(1)

Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan eläinten välillä tarttuvien ja eläimestä ihmiseen tarttuvien tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevat säännöt, mukaan lukien maaeläimiä pitäviä pitopaikkoja ja hautomoja sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten ja siitosmunien jäljitettävyyttä unionissa koskevat säännöt. Lisäksi siinä siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä sääntöjä, joilla täydennetään tiettyjä kyseisen asetuksen muita kuin keskeisiä osia.

(2)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/2035 (2) vahvistetaan pidettävien maaeläinten ja siitosmunien rekisteröityjä ja hyväksyttyjä pitopaikkoja sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten ja siitosmunien jäljitettävyyttä koskevia täydentäviä sääntöjä. Erityisesti kyseisen delegoidun asetuksen III osan II osastossa vahvistetaan pidettävien lammas- ja vuohieläinten jäljitettävyyttä koskevat säännöt, mukaan lukien toimijoiden velvoitteet, jotka koskevat kyseisten eläinten tunnistimia ja tunnistusmenetelmiä.

(3)

Lisäksi delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 46 artiklassa säädetään tietyistä poikkeuksista kyseisen säädöksen 45 artiklassa säädettyihin pidettävien lammas- ja vuohieläinten jäljitettävyysvaatimuksiin. Tähän sisältyy alle 12 kuukauden ikäisiä lammas- ja vuohieläimiä pitävien toimijoiden mahdollisuus tunnistaa eläimensä yhdellä elektronisella korvamerkillä, johon yksilöllinen rekisterinumero ja tunnistuskoodi on merkitty näkyvästi, jos eläimet on tarkoitus kuljettaa samassa jäsenvaltiossa sijaitsevaan teurastamoon kokoamisen tai lihotuksen jälkeen. Delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 antamisen jälkeen komissio sai joiltakin sidosryhmiltä ja jäsenvaltioilta useita huomautuksia kyseisen poikkeuksen, jota pidettiin liian hankalana lampaan- ja vuohenkasvattajien kannalta, soveltamisen mahdollisista vaikutuksista, erityisesti kun otetaan huomioon kyseisten kasvattajien ihmisravinnoksi teurastetuista eläimistä saama alhainen markkinahinta. Kun otetaan huomioon asetuksen (EU) 2016/429 118 artiklan 3 kohdassa esitetyt näkökohdat, tavanomaisen korvamerkin tai tavanomaisen vuohisnauhan voidaan katsoa varmistavan riittävän jäljitettävyyden, kun eri alkuperäisistä pitopaikoista peräisin olevia nuoria pidettäviä lammas- ja vuohieläimiä siirretään lihotuksen jälkeen teurastamoon. Riittävä jäljitettävyys voidaan varmistaa vain, jos tällaiset siirrot rekisteröidään yhteen tietokantaan eli ne tapahtuvat samassa jäsenvaltiossa, mikä on edellytys myös useimmille muille delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 46 artiklassa säädetyille poikkeuksille.

(4)

Nämä näkökohdat huomioon ottaen on aiheellista muuttaa asetusta (EU) 2019/2035 lisäämällä siihen nuoria pidettäviä lammas- ja vuohieläimiä koskeva lisäpoikkeus, jotta toimijoille ei aiheutuisi suhteettomia rasitteita ja kustannuksia ja jotta samalla varmistettaisiin pidettävien lammas- ja vuohieläinten jäljitettävyys ja kyseisten eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän moitteeton toiminta.

(5)

Lisäksi asetuksen (EU) 2016/429 108 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltioilla on oltava käytössä järjestelmä pidettävien maaeläinten, pidettävät lammas- ja vuohieläimet mukaan lukien, tunnistamista ja rekisteröintiä varten. Järjestelmässä oli määrä vahvistaa menettelyt, joita jäsenvaltioissa sovelletaan sen moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, mukaan lukien poikkeusten hallinnointi. Eläinten terveydelle aiheutuvien riskien välttämiseksi ja pidettävien lammas- ja vuohieläinten jäljitettävyyden varmistamiseksi tiettyjä asetuksen (EU) 2019/2035 46 artiklassa säädettyjä poikkeuksia sovellettaessa jäsenvaltiot olisi velvoitettava vahvistamaan tällaisten poikkeusten soveltamista koskevat menettelyt.

(6)

Koska delegoitua asetusta (EU) 2019/2035 sovelletaan 21 päivästä huhtikuuta 2021, myös tätä asetusta olisi sovellettava kyseisestä päivästä,

(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2018/2025 (2) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2020.

(2)

Komissiolle toimitettujen tietojen mukaan Portugalin lipun alla purjehtivien tai Portugalissa rekisteröityjen alusten liimapääsaaliit unionin ja kansainvälisillä vesillä alueilla 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 12 ja 14 ovat täyttäneet vuodeksi 2020 myönnetyn kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää tietyt kyseistä kantaa koskevat kalastustoimet,

(1)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2019/317 (3) vahvistetaan suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän ja maksujärjestelmän täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja menettelyt, jotka koskevat muun muassa lennonvarmistuspalvelujen ja verkkotoimintojen suorituskykyä sekä ilmatilan käyttäjiltä perittävien lennonvarmistusmaksujen määrittämistä, määräämistä ja perimistä.

