(1)

Ilma-alusten, lentopaikkojen, ilmaliikenteen hallinnan, lennonvarmistuksen ja eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon turvallisen ja tehokkaan toiminnan varmistamiseksi on tarpeen säätää tietyistä parannuksista, jotka koskevat ilmatilan käyttöä, ilma-alusten varustusta ja ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen järjestelmiä ja näiden rakenneosia, jotka ovat edellytyksenä ilmatilan käytölle. Komission täytäntöönpanoasetuksissa (EU) N:o 1206/2011 (2) ja (EU) N:o 1207/2011 (3) olisi sen vuoksi vahvistettava uudet ja ajantasaistetut turvallisuuteen liittyvät yhteentoimivuusvaatimukset.

(2)

Ottaen huomioon kokemukset, joita on saatu ilma-alusten valvontavalmiuksien käynnissä olevasta täytäntöönpanosta ja maalaitteiden valmiuksista käsitellä tietoja, ilma-aluksiin on hyvissä ajoin asennettava sellaiset varusteet, jotka mahdollistavat täydellisen valvontaketjun aikaansaamisen odotettujen hyötyjen saamiseksi annetussa määräajassa. Ilma-alusten vapauttamista varustamisvaatimuksista koskevia perusteita olisi muutettava, jotta on selvää, mitkä ilma-alukset voidaan vapauttaa ja mitkä ei. Varustettujen ilma-alusten kokonaismäärän olisi kuitenkin oltava riittävä, eikä varustamisesta saa aiheutua kohtuutonta taloudellista haittaa.

(3)

Merkittävä määrä varustettuja ilma-aluksia on jo sertifioitu ilma-aluksiin valvontajärjestelmiä varten asennettavia osia ja laitteita koskevan kansainvälisen standardin (”International standard for airborne parts and appliances for the surveillance systems”) mukaisesti siten, että ne vastaavat Chicagon yleissopimuksen liitteen 10 niteen IV (3. painos, joka sisältää kaikki muutokset muutokseen numero 77 asti) määräyksiä. Kyseinen standardi on täysin yhteensopiva ennakoitujen valvontajärjestelmien kanssa. Chicagon yleissopimuksen liitteen 10 nidettä IV (4. painos, joka sisältää kaikki muutokset muutokseen numero 85 asti) vastaavan standardin, sellaisena kuin se nykyisellään esitetään täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1207/2011 liitteessä II, käytön tekeminen pakolliseksi aiheuttaisi kohtuutonta taloudellista haittaa. Sen vuoksi vähimmäisvaatimuksena olisi pidettävä Chicagon yleissopimuksen liitteen 10 nidettä IV (3. painos, joka sisältää kaikki muutokset muutokseen numero 77 asti) vastaavaa standardia. Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 1207/2011 vahvistettuja teknisiä vähimmäisvaatimuksia, joita lentotoiminnan harjoittajien on noudatettava, olisi sen vuoksi muutettava.

(4)

Valtion ilma-alukset, joita käytetään yleisessä lentoliikenteessä, olisi varustettava toimintakuntoisilla toisiotutkavastaajilla yhdenmukaisesti niiden vaatimusten kanssa, jotka vahvistetaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1207/2011 5 artiklan 5 kohdan a ja c alakohdassa siviili-ilma-alusten osalta. Valtion ilma-aluksiin, joita ei voida varustaa toimintakuntoisilla toisiotutkavastaajilla, olisi edelleen sovellettava täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1207/2011 8 artiklassa vahvistettuja menettelyjä ja ehtoja.

(5)

Vaatimuksia, jotka liittyvät valvontatietojen siirtoa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien välillä koskeviin muodollisiin järjestelyihin, olisi muutettava nykyisten tiedonjakeluskenaarioiden huomioon ottamiseksi, jotta voidaan helpottaa valvontatietojen vaihtoa ja välttää tarpeettoman suuren taloudellisen taakan kohdistuminen tietojen tarjoajaan.

(6)

Jotta voidaan varmistaa valtion ilma-aluksilla harjoitettavan lentotoiminnan tehokkuus, olisi lujitettava Euroopan ilmaliikenteen hallintajärjestelmän valmiuksia varmistaa, että arkaluontoiseen lento- ja koulutustoimintaan osallistuvat valtion ilma-alukset pystyvät toimimaan erillisillä SSR-koodeilla, ja täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 1206/2011 olisi sen vuoksi muutettava.

