(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) N:o 904/2010 (3) vahvistetaan muun muassa yksittäisten tietojen sähköistä tallettamista ja vaihtoa koskevat säännöt arvonlisäverotuksen (alv) alalla.

(2)

Sähköisen kaupankäynnin, jäljempänä ’verkkokauppa’, kasvu helpottaa rajatylittävää tavaroiden ja palvelujen myyntiä loppukuluttajille jäsenvaltioissa. Siinä yhteydessä rajatylittävällä verkkokaupalla tarkoitetaan sellaista tavaroiden luovuttamista ja palvelujen suorittamista, jonka osalta arvonlisävero on maksettava tietyssä jäsenvaltiossa mutta luovuttaja tai suorittaja on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, kolmannelle alueelle tai kolmanteen maahan. Petollista toimintaa harjoittavat yritykset, jotka ovat sijoittautuneet joko yhteen jäsenvaltioon, kolmannelle alueelle tai kolmanteen maahan, käyttävät kuitenkin hyväkseen verkkokaupan mahdollisuuksia saadakseen epäoikeudenmukaista markkinaetua kiertämällä arvonlisäverovelvoitteitaan. Kun sovelletaan määräpaikassa tapahtuvan verotuksen periaatetta ja koska kuluttajilla ei ole kirjanpitovelvoitteita, kulutusjäsenvaltiot tarvitsevat asianmukaiset välineet tällaista petollista toimintaa harjoittavien yritysten havaitsemiseksi ja valvomiseksi. On tärkeää torjua rajatylittäviä arvonlisäveropetoksia, jotka johtuvat joidenkin rajatylittävää verkkokauppaa harjoittavien yritysten petollisesta toiminnasta.

(3)

Tähän mennessä jäsenvaltioiden veroviranomaisten, jäljempänä ’veroviranomaiset’, välillä tehty yhteistyö arvonlisäveropetosten torjumiseksi on yleensä perustunut verolliseen liiketoimeen suoraan osallisina olevien yritysten kirjanpitoon. Verkkokaupalle tyypillisissä yritysten ja kuluttajien välisissä rajatylittävissä luovutuksissa ja suorituksissa tällaiset tiedot eivät välttämättä ole suoraan saatavilla. Tämän vuoksi tarvitaan uusia välineitä, joiden avulla veroviranomaiset voivat tehokkaasti torjua arvonlisäveropetoksia.

(4)

Suurin osa kuluttajien unionissa tekemiin rajatylittäviin verkko-ostoksiin liittyvistä maksuista suoritetaan maksupalveluntarjoajien kautta. Maksupalveluntarjoajalla on maksupalvelujen tarjoamiseksi hallussaan tiettyjä tietoja, joiden avulla voidaan tunnistaa rajatylittävän maksun vastaanottaja tai maksunsaaja, sekä yksityiskohtaisia tietoja maksun ajankohdasta, määrästä ja alkuperäjäsenvaltiosta. Tällaiset tiedot ovat tarpeen, jotta veroviranomaiset voivat hoitaa perustehtävänsä eli tunnistaa petollista toimintaa harjoittavat yritykset ja määrittää arvonlisäverovelvoitteet yritysten ja kuluttajien välisten rajatylittävien luovutusten ja suoritusten osalta. Sen vuoksi on tarpeen ja oikeasuhteista, että maksupalveluntarjoajien hallussa olevat arvonlisäverotuksen kannalta merkitykselliset tiedot annetaan jäsenvaltioiden saataville ja että jäsenvaltiot voivat tallettaa nämä tiedot kansallisiin sähköisiin järjestelmiinsä ja toimittavat ne maksutietojen sähköiseen keskusjärjestelmään, jotta voidaan havaita ja torjua rajatylittäviä arvonlisäveropetoksia erityisesti yritysten ja kuluttajien välisten luovutusten ja suoritusten osalta.

(5)

Toimenpide, jolla jäsenvaltioiden käyttöön annetaan välineet maksupalvelutarjoajien antamien tietojen keräämiseksi, tallettamiseksi ja toimittamiseksi ja jolla Eurofisc-yhteysvirkamiehille annetaan pääsy kyseisiin tietoihin, silloin kun ne liittyvät epäillyn arvonlisäveropetoksen tutkintaan tai niiden avulla voidaan havaita arvonlisäveropetos, on tarpeen ja oikeasuhteinen, jotta arvonlisäveropetoksia voidaan torjua tehokkaasti. Kyseiset välineet ovat olennaisen tärkeitä, sillä veroviranomaiset tarvitsevat kyseisiä tietoja arvolisäverovalvontaa varten verotulojen suojaamiseksi sekä suojellakseen jäsenvaltioissa laillisesti toimivia yrityksiä, jotka puolestaan suojelevat työllisyyttä ja unionin kansalaisia.

(6)

On tärkeää, että maksuihin liittyvä jäsenvaltioiden tietojenkäsittely on oikeassa suhteessa arvonlisäveropetosten torjuntaa koskevaan tavoitteeseen. Sen vuoksi jäsenvaltioiden ei olisi kerättävä, talletettava eikä toimitettava tietoja kuluttajista tai maksajista eikä maksuista, jotka eivät todennäköisesti liity taloudelliseen toimintaan.