(2)

Lentoliikenne on covid-19-pandemian vuoksi vähentynyt jyrkästi kysynnän merkittävän heikkenemisen ja niiden suorien toimenpiteiden seurauksena, joita jäsenvaltiot ja kolmannet maat ovat toteuttaneet pandemian hillitsemiseksi. Covid-19-pandemian aiheuttamat poikkeukselliset olosuhteet vaikuttavat merkittävästi suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän ja maksujärjestelmän täytäntöönpanoon liittyviin nykyisiin prosesseihin ja toimenpiteisiin järjestelmän kolmannella viiteajanjaksolla vuosina 2020–2024, kuten suorituskykytavoitteiden ja yksikköhintojen vahvistamiseen sekä kannustinjärjestelmien ja riskinjakomekanismien soveltamiseen. Näin on muodostunut poikkeuksellinen tilanne, jonka ratkaisemiseksi on toteutettava tilapäisiä erityistoimenpiteitä.

(3)

Jäsenvaltiot toimittivat komissiolle kolmatta viiteajanjaksoa koskevat suorituskykysuunnitelmiensa luonnokset 1 päivään lokakuuta 2019 mennessä ja päivitetyt suorituskykysuunnitelmiensa luonnokset 21 päivään marraskuuta 2019 mennessä. Asetuksen (EY) N:o 549/2004 11 artiklan 3 kohdan mukaan komissio arvioi, ovatko suorituskykysuunnitelmien luonnokset yhdenmukaisia komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2019/903 (4) vahvistettujen unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa. Sekä suorituskykysuunnitelmien luonnokset että unionin laajuiset suorituskykytavoitteet laadittiin kuitenkin ennen covid-19-pandemian puhkeamista, eikä niissä siten oteta huomioon pandemiasta johtuvaa merkittävää muutosta lentoliikenteen olosuhteissa.

(4)

Koska covid-19-pandemialla on ollut merkittävä ja ennennäkemätön vaikutus ilmailualaan ja erityisesti lennonvarmistuspalvelujen tarjontaan, kolmanteen viiteajanjaksoon olisi sovellettava tiettyjä täytäntöönpanoasetuksesta (EU) 2019/317 poikkeavia sääntöjä. Kolmanteen viiteajanjaksoon olisi sovellettava täytäntöönpanoasetusta (EU) 2019/317, jollei tässä asetuksessa nimenomaisesti toisin säädetä. Tämä asetus ei saisi myöskään vaikuttaa niihin yksikköhintojen mukautuksiin, jotka on määritetty toisella viiteajanjaksolla komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 391/2013 (5) perusteella.

(5)

Covid-19-pandemian puhkeamisen jälkeiseen liikenteen kehitykseen liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi vuoteen 2024 ulottuvia riittävän luotettavia liikenne-ennusteita ei ole vielä saatavilla. Siksi on tarpeen säätää erityissäännöistä tarkistettujen unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden asettamiseksi kolmatta viiteajanjaksoa varten, jotta varmistetaan tämän viiteajanjakson täytäntöönpanon jatkuminen. Kolmatta viiteajanjaksoa koskevan päivitetyn STATFOR-liikenne-ennusteen julkaisemisen on määrä tapahtua marraskuun 2020 alussa. Tämä liikenne-ennuste muodostaa perustan unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden tarkistamiselle kolmannen viiteajanjakson osalta. Kun otetaan huomioon aikarajoitukset, tarkistettujen tavoitteiden asettamiseen ei poikkeuksellisesti pitäisi soveltaa kaikkia täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/317 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä prosesseja ja määräaikoja. Jotta komissio voisi asettaa tarkistetut tavoitteet, kansallisten valvontaviranomaisten olisi toimitettava komissiolle aloituskustannuksia ja liikenne-ennusteita koskevat tiedot asiaankuuluvilta kalenterivuosilta 15 päivään joulukuuta 2020 mennessä, jotta kolmannelle viiteajanjaksolle voidaan asettaa tarkistetut unionin laajuiset suorituskykytavoitteet. Komission olisi hyväksyttävä tarkistetut unionin laajuiset suorituskykytavoitteet kolmannelle viiteajanjaksolle viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2021.

(6)

Kun komissio on asettanut tarkistetut unionin laajuiset suorituskykytavoitteet kolmannelle viiteajanjaksolle, jäsenvaltioiden olisi laadittava suorituskykysuunnitelmat, jotka sisältävät tarkistetut suorituskykytavoitteet kolmannelle viiteajanjaksolle. Suorituskykytavoitteiden asettaminen kansallisella tai toiminnallisen ilmatilan lohkon tasolla olisi saatettava päätökseen vasta sen jälkeen, kun tarkistetut unionin laajuiset suorituskykytavoitteet on hyväksytty. Sen vuoksi suorituskykysuunnitelmien luonnosten toimittamiselle olisi asetettava uusi määräaika.

(7)

Koska covid-19-pandemian aiheuttamat olosuhteet ovat väistämättä viivästyttäneet suorituskykysuunnitelmien laadintaan, arviointiin ja hyväksymiseen liittyviä menettelyjä, suorituskykysuunnitelmien lopulliseen versioon sisältyvillä kustannustehokkuutta koskevilla suorituskykytavoitteilla olisi asetuksen (EU) N:o 549/2004 11 artikla huomioon ottaen oltava täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/317 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti taannehtiva vaikutus viiteajanjakson alusta. Näiden suorituskykytavoitteiden vaikutukset olisi kuitenkin näyttävä vasta seuraavien kalenterivuosien yksikköhintojen mukautuksissa.

