(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 862/2007 (2) vahvistetaan yhteinen ja vertailukelpoinen oikeudellinen kehys muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskeville Euroopan tilastoille.

(2)

Jotta unionissa voidaan vastata uusiin muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskeviin tilastotarpeisiin ja koska muuttoliikkeen ominaispiirteet voivat muuttua nopeasti, on tarpeen luoda puitteet, jotka mahdollistavat nopean reagoinnin muuttuviin tarpeisiin muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevien tilastojen osalta.

(3)

Jotta voidaan tukea unionia, kun se pyrkii reagoimaan tehokkaasti muuttoliikkeen asettamiin haasteisiin ja kehittämään ihmisoikeuksiin perustuvaa politiikkaa, on tarpeellista kerätä muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevia tietoja tiheämmin kuin vuosittain.

(4)

Muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevat tilastot ovat olennaisen tärkeitä lukuisten politiikan alojen tutkimuksessa, muotoilussa ja arvioinnissa, erityisesti kun reagoidaan suojelua Euroopasta hakevien henkilöiden saapumiseen, ja kun pyritään määrittelemään ja soveltamaan parhaita toimintatapoja.

(5)

Muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevat tilastot ovat keskeisen tärkeitä, jotta voidaan saada kokonaiskuva muuttoliikkeestä unionissa ja jotta jäsenvaltiot voivat soveltaa unionin oikeutta asianmukaisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määrättyjä perusoikeuksia kunnioittaen.

(6)

Käytettävien tietojen olisi perustuttava samoihin käsitteisiin ja oltava samalta viiteajankohdalta tai -kaudelta, jotta jäsenvaltioiden toimittamien tietojen laatu ja erityisesti vertailukelpoisuus voidaan taata ja jotta unionin tasolla voidaan tehdä luotettavia katsauksia.

(7)

Muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevien tietojen olisi oltava yhdenmukaisia asetuksen (EY) N:o 862/2007 nojalla kerättyjen asiaankuuluvien tilastojen kanssa.

(8)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 223/2009 (3) vahvistetaan viitekehys muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskeville Euroopan tilastoille. Siinä edellytetään jäsenvaltioilta erityisesti ammatillisen riippumattomuuden, puolueettomuuden, objektiivisuuden, luotettavuuden, tilastosalaisuuden ja kustannustehokkuuden periaatteiden sekä siinä vahvistettujen laatukriteerien noudattamista.

(9)

Laaturaportit ovat olennaisen tärkeitä, kun arvioidaan ja parannetaan Euroopan tilastojen laatua ja tiedotetaan siitä. Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevä komitea on vahvistanut Euroopan tilastojärjestelmän laaturaporttien rakennestandardin asetuksen (EY) N:o 223/2009 tilastojen laatua koskevan säännöksen mukaisesti. Kyseisen Euroopan tilastojärjestelmän standardin olisi edistettävä asetuksen (EY) N:o 862/2007 mukaisen laaturaportoinnin yhdenmukaistamista.

(10)

Kansallisilla tilastoviranomaisilla on tilastojen tuotannon tehostamiseksi asetuksen (EY) N:o 223/2009 17 a artiklan hallinnollisiin rekistereihin pääsyä, niiden käyttöä ja integrointia koskevien määräysten mukaisesti oikeus päästä viipymättä ja maksutta kaikkiin niiden oman julkishallinnon piiriin kuuluviin hallinnollisiin rekistereihin, käyttää niitä ja integroida ne tilastoihin siinä laajuudessa kuin on tarpeen Euroopan tilastojen kehittämiseksi, tuottamiseksi ja jakelemiseksi.

(11)

Kansallisten ja Euroopan tilastoviranomaisten sekä tarvittaessa muiden asiaankuuluvien viranomaisten olisi Euroopan tilastoja kehittäessään, tuottaessaan ja jaellessaan otettava huomioon Euroopan tilastoja koskevissa käytännesäännöissä, sellaisina kuin Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevä komitea on ne 16 päivänä marraskuuta 2017 tarkistanut ja saattanut ajan tasalle, vahvistetut periaatteet.

(12)

Pilottitutkimuksissa olisi otettava huomioon unionin lisäarvo, vahvistettava asetuksen (EY) N:o 862/2007 soveltamisalaan kuuluvien uusien tiedonkeruiden käyttöönoton edellytykset ja arvioitava tilastojen toteutettavuutta ja laatua, niiden valtioiden välinen vertailtavuus mukaan luettuna, sekä niihin liittyvien tiedonkeruiden kustannuksia. Komission (Eurostat) olisi ennen kunkin pilottitutkimuksen käynnistämistä arvioitava unionin tason asiaankuuluvia hallinnollisia lähteitä ja tutkittava, voisivatko vaaditut tilastot perustua kyseisiin lähteisiin. Ensisijaisesti olisi tutkittava ensimmäistä kertaa tehtyjen oleskelulupahakemusten ja hylättyjen hakemusten määrää. Komission (Eurostat) olisi tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa arvioitava kyseisten pilottitutkimusten tuloksia ja saatettava tulokset julkisesti saataville. Uusien tiedonkeruiden käyttöönottoa olisi harkittava jäsenvaltioissa vain, jos pilottitutkimusten tulosten arviointi on myönteinen. Komission olisi myös kuultava Euroopan tietosuojavaltuutettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1725 (4) säädettyjen lainsäädäntöä koskevan kuulemisen edellytysten mukaisesti.

(13)

On tärkeää optimoida olemassa olevien ja jo kerättyjen tietojen käyttö asetuksen (EY) N:o 862/2007 soveltamisalan puitteissa. Tätä varten olisi tutkittava unionin ja kansallisella tasolla olemassa olevia tietolähteitä sekä keinoja hyödyntää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksilla (EU) 2019/817 (5) ja (EU) 2019/818 (6) perustettua yhteentoimivuuskehystä, jotta voidaan arvioida niiden hyödyntämistä virallisissa tilastoissa. Tällaisessa arvioinnissa olisi myös tarkasteltava yhteentoimivuuskäsitteen täytäntöönpanoa unionin tasolla, jotta useammat organisaatiot voisivat käyttää samoja tietoja omien tarpeidensa ja lupiensa mukaisesti.

(14)

Komission (Eurostat) olisi asetuksen (EY) N:o 862/2007 soveltamisalan puitteissa pyrittävä huolehtimaan asiaankuuluvien unionin virastojen tiedonkeruiden käytön koordinoinnista ja olisi tätä tarkoitusta varten tehtävä yhteistyösopimuksia kyseisten virastojen kanssa niiden toimivaltuuksien mukaisesti.

(15)

Jotta asetuksen (EY) N:o 862/2007 tavoite voitaisiin saavuttaa, laadukkaiden muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevien Euroopan ja kansallisten tilastojen keruuseen, analysointiin ja levittämiseen olisi osoitettava riittävästi varoja.

(16)

Jos asetuksen (EY) N:o 862/2007 täytäntöönpano edellyttäisi uusien menetelmien ja uusien tiedonkeruiden kehittämistä ja käyttöönottoa jäsenvaltion kansallisessa tilastojärjestelmässä kyseisen asetuksen mukaisia tilastoja varten, kyseisen jäsenvaltion osallistuminen pilottitutkimuksiin ja tietolähteiden ja -järjestelmien parantaminen mukaan luettuina, kyseiselle jäsenvaltiolle olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (7) mukaisesti myönnettävä unionin rahoitusosuus avustuksen muodossa.

(17)

Tämä asetus kunnioittaa perusoikeuskirjassa määrättyä oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, henkilötietojen suojaan ja syrjimättömyyteen. Asetuksen (EY) N:o 862/2007 piiriin kuuluviin henkilötietoihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (8) ja asetusta (EU) 2018/1725.

(18)

Jotta voidaan varmistaa asetuksen (EY) N:o 862/2007 yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa siltä osin kuin kyseessä on laaturaportteja koskevien käytännön järjestelyjen ja raporttien sisällön vahvistaminen; tietojen asianmukaisten toimittamismuotojen määrittäminen; erittelyjen täsmentäminen; sekä pilottitutkimusten tulosten arviointien perusteella uusien tiedonkeruiden ja erittelyjen määrittäminen. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (9) mukaisesti.

(19)

Jos asetuksen (EY) N:o 862/2007 täytäntöönpano edellyttäisi merkittäviä muutoksia jäsenvaltion kansalliseen tilastojärjestelmään, komission olisi voitava täytäntöönpanosäädöksillä myöntää asianomaiselle jäsenvaltiolle poikkeus asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja rajoitetuksi ajaksi. Tällaiset merkittävät muutokset voivat johtua erityisesti tarpeesta parantaa oikea-aikaisuutta, mukauttaa tiedonkeruutapojen, joihin kuuluu pääsy hallinnollisiin lähteisiin, suunnittelua tai kehittää uusia innovatiivisia tiedon tuottamisen välineitä.

(20)

Asetuksen (EY) N:o 862/2007 soveltamisen tehokas valvonta edellyttää, että soveltamista arvioidaan säännöllisin väliajoin. Komission olisi arvioitava perusteellisesti kyseisen asetuksen perusteella koottuja tilastoja sekä niiden laatua ja oikea-aikaista toimitusta Euroopan parlamentille ja neuvostolle raportointia varten. Komission (Eurostat) olisi kuultava tiiviisti kaikkia muuttoliikkeeseen ja kansainväliseen suojeluun liittyvien tietojen keräämiseen osallistuvia toimijoita ja kyseisten tilastojen pääasiallisia käyttäjiä.

