(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 21 päivänä joulukuuta 2020 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien tiettyjen rauta- tai teräskiinnittimien, jäljempänä ’kiinnittimet’, tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan nojalla. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille saatuaan valituksen, jonka teki 6 päivänä marraskuuta 2020 European Industrial Fasteners Institute, jäljempänä ’EIFI’ tai ’valituksen tekijä’, sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia tiettyjen rauta- tai teräskiinnittimien kokonaistuotannosta unionissa, jäljempänä myös ’valituksen tekijät’. Valitusta kannattivat lisäksi tuottajat, joiden osuus unionin kokonaistuotannosta heinäkuun 2019 ja kesäkuun 2020 välillä oli yli 58 prosenttia. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Kun valituksen tekijä oli esittänyt asiaa koskevan pyynnön, jonka tukena oli vaadittu näyttö, komissio asetti Kiinasta peräisin olevien kiinnittimien tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/970 (3), jäljempänä ’kirjaamista koskeva asetus’, perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(4)

Kirjaamista koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen komissio sai huomautuksia useilta tuojilta, jakelijoita edustavalta järjestöltä European Fasteners Distributor Association, jäljempänä ’EFDA’ sekä Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamarilta, jäljempänä ’CCCME’. Komissio huomauttaa, että koska väliaikaisia toimenpiteitä ei otettu käyttöön, se päätti, että tullien taannehtiva kantaminen ei ollut oikeudellisesti mahdollista. Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti ”[l]opullinen polkumyyntitulli voidaan kantaa tuotteista, jotka on luovutettu kulutukseen enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää” (kursivointi lisätty). Sen vuoksi kaikki kirjaamista koskevaan asetukseen liittyvät väitteet mitätöityivät ja kirjaamista koskeva asetus kumotaan kokonaisuudessaan.

(5)

EFDA väitti, että jos komissio ei ota käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä, kirjaamista koskeva asetus mitätöityy ja olisi peruutettava, ja että kirjaamista koskevan asetuksen ainoa tarkoitus on ottaa lopulliset toimenpiteet käyttöön taannehtivasti ja että jos väliaikaisia toimenpiteitä ei oteta käyttöön, lopullisten toimenpiteiden taannehtiva soveltaminen ei ole enää mahdollista perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Komissio oli samaa mieltä ja kumosi kirjaamista koskevan asetuksen. Lopullisten polkumyyntitullien taannehtivan käyttöönoton tarvetta arvioidaan 591 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa.

(6)

Vireillepanoilmoituksessa komissio pyysi asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti nimenomaisesti tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja Kiinan viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, käyttäjille sekä järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(7)

CCCME pyysi, että sitä pidettäisiin asianomaisena osapuolena, koska se edustaa Kiinan kiinnittimien tuotannonalaa. EIFI kiisti CCCME:n aseman asianomaisena osapuolena ja väitti, että CCCME ei osoittanut objektiivista yhteyttä toimintansa ja tämän tutkimuksen kohteena olevan tuotteen välillä. CCCME ei varsinkaan toimittanut yhtiöjärjestystään tai jäsenluetteloaan, joka olisi osoittanut, että se voi edustaa Kiinan kiinnittimien tuotannonalaa. EIFI väitti, että CCCME:n verkkosivustolla luetellaan 25 tuotannonalaa mainitsematta erityisesti kiinnittimien tuotannonalaa. EIFI väitti myös, että vaikka CCCME toimitti valtakirjat useilta yrityksiltä, ei ole mitään näyttöä siitä, että kyseiset yritykset ovat kiinnittimien tuottajia. CCCME on valtion organisaatio, ja sellaisena se pikemminkin edustaa Kiinan etuja eikä yksittäisen tuotannonalan etuja.

(8)

Komissio vahvisti, että CCCME:llä oli useiden kiinalaisten kiinnittimien tuottajien valtuutus toimia niiden puolesta. CCCME voi olla menettelyn asianomainen osapuoli vain siinä tapauksessa, että kyseiset kiinnittimien tuottajat ovat valtuuttaneet sen edustamaan niitä.

(9)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Yksikään asianomainen osapuoli ei pyytänyt tutkimuksen vireillepanoon liittyvää kuulemista.

(10)

Vireillepanon yhteydessä kaksi tuojaa vastusti sitä, että komission valitsema tutkimusajanjakso (1 päivän heinäkuuta 2019 ja 30 päivän kesäkuuta 2020 välinen aika) oli välittömästi tutkimuksen vireillepanoa edeltänyt kausi, ja ehdotti, että asianmukaisen tutkimusajanjakson olisi oltava 1 päivän lokakuuta 2019 ja 30 päivän syyskuuta 2020 välinen aika, kuten perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa vaaditaan.

(11)

Käytäntönsä mukaisesti ja ottaen huomioon kunkin tutkimuksen erityisolosuhteet komissio katsoi, että 1 päivän heinäkuuta 2019 ja 30 päivän kesäkuuta 2020 välinen ajanjakso oli asianmukainen edustavien päätelmien tekemistä varten. Kiinnittimien unionin tuotannonala muodostuu enimmäkseen pienistä ja keskisuurista yrityksistä, jäljempänä ’pk-yritykset’, ja muihin kuin puolivuotiskausiin perustuvien kirjanpitotietojen ilmoittaminen olisi ollut kohtuuttoman työlästä. Lisäksi tutkimuksen kohteena olevasta tuotteesta on monia erilaisia variaatioita ja tyyppejä, mikä edellytti, että tätä tutkimusta varten oli muunnettava ja kerättävä suuri määrä kirjapitotietoja. Perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa sallitaan poikkeaminen perustelluissa tapauksissa, jollainen tämä on. Sen vuoksi valitun tutkimusajanjakson epäasianmukaisuutta koskeva väite hylättiin.

(12)

Samat kaksi tuojaa väittivät, että valituksen tekijän toimittamien makrotaloudellisten indikaattoreiden perusteella unionin tuotannonalalle ei aiheutunut merkittävää vahinkoa ja että Kiinasta tulevan tuonnin ja valituksen tekijälle aiheutuneen vahingon välillä ei ole syy-yhteyttä.

(13)

Komissio katsoi, että valituksen tekijän toimittamat tiedot olivat riittävät vireillepanoa koskevan oikeudellisen vaatimuksen täyttämiseksi perusasetuksen 5 artiklan mukaisesti sekä merkittävän vahingon että syy-yhteyden osalta. On syytä muistaa, että näyttöä koskeva vaatimus valitusvaiheessa on alempi kuin toimenpiteiden käyttöönoton yhteydessä. Valituksessa esitettiin erityisesti Kiinasta tulevan tuonnin merkittävä lisääntyminen – se lähes kolminkertaistui vuoden 2016 ja valituksen tutkimusajanjakson välillä – mikä tarkoitti markkinaosuuden kasvua 15 prosenttiin valituksen tutkimusajanjaksolla. Tuonnin hinnat alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan myyntihinnat unionin markkinoilla. Samanaikaisesti unionin tuotannonalan tuotanto- ja myyntimäärä supistui, työllisyys pieneni, investoinnit vähenivät ja hintatasot alenivat, ja tämä johti unionin tuotannonalan kannattavuuden merkittävään heikkenemiseen (noin 50 prosenttia vuoden 2016 ja valituksen tutkimusajanjakson välillä). Koska tämä kehitys tapahtui samanaikaisesti Kiinasta tulevan tuonnin kasvun kanssa ja koska ei todettu muita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa unionin tuotannonalan laskusuhdanteen, komissio päätteli, että oli riittävästi näyttöä siitä, että merkittävä vahinko aiheutui Kiinasta tulevasta tuonnista.

(14)

CCCME suhtautui epäillen valituksessa esitettyihin tuontimääriin, erityisesti valituksen tekijän tekemiin arvioihin, joista oli jätetty pois tiettyihin CN-koodeihin kuuluvien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnittimien tuonti. Se huomautti myös, että muista kolmansista maista tulevan tuonnin osalta ei tehty tällaista oikaisua. CCCME ei tarjonnut mitään vaihtoehtoista menetelmää, jolla olisi voitu arvioida ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnittimien tuonti.

(15)

Komissio piti valituksen tekijöiden ehdottamaa menetelmää kohtuullisena, koska se perustui aikaisempiin tietoihin ja valituksen tekijän parhaimpiin markkinatietoihin. Se, että muista lähteistä tulevaan tuontiin ei tehty oikaisuja, johti mahdollisesti Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuuden aliarviointiin, joten se ei kyseenalaistanut valituksessa esitettyä kokonaisarviointia. Koska CCCME ei ehdottanut muuta menetelmää, joka olisi asianmukaisempi kuin valituksen tekijöiden ehdottama menetelmä, komissio hylkäsi CCCME:n väitteet.

(16)

Useimmat unionin tuottajat, joita joko valituksen tekijä EIFI edusti tai jotka kannattivat valitusta, pyysivät nimettömänä käsittelyä välttääkseen kiinnittimiä myös kiinalaisilta tavarantoimittajilta hankkivien unionin asiakkaiden mahdolliset vastatoimet. Näihin asiakkaisiin kuului joitakin suuria yrityksiä, joiden markkinavoima on merkittävä verrattuna kiinnittimien unionin tuottajiin, jotka ovat enimmäkseen pk-yrityksiä.

(17)

Kaksi tuojaa vastusti komission päätöstä myöntää nimetön käsittely näille yrityksille, koska ne väittivät, ettei mahdollisista vastatoimista ole mitään näyttöä.

(18)

Komissio on asiasta eri mieltä. Kun otetaan huomioon kiinnittimien unionin tuottajien ja käyttäjien epäsymmetrisyys, komissio päätteli, että EIFIn edustamien unionin tuottajien ja valituksen kannattajien väittämä vastatoimien riski on todellakin olemassa (4). Tämän perusteella komissio päätti, että näiden yritysten nimiä käsitellään luottamuksellisesti. Näin ollen luottamuksellisen käsittelyn vastaiset väitteet hylättiin.

(19)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME ja EFDA väittivät, että otokseen valitut unionin tuottajat eivät esittäneet asianmukaista pyyntöä nimettömänä käsittelyä varten.

(20)

Komissio vastaanotti nimettömänä käsittelyä koskevan pyynnön 8 päivänä tammikuuta 2021 otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuaan aiemmin 18 päivänä joulukuuta 2020 valituksen tekijältä EIFIltä pyynnön käsitellä edelleen valituksen tekijöiden ja tukijoiden nimiä luottamuksellisina tutkimuksen vireillepanon jälkeen siihen asti, että otokseen valittujen unionin tuottajien yksilölliset pyynnöt voidaan toimittaa. Ottaen huomioon vastatoimien uhkan vakavuuden ja otokseen valittujen unionin tuottajien aikomuksen toimittaa asiaa koskevat pyynnöt komissio piti asianmukaisena suojata niiden identiteetti jo tutkimuksen vireillepanopäivän (21 päivänä joulukuuta 2020) ja pyyntöjen vastaanottopäivän (8 päivän tammikuuta 2021) välisenä aikana. Pyynnöt saatiin ja hyväksyttiin kaikilta unionin tuottajilta, jotka valittiin lopullisesti otokseen. EFDA väitti myös, että EIFIllä ei ollut oikeutta esittää tällaisia pyyntöjä, vaan yritysten olisi pitänyt esittää ne yksilöllisesti. Koska EIFIllä on valtuudet edustaa sekä valituksen tehnyttä unionin tuotannonalaa että sen yksittäisiä jäseniä ja koska EIFI vain toimitti eteenpäin asianomaisten yritysten allekirjoittamat yksilölliset pyynnöt, väite hylättiin.

(21)

Samat osapuolet väittivät lisäksi, että ei ollut mitään perusteita käsitellä otokseen valittujen yritysten nimiä luottamuksellisina, koska otokseen osallistuminen ei tarkoita sitä, että yritys olisi valituksen tekijä tai tukija, vaan vain sitä, että se toimii yhteistyössä. Ne viittasivat valituselimen raporttiin asiassa EC-Fasteners (China) (5), jossa komissio omaksui samanlaisen kannan. Samat osapuolet katsoivat myös, että on toimenpiteitä vastustavien asianomaisten osapuolten edun mukaista, että mahdollisimman monet unionin tuottajat toimivat yhteistyössä ja toimittavat tietoja komissiolle, minkä vuoksi pelko vastatoimista oli perusteeton. Myös Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa oleva edustusto kiisti sen, että unionin asiakkailla olisi mitään ratkaisevaa näyttöä vastatoimien uhkasta. Komissio hyväksyi otokseen valittujen unionin tuottajien nimettömänä käsittelyä koskevat pyynnöt, koska vastatoimien uhka koski valituksen tekijöiden ja tukijoiden lisäksi myös otokseen valittuja unionin tuottajia, kuten kävi ilmi vastaanotetuista pyynnöistä. EFDAlta ja CCCME:ltä lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen saadut vakuutukset eivät hälventäneet näiden uhkien olemassaoloa. Näin ollen kaikki asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(22)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME ja EFDA toistivat, että ei-luottamuksellinen asiakirja-aineisto oli osittain puutteellinen ja että asianmukaisia ei-luottamuksellisia tiivistelmiä ei aina toimitettu. Ne totesivat, että luottamuksellista käsittelyä varten on esitettävä hyvät perusteet ja että ei-luottamuksellisiin tiivistelmiin on sisällyttävä riittävästi yksityiskohtaisia tietoja, jotta luottamuksellisesti toimitetut tiedot voidaan ymmärtää kohtuullisesti. Molemmat osapuolet toimittivat luettelon esimerkeistä, joissa nämä kriteerit eivät väitetysti täyttyneet.

(23)

Komissio huomauttaa, että lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esitetyt esimerkit olivat sellaisia, joista kyseiset osapuolet olivat jo aiemmin esittäneet täydentäviä päätelmiä koskevan pyynnön ja joita tutkimuksessa käsiteltiin asianmukaisesti kahdenvälisessä yhteydenpidossa osapuolten kanssa ja EFDAn pyynnöstä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestetyssä kuulemisessa 29 päivänä marraskuuta 2021, tai ne liittyivät tietoihin, jotka eivät kuuluneet niihin olennaisiin tosiasioihin ja huomioihin, joiden perusteella komissio teki lopulliset päätelmät, tai niitä pidettiin perusteettomina, koska tietojen luottamukselliselle käsittelylle oli perusteltu syy ja toimitetut ei-luottamukselliset tiivistelmät olivat riittävän yksityiskohtaisia, jotta luottamuksellisesti toimitetut tiedot oli mahdollista ymmärtää kohtuullisesti perusasetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Yksi pyynnöistä liittyi erään asianomaisen osapuolen päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämiin huomautuksiin, jotka asetettiin saataville ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon kolmen päivän kuluessa. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(24)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME ja EFDA toistivat huolensa ei-luottamuksellisen asiakirja-aineiston hallinnoinnista ja väittivät, että i) tietty kirjeenvaihto valituksen tekijöiden kanssa puuttui ei-luottamuksellisesta asiakirja-aineistosta, ii) tietty kirjeenvaihto oli poistettu ja iii) jotkin asiakirjat ladattiin vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa.

(25)

Komissio huomauttaa, että komissio selvensi näitä väitteitä jo kahdenvälisessä yhteydenpidossa näiden osapuolten kanssa ja EFDAn pyynnöstä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestetyssä kuulemisessa 29 päivänä marraskuuta 2021. Lisäksi väitettä, jonka mukaan tietty kirjeenvaihto valituksen tekijän kanssa puuttui asiakirja-aineistosta, käsitellään myös 47 kappaleessa, ja väitettä, jonka mukaan unionin tuottajia koskevan otoksen tarkistuksesta tiedotettiin asianomaisille osapuolille myöhässä, käsitellään 44 kappaleessa. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(26)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi otoksen unionin tuottajien edustavuutta koskevassa lomakkeessa ilmoittaman tuotannon ja unionin myyntimäärän perusteella ottaen huomioon myös unionin tuottajien maantieteellisen sijainnin ja pk-yritysten edustuksen. Otokseen kuuluu kuusi unionin tuottajaa, jotka sijaitsevat neljässä eri jäsenvaltiossa. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta.

(27)

Yksi alustavaan otokseen valittu unionin tuottaja (pk-yritys) ilmoitti komissiolle, että se ei pysty toimittamaan täytettyä kyselylomaketta. Sen vuoksi komissio päätti tarkistaa unionin tuottajien otosta korvaamalla tämän yrityksen seuraavaksi suurimmalla pk-yrityksellä samasta jäsenvaltiosta.

(28)

EFDA väitti, että se ei kyennyt toimittamaan merkityksellisiä huomautuksia valitusta otoksesta, koska aikaa ei myönnetty riittävästi ja koska otokseen valituille unionin tuottajille myönnettiin nimetön käsittely. CCCME väitti, että unionin tuottajien nimettömyys esti saamasta tietoja otokseen valittujen yritysten tuottamasta tuotevalikoimasta ja tarkistamasta yrityksiä koskevia julkisesti saatavilla olevia tietoja. EFDA ja CCCME väittivät, että vaikka valituksen tekijät ja kannattajat pyysivät nimettömänä käsittelyä ja se myönnettiin niille, sitä ei voida automaattisesti ulottaa otokseen valittuihin unionin tuottajiin. Ne väittivät, että otokseen valitut unionin tuottajat olivat vain yhteistyössä toimineita osapuolia eivätkä välttämättä valituksen tekijöitä tai kannattajia. Sen vuoksi komissiolla ei ollut mitään syytä käsitellä otokseen valittujen unionin tuottajien identiteettiä luottamuksellisena. Koska otokseen valitut unionin tuottajat eivät toimittaneet erillistä nimettömänä käsittelyä koskevaa pyyntöä, komissio myönsi aiheettomasti tällaisen käsittelyn näille unionin tuottajille.

(29)

EFDA ja CCCME väittivät lisäksi, että tällaiselle käsittelylle ei ollut missään tapauksessa hyvää syytä, koska se esti asianomaisia osapuolia esittämästä merkityksellisiä huomautuksia valitusta otoksesta, ja ne esittivät perusteeksi, että perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti luottamuksellisten tietojen suojelua on tarkasteltava suhteessa asianomaisten osapuolten puolustautumisoikeuksiin.

(30)

Myös British and Irish Association of Fastener Distributors, jäljempänä ’BIFAD’, väitti irlantilaisten jäsentensä puolesta, että alustavaa otosta koskevien huomautusten esittämiselle ei annettu riittävästi aikaa ja että otokseen valituille yrityksille myönnetty nimettömänä käsittely estää arvioimasta, valittiinko otos kohtuullisesti ja tasapuolisesti. Se pyysi lisätietoja kunkin yrityksen tuotannosta, kapasiteetista, tuotevalikoimasta ja markkinoista.

(31)

Mitä tulee alustavaa otosta koskevien huomautusten esittämiselle asetettuun määräaikaan, asianomaisille osapuolille annettiin 7 päivää tutkimuksen vireillepanosta, ja tätä jatkettiin vielä 7 päivällä tutkimuksen erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi. Sitä pidettiin hyvinkin riittävänä, kun otetaan huomioon polkumyyntitutkimuksiin sovellettavat tiukat määräajat. Komissio huomauttaa, että kaikki tutkimuksessa aktiivisesti yhteistyössä toimineet asianomaiset osapuolet toimittivat huomautuksia tässä määräajassa. Sen vuoksi väite, jonka mukaan osapuolilla ei ollut riittävästi aikaa esittää huomautuksia alustavasta otoksesta, hylättiin.

(32)

Mitä tulee otokseen valittujen unionin tuottajien nimettömään käsittelyyn, 18 päivänä joulukuuta 2020 esitettiin pyyntö, jonka mukaan valituksen tekijälle ja valituksen kannattajille myönnetty nimetön käsittely vireillepanovaiheessa olisi laajennettava koskemaan myös tutkimusta. Koska otanta on osa tutkimusta, luottamuksellinen käsittely kattoi näin ollen myös otantamenettelyn. Lisäksi otokseen valitut unionin tuottajat pyysivät 8 päivänä tammikuuta 2021 nimettömänä käsittelyä tutkimuksen aikana.

(33)

Myöntäessään nimettömän käsittelyn otokseen valituille unionin tuottajille komissio tasapainotti asianmukaisesti vastatoimien riskin ja asianomaisten osapuolten oikeudet ja päätteli, että vastatoimien riski oli erittäin suuri, mikä oikeutti myöntämään otokseen valituille unionin tuottajille luottamuksellisen käsittelyn niiden identiteetin osalta. Näin ollen asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(34)

Pyynnöstä, joka koski lisätietojen toimittamista tuotannosta, kapasiteetista ja valmistetusta tuotevalikoimasta, komissio katsoi, että tällaisten tietojen ilmoittaminen yrityskohtaisesti antaisi asianomaisille osapuolille mahdollisuuden tunnistaa kyseiset unionin tuottajat. On kuitenkin syytä huomata, että kun otetaan huomioon unionin hintojen ja vientihintojen suuri vastaavuus, useimmat otokseen valittujen unionin tuottajien tuottamista tuotelajeista ilmoitettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille yksityiskohtaisissa hinnan alittavuutta ja viitehinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa. On myös huomattava, että otoksen valintamenetelmästä ilmoitettiin asianmukaisesti asianomaisille osapuolille, eikä siitä saatu huomautuksia. Tästä syystä väite hylättiin.

(35)

Tutkimuksen aikana yksi otokseen valittu unionin tuottaja ilmoitti komissiolle, että se ei pysty toimittamaan täytettyä kyselylomaketta. Eräs toinen otokseen valittu unionin tuottaja ei kyennyt toimittamaan riittäviä takeita tarkastettavaksi toimitetuista tiedoista. Nämä unionin tuottajat jätettiin sen vuoksi otoksen ulkopuolelle.

(36)

Varmistaakseen, että otos oli edelleen edustava 17 artiklassa esitettyjen kriteerien perusteella, komissio päätti tarkistaa unionin tuottajien otosta korvaamalla edellä mainitut yritykset kahdella määrän ja myynnin osalta seuraavaksi suurimmalla tuottajalla ottaen huomioon myös maantieteellisen jakauman ja laajan tuotelajivalikoiman. Kuten 15 päivänä heinäkuuta 2021 asiakirja-aineistoon liitetyssä muistiossa todetaan, komissio käytti unionin tuottajien edustavuutta koskevassa vaiheessa toimittamia tietoja, joita käytetään myös otantaa varten. Lisäksi komissio hankki julkisesti saatavilla olevia tietoja ja tutki asianomaisten yritysten verkkosivut. Komissio otti yhteyttä yrityksiin ja pyysi niitä toimimaan yhteistyössä täyttämällä kyselylomakkeen. Asianomaisille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(37)

Komissio sai huomautuksia CCCME:ltä, EFDAlta ja yhdeltä vientiä harjoittavalta tuottajalta Celo Suzhou Precision Fasteners Ltd:ltä, jäljempänä ’Celo Suzhou’.

(38)

CCCME ja EFDA väittivät, että asianomaisille osapuolille ei annettu riittävästi aikaa huomautusten esittämiseen muutetusta otoksesta. Komissio huomauttaa, että CCCME tai EFDA ei pyytänyt määräajan pidennystä ja että molemmat toimittivat yksityiskohtaisia huomautuksia unionin tuottajien muutetusta otoksesta; sen vuoksi niiden väite hylättiin.

(39)

Molemmat osapuolet toistivat myös, että otokseen valituille unionin tuottajille ei olisi pitänyt myöntää nimetöntä käsittelyä, mutta ne eivät esittäneet mitään lisäväitteitä. Nämä väitteet hylättiin 32 kappaleessa esitetyistä syistä.

(40)

CCCME väitti lisäksi, että muita asianomaisia osapuolia kohdeltiin syrjivästi, koska niille asetettiin tiukat määräajat, kun taas viimeksi otokseen valituille unionin tuottajille oli annettu kyselylomakkeeseen vastaamiselle määräaika, joka päättyi lähes 6 kuukautta alun perin otokseen valittujen unionin tuottajien määräajan jälkeen. Lisäksi kun otetaan huomioon, että komissiolla oli riittävästi aikaa analysoida tämän pidennetyn määräajan kuluessa saatuja kyselylomakkeita, sillä ei ollut mitään syytä asettaa paljon lyhyempää määräaikaa asianomaisille osapuolille uutta otosta koskevien huomautusten esittämiselle.

(41)

Komissio huomauttaa, että kaikkia otokseen valittuja unionin tuottajia, tuojia ja vientiä harjoittavia tuottajia kohdeltiin yhdenvertaisesti, ja niille annettiin kyselylomakkeeseen vastaamiseen 30 päivää siitä, kun niille oli ilmoitettu otokseen valinnasta, ja perusteltu jatkoaika tarpeen mukaan. Näin ollen CCCME:n väite, jonka mukaan joillakin otokseen valituilla unionin tuottajilla olisi ollut yli 6 kuukautta aikaa vastata kyselylomakkeeseen, oli harhaanjohtava. Komissio huomauttaa myös, että otoksesta tehdään lopullinen päätös vasta kun asianomaisilta osapuolilta saadut huomautukset on arvioitu, minkä vuoksi komissio asettaa otosta koskevien huomautusten määräajan vastaavasti ottaen huomioon tutkimuksen yleiset määräajat. Tämän vuoksi komissio hylkäsi syrjivää kohtelua koskevan väitteen.

(42)

CCCME ja EFDA väittivät vielä, että komissio ei ollut ilmoittanut asianomaisille osapuolille kyseisten unionin tuottajien yhteistyöstä vetäytymisestä ajoissa ja että sen olisi pitänyt ilmoittaa asianomaisille osapuolille myös unionin tuottajia koskevan otoksen muuttamisesta aikaisemmassa vaiheessa. CCCME viittasi perusasetuksen 6 artiklan 7 kohtaan, jonka mukaan asianomaiset osapuolet voivat ”tutustua kaikkiin tietoihin, jotka mikä tahansa tutkimuksen kohteena oleva osapuoli on toimittanut”, EFDA totesi, että komissio teki unionin tuottajien otosta koskevan lopullisen päätöksen ottamatta asianmukaisesti huomioon asianomaisten osapuolten huomautuksia, mistä on osoituksena se, että otokseen lisätyille unionin tuottajille lähetettiin kyselylomakkeet jo ennen tällaisten huomautusten saamista.

(43)

Lisäksi CCCME ja EFDA ehdottivat, että unionin tuottajien otoksen muuttamisen sijaan komissio pitäisi tehdä päätelmänsä käytettävissä olevien tietojen mukaan perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti ja päättää tutkimus. CCCME totesi, että jos vientiä harjoittavat tuottajat eivät enää toimi yhteistyössä tutkimuksen aikana, ryhdytään soveltamaan käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, ja että sama kohtelu olisi ulotettava näin ollen myös unionin tuottajiin. Vaihtoehtoisesti komission olisi annettava lisätietoja unionin tuottajien otokseen lisättyjen yritysten valintamenetelmästä ja etenkin siitä, miten kyseiset yritykset yksilöitiin, sekä vaikutuksesta lopullisen otoksen edustavuuteen. Molemmat osapuolet väittivät myös, että komissio valitsi nämä lisätyt yritykset pelkästään valituksen tekijän toimittamien tietojen perusteella saamatta tietoja muilta asianomaisilta osapuolilta.

(44)

Väitteestä, joka koskee puutteellista ilmoittamista, komissio huomauttaa, että se lisäsi kaikki merkitykselliset tiedot asiakirja-aineistoon riittävän ajoissa, jotta asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia. Komissio otti kaikki saadut huomautukset huomioon ja käsitteli niitä asianmukaisesti. Väite, jonka mukaan lisätyt yritykset valittiin yksinomaan valituksen tekijän toimittamien tietojen perusteella, on virheellinen, kuten myös 36 kappaleessa kuvataan.

(45)

EFDAn ja CCCME:n pyynnöstä komissio toimitti niille lisätietoja tarkistetusta otoksesta, myös vaikutuksesta otoksen edustavuuteen. CCCME toisti pyyntönsä, joka koski otokseen valittujen unionin tuottajien vakiokiinnittimien ja muiden kuin vakiokiinnittimien täsmällisiä tuotanto- ja myyntiosuuksia koskevien lisätietojen toimittamista sekä otokseen lisättyjen unionin tuottajien valintaan käytetyn menetelmän selittämistä. CCCME pyysi myös, että otokseen lisättyjen unionin tuottajien valintaan liittyvä valituksen tekijän ja komission välinen viestintä julkistettaisiin.

(46)

Väitteestä, jonka mukaan tutkimus olisi päätettävä yhteistyön puuttumisen vuoksi, komissio korostaa, että perusasetuksen 17 artiklan 4 kohdassa sallitaan nimenomaisesti uuden otoksen valinta, jos jotkin tai kaikki otokseen valitut osapuolet kieltäytyvät yhteistyöstä siten, että se todennäköisesti vaikuttaa merkittävästi tutkimuksen tulokseen. Mitä tulee väitteeseen, joka koskee vientiä harjoittaviin tuottajiin kohdistuvaa syrjintää, komissio huomauttaa, että jos otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja lopettaa yhteistyön tutkimuksessa, kyseinen viejä jätetään otoksen ulkopuolelle ja toimitetut tiedot jätetään huomiotta. Komissio myös korvaa tällaisen vientiä harjoittavan tuottajan otoksessa, mikäli mahdollista. Samaa lähestymistapaa noudatettiin myös kyseisten unionin tuottajien osalta. Näin ollen kaikki asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(47)

Lisätietopyynnön osalta komissio viittaa 36 kappaleeseen, jossa esitetään otokseen lisättyjen unionin tuottajien valintakriteerit ja käytetty menetelmä. Unionin tuottajien vakiokiinnittimien ja muiden kuin vakiokiinnittimien täsmälliset tuotanto- ja myyntiosuudet eivät olleet otokseen valinnan kriteeri eikä vakiokiinnittimien tuotanto ollut ainoa otokseen valinnan kriteeri. Kaikkia tuotelajeja pidettiin yhtenä tuotteena, kuten 110 kappaleessa todetaan. Unionin tuotannonala tuotti ja myi vakiokiinnittimiä ja muita kuin vakiokiinnittimiä ja vientiä harjoittavat tuottajat veivät unioniin vakiokiinnittimiä ja muita kuin vakiokiinnittimiä ja loppukäytössä oli päällekkäisyyttä. Lisäksi on huomattava, että otokseen sisällytettäviä yrityksiä valittaessa nämä tiedot eivät ole saatavilla. Valituksen tekijän ja komission välinen viestintä paljastettiin perusasetuksen 6 artiklan 7 kohdan mukaisesti 19 artiklan 1 kohtaa noudattaen, jossa säädetään, että viranomaisten on käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia. Perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti komissio asetti asianomaisten osapuolten saataville ei-luottamuksellisen tiivistelmän luottamuksellisesti toimitetuista tiedoista. Tämän vuoksi nämä pyynnöt hylättiin.

(48)

Celo Suzhou väitti, että vientiä harjoittavien tuottajien otoksessa olisi pitänyt ottaa huomioon viedyt tuotelajit, jotta vientihinnat olisivat verrattavissa unionin tuotannonalan otokseen valittujen tuottajien myyntihintoihin. Komissio valitsi otokseen, jolla varmistettiin laaja tuotevalikoima, kuten 36 kappaleessa todetaan. Kun otetaan huomioon suuri vastaavuus (yli 90 prosenttia), komissio päätteli, että unionin tuottajien otokseen sisältyi tuotelajeja, joita vietiin eniten unioniin. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(49)

Edellä esitetyn perusteella katsottiin, että kuudesta unionin tuottajasta koostuva lopullinen otos oli unionin tuotannonalaa edustava.

(50)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EFDA toisti, että se ei voinut esittää merkityksellisiä huomautuksia unionin tuottajien otoksesta, koska unionin tuottajien identiteetti pidettiin luottamuksellisena. Se myös toisti, että komissio ei ilmoittanut asianomaisille osapuolille otoksen muuttamisesta tutkimuksen aikana ja että komissio päätti otokseen sisällytettävistä uusista yrityksistä jo ennen kuin asianomaisille osapuolille ilmoitettiin asiasta ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. EFDA ja CCCME toistivat, että ei-luottamuksellisesta asiakirja-aineistosta puuttui tietoja ja että komissio ei ilmoittanut otokseen valittujen unionin tuottajien tuotannon ja myynnin kokonaismäärää. CCCME toisti otoksen tarkistamiseen liittyvät huolenaiheensa ja väitti, että sille ei esitetty mitään selitystä, miksi kaksi unionin tuottajaa jätettiin pois otoksesta.

(51)

Unionin tuottajien nimettömänä käsittelyä koskevaa väitettä käsitellään jo 16–21 kappaleessa. Samoin otoksen valintaan liittyvää puutteellista ilmoittamista koskevaa väitettä käsitellään 44 kappaleessa ja ei-luottamuksellisen asiakirja-aineiston täydellisyyttä koskevaa väitettä 47 kappaleessa. Komissio myös ilmoitti otoksen tarkistamisen syyt 35 kappaleessa, minkä lisäksi tiedot olivat ei-luottamuksellisessa asiakirja-aineistossa ennen päätelmien ilmoittamista. Koska asiasta ei esitetty muita tietoja, kyseiset väitteet hylättiin. Mitä tulee otokseen valittujen unionin tuottajien tuotannon ja myynnin kokonaismäärään, nämä tiedot eivät olleet osa analyysiä, koska ne ovat makrotaloudellisia indikaattoreita, minkä vuoksi ei ollut mitään syytä toimittaa näitä tietoja asianomaisille osapuolille. Komissio ilmoitti 352 kappaleessa otokseen valittujen yritysten osuuden unionin kokonaistuotannosta, ja asianomaiset osapuolet kykenivät joka tapauksessa päättelemään otokseen valittujen unionin tuottajien tuotannon kokonaismäärän.

(52)

EFDA väitti vielä, että komissio toimitti ristiriitaisia tietoja otokseen valittujen unionin tuottajien määrästä ja edustavuudesta. Lisäksi EFDA toisti huolensa, jotka koskivat otoksen valintamenettelyä ja siitä asianomaisille osapuolille toimitettuja tietoja.

(53)

Mitä tulee otokseen valittujen yritysten lukumäärään, yleiset päätelmät sisältävässä asiakirjassa oli kahdessa kappaleessa kirjoitusvirhe, jonka mukaan otokseen valittiin neljä unionin tuottajaa eikä kuusi. Virhe korjattiin välittömästi sen jälkeen, kun siitä oli ilmoitettu komissiolle. Otokseen valittujen unionin tuottajien oikea lukumäärä ilmoitettiin asianomaisille osapuolille tutkimuksen aikana muistiolla, joka asetettiin ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon. Otoksen edustavuudesta komissio vahvisti, että kaikki komission toimittamat luvut olivat oikein, minkä vuoksi EFDAn väite oli perusteeton. Yleiset päätelmät sisältävässä asiakirjassa esitetty luku (9,5 %) osoitti edustavuuden suhteessa unionin kokonaistuotantoon, mutta EFDAlle tutkimuksen aikana sen pyynnöstä toimitettu luku (18 %) osoitti edustavuuden suhteessa niiden unionin tuottajien kokonaistuotantoon, jotka ilmoittautuivat ennen vireillepanoa ja toimittivat otantaa varten tarvittavat tiedot. Luku ilmoitettiin EFDAlle pyynnöstä useita kuukausia ennen päätelmien ilmoittamista ja näin ollen ennen unionin tuotannon kokonaismäärän määrittämistä.

(54)

Noudatetusta menettelystä komissio muistuttaa, että kuten 46 kappaleessa todetaan, sen oli muutettava perusasetuksen 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti unionin tuottajien otosta, koska kaksi alun perin otokseen valittua yritystä ei toiminut yhteistyössä. Mitä tulee asianomaisten osapuolten kuulemiseen ja päätelmien ilmoittamiseen prosessin aikana, asiaa selitettiin yksityiskohtaisesti jo 28–47 kappaleessa. Vireillepanon yhteydessä valitun alustavan otoksen muuttaminen perustui asianomaisilta osapuolilta saatuihin huomautuksiin osana otantamenettelyä, joka kuvataan vireillepanoilmoituksessa.

(55)

CCCME ja EFDA väittivät lopuksi, että yleiset päätelmät sisältävä asiakirja sisälsi ristiriitaisia tietoja unionin tuottajien otoksen tarkistusmenetelmästä ja että sen sisältämät tiedot olivat myös ristiriidassa ilmoituksen kanssa, jonka komissio lähetti otokseen valituille uusille unionin tuottajille. CCCME väitti erityisesti, että vakiokiinnittimien ja muiden kuin vakiokiinnittimien tuotanto- ja myyntiosuus oli keskeinen kriteeri unionin tuottajien otoksen valinnassa, mikä käy väitetysti ilmi edellä tarkoitetusta ilmoituksesta otokseen valituille uusille unionin tuottajille. Nämä väitteet olivat asiasisällöltään virheellisiä. Komissio ei esittänyt millekään asianomaiselle osapuolelle, myöskään valituille uusille unionin tuottajille, että vakiokiinnittimien ja muiden kuin vakiokiinnittimien tuotanto- ja myyntiosuus olisi keskeinen kriteeri otoksen valinnassa. Komissio toteaa, että nämä tiedot eivät ole yleensä saatavilla näin yksityiskohtaisesti otantavaiheessa. Sama koskee tätä tutkimusta. Tämä ei sulje pois sitä, että komissio kuitenkin kykeni määrittämään saatavilla olleiden tietojen perusteella yleisesti, tuottivatko unionin tuottajat vakiokiinnittimiä vai muita kuin vakiokiinnittimiä, kuten 36 kappaleessa selitetään. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(56)

EFDA väitti yleisemmin, että unionin tuottajien otos ei ollut edustava, koska otokseen valituista kahdesta vakiokiinnittimien tuottajasta toinen oli pk-yritys, minkä vuoksi vain toisen tuottajan tiedoilla olisi merkittävä vaikutus. Väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä. Komissio huomauttaa, että otokseen valituista yrityksistä kolme oli pk-yrityksiä ja kolme muuta ei. Komissio huomauttaa myös, että otoksessa varmistettiin edustava tuotevalikoima, kuten 36 kappaleessa todetaan, ja että sen katsottiin kaikkiaan edustavan unionin tuotannonalaa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(57)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(58)

Kaksikymmentäkahdeksan etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti viiden tuojan otoksen käyttäen valintaperusteena tarkasteltavana olevan tuotteen suurinta tuontimäärää. Asianomaisia osapuolia kuultiin otoksen valinnasta perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(59)

EIFI väitti, että valituista etuyhteydettömistä tuojista kaksi, jotka kuuluivat samaan ryhmään, ovat etuyhteydessä kiinnittimien tuottajaan Kiinassa, ja niillä oli myös tiettyjen kiinnittimien lisenssituotantoa Kiinassa unionissa sijaitsevan etuyhteydessä olevan yrityksen välityksellä. Sen vuoksi niitä ei voitu pitää etuyhteydettöminä tuojina. EIFI väitti lisäksi, että nämä yritykset olivat etuyhteydessä myös kiinnittimien unionin tuottajiin. EIFI huomautti vielä, että koska nämä kaksi tuojaa olivat etuyhteydessä, vain yhden niistä pitäisi pysyä otoksessa ja toinen pitäisi korvata toisella yhteistyössä toimineella unionin tuojalla. EFDA totesi EIFIn huomautuksista, että otoksen ulkopuolelle jättämisen kannalta vain se olisi merkityksellistä, jos tuoja olisi etuyhteydessä sellaiseen tuottajaan, joka myös harjoittaa vientiä unioniin. EFDA väitti, että kun otetaan huomioon kyseisten tuojien tuomien tuotelajien määrä ja eri segmentit, joille tuotteita toimitetaan unionissa, niiden olisi pysyttävä otoksessa.

(60)

Kyseiset tuojat kiistivät, että niillä olisi liikeyhteyksiä kyseiseen kiinalaiseen tuottajaan tai että ne toisivat tarkasteltavana olevaa tuotetta tästä yrityksestä tai että ne olisivat etuyhteydessä muihin kiinnittimien vientiä harjoittaviin tuottajiin Kiinassa. Tutkimuksessa ei vahvistettu EIFIn väitteitä eivätkä myöskään EIFIn väitteensä tueksi toimittamat tiedot osoittaneet, että kyseiset tuojat olisivat olleet etuyhteydessä mihinkään vientiä harjoittaviin tuottajiin. Myöskään sitä, että tuojat olivat etuyhteydessä toisiinsa, ei pidetty pätevänä perusteluna niiden jättämiseksi otoksen ulkopuolelle. Otokseen sisältyi kolme muuta etuyhteydetöntä tuojaa, jotka valittiin suurimman tuontimäärän perusteella ja jotka jakautuivat eri jäsenvaltioihin. Otos edusti 9:ää prosenttia kiinnittimien kokonaistuonnista Kiinasta, minkä vuoksi sitä pidettiin riittävän edustavana. Tämän vuoksi EIFIn asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(61)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan edustustoa Euroopan unionissa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(62)

Yhdeksänkymmentäkaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa tai tuottajaryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että koska ne tuottivat tiettyä tuotelajia, jota ei voida verrata muihin Kiinasta vietyihin tuotelajeihin, ne olisi sisällytettävä otokseen edustavuuden parantamiseksi.

(63)

Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa tai tuottajaryhmää, jotka edustivat viennin suurinta määrää, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Koska tietyn tuotelajin vuoksi otokseen sisällyttämistä pyytäneet vientiä harjoittavat tuottajat eivät kuuluneet niihin, joiden vientimäärät olivat suurimmat, niitä ei valittu ehdotettuun otokseen. Kaikille tiedossa olleille vientiä harjoittaville tuottajille ja asianomaisen maan viranomaisille ilmoitettiin asiasta ja niitä pyydettiin esittämään huomautuksia perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(64)

Yksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä, jota ei valittu otokseen, pyysi otokseen sisällyttämistä ja väitti, että i) se oli yksi suurimmista kiinnittimien viejistä, ii) sen sisällyttäminen otokseen antaisi tarkemman kuvan Kiinan kiinnittimien tuotannonalasta ja iii) sen vuoksi se antaisi tarkemman kuvan myös siitä, miten lopulliset hinnat unioniin määräytyivät. Tämän perusteella kyseinen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä väitti, että otokseen perustuvat tuontihinnat eivät olisi edustavia eikä näihin hintoihin perustuva CIF-hinta unionin rajalla, jota käytetään hinnan alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden marginaalien laskemiseen, olisi paikkansapitävä. Yritys viittasi vielä unionin tuottajien otokseen valittujen unionin tuottajien suureen määrään. Lopuksi kyseinen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä katsoi, että yhden yrityksen lisääminen otokseen ei estäisi komissiota saattamasta tutkimusta päätökseen säädetyssä määräajassa.