(7)

Koronaviruspandemia ja sen vaikutukset ilmailualaan ovat vaikeuttaneet ennennäkemättömällä tavalla lentotoiminnan harjoittajien pyrkimyksiä saattaa niiden ilma-alukset täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1207/2011 tiettyjen vaatimusten mukaisiksi. Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1207/2011 5 artiklan 5 kohdassa ja 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa lentotoiminnan harjoittajille asetettua määräaikaa olisi tämän seurauksena lykättävä 7 päivään joulukuuta 2020, ja kyseistä täytäntöönpanoasetusta olisi muutettava vastaavasti.

(8)

Täytäntöönpanoasetuksia (EU) N:o 1206/2011 ja (EU) N:o 1207/2011 olisi sen vuoksi muutettava.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2018/1139 127 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean antaman lausunnon mukaiset,

(1)

Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien olennaisten polkupyörän osien unioniin suuntautuvaan tuontiin on sovellettu polkumyyntitullia, jäljempänä ’laajennettu tulli’, sen jälkeen, kun Kiinasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa sovellettavaa polkumyyntitullia laajennettiin asetuksella (EY) N:o 71/97.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 71/97 3 artiklassa komissio valtuutetaan hyväksymään tarvittavat toimenpiteet sellaisen olennaisten polkupyörän osien tuonnin vapauttamiseksi polkumyyntitullista, jonka ei katsota olevan tämän tullin kiertämistä.

(3)

Näistä täytäntöönpanotoimenpiteistä säädetään asetuksessa (EY) N:o 88/97, jolla perustetaan erityinen vapautusjärjestelmä.

(4)

Komissio on tältä pohjalta vapauttanut jotkin polkupyörien kokoonpanijat laajennetusta tullista, jäljempänä ’vapautetut osapuolet’.

(5)

Kuten asetuksen (EY) N:o 88/97 16 artiklan 2 kohdassa säädetään, komissio on julkaissut Euroopan unionin virallisessa lehdessä luetteloita vapautetuista osapuolista (5).

(6)

Asetukseen (EY) N:o 88/97 perustuvia vapautuksia koskeva tuorein komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2019/1087 (6) hyväksyttiin 19 päivänä kesäkuuta 2019.

(7)

Tässä päätöksessä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 88/97 1 artiklassa vahvistettuja määritelmiä.

(8)

Komissio vastaanotti 19 päivän joulukuuta 2016 ja 17 päivän lokakuuta 2019 välisenä aikana taulukoissa 1 ja 3 luetelluilta osapuolilta vapautusta koskevat pyynnöt tarvittavine tietoineen, joiden avulla voidaan määrittää pyyntöjen hyväksyttävyys asetuksen (EY) N:o 88/97 4 artiklan 1 kohdan nojalla.

(9)

Vapautusta pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia pyyntöjen hyväksyttävyyttä koskeviin komission päätelmiin.

(10)

Odotettaessa päätöstä osapuolten vapautusta koskevien pyyntöjen hyväksyttävyydestä laajennetun tullin maksaminen suspendoitiin asetuksen (EY) N:o 88/97 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti siitä päivästä, jona komissio vastaanotti niiden pyynnöt, sellaisten olennaisten polkupyörän osien tuonnin osalta, jotka jäljempänä taulukoissa 1 ja 3 luetellut kyseiset osapuolet ilmoittavat vapaaseen liikkeeseen.

(11)

Tutkimus taulukossa 1 luetelluilta osapuolilta vastaanotettujen pyyntöjen hyväksyttävyydestä on saatettu päätökseen.

Taulukko 1

(12)

Komissio vahvisti tutkimuksessaan, että Kiinasta peräisin olevien osien arvo oli alle 60 prosenttia kummankin osapuolen kokoamiin polkupyöriin käytettyjen osien kokonaisarvosta. Tämä koski myös suurinta osaa kummankin osapuolen kokoamista polkupyöristä.

(13)

Näin ollen komission päätelmänä oli, että osapuolten Merida Polska Sp. Z o.o. sekä Juan Luna Cabrera kokoonpanotoiminta jäi asetuksen (EU) 2016/1036 13 artiklan 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle.

(14)

Tästä syystä ja asetuksen (EY) N:o 88/97 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti taulukossa 1 luetellut osapuolet täyttävät ehdot laajennetusta tullista vapauttamiseksi.

