(1)

Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti 29 päivänä maaliskuuta 2017 aikomuksestaan erota unionista Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 50 artiklan nojalla. Perussopimuksia lakataan soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sinä päivänä, jona erosopimus tulee voimaan, tai, jollei sopimusta ole, kahden vuoden kuluttua kyseisestä ilmoituksesta eli 30 päivästä maaliskuuta 2019, jollei Eurooppa-neuvosto yhteisymmärryksessä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa päätä yksimielisesti pidentää tätä määräaikaa. Eurooppa-neuvosto on pidentänyt määräaikaa kahdesti, viimeksi päätöksellään (EU) 2019/584 (2), jolla määräaikaa pidennettiin 31 päivään lokakuuta 2019. Koska Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa ei ole tehty erosopimusta eikä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua määräaikaa ole uudestaan pidennetty, unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisessä tulevassa kansainvälisessä sopimuksessa on sovittava taloudellisesta selvitysratkaisusta, joka koskee Yhdistyneen kuningaskunnan unionijäsenyydestä johtuvia taloudellisia velvoitteita.

(2)

Tällä asetuksella ei rajoiteta unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan velvollisuuksia, jotka perustuvat Yhdistyneen kuningaskunnan unionijäsenyyden kokonaiskestoon.

(3)

Neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) 2019/1197 (3) on vahvistettu säännöt, jotka koskevat yhtäältä unionin ja toisaalta Yhdistyneen kuningaskunnan sekä sen tuensaajien välisiä suhteita unionin yleisen talousarvion, jäljempänä ’talousarvio’, rahoituksen ja toteuttamisen osalta vuonna 2019. On tarpeen vahvistaa säännöt, jotka koskevat yhtäältä unionin ja toisaalta Yhdistyneen kuningaskunnan sekä sen tuensaajien välisiä suhteita talousarvion rahoituksen ja toteuttamisen osalta vuonna 2020.

(4)

Perussopimuksissa ei määrätä muista kuin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 352 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 203 artiklan mukaisista valtuuksista hyväksyä talousarvion toteuttamista ja rahoitusta vuonna 2020 koskevia toimenpiteitä Yhdistyneen kuningaskunnan sopimuksettomaan unionista eroamiseen liittyen.

(5)

Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneet henkilöt ja yhteisöt osallistuvat useisiin unionin ohjelmiin tai toimiin Yhdistyneen kuningaskunnan unionijäsenyyden perusteella. Kyseinen osallistuminen tapahtuu sellaisten Yhdistyneen kuningaskunnan tai Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneiden henkilöiden tai yhteisöjen kanssa tehtyjen sopimusten perusteella taikka sellaisten Yhdistyneen kuningaskunnan tai Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneiden henkilöiden tai yhteisöjen hyväksi tehtyjen päätösten perusteella, jotka ovat oikeudellisia sitoumuksia.

(6)

Monien kyseisten sopimusten ja päätösten tukikelpoisuutta koskevissa säännöissä edellytetään, että tuensaaja on jäsenvaltio tai jäsenvaltioon sijoittautunut henkilö tai yhteisö. Yhdistyneen kuningaskunnan tai Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneiden henkilöiden tai yhteisöjen tukikelpoisuus kytkeytyy tällöin siihen, että Yhdistynyt kuningaskunta on jäsenvaltio. Yhdistyneen kuningaskunnan sopimukseton ero unionista tarkoittaa tästä syystä sitä, että tällaiset unionin rahoitusta tällaisten sopimusten ja päätösten nojalla saavat tahot menettävät tukikelpoisuutensa. Tämä ei kuitenkaan koske tapauksia, joissa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneet henkilöt tai yhteisöt osallistuisivat johonkin toimeen kolmanteen maahan sijoittautuneita henkilöitä ja yhteisöjä koskevien unionin sääntöjen nojalla ja niiden nojalla sovellettavin edellytyksin.

(7)

Jos ero toteutuu ilman erosopimusta, sekä unionin ja sen jäsenvaltioiden että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneiden henkilöiden ja yhteisöjen edun mukaista olisi säätää, että Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneet edunsaajat ovat vuonna 2020 kelpoisia saamaan unionin varoja ja että Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu vuoden 2020 talousarvion rahoittamiseen. Olisi myös hyvä, jos ennen eroamispäivää tai asetuksen (EU, Euratom) 2019/1197 4 artiklan mukaisesti vuonna 2019 allekirjoitettujen ja hyväksyttyjen oikeudellisten sitoumusten täytäntöönpanoa voitaisiin jatkaa koko vuoden 2020 ajan.

(8)

Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa edellytykset, joiden täyttyessä Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneet henkilöt ja yhteisöt voisivat vuonna 2020 olla edelleen tukikelpoisia, kun on kyse sopimuksista, jotka on allekirjoitettu niiden kanssa, ja päätöksistä, jotka on hyväksytty niiden osalta, ennen päivää, jona perussopimuksia lakataan soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jäljempänä ’eroamispäivä’, tai tarpeen mukaan vuonna 2019 asetuksen (EU, Euratom) 2019/1197 4 artiklan mukaisesti. Tämän asetuksen soveltaminen edellyttää, että i) Yhdistynyt kuningaskunta on vahvistanut kirjallisesti komissiolle, että se sitoutuu edelleen maksamaan rahoitusosuuden, joka lasketaan 5 päivänä heinäkuuta 2019 ehdotetussa vuoden 2020 talousarvioesityksessä vahvistetun, Yhdistyneen kuningaskunnan käyttöön asettamien omien varojen arvioidun määrän perusteella ja jota mukautetaan ottaen huomioon vuodeksi 2020 hyväksytyssä talousarviossa vahvistettu maksumäärärahojen kokonaismäärä; ii) Yhdistynyt kuningaskunta on maksanut rahoitusosuuden ensimmäisen erän; iii) Yhdistynyt kuningaskunta on vahvistanut komissiolle kirjallisesti, että se sitoutuu sallimaan kaikilta osin unionin suorittamat valvontatoimet ja tarkastukset sovellettavien sääntöjen mukaisesti; iv) ja että komissio on hyväksynyt asetuksen (EU, Euratom) 2019/1197 2 artiklan 2 kohdan mukaisen päätöksen eikä ole hyväksynyt kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaista päätöstä. Viimeistä edellytystä sovelletaan ainoastaan, jos asetusta (EU, Euratom) 2019/1197 on alettu soveltaa ennen varainhoitovuoden 2019 päättymistä. Koska asiaan on tarpeen saada varmuus, on aiheellista rajoittaa edellytysten täyttämiselle varattua aikaa. Komission olisi annettava päätös edellytysten täyttymisestä.

