(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 514/2014 (2) 15 artiklassa tarkoitetun väliarvioinnin yhteydessä todettiin, että jäsenvaltiot tarvitsevat turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisasioihin liittyvää lisärahoitusta.

(2)

Väliarvioinnissa kävi ilmi, että rahoitustuen tarve liittyy kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille tai kolmansien maiden kansalaisille, jotka oleskelevat jäsenvaltiossa ja jotka eivät täytä tai eivät enää täytä jäsenvaltioon tulon tai siellä oleskelun edellytyksiä, järjestettäviin vastaanotto-, majoitus- ja säilöönottotiloihin ja niihin liittyviin palveluihin sekä kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden asumistukeen.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 516/2014 liitteessä II luetellaan kahdeksan erityistoimea, joita varten jäsenvaltiot voivat saada lisärahoitusta. Näistä erityistoimista kuusi on yhteisiä toimia, joihin osallistuu useita jäsenvaltioita.

(4)

Väliarvioinnin yhteydessä havaittuihin rahoitustarpeisiin ja toimintapolitiikan kehitykseen ei voida riittävässä määrin vastata erityistoimien nykyisen luettelon avulla. Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa koskevien tavoitteiden yhteydessä määriteltyihin tarpeisiin voidaan näin ollen vastata parhaiten muuttamalla luetteloa.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 516/2014 liitteeseen II lisättävä uusi erityistoimi edistää muuttovirtojen tehokasta hallintaa. Se on sopusoinnussa asetuksen 3 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun, jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuuden tehostamista koskevan erityistavoitteen kanssa.

(6)

Jäsenvaltioiden toimintapolitiikan viimeaikaisen kehityksen ja rahoitustarpeet huomioon ottavan uuden erityistoimen lisääminen luetteloon tuottaa merkittävää lisäarvoa, koska se lievittää osaltaan niihin jäsenvaltioihin kohdistuvaa painetta, joihin siirtolais- ja pakolaisvirrat vaikuttavat eniten, mikä puolestaan johtaa paineen vähenemiseen koko unionissa.

(7)

Edellä esitetyt kiireelliset rahoitustarpeet huomioon ottaen tämä erityistoimi olisi saatava nopeasti käyttöön, mistä syystä asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(8)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 516/2014 olisi muutettava,

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 514/2014 (2) 15 artiklassa tarkoitetun väliarvioinnin yhteydessä todettiin, että jäsenvaltiot tarvitsevat lisärahoitusta rajavalvontaan.

(2)

Väliarvioinnissa kävi ilmi, että rajavalvontatoimille on tarpeen myöntää riittävästi rahoitustukea erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1624 (3) 2 artiklan 10 kohdassa tarkoitetuilla hotspot-alueilla sekä muilla raja-alueilla, joihin kohdistuu tai saattaa kohdistua samanlainen voimakas ja suhteettoman suuri muuttopaine.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 515/2014 liitteessä II mainitaan kaksi erityistoimea, joita varten jäsenvaltiot voivat saada lisärahoitusta.

(4)

Nykyiseen luetteloon sisältyvien erityistoimien kautta ei voida asianmukaisesti ohjata rahoitusta toimille, joilla pyritään vahvistamaan rajavalvontavalmiuksia ja soveltamaan hotspot-lähestymistapaa tai muuta vastaavaa lähestymistapaa. Näin ollen luetteloa muuttamalla voidaan parhaiten vastata tarpeisiin, jotka on määritelty sisäisen turvallisuuden rahastoon kuuluvaa ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevien tavoitteiden yhteydessä.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 515/2014 liitteeseen II lisättävä uusi erityistoimi edistää osaltaan unionin ulkorajojen tehokasta valvontaa. Se vastaa asetuksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainittua erityistavoitetta, jonka mukaan tarkoituksena on tukea yhdennettyä rajavalvontaa ja samalla helpottaa kansainvälisen suojelun saantia sitä tarvitseville.

(6)

Jäsenvaltioiden toimintapolitiikan viimeaikaisen kehityksen ja rahoitustarpeet huomioon ottavan uuden erityistoimen lisääminen luetteloon tuottaa merkittävää lisäarvoa, koska se lievittää osaltaan niihin jäsenvaltioihin kohdistuvaa painetta, joihin siirtolais- ja pakolaisvirrat vaikuttavat eniten, mikä puolestaan johtaa paineen vähenemiseen koko unionissa.

(7)

Todetut kiireelliset rahoitustarpeet huomioon ottaen tämä erityistoimi olisi saatava nopeasti käyttöön, mistä syystä asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(8)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 515/2014 olisi muutettava,

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2402 (2) muutettiin asetusta (EU) N:o 648/2012 sisällyttämällä siihen eräitä edellytyksiä, joiden täyttyessä katettujen joukkolainojen yhteisöjen katettujen joukkolainojen yhteydessä tekemät OTC-johdannaissopimukset ja arvopaperistamista varten perustettujen erillisyhtiöiden arvopaperistamisten yhteydessä tekemät OTC-johdannaissopimukset voidaan vapauttaa määritysvelvollisuudesta.

(2)

Komission delegoituihin asetuksiin (EU) 2015/2205 (3) ja (EU) 2016/1178 (4) sisältyy jo useita edellytyksiä, joiden täyttyessä katettujen joukkolainojen yhteisöjen katettujen joukkolainojen yhteydessä tekemät OTC-johdannaissopimukset voidaan vapauttaa määritysvelvollisuudesta.

(3)

Katettujen joukkolainojen yhteisöjen katettujen joukkolainojen yhteydessä tekemät OTC-johdannaissopimukset ja arvopaperistamista varten perustettujen erillisyhtiöiden arvopaperistamisten yhteydessä tekemät OTC-johdannaissopimukset ovat jossain määrin keskenään korvattavissa. Niitä olisi käsiteltävä määritysvelvollisuuden osalta johdonmukaisesti, jotta voidaan ehkäistä kilpailun vääristymisen tai suotuisimman sääntelyn hyväksikäytön mahdollisuus.

