(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 654/2014 (2) säädetään yhteisestä lainsäädäntökehyksestä kansainvälisiin kauppasopimuksiin perustuvien unionin oikeuksien harjoittamiselle tietyissä erityistilanteissa. Yksi tällaisista tilanteista liittyy Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksella ja muilla kansainvälisillä kauppasopimuksilla, mukaan lukien alueelliset ja kahdenväliset sopimukset, vahvistettuihin riitojenratkaisumekanismeihin. Asetuksella (EU) N:o 654/2014 annetaan unionille mahdollisuus suspendoida kansainvälisten kauppasopimusten mukaiset myönnytykset tai muut velvoitteet sen jälkeen, kun riitojenratkaisumenettelyt on saatu päätökseen.

(2)

Asetuksessa (EU) N:o 654/2014 ei käsitellä tilanteita, joissa unionilla on oikeus toimia vastauksena kolmannen maan voimassa pitämään toimenpiteeseen mutta riitojenratkaisu on estetty tai ei ole muutoin käytettävissä siitä syystä, että kyseisen toimenpiteen hyväksynyt kolmas maa kieltäytyy yhteistyöstä.

(3)

WTO:n riitojenratkaisuelin ei ole kyennyt täyttämään WTO:n valituselimessä, jäljempänä ’valituselin’, avoinna olevia toimia. Valituselin ei pysty enää täyttämään tehtäväänsä, kun siinä on vähemmän kuin kolme jäsentä jäljellä. Kunnes kyseinen tilanne saadaan ratkaistua ja jotta voidaan säilyttää WTO:n riitojenratkaisujärjestelmän olennaiset periaatteet ja piirteet sekä unionin menettelylliset oikeudet käynnissä olevissa ja tulevissa riidoissa, unioni on pyrkinyt sopimaan valitusten välimiesmenettelyä koskevista väliaikaisjärjestelyistä WTO:n riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen, jäljempänä ’DSU-sopimus’, 25 artiklan nojalla. Neuvosto hyväksyi tämän lähestymistavan 27 päivänä toukokuuta 2019, 15 päivänä heinäkuuta 2019 ja 15 päivänä huhtikuuta 2020, ja Euroopan parlamentti tuki sitä WTO:n valituselimen kriisistä 28 päivänä marraskuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa. Jos WTO:n jäsen kieltäytyy osallistumasta tällaiseen järjestelyyn ja toimittaa valituksen valituselimelle, joka ei ole toiminnassa, riidanratkaisu tosiasiallisesti estyy.

(4)

Samanlainen tilanne saattaa syntyä muiden kansainvälisten kauppasopimusten, myös alueellisten tai kahdenvälisten sopimusten, nojalla, jos kolmas maa ei toimi tarvittavalla tavalla yhteistyössä, jotta riitojenratkaisu toimisi, vaan esimerkiksi jättää välimiehen nimittämättä, ja jos ei ole mekanismia, jolla turvattaisiin riitojenratkaisun toimiminen tällaisessa tilanteessa.

(5)

Jos riitojenratkaisu estetään, unioni ei kykene panemaan täytäntöön kansainvälisiä kauppasopimuksia. Sen vuoksi on aiheellista laajentaa asetuksen (EU) N:o 654/2014 soveltamisala kattamaan tällaiset tilanteet.

(6)

Tätä varten unionin olisi voitava suspendoida kiireellisesti kansainvälisten kauppasopimusten, myös alueellisten tai kahdenvälisten kauppasopimusten, mukaisia myönnytyksiä tai muita velvoitteita, jos unioni ei kykene turvautumaan sitovan riitojenratkaisumenettelyn käyttöön, koska kolmas maa ei tee yhteistyötä tällaisen turvautumisen mahdollistamiseksi.

(7)

On myös aiheellista säätää, että jos toteutetaan toimenpiteitä kaupan rajoittamiseksi kolmannen maan kanssa, tällaiset toimenpiteet eivät saisi ylittää niitä mitätöiviä tai heikentäviä vaikutuksia, joita kolmannen maan toimenpiteet aiheuttavat unioniin kaupallisiin etuihin, kansainväliseen oikeuteen perustuvien unionin velvoitteiden mukaisesti.

