(1)

Kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa määrätään, EU:n perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Tähän sisältyy tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden kunnioittaminen sekä oikeus sananvapauteen, ja se edellyttää jatkuvia toimia vapaiden, moniarvoisten ja riippumattomien tiedotusvälineiden suojelemiseksi, sillä ne ovat demokraattisten järjestelmien ja oikeusvaltion keskeinen osa.

(2)

EU:n ja sen jäsenvaltioiden velvollisuus kunnioittaa tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta perustuu myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 11 artiklaan. Samassa artiklassa vahvistettu oikeus sananvapauteen sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellista rajoista riippumatta (1). Yhdessä nämä periaatteet ja oikeudet merkitsevät sitä, että kansalaisilla olisi oltava mahdollisuus käyttää useita tietolähteitä ja mielipiteitä, jotta he voivat muodostaa mielipiteitä, valvoa hallituksia ja saada tarvittavat tiedot voidakseen vapaasti käyttää äänioikeuttaan. Jäsenvaltioilla on velvollisuus luoda tiedotusvälineille ja toimittajille suotuisa toimintaympäristö oikeudellisin, hallinnollisin ja käytännöllisin toimenpitein (2).

(3)

EU:ta pidetään laajalti yhtenä turvallisimmista paikoista toimittajille ja muille media-alan ammattilaisille (3). On huolestuttava suuntaus, että toimittajiin ja muihin media-alan ammattilaisiin kohdistuvien fyysisten, oikeudellisten ja verkossa tapahtuvien uhkauksien ja hyökkäysten määrä on kasvanut viime vuosina, kuten muun muassa komission vuosien 2020 ja 2021 oikeusvaltiokertomuksissa (4) on dokumentoitu (5). Toimittajiin ja muihin media-alan ammattilaisiin kohdistuneista hyökkäyksistä, vihamielisyydestä ja häirinnästä EU:n jäsenvaltioissa tehtyjen hälytysten määrä kasvoi edelleen (6). Charlie Hebdo -viikkolehden toimitukseen tehty terroristi-isku, jossa kuoli 12 ihmistä, Ranskassa vuonna 2015 ja tutkivien journalistien murhat – Daphne Caruana Galizia vuonna 2017 Maltalla, Ján Kuciak ja hänen kihlattunsa Martina Kušnírová vuonna 2018 Slovakiassa – ovat olleet karua sanomaa siitä, että toimittajien suojelua olisi parannettava (7). Tarve varmistaa toimittajien turvallisuus kaikkialla EU:ssa on korostunut lisää, kun tutkittavana on kaksi tuoretta toimittajamurhaa: kreikkalainen Giorgios Karaivaz ja hollantilainen Peter R. de Vries vuonna 2021.

(4)

Komissio esitti Euroopan demokratiatoimintasuunnitelmassa (8) kunnianhimoisen etenemissuunnitelman vaikutusmahdollisuuksien tarjoamiseksi kansalaisille ja selviytymiskykyisempien demokratioiden rakentamiseksi kaikkialla EU:ssa. Toimintasuunnitelmassa korostetaan riippumattomien ja moniarvoisten tiedotusvälineiden tärkeää roolia sen mahdollistamisessa, että kansalaiset voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä, sekä disinformaation torjunnassa. Tätä varten Euroopan demokratiatoimintasuunnitelmassa esitettiin joukko konkreettisia tavoitteita, joilla pyritään tukemaan ja turvaamaan tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta, mukaan lukien erityisesti tämä suositus ja komission tuleva aloite, jonka tavoitteena on strategisten häirintätarkoituksessa nostettujen kanteiden (SLAPP-kanteet) torjuminen.