(4)

Sen vuoksi olisi asianmukaista, kun otetaan myös huomioon asetuksella (EU) 2017/2402 asetukseen (EU) N:o 648/2012 tehty muutos, poistaa delegoiduista asetuksista (EU) 2015/2205 ja (EU) 2016/1178 kaikki edellytykset, joiden täyttyessä katettujen joukkolainojen yhteisöjen katettujen joukkolainojen yhteydessä tekemät OTC-johdannaissopimukset voidaan vapauttaa määritysvelvollisuudesta, ja sisällyttää nämä edellytykset uuteen delegoituun asetukseen, jossa esitetään myös edellytykset sille, että arvopaperistamista varten perustettujen erillisyhtiöiden arvopaperistamisten yhteydessä tekemät OTC-johdannaissopimukset voidaan vapauttaa määritysvelvollisuudesta.

(5)

Sen vuoksi olisi muutettava delegoitua asetusta (EU) 2015/2205 ja delegoitua asetusta (EU) 2016/1178.

(6)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ovat toimittaneet Euroopan komissiolle.

(7)

Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ovat järjestäneet avoimet julkiset kuulemiset teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, sekä analysoineet mahdollisia asiaan liittyviä kustannuksia ja hyötyjä. Euroopan valvontaviranomaiset ovat lisäksi pyytäneet lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (5) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 (6) 37 artiklan mukaisesti perustetuilta vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmältä ja lisäeläkealan osallisryhmältä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (7) 37 artiklan mukaisesti perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

(1)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 15 kohtaa on muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2402 (2) 42 artiklan 3 kohdalla. Muutoksella pyrittiin varmistamaan, että katettuihin joukkolainoihin liittyviä OTC-johdannaisia ja arvopaperistamisiin liittyviä OTC-johdannaisia kohdellaan samalla tavalla siltä osin kuin on kyse OTC-johdannaisiin, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, sovellettavista vakuusvaatimuksista. Koska komission delegoitu asetus (EU) 2016/2251 (3) perustuu asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 15 kohtaan, delegoitua asetusta olisi muutettava siten, että siinä otetaan huomioon asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 15 kohtaan tehty muutos sisällyttämällä siihen riskienpienentämistekniikoita koskevat säännöt sellaisten OTC-johdannaissopimusten osalta, joita ei määritetä keskusvastapuolessa ja joita arvopaperistamista varten perustettu erillisyhtiö on tehnyt arvopaperistamisen yhteydessä.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 muutetun 11 artiklan 15 kohdan mukaisesti OCT-johdannaissopimuksiin, joita ei määritetä keskusvastapuolessa ja joita arvopaperistamista varten perustettu erillisyhtiö on tehnyt arvopaperistamisen yhteydessä, sovellettavia riskienpienentämistekniikoita koskevissa säännöissä olisi otettava huomioon vaikeudet, joita arvopaperistamista varten perustetuilla erillisyhteisöillä on vakuuksien antamisessa. Koska arvopaperistamista varten perustetut erillisyhtiöt on yleensä muodostettu siten, että ne tuottavat hyvin vähän ylimääräistä likviditeettiä, niillä on vähemmän omaisuuseriä, joita ne voivat käyttää vakuuksien vaihtoon. Tämä estää arvopaperistamista varten perustettuja erillisyhtiöitä vaihtamasta vakuuksia delegoidun asetuksen (EU) 2016/2251 vaatimuksia täysin vastaavalla tavalla. Sen takia arvopaperistamista varten perustettuja erillisyhtiöitä ei tiettyjen edellytysten täyttyessä pitäisi yksinkertaisen, läpinäkyvän ja standardoidun arvopaperistamisen yhteydessä velvoittaa asettamaan vakuuksia. Tämä antaisi arvopaperistamista varten perustetuille erillisyhtiöille yksinkertaisen, läpinäkyvän ja standardoidun arvopaperistamisen yhteydessä jonkin verran joustonvaraa ja varmistaisi samalla niiden vastapuolille aiheutuvien riskien rajallisuuden. Arvopaperistamista varten perustettuihin erillisyhtiöihin ei yksinkertaisen, läpinäkyvän ja standardoidun arvopaperistamisen yhteydessä kuitenkaan sovelleta minkäänlaisia rajoituksia, jotka koskevat vakuuksien keräämistä vastapuolilta tai niiden palauttamista myöhemmin määrättynä aikana. Sen takia arvopaperistamista varten perustettujen erillisyhtiöiden vastapuolten on yksinkertaisen, läpinäkyvän ja standardoidun arvopaperistamisen yhteydessä asetettava vaihtuva vakuus käteisvaroina. Vastapuolilla olisi oltava oikeus saada vakuus takaisin kokonaan tai osittain, ja arvopaperistamista varten perustettuja erillisyhtiöitä olisi vaadittava ainoastaan keräämään käteisvaroina asetettu vaihtuva vakuus ja asettamaan vaihtuva vakuus saatujen käteisvarojen suuruisena. Tämä vastaa asetuksen (EU) 2017/2402 johdanto-osan 41 kappaletta, jossa mainitaan tarve varmistaa katettuihin joukkolainoihin liittyvien johdannaisten ja arvopaperistamisiin liittyvien johdannaisten yhdenmukainen kohtelu määritysvelvoitteen ja sellaisia OTC-johdannaisia koskevien vakuusvaatimusten suhteen, joita ei määritetä keskusvastapuolessa.

(3)

Sen vuoksi olisi muutettava delegoitua asetusta (EU) 2016/2251.

(4)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ovat toimittaneet komissiolle.

(5)

Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ovat järjestäneet avoimet julkiset kuulemiset teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoineet mahdollisia asiaan liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytäneet lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (4) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 (5) 37 artiklan mukaisesti perustetuilta vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmältä ja lisäeläkealan osallisryhmältä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (6) 37 artiklan mukaisesti perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1484/95 (3) vahvistetaan siipikarjanliha- ja muna-alan sekä ovalbumiinin tuonnissa sovellettavien lisätullien järjestelmän soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä edustavat hinnat.

(2)

Siipikarjanliha- ja muna-alan tuotteiden ja ovalbumiinin edustavien hintojen määrittämisen perustana olevien tietojen säännöllinen seuranta osoittaa, että on aiheellista muuttaa tiettyjen tuotteiden edustavat tuontihinnat ottaen huomioon hintojen vaihtelu alkuperän mukaan.

(3)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1484/95 olisi muutettava.

