(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2020/123 (2) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2020.

(2)

Komissiolle toimitettujen tietojen mukaan Belgian lipun alla purjehtivien tai Belgiassa rekisteröityjen alusten merianturasaaliit alueilla 7h, 7j ja 7k ovat täyttäneet vuodeksi 2020 myönnetyn kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää tietyt kyseistä kantaa koskevat kalastustoimet,

(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2020/123 (2) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2020.

(2)

Komissiolle toimitettujen tietojen mukaan Belgian lipun alla purjehtivien tai Belgiassa rekisteröityjen alusten punakampelasaaliit alueilla 7h, 7j ja 7k ovat täyttäneet vuodeksi 2020 myönnetyn kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää tietyt kyseistä kantaa koskevat kalastustoimet,

(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2020/123 (2) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2020.

(2)

Komissiolle toimitettujen tietojen mukaan Ranskan lipun alla purjehtivien tai Ranskassa rekisteröityjen alusten punakampelasaaliit alueilla 7h, 7j ja 7k ovat täyttäneet vuodeksi 2020 myönnetyn kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää tietyt kyseistä kantaa koskevat kalastustoimet,

(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2020/123 (2) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2020.

(2)

Komissiolle toimitettujen tietojen mukaan Belgian lipun alla purjehtivien tai Belgiassa rekisteröityjen alusten lyyraturskasaaliit alueilla 8a, 8b, 8d ja 8e ovat täyttäneet vuodeksi 2020 myönnetyn kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää tietyt kyseistä kantaa koskevat kalastustoimet,

(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2020/123 (2) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2020.

(2)

Komissiolle toimitettujen tietojen mukaan Belgian lipun alla purjehtivien tai Belgiassa rekisteröityjen alusten kummeliturskasaaliit alueilla 8a, 8b, 8d ja 8e ovat täyttäneet vuodeksi 2020 myönnetyn kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää tietyt kyseistä kantaa koskevat kalastustoimet,

(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2020/123 (2) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2020.

(2)

Komissiolle toimitettujen tietojen mukaan Belgian lipun alla purjehtivien tai Belgiassa rekisteröityjen alusten merianturasaaliit alueilla 8a ja 8b ovat täyttäneet vuodeksi 2020 myönnetyn kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää tietyt kyseistä kantaa koskevat kalastustoimet,

(1)

Euroopan komissio pani 10 päivänä lokakuuta 2019 vireille Korean tasavallasta, jäljempänä ’Korea’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevan tietyn raskaan lämpöpaperin, jäljempänä ’raskas lämpöpaperi’ tai ’tarkasteltavana oleva tuote’, unioniin tuontia koskevan polkumyyntitutkimuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 5 artiklan perusteella. Vireillepanoilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (2).

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille, kun European Thermal Paper Association, jäljempänä ’valituksen tekijä’, esitti 26 päivänä elokuuta 2019 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia raskaan lämpöpaperin kokonaistuotannosta unionissa. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Koska perusasetuksen 14 artiklan 5 a kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyttyneet, tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnille ei asetettu kirjaamisvelvoitetta. Yksikään osapuoli ei esittänyt huomautuksia tästä asiasta.

(4)

Komissio toimitti osapuolille 6 päivänä toukokuuta 2020 perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti yhteenvedon ehdotetuista tulleista sekä yksityiskohtaiset tiedot polkumyyntimarginaalin ja sellaisen marginaalin laskemisesta, joka olisi riittävä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksensa laskelmien tarkkuudesta kolmen työpäivän kuluessa. Huomautuksia saatiin valituksen tekijältä ja yhteistyössä toimineelta vientiä harjoittavalta tuottajalta.

(5)

Komissio otti 27 päivänä toukokuuta 2020 käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Koreasta peräisin olevan raskaan lämpöpaperin tuonnissa unioniin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2020/705 (3), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(6)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, joiden perusteella väliaikainen polkumyyntitulli päätettiin ottaa käyttöön, valituksen tekijä ja yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja esittivät kirjallisesti huomautuksensa alustavista päätelmistä.

(7)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia järjestettiin valituksen tekijän ja yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kanssa. Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan pyynnöstä järjestettiin myös kuuleminen kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kyseisessä kuulemistilaisuudessa esittämät suositukset on otettu tässä asetuksessa huomioon. Kesäkuun 2020 aikana komissio lähetti vientiä harjoittavalle tuottajalle kolmet täydentävät päätelmät, jotka sisälsivät tarkempia tietoja hinnan ja viitehinnan alittavuutta koskevista laskelmista.

(8)

Tehdessään lopullisia päätelmiä komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia ja tarkisti alustavia päätelmiään tarpeen mukaan.

(9)

Komissio jatkoi sellaisten tietojen hankkimista ja tarkistamista, jotka se katsoi tarvitsevansa lopullisia päätelmiä varten. Se tarkisti ainoan yhteistyössä toimineen etuyhteydettömän tuojan, Ritrama SpA:n, kyselyvastaukset yrityksen kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa.

(10)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Koreasta peräisin olevan tietyn raskaan lämpöpaperin tuonnissa unioniin, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksia lopullisista päätelmistä. Huomautuksia saatiin yhteistyössä toimineelta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja valituksen tekijältä.

(11)

Vientiä harjoittavan tuottajan esitettyä huomautuksensa komissio toimitti Hansolille täydentävät päätelmät tuonnin jälkeisten kustannusten laskennasta ja tuonnin kasvusta ennakkoilmoituskaudella, ja Hansol esitti niistä huomautuksia.

