(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 7 päivänä kesäkuuta 2019 vireille , perusasetuksen 10 artiklan perusteella tukien vastaisen tutkimuksen, joka koski Egyptistä peräisin olevien jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuontia Euroopan unioniin, jäljempänä ’unioni’.

(2)

Komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä tutkimuksen vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(3)

Komissio pani tutkimuksen vireille, kun European Glass Fibre Producers Association, jäljempänä ’APFE’ tai ’valituksen tekijä’, esitti 24 päivänä huhtikuuta 2019 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 71 prosenttia unionin kokonaistuotannosta.

(4)

Komissio löysi tutkimuksen aikana lisänäyttöä merkityksellisistä tuista, jotka eivät sisältyneet täysin vireillepanoilmoitukseen. Sen vuoksi komissio päätti perusasetuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti sisällyttää nämä tuet käynnissä olevan tutkimuksen soveltamisalaan ja muuttaa vastaavasti vireillepanoilmoitusta.

(5)

Komissio julkaisi 12 päivänä helmikuuta 2020Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen (3), jolla muutetaan vireillepanoilmoitusta. Asiakirja-aineistoon lisättiin asiaa koskeva muistio, ja Egyptin viranomaisia pyydettiin neuvotteluihin näistä lisätuista.

(6)

Komissio otti 7 päivänä maaliskuuta 2020 käyttöön väliaikaisen tasoitustullin Egyptistä peräisin olevien jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuonnissa unioniin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2020/379 (4), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(7)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 27 kappaleessa todetaan, tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2018 ja 31 päivän maaliskuuta 2019 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’, ja vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2016 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(8)

Julkaistuaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen vireillepanoilmoituksen muuttamisesta (ks. 4 kappale) komissio lähetti tietopyynnön Egyptin viranomaisille, vientiä harjoittavalle tuottajalle ja Kiinan kansantasavallan viranomaisille, jäljempänä ’Kiinan viranomaiset’.

(9)

Egyptin viranomaisilta pyydettiin tietoja, jotta voitaisiin tutkia kattavasti Egyptin ja Kiinan viranomaisten välistä yhteistyötä, josta vientiä harjoittava tuottaja sai etua. Ottaen huomioon Kiinan viranomaisten osallistumisen ja tiiviin yhteistyön Egyptin viranomaisten kanssa Egyptistä peräisin oleville jatkuvakuituisille lasikuitutuotteille, jäljempänä ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’, myönnetyn tuen suhteen komissio yksilöi Kiinan viranomaiset asianomaiseksi osapuoleksi tutkimuksessa ja toimitti Egyptin viranomaisille lähetetyn tietopyynnön Kiinan viranomaisille ja pyysi niitä toimimaan yhteistyössä tutkimuksessa. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan koskaan vastanneet komission pyyntöön eivätkä rekisteröityneet asianomaiseksi osapuoleksi tutkimukseen.

(10)

Kun vireillepanoilmoituksen muuttamista koskeva ilmoitus oli julkaistu ja kun Egyptin viranomaiset olivat saaneet tietopyynnön, Egyptin viranomaiset huomauttivat ensin, että niitä ei voida pyytää toimittamaan tietoja tai koordinoimaan toimivaltaansa kuuluvan alueen ulkopuolella olevien valtiollisten tai yksityisten yksikköjen vastauksia.

(11)

Toiseksi Egyptin viranomaiset huomauttivat, että komission pyytämät tiedot eivät kuuluneet sen toimivaltaan. Egyptin viranomaisten mukaan komissio asetti sille kohtuuttoman rasitteen pyytämällä sitä toimittamaan tietoja, jotka eivät ole tutkimuksen kannalta tarpeellisia.

(12)

Kolmanneksi Egyptin viranomaiset väittivät, että komissio sisällytti Kiinan kansantasavallan, jäljempänä ’Kiina’, tutkimuksen soveltamisalaan pyytämättä sitä neuvotteluihin ennen vireillepanoa.

(13)

Neljänneksi Egyptin viranomaiset huomauttivat, että tukien vastaisen perusasetuksen mukaisesti tuen katsotaan olevan kyseessä vain, jos alkuperä- tai viejämaan viranomaiset myöntävät taloudellista tukea. Egyptin viranomaiset huomauttivat, että vireillepanoilmoituksen muuttamista koskevassa ilmoituksessa käsitellään väitetysti Kiinan viranomaisten myöntämiä tukia. Näin ollen komissio rikkoi vireillepanoilmoituksen muuttamista koskevalla ilmoituksella tukien vastaista perusasetusta sisällyttämällä tutkimukseen taloudellisia tukia, joita ei voida pitää tukina EU:n lainsäädännön mukaisesti.

(14)

Egyptin viranomaiset väittivät vielä, että tietopyyntö oli itse asiassa alkuperäinen kyselylomake, joka olisi pitänyt lähettää Kiinan viranomaisille. Näin ollen antamalla vastaamiseen vain 15 päivää 30 päivän sijaan komissio oli rikkonut tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 12 artiklan 1 kohdan 1 alakohtaa ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaa.

(15)

Komissio ei ollut samaa mieltä Egyptin viranomaisten kanssa. Mitä tulee Egyptin viranomaisten toimivallan puutteeseen ja Kiinan viranomaisten sisällyttämiseen tutkimukseen viejämaana, komissio katsoo, että komission tutkimat tuet on myönnetty Egyptin ja Kiinan viranomaisten yhteistyön puitteissa. Sen vuoksi tukien voidaan katsoa johtuvan Egyptin viranomaisista, koska Egypti on tunnustanut ja hyväksynyt Kiinan viranomaisten toimenpiteet omikseen. Tätä koskevia seikkoja tarkastellaan tarkemmin 3.2.2 jaksossa.

(16)

Lisäksi komissio huomauttaa, että se pyysi Egyptin viranomaisia toimittamaan tietoja, jotka liittyvät Kiinan pankkisektorin yleiseen lainsäädäntökehykseen ja Kiinan rahoituslaitoksiin, koska tutkimuksen kohteena ovat Egyptin viranomaiset ja näiden tukien voidaan katsoa johtuvan niistä, kuten 3.2.2 jaksossa selitetään. Pyydetyt tiedot olivat siten tarpeen, jotta komissio voi vahvistaa tuen esiintymisen.

(17)

Lisäksi komissio antoi Kiinan viranomaisille tilaisuuden rekisteröityä asianomaiseksi osapuoleksi ja toimittaa suoraan pyydetyt tiedot näistä kysymyksistä. Kuten 96 ja 97 kappaleessa selitetään, Egyptin viranomaiset yhdessä Kiinan viranomaisten kanssa ovat perustaneet kolmitasoisen hallintomekanismin, josta määrätään Kiinan kauppaministeriön ja Suezin kanavan talousalueen yleisviranomaisen vuonna 2016 tekemän Suezin talous- ja kauppayhteistyöaluetta koskevan sopimuksen 8 §:ssä. Perustetulla mekanismilla on tarkoitus muun muassa käsitellä kysymyksiä, jotka saattavat vaikuttaa yhteistyöalueen toimintaan (ja siten esimerkiksi alueelta peräisin olevassa viennissä käyttöön otettavia tasoitustulleja).

(18)

Näin ollen komissio katsoi, että vaikka jotkin Egyptin viranomaisilta pyydetyt tiedot eivät olleetkaan sen hallussa, niillä oli kaikki tarvittavat keinot hankkia pyydetyt tiedot Kiinan viranomaisilta.

(19)

Komissio ei ollut Egyptin viranomaisten kanssa samaa mieltä myöskään tietopyynnön määrittelystä. Pyyntö lähetettiin kuukausia sen jälkeen, kun Egyptin viranomaisille tarkoitettu alkuperäinen kyselylomake oli lähetetty. Tietopyyntö lähetettiin, koska komissio tarvitsi lisätietoja, jotka olivat tulleet tarpeellisiksi sen saatua lisänäyttöä tutkimuksen aikana. Komissio huomautti, että Egyptin viranomaiset olivat jo saaneet alkuperäisen kyselylomakkeen, ja niillä oli 37 päivää aikaa vastata siihen.

(20)

Lisäksi komissio huomautti, että tietopyynnön sisältö rajoittui muihin asiaan liittyviin tukiin, jotka todettiin tutkimuksen aikana, eivätkä tietopyynnön taso ja laajuus ole millään tavalla verrattavissa alkuperäisen kyselylomakkeen tasoon ja laajuuteen. Lopuksi komissio totesi, että Egyptin viranomaisille myönnettiin määräajan pidennystä koskevan pyynnön perusteella lisätietopyyntöön vastaamiseen 22 päivää siitä huolimatta, että kyseessä oli menettelyn erittäin myöhäinen vaihe.

(21)

Näin ollen kun verrataan Egyptin viranomaisille alkuperäisessä kyselylomakkeessa olevaan erittäin laajaan tietopyyntöön myönnettyä vastausaikaa ja lisätietopyyntöön myönnettyä vastausaikaa, komissio katsoo, että Egyptin viranomaisille myönnettiin riittävästi aikaa.

(22)

Edellä esitetyn perusteella Egyptin viranomaisten väitteet hylättiin.

(23)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikaiset tasoitustullit, Egyptin viranomaiset ja egyptiläinen vientiä harjoittava tuottaja esittivät kirjallisesti huomautuksensa alustavista päätelmistä.

(24)

Egyptin viranomaisille ja egyptiläiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(25)

Egyptin viranomaisilla oli tapaaminen kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(26)

Komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia, ja niitä käsitellään tarkemmin tässä asetuksessa.

(27)

Koronaviruksen (covid-19) leviämisen uhkan ja epidemian johdosta toteutettujen toimenpiteiden (5) vuoksi komissio ei kyennyt todentamaan kaikkia vientiä harjoittavan tuottajan ja Egyptin viranomaisten yritysten toimittamia tietoja. Koska tilanne ilmeni menettelyn erittäin myöhäisessä vaiheessa eikä muu ratkaisu (kuten etäyhteydellä järjestettävä tapaaminen tietojen ristiintarkastamiseksi muiden todennettavissa olevien lähteiden kanssa koronavirusepidemian vaikutuksia tutkimuksiin koskevan komission ilmoituksen mukaisesti) enää ollut mahdollinen, komissio käytti tuen laskemiseen poikkeuksellisesti osapuolten toimittamia tietoja, jotka todennettiin kaikkien käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(28)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen tasoitustullin Egyptistä peräisin olevien jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuonnissa unioniin, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’.

(29)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Egyptin viranomaiset, Jushi-ryhmä, valituksen tekijät sekä ryhmä eurooppalaisia jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden käyttäjiä ja jakelijoita esittivät kirjallisesti näkökantansa lopullisista päätelmistä.

(30)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen komission yksiköt järjestivät kuulemisia Egyptin viranomaisten ja Jushi-ryhmän kanssa.

(31)

Komissio tarkasteli huomautuksia, joita asianomaiset osapuolet esittivät lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, ja niitä käsitellään tässä asetuksessa.

(32)

Koska tutkimusajanjaksosta ja tarkastelujaksosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 27 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(33)

Koska tuotteen määritelmästä ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 44–48 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(34)

Valitukseen, vireillepanoilmoitukseen, vireillepanoilmoituksen muuttamista koskevaan ilmoitukseen sekä komission kyselylomakkeeseen ja lisätietopyyntöön saatuihin vastauksiin sisältyvien tietojen perusteella tutkittiin seuraavia väitettyjä Egyptin viranomaisten myöntämiä tukia:

(35)

Väitetty tuki Egyptissä koskee yhtä yritystä Kiinan ja Egyptin Suezin talous- ja kauppayhteistyöalueella, jäljempänä ’SETC-alue’. Alueen pinta-ala on 7,34 km2, joka jakautuu 1,34 km2:n aloitusalueeseen ja 6 km2:n laajennusalueeseen.

(36)

Erityistalousalueen perustivat yhdessä Kiina ja Egypti, ja sen historia ulottuu 1990-luvulle. Silloinen Egyptin presidentti vieraili tuolloin Kiinan erityistalousalueilla ja halusi hyödyntää Kiinan kokemuksia tällaisista alueista perustaakseen samanlaisen rakenteen Egyptiin. Tämän tuloksena Kiinan ja Egyptin pääministerit allekirjoittivat vuonna 1997 yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa maat sopivat tekevänsä yhteistyötä vapaakauppa-alueen kehittämiseksi Suezinlahden pohjoisosassa hyödyntämällä Kiinan kokemuksia erityistalousalueiden perustamisesta, osallistumalla alueen nykyaikaistamiseen liittyviin tutkimuksiin ja kannustamalla asiaan liittyvää sektoria Kiinassa osallistumaan alueelle perustettaviin hankkeisiin (6).

(37)

Sopimuksen tekemisen jälkeen Kiina nimitti yrityksen Tianjin Teda Investment Holding Co., Ltd., jäljempänä ’Tianjin TEDA’, Tianjinin kunnallishallinnon alaisuudessa toimivan valtion omistaman yrityksen, hoitamaan tehtävää Kiinan puolelta. Tianjin TEDA perusti yhdessä Suezin kanavan egyptiläisen hallinnon, National Bank of Egypt -pankin ja neljän muun egyptiläisen valtion omistuksessa olevan yrityksen kanssa Egypti-Kiina-yhteisyrityksen, jäljempänä ’ECJV’. ECJV:n osakkeista on 10 prosenttia Kiinan hallussa ja 90 prosenttia Egyptin hallussa. Vuonna 1998 vastaava maa-alue Suezinlahden luoteisalueelta siirrettiin Suezin hallintoalueen omistuksesta ECJV:lle. Tämän jälkeen hanke ei kuitenkaan juurikaan edennyt useaan vuoteen (7).

(38)

Vuonna 2002 Egyptin viranomaiset luokittelivat virallisesti erityistalousalueeksi laajemman 20 km2:n suuruisen alueen eli Suezinlahden luoteisosan talousalueen, jolla SETC-alue sijaitsee (8). Näin ollen erityistalousalueita koskevaa Egyptin lakia nro 83/2002, jäljempänä ’laki 83/2002’, ryhdyttiin nyt soveltamaan myös SETC-alueeseen.

(39)

Uusi vaihe alkoi vuonna 2006, jolloin Kiina päätti kannustaa kiinalaisia yrityksiä investoimaan ulkomaille (ns. Go Global -politiikka). Tähän liittyen Kiinan kauppaministeriö ehdotti ulkomaisten kauppa- ja yhteistyöalueiden perustamista, ja SETC-alueesta tuli yksi ensimmäisistä 18:sta virallisesti hyväksytystä alueesta (9). Kiinan ja Afrikan yhteistyöfoorumin huippukokouksessa Beijingissä vuonna 2006 Kiinan presidentti Hu Jintao ilmoitti, että Afrikan maihin perustetaan kolmesta viiteen taloudellisen ja kaupallisen yhteistyön aluetta kolmen seuraavan vuoden aikana (10).

(40)

Kiinan kauppaministeriö järjesti vuonna 2007 tarjouskilpailun rakennuttajien nimittämiseksi toiselle erälle virallisesti hyväksyttyjä ulkomaisia taloudellisen ja kaupallisen yhteistyön alueita. Tianjin TEDA voitti tarjouksen SETC-alueesta. Tianjin TEDA perusti lokakuussa 2008 Kiina-Afrikka-kehitysrahaston kanssa yhteisyrityksen, jonka tarkoituksena oli perustaa China-Africa TEDA Investment Co., Ltd., jäljempänä ’China-Africa TEDA’, keskeiseksi kiinalaiseksi investointiyritykseksi yhteistyöalueelle. China-Africa TEDA ja ECJV yhdistyivät ja tästä syntyi uusi yritys, Egypt TEDA Investment Co., jäljempänä ’Egypt TEDA’, jonka tarkoituksena oli edistää SETC-alueen kehittämistä Egyptissä. Kiinalaisten hallussa on 80 prosenttia osakkeista ja egyptiläisten (ECJV:n edustamana) hallussa 20 prosenttia. Kun yritys oli virallisesti perustettu vuonna 2008, työt alueella edistyivät nopeasti. Näiden kahden maan silloiset pääministerit vihkivät 7 päivänä marraskuuta 2009 käyttöön aloitusalueen ja luokittelivat SETC-alueen merkittäväksi talous- ja kauppapolitiikan yhteistyöhankkeeksi maiden välillä (11). Koko aloitusalueen infrastruktuuri oli saatu valmiiksi vuoden 2011 loppuun mennessä (12).

(41)

Vuonna 2012 Egyptin yhteiskunnallisten levottomuuksien jälkeen presidentti Mursi teki Kiinaan valtiovierailun, jonka aikana hän viittasi alueeseen näiden kahden maan välisenä keskeisenä yhteistyöhankkeena ja toivoi, että yhä useammat kiinalaiset yritykset investoisivat Egyptiin alueen ja uusien hankkeiden kautta ja osallistuisivat näin Egyptin elvytysohjelmaan (13).

(42)

Vuonna 2013 Egypt TEDA ja Egyptin viranomaiset allekirjoittivat sopimuksen 6 km2:n laajennusalueesta. Vuodesta 2013 lähtien ulkomaisia kauppa- ja talousyhteistyöalueita, jollainen SETC-alue on, on kehitetty myös Uusi silkkitie -aloitteen nojalla. Ulkomaisista teollisuuspuistoista on näin ollen tullut merkittävä tekijä kiinalaisten yritysten investoinneissa, jotka tähtäävät toiminnan laajentamiseen ulkomaille. Tämän vuoksi, etenkin vuodesta 2013 lähtien, SETC-alue on sisällytetty lähes kaikkiin merkittäviin asiakirjoihin, jotka käsittelevät näiden kahden hallituksen välistä yhteistyötä (14).

(43)

Vuonna 2014 Egypti käynnisti Suezin kanavan kehittämissuunnitelman. Suunnitelman puitteissa erityistalousalue sisällytettiin vuonna 2015 virallisesti laajempaan Suezin kanavan talousalueeseen, jäljempänä ’SC-alue’, joka kattaa koko Suezin kanavaa ympäröivän alueen, jonka pinta-ala on 461 km2. Koko aluetta pidetään nyt erityistalousalueena lain 83/2002 ja sen muutosten mukaisesti (15).

(44)

Presidentti Sisi vieraili joulukuussa 2015 Kiinassa, jossa hän ilmoitti Egyptin hyväksyvän presidentti Xi Jinpingin tarjouksen tehdä yhteistyötä Uusi silkkitie -aloitteen puitteissa ja kehittää edelleen hankkeita Egyptissä. Nämä kaksi presidenttiä vihkivät 21 päivänä tammikuuta 2016 virallisesti käyttöön SETC-alueen laajennushankkeen 6 km2:n laajennusalueella. Xi Jinpingin valtiovierailulla Egyptiin Kiinan kansantasavallan kauppaministeriö ja Egyptin arabitasavallan Suezin kanavan talousalueen yleisviranomainen allekirjoittivat 21 päivänä tammikuuta 2016 Suezin talous- ja kauppayhteistyöaluetta koskevan sopimuksen, jäljempänä ’yhteistyösopimus’. Yhteistyösopimuksessa selvennetään SETC-alueen merkitystä ja oikeudellista asemaa (16).

(45)

Yhteistyösopimuksen päätarkoituksena oli tarjota selkeät kirjalliset puitteet yhteistyölle ja virallistaa se Uusi silkkitie -aloitteen puitteissa, mukaan luettuna Kiinan viranomaisten tuki ulkomailla oleville yrityksille. Yhteistyösopimukseen liittyvistä valmistelutöistä ei kuitenkaan annettu muita yksityiskohtaisia tietoja komission nimenomaisista pyynnöistä huolimatta.

(46)

Yhteistyösopimuksen mukaan valtiot kehittävät yhdessä SETC-aluetta. Ne toimivat tässä omien kansallisten strategioidensa mukaisesti (Uusi silkkitie -aloite Kiinan osalta ja Suezin kanavan kehittämissuunnitelma Egyptin osalta). Egyptin viranomaiset tarjoavat hanketta varten maan, työvoiman ja joitakin verohelpotuksia, kun taas alueella toimivat kiinalaisyritykset hoitavat tuotantolaitosta tarjoamalla käyttöomaisuutta ja johtajia. Egyptin varojen puutteen kompensoimiseksi Kiinan viranomaiset tukevat hanketta myös tarjoamalla tarvittavaa taloudellista tukea Egypt TEDAlle ja SETC-alueella toimiville kiinalaisyrityksille.

(47)

SETC-alueella toimiva jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuottaja Jushi Egypt on rekisteröity yritykseksi Egyptin lainsäädännön mukaisesti ja sen perustaja on kiinalainen emoyhtiö Jushi-ryhmä. Kyseisen jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuottajan emoyhtiön puolestaan omistaa valtion omistuksessa olevan varallisuuden valvonta- ja hallintovirasto, jäljempänä ’SASAC’. Se on saanut asiaan liittyviltä Kiinan viranomaisilta (17) hyväksynnän tytäryhtiön perustamiseen Egyptiin. Tytäryhtiötä rahoitetaan Kiinasta peräisin olevilla varoilla, se käyttää Kiinasta tuotuja tuotantopanoksia ja laitteita, sen johdossa ovat kiinalaiset johtajat ja se hyödyntää kiinalaista osaamista. Se tuottaa Egyptissä jatkuvakuituisia lasikuitutuotteita, jotka viedään SETC-alueelta EU:hun.

(48)

Edellä mainitun yhteistyösopimuksen jouhevan täytäntöönpanon varmistamiseksi näiden kahden valtion hallitukset perustivat myös kolmitasoisen kuulemismekanismin. Egyptin arabitasavallan Suezin kanavan talousalueen yleisviranomainen ja Kiinan kansantasavallan Tianjinin kunnan kauppakomissio allekirjoittivat tähän liittyen Kiinan ja Egyptin Suezin talous- ja kauppayhteistyöalueen hallintokomitean perustamista koskevan yhteistyösopimuksen hallitusten välisessä ensimmäisen tason kuulemisessa. Toisella tasolla perustettiin Suezin talous- ja kauppayhteistyön hallintokomitea varmistamaan teknisen tason keskustelut Kiinan Tianjinin kunnallishallinnon toimivaltaisten osastojen ja Egyptin Suezin kanavan talousalueen viranomaisen toimivaltaisten osastojen välillä. Nämä komiteat ovat järjestäneet säännöllisesti kokouksia vuodesta 2017. Kolmannella tasolla Egypt TEDA ja asiaankuuluvat egyptiläiset vastapuolet raportoivat ongelmista ja vaikeuksista edellä mainituille hallintotasoille.

(49)

Komissio pyysi kyselylomakkeessa, tietopyynnössä ja tarkastuskäynnin aikana Egyptin viranomaisia toimittamaan tiettyjä tietoja, jotka liittyvät Suezin talous- ja kauppayhteistyöalueeseen Egyptissä. Nämä tietopyynnöt sisälsivät kysymyksiä muun muassa oikeudellisista ja institutionaalisista puitteista sekä Kiinan ja Egyptin hallitustenvälisistä sopimuksista.

(50)

Vireillepanoilmoituksen muuttamisen jälkeen komissio pyysi Egyptin viranomaisilta tietoja etenkin SETC-alueen toiminnasta ja sen perustana olevasta oikeusperustasta ja viittasi erityisesti Egyptin ja Kiinan viranomaisten yhteistyöhön SETC-alueen perustamisessa ja muokkaamisessa liiketoimintaympäristöksi, joka kykenee houkuttelemaan investoijia Kiinasta. Lisäksi komissio pyysi tietoja Egypt-TEDA Investment Companyn, TEDA holdingin ja egyptiläis-kiinalaisen yhteistyöryhmän valvonnasta ja hallinnoinnista SETC-alueella sekä Kiinan ja Afrikan kehitysrahaston roolista Kiinan ulkomaille tekemissä investoinneissa. Komissio pyysi Egyptin viranomaisilta tietoja myös SETC-alueen asemasta Kiinan kauppaministeriön hyväksymänä ulkomaisena talous- ja yhteistyöalueena.

(51)

Vastauksena tietopyyntöön Egyptin viranomaiset toimittivat vain joitakin pyydetyistä tiedoista ja jättivät vastaamatta huomattavaan osaan pyynnöstä.

(52)

Egyptin viranomaiset antoivat tietoja SETC-alueen oikeudellisesta perustasta toimittamalla Egyptin ja Kiinan viranomaisten tekemät kansainväliset sopimukset, jotka muodostavat oikeusperustan niiden yhteistyölle, jonka tarkoituksena on hyödyttää SETC-alueelle sijoittautuneita yrityksiä, kuten asianomaista vientiä harjoittavaa tuottajaa.

(53)

Komissiolla ei kuitenkaan ole edelleenkään tietoja sopimuksista, yhteisymmärryspöytäkirjoista tai muista asiakirjoista, jotka on allekirjoitettu Kiinan ja Egyptin viranomaisten välillä SETC-alueeseen liittyen. Komissio löysi esimerkiksi julkisesti viittauksia vuonna 2016 tehtyihin täytäntöönpanoa koskeviin viisivuotissuuntaviivoihin Kiinan ja Egyptin arabitasavallan välisen kattavan strategisen kumppanuuden lujittamiseksi.

(54)

Lisäksi huhtikuussa 2017 perustettiin Kiinan ja Egypt TEDAn välinen Suezin talous- ja kauppayhteistyöalueen yhteinen hallintokomitea. Heinäkuussa 2017 perustettiin hallitustenvälinen koordinointikomitea ja se piti ensimmäisen kokouksensa. Komissio ei saanut kirjallisia asiakirjoja näiden eri neuvottelumekanismien puitteissa järjestetyistä kokouksista, lukuun ottamatta hallintokomitean pitämää yhtä kokousta.

(55)

Tällaisten tietojen puutteessa komissio katsoi, että se ei ollut saanut tutkimuksen tämän osa-alueen kannalta ratkaisevia tietoja.

(56)

Näin ollen komissio ilmoitti Egyptin viranomaisille, että tutkiessaan SETC-alueella sijaitseville yrityksille väitetysti annetun tuen esiintymistä ja laajuutta sen olisi ehkä käytettävä käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Egyptin viranomaiset esittivät vastalauseen ja korostivat, että ne olivat toimineet täysimittaisesti yhteistyössä komission kanssa. Komissio kuitenkin katsoi, että täsmälliset tiedot SETC-alueen perustamiseen ja hallinnointiin liittyvästä yhteistyöstä näiden kahden hallituksen välillä olivat ratkaisevia asian oikeudellisen arvioinnin kannalta, kuten 3.2.2 jaksossa selitetään. Valitettavasti se oli saanut vain joitakin asiaa koskevia asiakirjoja tarkastuskäyntien jälkeen, minkä vuoksi se ei voinut todentaa näiden asiakirjojen paikkansapitävyyttä. Komissio ei myöskään kyennyt käymään seurantakeskusteluja Egyptin viranomaisten kanssa tärkeistä yksityiskohdista, jotka olisivat voineet valaista näiden kahden maan yhteistyön laajuutta ja syvyyttä alueella.

(57)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella komissio sovelsi perusasetuksen 28 artiklaa ja käytti näiden seikkojen osalta käytettävissä olevia tietoja.

(58)

SETC-alueen toiminnassa on kyse Egyptin ja Kiinan viranomaisten tiiviistä yhteistyöstä, joka tulee erityisesti esiin Egyptin ja Kiinan yhteisyrityksessä viejämaan alueella. Egyptin ja Kiinan hallitukset ovat yhdistäneet resurssinsa tarjotakseen jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden valmistajalle SETC-alueella suotuisat olosuhteet, joista koituu sille etua. Resurssien yhdistäminen tällaisen tiiviin yhteistyön kautta palvelee yhteistä tarkoitusta ja hyödyttää yhteistä edunsaajaa (Jushi Egypt).

(59)

Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen katsotaan olevan kyseessä, jos alkuperä- tai viejämaan viranomaiset myöntävät taloudellista tukea. Samoin tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1 alakohdan mukaan tukea esiintyy, jos hallitus – tai julkinen elin – antaa taloudellista tukea.

(60)

Egyptin viranomaiset ovat tarjonneet Jushi Egyptille maata ja useita verohelpotuksia. Näistä tuista vastaavat ja ne myöntävät suoraan viranomaiset Egyptissä.