(8)

Tämän asetuksen nojalla hyväksyttävät toimenpiteet koskevat erityisesti kansainvälistä kauppaa, koska niiden ensisijainen tarkoitus on säännellä tällaista kauppaa ja niillä on suoria ja välittömiä vaikutuksia siihen, ja sen vuoksi ne kuuluvat unionin yksinomaisen toimivallan piiriin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan mukaisesti (3).

(9)

Palvelut ja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvät näkökohdat ovat tärkeä ja kasvava osa maailmankauppaa, ja niihin sovelletaan kansainvälisiä kauppasopimuksia, myös alueellisia tai kahdenvälisiä unionin sopimuksia. Palvelukauppaa ja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevat toimenpiteet olisi sen vuoksi sisällytettävä unionin käytettävissä olevien kauppapoliittisten toimenpiteiden soveltamisalaan, jotta asetus (EU) N:o 654/2014 olisi johdonmukaisempi ja tehokkaampi.

(10)

Tällä asetuksella olisi varmistettava täytäntöönpanomekanismin yhdenmukainen soveltaminen kauppariitoihin, jotka liittyvät kansainvälisiin kauppasopimuksiin, alueelliset tai kahdenväliset sopimukset mukaan luettuina. Unionin kansainvälisten kauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanomekanismi on erottamaton osa unionin kauppapolitiikkaa, ja tätä asetusta sovellettaisiin myönnytysten tai muiden velvoitteiden suspendointiin ja näiden lukujen rikkomisen johdosta toteutettavien toimenpiteiden käyttöönottoon, jos ja siinä määrin kuin tällaiset toimenpiteet ovat sallittuja ja tilanteen oikeuttamia.

(11)

Asetuksen (EU) N:o 654/2014 uudelleentarkastelulausekkeen olisi katettava myös kyseiseen asetukseen tällä asetuksella tehtyjen muutosten soveltaminen.

(12)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 654/2014 olisi muutettava,

(1)

Unionissa sijaitsevat yritykset käyttävät ei-toimitettavia valuuttajohdannaisia, kuten termiini- ja swap-sopimuksia, voidakseen suojautua valuuttakurssien epäsuotuisilta muutoksilta sellaisten valuuttojen osalta, jotka eivät ole helposti vaihdettavissa perusvaluutaksi, tai sellaisten valuuttojen osalta, joihin sovelletaan valuuttasäännöstelyä. Se, ettei saatavilla ole valuuttojen avistakurssien vertailuarvoja valuuttajohdannaisten nojalla maksettavien määrien laskemiseksi, vaikuttaisi kielteisesti unionissa sijaitseviin yrityksiin, jotka vievät kehittyville markkinoille tai joilla on varoja tai velkoja kyseisillä markkinoilla ja jotka voisivat siten altistua kehittyvien markkinoiden valuuttojen vaihteluille. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/1011 (4) säädetyn kauden, joka päättyy 31 päivänä joulukuuta 2021, jäljempänä ’siirtymäkausi’, päättymisen jälkeen muun kolmannessa maassa sijaitsevan hallinnoijan kuin keskuspankin tarjoamia valuuttojen avistakurssien vertailuarvoja ei enää voida käyttää.

(2)

Jotta unionissa sijaitsevat yritykset pystyisivät jatkamaan liiketoimiaan ja pienentämään valuuttariskiään, tietyt rahoitusvälineissä viitatut, sopimusperusteisten maksujen laskemisessa käytetyt valuuttojen avistakurssien vertailuarvot, jotka komissio nimeää tiettyjen kriteerien perusteella, olisi jätettävä asetuksen (EU) 2016/1011 soveltamisalan ulkopuolelle.

(3)

Koska asetuksen (EU) 2016/1011 soveltamisalaa ja sen säännöksiä, jotka koskevat kolmansissa maissa sijaitsevien hallinnoijien vertailuarvoja, jäljempänä ’kolmansien maiden vertailuarvot’, on tarpeen tarkastella perusteellisesti uudelleen, kolmansien maiden vertailuarvoihin sovellettavaa nykyistä siirtymäkautta olisi pidennettävä. Komissiolla olisi oltava valta pidentää siirtymäkautta edelleen delegoidulla säädöksellä enintään kahdella vuodella, jos arviointi, johon kyseinen uudelleenarviointi perustuu, osoittaa, että ennakoitu siirtymäkauden päättyminen vaikuttaisi haitallisesti kolmansien maiden vertailuarvojen käytön jatkumiseen unionissa tai uhkaisi rahoitusvakautta.