(4)

Koska on tarpeen varmistaa, että tätä toimenpidettä sovelletaan mahdollisimman pian päivitettyjen tietojen saataville asettamisen jälkeen, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

(1)

Komissio pyysi 5 päivänä elokuuta 2009 ja 30 päivänä syyskuuta 2009 päivätyillä kirjeillä Saksalta tietoja yhtiöverotusta koskevan lain (Körperschaftsteuergesetz, jäljempänä ’KStG’) 8 c §:stä. Saksan viranomaiset vastasivat kyseisiin pyyntöihin 20 päivänä elokuuta 2009 ja 5 päivänä marraskuuta 2009 päivätyillä kirjeillä. Komissio aloitti 24 päivänä helmikuuta 2010 tekemällään päätöksellä, jäljempänä ’päätös menettelyn aloittamisesta’, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 108 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn KStG:n 8 c §:n 1 a momentista (saneerauslauseke).

(2)

Päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (2). Komissio kehotti Saksaa ja asianomaisia esittämään huomautuksensa.

(3)

Saksan viranomaiset esittivät huomautuksensa 9 päivänä huhtikuuta 2010 päivätyssä kirjeessä.

(4)

Saksan viranomaisten kanssa järjestettiin Brysselissä kaksi kokousta 9 päivänä huhtikuuta 2010 ja 3 päivänä kesäkuuta 2010. Saksan viranomaiset lähettivät lisätietoja 2 päivänä heinäkuuta 2010. Komissio ei saanut huomautuksia asianomaisilta osapuolilta.

(5)

Komissio antoi 26 päivänä tammikuuta 2011 päätöksen 2011/527/EU (3), jäljempänä ’vuoden 2011 päätös’, jossa se katsoi, että KStG:n 8 c §:n 1 a momentti (saneerauslauseke) on valtiontukea, jonka Saksa on toteuttanut sääntöjenvastaisesti ja rikkonut siten SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa. Komissio katsoi myös, että KStG:n 8 c §:n 1 a momentin nojalla myönnetty tuki ei sovellu sisämarkkinoille, erityisesti sen vuoksi, että tukea ei voitu katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla tilapäisten puitteiden (4) (5) tulkinnan mukaan. Komissio määräsi sisämarkkinoille soveltumattoman tuen perittäväksi takaisin.

(6)

Vuoden 2011 päätöksen antamisen jälkeen Saksa ja kolmannet osapuolet nostivat vuoden 2011 päätöstä koskevia kumoamiskanteita (6). Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kantajien väitteet ja vahvisti vuoden 2011 päätöksen 4 päivänä helmikuuta 2016 (7).

(7)

Saksa ja kaksi mahdollista tuensaajaa (Heitkamp BauHolding GmbH and GFKL Financial Services AG) hakivat muutosta unionin yleisen tuomioistuimen tuomioihin. Unionin tuomioistuin kumosi 28 päivänä kesäkuuta 2018 (8) unionin yleisen tuomioistuimen tuomiot ja vuoden 2011 päätöksen. Unionin tuomioistuin katsoi komission tehneen virheen valikoivuutta analysoidessaan, koska se oli katsonut viitejärjestelmään kuuluvaksi vain säännön, jolla kielletään tappiontasaus yrityksen osakasrakenteen muuttuessa (KStG:n 8 c §:n 1 momentti), eikä ollut sisällyttänyt viitejärjestelmään tappiontasausta koskevaa yleissääntöä.

(8)

Saksan yhtiöverotus perustuu pääasiassa tuloverolakiin (Einkommensteuergesetz, jäljempänä ’EStG’) ja KStG:hen. EStG:n 10 d §:n 2 momentin nojalla verovuoden tappiota voidaan siirtää eteenpäin eli veronmaksukykyisyyden periaatteen mukaisesti tulevina verovuosina verotettavia tuloja voidaan vähentää enintään miljoonan euron arvosta joka vuosi kuittaamalla aiempien vuosien tappioita. KStG:n 8 §:n 1 momentin mukaisesti tätä mahdollisuutta tappiontasaukseen sovelletaan myös yhtiöveron alaisiin yrityksiin.

(9)

Saksan viranomaisten mukaan tappiontasausmahdollisuus johti myös yrityskauppoihin, joiden kohteena olevat yritykset olivat luopuneet kaikesta taloudellisesta toiminnasta kauan sitten, mutta niillä oli edelleen siirrettyjä tappioita (ns. Mantelgesellschaft- tai empty-shell-yritykset).

(10)

Saksan parlamentti puuttui vuonna 1997 tällaisilla toimintansa lopettaneilla yrityksillä käytävään kauppaan ja rajoitti tappiontasausmahdollisuutta lisäämällä KStG:n 8 §:n 4 momenttiin tällaisten yritysten hankintaa koskevan säännöksen (Mantelkaufregelung). Säännöksellä rajoitettiin tappiontasausmahdollisuus niihin yrityksiin, joissa oli oikeudellisesti ja taloudellisesti kyse samasta yrityksestä kuin se yritys, jolle tappiot olivat aiheutuneet. Säännöksessä ei määritelty, mitä ”taloudellisesti samalla” tarkoitetaan, mutta siinä annetaan yksi kielteinen ja kaksi myönteistä esimerkkiä:

(11)

Kahteen viimeksi mainittuun esimerkkiin viitattiin yleisesti käsitteellä saneerauslauseke (Sanierungsklausel).

(12)

KStG:n 8 §:n 4 momentti kumottiin 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen vuonna 2008 yhtiöverotuksen uudistuksesta annetulla lailla (Unternehmensteuerreformgesetz 2008) (9).

(13)

Saman lain nojalla otettiin käyttöön KStG:n uusi 8 c §:n 1 momentti, jolla säädettiin KStG:n 8 §:n 4 momenttia tiukemmista rajoituksista tappiontasaukselle tapauksissa, joissa yrityksen osakkeenomistuksessa tapahtuu muutoksia. Uuden säännöksen nojalla

(14)

Alun perin uudessa säännöksessä ei säädetty poikkeuksesta yrityksille, joiden saneeraus on yhteydessä merkittäviin muutoksiin omistusrakenteessa.