(7)

Jotta saavutetaan tehokkaammin arvonlisäveropetosten torjuntaa koskeva tavoite, olisi perustettava maksutietojen sähköinen keskusjärjestelmä, jäljempänä ’CESOP-järjestelmä’, jonne jäsenvaltiot toimittavat maksutietoja, joita ne keräävät ja voivat tallettaa kansallisella tasolla. CESOP-järjestelmän olisi talletettava, yhdistettävä ja analysoitava kaikki jäsenvaltioiden toimittamat arvonlisäverotuksen kannalta merkitykselliset tiedot yksittäisten maksunsaajien osalta. CESOP-järjestelmän avulla olisi voitava muodostaa kattava kokonaiskuva maksunsaajien jäsenvaltioissa sijaitsevilta maksajilta saamista maksuista ja annettava Eurofisc-yhteysvirkamiesten käyttöön tietojen pohjalta tehtyjen analyysien tulos. CESOP-järjestelmän olisi voitava tunnistaa saman maksun moninkertaiset kirjaukset, esimerkiksi jos sekä pankki että tietylle maksajalle myöntäneen kortin liikkeeseenlaskija raportoivat samasta maksusta, puhdistaa jäsenvaltioilta saatuja tietoja, esimerkiksi poistamalla päällekkäisyydet ja korjaamalla tiedoissa olevat virheet, ja antaa Eurofisc-yhteysvirkamiehille mahdollisuus ristiinverrata maksutietoja heidän hallussaan oleviin arvonlisäverotietoihin ja tehdä tiedusteluja epäiltyjen arvonlisäveropetosten tutkimiseksi tai arvonlisäveropetosten havaitsemiseksi sekä lisätä täydentäviä tietoja.

(8)

Verotus on unionin ja jäsenvaltioiden yleisen edun kannalta tärkeä tavoite, mikä on tunnustettu suhteessa rajoituksiin, joita voidaan asettaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1725 (5) säädetyille velvoitteille ja oikeuksille. Tietosuojaoikeuksiin liittyvät rajoitukset ovat tarpeen maksupalveluntarjoajilta peräisin olevien tietojen luonteen ja määrän vuoksi, ja niiden olisi perustuttava neuvoston direktiivissä (EU) 2020/284 (6) säädettyihin erityisiin edellytyksiin. Koska maksutiedot ovat erityisen arkaluonteisia, tietojenkäsittelyn kaikissa vaiheissa tarvitaan selvyys siitä, kuka on rekisterinpitäjä tai käsittelijä asetusten (EU) 2016/679 ja (EU) 2018/1725 mukaisesti.

(9)

Näin ollen on tarpeen soveltaa rekisteröityjen henkilöiden oikeuksia koskevia rajoituksia asetuksen (EU) N:o 904/2010 nojalla. Rekisteröityjen henkilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien täysimääräinen soveltaminen heikentäisi itse asiassa merkittävästi arvonlisäveropetosten tehokasta torjuntaa koskevaa tavoitetta ja mahdollistaisi sen, että rekisteröidyt henkilöt voisivat haitata käynnissä olevia analyyseja ja tutkimuksia, koska maksupalveluntarjoajien lähettämiä tietoja on erittäin paljon ja koska rekisteröityjen jäsenvaltioille, komissiolle tai molemmille esittämien pyyntöjen määrä voi nousta hyvin suureksi. Tämä vähentäisi veroviranomaisten valmiuksia päästä tämän asetuksen tavoitteeseen, sillä se vaarantaisi tämän asetuksen mukaisesti suoritettavat tiedustelut, analyysit, tutkimukset ja menettelyt. Sen vuoksi tietoja tämän asetuksen mukaisesti käsiteltäessä olisi sovellettava rekisteröityjen henkilöiden oikeuksia koskevia rajoituksia. Arvonlisäveropetosten torjuntaa koskevaa tavoitetta ei voida saavuttaa yhtä tehokkaasti muilla vähemmän rajoittavilla keinoilla.

(10)

CESOP-järjestelmään talletettujen maksutietojen olisi oltava ainoastaan Eurofisc-yhteysvirkamiesten saatavilla ja ainoastaan arvonlisäveropetosten torjuntaa varten. Kyseisiä tietoja voitaisiin käyttää paitsi arvonlisäveron myös muiden maksujen, tullien ja verojen määräämiseen asetuksessa (EU) N:o 904/2010 säädetyn mukaisesti. Kyseisiä tietoja ei olisi käytettävä muihin tarkoituksiin, kuten kaupallisiin tarkoituksiin.

(11)

Kunkin jäsenvaltion olisi maksutietoja tämän asetuksen mukaisesti käsitellessään pitäydyttävä siinä, mikä on oikeasuhteista ja tarpeen epäiltyjen arvonlisäveropetosten tutkimiseksi tai arvonlisäveropetosten havaitsemiseksi.

(12)

Asetuksen (EU) 2016/679 mukaisten oikeuksien ja velvoitteiden turvaamiseksi on tärkeää, että maksuihin liittyviä tietoja ei käytetä automatisoidussa yksittäispäätöstenteossa ja että ne sen vuoksi varmennetaan aina vertaamalla niitä muihin veroviranomaisten saatavilla oleviin verotietoihin.

(13)

On tarpeen ja oikeasuhteista, että maksupalveluntarjoajat säilyttävät heidän tarjoamiensa maksupalvelujen osalta maksunsaajia ja maksuja koskevat tiedot kolmen kalenterivuoden ajan, jotta voidaan tukea jäsenvaltioita arvonlisäveropetosten torjunnassa ja petostentekijöiden havaitsemisessa. Kyseinen ajanjakso antaa jäsenvaltioille riittävästi aikaa suorittaa tarkastukset tehokkaasti ja tutkia arvonlisäveropetoksia tai havaita arvonlisäveropetoksia, ja se on myös oikeasuhteinen ottaen huomioon maksutietojen valtavan määrän ja niiden arkaluonteisuuden henkilötietojen suojaan nähden.