(15)

Asetuksen (EY) N:o 88/97 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti vapautusten olisi tultava voimaan päivästä, jona pyynnöt vastaanotettiin. Tästä syystä vapautusta pyytäneiden osapuolten laajennetusta tullista syntyneitä tullivelkoja olisi pidettävä mitättöminä samasta päivästä lähtien.

(16)

Osapuolille ilmoitettiin niiden pyyntöjen hyväksyttävyyttä koskevista komission päätelmistä ja annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(17)

Koska vapautuksia sovelletaan vain taulukossa 1 nimenomaisesti mainittuihin osapuoliin, näiden vapautuksen saaneiden osapuolten olisi ilmoitettava komissiolle (7) viipymättä mahdollisista muutoksista näihin tietoihin (esimerkiksi nimen, oikeudellisen muodon tai osoitteen muutoksesta tai uusien kokoonpanoyksikköjen perustamisesta).

(18)

Tietojen muuttuessa vapautettujen osapuolten olisi toimitettava kaikki asiaankuuluvat tiedot etenkin mahdollisista muutoksista kokoonpanoon liittyvässä toiminnassaan. Komissio päivittää tarpeen mukaan nämä tiedot.

(19)

Taulukossa 2 luetellut tullista vapautetut tai suspendoidut osapuolet ilmoittivat komissiolle 2 päivän toukokuuta 2019 ja 20 päivän helmikuuta 2020 välisenä aikana muutoksista niitä koskeviin tietoihin (nimet, oikeudelliset muodot ja osoitteet). Kun komissio oli tutkinut toimitetut tiedot, sen päätelmänä oli, etteivät kyseiset muutokset vaikuta kokoonpanotoimintaan, kun on kyse asetuksessa (EY) N:o 88/97 esitetyistä vapautuksen tai suspendoinnin ehdoista.

(20)

Vaikka näiden osapuolten laajennetusta tullista vapauttaminen tai suspendoiminen asetuksen (EY) N:o 88/97 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti säilyy ennallaan, näitä osapuolia koskevat tiedot olisi saatettava ajan tasalle.

Taulukko 2

(21)

Taulukossa 3 lueteltujen osapuolten toimittamien pyyntöjen hyväksyttävyyden tutkiminen on vielä kesken. Odotettaessa päätöstä siitä, ovatko kyseisten osapuolten pyynnöt hyväksyttäviä, laajennetun tullin maksaminen on niiden osalta suspendoitu.

(22)

Koska suspendointia sovelletaan vain taulukossa 3 nimenomaisesti mainittuihin osapuoliin, näiden osapuolten olisi ilmoitettava komissiolle (8) viipymättä mahdollisista muutoksista näihin tietoihin (esimerkiksi nimen, oikeudellisen muodon tai osoitteen muutoksesta tai uusien kokoonpanoyksikköjen perustamisesta).

(23)

Tietojen muuttuessa osapuolen olisi toimitettava kaikki asiaankuuluvat tiedot etenkin mahdollisista muutoksista kokoonpanoon liittyvässä toiminnassaan. Komissio päivittää tarpeen mukaan tällaista osapuolta koskevat tiedot.

Taulukko 3

(24)

Tullien maksamisen suspendointi, joka koskee tutkimuksen kohteena olevia osapuolia, olisi päätettävä taulukossa 4 mainitun osapuolen osalta.

Taulukko 4

(25)

Komissio vastaanotti 3 päivänä heinäkuuta 2019 kyseiseltä osapuolelta pyynnön peruuttaa vapauttamista koskeva hakemus samaan aikaan, kun hakemuksen tutkinta oli käynnissä ja laajennetun tullin maksaminen suspendoitiin.

(26)

Komissio hyväksyi peruuttamisen, ja näin ollen laajennetun tullin maksamisen suspendointi olisi päätettävä. Laajennettu tulli olisi kannettava siitä päivästä lähtien, jona kyseisen osapuolen toimittama vapauttamista koskeva pyyntö vastaanotettiin, eli siitä päivästä, jona suspendointi tuli voimaan (25 päivä lokakuuta 2018).

(27)

Osapuolelle ilmoitettiin komission päätelmistä, ja se sai tilaisuuden esittää niihin huomautuksia. Huomautuksia ei saatu.

