille, jotka vaativat maksun myydyistä tavaroista ennen kyseisten tavaroiden lähettämistä. Vastaavasti lähetyksen jälkeinen vientirahoitus on laina, jonka rahoituslaitokset myöntävät viejille. Järjestelmää hallinnoi Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, RBI). Lisäksi väitettiin, että Intian viranomaiset valtuuttavat tai määräävät keskuspankin välityksellä yksityisiä intialaisia pankkeja antamaan taloudellista tukea suorana varojensiirtona (perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta ja 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohta). Näistä järjestelmistä hyötyminen edellyttää viejältä vain todisteiden esittämistä viennistä; riskinarviointia ei edellytetä. Viejälle koitunut etu on näin ollen saadun etuuskohtelun mukaisen koron ja vastaavien Intiassa myönnettyjen lainojen markkinakoron välinen erotus.

(72)

Yksi intialaisista vientiä harjoittavista tuottajista käytti jossain määrin lähetystä edeltäviä luottoja tutkimusajanjaksolla.

(73)

Yritys käytti lähetystä edeltäviä luottoja julkisten ja yksityisten pankkien myöntämien käyttöpääomajärjestelyjen (luottolimiitit) puitteissa. Sovellettu korko määritettiin markkinaehtojen mukaisesti ja sellaisten muiden julkisten ja yksityisten pankkien (mukaan lukien kansainväliset pankit) veloittamalle tasolle, jotka olivat myöntäneet yritykselle luottolimiittejä. Korko perustui viitekorkoon (Benchmark Prime Lending Rate, BPLR), kun kyseessä olivat INR-määräiset vientiluotot, tai Libor-korkoon, kun kyseessä olivat dollarimääräiset vientiluotot. Molempiin tapauksiin lisättiin spread yrityksen luottoluokituksen perusteella. Samoja luottolimiittejä käytettiin myös kotimaiseen lyhytaikaiseen rahoitukseen.

(74)

Kyseiset kaksi intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät käyttäneet lähetyksen jälkeisiä vientiluottoja tutkimusajanjaksolla.

(75)

Tämän vuoksi komission ei tarvinnut tutkia näitä järjestelmiä tarkemmin.

(76)

Valituksen tekijä väitti, että korontasausjärjestelmästä annetaan viejille taloudellista tukea suorina varojensiirtoina, koska siitä korvataan kyseisten viejien lainanantajille 3–5 prosenttia niiden korkojen arvosta, jotka olisi muutoin pitänyt maksaa tietyistä lainoista.

(77)

Kyseiset kaksi intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät käyttäneet korontasausjärjestelmää tutkimusajanjakson aikana.

(78)

Tämän vuoksi komission ei tarvinnut tutkia tätä järjestelmää tarkemmin.

(79)

Intian viranomaiset omistavat kokonaan kaksi vientiluottolaitosta: Export Credit Guarantee Corporation of India Ltd (ECGC) ja Exim Bank of India. Molempien laitosten päätavoitteena on edistää Intian vientiä. Valituksen tekijä väitti, että näiden laitosten tarjoamista kannustimista koituu etua viejille, koska ne tarjoavat vakuutuksia, luottotakuita, luottolimiittejä ja vientiluottoja markkinaehtoja lievemmin ehdoin.

(80)

Kyseiset kaksi intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät käyttäneet ECGC:n tai Exim Bankin myöntämiä luottotakuita, vientiluottoja tai luottolimiittejä.

(81)

Kaksi Jindal-ryhmän tuottajaa kuului kuitenkin ECGC:n vakuutusten piiriin. Komissio ei kuitenkaan havainnut eroja näiden vakuutussopimusten ehtojen ja tavanomaisten markkinaehtojen välillä. Vakuutusmaksut riippuivat tappioista maksettavista enimmäiskorvauksista, vakuutusjärjestelmän kattamista maista ja ostajista sekä aiemmasta korvaushistoriasta eli yritysten riskiprofiilista. Komissio tarkisti, että kaikki vakuutusmaksut ja palkkiot oli maksettu.

(82)

Tämän vuoksi komission ei tarvinnut tutkia tätä järjestelmää tarkemmin.

(83)

Valituksen tekijä väitti, että Intian viranomaiset myöntävät Intian valtionpankin (State Bank of India, SBI) ja terästeollisuuden kehitysrahaston (SDF) kautta alakohtaisia, etuuskohteluun perustuvia lainoja ruostumattoman teräksen tuottajille.

(84)

SBI oli yksi pankeista, jotka ovat myöntäneet Jindal-ryhmälle pitkäaikaisia lainoja, mutta komissio ei pitänyt niitä alakohtaisina tai etuuskohteluun perustuvina. Korko määritettiin viitekoron ja spreadin perusteella. SBI:n perimä korko oli itse asiassa hieman korkeampi kuin Jindal-ryhmälle pitkäaikaisia lainoja myöntäneiden yksityisten pankkien perimät korot samanpituisista lainoista.

(85)

Kyseiset kaksi intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät saaneet lainoja terästeollisuuden kehitysrahastosta tutkimusajanjaksolla.

(86)

Tämän vuoksi komission ei tarvinnut tutkia tätä järjestelmää tarkemmin.

(87)

Valituksen tekijä väitti, että Intian viranomaiset myöntävät teräksen tuottajille tutkimus- ja kehitysavustuksia SDF:n kautta. Tutkimus- ja kehitysavustuksia on saatavilla myös suoraan terästeollisuudelta vastaavalta ministeriöltä.

(88)

Kyseiset kaksi intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät saaneet tutkimusajanjaksolla tutkimus- ja kehitysavustuksia tai avustuksia, jotka olisi voinut kohdistaa tutkimusajanjaksolle.

(89)

Tämän vuoksi komission ei tarvinnut tutkia tätä järjestelmää tarkemmin.

(90)

Valituksen tekijä väitti, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajat saavat etua useista vientiä edeltävistä ja viennin jälkeisistä tullinpalautusjärjestelmistä, joissa tuodut raaka-aineet tai tuotantohyödykkeet voidaan vapauttaa tulleista ja tuontiveroista. Nämä järjestelmät antavat vientiä harjoittaville valmistajille perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua, joka on yhtä suuri kuin julkisten tulojen saamatta jäänyt määrä ja näin ollen kantamatta jääneiden tullien ja verojen määrä.

(91)

Kuten johdanto-osan 117–205 kappaleessa jäljempänä on esitetty, vähintään yksi intialaisista vientiä harjoittavista tuottajista on saanut etua joistakin seuraavista tullivapautus- ja peruutusjärjestelmistä: AAS, DDS, EPCGS ja MEIS.

(92)

Kumpikaan näistä kahdesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei kuitenkaan saanut tutkimusajanjaksolla etua DFIA-järjestelmästä eikä niillä ollut vientiin rinnastettavaksi toiminnaksi luokiteltavia kotimaisia myyntitapahtumia. Sen vuoksi komission ei tarvinnut tutkia näitä kahta viimeksi mainittua ohjelmaa tarkemmin.

(93)

Valituksen tekijä väitti, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajat hyötyvät useista verokannustimista, koska ne on rekisteröity vientiin suuntautuneiksi yksiköiksi tai ne sijaitsevat erityistalousalueilla.

(94)

Kumpaakaan intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ei kuitenkaan ollut rekisteröity vientiin suuntautuneeksi yksiköksi tutkimusajanjaksolla, eikä kumpikaan hyötynyt vientiin suuntautuneena yksikkönä aiemmista tuotantohyödykkeiden tuista, jotka olisi voitu kohdentaa tutkimusajanjaksolle. Kumpikaan intialaisista vientiä harjoittavista tuottajista ei myöskään sijaitse erityistalousalueella.

(95)

Tämän vuoksi komission ei tarvinnut tutkia näitä järjestelmiä tarkemmin.

(96)

Valituksen tekijä väitti, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajat hyötyvät useista ohjelmista saatavista tuloverovähennyksistä ja -vapautuksista, joita ovat muun muassa seuraavat:

(97)

Kyseiset kaksi intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät nauttineet mistään tuloverovapautuksista, -vähennyksistä tai -alennuksista tutkimusajanjakson aikana.

(98)

Tämän vuoksi komission ei tarvinnut tutkia tätä järjestelmää tarkemmin.

(99)

Valituksen tekijä väitti, että Intian viranomaiset ovat soveltaneet politiikkaa, johon sisältyy korkeiden vientiverojen asettaminen rautamalmille. Viranomaiset ovat näin varmistaneet näiden tuotteiden kotimaisen tarjonnan kasvun ja taanneet, että raudan hinnat pysyvät selvästi kansainvälisen tason alapuolella. Yhdessä muiden tekijöiden kanssa nämä vientitullit merkitsivät, että Intian viranomaiset valtuuttivat tai määräsivät raaka-aineen tuottajia toimittamaan tuotantopanoksia intialaisille tuottajille riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan.

(100)

Kumpikaan intialaisista vientiä harjoittavista tuottajista ei kuitenkaan käytä rautamalmia tuotantoprosessissaan. Komission ei siksi tarvinnut tutkia tätä järjestelmää tarkemmin.

(101)

Valituksen tekijä väitti, että Intian viranomaiset ovat tukeneet Intian kylmävalssatun ruostumattoman teräksen tuotannonalaa julkisten hankintojen kautta. Väitettiin, että viranomaisten on käytettävä hankinnoissaan tietty vähimmäisprosenttiosuus intialaista terästä ja rautaa (15–50 prosenttia). Lisäksi jos ulkomainen tarjoaja tarjoaa halvimman hinnan, se voi saada vain puolet tilausmäärästä. Toinen osa on myönnettävä paikalliselle toimittajalle, jonka hinta on korkeintaan 20 prosenttia ulkomaisen tarjoajan hintaa korkeampi. Vain jos yksikään paikallinen toimittaja ei voi tarjota korkeintaan 20 prosenttia alhaisinta hintaa korkeampaa hintaa (mikä on laaja marginaali huomioon ottaen epätodennäköistä), voi edullisempi ulkomainen tarjoaja saada loput sopimuksesta.

(102)

Yksi intialaisista vientiä harjoittavista tuottajista antoi tutkimusajanjaksolla voittavia tarjouksia julkisissa hankintamenettelyissä.

(103)

Komissio tarkasti kaikki kyseiseen intialaiseen yritykseen liittyvät hankintamenettelyt ja tarjouskilpailut tutkimusajanjaksolta. Mitään konkreettisen tuen elementtejä ei kuitenkaan havaittu.

(104)

Tarjouskilpailut julkaistaan Intian hallintoyksiköiden, laitosten tai julkisten yritysten (esim. Indian Railways) verkkosivuilla, ja yritykset voivat osallistua niihin vapaasti. Vakiokäytäntönä on, että hankinta jaetaan kahden yrityksen kesken. Yritykselle, joka tarjosi halvimman hinnan, myönnetään 60 prosenttia sopimuksesta, ja toiseksi halvimman hinnan tarjonneelle yritykselle myönnetään loput 40 prosenttia sopimuksesta sillä edellytyksellä, että se laskee hintansa tarjouskilpailun voittajan tarjoamalle tasolle. Tätä sääntöä sovelletaan myös silloin, jos vähintään toinen tarjouksen tehneistä yrityksistä on ulkomainen.

(105)

Jotkin hankinnat ovat tosin avoimia vain kotimaisille yrityksille. Jos menettely on avoin ulkomaisille tarjoajille, valituksen tekijän väittämän mukaista hintasyrjintää ei kuitenkaan esiinny. Kotimaisille toimittajille myönnetään hintaetuus (20 prosenttia) vain tuotantohyödykkeisiin liittyvissä hankinnoissa (16).

(106)

Komissio kuitenkin tarkisti, että intialainen kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuottaja oli tarjonnut alhaisimman hinnan tai, jos sen tarjous oli toiseksi paras, laskenut hintansa alimman tarjotun hinnan tasolle kaikissa tutkimusajanjakson aikana voittamissaan hankintamenettelyissä, olivatpa ne avoimia ulkomaisille tarjoajille tai ei.

(107)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että ulkomaisten tarjoajien sulkeminen joidenkin hankintamenettelyjen ulkopuolelle oli johtanut kilpailun vähenemiseen ja siten yleisesti korkeampaan hintatasoon, mikä oli verrattavissa taloudelliseen tukeen tavaroiden ostamisella yli riittävänä pidettävää vastiketta vastaan.

(108)

Lisäksi valituksen tekijä huomautti, että sulkemalla pois tuonnin tietyistä tarjouskilpailuista Intian hankintasäännöt takaavat intialaisille tuottajille tietyn osan hankinnoista, mikä itsessään antaa niille etua.

(109)

Komissio yhtyy näkemykseen, että ulkomaisten tarjoajien poissulkeminen voi vähentää kilpailua ja johtaa vain kotimaisille tarjoajille tarkoitettujen markkinoiden syntymiseen. Jindal-ryhmän julkisten tarjouskilpailujen kautta saaman myynnin määrät olivat kuitenkin tutkimusajanjaksona vähäpätöisiä yrityksen koko kotimaan myyntiin verrattuna. Komissio ei myöskään havainnut intialaisen kylmävalssattujen levyvalmisteiden valmistajan tutkimusajanjaksona voittamien hankintamenettelyjen analyysissään merkittäviä eroja ulkomaisille yrityksille avointen tarjouskilpailujen voittavien tarjousten hintatasoissa verrattuna tarjouskilpailuihin, joihin ei osallistunut ulkomaisia yrityksiä. Näin ollen komissio ei havainnut tässä nimenomaisessa tapauksessa mitään perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua merkittävää etua.