(12)

Vientiä harjoittavalle tuottajalle järjestettiin kuuleminen komission yksiköiden kanssa.

(13)

Asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia tarkasteltiin, ja ne on otettu soveltuvin osin huomioon tässä asetuksessa.

(14)

Koska otannasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 7–13 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(15)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus käsitti 1 päivän heinäkuuta 2018 ja 30 päivän kesäkuuta 2019 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’, ja vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu käsitti 1 päivän tammikuuta 2016 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(16)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio oli poikennut vakiintuneesta käytännöstään ja että tutkimusajanjakson olisi päätyttävä 30 päivänä syyskuuta 2019 eli vireillepanopäivää lähempänä olevana päivänä. Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan mukaan komission valitsema tutkimusajanjakso ei antanut mahdollisuutta ottaa huomioon viimeaikaista kehitystä, kuten kahden otokseen valitun EU:n tuottajan sulautumista maaliskuussa 2019, väitettyä raaka-ainekustannusten alenemista vuoden 2019 puolivälin jälkeen ja sitä, että unionin tuotannonala siirtyi bisfenoli A:ttomaan raskaaseen lämpöpaperiin vasta vuoden 2019 puolivälissä. Tämä väite hylättiin. Komissiolla on harkintavaltaa tässä valinnassa, kunhan se noudattaa perusasetuksen 6 artiklaa, jossa säädetään, että tutkimusajanjakso käsittää yleensä vähintään kuuden kuukauden jakson välittömästi ennen menettelyn aloittamista, mikä pitää paikkansa tässä tutkimuksessa. Hansol ei ole myöskään esittänyt näyttöä siitä, että edellä mainittu kehitys olisi vaikuttanut vahinkoa tai syy-yhteyttä koskevaan analyysiin, ja joka tapauksessa sekä raaka-ainekustannukset että bisfenoli A:ttomia toimituksia koskeva kysymys on otettu huomioon väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 103–110 ja 111–115 kappaleessa.

(17)

Koska tutkimusajanjaksosta ja tarkastelujaksosta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(18)

Koska tarkasteltavana olevasta tuotteesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20–22 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(19)

Koska samankaltaisesta tuotteesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 ja 24 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(20)

Koska normaaliarvosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25–35 kappale voitiin vahvistaa.

(21)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36–39 kappaleessa esitetään tarkemmat tiedot vientihinnan laskennasta.

(22)

Komissio ei saanut huomautuksia vientihinnan laskennasta, joka koski Hansolin harjoittamaa suoraa myyntiä riippumattomille asiakkaille. Tämän myynnin vientihinta, joka määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti, on näin ollen vahvistettu.

(23)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol kyseenalaisti kaksi tekijää laskennassa, jossa määritettiin tarkasteltavana olevan tuotteen vientihinta Hansolin myydessä sitä unioniin tuojana toimivan Hansol Europe B.V:n välityksellä. Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla tuotu tuote jälleenmyytiin riippumattomille asiakkaille ensimmäisen kerran, ja sitä oikaistiin noudettuna lähettäjältä -tasolle muun muassa vähentämällä siitä etuyhteydessä olevan osapuolen myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä kohtuullinen voitto.

(24)

Ensinnäkin Hansol väitti, että komission olisi pitänyt kohdentaa tietyt Hansol Europe B.V:n myynti-, hallinto- ja yleiskustannuserät eri tavalla tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Väitteen johdosta komissio tutki tarkistettuja tietoja uudelleen tältä osin, hyväksyi väitteen ja muutti kohdentamisperustetta.

(25)

Toiseksi Hansol väitti, että komission käyttämä voittomarginaali ei ollut tarkasteltavana olevan tuotteen tuojan vaan käyttäjän voittomarginaali, minkä vuoksi sitä ei ollut asianmukaista käyttää tähän tarkoitukseen. Hansol väitti, että komission olisi sen sijaan palattava käyttämään etuyhteydettömän tuojan voittoastetta, jota käytettiin Korean tasavallasta peräisin olevan tietyn kevyen lämpöpaperin tuontia koskevassa polkumyyntitutkimuksessa (4). Komissio otti yhteyttä asianomaiseen yritykseen voidakseen analysoida Hansolin väitteen. Asianomainen yritys, joka oli ainoa osapuoli, joka oli täyttänyt tuojille tarkoitetun kyselylomakkeen tässä tutkimuksessa, vahvisti olevansa pikemminkin käyttäjä, joka muutti raskaan lämpöpaperin jatkojalostustuotteeksi, eikä tarkasteltavana olevan tuotteen tuoja. Sen vuoksi Hansolin väite hyväksyttiin. Koska asiakirja-aineistossa ei ollut vaihtoehtoisia tietoja, komissio korvasi alustavasti käytetyn voittomarginaalin edellä mainitussa kevyttä lämpöpaperia koskevassa tapauksessa käytetyllä voittomarginaalilla.

(26)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 40 ja 41 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(27)

Kuten edellä 22–24 kappaleessa selostetaan, vientihinnan tiettyjä osatekijöitä tarkistettiin komission hyväksymien väitteiden perusteella.

(28)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(29)

Koska tästä jaksosta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 47 ja 48 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(30)

Koska unionin kulutuksesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49–51 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(31)

Komission alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja esitti niistä useita huomautuksia, jotka liittyivät tuontihintoja koskevaan analyysiin ja erityisesti EU:n hintojen ja polkumyyntihintojen vertailuun.