(61)

Vuoden 1997 yhteisymmärryspöytäkirjan tekemisen jälkeen Egyptin viranomaiset ovat pyrkineet tukemaan aktiivisesti aluetta sekä suoraan tarjoamalla maata ja verohelpotuksia mutta myös välillisesti sopimalla Kiinan viranomaisten kanssa avun antamisesta SETC-alueen kehittämiseen Egyptin alueella. Yhteisymmärryspöytäkirjan ehtojen mukaan Egyptin viranomaiset nimenomaisesti kannustavat asiaan liittyvää sektoria Kiinassa osallistumaan alueelle perustettaviin hankkeisiin. Presidentti Mursin vierailtua Kiinassa elokuussa 2012 SETC-alue sai ennennäkemätöntä huomiota ja tukea Egyptin valtiolta (18). Vuoden 2016 yhteistyösopimuksen 1 §:n mukaan molemmat sopimuspuolet sopivat kehittävänsä aluetta näiden kahden maan voimassa olevien lakien ja asetusten mukaisesti.

(62)

Yhteistyösopimuksen täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:ssä täsmennetään, että yhteistyöalueen päivittäisen toiminnan koordinoinnista ja hoitamisesta vastaava hallintokomitea perustetaan sellaisten monenvälisten ja kahdenvälisten sopimusten mukaisesti, jotka Kiinan kansantasavalta ja Egyptin arabitasavalta ovat allekirjoittaneet tai joissa ne ovat sopimuspuolina, ja niiden voimassa olevien lakien ja asetusten mukaisesti. Yhteistyösopimuksen 4 §:n nojalla molemmat osapuolet lupaavat tukea ja helpottaa yhteistyöalueen rakentamista ja toimintaa. Tätä varten Egypti on hyväksynyt, että Kiina nimeää alueen ulkomaiseksi kauppa- ja yhteistyöalueeksi.

(63)

Kiina vahvisti yhteistyösopimuksen 4 §:n 1 momentissa, että kyseinen alue on oikeutettu poliittiseen tukeen ja toiminnan helpottamiseen, jota Kiinan viranomaiset tarjoavat ulkomaisille talous- ja kauppayhteistyöalueille. Lisäksi Kiinan viranomaiset sitoutuivat yhteistyösopimuksen 5 §:ssä nimenomaisesti tukemaan aluetta muun muassa kannustamalla asiaankuuluvia rahoituslaitoksia tarjoamaan rahoitusmahdollisuuksia yrityksille ja investoinneille alueella.

(64)

Kiinan ja Egyptin Suezin talous- ja kauppayhteistyöalueen hallintokomitean perustamista koskevan yhteistyösopimuksen 2(IV) §:n mukaan on hallintokomitean vastuulla, että se pyrkii kaikin mahdollisin keinoin toteuttamaan kaikki Kiinan ja Egyptin lakien ja asetusten mukaiset kannustinpolitiikat jouhevasti ja 2(V) §:n mukaan koordinoimaan ja avustamaan rahoituslaitoksia, mukaan lukien muttei pelkästään pankkialan laitokset, vakuutuslaitokset ja eri rahastot, jotka tarjoavat luottotukea yhteistyöalueelle ja kotimaisille yrityksille, ja auttamaan yhteistyöalueen ja kotimaisia yrityksiä tutustumaan useampiin rahoituskanaviin. Saman sopimuksen 7 §:ssä sekä Egyptin että Kiinan viranomaiset sitoutuivat siihen, että mahdollinen nykyinen tai tuleva lainsäädäntö, jolla myönnetään suotuisampi kohtelu kuin yhteistyösopimuksella, on ensisijainen yhteistyösopimukseen nähden. Kiinan viranomaisten etuuskohtelun mukainen rahoitus jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuottajalle alueella on tulosta näistä sitoumuksista, ja sitä olisi tarkasteltava tämä huomioon ottaen.

(65)

Egyptin ja Kiinan viranomaisten voimien yhdistämisellä oli useita tarkoituksia.

(66)

Egyptin puolelta, kuten korkeimmalla poliittisella tasolla (19) ilmoitettiin, tavoitteena oli houkutella kiinalaisia investointeja, osaamista ja pääomaa, jotta voitiin edistää Suezin kanavan talousalueen talouden kehittämistä ja luoda työpaikkoja. Egyptin vuoteen 2022 ulottuvan pitkän aikavälin suunnitelman mukaan, jonka Egyptin suunnitteluosasto julkaisi marraskuussa 2013, SETC-alueella on merkittävä rooli Egyptin teollisuuden uudistamisessa ansaitsemalla ulkomaanvaluuttaa viennin kautta, luomalla verotuloja ja ratkaisemalla työttömyysongelma (20).

(67)

Kiinalla puolestaan oli eri motivaatio. Yritysten näkökulmasta Egyptillä on tiettyjä etuja, kuten alemmat työvoimakustannukset ja lyhyemmät toimitusajat päämarkkinoille, kuten EU:hun. Lisäksi kuten Jushi-ryhmän vuonna 2014 julkaistussa joukkolainaesitteessä mainitaan, ”kauppaa suojaavat esteet ovat kohottaneet Kiinan lasikuituviennin markkinahintoja, millä on kielteinen vaikutus Jushi-ryhmän lasikuituvientiin. Sen jälkeen kun Jushi Egyptian Glass Fiber Co., Ltd perustettiin vuonna 2013, edellä mainittujen kolmen alueen kysyntätarpeet täyttää Jushi Egypt (21). Näillä kolmella alueella ei ole voimassa Jushi Egyptin tuotteita koskevia polkumyyntitulleja ja polkumyynnin vastaisen politiikan vaikutus Jushi-ryhmään pienenee merkittävästi. Jushi Egyptin lasikuitutuotteiden alustava hinnoitteluperiaate asiakkaille kolmella edellä mainitulla alueella on jakaa tullisäästöt asiakkaiden kanssa ja hyödyntää polkumyyntitulleista ja laivauskustannuksista saadut säästöt.” Vuodesta 2011 (22) ja vuoden 2014 lopun (23) jälkeen Kiinasta peräisin olevien jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuontiin on sovellettu polkumyynti- ja tasoitustulleja EU:ssa, ja EU on yksi niistä kolmesta alueesta, joihin esitteessä viitataan.

(68)

Kiinan viranomaisten näkökulmasta – ulkomaankaupan kehittämistä koskevan kauppaministeriön 13. viisivuotissuunnitelman mukaan – yksi suunnitelman keskeisistä tehtävistä on vahvistaa kauppayhteistyötä maiden kanssa Uusi silkkitie -aloitteen mukaisesti, jotta voidaan edistää ja laajentaa huipputeknologiatuotteiden, kuten jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden, vientiä. Suunnitelmassa esitetään muun muassa seuraavaa: ”Vakiinnutetaan etua tuottavien tuotteiden, kuten työvoimavaltaisten tuotteiden, vienti edellä mainittuihin maihin, hyödynnetään infrastruktuurin rakentamiseen liittyviä mahdollisuuksia näissä maissa ja kannustetaan laajamittaisten täydellisten laitteistojen, teknologian, standardien ja palvelujen vientiä. Mukaudutaan suuntaukseen, jossa muutetaan ja uudistetaan teollisuutta näissä maissa, ja vauhditetaan sähkömekaniikka- ja huipputeknologiatuotteiden vientiä. Tehostetaan kehittyvien talouksien markkinoiden laajentamista ja taloudellisten tekijöiden, kasvunopeuden, resurssimäärien, riskiasteen ja muiden tekijöiden perusteellisen tarkastelun jälkeen valitaan useita markkinoita ensisijaista laajentumista varten. Laajennetaan edistyneiden teknisten laitteiden vientiä ja edistetään korkealaatuisten ja suhteellisen paljon etua tuottavien tuotannonalojen ja tuotteiden vientiä.” Suunniteltuja toimenpiteitä tämän saavuttamiseksi ovat esimerkiksi ”valtion tason talousalueiden ja teknologisen kehittämisen alueiden ja erilaisten teollisuuspuistojen kehittäminen”.

(69)

Tämä on ilmastu esimerkiksi seuraavasti: ”Hallituksen ministeriöiden ohjauksessa silkkitiealoitteen puitteissa ja isäntämaan korkeimman tason strategiaan liittyen ulkomaisista yhteistyöalueista on tullut väline Uusi silkkitie -aloitteen ja kansainvälisen tuotekapasiteettiyhteistyön toteuttamiseksi” (24).

(70)

Ulkomaiset alueet palvelevat näin ollen useita Kiinan strategisia tavoitteita. Ne voivat ensinnäkin auttaa lisäämään Kiinassa valmistettujen koneiden ja laitteiden kysyntää. Toiseksi, tuottamalla ulkomailla ja viemällä Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan kiinalaiset yritykset pystyvät välttämään Kiinasta peräisin olevaan vientiin kohdistuvia kaupan esteitä. Kolmanneksi, ne voivat auttaa Kiinan pyrkimyksiä edistää omia rakennemuutoksiaan ja siirtyä ylöspäin arvoketjussa (25).

(71)

Edellä esitetystä seuraa, että Egyptin valtio odotti Kiinan rahoitusta tiiviiseen yhteistyöhön SETC-alueella ja otti sen tyytyväisenä vastaan kehittääkseen yhtä köyhimmistä alueistaan. Kiinan valtio toivoi, että kiinalaiset yritykset voisivat toimia Kiinan alueen ulkopuolella ja laajentaa vientiään Uusi silkkitie -aloitteen nojalla (mahdollisesti kaupan suojatoimenpiteiden välttämiseksi).

(72)

Näissä olosuhteissa komissio katsoi, että perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa olevan ilmaisun ”viranomaiset” olisi sisällettävä Egyptin viranomaisista suoraan johtuvien toimenpiteiden lisäksi myös Kiinan viranomaisten toimenpiteet, joiden voidaan katsoa johtuvan Egyptin viranomaisista käytettävissä olevan näytön perusteella.

(73)

Kuten valituselin on todennut asiassa US-Gasoline (26), WTO:n lainsäädäntöä ei voida lukea täysin irrallaan yleistä kansainvälisestä oikeudesta. Yleisen kansainvälisen oikeuden periaatteet muodostavat osan WTO:n oikeusjärjestystä, joka ei ole itsenäinen järjestelmä (27). WTO:n riitojen ratkaisemista koskevan sopimuksen (DSU) 3 artiklan 2 kohdan ja valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimuksen 31 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan ”kaikki osapuolten välisissä suhteissa sovellettavissa olevan kansainvälisen oikeuden asiaan vaikuttavat säännöt” on otettava huomioon arvioitaessa sopimuksen ehtojen asiayhteyttä.

(74)

Näihin sääntöihin sisältyy kansainvälinen tapaoikeus (28), joka sitoo kaikkia WTO:n jäseniä, mukaan luettuna Egyptiä, Kiinaa ja Euroopan unionia. Kansainvälisen tapaoikeuden tärkeä haara ovat valtion vastuuta koskevat säännöt, jotka Kansainvälisen oikeuden toimikunta (ILC) on kodifioinut valtioiden vastuuta kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista koskeviin artiklaluonnoksiin (29) YK:n peruskirjan 13(1)(a) artiklan mukaisen toimeksiantonsa mukaisesti.

(75)

Kansainvälisen oikeuden toimikunnan (ILC) artiklat ovat merkityksellisiä myös valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimuksen 31 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti, koska niissä annetaan ohjeita ”johtumisen” käsitteen tulkinnasta eli milloin tiettyjen toimien tai laiminlyöntien voidaan katsoa johtuvan jostakin valtiosta silloinkin, kun kyseiset toimet tai laiminlyönnit eivät ole suoraan kyseisen valtion toteuttamia. Johtumisen käsitteestä tulee merkityksellinen tulkittaessa tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1 alakohdan johdannossa olevaa termiä ”hallitus” ja etenkin määritettäessä, mistä jokin toimintatapa tukien osalta johtuu, kun kyseessä on kahden valtion välinen yhteistyötilanne, kuten tässä tapauksessa (30).

(76)

Kansainvälisen oikeuden toimikunnan (ILC) artikloja voidaan näin ollen käyttää tulkitsemaan tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1 alakohdan johdannossa olevaa termiä ”hallitus”, jotta toimintatavan (tukien myöntämisen) voidaan katsoa johtuvan Egyptin viranomaisista silloinkin, kun Egyptin viranomaiset eivät ole suoraan antaneet taloudellista tukea.

(77)

Tähän liittyen komissio huomautti, että ILC:n artiklojen 11 artiklan mukaan toimintatapaa, jonka ei voida edeltävien artiklojen perusteella katsoa johtuvan jostakin valtiosta, pidetään kuitenkin kyseisen valtion toimena kansainvälisen lainsäädännön nojalla, mikäli kyseinen valtio tunnustaa ja hyväksyy kyseisen toimintatavan omakseen. ILC:n artiklojen 11 artiklaa koskevissa kommenteissa selitetään, että periaatteen [eli valtiosta johtuminen toimintatavan tunnustamisen ja hyväksymisen kautta] soveltamistapauksia löytyy oikeudellisista päätöksistä ja valtion käytännöistä (31). Samojen kommenttien 6 kappaleessa edellytetään, että valtio tunnistaa kyseisen toimintatavan ja hyväksyy sen omakseen.

(78)

Siitä lähtien kun hanke syntyi vuonna 1997, Egyptin hallitus teki Jushi Egyptin kiinalaisesta rahoituksesta osan kyseistä aluetta koskevaa omaa politiikkaansa. Presidentti Mursi toivotti julkisesti tervetulleiksi Kiinan investoinnit ja pääoman vierailullaan Kiinaan elokuussa 2012, ja Egyptin suunnitteluvirasto tunnusti marraskuussa 2013, että Kiinan rahoittamalla SETC-alueella on merkittävä asema Egyptin teollisuuden päivittämisessä. Presidentti Sisi totesi vierailullaan Kiinaan joulukuussa 2014, että ”presidentti Xi Jinpingin ehdotus yhteisestä Uusi silkkitie -aloitteesta tarjosi merkittävän mahdollisuuden Egyptin elpymiselle ja Egypti oli valmis osallistumaan aktiivisesti ja antamaan tukea. Egypti sopimuspuolena haluaa toimia yhteistyössä Kiinan kanssa muun muassa Suezin kanavaa koskevien hankkeiden ja Suezin talous- ja kauppayhteistyöalueen kehittämiseksi ja houkutella kiinalaisia yrityksiä investoimaan Egyptiin.” (32)

(79)

Kiinan Uusi silkkitie -aloitteen periaatteet ovat julkisesti tiedossa. Kansainvälisen tuotantokapasiteettia ja laitevalmistusta koskevan yhteistyön edistämisestä 13 päivänä toukokuuta 2015 annettujen valtioneuvoston ohjaavien lausuntojen 30–36 §:ssä luetellaan kaikki poliittinen tuki, jota ulkomaille suuntautuvat yritykset voivat saada. Näihin kuuluvat rahoitus- ja verotukipolitiikka, pehmeäehtoiset lainat, rahoitustuki syndikoitujen lainojen kautta, vientiluotto, hankerahoitus, pääomasijoitukset ja vientiluottovakuutus. Ohjaavien lausuntojen 31 §:ssä viitataan pehmeäehtoisiin lainoihin, joilla tuetaan yrityksiä osallistumaan suurten laitekokonaisuuksien vientiin, hankesopimusten tekemisen ja laajamittaisiin investointihankkeisiin. Käytännössä tämä politiikka on johtanut pankkien tai ohjaavien lausuntojen 35 §:llä erikseen perustetun silkkitierahaston myöntämään etuuskohtelun mukaiseen rahoitukseen, kuten komissio hiljattain vahvisti eräässä toisessa tapauksessa (33).

(80)

Koska Egyptin presidentit olivat epäilemättä tietoisia siitä, että Kiinan Uusi silkkitie -aloitteeseen liittyy voimakas valtion rahoitus etuuskohtelun mukaisen rahoituksen ja muiden rahoitusvälineiden kautta, tällainen Kiinan viranomaisten rahoitustuki näin ollen tunnustettiin ja hyväksyttiin korkeimmalla tasolla, kun SETC-alue perustettiin yhdessä Kiinan kanssa.

(81)

Se, että Egypti tunnusti ja hyväksyi Kiinan etuuskohtelun mukaisen rahoituksen, saa lisätukea vuoden 2016 yhteistyösopimuksen tekstistä. Yhteistyösopimuksen 1 §:ssä Egypti hyväksyi nimenomaisesti, että Kiina voi soveltaa lakejaan SETC-alueella oleviin toimijoihin tai SETC-alueeseen liittyvään toimintaan. Tätä varten Egyptin hallitus hyväksyi myös, että Kiina nimeää SETC-alueen ”ulkomaiseksi investointialueeksi” omassa lainsäädännössään. Koska ”ulkomaiset investointialueet” ovat yksi Uusi silkkitie -aloitteen välineistä (ks. 66 kappale) ja koska aloitteessa käytetään etuuskohtelun mukaista rahoitusta välineenä, tällainen nimeäminen yhteistyösopimuksen 4 §:ssä – jossa Kiina myös vahvistaa, että kyseinen alue on oikeutettu poliittisen tukeen ja apuun, jota Kiinan viranomaiset myöntävät ulkomaisille talous- ja kauppayhteistyöalueille – tarkoitti sitä, että Jushi Egypt on oikeutettu hakemaan etuuskohtelun mukaisia lainoja kiinalaisilta poliittisin perustein toimivilta pankeilta ja etuuskohtelun mukaisilla vientiluottoehdoilla. Egypti hyväksyi myös 5 §:n, jonka mukaan Kiinan hallitus tukee yhteistyöaluetta kannustamalla rahoituslaitoksia tarjoamaan rahoitusmahdollisuuksia yhteistyöalueella sijaitseviin investointihankkeisiin, kunhan lainanantoedellytykset ja lainankäyttövaatimukset täyttyvät. Kuten jo aiemmassa tutkimuksessa todettiin (34), Kiinan etuuskohtelun mukainen rahoitus ei toimi selvästi määriteltyjen rahoitusohjelmien puitteissa tiukkojen tukikelpoisuuskriteerien perusteella vaan pikemminkin siten, että korkeimmalla tasolla yksilöidään joukko kannustettavia tuotannonaloja. Egyptissä sijaitsevan SETC-alueen virallinen nimeäminen kiinalaisten yritysten ulkomaiseksi investointialueeksi presidenttien yhteisen sopimuksen tekemisen jälkeen sekä sopimuksen 5 §:ssä esitetty ”kannustus” sopivat täydellisesti Kiinan tavanomaiseen toimintamalliin, jolla poliittisin perustein toimivat pankit myöntävät etuuskohtelun mukaista rahoitusta.

(82)

Kiinan etuuskohtelun mukaiset toimenpiteet Egyptiin sijoittautuneiden kiinalaisten yritysten hyväksi olivat siten Egyptin tunnistamia ja omakseen hyväksymiä.

(83)

Egyptin viranomaiset olivat lisäksi jatkuvasti läsnä 45 kappaleessa mainitussa kolmitasoisessa täytäntöönpanomekanismissa. Yhteistyösopimuksen 2(V) §:n mukaan täytäntöönpanomekanismin tehtävänä on koordinoida ja avustaa rahoituslaitoksia, muun muassa pankkialan laitoksia, vakuutuslaitoksia ja eri rahastoja, jotka tarjoavat luottotukea yhteistyöalueelle ja kotimaisille yrityksille, ja auttaa yhteistyöalueen ja kotimaisia yrityksiä tutustumaan useampiin rahoituskanaviin. Saman asiakirjan 2 §:n 4 momentissa annetaan virkamiehille tehtäväksi pyrkiä kaikin keinoin panemaan täytäntöön kattavasti ”Kiinan ja Egyptin lakien ja asetusten mukaista kannustinpolitiikkaa jouhevasti”. Tähän on kirjattuna Egyptin ja Kiinan yhteisymmärrys siitä, että Kiina ei tarjoa markkinaehtoista rahoitusta, jollaista Jushi Egypt olisi voinut saada kansainvälisiltä markkinainvestoijilta, vaan tarjoaa aktiivisesti valtion kannustimia eli etuuksia tai etuuskohtelua.

(84)

Panemalla tämän määräyksen täytäntöön Egypti ilmaisi hyväksyvänsä täysin Kiinan etuuskohtelun mukaisen rahoituksen, joka hyödyttää alueella sijaitsevaa jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuottajaa. Koska Egyptin viranomaiset toimivat vain osittaisesti yhteistyössä tutkimuksen näiden keskeisten näkökohtien osalta, komissio ei kyennyt vahvistamaan tarkempia yksityiskohtia; käytettävissä oleva näyttö viittaa kuitenkin siihen, että nämä kaksi valtiota toimivat yhteistyössä edellä kuvatulla tavalla siten, että siitä oli etua alueella sijaitsevalle jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden vientiä harjoittavalle tuottajalle.

(85)

Näytöstä seuraa, että Kiinan viranomaisten etuuskohtelun mukaisen rahoituksen muodossa Jushi Egyptille antaman taloudellisen tuen voidaan katsoa johtuvan Egyptin viranomaisista, koska kyseessä ovat alkuperä- tai viejämaan viranomaiset perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla. Näyttö osoitti, että Egyptin viranomaiset hyväksyivät Kiinan viranomaisten antaman etuuskohtelun mukaisen rahoitustuen alueella sijaitsevalle jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuottajalle alueen taloudellisen toiminnan kehittämistä ja tukemista koskevien sovittujen sitoumusten mukaisesti.

(86)

Komissio totesi vielä, että valtioiden mahdollisuus tarjota taloudellista tukea epäsuorasti yksityisten elinten kautta ei ole ulkosyntyinen perusasetukselle eikä tukia ja tasoitustulleja koskevalle WTO-sopimukselle (35). Tapauksissa, joissa valtio valtuuttaa tai määrää yksityisiä elimiä käyttäytymään tietyllä tavalla, keskeistä on, että valtion toimen ja yksityisen elimen menettelytavan välillä on oltava ”todistettavissa oleva yhteys” (36). Tässä tapauksessa on selvä ja nimenomainen yhteys Egyptin viranomaisten ja niiden toimien välillä, jotka Kiina toteutti tarjotakseen sovittua taloudellista tukea jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden vientiä harjoittavalle tuottajalle.

(87)

Näin ollen komissio katsoi, että Kiinan viranomaisten kyseiselle alueelle sijoittuneelle jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden vientiä harjoittavalle tuottajalle myöntämää etuuskohtelun mukaista rahoitusta voidaan pitää Egyptin viranomaisten myöntämänä taloudellisena tukena perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaisesti (37).

(88)

Komissio tarkasteli, koituiko tästä taloudellisesta tuesta, jonka katsottiin johtuvan Egyptin viranomaisista, etuutta Jushi Egyptille perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti. On syytä muistaa, että yritys toimii Egyptissä ja se oli perustettu Egyptin lainsäädännön mukaisesti. Näin ollen oli syytä tarkastella, saiko se rahoitusta paremmilla ehdoilla, kuin se olisi saanut Egyptin rahoitusmarkkinoilta. Komissio todensi tämän seikan ja oli vakuuttunut, että näin tapahtui ja ero oli suuri.

(89)

Komissio otti kuitenkin huomioon myös tämän tapauksen poikkeukselliset olosuhteet. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja on viime kädessä SASACin omistuksessa, kuten 44 kappaleessa todetaan. Kiinalaiset viranomaiset myönsivät etuuskohtelun mukaisen rahoituksen sen jälkeen, kun neuvottelut oli käyty ja asiakirjat allekirjoitettu Kiinassa, minkä jälkeen edunsaajat saivat rahoituksen suoraan tai välillisesti Kiinassa sijaitsevan emoyhtiönsä kanavien kautta (yrityksen sisäiset lainat). Kuten yhteistyösopimuksen 1 §:ssä määrätään, Egyptin viranomaiset hyväksyivät lisäksi sen, että kyseiset yritykset saivat etuuskohtelun mukaista tukea, muun muassa edullisia lainoja Kiinan lainsäädännön eli Kiinan ehtojen mukaisesti. Kiinalaiset julkiset elimet tarjosivat tällaista rahoitusta yhteistyösopimuksen 5 §:n nojalla Kiinassa toteutetun etuuskohtelun mukaisen rahoituksen mukaisesti. Näissä yhteistyösopimuksen määräyksissä kodifioidaan aiempi vakiintunut käytäntö, kuten 42 kappaleessa selitetään.

(90)

Sen vuoksi komissio päätteli, että kun Egyptin viranomaiset hyväksyivät ja tunnustivat Kiinan julkisten elinten maksaman taloudellisen tuen Jushi Egyptille, tähän sisältyi myös etuuden hyväksyminen. Komissio määritti etuuskohtelun mukaisen rahoituksen markkinahinnan ja laski etuuden vastaavasti. Komissio totesi, että tämän kohtuullisen lähestymistavan tuloksena tukimäärät olivat alemmat kuin siinä tapauksessa, että sovellettaisiin hypoteettista Egyptin vertailuarvoa.

(91)

Erityisyyttä koskevan kolmannen kohdan osalta komissio tarkasteli, olivatko nämä tuet erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2–4 kohdassa edellytetyllä tavalla.

(92)

Koska Egyptin viranomaiset tunnustivat ja hyväksyivät etuuskohtelun mukaisen rahoituksen, niitä voidaan pitää myöntävänä viranomaisena. Egyptin viranomaiset ovat tunnustaneet ja hyväksyneet Kiinan päätöksen nimetä SETC-alue ulkomaiseksi investointialueeksi yhteistyösopimuksen 4 §:n nojalla ja vahvistaneet sen täysimittaisen täytäntöönpanon siten, että Kiinan viranomaiset muun muassa myöntävät etuuskohtelun mukaista rahoitusta.

(93)

Nämä tuet ovat ainoastaan Jushi Egyptin saatavilla, koska yritys toimii SC-alueella (johon SETC-alue kuuluu osana). Näin ollen komissio päätteli, että kyseiset tuet olivat perusasetuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja alueellisia tukia, jotka kuuluvat myöntävän viranomaisen toimivaltaan perusasetuksen 4 artiklan 2–4 kohdan mukaisesti.

(94)

Komissio totesi siis, että Egyptin viranomaisten SETC-alueella toimiville yrityksille suoraan myöntämät tuet (maan tarjoaminen, veroetuudet) samoin kuin välillisesti Kiinan viranomaisten etuuskohtelun mukaisen rahoituksen kautta myöntämät tuet ovat tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavia tukia perusasetuksen 2–4 artiklan mukaisesti. Viimeksi mainittujen voidaan katsoa johtuvan Egyptin viranomaisista, koska Egypti on tunnustanut ja hyväksynyt Kiinan viranomaisten toimenpiteet omikseen esimerkiksi yhteistyösopimuksen, tiiviin yhteistyön ja eritasoisten yhteistyömekanismien kautta. Taloudellisesta tuesta koitui etuutta ja se oli erityistä. Komissio tarkastelee kaikkia asiaan liittyviä tukia tarkemmin jäljempänä.

(95)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen (38) Egyptin viranomaiset ja vientiä harjoittava tuottaja kiistivät nämä päätelmät ja esittivät viisi seikkaa. Ensinnäkin kansainvälisen lainsäädännön perusteella on mahdotonta katsoa Kiinan valtion itsemääräämisoikeuden piiriin kuuluvia toimia Egyptin valtion toimiksi. Toiseksi komissio on jättänyt huomiotta oman perusasetuksensa, jonka mukaan myöntävän viranomaisen on oltava taho, joka sijaitsee alkuperä- tai viejämaan alueella, ei sen ulkopuolella. Kolmanneksi Kiinan toimien katsominen Egyptin toimiksi rikkoo myös WTO:n lainsäädäntöä, jota ei voida tulkita valtioiden vastuuta koskevien ILC:n artiklojen 11 artiklan perusteella. Neljänneksi ILC:n artiklojen 11 artiklaa ei edes voida soveltaa käsiteltävänä olevaan asiaan. Viidenneksi Jushille myönnetty taloudellinen tuki ei täytä perusasetuksen 3 artiklassa säädettyjä erityisyyttä koskevia vaatimuksia.

