(1)

Luotettavat ja paikkansa pitävät mittaukset ja tiedot tuotteiden ja organisaatioiden ympäristötehokkuudesta ovat monille toimijoille olennainen tekijä ympäristöön liittyvässä päätöksenteossa.

(2)

Tuotteen ympäristöjalanjälkeä (Product Environmental Footprint, PEF) ja organisaation ympäristöjalanjälkeä (Organisation Environmental Footprint, OEF) koskevien menetelmien, jäljempänä ’ympäristöjalanjälkeä koskevat menetelmät’, avulla yritykset voivat mitata ympäristötehokkuuttaan ja tiedottaa siitä sekä käyttää luotettavia ympäristötietoja kilpailutekijänä markkinoilla. Menetelmät sisältävät yksityiskohtaisia ohjeita tuotteiden ja organisaatioiden ympäristövaikutusten mallintamisesta ja laskemisesta. Ympäristöjalanjälkeä koskevat menetelmät perustuvat aiempiin, kansainvälisesti hyväksyttyihin käytäntöihin, indikaattoreihin ja sääntöihin.

(3)

Komissio hyväksyi vuonna 2013 suosituksen 2013/179/EU (1), jolla edistetään yhteisten menetelmien käyttämistä tuotteiden ja organisaatioiden elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamiseen ja siitä tiedottamiseen. Näiden menetelmien käyttämistä suositetaan jäsenvaltioille, yrityksille, yksityisille organisaatioille ja rahoitusyhteisölle, ja suosituksessa on kaksi liitettä, joissa esitetään ehdotetut menetelmät.

(4)

Komissio loi puitteet näiden menetelmien kehittämiseksi edelleen pilottivaiheessa yhdessä laajan sidosryhmäjoukon, muun muassa teollisuuden ja erityisesti pk-yritysten, kanssa.

(5)

Vuosina 2013–2018 toteutetussa pilottivaiheessa testattiin tuotteiden ympäristöjalanjälkeä koskevia tuotekohtaisia sääntöjä (Product Environmental Footprint Category Rules, PEFCR) ja organisaation ympäristöjalanjälkeä koskevia toimialakohtaisia sääntöjä (Organisation Environmental Footprint Sector Rules, OEFSR). Sidosryhmät osallistuivat testaukseen aktiivisesti ja tuloksena oli 19 PEFCR-sääntöä ja 2 OEFSR-sääntöä.

(6)

Ympäristöjalanjälkeä koskevia menetelmiä päivitettiin myös useiden teknisten näkökohtien osalta, mukaan lukien seuraavat: 1) olennaisuusperiaatteen soveltaminen (”toimitaan siellä, missä voidaan vaikuttaa”), 2) markkinoilla olevan keskimääräisen tuotteen ja organisaation eli edustavan tuotteen ja organisaation ympäristönjalanjälkiprofiilia vastaavan vertailuarvon määrittäminen, 3) yhteisymmärrys ilmastonmuutosta, sähköä, kuljetuksia, infrastruktuuria ja laitteita, pakkauksia, käytöstä poistoa ja maataloutta koskevien keskeisten näkökohtien mallintamisesta, 4) normalisoinnin ja painotuksen mukaan ottaminen, 5) ohjeet biologisen monimuotoisuuden sisällyttämisestä täydentävinä ympäristötietoina, 6) tiettyjen vaikutusarviointimenetelmien parantaminen, erityisesti myrkyllisyyttä koskevien menetelmien (”myrkyllisyys ihmiselle – syöpää aiheuttavat vaikutukset”, ”myrkyllisyys ihmiselle – muut kuin syöpää aiheuttavat vaikutukset”, ”ekotoksisuus makeassa vedessä”, ”vedenkulutus”, ”maankäyttö”, ”luonnonvarat” ja ”hiukkaset”), 7) karakterisointikertoimien määrittäminen REACH-tietojen perusteella; 8) opas ympäristöjalanjälkeä koskevien vaatimusten mukaisista data-aineistoista.

(7)

Pilottivaiheen tulokset esiteltiin vuonna 2019 julkaistussa, kestäviä tuotteita kiertotaloudessa tarkastelleessa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”Sustainable Products in a Circular Economy – Towards an EU Product Policy Framework contributing to the Circular Economy” (2). Samassa valmisteluasiakirjassa mainittiin myös ympäristöjalanjälkeä koskevien menetelmien mahdollinen käyttö politiikan kehittämisessä EU:n tasolla. Vuoden 2019 jälkeen komissio on jatkanut teollisuudelle osoitetun kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella uusien tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevien tuoteryhmäsääntöjen kehittämistä.

(8)

Lokakuussa 2019 annetuissa neuvoston päätelmissä (3) ilmaistiin tyytyväisyys EU:n ympäristöjalanjälkeä koskevan menetelmän pilotointiin sekä kaikkiin aloitteisiin, joilla tuetaan ympäristöjalanjälkeä koskevaan pilotointiin perustuvaa ympäristövaikutuksista tiedottamista.