(15)

Saksan parlamentin vuonna 2008 yhtiöverotuksen uudistuksesta annetun lain ohella hyväksymän perustelumuistion mukaan tarkoituksena KStG:n 8 §:n 4 momentin korvaamisessa KStG:n uudella 8 c §:n 1 momentilla oli yksinkertaistaa sääntöjä (perusteluissa todetaan, että KStG:n 8 §:n 4 momentin käytännön soveltaminen oli aiheuttanut monia hankalia oikeudellisia kysymyksiä) ja puuttua aiempaa kohdennetummin väärinkäytöksiin (10). Saksan parlamentti oli tietoinen siitä, että uudistus tarkoitti, että tappiontasaus ei olisi enää mahdollista, kun vaikeuksissa olevien yritysten saneeraus on yhteydessä omistusrakenteen muutokseen. Tämä katsottiin kuitenkin hyväksyttäväksi, koska veroviranomaiset pystyivät luopumaan kyseisessä tapauksessa veroveloista kohtuullisuussyistä jopa ilman yksiselitteistä KStG:n säännöstä (11).

(16)

Kesäkuussa 2009 KStG:n 8 c §:ää muutettiin lisäämällä siihen 1 a momentti, joka koski tappiontasausmahdollisuuden säilymistä siinä tapauksessa, että vaikeuksissa oleva yritys hankitaan saneerausta varten. Tämä muutos oli osa lakia, jolla kevennetään kansalaisten sairauskuluja (12). Uuteen säännökseen viitattiin jälleen saneerauslausekkeena (tai uutena saneerauslausekkeena sen erottamiseksi edeltäjästään, KStG:n 8 §:n 4 momentista).

(17)

KStG:n 8 c §:n 1 a momentin nojalla yritys voi tasata tappioita huolimatta KStG:n 8 c §:n 1 momentissa tarkoitetusta muutoksesta osakkeenomistuksessa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(18)

KStG:n 8 c §:n 1 a momentti tuli voimaan 10 päivänä heinäkuuta 2009, ja sitä sovelletaan takautuvasti 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen.

(19)

Alun perin KStG:n 8 c §:n 1 a momentti otettiin käyttöön väliaikaiseksi toimenpiteeksi 31 päivään joulukuuta 2009 asti. Saksan parlamentti hyväksyi kuitenkin 22 päivänä joulukuuta 2009 osana 22 päivänä joulukuuta 2009 annettua talouskasvun nopeuttamista koskevaa lakia (Wachstumsbeschleunigungsgesetz) (15) säännöksen, jolla poistettiin KStG:stä kyseinen raukeamislauseke.

(20)

On pantava merkille, että tappiot voidaan kuitata vain sen yrityksen voittoja vastaan, joka saneerataan. Ostaja ei voi kuitata tappioita omia voittojaan vastaan. Tämä pitää paikkansa myös silloin kun ostaja yhdistää verovelvoitteensa konsernitasolla, koska KStG:n 15 §:n ensimmäisen lauseen 1 kohdassa kielletään tappiontasaus, jos valvottu tytäryhtiö (Organgesellschaft) on osa verotusyhtymää (Organschaft) (16). Saksan yhtiöverolainsäädännön nojalla kyseisiä tappioita ei kuitenkaan menetetä; ne vain ”jäädytetään” tytäryhtiön tasolle, ja niitä voidaan käyttää, kun yhtiö ei ole enää yhdistetty. Näiden ”jäädytettyjen” tappioiden tasaukselle ei ole aikarajaa.

(21)

Ostaja hyötyy välillisesti KStG:n 8 c §:n 1 a momentista, koska säännöksellä vähennetään saneeratun yrityksen verorasitusta onnistuneen saneerauksen jälkeen. Ostaja voi myös sulauttaa osan tai kaikki toimistaan ostettuun yhtiöön ja siten käyttää siirrettyjä tappioita.

(22)

Komissio antoi 24 päivänä helmikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä Saksan viranomaisille tiedoksi, että se oli päättänyt aloittaa edellä kuvatusta KStG:n 8 c §:n 1 a momentissa säädetystä toimenpiteestä SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn.

(23)

Päätöksessään menettelyn aloittamisesta komissio katsoi, että KStG:n 8 c §:n 1 a momentissa tehdään ero taloudellisesti vakaiden tappiota tekevien yritysten ja sellaisten yritysten välillä, jotka ovat (mahdollisesti) maksukyvyttömiä tai ylivelkaantuneita, koska se hyödyttää viimeksi mainittuja. Komissio päätteli alustavasti, että toimenpide on valikoiva ja että se on valtiontukea, koska myös muut SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan edellytykset näyttivät täyttyvän. Lopuksi komissio ilmaisi epäilyksensä toimenpiteen yhdenmukaisuudesta SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan kanssa, sellaisena kuin se tulkittuna tilapäisissä yhteisön puitteissa, ja 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan kanssa, sellaisena kuin se on tulkittuna (tuolloin voimassa olleissa) yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskevissa suuntaviivoissa (17) ja (tuolloin voimassa olleissa) alueellista tukea koskevissa suuntaviivoissa (18).

(24)

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen Saksan liittovaltion valtiovarainministeriö neuvoi veron keräämisestä vastaavia veroviranomaisia lopettamaan KStG:n 8 c §:n 1 a momentin soveltamisen, kunnes komissio olisi antanut lopullisen päätöksen asiassa, ja tiedottamaan asianomaisille yrityksille, että valtiontuki olisi perittävä takaisin, jos komissio tekee kielteisen päätöksen (19).

(25)

Saksan viranomaiset katsovat, että KStG:n 8 c §:n 1 a momentti ei ole valtiontukea seuraavista kolmesta syystä:

(26)

Saksan viranomaiset katsovat edelleen, että KStG:n 8 c §:n 1 a momentin uusi saneerauslauseke vastaa pääosin KStG:n 8 §:n 4 momentin vanhaa saneerauslauseketta, jota komissio ei ikinä arvostellut (ks. 4.4 kohta) ja että monilla muilla jäsenvaltioilla on käytössä vastaavia verosäännöksiä (ks. 4.5 kohta).

27)

Saksan viranomaiset väittävät 2 päivänä heinäkuuta 2010 päivätyssä kirjeessään, että yksityistä velkojaa koskevaa periaatetta voidaan soveltaa verovelkoihin tai verovelan tyyppisiin velkoihin (20). Viranomaiset myös katsoivat Saksan valtion suhteen veronmaksajiinsa olevan verrattavissa yksityisen velkojan ja velallisen väliseen suhteeseen, joita yhdistää pitkäaikainen sopimus (Dauerschuldverhältnis), kuten vuokrasopimus tai työsopimus. Saksan viranomaisten mielestä pitkäaikaisen sopimuksen yksityinen velkojaosapuoli siirtäisi osan tulevista vaateistaan, jos sen ansiosta toinen yritys voisi ottaa velallisen haltuunsa, jolloin pitkäaikaisen sopimuksen jatkuminen varmistuisi.