(96)

Egyptin viranomaiset ja vientiä harjoittava tuottaja korostivat ensimmäisessä väitteessään itsemääräämisoikeuden periaatetta kansainvälisessä lainsäädännössä. Niiden näkökulmasta toimen voidaan katsoa johtuvan valtiosta vain, kun toimi kuuluu kyseisen valtion toimivaltaan. Sen vuoksi Kiinan toimivaltaan kuuluvien yksikköjen toiminnan voidaan katsoa johtuvan vain Kiinan valtiosta.

(97)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. YK:n peruskirjan 2(1) artiklaan kirjattu valtioiden täysivaltaisen tasa-arvon periaate kansainvälisessä oikeudessa kieltää sen, että jokin valtio harjoittaisi toimivaltaansa toisen valtion alueella ilman sen suostumusta. Valtiot voivat kuitenkin vapaasti sallia toisen valtion toimet alueellaan. Kutsutun valtion toimien isäntävaltion alueella voidaan sen jälkeen katsoa johtuvan isäntävaltiosta. Sääntö on suoraa seurausta vuonna 1974 annetusta YK:n yleiskokouksen päätöslauselmasta 3314 (XXIX), joka koskee hyökkäyksen määritelmää ja jota pidetään yleisesti kansainvälinen tapaoikeuden kodifiointina. Päätöslauselman 3(f) artiklan mukaan jonkin valtion hyökkäystä jotakin toista valtiota kohtaan ei määritellä vain suoraksi hyökkäykseksi sen omien valtiollisten elinten kautta vaan myös ”sen valtion toimeksi, joka sallii, että kyseinen toinen valtio käyttää sen aluetta, jonka se on asettanut tämän toisen valtion käyttöön, hyökätäkseen jotakin kolmatta valtiota vastaan”. Jos Kuuba olisi sallinut Neuvostoliiton hyökätä Yhdysvaltoja vastaan venäläisillä ohjuksilla Kuuban alueelta vuonna 1962, tämä olisi johtanut siihen, että Kuuba olisi ollut kansainvälisessä vastuussa hyökkäyksestä Yhdysvaltoja vastaan. Vastaavasti kansainvälisessä oikeudessa tunnustetaan mahdollisuus katsoa kutsutun valtion toimien johtuvan isäntävaltiosta ja jopa määrätä seuraamuksia isäntävaltiolle, jos kutsutun valtion toimet vahingoittavat kolmatta valtiota.

(98)

Toiseksi Egyptin viranomaiset ja vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että perusasetuksen mukaan ei ole mahdollista katsoa Kiinan viranomaisten toimien johtuvan Egyptin viranomaisista. Perusasetuksen 2 artiklan b alakohdan mukainen ”julkisen viranomaisen” määritelmä liittyy nimenomaisesti myöntävän viranomaisen alueeseen. Kyseisessä säännöksessä olevan ilmaisun ”alueella” tarkoituksena oli tarjota oikeusvarmuutta, eikä sen tulkinnasta voida poiketa WTO:n tai kansainvälisen oikeuden perusteella.

(99)

Komissio huomauttaa, että perusasetuksen 2 artiklan b alakohdan mukaan ”’julkisella viranomaisella’ tarkoitetaan alkuperä- tai viejämaan alueella toimivaa julkista elintä”. Komissio on samaa mieltä siitä, että säännös kattaa sen valtion toimet, jonka alueelta tuetut tuotteet viedään Euroopan unioniin. Tämä pätee tässä tapauksessa. Tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistetaan Egyptissä ja viedään Egyptistä Euroopan unioniin. Egyptin viranomaiset, jotka ovat avustuksen myöntävät viranomaiset, sijaitsevat Egyptin alueella.

(100)

Perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa ei kuitenkaan käsitellä sitä erillistä kysymystä, mitä toimia viranomaiset voivat sallia alueellaan ja pitää ominaan. Samoin kuin ’julkisen elimen’ myös ’viranomaisten’ käsite on avoin tulkinnalle, ja siinä on otettava huomioon asiayhteys, tavoite ja tarkoitus. Näin ollen alkuperä- tai viejämaan viranomaisista johtuvat toimet (”attributable”) saattavat olla viranomaisten suoraan toteuttamien toimien lisäksi myös toimia, jotka voidaan lukea näiden viranomaisten syyksi (”imputable”). Tätä vahvistaa edelleen perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan muotoilu, jossa viitataan julkisten viranomaisten myöntämään taloudelliseen tukeen. Samoista syistä Egyptin viranomaisten väitteet, joissa vedotaan useisiin tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen määräyksiin (esim. 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1 alakohtaan, 13 artiklaan ja 18 artiklan 1 kohdan a alakohtaan sekä alaviitteeseen 63), ovat perusteettomia. On totta, että perusasetuksen säännöksiä ”on tulkittava mahdollisimman pitkälle tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen vastaavien määräysten valossa” (39), mutta nämä säännökset eivät ole vastoin ehdotettua näkemystä, jonka mukaan toinen valtio voi antaa taloudellista tukea, jonka alueelliset viranomaiset tunnustavat ja hyväksyvät omakseen.

(101)

Näin ollen hylättiin toinen väite, joka oli johdettu perusasetuksen 2 artiklan b alakohtaan ja tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1 alakohtaan väitetysti sisältyvästä tiukasta alueellisuuden käsitteestä.

(102)

Kolmas vastalause liittyi valtioiden vastuuta koskevien ILC:n artiklojen merkityksellisyyteen tältä osin. Egyptin viranomaisten ja vientiä harjoittavan tuottajan mukaan ILC:n artiklojen 11 artiklaan ei voida vedota, koska valituselin viittasi asiassa ”US – Anti-Dumping and Counvervailing Duties (China)” (40) ainoastaan niiden 4, 5 ja 8 artiklaan.

(103)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Ei ole mitään perustetta väittää, että vain jotkin kansainvälisen tapaoikeuden periaatteet, jotka on kirjattu valtioiden vastuuta koskevien ILC:n artiklojen 4, 5 tai 8 artiklaan, olisivat merkityksellisiä WTO:n sääntöjen tulkinnassa mutta muut eivät. WTO:n valituselin on aina soveltanut yleisen tapaoikeuden käsitteitä, jotka ovat merkityksellisiä asiaan liittyvien tosiseikkojen arvioimiseksi. Jostakin johtuvaksi koskevien sääntöjen lisäksi WTO:n oikeusjärjestykseen kuuluvat osana myös esimerkiksi estoppel-periaate ja vilpittömän mielen periaate. Tässä tapauksessa Egyptin viranomaiset eivät kiistäneet tosiasiallisia olosuhteita eli sitä, että ne olivat toivottaneet tervetulleeksi ja tunnustaneet kiinalaisen etuuskohtelun mukaisen rahoituksen myöntämisen Egyptissä toimiville yrityksille ja helpottaneet sitä. Näissä olosuhteissa tulkintaohjeita voidaan saada ILC:n artiklojen 11 artiklasta, johon on viitattu myös kansainvälisiä investointeja koskevassa oikeuskäytännössä (41). ILC:n artiklojen 11 artikla on siten valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 31 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu kansainvälisen oikeuden asiaan vaikuttava sääntö tulkittaessa tukia ja tasoitustulleja koskevassa WTO-sopimuksessa olevaa käsitettä ”hallitus”.

(104)

Neljännen vastalauseen mukaan ILC:n artiklojen 11 artiklaa ei voida soveltaa asiaan liittyviin tosiasioihin. Artiklan mukaan valtio voi ottaa vastuun toiminnasta seuraajavaltiona maanhankinnan jälkeen. Hallitus voi myös tunnustaa kansalaistensa yksityisen toiminnan omakseen. Artiklassa ei kuitenkaan määrätä siitä, että valtio hyväksyisi toisen valtion toimia omikseen.

(105)

Komissio kumosi myös tämän vastalauseen. ILC:n artiklojen 11 artiklan otsikkona on ”Toiminta, jonka valtio tunnustaa ja hyväksyy omakseen”, eikä siinä oteta kantaa alkuperäisen toimen laatijaan. Sääntö on suoraa seurausta vuonna 1974 annetusta YK:n yleiskokouksen päätöslauselmasta 3314 (XXIX), joka koskee hyökkäyksen määritelmää ja jota pidetään yleisesti kansainvälinen tapaoikeuden kodifiointina. Päätöslauselman 3(f) artiklan mukaan jonkin valtion hyökkäystä jotakin toista valtiota kohtaan ei määritellä vain suoraksi hyökkäykseksi sen omien valtiollisten elinten kautta vaan myös ”sen valtion toimeksi, joka sallii, että kyseinen toinen valtio käyttää sen aluetta, jonka se on asettanut tämän toisen valtion käyttöön, hyökätäkseen jotakin kolmatta valtiota vastaan”.

(106)

YK:n yleiskokouksen vuonna 1974 annetun päätöslauselman 3314 (XXIX) (ks. 97 kappale) lisäksi Kansainvälinen tuomioistuin on vahvistanut valtioiden vapauden hyväksyä ulkomaan toimet omikseen (42). Kansainvälinen käytäntö ei näin ollen tue Egyptin kantaa, jonka mukaan ILC:n artiklojen 11 artiklan mukainen jostakin johtuvaksi katsominen (”attribution”) rajoittuu valtioseuraantoon tai tapauksiin, joissa hallitus tunnustaa ja hyväksyy yksityiset oikeuden vastaiset teot valtion omalla alueella.

(107)

Viidennessä vastalauseessaan Egyptin viranomaiset ja vientiä harjoittava tuottaja katsoivat, että Kiinan viranomaisten taloudellinen tuki yrityksille Egyptissä ei ollut erityistä. Ne siteerasivat perusasetuksen 4 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan taloudellisen tuen saajan on oltava ”myöntävän viranomaisen toimivaltaan kuuluvalla alueella”. Niiden mukaan ”myöntävä viranomainen” ei tarkoita ”tunnustavaa ja hyväksyvää viranomaista”. Lisäksi aiemmissa tutkimuksissa myöntävä viranomainen kiinalaisten yritysten kannalta oli aina Kiinan viranomainen. Egyptin viranomaiset katsoivat, että Kiinan viranomaisten taloudellinen tuki ei voi olla erityistä, koska Egyptissä sijaitsevat yritykset eivät ole Kiinan toimivaltaan kuuluvalla alueella.

(108)

Komissio toisti, että se piti Egyptin viranomaisia myöntävänä viranomaisena, koska ne olivat tunnustaneet ja hyväksyneet Kiinan etuuskohtelun mukaisen luotonannon. Koska Jushi Egypt toimii erityistalousalueella, se kuuluu myös Egyptin viranomaisten toimivaltaan. Taloudellisen tuen saaminen oli lisäksi rajoitettu yrityksiin, jotka toimivat tällä alueella, joten se oli erityistä.

(109)

Siinäkään tapauksessa, että olisi välttämätöntä osoittaa, että Kiinan viranomaiset olivat käyttäneet toimivaltaa näihin yrityksiin, ennen kuin Egyptin viranomaiset olisivat voineet hyväksyä Kiinan toimet omikseen (vaikka näin ei ole), tulos ei muuttuisi. Allekirjoittamalla yhteistyösopimuksen 1 §:n ja 4 §:n 1 momentin Egyptin viranomaiset hyväksyivät, että alueella toimivat yritykset saivat poliittista tukea ja apua, jota Kiinan viranomaiset myöntävät ulkomaisille talous- ja kauppayhteistyöalueille, ja että aluetta kehitetään molempien maiden lakien mukaisesti. Oman alueellisen toimivaltansa käyttämisen lisäksi Egyptin viranomaiset sallivat siten myös Kiinan tarjota erityistä tukea yrityksille, jotka sijaitsevat ulkomaisilla talous- ja kauppayhteistyöalueilla. Näin ollen väite hylättiin.

(110)

Komissio siis vahvisti päätelmänsä, joiden mukaisesti Egyptin viranomaiset tunnustivat ja hyväksyivät omakseen pääomasijoitusten tukemisen, lainat Jushi Egyptille sekä TEDA Egyptin tarjoaman maan ja tarjosivat näin erityisiä tukia perusasetuksen 2–4 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

(111)

Kuten 8 kappaleessa mainitaan, komissio lähetti Egyptin viranomaisille tietopyynnön, jotta voitaisiin tutkia kattavasti Egyptin ja Kiinan viranomaisten välistä yhteistyötä, josta vientiä harjoittava tuottaja sai etua.

(112)

Osa tietopyyntöä käsitteli valtion omistamien kiinalaisten rahoituslaitosten käyttäytymistä ja etenkin niiden käyttäytymistä julkisina eliminä perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja WTO:n oikeuskäytännön mukaisesti, kun ne myönsivät lainoja vientiä harjoittavalle tuottajalle Kiinan ja Egyptin viranomaisten yhteistyön puitteissa.

(113)

Tätä varten komissio pyysi Egyptin viranomaisilta tietoja Kiinan rahoitussektorista ja poliittisin perustein toimivien pankkien (kuten CDB:n ja EXIMin) roolista lainojen tai vientiluottojen myöntämisessä Jushi-ryhmälle. Komissio pyysi Egyptin viranomaisia toimittamaan suoraan tai Kiinan viranomaisten välityksellä tietopyynnön lisäyksen A edellä mainituille pankeille.

(114)

Egyptin viranomaiset eivät toimittaneet mitään pyydettyjä tietoja ja väittivät, että niiden hallussa ei ollut mitään tietoja Kiinassa sijaitsevista yksiköistä eikä Kiinassa sovellettavista säännöistä ja ettei niillä ollut mitään toimivaltaa pyytää tällaisia tietoja. Egyptin viranomaisten mukaan pyytäessään tällaisia tietoja Egyptin viranomaisilta komissio rikkoi Egyptin viranomaisten puolustautumisoikeutta ja valtioiden itsemääräämisoikeuden periaatetta.

(115)

Komissio on tästä eri mieltä. Kuten edellä todetaan, Egyptin ja Kiinan viranomiaset päättivät tehdä yhteistyötä STEC-alueen perustamiseksi, joten Kiinan viranomaisten tukien voidaan katsoa johtuvan Egyptin viranomaisista. Komissio totesi lisäksi, että Egyptin viranomaiset yhdessä Kiinan viranomaisten kanssa ovat perustaneet kolmitasoisen hallintomekanismin, josta määrätään Kiinan kauppaministeriön ja Suezin kanavan talousalueen yleisviranomaisen vuonna 2016 tekemän Suezin talous- ja kauppayhteistyöaluetta koskevan sopimuksen 8 §:ssä. Kyseisessä määräyksessä viitataan velvollisuuteen tehdä yhteistyötä kysymyksissä, jotka vaikuttavat alueen toimintaan (näihin saattaa sisältyä tilanteita, joissa kolmannet maat saattavat soveltaa tasoitustulleja kyseiseltä alueelta peräisin olevaan vientiin). Mekanismin ansiosta Egyptin viranomaisilla on mahdollisuus kerätä pyydetyt tiedot Kiinan viranomaisilta. Komissio katsoi myös, että kansainvälisen oikeuden (vuonna 1969 tehdyn valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 27 artiklan) mukaan Kiinan viranomaisten oli noudatettava sitoumuksiaan Egyptin viranomaisiin nähden vilpittömässä mielessä vastaamalla Egyptin viranomaisten toimittamaan tietopyyntöön.

(116)

Sen vuoksi komissio katsoi, että Egyptin viranomaisilla oli mahdollisuus hankkia pyydetyt tiedot Kiinan viranomaisilta, mutta ne eivät tehneet niin. Vaikka jotkin tiedoista voitiinkin saada vain Kiinan viranomaisilta, komissio katsoi, että Egyptin ja Kiinan viranomaisten yhteistyöstä kieltäytyminen merkitsi sitä, että komissio pystyi tekemään päätelmänsä tästä tutkimuksen näkökohdasta ainoastaan käytettävissä olevien tietojen perusteella. Egyptin viranomaiset tai mikään muu asianomainen osapuoli (Kiinan viranomaiset mukaan lukien) eivät kiistäneet niitä tosiseikkoja, joiden perusteella komissio teki arviointinsa (vaan vain näiden tosiseikkojen oikeudellisen luonnehdinnan).

(117)

Tällaisten tietojen puutteessa komissio katsoi, että se ei ollut saanut tutkimuksen tämän osa-alueen kannalta ratkaisevia tietoja.

(118)

Koska Egyptin ja Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä (ks. 3.2.1 jakso), komissio käytti perusasetuksen 28 artiklan säännöksiä arvioidakseen EXIM- ja CDB-pankin käyttäytymistä julkisina eliminä.

(119)

Määritettäessä, onko valtionyhtiö julkinen elin, on sovellettava seuraavia perusteita (43): ”Merkityksellistä on se, onko yksikölle annettu viranomaistehtäviä eikä niinkään se, miten se on tehty. On monia eri tapoja, millä viranomaiset voivat antaa yksikölle toimivaltaa. Näin ollen erityyppinen näyttö saattaa olla merkityksellistä sen osoittamiseksi, että toimivaltaa on annettu tietylle yksikölle. Näyttö, jonka mukaan yksikkö suorittaa viranomaistehtäviä, voi toimia näyttönä siitä, että sillä on tai sille on annettu viranomaisten toimivaltaa, etenkin jos näytön mukaan kyseessä on jatkuva ja järjestelmällinen käytäntö. Tästä seuraa, että näyttö siitä, että viranomaiset harjoittavat merkityksellistä määräysvaltaa yksikössä ja sen toiminnassa, voi tietyissä olosuhteissa toimia näyttönä siitä, että kyseisellä yksiköllä on ja se harjoittaa viranomaisten toimivaltaa suorittaen viranomaistehtäviä. On kuitenkin korostettava, että jos toimivaltaa ei nimenomaisesti siirretä säädöksellä, pelkkä muodollisten yhteyksien esiintyminen yksikön ja valtion välillä suppeasti tulkittuna ei todennäköisesti riitä vahvistamaan tarvittavalla tavalla, että kyseessä on viranomaisten toimivalta. Näin esimerkiksi pelkästään se, että valtio omistaa enemmistön yksikön osakkeista ei osoita, että valtio harjoittaisi merkityksellistä määräysvaltaa kyseisen yksikön toimintaan nähden eikä etenkään sitä, että valtio olisi myöntänyt sille viranomaisten toimivaltaa. Jos tämä näyttö kuitenkin joissakin tapauksissa osoittaa, että valtion määräysvallasta on monia virallisia aihetodisteita, ja on myös näyttöä siitä, että harjoitettu määräysvalta on merkityksellistä, tällaisen näytön perusteella voidaan mahdollisesti päätellä, että kyseinen yksikkö harjoittaa viranomaisten toimivaltaa.”

(120)

Komissio hankki tietoja valtion omistuksesta ja virallisia aihetodisteita valtion valvonnasta valtion omistamissa pankeissa. Se myös tutki, onko harjoitettu määräysvalta ollut merkityksellistä. Komission oli käytettävä vain käytettävissä olevia tietoja, koska Egyptin viranomaiset ja valtion omistamat pankit kieltäytyivät toimittamasta mitään näyttöä.

(121)

Aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa (44) komissio totesi Kiinan viranomaisten omistajuuden ja niiden harjoittamaa määräysvaltaa koskevien virallisten aihetodisteiden osalta, että EXIM muodostettiin ja se toimii valtionneuvoston laatiman Export-Import Bank of China -pankin perustamista koskevan ilmoituksen ja EXIMin yhtiöjärjestyksen mukaisesti. EXIMin yhtiöjärjestyksen mukaan valtio nimittää suoraan sen johdon. Valtioneuvosto nimittää hallintoneuvoston keskeisten valtion omistamien rahoituslaitosten hallintoneuvostojen väliaikaisten sääntöjen (valtioneuvoston asetus nro 282) ja muiden lakien ja asetusten mukaisesti, ja se on vastuussa valtioneuvostolle.

(122)

Yhtiöjärjestyksessä mainitaan myös, että EXIMin puoluekomitealla on johtava ja poliittisesti keskeinen asema sen varmistamisessa, että EXIM panee täytäntöön puolueen ja valtion politiikkaa. Puolueen johtoasema on sisällytetty yrityksen ohjaus- ja hallintojärjestelmän kaikkiin osatekijöihin. Yhtiöjärjestyksessä todetaan vielä, että EXIM on sitoutunut tukemaan ulkomaankaupan ja taloudellisen yhteistyön, rajat ylittävien investointien, Uusi silkkitie -aloitteen (”One Belt, One Road”) sekä kansainvälisen kapasiteetti- ja laitevalmistusyhteistyön kehittämistä. Sen liiketoiminta-alueeseen kuuluvat lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin lainat, jotka on hyväksytty valtion ulkomaankauppa- ja ulkomaille suuntautumista koskevassa politiikassa ja ovat sen mukaisia, kuten vientiluotot, tuontiluotot, ulkomaiset järjestelyluotot, ulkomaiset investointiluotot, Kiinan valtion ulkomaantuen luotot sekä vientiostajan luotot.

(123)

Lisäksi EXIM on verkkosivustonsa (45) mukaan ”valtion rahoittama ja omistama poliittisin perustein toimiva pankki, jolla on riippumattoman oikeushenkilön asema. Se on suoraan valtioneuvoston alaisuudessa toimiva pankki, jonka tehtävänä on tukea Kiinan ulkomaankauppaa, investointeja ja kansainvälistä taloudellista yhteistyötä.”

(124)

Komissio vahvisti aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa, että CDB-pankki on täysin valtion omistuksessa (46). Koska muitakaan tietoja CDB:stä ei toimitettu, komissio piti voimassa samat päätelmät tässä tutkimuksessa.

(125)

Komissio hankki tietoja siitä, oliko Kiinan viranomaisilla merkittävä määräysvalta valtion omistamassa pankissa sen luotonantokäytäntöjen ja riskinarvioinnin suhteen silloin, kun se myönsi lainoja jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuotannonalalle. Koska Egyptin viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä, komissio käytti käytettävissä olevia tietoja ja erityisesti julkisesti saatavilla olevia tietoja ja aiempien tukien vastaisten tutkimusten (47) päätelmiä.

(126)

Tältä osin on otettu huomioon seuraavat sääntelyasiakirjat:

(127)

Näitä sääntelyasiakirjoja tarkastellessaan komissio totesi jäljempänä esitettävistä syistä, että kiinalaiset rahoituslaitokset toimivat oikeudellisessa ympäristössä, jossa niiden on linjattava rahoituspäätöksensä Kiinan viranomaisten teollisuuspolitiikan tavoitteiden mukaiseksi.

(128)

EXIMin osalta sen julkista politiikkaa koskeva toimivalta vahvistetaan Import Export Bank of China -pankin perustamista koskevassa ilmoituksessa ja sen yhtiöjärjestyksessä.

(129)

Kaikkiin Kiinassa toimiviin rahoituslaitoksiin sovellettavan pankkilain 34 §:n mukaan ”liikepankkien on toteutettava antolainaustoimintaansa kansallisen talouden ja yhteiskunnan kehityksen tarpeiden pohjalta ja valtion teollisuuspolitiikan suuntaviivojen mukaisesti”. Pankkilain 4 §:n mukaan ”liikepankkien on lain nojalla hoidettava liiketoimintaansa niin, ettei siihen puutu mikään yksikkö tai henkilö. Liikepankkien on omaksuttava yksityisoikeudellinen vastuu kaikesta oikeushenkilön omaisuudestaan”, mutta tutkimuksessa kävi ilmi, että pankkilain 4 §:ää sovelletaan, ellei pankkilain 34 §:stä muuta johdu, eli jos valtio vahvistaa julkisen politiikan, pankit panevat sen täytäntöön ja noudattavat valtion ohjeita.

(130)

Lisäksi lainoja koskevien yleisten sääntöjen 15 §:n mukaan ”asianomaiset osastot voivat valtion politiikan mukaisesti tukea lainojen korkoja edistääkseen tiettyjen tuotannonalojen kasvua ja talouden kehitystä tietyillä alueilla”.

(131)

Myös päätöksessä nro 40 ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia antamaan luottotukea erityisesti ”kannustettaville” hankkeille. Päätöksen nro 40 luvussa III viitataan teollisuuden rakennemuutoksia koskevaan ohjeistavaan luetteloon, joka koostuu kolmesta luokasta: kannustettavien hankkeiden luokka, rajoitettavien hankkeiden luokka ja poistettavien hankkeiden luokka. Päätöksen XVII §:n mukaan ”jos investointihanke kuuluu kannustettavien hankkeiden luokkaan, sitä tarkastellaan, se hyväksytään ja se kirjataan investointeja koskevien kansallisten säädösten mukaisesti; kaikkien rahoituslaitosten on tarjottava luottotukea luotonantoperiaatteiden mukaisesti; Omaan käyttöön tarkoitetut tuodut laitteet – lukuun ottamatta hyödykkeitä, jotka sisältyvät valtiovarainministeriön antamaan kotimaisten investointihankkeiden veronalaisten tuotujen hyödykkeiden luokkaan (muutettu vuonna 2000) – voidaan investoinnin kokonaismäärään asti vapauttaa tuontitullista ja tuontiin liittyvästä arvonlisäverosta, ellei ole uusia säännöksiä, jotka koskevat veronalaisten investointihankkeiden luokkaa. Muuta kannustettuja teollisuushankkeita koskevaa suosituimmuuspolitiikkaa toteutetaan asiaa koskevien kansallisten säädösten mukaisesti.”

(132)

Teollisuuden rakennemuutoksia koskeva ohjeistavassa luettelossa (vuoden 2011 versio, vuoden 2013 muutos (48)) luetellaan kohdassa ”Luokka I – Kannustaminen” seuraavat: ”XII. Rakennusmateriaalit: […] 6. Teknologian kehittäminen ja alkalittoman vedetyn lasikuitulangan tuotanto sekä korkean suorituskyvyn lasikuidun ja lasikuitutuotteiden tuotanto vuodessa yli 50 000 tonnia”.

(133)

Jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuotantoon liittyvät hankkeet ovat näin ollen osa ”kannustettavien” hankkeiden luokkaa.

(134)

Siten päätös nro 40 vahvistaa aiemmat pankkilakia koskevat havainnot, joiden mukaan pankit harjoittavat viranomaisten toimivaltaa etuuskohtelun mukaisten luottojen muodossa. Komissio havaitsi myös, että Kiinan pankki- ja vakuutussääntelykomissiolla, jäljempänä ’CBIRC’, on laaja-alaiset hyväksymisvaltuudet kaikkien Kiinaan sijoittautuneiden (myös yksityisomistuksessa ja ulkomaisessa omistuksessa olevien) rahoituslaitosten hallinnon kaikilla osa-alueilla, esimerkiksi seuraavat (49):

(135)

Tämän perusteella komissio päätteli, että Kiinan viranomaiset ovat luoneet sääntelykehyksen, jota Kiinan viranomaisten nimittämien ja sille vastuussa olevien johtajien ja valvojien on noudatettava. Näin ollen Kiinan viranomaiset hyödynsivät sääntelykehystä ja harjoittivat merkityksellistä määräysvaltaa kyseisissä yhteistyössä toimineissa valtion omistamissa pankeissa näiden luotonantokäytäntöjen suhteen silloin, kun nämä myönsivät lainoja jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuotannonalalle.

(136)

Yleisen lainsäädäntökehyksen lisäksi EXIMin ja CDB:n Jushi Egyptille myöntämiin lainoihin sovellettiin jäljempänä esitettävää oikeudellista kehystä.

(137)

China-Africa TEDA ja EXIM allekirjoittivat 6 päivänä marraskuuta 2009 strategista yhteistyötä koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa esitettiin kokonaismäärältään 6 miljardin CNY:n suuruinen pakettisuunnitelma strategisen yhteistyön toteuttamiseksi ulkomaisilla kauppa- ja talousyhteistyöalueilla.

(138)

Kuusi afrikkalaista talous- ja kauppayhteistyöaluetta, joista yksi oli SETC-alue, allekirjoitti 7 päivänä marraskuuta 2009 yhteisiä kokouksia koskevan sopimuksen, jossa osapuolina olivat Kiinan ulkomaiset (afrikkalaiset) talous- ja kauppayhteistyöalueet sekä Kiina-Afrikka-kehitysrahasto, jäljempänä ’CADF’, joka on CDB:n tytäryhtiö.