(9)

Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusosuutta koskevan edellytyksen olisi perustuttava 28 jäsenvaltiolle ehdotettuun vuoden 2020 talousarvioesitykseen, ja sitä olisi mukautettava ottaen huomioon hyväksytyn talousarvion maksumäärärahojen kokonaismäärä. On kohtuullista, että tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen mikään jäsenvaltio ei joudu suhteellisen rahoitusosuutensa osalta epäedullisempaan asemaan kuin vuodeksi 2020 ehdotetussa talousarviossa on esitetty. Näin ollen sen varmistamiseksi, että tämä asetus vaikuttaa kaikkiin jäsenvaltioihin myönteisesti, on asianmukaista vähentää erillinen määrä talousarvioon otettavasta Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusosuuden määrästä. Tämän erillisen määrän olisi hyödytettävä sellaisia jäsenvaltioita, jotka muuten joutuisivat epäedulliseen asemaan tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen, kuten tarkemmin määritellään erityisissä käytännön menettelytavoissa, joissa vahvistetaan maksujen jakautuminen ja annetaan komissiolle valtuudet maksaa tuo erillinen määrä.

(10)

Niin kauan kuin tässä asetuksessa vahvistetut Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneiden henkilöiden ja yhteisöjen tukikelpoisuusedellytykset edelleen täyttyvät, on myös aiheellista säätää niiden tukikelpoisuudesta vuonna 2020 ottaen huomioon edellytykset, joita asetetaan ehdotuspyynnöissä, tarjouskilpailuissa, kilpailuissa tai muissa sellaisissa menettelyissä, jotka saattavat johtaa rahoitukseen unionin talousarviosta, lukuun ottamatta erityistapauksia, jotka liittyvät turvallisuuteen ja Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenyyden menettämiseen Euroopan investointipankissa, ja tarjota niille unionin rahoitusta. Tällainen unionin rahoitus olisi rajoitettava vuonna 2020 aiheutuviin tukikelpoisiin menoihin, lukuun ottamatta ennen vuoden 2020 loppua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (4), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, VII osaston mukaisesti allekirjoitettuja julkisia hankintasopimuksia, joiden täytäntöönpanoa jatketaan niissä vahvistettujen ehtojen mukaisesti, ja lukuun ottamatta Yhdistyneen kuningaskunnan suorien maataloustulotukien järjestelmää hakuvuoden 2020 osalta, joka olisi jätettävä tukikelpoisuuden ulkopuolelle.On myös aiheellista jättää Yhdistynyt kuningaskunta tai Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneet henkilöt tai yhteisöt Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013 (5), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1796 (6), mukaisen tukikelpoisuuden ulkopuolelle sellaisten toimien osalta, jotka koskevat työntekijöitä, joiden irtisanominen, ja itsenäisiä ammatinharjoittajia, joiden työskentelyn päättyminen on seurausta sopimuksettomasta erosta, sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 (7), sellaisena kuin se on muutettuna, mukaisen tukikelpoisuuden ulkopuolelle sellaisten toimien osalta, jotka koskevat vakavaa taloudellista rasitusta, joka kohdistuu suoraan jäsenvaltioihin sopimuksettoman eron seurauksena. Varainhoitoasetuksen mukaisesti ehdotuspyynnöissä, tarjouskilpailuissa, kilpailuissa tai muissa menettelyissä samoin kuin kaikissa niiden perusteella Yhdistyneen kuningaskunnan tai Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneiden henkilöiden tai yhteisöjen kanssa laadituissa sopimuksissa taikka näiden hyväksi tehdyissä päätöksissä on vahvistettava tukikelpoisuutta ja sen jatkumista koskevat edellytykset viittaamalla tähän asetukseen.

(11)

On myös aiheellista säätää, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneiden henkilöiden ja yhteisöjen tukikelpoisuus jatkuu sillä edellytyksellä, että Yhdistynyt kuningaskunta maksaa edelleen rahoitusosuuden vuodelta 2020 ja tarpeen mukaan vuodelta 2019 asetuksen (EU, Euratom) 2019/1197 mukaisesti ja että valvontatoimia ja tarkastuksia voidaan suorittaa tehokkaasti. Jos nämä edellytykset eivät enää täyty, komission olisi annettava päätös, jossa todetaan tällainen laiminlyönti. Tällöin unionin rahoitusta ei olisi enää myönnettävä Yhdistyneelle kuningaskunnalle eikä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneille henkilöille ja yhteisöille.

(12)

On myös aiheellista säätää sellaisten toimien tukikelpoisuuden jatkumisesta vuonna 2020, joiden yhteydessä jäsenvaltiot tai jäsenvaltioihin sijoittautuneet henkilöt tai yhteisöt saavat unionin varoja ja jotka liittyvät Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Tällaisten toimien täytäntöönpanoa arvioitaessa olisi kuitenkin varainhoidon moitteettomuuden varmistamiseksi otettava huomioon se mahdollisuus, ettei Yhdistynyt kuningaskunta hyväksy valvontatoimia ja tarkastuksia.

(13)

Toimien täytäntöönpanoa olisi jatkettava tällaisiin toimiin sovellettavien asiaankuuluvien sääntöjen mukaisesti, varainhoitoasetus mukaan luettuna. Sen vuoksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa on tarpeen kohdella jäsenvaltiona tällaisia sääntöjä sovellettaessa.