(21)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevien Euroopan tilastojen keruuta ja kokoamista koskevien nykyisten yhteisten sääntöjen tarkistamista ja täydentämistä, vaan se voidaan yhdenmukaistamisen ja vertailukelpoisuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(22)

Asetus (EY) N:o 862/2007 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti.

(23)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (10) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(24)

Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevää komiteaa on kuultu,

1)

Korvataan 1 artiklan c alakohta seuraavasti:

2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

4)

Muutetaan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

5)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

6)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

7)

Kumotaan 8 artikla.

8)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

9)

Lisätään artiklat seuraavasti:

(*7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).” "

(1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan tavoitteena on toteuttaa sisämarkkinat, joilla pyritään Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat muun muassa tasapainoinen talouskasvu sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen.

(2)

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi 25 päivänä syyskuuta 2015 uuden maailmanlaajuisen kestävän kehityksen kehyksen eli kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030, jäljempänä ’Agenda 2030 -toimintaohjelma’. Agenda 2030 -toimintaohjelman keskiössä ovat kestävän kehityksen tavoitteet, jotka käsittävät kestävyyden kolme ulottuvuutta: talouden, yhteiskunnan ja ympäristön. Marraskuun 22 päivänä 2016 annetussa komission tiedonannossa seuraavista toimista Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi kestävän kehityksen tavoitteet kytketään unionin toimintakehykseen sen varmistamiseksi, että kestävän kehityksen tavoitteet sisällytetään jo lähtökohtaisesti kaikkiin unionin toimiin ja poliittisiin aloitteisiin sekä unionissa että maailmanlaajuisesti. Neuvosto vahvisti 20 päivänä kesäkuuta 2017 antamissaan päätelmissä, että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet panemaan Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöön täysipainoisella, johdonmukaisella, kattavalla, yhdennetyllä ja tehokkaalla tavalla tiiviissä yhteistyössä kumppaneiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Komissio julkaisi 11 päivänä joulukuuta 2019 tiedonantonsa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”.

(3)

Unioni hyväksyi 5 päivänä lokakuuta 2016 (3) ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen, jäljempänä ’Pariisin sopimus’. Pariisin sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan tavoitteena on torjua ilmastonmuutosta entistä tehokkaammin muun muassa varmistamalla, että rahoitusvirrat tukevat vähän kasvihuonekaasupäästöjä tuottavaa ja ilmastokestävää kehitystä. Eurooppa-neuvosto antoi tähän liittyen 12 päivänä joulukuuta 2019 päätelmät ilmastonmuutoksesta. Tämä huomioon ottaen tämä asetus on tärkeä askel ilmastoneutraalin unionin saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä.

(4)

Kestävyys ja siirtyminen turvalliseen, ilmastoneutraaliin, ilmastokestävään ja entistä resurssitehokkaampaan talouteen ja kiertotalouteen ovat keskeisiä tekijöitä unionin talouden pitkän aikavälin kilpailukyvyn varmistamisessa. Kestävyys on jo pitkään ollut unionihankkeen ytimessä, ja sen yhteiskunnalliset ja ympäristölliset ulottuvuudet heijastuvat Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa.

(5)

Komissio antoi joulukuussa 2016 korkean tason asiantuntijaryhmän tehtäväksi laatia kestävää rahoitusta koskeva kattava ja kokonaisvaltainen unionin strategia. Tammikuun 31 päivänä 2018 julkaistussa korkean tason asiantuntijaryhmän raportissa kehotetaan luomaan unionin tasolla teknisesti luotettava luokitusjärjestelmä, jolla selkeytetään, mitä toimintoja pidetään ”vihreinä” tai ”kestävinä”, aloittaen ilmastonmuutoksen hillinnästä.

(6)

Komissio julkaisi 8 päivänä maaliskuuta 2018 kestävän kasvun rahoitusta koskevan toimintasuunnitelmansa, jossa esitetään kestävää rahoitusta koskeva kunnianhimoinen ja kattava strategia. Yksi kyseisessä toimintasuunnitelmassa asetetuista tavoitteista on ohjata pääomavirtoja kestäviin sijoituksiin kestävän ja osallistavan kasvun saavuttamiseksi. Tärkein ja kiireellisin toimintasuunnitelmassa kaavailluista toimista on perustaa kestävien toimintojen yhtenäinen luokitusjärjestelmä. Toimintasuunnitelmassa tunnustetaan, että pääomavirtojen ohjaaminen kestävämpiin toimintoihin edellyttää kokonaisvaltaista yhteisymmärrystä toimintojen ja sijoitusten ympäristökestävyydestä. Ensimmäisenä toimena selkeät ohjeet toiminnoista, joita pidetään ympäristötavoitteita edistävinä, helpottaisivat tietojen antamista sijoittajille siitä, millä sijoituksilla rahoitetaan ympäristön kannalta kestäviä taloudellisia toimintoja. Myöhemmässä vaiheessa voitaisiin laatia lisäohjeita toiminnoista, jotka edistävät muita kestävyystavoitteita, yhteiskunnalliset tavoitteet mukaan luettuina.

(7)

Koska maailmanlaajuiset ympäristöhaasteet ovat luonteeltaan systeemisiä, ympäristökestävyyteen tarvitaan systeemistä ja tulevaisuuteen suuntautuvaa lähestymistapaa, jossa vastataan kasvaviin kielteisiin suuntauksiin, kuten ilmastonmuutokseen, biologisen monimuotoisuuden köyhtymiseen, luonnonvarojen maailmanlaajuiseen liikakulutukseen, ruoan niukkuuteen, otsonikatoon, valtamerten happamoitumiseen, makean veden järjestelmien huonontumiseen ja maankäyttöjärjestelmien muutokseen sekä uusien uhkien ilmaantumiseen, kuten vaaralliset kemikaalit ja niiden yhteisvaikutukset.

(8)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1386/2013/EU (4) kehotetaan lisäämään yksityisen sektorin rahoitusta ympäristö- ja ilmastokustannuksiin erityisesti ottamalla käyttöön kannustimia ja menetelmiä, joilla innostetaan yrityksiä mittaamaan liiketoimintansa ympäristökustannuksia ja ympäristöpalvelujen käytöstä saamiaan voittoja.

(9)

Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen unionissa edellyttää pääomavirtojen ohjaamista kestäviin sijoituksiin. Kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää hyödyntää sisämarkkinoiden koko potentiaali. Tässä yhteydessä on ratkaisevan tärkeää poistaa esteet pääoman tehokkaalta liikkumiselta kestäviin sijoituksiin sisämarkkinoilla ja estää uusien esteiden syntyminen.

(10)

Haasteen laajuudesta ja toimien toteuttamatta jättämiseen tai viivästymiseen liittyvistä kustannuksista johtuen rahoitusjärjestelmää olisi asteittain muutettava siten, että se tukee kestävästi toimivaa taloutta. Tätä varten on tarpeen valtavirtaistaa kestävä rahoitus ja ottaa huomioon rahoitustuotteiden ja -palvelujen kestävyysvaikutus.

(11)

Asettamalla saataville rahoitustuotteita, jotka edistävät ympäristön kannalta kestävien tavoitteiden saavuttamista, voidaan tehokkaasti ohjata yksityisiä sijoituksia kestäviin toimintoihin. Vaatimuksilla, jotka koskevat rahoitustuotteiden tai yritysjoukkovelkakirjalainojen markkinoimista ympäristön kannalta kestävinä sijoituksina, myös sellaisilla jäsenvaltioiden ja unionin asettamilla vaatimuksilla, jotka antavat finanssimarkkinatoimijoille ja liikkeeseenlaskijoille mahdollisuuden käyttää kansallisia merkkejä, pyritään lujittamaan sijoittajien luottamusta ja tietoisuutta kyseisten rahoitustuotteiden tai yritysjoukkovelkakirjalainojen ympäristövaikutuksesta, luomaan näkyvyyttä ja tuomaan esiin ”viherpesuun” liittyviä ongelmia. Tämän asetuksen yhteydessä viherpesulla tarkoitetaan käytäntöä, jossa saadaan epäoikeudenmukaista kilpailuetua markkinoimalla rahoitustuotetta ympäristöystävällisenä tuotteena, vaikka tosiasiassa perusluonteiset ympäristövaatimukset eivät täyty. Nykyään joissakin jäsenvaltioissa on käytössä merkintäjärjestelmiä. Kyseiset olemassa olevat järjestelmät perustuvat erilaisiin ympäristön kannalta kestävien taloudellisten toimintojen luokitusjärjestelmiin. Kun otetaan huomioon Pariisin sopimuksen mukaiset ja unionin tasolla tehdyt poliittiset sitoumukset, on todennäköistä, että yhä useammat jäsenvaltiot ottavat käyttöön merkintäjärjestelmiä tai asettavat finanssimarkkinatoimijoille tai liikkeeseenlaskijoille muita vaatimuksia, jotka koskevat rahoitustuotteiden tai yritysjoukkovelkakirjalainojen markkinoimista ympäristön kannalta kestävinä. Tällöin jäsenvaltiot käyttäisivät omia kansallisia luokitusjärjestelmiään sen määrittämiseen, mitä sijoituksia pidetään kestävinä. Jos kyseisissä kansallisissa merkintäjärjestelmissä tai vaatimuksissa sovelletaan erilaisia kriteereitä sen määrittämiseksi, millaisia taloudellisia toimintoja pidetään ympäristön kannalta kestävinä, sijoittajat olisivat haluttomia tekemään sijoituksia yli rajojen, koska eri sijoitusmahdollisuuksia on vaikea verrata keskenään. Taloudellisten toimijoiden, jotka haluavat houkutella sijoituksia eri puolilta unionia, olisi lisäksi täytettävä erilaiset kriteerit eri jäsenvaltioissa, jotta niiden toimintoja pidetään ympäristön kannalta kestävinä. Sen vuoksi yhdenmukaisten kriteerien puuttuminen lisäisi talouden toimijoiden kustannuksia ja merkittävästi estäisi pääsyn rajat ylittäville kestävien sijoitusten pääomamarkkinoille.

