(1)

Neuvoston päätöksessä N:o 376/2014/EU (2) annetaan Portugalille lupa soveltaa Madeiran itsehallintoalueella siellä tuotettaviin ja kulutettaviin rommiin ja likööreihin sekä Azorien itsehallintoalueella siellä tuotettaviin ja kulutettaviin likööreihin ja tislattuihin alkoholijuomiin alennettua valmisteverokantaa, joka voi olla alhaisempi kuin neuvoston direktiivissä 92/84/ETY (3) vahvistettu valmisteveron vähimmäismäärä, mutta enintään 75 prosenttia alhaisempi kuin alkoholin yleinen kansallinen valmisteverokanta.

(2)

Helmikuussa 2019 Portugalin viranomaiset pyysivät komissiota esittämään ehdotuksen neuvoston päätökseksi, jolla pidennettäisiin päätöksessä N:o 376/2014/EU vahvistettua lupaa koskevaa määräaikaa vielä seitsemäksi vuodeksi eli 1 päivästä tammikuuta 202131 päivään joulukuuta 2027 siten, että luvan edellytykset pysyvät samoina ja sen maantieteellistä soveltamisalaa laajennetaan kattamaan Manner-Portugali mutta pienemmällä verovähennyksellä.

(3)

Madeiran ja Azorien itsehallintoalueiden tuottajilla on vaikeuksia päästä kyseisten alueiden ulkopuolisille markkinoille, ja alue- ja paikallismarkkinat ovat ainoat paikat myydä tiettyjä alkoholituotteita. Näille tuottajille koituu lisäkustannuksia, koska maatalousperäiset raaka-aineet ovat Azorien ja Madeiran itsehallintoalueilla tilojen pienen koon ja hajanaisuuden sekä koneistuksen vähäisyyden vuoksi kalliimpia kuin tavanomaisissa tuotanto-olosuhteissa. Lisäksi sokeriruo’on jalostusmäärät ovat pienemmät kuin muilla syrjäisimmillä alueilla pinnanmuodostuksen, ilmaston, maaperän ja pienimuotoisen tuotannon vuoksi. Lisäkustannuksia aiheutuu myös tiettyjen sellaisten raaka-aineiden ja pakkausmateriaalien, joita ei tuoteta paikallisesti, kuljettamisesta kyseisille saarille.

(4)

Azoreilla saaristoluonne ilmenee kaksinkertaisena, sillä kyseessä on ryhmä saaria, jotka ovat levittäytyneet laajalle alueelle. Kuljetuksista aiheutuu näillä syrjäisillä saarialueilla vielä enemmän lisäkustannuksia. Tämä pätee myös eräisiin mantereelle suuntautuviin tarpeellisiin kuljetuksiin ja lähetyksiin. Myös valmiiden tuotteiden varastointi aiheuttaa lisäkustannuksia, koska paikallinen kulutus ei kata tuotannon – erityisesti rommin tuotannon – koko määrää. Aluemarkkinoiden pieni koko kasvattaa yksikkökustannuksia erityisesti siitä syystä, että kiinteiden kustannusten ja tuotannon suhde on epäedullinen. Tuottajille koituu myös ylimääräisiä kustannuksia, joista yleensä vastaa paikallistalous, kuten suurempia työvoima- ja energiakustannuksia.

(5)

Rommintuotanto on lisääntynyt lisääntyneen sokeriruo’on tuotannon seurauksena. Osa rommista kypsytetään tai käytetään liköörien valmistukseen, mutta myymättä jäävät rommimäärät varastoidaan, ja siitä maksettava hinta kasvattaa edelleen tuottajille aiheutuvia lisäkustannuksia. Lisäkustannuksista on se seuraus, että Madeiran ja Azorien itsehallintoalueille sijoittautuneet tuottajat eivät pysty kilpailemaan kyseisten alueiden ulkopuolisten tuottajien kanssa lopputuotteen korkeamman hinnan vuoksi eivätkä ne näin ollen pääse muille markkinoille. Manner-Portugalin markkinoille pääsy alennettujen valmisteverokantojen ansiosta korjaisi tätä ongelmaa.

(6)

Jotta ei aiheutettaisi vakavaa haittaa Madeiran ja Azorien itsehallintoalueiden kehitykselle ja jotta voitaisiin säilyttää alkoholiteollisuus ja sen tarjoamat työpaikat näillä alueilla, on tarpeen uusia päätöksellä N:o 376/2014/EU vahvistettu lupa ja laajentaa sen soveltamisalaa.

(7)

Päätöstä N:o 376/2014/EU sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2020. Selkeyden vuoksi on tarpeen hyväksyä uusi päätös luvan antamisesta Portugalille soveltaa Madeiran ja Azorien itsehallintoalueilla alennettua valmisteverokantaa.

(8)

Koska veroetuus ei ylitä sitä, mikä on tarpeen lisäkustannusten korvaamiseksi, ja koska kyseessä olevat määrät ovat pieniä ja veroetuus myönnetään ainoastaan Madeiran ja Azorien itsehallintoalueilla ja Manner-Portugalissa tapahtuvaan kulutukseen, toimenpide ei vahingoita unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.

(9)

Jotta komissio voi arvioida, täyttyvätkö luvan myöntämisperusteet edelleen, Portugalin olisi toimitettava komissiolle seurantakertomus viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2025.

(10)

Tällä päätöksellä ei rajoiteta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 ja 108 artiklan mahdollista soveltamista,

(1)

Ranskalle annetaan neuvoston päätöksellä N:o 189/2014/EU (2) lupa soveltaa Guadeloupessa, Ranskan Guayanassa, Martiniquessa ja Réunionissa tuotettavaan ja Ranskan emämaan alueella myytävään ”perinteiseen” rommiin alennettua valmisteverokantaa, joka saa olla alhaisempi kuin neuvoston direktiivissä 92/84/ETY (3) säädetty vähimmäisvalmisteverokanta, mutta enintään 50 prosenttia alhaisempi kuin alkoholille vahvistettu yleinen kansallinen valmistevero. Valmisteverokannan alentaminen rajoitetaan 144 000 hehtolitran vuosittaiseen kiintiöön puhdasta alkoholia. Kyseisen luvan voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020.

(2)

Ranskan viranomaiset pyysivät 18 päivänä lokakuuta 2019 komissiota esittämään ehdotuksen neuvoston päätökseksi, jolla pidennettäisiin päätöksessä N:o 189/2014/EU vahvistettua lupaa koskevaa määräaikaa vielä seitsemäksi vuodeksi eli 1 päivästä tammikuuta 202131 päivään joulukuuta 2027 ja nostettaisiin samalla kiintiötä.