(28)

Taulukossa 5 luetellut vapautetut osapuolet ilmoittivat komissiolle 30 päivän kesäkuuta 2019 ja 3 päivän helmikuuta 2020 välisenä aikana seuraavat tiedot: toiminnan lopettaminen (Bicicletas Monty SA) ja luopuminen laajennetun tullin maksamisesta vapauttamisesta (Gor Kolesa, proizvodnja koles, d.o.o).

(29)

Näin ollen hyvän hallintotavan periaatteen mukaisesti lupa, joka koskee vapautusta laajennetun tullin maksamisesta kummankin taulukossa 5 luetellun vapautetun osapuolten osalta, olisi peruutettava.

Taulukko 5

(1)

Direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat sallia hyväksymiensä lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevien tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden tai muiden asiakirjojen sekä kyseisiä tilintarkastuksia koskevien tarkastus- tai tutkintaraporttien toimittamisen kolmannen maan toimivaltaisille viranomaisille ainoastaan, jos tällaiset viranomaiset täyttävät komission asianmukaisiksi toteamat vaatimukset ja jos asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten välillä on sovittu vastavuoroisuuteen perustuvista työskentelyjärjestelyistä.

(2)

Direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 3 kohdan mukaisessa asianmukaisuutta koskevassa päätöksessä ei käsitellä muita erityisiä vaatimuksia, jotka koskevat lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevien tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden ja muiden asiakirjojen sekä tarkastus- tai tutkintaraporttien toimittamista, kuten sopimista toimivaltaisten viranomaisten välillä vastavuoroisuuteen perustuvista työskentelyjärjestelyistä, joista säädetään direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 kohdan d alakohdassa, eikä henkilötietojen siirtoa koskevia vaatimuksia, joista säädetään mainitun direktiivin 47 artiklan 1 kohdan e alakohdassa.

(3)

Yhteistyön tekeminen lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevien tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden tai muiden asiakirjojen sekä tarkastus- tai tutkimusraporttien toimittamisessa kolmannen maan toimivaltaiselle viranomaiselle on yleisen edun kannalta hyvin merkittävää riippumattoman julkisen valvonnan harjoittamisessa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla työskentelyjärjestelyillä varmistettava, että Etelä-Afrikan toimivaltainen viranomainen käyttää sille mainitun direktiivin 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettuja asiakirjoja ainoastaan tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen julkiseen valvontaan, ulkoiseen laadunvarmistukseen ja tutkintaan.

(4)

Kun tarkastuksia tai tutkimuksia tehdään, lakisääteiset tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt eivät saa antaa käyttöoikeuksia tai toimittaa tilintarkastukseen liittyviä työpapereitaan tai muita asiakirjojaan Etelä-Afrikan toimivaltaiselle viranomaiselle muilla kuin direktiivin 2006/43/EY 47 artiklassa ja tässä päätöksessä säädetyillä edellytyksillä.

(5)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden hyväksymien lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen ja Etelä-Afrikan toimivaltaisen viranomaisen välinen yhteydenpito tapahtuu lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen julkisen valvonnan, laadunvarmistuksen ja tutkinnan yhteydessä asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välityksellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 4 kohdan soveltamista.

(6)

Direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat sallia hyväksymiensä lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevien tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden tai muiden asiakirjojen sekä tarkastus- tai tutkintaraporttien toimittamisen Etelä-Afrikan toimivaltaiselle viranomaiselle vain sillä edellytyksellä, että asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten välillä on sovittu työskentelyjärjestelyistä.

(7)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden toimivaltaisten viranomaisten ja Etelä-Afrikan toimivaltaisen viranomaisen välillä sovitaan tällaisista työskentelyjärjestelyistä vastavuoroisuuden pohjalta ja noudattaen direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 ja 2 kohdan edellytyksiä, kuten salassapitovelvoitteita ja tällaisissa asiakirjoissa olevien kaupallisia etuja koskevien tietojen (teollis- ja tekijänoikeudet mukaan lukien) suojaa sekä tarkastusten kohteena olleiden yhteisöjen että tällaisia yhteisöjä tarkastaneiden lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen osalta.