(65)

Ensinnäkin yrityksen ilmoittaman vientimäärän perusteella kyseisen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän sisällyttäminen otokseen ei lisäsi merkittävästi otoksen edustavuutta. Toiseksi väitteistä, jotka koskevat Kiinan kotimaisen tuotannonalan organisointia, unioniin suuntautuvan viennin hintojen määräytymistä ja CIF-hinnan unionin rajalla määräytymistä, yritys ei toimittanut mitään näyttöä siitä, että sen sisällyttäminen otokseen lisäsi merkittävästi otoksen edustavuutta. Yrityksen rakenteen vuoksi sen sisällyttämisestä otokseen aiheutuisi merkittävä lisärasite tutkimukselle. Kolmanneksi, koska valittua otosta pidettiin edustavana, oli mahdollista vahvistaa luotettava CIF-hinta unionin rajalla ja tehdä paikkansapitävät hinnan alittavuutta ja viitehinnan alittavuutta koskevat laskelmat. Unionin tuottajien otokseen valittujen yritysten lukumäärällä ei ole merkitystä vientiä harjoittavien tuottajien otoksen valinnan kannalta. Komissiolla ei ole velvollisuutta valita samaa määrää yrityksiä molemmille puolille, ja otantamenettely on rajoitettu juuri sen vuoksi, että komissio voi tutkia kohtuullisen määrän yrityksiä tutkimuksen loppuun saattamiselle asetetussa määräajassa. Tämän vuoksi kyseisen ryhmän esittämät väitteet hylättiin.

(66)

Eräs toinen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä väitti, että se olisi sisällytettävä otokseen, koska koko ryhmä koostuu useista tuottajista ja kauppiaista Kiinassa ja unionissa ja sillä on merkittävää valmistus- ja toimituskapasiteettia, joka vaikuttaa kotimarkkinoihin ja unionin markkinoihin.

(67)

Tämän vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän lisääminen otokseen olisi kuitenkin aiheuttanut merkittävän lisärasitteen tutkimukselle, eikä ehdotetun otoksen edustavuus olisi muuttunut merkittävästi. Lisäksi otantatiedot toimittaneiden yritysten joukossa oli muita vientiä harjoittavia tuottajia, joiden vientimäärät olivat suuremmat kuin kyseisen yritysryhmän. Koska otos valittiin unioniin suuntautuvan vientimäärän perusteella (ks. 63 kappale), tämän vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän sisällyttäminen otokseen ei näin ollen ollut perusteltua. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(68)

Eräs kolmas vientiä harjoittava tuottaja väitti, että otokseen valitut yritykset olivat kaikki pulttien tuottajia ja että ehdotettu otos ei tämän vuoksi edustanut ruuvien kiinalaisia tuottajia. Ruuvien tuottajana yritys pyysi, että se sisällytetään otokseen. Se väitti vielä, että päätelmät olisi tehtävä erikseen näistä kahdesta tuotelajista eli ruuveista ja pulteista.

(69)

CCCME toisti nämä väitteet ja totesi, että otos ei ollut edustava määrän eikä katettujen tuotelajien osalta.

(70)

Kuten 63 kappaleessa selitetään, otos valittiin unioniin suuntautuvan suurimman vientimäärän perusteella, eivätkä valittujen yritysten tuottamat tuotelajit olleet valintaperuste. Kaikkia kiinnittimien lajeja pidettiin yhtenä tuotteena tässä tutkimuksessa, kuten 110 kappaleessa todetaan. Sen vuoksi yksittäisiä tuotelajeja koskevat erilliset päätelmät eivät olleet perusteltuja, kuten 398 kappaleessa todetaan. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään toimittanut mitään näyttöä tukemaan väitettään, jonka mukaan päätelmät olisi tehtävä erikseen pulteista ja ruuveista. Lisäksi otantatiedot toimittaneiden yritysten joukossa oli muita yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia, joiden vientimäärät olivat suuremmat kuin kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan, joten sen sisällyttäminen otokseen ei ollut perusteltua. Tämän vuoksi kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan väitteet hylättiin.

(71)

Lopuksi EIFI väitti, että yksi otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista olisi poistettava otoksesta, koska se on enemmänkin kiinnittimien kauppias kuin valmistaja ja sen pääasialliset markkinat sijaitsevat Amerikan yhdysvalloissa, jäljempänä ’Yhdysvallat’, eikä unionissa.

(72)

Kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat vahvistivat, että niiden ilmoittama unioniin suuntautuvan viennin määrä, jota komissio käytti otoksen valinnassa, oli niiden omaa tuotantoa. Se, että yksi otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista vei kiinnittimiä Yhdysvaltoihin suurempia määriä kuin unioniin, ei ole merkityksellistä. Näin ollen EIFIn väitteet hylättiin.

(73)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti alun perin ehdotetun otoksen.

(74)

Sen jälkeen, kun unionin tuottajien otosta oli tarkistettu tutkimuksen aikana, Celo Suzhou Precision Fasteners Co. Ltd väitti, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajin otosta olisi laajennettava lisäämällä siihen muiden kuin vakiokiinnittimien kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia. Yritys väitti, että unionin tuottajien otoksen tarkistuksen tarkoituksena oli lisätä sen edustavuutta tuotevalikoiman osalta ja että tällaista kriteeriä ei otettu huomioon valittaessa vientiä harjoittavien tuottajien otosta. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja huomautti vielä, että sen kiinnittimien vienti unioniin olisi edustavaa tietyn tuotevalikoiman osalta ja että se oli jo toimittanut yksilöllistä kohtelua koskevan pyyntönsä yhteydessä kyselylomakkeeseen kattavan vastauksen, joka komission olisi otettava huomioon. Tämä ei viivästyttäisi tutkimusta merkittävästi.

(75)

Kuten 63 kappaleessa todetaan, otokseen valitut kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa tai tuottajaryhmää edustivat viennin suurinta määrää, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Unionin tuottajien otoksen tarkistuksella ei ole vientiä harjoittavien tuottajien otokseen sellaista vaikutusta, joka oikeuttaisi sen tarkistuksen. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(76)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Celo Suzhou Precision Fasteners Co. Ltd toisti, että vientiä harjoittavien tuottajien otos ei ollut riittävän edustava tuotelajien suhteen, ja pyysi, että komissio i) ottaisi huomioon vientimäärän lisäksi myös viedyn tuotevalikoiman ja ii) sisällyttäisi Celo Suzhou Precision Fasteners Co. Ltd:n otokseen, koska se edustaisi tiettyjä tuotevalikoimaa.

(77)

Kyseinen osapuoli myös toisti 74 kappaleessa esitetyt väitteensä ja väitti, että komission lähestymistapa, jota se sovelsi unionin tuottajien otoksen valintaan, ja tarve sisällyttää erityyppisiä kiinnittimiä otokseen, ovat ristiriidassa komission väitteen kanssa, jonka mukaan vientiä harjoittavien tuottajien otoksen valinnassa tietyt tuotelajit eivät olleet kriteeri.

(78)

Kyseisiä väitteitä käsitellään jo 75 kappaleessa. Unionin tuottajien otoksen valinnassa käytettiin perusteena suurimpia tuottajia määrän ja myynnin osalta ottaen huomioon myös maantieteellinen jakauma (useita jäsenvaltioita) ja laaja tuotelajivalikoima. Vientiä harjoittavien tuottajien otoksen valinta perustui suurimpaan määrään, jota komissio kykeni tutkimaan. Otokseen valittujen unionin tuottajien valinnassa varmistettiin laaja vastaavuus otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien vientitapahtumien kanssa, minkä vuoksi valinnassa ei ollut tarpeen tarkastella tiettyjä tuotelajeja. Koska asiasta ei toimitettu uusia tietoja, väitteet hylättiin.

(79)

Seitsemän kiinnittimien vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaista yksilöllistä tarkastelua täyttämällä vientiä harjoittaville tuottajille tarkoitetun kyselylomakkeen, joka oli saatavilla verkossa (6). Kun otetaan huomioon pyyntöjen suuri määrä, yksilöllisen tarkastelun myöntäminen hankaloittaisi tehtävää kohtuuttomasti ja estäisi komissiota saattamaan tutkimuksen loppuun ajallaan. Sen vuoksi komissio ei hyväksynyt yhtäkään esitetyistä pyynnöistä.

(80)

Kuten 48 ja 74 kappaleessa mainitaan, unionin tuottajien otoksen tarkistamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja (Celo Suzhou Precision Fasteners Co. Ltd) väitti, että sen yksilöllistä tarkastelua koskeva pyyntö olisi otettava huomioon vientiä harjoittavien tuottajien otoksen edustavuuden lisäämiseksi. Vientiä harjoittavien tuottajien otoksen edustavuutta koskevaa väitettä käsiteltiin jo 75 kappaleessa

(81)

Mitä tulee yksilöllistä tarkastelua koskevaan pyyntöön, tämän vientiä harjoittavan tuottajan tilanne ei ollut merkittävästi erilainen kuin muiden yksilöllistä tarkastelua pyytäneiden vientiä harjoittavien tuottajien, eikä se oikeuttanut erilaiseen kohteluun. Sen vuoksi komissio päätteli, että ei ollut objektiivisia perusteita, joiden vuoksi tämän vientiä harjoittavan tuottajan yksilöllistä tarkastelua koskeva pyyntö olisi hyväksyttävä.

(82)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseinen vientiä harjoittava tuottaja toisti väitteensä, että sille olisi myönnettävä yksilöllinen tarkastelu, ja väitti, että komissio ei selittänyt syitä sille, miksi tällaisen pyynnön hyväksyminen olisi syrjivää. Väitteensä tueksi vientiä harjoittava tuottaja toi esiin, että se tuotti tiettyjä teknisiä kiinnitintyyppejä, joita ei voida verrata muihin tuotelajeihin, ja että se vientihinnat eivät ole polkumyyntihintoja, kuten jo vahvistettiin Kiinasta peräisin olevaa samaa tuotetta koskevassa aiemmassa polkumyyntitutkimuksessa, jossa otettiin käyttöön toimenpiteitä vuonna 2009 (7).

(83)

Yksittäisiä tuotelajeja koskevat erilliset päätelmät eivät olleet perusteltuja, kuten 398 kappaleessa todetaan. Sen vuoksi kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan yksilöllistä tarkastelua koskevan pyynnön tutkiminen sillä perusteella, että se tuotti ja vei tiettyä tuotelajia, kun tällaista kriteeriä ei otettu huomioon muiden yksilöllistä tarkastelua pyytävien vientiä harjoittavien tuottajien osalta, olisi ollut syrjivää, ja lisäksi se olisi ollut työlästä ja komission olisi ollut vaikea saada tutkimus päätökseen ajoissa. Viittaus aiemman tutkimuksen päätelmiin, joissa ei vahvistettu polkumyyntiä tämä viejän unioniin suuntautuneen myynnin osalta, ei ole merkityksellinen, koska päätelmät perustuivat eri tutkimusajanjaksoa koskeviin tietoihin. Tämän vuoksi kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan väitteet hylättiin.

(84)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja (Ningbo Londex Industrials Co., jäljempänä ’Londex’) pyysi uuden viejän kohtelua, koska se ryhtyi viemään tarkasteltavana olevaa tuotetta vasta tutkimusajanjakson jälkeen. Komissio huomauttaa, että vakiintuneen käytännön mukaan tällaista kohtelua voidaan harkita vain lopullisia toimenpiteitä koskevan asetuksen ja sen asiaa koskevien säännösten perusteella. Lisäksi on syytä muistaa, että komissio valitsi vientiä harjoittavien tuottajin otoksen eikä yksilöllisten polkumyyntimarginaalien laskemista koskevia pyyntöjä hyväksytty, kuten edeltävissä kappaleissa todetaan, koska sitä pidettiin kohtuuttoman työläänä. Sama pätee myös uuden viejän kohtelua koskevaan pyyntöön, joka olisi edellyttänyt yrityksen rakenteen ja vientimyynnin yksityiskohtaista tarkastelua. Tästä syystä pyyntö hylättiin.

(85)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Londex toisti väitteensä, jonka mukaan siihen olisi sovellettava uuden viejän kohtelua ja se olisi lisättävä yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien luetteloon. Se väitti, että koska se ilmoittautui tutkimuksessa ja koska vienti tapahtui ennen tutkimuksen päättymistä, komissiota ei sido mikään erityinen menettely. Yksinkertaisesti sen arviointi, ettei yritys vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta tutkimusajanjakson aikana vaan tutkimusajanjakson jälkeen, olisi riittävä, eikä sitä voida pitää kohtuuttoman työläänä. Tällainen lähestymistapa olisi perusteltu myös hallinnollisen tehokkuuden kannalta. Lisäksi komissio on käyttänyt tällaista lähestymistapaa aiemmissa tapauksissa. Londex väitti myös, että yhteistyössä toimineisiin otoksen ulkopuolisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin ei kohdistu yrityksen rakenteen tai vientimyynnin tarkastelua.

(86)

Komissio toteaa, että Londexin mainitsemissa aiemmissa tutkimuksissa (8) komissio tarkasteli – toisin kuin väitettiin – täyttyivätkö perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset. Mikään esitetyistä väitteistä ei kumonnut 81 kappaleessa esitettyjä päätelmiä, minkä vuoksi ne hylättiin.

(87)

Komissio lähetti Kiinan kansantasavallan viranomaisille, jäljempänä ’Kiinan viranomaiset’, kyselylomakkeen, joka koski perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymistä Kiinassa. Kiinan viranomaiset eivät vastanneet kyselylomakkeeseen.

(88)

Komissio asetti kyselylomakkeet saataville verkossa vireillepanopäivänä (9) ja pyysi otokseen valittuja unionin tuottajia, otokseen valittuja etuyhteydettömiä tuojia ja Kiinassa toimivia otokseen valittuja vientiä harjoittavia tuottajia täyttämään niille tarkoitetut kyselylomakkeet. Lisäksi komissio pyysi EIFIä toimittamaan tietoja koko unionin tuotannonalaan liittyvistä makrotaloudellisista vahinkoindikaattoreista.

(89)

Komissio sai kyselyvastaukset otokseen valituilta neljältä unionin tuottajalta, valituksen tekijältä EIFIltä, otokseen valituilta viideltä etuyhteydettömältä tuojalta, kahdelta käyttäjältä sekä kolmelta vientiä harjoittavalta tuottajalta/tuottajaryhmältä.

(90)

Kuten 35 kappaleessa todetaan, kaksi otokseen valittua unionin tuottajaa jätettiin pois otoksesta tutkimuksen aikana eikä niiden kyselyvastauksia siten otettu huomioon. Nämä kaksi unionin tuottajaa korvattiin kahdella muulla unionin tuottajalla. Molemmat yritykset toimittivat kyselyvastauksen.

(91)

Komissio hankki kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Covid-19-pandemian puhkeamisen ja jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden tutkimuksen aikana toteuttamien eristystoimenpiteiden vuoksi komissio ei voinut useimmissa tapauksissa tehdä perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä. Näissä tapauksissa komissio ristiintarkisti etätarkastuksena kaikki päätelmien tekemistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot covid-19-epidemian vaikutuksia polkumyynnin ja tukien vastaisiin tutkimuksiin koskevan ilmoituksen (10) mukaisesti. Komissio kykeni tekemään yhden tarkastuskäynnin paikan päällä.

(92)

Komissio suoritti seuraavia yrityksiä/osapuolia koskevan etätarkastuksen:

(93)

Komissio teki tarkastuskäynnin seuraavan yrityksen toimitiloihin:

(94)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2019 ja 30 päivän kesäkuuta 2020 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2017 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen jakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(95)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa perusasetuksen 6 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti. Komissio järjesti kuulemisia useiden vientiä harjoittavien tuottajien, CCCME:n ja EFDAn sekä valituksen tekijän EIFIn kanssa. Yksi kuuleminen järjestettiin perusasetuksen 6 artiklan 6 kohdan mukaisesti sellaisten osapuolten kesken, joiden edut ovat ristiriidassa, tässä tapauksessa Jiangsu Yongyi Fastener Co., Ltd:n ja EIFIn kesken.

(96)

Tämä tutkimus pantiin vireille 21 päivänä joulukuuta 2020 eli Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n sopiman siirtymäkauden aikana, jolloin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sovellettiin edelleen unionin lainsäädäntöä. Siirtymäkausi päättyi 31 päivänä joulukuuta 2020. Näin ollen Yhdistyneen kuningaskunnan yritykset ja järjestöt eivät enää 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen voi olla asianomaisia osapuolia tässä menettelyssä.

(97)

Komissio kehotti asiakirja-aineistoon 14 päivänä tammikuuta 2021 liitetyllä muistiolla Yhdistyneen kuningaskunnan toimijoita, jotka katsoivat edelleen voivansa olla asianomaisia osapuolia, ottamaan siihen yhteyttä. Yksikään yritys ei ilmoittautunut.

(98)

Unionin tuottajien otosta oli tarkistettava 35 ja 36 kappaleessa esitetyistä syistä, ja kaksi otokseen alun perin valittua unionin tuottajaa korvattiin kahdella muulla unionin tuottajalla. Komissio lähetti kyseisille tuottajille kyselylomakkeet ja pyysi niitä täyttämään ne perusasetuksen 6 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa. Aikataulu ei kuitenkaan antanut komissiolle mahdollisuutta tehdä alustavia päätelmiä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa. Sen vuoksi komissio päätti olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä ja jatkaa tutkimusta.

(99)

Komissio ilmoitti 20 päivänä heinäkuuta 2021 perusasetuksen 19 a artiklan 2 kohdan mukaisesti asianomaisille osapuolille aikeestaan olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä.

(100)

CCCME pyysi, että komissio laatii ”ilmoitusasiakirjan”, jossa esitetään yhteenveto tutkimuksen etenemisestä ja alustavista päätelmistä asiakirja-aineistossa olevien tietojen perusteella, jotta asianomaiset osapuolet voivat esittää huomautuksia.

(101)

Perusasetuksessa ei säädetä tällaisen ilmoitusasiakirjan laatimisesta. Komissio ei myöskään tehnyt mitään alustavia päätelmiä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetyissä määräajoissa, minkä vuoksi pyyntö hylättiin.

(102)

Tarkasteltavana olevana tuotteena ovat tietyt Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat rauta- ja teräskiinnittimet, muut kuin ruostumattomasta teräksestä valmistetut, eli puuruuvit (lukuun ottamatta kansiruuveja), itsekierteittävät ruuvit, muut kannalliset ruuvit ja pultit (myös niihin kuuluvine muttereineen ja aluslaattoineen, lukuun ottamatta rautatie- tai raitiotieradan rakennusosien kiinnittämiseen tarkoitettuja ruuveja ja pultteja) sekä aluslaatat, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7318 12 90, 7318 14 91, 7318 14 99, 7318 15 58, 7318 15 68, 7318 15 82, 7318 15 88, ex 7318 15 95 (Taric-koodit 7318159519 ja 7318159589), ex 7318 21 00 (Taric-koodit 7318210031, 7318210039, 7318210095 ja 7318210098) ja ex 7318 22 00 (Taric-koodit 7318220031, 7318220039, 7318220095 ja 7318220098). Nämä CN- ja Taric-koodit annetaan ainoastaan ohjeellisina.

(103)

Kiinnittimet valmistetaan rauta- tai hiiliteräksestä, ja niitä määrittävät niiden fyysiset ja tekniset ominaisuudet ja erilaiset lujuus-/kovuusluokat. Laajemmat tuoteluokat ovat ruuvit, aluslaatat ja pultit.

(104)

Ruuvit ovat kiinnittimiä, joiden varressa on ulkokierre. Ne voidaan kiinnittää joko puuhun (puuruuvit) tai metallilevyihin (itsekierteittävät ruuvit) yksin tai yhdessä mutterin ja aluslaatan kanssa, jolloin ne muodostavat pultin. Ruuvien kantaosan muoto (esim. kupu-, kolo-, laaka-, soikio- tai kuusiokanta), varren pituus ja läpimitta vaihtelevat. Varsi voi olla kokonaan tai osittain kierteitetty. Ruuvit määritellään yleensä sen mukaan, minkä tyyppinen niiden päässä oleva ruuvauksen mahdollistava ura on (esim. yksiuraiset ja ristipäiset ruuvit).

(105)

Aluslaatat ovat kiinnittimiä, joissa on läpimenon mahdollistava sisäreikä ja joita käytetään aina yhdessä ruuvin ja mutterin kanssa.

(106)

Pultit ovat ruuvin, mutterin ja yhden tai useamman aluslaatan muodostamia kiinnittimiä.

(107)

Kiinnittimet voivat olla vakiomuotoisia, jäljempänä ’vakiokiinnittimet’, tai ne voidaan valmistaa asiakkaan piirustusten perusteella, jäljempänä ’muut kuin vakiokiinnittimet’. Samojen kansallisten tai kansainvälisten standardien puitteissa kiinnittimien olisi täytettävä samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet muun muassa lujuuden, toleranssin, viimeistelyn ja pinnoituksen osalta.

(108)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EFDA ja CCCME kiistivät edellä esitetyn muiden kuin vakiokiinnittimien määritelmän. EFDA ja CCCME väittivät, että komissio otti virheellisesti käyttöön muiden kuin vakiokiinnittimien käsitteen menettelyn myöhäisessä vaiheessa ja että edellä olevassa kappaleessa esitetty määritelmä ei vastaa ’erikoiskiinnittimien’ määritelmää, joka toimitettiin asianomaisille osapuolille kyselylomakkeessa, tarkemmin ottaen ohjeissa, jotka koskivat tuotevalvontakoodien luomista. Lisäksi ne toistivat, että kiinnittimiä, joiden tuotannossa sovelletaan tiukempia vaatimuksia kuin teollisuusstandardin vaatimukset, olisi pidettävä erikoiskiinnittiminä tai muina kuin vakiokiinnittiminä (ks. 368 kappale). Ne myös väittivät, että tiettyjä tuotesertifiointivaatimuksia (ks. 371 kappale) olisi pidettävä sellaisina, että kyseisten tuotantoprosessien mukaan tuotetut kiinnittimet luokitellaan automaattisesti erikoiskiinnittimiksi, ja että unionin tuotannonalakin hyväksyy tällaisen lähestymistavan, toisin kuin komissio päätteli 375 kappaleessa.

(109)

Komissio oli eri mieltä väitteestä, jonka mukaan muiden kuin vakiokiinnittimien käsite otettiin käyttöön menettelyn myöhäisessä vaiheessa eikä se ole kyselylomakkeissa annettujen ohjeiden mukainen. Muut kuin vakiokiinnittimet ja erikoiskiinnittimet ovat samoja eli kiinnittimiä, jotka eivät kuulu täsmälleen tiettyyn teollisuusstandardiin. Tämä vastaa myös kyselylomaketta, jossa viitataan erikoiskiinnittimiin kiinnittiminä, jotka poikkeavat kansainvälisesti tunnustetuista standardeista. Komissio käytti näitä termejä toistensa synonyymeinä eikä saanut selvennystä koskevia huomautuksia tai pyyntöjä. Komissio muistuttaa, että väitettä, jonka mukaan teollisuusstandardin vaatimuksia tiukempien vaatimusten mukaisesti tuotettuja kiinnittimiä olisi pidettävä muina kuin vakiokiinnittiminä, käsitellään jo 373 kappaleessa. Tuotannon sertifioinnista komissio vahvistaa, että pelkästään se ei luokittele kiinnitintä muuksi kuin vakiokiinnittimeksi, joskin käytännössä saattaa olla niin, että tällaisten vaatimusten mukaisesti tuotetut kiinnittimet ovat enimmäkseen muita kuin vakiokiinnittimiä. Unionin tuotannonala ei vastusta tätä näkemystä, kuten EFDA ja CCCME virheellisesti väittivät. Näin ollen kaikki asiaa koskevat väitteet hylättiin. Kiinnittimiä käytetään yhdistämään mekaanisesti kaksi tai useampia elementtejä rakentamisessa, koneenrakennuksessa tai muissa käyttötarkoituksissa. Niitä käyttävät useat tuotannonalat sekä kuluttajat.

(110)

Kaikkien kiinnittimien katsotaan muodostavan tässä menettelyssä yhden tuotteen fyysisten ja teknisten perusominaisuuksiensa ja käyttötarkoitustensa perusteella.

(111)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset:

(112)

Komissio päätti, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(113)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että puurakenneruuvit olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(114)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa ja kaksi tuojaa (11) väittivät, että puurakenneruuveilla on samanlaiset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin kansiruuveilla (jotka eivät kuulu tuotteen määritelmään) ja että ne ovat vain viimeksi mainituista johdettuja tuotelajeja, joiden mekaanista suorituskykyä on parannettu ja joita pidetään vaihtoehtoina kansiruuveille. Ne väittivät, että puurakenneruuveja käytetään yksinomaisesti puurakentamisessa eikä niitä voida vaihtaa muihin kiinnittimiin, mutta ne ovat täysin vaihdettavissa perinteisiin kansiruuveihin. Niitä tehdään asiakkaiden vaatimusten mukaisesti, ja niitä varten tarvitaan ETA-sertifiointi (eurooppalainen tekninen arviointi), jotta niitä voidaan myydä unionissa. Lisäksi niitä tuotetaan erityisellä tuotantoprosessilla, jossa käytetään eri raaka-aineita (korkeampilaatuista terästä) sekä erityiskäsittelyä ja -laitteita, minkä vuoksi niiden kustannukset ja hinnat ovat korkeammat.

(115)

Yksi edellä mainituista vientiä harjoittavista tuottajista viittasi tiettyjen alumiinipyörien tuonnissa käyttöön otettuihin polkumyyntitoimenpiteisiin (12) ja ehdotti, että seurantajärjestelmän käyttöönotolla voitaisiin pienentää kiertämisen riskiä, jos puurakenneruuvit jätetään tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että jos komissio ei jätä puurakenneruuveja tuotteen määritelmän ulkopuolelle, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevat päätelmät olisi tehtävä erikseen näistä tuotelajeista.

(116)

Kaikki edellä mainitut osapuolet väittivät, että unionin tuotannonala ei tuota puurakenneruuveja riittäviä määriä unionin markkinoiden kysynnän tyydyttämiseksi ja että myös Kiinassa on vain rajallinen määrä vientiä harjoittavia tuottajia, jotka toimittavat puurakenneruuveja.

(117)

Samoin eurooppalaisia tuottajia edustava European Consortium of Anchor Producers, jäljempänä ’ECAP’, väitti, että raskaiden puurakenteiden kokoamisessa käytettävät puurakenneruuvit, jotka korvaavat kansiruuvit, olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska niillä on samanlaiset tekniset, kemialliset ja fyysiset ominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset kuin kansiruuveilla.

(118)

EIFI oli eri mieltä näistä väitteistä ja väitti, ettei puurakenneruuvien ja muiden kiinnittimien erottamiselle ole olemassa objektiivisia kriteereitä.

(119)

Komissio katsoi, että puurakenneruuveihin ei sovelleta mitään tiettyä tuotestandardia eikä niitä voida erottaa muista puuruuveista (13), jotka kuuluvat tuotteen määritelmään. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että ainakin jotkin puurakenneruuvien kuvatuista erityisominaisuuksista löytyvät myös kiinnittimistä, jotka kuuluvat tuotteen määritelmään. Komissio katsoi myös, että CE-merkintä ja ETA-sertifiointi vain vahvistavat, että puurakenneruuvit saattavat olla muita kuin vakiokiinnittimiä, mutta pelkästään tämä ei ole peruste niiden jättämiselle tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(120)

Väitettä, jonka mukaan vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevat päätelmät olisi tehtävä erikseen puurakenneruuvien osalta, käsitellään 398 kappaleessa ja väitettä, jonka mukaan unionin tuotannonala ei tuota ja myy näitä tuotelajeja riittävästi, käsitellään 531 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa

(121)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan puurakenneruuvit olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska ne ovat samanlaisia kuin kansiruuvit ja voidaan selvästi erottaa muista kiinnittimistä, erityisesti puuruuveista.

(122)

Kaksi puurakenneruuvien tuojaa (toinen niistä on myös tuottaja unionissa) väitti, että puurakenneruuvit ovat tulosta kansiruuvien tuotekehityksestä, minkä vuoksi niiden pää on eri muotoinen eikä vastaa CN-koodin 7318 11, jonka nojalla kansiruuvit tuodaan, selittävässä huomautuksessa olevaa kuvausta, jossa todetaan, että kansiruuvit eroavat puuruuveista muun muassa kuusi- tai nelikulmaisen kannan vuoksi. Nämä osapuolet väittivät, että kannan muotoa ei kuitenkaan pitäisi pitää ratkaisevana tekijänä erotettaessa puurakenneruuveja muista puuruuveista. Ne väittivät, että kansiruuvit määritellään CN-koodin 7318 11 selittävässä huomautuksessa ruuveiksi, joita käytetään kattoparrujen ja muiden vastaavien raskaiden puuosien kokoamiseen, mikä vastaa puurakenteissa käytettäviä ruuveja ja kierteitettyjä tankoja eurooppalaisessa arviointiasiakirjassa, jota sovelletaan puurakenneliittimiin (14).

(123)

Nämä osapuolet väittivät myös, että kansiruuveihin sovellettava standardi DIN 1052 (aiemmin DIN 571) mahdollistaa puurakenneruuvien tapauskohtaisen sertifioinnin, millä tunnustetaan, että markkinoille tulevat puurakenneruuvit ovat vaihtoehto kansiruuveille. Puurakenteiden suunnittelua koskevassa standardissa EN 1995 Eurocode 5 sallitaan myös sertifioitujen puurakenneliittimien käyttö puurakenteissa, vaikka ne eivät kuuluisikaan kansiruuvien määritelmän piiriin.

(124)

Edellä esitetyn perusteella kyseiset osapuolet väittivät, että on selvää, että ratkaisevat tekijä, joka erottaa puurakenneruuvit muista puuruuveista on loppukäyttö, minkä vuoksi niitä olisi pidettävä kansiruuveina.

(125)

Koska kansiruuvit ja puurakenneruuvit kuuluvat samaan tuoteperheeseen, puurakenneruuvien sisällyttäminen tuotteen määritelmään olisi syrjivää.

(126)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että varren halkaisijaa olisi pidettävä erottavana ominaisuutena pikemminkin kuin kannan muotoa, koska se määrittää tuotteen loppukäytön. Niiden mukaan tutkimuksen piiriin kuuluvien kiinnittimien varren halkaisija on alle 5 mm. Nämä osapuolet korostivat myös, että alalla tunnustetaan puurakenneruuvit kansiruuvien korvikkeeksi.

(127)

Kaikki edellä mainitut osapuolet väittivät, että koska puurakenneruuvit luokitellaan CN-koodiin ”muut puuruuvit” (CN-koodi 7318 12), tutkimuksen piiriin kuuluminen ei ole merkityksellistä, koska CN-koodit annetaan vain ohjeellisina vahvistettaessa tuotteen määritelmä, eivätkä ne ole tältä osin sitovia.

(128)

Nämä osapuolet toistivat vielä, että unionissa ei ole riittävästi kapasiteettia tämän tuotelajin toimittamiseen, muissa kolmansissa maissa ei ole vaihtoehtoisia toimituslähteitä eikä olisi unionin edun mukaista ottaa käyttöön puurakenneruuveja koskevia polkumyyntitoimenpiteitä.

(129)

Yksikään edellä esitetyistä väitteistä ei heikentänyt 119 kappaleessa esitettyjä päätelmiä. Yksikään asianosaisista ei etenkään kiistänyt sitä, että puurakenneruuveille ei ole tuotestandardeja, ja ne kaikki myönsivät, että puurakenneruuvit eivät vastaa CN-koodiin 7318 11 luokiteltujen kansiruuvien kuvausta. Sitä, että puurakenneruuvit voidaan sertifioida niin, että ne täyttävät puurakenteissa käytettävien liittimien tekniset vaatimukset, ei pidetty riittävänä syynä sulkea tuotelaji tutkimuksen piiristä, koska sillä on päällekkäisiä fyysisiä ja teknisiä ominaisuuksia muiden tuotteen määritelmään kuuluvien tuotteiden kanssa (ks. 119 kappale). Tämän perusteella hylättiin väitteet, joiden mukaan puurakenneruuvit olisi jätettävä tutkimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(130)

Väitteitä, jotka liittyvät riittämättömään tarjontaan unionissa, käsitellään unionin edun määrittämisen yhteydessä (ks. 538–540 kappale).

(131)

Yksi rautateillä käytettävien ruuvien ja pulttien unionin tuottaja pyysi, että ne sisällytettäisiin tutkimuksen tuotteen määritelmään. Komissio kuitenkin toteaa, että kyseiset tuotteet eivät sisältyneet valitukseen, minkä vuoksi unionin tuotannonala ei ole toimittanut polkumyynnistä ja siitä seuraavasta vahingosta näyttöä, joka oikeuttaisi tutkimuksen. Tämän vuoksi pyyntö hylättiin.

(132)

Yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kuumataontaprosessilla valmistetut kiinnittimet, jäljempänä ’kuumataotut kiinnittimet’, olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska niiden tuotantoprosessi ja kustannusrakenne on erilainen, mikä johtaa erilaisiin fyysisiin ominaisuuksiin ja käyttötarkoituksiin kuin sellaisten kiinnittimien, jotka on valmistettu kylmätaontaprosessilla, jäljempänä ’kylmätaotut kiinnittimet’, jota unionin tuotannonala käyttää pääasiallisesti. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kuumataotut kiinnittimet ovat yleisesti kooltaan suurempia kuin kylmätaotut kiinnittimet, ja niitä käytetään pääasiassa rautatieteollisuudessa ja/tai koneenrakennuksessa. Unionin tuotannonala ei tuota lainkaan tai vain vähäisiä määriä kiinnittimiä tällä prosessilla. Lisäksi ei olisi taloudellisesti kannattavaa siirtyä kuumataontaprosessiin, koska se vaatii enemmän työvoimaa ja energiaa ja teräksen kulutusaste on suurempi. Tämä vientiä harjoittava tuottaja pyysi perusasetuksen 6 artiklan 6 kohdan mukaisesti sellaisten osapuolten tapaamista, joiden edut ovat ristiriidassa, ja tapaaminen järjestettiin 27 päivänä lokakuuta 2021.

(133)

EIFI totesi, että tuotetta ei pitäisi määritellä tuotantoprosessin perusteella. Se toi esiin, että EU:n tullinimikkeistössä ei erota tuotteita toisistaan erilaisten tuotantoprosessien perusteella vaan fyysisten, teknisten ja kemiallisten ominaisuuksien perusteella. EIFI vakuutti, että unionin tuotannonalalla on merkittävä kuumataontakapasiteetti ja että sellaisten kiinnittimien mitoissa on merkittävää päällekkäisyyttä, joita voidaan tuottaa molemmilla tekniikoilla.

(134)

Komissio oli samaa mieltä siitä, että tuotteen määritelmän kannalta ei sinällään ole merkityksellistä, että tuotetta voidaan tuottaa eri tuotantoprosesseilla. Näin ollen kaikki tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään kuuluvat tuotelajit (ks. 102 kappale) kuuluvat tämän tutkimuksen piiriin riippumatta siitä, onko ne valmistettu kuuma- vai kylmätaontaprosessilla. Tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin tuotannonalalla on merkittävästi tuotantokapasiteettia ja käyttämätöntä kapasiteettia kiinnittimien tuottamiseksi kuumataontaprosessilla. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että molemmilla prosesseilla tuotetuilla kiinnittimillä oli päällekkäisiä käyttötarkoituksia. Tämän vuoksi kuumataottujen kiinnittimien tuotteen määritelmän ulkopuolelle jättämistä koskeva pyyntö hylättiin.

(135)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseinen vientiä harjoittava tuottaja toisti pyyntönsä kuumataottujen kiinnittimien jättämisestä tutkimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Se kiisti erityisesti EIFIn toimittamien tietojen luotettavuuden ja väitti, että komissio hyväksyi tiedot tarkastamatta niitä ja vastaamatta vientiä harjoittavien tuottajien tältä osin esittämiin oikeudellisiin ja tosiseikkoja koskeviin väitteisiin. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että ei ole oikeudellisia perusteita sisällyttää kuumataottuja kiinnittimiä tuotteen määritelmään.

(136)

Vientiä harjoittavan tuottajan tältä osin esittämät väitteet koskivat sitä, että i) CN-koodit ovat vain suuntaa-antavia vahvistettaessa tuotteen määritelmä polkumyyntitutkimuksessa, minkä vuoksi tutkimuksessa on vahvistettava, onko samaan CN-koodiin kuuluvilla tietyillä tuotteilla samat tekniset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset ja aiheuttavatko ne sen vuoksi vahinkoa unionin tuotannonalalle, ii) kuumataottujen kiinnikkeiden tuonti ei aiheuttaisi mitään vahinkoa unionin tuotannonalalle, koska unionissa ei ole lainkaan tai on vain vähäisessä määrin kuumataottujen kiinnikkeiden tuotantoa, eikä tuotanto lisääntyisi, koska ei olisi taloudellisesti kannattavaa siirtyä kuumataottujen kiinnittimien tuotantoon; tältä osin myöskään sillä ei ole merkitystä, että kuumataonta- ja kylmätaontaprosessilla valmistettujen tuotteiden välillä on päällekkäisyyttä, ja iii) CN-koodissa 7318 11 00 (kansiruuvit) ja CN-koodissa 7318 15 20 (muut ruuvit ja pultit, myös niihin kuuluvine muttereineen ja aluslaattoineen, rautatie- tai raitiotieradan rakennusosien kiinnittämiseen tarkoitetut) myönnetään kuumataottujen kiinnittimien ero kylmätaottuihin kiinnittimiin nähden, minkä vuoksi CN-koodeissa otetaan huomioon erilaiset tuotantoprosessit.

(137)

Väitteidensä tueksi vientiä harjoittava tuottaja yksilöi useita viemiään tuotelajeja, joita voidaan tuottaa vain kuumataontaprosessilla, eikä niillä siten ole päällekkäisyyttä kylmätaontaprosessin kanssa. Se toisti, että niillä on eri käyttötarkoitukset kuin kylmätaontaprosessilla tuotetuilla kiinnittimillä ja niitä myydään eri jakelukanavien kautta.

(138)

Mitä tulee väitteisiin, joiden mukaan tutkimuksessa on osoitettava, että tuoduilla tuotteilla on samanlaiset fyysiset ja tekniset ominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset ja että ne aiheuttavat vahinkoa unionin tuotannonalalle, tämä koskee pikemminkin samankaltaisen tuotteen kuin tarkasteltavana olevan tuotteen määrittelemistä.

(139)

Komissio muistuttaa vientiä harjoittavan tuottajan esittämistä väitteistä, jotka esitetään tiivistettynä 136 kappaleessa, että tuotetta voidaan tuottaa erilaisilla tuotantoprosesseilla, jotka eivät sen vuoksi ole ratkaisevia tuotteen määritelmän vahvistamisen kannalta, kuten 134 kappaleessa todetaan. Sitä, että kansiruuveilla ja puuruuveilla on eri CN-koodit, ei pidetty osoituksena siitä, että tuotantoprosessien erot olisi otettu huomioon CN-nimikkeistössä; CN-koodeissa ei mainita nimenomaisesti tuotantoprosessia, mutta CN-koodin 7318 11 selittävissä huomautuksissa viitataan nimenomaisesti teknisten ja fyysisten ominaisuuksien eroihin.

(140)

Mitä tulee 137 kappaleessa tiivistettyyn väitteeseen, on syytä muistaa, että unionin tuotannonalalla on merkittävästi tuotantokapasiteettia ja käyttämätöntä kapasiteettia kaikentyppisten, myös kuumataottujen, kiinnittimien tuotantoa varten, kuten 134 kappaleessa todetaan. Eri jakelukanavia ei sinällään pidetty merkityksellisinä, kunhan kiinnittimet kuuluvat tuotteen määritelmän piiriin. Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(141)

Sama vientiä harjoittava tuottaja pyysi kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa kuulemista, joka järjestettiin 17 päivänä marraskuuta 2021 ja jossa se toisti väitteensä, jonka mukaan kuumataotut kiinnittimet olisi poistettava tuotteen määritelmästä, ja pyysi selityksiä siitä, miksi kansiruuvit on poistettu tuotteen määritelmästä. Kyseinen asianomainen osapuoli katsoi, että on syrjivää, jos valituksen tekijän ei tarvitse toimittaa mitään selityksiä asiasta. Komissio muistuttaa, että WTO:n oikeuskäytännön mukaan tutkivalla viranomaisilla on harkintavalta määrittää tutkimuksen kohteena oleva tuote ja että valituksen tekijät voivat vahvistaa tuotteen määritelmän vapaasti ilman erityisten perustelujen tarvetta. Koska kansiruuvit eivät missään vaiheessa sisältyneet tuotteen määritelmään, niitä ei siten myöskään poistettu tuotteen määritelmästä. Tutkimuksen vireillepanon jälkeen asianomaisten osapuolten on kuitenkin esitettävä perustelut, jos ne väittävät, että tietyt tuotelajit, jotka kuuluvat tutkimuksen piiriin, olisi suljettava toimenpiteiden käyttöönoton ulkopuolelle. Koska nämä kaksi tilannetta ovat erilaisia, syrjintää ei ole tapahtunut. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(142)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että varustesarjat olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska ne sisältävät sekä tarkasteltavana olevaa tuotetta että muita tuotteita, jotka eivät kuulu tutkimuksen piiriin. Varustesarjoja myydään erilaisissa pakkauksissa kuin kiinnittimiä (kuten pienissä paperirasioissa tai rasioissa, joissa on pvc-ikkuna). Pakkaukset yhdessä soveltamisalaan kuulumattomien tuotteiden kanssa edustavat suurta osaa sarjojen kustannuksista ja myyntihinnoista, kun taas varustesarjaan sisältyvien tarkasteltavana olevien tuotteiden kustannuksia ja hintoja ei voida erottaa muista. Lisäksi varustesarjat on tarkoitettu pääasiassa kotitalouskäyttöön, kun taas unionin tuotannonalan tuottamat kiinnittimet on tarkoitettu teolliseen käyttöön. Varustesarjoja jaellaan eri myyntikanavien kautta (vähittäismyyjien kautta) kuin teolliseen käyttöön tarkoitettuja kiinnittimiä, joita myydään jakelijoiden kautta. Lopuksi kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että valituksen tekijänä olevat unionin tuottajat eivät tuota ja myy varustesarjoja.

(143)

Komissio huomauttaa, että sellaisten sarjojen tuonti, jotka tariffiluokitussääntöjen mukaan kuuluvat 102 kappaleessa esitetyn tuotteen määritelmän piiriin, kuuluu tutkimuksen ja mahdollisten polkumyyntitoimenpiteiden piiriin, edellyttäen että niillä on tuotteen ominaisuudet. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonala tuottaa ja myy tee-se-itse-sektorille tarkoitettuja kiinnittimiä, joita myydään pääasiassa varustesarjoina. Useilla unionin tuottajilla on omat automaattiset pakkauslinjansa, ja jotkin ulkoistavat pakkaamisen etuyhteydettömille palveluntarjoajille unionissa. Sen vuoksi varustesarjojen jättämiselle tuotteen määritelmän ulkopuolelle ei ole perusteita.