(14)

Eurofisc-yhteysvirkamiehillä olisi oltava pääsy CESOP-järjestelmässä säilytettäviin maksutietoihin arvonlisäveropetosten torjuntaa varten ja asianmukaisesti valtuutetuilla komission henkilöillä olisi oltava pääsy kyseisiin tietoihin ainoastaan CESOP-järjestelmän kehittämistä ja ylläpitoa varten. Kaikki kyseisiä tietoja käyttävät henkilöt ovat velvoitettuja noudattamaan asetuksessa (EU) N:o 904/2010 säädettyjä luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä.

(15)

Koska CESOP-järjestelmän täytäntöönpano edellyttää uusia teknologioita, on tarpeen lykätä tämän asetuksen soveltamista, jotta jäsenvaltiot ja komissio voivat kehittää kyseiset teknologiat.

(16)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa seuraavien asioiden osalta: CESOP-järjestelmän perustamista ja ylläpitämistä koskevat tekniset toimenpiteet, CESOP-järjestelmän tekniseen hallinnointiin liittyvät komission tehtävät, kansallisten sähköisten järjestelmien ja CESOP-järjestelmän välisten yhteyksien ja yleisen toimivuuden takaavat tekniset yksityiskohdat, sähköiset vakiolomakkeet tietojen keräämiseen maksupalveluntarjoajilta, Eurofisc-yhteysvirkamiesten tietoihin pääsyn edellyttämät tekniset ja muut yksityiskohdat, käytännön järjestelyt sellaisten Eurofisc-yhteysvirkamiesten tunnistamiseksi, joilla on pääsy CESOP-järjestelmään, menettelyt, joilla voidaan ottaa käyttöön asianmukaiset tekniset ja toiminnalliset turvatoimet CESOP-järjestelmän kehittämiseksi ja käyttämiseksi, jäsenvaltioiden ja komission tehtävät ja vastuut niiden toimiessa asetusten (EU) 2016/679 ja (EU) 2018/1725 mukaisena rekisterinpitäjänä ja henkilötietojen käsittelijänä sekä Eurofisciin liittyvät menettelylliset järjestelyt. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (7) mukaisesti.

(17)

Arvonlisäveropetokset ovat yhteinen ongelma kaikille jäsenvaltioille. Jäsenvaltioilla ei yksinään ole tarvittavia tietoja sen varmistamiseksi, että rajatylittävää verkkokauppaa koskevia arvonlisäverosääntöjä sovelletaan asianmukaisesti, tai rajatylittävään verkkokauppaan liittyvien arvonlisäveropetosten torjumiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli torjua arvonlisäveropetoksia rajatylittävässä verkkokaupassa, vaan se voidaan toimen laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(18)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, erityisesti oikeus henkilötietojen suojaan. Tältä osin tällä asetuksella rajoitetaan tiukasti jäsenvaltioiden käyttöön annettavien henkilötietojen määrää. Tämän asetuksen mukaisen maksutietojen käsittelyn olisi tapahduttava ainoastaan arvonlisäveropetosten torjuntaa varten.

(19)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 14 päivänä maaliskuuta 2019 (8).

(20)

Asetus (EU) N:o 904/2010 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

(1)

Neuvoston direktiivissä 2006/112/EY (3) säädetään verovelvollisia koskevista yleisistä arvonlisäveron (alv) kirjanpitovelvoitteista.

(2)

Sähköisen kaupankäynnin, jäljempänä ’verkkokauppa’, kasvu helpottaa rajatylittävää tavaroiden ja palvelujen myyntiä loppukuluttajille jäsenvaltioissa. Siinä yhteydessä rajatylittävällä verkkokaupalla tarkoitetaan sellaista tavaroiden luovuttamista ja palvelujen suorittamista, jonka osalta arvonlisävero on maksettava yhdessä jäsenvaltiossa mutta luovuttaja tai suorittaja on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, kolmannelle alueelle tai kolmanteen maahan. Petollista toimintaa harjoittavat yritykset käyttävät kuitenkin hyväkseen verkkokaupan mahdollisuuksia saadakseen epäoikeudenmukaista markkinaetua kiertämällä arvonlisäverovelvoitteitaan. Kun sovelletaan määräpaikassa tapahtuvan verotuksen periaatetta ja koska kuluttajilla ei ole kirjanpitovelvoitteita, kulutusjäsenvaltiot tarvitsevat asianmukaiset välineet tällaista petollista toimintaa harjoittavien yritysten havaitsemiseksi ja valvomiseksi. On tärkeää torjua rajatylittäviä arvonlisäveropetoksia, jotka johtuvat joidenkin rajatylittävää verkkokauppaa harjoittavien yritysten petollisesta toiminnasta.

(3)

Suurin osa kuluttajien unionissa tekemiin verkko-ostoksiin liittyvistä maksuista suoritetaan maksupalveluntarjoajien kautta. Maksupalveluntarjoajalla on maksupalvelujen tarjoamiseksi hallussaan tiettyjä tietoja, joiden avulla voidaan tunnistaa maksun vastaanottaja tai maksunsaaja, yksityiskohtaisia tietoja maksun ajankohdasta, määrästä ja alkuperäjäsenvaltiosta sekä siitä, käynnistettiinkö maksu kauppiaan fyysisissä tiloissa. Kyseiset yksityiskohtaiset tiedot ovat erityisen tärkeitä rajatylittävässä maksussa, jossa maksaja sijaitsee yhdessä jäsenvaltiossa ja maksunsaaja toisessa jäsenvaltiossa, kolmannella alueella tai kolmannessa maassa. Tällaiset tiedot ovat tarpeen, jotta jäsenvaltioiden veroviranomaiset, jäljempänä ’veroviranomaiset’, voivat hoitaa perustehtävänsä eli tunnistaa petollista toimintaa harjoittavat yritykset ja valvoa arvonlisäverovelvoitteita. Sen vuoksi on tarpeen, että maksupalveluntarjoajat antavat kyseiset tiedot veroviranomaisten saataville, jotta ne voivat havaita ja torjua rajatylittäviä arvonlisäveropetoksia.