(3)

Paikallisten markkinoiden pienen koon vuoksi luvan piiriin kuuluvien neljän syrjäisimmän alueen tislaamot pystyvät kehittämään toimintaansa ainoastaan riittävällä pääsyllä Ranskan emämaan markkinoille, jotka ovat niiden tuottaman rommin pääasiallinen vientikohde (rommista 65 prosenttia viedään tälle alueelle). ”Perinteisen” rommin vaikeudet kilpailla unionin markkinoilla johtuvat seuraavista kahdesta syystä: tuotantokustannukset ovat korkeammat ja pullokohtaiset verot ovat korkeammat, koska ”perinteistä” rommia myydään tavallisesti suuremmissa pulloissa ja sen alkoholipitoisuus on korkeampi.

(4)

Sokeriruoko-, sokeri- ja rommiarvoketjussa tuotantokustannukset ovat näillä neljällä syrjäisimmällä alueella korkeammat kuin muualla maailmassa. Kyseisillä neljällä syrjäisimmällä alueella etenkin syrjäinen sijainti, vaikea pinnanmuodostus ja ilmasto vaikuttavat merkittävästi ainesosien ja tuotannon kustannuksiin. Lisäksi työvoimakustannukset ovat korkeammat kuin naapurimaissa, koska Guadeloupessa, Ranskan Guayanassa, Martiniquessa ja Réunionissa sovelletaan Ranskan sosiaalilainsäädäntöä. Näillä syrjäisimmillä alueilla on myös noudatettava unionin ympäristö- ja turvallisuusvaatimuksia, jotka edellyttävät merkittäviä investointeja ja kustannuksia, jotka eivät liity suoraan tuottavuuteen, vaikka osaan näistä investoinneista myönnetäänkin yhteisrahoitusta unionin rakennerahastoista. Lisäksi kyseisten syrjäisimpien alueiden tislaamot ovat pienempiä kuin kansainvälisten konsernien tislaamot. Tämän vuoksi tuotantokustannukset ovat korkeammat tuotantoyksikköä kohden.

(5)

”Perinteistä” rommia myydään Ranskan emämaan alueella yleensä isommissa pulloissa (36 prosenttia rommista myydään yhden litran pulloissa) kuin kilpailevat rommipohjaiset tuotteet, jotka tavallisesti myydään 0,7 litran pulloissa, ja sen alkoholipitoisuus on korkeampi (40–59 tilavuusprosenttia) kuin kilpailevalla rommilla, jonka alkoholipitoisuus on 37,5 tilavuusprosenttia. Korkeampi alkoholipitoisuus tarkoittaa puolestaan sitä, että korkeamman valmisteveron ja korkeamman sosiaalivakuutusmaksun ”cotisation sur les boissons alcooliques” (joka tunnetaan myös nimellä ”vignette sécurité sociale”), jäljempänä ’VSS-maksu’, lisäksi myös arvonlisävero (alv) on korkeampi myytävää rommilitraa kohden. Näin ollen alennettu valmisteverokanta, joka on enintään 50 prosenttia alempi kuin alkoholin tavanomainen kansallinen valmistevero, on edelleen oikeassa suhteessa korkeammista tuotantokustannuksista, valmisteverosta ja alv:sta sekä VSS-maksusta aiheutuviin kumulatiivisiin lisäkustannuksiin.

(6)

Olisi myös otettava huomioon vuosikymmenen ajan kestänyt käytäntö myydä ”perinteistä” rommia alkoholipitoisuudeltaan korkeampana kuin muuta rommia, minkä vuoksi kannettavat verot ovat korkeammat.

(7)

Myönnettävän veroetuuden, joka koskee sekä yhdenmukaistettuja valmisteveroja että VSS-maksua, olisi pysyttävä oikeasuhteisena, jotta unionin oikeusjärjestyksen ja valtiontukipolitiikan yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta ei heikennetä ja kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla estetään.

(8)

Veroetu ei tähän mennessä ole vaikuttanut sisämarkkinoihin, sillä perinteisen rommin markkinaosuus on viime vuosina pienentynyt 11 prosenttia rommipohjaisten alkoholijuomien kulutuksen kasvun vuoksi.

(9)

Ranskan syrjäisimpien alueiden taloudellisen kehityksen vakavan rajoittamisen välttäminen, sokeriruoko-, sokeri- ja rommialan teollisuuden jatkumisen varmistaminen sekä sen Ranskan syrjäisimmille alueille tuottamien työpaikkojen turvaaminen edellyttävät, että päätöksessä N:o 189/2014/EU vahvistettuun lupaan liittyvä vuotuinen kiintiö uusitaan ja sitä korotetaan.

(10)

Sen varmistamiseksi, että tällä päätöksellä ei heikennetä sisämarkkinoiden toimintaa, merentakaisista departementeista peräisin olevien, tähän toimenpiteeseen oikeutetun rommin enimmäismääräksi olisi vahvistettava 153 000 hehtolitraa puhdasta alkoholia vuodessa.

(11)

Koska veroetuus ei ylitä sitä, mikä on tarpeen lisäkustannusten korvaamiseksi, ja koska kyseessä olevat määrät ovat pieniä ja veroetuus myönnetään ainoastaan Ranskan emämaan alueella tapahtuvaan kulutukseen, toimenpide ei vahingoita unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.

(12)

Jotta komissio voi arvioida, täyttyvätkö luvan myöntämisperusteet edelleen, Ranskan olisi toimitettava komissiolle seurantakertomus viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2025.

(13)

Tällä päätöksellä ei rajoiteta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 ja 108 artiklan mahdollista soveltamista,

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 349 artiklan nojalla neuvosto, ottaen huomioon syrjäisimpien alueiden rakenteelliset, taloudelliset ja sosiaaliset rajoitteet, joita ovat muun muassa niiden syrjäinen sijainti, saaristoluonne, pieni koko, vaikea pinnanmuodostus sekä taloudellinen riippuvuus muutamista harvoista tuotteista, toteuttaa erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on erityisesti määritellä ne edellytykset, joilla perussopimuksia sovelletaan kyseisiin alueisiin, mukaan lukien yhteiset politiikat.

(2)

Näin ollen on aiheellista toteuttaa erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on erityisesti määritellä ne edellytykset, joilla SEUT-sopimusta sovelletaan kyseisiin alueisiin. Tällaisissa toimenpiteissä on otettava huomioon näiden alueiden erityispiirteet ja rajoitteet heikentämättä unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta, sisämarkkinat ja yhteiset politiikat mukaan luettuina.

(3)

Merkittävän rajoitteen muodostaa Kanariansaarten taloudellinen riippuvuus palvelualasta ja erityisesti matkailusta, kun sitä mitataan tähän sektoriin liittyvällä osuudella alueen BKT:stä. Kyseisellä sektorilla on Kanariansaarten taloudessa huomattavasti suurempi merkitys kuin teollisuudella.

(4)

Saarille luonteenomainen syrjäinen sijainti ja saaristoluonne haittaavat henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta, ja ne ovat Kanariansaarten toiseksi merkittävin rajoite. Saarten sijainti lisää niiden riippuvuutta lento- ja meriliikenteestä. Kuljetukset näiden syrjäisten saarten alueelle tai alueelta sekä saarten välillä lisäävät entisestään paikallisen teollisuuden tuotantokustannuksia. Tuotantokustannukset ovat suurempia, koska kyseiset liikennemuodot ovat tehottomampia ja kalliimpia kuin maantie- tai rautatieliikenne.