(110)

Valituksen tekijä väitti, että Exim Bank tarjoaa luotto- ja ostajaluottolimiittejä. Näitä kannustimia ei tarjota viejille vaan ulkomaisille hallituksille, ulkomaisille kehityspankeille ja ulkomaisille rahoituslaitoksille, ulkomaisille liikepankeille tai muille yhteisöille. Rahoituksen ansiosta ne voivat ostaa intialaisilta viejiltä pidemmillä luottoehdoilla.

(111)

Tutkimuksen kohteena olevien vientiä harjoittavien tuottajien vientimyynnille ei ollut tutkimusajanjaksolla myönnetty Exim Bankin luottolimiittejä tai ostajan luottolimiittejä.

(112)

Tämän vuoksi komission ei tarvinnut tutkia näitä järjestelmiä tarkemmin.

(113)

Valituksen tekijä väitti, että Intian viranomaisten myöntämien tukien lisäksi jotkin ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuottajat voivat hyötyä Gujaratin osavaltion tarjoamista tukijärjestelmistä. Kantelussa luetellaan neljä paikallista järjestelmää:

(114)

Vain yksi tutkimuksen kohteena olevista intialaisista vientiä harjoittavista tuottajista sijaitsee Gujaratin osavaltiossa ja voisi mahdollisesti käyttää edellä lueteltuja paikallisia tukijärjestelmiä. Yrityksen ei kuitenkaan havaittu hyötyneen yhdestäkään näistä järjestelmistä tutkimusajanjaksolla.

(115)

Tämän vuoksi komission ei tarvinnut tutkia näitä järjestelmiä tarkemmin.

(116)

Komissio totesi, että yksi vientiä harjoittava tuottaja hyödynsi tätä toimenpidettä tutkimusajanjakson aikana. Koska vaikutti kuitenkin siltä, että yritykselle koitunut etu oli vähäinen (0,02 prosenttia), komissio päätti olla jatkamatta toimenpiteen tutkimista.

(117)

AAS-, EPCGS- ja MEIS-järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade (Development and Regulation) Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalaissa Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Niistä esitetään yhteenveto ulkomaankauppapolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa, joita kauppaministeriö yleensä julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti.

(118)

Tutkimusajanjaksona merkityksellinen ulkomaankauppapoliittinen asiakirja on Foreign Trade Policy 2015–20, jäljempänä ’FTP 2015–20’. Intian viranomaiset ovat myös esittäneet FTP 2015–20:tä koskevat menettelyt käsikirjassa ”Handbook of Procedures, 2015–20”, jäljempänä ’HOP 2015–20’.

(119)

DDS-järjestelmä perustuu vuoden 1962 tullilain 75 §:ään, vuoden 1944 keskusvalmisteverolain (Central Excise Act) 37 §:ään, vuoden 1994 rahoituslain 93A ja 94 §:ään sekä vuoden 1995 tullien, valmisteverojen ja palveluverojen palautusjärjestelmää koskeviin sääntöihin. Palautustasot julkaistaan säännöllisesti.

(120)

Yleisenä huomautuksena todetaan, että komissio ei pystynyt saattamaan tiettyjen tässä alajaksossa kuvattujen tullinpalautusjärjestelmien puitteissa suoritettuihin vienti-/tuontitapahtumiin liittyvien asiakirjojen etätarkastusta päätökseen kohtuullisen ajan kuluessa, kuten etätarkastuksen aikana oli pyydetty ja sovittu. Tältä osin komissio käytti perusasetuksen 28 artiklan 3 kohdan mukaisesti parhaita käytettävissä olevia tietoja, jos yritysten ja Intian viranomaisten ilmoittamien lukujen välillä havaittiin eroja.

(121)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi intialaisista vientiä harjoittavista tuottajista väitti, että AAS-, DDS- ja MEIS-järjestelmien tarkoitus on neutraloida tullit, joita yritys maksaa vientiä varten valmistettavien tuotteiden raaka-aineiden tuonnista, eivätkä nämä kolme järjestelmää siksi anna yritykselle etua.

(122)

Yritysten DDS- ja MEIS-järjestelmistä saamilla eduilla ei kuitenkaan tämän väitteen vastaisesti ole mitään suoraa yhteyttä yrityksen vientituotteiden valmistukseen käytettävien raaka-aineiden tuonnista maksettaviin tulleihin.

(123)

DDS-järjestelmässä vientiä harjoittava yritys saa käteismaksuja, jotka ovat yhteydessä vain sen viennin FOB-arvoon. Kyseisen yrityksen ei tarvitse tuoda mitään raaka-aineita.

(124)

MEIS-järjestelmässä vientiä harjoittava tuottaja saa hyvitysoikeuksia, jotka se voi myydä markkinoilla tai käyttää tulevien tuontitullien kuittaamiseen, mutta tätä kuittaamista ei ole rajoitettu niiden vientituotteiden valmistukseen käytettäviin raaka-aineisiin, joita varten MEIS-hyvitysoikeudet myönnettiin. MEIS-hyvitysoikeuksilla voidaan siis kuitata kaikki tuontitullit, tuotantohyödykkeistä kannettavat tuontitullit mukaan lukien. Lisäksi ne voidaan muuttaa käteiseksi, vaikka yritys ei harjoittaisi tuontia lainkaan.

(125)

Vain AAS-järjestelmässä on suora yhteys yrityksen tuomien raaka-aineiden tuontitullien perimättä jättämisen ja vientituotteiden välillä. Komissio ei siksi pidä tätä tullivapautusta yrityksen saamana etuna, edellyttäen että yritys voi osoittaa todella kuluttaneensa AAS-järjestelmän puitteissa tuomansa raaka-aineet vientiin tarkoitettujen lopputuotteiden valmistamiseen.

(126)

Komissio vahvisti, että yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja käytti AAS-järjestelmää tutkimusajanjaksolla.

(127)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 2015–20 -asiakirjan kohdissa 4.03–4.24 sekä HOP 2015–20 -käsikirjan ja päivitetyn HOP 2015–20 -käsikirjan luvuissa 4.04–4.52.

(128)

AAS-järjestelmään kuuluu kuusi alajärjestelmää, joita kuvataan tarkemmin seuraavassa jaksossa. Alajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuuden perusteella. Tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista AAS-tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Pääurakoitsijat, jotka toimittavat tavaraa FTP 2015–20 -asiakirjan kohdassa 7.02 mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille, kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittavat välitoimittajat voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusta sekä kotimaisia rembursseja ja vastarembursseja koskevista alajärjestelmistä.

(129)

AAS-tukea voidaan myöntää alla kuvatuissa tilanteissa.

(130)

Tosiasiallinen vienti: Tämä on alajärjestelmistä tärkein. Siinä voidaan tuoda tuotantopanosmateriaaleja tullitta tietyn vientiin tarkoitetun lopputuotteen valmistukseen. Tosiasiallisella viennillä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että vientituote on vietävä Intian alueelta. Lisenssissä mainitaan tuonnin tullihelpotukset ja vientivelvoitteet sekä vientituotteen tyyppi.

(131)

Vuotuiset tarpeet: Vuotuisia tarpeita koskevia lupia ei ole liitetty tiettyyn vientituotteeseen vaan laajempaan tuoteryhmään (esimerkiksi kemialliset tuotteet ja niihin liittyvät tuotteet). Lisenssinhaltija voi (aiemman vientinsä mukaan määräytyvään tiettyyn enimmäisarvoon saakka) tuoda tullitta tuotantopanoksia, joita käytetään minkä tahansa kyseiseen tuoteryhmään kuuluvan tuotteen valmistukseen. Se voi viedä mitä tahansa kyseiseen tuoteryhmään kuuluvaa valmista tuotetta, jonka valmistukseen on käytetty kyseisiä tullitta tuotuja aineksia.

(132)

Välituotetoimitukset: Tämä alajärjestelmä kattaa tapaukset, joissa kaksi valmistajaa aikoo tuottaa yhtä vientituotetta jakamalla tuotantoprosessin keskenään. Valmistajaviejä, joka tuottaa välituotteen, voi tuoda tullitta tuotantopanosmateriaaleja ja saada tätä varten välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Lopullinen viejä saattaa valmistuksen loppuun, ja sillä on velvollisuus viedä valmis tuote.

(133)

Vientiin rinnastettava toiminta: Tässä alajärjestelmässä pääurakoitsija voi tuoda tullitta tuotantopanoksia, joita tarvitaan sellaisten tuotteiden valmistukseen, joita myydään vientitavaroihin rinnastettavina tuotteina. Intian viranomaisten mukaan vientiin rinnastettavalla toiminnalla tarkoitetaan sellaisia liiketoimia, joissa toimitetut tavarat eivät poistu maasta. Eräitä toimituksia pidetään vientiin rinnastettavina edellyttäen, että tavarat on valmistettu Intiassa, esimerkiksi tavaratoimituksia vientiin suuntautuneille yksiköille tai erityistalousalueille (SEZ) sijoittautuneille yrityksille.

(134)

Ennakkoluovutusasiakirjat (Advance Release Order, ARO): Ennakkoluvan haltija, joka aikoo suoran tuonnin sijasta hankkia tuotantopanokset kotimarkkinoilta, voi halutessaan käyttää niiden hankkimiseen ARO-asiakirjoja. Tällöin ennakkoluvat vahvistetaan ARO-asiakirjoiksi ja siirretään kotimaiselle toimittajalle niissä eriteltyjen tuotantopanosten toimituksen yhteydessä. ARO-asiakirjat oikeuttavat kotimaisen toimittajan tiettyihin vientiin rinnastettavassa toiminnassa myönnettäviin etuihin, joita selostetaan FTP 2015–20 -asiakirjan kohdassa 7.03 (välituotetoimituksia tai vientiin rinnastettavaa toimintaa koskevan AAS-järjestelmän soveltaminen, vientiin rinnastettavan toiminnan palautusjärjestelyt ja lopullisen valmisteveron palautus). ARO-järjestelmässä verot ja tullit palautetaan tuotteen toimittajalle eikä lopulliselle viejälle tullinpalautusjärjestelmässä. Verot/tullit voidaan palauttaa sekä kotimarkkinoilta hankittuja että tuotuja tuotantopanoksia käytettäessä.

(135)

Kotimaiset remburssit ja vastaremburssit: Myös tämä alajärjestelmä koskee kotimarkkinatoimituksia ennakkoluvan haltijalle. Ennakkoluvan haltija voi pyytää pankilta kotimaisen remburssin avaamista kotimaisen toimittajan hyväksi. Pankki validoi luvan suorassa tuonnissa ainoastaan sellaisten tavaroiden arvon ja määrän osalta, jotka on hankittu kotimarkkinoilta tuonnin sijaan. Kotimainen toimittaja on oikeutettu tiettyihin vientiin rinnastettavassa toiminnassa myönnettäviin etuihin, joita selostetaan FTP 2015–20 -asiakirjan kohdassa 7.03 (välituotetoimituksiin tai vientiin rinnastettavaa toimintaa koskevan AAS-järjestelmän soveltaminen, vientiin rinnastettavan toiminnan palautusjärjestelyt ja lopullisen valmisteveron palautus).

(136)

Komissio totesi, että yksi järjestelmää käyttävä vientiä harjoittava tuottaja sai etua ensimmäisestä alajärjestelmästä eli tosiasiallisen viennin AAS-järjestelmästä tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei ole tarpeen määrittää tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollisuutta muiden, käyttämättömien alajärjestelmien suhteen.

(137)

Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkoluvan haltija on laissa velvoitettu tekemään määrämuotoisen totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen tullitta tuotujen / kotimarkkinoilta hankittujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP 2015–20 -asiakirjan luku 4.51 ja lisäys 4H) eli pitämään rekisteriä todellisesta kulutuksesta. Ulkopuolisen laillistetun tilintarkastajan tai määrä- ja kustannuslaskijan on tarkastettava tämä rekisteri ja annettava todistus, jossa todetaan, että määrätyt rekisterit ja asiaankuuluva kirjanpito on tutkittu ja että lisäyksen 4H mukaisesti toimitetut tiedot ovat totuudenmukaiset ja paikkansapitävät kaikilta osin.

(138)

Asianomaisen yrityksen tutkimusajanjakson aikana hyödyntämän alajärjestelmän (tosiasiallinen vienti) osalta Intian viranomaiset määräävät sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrän ja arvon, ja ne kirjataan lupaan. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat lupaan. Intian viranomaiset päättävät AAS-järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän niin sanottujen SION-vakionormien perusteella; nämä normit ovat olemassa useimmista tuotteista, myös tutkimuksen kohteena olevasta tuotteesta.

(139)

Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tuloksena olevan vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä lisenssin antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa (18 kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdesti kuudella kuukaudella).

(140)

Tuotujen tuotantopanosten ja vietyjen lopputuotteiden välillä ei ole tiivistä yhteyttä. Tukikelpoisia tuotantopanoksia voidaan tuoda ja käyttää myös muita tuotteita kuin tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta varten. Lisäksi eri tuotteita koskevat lisenssit voivat olla yhteiskäytössä. Tämä tarkoittaa sitä, että yhden tuotteen AAS-lisenssin mukainen vienti voi antaa oikeuden tullittomaan tuotantopanosten tuontiin toisen tuotteen AAS-lisenssin nojalla.