(14)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, koska ne koskevat unionin talousarviota ja unionin toteuttamia ohjelmia ja toimia. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(15)

Komissiolle olisi rajallisen liikkumavaran varmistamiseksi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa vahvistettujen määräaikojen mahdollista pidentämistä ja maksuaikataulun muuttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (8) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. Delegoidun säädöksen olisi tultava voimaan viipymättä, kun tämä on tarpeen erittäin kiireellisessä tapauksessa, joka liittyy unionin vuoden 2020 talousarvion toteuttamiseen ja rahoitukseen kohdistuvan vakavan häiriön vaaraan, ja sitä olisi sovellettava niin kauan kuin Euroopan parlamentti tai neuvosto ei sitä vastusta.

(16)

Jotta Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen ajankohtana vältettäisiin unionin meno-ohjelmien ja muiden toimien tuensaajien kannalta merkittävimmät häiriöt, tämän asetuksen olisi tultava voimaan kiireellisesti sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja sitä olisi sovellettava sitä päivää seuraavasta päivästä, jona perussopimuksia lakataan soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ellei Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tehty erosopimus ole tullut voimaan kyseiseen päivään mennessä. Koska tässä asetuksessa säädetään unionin vuoden 2020 talousarvion toteuttamista ja rahoitusta koskevista toimenpiteistä, sitä olisi sovellettava ainoastaan vuotta 2020 koskevaan tukikelpoisuuteen,

(1)

Neuvoston direktiivillä 2006/112/EY (3) vapautetaan tietyin edellytyksin arvonlisäverosta (alv) tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset sekä tavaroiden tuonti, kun kyseisen luovutuksen, suorituksen tai tuonnin suorittaa jonkin Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltion puolustusvoimat niiden osallistuessa yhteiseen puolustustoimintaan oman valtionsa ulkopuolella.

(2)

Neuvoston direktiivillä 2008/118/EY (4) vapautetaan valmisteveron alaiset tavarat isäntäjäsenvaltion vahvistamin edellytyksin ja rajoituksin valmisteverosta, jos ne on tarkoitettu asevoimien käyttöön, niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin missä tahansa muussa Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa valmisteverosaatava on syntynyt.

(3)

Tällaisia vapautuksia ei myönnetä silloin, kun jäsenvaltion asevoimat osallistuvat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston 2 luvun 2 jaksossa määrätyn yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) mukaiseen toimintaan. Ensisijaisen tärkeänä olisi pidettävä tarvetta parantaa Euroopan valmiuksia puolustuksen ja kriisinhallinnan alalla sekä lujittaa unionin turvallisuutta ja puolustusta. Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja komissio totesivat 28 päivänä maaliskuuta 2018 antamassaan sotilaallisen liikkuvuuden toimintasuunnitelmaa koskevassa yhteisessä tiedonannossaan, että on yleisesti tarpeen yhdenmukaistaa EU:n puitteissa ja Naton piirissä toteutettujen puolustustoimien alv-kohtelua.

(4)

Puolustustoiminta yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvien unionin toimien toteuttamiseksi kattaa sotilasoperaatiot, taistelujoukkojen toiminnan, keskinäisen avunannon, pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) hankkeet ja Euroopan puolustusviraston (EDA) toimet. Siihen ei pitäisi kuitenkaan sisältyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklassa vahvistetun yhteisvastuulausekkeen mukaisia toimia eikä muita jäsenvaltioiden kahden- tai monenvälisiä toimia, jotka eivät liity puolustustoimintaan yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvien unionin toimien toteuttamiseksi.

(5)

Sen vuoksi olisi vapautettava alv:sta tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset, jotka on tarkoitettu jäsenvaltion asevoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön tai niiden messien taikka kanttiinien tarpeisiin, kun nämä asevoimat osallistuvat puolustustoimintaan yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvien unionin toimien toteuttamiseksi oman jäsenvaltionsa ulkopuolella. Tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset sen jäsenvaltion asevoimille, jossa kyseiset tavarat luovutetaan tai palvelut suoritetaan, olisi jätettävä alv-vapautuksen ulkopuolelle.

(6)

Lisäksi on tarpeen säätää alv-vapautuksesta siinä tapauksessa, että jäsenvaltion asevoimat tuo maahan tavaroita, jotka on tarkoitettu näiden asevoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön tai niiden messien taikka kanttiinien tarpeisiin, kun nämä asevoimat osallistuvat puolustustoimintaan yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvien unionin toimien toteuttamiseksi oman jäsenvaltionsa ulkopuolella.

(7)

Lisäksi olisi vapautettava valmisteverosta sellaiset valmisteveron alaiset tavarat, jotka luovutetaan asevoimien käyttöön muussa jäsenvaltiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa valmisteverosaatava on syntynyt, kun nämä asevoimat osallistuvat puolustustoimintaan yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvien unionin toimien toteuttamiseksi oman jäsenvaltionsa ulkopuolella.

(8)

Naton puolustustoimintaa koskevan arvonlisäveroa ja valmisteveroa koskevan vapautuksen tavoin myös vapautuksen, joka koskee puolustustoimintaa yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvien unionin toimien toteuttamiseksi, olisi oltava soveltamisalaltaan rajoitettu. Kyseisiä vapautuksia olisi sovellettava ainoastaan tilanteisiin, joissa asevoimat suorittavat tehtäviä, jotka liittyvät suoraan yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mukaiseen puolustustoimintaan eikä niiden pitäisi koskea YTPP-alan siviilioperaatioita. Tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset siviilihenkilöstön käyttöön voivat kuulua vapautusten piiriin ainoastaan, jos siviilihenkilöstö liittyy asevoimiin, jotka suorittavat tehtäviä, jotka liittyvät suoraan yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mukaiseen puolustustoimintaan oman jäsenvaltionsa ulkopuolella. Tehtäviä, joita suorittaa yksinomaan siviilihenkilöstö tai jotka toteutetaan yksinomaan siviilivoimavaroja käyttäen, ei olisi katsottava puolustustoiminnaksi. Näiden vapautusten ei myöskään missään tapauksessa olisi koskettava tavaroita tai palveluja, jotka asevoimat hankkivat omaan käyttöön tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön omassa jäsenvaltiossaan.