(12)

Kriteerit, joilla määritetään, pidetäänkö jotakin taloudellista toimintaa ympäristön kannalta kestävänä, olisi yhdenmukaistettava unionin tasolla, jotta voidaan poistaa sisämarkkinoiden toimintaa haittaavat esteet varojen hankkimiselta kestävyyteen liittyviin hankkeisiin ja ehkäistä esteiden syntyminen tällaisille hankkeille tulevaisuudessa. Tällaisen yhdenmukaistamisen ansiosta talouden toimijoiden olisi helpompi hankkia rahoitusta yli rajojen ympäristön kannalta kestäviin toimintoihinsa, koska niiden taloudellisia toimintoja voidaan verrata yhdenmukaisilla kriteereillä, joiden perusteella ne voidaan valita perustana oleviksi omaisuuseriksi ympäristön kannalta kestäviin sijoituksiin. Tällainen yhdenmukaistaminen helpottaisi näin ollen rajat ylittävää kestävää sijoittamista unionissa.

(13)

Jos finanssimarkkinatoimijat eivät anna sijoittajille mitään selityksiä siitä, miten toiminnoilla, joihin nämä sijoittavat, edistetään ympäristötavoitteita, tai jos finanssimarkkinatoimijat käyttävät eri konsepteja selittäessään, mitä ”ympäristön kannalta kestävä” taloudellinen toiminta on, sijoittajien on suhteettoman raskasta arvioida ja verrata erilaisia rahoitustuotteita keskenään. Tällaisten käytäntöjen vuoksi sijoittajien on todettu olevan haluttomia sijoittamaan ympäristön kannalta kestäviin rahoitustuotteisiin. Lisäksi sijoittajien luottamuksen puute vaikuttaa hyvin haitallisesti kestävien sijoitusten markkinoihin. On myös osoitettu, että kansalliset säännöt ja markkinaperusteiset aloitteet, joihin on ryhdytty kyseisen ongelman ratkaisemiseksi kansallisten rajojen sisäpuolella, hajottavat sisämarkkinoita. Jos finanssimarkkinatoimijat antavat tiedot siitä, miten ja missä määrin rahoitustuotteiden, joita asetetaan saataville ympäristön kannalta kestävinä, sijoitukset kohdistuvat toimintoihin, jotka täyttävät tämän asetuksen mukaiset ympäristön kannalta kestäviä taloudellisia toimintoja koskevat kriteerit, ja jos finanssimarkkinatoimijat käyttävät tällaisessa tietojen antamisessa koko unionissa yhteisiä kriteerejä, se auttaisi sijoittajia vertailemaan sijoitusmahdollisuuksia yli rajojen ja kannustaisi sijoitusten kohteena olevia yrityksiä tekemään liiketoimintamalleistaan ympäristön kannalta kestävämpiä. Lisäksi sijoittajat sijoittaisivat ympäristön kannalta kestäviin rahoitustuotteisiin suuremmalla luottamuksella koko unionissa, mikä parantaisi sisämarkkinoiden toimintaa.

(14)

Jotta voidaan puuttua sisämarkkinoiden toimintaa nykyään haittaaviin esteisiin ja estää uusien tällaisten esteiden syntyminen tulevaisuudessa, jäsenvaltiot ja unioni olisi velvoitettava käyttämään yhteistä ympäristön kannalta kestävän sijoituksen käsitettä, kun ne asettavat finanssimarkkinatoimijoille tai liikkeeseenlaskijoille ympäristön kannalta kestävinä markkinoituja rahoitustuotteita tai yritysjoukkovelkakirjalainoja koskevia merkintävaatimuksia kansallisella ja unionin tasolla. Jotta vältettäisiin markkinoiden pirstoutuminen ja kuluttajien ja sijoittajien etuihin kohdistuvat haitat, jotka johtuvat keskenään erilaisista ympäristön kannalta kestävien taloudellisten toimintojen käsitteistä, kansallisten vaatimusten, joita finanssimarkkinatoimijoiden tai liikkeeseenlaskijoiden on noudatettava voidakseen markkinoida rahoitustuotteita tai yritysjoukkovelkakirjalainoja ympäristön kannalta kestävinä, olisi perustuttava ympäristön kannalta kestäviä taloudellisia toimintoja koskeviin yhdenmukaisiin kriteereihin. Tällaisiin finanssimarkkinatoimijoihin ja liikkeeseenlaskijoihin sisältyvät finanssimarkkinatoimijat, jotka asettavat saataville ympäristön kannalta kestäviä rahoitustuotteita, ja finanssialan ulkopuoliset yritykset, jotka laskevat liikkeeseen ympäristön kannalta kestäviä yritysjoukkovelkakirjalainoja.

(15)

Kriteerien vahvistaminen ympäristön kannalta kestäville taloudellisille toiminnoille voi kannustaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomia taloudellisia toimijoita julkaisemaan ja antamaan tietoja harjoittamistaan ympäristön kannalta kestävistä taloudellisista toiminnoista vapaaehtoisesti verkkosivustoillaan. Kyseisten tietojen avulla finanssimarkkinatoimijat ja muut asiaankuuluvat rahoitusmarkkinoiden toimijat voivat helpommin yksilöidä taloudelliset toimijat, jotka harjoittavat ympäristön kannalta kestäviä taloudellisia toimintoja, ja lisäksi kyseiset talouden toimijat voivat helpommin hankkia rahoitusta ympäristön kannalta kestäviin toimintoihinsa.

(16)

Unionin tasoisella ympäristön kannalta kestävien taloudellisten toimintojen luokituksella olisi mahdollistettava se, että kehitetään kestävää rahoitusta tukevia unionin tulevia politiikkoja, mihin sisältyvät ympäristön kannalta kestäviä rahoitustuotteita koskevat unionin laajuiset standardit ja lopulta sellaisten merkkien käyttöönotto, joilla tunnustetaan virallisesti näiden standardien noudattaminen koko unionissa. Se voisi myös muodostaa perustan muille taloudellisille ja sääntelytoimenpiteille. Yhdenmukaisia oikeudellisia vaatimuksia, joiden mukaisesti määritellään sijoitusten ympäristökestävyyden astetta ja jotka perustuvat ympäristön kannalta kestäviä taloudellisia toimintoja koskeviin yhdenmukaisiin kriteereihin, tarvitaan vertailuperustana unionin tulevaa lainsäädäntöä varten, jonka tavoitteena on helpottaa sijoitusten siirtämistä kohti ympäristön kannalta kestäviä taloudellisia toimintoja.

(17)

Unionin pyrkimyksissä saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteita sellaiset toimintavaihtoehdot kuin Euroopan strategisten investointien rahaston luominen ovat olleet tehokas keino edistää yksityisten varojen ohjaamista kestäviin sijoituksiin julkisten menojen ohella. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/1017 (5) asetetaan tavoitteeksi, että ilmastoinvestointien osuus rahoituksesta, joka myönnetään Euroopan strategisten investointien rahastosta infrastruktuuri- ja innovointihankkeisiin, on 40 prosenttia. Yhteisillä kriteereillä, joilla arvioidaan, pidetäänkö taloudellisia toimintoja kestävinä, mukaan lukien niiden vaikutukset ympäristöön, voitaisiin tukea samanlaisia tulevia unionin aloitteita, joilla saadaan liikkeelle ilmastoon liittyviin tai muihin ympäristötavoitteisiin tähtääviä sijoituksia.

(18)

Jotta vältettäisiin sijoittajien etujen vahingoittaminen, rahastonhoitajien ja institutionaalisten sijoittajien, jotka asettavat saataville rahoitustuotteita, olisi annettava tiedot siitä, miten ja missä määrin ne käyttävät ympäristön kannalta kestäviä taloudellisia toimintoja koskevia kriteerejä niiden sijoitusten ympäristökestävyyden määrittämisessä. Annettavien tietojen perusteella sijoittajien olisi voitava ymmärtää rahoitustuotteen perustana olevien ympäristön kannalta kestäviin taloudellisiin toimintoihin kohdistuvien sijoitusten osuus prosentteina kaikista kyseisen rahoitustuotteen perustana olevista sijoituksista ja näin ollen sijoittajien olisi voitava ymmärtää sijoituksen ympäristökestävyyden aste. Jos rahoitustuotteen perustana olevat sijoitukset kohdistuvat taloudellisiin toimintoihin, jotka edistävät jotakin ympäristötavoitetta, annettavissa tiedoissa olisi täsmennettävä se ympäristötavoite tai ne ympäristötavoitteet, joita rahoitustuotteen perustana oleva sijoitus edistää, sekä se, miten ja missä määrin rahoitustuotteen perustana olevilla sijoituksilla rahoitetaan ympäristön kannalta kestäviä taloudellisia toimintoja, ja niiden olisi sisällettävä yksityiskohtaiset tiedot mahdollistavien toimintojen ja siirtymätoimintojen osuuksista. Komission olisi täsmennettävä, mitkä tiedot on annettava tältä osin. Kyseisten tietojen avulla kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava helposti seurata kyseisen tiedonantovelvollisuuden noudattamista ja varmistaa tällaisen velvollisuuden noudattaminen sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos finanssimarkkinatoimijat eivät ota huomioon ympäristön kannalta kestäviä sijoituksia koskevia kriteerejä, niiden olisi annettava asiasta lausunto. Tiedonantovelvollisuuden kiertämisen välttämiseksi kyseistä velvollisuutta olisi sovellettava myös silloin, kun rahoitustuotteita markkinoidaan ympäristöominaisuuksia edistävinä, mukaan lukien rahoitustuotteet, joiden tavoitteena on ympäristönsuojelu laajassa merkityksessä.