(144)

ECAP väitti, että tiettyjen tuotteiden ei pitäisi kuulua tutkimuksen piiriin, koska niillä on erilaiset peruskäyttötarkoitukset ja niihin sovelletaan erilaista CE-merkintäprosessia. Nämä tuotteet ovat rauta- tai teräsankkureita ja rakennuskiinnikkeitä betonia, muureja, puuta ja terästä varten ja erityisesti i) kattoruuvit tai itseporautuvat ruuvit lisätarvikkeineen, ii) rakennuskiinnikkeet puuta varten ja iii) metalliankkurit, betoniruuviankkurit sekä nailonankkurit tai -tulpat. ECAP viittasi komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) N:o 602/2011 (15). Se väitti, että kyseisen asetuksen mukaan tuotteet, jotka ”koostuvat aluslaatallisesta pultista, laajenevasta ankkurihylsystä ja mutterista, jotka on kaikki valmistettu ruostumattomasta teräksestä”, luokitellaan CN-koodiin 7318 19 00. Se väitti, että vastaavasti rauta- tai teräsankkurit olisi myös luokiteltava samaan CN-koodiin ja että asetuksen (EU) N:o 602/2011 logiikkaa ja periaatteita olisi sovellettava kaikista materiaaleista valmistettuihin ja kaiken muotoisiin rakentamisessa käytettäviin ankkureihin. Sen vuoksi ECAP väitti, että rauta- ja teräsankkurien ei pitäisi kuulua tuotteen määritelmään.

(145)

ECAP viittasi useisiin eurooppalaisiin arviointiasiakirjoihin edellä mainittujen tuotteiden osalta. Eurooppalaiset arviointiasiakirjat ovat rakennustuotteiden yhdenmukaistettuja teknisiä eritelmiä, jotka on laatinut eurooppalainen arviointijärjestö EOTA (European Organisation for Technical Assessment) sellaisia tapauksia varten, joissa tuote ei kuulu täysin yhdenmukaistettujen eurooppalaisten standardien piiriin. ECAP ei toimittanut lisätietoja tai näyttöä siitä, missä määrin nämä asiakirjat osoittavat, että niissä kuvatut tuotteet eivät kuulu tämän tutkimuksen tuotteen määritelmän piiriin. Se, että jotkin tuotteet kuuluvat tietyn eurooppalaisen arviointiasiakirjan piiriin, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö ne kuuluisi tämän tutkimuksen tuotteen määritelmän piiriin.

(146)

Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 602/2011 liittyy ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin tuotteisiin, jotka eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Asetuksessa täsmennetään vain, että tiettyä tuotetta, joka koostuu aluslaatallisesta pultista, laajenevasta ankkurihylsystä ja mutterista, ei voida tullitarkoituksia varten pitää ”kokoonpantuna tavarana”, sillä yksittäisistä osista muodostuu yhdessä yksi tuote, levityspultti. Joka tapauksessa sellaisten pulttien tuonti, jotka tariffiluokitussääntöjen mukaan kuuluvat 102 kappaleessa esitetyn tuotteen määritelmän piiriin, kuuluvat tutkimuksen ja mahdollisten polkumyyntitoimenpiteiden piiriin. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(147)

Komissio korosti, että vireillepanoilmoituksen 2 kohdan mukaan tutkimuksen piiriin kuuluvat vain rauta- ja teräskiinnittimet, muut kuin ruostumattomasta teräksestä valmistetut. Näin ollen ruostumattomasta teräksestä, muovista tai nailonista valmistetut tuotteet eivät kuulu tämän tutkimuksen tuotteen määritelmän piiriin.

(148)

Yksi ankkurien unionin tuottaja ja siihen etuyhteydessä oleva vientiä harjoittava tuottaja Kiinassa väittivät, että betoniruuviankkurit olisi jätettävä tutkimuksen tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Ne väittivät, että betoniruuviankkurit ovat erityisiä pitkälle erikoistuneita tuotteita, joilla on sama tarkoitus kuin metalliankkureilla, eli rakenteellisten elementtien kiinnittäminen betoniin rakennusalalla. Väitteensä tueksi kyseiset asianomaiset osapuolet toivat esiin, että tuote on kehitetty noudattaen EOTAn eurooppalaisen teknisen hyväksynnän suuntaviivaa ETAG001 (”Metal Anchors for Use in Concrete”), ja sen tarkoituksena on korvata (osittain) metalliankkurit. Osapuolet korostivat, että valituksessa ei mainittu erityisesti ankkureita ja että valituksen tekijä EIFI ei edustanut ankkurien tuottajia. Ne toivat esiin, kuten ECAP, että ankkurit luokitellaan CN-koodiin 7318 19 00 eikä vireillepanoilmoitus koske niitä.

(149)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yritys toisti väitteensä, jonka mukaan betoniruuviankkurit olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, muttei toimittanut asiasta mitään uusia tietoja. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(150)

Osapuolet väittivät vielä, että betoniruuviankkurit eivät ole erityispiirteidensä vuoksi vaihdettavissa muihin kiinnittimiin, kuten ruuveihin, pultteihin ja aluslaattoihin, mutta ne kilpailevat kiila-ankkureiden ja hylsyankkureiden kanssa ja ovat vaihdettavissa niihin.

(151)

Erityissertifiointia koskeva väite hylättiin 146 kappaleessa esitetyistä syistä. Mitä tulee muiden tuotelajien keskinäiseen vaihdettavuuteen, komissiolla on laaja harkintavalta määrittää tutkimuksen tuotteen määritelmä (eli tarkasteltavana oleva tuote). Perusasetuksessa ei edellytetä, että tarkasteltavana oleva tuote käsittää ainoastaan tuotelajit, jotka ovat keskenään vaihdettavissa ja kilpailevat keskenään. Nämä tekijät viittaavat samankaltaisen tuotteen määritelmään.

(152)

Lopuksi 148 kappaleessa mainittu ankkureiden unionin tuottaja väitti, että siihen Kiinassa etuyhteydessä oleva vientiä harjoittava tuottaja on ainoa, jolla on EOTAn myöntämä virallinen EU-sertifiointi (eurooppalainen tekninen arviointi, jäljempänä ’ETA’) betoniruuviankkureita varten, minkä vuoksi se on ainoa tätä tuotetta unioniin vievä tuottaja. Tämän tuotteen poisjättämisen vaikutus olisi sen vuoksi vähäinen. Se toi myös esiin, että betoniruuviankkureita ei viety lainkaan tutkimusajanjakson aikana, joten se ei voinut aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(153)

Koska kyseinen osapuoli ei toimittanut väitteidensä tueksi mitään näyttöä, komissio päätti hylätä väitteen tutkimatta sitä tarkemmin.

(154)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Simpson Strongtie, betoniruuviankkureita Kiinassa valmistava kansainvälinen konserni, joka jakelee niitä unionissa etuyhteydessä olevien yritysten kautta, huomautti, että betoniruuviankkurit olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Se perusteli myöhäisen osallistumisensa menettelyyn sillä, että se oli olettanut, että tuotelaji oli jo jätetty menettelyn ulkopuolelle. Se toimitti Kiinassa tuottamiensa betoniruuviankkurien tekniset ominaisuudet ja väitti, että ne eivät kilpaile tarkasteltavana olevan tuotteen tai samankaltaisen tuotteen kanssa.

(155)

Yrityksen myöhään toimittamia huomautuksia ei voitu ottaa huomioon. Tuotteen määritelmä esitettiin vireillepanoilmoituksessa, mukaan lukien CN-koodit, joilla kiinnittimiä tuodaan. Komissio ei todennut, että betoniruuviankkurit jätettäisiin tuotteen määritelmän ulkopuolelle; sen vuoksi asianomaisilla osapuolilla ei ollut mitään syytä uskoa, että ne eivät sisältyisi tuotteen määritelmään. Edellisessä kappaleessa esitetyistä syistä asianomaisten osapuolten väitteet betoniruuviankkurien jättämisestä soveltamisalan ulkopuolelle hylättiin.

(156)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja pyysi, että kytkinruuvit (tai huonekaluruuvit) jätetään tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että erityisten käyttötarkoitustensa vuoksi – niillä liitetään lisävarusteita pöytien, kaappien tai hyllyjen (jalostettujen puumateriaalien) kokoonpanoon huonekaluteollisuudessa – kytkinruuvien fyysiset ja tekniset ominaisuudet ovat ainutlaatuisia ja eroavat merkittävästi muiden kiinnittimien ominaisuuksista. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että jos komissio ei jätä kytkinruuveja tuotteen määritelmän ulkopuolelle, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevat päätelmät olisi tehtävä erikseen näistä tuotelajeista.

(157)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että kytkinruuveilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin muilla tuotteen määritelmään sisältyvillä kiinnitinlajeilla Sen vuoksi ei ole mitään syytä jättää tätä tuotelajia tutkimuksen ulkopuolelle. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(158)

Väitettä, jonka mukaan vahinkoa ja syy-yhteyttä olisi arvioitava erikseen tämän tuotelajin osalta, käsitellään 398 kappaleessa.

(159)

Yksi naparuuvien käyttäjä unionissa väitti, että ne olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska niitä käytetään vain yhdessä erityisessä käyttötarkoituksessa eli teollisuusparistojen solujen välisissä liittimissä eikä mikään unionin tuottaja tuota niitä. Yritys väitti, että naparuuvit ovat erikoisruuveja, joissa on teräsosan lisäksi muovinen pää ja kierrelukite. Tutkimuksessa kuitenkin vahvistettiin, että naparuuveilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin muilla tuotteen määritelmään sisältyvillä kiinnitinlajeilla Sen vuoksi ei ole mitään syytä jättää tätä tuotelajia tutkimuksen ulkopuolelle ja väite hylättiin.

(160)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseinen käyttäjä toisti, että naparuuveja käytetään yksinomaisesti paristojen solujen välisissä liittimissä ja ne toimivat teollisuusparistoissa eristämässä ja suojaamassa hapolta ja happohöyryltä. Sen vuoksi naparuuvit eivät ole vaihdettavissa tavallisiin kiinnittimiin. Väitteensä tueksi se toimitti Saksan tulliviranomaisten 7 päivänä maaliskuuta 2016 antaman tiedonannon, jonka mukaan naparuuvit eivät kuulu lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 91/2009 eivätkä neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 924/2012 (16) soveltamisalaan. Koska tämä tutkimus kattaa saman tuotteen määritelmän, yritys väitti, että naparuuvien ei pitäisi katsoa kuuluvan myöskään tämän tutkimuksen soveltamisalaan.

(161)

Kyseisen käyttäjän toimittamaan tiedonantoon ei sisältynyt tulliviranomaisten perusteltua päätöstä, mukaan lukien päätöksen pohjana olevat tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, eikä sitä, perustuiko se sitoviin tariffitietoihin. Komissio ei myöskään kyennyt tarkistamaan toimitetun asiakirjan aitoutta. Asiakirja oli myös päivätty ennen tätä tutkimusta, minkä vuoksi sen ei voitu katsoa vaikuttavan tuotteen määritelmään. Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(162)

CCCME väitti, että autoteollisuudessa käytettävät muut kuin vakiokiinnittimet olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle, koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät vie niitä tai vievät vain hyvin pieniä määriä. Vaihtoehtoisesti vahinkoa ja syy-yhteyttä koskeva analyysi olisi tehtävä erikseen markkinasegmentin mukaan eli vakiokiinnittimien ja muiden kuin vakiokiinnittimien osalta.

(163)

Autoteollisuudessa käytettävät muut kuin vakiokiinnittimet kuuluvat 102 kappaleessa esitetyn tuotteen määritelmän piiriin ja näin ollen tämän tutkimuksen piiriin. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Kiinasta peräisin olevaan vientiin sisältyi autoteollisuudelle tarkoitettujen muiden kuin vakiokiinnittimien vientiä ja että Kiinassa on useita autoteollisuudelle tarkoitettujen kiinnittimien tuottajia. Tämän vuoksi väite näiden tuotelajien jättämisestä tutkimuksen ulkopuolelle hylättiin.

(164)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME väitti, että komissio ei tehnyt autoteollisuudelle tarkoitettujen kiinnittimien ainutlaatuisista ominaisuuksista erillistä analyysiä, joka oikeuttaisi näiden tuotteiden jättämisen tutkimuksen ulkopuolelle. Se katsoi, että autoteollisuuden kiinnittimet ovat täysin erilaisia kuin muut kiinnittimet teollisuuden standardien ja vaatimusten osalta.

(165)

Mitä tulee CCCME:n jo ennen lopullisten päätelmien ilmoittamista esittämään väitteeseen, se ei toimittanut mitään lisäselvityksiä teknisistä ja fyysisistä ominaisuuksista, joihin se viittasi ja jotka erottaisivat kyseiset kiinnittimet muista kiinnitintyypeistä. Pelkästään sen toteamista, että kiinnittimet eivät ole vaihdettavissa muihin tuotteen määritelmän piiriin kuuluviin kiinnittimiin, ei pidetty riittävänä perusteena niiden poissulkemiselle. On syytä huomata, että autoteollisuudessa käytetään usean tyyppisiä kiinnittimiä eikä vain yhtä ainoaa tyyppiä. Mitä tulee tuotelajien keskinäiseen vaihdettavuuteen, komissiolla on laaja harkintavalta vahvistaa tuotteen määritelmä tutkimuksessa, kuten jo todetaan 151 kappaleessa. Perusasetuksessa ei edellytetä, että tarkasteltavana oleva tuote käsittää ainoastaan tuotelajit, jotka ovat keskenään vaihdettavissa ja kilpailevat keskenään. Tämän vuoksi CCCME:n asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(166)

Väitettä, jonka mukaan vahinkoa ja syy-yhteyttä olisi analysoitava eri markkinasegmenttien perusteella, käsitellään 394 ja 398 kappaleessa.

(167)

Tutkimuksen vireillepanovaiheessa saatavilla oleva näyttö viittasi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymiseen Kiinassa. Sen vuoksi komissio piti asianmukaisena tutkimuksen vireillepanoa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti.

(168)

Tarvittavien tietojen keräämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mahdollista soveltamista varten komissio pyysi kaikkia asianomaisessa maassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan tiedot kiinnittimien valmistuksessa käytetyistä tuotantopanoksista. Yhdeksänkymmentäkaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti tarvittavat tiedot.

(169)

Kuten 87 kappaleessa mainitaan, komissio myös pyysi Kiinan viranomaisia vastaamaan kyselylomakkeeseen, joka koskee väitettyjen vääristymien esiintymistä Kiinassa. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan vastanneet kyselylomakkeeseen.

(170)

Lisäksi komissio pyysi kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään näkökantansa, toimittamaan tietoja ja esittämään asiaa tukevaa näyttöä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamisesta 37 päivän kuluessa vireillepanoilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(171)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksen 5.3.2 kohdassa asianomaisille osapuolille, että tuolloin saatavilla olevien tietojen perusteella mahdollisia perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisia asianmukaisia edustavia maita voisivat olla Brasilia ja Turkki, jos säännöksen soveltamisedellytykset vahvistetaan. Komissio totesi tarkastelevansa myös muita mahdollisesti soveltuvia edustavia maita perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

(172)

Komissio julkaisi 5 päivänä helmikuuta 2021 normaaliarvon määrittämisessä käytettäviä lähteitä koskevan ensimmäisen muistion, jäljempänä ’5 päivänä helmikuuta päivätty muistio’ tai ’ensimmäinen muistio’, jossa se ilmoitti asianomaisille osapuolille lähteistä, joita se aikoo käyttää normaaliarvon määrittämiseen. Kyseisessä muistiossa komissio esitti luettelon kaikista tuotannontekijöistä, kuten raaka-aineista, työvoimasta ja energiasta, joita kiinnittimien tuotannossa käytetään. Lisäksi komissio yksilöi Brasilian, Thaimaan, Turkin ja Venäjän mahdollisiksi asianmukaisiksi edustaviksi maiksi. Komissio antoi kaikille asianomaisille osapuolille mahdollisuuden esittää huomautuksia. Komissio sai huomautuksia valituksen tekijältä EIFIltä, kahdelta otokseen valitulta vientiä harjoittavalta tuottajalta, CCCME:ltä ja EFDAlta.

(173)

Analysoituaan saadut huomautukset komissio julkaisi 4 päivänä toukokuuta 2021 normaaliarvon määrittämisessä käytettäviä lähteitä koskevan toisen muistion, jäljempänä ’4 päivänä toukokuuta päivätty muistio’ tai ’toinen muistio’. Tässä muistiossa komissio esitti alustavan tuotannontekijöiden luettelon ja ilmoitti asianomaisille osapuolille aikovansa käyttää Thaimaata edustavana maana perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla. Se myös ilmoitti asianomaisille osapuolille määrittävänsä myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voiton Dun & Bradstreet -tietokannasta (17), jäljempänä ’D&B’, helposti saatavilla olevien taloudellisten tietojen perusteella. Komissio pyysi asianomaisia osapuolia esittämään asiasta huomautuksia. Komissio sai huomautuksia valituksen tekijältä, yhdeltä otokseen valitulta vientiä harjoittavalta tuottajalta, CCCME:ltä ja EFDAlta.

(174)

Analysoituaan toisen muistion julkaisemisen johdosta saadut huomautukset ja tiedot komissio päätteli alustavasti, että Thaimaa oli asianmukainen valinta edustavaksi maaksi, jonka vääristymättömiä hintoja ja kustannuksia käytettäisiin normaaliarvon määrittämiseen. Valinnan perusteita kuvataan tarkemmin 220 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa.

(175)

Kuten jo 87 ja 169 kappaleessa mainitaan, Kiinan viranomaiset eivät vastanneet vääristymisen esiintymistä koskevaan kyselylomakkeeseen (18). Komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille verbaalinootilla 2 päivänä kesäkuuta 2021 aikovansa soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa ja käyttää käytettävissä olevia tietoja kyselylomakkeen kattamien tietojen osalta. Komissio pyysi Kiinan viranomaisia esittämään huomautuksia perusasetuksen 18 artiklan soveltamisesta. Asiasta ei saatu huomautuksia.

(176)

Kuten 61 kappaleessa todetaan, pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa olevaa edustustoa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin. Tutkimuksessa ilmoittautui 92 vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden osuus Kiinasta unioniin suuntavasta kiinnittimien kokonaisviennistä tutkimusajanjaksolla oli 51 prosenttia valituksen tekijän Eurostatin tilastoihin perustuvan arvion mukaan. Komissio piti tällaista yhteistyössä toimimisen astetta alhaisena.

(177)

Komissio ilmoitti asiasta Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa olevalle edustustolle verbaalinootilla ja toi esiin, että alhaisen yhteistyöasteen vuoksi se aikoi soveltaa perusasetuksen 18 artiklan säännöksiä koko maata koskevaan marginaaliin (eli jäännöstulliin). Komissio kehotti Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa olevaa edustustoa esittämään huomautuksia perusasetuksen 18 artiklan soveltamisesta.

(178)

EFDA väitti, että yhteistyössä toimimisen astetta ei pitäisi pitää alhaisena, koska

(179)

Komissio huomauttaa, että tutkimuksen alussa (edustavuus ja otanta) unionin tuottajilta ja vientiä harjoittavilta tuottajilta pyydetään sama määrä tietoja. Tiedot rajoittuvat pääasiassa yrityksen yhteystietoihin, myynti- ja tuotantomääriin ja etuyhteydessä oleviin yrityksiin. Yhteistyö vahvistetaan tämän ensimmäisen vastauksen perusteella. Sen vuoksi kaikki yrityksiä (myös pk-yrityksiä) unionissa ja viejämaassa kohdellaan tasavertaisesti. Näin ollen osapuolen väitteet hylättiin.

(180)

Etätarkastuksen aikana komissio ei kyennyt todentamaan yhdenkään otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan työvoiman tosiasiallista käyttöä. Komissio ilmoitti kullekin otokseen valitulle kolmelle vientiä harjoittavalle tuottajalle 3 päivänä kesäkuuta 2021 päivätyllä kirjeellä, että se aikoo käyttää perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja työvoiman käyttämisen osalta.

(181)

Ningbo Jinding katsoi, että tosiasiallisia työtunteja koskevat tiedot eivät olleet tarpeen ja että komission pitäisi käyttää standardityötunteja. Se väitti, että työvoimakustannusten arvioimiseksi voitaisiin käyttää standardityötunteja, etenkin kun tosiasiallisten työtuntien kirjaamiseen ei ole mitään oikeudellista velvoitetta. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että se toimi parhaan kykynsä mukaan, minkä vuoksi komissio ei voinut jättää huomiotta toimitettuja työvoimatietoja, koska ne mahdollistavat edelleen ”kohtuullisen oikeiden päätelmien” tekemisen. Se lisäsi, että standardityötunnit olivat asianmukaisimmat käytettävissä oleva tiedot, koska muut lähteet eivät olisi asianmukaisempia, kun otetaan huomioon Ningbo Jindingin tarkasteltavana olevan tuotteen erityiset tuotanto-olosuhteet.

(182)

Wenzhou väitti, että tosiasialliset työskentelypäivät (jotka muunnetaan myöhemmin työtunneiksi päiväkohtaisten työtuntien vakiomäärän perusteella) ilmoitetaan kuukausittaisissa palkkalistoissa ja että Kiinan työlainsäädännön mukaisia vakiotyötunteja päivää kohti olisi pidettävä luotettavina tietoina, joita käytetään tosiasiallisten työpäivien muuntamisessa työtunneiksi. Sitä, että yritys ei kirjannut tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannon tosiasiallisia työtunteja, ei voida pitää yhteistyöstä kieltäytymisenä, minkä vuoksi oli kohtuutonta soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa Wenzhoun työvoimakustannuksiin.

(183)

Komissio on asiasta eri mieltä. Pelkkä sellaisen lain olemassaolo, jolla rajoitetaan työntekijän työskentelytuntien määrä, ei ole riittävä näyttö osoittamaan tosiasiallisia työtunteja. Komissio ei havainnut tutkimuksen aikana mitään näyttöä siitä, että Kiinan työlainsäädäntöä noudatettaisiin tai valvottaisiin ja että vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamat tosiasialliset työpäivät heijastuisivat työntekijöille tosiasiallisesti maksetussa korvauksessa.

(184)

Mitään näyttöä ei saatu myöskään siitä, että työtuntien vakiomäärällä työtunneiksi muunnetuissa tosiasiallisissa työpäivissä tulisivat ilmi työtunnit, jotka liittyvät tarkasteltavana olevan tuotteen valmistusprosessiin, koska mitään näyttöä ei toimitettu siitä, millä perusteella kiinnittimien tuotannon vakiotunnit määritettiin.

(185)

Lisäksi niiden kahden vientiä harjoittavan tuottajan, jotka muunsivat työpäivät päivää kohti tehtyjen työtuntien vakiomäärällä, työvoiman tuottavuus (19) oli lähes kaksinkertainen siihen vientiä harjoittavaan tuottajaan verrattuna, joka kirjasi tosiasialliset työtunnit. Korkea työvoiman tuottavuus osoittaisi normaalisti suurempaa ja tehokkaampaa työvoiman käyttöä, mikä näkyisi tosiasiallisten työtuntien suurempana määränä. Sen vuoksi tässä tapauksessa vakiotyötunteja ei voitu käyttää tarkasteltavana olevan tuotteen työvoimakustannusten arvioimiseen.

(186)

Tämän perusteella vientiä harjoittavien tuottajien väitteet hylättiin ja komissio käytti perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti parhaita käytettävissä olevia tietoja työvoiman käyttämisen osalta.

(187)

Hiljattaisissa Kiinan terässektoria koskevissa tutkimuksissa (20) komissio totesi, että alalla esiintyy perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettuja merkittäviä vääristymiä. Teräs on kiinnittimien tuotannon pääraaka-aine, eli kiinnittimien tuotannonala on erittäin lähellä terässektoria. Komissio päätteli käytettävissä olevan näytön perusteella, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltaminen oli asianmukaista myös tässä tutkimuksessa.

(188)

Aiemmissa terässektoria koskevissa tutkimuksissa komissio totesi, että Kiinassa valtio puuttuu merkittävästi toimintaan, mikä vääristää markkinaperiaatteiden mukaista resurssien tehokasta jakamista (21). Komissio teki erityisesti sen päätelmän, että terässektorilla, josta saadaan pääraaka-aine tarkasteltavana olevan tuotteen tuottamiseen, on sekä huomattava Kiinan viranomaisten omistusosuus perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla (22) että Kiinan viranomaisten läsnäoloa yrityksissä, mikä mahdollistaa valtion puuttumisen hintoihin ja kustannuksiin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla (23). Lisäksi komissio totesi, että valtion läsnäolo rahoitusmarkkinoilla ja sen puuttuminen niiden toimintaan samoin kuin raaka-aineiden ja tuotantopanosten tarjoamiseen lisää vääristävää vaikutusta markkinoihin. Kiinan suunnitelmajärjestelmän tuloksena resursseja keskitetään sektoreille, jotka Kiinan viranomaiset ovat nimenneet strategisiksi tai muutoin poliittisesti merkittäviksi, eikä niitä jaeta markkinavoimien perusteella (24). Lisäksi komissio päätteli, että Kiinan konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö ei toimi asianmukaisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla, ja tästä aiheutuu vääristymiä, jotka liittyvät maksukyvyttömien yritysten pitämiseen hengissä sekä maankäyttöoikeuksien myöntämiseen Kiinassa (25). Samalla tavalla komissio totesi terässektorin palkkakustannuksissa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan viidennen luetelmakohdan mukaisia vääristymiä (26) sekä rahoitusmarkkinoilla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan kuudennen luetelmakohdan mukaisia vääristymiä, jotka liittyvät etenkin yritystoimijoiden pääoman saantiin Kiinassa (27).

(189)

Kuten aiemmissa Kiinan terässektoria koskevissa tutkimuksissa, komissio tarkasteli tässäkin tutkimuksessa sitä, oliko Kiinan kotimarkkinoiden hintojen ja kustannusten käyttäminen asianmukaista perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymisen vuoksi. Komissio suoritti tarkastelun asiakirja-aineistossa käytettävissä olevan näytön perusteella, mukaan lukien näyttö, joka sisältyy valitukseen sekä Kiinaa koskevaan raporttiin (28), jäljempänä ’maaraportti’, joka perustuu julkisista lähteistä saatavilla oleviin tietoihin. Analyysissa tarkasteltiin valtion merkittävää puuttumista Kiinan talouteen yleisesti mutta myös erityistä markkinatilannetta kyseisellä sektorilla, tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna. Komissio täydensi tätä näyttöä ja teki omia tutkimuksia eri kriteereistä, jotka ovat merkityksellisiä vahvistettaessa merkittävien vääristymien esiintymistä Kiinassa, kuten myös sen aiemmissa tutkimuksissa todettiin.

(190)

Maaraportin lisäksi valituksessa lueteltiin muutamia lisätekijöitä, jotka viittaavat vääristymien esiintymiseen kiinnittimien sektorilla. Siinä mainittiin ensinnäkin valssilankamarkkinoiden ylikapasiteetti. Toiseksi valituksessa tuotiin esiin valtion puuttuminen energia- ja sähkömarkkinoiden toimintaan. Lisäksi valituksessa mainittiin Kiinan auto- ja rakennusteollisuudessa (kaksi suurta kiinnittimien käyttäjää) esiintyvät vääristymät, jotka käyvät ilmi Kiinassa toimivan Euroopan unionin kauppakamarin kahdesta julkaisusta, 2018/2019 ja 2019/2020 ”Business in China – Position Papers”. Valituksessa mainittiin myös kaksi Think!Desk China Research & Consultingin laatimaa raporttia: loppuraportti ”Assessment of the normative and policy framework governing the Chinese economy and its impact on international competition” ja loppuraporttiluonnos ”The China Iron and Steel Association – Government Partner and Information Hub”, joissa osoitetaan valtion määräysvallasta rauta- ja terässektorilla, mukaan lukien kiinnittimien sektori, johtuvat vääristymät. Valituksessa viitattiin myös siihen, että komissio totesi Kiinan teräsmarkkinoilla vääristymiä jo aiemmissa tutkimuksissa.

(191)

Kuten 169 kappaleessa todetaan, Kiinan viranomaiset eivät esittäneet huomautuksia tai toimittaneet näyttöä, joka olisi tukenut asiakirja-aineistossa, myös raportissa, olevaa näyttöä tai valituksen tekijän toimittamaa lisänäyttöä merkittävien vääristymien esiintymisestä ja/tai perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamisen asianmukaisuudesta tässä tapauksessa, tai kumonnut tämän näytön.

(192)

Erityisesti terässektorilla, josta saadaan pääraaka-aine kiinnittimien tuottamiseen, Kiinan viranomaisilla on edelleen huomattava omistusosuus. Valtio omistaa monet suurimmista teräksen tuottajista. Joihinkin viitataan nimenomaisesti terästeollisuuden mukautus- ja päivityssuunnitelmassa (2016–2020). Esimerkiksi Kiinan valtion omistama Shanxi Taiyuan Iron & Steel Co. Ltd., jäljempänä ’Tisco’, mainitsee verkkosivustollaan olevansa rauta- ja terästeollisuuden superjätti, joka on kehittynyt poikkeuksellisen suureksi rauta- ja teräskompleksikompleksiksi ja integroitunut raudan louhintaan, raudan ja teräksen tuotantoon, jalostukseen, toimittamiseen ja kaupankäyntiin (29). Baosteel on toinen suuri Kiinan valtion omistuksessa oleva yritys, joka valmistaa terästä ja muodostaa osan hiljattain konsolidoitua yhtiötä China Baowu Steel Group Co. Ltd (aiemmalta nimeltään Baosteel Group and Wuhan Iron & Steel) (30). Nimellisesti valtion omistuksessa ja yksityisomistuksessa olevien yritysten lukumäärän arvioidaan olevan lähes tasoissa, mutta Kiinan viidestä teräksentuottajasta, jotka kuuluvat maailman 10 suurimman teräksentuottajan joukkoon, neljä on valtion omistuksessa olevia yrityksiä (31). Kymmenen suurimman tuottajan osuus tuotannonalan koko tuotoksesta vuonna 2016 oli vain noin 36 prosenttia, mutta Kiinan viranomaiset asettivat samana vuonna tavoitteeksi konsolidoida teräksen tuotannosta 60–70 prosenttia noin kymmenelle suurelle yrityksille vuoteen 2025 mennessä (32). Kiinan viranomaiset toistivat tämän aikomuksen huhtikuussa 2019 julkistaessaan terästeollisuuden konsolidointia koskevat ohjeet (33). Tällaiseen konsolidointiin voi liittyä kannattavien yksityisten yritysten pakotettuja yhteenliittymiä heikosti suoriutuvien valtion omistuksessa olevien yritysten kanssa (34). Kiinnittimien tuotannonala on erittäin pirstoutunut ja useimmat tuottajat ovat valtion omistuksessa olevia yrityksiä, joten on mahdotonta vahvistaa valtion omistuksessa ja yksityisomistuksessa olevien kiinnittimien tuottajien tarkkaa suhdetta, mutta tutkimuksessa kävi ilmi, että jotkin kiinnittimien tuottajat ovat valtion omistuksessa, esimerkiksi Zhoushan 7412 Factory.

(193)

Mitä tulee siihen, mahdollistaako Kiinan viranomaisten läsnäolo yrityksissä niiden puuttumisen hintoihin ja kustannuksiin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla, tutkimuksessa ei tarkasteltu yksittäisiä yrityksiä, koska kiinnittimien tuotannonala on erittäin pirstoutunut ja koostuu enimmäkseen pk-yrityksistä, jotka ovat valtion omistuksessa. Tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajien ja Kiinan kommunistisen puolueen välillä vahvistettiin kuitenkin henkilökohtaisia yhteyksiä toimialajärjestöjen tasolla. Kiinnittimien tuotannonalan järjestöt korostavat henkilökohtaista yhteyttään kommunistiseen puolueeseen, esimerkiksi Ningbo Fasteners Industry Associationin perustamisasiakirjassa edellytetään, että ”järjestön puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja pääsihteerin on täytettävä seuraavat edellytykset: 1) noudatettava puolueen linjaa, periaatteita ja politiikkaa ja toteutettava korkealaatuista politiikkaa” (35).

(194)

Sekä julkisessa että yksityisessä omistuksessa oleviin yrityksiin kiinnittimien sektorilla kohdistetaan poliittista valvontaa ja ohjausta. Seuraavista esimerkeistä käy hyvin ilmi Kiinan viranomaisten lisääntyvä puuttuminen kiinnittimien ja terässektorin toimintaan. Kiinnittimien tuotannonala on erittäin pirstoutunut ja koostuu enimmäkseen pk-yrityksistä, mutta tutkimuksessa paljastui, että puolueen ja kiinnittimien tuotannonalan järjestöjen, jotka kokoavat yhteen kiinnittimien tuottajat ja edustavat niitä, välillä on yhteyksiä. Esimerkiksi Ningbo Fasteners Industry Association toteaa selvästi verkkosivustollaan, että ”viime vuosien aikana järjestö on edistänyt ja pannut täytäntöön puolueen ja kansallisia suuntaviivoja ja politiikkaa”. Tiivistä yhteyttä valtioon korostetaan myös järjestön perustamisasiakirjassa, esimerkiksi sen 3 §:n mukaan ”Järjestön tarkoitus: noudattaa kansallista perustuslakia, lakia, asetuksia ja politiikkaa, toimia siltana ja linkkinä viranomaisten ja jäsenten välillä kiinnittimien tuotannonalan teknologisen edistyksen vauhdittamiseksi ja tuotannonalan kehittämisen edistämiseksi. Järjestö perustaa Kiinan kommunistisen puolueen perustuslain mukaisesti puolueorganisaation ja vastaa poliittisen suunnan varmistamisesta, massojen yhdistämisestä, kehityksen edistämisestä, edistyneen kulttuurin rakentamisesta, lahjakkuuksien kehittämisestä ja itserakentamisen vahvistamisesta” ja 6.xviii §:n mukaan ”hoitaa muita valtion antamia tehtäviä” (36). Fasteners Branch of the China Machinery General Part Industry Associationin verkkosivuston mukaan kiinnittimien tuotannonala Ningbossa saa etua Ningbon kunnallisten viranomaisten (myös Zhejiangissa) ja funktionaalisten osastojen eri tukipolitiikasta ja tukitoimista kaikilla tasoilla (37). Kiinnittimien tuotannonalan ja Kiinan kommunistisen puolueen välinen yhteys käy selvästi ilmi myös Haiyanin piirikunnassa (Zhejiangin provinssi): ”Haiyan on yksi maan kolmesta tärkeimmästä kiinnittimien tuotantopaikasta. Kiinnittimien tuotannonalan vakaan ja asianmukaisen kehityksen varmistamiseksi Haiyanin piirikunta noudattaa puolueen vahvistamiseen tähtäävää johtajuutta, syventää tuotantoketjun ja puolueen vahvistamisen yhteyttä, ottaa huomioon ”punaisen vuorovaikutuksen” ja edistää kattavasti kiinnittimiä tuottavien yritysten työtä ja tuotantoa. […] Haiyanin piirikiunta ottaa täysimääräisesti huomioon piirikunnan puoluekomitean aseman. […] Haiyan on luetellut 15 erikokoista yritystä pilotti- ja demonstrointiyrityksinä ja myöntää taloudellisen takuun, joka on enintään 50 prosenttia korjauskustannuksista.” Lisäksi ”Haiyan ottaa täysimääräisesti huomioon provinssin (piirikunnan) kiinnittimien tuotannonalan järjestön puolueorganisaation aseman kaikkien osapuolten koordinoinnissa, sen johtoaseman kysyntään vastaamisessa ja tiedonkulun esteiden murtamisessa. […] Epidemian seurauksena yritysten, jotka sijaitsevat kahden innovointikeskuksen kiinnitinvalmistajien osiossa Qinshan Streetillä, alkuperäiset teräsraaka-aineen toimitukset loppuivat. Kun piirikunnan kiinnittimien tuotannonalan järjestön puolueorganisaatiolle ilmoitettiin tilanteesta, se koordinoi välittömästi korkealaatuista teräsraaka-aineitta piirikunnassa tuottavien yritysten toimintaa niin, että ne toimittivat kiinnittimiä tuottaville yrityksille alempilaatuista raaka-ainetta täydentävyyden varmistamiseksi. Vain yhden kuukauden aikana nämä yritykset saavuttivat 100 miljoonaa RMB:tä” (38).

(195)

Lisäksi kiinnittimien sektorilla on käytössä syrjiviä julkisia politiikkoja tai toimenpiteitä, joilla suositaan kotimaisia tavarantoimittajia tai vaikutetaan muutoin markkinoihin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti.

(196)

Tutkimuksen aikana yksilöitiin useita poliittisia asiakirjoja, joissa ohjataan erityisesti kiinnittimien tuotannonalaa. Kiinnittimien tuotannonala mainitaan teollisuus- ja tietotekniikkaministeriön ilmoituksessa ohjeistava luettelon julkaisemisesta merkittävien teknisten laitteiden edistämiseksi ja soveltamiseksi (vuoden 2019 laitos) (39) ja teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa (2019, NDRC) (40) kannustettavana tuotannonalana.

(197)

Edellä mainittujen keskushallinnon asiakirjojen lisäksi paikallisella, provinssin ja kuntien tasolla on useita ohjaavia asiakirja, joilla ohjataan ja tuetaan kiinnittimien tuotannonalan kehitystä. Esimerkiksi Haiynin alueen kiinnittimien tuotannonalaa koskevassa kannustinpolitiikassa (2019) todetaan, että ”Haiyan on kiinnittimien kotikaupunki ja kiinnittimien tuotannonala on yksi merkittävistä perinteisistä tuotannonaloista Haiyanissa. […] Piirikunnan kiinnitinteollisuuden innovoinnin ja kehittämisen tehostamiseksi piirikunnassa julkaistiin hiljattain kolmivuotinen erityistoimintapolitiikka Haiyanin piirikunnan kiinnittimien tuotannonalan digitalisoimista ja älykästä siirtymää varten. Asiaan liittyvät erityisvarat kattavat yritykset, jotka toteuttavat digitaalista ja älykästä siirtymää kiinnittimien tuotannonalalla” (41). Kiinnittimien tuotannonalalle tarkoitettuja tukivaroja Haiyanissa lisättiin vielä vuonna 2020 (42).

(198)

Kiinnittimien tuotannonala saa lisäksi etua valtion ohjeistuksesta ja puuttumisesta toimintaan kiinnittimien valmistuksen pääraaka-aineen eli teräksen tuotannonalalla. Kiinan viranomaiset pitävät terästeollisuutta keskeisenä tuotannonalana (43). Tämä vahvistetaan lukuisissa terästä koskevissa suunnitelmissa, ohjeissa ja muissa asiakirjoissa, joita on hyväksytty kansallisella, alueellisella ja kunnallisella tasolla, esimerkiksi terästeollisuuden mukauttamis- ja päivityssuunnitelmassa (2016–2020), joka oli voimassa tutkimusajanjaksolla. Suunnitelmassa todetaan, että terästeollisuus on Kiinan taloudelle merkittävä perustuotannonala, kansallinen kulmakivi (44). Suunnitelmassa esitetyt päätehtävät ja -tavoitteet kattavat tuotannonalan kehittämisen kaikki näkökohdat (45). Talouden ja yhteiskunnan kehityksen 13. viisivuotissuunnitelmassa (46), jota sovellettiin tutkimusajanjakson aikana, ehdotettiin korkealuokkaisia terästuotteita tuottavien yritysten tukemista (47). Siinä käsitellään myös tuotteiden laadun, kestävyyden ja luotettavuuden saavuttamista tukemalla yrityksiä, jotka käyttävät puhtaan teräksen tuotantoon, tarkkuusvalssaukseen ja laadunparannukseen liittyvää teknologiaa (48). Teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa (vuoden 2011 versio, vuoden 2013 muutos) (49), jäljempänä ’luettelo’, mainitaan teräs kannustettavana tuotannonalana.

(199)

Kuten edellä esitetyistä terästä – kiinnittimien tuotannossa tärkeää raaka-ainetta – koskevista esimerkeistä näkyy, Kiinan viranomaiset ohjeistavat alan kehittämistä erilaisilla poliittisilla välineillä ja ohjeilla ja määräävät näillä ja muilla keinoilla lähes kaikkia näkökohtia alan kehittämisessä ja toiminnassa. Kiinnittimien tuotannonala hyötyy siten valtion ohjeistuksesta ja puuttumisesta toimintaan kiinnittimien valmistuksen pääraaka-aineen eli teräksen tuotannonalalla.

(200)

Kiinnittimien tuottajat saavat myös valtion tukia, mikä osoittaa selvästi, että valtio on kiinnostunut tästä alasta. Komissio vahvisti tutkimuksen aikana, että kiinnittimien tuottajien käytettävissä oli useita taloudellisia kannustinohjelmia, mukaan lukien Haiynin alueen kiinnittimien tuotannonalaa koskeva kannustinpolitiikka (2019): ”Edistetään määrätietoisesti kiinnittimiä valmistavien yritysten digitaalista ja älykästä siirtymää: Digitaalisten hallintojärjestelmien ja integroitujen valvontaohjelmistojen käyttöä varten myönnetään erityisiä taloudellisia kannustimia toteuttamisvuodesta riippuen. Yrityksille, jotka toteuttavat digitaalista ja älykästä muutosta (tai uusia ostoja) ja päivittävät laitteitaan vuonna 2019, myönnetään kertaluonteista tukea, joka on enintään 20 prosenttia tosiasiallisista investoinneista keskeisiin laitteisiin ja maksimissaan 2 miljoonaa RMB:tä; vuonna 2020 niille myönnetään kertaluonteinen tuki, joka on enintään 15 prosenttia tosiasiallisista investoinneista keskeisiin laitteisiin ja maksimissaan 1,5 miljoonaa RMB:tä; vuonna 2021 niille myönnetään kertaluonteinen tuki, joka on enintään 12 prosenttia tosiasiallisista investoinneista keskeisiin laitteisiin ja maksimissaan 1 miljoona RMB:tä” (50). Tukia oli tarjolla myös vuonna 2020: ”Provinssitason 20 miljoonan pilottirahaston perusteella piirikunnan tason samassa suhteessa vastaavaa rahoitusta käytetään kiinnittimien tuotannonalan rakennemuutokseen ja päivittämiseen. Yhdessä kiinnittimiä koskevan kolmivuotisen erityistoimintapolitiikan kanssa tuen alkuperäistä perusmäärää, joka oli 3 tai 6 prosenttia tuotannonalan investoinneista ohjelmistojen uudistamiseen, korotettiin 12 prosenttiin ja maksimissaan 20 prosenttiin, ja investointitukien osuus puhtaasti ohjelmistohankkeisiin kiinnittimien tuotannonalalla on yli 30 prosenttia ja maksimissaan 50 prosenttia. Tähän mennessä on maksettu yli 12 miljoonaa RMB:tä erityisrahastoista kiinnittimien tuotannonalalle, ja etuutta on saanut yli 30 yritystä. Teknologista uudistusta koskevissa (investointi)hankkeissa tuotantolaitteisiin tehtävien investointien on oltava yli 3 miljoonaa RMB:tä” (51).