(9)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on unionin ja Naton puolustustoiminnan alv- ja valmisteverokohtelun yhdenmukaistaminen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(10)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (5) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(11)

Direktiivit 2006/112/EY ja 2008/118/EY olisi sen vuoksi muutettava,

(1)

Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (1) edellytetään, että säilyttämistoimenpiteet vahvistetaan ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean laatimat kertomukset.

(3)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet sekä tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti kalastusmahdollisuudet on määriteltävä mainitun asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen yhteisen kalastuspolitiikan, jäljempänä ’YKP’, tavoitteiden mukaisesti. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 1 kohdan mukaan kalastusmahdollisuudet on jaettava jäsenvaltioille siten, että taataan kullekin jäsenvaltiolle kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kalakannan tai kalastuksen osalta.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 4 kohdan mukaan yksittäisten monivuotisten suunnitelmien alaisten kantojen kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava kyseisissä suunnitelmissa määriteltyjen sääntöjen mukaisesti.

(5)

Läntisen Välimeren pohjakalakantoja hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma vahvistettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1022 (2), ja se tuli voimaan 16 päivänä heinäkuuta 2019. Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseisen asetuksen 1 artiklassa lueteltujen kantojen kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava siten, että saavutetaan kalastuskuolevuus kestävän enimmäistuoton tasolla mahdollisuuksien mukaan asteittain vuoteen 2020 mennessä ja viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2025. Kalastusmahdollisuudet olisi ilmaistava suurimman sallitun pyyntiponnistuksen muodossa ja vahvistettava kyseisen asetuksen 7 artiklassa säädetyn pyyntiponnistusjärjestelmän mukaisesti. Vuonna 2020 olisi suurinta sallittua pyyntiponnistusta sen vuoksi vähennettävä 10 prosenttia verrattuna perustasoon, joka on laskettu kyseisen asetuksen 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(6)

Välimeren yleinen kalastuskomissio (GFCM) antoi vuonna 2018 pidetyssä 42. vuosikokouksessaan suosituksen GFCM/42/2018/1 ankeriaan monivuotisesta hoitosuunnitelmasta Välimerellä, jolla vahvistetaan ankeriaan (Anguilla anguilla) hoitotoimenpiteet Välimerellä (GFCM-alueen maantieteelliset osa-alueet 1–27). Näihin toimenpiteisiin sisältyy kolmen peräkkäisen kuukauden pituinen vuotuinen kalastuskielto, joka kunkin jäsenvaltion on määritettävä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1100/2007 (3) säilyttämistavoitteiden ja ankeriasta koskevan kansallisen hoitosuunnitelman (-suunnitelmien) mukaisesti sekä sen mukaan, mitkä ovat ankeriaan vaelluskaudet kyseisessä jäsenvaltiossa. Kalastuskieltoa sovelletaan kaikkiin merivesiin Välimerellä ja murtovesiin kuten jokisuistoihin, rannikkolaguuneihin ja jokisuiden vaihettumisalueisiin suosituksen mukaisesti. Tämä toimenpide olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(7)

GFCM antoi vuonna 2018 pidetyssä 42. vuosikokouksessaan myös suosituksen GFCM/42/2018/8 kiireellisistä lisätoimenpiteistä 2019–2020, jotka koskevat pelagisten lajien kantoja Adrianmerellä (maantieteelliset osa-alueet 17 ja 18; kyseisellä suosituksella vahvistettiin pienten pelagisten lajien kannoille saalis- ja pyyntiponnistusrajoitukset vuosiksi 2019, 2020 ja 2021 GFCM-alueen maantieteellisillä osa-alueilla 17 ja 18 (Adrianmeri). Nämä toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä. Enimmäissaalisrajoitukset on vahvistettu vain yhden vuoden ajaksi ja rajoittamatta mahdollisia muita tulevaisuudessa toteutettavia toimenpiteitä ja mahdollisia jäsenvaltioiden välillä sovellettavia jakojärjestelyjä.

(8)

GFCM antoi vuonna 2019 pidetyssä 43. vuosikokouksessaan suosituksen GFCM/43/2019/5 pohjakalojen kestävää kalastusta Adrianmerellä (maantieteelliset osa-alueet 17 ja 18) koskevasta monivuotisesta hoitosuunnitelmasta, jossa otetaan käyttöön pyyntiponnistusjärjestelmä tiettyjen pohjakalakantojen osalta. Nämä toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(9)

Ottaen huomioon Slovenian laivaston erityispiirteet ja sen vähäinen vaikutus pienten pelagisten lajien kantoihin ja pohjakalakantoihin on aiheellista säilyttää nykyiset kalastustavat ja varmistaa Slovenian laivaston mahdollisuus kalastaa vähimmäismäärä pieniä pelagisia lajeja ja vähimmäispyyntiponnistus pohjakalakantojen osalta.

(10)

GFCM antoi vuonna 2019 pidetyssä 43. vuosikokouksessaan suosituksen GFCM/43/2019/3, jolla muutetaan suositusta GFCM/41/2017/4 piikkikampelan kalastusta Mustallamerellä (GFCM-alueen maantieteellinen osa-alue 29) koskevasta monivuotisesta hoitosuunnitelmasta. Tässä suosituksessa otetaan käyttöön ajantasaistettu alueellinen suurin sallittu saalis (TAC) ja kiintiöiden jakojärjestelmä piikkikampelalle ja tätä kalakantaa koskevia lisäsäilyttämistoimenpiteitä, erityisesti kahden kuukauden kalastuskielto ja kalastuspäivien rajoitus 180 päivään vuodessa. Nämä toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(11)

GFCM:n antaman tieteellisen lausunnon mukaisesti on välttämätöntä säilyttää kalastuskuolevuus nykyisellä tasolla, jotta kilohailikannan kestävyys Mustallamerellä voidaan taata. Sen vuoksi on aiheellista jatkaa autonomisen kiintiön vahvistamista kyseiselle kannalle.