(5)

Syrjäisestä sijainnista seuraa, että tuotantokustannuksia nostavat myös saarten riippuvuus raaka-aineiden ja energian tuonnista, varastojen perustamisvelvoite ja tuotantovälineiden hankinnassa ilmenevät vaikeudet.

(6)

Markkinoiden pieni koko ja vientitoiminnan kehittymättömyys, saarten maantieteellinen hajanaisuus ja välttämättömyys pitää yllä eriytettyjä mutta volyymiltään rajallisia tuotantolinjoja pienten markkinoiden tarpeiden tyydyttämiseksi, rajoittavat mahdollisuuksia saada aikaan mittakaavaetuja.

(7)

Erityis- ja ylläpitopalvelujen sekä yritysten johtohenkilöstön ja teknisen henkilöstön ammatillisten koulutuspalvelujen saanti Kanariansaarilla on usein rajallista tai kallista, samoin kuin yritysten toiminnan edistäminen alueen ulkopuolisilla markkinoilla. Lisäksi rajalliset jakelukanavat johtavat ylivarastointiin.

(8)

Ympäristön osalta teollisuusjätteiden hävittäminen ja myrkyllisten jätteiden käsittely nostavat ympäristökustannuksia. Kyseiset kustannukset ovat tavanomaista korkeammat, koska kierrätyslaitoksia ei ole kuin eräille tuotteille ja koska jätteitä joudutaan kuljettamaan käsiteltäväksi Kanariansaarten ulkopuolelle.

(9)

”Arbitrio sobre Importaciones y Entregas de Mercancías en las Islas Canarias” -niminen vero, jäljempänä ’AIEM-vero’, palvelee tavoitetta, joka koskee Kanariansaarten teollisuustuotantoalojen itsenäistä kehittymistä ja Kanariansaarten talouden monipuolistamista.

(10)

EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan perusteella hyväksytyllä neuvoston päätöksellä 2002/546/EY (2) Espanjalle annettiin alun perin lupa soveltaa tiettyihin Kanariansaarilla paikallisesti tuotettuihin tuotteisiin vapautuksia tai alennuksia AIEM-verosta 31 päivään joulukuuta 2011 asti. Mainitun päätöksen liitteessä oli luettelo tuotteista, joihin verovapautuksia tai veronalennuksia voitiin soveltaa. Ero paikallisesti valmistettujen tuotteiden ja muiden tuotteiden verotuksen välillä sai olla tuotteesta riippuen enintään 5, 15 tai 25 prosenttiyksikköä.

(11)

Neuvoston päätöksellä N:o 895/2011/EU (3) muutettiin päätöstä 2002/546/EY siten, että sen soveltamisaikaa pidennettiin 31 päivään joulukuuta 2013.

(12)

Neuvoston päätöksellä N:o 1413/2013/EU (4) muutettiin päätöstä 2002/546/EY uudelleen siten, että sen soveltamisaikaa pidennettiin 30 päivään kesäkuuta 2014.

(13)

Neuvoston päätöksellä N:o 377/2014/EU (5) annettiin Espanjalle lupa soveltaa poikkeuksia tai alennuksia AIEM-verosta tiettyihin Kanariansaarilla paikallisesti tuotettuihin tuotteisiin 31 päivään joulukuuta 2020. Kyseisen päätöksen liitteessä on luettelo tuotteista, joihin verovapautuksia tai veronalennuksia voidaan soveltaa.

(14

Tilanteen huolellisen tarkastelu vahvistaa sen, että on syytä hyväksyä Espanjan pyyntö ja uusia kyseinen lupa.

(15)

Suurin verotuksen ero, jota voidaan soveltaa kyseisiin teollisuustuotteisiin, saisi olla enintään 15 prosenttia. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti Espanjan viranomaisten olisi voitava päättää asianomaisesta prosenttiosuudesta kunkin tuotteen osalta. Sallittu ero verotuksessa ei saisi ylittää osoitettuja lisäkustannuksia. Tästä huolimatta kyseiseen veroetuun olisi sovellettava vuotuista 150 miljoonan euron rajaa asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta.

(16)

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja joustavuuden varmistamiseksi Espanjan viranomaisten olisi saatava muuttaa tuoteluetteloa ja tuotteiden sallittua eroa verotuksessa siten, että ne vastaavat tällaisten tuotteiden tuottamisesta Kanariansaarilla aiheutuvien lisäkustannusten todellista tasoa. Tässä yhteydessä Espanjan viranomaisten olisi voitava soveltaa alempia eriytettyjä verokantoja ja vahvistaa tarvittaessa vähimmäisverokanta tietyille tuotteille edellyttäen, että kaikki muutokset ovat SEUT 349 artiklan tavoitteiden mukaisia. Kaikkien tuoteluetteloon tehtävien muutosten olisi perustuttava seuraaviin tukikelpoisuusperusteisiin: tuotteen paikallista tuotantoa on olemassa ja sen osuus paikallisista markkinoista on vähintään viisi prosenttia; on olemassa merkittävää tavaroiden tuontia (muun muassa Manner-Espanjasta ja muista jäsenvaltioista), joka saattaa vaarantaa paikallisen tuotannon jatkumisen ja jonka osuus paikallisista markkinoista on vähintään 10 prosenttia; ja on olemassa lisäkustannuksia, jotka nostavat paikallisen tuotannon omakustannushintaa verrattuna muualla tuotettuihin tuotteisiin ja vaarantavat paikallisesti tuotettujen tuotteiden kilpailukyvyn.

(17)

Espanjan viranomaisten olisi voitava poiketa markkinaosuusrajoista asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa, joita ovat muun muassa seuraavat: työvoimavaltainen tuotanto; paikallisen kehityksen kannalta muulla tavoin strategisesti tärkeä tuotanto; kausiluonteisille vaihteluille altis tuotanto; erityisen epäedullisessa asemassa olevilla alueilla sijaitseva tuotanto; ja terveyskriisien torjumiseksi tarvittavien lääkinnällisten tuotteiden ja henkilönsuojaimien tuotanto. Espanjan viranomaisten olisi voitava muuttaa luetteloa tuotteista ja niiden sallitusta erosta verotuksessa edellyttäen, että kaikki muutokset ovat SEUT 349 artiklan tavoitteiden mukaisia.

(18)

Kanariansaarten sosioekonomiselle kehittämiselle annettavan tuen tavoitteita toteutetaan kansallisesti veron käyttötarkoitusta ja AIEM-verosta saatavien tulojen varaamista koskevin vaatimuksin. AIEM-verotulojen sisällyttäminen Kanariansaarten taloutta ja verotusta koskevan järjestelmän varoihin ja niiden varaaminen Kanariansaarten taloudelliseen ja sosiaaliseen kehittämisstrategiaan paikallisen tuotannon edistämiseksi ovat lakiin perustuvia velvoitteita.

