(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 16 päivänä toukokuuta 2019 perusasetuksen 10 artiklan perusteella vireille tukien vastaisen tutkimuksen, joka koski Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Egyptistä, jäljempänä yhteensä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien tiettyjen silmukka- ja/tai ristikudokseksi kudottujen lasikuitukankaiden, jäljempänä ’lasikuitukankaat’, tuontia unioniin. Komissio julkaisi 16 päivänä toukokuuta 2019Euroopan unionin virallisessa lehdessä tutkimuksen vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille sen jälkeen, kun Tech-Fab Europe, jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli esittänyt 1 päivänä huhtikuuta 2019 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia tiettyjen silmukka- ja/tai ristikudokseksi kudottujen lasikuitukankaiden kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty näyttö tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuneesta vahingosta oli riittävä tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Ennen tukien vastaisen tutkimuksen vireillepanoa komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille (3) ja Egyptin viranomaisille (4) vastaanottaneensa asianmukaisesti asiakirjanäyttöön perustuvan valituksen ja kutsui Kiinan ja Egyptin viranomaiset neuvotteluihin perusasetuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Kuuleminen Kiinan ja Egyptin viranomaisten kanssa järjestettiin 13 päivänä toukokuuta 2019. Molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun ei kuitenkaan päästy.

(4)

Komissio pani 21 päivänä helmikuuta 2019 vireille erillisen polkumyynnin vastaisen tutkimuksen (5), joka koski Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevaa samaa tuotetta, jäljempänä ’erillinen polkumyynnin vastainen tutkimus’. Komissio otti 7 päivänä huhtikuuta 2020 käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa (6), jäljempänä ’lopullista polkumyyntitullia koskeva asetus’. Vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevat analyysit, jotka tehtiin tässä tukien vastaisessa ja erillisessä polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa ovat soveltuvin osin täysin samat, koska unionin tuotannonalan määritelmä, otokseen valitut unionin tuottajat, tarkastelujakso ja tutkimusajanjakso ovat samat molemmissa tutkimuksissa.

(5)

Kiinan viranomaiset väittivät, että tutkimusta ei pitäisi panna vireille, koska valituksessa ei esitetty tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan ja perusasetuksen 10 artiklan 2 kohdan vaatimukset täyttävää näyttöä. Kiinan viranomaisten mukaan valituksessa ei esitetty riittävää näyttöä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavista tuista tai vahingosta eikä tuetun tuonnin ja vahingon välisestä syy-yhteydestä.

(6)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Valituksessa esitetty näyttö käsitti tiedot, jotka olivat kohtuudella valituksen tekijän saatavilla kyseisessä vaiheessa. Kuten osoitetaan näytön riittävyyttä koskevassa muistiossa, joka sisältää komission arvion kaikesta komission käytettävissä olevasta näytöstä Kiinan kansantasavallan ja Egyptin osalta ja jonka perusteella komissio pani tutkimuksen vireille, vireillepanovaiheessa oli riittävä näyttö siitä, että väitetyt tuet mahdollistivat tasoitustullin käyttöönoton esiintymisensä, määränsä ja luonteensa perusteella. Valituksessa esitettiin myös riittävästi näyttöä siitä, että tuettu tuonti aiheutti unionin tuotannonalalle vahinkoa.

(7)

Ennen vireillepanoa järjestetyissä kuulemisissa Kiinan viranomaiset totesivat, että valituksen tekijän viittaukset mahdollisiin Kiinan suunnitelmiin, ohjelmiin tai suosituksiin olivat merkityksettömiä, koska ne eivät ole sitovia, ja että lasikuitukankaiden tuotannonalaa ei mainita Kiinan 13. viisivuotissuunnitelmassa eikä rakennusmateriaalien tuotannonalan 13. viisivuotissuunnitelmassa (2016–2020). Vireillepanon jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat myös, että Made in China 2025 -asiakirja ei kata lasikuitukangasta. Komissio totesi, että Kiinan viranomaiset eivät kiistä tällaisten suunnitelmien, ohjelmien tai suositusten olemassaoloa vaan vain sen, missä määrin ne ovat sitovia ja missä määrin niitä sovelletaan lasikuitukankaiden tuotannonalaan. Lisäksi komissio totesi, että valituksen tekijä oli toimittanut näyttöä, joka viittaa siihen, että useissa viranomaisten asiakirjoissa mainitaan ”uudet materiaalit” ja ”lasipohjaiset materiaalit” mainitaan rakennusmateriaalien tuotannonalan 13. viisivuotissuunnitelmassa (2016–2020). Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, että näitä seikkoja ei sovellettaisi tarkasteltavana olevaan tuotteeseen.

(8)

Kiinan viranomaiset totesivat myös, että niin Kiinan vienti- ja luottovakuutuslaitos, jäljempänä ’Sinosure’, kuin valtion omistamat pankitkaan eivät ole julkisia elimiä ja että Kiinan viranomaiset eivät valtuuta tai määrää yksityisiä pankkeja. Komissio huomautti, että tämä väite liittyy jo edellä esitettyyn väitteeseen ja että valituksessa mainittiin muun muassa Kiinan pankkilaki, jonka kuulumista Kiinan lainsäädäntöön Kiinan viranomaiset eivät kiistä. Komissio toi myös esiin, että EU:n hiljattaisissa tukien vastaisissa tutkimuksissa (7) oli päätelty eri tavalla tästä asiasta.

(9)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että vientiostajien luottoa myönnetään ulkomaisille yrityksille, minkä vuoksi niistä ei koidu etua kiinalaisille lasikuitukankaan tuottajille. Komissio kuitenkin totesi, että etuudet, joita myönnetään kiinalaisten lasikuitukankaan tuottajien omistamille ulkomaisille yrityksille, saattavat hyödyttää kiinalaisia tuottajia.

(10)

Kiinan viranomaiset totesivat, että verojärjestelmä, joka liittyy sellaisten laitteiden nopeutettuihin poistoihin, joita nämä yritykset käyttävät huipputeknologian kehittämiseen ja tuotantoon, on lopetettu samoin kuin jotkin mainituista avustusohjelmista. Komissio otti tämän huomautukset huomioon mutta korosti, että se ei koske kaikkia ohjelmia eikä eri tason viranomaisia (valtakunnallisia, alueellisia tai paikallisia), jotka valituksessa mainitaan. Lisäksi nopeutettuihin poistoihin liittyvästä verojärjestelmästä voi edelleen koitua etua, kuten poistot laitteiden käyttöiän ajalta, joka mahdollisesti kattaa tutkimusajanjakson.

(11)

Vireillepanon jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että valituksen tekijä ei esittänyt edellytyksiä, jotka koskivat maan ulkopuolisen vertailuarvon soveltamista lainoihin ja maankäyttöoikeuksiin. Komissio totesi kuitenkin, että valitukseen sisältyviä väitteitä tukevat EU:n hiljattaiset tukien vastaiset tutkimukset, joissa on päätelty, että näiden seikkojen osalta tarvitaan ulkoisia vertailuarvoja, joita oikaistaan Kiinan vallitsevien olosuhteiden mukaisesti (8).

(12)

Kiinan viranomaiset totesivat myös, että valituksessa ei ollut riittävästi näyttöä, koska siinä nojauduttiin enimmäkseen aiempiin EU:n asetuksiin, joka koskevat eri tuotteita. Komissio kuitenkin totesi, että aiemmissa ja hiljattaisissa tukien vastaisissa tutkimuksissa tehdyt päätelmät liittyvät samoihin valituksessa väitettyihin tukiohjelmiin. Vireillepanon jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat, että rahoitussektorilla oli tapahtunut merkittäviä muutoksia ja uudistuksia vuosina 2016–2018 ja että valituksessa ei voitu tukeutua tätä edeltävään tilanteeseen. Komissio kuitenkin totesi, että valituksen tekijä toimitti valituksessa myös lisänäyttöä tukiohjelmien jatkumisesta ilman, että niitä olisi olennaisesti muutettu. Komissio muistutti vielä, että Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet näyttöä, joka olisi kumonnut sen, että nämä ohjelmat jatkuivat. Vireillepanovaiheessa esitetty näyttö viittasi näin ollen siihen, että kyseessä olevat tukiohjelmat eivät olleet muuttuneet merkityksellisesti. Tämä vahvistettiin myös tässä tutkimuksessa.

(13)

Kiinan viranomaiset väittivät eri tuista, että valituksen tekijä ei toimittanut näyttöä etuudesta ja erityisyydestä. Komissio katsoo, että valituksen tekijä toimitti riittävästi näyttöä etuudesta ja erityisyydestä niiden tietojen perusteella, jotka olivat kohtuudella saatavilla. Komissio tarkasteli valituksessa esitettyä näyttöä ja teki oman arvionsa kaikista merkityksellisistä tekijöistä näytön riittävyyttä koskevassa muistiossa, joka asetettiin avoimeen asiakirja-aineistoon vireillepanon yhteydessä. Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä vireillepanon jälkeen mutteivät toimittaneet mitään lisänäyttöä.

(14)

Sen vuoksi komissio päätteli, että valituksessa esitettiin riittävästi näyttöä, joka osoitti Kiinan viranomaisten myöntämien väitettyjen tukien olemassaolon.

(15)

Erityispiirteenä tässä tapauksessa on se, että väitetty tuki Egyptissä koskee kahta yritystä Kiinan ja Egyptin Suezin talous- ja kauppayhteistyöalueella, jäljempänä ’SETC-alue’, joka on Kiinan ja Egyptin – valituksen kohteena olevien kahden maan – yhdessä perustama erityistalousalue. Komissio totesi, että sen aikeena on tutkia kaikkia tukia, joita nämä yritykset ovat saaneet SETC-alueella tukien lähteestä riippumatta.

(16)

Ennen vireillepanoa järjestetyissä kuulemisissa Kiinan viranomaiset katsoivat, että valituksen tekijällä ei ole oikeusperustaa kohdistaa valitusta Kiinan viranomaisiin Egyptistä peräisin olevan tai vietävän tarkasteltavana olevan tuotteen osalta. Komissio otti huomioon Kiinan viranomaisten huomautukset mutta katsoi edelleen, että on esitetty riittävästi näyttöä, jotta voidaan käynnistää tutkimus väitetyistä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavista tuista, joita on myönnetty yrityksille SETC-alueella tukien lähteestä riippumatta.

(17)

Vireillepanon jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että unionin kulutusta määritettäessä Kiinasta tulevaa tuontia koskeviin tietoihin tehty oikaisu oli epäoikeudenmukainen verrattaessa sitä muista kolmansista maista, kuten Venäjältä, tulevaa tuontia koskeviin tietoihin tehtyyn oikaisuun. Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ollut ristiintarkastanut näitä oikaisuja. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että käytettävissä ei ole tietoja siitä, mitä markkinatietoja/tiedustelutietoja on käytetty tuontitietoihin tehdyissä oikaisuissa.

(18)

Valituksen tekijän CN-tasolla tekemän tuontianalyysin lisäksi tuontia arvioitiin myös Taric-tason tuontitilastojen perusteella, ja tiedot ristiintarkastettiin muiden lähteiden kanssa ja niitä oikaistiin tarvittaessa, kuten myös 937 kappaleessa selitetään. Venäjän tuontitiedot ristiintarkastettiin ja oikaistiin niiden tuontitietojen perusteella, jotka saatiin unionin tuottajiin etuyhteydessä olevilta, ainoilta tiedossa olevilta lasikuitukankaiden tuottajilta Venäjällä. Menetelmää pidettiin kohtuullisena, ja sen katsottiin johtavan tarkkaan arvioon tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista Venäjältä. Samalla tavalla komissio ristiintarkasti tutkimuksessa Eurostatin Taric-tason tiedot ja otantamenettelyn aikana ilmoittautuneiden Kiinassa tiedossa olevien tuottajien toimittamat tiedot, kuten 937 kappaleessa selitetään. Yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittama lasikuitukankaiden vientimäärä edusti Eurostatin kirjaamaa kyseisiin Taric-koodeihin kuuluvaa kokonaistuontia, minkä vuoksi kaiken viennin katsottiin koostuvan tarkasteltavana olevasta tuotteesta. Toisin kuin Kiinan viranomaiset väittivät, valituksessa selitettiin, miten markkinatietoja/tiedustelutietoja käytettiin tuontitietojen oikaisemiseen. Sen vuoksi kyseinen väite hylättiin.

(19)

Vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan Kiinan viranomaiset väittivät, että lasikuitukankaiden markkinat ovat segmentoituneet ja että kaikki segmentit edustavat hyvin erilaisia hintaluokkia. Kiinan viranomaiset väittivät, että tuotteen kolmella päälajilla eli kudotuilla roving-kankailla, kihartamattomasta langasta valmistetuilla kankailla (multiaksiaalikankailla) ja kompleksisilla materiaaleilla on eri koostumus ja eri tuotantovaiheet/-prosessit ja näin ollen myös eri tuotantokustannukset ja myyntihinnat. Lisäksi näillä kolmella tuotelajilla on erilaiset fyysiset ja tekniset ominaisuudet, jotka puolestaan määrittävät niiden käyttötarkoitukset. Kiinan viranomaisten mukaan valituksen tekijän tekemä Kiinasta tulevan tuonnin hintavertailu ja hinnan alittavuuden vertailu sekä väitettyjen vahingollisten vaikutusten arviointi aggregoidulla tasolla on harhaanjohtava ja puutteellinen ilman, että arvioidaan tosiasiallisesti kiinalaisten ja unionin tuottajien läsnäoloa eli määrää ja markkinaosuutta kullakin tuotesegmentillä.

(20)

Komissio katsoi, että Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään näyttöä näiden väitteiden tueksi. Valituksen tekijä esitti vireillepanovaiheessa riittävästi näyttöä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kustannuksista ja hinnoista. Se, että on olemassa erityyppisiä tuotteita, joiden tuotantoprosessit, kustannukset ja myyntihinnat saattavat olla erilaisia, ei välttämättä tarkoita sitä, että markkinat ovat segmentoituneet. Perusasetuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti valituksen tekijän on toimitettava tietoja, jotka ovat kohtuullisesti sen saatavilla. Koska Kiinassa tuotettujen tuotelajien kustannukset ja hinnat ovat luonteeltaan luottamuksellisia eivätkä ne ole valituksen tekijän saatavilla, komissio katsoi, että valitukseen sisältyi riittävästi tietoa, joka oli kohtuullisesti valituksen tekijän saatavilla tutkimuksen vireillepanoa varten.

(21)

Lisäksi komission tutkimuksen aikana keräämät ja saamat tiedot osoittivat, että unionin lasikuitukankaiden markkinat eivät ole segmentoituneet. Väite, jonka mukaan kolmella tuotelajilla – kudotuilla roving-kankailla, kihartamattomasta langasta valmistetuilla kankailla (multiaksiaalikankailla) ja kompleksisilla materiaaleilla – on erilaiset fyysiset ja tekniset ominaisuudet, jotka puolestaan määrittävät niiden käyttötarkoitukset, on virheellinen. Kuten valituksessa ja 129–138 kappaleessa selitetään, tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään vahvistamaan lämpömuovautuvia ja lämpökovettuvia hartseja komposiittiteollisuudessa, mitä Kiinan viranomaiset eivät kiistäneet. Käytössä on monia päällekkäisyyksiä: valittu kangastyyppi riippuu pinnan ulkonäöstä, hartsin virtauksesta, jännityksestä, joka lopputuotteeseen kohdistuu, sekä levitystekniikasta. Tietyt tuotelajit soveltuvat erityisen hyvin suljetun muotin tuotantotekniikkaan tai manuaaliseen lujitteen asetteluun.

(22)

Edellä mainituilla kolmella tuotelajilla on seuraavat pääasialliset ja päällekkäiset käyttötarkoitukset: kudottuja roving-kankaita käytetään lämpökovettuvissa sovelluksissa, etenkin manuaalisessa lujitteen asettelussa, veneilytuotteissa (alusten rungot ja kannet), ajoneuvojen koripaneeleissa (esim. rekat, junat), tuulimyllyn lavoissa, putkissa ja tankeissa. Kihartamattomasta langasta valmistettuja kankaita käytetään veneilytuotteiden (alusten rungot ja kannet), ajoneuvojen korien ja paneelien (esim. rekat, junat), tuulimyllyjen lapojen ja kotelojen, suksien ja lumilautojen, putkien ja tankkien rakentamiseen. Kompleksisia materiaaleja käytetään suljetun muotin sovelluksissa ajoneuvojen koreihin ja paneeleihin, veneilytuotteisiin (alusten rungot ja kannet), tuulimyllyn koteloihin sekä vapaa-ajan ajoneuvoihin.

(23)

Komissio muistuttaa, että ei ole epätavallista, että tarkasteltavana olevalla tuotteella on tuotelajeja, joilla on erilaiset kustannusrakenteet ja hinnat. Juuri tästä syystä komissio kerää tietoja yksityiskohtaisten tuotelajiluokitusten perusteella. Tässä luokituksessa erotettiin tuotteet eri kangastyyppien lisäksi myyntitapojen, käytettyjen lasityyppien, neliöpainon ja roving-tiheyden mukaan. Hinnan alittavuutta koskevat laskelmat perustuivat tuotelajikohtaiseen vertailuun, minkä vuoksi kaikki nämä ominaisuudet otettiin huomioon, kun Kiinasta tulevaa tuontia verrattiin unionin tuottajien lasikuitukankaisiin. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(24)

Vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että eri lähteistä tulevan lasikuitukankaan tuontihintojen merkittävät erot tuovat selvästi esiin, että unionin markkinat ovat segmentoituneet tuotelajeittain ja että eri maista tuleva tuonti on suunnattu eri markkinasegmenteille.

(25)

Kuten edellä todetaan, komission tutkimuksen aikana keräämät tiedot vahvistivat, että unionin lasikuitukankaiden markkinat eivät ole segmentoituneet. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ja egyptiläiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät vie täysin erilaisia lasikuitukankaiden muotoja. Kiinalaisten ja egyptiläisten vientiä harjoittavien tuottajien myymien tuotteiden vastaavuus oli noin 90 prosenttia. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(26)

Vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että Kiinasta tulevan tuonnin hintaa koskeva vertailu ja hinnan alittavuutta laskelmat valituksessa perustuivat tietoihin, joita ei voitu verrata keskenään, ja valikoituihin tietoihin, jotka oli oikaistu virheellisesti.

(27)

Kuten edellä mainitaan, perusasetuksen 10 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan vaatimukset näytölle, joka valituksen tekijän on esitettävä valituksessaan. Näiden tietojen on oltava riittävät mutta myös kohtuullisesti valituksen tekijän saatavilla. Koska kustannus- ja hintatiedot ovat luonteeltaan luottamuksellisia, valituksen tekijän saatavilla ei ollut vireillepanovaiheessa kohtuullisesti saatavilla täsmällisiä tietoja yritysten kolmansiin maihin viemien tuotteiden kustannuksista ja hinnoista tuotelajeittain. Toimitettuja tietoja pidettiin kuitenkin riittävinä tutkimuksen vireillepanoa varten, koska ne perustuivat Eurostatin tilastoihin Kiinasta tulevan tuonnin hinnoista.

(28)

Komissio huomautti lisäksi, että kuten 965 kappaleessa todetaan, hinnan alittavuutta koskevat laskelmat tutkimuksessa perustuivat pääasiassa otokseen valittujen unionin tuottajien ja vientiä harjoittavien tuottajien tosiasiallisiin yksityiskohtaisiin tietoihin, ja ne vahvistivat valitukseen sisältyvät hinnan alittavuutta koskevat väitteet, jotka perustuivat Eurostatin tilastoihin. Näin ollen väitettä pidettiin perusteettomana, myös siltä osin kuin se koski tutkimuksessa käytettyjä tietoja.

(29)

Vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan Kiinan viranomaiset väittivät, että Kiinasta tuleva lasikuitukankaan tuonti ei aiheuttanut hintapainetta. Väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä.

(30)

Valituksen tekijä sitä vastoin toimitti tietoja, jotka koskivat tuetun tuonnin vaikutusta samankaltaisen tuotteen hintoihin unionin markkinoilla ja unionin tuotannonalaan ja joita pidettiin riittävinä tutkimuksen vireillepanoa varten. Valituksen tekijän toimittama näyttö osoitti, että sekä Egyptistä että Kiinasta tulevan tuonnin hinnat alittivat merkittävästi unionin hinnat.

(31)

Lisäksi Kiinan viranomaisten väite oli virheellinen. Kuten komissio totesi tutkimuksen aikana, otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnat alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjakson aikana, kuten 966 kappaleessa selitetään. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(32)

Vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan Kiinan viranomaiset väittivät, että Kiinasta ja Egyptistä tulevan tuonnin kumulointi vahinkoanalyysiä varten ei ole perusteltua tässä tapauksessa. Tämä johtuu siitä, että näistä maista tulevan tuonnin väliset sekä näistä maista tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tuottaman ja myymän samankaltaisen tuotteen väliset kilpailuolosuhteet ovat varsin erilaiset. Kiinan viranomaiset väittivät, että kiinalainen lasikuitukangas ei kilpaile egyptiläisen lasikuitukankaan kanssa, koska i) Egyptistä ei tullut lasikuitukankaiden tuontia käytännössä lainkaan ennen vuotta 2017, ii) Kiinasta ja Egyptistä tuleva lasikuitukankaiden tuonti noudattaa täysin vastakkaista suuntausta, iii) Egyptistä tuleva tuonti on hinnoiteltu eri tavalla ja iv) Egyptistä tuleva tuonti koostuu valituksen tekijän omien laskelmien mukaan ainoastaan kihartamattomasta langasta valmistetuista kankaista, minkä vuoksi se ei kilpaile unionin eikä kiinalaisen lasikuitukankaan myynnin kanssa unionin markkinoilla.

(33)

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että valitukseen sisältyi riittävästi näyttöä siitä, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti oli tuettua ja että tuontimäärät olivat merkittäviä ja aiheuttivat vahinkoa unionin tuotannonalalle. Siihen sisältyi myös useita tekijöitä, jotka koskivat näistä kahdesta asianomaisesta maasta tulevan tuonnin kumulatiivista arviointia (esimerkiksi se, että kummankin maan osalta arvioitu tuen määrä on vähimmäistasoa suurempi (9), kummankin maan tuontimäärä on merkittävä (10), asianomaiset maat kilpailevat keskenään sekä samankaltaisen tuotteen ja kolmansien maiden kanssa ja näiden maiden viemillä tuotteilla on samat ominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin samankaltaisella tuotteella (11)) ja joiden katsottiin täyttävän todistustaakan vireillepanovaiheessa. Näyttöä analysoitiin tarkemmin tutkimuksen aikana, ja komissio vahvisti, että kumulaation edellytykset täyttyivät, kuten 947–950 kappaleessa selitetään.

(34)

Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä väheni tarkastelujaksolla eikä olisi voinut aiheuttaa vahinkoa unionin tuottajille.

(35)

Kuten edellä todetaan, valitukseen sisältyi riittävä näyttö, jonka mukaan Kiinasta ja Egyptistä tulevaa lasikuitukankaiden tuontia olisi arvioitava kumulatiivisesti. Valitukseen sisältyvän näytön mukaan lasikuitukankaiden tuonti näistä molemmista maista kilpailee keskenään ja samankaltaisen tuotteen kanssa sekä kolmansista maista tulevan tuonnin kanssa. Kiinasta ja Egyptistä tuotavilla tuotteilla on samat ominaisuudet ja käyttötarkoitukset, ne myydään asiakkaille kaikkialla unionissa ja ne ovat suorassa kilpailussa unionin tuotannonalan ja kolmansien maiden tuottaman lasikuitukankaan kanssa.

(36)

Vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan Kiinan viranomaiset väittivät, että valituksen tekijä ei ole toimittanut luotettavia tietoja koko unionin tuotannonalasta, koska valitukseen osallistumattomia tuottajia koskevat tiedot ovat epäluotettavia. Valituksen tekijä ei myöskään toimittanut tietoja useista vahinkoindikaattoreista.

(37)

Kiinan viranomaiset eivät selittäneet, millä tavalla tiedot olivat epäluotettavia. Jälleen on todettava, että valituksen tekijän saatavilla ei ollut luottamuksellisia tietoja valitukseen osallistumattomien unionin tuottajien myynnistä ja tuotannosta. Tämän vuoksi valituksen tekijä esitti arvioita, joita pidettiin kohtuullisina ja riittävän tarkkoina ja perusasetuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaisina. Vahinkoa koskevan riittävän näytön toimittamiseksi ei ole velvollisuutta toimittaa tietoja kaikista perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdassa mainituista vahinkoindikaattoreista eikä kaikkien vahinkoindikaattoreiden tarvitse osoittaa laskevaa suuntausta.

(38)

Komissio toteaa, että tutkimuksen aikana valittuun unionin tuottajien otokseen sisältyy suurin valitukseen osallistumaton tuottaja, minkä ansiosta komissio kykeni ristiintarkastamaan valituksen tekijän toimittamat makrotiedot. Komissio tarkasteli kaikkia asiaankuuluvia vahinkoindikaattoreita tutkimuksessa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(39)

Vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan Kiinan viranomaiset väittivät, että unionin tuottajille ei ole aiheutunut vahinkoa eikä etenkään Kiinasta tulevan tuonnin takia. Kiinan viranomaisten mukaan unionin tuotannonalan tilanne oli hyvä vuoden 2015 ja tutkimusajanjakson välillä ja käytännössä kaikki vahinkoindikaattorit kehittyivät myönteisesti tai pysyivät vakaina.

(40)

Valituksessa olevat tiedot osoittavat selvästi, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa asianomaisista maista tulevasta erittäin voimakkaasti sen hinnat alittavasta tuetusta lasikuitukankaiden tuonnista. Unionin tuotannonalan tuotanto, myynti ja markkinaosuus putosivat merkittävästi. Valituksen tekijöiden oli pakko vähentää investointeja ja työvoimaa. Valitusta tukeneiden unionin tuottajien varastot kasvoivat ja niiden kannattavuus heikkeni.

(41)

Komissio huomauttaa, että otokseen valittujen unionin tuottajien tutkimuksen aikana toimittamiin todellisiin ja tarkastettuihin tietoihin perustuvat vahinkoindikaattorit osoittivat merkittävää vahinkoa, joka aiheutui asianomaisista maista tulevasta tuonnista. Kiinan viranomaiset kommentoivat näitä indikaattoreita lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa (12). Näitä huomautuksia käsitellään tämän asetuksen 5.4 jaksossa.

(42)

Vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan Kiinan viranomaiset väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutui vahinkoa kolmansista maista tulevasta tuonnista ja kysynnän vähenemisestä unionin markkinoilla.

(43)

Komissio ei ole samaa mieltä asiasta. Valituksessa osoitettiin, että kolmansista maista tulevan tuonnin pienen määrän vuoksi se ei olisi voinut aiheuttaa merkittävää vahinkoa. Valituksen tekijän vahinkoindikaattoreita koskeva analyysi osoitti lisäksi, että kysynnän väheneminen unionin markkinoilla ei selitä vahinkoa, koska unionin tuottajien markkinaosuuden menetyksestä näkyy, että myynti väheni selvästi enemmän kuin kulutus.

(44)

Valituksen tekijä toimitti riittävästi näyttöä asianomaista maista tulevan tuonnin ja vahingon välisestä syy-yhteydestä. Valituksen tekijä analysoi lisäksi muita mahdollisia vahingon syitä, kuten unionin tuottajien toimintaa ja niiden vientitoimintaa sekä tuontia kolmansista maista.

(45)

Tutkimuksen aikana tarkasteltiin tuontia kolmansista maista ja kysynnän vähenemistä unionin markkinoilla (ks. 6.2 jakso). Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset eivät esittäneet uusia väitteitä vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(46)

Vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan Kiinan viranomaiset väittivät, että vertikaalisesti integroituneille unionin tuottajille aiheutui vahinkoa ”taaksepäin suuntautuvaan integroitumiseen” liittyvistä kustannuksista ja heikentyneestä kyvystä myydä avoimilla markkinoilla ”alaspäin suuntautuneen integroitumisen” vuoksi.

(47)

Vireillepanovaiheessa ei ollut saatavilla tietoja unionin tuotannonalan ilmeisestä epäedullisesta kilpailuasemasta. Unionin tuottajat eivät myöskään ole pääasiassa vertikaalisesti integroituneita.

(48)

Komissio totesi vielä, että tutkimuksessa ei ole osoitettu vertikaalisesta integroitumisesta aiheutuvia epänormaaleja kustannuksia. Lisäksi kaikki otokseen valitut unionin tuottajat myivät ensisijaisesti etuyhteydettömille asiakkaille. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(49)

Vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan Kiinan viranomaiset väittivät, että valituksen tehneiden ja valitukseen osallistumattomien tuottajien erilaiset myyntisuuntaukset vuoden 2015 ja tutkimusajanjakson välillä viittaavat siihen, että nämä eri tuottajaryhmät kilpailevat myynnistä ja asiakkaista. Näin ollen valituksen tehneille tuottajille aiheutui vahinkoa myyntimäärien osalta eivätkä ne kyenneet nostamaan hintoja tutkimusajanjaksolla todennäköisesti sen vuoksi, että ne menettivät myyntiään ja markkinaosuuttaan valitukseen osallistumattomille tuottajille.

(50)

Kilpailu unionin tuottajien kesken on seurausta vapaista markkinoista, ja se on yleensä olettamus (ellei esimerkiksi ole näyttöä kilpailun vastaisista käytännöistä, mikä ei ole tilanne) eikä vahingon esiintymistä selittävä tekijä. Näin ollen unionin markkinoilla eivät kilpaile keskenään pelkästään valituksen tehneet ja valitukseen osallistumattomat unionin tuottajat, vaan myös valituksen tehneet unionin tuottajat kilpailevat toistensa kanssa. Tämän ei voida katsoa heikentävän syy-yhteyttä tuetun tuonnin ja koko unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä. Merkittävää vahinkoa koskevat päätelmät perustuvat asianmukaiseen otokseen ja koko tuotannonalaa koskevaan arviointiin, mukaan lukien tiedot valituksen tehneiltä ja valitukseen osallistumattomilta tuottajilta (mikro- ja makrotason tiedot).

(51)

Tutkimuksen unionin tuottajien otokseen kuului sekä valituksen tehneitä että valitukseen osallistumattomia unionin tuottajia, kuten täsmennetään asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettuun asiakirja-aineistoon 21 päivänä kesäkuuta 2019 liitetyssä muistiossa, joka koskee unionin tuottajien lopullista otosta. Vahingon määrittämisessä ei käytetty pelkästään valituksen tehneitä unionin tuottajia vaan koko unionin tuotannonalaa. Sen vuoksi kyseinen väite hylättiin.

(52)

Vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan Kiinan viranomaiset väittivät, että keskeisille tiedoille, jollaisia ovat valituksen tukijat ja tärkeimmät vahinkoon liittyvät tiedot, on myönnetty liiallinen luottamuksellinen käsittely. Kiinan viranomaiset katsoivat, että tämä on estänyt sitä kumoamasta asianmukaisesti valituksen tekijän esittämiä vahinkoa koskevia väitteitä.

(53)

Komissio katsoo, että asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettu valituksen versio sisältää kaiken olennaisen näytön ja ei-luottamukselliset tiivistelmät tiedoista, joille on myönnetty luottamuksellinen käsittely, jotta asianomaiset osapuolet voisivat käyttää puolustautumisoikeuksiaan menettelyssä. On syytä muistaa, että perusasetuksen 29 artiklassa sallitaan luottamuksellisten tietojen suojaaminen olosuhteissa, joissa niiden luovuttamisesta olisi merkittävää etua kilpailijalle tai sillä olisi huomattavan epäsuotuisa vaikutus tiedon toimittaneeseen henkilöön tai siihen, jolta hän sai tiedon. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väitteet hylättiin tältä osin.

(54)

Egyptin viranomaiset väittivät, että tutkimusta ei pitäisi panna vireille, koska valituksessa ei esitetty tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 11 artiklan 2 kohdan ja perusasetuksen 10 artiklan 2 kohdan vaatimukset täyttävää näyttöä. Egyptin viranomaisten mukaan valituksessa ei esitetty riittävää näyttöä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavista tuista tai vahingosta eikä tuetun tuonnin ja vahingon välisestä syy-yhteydestä. Komissio hylkäsi väitteen samoista syistä kuin mainitaan 6 kappaleessa.

(55)

Ennen vireillepanoa järjestetyissä kuulemisissa Egyptin viranomaiset katsoivat, että valituksessa ei esitetty näyttöä siitä, että Egyptin viranomaiset ovat myöntäneet väitettyjä etuuskohtelun mukaisia lainoja. Kun kuitenkin otetaan huomioon valituksessa esitetty kaikki näyttö ja etenkin Kiinan ja Egyptin väliset järjestelyt samoin kuin näiden järjestelyjen tavoitteet, komissio katsoo, että valituksen tekijä toimitti riittävästi näyttöä, joka oli kohtuudella sen saatavilla ja joka osoitti, että etuuskohtelun mukaisen luotonannon kautta tapahtuneen tukien myöntämisen voidaan katsoa johtuvan Egyptin viranomaisista.

(56)

Egyptin viranomaiset väittivät vielä, että väitetyt veroetuudet poistettiin lainsäädännöstä vuonna 2015 ja että valituksen tekijä ei toimittanut näyttöä siitä, että niitä sovelletaan edelleen käynnissä oleviin hankkeisiin. Komissio kuitenkin katsoi, että valituksen tekijä toimitti riittävästi näyttöä tällaisten veroetuuksien jatkumisesta niiden tietojen perusteella, jotka olivat kohtuudella saatavilla.

(57)

Egyptin viranomaiset totesivat myös, että raaka-aineita koskevien tuontitullien palauttaminen ei ole tuki, jos nämä tuodut tuotteet jälleenviedään sellaisinaan tai jatkojalostustuotteina. Komissio myönsi, että raaka-aineita koskevien tuontitullien osalta vain liiallinen palauttaminen on tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea, ja kiinnitti tähän erityishuomiota tutkimuksen aikana. Komissio huomautti vielä, että Egyptin viranomaisten huomautus ei koske tuotantolaitteita.

(58)

Egyptin viranomaiset väittivät, että valituksen tekijä ei toimittanut näyttöä etuudesta, jota olisi koitunut maan tarjoamisesta riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan. Komissio kuitenkin katsoi, että valituksen tekijä toimitti riittävästi näyttöä etuudesta niiden tietojen perusteella, jotka olivat kohtuudella sen saatavilla.

(59)

Egyptin viranomaiset totesivat myös, että valituksessa ei esitetty näyttöä erityisyydestä, siltä osin kuin oli kyse sähkön tarjoamisesta riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan, koska kyseessä ei ole erityisyys, kun tuki myönnetään objektiivisten ehtojen perusteella. Komissio huomautti, että Egyptin viranomaiset eivät toimittaneet näyttöä tällaisista objektiivisista ehdoista vireillepanoa edeltävissä kuulemisissa.

(60)

Sen vuoksi komissio päätteli, että valituksessa esitettiin riittävä näyttö, jotta voitiin aloittaa Egyptin viranomaisten väitetysti suoraan tai välillisesti myöntämiä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavia tukia koskeva tutkimus.

(61)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Yuntianhua-ryhmä väitti, että tuotannontekijöiden korvaaminen, joka tehtiin erillisessä polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa, ei ollut asianmukainen, ja se kehotti komissiota tekemään ryhmään kuuluvien vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalia koskevat laskelmat käyttämättä perustana polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8 päivänä kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (13), jäljempänä ’polkumyynnin vastainen perusasetus’, 2 artiklan 6 a kohtaa. Yuntianhua-ryhmän mukaan tukien vastaisessa tutkimuksessa ei löydetty näyttöä siitä, että lasikuitukankaiden tuotantopanoksia olisi toimitettu riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan. Se väitti myös, että tukien vastaisessa tutkimuksessa hyväksyttiin, että lasikuitukankaiden tuotantopanokset ostettiin vääristymättömillä markkina-arvoilla, koska tuotantopanosten ja raaka-aineiden toimittajien liikevaihtoa käytettiin tuesta saatavien etuuksien laskemisessa.

(62)

Komissio huomautti, että erillisessä polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa käytetyt laskelmat ja menetelmät eivät kuulu tämän menettelyn piiriin. Sen vuoksi polkumyynnin määrittämisessä käytettyä menetelmää koskevat huomautukset olisi toimitettava kyseisen tutkimuksen yhteydessä.

(63)

Tutkimuksessa osoitettiin, että vientiä harjoittavien tuottajien keskeiset tavarantoimittajat saivat laajasti etua valtion tuista, kuten 3 jaksossa kuvataan. Komissio muistuttaa, että tuotantopanoksia ja raaka-aineita toimittavien etuyhteydessä olevien yritysten liikevaihdon käyttö ei tarkoita sitä, että kyseisten tavaroiden vääristymätön markkina-arvo olisi hyväksytty. Liikevaihto sitä vastoin on jakoperuste, jonka avulla voidaan jakaa luotettavasti vahvistetut tuet, joista vientiä harjoittavat tuottajat saivat etua.

(64)

Komissio huomauttaa vielä, että polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan nojalla tehdyt päätelmät liittyvät merkittäviin vääristymiin, kun valtion puuttuminen toimintaan vaikuttaa hintoihin tai kustannuksiin. Tässä yhteydessä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti eri tekijöitä. Se, että 2 artiklan 6 a kohdan nojalla tehtävässä polkumyyntitutkimuksessa ei käytetä näyttöä, joka koskee raaka-aineiden tai tarkasteltavana olevan tuotteen tukea, ei estä komissiota tekemästä erillistä tutkimusta perusasetuksen sovellettavien sääntöjen nojalla siitä, esiintyykö tukea. Näin ollen Yuntianhua-ryhmän esittämät väitteet hylättiin.

(65)

Täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Yuntianhua-ryhmä väitti, että päätelmien ilmoittamiseen sisältyi uusia havaintoja seuraavista: i) lasikuitukankaiden markkinoiden jakautumattomuus; ii) tuotteen fyysiset ja tekniset ominaisuudet; iii) kustannus- ja hintarakenne; iv) kaksinkertaista laskeminen, joka johtuu polkumyynnin ja tukien vastaisten tullien samanaikaisesta käyttöönotosta ja joka vaikutti 7 päivänä huhtikuuta 2020 käyttöön otettujen lopullisten polkumyyntitullien tasoon; ja v) se, että kyseiselle osapuolelle tässä tutkimuksessa määritetty polkumyyntimarginaali oli virheellinen, ja siitä olisi pitänyt vähentää Kiinassa vahvistetun tuen koko määrä, jotta olisi vältetty kaksinkertainen laskeminen. Nämä tekijät eivät sisältyneet lopullisten päätelmien ilmoittamiseen rinnakkaisessa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä, minkä vuoksi se ei sisältänyt näitä olennaisia huomioita ja päätelmiä. Tämän vuoksi lopullinen polkumyyntitullia koskeva asetus (EU) 2020/492 oli tämän osapuolen mukaan räikeästi perusteeton ja lain vastainen ja siinä esitetty 64,7 prosentin polkumyyntimarginaali oli virheellinen.

(66)

Komissio toteaa aluksi, että täydentäviin lopullisiin päätelmiin sisältyvät selitykset ovat reaktio osapuolilta saatuihin huomautuksiin ja sisältävät näin ollen tarkempia tietoja komission havaintojen täydennykseksi. Kyseessä eivät näin ollen ole uudet päätelmät, vaan niissä vain käsitellään asianomaisten osapuolten huomautuksia.

(67)

Lisäksi komissio toteaa osapuolen esiin ottamista kohdista i–iii eli lasikuitukankaiden tuotannonalan markkinoiden jakautumattomuudesta, tuotteen ominaisuuksista ja kustannus- ja hintarakenteesta, että täydentävissä päätelmissä näitä kohtia koskevien huomautusten tarkoituksen oli käsitellä osapuolten esiin ottamia uusia väitteitä. Nämä uudet väitteet esitettiin vain tässä tukien vastaisessa menettelyssä. Ainoa markkinoiden jakautumista koskeva väite, joka esitettiin polkumyynnin vastaisessa menettelyssä, oli se, että unionin tuottajat tuottavat vain asiakaskohtaisia OEM-tuotteita eikä OEM-segmentillä pitäisi ottaa käyttöön toimenpiteitä. Näitä väitteitä käsiteltiin tyhjentävästi polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 409 kappaleessa (14). Sen vuoksi komissio ei olisi mitenkään kyennyt käsittelemään näitä uusia huomautuksia polkumyyntiä koskevien päätelmien ilmoittamisen yhteydessä. Lopullista polkumyyntitullia koskeva asetus sisälsi kaikki olennaiset tosiseikat ja huomiot, joiden perusteella komissio teki menettelyyn liittyvät päätöksensä, ja siinä käsiteltiin kattavasti kaikkia väitteitä, jotka oli otettu esiin kyseisessä menettelyssä. Tukien vastaisen menettelyn päätelmät eivät vaikuta lopullista polkumyyntitullia koskevassa asetuksessa esitettyihin perusteluihin.

(68)

Lisäksi aineelliselta näkökannalta tarkasteltuna nämä seikat eivät vaikuta polkumyynnin vastaisen eivätkä tukien vastaisenkaan tutkimuksen päätelmiin tai muuta niitä. Sen vuoksi näillä seikoilla ei ole mitään vaikutusta väitteen esittäneen osapuolen tai muiden osapuolten tilanteeseen. Tästä huolimatta komissio päätti antaa osapuolille uuden mahdollisuuden esittää huomautuksia näistä seikoista. Vaikka näistä seikoista ei seurannutkaan mitään muutoksia (eikä komissiolla näin ollen ollut periaatteessa mitään velvollisuutta käsitellä niitä täydentävissä päätelmissä vaan lopullisessa asetuksessa), ne sisällytettiin täydentäviin lopullisiin päätelmiin. Näistä syistä nämä väitteet hylättiin.

(69)

Näiden kahden tutkimuksen päätelmien välillä ei ole mitään ristiriitaa. Ainoa ero on, että tässä menettelyssä osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia myöhemmässä vaiheessa ja esittää lisähuomautuksia. Komissiolla on velvollisuus vastata näihin huomautuksiin, kuten se onkin tehnyt tässä asetuksessa.