(12)

Kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella sekä ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat samalla, kun varmistetaan eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu ja otetaan huomioon sidosryhmiä kuultaessa esitetyt kannanotot.

(13)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 847/96 (4) otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, mukaan lukien mainitun asetuksen 3 ja 4 artiklan mukaiset varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. Kyseisen asetuksen 2 artiklan mukaan neuvosto päättää TACeja vahvistettaessa kannoista, joihin kyseisen asetuksen 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta, käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilannetta. Sen jälkeen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdalla otettiin käyttöön kaikkia purkamisvelvoitteen alaisia kantoja koskeva vuotuinen joustomekanismi. Jotta vältettäisiin liiallinen jousto, joka heikentäisi meren elollisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyödyntämisen periaatetta, haittaisi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja heikentäisi kantojen biologista tilannetta, olisi sen vuoksi vahvistettava, että asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa sovelletaan analyyttisiin TACeihin vain siinä tapauksessa, ettei asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta käytetä.

(14)

Tässä asetuksessa vahvistettujen, unionin kalastusalusten käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien käyttöön sovelletaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009 (5) ja erityisesti sen 33 artiklaa, joka koskee saaliiden ja pyyntiponnistuksen kirjaamista, ja 34 artiklaa, joka koskee tietojen ilmoittamista kalastusmahdollisuuksien käyttämisestä loppuun. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä lähettäessään komissiolle tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen puretuista saaliista.

(15)

Jotta kalastustoiminta ei keskeytyisi ja jotta turvattaisiin unionin kalastajien toimeentulo, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2020. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu.

(16)

Kalastusmahdollisuuksia käytettäessä olisi kaikilta osin noudatettava unionin oikeutta,

(1)

Asetuksella (EU) N:o 1380/2013 pyritään lopettamaan asteittain saaliiden poisheittäminen kaikessa unionin kalastuksessa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 artiklassa säädetään sellaisten monivuotisten suunnitelmien hyväksymisestä, joihin sisältyy säilyttämistoimenpiteitä asiaankuuluvan maantieteellisen alueen tiettyjä kantoja hyödyntäviä kalastuksia varten.

(3)

Kyseisissä monivuotisissa suunnitelmissa eritellään purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yksityiskohdat ja mahdollisesti valtuutetaan komissio erittelemään kyseisiä yksityiskohtia jäsenvaltioiden laatimien yhteisten suositusten perusteella.

(4)

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 19 päivänä maaliskuuta 2019 asetuksen (EU) 2019/472, jossa vahvistetaan läntisillä vesialueilla kalastettuja kantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma. Kyseisen asetuksen 13 artiklassa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi erittelemällä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan a–e alakohdassa säädetyt purkamisvelvoitetta koskevat yksityiskohdat kaikkien niiden läntisten vesialueiden kantojen osalta, joihin purkamisvelvoitetta sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan nojalla, jäsenvaltioiden laatiman yhteisen suosituksen perusteella.

(5)

Belgialla, Espanjalla, Ranskalla, Alankomailla ja Portugalilla on lounaisilla vesillä välitön kalastuksenhoitoetu. Komissio vahvistaa delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/2374 (3), joka sittemmin on kumottu ja korvattu komission delegoidulla asetuksella (EU) 2018/2033 (4), tiettyjen pohjakalakantojen kalastuksia lounaisilla vesialueilla koskevan poisheittämissuunnitelman Alankomaiden, Belgian, Espanjan, Portugalin ja Ranskan vuonna 2018 esittämän yhteisen suosituksen perusteella.

(6)

Alankomaat, Belgia, Espanja, Portugali ja Ranska esittivät komissiolle 31 päivänä toukokuuta 2019 uuden yhteisen suosituksen kuultuaan lounaisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa ja pelagisten kantojen neuvoa-antavaa toimikuntaa, ja yhteistä suositusta muutettiin 9 päivänä elokuuta 2019. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) (5) on tarkastellut. Komissio toimitti asianomaiset toimenpiteet kirjallisesti käsiteltäväksi asiantuntijaryhmälle, joka muodostuu 28 jäsenvaltion edustajista ja jossa Euroopan parlamentti toimii tarkkailijana.

(7)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/2033 sisältyy purkamisvelvoitetta koskeva vapautus, joka koskee Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) suuralueilla 8 ja 9 pohjatrooleilla pyydettävää keisarihummeria sekä pilkkupagellia, jota pyydetään pienimuotoiseen kalastukseen tarkoitetulla voracera-pyydyksellä ICES-alueella 9a. Vapautus perustuu tieteelliseen näyttöön, jonka mukaan kyseisten lajien eloonjäämisaste on mahdollisesti korkea, kun otetaan huomioon kyseisen lajin pyydysten, kalastuskäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet. STECF totesi arvioinnissaan (6), että uusimmat kokeet ja tutkimukset, jotka saatettiin päätökseen vuosina 2016–2018, osoittavat keisarihummerin eloonjäämisasteen olevan samaa tasoa kuin mitä aiemmissa arvioinneissa on havaittu. Jäsenvaltiot toimittivat poisheitetyn pilkkupagellin eloonjäämisasteen osoittamiseksi näyttöä STECF:lle, joka päätteli (7), että vapautus on perusteltu. Koska olosuhteet eivät näin ollen ole muuttuneet, kyseiset eloonjäämisasteeseen perustuvat vapautukset olisi säilytettävä lounaisia vesialueita koskevassa poisheittämissuunnitelmassa kaudelle 2020–2021.

(8)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/2033 myönnettiin ICES-suuralueilla 8 ja 9 millä tahansa pyydyksillä pyydettäville rauskukaloille eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus, kunnes toimitetaan yksityiskohtaista tieteellistä näyttöä eloonjäämisasteista kaikkien laivastonosien sekä pyydysten, alueiden ja lajien yhdistelmien osalta. STECF katsoo, että jäsenvaltiot ovat keränneet eloonjäämiseen liittyviä tietoja (8), jotka ovat viitteellisiä, mutta asiasta vaaditaan yksityiskohtaisempia tietoja. Kalastusta on jatkettava, jotta nämä tiedot voidaan kerätä. Vapautus voidaan sen vuoksi myöntää, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, olisi toimitettava viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä toukokuuta a) suunnitelma, jolla pyritään parantamaan eloonjäämisastetta ja tilkitsemään STECF:n havaitsemia tietoaukkoja ja jota STECF arvioi vuosittain; b) vuotuiset edistymisraportit, mukaan lukien tiedot eloonjäämisastetta koskeviin ohjelmiin tehdyistä muutoksista tai mukautuksista.