(8)

Henkilötietojen siirtäminen lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevien tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden tai muiden asiakirjojen sekä tarkastus- tai tutkintaraporttien Etelä-Afrikan toimivaltaiselle viranomaiselle siirtämisen yhteydessä on laillista ainoastaan, jos se täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (2) säädetyt kansainvälisiä tiedonsiirtoja koskevat vaatimukset. Sen vuoksi direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 kohdan e alakohdassa edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että henkilötietojen siirrossa niiden toimivaltaisten viranomaisten ja Etelä-Afrikan toimivaltaisen viranomaisen välillä noudatetaan tietosuojaperiaatteita ja -sääntöjä ja erityisesti asetuksen (EU) 2016/679 V luvun säännöksiä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava asianmukaiset suojatoimet henkilötietojen siirtämistä varten asetuksen (EU) 2016/679 46 artiklan mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että Etelä-Afrikan toimivaltainen viranomainen ei luovuta sille toimitettuihin asiakirjoihin sisältyviä henkilötietoja eteenpäin ilman asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ennalta antamaa suostumusta.

(9)

Etelä-Afrikan riippumaton tilintarkastajien sääntelyelin (Independent Regulatory Board for Auditors, IRBA) on toimivaltainen kansallinen viranomainen, joka vastaa tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen julkisesta valvonnasta, ulkoisesta laadunvarmistuksesta ja tutkinnasta. Se toteuttaa asianmukaisia suojatoimenpiteitä, joilla kielletään sen nykyisiä tai entisiä työntekijöitä paljastamasta luottamuksellista tietoa kolmansille osapuolille tai muille viranomaisille ja määrätään seuraamuksia tällaisesta toiminnasta. Tilintarkastusalaa Etelä-Afrikassa koskevan säädöksen (South African Audit Profession Act 2005) ja omien käytännesääntöjensä (Code of Conduct) nojalla IRBA voi toimittaa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille asiakirjoja, jotka vastaavat direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja.

(10)

Asiakirjoja, jotka IRBA on saanut tarkastusten suorittamisen yhteydessä, ja tarkastusraportteja voidaan kuitenkin jakaa vain IRBA:n rekisteriin merkittyjen tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen suostumuksella. Tämä vaatimus voi aiheuttaa vaikeuksia toteutettaessa direktiivin 2006/43/EY 47 artiklassa säädettyjä sääntely-yhteistyötä koskevia vaatimuksia. Sen vuoksi komission olisi tiiviisti seurattava ja tarkasteltava IRBA:n ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä sääntely-yhteistyötä sen arvioimiseksi, muodostaako suostumusta koskeva vaatimus käytännössä esteen tietojen vaihtamiselle.

(11)

IRBA on toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden toimittamista koskevasta yhteistyöstä ja kahdenvälisten sopimusten tekemisestä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden luottamuksellisuus varmistetaan salassapitovelvollisuutta koskevalla Etelä-Afrikan common law -säädöksellä, jossa säädetään yleisistä ammatillisista velvollisuuksista ja velvollisuudesta kunnioittaa tilintarkastajan asiakasaineiston luottamuksellisuutta.

(12)

Etelä-Afrikan lakien ja asetusten mukaan IRBA:han voidaan soveltaa vaatimusta jakaa direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot”asianmukaisen sääntelyviranomaisen” kanssa, mutta sillä on harkintavaltaa päättää, onko tällainen tietojen edelleen jakaminen yleisön suojelun periaatteiden ja yleisen edun mukaista. Allekirjoittaessaan kahdenvälisiä operatiivisia sopimuksia IRBA:n kanssa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voisivat vaatia IRBA:ta pyytämään niiltä ennakkosuostumuksen, jos yhteistyön aikana saadut ei-julkiset tiedot on pakko siirtää ”asianmukaiselle sääntelyviranomaiselle”. Lisäksi niiden olisi harkittava vaatimusta, jonka mukaan IRBA voi jakaa tällaisia tietoja ainoastaan sopimuksissa mainittujen yhteisöjen kanssa, ja näiden yhteisöjen olisi säilytettävä tällaiset tiedot luottamuksellisina ja salassa pidettävinä. Lisäksi henkilötietoja voidaan käsitellä ainoastaan tässä päätöksessä mainittua tarkoitusta varten, kuten johdanto-osan 3 kappaleessa ja 1 artiklassa todetaan, ja erityisesti tämän päätöksen johdanto-osan 8 kappaleessa mainittujen edellytysten mukaisesti.

(13)

Komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/1010 (3) 1 artiklan mukaan useat kolmansien maiden tai alueiden toimivaltaiset viranomaiset, muun muassa IRBA, täyttävät direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla asianmukaisuutta koskevat vaatimukset, jotka koskevat tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden tai muiden asiakirjojen sekä tarkastus- ja tutkimusraporttien toimittamista. Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/1010 3 artiklan mukaisesti kyseisen täytäntöönpanopäätöksen soveltaminen IRBA:n osalta päättyi 1 päivänä elokuuta 2019.