(4)

Arvonlisäveropetosten torjumiseksi on tärkeää vaatia maksupalveluntarjoajia pitämään riittävän yksityiskohtaista kirjaa ja ilmoittamaan tietyistä maksajan ja maksunsaajan sijainnin perusteella rajatylittäviksi määritettävistä maksuista. Sen vuoksi on tarpeen määritellä maksajan sijainnin ja maksunsaajan sijainnin käsitteet sekä keinot kyseisten sijaintien tunnistamiseksi. Maksajan ja maksunsaajan sijainnin perusteella syntyvien kirjaamis- ja ilmoittamisvelvoitteiden olisi koskettava ainoastaan unioniin sijoittautuneita maksupalveluntarjoajia, ja kyseiset velvoitteet eivät saisi rajoittaa direktiivissä 2006/112/EY ja neuvoston täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 282/2011 (4) säädettyjen sääntöjen soveltamista verollisen liiketoimen paikan osalta.

(5)

Maksupalveluntarjoajat voivat hallussaan jo olevien tietojen perusteella määrittää ja antaa tarjoamiensa maksupalvelujen osalta maksunsaajan ja maksajan sijainnin käyttämällä maksajan tai maksunsaajan maksutilin tunnistetta tai jotain muuta tunnistetta, joka yksiselitteisesti yksilöi maksajan tai maksunsaajan ja antaa heidän sijaintinsa. Mikäli tällaisia tunnisteita ei ole saatavilla, maksajan tai maksunsaajan sijainti olisi määritettävä maksajan tai maksunsaajan puolesta toimivan maksupalveluntarjoajan tunnistekoodin avulla, jos varat siirretään maksunsaajalle ilman maksajan nimissä avattua maksutiliä, jos varoja ei suoriteta maksunsaajan maksutilille tai jos maksajalla tai maksunsaajalla ei ole muuta tunnistetta.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (5) mukaisesti on tärkeää, että maksupalveluntarjoajan velvoite säilyttää ja antaa rajatylittävää maksua koskevia tietoja on oikeasuhteinen ja että se rajoittuu siihen, mikä on tarpeen jäsenvaltioille arvonlisäveropetosten torjumiseksi. Lisäksi maksajasta olisi säilytettävä ainoastaan maksajan sijaintia koskeva tieto. Maksunsaajaa ja maksua koskevien tietojen osalta maksupalveluntarjoajilta olisi edellytettävä ainoastaan, että ne säilyttävät ja ilmoittavat veroviranomaisille tietoja, joita kyseiset viranomaiset tarvitsevat havaitakseen mahdolliset petoksentekijät ja tehdäkseen verotarkastuksia. Maksupalveluntarjoajia olisi sen vuoksi vaadittava säilyttämään tietoja ainoastaan niistä rajatylittävistä maksuista, jotka todennäköisesti osoittavat taloudellista toimintaa. Ottamalla käyttöön enimmäismäärä, joka perustuu maksunsaajan kalenterivuoden neljänneksen aikana saamien maksujen määrään, voidaan saada käsitys siitä, onko kyseiset maksut suoritettu osana taloudellista toimintaa eikä muista kuin kaupallisista syistä. Maksupalveluntarjoajan tietojen kirjaamis- ja ilmoitusvelvoitteet syntyisivät silloin, kun tällainen enimmäismäärä saavutetaan.

(7)

Yhteen maksajalta maksunsaajalle tapahtuvaan maksuun saattaa olla osallisena useita maksupalveluntarjoajia. Kyseinen yksittäinen maksu voi johtaa useisiin varainsiirtoihin eri maksupalvelujen tarjoajien välillä. Kaikilla tiettyyn maksuun osallistuvilla maksupalveluntarjoajilla on tarpeen olla tietojen kirjaamis- ja ilmoitusvelvoitteet, ellei sovelleta erityistä soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä. Kyseisten tietojen ja ilmoitusten olisi sisällettävä tietoja maksusta alkuperäiseltä maksajalta lopulliselle maksunsaajalle eikä maksupalveluntarjoajien välisistä välivaiheen varainsiirroista.

(8)

Tietojen kirjaamis- ja ilmoitusvelvoitteita olisi sovellettava myös tapauksissa, joissa maksupalveluntarjoaja vastaanottaa varoja tai maksutapahtumia maksunsaajan puolesta eikä pelkästään silloin, kun maksupalveluntarjoaja siirtää varoja tai myöntää maksuvälineitä maksunsaajalle.

(9)

Tässä direktiivissä säädettyjä velvoitteita ei olisi sovellettava maksupalveluntarjoajiin, jotka eivät kuulu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 (6) soveltamisalaan. Maksajan maksupalveluntarjoajat olisi sen vuoksi velvoitettava pitämään kirjaa ja ilmoittamaan rajatylittävistä maksuista silloin, kun maksunsaajan maksupalveluntarjoajat eivät sijaitse jäsenvaltiossa. Sitä vastoin ja jotta tietojen kirjaamis- ja ilmoitusvelvoitteet olisivat oikeasuhteisia, ainoastaan maksunsaajan maksupalveluntarjoajien olisi pidettävä kirjaa silloin, kun sekä maksajan että maksunsaajan maksupalveluntarjoajat sijaitsevat jäsenvaltiossa. Tietojen kirjaamis- ja ilmoitusvelvoitteita sovellettaessa maksupalveluntarjoajan olisi katsottava sijaitsevan jäsenvaltiossa, jos sen BIC-koodi tai yksilöllinen tunniste viittaa kyseiseen jäsenvaltioon.