(28)

Saksan viranomaiset katsovat, että KStG:n 8 c §:n 1 a momentti on yleinen toimenpide, koska sitä ei ole rajattu tiettyyn alaan, tietynkokoisiin yrityksiin tai tiettyyn alueeseen. Viranomaiset huomauttavat, että kaikki yritykset voivat mahdollisesti joutua rahoitusvaikeuksiin, jotka eivät johdu niistä, ja olla kelpoisia kyseisen säännöksen soveltamiseen.

(29)

Saksan viranomaiset huomauttavat, että komissio on itse todennut vuoden 1998 tiedonannossaan yritysten välittömästä verotuksesta (21), että puhtaasti veroteknisiä toimenpiteitä, kuten tappiontasausta koskevia säännöksiä, ei katsota valikoiviksi, jos niitä sovelletaan yhtäläisesti kaikkiin yrityksiin ja tuotannonaloihin, ja että osa näistä verotustoimenpiteistä hyödyttää joitakin yrityksiä tai aloja enemmän kuin toisia mutta se ei välttämättä merkitse toimenpiteiden sisällyttämistä valtiontukia koskevien kilpailusääntöjen soveltamisalaan.

(30)

Saksan viranomaiset katsovat, että nämä seikat ovat erityisen merkittäviä tutkimuksen ja kehityksen mutta myös ympäristönsuojelun, koulutuksen ja työllisyyden alojen suotuisan verokohtelun kannalta. Saksan viranomaisten mielestä verotussäännöt, joilla suositaan näillä aloilla erityisiä ponnisteluja toteuttavia yrityksiä, eivät ole valikoivia, koska ne ovat avoimia kaikille yrityksille, vaikka ne tosiasiassa hyödyttävät enemmän tietyillä aloilla aktiivisia yrityksiä kuin toisia. Viranomaisten mielestä samaa päättelyä olisi sovellettava verotussääntöihin, jotka hyödyttävät vaikeuksissa olevia yrityksiä, jotka on hankittu saneerausta varten.

(31)

Saksan viranomaiset väittävät, että unionin tuomioistuin ja yleinen tuomioistuin ovat hyväksyneet, että ainoastaan vaikeuksissa olevia yrityksiä hyödyttävä toimenpide voi periaatteessa olla yleinen toimenpide, joka ei ole valikoiva. Tässä yhteydessä viranomaiset lainaavat ensimmäisenä esimerkkinä asiassa DM Transport annettua tuomiota (22), jossa tuomioistuin totesi Belgian vaikeuksissa olevia yrityksiä koskevan maksuvälineen osalta seuraavaa:

”Ranskan hallitus väittää, että sosiaaliturvamaksuista annetut maksuhelpotukset eivät ole valtiontukea, jos ne annetaan samoilla ehdoilla kaikille taloudellisissa vaikeuksissa oleville yrityksille. Belgian lainsäädännön mukaisen järjestelmän osalta tilanne vaikuttaa Ranskan hallituksen mukaan tällaiselta. Komissio väittää päinvastoin, että ONSS:llä on harkintavaltaa sen myöntäessä maksuhelpotuksia.

Perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan sanamuodosta seuraa, että tämän artiklan soveltamisalaan eivät kuulu yleisluontoiset toimenpiteet, joilla ei suosita vain jotakin yritystä tai tuotannonalaa. Jos sitä vastoin elimellä, joka myöntää taloudelliset edut, on harkintavaltaa valita toimenpiteen edunsaajat tai ehdot, toimenpidettä ei voida pitää yleisluontoisena (ks. vastaavasti asia C-241/94, Ranska v. komissio, tuomio 26.9.1996, Kok. 1996, s. I-4551, 23 ja 24 kohta).

Kansallisessa tuomioistuimessa kyseessä olevassa asiassa kansallisen tuomioistuimen asiana on ratkaista, sisältyykö ONSS:n maksuhelpotuksien myöntämistä koskevaan valtaan harkintavaltaa vai ei, ja jos ei sisälly, ratkaista, ovatko ONSS:n myöntämät maksuhelpotukset yleisluontoisia vai suositaanko niillä joitakin yrityksiä.”

(32)

Saksan viranomaiset lainaavat myös tuomiota asiassa HAMSA (23), jossa Espanjan viranomaiset väittivät, että toimenpide ei ole valikoiva, koska sitä sovelletaan kaikkiin vaikeuksissa oleviin yrityksiin. Sen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi seuraavaa:

”Esillä olevassa asiassa kantajan ja Espanjan kuningaskunnan väite siitä, että Espanjan 26.7.1922 annetussa maksujen suorittamisen lakkauttamista koskevassa laissa otetaan käyttöön yleinen menettely, jota sovelletaan kaikkiin vaikeuksissa oleviin yrityksiin, on hylättävä. Vaikka on totta, ettei kyseistä lakia voida soveltaa valikoivasti tiettyihin yritysryhmiin tai toimialoihin, on kuitenkin todettava, että komission arvostelemat velkojen anteeksiannot eivät välittömästi perustu kyseiseen lakiin vaan kyseisten julkisten elinten harkintavaltansa nojalla tekemään päätökseen. Oikeuskäytännön mukaan jos elimellä, joka myöntää taloudelliset edut, on harkintavaltaa määrittää toimenpiteen edunsaajat tai ehdot, toimenpidettä ei voida pitää yleisluonteisena (asia C-256/97, DM Transport, tuomio 29.6.1999, Kok. 1999, s. I-3913, 27 kohta).”

(33)

Saksan viranomaiset väittävät, että toisin kuin toimenpiteet asioissa DM Transport ja HAMSA, KStG:n 8 c §:n 1 a momentissa ei säädetä julkisten elinten harkintavallasta vaan toimenpiteen soveltaminen perustuu välittömästi lakiin. Tämän perusteella viranomaiset päättelevät, että KStG:n 8 c §:n 1 a momentti ei ole valikoiva.