(8)

Verkon hallinnoija toimitti komissiolle syyskuussa 2019 verkon suorituskykysuunnitelman luonnoksen kolmannelle viiteajanjaksolle täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/317 19 artiklan mukaisesti. Komissio arvioi verkon suorituskykysuunnitelman mainitun asetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Koska olosuhteet ovat verkon suorituskykysuunnitelman luonnoksen toimittamisen jälkeen covid-19-pandemian seurauksena muuttuneet olennaisesti, verkon hallinnoijan olisi laadittava uusi verkon suorituskykysuunnitelman luonnos ja toimitettava se komission arvioitavaksi. Suunnitelman toimittamiselle olisi vastaavasti asetettava uusi määräaika.

(9)

On odotettavissa, että tarkistetuissa määritetyissä kustannuksissa yhdistetyiltä kalenterivuosilta 2020 ja 2021 näkyy lisäepävarmuus ja covid-19-pandemiasta johtuva liikennemäärien pieneneminen.

(10)

Jotta voitaisiin lieventää covid-19-pandemian vakavia vaikutuksia ilmatilan käyttäjiin kolmannella viiteajanjaksolla, kalenterivuosiin 2020 ja 2021 on tarpeen soveltaa erityissäännöksiä, jotka koskevat unionin laajuisten ja paikallisten suorituskykytavoitteiden tarkistamista kustannustehokkuuteen liittyvällä suorituskyvyn keskeisellä osa-alueella, kannustinjärjestelmien ja riskinjakomekanismien täytäntöönpanoa sekä näistä kahdesta kalenterivuodesta johtuvia yksikköhintojen mukautuksia.

(11)

Jotta voitaisiin varmistaa suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän ja maksujärjestelmän asianmukainen soveltaminen kolmannella viiteajanjaksolla ja ottaen huomioon suorituskykytavoitteiden asettamisen tulevaisuuteen suuntautuva luonne, unionin laajuisten ja paikallisten kustannustehokkuuteen liittyvien suorituskykytavoitteiden tarkistamisen olisi katettava kalenterivuosien 2020 ja 2021 määritetyt kustannukset yhtenä jaksona. Kun näitä tarkistettuja kustannustehokkuustavoitteita asetetaan unionin laajuisesti ja paikallisesti, olisi otettava asianmukaisesti huomioon lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille ja jäsenvaltioille tosiasiallisesti aiheutuneet kustannukset.

(12)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2019/317 vahvistettuja sääntöjä, jotka koskevat seurauksia suorituskykysuunnitelmien myöhäisestä hyväksymisestä, olisi mukautettava, jotta lievennetään vakavia taloudellisia vaikutuksia, joita näillä mekanismeilla muutoin olisi ilmatilan käyttäjiin, ja vältetään yksikköhintojen liiallinen vaihtelu kolmannen viiteajanjakson aikana. Tätä varten vastaavat yksikköhinnan mukautukset olisi poikkeuksellisesti jaettava viiden kalenterivuoden ajalle. Kansallisten valvontaviranomaisten olisi voitava pidentää ajanjakso seitsemään kalenterivuoteen, jos se on tarpeen, jotta vältetään siirtojen suhteeton vaikutus ilmatilan käyttäjiltä perittäviin yksikköhintoihin.

(13)

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa lisätoimenpiteitä kompensoidakseen covid-19-pandemian vaikutusta lennonvarmistusmaksujen tasoon kolmannella viiteajanjaksolla soveltamalla täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/317 29 artiklan 6 kohtaa.

(14)

Jotta kansallisten valvontaviranomaisten ja komission olisi helpompi hoitaa seurantatehtävänsä, lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat olisi velvoitettava toimittamaan kyseisille viranomaisille viimeistään 15 päivänä joulukuuta 2020 kertomus toimenpiteistä, jotka on toteutettu covid-19-pandemian taloudellisten ja operatiivisten vaikutusten käsittelemiseksi.

(15)

Poikkeussäännöksiä olisi sovellettava välittömästi, jotta komissio ja jäsenvaltiot voivat nopeasti toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet kolmannen viiteajanjakson suorituskykytavoitteiden asettamisprosessin osalta ja lieventää covid-19-kriisin taloudellisia vaikutuksia ilmatilan käyttäjiin. Tämän asetuksen olisi tultava voimaan kiireellisesti seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(16)

Yhtenäisen ilmatilan komitea ei ole antanut lausuntoa. Täytäntöönpanosäädös katsottiin tarpeelliseksi, ja puheenjohtaja toimitti täytäntöönpanosäädöksen luonnoksen muutoksenhakukomitealle jatkokäsittelyä varten. Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat muutoksenhakukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Ranska on ilmoittanut komissiolle asetuksen (EU) 2015/478 2 artiklan mukaisesti, että polttoaineena käytettävän uusiutuvan etanolin tuonnin kehitys vaikuttaa edellyttävän valvontaa. Ranska on erityisesti pyytänyt, että otetaan käyttöön jälkikäteisvalvonta.