(10)

Koska tietoja on runsaasti ja ne ovat henkilötietojen suojan kannalta arkaluonteisia, on tarpeen ja oikeasuhteista, että maksupalveluntarjoajat pitävät kirjaa rajatylittävistä maksuista kolmen kalenterivuoden ajan, jotta voidaan auttaa jäsenvaltioita torjumaan arvonlisäveropetoksia ja havaitsemaan petoksentekijät. Kyseinen ajanjakso antaa jäsenvaltioille riittävästi aikaa suorittaa tarkastukset tehokkaasti ja tutkia epäiltyjä arvonlisäveropetoksia tai havaita arvonlisäveropetokset.

(11)

Jäsenvaltioiden olisi kerättävä ja vaihdettava maksupalveluntarjoajien säilyttämiä tietoja noudattaen neuvoston asetusta (EU) N:o 904/2010 (7), jossa vahvistetaan säännöt hallinnolliselle yhteistyölle ja tietojenvaihdolle arvonlisäveropetosten torjumiseksi.

(12)

Arvonlisäveropetokset ovat yhteinen ongelma kaikille jäsenvaltioille, mutta yksittäisillä jäsenvaltioilla ei ole tarvittavia tietoja sen varmistamiseksi, että rajatylittävää verkkokauppaa koskevia arvonlisäverosääntöjä sovelletaan asianmukaisesti, tai rajatylittävään verkkokauppaan liittyvien arvonlisäveropetosten torjumiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on arvonlisäveropetosten torjunta, jos asialla on rajatylittävä ulottuvuus, ja johtuen tarpeesta saada tietoa muista jäsenvaltioista, vaan tavoite voidaan toimen laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(13)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, erityisesti oikeus henkilötietojen suojaan. Ainoastaan veroviranomaisten petostentorjunta-asiantuntijoiden olisi voitava käsitellä tämän direktiivin mukaisesti säilytettäviä ja annettavia maksutietoja, ja vain siinä määrin kuin on oikeasuhteista ja välttämätöntä tämän direktiivin tavoitteen eli arvonlisäveropetosten torjunnan saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä noudetaan myös asetuksessa (EU) 2016/679 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1725 (8) vahvistettuja sääntöjä.

(14)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 14 päivänä maaliskuuta 2019 (9).

(15)

Direktiivi 2006/112/EY olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

(1)

Neuvoston direktiivissä 2006/112/EY (3) säädetään, että jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa erityisjärjestelmiään pienyrityksiin yhteisten säännösten mukaisesti ja pyrkien laajempaan yhdenmukaisuuteen. Kyseiset säännökset ovat kuitenkin vanhentuneita, eikä niillä vähennetä pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta, koska ne on laadittu yhteistä arvonlisäverojärjestelmää varten, joka perustuu verotukseen alkuperäjäsenvaltiossa.

(2)

Komissio ilmoitti arvonlisäveroa koskevassa toimintasuunnitelmassaan kattavasta pienyrityksiä koskevasta yksinkertaistamispaketista, jolla pyritään vähentämään pienyritysten hallinnollista rasitusta ja luomaan verotusympäristö, jolla edistetään pienyritysten kasvua ja rajatylittävän kaupan kehitystä. Yksinkertaistamispaketti edellyttää pienten yritysten erityisjärjestelmän uudelleentarkastelua, kuten arvonlisäveroa koskevan toimintasuunnitelman jatkotoimista annetussa tiedonannossa todetaan. Sen vuoksi pienten yritysten erityisjärjestelmän uudelleentarkastelu on tärkeä osa arvonlisäveroa koskevassa toimintasuunnitelmassa esitettyä uudistuspakettia.

(3)

Jotta säännösten noudattamisesta verosta vapautetuille pienyrityksille aiheutuvaan kohtuuttomaan rasitukseen voidaan puuttua, myös näiden pienyritysten olisi voitava soveltaa tiettyjä yksinkertaistamistoimenpiteitä.

(4)

Pienten yritysten erityisjärjestelmässä on tällä hetkellä mahdollista myöntää verovapautus ainoastaan yrityksille, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioon, jossa arvonlisävero on maksettava. Tällä on kielteinen vaikutus kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautumattomien yritysten kilpailuun sisämarkkinoilla. Tämän ratkaisemiseksi ja kilpailun edelleen vääristymisen välttämiseksi pienyritysten, jotka ovat sijoittautuneet muihin jäsenvaltioihin kuin siihen, jossa arvonlisävero on maksettava, olisi myös voitava hyödyntää verovapautusta.

(5)

Jos verovelvolliseen sovelletaan tavanomaista arvonlisäverojärjestelmää sen sijoittautumisjäsenvaltiossa mutta se hyödyntää pienyritysten vapautusta arvonlisäverosta jossakin toisessa jäsenvaltiossa, tuotantopanoksista maksetun veron vähennyksissä olisi otettava huomioon verovelvollisen verolliset luovutukset ja suoritukset. Näin ollen jos tällaiset verovelvolliset hankkivat sijoittautumisjäsenvaltiossaan tuotantopanoksia, jotka liittyvät muissa jäsenvaltioissa verovapaisiin luovutuksiin ja suorituksiin, tuotantopanoksiin sisältyvää arvonlisäveroa ei olisi voitava vähentää.

(6)

Pienyritykset voivat hyödyntää verovapautusta vain, jos niiden vuosittainen liikevaihto alittaa sen jäsenvaltion soveltaman raja-arvon, jossa arvonlisävero on maksettava. Jäsenvaltioiden olisi raja-arvoaan määrittäessään noudatettava direktiivissä 2006/112/EY säädettyjä, raja-arvoja koskevia sääntöjä. Kyseiset säännöt, joista useimmat on otettu käyttöön vuonna 1977, eivät ole enää sopivia.