(34)

Saksan viranomaiset katsovat myös, että KStG:n 8 c §:n 1 a momentti on osa säännöstöä, joka muodostaa Saksan maksukyvyttömyyttä koskevan lainsäädännön. Yritysten tukikelpoisuus perustuu erityisesti maksukyvyttömyyden, uhkaavan maksukyvyttömyyden ja ylivelkaantumisen käsitteisiin, jotka määritellään InsO:ssa ja joiden perusteella voidaan aloittaa maksukyvyttömyysmenettely.

(35)

Valikoivuuden osalta Saksan viranomaiset toteavat lopuksi, että komission näkemys tarkoittaisi, että kaikki verovähennykset olisivat valtiontukea, vaikka niitä sovellettaisiin yleisesti, ja että sellainen kanta olisi ristiriidassa SEUT-sopimuksen kanssa.

(36)

Saksan viranomaiset katsovat, että KStG:n 8 c §:n 1 a momentilla luotu vapautus on perusteltu Saksan yhtiöverojärjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen vuoksi. Viranomaiset väittävät, että vaikeuksissa olevien yritysten, jotka tarvitsevat saneerausta, ja muiden yritysten välillä on selkeä ero ja että tällä selkeällä erolla perustellaan sellaisten vaikeuksissa olevien yritysten, jotka on hankittu saneerausta varten, erilainen kohtelu. Saksan viranomaiset perustavat väitteensä kolmeen seikkaan.

(37)

Ensinnäkin Saksan viranomaisten mukaan taloudellisesti vakaat yritykset voivat joko hakea rahoitusta pääomamarkkinoilta tai etsiä osakkeilleen ostajaa, kun taas vaikeuksissa olevilla yrityksillä on vain jälkimmäinen vaihtoehto eli ostajan etsiminen, koska ne eivät saisi lainaa pääomamarkkinoilta eikä niille myönnettäisi pankkilainaa. Siksi vaikeuksissa olevat yritykset menettävät järjestelmällisesti mahdollisuuden tappiontasaukseen, kun taas terveet yritykset voivat aina valita lainarahoituksen ja ostajan etsimisen välillä.

(38)

Toiseksi Saksan viranomaiset väittävät, että KStG:n 8 c §:n 1 momentin tarkoitus eli toimintansa lopettaneilla yrityksillä käytävän kaupan estäminen ei edellytä tappiontasauksen kieltämistä tilanteissa, joissa hankinta tehdään saneerausta varten eikä vain verotuksellisista syistä. Jos KStG:n 8 c §:n 1 a momenttia ei rajoitettaisi vaikeuksissa olevien yritysten hankintaan saneeraustarkoituksessa eli jos muutkin hankinnat sisällytettäisiin sen soveltamisalaan, sen tarkoitusta ei enää voitaisi saavuttaa.

(39)

Kolmanneksi Saksan viranomaisten mukaan KStG:n 8 c §:n 1 momentin tavoitteena on varmistaa, että osakkeiden myyntihinta yrityksissä perustuu ainoastaan yrityksen taloudelliseen arvoon ja että kertyneiden tappioiden verotuksellinen arvo ei vaikuta myyntihintaan. Mikäli vaikeuksissa oleva yritys hankitaan saneeraustarkoituksessa, mahdollisella kertyneiden tappioiden arvolla ei kuitenkaan viranomaisten mukaan ole erityistä merkitystä. Tämän väitteen perusteluksi viranomaiset huomauttavat, että kirjanpitäjät eivät ota verotusyhtymän kirjanpidossa huomioon vaikeuksissa olevan yrityksen mahdollisia tappiontasauksia.

(40)

Näiden kolmen syyn vuoksi Saksan viranomaiset katsovat, että vaikka KStG:n 8 c §:n 1 a momentti olisi ensi näkemältä valikoiva, se on joka tapauksessa perusteltu Saksan yhtiöverojärjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen vuoksi.

(41)

Saksan viranomaiset toteavat, että KStG:n 8 c § korvasi 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen vastaavan säännöksen eli KStG:n 8 §:n 4 momentin. Viranomaiset toteavat, että molemmilla säännöksillä on sama tavoite eli toimintansa lopettaneilla yrityksillä käytävän kaupan estäminen.

(42)

Saksan viranomaiset huomauttavat, että komissio ei ole koskaan ilmaissut KStG:n 8 §:n 4 momenttiin liittyvän mitään ongelmia, ja siksi vaikuttaa siltä, että tämä säännös ei ollut valtiontukea.

(43)

Saksan viranomaiset katsovat siksi, että komission kanta on tämän osalta epäjohdonmukainen.

(44)

Saksan viranomaiset ovat todenneet, että monilla muilla jäsenvaltioilla on KStG:n 8 c §:n 1 a momenttia vastaavia säännöksiä. Ne mainitsevat esimerkkeinä Alankomaat, Belgian, Italian, Itävallan, Luxemburgin ja Suomen. Viranomaiset panevat merkille, että komissio ei ole ryhtynyt valtiontukea koskevan toimivaltansa nojalla mihinkään toimiin näitä jäsenvaltioita vastaan, vaikka järjestelmien välillä on hyvin paljon samankaltaisuuksia.

(45)

Saksan viranomaiset myös korostavat vastauksena menettelyn aloittamista koskevan päätöksen 34 kohtaan, jossa käsitellään komission Ranskan verojärjestelmän osalta toteuttamia toimenpiteitä, että Saksan järjestelmä eroaa Ranskan järjestelmästä, jossa rajoitutaan tiettyihin talouden aloihin ja annetaan täydellinen vapautus yhtiöverosta.

(46)

Kun vuoden 2011 päätös oli annettu, Saksa keskeytti toimenpiteen soveltamisen siihen saakka, kunnes yleinen tuomioistuin tai unionin tuomioistuin antaisi asiassa lopullisen päätöksen (24).

(47)

Saksan liittovaltion perustuslakituomioistuin katsoi 29 päivänä maaliskuuta 2017 antamassaan tuomiossa (25), että tappioiden menettäminen KStG:n 8 c §:n 1 momentin nojalla määräsuhteen mukaisesti, jos 25–50 prosenttia osakepääomasta, jäsenyysoikeuksista, omistusoikeuksista tai äänestysoikeuksista siirretään, on perustuslain vastaista, ja vaati Saksan parlamenttia muuttamaan säännöstä 31 päivään joulukuuta 2018 mennessä. Myöhemmin Saksan parlamentti poisti (takautuvasti 21 päivästä joulukuuta 2007 alkaen) tappioiden menettämisen määräsuhteen mukaisesti, jos 25–50 prosenttia osakepääomasta, jäsenyysoikeuksista, omistusoikeuksista tai äänestysoikeuksista siirretään, ja säilytti vain tappioiden menettämisen kokonaan, jos yli 50 prosenttia pääomasta tai oikeuksista siirretään toiselle yritykselle (26).