(32)

Ensinnäkin Hansol kyseenalaisti menetelmän, jota komissio oli käyttänyt varmistaakseen tasapuolisen vertailun unioniin vietyjen tuotelajien ja unionin tuotannonalan myymien tuotelajien välillä. Vertailua varten komissio oli yksilöinyt erilaisia perusominaisuuksia, joista ilmoitettiin asianomaisille osapuolille kauppapolitiikan pääosaston verkkosivustolla vireillepanopäivänä julkaistuissa kyselylomakkeissa. Komissio yksilöi eri osatekijöiden joukosta tuotteen ”niin kutsutun” pintapainon (joka ilmaistaan (täysinä) grammoina neliömetriä kohti, jäljempänä ’neliömassa’) yhdeksi näistä perusominaisuuksista.

(33)

Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi kullekin tuotelajille annettiin erityinen tuotevalvontakoodi tuotelajin omien erityisten perusominaisuuksien mukaan. Komissio mukautti kuitenkin alkuperäistä tuotevalvontakoodin rakennetta ryhmittelemällä neliömassat vaihteluvälejä käyttäen sen varmistamiseksi, että viedyn raskaan lämpöpaperin ja unionin tuotannonalan myymän raskaan lämpöpaperin välillä vallitsi edustava vastaavuus. Vaihteluvälinä saattoi olla esimerkiksi 66–68 grammaa tai 73–76 grammaa.

(34)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja vastusti tätä lähestymistapaa alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kolmesta syystä:

(35)

Nämä väitteet hylättiin. Tässä tapauksessa yksikköhinnat laskettiin painoa (tonnia) kohti, joten neliömassan vaikutus hintoihin ja kustannuksiin oli jo otettu komission valitsemassa laskentamenetelmässä huomioon.

(36)

Lisäksi WTO:n polkumyyntisopimuksen 2 artiklassa ja erityisesti sen 2.6 artiklassa sekä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että vertailukohteet ovat samankaltaisia, muttei määritellä erityistä menetelmää tätä tarkoitusta varten. Komission vakiintuneena käytäntönä on käyttää kaupan suojatoimia koskevissa tutkimuksissa tuotevalvontakoodeja eri perusominaisuuksien yksilöimiseksi tutkimuksen alussa, mutta koodit eivät sido komissiota vaan se voi päättää muuttaa tuotevalvontakoodin rakennetta tutkimuksen aikana, jos sillä varmistetaan tasapuolinen vertailu. Tässä nimenomaisessa tapauksessa komissio katsoi, että tuotevalvontakoodien ryhmittely oli tarpeen, jotta viedyn raskaan lämpöpaperin ja unionin tuotannonalan myymän raskaan lämpöpaperin välillä vallitsisi edustava vastaavuus tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, ja että ryhmittely oli asianmukainen, koska tuotannonala käyttää itse sekä unionissa että Koreassa tiettyjä toleransseja eli 5–10 gramman poikkeamia neliömassasta. Komission käyttämät 31 kappaleessa selitetyt ryhmittelyt olivat tämän perusteella varovaisen lähestymistavan mukaisia.

(37)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol pyysi selvennystä siihen, sisältyikö myynteihin, joiden perusteella hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaalit määritettiin, yhden otokseen valitun unionin tuottajan pintapäällystetty tuote.

(38)

Hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaalien laskemiseksi komissio vertasi vientiä harjoittavan tuottajan myyntiä unioniin otokseen valittujen unionin tuottajien myymän samankaltaisen tuotteen myyntiin, kuten Hansolille ja valituksen tekijälle ilmoitettiin. Tässä laskelmassa komissio ei tehnyt eroa otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan välillä. Koska näiden kolmen otokseen valitun unionin tuottajan tuotevalikoima on erilainen, tiettyjä Hansolin myymiä tuotelajeja ei voitu verrata kaikkien kolmen otokseen valitun yrityksen tuotelajeihin. Luottamuksellisuussyistä komissio ei voi täsmentää, mitkä otokseen valitut unionin tuottajat myivät mitäkin tuotelajia. Komissio vahvisti joka tapauksessa, että se vertasi Hansolin viemiä pintapäällystettyjä tuotelajeja unionin tuotannonalan myymiin pintapäällystettyihin tuotelajeihin.

(39)

Toiseksi vientiä harjoittava tuottaja kyseenalaisti komission laskelman tuonnin jälkeisistä kustannuksista. Laskelmissaan komissio oikaisi tarvittaessa Hansolin vientitapahtumien arvoa tuonnin jälkeisten kustannusten ja tullien ottamiseksi huomioon. Tällöin pidettiin kohtuullisena, että 1 prosentti CIF-arvosta kattaa tuonnin jälkeiset kustannukset eli käsittely-, satama- ja tulliselvitysmaksut. Hansol oli tästä eri mieltä ja väitti, ettei komissio määrittänyt tuonnin jälkeisiä kustannuksia 1 prosentiksi Hansolin CIF-arvosta vaan 1 prosentiksi Hansolin CIF EU:n rajalla -vientiarvosta. Hansol pyysi komissiota laskemaan tuonnin jälkeiset kustannukset 1 prosenttina sen CIF-arvosta.

(40)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Hansolin CIF EU:n rajalla -vientiarvo perustuu Hansolin vientihintaan, joka sisältää oikaisut, jotka tehtiin Hansoliin etuyhteydessä olevan kauppiaan välityksellä tapahtuneen myynnin osalta perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Tuonnin jälkeiset kustannukset on lisättävä tai niitä on sovellettava tähän hintaan, jotta saadaan EU:n tuotannonalan hintaan ja tavoitehintaan verrattavissa oleva maahantuontihinta EU:n rajalla. Vertailun tulos ilmaistaan prosentteina Hansolin ilmoitetusta CIF-arvosta viitehinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa, koska mahdollisia tulevia polkumyyntitulleja sovellettaisiin myös näihin todellisiin CIF unionin rajalla -arvoihin.