(7)

Asioiden yksinkertaistamiseksi monilla jäsenvaltioilla on lupa soveltaa tilapäisesti raja-arvoa, joka on korkeampi kuin direktiivin nojalla 2006/112/EY on sallittu. Koska ei ole asianmukaista jatkaa yleisten sääntöjen muuttamista poikkeuksina myönnettyjä toimenpiteitä soveltaen, raja-arvoja koskevat säännöt olisi saatettava ajan tasalle.

(8)

Jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää verovapautusta koskeva kansallinen raja-arvonsa tasolle, joka parhaiten vastaa niiden taloudellisia ja poliittisia olosuhteita, noudattaen tässä direktiivissä raja-arvolle säädettyä ylärajaa. Tässä yhteydessä olisi täsmennettävä, että jos jäsenvaltiot soveltavat eri raja-arvoja eri liiketoiminnan aloilla, tämän olisi perustuttava objektiivisiin perusteisiin. Jos verovelvollinen on oikeutettu hyödyntämään useita alakohtaisia raja-arvoja, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että verovelvollinen voi soveltaa vain yhtä näistä raja-arvoista. Niiden olisi varmistettava myös, että niiden raja-arvoissa ei tehdä eroa sijoittautuneiden ja sijoittautumattomien verovelvollisten välillä.

(9)

Vuosittaisen liikevaihdon raja-arvo, jonka perusteella verovapautus myönnetään tässä direktiivissä säädetyssä erityisjärjestelmässä, muodostuu yksinomaan sellaisten tavaroiden luovutusten ja sellaisten palveluiden suoritusten yhteenlasketusta arvosta, jotka pienyritys on luovuttanut tai suorittanut jäsenvaltiossa, jossa verovapautus myönnetään. Kilpailu voi vääristyä, jos yritys, joka ei ole sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon, voisi käyttää hyväkseen tällaista verovapautusta riippumatta sen liikevaihdosta muissa jäsenvaltioissa. Jotta voidaan vähentää tällaista kilpailun vääristymistä ja turvata verotulot, ainoastaan ne yritykset, joiden vuosittainen liikevaihto unionissa on tiettyä raja-arvoa alempi, olisivat oikeutettuja verovapautukseen jäsenvaltiossa, johon ne eivät ole sijoittautuneet. Yritysten, joiden liikevaihto ei ylitä niiden sijoittautumisjäsenvaltiossa kyseisen jäsenvaltion kansallista raja-arvoa, olisi voitava edelleen tehdä verovapaita luovutuksia ja suorituksia kyseisessä jäsenvaltiossa riippumatta niiden liikevaihdosta muissa jäsenvaltioissa, vaikka niiden kokonaisliikevaihto ylittäisi unionin tason raja-arvon.

(10)

Jotta voitaisiin valvoa tehokkaasti verovapautuksen soveltamista ja varmistaa, että jäsenvaltioilla on käytettävissään tarvittavat tiedot, verovelvolliset, jotka haluavat hyödyntää verovapautusta muussa jäsenvaltiossa kuin sijoittautumisjäsenvaltiossaan, olisi velvoitettava ilmoittamaan tästä etukäteen sijoittautumisjäsenvaltiolleen. Asioiden yksinkertaistamiseksi ja säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi tällaisilla verovelvollisilla olisi oltava yksilöllinen tunniste vain sijoittautumisjäsenvaltiossa. Kyseinen tunniste voi olla yksilöllinen arvonlisäverotunniste, mutta se ei ole välttämätöntä.

(11)

Jotta varmistetaan verovapautuksen asianmukainen toiminta ja valvonta sekä tietojen oikea-aikainen toimittaminen, verovapautusta muussa jäsenvaltiossa kuin sijoittautumisjäsenvaltiossaan hyödyntävien verovelvollisten ilmoitusvelvoitteet olisi määriteltävä selkeästi. Tämän ansiosta sääntöjä noudattavat verovelvolliset pitäisi voida vapauttaa tällaisista velvoitteista ja rekisteröintivelvoitteesta muissa jäsenvaltioissa kuin sijoittautumisjäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava edellyttää, että jos tällaiset sijoittautumattomat verovelvolliset eivät noudata niille nimenomaisesti asetettuja ilmoitusvelvoitteita, niiden on täytettävä kansallisessa arvonlisäverolainsäädännössä asetetut arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröitymistä ja ilmoittamista koskevat yleiset velvoitteet.

(12)

Jotta voidaan välttää epäjohdonmukaisuudet sen jäsenvaltiokohtaisen vuosittaisen liikevaihdon laskennassa, jota käytetään verovapautuksen soveltamisen viitearvona, sekä unionin vuosittaisen liikevaihdon laskennassa, olisi määritettävä huomioon otettavat liikevaihdon osatekijät.

(13)

Sen estämiseksi, että pienyritysten verovapautusta koskevia sääntöjä kierrettäisiin, ja kyseisen vapautuksen tarkoituksen säilyttämiseksi verovelvollisen ei olisi voitava hyödyntää vapautusta, jos siinä asetettu kansallinen raja-arvo on ylittynyt edeltävänä kalenterivuonna, riippumatta siitä, onko verovelvollinen sijoittautunut vapautuksen myöntävään jäsenvaltioon. Samasta syystä verovapautuksen myöntävään jäsenvaltioon sijoittautumattoman verovelvollisen ei olisi voitava hyödyntää vapautusta, jos sen unionin vuosittaisen liikevaihdon raja-arvo on ylittynyt edeltävänä kalenterivuonna.