(141)

Tutkimus osoitti, että yhtäkään vientiä harjoittavan tuottajan käyttämistä AAS-lisensseistä ei ollut lopetettu. Siksi vientiä harjoittava tuottaja ei kyennyt esittämään yhtään 4H-lomaketta AAS-lisenssiensä osalta. Vientiä harjoittava tuottaja myönsi lisäksi, että sen kulutusrekisterin avulla ei voida määrittää tuotujen raaka-aineiden tosiasiallista kulutusta eikä yhdistää sitä tuotettuihin ja vietyihin lopputuotteisiin. On huomattava, että kyseinen tuottaja on vertikaalisesti integroitunut usealla tasolla:

ja tuotuja raaka-aineita käytetään vaiheessa 2, jossa ne sekoitetaan vaiheessa 1 tuotettuihin tai kotimarkkinoilta ostettuihin raaka-aineisiin.

(142)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska siinä luovutaan tulleista, jotka muutoin kannettaisiin, ja siitä koituu etua tutkitulle viejälle, koska se parantaa tämän maksuvalmiutta.

(143)

Lisäksi tosiasiallisen maastaviennin AAS-tuki on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa. Yritys ei voi saada tukia tästä järjestelmästä ilman vientisitoumusta.

(144)

Tässä tapauksessa sovellettua alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) sääntöjen mukainen. Intian viranomaiset eivät soveltaneet tehokasta tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II oleva 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen SION-vakionormien ei myöskään katsota olevan riittävän tarkkoja, eikä niitä sinällään voida pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkistusjärjestelmänä, koska vakionormit on laadittu niin, että Intian viranomaiset eivät voi riittävän tarkkaan varmentaa niiden perusteella sitä, millaisia tuotantopanosmääriä vientituotannossa on kulutettu. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista olisi vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkistusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II oleva 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta).

(145)

Kyseinen alajärjestelmä mahdollistaa siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(146)

Koska sallittuja tullinpalautusjärjestelmiä ei ole eikä tuotantopanosten tosiasiallista kulutusta ole mahdollista tarkastaa, kantamatta jääneiden tullien (perustulli ja tullivero) kokonaismäärää pidetään liiallisena palautuksena, joka muodostaisi tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti.

(147)

Vientiä harjoittavalle tuottajalle ilmoitettiin 22. marraskuuta 2021 päivätyllä kirjeellä komission aikomuksista soveltaa perusasetuksen 28 artiklaa ja tähän liittyvistä parhaista käytettävissä olevista tiedoista.

(148)

Yritys väitti sen jälkeen, että tällainen AAS-järjestelmästä saatavan edun laskentamenetelmä poikkeaa komission aiemmasta käytännöstä ja perustuu pelkkiin oletuksiin ja johtopäätöksiin, mutta komissio toistaa, että yritys ei toimittanut mitään tietoja, joiden perusteella voitaisiin laskea tosiasiallinen liiallinen palautus.

(149)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti yritykselle tuen saamisesta aiheutuneet kustannukset vähennettiin tuen kokonaismäärästä, jos sitä vaadittiin.

(150)

Liiallinen tullinpalautus olisi perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti suhteutettava viennin koko liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta.

(151)

Tämän järjestelmän osalta tutkimusajanjaksolle vahvistettu tukiprosentti oli 0,05 prosenttia.

(152)

Kyseinen intialainen vientiä harjoittava tuottaja toisti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen väitteensä, jotka koskivat perusasetuksen 28 artiklan perusteetonta soveltamista ja laskentamenetelmää, jolla komissio laski yrityksen järjestelmästä saaman edun.

(153)

Se ei kuitenkaan esittänyt mitään uusia perusteluja. On muistettava, ettei komissiolla ollut muita vaihtoehtoja, kuin viitata parhaisiin käytettävissä oleviin tietoihin, koska yritys ei toimittanut mitään tietoja, jotka olisivat mahdollistaneet järjestelmän puitteissa maksetun liiallisen palautuksen tavanomaisen laskennan. Edellä johdanto-osan 151 kappaleessa vahvistettu tukiprosentti huomioon ottaen komissio joka tapauksessa päätti olla ottamatta käyttöön tasoitustoimenpiteitä Jindal-ryhmän AAS-järjestelmästä saaman vähäisen edun johdosta.

(154)

Komissio vahvisti, että yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja käytti DDS-järjestelmää tutkimusajanjaksolla.

(155)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla sovellettava oikeusperusta olivat tullien ja valmisteverojen palautusjärjestelmää koskevat säännöt 1995 (Custom & Central Excise Duties Drawback Rules 1995), jäljempänä ’vuoden 1995 DDS-säännöt’, sellaisina kuin ne ovat muutettuina vuonna 2006 (17) ja jotka korvattiin myöhemmin tullien ja valmisteverojen palautusjärjestelmää koskevilla säännöillä 2017 (Customs and Central Excise Duties Drawback Rules, 2017) (18), jäljempänä ’vuoden 2017 säännöt’, jotka tulivat voimaan 1 päivänä lokakuuta 2017. Vuoden 1995 DDS-sääntöjen säännöllä 3(2) säännellään tullien vapautusjärjestelmän laskentamenetelmää. Kyseisten DDS-sääntöjen sääntö 12(1)(a)(ii) koskee vakuutusta, joka vientiä harjoittavien tuottajien on annettava voidakseen hyötyä järjestelmästä. Nämä säännöt ovat pysyneet samoina vuoden 2017 DDS-säännöissä, joissa ne vastaavat sääntöjä 3(2) ja 13(1)(a)(ii).

(156)

Lisäksi yleiskirjeessä nro 24/2001 (19) on erityisiä täytäntöönpano-ohjeita säännöstä 3(2) ja vakuutuksesta, joka viejien on annettava säännön 12(1)(a)(ii) nojalla.

(157)

Vuoden 1995 DDS-sääntöjen säännön 4 mukaan keskushallinto voi tarkistaa säännön 3 nojalla määritettyjä määriä tai prosenttiosuuksia. Hallitus on tehnyt useita muutoksia, joista viimeisin on verokantoja tarkistava ilmoitus nro 95/2018 – CUSTOMS ja ilmoitus nro 07/2020 – CUSTOMS. Tämän tuloksena tutkimuksen kohteena olevan tuotteen DDS-prosentit olivat tutkimusajanjakson ensimmäisellä ja toisella puoliskolla (20) 1,8 prosenttia ja 1,6 prosenttia vietyjen tuotteiden FOB-arvosta. Samoja DDS-prosentteja sovelletaan kyseisen intialaisen yrityksen viemiin ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin kuumavalssattuihin tuotteisiin.

(158)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(159)

Tässä järjestelmässä kaikilla tukikelpoisia tuotteita vievillä yrityksillä on oikeus saada palautuksena määrä, joka vastaa tiettyä prosenttiosuutta vientituotteen ilmoitetusta FOB-arvosta. DDS-sääntöjen säännössä 3(2) täsmennetään, kuinka tuen määrä on laskettava:

(160)

Toisin sanoen Intian viranomaiset katsoivat, että korvattava määrä perustui maahantuoduista raaka-aineista maksettujen relevanttien tullien toimialan laajuisiin keskimääräisiin arvoihin ja toimialan keskimääräiseen käyttöosuuteen; tiedot kerättiin Intian hallituksen edustavina pitämiltä tukikelpoisten vientituotteiden valmistajilta. Intian viranomaiset ilmoittavat korvattavan määrän prosenttiosuutena tukikelpoisten vientituotteiden keskimääräisestä vientiarvosta.

(161)

Intian viranomaiset käyttävät tätä prosenttiosuutta laskettaessa tullinpalautusta, johon kaikki tukikelpoiset viejät ovat oikeutettuja. Intian viranomaiset määrittävät tason tämän järjestelmän osalta tuotekohtaisesti.

(162)

Jotta yritys voi saada etuutta tästä järjestelmästä, sen on harjoitettava vientiä. Kun lähetystä koskevat yksityiskohtaiset tiedot syötetään tullin palvelimelle, ilmoitetaan, että vienti tapahtuu DDS-järjestelmän mukaisesti, ja DDS-määrä vahvistetaan peruuttamattomasti. Kun rahtiyritys on tehnyt yleisen vienti-ilmoituksen (Export General Manifest) ja tulli on verrannut asiakirjaa lähetysasiakirjaan ja hyväksynyt sen, kaikki palautusmäärän maksun hyväksymisen edellytykset täyttyvät ja se voidaan maksaa joko suoraan viejän pankkitilille tai sekkinä.

(163)

Viejän on lisäksi esitettävä näyttö viennin toteutumisesta pankkitositteella (Bank Realisation Certificate, jäljempänä ’BRC’). Asiakirja voidaan antaa sen jälkeen, kun palautusmäärä on maksettu, mutta Intian viranomaiset perivät maksetun määrän takaisin, jos viejä ei toimita BRC-tositetta annetussa määräajassa.

(164)

Palautusmäärä voidaan käyttää mihin tahansa tarkoitukseen, ja Intian kirjanpitonormien mukaisesti määrä on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteisena tulona.

(165)

Asianomaisessa lainsäädännössä ja hallinnollisissa ohjeissa säädetään, ettei Intian tullihallinnon pitäisi vaatia näyttöä siitä, että tullinpalautusta pyytäneelle viejälle olisi aiheutunut tai että sille aiheutuisi tullivelkaa vientituotteiden valmistuksessa tarvittavien raaka-aineiden tuonnista. Intian viranomaiset vahvistivat lisäksi etätarkastuksen aikana, että yritykset, jotka hankkivat kaikki raaka-aineet kotimarkkinoilta, hyötyisivät edelleen täysimääräisesti edellä mainitun säännön 3(2) mukaisesti lasketusta määrästä.

(166)

DDS-järjestelmästä myönnetään perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Nk. tullipalautuksessa on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, koska siinä Intian viranomaiset suorittavat varojen suoran siirron. Näiden varojen käytölle ei ole mitään rajoituksia. Tullinpalautuksesta koituu myös etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(167)

Intian viranomaiset määrittävät vientiin sovellettavan tullinpalautuksen tason tuotekohtaisesti. Vaikka tukeen viitataan tullinpalautuksena, järjestelmässä ei kuitenkaan ole kaikkia ominaisuuksia, joiden perusteella sitä voitaisiin pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä; se ei myöskään ole perusasetuksen liitteessä I olevan I kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) sääntöjen mukainen. Viejille suoritettu käteismaksu ei välttämättä liity raaka-aineiden tuontitullien tosiasiallisiin maksuihin, eikä se ole tullihyvitys raaka-aineiden aiemman tai tulevan tuonnin tuontitullien korvaamiseksi. Käyttöön ei myöskään ole otettu järjestelyä tai menettelyä sen tarkistamiseksi, mitä tuotantopanoksia käytetään vientituotteiden tuotannossa ja millaisina määrinä niitä käytetään. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista olisi vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkistusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II oleva 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta).

(168)

Maksu, jonka Intian viranomaiset suorittavat viejien harjoittaman viennin jälkeen, on vientituloksesta riippuvainen, minkä vuoksi tämä järjestelmä on katsottava erityiseksi ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaksi tueksi perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(169)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että DDS-järjestelmä mahdollistaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(170)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti komissio laski tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä komissio katsoi, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis maksettava palautussumma, mikä on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä palautussumma.

(171)

Edellä mainitun perusteella komissio katsoi, että on asianmukaista pitää DDS-järjestelmästä saatua etua järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tutkimusajanjakson aikana saatujen palautusten summana. Komissio otti huomioon intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan kaikista vientitapahtumista saadut tullinpalautukset, koska yritys vie ainoastaan tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta ja kuumavalssattuja ruostumattomia terästuotteita, jotka ovat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannossa käytettäviä puolivalmisteita, joihin sovelletaan samoja DDS-prosentteja.

(172)

Komissio suhteutti tuen määrän perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti yrityksen viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä) tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(173)

Tämän järjestelmän osalta Jindal-ryhmälle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 1,65 prosenttia.

(174)

Komissio vahvisti, että kaksi intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa sai EPCGS-järjestelmästä etuja, jotka voitiin kohdentaa tarkasteltavana olevalle tuotteelle tutkimusajanjaksolla.

(175)

EPCGS:n yksityiskohtainen kuvaus sisältyy FTP 2015–20:n lukuun 5 sekä HOP 2015–20:n lukuun 5.

(176)

Tämän toimenpiteen mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin.

(177)

Tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. Järjestelmässä sovelletaan kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua tuontitullia. Vientivelvoitteen täyttämiseksi maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on käytettävä tietyn vientiin tarkoitettujen tuotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana. FTP 2015-20:n ja päivitetyn FTP 2015-20:n mukaan tuotantohyödykkeitä voi tuoda nollatullilla EPCGS-järjestelmän nojalla. Ennen vuotta 2015 tuotujen tuotantohyödykkeiden osalta vaihtoehtona oli kuitenkin myös 3 prosentin tulli, missä tapauksessa vientivelvoitteen toteutumisaika oli pidempi. Vientivelvoite on säästetyn tullin määrä kuusinkertaisena, ja se on täytettävä kuuden vuoden kuluessa.

(178)

EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimarkkinoilta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia osia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

(179)

EPCGS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää yrityksen maksuvalmiutta.

(180)

EPCGS-järjestelmä on myös oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(181)

EPCGS-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

(182)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa kyseisellä tuotannonalalla. Näin laskettua tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta se ilmentäisi rahan arvoa koko ajalta. Tutkimusajanjaksolla Intiassa voimassa ollutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen.

(183)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti yrityksille tuen saamisesta aiheutuneet kustannukset vähennettiin tuen kokonaismäärästä, jos sitä vaadittiin.

(184)

Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson asiaa koskevan viennin liikevaihtoon (asiaa koskeva nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Yhden intialaisen yrityksen tapauksessa nimittäjänä käytettiin tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viennin liikevaihtoa, koska yritys käyttää EPCGS-järjestelmän mukaisesti ostettuja koneita ainoastaan kyseisen tuotteen tuotantoon.