(9)

Rauskukalojen eloonjäämisastetta tarkasteltaessa havaittiin, että marmorirauskun (Leucoraja naevus) eloonjäämisaste on huomattavasti alhaisempi kuin muilla lajeilla. Lisäksi kyseisen lajin eloonjäämistä koskeva tieteellinen tietämys vaikuttaa olevan vähäisempää. Jäsenvaltiot toimittivat näyttöä marmorirauskun elinvoimaisuudesta ja poisheitettyjen marmorirauskujen välittömästä eloonjäämisestä. STECF tarkasteli näyttöä ja päätteli (9), että marmorirauskuja koskevat tiedot osoittavat vaihtelevaa elinvoimaisuutta mutta eivät ole edustavia kaupallisten kalastusolosuhteiden osalta eivätkä sulje pois mahdollisuutta, että marmorirauskujen eloonjäämisaste on lähellä nollaa. Sen vuoksi vapautus olisi myönnettävä vain kahdeksi vuodeksi ICES-suuralueilla 8 ja 9 riimuverkoilla pyydettävien marmorirauskujen ja yhdeksi vuodeksi ICES-suuralueella 8 trooleilla pyydettävien marmorirauskujen osalta. Käynnissä olevista tutkimuksista ja parannetuista eloonjäämistoimenpiteistä olisi saatava kiireellisesti tuloksia, jotka olisi toimitettava STECF:lle arvioitavaksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020 ICES-suuralueella 8 trooleilla pyydettävien marmorirauskujen osalta ja viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä toukokuuta ICES-suuralueilla 8 ja 9 riimuverkoilla pyydettävien marmorirauskujen osalta.

(10)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/2033 sisältyy de minimis -poikkeuksia asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta purkamisvelvoitteesta puomi- ja pohjatrooleilla ICES-alueilla 8a ja 8b sekä riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueilla 8a ja 8b pyydettävän merianturan osalta. STECF arvioi (10) näytön, jonka jäsenvaltiot esittivät kyseisten poikkeuksien tueksi. STECF totesi, että yhteisessä suosituksessa esitetään perustellut argumentit, jotka osoittavat valikoivuuden lisäämiseen liittyvät vaikeudet ja tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvat suhteettomat kustannukset. Koska olosuhteet eivät näin ollen ole muuttuneet, de minimis -poikkeukset olisi säilytettävä lounaisia vesialueita koskevassa poisheittämissuunnitelmassa kaudelle 2020–2021.

(11)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/2033 sisältyi väliaikaisesti de minimis -poikkeuksia asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohtaan perustuvasta purkamisvelvoitteesta ICES-suuralueilla 8 ja 9 trooleilla ja nuotilla pyydettävän kummeliturskan osalta. Arvioituaan jäsenvaltioiden uudessa yhteisessä suosituksessa toimittaman näytön kyseisestä poikkeuksesta STECF totesi (11), että valikoivuutta koskevissa kokeissa ei ole yksilöity aiempaa valikoivampia laitteita, jotka olisivat käytettävissä tässä vaiheessa. STECF totesi, että käytettävissä olevien tietojen perusteella tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvat kustannukset ovat kohonneet merkittävästi. Jäsenvaltiot ovat tekemässä täydentävää tutkimusta suhteettomista kustannuksista, myös kummeliturskan saaliiden osalta. Kalastusta on jatkettava, jotta nämä tiedot voidaan kerätä. Vapautus voidaan sen vuoksi myöntää, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä lisäkokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä toukokuuta.

(12)

Uudessa yhteisessä suosituksessa esitetään eloonjäämisasteeseen perustuvan vapautuksen laajentamista koskemaan pilkkupagellia, jota pyydetään koukuilla ja siimoilla ICES-suuralueella 8 ja ICES-alueella 9a, kyseistä lajia ICES-suuralueella 10 koskevan voimassa olevan vapautuksen lisäksi. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen pilkkupagellin korkeat eloonjäämisasteet kyseisessä kalastuksessa ICES-suuralueella 8 ja ICES-alueella 9a. Lisänäyttö eloonjäämisasteista ICES-suuralueella 8 ja ICES-alueella 9a toimitettiin STECF:lle, joka totesi (12), että käytetyssä menetelmässä on tiettyjä rajoituksia, etenkin lyhyt seurantakausi, jotka todennäköisesti johtavat eloonjäämisasteiden yliarviointiin. Luotettavien eloonjäämisarvioiden saamiseksi tarvitaan lisätutkimuksia. Vapautus voidaan sen vuoksi myöntää, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, olisi toimitettava viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä toukokuuta a) vuotuiset edistymisraportit, mukaan lukien tiedot eloonjäämisastetta koskeviin ohjelmiin tehdyistä muutoksista tai mukautuksista, jotka STECF arvioi vuosittain.

(13)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/2033 sisältyi de minimis -poikkeus koukuilla ja siimoilla ICES-suuralueella 10 pyydettävien limapäiden osalta. Tarkasteltuaan jäsenvaltioiden toimittamaa näyttöä STECF totesi (13), että toimitettuihin tietoihin sisältyi perusteltuja argumentteja siitä, että valikoivuutta on vaikea enää lisätä enempää tai että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuu suhteettomia kustannuksia. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, on aiheellista sisällyttää kyseiset de minimis -poikkeukset uuteen poisheittämissuunnitelmaan vuosiksi 2020–2021.