(9)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (4) tavoitteena on kannustaa teollisuutta puhtaaseen kiertotalouteen, jotta ostajat voisivat tehdä kestävämpiä päätöksiä, ja viherpesun riskiä voidaan vähentää luotettavan, vertailukelpoisen ja todennettavissa olevan tiedon avulla.

(10)

Tiedonannossaan ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” (5) komissio ehdottaa, että yritykset perustelevat ympäristöväitteensä tuotteen ympäristöjalanjälkeä ja organisaation ympäristöjalanjälkeä koskevia menetelmiä käyttäen, ja sitoutuu testaamaan näiden menetelmien sisällyttämistä EU-ympäristömerkkiin.

(11)

Tiedonannossa ”Uusi kuluttaja-asioiden toimintaohjelma – Kuluttajien selviytymiskyvyn vahvistaminen kestävän elpymisen varmistamiseksi” (6) todetaan, että yritysten vapaaehtoisten toimien lisäämiseksi komissio aikoo tehdä yhteistyötä talouden toimijoiden kanssa kannustaakseen niitä esittämään vapaaehtoisia lupauksia yritysten ympäristöjalanjälkeä koskevien tietojen antamisesta kuluttajille, parantamaan yritysten kestävyyttä ja vähentämään ympäristövaikutuksia.

(12)

Joulukuussa 2020 annetuissa neuvoston päätelmissä todettiin, että tuotteen ympäristöjalanjälki saattaa olla yksi EU:n tuotepolitiikan eri välineiden ja kestäviä tuotteita koskevan kehyksen perustaksi soveltuvista menetelmistä, ottaen huomioon myös muita soveltuvia menetelmiä.

(13)

Ympäristöjalanjälkeen perustuvien menetelmien käyttöön on jo valmistauduttu EU:n politiikoissa ja lainsäädännössä, kuten muun muassa luokitusjärjestelmäasetuksessa (7), kestäviä akkuja koskevassa aloitteessa (8) ja vihreän kuluttamisen sitoumuksessa (9).

(14)

Tätä kehitystä ajatellen komission suositus 2013/179/EU olisi saatettava ajan tasalle, jotta siinä voidaan ottaa huomioon pilottivaiheessa tapahtunut tekninen kehitys, erityisesti laaditut tuoteryhmä- ja toimialasäännöt, ja siten luoda vakaa pohja tulevalle politiikan kehittämiselle ja täytäntöönpanolle. Sen olisi tarjottava yrityksille mahdollisuus laskea ympäristötehokkuutensa luotettavien, todennettavissa olevien ja vertailukelpoisten tietojen perusteella ja tarjota muille toimijoille (kuten julkishallinnolle, kansalaisjärjestöille ja liikekumppaneille) mahdollisuus saada tällaista tietoa. Sen olisi myös tehostettava ympäristöjalanjälkeä koskevan EU:n tietokannan kehittämistä.

(15)

Pk-yrityksillä ei välttämättä ole asiantuntemusta eikä resursseja täyttää elinkaaren ympäristötehokkuutta koskeville tiedoille asetettuja vaatimuksia. Siksi pk-yritysten olisi saatava tukea paitsi komissiolta myös jäsenvaltioilta ja toimialajärjestöiltä.

(16)

Uusien, kansainvälisesti sovittujen lähestymistapojen kehittyessä ympäristöjalanjälkeen perustuvia menetelmiä on tarkoitus päivittää uusien indikaattorien ja mallintamissääntöjen sisällyttämiseksi niihin. Näistä näkökohdista keskustellaan komission ympäristöjalanjälkeä käsittelevän neuvoa-antavan teknisen lautakunnan asiantuntijaryhmässä. Biologiseen monimuotoisuuteen liittyvistä vaikutuksista keskustellaan parhaillaan.

(17)

Kuten uudessa kiertotalouden toimintasuunnitelmassa ilmoitettiin, komissio aikoo tarkastella sellaisen sääntelykehyksen kehittämistä hiilipoistumien sertifiointia varten, joka perustuu luotettavaan ja läpinäkyvään hiilikirjanpitoon hiilipoistumien aitouden seuraamiseksi ja todentamiseksi. Tätä kehystä kehitetään keskinäisiä synergiaetuja edistäen ja yhdenmukaisesti ympäristöjalanjälkeä koskevien menetelmien kanssa, ja se otetaan tarvittaessa huomioon tämän suosituksen tulevissa päivityksissä.

(18)

Vaikka tämän suosituksen painopisteenä ovat ympäristövaikutukset, maailmanlaajuisesti entistä tärkeämpiä ovat myös taloudelliset ja sosioekonomiset vaikutukset sekä työmarkkinanäkökohdat. Komissio seuraa tarkasti tätä kehitystä sekä menetelmiä, joilla analysoidaan sellaisten EU:ssa kulutettujen tuotteiden ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia toimitusketjuvaikutuksia, joilla on myös vaikutuksia toimitusketjuihin kolmansissa maissa.

(19)

Tällä suosituksella korvataan komission suositus 2013/179/EU,