(139)

Lisäksi kauppaministeriö julkaisi vuonna 2013 ilmoituksen näkökohdista, jotka liittyvät China Development Bank -pankin antamaan tukeen ulkomaisten talous- ja kauppayhteistyöalueiden perustamiseksi ja kehittämiseksi. Kyseisen ilmoituksen mukaan kauppaministeriö ja CDB tarjoavat poliittista tukea investointeihin ja rahoitukseen yrityksille sekä yrityksille, jotka aloittavat toiminnan tukikelpoisilla yhteistyöalueilla. CDB selventää yhteistyöalueiden prioriteettirahoitukseen liittyviä perusedellytyksiä kauppa- ja valtiovarainministeriön vaatimusten mukaisesti ja tukee valikoivasti tekeillä olevia hankkeita sekä yhteistyöhankkeita, joita kauppaministeriö on kiinnittänyt huomiota yhteistyöalueen viranomaisten kanssa.

(140)

Vuonna 2016 tehdyn Kiinan ja Egyptin välisen yhteistyösopimuksen 4 §:n mukaan ”Kiinan hallitus pitää yhteistyöaluetta Kiinan ulkomaisena talous- ja kauppayhteistyöalueena. Yhteistyöalue on oikeutettu poliittiseen tukeen ja toiminnan helpottamiseen, jota Kiinan viranomaiset tarjoavat ulkomaisille talous- ja kauppayhteistyöalueille”. Sopimuksen 5 §:n mukaan Kiinan hallitus tukee yhteistyöaluetta myös ”kannustamalla rahoituslaitoksia tarjoamaan rahoitusmahdollisuuksia yhteistyöalueella sijaitseviin investointihankkeisiin, kunhan lainanantoedellytykset ja lainankäyttövaatimukset täyttyvät”.

(141)

Edellä mainitun sopimuksen täytäntöönpanoa koskevan Kiinan ja Egyptin Suezin talous- ja kauppayhteistyöalueen hallintokomitean perustamista koskevan yhteistyösopimuksen 2(IV) §:ssä täsmennetään vielä, että Tianjinin viranomaisten ja Suezin kanavan talousalueen yleisviranomaisen asiaan liittyvien osastojen välille perustettu hallintokomitea pyrkii kaikin mahdollisin keinoin toteuttamaan kaikki Kiinan ja Egyptin lakien ja asetusten mukaiset kannustinpolitiikat jouhevasti ja 2(V) §:ssä lisätään, että se koordinoi ja avustaa rahoituslaitoksia, muun muassa pankkialan laitoksia, vakuutuslaitoksia ja eri rahastoja, jotka tarjoavat luottotukea yhteistyöalueelle ja kotimaisille yrityksille, ja auttaa yhteistyöalueen ja kotimaisia yrityksiä tutustumaan useampiin rahoituskanaviin.

(142)

Komissio vahvisti, että kaikki valtion omistamat kiinalaiset rahoituslaitokset, myös EXIM ja CDB, panevat täytäntöön edellä esitettyä lainsäädäntökehystä suorittaessaan viranomaistehtäviä jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuotannonalan osalta. Näin ollen ne olivat julkisia elimiä perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja WTO:n oikeuskäytännön mukaisesti.

(143)

Komissio päätti edeltävissä kappaleissa esitettyjen päätelmien mukaisesti käyttää käytettävissä olevia tietoja sen määrittämiseksi, voidaanko kyseiset rahoituslaitokset katsoa julkisiksi elimiksi.

(144)

Aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa (50) komissio vahvisti, että seuraavat pankit, jotka olivat myöntäneet lainoja otokseen valituille vientiä harjoittavien tuottajien ryhmille, olivat osittain tai kokonaan joko valtion itsensä tai valtion oikeushenkilöiden omistuksessa: China Development Bank, China Construction Bank, Industrial and Commercial Bank of China, Bank of Communications, China Everbright Bank, Postal Savings Bank, China Merchants Bank, Shanghai Pudong Development Bank, China Industrial Bank, Shenyang Rural Commercial Bank, Bank of Shanghai, Ningbo Bank, China CITIC Bank, China Guangfa Bank, China Bohai Bank, Huaxia Bank, Hankou Bank, Hubei Bank, Huishang Bank, Dongying Bank, Bank of Tianjin, Bank of Kunlun, Shanghai Rural Commercial Bank, China Industrial International Trust Limited, Daye Trust Co., Ltd ja Sinotruk Finance Co., Ltd Koska muitakaan tietoja ei toimitettu, komissio piti voimassa samat päätelmät tässä tutkimuksessa.

(145)

Koska rahoituslaitokset eivät esittäneet eriäviä tietoja, komissio vahvisti Kiinan viranomaisten omistajuuden ja määräysvallan virallisilla aihetodisteilla samoilla perusteilla kuin edellä 3.3.1.2 jaksossa. Käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että Kiinan viranomaiset nimittävät valtion omistamien pankkien johtajat ja valvojat, jotka ovat vastuussa Kiinan viranomaisille samalla tavalla kuin EXIM-pankissa.

(146)

Komissio katsoi merkityksellisen määräysvallan harjoittamisen osalta, että 3.3.1.2 jaksossa analysoitua sääntelykehystä sovelletaan niihin samalla tavalla. Koska eriävää näyttöä ei esitetty, käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan katsoa, että konkreettista näyttöä niiden luottokelpoisuuden arvioinnista ei ole, minkä vuoksi 3.3.1.2 jaksossa esitetty sääntelykehyksen konkreettista soveltamista koskeva analyysi koskee myös niitä.

(147)

Tämän perusteella komissio päätteli, että muut valtion omistamat pankit, jotka myönsivät lainoja otokseen valituille yrityksille, ovat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä.

(148)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että kaikki valtion omistamat kiinalaiset rahoituslaitokset, jotka olivat myöntäneet lainoja tai rahoitusleasingia vientiä harjoittavalle tuottajalle tai sen yritysryhmälle, olivat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä.

(149)

Vaikka valtion omistamia rahoituslaitoksia ei pidettäisikään julkisina eliminä, komissio vahvisti, että Kiinan viranomaisten katsottiin valtuuttavan tai määräävän ne huolehtimaan tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. 131–133 kappale). Näin ollen niiden toiminnan katsottaisiin joka tapauksessa johtuvan Kiinan viranomaisista.

(150)

Komissio tutki tämän jälkeen muita rahoituslaitoksia. Seuraavien rahoituslaitosten katsottiin olevan yksityisomistuksessa aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa (51) vahvistettujen ja julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella: China Minsheng Bank, Sumitomo Mitsui Banking (China) Co., Ltd, Standard Chartered Bank, Ping An Bank. Komissio tutki, olivatko Kiinan viranomaiset valtuuttaneet tai määränneet kyseiset rahoituslaitokset antamaan tukia jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(151)

WTO:n valituselimen mukaan ”valtuuttamista” tapahtuu, kun viranomaiset antavat vastuun yksityiselle elimelle, ja ”määrääminen” viittaa tilanteeseen, jossa viranomaiset harjoittavat auktoriteettiaan yksityiseen elimeen nähden (52). Molemmissa tapauksissa viranomaiset käyttävät yksityistä elintä sijaisena taloudellisen tuen myöntämiseksi, ja useimmissa tapauksissa yksityisen elimen valtuuttamiseen tai ohjaamiseen voidaan odottaa liittyvän jonkinlaista uhkailua tai johdattelua (53). Samalla iv alakohdassa jäseniä kielletään ottamasta käyttöön tasoitustoimenpiteitä pelkästään siksi, että ”viranomaiset käyttävät yleistä säädösvaltaansa” (54) tai ”tiettyjen olosuhteiden vuoksi ja kyseisten markkinoiden toimijoiden tekemien vapaiden valintojen vuoksi viranomaisten toimenpiteet joko synnyttävät tai eivät synnytä tiettyä tulosta” (55). Valtuuttamisessa tai määräämisessä on kyse ”viranomaisten aktiivisemmista toimista eikä vain kannustamisesta” (56).

(152)

Komissio totesi, että 3.3.1.2 jaksossa tarkoitettua tuotannonalaa koskevaa sääntelykehystä sovelletaan kaikkiin kiinalaisiin rahoituslaitoksiin, myös yksityisomistuksessa oleviin. Näin ollen esimerkiksi pankkilakia ja CBIRC:n eri määräyksiä sovelletaan kaikkiin kiinalaisrahoitteisiin ja ulkomaisrahoitteisiin pankkeihin, jotka toimivat CBIRC:n alaisuudessa.

(153)

Koska yksityisiltä rahoituslaitoksilta ei saatu eriäviä tietoja, komissio päätteli, että siltä osin kuin on kyse jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuotannonalasta, valtio on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla valtuuttanut tai määrännyt kaikki Kiinassa CBIRC:n valvonnassa toimivat rahoituslaitokset (myös yksityiset) noudattamaan viranomaisten politiikkaa ja myöntämään lainoja jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuotannonalalle etuuskohtelun mukaisilla korkoprosenteilla.

(154)

Lisäksi sääntelykehys, jota sovelletaan kaikkiin pankkeihin Kiinassa, on paljon laajempi kuin vain CBIRC:n toimintaa sääntelevät kaksi säädöstä (ks. 106 kappale).

(155)

Komissio katsoi merkityksellisen määräysvallan harjoittamisen osalta, että 3.3.1.2 jaksossa analysoitua sääntelykehystä sovelletaan niihin samalla tavalla. Koska eriävää näyttöä ei esitetty, käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan katsoa, että konkreettista näyttöä niiden luottokelpoisuuden arvioinnista ei ole – kuten ei ollut yhteistyössä toimineen valtion omistaman pankinkaan tapauksessa – minkä vuoksi 3.3.1.2 jaksossa esitetty sääntelykehyksen konkreettista soveltamista koskeva analyysi koskee myös niitä.

(156)

Tämän perusteella komissio päätteli, että muut valtion omistamat pankit, jotka myönsivät lainoja Jushi Egyptille, ovat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä.

(157)

Komissio määritti jo aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa (57), että kiinalaisille yrityksille annetut kotimaiset luottoluokitukset eivät olleet luotettavia; tämä perustui Kansainvälisen valuuttarahaston tutkimukseen (58), joka osoitti kansainvälisten ja kiinalaisten luottoluokitusten eroavaisuudet, sekä otokseen valittuja yrityksiä koskevan tutkimuksen tuloksiin. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan paikalliset luottoluokittajat ovat luokitelleet 90 prosenttia kiinalaisista joukkolainoista luokkaan AA–AAA. Tämä ei vastaa muita markkinoita, kuten EU:n tai Yhdysvaltojen markkinoita. Esimerkiksi Yhdysvaltojen markkinoilla alle 2 prosenttia yrityksistä saa tällaisen huippuluokituksen. Kiinalaiset luottoluokituslaitokset ovat näin ollen vahvasti painottuneita luokitusasteikon korkeimpaan päähän. Niillä on erittäin laajat luokitusasteikot, ja ne yhdistävät joukkolainoja, joilla on merkittävästi erilainen maksukyvyttömyysriski, yhteen laajaan luokkaan (59).

(158)

Lisäksi ulkomaiset luokituslaitokset, kuten Standard and Poor’s ja Moody’s, soveltavat tyypillisesti liikkeeseenlaskijan perusluottoluokitukseen korotusta sen perusteella, mikä yrityksen arvioitu strateginen merkitys on Kiinan valtiolle ja mikä on implisiittisen vakuuden arvioitu vahvuus, kun ne arvioivat ulkomailla liikkeeseen laskettuja kiinalaisia joukkolainoja (60). Esimerkiksi Fitch ilmoittaa selvästi tarvittaessa, että tällaiset vakuudet ovat keskeinen tekijä sen kiinalaisia yrityksiä koskevissa luottoluokituksissa (61).

(159)

Julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella komissio päätteli, että valtio voi harjoittaa tiettyä vaikutusvaltaa luottoluokitusmarkkinoilla. Kahden vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan Kiinan markkinoilla toimii noin 12 luottoluokituslaitosta, joista suurin osa on valtion omistuksessa. Kaikista luokitelluista yritysjoukkolainoista Kiinassa valtion omistamat luokituslaitokset olivat luokitelleet 60 prosenttia (62).

(160)

Kiinan viranomaiset vahvistivat aiemmissa tutkimuksissa (63), että tutkimusajanjakson aikana Kiinan markkinoilla toimi 12 luottoluokituslaitosta, joista 10 oli kotimaisia: Global Credit Rating Co. Ltd, Shanghai Brilliance Credit Rating & Investors Service Co. Ltd, Golden Credit Rating International Co. Ltd, China Chengxin Securities Rating Co. Ltd, Pengyuan Credit Rating Co. Ltd, Shanghai Fareast Credit Rating Co., Ltd, China Bond Rating Co. Ltd, China Securities Index Co. Ltd, Shanghai Credit Information Services Co. Ltd Luottoluokituslaitosten joukossa oli myös kaksi kiinalais-ulkomaalaista yhteisyritystä eli China Lianhe Credit Rating Co. Ltd ja China Chengxin International Credit Rating Co., Ltd Vastakkaisten tietojen puutteessa komissio katsoi, että tilanne ei ollut muuttunut.

(161)

Kiinan luottoluokitusmarkkinoille ei ole vapaata pääsyä. Markkinat ovat käytännössä suljetut, sillä Kiinan valtion arvopaperiviranomaisen, jäljempänä ’CSRC’, tai Kiinan keskuspankin on hyväksyttävä luokituslaitokset, ennen kuin ne voivat aloittaa toimintansa (64). Kiinan keskuspankki ilmoitti vuoden 2017 puolivälissä, että ulkomaiset luokituslaitokset saavat tehdä luottoluokituksia osalle kotimaan joukkolainamarkkinoita tietyin edellytyksin, mutta tätä ei vielä sovellettu tutkimusajanjakson aikana. Tutkimusajanjaksoon mennessä yhtään ulkomaista luottoluokituslaitosta ei kuitenkaan ollut vielä hyväksytty (65). Ulkomaiset laitokset ovat kuitenkin perustaneet yhteisyrityksiä joidenkin paikallisten luottoluokituslaitosten kanssa, jotka antavat luottoluokituksia kotimaisista liikkeeseen lasketuista joukkolainoista. Nämä luokitukset noudattelevat kuitenkin kiinalaisia luokitusasteikkoja eivätkä näin ollen ole vertailukelpoisia kansainvälisten luokitusten kanssa, kuten edellä selitetään.

(162)

Kiinan keskuspankin hiljattain tekemässä tutkimuksessa vahvistetaan komission päätelmät ja todetaan seuraavaa: ”jos ulkomaisten joukkovelkakirjojen investointiluokitus asetetaan vähintään kansainvälisen luokituksen BBB tasolle, kotimaisten joukkovelkakirjojen luokitus voidaan asettaa vähintään AA-tasolle, kun otetaan huomioon keskimääräisen kotimaisen luokituksen ja kansainvälisen luokituksen vähintään 6 pykälän ero” (66).

(163)

Ottaen huomioon 137–142 kappaleessa kuvatun tilanteen komissio päätteli, että Kiinan luottoluokitukset eivät anna luotettavaa arviota perustana olevien varojen luottoriskistä. Näin ollen vaikka vientiä harjoittavan tuottajan yritys tai sen yritysryhmä saikin hyvän luottoluokituksen kiinalaiselta luottoluokituslaitokselta, komissio katsoi luokitusten olevan epäluotettavia. Näitä luokituksia vääristivät myös poliittiset tavoitteet, joilla kannustetaan keskeisiä strategisia tuotannonaloja, kuten jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuotannonalaa.

(164)

Kuten 85 kappaleessa todetaan, komissio katsoi, että Egyptissä sijaitsevan tuensaajan osalta olisi periaatteessa aiheellista tutkia, olivatko näiden lainojen saajien ehdot paremmat kuin siinä tapauksessa, että ne olisivat saaneet lainat Egyptin rahoitusmarkkinoilta. Komissio tarkasti tämän seikan ja vahvisti, että tuen määrä olisi suurempi, jos käytettäisiin vastaavia ottolainauskorkoja Egyptissä (17,8 %) (67). Edellä 86 kappaleessa mainittujen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi komissio laski tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän kuitenkin ottamalla huomioon sen, että tuensaajat saivat etuuskohtelun mukaisen rahoituksen Kiinasta. Laskelmia varten komissio arvioi tuensaajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun. Perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaan tuensaajille koituneeksi eduksi katsotaan etuuskohtelun mukaisesta lainasta maksettujen korkojen määrän ja vastaavasta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada vapailta markkinoilta, maksettavien korkojen määrän erotus.

(165)

Komissio päätti vahvistaa EXIM- ja CDB-pankin etuuskohtelun mukaisille lainoille markkinakorot kiinalaisten markkinasijoittajien hypoteettisiin vertailuarvoihin nähden perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaisesti. Koska pankki ei toiminut yhteistyössä, asiasta ei saatu tarkempia tietoja. Komissio päätti näin ollen käyttää samaa laskentamenetelmää kuin muissakin ulkomaan valuutan määräisissä lainoissa, jotka kiinalaiset rahoituslaitokset ovat myöntäneet Kiinassa, ja lisätä riskilisän, joka liittyy Egyptiin tehtävään sijoitukseen jäljempänä esitettävällä tavalla.

(166)

Komissio määritti ensin Jushi Egyptin luottoluokituksen, joka kuvastaa yrityksen taloudellista tilannetta. Komissio totesi, että kiinalainen luottoluokituslaitos oli myöntänyt useille CNBM-ryhmän yrityksille AA––AA+-luokituksen. Kiinan luottoluokitusten yleisten vääristymien vuoksi (ks. 137–143 kappale) komissio päätteli, että luokitus ei ole luotettava.

(167)

Komissio katsoi näin ollen, että Jushi-ryhmän yleinen rahoitustilanne vastasi luokitusta BB, joka on korkein ei enää sijoituskelpoinen luokka. Ottaen huomioon valmiusluottolimiitit komissio päätteli, että Yhdysvaltojen B-luokiteltujen (eikä BB-luokiteltujen) yritysjoukkolainojen käyttö olisi asianmukaisempaa markkinoihin perustuvan vertailuarvon määrittämiseksi.

(168)

Muiden ulkomaan valuutan määräisten ja kiinalaisten rahoituslaitosten Kiinassa myöntämien lainojen mukaisesti dollarimääräisiä B-luokiteltuja yritysjoukkolainoja käytettiin asianmukaisen vertailuarvon määrittämiseksi. Jushi Egypt sijaitsee maassa, jossa oli yhteiskunnallisia ja poliittisia levottomuuksia samoin kuin terrori-iskuja silloin, kun lainat myönnettiin, minkä vuoksi sen luottoriski erosi kiinalaisten yritysten luottoriskistä, joka liittyy maassa vallitseviin ulkoisiin olosuhteisiin. Näin ollen komissio lisäsi marginaalin vertailuarvoon voidakseen ottaa huomioon maariskin markkinakorossa.

(169)

Maariskiin liittyvä lisä määritettiin vientiluottojen maariskiä koskevan OECD:n luokituksen sekä OECD:n asettaman vähimmäislisän perusteella (68). EXIM-pankin myöntämien lainojen maariskiksi vahvistettiin 2,37 prosenttia ja CDB:n lainojen 2,44 prosenttia.

(170)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jushi Egypt väitti, että komission olisi pitänyt käyttää egyptiläisen pankin vuosina 2013 ja 2016 yritykselle antamia kahta tarjousta vertailuarvona lainoihin liittyvän etuuden laskemiselle. Komissio tutki näitä tarjouksia mutta päätti, että ne eivät edustaneet vastaavaa kaupallista lainaa, jonka yritys voisi tosiasiallisesti saada markkinoilta.

(171)

Komissio totesi, että tarjouksissa ei annettu mitään kuvausta yrityksille tarjotusta rahoitustuotteesta vaan viitattiin yleisesti ”luottojärjestelyiden” tarjoamiseen liittyvään korkoon. Näin ollen komissio ei kyennyt määrittämään, viitataanko tarjouksessa tosiasiallisesti lainaan vai muihin rahoitustuotteisiin, kuten vaikkapa luottolimiitin käyttöönottoon tai ulkomaankaupan rahoitukseen (esim. remburssit, rahoitusvekselit, myyntilaskurahoitus). Vaikka tarjouksen katsottaisiinkin liittyvän lainaan, siitä puuttuu muita olennaisia tietoja, kuten pankin väitetysti tarjoaman lainan kesto ja tarjottujen luottojärjestelyjen laajuus (eli enimmäismäärä, jonka pankki olisi halukas myöntämään yritykselle). Komissio huomautti, että CDB- ja EXIM-pankin myöntämät lainat olivat useiden satojen miljoonien dollarien pitkäaikaisia lainoja suuriin käyttöomaisuushankkeisiin. Tämän vuoksi komissio katsoi, että se ei voinut käyttää Jushi Egyptin esittämää vastinetta.

(172)

Komissio huomautti vielä, että vaikka se ottaisikin huomioon yrityksen esittämän vertailuarvon, se ei muuttaisi merkittävästi etuuslaskelmia, koska ehdotettu egyptiläisen pankin korkoprosentti oli samansuuntainen komission vertailuarvoa varten määrittämän peruskoron kanssa ja vastasi kiinalaisen pankin dollarimääräistä lainaa, jonka se oli myöntänyt kotimaiselle (kiinalaiselle) BB-luokitellulle asiakkaalle. Näin ollen nämä lainat pikemminkin vahvistivat, että Jushi Egypt sai etua alemmista korkoprosenteista markkinaviitearvoihin verrattuna. Tämän vuoksi yrityksen väite hylättiin.

(173)

Jushi (China) tarjosi vuoden 2014 ja tutkimusajanjakson päättymisen välillä Jushi Egyptille joukon yrityksen sisäisiä lainoja, joiden kokonaismäärä oli noin 281,5 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria.

(174)

Komissio totesi kuitenkin, että Jushi (China) oli rahoittanut nämä yrityksen sisäiset lainat kiinalaisilta rahoituslaitoksilta saamallaan ulkoisella rahoituksella. Sen sijaan, että Jushi Egypt olisi saanut lainat suoraan kiinalaisilta pankeilta, Jushi (China) siis sai etuuskohtelun mukaista rahoitusta näiltä laitoksilta ja siirsi sitten lainoista saamansa edun valmistustoimintaansa Egyptissä (Jushi Egyptille). EXIM-pankin ja CDB:n suoraan myöntämät lainat eivät yksinään riitä kattamaan ulkoisen rahoituksen määrää, joka tarvitaan valmistustoiminnan kehittämiseen SETC-alueella. Näin ollen tarvittiin välillistä lisärahoitusta yrityksen sisäisten lainojen muodossa. Komissio ei löytänyt tiettyä pankkilainaa, joka olisi liittynyt suoraan Egyptissä toteutettavaan hankkeeseen. Jushi (China) laski kuitenkin vuonna 2014 liikkeeseen joukkolainan korvaamaan useita pankkilainoja parantaakseen velkarakennettaan. Tämä joukkolaina, jossa viitataan useaan otteeseen Egyptissä toteutettavan hankkeen pääomatarpeisiin, vahvistaa, että Jushi (China) tarvitsi ulkoista rahoitusapua avustaakseen valmistustoimintaa Egyptissä. Sen vuoksi komissio katsoi, että Jushi (Chinan) kautta kanavoitujen etuuskohtelun mukaisten lainojen voidaan myös katsoa johtuvan Egyptin viranomaisista samalla tavalla kuin kiinalaisten rahoituslaitosten Jushi Egyptille myöntämien suorien lainojen.

(175)

Koska kaikki nämä lainat voidaan rinnastaa Kiinan viranomaisten kiinalaiselle yritykselle – joka kohdistaa etuudet valmistustoimintaansa muualle – myöntämiin lainoihin, komissio päätti käsitellä näitä lainoja samoin kuin mitä muuta tahansa kotimaista kiinalaista lainaa kiinalaiselle jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuottajalle. Komissio totesi tässä yhteydessä (kuten 128 kappaleessa mainitaan), että kaikki valtion omistamat kiinalaiset rahoituslaitokset, jotka myönsivät lainoja Jushi (Chinalle) ja Jushi Egyptille, olivat julkisia elimiä perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja WTO:n oikeuskäytännön mukaisesti.

(176)

Komissio laski tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän. Komissio totesi, että Jushi (Chinan) Jushi Egyptiltä veloittama nimellinen korko oli 7,5 prosenttia. Millään Jushi (Chinalle) myönnetystä rahoituksesta ei kuitenkaan ollut näin korkeaa korkoa. Jushi (Chinalta) tutkimusajanjakson aikana veloitettu keskimääräinen korko oli noin 4 prosenttia. Komissio vertasi keskimääräistä korkoprosenttia, jonka Jushi (China) maksoi yrityksen sisäisen lainan jäljellä olevasta määrästä tutkimusajanjaksolla, korkoprosenttiin, joka yrityksen pitäisi maksaa vastaavasta markkinoilla saatavilla olevasta kaupallisesta lainasta.

(177)

Jotta voitiin ottaa huomioon pankkien suurempi altistuminen riskeille, mitä osoittavat valmiusluottolimiitit, komissio päätti siirtyä pykälän alemmas riskiluokitusasteikolla ja käyttää Yhdysvaltojen B-luokiteltuja (eikä BB-luokiteltuja) pituisia yritysjoukkolainoja markkinoihin perustuvan vertailuarvon määrittämiseksi.

(178)

Kaikki tässä jaksossa kuvatut, rahoitusta koskevat tekijät osoittavat selvästi, että Jushi (China) kohdensi kaikki kiinalaisilta rahoituslaitoksilta saadusta etuuskohtelun mukaisesta rahoituksesta koituvat edut Jushi Egyptille. Kaikista näistä syistä näin lasketun etuuden katsottiin koituneen Jushi Egyptin hyväksi.

(179)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jushi Egypt väitti, että komission ei olisi pitänyt alentaa Jushi Egyptin luottoluokitusta AA:sta B:hen sillä perusteella, että Jushi Egypt ei noudattanut takaisinmaksuaikataulua emoyhtiölleen tai että joissakin tapauksissa Jushi Egyptin emoyhtiö maksoi lainat takaisin sen puolesta. Vaikka Jushi Egyptin yritysryhmä päätti, että oli parempi, että ryhmän toinen yksikkö kantaa kustannukset, jotta säilytetään toisen yksikön kassavirta, se ei tarkoita sitä, että tämän toisen yksikön ei pitäisi täyttää velvollisuuttaan, jos velvollisuus kohdistuisi pankkiin.

(180)

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että se ei löytänyt minkään ulkoisen osapuolen Jushi Egyptille antamaa luottoluokitusta eikä myöskään Jushi Egypt toimittanut mitään näyttöä tästä. Sen vuoksi Jushi Egyptillä ei alun perinkään ollut AA-luottoluokitusta. Komission oli näin ollen määritettävä Jushi Egyptin luottoluokitus asiassa käytettävissä olevien tietojen perusteella. Kun otetaan huomioon emoyhtiöltä saatujen yritysten välisten lainojen merkittävä määrä sekä se, että Jushi-ryhmä oli toiminut CDB- ja EXIM-pankilta saatujen lainojen takaajana, komissio katsoi, että Jushi Egyptin luottoluokitus oli tiiviisti yhteydessä sen emoyhtiön luottoluokitukseen, joka oli asetettu tasolle ”BB” (ks. 168 kappale). Komissio käytti siis lähtökohtana tätä BB-tason luottoluokitusta.