(4)

Kolmansien maiden vertailuarvoja koskevan siirtymäkauden pidentäminen voisi luoda unionin vertailuarvojen hallinnoijille kannustimen siirtää toimintansa kolmanteen maahan, jotta niihin ei sovellettaisi asetuksen (EU) 2016/1011 vaatimuksia. Tällaisen säännösten kiertämisen estämiseksi sellaisille hallinnoijille, jotka siirtyvät unionista kolmanteen maahan siirtymäkauden aikana, ei saisi antaa siirtymäsäännöksen mukaista pääsyä unionin markkinoille noudattamatta asetuksen (EU) 2016/1011 vaatimuksia.

(5)

Sen jälkeen kun Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevassa sopimuksessa (5) määrätty siirtymäkausi päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020, korkokantojen vertailuarvoa LIBOR-korkoa (London Interbank Offered Rate) ei enää katsota asetuksen (EU) 2016/1011 mukaiseksi kriittiseksi vertailuarvoksi. Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan finanssilaitosten menettelytapoja valvova virasto Financial Conduct Authority (FCA) ilmoitti vuonna 2017, ettei se taivuttaisi tai velvoittaisi paneelipankkeja toimittamaan syöttötietoja LIBOR-korkoa varten vuoden 2021 päättymisen jälkeen. FCAn ja LIBORin hallinnoijan myöhempien ilmoitusten perusteella on selvää, että LIBOR ajetaan todennäköisesti alas suurimmassa osassa erääntymisaikoja ja valuuttoja, joita varten se lasketaan, vuoden 2021 loppuun mennessä ja muut LIBOR-erääntymisajat ja -valuutat seuraavat vuonna 2023. LIBOR-koron lakkaaminen tai alasajo voisi johtaa kielteisiin seurauksiin, jotka aiheuttavat merkittävää häiriötä unionin rahoitusmarkkinoiden toiminnassa. On paljon unionissa oleviin talouden toimijoihin vaikuttavia velkaa, lainoja, määräaikaistalletuksia, arvopapereita ja johdannaisia koskevia sopimuksia, joissa kaikissa viitataan LIBOR-korkoon, jotka erääntyvät 31 päivän joulukuuta 2021 jälkeen ja joissa ei ole riittävän vahvoja määräyksiä sen varalta, että LIBOR-korko lakkaa tai se ajetaan alas asiaankuuluvan valuutan tai joidenkin sen erääntymisaikojen osalta laskettuna. Joitakin kyseisistä sopimuksista ja joitakin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/65/EU (6) määritellyistä rahoitusvälineistä ei voida neuvotella uudelleen ennen 31 päivää joulukuuta 2021 siten, että niihin sisällytetään sopimusperusteinen varajärjestely.

(6)

Jotta voidaan varmistaa sellaisten olemassa olevien sopimusten jatkuva hallittu toiminta, joissa viitataan yleisessä käytössä olevaan vertailuarvoon, jonka lakkaaminen voisi aiheuttaa unionin rahoitusmarkkinoiden toimintaa merkittävästi häiritseviä kielteisiä seurauksia, ja jos kyseisiä sopimuksia tai direktiivissä 2014/65/EU määriteltyjä rahoitusvälineitä ei voida neuvotella uudelleen vertailuarvon lakkaamisajankohtaan mennessä siten, että niihin sisällytetään sopimusperusteinen varajärjestely, olisi laadittava tällaisten vertailuarvojen lakkaamista tai hallittua alasajoa koskeva kehys. Kyseisessä kehyksessä olisi oltava mekanismi, jolla kyseisissä sopimuksissa tai direktiivissä 2014/65/EU määritellyissä rahoitusvälineissä voidaan siirtyä nimettyyn vertailuarvon korvaajaan. Vertailuarvon korvaajalla olisi varmistettava, että vältetään sopimusten muuttuminen merkityksettömiksi, joka voisi häiritä merkittävästi unionin rahoitusmarkkinoiden toimintaa.