(185)

Yksi intialaisista vientiä harjoittavista tuottajista pyysi oikaisua viennin liikevaihtoon, jota käytettiin nimittäjänä laskelmissa. Yritys väitti, että se oli juuri aloittanut tuotannon tutkimusajanjaksolla ja oli saavuttanut vain 15 prosenttia kapasiteetistaan. Sen vuoksi yritys pyysi vientiliikevaihtonsa ekstrapolointia sen kapasiteetin täysimääräisen käytön huomioon ottamiseksi.

(186)

Tukiprosentit lasketaan kuitenkin aina todellisen liikevaihdon perusteella. Ei voida olettaa, että käynnistysvaiheen jälkeen yritys käyttäisi koko kapasiteettiaan. Myös kotimaan liikevaihdon ja vientiliikevaihdon tuleva suhde olisi pelkkää spekulaatiota. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(187)

Yritys toisti tämän väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, painottaen että EPCGS-järjestelmä on kertaluontoinen tuki, eikä laskenta ilman nimittäjän mukauttamista siksi anna oikeaa kuvaa yritykselle myönnetystä edusta, joka sijoittuu toiminnan käynnistysvaiheeseen.

(188)

EPCGS-järjestelmä on kertaluontoinen tuki, ja komissio on myös käsitellyt sitä sellaisena: järjestelmästä saatu etu kohdennettiin tutkimusajanjaksolle kyseessä olevien tuotantohyödykkeiden poistoaika huomioon ottaen. Komissio ei kuitenkaan voi muuttaa nimittäjää yrityksen vientiliikevaihtoon liittyvien oletusten perusteella, kuten edellä johdanto-osan 186 kappaleessa on jo tuotu esiin. Siksi laskentamenetelmää ei muuteta.

(189)

Tämän järjestelmän osalta Chromenille vahvistettu, tutkimusajanjaksolle kohdennettu tukiprosentti oli 5,69 prosenttia ja Jindal-ryhmän vastaava tukiprosentti 0,36 prosenttia.

(190)

Komissio vahvisti, että kaksi intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa käytti MEIS-järjestelmää tutkimusajanjakson aikana.

(191)

MEIS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 2015-20:n ja päivitetyn FTP 2015-20:n luvussa 3 sekä HOP 2015-20:n ja päivitetyn HOP 2015-20:n luvussa 3.

(192)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(193)

Tukikelpoiset yritykset voivat saada etua MEIS-järjestelmästä, kun ne vievät tiettyjä tuotteita tiettyihin maihin, jotka on luokiteltu ryhmiin A (perinteiset markkinat, kaikki EU:n jäsenvaltiot mukaan luettuina), B (kehittyvät markkinat ja painopistemarkkinat) ja C (muut markkinat). Kuhunkin ryhmään kuuluvat maat sekä tuotteet ja vastaavat hyvitysprosentit luetellaan päivitetyn HOP:n lisäyksessä 3B.

(194)

Etu on muodoltaan tullihyvitys, jonka suuruus on tietty prosenttiosuus viennin FOB-arvosta. MEIS-prosentti oli tutkimusajanjaksolla 2 prosenttia (21).

(195)

FTP 2015-20:n kohdan 3.06 mukaisesti järjestelmään eivät sisälly tietyt vientityypit, esimerkiksi tuotujen tai kauttakuljetettujen tavaroiden vienti, vientiin rinnastettavat toimitukset, palvelujen vienti sekä erityistalousalueilla toimivien yksikköjen ja vientiin suuntautuneiden yksikköjen viennin liikevaihto.

(196)

MEIS-tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 18 kuukauden ajan niiden myöntämisestä, ja 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen myönnetyt tullihyvitysoikeudet ovat voimassa 24 kuukauden ajan niiden myöntämispäivästä päivitetyn HOP 2015-20:n kohdan 3.13 mukaisesti.

(197)

Niitä voidaan käyttää i) tuotantopanosten tai hyödykkeiden tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan luettuina, ii) kotimaisten tuotantopanos- tai hyödykehankintojen valmisteverojen maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan luettuina, sekä iii) palveluhankintojen palveluveron maksamiseen.

(198)

MEIS-järjestelmän mukaisia etuuksia koskeva hakemus on jätettävä sähköisesti ulkomaankaupan pääosaston verkkosivustolla. Sähköiseen hakemukseen on liitettävä asiaa koskevat asiakirjat (lähetysasiakirjat, pankkitositteet ja asiakirjat, jotka vahvistavat purkamisen). Intian viranomaisten asianomainen alueviranomainen myöntää tullihyvityksen asiakirjojen tarkastuksen jälkeen. Alueviranomainen ei vaikuta tullihyvitysten myöntämiseen, kunhan viejä toimittaa asiaan liittyvät asiakirjat.

(199)

MEIS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. MEIS-tullihyvityksissä on kyse Intian viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuotantohyödykkeistä kannettavien tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. MEIS-tullihyvityksestä koituu myös etua viejälle, jonka ei tarvitse maksaa kyseisiä tuontitulleja.

(200)

Lisäksi MEIS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(201)

Komissio toteaa, että MEIS-järjestelmän voimassaolo päättyi tutkimusajanjakson jälkeen 1. tammikuuta 2021. Yritykset voivat kuitenkin edelleen hakea MEIS-hyvitysoikeuksia vuoden 2020 vientitapahtumista vuoden 2021 loppuun asti. Lisäksi yritykset voivat edelleen käyttää vuonna 2021 saatuja MEIS-hyvitysoikeuksia tuontitullien kuittaamiseen 15. syyskuuta 2023 asti. Tästä järjestelmästä on näin ollen saatu etua tutkimusajanjaksolla, ja edut jatkuvat myös toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(202)

Komissio laski perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä komissio katsoi, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Intian viranomaiset myöntävät tuolla hetkellä tullihyvityksen, jonka vientiä harjoittava tuottaja kirjaa saatavaksi ja jonka vientiä harjoittava tuottaja voi milloin tahansa ottaa käyttöön. Tämä on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan. Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että on asianmukaista pitää järjestelmän piirissä tehdyistä vientitapahtumista tutkimusajanjakson aikana saatujen rahamäärien summaa MEIS-järjestelmästä saatuna etuna. Komissio otti huomioon intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien kaikista vientitapahtumista saadut MEIS-hyvitykset, koska yritykset vievät ainoastaan tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta ja kuumavalssattuja ruostumattomasta teräksestä valmistettuja tuotteita, jotka ovat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannossa käytettäviä puolivalmisteita, joihin sovelletaan samoja MEIS-prosentteja.

(203)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti yrityksille tuen saamisesta aiheutuneet kustannukset vähennettiin tuen kokonaismäärästä, jos sitä vaadittiin.

(204)

Komissio jakoi tuen määrän perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti yritysten viennin liikevaihdolle (nimittäjä) tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(205)

Tämän järjestelmän osalta Chromenille vahvistettu tukiprosentti oli tutkimusajanjaksolla 1,87 prosenttia ja Jindal-ryhmän vastaava tukiprosentti 1,92 prosenttia.

(206)

Valituksen tekijä väitti, että Intian viranomaiset varmistavat paikallisen tuotannonalan keskeisten tuotantopanosten kustannusten keinotekoisen alentamisen kannustamalla kromimalmia louhivia yrityksiä Intiassa useilla sääntelytoimenpiteillä, kuten vientirajoituksilla (kuten vientiverolla, vientiluvilla ja valtion kauppayritysten osallistumisella vientiin), kromimalmin toimittamiseksi Intian kylmävalssattujen levyvalmisteiden jatkojalostusteollisuudelle riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan.

(207)

Valituksen tekijä väitti lisäksi, että Intian viranomaiset valvovat täysin Intian kaivossektoria kromimalmin osalta. Laeillaan ja asetuksillaan Intian viranomaiset määräävät, kuka hankkii kromin (luvanvaraiset kaivosyritykset). Valtiolla on myös omistuksia ja/tai vaikutusvaltaa kaivosyrityksissä. Näin ollen Intian viranomaiset ovat antaneet kaivosyrityksille valtuudet pyrkiä Intian viranomaisten poliittisiin tavoitteisiin.

(208)

Koska kromimalmia käytetään lähinnä pääasiassa ruostumattoman teräksen tuotannossa käytettävän ferrokromin tuotantoon, tämä etu on myönnetty intialaisille kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuottajille, jotka tuottavat sekä ferrokromia että ruostumatonta terästä.

(209)

Kromimalmia koskevaa kaivospolitiikkaa hallinnoi kaivosministeriö. Mineraalien vientiä hallinnoi myös kauppa- ja teollisuusministeriö.

(210)

Sekä keskus- että aluehallinnoilla on keskeinen rooli kaivosteollisuudessa, myös kromimalmin louhinnassa, kun ne vahvistavat kansallisia kaivospolitiikkoja, -standardeja, -ohjeita ja -kriteereitä sekä päättävät kaivoslupamenettelyistä.

(211)

Asiaa koskevien sääntöjen ja asetusten oikeusperusta on seuraava:

(212)

Komissio vahvisti, että yksi vertikaalisesti integroitunut intialainen kylmävalssattujen levyvalmisteiden vientiä harjoittava tuottaja osti kromimalmia kotimarkkinoilta ferrokromin tuotantoa varten ja käytti ferrokromia laattojen, kuumavalssattujen kelojen ja viime kädessä kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuotantoon.

(213)

Yritys osti tutkimusajanjaksolla suurimman osan kromimalmistaan valtion omistamalta Odisha Mining Corporation -yritykseltä, jäljempänä ’OMC’. Pieniä ostoja ilmoitettiin myös kahdelta väitetysti yksityiseltä kaivosyritykseltä ja yhdeltä kauppayritykseltä.

(214)

Komissio ilmoitti Intian viranomaisille, että tutkiessaan muun muassa kromimalmin tarjoamisen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan kautta kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuotannonalalle myönnettyjen väitettyjen tukien esiintymistä ja laajuutta sen olisi ehkä käytettävä perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja.

(215)

Komissio pyysi kyselylomakkeessaan, puutteista ilmoittavassa kirjeessään ja etätarkastuksen aikana Intian viranomaisia toimittamaan tiettyjä tietoja kromimalmin toimittajista ja kromimalmin kotimarkkinoiden toiminnasta Intiassa. Näihin tietopyyntöihin sisältyi muun muassa kysymyksiä oikeudellisesta ja institutionaalisesta kehyksestä, kromimalmimarkkinoiden järjestämisestä, kromimalmin tuottajista Intiassa, hinnanmuodostusmekanismeista ja hinnoista sekä yritysten omistuksista.

(216)

Vireillepanon yhteydessä komissio pyysi Intian viranomaisia toimittamaan tukien vastaiseen kyselylomakkeeseen liitetyn lisäyksen B (kromimalmin toimittajille tarkoitettu kyselylomake) kymmenelle suurimmalle kromimalmin tuottajalle ja jakelijalle sekä muille kromimalmin tuottajille ja jakelijoille, jotka ovat toimittaneet kromimalmia vientiä harjoittaville tuottajille. Lisäys B koostui word-asiakirjasta (”Lisäys B_tuotantopanosten toimittaja”) ja excel-tiedostosta (”Lisäys B – tuotantopanosten toimittajien taulukot”). Lisäykseen B ei saatu vastauksia.

(217)

Komissio otti Intian viranomaisille 25. elokuuta 2021 lähettämässään puutteista ilmoittavassa kirjeessä huomioon, ettei se ollut saanut vastauksia kyselylomakkeen lisäykseen B.

(218)

Komissio ilmoitti etätarkastuksen aikana ja sen jälkeen Intian viranomaisille, että se ei vieläkään ollut saanut tietoja kromimalmin kokonaistuotannosta ja -kulutuksesta Intian markkinoilla. Intian viranomaiset ilmoittivat myös, että ne eivät kyenneet toimittamaan hintatilastoja kyseisen raaka-aineen Intian kotimarkkinahinnoista. Lisäksi jäi avoimia kysymyksiä markkinoiden rakenteesta ja toimijoista sekä siitä, ovatko ne valtion omistamia vai yksityisiä osapuolia. Komissiolla ei vieläkään ollut tiedossaan asianmukaista oikeusperustaa kromimalmin vientiveroille.

(219)

Sen vuoksi komissio ilmoitti 8. joulukuuta 2021 Intian viranomaisille, että se aikoi käyttää käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tämän kirjeen jälkeen Intian viranomaiset toimittivat ensin hyvin pienen osan puuttuvista tiedoista, jotka koskivat pääasiassa markkinoiden rakennetta, joidenkin kaivosyritysten omistajuutta ja vientiveron oikeusperustaa. Ilmoitetut tiedot koostuivat vain muutamasta sivusta, eikä niitä tukevaa näyttöä esitetty. Tämän jälkeen Intian viranomaiset lähettivät täydentävän kirjeen, jossa ne vastustivat yleisesti perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan soveltamista ja väittivät, että komission olisi otettava huomioon toimitetut lisätiedot ja pidättäydyttävä näin ollen käyttämästä käytettävissä olevia tietoja.