(201)

Kaiken kaikkiaan Kiinan viranomaiset toteuttavat toimia, joilla toimijat saadaan noudattamaan julkisen politiikan tavoitteita kannustettavien toimialojen tukemiseksi, mukaan lukien kiinnittimien valmistuksessa käytettävien pääraaka-aineiden eli teräksen tuotanto. Tällaisilla toimenpiteillä estetään markkinavoimia toimimasta vapaasti.

(202)

Tässä tutkimuksessa ei ole tullut esiin mitään näyttöä, joka osoittaisi, että 188 kappaleessa tarkoitettu perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan neljännen luetelmakohdan mukainen konkurssi- ja varallisuuslainsäädännön syrjivä tai riittämätön täytäntöönpano kiinnittimien alalla ei vaikuttaisi tarkastelun kohteena olevan tuotteen valmistajiin.

(203)

Kiinnittimien alaan vaikuttavat myös 188 kappaleessa tarkoitetut perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan viidennen luetelmakohdan mukaiset palkkakustannusten vääristymät. Tämä vääristymä vaikuttaa sektoriin sekä suoraan (tarkasteltavana olevaa tuotetta tai sen tärkeimpiä tuotantopanoksia valmistettaessa) että välillisesti (kun sektori saa pääomaa tai tuotantopanoksia yrityksiltä, joihin sovelletaan samaa Kiinan työlainsäädäntöjärjestelmää) (52).

(204)

Tässä tutkimuksessa ei myöskään esitetty näyttöä siitä, että kiinnittimien alaan ei vaikuttaisi 188 kappaleessa tarkoitettu perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan kuudennen luetelmakohdan mukainen valtion puuttuminen rahoitusjärjestelmän toimintaan. Sen vuoksi rahoitusjärjestelmään liittyvät valtion toimet vaikuttavat voimakkaasti markkinaolosuhteisiin kaikilla tasoilla.

(205)

Komissio muistuttaa vielä, että kiinnittimien tuotantoon tarvitaan useita tuotantopanoksia. Kun kiinnittimien tuottajat ostavat tai hankkivat nämä tuotantopanokset, niiden maksamat hinnat (jotka kirjataan niiden kustannuksina) ovat selvästi alttiina samoille jo aikaisemmin mainituille systeemisille vääristymille. Esimerkkinä voidaan mainita, että tuotantopanosten toimittajat työllistävät työvoimaa, johon kohdistuu vääristymiä. Ne saattavat myös lainata rahaa, johon kohdistuu rahoitussektorista / pääoman jakamisesta johtuvia vääristymiä. Lisäksi niihin sovelletaan suunnittelujärjestelmää, jota toteutetaan valtionhallinnon kaikilla tasoilla ja kaikilla tuotannonaloilla.

(206)

Näin ollen sen lisäksi, että kiinnittimien kotimarkkinoiden myyntihintoja ei voida käyttää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan nojalla, vaikutukset kohdistuvat myös kaikkiin tuotantopanosten (muun muassa raaka-aineiden, energian, maan, rahoituksen ja työvoiman) kustannuksiin, koska valtion merkittävä puuttuminen toimintaan vaikuttaa hinnanmuodostukseen (ks. maaraportin A ja B osa). Pääoman myöntämiseen, maankäyttöoikeuksiin, työvoimaan, energiaan ja raaka-aineisiin liittyvää valtion puuttumista toimintaan esiintyy kaikkialla Kiinassa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että merkittäviä vääristymiä kohdistuu myös tuotantopanokseen, joka on tuotettu Kiinassa yhdistämällä erilaisia tuotannontekijöitä. Sama koskee tuotantopanoksen tuotantopanosta ja niin edelleen.

(207)

Kiinan viranomaiset tai vientiä harjoittavat tuottajat eivät ole esittäneet tässä tutkimuksessa mitään vastakkaista näyttöä tai väitettä.

(208)

Kaiken kaikkiaan käytettävissä oleva näyttö osoitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat tai kustannukset, mukaan luettuna raaka-aineiden, energian ja työvoiman kustannukset, eivät ole tulosta vapaista markkinavoimista, koska niihin vaikuttaa valtion merkittävä puuttuminen toimintaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, kuten siinä luetellun yhden tai useamman tekijän tosiasiallinen tai mahdollinen vaikutus osoittaa. Tämän perusteella ja koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä, komissio päätteli, että ei ole asianmukaista käyttää kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia normaaliarvon määrittämiseen tässä tapauksessa. Sen vuoksi komissio päätti muodostaa normaaliarvon yksinomaan vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja heijastavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella eli tässä tapauksessa asianmukaisen edustavan maan vastaavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti, kuten seuraavassa jaksossa esitetään.

(209)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset ja CCCME esittivät huomautuksia, joissa ne muun muassa kiistivät perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan laillisuuden sekä komission kuvaamien merkittävien vääristymien esiintymisen. Huomautuksia käsitellään tarkemmin jäljempänä.

(210)

Kiinan viranomaiset totesivat ensin maaraportista, että ei ole mitään näyttöä siitä, että komissio olisi hyväksynyt tai vahvistanut sen, mistä syystä on epäilyksiä siitä, voiko maaraportti edustaa komission virallistan kantaa. Tosiseikkojen puolesta maaraportti on Kiinan viranomaisten mukaan epäedustava, yksipuolinen eikä kuvasta todellisuutta. Lisäksi Kiinan viranomaisten mukaan se, että komissio on laatinut maaraportteja vain muutamasta maasta, herättää huolta suosituimmuuskohtelusta. Kiinan viranomaisten mukaan komission ei myöskään pitäisi nojautua maaraportissa esitettyyn näyttöön, koska se ole oikeudenmukaisen lainsäädännön hengen mukaista, sillä käytännössä se tarkoittaa tuomion antamista ennen oikeudenkäyntiä.

(211)

Myös CCCME väitti, että 2 artiklan 6 a kohtaa sovelletaan syrjivästi Kiinaa kohtaan ja rikotaan näin suosituimmuuskohtelun periaatetta, koska komissio on laatinut maakohtaiset raportit vain Kiinasta ja Venäjästä. CCCME kiisti myös maaraportin näyttöarvon.

(212)

Toiseksi Kiinan viranomaiset ja CCCME väittivät, että normaaliarvon muodostaminen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti on ristiriidassa WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 artiklan kanssa, jossa esitetään kattava luettelo tilanteista, joissa normaaliarvo voidaan muodostaa laskennallisesti, eivätkä ”merkittävät vääristymät” kuulu näihin tilanteisiin. Lisäksi asianmukaisen edustavan maan tietojen käyttäminen on Kiinan viranomaisten mukaan ristiriidassa GATT-sopimuksen VI.1(b) artiklan ja WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklan kanssa, joissa edellytetään alkuperämaan tuotantokustannusten käyttämistä normaaliarvon muodostamisessa.

(213)

CCCME muistutti vielä, että Kiinan WTO:hon liittymistä koskevan pöytäkirjan 15 jaksossa sallitaan poikkeukset GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan ja WTO:n polkumyyntisopimuksen mukaisesta normaaliarvon ja hintojen vertailukelpoisuuden määrittämisen vakiomenetelmästä, mutta nämä poikkeukset olivat määräaikaisia ja päättyivät 11 päivänä joulukuuta 2016. CCCME:n mukaan unionin ei poikkeusten päättymisen jälkeen pitäisi poiketa vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvon määrittämistä koskevasta vakiomenetelmästä ja viejämaan kotimarkkinahintojen ja -kustannusten käyttämisestä, ellei WTO:n sopimusten, mukaan lukien WTO:n polkumyyntisopimuksen, määräyksissä sallita muuta. CCCME väitti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta – siltä osin kuin siinä annetaan unionille mahdollisuus käyttää asianmukaisen edustavan maan tietoja – on vastoin unionin WTO-sopimusten mukaisia sitoumuksia ja etenkin Kiinan WTO:hon liittymistä koskevan pöytäkirjan 15 jakson mukaista sitoumusta.

(214)

Kolmanneksi Kiinan viranomaiset väittivät, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaiset komission tutkimuskäytännöt ovat ristiriidassa WTO:n sääntöjen kanssa siltä osin kuin komissio vastoin WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklaa jätti huomiotta kiinalaisen tuottajan kirjaamat tiedot määrittämättä, ovatko kyseiset tiedot Kiinassa yleisesti hyväksyttyjen kirjapitoperiaatteiden mukaisia. Tässä yhteydessä Kiinan viranomaiset muistuttivat, että valituselin vahvisti asiassa DS473 ja paneeli asiassa DS494, että WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklan mukaan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viejän tai tuottajan tietojen voidaan katsoa antavan ”kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista”, kunhan ne vastaavat – hyväksyttävissä rajoissa – tarkasti ja luotettavasti tuottajalle tai viejälle tarkasteltavana olevasta tuotteesta aiheutuvia kaikkia tosiasiallisia kustannuksia, ja tutkivan viranomaisen olisi käytettävä näitä tietoja tutkimuksen kohteena olevien tuottajien tuotantokustannusten määrittämiseksi.

(215)

CCCME väitti vastaavasti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta on ristiriidassa WTO:n sääntöjen kanssa, koska siinä säädetään, että vientiä harjoittavan tuottajan ja viejämaan kustannukset ja hinnat on jätettävä huomiotta merkittävien vääristymien vuoksi. CCCME myös muistutti, että WTO:n valituselin totesi asiassa ”European Union – Anti-dumping measures on biodiesel from Argentina”, että unioni toimi epäjohdonmukaisesti WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklaan nähden, koska se ei käyttänyt tutkittujen tuottajien kirjanpitoa perustana tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantokustannusten laskemisessa. CCCME totesi, että kyseisen päätöksen valossa Argentiinassa esiintyvät vääristymät, jotka aiheuttivat eron tarkasteltavana olevan tuotteen pääraaka-aineen kotimaisissa ja kansainvälisissä hinnoissa, ei ollut itsessään riittävä perusta päätellä 2.2.1.1 artiklan mukaisesti, että tuottajan kirjanpito ei kuvasta kohtuullisesti tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä raaka-ainekustannuksia, tai jättää nämä kustannukset huomiotta muodostettaessa tarkasteltavana olevan tuotteen normaaliarvoa laskennallisesti.

(216)

Mitä tulee maaraportin asemaa EU:n lainsäädännössä koskevaan väitteeseen, komissio muistuttaa, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdassa ei säädetä merkittäviä vääristymiä koskevien raporttien erityisestä muodosta eikä julkaisukanavasta. Raportti on tosiasioihin perustuva tekninen asiakirja, jota käytetään vain kaupan suojatoimenpiteitä koskevien tutkimusten yhteydessä. Maaraportti julkaistiin näin ollen asianmukaisesti komission yksikköjen valmisteluasiakirjana, koska se on pelkästään kuvaileva eikä ilmaise mitään poliittisia näkökantoja, mieltymyksiä tai tuomioita. Sen muoto ei vaikuta sen sisältöön eli objektiivisiin tietolähteisiin, jotka koskevat Kiinan taloudessa esiintyviä merkittäviä vääristymiä, jotka ovat merkityksellisiä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdan soveltamisen kannalta. Maaraportin yksipuolisuutta ja harhaanjohtavuutta koskevista huomautuksista komissio toteaa, että maaraportti on kattava asiakirja, joka perustuu objektiiviseen näyttöön, mukaan lukien Kiinan viranomaisten julkaisemat lait, asetukset ja muut viralliset toimintapoliittiset asiakirjat, kansainvälisten organisaatioiden kolmansien osapuolten raportit, akateemiset tutkimukset ja tutkijoiden artikkelit sekä muut luotettavat riippumattomat lähteet. Maaraportti on ollut julkinen joulukuusta 2017 lähtien, jotta kaikilla asianomaisilla osapuolilla olisi mahdollisuus esittää siitä sekä sen perustana olevasta näytöstä vastalauseita tai huomautuksia tai täydentää niitä. Komissio huomauttaa vielä tässä yhteydessä, että Kiinan viranomaiset toivat esiin maaraportin puutteet vain yleisesti ja abstraktisti mutteivät esittäneet missään vaiheessa vastalauseita maaraportin asiasisällöstä ja sen sisältämästä näytöstä. Vastauksena väitteeseen, joka koskee suosituimmuuskohtelun rikkomista, komissio muistuttaa, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdan mukaan maaraportti laaditaan jostakin maasta vain, kun komissiolla on perusteltuja todisteita merkittävien vääristymien mahdollisesta olemassaolosta tietyssä maassa tai kyseisen maan tietyllä sektorilla. Perusasetuksen uuden 2 artiklan 6 a kohdan säännösten tultua voimaan joulukuussa 2017 komissiolla oli tällaisia todisteita merkittävistä vääristymistä Kiinassa. Komissio julkaisi lokakuussa 2020 raportin Venäjällä esiintyvistä vääristymistä (53) ja tarpeen mukaan saattaa julkaista muitakin raportteja. Lisäksi komissio muistuttaa, että raportit eivät ole pakollisia 2 artiklan 6 a kohdan soveltamiseksi. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdassa kuvataan edellytykset, joiden täyttyessä komissio voi laatia maaraportteja, ja 2 artiklan 6 a kohdan d alakohdan mukaan valituksen tekijöillä ei ole velvollisuutta käyttää raporttia eikä 2 artiklan 6 a kohdan e alakohdan mukaan maaraportin olemassaolo ole edellytys 2 artiklan 6 a kohdan mukaisen tutkimuksen vireillepanolle. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan e alakohdan mukaisesti valituksen tekijöiden esittämä riittävä näyttö 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitetuista merkittävistä vääristymistä on tarpeeksi, jotta tutkimus voidaan panna sen perusteella vireille. Sen vuoksi maakohtaisia merkittäviä vääristymiä koskevia sääntöjä sovelletaan tasapuolisesti kaikkiin maihin maaraportin olemassaolosta riippumatta. Tämän vuoksi maakohtaisia vääristymiä koskevat säännöt eivät ole vastoin suosituimmuusperiaatetta.

(217)

Kiinan viranomaisten ja CCCME:n toisesta ja kolmannesta väitteestä, jotka koskevat perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan väitettyä ristiriitaa WTO:n sääntöjen ja erityisesti WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 ja 2.2.1.1 artiklan sekä asioissa DS473 ja DS494 tehtyjen päätelmien kanssa, komissio toisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 72 ja 73 kappaleessa ilmaistun kantansa, jonka mukaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta on täysin WTO:n lainsäädäntöön perustuvien EU:n velvoitteiden mukainen. Väitteestä, jonka mukaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaan sisältyvä merkittävien vääristymien käsite ei sisälly tilanteisiin, joissa on WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 artiklan mukaisesti sallittua muodostaa normaaliarvo laskennallisesti, komissio muistuttaa, että kansallisessa lainsäädännössä ei tarvitse käyttää täysin samoja termejä kuin sopimuksissa, jotta ne olisivat kyseisten sopimusten mukaisia, ja että se katsoo 2 artiklan 6 a kohdan olevan täysin WTO:n polkumyyntisopimuksen asiaa koskevien sääntöjen mukainen (ja etenkin sen 2.2 artiklassa määrättyjen, laskennallisen normaaliarvon muodostamista koskevien mahdollisuuksien kanssa). Mitä tulee asiaan DS494, komissio muistuttaa, että sekä EU että Venäjä ovat valittaneet paneelin päätelmistä, jotka eivät näin ollen ole lopullisia, eikä niillä WTO:n vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ole oikeudellista asemaa WTO-järjestelmässä, koska riitojenratkaisuelin ei ole hyväksynyt niitä. Kyseistä riitaa koskevassa paneelin raportissa katsottiin nimenomaisesti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan säännökset eivät kuulu riidan soveltamisalaan. Asiassa DS473 tehty päätös ei koskenut perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamista vaan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan erityissäännöksen soveltamista. Komissio katsoo, että WTO:n lainsäädännössä, sellaisena kuin WTO:n paneeli ja valituselin sitä tulkitsivat asiassa DS473, sallitaan kolmannen maan tietojen käyttö asianmukaisesti oikaistuna silloin, kun tällainen oikaisu on tarpeen ja perusteltu. Jos viejämaassa esiintyy merkittäviä vääristymiä, sen kustannukset ja hinnat eivät sovellu normaaliarvon muodostamiseen. Tällaisessa tapauksessa tuotanto- ja myyntikustannukset muodostetaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaan vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen perusteella, mukaan lukien sellaisen asianomaisen edustavan maan hintojen tai vertailuarvojen perusteella, jonka kehitystaso on sama kuin viejämaan. Samankaltaisen tuotteen tai sen tuotantopanosten markkinoilla esiintyvä tilanne (kuten Kiinassa todettu) voi vastata tilannetta, jossa viejän samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynti ei mahdollista asianmukaista vertailua viejän tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyyntiin.

(218)

Mitä tulee Kiinan WTO:hon liittymistä koskevan pöytäkirjan 15 jakson mukaisiin sitoumuksiin, komissio muistuttaa, että Kiinasta peräisin olevia tuotteita koskevissa polkumyynnin vastaisissa menettelyissä Kiinan WTO:hon liittymistä koskevan pöytäkirjan jakson 15 niitä osia, joiden voimassaolo ei ole päättynyt, sovelletaan edelleen normaaliarvon määrittämiseen sekä markkinataloutta koskevien vaatimusten osalta että sellaisen menetelmän käytön osalta, joka ei perustu tiukkaan vertailuun Kiinan hintojen ja kustannusten kanssa.

(219)

Näin ollen komissio hylkäsi Kiinan viranomaisten ja CCCME:n väitteet.

(220)

Edustava maa valittiin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti seuraavien kriteereiden perusteella:

(221)

Kuten 172 ja 173 kappaleessa selitetään, komissio asetti normaaliarvon määrittämisessä käytettävistä tietolähteistä saataville kaksi asiakirja-aineistoon liitettyä muistiota, joista asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksia: 5 päivänä helmikuuta päivätty muistio (ensimmäinen muistio) ja 4 päivänä toukokuuta päivätty muistio (toinen muistio). Näissä muistiossa kuvataan näiden kriteereiden pohjana olevat tosiseikat ja näyttö ja käsitellään osapuolten näistä seikoista ja asiaankuuluvista lähteistä esittämiä huomautuksia. Jäljempänä esitetään komission arvio näistä tosiseikoista ja näytöstä sekä päätelmät.

(222)

Ensimmäisessä muistiossa komissio yksilöi 55 maata, joiden taloudellisen kehityksen taso vastaa Kiinaa. Maailmanpankki luokitteli nämä maat tutkimusajanjaksolla ”ylemmän keskitulotason” maiksi bruttokansantulon perusteella. Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen merkittävää tuotantoa todettiin olevan kuitenkin vain kahdeksassa maassa eli Brasiliassa, Indonesiassa, Kolumbiassa, Malesiassa, Meksikossa, Thaimaassa, Turkissa ja Venäjällä.

(223)

Komissio esitti ensimmäisessä muistiossa tietoja merkityksellisistä helposti saatavilla olevista tiedoista, erityisesti tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta Brasiliassa, Thaimaassa, Turkissa ja Venäjällä tuottavien yritysten taloudellisten tietojen saatavuudesta sekä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon tarvittavien raaka-aineiden tuonnista näihin maihin. Toisessa muistiossa komissio vahvisti tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta Malesiassa tuottavan yhden yrityksen, jonka asianomaiset osapuolet olivat yksilöineet, taloudellisten tietojen saatavuuden. Indonesiassa, Kolumbiassa ja Meksikossa ei löydetty tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta tuottavia yrityksiä, joiden taloudelliset tiedot olisivat helposti saatavilla.

(224)

Komissio katsoi toisessa muistiossa, että Global Trade Atlas -tietokannan, jäljempänä ’GTA’, mukaan yli 75 prosenttia Brasiliaan ja Malesiaan tulevasta seosteräslangan (HS-koodi 722790) tuonnista tuli Kiinasta ja maista, jotka eivät ole WTO:n jäseniä ja jotka luokitellaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/755 (55) liitteessä I. Seosteräslangan osuus kiinnittimien tuotantokustannuksista on yli 45 prosenttia. Tämän perusteella komissio katsoi, että seosteräslangan tuontiarvo oli todennäköisesti aliarvioitu ja epäedustava verrattuna muihin käytettävissä oleviin edustaviin maihin, kuten Thaimaahan tai Turkkiin. Sen vuoksi komissio päätteli, että Brasiliasta ja Malesiasta helposti saatavilla olevat tiedot vääristymättömästä arvosta ovat heikompilaatuisia, eikä niitä pidetty perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitettuina asianmukaisina edustavina maina.

(225)

Toisessa muistiossa komissio päätti, että Venäjää ei oteta huomioon perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitettuna asianmukaisena edustavana maana, koska kaikki asianomaiset osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että Venäjä ei soveltunut edustavaksi maaksi tässä tutkimuksessa.

(226)

Komissio huomautti toisessa muistiossa, että Thaimaa oli suurin markkina-alue, jossa tuotetaan vakiokiinnittimiä ja muita kuin vakiokiinnittimiä, verrattuna kaikkiin muihin mahdollisiin edustaviin maihin, ja se oli kaksi kertaa niin suuri kuin Turkki, kun tarkastellaan tuotannon arvoa ja kotimaista kysyntää. Nämä seikat huomioon ottaen komissio ilmoitti aikeestaan käyttää Thaimaata asianmukaisena edustavana maana ja käyttää toisessa muistiossa lueteltujen kuuden Thaimaassa toimivan yrityksen taloudellisia tietoja perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti.

(227)

Toisen muistion julkaisemisen jälkeen EIFI väitti, että Thaimaa ei ole asianmukainen edustava maa seuraavin perustein:

(228)

Missään käynnissä olevassa polkumyyntitutkimuksessa ei ole vahvistettu väitettyjä epäterveitä kaupan käytäntöjä Thaimaassa, minkä vuoksi väitettä ei tarkasteltu lähemmin. Mitä tulee perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaiseen sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun tasoon, tätä arvioidaan vain siinä tapauksessa, että mahdollisia edustavia maita on käytettävissä useampia kuin yksi. Koska näin ei ollut tässä tutkimuksessa, kuten tässä jaksossa selostetaan, EIFIn asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(229)

CCCME väitti, että useat kiinnittimien tuottajat Thaimaassa ovat japanilaisten autonvalmistajien omistuksessa. Nämä tuottajat tuottavat pääasiassa muita kuin vakiokiinnittimiä Japanin autoteollisuudelle ja tuovat tätä varten korkealaatuisia raaka-aineita niihin Japanissa etuyhteydessä olevilta yrityksiltä. Thaimaahan tulevan tuonnin keskimääräinen hinta kuvastaisi siten korkeamman hintaluokan tuontia eikä edustaisi niiden kiinalaisten tuottajien kustannuksia, jotka valmistavat pääasiassa vakiokiinnittimiä ja käyttävät edullisempia raaka-aineita. Lisäksi CCCME väitti, että Japanista tulevan tuonnin hinnat eivät ole markkinaehtoisia, koska ne liittyivät pääasiassa toisiinsa etuyhteydessä olevien yritysten liiketoimiin. Näiden väitteiden perusteella CCCME pyysi, että jos Thaimaata käytetään edustavana maana, tuontitietoja on oikaistava vähentämällä kokonaistuonnista Japanista tuleva tuonti. Otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja Ningbo Jinding ja EFDA tukivat pyyntöä.

(230)

CCCME ei toimittanut mitään näyttöä Japanista Thaimaahan tulevien raaka-aineiden tuonnin siitä osuudesta, joka oli tarkoitettu erityisesti autoteollisuudessa käytettävien muiden kuin vakiokiinnittimien tuotantoon. Näyttöä ei toimitettu myöskään siitä, että tuonti tuli etuyhteydessä olevilta osapuolilta, tai siitä, että tuontihinnat olivat vääristyneet. Japanista Thaimaahan ja muista kolmansista maista Thaimaahan tulevan tuonnin pelkkää hintaeroa ei pidetty riittävänä sen päättelemiseksi, että Japanista tulevan tuonnin hinnat olivat vääristyneet.

(231)

EIFI väitti CCCME:n ja EFDAn esittämien tietojen ja väitteiden osoittavan, että Thaimaa ei ole soveltuva edustava maa. Se kuitenkin korosti, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat tuottavat ja vievät kaikentyyppisiä kiinnittimiä unioniin, myös muita kuin vakiokiinnittimiä.

(232)

Komissio analysoi neljän tärkeimmän raaka-aineen (7228 30 – Tangot, seosterästä (muuta kuin ruostumatonta terästä), ei enempää valmistetut kuin kuumavalssatut, kuumavedetyt tai kuumapursotetut, 7227 90 – Tangot, muuta seosterästä kuin ruostumatonta terästä, kuumavalssatut, säännöttömästi kiepitetyt, 7213 99 – Tangot, kuumavalssatut, säännöttömästi kiepitetyt, rautaa tai seostamatonta terästä, muualle luokittelemattomat, 7213 91 – Tangot, kuumavalssatut, säännöttömästi kiepitetyt, rautaa tai seostamatonta terästä, joiden poikkileikkaus on ympyrän muotoinen ja läpimitta pienempi kuin 14 mm) Japanin vientihinnat GTA:n perusteella. Tutkimusajanjakson aikana Thaimaa oli yksi Japanin viidestä tärkeimmästä vientimarkkina-alueesta: sen osuus oli näiden raaka-aineiden kokonaisviennistä 17 prosenttia, kun viiden suurimman (Kiina pois lukien) osuus oli yli 60 prosenttia. Thaimaahan suuntautuvan viennin keskimääräinen hinta oli 17 prosenttia korkeampi kuin muihin viiteen suurimpaan vientikohteeseen suuntautuvan viennin hinta (0,90 euroa/kg Thaimaahan ja 0,77 euroa/kg muihin viiteen suurimpaan vientikohteeseen). Näiden tietojen perusteella ei voida päätellä, että Japanista Thaimaahan suuntautuvan viennin hinnat olisivat kohtuuttoman korkeat ja epäedustavat.

(233)

Edellä esitetyn perusteella komissio hylkäsi asianomaisten osapuolten väitteen, jonka mukaan Thaimaahan tuotujen tuotannontekijöiden hinnat olivat epäedustavia tai kohtuuttomia.

(234)

CCCME, EFDA ja yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että Malesia on asianmukaisin edustava maa seuraavin perustein:

(235)

Komissio totesi, että Malesiaan HS-koodilla 722790 vääristymättömistä lähteistä (eli muualta kuin Kiinasta tai WTO:n ulkopuolisista maista) tuleva tuonti oli vähäisempää kuin muihin mahdollisiin edustaviin maihin tuleva tuonti, ja piti sitä vähemmän luotettavana hintojen osalta. Näin ollen toisin kuin CCCME väitti, HS-koodilla 722790 Thaimaahan tulevan tuonnin määrä oli noin 187 000 tonnia eli lähes kaksitoistakertainen Malesiaan tulevan tuonnin määrään nähden, joka oli 16 000 tonnia.

(236)

Komissio ei myöskään löytänyt yhtään malesialaista yritystä, jonka taloudelliset tiedot vuodelta 2019 olisivat olleet saatavilla. Mitä tulee asianomaisten osapuolten ehdottamaan yritykseen Chin Well Fasteners Co. Sdn. Bhd., sen holdingyhtiön (Chin Well Holdings Berhad) vuosikertomus oli saatavilla yrityksen verkkosivustolla. Vuosikertomus sisälsi kuitenkin yritysryhmän ja holdingyhtiön tilinpäätöstiedot 30 päivänä kesäkuuta 2020 (56). Kertomuksen (57) mukaan ryhmällä on seuraavanlaista toimintaa:

(237)

Ryhmän tuloslaskelma sisältää sen vuoksi muutakin toimintaa kuin kiinnittimien tuotannon Malesiassa, erityisesti kiinnittimien tuotannon Vietnamissa. Tämän vuoksi komissio katsoi, että Chin Well Holdings Berhadin vuosikertomuksen käyttäminen tässä tutkimuksessa ei ole asianmukaista. Näin ollen asianomaisten osapuolten asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(238)

EIFI ja EFDA ehdottivat Taiwania soveltuvaksi edustavaksi maaksi ja väittivät, että se on yksi maailman suurimmista kiinnittimien tuottajista.

(239)

Kuten 220 kappaleessa todetaan, perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti yksi edustavan maan valintaperuste on Kiinan talouden kehitystä vastaava taso. Tätä varten komissio käytti maita, joiden bruttokansantulo asukasta kohden on Maailmanpankin tietokannan perusteella samanlainen kuin Kiinalla. Koska Taiwan ei kuulu näihin maihin, asianomaisten osapuolten ehdotus hylättiin.

(240)

CCCME ja EFDA väittivät myös, että asianomaiset osapuolet eivät voineet käyttää puolustautumisoikeuksiaan asianmukaisesti, koska ne eivät voineet tehdä hakuja GTA- ja D&B-tietokannoissa, koska niillä ei ollut niihin tilausta. Komissio ei myöskään toimittanut otteita D&B-tietokannasta eikä kuvausta menetelmästä, jota D&B käytti tietojen hankkimiseksi. Tämän vuoksi asianomaiset osapuolet eivät olleet saaneet tietoja, joihin asianmukaisen edustavan maan määrittäminen perustuu.

(241)

Komissio vastasi näihin väitteisiin esittämällä avoimessa asiakirja-aineistossa otteet D&B-tietokannasta thaimaalaisista yrityksistä ja GTA-tietokannasta tärkeimpien tuotannontekijöiden tuonnista Malesiaan (koska nämä puuttuivat ensimmäisestä muistiosta) (58). D&B-tietokannan otteessa oli linkit D&B:n verkkosivustolle, jossa viitattiin yleiseen menetelmään, jossa kerätään maakohtaiset taseet, tuloslaskelmat ja keskeiset suhdeluvut useista yrityksistä maailmanlaajuisesti, mukaan lukien näiden keskeisten suhdelukujen selitykset.

(242)

CCCME ja EFDA väittivät vielä, että toisessa muistiossa luetelluista kuudesta thaimaalaisesta yrityksestä, joiden taloudellisia tietoja oli tarkoitus käyttää myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton määrittämiseen laskennallista normaaliarvoa varten, useat eivät olleet asianmukaisia seuraavista syistä:

(243)

EIFI oli samaa mieltä näiden osapuolten arviosta ja huomautti, että joidenkin luetteloon sisältyvien yritysten myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voitto olivat liian alhaisia (eli voittomarginaali alitti 6 prosentin vähimmäistavoitevoiton, joka vahvistetaan perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdassa).

(244)

Komissio tarkasteli näiden kuuden thaimaalaisen yrityksen saatavilla olevia tietoja ja vahvisti niiden verkkosivustojen perusteella, että

(245)

Mitään näyttöä ei toimitettu syistä, joiden vuoksi thaimaalaisten yritysten myynti-, yleis- ja hallintokustannukset olivat liian alhaiset. Lisäksi vähimmäisvoittotaso, johon EIFI viittasi, oli se kannattavuustaso, jonka unionin tuotannonala voi kohtuudella odottaa saavansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa unionissa ennen tutkimuksen kohteena olevasta maasta polkumyynnillä tulevan tuonnin lisääntymistä (tavoitevoitto), eikä se ole merkityksellinen asianmukaisen edustavan maan valinnan kannalta.

(246)

Edellä esitetyn analyysin perusteella komissio päätti käyttää Thaimaata asianmukaisena edustavana maana ja käyttää viiden yrityksen (59) tietoja normaaliarvon muodostamiseen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(247)

Kun oli vahvistettu kaikkien edellä mainittujen tekijöiden perusteella, että Thaimaa on asianmukainen edustava maa, ei ollut tarpeen tehdä arviointia sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun tasolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan viimeisen virkkeen mukaisesti.

(248)

Edellä esitetyn analyysin perusteella komissio päätti pitää Thaimaata perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitettuna asianmukaisena edustavana maana.

(249)

Asianomaisten osapuolten toimittamien tietojen ja muiden asiakirja-aineistossa olevien asiaankuuluvien tietojen perusteella komissio laati ensimmäisessä muistiossa alustavan luettelon tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannossa käytetyistä tuotannontekijöistä, kuten raaka-aineista, energiasta ja työvoimasta.

(250)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti komissio yksilöi myös lähteitä, joita käytetään vääristymättömien hintojen ja vertailuarvojen määrittämisessä. Keskeinen lähde, jota komissio ehdotti käytettäväksi, on GTA. Samassa muistiossa komissio yksilöi tuotannontekijöiden harmonoidun järjestelmän (HS) koodit, joita asianomaisten osapuolten toimittamien tietojen perusteella aiottiin alustavasti käyttää GTA-analyysissä.

(251)

Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia ja ehdottamaan julkisesti saatavilla olevia tietoja kunkin muistiossa mainitun tuotannontekijän vääristymättömistä arvoista.

(252)

Toisessa muistiossa komissio päivitti tuotannontekijöiden luetteloa osapuolilta saatujen huomautusten ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kyselyvastauksessa toimittamien tietojen perusteella.

(253)

Ottaen huomioon kaikki asianomaisten osapuolten toimittamat tiedot Thaimaan osalta yksilöitiin seuraavat tuotannontekijät ja niiden lähteet normaaliarvon määrittämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

Taulukko 1

Tuotannontekijät ja tietolähteet

(254)

Komissio käytti raaka-aineiden vääristymättömän hinnan määrittämisen perustana GTA-tietojen mukaista painotettua keskimääräistä tuontihintaa edustavaan maahan kaikista kolmansista maista lukuun ottamatta Kiinaa ja maita, jotka luetellaan asetuksen (EU) 2015/755 liitteessä I (61). Komissio päätti jättää Kiinasta tulevan tuonnin huomiotta, koska se päätteli, että Kiinan kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia ei ole asianmukaista käyttää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymisen vuoksi (ks. 187–208 kappale). Koska ei ollut näyttöä siitä, että samat vääristymät eivät vaikuttaisi samalla tavoin vientiin tarkoitettuihin tuotteisiin, komissio katsoi, että samat vääristymät vaikuttivat vientiin. Painotettua keskimääräistä tuontihintaa oikaistiin tarvittaessa tuontitullien huomioon ottamiseksi. Kun jätettiin pois Kiinasta ja WTO:n ulkopuolisista maista Thaimaahan tuleva tuonti, muista kolmansista maista tulevien raaka-aineiden tuonnin määrä oli edelleen edustava (27,1–99,9 prosenttia).

(255)

Pienen tuotannontekijämäärän osalta yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille aiheutuneet tosiasialliset kustannukset muodostivat mitättömän pienen osuuden kaikista raaka-ainekustannuksista tutkimusajanjaksolla. Koska niiden osalta käytetyllä arvolla ei ollut – käytetystä lähteestä riippumatta – tuntuvaa vaikutusta polkumyyntimarginaalia koskeviin laskelmiin, komissio käsitteli näitä tuotannontekijöitä kulutushyödykkeinä (ks. 268 ja 269 kappale). Samaa lähestymistapaa sovellettiin höyryyn, jota yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja käytti. Höyry edusti mitättömän pientä osaa sen tuotantokustannuksista, eikä se ole hyödyke, jolla käydään yleisesti kansainvälistä kauppaa tai joka noteerataan pörssissä. Tämän vuoksi asianmukaista vertailuarvoa ei ollut helposti saatavilla.

(256)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille raaka-aineiden hankinnasta aiheutuneet kuljetuskustannukset ilmaistiin prosentteina näiden raaka-aineiden tosiasiallisista kustannuksista, minkä jälkeen komissio sovelsi samaa prosenttiosuutta samojen raaka-aineiden vääristymättömiin kustannuksiin saadakseen vääristymättömät kuljetuskustannukset. Komissio katsoi, että tässä tutkimuksessa vientiä harjoittavan tuottajan raaka-aineiden ja ilmoitettujen kuljetuskustannusten suhdetta voitaisiin kohtuudella käyttää arviona raaka-aineiden vääristymättömistä kustannuksista toimitettuna yrityksen tehtaalle.

(257)

Toista muistiota koskevissa huomautuksissaan CCCME väitti, että komission ei pitäisi ottaa huomioon edustavassa maassa raaka-aineista maksettuja tuontitulleja normaaliarvon muodostamisessa, koska i) sille ei ole oikeusperustaa ja ii) kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat hankkivat raaka-aineet pääasiassa kotimarkkinoilta Kiinasta. Kyseinen osapuoli väitti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaan, jos komissio käyttää edustavaa maata, käytettävien kustannusten on perustuttava ”asianmukaisen edustavan maan vastaaviin tuotanto- ja myyntikustannuksiin”. Kiinan vastaavat kustannukset eivät kuitenkaan sisältäisi tuontitulleja. Lisäksi CCCME väitti, että GTA-tiedot perustuvat CIF-hintoihin, minkä vuoksi ne sisältävät jo lisäkustannuksia, kuten kansainväliset kuljetuskustannukset ja vakuutus- ja käsittelykustannukset, joita ei aiheudu kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinaostoista.

(258)

Komissio katsoi, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvon olisi heijastettava edustavan maan (tässä tapauksessa Thaimaan) raaka-aineiden vääristymätöntä hintaa parhaana arviona alkuperämaan normaaliarvon muodostamiseksi. Sen vuoksi sen olisi heijastettava hintaa, jonka kiinnittimien tuottaja maksaisi Thaimaassa tehtaalle toimitetuista raaka-aineista. Jos tuontitulleja ei lisätä, saatu vertailuarvo ei heijasta vääristymätöntä hintaa Thaimaan markkinoilla vaan keskimääräistä CIF-hintaa maissa, jotka vievät kyseisiä raaka-aineita. Tämä olisi vastoin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohtaa, minkä vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(259)

Työvoimakustannuksia koskevan vertailuarvon määrittämiseksi komissio käytti Thaimaan tilastokeskuksen (62) julkaisemia tuoreimpia tilastoja, joista saatiin palkoista ja muista etuuksista talouden eri sektoreilla tarkempia neljännesvuosittaisia tietoja kuin Kansainvälisen työjärjestön, jäljempänä ’ILO’, tilastoista. Thaimaan tilastokeskus julkaisee tarkkoja palkkatietoja talouden eri sektoreilla Thaimaassa. Komissio määritti vertailuarvon valmistusteollisuuden palkkojen perusteella ja KPMG:n laatiman, Thaimaan veroja ja maksuja koskevan asiakirjan (63) tietojen perusteella. Komissio käytti näitä tietoja työnantajan maksaman sosiaaliturvaveron määrittämiseen. Komissio laski valmistusteollisuuden tuntipalkan, johon lisättiin työvoimaan liittyvät työantajan lisäkustannukset.

(260)

Kuten 183 kappaleessa mainitaan, komissio ei kyennyt todentamaan etätarkastuksen aikana otokseen valittujen kolmen vientiä harjoittavan tuottajan työntekijöiden tosiasiallisia työtunteja, jotka liittyivät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Sen vuoksi kaikkien kolmen otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan työvoiman kulutus perustui parhaisiin käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Yhden vientiä harjoittavan tuottajan osalta komissio kykeni kuitenkin keräämään tietoja ilmoitettujen tosiasiallisten työtuntien ja työntekijöiden tosiasiallisesti työskentelemien työtuntien erosta. Kaikkien kolmen vientiä harjoittavan tuottajan osalta käytettiin keskimääräisiä työtunteja tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kilogrammaa kohti parhaina käytettävissä olevina tietoina.

(261)

Sähkön vertailuhinnan määrittämiseksi komissio käytti yritysten, teollisuuden ja valtion yritysten sähkönhintaa, joka oli saatavilla sähköviranomaisen (Metropolitan Electricity Authority) (64) verkkosivustolla kohdassa 4.2 Käyttöaikatariffi (TOU-tariffi). Vertailuarvo määritettiin marraskuussa 2018 julkaistun sähkön hinnan ja sovellettavan vuotuisen inflaatioasteen perusteella (65). Komissio käytti teollisen sähkön hintoja vastaavassa kulutusluokassa 4.2.3: alle 12 kV.

(262)

Vertailuarvo vahvistettiin kullekin otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle huippukuormitusaikana ja muuna aikana tapahtuneen kulutuksen perusteella. Saatu käyttö kohdennettiin huippukuormitusajan ja muun ajan hintoihin. Jos otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja ei erottanut toisistaan näitä hintoja, sovellettiin huippukuormitusajan hintoja.

(263)

Tehomaksu (kW) määritettiin tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa työskentelevien työntekijöiden lukumäärän perusteella, jotta saatiin keskimääräiset työtunnit kiinteän kustannuksen laskemiseksi. Kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan vertailuarvoksi määritettiin sekä huippukuormitusajan että muun ajan painotettu keskimääräinen hinta.

(264)

Kaasun vertailuarvon määrittämiseksi komissio käytti Thaimaassa yrityksille (teollisille käyttäjille) tarkoitetun kaasun hintoja, jotka energiaministeriön energiapolitiikasta ja suunnittelusta vastaava virasto (66) julkaisee. Hinnat vaihtelevat kulutusmäärän mukaan. Komissio käytti hintoja taulukosta 7.2–4: Lopullinen energiankulutus henkeä kohti. Komissio käytti vertailuarvona tuoreimpia tietoja, jotka liittyivät vuoteen 2019.

(265)

Komissio muunsi 1 000 öljyekvivalenttitonnin kulutuksen kuutiometreiksi (67) saadakseen maakaasun vertailuarvon.

(266)

Sekä sähkön että kaasun osalta komissio käytti nettohintoja (ilman alv:tä).

(267)

Veden hinnan Thaimaassa julkaisee maakunnallinen vesilaitos (Provincial Waterworks Authority) (68). Veden vertailuarvon määrittämiseksi komissio käytti kaikkien niiden alueiden keskimääräistä hintaa, joilta tiedot olivat julkisesti saatavilla.

(268)

Koska otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat käyttivät paljon eri tuotannontekijöitä, jotkin raaka-aineet, joiden painoarvo kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan kokonaistuotantokustannuksissa ja tuotelajitasolla oli vähäpätöinen, ryhmiteltiin kulutushyödykkeiksi.

(269)

Komissio laski kulutushyödykkeiden prosenttiosuuden raaka-aineiden kokonaiskustannuksista ja sovelsi tätä osuutta raaka-aineiden uudelleen laskettuihin kustannuksiin, kun käytettiin määritettyjä vääristymättömiä hintoja.

(270)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaan muodostettuun normaaliarvoon on sisällytettävä vääristymätön ja kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa.