(14)

Uusi yhteinen suositus sisältää de minimis -poikkeuksia seuraavien lajien osalta:

(15)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön uusista de minimis -poikkeuksista, jotka koskevat ICES-suuralueilla 8 ja 9 trooleilla ja nuotilla pyydettävää piikkimakrillia ja makrillia, STECF totesi (14), että asiaa koskevat kokeet eivät osoittaneet, että sivusaaliita voitaisiin vähentää. STECF totesi, että jäsenvaltiot ovat suunnitelleet lisätoimia tukeakseen vapautuksia suhteettomien käsittelykustannusten perusteella. Koska valikoivuutta on vaikea saavuttaa, poikkeus kyseisen kalastuksen osalta voidaan myöntää yhdeksi vuodeksi, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä lisäkokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(16)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön uusista de minimis -poikkeuksista, jotka koskevat ICES-suuralueilla 8 ja 9 trooleilla ja nuotilla pyydettävää lasikampelaa, punakampelaa, merikrottia, valkoturskaa ja lyyraturskaa, STECF totesi (15), että suhteettomia käsittelykustannuksia koskevasta espanjalaisesta tutkimuksesta voidaan saada lisänäyttöä merikrottia ja lasikampelaa koskevan poikkeuksen tueksi. STECF totesi, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimia valkoturskaa ja lyyraturskaa koskevien poikkeusten perustelemiseksi. Koska valikoivuutta on vaikea saavuttaa, poikkeukset voidaan myöntää yhdeksi vuodeksi, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä lisäkokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(17)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön uusista de minimis -poikkeuksista, jotka koskevat ICES-suuralueilla 8 ja 9 sekä CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 tavallisilla verkoilla pyydettävää piikkimakrillia ja makrillia, STECF totesi (16), että valikoivuuden parantamisen vaikeutta koskevat tiedot ovat luotettavia, kun otetaan huomioon kalastuksen luonne. STECF totesi, että Espanjan verkkokalastuksen suhteettomia kustannuksia koskeva tutkimus on käynnissä ja että tutkimusta olisi arvioitava, kun se valmistuu. Koska valikoivuutta on vaikea saavuttaa, poikkeukset kyseisen kalastuksen osalta voidaan myöntää yhdeksi vuodeksi, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida kyseisten poikkeusten perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä lisäkokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(18)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön uusista de minimis -poikkeuksista, jotka koskevat ICES-suuralueilla 8 ja 9 tavallisilla verkoilla pyydettävää lasikampelaa, punakampelaa, merikrottia, valkoturskaa ja lyyraturskaa, STECF totesi (17), että valikoivuuden lisäämisestä kyseisessä kalastuksessa aiheutuvien markkinakelpoisen kalan menetysten mahdollista suuruutta ei ole esitetty eikä ole selvää, miten menetysten suuruus vaihtelisi eri verkkokalastuksissa. STECF totesi, että jäsenvaltioiden olisi toimitettava täsmällisiä tietoja kustakin asiaan liittyvästä verkkokalastuksesta. Koska valikoivuutta on vaikea saavuttaa, poikkeukset voidaan myöntää yhdeksi vuodeksi, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä lisäkokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(19)

Jotta voitaisiin varmistaa, että suurimpien sallittujen saaliiden (TAC:t) asettamisessa käytettävät arviot poisheitettävien saaliiden määristä olisivat luotettavia, jäsenvaltioiden olisi tapauksissa, joissa de minimis -poikkeus perustuu tilanteita ja laivastoa koskevien epätäydellisten tietojen ekstrapolaatioon, toimitettava täsmälliset ja todennettavissa olevat tiedot koko laivastosta, joka kuuluu kyseisen poikkeuksen piiriin.

(20)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetut toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan sekä 18 artiklan 3 kohdan mukaisia, ja näin ollen ne voidaan sisällyttää tähän asetukseen.

(21)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan nojalla ottanut huomioon sekä STECF:n arvioinnin että sen, että jäsenvaltioiden on tarpeen taata purkamisvelvoitteen täysimääräinen täytäntöönpano. Useissa tapauksissa kalastustoiminnan ja tietojenkeruun jatkaminen on tarpeen, jotta voidaan käsitellä STECF:n esittämiä huomautuksia. Tällöin kalastuksenhoitoa olisi lähestyttävä käytännöllisellä ja varovaisella tavalla sallimalla väliaikaisia vapautuksia. Jos vapautuksia ei sallittaisi, ei voitaisi kerätä tietoja, jotka ovat asianmukaisen ja tarkoin harkitun poisheittämisten hallinnoinnin kannalta välttämättömiä, jotta voidaan panna purkamisvelvoite täysimääräisesti täytäntöön.

(22)

Sen vuoksi delegoitu asetus (EU) 2018/2033 olisi kumottava ja korvattava uudella asetuksella.

(23)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2020,

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1380/2013 (3) pyritään lopettamaan asteittain saaliiden poisheittäminen kaikessa unionin kalastuksessa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 artiklassa säädetään sellaisten monivuotisten suunnitelmien hyväksymisestä, joihin sisältyy säilyttämistoimenpiteitä asiaankuuluvan maantieteellisen alueen tiettyjä kantoja hyödyntäviä kalastuksia varten.

(3)

Kyseisissä monivuotisissa suunnitelmissa eritellään purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yksityiskohdat ja mahdollisesti valtuutetaan komissio erittelemään kyseisiä yksityiskohtia jäsenvaltioiden laatimien yhteisten suositusten perusteella.

(4)

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 4 päivänä heinäkuuta 2018 asetuksen (EU) 2018/973 (4), jossa vahvistetaan Pohjanmeren pohjakalakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma. Kyseisen asetuksen 11 artiklassa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi erittelemällä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan a–e alakohdassa säädetyt purkamisvelvoitetta koskevat yksityiskohdat kaikkien niiden Pohjanmeren kantojen osalta, joihin purkamisvelvoitetta sovelletaan kyseisen asetuksen 15 artiklan 1 kohdan nojalla, jäsenvaltioiden laatiman yhteisen suosituksen perusteella.