(14)

Jotta voidaan varmistaa, että pienyrityksen verovapautuksesta siirrytään verotukseen asteittaisesti, verovelvollisten olisi voitava jatkaa pienyrityksille myönnetyn verovapautuksen hyödyntämistä rajoitetun ajan, jos niiden liikevaihto ei ylitä kansallista, verovapautusta koskevaa raja-arvoa enemmällä kuin tietyllä prosenttiosuudella tästä raja-arvosta. Koska sovellettavien raja-arvojen taso voi vaihdella jäsenvaltioiden välillä, jäsenvaltioiden olisi voitava valita, kumpaa kahdesta ehdotetusta prosenttiosuudesta ne soveltavat, niin kauan kuin prosenttiosuuden soveltaminen ei aiheuta sitä, että verosta vapautetun verovelvollisen liikevaihto ylittää tietyn kiinteän määrän. Jos unionin vuosittaisen liikevaihdon raja-arvo ylittyy jonkin kalenterivuoden aikana, verovapautuksen soveltaminen on siitä lähtien lopetettava, jotta raja-arvo täyttäisi verotulojen turvaamista koskevan tehtävänsä.

(15)

Jos verovapautusta sovelletaan, sitä sijoittautumisjäsenvaltiossaan hyödyntävillä pienyrityksillä olisi vähintään oltava mahdollisuus osallistua arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröitymistä koskevaan menettelyyn tietyssä määräajassa. Jäsenvaltioiden olisi voitava pidentää kyseistä määräaikaa tietyissä tapauksissa, joissa tarvitaan perusteellisia tarkastuksia veropetosten tai veronkierron estämiseksi.

(16)

Verovapautusta sijoittautumisjäsenvaltiossaan hyödyntävillä pienyrityksillä olisi vähintään oltava mahdollisuus soveltaa yksinkertaistettuja ilmoitusvelvoitteita.

(17)

Arvonlisäverosta myönnettävän vapautuksen lisäksi erityisjärjestelmät mahdollistavat myös asteittaisen verohelpotuksen myöntämisen. Asteittainen verohelpotus on monimutkainen, eikä se juurikaan vähennä pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta. Sen vuoksi tämä toimenpide olisi poistettava.

(18)

Jäsenvaltioiden olisi voitava antaa verovelvollisille oikeus valita, soveltavatko ne yleistä arvonlisäverojärjestelmää vai pienten yritysten erityisjärjestelmää. Jos verovelvollinen käyttää tätä oikeutta, on asianmukaista antaa jäsenvaltioiden vahvistaa kyseisen valinnan käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja edellytykset.

(19)

Tämän direktiivin ei olisi sisällettävä uusia rekisteröinti- tai ilmoitusvelvoitteita pienyrityksille, jotka hyödyntävät verovapautusta ainoastaan sijoittautumisjäsenvaltiossa.

(20)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli keventää pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(21)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (4) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(22)

Jotta voidaan varmistaa, että direktiivissä 2006/112/EY vahvistettujen, pienten yritysten erityisjärjestelmää koskevien yksinkertaistamistoimenpiteiden soveltamista voidaan valvoa asianmukaisesti, neuvoston asetusta (EU) N:o 904/2010 (5) on muutettava siten, että jäsenvaltioiden asianomaisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on automaattisesti pääsy pienyritysten arvonlisäverovapautusta hyödyntäviltä verovelvollisilta kerättyihin tietoihin.

(23)

Jotta pienten yritysten erityisjärjestelmää koskevat säännökset olisivat jokaisessa jäsenvaltioissa helposti pienyritysten saatavilla, kyseiset säännökset olisi julkaistava komission verkkosivustolla.

(24)

Alueiden komitea antoi lausunnon 10 päivänä lokakuuta 2018 (6).

(25)

Direktiivi 2006/112/EY ja asetus (EU) N:o 904/2010 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

(1)

Huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan vastainen Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1988 yleissopimus, jäljempänä ’yleissopimus’, tuli voimaan 11 päivänä marraskuuta 1990, ja se tehtiin unionin puolesta neuvoston päätöksellä 90/611/ETY (1).

(2)

Yleissopimuksen 12 artiklan 2–7 kohdan nojalla kyseisen yleissopimuksen huumausaineiden lähtöaineita koskeviin luetteloihin voidaan lisätä aineita.

(3)

Huumausainetoimikunnan on määrä hyväksyä Wienissä 2–6 päivänä maaliskuuta 2020 pidettävässä 63. istunnossaan päätös yhden aineen lisäämisestä yleissopimuksen I luetteloon.

(4)

On aiheellista vahvistaa huumausainetoimikunnassa unionin puolesta otettava kanta, koska kyseisellä päätöksellä on oikeusvaikutuksia unionissa ja se voi vaikuttaa ratkaisevasti unionin oikeuden sisältöön erityisesti seuraavien osalta: neuvoston asetus (EY) N:o 111/2005 (2) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 273/2004 (3).

(5)

Kansainvälisen huumausaineiden valvontalautakunnan arvion mukaan metyylialfafenyyliasetoasetaattia (MAPA) käytetään usein amfetamiinin ja metamfetamiinin laittomassa valmistuksessa. On näyttöä siitä, että näiden huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman valmistuksen volyymi ja laajuus aiheuttavat vakavia kansanterveydellisiä tai sosiaalisia ongelmia, minkä vuoksi on aiheellista asettaa metyylialfafenyyliasetoasetaatti (MAPA) kansainväliseen valvontaan. Amfetamiinin ja metamfetamiinin laiton valmistus aiheuttaa merkittäviä kansanterveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia unionissa. Metyylialfafenyyliasetoasetaatin (MAPA) laittomaan kauppaan liittyviä tapauksia tulee esiin sekä enemmän että useammin, ja järjestäytyneet rikollisryhmät harjoittavat unionissa amfetamiinin ja metamfetamiinin laitonta vientiä kolmansiin maihin.