(5)

Suositus täydentää audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä (9) ja komission ehdotusta asetukseksi digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista (digipalvelusäädös) (10), joilla pyritään suojelemaan audiovisuaalisen mediasisällön katsojia ja kaikkia digitaalisten palvelujen käyttäjiä kaikkialla EU:ssa. Se täydentää myös media- ja audiovisuaalialan toimintasuunnitelmaa (11), joka sisältää audiovisuaali- ja media-alojen elpymistä ja muutosta tukevan etenemissuunnitelman, sekä digitaalista kompassia koskevaa tiedonantoa (12), jossa korostetaan, että eurooppalaisen lähestymistavan digitaaliseen yhteiskuntaan on perustuttava EU:n perusoikeuksien, myös sananvapauden, täysimääräiseen kunnioittamiseen. Suositus perustuu vuotuisten oikeusvaltiokertomusten havaintoihin, joissa analysoidaan oikeusvaltiotilannetta EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa erityisesti tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden osalta. Tässä suosituksessa annetaan jäsenvaltioille osoitettuja suosituksia muun muassa komission vuosien 2020 ja 2021 oikeusvaltiokertomuksissa esiin tuotujen uhkien torjumiseksi.

(6)

Tämä suositus on täysin yhdenmukainen seuraavien kanssa: uhrien oikeuksia koskeva EU:n strategia 2020–2025 (13) ja sukupuolten tasa-arvoa koskeva EU:n strategia 2020–2025 (14), komission toimet tasa-arvon alalla laajemmin, erityisesti hlbtiq-henkilöiden tasa-arvoa koskeva strategia 2020–2025 (15), EU:n rasismintorjunnan toimintasuunnitelma 2020–2025 (16), kotouttamista ja osallisuutta koskeva toimintasuunnitelma (17), romanien tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista koskeva EU:n strategiakehys 2020–2030 (18) sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva strategia (19). Suositus on myös täysin linjassa ulkoisen toiminnan poliittisten asiakirjojen kanssa, kuten ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2020–2024 (20), sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevien EU:n ihmisoikeussuuntaviivojen (21) sekä sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan EU:n toimintasuunnitelman III (22) kanssa, millä edistetään sisäistä ja ulkoista johdonmukaisuutta. EU:n ulkoisen toiminnan vahvuus perusoikeuksien alalla perustuu tapaan, jolla EU vaalii ja vahvistaa demokraattista perustaansa unionissa.

(7)

Komissio antaa toimittajille ja muille media-alan ammattilaisille taloudellista tukea tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta koskevien hankkeiden kautta EU:ssa ja kolmansissa maissa. Komissio on esimerkiksi vuodesta 2014 lähtien yhteisrahoittanut tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälinettä, jossa analysoidaan tiedotusvälineiden vapauteen ja moniarvoisuuteen kohdistuvia riskejä kaikkialla Euroopassa ja raportoidaan mekanismeista, joilla turvataan sananvapaus, toimittajien turvallisuus ja toimittajien työolot. Komissio on sitoutunut jatkamaan tällaisten hankkeiden tukemista erityisesti Luova Eurooppa -ohjelmasta.

(8)

Euroopan parlamentti on aktiivisesti kannattanut unionin toimien tehostamista toimittajien suojelemiseksi. Parlamentti ilmaisi 25. marraskuuta 2020 antamassaan mietinnössä (23) olevansa edelleen syvästi huolissaan tiedotusvälineiden vapauden tilasta EU:ssa, kun otetaan huomioon jatkuvat väärinkäytökset ja hyökkäykset, joita kohdistetaan toimittajiin ja muihin media-alan ammattilaisiin. Parlamentti totesi 29. huhtikuuta 2021 antamassaan päätöslauselmassa (24), että tutkivien toimittajien ja väärinkäytösten paljastajien (25) suojeleminen on yhteiskunnan elintärkeiden etujen mukaista, mutta korosti 24. kesäkuuta 2021 antamassaan päätöslauselmassa myös huoltaan toimittajiin ja muihin media-alan työntekijöihin kohdistuneista fyysisistä, psykologisista ja taloudellisista uhkista EU:ssa (26).

(9)

Euroopan neuvoston journalismin suojelusta sekä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuudesta vuonna 2016 antamassa suosituksessa (27), joka perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimuksiin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön, vahvistetaan kattavat normit tällä alalla. Suositus sisältää laaja-alaisia ohjeita ennaltaehkäisystä, suojelusta, syytteeseenpanosta ja tiedotuksen, koulutuksen ja tietoisuuden lisäämisestä. Tiedotusvälineitä ja tietoyhteiskuntaa käsittelevän Euroopan neuvoston ohjauskomitean 28. maaliskuuta 2018 hyväksymässä täytäntöönpanostrategiassa korostettiin kuitenkin, että suosituksen soveltamisessa on kiireellisesti edistyttävä (28). Journalismin suojelua ja toimittajien turvallisuutta edistävällä Euroopan neuvoston foorumilla (29) nähdään yhä enemmän hälytyksiä toimittajiin ja muihin media-alan ammattilaisiin kohdistuvista hyökkäyksistä tai vihamielisyydestä. Viranomaisten asiakirjojen julkisuutta koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen (30) sisältyvät normit ovat myös ratkaisevan tärkeitä sen varmistamiseksi, että toimittajilla on mahdollisimman laaja pääsy julkisiin tietoihin, jotta he voivat tehdä työtään. Tämän suosituksen tarkoituksena on tukea Euroopan neuvoston normien ja erityisesti journalismin suojelusta sekä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuudesta vuonna 2016 annetun suosituksen täytäntöönpanoa.

(10)

Tämän suosituksen valmistelemiseksi komissio järjesti maaliskuussa 2021 Euroopan uutismediafoorumin (31) puitteissa jäsennellyn vuoropuhelun, johon osallistui toimittajia, journalistiliittoja, medianeuvostoja, uutismediayhtiöitä, lainvalvontaviranomaisia, Euroopan parlamentin jäseniä, jäsenvaltioiden ja niiden sääntelyviranomaisten edustajia sekä kansainvälisiä järjestöjä.

(11)

Tämän suosituksen avulla komissio pyrkii vahvistamaan tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta EU:ssa edistämällä jäsenvaltioiden yhteisiä ja koordinoituja toimia toimittajien ja muiden media-alan ammattilaisten suojelun, turvallisuuden ja voimaannuttamisen parantamiseksi. Tämä koordinoitu lähestymistapa, johon osallistuvat kaikki keskeiset sidosryhmät jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla sekä kaikki keskeiset kansalaisjärjestöt, on tarpeen sen varmistamiseksi, että toimittajat ja muut media-alan ammattilaiset voivat harjoittaa ammattiaan turvallisesti ja tehokkaasti Euroopassa.

(12)

Jotta toimittajille ja muille media-alan ammattilaisille voitaisiin taata suotuisa toimintaympäristö, suositus kattaa joukon kysymyksiä, jotka liittyvät sen keskeisiin näkökohtiin. Tähän sisältyvät horisontaaliset suositukset, jotka koskevat tehokkaita syytetoimia, yhteistyötä lainvalvontaviranomaisten kanssa, nopean toiminnan mekanismeja, koulutusta, tiedonsaantia ja paikkoja sekä taloudellista ja sosiaalista suojelua. Lisäksi suositus sisältää erityisiä suosituksia, jotka koskevat mielenosoituksia, verkkoturvallisuutta ja digitaalista voimaannuttamista sekä naistoimittajien, vähemmistöryhmiin kuuluvien tai tasa-arvoa käsittelevien toimittajien tilannetta.

(13)

Pelottelu, fyysinen ja henkinen väkivalta, laittomat pidätykset ja mielivaltaiset pidätykset, laiton valvonta, sukupuoleen perustuva väkivalta, häirintä tai syrjivät hyökkäykset sekä verkossa että sen ulkopuolella ovat vain muutamia esimerkkejä toimittajiin ja muihin media-alan ammattilaisiin kohdistuvista uhkauksista. Viranomaisten velvollisuutena on suojella sananvapautta ja toimittajien turvallisuutta tarjoamalla asianmukainen oikeudellinen ympäristö, ottamalla toimittajiin kohdistuneet rikolliset uhkaukset vakavasti, asettamalla hyökkäysten tekijät määrätietoisesti syytteeseen ja varmistamalla asianmukainen tutkinta ja seuranta sekä tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten soveltaminen. On olennaisen tärkeää taata toimittajiin kohdistuvien rikosten tutkinnan ja syytteeseenpanon perusteellisuus, puolueettomuus, riippumattomuus, avoimuus ja oikea-aikaisuus. Tutkintatoimien tehostamiseksi jäsenvaltioiden viranomaiset voisivat harkita poliisivoimien sellaisten erityisyksikköjen perustamista, jotka tutkivat toimittajiin kohdistuvia rikoksia yhteistyössä toimittajien edustajien kanssa (32). Syyttäjävirastojen ja tuomioistuinten koordinaattorien nimittäminen ja koulutus voisi myös edistää oikeudenkäyntimenettelyjen menestymistä. Henkilökohtaisten suojelutoimenpiteiden tarjoaminen toimittajille ja muille media-alan ammattilaisille, joiden turvallisuus on uhattuna, on myös tärkeää. Koska myös toimittajiin kohdistuvat rikokset voivat olla luonteeltaan kansainvälisiä, jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti olemassa olevia eurooppalaisia oikeudellisen yhteistyön puitteita ja pyydettävä tarvittaessa tukea erikoistuneilta eurooppalaisilta virastoilta, kuten Europolilta ja Eurojustilta. Europolin (33) toimivaltuuksien vahvistamista koskevan komission ehdotuksen mukaisesti Europol voi erityistapauksissa, joissa se katsoo, että rikostutkinta olisi aloitettava, pyytää jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia aloittamaan, toteuttamaan tai koordinoimaan tutkinnan rikoksesta, joka vaikuttaa johonkin EU:n politiikkaan kuuluvaan yhteiseen etuun, vaikka rikoksella ei olisi rajat ylittävää ulottuvuutta.

(14)

Toimittajien, muiden media-alan ammattilaisten ja lainvalvontaviranomaisten sujuvalla, tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella yhteistyöllä voitaisiin varmistaa parempi ennaltaehkäisy uhkia ja hyökkäyksiä vastaan. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön kehykset yksittäisten toimittajien, journalistiliittojen ja lainvalvontaviranomaisten välistä yhteistyötä varten ja edistettävä aktiivisesti niiden välistä vuoropuhelua tiedotusvälineiden itsesääntelyelinten (tiedotusväline- ja lehdistöneuvostot) avustuksella (34). Yhteistyöhön voisi sisältyä lainvalvontaviranomaisista ja toimittajien edustajista koostuvien yhteisten koordinointikeskusten perustaminen (35). Yhteisten koordinointikeskusten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä erikoistuneiden uhrien tukipalvelujen kanssa, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä rikoksen uhriksi joutuvien toimittajien turvallisuuden ja henkisen hyvinvoinnin turvaamiseksi.

(15)

Lainvalvontaviranomaisista riippumattomien tuki-, yhteys- ja nopean toiminnan sekä varhaisvaroitusmekanismien perustaminen on olennainen osa fyysisten ja verkkohyökkäysten kohteeksi joutuneiden toimittajien ja muiden media-alan ammattilaisten tukijärjestelmää. Näiden yhteyspisteiden olisi oltava maksuttomia ja toimittajien (ja tarvittaessa heidän perheidensä) helposti käytettävissä, ja niiden olisi toimittava avoimesti. Kuten direktiivissä 2012/29/EU (36) edellytetään, jokaisella uhrilla on oikeus saada tukea ja suojelua yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla perustetaan ja ylläpidetään erikoistuneita tukipalveluja, erityisesti yhteyspisteitä, joissa tarjotaan yleistä neuvontaa, oikeudellista neuvontaa ja psykologista tukea sekä suojaa tai muuta asianmukaista majoitusta toimittajille ja muille tiedotusvälineiden ammattilaisille, jotka ovat joutuneet rikosten uhreiksi. Näiden yhteyspisteiden olisi toimittava myös digitaalisuojina ja tarjottava tukea digitaalisen turvallisuuden alalla, mukaan lukien mahdollisuuksien mukaan kyberturvallisuusasiantuntemuksen tarjoaminen. Niiden olisi annettava toimittajille ja uutishuoneille tukea toimittajiin kohdistuvan verkossa tapahtuvan uhkailun ja häirinnän käsittelemiseksi, mukaan lukien toimittajiin kohdistuva uhkailu ja häirintä, joka johtuu heidän sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, etnisestä tai sosiaalisesta alkuperästään tai mistä tahansa muusta perusoikeuskirjan 21 artiklassa luetellusta syystä. Nopean toiminnan ja varhaisvaroitusmekanismien tehokas toiminta edellyttää vakaata ja riittävää rahoitusta näitä tehtäviä suorittaville yksiköille (37).

(16)

Kansallisella tasolla tarvitaan vankka suojatoimien järjestelmä, jotta toimittajat voivat hoitaa keskeistä tehtäväänsä tapahtumapaikoilla ja saavat pääsyn erityisesti paikkoihin ja tietolähteisiin ja voivat raportoida yleisesti kiinnostavista tapahtumista (38). Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi minimoitava akkreditoinnin tai rekisteröinnin mielivaltaisen epäämisen riski tai hankalat rekisteröinti- ja akkreditointijärjestelmät tai -menettelyt, jotka voisivat estää toimittajia ja muita media-alan ammattilaisia tekemästä työtään tehokkaasti ja samalla rajoittaa perusteettomasti, syrjivästi tai suhteettomasti journalististen palvelujen tarjoamisen vapautta. Tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan turvata sananvapaudelle suotuisa toimintaympäristö ja varmistaa toimittajien ja muiden media-alan ammattilaisten osallistuminen julkisiin keskusteluihin oikeutetuista yleistä etua koskevista asioista.

(17)

Toimittajien työskentelyn edellytyksenä on, että toimittajilla on mahdollisuus tutustua asiakirjoihin ja tietoihin, mukaan lukien viralliset verkkosivustot, ja saada oikea-aikaiset vastaukset. Vaikka tiedonsaanti on taattu kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädännössä, käytännön esteitä on silti edelleen monissa tapauksissa (39). Lisäksi viimeaikaiset tapaukset hätälainsäädännöstä, jonka tarkoituksena oli torjua covid-19-pandemian aikana disinformaatiota ja joka sisälsi joissain tapauksissa luonteeltaan rikosoikeudellisia säännöksiä, vaikuttivat joissakin tapauksissa tukahduttavasti toimittajien työhön (40). Tällaiset säännökset voivat rajoittaa journalististen palvelujen tarjoamisen vapautta perusteettomasti, syrjivästi tai suhteettomasti. Komissio totesi covid-19-disinformaation torjuntaa koskevassa tiedonannossaan (41), että jos tällaisia rikoksia määritellään laissa liian väljästi ja niistä säädetään kohtuuttomia seuraamuksia, se voi vähentää lähteiden halukkuutta puhua toimittajille ja johtaa itsesensuuriin.

(18)

Nykyaikaiseen toimittajien suojelua koskevaan kehykseen olisi sisällyttävä kaikkien toimittajien ja muiden media-alan ammattilaisten suojelun kannalta merkityksellisten toimijoiden osaamisen ja taitojen jatkuva kehittäminen (42). Lainvalvontaviranomaisten koulutustoimilla voidaan lisätä poliisin tietoisuutta ja tarkkaavaisuutta toimittajien ja muiden media-alan ammattilaisten turvallisuuden varmistamisessa. Oikeus- ja syyttäjäviranomaisten olisi myös saatava kohdennettua koulutusta, jonka avulla ne voivat ymmärtää paremmin esimerkiksi sananvapautta, tiedonsaantia ja toimittajien turvallisuutta koskevia kansainvälisiä normeja (43). Koulutus on yhtä tärkeää, jotta voidaan edistää tehokkaimpia tapoja ehkäistä toimittajiin kohdistuvia fyysisiä ja verkkohyökkäyksiä, ja sen olisi tarjottava osallistujille asianmukaiset välineet tällaisiin uhkiin puuttumiseksi. Toimittajien, journalistiliittojen, verkkoalustojen ja lainvalvontaviranomaisten välistä yhteistyötä olisi kannustettava. Mediayritykset voivat myös tukea toimittajia, myös niitä, jotka toimivat epätyypillisissä työsuhteissa (freelancerit, itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat toimittajat ja muut media-alan ammattilaiset), antamalla säännöllistä koulutusta turvallisuuskysymyksistä sekä kehittämällä riskianalyysiä, toimintasuunnitelmia ja hälytysten jälkeisiä raportointijärjestelmiä. Näiden taitojen kehittäminen edellyttää erityistä ja usein kallista koulutusta, jota voivat yleensä tarjota vain suuret ja vakiintuneet uutishuoneet. Pienemmät tiedotusvälineet saattavat näin ollen tarvita taloudellista tukea tässä suhteessa. Samoin freelancerit sekä itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat toimittajat ja muut media-alan ammattilaiset saattavat tarvita taloudellista tukea, koska heidän on usein osallistuttava koulutukseen omasta aloitteestaan. Olisi myös korostettava faktantarkistajien koulutuksen merkitystä, sillä he ovat myös tärkeä osa uutismediaympäristöä.

(19)

Covid-19-pandemian taloudelliset vaikutukset ovat osoittaneet, että toimittajille on taattava turvalliset ja asianmukaiset työolot. Erityisesti freelance-toimittajat ovat joutuneet haavoittuvaan asemaan, jossa he usein menettävät tulonsa ja ovat kokonaan tai lähes vailla sosiaaliturvaa. Toimittajien suojelua koskevan kehyksen olisi sisällettävä virallinen ja tosiasiallinen sosiaalisen suojelun saatavuus kaikille toimittajille ja muille media-alan ammattilaisille, myös niille, jotka toimivat epätyypillisissä työsuhteissa, 8 päivänä marraskuuta 2019 annetun neuvoston suosituksen mukaisesti (44). Tämä ei koske ainoastaan toimeentulotukimekanismien saatavuutta vaan myös muiden sosiaalisen suojelun muotojen, kuten loma- tai vanhempaintukitoimenpiteiden, tehokasta ja syrjimätöntä saatavuutta.

(20)

Tutkivilla toimittajilla on keskeinen rooli järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja ääriliikkeiden torjunnassa. Heidän työhönsä liittyy erityisen suuri fyysisten uhkien ja hyökkäysten riski, mikä voi johtaa kaikkein traagisimpiin murhiin, kuten Euroopassa on viime vuosina nähty. Jäsenvaltioita kehotetaan tehostamaan toimia, joilla suojellaan toimittajia ja muita media-alan ammattilaisia, jotka työskentelevät järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja korruptioon liittyvien kysymysten parissa. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä tehokkaasti kaikkia käytettävissä olevia kansainvälisen yhteistyön välineitä järjestäytyneen rikollisuuden uhreiksi joutuneita toimittajia vastaan tehtyjen rikosten nopeassa tutkinnassa, jotta varmistetaan, että syylliset saatetaan nopeasti oikeuden eteen.

(21)

Toimittajiin ja muihin media-alan ammattilaisiin kohdistuu yhä enemmän hyökkäyksiä ja häirintää protestien ja mielenosoitusten aikana. Tällaisten tapahtumien aikana jotkut toimittajat saattavat altistua yksityishenkilöiden tekemille hyökkäyksille fyysisistä hyökkäyksistä, väkivallasta ja sanallisesta hyväksikäytöstä aina heidän laitteisiinsa kohdistuviin hyökkäyksiin. Joskus he saattavat olla alttiina myös lainvalvontaviranomaisten toimille, kuten mielivaltaisille pidätyksille, kuulusteluille tai suhteettomille rikossyytteille (45). Sen vuoksi tarvitaan toiminnallisia ratkaisuja ja koulutusta toimittajien turvallisuuden varmistamiseksi mielenosoitusten aikana, mahdollisesti perusteettomien tai suhteettomien toimien riskien vähentämiseksi ja lainvalvontaviranomaisten tehokkaan suojelun varmistamiseksi. Riippumattomat yhteyshenkilöt voisivat erityisesti varmistaa, että lainvalvontaviranomaiset viestivät toimittajien kanssa mielenosoitusten aikana, ja tällaiset yhteyshenkilöt voisivat toimia toimittajien ensimmäisinä yhteyspisteinä, jos he kokevat väkivaltaa tai häirintää. Tällaiset yhteyshenkilöt voisivat saada koulutusta riskinhallinta- ja lieventämistekniikoista julkisissa kokoontumisissa ja antaa alustavia neuvoja oikeussuojakeinoista, joita protestien tai mielenosoitusten aikana väkivallan uhreiksi joutuneille toimittajille on tarjolla.

(22)

Digitaalisesta ja verkkoturvallisuudesta on tullut toimittajien suuri huolenaihe. Herjauskampanjat ja toimittajien mustamaalaaminen verkossa ovat yleisiä. Tilanne on erityisen huolestuttava, kun tällaisia hyökkäyksiä käynnistävät poliitikot tai vaikutusvaltaiset julkisuuden henkilöt (46). Trollien ja bottien toimittajiin kohdistamat synkronoidut hyökkäykset, sähköpostin hakkerointi, internetrajoitukset ja verkkokiusaaminen ovat esimerkkejä toimittajiin ja heidän lähteisiinsä kohdistuvista verkkohyökkäyksistä. Naispuolisten toimittajien turvallisuus on erityisen huolestuttavaa. Sen lisäksi, että toimittajiin ja muihin media-alan ammattilaisiin kohdistuu vihaan yllyttävää toimintaa (47) ja fyysisen väkivallan uhkaa verkossa, heitä voidaan myös valvoa laittomasti (48), myös poliisitutkinnan yhteydessä, mikä voi vaarantaa journalististen lähteiden suojelun. Sen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää varmistaa mobiiliviestintälaitteiden kyberturvallisuus ja se, että toimittajiin ja muihin media-alan ammattilaisiin ei kohdistu laitonta verkossa tapahtuvaa jäljittämistä tai valvontaa, jotta toimittajien viestinnän luottamuksellisuutta voidaan suojella. Tiedotusvälineistä, verkossa tapahtuvasta lainvalvonnasta ja kyberturvallisuudesta vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten olisi osallistuttava digitaalisen turvallisuuden varmistamiseen.

(23)

Seuranta- tai valvontavälineiden avulla kerättyjen henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava soveltuvin osin Euroopan parlamentin ja neuvoston yleistä tietosuoja-asetusta (EU) 2016/679 (49) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston lainvalvontadirektiiviä (EU) 2016/680 (50). Kansalliset tietosuojaviranomaiset ja tuomioistuimet ovat keskeisessä asemassa tehokkaan täytäntöönpanon varmistamisessa.

(24)

Toimittajilla ja muilla media-alan ammattilaisilla olisi oltava digitaaliset taidot, jotta he voivat parantaa kyberuhkien sietokykyään ja vastata paremmin kyberuhkiin. Tiedotusvälineiden itsesääntelyelinten, journalistiliittojen ja toimialan edustajien sekä jäsenvaltioiden tiedotusvälineiden, verkossa tapahtuvan lainvalvonnan ja kyberturvallisuuden alan viranomaisten välistä tehokasta vuoropuhelua olisi kannustettava erityisesti digitaalisten taitojen kehittämiseksi toimittajien ja muiden media-alan ammattilaisten keskuudessa esimerkiksi kohdennetun koulutuksen avulla (51).

(25)

Tilastot osoittavat, että naistoimittajiin kohdistuu enemmän uhkia kuin miespuolisiin toimittajiin (52) erityisesti verkossa tapahtuvan häirinnän, raiskaus- ja tappouhkausten muodossa sekä yllytyksillä vihaan sukupuolen perusteella. Nämä hyökkäykset ovat toisinaan seurausta orkestroiduista kampanjoista, joilla pyritään heikentämään naispuolisten toimittajien arvostusta tai vaientamaan heitä. Ne voivat johtaa itsesensuuriin, vetäytymiseen verkkoyhteisöistä tai jopa päätökseen vaihtaa ammattia (53). Tutkimukset osoittavat myös, että tällainen verkossa tapahtuva häirintä, uhkailu ja vihaan yllyttäminen kohdistuu suhteettomasti myös vähemmistöryhmään kuuluviin toimittajiin, joilla on maahanmuuttajatausta tai jotka raportoivat asiaan liittyvistä kysymyksistä (54). Naistoimittajat, jotka raportoivat sukupuoleen ja tasa-arvoon liittyvistä aiheista, ovat erityisen alttiita uhkille ja kostotoimille (55).

(26)

Saatavilla olevat tiedot osoittavat, että sukupuoleen perustuva väkivalta on edelleen yleistä kaikkialla Euroopassa (56). Naispuolisiin toimittajiin, vähemmistöryhmiin kuuluviin toimittajiin tai tasa-arvoasioista raportoiviin toimittajiin kohdistuvasta väkivallasta raportoimisen avoimuus ja sitä koskevien yksityiskohtaisten tietojen saatavuus on kuitenkin edelleen rajallista. Jäsenvaltioiden, teollisuuden, kansalaisyhteiskunnan ja tutkijoiden olisi tehtävä yhteistyötä saadakseen enemmän tietoa tällaisesta väkivallasta. Tämä voitaisiin saavuttaa myös kannustamalla kansallisia tasa-arvoelimiä raportoimaan säännöllisesti tällaisten toimittajien tilanteesta.

(27)

Naiset ovat edelleen aliedustettuina media-alan johtotehtävissä ja ylimmissä johtotehtävissä sekä päätoimittajien tehtävissä (57). Uutishuoneissa voi lisäksi esiintyä syrjintää naispuolisia toimittajia, vähemmistöryhmiin kuuluvia toimittajia tai tasa-arvokysymyksiä käsitteleviä toimittajia kohtaan. Sen vuoksi tarvitaan toimenpiteitä, joilla parannetaan tasa-arvoa ja osallisuutta media-alalla ja varmistetaan yhtäläiset työmahdollisuudet sekä turvallinen ja osallistava työympäristö (58). Jäsenvaltioiden, toimittajien ja tiedotusvälineiden itsesääntelyelinten edustajien välillä käytävällä säännöllisellä vuoropuhelulla sekä työehtosopimuksilla on myös tärkeä rooli kaikenlaisen väkivallan, häirinnän ja syrjinnän torjumisessa media-alalla.

(28)

Tässä suosituksessa tunnustetaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja uutisjärjestöjen tärkeä rooli torjuttaessa verkossa ja sen ulkopuolella tapahtuvaa häirintää, uhkailua ja yllyttämistä vihaan sekä naistoimittajien, vähemmistöryhmiin kuuluvien toimittajien tai tasa-arvokysymyksistä raportoivien toimittajien syrjintää. On tärkeää tukea kansalaisyhteiskunnan järjestöjen aloitteita tietoisuuden lisäämiseksi ja näiden toimittajien tukemiseksi ja voimaannuttamiseksi. Sama koskee aloitteita, joilla edistetään tiedon ja parhaiden käytäntöjen jakamista uutisjärjestöjen kesken.

(29)

Komissio käy säännöllistä vuoropuhelua jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa asiaankuuluvilla foorumeilla, erityisesti Euroopan uutismediafoorumilla, ja seuraa tiiviisti kaikkia toimia, joita jäsenvaltiot toteuttavat tämän suosituksen antamisen jälkeen. Oikeusvaltiota käsittelevien yhteyspisteiden verkosto voisi myös keskustella toimittajien turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä osana laajempaa oikeusvaltiokontekstia. Jäsenvaltioiden olisi viimeistään 18 kuukauden kuluttua suosituksen antamisesta ja sen jälkeen pyynnöstä toimitettava komissiolle kaikki asiaankuuluvat tiedot, joita niiden voidaan kohtuudella odottaa toimittavan, jotta komissio voi valvoa noudattamista. Komissio aikoo suorittaa arviointeja, joissa arvioidaan, miten jäsenvaltiot ovat panneet tämän suosituksen täytäntöön, ja kehittää keskeisiä tulosindikaattoreita, jotka liittyvät esimerkiksi seuraaviin: hälytykset journalismin suojelua ja toimittajien turvallisuutta edistävällä Euroopan neuvoston foorumilla miten tällaiset hälytykset on käsitelty toimittajiin kohdistuneita rikoksia koskevat ratkaisemattomat ja ratkaistut oikeuskäsittelyt asiaankuuluvien EU:n elinten osallistuminen näihin menettelyihin sekä jäsenvaltioiden toimittajien ja muiden media-alan ammattilaisten tukemiseksi toteuttamien hankkeiden ja toimien tuloksellisuus. Kerättyjen tietojen ja kaikkien muiden saatavilla olevien tietojen (59) perusteella komissio arvioi tämän suosituksen vaikutuksia ja määrittää, tarvitaanko lisätoimenpiteitä toimittajien ja muiden media-alan ammattilaisten suojelun, turvallisuuden ja voimaannuttamisen varmistamiseksi.

(30)

Tämä suositus on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Ehdokasmaita ja mahdollisia EU:n jäsenehdokkaita sekä EU:n naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvia maita kannustetaan myös noudattamaan tätä suositusta.