(1)

Unionin on varmistettava, että sen rahoitusjärjestelmän ja sisämarkkinoiden eheyttä ja moitteetonta toimintaa suojataan tehokkaasti rahanpesulta ja terrorismin rahoitukselta. Direktiivissä (EU) 2015/849 säädetään, että komissio yksilöi ne maat, joiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmissä on strategisia puutteita, jotka aiheuttavat merkittävän uhan unionin rahoitusjärjestelmälle.

(2)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/1675 (2) yksilöidään suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita. Tätä asetusta olisi tarvittaessa tarkistettava sen mukaan, miten kyseiset suuririskiset kolmannet maat ovat edistyneet rahanpesun ja terrorismin torjuntajärjestelmissään olevien strategisten puutteiden poistamisessa. Komission olisi otettava arvioinneissaan huomioon kansainvälisiltä järjestöiltä ja arvovaltaisilta tahoilta, kuten rahanpesunvastaiselta toimintaryhmältä (FATF), saadut uudet tiedot.

(3)

Kun otetaan huomioon kansainvälisen rahoitusjärjestelmän pitkälle menevä yhdentyminen, markkinatoimijoiden läheiset yhteydet, EU:hun suuntautuvien ja EU:sta lähtevien rajat ylittävien liiketoimien suuri määrä sekä markkinoiden avoimuuden aste, on syytä katsoa, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvä uhka, joka kohdistuu kansainväliseen rahoitusjärjestelmään, on uhka myös unionin rahoitusjärjestelmälle.

(4)

Direktiivissä (EU) 2015/849 vahvistettujen kriteerien mukaisesti komissio ottaa direktiivin 9 artiklan 4 kohtaa noudattaen huomioon saatavilla olevat viimeaikaiset tiedot, erityisesti FATF:n viimeaikaiset julkilausumat, sen asiakirjan ”Improving Global AML/CFT Compliance: Ongoing Process Statement” ja sen alaisuudessa toimivan kansainvälisen yhteistyön tarkasteluryhmän raportit, joissa käsitellään yksittäisten kolmansien maiden aiheuttamia riskejä.

(5)

Lokakuussa 2019 FATF määritteli Mongolian maaksi, jolla on strategisia puutteita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa, minkä vuoksi Mongolia oli laatinut FATF:n kanssa toimintasuunnitelman. Tämän ja viimeisimpien asian kannalta merkityksellisten tietojen perusteella komissio päätyi toukokuussa 2020 tekemässään arvioinnissa siihen, että Mongolia olisi direktiivin (EU) 2015/849 9 artiklassa vahvistettujen kriteerien mukaisesti katsottava kolmanneksi maaksi, jonka rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmässä olleet strategiset puutteet olivat merkittävä uhka unionin rahoitusjärjestelmälle. Lisäksi todettiin, että Mongolia oli antanut kirjalliset korkean tason poliittiset sitoumukset havaittujen puutteiden korjaamisesta, ja se oli laatinut FATF:n kanssa toimintasuunnitelman.

(6)

On erittäin tärkeää, että komissio seuraa jatkuvasti kolmansia maita ja arvioi kehitystä niiden oikeudellisissa ja institutionaalisissa kehyksissä, toimivaltaisten viranomaisten valtuuksissa ja menettelyissä sekä niiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmien tehokkuudessa, jotta se voi saattaa ajan tasalle delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 liitteen.

(7)

FATF on pannut tyytyväisenä merkille, että Mongolia on edistynyt merkittävästi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmänsä parantamisessa, ja todennut, että maa on luonut lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen täyttääkseen toimintasuunnitelmassaan antamansa sitoumukset, jotka koskevat FATF:n havaitsemia strategisia puutteita. Kyseiseen maahan ei näin ollen enää sovelleta FATF:n seurantaprosessia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan noudattamista koskevan käynnissä olevan maailmanlaajuisen prosessin puitteissa. Maa jatkaa yhteistyötään FATF:n kaltaisten alueellisten elinten kanssa parantaakseen edelleen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmäänsä.

(8)

Komissio on arvioinut tietoja, jotka koskevat Mongolian edistymistä strategisten puutteiden korjaamisessa.

(9)

Komissio päätteli arvioinnissaan, että käytettävissä olevien tietojen perusteella Mongolialla ei enää ole strategisia puutteita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmässään. Mongolia on tehostanut rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmäänsä ja korjannut siihen liittyviä teknisiä puutteita täyttääkseen toimintasuunnitelmassaan esitetyt sitoumukset, jotka koskevat FATF:n havaitsemia strategisia puutteita. Kyseiset toimenpiteet ovat riittävän kattavia ja täyttävät tarvittavat vaatimukset, joten voidaan todeta, että direktiivin (EU) 2015/849 9 artiklan mukaisesti havaitut strategiset puutteet on korjattu.

(10)

Sen vuoksi delegoitua asetusta (EU) 2016/1675 olisi muutettava,

(1)

Neuvosto sitoutuu neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP (1) uudelleentarkastelusta 16 päivänä syyskuuta 2019 antamissaan päätelmissä harkitsemaan päätöstä pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden vientiä koskevista loppukäyttäjätodistuksista.