(271)

Myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton vääristymättömän ja kohtuullisen määrän määrittämiseksi komissio käytti niiden viiden thaimaalaisen yrityksen myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia ja voittoa, joiden oli todettu tuottavan kiinnittimiä (ks. 246 kappale). Tämän johdanto-osan kappaleen mukaan komissio käytti vuosien 2019 ja 2020 taloudellisia tietoja, koska ne olivat tuoreimmat komission käytettävissä olevat tiedot. Nämä viisi yritystä olivat

(272)

Edellä kuvattujen vääristymättömien hintojen ja vertailuarvojen perusteella komissio muodosti tuotelajikohtaisen laskennallisen normaaliarvon noudettuna lähettäjältä -tasolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(273)

Voidakseen määrittää kunkin tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistavan ja vievän oikeussubjektin vääristymättömät valmistuskustannukset komissio korvasi kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta tuotannontekijät, jotka oli ostettu etuyhteydettömiltä osapuolilta, taulukossa 1 yksilöidyillä tuotannontekijöillä.

(274)

Komissio määritti ensin vääristymättömät valmistuskustannukset kunkin yrityksen ostamien tuotannontekijöiden perusteella. Sen jälkeen se sovelsi vääristymättömiä yksikkökustannuksia kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan yksittäisten tuotannontekijöiden tosiasialliseen kulutukseen.

(275)

Toiseksi komissio lisäsi tuotannolliset yleiskulut määrittääkseen vääristymättömät valmistuskustannukset yhteensä. Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tuotannollisia yleiskuluja korotettiin 268 ja 269 kappaleessa tarkoitettujen raaka-aineiden ja kulutushyödykkeiden kustannuksilla, jotka ilmoitettiin osuutena kullekin otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle tosiasiallisesti aiheutuneista valmistuskustannuksista. Näin saatua prosenttiosuutta sovellettiin vääristymättömiin valmistuskustannuksiin.

(276)

Lopuksi komissio lisäsi myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voiton, jotka määritettiin edellä mainittujen viiden thaimaalaisen yrityksen perusteella (ks. 486 ja 487 kappale). Myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ilmaistuna prosentteina valmistuskustannuksista ja sovellettuna vääristymättömiin valmistuskustannuksiin olivat 12,4 prosenttia. Voitto ilmaistuna prosentteina myytyjen hyödykkeiden kustannuksista ja sovellettuna vääristymättömiin valmistuskustannuksiin oli 6,2 prosenttia.

(277)

Tämän perusteella komissio muodosti tuotelajikohtaisen laskennallisen normaaliarvon noudettuna lähettäjältä -tasolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(278)

Otokseen valittujen kolmen vientiä harjoittavan tuottajan vienti unioniin suuntautui suoraan riippumattomille asiakkaille, joten vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(279)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi komissio oikaisi tarvittaessa normaaliarvoa ja/tai vientihintaa, jotta hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot voitiin ottaa huomioon perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Yhteistyössä toimineen yrityksen tosiasiallisen lukujen perusteella tehtiin oikaisuja käsittelymaksujen, rahti-, vakuutus-, pakkaus- ja luottokustannusten ja pankkimaksujen huomioon ottamiseksi.

(280)

Komissio laski otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(281)

Otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta komissio laski otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(282)

Kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen astetta pidettiin alhaisena, kuten 176 kappaleessa todetaan. Sen vuoksi komissio katsoi, että on aiheellista vahvistaa kaikkien muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaali otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien myymälle edustavimmalle tuotelajille määritetyn korkeimman polkumyyntimarginaalin perusteella. Sen vuoksi komissio katsoi, että on aiheellista asettaa koko maata koskeva polkumyyntimarginaali, jota sovelletaan kaikkiin muihin yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, 86,5 prosenttiin.

(283)

Ottaen huomioon lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomaisilta osapuolilta saadut huomautukset (ks. 3.9 jakso) lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(284)

EIFI toisti, että CCCME:tä ei voida pitää edustavana organisaationa eikä sille pitäisi myöntää asianomaisen osapuolen asemaa tässä tutkimuksessa seuraavista syistä:

(285)

CCCME toimitti komissiolle 20:n Kiinassa toimivan kiinnittimien tuottajan antamaa valtakirjaa (69), joilla valtuutetaan CCCME edustamaan niitä tässä tutkimuksessa. Asianomaiset osapuolet ovat voineet tutustua näihin tietoihin asianmukaisesti. EIFIn esittämät syyt eivät aseta kyseenalaiseksi sitä, että CCCME:llä on valtuudet edustaa tuottajia tässä tutkimuksessa, minkä vuoksi sen väite hylätään. Komissio pitää siten CCCME:tä asianomaisena osapuolena sikäli, että se edustaa kyseisiä kiinnittimien tuottajia Kiinassa.

(286)

CCCME ja EFDA toistivat väitteensä, jonka mukaan Malesia on perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti asianmukaisin edustava maa pikemminkin kuin Thaimaa useista syistä. Ne väittivät muun muassa, että yritykset Malesiassa tuottavat pääasiassa vakiokiinnittimiä, minkä vuoksi niiden tuotevalikoima on samankaltainen kuin kiinalaisten tuottajien.

(287)

CCCME väitti kiinnittimien tuotannon raaka-aineesta, seosteräslangasta (HS-koodi 722790), että sen tuontihinta Malesiaan on edustava, koska se on hyvin samantasoinen kuin tuontihinta muissa maissa, kuten Turkissa tai EU:ssa, kun taas saman raaka-aineen tuontihinta Thaimaahan (jos Japanista tuleva tuonti otetaan huomioon) ei ole linjassa näiden muiden maiden tuontihintojen kanssa, minkä vuoksi sitä ei voida pitää edustavana.

(288)

CCCME väitti vielä, että jos tarkastellaan saman raaka-aineen (seosteräslanka – HS-koodi 722790) tuontimäärää Malesiaan, suhteellisesti tarkasteltuna suurin osa tuonnista sekä Malesiaan että Thaimaahan tulee Kiinasta ja WTO:n ulkopuolisista maista. Suhteellinen määrällinen analyysi ei näin ollen ole pätevä syy siihen, miksi komissio valitsi Thaimaan eikä Malesiaa. Se, että seosteräslangan muu tuontimäärä (kun vähennetään Kiinasta ja muista WTO:n ulkopuolisista maista tuleva tuonti) on Malesiassa pienempi kuin Thaimaassa, ei tee siitä epäedustavaa, koska tuontimäärä on edelleen 16 000 tonnia, jonka voidaan katsoa olevan riittävä, jotta sitä voidaan pitää edustavana. Komissio ei myöskään ole esittänyt mitään näyttöä, joka osoittaisi, että tuontihinta Malesiaan ei olisi edustava tai että tuontihinta Thaimaahan olisi edustavampi pelkästään suuremman tuontimäärän vuoksi.

(289)

CCCME lisäsi, että on perusteetonta, että komissio on keskittynyt vain seosteräslangan (HS 722790) tuontimäärään Malesian poissulkemiseksi, kun muiden raaka-aineiden (HS 721391, HS 721399 ja HS 722830) tuonti yhteensä edustaa suunnilleen samaa prosenttiosuutta kiinalaisten kiinnittimien tuottajien kaikista tuotantokustannuksista. Kun otetaan huomioon kaikki neljä raaka-ainetta yhdessä, Malesiaan tulevasta tuonnista 70 prosenttia tulee muista maista kuin Kiinasta ja WTO:n ulkopuolisista maista, kun taas Thaimaahan vain 54 prosenttia näiden neljän raaka-aineen tuonnista tulee muista lähteistä kuin Kiinasta ja WTO:n ulkopuolisista maista.

(290)

Kuten 224 kappaleessa selitetään, yli 75 prosenttia Malesiaan tulevasta seosteräslangan (HS-koodi 722790) tuonnista tuli Kiinasta ja WTO:n ulkopuolisista maista. Kuten lisäksi todetaan 235 kappaleessa, samaa raaka-ainetta tuotiin Thaimaahan lähes 12-kertainen määrä. Komissio katsoo, että pelkästään näiden seikkojen perusteella voidaan päätellä, että Malesiaan tuleva tuonti on hintojen kannalta vähemmän asianmukaista kuin Thaimaahan tuleva tuonti, koska siihen vaikutti kilpailu Kiinasta ja WTO:n ulkopuolisista maista tulevan tuonnin kanssa; yhteensä tämän tuonnin osuus oli yli 80 prosenttia tämän raaka-aineen kokonaistuonnista Malesiaan. Komissio totesi toisessa muistiossa, että muista lähteistä Malesiaan tulevan tuonnin hinta oli linjassa Kiinasta ja muista WTO:n ulkopuolisista maista tulevan tuonnin erittäin alhaisen hinnan kanssa. Tämä hinta (4,43 CNY/tonni) oli lähempänä Kiinasta ja muista WTO:n ulkopuolisista maista tulevan tuonnin hintaa (3,9 CNY/tonni) kuin Turkkiin tulevan tuonnin hintaa (4,93 CNY/tonni), kuten osapuoli väitti.

(291)

Lisäksi otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tietojen perusteella muiden kolmen tärkeimmän raaka-aineen (HS 721391, HS 721399 ja HS 722830) osuus kiinnittimien tuotantokustannuksissa oli yhteensä vähintään 10 prosenttia pienempi kuin seosteräslangan (HS 722790). Komissio kuitenkin ilmoitti toisessa muistiossa näiden muiden Kiinasta ja WTO:n ulkopuolisista maista tulevien raaka-aineiden tuonnin suhteellisen painon, joka oli Malesiassa suurempi kuin Thaimaassa, lukuun ottamatta yhtä (HS 721391). Edellä esitetyn perusteella Malesiaa ei pidetty perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitettuna asianmukaisena edustavana maana. Malesiassa tuotettujen kiinnittimien tuotevalikoimaa ei sen vuoksi analysoitu, ja asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(292)

CCCME väitti vielä, että D&B-tietojen puuttuminen malesialaisista tuottajista aiheuttaa aukon komission analyysiin, eli komissio ei ole toimittanut Malesiaa koskevia D&B-tietoja asianomaisille osapuolille, kuten se on tehnyt ensimmäisessä muistiossa yksilöidyistä maista. Siitä huolimatta, että CCCME korosti toista muistiota koskevissa huomautuksissaan, että olisi tärkeää käyttää yritysten auditoituja tilinpäätöstietoja D&B-tietojen sijaan, komissio ei vaikuta toteuttaneen mitään toimia tällaisten tietojen etsimiseksi Malesiasta tai Thaimaasta.

(293)

EFDA huomautti, että malesialaisten yritysten taloudellisten tietojen väitetty puuttuminen johtuu komission omasta toimettomuudesta, koska komissio on esittänyt D&B-tiedot useista maista mutta kieltäytyi tekemästä niin Malesian osalta. EFDA huomautti myös, että ei ole mahdollista, että D&B-tietokannassa ei ole mitään tietoja malesialaisista kiinnittimien tuottajista, ja totesi, että D&B:n verkkosivustolla luetellaan 85 yritystä yhden sellaisen NACE-koodin alla, joka on relevantti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kannalta.

(294)

Otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja Ningbo Jinding on hankkinut 11:n malesialaisen kiinnittimien tuottajan tarkastetut tilinpäätöstiedot Malesian rekisteristä ja ehdotti niistä kolmea (joiden toiminta oli kannattavaa) komissiolle.

(295)

CCCME lisäsi, että tiedot, jotka komissiolla on nyt käytettävissä malesialaisten yritysten tarkastetuista tilinpäätöksistä, ovat paljon luotettavampia kuin D&B:n tiedot thaimaalaisista yrityksistä, koska

(296)

Mitä tulee Malesiassa toimivien kiinnittimien tuottajien saatavilla oleviin tietoihin (ks. 223 kappale), komissio vahvisti yhden tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta tuottavan malesialaisen yrityksen taloudellisten tietojen saatavuuden toisessa muistiossa. Tämän vuoksi D&B-tietojen toimittaminen tästä yrityksestä ei ollut tarpeen, koska myös jotkin asianomaiset osapuolet yksilöivät tämän yrityksen ja toimittivat sen tarkastetut tilinpäätöstiedot kaikkien asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettuun asiakirja-aineistoon. Lisäksi on huomattava, että tavanomaisen käytäntönsä mukaisesti komissio käyttää käytettävissään olevia tietokantoja (kuten Bloomberg ja D&B) voidakseen yksilöidä tuottajat kaikissa mahdollisissa edustavissa maissa, myös Malesiassa ja Thaimaassa. Tutkimuksessaan komissio pyrkii yksilöimään tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajia, jolla on täydellinen sarja taloudellisia tietoja tutkimusajanjaksolta, jotta voidaan määrittää myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voitto laskennallista normaaliarvoa varten. Se, että asianomaiset osapuolet löysivät Malesiassa tuottajia tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kannalta merkityksellisillä NACE-koodeilla, ei vahvista, että kyseiset tuottajat todella olisivat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajia, joilla olisi täydelliset tutkimusajanjakson kannalta merkitykselliset taloudelliset tiedot. Komissio ei kyseenalaista tarkastetun tilinpäätöksen hyödyllisyyttä, jos se on saatavilla, mutta toteaa, että CCCME ei pystynyt osoittamaan, miten D&B-tietokannan standardoidut raportointitiedot lisäävät epävarmuutta tietojen täsmällisestä kattavuudesta. Ningbo Jindingin tarkastettujen tilinpäätöstietojen ja yrityksen D&B-tietokannassa olevien tietojen ero johtuu siitä, että D&B-tietokantaan sisältyvät tulotiedot liittyvät vuoden 2014 arvioituihin tuloihin, kun taas tarkastetussa tilinpäätöksessä esitetyt tulot ovat vuoden 2014 tosiasiallisia tuloja. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimitettuja kolmen malesialaisen tuottajan tarkastettuja tilinpäätöksiä ei tarkasteltu tarkemmin, koska Malesiaa ei pidetty perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitettuna asianmukaisena edustavana maana, kuten 291 kappaleessa pääteltiin. Näin ollen osapuolten väitteet hylättiin.

(297)

CCCME ja EFDA toistivat, että jos Thaimaata käytetään edustavana maana, neljän tärkeimmän raaka-aineen (HS 721391, HS 721399, HS 722790 ja HS 722830) tuontitietoja olisi oikaistava siten, että kokonaistuonnista poistetaan Japanista tuleva tuonti, koska sen hinta on kohtuuttoman korkea. Otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja Wenzhou tuki pyyntöä. Osapuolet väittivät, että Japanista Thaimaahan tuotava valssilanka on pääasiassa autojen kiinnittimissä käytettävää korkean laatuluokan valssilankaa. Se on paljon kalliimpaa kuin alemman laatuluokan valssilanka, jota pääasiassa vakiokiinnittimiä tuottavat otokseen valitut kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat käyttävät. Osapuolet väittivät, että Thaimaassa on merkittävästi autotuotantoa, joka edellyttää merkittäviä määriä tietyn laatuluokan valssilangasta tuotettuja kiinnittimiä, mutta Thaimaassa on vain yksi tällaisen erityislaatuluokan tuotteiden kotimainen toimittaja, ja sen kapasiteetti on rajallinen. Sen vuoksi erityislaatuluokan valssilankaa on tuotava merkittäviä määriä. Koska ASEANin alueella ei ole muita erityislaatuluokan valssilangan tuottajia kuin Japani (edellä mainittua thaimaalaista tuottajaa lukuun ottamatta), tuonti tulee välttämättä Japanista.

(298)

Nämä osapuolet väittivät lisäksi, että Japanista Thaimaahan tuotavan neljän tärkeimmän raaka-aineen hinnat eivät ole edustavia, koska niiden tuontihinta on korkeampi kuin näiden materiaalien tuontihinta tai kotimarkkinahinta muilla markkinoilla (kuten Turkissa, EU:ssa tai Yhdysvalloissa). CCCME lisäsi, että komission ei olisi pitänyt analysoida Japanin vientihintoja eri markkinoille vaan verrata Japanista tulevan tuonnin hintoja muista maista Thaimaan tulevan tuonnin hintoihin. Sen vuoksi CCCME pyysi, että komissio käyttäisi joko Thaimaan tuontitietoja ilman Japanista tulevaa tuontia tai ASEANista Thaimaahan tulevaa tuontia koskevia tietoja tai näiden materiaalien hintoja Thaimaan kotimarkkinoilla.

(299)

Kiinan viranomaiset tukivat väitettä, jonka mukaan Japanista tuotua valssilankaa käytetään tuottamaan kiinnittimiä, jotka on tarkoitettu Thaimaan autoteollisuudelle, minkä vuoksi sen hintataso on poikkeuksellisen korkea. Koska Kiinasta viedään EU:hun vain muutamia autoteollisuudelle tarkoitettuja kiinnittimiä, normaaliarvon määrittämiseen käytetyssä vertailuarvossa eivät tule esiin Kiinasta EU:hun viedyissä kiinnittimissä käytetyn valssilangan kustannukset.

(300)

EFDA väitti myös, että HS-koodien 721391 ja 721399 välinen ero on ainoastaan valssilangan koko, joka ei sellaisenaan ole peruste HS-koodikohtaisen keskimääräisen tuontihinnan väliselle merkittävälle erolle. Se väitti, että hintaero perustuu todennäköisemmin siihen, että HS-koodiin 721391 kuuluvien tuotteiden osuus Japanista tulevasta tuonnista oli vain 9 prosenttia, kun taas HS-koodiin 721399 kuuluvien tuotteiden osuus oli 65 prosenttia. Wenzhou lisäsi, että sen raaka-aineiden ostohinta HS-koodilla 721391 ja HS 721399 oli samanlainen.

(301)

Yksikään edellä mainituista asianomaisista osapuolista ei esittänyt näyttöä tukemaan väitteitään, jotka koskivat muiden kuin vakiokiinnittimien tuotantoon autoteollisuudessa käytettävän erityislaatuluokan valssilangan osuutta Japanista Thaimaan tulevasta kokonaistuonnista, tai siitä, miten erityislaatuluokan raaka-aine erotetaan neljästä HS-koodista, vaikka myös muut kuin vakiokiinnittimet kuuluvat tämän tutkimuksen piiriin ja erityislaatuluokan raaka-ainetta voidaan käyttää niihin. Yhden osapuolen toimittamien luottamuksellisten tietojen perusteella autoteollisuuden käyttämien kiinnittimien osuus oli alle 50 prosenttia teollisuuskiinnittimien kysynnästä Thaimaassa vuonna 2018, joten Thaimaassa oli kysyntää sekä vakiokiinnittimien että muiden kuin vakiokiinnittimien raaka-aineista. Neljän tärkeimmän raaka-aineen tuonti Japanista Thaimaahan edusti noin 33:a prosenttia näiden materiaalien kokonaistuonnista, eivätkä osapuolet esittäneet huomautuksissaan näyttöä siitä, miten suuri osuus tästä käytettiin muihin kuin vakiokiinnittimiin tai ylipäänsä kiinnittimiin (koska materiaalia käytetään myös muissa tuotteissa).

(302)

Mitä tulee Japanista ja muista kolmansista maista Thaimaahan tulevan tuonnin hintaeroihin, ensinnäkin Japanista Thaimaahan tulevan tuonnin hinnat, joita osapuolet käyttivät vertailussa, sisältävät tullit, joita hinnoissa muille markkinoille ei ole. Toiseksi komissio katsoi, että Japanista Thaimaahan tulevan tuonnin keskihintojen ja muiden markkinoiden keskihintojen vertailu, jonka asianomaiset osapuolet toimittivat, ei ollut merkityksellinen, koska siinä ei verrattu samoja asioita. Osapuolten väitteen mukaan Japanista Thaimaahan tulevan tuonnin hinnat eivät sisältäneet ei-erikoisluokan valssilankaa, mutta keskihinnat muilla markkinoilla sisälsivät molemmat laatuluokat eli erikoisluokan ja ei-erikoisluokan valssilangan, minkä vuoksi vertailun tulokset eivät olleet merkityksellisiä ja vertailu hylättiin. Siksi komissio tarkasteli vertailun vuoksi Thaimaahan tulevan kaiken tuonnin (mukaan lukien erikoisluokan ja ei-erikoisluokan valssilanka) hintaa sekä tuontihintaa tai kotimarkkinahintaa muilla markkinoilla osapuolten toimittamien tietojen mukaan. Kaikkien eri HS-koodeilla tuotujen valssilankalaatujen keskimääräiseen hintaan perustuva vertailu osoitti, että merkittäviä hintaeroja esiintyi vain kahden tuotelajin osalta, joita otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja käytti vähäisempiä määriä. Sen vuoksi pelkkä hintaero ei ollut olennainen. Osapuolet eivät myöskään esittäneet näyttöä siitä, miksi valssilangan mittojen ero ei voinut vaikuttaa merkittävästi hintoihin. Wenzhoun ostohinta oli vääristynyt, minkä vuoksi sitä ei voitu ottaa huomioon.

(303)

Kun otetaan huomioon, että i) osapuolet eivät toimittaneet perustellumpia tietoja siitä, miten suuri osuus Japanista tuodusta raaka-aineesta oli tarkoitettu muihin kuin vakiokiinnittimiin ja miten erityislaatuluokan raaka-aine voitaisiin erottaa neljästä HS-koodista, ii) Thaimaassa oli riittävästi kysyntää raaka-aineista sekä vakiokiinnittimien että muiden kuin vakiokiinnittimien tuotantoa varten ja iii) Thaimaahan tuodun valssilangan keskimääräisen hinnan ja muilla markkinoilla esiintyvän valssilangan keskimääräisen hinnan välinen ero ei ollut merkityksellinen, kuten edellä olevassa kappaleessa todetaan, ei ollut perusteita päätellä, että Japanista Thaimaahan suuntautuva vienti ei ollut edustavaa, minkä vuoksi se olisi jätettävä huomiotta. Tämän vuoksi osapuolten asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(304)

CCCME toisti vielä, että tiettyjen thaimaalaisten tuottajien taloudellisia tietoja ei pitäisi käyttää myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton määrittämiseen. Yritykset Topy Thailand, Thaisin Metals Industries Co., Ltd ja S.J Screwthai eivät tuota vastaavia tuotteita kuin kiinalaiset tuottajat, minkä vuoksi näiden tuottajien keskittyminen erilaisiin tuotteisiin tarkoittaa väistämättä sitä, että niiden kustannukset ja taloudelliset tiedot ovat hyvin erilaiset eikä niitä voida verrata otokseen valittujen kiinalaisten tuottajien tietoihin.

(305)

EFDA väitti myös, että Topy Thailand ei tuota tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta, minkä vuoksi se olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle. Topy Thailandin tuottamat aluslaatat – Japanissa toimivan konserniin kuuluvan yrityksen verkkosivuston mukaan – ovat kiristyslaattoja, jotka ovat täysin erilaisia kuin tämän tutkimuksen kohteena olevat aluslaatat. Lisäksi Topy Thailandin tiedot vaikuttivat epäluotettavilta, koska Topy-konsernin konsolidoitu voitto vuoden 2020 vuosikertomuksessa vastasi voittoa, jota komissio käytti Topy Thailandin osalta.

(306)

CCCME väitti, että tiedot D&B- ja Orbis-tietokannassa (71) ovat yleisesti täysin epäluotettavia ja erityisesti valittujen thaimaalaisten tuottajien osalta, koska näiden kahden tietokannan välillä oli ristiriitaisuuksia. CCCME väitti, että näihin tietokantoihin sisältyvät tiedot ovat arvioita, ja katsoi, että on epäasianmukaista, että komissio käyttää tällaisia arvioita, koska Thaimaassa toimivien yksityisten yritysten taloudelliset tiedot eivät ole julkisia, minkä vuoksi tietokannat eivät voi käyttää tosiasiallisia lukuja. CCCME lisäsi, että D&B- tai Orbis-tietokanta voi olla luotettava vain silloin, jos tilinpäätöstiedot on julkistettu.

(307)

Thaimaassa toimivia tuottajia koskevaa väitettä, jonka mukaan ne eivät tuottaneet tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta, ei vahvistettu tutkimuksessa. Kuten 244 kappaleessa todetaan, näiden yritysten tuotevalikoimassa oli usean tyyppisiä kiinnittimiä, jotka kuuluivat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmän piiriin. Topy Thailandin verkkosivuston (72) mukaan yritys tuotti myös vakioaluslaattoja, jotka kuuluvat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmän piiriin, eikä pelkästään kiristyslaattoja, kuten väitettiin. Sen vuoksi komissio vahvisti, että valitut yritykset Thaimaassa liittyivät suoraan tai välillisesti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin, ja kaikki asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(308)

Edeltävissä kappaleissa esitetystä väitteestä, jonka mukaan D&B-tietokannan tiedot olivat epäluotettavia, komissio huomauttaa, että Topy-konsernin konsolidoituun voittoon sisältyvät konsernin tulot ja kustannukset suhteessa konsernin ulkopuolisiin osapuoliin ja konsernin sisäiset voitot on poistettu konsernitason tileistä. Tämä huomioon ottaen konsernin yhden yrityksen ja koko yrityksen samansuuruinen voitto ei ole epätavallinen eikä vahvista, että D&B-tietokannan Topy Thailandia koskevat tiedot olisivat epäluotettavia. EFDAn toimittama Topy-konsernin vuosikertomus ei tuo asiaan uutta valoa, koska siinä esitetään ainoastaan konsernia koskevat konsolidoidut luvut eikä näin ollen kyseenalaisteta thaimaalaisen yksikön toimintaa.

(309)

Orbis- ja D&B-tietojen väliset erot voivat johtua tietokantaan kerättyjen rahoituserien erilaisesta kuvauksesta tai yritys-/konserniraportoinnin eri tasosta, eivätkä ne näin ollen todista tietojen epäluotettavuutta. Lisäksi tiedot kerätään yrityksiltä, eikä niiden välttämättä tarvitse olla julkisesti saatavilla. Osapuoli ei myöskään pystynyt osoittamaan, että Orbis- ja D&B-tietokanta olivat luotettavia vain tapauksissa, joissa tilinpäätös oli julkistettu. Näin ollen asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(310)

Lopuksi CCCME väitti, että jos komissio käyttää thaimaalaisten yritysten taloudellisia tietoja, voittomarginaaleja on oikaistava, jotta voidaan ottaa huomioon raaka-ainekustannukset, joista on jätetty pois Kiinasta ja muista WTO:n ulkopuolisista maista tuleva tuonti. Osapuoli ei kyennyt osoittamaan, miten tällainen oikaisu ja Kiinasta ja muista WTO:n ulkopuolisista maista tulevan tuonnin poisjättäminen olisi merkityksellistä näiden thaimaalaisten yritysten kannalta. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(311)

Mitä tulee perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti parhaiden käytettävissä olevien tietojen käyttöön työvoiman kulutuksen osalta, Jiangsu väitti, että komission laskelmissa käyttämät työtunnit eivät kuvanneet aikaa, jona työntekijät tulevat tuotantolinjalle ja lähtevät sieltä, vaan aikaa, jona työntekijät tulevat tehtaan tiloihin ja lähtevät sieltä. Kahdeksan tunnin työpäivän periaate olisi tulkittava enimmäistyötunteina työpäivänä, ja komission soveltamat oikaisut olivat kohtuuttomat ja johtavat järjettömiin tuloksiin. Komission olisi pitänyt käyttää kahdeksan tunnin työpäivää, koska se on kirjattu työajan rajoittamista teollisuusyrityksissä koskevaan yleissopimukseen (73), jonka EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet. Kiina soveltaa kahdeksan tunnin työpäivän periaatetta, minkä vuoksi kahdeksaa tuntia olisi pidettävä enimmäistyöaikana työpäivän aikana.

(312)

Komissio katsoo, että Jiangsun tehtaan tiloihin tuloaika ja sieltä lähtöaika olivat kohtuullisia tosiasiallisten työtuntien laskemiseksi, koska työntekijällä ei ole muuta syytä olla tehtaan tiloissa kuin työ, tai Jiangsu ei ainakaan ilmoittanut muita syitä. On syytä huomata, että komission laskema päivässä tehtyjen työtuntien keskimääräinen lukumäärä ylitti kahdeksan työtunnin normin, joka oli kohtuullista, koska Jiangsu kirjasi myös ylityötunnit. Tämän vuoksi osapuolen asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(313)

Jiangsu väitti vielä, että komissio ei antanut mitään selitystä, millä perusteella se määritti tuntikohtaiset työvoimakustannukset, vaan antoi vain linkin tietojen lähteeseen. Tosiasialliset työtunnit viikossa valmistusteollisuudessa Thaimaassa ovat paljon enemmän kuin 40 tuntia viikossa. Jiangsu esitti, että komission käyttämän tietolähteen perusteella noin 67 prosenttia työntekijöistä valmistusteollisuudessa Thaimaassa työskenteli 40–49 tuntia. Lisäksi Thaimaassa tällä hetkellä voimassa olevassa työsuojelulaissa säädetään, että enimmäistyöaika viikossa on 48 tuntia, joka olisi sen vuoksi asianmukaisempi perusta tuntikohtaisten työvoimakustannusten määrittämiselle.

(314)

Tuntikohtaisten työvoimakustannusten laskemiseksi komissio käytti 40:ää tuntia viikossa (eli kuukausittaiset työvoimakustannukset edustavassa maassa jettiin neljällä viikolla ja sen jälkeen 40 tunnilla viikossa), joka on viikkotyötuntien vakiomäärä (kahdeksan tuntia päivässä kerrottuna viidellä työpäivällä). Se, että 67 prosenttia Thaimaan valmistusteollisuuden työntekijöistä työskentelee 40–49 tuntia viikossa, ei osoita, miten moni työntekijä työskentelee 40 tuntia tai yli 40 tuntia, kun taas Thaimaassa työsuojelulaissa säädetään enimmäistyötunneista muttei tosiasiallisista työtunneista. Tämän vuoksi osapuolen asiaa koskeva väite hylättiin.

(315)

Ningbo Jinding väitti, että komission ei olisi pitänyt käyttää Jiangsun osalta todettua työvoimatuntien kiinteää määrää tuotettujen kiinnittimien kilogrammaa kohti, koska Jiangsun tuottavuus on merkittävästi korkeampi kuin Ningbo Jindingin tuottavuus, koska Jiangsun tuotantoprosessissa käytetään kuumataontaa. Osapuoli lisäsi, että jos komissio soveltaa käytettävissä olevia tietoja, niiden pitäisi olla kohtuullisia, eivätkä ne saisi johtaa täysin kohtuuttomiin tuloksiin etenkään, kun käytettävissä olevien tietojen soveltaminen ei johdu yhteistyöstä kieltäytymisestä, kuten tässä tapauksessa. EFDA tuki tätä väitettä ja totesi, että komissio korotti työvoimakustannuksia ja näin ollen polkumyyntimarginaaleja.

(316)

Ningbo Jinding toisti myös pyyntönsä vakiotyötuntien käyttämisestä ja väitti, että siitä on toimitettu näyttöä, että yritys on noudattanut ja pannut täytäntöön Kiinan työlainsäädäntöä, jonka mukaan työpäivässä on kahdeksan työtuntia. Asiakirja-aineistossa ei myöskään ole näyttöä siitä, että Kiinan työlainsäädäntöä ei olisi noudatettu tai pantu täytäntöön, minkä vuoksi komission olisi oletettava, että lainsäädäntöä noudatettiin.

(317)

Kuten 180 kappaleessa todetaan, komissio ei kyennyt tarkistamaan työvoiman tosiasiallista kulutusta yhdenkään otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta, minkä vuoksi se käytti käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Kuten 260 kappaleessa todetaan, Jiangsun tosiasiallinen työtuntien kulutus ei perustunut ilmoitettujen tosiasiallisten työtuntien ja Jiangsussa todettujen saapumis-/lähtöaikojen eroa koskeviin tietoihin. Komissio käytti saapumis-/lähtöaikoja koskevia tietoja vain käytettävissä olevina tietoina tosiasiallisten työtuntien arvioimiseksi. Tämän vuoksi komissio ei kyennyt määrittämään eri tuotantomenetelmiä (kuuma- ja kylmätaonta) varten tarvittavien työtuntien eroa otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta eikä väitteen esittänyt osapuoli itsekään toimittanut näyttöä siitä, miten ne olisi arvioitava. Käytettävissä olevien tietojen perusteella lasketut 17 työtuntia vastasivat joissakin Ningbo Jindingin tuotantoyksiköissä vaadittuja vakiotyötunteja, eikä myöskään ollut näyttöä siitä, että ylitunnit eivät olisi olleet vapaaehtoisia.

(318)

Kuten 183 kappaleessa todetaan, komissio totesi tutkimuksen aikana, että tosiasiallinen työaika ei näkynyt työntekijöille maksettavassa palkassa. Toisin kuin väitettiin, yritys ei toimittanut mitään näyttöä, joka olisi liittänyt työtunnit palkkaan, eikä se näin ollen voinut osoittaa, että vakiotyötunteja itse asiassa noudatettiin; se vain toimitti työntekijöille tarkoitettuja yrityksen ilmoituksia, joissa rajoitetaan työtuntien enimmäismäärä. Sen vuoksi komissio katsoi, että tosiasiallisten työtuntien määrittämiseksi käytetty menetelmä oli kohtuullinen, ja osapuolten asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(319)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jiangsu väitti, että komission käyttämä inflaatio-oikaisu marraskuun 2018 sähkötariffin oikaisemiseksi ei ole toteutunut, koska Thaimaan sähkötariffia ei ole muutettu inflaation huomioon ottamiseksi sen jälkeen. Jiangsu väitti lisäksi, että komissio ei ole esittänyt syitä, joiden vuoksi oikaisu olisi tarpeen. Komissio ei myöskään ole tehnyt inflaatio-oikaisua veden ja maakaasun osalta eikä ole esittänyt mitään syitä siihen.

(320)

Ningbo Jinding väitti, että koska sähkökustannusten vertailuarvo määritettiin marraskuun 2018 laskutuskuukaudelta julkaistun sähkön hinnan perusteella (oikaistuna sovellettavalla inflaatioasteella tutkimusajanjakson puoliväliin), se ei vastannut Thaimaan sähkönkuluttajien tutkimusajanjaksolla maksamia tosiasiallisia kustannuksia. Osapuoli huomautti, että verkkosivustolla (74), jolta komissio on ottanut tutkimusajanjakson aikana sovelletun sähkön hinnan, esitettyjen sähkötariffeja koskevien ehtojen mukaan jokaiselta kuulta laskutetut sähkömaksut sisältävät sähkön perusmaksun esitettyjen tariffien mukaisesti sekä energian oikaisumaksun. Komission olisi näin ollen pitänyt soveltaa energian oikaisumaksua eikä inflaatio-oikaisua.

(321)

Komissio on tarkastellut uudelleen Thaimaan sähkötariffeja koskevia ehtoja ja vahvistanut, että Thaimaan sähköntoimittaja on oikaissut kausittain energian oikaisumaksua (joka koostuu muuttuvan hinnan osatekijöistä). Sen vuoksi komissio oikaisi sähkön hintaa varten käytettyä vertailuarvoa energian oikaisumaksulla eikä tehnyt inflaatio-oikaisua kolmen otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta. Sähkön vertailuarvo perustui marraskuun 2018 laskutukseen, minkä vuoksi sitä oli oikaistava vastaamaan tutkimusajanjakson aikaista hintaa, kuten edellä selitettiin, mutta veden ja maakaasun osalta komission soveltamat vertailuarvot liittyivät tutkimusajanjaksoon, minkä vuoksi lisäoikaisua ei tehty.

(322)

Ningbo Jinding väitti myös, että komissio on soveltanut Ningbo Jindingilta tutkimusajanjaksolla veloitettuihin sähkötariffeihin virheellistä jännitetasoa, koska yrityksen todellinen jännitetaso on yli 12 kV. Komissio tarkasteli ja oikaisi vertailuarvoa suhteessa Ningbo Jindingin jännitetasoon, mikä vahvistettiin etätarkastuksessa kerätyllä näytöllä, joka koski Ningbo Jindingilta tutkimusajanjaksolla veloitettuja sähkötariffeja.

(323)

Ningbo Jinding väitti, että komissio laski virheellisesti rahdin raaka-aineen arvon prosenttiosuuden perusteella, mutta raaka-aineostojen rahti määritetään yleensä ostomäärän perusteella. Osapuoli huomautti, että komission vakiintuneena käytäntönä on kuljetuskustannusten kohdentaminen määrän eikä arvon mukaan. Komissio olisi lisäksi pitänyt ottaa huomioon tosiasiallinen kuljetusmatka Ningbo Jindingiin.

(324)

Wenzhou väitti, että sen varmistaminen riittää, että raaka-aineen hinta noudettuna lähettäjältä -tasolla on vääristymätön, ja että mahdollinen kuljetuskustannusten lisääminen on tehtävä johdonmukaisesti niiden toimitusehtojen mukaan, joita sovelletaan kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien raaka-aineostoihin. Näin ollen vain tosiasialliset kuljetuskustannukset tavarantoimittajilta Wenzhoulle olisi otettava huomioon noudettuna lähettäjältä -hinnan lisäksi. Wenzhou piti lisäksi kohtuuttomana sitä, että raaka-aineiden kuljetuskustannukset ilmoitettiin prosentteina raaka-aineiden ilmoitetuista kustannuksista, kun taas tosiasialliset kuljetuskustannukset lasketaan määrän eikä arvon perusteella.

(325)

Ningbo Jinding väitti lisäksi, että ei ole mitään perustetta lisätä tuontitullia raaka-aineen hintaan, koska Ningbo Jinding osti raaka-aineensa Kiinasta eikä maksanut mitään tuontitulleja. GTA-tiedot perustuvat CIF-hintoihin, minkä vuoksi ne sisältävät jo lisäkustannuksia, kuten kansainväliset kuljetuskustannukset ja vakuutus- ja käsittelykustannukset, joita ei aiheudu kotimarkkinaostoista, minkä vuoksi ne olisi vähennettävä.

(326)

Wenzhou Junhao toisti myös ensimmäistä muistiota koskevan huomautuksensa, jonka mukaan kaikki Wenzhou Junhaon tutkimuksen kohteena olevan tuotteen raaka-aineet ostettiin kotimarkkinoilta. Wenzhou Junhao väitti, että tuontihintaan (CIF) Thaimaahan, jota komissio käytti vääristymättömän raaka-ainehinnan määrittämisen perustana, saattaa sisältyä suurempia toimituskustannuksia kuin kotimarkkinoilta ostettuihin raaka-aineisiin.

(327)

Komissio katsoi, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvon olisi heijastettava edustavan maan (tässä tapauksessa Thaimaan) raaka-aineiden vääristymätöntä hintaa parhaana arviona alkuperämaan normaaliarvon muodostamiseksi. Sen vuoksi sen olisi heijastettava hintaa, jonka kiinnittimien tuottaja maksaisi Thaimaassa tehtaalle toimitetuista raaka-aineista. Jos kansainvälisiä kuljetuskustannuksia tai tuontitulleja ei lisätä, saatu vertailuarvo ei heijasta vääristymätöntä hintaa Thaimaan markkinoilla vaan keskimääräistä CIF-hintaa maissa, jotka vievät kyseisiä raaka-aineita. Tämä olisi vastoin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohtaa.

(328)

Lisäksi kuljetuskustannusten vertailuarvon puutteessa (yritystä kohti, raaka-ainetyyppiä kohti, eri kuljetuskanavaa kohti jne.) komissio käytti vientiä harjoittavan tuottajan kuljetuskustannusten ja raaka-ainekustannusten suhdetta. Tätä suhdetta sovelletaan raaka-aineen vertailuarvoon, joka sen jälkeen kerrotaan vientiä harjoittavan tuottajan käyttämän raaka-aineen määrällä. Tällainen menetelmä kuvastaa vientiä harjoittavan tuottajan kustannusrakennetta, koska kuljetuskustannusten ja raaka-ainekustannusten välinen suhde säilyy ja sitä sovelletaan vääristymättömään vertailuarvoon.

(329)

Tämän vuoksi hylättiin kaikki osapuolten huomautukset, jotka liittyivät raaka-aineiden vertailuarvoon sovellettua rahdin ja tuontitullin oikaisua koskeviin laskelmiin.

(330)

Wenzhou väitti, että kiinnittimien tuotannossa käytettävien kahden valssilankatyypin (HS 721391 ja HS 721399) välille ei pitäisi tehdä eroa, koska ne eroavat toisistaan vain halkaisijaltaan (yli tai alle 14 mm) ja niiden hinta on lähes sama, kuten useat lähteet osoittavat. Lisäksi alle tai yli 14 millimetrin halkaisija ei ole tekijä, joka tuodaan esiin tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotevalvontakoodirakenteessa.

(331)

Mitä tulee raaka-aineisiin, vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin yksilöimään kyselylomakkeessa tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannossa käytetyt raaka-aineet mahdollisimman tarkalla tullikoodilla (kahdeksan tai kymmenen numeron tasolla). Ilmoitetulle raaka-aineelle etsitään sen jälkeen mahdollisimman tarkasti saman raaka-aineen vertailuarvon tullikoodi edustavassa maassa. Käytettyjen raaka-aineiden määrityksessä niiden hinnalla tai tuotevalvontakoodin rakenteella ei ole merkitystä, koska niitä ei käytetä, kun etsitään vastaavaa saman raaka-aineen vertailuarvon tullikoodia edustavassa maassa. Tässä tutkimuksessa Wenzhou on yksilöinyt kyseiset molemmat raaka-ainetyypit. Tämän perusteella Wenzhoun käyttämille molemmille raaka-ainetyypeille on etsitty vastaava saman raaka-aineen vertailuarvo Thaimaassa. Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(332)

Wenzhou väitti lisäksi, että normaaliarvon muodostamisessa käytetyt myynti-, yleis- ja hallintokustannukset määritettiin viiden thaimaalaisen yrityksen perusteella erittelemättä yksittäisten yritysten myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia. Myynti-, yleis- ja hallintokustannuksista ei myöskään ole vähennetty välittömiä myyntikuluja, kuten kuljetuskuluja. Sen vuoksi komission lopullisissa päätelmissä esittämä toteamus, jonka mukaan se on muodostanut normaaliarvon tuotelajikohtaisesti noudettuna lähettäjältä -tasolla, ei pidä paikkaansa. Koska vientimyynti määritettiin noudettuna lähettäjältä -tasolla ilman kuljetuskustannuksia, nämä kustannukset pitäisi vähentää myös normaaliarvosta perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(333)

Kuten 276 kappaleessa todetaan, komissio muodosti tuotelajikohtaisen laskennallisen normaaliarvon noudettuna lähettäjältä -tasolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti, ja siihen sisältyy kohtuullinen myynti-, yleis- ja hallintokustannusten määrä. Käytettävissä ei ole tietoja, jotka osoittaisivat, että komission käyttämät thaimaalaisten yritysten myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sisältäisivät asiakkaille toimituksista aiheutuvat kuljetuskustannukset. Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(334)

EIFI katsoi, että Jiangsulle vahvistettu polkumyyntimarginaali perustui ristiriitaisiin tietoihin. D&B-tietokannan mukaan Jiangsulla oli vain 15 työntekijää, mikä vastaa tyypillisesti kauppayhtiöissä olevien työntekijöiden määrää muttei vastaa Jiangsun tuottamien kiinnittimien määrää. Lisäksi Jiangsun kiinnittimien keskimääräinen vientihinta tutkimusajanjaksolla on alempi kuin Kiinasta peräisin olevan viennin keskimääräinen hinta samalla jaksolla. Koska yritys väitti tuottavansa kiinnittimiä pääasiassa kuumataontaprosessilla, jossa tuotantokustannukset ovat korkeammat kuin muissa tuotantoprosesseissa, sen myyntihinnan pitäisi kuitenkin olla keskimäärin korkeampi kuin Kiinasta peräisin olevan viennin keskimääräinen hinta. Lisäksi Jiangsu on etuyhteydessä kahteen muuhun Kiinassa sijaitsevaan yritykseen, jotka tuottavat kiinnittimiä ja joita ei ilmoitettu kyselyvastauksessa, minkä vuoksi suurena riskinä on, että nämä yritykset kanavoivat vientinsä Jiangsun kautta hyötyäkseen alhaisemmista tulleista.

