(1)

Neuvosto voi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 artiklan 1 kohdan nojalla komission ehdotuksesta päättää jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä aiheellisista toimenpiteistä, joilla voidaan vastata covid-19:n leviämisen jälkeiseen sosioekonomiseen tilanteeseen.

(2)

Perussopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa annetaan neuvostolle mahdollisuus myöntää jäsenvaltiolle unionin taloudellista apua, jos poikkeukselliset tapahtumat, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet kyseiselle jäsenvaltiolle vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa sille suuria vaikeuksia.

(3)

Vakavan äkillisen hengitystieoireyhtymän aiheuttava koronavirus-2 (SARS-CoV-2) aiheuttaa Maailman terveysjärjestön (WHO) covid-19:ksi nimeämää koronavirustautia ja on uusi koronaviruskanta, jota ei ole aiemmin tavattu ihmisillä. Kyseisen taudin maailmanlaajuinen puhkeaminen leviää nopeasti, ja WHO on julistanut sen pandemiaksi. Covid-19:n puhjettua unionissa jäsenvaltioissa on 30 päivään maaliskuuta 2020 mennessä raportoitu 334 396 tartunnasta ja 22 209 kuolemantapauksesta.

(4)

Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet poikkeuksellisia toimenpiteitä covid-19:n leviämisen ja sen vaikutusten rajoittamiseksi. Pidetään hyvin todennäköisenä, että covid-19 jatkaa leviämistään unionissa. Sen lisäksi, että covid-19:n leviämisellä on kansanterveydellisiä vaikutuksia, joilla on merkittäviä kuolettavia seurauksia, sillä on ollut valtava ja vaurioittava vaikutus jäsenvaltioiden talousjärjestelmiin, ja se on aiheuttanut yhteiskunnallisia häiriöitä ja lisännyt julkisia menoja yhä useammissa jäsenvaltioissa.

(5)

Kyseinen poikkeuksellinen tilanne, johon jäsenvaltiot eivät voi vaikuttaa ja joka on pakottanut huomattavan osan niiden työvoimasta kotiin, on johtanut siihen, että työntekijöiden työajan lyhentämisjärjestelyistä ja vastaavista, erityisesti itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevista toimenpiteistä aiheutuvat jäsenvaltioiden julkiset menot samoin kuin joistakin terveyteen liittyvistä toimenpiteistä erityisesti työpaikalla aiheutuvat menot ovat kasvaneet äkillisesti ja voimakkaasti. Jotta voidaan säilyttää tällä asetuksella säädetyn tukivälineen voimakas painopiste ja tämän myötä sen vaikuttavuus, kyseistä tukivälinettä sovellettaessa terveyteen liittyvät toimenpiteet voivat olla toimenpiteitä, joiden tavoitteena on vähentää ammatillisia vaaroja ja varmistaa työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien suojelu työpaikalla, sekä tarvittaessa joitakin muita terveyteen liittyviä toimenpiteitä. On tarpeen helpottaa jäsenvaltioiden pyrkimyksiä vastata julkisten menojen äkilliseen ja voimakkaaseen kasvuun siihen saakka, kunnes covid-19:n leviäminen ja sen vaikutus jäsenvaltioiden työvoimaan ovat hallinnassa.

(6)

Perustamalla eurooppalaisen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäisen tukivälineen (SURE), jäljempänä ’tukiväline’, covid-19:n leviämisen seurauksena unioni voisi reagoida työmarkkinoiden kriisiin koordinoidusti, nopeasti ja tuloksellisesti sekä jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden hengessä, näin lieventäen vaikutusta yksittäisten henkilöiden ja eniten kärsivien talouden alojen työllisyyteen ja pienentäen tämän poikkeuksellisen tilanteen suoria vaikutuksia jäsenvaltioiden julkisiin menoihin.