(19)

Tässä asetuksessa säädetyt tiedonantovelvollisuudet täydentävät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/2088 (6) säädettyjä sääntöjä kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta. Jotta voidaan lisätä avoimuutta ja tarjota finanssimarkkinatoimijoiden taholta lopullisille sijoittajille sellaisten sijoitusten osuuteen, joilla rahoitetaan ympäristön kannalta kestäviä taloudellisia toimintoja, liittyvä objektiivinen vertailukohta, tällä asetuksella täydennetään asetuksessa (EU) 2019/2088 säädettyjä sääntöjä, jotka koskevat avoimuutta ennen sopimuksen tekemistä annettavissa tiedoissa ja määräaikaiskatsauksissa. Asetuksen (EU) 2019/2088 määritelmän mukaiseen ”kestävään sijoitukseen” sisältyy taloudellisiin toimintoihin kohdistuvia sijoituksia, jotka edistävät ympäristötavoitetta, joihin olisi kuuluttava muun muassa sijoitukset ”ympäristön kannalta kestäviin taloudellisiin toimintoihin” tässä asetuksessa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi asetuksen (EU) 2019/2088 mukaan sijoitus on kestävä sijoitus vain, jos ei se aiheuta merkittävää haittaa yhdellekään kyseisessä asetuksessa säädetyistä ympäristötavoitteista tai yhteiskunnallisista tavoitteista.

(20)

Kestävyyteen liittyvien tietojen antamisen luotettavuuden, johdonmukaisuuden ja vertailtavuuden varmistamiseksi rahoituspalvelusektorilla tähän asetukseen perustuvassa tietojen antamisessa olisi käytettävä mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia kestävyysindikaattoreita, kuten kestävästä rahoituksesta 29 päivänä toukokuuta 2018 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (7) ehdotetaan. Tässä yhteydessä teknisten arviointikriteerien olisi mahdollisuuksien mukaan perustuttava asetuksessa (EU) 2019/2088 tarkoitettuihin kestävyysindikaattoreihin.

(21)

Niiden yritysten, joilta ei vaadita tietojen antamista tämän asetuksen nojalla, toteuttamien taloudellisten toimintojen osalta saattaa ilmetä poikkeustapauksia, joissa finanssimarkkinatoimijat eivät voi kohtuudella saada asiankuuluvia tietoja määrittääkseen luotettavasti yhtenevyyden tämän asetuksen nojalla vahvistettuihin teknisiin arviointikriteereihin nähden. Tällaisissa poikkeustapauksissa ja ainoastaan sellaisten taloudellisten toimintojen osalta, joista ei ole voitu saada täydellisiä, luotettavia ja oikea-aikaisia tietoja, finanssimarkkinatoimijoiden olisi voitava tehdä täydentäviä arviointeja ja arvioita muista lähteistä saatujen tietojen perusteella. Tällaisissa arvioinneissa ja arvioissa olisi korvattava vain suppeita ja tiettyjä osia tarvittavista tietoelementeistä ja tuotettava varovainen tulos. Jotta voidaan varmistaa, että sijoittajille annettavat tiedot ovat selkeitä eivätkä ne ole harhaanjohtavia, finanssimarkkinatoimijoiden olisi selitettävä selkeästi perusteet johtopäätöksilleen sekä syyt, joiden vuoksi niiden on tehtävä tällaisia täydentäviä arviointeja ja arvioita, jotta lopullisille sijoittajille voidaan antaa tietoja.

(22)

Komissio suosittelee 20 päivänä kesäkuuta 2019 antamassaan tiedonannossa ”Muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevat suuntaviivat: Ilmastoon liittyvien tietojen raportointia koskeva täydennysosa”, että tietyt suuret yritykset raportoitavat tietyistä ilmastoon liittyvistä keskeisistä tulosindikaattoreista, jotka perustuvat tällä asetuksella vahvistettuun kehykseen. Erityisesti tiedot sellaisten suurten finanssialan ulkopuolisten yritysten liikevaihdosta, pääomamenoista (CapEx) tai toimintamenoista (OpEx), jotka liittyvät ympäristön kannalta kestäviin taloudellisiin toimintoihin, sekä suurille rahoitusyrityksille räätälöidyistä keskeisistä tulosindikaattoreista ovat hyödyllisiä sijoittajille, jotka ovat kiinnostuneita yrityksistä, joiden tuotteet ja palvelut edistävät merkittävästi jotakin tässä asetuksessa asetetuista ympäristötavoitteista. Sen vuoksi on aiheellista vaatia, että tällaiset suuret yritykset julkistavat vuosittain tällaiset keskeiset tulosindikaattorit, ja määritellä kyseinen vaatimus delegoiduissa säädöksissä erityisesti suurten rahoitusyhtiöiden osalta. Vaikka tällaisen vaatimuksen ulottaminen pienempiin yrityksiin olisi suhteettoman työlästä, ne voivat vapaaehtoisesti päättää julkaista tällaiset tiedot.

(23)

Tietyn taloudellisen toiminnan ympäristökestävyyden määrittämiseksi olisi vahvistettava tyhjentävä luettelo ympäristötavoitteista. Tämän asetuksen olisi katettava seuraavat kuusi ympäristötavoitetta: ilmastonmuutoksen hillintä, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu, siirtyminen kiertotalouteen, ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen sekä biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen.

(24)

Taloudellisen toiminnan, joka edistää ilmastonmuutoksen hillintää koskevaa ympäristötavoitetta, olisi edistettävä merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjen vakauttamista välttämällä niitä tai vähentämällä niitä taikka tehostamalla kasvihuonekaasujen poistumia. Taloudellisen toiminnan olisi oltava yhteneväinen Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin lämpötilatavoitteen kanssa. Kyseistä ympäristötavoitetta olisi tulkittava asiaankuuluvan unionin oikeuden mukaisesti, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY (8).

(25)

Taloudellisella toiminnalla, jolla edistetään ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaa ympäristötavoitetta, olisi autettava merkittävästi vähentämään tai estämään nykyisen ilmaston tai odotettavissa olevan tulevan ilmaston haitallista vaikutusta tai riskejä tällaisesta haitallisesta vaikutuksesta joko itse kyseiseen toimintaan tai ihmisiin, luontoon tai omaisuuteen. Kyseistä ympäristötavoitetta olisi tulkittava asiaankuuluvan unionin oikeuden ja katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen 2015–2030 mukaisesti.

(26)

Vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävää käyttöä ja suojelua koskevaa ympäristötavoitetta olisi tulkittava asiaankuuluvan unionin oikeuden mukaisesti, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013 (9) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2000/60/EY (10), 2006/7/EY (11), 2006/118/EY (12), 2008/56/EY (13) ja 2008/105/EY (14), neuvoston direktiivit 91/271/ETY (15), 91/676/ETY (16) ja 98/83/EY (17) ja komission päätös (EU) 2017/848 (18) sekä komission tiedonannot 18 päivältä heinäkuuta 2007”Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa”, 14 päivältä marraskuuta 2012”Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi” ja 11 päivältä maaliskuuta 2019”Euroopan unionin strateginen lähestymistapa ympäristössä oleviin lääkeaineisiin”.

(27)

Kiertotalouteen siirtymistä koskevaa ympäristötavoitetta olisi tulkittava kiertotalouden, jätteiden ja kemikaalien alaa koskevan asiaankuuluvan unionin oikeuden mukaisesti, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EY) N:o 1013/2006 (19), (EY) N:o 1907/2006 (20) ja (EU) 2019/1021 (21) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 94/62/EY (22), 2000/53/EY (23), 2006/66/EY (24), 2008/98/EY (25), 2010/75/EU (26), 2011/65/EU (27), 2012/19/EU (28), (EU) 2019/883 (29) ja (EU) 2019/904 (30), neuvoston direktiivi 1999/31/EY (31), komission asetus (EU) N:o 1357/2014 (32) ja komission päätökset 2000/532/EY (33) ja 2014/955/EU (34) sekä komission tiedonannot 2 päivältä joulukuuta 2015”Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” ja 16 päivältä tammikuuta 2018”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa”.

(28)

Taloudellisella toiminnalla voidaan edistää merkittävästi kiertotalouteen siirtymistä koskevaa ympäristötavoitetta monilla tavoilla. Sillä voidaan esimerkiksi lisätä tuotteiden kestävyyttä, korjattavuutta, päivitettävyyttä ja uudelleenkäyttömahdollisuuksia, tai vähentää resurssien käyttöä suunnittelun ja materiaalien valinnan avulla, helpottamalla käyttötarkoituksen muuttamista ja purkamista rakennuksissa ja rakennusalalla, erityisesti rakennusmateriaalien käytön vähentämiseksi ja niiden uudelleenkäytön edistämiseksi. Sillä voidaan myös edistää merkittävästi kiertotalouteen siirtymistä koskevaa ympäristötavoitetta kehittämällä ”tuote palveluna” -liiketoimintamalleja ja kiertotalouden mukaisia arvoketjuja, jotta tuotteiden, osien ja materiaalien hyödyllisyys ja arvo voidaan säilyttää korkeimmalla tasollaan mahdollisimman kauan. Vaarallisten aineiden pitoisuuksien mahdollisen vähennyksen materiaaleissa ja tuotteissa koko elinkaaren ajan, myös korvaamalla ne turvallisemmilla vaihtoehdoilla, olisi oltava vähintään unionin oikeuden mukaista. Taloudellisella toiminnalla voidaan myös edistää merkittävästi kiertotalouteen siirtymistä koskevaa ympäristötavoitetta vähentämällä ruokahävikkiä ruoan tuotannossa, jalostuksessa, valmistuksessa tai jakelussa.