(48)

Unionin tuomioistuimen kumottua vuoden 2011 päätöksen Saksa myös palautti 11 päivänä joulukuuta 2018 saneerauslausekkeen (8 c §:n 1 a momentti) KStG:hen, ja se tuli voimaan takautuvasti vuodesta 2008 alkaen (27).

(49)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(50)

Jotta toimenpide voitaisiin katsoa kyseisessä kohdassa tarkoitetuksi tueksi, sen on näin ollen täytettävä seuraavat edellytykset: i) toimenpide on valtion toteuttama ja se rahoitetaan valtion varoista, ii) toimenpiteestä aiheutuu etua sen kohteena olevalle yritykselle, iii) etu on valikoiva ja iv) toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(51)

Edellä luetellut neljä edellytystä ovat kumulatiivisia, joten kaikkien niiden on täytyttävä, jotta toimenpide katsotaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi. Komissio tarkastelee ensiksi ensimmäistä, valikoivan edun myöntämistä koskevaa edellytystä.

(52)

Edun olemassaolon arvioimiseksi olisi lähtökohtaisesti verrattava yrityksen taloudellista asemaa toimenpiteen jälkeen sen taloudelliseen asemaan siinä tapauksessa, että toimenpidettä ei olisi toteutettu (28).

(53)

Verotoimenpiteiden tapauksessa mahdollisen veroedun osoittamiseksi on erityisesti tarpeen arvioida, antaako yrityksen verokohtelu sille edun verrattuna yleisesti sovellettavaan tai ”normaaliin” verojärjestelmään (29). Edun arviointi liittyy siis läheisesti valikoivuuden arviointiin (jossa myös arvioidaan mahdollista poikkeuksellista verokohtelua suhteessa yleisiin verosääntöihin).

(54)

Vakiintuneen oikeuskäytännön (30) mukaan verotoimenpiteen aineellisen valikoivuuden arvioinnissa on kolme vaihetta. Ensiksi on määritettävä ja tutkittava asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettava yleinen tai ”normaali” verojärjestelmä (eli viitejärjestelmä). Toiseksi on tähän yleiseen eli ”normaaliin” verojärjestelmään verraten arvioitava ja selvitettävä, onko kyseisellä verotoimenpiteellä myönnetty etu mahdollisesti valikoiva. Tämä on tehtävä osoittamalla, että toimenpide poikkeaa mainitusta yleisestä järjestelmästä siltä osin kuin sillä otetaan käyttöön erilainen kohtelu sellaisten toimijoiden välillä, jotka ovat verojärjestelmälle asetetun päämäärän kannalta toisiinsa verrattavissa olevassa tilanteessa tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen kannalta. Kolmanneksi, jos tällainen poikkeus on olemassa, on tutkittava, johtuuko se sen verojärjestelmän luonteesta tai yleisestä rakenteesta, jonka osa se on, ja voidaanko se siten perustella järjestelmän luonteella tai logiikalla. Tässä yhteydessä jäsenvaltion on osoitettava, että erilainen verokohtelu on suora seuraus verojärjestelmän perus- tai pääperiaatteista.

(55)

Unionin tuomioistuimen tuomioiden (31) perusteella tässä asiassa viitejärjestelmänä ovat Saksassa yleisesti kaikkiin yrityksiin sovellettavat yhtiöverosäännöt ja näihin sisältyy KStG:n 8 §:n 1 momentissa vahvistettu yleinen tappiontasaussäännös. Näiden sääntöjen tarkoituksena on yritysten tulojen verottaminen ja siten tulojen tuottaminen talousarvioon veronmaksukykyisyyden periaatteen nojalla.

(56)

KStG:n 8 §:n 1 momentissa säädetään (viitaten EStG:n 10 d §:ään), että yhtiöveron alaiset yritykset voivat verotustarkoituksessa siirtää tiettynä verovuonna kertyneitä tappioita eteenpäin tuleville verovuosille (enintään miljoonan euron arvosta vuodessa).

(57)

Unionin tuomioistuin totesi asiassa Andres antamansa tuomion (32) 102 kohdassa, että tappionmenettämissäännöllä itsessään poikettiin tappiontasaussäännöstä ja että kyseisten säännösten kokonaissisällön tarkastelun perusteella olisi pitänyt olla mahdollista todeta, että saneerauslauseke vaikutti yleisen tappiontasaussäännön soveltamisalaan kuuluvan tilanteen määrittämiseen.

(58)

Näin ollen tämän asian erityisissä olosuhteissa ei ole tarpeen selvittää, ovatko väärinkäytösten vastaiset säännöt osa viitejärjestelmää, koska unionin tuomioistuimen analyysi näyttäisi joka tapauksessa sulkevan pois sen mahdollisuuden, että saneerauslauseke on ristiriidassa näiden sääntöjen päämäärän kanssa (33) ja muodostaa poikkeuksen niistä (34).

(59)

Jotta komissio voi arvioida, antaako KStG:n 8 c §:n 1 a momentissa vahvistettu saneerauslauseke valikoivaa etua, sen on selvitettävä, poikkeaako kyseinen verotoimenpide tavanomaisesta järjestelmästä siltä osin kuin sillä otetaan käyttöön erilainen kohtelu sellaisten toimijoiden välillä, jotka ovat tavanomaiselle verojärjestelmälle asetetun päämäärän kannalta toisiinsa verrattavissa olevassa tilanteessa tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen kannalta.

(60)

Koska KStG:n 8 c §:n 1 a momentissa annetaan mahdollisuus tappiontasaukseen yrityksille, jotka ovat maksukyvyttömiä tai ylivelkaantuneita (tai joita uhkaa maksukyvyttömyys tai ylivelkaantuminen) ja jotka ovat saneerauksessa, toimenpide ei poikkea KStG:n 8 §:n 1 momentissa vahvistetusta yleisestä tappiontasaussäännöstä.