(2)

Asetuksen (EU) 2015/478 10 artiklan mukaan unionin valvonta voidaan ottaa käyttöön, kun jonkin tuotteen tuonnin kehitys uhkaa aiheuttaa haittaa unionin tuottajille ja kun unionin edut niin vaativat. Asetuksen (EU) 2015/755 7 artiklalla annetaan mahdollisuus ottaa käyttöön valvonta, kun unionin edut niin vaativat. Jälkikäteisvalvonta voidaan ottaa käyttöön ensin mainitun asetuksen 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja jälkimmäisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla.

(3)

Ranskan toimittamien tietojen perusteella polttoaineena käytettävän uusiutuvan etanolin tuonti unioniin kasvoi 512 prosenttia vuosien 2017–2019 välillä eli 87,6 tuhannesta tonnista 536,2 tuhanteen tonniin. Lisäksi kuudesta merkittävimmästä tuontilähteestä peräisin olevan polttoaineena käytettävän uusiutuvan etanolin tuontihinnat olivat vuonna 2019 keskimäärin 15 prosenttia alhaisemmat kuin unionin tuottajien hinnat.

(4)

Polttoaineena käytettävän uusiutuvan etanolin arvioitu kulutus EU:ssa lisääntyi vuosien 2017 ja 2019 välillä 3,9 miljoonasta tonnista 4,3 miljoonaan tonniin eli 10 prosenttia. Samaan aikaan polttoaineena käytettävän uusiutuvan etanolin maailmanlaajuinen tuotanto kuitenkin kasvoi 80,6 miljoonasta tonnista 87,5 miljoonaan tonniin. Kun otetaan huomioon maailman tuotantomäärät verrattuna EU:n kokonaiskulutukseen, katsotaan, että vähäisetkin häiriöt polttoaineena käytettävän uusiutuvan etanolin maailmanmarkkinoilla voivat vaikuttaa erittäin voimakkaasti määriin ja hintoihin EU:n markkinoilla.

(5)

Lisäksi noin 84 prosenttia polttoaineena käytettävän uusiutuvan etanolin maailmanlaajuisesta kokonaistuotannosta (yli 70 miljoonaa tonnia) on keskittynyt Yhdysvaltoihin (54 prosenttia) ja Brasiliaan (30 prosenttia). Näiden kahden maan tuotantokapasiteetti on niin suuri, että jopa vähäinen vuotuinen ylituotanto voi johtaa ylitarjontaan maailmanmarkkinoilla, mikä saattaa vaikuttaa kielteisesti paljon pienempiin markkinoihin, kuten EU:n markkinoihin. Tuonti Yhdysvalloista EU:hun on kasvanut tasaisesti kolmen viime vuoden aikana, ja tuonti Brasiliasta on kasvanut jyrkästi vuoden 2020 ensimmäisten kuukausien aikana.

(6)

On myös muistettava, että Yhdysvaltojen markkinoilla on jo viiden viime vuoden aikana havaittu lievää ylikapasiteettia, minkä vuoksi useat maat (esimerkiksi Brasilia, Kiina, Peru ja Kolumbia) ovat ottaneet käyttöön tai ottaneet uudelleen käyttöön toimenpiteitä, joilla rajoitetaan polttoaineena käytettävän uusiutuvan etanolin tuontia Yhdysvalloista. On selvää, että aiemmin kyseisille markkinoille Yhdysvalloista viedyt määrät voidaan nyt suunnata muille markkinoille, kuten EU:n markkinoille. Lisäksi on syytä muistaa, että EU:n polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotka koskivat polttoaineena käytettävää uusiutuvaa etanolia, kumottiin toukokuussa 2019.

(7)

Koska tuonti on kasvanut viime vuosina, unionin tuotannonalan markkinaosuus on pienentynyt. Kysyntä EU:ssa on romahtanut viime kuukausien aikana ja unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne on heikentynyt. Kun markkinat elpyvät, voidaan odottaa, että merkittävimmät EU:n ulkopuoliset tuottajamaat alkavat viedä olemassa olevia käyttämättömiä varastojaan suurissa määrin EU:hun, mikä estäisi EU:n tuotannonalan elpymisen. Ei voida myöskään sulkea pois sitä mahdollisuutta, että jotkin hallitukset voisivat ottaa käyttöön vientitukia tai tukea muilla tavoin etanoliteollisuuttaan tuotantotoiminnan ylläpitämiseksi. Yhdysvalloissa keskustellaan jo joistakin tukihankkeista.

(8)

Polttoaineena käytettävän uusiutuvan etanolin tuonnin viimeaikaisten suuntausten ja nykyisen ylikapasiteetin perusteella mahdolliset vahingolliset vaikutukset unionin tuottajille voivat kehittyä lähitulevaisuudessa nopeasti.

(9)

Sen vuoksi unionin etu vaatii, että polttoaineena käytettävän uusiutuvan etanolin tuontiin olisi sovellettava unionin jälkikäteisvalvontaa, jotta voidaan ennen virallisten tuontitilastojen julkaisua kerätä tilastotietoja, joiden avulla kaikista kolmansista maista tulevan tuonnin kehityssuuntauksia voidaan analysoida nopeasti. Tuoreita ja ennakoivia kauppaa koskevia tietoja tarvitaan unionin herkkien polttoaineena käytettävän uusiutuvan etanolin markkinoiden suojaamiseksi maailmanmarkkinoilla tapahtuvilta äkillisiltä muutoksilta.