(19)

Vapautuksia tai alennuksia AIEM-verosta olisi sovellettava seitsemän vuotta. Jotta komissio voi arvioida, täyttyvätkö luvan myöntämisperusteet edelleen, Espanjan viranomaisten olisi toimitettava komissiolle seurantakertomus viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2025.

(20)

Tällä päätöksellä ei rajoiteta SEUT 107 ja 108 artiklan mahdollista soveltamista,

(1)

Neuvoston päätöksellä N:o 940/2014/EU (2) Ranskan viranomaisille annetaan lupa soveltaa Ranskan syrjäisimmillä alueilla vapautuksia meriverosta tai meriveron alennuksia kyseisen päätöksen liitteessä lueteltuihin tuotteisiin, jotka valmistetaan paikallisesti kyseisillä syrjäisimmillä alueilla. Verokannan porrastus saa olla enintään 10, 20 tai 30 prosenttiyksikköä tuotteesta ja merentakaisesta departementista riippuen. Päätöstä N:o 940/2014/EU sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2020.

(2)

Ranskan mukaan kilpailulliset haitat, joista Ranskan syrjäisimmät alueet kärsivät, ovat edelleen olemassa, ja Ranska on pyytänyt komissiolta nykyisen järjestelmän kaltaisen eriytetyn verojärjestelmän säilyttämistä 1 päivän tammikuuta 2021 jälkeen 31 päivään joulukuuta 2027 asti.

(3)

Tuotteiden, joihin Ranska toivoo sovellettavan eriytettyä verotusta, luetteloiden analysointi on aikaa vievä prosessi, jossa kunkin tuotteen kohdalla on varmistettava eriytetyn verotuksen perusteet ja sen oikeasuhteisuus, jottei eriytetty verotus haittaa unionin oikeusjärjestyksen, mukaan lukien sisämarkkinat ja yhteiset politiikat, yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.

(4)

Ranskan viranomaisten työ kaikkien tarvittavien tietojen keräämiseksi kyseistä varmistusta varten on covid-19-pandemian vuoksi viivästynyt huomattavasti. Tämän johdosta kyseistä työtä ei ole tähän mennessä saatu päätökseen.

(5)

On olemassa oikeudellisen tyhjiön vaara, jos ehdotusta ei saada hyväksyttyä ennen 1 päivää tammikuuta 2021, sillä kaikenlaisen eriytetyn verotuksen soveltaminen Ranskan syrjäisimmillä alueilla olisi kiellettyä 1 päivän tammikuuta 2021 jälkeen.

(6)

Jotta parhaillaan käynnissä oleva varmistustyö saataisiin loppuun ja komissiolla olisi riittävästi aikaa tehdä tasapainoinen ehdotus, jossa otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät intressit, tarvitaan kuusi kuukautta lisäaikaa.

(7)

Päätös N:o 940/2014/EU olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

(1)

Asetuksessa (EU) 2018/848 ja erityisesti sen liitteessä II olevassa I osassa vahvistetaan siirtymävaiheen ja muun kuin luonnonmukaisen lisäysaineiston käyttöä koskevat tietyt vaatimukset.

(2)

Asetuksen (EU) 2018/848 53 artiklassa säädettyjen luonnonmukaisen kasvien lisäysaineiston käyttöä koskevien poikkeusten asteittaista lopettamista silmällä pitäen on tärkeää lisätä luonnonmukaisen ja siirtymävaiheen lisäysaineiston tuotantoa ja markkinoille saattamista.

(3)

Asetuksen (EU) 2018/848 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti kasvien lisäysaineistoa saadaan markkinoida ”siirtymävaiheen tuotteena” edellyttäen, että on noudatettu vähintään 12 kuukauden siirtymävaihetta. Asetuksen (EU) 2018/848 26 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttöön otetaan säännöllisesti päivitettävä tietokanta, jossa luetellaan niiden alueella saatavilla oleva luonnonmukainen ja siirtymävaiheen kasvien lisäysaineisto, lukuun ottamatta siementaimia mutta mukaan lukien siemenperunat. Lisäksi 26 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltioilla on oltava käytössä järjestelmät, joiden avulla luonnonmukaista tai siirtymävaiheen kasvien lisäysaineistoa kaupan pitävät toimijat, jotka pystyvät toimittamaan niille aineistoa riittäviä määriä ja kohtuullisessa ajassa, voivat halutessaan ja veloituksetta nimensä ja yhteystietojensa lisäksi julkistaa tiedot seuraavista: saatavilla oleva luonnonmukainen ja siirtymävaiheen kasvien lisäysaineisto, kuten luonnonmukainen monimuotoinen kasvien lisäysaineisto tai luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvat luonnonmukaiset lajikkeet, lukuun ottamatta siementaimia mutta mukaan lukien siemenperunat; kyseinen aineisto painomääräisenä ja vuotuinen saatavuusaika. Asetuksen 26 artiklan 5 kohdassa säädetään kuitenkin, että jäsenvaltiot voivat edelleen käyttää jo olemassa olevia asiaankuuluvia tietojärjestelmiä.

(4)

Sen vuoksi on tärkeää asettaa siirtymävaiheen kasvien lisäysaineiston käyttö muun kuin luonnonmukaisen kasvien lisäysaineiston käytön edelle silloin, kun luonnonmukaista kasvien lisäysaineistoa ei ole riittävästi saatavilla ja se osoitetaan edellä tarkoitettuihin tietokantoihin ja järjestelmiin kerättyjen tietojen perusteella. Lisäksi asetuksen (EU) 2018/848 6 artiklan i alakohdan mukaisesti olisi sallittava itse tuotetun luonnonmukaisen ja siirtymävaiheen kasvien lisäysaineiston käyttö.

(5)

Jäsenvaltioiden nykyiset erilaiset käytännöt huomioon ottaen on lisäksi erityisen tärkeää yhdenmukaistaa erityiset perusteet ja edellytykset antaa lupia muun kuin luonnonmukaisen kasvien lisäysaineiston käytölle silloin, kun luonnonmukaista ja siirtymävaiheen kasvien lisäysaineistoa ei ole laadullisesti tai määrällisesti riittävästi saatavilla. Yhdenmukaistamisella voitaisiin välttää mahdollinen epäterve kilpailu luonnonmukaisessa tuotannossa ja varmistaa, että kasvien lisäysaineistoon sovelletaan tiettyjä varotoimenpiteitä ja että kasvien lisäysaineistolle määrättyjen kasvisuojeluun liittyvien käsittelyjen yhteydessä olisi tarvittaessa sovellettava asetuksen (EU) 2018/848 liitteessä II olevan I osan 1.7.3 ja 1.7.4 kohdassa tarkoitettua viljelylohkon siirtymävaihetta.