(7)

Jos unionin tasolta puuttuisi vertailuarvon lakkaamista tai hallittua alasajoa koskeva kehys, se johtaisi todennäköisesti toisistaan poikkeaviin sääntelyratkaisuihin jäsenvaltioissa, mikä altistaisi unionin sidosryhmät oikeudellisen epävarmuuden ja sopimusten merkityksettömiksi muuttumisen riskeille. Olemassa olevien sopimusten tällaisten vertailuarvojen aiheuttaman riskin suuruuden ja direktiivissä 2014/65/EU määriteltyjen rahoitusvälineiden ohella myös kasvanut riski siitä, että sopimukset muuttuvat merkityksettömiksi, ja oikeusriitojen riski voisivat häiritä merkittävästi rahoitusmarkkinoiden toimintaa. Kyseisissä poikkeuksellisissa olosuhteissa asiaan liittyvien järjestelmäriskien käsittelemiseksi on tarpeen vahvistaa yhdenmukainen toimintamalli tiettyjen unionissa järjestelmän kannalta merkityksellisten vertailuarvojen lakkaamisen tai alasajon varalle. Tämä asetus ei vaikuta vertailuarvoja koskevaan jäsenvaltioiden toimivaltaan niiltä osin kuin se ylittää komissiolle siirretyn toimivallan rajat.

(8)

Asetuksessa (EU) 2016/1011 edellytetään, että muilla valvotuilla yhteisöillä kuin vertailuarvon hallinnoijilla on käytössä valmiussuunnitelmat, mikäli vertailuarvo muuttuu olennaisesti tai sen tarjoaminen lakkaa. Näissä valmiussuunnitelmissa olisi mahdollisuuksien mukaan yksilöitävä yksi tai useampi mahdollinen vertailuarvon korvaaja. Kuten LIBOR-korosta saatu kokemus on osoittanut, on tärkeää laatia valmiussuunnitelmat sen varalta, että vertailuarvo muuttuu olennaisesti tai sen tarjoaminen lakkaa. Toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava kyseisen velvollisuuden noudattamista, ja niiden olisi voitava tehdä satunnaistarkastuksia vaatimusten noudattamiseksi. Valvottujen yhteisöjen olisi sen vuoksi pidettävä valmiussuunnitelmansa ja niiden mahdolliset päivitykset helposti saatavilla, jotta ne voivat viipymättä toimittaa ne pyynnöstä toimivaltaisille viranomaisille.

(9)

Muut sopimukset kuin asetuksessa (EU) 2016/1011 määritellyt rahoitussopimukset tai rahoitusvälineet, jotka eivät kuulu mainitun asetuksen rahoitusinstrumentin määritelmän soveltamisalaan mutta joissa myös viitataan lakkaaviin tai alasajettaviin vertailuarvoihin, voisivat niin ikään merkittävästi häiritä unionin rahoitusmarkkinoiden toimintaa. Monet yhteisöt käyttävät tällaisia vertailuarvoja, mutta niitä ei katsota valvotuiksi yhteisöiksi. Vertailuarvon korvaaja ei siten koskisi tällaisten sopimusten osapuolia eikä kyseisten rahoitusvälineiden haltijoita. Jotta voidaan mahdollisimman suuressa määrin lievittää mahdollisia markkinoiden eheyteen ja rahoitusvakauteen kohdistuvia vaikutuksia ja tarjota suojaa oikeudelliselta epävarmuudelta, komission valtuuden nimetä vertailuarvon korvaaja olisi ulotuttava mihin tahansa sopimukseen ja mihin tahansa direktiivissä 2014/65/EU määriteltyyn rahoitusvälineeseen, johon sovelletaan jonkin jäsenvaltion lakia. Nimettyä vertailuarvon korvaajaa olisi lisäksi sovellettava sopimuksiin, joihin sovelletaan kolmannen maan lakia mutta joiden kaikki osapuolet ovat sijoittautuneet unioniin, kun sopimus täyttää tämän asetuksen vaatimukset eikä kyseisen kolmannen maan laissa säädetä vertailuarvon hallitusta alasajosta. Tämä soveltamisalan laajennus ei saisi vaikuttaa asetuksen (EU) 2016/1011 säännöksiin, joita ei muuteta tällä asetuksella.

(10)

Vertailuarvon lakisääteinen korvaaminen olisi rajattava sellaisiin sopimuksiin ja direktiivissä 2014/65/EU määriteltyihin rahoitusvälineisiin, joita ei ole neuvoteltu uudelleen ennen päivää, jona kyseinen vertailuarvo lakkaa. Kun käytetään pääsopimuksia, nimettyä vertailuarvon korvaajaa sovelletaan ainoastaan transaktioihin, jotka on toteutettu ennen asiaankuuluvaa korvaamispäivää, vaikka myöhemmät transaktiot voisivat teknisesti kuulua samaan sopimukseen. Vertailuarvon korvaajan nimeämisen ei pitäisi vaikuttaa sellaisiin sopimuksiin tai direktiivissä 2014/65/EU määriteltyihin rahoitusvälineisiin, joissa jo määrätään soveltuvasta sopimusperusteisesta varajärjestelystä, joka koskee vertailuarvon pysyvää lakkaamista.