(29)

Ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevaa ympäristötavoitetta olisi tulkittava asiaankuuluvan unionin oikeuden mukaisesti, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2000/60/EY, 2004/35/EY (35), 2004/107/EY (36), 2006/118/EY, 2008/50/EY (37), 2008/105/EY, 2010/75/EU, (EU) 2016/802 (38) ja (EU) 2016/2284 (39).

(30)

Biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelua ja ennallistamista koskevaa ympäristötavoitetta olisi tulkittava asiaankuuluvan unionin oikeuden mukaisesti, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EU) N:o 995/2010 (40), (EU) N:o 511/2014 (41) ja (EU) N:o 1143/2014 (42), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY (43), neuvoston asetus (EY) N:o 338/97 (44), neuvoston direktiivit 91/676/ETY ja 92/43/ETY (45) sekä komission tiedonannot 21 päivältä toukokuuta 2003”Metsälainsäädännön soveltamisen valvonta, metsähallinto ja puukauppa (FLEGT)”, 3 päivältä toukokuuta 2011”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” ja 6 päivältä toukokuuta 2013”Vihreä infrastruktuuri (GI) – Euroopan luonnonpääoman parantaminen”, 26 päivältä helmikuuta 2016”EU:n toimintasuunnitelma luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseksi” ja 23 päivältä heinäkuuta 2019”EU:n toimien tehostaminen maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi”.

(31)

Taloudellisella toiminnalla voidaan edistää merkittävästi biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelua ja ennallistamista koskevaa ympäristötavoitetta monilla tavoilla, muun muassa suojelemalla, säilyttämällä tai ennallistamalla biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemejä ja siten parantamalla ekosysteemipalveluja. Tällaiset palvelut ryhmitellään neljään luokkaan, jotka ovat tuotantopalvelut, kuten ruoan ja veden tuotanto; säätelypalvelut, kuten ilmaston ja tautien säätely; tukipalvelut, kuten ravinnekierrot ja hapen tuotanto; ja kulttuuripalvelut, kuten henkisten ja virkistykseen liittyvien hyötyjen tarjoaminen.

(32)

Tätä asetusta sovellettaessa käsite ”metsien kestävä hoito ja käyttö” olisi tulkittava ottaen huomioon metsiä ja metsämaata koskevat käytännöt ja käyttötavat, jotka edistävät biologisen monimuotoisuuden parantamista tai ekosysteemien heikentymisen, metsäkadon ja luontotyyppien vähenemisen pysäyttämistä tai ehkäisemistä, ottaen huomioon metsien ja metsämaan hoitaminen ja käyttö sellaisella tavalla ja tehokkuudella, että ne säilyttävät biologisen monimuotoisuutensa, tuottavuutensa, uusiutumiskykynsä, elinvoimansa ja kykynsä täyttää nyt ja tulevaisuudessa asiaankuuluvat ekologiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset tehtävänsä paikallisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla aiheuttamatta haittaa muille ekosysteemeille, kuten 16–17 päivänä kesäkuuta 1993 Helsingissä pidetyn toisen Euroopan metsiensuojelua käsittelevän ministerikonferenssin päätöslauselmassa H1 ”Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteet” on esitetty, ja ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EU) N:o 995/2010 ja (EU) 2018/841 (46) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (47) sekä 20 päivänä syyskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta”.

(33)

Tässä asetuksessa käsitettä ”energiatehokkuus” käytetään laajassa merkityksessä, ja se olisi tulkittava ottaen huomioon asiaankuuluva unionin oikeus, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1369 (48) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2012/27/EU (49) ja (EU) 2018/844 (50) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY (51) nojalla hyväksytyt täytäntöönpanotoimenpiteet.

(34)

Kutakin ympäristötavoitetta varten olisi vahvistettava yhdenmukaiset kriteerit sen määrittämiseksi, edistävätkö taloudelliset toiminnot merkittävästi kyseistä tavoitetta. Yhtenä yhdenmukaisten kriteerien osatekijöistä pitäisi olla se, ettei aiheuteta merkittävää haittaa millekään tässä asetuksessa vahvistetuista ympäristötavoitteista. Tällä voidaan välttää se, että sijoituksia pidettäisiin ympäristön kannalta kestävinä tilanteissa, joissa kyseisistä sijoituksista hyötyvät taloudelliset toiminnat aiheuttavat ympäristölle haittaa, joka on suurempi kuin niiden ympäristötavoitetta edistävä vaikutus. Tällaisissa kriteereissä olisi otettava huomioon kyseisen taloudellisen toiminnan tuottamien tuotteiden ja palvelujen elinkaari kyseisen taloudellisen toiminnan ympäristövaikutusten lisäksi, mukaan lukien ottaen huomioon todisteet olemassa olevista elinkaariarvioinneista, erityisesti ottamalla huomioon niiden tuotanto, käyttö ja käyttöiän loppu.

(35)

Vähimmäistason suojatoimien noudattamisen täytyisi olla yksi edellytys sille, että taloudellisia toimintoja pidetään ympäristön kannalta kestävinä, kun palautetaan mieleen Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen sitoumus noudattaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteita, joilla tuetaan kestävää ja osallistavaa kasvua, ja tunnustetaan kansainväliset vähimmäistason ihmisoikeudet, ihmisoikeusnormit, työntekijöiden oikeudet ja työelämän normit. Sen vuoksi taloudellisia toimintoja olisi pidettävä ympäristön kannalta kestävinä vain, jos ne toteutetaan noudattaen OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille ja YK:n ohjaavia periaatteita, jotka koskevat yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia, mukaan lukien Kansainvälisen työjärjestön, jäljempänä ’ILO’, työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista antamaa julistusta, kahdeksaa keskeistä ILO:n yleissopimusta ja kansainvälistä ihmisoikeusasiakirjaa. Keskeisissä ILO:n yleissopimuksissa määritellään ihmisoikeudet ja työntekijöiden oikeudet, joita yritysten olisi kunnioitettava. Monet näistä kansainvälisistä normeista vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, erityisesti orjuuden ja pakkotyön kielto sekä syrjimättömyysperiaate. Kyseiset vähimmäistason suojatoimet eivät rajoita ympäristöä, terveyttä, turvallisuutta ja yhteiskunnallista kestävyyttä koskevien tiukempien unionin oikeuden vaatimusten soveltamista tarvittaessa. Yritysten olisi kyseisiä vähimmäistason suojatoimia noudattaessaan noudatettava asetuksessa (EU) 2019/2088 tarkoitettua ”ei merkittävää haittaa” -periaatetta, ottaen huomioon tämän asetuksen nojalla annetut tekniset sääntelystandardit, joissa tätä periaatetta täsmennetään.

(36)

Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus tämän asetuksen ja asetuksen (EU) 2019/2088 välillä, tällä asetuksella olisi muutettava asetusta (EU) 2019/2088 siten, että valtuutetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksilla (EU) N:o 1093/2010 (52), (EU) N:o 1094/2010 (53) ja (EU) N:o 1095/2010 (54) perustetut Euroopan valvontaviranomaiset, jäljempänä yhdessä ’Euroopan valvontaviranomaiset’, laatimaan yhdessä tekniset sääntelystandardit, joissa täsmennetään tarkemmin tietojen esitystapaa ja sisältöä suhteessa ”ei merkittävää haittaa” -periaatteeseen. Kyseisten teknisten sääntelystandardien olisi oltava johdonmukaisia asetuksessa (EU) 2019/2088 tarkoitettujen sisällön, menetelmien ja haitallisiin vaikutuksiin liittyvien kestävyysindikaattoreiden esitystavan kanssa. Niiden olisi oltava johdonmukaisia myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistettujen periaatteiden, monikansallisille yrityksille annettujen OECD:n toimintaohjeiden, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden, mukaan lukien ILO:n työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista antaman julistuksen, kahdeksan keskeisen ILO:n yleissopimuksen ja kansainvälisen ihmisoikeusasiakirjan kanssa.

(37)

Asetusta (EU) 2019/2088 olisi muutettava lisäksi Euroopan valvontaviranomaisten valtuuttamiseksi laatimaan yhteiskomiteassa teknisten sääntelystandardien luonnoksia, jotka täydentävät ympäristö ominaisuuksia edistävien ja ympäristön kannalta kestävien sijoitusten avoimuussääntöjä ennen sopimuksentekoa annettavissa tiedoissa ja määräaikaiskatsauksissa.

(38)

Kun otetaan huomioon erityiset tekniset yksityiskohdat, jotka tarvitaan taloudellisen toiminnan ympäristövaikutuksen arvioimiseen, sekä tieteen ja teknologian nopeasti muuttuva luonne, ympäristön kannalta kestäviä taloudellisia toimintoja koskevia kriteerejä olisi mukautettava säännöllisesti vastaamaan tällaisia muutoksia. Jotta kriteerit olisivat tieteellisen näytön sekä asiantuntijoiden ja asiaan kuuluvien sidosryhmien kannanottojen perusteella ajantasaisia, ”merkittävää edistämistä” ja ”merkittävää haittaa” koskevia edellytyksiä olisi täsmennettävä tarkemmin erilaisten taloudellisten toimintojen osalta ja päivitettävä säännöllisesti. Tätä varten komission olisi vahvistettava tarkat ja kalibroidut tekniset arviointikriteerit erilaisille taloudellisille toiminnoille useita sidosryhmiä edustavan kestävän rahoituksen foorumin antaman teknisen työpanoksen perusteella.