(181)

Komissio päätti siirtyä yhden pykälän alaspäin luokitusasteikolla eli BB:stä B:hen, koska yritys ei ollut maksanut takaisin velkojaan vuosien mittaan, kuten 178 kappaleessa selitetään. Komissio huomautti, että vaikka lainat CDB- ja EXIM-pankille maksettiin takaisin suunnitelman mukaisesti, yrityksen kokonaisvelka itse asiassa kasvoi vuosien mittaan. Näin ollen Jushi Egypti korvasi ulkoisen velan yritysryhmän sisäisellä velalla muttei itse asiassa hoitanut velvoitteitaan pankkeihin nähden itse. Jushi Egyptin väitteiden vastaisesti on myös viitteitä siitä, että yritys ei olisi kyennyt hoitamaan velvoitteitaan, jos kaikki sen velkojat olisivat olleet ulkoisia pankkeja. Vaikka yritys tuotti tappiota vuosina 2015 ja 2016 ja sen nettovarallisuus oli negatiivinen vuonna 2016, se suoritti edelleen CDB:lle suuria pääomasuorituksia, joiden määrä oli yhteensä 54 miljoonaa dollaria (noin 546 miljoonaa EGP) näinä vuosina. Yritys ei näin ollen olisi voinut hoitaa ulkoisia velvoitteitaan ilman emoyhtiön taloudellista tukea.

(182)

Edellä esitetyn perusteella komissio hylkäsi nämä väitteet.

(183)

Kaikki todetut tuet määritettiin yrityksen koko liikevaihtoon nähden. Tämän jälkeen tuen määrä jaettiin unioniin myydyn tarkasteltavana olevan tuotteen liikevaihdolle.

(184)

Kiinalaisilta poliittisin perustein toimivilta pankeilta – joko suoraan tai emoyhtiön Jushi (Chinan) kautta – saatujen lainojen kautta myönnettyyn etuuskohtelun mukaiseen rahoitukseen liittyvien tukien määräksi vahvistetaan 6,46 prosenttia Jushi Egyptin osalta.

(185)

Jushi Egyptin oli katettava rahoitustarpeitaan suorien ja yritysten välisten lainojen lisäksi myös lisäämällä pääomaansa.

(186)

Aiemmissa tutkimuksissa todettiin, että kiinalaisten ryhmien emoyhtiöiden tasolla saatiin merkittäviä tukia avustusten, etuuskohtelun mukaisen rahoituksen ja pääomasijoitusten muodossa ulkomaisten investointien tukemiseksi Uusi silkkitie -aloitteen nojalla. Näin oli erityisesti hiljattain loppuun saatetussa renkaita koskevassa tukien vastaisessa tutkimuksessa (69).

—

Kauppaministeriön hyväksymä ulkomaankaupan kehittämisen 13. viisivuotissuunnitelma, 26.12.2016;

—

Kansainvälisen tuotantokapasiteettia ja laitevalmistusta koskevan yhteistyön edistämistä koskevat valtioneuvoston ohjaavat lausunnot, annettu vuonna 2015, jäljempänä ’ohjaavat lausunnot’;

—

Rakennusmateriaalien tuotannonalan kehittämissuunnitelma (2016–2020), teollisuus- ja tietotekniikkaministeriö, GXBG [2016] nro 315;

—

Kuitu- ja komposiittimateriaalien tuotannonalan 13. viisivuotissuunnitelma;

—

Made in China 2025 -aloite, valtioneuvosto, 7.7.2015.

(187)

Komissio pyysi 8 kappaleessa tarkoitetussa tietopyynnössä Jushi-ryhmältä tietoja muun muassa mahdollisista muutoksista pääomarakenteessa, mukaan lukien pääomanlisäykset ja muutokset osakkeenomistajien oikeuksissa, Jushi Egyptistä ja useista Jushi-ryhmälle – joka itse on osa China National Building Materials -ryhmää, jäljempänä ’CNBM-ryhmä’ – kuuluvista välittömistä ja välillisistä emoyhtiöistä.

(188)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että China National Building Material, jäljempänä ’CNBM’, on Kiinan valtion omistama yritys, josta omistaa suoraan ja välillisesti 41,27 prosenttia China National Building Material Group Co., Ltd., jonka puolestaan omistaa kokonaan valtion omistuksessa olevan varallisuuden valvonta- ja hallintovirasto, jäljempänä ’SASAC’. CNBM on suurin osakkeenomistaja, jolla on 26,97 prosentin omistusosuus China Jushi Co., Ltd:stä, jäljempänä ’China Jushi’, joka on Jushi Egyptin ainoa osakkeenomistaja (70).

(189)

Jushi Egypt toimitti aluksi vain hyvin vähän tietoja välittömistä ja välillisistä emoyhtiöistä.

(190)

Tämän vuoksi komissio lähetti 18 päivänä maaliskuuta 2020 Jushi Egyptille kirjeen, jossa yksilöitiin puutteet ja ilmoitettiin Jushi Egyptille perusasetuksen 28 artiklan säännösten mahdollisesta soveltamisesta. Jushi-ryhmä ei muun muassa toimittanut pyydettyjä tietoja pääomarakenteen muutosten perusteista eikä tietoja siitä, miten pääomanlisäykset rahoitettiin Jushi Egyptin, Jushi-ryhmän, China Jushi Co. Ltd:n ja CNBM:n osalta.

(191)

Saatuaan kirjeen Jushi Egypt toimitti vastauksen, jossa käsiteltiin joitakin puutteita, etenkin sitä, miten pääomarakenteen muutokset näkyivät konserniin ryhmän eri yritysten tilinpäätöksissä. Tiedot, jotka toimitettiin valtiollisten ja muiden kuin valtiollisten yksikköjen (esim. valtion omistamat liikepankit) osallisuudesta olivat vain lausuntoja ilman niitä tukevaa näyttöä, ja tiedot muutosten syistä ja rahoituksen yksityiskohdista olivat erittäin vähäisiä.

(192)

Valtiolla on kuitenkin merkittävä omistusosuus CNBM:ssä, kuten edellä todetaan. Lisäksi CNBM:n verkkosivustolla (71) julkisesti saatavilla olevien tietojen mukaan CNBM:n koko johtoryhmällä on puolueeseen liittyviä tehtäviä, kuten puoluekomitean sihteeri, puoluekomitean apulaissihteeri tai puoluekomitean pysyvä jäsen. CNBM:n toimitusjohtaja ja puoluekomitean pysyvä jäsen Cao Jianglin on toiminut lisäksi myös China Jushin puheenjohtajana vuodesta 2002 (72). Sen vuoksi väite, jonka mukaan johtokunnat tekivät kaikki asianomaisten yritysten pääomanlisäyksiä koskevat päätökset riippumattomasti ilman valtiollisten tai muiden kuin valtiollisten tahojen puuttumista prosessiin, ei ole uskottava, kun otetaan huomioon valtion omistajuus ja puolueen osallistuminen johtamiseen.

(193)

Tällaisten tietojen puutteessa komissio katsoi, että se ei ollut saanut tutkimuksen tämän osa-alueen kannalta ratkaisevia tietoja.

(194)

Komissio katsoi näin ollen, että sen oli perustettava osittain Jushi-ryhmää, China Jushi Co. Ltd:ä ja CNBM:ää koskevat päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin.

(195)

Jushi Egypt sai etuutta tutkimusajanjakson aikana CNBM:n, valtion määräysvallassa olevan yksikön, kanavoimista avustuksista pääomasijoitusten, erityisesti maksetun pääoman, kautta.

(196)

Osakkaat maksoivat merkittävän rahoitusosuuden (42,6 miljoonaa dollaria) vuonna 2012 Jushi Egyptin rahoittamiseksi. Sen jälkeen Jushi Egyptin pääoma kasvoi merkittävästi ja oli 162 miljoonaa dollaria tutkimusajanjaksolla. Tutkimusajanjakson lopulla Jushi Egyptin pääoma oli noin nelinkertainen vuoteen 2012 nähden.

(197)

Jushi Egypt on kokonaan Jushi-ryhmän omistuksessa, ja se puolestaan on kokonaan China Jushin omistuksessa. China Jushin suurin osakkeenomistaja on CNBM-holdingyhtiö, jolla on ollut vuodesta 2010 lähtien koko ajan hallussa yli 25 prosenttia sen osakkeista.

(198)

Jushi Egyptin pääoman kasvun kanssa samaan aikaan CNBM:n osallistuminen China Jushin pääomarakenteeseen on kasvanut samassa mittasuhteessa. CNBM kasvatti kuusinkertaisesti China Jushille myöntämäänsä maksettua pääomaa vuodesta 2011 (190 miljoonaa CNY eli 30,2 miljoonaa USD) vuoden 2018 loppuun (944 miljoonaa CNY eli 140,9 miljoonaa USD).

(199)

Pääoman kasvun samanlainen suuntaus ja suuruus sekä Jushi Egyptissä että China Jushissa viittaavat voimakkaasti siihen, että CNBM hankki varoja lisätäkseen Jushi Egyptin pääomaa China Jushin kautta tutkimusajanjaksoon asti.

(200)

Maksetun pääoman korottamisen lisäksi CNBM:stä on siirretty merkittävästi varoja China Jushille ja Jushi-ryhmälle muuntyyppisten pääomatilien kautta.

(201)

Voidakseen määrittää siirtojen luonteen ja olosuhteet, joissa pääomaomistus yritysten sisällä kehittyi, komissio pyrki saamaan asiaa koskevia tietoja CNBM:ltä. Kuten 3.3.3.2 jaksossa selitetään, Jushi Egypt ei kuitenkaan toiminut täysimittaisesti yhteistyössä tutkimuksessa eikä toimittanut tarvittavia tietoja. Koska näitä tietoja ei saatu, komission oli osittain hyödynnettävä käytettävissä olevia tietoja päätelmiinsä perusasetuksen 28 artiklan säännösten mukaisesti. Komission oli erityisesti käytettävä käytettävissä olevia tietoja voidakseen yksilöidä CNBM:n Jushi Egyptille muun muassa China Jushin kautta tarjoaman pääoman rahoituslähteen.

(202)

Tämän päätelmän tekemiseksi komissio vahvisti, että CNMB oli sitoutunut selvästi investoimaan ulkomaille kannustettaviin tuotannonaloihin. CNBM mainostaa vuosikertomuksessaan, verkkosivustollaan ja tehtaissaan osallistuvansa aktiivisesti Uusi silkkitie -aloitteeseen (”Belt & Road Initiative”). Se esimerkiksi ”toteutti 312 sementtihanketta 75 maassa ja alueella eri puolilla maailmaa, yli 60 lasikuituhanketta ja 33 investointihanketta, rakensi 5 varastoa ulkomaille, hoiti 14:ää rakennustarvikemarkettiketjua ja hallinnoi yli 30:ä tehdasta eri puolilla maailmaa” (73).

(203)

Erityisesti jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden alaan liittyen CNBM perusti vuonna 2012 Jushi Egyptin, joka on jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuottaja Egyptissä ja kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan Jushin tytäryhtiö. Perustamista seuraavina vuosina toteutettiin useita merkittäviä investointihankkeita Jushi Egyptin tuotantokapasiteetin laajentamiseksi.

(204)

Jushi-ryhmä on lisäksi perustanut useita ulkomaisia tytäryhtiöitä tuotantoa ja kaupankäyntiä varten Etelä-Afrikkaan, Etelä-Koreaan, Italiaan, Espanjaan, Ranskaan, Kanadaan, Intiaan, Singaporeen, Japaniin, Yhdysvaltoihin ja Hongkongiin. Vuonna 2016 CNBM-ryhmä hankki yli 5 miljardia CNY (747,38 miljoonaa dollaria) 13. viisivuotissuunnitelman (2016–2020) mukaiseen globalisaatiostrategiaansa, johon sisältyivät edellä mainitut egyptiläiset hankkeet, sekä teki 300 miljoonan dollarin sijoituksen Yhdysvalloissa sijaitsevaan tehtaaseen, jonka tuotanto käynnistyi vuonna 2018 (74). Intiassa suunnitelmana on ottaa käyttöön vuoden 2020 puoliväliin mennessä tuotantolaitos, jonka kapasiteetti on 100 000 tonnia.

(205)

Kaikki nämä ulkomaiset hankkeet sopivat hyvin Kiinan laajempaan politiikkaan, jolla tähdätään toiminnan laajentamiseen ulkomaille. CNBM:n puheenjohtaja Song Zhiping totesi tähän liittyen seuraavaa: ”Jushin Yhdysvaltojen hankkeen allekirjoittaminen on virstanpylväs China Jushin globalisaatiostrategian kehittämisessä ja ratkaiseva edistysaskel kohti suurempia tavoitteita. Se on merkityksellinen myös CNBM ja jopa koko Kiinan rakennusmateriaaliteollisuuden globalisaation kannalta”.

(206)

Jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuotannonala on lisäksi Made in China 2025 -aloitteen (75) mukainen kannustettava tuotannonala ja voi siten saada merkittävää valtion rahoitusta. Made in China 2025 -aloitetta – ja näin ollen epäsuorasti jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuotannonalaa – tukemaan on perustettu joukko rahastoja, kuten kansallinen mikropiirirahasto, edistyneen valmistusteollisuuden rahasto sekä kehittyvien tuotannonalojen investointirahasto (76).

(207)

Jatkuvakuituisiin lasikuitutuotteisiin viitataan usein laajemmin ”uusien materiaalien” puitteissa. Made in China 2025 -etenemissuunnitelmassa (77) luetellaan kymmenen strategista toiminta-alaa, jotka ovat Kiinan viranomaisten kannalta keskeisiä tuotannonaloja. Sen 9 jaksossa kuvataan ”uusia materiaaleja” ja niiden alaluokkia, esimerkiksi edistyneitä perusmateriaaleja (9.1 kohta), keskeisiä strategisia materiaaleja (9.2 kohta), joihin sisältyvät korkean suorituskyvyn kuidut ja komposiittimateriaalit, uusiin energialähteisiin liittyvät materiaalit (78). Uudet materiaalit saavat siten etua asiakirjassa luetelluista tukimekanismeista, kuten tukipolitiikasta, veropolitiikasta sekä valtioneuvoston valvonnasta ja tuesta (79).

(208)

Made in China 2025 -suunnitelmassa mainitaan nimenomaisesti näiden keskeisten tuotannonalojen osalta (luvussa 3.9), että Kiina

(209)

Toisessa haastattelussa Song Zhiping mainitsi, että yrityksenä CNBM kiinnitti erityishuomiota Uusi silkkitie -aloitteeseen liittyvään kansalliseen politiikkaan ja että kyseinen aloite on ainutlaatuinen mahdollisuus Kiinan rakennusmateriaalien tuotannonalalle. Hän toi esiin myös, että ulkomaille suuntautuminen liittyy rahoitukselliseen yhteistyöhön ja toimii vain, kun yhdistetään rahoitus, itsenäisten rahastojen yhteistyö, ostajien luotto, rahoitusleasing ja muita tapoja. Saman suuntaisesti Song Zhiping lisäsi, että kansainväliseen kapasiteettiin liittyvä yhteistyö on yhdistettävä Uusi silkkitie -aloitteeseen liittyvään kansalliseen politiikkaan, etenkin maan rahoituspolitiikkaan. ”Aiemmin teimme yksinkertaisia sijoituksia, otimme lainaksi rahaa ja luototimme sijoituksia, mutta jatkossa tämä ei tule olemaan mittavaa. Haluaisin omaksua samanlaisen toimintamallin kuin Kiinan Guoxin Holdings, jossa yritysten osuus on 10 prosenttia ja valtion valuuttakaupan osuus 90 prosenttia. Meidän on muutettava aikaisempi lainoihin turvautuminen ja etsittävä liiketoiminnalle uusia rahoitus- ja organisaatiomalleja. Meidän olisi hyödynnettävä täysimääräisesti maan vahvoja rahoitusetuja, lisättävä rakennusmateriaaleihin liittyvien sijoitusrahastojen perustamista ja saatava liikkeelle enemmän pääomaa sijoituksiin osallistumiseksi, jotta voidaan tukea rakennusmateriaaliyritysten laajentumista ulkomaille.”

(210)

Tätä näkemystä tukee Kiinan valtio, kuten näkyy valtioneuvoston SASACin johtajan Xiao Yaqingin pitämässä puheessa CNBM:n järjestämässä konferenssissa: ”Keskeiset yritykset ovat kansallisen talouden selkäranka ja ne olisi integroitava tiiviisti kansalliseen Uusi silkkitie -aloitteeseen hyödyntämällä edullista tuotantokapasiteettia, korostamalla keskeisiä aloja ja edistämällä kansainvälistä tuotantokapasiteettia ja laitteisiin liittyvää yhteistyötä. Ne ovat johtoasemassa luomassa uutta käyntikorttia ulkomaille suuntautumisen alalla. Viime vuosina China Building Materials ja China Materials Group ovat kiihdyttäneet ulkomaille suuntautumisen tahtia, saavuttaneet merkittäviä tuloksia ja tehneet rakennemuutoksia konsernissa johtaakseen Kiinan rakennusmateriaalien tuotannonalan kansainvälistymistä, millä on suurta merkitystä. Rakennemuutoksen jälkeen uuden yrityksen suunnittelemat sijoitushankkeet ulkomailla Uusi silkkitie -aloitteen puitteissa ovat määrältään yli 90 miljardia yuania” (80).

(211)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että China National Building Material, jäljempänä ’CNBM’, on Kiinan valtion omistama yritys, josta omistaa suoraan ja välillisesti 41,27 prosenttia CNBM-emoyhtiö, jonka puolestaan omistaa kokonaan SASAC. CNBM:llä on 26,97 prosentin omistusosuus China Jushi Co., Ltd:stä, joka on Jushin ainoa osakkeenomistaja (81).

(212)

Näin ollen CNBM Building on Kiinan valtion omistama yritys, jonka omistaa suoraan ja välillisesti CNBM-emoyhtiö, jonka puolestaan omistaa kokonaan SASAC. SASAC on keskeinen väline, jonka kautta Kiinan valtio valvoo usein tavoin valtion omistamia yrityksiä, jotta ne panisivat täytäntöön pikemminkin valtion politiikkaa ja suunnitelmia kuin noudattaisivat markkinaperiaatteita liiketoiminnassaan (82). Sanotun rajoittamatta päätelmiä, jotka koskevat CNBM:n luonnetta julkisena elimenä perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla, edellä esitetystä näytöstä voidaan päätellä, että CNBM ja Jushi-ryhmä harjoittivat teollisuuspolitiikkaa ja valtion politiikkaa, myös Uusi silkkitie -aloitteen ja ulkomaille suuntautumisen osalta, tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa ja viennissä.

(213)

CNBM sai taloudellista tukea valtiolta pannakseen täytäntöön tätä politiikkaa, muun muassa rahoittaakseen sijoituksensa Egyptiin tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa varten. Koska Jushi Egypt ei tehnyt täysimääräistä yhteistyötä tämän seikan osalta, komissio ei kyennyt yksilöimään rahoituksen tosiasiallista lähdettä eikä osoittamaan yksityiskohtaisesti, myönsikö taloudellisen tuen SASAC vai Silkkitierahasto, jäljempänä ’SRF’, välineenä Uusi silkkitie -strategian toteuttamiseen. Komissio kuitenkin päätteli perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella, että sekä SASACia (83) että SRF:ää (84) pidetään perusasetuksen 3 artiklan ja 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuina julkisina eliminä niiden tarjotessa taloudellista tukea CNBM:lle. Vaikka SASACia ja SRF:ää ei pidettäisikään julkisina eliminä, viranomaiset kuitenkin valtuuttivat tai määräsivät ne huolehtimaan tavanomaisesti viranomaistahoille kuuluvista tehtävistä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla (85).

(214)

Yhteistyön puutteen vuoksi komissio päätteli Uusi silkkitie -aloitteen nojalla Kiinan ulkopuolella, myös Egyptissä, sijaitseville hankkeille myönnettyä rahoitusta koskevan näytön sekä renkaita koskevan tutkimuksen päätelmien perusteella, että CNBM sai taloudellista tukea avustuksina, joita käytettiin peräkkäisiin pääomasijoituksiin lisäämään Jushi Egyptin käytettävissä olevaa pääomaa sen toimintoja varten Egyptissä.

(215)

CNBM ei toimittanut asiasta lisänäyttöä, ja komissio päätti julkisesti saatavilla olevan näytön perusteella soveltaa tasoitustoimenpiteitä Jushi Egyptin peräkkäisiin pääomanlisäyksiin valtion tukemina pääomasijoituksina, joiden tavoitteena oli perustaa CNBM:n tuotantolaitos Egyptiin ja laajentaa sitä. Tällainen tuki kuuluu myös SETC-alueen perustamisesta tehdyssä Kiinan ja Egyptin yhteistyösopimuksessa sovittuihin seikkoihin, ja sen katsotaan johtuvan Egyptistä samoista syistä kuin 91 kappaleessa selitetään, minkä vuoksi sitä voidaan myöntää tuotteille, jotka viedään Egyptistä.

(216)

Tämän jälkeen komissio analysoi, koituiko Kiinan viranomaisten SASACin ja/tai SRF:n kautta antamasta taloudellisesta tuesta etua Jushi Egyptille. Koska Jushi Egypt ei toiminut yhteistyössä, komission oli jälleen perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti.

(217)

Edellä olevassa alajaksossa esitetty näyttö osoitti, että sekä SASACin että SRF:n toimeksiantona ja tavoitteena on panna täytäntöön valtion politiikkaa ja suunnitelmia, esimerkiksi tarjoamalla taloudellista tukea ja rahoitusta kannustettaville tuotannonaloille, joihin jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuotannonala kuuluu, jotta ne laajentaisivat toimintaansa ulkomaille. SASAC ja SRF eivät noudata markkinaperiaatteita ja -käyttäytymistä myöntäessään rahoitusta vaan panevat toiminnallaan täytäntöön valtion politiikkaa. Hyvä esimerkki siitä, että niiden toiminta ei ole yhteydessä markkinoihin, saatiin renkaita koskevassa tutkimuksessa, jossa SRF oli myöntänyt avustuksen ryhmän emoyhtiölle tytäryhtiön hankkimiseksi EU:ssa. Renkaita koskevassa tutkimuksessa komissio totesi myös, että tällaiset hankkeet noudattelivat samanlaista kaavaa (86). Näin ollen on kohtuullista olettaa, että CNBM, merkittävä keskeinen valtion omistama yritys, seuraa samaa kaavaa ja saa etua samanlaisista tuista.

(218)

Komissio totesi vielä, että niiden peräkkäisten pääomanlisäysten määrä, jotka Jushi Egypt sai Jushi Chinan kautta, vastaa suunnilleen Egyptissä sijaitsevan investointihankkeen rahoitusvajeen määrää, joka oli jäljellä etuuskohtelun mukaisen rahoituksen jälkeen. Kuten 171–174 kappaleessa selitetään, CNBM:n Jushi-ryhmään ja China Jushiin tekemien pääomanlisäysten suuruus heijasteli merkittävässä määrin Jushi Egyptiin rahoitusvajeen kattamiseksi tehtyjä pääomanlisäyksiä. Tämä oli täysin johdonmukaista SASACin ja SRF:n toiminnan ja rahoituksen tavoitteiden kanssa.

(219)

Asiakirja-aineistoon sisältyvän näytön perusteella ja perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti komissio päätteli, että SASACin ja/tai SRF:n myöntämästä taloudellisesta tuesta koitui perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua.

(220)

Kuten 3.3.3.2 jaksossa selitetään, Jushi Egypt ei kuitenkaan toimittanut kattavaa vastausta tietopyyntöön. Sen vuoksi oli mahdotonta todentaa emoyhtiön tasolla saatuja tukia, jotka liittyvät tarkasteltavana olevaa tuotetta koskeviin ryhmän ulkomaisiin investointeihin, ja määrittää etuuden tarkkaa määrää.

(221)

Tämän vuoksi komissio hyödynsi perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja määrittääkseen tuen määrän, joka koitui SASACin tai SRF:n avustusten muodossa antamasta taloudellisesta tuesta. Kuten edellä selitetään, komissio totesi ryhmän eri yrityksissä Kiinassa rinnakkaisia pääomanlisäyksiä, jotka viime kädessä kanavoitiin Jushi Egyptille saman suuruisina ja samalla kaudella. Koska CNBM sai nämä varat SASACilta ja/tai SFR:ltä ja ne oli korvamerkitty Egyptiin tehtäviin investointeihin Uusi silkkitie -aloitteen ja ulkomaille suuntautumisen puitteissa, CNBM:ää käytettiin vain kanavoimaan varat Jushi Egyptille, eikä sille itselleen koitunut mitään etuutta, koska se olisi ollut epäjohdonmukaista varojen korvamerkinnän kanssa. Tätä vahvistaa vielä se, että Jushi Egyptin rahoitusvajeen määrä Egyptiin tehtävissä investoinneissa vastaa suunnilleen pääomanlisäysten määrää.

(222)

CNBM:n Jushi Egyptille pääomasijoituksina kanavoimien varojen määrän määrittämistä varten komissio analysoi ja jäljitti kyseisten yritysten, eli Jushi Egyptin, Jushi-ryhmän ja China Jushin (joiden pääosakkeenomistaja CNBM on), pääoman peräkkäiset korotukset.

(223)

Jäljittäessään varoja komissio tarkasteli maksetun pääoman lisäysten lisäksi myös muiden pääomainstrumenttien lisäyksiä. Merkittävä määrä varoja löydettiin ylimääräisen pääoman muodossa välittäjäyrityksissä (China Jushissa ja Jushi-ryhmässä). Näiden välittäjäyritysten osalta komissio totesi, että tietyissä pääomalisäyksissä näille yrityksille siirrettyjen varojen määrä oli suurempi kuin määrä, jonka yritys myöhemmin kirjasi maksettuna pääomana. Sen vuoksi yritys sai käyttöönsä nämä varat ilman odotettua vastinetta yrityksen omistusosuudesta. Ottamalla huomioon maksetun pääoman kautta tehdyt pääomasijoitukset ja muun tyyppisiltä pääomatileiltä löydetyt määrät, kuten ylimääräisen pääoman, komissio pystyi määrittämään, että yli 87 prosentin Jushi Egyptin pääomasta voidaan katsoa johtuvan CNBM:stä. Tuensaajalle tästä toimenpiteestä koitunut kokonaisetu on näin ollen 142,8 miljoonaa dollaria.

(224)

Koska yksityiskohtaisempia tietoja oli vain vähän saatavilla, komissio ei kyennyt määrittämään näiden varojen täsmällistä alkuperää eikä näin ollen kyennyt vahvistamaan riittävällä todennäköisyydellä, että CNBM olisi kanavoinut ja siirtänyt kaikki Jushi Egyptin muille pääomatileille sisältyneet määrät.

(225)

Sen vuoksi komissio omaksui varovaisemman lähestymistavan ja keskittyi pelkästään maksetun pääoman määrien kehitykseen, jonka osalta voitiin varmistaa riittävällä todennäköisyydellä, että se on peräisin CNBM:ltä. Komissio otti huomioon vain CNBM:n Jushi Chinalle myöntämän maksetun pääoman lisäyksen vuodesta 2011 lähtien ja rinnakkaisen Jushi Egyptiin maksettujen pääomanlisäysten kehityksen vuodesta 2012. Tämän tuloksena komissio katsoi, että Jushi Egyptin pääomasta 51 prosenttia (eli 81,8 miljoonaa dollaria) oli peräisin CNBM:ltä SASACilta tai SRF:lta saadun taloudellisen tuen kautta.

(226)

Vahvistettuaan avustusten täyden määrän komissio laski Jushi Egyptille tutkimusajanjakson aikana koituneen etuuden perusasetuksen 6 ja 7 artiklan mukaisesti. Pääomanlisäysten kautta myönnetyistä avustuksista koitunut etuus olisi jaettava tutkimusajanjaksolle ottaen huomioon pääoman – joka ei ole käyttöomaisuutta ja johon sen vuoksi sovellettaisiin tavanomaisesti perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan mukaisia jakosäännöksiä – kuolettamisaika.

(227)

Koska Jushi Egypt ei vastannut tietopyyntöön eikä näin ollen toiminut yhteistyössä, komissiolla ei ollut lisätietoja SASACin tai SRF:n kanssa tehdyistä erityisistä sopimuksista, jotka koskisivat pääomasijoitukseen liittyvän avustuksen käyttöä. Renkaita koskevassa tutkimuksessa komissio kuoletti avustuksen määrän seitsemässä vuodessa, koska tämä oli johdonmukainen SRF:n investoinnin keskimääräisen keston kanssa ja kyseistä liiketoimea varten samanaikaisesti otetun toisen lainan keston kanssa (87). Tässä tapauksessa yhteistyön ja osakassopimuksen puuttuessa komissio kuitenkin päätti noudattaa varovaista lähestymistapaa ja käyttää Jushi Egyptin käyttöomaisuuden keskimääräistä elinikää sillä olettamuksella, että rahoitusta käytettiin investointihankkeen rahoitusvajeen täyttämiseen perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan sekä 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti; jälkimmäisen säännöksen mukaan eri kuoletusajan käyttö on mahdollista, jos se on olosuhteiden vuoksi perusteltua. Tällä perusteella komissio käytti 12 vuoden kuoletusaikaa.