(14)

Vaikka IRBA ei toteuttanut kahdenvälisiä työskentelyjärjestelyjä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa ennen heinäkuun 31 päivää 2019, jotkin jäsenvaltiot ovat osoittaneet kiinnostusta yhteistyön kehittämiseen IRBA:n kanssa.

(15)

Euroopan tilintarkastajien valvontaelinten komitea (Committee of European Auditing Oversight Bodies, CEAOB) on arvioinut uudelleen vuonna 2005 annettuun tilintarkastusalaa koskevaan säädökseen perustuvaa Etelä-Afrikan oikeudellista kehystä, joka ei ole muuttunut komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/1010 antamisen jälkeen. Ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 537/2014 (4) 30 artiklan 7 kohdan c alakohdassa tarkoitetun CEAOB:n laatiman teknisen arvioinnin IRBA täyttää vaatimukset, joiden olisi katsottava olevan asianmukaiset direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(16)

Tämä päätös ei vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY (5) 25 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin yhteistyöjärjestelyihin.

(17)

Direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen päätelmä jonkin kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten täyttämien vaatimusten asianmukaisuudesta ei estä komissiota antamasta mainitun direktiivin 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti päätöstä kyseisen kolmannen maan tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavien valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmien vastaavuudesta.

(18)

Tällä päätöksellä pyritään helpottamaan tuloksellista yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja IRBA:n välillä. Sen tarkoituksena on tehdä kyseisille viranomaisille mahdolliseksi julkiseen valvontaan, ulkoiseen laadunvarmistukseen ja tutkintaan liittyvien tehtävien hoitaminen ja samalla suojata asianomaisten osapuolten oikeuksia. Jos toimivaltainen viranomainen päättää ryhtyä vastavuoroisuuteen perustuviin työskentelyjärjestelyihin IRBA:n kanssa mahdollistaakseen lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevien tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden tai muiden asiakirjojen sekä tarkastus- tai tutkintaraporttien siirtämisen, kyseisen jäsenvaltion on annettava komissiolle tiedoksi IRBA:n kanssa sovitut vastavuoroiset työskentelyjärjestelyt, jotta komissio voi arvioida, onko yhteistyö direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan mukaista.

(19)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja IRBA:n välillä tilintarkastuksen valvonnan alalla tehtävän yhteistyön perimmäisenä tavoitteena on rakentaa keskinäinen luottamus osapuolten valvontajärjestelmiä kohtaan ja edistää lähentymistä tilintarkastusten laadun osalta. Tällainen keskinäinen luottamus ja pidemmälle viety lähentyminen perustuisivat unionin ja Etelä-Afrikan tilintarkastusalan valvontajärjestelmien vastaavuuteen. Tämän seurauksena lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevia tilintarkastukseen liittyviä työpapereita tai muita asiakirjoja sekä tarkastus- tai tutkintaraportteja on jatkossa tarkoitus toimittaa viime kädessä vain poikkeustapauksissa.

(20)

Tätä päätöstä olisi sovellettava rajoitetun ajan, koska IRBA:n kanssa tehtävästä valvontayhteistyöstä ei ole käytännön kokemusta ja koska tällä hetkellä ei ole mahdollista arvioida, muodostaako vaatimus, jonka mukaan IRBA:n on hankittava tilintarkastajalta tai tilintarkastusyhteisöltä ennakkosuostumus tarkastusten suorittamisen yhteydessä saatujen asiakirjojen ja tarkastuskertomusten jakamiseen käytännössä esteen tietojenvaihdolle.

(21)

Komissio seuraa rajoitetusta soveltamisajasta huolimatta säännöllisesti markkinoiden ja valvonta- ja sääntelykehysten kehitystä sekä valvontayhteistyön vaikuttavuutta ottaen huomioon valvontayhteistyön aikana saadut kokemukset, myös jäsenvaltioiden toimittamien tietojen pohjalta. Komissio voi toteuttaa tätä päätöstä koskevan erityisen tarkastelun milloin tahansa ennen sen voimassaoloajan päättymistä, jos komission on tapahtuneen kehityksen perusteella tarpeen arvioida uudelleen tällä päätöksellä tunnustettua asianmukaisuutta. Tällainen uudelleenarviointi voi johtaa tämän päätöksen kumoamiseen.