(39)

Joillakin taloudellisilla toiminnoilla on kielteinen ympäristövaikutus ja tällaisen kielteisen vaikutuksen vähentäminen voi edistää merkittävästi yhtä tai useampaa ympäristötavoitetta. Kyseisille taloudellisille toiminnoille on aiheellista vahvistaa tekniset arviointikriteerit, joissa edellytetään ympäristötehokkuuden merkittävää parantamista verrattuna muun muassa toimialan keskiarvoon, mutta joissa samalla vältetään ympäristön kannalta haitalliset lukkiutumat, mukaan lukien hiili-intensiiviset lukkiutumat, rahoitetun taloudellisen toiminnan taloudellisen elinkaaren aikana. Kyseisissä kriteereissä olisi otettava huomioon myös tietyn taloudellisen toiminnan aiheuttamat pitkän aikavälin vaikutukset.

(40)

Taloudellista toimintaa ei olisi pidettävä ympäristön kannalta kestävänä, jos se aiheuttaa ympäristölle enemmän haittaa kuin hyötyä. Teknisissä arviointikriteereissä olisi määritettävä vähimmäisvaatimukset, joita tarvitaan sen välttämiseksi, että muille tavoitteille aiheutuisi merkittävää haittaa, myös hyödyntämällä mitä tahansa unionin oikeuden nojalla vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia. Vahvistaessaan ja päivittäessään teknisiä arviointikriteerejä komission olisi varmistettava, että kyseiset kriteerit perustuvat saatavilla olevaan tieteelliseen näyttöön, että niitä kehitetään ottaen huomioon elinkaarinäkökohdat, mukaan lukien olemassa olevat elinkaariarvioinnit, ja että niitä päivitetään säännöllisesti. Jos riskiä ei voida määrittää tieteellisessä arvioinnissa riittävän varmasti, olisi sovellettava ennalta varautumisen periaatetta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan mukaisesti.

(41)

Vahvistaessaan ja päivittäessään teknisiä arviointikriteerejä ilmastonmuutoksen hillintää koskevaa ympäristötavoitetta varten komission olisi otettava huomioon tämän asetuksen 10 artiklan 2 kohdan mukainen käynnissä oleva ja tarvittava siirtyminen kohti ilmastoneutraalia taloutta ja kannustettava tällaiseen siirtymiseen. Siirtyminen edellyttää ilmastoneutraalin energian käytön ja jo nyt vähähiilisiin taloudellisiin toimintoihin ja aloihin tehtävien sijoitusten lisäämisen lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen huomattavaa vähentämistä muissa taloudellisissa toiminnoissa ja aloilla, joilla ei ole teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia vähähiilisiä vaihtoehtoja. Kyseisten taloudellisten siirtymätoimintojen olisi pidettävä edistävän merkittävästi ilmastonmuutoksen hillintää, jos niiden kasvihuonekaasupäästöt ovat huomattavasti pienemmät kuin alalla tai toimialalla keskimäärin, jos ne eivät haittaa vähähiilisten vaihtoehtojen kehittämistä ja käyttöönottoa eivätkä aiheuta lukkiutumista omaisuuseriin, jotka eivät sovi yhteen ilmastoneutraaliuden tavoitteen kanssa, kun otetaan huomioon kyseisten omaisuuserien taloudellinen elinkaari. Kyseisten taloudellisten siirtymätoimintojen teknisillä arviointikriteereillä olisi varmistettava, että kyseisillä siirtymätoiminnoilla päästään uskottavasti kohti ilmastoneutraaliutta, ja niitä olisi mukautettava vastaavasti säännöllisin väliajoin.

(42)

Taloudellista toimintaa olisi pidettävä yhtä tai useampaa tässä asetuksessa vahvistettua ympäristötavoitetta merkittävästi edistävänä, kun se mahdollistaa suoraan sen, että muilla toiminnoilla edistetään merkittävästi yhtä tai useampaa kyseisistä tavoitteista. Tällaisten mahdollistavien toimintojen ei pitäisi aiheuttaa lukkiutumista omaisuuseriin, jotka heikentävät pitkän aikavälin ympäristötavoitteita, kun otetaan huomioon kyseisten omaisuuserien taloudellinen elinkaari, ja niillä olisi oltava merkittävä myönteinen ympäristövaikutus elinkaarinäkökohtien perusteella.

(43)

Vahvistaessaan ja päivittäessään teknisiä arviointikriteerejä komission olisi otettava huomioon asiaankuuluva unionin oikeus, mukaan luettuina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EY) N:o 1221/2009 (55) ja (EY) N:o 66/2010 (56) sekä komission suositus 2013/179/EU (57) ja komission 16 päivänä heinäkuuta 2018 antama tiedonanto ”Ympäristöä säästävät julkiset hankinnat”. Jottei syntyisi tarpeettomia epäjohdonmukaisuuksia suhteessa taloudellisten toimintojen luokituksiin, jotka ovat jo olemassa muita tarkoituksia varten, komission olisi otettava huomioon myös ympäristöliiketoimintaa koskevat tilastoluokitukset eli ympäristönsuojelutoimien ja -menojen tilastoluokitus (CEPA) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 538/2014 (58) säädetty luonnonvarojen hallintatoimintojen luokitus (CReMA). Vahvistaessaan ja päivittäessään teknisiä arviointikriteerejä komission olisi otettava huomioon muun muassa komission ja Euroopan ympäristökeskuksen kehittämät olemassa olevat ympäristöindikaattorit ja raportointikehykset sekä olemassa olevat kansainväliset standardit, kuten OECD:n kehittämät standardit.

(44)

Vahvistaessaan ja päivittäessään teknisiä arviointikriteerejä komission olisi otettava huomioon myös infrastruktuurisektorin erityispiirteet sekä ulkoiset ympäristövaikutukset, yhteiskunnalliset vaikutukset ja talousvaikutukset kustannus–hyötyanalyysissä. Tältä osin komission olisi otettava huomioon asiaankuuluva unionin oikeus, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2001/42/EY (59), 2011/92/EU (60), 2014/23/EU (61), 2014/24/EU (62) ja 2014/25/EU (63), standardit ja nykyiset menetelmät sekä kansainvälisissä järjestöissä, kuten OECD:ssä, tehty työ. Teknisillä arviointikriteereillä olisi tässä yhteydessä edistettävä asianmukaisia hallintokehyksiä, joissa Yhdistyneiden kansakuntien tukemissa vastuullisen sijoittamisen periaatteissa tarkoitetut yhteiskunnalliset sekä ympäristöön ja hallintotapaan liittyvät tekijät otetaan huomioon kaikissa hankkeen elinkaaren vaiheissa.

(45)

Teknisillä arviointikriteereillä olisi varmistettava, että tietyn toimialan asiaankuuluvia taloudellisia toimintoja voidaan pitää ympäristön kannalta kestävinä ja että niitä käsitellään samalla tavoin, jos ne edistävät yhtäläisesti yhden tai useamman tässä asetuksessa vahvistetun ympäristötavoitteen saavuttamista. Mahdollinen kyky edistää kyseisten ympäristötavoitteiden saavuttamista voi vaihdella eri alojen välillä, mikä olisi otettava kyseisissä kriteereissä huomioon. Kriteerit eivät saisi kuitenkaan millään sektorilla asettaa epäoikeudenmukaisesti sellaisia taloudellisia toimintoja muita huonompaan asemaan, jotka edistävät ympäristötavoitteiden saavuttamista samassa määrin kuin kyseiset muut toiminnot.

(46)

Vahvistaessaan ja päivittäessään teknisiä arviointikriteerejä ympäristön kannalta kestäviä toimintoja varten komission olisi arvioitava, johtaako kyseisten kriteerien vahvistaminen arvonsa menettävien sijoituskohteiden syntymiseen tai epäjohdonmukaisten kannustimien luomiseen tai olisiko sillä muita haitallisia vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin.

(47)

Jotta säännösten noudattaminen ei aiheuttaisi taloudellisille toimijoille kohtuuttoman suuria kustannuksia, komission olisi vahvistettava tekniset arviointikriteerit, jotka tarjoavat riittävästi oikeudellista selkeyttä ja ovat käyttökelpoisia ja helppokäyttöisiä ja joiden osalta kustannukset, joita aiheutuu sen tarkistamisesta, noudatetaanko kyseisiä kriteereitä, pysyvät kohtuuden rajoissa ja joiden avulla vältetään täten tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Tekniset arviointikriteerit voisivat edellyttää elinkaariarvioinnin tekemistä silloin, kun se on riittävän käytännöllistä, ja silloin, kun se on tarpeellista.

(48)

Sen varmistamiseksi, että sijoitukset ohjataan taloudellisiin toimintoihin, joilla on kaikkein suurimmat myönteiset vaikutukset ympäristötavoitteisiin, komission olisi vahvistettava tekniset arviointikriteerit ensi sijassa sellaisille taloudellisille toiminnoille, joilla voidaan eniten edistää ympäristötavoitteita.

(49)

Liikennesektoria varten, liikkuva kalusto mukaan luettuna, olisi vahvistettava asianmukaiset tekniset arviointikriteerit. Kyseisissä arviointikriteereissä olisi otettava huomioon, että lähes 26 prosenttia unionin kaikista kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin liikennealalta, kansainvälinen merenkulku mukaan luettuna. Kuten kestävän kasvun rahoitusta koskevassa toimintasuunnitelmassa todetaan, liikennesektorin osuus on noin 30 prosenttia kestävän kehityksen vuotuisista tarvittavista lisäinvestoinneista unionissa, esimerkiksi sähköistämisen lisäämiseksi tai puhtaampiin liikennemuotoihin siirtymisen tukemiseksi edistämällä liikennemuotosiirtymää ja parempaa liikenteenhallintaa.