(10)

Koska polttoaineena käytettävä etanoli voidaan luokitella useisiin muita tuotteita sisältäviin yhdistetyn nimikkeistön nimikkeisiin, olisi luotava erityiset Taric-koodit, jotta varmistetaan ainoastaan asiaankuuluvaan tuotteeseen rajoittuva riittävä valvonta. Jälkikäteisvalvonnan soveltamisalaan kuuluvat liitteessä luetellut tuotteet.

(11)

Valvontajärjestelmä olisi otettava käyttöön yhden vuoden ajaksi, mitä pidetään riittävänä tuonnin kehityksen seuraamiseksi markkinoiden elpymisen aikana, kunnes tilanne on vakiintunut.

(1)

Ranska haki 7 päivänä elokuuta 2019 päivätyllä kirjeellä lupaa soveltaa direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan nojalla satamassa kiinnitettyinä oleville meri- ja sisävesialuksille suoraan toimitettavaan sähköön, jäljempänä ’maasähkö’, alennettua verokantaa. Ranskan viranomaiset antoivat lisätietoja ja selvennyksiä 4 päivänä maaliskuuta 2020 ja 30 päivänä huhtikuuta 2020.

(2)

Alennetulla verokannalla, jota Ranska aikoo soveltaa, se pyrkii edistämään maasähkön käyttöönottoa ja käyttöä entisestään. Tällaisen sähkön käytön katsotaan olevan ympäristön kannalta vähemmän haitallinen tapa tyydyttää sähkön tarve satamassa kiinnitettyinä olevilla aluksilla kuin bunkkeriöljyn polttaminen kyseisillä aluksilla.

(3)

Siltä osin kuin maasähkön käytöllä vältetään satamassa kiinnitettyinä olevilla aluksilla poltettavan bunkkeriöljyn aiheuttamat ilmansaastepäästöt, se parantaa satamakaupunkien paikallista ilmanlaatua. Ranskan sähköntuotannon rakenteen erityisten edellytysten mukaisesti maasähkön käyttämisen bunkkeriöljyä polttamalla tuotetun sähkön sijasta lisäksi odotetaan vähentävän hiilidioksidipäästöjä, muita ilmansaasteita ja melua. Sen vuoksi toimenpiteen odotetaan edistävän unionin ympäristö-, terveys- ja ilmastopolitiikan tavoitteita.

(4)

Ranskalle annettava lupa soveltaa alennettua verokantaa maasähköön ei ylitä sitä, mikä on tarpeen tällaisen sähkön käytön lisäämiseksi, koska aluksilla tapahtuva sähköntuotanto on useimmissa tapauksissa edelleen kilpailukykyisempi vaihtoehto. Samasta syystä ja asiaankuuluvan teknologian melko pienen tämänhetkisen markkinaosuuden vuoksi kyseisen alennetun verokannan soveltaminen ei todennäköisesti johda merkittävään kilpailun vääristymiseen sen voimassaoloaikana eikä siten vaikuta kielteisesti sisämarkkinoiden toimivuuteen.

(5)

Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti kunkin kyseisen direktiivin 19 artiklan 1 kohdan nojalla myönnettävän luvan on oltava ajallisesti tarkkaan rajattu. Jotta voidaan varmistaa, että lupa myönnetään riittävän pitkäksi ajanjaksoksi, joka kannustaa asiaankuuluvia taloudellisia toimijoita tekemään tarvittavat investoinnit, on aiheellista myöntää pyydetty lupa 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2026 väliselle ajalle. Kuitenkin, jos neuvosto antaa maasähkön veroetuja koskevia yleisiä säännöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan tai jonkin muun kyseisen sopimuksen asiaankuuluvan määräyksen nojalla, kyseisen luvan soveltaminen olisi lopetettava tällaisten säännösten soveltamisen alkamispäivästä, jos tällaisia säännöksiä aletaan soveltaa ennen 31 päivää joulukuuta 2026.

(6)

Tämä päätös ei vaikuta valtiontukea koskevien unionin sääntöjen soveltamiseen,

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/30/EU (2) 13 artiklan mukaisesti sähkölaitteiden, jotka ovat yhdenmukaistettujen standardien, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai niiden osien mukaisia, oletetaan olevan kyseisten standardien tai niiden osien kattamien, mainitun direktiivin liitteessä I säädettyjen olennaisten vaatimusten mukaisia.

(2)

Komissio esitti täytäntöönpanopäätöksessä C(2016) 7641 (3) Euroopan standardointikomitealle (CEN), Euroopan sähkötekniikan standardointikomitealle (Cenelec) ja Euroopan telealan standardointilaitokselle (ETSI) pyynnön direktiivin 2014/30/EU mukaisen sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan yhdenmukaistetun standardin laatimiseksi ja tarkistamiseksi.