(41)

Komissio tarkasteli kuitenkin uudelleen tuonnin jälkeisiä kustannuksia Hansolin todellisten tietojen perusteella sen sijaan, että se olisi käyttänyt 1:tä prosenttia. Hansolin tietojen perusteella tuonnin jälkeiset kustannukset olivat noin [3–6] euroa/tonni. Koska tämä määrä perustuu rajalliseen joukkoon laskuja, komissio tarkisti sen vertaamalla sitä Korean tasavallasta peräisin olevan tietyn kevyen lämpöpaperin tuontia koskevassa polkumyyntitutkimuksessa tehtyihin päätelmiin. Koska molemmat määrät olivat samaa luokkaa, komission mielestä oli asianmukaista käyttää tutkimuksessa Hansolin tietoja.

(42)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol väitti, että komission laskemat tuonnin jälkeiset kustannukset oli arvioitu liian alhaisiksi ja että niihin olisi pitänyt sisällyttää tulliselvityskustannusten lisäksi myös saapumissatamassa aiheutuneet käsittely-, säilytys- ja dokumentointimaksut. Hansol toimitti vaihtoehtoisen laskelman, jonka mukaan tuonnin jälkeiset kustannukset olivat 10–40 euroa/tonni.

(43)

Hansolin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittama laskelma sisälsi muita kuin komission käyttämiä kustannuksia, kuten säilytys-, varastointi- ja hallintokustannuksia. Asiakirja-aineistoissa ei ole kuitenkaan todisteita tukemassa Hansolin väitettä, jonka mukaan nämä lisäkustannukset olisi sisällytettävä Hansolin myyntiprosessin erityispiirteiden vuoksi tuonnin jälkeisiin kustannuksiin eikä tavaroiden tuonnin jälkeisiin tavanomaisiin palveluihin, ja tutkimuksen edettyä jo pitkälle tätä väitettä ei voitu tarkistaa. Sen vuoksi komissio päätti hylätä tämän väitteen.

(44)

Vientiä harjoittava tuottaja kyseenalaisti unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-383/17 antaman tuomion (6) perusteella sen, että oikaisua, joka oli tehty perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti vientihinnan määrittämiseksi, voitiin käyttää hinnan alittavuuden (ja vahingon korjaavan tason) laskemiseen.

(45)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Ensinnäkin tästä tuomiosta on valitettu unionin tuomioistuimeen (7). Sen vuoksi Hansolin väitteen kohteena olevaa kysymystä koskeva tuomio ei ole lopullinen.

(46)

Hinnan alittavuuden osalta perusasetuksessa ei säädetä, että tällaisissa laskelmissa on käytettävä tiettyä menetelmää. Komissiolla on näin ollen laaja harkintavalta vahinkoa aiheuttavan tekijän arvioinnissa. Harkintavaltaa rajoittaa tarve perustaa päätelmät selkeään näyttöön ja tehdä puolueeton tarkastelu, kuten perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa edellytetään.

(47)

Hinnan (etenkin vientihinnan) alittavuutta koskevissa laskelmissa huomioon otettavien tekijöiden osalta komission on yksilöitävä ensimmäinen vaihe, jossa kilpailua esiintyy (tai saattaa esiintyä) unionin tuottajien kanssa unionin markkinoilla. Käytännössä kyseeseen tulee ensimmäisen etuyhteydettömän tuojan ostohinta, koska kyseisellä yrityksellä on periaatteessa mahdollisuus hankkia tuote joko unionin tuotannonalalta tai ulkomaisilta asiakkailta. Kun vientiä harjoittava tuottaja on perustanut siihen etuyhteydessä olevien yritysten järjestelmän unioniin, se on jo päättänyt, että kauppatavarat hankitaan ulkomailta. Näin ollen vertailukohdan olisi oltava heti sen jälkeen, kun tavara ylittää unionin rajan, eikä jakeluketjun myöhemmässä vaiheessa, esimerkiksi kun tavara myydään loppukäyttäjälle. Näin varmistetaan johdonmukaisuus myös sellaisissa tapauksissa, joissa vientiä harjoittava tuottaja myy tavarat suoraan etuyhteydettömälle asiakkaalle (joko tuojalle tai loppukäyttäjälle), koska tällöin ei käytettäisi lähtökohtaisesti jälleenmyyntihintoja. Erilainen lähestymistapa johtaisi vientiä harjoittavien tuottajien väliseen syrjintään pelkästään niiden käyttämän myyntikanavan perusteella.

(48)

Tässä tapauksessa joidenkin vientimyyntien tuontihintaa ei voida ottaa sellaisenaan huomioon, koska vientiä harjoittava tuottaja ja tuoja ovat etuyhteydessä toisiinsa. Sen vuoksi, jotta voidaan vahvistaa luotettava markkinaehtoinen tuontihinta, tämä hinta on muodostettava laskennallisesti käyttämällä lähtökohtana etuyhteydessä olevan tuojan jälleenmyyntihintaa ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle. Tätä hinnan muodostamista varten polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan säännöt vientihinnan muodostamisesta ovat asiaankuuluvia ja niitä sovelletaan analogisesti, samoin kuin ne ovat asiaankuuluvia vientihinnan määrittämisessä polkumyyntiä varten. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan analogisen soveltamisen ansiosta saadaan hinta, joka on täysin verrattavissa hintaan, jota käytetään tarkasteltaessa etuyhteydettömille asiakkaille suuntautunutta myyntiä, sekä verrattavissa unionin tuotannonalan myyntihintaan.