(50)

Teknisiä arviointikriteerejä laadittaessa on erityisen tärkeää, että komissio toteuttaa asianmukaiset kuulemiset parempaa sääntelyä koskevien vaatimusten mukaisesti. Teknisten arviointikriteerien vahvistamis- ja päivittämisprosessissa olisi oltava mukana asiaankuuluvia sidosryhmiä, ja prosessin olisi perustuttava sellaisten asiantuntijoiden antamiin neuvoihin, joilla on osoitettua tietämystä ja kokemusta asiaankuuluvilta aloilta. Tätä varten komission olisi perustettava kestävän rahoituksen foorumi, jäljempänä ’foorumi’. Foorumin olisi koostuttava sekä julkista että yksityistä sektoria edustavista asiantuntijoista. Julkisen sektorin asiantuntijoihin olisi kuuluttava edustajia Euroopan ympäristökeskuksesta, Euroopan valvontaviranomaisista, Euroopan investointipankista ja Euroopan unionin perusoikeusvirastosta. Yksityisen sektorin asiantuntijoihin olisi kuuluttava edustajia finanssimarkkinatoimijoista ja muista kuin finanssimarkkinatoimijoista ja liiketoiminta-aloista, jotka edustavat asiaankuuluvia toimialoja, sekä henkilöitä, joilla on tilinpitoon ja raportointiin liittyvää asiantuntemusta. Foorumiin olisi kuuluttava myös kansalaisyhteiskuntaa edustavia asiantuntijoita, mukaan lukien ympäristö-, yhteiskunta-, työ- ja hallintoasioiden asiantuntijat. Finanssimarkkinatoimijoita olisi kannustettava siihen, että jos niiden mukaan taloudellista toimintaa, joka ei täytä teknisiä arviointikriteerejä tai jolle ei ole vielä vahvistettu tällaisia kriteerejä, olisi pidettävä ympäristön kannalta kestävänä, ne ilmoittavat asiasta komissiolle auttaakseen komissiota arvioimaan, onko teknisiä arviointikriteerejä aiheellista täydentää tai päivittää.

(51)

Foorumi olisi perustettava niiden sovellettavien horisontaalisten sääntöjen mukaisesti, jotka koskevat komission asiantuntijaryhmien perustamista ja toimintaa, mukaan lukien valintaprosessi. Valintaprosessilla olisi pyrittävä varmistamaan asiantuntemuksen korkea taso, maantieteellinen ja sukupuolten välinen tasapaino sekä asiaankuuluvan taitotiedon tasapainoinen edustus, ottaen huomioon foorumin erityistehtävät. Valintamenettelyn aikana komission olisi horisontaalisten sääntöjen mukaisesti suoritettava arviointi sen määrittämiseksi, onko mahdollisia eturistiriitoja, ja toteutettava asianmukaiset toimenpiteet tällaisten mahdollisten ristiriitojen ratkaisemiseksi.

(52)

Foorumin olisi annettava komissiolle neuvoja teknisten arviointikriteerien laatimisesta, analysoinnista ja tarkistamisesta, mukaan lukien tällaisten kriteerien mahdolliset vaikutukset sellaisten omaisuuserien arvostamiseen, joita pidetään ympäristön kannalta kestävinä omaisuuserinä voimassa olevien markkinakäytäntöjen perusteella. Foorumin olisi myös annettava komissiolle neuvoja siitä, soveltuvatko tekniset arviointikriteerit käytettäviksi tulevissa unionin poliittisissa aloitteissa, joilla pyritään helpottamaan kestävää sijoittamista, sekä kestävyyteen liittyvän tilinpidon ja kestävyydestä raportointia koskevien standardien mahdollisesta roolista teknisten arviointikriteerien soveltamisen tukemisessa. Foorumin olisi neuvottava komissiota sellaisten lisätoimenpiteiden kehittämisessä, joilla parannetaan tietojen saatavuutta ja laatua ottaen huomioon tarpeettoman hallinnollisen rasituksen välttämistä koskeva tavoite, otetaan huomioon muut kestävyystavoitteet, myös yhteiskunnalliset tavoitteet, sekä otetaan huomioon vähimmäistason suojatoimien toimivuus ja mahdollinen tarve täydentää niitä.

(53)

Komission olisi jatkettava nykyisen kestävää rahoitusta käsittelevän jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmän toimintaa ja annettava sille virallinen asema. Kyseisen asiantuntijaryhmän tehtävänä on muun muassa antaa komissiolle neuvoja teknisten arviointikriteerien asianmukaisuudesta ja foorumin omaksumasta lähestymistavasta kyseisten kriteerien laatimisessa. Tätä varten komission olisi pidettävä jäsenvaltiot ajan tasalla kestävää rahoitusta käsittelevän jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmän säännöllisten kokousten avulla.

(54)

Jotta voidaan täsmentää tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset ja erityisesti vahvistaa ja päivittää tarkat ja kalibroidut tekniset arviointikriteerit erilaisille taloudellisille toiminnoille sen osalta, mitä ympäristötavoitteiden ”merkittävällä edistämisellä” tai niille aiheutuvalla ”merkittävällä haitalla” tarkoitetaan, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen mukaisten tiedonantovelvollisuuksien noudattamiseksi edellytettyjen tietojen sekä teknisten arviointikriteerien osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, kuten esimerkiksi foorumin ja kestävää rahoitusta käsittelevän jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmän avulla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (64) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle on toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oltava oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(55)

Tällä asetuksella täydennetään asetuksessa (EU) 2019/2088 vahvistettuja tiedonantovaatimuksia. Jotta voidaan asianmukaisesti ja tehokkaasti seurata sitä, että finanssimarkkinatoimijat noudattavat tätä asetusta, jäsenvaltioiden olisi luotettava asetuksen (EU) 2019/2088 mukaisesti nimettyihin toimivaltaisiin viranomaisiin. Noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi lisäksi vahvistettava säännöt toimenpiteistä ja seuraamuksista, joiden olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja Euroopan valvontaviranomaisten olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) N:o 600/2014 (65), (EU) N:o 1286/2014 (66) ja (EU) 2019/1238 (67) säädettyjä, tuotteita koskevia interventiovaltuuksia myös siltä osin, kuin on kyse väärin perustein tapahtuvaa myyntiä koskevista käytännöistä tai kestävyyteen liittyvien tietojen harhaanjohtavasta antamisesta, mukaan lukien tässä asetuksessa säädetyt tiedonantovaatimukset.

(56)

Jotta voidaan varmistaa sekä foorumin että kestävää rahoitusta käsittelevän jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmän työn ja kokouskäytäntöjen tehokas ja kestävä organisointi sekä mahdollistaa laaja osallistuminen ja tehokas vuorovaikutus ryhmissä, niiden alaryhmissä, komissiossa ja sidosryhmissä, olisi harkittava tarvittaessa digitaalisten tekniikoiden, mukaan lukien virtuaaliset tekniikat, käytön lisäämistä.

(57)

Jotta asianomaiset toimijat saisivat riittävästi aikaa perehtyä tässä asetuksessa säädettyihin ympäristön kannalta kestävien taloudellisten toimintojen määrittämistä koskeviin kriteereihin ja valmistautua niiden soveltamiseen, tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita olisi alettava soveltaa kunkin ympäristötavoitteen osalta kahdentoista kuukauden kuluttua asiaankuuluvien teknisten arviointikriteerien vahvistamisesta.

(58)

Tämän asetuksen säännökset, joissa viitataan ennen tämän asetuksen voimaantuloa olemassa olleisiin, todistuksiin perustuviin verokannustinjärjestelmiin, eivät rajoita perussopimuksissa vahvistettua unionin ja jäsenvaltioiden toimivaltaa verosäännösten osalta.

(59)

Tämän asetuksen soveltamista olisi tarkasteltava säännöllisesti, jotta voidaan arvioida muun muassa ympäristön kannalta kestäviä taloudellisia toimintoja koskevien teknisten arviointikriteerien kehittämisen edistymistä; mahdollista tarvetta tarkistaa ja täydentää kyseisiä kriteerejä, joiden mukaan taloudellista toimintaa pidetään ympäristön kannalta kestävänä; ympäristön kannalta kestävää taloudellista toimintaa koskevan luokitusjärjestelmän tehokkuutta yksityisten sijoitusten kanavoimisessa tällaisiin toimintoihin ja erityisesti yksityisiin yrityksiin ja muihin oikeushenkilöihin suuntautuvien pääomavirtojen osalta; ja kyseisen luokitusjärjestelmän kehittämistä edelleen, mukaan lukien sen soveltamisalan laajentaminen ympäristön kannalta kestävien taloudellisten toimintojen ulkopuolelle, jotta se kattaisi toiminnot, jotka vahingoittavat merkittävästi ympäristöä sekä muita kestävyystavoitteita, mukaan lukien yhteiskunnalliset tavoitteet.

(60)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, koska on tarpeen ottaa unionin tasolla käyttöön ympäristön kannalta kestäviä taloudellisia toimintoja koskevat yhdenmukaiset kriteerit. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

(1)

Rautateiden ja maanteiden tavara- ja henkilöliikenteestä tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen (3), jäljempänä ’EU:n ja Sveitsin välinen sopimus’, 20 artiklan 1 kohdan mukaan, yhden sopimuspuolen alueelle sijoittautuneen liikenteenharjoittajan linja-autolla harjoittama henkilöliikenne kahden sellaisen paikan välillä, jotka sijaitsevat toisen sopimuspuolen alueella, eli kabotaasi, ei ole sallittua.