(228)

Kaikki todetut tuet määritettiin yrityksen koko liikevaihtoon nähden. Tämän jälkeen tuen määrä jaettiin Euroopan unioniin myydyn tarkasteltavana olevan tuotteen liikevaihdolle.

(229)

Näin tuen määräksi saatiin 2,01 prosenttia.

(230)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei pystynyt osoittamaan, että pääoma johtuisi CNBM:stä ja erityisesti, että se ei ollut peräisin China Jushin tai Jushi-ryhmän voitoista. Yritys väitti tässä yhteydessä myös, että komissio ei selittänyt, miksi CNBM antoi China Jushille varoja joka vuosi vuodesta 2010 lähtien mutta että varat siirtyivät Jushi-ryhmälle ja Jushi Egyptille vain joinakin näinä vuosina. Se väitti myös, että komissio ei pystynyt vahvistamaan, että pääomasijoitusten tukeminen johtuisi mistään julkisesta elimestä, eikä siinä näin ollen ole kyse tuesta. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja pyysi vielä, että jos komissio pysyy lähestymistavassaan, sen on ilmoitettava, miksi se katsoo, että pääomatuki CNBM:ltä China Jushille ja pääomatuki Jushi-ryhmän ja Jushi Egyptin välillä noudattaisi jotakin kaavaa.

(231)

Varojen alkuperän osalta komissio huomautti, että yritys ei toimittanut mitään lisänäyttöä väitteensä tueksi. Komissio analysoi kuitenkin tarkemmin asianomaisten yritysten tilejä yksilöidäkseen, olivatko pääomanlisäykset peräisin niiden voitoista. Komissio totesi, että mikään pääomanlisäys ei ollut peräisin voitoista tai kertyneistä voittovaroista. Komissio totesi kuitenkin, että tietyt China Jushin pääomanlisäykset vuosina 2012 ja 2016 saattoivat olla peräisin sen pääomavarannoista. Yritys ei kuitenkaan toimittanut mitään tietoja pääomavarantojen alkuperästä. Sen vuoksi komissio päätteli, että jakamattomat voitot tai kertyneet voittovarat eivät olleet niiden varojen lähteitä, joita käytettiin Jushi Egyptin pääomanlisäyksissä vuodesta 2012 lähtien.

(232)

Komissio huomautti ajankohdasta, jona varat siirrettiin Jushi-ryhmälle ja Jushi Egyptille, että vientiä harjoittava tuottaja ei ollut toimittanut mitään lisänäyttöä väitteensä tueksi tai selittääkseen CNBM:n pääomanlisäysten aikataulua. Komissio totesi myös, että yritysten välisten pääomansiirtojen ajallisten viiveiden lisäksi pääomanlisäykset vastasivat myös Jushi Egyptin erilaisia pääomavaatimuksia, jotka liittyivät investointeihin analysoidulla kaudella.

(233)

Mitä tulee siihen, voidaanko pääomanlisäystä tukevien varojen katsoa olevan peräisin julkiselta elimeltä, komissio toteaa 215 kappaleessa, että vaikka SASACia ja SRF:ää ei pidettäisikään julkisina eliminä, viranomaiset kuitenkin valtuuttivat tai määräsivät ne huolehtimaan tavanomaisesti viranomaistahoille kuuluvista tehtävistä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(234)

CNBM:ltä China Jushille suuntautuvaan pääomatukeen sekä Jushi-ryhmän ja Jushi Egyptin väliseen pääomatukeen liittyvän kaavamaisuuden ilmoittamisesta komissio toteaa, että nämä tiedot toimitettiin. Johdanto-osan 186–231 kappaleessa selitetään yksityiskohtaisesti havainnot ja menetelmä, joita käytettiin tukimäärän laskemiseen. Samoin erityisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä vientiä harjoittavalle tuottajalle annettiin täydelliset tiedot komission käytettävissä olevasta näytöstä ja sen tekemästä analyysistä, joka koski CNBM:ltä China Jushille suuntautuvaa pääomatukea sekä Jushi-ryhmän ja Jushi Egyptin välistä pääomatukea.

(235)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella komissio hylkäsi nämä väitteet.

(236)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että komissio ei määrittänyt etuuden määrää ja että sen on osoitettava, miksi kukin pääomasijoitus ei ole tavanomaisen investointikäytännön mukaista.

(237)

Komissio muistutti, että tutkimuksen aikana tarkastusryhmä pyrki saamaan käyttöönsä asiaa koskevat tiedot CNBM:ltä. Kuten 3.3.3.2 jaksossa selitetään, niin CNBM kuin Jushi-ryhmäkään ei toiminut tutkimuksessa täysimääräisesti yhteistyössä, ja komission oli käytettävä päätelmissään käytettävissä olevia tietoja. Lisäksi 218–221 kappaleessa kuvataan, miten etuus on määritetty. Siinä selitetään, että SASAC ja SRF eivät noudata markkinaperiaatteita myöntäessään rahoitusta vaan panevat toiminnallaan täytäntöön valtion politiikkaa. Komissio näin ollen hylkäsi väitteen.

(238)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että ei voida katsoa, että kaikki CNBM:n tarjoamat varat olivat peräisin julkisilta elimiltä, koska CNBM on julkisesti noteerattu yhtiö, jolla on useita muitakin keinoja hankkia varoja. Tämän vuoksi komissio ei voi päätellä, että CNBM:n Jushi Chinalle väitetysti myöntämä pääomatuki olisi kokonaisuudessaan tukea. Yritys väitti, että etuus ei voi olla suurempi kuin lasikuitukankaita koskevassa tutkimuksessa (88) CNBM:lle Kiinassa todettu tukiprosentti kerrottuna pääomatuen määrällä. Vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että komissio ei ollut onnistunut laskemaan etuutta, koska se ei katsonut, että CNBM:n tukemat pääomasijoitukset tehtiin vastineeksi osakkeista ja näin ollen osingoista.

(239)

Komissio huomautti, että yritys ei toimittanut mitään lisänäyttöä väitteensä tueksi. Komissio muistutti myös, että niin CNBM kuin Jushi-ryhmäkään ei toiminut tutkimuksessa täysimääräisesti yhteistyössä, ja komission oli käytettävä päätelmissään käytettävissä olevia tietoja. Komissio muistutti myös, että CNBM:lle lasikuitukankaita koskevan asetuksen 3.4 ja 3.8 jaksossa todettu tukiprosentti perustui lainoihin ja avustuksiin, jotka olivat nähtävissä CNBM:n julkisesti saatavilla olevasta tilintarkastuskertomuksesta, ja tämän vuoksi komissio rajoitti päätelmänsä erittäin varovaisesti vain tiettyjen tukijärjestelmien tiettyihin tukiin, jotka voitiin yksilöidä helposti ja jotka eivät liity tässä asetuksessa nyt käsiteltävänä olevaan tukijärjestelmään. Sen vuoksi komissio toimi pikemminkin liian varovasti.

(240)

Lopuksi komissio vielä huomautti, että se ei analysoinut sitä, siirrettiinkö varat CNBM:stä vastineeksi osakkeista. Mitään näyttöä ei toimitettu siitä, että CNBM olisi saanut osakkeita vastineeksi. Tutkimuksessa päinvastoin vahvistettiin, että CNBM sai valtiolta taloudellista tukea valtion politiikan täytäntöönpanoa varten ja että nämä taloudelliset tuet saatiin avustuksina, jotka käytettiin sitten pääomasijoituksiin Jushi Egyptin toiminnan rahoittamiseksi.

(241)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella komissio hylkäsi tämän väitteen.

(242)

Sähkön tarjoamisessa riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan ei todettu etuutta, koska sähkön hinnat asetetaan Egyptissä kansallisella tasolla ja vientiä harjoittava tuottaja maksaa teollisten käyttäjien tavanomaisen hinnan tietyllä jännitealueella.

(243)

Kaasun tarjoamisessa riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan ei todettu etuutta. Kaasun hinnat asetetaan tietyille teollisuuden aloille, mutta vientiä harjoittava tuottaja kuuluu teollisten käyttäjien sellaiseen luokkaan, johon ei sovelleta alinta hintaa. Näin ollen kyseessä ei ole erityisyys eikä etuus.

(244)

Ohjelman oikeusperusta:

(245)

Komissio lähetti Egyptin viranomaisille Tianjin TEDAlle tarkoitetun tietopyynnön ja pyysi tietoja, joita tarvittiin arvioimaan, missä määrin Egyptin tai Kiinan viranomaiset harjoittivat yrityksessä määräysvaltaa. Komissio piti tietopyyntöä tarpeellisena, kun otetaan huomioon yrityksen rooli SETC-alueen kehittämisessä ja rakentamisessa, kuten 34 kappaleessa selitetään.

(246)

Vastauksessaan tietopyyntöön TEDA toimitti vain Egypt TEDA Investment Co., Ltd:ä koskevia tietoja, jotka oli jo toimitettu alkuperäisessä kyselyvastauksessa.

(247)

Komissio kuitenkin vahvisti, että Tianjin TEDAa koskevia tietoja oli toimitettu erittäin vähän.

(248)

Näiden tietojen puutteessa komissio katsoi, että se ei ollut saanut tutkimuksen tämän osa-alueen kannalta ratkaisevia tietoja.

(249)

Sen vuoksi komissio ilmoitti Egyptin viranomaisille, että tutkiessaan SETC-alueella sijaitseville yrityksille väitetysti annetun tuen esiintymistä ja laajuutta sen olisi ehkä käytettävä käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti. Egyptin viranomaiset esittivät vastalauseen ja korostivat, että ne olivat toimineet täysimittaisesti yhteistyössä komission kanssa eivätkä voi toimittaa tietoja yrityksestä, joka ei kuulu niiden toimivaltaan.

(250)

Komissio kuitenkin katsoi, että Tianjin TEDAsta toimitetut tiedot eivät olleet riittäviä ja että Egyptin viranomaisilla oli kyllä mahdollisuus toimittaa tiedot, kuten 16 kappaleessa selitetään.

(251)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella komissio sovelsi perusasetuksen 28 artiklaa ja käytti tämän seikan osalta käytettävissä olevia tietoja.

(252)

Lain 83/2002 5 §:n (sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2015) mukaan SC-alueella maan omistusoikeus kuuluu viranomaiselle alueen sisällä. Vuodesta 2015 lähtien ei ole ollut enää mahdollista ostaa maan omistusoikeutta yleisviranomaiselta. Yleisviranomainen tarjoaa tällä hetkellä vain maan käyttöoikeuksia egyptiläiselle rakennuttajalle, MDC:lle (Main Development Company). Tämän jälkeen MDC asettaa maan käyttöoikeudet tarjouskilpailuun alihankkijoina toimiville rakennuttajille, kuten TEDAlle. Nämä alihankkijoina toimivat rakennuttajat vuokraavat maan sitten alueella sijaitseville yrityksille.

(253)

Kun Jushi Egypt alkoi rakentaa tuotantolaitostaan vuonna 2011, silloin oli kuitenkin vielä mahdollista hankkia maan täysi omistusoikeus Egyptin viranomaisilta. Jushi Egypt osti tuolloin tontin Egypt TEDAlta. TEDA puolestaan osti kyseisen tontin vuonna 1998 edeltäjänsä, Egypti-Kiina-yhteisyrityksen (ECJV), kautta Suezin hallintoalueelta erittäin alhaisella hinnalla (alle 1 USD/m2) ja ilman tarjouskilpailumenettelyä. Vuonna 1998 tehdyn alkuperäisen oston jälkeen TEDA investoi perusinfrastruktuuriin tehdäkseen rakentamattomasta autiomaasta elinkelpoisen teollisuushankkeita varten.

(254)

Komissio selvitti, olivatko ECJV ja TEDA julkisia elimiä perusasetuksen 3 artiklassa ja 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Koska Egyptin viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä, komissio on käytettävä käytettävissä olevia tietoja. Komissio hankki tietoja valtion omistuksesta näissä yrityksissä sekä virallisia aihetodisteita valtion määräysvallasta niissä. Se myös tutki, onko harjoitettu määräysvalta ollut merkityksellistä.

(255)

Ensinnäkin komissio totesi, että ECJV ja TEDA ovat toisiinsa etuyhteydessä ja että ne molemmat ovat täysin valtion omistuksessa. Tianjin TEDA on Tianjinin kunnallishallinnon piiriin kuuluva valtion omistama yritys, joka muodosti Suezin kanavan egyptiläisen hallinnon, National Bank of Egypt -pankin ja neljän muun egyptiläisen valtion omistuksessa olevan yrityksen kanssa ECJV-yhteisyrityksen kehittääkseen ja rakentaakseen talousaluetta, kuten 33 kappaleessa mainitaan. ECJV:n osakkeista on 10 prosenttia Kiinan hallussa ja 90 prosenttia Egyptin hallussa (89). Kuten 36 kappaleessa todetaan, Tianjin TEDA perusti lokakuussa 2008 yhteisyrityksen Kiina-Afrikka-kehitysrahaston kanssa (joka on China Development Bank -pankkiin tytäryhtiö) perustaakseen China-Africa TEDA Investment Co., Ltd:n, jäljempänä ’China-Africa TEDA’, keskeiseksi kiinalaiseksi investointiyritykseksi yhteistyöalueelle. China-Africa TEDA ja ECJV yhdistyivät ja tästä syntyi uusi yritys, TEDA, jonka tarkoituksena oli edistää SETC-alueen kehittämistä Egyptissä. Kiinalaisten hallussa on 80 prosenttia osakkeista ja egyptiläisten (ECJV:n) hallussa 20 prosenttia.

(256)

Komissio vahvisti lisäksi virallisilla aihetodisteilla, että kyseiset sijoittajat olivat valtion määräysvallassa. Koska molemmat yritykset ovat täysin valtion omistuksessa, Kiinan ja Egyptin valtioilla on virallisesti täysi määräysvalta niiden suhteen. Koska saatavilla ei ollut muita tietoja, jotka olisivat osoittaneet muuta, komissio katsoi, että kyseisten yritysten johtajat ja valvojat on oletettavasti nimittänyt valtio ja he ovat tilivelvollisia valtiolle, kuten on tapana valtion omistamissa yrityksissä näissä maissa.

(257)

Kun maa alun perin myönnettiin ECJV:lle alle 1 USD/m2 ostohinnalla sovellettavan lainsäädäntökehyksen mukaisesti, tässä oli ilmiselvästi kyse Egyptin viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta (90). Maan myöhempi siirtäminen ECJV:n ja TEDAn välillä oli etuyhteydessä olevien yritysten välinen liiketoimi, joka perustui siirtohintaan ja jossa liiketoimen molemmilla puolilla olivat mukana samat toimijat.

(258)

Mitä tulee Egypt TEDAn Jushi Egyptille myymään maahan, komissio totesi, että Egypt TEDAn suurin osakkeenomistaja, jolla on 75 prosenttia osakkeista, on China Africa TEDA Investment Company, jolla on myös enemmistö paikoista TEDAn johtokunnassa. China Africa TEDA Investment Companyssä varsinaista määräysvaltaa käyttää China Development Bank, joka on jo todettu julkiseksi elimeksi. TEDA itse kuvaa visiotaan ja tehtäväänsä seuraavasti: ”Visio: ryhtyä sijoittajaksi ja operatiiviseksi toimijaksi kansainvälisessä teollisuuspuistossa, joka tukee Kiinaa; alkupisteenä on Egypti, josta laajennutaan Afrikkaan ja jopa koko maailmaan. Tehtävä: kannustaa ulkomaille suuntautuvia kiinalaisyrityksiä ja sen jälkeen edistää kiinalaisten yritysten kansainvälistymisprosessia” (91). Myös TEDA viittaa usein julkaisuissaan kauppaministeriön ja Tianjinin kunnallishallinnon antamaan huomioon, motivaatioon ja tukeen toimintansa toteuttamisessa.

(259)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että kaikki valtion määräysvallassa olevat yksiköt, jotka olivat tarjonneet maata Jushi Egyptille, olivat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä. TEDAn Kiinan viranomaisten suorassa määräysvallassa sekä Egyptin ja Kiinan viranomaisten tiiviin yhteistyön puitteissa toteuttamien toimien voidaan katsoa johtuvan Egyptin viranomaisista, kuten 3.2.3 jaksossa selitetään, osana etuuskohtelun mukaista tukea jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuottajille Egyptissä.

(260)

Vaikka valtion määräysvallassa olevia yksikköjä ei pidettäisikään julkisina eliminä, 219–224 kappaleessa esitetyn näytön sekä Kiinan ja Egyptin viranomaisten tiiviiseen yhteistyöhön liittyvän näytön perusteella komissio vahvisti, että Kiinan viranomaiset ja Egyptin viranomaiset valtuuttivat tai määräsivät ne huolehtimaan tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen niiden toiminnan katsottaisiin joka tapauksessa johtuvan Egyptin viranomaisista.

(261)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sekä Egyptin viranomaiset että vientiä harjoittavat tuottajat totesivat, että komissio ei voi katsoa, että Kiinan viranomaisten määräämien tai valtuuttamien kiinalaisten julkisten tai yksityisten elinten toiminnassa olisi kyse perusasetuksen mukaisesta tuesta, koska toiminnan ei voida katsoa johtuvan alkuperä- tai vientimaan viranomaisista.

(262)

Kuten jo 258–262 kappaleessa mainitaan, komissio katsoi, että TEDA ei ole yksinomaan kiinalainen julkinen elin vaan julkinen elin, joka on Kiinan ja Egyptin viranomaisten yhteisessä määräysvallassa, ja että Kiinan viranomaisten suorassa määräysvallassa toteutettujen toimien voidaan katsoa johtuvan Egyptin viranomaisista Kiinan ja Egyptin viranomaisten tiiviin yhteistyön vuoksi. Komissio huomauttaa, että TEDAn osakkeenomistajiin kuului myös valtion omistamia egyptiläisiä julkisia elimiä, kuten Suezin kanavan egyptiläinen hallinto ja National Bank of Egypt -pankki, jotka ovat edustettuina TEDAn johtokunnassa. Tämä osoittaa, että Egyptin viranomaisilla oli mahdollisuus tunnustaa ja hyväksyä TEDAn toimet. Vaikka TEDAa ei pidettäisikään julkisena elimenä (ks. 263 kappale), komissio katsoi, että Kiinan ja Egyptin viranomaiset valtuuttivat ja määräsivät sitä.

(263)

Vuonna 2011 tapahtuneen maan hankinnan lisäksi Jushi Egypt osti viereisen maa-alueen egyptiläiseltä rakennuttajalta vuonna 2016. Kyseinen egyptiläinen rakennuttajayritys oli puolestaan ostanut maa-alueen samasta tontista, joka oli myönnetty Egypt China Joint Venture Companylle vuonna 1998. Komissio tutki, olivatko Egyptin viranomaiset valtuuttaneet tai määränneet egyptiläisen rakennuttajan antamaan maata Jushi Egyptille perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(264)

Komissio totesi, että SC-alueen viranomaiset olivat selvästi osallisina Jushi Egyptille suuntautuneessa myynnissä. Egyptiläisen rakennuttajan oli myytävä tonttinsa, koska sillä ei ollut riittävästi varoja rakentaa maata sen Egyptin viranomaisten kanssa tekemään alkuperäiseen ostosopimukseen sisältyvien teollisuuden kehittämistä koskevien lausekkeiden mukaisesti. Ostosopimuksen 3 §:ssä todetaan tähän liittyen, että jos Suezin kanavan erityistalousalueen yleisviranomainen ei hyväksy sopimusta kuuden kuukauden kuluessa, osapuolella B (Jushi Egypt) on oikeus katsoa, että osapuoli A (rakennuttaja) on rikkonut sopimusta, jolloin sopimus kumoutuu automaattisesti. Lisäksi 7 §:n mukaan osapuoli B toimittaa Suezin kanavan erityistalousalueen yleisviranomaiselle kirjallisen hakemuksen, jonka mukaan osapuoli B toteuttaa teollisen hankkeen osapuolen A puolesta, ja hankkii hyväksynnät. Suezin kanavan erityistalousalueen yleisviranomainen rekisteröi maan osapuolen B nimiin, tutkii ja hyväksyy lopullisen maanmyyntisopimuksen sekä hakee maatodistusta notaarilta osapuolen B nimissä.

(265)

Egyptin viranomaiset käyttivät näin yksityistä tahoa välineenä taloudellisen tuen maksamiseen: yksityisellä taholla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin myydä maa Jushi Egyptille Egyptin viranomaisten määräämällä hinnalla ja muilla ehdoilla. Sen vuoksi komissio päätteli, että valtio oli valtuuttanut tai määrännyt egyptiläistä rakennuttajaa perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla harjoittamaan valtion politiikkaa, kuten on myös kirjattu yhteistyösopimukseen, ja tarjoamaan maata etuuskohtelun mukaisella hinnalla Jushi Egyptille.

(266)

Komissio pyysi Egyptin viranomaisilta tilastoja SC-alueella sovellettavista maan hinnoista samoin kuin tietoja rakennuttajien ostoihin liittyvistä tarjousmenettelyistä. Egyptin viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet mitään tilastoja tai tietoja tarjousmenettelyistä kyseiseltä ajanjaksolta tai kyseisistä liiketoimista. Egyptin viranomaiset toimittivat tietoja vain tarjousmenettelyistä, joka koskivat erään toisen tontin maankäyttöoikeuksien myöntämistä TEDAlle vuonna 2016.

(267)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Egyptin viranomaiset ja vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että komissio käytti virheellisiä tietoja päätellessään, että Egyptin viranomaisten valtuuttivat tai määräsivät Wadi Deglaa. Ne väittivät eritoten, että

(268)

Wadi Deglan verkkosivustolta (92) komission saamien tietojen mukaan yritys on kiinteistöjen rakennuttaja, jolla on hankkeita ei paikoissa, muun muassa Ain Sokhnassa, eikä se ole putkien ja liitososien valmistaja.

(269)

Komissio myöntää, että Wadi Degla halusi myydä maan muun muassa siksi, että se ei ollut rakentanut sitä oikeudellisten velvoitteidensa mukaisesti. Yritys olisi kuitenkin voinut myydä maan vapailla markkinoilla parempaan hintaan. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Jushin johto selittää, miksi Wadi Degla halusi myydä maa-alueensa, mutta tuo myös selvästi esiin, että SC-alueen yleisviranomainen osallistui myyntineuvotteluihin, koska sopimuksen hyväksyi SC-alueen puheenjohtaja.

(270)

Tutkimuksen havainnot osoittavat, että Egyptin viranomaiset määrittävät maanhankintahinnat SC-alueella ja että SC-alueella sovellettava hinnoittelu ei ole läpinäkyvää. Julkiset elimet tai valtion valtuuttamat tai määräämät yksityiset tahot tarjosivat maata etuuskohtelun mukaisilla ehdoilla.

(271)

Sen vuoksi Egyptin viranomaisten riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan tarjoamaa maata olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena hyödykkeiden tarjoamisen muodossa, ja siitä on koitunut etua vastaanottaville yrityksille.

(272)

Ohjelma on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska maan tarjoaminen yrityksille SETC-alueella riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan on rajoitettu tiettyihin yrityksiin tietyllä maantieteellisellä alueella.

(273)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koitunut etu lasketaan ottaen huomioon vientiä harjoittavan tuottajan maasta tosiasiallisesti maksaman summan ja markkinapohjaisen vertailuarvon perusteella normaalisti maksettavan summan välinen erotus. Maan ostosta Jushi Egyptille koitunut etuus laskettiin seuraavasti:

(274)

Egyptin viranomaiset eivät toimittaneet mitään tietoja tai tilastoja maan ostohinnoista. Ne toimittivat tietoja vain maankäyttöoikeuksiin liittyvistä liiketoimista. Asiantuntijakomitea teki vuonna 2016 kiinteistöarvioinnin vahvistaakseen SC-alueella sijaitsevan maan maankäyttöoikeuksien hinnoittelun. Tämän tutkimuksen perusteella määritettiin keskimääräinen vuotuinen maankäyttöoikeuksien arvo laajemmalla Suezin kanavan talousalueella. TEDA allekirjoitti vuonna 2016 MDC:n kanssa maankäyttöoikeussopimuksen, jolla laajennettiin silloista SETC-aluetta 6 km2:lla. Komissio kertoi SC-alueen maankäyttöoikeuksien keskimääräisen vuotuisen arvon TEDAn kanssa allekirjoitetun, 6 km2:lla laajennetun alueen maankäyttöoikeuksia koskevan sopimuksen kestolla. Komissio katsoi, että tämä edusti rakennuttajan koko ostoarvoa rakentamattomasta maasta.

(275)

Jotta voitiin ottaa huomioon maan rakentamisesta aiheutuvat rakennuttajan kustannukset, TEDAn investointikustannukset neliömetriä kohti laskettiin julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella. Näiden tietojen (93) mukaan 6 km2:n laajennusaluetta varten suunniteltiin 230 miljoonan dollarin investointia. Tähän lisättiin myös rakennuttajan voitto.

(276)

Tulokseksi saatua rakennetun maan neliömetrikohtaista hintaa sovellettiin Jushi Egyptin ostamaan maa-alueeseen ja verrattiin Jushi Egyptin tosiasiallisesti maksamaan ostohintaan. Vuonna 2011 ostetun tontin osalta vuoden 2016 ostohintaa oikaistiin inflaation ja BKT:n kehityksen huomioon ottamiseksi. Tämä kehitys laskettiin Egyptin inflaatioasteen ja asukaskohtaisen BKT:n kehityksen perusteella nykyhintoina Yhdysvaltojen dollareina (saatu Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vuoden 2016 julkaisusta). Vuonna 2016 ostetun tontin osalta lisättiin marginaali, jotta voitiin ottaa huomioon tontin suotuisa maantieteellinen sijainti ostajan kannalta (Juhsi Egyptin olemassa olevien tilojen vieressä).

(277)

Perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdassa säädetään tuen määrän jakamisesta sellaisen omaisuuden osalta, jonka arvo ei alene, ja sen mukaan tukimäärä on jaettu tutkimusajanjaksolle soveltamalla saatavilla olevaa asianmukaista Egyptin antolainauskorkoa (sellaisena kuin Maailmanpankki on se julkaissut (94)) tutkimusajanjakson aikana korottomaan lainaan.

(278)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jushi Egypt väitti, että komissio teki useita virheitä maan myyntiä koskevan vertailuarvon määrittämisessä, esimerkiksi seuraavat:

(279)

Ensimmäisestä kohdasta komissio myöntää, että täysi omistusoikeus on eri asia kuin käyttöoikeus, mutta koska Egyptin viranomaiset eivät kyenneet toimittamaan mitään tietoja tai tilastoja maan ostohinnoista, komissio katsoi, että nämä olivat parhaat käytettävissä olevat tiedot vertailuarvon määrittämiseksi.

(280)

Toisesta kohdasta komissio muistutti, että kyseisessä arvonmäärityksessä oli kyse Egyptin viranomaisten teettämästä riippumattomasta tutkimuksesta, jossa selvitettiin maan todellinen arvo eli hinta, jolla maa normaalisti myytäisiin. Se, että Egyptin viranomaiset eivät tosiasiallisesti myyneet tontteja tällä hinnalla, ei vaikuta sen todelliseen arvoon.