(11)

Sen, että komissio antaa täytäntöönpanosäädöksen vertailuarvon korvaajan nimeämisestä, ei pitäisi estää sopimuksen osapuolia sopimasta, että ne soveltavat jotakin muuta kyseisen vertailuarvon korvaajaa.

(12)

Vertailuarvot ja niihin liittyvät sopimusperusteiset varakorkokannat voisivat ajan kuluessa poiketa arvoltaan toisistaan merkittävästi ja odottamattomasti, jolloin ne eivät välttämättä enää edustaisi kohteena olevaa taloustilannetta ja voisivat johtaa tuloksiin, joita ei voida kaupallisesti hyväksyä. Tästä esimerkkinä voisi olla vertailuarvon ja sopimusperusteisen varakorkokannan välisen eron merkittävä kasvu ajan kuluessa tai tilanne, jossa sopimusperusteisella varajärjestelyllä muutetaan vertailuarvon peruste vaihtuvakorkoisesta kiinteäkorkoiseksi. Koska tällainen ongelma voisi ilmetä monissa jäsenvaltioissa ja koska sen vaikutukset voisivat tällöin usein ulottua myös eri jäsenvaltioissa oleviin sopimuspuoliin, siihen olisi puututtava yhdenmukaisella tavalla, jotta voidaan välttää oikeudellinen epävarmuus, turhat oikeusriidat ja näistä johtuvat mahdolliset merkittävät kielteiset vaikutukset sisämarkkinoihin taikka heijastusvaikutukset yksittäisen jäsenvaltion tai unionin rahoitusvakauteen. Täytäntöönpanosäädöksellä vahvistettavan vertailuarvon korvaajan olisi näin tietyin edellytyksin toimittava korvaajana tilanteissa, joissa asiaankuuluvat kansalliset viranomaiset, kuten makrovakausvalvonnasta vastaavat viranomaiset, järjestelmäriskikomiteat tai keskuspankit, ovat vahvistaneet, ettei alun perin sovittu varajärjestely enää kuvaa sitä taloustilannetta, jota lakkaavalla vertailuarvolla oli tarkoitus mitata, tai että tällainen järjestely voisi uhata rahoitusvakautta. Asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten olisi tehtävä arvio niiden saadessa tiedon jonkin yleisesti käytetyn varajärjestelyn mahdollisesta soveltumattomuudesta yhdeltä tai useammalta asianomaiselta osapuolelta. Tällaista arviota ei kuitenkaan pitäisi tehdä sopimuskohtaisesti. Asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten olisi ilmoitettava kyseisestä arviosta komissiolle ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle, jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’.

(13)

Sopimuspuolten vastuulla on analysoida sopimusjärjestelynsä sen määrittämiseksi, mitkä tilanteet sopimusperusteisilla varajärjestelyillä on tarkoitus kattaa. Jos sopimuksen tai direktiivissä 2014/65/EU määritellyn rahoitusvälineen tulkinnassa ilmenee, että osapuolten tarkoituksena ei ole ollut kattaa valitun vertailuarvon pysyvää lakkaamista, tämän asetuksen mukaisesti nimettävän vertailuarvon lakisääteisen korvaajan olisi tarjottava niin sanottu turvasatama kyseisen vertailuarvon pysyvän lakkaamisen varalta.

(14)

Koska vertailuarvon korvaaminen voisi edellyttää muutoksia sellaisiin sopimuksiin tai direktiivissä 2014/65/EU määriteltyihin rahoitusvälineisiin, joissa viitataan tällaisiin vertailuarvoihin, kun kyseiset muutokset ovat tarpeen tällaisen vertailuarvon korvaajan käyttämiseksi tai soveltamiseksi käytännössä, komissiolle olisi siirrettävä valta vahvistaa vastaavaa mukauttamista koskevat olennaiset muutokset täytäntöönpanosäädöksessä.

(15)

Sellaisten vertailuarvojen osalta, jotka komissio on nimennyt kriittisiksi jossakin jäsenvaltiossa asetuksen (EU) 2016/1011 mukaisesti, ja tapauksissa, joissa tällaisen vertailuarvon lakkaaminen tai alasajo voisi häiritä merkittävästi kyseisen jäsenvaltion rahoitusmarkkinoiden toimintaa, asiaankuuluvan toimivaltaisen viranomaisen olisi ryhdyttävä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisiin tarvittaviin toimiin tällaisten häiriöiden välttämiseksi.

(16)

Kun jäsenvaltio liittyy euroalueeseen ja kansallisen vertailuarvon laskemiseksi tarvittavien syöttötietojen puuttuminen edellyttää kyseisen vertailuarvon korvaamista, kyseisen jäsenvaltion olisi voitava määrätä siirtymisestä kyseisestä kansallisesta vertailuarvosta sen korvaajaan. Tällöin kyseisen jäsenvaltion olisi otettava huomioon kuluttajien asema sopimuspuolina ja varmistettava, ettei tällainen siirtyminen vaikuta heidän asemaansa kielteisesti enempää kuin on tarpeen.

(17)

Jotta voitaisiin nimetä tietyt kolmansien maiden valuuttojen avistakurssien vertailuarvot, jotka jätetään asetuksen (EU) 2016/1011 soveltamisalan ulkopuolelle, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti ei-vaihdettavien valuuttojen avistakurssien vertailuarvoja koskevasta poikkeuksesta, kun tällaisia valuuttojen avistakurssien vertailuarvoja käytetään laskettaessa ei-toimitettavien valuuttajohdannaissopimusten nojalla maksettavia määriä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (7) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(18)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa sellaisen vertailuarvon korvaajan nimeämiseksi, jolla korvataan kaikki viittaukset kyseiseen vertailuarvoon sopimuksissa tai direktiivissä 2014/65/EU määritellyissä rahoitusvälineissä, joita ei ole neuvoteltu uudelleen täytäntöönpanosäädöksen soveltamispäivään mennessä. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (8) mukaisesti. Oikeusvarmuus edellyttää, että komissio käyttää tätä täytäntöönpanovaltaa ainoastaan, kun tarkasti määritetyt laukaisevat tapahtumat osoittavat selkeästi, että korvattavan vertailuarvon hallinnointi ja julkistaminen lakkaavat pysyvästi.

(19)

Komission olisi käytettävä täytäntöönpanovaltaansa vain tilanteissa, joissa se arvioi, että vertailuarvon lakkaaminen tai alasajo voi aiheuttaa unionin rahoitusmarkkinoiden tai reaalitalouden toimintaa merkittävästi häiritseviä kielteisiä seurauksia. Komission olisi lisäksi käytettävä täytäntöönpanovaltaansa vain silloin, kun on käynyt selväksi, että kyseisen vertailuarvon edustavuutta ei voida palauttaa tai että vertailuarvo lopetetaan pysyvästi.

(20)

Ennen vertailuarvon korvaajan nimeämistä koskevan täytäntöönpanovaltansa käyttämistä komission olisi järjestettävä julkinen kuuleminen ja otettava huomioon viranomaisten tai keskuspankin alaisuudessa toimivien asiaankuuluvien sidosryhmien ja erityisesti yksityisen sektorin työryhmien suositukset. Kyseisten suositusten olisi perustuttava kattaviin julkisiin kuulemisiin ja asiantuntijatietoon siitä, mikä korko soveltuu parhaiten lakkaavan korkokantojen vertailuarvon korvaajaksi. Komission olisi otettava huomioon myös muiden asiaankuuluvien sidosryhmien, myös vertailuarvon hallinnoijan toimivaltaisen viranomaisen ja arvopaperimarkkinaviranomaisen, suositukset.