(22)

Euroopan tietosuojavaltuutettu antoi lausunnon 3 päivänä joulukuuta 2019.

(23)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2006/43/EY 48 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2019/784 (2) yhdenmukaistetaan olennaiset tekniset ehdot, jotka koskevat 24,25–27,5 GHz:n taajuusalueen saatavuutta ja tehokasta käyttöä langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen tarjontaan soveltuvia maanpäällisiä järjestelmiä varten unionissa.

(2)

Taajuusalue 24,25–27,5 GHz, jäljempänä ’26 GHz:n taajuusalue’, yhdenmukaistettiin maailmanlaajuisesti kansainvälistä matkaviestintää, jäljempänä ’IMT’, varten (3) vuonna 2019 järjestetyssä maailman radioviestintäkonferenssissa, jäljempänä ’WRC-19’, Kansainvälisen televiestintäliiton radioviestintäsektorin, jäljempänä ’ITU-R’, radio-ohjesääntöihin tekemillä muutoksilla.

(3)

ITU-R:n radio-ohjesäännöillä, sellaisina kuin ne ovat muutettuina (4), otettiin käyttöön maailmanlaajuiset kaistan ulkopuolisen lähetteen raja-arvot, jäljempänä ’suojarajat’, joita sovelletaan kahdessa vaiheessa seuraavan sukupolven (5G) maanpäällisiin langattomiin järjestelmiin, jotka soveltuvat langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen tarjoamiseen 26 GHz:n taajuusalueella. Suojarajoilla on tarkoitus suojata passiiviset maantutkimuksen satelliittipalvelut, jäljempänä ’(passiiviset) EESS-järjestelmät’, taajuusalueella 23,6–24 GHz (5). Nämä suojarajat ovat vähemmän tiukkoja kuin EU:n yhdenmukaistetut rajat (6). Ensimmäisen vaiheen rajojen soveltamisella unionissa pitäisi pystyä varmistamaan 5G-laitteiden oikea-aikainen saatavuus ja osaltaan nopeuttamaan 5G-infrastruktuuriin tehtäviä investointeja sisämarkkinoilla. Soveltamalla toisen vaiheen rajoja ja vaatimusta, jonka mukaan langattomien yhteyksien tarjoamiseen tarkoitettuja maanpäällisiä järjestelmiä ei saa ottaa laajamittaisesti käyttöön tietyllä asianmukaiseksi katsotulla 23,6 GHz:n alapuolisella taajuusalueella, varmistetaan riittävä suoja taajuusalueella 23,6–24 GHz toimiville (passiivisille) EESS-järjestelmille ja sääsatelliittipalveluille.

(4)

Ensimmäisen vaiheen suojarajat, joita ITU-R:n radio-ohjesääntöjen mukaisesti sovelletaan 1 päivään syyskuuta 2027, saattavat lisätä maailmanlaajuisesti toimiviin (passiivisiin) EESS-järjestelmiin (esimerkiksi Copernicus-järjestelmä ja tietyt sääsatelliitit) kohdistuvien haitallisten häiriöiden riskiä sen mukaan, kuinka nopeasti uuden sukupolven (5G) maanpäällisiä langattomia järjestelmiä otetaan käyttöön 26 GHz:n taajuusalueella. Sen vuoksi on olennaista, että toisen vaiheen suojarajoja aletaan soveltaa ennen kuin 5G:n laajamittainen käyttöönotto unionissa alkaa odotusten mukaan vuonna 2025 (7).

(5)

Jatkamalla nykyisten tiukempien EU:n yhdenmukaistettujen suojarajojen soveltamista sisämarkkinoilla tarjottaisiin (passiivisille) EESS-järjestelmille parempi suoja unionin koko alueella. Jos unionissa sovellettaisiin muualla maailmassa sovellettavista rajoista poikkeavia suojarajoja, ne kuitenkin etenkin tiukemman luonteensa vuoksi voisivat vaikuttaa laitteiden saatavuuteen ja valikoimaan, millä puolestaan voisi olla kielteistä vaikutusta laitteiden kustannuksiin ja suurikapasiteettisiin (5G) verkkoihin tehtäviin investointeihin.