(49)

Sen vuoksi on tasapuolisen vertailun mahdollistamiseksi perusteltua vähentää myynti- hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto etuyhteydessä olevan tuojan etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuvan jälleenmyynnin hinnasta, jotta saadaan luotettava CIF-hinta.

(50)

Komissio totesi myös, että tässä tapauksessa suurin osa sekä unionin tuotannonalan että vientiä harjoittavien tuottajien myynnistä tapahtuu suoraan (eli ilman kauppiaita tai tuojia). Tämän suoran myynnin osuus otokseen valittujen unionin tuottajien myynnistä oli yli 96 prosenttia ja vientiä harjoittavan tuottajan myynnistä lähes 70 prosenttia.

(51)

Vaikka komissio pysyy edellä esitettyjen perustelujen takana, se harkitsi mahdollisimman täydellisen kuvan saamiseksi vaihtoehtoisia menetelmiä, joilla hinnan alittavuuden marginaali olisi voitu laskea.

(52)

Ensinnäkin komissio harkitsi, oliko tarpeen laskea hinnan alittavuuden marginaali ottamalla huomioon loppuasiakkaan tyyppi, jotta olisi voitu ottaa huomioon unionin tuotannonalan ja korealaisten myyntitapahtumien väliset kaupan portaan erot. Tältä osin todettiin kuitenkin, että sekä otokseen valitut unionin tuottajat että Hansol myivät lähes yksinomaan jalostajille (molemmilla tämän myynnin osuus oli noin 98 prosenttia). Näin ollen pääteltiin, että myynti tapahtui yleensä samassa kaupan portaassa, eikä hinnan alittavuuden lisälaskenta ollut tältä osin tarpeen.

(53)

Toiseksi komissio tarkasteli mahdollisuutta laskea hinnan alittavuuden marginaali ainoastaan unionin tuotannonalan suoran myynnin perusteella. Kuten edellä mainitaan, lähes 97 prosenttia otokseen valittujen unionin tuottajien myynnistä oli myyntiä etuyhteydettömille asiakkaille. Sen vuoksi myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton vähentäminen, kun on kyse rajallisesta määrästä myyntitapahtumia, jotka on toteutettu etuyhteydessä olevan yrityksen välityksellä, tuskin muuttaisi hinnan alittavuuden tasoa.

(54)

Voidaan siis todeta, että hinnan alittavuuden marginaalien laskentatavasta riippumatta Hansolin vienti unioniin alittaisi unionin myyntihinnat. Sen vuoksi väite hylättiin.

(55)

Lopuksi on vielä korostettava, että vahvistetun alihinnoittelun lisäksi, joka oli 5,1 prosenttia 35, 37 ja 23 kappaleessa selostettujen tarkistusten jälkeen (8), tutkimus osoitti, että polkumyyntituonti joka tapauksessa esti perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla hinnankorotuksia unionin markkinoilla tutkimusajanjakson aikana. Unionin tuotannonalan hinnat nousivat 14 prosenttia tarkastelujakson aikana, kun taas terveen kilpailun olosuhteissa niiden olisi odotettu nousevan samassa suhteessa kuin tuotantokustannukset, jotka nousivat 23 prosenttia. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 ja 82 kappaleessa todetaan, unionin tuotannonala ei pystynyt, toisin kuin vuonna 2016, jolloin polkumyynnillä tapahtunut tuonti ei aiheuttanut vastaavaa painetta, nostamaan hintojaan tuotantokustannusten mukaisesti, koska Koreasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kasvu (+ 83 prosenttia tarkastelujakson aikana) aiheutti hintapaineita unionin markkinoilla. Tällä tilanteella oli vakava vaikutus unionin tuotannonalan kannattavuuteen, joka putosi lähes 70 prosenttia tarkastelujakson aikana ja päätyi hyvin alhaiselle tasolle tutkimusajanjakson aikana.

(56)

Sen vuoksi – ja riippumatta hinnan alittavuutta koskevista päätelmistä tässä tapauksessa – polkumyynnillä tapahtunut tuonti johti merkittävään hinnankorotusten estymiseen, sillä se esti hintojen nousun tutkimusajanjakson aikana, jolloin tuotantokustannukset nousivat 9 prosenttiyksikköä enemmän kuin unionin myyntihinnat.

(57)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol toisti väitteensä, jonka mukaan komission olisi pitänyt laskea hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaalit etuyhteydessä olevan tuojan välityksellä tapahtuneen myynnin osalta etuyhteydessä olevan tuojan ensimmäisiltä riippumattomilta asiakkailta unionin markkinoilla veloittamien myyntihintojen painotetun keskiarvon perusteella. Hansol ei toimittanut tästä asiasta lisätietoja mutta väitti, että komissio jätti tietoisesti huomiotta unionin yleisen tuomioistuimen asioissa Jindal Saw (9) ja Kazchrome (10) tekemät päätelmät, mikä loukkasi oikeusvaltioperiaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta.

(58)

Väite hylättiin 45–49 kappaleessa esitetyistä syistä.

(59)

Koska Hansol katsoi, että hinnan alittavuuden marginaali oli määritetty virheellisesti, se väitti myös, että komission päätelmä hinnankorotusten estymisestä ja näin ollen koko vahinkoa ja syy-yhteyttä koskeva analyysi oli virheellinen. Lisäksi se väitti, että hinnan alittavuuden ja hinnankorotusten estymisen määrittämisessä tehty virhe johtaa siihen, että polkumyyntitulli määritetään korkeammaksi kuin on perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarpeen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman vahingon poistamiseksi.