(6)

Huolimatta luonnonmukaisen kasvien lisäysaineiston tuottamiseen osallistuvien toimijoiden ponnisteluista on edelleen olemassa monia lajeja, alalajeja tai lajikkeita, joiden osalta luonnonmukaista tai siirtymävaiheen kasvien lisäysaineistoa ei ole saatavilla ja joita koskevaa lupamenettelyä on tarpeen yksinkertaistaa siten, että vähennetään hallinnollista rasitetta vaarantamatta tuotteiden luonnonmukaista luonnetta. Sen vuoksi ja yksittäisiä lupia koskevien hakemusten määrän vähentämiseksi on aiheellista säätää lajeja, alalajeja tai lajikkeita koskevien kansallisten vuotuisten lupien myöntämisestä tietyin edellytyksin sekä sellaisten kansallisten luetteloiden laatimisesta, jotka koskevat lajeja tai alalajeja, joiden osalta asianmukaista luonnonmukaista tai siirtymävaiheen kasvien lisäysaineistoa on riittävästi saatavilla. Tällaisen lähestymistavan ansiosta yksittäisiä lupia tarvittaisiin vähemmän. Lisäksi tällaiset kansalliset luettelot ovat merkityksellisiä tietolähteitä, joiden odotetaan lisäävän tietämystä ja varmuutta luonnonmukaisen kasvien lisäysaineiston alalla ja siten helpottavan jatkokehitystä sekä tällä pitkälle erikoistuneella tuotantosektorilla että luonnonmukaisen kasvien lisäysaineiston käytössä.

(7)

Sen vuoksi asetuksen (EU) 2018/848 liitteessä II olevaa I osaa olisi muutettava.

(8)

Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava asetuksen (EU) 2018/848 soveltamispäivästä,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Lysiinin ja glutamiinihapon rautakelaatin hyväksymistä varten on tehty hakemus asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana on toimitettu kyseisen asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee lysiinin ja glutamiinihapon rautakelaatin hyväksymistä kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 4 päivänä heinäkuuta 2019 (2) ja 25 päivänä toukokuuta 2020 (3) antamissaan lausunnoissa, että lysiinin ja glutamiinihapon rautakelaatilla ei ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti käytettynä ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen eikä kuluttajien turvallisuuteen. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että lisäaine on silmiä ärsyttävä ja ihoa ja hengitysteitä herkistävä aine ja että lisäaineen käyttäjille aiheutuu riski, jos sitä hengitetään. Sen vuoksi komissio katsoo, että olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi erityisesti lisäaineen käyttäjien osalta. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi vielä, että lisäaine ei aiheuta lisäriskiä ympäristölle verrattuna muihin hyväksyttyihin rautayhdisteisiin ja että se on tehokas raudanlähde kaikille eläinlajeille. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Lisäksi se vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Lisäaineen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät, kun toteutetaan asiaankuuluvia lisäaineen käyttäjiä koskevia suojatoimenpiteitä. Sen vuoksi kyseisen lisäaineen käyttö olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti toimitettiin hakemus, joka koskee Corynebacterium glutamicum NITE BP-02524:n tuottaman L-glutamiinin hyväksymistä kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Corynebacterium glutamicum NITE BP-02524:n tuottaman L-glutamiinin hyväksymistä kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet” (funktionaalinen ryhmä ”aminohapot, niiden suolat ja analogit”) ja lisäaineluokkaan ”sensoriset lisäaineet” (funktionaalinen ryhmä ”aromiaineet”).

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 18 päivänä maaliskuuta 2020 antamassaan lausunnossa (2), että Corynebacterium glutamicum NITE BP-02524:n tuottamalla L-glutamiinilla ei ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti käytettynä ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen eikä ympäristöön. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että lisäaine on tehokas glutamiininlähde kaikille eläinlajeille ja että lisäaine olisi suojattava pötsihajotukselta, jotta lisätystä L-glutamiinista saadaan täysi teho märehtijöillä.

(5)

Mitä tulee käyttöön aromiaineena, elintarviketurvallisuusviranomainen toteaa, että tehoa ei tarvitse osoittaa muulla tavoin, kun käytetään suositeltua annosta. L-glutamiinin käyttöä aromiaineena juomavedessä ei ole hyväksytty. L-glutamiini ei aromiaineena todennäköisesti aiheuta huolta, kun sitä käytetään suositellun annoksen suuruisena. Se, ettei L-glutamiinin käyttöä aromiaineena juomavedessä ole hyväksytty, ei estä sen käyttöä rehuseoksissa, jotka annostellaan veden mukana. Olisi asetettava rajoituksia ja edellytyksiä, jotta L-glutamiinin valvontaa voidaan tehostaa, kun sitä käytetään aromiaineena. L-glutamiinin suositeltu pitoisuus olisi ilmoitettava lisäaineen etiketissä. Pitoisuuden ylittyessä esiseosten etiketissä olisi ilmoitettava tietyt tiedot.

(6)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Se myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittamat raportit analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(7)

Corynebacterium glutamicum NITE BP-02524:n tuottaman L-glutamiinin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksyntäedellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen aineen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

L-valiinin hyväksymistä varten on toimitettu hakemus asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana toimitettiin kyseisen asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Escherichia coli KCCM 80159:n tuottaman L-valiinin hyväksymistä kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet” ja funktionaaliseen ryhmään ”aminohapot, niiden suolat ja analogit”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 18 päivänä maaliskuuta 2020 antamassaan lausunnossa (2), että Escherichia coli KCCM 80159:n tuottamalla L-valiinilla ei ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen eikä ympäristöön, kun sillä täydennetään ravintoa asianmukaisina määrinä ja ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että tämän lisäaineen katsotaan olevan eläinten ruokinnassa välttämättömän aminohappo L-valiinin tehokas lähde ja että se olisi suojattava pötsihajotukselta, jotta se olisi tehokas märehtijöillä. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Se myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittamat raportit analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Escherichia coli KCCM 80159:n tuottaman L-valiinin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen aineen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti on toimitettu hakemukset, jotka koskevat Corynebacterium glutamicum DSM 32932:n tuottaman L-lysiinimonohydrokloridin ja Corynebacterium glutamicum KFCC 11043:n tuottaman L-lysiinisulfaatin hyväksymistä. Hakemusten mukana toimitettiin kyseisen asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemukset koskevat Corynebacterium glutamicum DSM 32932:n tuottaman L-lysiinimonohydrokloridin ja Corynebacterium glutamicum KFCC 11043:n tuottaman L-lysiinisulfaatin hyväksymistä kaikkien eläinlajien rehun lisäaineina, jotka luokitellaan lisäaineluokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet” ja funktionaaliseen ryhmään ”aminohapot, niiden suolat ja analogit”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 19 päivänä maaliskuuta 2020 antamassaan lausunnossa (2), että ehdotetuissa käyttöolosuhteissa Corynebacterium glutamicum DSM 32932:n tuottamalla L-lysiinimonohydrokloridilla ei ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, kuluttajien turvallisuuteen eikä ympäristöön. Elintarviketurvallisuusviranomainen katsoi, että koska lisäainetta olisi pidettävä silmiä ärsyttävänä, se aiheuttaa käyttäjille riskin. Sen vuoksi komissio katsoo, että olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi erityisesti lisäaineen käyttäjien osalta. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 1 päivänä heinäkuuta 2020 antamassaan lausunnossa (3), että ehdotetuissa käyttöolosuhteissa Corynebacterium glutamicum KFCC 11043:n tuottamalla L-lysiinisulfaatilla ei ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen eikä ympäristöön. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että molemmat lisäaineet ovat tehokas aminohappo L-lysiinin lähde kaikille eläinlajeille ja että lisäaineet olisi suojattava pötsihajotukselta, jotta se olisi yhtä tehokas märehtijöillä kuin muilla kuin märehtijöillä. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Se myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittamat raportit analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Corynebacterium glutamicum DSM 32932:n tuottaman L-lysiinimonohydrokloridin ja Corynebacterium glutamicum KFCC 11043:n tuottaman L-lysiinisulfaatin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksyntäedellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisten aineiden käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