(3)

Täytäntöönpanopäätöksessä C(2016) 7641 esitetyn pyynnön perusteella CEN ja Cenelec tarkistivat seuraavat yhdenmukaistetut standardit, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa (4): EN 55011:2009, EN 55014–1:2006, EN 55015:2013 ja EN 55032:2012. Tämän seurauksena hyväksyttiin seuraavat yhdenmukaistetut standardit ja niiden muutokset: teollisia, tieteellisiä ja lääkinnällisiä laitteita koskevat standardit EN 55011:2016, EN 55011:2016/A1:2017 ja EN 55011:2016/A11:2020; kotitalouslaitteita, sähkötyökaluja ja vastaavia laitteita koskevat standardit EN 55014–1:2017 ja EN 55014–1:2017/A11:2020; valaisimia ja vastaavia laitteita koskevat standardit EN IEC 55015:2019 ja EN IEC 55015:2019/A11:2020; sekä multimedialaitteita koskevat standardit EN 55032:2015 ja EN 55032:2015/A11:20.

(4)

Täytäntöönpanopäätöksessä C(2016) 7641 esitetyn pyynnön perusteella CEN ja Cenelec muuttivat yhdenmukaistettua standardia EN 62026–2:2013, jonka viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa (5). Tämän seurauksena hyväksyttiin yhdenmukaistettu standardi EN 62026–2:2013/A1:2019.

(5)

Komissio on arvioinut yhdessä CENin ja Cenelecin kanssa, ovatko kyseiset yhdenmukaistetut standardit täytäntöönpanopäätöksessä C(2016) 7641 esitetyn pyynnön mukaisia.

(6)

Yhdenmukaistetut standardit EN 55011:2016, sellaisena kuin se on muutettuna standardeilla EN 55011:2016/A1:2017 ja EN 55011:2016/A11:2020, EN 55014–1:2017, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN 55014–1:2017/A11:2020, EN IEC 55015:2019, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN IEC 55015:2019/A11:2020, EN 55032:2015, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN 55032:2015/A11:2020, sekä EN 62026–2:2013, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN 62026–2:2013/A1:2019, täyttävät olennaiset vaatimukset, jotka niiden on tarkoitus kattaa ja joista säädetään direktiivissä 2014/30/EU. Sen vuoksi on aiheellista julkaista kyseisten yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot sekä niitä muuttavien standardien viitetiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(7)

Komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/1326 (6) liitteessä I luetellaan viittaukset yhdenmukaistettuihin standardeihin, jotka luovat olettamuksen direktiivin 2014/30/EU vaatimusten täyttymisestä. Sen varmistamiseksi, että direktiivin 2014/30/EU tueksi laadittujen yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot luetellaan yhdessä ainoassa säädöksessä, kyseisten standardien viitetiedot sekä niitä muuttavien standardien viitetiedot olisi sisällytettävä mainittuun liitteeseen.

(8)

Sen vuoksi on tarpeen poistaa Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjasta seuraavien yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot sekä niitä muuttavien tai oikaisevien standardien viitetiedot: EN 55011:2009, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN 55011:2009/A1:2010, EN 55014–1:2006, sellaisena kuin se on muutettuna standardeilla EN 55014–1:2006/A1:2009 ja EN 55014–1:2006/A2:2011, EN 55015:2013, EN 55032:2012, sellaisena kuin se on oikaistuna standardilla EN 55032:2012/AC:2013, sekä EN 62026–2:2013.

(9)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/1326 liitteessä II luetellaan niiden direktiivin 2014/30/EU tueksi laadittujen yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot, jotka on poistettu Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjasta. Sen vuoksi on aiheellista sisällyttää kyseiset viitetiedot sekä asiaa koskevien muuttavien tai oikaisevien standardien viitetiedot mainittuun liitteeseen.

(10)

Jotta valmistajilla olisi riittävästi aikaa valmistautua yhdenmukaistettujen standardien EN 55011:2016, sellaisena kuin se on muutettuna standardeilla EN 55011:2016/A1:2017 ja EN 55011:2016/A11:2020, EN 55014–1:2017, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN 55014–1:2017/A11:2020, EN IEC 55015:2019, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN IEC 55015:2019/A11:2020, EN 55032:2015, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN 55032:2015/A11:2020, ja EN 62026–2:2013, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN 62026–2:2013/A1:2019, soveltamiseen, on tarpeen lykätä seuraavien yhdenmukaistettujen standardien sekä niitä muuttavien tai oikaisevien standardien viitetietojen poistamista: EN 55011:2009, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN 55011:2009/A1:2010, EN 55014–1:2006, sellaisena kuin se on muutettuna standardeilla EN 55014–1:2006/A1:2009 ja EN 55014–1:2006/A2:2011, EN 55015:2013, EN 55032:2012, sellaisena kuin se on oikaistuna standardilla EN 55032:2012/AC:2013, sekä EN 62026–2:2013.

(11)

Sen vuoksi täytäntöönpanopäätöstä (EU) 2019/1326 olisi muutettava.