(60)

Tämä väite hylätään. Hinnan alittavuus on laskettu asianmukaisesti, kuten 45–49 kappaleessa selostetaan. Kuten 55 ja 56 kappaleessa todetaan, myös hinnankorotusten estyminen on vahvistettu asianmukaisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukoissa 2, 3, 7 ja 10 esitettyjen tietojen perusteella. Kuten edellä 54 kappaleessa selkeästi esitetään, komissio oli joka tapauksessa havainnut merkittävää hinnan alittavuutta riippumatta hintavaikutusten laskemiseen käytetystä menetelmästä. Komissio muistutti myös siitä, että hinnan alittavuus on vain yksi monista komission analysoimista vahinkotekijöistä, ja tämä tekijä sekä kaikki muut merkitykselliset tekijät otetaan hinnankorotusten estymistä, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevissa päätelmissä huomioon. Lisäksi se muistutti, että hinnan alittavuuden tai hinnankorotusten estymisen määrittämisellä ei ole mitään vaikutusta perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisten erillisten sääntöjen nojalla tapahtuvaan lopullisen polkumyyntitullin määrittämiseen. Tässä tapauksessa vahingon korjaava taso perustuu viitehinnan alittavuuteen (ottaen huomioon perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan ja 2 d kohdan mukaisesti muodostettu tavoitehinta) eikä hinnan alittavuuden tai hinnankorotusten estymisen tasoon.

(61)

Koska asianomaisista maista tulevasta tuonnista ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52–59 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(62)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60–64 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(63)

Koska makrotaloudellisista indikaattoreista ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65–73 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(64)

Koska mikrotaloudellisista indikaattoreista ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 74–86 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(65)

Koska vahinkoa koskevista päätelmistä ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87–90 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(66)

Koska asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisestä syy-yhteydestä ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 91–120 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(67)

Koska unionin tuotannonalan edusta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123–126 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(68)

Koska etuyhteydettömien tuojien ja käyttäjien edusta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 127–134 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(69)

Koska muiden asianomaisten osapuolten edusta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135–138 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(70)

Edellä esitetyn perusteella ja koska asiasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 139 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(71)

Vientiä harjoittavan tuottajan väitteet, jotka koskivat tuonnin jälkeisiä kustannuksia, hintojen vertailukelpoisuutta ja perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisia oikaisuja hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa, koskivat myös vahingon korjaavan tason laskemista, mutta komissio on hylännyt ne edellä 31–60 kappaleessa.

(72)

Vientiä harjoittava tuottaja esitti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen huomautuksia vahingon korjaavan tason laskemisessa alustavasti käytetystä tavoitevoitosta. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144 kappaleessa todetaan, komissio käytti unionin tuotannonalan vuonna 2016 saamaa voittoa, joka oli 8–11 prosenttia, sillä perusteella, että voitto oli saatu ennen Koreasta peräisin olevan tuonnin voimakasta kasvua. Hansol oli eri mieltä siitä, että voittomarginaalia, joka oli 8–11 prosenttia liikevaihdosta, voitiin pitää tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa odotettavissa olevana kannattavuustasona. Hansol väitti, että tuonti Koreasta alkoi kasvaa vasta vuodesta 2018. Vuonna 2017 unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus olivat suurimmillaan ja tuonti Koreasta ja muista maista oli alhaisimmillaan tarkastelujakson aikana. Tuonti Koreasta oli 31 prosenttia vähäisempää vuonna 2017 kuin vuonna 2016. Tämän perusteella Hansol väitti, että tavoitehinnan laskemisessa käytetty voittotaso ei saisi olla korkeampi kuin unionin tuotannonalan vuonna 2017 saavuttama voittotaso eli 5–8 prosenttia.

(73)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Koreasta tuleva tuonti vaikutti jo unionin tuotannonalan vuonna 2017 saamaan voittoon. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 3 esitetään, Korean vientihinnat laskivat 5 prosenttia vuosina 2016–2017, kun taas unionin tuotannonalan tuotantokustannukset nousivat 5 prosenttia vuosina 2016–2017 ja sen hinnat nousivat vain 1 prosentin, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukosta 7 käy ilmi. Korean alhaisempien hintojen aiheuttaman paineen vuoksi unionin tuotannonala ei pystynyt siirtämään kustannusten nousua kokonaan hintoihin vielä vuonna 2017, mikä vaikutti sen kannattavuuteen. Sen vuoksi komissio katsoi, että jos tavoitevoitto perustuisi vuoden 2017 voittotasoon, siinä ei otettaisi huomioon tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa odotettavissa olevaa kannattavuustasoa.

(74)

Valituksen tekijä väitti, että komission olisi pitänyt tehdä investointeja koskevia oikaisuja perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti kahden otokseen valitun unionin tuottajan osalta.

(75)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145 kappaleessa todetaan, komissio hylkäsi väitteet, koska niitä ei ollut perusteltu riittävästi. Komissio on tarkastellut väitteitä alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja vahvistanut alustavat päätelmänsä. Toimitetuissa tiedoissa mainittiin joitakin investointihankkeita, ja unionin tuottajat toimittivat myös joitakin ostotarjouksia. Unionin tuottajat eivät kuitenkaan selittäneet, mitä näille hankkeille lopulta tapahtui, ostotarjouksia ei voitu yhdistää investointihankkeisiin ja kyselylomakevastauksissa annetut luvut eivät vastanneet toimitettuja asiakirjoja. Komissio ei voinut saada niiden perusteella selville, oliko investointeja todella suunniteltu.