(70)

Erityisesti edellä 67 kappaleessa esiin otettujen kahden viimeisen kohdan iv ja v osalta (mahdollinen kaksinkertainen laskeminen ja polkumyyntimarginaali) komissio toteaa seuraavaa. Ensinnäkin, kuten jo selitettiin vastattaessa osapuolten huomautuksiin, jotka ne esittivät tämän menettelyn lopullisiin päätelmiin, etenkin johdanto-osan 1137 kappaleessa, komissio käsitteli kattavasti kaksinkertaiseen laskemiseen liittyvää mahdollista ongelmaa ja antoi kaikille osapuolille runsaasti tilaisuuksia esittää huomautuksia menettelyn aikana. Se ei olisi voinut tehdä näin aiemmin käynnissä olevan polkumyynnin vastaisen menettelyn yhteydessä. Toiseksi komissio huomauttaa, että kun kyseessä ovat erilliset polkumyynnin ja tukien vastaiset menettelyt, jotka koskevat samasta maasta peräisin olevaa samaa tuotetta, ja kun tasoitustullit otetaan käyttöön myöhemmin kuin polkumyyntitullit, ei ole muuta mahdollisuutta kuin muuttaa aiemmin käyttöön otettuja polkumyyntitulleja. Tämä on tehtävä, jotta voidaan ottaa huomioon uudet tasoitustullit ja estää samalla kaksinkertainen laskeminen ja alhaisemman tullin säännön noudattaminen tarvittaessa. Tätä varten tällaisissa tapauksissa lainsäädännöllinen ratkaisu on ottaa käyttöön tasoitustullit ja samaan aikaan muuttaa sovellettavia polkumyyntitulleja vastaavasti samalla asetuksella. Näin ollen toisin kuin osapuoli väittää, polkumyynnin vastainen asetus (EU) 2020/492 ei ole räikeästi perusteeton ja virheellinen. Asiaankuuluvia arviointeja ja väitteitä käsiteltiin kattavasti tässä asetuksessa, joka myös muodostaa perustan lopullista polkumyyntitullia koskevan asetuksen muuttamiselle. Koska myös Yuntianhua-ryhmään sovellettavaa polkumyyntitullia muutetaan tällä asetuksella, kuten 8 jaksossa selitetään, osapuolen väite, jonka mukaan sille asetuksessa (EU) 2020/492 määritetty polkumyyntitullin taso on virheellinen, on sekä tosiasiallisesti että oikeudellisesti väärä. Kaikkien näiden syiden vuoksi Yuntianhua-ryhmän väitteet hylätään.

(71)

Valituksen tekijä esitti 31 päivänä heinäkuuta 2019 asianomaisista maista peräisin olevien lasikuitukankaiden tuonnin kirjaamista koskevan pyynnön perusasetuksen 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Valituksen tekijä toimitti 21 päivänä marraskuuta 2019 perusasetuksen 24 artiklan 5 kohdan nojalla uudelleen kirjaamispyynnön, joka sisälsi päivitetyt tuontiluvut.

(72)

Perusasetuksen 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti on kirjattava, jotta voidaan varmistaa, että tullit voidaan tarvittavien edellytysten täyttyessä periä kirjatun tuonnin osalta takautuvasti sovellettavien säännösten mukaisesti, jos tutkimusten tulosten perusteella otetaan käyttöön lopullinen tasoitustulli.

(73)

Kirjaamispyynnön julkaisemisen jälkeen asianomaiset osapuolet toimittivat huomautuksia, joita komissio käsitteli kirjaamista koskevassa asetuksessa. Komissiolla oli käytössään riittävästi näyttöä, joka oikeutti tuonnin kirjaamisen.

(74)

Komissio antoi 21 päivänä tammikuuta 2020 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/44 (15), jäljempänä ’kirjaamista koskeva asetus’, jolla asetetaan Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevien lasikuitukankaiden tuonti kirjaamisvelvoitteen alaiseksi 22 päivästä tammikuuta 2020 alkaen.

(75)

Tutkimuksen aikana kävi ilmi, että jotkin talouden toimijat eivät ehkä ole ilmoittautuneet, koska ne eivät ole ymmärtäneet oikein tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmää. Tästä syystä komissio selvensi 18 päivänä syyskuuta 2019 vireillepanoilmoitukseen sisältyvää tuotteen määritelmän kuvausta julkaisemalla uuden ilmoituksen (16), jäljempänä ’selventävä ilmoitus’. Myös selventävässä ilmoituksessa annettiin osapuolille mahdollisuus ilmoittautua tietyssä määräajassa ja pyytää halutessaan kyselylomaketta. Yksikään asianomainen osapuoli ei toimittanut huomautuksia selventävästä ilmoituksesta eikä pyytänyt kyselylomaketta.

(76)

Selventävän ilmoituksen julkaisemisen jälkeen ja myöhemmässä tutkimuksessa vahvistettiin, että yksikään talouden toimija ei ollut jättänyt ilmoittautumatta sen vuoksi, että se olisi ymmärtänyt väärin tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän vireillepanoilmoituksessa.

(77)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2018 ja 31 päivän joulukuuta 2018 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi ajanjakson 1 päivästä tammikuuta 2015 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(78)

Sekä tällä tukien vastaisella tutkimuksella että 4 kappaleessa mainitulla polkumyynnin vastaisella tutkimuksella on sama tutkimusajanjakso ja sama tarkastelujakso.

(79)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan yhteyden komissioon tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti valituksen tekijälle, Egyptin viranomaisille, Kiinan viranomaisille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille tutkimuksen vireillepanosta ja kehotti niitä osallistumaan.

(80)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Yuntianhua-ryhmä pyysi tapaamista kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa ottaakseen esiin joitakin seikkoja, jotka liittyivät puutteista ilmoittavaan kirjeeseen vastaamiselle annettuun määräaikaan. Yritys väitti, että se ei ollut huomannut puutteista ilmoittavaa kirjettä, koska sen tietoliikenneserveri oli pitänyt komission sähköpostia virheellisesti roskapostina, ja pyysi määräajan pidentämistä 18 päivällä. Neuvonantaja pyysi komissiota pidentämään määräaikaa 6 päivällä.

(81)

Kuten 1.3 jaksossa todetaan, komissio selvensi tuotteen määritelmää tutkimuksen aikana ja antoi asianomaisille osapuolille, joita selvennys koski tai jotka eivät ehkä olleet ilmoittautuneet, koska ne eivät uskoneet menettelyn koskevan niitä, mahdollisuuden ilmoittautua ja pyytää kyselylomaketta tietyssä määräajassa. Yksikään uusi osapuoli ei ilmoittautunut.

(82)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin perusasetuksen 27 artiklan mukaista otantaa.

(83)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli päättänyt rajata tutkimuksen koskemaan kohtuullista määrää unionin tuottajia soveltamalla otantaa. Se lisäsi, että se oli alustavasti valinnut unionin tuottajien otoksen samankaltaisen tuotteen unionissa ilmoitettujen tuotantomäärien perusteella lokakuun 2017 ja syyskuun 2018 välillä ottaen myös huomioon maantieteellisen jakautumisen. Otokseen valittiin neljä unionin tuottajaa, joiden osuus lasikuitukankaiden arvioidusta unionin kokonaistuotannosta oli yli 40 prosenttia. Mikään asianomainen osapuoli ei toimittanut huomautuksia, joten alustava otos vahvistettiin. Otos on unionin tuotannonalaa edustava.

(84)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(85)

Vain yksi etuyhteydetön tuoja (Euroresins UK Ltd.) toimitti pyydetyt tiedot ja suostui siihen, että se sisällytetään otokseen. Yhteistyössä toimineiden tuojien vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen.

(86)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa olevaa edustustoa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(87)

Kahdeksan kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui siihen, että ne sisällytetään otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti kahdesta vientiä harjoittavien tuottajien ryhmästä koostuvan otoksen, joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien osuus lasikuitukankaiden ilmoitetusta viennistä Kiinasta unioniin tutkimusajanjaksolla oli 79 prosenttia.

(88)

Vientiä harjoittavien tuottajien tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien otos on seuraava:

(89)

Perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja Kiinan viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta.

(90)

Otoksen valintaa koskevia huomautuksia saatiin kahdelta otokseen valitulta vientiä harjoittavalta tuottajalta, Jushilta ja Hengshiltä, jotka kuuluvat CNBM-ryhmään. Jushi ja Hengshi eivät kiistäneet olevansa toisiinsa etuyhteydessä olevia yrityksiä, mutta ne väittivät, etteivät ne ole etuyhteydessä Taishaniin. Jushi väitti, että komissio ei voinut käyttää mekaanisesti perustana komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 (17), jäljempänä ’tullikoodeksin täytäntöönpanosäädös’, 127 artiklan 1 kohdan d tai f alakohtaa käsitelläkseen Hengshiä, Jushia ja Taishania yhtenä yksikkönä. Väitteensä tueksi Jushi viittasi WTO:n paneeliin asiassa Korea – Certain Paper (18) sekä Shanghain pörssin ohjeisiin (Guidelines for related transactions of listed companies of Shanghai Stock Exchange).

(91)

Yritykset toivat esiin, että i) niillä ei ollut yhteistä suoraa osakkeenomistusta, ii) niiden johtokuntien jäsenissä ei ollut päällekkäisyyttä, iii) Hengshin/Jushin ja Taishanin välillä ei ollut etuyhteysliiketoimia ja iv) ne olivat kilpailijoita markkinoilla.

(92)

Otantamenettelyn jälkeen Taishanin kanssa järjestettiin 13 päivänä marraskuuta 2019 kuuleminen, jossa edellä mainitut seikat otettiin jälleen esiin.

(93)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että China National Building Material, jäljempänä ’CNBM’, on Kiinan valtion omistama yritys, josta omistaa suoraan ja välillisesti 41,27 prosenttia CNBM-emoyhtiö, jonka puolestaan omistaa kokonaan valtion omistuksessa olevan varallisuuden valvonta- ja hallintovirasto, jäljempänä ’SASAC’. CNBM:llä on 26,97 prosentin omistusosuus China Jushi Co., Ltd:stä, jäljempänä ’China Jushi’, joka on Jushin ainoa osakkeenomistaja (19).

(94)

CNBM teki syyskuussa 2017 Sinoman kanssa sulautumasopimuksen (20), joka finalisoitiin toukokuussa 2018. Sinoma oli Taishanin omistaja tytäryhtiönsä Sinoma Science & Technology Co. kautta. Sulautuman jälkeen Sinoman toiminta sulautettiin osaksi CNBM:n toimintaa. Tämän tuloksena CNBM:llä on 26,97 prosentin osuus China Jushista (Jushin ainoa osakkeenomistaja) ja 60,24 prosentin osuus Sinoma Science & Technology Co., Ltd:stä (Taishanin ainoa osakkeenomistaja).

(95)

Tullikoodeksin täytäntöönpanosäädöksen 127 artiklan 1 kohdan d alakohdassa vahvistetaan, että kahden henkilön katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään, jos kolmas osapuoli suoraan tai välillisesti omistaa, valvoo tai pitää hallussaan vähintään viittä prosenttia kummankin liikkeeseen lasketuista äänioikeutetuista osakkeista tai osuuksista. CNBM:llä on 26,97 prosentin osuus China Jushista (Jushin ainoa osakkeenomistaja) ja 60,24 prosentin osuus Sinoma Science & Technology Co., Ltd:stä (Taishanin ainoa osakkeenomistaja). Näin ollen yritysten todettiin olevan etuyhteydessä toisiinsa.

(96)

Kiinalaisen arvopaperivälitysyhtiön (Guotai Junan Securities) vuoden 2019 yritysraportin (21) mukaan CNBM on organisoinut yksiköitään uudelleen vuodesta 2017 lähtien vahvistaakseen alueellista koordinointia ja poistaakseen horisontaalista kilpailua julkisesti noteerattujen tytäryhtiöidensä välillä. Lisäksi CNBM aikoo ratkaista horisontaaliseen kilpailuun liittyvät kysymykset vuoteen 2020 mennessä. Raportista julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella CNBM suunnitteli aloittavansa prosessin konsolidoimalla lasikuitutoimintansa varojen lisäyksillä China Jushin ja Sinoma Science & Technologyn välillä (Taishanin ainoa osakkeenomistaja). Näin ollen tutkimuksen aikana kerätty näyttö ei tue yritysten väitettä siitä, että yhteisellä osakkuudella ei ollut käytännön vaikutuksia ja että yritykset toimivat itsenäisesti. Näyttö päinvastoin viittaa siihen, että pelkän osakkuuden (joka pelkästään on ratkaiseva tekijä sen päättelemisessä, että yritykset ovat etuyhteydessä toisiinsa) lisäksi nämä kolme yritystä kykenevät myös vaikuttamaan merkittävästi toistensa liiketoimintapäätöksiin ja että niihin määräysvaltaa käyttävä yritys (CNBM) aikoo vähintäänkin koordinoida niiden toimintaa ellei jopa integroida sitä (eli ratkaista horisontaaliseen kilpailuun liittyvät ongelmat). Tämä tarkoittaa sitä, että minkä tahansa näistä yrityksistä saamia tukia voidaan erotuksetta käyttää hyödyttämään tarkasteltavana olevaa tuotetta. Sen vuoksi komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan sen päätelmässä, jonka mukaan nämä kolme yritystä ovat toisiinsa etuyhteydessä, ei otettu huomioon tosiasiallisia ja taloudellisia realiteetteja.

(97)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan komissio ei voi käsitellä Hengshiä, Jushia ja Taishania yhtenä ryhmänä tarkasteltavana olevan tuotteen saaman tuen määrän laskemiseksi, komissio muistutti, että sen varmistamiseksi, että toimenpiteet voidaan panna täytäntöön tehokkaasti ja vältetään erityisesti viennin kanavoiminen sellaisen etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, jolla on alin tulli, komission käytäntönä on määrittää vientiä harjoittavien tuottajien välinen suhde tullikoodeksin täytäntöönpanosäädöksen 127 artiklassa säädettyjen kriteerien perusteella. Tämä ilmoitettiin selvästi kaikille osapuolille vireillepanoilmoituksessa menettelyn alussa. Lisäksi viittaus tullikoodeksin täytäntöönpanosäädöksen 127 artiklaan sisältyy nimenomaisesti polkumyynnin vastaisen perusasetuksen (22) 2 artiklan 1 kohtaan, ja komission olisi kohdeltava osapuolia samalla tavalla sekä polkumyynnin että tukien vastaisissa tapauksissa (23). Lisäksi perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan nojalla tuen määrä lasketaan unioniin viedyn tuetun tuotteen yksikköä kohti. Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien määrän laskeminen unioniin viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen perusteella tarkoittaa sitä, että jos yritykset ovat etuyhteydessä toisiinsa, ne voivat käyttää erotuksetta eli tietystä vientiä harjoittavasta tuottajasta riippumatta tarkasteltavana olevaan tuotteeseen kohdistuvia etuuksia, koska raha on luonteeltaan siirrettävissä. Tässä tapauksessa Henghsi, Jushi ja Taishan valmistavat ja vievät tarkasteltavana olevaa tuotetta, joten niille myönnettyjen tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien määrässä olisi otettava huomioon se, että etuyhteytensä vuoksi ne voivat kanavoida näitä etuuksia unioniin vietävään tarkasteltavana olevaan tuotteeseen haluamallaan tavalla. Näin ollen näille vientiä harjoittaville tuottajille tarkasteltavana olevan tuotteen osalta myönnettyjen etuuksien olisi oltava yksi yhteinen määrä koko ryhmän osalta.

(98)

Jushin 90 kappaleessa esiin ottama WTO-tapaus (24) ei tue yrityksen väitettä. Toisin kuin Jushi pyrkii osoittamaan, WTO-paneeli vahvisti kyseisessä tapauksessa, että polkumyynnin määrittämiseksi polkumyyntitutkimuksissa WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6 artiklan 10 kohdan mukainen sääntö (jonka mukaan polkumyyntimarginaali olisi laskettava kutakin vientiä harjoittavaa tuottajaa kohti) ei välttämättä estä erillisten oikeussubjektien kohtelemista yhtenä viejänä tai tuottajana. Paneeli huomautti, että tällainen kohtelu sallitaan, kun kyseisten yritysten välinen rakenteellinen ja kaupallinen suhde on riittävän läheinen, jotta niitä voidaan pitää yhtenä viejänä (25). Tämä huomioon ottaen WTO:n paneeli ei vahvistanut kyseisessä tapauksessa kriteereitä, joita tutkivan viranomaisen on sovellettava arvioidakseen, ovatko yritykset etuyhteydessä toisiinsa. Paneeli vain tarkasteli erityisiä tekijöitä (kuten osakkuutta, johtokuntaa, myyntikanavia), jotka olivat tutkivan viranomaisen tutkittavina kyseisessä tapauksessa. Asiassa EC – Fasteners valituselin vahvisti mahdollisuuden kohdella useampia viejiä yhtenä yksikkönä ja luetteli myös tekijöitä, jotka saattavat olla merkityksellisiä, kuten i) yhtiöoikeudelliset ja rakenteelliset yhteydet viejien välillä, kuten yhteinen valvonta, osakkuus ja hallinto; ii) yhtiöoikeudelliset ja rakenteelliset yhteydet valtion ja viejien välillä, kuten yhteinen valvonta, osakkuus ja hallinto; ja iii) valtion valvonta tai merkityksellinen vaikuttaminen hinnoittelun ja tuotoksen osalta (26). Tähän liittyen tämän tapauksen oikeudellisten ja tosiasiallisten tekijöiden perusteella Jushin, Hengshin ja Taishanin välisiä yhtiöoikeudellisia yhteyksiä ei voida kiistää.

(99)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että kyseisiä yrityksiä pidetään toisiinsa etuyhteydessä olevina yrityksinä tässä tutkimuksessa, ja kaikki tätä asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(100)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Taishan vastusti sitä, että siihen sovelletaan Hengshin/Jushin kanssa yhteistä tasoitustullia. Kyseinen asianomainen osapuoli väitti, että yhteisellä lopullisella osakkeenomistajalla CNBM:llä oli vain erittäin vähäinen määräysvalta Jushin tai Hengshin operatiivisiin ja liiketoimintapäätöksiin. Se toisti, että Taishan ja Hengshi/Jushi olivat kilpailijoita markkinoilla, ja huomautti toimittaneensa aiemmin näyttöä näiden väitteiden tueksi Taishan tarjoutui sitoutumaan kirjallisesti kaupallisten yhteyksien katkaisemiseen Taishanin ja Hengshin/Jushin välillä, minkä vuoksi Hengshistä/Jushista peräisin olevien lasikuitukankaiden vientiä unioniin ei olisi mahdollista kanavoida Taishanin kautta.

(101)

Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että yhteisten osakkeenomistajiensa kautta nämä kolme yritystä pystyvät vaikuttamaan merkittävästi toistensa liiketoimintapäätöksiin (ks. 96 kappale). Asiakirja-aineistossa oleva näyttö osoittaa, että yritykset ovat konsolidoimassa ja koordinoimassa lasikuituun liittyviä toimintojaan. Mitään sellaista uutta tietoa tai näyttöä ei esitetty, joka olisi tehnyt nämä havainnot pätemättömiksi. Taishan ei kiistänyt tärkeimmän osakkeenomistajansa suunnitelmia konsolidoida sen lasikuituliiketoiminta. Tällaisten suunnitelmien ja Taishanin ja Hengshin/Jushin välisten kaupallisten yhteyksien katkaisemista koskevien sitoumusten välillä on selkeä ristiriita. Lisäksi – ja ottamatta kantaa siihen, voisiko komissio hyväksyä tällaisen sitoumuksen – yritys ei selvästikään ole sellaisessa asemassa, että voisi tehdä minkäänlaista sitoumusta ilman siinä varsinaista määräysvaltaa käyttävien tahojen hyväksyntää. Tämän vuoksi Taishanin väitteet ja sitoumustarjous hylättiin.

(102)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CNBM-ryhmä väitti, että etuyhteydessä olevan kauppiaan Jushi Hongkong Co. Ltd:n saamat tuet eivät ole tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavia, koska yritys sijaitsi Hongkongissa eikä Kiinassa. Hongkong on WTO:n itsenäinen jäsen, minkä vuoksi sitä pidetään WTO:n lainsäädännössä ja unionin kaupan suojatoimenpiteitä koskevissa tutkimuksissa itsenäisenä lainkäyttöalueena. Koska tätä tukien vastaista menettelyä ei pantu vireille Hongkongia vastaan, Jushi Hongkongin väitetysti saamia tukia ei pitäisi ottaa huomioon. Komissio huomauttaa, että CNBM-ryhmä ei kiistänyt komission päätelmiä, jotka koskivat tämän etuyhteydessä olevan kauppiaan saamia tukia. Riippumatta siitä, mikä Hongkongin asema tässä tutkimuksessa on, Jushi Hongkong -yrityksen todellinen toiminnan ja määräysvallan keskus sijaitsi Manner-Kiinassa. Kuten yritys itse totesi, Jushi Hongkong on pöytälaatikkoyhtiö, jolla ei ole omia työntekijöitä, maata, fyysistä toimistoa ja joka ei saa etuuksia vero-ohjelmista tai avustuksista. Kirjanpitoasiakirjat olivat Jushi Group Co. Ltd:n hallussa, tarkastuksen kannalta merkityksellinen henkilöstö sijaitsi siellä, ja kiinalaiset tahot myönsivät saadut tuet, jotka hyödyttivät tarkasteltavana olevaa tuotetta. Lisäksi kuten valituselin vahvisti asiassa United States – Anti-Dumping and Countervailing Measures on Large Residential Washers from Korea, tuet, jotka on myönnetty vastaanottajalle muissa maissa kuin tukea antavassa jäsenmaassa, saattavat olla merkityksellisiä laskettaessa kokonaisarvoon perustuvan tuen määrää (27). Tämän vuoksi yrityksen väite hylättiin.

(103)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Yuntianhua-ryhmä väitti, että sen tukimarginaalia on paisutettu lisäämällä siihen sellaisille yrityksille myönnettyjä tukia, jotka eivät ole toimittaneet tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa käytettyjä tuotantopanoksia, ja pyysi sen vuoksi, että näiden yritysten tukia ei otettaisi huomioon tasoitustullia laskettaessa.

(104)

Perusasetuksen 1 artiklan mukaan tasoitustulli voidaan ottaa käyttöön minkä tahansa sellaisen suoraan tai epäsuorasti myönnetyn tuen tasoittamiseksi, joka on myönnetty minkä tahansa sellaisen tuotteen valmistukseen, tuotantoon, vientiin tai kuljetukseen, jonka luovutus vapaaseen liikkeeseen unionissa aiheuttaa vahinkoa. Komissiolla on näyttöä siitä, että tutkimukseen sisältyvät yritykset, joiden tuesta saama etu on otettu huomioon ryhmän tullissa, ovat osallistuneet suoraan tai välillisesti tarjoamalla tuotantopanoksia, palveluja, materiaaleja tai varoja, joita käytetään tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa perusasetuksen 1 artiklassa kuvatulla tavalla. Konkreettinen näyttö ei näin ollen tukenut Yuntianhua-ryhmän esittämiä väitteitä.

(105)

Komissio kuitenkin totesi, että yksi etuyhteydessä olevista yrityksistä, jonka tukeen on sovellettu tasoitustullia, oli alun perin pyytänyt osallistumista tutkimukseen, koska se liisasi laitteita yhdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle. Saatujen huomautusten perusteella komissio tarkisti jakoperustetta, joka liittyi tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvään yrityksen liisaustoimintaan. Koska etuudet, jotka voitiin jakaa liisaustoiminnan kautta, olivat mitättömän vähäisiä, komissio päätti olla ottamatta niitä huomioon.

(106)

Otantalomakkeen palauttaneista kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista viisi ilmoitti komissiolle aikomuksestaan pyytää yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan nojalla. Komissio asetti kyselylomakkeen saataville verkossa vireillepanopäivänä. Lisäksi komissio ilmoitti otoksen ulkopuolisille vientiä harjoittaville tuottajille, että niiden on toimitettava kyselyvastaus, jos ne haluavat yksilöllisen tarkastelun. Yksikään näistä yrityksistä ei kuitenkaan toimittanut kyselyvastausta. Näin ollen yksilölliset tarkastelut eivät olleet mahdollisia.

(107)

Komissio pyysi vireillepanoilmoituksessa kaikkia Egyptissä toimivia vientiä harjoittavia tuottajia ottamaan siihen yhteyttä. Kaksi etuyhteydessä olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden osuus lasikuitukankaiden unioniin suuntautuvasta viennistä on 100 prosenttia ja tuotannosta Egyptissä 100 prosenttia, ilmoittautui:

(108)

Unionin tuottajille, tuojille, käyttäjille sekä Kiinan ja Egyptin vientiä harjoittaville tuottajille tarkoitetut kyselylomakkeet asetettiin verkossa saataville (28) vireillepanopäivänä.

(109)

Komissio sai kyselyvastaukset kahdelta otokseen valitulta kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä, kahdelta egyptiläiseltä vientiä harjoittavalta tuottajalta, neljältä otokseen valitulta unionin tuottajalta, viideltä käyttäjältä sekä yhdeltä etuyhteydettömältä tuojalta. Yksikään otoksen ulkopuolisista kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista ei toimittanut vastausta kyselylomakkeeseen.

(110)

Komissio lähetti kyselylomakkeet myös Kiinan ja Egyptin viranomaisille. Kiinan viranomaisille toimitettu kyselylomake sisälsi seuraaville rahoituslaitoksille osoitetut erityiset kyselylomakkeet: China Development Bank, jäljempänä ’CDB’, Export Import Bank of China, jäljempänä ’EXIM’, ja Sinosure. Kyseiset rahoituslaitokset oli erikseen mainittu valituksessa julkisina eliminä tai eliminä, jotka oli valtuutettu tai määrätty myöntämään tukia. Lisäksi Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan kyseinen rahoituslaitoksille tarkoitettu erityislomake kaikille muille rahoituslaitoksille, jotka olivat myöntäneet lainoja tai vientiluottoja otokseen valituille yrityksille tai otokseen valittujen yritysten asiakkaille. Kiinan viranomaisia pyydettiin hallinnollisista syistä myös keräämään näiden rahoituslaitosten toimittamia mahdollisia vastauksia ja lähettämään ne suoraan komissiolle.

(111)

Egyptin viranomaisille toimitettu kyselylomake sisälsi seuraaville rahoituslaitoksille osoitetut erityiset kyselylomakkeet: National Bank of Egypt, Ahli Bank ja Bank Misr. Kyseiset rahoituslaitokset oli erikseen mainittu valituksessa julkisina eliminä tai eliminä, jotka oli valtuutettu tai määrätty myöntämään tukia. Lisäksi Egyptin viranomaisia pyydettiin hallinnollisista syistä toimittamaan kyseinen rahoituslaitoksille tarkoitettu erityislomake kaikille muille rahoituslaitoksille, jotka olivat myöntäneet lainoja tai vientiluottoja otokseen valituille yrityksille. Lisäksi Egyptin viranomaisille toimitettu kyselylomake sisälsi erityiset kyselylomakkeet seuraaville yrityksille: Egypt-TEDA Investment Company, jäljempänä ’Egypt TEDA’, ja Egyptian Chinese JV Company for Investment, jäljempänä ’ECCI’; nämä yritykset oli yksilöity valituksessa valtion omistamiksi yrityksiksi, jotka toimivat SETC-alueella. Egyptin viranomaisia pyydettiin keräämään näiden rahoituslaitosten ja muiden yksikköjen toimittamia mahdollisia vastauksia ja lähettämään ne suoraan komissiolle.

(112)

Komissio sai Kiinan viranomaisilta kyselyvastaukset, joihin sisältyivät EXIMin ja Sinosuren erityiseen kyselylomakkeeseen antamat vastaukset, ja Egyptin viranomaisilta kyselyvastaukset, joihin sisältyivät National Bank of Egyptin, Bank Misr’n ja Egypt TEDAn erityiseen kyselylomakkeeseen antamat vastaukset.

(113)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuen, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot, jotka osapuolet olivat asettaneet saataville, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusasetuksen 28 artiklan soveltamista. Kiinan kauppaministeriön toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti, jonka aikana tavattiin myös muiden asianomaisten ministeriöiden virkamiehiä. Lisäksi tarkastuskäynnin aikana tavattiin EXIMin, CDB:n ja Sinosuren edustajia.

(114)

Tarkastuskäynti tehtiin myös Egypt TEDAn toimitiloihin samoin kuin seuraavien Egyptin viranomaisten toimitiloihin:

(115)

Komissio teki lisäksi perusasetuksen 26 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(116)

Koronaviruksen (covid-19) leviämisvaaran ja epidemian johdosta toteutettujen toimenpiteiden (30) vuoksi komissio ei kyennyt tarkastamaan useiden Kiinassa sijaitsevien vientiä harjoittavien tuottajien ryhmään kuuluvien yritysten toimittamia tietoja. Koska tämä ennakoimaton tilanne tuli eteen vasta erittäin myöhäisessä vaiheessa menettelyä eikä muu ratkaisu ollut mahdollinen, komissio käytti poikkeuksellisesti tuen laskemiseen näiden yritysten toimittamia tietoja, jotka todennettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(117)

Komissio ilmoitti 24 päivänä tammikuuta 2020 perusasetuksen 29 a artiklan 2 kohdan mukaisesti asianomaisille osapuolille aikeestaan olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä ja jatkaa tutkimusta.

(118)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista.

(119)

Komissio ilmoitti 27 päivänä helmikuuta 2020 kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen tasoitustullin tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa unioniin, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’.

(120)

Kaikille osapuolille annettiin 15 päivän määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä. Useat asianomaiset osapuolet pyysivät määräajan pidentämistä. Komissio antoi näille osapuolille aikaa toimittaa huomautukset 20 päivään ja 23 päivään maaliskuuta 2020 mennessä. Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(121)

Erillisessä polkumyyntitutkimuksessa osapuolille ilmoitettiin 19 päivänä joulukuuta 2019 lopulliset päätelmät niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella komissio aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa unioniin. Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin myös täydentäviä päätelmiä 10 päivänä helmikuuta 2020.

(122)

Komissio käsittelee tässä asetuksessa huomautuksia, jotka toimitettiin tukien vastaisen menettelyn aikana. Huomautuksia, jotka toimitettiin erillisen polkumyyntitutkimuksen yhteydessä, ei käsitellä tässä asetuksessa, elleivät osapuolet nimenomaisesti ilmoittaneet, että toimitetut huomautukset koskevat molempia menettelyjä.

(123)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksikään osapuoli ei pyytänyt kuulemista neuvonantajan kanssa.

(124)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin täydentäviä lopullisia päätelmiä 17 päivänä huhtikuuta 2020, ja niille annettiin 22 päivään huhtikuuta 2020 asti aikaa huomautusten esittämiseen, jäljempänä ’täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittaminen’.

(125)

Lisäksi asianomaisille osapuolille ilmoitettiin toisen kerran täydentäviä lopullisia päätelmiä 24 päivänä huhtikuuta 2020 ja niille annettiin 27 päivään huhtikuuta 2020 asti aikaa huomautusten esittämiseen, jäljempänä ’toinen täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittaminen’.

(126)

Komissio järjesti kuulemisia unionin tuotannonalan, vientiä harjoittavien tuottajien Jushi/Hengshi Chinan, egyptiläisten vientiä harjoittavien tuottajien Jushi/Hengshi Egyptin kanssa sekä Egyptin viranomaisten kanssa.

(127)

Tarkasteltavana ovat Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevat jatkuvakuituisesta kiertämättömästä lasikuitulangasta tai -esilangasta kudotut kankaat, eivät kuitenkaan kyllästetyt tai esikyllästetyt tuotteet eivätkä seulakankaat, joiden silmäkoko on sekä pituudeltaan että leveydeltään suurempi kuin 1,8 mm ja jotka painavat enemmän kuin 35 g/m2 ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7019 39 00, ex 7019 40 00, ex 7019 59 00 ja ex 7019 90 00 (Taric-koodit 7019390080, 7019400080, 7019590080 ja 7019900080), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ (31).

(128)

Lasikuitukankailla on monia käyttötarkoituksia esimerkiksi tuuliturbiinien lavoissa, veneiden, rekkojen ja urheiluvälineiden tuotannossa sekä putkien kunnostusjärjestelmissä.

(129)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset:

(130)

Komissio päätti, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen samankaltaisia tuotteita perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(131)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja ja Egyptin arabitasavallan kauppaministeriö väittivät, että valmiiksi leikattujen lasikuitukangassarjojen ei pitäisi kuulua tutkimuksen soveltamisalaan. Ne väittivät, että valmiiksi leikatut lasikuitukangassarjat ovat jatkojalostustuotteita, jotka edellyttävät lisätuotantovaiheita, ja että niiden fyysiset ominaisuudet ovat erilaiset, koska ne ovat kooltaan paljon pienempiä. Niitä on saatavilla eri muodoissa ja pakkauksissa, ja ne koostuvat useista pienemmistä kankaanpaloista, jotka on yhdistetty. Lisäksi väitettiin, että sarjojen poissulkemisesta ei aiheutuisi toimenpiteiden kiertämisen riskiä, koska leikkaamisprosessia ei voi peruuttaa eikä tuote ole vaihdettavissa leikkaamattomaan lasikuitukankaaseen.

(132)

Valituksen tekijä väitti, että valmiiksi leikatuilla lasikuitukangassarjoilla ja leikkaamattomilla lasikuitukankailla on samat perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Koska lasikuitukankaat ovat vahvistusmateriaaleja, muotoon leikkaaminen on tarpeellista, jotta ne sopivat sen tuotteen muotoon, jota on vahvistettava, mutta leikkaaminen ei muuta sen perusominaisuuksia. Leikkaamisen voi tehdä lasikuitukankaan tuottaja, riippumaton teollinen leikkaaja tai asiakas itse. Leikkaaminen on erittäin yksinkertaista ja edullista. Valituksen tekijä väitti vielä, että käyttäjät eivät pidä valmiiksi leikattua lasikuitukangasta erilaisena kuin muuta lasikuitukangasta, koska lasikuitukangas tuotetaan yleensäkin käyttäjän eritelmien mukaisesti. Jos leikkaaminen muuttaisi lasikuitukankaan ominaisuuksia, se tekisi kankaasta käyttökelvotonta asiakkaan kannalta.

(133)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että valmiiksi leikkaaminen ja sarjoiksi tekeminen eivät muuta lasikuitukankaiden fyysisiä, teknisiä tai kemiallisia perusominaisuuksia tai peruskäyttötarkoituksia. Molempien tuotteiden käyttäjät ovat suureksi osaksi samoja, ja molempia myydään samojen jakelukanavien kautta.

(134)

Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että useimpia käyttötarkoituksia varten lasikuitukangas tuotetaan tilauksesta asiakkaan eritelmien mukaan. Valmiiksi leikatut lasikuitukangassarjat ovat vain lisäeritelmä asiakkaan tilauksessa. Myöskään erilainen pakkaus ei muuta valmiiksi leikattujen lasikuitukangassarjojen ominaisuuksia. Koska lasikuitukankaat tilataan yhä useammin valmiiksi leikattuina lasikuitukangassarjoina ja yhä useammin käytetään ulkoisten sarjojen valmistajien palveluja, toimenpiteiden kiertämisen riski on suuri, jos valmiiksi leikatut lasikuitukankaat jätettäisiin tutkimuksen ulkopuolelle. Sen vuoksi komissio päätteli, että valmiiksi leikattuja lasikuitukankaita ei ole asianmukaista jättää tutkimuksen ulkopuolelle.

(135)

Eräs toinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että lasikuitulanka pitäisi jättää tutkimuksen ulkopuolelle. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että lasikuitulankaa ei mainittu nimenomaisesti kyselylomakkeessa, valituksessa tai vireillepanoilmoituksessa, mikä vaikuttaisi osoittavan, että se ei kuulu tuotteen määritelmään. Se väitti lisäksi, että langasta tehtyä lasikuitukangasta ei voida luokitella tuotevalvontakoodiin kuuluvien ominaisuuksien mukaan, että langasta tehty lasikuitukangas tuotaisiin eri CN-koodeilla kuin ne, jotka mainitaan valituksessa, ja että lasikuitulanka ei myöskään kuulu jatkuvakuituista kiertämätöntä lasikuitulankaa (roving-lankaa) koskevien toimenpiteiden piiriin muissa menettelyissä.

(136)

Valituksen tekijä ja eräs toinen unionin tuottaja (ei osapuolena valituksessa) väittivät, että vain kiertämättömästä tai kierteettömästä lasikuitulangasta tehdyn lasikuitukankaan pitäisi kuulua tutkimuksen piiriin ja kierretty lanka voitaisiin jättää tutkimuksen ulkopuolelle. Valituksen tekijä väitti, että kiertämättömällä ja kierteettömällä lasikuitulangalla on samat ominaisuudet kuin roving-langalla eli ne koostuvat kiertämättömien filamenttien tai säikeiden kimpusta ja niitä käytetään myös samaan tarkoitukseen kuin roving-lankaa ja ne ovat yleensä 13–24 mikrometriä halkaisijaltaan ja 300–4 800 texiä.

(137)

Mitä tulee lasikuitulangasta tehdyn lasikuitukankaan sisällyttämiseen tutkimukseen, vireillepanoilmoituksessa määriteltiin tutkimuksen kohteena olevaksi tuotteeksi ”jatkuvakuituisesta kiertämättömästä lasikuitulangasta tai -esilangasta kudotut kankaat […]” (32). Tutkimuksessa kävi ilmi, että kiertämättömällä ja kierteettömällä lasikuitulangalla on samat ominaisuudet kuin roving-langalla eli ne koostuvat kiertämättömien filamenttien tai säikeiden kimpusta ja niitä käytetään myös samaan tarkoitukseen. Molemmat ovat yleensä 13–24 mikrometriä halkaisijaltaan ja 300–4 800 texiä. Näin ollen ei ole asianmukaista jättää näitä tuotelajeja tutkimuksen ulkopuolelle.

(138)

Pääasiassa kierretystä lasikuitulangasta tehdyn lasikuitukankaan osalta komissio huomauttaa, että tuote, jonka perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset, esimerkiksi painetut piirilevyt, ovat erilaiset, ei koskaan ollut osa tarkasteltavana olevaa tuotetta. Komissio toi tämän nimenomaisesti esiin selventävässä ilmoituksessa.

(139)

Ennen tuen ja tukiohjelmien muodossa annettavien väitettyjen tukien analysointia komissio arvioi valtion suunnitelmia, hankkeita ja muita asiakirjoja, jotka vaikuttivat useampaan kuin yhteen tuista tai tukiohjelmista. Komissio katsoi jäljempänä esitettävistä syistä, että kaikkien arvioitavana olevien tukien tai tukiohjelmien perustana on lasikuitukankaiden tuotannonalan edistämistä koskevien Kiinan viranomaisten keskushallinnon suunnitelmien toteuttaminen.

(140)

Kiinan 12. kansallisessa talouden ja yhteiskunnan kehityksen viisivuotissuunnitelmassa, jäljempänä ’12. viisivuotissuunnitelma’, korostetaan uusien materiaalien tuotannonalan, johon lasikuitukankaiden tuotannonala kuuluu, merkitystä ”strategisena kehittyvänä tuotannonalana” ja todetaan, että siitä olisi kehitettävä ”johtava tuotannonala” kattavalla poliittisella tuella ja ohjauksella (33). Lisäksi Kiinan 13. kansallisessa talouden ja yhteiskunnan kehityksen viisivuotissuunnitelmassa, jäljempänä ’13. viisivuotissuunnitelma’, joka kattaa vuodet 2016–2020, pyritään kehittämään uusien materiaalien tuotannonalaa vahvistamalla tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä valmistusteollisuuden innovointivalmiuksia (34).

(141)

Keskeisten tuotannonalojen parantamista ja edistämistä koskeva Kiinan viranomaisten strateginen visio tuodaan esiin 13. viisivuotissuunnitelmassa. Siinä korostetaan teknologisen innovoinnin merkitystä Kiinan talouden kehitykselle ja ”vihreän” kehityksen periaatteiden tärkeyttä. Sen 5 luvun mukaan yksi tärkeimmistä kehitystavoitteista on edistää perinteisten teollisuusrakenteiden uudistamista, kuten jo 12. viisivuotissuunnitelmassakin. Ajatusta tarkennetaan 22 luvussa, jossa kuvataan strategiaa Kiinan perinteisen teollisuuden uudistamiseksi edistämällä sen teknologista kehittämistä. Tässä yhteydessä 13. viisivuotissuunnitelmassa todetaan, että yrityksiä tuetaan ”kokonaisvaltaisen edistyksen aikaan saamiseksi tietyillä aloilla, kuten tuoteteknologiassa, ympäristönsuojelussa, teollisuuslaitteiden kehittämisessä ja energiatehokkuudessa”.

(142)

13. viisivuotissuunnitelmassa mainitaan uudet materiaalit parissa kohdassa: ”Etenemme nopeammin, jotta saisimme aikaan läpimurtoja keskeisen teknologian alalla esimerkiksi seuraavan sukupolven tieto- ja viestintäteknologian, uusien energialähteiden, uusien materiaalien […] alalla” (35). Suunnitelmassa esitetään lisäksi, että jatkossa toteutetaan hankkeita, jotka liittyvät keskeisten uusien materiaalien tutkimukseen, kehittämiseen ja soveltamiseen (36).

(143)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset toistivat kantansa Kiinan viisivuotissuunnitelmiin nähden ja väittivät, että ne eivät ole pakollisia tai oikeudellisesti sitovia vaan ainoastaan suuntaa-antavia asiakirjoja, koska niihin ei sisälly säännöksiä, seuraamuksia tai soveltamista koskevia sääntöjä. Kiinan viranomaiset totesivat vielä, että 12. viisivuotissuunnitelmaa ei sovelleta enää ja että vaikka 13. viisivuotissuunnitelma olisi oikeudellisesti sitova, mitä se ei ole, siinä ei mainita lasikuitukankaita. Suunnitelmassa viitataan ”uusiin materiaaleihin” muttei määritellä niitä. Lisäksi 13. viisivuotissuunnitelma ei koske erityisesti lasikuitukankaiden tai uusien materiaalien tuotannonalaa vaan kattaa lähes koko talouden.

(144)

Komissio on tästä eri mieltä. 13. viisivuotissuunnitelman 17 luvussa todetaan, että ”kansallisella kehitysstrategialla ja -suunnitelmalla on johtava ja määräävä asema.” Näin ollen sen sijaan, että suunnitelmassa esitettäisiin vain yleisiä kannustavia huomioita, siinä käytetään sanamuotoja, jotka viittaavat sen sitovuuteen.