(12)

Yhdenmukaistetun standardin noudattaminen luo olettamuksen vastaavien unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä asetettujen olennaisten vaatimusten täyttymisestä siitä päivästä alkaen, jona tällaisen standardin viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sen vuoksi tämän päätöksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

(1)

Asetuksen (EY) N:o 2533/98 8 a artiklan 1 kohdan mukaan luottamuksellisia tilastotietoja voidaan luovuttaa tiedot keränneen EKPJ:n jäsenen ja Euroopan tilastojärjestelmän viranomaisen kesken edellyttäen, että tällainen luovuttaminen on tarpeen Euroopan tilastojen kehittämiseksi, tuottamiseksi tai jakelemiseksi tehokkaalla tavalla taikka niiden laadun parantamiseksi Euroopan tilastojärjestelmän ja EKPJ:n toimivallan puitteissa ja että luovuttamisen tarpeellisuus on perusteltu.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 2533/98 8 a artiklassa edellytetään lisäksi, että EKPJ:n ja Euroopan tilastojärjestelmän viranomaisen kesken tapahtuvan luottamuksellisten tilastotietojen luovuttamisen yhteydessä toteutetaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että tietojen luovuttamiseen edelleen ensimmäisen luovuttamisen jälkeen on tiedot keränneen viranomaisen nimenomainen lupa ja että luottamuksellisia tietoja ei käytetä muihin kuin tilastointitarkoituksiin, kuten hallintoa, verotusta tai oikeudenkäyntimenettelyjä palveleviin tarkoituksiin.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 223/2009 (2) 20 artiklan 2 kohdan nojalla Euroopan unionin tilastotoimiston (Eurostat) on käytettävä yksinomaan Euroopan tilastojen laatimista varten saamiaan salassapidettäviä tietoja yksinomaan tilastotarkoituksiin, ellei tilastoyksikkö ole yksiselitteisesti antanut suostumustaan niiden käyttämiseen muihin tarkoituksiin. Asetuksen (EY) N:o 223/2009 20 artiklan 4 kohdan mukaan Eurostatin on lisäksi toteutettava kaikki tarvittavat lainsäädännölliset, hallinnolliset, tekniset ja organisaatiota koskevat toimenpiteet salassapidettävien tietojen fyysisen ja loogisen suojan turvaamiseksi. Tämän perusteella Eurostat on vahvistanut Euroopan keskuspankille (EKP), että se tulee varmistamaan luovutettujen tilastotietojen luottamuksellisuuden, tietojen käytön yksinomaan tilastotarkoituksiin ja sen, ettei tietoja luovuteta edelleen. Näin ollen EKP:n neuvosto on arvioinut, että Eurostat on toteuttanut kaikki tarvittavat toimenpiteet EKP:n luovuttamien talous- ja rahoitustilastoja koskevien luottamuksellisten tilastotietojen luottamuksellisuuden turvaamiseksi.

(4)

EKP ja Eurostat tekivät maaliskuussa 2003 talous- ja rahoitustilastoja koskevan yhteistyöpöytäkirjan (3), jossa vahvistetaan muun muassa tietojen vaihtamiseen ja jäljentämiseen sovellettavat menettelyt. Yhteistyöpöytäkirjan G jaksossa todetaan, että sovitut järjestelyt oikea-aikaista tietojenvaihtoa varten vahvistetaan palvelusopimuksessa, jossa käsitellään myös luottamuksellisten tilastotietojen luovutusta. Vastaavasti helmikuussa 2008 tehdyssä tietojenvaihtoa koskevassa palvelusopimuksessa (4), joka on talous- ja rahoitustietoja koskevan yhteistyöpöytäkirjan liitteenä 2, kuvataan EKP:n tilastoinnin pääosaston ja Eurostatin välisen tietojenvaihdon vastuukysymyksiä, käytäntöjä ja toteutustapoja. Palvelusopimuksen liitteessä 1 määritellään nimenomaisesti tilastotiedot, joita jaetaan Eurostatin ja EKP:n kesken. Nämä tilastotiedot kattavat muun muassa seuraavat osa-alueet: neljännesvuosittaiset rahoitustilinpitoa koskevat tilastot, rahalaitosten tase-eriä koskevat tilastot, rahalaitosten korkotilastot sekä ulkomaiset tilastot, jotka kerätään suuntaviivojen EKP/2013/24 (5), Euroopan keskuspankin asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) (6), Euroopan keskuspankin asetuksen (EU) N:o 1072/2013 (EKP/2013/34) (7) ja suuntaviivojen EKP/2011/23 (8) perusteella.

(5)

Jotta helpotettaisiin EKP:n päätöksentekomenettelyjä yhtäältä päätöksissä, jotka liittyvät luottamuksellisten talous- ja rahoitustilastojen luovuttamiseen Eurostatille talous- ja rahoitustilastoja koskevan yhteistyöpöytäkirjan nojalla, ja toisaalta päätöksissä, jotka liittyvät tietojenvaihtoa koskevan palvelusopimuksen muutoksiin luottamuksellisten tilastotietojen luottamiseksi Eurostatille, on tarpeen siirtää päätöksentekovaltuuksia tässä delegointipäätöksessä täsmennetyllä tavalla. Luottamuksellisten talous- ja rahoitustietojen luovuttamista Eurostatille koskeva delegoitu päätös kattaa EU:n, euroalueen ja kansallisen tason tiedot, sekä EKP:n säädöksiin perustuvat kansalliset tiedot.

(6)

Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 12.1 artiklan mukaisesti EKP:n neuvoston päätöksellä voidaan siirtää EKP:n johtokunnalle toimivaltaa tietyissä kysymyksissä.