(335)

Kuten 92 kappaleessa todetaan, komissio teki etätarkastuksia ja vahvisti Jiangsun toimittamat tiedot, myös työntekijöiden määrän ja vientihinnan. Jiangsun keskimääräinen vientihinta saattaa olla kaiken Kiinasta peräisin olevan viennin keskimääräistä hintaa alempi keskiarvosta poikkeamisen vuoksi, kun otetaan huomioon Kiinassa toimivien vientiä harjoittavien määrä ja Kiinasta tuotujen tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden tyyppien määrä, jotka sisältyvät kaiken Kiinasta peräisin olevan viennin keskimääräisen hinnan laskelmiin. Tutkimuksessa ei myöskään paljastunut etuyhteydessä olevia yrityksiä, jotka tuottaisivat tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinassa. Tämän vuoksi EIFIn asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(336)

EFDA väitti, että otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden viejien osuus on liian suuri ja vastoin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohtaa. Tämä johtuu siitä, että komissio käytti käytettävissä olevia tietoja työvoiman kulutuksen osalta perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, minkä vuoksi sen olisi pitänyt jättää huomiotta 18 artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa määritetyt marginaalit laskiessaan otoksen keskimääräistä polkumyyntimarginaalia. EFDA ehdotti Jiangsun polkumyyntimarginaalin käyttämistä otoksen ulkopuolisiin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin määrittämisessä, koska Jiangsu on ainoa yritys, jonka osalta ei käytetty käytettävissä olevia tietoja.

(337)

Komissio katsoi, että perusasetuksen 9 artiklan 6 kohtaa sovelletaan vain, jos marginaalit vahvistetaan kokonaisuudessaan 18 artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa. Komissio huomauttaa, että se käytti 260 kappaleessa todetun mukaisesti osittain perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja työvoiman kulutuksesta kaikkien kolmen otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan, myös Jiangsun, osalta. Sen sijaan, että komissio olisi jättänyt huomiotta kaikki yhteistyössä toimineille viejille määritetyt marginaalit, se katsoi, että on asianmukaista ottaa huomioon kaikki nämä marginaalit otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin määrittämisessä. Tämän vuoksi osapuolen väite hylättiin.

(338)

EFDA toisti väitteensä, jonka mukaan vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen tasoa olisi pidettävä korkeana, kun otetaan huomioon pirstaleisuus kiinnittimien tuotannonalalla, jolla toimii enimmäkseen pk-yrityksiä, jotka vievät kauppiaiden kautta, koronaviruspandemian aikana esiintyneet logistiset vaikeudet, liikesuhteet kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja valituksen tekijän välillä, vientiä harjoittavien tuottajien yli 50 prosentin yhteistyössä toimimisen aste, mikä on kaksi kertaa niin suuri kuin unionin tuottajien yhteistyössä toimimisen aste aiemmassa kiinnittimiä koskevassa tutkimuksessa, jossa ne kuitenkin muodostivat suuren osan unionin tuotannonalasta (75), komission lähestymistapa tässä tutkimuksessa unionin tuottajien yhteistyöstä kieltäytymiseen ja komission yleinen lähestymistapa pk-yrityksiin unionissa ja etenkin pk-yrityksille tarkoitetut yksinkertaistetut kyselylomakkeet.

(339)

Kuten 179 kappaleessa selitetään, vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen aste määritetään Kiinassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien otantalomakkeeseen antamien vastausten perusteella. Pyydetyt tiedot rajoittuvat yrityksen perustietoihin, kuten yhteystietoihin, globaaliin myynti- ja tuotantomäärään sekä etuyhteydessä oleviin yrityksiin. Näiden tietojen pitäisi olla kaikkien yritysten, myös pk-yritysten, helposti saatavilla. Yksikään vientiä harjoittavista tuottajista ei ilmoittanut logistisista vaikeuksista antaessaan pyydettyjä tietoja, eikä EFDA esittänyt mitään näyttöä väitteensä tueksi. EFDA ei myöskään selittänyt, missä määrin vientiä harjoittavien tuottajien ja valituksen tekijän välisellä väitetyllä liikesuhteella olisi pitänyt olla vaikutusta yhteistyöasteen määrittämiseen. Lisäksi unionin tuotannonalan yhteistyöastetta aiemmassa polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa ei pidetty merkityksellisenä tämän tutkimuksen kannalta. Väitettä, jonka mukaan yhteistyöstä kieltäytyneitä unionin tuottajia kohdeltaisiin eri tavalla kuin yhteistyöstä kieltäytyneitä vientiä harjoittavia tuottajia, käsitellään jo 46 kappaleessa, eikä sitä myöskään pidetty tekijänä, joka vaikuttaisi vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyöasteeseen. Lisäksi unionin tuotannonalan ”suuren osan” käsite on merkityksetön, kun tarkastellaan vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen astetta, koska molemmat käsitteet viittaavat täysin eri tilanteisiin. Suuri osa unionin tuotannonalasta viittaa edustavuuteen vireillepanon yhteydessä, mutta koko maata koskevalla polkumyyntimarginaalilla pyritään välttämään aiheeton palkitseminen yhteistyöstä kieltäytymisestä. Väite, jonka mukaan unionin pk-yritykset hyötyisivät yksinkertaistetuista kyselylomakkeista toisin kuin vientiä harjoittavat tuottajat, on merkityksetön otantavaiheessa. Näin ollen osapuolen väitteet hylättiin.

(340)

EFDA väitti vielä WTO:n oikeuskäytäntöön (76) viitaten, että vaikka komissio päätteli, että yhteistyössä toimimisen aste oli alhainen, sen lähestymistapa ei saa olla rankaiseva. EFDA väitti, että ”kaikkien muiden vientiä harjoittavien tuottajien” tulli määritettiin vain yhteen tuotelajiin perustuvan epäedustavan vientimäärän perusteella.

(341)

Soveltaessaan käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti komissiolla on laaja harkintavalta, kunhan sovellettu menetelmä on kohtuullinen. Lisäksi kun sovelletaan käytettävissä olevia tietoja, tutkimuksen tulokset voivat olla perusasetuksen 18 artiklan 6 kohdan mukaisesti osapuolen kannalta epäedullisempia kuin siinä tapauksessa, että se olisi toiminut yhteistyössä, jotta vältettäisiin aiheeton palkitseminen yhteistyöstä kieltäytymisestä. Tässä tapauksessa komission oli käytettävä koko maata koskevan tullin laskemisen perustana asiakirja-aineistossa käytettävissä olevia tietoja. Menetelmä oli kohtuullinen, koska se perustui otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saatuihin tarkastettuihin tietoihin ja laskelmat perustuivat tiettyyn tuotelajiin, joka oli kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan edustavin vientimäärän perusteella. EFDA ei perustellut väitettään, jonka mukaan yhteistyöstä kieltäytyneet vientiä harjoittavat tuottajat eivät vieneet tätä tuotelajia, eikä sitä voitu varmentaa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(342)

EIFI väitti, että joitakin vientiä harjoittavista tuottajista, joille oli annettu yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan asema, ei pitäisi pitää tällaisina, koska ne eivät ole tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia vaan kauppiaita. Joidenkin vientiä harjoittavien tuottajien nimet, jotka ilmoitettiin otantalomakkeessa, eivät vastaa yrityksen alv-tunnuksessa esitettyä nimeä, ja joillakin taas oli epätavallisen alhainen vientihinta unioniin. EIFI toimitti väitteensä tueksi tietoja, jotka olivat julkisesti saatavilla.

(343)

Komissio huomauttaa, että EIFI toimitti tiedot erittäin myöhäisessä vaiheessa menettelyä, kun otetaan huomioon, että sama yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien luettelo asetettiin kaikkien asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettuun asiakirja-aineistoon 6 päivänä tammikuuta 2021 (77), minkä vuoksi näitä tietoja ei voitu enää tarkistaa. Sen vuoksi komissio ei voinut vahvistaa, olivatko EIFIn esittämät perusteet tiettyjen yritysten poistamiseksi vientiä harjoittavien tuottajien luettelosta päteviä, ja näin ollen nämä väitteet oli hylättävä.

(344)

Kiinassa toimiva kauppayhtiö Changshu 5. Rich Trading Co., Ltd., jäljempänä ’Changshu Rich’, väitti, että se olisi lisättävä yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien luetteloon yhdessä siihen Kiinassa etuyhteydessä olevan tuottajan kanssa, koska se toimi yhteistyössä tutkimuksessa. Komissio huomauttaa, että yksikään näistä osapuolista ei täyttänyt otantalomaketta annetuissa määräajoissa. Changshu Rich toimitti vastauksen vain unionissa toimiville etuyhteydettömille tuojille tarkoitettuun otantalomakkeeseen, jota ei ollut tarkoitettu Kiinassa toimiville osapuolille, ja lisäksi vastaus toimitettiin annetun määräajan jälkeen. Sen vuoksi pyyntö tulla sisällytetyksi yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien luetteloon hylättiin. Eräs vientiä harjoittava tuottaja, johon Changshu Rich viittasi ”kumppaninaan”, oli toimittanut otantalomakkeen asetetussa määräajassa, minkä vuoksi se sisällytettiin luetteloon.

(345)

Myös eräs toinen vientiä harjoittava tuottaja, Bulten Fasteners (China) Co., Ltd., jäljempänä ’Bulten Fasteners’, pyysi, että se sisällytettäisiin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien luetteloon, ja väitti, että se toimi tutkimuksessa yhteistyössä toimittamalla tietoja kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille tarkoitetuista tuotantopanoksista vireillepanoilmoituksessa pyydetyssä määräajassa. Se väitti, että vaatimukset, joiden perusteella osapuolta pidetään yhteistyössä toimivana osapuolena, ovat epäselvät, ja toimittamalla tietoja tuotantopanoksista se vahvisti halukkuutensa toimia yhteistyössä ja toimi vilpittömässä mielessä.

(346)

Komissio huomauttaa, että Bulten Fasteners ei toimittanut otantavastausta, kuten vireillepanoilmoituksessa pyydettiin; siihen sisältyy myös suostumus olla niiden yritysten joukossa, jotka sisältyvät otokseen ja joita tutkitaan. Yhtenä valituksessa mainittuna vientiä harjoittavana tuottajana se sai vireillepanon yhteydessä erityisohjeita komissiolta kahdenvälisessä viestinvaihdossa, jossa todettiin selvästi, että tietojen toimittaminen otantaa varten on edellytys sille, että osapuolta voidaan pitää yhteistyössä toimivana osapuolena. Yritys ei myöskään esittänyt huomautuksia 345 kappaleessa mainitusta vientiä harjoittavien tuottajien luettelosta, joka oli ollut asiakirja-aineistossa tutkimuksen alusta lähtien siitä asti, kun komissio oli valinnut vientiä harjoittavien tuottajien otoksen. Bulten Fasteners pyysi kuulemista neuvonantajan kanssa. Kuuleminen järjestettiin 7 päivänä joulukuuta 2021, ja sen aikana kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja totesi, että menettelyssä ei ollut rikottu Bulten Fastenersin oikeuksia, koska se oli saanut komissiolta tietoja, joihin se ei ollut reagoinut. Näiden seikkojen perusteella Bulten Fastenersia ei voida pitää yhteistyössä toimineena vientiä harjoittavana tuottajana toisin kuin niitä vientiä harjoittavia tuottajia, jotka toimittivat otantalomakkeen ajoissa ja suostuivat nimenomaisesti toimimaan yhteistyössä tutkimuksessa, ja tämän osapuolen pyyntö hylättiin.

(347)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio havaitsi yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien luettelossa joitakin kirjoitusvirheitä, jotka korjattiin. Korjaukset perustuivat kyseisten osapuolten otantalomakkeessa toimittamiin tietoihin. Näin ollen Shanghai Foreign Trade (Pudong) Co., Ltd., joka toimitti otantaa koskevat tiedot siihen etuyhteydessä olevien tuottajien Shanghai Rongdun Industry Co., Ltd:n ja Shanghai Chunri New Energy Technology Co., Ltd:n puolesta, poistettiin luettelosta ja korvattiin siihen etuyhteydessä olevilla tuottajilla. Samoin BSC Corporation, joka on kauppias ja harjoittaa siihen etuyhteydessä olevan yrityksen Liaocheng BSC Metalin tuottaman tuotteen vientiä, poistettiin luettelosta ja korvattiin siihen etuyhteydessä olevalla tuottajalla.

(348)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen 154 ja 155 kappaleessa mainittu naparuuvien käyttäjä väitti, että komissio ei ottanut huomioon sen väitettä, jonka mukaan sen pääkilpailija Intiassa valmistaa naparuuveja ja myy niitä unioniin Kiinasta tuotavia naparuuveja vastaavilla hinnoilla. Kyseinen käyttäjä väitti tämän osoittavan, että Kiinasta tulevan tuonnin hinnat eivät ole polkumyyntihintoja. Käyttäjä väitti myös, että komission olisi pitänyt verrata Intiasta tuotujen naparuuvien hintaa normaaliarvoon. Koska komissio ei tehnyt näin, se ei voi päätellä, että Kiinasta tuotujen naparuuvien hinnat olivat polkumyyntihintoja.

(349)

Komissio toteaa ensinnäkin, että tällaista väitettä ei esitetty ennen lopullisten päätelmien ilmoittamista. Pelkkä perusteeton väite, jonka mukaan intialaisten valmistajien naparuuvien hinnat olivat samalla tasolla kuin kiinalaisten jälleenmyyntihinnat unionin markkinoilla, ei osoita, että kiinalaisen viennin hinnat eivät olisi polkumyyntihintoja. Toiseksi, 3 jaksossa esitetyn mukaisesti määritetyt polkumyyntimarginaalit perustuvat koko tarkasteltavana olevan tuotteen vientihintoihin, eikä eri tuotelajeille määritetty erillisiä polkumyyntimarginaaleja. Kuten 3 jaksossa esitetään tarkemmin, kun kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa verrattiin edustavan maan tietojen perusteella määritettyyn normaaliarvoon, polkumyyntimarginaalien todettiin olevan merkittävät. Kyseinen käyttäjä ei esittänyt huomautuksia polkumyyntimarginaalien laskemisesta sinänsä, eikä se kiistänyt mitään laskelmissa käytettyä tekijää. Kolmanneksi on muistettava, että tämän tutkimuksen soveltamisala rajoittuu tarkasteltavana olevan tuotteen vientiin Kiinasta, minkä vuoksi komissiolla ei ollut velvollisuutta eikä edes oikeutta tutkia Intiasta peräisin olevaa väitettyä polkumyyntituontia. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(350)

Kuten 96 ja 97 kappaleessa todetaan, Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroa koskeva siirtymäkausi päättyi 31 päivänä joulukuuta 2020 ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan lakattiin soveltamasta unionin lainsäädäntöä 1 päivänä tammikuuta 2021. Koska kyselyvastausten ja muiden tietojen toimittamisen määräaika oli siirtymäkauden jälkeen, komissio pyysi asianomaisia osapuolia toimittamaan tiedot EU27-maiden perusteella. Vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevat päätelmät tehtiin näin ollen EU27-maiden tietojen perusteella.

(351)

Samankaltaista tuotetta valmisti tutkimusajanjaksolla yli 70 unionin tuottajaa. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(352)

Unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla vahvistettiin 1 060 569 tonnia. Komissio määritti luvun valituksen tekijän ja otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamien tietojen perusteella. Lopulliseen otokseen valittiin kuusi unionin tuottajaa, kuten 49 kappaleessa todetaan. Niiden osuus samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta unionissa oli 9,5 prosenttia.

(353)

Komissio määritti unionin kulutuksen lisäämällä unionin tuotannonalan arvioidun kokonaismyyntimäärän unionin markkinoilla (ks. taulukko 6) Eurostatin ilmoittamaan kokonaistuontimäärään (ks. taulukot 3 ja 12).

(354)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Unionin kulutus (tonnia)

(355)

Unionin kulutus väheni tarkastelujakson aikana. Unionin kulutus väheni vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 2 134 778 tonnista 1 748 012 tonniin eli kaikkiaan 18 prosenttia.

(356)

Komissio vahvisti tuonnin määrän Eurostatin tietojen perusteella. Tuonnin markkinaosuus määritettiin tuontimäärän ja unionin kokonaiskulutuksen perusteella.

Taulukko 3

Tuonnin määrä (tonnia) ja markkinaosuus

(357)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä lisääntyi vuosien 2017 ja 2019 välillä 54 prosenttia ja pysyi suhteellisen vakaana vuoden 2019 ja tutkimusajanjakson välillä. Tuontimäärä kasvoi kaikkiaan 55 prosenttia tarkastelujaksolla.

(358)

Kun otetaan huomioon unionin kulutuksen väheneminen, Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi tasaisesti vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 6 prosentista 12 prosenttiin.

(359)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EIFI totesi, että sen käytettävissä olevien tilastotietojen mukaan Kiinasta tulevan tuonnin määrien ja markkinaosuuksien pitäisi olla suurempia. EIFIn käytettävissä olevat tilastotiedot sisälsivät sellaisten tuotteiden tuontia, jotka eivät kuuluneet tutkimuksen piiriin, ja niissä arvioitiin kokonaistuontimäärä markkinatietojen perusteella. Tilastot, joita komissio käytti määrittäessään taulukossa 3 esitetyt tuontimäärät, perustuivat kuitenkin tarkasteltavana olevan tuotteen tosiasiallisiin tuontimääriin, jotka on kirjattu Taric-koodien tasolla ja joihin sisältyy vain tarkasteltavana oleva tuote. Taulukossa 3 esitetyt määrät kuvastavat näin ollen tarkasteltavana olevan tuotteen tosiasiallisia tuontimääriä tarkastelujaksolla. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(360)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EFDA ja CCCME pyysivät selventämään, mitä tietoja käytettiin määrittämään unioniin tulevan tuonnin määrä. Selvennyksen toimittamisen jälkeen nämä osapuolet pyysivät ilmoittamaan myös Taric-koodikohtaiset tarkat tiedot. Näitä tietoja ei voida paljastaa luottamuksellisuussyistä, minkä vuoksi pyyntö hylättiin.

(361)

Komissio määritti tuonnin keskimääräiset hinnat Eurostatin tietojen perusteella jakamalla Kiinasta tulevan tuonnin kokonaisarvon kyseisen tuonnin kokonaismäärällä.

(362)

Asianomaisesta maasta tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 4

Tuontihinnat (euroa/tonni)

(363)

Asianomaisesta maasta tulevan tuonnin hinnat nousivat 11 prosenttia vuosien 2017 ja 2018 välillä ja laskivat 1 prosentin vuonna 2019 ja vielä 3 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Kiinasta tulevan tuonnin hinnat kohosivat kaikkiaan 7 prosenttia tarkastelujaksolla. Hinnan kohoaminen ei kuitenkaan läheskään kattanut raaka-ainekustannusten 30 prosentin hinnannousua samalla kaudella. Lisäksi tuontihinnat pysyivät jatkuvasti unionin myyntihintoja alempina (ks. taulukko 8).

(364)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(365)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla. Tulos osoitti asianomaisesta maasta unionin markkinoille tulevan tuonnin painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan 28–46 prosenttia.

(366)

EFDA ja CCCME väittivät, että vakiokiinnittimet eivät ole vaihdettavissa erikoiskiinnittimiin ja että ne eivät kilpaile keskenään. Ne korostivat, että muut kuin vakiokiinnittimet ovat yleensä kalliimpia kuin vakiokiinnittimet. Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat vievät pääasiassa vakiokiinnittimiä, mutta unionin tuotannonala tuottaa ja myy pääasiassa muita kuin vakiokiinnittimiä. Sen vuoksi hintavertailussa olisi erotettava toisistaan tarkasti vakiokiinnittimet ja muut kuin vakiokiinnittimet. CCCME toi myös esiin, että tutkimuksen piiriin kuuluvat kolme keskeistä tuotelajia eli ruuvit, pultit ja aluslaatat eroavat toisistaan, mikä olisi otettava asianmukaisesti huomioon hintavertailussa.

(367)

EDRA (European DIY Retail Association) väitti, että unionin tuotannonalan unionin markkinoilla veloittamien myyntihintojen ja Kiinasta tulevan tuonnin hintojen vertailussa olisi otettava huomioon vakiokiinnittimien ja muiden kuin vakiokiinnittimien ero. Yksi tuoja väitti, että unionin tuotannonalan tuottajien sisäisissä tuotantokoodeissa ei eroteta toisistaan vakiokiinnittimiä ja muita kuin vakiokiinnittimiä ja että sen vuoksi unionin tuotannonalan myyntihintojen ja Kiinasta tulevan tuonnin hintojen vertailu olisi puutteellinen.

(368)

EFDA väitti, että vaikka kiinnittimet valmistettaisiin kansainvälisesti tunnustettujen standardien mukaan, niissä voidaan noudattaa myös asiakkaan erityisiä lisävaatimuksia, jotka poikkeavat standardissa vahvistetuista vaatimuksista tai joita tällainen standardi ei kata tai jotka ovat tiukempia kuin standardissa määritellyt vaatimukset. Tällaisia kiinnittimiä olisi pidettävä muina kuin vakiokiinnittiminä. CCCME väitti saman suuntaisesti, että muina kuin vakiokiinnittiminä olisi pidettävä asiakkaan piirustusten mukaisesti tuotettujen kiinnittimien lisäksi myös kiinnittimiä, joissa otetaan huomioon asiakkaan vaatimukset, vaikka ne olisivatkin täysin kansainvälisten tuotestandardien mukaisia.

(369)

EFDA toi myös esiin ”tuotestandardien” ja ”tarkastusstandardien” sekä ”perustuotestandardien” ja ”erityistuotestandardien” välisen eron. Se väitti, että vaikka perustuotestandardien mukaisia kiinnittimiä voidaan pitää vakiokiinnittiminä, tarkastusstandardit ja erityistuotestandardit täyttäviä kiinnittimiä olisi pidettävä muina kuin vakiokiinnittiminä tässä tutkimuksessa, koska näillä vaatimuksilla on sama asema kuin asiakaskohtaisilla vaatimuksilla.

(370)

Lisäksi EFDA ja CCCME toivat esiin, että unionin tuotannonalan tuottamat kiinnittimet tuotetaan usein vakiotuotantomenettelyillä, kun taas niillä on vaatimuksia, jotka ulottuvat kansainvälisesti tunnustettuja standardeja pidemmälle. Tällaisia kiinnittimiä olisi pidettävä muina kuin vakiokiinnittiminä.

(371)

Lopuksi EFDA ja CCCME viittasivat erityisiin sertifiointivaatimuksiin tietyillä tuotannonaloilla (pääasiassa autoteollisuudessa). Kyseessä ovat kiinnittimien toimittajia koskevat vaatimustenmukaisuusvaatimukset, ja niihin sisältyvät esimerkiksi kiinnittimien valmistusprosessia koskeva dokumentointivelvoite, tiettyjen tietojen kirjaaminen ja laadunvalvontatoimet (78). EFDA väitti, että tällaisten vaatimusten noudattamiseksi toimittajien valmistusprosessiin tehtävät tarvittavat investoinnit näkyvät korkeampina kustannuksina ja hintoina, minkä vuoksi tällaisilla ehdoilla tuotettuja kiinnittimiä olisi pidettävä muina kuin vakiokiinnittiminä. CCCME väitti, että kaikkia autoteollisuudessa käytettäviä kiinnittimiä olisi pidettävä muina kuin vakiokiinnittiminä.

(372)

Komissio toteaa, että vakiokiinnittimet kuvataan yksityiskohtaisesti teollisuusstandardeissa (esim. Deutsches Institut für Normung (DIN), Kansainvälinen standardisoimisjärjestö (ISO) tai eurooppalaiset standardit (EN)), jotka laatii ja joita ylläpitää Euroopan standardointikomitea (CEN). Muut kuin vakiokiinnittimet ovat kiinnittimiä, joissa on eroja alalla tunnustettuihin standardeihin nähden ja jotka usein vastaavat tietyn käyttäjän suunnittelua ja/tai vaatimuksia. Sen vuoksi asiakkaiden piirrokset, jotka poikkeavat tunnustetusta kansainvälisestä standardista, tekevät kiinnittimestä erikoiskiinnittimen tai muun kuin vakiokiinnittimen. Samoin muina kuin vakiokiinnittiminä pidetään kiinnittimiä, joita tuotetaan vakiotuotantolinjoilla mutta jotka eivät täysin vastaa tiettyä kansainvälisesti tunnustettua teollisuusstandardia.

(373)

Komissio toteaa, että unionin tuotannonala ei itse asiassa kiistänyt kaikkia väitteitä, jotka koskevat sitä, minkä tyyppisiä kiinnittimiä olisi pidettävä muina kuin vakiokiinnittiminä, lukuun ottamatta 374 ja 375 kappaleessa esitettyjä väitteitä, mikä vastaa käsitystä, jonka mukaan heti kun vakiokiinnitin ei vastaa täsmälleen teollista tuotestandardia, sitä olisi pidettävä muuna kuin vakiokiinnittimenä / erikoiskiinnittimenä.

(374)

Komissio katsoi 369 kappaleessa mainituista erityisistä tuotestandardeista ja tarkastusstandardeista, että jos kiinnitin tuotetaan täsmälleen kansainvälisesti tunnustetun standardin teknisten eritelmien mukaisesti, sitä olisi pidettävä vakiokiinnittimenä, ja näin ollen asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(375)

Sertifiointivaatimukset (ks. 371 kappale) ovat asiakaskohtaisia vaatimustenmukaisuusvaatimuksia, joilla ei välttämättä ole suoraa vaikutusta itse kiinnittimen teknisiin vaatimuksiin, jotka vahvistetaan kansainvälisesti tunnustetuissa standardeissa. Näin ollen jos vaatimustenmukaisuusvaatimukset eivät vaikuta kiinnittimen fyysisiin ja teknisiin ominaisuuksiin eivätkä muodosta erityistä asiakkaan piirustusta, vaan niissä käsitellään pääasiassa esimerkiksi valmistusprosessin dokumentointivaatimuksia tai laaduntarkastusten kirjaamista, niitä ei pidetä kriteerinä vakiokiinnittimien ja muiden kuin vakiokiinnittimien erottamiselle, joten asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(376)

CCCME väitti lisäksi, että kiinnittimien myynti tapahtuu lähes yksinomaan jakelijoiden kautta loppukäyttäjille ja että tämä olisi otettava asianmukaisesti huomioon hintavertailussa, joka olisi tehtävä jakelijoiden kaupan portaassa. Kuten 278 kappaleessa mainitaan, kaikki vientimyynti tapahtui suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa, minkä vuoksi vertailussa otettiin huomioon maksetut tai maksettavaksi tulevat hinnat eikä laskennallisia vientihintoja. Suurin osa unionin tuotannonalan myynnistä tapahtui jakelijoiden kautta, ja tuontihintojen ja unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tapahtuneen myynnin hintojen vertailu tehtiin samassa kaupan portaassa. Näin ollen väite ei ollut merkityksellinen tässä tutkimuksessa.

(377)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EFDA, CCCME ja Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa oleva edustusto väittivät, että hinnan alittavuuden marginaaleja laskettaessa olisi pitänyt tehdä oikaisuja laadunvalvonnasta ja asiakirjahallinnosta aiheutuvien kustannusten huomioon ottamiseksi. EFDA ja CCCME väittivät, että unionin tuotannonalaan kohdistuu 371 kappaleessa mainittuja erityisiä sertifiointivaatimuksia, kun taas kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia tällaiset vaatimukset eivät yleensä koske. EFDA ja CCCME viittasivat perusasetuksen 3 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan vahingon arvioinnin on perustuttava puolueettomaan tarkasteluun ja selkeään näyttöön (mukaan lukien hinnan vaikutuksen tarkastelu perusasetuksen 3 artiklan 2 mukaisesti), ja WTO:n polkumyyntisopimuksen 3.1 artiklaan, jossa viitataan hintojen vertailukelpoisuuteen. Koska sertifiointivaatimuksilla on merkittävä vaikutus kustannuksiin ja hintoihin, EFDA, CCCME ja Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa oleva edustusto väittivät, että niitä koskeva asianmukainen oikaisu olisi tehtävä laskettaessa hinnan alittavuuden marginaalia.

(378)

Nämä osapuolet viittasivat julkisesti saatavilla oleviin tietoihin ja yhden otokseen valitun unionin tuottajan toimittamiin tietoihin, joiden mukaan ainakin yhteen otokseen valittuun unionin tuottajaan sovellettiin PPAP-sertifiointia, ja näin ollen se ilmoitti virheellisesti osan tuotannostaan olevan vakiokiinnittimiä.

(379)

Väitteistä, jotka koskevat yhden väitetysti otokseen valitun unionin tuottajan julkisesti saatavilla olevia tietoja, komissio huomauttaa, että kaikille otokseen valituille unionin tuottajille myönnettiin käsittely nimettömänä, minkä vuoksi tällaisia tietoja koskevat huomautukset ovat perusteettomia. Komissio kuitenkin vahvisti, että tutkimuksessa ei todettu merkittäviä kustannuseroja sertifiointivaatimusten kohteena olevien tuotantoprosessien ja muiden tuotantoprosessien välillä. Vaikka tällainen oikaisu olisi perusteltu, sen vaikutus hinnan alittavuuden marginaaliin olisi näin ollen mitätön, minkä vuoksi komission päätelmät hinnan merkittävästä alittavuudesta pysyisivät voimassa. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(380)

Väitteestä, jonka mukaan yksi otokseen valittu unionin tuottaja ilmoitti virheellisesti vakiokiinnittimiksi muut kuin vakiokiinnittimet, on syytä muistaa, että kuten 375 kappaleessa todetaan, pelkästään sertifiointivaatimukset eivät määritä, pidetäänkö kiinnitintä muuna kuin vakiokiinnittimenä. Komissio totesikin samassa kappaleessa, että jos vaatimustenmukaisuusvaatimukset eivät vaikuta kiinnittimen fyysisiin ja teknisiin ominaisuuksiin eivätkä muodosta erityistä asiakkaan piirustusta, vaan niissä käsitellään pääasiassa esimerkiksi valmistusprosessin dokumentointivaatimuksia tai laaduntarkastusten kirjaamista, niitä ei pidetä kriteerinä vakiokiinnittimien ja muiden kuin vakiokiinnittimien erottamiselle. Komissio tarkasti, että kaikkien otokseen valittujen unionin tuottajien tuotelajit ilmoitettiin oikein. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(381)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EFDA ja CCCME väittivät, että unionin tuotannonalan myynti tapahtui enimmäkseen niihin etuyhteydessä olevien jakelijoiden kautta loppukäyttäjille. Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat myyvät suoraan etuyhteydettömille jakelijoille unionissa, kaupan portaan erojen huomioon ottamiseksi olisi pitänyt tehdä asianmukaiset oikaisut. Väite ei perustu mihinkään asiakirja-aineistossa oleviin tietoihin eikä sen tueksi esitetty mitään näyttöä. Tutkimuksen aikana EFDA ja CCCME pyysivät lisätietoja otokseen valittujen unionin tuottajien myyntiosuudesta jakelijoille; komissio toimitti nämä tiedot ja ne vahvistivat 376 kappaleessa esitetyt päätelmät. Komissio selvensi myös, että otokseen valittujen unionin tuottajien myynti, joka otettiin huomioon hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa, tapahtui etuyhteydettömille asiakkaille unionissa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(382)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(383)

Kuten 26–49 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrittämiseen käytettiin otantamenetelmää.

(384)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit valituksen tekijän toimittamien tietojen perusteella ja vertasi niitä otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamiin tietoihin. Makrotaloudelliset tiedot liittyvät kaikkiin unionin tuottajiin.

(385)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME ja EFDA totesivat, että komissio ei ilmoittanut makrotaloudellisiin indikaattoreihin sisältyviä tietoja toimittaneiden unionin tuottajien tuotanto- ja myyntimääriä. Komissio selitti pyynnöstä tutkimuksen aikana, että tiedot toimitettiin yrityskohtaisesti ja näin ollen ne olivat luottamuksellisia. EFDA väitti vielä, että komissio kieltäytyi toimittamasta tietoa siitä, miten tiedot ekstrapoloitiin, vaikka tämä olisi ratkaiseva tekijä, kun otetaan huomioon, että vain pieni osa kaikista unionin tuottajista oli toimittanut makrotaloudellisia tietoja.

(386)

Käytetyt tietolähteet ja menetelmä, jota komissio sovelsi makrotaloudellisten tietojen määrittämiseen, selitetään 384 kappaleessa. Makrotaloudelliset tiedot kerättiin yksittäisiltä unionin tuottajilta ja toimitettiin komissiolle valituksen tekijän kautta. Valituksen tekijä arvioi makrotaloudellisten tietojen kokonaismäärän ekstrapoloimalla tiedot sen osuuden perusteella, joka näillä tuottajilla on unionin kokonaistuotannosta. Valituksen tekijä määritti unionin kokonaistuotannon Prodcomissa saatavilla olevien tietojen perusteella. Toimitettuja tietoja oikaistiin otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamien tietojen ristiintarkastuksen perusteella. Oikaisuissa otettiin huomioon vain jotkin ristiriitaisuudet tiedoissa, mutta ne eivät muuttaneet merkittävästi valituksen tekijän toimittamia tietoja.

(387)

EFDA kritisoi myös sitä, että komissio ei tarkastanut tietoja riittävästi ja että makrotaloudellisista tiedoista toimitettiin ei-luottamukselliset tiivistelmät vain päivää ennen lopullisten päätelmien ilmoittamista. Kuten 384 kappaleessa todetaan, komissio ristiintarkisti toimitetut tiedot vertaamalla niitä otokseen valituilta unionin tuottajilta saatavilla oleviin tietoihin ja EIFIn makroindikaattoreita koskevaan kyselylomakkeeseen antamaan vastaukseen, johon kohdistui perusteellinen puutteista ilmoittava prosessi. EIFIlle esitetyt kysymykset asetettiin osapuolten saataville avoimeen asiakirja-aineistoon. Komissio oli tyytyväinen tietojen oikeellisuuteen ja piti niitä sen vuoksi asianmukaisena perustana makrotaloudellisten indikaattorien määrittämiselle. Tämän vuoksi puutteellista tarkastusta koskeva väite hylättiin. Unionin tuottajien yksittäisten vastausten ei-luottamuksellinen tiivistelmä ilmoitettiin riittävän ajoissa, jotta siitä voitiin esittää huomautuksia. Lisäksi huomautusten esittämistä varten myönnettiin poikkeuksellinen määräajan pidennys EFDAlle ja CCCME:lle. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(388)

Komissio arvioi mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselyvastauksiin sisältyvien tietojen perusteella.

(389)

Kummankin tietojoukon todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(390)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

(391)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(392)

Kuten 68 kappaleessa todetaan, yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että vientiä harjoittavien tuottajien otos muodostui pääasiassa pultteja tuottavista yrityksistä (eikä ruuvien tuottajista), minkä vuoksi se ei edusta Kiinan tuotannonalaa eikä koko vientiä. Vahinkoanalyysi olisi sen vuoksi tehtävä erikseen ruuveista ja pulteista.

(393)

Lisäksi yksi puurakenneruuvien vientiä harjoittava tuottaja ja yksi kytkinruuvien vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että nämä tuotelajit eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin (ks. 115 ja 156 kappale). Vaihtoehtoisesti nämä asianomaiset osapuolet väittivät, että vahinkoanalyysi olisi tehtävä erikseen näistä tuotelajeista.

(394)

Kuten 162 kappaleessa mainitaan, CCCME pyysi, että makrotaloudelliset vahinkoindikaattorit kerätään ja arvioidaan erikseen vakiokiinnittimistä ja muista kuin vakiokiinnittimistä sillä perusteella, että unionin tuotannonala tuottaa ja myy pääasiallisesti muita kuin vakiokiinnittimiä, kun taas kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat tuottavat ja vievät pääasiallisesti vakiokiinnittimiä.

(395)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa oleva edustusto väitti, että asianomaisilla osapuolilla ei ollut keinoja tarkistaa unionin tuotannonalan aggregoituja tietoja, joita käytettiin makrotaloudellisten indikaattoreiden määrittämiseen, otokseen valituille unionin tuottajille myönnetyn nimettömän kohtelun vuoksi.

(396)

Kuten 16–20 kappaleessa todetaan, komissio piti nimettömänä käsittelyä koskevaa pyyntöä asianmukaisesti perusteltuna. Näin ollen kaikki luottamuksellisen käsittelyn vastaiset väitteet hylättiin. Sen vuoksi komissio ei voi paljastaa yrityskohtaisia tietoja, jotka sisältyvät makrotaloudellisiin vahinkoindikaattoreihin. Menetelmä selitetään 384 kappaleessa. Tämän vuoksi Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa olevan edustuston väite hylättiin.

(397)

Vientiä harjoittavien tuottajien otoksen edustavuutta koskevia huomautuksia käsiteltiin jo 70 kappaleessa Samoin tutkimuksen tuotteen määritelmää koskevia asianomaisten osapuolten huomautuksia ja väitteitä käsiteltiin jo 113–166 kappaleessa.

(398)

Väitteistä, joiden mukaan vahinkoanalyysi olisi tehtävä erikseen tuotelajeittain, komissio muistuttaa, että 110 kappaleessa pääteltiin, että kaikkia tuotelajeja pidettiin yhtenä tuotteena tässä tutkimuksessa, koska niillä oli samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset. Polkumyyntiä, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevat päätelmät perustuvat sen vuoksi koko tuotteeseen. Mitään sellaista näyttöä ei esitetty, joka oikeuttaisi erillisen analyysin tuotelajeittain. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(399)

CCCME ja EFDA väittivät, että niiden unionin tuottajien mikrotaloudellisten vahinkoindikaattoreiden painottaminen, jotka olivat pk-yrityksiä, olisi vastoin perusasetuksen ja WTO:n säännöksiä, minkä vuoksi sitä ei pitäisi soveltaa. Ne väittivät, että tällainen menetelmä lisäisi keinotekoisesti pk-yritysten toimittamien tietojen painoarvoa ja alentaisi keinotekoisesti suurten yritysten toimittamien tietojen painoarvoa. Koska komissio ei painottanut vahinkoindikaattoreita, väitettä ei ollut tarpeen analysoida tarkemmin.

(400)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME ja EFDA väittivät, että vahinkoanalyysi olisi pitänyt tehdä erikseen vakiokiinnittimistä ja muista kuin vakiokiinnittimistä. Ne väittivät myös, että kustakin tuoteluokasta eli puuruuveista, itsekierteittävistä ruuveista sekä pulteista ja aluslaatoista olisi pitänyt tehdä erillinen vahinkoanalyysi, ja viittasivat valituselimen raporttiin asiassa ”US–Hot-rolled Steel” (79) ja asiassa ”China–HP-SSST” (80) sekä tuomioistuimen oikeuskäytäntöön (81).

(401)

CCCME ja EFDA toistivat ensin, että vakiokiinnittimet ja muut kuin vakiokiinnittimet kuuluvat eri markkinoille fyysisten ominaisuuksiensa ja laatuerojensa sekä käyttötarkoitustensa vuoksi ja että ne eivät ole vaihdettavissa keskenään. Toiseksi ne toistivat, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat keskittyvät vakiokiinnittimiin, kun taas unionin tuottajat valmistavat pääasiassa erikoiskiinnittimiä. CCCME ja EFDA korostivat, että unionin tuomioistuin vahvisti asiassa T-254/18, että segmenttikohtainen tutkimus voi olla perusteltu, kun tutkimuksen kohteena olevat tuotteet eivät ole vaihdettavissa keskenään ja kun polkumyynnillä tapahtuva tuonti saattaa koskea enemmän yhtä tai useampaa segmenttiä kuin muita segmenttejä.

(402)

Kuten 109 ja 110 kappaleessa todetaan, kaikilla kiinnittimillä on samanlaiset fyysiset ja tekniset ominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset. Ei myöskään vaadita, että kaikki tuotelajit ovat keskenään täysin vaihdettavissa, kunhan kaikilla tuotelajeilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset, kuten 151 kappaleessa jo todetaan. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi (ks. 47 kappale), että unionin tuotannonala tuottaa ja myy sekä vakiokiinnittimiä että muita kuin vakiokiinnittimiä ja että vientiä harjoittavat tuottajat veivät unioniin vakiokiinnittimiä ja muita kuin vakiokiinnittimiä. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että tuotteiden käyttötarkoituksessa oli päällekkäisyyttä. Unionin tuotannonala myi kiinnittimiä eri käyttötarkoituksia varten ja eri sektoreille. Alhaisesta yhteistyöasteesta huolimatta komissio vahvisti, että polkumyyntituonti kilpaili unionin tuotannonalan myynnin kanssa samojen käyttötarkoitusten osalta. Vaikka erikoiskiinnittimiä oli otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden viejien valikoimassa vähän, asiakirja-aineistoon sisältyvä näyttö osoittaa, että kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on kapasiteettia tuottaa ja viedä muita kuin vakiokiinnittimiä (esimerkiksi messuilla kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat tarjoavat valikoiman muita kuin vakiokiinnittimiä ja useat kiinalaiset tuottajat tuottavat kiinnittimiä autoteollisuudelle). Unionin tuottajien otos koostuu yrityksistä, jotka edustavat tasapuolisesti vakiokiinnittimien ja erikoiskiinnittimien myyntiä. Suurin osa otokseen valituista yrityksistä tuottaa sekä vakiokiinnittimiä että erikoiskiinnittimiä: vain yksi yritys on keskittynyt erikoiskiinnittimiin ja toinen vakiokiinnittimiin. Näin ollen unionin tuotannonalan otos varmisti laajan tuotevalikoiman, kuten 36 kappaleessa todetaan. Kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuomat tuotelajit vastasivat 90-prosenttisesti otokseen valittujen unionin tuottajien tuottamia ja myymiä tuotelajeja, ja vakiokiinnittimien ja erikoiskiinnittimien hintavertailu osoitti poikkeuksetta merkittävän hinnan alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden. Rajoittamatta sitä, että vahinkoanalyysi on tehtävä unionin tuotannonalan tasolla, komissio totesi, että tuotevalikoimasta riippumatta kaikkien unionin tuottajien, myös niiden, jotka tuottavat erikoiskiinnittimiä, tuotanto- ja myyntimäärien sekä voittomarginaalien suuntaus oli laskeva. Tämä osoitti, että Kiinasta tuleva tuonti vaikutti kaikkiin otokseen valittuihin unionin tuottajiin. Lisäksi asiakirja-aineistossa on näyttöä siitä, että unionin tuottajat eivät kyenneet laajentamaan vakiokiinnittimien tuotantoaan ja myyntiään, koska Kiinasta tuleva tuonti aiheutti hintapainetta unionin markkinoilla (ks. 552 kappale). Makrotaloudellisella tasolla tarkasteltuna useimmat unionin tuottajat, jotka toimittivat yksilöllisiä tietoja, tuottivat sekä vakiokiinnittimiä että erikoiskiinnittimiä. Makrotaloudellisten vahinkoindikaattoreiden heikkeneminen samaan aikaan Kiinasta tulevan tuonnin lisääntymisen kanssa sekä kaikkien otokseen valittujen unionin tuottajien mikrotaloudellisten indikaattoreiden laskusuuntaus osoittavat, että markkinoilla oli kilpailua unionin tuotannonalan ja Kiinasta tulevan tuonnin välillä samankaltaisen tuotteen tasolla, eivätkä vastakkaiset väitteet saaneet vahvistusta tutkimuksessa. Tämä on osoitus unionin tuotannonalalle aiheutuneesta merkittävästä vahingosta. CCCME tai EFDA ei kumpikaan toimittanut lisätietoja tai näyttöä, jonka perusteella olisi pitänyt tehdä erillinen analyysi vakiokiinnittimistä ja erikoiskiinnittimistä. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(403)

Puuruuvien, itsekierteittävien ruuvien, pulttien ja aluslaattojen osalta samat osapuolet väittivät, että koska nämä tuotteet luokitellaan CN:ssä eri alanimikkeisiin, tämä osoittaa, että niillä kullakin on erityisominaisuuksia eivätkä ne ole vertailukelpoisia keskenään. EFDA väitti myös, että tämän vahvistaa se, että yksi puuruuvien tuottaja unionissa oli vastustanut valitusta sillä perusteella, että se ei näe toimenpiteillä olevan positiivista vaikutusta.