(145)

Vaikka 12. viisivuotissuunnitelmaa ei sovellettaisikaan enää, se on nykyisen suunnitelman edeltäjä, jossa korostettiin uusien materiaalien tuotannonalan merkitystä ”strategisena kehittyvänä tuotannonalana”, mitä 13. viisivuotissuunnitelmassa vietiin eteenpäin. Uusien materiaalien tuotannonala sisältää lasikuitukankaiden tuotannonalan, kuten 148 ja 149 kappaleessa osoitetaan. Keskeisten tuotannonalojen parantamista ja edistämistä koskeva Kiinan viranomaisten strateginen visio tuodaan esiin 13. viisivuotissuunnitelmassa (ks. 141 kappale); sen vuoksi siinä priorisoidaan tiettyjä sektoreita ja tiettyä teknologiaa, mukaan lukien lasikuitukankaat.

(146)

Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väitteet hylättiin.

(147)

Uusien materiaalien tuotannonala on myös Made in China 2025 -aloitteen (37) mukainen kannustettava tuotannonala ja voi siten saada merkittävää valtion rahoitusta. Made in China 2025 -aloitetta – ja näin ollen epäsuorasti lasikuitukankaiden tuotannonalaa – tukemaan on perustettu joukko rahastoja, kuten kansallinen mikropiirirahasto, edistyneen valmistusteollisuuden rahasto sekä kehittyvien tuotannonalojen investointirahasto (38).

(148)

Lisäksi lasikuitukankaisiin viitataan usein laajemmin ”uusien materiaalien” puitteissa. Made in China 2025 -etenemissuunnitelmassa (39) luetellaan kymmenen strategista toiminta-alaa, jotka ovat Kiinan viranomaisten kannalta keskeisiä tuotannonaloja. Sen 9 jaksossa kuvataan ”uusia materiaaleja” ja niiden alaluokkia, esimerkiksi edistyneitä perusmateriaaleja (9.1 kohta), keskeisiä strategisia materiaaleja (9.2 kohta), joihin sisältyvät korkean suorituskyvyn kuidut ja komposiittimateriaalit, uusiin energialähteisiin liittyvät materiaalit (40). Uudet materiaalit saavat siten etua asiakirjassa luetelluista tukimekanismeista, kuten tukipolitiikasta, veropolitiikasta sekä valtioneuvoston valvonnasta ja tuesta (41).

(149)

Made in China 2025 -etenemissuunnitelman lisäksi marraskuussa 2016 kymmenen strategisen toiminta-alan luettelosta tehtiin neljän keskeisen seikan luettelo, jonka julkaisi kansallinen valmistusstrategian neuvoa-antava komitea (NMSAC). Tässä luettelossa kukin kymmenestä strategisesta toiminta-alasta on jaettu neljään lukuun: i) keskeiset varaosat, ii) keskeiset materiaalit, iii) keskeiset edistyneet prosessit ja teknologiat sekä iv) tuotannonalan teknologia-alustat. Lasikuitu kuuluu toiminta-alaan 7: sähkölaitteet, II kohta – keskeinen materiaali: 16 alakohta – lasikuitueristelevyt, sekä toiminta-alaan 9: uudet materiaalit, II kohta – keskeinen materiaali, 10 alakohta – korkean suorituskyvyn kuidut, monomeeri- ja komposiittimateriaalit, sekä 24 alakohta – lasiin perustuvat materiaalit.

(150)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että lasikuitukankaita ei mainita Made in China 2025 -aloitteessa, joka koskee koko taloutta, ja että Made in China 2025 -aloite ei ole pakottava vaan vain suuntaa-antava.

(151)

Komissio toistaa, että Made in China 2025 -aloite kohdistuu selvästi uusien materiaalien tuotannonaloihin, joihin lasikuitukankaiden tuotannonala kuuluu, kuten on jo osoitettu. Siinä tarjotaan strategista tukea ja takuita muun muassa parannetun tukipolitiikan kautta ja suurempaa tukea veropolitiikan kautta. Siinä todetaan esimerkiksi selvästi, että lisätään tukea tietotekniikan uuteen sukupolveen, korkealaatuisiin laitteisiin, uusiin materiaaleihin jne.

(152)

Made in China 2025 -aloitteessa todetaan, että se on toimintaohjelma valmistusteollisuusstrategian täytäntöönpanon kymmenen ensimmäisen vuoden aikana ja että siinä asetetaan selvät strategiset toimintalinjat ja tavoitteet. Made in China 2025 -aloitteen mukaan myös eri alueilla on laadittava erityiset täytäntöönpano-ohjelmat ja hiottava poliittisia toimenpiteitä, jotta varmistetaan eri tehtävien täytäntöönpano, ja teollisuus- ja tietotekniikkaministeriön on vahvistettava seuranta-analyysiä, valvontaa ja ohjausta yhdessä asiaankuuluvien tahojen kanssa ja raportoitava merkittävistä tapahtumista valtioneuvostolle viipymättä. Lisäksi Made in China 2025 -aloitetta tuetaan täytäntöönpanotoimenpiteillä, kuten Made in China 2025 -etenemissuunnitelmalla ja teollisuus- ja tietotekniikkaministeriön rahoitusopasta koskevalla ilmoituksella (”Notice of the General Office of the Ministry of Industry and Information Technology on the release of the 2017 Industrial Transformation and Upgrade (Made in China 2025) Funding Guide” (42)), jossa käsitellään rahastoja, joista tietyt lasikuitukankaiden vientiä harjoittavat tuottajat saivat etua. Lisäksi rakennusmateriaalien tuotannonalan kehittämissuunnitelma (2016–2020), joka mainitaan 153 kappaleessa, laaditaan Kiinan kansantasavallan 13. kansallisen talouden ja yhteiskunnan kehityksen viisivuotissuunnitelman sekä Made in China 2025 -strategian perusteella. Edellä esitetty huomioon ottaen Made in China 2025 -aloite ei vaikuta olevan pelkästään suuntaa-antava; päinvastoin vaikuttaa siltä, että sillä on pakottava vaikutus ja että se pannaan suureksi osaksi täytäntöön. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väitteet hylättiin.

(153)

Myös rakennusmateriaalien tuotannonalan kehittämissuunnitelmassa (2016–2020) edistetään lasikuitukankaiden tuotannonalaa. Suunnitelmassa kehotetaan optimoimaan teollisuuden rakenteita muun muassa laajentamalla kehittyviä tuotannonaloja, kuten lasiin perustuvat materiaalit, teollinen keramiikka, silmänsisäiset linssit, korkean suorituskyvyn kuidut ja komposiitit, grafeeni ja muunnetut materiaalit. Tavoitteisiin päästään valtion rahoitus-, verotus-, finanssi-, hinta-, energia- ja ympäristönsuojelupolitiikan kautta sekä antamalla pääomatukea, jolla kannustetaan osallistumaan rakennusmateriaaliyritysten sulautumiin, yrityshankintoihin ja rakennemuutoksiin eri keinoin, muun muassa luotonannolla (43).

(154)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että rakennusmateriaalien tuotannonalan kehittämissuunnitelmaa sovelletaan kaikkiin rakennusmateriaaleihin, minkä vuoksi se koskee laajalti koko taloutta. Suunnitelmassa annetaan vain yleistietoa valtion politiikasta.

(155)

Rakennusmateriaalien tuotannonalan kehittämissuunnitelmaan sisältyy erityistoimenpiteitä, jotka on kohdennettu rakennusmateriaalien tuotannonalaan, johon lasikuitukankaiden tuotannonalakin kuuluu (ks. 166 kappale). Sen vuoksi komissio on eri mieltä Kiinan viranomaisten väitteestä, jonka mukaan se koskee koko taloutta.

(156)

Vaikkakin rakennusmateriaalien tuotannonalan kehittämissuunnitelma saattaa vaikuttaa pelkästään suuntaa-antavalta asiakirjalta, kuten 152 kappaleessa mainitaan, sillä kuitenkin pannaan täytäntöön 13. viisivuotissuunnitelma ja Made in China 2025 -strategia. Sen tarkoituksena on edistää rakennusmateriaalien tuotannonalan muuttamista ja nykyaikaistamista, helpottaa tuotannonalan muuttamista suuresta tuotannonalasta vahvaksi tuotannonalaksi ja saavuttaa kestävä kehitys 13. viisivuotissuunnitelman kauden aikana, ja siinä vahvistetaan selkeitä tehtäviä ja hankkeita, joilla asetetut tavoitteet saavutetaan konkreettisesti määritetyn viisivuotiskauden aikana (44). Sen vuoksi on kiistanalaista, että se olisi luonteeltaan pelkästään suuntaa-antava, etenkin kun sitä tarkastellaan laajemmassa yhteydessä.

(157)

Lasikuitukankaiden tuotannonala kuuluu myös Kiinan teollisuus- ja tietotekniikkaministeriön, jäljempänä ’MIIT’, julkaiseman älykkään valmistusteollisuuden kehittämissuunnitelman (2016–2020) piiriin. Suunnitelmassa esitetään 10 keskeistä toimea, joilla pyritään lyhentämään tuotekehityssykliä, tehostamaan tuotantoa, parantamaan tuotteiden laatua, vähentämään toimintakustannuksia sekä resurssien ja energian kulutusta ja vauhdittamaan älykkään valmistusteollisuuden kehittämistä. Valtioneuvosto ilmoitti vuonna 2018, että Kiinan suunnitelmana on laajentaa älykkään valmistusteollisuuden ohjelmaa lisäämällä noin 100 pilottihanketta samana vuonna, ja julkisesti saatavilla olevien tietojen mukaan yksi yhteistyössä toimineista vientiä harjoittavista tuottajista, Taishan Fiberglass, Inc., sisältyi vuonna 2015 MIIT:n luetteloon älykkään valmistusteollisuuden tuotantolaitoksista (45).

(158)

Kiinan viranomaisten mukaan älykkään valmistusteollisuuden kehittämissuunnitelma (2016–2020) on merkityksetön, koska se ei koske erityisesti lasikuitukankaiden tuotannonalaa vaan koko valmistusteollisuutta. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että suunnitelma ei ole pakottava vaan vain suuntaa-antava.

(159)

Älykästä valmistusteollisuutta koskeva kehittämissuunnitelma (2016–2020) laaditaan Kiinan kansantasavallan 13. kansallisen talouden ja yhteiskunnan kehityksen viisivuotissuunnitelman sekä Made in China 2025 -strategian mukaisesti (46). Sen vuoksi sillä pannaan täytäntöön näissä asiakirjoissa esitetty strategia. Kuten jo aiemminkin selitettiin, 13. viisivuotissuunnitelma ja Made in China 2025 -strategia on kohdennettu tiettyihin tuotannonaloihin, joihin lasikuitukankaiden tuotannonala kuuluu osana uusien materiaalien tuotannonalaa. Lisäksi älykästä valmistusteollisuutta koskevassa kehittämissuunnitelmassa viitataan monessa kohdassa Made in China 2025 -strategian kymmeneen keskeiseen alaan. Keskeisten alojen älykästä muuntamista koskevassa erityissarakkeessa 6 todetaan, että tietotekniikan uuden sukupolven, uusien materiaalien ja rakennusmateriaalien osalta edistetään älykkään ja digitaaliteknologian syvällistä soveltamista tutkimus- ja kehitystyössä sekä suunnittelussa, valmistuksessa, logistiikassa ja varastoinnissa, toiminnassa ja hallinnoinnissa, myynnin jälkeisissä palveluissa ja muissa yritysten keskeisissä yhteyksissä. Näin ollen älykästä valmistusteollisuutta koskeva kehittämissuunnitelma (2016–2020) koskee erityisesti Made in China 2025 -strategiassa esitettyjä keskeisiä tuotannonaloja ja kattaa muun muassa uusien materiaalien ja rakennusmateriaalien sektorit, joihin lasikuitukankaiden tuotannonala kuuluu.

(160)

Komissio huomauttaa myös, että älykästä valmistusteollisuutta koskevassa kehittämissuunnitelmassa (2016–2020) käytetty kieli viittaa asiakirjan pakottavaan luonteeseen. Erityisesti jaksossa II (III) ”Kehitystavoitteet” todetaan, että ”älykkään valmistusteollisuuden edistämiseksi on pantava täytäntöön kahden vaiheen strategia ennen vuotta 2025: Vaiheessa yksi, vuoteen 2020 mennessä, älykkään valmistusteollisuuden kehittämisen perustaa ja tukikapasiteettia on vahvistettu, digitaalinen valmistusteollisuus on käytännössä toteutunut perinteisen valmistusteollisuuden keskeisillä aloilla ja keskeisen teollisuuden älykäs muuttuminen edistyy selvästi; Vaiheessa kaksi, vuoteen 2025 mennessä, älykkään valmistusteollisuuden tukijärjestelmä on käytännössä vakiintunut ja älykäs muutos on konkretisoitunut keskeisillä tuotannonaloilla.” Lisäksi sen jaksossa V ”Organisointi ja toteutus” todetaan, että ”teollisuus- ja tietotekniikkaministeriö ja valtiovarainministeriö ovat vastuussa suunnitelman organisoinnista ja toteutuksesta, johtajuuden lujittamisesta, huolellisesta organisoinnista, suunnitelman toteutuksessa kohdattujen ongelmien välittömästä ratkaisemisesta sekä eri tehtävien ja toimien toteutuksen edistämisestä” ja että ”toimivaltaisten teollisuus- ja tietotekniikka- sekä valtiovarainministeriön osastojen eri alueilla olisi laadittava pikaisesti suunnitelmaan liittyvä toteutusaikataulu, toteutettava siihen liittyvää tukipolitiikkaa ja saatettava päätökseen palautetyö vastuunjaon mukaisesti”. Sen vuoksi komissio päätteli, että älykkään valmistusteollisuuden kehittämissuunnitelmassa on selvästi määritellyt tavoitteet, jotka ovat pakottavia asianomaisten yritysten kannalta.

(161)

Edellä esitetyn perusteella Kiinan viranomaisten väitteet hylättiin.

(162)

Lisäksi tiede- ja teknologiaministeriön, ulkomaankauppaministeriön ja yleisen tullihallinnon julkaisemassa Kiinan huipputeknologian alan vientituotteiden luettelossa on 8 luokkaan ryhmiteltynä 1900 huipputeknologiatuotetta, joihin Kiinan viranomaiset soveltavat etuuskohtelun mukaista vientipolitiikkaa. Yksi näistä luokista on ”uusien materiaalien” luokka, johon lasikuitukankaat sisältyvät (47). Lisäksi tiede- ja teknologiaministeriön, valtiovarainministeriön ja valtion verohallinnon julkaisemassa Kiinan huipputeknologiatuotteiden luettelossa viitataan 11 alaan, joihin ”uusien materiaalien luokka” kuuluu. Tieteen ja teknologian edistystä koskevan Kiinan lain mukaan huipputeknologian kehittämisalueille perustetut huipputeknologiayritykset voivat saada etua tietystä etuuskohtelun mukaisesta politiikasta, esimerkiksi seuraavista: i) yrityksen tuloverokanta on 15 prosenttia normaalin 25 prosentin sijaan; ii) jos vientituotteiden tuotannon arvo on 70 prosenttia kokonaisarvosta kyseisenä vuonna, yrityksen tuloverokantaa alennetaan edelleen 10 prosenttiin; iii) hiljattain perustetut huipputeknologiayritykset vapautetaan yritysten tuloverosta ensimmäisen kahden vuoden ajaksi tuotannon aloittamispäivästä lähtien; iv) hiljattain perustetut huipputeknologiayritykset vapautetaan rakennusverosta; v) uuden teknologian kehittämis-, tuotanto- ja operaatiolaitosten tutkimus- ja kehittämistoimintaa varten käyttämä maa on verovapaata; vi) huipputeknologiayritysten huipputeknologian tuottamiseen ja kehittämiseen käyttämiin laitteisiin sovelletaan nopeutettuja poistoja; vii) huipputeknologiayritysten tuottamat vientituotteet vapautetaan vientitulleista lukuun ottamatta tuotteita, joiden vientiä valtio rajoittaa, tai erityistuotteita (48).

(163)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että Kiinan huipputeknologiatuotteiden luettelo yhdessä tieteen ja teknologian edistämistä koskevan Kiinan lain kanssa ei koske erityisesti tiettyjä tuotannonaloja, koska asiakirjoissa esitetään objektiiviset tukikelpoisuusperusteet, joita sovelletaan automaattisesti.

(164)

Kiinan huipputeknologian alan tuotteiden vientiluettelo sisältää huipputeknologiatuotteita 8 luokassa, joihin ”uudet materiaalit” kuuluvat, kuten 162 kappaleessa jo todetaan. Komissio huomautti lisäksi, että Kiinan huipputeknologiatuotteiden luettelossa viitataan 11 alaan, joista yksi on ”6. Uudet materiaalit”. Koska molemmissa luetteloissa rajoitutaan tiettyyn määrään aloja, ei voida päätellä, että niitä sovellettaisiin kaikkiin tuotannonaloihin. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väite hylättiin.

(165)

Teollisuuden rakennemuutoksien edistämistä koskevien tilapäisten määräysten (valtioneuvoston päätös nro 40, 2005), jäljempänä ’päätös nro 40’, luvussa III viitataan teollisuuden rakennemuutoksia koskevaan ohjeistavaan luetteloon, joka koostuu kolmesta luokasta: kannustettavien hankkeiden luokka, rajoitettavien hankkeiden luokka ja poistettavien hankkeiden luokka. Päätöksen XVII §:n mukaan ”jos investointihanke kuuluu kannustettavien hankkeiden luokkaan, sitä tarkastellaan, se hyväksytään ja se kirjataan investointeja koskevien kansallisten säädösten mukaisesti; kaikkien rahoituslaitosten on tarjottava luottotukea luotonantoperiaatteiden mukaisesti; Omaan käyttöön tarkoitetut tuodut laitteet – lukuun ottamatta hyödykkeitä, jotka sisältyvät valtiovarainministeriön antamaan kotimaisten investointihankkeiden veronalaisten tuotujen hyödykkeiden luokkaan (muutettu vuonna 2000) – voidaan investoinnin kokonaismäärään asti vapauttaa tuontitullista ja tuontiin liittyvästä arvonlisäverosta, ellei ole uusia säännöksiä, jotka koskevat veronalaisten investointihankkeiden luokkaa. Muuta kannustettuja teollisuushankkeita koskevaa suosituimmuuspolitiikkaa toteutetaan asiaa koskevien kansallisten säädösten mukaisesti.”

(166)

Teollisuuden rakennemuutoksia koskeva ohjeistavassa luettelossa (vuoden 2011 versio, vuoden 2013 muutos (49)) luetellaan kohdassa ”Luokka I – Kannustaminen” seuraavat:

”XII.   Rakennusmateriaalit:

[…]

(167)

Kiinan viranomaisten mukaan päätös nro 40 eri koske erityisesti tiettyä yritystä tai tuotannonalaa, kuten tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa edellytetään, vaan tiettyjä kannustettuja hankkeita. Lisäksi päätös nro 40 ei ole pakottava. Kiinan viranomaiset vahvistivat, että teollisuuden rakennemuutoksia koskeva ohjeistava luettelo, johon komissio viittaa, ei ole merkityksellinen, koska komissio viittaa luettelon vuoden 2011 versioon, jonka voimassaolo on jo päättynyt. Kiinan viranomaisten mukaan luettelon uudessa versiossa ei mainita lasikuitukankaita.

(168)

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että sen viittauksessa mainitaan teollisuuden rakennemuutoksia koskeva ohjeistava luettelo (vuoden 2011 versio, vuoden 2013 muutos), joten se ei viitannut vuoden 2011 versioon vaan vuoden 2013 muutettuun versioon. Komission tietojen mukaan luettelon tuorein muutos hyväksyttiin Kiinan kansantasavallan kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission asetuksella nro 29, joka annettiin 27 päivänä elokuuta 2019 ja tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020 (50). Tässä uudessa teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa (vuoden 2019 versio) kumottiin teollisuuden rakennemuutoksia koskeva ohjeistava luettelo (vuoden 2011 versio) (muutos). Se kuitenkin hyväksyttiin ja tuli voimaan vasta tutkimusajanjakson jälkeen. Sen vuoksi teollisuuden rakennemuutoksia koskevaa ohjeistavaa luetteloa (vuoden 2011 versio, vuoden 2013 muutos) sovellettiin tutkimusajanjakson aikana. Toisin kuin Kiinan viranomaiset väittävät, teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavan luettelon vuoden 2019 versiossa viitataan lasikuitukankaisiin kohdassa ”Jakso I – Kannustettavat tuotannonalat” seuraavasti:

”XII.   Rakennusmateriaalit

[…]

(169)

Komissio ei ole samaa mieltä siitä, että päätöksellä nro 40 ei olisi pakottavaa vaikutusta. Päätöksessä nro 40 vahvistetaan tilapäiset määräykset, joilla edistetään teollisuuden rakennemuutosta, ja siinä viitataan ”Teollisuuden rakennemuutoksia koskevaan ohjeistavaan luetteloon”, jossa määritellään kolme luokkaa: kannustettavien hankkeiden luokka, rajoitettavien hankkeiden luokka ja poistettavien hankkeiden luokka. Päätöksen nro 40 XVII §:ssä kuitenkin vahvistetaan kannustettavien hankkeiden luokkaan kuuluvien investointihankkeiden käsittely pakottavalla tavalla, esimerkiksi ”kaikkien rahoituslaitosten on tarjottava luottotukea luotonantoperiaatteiden mukaisesti”, ”muuta kannustettavia teollisuushankkeita koskevaa suosituimmuuspolitiikkaa on toteutettava asiaa koskevien kansallisten säädösten mukaisesti”. Lisäksi XXI §:ssä todetaan, että ”suosituimmuuspolitiikkaa, joka toteutetaan valtion kannustamien tärkeiden tuotannonalojen, tuotteiden ja teknologian luettelon (muutettu vuonna 2000) mukaisesti, on mukautettava niin, että sitä toteutetaan teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavan luettelon kannustettavien luokkien mukaisesti”. Näin ollen päätöksellä nro 40 on pakottava vaikutus. Teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavan luettelossa ”Luokka – Kannustaminen” esitetään tietty määrä hankkeita tietyillä tuotannonaloilla. Se sisältää rakennusmateriaalien tuotannonalan ja lasikuitukankaiden tuotannonalaan liittyviä erityishankkeita, kuten 166 kappaleessa selitetään. Näin ollen päätöksessä nro 40 yhdessä teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavan luettelon kanssa vahvistetaan erityiskohtelu tietyille hankkeille tietyillä kannustettavilla tuotannonaloilla. Näin ollen vaikka näissä asiakirjoissa viittaan erityisiin hankkeisiin, niissä ensin vahvistetaan erityiset tuotannonalat, joita kannustetaan, ja sen jälkeen näillä tuotannonaloilla tietyt hankkeet, jotka voivat saada etua päätöksessä nro 40 säädetystä suosituimmuuskohtelusta. Sen vuoksi komissio hylkäsi Kiinan viranomaisten väitteet.

(170)

Lasikuitukankaat sisältyvät myös rakennusmateriaalien tuotannonalan kehittämissuunnitelmaan (2016–2020) (51), jossa esitetään muun muassa rakennusmateriaalien tuotannonalan muuttamista suuresta tuotannonalasta vahvaksi tuotannonalaksi. Siinä myös esitetään rakennusalan rakenteiden optimointia, keskeisten materiaalien toimitusvarmuuden parantamista, tuotannonalan keskittämistä entistä enemmän ja kansainvälisen kilpailukyvyn parantamista. Suunnitelmassa esitetään määrällisiä kehittämistavoitteita, tuotantokapasiteettiin kohdistuvaa valtion määräysvaltaa, tarkkoja tuotantotavoitteita, teollisuuden maantieteellistä jakautumista Kiinan eri provinsseihin, toimitusvarmuutta, erityisteollisuuden kehittämistä, yrityksiin kohdistuvaa valtion määräys- ja vaikutusvaltaa sekä tuotannonalan tukitoimenpiteitä (52). Tämä osoittaa, että valtio on vahvasti läsnä ja puuttuu lasikuituteollisuuden toimintaan.

(171)

Kuitu- ja komposiittimateriaalien tuotannonalan 13. viisivuotissuunnitelma (53) kohdentuu erityisesti kuitumateriaalien tuotannonalaan. Siinä ohjataan selkeästi toiminta-alan kehittämistä, esimerkiksi III.3 jaksossa asetetaan seuraavat tavoitteet:

(172)

”integroidaan ja päivitetään aktiivisesti tuotantoketjun alku- ja loppupään toimintaa, jotta pidetään yllä tervettä ja vakaata kuitu- ja komposiittimateriaalien tuotannonalan kehitystä. Kannustetaan suuria allas- ja uuniyrityksiä toteuttamaan globaalia kehittämisstrategiaa ja globaaleja tuotantokapasiteettimalleja. Tähän perustuen – pidetään kotimaisen lasikuitutuotannon määrän kasvuasteen valvonta suhteellisen alhaisella tasolla; – pienennetään samalla kotimaisen lasikuidun ja lasikuitutuotteiden vientiastetta; – mukautetaan aktiivisesti tuoterakenteita; […] – mukautetaan aktiivisesti tuoterakennetta ja opastetaan yrityksiä eriyttämään kehitystä, kehitetään lasikuitutuotteiden syväprosessointia, laajennetaan kuitu- ja komposiittimateriaalituotteiden markkinoita keskitason sovelluksista korkealaatuisiin ja parannetaan tuotteiden laatua ja lisäarvoa. Varmistetaan, että kuitu- ja komposiittimateriaalien tuotannonalan keskeisestä liiketoiminnasta saatavien tulojen vuotuinen kasvuaste on noin 5–6 prosenttiyksikköä suurempi kuin kansallisen BKT:n vuotuinen kasvuaste eli vuodesta 2020 lähtien tiettyä kokoa suurempien yritysten kokonaistulojen olisi oltava 500 miljardia yuania eli kaksinkertainen 12. viisivuotissuunnitelman päättyessä vallinneeseen tilanteeseen nähden.” (54)

(173)

Suunnitelman IV.3.4 jaksossa vahvistetaan perusta yrityksiin ja koko tuotannonalaan kohdistuvalle valtion ohjaukselle:

(174)

”Ohjataan erityyppisiä yrityksiä osallistumaan eriytettyyn toimintaan ottaen huomioon niiden yksilölliset edut ja erityiset markkinasegmentit. Erityisesti on tarpeen ohjata pieniä ja keskisuuria yrityksiä noudattamaan kasvupolkua, jossa ne täyttävät erityiset aukot, jossa pienet yritykset täydentävät suuria yrityksiä ja jossa erikoistumista pidetään tienä menestymiseen. Eriytetyn toiminnan ansiosta vältetään suurten yritysten välinen mittakaavakilpailu sekä samanlaisten yritysten välinen kilpailu, ja poistetaan näin halpamarkkinoilla kilpailu. Erikoistuneen tuotannon ansiosta pienet ja keskisuuret yritykset saavat myös suurten yritysten huomion, luovat tiiviit yhteistyösuhteet suuriin yrityksiin ja tosiasiallisesti tukevat ja edistävät suurten yritysten kehittämistä.”

(175)

Toimialajärjestöt ovat tiiviisti yhteydessä valtioon, enimmäkseen Kiinan kommunistipuolueen merkityksen vuoksi näissä järjestöissä (55). Saman suunnitelman IV.3.6 jaksossa viitataan myös valtion puuttumiseen kuitutuotannon toimintaan, mukaan luettuna lasikuitukankaiden ala:

(176)

Kiina on edistänyt aktiivisesti lasikuitukankaiden tuotannonalaa hallinnon eri tasoilla, esimerkiksi Jiujiangin kaupungin talouden ja yhteiskunnan kehityksen 13. viisivuotissuunnitelmaan sisältyy paikallinen aloite, jonka piiriin yksi otokseen valituista yrityksistä kuuluu:

(177)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että kuitu- ja komposiittimateriaaliteollisuutta koskeva 13. viisivuotissuunnitelma ja Jiujiangin kaupungin 13. viisivuotissuunnitelma koskevat ainoastaan yleisiä tietoja valtion politiikasta eikä niillä ole suoraa yhteyttä mihinkään kyseisistä väitetyistä tukiohjelmista, minkä vuoksi ne eivät anna ”riittävää näyttöä” tuen erityisyydestä.

(178)

Komissio on eri mieltä tästä väitteestä. Kuten 171 ja 172 kappaleessa todetaan, kuitu- ja komposiittimateriaaliteollisuutta koskeva 13. viisivuotissuunnitelma on kohdennettu erityisesti kuitumateriaaliteollisuuteen, ja siinä selvästi ohjataan toimialan kehittämistä. Vaikka asiakirjalla ei ehkä olekaan suoraa yhteyttä väitettyihin tukiohjelmiin, kuten Kiinan viranomaiset väittävät, siinä viitataan erityistoimenpiteisiin, joilla kannustetaan kuitu- ja komposiittimateriaaliteollisuutta. Lisäksi Jiujiangin kaupungin talouden ja yhteiskunnan kehityksen 13. viisivuotissuunnitelmassa mainitaan erityisesti on Jushi-ryhmä, joka on yksi yhteistyössä toimineista vientiä harjoittavista tuottajista (ks. 176 kappale). Näin ollen nämä asiakirjat osoittavat, että Kiinan viranomaiset kohdentavat toimia erityisesti tiettyyn tuotannonalaan – ja lasikuitukankaiden tuotannonala on näistä yksi – ja tiettyihin yrityksiin näillä tuotannonaloilla. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väitteet hylättiin.

(179)

Edellä esitetyn perusteella lasikuitukankaiden tuotannonalaa pidetään siis keskeisenä/strategisena tuotannonalana, jonka aktiivinen kehittäminen on Kiinan viranomaisten poliittinen tavoite.

(180)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission tulkinnan, jonka mukaan lasikuitukankaiden tuotannonala on kannustettava tuotannonala, ja katsoivat, että komission väite, jonka mukaan lasikuitukankaiden tuotannonala on kannustettu Kiinassa, ei osoita, että kyseessä olevat toimenpiteet olisivat tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla erityisiä.

(181)

Komissio on eri mieltä Kiinan viranomaisten väitteestä. Edellä 140–178 kappaleessa esitetyt seikat osoittavat, että lasikuitukankaiden tuotannonala – osana rakennusmateriaalien ja uusien materiaalien tuotannonaloja – on erityisesti kohdennettu ja kannustettu erilaisten poliittisten ja sääntelyvälineiden kautta, ja se sisältyy kannustettavia tuotannonaloja koskeviin luetteloihin. Se, että näissä asiakirjoissa esitetään tiettyjä tuotannonaloja, myös lasikuitukankaiden tuotannonalaa, koskevia erityistoimenpiteitä, riittää osoittamaan, että ne ovat tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla erityisiä.

(182)

Hallinnollisista syistä komissio pyysi Kiinan viranomaisia toimittamaan erityiset kyselylomakkeet kahdelle valituksessa mainitulle valtion omistamalle pankille ja Sinosurelle sekä mahdollisille muille rahoituslaitoksille, jotka olivat myöntäneet lainoja tai vientiluottoja otokseen valituille yrityksille.

(183)

Kiinan viranomaiset toimittivat erityiset kyselylomakkeet pankeille. Pankkien 15 haarakonttoria vahvisti, että ne ovat myöntäneet lainoja otokseen valituille yrityksille tutkimusajanjakson aikana, mutta ne eivät toimittaneet vastausta kyselylomakkeeseen. Vain yhden vientiä harjoittavan tuottajan sisäinen pankki (CNBM Finance) ja yksi valtion omistama pankki (Export-Import Bank of China) vastasivat kyselylomakkeen kysymyksiin. CDB ei vastannut kyselylomakkeeseen mutta vastasi kysymyksiin tarkastuskäynnin aikana.

(184)

Kiinan viranomaisten mukaan niillä ei ollut valtuuksia pyytää tietoja niiltä valtion omistamilta pankeilta, jotka eivät vastanneet kyselylomakkeeseen, koska ne toimivat Kiinan viranomaisista riippumattomasti.

(185)

Komissio on tästä eri mieltä. Komission ymmärryksen mukaan valtion omistamilta yksiköiltä (joko yrityksiltä tai julkisilta/rahoituslaitoksilta) pyydetyt tiedot ovat Kiinan viranomaisten saatavilla kaikkien sellaisten yksikköjen osalta, joissa Kiinan viranomaiset ovat suurimpana tai pääosakkaana. Valtion omistamien yritysten varallisuudesta annetun Kiinan kansantasavallan lain (57) mukaan valtion omistuksessa olevan varallisuuden valvonta- ja hallintovirastot, jotka valtioneuvoston valtion omistuksessa olevien varojen valvonta- ja hallintokomissio ja paikalliset viranomaiset ovat perustaneet, hoitavat valtiorahoitteisten yritysten pääomasijoittajan velvollisuuksia ja tehtäviä valtion puolesta. Näillä virastoilla on näin ollen oikeus saada valtiorahoitteisten yritysten varallisuudesta tuottoa, osallistua keskeiseen päätöksentekoon ja valita johtohenkilöstö. Lisäksi kyseisen valtion omistamien yritysten varallisuudesta annetun lain 17 §:n mukaan valtiorahoitteisten yritysten on hyväksyttävä valtion ja asiaan liittyvien osastojen ja virastojen harjoittama hallinto ja valvonta, hyväksyttävä julkinen valvonta ja oltava vastuussa pääomasijoittajille.

(186)

Lisäksi Kiinan viranomaisilla on tarvittavat valtuudet puuttua rahoituslaitosten toimintaan, vaikka ne eivät olisi valtion omistamia, koska ne kaikki kuuluvat Kiinan pankkialan sääntelyviranomaisen toimivaltaan. Esimerkiksi pankkivalvontalain (58) 33 ja 36 §:n mukaan Kiinan pankki- ja vakuutussääntelykomissiolla, jäljempänä ’CBIRC’, on valtuudet vaatia kaikkia Kiinaan sijoittautuneita rahoituslaitoksia toimittamaan tietoja, kuten tilinpäätöksiä, tilastoraportteja ja tietoja liiketoiminnasta ja hallinnosta. CBIRC voi myös ohjeistaa rahoituslaitoksia julkistamaan tiedot.

(187)

Vaikka ainoa yhteistyössä toiminut valtion omistama pankki toimitti joitakin yleisiä selvityksiä lainojen hyväksyntään ja riskinhallintaan liittyvien järjestelmiensä toiminnasta, se ei toimittanut tarkempia tietoja otokseen valituille yrityksillä myönnetyistä lainoista. Se väitti, että sitä sitovat otokseen valittuihin yrityksiin liittyvien tietojen luottamuksellisuutta koskevat oikeudelliset ja lainsäädännölliset vaatimukset ja sopimusehdot.

(188)

Tästä syystä komissio pyysi otokseen valituilta vientiä harjoittavien tuottajien ryhmiltä lupaa päästä tutustumaan niille lainaa myöntäneiden (sekä valtion omistamien että yksityisten) pankkien hallussa oleviin niitä koskeviin yrityskohtaisiin tietoihin. Otokseen valitut yritykset suostuivat niitä koskevien pankkitietojen antamiseen, mutta yhteistyössä toiminut pankki kieltäytyi toimittamasta pyydettyjä tarkkoja tietoja.

(189)

Komissio sai lopulta tietoja yritysten rakenteesta ja omistajuudesta vain yhteistyössä toimineelta valtion omistamalta pankilta muttei yhdeltäkään muulta rahoituslaitokselta, joka oli myöntänyt lainoja otokseen valituille yrityksille. Yksikään rahoituslaitoksista ei myöskään toimittanut tietoja otokseen valituille vientiä harjoittavien tuottajien ryhmille myönnettyjen lainojen riskinarvioinnista.

(190)

Koska komissiolla ei ollut mitään tietoja suurimmasta osasta valtion omistamista pankeista, jotka myönsivät lainoja otokseen valituille yrityksille, eikä yrityskohtaisia tietoja yhteistyössä toimineiden pankkien myöntämistä lainoista, komissio katsoi, että se ei ollut saanut tutkimuksen tämän osa-alueen kannalta ratkaisevia tietoja.

(191)

Näin ollen komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, että tutkiessaan etuuskohtelun mukaisten lainojen kautta myönnetyn väitetyn tuen esiintymistä ja laajuutta sen olisi ehkä käytettävä käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(192)

Vastauksessaan komission kirjeeseen Kiinan viranomaiset vastustivat perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan soveltamista. Ne väittivät yleisesti, että pyydetyt tiedot eivät olleet alun perinkään välttämättömiä, koska menettely perustui valitukseen, jossa ei esitetty tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen ja perusasetuksen vaatimukset täyttävää riittävää näyttöä. Komissio katsoo, että valituksessa esitetyn näytön riittävyyttä on jo käsitelty 1.1.1 jaksossa, ja piti voimassa päätelmänsä, jonka mukaan valituksessa esitettiin riittävä näyttö, joka osoitti Kiinan viranomaisten myöntämien väitettyjen tukien olemassaolon.

(193)

Kiinan viranomaiset vastustivat myös perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan soveltamista erityisesti etuuskohtelun mukaiseen lainanantoon. Kiinan viranomaiset toistivat, että niillä ei ollut valtuuksia pankkien suhteen. Kiinan viranomaiset katsoivat myös, että ne olivat toimineet yhteistyössä parhaan kykynsä mukaan ja että komissio oli asettanut niille kohtuuttoman lisärasitteen, eivätkä puuttuvat tiedot olleet tarpeellisia perusasetuksen 28 artiklassa tarkoitetulla tavalla, koska ne olivat jo saatavilla kyselyvastausten kautta. Kiinan viranomaiset toistivat nämä väitteet lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(194)

Komissio pysyi kannassaan, jonka mukaan Kiinan viranomaisilla oli valtuudet pyytää tietoja pankeilta (ks. 185 ja 186 kappaleessa selitetyt syyt). Se myönsi, että Kiinan viranomaiset olivat toimittaneet eteenpäin pankeille asiaankuuluvat kyselylomakkeet ja että se oli saanut asianmukaisen vastauksen yhdeltä valtion omistamalta pankilta. Komissio käytti näitä toimitettuja tietoja ja täydensi niitä käytettävissä olevilla tiedoilla vain puuttuvilta osin.

(195)

Puuttuvat tiedot liittyvät pääasiassa kahteen näkökohtaan. Ensinnäkin puuttuivat yhteistyöstä kieltäytyneiden pankkien omistajuutta ja hallintorakennetta koskevat tiedot, jotka olivat tarpeen, jotta komissio voi määrittää, ovatko pankit julkisia elimiä vai eivät. Toiseksi puuttuivat yhteistyössä toimineen pankin yrityskohtaiset tiedot, esimerkiksi pankin sisäiset menettelyt lainojen hyväksymiseksi ja luottokelpoisuuden arviointi otokseen valituille yrityksille myönnettyjen lainojen osalta; nämä olivat tarpeen, jotta voitiin määrittää perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti, myönnettiinkö otokseen valituille yrityksille lainoja etuuskohtelun mukaisilla korkoprosenteilla. Tällaisia sisäisiä asiakirjoja voivat toimittaa vain pankit, eikä niitä näin ollen voitu toimittaa otokseen valittujen yritysten kyselyvastauksissa.

(196)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että yrityskohtaisia tietoja ei voitu toimittaa lainsäädännöllisistä syistä. Vaikka komissio oli saanut otokseen valituilta yrityksiltä yleisen kirjallisen suostumuksen, jossa ne luopuivat luottamuksellisuuteen liittyvistä oikeuksistaan, Kiinan viranomaiset katsoivat edelleen, että pankkien tai rahoituslaitosten olisi pyydettävä kaikkien lainoihin liittyvien liiketoimien osapuolilta nimenomaista suostumusta kunkin luottoon liittyvän liiketoimen osalta ja että rahoituslaitosten olisi todennettava nämä suostumukset.

(197)

Komissio huomauttaa, että kultakin yritykseltä pyydettiin erikseen suostumus kunkin pankin lainoihin liittyvistä liiketoimista. Komissio katsoo, että tällaisen erityisen suostumuksen pitäisi olla riittävä, jotta pankit voivat myöntää oikeuden tutustua otokseen valittuihin yrityksiin liittyviin asiakirjoihin. Lisäksi jotkin pankeista toimittivat katsauksen yrityksille myöntämistään lainoista ja osoittivat näin, että niillä ei ole rajoituksia toimittaa tietoja erityisistä liiketoimista. Yksikään näistä pankeista ei kuitenkaan toimittanut mitään tietoja omista sisäisistä arvioinneistaan, jotka liittyivät ilmoitettuihin liiketoimiin.

(198)

Komissio ei katsonut, että se olisi asettanut Kiinan viranomaisille kohtuuttoman rasitteen. Komissio rajasi alusta lähtien tutkimuksensa niihin rahoituslaitoksiin, jotka olivat myöntäneet lainoja otokseen valituille yrityksille. Komissio ei myöskään rasittanut Kiinan viranomaisia näiden rahoituslaitosten yksilöimisellä, koska viranomaisille toimitettiin luettelo pankkien nimistä ja osoitteista ja pyyntö kyselylomakkeiden eteenpäin toimittamisesta aivan tutkimuksen alussa, joulukuussa 2019. Kiinan viranomaisilla oli siten runsaasti aikaa noudattaa komission pyyntöä. Näin ollen komissio katsoi tehneensä kaikkensa helpottaakseen Kiinan viranomaisilta pyydettyjen tehtävien hoitamista.

(199)

Komissio katsoi, että sen oli tukeuduttava käytettävissä oleviin tietoihin osittain tutkiessaan väitettyjen etuuskohtelun mukaisten lainojen muodossa myönnettyjen tukien esiintymistä ja laajuutta.

(200)

Sinosure vastasi vain osittain erityiseen kyselylomakkeeseen, joka koski otokseen valituille yrityksille myönnettyjä vientiluottovakuutuksia. Sinosure ei toimittanut tarkempia tietoja lasikuitukankaiden tuotannonalalle tarjotusta vientiluottovakuutuksesta, vakuutusmaksujen suuruudesta eikä vientiluottovakuutuksiin liittyvän liiketoimintansa kannattavuudesta.

(201)

Sinosure ei myöskään toimittanut pyydettyjä näyttöä tukevia asiakirjoja, jotka koskivat sen ohjaus- ja hallintojärjestelmää, kuten yhtiöjärjestystä, ja väitti niiden olevan luottamuksellista tietoa.