(281)

Kolmannesta kohdasta komissio katsoi, että käyttöoikeuksien arvo määritetään yleensä prosenttiosuutena perustana olevien varojen markkina-arvosta (eli täyden omistusoikeuden arvosta) käyttöoikeuden pituuden mukaan eli mitä pidempi käyttöoikeus, sitä lähempänä käyttöoikeuden arvo on täyden omistusoikeuden arvoa. Koska maan täyttä omistusoikeutta ei ole rajoitettu ajallisesti, vuotuisen maankäyttömaksun kertominen 50 vuodella johtaisi siihen, että komission laskema vertailuarvo olisi aina alempi kuin täyden omistusoikeuden tosiasiallinen arvo. Lisäksi komissio totesi, että TEDAn vuonna 2016 allekirjoittamassa konkreettisessa käyttöoikeussopimuksessa käyttöoikeuden täysi määrä oli maksettava kertasuorituksena käyttöoikeuden alkamispäivänä. Koska vuotuisia vuokramaksuja ei ollut käytännössä, asiaa koskeva väite ei näin ollen päde.

(282)

Neljännestä kohdasta komissio huomauttaa, että Jushi Egypt osti maa-alueen ilman rakennuksia. Tontilla oli kuitenkin saatavilla kaikki tarvittavat yleishyödylliset palvelut, tiet, jätevesien käsittely, valaistus, turvallisuuspalvelut ja muut TEDAn tarjoamat palvelut. Tontin hintaa hyvillä yhteyksillä varustetulla ja kehitetyllä alueella ei voida verrata tyhjän tontin hintaan autiomaassa. Lisäksi rakennuttajien, kuten TEDAn, tulot ovat yleensä peräisin maan myynnistä sekä rakennusten ja alueella tarjottavan infrastruktuurin vuokrauksesta. Jos rakennuskustannuksia ei otettaisi huomioon maan markkinahinnassa, rakennuttajilla ei olisi mitään kannustinta ylipäätään tehdä investointeja.

(283)

Viimeistä kohdasta komissio huomauttaa, että se oikaisi vuoden 2016 hintaa ottaakseen huomioon Egyptin BKT:n reaalisen kehityksen vuoden 2011 jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että Egyptin punnan devalvaatio Yhdysvaltojen dollariin nähden oli jo otettu huomioon BKT:n oikaisussa. Jos valuuttakurssien muutoksien huomioon ottamiseksi tehtäisiin lisäoikaisuja, se johtaisi kaksinkertaiseen laskemiseen.

(284)

Edellä esitetyn perusteella yrityksen väitteet hylättiin.

(285)

Kaikki todetut tuet määritettiin yrityksen koko liikevaihtoon nähden. Tämän jälkeen tuen määrä jaettiin Euroopan unioniin myydyn tarkasteltavana olevan tuotteen liikevaihdolle.

(286)

Maan tarjoamiseen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan liittyvä tuen määrä oli 2,02 prosenttia.

(287)

Alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Egyptin viranomaiset ja vientiä harjoittava tuottaja huomauttivat, että vuoden 2016 erityinen verosääntö, jonka mukaan valuuttakurssitappioita käsitellään verotulojen menetyksenä, ei voi olla tukea, koska siitä ei koidu etua eikä se ole erityinen. Koska verosääntö hyväksyttiin valtion aiheuttaman tappion korvaamiseksi, etua ei koidu. Lisäksi koska kaikki yksiköt, joihin valtion aiheuttama tappio vaikutti samalla tavalla, voivat hyödyntää tätä verokohtelua, järjestelmää ei voida pitää erityisenä.

(288)

Komissio myönsi alustavissa päätelmissään, että lainsäädäntöä sovellettiin yleisesti kaikkiin yrityksiin Egyptissä ja sen tarkoituksena oli tasoittaa Egyptin valuutan devalvoinnin negatiivisia vaikutuksia. Komissio totesi kuitenkin myös, että yritykset, jotka ovat vientiin suuntautuneita ja jotka harjoittavat liiketoimintaansa lähes kokonaan ulkomaanvaluutassa, kuten dollareissa tai eurossa, saivat kohtuuttomasti etua tästä lainsäädännöstä. Näille yrityksille ei itse asiassa ole aiheutunut merkittäviä todellisia tappioita Egyptin punnan devalvoinnista, koska niiden dollareina suorittamista ostoista/veloista aiheutuneet valuuttakurssitappiot voitaisiin kompensoida niiden dollareina tapahtuneesta myynnistä saaduilla valuuttakurssivoitoilla. Näin ollen lainsäädännöllä itse asiassa luotiin veroetu, jota sovellettiin erityisesti tämän tyyppisiin yrityksiin, eikä kompensoitu valtion aiheuttamaa tappiota. Siksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(289)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93–102 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(290)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Egyptin viranomaiset ja vientiä harjoittava tuottaja ottivat esiin useita seikkoja. Ensinnäkään se, että Jushi Egypt ei ole aina saanut täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti alv-palautuksia Egyptin viranomaisilta aiemmin (kun se ei kuulunut Suezin kanavan talousalueeseen), ei ole syynä sille, että nyt on menetettyjä tuloja verokohtelusta, jota sovelletaan siihen Suezin kanavan talousalueella.

(291)

Toiseksi komissio vertasi kiistanalaista verokohtelua hypoteettiseen verokohteluun, joka oli ekstrapoloitu Jushi Egyptin tilanteesta, ennen kuin se liittyi Suezin kanavan talousalueeseen, eikä verrannut kiistanalaista verokohtelua Egyptin alv-sääntöihin, joita sovelletaan laitteiden ja raaka-aineiden tuontiin.

(292)

Kolmanneksi komissio ei ottanut tarkastuskäynnin aikana esiin mitään kysymyksiä, jotka koskivat alv-hallintoa Egyptissä, eikä keskustellut niistä Egyptin viranomaisten kanssa.

(293)

Neljänneksi Egyptin viranomaiset muistuttivat, että tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 27 artiklassa määrätään WTO:n kehitysmaajäsenten erityis- ja erilliskohtelusta. Komission ei pitäisi antaa rangaistusta siitä, että Egyptin viranomaisilla ei aina ollut resursseja palauttaa erääntyneitä alv-hyvityksiä ajoissa.

(294)

Viidenneksi Egyptin viranomaiset muistuttivat, että komission yksilöimä tuen vertailuarvo koskee yritysten tilannetta, ennen kuin ne liittyivät Suezin kanavan talousalueeseen. Yritykset, jotka eivät kuulu Suezin kanavan talousalueeseen, saavat Egyptin viranomaisilta jossakin vaiheessa osan maksetusta alv:sta, vaikkakaan eivät oikea-aikaisesti ja täysimääräisesti. Sen vuoksi normaalisti maksettavan alv:n täysi määrä ei voi muodostaa etuutta, koska Jushi Egyptin pitäisi saada osa tästä maksettavasta alv:sta takaisin Egyptin viranomaisilta. Lisäksi Jushi Egyptin alv-hyvityksen saldo on nyt pienenemässä, koska se saa enemmän alv-saatavia, joten tavanomaisesti maksettavaksi tulevan alv:n kokonaismäärä olisi osittain kuitattava näitä alv-saatavia vastaan. Egyptin viranomaiset ovat myös kuitanneet vuoden 2020 alussa Jushi Egyptin tuonnista vuosina 2017–2018 maksamattomat alv-maksut Jushi Egyptin alv-hyvityksiä vastaan. Näin ollen etua ei enää ole.

(295)

Koska komissio katsoi asianmukaisesti, että vietyjen tuotteiden tuotantopanoksista ei olisi tarvinnut maksaa tuontitulleja, komission olisi pitänyt soveltaa samaa päättelyä vietyjä tuotteita koskevien tuotantopanosten arvonlisäveroon. Tästä seuraa, että etuuden laskemiseksi komission on jaettava tutkimusajanjaksolla maksettavaksi tulevan alv:n määrä niiden raaka-aineiden määrille, jotka käytettiin pelkästään kotimarkkinoilla myytyjen tuotteiden tuotantoon.

(296)

Vastauksena näihin väitteisiin komissio haluaa selventää, että sen tavoitteena ei ole rangaista Egyptin viranomaisia resurssien puutteesta eikä arvostella Egyptin alv-järjestelmää sinänsä. Samalla komissio huomauttaa, että tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 27 artikla ei päde Egyptin viranomaisten väitteeseen. Asiaankuuluvin määräys, jota voidaan soveltaa tasoitustullimenettelyssä, on 27 artiklan 10 kohta, jossa käsitellään ainoastaan joitakin vähimmäistasoja, kun taas 27 artiklan muut määräykset koskevat pääasiassa kehitysmaiden vientitukia. Tässä tapauksessa Egyptin viranomaiset ottavat 27 artiklan esiin perustellakseen alv-hyvitysten palauttamatta jättämisen veronmaksajille, eikä tämä määräys ole merkityksellinen tältä kannalta.

(297)

Alv-järjestelmää koskevista tietopyynnöistä komissio toteaa, että se pyysi tietoja Egyptin alv-järjestelmän toiminnasta tutkimuksen alussa kyselylomakkeen kautta. Lisäksi tarkastuskäynnin aikana otettiin esiin yleisiä kysymyksiä, jotka koskivat vientiä harjoittavilta tuottajilta kannettujen verojen määrää. Sen vuoksi komissio katsoi, että se oli saanut tutkimuksen aikana riittävästi tietoja alv-puitteista.

(298)

Komissio totesi kuitenkin, että SC-alueeseen kuuluvien yritysten alv-kohtelu on erilaista. SC-alueeseen kuuluvien yritysten ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa etukäteen (”skenaario 1”). Sitä vastoin vertailukelpoisten verovelvollisten eli SC-alueen ulkopuolisten yritysten on maksettava arvonlisävero etukäteen (”skenaario 2”). Sillä, onko alv lopulta maksettava vai palautetaanko se, ei ole tässä vaiheessa merkitystä. Merkitystä on sillä, että Egyptin viranomaiset eivät kanna aluksi mitään tuloja skenaariossa 1, kun taas skenaariossa 2 ne kannetaan aluksi kaikissa tapauksissa.

(299)

Egyptin asiaa koskevien normatiivisten puitteiden mukaan skenaariossa 1 yritysten on maksettava lopullinen maksu selvityspäivänä, kun taas skenaariossa 2 osa Egyptin viranomaisten kantamista tulosta palautuu yrityksille (jos alv on palautettava). Jos selvitysprosessi on nopea ja luotettava, etuus siitä, että skenaarion 1 mukaan ei tarvitse maksaa etukäteen, vastaa maksuvalmiusetua koko siltä ajalta, jonka takaisinmaksu olisi kestänyt. Komissio huomauttaa tähän liittyen, että lakisääteinen määräaika selvitykselle on 6 kuukautta siitä, kun hyvitys syntyy.

(300)

Komissio kuitenkin totesi, että käytännössä selvitys ja 2 skenaarion mukaan toimiville yrityksille maksettava palautus tapahtui Egyptissä parhaimmillaankin erittäin myöhässä ja että palautuksen saamisen perusteet olivat epäselvät. Komissio huomautti, että Egyptin viranomaiset eivät kiistäneet tätä tosiseikkaa. SC-alueeseen kuuluvien yritysten maksuvalmiusetu johtuu näin ollen siitä, että Egyptin viranomaiset eivät kanna alv-tuloja lainkaan SC-alueeseen kuuluvilta yrityksiltä ennen lopullista selvitystä, jonka määräaika on epävarma (skenaario 1), kun taas SC-alueen ulkopuolisilta yrityksiltä kannetaan tulot välittömästi ja palautetaan paljon myöhemmin, määrittelemättömänä ajankohtana (skenaario 2). Tämän seurauksena SC-alueeseen kuuluvat yritykset hyötyvät etuuskohtelun mukaisesta alv-kohtelusta SC-alueen ulkopuolisiin yrityksiin verrattuna. Määrä, jota Egyptin viranomaiset eivät kantaneet SC-alueeseen kuuluvilta yrityksiltä, on valtion saamatta tai kantamatta jäänyt tulo perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(301)

Selventääkseen tätä komissio tarkasteli Egyptin alv-puitteiden lisäksi vientiä harjoittavien tuottajien tilannetta ennen SC-alueeseen liittymistä ja sen jälkeen. Ennen SC-alueeseen liittymistä niiden tilanne oli verrattavissa SC-alueen ulkopuolisiin yrityksiin tutkimusajanjaksolla skenaarion 2 mukaisesti. Egyptin viranomaiset eivät kiistäneet sitä, että Jushi Egyptille oli kertynyt erittäin suuri alv-hyvitys, ennen kuin se liittyi SC-alueeseen, ja että Egyptin viranomaiset eivät kyenneet palauttamaan tätä hyvitystä. Jushi Egyptin alv-hyvitystilanne, joka oli syntynyt ennen sen liittymistä SC-alueeseen, osoitti, että edellisessä kappaleessa kuvattu tilanne vastaa SC-alueen ulkopuolisten yritysten todellisuutta tutkimusajanjakson aikana.

(302)

Viidennestä Egyptin viranomaisten ja vientiä harjoittavien tuottajien esiin ottamasta seikasta voidaan todeta, että alv-velvollisten tavaroiden lopullinen määräpaikka ja se, että Jushi Egypt saattoi kuitata joitakin arvonlisäverovelkoja alkuperäistä alv-hyvitystään vastaan ajan mittaan, ei muuta komission päätelmiä, koska ne eivät vaikuta alkuperäiseen alueeseen kuuluvien ja sen ulkopuolisten yritysten erilaiseen kohteluun, eivätkä nämä kuittaamiset liity Egyptin viranomaisten aktiivisesti suorittamaan palautukseen vaan pikemminkin alv-velkaan, joka on syntynyt näille yrityksille.

(303)

Komissio otti huomioon, että Egyptin uusi alv-laki tuli voimaan vasta vähän ennen tutkimusajanjaksoa ja että täytäntöönpanolainsäädäntö ei ollut vielä täysin voimassa tutkimusajanjakson aikana. Tämä siirtymävaihe huomioon ottaen komissio ymmärsi Egyptin viranomaisten väitteen, jonka mukaan alv-palautusten selvitysaika saattaa viivästyä merkittävästi, koska Egypti on kehitysmaa, jossa on tarvittavaa vähemmän hallintohenkilöstöä hoitamaan uutta järjestelmää ja jossa on mahdollisia budjettivajeita, jotka vaikeuttavat alv-palautusten myöntämistä määräajoissa. Näiden Egyptin poikkeuksellisten ja toivottavasti tilapäisten olosuhteiden vuoksi komissio päätti ottaa huomioon vain vientiä harjoittavalle tuottajalle koituneen maksuvalmiusedun laskettaessa alv-vapautuksista koitunutta etua. Edun laskentamenetelmää, joka kuvataan 258 kappaleessa, mukautettiin vastaavasti.

(304)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä totesi komission havaintona olevan, että SC-alueen ulkopuoliset yritykset saivat alv- ja veronpalautukset ”parhaimmillaankin erittäin myöhässä” ja epäselvin perustein, mitä Egyptin viranomaiset eivät kiistäneet. Sen käsityksen mukaan Egyptin viranomaisille esitetystä palautuspyynnöstä tekee arvion ja päätöksen komitea, joka on perustettu erityisesti palautuspyyntöjen tarkastelua varten. Tällaisilla edellytyksillä ja koska Egyptin viranomaiset korostavat, että kehitysmaana sen järjestelmät ovat kaukana täydellisestä, on kohtuullista päätellä, että palautusprosessi on erittäin byrokraattinen ja mielivaltainen ja että vain yritykset, joilla on tarvittavat poliittiset yhteydet, saavat palautuksen kohtuullisessa ajassa tai ylipäätään saavat palautuksen. Valituksen tekijän mukaan avoimessa asiakirja-aineistossa ei ole mitään näyttöä siitä, että ”tavalliset” yritykset eli sellaiset, joilla ei ole poliittisia yhteyksiä, saisivat alv- ja tuontiverojen palautuksia lainkaan (tai ainakaan kohtuullisessa ajassa). Se, että Jushi Egypti sai lopulta vuonna 2020 palautuksen tuontitulleista ja alv:sta, jotka maksettiin, ennen kuin se liittyi SC-alueeseen, ei ole tällaista näyttöä vaan pikemminkin tukee päätelmää, jonka mukaan yritykset voivat saada palautuksia vain poliittisten yhteyksien kautta. Toisin sanoen komission olisi käsiteltävä sekä SC-alueen vapautusta että Jushi Egyptin saamaa palautusta SC-alueeseen liittymistä edeltäviltä kausilta tukina viranomaisten menettämien tulojen muodossa.

(305)

Komissio toisti tältä osin, että se päätti ottaa huomioon vain vientiä harjoittavan tuottajan maksuvalmiusedun laskiessaan alv-vapautuksista koitunutta etua, koska Egyptin uusi alv-laki tuli voimaan vain vähän ennen tutkimusajanjaksoa ja koska täytäntöönpanolainsäädäntö ei ollut täysin voimassa vielä tutkimusajanjakson aikana. Tämä siirtymävaihe huomioon ottaen komissio ymmärsi Egyptin viranomaisten väitteen, jonka mukaan alv-palautusten selvitysaika saattaa viivästyä merkittävästi, koska Egypti on kehitysmaa, jossa on tarvittavaa vähemmän hallintohenkilöstöä hoitamaan uutta järjestelmää ja jossa on mahdollisia budjettivajeita, jotka vaikeuttavat alv-palautusten myöntämistä määräajoissa. Sen vuoksi väite hylättiin.

(306)

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen ja koska muita huomautuksia ei esitetty, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53–66 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(307)

Tosiasiallisen alv-vapautuksen muodossa menetettyjen tulojen osalta etuus laskettiin alun perin ottamalla huomioon alv:n koko määrä, joka yleensä maksetaan tuotujen laitteiden ostoista (tutkimusajanjakson aikana) mutta jota ei maksettu. Alustaviin päätelmiin saadun huomautuksen vuoksi (ks. 256 kappale) komissio kuitenkin päätti ottaa huomioon vain vientiä harjoittaville tuottajille koituneen maksuvalmiusedun laskettaessa alv-vapautuksista koitunutta etuutta. Edun laskentamenetelmää mukautettiin vastaavasti. Näin ollen pidätetystä alv:sta saatavan maksuvalmiusedun katsottiin vastaavan tutkimusajanjakson aikaista Egyptin keskimääräistä talletuskorkoa (12,03 %) sovellettuna ostetuista tavaroista pidätettyihin alv-määriin vuodesta 2017 lähtien.

(308)

Vientiä harjoittavan tuottajan koneisiin liittyvän tuen mukautettu määrä tutkimusajanjaksolla oli 0,02 prosenttia alv-vapautusten ja 0,17 prosenttia tuontitullivapautusten osalta.

(309)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Egyptin viranomaiset ja vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että Jushi Egypti oli tehnyt talletuksen tullimaksuja varten vuoden 2019 alussa. Ne toimittivat myös lisänäyttöä, jonka mukaan kaikki tullit vuosilta 2017 ja 2018 on nyt selvitetty ja maksettu. Lisäksi ne väittivät, että vaikka maksamattomia tulleja ei olisikaan selvitetty vuonna 2020, komissio ei voi edellyttää täydellistä verohallintoa Egyptin kaltaiselta kehitysmaalta. Egyptin viranomaiset osoittivat erityistä huolellisuutta perustaessaan tullinpalautusjärjestelmän Jushi Egyptiä varten, sillä Egyptin viranomaiset laativat ja seurasivat kulutusraportteja jo muutaman kuukauden kuluessa siitä, kun Jushi Egypt oli tullut Suezin kanavan talousalueelle. Kolme vuotta myöhemmin Egyptin viranomaiset perivät kaikki maksettavat tullit ja arvonlisäveron Jushi Egyptiltä. Tämän tuloksena Egyptin viranomaiset totesivat, että sillä oli asianmukainen tullinpalautusjärjestelmä käytössä, eikä liiallisia tullinpalautuksia esiintynyt.

(310)

Lisäksi Egyptin viranomaisten mukaan niillä on Egyptin siviililain 377 §:n ja finanssituomioistuimen päätöksen nro 915/43 nojalla viisi vuotta aikaa periä tuontitullit. Näin ollen Egyptin viranomaiset eivät ole voineet menettää tuloja, ellei tämä määräaika ole umpeutunut, sillä niillä on edelleen oikeus periä ja ne perivätkin maksettavat tullit ajoissa.

(311)

Jushi Egypt väitti vielä, että myyntiä Hengshi Egyptille, yritykselle, joka ostaa jatkuvakuituisia lasikuitutuotteita Jushi Egyptiltä ja on myös sijoittautunut SC-alueelle, kohdellaan Egyptin lainsäädännössä samoin kuin vientimyyntiä raaka-aineita koskevien tuontitullien osalta, koska Hengshi Egypt kuuluu Suezin kanavan talousalueeseen. Lisäksi Hengshi Egyptillä ei ollut lainkaan kotimarkkinamyyntiä, koska se vei koko tuotantonsa. Näin ollen jos Jushi Egyptiä ei olisi vapautettu raaka-aineita koskevista tuontitulleista, sille ei siltikään olisi aiheutunut raaka-aineita koskevia tuontitulleja Hengshi Egyptille suuntautuneesta kotimarkkinamyynnistä.

(312)

Komissio tarkasteli tullien maksamisesta toimitettua näyttöä ja totesi, että Egyptin viranomaiset olivat tehneet tarkastuksen vientiä harjoittavan tuottajan toimitiloissa vuoden 2019 lopussa komission tutkimuksen vuoksi. Tämän tarkastuksen tuloksena Egyptin viranomaiset perivät yritykseltä tuoduista materiaaleista tietyn määrän tulleja, jotka liittyivät vuosiin 2017, 2018 ja 2019. Toimitetun näytön perusteella ja koska uutta näyttöä ei ollut mahdollista tarkastaa paikan päällä koronaviruspandemiaan liittyvien matkustusrajoitusten vuoksi, komissio hyväksyi väitteen ja vähensi tuoduista materiaaleista maksettujen tullien tutkimusajanjaksoon liittyvän määrän perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(313)

Komissio ei kuitenkaan katsonut, että nämä selvitetyt tullit olisivat kyseenalaistaneet itse tukijärjestelmää koskevat päätelmät. Komissio huomauttaa, että tullien kantamisen virikkeenä toimi komission tutkimus eivätkä niinkään Egyptin viranomaisten omat tullien kantamiseen liittyvät seuranta- ja tarkastuspuitteet. Egyptin viranomaiset eivät myöskään kiistäneet sitä, että tällaisia puitteita ei ollut olemassa tutkimusajanjakson aikana. Kun otetaan huomioon seurannan ja tarkastuksen tilapäinen puuttuminen, komissio huomautti, että vaikka Jushi Egypt liittyi Suezin kanavan talousalueeseen vasta vuonna 2017, tullien kantamista koskevan lainsäädännön viimeinen muutos tehtiin jo vuonna 2015, jolloin vastuu tullien kantamisesta siirrettiin SC-alueen yleisviranomaiselle. Lisäksi tulliviranomaisen yksityiskohtaisessa raportissa, jonka Egyptin viranomaiset toimittivat alustaviin päätelmiin esittämiensä huomautusten liitteenä I, vahvistettiin, että tullien kantamista koskeva yleinen lainsäädäntö oli voimassa jo vuodesta 2006. Egyptin viranomaisilla oli siis runsaasti aikaa panna täytäntöön toimiva järjestelmä tullien kantamiseksi.

(314)

Komissio totesi Jushi Egyptin harjoittamasta myynnistä Hengshi Egyptille, että erityisalueella sijaitsevien yritysten välillä tapahtuvaan tuotantopanosten myyntiin ei ole koskaan sovellettu mitään veroja, mikä osoittaa, että SC-alue on erityisalue, jolla on useita erityispiirteitä, jotka erottavat sen muista alueista.

(315)

Se, että Hengshi Egyptillä on ainoastaan vientimyyntiä, ei ole tässä mielessä merkityksellistä eikä muuta komission päätelmiä. Egyptin viranomaisten ja vientiä harjoittavan tuottajan väitteet, jotka koskivat yleisesti komission päätelmien pätevyyttä ja erityisesti Hengshi Egyptille suuntautunutta myyntiä, hylättiin näin ollen.

(316)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että kyseessä ei ole tapaus, jossa valtio lopettaa tietyn tukijärjestelmän tukien vastaisen tutkimuksen seurauksena, minkä vuoksi järjestelmää ei enää ole. Valituksen tekijän mukaan Egyptin viranomaiset ovat keränneet varat Jushi Egyptiltä tarjotakseen sille hyötyä EU:n tutkimuksessa mutteivät ole ottanut käyttöön asianmukaista keruujärjestelmää. Lainsäädäntökehyksen puuttuessa ei voida varmistaa, että Egyptin viranomaiset kantavat jatkossa tullit ja alv:n Jushi Egyptiltä tai edes että Egyptin viranomaiset eivät maksa kannettuja määriä takaisin Jushi Egyptille heti, kun komission tutkimus on saatu päätökseen. Toisin sanoen Kiinan ja Egyptin välisen yhteistyösopimuksen puitteissa Egyptin viranomaisten toimet kuvastavat vakiintunutta ja jatkuvaa mallia, jossa Jushi Egyptille myönnetään tapauskohtaisia etuuksia, eivätkä millään tavalla ole perusteena sille, että Jushi Egyptin saama etu arvotettaisiin eri tavalla.

(317)

Tältä osin komissio toisti, että se tarkasteli tullien maksusta toimitettua näyttöä ja että toimitetun näytön perusteella ja koska uutta näyttöä ei ollut mahdollista tarkastaa paikan päällä koronaviruspandemiaan liittyvien matkustusrajoitusten vuoksi, komissio hyväksyi väitteen ja vähensi tuoduista materiaaleista maksettujen tullien tutkimusajanjaksoon liittyvän määrän perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Lisäksi ei ole tosiseikkojen perusteella oikein väittää, että käytössä ei ole lainsäädäntökehystä, koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 70 kappaleessa esitetään näyttöä oikeusperustasta. Lainsäädäntöä ollaan lisäksi tällä hetkellä panemassa täytäntöön, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78–82 kappaleessa selitetään. Mitään näyttöä ei myöskään esitetty tukemaan väitettä, jonka mukaan Egyptin viranomaiset maksavat kannetut varat takaisin Jushi Egyptille. Näin ollen väitteet hylättiin.

(318)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jushi Egypt toisti samat huomautukset alv- ja tuontitullivapautusten laskemisesta ottamatta huomioon tosiseikkoja ja komission esittämiä selityksiä. Koska toimitettuja huomautuksia oli jo käsitelty, lisäselityksiä ei tarvittu.

(319)

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen ja koska muita huomautuksia ei esitetty, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 69–86 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(320)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio mukautti tosiasiallisesta alv-vapautuksesta koituneen etuuden laskentamenetelmää, kuten 256 kappaleessa mainitaan. Näin ollen pidätetystä alv:sta saatavan maksuvalmiusedun katsottiin vastaavan tutkimusajanjakson aikaista Egyptin keskimääräistä talletuskorkoa (12,03 %) sovellettuna ostetuista tavaroista pidätettyihin alv-määriin vuodesta 2017 lähtien ja laskettuna suhteessa alv-määriin, jotka pidätettiin tutkimusajanjakson aikana. Koska ennen tutkimusajanjaksoa ostettujen raaka-aineiden määrästä ei ollut saatavilla tietoja, komissio oletti, että määrä vastaa tutkimusajanjakson aikana todettua määrää oikaistuna näiden kahden ajanjakson välillä myytyjen tavaroiden kustannusten erolla.

(321)

Vientiä harjoittavan tuottajan materiaaleihin liittyvän tällaisen tuen määrä tutkimusajanjaksolla oli 1,08 prosenttia alv-vapautusten ja 0,24 prosenttia tuontitullivapautusten osalta.

(322)

Lopulliset tukiprosentit edellä kuvattujen toimenpiteiden osalta – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

Taulukko 1

Lopulliset tukiprosentit

(323)

Koska unionin tuotannonalan määritelmästä ja unionin tuotannosta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106–109 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(324)

Koska unionin kulutuksesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110–112 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(325)

Komissio sai egyptiläiseltä vientiä harjoittavalta tuottajalta Jushi Egyptilta huomautuksia hinnan alittavuudesta alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(326)

Jushi Egypt huomautti, että kun komissio oli laskenut hinnan alittavuuden, se oli poistanut myyntikustannukset ja kohtuullisen voiton Jushi Egyptiin etuyhteydessä olevien myyntiyritysten myyntihinnasta riippumattomalle asiakkaalle unionissa.