6-fytaasia sisältävän valmisteen hyväksymisestä on jätetty hakemus asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana on toimitettu asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Komagataella phaffii CGMCC 12056:n tuottamaa 6-fytaasia sisältävän valmisteen hyväksymisestä munivien kanojen ja muiden munivien lintujen rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet” ja funktionaaliseen ryhmään ”ruuansulatusta edistävät aineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 7 päivänä toukokuuta 2020 antamassaan lausunnossa (2), että ehdotetuissa käyttöolosuhteissa Komagataella phaffii CGMCC 12056:n tuottamaa 6-fytaasia sisältävällä valmisteella ei ole haitallisia vaikutuksia munivien kanojen ja muiden munivien lintujen terveyteen, kuluttajien turvallisuuteen eikä ympäristöön. Lisäksi todettiin, että lisäainetta olisi pidettävä mahdollisena hengitysteitä herkistävänä aineena. Sen vuoksi komissio katsoo, että olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi erityisesti lisäaineen käyttäjien osalta. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että lisäaine on tehokas eläintuotantoon vaikuttavana lisäaineena munivien kanojen ja muiden munivien lintujen ravinnon sulavuuden parantamisessa. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Lisäksi se vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Komagataella phaffii CGMCC 12056:n tuottamaa 6-fytaasia sisältävän valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksyntäedellytykset täyttyvät. Näin ollen kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti on jätetty Corynebacterium glutamicum KCCM 80188:sta käymisreaktiolla tuotetun natriumglutamaatin hyväksymistä koskeva hakemus. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Corynebacterium glutamicum KCCM 80188:sta käymisreaktiolla tuotetun natriumglutamaatin hyväksymistä kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena. Hakija on pyytänyt kyseisen lisäaineen luokittelemista lisäaineluokkaan ”sensoriset lisäaineet”.

(4)

Hakija on pyytänyt, että kyseinen rehun lisäaine hyväksyttäisiin käytettäväksi myös juomavedessä. Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 ei kuitenkaan sallita aromiaineiden käyttöä juomavedessä. Corynebacterium glutamicum KCCM 80188:sta käymisreaktiolla tuotetun natriumglutamaatin käyttöä juomavedessä ei sen vuoksi pitäisi sallia. Se, ettei lisäaineen käyttöä aromiaineena juomavedessä ole hyväksytty, ei estä sen käyttöä rehuseoksissa, jotka annostellaan veden mukana.

(5)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 19 päivänä maaliskuuta 2020 antamassaan lausunnossa (2) että Corynebacterium glutamicum KCCM 80188:sta käymisreaktiolla tuotetulla natriumglutamaatilla ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, kuluttajien terveyteen eikä ympäristöön. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi lausunnossaan, että lisäaine ei ole myrkyllinen hengitettynä eikä ihoa tai silmiä ärsyttävä eikä ihoa herkistävä. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi lisäksi, että natriumglutamaatin vaikutus elintarvikkeiden maun tehostamisessa on jo osoitettu eikä sen tehoa rehussa tarvitse enää osoittaa muulla tavoin. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmistä, joilla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(6)

Corynebacterium glutamicum KCCM 80188:sta käymisreaktiolla tuotetun natriumglutamaatin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen aineen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(7)

Olisi vahvistettava rajoituksia ja edellytyksiä, jotta valvonta sujuisi paremmin. Erityisesti olisi kyseisen rehun lisäaineen etiketissä ilmoitettava lisäaineen suositeltu pitoisuus. Kyseisen pitoisuuden ylittyessä esiseosten etiketissä olisi ilmoitettava tiettyjä tietoja.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2020/862 (2) vahvistetaan suorien tukien mukautusaste asetuksen (EU) N:o 1306/2013 nojalla kalenterivuoden 2020 osalta. Mukautusaste on vahvistettu vuoden 2021 talousarvioesityksen yhteydessä käytettävissä olleiden tietojen perusteella ottaen erityisesti huomioon asetuksen (EU) N:o 1306/2013 25 artiklassa tarkoitettu rahoituskurista johtuva maatalousalan kriisivaraus, joka on 487,6 miljoonaa euroa.

(2)

Mukautusasteessa otettiin huomioon myös tarve soveltaa rahoituskuria asetuksen (EU) N:o 1306/2013 16 artiklassa tarkoitettujen vuotuisten enimmäismäärien noudattamiseksi mainitun asetuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Vaikka rahoituskurin tarve maatalousalan kriisivarauksen osalta on edelleen 487,6 miljoonaa euroa, suoria tukia ja markkinoihin liittyviä menoja koskevat ennusteet kattavan, vuoden 2021 talousarvioesitystä koskevan komission tulevan oikaisukirjelmän nro 1 osalta käytettävissä olevat alustavat arviot osoittavat kuitenkin, että täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2020/862 vahvistettua rahoituskurin mukautusastetta on tarpeen tarkistaa.

(4)

Komission käytettävissä olevien uusien tietojen perusteella on sen vuoksi aiheellista tarkistaa mukautusastetta asetuksen (EU) N:o 1306/2013 26 artiklan 4 kohdan mukaisesti ennen sen kalenterivuoden 1 päivää joulukuuta, jonka osalta mukautusastetta sovelletaan.

(5)

Muutettua ehdotusta neuvoston asetukseksi vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (3) ei ole vielä hyväksytty. Ottaen huomioon, että kyseisen asetuksen hyväksymiseen liittyvä päätöksentekomenettely on edennyt jo hyvin pitkälle, mukautusasteen laskennassa olisi varotoimenpiteenä käytettävä Euroopan maatalouden tukirahaston varainhoitovuoden 2021 menoihin käytettävissä olevaa 40 368,0 miljoonan euron nettomäärää (Eurooppa-neuvoston 21 päivänä heinäkuuta 2020 antamissa päätelmissä vahvistettu alaenimmäismäärä, jota on mukautettu ottaen huomioon jäsenvaltioiden ilmoittamat Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston ja suorien tukien väliset määrärahasiirrot).