(7)

Euroopan unionin tuomioistuimen kehittämien ja vahvistamien, toimivaltuuksien siirtoa koskevien yleisten periaatteiden mukaan päätöksentekovallan siirtämisen pitäisi olla vähäistä, oikeasuhteista ja määritettyihin edellytyksiin perustuvaa. Ottaen huomioon asetuksen (EY) N.o 2533/98 8 a artiklassa vahvistetut edellytykset, joita sovelletaan kaikkiin luottamuksellisten tilastotietojen luovutuksiin Eurostatille, ja tässä päätöksessä olevan rajoituksen, joka koskee luottamuksellisten tilastotietojen luovutusta talous- ja rahoitustilastoja koskevan yhteistyöpöytäkirjan mukaisesti, delegoidut päätökset ovat luonteeltaan pikemminkin teknisiä eivätkä niinkään poliittisia, minkä johdosta toimivallan siirron kriteerien tulisi olla suhteellisen yleisluontoisia.

(8)

Tapauksissa, joissa kriteerit delegoidun päätöksen hyväksymiselle eivät täyty, EKP:n neuvoston tulisi hyväksyä luottamuksellisten tilastotietojen luovuttamista koskevat päätökset EKP:n johtokunnan esityksestä,

(1)

SEUT-sopimuksen 67 artiklan mukaisesti unioni muodostaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla varmistetaan, ettei henkilöitä tarkasteta sisärajoilla. Schengenin säännöstön mukaisesti sisärajat voidaan ylittää kaikkialta ilman, että henkilöihin heidän kansalaisuudestaan riippumatta kohdistettaisiin rajatarkastuksia. Tämä koskee myös kolmansien maiden kansalaisia, jotka asuvat laillisesti EU:n alueella, ja kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat saapuneet laillisesti jonkin jäsenvaltion alueelle ja voivat liikkua vapaasti kaikkien muiden jäsenvaltioiden alueilla 90 päivän ajan 180 päivän jakson aikana.

(2)

Maailman terveysjärjestön (WHO) pääjohtaja julisti 30 päivänä tammikuuta 2020, että koronavirustauti 2019:ää (covid-19) aiheuttavan uuden koronaviruksen maailmanlaajuinen leviäminen on kansainvälinen kansanterveysuhka. WHO arvioi 11 päivänä maaliskuuta 2020, että covid-19 voidaan määritellä pandemiaksi.

(3)

Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet viruksen leviämisen rajoittamiseksi erilaisia toimenpiteitä, joista osa on vaikuttanut oikeuteen liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Näitä ovat muun muassa maahan pääsyä koskevat rajoitukset tai vaatimukset, että rajan ylittävät matkustajat jäävät karanteeniin. Nämä toimenpiteet ovat joissakin tapauksissa vaikuttaneet henkilöiden tarkastamatta jättämiseen kansalaisuudesta riippumatta Schengen-alueella sisärajojen ylityksen yhteydessä.

(4)

Neuvoston suosituksessa (EU) 2020/1475 (1) vahvistetaan yleiset periaatteet ja yhteiset perusteet sekä myös yhteiset raja-arvot, joita sovelletaan harkittaessa vapaata liikkuvuutta koskevia rajoituksia covid-19-pandemian johdosta. Siinä vahvistetaan myös yhteinen kehys mahdollisille toimenpiteille suuren riskin alueilta tulevia matkustajia varten. Siinä suositellaan, että jäsenvaltiot sovittavat yhteen rajoittavat toimenpiteensä ja tiedottavat niistä yleisölle, kun niitä otetaan käyttöön.

(5)

Kun otetaan huomioon, että SEUT-sopimuksen 26 artiklassa tarkoitettu henkilöiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla liittyy tiiviisti SEUT-sopimuksen 67 ja 77 artiklassa tarkoitettuun henkilöiden tarkastamatta jättämiseen Schengen-alueen sisäisten rajanylitysten yhteydessä, ja jotta kunnioitettaisiin Schengenin säännöstön johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä, tällä suosituksella olisi varmistettava, että jäsenvaltiot noudattavat samaa yhteen sovitettua toimintatapaa soveltaessaan Schengenin säännöstöä, joka koskee henkilöiden tarkastamatta jättämistä sisärajoilla heidän kansalaisuudestaan riippumatta.

(6)

Jäsenvaltioiden olisi näin ollen myös sovellettava suosituksessa (EU) 2020/1475 vahvistettuja periaatteita, yhteisiä perusteita ja yhteistä toimenpidekehystä varmistaessaan, ettei henkilöihin heidän kansalaisuudestaan riippumatta kohdisteta rajatarkastuksia Schengen-alueen sisärajoilla.

(7)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän suosituksen hyväksymiseen, suositus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä suosituksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän suosituksen, paneeko se suosituksen täytäntöön.

(8)

Tällä suosituksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (2) mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän suosituksen hyväksymiseen, suositus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(9)

Bulgarian, Kroatian, Kyproksen ja Romanian osalta tällä suosituksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa, vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa ja vuoden 2011 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa,

(10)

Islannin ja Norjan osalta tällä suosituksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (3) 1 artiklan A kohdassa tarkoitettuun alaan.

(11)

Sveitsin osalta tällä suosituksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY (4) 1 artiklan A kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (5) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(12)

Liechtensteinin osalta tällä suosituksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY (6) 1 artiklan A kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (7) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan,