(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on lopettaa poisheittäminen unionin kalastuksissa asteittain ottamalla käyttöön purkamisvelvoite niiden lajien saaliiden osalta, joihin sovelletaan saalisrajoituksia, ja Välimerellä myös niiden lajien saaliiden osalta, joihin sovelletaan vähimmäiskokoja.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan pohjakalalajien kalastuksessa Välimerellä kalastusta määrittävien lajien osalta viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2017 ja kaikkien muiden lajien osalta viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2019.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä poisheittämissuunnitelmia enintään kolme vuotta kestäväksi kaudeksi, jota voidaan jatkaa vielä yhteensä kolmen vuoden ajaksi, yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia. Poisheittämissuunnitelmiin voivat sisältyä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetut eritelmät, kuten säilyttämisen vähimmäisviitekokojen vahvistaminen.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1967/2006 15 a artiklassa ja asetuksen (EU) 2019/1241 15 artiklan 2 kohdassa siirretään komissiolle valta vahvistaa poisheittämissuunnitelmien hyväksymistä varten purkamisvelvoitteen alaisille lajeille säilyttämisen vähimmäisviitekoko, jonka tarkoituksena on varmistaa nuorten meren eliöiden suojeleminen. Kyseisten artiklojen mukaan säilyttämisen vähimmäisviitekoot voivat tarvittaessa poiketa niistä, jotka vahvistetaan kyseisen asetuksen liitteessä III ja asetuksen (EU) 2019/1241 32 artiklan voimaantulon jälkeen asetuksen (EU) 2019/1241 liitteessä IX.

(5)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/2376 (4) vahvistetaan Italian toimittaman suosituksen perusteella venussimpukoiden (Venus spp.) pyyntiä Italian aluevesillä koskeva poisheittämissuunnitelma 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2019 väliseksi ajaksi.

(6)

Italia on ainoa jäsenvaltio, jolla on välitön kalastuksenhoitoetu venussimpukoiden (Venus spp.) kalastuksen osalta Italian aluevesillä GFCM:n maantieteellisillä osa-alueilla 9, 10, 17 ja 18, joten se toimitti komissiolle asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti ja Välimeren neuvoa-antavaa toimikuntaa (MEDAC) kuultuaan venussimpukoiden (Venus spp.) poisheittämistä koskevan uuden yhteisen suosituksen.

(7)

Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) tarkasteli Italian toimittamaa uutta yhteistä suositusta 1–5 päivänä heinäkuuta 2019 pidetyssä täysistunnossaan (5).

(8)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että pohjaharoilla suoritettavassa venussimpukoiden (Venus spp.) kalastuksessa Italian aluevesillä GFCM:n maantieteellisillä osa-alueilla 9, 10, 17 ja 18 sovelletaan poikkeusta korkean eloonjäämisasteen perusteella. Italia esitti tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitettyjen venussimpukoiden (Venus spp.) korkean eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa ja lähetti tähän liittyvän tieteellisen seurantaohjelman. Näyttö toimitettiin STECF:lle, joka totesi, että poisheitettyjen simpukoiden eloonjäämisasteen odotetaan olevan huomattava. Lisäksi ehdotetun tieteellisen seurantaohjelman pitäisi STECF päätelmien mukaan tuottaa luotettavaa tietoa, jonka avulla poisheittämissuunnitelman vaikutuksia voidaan arvioida. STECF:n arvioinnin perusteella on aiheellista sisällyttää mainittu poikkeus tähän asetukseen kolmen vuoden ajaksi.

(9)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan niinikään, että myös jatkossa olisi sovellettava delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/2376 vahvistettua venussimpukoiden (Venus spp.) pienennettyä säilyttämisen vähimmäisviitekokoa, joka poikkeaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 liitteestä III. STECF totesi, että säilyttämisen vähimmäisviitekoko pysyy silti suurempana kuin määritetty sukukypsyyskoko ja ettei ole näyttöä siitä, että säilyttämisen vähimmäisviitekoon pienentämisellä olisi ollut kantaan haitallista vaikutusta. STECF totesi päätelmänään, että pyyntö pienennetyn säilyttämisen vähimmäiskoon pitämisestä voimassa vaikuttaa kohtuulliselta. STECF kuitenkin päätteli myös, ettei vähimmäiskoon muuttamisen aikaisempia ja ennakoitavia tulevia vaikutuksia kalastuksen määrään ja kannan biomassaan voida arvioida kattavasti. Siksi tarvittaisiin lisää tutkimuksia ja tietoa tällaisista vaikutuksista. Asetus (EU) 2019/1241, jonka liitteessä IX vahvistetaan Välimerta koskevia alueellisia teknisiä toimenpiteitä, tuli voimaan 14 päivänä elokuuta 2019, eikä siinä säädetä siirtymätoimenpiteistä tällaisia alueellisia teknisiä toimenpiteitä muuttavien delegoitujen säädösten hyväksymismenettelyn osalta. Italia toimitti ja STECF arvioi yhteisen suosituksen ennen asetuksen (EU) 2019/1241 voimaantuloa, minkä vuoksi siinä ei viitata asetukseen (EU) 2019/1241. Nämä poikkeukselliset olosuhteet huomioon ottaen komissio kuitenkin katsoo, että sen saatavissa tässä vaiheessa olevissa yhteisen suosituksen ja STECF:n arvioinnin tiedoissa mikään ei viittaa siihen, että ehdotettu pienennetty säilyttämisen vähimmäisviitekoko ei olisi asetuksen (EU) 2019/1241 15 artiklassa teknisiä toimenpiteitä varten vahvistettujen vaatimusten mukainen. Näiden päätelmien pohjalta on aiheellista myöntää pyydetty poikkeus ainoastaan yhdeksi vuodeksi.

(10)

Yhteisessä suosituksessa ehdotetut toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan mukaiset.

(11)

Purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi jäsenvaltion olisi laadittava luettelo aluksista, joihin tätä asetusta sovelletaan.

(12)

Koska tällä asetuksella säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastukseen liittyvään taloudelliseen toimintaan ja kalastuskauden suunnitteluun, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen.

(13)

Sitä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2020 kolmen vuoden ajan. Venussimpukoiden (Venus spp.) pienennettyä säilyttämisen vähimmäisviitekokoa, joka on 22 mm, olisi sovellettava vain yhden vuoden ajan,

(1)

Asetuksella (EU) N:o 1380/2013 pyritään lopettamaan poisheittäminen asteittain unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite niiden lajien saaliiden osalta, joihin sovelletaan saalisrajoituksia, ja Välimerellä myös niiden lajien saaliiden osalta, joihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2019/1241 (2) liitteessä IX määriteltyjä vähimmäiskokoja.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan Välimerellä kalastusta määrittäviin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2017 ja kaikkiin muihin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2019.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/1022 (3) vahvistetaan läntisen Välimeren pohjakalakantoja hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma. Ranska, Italia ja Espanja esittivät yhteisen suosituksen, jossa pyydettiin de minimis -poikkeusta pohjatrooleilla pyydettävien saaliiden osalta. Pyyntö koskee kolmentoista lajin ryhmää, joista vain yksi kuuluu monivuotisen suunnitelman soveltamisalaan. Lisäksi yhteisessä suosituksessa pyydetään vapautusta pohjatrooleilla pyydettävien pelagisten lajien sivusaaliille. Kyseisen pyynnön kattamat pohjakalakantoja hyödyntävät kalastukset eivät rajoitu monivuotisen suunnitelman kattamiin kalakantoihin.

(4)

Adrianmeren ja kaakkoisen Välimeren osalta ei ole toistaiseksi hyväksytty monivuotisia suunnitelmia.

(5)

Purkamisvelvoitteen täytäntöönpanemiseksi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä poisheittämissuunnitelmia enintään kolme vuotta kestäväksi kaudeksi, joka voidaan uusia yhteensä kolmella vuodella, yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(6)

Komissio vahvisti delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/86 (4) poisheittämissuunnitelman, joka koskee tiettyjen pohjakalojen kalastuksia Välimerellä ja jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen 31 päivään joulukuuta 2019 saakka, sen jälkeen, kun tietyt jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu Välimerellä (Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Malta ja Slovenia), olivat toimittaneet komissiolle kolme yhteistä suositusta vuonna 2016. Kyseiset kolme yhteistä suositusta koskivat läntistä Välimerta, Adrianmerta ja kaakkoista Välimerta.

(7)

Delegoitua asetusta (EU) N:o 2017/86 muutettiin komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 2018/153 (5) ja komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 2018/2036 (6) sen jälkeen, kun asiaankuuluvat jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, toimittivat yhteiset suositukset, jotka koskevat läntistä Välimerta, Adrianmerta ja kaakkoista Välimerta.

(8)

Ranska, Italia ja Espanja toimittivat toukokuussa 2019 komissiolle yhteisen suosituksen pohjakalojen kalastuksia läntisellä Välimerellä koskevasta poisheittämissuunnitelmasta kuultuaan alueellista korkean tason PESCAMED-ryhmää.

(9)

Kypros, Kreikka, Italia ja Malta toimittivat toukokuussa 2019 komissiolle yhteisen suosituksen pohjakalojen kalastuksia kaakkoisella Välimerellä koskevasta poisheittämissuunnitelmasta kuultuaan alueellista korkean tason SUDESTMED-ryhmää.

(10)

Kroatia, Italia ja Slovenia toimittivat toukokuussa 2019 komissiolle yhteisen suosituksen pohjakalojen kalastuksia Adrianmerellä koskevasta poisheittämissuunnitelmasta kuultuaan alueellista korkean tason ADRIATICA-ryhmää.

(11)

Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) arvioi kyseiset kolme yhteistä suositusta kesätäysistunnossaan 1–5 päivänä heinäkuuta 2019 (7).

(12)

Jäsenvaltioiden kolme korkean tason ryhmää toimittivat heinäkuussa 2019 ajantasaistetut yhteiset suositukset, jotka oli päivitetty tieteellisten lausuntojen mukaisiksi.

(13)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan nojalla ottanut huomioon sekä STECF:n arvioinnin että sen, että jäsenvaltioiden on tarpeen taata purkamisvelvoitteen täysimääräinen täytäntöönpano.

(14)

Läntistä Välimerta koskevassa päivitetyssä yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisesti pilkkupagellin (Pagellus bogaraveo) pyyntiin koukuilla ja siimoilla (LHP, LHM, LLS, LLD, LL, LTL, LX) 31 päivään joulukuuta 2021 saakka. STECF katsoi, että tämän vapautuksen tueksi oli esitetty joitakin todisteita vuonna 2018. Myöhemmät vuonna 2019 toimitetut tiedot tukevat tätä pyyntöä. Siksi on aiheellista jatkaa kyseisen vapautuksen soveltamista 31 päivään joulukuuta 2021 saakka.

(15)

Kolmessa päivitetyssä yhteisessä suosituksessa ehdotetaan eloonjäämisasteeseen perustuvan vapautuksen soveltamista hummeriin (Homarus gammarus) ja langusteihin (Palinuridae), joita pyydetään verkoilla (GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR, GEN) sekä merroilla ja sulkupyydyksillä (FPO, FIX) läntisellä Välimerellä, Adrianmerellä ja kaakkoisella Välimerellä, 31 päivään joulukuuta 2021 saakka. STECF katsoi, että lisänäytön antamiseksi käytettävä menetelmä on luotettava ja eloonjäämisaste korkea (64 %). Näistä syistä on aiheellista jatkaa kyseisten poikkeusten soveltamista 31 päivään joulukuuta 2021.

(16)

Läntistä Välimerta koskevassa päivitetyssä yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohdassa säädettyä de minimis -poikkeusta seuraavasti: meribassi (Dicentrarchus labrax), rengassargi (Diplodus annularis), nokkasargi (Diplodus puntazzo), isosargi (Diplodus sargus), kaulussargi (Diplodus vulgaris), meriahvenet (Epinephelus spp.), marmoripagelli (Lithognathus mormyrus), täpläpagelli (Pagellus acarne), pilkkupagelli (Pagellus bogaraveo), punapagelli (Pagellus erythrinus), pargo (Pagrus pagrus), hylkyahven (Polyprion americanus), meriantura (Solea solea), kultaotsa-ahven (Sparus aurata) ja syvänmerenkatkarapu (Parapenaeus longirostris) enintään viisi prosenttia vuosina 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissaaliista; enintään kolme prosenttia vuosina 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja tavallisilla verkoilla ja riimuverkoilla (GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR ja GEN) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissaaliista, lukuun ottamatta syvänmerenkatkarapua; ja enintään yksi prosentti vuosina 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja koukuilla ja siimoilla (LHP, LHM, LLS, LLD, LL, LTL ja LX) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissaaliista, lukuun ottamatta pilkkupagellia ja syvänmerenkatkarapua. STECF katsoi olevan näyttöä siitä, että aluksella tapahtuvasta käsittelystä ja lajitteluajasta aiheutuu lisäkustannuksia. STECF pani myös merkille näytön kustannuksista, joita aiheutuu tahattomien saaliiden käsittelystä maissa. Tällainen käsittely on vaikeaa Välimerellä, koska laivasto koostuu pääasiassa pienimuotoista kalastusta harjoittavista aluksista, jotka purkavat saaliinsa useissa satamissa pitkin rannikkoa. STECF totesi näytön osoittavan, että pienten määrien ja hyvin monien purkamispaikkojen vuoksi keräyskustannukset olisivat kohtuuttomat jopa siinä tapauksessa, että aluksesta puretut tahattomat saaliit voitaisiin myydä.

(17)

Adrianmerta koskevassa päivitetyssä yhteisessä suosituksessa ehdotetaan de minimis -poikkeuksen soveltamista seuraavasti: meribassi (Dicentrarchus labrax), rengassargi (Diplodus annularis), nokkasargi (Diplodus puntazzo), isosargi (Diplodus sargus), kaulussargi (Diplodus vulgaris), meriahvenet (Epinephelus spp.), marmoripagelli (Lithognathus mormyrus), täpläpagelli (Pagellus acarne), pilkkupagelli (Pagellus bogaraveo), punapagelli (Pagellus erythrinus), pargo (Pagrus pagrus), hylkyahven (Polyprion americanus), kultaotsa-ahven (Sparus aurata) ja syvänmerenkatkarapu (Parapenaeus longirostris) enintään viisi prosenttia vuosina 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissaaliista; enintään kolme prosenttia vuosina 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja tavallisilla verkoilla ja riimuverkoilla (GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR ja GEN) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissaaliista, lukuun ottamatta syvänmerenkatkarapua mutta mukaan lukien meriantura; ja enintään yksi prosentti vuosina 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja koukuilla ja siimoilla (LHP, LHM, LLS, LLD, LL, LTL ja LX) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissaaliista, lukuun ottamatta pilkkupagellia ja syvänmerenkatkarapua mutta mukaan lukien meriantura. STECF katsoi olevan näyttöä siitä, että aluksella tapahtuvasta käsittelystä ja lajitteluajasta aiheutuu lisäkustannuksia. STECF pani myös merkille näytön kustannuksista, joita aiheutuu tahattomien saaliiden käsittelystä maissa. Tällainen käsittely on vaikeaa Välimerellä, koska laivasto koostuu pääasiassa pienimuotoista kalastusta harjoittavista aluksista, jotka purkavat saaliinsa useissa satamissa pitkin rannikkoa. STECF totesi näytön osoittavan, että pienten määrien ja hyvin monien purkamispaikkojen vuoksi keräyskustannukset olisivat kohtuuttomat jopa siinä tapauksessa, että aluksesta puretut tahattomat saaliit voitaisiin myydä.