(404)

Edellä 109 ja 110 kappaleessa esitetyt päätelmät pätevät myös edellä mainittuihin tuoteluokkiin. Sitä lukuun ottamatta, että nämä tuoteluokat luokitellaan eri CN-koodeihin, mitään sellaista näyttöä ei toimitettu, joka olisi osoittanut markkinoiden eriytymisen näiden tuoteluokkien osalta. Tätä ei kuitenkaan voida pitää riittävänä näyttönä, sillä vaikka tuotteet kuuluvat eri CN-koodeihin, ne voivat silti kilpailla keskenään. Myöskään se, että yksi unionin tuottaja vastusti valitusta, ei todista tai osoita, että markkinat ovat segmentoituneet tuotelajeittain. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(405)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(406)

Unionin tuotannonalan tuotantomäärä väheni tarkastelujaksolla jatkuvasti kaikkiaan 25 prosenttia.

(407)

Tuotantokapasiteetti pysyi tarkastelujaksolla vakaana ja oli noin 2 300 000 tonnia. Tuotantomäärän merkittävän vähenemisen vuoksi kapasiteetin käyttöaste kuitenkin supistui merkittävästi vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 61 prosentista vain 46 prosenttiin.

(408)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EFDA huomautti, että taulukossa 5 esitetyt tuotantokapasiteettia ja kapasiteetin käyttöastetta tutkimusajanjakson aikana koskevat indeksit eroavat hieman EIFIn toimittamasta makrotaloudellisten indikaattoreiden ei-luottamuksellisesta tiivistelmästä ja että tämä viittaisi siihen, että komissio teki oikaisuja EIFIn toimittamiin tietoihin.

(409)

Kuten 386 kappaleessa mainitaan, valituksen tekijän toimittamat tiedot ristiintarkastettiin otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamien tietojen kanssa ja jotkin tämän perusteella tehdyt korjaukset johtivat hieman erilaisiin indekseihin.

(410)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(411)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä väheni 27 prosenttia tarkastelujaksolla eli merkittävästi nopeammin kuin kulutus, joka väheni 18 prosenttia samalla kaudella.

(412)

Tämän seurauksena unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 66 prosentista 59 prosenttiin eli 10 prosenttia tai 7 prosenttiyksikköä.

(413)

Kulutuksen vähentyessä unionin tuotannonala menetti paitsi myyntimääriään myös markkinaosuuttaan unionin markkinoilla.

(414)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Työllisyys ja tuottavuus

(415)

Unionin tuotannonalan työllisyys heikkeni tarkastelujaksolla tuotannon ja myynnin vähenemisen vuoksi. Tämän seurauksena työvoimaa vähennettiin 4 prosenttia (ottamatta huomioon välilliseen työllisyyteen kohdistuneita vaikutuksia).

(416)

Koska tuotantomäärä väheni nopeammin kuin työntekijöiden määrä, unionin tuotannonalan tuottavuus laski 22 prosenttia tarkastelujaksolla.

(417)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME ja EFDA väittivät, että komissio ei antanut selkeitä tietoja siitä, miten nämä indikaattorit on laskettu.

(418)

Komissio selvensi tutkimuksen aikana kyseisten osapuolten pyynnöstä, että makrotaloudelliset indikaattorit perustuvat EIFIn edustamien unionin tuottajien yksilöllisiin tietoihin, joita verrattiin otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamiin tietoihin. Makrotaloudellisia indikaattoreita koskeva menetelmä kuvataan myös 384 kappaleessa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(419)

Kaikki tässä tutkimuksessa vahvistetut polkumyyntimarginaalit olivat merkittävästi vähimmäistasoa suuremmat. Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutus unionin tuotannonalaan oli merkittävä, kun otetaan huomioon asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(420)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Myyntihinnat unionissa

(421)

Unionin tuotannonalan yksikkökohtaiset myyntihinnat kohosivat 11 prosenttia vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä. Tämä oli merkittävästi vähemmän kuin unionin tuotannonalan yksikkökohtaisten tuotantokustannusten kohoaminen (+ 15 prosenttia) tarkastelujaksolla. Tämän seurauksena unionin myyntihinnat painuivat yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia alemmas tutkimusajanjakson aikana, mikä johtui Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttamasta merkittävästä hintapaineesta. Tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan myyntihinnat 37 prosentilla tutkimusajanjaksolla.

(422)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME ja EFDA kiistivät nämä luvut ja huomauttivat, että oli epäselvää, miten yksikkökustannukset määritettiin. Ne myös toivat esiin taulukossa olevan virheen, jonka komissio korjasi. Yksikkökustannukset määritettiin komission käytännön mukaan täysinä kustannuksina, mukaan lukien valmistuskustannukset ja myynti-, yleis- ja hallintokustannukset.

(423)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(424)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti laskivat 6 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(425)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Varastot

(426)

Loppuvarastot kasvoivat 16 prosenttia vuosien 2017 ja 2019 välillä ja pienenivät 9 prosenttia vuoden 2019 ja tutkimusajanjakson välillä. Loppuvarastojen määrä kasvoi tarkastelujaksolla kaikkiaan 7 prosenttia.

(427)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(428)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta.

(429)

Kannattavuus heikkeni joka vuosi vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä, jolloin se muuttui negatiiviseksi. Suuntaus johtui pääasiassa siitä, että unionin tuotannonala ei pystynyt ottamaan tuotantokustannusten kohoamista huomioon myyntihinnoissaan polkumyyntituonnin aiheuttaman paineen vuoksi; kyseinen tuonti alitti unionin tuotannonalan hinnat keskimäärin 37 prosentilla.

(430)

Nettokassavirta on unionin tuottajien kyky rahoittaa itse toimintaansa. Nettokassavirta pieneni jatkuvasti tarkastelujaksolla ja kaikkiaan 63 prosenttia, mikä johtui pääasiassa ennen veroja lasketun voiton pienenemisestä samalla kaudella.

(431)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Se heikkeni vieläkin nopeammin kuin kannattavuus ja kassavirta ja putosi joka vuosi tarkastelujaksolla ja muuttui negatiiviseksi tutkimusajanjaksolla negatiivisen kannattavuuden vuoksi. Samalla kaudella unionin tuotannonalan investoinnit enemmän kuin puolittuivat (vähennystä oli 57 prosenttia). Kannattavuuden ja kassavirran heikkeneminen tarkastelujaksolla vaikutti voimakkaasti unionin tuotannonalan kykyyn hankkia pääomaa.

(432)

Kaikki keskeiset vahinkoindikaattorit kehittyivät negatiivisesti tarkastelujaksolla. Unionin tuotannonalan tuotantomäärä väheni 25 prosenttia ja myyntimäärä 27 prosenttia. Kulutus väheni 18 prosenttia, minkä vuoksi unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui 10 prosenttia ja oli 59 prosenttia tutkimusajanjakson aikana.

(433)

Myyntihinnat kohosivat 11 prosenttia tarkastelujaksolla, mutta se ei riittänyt kompensoimaan yksikkökohtaisten tuotantokustannusten kohoamista (+ 17 prosenttia), mikä johti kannattavuuden jatkuvaan heikkenemiseen tarkastelujaksolla. Hinnan aleneminen johti tappioihin tutkimusajanjaksolla. Samanlainen laskeva suuntaus todettiin työllisyydessä, keskimääräisissä työvoimakustannuksissa, investoinneissa, investointien tuotossa ja kassavirrassa, jotka heikkenivät tarkastelujakson aikana.

(434)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(435)

EFDA ja CCCME väittivät, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut vahinkoa, ja viittasivat julkisesti saatavilla oleviin tietoihin, joiden mukaan tiettyjen unionin tuottajien kannattavuus oli positiivinen vuonna 2019 tai joidenkin vahinkoindikaattoreiden suuntaus oli positiivinen.

(436)

Komissio tekemä vahinkoanalyysi perustui mikrotaloudellisten indikaattoreiden osalta otokseen valittujen unionin tuottajien aggregoituihin tietoihin, jotka liittyivät samankaltaisen tuotteen tuotantoon ja myyntiin unionissa, ja makrotaloudellisten indikaattoreiden osalta koko unionin tuotannonalaa koskeviin tietoihin. EFDAn ja CCCME:n toimittamat tiedot sitä vastoin perustuivat julkisesti saatavilla oleviin tietoihin, jotka koskivat ainoastaan yksittäisiä unionin tuottajia. Sen vuoksi tietoja ei pidetty edustavina. Komission analyysi kattoi lisäksi kaikki vahinkoindikaattorit usealta vuodelta (tarkastelujakso), kun taas EFDAn ja CCCME:n toimittamat tiedot kattoivat vain yhden varainhoitovuoden tai vain tietyt erityiset vahinkoindikaattorit, kuten kannattavuuden. Lisäksi komission keräämät tiedot koskivat ainoastaan tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta ja ne tarkastettiin. Tämän vuoksi EFDAn jaCCCME:n toimittamia tietoja ei pidetty asianmukaisina, jotta olisi voitu määrittää koko unionin tuotannonalan tilanne tarkastelujaksolla, eivätkä ne heikentäneet komission tekemiä päätelmiä, jotka perustuivat tarkempiin ja tarkastettuihin tietoihin. Näin ollen EFDAn ja CCCME:n asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(437)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME ja EFDA huomauttivat, että taulukossa 11 esitettyä unionin tuotannonalan kannattavuutta ei voitu täsmäyttää taulukossa 8 esitettyyn yksikkökohtaiseen myyntihintaan ja yksikkökohtaisiin tuotantokustannuksiin. Kuten 422 kappaleessa todetaan, komissio korjasi virheen yksikkökohtaisissa tuotantokustannuksissa. Kannattavuuden negatiivinen suuntaus, joka laski vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 6 prosentista -1 prosenttiin, kuitenkin vahvistettiin.

(438)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio tutki, oliko asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti myös, olisivatko muut tiedossa olleet tekijät voineet samaan aikaan aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio varmisti, ettei mitään muiden tekijöiden kuin asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa mahdollista vahinkoa pidetä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana. Näitä tekijöitä ovat tuonti muista kolmansista, unionin kulutuksen väheneminen, rakenteelliset muutokset autoteollisuudessa, unionin tuotannonalan harjoittama kiinnittimien tuonti, raaka-ainehintojen kehitys ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien mahdolliset kilpailuedut, koronaviruspandemia sekä unionin tuotannonalan väitetty huono hallinto.

(439)

Unionin tuotannonalan tilanteen heikkeneminen osuu ajallisesti yhteen Kiinasta tulevan tuonnin merkittävän kasvun kanssa; tuonnin hinnat alittivat jatkuvasti unionin tuotannonalan hinnat ja painoivat unionin markkinahintoja alaspäin tutkimusajanjaksolla. Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tuontihinnat alittivat unionin hinnat keskimäärin 37 prosenttia tutkimusajanjaksolla, kuten 421 kappaleessa todetaan.

(440)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi noin 135 000 tonnista vuonna 2017 noin 209 000 tonniin tutkimusajanjaksolla eli 55 prosenttia. Sen markkinaosuus kasvoi vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 6 prosentista 12 prosenttiin eli 6 prosenttiyksikköä. Samalla kaudella unionin tuotannonalan myynti väheni 27 prosenttia ja markkinaosuus supistui 66 prosentista 59 prosenttiin eli 7 prosenttiyksikköä.

(441)

Polkumyynnillä tulevan tuonnin hinnat kohosivat 7 prosenttia tarkastelujaksolla, merkittävästi vähemmän kuin raaka-aineen (pääasiassa valssilangan) hinnan samanaikainen nousu. Alhaiset tuontihinnat, jotka alittivat unionin tuotannonalan hinnat koko tarkastelujakson ajan, aiheuttivat hintapainetta unionin markkinoilla. Sen vuoksi unionin tuotannonala ei kyennyt nostamaan hintojaan kestäville tasoille, minkä vuoksi sen kannattavuus heikkeni ja sille aiheutui tappioita tutkimusajanjakson aikana.

(442)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että Kiinasta tuleva tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Vahinko kohdistui sekä määriin että hintoihin.

(443)

EFDA ja CCCME viittasivat valituksessa esitettyyn alustavaan näyttöön ja totesivat, että jotkin unionin tuottajat hakeutuivat konkurssiin jo vuosina 2016 ja 2017 eli ennen Kiinasta tulevan tuonnin lisääntymistä. CCCME korosti, että Kiinasta peräisin olevien kiinnittimien tuonnissa voimassa olevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet poistettiin vasta maaliskuussa 2016 (82) ja että Kiinasta ei tullut tuontia unionin markkinoille ennen kyseistä päivämäärää. Tämä osoittaa, että unionin tuotannonalalle aiheutunut mahdollinen vahinko oli jo olemassa ennen Kiinasta tulevan tuonnin lisääntymistä vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä. Sen vuoksi unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon ei voida katsoa johtuvan Kiinasta tulevasta tuonnista.

(444)

Lisäksi EFDA viittasi julkisesti saatavilla oleviin tietoihin ja väitti, että useiden unionin tuottajien taloudellinen tilanne oli terve Kiinasta tulevasta tuonnista huolimatta. Se väitti, että koska tuonnin olisi pitänyt vaikuttaa kaikkiin unionin tuottajiin samalla tavalla, unionin tuotannonalalle kokonaisuudessaan aiheutuneen mahdollisen vahingon ei voida katsoa johtuvan Kiinasta tulevasta tuonnista, vaan sen on täytynyt aiheutua muista tekijöistä.

(445)

Edellä esitettyjä väitteitä ei vahvistettu tutkimuksen aikana. Kuten 439–441 kappaleessa selitetään, polkumyynnillä tulevan tuonnin lisääntymisen ja unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemisen välillä on selvä ajallinen yhteys. Tuonnin lisääntyminen jatkui hyvinkin sen jälkeen, kun Kiinasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavat toimenpiteet kumottiin, minkä vuoksi lisääntymisen ei katsottu olevan pelkästään kumoamisen seuraus. Komissio toteaa myös, että unionin tuotannonalan tilannetta on arvioitu kokonaisuudessaan ja että yksittäisten unionin tuottajien tilanne saattaa vaihdella, mutta sen ei voida katsoa edustavan koko unionin tuotannonalaa. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(446)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME ja EFDA pyysivät tarkempia tietoja valssilangan hintojen kehityksestä, jonka perusteella komissio teki edellä esitetyt päätelmät. Osapuolet vastustivat käytetyn tietolähteen asianmukaisuutta ja väittivät, että tiedot liittyivät eri kauteen kuin tarkastelujaksoon. Komissio teki arviointinsa valssilangan tuontihintoja tutkimusajanjakson aikana koskevien julkisesti saatavilla olevien tietojen (83) perusteella, ja ne vahvistivat edellä olevassa kappaleessa esitetyt päätelmät. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(447)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME ja EFDA väittivät, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja hinta eivät vaikuttaneet unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. Ensinnäkin ne katsoivat, että vuosi 2017 ei ole asianmukainen perusta määrittää tuontimäärän lisääntymistä, koska Kiinasta peräisin olevien kiinnittimien tuontiin sovellettavat polkumyyntitoimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 2009 (84) ja ne pysyivät voimassa vuoteen 2016, minkä vuoksi Kiinasta tuleva tuontimäärä ei ollut palautunut vuonna 2017 ja oli epätavallisen alhainen. Komissio huomauttaa, että vuonna 2017 Kiinasta tulevan tuonnin osuus oli 6 prosenttia unionin kulutuksesta, mitä ei voida pitää merkityksettömänä, ja sieltä tuli Taiwanin jälkeen toiseksi eniten vientiä unionin markkinoille. Kasvava suuntaus on nähtävissä paitsi vuosien 2017 ja 2018 välillä myös vuosien 2018 ja 2019 välillä, jolloin Kiinasta tuleva tuonti lisääntyi noin 50 prosenttia, mikä on selvästi suurin kasvu verrattuna muihin kolmansiin maihin.

(448)

Nämä osapuolet väittivät myös, että Kiinasta tulevan tuonnin hintojen nousu oli samaa luokkaa kuin unionin tuotannonalan myyntihintojen nousu unionin markkinoilla. Kiinasta tulevan tuonnin hinnat nousivat 7 prosenttia tarkastelujaksolla (ks. taulukko 4), kun taas unionin tuotannonalan myyntihinnat unionin markkinoilla nousivat 11 prosenttia samalla kaudella (ks. taulukko 8). On myös syytä huomata, että Kiinasta tulevan tuonnin hinnat alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat ja unionin markkinoilla oli hintapainetta, joka ei antanut unionin tuotannonalalle mahdollisuutta korottaa hintojaan kustannusten nousun mukaisesti (+ 15 prosenttia tarkastelujaksolla). Sen vuoksi pelkästään se, että hintojen kohoaminen oli samaa luokkaa, ei heikentänyt 441 kappaleessa esitettyjen päätelmien arvoa, ja näiden osapuolten asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(449)

Kuten 152 kappaleessa todetaan, eräs ankkureiden unionin tuottaja väitti, että siihen Kiinassa etuyhteydessä oleva vientiä harjoittava tuottaja on ainoa, jolla on virallinen EU-sertifiointi betoniruuviankkureita varten, minkä vuoksi se on ainoa tätä tuotelajia unioniin vievä tuottaja. Koska kyseinen tuottaja ei vienyt tätä tuotetta tutkimusajanjakson aikana, se ei olisi voinut aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(450)

Lisäksi yksi puurakenneruuvien vientiä harjoittava tuottaja, yksi kytkinruuvien vientiä harjoittava tuottaja ja yksi betoniankkuriruuvien vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä väittivät, että nämä tuotelajit eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin (ks. 115, 152 ja 156 kappale). Vaihtoehtoisesti nämä osapuolet väittivät, että syy-yhteys olisi määritettävä erikseen. Osapuolet väittivät kytkinruuveista ja puurakenneruuveista, että ne eivät kilpaile minkään unionin tuotannonalan tuottamien tuotelajien kanssa, ja betoniruuviankkurien vientiä harjoittava tuottajaryhmä vahvisti, että se ei vienyt tuotetta tutkimusajanjakson aikana eikä näin ollen olisi voinut aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(451)

Kuten 110 kappaleessa todetaan, kaikkia tuotelajeja pidettiin tässä tutkimuksessa yhtenä tuotteena, koska niillä oli samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset. Polkumyyntiä, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevat päätelmät perustuvat sen vuoksi koko tuotteeseen, kuten jo 398 kappaleessa todetaan. Mitään sellaista näyttöä ei esitetty, joka oikeuttaisi erillisen analyysin tuotelajeittain. Myöskään se ei ole merkityksellistä, vietiinkö kaikkia tuotelajeja tutkimusajanjakson aikana. Silläkään ei ole merkitystä, ovatko kaikki tuotelajit täysin keskenään vaihdettavissa, kunhan kaikilla tuotelajeilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset, kuten 151 kappaleessa jo todetaan. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(452)

CCCME väitti, että unionin tuotannonalan myynti ei kilpaile Kiinasta tulevan tuonnin kanssa, koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat tuottavat ja vievät pääasiassa vakiokiinnittimiä ja unionin tuotannonala tuottaa ja myy pääasiassa muita kuin vakiokiinnittimiä. Tämän perusteella CCCME väitti, että unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon ei voida katsoa johtuvan kiinalaisten kiinnittimien tuonnista.

(453)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Kiinasta tulevaan vientiin sisältyi muiden kuin vakiokiinnittimien vientiä ja että Kiinassa on useita muiden kuin vakiokiinnittimien tuottajia. Lisäksi useat unionin tuottaja tuottavat vakiokiinnittimiä, muun muassa kaksi otokseen valittua unionin tuottajaa. Sen vuoksi Kiinasta tuleva tuonti ja unionin tuotannonalan myynti kilpailivat ja väite hylättiin.

(454)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa oleva edustusto väitti, että Kiinasta peräisin oleva vienti oli lähes kokonaisuudessaan vakiokiinnittimiä, kun taas unionin tuotannonala tuotti ja myi pääasiassa erikoiskiinnittimiä ja että sen vuoksi Kiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tapahtuvan myynnin välillä ei ole kilpailua. Sen vuoksi syy-yhteyttä koskeva analyysi ei voi perustua koko tuotteeseen. Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa oleva edustusto väitti, että otokseen valittujen unionin tuottajien myynnistä alle 20:tä prosenttia käytettiin hinnan alittavuuden marginaalien laskemisessa, mikä vahvistaa, että Kiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tapahtuneen myynnin välillä ei ole kilpailusuhdetta.

(455)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EFDA ja CCCME väittivät, että tutkimuksessa oli osoitettu Kiinasta tulevan tuonnin hintavaikutus (hinnan alittavuus) vain unionin tuotannonalan pienen osan osalta eli niiden otokseen valittujen tuottajien osalta, jotka tuottivat vakiokiinnittimiä. Toisaalta vahinko arvioitiin koko unionin tuotannonalan osalta, joka kuitenkin keskittyy muihin kuin vakiokiinnittimiin. Kiinasta tulevan erikoiskiinnittimien pienen tuontimäärän voidaan katsoa olevan unionin tuotannonalan tuontia. Sen vuoksi tämän tuonnin mahdollista hintavaikutusta on pidettävä itse aiheutettuna vahinkona. Näin ollen unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon ei voida katsoa johtuvan Kiinasta polkumyynnillä tulevasta tuonnista. Sama koskee myös aluslaattoja, ruuveja ja pultteja.

(456)

Nämä väitteet ovat samankaltaisia kuin vahingon määrittämiseen liittyvät väitteet, jotka esitettiin 400 ja 401 kappaleessa ja joita käsiteltiin jo 402–404 kappaleessa. Hinnan alittavuutta koskevien laskelmien osalta komissio on eri mieltä esitetyistä väitteistä. Tutkimuksessa osoitettiin, että otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuomien tuotelajien ja unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tuottamien ja myymien tuotelajien välillä on merkittävästi päällekkäisyyttä. Otokseen valitut unionin tuottajat tuottivat ja myivät unionin markkinoilla noin 90:ää prosenttia Kiinasta viedyistä tuotelajeista. Sen vuoksi väite hylättiin.

(457)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Tuonti kolmansista maista

(458)

Muista kolmansista maista tuleva tuonti tuli pääasiassa Taiwanista, Vietnamista ja Turkista. Kaikista kolmansista maista Kiinaa lukuun ottamatta tulevan tuonnin kokonaismäärä väheni 14 prosenttia vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä noin 585 000 tonnista noin 500 000 tonniin. Vastaava markkinaosuus kohosi vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 27 prosentista 29 prosenttiin kulutuksen supistuessa unionin markkinoilla. Keskimääräiset tuontihinnat kohosivat 7 prosenttia tarkastelujaksolla ja olivat keskimäärin huomattavasti korkeammat kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat (72 prosenttia korkeammat tutkimusajanjaksolla) ja vastasivat unionin tuotannonalan hintoja. Ainoa poikkeus oli Vietnam, jonka hinnat olivat vain 8 prosenttia korkeammat kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat. Vietnamista tulevan tuonnin markkinaosuus (5 prosenttia) oli kuitenkin tutkimusajanjaksolla merkittävästi pienempi kuin Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus (12 prosenttia) samalla kaudella. Lisäksi vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä tuontimäärä Vietnamista väheni 10 prosenttia, kun taas Kiinasta tulevan tuonnin määrä lisääntyi 55 prosenttia.

(459)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että muista kolmansista maista tuleva tuonti ei ollut unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syynä.

(460)

CCCME väitti vireillepanovaiheessa, että muista kolmansista maista tulevan tuonnin lisääntymisellä vuosina 2017 ja 2018 ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä oli ajallinen yhteys, minkä vuoksi mahdollisen vahingon olisi katsottava johtuvan pikemminkin muista kolmansista maista tulevasta tuonnista eikä Kiinasta tulevasta tuonnista.

(461)

Väitteessä ei oteta huomioon unionin tuotannonalan tilanteen kehittymistä koko tarkastelujakson aikana, vaan keskitytään vain sen kahteen vuoteen, vaikkei unionin tuotannonalan vahingollista tilannetta voida rajoittaa vain vuosiin 2017 ja 2018. Väite on myös ristiriidassa tämän tutkimuksen päätelmien kanssa, joissa osoitettiin, että tarkastelujakson aikana Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti lisääntyi asteittain ja merkittävästi, ja tuonnin lisääntyminen tapahtui samaan aikaan, kun unionin tuotannonalan myynti laski ja vahinkoindikaattorit kehittyivät negatiivisesti. Lisäksi muista kolmansista maista tulevan tuonnin hinnat olivat merkittävästi korkeammat kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(462)

Unionin kulutus väheni tarkastelujaksolla 18 prosenttia. Komissio tarkasteli sen vuoksi, heikensikö kulutuksen väheneminen syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä. Kuten taulukosta 3 käy ilmi, kulutuksen vähenemisestä huolimatta Kiinan vientimyynti kuitenkin lisääntyi vakaasti tarkastelujaksolla ja kaikkiaan 55 prosenttia. Viennin lisääntyminen näkyi markkinaosuuden kasvuna 6 prosentista 12 prosenttiin eli 6 prosenttiyksikköä. Samalla Kiinasta tulevan tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan myyntihinnat unionin markkinoilla keskimäärin 37 prosentilla (ks. 365 kappale). Kuten taulukosta 6 käy ilmi, unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui tarkastelujaksolla 7 prosenttiyksikköä, mikä vastasi suunnilleen Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuuden kasvua, kun taas muiden kolmansien maiden markkinaosuus kasvoi vain 2 prosenttiyksikköä ja pieneni absoluuttisesti mitattuna. Tämän perusteella komissio päätteli, että kulutuksen väheneminen ei aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(463)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että autoteollisuuden markkinat ovat kutistuneet viime vuosina ja niihin on lisäksi kohdistunut merkittäviä rakenteellisia muutoksia. Ne totesivat kehityksen johtuvan pääasiassa siitä, että ajoneuvojen sähköistäminen lisääntyy ja dieselmoottoreista ollaan siirtymässä pois. Koska sähkömoottoreihin tarvitaan alemmat laatuvaatimukset täyttäviä kiinnittimiä, muiden kuin vakiokiinnittimien kysyntä on pudonnut. Tilannetta pahensi entisestään ajoneuvojen yleinen väheneminen, minkä vuoksi kiinnittimiä tarvitaan vähemmän. Autoteollisuuteen on lisäksi kohdistunut useita suuria fuusioita ja yrityskauppoja, jotka ovat johtaneet tuotteiden järkeistämiseen, mikä puolestaan on vaikuttanut kiinnittimien kysyntään kielteisesti. Nämä osapuolet väittivät, että kehitys vaikutti erityisesti unionin tuotannonalaan, joka tuottaa pääasiassa muita kuin vakiokiinnittimiä autoteollisuudelle.

(464)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että autoteollisuudelle tarkoitettujen kiinnittimien kulutus unionissa vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä oli enintään [25–32] prosenttia unionin kokonaistuotannosta. Arvion perustana on käytetty EIFIn toimittamaa näyttöä, joka pohjautuu kevyiden ajoneuvojen tuotannon ja kevyiden ajoneuvojen (mukaan lukien sähkö-, hybridi- ja polttomoottoriajoneuvot) tuotannossa käytettyjen kiinnittimien kokonaismäärää koskeviin tietoihin vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson väliseltä ajalta (85). Sen vuoksi väitettä, jonka mukaan unionin tuotannonala kokonaisuudessaan tuottaa pääasiassa autoteollisuutta varten, ei voitu vahvistaa tässä tutkimuksessa. Tutkimuksessa kävi päinvastoin ilmi, että unionin tuottajat toimittivat tuotteita eri tuotannonaloille, myös sellaisille, jotka käyttävät vakiokiinnittimiä. Autoteollisuuden laskusuhdanne ei sen vuoksi vaikuttanut koko unionin tuotannonalaan samalla tavalla, ja suureen osaan unionin tuotantoa ei kohdistunut mitään vaikutuksia. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että kevyiden ajoneuvojen tuotannon vähenemisellä ei automaattisesti olisi kielteistä vaikutusta unionin tuottajiin, jotka toimittavat tuotteita autoteollisuudelle. Saatavilla olevien tietojen perusteella näyttää siltä, että täyssähköautojen voimalaitteiden tuotanto on edelleen suhteellisen vähäistä, kun taas hybridivoimalaitteiden tuotannossa on tapahtunut huomattavaa kasvua. Kiinnittimiä käytetään hybridiajoneuvoissa kuitenkin enemmän kuin bensiiniautoissa. Vaikka autoteollisuuden kehitys on saattanut vaikuttaa kielteisesti unionin tuotannonalan osaan, sama ei koske unionin tuotannonalan suurta osaa, joka ei toimita tuotteita autoteollisuudelle, minkä vuoksi se ei heikennä syy-yhteyttä Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja koko unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä. Näin ollen asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(465)

EFDA ja yksi otokseen valittu tuoja väittivät, että unionin tuotannonala tuo vakiokiinnittimiä muista kolmansista maista, myös Kiinasta, ja toimii vakiokiinnittimien kauppiaana unionissa. Ne väittivät, että tuonti on välttämätöntä, jotta tuotannonala voi pitää yllä muiden kuin vakiokiinnittimien tuotantoaan, koska ne tuottavat enemmän voittoa kuin vakiokiinnittimet. Yksi tuoja väitti lisäksi, että tuonti tapahtuu pääasiassa muista kolmansista maista, jotta ne välttävät tulevat polkumyyntitullit ja parantavat kilpailuasemiaan kiinnittimien perinteisiin tuojiin nähden, joiden tavarantoimittajat ovat enimmäkseen Kiinassa.

(466)

Tutkimuksessa ei vahvistettu näitä väitteitä. Otokseen valittujen unionin tuottajien Kiinasta tuomien kiinnittimien osuus niiden kiinnittimien kokonaistuotannosta oli alle 1 prosentti ja tuonti muista kolmansista maista alle 3 prosenttia. Lisäksi muista kolmansista maista tulevan tuonnin hinta vastasi unionin tuotannonalan hintaa, kuten 458 kappaleessa mainitaan. Sen vuoksi komissio päätteli, että kiinnittimien tuonti Kiinasta tai muista kolmansista maista ei poista syy-yhteyttä unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ja Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin väliltä.

(467)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EFDA toisti 465 kappaleessa esitetyn väitteen, jonka mukaan otokseen valittujen unionin tuottajien harjoittama kiinnittimien tuonti Kiinasta edusti 5:tä prosenttia Kiinasta tulevasta kaikesta tuonnista, minkä vuoksi sitä on pidettävä merkittävänä. EFDA väitti myös, että 466 kappaleessa esitetyt päätelmät eivät sisällä unionin tuotannonalan jakelijoiden kautta harjoittamaa tuontia vaan vain suoran tuonnin, minkä vuoksi unionin tuotannonalan todellinen tuontimäärä on paljon suurempi kuin kyseisessä kappaleessa mainittu määrä. Väitteensä tueksi EFDA otti esimerkiksi yhden otokseen valitun unionin tuottajan, joka ilmoitti kyselyvastauksessaan ostaneensa kiinnittimiä Kiinasta joko suoraan tai jakelijoiden kautta.

(468)

EFDAn väite, jonka mukaan otokseen valittujen tuottajien tuonnin osuus Kiinasta tulevasta kokonaistuonnista tutkimusajanjaksolla oli 5 prosenttia, on virheellinen, minkä vuoksi se hylättiin. Komissio teki 466 kappaleessa esitetyt päätelmänsä otokseen valittujen unionin tuottajien, myös sen, johon EFDA viittasi edellisessä kappaleessa, tarkastettujen tietojen perusteella. Komission tekemään tarkastukseen sisältyivät myös unionin tuottajien tavarantoimittajat, eli se tutki, oliko ostot tehty suoraan kiinalaiselta tavarantoimittajalta vai jakelijan kautta. Sen vuoksi EFDAn asiaa koskevat väitteet hylättiin ja 466 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(469)

Yksi otokseen valittu tuoja väitti, että kiinalaisilla tuottajilla on kilpailuetuja, kuten raaka-aineiden alemmat hinnat, alemmat työvoimakustannukset, löyhemmät ympäristönsuojeluvaatimukset ja vientituet.

(470)

Kuten 187 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa vahvistetaan, väitetyt kilpailuedut ovat itse asiassa Kiinan markkinoilla esiintyviä merkittäviä vääristymiä, jotka liittyvät kotimarkkinoiden hintoihin ja kustannuksiin, minkä vuoksi otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti. Näiden vääristymien esiintymistä Kiinassa ei voida pitää tekijänä, joka heikentäisi syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä. Nämä tekijät pikemminkin vahvistavat, että vääristymät johtivat keinotekoisen alhaisiin vientihintoihin ja polkumyyntiin. Näin ollen asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(471)

EFDA väitti, että vuoden 2020 alkupuoliskolla alkanut koronaviruspandemia oli unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syy.

(472)

Kuten taulukosta 2 näkyy, unionin kulutus alkoi vähentyä jo vuonna 2019 eli ennen koronaviruspandemiaa. Kulutuksen väheneminen jatkui tutkimusajanjaksolla, joka kattoi vuoden 2020 alkupuoliskon. Kiinasta tuleva tuonti kuitenkin lisääntyi samalla kaudella sekä absoluuttisesti että markkinaosuudella mitattuna ja tunkeutui unionin markkinoille polkumyyntihinnoilla, jotka alittavat merkittävästi unionin tuotannonalan myyntihinnat (ks. 462 kappale). Muista kolmansista maista tulevan tuonnin tilanne oli toinen: tuontimäärät vähenivät absoluuttisesti mitattuina ja tuontihinnat olivat keskimäärin samaa luokkaa kuin unionin tuotannonalan hinnat.

(473)

Kuten taulukosta 3 käy ilmi, Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti lisääntyi jo vakaasti vuodesta toiseen vuosina 2017–2019 niin, että kasvua oli 54 prosenttia vuoteen 2019 mennessä eli koronaviruspandemian alkamiseen saakka. Toisin sanoen polkumyyntituonnista unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko oli jo realisoitunut siinä vaiheessa, kun koronaviruspandemia astui kuvaan, mitä osoittaa useimpien makro- ja mikrotaloudellisten indikaattoreiden negatiivinen kehitys vuosina 2017–2019.

(474)

Tässä yhteydessä ei voida kiistää sitä, että koronaviruspandemia ja siitä seurannut kulutuksen väheneminen pahensivat entisestään unionin tuotannonalan jo valmiiksi heikentynyttä tilannetta. Tämä ei kuitenkaan heikentänyt syy-yhteyttä todetun merkittävän vahingon ja Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin välillä. Kuten edellä todetaan, unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa Kiinasta tulevasta polkumyyntituonnista, joka lisääntyi 54 prosenttia pandemiaa edeltävien kolmen vuoden aikana, joten on selvää, että merkittävää vahinkoa aiheutui jo ennen pandemiaa ja siitä riippumatta.

(475)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME ja EFDA toistivat väitteen, jonka mukaan koronaviruspandemia oli tärkein syy unionin tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon, ja väittivät, että tärkeimmät vahinkoindikaattorit heikkenivät pääasiassa vuoden 2019 ja tutkimusajanjakson välillä samanaikaisesti koronaviruspandemian kanssa, kun taas Kiinasta tuleva tuonti pysyi ennallaan ja sen markkinaosuus kasvoi vain 1 prosenttiyksikön vuoden 2019 ja tutkimusajanjakson välillä. Nämä osapuolet viittasivat myös yhden otokseen valitun unionin tuottajan kyselylomakkeen avoimessa versiossa esittämään toteamukseen, jonka mukaan koronaviruspandemia vaikutti sen liiketoimintaan, sekä EIFIn komission kanssa käymässä kirjeenvaihdossa esittämään toteamukseen, jonka mukaan tietyt muutokset tuotanto- ja myyntimäärästä johtuvat koronaviruspandemiasta.

(476)

Mikään lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esitetyistä väitteistä ei ollut ristiriidassa 472–474 kappaleessa esitettyjen päätelmien kanssa tai heikentänyt niiden arvoa, etenkään sitä, että koronaviruspandemia ja siitä seurannut kulutuksen väheneminen pahensivat entisestään unionin tuotannonalan jo heikentyvää tilannetta. Komissio huomauttaa myös, että unionin tuotannonalan tuotanto- ja myyntimäärä väheni jo vuosien 2018 ja 2019 välillä eli ennen koronaviruspandemiaa, jolloin Kiinasta tuleva tuonti lisääntyi 38 prosenttia. Sen vuoksi komissio katsoi, että vuoden 2019 ja tutkimusajanjakson välillä todetut negatiiviset suuntaukset ovat jatkoa jo vuodesta 2017 lähtien todetuille negatiivisille suuntauksille ja että koronaviruspandemia vain pahensi tätä selkeää suuntausta. Sen vuoksi komissio vahvisti 474 kappaleessa esitetyt päätelmät ja hylkäsi kaikki asiaa koskevat väitteet.

(477)

Yksi otokseen valittu tuottaja väitti, että niille unionin tuottajille aiheutunut vahinko, jotka toimivat myös vakiokiinnittimien tuotannon ja myynnin alalla, johtuu huonoista liiketoiminta- ja investointipäätöksistä ja sisäiseen rakenteeseen liittyvistä vaikeuksista, eikä sen voida katsoa johtuvan kiinalaisten kiinnittimien viennistä.

(478)

Väite esitettiin hyvin yleisluonteisesti ilman tarkempia tietoja ja näyttöä sen tueksi. Sitä ei sen vuoksi otettu huomioon.

(479)

Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti lisääntyi samaan aikaan, kun unionin tuotannonalan tilanne heikkeni. Kiinasta tuleva tuonti sai – kulutuksen vähentyessä – merkittävästi markkinaosuutta unionin tuotannonalan kustannuksella: sen myyntimäärä väheni ja markkinaosuus supistui. Markkinaosuudeltaan yhä suuremman Kiinasta tulevan tuonnin hinnat alittivat jatkuvasti unionin tuotannonalan hinnat unionin markkinoilla, aiheuttivat merkittävää hintapainetta ja estivät unionin tuotannonalaa korottamasta hintojaan kestäville tasoille, jotka olivat välttämättömiä kohtuullisten voittomarginaalin saavuttamiseksi.

(480)

Myös muita mahdollisia tekijöitä tarkasteltiin, mutta yksikään niistä ei heikentänyt syy-yhteyttä polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä. Komissio erotti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingollisista vaikutuksista kaikkien sellaisten tiedossa olleiden tekijöiden vaikutukset, jotka ovat vaikuttaneet unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(481)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että Kiinasta polkumyynnillä tullut tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle ja että muut tekijät erikseen tai yhdessä tarkasteltuina eivät heikentäneet syy-yhteyttä polkumyynnin ja merkittävän vahingon välillä. Vahinko näkyy selvästi erityisesti tuotannon, kapasiteetin käyttöasteen, unionin markkinoilla tapahtuneen myynnin määrän, markkinaosuuden, tuottavuuden, kannattavuuden ja investointien tuoton kehityksessä.

(482)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön lopulliset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(483)

Määrittääkseen toimenpiteiden tason komissio tutki, olisiko polkumyyntimarginaalia alempi toimenpiteiden taso riittävä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

(484)

Komissio määritti ensin tullin tason, joka on tarpeen unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi. Tässä tapauksessa vahinko poistuisi, jos unionin tuotannonala pystyisi kattamaan tuotantokustannuksensa, mukaan lukien kustannukset, jotka johtuvat monenvälisistä ympäristösopimuksista ja niihin liitetyistä pöytäkirjoista, joissa unioni on osapuolena, sekä perusasetuksen liitteessä I a luetelluista ILO:n yleissopimuksista, ja saamaan kohtuullisen voiton, jäljempänä ’tavoitevoitto’, myymällä perusasetuksen 7 artiklan 2 c ja 2 d kohdassa tarkoitetulla tavoitehinnalla.

(485)

Määrittääkseen tavoitevoiton perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti komissio otti huomioon kannattavuustason ennen asianomaisesta maasta tulevana tuonnin lisääntymistä ja kannattavuustason, jota voidaan odottaa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa. Tällainen voittomarginaali ei saa olla matalampi kuin kuusi prosenttia.

(486)

Komissio määritti perusvoiton, joka kattoi kaikki kustannukset tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa. Komissio otti huomioon otokseen valittujen unionin tuottajien saamat voitot ennen Kiinasta tulevan tuonnin lisääntymistä. Tällainen voittomarginaali määritettiin 5,9 prosentiksi, joka vastaa unionin tuotannonalan vuonna 2017 saavuttamaa voittoa. Koska tämä oli alempi kuin perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdassa edellytetty vähintään 6 prosentin voitto, voittomarginaaliksi vahvistettiin 6 prosenttia.