(327)

Jushi Egyptin mukaan tämä menetelmä ei ole unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-301/16, Jindal Saw Ltd and Jindal Saw Italia v. Euroopan komissio, jäljempänä ’Jindal Saw’, antaman tuomion (95) mukainen (ks. tuomion 187 kohta).

(328)

Komissio oli eri mieltä merkityksellisyydestä, jonka Jushi Egypt antoi Jindal Saw -tuomiolle tässä tapauksessa. Yleinen tuomioistuin totesi asiassa Jindal Saw, että komissio oli tehnyt virheen vähentämällä unionissa sijaitsevien Jindaliin etuyhteydessä olevien tuojien myyntikulut ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle suuntautuneesta myynnistä, kun taas unionin tuotannonalaan etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen myyntikuluja ei vähennetty unionin tuotannonalan ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle suuntautuneen myynnin hinnoista.

(329)

Sen vuoksi tuomioistuin katsoi, että näitä kahta hintaa ei verrattu symmetrisesti samassa kaupan portaassa tilanteessa, jossa vientiä harjoittavat tuottajat myivät enimmäkseen unioniin niihin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta, verrattuna tilanteeseen, jossa unionin tuottajat myivät tarkasteltavana olevaa tuotetta.

(330)

Komissio totesi, että tämän tapauksen ja Jindal-tapauksen vertailu ei ole merkityksellistä, koska vientimyynnin rakenne oli erilainen. Jushi-ryhmän myynti on pääasiassa suoraa myyntiä Egyptistä ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionissa, mutta Jindal-tapauksessa kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan lähes koko vienti tapahtui EU:hun sijoittautuneiden etuyhteydessä olevien yksikköjen kautta.

(331)

Tässä tapauksessa kahdella kolmesta otokseen valitusta unionin tuottajasta ei ole etuyhteydessä olevia myyntiyrityksiä ja kolmas on keskittänyt myynti- ja laskutusjärjestelmän niin, että tuotteet lähetetään suoraan tuotantolaitoksista. Sen vuoksi komissio katsoi, että tässä tapauksessa ei esiintynyt epäsymmetrisyyttä vientiä harjoittavan tuottajan myyntikanavien kanssa, minkä vuoksi Jindal-tapausta ei voida soveltaa. Lisäksi Jushi-ryhmään etuyhteydessä olevien myyntiyksiköiden hintojen käytöllä ei olisi ollut juurikaan merkitystä hintavaikutusta koskevaan analyysiin (96).

(332)

Lisäksi komissio viittaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157 kappaleeseen, jossa pääteltiin, että hinnat alenivat selvästi tutkimusajanjakson aikana. Väite on joka tapauksessa merkityksetön, koska hinnan alenemista koskeva havainto riittäisi jo itsessään osoittamaan tuetun tuonnin haitalliset vaikutukset hintoihin perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(333)

Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 122 ja 123 kappaleessa esittämänsä päätelmät, joiden mukaan tutkimusajanjakson aikana Egyptistä tulevan tuonnin hinnat alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan myyntihinnat, ja huomautti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157 kappaleessa esitetyt päätelmät hintojen alenemisesta tekivät joka tapauksessa väitteestä merkityksettömän.

(334)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jushi Egypt toisti samat huomautukset hinnan alittavuutta koskevista laskelmista ottamatta huomioon tosiseikkoja ja komission esittämiä selityksiä. Koska toimitettuja huomautuksia oli jo käsitelty, lisäselityksiä ei tarvittu.

(335)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124–129 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(336)

Koska tuotannosta, tuotantokapasiteetista ja kapasiteetin käyttöasteesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 131 ja 132 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(337)

Koska myyntimäärästä ja markkinaosuudesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(338)

Koska työllisyydestä ja tuottavuudesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 136 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(339)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138 ja 139 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(340)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jushi Egypt esitti huomautuksia mikrotaloudellisia indikaattoreita koskevista laskelmista, jotka esitettiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa, ja pyysi lisätietoja indikaattoreiden laskemisesta.

(341)

Komissio viittasi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 126 kappaleeseen, jossa todetaan selvästi, että mikrotaloudelliset indikaattorit perustuivat otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin tietoihin, jotka tarkastettiin ja aggregoitiin.

(342)

Aggregoinnin tarkoituksena on varmistaa, että otosta käsitellään yhtenä tietolähteenä eikä kolmena erillisenä tietolähteenä niin, että selitettäisiin yrityskohtaisia suuntauksia. Aggregoinnin ansiosta komissio voi käsitellä koko otosta unionin tuotannonalaa edustavana ja käyttää tietoja antamaan suuntaa kaikkien tuottajien suoriutumisesta.

(343)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 141 ja 142 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(344)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(345)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 146 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(346)

Koska kannattavuudesta, kassavirrasta, investoinneista, investointien tuotosta ja pääoman saannista ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 149–153 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(347)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 154–161 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(348)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa komissio päätteli alustavasti, että Egyptistä tuleva tuettu tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(349)

Komissio päätteli, että tuonnin kasvu tutkimusajanjakson aikana ja tuetun tuonnin hintojen alittavuus ja sen aiheuttama unionin tuotannonalan hintojen alentaminen johtivat siihen, että unionin tuotannonala menetti markkinaosuuttaan ja kannattavuuttaan.

(350)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 164 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(351)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 167–171 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(352)

Komissio ei saanut huomautuksia unionin tuotannonalan viennistä.

(353)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 174 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(354)

Komissio vahvisti syy-yhteyttä koskevat päätelmät, jotka esitettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 175 ja 176 kappaleessa.

(355)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 185 ja 186 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(356)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 192 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(357)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 207 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(358)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 209 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(359)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 210–213 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(360)

Komissio asetti jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi ennakkoilmoituskaudella perusasetuksen 24 artiklan 5 a kohdan vaatimusten mukaisesti julkaisemalla komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/199 (97), jäljempänä ’kirjaamista koskeva asetus’, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 220 kappaleessa todetaan.

(361)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 222 kappaleessa todetaan, komission on päätettävä, kannetaanko tasoitustullit taannehtivasti kolmen viikon kirjaamiskauden aikana tapahtuneesta tuonnista, ottaen huomioon että Egyptistä on tullut kirjattua jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuontia.

(362)

Perusteet sille, voidaanko tullit kantaa kolmen viikon ennakkoilmoituskaudelta, esitetään perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdassa. Artiklassa todetaan, että tullit voidaan kantaa vain, jos

(363)

Komissio katsoo, että kirjaamista koskeva asetus täyttää a alakohdassa esitetyn perusteen eli Egyptistä peräisin olevien jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuonti on kirjattu perusasetuksen 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(364)

Komissio katsoo, että se antoi tuojille mahdollisuuden esittää huomautuksia b alakohdassa esitetyn perusteen mukaisesti julkaisemalla väliaikaista tullia koskevan asetuksen ja kirjaamista koskevan asetuksen.

(365)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio sai jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden eurooppalaisilta käyttäjiltä ja jakelijoilta huomautuksia, joissa ne katsoivat, että mahdollisuus esittää huomautuksia ei perustunut komission kirjaamispäätökseen vaan komission ehdotukseen tullien kantamisesta.

(366)

Komissio on samaa mieltä siitä, että perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaista perustetta on tulkittava siten, että se antaa osapuolille mahdollisuuden esittää huomautuksia ennakkoilmoitukauden aikana kirjattua tuontia koskevien tullien taannehtivasta kantamisesta, mutta komissio huomauttaa, että se esitti lopullisten päätelmien jaksossa 7 kattavan analyysin, jossa perustellaan taannehtivaa kantamista kaikkien tuoreimpien käytettävissä olevien tietojen perusteella. Näin komission antoi kaikille osapuolille, myös näille käyttäjille ja jakelijoille, mahdollisuuden esittää huomautuksia kyseisen säännöksen mukaisesti, kuten käy ilmi myös 322–326 kappaleessa esitetyistä väitteistä ja vastaväitteistä. Siksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(367)

Perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdan c alakohdassa esitetyn perusteen osalta komissio aloitti analysoimalla Egyptistä peräisin olevien jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuontitilastoja Surveillance 2 -tietokannasta. Analyysin tarkoituksena oli selvittää, oliko kirjaamiskaudella todettu c alakohdassa esitetyn perusteen mukaista ”laajamittaista tuontia”. Tuoreimmat saatavilla olevat tiedot esitetään jäljempänä taulukossa 2.

Taulukko 2

Jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuonti Egyptistä

(368)

Egyptistä tuotiin jatkuvakuituisia lasikuitutuotteita kaikkiaan 11 574 tonnia kolmen viikon ennakkoilmoituskaudella. Koska kyseessä on epätavallinen ajanjakso eikä sitä voida verrata muihin ajanjaksoihin, vertailu on tehty viikkoina (eli 21 päivää jaettuna kolmella) ja kuukausina (siten että kuukausi on keskimäärin neljä viikkoa). On syytä huomata, että vaikka ennakkoilmoitusaika on 21 kalenteripäivää, Surveillance 2 -tietokanta sisältää vain 15 tietopistettä, minkä vuoksi päivittäisten laskelmien tekeminen ei ole käytännöllistä.

(369)

Taulukosta 2 käy ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti oli määrällisesti laajamittaista. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa edeltäneiden kolmen viikon aikana näkyy jyrkkä suuntaus ylöspäin verrattuna tuontiin, joka tuli tutkimusajanjakson aikana ja myös huhtikuun 2019 ja tammikuun 2020 välisenä aikana eli tutkimusajanjakson päättymisestä kirjaamisen aloittamiseen.

(370)

Sen vuoksi komissio päätteli, että kolmen viikon ennakkoilmoituskauden aikana tuli tuontia keskimäärin merkittävästi enemmän kuin tutkimusajanjakson aikana. Tämä tukee päätelmää, jonka mukaan kolmen viikon ennakkoilmoituskauden aikana tapahtunutta tuontia voidaan pitää laajamittaisena perusteen c mukaisesti.

(371)

Taulukosta 2 käy myös ilmi, että tuonti jatkui tutkimusajanjakson päättymisen jälkeenkin laajamittaisena.

(372)

Komissio otti huomioon myös Surveillance 2 -tietokannan päivittäiset tuontitiedot.

(373)

Tiedot osoittavat, että kolmen viikon ennakkoilmoituskauden yhtenä päivänä Egyptistä tuotiin jatkuvakuituisia lasikuitutuotteita vähän yli 3 000 tonnia, mikä on huomattavasti enemmän kuin keskimääräinen viikoittainen tuontimäärä tutkimusajanjaksolla.

(374)

Tästä saatiin lisätukea päätelmään, jonka mukaan kolmen viikon ennakkoilmoituskauden aikana tapahtunutta tuontia voidaan pitää laajamittaisena c alakohdassa esitetyn perusteen mukaisesti.

(375)

Seuraava vaihe c alakohdassa esitetyn perusteen tarkastelussa on sen määrittäminen, aiheutuuko tästä laajamittaiseksi todetusta tuonnista ”vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa”.

(376)

Komissio toteaa ensin, että tutkimusajanjakson aikana tuonti alitti unionin tuotannonalan hinnat ja alensi niitä. Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrillä ja hinnoilla on ollut kielteinen vaikutus unionin tuotannonalan unionin markkinoilla myymiin tuotemääriin ja veloittamiin hintoihin sekä sen markkinaosuuteen. Tämä vaikutti erittäin kielteisesti unionin tuotannonalan kokonaistulokseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Näin ollen tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin on todettu aiheuttavan unionin tuotannonalalle vahinkoa tutkimusajanjaksolla.

(377)

Kuten taulukosta 2 käy ilmi, Egyptistä tulevien jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuontihinta putosi edelleen tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen ja etenkin kolmen viikon ennakkoilmoituskauden aikana. Sen vuoksi komissio katsoi, että ennakkoilmoituskauden aikana tuli suuremmat määrät tuontia ja alemmilla hinnoilla kuin tutkimusajanjakson aikana, mikä aiheutti unionin tuotannonalalle lisävahinkoa, jota on vaikea korjata muutoin kuin kantamalla tullit.

(378)

Komissio totesi myös, että kun otetaan huomioon Egyptistä unioniin tuotujen jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden määrät kolmen viikon aikana ennen väliaikaisten tullien käyttöönottoa, voidaan myös katsoa, että tuojat varastoivat egyptiläisiä jatkuvakuituisia lasikuitutuotteita, koska ne tiesivät 14 päivänä helmikuuta, että väliaikaiset toimenpiteet otetaan käyttöön 6 päivänä maaliskuuta.

(379)

Sen vuoksi komissio katsoi, että kolmen viikon ennakkoilmoituskauden aikana tullut tuonti aiheutti unionin tuotannonalalle sekä määrän että hinnan osalta vahinkoa, jota on vaikea korjata.

(380)

Näin ollen komissio päätteli, että c alakohdan mukainen peruste täyttyi ja että vahingon toistumisen estämiseksi tuonnista olisi kannettava taannehtivasti tulli d alakohdassa esitetyn perusteen mukaisesti.

(381)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen komissio sai jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuojilta ja jakelijoilta huomautuksia, joissa kiistettiin useita näkökohtia komission arvioinnissa.

(382)

Ensinnäkin kyseiset tuojat ja jakelijat kiistivät, että kolmen viikon ennakkoilmoituskauden aikana tuotua määrää voitaisiin mitään laajamittaisena. Huomautuksissaan ne esittivät, että komission olisi katsottava ”laajamittaisen” tuonnin tarkoittavan sitä, että tuonti on lisääntynyt äkillisesti ja jyrkästi, ja verrattava eri tietoja kolmen viikon ennakkoilmoituskauteen, esimerkiksi verrattava kuukausittaista huipputuontia muuhun huipputuontiin. Tällä perusteella huomautusten mukaan tällaista tuonnin kasvua ei ole tapahtunut.

(383)

Toiseksi ne väittivät, että komissio ei ollut määritellyt ”vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa” ja ehdottivat omaa määritelmäänsä ”pysyvää ja korjaamatonta vahinkoa unionin tuotannonalalle”.

(384)

Kolmanneksi tuojat ja jakelijat huomauttivat, että tuonnin kasvu kolmen viikon ennakkoilmoituskaudella vastasi 0,4:ää prosenttia unionin vuotuisesta kulutuksesta. Koska kirjaamiskausi on niin lyhyt, tämä on odotettavissa, eikä se sen vuoksi kuulu analyysiin, jossa tarkastellaan, onko vahinko aiheutettu vai aiheutunut muutoin.

(385)

Neljänneksi ne väittivät, että tuontihinnat putosivat tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen sen vuoksi, että unionin tuotannonala laski hintoja säilyttääkseen markkinaosuutensa.

(386)

Viidenneksi tuojat ja jakelijat olivat eri mieltä komission toteamuksesta, että kun otetaan huomioon Egyptistä unioniin tuotujen jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden määrät kolmen viikon aikana ennen väliaikaisten tullien käyttöönottoa, vaikuttaa siltä, että tuojat varastoivat egyptiläisiä jatkuvakuituisia lasikuitutuotteita, koska niille ilmoitettiin 14 päivänä helmikuuta, että väliaikaiset toimenpiteet otetaan käyttöön 6 päivänä maaliskuuta.

(387)

Ne totesivat, että näin ei ollut, koska tuonti joulukuussa ja tammikuussa oli paljon vähäisempää, minkä vuoksi tuonnilla juuri ennen väliaikaisten tullien käyttöönottoa korvattiin vähäisempää tuontia aiemmin.

(388)

Niiden väitteiden mukaan komission pitäisi harkita, onko kirjatusta tuonnista tarpeen kantaa tulleja perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaisesti.

(389)

Ne pyysivät komissiota harkitsemaan, että koska kirjaaminen ennakkoilmoituskaudella on tosiasiallisesti pakollista, tullien kantamisen kirjatusta tuonnista ei pitäisi olla tosiasiallisesti pakollista, koska muutoin ennakkoilmoituskauden hyöty tuojien ja jakelijoiden kannalta katoaisi.

(390)

Näitä huomautuksia käsitellään jäljempänä.

(391)

Ensimmäiseen väitteeseen liittyen komissio on eri mieltä osapuolten ”laajamittaista tuontia” koskevasta tulkinnasta, jolla ei ole oikeusperustaa. Perusasetuksessa ei viitata tuonnin kasvuun, saati sitten edellytetä, että ”laajamittaisen tuonnin” olisi lisäännyttävä äkillisesti ja jyrkästi. Kuten taulukosta 2 käy ilmi, komissio vertasi jo hyvin yksityiskohtaisella tasolla Egyptistä tuotuja keskimääräisiä määriä kuukaudessa ja viikossa voidakseen määrittää, oliko tuonti laajamittaista vai ei.

(392)

Kaikki tiedot vahvistavat, että tuonti oli laajamittaista ja sen suuntaus oli kasvussa, kuten selvästi selitetään 315–317 kappaleessa. Komissio ei näe mitään syytä, miksi sen olisi käytettävä menetelmänsä perustana huipputasojen vertailua. Se, että tuonnissa on saattanut olla joitakin huippuja ja notkoja, kuten osapuolet valikoivasti toivat esiin, ei vaikuta millään tavalla siihen päätelmään, että ”laajamittaisen tuonnin” vaatimus täyttyi näissä olosuhteissa.

(393)

Myöskään sillä ei ole merkitystä, tapahtuiko kolmen viikon ennakkoilmoituskauden laajamittainen tuonti joulukuun 2019 ja tammikuun 2020 vähäisemmän tuonnin kompensoimiseksi, kuten osapuolet väittivät, koska perusasetuksessa ei tehdä eroa laajamittaisen tuonnin motiivien suhteen.

(394)

Näin ollen komissio piti voimassa päätelmänsä, jonka mukaan tuonti kolmen viikon ennakkoilmoituskaudella oli laajamittaista perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti. Tätä päätelmää vahvistavat edelleen 402–405 kappaleessa kuvatut syyt.

(395)

Toisen väitteen osalta nämä osapuolet ehdottivat jälleen määritelmää, joka ei vastaa perusasetuksessa esitettyä määritelmää. Tämän jälkeen ne perustivat väitteensä tähän virheelliseen määritelmään. Perusasetuksessa esitettyä vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa ei voida mielivaltaisesti tulkita ”pysyväksi ja korjaamattomaksi vahingoksi”. Tällä väitteellä ei näin ollen ole oikeusperustaa. Komissio selitti 376 kappaleessa vahingon arviointiin liittyvien eri tekijöiden analyysin yhteydessä, miten tämän vaatimuksen katsottiin täyttyvän tässä tapauksessa.

(396)

Kolmas väite, joka koskee tuonnin markkinaosuutta ja jossa kyseenalaistetaan sen potentiaali aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle niin lyhyessä ajassa, on harhaanjohtava.

(397)

Osapuolten esittämä tuonnin 0,4 prosentin markkinaosuus kirjaamiskaudella on täysin spekulatiivinen, koska asiakirja-aineistossa ei tietoja EU:n kulutuksesta tutkimusajanjakson jälkeen. Vaikka oletettaisiinkin, että EU:n kulutus ei ollut muuttunut tutkimusajanjakson jälkeen, kuten osapuolet esittävät, mikä on siis spekulatiivista, kolmen viikon ennakkoilmoituskaudella tapahtuneen tuonnin osuus oli 1,12 prosenttia EU:n kulutuksesta pelkästään tämän kolmen viikon aikana. Tällaista markkinaosuutta ei tavallisesti pidetä vähäpätöisenä, ja sen katsotaan voivan aiheuttaa vahinkoa koko vuoden ajan. Tuonnin absoluuttinen taso, joka näkyy taulukosta 2 ja joka on todennettu luku, ei todellakaan ole vähäpätöinen.

(398)

Näin ollen väite, jonka mukaan tuontimäärää, joka vastaa 1,12 prosentin markkinaosuutta vain kolmen viikon aikana, ei voitaisi pitää laajamittaisena eikä se riittäisi aiheuttamaan vahinkoa unionin tuotannonalalle, on selvästi ristiriidassa perusasetuksen kanssa ja vähäpätöistä tuontia koskevan komission vakiintuneen käytännön kanssa.

(399)

Komissio toistaa 376 kappaleessa esittämänsä havainnot ja viittaa kaikkiin tekijöihin, jotka osoittavat, miten Egyptistä tuleva laajamittainen tuonti aiheutti vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa. Analyysi on kokonaisvaltainen ja perustuu kaiken merkityksellisen näytön arviointiin.

(400)

Arvioinnin perusteella komissio päätteli, että tuodut määrät – etenkin kun otetaan huomioon lyhyen ajan kuluessa tuodut merkittävät määrät – olivat sekä absoluuttisesti että suhteellisesti tarkasteltuna riittävän merkittäviä, jotta niitä voitiin pitää perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna ”laajamittaisena tuontina” ja ne kykenivät aiheuttamaan vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa.

(401)

Neljännestä väitteestä, joka koski unionin tuotannonalan hinnanalennuksia markkinaosuuden säilyttämiseksi, komissio totesi, että vahinko unionin tuotannonalalle aiheutui Egyptistä tulevasta tuonnista, joka söi unionin tuotannonalan markkinaosuutta ja pakotti sen alentamaan hintojaan kilpailua varten, jopa kannattavuutensa kustannuksella. Sen vuoksi komissio ei voi hyväksyä perustelua, jonka mukaan tuontihinnat ovat alentuneet reaktiona unionin tuottajien hinnanalennuksiin, kun se itse asiassa totesi, että hinnat unionin markkinoilla alenivat tuetun tuonnin vuoksi. Tämän perusteella väite oli hylättävä.

(402)

Viidennestä väitteestä komissiolla ei ole tarvetta tarkastella ennakkoilmoitusjakson aikaisen laajamittaisen tuonnin asiayhteyttä, minkä vuoksi sillä ei ole merkitystä, että juuri ennen väliaikaisten tullien käyttöönottoa tuoduilla määrillä oli tarkoitus korvata vähäisemmät tuontimäärät joulukuussa ja tammikuussa.

(403)

Komissio ei ole samaa mieltä myöskään näiden osapuolten väittämästä, jonka mukaan kirjaaminen ennakkoilmoituskaudella on tosiasiallisesti pakollista mutta tullien kantamisen kirjatusta tuonnista ei pitäisi olla tosiasiallisesti pakollista, eikä niiden päätelmästä, jonka mukaan tämä tarkoittaisi sitä, että ennakkoilmoituskauden hyöty tuojien ja jakelijoiden kannalta katoaisi. Ensinnäkään kirjaaminen ennakkoilmoituskaudella ei ole ”tosiasiallisesti” pakollista, vaan siihen sovelletaan perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdassa lueteltuja tiukkoja edellytyksiä, jotka perustuvat kaikkeen ennakkoilmoituskauden aikana saatavilla olevaan tietoon ja näyttöön. Tämä on vahvistettu käytännössä tapauksissa, joissa ennakkoilmoituskaudella ei otettu käyttöön kirjaamista, kun nämä edellytykset eivät täyttyneet (98).

(404)

Toiseksi komissio on täysin tietoinen siitä, että ennakkoilmoituskaudella kirjattujen tullien taannehtiva kantaminen ei ole pakollista, vaan myös sen on täytettävä tiukasti kaikki perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset lopullisessa vaiheessa käytettävissä olevien tuoreimpien tietojen perusteella. Tämä voidaan vahvistaa myös käytännössä (99).

(405)

Kolmanneksi komissio viittaa nykyaikaistamista koskevan asetuksen (100), jolla on viimeksi muutettu perusasetusta, johdanto-osan 4 kappaleeseen, jossa esitetään perusteet sekä ennakkoilmoituskaudelle että sen aikana tehtävälle kirjaamiselle. Kyseisen johdanto-osan kappaleen mukaan ”jotta voidaan vähentää riskiä tuonnin huomattavasta kasvusta ennakkoilmoituskaudella, komission olisi kirjattava tuonti aina, kun se on mahdollista” ottaen huomioon ”että kirjaaminen edellyttää tuontiin liittyvien riskien ennakoivaa analysointia ja että riskit voivat kumota toimenpiteiden korjaavat vaikutukset”.

(406)

Silloinkin, kun kirjaaminen ennakkoilmoituskaudella ei ole mahdollista esimerkiksi siksi, että asiaankuuluvat oikeudelliset edellytykset eivät täyty, komission olisi jälkikäteen otettava huomioon unionin tuotannonalalle aiheutunut lisävahinko, jos tuonti kasvaa edelleen huomattavasti tällä kaudella perusasetuksen saman johdanto-osan kappaleen ja 15 artiklan 1 kohdan viidennen alakohdan mukaisesti.

(407)

Sen vuoksi tullien taannehtiva kantaminen näissä tilanteissa ei suinkaan ole automaattista vaan edellyttää laajamittaista tuontia ennakkoilmoituskaudella tai tuonnin kasvun aiheuttamaa lisävahinkoa, jos tuontia ei ole kirjattu, sekä muita perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdassa lueteltuja edellytyksiä.

(408)

Toisin kuin osapuolet väittivät, nykyaikaistamista koskevalla asetuksella käyttöön otetun ennakkoilmoituksen tarkoituksena on parantaa avoimuutta ja ennakoitavuutta niiden osapuolten, erityisesti tuojien, kannalta, joihin tutkimukset vaikuttavat, ja tuoda hyötyä tuojille ja jakelijoille (101). Ennakkoilmoituksen tarkoituksena ei siis ole tarjota niille välinettä tuonnin lisäämiseksi laajamittaisesti ennakkoilmoituskaudella, jotta ne voisivat hyötyä viimeisestä tilaisuudesta ennen tullien käyttöönottoa, kuten ne ehdottavat. Tämän vuoksi myös tämä väite hylättiin.

(409)

Kaiken edellä esitetyn perusteella komissio ei näe mitään näyttöä, joka muuttaisi päätelmää, jonka mukaan kirjatusta tuonnista olisi kannettava tullit.

(410)

Perusasetuksen 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti taannehtivasti kannettavan tullin taso olisi asetettava täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2020/379 käyttöön otettujen väliaikaisten tullien tasolle, koska tällä asetuksella käyttöön otettava lopullinen tasoitustulli on korkeampi kuin väliaikainen tulli.

(411)

Tukea, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön lopulliset tasoitustullit, jotta poistetaan Egyptistä peräisin olevasta tuetusta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko.

(412)

Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaan tasoitustullin suuruus ei saa ylittää todettua tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrää.

(413)

Tämän jälkeen 15 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa todetaan, että ”[j]os komissio voi kaikkien toimitettujen tietojen perusteella selvästi päätellä, ettei ole unionin edun mukaista määrittää toimenpiteiden määrää kolmannen alakohdan mukaisesti, tasoitustullin määrän on oltava alhaisempi, jos tällainen alhaisempi määrä on riittävä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi”.

(414)

Komissiolle ei ole toimitettu tällaisia tietoja, joten tasoitustoimenpiteiden taso vahvistetaan 15 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

(415)

Koska tässä tapauksessa lopulliset toimenpiteet perustuvat todettuun tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrään, vahinkomarginaalia ei määritetty.

(416)

Egyptistä peräisin olevien jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuonnissa olisi otettava käyttöön lopulliset tasoitustoimenpiteet perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan sääntöjen mukaisesti, joissa todetaan, että lopullisen tullin on vastattava määritettyjen tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien kokonaismäärää.

(417)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset tasoitustullit ovat CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(418)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset tasoitustullit määritettiin kyseessä olevan tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan Egyptistä peräisin olevan ja kyseisten yritysten tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(419)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten tullien soveltamisen jatkamista, vaikka se myöhemmin muuttaisi nimensä tai jonkin yksikkönsä nimen. Pyyntö on osoitettava komissiolle. Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella yritys voi osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta yksilöllisestä tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(420)

Jos tutkimusajanjakson jälkeinen kehitys johtaa olosuhteiden pysyvän luonteiseen muuttumiseen, voidaan ryhtyä asianmukaisiin toimiin perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

(421)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (102) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(422)

Perusasetuksen 16 artiklan 2 kohdassa säädetään, että komission on päätettävä, mikä osuus väliaikaisesta tullista kannetaan lopullisesti.

(423)

Tämän tapauksen päätelmät huomioon ottaen väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otetun väliaikaisen tasoitustullin vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti.

(424)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (103) 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,