(76)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että komissio vaati liian raskaita todisteita siitä, että investoinneista luovuttiin unionin tuotannonalan heikkenevän taloudellisen tilanteen vuoksi, joka puolestaan johtui epäterveestä tuonnista. Valituksen tekijä lisäsi, että asianomaiset yritykset olivat antaneet selkeän selityksen syistä, joiden vuoksi investointihankkeita ei toteutettu, ja että asiakirjat täsmäsivät asianomaisten yritysten kyselylomakevastausten kanssa ja antoivat joitakin lisäselvityksiä kyseisten kahden yrityksen tekemistä laskelmista.

(77)

Valituksen tekijän selityksen perusteella komissio sai kyselylomakevastauksissa annetut luvut täsmäämään toimitettujen asiakirjojen kanssa. Koska lukujen tueksi esitettiin ainoastaan toista yritystä koskevia yksityiskohtaisempia todisteita, jotka osoittivat, että investointeja oli todella suunniteltu ja niistä oli luovuttu tutkimusajanjakson aikana, komissio päätti hyväksyä väitteen kyseisen yrityksen osalta ja lisäsi tavoitevoittoa sen mukaisesti.

(78)

Vientiä harjoittava tuottaja kyseenalaisti myös sen, että komissio lisäsi tulevat ympäristökustannukset unionin tuotannonalan tavoitehintaan perusasetuksen 7 artiklan 2 d kohdan mukaisesti. Se väitti, että Korealla on unionin tavoin oma päästökauppajärjestelmänsä, Korea Emissions Trading Scheme, joka perustettiin vuonna 2015. Koska Hansolin on unionin tuottajien tavoin ostettava päästöoikeuksia tulevaisuudessa ja koska päästöoikeuksien hintojen odotetaan nousevan, päästökauppajärjestelmien mekanismit vaikuttavat Hansolin vientihintoihin samassa määrin kuin unionin tuottajien hintoihin. Näin ollen komissio ei vertaillut vertailukelpoisia hintoja, kun se lisäsi unionin tuottajien tavoitehintaa päästökauppajärjestelmästä johtuvien tulevien kustannusten määrällä lisäämättä vastaavaa määrää Hansolin vientihintaan, jotta olisi voitu ottaa huomioon Hansolin tulevat kustannukset Korean päästökauppajärjestelmän noudattamisesta.

(79)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Sillä, että Korea soveltaa omaa päästökauppajärjestelmäänsä, ei ole merkitystä sovellettaessa perusasetuksen 7 artiklan 2 d kohtaa, jonka mukaan unionin tuotannonalan tavoitehintaa määritettäessä on otettava huomioon muun muassa tulevat ympäristökustannukset.

(80)

Johdanto-osan 23–25, 41 ja 76–77 kappaleissa selostetut oikaisut johtivat siihen, että vahingon korjaava taso laski 16,9 prosenttiin.

(81)

Kuten perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, komissio, joka ei ollut kirjannut tuontia ennakkoilmoituskauden aikana, analysoi tuontimäärien kehitystä määrittääkseen, oliko tutkimuksen kohteena oleva tuonti kasvanut edelleen merkittävästi johdanto-osan 4 kappaleessa kuvatulla ennakkoilmoituskaudella, jolloin komission olisi otettava tästä kasvusta aiheutunut lisävahinko huomioon määrittäessään vahinkomarginaalia.

(82)

Koreasta tapahtuneen tuonnin määrä kolmen viikon pituisella ennakkoilmoituskaudella oli Surveillance 2 -tietokannasta saatujen tietojen perusteella 71 prosenttia suurempi kuin keskimääräiset tuontimäärät kolmen viikon aikana tutkimusajanjaksolla. Tämän perusteella komissio päätteli, että tutkimuksen kohteena oleva tuonti oli lisääntynyt huomattavasti ennakkoilmoituskaudella.

(83)

Tuonnin kasvun aiheuttaman lisävahingon huomioon ottamiseksi komissio päätti oikaista vahingon korjaavaa tasoa tuontimäärän kasvun perusteella, jota pidetään asiaankuuluvana painotuskertoimena 9 artiklan 4 kohdan säännösten perusteella. Sen vuoksi komissio laski kasvutekijän, joka saatiin jakamalla kolmen viikon pituisen ennakkoilmoitusjakson aikaisen [2 000–2 200] tonnin suuruisen tuonnin ja 52 viikon pituisen tutkimusajanjakson aikaisen tuonnin yhteenlaskettu määrä tutkimusajanjakson tuontimäärällä, joka oli ekstrapoloitu 55 viikkoon. Tulokseksi saatu luku 1,04 kuvastaa tuonnin kasvusta aiheutunutta lisävahinkoa. Vahinkomarginaali, joka oli 16,9 prosenttia, kerrottiin tällä kertoimella. Tämän perusteella Hansolin ja kaikkien muiden yritysten lopullinen vahingon korjaava taso on 17,6 prosenttia.

(84)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol väitti, ettei komissio esittänyt mitään näyttöä siitä, mihin sen määrittämä tuonnin kasvu perustui ja johtuiko kasvu sellaisten tuotteiden tuonnista, jotka Hansol oli valmistanut Koreassa ja myynyt riippumattomille asiakkaille unionissa kolmen viikon pituisella ennakkoilmoituskaudella. Hansol esitti, että osa tästä tuonnista saattoi olla muiden korealaisten raskaan lämpöpaperin tuottajien myyntiä.