(202)

Tällaisten tietojen puutteessa komissio katsoi, että se ei ollut saanut tutkimuksen tämän osa-alueen kannalta ratkaisevia tietoja.

(203)

Komission ymmärryksen mukaan valtion omistamilta yksiköiltä (joko yrityksiltä tai julkisilta/rahoituslaitoksilta) pyydetyt tiedot ovat Kiinan viranomaisten saatavilla kaikkien sellaisten yksikköjen osalta, joissa Kiinan viranomaiset ovat suurimpana tai pääosakkaana. Tämä koskee myös Sinosurea, joka on täysin valtion omistuksessa. Näin ollen komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, että tutkiessaan vientiluottovakuutuksen kautta myönnetyn väitetyn tuen esiintymistä ja laajuutta sen olisi ehkä käytettävä käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(204)

Vastauksessaan komission kirjeeseen Kiinan viranomaiset vastustivat perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan soveltamista vientiluottovakuutuksen osalta vetoamalla siihen, että Sinosure oli toimittanut kyselyvastauksen ja vastannut komission kysymyksiin paikan päällä tehdyn tarkastuksen aikana.

(205)

Sinosure toimittikin kyselyvastauksen ja sen edustaja oli paikalla Kiinan viranomaisten tiloissa tehdyssä tarkastuksessa. Toimitetut tiedot olivat kuitenkin puutteellisia, kuten 200 ja 201 kappaleessa todetaan. Sinosure toimitti esimerkiksi kannattavuuslukuja liiketoiminnastaan kokonaisuudessaan muttei erikseen lyhyen aikavälin vientiluottovakuutuksiin liittyvästä liiketoiminnastaan. Komissio ei pystynyt toimitettujen tietojen perusteella tekemään päätelmiä tutkimuksen olennaisista osista vientiluottovakuutusten osalta eli siitä, onko Sinosure julkinen elin ja olivatko otokseen valituilta yrityksiltä veloitetut maksut markkinaehtoisia.

(206)

Komissio katsoi näin ollen, että sen oli perustettava vientiluottovakuutusta koskevat päätelmänsä osittain käytettävissä oleviin tietoihin.

(207)

Vientiä harjoittaville tuottajille lähetetyn tukia koskevan kyselylomakkeen mukaan holdingyhtiöiden on toimitettava vastaus kyselylomakkeen jaksoihin A ja E. China National Building Materials Co. Ltd., jäljempänä ’CNBM’, joka omistaa vientiä harjoittavat tuottajat Jushi, Hengshi ja Taishan, ei toimittanut tällaista vastausta.

(208)

CNBM katsoi, että sillä ei ollut toimintaa lasikuitukankaiden alalla eikä suoria liiketoimia vientiä harjoittavien tuottajien kanssa. Komissio kuitenkin totesi, että CNBM oli rahoittanut merkittäviä pääomanlisäyksiä, jotka liittyivät yhteen vientiä harjoittavaan tuottajaan. Lisäksi komissio sai näyttöä, jonka mukaan ryhmän joillekin yksiköille myönnetyt avustukset oli siirretty CNBM:n pankkitilien kautta ja että jotkin avustukset oli jaettu ryhmän eri yksikköjen välillä pääomavarantotilien kautta.

(209)

Komissio katsoo, että koska emoyhtiö CNBM ei toimittanut vastausta kyselylomakkeeseen, CNBM-ryhmän saamien tukien täyttä määrää on mahdoton määrittää. Näissä olosuhteissa komissio katsoi, että se ei ollut saanut tämän tutkimuksen osa-alueen kannalta ratkaisevia tietoja.

(210)

Näin ollen komissio ilmoitti CNBM-ryhmälle, että tutkiessaan CNBM:lle (CNBM-ryhmän emoyhtiölle) myönnetyn väitetyn tuen esiintymistä ja laajuutta sen olisi ehkä käytettävä käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(211)

Vastauksessaan komission kirjeeseen Jushi vastusti perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan soveltamista CNBM:ään. Jushi toisti, että CNBM toimii pääomasijoittajana eikä niinkään harjoita tosiasiallista määräysvaltaa China Jushiin nähden, että se ei ole mukana lasikuitukankaisiin liittyvässä liiketoiminnassa ja että sillä ei ollut mitään suoria liiketoimia vientiä harjoittavien tuottajien kanssa. Vaikka CNBM on China Jushin suurin osakkeenomistaja, sen omistusosuus on vain 26,97 prosenttia.

(212)

Pääomanlisäyksistä Jushi totesi, että CNBM:n omistusosuus China Jushista pieneni vuoden 1998 tasolta 60,25 prosentista 26,97 prosenttiin tutkimusajanjakson lopulla. Kolmen viime vuoden aikana China Jushin merkitty pääoma kasvoi vain sen omien pääomavarantojen kautta, joten CNBM:n omistusosuus on pysynyt 26,97 prosentissa.

(213)

Komissio katsoo, että holdingyhtiöiden olisi kaikissa olosuhteissa toimitettava kyselyvastaus, jotta voidaan varmistaa, onko emoyrityksen tasolla tarjottu tukia, jotka saattavat liittyä vientiä harjoittavaan tuottajaan. Ilman kyselyvastausta on mahdotonta määrittää vientiä harjoittaviin tuottajiin liittyvien tukien täyttä määrää.

(214)

Mitä tulee väitteisiin, jotka koskevat CNBM:n tosiasiallista määräysvaltaa Jushiin nähden, komissio viittaa 93–96 kappaleessa esitettyihin seikkoihin, jotka koskevat Jushin ja Taishanin välistä suhdetta. Tällä perusteella väitteet hylättiin.

(215)

Pääomanlisäysten osalta on kyllä totta, että CNBM:n omistusosuus on pienentynyt suhteellisesti tarkasteltuna ajan mittaan, mutta absoluuttisesti tarkasteltuna se on itse asiassa kasvanut vuosina 2010–2018.

(216)

Edellä 208 kappaleessa mainitut seikat koskevat Jushin ja Hengshin lisäksi myös Taishania. Näin ollen vaikka komissio hyväksyisikin Jushin huomautukset, se ei muuttaisi komission päätelmiä koko CNBM-ryhmän osalta.

(217)

Komissio katsoi näin ollen, että sen oli perustettava osittain CNBM:ää, CNBM-ryhmän emoyhtiötä, koskevat päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin.

(218)

Yunnan Yuntianhua Group Co., Ltd ei toimittanut ajoissa kattavia tietoja yrityksen tiettyjen osakkeenomistajien muiden oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden kautta saamista varoista.

(219)

Komission toistuvista pyynnöistä huolimatta – tarkastuskäynnin aikana ja sen jälkeen – yritys ei toimittanut pyydettyjä tietoja. Komissio ilmoitti tämän vuoksi kyseiselle yritykselle, että se harkitsee perustavansa päätelmänsä osittain käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti (eli siltä osin kuin on kyse muihin oman pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin liittyvistä tiedoista). Vastauksessaan komissiolle yritys totesi, että koska yritykset Kiinassa olivat virallisesti suljettuja tammikuun viimeisellä viikolla ja helmikuun ensimmäisellä viikolla, se ei kyennyt vastaamaan komission tietopyyntöön asetetussa määräajassa.

(220)

Koska 218 kappaleessa mainittujen muiden oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden kautta saaduista varoista ei ollut tässä vaiheessa lisänäyttöä, komissio perusti edelleen päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin osittain, siltä osin kuin oli kyse yrityksen tiettyjen osakkeenomistajien muiden oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden kautta saamista varoista (ks. 3.4.3.4 jakso).

(221)

Valitukseen, vireillepanoilmoitukseen ja komission kyselylomakkeisiin saatuihin vastauksiin sisältyvien tietojen perusteella tutkittiin seuraavia väitettyjä Kiinan viranomaisten myöntämiä tukia:

(222)

Otokseen valittujen kahden vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän toimittamien tietojen mukaan ne ovat saaneet rahoitusta 36:lta Kiinassa sijaitsevalta rahoituslaitokselta. Näistä 36 rahoituslaitoksesta 29 oli valtion omistamia pankkeja (59). Muut rahoituslaitokset olivat joko yksityisessä omistuksessa (neljä laitosta) tai komissio ei pystynyt määrittämään, olivatko ne valtion omistuksessa vai yksityisessä omistuksessa (kolme laitosta). Erityiskyselylomakkeen palautti kuitenkin vain yksi valtion omistama pankki, vaikka Kiinan viranomaisille esitetty pyyntö koski kaikkia rahoituslaitoksia, jotka olivat myöntäneen lainoja otokseen valituille yrityksille.

(223)

EXIM-pankki tarjoaa vientituloksesta riippuvaisia lainoja etuuskohtelun mukaisilla koroilla kiinalaisille yrityksille, jotka tuottavat uuden ja huipputeknologian alan tuotteita, kotimaisiin teollis- ja tekijänoikeuksiin perustuvia tuotteita, omia tuotemerkkejä, suuren lisäarvon tuotteita sekä ohjelmistotuotteita, jotka teollisuus- ja kauppaviranomaiset ovat rekisteröineet (60). Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan kiinalaiset lasikuitukankaiden tuottajat voivat saada vientisuuntautuneille yrityksille tarkoitettuja lainoja, koska ne tuottavat uuden ja huipputeknologian alan tuotteita ja/tai omia tuotemerkkejä, koska useat tuottajat on tunnustettu kansallisiksi huipputeknologiayrityksiksi tai niille on myönnetty esimerkiksi Famous Brand -status.

(224)

EXIM-pankki avustaa viejiä myös vientiostajien luottojen kautta. Vientiostajien luottoja tarjotaan ulkomaisille yrityksille, jotta ne voivat rahoittaa kiinalaisten tuotteiden, palvelujen ja teknologian tuontia (61).

(225)

Komissio selvitti, toimivatko valtion omistamat pankit julkisina eliminä perusasetuksen 3 artiklassa ja 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Määritettäessä, onko valtionyhtiö julkinen elin, on sovellettava seuraavia perusteita (62): ”Merkityksellistä on se, onko yksikölle annettu viranomaistehtäviä eikä niinkään se, miten se on tehty. On monia eri tapoja, millä viranomaiset voivat antaa yksikölle toimivaltaa. Näin ollen eri tyyppinen näyttö saattaa olla merkityksellistä sen osoittamiseksi, että toimivaltaa on annettu tietylle yksikölle. Näyttö, jonka mukaan yksikkö suorittaa viranomaistehtäviä, voi toimia näyttönä siitä, että sillä on tai sille on annettu viranomaisten toimivaltaa, etenkin jos näytön mukaan kyseessä on jatkuva ja järjestelmällinen käytäntö. Tästä seuraa, että näyttö siitä, että viranomaiset harjoittavat merkityksellistä määräysvaltaa yksikössä ja sen toiminnassa, voi tietyissä olosuhteissa toimia näyttönä siitä, että kyseisellä yksiköllä on ja se harjoittaa viranomaisten toimivaltaa suorittaen viranomaistehtäviä. On kuitenkin korostettava, että jos toimivaltaa ei nimenomaisesti siirretä säädöksellä, pelkkä muodollisten yhteyksien esiintyminen yksikön ja valtion välillä suppeasti tulkittuna ei todennäköisesti riitä vahvistamaan tarvittavalla tavalla, että kyseessä on viranomaisten toimivalta. Näin esimerkiksi pelkästään se, että valtio omistaa enemmistön yksikön osakkeista ei osoita, että valtio harjoittaisi merkityksellistä määräysvaltaa kyseisen yksikön toimintaan nähden eikä etenkään sitä, että valtio olisi myöntänyt sille viranomaisten toimivaltaa. Jos tämä näyttö kuitenkin joissakin tapauksissa osoittaa, että valtion määräysvallasta on monia virallisia aihetodisteita, ja on myös näyttöä siitä, että harjoitettu määräysvalta on merkityksellistä, tällaisen näytön perusteella voidaan mahdollisesti päätellä, että kyseinen yksikkö harjoittaa viranomaisten toimivaltaa.”

(226)

Komissio hankki tietoja valtion omistuksesta ja virallisia aihetodisteita valtion valvonnasta valtion omistamissa pankeissa. Se myös tutki, onko harjoitettu määräysvalta ollut merkityksellistä. Komission oli osittain tukeuduttava käytettävissä oleviin tietoihin, koska Kiinan viranomaiset ja valtion omistamat pankit kieltäytyivät toimittamasta näyttöä päätöksentekoprosessista, joka oli johtanut etuuskohtelun mukaiseen luotonantoon.

(227)

Analyysin tekemiseksi komissio tutki ensin niiltä valtion omistamilta pankeilta saadut tiedot, jotka olivat täyttäneet erityislomakkeen ja sallineet todentamisen.

(228)

Kyselyvastauksen toimitti vain yksi valtion omistama pankki, EXIM, ja sen vastaukset tarkistettiin paikan päällä.

(229)

Kyselyvastausten ja tarkastuskäyntien aikana saatujen tietojen perusteella komissio vahvisti, että Kiinan valtion hallussa oli joko suoraan tai välillisesti yli 50 prosenttia tämän rahoituslaitoksen osakkeista.

(230)

Yhteistyössä toimineeseen valtion omistamaan pankkiin kohdistuvaa valtion määräysvaltaa koskevien aihetodisteiden perustella komissio totesi sen olevan ”keskeinen valtion omistama rahoituslaitos”. Valtion omistamien keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvostojen väliaikaisia sääntöjä koskevassa ilmoituksessa todetaan, että ”näissä säädöksissä mainituilla keskeisillä valtion omistamilla rahoituslaitoksilla tarkoitetaan muun muassa valtion omistamia poliittisin perustein toimivia pankkeja, liikepankkeja, omaisuudenhoitoyhtiöitä, arvopaperiyhtiöitä ja vakuutusyhtiöitä, jäljempänä ’valtion omistamat rahoituslaitokset’, joihin valtioneuvosto asettaa hallintoneuvoston”.

(231)

Valtion omistamien keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvosto nimitetään valtion omistamien keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvostojen väliaikaisten sääntöjen (valtioneuvoston asetus nro 282) mukaisesti. Näiden väliaikaisten sääntöjen 3 ja 5 §:n perusteella komissio vahvisti, että valtioneuvosto asettaa hallintoneuvoston jäsenet, jotka ovat vastuuvelvollisia valtioneuvostolle, mikä osoittaa valtion määräysvallan yhteistyössä toimineiden valtion omistamien pankkien liiketoiminnassa. Näiden yleisesti sovellettujen aihetodisteiden lisäksi komissio löysi EXIMin osalta seuraavat aihetodisteet:

(232)

EXIM muodostettiin ja se toimii valtionneuvoston laatiman Export-Import Bank of China -pankin perustamista koskevan ilmoituksen ja EXIMin yhtiöjärjestyksen mukaisesti. EXIMin yhtiöjärjestyksen mukaan valtio nimittää suoraan sen johdon. Valtioneuvosto nimittää hallintoneuvoston valtion omistamien keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvostojen väliaikaisten sääntöjen ja muiden lakien ja asetusten mukaisesti, ja se on vastuussa valtioneuvostolle.

(233)

Yhtiöjärjestyksessä mainitaan myös, että EXIMin puoluekomitealla on johtava ja poliittisesti keskeinen asema sen varmistamisessa, että EXIM panee täytäntöön puolueen ja valtion politiikkaa. Puolueen johtoasema on sisällytetty yrityksen ohjaus- ja hallintojärjestelmän kaikkiin osatekijöihin.

(234)

Yhtiöjärjestyksessä todetaan vielä, että EXIM on sitoutunut tukemaan ulkomaankaupan ja taloudellisen yhteistyön, rajat ylittävien investointien, Uusi silkkitie -aloitteen (”One Belt, One Road”) sekä kansainvälisen kapasiteetti- ja laitevalmistusyhteistyön kehittämistä. Sen liiketoiminta-alueeseen kuuluvat lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin lainat, jotka on hyväksytty valtion ulkomaankauppa- ja ulkomaille suuntautumista koskevassa politiikassa ja ovat sen mukaisia, kuten vientiluotot, tuontiluotot, ulkomaiset järjestelyluotot, ulkomaiset investointiluotot, Kiinan valtion ulkomaantuen luotot sekä vientiostajan luotot.

(235)

Komissio havaitsi myös, että valtion omistamat rahoituslaitokset ovat muuttaneet yhtiöjärjestystään vuonna 2017 kasvattaakseen Kiinan kommunistipuolueen roolia pankkien korkeimmalla päätöksentekotasolla.

(236)

Uuden yhtiöjärjestyksen mukaan

(237)

Tämä näyttö osoittaa, että valtiolla on merkityksellinen määräysvalta kyseisessä laitoksessa.

(238)

Komissio hankki tietoja siitä, oliko Kiinan viranomaisilla merkittävä määräysvalta yhteistyössä toimineessa valtion omistamassa pankissa sen luotonantokäytäntöjen ja riskinarvioinnin suhteen silloin, kun se myönsi lainoja lasikuitukankaiden tuotannonalalle. Tältä osin on otettu huomioon seuraavat sääntelyasiakirjat:

(239)

Näitä sääntelyasiakirjoja tarkastellessaan komissio totesi jäljempänä esitettävistä syistä, että kiinalaiset rahoituslaitokset toimivat oikeudellisessa ympäristössä, jossa niiden on linjattava rahoituspäätöksensä Kiinan viranomaisten teollisuuspolitiikan tavoitteiden mukaiseksi.

(240)

EXIMin julkista politiikkaa koskeva toimivalta vahvistetaan sen perustamista koskevassa ilmoituksessa ja sen yhtiöjärjestyksessä.

(241)

Kaikkiin Kiinassa toimiviin rahoituslaitoksiin sovellettavan pankkilain 34 §:n mukaan ”liikepankkien on toteutettava antolainaustoimintaansa kansallisen talouden ja yhteiskunnan kehityksen tarpeiden pohjalta ja valtion teollisuuspolitiikan suuntaviivojen mukaisesti”. Pankkilain 4 §:n mukaan ”liikepankkien on lain nojalla hoidettava liiketoimintaansa niin, ettei siihen puutu mikään yksikkö tai henkilö. Liikepankkien on omaksuttava yksityisoikeudellinen vastuu kaikesta oikeushenkilön omaisuudestaan”, mutta tutkimuksessa kävi ilmi, että pankkilain 4 §:ää sovelletaan, ellei pankkilain 34 §:stä muuta johdu, eli jos valtio vahvistaa julkisen politiikan, pankit panevat sen täytäntöön ja noudattavat valtion ohjeita.

(242)

Lisäksi lainoja koskevien yleisten sääntöjen 15 §:n mukaan ”asianomaiset osastot voivat valtion politiikan mukaisesti tukea lainojen korkoja edistääkseen tiettyjen tuotannonalojen kasvua ja talouden kehitystä tietyillä alueilla”.

(243)

Myös päätöksessä nro 40 ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia antamaan luottotukea erityisesti ”kannustettaville” hankkeille. Kuten 3.1 jaksossa ja tarkemmin ottaen 166 kappaleessa selitetään, lasikuitukankaiden tuotannonalan hankkeet kuuluvat kannustettavien hankkeiden luokkaan. Siten päätös nro 40 vahvistaa aiemmat pankkilakia koskevat havainnot, joiden mukaan pankit harjoittavat viranomaisten toimivaltaa etuuskohtelun mukaisten luottojen muodossa. Komissio havaitsi myös, että CBIRC:llä on laaja-alaiset hyväksymisvaltuudet kaikkien Kiinaan sijoittautuneiden (myös yksityisomistuksessa ja ulkomaisessa omistuksessa olevien) rahoituslaitosten hallinnon kaikilla osa-alueilla, esimerkiksi seuraavat (63):

(244)

Pankkilaki on oikeudellisesti sitova. Viisivuotissuunnitelmien ja päätöksen nro 40 pakottava luonne vahvistettiin 3.1 jaksossa. CBIRC:n sääntelyasiakirjojen pakottava luonne johtuu sen valtuuksista pankkisääntelyviranomaisena. Muiden asiakirjojen pakottava luonne käy ilmi niiden sisältämistä valvonta- ja arviointilausekkeista.

(245)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että mikään komission esiin ottamista sääntelyasiakirjoista ei riittänyt osoittamaan, että Kiinan viranomaiset olisivat käyttäneet merkityksellistä määräysvaltaa EXIM-pankissa. Kiinan viranomaiset väittivät erityisesti, että Kiinan liikepankkilain 34 § on vain yleinen toteamus, jolla ei ole käytännön vaikutuksia. Kiinan viranomaiset lisäsivät, että 34 §:ää ei pitäisi lukea erikseen vaan yhdessä pankkilain 4, 5 ja 41 §:n kanssa, jotka liittyvät väitetysti pankin autonomiaan ja siihen, että mitkään tahot, yksityishenkilöt tai hallitukset eivät puutu sen toimintaan. Kiinan viranomaiset pyysivät myös jättämään huomiotta lainoja koskevien yleisten sääntöjen 15 §:n, koska se ei ole pakottava. Kiinan viranomaiset totesivat lopuksi, että valtioneuvoston päätös nro 40 ei ole sitova, ja viittasivat päätöksen 17 §:ään, jonka mukaan kaikkien rahoituslaitosten edellytetään tekevän luotonantopäätökset markkinaperiaatteiden perusteella.

(246)

Komissio muistuttaa ensin, että sen mukaan pankkilaki ja päätös nro 40 ovat pakottavia, kuten edellä olevassa kappaleessa mainitaan. Lisäksi tämän tutkimuksen (samoin kuin samaa tukiohjelmaa koskevien aiempien tutkimusten (64)) havainnot eivät tukeneet väitettä, jonka mukaan pankit eivät ota valtion politiikkaa ja suunnitelmia huomioon. Tutkimuksessa pikemminkin kävi ilmi, että lainoja koskevien yleisten sääntöjen 15 §:ää sovelletaan käytännössä ja että pankkilain 4, 5 ja 41 §:ää sovelletaan, ellei pankkilain 34 §:stä muuta johdu, eli jos valtio vahvistaa julkisen politiikan, pankit panevat sen täytäntöön ja noudattavat valtion ohjeita. Tämän tutkimuksen havainnot eivät tukeneet väitettä, että pankit eivät ottaisi valtion politiikkaa ja suunnitelmia huomioon lainapäätöksiä tehdessään. Komissio esimerkiksi totesi, että vientiä harjoittavat tuottajat saivat etua samanlaisista alhaisista koroista etuuskohtelun mukaisen luotonannon kautta.

(247)

Komissio huomautti myös, että valtioneuvoston päätöksessä nro 40 ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia tarjoamaan luottotukea vain kannustetuille hankkeille ja luvataan panna täytäntöön muuta kannustettuja hankkeita koskevaa etuuskohtelun mukaista politiikkaa. Edellä esitetyn perusteella todetaan, että pankkien edellytetään tarjoavan luottotukea lasikuitukankaiden tuotannonalalle. Vaikka kyseisen päätöksen 17 §:ssä pankkeja kehotetaankin noudattamaan luotonantoperiaatteita, komissio ei pystynyt tutkimuksessa vahvistamaan, että näin tapahtuu käytännössä. Siten päätös nro 40 vahvistaa aiemmat pankkilakia koskevat havainnot, joiden mukaan pankit harjoittavat viranomaisten toimivaltaa etuuskohtelun mukaisten luottojen muodossa.

(248)

Tämän perusteella komissio päätteli, että Kiinan viranomaiset ovat luoneet sääntelykehyksen, jota Kiinan viranomaisten nimittämien ja sille vastuussa olevien johtajien ja valvojien on noudatettava. Näin ollen Kiinan viranomaiset hyödynsivät sääntelykehystä ja harjoittivat merkityksellistä määräysvaltaa kyseisissä yhteistyössä toimineissa valtion omistamissa pankeissa näiden luotonantokäytäntöjen suhteen silloin, kun nämä myönsivät lainoja lasikuitukankaiden tuotannonalalle.

(249)

Komissio hankki konkreettista näyttöä merkityksellisestä määräysvallasta tutkimalla tosiasiallisesti myönnettyjä lainoja. Tarkastuskäynnin aikana yhteistyössä toiminut valtion omistama pankki pysyi kannassaan ja katsoi, että luottoriskien arviointikäytännöt ja mallit, joita se oli käyttänyt kyseisiä lainoja myöntäessään, olivat edistyksellisiä. Mitään otokseen valittuja yrityksiä koskevia konkreettisia esimerkkejä ei kuitenkaan annettu, kuten 187–190 kappaleessa todetaan. Yhteistyössä toiminut valtion omistama pankki kieltäytyi toimittamasta tietoja luottoriskiarvioinnista ja otokseen valituista yrityksistä lainsäädännöllisistä ja sopimuksellisista syistä, vaikka komissio oli toimittanut sille otokseen valittujen yritysten kirjallisen suostumuksen, jossa ne luopuivat salassapito-oikeuksistaan.

(250)

Koska luottokelpoisuuden arvioinnista ei saatu konkreettista näyttöä, komissio tutki 238–245 kappaleessa kuvattua oikeudellista ympäristöä suhteessa yhteistyössä toimineen valtion omistaman pankin käyttäytymiseen otokseen valituille yrityksille myönnettyjen lainojen osalta. Käyttäytyminen oli ristiriidassa tarkastuskäynnin aikana esitetyn pankin virallisen kannan kanssa, sillä käytännössä se ei toiminut perusteellisen markkinaperusteisen riskinarvioinnin pohjalta.

(251)

Tarkastuskäynneillä kävi ilmi, että tiettyjä ulkomaan valuutan määräisiä lainoja lukuun ottamatta otokseen valituille kahdelle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle myönnettiin lainoja keskimäärin koroilla, jotka olivat lähellä Kiinan keskuspankin viitekorkoja riippumatta yritysten taloudellisesta ja luottoriskitilanteesta. Näin ollen lainojen korot olivat markkinakorkoja alhaisemmat, kun otetaan huomioon otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien riskiprofiili. Lisäksi otokseen valituille yrityksille oli myönnetty valmiusluottolimiittejä, joilla ne pystyivät korvaamaan eräpäivänä lainasta takaisin maksetun pääoman uudesta lainasta saatavalla uudella pääomalla.

(252)

Komissio havaitsi niin ikään, että yhteistyössä toiminut valtion omistama pankki ei ollut aina ilmoittanut tiettyjä lainoja kansalliseen keskuslainarekisteriin ”epätavanomaisina lainoina”, vaikka näin olisi pitänyt tehdä. ”Epätavanomaisia lainoja” koskeva ilmoitusvelvollisuus on olemassa erityisesti silloin, kun lainoja on järjestelty uudelleen, kun velallinen ei ole pystynyt hoitamaan takaisinmaksuja tai kun on myönnetty valmiusluottolimiittejä. Tällaisia tapauksia löytyi kahden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla. CBIRC:n riskiperusteisten lainojen luokituksia koskevien suuntaviivojen mukaan kaikki tällaiset tapaukset olisi pitänyt merkitä keskuslainarekisteriin. Se, että rahoituslaitokset eivät tehneet ilmoituksia, antaa keskuslainarekisterissä vääristyneen kuvan yritysten luottotilanteesta, koska rekisteristä ei tällöin käy ilmi yrityksen tosiasiallinen luottokelpoisuus. Näin ollen vaikka rahoituslaitos soveltaisikin markkinaperusteista riskinarviointia, tämä tapahtuisi epätarkkojen tietojen perusteella.

(253)

Komissio päätteli sen vuoksi, että Kiinan viranomaisilla oli merkittävä määräysvalta yhteistyössä toimineessa valtion omistamassa pankissa sen luotonantokäytäntöjen ja riskinarvioinnin suhteen lasikuitukankaiden tuotannonalan osalta.

(254)

Komissio vahvisti, että yhteistyössä toiminut valtion omistama rahoituslaitos panee täytäntöön edellä esitettyä lainsäädäntökehystä suorittaessaan viranomaistehtäviä lasikuitukankaiden tuotannonalan osalta. Näin ollen se toimii julkisena elimenä perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja WTO:n oikeuskäytännön mukaisesti.

(255)

Kuten 3.2 kohdassa todetaan, yksikään muista otokseen valituille yrityksille lainoja myöntäneistä valtion omistamista pankeista ei vastannut erityiseen kyselylomakkeeseen. CDB ei vastannut kyselylomakkeeseen mutta vastasi kysymyksiin tarkastuskäynnin aikana kauppaministeriön toimitiloissa. Tarkastuskäynnin aikana CDB totesi, että sen aiemman tukien vastaisen tutkimuksen aikana EU:lle vuonna 2012 esittämät seikat pätevät edelleen eikä sen jälkeen ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. CDB ei toimittanut tarkempia tietoja hallintorakenteestaan tai riskinarvioinnistaan eikä antanut esimerkkejä lasikuitukankaiden tuotannonalalle annetuista erityislainoista.

(256)

Sen vuoksi komissio päätti 182–199 kappaleessa esitettyjen päätelmien mukaisesti käyttää käytettävissä olevia tietoja sen määrittämiseksi, voidaanko valtion omistamat pankit katsoa julkisiksi elimiksi.

(257)

Aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa (65) komissio vahvisti, että seuraavat pankit, jotka olivat myöntäneet lainoja otokseen valituille vientiä harjoittavien tuottajien ryhmille, olivat osittain tai kokonaan joko valtion itsensä tai valtion oikeushenkilöiden omistuksessa: China Development Bank, China Construction Bank, Industrial and Commercial Bank of China, Bank of Communications, China Everbright Bank, Postal Savings Bank, China Merchants Bank, Shanghai Pudong Development Bank, China Industrial Bank, Shenyang Rural Commercial Bank, Bank of Shanghai, Ningbo Bank, China CITIC Bank, China Guangfa Bank, China Bohai Bank, Huaxia Bank, Hankou Bank, Hubei Bank, Huishang Bank, Dongying Bank, Bank of Tianjin, Bank of Kunlun, Shanghai Rural Commercial Bank, China Industrial International Trust Limited, Daye Trust Co., Ltd ja Sinotruk Finance Co., Ltd. Koska muitakaan tietoja ei toimitettu, komissio piti voimassa samat päätelmät tässä tutkimuksessa.

(258)

Julkisesti saatavilla olevien tietojen (kuten pankkien verkkosivustojen, vuosikertomusten ja pankkihakemiston sekä internetin) avulla komissio havaitsi lisäksi, että seuraavat pankit, jotka olivat myöntäneet lainoja tai rahoitusleasingia otokseen valituille kahdelle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle, olivat kokonaan tai osittain joko valtion itsensä tai valtion oikeushenkilöiden omistuksessa:

(259)

Koska rahoituslaitokset eivät esittäneet eriäviä tietoja, komissio vahvisti Kiinan viranomaisten omistajuuden ja määräysvallan virallisilla aihetodisteilla samoilla perusteilla kuin edellä 3.4.1.2 jaksossa. Käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että Kiinan viranomaiset nimittävät yhteistyöstä kieltäytyneiden valtion omistamien pankkien johtajat ja valvojat, jotka ovat vastuussa Kiinan viranomaisille samalla tavalla kuin yhteistyössä toimineessa valtion omistamassa pankissa.

(260)

Komissio katsoi merkityksellisen määräysvallan harjoittamisen osalta, että yhteistyössä toiminutta rahoituslaitosta koskevia havaintoja voitiin pitää edustavina myös yhteistyöstä kieltäytyneiden valtion omistamien rahoituslaitosten osalta. Edellä 3.4.1.2 jaksossa tarkasteltu sääntelykehys koskee myös niitä täysin samalla tavalla. Koska eriävää näyttöä ei esitetty, käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan katsoa, että konkreettista näyttöä niiden luottokelpoisuuden arvioinnista ei ole – kuten ei ollut yhteistyössä toimineen valtion omistaman pankinkaan tapauksessa – minkä vuoksi 3.4.1.2 jaksossa esitetty sääntelykehyksen konkreettista soveltamista koskeva analyysi koskee myös niitä.

(261)

Lisäksi komissio totesi, että suurimmassa osassa lainasopimuksia, jotka komissio oli saanut tarkasteltaviksi otokseen valituilta yrityksiltä, oli samanlaiset ehdot ja sovittu lainan korko ja niissä esiintyi osittain päällekkäisyyksiä yhteistyössä toimineen valtion omistaman pankin myöntämien korkojen kanssa.

(262)

Näiden lainaehtojen ja korkojen samankaltaisuuksien vuoksi komissio katsoi, että yhteistyössä toiminutta valtion omistamaa pankkia koskevat havainnot muodostavat perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti käytettävissä olevat tiedot muiden valtion omistamien pankkien arvioimiseksi.

(263)

Tämän perusteella komissio päätteli, että muut valtion omistamat pankit, jotka myönsivät lainoja otokseen valituille yrityksille, ovat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä.

(264)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio perusti päätöksensä vain aiempiin tutkimuksiin ja määräysvaltaa koskeviin aihetodisteisiin vahvistaakseen, että yhteistyöstä kieltäytyneet valtion omistamat pankit toimivat julkisina eliminä. Jokaisen pankin osalta ei tehty erillistä analyysia. Koska EXIM on poliittisin perustein toimiva pankki, sen tilannetta ei voida soveltaa liikepankkeihin.

(265)

Komissio muistutti, että koska muut valtion omistamat pankit eivät toimineet yhteistyössä, komission oli käytettävä käytettävissä olevia tietoja. Komissio päätteli, että aiemmista tutkimuksista saadut tiedot yhdistettynä määräysvaltaa koskeviin aihetodisteisiin sekä tutkimuksen havaintoihin EXIM-pankista ja pankkien käyttäytymisestä vientiä harjoittavia tuottajia kohtaan olivat parhaat käytettävissä olevat tiedot tässä tapauksessa. Kiinan viranomaiset eivät myöskään esittäneet mitään näyttöä tai väitteitä kumotakseen komission päätelmät, joiden mukaan muut valtion omistamat pankit, jotka myönsivät lainoja otokseen valituille yrityksille, ovat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä. Näin ollen komissio pysyi kannassaan.

(266)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että kaikki valtion omistamat kiinalaiset rahoituslaitokset, jotka olivat myöntäneet lainoja tai rahoitusleasingia kahdelle otokseen valitulle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle, olivat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä.

(267)

Vaikka valtion omistamia rahoituslaitoksia ei pidettäisikään julkisina eliminä, komissio vahvisti, että Kiinan viranomaisten katsottiin valtuuttavan tai määräävän ne huolehtimaan tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. 269–272 kappale). Näin ollen niiden toiminnan katsottaisiin joka tapauksessa johtuvan Kiinan viranomaisista.

(268)

Komissio tutki tämän jälkeen jäljelle jääviä rahoituslaitoksia. Seuraavien rahoituslaitosten katsottiin olevan yksityisomistuksessa aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa (67) vahvistettujen ja julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella: China Minsheng Bank, Sumitomo Mitsui Banking (China) Co., Ltd, Standard Chartered Bank, Ping An Bank. Yhteistyön ja julkisesti saatavilla olevien tietojen puutteen vuoksi komissio ei kyennyt todentamaan, ovatko seuraavat rahoituslaitokset valtion omistuksessa vai yksityisomistuksessa: Chongqing Runyin Financial Leasing Co., Ltd., Wuxi International Platinum Co., Ltd., Liangjiang Financial Leasing Co., Ltd., Taian Bank ja Taian Daiyue Rural Commercial Bank Co., Ltd Komissio omaksui varovaisen lähestymistavan ja analysoi viimeksi mainittuja samalla tavalla kuin yksityisomistuksessa olevia rahoituslaitoksia, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’yksityisomistuksessa olevat rahoituslaitokset’. Komissio tutki, olivatko Kiinan viranomaiset valtuuttaneet tai määränneet kyseiset rahoituslaitokset antamaan tukia lasikuitukankaiden tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(269)

WTO:n valituselimen mukaan ”valtuuttamista” tapahtuu, kun viranomaiset antavat vastuun yksityiselle elimelle, ja ”määrääminen” viittaa tilanteeseen, jossa viranomaiset harjoittavat auktoriteettiaan yksityiseen elimeen nähden (68). Molemmissa tapauksissa viranomaiset käyttävät yksityistä elintä sijaisena taloudellisen tuen myöntämiseksi, ja useimmissa tapauksissa yksityisen elimen valtuuttamiseen tai ohjaamiseen voidaan odottaa liittyvän jonkinlaista uhkailua tai johdattelua (69). Samalla iv alakohdassa jäseniä kielletään ottamasta käyttöön tasoitustoimenpiteitä pelkästään siksi, että ”viranomaiset käyttävät yleistä säädösvaltaansa” (70) tai ”tiettyjen olosuhteiden vuoksi ja kyseisten markkinoiden toimijoiden tekemien vapaiden valintojen vuoksi viranomaisten toimenpiteet joko synnyttävät tai eivät synnytä tiettyä tulosta” (71). Valtuuttamisessa tai määräämisessä on kyse ”viranomaisten aktiivisemmista toimista eikä vain kannustamisesta” (72).

(270)

Komissio totesi, että 238–245 kappaleessa tarkoitettua tuotannonalaa koskevaa sääntelykehystä sovelletaan kaikkiin kiinalaisiin rahoituslaitoksiin, myös yksityisomistuksessa oleviin. Näin ollen esimerkiksi pankkilakia ja CBIRC:n eri määräyksiä sovelletaan kaikkiin kiinalaisrahoitteisiin ja ulkomaisrahoitteisiin pankkeihin, jotka toimivat CBIRC:n alaisuudessa.

(271)

Lisäksi otokseen valittuihin yrityksiin tehdyillä tarkastuskäynneillä kävi ilmi, että suurimmassa osassa lainasopimuksia, jotka komissio oli saanut tarkasteltaviksi otokseen valituilta yrityksiltä, oli samanlaiset ehdot ja että yksityisten rahoituslaitosten tarjoama lainan korko oli samanlainen ja niissä esiintyi osittain päällekkäisyyksiä julkisessa omistuksessa olevien rahoituslaitosten tarjoamien korkojen kanssa.

(272)

Koska yksityisiltä rahoituslaitoksilta ei saatu eriäviä tietoja, komissio päätteli, että siltä osin kuin on kyse lasikuitukankaiden tuotannonalasta, valtio on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla valtuuttanut tai määrännyt kaikki Kiinassa CBIRC:n valvonnassa toimivat rahoituslaitokset (myös yksityiset) noudattamaan viranomaisten politiikkaa ja myöntämään lainoja lasikuitukankaiden tuotannonalalle etuuskohtelun mukaisilla korkoprosenteilla.

(273)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli väitti, että koska jokaisella otokseen valittujen yritysten ryhmällä oli tutkimusajanjakson aikana erityyppinen laina tai rahoitusleasing, joissa oli eroja esimerkiksi maturiteetin, takuun, takauksen ja muiden ehtojen suhteen (ks. 281 kappale), tämä osoittaa, että valtio ei valtuuttanut tai määrännyt niitä. Kyseinen osapuoli totesi myös, että yksityisten ja julkisessa omistuksessa olevien pankkien korkojen päällekkäisyys osoitti, että julkisessa omistuksessa oleva pankit myönsivät lainoja markkinaehdoin, ei toisin päin. Komissio pyrki myös kääntämään todistustaakan toteamalla, että sen päätelmiä sovelletaan, ”[k]oska yksityisiltä rahoituslaitoksilta ei saatu eriäviä tietoja”. Komission olisi kuitenkin pitänyt ensin vahvistaa, että asia on perusteltu.

(274)

Vastauksena näihin väitteisiin komissio muistutti, että koska pankit eivät toimineet yhteistyössä, komission oli käytettävä käytettävissä olevia tietoja yksityisten pankkien osalta. Tämä ei kääntänyt todistustaakkaa. Koska vain yksi valtion omistama pankki toimi yhteistyössä, komissio käytti yhteistyössä toimineelta osapuolelta, jonka katsottiin olevan julkinen elin, saatuja tietoja verratakseen niitä yksityisten pankkien, jotka eivät toimineet yhteistyössä, tarjoamiin ehtoihin. Se, että koroissa oli päällekkäisyyttä, osoittaa, että myös yksityiset pankit myönsivät lainoja alle markkinaehtojen, ei toisin päin. Osapuolen perustelujen mukaisesti voitaisiin päätellä, että käytettävissä oleviin tietoihin perustuvat tiedot ovat luotettavampia kuin tarkastettuihin tietoihin perustuvat päätelmät. Se, että yrityksillä oli tutkimusajanjakson aikana erityyppisiä lainoja, joissa oli erilaiset ehdot, ei muuta tätä. Osapuoli ei esittänyt myöskään mitään näyttöä tai väitteitä kumotakseen komission päätelmät. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(275)

Lisäksi sääntelykehys, jota sovelletaan kaikkiin pankkeihin Kiinassa, on paljon laajempi kuin vain CBIRC:n toimintaa sääntelevät kaksi säädöstä (ks. 238 kappale), ja koko sääntelyasiakirjojen joukko on oikeudellisesti sitova (ks. 244 kappale), joten ne eivät ole pelkästään kannustavia säädöksiä. Tarkastuskäynneillä otokseen valittuihin yrityksiin ei myöskään tullut esiin mitään merkittäviä eroja yksityisten rahoituslaitosten ja julkisessa omistuksessa olevien rahoituslaitosten lainaehtojen tai korkoprosenttien välillä.

(276)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat, että komission esiin ottamalla lainsäädännöllä on vain ohjaava rooli eikä valtion ohjaava rooli ole riittävä, jotta voitaisiin päätellä valtuuttamista tai määräämistä tapahtuneen. Kiinan viranomaiset korostivat, että pankkilain 34 § on vain yleinen toteamus, jolla ei ole käytännön vaikutuksia.

(277)

Lainoja koskevien yleisten sääntöjen 15 § ei myöskään ole velvoittava vaan vain antaa rahoituslaitoksille mahdollisuuden ottaa valtion politiikka huomioon. Myöskään päätös nro 40 ei ole sitova asiakirja, ja siinä nimenomaisesti annetaan rahoituslaitoksille tehtäväksi tarjota taloudellista tukea luotonantoperiaatteiden mukaisesti.

(278)

Komissio ei ole tästä samaa mieltä, koska kaikkiin pankkeihin Kiinassa sovellettava sääntelykehys on laillisesti sitova, kuten 244 kappaleessa selitetään, joten kyseessä ei ole pelkästään valtion kannustus tai ohjaus. Komissio vahvisti jo 247 kappaleessa, että päätöksellä nro 40 ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia antamaan luottotukea vain kannustettaville hankkeille, vaikkakin saman päätöksen 17 §:ssä pyydetään pankkeja myös noudattamaan luotonantoperiaatteita. Näin ollen komissio pysyi kannassaan.