(220)

Vastauksessaan komissio totesi ensinnäkin, että Intian viranomaiset olivat toistuvasti jättäneet nämä tiedot toimittamatta, kun niitä pyydettiin tutkimuksen aikana, ja että lisätiedot saatiin hyvin myöhäisessä vaiheessa tutkimusta, joten niitä ei voitu ottaa huomioon. Sillä välin komissio hankki puuttuvat tiedot kaivosyritysten omistajuudesta ja kromimalmin vientiveroista julkisista lähteistä. Sen vuoksi komissio totesi, että Intian viranomaiset eivät toimittaneet tarvittavia tietoja perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti ja että Intian viranomaisten tutkimuksen myöhäisessä vaiheessa toimittamia tietoja ei voitu käyttää perusasetuksen 28 artiklan 3 kohdan edellytysten mukaisesti. Joka tapauksessa komission oli edelleen täydennettävä Intian viranomaisten toimittamia hyvin vähäisiä tietoja muilla saatavilla olevilla tiedoilla, jotka koskivat puuttuvia osia, pääasiassa hinnanmuodostusta sekä Intian viranomaisten roolia ja vaikutusta toimittajiin (myös yksityisiin toimijoihin) kromimalmimarkkinoilla. Näin ollen komissio pysyi kannassaan, että sen oli tukeuduttava 28 artiklan 1 kohtaan ja turvauduttava käytettävissä oleviin tietoihin.

(221)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Intian viranomaiset toistivat kantansa, jonka mukaan perusasetuksen 28 artiklan soveltamiselle ei ollut perusteita, koska kaikki komission pyytämät tiedot oli toimitettu.

(222)

Kuten johdanto-osan kappaleessa 220 kuitenkin on todettu, kyseiset tiedot toimitettiin komissiolle hyvin myöhäisessä vaiheessa tutkimusta tai olivat puutteellisia. Tämä koski erityisesti sellaisia keskeisiä osa-alueita, kuten kromimalmimarkkinoiden rakennetta, hinnanmuodostuksen menetelmiä tai kromimalmin kytkösmarkkinakulutusta. Siksi komission oli tukeuduttava lisälähteisiin ja parhaisiin käytettävissä oleviin tietoihin, vaikka se käyttikin Intian viranomaisten toimittamia tietoja mahdollisuuksien rajoissa.

(223)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen toteaminen edellyttää perusasetuksen 3 ja 4 artiklan mukaisesti kolmea tekijää: i) taloudellinen tuki ii) etu ja iii) erityisyys (perusasetuksen 3 artikla).

(224)

Tutkimuksessa arvioitiin ensin, toimittivatko Intian viranomaiset kromimalmia ruostumattoman teräksen tuottajille ”julkisena elimenä” toimivien kaivosyritysten kautta. Tämän perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan b alakohdan mukaisen arvioinnin oikeudellinen vaatimustaso ja tulkinta perustuvat ”julkista elintä” koskevaan WTO:n oikeuskäytäntöön.

(225)

Asiaa koskevan WTO:n oikeuskäytännön (33) mukaan julkinen elin on yksikkö, jolla ”on, joka harjoittaa tai jolle on annettu viranomaisten toimivaltaa”. Julkista elintä koskeva selvitys on suoritettava tapauskohtaisesti ottaen asianmukaisesti huomioon ”asianomaisen yksikön keskeiset ominaisuudet ja tehtävät”, kyseisen yksikön ”suhteet viranomaisiin” ja ”tutkittavan yksikön toimintamaassa vallitsevat oikeudelliset ja taloudelliset olosuhteet”. Kunkin tapauksen erityispiirteistä riippuen merkityksellistä näyttöä voi olla esimerkiksi: i) näyttö siitä, että ”yksikkö tosiasiassa hoitaa viranomaistehtäviä”, erityisesti silloin, kun tällainen näyttö ”on osoitus jatkuvasta ja järjestelmällisestä käytännöstä”; ii) näyttö ”tutkitun yksikön toimialaan liittyvien virallisten politiikkojen laajuudesta ja sisällöstä”; ja iii) näyttö siitä, että viranomaisilla on ”merkittävä määräysvalta yksikössä ja sen toiminnassa”. Tutkivan viranomaisen on julkista elintä koskevaa selvitystä suorittaessaan ”arvioitava ja otettava asianmukaisesti huomioon kaikki yksikön olennaiset ominaispiirteet” ja tutkittava kaiken tyyppinen näyttö, jolla voi olla merkitystä kyseisen arvioinnin kannalta; näin tehdessään sen olisi vältettävä ”keskittymästä yksinomaan tai perusteettomasti yhteen ainoaan ominaisuuteen ottamatta asianmukaisesti huomioon muita mahdollisesti merkityksellisiä ominaisuuksia”.

(226)

Jotta yksikkö voitaisiin yksittäisessä tapauksessa asianmukaisesti määritellä julkiseksi elimeksi, voi olla merkityksellistä ottaa huomioon ”ovatko [yksikön] tehtävät tai käyttäytyminen sellaisia, jotka tavallisesti luokitellaan asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä viranomaistehtäviksi” sekä WTO:n jäsenvaltioissa toimivien yksikköjen luokittelu ja tehtävät yleisellä tasolla. Näin ollen se, ovatko tehtävät tai käyttäytyminen sellaisia, jotka tavallisesti luokitellaan asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä viranomaistehtäviksi, voi olla merkityksellinen seikka määritettäessä, onko tietty yksikkö julkinen elin vai ei.

(227)

On monia eri tapoja, millä viranomaiset voivat antaa yksikölle toimivaltaa. Näin ollen eri tyyppinen näyttö saattaa olla merkityksellistä sen osoittamiseksi, että toimivaltaa on annettu tietylle yksikölle. Näyttö, jonka mukaan yksikkö suorittaa viranomaistehtäviä, voi toimia näyttönä siitä, että sillä on tai sille on annettu viranomaisten toimivaltaa, etenkin jos näytön mukaan kyseessä on jatkuva ja järjestelmällinen käytäntö.

(228)

Näyttö siitä, että viranomaiset harjoittavat merkittävää määräysvaltaa yksikössä ja sen toiminnassa voi tietyissä olosuhteissa toimia näyttönä siitä, että kyseisellä yksiköllä on ja se harjoittaa viranomaisten toimivaltaa suorittaen viranomaistehtäviä. Vaikka se ei olekaan ratkaiseva kriteeri, valtion omistusta yksikössä voidaankin käyttää näyttönä yhdessä muiden seikkojen kanssa. Pelkät viralliset yhteydet yksikön ja viranomaisten välillä eivät kuitenkaan todennäköisesti riitä osoittamaan viranomaistoimivallan olemassaoloa. Näin esimerkiksi pelkästään se, että valtio omistaa enemmistön yksikön osakkeista ei itsessään osoita, että valtio harjoittaisi merkityksellistä määräysvaltaa kyseisen yksikön toimintaan nähden eikä etenkään sitä, että valtio olisi myöntänyt sille viranomaisten toimivaltaa. Jos tämä näyttö kuitenkin joissakin tapauksissa osoittaa, että valtion määräysvallasta on monia virallisia aihetodisteita, ja on myös näyttöä siitä, että harjoitettu määräysvalta on merkityksellistä, tällaisen näytön perusteella voidaan mahdollisesti päätellä, että kyseinen yksikkö harjoittaa viranomaisten toimivaltaa.

(229)

Julkista elintä koskevan selvityksen keskeinen painopiste ei ole se, onko menettely, jonka väitetään antavan taloudellista tukea, loogisesti yhteydessä yksilöityyn ”viranomaistehtävään”. Tältä osin tukisopimuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1 alakohdan mukainen julkisen elimen oikeudellinen määritelmä ei edellytä tietynasteisen tai luonteeltaan erityisen yhteyden vahvistamista tietyn viranomaistehtävän ja kyseessä olevan taloudellisen tuen välillä. Asian kannalta merkityksellinen selvitys koskee pikemminkin kyseistä toimintaa harjoittavaa yksikköä, sen keskeisiä ominaispiirteitä ja sen suhdetta viranomaisiin. Tämä yksikön painottaminen taloudelliseen tukeen väitetysti oikeuttavan toiminnan sijasta on yhdenmukaista sen kanssa, että ”viranomaisten” (kapeassa merkityksessä) ja ”julkisen elimen””olennaisissa piirteissä on jonkin verran yhteisiä tai päällekkäisiä tekijöitä” – toisin sanoen molemmat ovat luonteeltaan ”valtiollisia”.

(230)

Yksikön toiminnan tai käytännön luonne voi ehdottomasti olla merkityksellistä näyttöä julkista elintä koskevassa selvityksessä. Yksikön toiminta – erityisesti kun kyseessä on ”jatkuva ja järjestelmällinen käytäntö” – onkin yksi näytön tyypeistä, joka voi kunkin tutkimuksen olosuhteista riippuen antaa selkoa yksikön keskeisistä ominaispiirteistä ja sen suhteesta viranomaisiin (kapeassa merkityksessä). Tällaisen näytön arvioinnin tarkoituksena on kuitenkin vastata keskeiseen kysymykseen siitä, onko yksiköllä itsellään ne keskeiset ominaispiirteet ja tehtävät, joiden perusteella se voitaisiin luokitella julkiseksi elimeksi. Kun esimerkiksi DS379-raportissa arvioitiin, ovatko Kiinan valtion omistamat liikepankit julkisia elimiä, arvioinnissa käytettiin tietoja, jotka osoittivat, että i) ”Kiinan valtion omistamien liikepankkien päätoimipaikkojen pääjohtajat ovat viranomaisten nimittämiä, ja [Kiinan kommunistisella puolueella] on edelleen huomattava vaikutusvalta heidän valinnassaan”; ja ii) Kiinan valtion omistamilta liikepankeilta ”puuttuu edelleen riittävä riskinhallinta- ja analytiikkaosaaminen”. Näyttö ei sinänsä rajoittunut Kiinan valtion omistamien liikepankkien lainanantotoimintaan, vaan siinä viitattiin pikemminkin niiden organisatorisiin ominaisuuksiin, päätöksentekovaltuuksien ketjuihin ja yleiseen suhteeseen Kiinan viranomaisiin. Näin ollen valituselin huomautti asiassa DS379, että vaikka Yhdysvaltain kauppaministeriö otti huomioon valtio-omisteisten liikepankkien toimintaa koskevan näytön [lainojen myöntäminen], se teki niin tutkiessaan näiden yksiköiden keskeisiä ominaisuuksia ja niiden suhdetta Kiinan viranomaisiin. Nämä valtion omistamat liikepankit suorittivat viranomaistehtäviä Kiinan hallituksen puolesta.

(231)

Lisäksi valituselin on pitänyt merkittävänä, että kyseiset viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä tutkimuksen aikana. Valitusviranomainen vahvistikin asiassa DS379 Yhdysvaltain kauppaministeriön päätelmän, jonka mukaan Kiinan valtion omistamat liikepankit olivat pinnoitettua hiokkeetonta paperia koskevassa tutkimuksessa ”julkisia elimiä” seuraavien seikkojen perusteella: i) Kiinan pankkisektorin lähes täydellinen valtio-omisteisuus; ii) liikepankkilain 34 §, joka edellyttää pankkeja ”harjoittamaan luotonantotoimintaansa kansallisen talouden ja sosiaalisen kehityksen tarpeiden ja valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti”; iii) asiakirjanäyttö siitä, että Kiinan valtion omistamille liikepankeilla ei edelleenkään ole riittävää riskinhallinta- ja analytiikkaosaamista; ja iv) se, että ”tämän tutkimuksen aikana [Yhdysvaltain kauppaministeriö] ei saanut tarvittavaa näyttöä, jonka avulla se olisi voinut kattavasti dokumentoida prosessin, jonka mukaisesti paperiteollisuuden lainoja haettiin, myönnettiin ja arvioitiin” (34).

(232)

Lopuksi, jotta kyseisiä valtion omistamia yrityksiä voitaisiin pitää julkisina eliminä, niiden ei välttämättä tarvitsisi olla Kiinan viranomaisten määräysvallassa aina myydessään tuotantopanoksia jatkojalostajille.

(233)

Kaiken kaikkiaan voidaan siis arvioida, ovatko Intiassa toimivat kromimalmia toimittavat kaivosyritykset ”julkisia elimiä”, tarkastelemalla kyseisten yritysten keskeisiä ominaisuuksia ja toimintoja sekä niiden suhdetta Intian viranomaisiin. Jos Intian viranomaiset eivät tee yhteistyötä, todisteet valtion omistajuudesta, valtion suorasta määräysvallasta ja Intian viranomaisten puuttumisesta markkinoihin tiettyjen poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi voivat myös osoittaa, että kaivosyritykset hoitavat viranomaistehtäviä Intian viranomaisten puolesta.

(234)

Aluksi komissio hankki tietoja valtion omistajuudesta sekä muita virallisia aihetodisteita valtion määräysvallasta valtion omistamissa kromimalmikaivosyhtiöissä. Komissio saattoi tukeutua tässä ainoastaan OMC:n toimittamiin tietoihin. OMC oli nimittäin ainoa kaivosyritys, joka teki yhteistyötä tutkimuksessa tai ainakin sen etätarkastusvaiheessa ja joka oli lähes yksinomainen toimittaja intialaiselle vientiä harjoittavalle kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuottajalle, joka osti kromimalmia kotimarkkinoilta tutkimusajanjaksolla (ks. johdanto-osan 212 kappale).

(235)

Intian viranomaiset totesivat, että tutkimusajanjaksolla oli kaksi aktiivista valtion omistamaa kromimalmin tuottajaa, OMC ja Industrial Development Corporation of Orissa Ltd., joiden osuus kokonaistuotannosta oli 21 prosenttia. Viimeksi mainitun julkisen kromimalmikaivosyrityksen tuotanto oli tutkimusajanjaksolla vähäistä.