(6)

Niiden unionin jäsenvaltioiden, jotka ovat huumausainetoimikunnan jäseniä, olisi esitettävä unionin kanta,

(1)

Unioni on neuvoston päätöksellä 97/836/EY (1) liittynyt Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sopimukseen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista, jäljempänä ’vuoden 1958 tarkistettu sopimus’. Vuoden 1958 tarkistettu sopimus tuli voimaan 24 päivänä maaliskuuta 1998.

(2)

Unioni on neuvoston päätöksellä 2000/125/EY (2) liittynyt sopimukseen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin ja/tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien maailmanlaajuisten teknisten sääntöjen vahvistamisesta, jäljempänä ’rinnakkaissopimus’. Rinnakkaissopimus tuli voimaan 15 päivänä helmikuuta 2000.

(3)

UN/ECE:n ajoneuvoja koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista käsittelevä maailmanfoorumi, jäljempänä ’WP.29’, voi vuoden 1958 tarkistetun sopimuksen 1 artiklan ja rinnakkaissopimuksen 6 artiklan nojalla hyväksyä ehdotukset muutoksiksi vuoden 1958 tarkistetun sopimuksen nojalla vahvistettuihin UN/ECE:n sääntöihin, jäljempänä ’UN/ECE:n säännöt’, nro 10, 26, 28, 46, 48, 51, 55, 58, 59, 62, 79, 90, 106, 107, 110, 117, 121, 122, 128, 144, 148, 149, 150, 151 ja 152, ehdotukset muutoksiksi maailmanlaajuisiin teknisiin sääntöihin, jäljempänä ’GTR-säännöt’, nro 3, 6 ja 16, ehdotuksen muutoksiksi konsolidoituun päätöslauselmaan R.E.5 sekä ehdotukset luviksi, jotka koskevat muutoksen laatimista GTR-sääntöön nro 6 ja sähköajoneuvon tehon määrittämisestä (DEVP) annettavan uuden GTR-säännön laatimista.

(4)

WP.29:n on 10 ja 12 päivän maaliskuuta 2020 välisenä aikana pidettävän maailmanfoorumin 180. kokouksen aikana määrä hyväksyä edellä mainitut säädökset, jotka liittyvät hallinnollisiin määräyksiin ja yhdenmukaisiin teknisiin vaatimuksiin yhdenmukaistettujen teknisten UN/ECE:n sääntöjen ja GTR-sääntöjen hyväksymiseksi pyörillä varustetuille ajoneuvoille ja niihin asennettaville ja/tai niissä käytettäville varusteille ja osille.

(5)

On aiheellista määrittää kanta, joka otetaan unionin puolesta WP.29:ssä siltä osin kuin on kyse UN/ECE:n sääntöjä koskevien ehdotusten hyväksymisestä, sillä UN/ECE:n säännöistä tulee unionia sitovia ja ne voivat ratkaisevalla tavalla vaikuttaa unionin oikeuden sisältöön ajoneuvojen tyyppihyväksynnän alalla.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/46/EY (3) korvattiin jäsenvaltioiden hyväksymisjärjestelmät unionin hyväksymisjärjestelmällä ja vahvistettiin yhdenmukaiset puitteet, jotka sisältävät ne hallinnolliset määräykset ja yleiset tekniset vaatimukset, joita sovelletaan kaikkiin uusiin ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin ja erillisiin teknisiin yksiköihin. Tuolla direktiivillä sisällytettiin UN/ECE:n säännöt EU-tyyppihyväksyntäjärjestelmään joko tyyppihyväksyntää koskevina vaatimuksina tai unionin lainsäädännön vaihtoehtoina. Direktiivin 2007/46/EY antamisen jälkeen E-sääntöjä on yhä enemmän sisällytetty unionin lainsäädäntöön.

(7)

Saatujen kokemusten ja tekniikan kehityksen vuoksi olisi mukautettava tai täydennettävä tiettyjä vaatimuksia, jotka liittyvät UN/ECE:n sääntöihin nro 10, 26, 28, 46, 48, 51, 55, 58, 59, 62, 79, 90, 106, 107, 110, 117, 121, 122, 128, 144, 148, 149, 150, 151 ja 152. Lisäksi on tarpeen muuttaa tiettyjä GTR-sääntöjen nro 3, 6 ja 16 määräyksiä. Samoin on tarpeen hyväksyä muutokset konsolidoituun päätöslauselmaan R.E.5 sekä luvat, jotka koskevat muutoksen laatimista GTR-sääntöön nro 6 ja sähköajoneuvon tehon määrittämisestä (DEVP) annettavan uuden GTR-säännön laatimista.

(8)

WP.29:n valmisteluasiakirjan ECE/TRANS/WP.29/2020/25 aiheena on UN/ECE:n säännön nro 144 (onnettomuuksien sattuessa käytettävät hätäviestijärjestelmät) täydennystä 2 koskeva ehdotus, joka ei vielä ole valmis äänestettäväksi WP.29:ssä.

(9)

WP.29:n valmisteluasiakirjan ECE/TRANS/WP.29/2020/2 aiheena on ehdotus täydennykseksi 1 UN/ECE:n säännön nro 9 (kolmipyöräisten ajoneuvojen melu) muutossarjaan 08. Koska unioni ei sovella UN/ECE:n säännön nro 9 yhtenäisiä vaatimuksia, ei ole tarpeen vahvistaa unionin kantaa ehdotukseen ECE/TRANS/WP.29/2020/2,