(6)

WRC-19:n päätöslauselmassa 242, joka on erottamaton osa ITU-R:n radio-ohjesääntöjä, tunnustetaan, ettei välittömästi taajuusalueen 23,6–24 GHz alapuolella olevia taajuusalueita ole tarkoitettu erittäin yleisten mobiilisovellusten käyttöön. Tämä kansainvälisellä tasolla annettu tunnustus edistää (passiivisten) EESS-järjestelmien suojelua kyseisellä taajuuskaistalla yhdessä niiden toisen vaiheen suojarajojen kanssa, joita ITU-R:n radio-ohjesääntöjen nojalla sovelletaan 26 GHz:n taajuusalueeseen. Tällaisilla toimenpiteillä parannetaan (passiivisten) EESS-järjestelmien suojelua ja sääennusteisiin tarvittavan satelliittidatan laatua. Sen vuoksi unionissa ei pitäisi ottaa käyttöön uusia maanpäällisiä järjestelmiä, jotka soveltuvat sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaan taajuusalueella 22–23,6 GHz. Lisäksi voidaan harkita asianmukaisia toimia, joilla varmistetaan (passiivisten) EESS-järjestelmien suojelu siinä tapauksessa, että tällaisia kyseisellä taajuusalueella toimivia järjestelmiä otettaisiin laajamittaisesti käyttöön unionin ulkopuolella.

(7)

Päätöksen 676/2002/EY 4 artiklan 2 kohdan nojalla ja ottaen huomioon, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972 (8) 54 artiklan panemiseksi täytäntöön on välttämätöntä säilyttää sääntelyvarmuus sisämarkkinoilla, komissio pyysi Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssia, jäljempänä ’CEPT’ (9), laatimaan komission sille antaman toimeksiannon pohjalta taajuuksien käyttöä koskevat yhdenmukaistetut tekniset ehdot seuraavan sukupolven (5G) maanpäällisten langattomien järjestelmien käyttöönoton tueksi (10) sekä antamaan arvionsa ja raporttinsa mahdollisesta tarpeesta mukauttaa täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/784 mukaisia suojarajoja.

(8)

Vastauksena pyyntöön CEPT toimitti 6 päivänä maaliskuuta 2020 päivätyssä kirjeessä (11) teknisen lausunnon, jossa annetaan selvennystä komission pyynnön tiettyihin osa-alueisiin ja suositellaan taajuusalueella 23,6–24 GHz toimivien (passiivisten) EESS-järjestelmien suojelemiseksi mallia, jossa otetaan huomioon WRC-19:n tulokset ja tarve huolehtia (passiivisten) EESS-järjestelmien suojelusta pitkällä aikavälillä. Mallin mukaan toisen vaiheen rajoihin siirryttäisiin kaavailtua aikaisemmin, jotta voidaan välttää riski ensimmäisen vaiheen rajoja käyttävien 5G-laitteiden kehittämisestä massamarkkinoille. Lisäksi malli sisältää vaatimuksen, jonka mukaan estettäisiin langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen tarjontaan soveltuvien maanpäällisten järjestelmien laajamittainen käyttöönotto taajuusalueella 22–23,6 GHz.

(9)

Täytäntöönpanopäätöstä (EU) 2019/784 olisi sen vuoksi muutettava, jotta voidaan säilyttää 5G:n käyttöönottoa ja maapallon ilmakehän ja pinnan seurantaa koskevien unionin toimintalinjojen välinen tasapaino ja edistää unionin johtavaa roolia 5G-laitteiden ja -palvelujen maailmanlaajuisessa ekosysteemissä.

(10)

Lisäksi CEPT on kehittänyt teknisiä apuvälineitä (12), joilla tuetaan 5G:n käyttöönottoa 26 GHz:n taajuusalueella. Niiden pohjana on taajuuksien käyttö, joka perustuu muihin lupajärjestelmiin kuin yksittäisiin käyttöoikeuksiin, esimerkiksi yleisvaltuutukseen tai yksittäisten oikeuksien ja yleisvaltuutuksen yhdistelmään. Apuvälineet tarjoavat jäsenvaltioille ohjeita eräistä mahdollisista ratkaisuista, joita ne voisivat toteuttaa kansallisella tasolla kyseistä taajuusaluetta koskevien velvoitteittensa mukaisesti ja joissa otetaan huomioon satelliittimaa-asemien jatkuva käyttöönotto EESS-palveluissa, avaruustutkimuspalveluissa (SRS) ja kiinteässä satelliittiliikenteessä (FSS).

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat päätöksellä N:o 676/2002/EY perustetun radiotaajuuskomitean lausunnon mukaiset,