(236)

Intian viranomaisten tiedoissa viitattiin myös kuuteen yksityiseen kaivosyritykseen, jotka olivat Misrilal Mines Ltd, B.C. Mohanty & Sons Ltd, Ferro Alloys Corporation Ltd, Indian Metals and Ferro Alloys Ltd., Balasore Alloys Ltd. ja Tata Steel Mining. Julkisesti saatavilla olevien tietojen mukaan neljä niistä tuottaa kuitenkin kromimalmia ferrokromin kytköskäyttöön eikä näin ollen toimi vapailla markkinoilla. Lisäksi kahden jäljelle jääneen kaivosyrityksen kaivosluvat raukesivat tutkimusajanjaksolla. Tata Steel Mining osti niiden luvat täydentääkseen oman ferrokromin tuotantonsa laajentamista. Näistä yrityksistä ensiksi mainitulla oli edelleen rajoitettua tuotantoa tutkimusajanjaksolla (9 prosenttia kokonaistuotannosta).

(237)

Tämän seurauksena kromimalmin markkinat, kytkösmarkkinoita lukuun ottamatta, rajoittuvat Intiassa kahteen valtion omistamaan kaivosyritykseen, joista toinen on marginaalinen toimija (0,1 prosenttia kokonaistuotannosta), minkä vuoksi OMC on itse asiassa ainoa kromimalmin toimittaja vapailla markkinoilla.

(238)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että OMC on täysin valtion omistuksessa. Lisäksi yhtiöjärjestyksen mukaan sen hallituksen puheenjohtaja, toimitusjohtaja ja yksi johtajista ovat Intian hallintoviranomaisia (julkisista yrityksistä vastaavan osaston jäseniä) ja yksi johtaja on Intian valtiovarainministeriön edustaja. Lisäksi yrityksen yhtiöjärjestyksen mukaan Odishan osavaltion kuvernööri nimittää kaikki johtajat ja maksaa heidän palkkansa.

(239)

Lopuksi OMC:n yhtiöjärjestyksen 54A §:n mukaan ”kuvernööri voi antaa kulloinkin tarpeellisiksi katsomiaan käskyjä ja ohjeita, jotka koskevat yrityksen taloutta ja toimintaa, ja johtajien on noudatettava näitä käskyjä ja ohjeita sekä pantava ne täytäntöön”.

(240)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että kromimalmin markkinat kytkösmarkkinoita lukuun ottamatta ovat itse asiassa yksinomaan OMC:n hallinnassa, joka on kokonaan valtion omistuksessa ja myös valtion hallinnassa ja määräysvallassa oleva yritys. Intian viranomaiset harjoittavatkin merkittävää valvontaa OMC:ssä ja sen toiminnassa omistustensa, johdon edustuksensa sekä liiketoimintapäätösten ohjauksensa nojalla.

(241)

Komissio arvioi, onko kaivosyrityksillä ja erityisesti OMC:llä viranomaisten toimivaltaa ja käyttävätkö ne tätä toimivaltaa viranomaistehtävien suorittamiseen.

(242)

Intian viranomaisten voimakas vaikutusvalta ja valtion merkittävä määräysvalta OMC:ssä heijastuvat myös kromimalmin erittäin säänneltyyn toimintaympäristöön, jonka Intian viranomaiset ovat viime vuosina luoneet ja johon on sisältynyt vientirajoituksia ja kytkösmarkkinalouhintaa suosivia kaivostoiminnan toimilupavaatimuksia sekä toimitus- ja myyntihintojen valvontaa kotimarkkinoilla valtion omistamien toimijoiden kautta. Näyttö osoitti, että kaivosyritykset, kromimalmin osalta myös OMC, noudattavat Intian viranomaisten poliittisia tavoitteita ja hoitavat siten viranomaistehtäviä.

(243)

Jo vuonna 2005 terästeollisuudesta vastaavan ministeriön perustama asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä oli laatia suuntaviivat kaivoslupien edullisesta myöntämisestä, antoi raportin (nk. Dang-raportti) (35), johon sisältyi useita havaintoja ja suosituksia.

(244)

Tuolloin todettiin seuraavaa:

”Rautamalmi, mangaanimalmi ja kromimalmi ovat terästeollisuuden kannalta kriittisiä raaka-aineita. Niiden oikea-aikainen ja varma saatavuus riittävässä määrin ja laadultaan riittävinä on pitkällä aikavälillä ehdoton edellytys kansantalouden kannalta keskeisen teräs- ja rautateollisuuden nopealle ja hallitulle kasvulle.”  (36)

” Kaivoskustannusten ja näillä hinnoilla tapahtuvan viennin nettotuoton vertailu osoittaa, että muutama intialainen kromin viejä on saanut ansiottomia voittoja niukkojen ja uusiutumattomien mineraalivarojen suojelun kustannuksella. Vaikka Intialla on alle 1 prosentti maailman tunnetuista kromimalmivarannoista, sen osuus kromimalmin maailmankaupasta on erittäin suhteeton 35 prosenttia. Intiassa viisi pääasiallista tuottajaa: M/s. TISCO, M/s. Orissa Mining Corporation Ltd., Balasore Alloys Ltd., Ferro Alloys Corporation Ltd. ja Jindal Strips Ltd. vastaavat yli 90 prosentista tuotantoa. – – Ottaen huomioon korkealaatuisen kromimalmin erittäin rajalliset varannot, vaikuttaisi keskeisen tärkeältä rajoittaa tämän luonnonmalmin vientiä, koska sille on kova kysyntä kotimaisten teräksen- ja terässeosten tuottajien keskuudessa – –.”  (37)

(Alleviivaus lisätty).

”Intialla on vain yksi prosentti maailman 122 varannosta, mutta Intian kromimalmin vienti vastaa tällä hetkellä erittäin suhteetonta 35:tä prosenttia maailmankaupasta. Tämä johtuu selvästi suuresta voittomarginaalista kaivoskustannusten ja viennin nettotuottojen välillä. Luonnollisen kromimalmin vienti on lopetettava kokonaan.”  (38)

(Alleviivaus lisätty).

”Koska kaivoskustannusten ja vientihintojen välinen ero on suuri, viranomaisten olisi harkittava porrastettujen vientitullien kantamista kaikesta kromin viennistä, mukaan lukien rikasteet, jos se on lainkaan sallittua.”  (39)

”MMDR-lain tarkoituksen mukaisesti ja samoin kuten rautamalmin tapauksessa, kotimaisille laitoksille, jotka tarvitsevat kromimalmia lisäarvollisten ferroseosten/kromiterästen tuotantoon, on annettava ehdoton etusija kromin kaivoslupien myöntämisessä.”  (40)

” Sen jälkeen, kun teräksen tuottajille on annettu etusija kytkös-/osakytköskaivosten muodossa, on keskeisen tärkeää toteuttaa poliittisia toimenpiteitä, joilla edistetään maailmanlaajuisesti kilpailukykyistä kaivosteollisuutta sellaisenaan, tieteellisen kaivostoiminnan globaalien vertailuarvojen mukaista työskentelyä, kaiken louhitun materiaalin hyödyntämistä parhaalla mahdollisella tavalla, rikastamista, järjestelmällistä ja aikasidonnaista etsintää sekä ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Sekä julkisella että yksityisellä sektorilla toimivien ammattimaisten kaivosyritysten on ensisijaisesti osoitettava tietty vähimmäisosuus tuotannosta (esimerkiksi 70 prosenttia) kotimaisten käyttäjien tarpeisiin.”  (41)

(Alleviivaus lisätty).

(245)

Dang-raportti siis osoittaa, että kromimalmia pidettiin kotimaisen teräksen tuotannonalan elintärkeänä resurssina, että vientihintoja pidettiin liian korkeina kotimarkkinoiden hintoihin verrattuna ja että kohtuullisten kotimarkkinahintojen säilyttämiseksi oli perusteltua käyttää vientirajoitusten ja ensisijaisesti kytkösmarkkinoille myönnettävien kaivoslupien yhdistelmää. Dang-raportti osoittaa myös Intian viranomaisten aikomuksen säännellä voimakkaasti kromimalmisektoria ”kansantalouden kannalta keskeisenä toimialana”.

(246)

Lisäksi terästeollisuuden 12. viisivuotissuunnitelmaa käsittelevän työryhmän marraskuussa 2011 julkaistussa raportissa (42) todetaan nimenomaisesti seuraavaa:

”Kromiittia käytetään pääasiassa metallurgisessa teollisuudessa ferroseosten valmistuksessa, esim. ferrokromin, charge chrome -laatuisen ferrokromin ja piikromin, joita käytetään lisäaineina ruostumattoman teräksen ja erikoisseosteräksen valmistuksessa.”  (43).

” Terästeollisuus on pyrkinyt rajoittamaan kromiittimalmien vientiä. Hallitus on ottanut käyttöön finanssipoliittisen kehyksen, jolla pyritään hillitsemään kromiittimalmien liiallista vientiä.”  (44)

(Alleviivaus lisätty).

”Intian kromiittialan kehittämistä koskevat tärkeimmät suositukset ovat: .... v) maan kromiittivarat eivät ole runsaita. Maalla on vain 1,8 prosenttia maailman kromiittimalmivarannoista, mutta viennin osuus maailmankaupasta on 30–35 prosenttia. Sen vuoksi on kiireellisesti tarpeen säilyttää tämä kriittinen tuotantopanos kotimaisen tuotannonalan käyttöä varten ja ottaa käyttöön vientiin kohdistuvia verotoimenpiteitä ”  (45).

(247)

Intian viranomaisten vuoden 2019 kansallisessa mineraalipolitiikassa todetaan myös, että on pyrittävä edistämään kotimaista teollisuutta ja että kaivoslupien osalta on pyrittävä varmistamaan malmin keskeytymätön toimitus jatkojalostusteollisuudelle.

(248)

Tämän jälkeen komissio arvioi, miten tämä toimintapoliittinen tarkoitus toteutettiin lainsäädännön ja sääntelyn kannalta. Ensinnäkin vientirajoitusten osalta Intian viranomaiset toteuttivat useita toimenpiteitä hillitäkseen kromimalmin vientiä, mikä voidaan vahvistaa terästeollisuudesta vastaavan ministeriön verkkosivustolta (46) ja OECD:n teollisuusraaka-aineiden vientirajoituksia koskevasta tietokannasta, jäljempänä ’OECD:n tietokanta’ (47).

(249)

Pääasiallinen toimenpide on alun perin vuonna 2008 käyttöön otettu vientivero, joka muodostuu paljoustullista, jonka suuruus on 2 000 INR/tonni (48). Vero muutettiin vuonna 2012, 12. viisivuotissuunnitelman alussa, 30 prosentin arvotulliksi ja on edelleen tällä tasolla (49). OECD:n tietokannan mukaan toimenpiteen tarkoitus on ”Kotimaisen tarjonnan turvaaminen; Jatkojalostuksen / lisäarvon tuottamisen edistäminen”.

(250)

Muita vientirajoituksia ovat toimilupavaatimukset ja hyväksyttyjen viejien luettelo (joka on käytännössä rajattu valtion Metal and Mineral Trading Corporation -kauppayrityksen) tietyille kromimalmin luokille sekä Intian rautateiden perusrahtimaksuista perittävä ruuhkamaksu kromimalmin rautatiekuljetuksista Bangladeshiin ja Pakistaniin (jotka ovat ainoat maat, joilla on rautatieyhteys Intiaan).

(251)

Politiikan näkyvin vaikutus oli kromimalmin viennin määrän merkittävä väheneminen sen jälkeen, kun kohdennetut vientirajoitukset otettiin käyttöön vuonna 2008 ja jälleen niiden laajentamisen jälkeen vuonna 2012. Kromimalmin viennin kehitys on esitetty seuraavassa kaaviossa:

IND, kromivienti (HS 261000)

(252)

Kohdennetuilla vientirajoituksilla saavutettiin siis Intian viranomaisten tavoite eli viennin estäminen ja kromimalmin pitäminen kotimaisen jatkojalostusteollisuuden saatavilla.

(253)

Näitä vientimääriä on tarkasteltava suhteessa kromimalmin kotimaiseen kulutukseen. Intian viranomaiset toimittivat vastauksessaan vain vähän tietoja kromimalmin viennistä (tilikausilta 18/19 (50)–20/21), kun taas kotimarkkinatuotantoa ja -kulutusta koskevat luvut toimitettiin tilikausilta 16/17–19/20. Molemmat tietokokonaisuudet toimitettiin luottamuksellisina. Niiden perusteella on kuitenkin mahdollista vertailla vientimääriä ja kotimaista kulutusta tilikaudella 19/20 (josta yhdeksän kuukautta sijoittui tutkimusajanjaksolle) ja sitä edeltäneellä tilikaudella 18/19. Viennin määrä ei kumpanakaan tilikautena ylittänyt 1,5:tä prosenttia kotimaisesta kulutuksesta. On huomattava, että tuonnin osuus kotimarkkinoilla oli myös vähäinen.

(254)

Intian markkinoilla oli myös jatkuvaa ja irrationaalista tuotannon ylikapasiteettia verrattuna kotimaisen kulutuksen ja viennin summaan, josta on vähennetty tuonti. Intian viranomaiset eivät osanneet selittää tätä ylikapasiteettia. Ylikapasiteetti voidaan näin ollen selittää vain sillä, että kaivosyritykset, mukaan lukien kromimalmisektorilla toimiva OMC, tosiasiallisesti harjoittivat viranomaistehtäviä (erityisesti varmistaakseen kromimalmin riittävän tarjonnan Intian viranomaisten poliittisten tavoitteiden mukaisesti, jotka tähtäävät jatkojalostusteollisuuden tukemiseen ja toimitusketjun tuottaman lisäarvon kasvattamiseen).

(255)

Toiseksi komissio totesi, että Intian viranomaisten vuonna 2016 antamien Minerals Concession Rules -sääntöjen mukaan kytköskaivoksilla on etuosto-oikeus kaivosluvan umpeutuessa. Lisäksi kaivosten ja mineraalien kehittämisestä vuonna 1957 annetun lain (sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2015) 8a §:ssä säädetään pitkäaikaisista kaivosluvista kytköskäyttäjille ja toistetaan kytköskäyttäjien etuosto-oikeus kaivoslupien huutokaupoissa. Tämä mahdollistaa kaivoslupien pitämisen pääasiassa kytkösmarkkinoilla toimivien ferrokromin tuottajien käsissä, kuten johdanto-osan 244 kappaleessa todetaan. Tosiasiallisesti komissio totesi myös (ks. johdanto-osan 236 kappale), että kaikki kromimalmia louhivien yksityisten kaivosten omistajat tosiasiallisesti käyttivät malmia kytkösmarkkinoilla tapahtuvaan tuotantoon. Ulkorajojen sulkeminen ja kytköskäyttäjien suosiminen kaivoslupien jakamisessa on näin ollen johtanut siihen, että markkinoilla on edelleen vain yksi merkittävä valtion omistama toimija, OMC, joka näin ollen määrää kytkösmarkkinoiden ulkopuolisilla kotimarkkinoilla saatavilla olevan kromimalmin määristä ja hinnoista. Koska OMC on pääasiallinen kromimalmin toimittaja Intian markkinoilla, sen on noudatettava Intian viranomaisten poliittisia tavoitteita, jotka tähtäävät jatkojalostusteollisuuden tukemiseen alhaisin hinnoin, kuten seuraavassa jaksossa tarkemmin esitetään, ja se harjoittaa siten viranomaistehtäviä.

(256)

Seuraavassa vaiheessa komissio tarkisti, tarjosivatko kaivosyritykset, erityisesti OMC, kromimalmia käytännössä riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan.

(257)

Kuten johdanto-osan 213 kappaleessa on esitetty, Intian viranomaiset eivät kyenneet toimittamaan tietoja hinnanmuodostuksesta tai hintatilastoja kromimalmin Intian kotimarkkinahinnoista. OMC vastaa valtaosasta kromimalmin myyntiä Intian muilla kuin kytkösmarkkinoilla, ja tämä pätee myös valtaosaan Jindal-ryhmän hankinnoista. Näin ollen tätä myyntiä pidettiin edustavana koko Intian vapaiden markkinoiden osalta.

(258)

OMC myy tätä kromimalmia sähköisen huutokaupan kautta. Tutkimuksessa kuitenkin vahvistettiin, että OMC rajoitti pääsyä näihin sähköisiin huutokauppoihin: 70 prosenttia kuukausituotannosta taataan Odishan osavaltiossa sijaitseville ”pitkäaikaisille ostajille”. Ainoastaan jatkojalostusvaiheen ferrokromin tuottajia kelpuutetaan pitkäaikaisiksi ostajiksi, eivätkä niille taatut kiintiöt voi ylittää niiden yrityskohtaista ferrokromin tuotantokapasiteettia. Tämä osoittaa, että viranomaistehtäviä hoitaessaan OMC käytännössä soveltaa toisessa muodossa kromimalmimäärien etuuskohteluun perustuvaa jakoa ferrokromin jatkojalostajille, kuten jo tehdään kaivoslupien myöntämisen yhteydessä. Loput 30 prosenttia on varattu myös kotimaisille jatkojalostajille Odishan osavaltion ulkopuolella (kauppiaita lukuun ottamatta).

(259)

Näin ollen OMC valvoo kromimalmin tarjontaa vapailla markkinoilla ja kanavoi sen pääasiassa jatkojalostusteollisuudelle Intian viranomaisten kokonaistavoitteiden ja lainsäädäntökehyksen mukaisesti, kuten johdanto-osan 242–255 kappaleessa todetaan.

(260)

Oli kuitenkin näyttöä siitä, että sähköisen huutokaupan kautta tarjottujen pienten määrien hinnoittelu ei perustu yritysten vapaasti tekemiin tarjouksiin. Huutokauppa alkaa lähtöhinnasta, jonka OMC:n hallitus päättää mielivaltaisesti. Intian viranomaiset selittivät, että tutkimusajanjakson jälkeisellä kaudella tämä lähtöhinta asetettiin osuudeksi (13,5 prosenttia) jatkojalostustuotteen eli ferrokromin kansainvälisestä hinnasta. Intian viranomaiset eivät kuitenkaan kyenneet selittämään, miten tämä osuus/korjauskerroin määritettiin. Lisäanalyysin jälkeen komissio totesi, että tutkimusajanjakson jälkeisten hintojen korjauskerroin perustui itse asiassa kromimalmin OMC:n hallituksen päätöksellä asetettujen hintojen historialliseen keskiarvoon. Komissio ei saanut tutustua hallituksen aiempiin päätöksiin, eivätkä Intian viranomaiset pystyneet selittämään näiden päätösten taustalla olevia periaatteita. Komissio ei myöskään löytänyt mitään objektiivista yhteyttä korjauskertoimen ja kromimalmin ferrokromiksi muuntamisen kustannusten välillä. Sen vuoksi komission oli käytettävä kromimalmin hinnasta käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan perusteella.

(261)

Tältä osin komissio totesi, että kuten Intian viranomaiset myönsivät, hinta oli ilman syytä mielivaltaisen alhainen verrattuna kansainvälisiin hintoihin. Tällaiset keinotekoisen alhaiset hinnat näyttävät soveltuvan Intian viranomaisten politiikkaan tarjota halpaa kotimaista kromimalmia jatkojalostusteollisuudelle. Lisäksi komissio tarkasteli empiiristä näyttöä. Tutkiessaan OMC:n Jindal-ryhmälle toimittaman kyseisen raaka-aineen ostohintoja komissio totesi, että kyseiset hinnat olivat kromimalmin tyypistä riippuen 15–40 prosenttia alhaisemmat kuin vastaavat Turkista peräisin olevan kromimalmin (joka muistuttaa eniten Intian kromimalmia) vientihinnat sen pääasiallisilla vientimarkkinoilla eli Kiinassa. Tämän perusteella komissio päätteli, että sähköisissä huutokaupoissa myydyn kromimalmin lähtöhinta oli asetettu keinotekoisen alhaiselle tasolle kromimalmin markkinahintoihin verrattuna. Kromimalmin hinnat olivat myös liian alhaiset jatkojalostustuotteeseen (ferrokromi) verrattuna. Näin ollen Intian viranomaisten ja OMC:n väitteet, joiden mukaan ferrokromin hinnat olivat merkityksellisiä kromimalmin hintojen kannalta, hylättiin.

(262)

Näyttö siis osoitti, että OMC, joka on kromimalmin hallitseva toimittaja vapailla markkinoilla ja jolta intialainen vientiä harjoittava tuottaja osti kyseisen raaka-aineen kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuotantoprosessissa käytettäväksi, ei toiminut markkinatoimijana; kromimalmia tarjotessaan OMC hoiti pikemminkin viranomaistehtäviä Intian viranomaisten puolesta ja noudattaen Intian viranomaisten poliittisia tavoitteita, jotka pyrkivät jatkojalostusteollisuuden suosimiseen.

(263)

Intian oikeudellinen ja taloudellinen toimintaympäristö osoittaa, että kromimalmia toimittavilla kaivosyrityksillä ja erityisesti valtion omistamalla OMC-yrityksellä on, ne käyttävät tai niille on annettu viranomaisten toimivaltaa. Kromimalmi on Intian muiden mineraalien tavoin luonnonvara, jota Intian viranomaiset hallinnoivat eräänä maan talouden keskeisenä sektorina. Intian viranomaiset ovat ottaneet käyttöön toimenpiteitä (eli vientirajoitukset, jotka johtavat ylitarjontaan ja alhaisiin kotimarkkinahintoihin, ja malmihuutokauppojen lähtöhintojen asettaminen keinotekoisen alhaiselle tasolle näiden tuottajien osalta), jotka osoittavat, että kromimalmin toimittajat ja erityisesti OMC ovat merkittävässä määrin Intian viranomaisten valvonnassa viranomaistehtäviä hoitaessaan. Näin ollen komissio päätteli käytettävissä olevan näytön perusteella, että Intian viranomaiset ovat toimittaneet kromimalmia ruostumattoman teräksen tuotannonalalle riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetulla tavalla, sellaisena kuin sitä tulkitaan ja sovelletaan tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan mukaisesti.

(264)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal-ryhmä totesi, että huutokauppajärjestelmän tavoitteena ei ole tarjota kromimalmia alhaiseen hintaan, vaan maksimoida valtion tulot myymällä kromimalmi mahdollisimman korkeaan hintaan. Lisäksi yritys esitti, että Intian viranomaiset eivät säätele kromimalmin hintaa, vaan asettavat vain huutokaupan pohjahinnan.

(265)

Lopuksi yritys viittasi siihen, että Intian ferrokromin vientihinnat olivat korkeampia kuin Etelä-Afrikan, Kazakstanin ja Turkin ferrokromin vientihinnat, mikä tarkoittaa yrityksen mukaan sitä, että Jindal-ryhmä ei saa etua ferrokromin valmistukseen käytettävästä tuetusta kromimalmista.

(266)

Kaksi ensimmäistä yrityksen esittämää argumenttia eivät kuitenkaan kumoa komission pääasiallista kromimalmihuutokauppoja koskevaa johtopäätöstä, joka on esitetty johdanto-osan 258–261 kappaleessa, eli että pääsyä huutokauppaan ja myyntimääriä rajoitetaan, OMC:n hallitus päättää pohjahinnan mielivaltaisesti ja pohjahinta on keinotekoisen alhainen. Kaikki edellä mainitut tekijät johtavat lopulliseen huutokauppahintaan, joka on kylläkin pohjahintaa korkeampi, mutta ei silti markkinaehtoinen, kuten erityisesti vertailu Turkin hintoihin osoittaa (johdanto-osan 261 kappale).

(267)

Komissio totesi myös, että Jindal-ryhmälle riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan toimitettu kromimalmi vaikuttaa sen ferrokromin valmistuksen kustannuksiin, jota yritys myöhemmin käyttää ruostumattoman teräksen valmistukseen. Intian viranomaisten taloudellinen tuki annetaan joka tapauksessa kromimalmin tasolla, eikä jatkojalostustuotteen eli ferrokromin tasolla. Siksi intialaisen ferrokromin vientihintojen vertailu muista maista peräisin olevan ferrokromin vientihintoihin ei ole merkityksellistä.

(268)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen johdanto-osan 263 kappaleessa esitettyä johtopäätöstä ei muuteta.

(269)

Komissio määritti perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti edun olemassaolon ja laski tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän sen edun perusteella, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tutkimusajanjakson aikana.

(270)

Vain yksi tutkimuksen kohteena olleista intialaisista vientiä harjoittavista tuottajista (Jindal-ryhmä) osti kromimalmia ferrokromin ja viime kädessä kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuotantoa varten.

(271)

Ensimmäisessä vaiheessa komissio määritti kaikkien Jindal-ryhmän kromimalmin ostojen määrät ja painotetut keskihinnat tutkimusajanjakson aikana jaettuna malmityypin mukaan, jonka yritys määritteli malmin muodon (esimerkiksi mureneva tai rikaste) ja kromioksidipitoisuuden mukaan. Nämä kaksi muuttujaa vaikuttavat erityyppisten kromimalmien hintaeroihin.

(272)

Toisessa vaiheessa komissio korvasi kunkin ostetun kromimalmityypin tosiasialliset hinnat asianmukaisella vertailuhinnalla.

(273)

Komissio totesi, että markkinoiden rakenne vaikuttaa kaikkiin Intiassa vallitseviin markkinaehtoihin ja -olosuhteisiin. Lisäksi julkisena elimenä toimiva merkittävä toimija, jonka markkinaosuus vapailla markkinoilla on käytännössä 100 prosenttia, määrittää hinnat kuten johdanto-osan 257 kappaleessa on esitetty. Tämän vuoksi oli mahdotonta määrittää kromimalmin vääristymätön hinta intialaiselle kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuottajalle tai muutoin Intian markkinoilla. Intiassa ei näin ollen ollut kotimarkkinahintoja, joita olisi voitu käyttää sopivana vertailuarvona.

(274)

Sen vuoksi ja perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan toisen alakohdan mukaisesti komissio tukeutui toisen maan tietoihin ulkoisena vertailuarvona, jota tarkistettiin asianmukaisesti Intian vallitsevien markkinaolosuhteiden perusteella.

(275)

Komissio pyrki yksilöimään jonkin edustavan toisen maan kaivoksessa tuotetun kromimalmin vääristymättömän hinnan ja simuloimaan, että tällainen kaivos sijaitsisi Intiassa. Suurin osa koko maailman kromimalmista viedään Etelä-Afrikasta Kiinaan. Näin ollen komissio piti Etelä-Afrikasta Kiinaan suuntautuvan viennin hintaa mahdollisena vertailuhintana. Komissio kuitenkin totesi, että Etelä-Afrikasta peräisin oleva kromimalmi eroaa huomattavasti Intiasta peräisin olevasta kromimalmista kahden tärkeimmän muuttujan osalta: kromioksidipitoisuus ja kromi-rautasuhde (51).

(276)

Valituksen tekijän ehdottama vaihtoehtoinen vertailuarvo oli kromimalmin vientihinta Turkista (joka on myös yksi maailman suurimmista tuottajista) Kiinaan. Komissio totesi, että johdanto-osan 275 kappaleessa esitetyt kaksi muuttujaa ovat paljon lähempänä toisiaan Turkin ja Intian kromimalmien vertailussa kuin Etelä-Afrikan ja Intian kromimalmien vertailussa (52).