(279)

Komissio määritti jo aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa, että kiinalaisille yrityksille annetut kotimaiset luottoluokitukset eivät olleet luotettavia; tämä perustui Kansainvälisen valuuttarahaston tutkimukseen (73), joka osoitti kansainvälisten ja kiinalaisten luottoluokitusten eroavaisuudet, sekä otokseen valittuja yrityksiä koskevan tutkimuksen tuloksiin. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan paikalliset luottoluokittajat ovat luokitelleet 90 prosenttia kiinalaisista joukkolainoista luokkaan AA–AAA. Tämä ei vastaa muita markkinoita, kuten EU:n tai Yhdysvaltojen markkinoita. Esimerkiksi Yhdysvaltojen markkinoilla alle 2 prosenttia yrityksistä saa tällaisen huippuluokituksen. Kiinalaiset luottoluokituslaitokset ovat näin ollen vahvasti painottuneita luokitusasteikon korkeimpaan päähän. Niillä on erittäin laajat luokitusasteikot, ja ne yhdistävät joukkolainoja, joilla on merkittävästi erilainen maksukyvyttömyysriski, yhteen laajaan luokkaan (74).

(280)

Lisäksi ulkomaiset luokituslaitokset, kuten Standard and Poor’s ja Moody’s, soveltavat tyypillisesti liikkeeseenlaskijan perusluottoluokitukseen korotusta sen perusteella, mikä yrityksen arvioitu strateginen merkitys on Kiinan valtiolle ja mikä on implisiittisen vakuuden arvioitu vahvuus, kun ne arvioivat ulkomailla liikkeeseen laskettuja kiinalaisia joukkolainoja (75). Esimerkiksi Fitch ilmoittaa selvästi tarvittaessa, että tällaiset vakuudet ovat keskeinen tekijä sen kiinalaisia yrityksiä koskevissa luottoluokituksissa (76).

(281)

Komissio löysi myös muuta tietoa analyysin täydennykseksi. Komissio päätteli, että valtio voi harjoittaa tiettyä vaikutusvaltaa luottoluokitusmarkkinoilla. Kahden vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan Kiinan markkinoilla toimii noin 12 luottoluokituslaitosta, joista suurin osa on valtion omistuksessa. Kaikista luokitelluista yritysjoukkolainoista Kiinassa valtion omistamat luokituslaitokset olivat luokitelleet 60 prosenttia (77).

(282)

Kiinan viranomaiset vahvistivat, että tutkimusajanjakson aikana Kiinan markkinoilla toimi 15 luottoluokituslaitosta, joista 12 oli kotimaisia: Shanghai Brilliance Credit Rating & Investors Service Co., Ltd, Dagong Global Credit Rating Co., Ltd, Golden Credit Rating International Co., Ltd, China Bond Rating Co., Ltd, CSCI Pengyuan Credit Rating Co., Ltd, Fareast Credit Rating Co., Ltd, China Chengxin Securities Rating Co., Ltd, United Credit Ratings Co., Ltd, Shanghai Credit Information Services Co., Ltd, China Securities Index Co., Ltd, Beijing North Joint Credit Evaluation Co., Ltd ja Sichuan Dapu Credit Rating Limited Company. Useimmat kotimaisista luokituslaitoksista olivat valtion omistamia. Luottoluokituslaitosten joukossa oli myös kolme kiinalais-ulkomaalaista yhteisyritystä eli China Lianhe Credit Rating Co. Ltd, S&P Global China Rating ja China Chengxin International Credit Rating Co., Ltd.

(283)

Kiinan luottoluokitusmarkkinoille ei ole vapaata pääsyä. Markkinat ovat käytännössä suljetut, sillä Kiinan valtion arvopaperiviranomaisen, jäljempänä ’CSRC’, tai Kiinan keskuspankin on hyväksyttävä luokituslaitokset, ennen kuin ne voivat aloittaa toimintansa (78). Kiinan keskuspankki ilmoitti vuoden 2017 puolivälissä, että ulkomaiset luokituslaitokset saavat tehdä luottoluokituksia osalle kotimaan joukkolainamarkkinoita tietyin edellytyksin, mutta tätä ei vielä sovellettu tutkimusajanjakson aikana. Tutkimusajanjaksoon mennessä yhtään ulkomaista luottoluokituslaitosta ei kuitenkaan ollut vielä hyväksytty (79). Ulkomaiset laitokset ovat kuitenkin perustaneet yhteisyrityksiä joidenkin paikallisten luottoluokituslaitosten kanssa, jotka antavat luottoluokituksia kotimaisista liikkeeseen lasketuista joukkolainoista. Nämä luokitukset noudattelevat kuitenkin kiinalaisia luokitusasteikkoja eivätkä näin ollen ole vertailukelpoisia kansainvälisten luokitusten kanssa, kuten edellä selitetään.

(284)

Kiinan keskuspankin hiljattain tekemässä tutkimuksessa vahvistetaan komission päätelmät ja todetaan seuraavaa: ”jos ulkomaisten joukkovelkakirjojen investointiluokitus asetetaan vähintään kansainvälisen luokituksen BBB tasolle, kotimaisten joukkovelkakirjojen luokitus voidaan asettaa vähintään AA-tasolle, kun otetaan huomioon keskimääräisen kotimaisen luokituksen ja kansainvälisen luokituksen vähintään 6 pykälän ero” (80).

(285)

Ottaen huomioon 279–284 kappaleessa kuvatun tilanteen komissio päätteli, että Kiinan luottoluokitukset eivät anna luotettavaa arviota perustana olevien varojen luottoriskistä. Näin ollen vaikka jotkin otokseen valitut yritykset saivatkin hyvän luottoluokituksen kiinalaiselta luottoluokituslaitokselta, komissio katsoi luokitusten olevan epäluotettavia. Näitä luokituksia vääristivät myös poliittiset tavoitteet, joilla kannustetaan keskeisiä strategisia tuotannonaloja, kuten lasikuitukankaiden tuotannonalaa.

(286)

Kuumavalssattuja levyvalmisteita ja renkaita koskevien tutkimusten (81) päätelmien mukaisesti valmiusluottolimiitit ovat lainoja, joilla yritykset pystyivät korvaamaan eräpäivänä lainasta takaisin maksetun pääoman uudesta lainasta saatavalla uudella pääomalla. Valmiusluottolimiitit ovat yleensä merkki lainan ottajan lyhyen aikavälin likviditeettiongelmista, ja niihin liittyy lainan myöntävän pankin suurempi altistuminen riskille. Valmiusluottolimiittien esiintymistä tietyssä yrityksessä pidettiin sen vuoksi viitteenä siitä, että yrityksen taloudellinen tila on heikompi kuin tilinpäätöksestä voisi ensi silmäyksellä päätellä ja että sillä on lyhytaikaisiin maksuvaikeuksiin liittyvä lisäriski.

(287)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että valmiusluottolimiitit eivät välttämättä ole merkki maksuvaikeuksista. Tämä tulee selvästi esiin johtavien eurooppalaisten pankkien verkkosivustoilla. Limiitilliset luottosopimukset tai valmiusluottolimiitit ovat osa normaalia liiketoimintaa pankeissa (esim. ING (82) ja BNP Paribas (83)) eivätkä liity korkeampiin korkoihin.

(288)

Komissio ei ole samaa mieltä Kiinan viranomaisten arvioinnin kanssa. Myös Kiinan viranomaiset pitävät valmiusluottolimiittejä yhtenä luottoriskin lisätekijänä. Kuten CBRC:n riskiperusteisten lainojen luokituksia koskevissa suuntaviivoissa todetaan, valmiusluottolimiitit olisi ilmoitettava ”tarkkailtaviksi” lainoiksi (84). Tähän luokkaan kuuluva laina tarkoittaa sitä, että vaikka lainanottaja pystyykin tällä hetkellä lyhentämään pääomaa ja maksamaan koron, siihen liittyy tiettyjä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti sen takaisinmaksuun.

(289)

Euroopassa toki esiintyy limiitillisiä luottojärjestelyjä, mutta niiden ehdot poikkeavat suuresti kiinalaisten valmiusluottolimiittien ehdoista. Unionissa valmiusluottolimiitit ovat limiitillisiä luottosopimuksia, joille on ennakkoon määritetty enimmäismäärä, joka voidaan nostaa ja maksaa takaisin useita kertoja ennalta määritetyn ajan kuluessa. Lisäksi tällaisista luottojärjestelyistä aiheutuu lisäkustannuksia, esimerkiksi sopimusmarginaali tavanomaisen lyhytaikaisen koron lisäksi (85) tai ennalta määrätty hoitomaksu. Kiinan viranomaisten antamassa BNP Paribas -pankkia koskevassa esimerkissä luottojärjestely sisälsi maksun käyttämättömästä pääomasta järjestelyn voimassaoloaikana.

(290)

Toisaalta valmiusluottolimiittien, jotka todettiin kiinalaisiin otokseen valittuihin yrityksiin tehdyillä tarkastuskäynneillä, ehdot eivät poikenneet muiden lyhytaikaisten lainojen ehdoista. Niitä ei ollut nimetty limiitilliseksi luottosopimukseksi tai valmiusluottolimiitiksi eikä niihin liittynyt lisämaksuja tai -marginaaleja. Ensi silmäyksellä ne vaikuttivat tavanomaisilta lyhytaikaisilta lainoilta. Toisinaan lainan tarkoitukseksi oli kuitenkin merkitty ”lainojen takaisinmaksu”. Kun tarkastuskäynneillä tarkasteltiin tällaisten lainojen takaisinmaksua, kävi ilmi, että pääoma maksettiin itse asiassa takaisin samasta pankista saatavilla saman määräisillä uusilla lainoilla viikon sisällä ennen alkuperäisen lainan eräpäivää tai sen jälkeen. Komissio laajensi tämän jälkeen tutkimuksensa koskemaan muita lainataulukossa ilmoitettuja lainoja ja löysi useimmissa tapauksissa muita luonteeltaan samanlaisia lainoja. Näistä syistä komissio pysyi valmiusluottolimiittejä koskevassa kannassaan.

(291)

Komissio totesi tutkimuksen aikana, että jotkin otokseen valitut yritykset laskivat liikkeelle joukkolainoja velkojen (eli lainojen) maksamiseksi. Komissio vahvisti, että järjestämällä velkansa uudelleen tämän välineen kautta jotkin yritykset voivat järjestellä ja lykätä velkojaan sekä saada varoja, joita ilman ne eivät voisi täyttää takaisinmaksuvelvoitteitaan, mikä osoittaa näin ollen, että niillä on ongelmia saada rahoitusta.

(292)

Joukkolainojen käyttäminen tätä varten herättää kysymyksiä yrityksen kyvystä maksaa velkansa, minkä vuoksi sen lyhyen aikavälin maksuvalmius mutta myös pitkän aikavälin vakavaraisuus kyseenalaistuvat. Joukkolainojen liikkeelle laskemista lainojen takaisinmaksua varten tietyssä yrityksessä pidettiin sen vuoksi viitteenä siitä, että yrityksen taloudellinen tila on heikompi kuin tilinpäätöksestä voisi ensi silmäyksellä päätellä ja että sillä on lyhyt- ja pitkäaikaiseen rahoitukseen liittyvä lisäriski.

(293)

Kuten 238–245 kappaleessa osoitetaan, monissa erityisesti lasikuitukankaiden tuotannonalan yrityksiä koskevissa oikeudellisissa asiakirjoissa ohjeistetaan rahoituslaitoksia antamaan tälle tuotannonalalle etuuskohtelun mukaisia lainoja. Kyseisistä asiakirjoista käy ilmi, että rahoituslaitokset myöntävät etuuskohtelun mukaisia lainoja vain muutamille tuotannonaloille/yrityksille, jotka noudattavat Kiinan viranomaisten asiaan liittyvää politiikkaa.

(294)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät päätelmän, joka koski etuuskohtelun mukaiseen luotonantoon liittyvää erityisyyttä. Kiinan viranomaisten mukaan pankkilain 4 ja 34 §:ssä esitetään vain yleiset suuntaviivat liikepankkien toiminnalle eikä mainita, mille yrityksille tai toimialoille lainoja olisi myönnettävä. Lisäksi lainoja koskevien yleisten sääntöjen 15 §:ssä ei nimenomaisesti ja kiistattomasti rajata tämän erityisen tuen saatavuutta lasikuitukankaiden alalla toimiville yrityksille. Päätös nro 40 ei koske erityisesti tiettyä yritystä tai tuotannonalaa vaan tiettyjä kannustettuja hankkeita, mikä ei ole sama asia. Lisäksi päätös nro 40 ei ole pakottava, ja kun otetaan huomioon päätöksen nro 40 kattamien talouden sektoreiden ja tuotannonalojen erittäin laaja kirjo, ei voida päätellä, että asiakirjassa nimenomaisesti rajataan väitetyn tuen saatavuus tiettyihin yrityksiin.

(295)

Komissio huomauttaa, että vaikka pankkilaissa ja lainoja koskevissa yleisissä säännöissä ei oteta lasikuitukankaiden tuotannonalaa esiin erikseen, niissä viitataan valtion teollisuuspolitiikkaan, joka esitetään 3.1 jaksossa luetelluissa asiakirjoissa. Komissio viittaa näin ollen 3.1 jaksossa lueteltuihin asiakirjoihin ja tehtyihin päätelmiin. Komissio katsoo myös, että viittaukset lasikuitukankaiden tuotannonalaan ovat riittävän selviä, koska tuotannonala yksilöidään joko nimeltä tai esittämällä viittaus tuotteeseen, jota se valmistaa, tai tuotannonalaryhmään, johon se kuuluu. Myös se tosiseikka, että Kiinan viranomaiset tukevat rajallista kannustettavien tuotannonalojen ryhmää, johon lasikuitukankaiden tuotannonalan lukeutuu, tekee tuesta erityisen. Näin ollen komissio piti päätelmänsä voimassa.

(296)

Sen vuoksi komissio päätteli, että etuuskohtelun mukaisten lainajärjestelyjen muodossa annettavat tuet eivät ole yleisesti saatavilla vaan ne ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Asianomaiset osapuolet eivät myöskään toimittaneet näyttöä siitä, että etuuskohtelun mukaiset lainat riippuisivat objektiivisista arviointiperusteista tai edellytyksistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(297)

Komissio laski tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän. Laskemista varten komissio arvioi tuensaajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun. Perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaan tuensaajille koituneeksi eduksi katsotaan etuuskohtelun mukaisesta lainasta maksettujen korkojen määrän ja vastaavasta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada vapailta markkinoilta, maksettavien korkojen määrän erotus.

(298)

Tässä yhteydessä komissio pani merkille useita Kiinan lasikuitukangasmarkkinoiden erityisyyksiä. Kuten 3.4.1.1–3.4.1.7 jaksossa selitetään, kiinalaisten rahoituslaitosten antamat lainat osoittavat valtion merkittävää puuttumista toimintaan eivätkä heijastele korkoja, joita yleensä käytettäisiin toimivilla markkinoilla.

(299)

Otokseen valittujen yritysryhmien yleiset taloudelliset tilanteet ovat keskenään erilaisia. Kukin niistä hyötyi tutkimusajanjaksolla erityyppisistä lainoista tai rahoitusleasingistä, joissa oli erilaiset maturiteetit, takuut, takaukset ja muut ehdot. Kunkin yrityksen keskimääräinen korko oli näin ollen erilainen sen saamien lainojen perusteella.

(300)

Komissio tarkasteli yksilöllisesti kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän taloudellista tilannetta näiden erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. Se noudatti Kiinasta peräisin olevien kuumavalssattujen teräslevyvalmisteiden sekä Kiinasta peräisin olevien renkaiden tuontia koskevassa tukien vastaisessa tutkimuksessa (86) vahvistettua etuuskohtelun mukaisten lainojen laskentamenetelmää, jota selvitetään jäljempänä olevissa kappaleissa. Komissio laski kullekin otokseen valitulle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle etuuskohtelun mukaisista lainajärjestelyistä koituneen edun erikseen ja kohdensi tällaisen edun tarkasteltavana olevalle tuotteelle.

(301)

Kiinalaiset luottoja myöntävät rahoituslaitokset eivät tehneet luottokelpoisuuden arviointeja, kuten 250–252 kappaleessa todetaan. Näin ollen edun määrittämiseksi komission oli arvioitava, olivatko CNBM-ryhmälle myönnettyjen lainojen korot markkinakorkojen tasolla.

(302)

CNBM-ryhmän vientiä harjoittavien tuottajien taloudellinen tilanne oli niiden omien tilien perusteella tutkimusajanjaksolla yleisesti ottaen kannattava. Yhdellä vientiä harjoittavalla tuottajalla ei ollut mitään lainoja. Komissio kuitenkin totesi, että se rahoitti 65 prosenttia ostoistaan eräänlaisella etuuskohtelun mukaisella lyhyen aikavälin rahoitusvälineellä (pankkivekseli). Pankkivekselit ovat erään tyyppinen velkainstrumentti, kuten 3.4.3.2 jaksossa selitetään, minkä vuoksi niiden laajamittainen käyttö viittaa lyhyen aikavälin maksuvalmiusongelmiin. Toinen vientiä harjoittava tuottaja tuotti jatkuvasti voittoa vuosina 2016–2018, ja sen rahoitusindikaattorit olivat ensi näkemältä terveet, kuten matala velkasuhde. Sillä vaikutti kuitenkin olevan lyhyen aikavälin maksuvalmiusongelmia seuraavista syistä: yrityksen lyhytaikaisten velkojen osuus oli lähes 100 prosenttia sen liikevaihdosta; se laski liikkeelle joukkovelkakirjoja pankkilainojen takaisinmaksua varten; se käytti paljon pankkivekseleitä rahoittaakseen ostojaan sekä ja käytti valmiusluottolimiittejä, mikä viittaisi siihen, että yritys saattoi olla heikommassa rahoitustilanteessa, kuin sen tilinpäätökset antaisivat ensi näkemältä ymmärtää. Kolmannen vientiä harjoittavan tuottajan antama kuva oli samanlainen: tilanne oli kannattava, mutta se käytti laajasti pankkivekseleitä ja laski liikkeelle joukkolainan pankkilainojen maksamiseksi.

(303)

Ensimmäinen väliyhtiönä toimiva emoyritys China Jushi oli kannattava vuosina 2016–2017, mutta se käytti mittavasti pankkivekseleitä ostojensa rahoittamiseksi. Lisäksi komissio totesi, että jotkin China Jushin tasolla tarjotuista lainoista olivat valmiusluottolimiittejä ja että China Jushi oli laskenut liikkeelle kaksi joukkolainaa pankkilainojen takaisinmaksua varten. Myös toisen väliyhtiönä toimivan emoyrityksen, Sinoma Technologyn, todettiin käyttävän valmiusluottolimiittejä.

(304)

Emoyritys CNBM ei toiminut yhteistyössä, kuten 207–217 kappaleessa mainitaan. Sen julkisesti saatavilla olevasta vuoden 2018 vuosikertomuksesta tulee kuitenkin esiin samanlainen kuva: yritys on voimakkaasti velkaantunut (sen nettovelkasuhde on 130 prosenttia ja velkasuhde 68 prosenttia). Yritys teki tutkimusajanjakson aikana valtion omistamien pankkien kanssa sopimuksen velan muuntamisesta osakkeiksi parantaakseen velkarakennettaan. Tällaisen sopimuksen mukaisesti yritys voi muuntaa osan velastaan valtion omistamalle pankille osakkeiksi ja vähentää näin velkoja taseessaan.

(305)

Komissio totesi, että kiinalainen luottoluokituslaitos oli myöntänyt useille CNBM-ryhmän yrityksille AA-–AA+-luokituksen. Kiinan luottoluokitusten yleisten vääristymien vuoksi (ks. 279–285 kappale) komissio päätteli, että luokitus ei ole luotettava.

(306)

Komissio katsoi, että ryhmän yleinen rahoitustilanne vastasi luokitusta BB, joka on korkein ei enää sijoituskelpoinen luokka. Sijoituskelpoinen luokitus tarkoittaa sitä, että luottoluokittaja katsoo, että yrityksen liikkeeseen laskemiin joukkolainoihin liittyvät maksuvelvoitteet tulevat todennäköisesti hoidetuiksi, joten pankit voivat investoida niihin.

(307)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CNBM-ryhmä väitti, että komissio antoi koko CNBM-ryhmälle yhteisen luottoluokituksen, joka perustui pääasiassa CNBM:n luottoluokitukseen, vaikka CNBM:n velkaantuneisuudella ei voinut olla haitallista vaikutusta China Jushiin, josta sillä on vain 27 prosentin osuus. CNBM ei voinut myöskään voinut siirtää velkansa China Jushille, koska ryhmän yritykset ovat erillisiä oikeussubjekteja, joilla on rajoitettu vastuu, eli osakkeenomistajien tai tytäryhtiöiden velkoja ei voida siirtää. Koska CNBM-ryhmä katsoo, että pankkivekselit eivät vastaa lyhytaikaisia lainoja, niitä ei pitäisi myöskään ottaa huomioon arvioitaessa yritysten luottoluokitusta.

(308)

Komissio on eri mieltä näistä väitteistä. Kuten 301–304 kappaleessa esitetään, komissio on tehnyt kustakin ryhmiin kuuluvasta yrityksestä yksilöllisen arvioinnin. CNBM:n tilanteesta riippumatta useimpien CNBM-ryhmään kuuluvien tarkasteltujen yritysten tilanne oli sama eli niillä oli valmiusluottolimiittejä, pankkivekseleitä käytettiin yleisesti ja joukkolainoja käytettiin lainojen takaisinmaksua varten. Lisäksi toisin kuin yritys väitti, velkaa itse asiassa siirrettiin ryhmän eri yritysten välillä yrityksen sisäisillä lainoilla. Sen vuoksi komissio päätti soveltaa ryhmään yhtä luottoluokitusta. Kuten 3.4.3.2 jaksossa todetaan, komissio piti pankkivekseleitä erään tyyppisenä rahoitusvälineenä, joka vastaa lyhytaikaista lainaa ja jota voidaan siten käyttää luottoluokituksen määrittämisessä. Näin ollen yrityksen väitteet hylättiin.

(309)

Tämän luokituksen (BB) saaneiden yritysten liikkeeseen laskemista joukkolainoista odotettavia palkkioita sovellettiin tämän jälkeen Kiinan keskuspankin tavanomaiseen antolainauskorkoon markkinakoron määrittämiseksi.

(310)

Marginaali määritettiin laskemalla tuotantosegmenttejä koskevien Bloombergin tietojen perusteella Yhdysvaltojen AA-luokkaan kuuluvien yritysjoukkolainojen ja Yhdysvaltojen BB-luokkaan kuuluvien yritysjoukkolainojen indeksien suhteellinen erotus. Näin laskettu suhteellinen erotus lisättiin Kiinan keskuspankin viitekorkoon, joka julkaistiin lainan myöntämispäivänä (87) saman pituista lainaa varten. Tämä tehtiin kaikkien yritykselle myönnettyjen lainojen osalta.

(311)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että suhteellisen erotuksen käyttö oli virheellistä. Ne kaikki väittivät, että komission olisi pitänyt käyttää Yhdysvaltojen AA-luokiteltujen ja BB-luokiteltujen joukkolainojen absoluuttista erotusta suhteellisen erotuksen sijaan. Ne antoivat tälle seuraavat syyt:

(312)

Nämä seikat esitettiin jo aiemmassa tutkimuksessa (88). Kuten kuumavalssattuja teräslevyvalmisteita koskevan asetuksen johdanto-osan 175–187 kappaleesta ja renkaita koskevan asetuksen johdanto-osan 256 kappaleesta käy ilmi, komissio hylkäsi nämä väitteet jäljempänä esitettävistä syistä.

(313)

Komissio myöntää, että liikepankit käyttävät yleensä absoluuttisena erona ilmoitettua marginaalia, mutta tämä käytäntö vaikuttaa perustuvan pääasiassa käytännön näkökohtiin, koska korkoprosentti on absoluuttinen luku. Absoluuttisessa luvussa tulee kuitenkin ilmi riskinarviointi, joka perustuu suhteelliseen arviointiin. BB-luokituksen saaneen yrityksen maksukyvyttömyysriski on X prosenttia todennäköisempi kuin viranomaisten tai riskittömän yrityksen. Kyseessä on suhteellinen arviointi.

(314)

Korot eivät heijastele pelkästään yritysten riskiprofiilia vaan myös maa- ja valuuttariskejä. Suhteellisessa erotuksessa otetaan siten huomioon taustalla olevien markkinaolosuhteiden muutokset, jotka eivät käy ilmi absoluuttisesta erotuksesta. Usein, kuten tässäkin tapauksessa, maa- ja valuuttariskit vaihtelevat ajan myötä, ja vaihtelut ovat erilaisia eri maissa. Näin olleen riskittömät korot vaihtelevat ajan myötä merkittävästi ja ovat joskus alempia Yhdysvalloissa, joskus taas Kiinassa. Erot liittyvät eri tekijöihin, kuten nykyiseen ja odotettavissa olevaan BKT:n kasvuun, talouden ilmapiiriin ja inflaation tasoon. Koska riskittömät korot vaihtelevat ajan myötä, sama nominaalinen absoluuttinen erotus voi tarkoittaa hyvin erilaista riskin arviointia. Jos pankki esimerkiksi arvioi yrityskohtaisen maksukyvyttömyysriskin 10 prosenttia korkeammaksi kuin riskittömän koron (suhteellinen arviointi), absoluuttinen erotus voi tällöin olla 0,1 prosentin (riskitön 1 %:n korko) ja 1 prosentin (riskitön 10 %:n korko) välillä. Sijoittajan näkökulmasta suhteellinen erotus on tällöin parempi mittari, koska se heijastaa tuottoeron suuruutta ja sitä, miten peruskoron taso vaikuttaa siihen.

(315)

Suhteellinen erotus on maan suhteen neutraali. Jos esimerkiksi riskitön korko on Yhdysvalloissa matalampi kuin Kiinassa, menetelmä johtaa korkeampiin absoluuttisiin marginaaleihin. Toisaalta jos riskitön korko on Kiinassa matalampi kuin Yhdysvalloissa, menetelmä johtaa alhaisempiin absoluuttisiin marginaaleihin.

(316)

Aiempia tietoja, jotka osoittavat absoluuttisen ja suhteellisen erotuksen kehityksen ajan mittaan, analysoitiin jo renkaita koskevassa tutkimuksessa. Komission analyysissä todettiin, että absoluuttinen erotus ei ole niin vakaa kuin väitetään vaan vaihtelee ajan myötä 1–4,5 prosentin välillä. Lisäksi viimeisten 23 vuoden aikana suhteellinen erotus ja absoluuttinen erotus ovat noudatelleet samaa suuntausta, eli kun suhteellinen erotus kasvaa niin myös absoluuttinen erotus kasvaa ja päinvastoin. Mitä tulee suhteellisen erotuksen väitettyihin vaihteluihin, muutosten laajuus on samanlainen – suhteellisen erotuksen suurimman ja pienimmän arvon välinen ero on 530 prosenttia ja absoluuttisen erotuksen 450 prosenttia (89).

(317)

Kiinan viranomaiset vastustivat myös maan ulkopuolisen vertailuarvon käyttämistä. Kiinan viranomaiset huomauttivat, että komission olisi pitänyt ensin tarkastella vastaavia kaupallisia lainoja, jotka vientiä harjoittavat tuottajat voisivat saada markkinoilta. Vertailuarvon olisi perustuttava selkeään näyttöön ja perusteltuihin selityksiin siitä, että kaikki lainat kyseisillä markkinoilla olivat vääristyneitä valtion toimintaan puuttumisen takia siten, että kotimarkkinoilla ei ollut vertailukelpoisia lainoja.

(318)

Kuten 3.4.1.7 jaksossa selitetään, komissio määritti, että kiinalaisille yrityksille annetut kotimaiset luottoluokitukset eivät olleet luotettavia, ja niitä vääristivät myös poliittiset tavoitteet, joilla kannustetaan keskeisiä strategisia tuotannonaloja, kuten lasikuitukankaiden tuotannonalaa. Näin ollen Kiinan luottoluokitukset eivät tarjoa luotettavaa arviota perustana olevien varojen luottoriskistä, ja komission oli löydettävä vertailuarvo, joka perustuu vääristymättömiin luottoluokituksiin. Komissio huomautti vielä, että tulokseksi saatu noin 9 prosentin korko BB-luokiteltujen yritysten osalta ei ole kohtuuton, kun otetaan huomioon, että BB-luokiteltujen yritysjoukkolainojen tuotto Kiinan kotimarkkinoilla oli 21 prosenttia tutkimusajanjakson lopulla (90). Näin ollen väitteet hylättiin.

(319)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että maan ulkopuolisen vertailuarvon käyttö ei ollut asianmukaista, koska vertailuarvossa ei tehty tarvittavia oikaisuja Kiinan rahoitusmarkkinoilla vallitsevien edellytysten huomioon ottamiseksi, ja että komissio ei ottanut huomioon eroja muun muassa lainojen koossa ja takaisinmaksuehdoissa tai sitä, oliko lainoilla takaus.

(320)

Komissio ei ollut samaa mieltä, koska laskelmien lähtökohtana käytettiin Kiinan keskuspankin viitekorkoa. Lisäksi suhteellisen erotuksen käyttö tuo esiin maakohtaisten markkinaolosuhteiden muutokset, jotka eivät käy ilmi absoluuttisesta erotuksesta, kuten selitetään edellä olevassa kappaleessa. Lisäksi komissio totesi, että arvioon ei ole mahdollista sisällyttää kaikkia pankin yksilöllisen riskinarvioinnin tekijöitä. Komission laskentamenetelmässä otetaan kuitenkin huomioon yksittäisten lainojen muuttujat, kuten lainan alkamispäivä ja laina-aika sekä korkoprosentin vaihtelu. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väitteet hylättiin.

(321)

Sama markkinavääristymiä ja luottoluokitusten puutetta koskeva tilanne pätee Kiinassa myönnettyihin valuuttamääräisiin lainoihin, koska lainat ovat samojen kiinalaisten rahoituslaitosten myöntämiä. Asianmukaisen vertailuarvon määrittämiseksi käytettiin siis tutkimusajanjaksolla liikkeeseen laskettuja BB-luokkaan kuuluvia yritysjoukkolainoja nimellisarvoineen, kuten edellä todettiin.

(322)

Valmiusluottolimiittien esiintymistä tietyssä yrityksessä pidettiin lisäksi viitteenä siitä, että yrityksen taloudellinen tila on heikompi kuin tilinpäätöksestä voisi ensi silmäyksellä päätellä ja että sillä on lyhytaikaisiin maksuvalmiusongelmiin liittyvä lisäriski, kuten 3.4.2.1 jaksossa selitetään. Valmiusluottolimiitit ovat yleensä lyhytkestoisia. On erittäin epätodennäköistä, että valmiusluottolimiittien maturiteetti olisi yli kaksi vuotta, ja otokseen valituissa yrityksissä tarkastettu lainoja koskeva konkreettinen näyttö tukee tätä päätelmää.

(323)

Jotta voitiin ottaa huomioon pankkien suurempi altistuminen riskeille, kun ne tarjoavat lyhytaikaista rahoitusta yrityksille valmiusluottolimiiteillä, komissio siirtyi pykälän alemmas riskiluokitusasteikolla ja mukautti suhteellista erotusta koskevia laskelmia kyseisten yritysten lyhytaikaisen rahoituksen osalta. Komissio vertasi Yhdysvaltojen AA-luokiteltuja ja B-luokiteltuja (eikä BB-luokiteltuja) saman pituisia yritysjoukkolainoja. Standard & Poorin luottoluokitusmääritelmien mukaan B-luokkaan kuuluva velallinen on haavoittuvammassa tilanteessa kuin BB-luokkaan kuuluva velallinen, mutta sillä on edelleen kapasiteettia rahoitussitoumustensa hoitamiseen. Kielteiset liiketoimintaan, rahoitukseen tai talouteen liittyvät olosuhteet saattavat kuitenkin heikentää velallisen kapasiteettia tai halukkuutta vastata taloudellisista sitoumuksistaan. Tämän vertailuarvon katsotaan näin ollen kuvastavan asianomaisesti lisäriskiä, joka johtuu valmiusluottolimiittien käyttämisestä lyhytaikaisena rahoituksena.

(324)

Komissio käytti siksi tätä asianmukaisena vertailuarvona kaikkien sellaisten lyhytaikaisten velkojen, myös lainojen, osalta, joiden maturiteetti on enintään 2 vuotta ja jotka on myönnetty valmiusluottolimiittejä käyttäville yrityksille.

(325)

Muiden lainojen osalta, joiden maturiteetti oli yli 2 vuotta, ja yritysten osalta, joilla ei ollut valmiusluottolimiittejä, komissio käytti yleistä vertailuarvoa, jolla annetaan korkein ”sijoituskelvottoman” joukkolainan luokka (ks. 306 kappale).

(326)

Komissio totesi, että jotkin ryhmään kuuluvat yritykset laskivat liikkeelle joukkolainoja velkojen uudelleenjärjestelyä varten. Komissio katsoi, että kyseisten yritysten taloudellinen tila on heikompi kuin tilinpäätöksestä voisi ensi silmäyksellä päätellä ja että niillä on lyhyt- ja pitkäaikaiseen rahoitukseen liittyvä lisäriski, kuten 3.4.2.2 jaksossa todetaan. Voidakseen ottaa huomioon pankkien suuremman altistumisen riskeille, komissio siirtyi pykälän alemmas riskiluokitusasteikolla ja mukautti suhteellista rahoitusmarginaalia koskevia laskelmia niiden pitkäaikaisen rahoituksen, myös lainojen, osalta vertaamalla Yhdysvaltojen AA-luokiteltuja ja B-luokiteltuja yritysjoukkolainoja.

(327)

Koska emoyritys CNBM ei toiminut yhteistyössä, CNBM:n tasolla etuuskohtelun mukaisesta luotonannosta koitunut etuus vahvistettiin käyttämällä tässä jaksossa selitettyä menetelmää, jota sovellettiin yrityksen vuoden 2018 vuosikertomuksessa julkisesti saatavilla oleviin tietoihin, kuten velkoja, keskimääräisiä pääomakustannuksia ja lainojen keskimääräistä kestoa koskeviin tietoihin.

(328)

Kiinalaiset luottoja myöntävät rahoituslaitokset eivät tehneet luottokelpoisuuden arviointeja, kuten 250–252kappaleessa todetaan. Näin ollen edun määrittämiseksi komission oli arvioitava, olivatko Yuntianhua-ryhmälle myönnettyjen lainojen korot markkinakorkojen tasolla.

(329)

Yuntianhua-ryhmän vientiä harjoittavien tuottajien taloudellinen tilanne oli niiden omien tilien perusteella tutkimusajanjaksolla yleisesti ottaen kannattava.

(330)

Lyhytaikaisen maksuvalmiuden analyysi herättää kuitenkin huolta kahden vientiä harjoittavan yrityksen osalta, koska lyhytaikaisen velan osuus niiden liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla oli 90–100 prosenttia, ja suuntaus oli nousussa edeltävään vuoteen nähden. Molemmat yritykset käyttävät merkittävästi lyhytaikaisia velkoja. Toisella vientiä harjoittavalla tuottajalle ei ollut lainoja tutkimusajanjaksolla, mutta se rahoitti useimmat ostonsa ja osan muista ei-operatiivisista kustannuksista pankkivekseleillä, joiden maturiteetti on yleensä alle vuosi.

(331)

CPIC, ensimmäinen suora osakas ja vientiä harjoittavien tuottajien keskeinen tavarantoimittaja, oli kannattava tutkimusajanjakson aikana. Sen oman pääoman tuotto kuitenkin laski edelliseen vuoteen nähden. Yrityksellä on lisäksi maksuvalmiusongelmia, koska sen lyhytaikaisten velkojen osuus kaikista veloista on 80–90 prosenttia. Yrityksen vaihto- ja rahoitusomaisuutta ja lyhytaikaisia velkoja vertaamalla saadaan käyttöpääomasuhde (91), joka on alhainen (alle 1), mikä herättää huolta sen kyvystä maksaa takaisin lyhytaikaiset velat. Komissio totesi myös, että se käytti mittavasti pankkivekseleitä ostojensa rahoittamiseksi.

(332)

Yunnan Yuntianhua Group Co., Ltd., Yuntianhua-ryhmän emoyhtiö, joka oli osallisena tutkimuksen kohteena olevan tuotteen toimitusketjussa, tuotti tappiota tutkimusajanjakson aikana. Yrityksen vaihto- ja rahoitusomaisuutta ja lyhytaikaisia velkoja vertaamalla saadaan käyttöpääomasuhde, joka on alle 1, mikä herättää vakavaa huolta sen maksuvalmiudesta ja kyvystä maksaa takaisin lyhytaikaisia velkoja. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että yritys laski liikkeelle joukkolainoja nimenomaisesti maksaakseen takaisin velkoja. Myös valmiusluottolimiittien käyttö vahvistettiin.

(333)

Komissio totesi, että kiinalainen luottoluokituslaitos oli antanut Yuntianhua-ryhmälle AA-luokituksen. Kiinan luottoluokitusten yleisten vääristymien vuoksi (ks. 279–285 kappale) komissio päätteli, että luokitus ei ole luotettava.

(334)

Komissio katsoi, että ryhmän yleinen rahoitustilanne vastasi luokitusta BB, joka on korkein ei enää sijoituskelpoinen luokka. Sijoituskelpoinen luokitus tarkoittaa sitä, että luottoluokittaja katsoo, että yrityksen liikkeeseen laskemiin joukkolainoihin liittyvät maksuvelvoitteet tulevat todennäköisesti hoidetuiksi, joten pankit voivat investoida niihin.

(335)

Tämän luokituksen (BB) saaneiden yritysten liikkeeseen laskemista joukkolainoista odotettavia palkkioita sovellettiin tämän jälkeen Kiinan keskuspankin tavanomaiseen antolainauskorkoon markkinakoron määrittämiseksi.

(336)

Marginaali määritettiin laskemalla tuotantosegmenttejä koskevien Bloombergin tietojen perusteella Yhdysvaltojen AA-luokkaan kuuluvien yritysjoukkolainojen ja Yhdysvaltojen BB-luokkaan kuuluvien yritysjoukkolainojen indeksien suhteellinen erotus. Näin laskettu suhteellinen erotus lisättiin Kiinan keskuspankin viitekorkoon, joka julkaistiin lainan myöntämispäivänä (92) saman pituista lainaa varten. Tämä tehtiin kaikkien yritykselle myönnettyjen lainojen ja rahoitusleasingin osalta.

(337)

Sama tilanne markkinavääristymien ja luottoluokitusten puutteen osalta pätee Kiinassa myönnettyihin valuuttamääräisiin lainoihin, koska lainat ovat samojen kiinalaisten rahoituslaitosten myöntämiä. Asianmukaisen vertailuarvon määrittämiseksi käytettiin siis tutkimusajanjaksolla liikkeeseen laskettuja BB-luokkaan kuuluvia yritysjoukkolainoja nimellisarvoineen, kuten edellä todettiin.

(338)

Valmiusluottolimiittien esiintymistä tietyssä yrityksessä pidettiin lisäksi viitteenä siitä, että yrityksen taloudellinen tila on heikompi kuin tilinpäätöksestä voisi ensi silmäyksellä päätellä ja että sillä on lyhytaikaisiin maksuvalmiusongelmiin liittyvä lisäriski, kuten 3.4.2.1 jaksossa selitetään. Valmiusluottolimiitit ovat yleensä lyhytkestoisia. On erittäin epätodennäköistä, että valmiusluottolimiittien maturiteetti olisi yli kaksi vuotta, ja otokseen valituissa yrityksissä tarkastettu lainoja koskeva konkreettinen näyttö tukee tätä päätelmää.

(339)

Jotta voitiin ottaa huomioon pankkien suurempi altistuminen riskeille, kun ne tarjoavat lyhytaikaista rahoitusta yrityksille valmiusluottolimiiteillä, komissio siirtyi pykälän alemmas riskiluokitusasteikolla ja mukautti suhteellista erotusta koskevia laskelmia kyseisten yritysten lyhytaikaisen rahoituksen osalta. Komissio vertasi Yhdysvaltojen AA-luokiteltuja ja B-luokiteltuja (eikä BB-luokiteltuja) saman pituisia yritysjoukkolainoja. Standard & Poorin luottoluokitusmääritelmien mukaan B-luokkaan kuuluva velallinen on haavoittuvammassa tilanteessa kuin BB-luokkaan kuuluva velallinen, mutta sillä on edelleen kapasiteettia rahoitussitoumustensa hoitamiseen. Kielteiset liiketoimintaan, rahoitukseen tai talouteen liittyvät olosuhteet saattavat kuitenkin heikentää velallisen kapasiteettia tai halukkuutta vastata taloudellisista sitoumuksistaan. Tämän vertailuarvon katsotaan näin ollen kuvastavan asianomaisesti lisäriskiä, joka johtuu valmiusluottolimiittien käyttämisestä lyhytaikaisena rahoituksena.

(340)

Komissio käytti siksi tätä asianmukaisena vertailuarvona kaikkien sellaisten lyhytaikaisten velkojen, myös lainojen, osalta, joiden maturiteetti on enintään 2 vuotta ja jotka on myönnetty valmiusluottolimiittejä käyttäville yrityksille.

(341)

Muiden lainojen osalta, joiden maturiteetti oli yli 2 vuotta, ja yritysten osalta, joilla ei ollut valmiusluottolimiittejä, komissio käytti yleistä vertailuarvoa, jolla annetaan korkein ”sijoituskelvottoman” joukkolainan luokka (ks. 306 kappale).

(342)

Komissio totesi, että jotkin ryhmään kuuluvat yritykset laskivat liikkeelle joukkolainoja velkojen uudelleenjärjestelyä varten. Komissio katsoi, että kyseisten yritysten taloudellinen tila on heikompi kuin tilinpäätöksestä voisi ensi silmäyksellä päätellä ja että niillä on lyhyt- ja pitkäaikaiseen rahoitukseen liittyvä lisäriski, kuten 3.4.2.2 jaksossa todetaan. Voidakseen ottaa huomioon pankkien suuremman altistumisen riskeille, komissio siirtyi pykälän alemmas riskiluokitusasteikolla ja mukautti suhteellista rahoitusmarginaalia koskevia laskelmia niiden pitkäaikaisen rahoituksen, myös lainojen, osalta vertaamalla Yhdysvaltojen AA-luokiteltuja ja B-luokiteltuja yritysjoukkolainoja.