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (1) 220 artiklan 1 kohdan mukaan unioni voi antaa jäsenvaltioille rahoitusapua lainan muodossa. Tällaisia lainoja olisi myönnettävä jäsenvaltioille, joissa covid-19:n leviäminen on 1 päivästä helmikuuta 2020 alkaen johtanut toteutuneiden ja mahdollisesti myös suunniteltujen julkisten menojen äkilliseen ja voimakkaaseen kasvuun kansallisten toimenpiteiden vuoksi. Kyseisellä päivämäärällä varmistetaan kaikkien jäsenvaltioiden yhtäläinen kohtelu, ja se antaa mahdollisuuden kattaa niiden toteutunut ja mahdollisesti myös suunniteltu työmarkkinavaikutuksiin liittyvien menojen kasvu riippumatta siitä, milloin covid-19 on kussakin jäsenvaltiossa puhjennut. Kansallisten toimenpiteiden, joiden katsotaan olevan asiaa koskevien perusoikeusperiaatteiden mukaisia, olisi liityttävä suoraan työajan lyhentämisjärjestelyjen luomiseen tai laajentamiseen sekä vastaaviin toimenpiteisiin, mukaan lukien itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevat toimenpiteet, tai joihinkin terveyteen liittyviin toimenpiteisiin. Työajan lyhentämisjärjestelyt ovat julkisia ohjelmia, joiden avulla taloudellisissa vaikeuksissa olevat yritykset voivat tietyissä olosuhteissa tilapäisesti vähentää työntekijöidensä työtunteja, jolloin tekemättömistä työtunneista maksetaan työntekijöille julkista tulotukea.

Vastaavia järjestelyjä on myös itsenäisten ammatinharjoittajien tulojen korvaamiseksi. Taloudellista apua pyytävän jäsenvaltion olisi esitettävä todisteet siitä, että työajan lyhentämisjärjestelyihin tai vastaaviin toimenpiteisiin liittyvät toteutuneet ja mahdollisesti myös suunnitellut julkiset menot ovat kasvaneet äkillisesti ja voimakkaasti. Jos taloudellista apua myönnetään terveyteen liittyviin toimenpiteisiin, sitä pyytävän jäsenvaltion olisi esitettävä todisteet myös asiaankuuluviin terveyteen liittyviin toimenpiteisiin liittyvistä toteutuneista tai suunnitelluista menoista.

(8)

Jotta tilanteesta kärsiville jäsenvaltioille voidaan tarjota suotuisin ehdoin riittävästi varoja, joiden avulla ne voivat selviytyä covid-19:n leviämisen vaikutuksista työmarkkinoillaan, unionin tukivälineen mukaisten lainanotto- ja lainanantotoimien olisi oltava riittävän laajoja. Siksi unionin lainojen muodossa myöntämä rahoitusapu olisi rahoitettava turvautumalla kansainvälisiin pääomamarkkinoihin.

(9)

Covid-19:n leviämisellä on ollut valtava ja vaurioittava vaikutus kunkin jäsenvaltion talousjärjestelmään. Sen vuoksi jäsenvaltioilta tarvitaan kollektiivisia panoksia unionin talousarviosta myönnettäville lainoille annettavien takausten muodossa. Tällaiset takaukset ovat tarpeen, jotta unioni voi myöntää riittävän suuria lainoja jäsenvaltioille suurimpien paineiden kohteena olevien työmarkkinatoimenpiteiden tukemiseen. Jotta tällaisista lainoista johtuva ehdollinen velka olisi sopusoinnussa sovellettavan monivuotisen rahoituskehyksen ja omien varojen enimmäismäärien kanssa, jäsenvaltioiden antamien takausten olisi oltava peruuttamattomia, ehdottomia ja vaadittaessa maksettavia (on demand), ja järjestelmän vakautta olisi vahvistettava lisäsuojatoimilla. Tällaisten takausten täydentävän roolin mukaisesti ja niiden peruuttamattomaan, ehdottomaan ja vaadittaessa maksettavaan (on demand) luonteeseen vaikuttamatta komission odotetaan, ennen jäsenvaltioiden antamiin takauksiin kohdistuvien maksuvaatimusten esittämistä, hyödyntävän omien varojen enimmäismäärän mukaisten maksumäärärahojen liikkumavaraa siinä määrin kuin komissio pitää sitä kestävänä ottaen huomioon muun muassa unionin ehdolliset kokonaisvelat, mukaan lukien neuvoston asetuksella (EY) N:o 332/2002 (2) perustetun maksutasejärjestelyn puitteissa. Asiaankuuluvan takauksiin kohdistuvan maksuvaatimuksen yhteydessä komission olisi ilmoitettava jäsenvaltioille, missä määrin käytettävissä olevaa liikkumavaraa on hyödynnetty. Jäsenvaltioiden antamien takausten tarvetta voidaan tarkastella uudelleen, jos päästään yhteisymmärrykseen tarkistetusta omien varojen enimmäismäärästä.