(277)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal-ryhmä kiisti komission päätelmät, joiden mukaan muuttujat kuten kromioksidipitoisuus ja kromi-rautasuhde tekisivät Intian kromimalmista enemmän Turkin kromimalmin kuin Etelä-Afrikan kromimalmin kaltaista. Yritys totesi, että on tärkeää verrata kromioksidipitoisuudeltaan samankaltaisten kromimalmien kromi-rautasuhteita. Yrityksen mukaan turkkilaisen kromimalmin, jonka kromioksidipitoisuus on 40–42 prosenttia, kromi-rautasuhde on 2,6–2,8, mikä on merkittävästi suurempi kuin saman pitoisuuden intialaisella tai eteläafrikkalaisella malmilla.

(278)

Kuten johdanto-osan 281 kappaleessa on esitetty, komissio ei käyttänyt Jindal-ryhmän kuvaamaa 40–42 prosentin kromioksidipitoisuuden kromimalmia perusvertailukohdan määrittämisessä. Komission perusvertailukohdaksi valitseman kromimalmin kromioksidipitoisuus on 46–48 prosenttia ja kromi-rautasuhde 2,5 (53). Se on siis hyvin samankaltaista kuin vastaavan kromioksidipitoisuuden intialainen malmi, minkä Jindal-ryhmä itse vahvisti huomautuksissaan:

”Intialaisen kromimalmin kromi-rautasuhde on 2,4 vain 46 prosentin Cr2O3-pitoisuuksissa”  (54)

”Jotta intialaisen kromimalmin kromi-rautasuhde olisi 2,6–2,8, intialaisen malmin Cr2O3-pitoisuuden olisi oltava huomattavasti korkeampi, 48–50 prosenttia tai enemmän.”  (55)

Edellä sanottu vahvistaa, että intialainen malmi muistuttaa huomattavasti enemmän turkkilaista malmia kuin eteläafrikkalaista malmia, jonka kromi-rautasuhde on 1,3–1,5 (56).

(279)

Lisäksi Intian kansallisen standardointijärjestön metallurgisilla toimialoilla käytettävän kromiitin määrittelyasiakirjassa IS:10818-1984 (57) ruostumattoman teräksen valmistuksessa käytettävän, runsaasti hiiltä sisältävän ferrokromin kromi-rautasuhteeksi on ilmoitettu noin 2,8. Se tarkoittaa, että komission valitsema vertailukohta on myös edustavampi kuin eteläafrikkalainen vaihtoehto suhteessa Jindal-ryhmän kromimalmin loppukäyttöön, eli malmin muuttamiseen runsaasti hiiltä sisältäväksi ferrokromiksi ruostumattoman teräksen valmistusta varten.

(280)

Komissio otti lisäksi huomioon intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan väitteet, joiden mukaan turkkilaisen ja intialaisen kromimalmin fyysisessä muodossa ja kromioksidipitoisuudessa on edelleen eroja. Nämä erot on kuitenkin otettu huomioon johdanto-osan 289 kappaleessa kuvatuissa oikaisuissa.

(281)

Niiden johdosta komissio käytti vertailukohtana painotettua keskimääräistä vientihintaa Turkista Kiinaan tutkimusajanjaksolla (58). Perusvertailuarvo 209 Yhdysvaltain dollaria tonnilta koski 46–48 prosentin kromioksidipitoisuuden kromimalmia, toimitettuna rikasteena kulut, vakuutus ja rahti maksettuna (CIF).

(282)

Komissio otti huomioon myös valituselimen päätöksen, jonka mukaan toimitusmaksujen oikaisuissa on otettava huomioon yleisesti sovellettavat toimitusmaksut kyseisen tavaran osalta toimitusmaassa (59). Jindal-ryhmän ilmoittamat kromimalmin ostohinnat olivat 99,96 prosentissa tapauksista ilmoitettu noudettuna lähettäjältä -toimitusehdolla.

(283)

Näin ollen komissio oikaisi perusvertailuhinnan noudettuna lähettäjältä -tasolle. CIF-hinnasta vähennettiin merirahti- ja vakuutuskustannukset (60) sekä kotimaan kuljetuskustannukset Turkissa (61).

(284)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Intian viranomaiset ilmoittivat, että OECD:n tiedot, joilla komissio oli oikaissut Turkin ja Kiinan välisen viennin CIF-hintaa noudettuna lähettäjältä -tasolle, olivat käytettävissä vain vuoteen 2016 asti. Intian viranomaiset väittivät lisäksi, että asiaankuuluvan indikaattorin ekstrapolointia tutkimusajanjaksolle ei voida pitää hintojen objektiivisena tarkasteluna.

(285)

Komissio ei kuitenkaan ainoastaan ekstrapoloinut OECD:n vuodelle 2016 ilmoittamaa CIF-FOB-suhdetta. Oikaisu tutkimusajanjaksolle perustui Baltic Exchange Dry Index -indeksin, jäljempänä ’BDI’, kahdellekymmenelle pääasialliselle merireitille ilmoittamien, vuoden 2016 ja tutkimusajanjakson välisten tosiasiallisten rahti- ja vakuutuskustannusten eroihin. Yksityiskohtainen laskelma noudettuna lähettäjältä -vertailuhinnasta ilmoitettiin Jindal-ryhmälle erillisissä päätelmissä.

(286)

Komission tekemä rahti- ja vakuutusoikaisujen laskelma kiistettiin myös Jindal-ryhmän päätelmien ilmoittamisen jälkeisissä huomautuksissa. Yritys ehdotti vaihtoehtoista tietolähdettä Turkin ja Kiinan välisen viennin CIF-hintojen oikaisemiseksi FOB-tasolle (62). Jindal-ryhmän mukaan tämä tietolähde ilmaisi paremmin Turkin ja Kiinan väliset tosiasialliset rahtikustannukset tutkimusajanjaksolla kuin OECD:n ja BDI:n tiedot, jotka ovat ”kaikkien laivareittien painotettu keskiarvo”.

(287)

Jindal-ryhmän esittämät tiedot koskevat kuitenkin vain yhtä tutkimusajanjakson kuukautta, kuljetusta Turkista yleisellä tasolla ”Koillis-Aasiaan”, ja natriumkarbonaatin kuljetusta kromimalmin sijasta. Komission käyttämä OECD:n CIF-FOB-perussuhde ottaa huomioon koko vuoden, nimenomaisen merireitin (Turkista Kiinaan) ja nimenomaisen tuotteen (kromimalmi ja sen rikasteet). Vain BDI:n kustannusten oikaisu vuoden 2016 ja tutkimusajanjakson välillä koskee useiden merireittien keskiarvoa.

(288)

Yllä esitetty huomioon ottaen menetelmää, jolla perusvertailuhinta on oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, ei muuteta.

(289)

Lisäksi komissio oikaisi noudettuna lähettäjältä -perusvertailuhintaa malmi- ja kromioksidipitoisuuden mukaan määrittääkseen tarkat vertailuhinnat kullekin Jindal-ryhmän tutkimusajanjaksolla ostamalle malmityypille. Fyysisen muodon mukaan tehty oikaisu perustui Jindal-ryhmän ilmoittamiin briketointikustannuksiin (mureneva malmi) sekä pelletointi- ja sintrauskustannuksiin (rikastettu malmi). Kromioksidipitoisuuden oikaisu perustui valituksen tekijän ilmoittamiin indikaattorikromin sulatuskustannuksiin (63). Kromi-rautasuhteen erojen huomioon ottamiseksi ei tehty oikaisua, koska tämä muuttuja on hyvin samankaltainen Turkin ja Intian malmeissa. Lähestymistapa oli konservatiivinen, sillä intialaisen malmin kromi-rautasuhde on itse asiassa hieman korkeampi, mikä tavallisesti johtaisi korkeampaan hintaan samanmuotoisesta ja saman kromioksidipitoisuuden malmista.

(290)

Koska Intian markkinoita vääristävät valtion toimenpiteet eivät vaikuta Turkin kromimalmiin ja koska näissä kahdessa maassa vallitsevat markkinaolosuhteet, kuten laatu, saatavuus, markkinoitavuus, kuljetus ja muut osto- tai myyntiehdot, ovat vertailukelpoisia, komissio katsoi, että kromimalmin hinnat Turkissa ovat verrattavissa hintoihin, jotka vallitsisivat Intiassa ilman Intian viranomaisten vääristäviä toimenpiteitä.

(291)

Lopuksi komissio vertasi Jindal-ryhmän kotimaisen kromimalmin tosiasiallisia hankintakustannuksia tutkimusajanjaksolla kustannuksiin, jotka olisi maksettu, jos malmin lajikohtaiset hinnat olisi korvattu vastaavilla vertailuhinnoilla.

(292)

Erotuksen kokonaismäärä vastaa sen intialaisen tuottajan saamia säästöjä, joka osti kromimalmia Intian vääristyneiltä markkinoilta verrattuna hintaan, jonka se olisi maksanut ilman vääristymiä. Tämä kokonaismäärä edustaa etuutta, jonka Intian viranomaiset ovat myöntäneet intialaiselle tuottajalle tutkimusajanjakson aikana.

(293)

Kyseiselle intialaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle toimitettiin erillisissä päätelmissä yksityiskohtaiset laskelmat vertailuarvoista ja koituneesta edusta.

(294)

Komissio suhteutti tuen määrän perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti yrityksen kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä) tutkimusajanjaksolla, koska tuesta koitui etua tarkasteltavana olevan tuotteen ja sen tuotantoketjun alkupään tuotteen (kuumavalssatut kelat) koko tuotantoon eikä vain vientiin tarkoitettuun tuotantoon.

(295)

Intian viranomaisten puuttuminen markkinoiden toimintaan tarjoamalla kromimalmia riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan on tarkoitettu hyödyttämään tiettyjä tuotannonaloja, erityisesti ruostumattoman teräksen tuotannonalaa, kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuottajat mukaan lukien. Näin ollen järjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityinen. Kromimalmin luontaiset ominaisuudet rajoittavat tuen mahdollista käyttöä tiettyyn tuotannonalaan, mutta tämä ei tarkoita sitä, että ollakseen erityistä tuen olisi rajoituttava tuotannonalan tiettyyn alasektoriin (64).

(296)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että Intian viranomaisten puuttuminen on koskenut erityisesti kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuottajia perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(297)

Kaikkien edellä mainittujen seikkojen perusteella komissio totesi, että Intian viranomaisten tarjoamaa kromimalmia olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena erityisenä tukena hyödykkeiden tarjoamisen muodossa, ja siitä on koitunut etua vastaanottaville yrityksille.

(298)

Jindal-ryhmälle vahvistettu tuen määrä oli 0,45 prosenttia.

(299)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä totesi komission päätelmien paljastavan, että valtaosa integroituneiden vientiä harjoittavien tuottajien todetuista tuista vaikuttaa kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuotantoprosessin alkupään vaiheisiin. Valituksen tekijän mukaan tämä tarkoittaa, että integroitumaton intialainen kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuottaja Chromeni on myös voinut saada etua intialaisille ja/tai indonesialaisille tuotantoketjun alkupään tuottajille annetuista tuista. Näin voi tapahtua myös tuotantoketjun alkupään kotimaan myynnin yhteydessä Jindal-ryhmältä (Intia) Chromenille tai kun Chromeni ostaa indonesialaista alkuperää olevia, tuettuja tuotantoketjun alkupään tuotteita.

(300)

Chromenin tuotantoprosessin ja yrityksen tutkimusajanjaksolla tekemien raaka-ainehankintojen analyysin perusteella komissio päätteli, että yritys ei ole voinut hyötyä intialaista alkuperää olevien, tuettujen tuotantoketjun alkupään tuotteiden hankinnoista.

(301)

Chromeni kuitenkin osti tuotantoketjun alkupään tuotteita, eli kuumavalssattuja keloja, etuyhteydessä olevalta yritykseltä Indonesiassa, ja tämä yritys on voinut hyötyä Indonesian viranomaisten riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan tarjoamasta nikkelimalmista (ks. jakso 4.3). Komissio ei voinut tehdä johtopäätöksiä tähän liittyen, koska asiakirja-aineistossa ei ollut mitään tietoja, joiden perusteella tätä asiaa olisi voinut arvioida.

(302)

Vahvistettu tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä on seuraava:

(303)

Koska intialaisten tuottajien yhteistyössä toimimisen taso oli korkea (100 %), komissio katsoi aiheelliseksi vahvistaa Intian jäännöstuen määrän korkeimman yksilöllisen tuen määrän tasolle eli 7,56 prosenttiin.

(304)

Valitukseen, vireillepanoilmoitukseen ja komission kyselylomakkeisiin saatuihin vastauksiin sisältyvien tietojen perusteella tutkittiin seuraavia väitettyjä Indonesian viranomaisten myöntämiä tukia:

(305)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeisissä huomautuksissaan IRNC-ryhmä väitti, että kahden etuyhteydessä olevan yrityksen tukien siirtymisasteiden laskemiseen oli käytetty virheellisiä myyntitietoja.

(306)

Väite todettiin perustelluksi, joten komissio tarkisti kyseisiä siirtymisasteita vastaavasti.

(307)

Indonesialla on huomattavat nikkelivarat. Vuonna 2020 sen varojen arvioitiin olevan 21 miljoonaa tonnia nikkeliä (65) (1,1 miljardia tonnia nikkelimalmia), mikä on noin 20 prosenttia maailman tunnetuista nikkelimalmivarannoista.