(343)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät saivat tutkimusajanjaksolla etua etuuskohtelun mukaisista lainoista. Kun otetaan huomioon taloudellisen tuen olemassaolo, vientiä harjoittaville tuottajille koituva etuus ja tuen erityisyys, komissio piti etuuskohtelun mukaista luotonantoa tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana tukena.

(344)

Otokseen valituille yritysryhmille etuuskohtelun mukaisten lainojen osalta vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Etuuskohtelun mukainen rahoitus: luotonanto

(345)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kiinalaiset rahoituslaitokset tarjosivat luottolimiittejä etuuskohtelun mukaisilla ehdoilla rahoituksen tarjoamisen yhteydessä kullekin otokseen valitulle yritykselle. Nämä muodostuivat puitesopimuksista, joiden nojalla pankki antaa otokseen valituille yrityksille mahdollisuuden käyttää erilaisia velkainstrumentteja (esim. käyttöpääomalainat, pankkivekselit, premburssit, muut ulkomaankaupan rahoituksen muodot) tiettyyn enimmäismäärään asti.

(346)

Luottolimiitin tarkoituksena on vahvistaa lainanoton enimmäismäärä, jonka yritys voi käyttää koska tahansa rahoittaakseen toimintaansa, minkä ansiosta käyttöpääomarahoitus on joustavaa ja saadaan käyttöön välittömästi tarvittaessa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että otokseen valituilla kahdella vientiä harjoittavalla tuottajalla oli eri pankkien kanssa luottolimiittisopimuksia, jotka kattoivat erilaisia lyhytaikaisia rahoitusvälineitä toimintamenojen rahoittamiseksi. Komissio katsoi näin ollen, että periaatteessa otokseen valittujen yritysten kaiken lyhytaikaisen rahoituksen pitäisi kuulua jonkinlaisen luottolimiittivälineen piiriin, myös pankkivekseleiden, joka myönnetään säännöllisesti toiminnan rahoittamiseen.

(347)

Tämän vuoksi komissio vertasi yhteistyössä toimineiden yritysten saatavilla olevien luottolimiittien määrää tutkimusajanjaksolla näiden yritysten käyttämän lyhytaikaisen rahoituksen määrään samalla kaudella vahvistaakseen, kattoivatko luottolimiitit kaiken lyhytaikaisen rahoituksen. Jos lyhytaikaisen rahoituksen määrä ylitti luottolimiitin enimmäismäärän, komissio korotti luottolimiitin määrää määrällä, jonka vientiä harjoittavat tuottajat tosiasiallisesti käyttivät luottolimiitin enimmäismäärän ylittävästi.

(348)

Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa luottolimiitteihin sovellettaisiin nk. järjestely- tai luotonvarausmaksua pankin kustannusten ja riskien korvaamiseksi luottolimiitin avaamisesta sekä uusimismaksua, joka veloitetaan vuosittain luottolimiitin voimassaolon uusimisesta. Komissio totesi kuitenkin, että luottolimiitit tarjottiin kaikille yrityksille maksutta.

(349)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset katsoivat, että komission väite, jonka mukaan tavanomaisissa markkinaolosuhteissa luottolimiitteihin sovelletaan luotonvarausmaksua, ei ollut perusteltu, kuten on otetaan huomioon sen omat näkökannat Aircraft-tapauksessa. Kiinan viranomaisten mukaan luotonvarausmaksuja sovelletaan vain, kun kyseessä on sitova luottolimiitti. Komissio ei kuitenkaan vahvistanut, että kyseiset luottolimiitit olisivat sitovia luottolimiittejä. Kiinan viranomaiset muistuttivat, että asiassa ”EC – Aircraft” EU itse väitti, että oli perusteltua, että EIP ei veloittanut luotonvarausmaksua, koska ”... i) ”avoimen koron” sopimukset (eli sopimukset, joissa korkoja ei ole vahvistettu etukäteen), varojen saatavuuden aikataulusta ei ole varmuutta, eikä EIP sitoudu täsmälliseen korkoprosenttiin”.

(350)

Vastauksena tähän väitteeseen komissio huomauttaa, että paneeli ei ottanut huomioon lopullisissa päätelmissään EU:n EC-Aircraft-menettelyssä esittämää luotonvarausmaksuja koskevaa väitettä. Paneeli vahvisti erityisesti, että EIP:n päätös olla veloittamatta luotonvarausmaksuja kompensoimaan EIP:n sitoumusta asettaa rahoitusta saataville oli edullisempi kuin vastaava laina kaupalliselta luotonantajalta, ja siitä koitui etua (93). Näin ollen tämä väite hylättiin.

(351)

Komissio katsoi perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan ii alakohdan mukaisesti tuensaajille koituneeksi eduksi yrityksen kiinalaisilta rahoituslaitoksilta saatujen luottolimiittien avaamisesta tai uusimisesta maksetun summan ja vastaavasta kaupallisesta luottolimiitistä, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavan summan välisen erotuksen.

(352)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että komissio ei tehnyt erityisyyttä koskevaa analyysiä luottolimiittien osalta. Kiinan viranomaiset myös toistivat 3.1 jaksossa esitetyt huomautuksensa ja totesivat, että lasikuitukankaiden tuotannonala ei ole kannustettava tuotannonala eikä yksikään komission esiin ottamista asiakirjoista osoita, että lasikuitukankaiden tuotannonalalle annetut luottolimiitit olisivat erityisiä tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

(353)

Komissio ei tehnyt erillistä erityisyyttä koskevaa analyysiä, koska luottolimiitit liittyvät olennaisesti muun tyyppiseen etuuskohtelun mukaiseen luotonantoon, kuten lainoihin, ja niihin pätee sama erityisyyttä koskeva analyysi kuin lainoihin (ks. 3.4.2.3 jakso). Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(354)

Järjestelymaksun vertailuarvo vahvistettiin 1,5 prosenttiin käyttämällä julkisesti saatavilla olevia tietoja (94) samanlaisten luottolimiittien avaamisesta samanlaisissa (vääristymättömissä) tilanteissa. Järjestelymaksun määrä maksetaan kiinteämääräisesti luottolimiittiä avattaessa. Sen vuoksi komissio sovelsi vertailuarvoa tutkimusajanjakson aikana avattujen luottolimiittien määrään.

(355)

Ennen tutkimusajanjaksoa olemassa olevissa luottolimiiteissä, jotka uusittiin tutkimusajanjakson aikana, uusimismaksun vertailuarvona käytettiin 1,25 prosenttia saman tietolähteen perusteella. Uusimismaksu maksetaan vuosittain kiinteämääräisenä luottolimiittiä uusittaessa. Sen vuoksi komissio sovelsi vertailuarvoa tutkimusajanjakson aikana uusittujen luottolimiittien määrään.

(356)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuolista huomautti, että pankit luopuvat yleisesti järjestely- ja uusimismaksuista säilyttääkseen suuret kaupalliset asiakkaat. Yritys antoi esimerkiksi yhdysvaltalaisen pankin, joka ei veloittanut järjestelymaksua ja veloitti vain 0,25 prosentin vuotuisen uusimismaksun 100 001–3 000 000 dollarin suuruisesta sitovasta luottolimiitistä (95). Kun lisäksi otetaan huomioon, että Yhdysvallat muodostaa paljon suuremman markkina-alueen kuin Yhdistynyt kuningaskunta ja että komissio käytti Yhdysvaltojen joukkolainojen luokituksia luottokelpoisuuden määrittämiseksi, tätä vertailuarvoa pidettiin paljon soveltuvampana kuin komissio käyttämää pieniä yrityksiä koskevaa Yhdistyneen kuningaskunnan vertailuarvoa.

(357)

Komissio huomautti, että sille ei toimitettu mitään näyttöä, joka olisi tukenut väitettä, jonka mukaan pankit luopuvat yleisesti järjestely- ja uusimismaksuista säilyttääkseen suuret kaupalliset asiakkaat. Lisäksi komissio tarkasteli yrityksen ehdottamaa vertailuarvoa ja totesi, että se koski erityisesti pienten yritysten enintään 3 miljoonan dollarin suuruisia luottolimiittejä ja liittyi etenkin lyhytaikaiseen käyttöpääoman tarpeeseen. Komission käyttämä vertailuarvon vähimmäisraja sen sijaan oli 25 000 puntaa ilman ylärajaa, myönnetyn pääoman käytölle tai kestoajalle ei ollut asetettu rajoituksia, ja se oli erillinen muista samassa asiakirjassa mainituista rahoitustuotteista, räätälöity erityisesti pienille yrityksille. Näin ollen komission käyttämä vertailuarvo soveltui paremmin suurille asiakkaille. Lisäksi väitteen esittäjän valitsemassa esimerkissä luottolimiitin tarjonnut yhdysvaltalainen pankki toimi yksinomaisesti Yhdysvaltojen markkinoilla, kun taas HSBC (komission käyttämä vertailuarvo) on globaali pankki, joka toimii myös Kiinan markkinoilla. Komissiolla ei ole näyttöä siitä, että HSBC luopuisi maksuista asiakkaan koon mukaan. Tältäkin osin komission vertailuarvo vaikutti siis asianmukaisemmalta. Näin ollen yrityksen väitteet hylättiin.

(358)

Pankkivekselit ovat rahoitustuotteita, joilla on tarkoitus kehittää aktiivisemmat kotimaiset rahamarkkinat laajentamalla luottomahdollisuuksia. Kyseessä on erään muotoinen lyhytaikainen rahoitus, jolla voidaan vähentää asettajan rahoituskustannuksia ja parantaa pääomatehokkuutta (96).

(359)

Pankkivekseleitä voidaan käyttää vain aitojen liiketoimien hoitamiseen, ja asettajan on toimitettava tästä riittävästi näyttöä, esimerkiksi osto-/myyntisopimus, lasku ja toimitusvahvistus. Pankkivekseleitä voidaan käyttää normaalina maksuvälineenä ostosopimuksessa muiden välineiden, kuten rahansiirron tai rahamääräyksen kanssa.

(360)

Pankkivekselin asettaa hakija (asettaja, joka on myös ostaja liiketoimessa) ja hyväksyy pankki. Hyväksymällä vekselin pankki hyväksyy maksavansa ehdoitta vekselissä täsmennetyn rahasumman maksunsaajalle/haltijalle nimettynä päivänä (maturiteettipäivä).

(361)

Pankkivekselisopimukset sisältävät yleensä luettelon liiketoimista, jotka vekselin on määrä kattaa, merkinnän tavarantoimittajan kanssa sovitusta maksun eräpäivästä ja pankkivekselin maturiteettipäivän.

(362)

Komissio totesi, että yleensä pankkivekselit myönnetään pankkivekselisopimuksella, jossa täsmennetään pankki, tavarantoimittajat ja ostaja, pankin ja ostajan velvoitteet sekä arvo tavarantoimittajaa kohti, tavarantoimittajan kanssa sovittu maksun eräpäivä sekä pankkivekselin maturiteettipäivä.

(363)

Komissio totesi myös, että luottolimiittisopimuksissa yleensä luetellaan pankkivekselit mahdollisuutena käyttää rahoituslimiittiä yhdessä muiden lyhytaikaisten rahoitusvälineiden, kuten käyttöpääomalainojen, kanssa.

(364)

Kunkin pankin vahvistamista ehdoista riippuen voidaan edellyttää, että asettaja maksaa pienen talletuksen sitä varten perustetulle tilille, antaa sitoumuksen ja maksaa pankkimaksun. Asettajalla on joka tapauksessa velvollisuus siirtää pankkivekselin täysi määrä sitä varten perustetulle tilille viimeistään pankkivekselin maturiteettipäivänä.

(365)

Kun pankki on hyväksynyt pankkivekselin, asettaja vahvistaa sen ja siirtää sen maksunsaajalle (joka on myös tavarantoimittaja liiketoimessa) maksuna laskusta. Tämän seurauksena ostajan (asettajan) maksuvelvollisuus tavarantoimittajaa (maksunsaajaa) kohtaa peruuntuu. Ostajalle syntyy saman suuruinen uusi maksuvelvollisuus pankkivekselin hyväksynyttä pankkia kohtaan (asettajalla on velvollisuus maksaa pankille käteisenä ennen pankkivekselin maturiteettipäivää). Sen vuoksi pankkivekselin asettaminen korvaa tavarantoimittajaan kohdistuvan asettajan velvollisuuden pankkiin kohdistuvalla velvollisuudella.

(366)

Pankkivekselin maturiteetti vaihtelee kunkin pankin asettamien ehtojen mukaan ja voi olla enintään yksi vuosi.

(367)

Pankkivekselin maksunsaajalla (eli haltijalla) on kolme vaihtoehtoa ennen maturiteettipäivää:

(368)

Pankkivekselin asettamispäivä vastaa yleensä tavarantoimittajan kanssa sovittua maksun eräpäivää, mutta se voi olla myös sitä aikaisempi tai myöhempi. Tutkimuksessa todettiin, että otokseen valittujen yritysten osalta asettamispäivä oli yleensä tavarantoimittajan kanssa sovittuna maksun eräpäivänä tai sen lähettyvillä ja joissakin tapauksissa sen jälkeenkin. Komissio vahvisti, että otokseen valittujen yritysten pankkivekseleiden maturiteetti oli useimmissa tapauksissa 6–12 kuukautta laskun eräpäivän jälkeen.

(369)

Kirjanpidossa pankkivekseliä käsitellään velkana pankille asettajien eli otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tileissä.

(370)

Kiinan keskuspankin luottotietokeskus, jäljempänä ’CRCP’, pitää pankkivekseleitä pankkien myöntämänä ”selvittämättömänä velkana” samalla tavalla kuin lainoja, rembursseja tai ulkomaankaupan rahoitusta. On myös syytä huomata, että CRCP saa tietoja rahoituslaitoksilta, jotka myöntävät erityyppisiä lainoja, ja että rahoituslaitokset ovat tunnustaneet pankkivekselit niihin kohdistuviksi veloiksi. Tutkimuksen aikana kerätyissä pankkivekselisopimuksissa todetaan, että jos ostaja ei maksa pankkivekselin erääntymispäivänä täyttä maksua, pankki pitää maksamatonta summaa erääntyneenä lainana pankille.

(371)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi CNBM-ryhmän vientiä harjoittava tuottaja väitti, että CRCP ei tunnusta pankkivekseleitä pankkiin kohdistuvaksi velaksi luottoraporteissaan. Kyseinen asianomainen osapuoli viittasi CRCP:n luottoraporttiin, jossa se totesi, että ”velkasaldo sisältää selvittämättömät ennakot, lainat, ryhmälainat, ulkomaankaupan rahoituksen, myyntilaskurahoituksen, diskontatut vekselit, takaukset ja kolmannelle osapuolelle korvatut velat sekä omaisuudenhoitoyhtiön käsittelemät velat tilastojen laatimisajankohtana”. Se lisäsi vielä, että luottoraportin osassa ”Tiivistelmätiedot” viittaan ryhmän yhden yrityksen osalta lyhytaikaisiin velkoihin, joihin eivät sisältyneet pankkivekselit vaan vain lainat.

(372)

Komissio toteaa tältä osin, että luottoraportissa luetellaan pankkivekselit kohdassa ”Tiivistelmätiedot selvittämättömistä luotoista” samalla tasolla kuin lainat, remburssit, diskontatut vekselit, myyntilaskurahoitus tai ulkomaankaupan rahoitus. Se, että pankkivekseliä ei lasketa velkasaldoon tai lyhytaikaisiin velkoihin raportin laatimisajankohtana, ei vaikuta niiden luokittelemiseen luotoksi, minkä CRCP selvästi tunnustaa luottoraporteissa.

(373)

Pankkivekselit ovat yksi lyhytaikaisen rahoituksen muoto, kuten 358 kappaleessa jo todetaan. Kiinan keskuspankin verkkosivustolla todetaan lisäksi, että ”pankkivekselillä voidaan taata ostajan ja myyjän välisen sopimuksen tekeminen ja toteutuminen sekä edistää pääoman tuottoa Kiinan keskuspankin luottotietokeskuksen toimien kautta” (97). Lisäksi DBS Bank mainostaa verkkosivustollaan pankkivekseleitä keinona ”parantaa käyttöpääomaa lykkäämällä maksuja” (98).

(374)

Komissio totesi, että pankkivekseleitä käytetään laajalti maksuvälineenä liiketoimissa korvaamaan rahamääräystä, mikä helpottaa asettajan käteisliikevaihto- ja käyttöpääomatilannetta. Käteisvarojen kannalta tarkasteltuna tämä rahoitusväline antaa asettajalle maksulykkäystä 6 kuukaudesta yhteen vuoteen, koska liiketoimen tosiasiallinen käteismaksu tapahtuu pankkivekselin maturiteettipäivänä eikä sillä hetkellä, kun asettajan on maksettava tavarantoimittajalleen. Ellei tällaista välinettä olisi, asettajan olisi joko käytettävä käyttöpääomaansa, mistä aiheutuu kustannuksia, tai hankittava lyhytaikainen käyttöpääomalaina pankilta maksaakseen tavarantoimittajalle, mistä myös aiheutuu kustannuksia. Maksamalla pankkivekselillä asettaja käyttää hankittuja tavaroita tai palveluja 6 kuukaudesta yhteen vuoteen suorittamatta käteisvaroja ja kantamatta mitään kustannuksia. Esimerkkinä pankkivekselin käyttämisestä lyhytaikaisten lainojen korvikkeena komissio vahvisti, että yhdellä vientiä harjoittavalla tuottajalla ei ollut mitään lainoja. Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan asettamat pankkivekselit tutkimusajanjaksolla edustivat kuitenkin 70:ää prosenttia sen toimintakustannuksista. Tutkimusajanjakson lopussa pankkivekseleiden osuus sen kaikista veloista oli yli 53 prosenttia.

(375)

Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa pankkivekseleiden käytöstä rahoitusvälineinä aiheutuisi asettajalle rahoituskustannuksia. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikki otokseen valitut yritykset, jotka käyttivät pankkivekseleitä tutkimusajanjakson aikana, maksoivat pankin tarjoamasta palvelusta vain palkkion, joka oli 0,05–0,1 prosenttia pankkivekselin nimellisarvosta. Yhdellekään otokseen valitulle yritykselle ei kuitenkaan aiheutunut kustannuksia pankkivekselin kautta tapahtuneesta rahoituksesta, kun ne lykkäsivät käteismaksua tavaroiden ja palvelujen toimittamisesta. Sen vuoksi komissio katsoi, että tutkimuksen kohteena olleet yritykset saivat etua pankkivekselin muodossa annetusta rahoituksesta, josta niille ei aiheutunut mitään kustannuksia.

(376)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että Kiinassa käytössä oleva pankkivekselijärjestelmä tarjosi kaikille vientiä harjoittaville tuottajille ilmaista rahoitusta niiden toimintaan, mistä koitui tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa etua 395–399 kappaleessa kuvatulla tavalla perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(377)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen molemmat vientiä harjoittavat tuottajat huomauttivat, että pankkivekselit eivät ole lainaa tai muuta taloudellista tukea ja että komissio oletti virheellisesti, että pankkivekselin käytöllä on sama vaikutus kuin lyhytaikaisella lainalla. Ne väittivät, että pankkivekselin käytön tarkoittama eräpäivän lykkääntyminen ei ole pankin myöntämä koroton lyhytaikainen laina vaan myyjän myöntämä eräpäivän lykkääminen. Yuntianhua-ryhmä väitti, että komissio ei osoittanut taloudellisen tuen esiintymistä pankkivekselien tapauksessa. Molemmat yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat olivat edelleen sitä mieltä, että pankkivekseleihin ei liity rahoitusta, koska rahaa ei ole siirretty pankista millekään osapuolelle.

(378)

Yksi CNBM-ryhmään kuuluva yritys väitti, että pankkivekselissä on kyse liiketoimien helpottamisesta toisilleen tuntemattomien osapuolten välillä siten, että pankki vain antaa oman lisätakauksensa maksun suorittamisesta maturiteettipäivänä. Pankkivekseli ei muuta myyntisopimuksessa alun perin määriteltyä eräpäivää, minkä vuoksi pankki ei vekselin hyväksymisellä myönnä lyhytaikaista lainaa. Se totesi myös, että tapa, jolla pankkivekselit kirjataan pankin sisäiseen kirjanpitoon, ei muuta päätelmää siitä, että pankkivekselit eivät ole eräänlaista lyhytaikaista rahoitusta. Kyseinen osapuoli väitti myös, että koska myyntisopimuksen mukaan myyjä saa maksun vasta 6 kuukauden tai vuoden kuluttua, ostajan ei tarvitse käyttää omaa käyttöpääomaansa tai ottaa lyhytaikaista lainaa voidakseen suorittaa avistamaksun, koska myyjä jo hyväksyy, että maksu lykätään.

(379)

Komissio huomautti, että se ei todennut pankkivekseleiden olevan lainoja. Komissio kuitenkin päätteli, että niiden taloudelliset vaikutukset ovat samanlaiset kuin lyhytaikaisella rahoituksella.

(380)

Kuten 374 kappaleessa todetaan, komissio vahvisti, että pankkivekseleitä käytetään laajalti maksuvälineenä liiketoimissa korvaamaan rahamääräystä, mikä helpottaa asettajan käteisliikevaihto- ja käyttöpääomatilannetta. Komissio totesi myös, että käteisvarojen kannalta tarkasteltuna tämä rahoitusväline lykkää käteismaksun pankkivekselin maturiteettipäivään. Tavarantoimittajalle maksetaan pankkivekselillä sopimuksessa sovittuna maksun eräpäivänä käteisen sijaan. Maturiteettipäivänä tapahtuva käteismaksu on asettajan suorittama maksu pankille pankkivekseliin liittyvän asettajan ja pankin välisen sopimussuhteen mukaisesti. Tavarantoimittajat voivat myös hyväksyä pankkivekseleitä maksaakseen muille palveluntarjoajille (käteisen sijaan). Sen vuoksi pankkivekselin käyttäminen antaa asettajalle mahdollisuuden käyttää hankittuja tavaroita tai palveluja 6 kuukaudesta yhteen vuoteen suorittamatta käteisvaroja ja kantamatta mitään kustannuksia, kuten 374 kappaleessa todetaan. Komissio myös muistuttaa, että Kiinan keskuspankki esittää pankkivekselit välineenä, joilla voidaan ”vähentää asettajan rahoituskustannuksia ja parantaa pääomatehokkuutta” sekä ”edistää pääoman tuottoa Kiinan keskuspankin luottotietokeskuksen toimien kautta” (99), ja DBS Bank mainostaa pankkivekseleitä keinona ”parantaa käyttöpääomaa lykkäämällä maksuja” (100). Kiinan viranomaiset eivät myöskään ole kiistäneet komission päätelmää, jonka mukaan pankkivekselit ovat eräänlainen rahoitusmuoto. CBIRC julkaisi lisäksi hiljattain ilmoituksen, jossa se toteaa, että vahvistaakseen luottotukea jatkojalostusyrityksille keskeisillä aloilla pankit ja rahoituslaitokset voivat tarjota luottotukea jatkojalostusyrityksille, jotta ne voivat hankkia tavaroita ja maksaa tavaroista, myöntämällä esimerkiksi pankkivekseleitä, kotimaan rembursseja tai ennakkorahoitusta (101). Tämä on jälleen yksi näyttö siitä, että Kiinan viranomaiset pitävät pankkivekseleitä eräänä luottotuen muotona.

(381)

Se, että pankista ei siirretä rahaa millekään osapuolelle pankkivekselin asettamishetkellä, ei muuta edellä mainittuja perusteluja ja päätelmiä. Kuten jo selitettiin, pankkivekselit sellaisina kuin ne ovat käytössä Kiinassa ovat liiketoimissa käytettävä maksuväline, joka suosii asettajaa helpottamalla sen käteisliikevaihto- ja käyttöpääomatilannetta. Talouden ja rahoituksen näkökulmasta välineen käyttö antaa asettajalle mahdollisuuden maksaa velkansa käyttämättä yrityksen rahoitusvaroja, minkä vuoksi se on yksi sen taloudellisen toiminnan rahoitusmuodoista. Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien väitteiden vastaisesti rahoitusta ei myönnä tavarantoimittaja vaan pankki. Kunhan pankki on hyväksynyt pankkivekselin ja se on siirretty maksunsaajalle (eli tavarantoimittajalle), ostajan (asettajan) maksuvelvoite tavarantoimittajaa (maksunsaajaa) kohtaan peruuntuu, kuten 365 kappaleessa selitetään. Maksunsaajalle (tavarantoimittaja) maksetaan pankkivekselillä myyntisopimuksessa sovittuna ajankohtana (eli maksun eräpäivänä). Kiinan viranomaiset vahvistivat tämän tarkastuskäynnin aikana, eli kun yritys maksaa tavarantoimittajalle pankkivekselillä, sillä ei ole enää velvoitetta tavarantoimittajaan vaan pankkiin nähden, koska sen tahon, joka pyysi pankkivekselin asettamista, on maksettava pankille täysimääräisesti maturiteettipäivänä. Tavarantoimittaja voi lisäksi käyttää pankkivekseliä maksuvälineenä maksaakseen velkojaan muille osapuolille. Sen vuoksi tavarantoimittaja ei myönnä maksun eräpäivän lykkäystä. Pankki päinvastoin lykkää pankkivekselin kattaman liiketoimen käteismaksua 6 kuukaudella tai 1 vuodella ja antaa näin asettajalle mahdollisuuden välttää rahoituskustannukset.

(382)

Komissio oli eri mieltä väitteestä, jossa katsottiin, että koska myyntisopimuksen mukaan myyjä saa maksun 6 kuukauden tai vuoden kuluttua, ostajan ei tarvitse käyttää omaa käyttöpääomaansa tai ottaa lyhytaikaista lainaa voidakseen suorittaa avistamaksun. Komissio oli eri mieltä myös väitteestä, jossa katsottiin, että on merkityksetöntä, miten otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat kirjaavat pankkivekselit sisäiseen kirjanpitoonsa. Kuten edellä on jo todettu, pankkivekselit ovat maksuväline, jota asettaja käyttää noudattaakseen maksuvelvoitettaan maksunsaajaa kohtaan. Väite, jonka mukaan ”myyjä saa maksun vasta 6 kuukauden tai vuoden kuluttua” on virheellinen, koska myyjä saa maksun pankkivekselillä sopimuksessa sovittuna maksun eräpäivänä. Pankkivekseleitä käytetään maksuvälineenä liiketoimissa käteismaksun sijaan, ja tästä on sovittu myyjän ja ostajan välillä, kuten 374 kappaleessa jo tuodaan esiin. Tavaroista ja palveluista maksettava käteismaksu lykkääntyy kuitenkin pankkivekselin maturiteettipäivään, ja lykkäyksen myöntää pankki. Kuten 365 kappaleessa jo selitetään, kun myyjälle maksetaan pankkivekselillä, asettajan vastuu myyjää kohtaan peruuntuu ja syntyy kaksi uutta vastuuta: asettajan vastuu hyväksyvää pankkia kohtaan ja hyväksyvän pankin vastuu myyjää (maksunsaajaa) tai pankkivekselin haltijaa kohtaan. Toisin kuin on väitetty, tapa, jolla otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat kirjaavat pankkivekselit sisäiseen kirjanpitoonsa, on tärkeä tekijä, joka osoittaa, että vastuu myyjää kohtaan peruuntuu pankkivekselillä suoritetun maksun myötä ja toisaalta syntyy uusi asettajan vastuu pankkia kohtaan. Tämä on lisänäyttö siitä, että käyttämällä pankkivekseliä maksuvälineenä, minkä pankkivekselin hyväksynyt pankki mahdollistaa, asettajan ei tarvitse maksaa käteisenä tavarantoimittajalle (maksunsaajalle) sopimuksessa sovittuna maksun eräpäivänä. Asettajan on maksettava käteisenä pankille pankkivekselin maturiteettipäivänä, joka on 6 kuukautta tai 1 vuosi myöhemmin. Kiinan viranomaiset vahvistivat tämän tarkastuskäynnillä todetessaan, että pankkivekselit ovat kiinnostava väline, koska ne keventävät yrityksen kassavirtaan kohdistuvaa rasitetta.

(383)

Komissio oli eri mieltä myös väitteestä, jonka mukaan hyväksymällä pankkivekselin pankki vain antaa oman lisätakauksensa maksun suorittamisesta maturiteettipäivänä. Pankkivekseli on maksuväline, jolla asettaja noudattaa vastuutaan maksunsaajaan (tavarantoimittajaan) nähden, kuten edellä todetaan. Sen vuoksi asettaja maksaa tavarantoimittajalle pankkivekselin siirtohetkellä, ja maturiteettipäivänä asettaja suorittaa maksuvelvoitteensa pankkia kohtaan. Pankkivekseliä ei voida pitää vain tulevan maksun lisätakauksena, koska pankkivekseli on myyntisopimuksissa tunnustettu maksuväline ja asettajan maksuvelvoite tavarantoimittajaa kohtaan peruuntuu, kun maksu suoritetaan pankkivekselillä. Pankille maturiteettipäivänä suoritettava käteismaksu ei ole tavarantoimittajan myöntämä maksun eräpäivän lykkäys vaan velvoite pankkia kohtaan. Kiinan viranomaiset vahvistivat tämän tarkastuskäynnin aikana todetessaan, että oikeudelliselta kannalta tarkasteltuna pankkitakauksen ja pankkivekselin ero on, että takauksessa yritys A on ensimmäisenä vastuussa maksusta, kun taas pankkivekselissä se on myöntävä pankki.

(384)

Edellä esitetyn perusteella komissio toisti päätelmänsä, jonka mukaan vaikutustensa puolesta pankkivekselit ovat eräänlainen lyhytaikaisen rahoituksen muoto sikäli, että ne antavat vientiä harjoittaville tuottajille mahdollisuuden rahoittaa ostojaan. Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille koitunut etu on rahoituskustannusten säästö, joka johtuu siitä, että pankkivekselin kautta käytetystä rahoituksesta ei maksettu korvausta.

(385)

Kun otetaan huomioon, että pankkivekseleillä on käytännössä sama tarkoitus ja vaikutus kuin lyhytaikaisilla käyttöpääomalainoilla ja että vientiä harjoittavat tuottajat käyttivät niitä laajalti rahoittaakseen toimintaansa käyttämättä lyhytaikaisia käyttöpääomalainoja, niistä pitäisi aiheutua vastaava kustannus kuin lyhytaikaisesta käyttöpääomalainarahoituksesta. Kiinan viranomaiset vahvistivat tämän päätelmän tarkastuskäynnillä todetessaan, että yritys voi päättää, valitseeko se pankkivekselin vai lyhytaikaisen lainan, mutta ne ovat luonteeltaan samanlaiset.

(386)

Edellä esitetyn perusteella komissio hylkäsi väitteet, joiden mukaan pankkivekselit eivät ole eräänlainen lyhytaikaisen rahoituksen muoto.

(387)

Mitä tulee erityisyyteen, päätöksen nro 40 mukaan rahoituslaitosten on tarjottava luottotukea kannustettaville tuotannonaloille, kuten 165 kappaleessa mainitaan.

(388)

Komissio katsoo, että pankkivekselit ovat eräs kannustetuille tuotannonaloille, kuten lasikuitukankaiden tuotannonalalle, rahoituslaitosten antama etuuskohtelun mukaisen rahoitustuen muoto. Lasikuitukankaiden tuotannonala kuuluu kannustettaviin tuotannonaloihin (ks. 3.1 jakso) ja voi näin ollen saada kaikkea mahdollista rahoitustukea. Ei esitetty mitään näyttöä, että mikä tahansa yritys Kiinassa (muu kuin kannustettaviin tuotannonaloihin kuuluva) voisi saada etua pankkivekseleistä samoilla etuuskohtelun mukaisilla ehdoilla.

(389)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CNBM-ryhmä väitti, että pankkivekseli on Kiinassa kaikkien tuotannonalojen käytettävissä oleva yleinen kaupallinen käytäntö ja että ainoa lakisääteinen rajoitus pankkivekseleiden käytölle sisältyy siirtokelpoisia rahoitusvälineitä koskevan Kiinan kansantasavallan lain 6 §:ään, jonka mukaan jos henkilö, jolla ei ole siviilioikeudellista kapasiteettia tai on vain rajattu kapasiteetti, allekirjoittaa siirtokelpoisen rahoitusvälineen, allekirjoitusta pidetään mitättömänä. Se myös väitti, että ei ole vientiä harjoittavien tuottajien vastuulla kumota olettamusta, että väitetty tukiohjelma on erityinen, ja että on komission vastuulla perustella erityisyyttä koskeva päätelmä selvällä näytöllä, etenkin vertaamalla otokseen valituille yrityksille tarjottuja ehtoja muille kiinalaisille yrityksille tarjottuihin ehtoihin. Yksi CNBM-ryhmään kuuluva yritys pyysi komissiota selittämään, miksi Kanadassa sovellettavaa samanlaista järjestelmää, johon komissio viittasi sähköpolkupyöriä koskevassa tutkimuksessa, ei pidetä erityisenä tukiohjelmana, mutta Kiinan järjestelmää pidetään erityisenä tukena.

(390)

Komissio vastasi viittaamalla johdanto-osan 165 kappaleeseen, jossa se esitti näyttöä siitä, että päätöksen N:o 40 mukaan rahoituslaitosten on myönnettävä luottotukea kannustettaville tuotannonaloille. Eräänä rahoitusmuotona pankkivekselit ovat osa rahoituslaitosten kannustettaville tuotannonaloille, kuten lasikuitukankaiden tuotannonalalle, antamaa etuuskohtelun mukaista rahoitustukijärjestelmää.

(391)

Komissio toi esiin, että se teki arviointinsa tukijärjestelmien erityisyydestä kannustettavia tukijärjestelmiä koskevien saatavilla olevien hallituksen asiakirjojen, kuten suunnitelmien ja määräysten, perusteella. Komissio totesi, että Kiinan viranomaiset ovat selkeästi määritelleet, mitkä tuotannonalat ovat kannustettavia, ja ovat rajanneet etuuskohteluun perustuvasta rahoituksesta koituvat edut vain näille. Vaikka joihinkin muihin erityisesti kannustettavaksi määriteltyihin toimialoihin näin ollen sovellettaisiin samoja tai samankaltaisia etuuskohtelun mukaisia edellytyksiä kuin lasikuitukankaiden tuotannonalaan, se ei tarkoita sitä, että etuuskohtelun mukainen rahoitus ja etenkin pankkivekselit olisivat yleisesti kaikkien tuotannonalojen saatavilla.

(392)

Vaikka jonkin muotoinen rahoitus voisi periaatteessa olla yritysten saatavilla kaikilla tuotannonaloilla, konkreettiset edellytykset, joiden mukaisesti rahoitusta tarjotaan tietyn tuotannonalan yrityksille, kuten rahoituksesta maksettava korvaus ja rahoituksen määrä, saattavat tehdä siitä erityisen. Vientiä harjoittavien tuottajien tapauksessa, kuten edellä mainitaan, komissio vahvisti, että ne kaikki saivat etua lyhytaikaisesta rahoituksesta pankkivekseleiden kautta ilman kustannuksia ja että jotkin niistä saivat etua merkittävästä pankkivekseleiden määrästä verrattuna muuhun lyhytaikaiseen rahoitukseen, kuten lyhytaikaisiin lainoihin. Asianomaiset osapuolet eivät toimittaneet näyttöä, joka olisi osoittanut, että lasikuitukankaiden tuotannonalalla toimivien yritysten etuuskohtelun mukainen rahoitus pankkivekseleiden kautta riippuisi objektiivisista arviointiperusteista tai edellytyksistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(393)

Komissio toi esiin huomautuksesta, joka koski pankkivekselijärjestelmää Kanadassa, että perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti tukiohjelman erityisyyttä arvioidaan ainoastaan tutkimuksen kohteena olevien tukien osalta. Sen vuoksi komission ei tarvitse osoittaa, että samanlaiset järjestelmät muissa maissa ovat myös erityisiä.

(394)

Edellä esitetty huomioon ottaen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien väitteet pankkivekseleiden erityisyydestä hylättiin.

(395)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän laskemista varten komissio arvioi tuensaajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun.

(396)

Kuten 358–373 kappaleessa jo todetaan, pankkivekselit ovat eräs lyhytaikaisen rahoituksen muoto, ja ne vahvistavat asettajan pääomatehokkuutta helpottamalla käyttöpääomatilannetta ja vastaamalla käteistarpeisiin, koska niitä käytetään laajalti maksuvälineenä liiketoimissa käteisen sijaan. Komissio totesi, että otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat käyttivät pankkivekseleitä lyhytaikaisiin rahoitustarpeisiin maksamatta korvausta. Lisäksi komissio katsoi, että otokseen valittujen yritysten kaiken lyhytaikaisen rahoituksen, myös pankkivekseleiden, pitäisi kuulua luottolimiitin piiriin, kuten 346 kappaleessa todetaan. Luottolimiitteihin liittyvä etuus vahvistettiin 3.4.3.1 jaksossa.

(397)

Komissio päätteli näin ollen, että pankkivekseleistä olisi maksettava korvaus rahoituskaudelta. Laskelmia varten komissio katsoi, että rahoituskausi alkoi joko tavarantoimittajan kanssa sovittuna maksun eräpäivänä, jos pankkivekseli oli asetettu ennen maksun eräpäivää, tai pankkivekselin asettamispäivä, jos pankkivekseli oli asetettu maksun eräpäivänä tai sen jälkeen. Rahoituskauden katsottiin päättyvän pankkivekselin maturiteettipäivänä.

(398)

Perusasetuksen 6 artiklan c alakohdan mukaan komissio katsoi tuensaajille koituneeksi eduksi seuraavien erotuksen: määrä, jonka yritys maksoi tosiasiallisesti pankkivekseleistä saamastaan rahoituksesta korvauksena, sekä määrä, joka sen pitäisi maksaa lyhytaikaiseen rahoitukseen sovellettavan koron perusteella.

(399)

Komissio määritti lyhytaikaiseen rahoituksen kustannusten maksamatta jättämisestä aiheutuvan etuuden. Pankkivekselit ovat yksi lyhytaikaisen rahoituksen muoto, kuten 358 kappaleessa todetaan. Niillä on tosiasiallisesti sama tarkoitus kuin lyhytaikaisilla käyttöpääomalainoilla. Sen vuoksi komissio katsoi, että pankkivekseleihin olisi liityttävä vastaava kustannus kuin lyhytaikaiseen lainarahoitukseen. Komissio sovelsi näin ollen samaa menetelmää kuin RMB-määräiseen lyhytaikaiseen lainarahoitukseen (ks. 3.4.2.4 jakso).

(400)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi CNBM-ryhmään kuuluva yritys huomautti, että koska pankkivekseli on myyjän ostajalle tarjoama luotto, komission olisi laskettava etuus tukiohjelman ”tavaroiden ja palvelujen tarjoaminen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan” yhteydessä ja sen olisi ensi määritettävä, pidetäänkö tavarantoimittajia julkisina eliminä perusasetuksen 2 artiklan b alakohdan mukaisesti.

(401)

Kuten jo 379–383 kappaleessa selitetään, komissio ei ollut samaa mieltä siitä, että pankkivekselit ovat myyjän tarjoama luotto, ja se päätteli, että pankkivekselit ovat pankin vekselin asettajalle tarjoama eräs etuuskohtelun mukaisen rahoituksen muoto. Tämän vuoksi huomautusta ei otettu huomioon.

(402)

Eräs toinen CNBM-ryhmään kuuluva yritys väitti, että komission olisi pitänyt vähentää tosiasiallisesti myönnetty maksuaika oletetusta pankkirahoituskaudesta.

(403)

Kuten 397 kappaleessa selitetään, komissio otti tavarantoimittajan kanssa sovitun maksun eräpäivän huomioon rahoituskautta koskevissa laskelmissa. Väitteen esittäneen CNBM-ryhmän yrityksen osalta tutkimuksessa kävi ilmi, että käytännössä laskun maksun eräpäivä oli joko jo mennyt umpeen, kun vastaavat pankkivekselit asetettiin, tai esitettyjen laskujen ja pankkivekseleiden välillä ei havaittu yhteyttä. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(404)

Yksi CNBM-ryhmään kuuluva yritys väitti, että komission olisi pitänyt vähentää otokseen valittujen tuottajien tosiasiallisesti maksamat maksut väitetystä etuudesta. Yuntianhua-ryhmä väitti lisäksi, että perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla komission on vähennettävä kaikki käsittelymaksut sekä muut kustannukset, jotka välttämättä aiheutuvat tukikelpoisuuden tai itse tuen saamisesta.

(405)

Komissio totesi jo 375 kappaleessa, että kaikki yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat olivat maksaneet pankin tarjoamasta palvelusta palkkion, joka oli 0,05–0,1 prosenttia pankkivekselin nimellisarvosta. Pankille pankkivekselin käsittelystä maksettava palkkio on nimenomainen pankin myöntämään rahoitukseen liittyvä tekijä, josta ei aiheutunut mitään kustannuksia yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille. Palkkiolla katetaan pankille pankkivekselin käsittelystä aiheutuneet hallinnolliset kustannukset. Komissio piti tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana ainoastaan pankkivekselin rahoitusosuutta (eli lyhytaikaista rahoitusta vastaavaa osuutta); se ei analysoinut, liittyikö myös palkkioon tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea. Palkkion vaikutus tukeen on 0,01–0,04 prosenttia vientiä harjoittavan tuottajan mukaan, minkä vuoksi sillä ei ole merkitystä. Komissio ei näin ollen pitänyt tarpeellisena analysoida väitteen asiasisältöä eikä sitä, mahdollistaako etuus tasoitustullin käyttöönoton.

(406)

Yksi CNBM-ryhmään kuuluva yritys väitti, että etuuden laskemisen perustasta olisi vähennettävä talletukset, jotka se teki vakuudeksi pankkivekselistä.