(85)

Tämä väite hylätään. Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa edellytetään, että lopullisia toimenpiteitä hyväksyessään komissio analysoi kaikki käytettävissään olevat merkitykselliset tiedot selvittääkseen, onko tutkimuksen kohteena oleva tuonti kasvanut edelleen huomattavasti ennakkoilmoituskaudella. Komissio todellakin analysoi kaikki käytettävissään olleet merkitykselliset tiedot eli tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärät Koreasta tutkimusajanjakson aikana, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52 ja 53 kappaleessa todetaan ja loppuvaiheessa vahvistettiin, sekä Surveillance 2 -tietokannasta saadut tilastot määrittääkseen kaiken tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin Koreasta ennakkoilmoituskaudella. Tästä on toimitettu Hansolille lisätietoja. Analyysi tehtiin koko maan laajuisesti, ja tuonnin kasvusta aiheutunutta lisävahinkoa sovellettiin myös koko maan laajuisesti, kuten 9 artiklan 4 kohdassa edellytetään, koska kaikki Koreasta tuleva tuonti on tutkimuksen kohteena olevaa tuontia.

(86)

Hansol väitti myös, että Koreasta unioniin tuodun raskaan lämpöpaperin määrän kasvu on suoraa seurausta siitä, että raskaan lämpöpaperin kysyntä on kasvanut covid-19-pandemian vuoksi, joka on lisännyt etikettien kulutusta. Pandemian aiheuttama taloudellinen häiriö on perustavanlaatuinen ja poikkeuksellinen olosuhteiden muutos, joka on vaikuttanut voimakkaasti etikettimarkkinoiden toimintaan unionissa ja koko maailmassa, minkä vuoksi ei ole perusteltua soveltaa perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

(87)

Tämä väite hylätään. Asetuksen 9 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa edellytetään, että komissio ottaa huomioon lisävahingon, joka on aiheutunut tutkimuksen kohteena olevan tuonnin huomattavasta lisäkasvusta, kun tuontia ei ole kirjattu ennakkoilmoituskaudella, eikä kyseisessä alakohdassa viitata mitenkään kasvun syihin. Koska Koreasta tapahtunut tuonti kasvoi objektiivisesti tarkasteltuna erittäin merkittävästi kyseisellä kaudella, komissio oikaisi vahinkomarginaaleja tämän säännöksen mukaisesti, koska siinä edellytetään, että ”komissio ottaa tästä kasvusta aiheutuneen lisävahingon huomioon”. Juuri näin komissio on tehnyt tässä asiassa. Se totesi, ettei menetelmästä, jota käytettiin tuonnin kasvusta aiheutuneen lisävahingon huomioon ottamiseksi, ollut esitetty vastaväitteitä.

(88)

Kuten perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, tällaista vahinkomarginaalin korotusta sovelletaan enintään 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ajanjakson pituisen ajan.

(89)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotta tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(90)

Korean tasavallasta peräisin olevan tietyn raskaan lämpöpaperin tuonnissa olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa ja 9 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn alhaisempaa tullia koskevan säännön mukaisesti.

(91)

Koska muihin yrityksiin kuin Hansoliin sovellettavasta jäännöspolkumyyntitullista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 153 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(92)

Edellä esitetyn perusteella lopullisten polkumyyntitullien määrät – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(93)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan Koreasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(94)

Yritys voi pyytää yksilöllisen polkumyyntitullin soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (11). Pyynnön on sisällettävä kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, jotka osoittavat, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyödyntää tullia, jota siihen sovelletaan. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(95)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet raskasta lämpöpaperia unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(96)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi katsotaan, että olisi kannettava lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät.

(97)

Lopulliset tullit ovat alemmat kuin väliaikaiset tullit. Näin ollen lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät tämän tuonnin osalta olisi vapautettava.

(98)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (12) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(99)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Komission täytäntöönpanopäätöksessä 2013/764/EU (3) säädetään eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä klassisen sikaruton torjumiseksi tietyissä jäsenvaltioissa tai niiden alueilla, sellaisina kuin ne esitetään mainitun täytäntöönpanopäätöksen liitteessä. Näihin toimenpiteisiin sisältyy kielto lähettää eläviä sikoja, tuoretta sianlihaa, raakalihavalmisteita ja sioista saatavia tuotteita tietyiltä kyseisessä liitteessä luetelluilta alueilta. Kyseisessä täytäntöönpanopäätöksessä vahvistettuja eläinten terveyttä koskevia toimenpiteitä sovelletaan rinnakkain neuvoston direktiivissä 2001/89/EY (4) vahvistettujen toimenpiteiden kanssa, ja niiden tarkoituksena on torjua klassisen sikaruton leviämistä erityisesti unionin tasolla.

(2)

Täytäntöönpanopäätöksessä 2013/764/EU myös säädetään poikkeuksista elävien sikojen lähettämiskieltoon tietyiltä alueilta, kunhan noudatetaan tiettyjä edellytyksiä, valvonta mukaan luettuna.

(3)

Kun otetaan huomioon direktiivin 2001/89/EY ja täytäntöönpanopäätöksen 2013/764/EU mukaisesti sovellettujen ja pysyvälle kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitealle esitettyjen valvonta- ja torjuntatoimenpiteiden tehokkuus, kaikki täytäntöönpanopäätöksen 2013/764/EU liitteessä tällä hetkellä luetellut Latvian alueet olisi poistettava kyseisestä liitteestä, koska taudin epidemiologinen tilanne on suotuisa kyseisessä jäsenvaltiossa.

(4)

Sen vuoksi päätöstä 2013/764/EU olisi muutettava.

(5)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,