(21)

Asetuksen (EU) 2016/1011 hyväksymisajankohtana odotuksena oli, että kolmannet maat hyväksyisivät samanlaisia rahoitusalan vertailuarvoja koskevia sääntelyjärjestelmiä vuoden 2021 loppuun mennessä ja että komission tekemillä vastaavuuspäätöksillä taikka toimivaltaisten viranomaisten myöntämällä tunnustuksella tai hyväksynnällä varmistettaisiin se, että valvotut yhteisöt voivat käyttää unionissa kolmansien maiden vertailuarvoja. Asiassa ei ole kuitenkaan edistytty mainittavasti. Rahoitusalan vertailuarvoja koskevan sääntelyjärjestelmän soveltamisala on hyvin erilainen unionissa ja kolmansissa maissa. Näin ollen, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja unionissa käytettävien kolmansien maiden vertailuarvojen saatavuus siirtymäkauden päättymisen jälkeen, komission olisi esitettävä viimeistään 15 päivänä kesäkuuta 2023 kertomus asetuksen (EU) 2016/1011 soveltamisalan uudelleentarkastelusta, sellaisena kuin se on muutettuna tällä asetuksella ja erityisesti soveltamisalan vaikutuksista kolmansien maiden vertailuarvojen käyttöön unionissa. Kyseisessä kertomuksessa komission olisi analysoitava tällaisen sääntelyn laajan soveltamisalan seuraukset unionin hallinnoijille ja vertailuarvojen käyttäjille myös kolmansien maiden vertailuarvojen käytön jatkumisen osalta. Komission olisi etenkin arvioitava, onko asetusta (EU) 2016/1011 tarpeen edelleen muuttaa siten, että sen soveltamisalaa kavennettaisiin koskemaan ainoastaan tietyntyyppisten vertailuarvojen hallinnoijia tai hallinnoijia, joiden vertailuarvot ovat yleisessä käytössä unionissa.

(22)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 648/2012 (9) on vastikään muutettu, jotta markkinaosapuolille voidaan selventää, että johonkin vertailuarvoon viittaavia over-the-counter (OTC) -johdannaissopimuksia koskevia määritys- tai vakuusvaatimuksia ei sovelleta sellaisiin sopimuksiin, jotka on tehty tai uusittu ennen kyseisten vaatimusten soveltamisen alkamista, jäljempänä ’vanhat sopimukset’, jos kyseisiä sopimuksia muutetaan niissä viitatun vertailuarvon osalta ja jos kyseiset muutokset tehdään yksinomaan vertailuarvon korvaajan täytäntöönpanoa tai siihen valmistautumista varten taikka varajärjestelyjen käyttöönottoa varten siirryttäessä uuteen vertailuarvoon osana vertailuarvouudistusta. Vertailuarvouudistukset ovat tulosta kansainvälisesti koordinoiduista toimista ja aloitteista, joiden tarkoituksena on uudistaa vertailuarvoja siten, että ne noudattavat kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön julkaisemia rahoitusalan vertailuarvoja koskevia kansainvälisiä periaatteita. Asetuksessa (EU) 2016/1011 edellytetään, että valvotut yhteisöt laativat vakaat kirjalliset suunnitelmat, joissa kuvataan toimet, joita ne toteuttavat, mikäli jokin vertailuarvo muuttuu olennaisesti tai sen tarjoaminen lakkaa, ja joita ne päivittävät, ja että ne viittaavat näihin suunnitelmiin sopimussuhteessa asiakkaisiin. Jotta markkinatoimijoiden olisi helpompi noudattaa näitä velvoitteita ja jotta tuetaan markkinatoimijoiden toimia, joilla parannetaan mahdollisesti uudistettaviin vertailuarvoihin viittaavien OTC-johdannaissopimusten vakautta, asetusta (EU) N:o 648/2012 olisi edelleen muutettava sen selventämiseksi, että vanhoihin sopimuksiin ei sovelleta määritys- ja vakuusvaatimuksia, jos kyseisiä sopimuksia muutetaan yksinomaan niissä viitatun vertailuarvon korvaamiseksi vertailuarvouudistuksen yhteydessä.

Tätä poikkeusta sovelletaan näin ollen ainoastaan sopimusperusteisiin muutoksiin, jotka ovat välttämättömiä vertailuarvon korvaajan täytäntöönpanoa tai siihen valmistautumista varten vertailuarvouudistuksen johdosta taikka välttämättömiä vertailuarvoon liittyvien varajärjestelyjen käyttöönottoa varten asiaankuuluvien sopimusten vakauden parantamiseksi. Kyseisten muutosten tarkoituksena olisi selventää asiaa markkinatoimijoille, eivätkä ne vaikuttaisi sellaisten määritys- ja vakuusvelvoitteiden soveltamisalaan, jotka liittyvät OTC-johdannaissopimusten muuttamiseen muuta tarkoitusta varten taikka esimerkiksi vastapuolten muuttamiseksi tehtyihin korvaamisiin tai uusimisiin.