(2)

EU:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan mukaan voimassa olevia kabotaasioikeuksia, jotka perustuvat sellaisiin jäsenvaltioiden ja Sveitsin tekemiin kahdenvälisiin sopimuksiin, jotka olivat voimassa EU:n ja Sveitsin välisen sopimuksen tekoajankohtana eli 21 päivänä kesäkuuta 1999, voidaan edelleen käyttää edellyttäen, että kaikkia unioniin sijoittautuneita liikenteenharjoittajia kohdellaan tasapuolisesti eikä kilpailu vääristy. Sveitsin ja Saksan 17 päivänä joulukuuta 1953 tekemässä kahdenvälisessä maantieliikennesopimuksessa (4), jäljempänä ’Sveitsin ja Saksan välinen sopimus’, ei sallita kabotaasiliikennettä linja-autolla harjoitettavan maanteiden henkilöliikenteen yhteydessä näiden kahden maan välillä. EU:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluviin ja kyseisen sopimuksen liitteessä 8 lueteltuihin oikeuksiin ei näin ollen sisälly oikeutta harjoittaa tällaista liikennettä.

(3)

Kansainväliset sitoumukset, joiden nojalla Sveitsiin sijoittautuneet liikenteenharjoittajat voivat harjoittaa kabotaasiliikennettä unionissa, saattavat vaikuttaa EU:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 20 artiklaan, sillä kyseisessä artiklassa ei sallita tällaista liikennettä.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/2009 (5) mukaan ainoastaan sellaiset liikenteenharjoittajat, joilla on yhteisön liikennelupa, voivat tietyillä edellytyksillä harjoittaa kabotaasiliikennettä unionissa. Kansainväliset sitoumukset, joiden nojalla kolmansien maiden liikenteenharjoittajat, joilla ei ole tällaista lupaa, voivat harjoittaa tällaista liikennettä, saattavat vaikuttaa kyseiseen asetukseen.

(5)

Näin ollen tällaiset kansainväliset sitoumukset kuuluvat unionin yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan. Jäsenvaltiot voivat neuvotella tai tehdä tällaisia sitoumuksia vain, jos unioni valtuuttaa ne siihen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(6)

Kabotaasiliikenne, jota harjoittavat unionissa sellaiset kolmansien maiden liikenteenharjoittajat, joilla ei ole asetuksessa (EY) N:o 1073/2009 säädettyä yhteisön liikennelupaa, vaikuttaa linja-autoliikenteen sisämarkkinoiden toimintaan, sellaisina kuin nämä markkinat on perustettu kyseisellä asetuksella. Sen vuoksi on tarpeen, että unionin lainsäätäjä antaa SEUT 2 artiklan 1 kohdan mukaiset valtuudet SEUT 91 artiklassa tarkoitettua lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

(7)

Saksa pyysi 11 päivänä toukokuuta 2017 päivätyllä kirjeellä unionilta valtuuksia muuttaa Sveitsin ja Saksan välistä sopimusta kabotaasiliikenteen sallimiseksi linja-autolla harjoitettavan maanteiden kansainvälisen henkilöliikenteen yhteydessä Saksan ja Sveitsin raja-alueilla.

(8)

Kabotaasiliikenne antaa mahdollisuuden lisätä ajoneuvojen kuormausastetta, mikä lisää linja-autolla harjoitettavan henkilöliikenteen taloudellista tehokkuutta. Sen vuoksi on asianmukaista sallia tällainen liikenne linja-autolla harjoitettavan maanteiden henkilöliikenteen yhteydessä Saksan ja Sveitsin välillä näiden kahden valtion raja-alueilla. Tämä voisi tehostaa entisestään näiden raja-alueiden läheistä yhdentymistä.

(9)

Sen varmistamiseksi, että kyseinen kabotaasiliikenne ei muuta kohtuuttomasti linja-autoliikenteen sisämarkkinoiden toimintaa, sellaisina kuin nämä markkinat on perustettu asetuksella (EY) N:o 1073/2009, kabotaasiliikenteen sallimisen edellytyksenä olisi oltava, että kaikkia yhteisön liikenteenharjoittajia kohdellaan tasapuolisesti eikä kilpailu vääristy.

(10)

Samasta syystä kabotaasiliikenne olisi sallittava ainoastaan Saksan raja-alueilla Saksan ja Sveitsin välisen linja-autolla harjoitettavan maanteiden henkilöliikenteen yhteydessä. Tätä varten on tarpeen määritellä tässä päätöksessä tarkoitetut Saksan raja-alueet siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon asetus (EY) N:o 1073/2009 ja mahdollistetaan samalla kyseisen liikenteen tehostuminen,

(1)

Rautateiden ja maanteiden tavara- ja henkilöliikenteestä tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen (3), jäljempänä ’EU:n ja Sveitsin välinen sopimus’, 20 artiklan 1 kohdan mukaan yhden sopimuspuolen alueelle sijoittautuneen liikenteenharjoittajan linja-autolla harjoittama henkilöliikenne kahden sellaisen paikan välillä, jotka sijaitsevat toisen sopimuspuolen alueella, eli kabotaasi, ei ole sallittua.

(2)

EU:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan mukaan voimassa olevia kabotaasioikeuksia, jotka perustuvat sellaisiin jäsenvaltioiden ja Sveitsin tekemiin kahdenvälisiin sopimuksiin, jotka olivat voimassa EU:n ja Sveitsin välisen sopimuksen tekoajankohtana eli 21 päivänä kesäkuuta 1999, voidaan edelleen käyttää edellyttäen, että kaikkia unioniin sijoittautuneita liikenteenharjoittajia kohdellaan tasapuolisesti eikä kilpailu vääristy. Italialla ei ole Sveitsin kanssa kahdenvälistä sopimusta, jossa sallitaan kabotaasiliikenne linja-autolla harjoitettavan maanteiden henkilöliikenteen yhteydessä näiden kahden maan välillä. EU:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluviin ja kyseisen sopimuksen liitteessä 8 lueteltuihin oikeuksiin ei näin ollen sisälly oikeutta harjoittaa tällaista liikennettä.

(3)

Kansainväliset sitoumukset, joiden nojalla Sveitsiin sijoittautuneet liikenteenharjoittajat voivat harjoittaa kabotaasiliikennettä unionissa, saattavat vaikuttaa EU:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 20 artiklaan, sillä kyseisessä artiklassa ei sallita tällaista liikennettä.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/2009 (4) mukaan ainoastaan sellaiset liikenteenharjoittajat, joilla on yhteisön liikennelupa, voivat tietyillä edellytyksillä harjoittaa kabotaasiliikennettä unionissa. Kansainväliset sitoumukset, joiden nojalla kolmansien maiden liikenteenharjoittajat, joilla ei ole tällaista lupaa, voivat harjoittaa tällaista liikennettä, saattavat vaikuttaa kyseiseen asetukseen.

(5)

Näin ollen tällaiset kansainväliset sitoumukset kuuluvat unionin yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan. Jäsenvaltiot voivat neuvotella tai tehdä tällaisia sitoumuksia vain, jos unioni valtuuttaa ne siihen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(6)

Kabotaasiliikenne, jota harjoittavat unionissa sellaiset kolmansien maiden liikenteenharjoittajat, joilla ei ole asetuksessa (EY) N:o 1073/2009 säädettyä yhteisön liikennelupaa, vaikuttaa linja-autoliikenteen sisämarkkinoiden toimintaan, sellaisina kuin nämä markkinat on perustettu kyseisellä asetuksella. Sen vuoksi on tarpeen, että unionin lainsäätäjä antaa SEUT 2 artiklan 1 kohdan mukaiset valtuudet SEUT 91 artiklassa tarkoitettua lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

(7)

Italia pyysi 7 päivänä helmikuuta 2018 päivätyllä kirjeellä unionilta valtuuksia tehdä Sveitsin kanssa sopimus kabotaasiliikenteen sallimisesta linja-autolla harjoitettavan maanteiden henkilöliikenteen yhteydessä Italian ja Sveitsin raja-alueilla.

(8)

Kabotaasiliikenne antaa mahdollisuuden lisätä ajoneuvojen kuormausastetta, mikä lisää linja-autolla harjoitettavan henkilöliikenteen taloudellista tehokkuutta. Sen vuoksi on asianmukaista sallia tällainen liikenne linja-autolla harjoitettavan maanteiden henkilöliikenteen yhteydessä Italian ja Sveitsin välillä näiden kahden valtion raja-alueilla. Tämä voisi tehostaa entisestään näiden raja-alueiden läheistä yhdentymistä.

(9)

Sen varmistamiseksi, että kyseinen kabotaasiliikenne ei muuta kohtuuttomasti linja-autoliikenteen sisämarkkinoiden toimintaa, sellaisina kuin nämä markkinat on perustettu asetuksella (EY) N:o 1073/2009, kabotaasiliikenteen sallimisen edellytyksenä olisi oltava, että kaikkia yhteisön liikenteenharjoittajia kohdellaan tasapuolisesti eikä kilpailu vääristy.

(10)

Samasta syystä kabotaasiliikenne olisi sallittava ainoastaan Italian raja-alueilla Italian ja Sveitsin välisen linja-autolla harjoitettavan maanteiden henkilöliikenteen yhteydessä. Tätä varten on tarpeen määritellä tässä päätöksessä tarkoitetut Italian raja-alueet siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon asetus (EY) N:o 1073/2009 ja mahdollistetaan samalla kyseisen liikenteen tehostuminen,