(2)

Yhteisessä kannassa 2008/944/YUTP todetaan, että maastavientiluvat myönnetään vain loppukäyttöä lopullisessa määrämaassa koskevien luotettavien ennakkotietojen perusteella. Yhteisessä kannassa 2008/944/YUTP todetaan myös, että tämä edellyttää yleensä perusteellisesti tarkistettua loppukäyttäjätodistusta tai muita asiaankuuluvia asiakirjoja ja/tai lopullisen määrämaan myöntämää virallista lupaa.

(3)

Yhteinen unionin laajuinen lähestymistapa pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden loppukäyttäjävalvontaan vähentää tarkoituksenvastaisten siirtojen riskiä, luo tasapuoliset toimintaedellytykset ja lisää selkeyttä puolustusteollisuudelle ja sen asiakkaille asiaankuuluvien vaatimusten osalta.

(4)

Neuvoston yhteiseen kantaan 2008/944/YUTP liittyvässä päivitetyssä käyttäjän oppaassa, jonka neuvosto vahvisti 16 päivänä syyskuuta 2019, esitetään loppukäyttäjätodistuksia koskevat parhaat käytännöt.

(5)

Laittomien ampuma-aseiden, pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden vastaisessa EU:n strategiassa, joka hyväksyttiin 19 päivänä marraskuuta 2018, neuvosto sitoutuu harkitsemaan päätöstä pienaseiden ja kevyiden aseiden vientiä koskevista loppukäyttäjätodistuksista ottaen huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön tältä osin tekemän työn.

(6)

Neuvoston päätöksellä (YUTP) 2020/979 (2) tuetaan sellaisen kansainvälisesti tunnustetun järjestelmän kehittämistä aseiden ja ampumatarvikkeiden hallinnan validointia varten, joka mahdollistaisi avointen kansainvälisten standardien mukaisen kansallisten pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä ampumatarvikkeiden varastojen turvallisen ja varman hallinnoinnin riippumattoman validoinnin tai sertifioinnin.

(7)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti unioni huolehtii johdonmukaisuudesta ulkoisen toimintansa eri alojen välillä. Tältä osin neuvosto panee merkille muun muassa asetuksensa (EY) N:o 428/2009 (3) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EU) N:o 258/2012 (4) ja (EU) 2019/125 (5).

(8)

Pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan torjumista koskevasta EU:n kannasta annetuissa neuvoston päätelmissä, jotka perustuvat pienaseita ja kevyitä aseita koskevan YK:n toimintaohjelman täytäntöönpanoa tarkastelevaan kolmanteen tarkistuskonferenssiin ja jotka neuvosto hyväksyi 28 päivänä toukokuuta 2018, kehotetaan edistämään loppukäyttäjätodistusten soveltamista pienaseiden ja kevyiden aseiden viennin valvonnan yhteydessä.

(9)

Pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan kaikkien osa-alueiden ehkäisemistä, torjumista ja poistamista koskevassa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) toimintaohjelmassa, joka hyväksyttiin 20 päivänä heinäkuuta 2001, osallistuvat valtiot sitoutuvat ottamaan käyttöön ja panemaan täytäntöön asianmukaiset lait, asetukset ja hallinnolliset menettelyt, joilla varmistetaan pienaseiden ja kevyiden aseiden viennin ja kauttakulun tehokas valvonta, mukaan lukien todennettujen loppukäyttäjätodistusten käyttö sekä tehokkaat oikeudelliset ja täytäntöönpanotoimenpiteet.

(10)

YK:n yleiskokouksen 2 päivänä huhtikuuta 2013 hyväksymässä asekauppasopimuksessa todetaan, että viejäsopimusvaltion on pyrittävä estämään tavanomaisten aseiden siirron tarkoituksenvastainen toiminta tarvittaessa tutkimalla vientiin osallistuvat osapuolet, vaatimalla lisäasiakirjoja, todistuksia ja vakuutuksia, epäämällä vientilupa tai muilla aiheellisilla toimenpiteillä.

(11)

YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa vahvistetaan, että pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan torjuminen on välttämätöntä monien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien rauhaan, oikeuteen ja vahvoihin instituutioihin, köyhyyden vähentämiseen, talouskasvuun, terveydenhuoltoon, sukupuolten tasa-arvoon sekä turvallisiin kaupunkeihin liittyvät tavoitteet. Siksi kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat kyseisen toimintaohjelman kestävän kehityksen tavoitteessa 16.4 sitoutuneet vähentämään merkittävästi laittomia rahoitus- ja asevirtoja.

(12)

YK:n pääsihteeri vaati 24 päivänä toukokuuta 2018 esitetyssä YK:n aseidenriisuntaohjelmassa ”Securing our Common Future” (”Yhteisen tulevaisuutemme turvaaminen”) tavanomaisten aseiden liialliseen keskittymiseen ja laittomaan kauppaan puuttumista.

(13)

Luvaton jälleenvienti on edelleen syy pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden kulkeutumiseen laittomille markkinoille.

(14)

Loppukäyttäjätodistukset ovat tärkeä tekijä loppukäyttäjien tehokkaan valvonnan perustamisessa ja pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden epätoivotun tarkoituksenvastaisen siirtämisen riskin minimoimisessa. Tällaiset todistukset eivät kuitenkaan korvaa täydellistä etukäteistä riskinarviointia, joka tehdään tapauskohtaisesti, kun päätetään, myönnetäänkö vientilupa vai ei,