(61)

Tämän perusteella komissio päättelee, että KStG:n 8 c §:n 1 a momentti ei anna valikoivaa etua yrityksille, joihin sitä sovelletaan.

(62)

Edellä esitetyn päätelmän myötä ei ole tarpeen arvioida Saksan viranomaisten muita väitteitä, jotka koskivat valikoivan edun puuttumista. Ei ole myöskään tarpeen arvioida muita toimenpiteen valtiontueksi luokittelun edellytyksiä, koska SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa vahvistetut neljä edellytystä ovat kumulatiivisia ja kaikkien niiden on täytyttävä, jotta toimenpide voidaan katsoa valtiontueksi.

(63)

Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että KStG:n 8 c §:n 1 a momentti (saneerauslauseke) ei ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea,

(1)

Komission täytäntöönpanopäätöksessä 2014/709/EU (4) säädetään eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi tietyissä jäsenvaltioissa, joissa on vahvistettu kyseisen taudin tapauksia kotieläiminä pidetyissä tai luonnonvaraisissa sioissa, jäljempänä ’asianomaiset jäsenvaltiot’. Kyseisen täytäntöönpanopäätöksen liitteessä olevissa I–IV osassa määritetään ja luetellaan asianomaisten jäsenvaltioiden tietyt alueet, jotka on eritelty taudin epidemiologiseen tilanteeseen perustuvan riskitason mukaan. Täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitettä on muutettu useita kertoja, jotta on voitu ottaa huomioon afrikkalaisen sikaruton epidemiologisessa tilanteessa unionissa tapahtuneet muutokset, jotka on huomioitava kyseisessä liitteessä. Täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitettä on viimeksi muutettu komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2020/397 (5) sioissa Romaniassa ja Puolassa esiintyneiden afrikkalaisen sikaruton tautitapausten vuoksi.

(2)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2020/397 hyväksymisen jälkeen on ilmennyt uusia afrikkalaisen sikaruton tautitapauksia kotieläiminä pidetyissä ja luonnonvaraisissa sioissa Puolassa sekä luonnonvaraisissa sioissa Unkarissa.

(3)

Maaliskuussa 2020 havaittiin yksi afrikkalaisen sikaruton taudinpurkaus kotieläiminä pidetyissä sioissa Nowosolskin piirikunnassa Puolassa alueella, joka mainitaan tällä hetkellä täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa II osassa. Tämä afrikkalaisen sikaruton taudinpurkaus kotieläiminä pidetyissä sioissa merkitsee riskitason nousua, joka olisi otettava huomioon mainitussa liitteessä. Näin ollen kyseinen Puolassa sijaitseva alue, joka mainitaan tällä hetkellä täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa II osassa ja jolla kyseinen afrikkalaisen sikaruton äskettäinen taudinpurkaus on ilmennyt, olisi nyt lueteltava kyseisessä liitteessä olevan II osan sijasta liitteessä olevassa III osassa.

(4)

Lisäksi maaliskuussa 2020 Puolassa havaittiin yksi afrikkalaisen sikaruton tautitapaus luonnonvaraisissa sioissa Głogowskin piirikunnassa alueella, joka mainitaan tällä hetkellä täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa II osassa ja joka sijaitsee lähellä aluetta, joka mainitaan kyseisessä liitteessä olevassa I osassa. Tämä afrikkalaisen sikaruton tautitapaus luonnonvaraisessa siassa merkitsee riskitason nousua, joka olisi otettava huomioon mainitussa liitteessä. Näin ollen kyseinen Puolassa sijaitseva alue, joka mainitaan tällä hetkellä täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa I osassa mutta joka sijaitsee sen II osassa luetellun alueen välittömässä läheisyydessä, jolla kyseinen Głogowskin piirikunnassa todettu afrikkalaisen sikaruton äskettäinen tapaus on ilmennyt, olisi nyt lueteltava kyseisessä liitteessä olevan I osan sijasta liitteessä olevassa II osassa.

(5)

Maaliskuussa 2020 Unkarissa havaittiin useita afrikkalaisen sikaruton tautitapauksia luonnonvaraisissa sioissa Nógrádin läänissä alueilla, jotka mainitaan tällä hetkellä täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa II osassa ja jotka sijaitsevat lähellä alueita, jotka mainitaan kyseisessä liitteessä olevassa I osassa. Nämä afrikkalaisen sikaruton tautitapaukset luonnonvaraisissa sioissa merkitsevät riskitason nousua, joka olisi otettava huomioon mainitussa liitteessä. Näin ollen ne Unkarissa sijaitsevat alueet, jotka mainitaan täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa I osassa ja jotka sijaitsevat niiden II osassa lueteltujen alueiden välittömässä läheisyydessä, joilla kyseiset afrikkalaisen sikaruton äskettäiset tapaukset ovat ilmenneet, olisi nyt lueteltava kyseisessä liitteessä olevan I osan sijasta liitteessä olevassa II osassa.

(6)

Näiden viimeaikaisten Puolassa ja Unkarissa kotieläiminä pidetyissä ja luonnonvaraisissa sioissa esiintyneiden afrikkalaisen sikaruton tapausten seurauksena ja ottaen huomioon nykyinen epidemiologinen tilanne unionissa kyseisten kahden jäsenvaltion aluejakoa on arvioitu uudelleen ja päivitetty. Lisäksi käytössä olevia riskinhallintatoimenpiteitä on arvioitu uudelleen ja ne on saatettu ajan tasalle. Nämä muutokset olisi otettava huomioon täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä.

(7)

Jotta voidaan ottaa huomioon afrikkalaisen sikaruton viimeaikainen epidemiologinen kehitys unionissa ja torjua ennakoivasti taudin leviämiseen liittyviä riskejä, olisi määritettävä riittävän suuret uudet korkean riskin alueet Puolan ja Unkarin osalta ja sisällytettävä ne täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa II ja III osassa oleviin luetteloihin. Täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevia I, II ja III osaa olisi sen vuoksi muutettava.

(8)

Kun otetaan huomioon kriittinen epidemiologinen tilanne unionissa afrikkalaisen sikaruton leviämisen kannalta, on tärkeää, että täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteeseen tällä päätöksellä tehdyt muutokset tulevat voimaan mahdollisimman pian.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,