(487)

Mitään väitteitä ei esitetty siitä, että unionin tuotannonalan investointien, tutkimus- ja kehitystoiminnan ja innovoinnin taso tarkastelujaksolla olisi ollut korkeampi tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa.

(488)

Väitteitä ei myöskään esitetty tulevista kustannuksista, joita unionin tuotannonalalle koituu monenvälisistä ympäristösopimuksista ja niihin liitetyistä pöytäkirjoista, joissa unioni on osapuolena, 11 artiklan 2 kohdan mukaisena toimenpiteen soveltamisaikana perusasetuksen 7 artiklan 2 d kohdan mukaisesti.

(489)

Tämän perusteella komissio laski unionin tuotannonalalle samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattoman hinnan soveltamalla 6 prosentin tavoitevoittomarginaalia otokseen kuuluneiden unionin tuottajien tuotantokustannuksiin tutkimusajanjakson aikana.

(490)

Sen jälkeen komissio määritti vahingon korjaavan tason vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä asianomaisen maan otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa tuotelajeittain otokseen valittujen unionin tuottajien unionin vapailla markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymän samankaltaisen tuotteen painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(491)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa vastusti tavoitehintaa koskevia laskelmia. Ne väittivät, että unionin tuotannonala myi joitakin tuotelajeja hyvin pieniä määriä, minkä vuoksi näiden tuotelajien keskimääräinen hinta ei olisi edustava. Yksi viejistä väitti lisäksi, että tietyt unionin tuotannonalan myymät tuotelajit eivät ole vertailukelpoisia sen myymien tuotelajien kanssa. Sama vientiä harjoittava tuottaja totesi, että komission olisi pitänyt ilmoittaa perusasetuksen 7 artiklan 2 d kohdan mukaisesti tehdyt oikaisut ja niiden laskentamenetelmä.

(492)

Kyseisiä tuotelajeja myytiin tosiaan vähäisiä määriä, mutta komissio huomauttaa, että samaan tuotevalvontakoodiin kuuluvat kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan viemät määrät olivat myös pieniä ja että asiakirja-aineistossa ei ollut mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että hinnat eivät olleet edustavia. Vaikka komissio olisi jättänyt nämä myyntitapahtumat viitehinnan alittavuutta koskevien laskelmien ulkopuolelle, sillä olisi ollut vain vähäinen vaikutus, ja hinnan alittavuuden marginaalit olisivat edelleen olleet merkittävästi suuremmat kuin näille vientiä harjoittaville tuottajille lasketut polkumyyntimarginaalit Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(493)

Yleiset päätelmät sisältävässä asiakirjassa oli perusasetuksen 7 artiklan 2 d kohdan mukaisesti tehtyjä oikaisuja koskeva virhe, jossa todettiin virheellisesti, että tällaisia oikaisuja oli tehty, vaikka tällaisia oikaisupyyntöjä ei ollut saatu, kuten 488 kappaleessa todetaan. Sen vuoksi ei ollut tarpeen ilmoittaa asiasta tarkemmin.

(494)

Vahingon korjaava taso määritellään ”muiden yhteistyössä toimineiden yritysten” ja ”kaikkien muiden yritysten” osalta samalla tavoin kuin näitä yrityksiä koskeva polkumyyntimarginaali.

(495)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tutki, voisiko se selkeästi todeta toimenpiteiden käyttöönoton unionin edun vastaiseksi tässä tapauksessa siitä huolimatta, että vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin esiintyminen on todettu. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien, tee-se-itse-sektorilla toimivien vähittäismyyjien ja käyttäjien edut.

(496)

Toimenpiteiden käyttöönotto parantaa unionin tuottajien markkinaedellytyksiä, koska ne pystyvät parantamaan kilpailuasemaansa markkinoilla ja hankkimaan takaisin menettämäänsä myyntimäärää ja markkinaosuutta. Kun epäterveen tuonnin aiheuttama hintapaine poistuu, unionin tuotannonala kykenee nostamaan myyntihintojaan ja saavuttamaan kestävän kannattavuuden.

(497)

Ilman toimenpiteitä unionin tuotannonalaan kohdistuisi merkittäviä kielteisiä vaikutuksia, kun tuonti jatkaisi kasvuaan ja johtaisi hintojen laskuun edelleen unionissa, millä olisi kielteinen vaikutus unionin tuotannonalan tuotanto- ja myyntimäärään sekä markkinaosuuteen. Tämä puolestaan vaikuttaisi kielteisesti unionin tuotannonalan taloudellisiin indikaattoreihin ja jo nyt tappiollinen tilanne pahenisi entisestään, millä olisi kielteisiä seurauksia investointeihin ja työllisyyteen unionissa.

(498)

Sen vuoksi toimenpiteiden käyttöönotto olisi selkeästi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(499)

EFDA ja muut asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonala ei saisi etua polkumyyntitullien käyttöönotosta ja että kolmansien maiden tuottajat lisäävät vientiään unioniin ja saavat näin etua Kiinaa koskevista polkumyyntitoimenpiteistä unionin tuotannonalan sijaan.

(500)

Komissio piti väitettä spekulatiivisena, koska sen tueksi ei esitetty mitään näyttöä. Pelkästään se, että tuonti muista kolmansista maista saattaa lisääntyä polkumyyntitoimenpiteiden seurauksena, ei ole merkki siitä, että unionin tuotannonala ei saa etua toimenpiteistä. Tässä tutkimuksessa vahvistettiin, että tuontimäärät muista kolmansista maista eivät lisääntyneet tarkastelujaksolla vaan vähenivät merkittävästi ja että näistä maista tulevan tuonnin hinnat eivät myöskään yleisesti alittaneet unionin tuotannonalan hintoja. Asiakirja-aineistossa olevat tiedot viittasivat siihen, että Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttama hintapaine unionin markkinoilla on saattanut vaikuttaa kielteisesti myös tähän tuontiin, koska Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin hinnat alittivat keskimäärin myös muista kolmansista maista tulevan tuonnin hinnat ja Kiinasta tulevan tuonnin määrä lisääntyi, kun taas kolmansista maista tulevan tuonnin määrä väheni. On syytä muistaa, että polkumyyntitoimenpiteiden tarkoituksena on ainoastaan palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset unionin markkinoille eikä rajoittaa oikeudenmukaisin markkinaedellytyksin tulevaa tuontia. Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(501)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja CELO Suzhou väitti, että komission päätös evätä sen yksilöllistä tarkastelua koskeva pyyntö aiheuttaa todennäköisesti vahinkoa siihen etuyhteydessä oleville ja unionissa toimiville valmistajille, jotka tuovat tiettyjä tuotelajeja siihen etuyhteydessä olevalta yritykseltä Kiinasta. Sen vuoksi toimenpiteet eivät olisi unionin tuotannonalan edun mukaisia.

(502)

Unionin tuotannonalan etu perustuu koko unionin tuotannonalaa koskeviin aggregoituihin tietoihin. Yksittäisten unionin tuottajien tilannetta ei sen vuoksi voida ottaa huomioon, jos se ei edusta koko unionin tuotannonalan tilannetta. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(503)

Tutkimuksessa toimi yhteistyössä 28 tuojaa, jotka toimittivat vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot otantaa varten, kuten 58 kappaleessa todetaan. Niiden osuus Kiinasta tulevasta kokonaistuonnista oli 18 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Nämä tuojat toivat kiinnittimistä 46 prosenttia Kiinasta ja 54 prosenttia muista kolmansista maista.

(504)

Komissio valitsi otokseen viisi tuojaa, jotka toimittivat kyselyvastaukset. Otokseen valittujen yritysten tuonti Kiinasta oli noin 10–50 prosenttia niiden kiinnittimien kokonaistuonnista. Vain yksi otokseen valittu tuoja osti yli 90 prosenttia Kiinasta. Yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat kannattavia tutkimusajanjaksolla, ja niiden voittomarginaalit olivat [2–5] prosentista [4–9] prosenttiin. Yksi tuoja oli hieman alle kannattavuusrajan tutkimusajanjaksolla.

(505)

Komissio arvioi polkumyyntitullien vaikutusta otokseen valittujen tuojien kannattavuuteen. Jos oletetaan, että tuojat vastaavat tulleista täysimääräisesti, niiden tuojien, joiden toiminta oli voitollista tutkimusajanjakson aikana, toiminnan todettiin pysyvän kannattavana tulleista huolimatta. Arviointi perustui pahimpaan mahdolliseen skenaarioon eli siinä ei otettu huomioon sitä, että hinnankorotukset siirretään todennäköisesti kokonaan tai ainakin osittain asiakkaiden maksettavaksi, etenkin kun otetaan huomioon 520 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa esitetyt päätelmät, joiden mukaan kiinnittimien kustannukset edustavat yleensä vain hyvin pientä osaa käyttäjien kaikista tuotantokustannuksista. Tämä koskee myös tuojaa, jonka toiminta alitti kannattavuusrajan jo tutkimusajanjaksolla, eli myös tämä tuoja kykenee siirtämään mahdollisen hinnankorotuksen suureksi osaksi asiakkaidensa maksettavaksi. Näin ollen tulleilla ei odoteta olevan merkittävää kielteistä vaikutusta yritykseen eikä niiden odoteta heikentävän sen tilannetta.

(506)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että polkumyyntitullien käyttöönotto johtaisi merkittäviin hinnankorotuksiin tuojien kannalta. Ne myös väittivät, että aiempien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto johti tuojien merkittäviin tappioihin, jotka olisi otettava huomioon tässä analyysissa. Yksi tuoja väitti, että se ei kykene siirtämään hinnankorotusta asiakkaiden maksettavaksi, ainakaan lyhyellä aikavälillä.

(507)

Edotetulla hinnannousulla ei ole vakavia kielteisiä vaikutuksia tuojien tilanteeseen ja niiden toiminta säilyy yleisesti kannattavana, kuten 505 kappaleessa todetaan. Väitettä, jonka mukaan tuojille aiheutui tappioita aiempien toimenpiteiden vuoksi, ei voitu tarkistaa, eikä sen tueksi myöskään toimitettu mitään näyttöä. Myöskään väitteestä, jonka mukaan tuojat eivät kykene siirtämään hinnannousua asiakkailleen, ei toimitettu näyttöä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kun otetaan huomioon kiinnittimien yleisesti erittäin alhainen osuus käyttäjien kokonaiskustannuksista, odotettavissa on, että tuojien hintojen korotukset siirretään ainakin osittain loppuasiakkaan maksettavaksi. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(508)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EFDA toisti, että tullien käyttöönotto vaikuttaisi vakavasti tuojien kannattavuuteen ja johtaisi merkittäviin tappioihin. Se vastusti komission menetelmää, jolla se arvioi vaikutuksen kannattavuuteen aggregoitujen tietojen perusteella, ja väitti, että arviointi olisi tehtävä yksilöllisesti kustakin otokseen valitusta tuojasta ja huomioon olisi otettava pelkästään Kiinasta tuotuun tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvä liikevaihto ja voitto. Lisäksi EFDA väitti, että tullien vaikutusta myös kassavirtaan olisi pitänyt arvioida. Lopuksi se vastusti sitä, että tulli voidaan siirtää loppukäyttäjien maksettavaksi.

(509)

Komissio arvioi tuojien kannattavuutta aggregoidulla tasolla, kuten unionin tuottajienkin. Tätä pidettiin asianmukaisena, koska arvioinnin kohteena on tuojien tilanne unionissa kokonaisuudessaan eikä yksittäisten yritysten tilanne. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(510)

Komission arviointi perustui tosiasiallisiin yrityskohtaisiin tietoihin, jotka otokseen valitut tuojat olivat itse toimittaneet. EFDA ei sitä vastoin perustellut yleisiä väittämiään millään tosiseikkoihin perustuvalla näytöllä, minkä vuoksi niitä ei voitu tarkistaa. Lisäksi komissio katsoi, että oli asianmukaisempaa arvioida tullin vaikutusta kuhunkin yritykseen globaalisti yritysten tasolla, koska se vastaa paremmin taloudellisia realiteetteja. Komissio huomauttaa, että tuojilla on useita hankintalähteitä, ja koska tullit vaikuttavat vain yhteen näistä lähteistä (Kiinaan), kaikkiin tuojiin ei kohdistu samaa vaikutusta. Siksi vain toiminnan osan tarkastelulla ei olisi todistusarvoa. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(511)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan komission olisi pitänyt analysoida tullien vaikutusta tuojien kassavirtaan, sen tueksi ei esitetty mitään tosiseikkoihin perustuvaa näyttöä. Otokseen valitut tuojat eivät myöskään toimittaneet mitään tietoja kassavirrasta komissiolle eikä asiakirja-aineistoissa ollut mitään näyttöä siitä, että tuojien pitäisi kasvattaa varastojaan pitkien toimitusaikojen vuoksi, jotka vaikuttavat kassavirtaan, kuten väitettiin. Sen vuoksi myös tämä väite hylättiin.

(512)

EFDA väitti myös, että tuojat eivät pystyisi siirtämään kustannusten kohoamista asiakkaidensa maksettavaksi. EFDA ei kuitenkaan toimittanut lisäselvityksiä tai näyttöä, joka asettaisi kyseenalaiseksi 520 kappaleessa esitetyt päätelmät, joiden mukaan kiinnittimien kustannukset käyttäjille ovat yleensä hyvin alhaiset, mikä viittaa siihen, että kiinnikkeiden kysynnässä hintajousto on vähäistä. Lisäksi 505 kappaleessa esitetty arviointi perustuu olettamukseen, jonka mukaan tuojat vastaisivat tulleista täysimääräisesti eli etteivät ne siirtäisi kohonneita kustannuksiaan eteenpäin edes osittain, mikä on erittäin epätodennäköistä. Kuten samassa kappaleessa mainitaan, tämänkään olettamuksen mukaan tuojiin kohdistuvan vaikutuksen ei odoteta olevan merkittävästi kielteinen otokseen valituilta tuojilta saatujen tietojen perusteella.

(513)

EFDA huomautti vielä lopuksi, että komissio ei käsitellyt väitettä, jonka mukaan polkumyyntitoimenpiteiden kiertämisen riski olisi suuri, kun otetaan huomioon tullien suuret erot. Koska tuojat olisivat tällaisten kiertämiskäytäntöjen suurimpia uhreja, polkumyyntitoimenpiteet olisivat tuojien edun vastaisia.

(514)

Komissio käsitteli kiertämisriskiä 606 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa ja totesi, että käyttöön otetaan erityinen seurantalauseke, joka mahdollistaa kaupan rakenteiden tarkkailun ja oikea-aikaiset vastatoimet, jos kiertämiskäytäntöjen esiintyminen vahvistetaan. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(515)

Yksi tuoja väitti, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisivat ristiriidassa niiden toimenpiteiden kanssa, joita Euroopan komissio on toteuttanut koronaviruspandemiasta kärsivien yritysten tukemiseksi, ja lisäsi, että komission pitäisi ottaa huomioon pandemiasta johtuvat poikkeukselliset olosuhteet ja niiden suora kielteinen vaikutus tuojiin.

(516)

Kyseinen asianomainen osapuoli viittasi vain hyvin yleisluonteisesti koronaviruspandemian vuoksi toteutettuihin toimenpiteisiin toimittamatta lisätietoja eikä selittänyt, miten polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisivat ristiriidassa kyseisten toimenpiteiden kanssa. Komissio katsoi joka tapauksessa, että mikään kyseisistä toimenpiteistä ei sinällään estäisi perusasetuksen mukaisten asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamista vahingollisen polkumyynnin torjumiseksi. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, kuten 471 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa esitetään, että koronaviruspandemialla ei ollut vaikutusta Kiinasta tulevan tuonnin määrään, joka lisääntyi edelleen koko tarkastelujakson ajan polkumyyntihinnoilla, jotka alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan myyntihinnat. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(517)

EDRA väitti, että toimenpiteillä olisi merkittävästi kielteinen vaikutus tee-se-itse-sektoriin. Se väitti, että tee-se-itse-sektorilla ostetaan pääasiassa alemman laatuluokan vakiokiinnittimiä, joita unionin tuotannonala ei tuota. Se myös selitti, että tee-se-itse-sektorilla kiinnittimiä myydään pienissä (kuluttajaystävällisissä) pakkauksissa, jotka muodostavat suuren osan myyntihinnasta. Koska pakkauskustannukset ovat unionissa paljon korkeammat kuin Aasiassa, unionin tuotannonalan ei kannata tuottaa tuotteita tee-se-itse-sektoria varten. EFDA tuki näitä väitteitä ja väitti lisäksi, että hinnannousu haittaisi myös tee-se-itse-sektorin vähittäismyyjien kansainvälistä kilpailukykyä, koska ne eivät kykenisi enää myymään omia merkkejään muihin kolmansiin maihin.

(518)

Kuten 142 kappaleessa todetaan, myös yksi pääasiassa kotitalouskäyttöön tarkoitettujen varustesarjojen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että unionin tuotannonala ei tuota kyseistä tuotelajia, jota jaellaan ei myyntikanavien (eli vähittäismyyjien) kautta, kun taas unionin tuotannonalan tuottamia teollisuuskäyttöön tarkoitettuja kiinnittimiä myydään jakelijoiden kautta.

(519)

Minkään edellä mainitun väitteen tueksi ei esitetty näyttöä. Yksikään tee-se-itse-sektorin vähittäismyyjä ei toiminut tutkimuksessa yhteistyössä toimittamalla kyselyvastauksen tai muita tietoja hinnoista ja kustannuksista tai kannattavuudesta ja tavarantoimittajista. Sen vuoksi komissio ei voinut analysoida tarkemmin toimenpiteiden vaikutusta sektoriin. Tutkimuksessa kävi toisaalta ilmi, että unionin tuotannonalalla on merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia, minkä vuoksi se pystyisi lisäämään tuotantomääräänsä merkittävästi. Unionin tuotannonala muodostuu eri tyyppisten kiinnittimien, myös vakiokiinnittimien, tuottajista ja kykenee tuottamaan kaikentyyppisiä kiinnittimiä, myös tee-se-itse-sektoria varten. Unionin tuotannonala vahvisti, että unionissa on useita tuottajia ja jakelijoita, joilla on omat automaattiset pakkauslinjat suuria määriä varten ja unionin markkinoilla on myös palveluntarjoajia keskisuuria ja pieniä määriä varten. Väitettä, jonka mukaan tiettyjä tuotteita jaellaan eri myyntikanavien kautta, pidettiin merkityksettömänä siltä kannalta, kykeneekö unionin tuotannonala toimittamaan tiettyjä kiinnitinlajeja. Näin ollen kaikki asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(520)

Tutkimuksessa ilmoittautui kaksi käyttäjää, jotka vastasivat kyselylomakkeeseen. Molemmat tuottavat ruuviankkureita ja käyttävät kiinnittimiä tuotantoprosesseissaan. Molempien käyttäjien vastaus oli varsin puutteellinen, eivätkä yritykset vastanneet komission lisätietopyyntöön. Tämän vuoksi komissio ei kyennyt arvioimaan toisen käyttäjän osalta polkumyyntitullien vaikutusta lainkaan, mutta toisen käyttäjän osalta komissio totesi – puutteellisista tiedoista huolimatta – yrityksen raportoineen, että kiinnittimien kustannusten osuus sen kokonaiskustannuksista oli alle 1 prosenttia. Tämän perusteella komissio päätteli, että tulleilla ei olisi merkittävää vaikutusta.

(521)

ECAP ja eurooppalaisia metalli- ja muoviankkureiden valmistajia edustava järjestö CFE väittivät EFDAn tukemana, että tulleilla olisi kielteinen vaikutus metalli- ja muoviankkureiden tuottajiin ja niiden kilpailukykyyn unionissa ja maailmanlaajuisesti. Ankkurien tuottajat tuovat vakiokiinnittimiä ja käyttävät niitä puolivalmiina tuotteina tuotantoprosessissaan. CFE totesi, että tällaisia vakiokiinnittimiä ei tuoteta unionissa.

(522)

Yksikään ankkurien tuottaja ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa eikä vastannut käyttäjille tarkoitettuun kyselylomakkeeseen. Sen vuoksi asiakirja-aineistossa ei ollut mitään näyttöä tai muita tietoja kiinnittimien kustannuksista ankkurien tuotantoprosessissa, ankkurien tuottajien kannattavuudesta, niiden tavarantoimittajista tai tullien vaikutuksesta niiden kannattavuuteen. Sama koskee myös väitettä, joka esitettiin ankkurien tuottajien kilpailukyvystä unionissa ja maailmanlaajuisesti. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(523)

Väitteestä, jonka mukana unionin tuotannonala ei tuota tämäntyyppisiä vakiokiinnittimiä, komissio huomauttaa, että unionin tuotannonala tuottaa vakiokiinnittimiä ja sillä on merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia kaikentyyppisten kiinnittimien tuottamiseksi. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(524)

EFDA väitti myös, että tulleilla olisi kielteinen vaikutus muun muassa rakennus- ja rautatiealaan sekä uusiutuvien energianlähteiden alaan sekä viljasäiliöiden valmistajiin maatalousalalla. Ne toimittivat joitakin lukuja kiinnittimien osuudesta kokonaiskustannuksista näillä aloilla ja väittivät, että tulleilla olisi kielteinen vaikutus näiden alojen yritysten taloudelliseen tilanteeseen ja niiden kilpailukykyyn unionissa.

(525)

Väitteiden tueksi ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä. Myöskään yksikään näitä aloja edustava asianomainen osapuoli ei ilmoittautunut tai toiminut yhteistyössä tutkimuksessa. Komissio totesi myös, että EFDAn esittämien väitteiden perusteella kiinnittimien kustannusten osuus näiden alojen lopputuotteissa on 3–12 prosenttia. Väitteiden tueksi ei esitetty mitään näyttöä eikä niitä perusteltu, mutta osuus osoittaa, että tulleilla olisi vähäinen vaikutus, etenkin kun otetaan huomioon, että myöskään sitä ei osoitettu, mikä osuus näiden alojen käyttämistä kiinnittimistä tuotiin Kiinasta. Sen vuoksi EFDAn asiasta esittämiä väitteitä ei voitu hyväksyä.

(526)

Yksi teollisuusparistojen solujen välisten liittimien valmistaja, jota EFDA tuki, toi esiin tuotantoprosessissaan käytettävien kiinnittimien (naparuuvien) erityisyyden ja sen, että unionin tuotannonala ei valmista niitä. Se myös väitti, että tullit vaikuttaisivat kielteisesti sen kilpailukykyyn kolmansien maiden tuottajiin nähden. Yritys väitti, että naparuuvien ei pitäisi sisällyttää tuotteen määritelmään.

(527)

Väitettä, jonka mukaan naparuuvit olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, käsitellään 159 kappaleessa. Yritys ei toimittanut mitään näyttöä tai tietoja, joka olisi tukenut väitettä toimenpiteiden vaikutuksesta sen taloudelliseen tilanteeseen. Mitä tulee tarjonnan puutetta unionissa koskevaan väitteeseen, asiaa koskevat päätelmät esitetään 530 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa. Unionin tuotannonalalla todettiin olevan merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia erikois- ja vakiokiinnittimien tuottamiseksi. Tämän vuoksi kyseisen yrityksen väitteet hylättiin.

(528)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseinen osapuoli vastusti päätelmää, jonka mukaan unionin tuotannonalalla on riittävästi käyttämätöntä kapasiteettia naparuuvien tuottamiseksi, ja väitti, että unionin tuotannonala ei kykene tuottamaan naparuuveja. Väitteensä tueksi yritys esitti viiden unionin tuottajan kanssa käymäänsä kirjeenvaihtoa, jossa vahvistettiin, että ne eivät kykene toimittamaan naparuuveja. Nämä unionin tuottajat eivät olleet valituksen tekijöitä eivätkä ilmoittautuneet tutkimuksen aikana. Sen vuoksi komissiolla ei ollut asiakirja-aineistossa tietoja näiden yritysten toiminnasta ja tuottamista tuotteista. Julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella kaksi näistä viidestä tuottajasta vaikutti erikoistuneen kiinnittimiin, jotka on tarkoitettu ikkunankehyksiin sekä kone- ja laitosrakenteisiin, minkä vuoksi ei vaikuta epätavalliselta, että ne eivät voi toimittaa teollisuusparistoissa käytettäviä naparuuveja. Sen vuoksi toimitettuja tietoja ei voida pitää ratkaisevina tai koko unionin tuotannonalaa edustavina. Toisaalta yhteistyössä toimineita unionin tuottajia tutkimuksessa edustanut unionin tuotannonala vahvisti, että sillä on kapasiteettia tuottaa kaikentyyppisiä kiinnittimiä, myös naparuuveja. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(529)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että polkumyyntitulleilla ei ollut merkittäviä kielteisiä vaikutuksia käyttäjien tilanteeseen unionissa.

(530)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalla ei ole riittävästi kapasiteettia tuottaa vakiokiinnittimiä unionin markkinoiden kysynnän tyydyttämiseksi. EDFA ja yksi otokseen valittu tuoja väittivät, että unionin tuotannonala ei kykene tai ei ole halukas toimittamaan vakiokiinnittimiä ja että monet käyttäjät ovat riippuvaisia Kiinasta tulevasta tuonnista. Ne väittivät myös, että tarjonta muista kolmansista maista on vähäistä, koska kyseisten maiden vientiä harjoittavilla tuottajilla ei ole riittävästi kapasiteettia. Yksi vientiä harjoittava tuottaja lisäsi, että unionin tuotannonala ei ole halukas aloittamaan vakiokiinnittimien massatuotantoa täysin automatisoituihin tuotantolinjoihin tehtävien investointien vuoksi.

(531)

Useat osapuolet väittivät, että unionin tuotannonala ei tuota tiettyjä tuotelajeja (puurakenneruuveja, kytkinruuveja, kuumataottuja kiinnittimiä, naparuuveja, varustesarjoja ja tee-se-itse-sektorilla käytettyjä kiinnittimiä) tai tuottaa niitä vain vähäisiä määriä, minkä vuoksi näistä tuotelajeista on pulaa unionin markkinoilla, jos toimenpiteet otetaan käyttöön. Osapuolet väittivät, että joissakin tapauksissa unionin tuotannonalan ei odoteta siirtyvän tuottamaan näitä tuotelajeja ja että näistä tuotelajeista on pulaa myös maailmanlaajuisesti, joten niitä ei voida hankkia muiltakaan tavarantoimittajilta.

(532)

EDRA väitti yleisemmin, että kysyntä kiinnittimien markkinoilla on kasvanut maailmanlaajuisesti, mutta koronaviruspandemian aikana valmistajien tuotanto alitti niiden kapasiteetin. Polkumyyntitullien käyttöönotosta aiheutuvat lisähäiriöt markkinoilla pahentaisivat vähittäismyyjien tilannetta.

(533)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät myös, että Aasista tulevia lähetyksiä vaivaa konttipula ja että tilauksen ja toimituksen välinen aika on pidentynyt useisiin kuukausiin koronaviruspandemian takia. Lähetyskustannukset ovat moninkertaistuneet, mikä olisi lisättävä polkumyyntitoimenpiteistä johtuviin odotettuihin hinnankorotuksiin. Lisäksi väitettiin, että raaka-aineesta (lähinnä teräksestä) oli pulaa maailmanlaajuisesti, mikä vaikutti kiinnittimien tuotantomäärään maailmanlaajuisesti.

(534)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonala tuottaa sekä vakiokiinnittimiä että muita kuin vakiokiinnittimiä ja että sillä on merkittävästi käytettävissä olevaa kapasiteettia, jotta se voi vastata lisääntyneeseen kysyntään, jos käyttäjät päättävät vaihtaa tavarantoimittajaa. Tutkimusajanjakson aikana unionin tuotannonala käytti kokonaiskapasiteetistaan vain 46 prosenttia, minkä vuoksi se kykenee lisäämään tuotantoaan yli miljoonalla tonnilla lyhyellä aikavälillä. Käyttämätön kapasiteetti koskee kaikentyyppisten kiinnittimien, myös vakiokiinnittimien, tuotantoa. Väitteistä, joiden mukaan unionin tuotannonala ei kykene tai ei ole halukas tuottamaan vakiokiinnittimiä, ei esitetty riittävää näyttöä. EFDA toimitti esimerkkejä kirjeenvaihdosta yksittäisten unionin tuottajien kanssa, joiden ei kuitenkaan katsottu edustavan koko unionin tuotannonalaa. Myöskään tilapäisten vaikeuksien, joita todettiin toimituksissa uusille asiakkaille koronaviruspandemian vuoksi, ei katsottu olevan luonteeltaan rakenteellisia, eivätkä ne heikentäneet päätelmiä, joiden mukaan unionin markkinoilla oli suuri määrä käyttämätöntä kapasiteettia, jolla kyetään vastaamaan kysyntään. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(535)

Väitteistä, joiden mukaan tiettyjen tuotelajien tarjonnasta on puutetta, ei esitetty mitään todennettavissa olevaa näyttöä. Toisaalta – kuten edellä olevassa kappaleessa todetaan – unionissa on suuri käytettävissä oleva kapasiteetti, joka kattaa kaikki tuotelajit, myös erikoiskiinnittimet. Unionin tuottajilta kerätyt, asiakirja-aineistossa olevat tiedot eivät viitanneet siihen, että unionin tuotannonala ei pystyisi toimittamaan kaikentyyppisiä kiinnittimiä. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(536)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kuumataottujen kiinnittimien vientiä harjoittava tuottaja toisti, että unionin tuotannonala ei tuota kuumataottuja kiinnittimiä riittäviä määriä unionin markkinoilla. Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan mukaan sen väitettä tukevat tuotelajikohtaisesti tehdyt yksityiskohtaiset hinnan alittavuutta koskevat laskelmat, jotka vahvistivat, että unionin tuotannonala tuotti ja myi vain vähäisiä määriä tuotelajeja, jotka on tuotettu kuumataontaprosessilla. Lisäksi unionin tuotannonala vaikuttaa tuottavan harvempia tuotelajeja, mikä itsessään osoittaa, että se ei voi tarjota laajaa tuotevalikoimaa, esimerkiksi kuumataottuja kiinnittimiä. Lopuksi kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että unionin tuotannonalalla on todistustaakka osoittaa, että unionissa on riittävästi tuotantokapasiteettia.

(537)

On syytä huomata, että vaikka unionin tuottajien otos edustaa unionin tuotannonalaa, sen perusteella ei voida ekstrapoloida kuumataontaprosessilla tuotettujen kiinnittimien tarkkaa tuotantomäärää. Unionin tuotannonalan tuotantomäärä tutkimusajanjakson aikana ei myöskään kuvasta täyttä tuotantokapasiteettia, koska unionin tuotannonala ei hyödyntänyt täysimääräisesti tuotantokapasiteettiaan epäterveen tuonnin ja unionissa vallitsevien alhaisten hintojen vuoksi. Todistustaakasta komissio katsoi, että tutkimuksessa on osoitettu, että unionissa on riittävästi kaikentyyppisten kiinnittimien tuotantokapasiteettia. Päätelmä perustui tutkimuksen aikana vahvistettuun suureen käyttämättömään kapasiteettiin (ks. taulukko 5) sekä tutkimuksen aikana kerättyihin tietoihin, jotka liittyvät makrotaloudellisiin indikaattoreihin. Sen vuoksi väite samoin kuin unionin riittämätöntä tuotantokapasiteettia koskevat väitteet hylättiin.

(538)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ECAP toimitti tietyiltä unionin tuottajilta saatuja tietoja, jotka vahvistivat, että ne eivät kykene toimittamaan puurakenneruuveja. ECAP totesi myös, että tietyntyyppiset puuruuvit edellyttävät jatkokäsittelyä (erityinen lämpökäsittely, pinnoitus), jota ei olisi saatavilla unionissa. Sen mukaan se, että yksi unionin tuoja ja muiden kuin vakiokiinnittimien tuottaja nimenomaisesti tukivat puuruuvien jättämistä soveltamisalan ulkopuolelle, todistaa, että näiden tuotteiden tuontia tarvitaan kysynnän tyydyttämiseksi unionin markkinoilla.

(539)

ECAP:n toimittamat lisätiedot liittyivät unionin tuottajiin, jotka eivät olleen valituksen tekijöitä eivätkä ilmoittautuneet tutkimuksen aikana. Sen vuoksi komissiolla ei ollut asiakirja-aineistossa tietoja näiden yritysten toiminnasta ja tuottamista tuotteista. Julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella ei voida tehdä päätelmiä siitä, tuottavatko ne kiinnittimiä rakennusalalle. Näitä yrityksiä ei voida myöskään pitää koko unionin tuotannonalaa edustavina. Toisaalta yhteistyössä toimineita unionin tuottajia tutkimuksessa edustanut unionin tuotannonala vahvisti, että sillä on kapasiteettia tuottaa kaikentyyppisiä kiinnittimiä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(540)

Väitettä, jonka mukaan tiettyjä käsittelyjä ei ole saatavilla unionissa, ei esitetty ennen lopullisten päätelmien ilmoittamista eikä sen tueksi esitetty mitään näyttöä. Sen vuoksi väitettä ei voitu tarkistaa ja se hylättiin. Se, että yksi unionin tuoja ja muiden kuin vakiokiinnittimien tuottaja nimenomaisesti tukivat puuruuvien jättämistä soveltamisalan ulkopuolelle, ei todista, että näitä tuotteita on tuotava Kiinasta unionin kysynnän tyydyttämiseksi. Siksi myös tämä väite hylättiin.

(541)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EFDA toisti väitteensä vakiokiinnittimien toimituspulasta, jos korkeat tuontitullit otetaan käyttöön, sillä useilla teollisuudenaloilla on ratkaisevan tärkeää, että vakiokiinnittimiä on saatavilla riittävästi, ennustettavasti ja ajoissa. EFDA väitti, että koska unionin tuotannonala ei tuota vakiokiinnittimiä riittäviä määriä tai sillä on teknisiä vaikeuksia, jakelijoiden on käännyttävä muiden toimituslähteiden puoleen, etenkin Kiinan.

(542)

EFDA väitti, että komissio hylkäsi sen tältä osin esittämän näytön antamatta riittäviä syitä hylkäämiselle. Se katsoi, että tiedot, jotka koostuivat pääasiassa useista unionin tuottajien sähköpostiviesteistä, joissa kieltäydyttiin kiinnittimien toimituksista, olivat merkittäviä ja osoittivat unionin tuotannonalan haluttomuuden toimittaa vakiokiinnittimiä ja että komission olisi sen vuoksi otettava nämä tiedot huomioon.

(543)

Tiedoista, jotka EFDA toimitti tukeakseen väitettään, jonka mukaan unionin tuotannonala ei kykene tai ole halukas toimittamaan vakiokiinnittimiä, komissio huomauttaa, että tiedot liittyivät pääasiassa tutkimusajanjakson jälkeiseen kauteen, eikä niitä sen vuoksi voitu ottaa huomioon.

(544)

EFDA toisti myös, että komissio ei ilmoittanut unionin tuotannonalan tai otokseen valittujen unionin tuottajien tuottamien vakiokiinnittimien ja erikoiskiinnittimien täsmällistä osuutta. Komissio huomauttaa, että unionin tuotannonalan tuottamien vakiokiinnittimien ja erikoiskiinnittimien täsmällisiä osuuksia ei ollut saatavilla, koska kaikki unionin tuottajat eivät toimineet yhteistyössä tutkimuksessa eikä asiasta ollut saatavilla tarkkoja tilastotietoja. Tämä myös ilmoitettiin myös EFDAlle tutkimuksen aikana kahdenvälisessä kirjeenvaihdossa.

(545)

Lisäksi EFDA väitti, että komissiolla olisi ollut vaikeuksia yksilöidä vakiokiinnittimien tuottajia unionissa ja että sen oli laajennettava unionin tuottajien alkuperäistä otosta, jotta siihen voitiin lisätä kaksi vakiokiinnittimien tuottajaa. Nämä kaksi tuottajaa tuottavat joka tapauksessa vain vähäisiä määriä vakiokiinnittimiä. Unionin tuottajien otoksen valintaan liittyviä väitteitä käsitellään jo 26–56 kappaleessa. Väitteessä, jonka mukaan unionin tuotannonalan otosta muutettiin siksi, että siihen ei sisältynyt yhtään vakiokiinnittimien unionin tuottajaa, ei oteta huomioon asiasta toistuvasti esitettyjä selityksiä ja selvennyksiä ja se on harhaanjohtava. Sitä ei sen vuoksi otettu huomioon.

(546)

Lopuksi EFDA toisti, että komissio ei selittänyt, millä perusteella se päätteli, että unionin tuotannonala tuotti sekä vakiokiinnittimiä että erikoiskiinnittimiä. Päätelmä perustui asiakirja-aineistossa oleviin tosiseikkoihin, jotka kerättiin valituksen tekijältä ja yhteistyössä toimineilta unionin tuottajilta ja jotka ristiintarkastettiin asianmukaisesti julkisesti saatavilla olevien tietojen kanssa. Asiasta toimitetut tiedot olivat saatavilla myös ei-luottamuksellisessa asiakirja-aineistossa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(547)

EFDA väitti lisäksi, että unionin tuotannonala ei lisää vakiokiinnittimien tuotantoaan, jos tullit otetaan käyttöön. EFDA väitti, että unionin tuotannonala ei lisännyt vakiokiinnittimien tuotantoaan vuoden 2009, jolloin Kiinasta peräisin olevia kiinnittimiä koskevat polkumyyntitoimenpiteet otettiin käyttöön edellisen kerran, ja vuoden 2016, jolloin toimenpiteet kumottiin (86), välillä vaan erikoistui sen sijaan muiden kuin vakiokiinnittimien tuotantoon. Haluttomuus siirtyä vakiokiinnittimien tuotantoon näkyy myös yhden otokseen valitun unionin tuottajan toimittamissa tiedoissa, joissa se toteaa, että se ei kykene tuottamaan vakiokiinnittimiä vallitsevalla markkinahinnalla.

(548)

Mikään näyttö ei tukenut väitettä, jonka mukaan unionin tuotannonala ei lisännyt vakiokiinnittimien tuotantoa vaan erikoistui muiden kuin vakiokiinnittimien tuotantoon vuosien 2009 ja 2016 välillä. Tutkimuksen aikana kerätyt tuotanto- ja myyntitiedot liittyvät tarkastelujaksoon, eikä niihin sen vuoksi sisälly vuosien 2009 ja 2016 välisiä tietoja. Tätä väitettä ei kuitenkaan vahvistettu tutkimuksen aikana. Se, että yksi unioni tuottaja ei kyennyt sitoutumaan vakiokiinnittimien tuotantoon vallitsevissa markkinaolosuhteissa, osoittaa pikemminkin, että Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttama hintapaine esti unionin tuotannonalaa hyödyntämästä täysimääräisesti tuotantokapasiteettiaan, ja vahvistaa, että tästä tuonnista aiheutui merkittävää vahinkoa. Se ei kuitenkaan osoita, että unionin tuotannonala ei tasapuolisissa markkinaolosuhteissa ryhtyisi lisäämään tuotantoaan, myös vakiokiinnittimien tuotantoaan, jota myytäisiin kestävillä hintatasoilla unionin markkinoilla, kuten todetaan myös 496 kappaleessa. Tämän vuoksi EFDAn asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(549)

EFDA väitti vielä, että jakelijat ostavat yleensä muut kuin vakiokiinnittimet unionin tuotannonalalta, kun taas vakiokiinnittimet tuodaan pääasiassa Kiinasta. Se väitti, että myös unionin tuotannonala ostaa vakiokiinnittimiä jakelijoilta unionissa ja on tietoinen siitä, että tuotteet tulevat Kiinasta, ja että useilla unionin tuottajilla on omia kauppaa harjoittavia tytäryhtiöitä, jotka ovat myös EFDAn jäseniä ja jotka tuovat vakiokiinnittimiä Kiinasta ja jakelevat niitä loppukäyttäjille. Väitteensä tueksi EFDA toimitti luettelon unionin tuottajista, jotka väitetysti ostavat vakiokiinnittimiä jakelijalta, EFDAn jäseneltä, ja luettelon muista unionin tuottajista, jotka väitetysti ovat etuyhteydessä unionissa toimiviin jakelijoihin, jotka tuovat vakiokiinnittimiä Kiinasta. EFDA väitti myös, että ei-luottamuksellisen asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen perusteella ainakin yksi otokseen valituista unionin tuottajista vahvisti tuovansa kiinnittimiä Kiinasta.

(550)

Kuten 466 ja 468 kappaleessa todetaan, otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamien tietojen perusteella niiden Kiinasta joko suoraan tai jakelijoiden kautta ostamat määrät olivat mitättömän vähäisiä verrattuna unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tuottamaan ja myymään kokonaismäärään ja Kiinasta tuotujen kiinnittimien kokonaismäärään. EFDAn toimittamat tiedot eivät heikentäneet näitä päätelmiä, minkä vuoksi asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(551)

EFDA väitti vielä, että koronaviruspandemian ja siitä seuranneiden toimitushäiriöiden aikana jakelijat ovat lähestyneet unionin tuotannonalaa ja pyytäneet toimittamaan vakiokiinnittimiä, mutta pyynnöistä on kieltäydytty. EFDAn mukaan tämä osoittaa, että unionin tuotannonala ei ole halukas toimittamaan vakiokiinnittimiä suurempia määriä ja että unionissa olevaa käyttämätöntä kapasiteettia ei käytetä vakiokiinnittimien tuotannon lisäämiseen. Tämä johtuu siitä, että unionin tuottajien siirtyminen erikoiskiinnittimien tuotannosta vakiokiinnittimien tuotantoon edellyttäisi merkittäviä investointeja ja muutosta niiden liiketoimintamallissa, minkä vuoksi se ei olisi taloudellisesti järkevää. Myös yksi yhteistyössä toiminut unionin tuottaja vahvisti tämän. EFDA päätteli, että valituksen tekijä ei ole toimittanut mitään vastakkaista näyttöä.

(552)

Edellä esitetty väite perustui oletuksiin, joita ei vahvistettu tutkimuksessa. Päinvastoin, tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuottajilla on käyttämätöntä kapasiteettia vakiokiinnittimien valmistusta varten. Kuten edellä mainitaan, valituksen tekijä toimitti tietoja, joiden mukaan unionissa on useita vakiokiinnittimien tuottajia. Syy siihen, että jotkin tuottajat ovat saattaneet kieltäytyä tuottamasta ja myymästä vakiokiinnittimiä tutkimusajanjakson aikana tai sen jälkeen, saattaa olla se, että tuotanto ei ollut kannattavaa tai taloudellisesti järkevää, kun otetaan huomioon Kiinasta alhaisin hinnoin unionin markkinoille tulevan tuonnin aiheuttama hintapaine. Toisin sanoen unionin tuottajat eivät kyenneet laajentamaan vakiokiinnittimien tuotantoaan ja myyntiään, koska Kiinasta tuleva tuonti aiheutti hintapainetta unionin markkinoilla. Tämä on osoitus unionin tuotannonalalle aiheutuneesta merkittävästä vahingosta. Tämän vuoksi väite hylättiin.