(10)

Järjestelmän vakautta lisäävien suojatoimien olisi muodostuttava varovaisesta varainhoidosta, riskien vuotuisesta enimmäismäärästä ja lainasalkun riittävästä hajauttamisesta.

(11)

Tukivälineen nojalla myönnettyjen lainojen olisi oltava asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 220 artiklassa tarkoitettua rahoitusapua. Kyseisen asetuksen 282 artiklan 3 kohdan g alakohdan mukaisesti tukivälineen nojalla myönnettyihin lainoihin sovelletaan kyseisen asetuksen 220 artiklaa vasta vuoden 2020 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen soveltamispäivästä alkaen. On kuitenkin aiheellista soveltaa asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 220 artiklan 5 kohdassa säädettyjä vaatimuksia tukivälineen mukaisiin lainanotto- ja lainanantotoimiin jo tämän asetuksen voimaantulosta alkaen.

(12)

Jotta tukivälineen nojalla myönnetyistä lainoista johtuva ehdollinen velka olisi sopusoinnussa sovellettavan monivuotisen rahoituskehyksen ja omien varojen enimmäismäärien kanssa, on tarpeen vahvistaa toiminnan vakautta koskevat säännöt, mukaan lukien mahdollisuus jatkaa unionin lukuun otettuja lainoja.

(13)

Päätökset myöntää taloudellista apua tämän päätöksen nojalla edellyttävät erityisten taloudellisten vaikutustensa vuoksi, että käytetään täytäntöönpanovaltaa, joka olisi siirrettävä neuvostolle. Päättäessään komission ehdotuksesta lainan määrästä neuvoston olisi otettava huomioon pyynnön esittävän jäsenvaltion nykyiset ja odotettavissa olevat tarpeet sekä taloudellisen avun pyynnöt, joita muut jäsenvaltiot ovat jo esittäneet tai suunnitelleet esittävänsä tämän asetuksen nojalla, ottaen huomioon yhdenvertaisen kohtelun ja solidaarisuuden periaatteet sekä suhteellisuus- ja avoimuusperiaatteet, sekä toimittava tavalla, joka kunnioittaa kaikilta osin jäsenvaltioiden toimivaltaa.

(14)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen (3), jäljempänä ’erosopimus’, 143 artiklan 1 kohdassa rajoitetaan Yhdistyneen kuningaskunnan vastuuta sen osuudesta unionin rahoitustoimiin liittyvistä ehdollisista rahoitusvastuista niihin rahoitustoimiin liittyviin ehdollisiin rahoitusvastuisiin, jotka johtuvat unionin ennen erosopimuksen voimaantuloa toteuttamista rahoitustoimista. Tämän asetuksen mukaisesta taloudellisesta avusta aiheutuva unionin ehdollinen rahoitusvastuu syntyisi erosopimuksen voimaantulopäivän jälkeen. Sen vuoksi Yhdistyneen kuningaskunnan ei olisi osallistuttava tämän asetuksen mukaiseen taloudelliseen apuun.

(15)

Koska tukiväline on luonteeltaan tilapäinen covid-19:n leviämisen vaikutuksiin puuttumiseksi, komission olisi kuuden kuukauden välein arvioitava, ovatko jäsenvaltioissa vakavia talouden häiriöitä aiheuttaneet poikkeukselliset olosuhteet yhä olemassa ja raportoitava asiasta neuvostolle. Tämän asetuksen hyväksymiseksi käytettävän oikeusperustan mukaisesti taloudellista apua ei olisi asetettava saataville tämän asetuksen nojalla, kun covid-19-hätätila on ohi. Tätä varten on aiheellista rajoittaa tukivälineen saatavuutta ajallisesti. Neuvostolle olisi annettava valtuudet pidentää komission ehdotuksesta tukivälineen käytettävyysaikaa, jos tämän asetuksen soveltamiseen oikeuttavat poikkeukselliset tapahtumat jatkuvat.

(16)

Euroopan keskuspankki antoi lausuntonsa 8 päivänä toukokuuta 2020.

(17)

Kun otetaan huomioon covid-19:n leviämisen vaikutus ja tarve reagoida kyseisen leviämisen seurauksiin kiireellisesti, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,