(407)

Komissio päätteli aiemmissa tutkimuksissa (102), että on syytä huomata, että on pankkien yleisenä käytäntönä pyytää vakuutta asiakkailta, kun niille myönnetään rahoitusta. On myös syytä huomata, että näitä vakuuksia käytetään varmistamaan, että vientiä harjoittava tuottaja kantaa taloudellisen vastuunsa pankkiin eikä tavarantoimittajaan nähden. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että kiinalaiset pankit eivät vaadi järjestelmällisesti tällaisia vakuuksia eivätkä ne aina liity tiettyyn pankkivekseliin. Väitetyt talletukset eivät ole asettajan etukäteismaksu pankille vaan pankin toisinaan edellyttämä lisävakuus, jolla ei ole vaikutusta pankin päätökseen myöntää pankkivekseli ilman lisäkorkoa asettajalle. Ne voivat olla myös eri muotoisia, kuten määräaikaistalletuksia tai pantteja. Talletuksista maksetaan korkea asettajalle, minkä vuoksi niistä ei synny kustannuksia pankkivekselin asettajalle. Tämän perusteella väite hylättiin.

(408)

Yksi CNBM-ryhmään kuuluva yritys väitti, että komission olisi jätettävä laskelmistaan pois etuyhteydessä oleville osapuolille myönnetyt pankkivekselit, koska etuyhteydessä olevan osapuolen maksuajan pidentämisestä pankkivekselillä ei koidu etua maksunsaajalle maksuvalmiuden kohenemisen kautta, koska se pienentää etuyhteydessä olevan vastapuolen likviditeettiä vastaavalla määrällä.

(409)

Komissio muistuttaa, että kuten edellä todetaan, pankkivekseli on maksuväline, minkä vuoksi sillä ei voida pidentää tavarantoimittajan kanssa sovittua maksuaikaa vaan sillä lykätään käteismaksua. Maksunsaaja (tavarantoimittaja) voi käyttää pankkivekseliä maksuvälineenä maksaakseen velkojaan muille osapuolille. Sen vuoksi pankkivekselin saaneiden etuyhteydessä olevien osapuolten maksuvalmius ei vähene vastaavasti. Näin ollen väite hylättiin.

(410)

Yuntianhua-ryhmä väitti, että joidenkin etuyhteydessä olevien yritysten pankkivekseleitä koskevissa laskelmissa komissio ei käyttänyt kyselyvastauksissa annettuja tietoja.

(411)

Komissio toteaa, että laskelmat tehtiin yritysten viimeksi toimittamien ja tarkastuskäynnillä tarkastettujen tietojen perusteella. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(412)

Yksi CNBM-ryhmään kuuluva yritys esitti kaksinkertaisen laskemisen välttämiseksi erityisen pyynnön, joka koski etuyhteydessä olevan yrityksen asettamia pankkivekseleitä. Komissio ei ottanut pyyntöä huomioon. Koska pyynnön yksityiskohdat ovat luottamuksellisia, komissio käsitteli sitä kuitenkin kyseiselle yrityksille suunnatuissa erityisissä päätelmissä.

(413)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kiinalaiset rahoituslaitokset diskonttasivat tiettyjen otokseen valittujen yritysten saatavia vastineeksi käteisestä.

(414)

Tässä operaatiossa rahoituksen välittäjät maksoivat ennalta yrityksille saatavia ennen niiden eräpäivää. Yritykset saivat varoja ennakkoon siirtämällä tulevia saatavia koskevat oikeudet rahoituslaitoksille sen jälkeen, kun niistä oli vähennetty palkkiot ja sovellettava diskonttokorko.

(415)

Sovellettavalla diskonttokorolla olisi nimenomaisesti kompensoitava maksukyvyttömyysriskiä, johon vaikuttaa voimakkaasti sen tahon luottoluokitus, joka on viimeksi vastuussa maksuvelvollisuudesta.

(416)

Tutkimuksessa todetut diskontatut saatavat olivat eri muotoisia, kuten velkakirjoja, joukkovelkakirjalainoja, myyntisaamisia, pankkivekseleitä ja yritysvekseleitä. Kaikkiin niihin sovelletaan eri ehtoja ja niihin myös liittyy eri asteinen riski. Pankkivekseleiden tapauksessa viimeksi vastuussa oleva taho on pankkivekselin myöntäjä eli pankki. Muun tyyppisissä saatavissa, esimerkiksi velkakirjoissa ja rembursseissa, viimeksi vastuussa oleva taho on yleensä yritys.

(417)

Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa sovellettavalla diskonttokorolla kompensoidaan pankin kustannuksia ja riskejä. Komissio kuitenkin totesi, että joillekin otokseen valituille yrityksille on saatettu tarjota etuuskohtelun mukaisia korkoprosentteja, mistä koituisi tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa etua.

(418)

Vastaanottajille koitunut etu on kiinalaisten rahoituslaitosten soveltaman diskonttokoron ja vastaaviin operaatioihin markkinoilla, esimerkiksi lyhytaikaisiin lainoihin, sovellettavan diskonttokoron erotus.

(419)

Asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista selvittää sovellettavia eri diskonttokorkoja. Lisäksi komissio arvioi, että tämän muotoisesta tuesta koitunut etu oli vähäpätöinen tutkimuksessa. Sen vuoksi se päätti olla soveltamatta tasoitustullia siihen.

(420)

Komissio vahvisti julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella, että CNBM oli muuntanut tutkimusajanjakson aikana velkaa osakkeiksi 4 miljardin RMB:n edestä Agricultural Bank of China -pankissa, jäljempänä ’ABC-pankki’, ja Bank of Communications -pankissa, jäljempänä ’COMM-pankki’. CNBM ei siis toimittanut kyselyvastausta eikä toiminut yhteistyössä tutkimuksessa, kuten 208–217 kappaleessa todetaan. Sen vuoksi komission oli tukeuduttava käytettävissä oleviin tietoihin arvioidessaan tätä liiketoimea.

(421)

ABC- ja COMM-pankki ovat molemmat valtion omistamia pankkeja, joita pidetään julkisina eliminä ja/tai valtio valtuuttamina tai määrääminä 3.4.1.4 jakson mukaisesti. ABC- ja COMM-pankin todettiin lisäksi olevan julkisia elimiä aiemmassa tukien vastaisessa tutkimuksessa tai viranomaisten todettiin valtuuttavan tai määräävän ne huolehtimaan tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä (103). Tämän tutkimuksen asiakirja-aineistossa ei ole mitään näyttöä, joka olisi ristiriidassa aiempien havaintojen kanssa.

(422)

Komissio katsoi, että pankki ei muuntaisi velkaa osakkeiksi tavanomaisissa markkinaolosuhteissa ilman kompensaatiota. Osakkeet ovat paljon riskialttiimpi väline kuin velka, koska ei ole mitään takeita, että pankki saisi pääomasijoituksensa takaisin. Osakkeet eivät myöskään välttämättä takaa sijoitukselle tuottoa toisin kuin lainasta maksettava korko. Pankkien tämän osakkeiksi muunnetun velan kautta ottamaa suurempaa riskiä tukee yrityksen vuosikertomukseen sisältyvä näyttö heikosta taloudellisesta tilanteesta varainhoitovuonna 2018: yrityksen nettovelkasuhde oli erittäin korkea (120–145 %), vuoden sisällä erääntyvien lyhytaikaisten lainojen määrä oli kaksinkertainen yrityksen vuotuiseen bruttokatteeseen nähden ja velkojen osuus oli 2/3 sen vuotuisesta liikevaihdosta. CNBM:n verkkosivustolla olevassa lehtiartikkelissa viitattiin nimenomaisesti teollisuuspolitiikan tavoitteisiin sekä CNBM:n ja kahden pankin välisen strategisen yhteistyön tärkeyteen syynä tähän muuntamiseen. Lehtiartikkelissa todettiin, että muuntamisen ansiosta CNBM pystyy saavuttamaan tarjontapuolen rakenteellisen uudistuksen tuotannonalaa koskevana tavoitteena.

(423)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella komissio päätteli, että velan muuntamisesta osakkeiksi koitui tutkimusajanjakson aikana etu CNBM:lle, koska valtion valtuuttamat tai määräämät julkiset elimet yksiköt tarjosivat sen etuuskohtelun mukaisilla ehdoilla teollisuuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi.

(424)

Komissio katsoi, että etuuskohtelun mukainen rahoitus, jossa velka on muunnettu osakkeiksi, on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska sijoittajat on tahoja, jotka noudattavat valtion politiikan suuntaviivoja, joiden mukaan lasikuitukankaiden tuotannonala on kannustettava tuotannonala. Käytettävissä olevat tiedot viittaavat tämän tilapäisen tuen myöntämiseen CNBM:lle, mikä tekee tuesta erityisen yrityksen kannalta.

(425)

Asiasta ei saatu lisänäyttöä, koska yritys ei toiminut yhteistyössä, joten komissio ei saanut nähtäväkseen CNBM:n ja pankkien välisiä sopimuksia. Tämän vuoksi komissio ei kyennyt arvioimaan, oliko pankkien ottamat merkittävät riskit kompensoitu jollakin tavalla. Kaikki 422 kappaleessa selitetyt tekijät viittaavat kuitenkin siihen, että CNBM:n taloudellinen tilanne oli vaikea ja tällä toimenpiteellä pyrittiin teollisuuspolitiikan tavoitteisiin, mikä tukee päätelmää, jonka mukaan toimenpidettä ei toteutettu markkinalogiikan mukaisesti, joka kuvastaisi siihen liittyviä tosiasiallisia merkittäviä riskejä. Näin ollen komissio katsoi toimenpiteen vastaavan velan anteeksiantamista ja käsitteli sitä tutkimusajanjakson aikana annettuna avustuksena. Koska avustus annettiin täysin tutkimusajanjakson aikana, se laskettiin koko ryhmän kokonaisliikevaihdon perusteella. Näin tuen määräksi saatiin 1,83 prosenttia.

(426)

Yksi otokseen valittu yritys (Yunnan Yuntianhua Group Co., Ltd) sai tutkimusajanjakson aikana etua valtion määräysvallassa olevien yksikköjen erityisten pääomasijoitusten muodossa tarjoamista varoista.

(427)

Varat siirrettiin pääomalisäyksinä, jotka eivät kuitenkaan tarjonneet automaattisesti sijoittajille täysiä osakkeenomistajien oikeuksia. Tässä mielessä varat siirrettiin vastineeksi siitä, että vastaanottavassa yrityksessä hankittiin tuleva pääomaosuus, joka tulisi voimaan vasta määrittelemättömän ajanjakson kuluttua.

(428)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että kun yritys vastaanotti varat, ne kirjattiin muina oman pääoman ehtoisina rahoitusvälineinä ilman odotettua vastinetta yrityksen omistusosuudesta. Vaikka sijoittajat olivat siirtäneet varat, ne eivät saaneet vastineeksi täysimääräisiä osakkeenomistajien oikeuksia eikä niille maksettu korkoa. Vasta määrittelemättömän ajanjakson jälkeen, joka yleensä oli pidempi kuin vuosi, ja SASACin antaman hyväksynnän jälkeen osa varoista siirrettiin maksetuksi pääomaosuudeksi. Vasta tuolla hetkellä sijoittajat saivat täysimääräiset osakkeenomistajien oikeudet.

(429)

Komissio vahvisti myös, että pääomasijoituksen ja osakkeenomistajien oikeuksien myöntämisen välillä saattoi kulua enemmän kuin vuosi. Komissio totesi merkittävän määrän pääomasijoituksia, jotka eivät johtaneet osakkeenomistajien oikeuksiin koko tutkimusajanjakson aikana.

(430)

Näin ollen käytännössä yrityksellä on – kunnes osakkeenomistajien oikeudet tunnustetaan – käytössään varoja vastineeksi tulevasta omistajuuden siirrosta, josta ei aiheudu mitään kustannuksia.

(431)

Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa varojen käytön kompensoimiseksi yritys siirtäisi osuuden yrityksen omistajuudesta, kun varat on vastaanotettu, tai kirjaisi varat velkana. Kun kuitenkin otetaan huomioon näiden järjestelyjen erityiset olosuhteet tässä tapauksessa, tällainen rahoituksen hybridimuoto on itse asiassa lähempänä perinteistä pitkäaikaista korotonta osakaslainaa kuin pääoman ehtoista rahoitusvälinettä.

(432)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella komissio katsoi, että Yunnan Yuntianhua Group Co., Ltd., joka on osa Yuntianhua-ryhmää, sai tutkimusajanjakson aikana etua merkittävästä määrästä pitkäaikaista rahoitusta, josta sille ei aiheutunut mitään kustannuksia. Koska kyseinen pääomasijoitusmuoto oli sellainen, että sijoittajat eivät automaattisesti saaneet osakkeenomistajien oikeuksia, komissio katsoi, että näillä pääomasijoituksilla oli samanlainen vaikutus kuin korottomalla lainalla.

(433)

Määrittääkseen, voidaanko sijoittajia pitää julkisina eliminä tai Kiinan viranomaisten valtuuttamina tai määrääminä eliminä, komissio pyysi Yuntianhua-ryhmältä tarkkoja tietoja osakkeenomistajista, jotka tarjosivat varoja muiden pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden kautta. Näitä sijoittajia olivat Kunming Heze Investment Center; Yunnan Jinrun Zhonghao Investment Center; Yunnan State-owned Enterprise Reform No.2 Equity Investment Fund Partnership (rahasto valtion omistamien yritysten uudistusta varten).

(434)

Komissio pyytämät tiedot koskivat yritystietoja, kuten suurimpien osakkeenomistajien nimiä sekä kunkin sijoittajan johtokunnan kokoonpanoa ja sääntöjä. Komissio pyysi tietoja myös näiden sijoittajien sijoituspolitiikasta ja tarkempia tietoja varojen siirrosta muiden pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden kautta.

(435)

Komissio otti yhteyttä myös Kiinan viranomaisiin ja pyysi samoja, 434 kappaleessa kuvattuja tietoja. Kiinan viranomaiset vastasivat, että niillä ei ole halussaan tietoja yksittäisistä yrityksistä eikä kaikista kiinalaisista yksiköistä, joissa viranomaiset saattavat olla osakkaina. Sen vuoksi se kieltäytyi vastaamasta suoraan ja katsoi, että vastausta olisi pyydettävä kyseiseltä otokseen valitulta yritykseltä.

(436)

Koska komissio ei saanut kattavaa vastausta, se päätti käyttää 218–220 kappaleen mukaisesti käytettävissä olevia tietoja määrittääkseen, voidaanko sijoittajia pitää julkisina eliminä.

(437)

Julkisesti saatavilla olevien tietojen (kuten vuosikertomusten, yrityshakemistoissa tai sijoittajien verkkosivustojen taikka julkisesti saatavilla olevien tietokantojen) avulla komissio totesi, että sijoittajat, jotka olivat tarjonneet varoja Yuntianhua-ryhmälle muiden pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden kautta olivat osittain tai kokonaan valtion omistuksessa.

(438)

Kunming Heze Investment Centerin osalta komissio vahvisti, että yli 98 prosenttia sen osakkeista oli viime kädessä paikallisviranomaisten ja valtion omistamien yritysten hallinnassa (104). Sen osakkeenomistajista valtion omistamalla yrityksellä Yunnan State Owned Capital Operations Ltd (Yunnan guoyou ziben yunying youxian gongsi) oli yli 24 prosenttia osakkeista. Komissio totesi myös, että yli 74 prosenttia Kunming Heze Investment Centerin osakkeista on yrityksen China Fortune International (Huaxin International Trust) hallussa, joka on valtion omistaman yrityksen China Huadian Group Co., Ltd rahoitusyhtiö. Lisäksi Kunming Heze Investment Centeriä hallinnoi sijoitusrahasto, jonka tehtävänä on tehdä sijoituksia julkisiin yrityksiin provinsseissa. Lisäksi komissio totesi, että yrityksessä ja yrityksen osakkeenomistajissa on oikeudellisia edustajia ja johtokunnan jäseniä, jotka olivat aiemmin johtoasemissa yrityksessä Yunnan SASAC, sekä Kiinan kommunistisen puoleen jäseniä (105).

(439)

Yunnan Jinrun Zhonghao Investment Centerin osalta komissio vahvisti, että ainakin 46 prosenttia sen osakkeista oli viime kädessä paikallisviranomaisten ja valtion omistamien yritysten hallinnassa (106). Komissio totesi, että sen osakkaiden omistusrakenteeseen sisältyvät China Construction Bank Trust sekä Yunnanin provinssin omistuksessa oleva pääomaan liittyviä toimia hoitava Jinrun-pääomasijoitusrahasto.

(440)

Komissio vahvisti myös, että Yunnan State-owned Enterprise Reform No.2 Equity Investment Fund Partnership (rahasto valtion omistamien yritysten uudistusta varten) oli valtion omistaman yrityksen Yunnan Energy Investment Group omistuksessa.

(441)

Komissio vahvisti lisäksi virallisilla aihetodisteilla, että kyseiset sijoittajat olivat valtion määräysvallassa. Koska saatavilla ei ollut muita tietoja, jotka olisivat osoittaneet muuta, komissio katsoi, että kyseiset yksiköt omistavien valtion omistuksessa olevien yritysten johtajat ja valvojat on oletettavasti nimittänyt valtio ja he ovat tilivelvollisia valtiolle 3.4.1.5 ja 3.4.1.6 jakson päätelmien perusteella.

(442)

Lisäksi komissio vahvisti, että niiden toiminta ei ollut täysin markkinalogiikan mukaista eikä kuvastanut tosiasiallisia markkinariskejä, jotka liittyivät tutkimuksen kohteena oleviin liiketoimiin, kuten 431 kappaleessa selitetään. Sijoittajat toimivat epärationaalisesti tukemalla taloudellisesti vientiä harjoittavaa tuottajaa ja noudattamalla tiettyjä tuotannonaloja kannustavaa valtion politiikkaa, kuten 3.1 jaksossa vahvistetaan.

(443)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että kaikki valtion määräysvallassa olevat yksiköt, jotka olivat myöntäneet varoja Yuntianhua-ryhmälle muiden pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden kautta, olivat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä.

(444)

Vaikka valtion määräysvallassa olevia yksikköjä ei pidettäisikään julkisina eliminä, komissio vahvisti, että Kiinan viranomaiset valtuuttivat tai määräsivät ne huolehtimaan tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. 269 kappale). Näin ollen niiden toiminnan katsottaisiin joka tapauksessa johtuvan Kiinan viranomaisista.

(445)

Komissio katsoi, että etuuskohtelun mukainen rahoitus pääomasijoitusten kautta on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska sijoittajat ovat tahoja, jotka noudattavat valtion politiikan suuntaviivoja, joiden mukaan lasikuitukankaiden tuotannonala on kannustettava tuotannonala. Käytettävissä olevat tiedot viittaavat tämän tilapäisen tuen myöntämiseen Yunnan Yuntianhua Group Co., Ltd:lle, mikä tekee tuesta erityisen yrityksen kannalta.

(446)

Kuten 432 kappaleessa selitetään, komissio katsoi, että Yunnan Yuntianhua Group Co., Ltd sai etuutta merkittävästä rahoituksesta pääomasijoitusten kautta, joilla oli samanlainen vaikutus kuin korottomalla lainalla. Sen vuoksi komissio päätti noudattaa 3.4.2 jaksossa kuvattua lainoja koskevaa laskentamenetelmää. Tämä tarkoittaa sitä, että Yhdysvaltojen AA-luokiteltujen ja BB- tai B-luokiteltujen saman pituisten yritysjoukkolainojen suhteellista erotusta sovelletaan Kiinan keskuspankin julkaisemiin viitekorkoihin, ja näin määritetään markkinapohjainen lainojen korko, jota sitten verrattaan yrityksen tosiasiallisesti maksamaan korkoon etuuden määrittämiseksi. Näin tuen määräksi saatiin 0,3 prosenttia.

(447)

Kaikki otokseen valitut yritykset saivat etuutta etuuskohtelun mukaisesta rahoituksesta joukkolainojen muodossa.

(448)

Kiinassa joukkolainamarkkinoiden toimijat ovat käytännössä samoja yksikköjä kuin lainamarkkinoilla toimivat. Yritysten, jotka haluavat laskea liikkeeseen joukkolainoja, on käytettävä merkintätakuun antajana toimivan rahoituslaitoksen palveluja. Merkintätakuun antaja järjestää joukkolainan liikkeeseenlaskun ja ehdottaa korkoa, jolla joukkolaina esitetään sijoittajille. Merkintätakuun antajat ovat samoja valtion omistamia pankkeja, jotka myös tarjoavat etuuskohtelun mukaisia lainoja (ks. 3.4.2 jakso). Myös joukkolainoja ostavat sijoittajat ovat pääasiassa kiinalaisia (valtion omistamia) pankkeja, koska yli 95 prosenttia kaikesta joukkolainojen kaupasta käydään pankkien välisillä markkinoilla (107).

(449)

Näille rahoituslaitoksille on ominaista valtion vahva läsnäolo (ks. 3.4.1.1 jakso), ja Kiinan viranomaisilla on mahdollisuus harjoittaa merkittävää vaikutusvaltaa niihin nähden.

(450)

Yleistä lainsäädäntökehystä, joissa nämä rahoituslaitokset toimivat ja joka kuvattiin 3.4.1 jaksossa, sovelletaan myös joukkolainoihin. Joukkolainoihin sovelletaan myös seuraavia sääntelyasiakirjoja:

(451)

Sääntelykehyksen mukaisesti joukkolainoja ei voida laskea liikkeeseen eikä niillä voida käydä kauppaa vapaasti Kiinassa. Jokaisen joukkolainan liikkeeseenlasku edellyttää valtion viranomaisten, kuten Kiinan keskuspankin, NDRC:n tai CSRC:n, hyväksyntää joukkolainan ja liikkeeseenlaskijan tyypistä riippuen. Yritysjoukkolainojen hallintoa koskevien valtioneuvoston sääntöjen mukaan yritysjoukkolainojen liikkeeseenlaskulle on lisäksi vuotuiset kiintiöt.

(452)

Arvopaperilain 16 §:n mukaan joukkolainojen julkisen liikkeeseenlaskun on täytettävä seuraavat edellytykset: ”hankittujen varojen sijoittamisessa on noudatettava valtion teollisuuspolitiikkaa” ja ”hankitut varat on käytettävä todennettuun tarkoitukseen”. Yritysjoukkolainojen hallintoa koskevien sääntöjen 12 §:ssä toistetaan, että hankittujen varojen käyttötarkoituksen on oltava valtion teollisuuspolitiikan mukainen.

(453)

Yritysjoukkolainojen liikkeeseenlaskua ja kauppaa koskevien hallinnollisten toimenpiteiden mukaisesti vain tiettyjä joukkolainoja, jotka täyttävät tiukat laatuvaatimukset, kuten AAA-luottoluokitus, voidaan tarjota julkiseen liikkeeseenlaskuun. Useimmat joukkolainat lasketaan sen vuoksi yksityisesti liikkeeseen nk. kokeneille sijoittajille, jotka CSRC on hyväksynyt ja jotka ovat käytännössä kiinalaisia yhteisösijoittajia.

(454)

Yritysjoukkolainojen korot eivät määräydy vapaasti, koska yritysjoukkolainojen hallintoa koskevien sääntöjen 18 §:n mukaan ”yritysjoukkolainoista tarjottu korko saa olla enintään 40 prosenttia korosta, jonka pankit maksavat yksityishenkilöille määräaikaistalletuksista, joilla on sama maturiteetti”.

(455)

Komissio hankki konkreettista näyttöä merkityksellisestä määräysvallasta tutkimalla tosiasiallisia joukkolainojen liikkeeseenlaskuja. Se tarkasteli sen vuoksi oikeudellista ympäristöä (ks. 450–454) yhdessä tutkimuksen konkreettisten havaintojen kanssa.

(456)

Tarkastuskäynneillä kävi ilmi, että otokseen valitut kaksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää laskivat yleensä liikkeeseen joukkolainoja koroilla, jotka olivat lähellä Kiinan keskuspankin viitekorkoja, riippumatta yritysten taloudellisesta ja luottoriskitilanteesta.

(457)

Käytännössä joukkolainojen korkoihin vaikuttaa luottoluokitus, samoin kuin lainoihin. Paikalliset luottoluokitusmarkkinat ovat kuitenkin vääristyneet ja luottoluokitukset ovat epäluotettavia, kuten 279–285 kappaleessa selitetään. Tätä osoittaa se, että otokseen valittujen yritysten liikkeeseen laskemien joukkolainojen tarjousesitteet ja luottoluokitusraportit eivät vastanneet yritysten tosiasiallista tilannetta.

(458)

Yhdessä tapauksessa esimerkiksi joukkolainan yksityiskohtaisessa tarjousesitteessä varoitettiin, että yrityksen voittotasot olivat laskeneet, merkittävä osuus nettovarallisuudesta oli pantattu sisäisiä rahoitustakuita varten, lyhytaikaisen velan takaisinmaksu aiheutti suurta painetta ja yritys oli suunnitellut joitakin laajoja pääomavaltaisia hankkeita, vaikka sen velkasuhde oli jo korkea. Tämän jälkeen raportissa kuitenkin annettiin liikkeeseenlaskijalle AA+-luottoluokitus.

(459)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että otokseen valittujen yritysten joukkolainojen liikkeeseenlaskun järjestävät kiinalaiset rahoituslaitokset ovat perusasetuksen 3 artiklassa ja 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä tai viranomaisten valtuuttamia tai määräämiä, kuten 3.4.1.5 ja 3.4.1.6 jaksossa selitetään. Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille koitui lisäksi etuutta, koska joukkolaina laskettiin liikkeeseen koroilla, jotka alittivat niiden tosiasiallista riskiprofiilia vastaavat markkinakorot.

(460)

Komissio katsoi, että etuuskohtelun mukainen rahoitus joukkolainojen kautta on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska joukkolainoja ei voida laskea liikkeeseen ilman valtion viranomaisten hyväksyntää ja Kiinan arvopaperilaissa todetaan, että joukkolainojen liikkeeseenlaskussa on noudatettava valtion teollisuuspolitiikkaa. Lasikuitukankaiden tuotannonalaa pidetään keskeisenä/strategisena tuotannonalana, kuten 140–177 kappaleessa jo todetaan.

(461)

Koska joukkolainat ovat käytännössä vain erään tyyppinen velkainstrumentti, kuten lainat, ja koska lainojen laskentamenetelmä jo perustuu joukkolainakoriin, komissio päätti noudattaa 3.4.2 jaksossa kuvattua lainojen laskentamenetelmää. Tämä tarkoittaa sitä, että Yhdysvaltojen AA- ja BB-luokiteltujen saman pituisten yritysjoukkolainojen suhteellista erotusta sovelletaan Kiinan keskuspankin julkaisemiin viitekorkoihin ja näin määritetään markkinapohjainen joukkolainojen korko, jota sitten verrattaan yrityksen tosiasiallisesti maksamaan korkoon etuuden määrittämiseksi.

(462)

Komissio totesi, että jotkin yritykset laskivat liikkeelle joukkolainoja velkojen uudelleenjärjestelyä varten (ks. 291 kappale). Komissio katsoi näissä tapauksissa, että kyseisten yritysten taloudellinen tila on heikompi kuin tilinpäätöksestä voisi ensi silmäyksellä päätellä ja että niillä on lyhyt- ja pitkäaikaiseen rahoitukseen liittyvä lisäriski, kuten 3.4.2.2 jaksossa todetaan. Voidakseen ottaa huomioon pankkien suuremman altistumisen riskeille komissio siirtyi pykälän alemmas riskiluokitusasteikolla ja mukautti suhteellista rahoitusmarginaalia koskevia laskelmia niiden rahoituksen, myös joukkolainojen, osalta vertaamalla Yhdysvaltojen AA-luokiteltuja ja B-luokiteltuja yritysjoukkolainoja.

(463)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät saivat tutkimusajanjaksolla etua etuuskohtelun mukaisesta rahoituksesta pankkivekseleiden ja joukkolainojen muodossa ja että kaksi otokseen valittua yritystä sai etua etuuskohtelun mukaisesta rahoituksesta pääomasijoitusten muodossa. Kun otetaan huomioon taloudellisen tuen olemassaolo, vientiä harjoittaville tuottajille koitunut etuus ja tuen erityisyys, komissio piti näitä etuuskohtelun mukaisen rahoituksen tyyppejä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana tukena.

(464)

Koska CNBM ei toiminut yhteistyössä, CNBM:n tasolla etuuskohtelun mukaisesta muun tyyppisestä rahoituksesta koitunut etuus vahvistettiin käyttämällä edeltävissä jaksoissa selitettyä menetelmää, jota sovellettiin yrityksen vuoden 2018 vuosikertomuksessa julkisesti saatavilla oleviin tietoihin, kuten joukkolainojen liikkeellelaskua ja velkojen määrää koskeviin tietoihin.

(465)

Otokseen valituille yritysryhmille edellä kuvatun etuuskohtelun mukaisen rahoituksen osalta vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Etuuskohtelun mukainen rahoitus: muut rahoitustyypit

(466)

Valituksen tekijä väitti, että Sinosure tarjoaa muiden palvelujen ohessa lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vientiluottovakuutuksia, sijoitusvakuutuksia ja takaussitoumuksia edullisin ehdoin kannustetuille tuotannonaloille. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n hiljattain toteuttaman tutkimuksen mukaan Kiinan huipputeknologiateollisuus, jonka osa lasikuitukankaiden tuotannonala on, sai kaikista Sinosuren antamista vientiluottovakuutuksista 21 prosenttia (108). Lisäksi Sinosure on omaksunut aktiivisen roolin Made in China 2025 -aloitteen toteuttamisessa ohjaamalla yrityksiä käyttämään kansallisia luottoresursseja, toteuttamaan tieteellisiä ja teknisiä innovaatioita ja uudistamaan teknologiaa sekä auttamalla ulkomaille suuntautuneita yrityksiä parantamaan kilpailukykyään globaaleilla markkinoilla (109).

1)

Kauppaministeriön ja Sinosuren yhdessä antama ilmoitus kaupan edistämisstrategian täytäntöönpanosta tieteen ja teknologian avulla hyödyntämällä vientiluottovakuutusta (Shang Ji Fa [2004] nro 368);

2)

nk. 840-suunnitelma, joka sisältyy 27 päivänä toukokuuta 2009 annettuun valtioneuvoston ilmoitukseen;

3)

valtioneuvoston antama ilmoitus strategisen päätöksen kohteena olevien uusien tuotannonalojen vauhdittamisen edistämisestä ja kehittämisestä (Guo Fa [2010] No. 32, 18.10.2010) ja sen täytäntöönpano-ohjeet (Guo Fa [2011] No. 310, 21.10.2011);

4)

ilmoitus vuoden 2006 Kiinan huipputeknologian alan tuotteiden vientiluettelon julkaisemisesta, Guo Ke Fa Ji Zi [2006] nro 16.

5)

ilmoitus tiede- ja teknologiaministeriön ohjeellisesta luettelosta Kiinan huipputeknologian vientituotteista, G.K.B.J. [2009] nro 61, 9.10.2009.

(467)

Kahdella otokseen valitulla yritysryhmällä oli vientiluottovakuutussopimus Sinosuren kanssa tutkimusajanjaksolla.

(468)

Sinosure ei toimittanut pyydettyjä asiakirjoja, jotka koskivat sen ohjaus- ja hallintojärjestelmää, kuten vuosikertomusta tai yhtiöjärjestystä, kuten 201 kappaleessa todetaan.

(469)

Sinosure ei myöskään toimittanut tarkempia tietoja lasikuitukankaiden tuotannonalalle tarjotusta vientiluottovakuutuksesta, vakuutusmaksujen suuruudesta eikä vientiluottovakuutuksiin liittyvän liiketoimintansa kannattavuudesta, kuten 200 kappaleessa todetaan.

(470)

Sen vuoksi komission oli täydennettävä toimitettuja tietoja käytettävissä olevilla tiedoilla.

(471)

Aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa (110) saatujen tietojen mukaan Sinosure on valtion omistama vakuutusyritys, jonka valtio on perustanut ja jota se tukee, ja sen tarkoituksena on tukea Kiinan ulkomaankaupan kehittämistä ja yhteistyötä. Yritys on 100-prosenttisesti valtion omistuksessa. Sillä on johtokunta ja hallintoneuvosto. Valtiolla on valtuudet nimittää ja erottaa yrityksen ylin johto. Näiden tietojen perusteella komissio päätteli, että on olemassa virallisia aihetodisteita valtion harjoittamasta määräysvallasta Sinosureen nähden.

(472)

Komissio hankki lisätietoja siitä, harjoittivatko Kiinan viranomaiset merkittävää määräysvaltaa Sinosuressa lasikuitukankaiden tuotannonalan osalta. Tähän liittyen komissio totesi, että Kiinan uuden ja huipputeknologian alan tuotteiden vientiluettelossa esitetään nimenomaisesti lasikuitutuotteet, mukaan luettuna lasikuitukankaat, vientiä varten kannustettavina tuotteina (111).

(473)

Lisäksi kaupan edistämisstrategian täytäntöönpanoa tieteen ja teknologian avulla hyödyntämällä vientiluottovakuutusta koskevan ilmoituksen mukaan Sinosuren olisi lisättävä tukeaan keskeisille tuotannonaloille ja tuotteille vahvistamalla yleistä tukea uuden ja huipputeknologian tuotteiden viennille. Sen olisi keskityttävä liiketoiminnassaan uusien materiaalien kaltaisiin tuotannonaloihin ja muihin Kiinan uuden ja huipputeknologian alan tuotteiden vientiluettelossa lueteltuihin uuden ja huipputeknologian alan tuotannonaloihin ja tarjottava kattavaa tukea, siltä osin kuin on kyse vakuutusten merkintään liittyvistä menettelyistä, limiittien hyväksynnästä, hakemusten käsittelynopeudesta ja hinnan joustavuudesta. Hinnan joustavuuteen liittyen sen olisi annettava tuotteille enimmäismääräinen alennus vakuutusmaksusta luottovakuutusyrityksen tarjoaman vaihtelun rajoissa. Lasikuitukankaiden tuotannonala sisältyy yleisempään luokkaan ”uudet materiaalit”, kuten 148 ja 162 kappaleessa mainitaan. Lisäksi Sinosuren vuoden 2017 vuosikertomuksessa todetaan, että Sinosure on vakuuttanut aktiivisesti strategisten uusien tuotannonalojen, kuten uusien materiaalien, liiketoimia (112).

(474)

Tämän perusteella komissio päätteli, että Kiinan viranomaiset ovat luoneet sääntelykehyksen, jota Kiinan viranomaisten nimittämien ja sille vastuussa olevien johtajien ja valvojien on noudatettava. Näin ollen Kiinan viranomaiset hyödynsivät sääntelykehystä ja harjoittivat merkityksellistä määräysvaltaa Sinosuressa.

(475)

Komissio hankki konkreettista näyttöä merkityksellisestä määräysvallasta tutkimalla tosiasiallisia vakuutussopimuksia. Tarkastuskäynnin aikana Sinosure väitti, että käytännössä sen vakuutusmaksut olivat markkinasuuntautuneita ja perustuivat riskinarvioinnin periaatteisiin. Mitään erityisiä esimerkkejä lasikuitukankaiden tuotannonalasta tai otokseen valituista yrityksistä ei kuitenkaan esitetty.

(476)

Konkreettisen näytön puutteessa komissio tarkasteli Sinosuren käyttäytymistä vakuutusten tarjoajana otokseen valituille yrityksille. Käyttäytyminen oli ristiriidassa sen virallisen näkemyksen kanssa, sillä käytännössä se ei toiminut markkinaperiaatteiden mukaisesti.

(477)

Verrattuaan maksettuja kokonaiskorvauksia ja vakuutettuja kokonaismääriä Sinosuren vuotta 2017 koskevasta vuosikertomuksesta (113) saatujen tietojen perusteella komissio päätteli, että Sinosuren olisi veloitettava keskimäärin 0,26 prosenttia vakuutetusta määrästä vakuutusmaksuna kattaakseen korvausten kustannukset (edes ottamatta huomioon yleiskustannuksia). Käytännössä otokseen valittujen yritysten maksamat vakuutusmaksut olivat kuitenkin paljon pienemmät kuin vähimmäismaksu, joka olisi tarvittu operatiivisten kustannusten kattamiseksi.

(478)

Lisäksi komissio totesi, että jotkin vientiä harjoittavat tuottajat saivat etua Sinosurelle maksettujen vientiluottovakuutusmaksujen osittaisesta tai täydellisestä palauttamisesta.

(479)

Sen vuoksi komissio päätteli, että Sinosure panee täytäntöön edellä esitettyä lainsäädäntökehystä suorittaessaan viranomaistehtäviä lasikuitukankaiden sektorilla. Sinosure toimi julkisena elimenä perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja WTO:n oikeuskäytännön mukaisesti. Lisäksi otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille koitui etuutta, koska vakuutus tarjottiin alle vähimmäismaksun, jonka Sinosure tarvitsisi operatiivisten kustannusten kattamiseksi.

(480)

Komissio vahvisti myös, että vientivakuutusohjelman nojalla tarjotut tuet ovat erityisiä, koska niitä ei voi saada ilman vientiä, joten ne ovat vientituloksesta riippuvaisia perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(481)

Tarkastuskäynnin aikana Sinosure totesi, että markkinoilla on viisi toimijaa eikä sillä ole tietoja omasta markkinaosuudestaan. Aiemmassa tukien vastaisessa tutkimuksessa, jonka tutkimusajanjakso oli 1 päivän heinäkuuta 2016 ja 30 päivän kesäkuuta 2017 välillä (114), Sinosuren osuus Kiinan vientivakuutusten markkinoista oli kuitenkin 90 prosenttia eli sillä oli hallitseva markkina-asema. Komissio ei löytänyt markkinoihin perustuvaa kotimaista vakuutusmaksua. Aiempien tukien vastaisten tutkimusten mukaisesti komissio käytti tämän vuoksi asianmukaisinta ulkoista vertailuarvoa, josta oli helposti saatavilla tietoja, eli Yhdysvaltojen Export-Import Bank -pankin vakuutusmaksuja, joita se sovelsi muihin kuin rahoituslaitoksiin OECD-maihin vientiä varten.

(482)

Tutkimusajanjaksolla tehtyjä vientivakuutusmaksujen palautuksia pidettiin avustuksena. Koska ei ollut näyttöä yrityksille aiheutuneista lisäkustannuksista, joiden osalta olisi tarvittu oikaisua, etuus laskettiin tutkimusajanjaksolla saadun palautuksen kokonaismäärästä.

(483)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Etuuskohtelun mukainen rahoitus ja vakuutukset: vientiluottovakuutukset

(484)

Koska tutkimuksen kohteena olevat yritysryhmät olivat vertikaalisesti integroituneita, komissio sisällytti tärkeimmät raaka-ainetoimittajat tutkimukseen, ja näiden etuyhteydessä olevien tavarantoimittajien saamat tuet on sisällytetty kutakin tukijärjestelmää koskeviin laskelmiin.

(485)

Komissio ei löytänyt riittävää näyttöä, joka olisi tukenut väitettä, jonka mukaan etuyhteydettömät toimittajat olisivat toimittaneet tavaroita lasikuitukankaiden tuottajille riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan.

(486)

Kiinassa maan omistaa joko valtio tai yhteisö (kollektiivi), joka muodostuu kylistä tai kunnista, ennen kuin maan omistus- tai käyttöoikeus patentoidaan tai myönnetään yritykselle tai yksittäiselle omistajalle. Kaupunkialueilla kaikki tontit omistaa valtio ja maaseudulla kylät tai kunnat.

(487)

Kiinan perustuslain ja maaoikeuden mukaan yritykset ja yksityishenkilöt voivat kuitenkin ostaa maankäyttöoikeuksia. Teollisuusmaan osalta vuokra-aika on yleensä 50 vuotta, ja sitä voidaan jatkaa toisella 50 vuodella.

(488)

Kiinan viranomaisten mukaan Kiinan kansantasavallan varallisuuslain 137 §:n mukaan ”teollisuustoimintaan, liiketoimintaan, huvitoimintaan tai kaupalliseen majoitustoimintaan käytetyn maan sekä useamman kuin kahden käyttäjän käyttöön tarkoitetun maan käyttöoikeudet on myönnettävä huutokaupan, tarjouspyynnön tai muun julkisen tarjousmenettelyn perusteella”. Lisäksi Kiinan viranomaiset viittaavat valtion omistaman maan käyttöoikeuksien myöntämisestä ja siirtämisestä kaupunkialueilla koskevien Kiinan kansantasavallan väliaikaisten säännösten 3 §:ään. Kyseisen artiklan mukaan ”kaikki yritykset, yhtiöt, muut organisaatiot ja yksityishenkilöt Kiinan kansantasavallassa tai sen ulkopuolella voivat hankkia maankäyttöoikeuksia, ellei laissa toisin määrätä, ja harjoittaa maan kehittämistä, hyödyntämistä ja hallintaa näiden säännösten mukaisesti”.

(489)

Kiinan viranomaisten mukaan Kiinan maamarkkinat ovat vapaat ja teollisuusyritykset maksavat maan vuokrasta markkinahinnan.

(490)

Maankäyttöoikeuksia koskevat säännökset kuuluvat Kiinan kansantasavallan maanhallintolain piiriin. Myös seuraavat asiakirjat muodostavat osan oikeusperustaa:

(491)

Valtion omistaman rakennusmaan käyttöoikeuksien myöntämistä tarjousten, huutokauppojen ja hintanoteerausten kautta koskevien säännösten 10 §:n mukaan paikalliset viranomaiset päättävät maan hinnoista vain joka kolmas vuosi päivitettävän kaupunkien maa-alueita koskevan arviointijärjestelmän ja valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti.

(492)

Tarkastuskäynnin aikana Kiinan viranomaiset totesivat, että valtiovarainministeriö antoi toukokuussa 2019 ohjeita teollisuusmaan käytöstä, jotta markkinatoimijoilla olisi paremmat tiedot maankäyttöoikeuksista ja jotta varmistettaisiin markkinoiden tarpeita vastaava tarjonta. Näissä ohjeissa todetaan, että tarkoituksena on luoda tasapuoliset toimintaedellytykset, jotta kaikki markkinatoimijat saisivat samoilla ehdoilla käyttöönsä teollisuusmaata. Näitä ohjeita ei kuitenkaan sovellettu tutkimusajanjaksolla eikä silloin, kun otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat hankkivat maankäyttöoikeudet.