(6)

Pääsääntöisesti viljelijälle, joka jättää suoria tukia koskevan tukihakemuksen tietylle kalenterivuodelle N, maksetaan tuet tiettynä varainhoitovuodelle N+1 sijoittuvana maksuaikana. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tietyin rajoituksin suorittaa viljelijöille maksuja kyseisen maksuajan päätyttyä. Tällaisia myöhäisempiä maksuja voidaan suorittaa seuraavana varainhoitovuonna. Kun rahoituskuria sovelletaan tiettyyn kalenterivuoteen, mukautusastetta ei tulisi soveltaa maksuihin, joita koskevat tukihakemukset on jätetty muina kalenterivuosina kuin kalenterivuonna, johon rahoituskuria sovelletaan. Viljelijöiden tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi on sen vuoksi aiheellista säätää, että mukautusastetta sovelletaan ainoastaan maksuihin, joista on jätetty tukihakemus sinä kalenterivuonna, johon rahoituskuria sovelletaan, riippumatta siitä, milloin maksu viljelijälle suoritetaan.

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (4) 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, että asetuksen (EU) N:o 1306/2013 26 artiklan mukaisesti vahvistettua suoriin tukiin sovellettavaa mukautusastetta sovelletaan ainoastaan yli 2 000 euron suuruisiin suoriin tukiin, jotka myönnetään viljelijöille vastaavana kalenterivuonna. Lisäksi asetuksen (EU) N:o 1307/2013 8 artiklan 2 kohdassa säädetään, että suorien tukien asteittaisen käyttöönoton seurauksena mukautusastetta sovelletaan Kroatiaan vasta 1 päivästä tammikuuta 2022. Tässä asetuksessa vahvistettua mukautusastetta ei näin ollen tulisi soveltaa viljelijöille kyseisessä jäsenvaltiossa maksettaviin tukiin.

(8)

Tarkistettu mukautusaste olisi otettava huomioon sen viljelijälle myönnettävän kokonaistukimäärän laskemiseksi, josta on jätetty tukihakemus kalenterivuoden 2020 osalta. Selvyyden vuoksi täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/862 olisi sen vuoksi kumottava.

(9)

Jotta varmistetaan, että tarkistettua mukautusastetta voidaan soveltaa siitä päivästä alkaen, jona tukien maksamisen viljelijöille on asetuksen (EU) N:o 1306/2013 mukaisesti määrä alkaa, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä joulukuuta 2020,

(1)

Organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukaisen, EMAS-järjestelmään liittymisen edellyttämät vaiheet esittävän käyttäjän käsikirjan muuttamisesta 6 päivänä joulukuuta 2017 annetun komission päätöksen (EU) 2017/2285 (2) liitteessä I olevassa 2.4.3 kohdassa määritellään otantamenetelmän käyttöä koskevat vaatimukset todennettaessa useita toimipaikkoja käsittäviä organisaatioita.

(2)

Päätöksen (EU) 2017/2285 liitteessä I olevan käyttäjän käsikirjan 2.4.3.3 kohdan a alakohdassa määritellään toimialat, joilla useita toimipaikkoja käsittävien organisaatioiden todentaminen käyttämällä otantamenetelmää on sallittua (taulukko 9).

(3)

Käyttäjän käsikirjan 2.4.3.3 kohdan b alakohdassa määritellään toimialat, joilla useita toimipaikkoja käsittävien organisaatioiden todentaminen käyttämällä otantamenetelmää voidaan sallia kokeiluhankkeissa (taulukko 10), ja täsmennetään, että kokeiluhankkeen jälkeen ja kokeiluhankkeen arvioinnin perusteella EMAS-komitea voi suositella toimialan sisällyttämistä niiden toimialojen luetteloon, joilla otantamenetelmän käyttö on sallittua (taulukko 9).

(4)

Saksassa on toteutettu kaksi kokeiluhanketta taulukossa 10 luetelluilla toimialoilla; yksi hanke vähittäiskaupan alalla (NACE-koodi 47.1) ja yksi hanke sosiaalihuollon laitospalvelujen (NACE-koodi 87) ja sosiaalihuollon avopalvelujen (NACE-koodi 88) alalla. Näiden kokeiluhankkeiden arviointi esiteltiin EMAS-komitealle.

(5)

Kokeiluhankkeiden arvioinnin perusteella EMAS-komitea suositteli, että kyseiset toimialat sisällytetään niiden toimialojen luetteloon, joilla useita toimipaikkoja käsittävien organisaatioiden todentaminen käyttämällä otantamenetelmää on sallittua (taulukko 9).

(1)

Asetuksen (EY) N:o 66/2010 nojalla voidaan myöntää EU-ympäristömerkki tuotteille, joiden ympäristövaikutukset niiden elinkaaren aikana ovat tavanomaista vähäisemmät.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 66/2010 säädetään, että erityiset EU:n ympäristömerkin myöntämisperusteet vahvistetaan tuoteryhmittäin.

(3)

Komission päätöksessä 2012/481/EU (2) vahvistetaan arviointiperusteet ja niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset tuoteryhmälle ”painotuotteet”. Näiden arviointiperusteiden ja vaatimusten voimassaoloaikaa on jatkettu 31 päivään joulukuuta 2020 saakka komission päätöksellä (EU) 2018/1590 (3).

(4)

Komission päätöksessä 2014/256/EU (4) vahvistetaan arviointiperusteet ja niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset tuoteryhmälle ”paperin jatkojalosteet”. Näiden arviointiperusteiden ja vaatimusten voimassaoloaikaa jatkettiin 31 päivään joulukuuta 2020 saakka komission päätöksellä (EU) 2017/1525 (5).

(5)

Jotta näiden tuoteryhmien markkinoita koskevat parhaat käytännöt sekä sittemmin tehdyt innovaatiot otetaan paremmin huomioon, painotuotteille, paperitavaroille ja paperisille kantokasseille on aiheellista vahvistaa uudet arviointiperusteet.

(6)

EU-ympäristömerkin toimivuustarkastusta koskevassa kertomuksessa (6), joka julkaistiin 30 päivänä kesäkuuta 2017 ja jossa tarkasteltiin asetuksen (EY) N:o 66/2010 täytäntöönpanoa, todettiin, että EU-ympäristömerkin osalta on tarpeen kehittää strategisempi lähestymistapa, johon sisältyy muun muassa toisiinsa läheisessä yhteydessä olevien tuoteryhmien yhdistäminen silloin kun se on tarkoituksenmukaista.

(7)

Näiden päätelmien mukaisesti ja Euroopan unionin ympäristömerkintälautakunnan kuulemisen jälkeen on aiheellista tarkistaa tuoteryhmiä ”painotuotteet” ja ”paperin jatkojalosteet” koskevia perusteita. Siinä otetaan huomioon nykyinen menestys, sidosryhmien kiinnostus tuotetta kohtaan ja mahdolliset tulevat mahdollisuudet lisätä tuotteiden käyttöönottoa sekä markkinoiden kysyntä kestävistä tuotteista.