(18)

Kaakkoista Välimerta koskevassa päivitetyssä yhteisessä suosituksessa ehdotetaan de minimis -poikkeuksen soveltamista seuraavasti: meribassi (Dicentrarchus labrax), rengassargi (Diplodus annularis), nokkasargi (Diplodus puntazzo), isosargi (Diplodus sargus), kaulussargi (Diplodus vulgaris), meriahvenet (Epinephelus spp.), marmoripagelli (Lithognathus mormyrus), täpläpagelli (Pagellus acarne), pilkkupagelli (Pagellus bogaraveo), punapagelli (Pagellus erythrinus), pargo (Pagrus pagrus), hylkyahven (Polyprion americanus), meriantura (Solea solea) ja kultaotsa-ahven (Sparus aurata) enintään viisi prosenttia vuosina 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissaaliista; enintään kolme prosenttia vuosina 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja tavallisilla verkoilla ja riimuverkoilla (GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR ja GEN) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissaaliista ja enintään yksi prosentti vuosina 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja koukuilla ja siimoilla (LHP, LHM, LLS, LLD, LL, LTL ja LX) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissaaliista, lukuun ottamatta pilkkupagellia mutta mukaan lukien kummeliturska. STECF katsoi olevan näyttöä siitä, että aluksella tapahtuvasta käsittelystä ja lajitteluajasta aiheutuu lisäkustannuksia. STECF pani myös merkille näytön kustannuksista, joita aiheutuu tahattomien saaliiden käsittelystä maissa. Tällainen käsittely on vaikeaa Välimerellä, koska laivasto koostuu pääasiassa pienimuotoista kalastusta harjoittavista aluksista, jotka purkavat saaliinsa useissa satamissa pitkin rannikkoa. STECF totesi näytön osoittavan, että pienten määrien ja hyvin monien purkamispaikkojen vuoksi keräyskustannukset olisivat kohtuuttomat jopa siinä tapauksessa, että aluksesta puretut tahattomat saaliit voitaisiin myydä.

(19)

STECF totesi myös, että johdanto-osan 16, 17 ja 18 kappaleessa mainitut poikkeukset kattavat laajan joukon lajeja, joiden poisheittämisasteet vaihtelevat suuresti, mutta että tällainen laaja kattavuus on perusteltua kyseessä olevan kalastuksen monimuotoisuuden vuoksi. Lisäksi STECF totesi, että yksittäiset yhtä lajia koskevat de minimis -poikkeukset johtaisivat todennäköisesti moniin erillisiin vapautuksiin, joiden täytäntöönpanon seuraaminen olisi yhtä hankalaa. Ehdotettuja poikkeuksia sovelletaan lajiryhmiin, jotka kattavat kaikki muut lajit, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 2019/1241 liitteessä IX määriteltyjä säilyttämisen vähimmäiskokoja muttei tässä vaiheessa saalisrajoituksia; tästä syystä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 8 ja 9 kohtaa ei sovelleta. Lisäksi näitä lajeja pyydetään samana ajankohtana ja erittäin vaihtelevissa määrissä, mikä hankaloittaa yhden kannan strategiaa. Näitä lajeja pyytävät alukset ovat pienimuotoisen kalastuksen aluksia, ja nämä lajit puretaan eri purkamispaikoissa maantieteellisesti laajalla rannikkoalueella.