(493)

Aiemmissa tutkimuksissa komissio totesi, että maankäyttöoikeuksista Kiinassa maksetut hinnat eivät edusta tarjonnan ja kysynnän mukaan vapaasti määräytyviä markkinahintoja, koska katsottiin, että huutokauppajärjestelmä on epäselvä ja läpinäkymätön ja toimii huonosti käytännössä ja että viranomaiset päättivät hinnoista mielivaltaisesti. Kuten edellä olevassa kappaleessa todetaan, viranomaiset päättivät hinnoista kaupunkien maa-alueita koskevan arviointijärjestelmän mukaisesti, jossa niitä ohjeistetaan ottamaan teollisuusmaan hintoja asettaessaan huomioon myös teollisuuspolitiikka.

(494)

Tässä tutkimuksessa tilanteen ei havaittu muuttuneen merkittävästi. Komissio totesi muun muassa, että vain jotkin otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista olivat tehneet tarjouksen maankäyttöoikeuksistaan tai osallistuneet vastaavaan julkiseen tarjousmenettelyyn, myös vastikään hankittujen maankäyttöoikeuksien osalta. Useimpien otokseen valittujen yritysten maankäyttöoikeudet olivat myöntäneet paikallisviranomaiset neuvotelluilla hinnoilla.

(495)

Komissio totesi, että kaupunkien maa-alueen seurantajärjestelmän lisäksi käytössä on maankäytön dynaaminen seurantajärjestelmä. Kiinan kansantasavallasta peräisin oleviin aurinkopaneeleihin sovellettavien toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa (115) komissio totesi näiden hintojen olevan korkeammat kuin vähimmäisviitehinnat, jotka asetetaan kaupunkialueiden arviointijärjestelmässä ja joita paikallisviranomaiset käyttävät, koska jäljempänä mainittuja päivitetään vain kolmen vuoden välein, kun taas dynaamiset seurantahinnat päivitetään neljännesvuosittain. Ei ollut kuitenkaan mitään viitteitä siitä, että maan hinnat perustuisivat dynaamisiin seurantahintoihin. Kiinan viranomaiset vahvistivat aurinkopaneeleihin liittyvän tutkimuksen aikana, että kaupunkien maan hintojen dynaaminen seurantajärjestelmä seuraa maan hintatasojen heilahteluja tietyillä alueilla (eli 105 kaupungissa) Kiinassa ja sen tarkoituksena on arvioida maan hintojen kehitystä. Tarjouskilpailuissa ja huutokaupoissa käytettävät lähtöhinnat perustuvat kuitenkin maanarviointijärjestelmässä vahvistettuihin vertailuarvoihin. Sama tilanne päti edelleen tutkimusajanjakson aikana. Lisäksi tässä tapauksessa useimmat otokseen valitut yritysryhmät saivat tonttinsa siirtämisen kautta.

(496)

Komissio totesi tonteista, jotka saatiin tarjousmenettelyn kautta, että kussakin tapauksessa oli vain yksi tarjouksen tekijä tonttia kohti ja että maksettu hinta vastasi tarjousmenettelyn lähtöhintaa. Koska huutokauppamenettelystä ei ollut tarkempia lisätietoja, ei ollut varmaa, että alkuperäinen hinta oli asetettu riippumattomasti ja että se vastasi maankäyttöoikeuksien markkina-arvoa.

(497)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että tarjouskilpailumekanismissa lopulta saatu hinta ei kuvasta pelkästään hintaa, jolla myyjä on halukas myymään, tai alustavaa hintaa, jolla tarjous tehdään, vaan myös hintaa, jonka ostajat ovat halukkaita maksamaan, ja että lopulta tämän mekanismin kautta saatu hinta kuvastaa sekä kysyntää että tarjontaa. Jos tarjouskilpailumenettelyn päättymisen jälkeen loppuhintaa vastaa tarjousprosessin aloitushintaa, tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että hinta kuvastaa sen hetkistä kysyntää ja tarjontaa. Komissio oli Kiinan viranomaisten kanssa samaa mieltä kuvatuista tarjouskilpailumekanismin perusperiaatteista mutta huomautti, että mekanismi voi toimia vain, jos tietyllä tontilla on useita tarjoajia. Komissio ei kuitenkaan löytänyt tässä tutkimuksessa eikä aiemmissakaan tutkimuksissa yhtään tapausta, jossa maa-alueesta olisi tehnyt tarjouksen useampi kuin yksi tarjoaja ja jossa olisi voitu todeta kysynnän ja tarjonnan vuorovaikutus. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(498)

Komissio totesi myös, että jotkin yritykset saivat maankäyttöoikeuksista maksamistaan hinnoista paikallisviranomaisilta korvauksia. Lisäksi jotkin CNBM-ryhmän yritysten saamat maankäyttöoikeudet oli maksettava vasta monen vuoden kuluttua maan käyttöön ottamisesta.

(499)

Edellä esitetty näyttö on vastoin Kiinan viranomaisten väitteitä, joiden mukaan maankäyttöoikeuksista Kiinassa maksetut hinnat edustavat tarjonnan ja kysynnän mukaan vapaasti määräytyviä markkinahintoja.

(500)

Tutkimuksen havainnot osoittavat, ettei maankäyttöoikeuksien hankkimista koskeva tilanne Kiinassa ole avoin ja että viranomaiset asettavat hinnat mielivaltaisesti.

(501)

Sen vuoksi Kiinan viranomaisten tarjoamia maankäyttöoikeuksia olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena hyödykkeiden tarjoamisen muodossa, ja siitä on koitunut etua vastaanottaville yrityksille. Kuten 491–499 kappaleessa selitetään, Kiinassa ei ole toimivia maamarkkinoita, ja ulkoisten vertailuarvojen käyttö (ks. 506–515 kappale) osoittaa, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien maankäyttöoikeuksista maksamat summat ovat huomattavasti alle tavanomaisten markkinahintojen.

(502)

Koska teollisuusmaan käyttöoikeuksien saaminen on helpompaa tietyn teollisuusalan yrityksille, komissio katsoi, että paikallisten viranomaisten on otettava valtion teollisuuspolitiikka huomioon hintoja määrittäessään (ks. 493 kappale). Mainitussa teollisuuspolitiikassa lasikuitukankaiden tuotannonala luokitellaan kannustettavaksi tuotannonalaksi (116). Lisäksi valtioneuvoston päätöksessä nro 40 edellytetään, että viranomaisten on varmistettava, että kannustettaville teollisuudenaloille annetaan maankäyttöoikeuksia. Päätöksen nro 40 18 §:ssä todetaan selvästi, että ”rajoitetut” tuotannonalat eivät voi saada maankäyttöoikeuksia. Tästä seuraa, että tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdan mukaisesti, sillä vain tiettyjen tuotannonalojen, tässä tapauksessa lasikuitukankaiden alan, yrityksille annetaan mahdollisuus hankkia teollisuusmaata edullisesti ja viranomaisten käytännöt alalla ovat epäselviä ja läpinäkymättömiä.

(503)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset toistivat 3.1 jaksossa esitetyt huomautukset myös maankäyttöoikeuksien osalta ja totesivat, että yhdellään asiakirjoista, joihin komissio viittasi, ei ollut suoraa yhteyttä lasikuitukankaisiin eikä yhdessään niistä rajoitettu väitettyä etuuskohtelun mukaista maankäyttöoikeuksien tarjoamista tiettyihin yrityksiin. Myöskään valtioneuvoston päätöksessä nro 40 ei mainita, että viranomaisten on varmistettava, että kannustettaville teollisuudenaloille annetaan maankäyttöoikeuksia.

(504)

Komissio viittasi vastauksessaan jo 3.1 jaksossa esitettyihin väitteisiin ja toi esiin, että lasikuitukankaiden tuotannonala on kuin onkin kannustettava tuotannonala. Lisäksi valtioneuvoston päätöksen nro 40 XII §:ssä mainitaan, että teollisuuden rakennemuutoksia koskeva ohjeistava luettelo on tärkeä viiteasiakirja, jossa annetaan ohjeita investointeihin, viranomaisten harjoittamaan investointihankkeiden hallinnointiin sekä vero-, luotto-, maankäyttö- (kursivointi lisätty) sekä tuonti- ja vientipolitiikan muotoiluun ja toteuttamiseen. Lisäksi päätöksen nro 40 johdannossa todetaan, että kaikkien asiaan liittyvien yksikköjen on vauhditettava vero-, luotto-, maankäyttö - (kursivointi lisätty) sekä tuonti- ja vientipolitiikan muotoiluun ja muuttamiseen liittyviä toimiaan ja tiivistettävä koordinointia teollisuuspolitiikan kanssa, jotta voidaan parantaa entisestään teollisuuden rakennemuutosta edistävää poliittista järjestelmää. Päätöksen nro 40 XVIII §:ssä sitä vastoin todetaan, että rajoitettavaan luokkaan kuuluvien tuotannonalojen osalta investointeja hallinnoivat yksiköt ei saa tutkia, hyväksyä tai kirjata hankkeita, rahoituslaitokset eivät saa myöntää lainaa eivätkä maankäytöstä , kaupunkisuunnittelusta ja rakentamisesta, ympäristönsuojelusta, laadunvalvonnasta, palontorjunnasta, tullista, teollisuudesta ja kaupasta vastaavat muut yksiköt saa toteuttaa asiaankuuluvia menettelyjä (kursivointi lisätty). Näin ollen kannustettaviin tuotannonaloihin sovellettavan teollisuuspolitiikan ja maankäyttöpolitiikan välillä on selvä yhteys. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väitteet hylättiin.

(505)

Näin ollen komissio piti tätä tukea tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana.

(506)

Aiempien tutkimusten (117) tavoin ja perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan ii alakohdan mukaisesti ulkoisena vertailuarvona käytettiin Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun erillisen tullialueen, jäljempänä ’Kiinan Taipei’, maan hintoja (118). Vastaanottajille koitunut etu lasketaan ottaen huomioon kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan maankäyttöoikeuksista tosiasiallisesti maksaman summan (eli sopimuksessa mainitun tosiasiallisen hinnan ja tarvittaessa sopimuksessa mainitun hinnan, josta on vähennetty paikallisviranomaisten palautukset/avustukset) ja Kiinan Taipein vertailuarvon perusteella normaalisti maksettavaksi tulevan summan välinen erotus.

(507)

Komissio pitää Kiinan Taipeita soveltuvana ulkoisena vertailuarvona seuraavista syistä:

(508)

Aiemmissa tutkimuksissa (119) sovelletun menetelmän mukaisesti komissio käytti laskelmissaan Kiinan Taipeille vahvistettua keskimääräistä maan hintaa neliömetriä kohti oikaistuna inflaatiolla ja BKT:n kehityksellä maankäyttöoikeuksia koskevien sopimusten tekopäivästä lukien. Teollisuuskäyttöön tarkoitetun maan hintoja koskevat tiedot vuodelta 2015 saatiin Taiwanin talousministeriön teollisuusviraston verkkosivustolta (120). Aiempien vuosien hintoja oikaistiin Taiwanin osalta inflaatioasteen ja asukaskohtaisen BKT:n kehityksen perusteella nykyhintoina Yhdysvaltojen dollareina (saatu Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vuoden 2015 julkaisusta).

(509)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että Kiinan Taipei ei ollut soveltuvat ulkoinen vertailuarvo. Yksi osapuoli ehdotti Intian käyttämistä Kiinan Taipein sijaan seuraavista syistä:

(510)

Osapuolen väitteessä jätettiin kuitenkin huomiotta eräs merkittävä tekijä analyysissä eli näiden provinssien taloudellisen kehityksen taso. Julkisten lähteiden mukaan BKT asukasta kohden näissä Intian osavaltioissa on paljon alempi kuin kaupungeissa/provinsseissa, joissa vientiä harjoittavat tuottajat sijaitsevat. Kolmesta mainitusta osavaltiosta Maharastrassa (121) BKT asukasta kohden on korkein, mutta se oli vain 3 000 USD vuosina 2018–2019, kun taas Zhejiangin provinssissa (122). (valituksen tekijän vertailua varten käyttämä provinssi) BKT oli 14 907 USD vuonna 2018 Edellä esitetty ja 507 kappaleessa luetellut tekijät huomioon ottaen tämä väite oli hylättävä.

(511)

Lisäksi Kiinan viranomaiset totesivat, että tässä tapauksessa olisi käytettävä maan sisäisiä hintoja, koska myös yksityiset yritykset vuokraavat tai siirtävät maankäyttöoikeuksia Kiinassa eivätkä Kiinan viranomaiset ole ainoa markkinatoimija. Väitteen tarkastelemiseksi komission olisi ensin määritettävä yksityisten toimijoiden maamarkkinoiden luonne ja koko verrattuna valtion hoitamiin markkinoihin samoin kuin mahdollinen keskus- ja paikallisviranomaisten puuttuminen toimintaan väitetysti yksityisillä maamarkkinoilla. Saatavilla olisi lisäksi oltava kattavia ja ajantasaisia tietoja liiketoimien hinnoittelusta. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet mitään tilastoja tai tietoja, jotta komissio olisi voinut tarkastella ehdotusta, eikä komissio löytänyt myöskään mitään julkisesti saatavilla olevia tietoja aiheesta. Lisäksi vaikka tällaisia tietoja saataisiinkin, ne koskisivat vain toissijaisia siirtomarkkinoita, koska ensisijaisilla markkinoilla on vain yksi toimija (Kiinan viranomaiset suorittavat aina maankäyttöoikeuksien alkuperäisen myöntämisen). Ensisijaisilla markkinoilla tapahtuva maankäyttöoikeuksien alkuperäinen myöntäminen 50 vuodeksi eroaa toissijaisilla markkinoilla tapahtuvasta vuokraamisesta, jonka keston pitäisi yleensä olla paljon lyhyempi tai siihen pitäisi ainakin sisältyä erilaisia uudelleenarviointi- ja päättymislausekkeita. Sen vuoksi komissio tukeutui edelleen tietoihin, jotka olivat saatavilla ensisijaisista markkinoista, jotka ovat tutkimuksen kohteena tässä tapauksessa.

(512)

Kiinan viranomaiset väittivät, että jos komissio päättää käyttää ulkoista vertailuarvoa, sen pitäisi tehdä oikaisu, jossa otetaan huomioon asukastiheys, joka vaikuttaa kysyntään ja näin ollen hintoihin. Vuosien 2015 ja 2018 välillä Kiinan Taipein asukastiheys oli 4,4 kertaa niin suuri kuin Kiinan. Kiinan asukastiheys vuosina 2015–2018 oli noin 147 henkeä/km2, kun se oli Kiinan Taipeissa samalla kaudella noin 650 henkeä/km2. Maan tilannetta ja hintoja näissä kahdessa maassa ei näin ollen voida verrata.

(513)

Komissio kuitenkin huomautti, että Kiinan viranomaiset vertasivat asukastiheyslukuja koko maan tasolla. Kun tarkastellaan lähemmin asukastiheyttä vientiä harjoittavien tuottajien sijaintipaikoissa, asukastiheysluvut ovat itse asiassa melko samanlaiset. Esimerkiksi Zhejiangin asukastiheys oli 560 henkeä/km2 kohti vuonna 2018 ja Shandongin asukastiheys 640 henkeä/km2 (123). Sen vuoksi komissio ei pitänyt oikaisua perusteltuna.

(514)

Kiinan viranomaiset pyysivät myös komissiota toimittamaan lisätietoja maan ja liiketoimien tyypeistä, joita käytettiin vertailuarvon muodostamiseen (ks. 507 kappale). Komissio toi esiin, että molemmissa tapauksissa liiketoimet koskivat teollisuusalueilla sijaitsevaa tietyn suuruista teollisuusmaata.

(515)

Perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuen määrä on jaettu tutkimusajanjaksolle käyttäen tavanomaista teolliseen käyttöön tarkoitettujen maankäyttöoikeuksien käyttöaikaa eli 50:tä vuotta. Tämä määrä on sen jälkeen jaettu asiaankuuluvien yritysten tutkimusajanjakson kokonaisliikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(516)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Yuntianhua-ryhmä väitti, että maankäyttöoikeuksia koskevassa sopimuksessa käytetty arvo oli kirjattu virheellisesti. Komissio hyväksyi tämän ja korjasi arvon vastaavasti.

(517)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CNBM-ryhmä väitti, että yksi maankäyttöoikeuksia koskeva sopimus olisi poistettava, koska se oli saatu tutkimusajanjakson jälkeen. Lisäksi vuonna 2018 ostetuista maankäyttöoikeuksista koitunut etuus olisi laskettava suhteessa tutkimusajanjaksoon. CNBM-ryhmä totesi myös, että erään toisen tontin osalta, jonka etuyhteydessä oleva yritys oli ostanut vuonna 1998 ja jonka vientiä harjoittava tuottaja oli saanut vuonna 2004, komission olisi pitänyt käyttää vuoden 2004 liiketoimen tietoja etuuden laskemiseksi. Komissio hylkäsi ensimmäisen väitteen, koska kyseisten maankäyttöoikeuksien ostosopimus oli allekirjoitettu jo vuonna 2018 ja omistusoikeus oli näin ollen siirtynyt yritykselle tutkimusajanjakson aikana. Komissio hyväksyi toisen suhteellista laskentaa koskevan väitteen ja oikaisi etuuslaskelmia vastaavasti kaikkien sellaisten yritysten osalta, jotka olivat ostaneet maankäyttöoikeuksia vuonna 2018. Viimeinen väite hylättiin, koska vuodelta 2004 peräisin oleva liiketoimi koski yrityksen sisäistä siirtoa, eikä näin ollen kuvastanut todellista arvoa, jolla ryhmä alun perin maan hankki.

(518)

Täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CNBM-ryhmä vahvisti, että komission olisi pitänyt käyttää etuuksia koskevien laskelmien lähtökohtana päivämäärää, jona maa-alueet saatiin. Kuten edellisessä kappaleessa todettiin, maan omistajuus vastaavine oikeuksineen ja velvollisuuksineen oli kuitenkin jo siirtynyt yritykselle ostosopimuksen päivämääränä. Lisäksi maan hinta, jonka perusteella etuus lasketaan, määritettiin ostosopimuksessa. Tämän vuoksi yrityksen väitteet hylättiin.

(519)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Maankäyttöoikeuksien tarjoaminen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan

(520)

Kaikki otokseen valitut yritykset ostivat tarvitsemansa sähkön.

(521)

Samojen otokseen valittujen yritysten sähkön ostohinnat noudattivat suurille teollisuusasiakkaille provinssin tasolla virallisesti vahvistettua hintatasoa. Kuten aiemmissa tutkimuksissa (124) todettiin, tästä tasosta ei koitunut suurille teollisuusasiakkaille erityistä etua. Komissio kuitenkin vahvisti, että kahteen otokseen valittuun ryhmään kuuluvat tutkimuksen kohteena olevat yritykset saivat etua sähkökustannustensa vähennyksistä tai palautuksista avustusten muodossa.

—

Kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission ja kansallisen energiaviraston yleiskirje markkinasuuntautuneen sähkökaupan aktiivisesta edistämisestä ja kauppamekanismin parantamisesta edelleen, Fa Gua Yun Xing [2018] nro 1027, 16.7.2018;

—

Useat sähkökauppajärjestelmän uudistamisen syventämistä koskevat Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean ja valtioneuvoston lausunnot (Zhong Fa [2015] nro 9);

—

Shandongin talous- ja tietotekniikkakomitean asiakirja, ilmoitus energiamarkkinoiden rakentamiseen liittyvistä pyrkimyksistä vuonna 2017, LJXDL [2017] nro 93;

—

Kansallisen energiahallinnon Shandongin valvontavirasto, ilmoitus suoraa sähkökauppaa koskevien vuoden 2017 sääntöjen muuttamisesta, LJNSC [2017] nro 36.

(522)

Komissio totesi, että jotkin keskeiset suuret teolliset sähkön käyttäjät saavat ostaa sähköä suoraan sähköntuottajilta sen sijaan, että ne ostaisivat sähköä verkosta, joko allekirjoittamalla suoran ostosopimuksen tai osallistumalla markkinasuuntautuneeseen sähkökauppajärjestelmään. Joillakin otokseen valituilla yrityksillä oli tällainen suora sähkönostosopimus tai ne voivat osallistua markkinasuuntautuneeseen sähkökauppajärjestelmään tutkimusajanjakson aikana. Useimmissa tutkimuksen kohteena olleissa yrityksissä tällaisten sopimusten/kauppajärjestelmien perusteella saadut hinnat olivat alemmat kuin provinssin tasolla suurille teollisuusasiakkaille sovitut kiinteät hinnat.

(523)

Kaikilla suurilla teollisuusasiakkailla ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta tehdä suoria sopimuksia tai osallistua markkinasuuntautuneeseen sähkökauppajärjestelmään. Valtakunnallisella tasolla sähkökauppajärjestelmän uudistamisen syventämistä koskevissa Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean ja valtioneuvoston lausunnoissa täsmennetään muun muassa, että yritykset, jotka eivät noudata kansallista teollisuuspolitiikkaa ja joiden tuotteet ja prosessit kuuluvat poistettaviin, eivät saa osallistua suoriin liiketoimiin (125).

(524)

Käytännössä suoraa sähkökauppaa harjoittavat provinssit. Yritysten on haettava provinssin viranomaisilta hyväksyntä, jotta ne voivat osallistua suoraa sähkönmyyntiä koskevaan pilottijärjestelyyn, ja niiden on täytettävä tietyt kriteerit.

(525)

Esimerkiksi Shandongin provinssissa kansallisen energiahallinnon Shandongin valvontaviraston ilmoituksessa suoraa sähkökauppaa koskevien vuoden 2017 sääntöjen muuttamisesta todetaan, että ”suoraan sähkökauppaan osallistuvat käyttäjät vahvistetaan vuoden 2017 kriteerien mukaisesti, jotka Shandongin talous- ja tietotekniikkakomissio on hyväksynyt. Suoraan sähkökauppaan osallistumiseksi sähköä myyvien yritysten on esitettävä rekisteröintihakemus Shandongin sähkökaupasta vastaavalle keskukselle, ja ne voivat osallistua suoraan sähkökauppaan, kun keskus on tarkastanut hakemuksen ja julkaissut sen.” Tätä varten laaditaan luettelo yrityksistä, jotka voivat osallistua markkinasuuntautuneeseen sähkökauppajärjestelmään, ja ne ilmoitetaan Shandongin talous- ja tietotekniikkakomission julkaisemalla ilmoituksella (126).

(526)

Joidenkin yritysten osalta ei ole tosiasiallista markkinoihin perustuvaa neuvottelu- tai tarjouskilpailumenettelyä, koska suorilla sopimuksilla ostetut määrät eivät perustu todelliseen tarjontaan ja kysyntään. Sähkön tuottajat ja käyttäjät eivät voi vapaasti myydä tai ostaa kaikkea sähköään suoraan. Niitä rajoittavat määrälliset kiintiöt, jotka paikallisviranomaiset niille myöntävät.

(527)

Vaikka hinnat on tarkoitus neuvotella suoraan sähkön tuottajien ja käyttäjien tai välityspalveluyritysten välillä, yrityksille lähetettävät laskut tulevat edelleen valtion verkkoyhtiöltä. Esimerkiksi kansallisen energiahallinnon Shandongin valvontaviraston ilmoituksessa suoraa sähkökauppaa koskevien vuoden 2017 sääntöjen muuttamisesta todetaan, että ”valtion verkkoon kuuluva Shandongin sähkövoimayritys veloittaa maksun sähkön suorasta kaupasta” ja että ”valtion verkkoon kuuluva Shandongin sähkövoimayritys lähettää alv-laskut käyttäjille ja sähköntuotantoyrityksille”.

(528)

Kaikki allekirjoitetut suoria ostoja koskevat sopimukset on toimitettava paikallisviranomaisille arkistoitavaksi.

(529)

Kiinan viranomaiset antoivat vuonna 2018 kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission ja kansallisen energiaviraston yleiskirjeen markkinasuuntautuneen sähkökaupan aktiivisesta edistämisestä ja kauppamekanismin parantamisesta edelleen (Fa Gai Yun Xing [2018] nro 1027). Komissio kuitenkin totesi, että lainsäädäntö annettiin tutkimusajanjakson aikana eikä sitä ole vielä pantu täytäntöön. Vaikka yleiskirjeellä pyritään lisäämään suorien liiketoimien määrää sähkömarkkinoilla, siinä kuitenkin mainitaan nimenomaisesti tietyt tuotannonalat, mukaan luettuna rakennusmateriaalien tuotannonala ja huipputeknologian alan tuotannonalat, tuettavina tuotannonaloina, jotka saavat etua sähkömarkkinoiden vapauttamisesta. Yleiskirjeessä todetaan erityisesti, että ”kannustetaan käyttäjiä, joiden vuotuinen sähkönkulutus on yli 5 miljoonaa kWh, hoitamaan sähköön liittyvät liiketoimet suoraan sähköntuotantoyritysten kanssa. Vuonna 2018 sähköntuotantosuunnitelmat hiili-, rauta- ja terästeollisuuden, ei-rautametallien teollisuuden, rakennusmateriaalien ja muiden neljän tuotannonalan alalla vapautetaan”. Lisäksi yleiskirjeessä tuodaan esiin, että ”kannustetaan kehittyviä tuotannonaloja, jolla on suurta lisäarvoa, kuten huipputeknologiaan, internetiin, massadataan ja korkealaatuiseen valmistusteollisuuteen liittyvät alat, sekä yrityksiä, joilla on erityisetuja ja -ominaisuuksia ja huipputeknologiasisältöä, osallistumaan liiketoimiin, jotka on vapautettu jännitetasoa ja sähkönkulutusta koskevista rajoituksista”.

(530)

Näin ollen lainsäädännön mukaan suoria liiketoimia sähkömarkkinoilla sovelletaan valikoivasti tiettyihin tuotannonaloihin, kuten rakennusmateriaalien ja huipputeknologian alaan. Valikoivan soveltamisen tuloksena valtio soveltaa edullisempia sähkön hintoja näitä tuotannonaloja edustaviin yrityksiin.

(531)

Komissio katsoi, että kyseinen alennettu sähkön hinta on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska asianomaisille yrityksille koituu etua Kiinan viranomaisten (eli sähköverkon operaattorin) menettämien tulojen muodossa. Tuensaajan saama etuus on sähkönhinnan säästö, koska sähkö tarjottiin alle tavanomaisten verkkohintojen, jotka muut sellaiset suuret teolliset käyttäjät maksavat, joilla ei ole mahdollisuutta suoriin ostoihin. Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä rajoitetaan järjestelmän soveltaminen vain yrityksiin, joiden toiminta on tiettyjen valtion määrittelemien teollisuuspolitiikan tavoitteiden mukaista ja joiden tuotteita tai prosesseja ei ole suljettu pois soveltamisalasta.

(532)

Näin ollen komissio päätteli, että tukijärjestelmä oli käytössä tutkimusajanjaksolla ja että se on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(533)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei ollut osoittanut, että sähköä väitetysti alemmilla hinnoilla toimittavat tahot eli sähkön tuottajat ja valtion sähköverkkoyhtiöt ovat julkisia elimiä tai että viranomaiset valtuuttavat tai määräävät niitä.

(534)

Komissio huomautti, että kuten 523–528 kappaleessa selitetään, valtio määrittää suoran sähkökauppajärjestelmän ja ehdot, joiden mukaisesti yritykset saavat osallistua siihen, ja provinssit huolehtivat täytäntöönpanosta. Yritysten on saatava provinssin viranomaisten hyväksyntä voidakseen osallistua suoraa sähkönmyyntiä koskevaan pilottijärjestelyyn. Vaikka hinnat on tarkoitus neuvotella suoraan sähkön tuottajien ja käyttäjien tai välityspalveluyritysten välillä, yrityksille lähetettävät laskut tulevat edelleen valtion verkkoyhtiöltä, kuten 527 kappaleessa todetaan. Kun otetaan huomioon, että suoran sähkökauppajärjestelmän suunnittelusta ja valvonnasta vastaa valtio ja täytäntöönpanosta provinssin viranomaiset, komissio päätteli, että julkiset elimet vahvistavat neuvotellut alennetut hinnat. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väite hylättiin.

(535)

Kiinan viranomaiset katsoivat lisäksi, että komissio ei pystynyt osoittamaan, miten sähkön tarjoaminen väitetysti alennetuilla hinnoilla on erityistä tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Kiinan viranomaiset väittivät, että sähkökauppajärjestelmän uudistamisen syventämistä koskevissa Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean ja valtioneuvoston lausunnoissa, joihin komission viittasi, ei rajata väitettyä tukea tiettyihin yrityksiin, koska lausunnot eivät ole pakottavia vaan vain suuntaa-antavia. Kiinan viranomaiset katsoivat myös, että komission väite erityisyydestä on epäjohdonmukainen, koska komissio totesi yhtäältä, että lasikuitukankaiden tuotannonala on kannustettava tuotannonala, ja toisaalta, että vain jotkin otokseen valitut yritykset kykenivät osallistumaan suoraan sähkökauppajärjestelmään.

(536)

Kaikilla suurilla teollisuusasiakkailla ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta tehdä suoria sopimuksia tai osallistua markkinasuuntautuneeseen sähkökauppajärjestelmään, kuten 523 kappaleessa todetaan. Yritysten on haettava provinssin viranomaisilta hyväksyntä, jotta ne voivat osallistua suoraa sähkönmyyntiä koskevaan pilottijärjestelyyn, ja niiden on täytettävä tietyt kriteerit, esimerkiksi oltava kansallisen teollisuuspolitiikan mukaisia. Se, että sähkökauppajärjestelmän uudistamisen syventämistä koskevat Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean ja valtioneuvoston lausunnot eivät ehkä ole oikeudellisesti pakottavia, ei ole merkityksellistä, koska tutkimuksessa kävi ilmi, että vain tietyt yritykset on hyväksytty osallistumaan suoraan sähkökauppajärjestelmään ja ne ovat siten saaneet etua alennetuista sähkön hinnoista. Lisäksi se, että yritysten on saatava erityinen hyväksyntä voidakseen hyödyntää alennettuja sähkön hintoja, viittaa siihen, että järjestelmä on erityinen. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(537)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi CNBM-ryhmään kuuluvista yrityksistä kiisti komission päätelmän, jonka mukaan siitä, että jotkin yritykset hyväksytään osallistumaan ”markkinasuuntautuneeseen sähköjärjestelmään” ja ne voivat ostaa sähköä suoraan sähköntoimittajilta valtion sähköverkon sijaan, aiheutuisi Kiinan viranomaisille ”menetettyä tuloa”. Kyseinen asianomainen osapuoli huomautti, että perusasetuksen 3 artiklassa määritellään tueksi ”valtion saamatta tai kantamatta jäänyt tulo”, ja koska Kiinan viranomaiset eivät nimenomaisesti jälleenmyyneet sähköä vientiä harjoittaville tuottajille valtion sähköverkon kautta, Kiinan viranomaisille ei ollut kertymässäkään tuloa valtion sähköverkon käyttämisestä.

(538)

Komissio on eri mieltä tästä väitteestä. Vaikka hinnat on tarkoitus neuvotella suoraan sähkön tuottajien ja käyttäjien tai välityspalveluyritysten välillä, yrityksille lähetettävät laskut tulevat edelleen aina valtion verkkoyhtiöltä, kuten 527 kappaleessa jo todetaan. Sen vuoksi komissio päätteli 534 kappaleessa, että koska suoran sähkökauppajärjestelmän suunnittelusta ja valvonnasta vastaa valtio ja täytäntöönpanosta provinssin viranomaiset ja koska laskut lähettää valtion verkkoyhtiö, julkiset elimet vahvistavat neuvotellut alennetut sähkön hinnat. Näin ollen soveltamalla valikoivasti alempia sähkön hintoja tiettyihin teollisiin käyttäjiin, kun kaikkiin teollisiin käyttäjiin sovellettavat virallisesti määritetyt hinnat ovat korkeampia, valtio ei kerää valtion sähköverkkoyhtiön välityksellä sähkön myynnistä tuloja virallisesti vahvistettujen hintojen tasolla. Tätä käytäntöä voidaan pitää perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettuna ”valtion saamatta tai kantamatta jääneenä tulona”. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(539)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin tuensaajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etu laskettiin normaalin verkkohinnan mukaisesti maksettavan sähkön kokonaishinnan ja alennetun hinnan mukaisesti maksetun sähkön kokonaishinnan erotuksena.

(540)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Sähkön tarjoaminen alennetuilla hinnoilla

(541)

Kiinan kansantasavallan yritystuloverolain (127) mukaan uuden ja huipputeknologian alan yritysten, joille valtion on annettava keskeistä tukea, tuloverokanta on 15 prosenttia normaalin 25 prosentin sijaan.

(542)

Ohjelman oikeusperusta on yritystuloverolain 28 § ja Kiinan yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen (128) 93 § sekä seuraavat:

(543)

Yritykset, joihin verovähennyksiä voidaan soveltaa, ovat osa tiettyjä valtion tukemia uuden ja huipputeknologian aloja ja valtion tukemien huipputeknologian alojen nykyisiä prioriteettialoja, jotka on lueteltu huipputeknologian teollisen kehittämisen tuoreimpia keskeisiä prioriteettialoja koskevissa suuntaviivoissa. Näissä suuntaviivoissa mainitaan selvästi prioriteettialan lasiin liittyvä valmistusteknologia ja keskeiset raaka-aineet, mukaan luettuna lasikuitukankaat.

(544)

Jotta yritykset voisivat saada verovähennyksen, niiden on täytettävä lisäksi seuraavat kriteerit:

(545)

Toimenpiteestä etua saavien yritysten on täytettävä veroilmoitus ja sen liitteet. Edun täsmällinen määrä sisältyy veroilmoitukseen.

(546)

Komissio katsoo, että kyseinen verovähennys on perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska asianomaisille yrityksille koituu etua Kiinan viranomaisten menettämien tulojen muodossa.

(547)

Edunsaajien saama etu on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö. Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä rajoitetaan järjestelmän soveltaminen vain yrityksiin, jotka toimivat tietyillä valtion määrittelemillä huipputeknologian prioriteettialoilla, kuten jotkin keskeiset teknologia-alat lasikuitukankaiden sektorilla.

(548)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että erityistalousalueilla sijaitsevien yritysten etuoikeudet uuden ja huipputeknologian alan yrityksille eivät ole erityisiä, koska lainsäädännössä, jonka nojalla ohjelma toimii, vahvistetaan selvästi objektiiviset tukikelpoisuuskriteerit (129) ja niitä sovelletaan automaattisesti, eli viranomaisilla ei ole harkintavaltaa tämän erityisen verokannan vahvistamiseen, kun tukikelpoisuuden edellytykset täyttyvät. Kiinan viranomaiset viittasivat tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen alaviitteeseen 2, jonka mukaan tukikelpoisuusperusteita pidetään objektiivisina, jos ne ovat puolueettomia, eivät suosi tiettyjä yrityksiä toisten kustannuksella, ovat luonteeltaan taloudellisia ja niitä sovelletaan horisontaalisesti. Kiinan viranomaiset katsoivat, että tämä pätee tähän etuuskohtelun mukaista verokantaa koskeviin tukikelpoisuusperusteisiin, koska alempaa verokantaa voidaan soveltaa kaikkiin yrityksiin eikä siinä suosita tiettyjä yrityksiä muiden kustannuksella, koska yritykset kaikilta talouden eri sektoreilta voiva saada uuden ja huipputeknologian alan sertifikaatin. Lisäksi Kiinan viranomaiset viittasivat unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon asiassa T-586/14 (Xinyi PV products v. komissio (130)), jossa selitettiin, että toimivaltaiset viranomaiset eivät ”[…] myöntäneet mainittuja etuja harkinnanvaraisesti, vaan silloin, kun niiden objektiiviset myöntämisedellytykset täyttyivät eli kun kyseessä oleva yritys kuului korkean teknologian alalle […]. Joka tapauksessa Corporate income tax law of the People’s Republic of Chinan (Kiinan kansantasavallan yritystuloverotuksesta annettu laki) 28 §:stä ja sen soveltamissääntöjen 93 §:stä ilmenee, että kantajan kaltaisille korkean teknologian alan yrityksille – komissio ei kiistä sen olevan tällainen – myönnetyt veroedut ovat tällaisia veroetuja vain, jos tietyt objektiiviset edellytykset täyttyvät; näitä ovat ne, että kyseessä olevat yritykset toimivat pitkälle kehittyneen uuden teknologian alalla, että ne ovat teollisoikeuksien haltijoita, että niiden tuotteet tai palvelut kuuluvat valtion erityisesti tukevien korkean teknologian aloille, että tutkimus- ja kehityskustannukset muodostavat tietyn prosenttiosuuden kokonaismenoista, että mainituista tuotteista tai palveluista saadut tulot muodostavat tietyn prosenttiosuuden niiden kokonaistuloista ja että niiden teknisten ammattihenkilöiden määrä edustaa tiettyä prosenttiosuutta kaikista niiden työntekijöistä.”

(549)

Komissio oli eri mieltä Kiinan viranomaisten väitteistä seuraavista syistä. Kiinan yritystuloverolain IV luvussa on säännöksiä etuuskohtelun mukaisesta verotuksesta. Kiinan yritystuloverolain IV luvun johdantolauseena olevan 25 §:n mukaan valtio tarjoaa veroetuuksia yrityksille, jotka toimivat aloilla tai hankkeissa, joiden kehittämistä valtio erityisesti tukee tai kannustaa. Myös samaan lukuun kuuluvan 28 §:n mukaan uuden ja huipputeknologian alan yritysten, jotka tarvitsevat valtion erityistukea, tuloverokanta alennetaan 15 prosenttiin. Yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 93 §:ssä selvennetään, että

”yritystuloverolain 28 §:n 2 lausekkeessa tarkoitetuilla tärkeillä uuden ja huipputeknologian alan yrityksillä, joita valtion on tuettava, tarkoitetaan yrityksiä, jotka ovat keskeisten tekijänoikeuksien haltijoita ja täyttävät seuraavat edellytykset:

(550)

Edellä esitetyissä säännöksissä täsmennetään selvästi, että alempi yritystuloverokanta on varattu ”tärkeille uuden ja huipputeknologian alan yrityksille, joita valtion on tuettava”, ”yrityksille, jotka ovat keskeisten tekijänoikeuksien haltijoita” sekä yrityksille, jotka täyttävät tietyt edellytykset, eli esimerkiksi ”yritys kuuluu valtion tukemien keskeisten uuden ja huipputeknologian alojen piiriin”.

(551)

Valtion tukemat huipputeknologian alat on lueteltu huipputeknologian teollisen kehittämisen tuoreimpia keskeisiä prioriteettialoja koskevissa suuntaviivoissa, joissa selvästi mainitaan valmistusteknologia ja lasin keskeiset raaka-aineet, mukaan luettuna lasikuitukankaat, ensisijaisena alana (ks. 543 kappale).

(552)

Koska alennettu yritystuloverokanta on varattu vain tärkeille uuden ja huipputeknologian alan yrityksille, joita valtion on tuettava ja jotka kuuluvat valtion tukemien keskeisten uuden ja huipputeknologian alojen piiriin, komissio päätteli, että toimenpidettä ei sovelleta objektiivisten perusteiden tai sellaisten edellytysten pohjalta, jotka eivät suosisi tiettyjä yrityksiä toisten kustannuksella. Tämä päätelmä saa vahvistusta siitä, että huipputeknologian kehittämisen keskeiset prioriteettialat ovat valikoima huipputeknologian alan tuotannonaloja tietyllä hetkellä sovellettavien prioriteettien mukaan, jotka todennäköisesti muuttuvat ajan mittaan. Sen vuoksi alennettuun yritystuloverokantaan sovellettavassa lainsäädännössä ei vahvisteta objektiivisia tukikelpoisuusperusteita, toisin kuin Kiinan viranomaiset väittivät.

(553)

Tuomioistuimen asiassa T-586/14 antaman tuomion osalta komissio totesi, että tuomioistuin kumosi tuomion asiassa C-301/16 P (131) antamallaan tuomiolla. Lisäksi yleisen tuomioistuimen lausunto esitettiin polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohtaan liittyen eli eri asiayhteydessä.

(554)

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen komissio vahvisti toimenpiteen erityisyyden ja hylkäsi Kiinan viranomaisten väitteet.

(555)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin tuensaajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etu laskettiin normaalin verokannan mukaisesti maksettavan kokonaisveron ja alennetun verokannan mukaisesti maksettavan kokonaisveron erotuksena.

(556)

Tästä järjestelmästä saatu tuen määrä oli 0,88 prosenttia Yuntianhua-ryhmän osalta ja 2,98 prosenttia CNBM-ryhmän osalta.

(557)

Tutkimus- ja kehitysmenojen (T&K) verovähennykset antavat yrityksille oikeuden T&K-toimien etuuskohtelun mukaiseen verotukseen tietyillä valtion määrittelemillä huipputeknologian prioriteettialoilla, kun T&K-menoissa saavutetaan tietty raja.

(558)

Uuden teknologian, uusien tuotteiden ja uusien taitojen kehittämisestä aiheutuneisiin T&K-menoihin, jotka eivät ole aineettomia hyödykkeitä ja jotka sisältyvät kuluvan kauden voittoihin ja tappioihin, sovelletaan ylimääräistä 50 prosentin alennusta sen jälkeen, kun ne on vähennetty kokonaisuudessaan tosiasiallisen tilanteen mukaisesti. Jos edellä mainitut T&K-menot ovat aineettomia hyödykkeitä, niihin sovelletaan kuoletusta, joka on 150 prosenttia aineettomien hyödykkeiden kustannuksista.

(559)

Ohjelman oikeusperusta on yritystuloverolain 30 §:n 1 momentti ja Kiinan yritystuloverolain täytäntöönpanosäännöt sekä seuraavat ilmoitukset:

(560)

Aiempien tutkimusten (132) aikana komissio vahvisti, että uusi teknologia, uudet tuotteet ja uudet taidot, joihin verovähennyksiä voidaan soveltaa, ovat osa tiettyjä valtion tukemia huipputeknologian aloja ja valtion tukemien huipputeknologian alojen nykyisiä prioriteettialoja, jotka on lueteltu huipputeknologian teollisen kehittämisen tuoreimpia keskeisiä prioriteettialoja koskevissa suuntaviivoissa.

(561)

Komissio katsoo, että kyseinen verovähennys on perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska asianomaisille yrityksille koituu etua Kiinan viranomaisten menettämien tulojen muodossa. Edunsaajien saama etu on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö. Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä rajoitetaan toimenpiteen soveltaminen vain yrityksiin, joille aiheutuu T&K-menoja tietyillä valtion määrittelemillä huipputeknologian prioriteettialoilla, kuten lasikuitukankaiden tuotannonalalla.