(8)

Koska tuoteryhmät ”painotuotteet” ja ”paperin jatkojalosteet” liittyvät läheisesti toisiinsa ja niiden arviointiperusteet ovat päällekkäisiä, on aiheellista hyväksyä vain yksi päätös ja yksi liite molemmille tuoteryhmille.

(9)

Tuoteryhmän nimeksi on aiheellista muuttaa ”painotuotteet, paperitavarat ja paperiset kantokassit”, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon tuotteen toiminta ja varmistaa soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden selkeys. Tämän pitäisi myös lisätä järjestelmien näkyvyyttä markkinatoimijoille sekä vähentää kansallisille viranomaisille koituvaa hallinnollista rasitetta.

(10)

Lisäksi tuoteryhmän ”painotuotteet, paperitavarat ja paperiset kantokassit” määritelmään olisi tarkastelun mukaisesti tehtävä tiettyjä muutoksia, jotta erityyppiset tuotteet erotetaan toisistaan aiempaa selkeämmin.

(11)

Uudessa kiertotalouden toimintasuunnitelmassa puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta (7), joka hyväksyttiin 11 päivänä maaliskuuta 2020, määrätään, että EU-ympäristömerkin myöntämisperusteissa otetaan järjestelmällisemmin huomioon kestävyyttä, kierrätettävyyttä ja kierrätysmateriaalien osuutta koskevat vaatimukset.

(12)

Painotuotteita, paperitavaroita ja paperisia kantokasseja koskevilla tarkistetuilla EU-ympäristömerkin myöntämisperusteilla olisi pyrittävä erityisesti edistämään sellaisten kestävämmin valmistettujen paperipohjaisten tuotteiden käyttöä, jotka on hankittu kestävästi hoidetuista metsistä tai kierrätysmateriaaleista. Uusien perusteiden olisi perustuttava elinkaarianalyysiin, ja niillä olisi pyrittävä edistämään energiatehokkaita valmistusprosesseja ja vähentämään haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) päästöjä, jotka vaikuttavat valokemialliseen hapettumiseen, myrkyllisyyteen ihmisille, abioottiseen köyhtymiseen, rehevöitymiseen, happamoitumiseen ja ilmastonmuutokseen. Tarkistetuilla perusteilla olisi rajoitettava vaarallisten aineiden käyttöä, puututtava painatusprosessin aikana syntyviin päästöihin, vähennettävä prosessissa syntyvän paperijätteen määrää ja lisättävä tuotteiden kierrätettävyyttä. Näin helpotetaan siirtymistä entistä laajempaan kiertotalouteen.

(13)

Kummankin tuoteryhmän uusien arviointiperusteiden sekä niihin liittyvien arviointi- ja todentamisvaatimusten olisi oltava voimassa 31 päivään joulukuuta 2028 saakka, kun otetaan huomioon näiden tuoteryhmien innovointisykli.

(14)

Päätökset 2012/481/EU ja 2014/256/EU olisi kumottava oikeusvarmuuden vuoksi.

(15)

Tuottajille, joiden tuotteille on myönnetty painotuotteita koskeva EU-ympäristömerkki päätöksessä 2012/481/EY esitetyillä arviointiperusteilla tai paperin jatkojalosteita koskeva EU-ympäristömerkki päätöksessä 2014/256/EY esitetyillä arviointiperusteilla, olisi myönnettävä siirtymäkausi, jotta niillä olisi riittävästi aikaa mukauttaa tuotteensa uusien arviointiperusteiden ja vaatimusten mukaisiksi. Rajoitetun ajan tämän päätöksen antamisen jälkeen tuottajien olisi myös voitava toimittaa hakemuksia joko mainituissa päätöksissä vahvistettujen arviointiperusteiden tai tässä päätöksessä vahvistettujen uusien perusteiden mukaisesti. Vanhoissa päätöksissä vahvistettujen arviointiperusteiden mukaisesti myönnettyjä EU-ympäristömerkkilisenssejä olisi voitava käyttää 18 kuukauden ajan tämän päätöksen antamispäivästä.

(16)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 66/2010 16 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

1)

’mapeilla’ asiakirjojen tai lehtien säilyttämiseen tarkoitettuja paperipohjaisia tuotteita, jotka koostuvat yleensä pahvista tehdystä kannesta ja joissa on renkaat irtopapereiden yhdessäpitämiseksi, kuten rengaskansiot ja vipuvarsikansiot;

2)

’kirjoilla’ sidottuja ja/tai nidottuja painotuotteita, joissa on joko kovat tai pehmeät kannet, lukuun ottamatta vuosikertomuksia, aikakausjulkaisuja, esitteitä, aikakauslehtiä ja säännöllisesti julkaistavia kuvastoja;

3)

’arkistointituotteilla’ tuotteita, joita käytetään paperiasiakirjojen järjestämiseen, säilyttämiseen ja suojaamiseen, mukaan lukien riippukansiot ja vipuvarsikansiot;

4)

’kansioilla’ irtopaperien säilytykseen tarkoitettuja koteloita tai suojuksia, kuten hakemistoja ja välilehtiä sisältäviä tuotteita, asiakirjataskuja, suorakulmaisia kansioita, riippukansioita, pahvikoteloita ja kolmiläppäisiä kansioita;

5)

’liitteellä’ lisälehteä tai lisäosaa, joka on painettu erillään painotuotteesta ja joka on sijoitettu joko painotuotteen sivujen väliin ja voidaan poistaa (irtoliite) tai joka on nidottu painotuotteen sivuihin ja muodostaa täten erottamattoman osan painotuotetta (kiinteä liite), muun muassa monisivuisia mainoksia, lehtisiä, esitteitä, vastauskortteja ja muita mainosmateriaaleja;

6)

’pakkauksella’ mistä tahansa materiaalista valmistettua mitä tahansa tuotetta, joka on tarkoitettu tavaroiden säilytykseen, suojaamiseen, käsittelyyn, kuljetukseen tai esillepanoon; tavarat voivat olla mitä tahansa raaka-aineesta valmiisiin tuotteisiin, jotka toimitetaan tuottajalta kuluttajalle tai käyttäjälle;

7)

’paperisilla kantokasseilla’ tavaroiden käsittelyyn ja kuljetukseen käytettäviä paperipohjaisia tuotteita;

8)

’painotuotteella’ tuotetta, jossa on paperille painetun ja viimeistelyn sisältävän painomateriaalin käsittelystä saatu painettu kuva;

9)

’paperitavaroilla’ paperista valmistettuja kirjoitus- ja arkistointimateriaaleja, muun muassa kirjekuoria ja toimistomateriaaleja;

10)

’käärepaperilla’ paperiarkkia tai ‐rullaa, jota käytetään esimerkiksi lahjojen ja pakettien käärimiseen.