(23)

Sen vuoksi asetukset (EU) 2016/1011 ja (EU) N:o 648/2012 olisi muutettava tämän mukaisesti.

(24)

Koska LIBOR-korko ei 1 päivästä tammikuuta 2021 ole enää asetuksessa (EU) 2016/1011 tarkoitettu kriittinen vertailuarvo, tämän asetuksen olisi tultava voimaan kiireellisesti sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 798/2008 (3) säädetään eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista, joita sovelletaan siipikarjan ja siipikarjatuotteiden, jäljempänä ’hyödykkeet’, tuontiin unioniin ja kuljetukseen unionin kautta, mukaan luettuna varastointi kuljetuksen aikana. Siinä säädetään, että kyseisiä hyödykkeitä saa tuoda unioniin tai kuljettaa unionin kautta ainoastaan sellaisista kolmansista maista ja niiden alueilta, vyöhykkeiltä tai erillisalueilta, jotka luetellaan kyseisen asetuksen liitteessä I olevan 1 osan taulukon sarakkeissa 1 ja 3.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 798/2008 vahvistetaan lisäksi edellytykset, joiden täyttyessä kolmatta maata tai sen aluetta, vyöhykettä tai erillisaluetta voidaan pitää vapaana korkeapatogeenisestä lintuinfluenssasta.

(3)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’erosopimus’, ja erityisesti Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan 5 artiklan 4 kohdan sekä kyseisen pöytäkirjan liitteen 2 mukaisesti direktiivejä 2002/99/EY ja 2009/158/EY sekä niihin perustuvia komission säädöksiä sovelletaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa Pohjois-Irlannin osalta erosopimuksessa määrätyn siirtymäkauden päättymisen jälkeen.

(4)

Tämän vuoksi Yhdistynyt kuningaskunta, Pohjois-Irlantia lukuun ottamatta, sisältyy asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I olevan 1 osan taulukossa esitettyyn luetteloon kolmantena maana, jonka alueen tietyistä osista on sallittua tuoda unioniin ja kuljettaa unionin kautta tiettyjä siipikarjasta saatuja hyödykkeitä sen mukaan, esiintyykö kyseisillä alueilla korkeapatogeenistä lintuinfluenssaa. Yhdistyneen kuningaskunnan aluejako vahvistettiin asetuksen (EY) N:o 798/2008, sellaisena kuin se on muutettuna komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/130 (4), liitteessä I olevassa 1 osassa.

(5)

Yhdistynyt kuningaskunta vahvisti 8 päivänä helmikuuta 2021 korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N8-alatyypin esiintymisen Englannissa yhtenäishallintopiirissä Redcar and Cleveland sijaitsevalla siipikarjatilalla.

(6)

Yhdistyneen kuningaskunnan eläinlääkintäviranomaiset muodostivat tartuntatilan ympärille 10 kilometrin valvontavyöhykkeen ja toteuttivat hävittämistoimenpiteitä korkeapatogeenisen lintuinfluenssan esiintymisen rajoittamiseksi ja kyseisen taudin leviämisen estämiseksi. Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan eläinlääkintäviranomaiset vahvistivat, että ne olivat välittömästi keskeyttäneet eläinlääkärintodistusten myöntämisen unioniin suuntautuvaan vientiin tarkoitettujen, koko Yhdistyneen kuningaskunnan alueelta, Pohjois-Irlantia lukuun ottamatta, peräisin olevien hyödykkeiden lähetyksille.

(7)

Yhdistynyt kuningaskunta on toimittanut komissiolle tiedot epidemiologisesta tilanteesta alueellaan ja toteuttamistaan toimenpiteistä, joilla estetään korkeapatogeenisen lintuinfluenssan leviäminen edelleen, ja komissio on nyt arvioinut nämä tiedot. Tämän arvioinnin perusteella on aiheellista asettaa rajoituksia, jotka koskevat hyödykkeiden tuontia unioniin siltä korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tautialueelta Englannissa, jolle Yhdistyneen kuningaskunnan eläinlääkintäviranomaiset ovat määränneet rajoituksia nykyisen taudinpurkauksen vuoksi.

(8)

Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevaa kohtaa asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I olevan 1 osan taulukossa olisi muutettava, jotta voitaisiin ottaa huomioon tämänhetkinen epidemiologinen tilanne kyseisessä kolmannessa maassa.

(9)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitettä I olisi muutettava.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,