(20)

Kolmessa päivitetyssä yhteisessä suosituksessa ehdotetaan de minimis -poikkeuksen soveltamista seuraavasti: sardellia (Engraulis encrasicolus), sardiinia (Sardina pilchardus), makrillia (Scomber spp.) ja piikkimaktrillia (Trachurus spp.) enintään viisi prosenttia vuosina 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissivusaaliista läntisellä Välimerellä, Adrianmerellä ja kaakkoisella Välimerellä. STECF katsoi olevan näyttöä siitä, että aluksella tapahtuvasta käsittelystä ja lajitteluajasta aiheutuu lisäkustannuksia. STECF pani myös merkille näytön kustannuksista, joita aiheutuu tahattomien saaliiden käsittelystä maissa. Tällainen käsittely on vaikeaa Välimerellä. STECF totesi näytön osoittavan, että pienten määrien ja hyvin monien purkamispaikkojen vuoksi keräyskustannukset olisivat kohtuuttomat jopa siinä tapauksessa, että aluksesta puretut tahattomat saaliit voitaisiin myydä.

(21)

Edellä esitetyn perusteella on aiheellista soveltaa johdanto-osan 16, 17, 18 ja 20 kappaleessa mainittuja de minimis -poikkeuksia 31 päivään joulukuuta 2021 yhteisissä suosituksissa ehdotettujen prosenttiosuuksien mukaisesti siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan nojalla sallitut osuudet ylity.

(22)

Kaakkoista Välimerta koskevassa ajantasaistetussa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan poisheittämissuunnitelman laajentamista kattamaan maantieteelliset osa-alueet 14, 21, 24, 26 ja 27. STECF viittasi tähän ehdotukseen kommentoimatta sitä muuten. Soveltamisalan laajentaminen koko kaakkoisen Välimeren alueelle parantaa johdonmukaisuutta ja mahdollistaa purkamisvelvoitteen paremman täytäntöönpanon. Maantieteellisen soveltamisalan laajentaminen vaikuttaa näin ollen sopivalta.

(23)

Jäsenvaltiot uudistivat sitoumuksensa lisätä pyydysten valikoivuutta nykyisten tutkimusohjelmien tulosten mukaisesti, jotta voidaan vähentää ja rajoittaa tahattomia saaliita ja erityisesti säilyttämisen vähimmäisviitekokojen alle jääviä saaliita.

(24)

Jäsenvaltiot sitoutuvat myös yksilöimään kasvualueita nuorten kalojen kuolleisuuden vähentämiseksi.

(25)

Läntistä Välimerta koskevan yhteisen suosituksen mukaisesti asianomaiset jäsenvaltiot kannustavat käyttämään troolinperää tai pidennysosaa, joka on tyypiltään T90 ja silmäkooltaan 50 millimetriä, ja jatkamaan reaaliaikaisen kalastuskiellon kokeita.

(26)

Päivitetyissä yhteisissä suosituksissa ehdotetut toimenpiteet ovat linjassa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan ja 18 artiklan 3 kohdan kanssa ja voidaan siten sisällyttää komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 2017/86 vahvistettuun poisheittämissuunnitelmaan.

(27)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/161 (8) vahvistetaan de minimis -poikkeukset sellaisten pienten pelagisten lajien kalastusten osalta, jotka kalastavat kohdennetusti näitä lajeja. Sen sijaan de minimis -poikkeukset, jotka koskevat pohjakalastuksessa pyydettyjen pienten pelagisten lajien sivusaaliita, olisi sisällytettävä delegoituun asetukseen (EU) N:o 2017/86.

(28)

Sen vuoksi komission delegoitua asetusta (EU) N:o 2017/86 olisi muutettava.

(29)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Sitä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2020,

(1)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tutkinut Ranskan esittämän pyynnön, joka koskee komission asetuksen (EY) N:o 378/1999 (2) nojalla rekisteröidyn suojatun alkuperänimityksen ”Olives noires de la Vallée des Baux-de-Provence” eritelmän muutoksen hyväksymistä.

(2)

Koska kyseessä ei ole asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan mukainen vähäinen muutos, komissio julkaisi muutospyynnön kyseisen asetuksen 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä (3).

(3)

Komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisia vastaväitteitä, minkä vuoksi eritelmän muutos olisi hyväksyttävä,