(5)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/2035 (5) eritellään yksityiskohdat tiettyjen pohjakalakantojen kalastusta Pohjanmerellä kaudella 2019–2021 koskevan purkamisvelvoitteen täytäntöönpanosta Alankomaiden, Belgian, Ranskan, Ruotsin, Saksan, Tanskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu Pohjanmerellä, esittämän yhteisen suosituksen perusteella.

(6)

Kyseiset jäsenvaltiot esittivät Pohjanmeren neuvoa-antavaa toimikuntaa ja pelagisia kantoja koskevaa neuvoa-antava toimikuntaa kuultuaan 29 päivänä toukokuuta 2019 komissiolle uuden yhteisen suosituksen Pohjanmeren pohjakalakantojen purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohdista. Yhteistä suositusta muutettiin 7 päivänä elokuuta 2019.

(7)

Jäsenvaltioiden toimittamassa uudessa yhteisessä suosituksessa esitetään unionin ja Norjan välillä vuonna 2011 (6) ja 2012 (7) sovittujen eräiden teknisten lisätoimenpiteiden jatkamista ja valikoivan SepNep-laitteen käytön sallimista. Toimenpiteillä pyritään parantamaan valikoivuutta ja vähentämään purkamisvelvoitteen piiriin kuuluvien kalastusten tai lajien tahattomia saaliita, ja ne otettiin käyttöön delegoidulla asetuksella (EU) 2018/2035 vuosiksi 2019–2021 asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan a alakohdan nojalla.

(8)

Uusia asetus (EU) 2019/1241 kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla tuli voimaan 14 päivänä elokuuta 2019. Sen liitteessä V vahvistetaan erityisiä säännöksiä Pohjanmerta koskevista alueellisista teknisistä toimenpiteistä, ja siihen sisältyy sääntöjä myös silmäkoosta, siihen liittyvistä edellytyksistä sekä sivusaaliista. Kyseisen asetuksen 15 artiklassa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä asetuksen (EU) 2019/1241 liitteissä vahvistettujen teknisten toimenpiteiden muuttamiseksi, täydentämiseksi tai kumoamiseksi taikka niistä poikkeamiseksi, myös purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yhteydessä.

(9)

Asetuksessa (EU) 2019/1241 ei säädetä siirtymätoimenpiteistä. Jotta varmistetaan tämän delegoidun asetuksen ja asetuksen (EU) 2019/1241 yhteensopivuus, on tarpeen soveltaa asetuksessa (EU) 2019/1241 vahvistettuja edellytyksiä mutta ottaa samalla huomioon asiaan liittyvät poikkeukselliset olosuhteet. Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) antoi myönteisen arvion (8) alueellisen ryhmän toimittamista tiedoista, jotka tukivat yhteiseen suositukseen sisältyviä teknisiä toimenpiteitä. Jäsenvaltiot laativat ja toimittivat yhteisen suosituksen, jonka STECF arvioi ennen uusia teknisiä toimenpiteitä koskevan asetuksen hyväksymistä ja ennen asetuksen (EU) 2019/1241 voimaantuloa, minkä vuoksi siinä ei viitattu kyseiseen asetukseen. Poikkeukselliset olosuhteet huomioon ottaen komissio kuitenkin katsoo, että sen saatavissa tässä vaiheessa olevissa yhteisen suosituksen ja STECF:n arvioinnin tiedoissa mikään ei viittaa siihen, että ehdotetut tekniset lisätoimenpiteet eivät olisi asetuksen (EU) 2019/1241 15 artiklassa teknisiä toimenpiteitä varten vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

(10)

Jotta voidaan parantaa pyydysten valikoivuutta ja vähentää tahattomia saaliita Skagerrakissa, on aiheellista sisällyttää asetukseen jäsenvaltioiden esittämät tekniset toimenpiteet. Näitä toimenpiteitä olisi sovellettava kaudella 2020–2021.

(11)

Kuten asetuksessa (EU) 2018/973 säädetään, Pohjanmeri käsittää ICES (9)-alueet 2a ja 3a sekä ICES-suuralueen 4.

(12)

Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita STECF on tarkastellut (10). Komissio toimitti asianomaiset toimenpiteet kirjallisesti käsiteltäväksi asiantuntijaryhmälle, joka muodostuu 28 jäsenvaltion edustajista ja jossa Euroopan parlamentti toimii tarkkailijana.

(13)

Joidenkin kantojen, kuten punakampelan, osalta STECF totesi, että yksittäisten kalojen eloonjäämisasteet eivät välttämättä ole yhtä korkeita kuin muilla lajeilla. Komissio tarkasteli kuitenkin kyseisen vapautuksen suhteellista vaikutusta kokonaiskantaan verrattuna yksittäisiin kaloihin ja pani samalla merkille tarpeen jatkaa kalastustoimintaa ja tietojenkeruuta, jotta voidaan käsitellä STECF:n esittämiä huomautuksia. Tapauksissa, joissa pois heitettävien kuolleiden kalojen suhteellinen määrä on verrattain pieni, komissio katsoo, että kalastuksenhoitoa olisi lähestyttävä käytännöllisellä ja varovaisella tavalla sallimalla väliaikaisia vapautuksia. Jos näin ei tehtäisi, ei voitaisi kerätä tietoja, jotka ovat asianmukaisen ja tarkoin harkitun poisheittämisten hallinnoinnin kannalta välttämättömiä, jotta voidaan panna purkamisvelvoite täysimääräisesti täytäntöön.

(14)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/2035 säädetään trooleilla ICES-alueella 4c pyydetyn säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän merianturan saaliiden eloonjäämisasteeseen perustuvista vapautuksista sellaisen tieteellisen näytön perusteella, joka osoitti poisheitettyjen kalojen korkean eloonjäämisasteen. Kyseistä näyttöä on arvioitu aiempina vuosina, ja STECF totesi (11) näytön olevan riittävä. STECF korosti, ettei kasvualueiden sijainnista ole saatu uusia tietoja (12). Koska kartoitettuja kasvualueita ei tällä hetkellä ole, vapautus voidaan sisällyttää tähän asetukseen, mutta jäsenvaltioiden olisi toimitettava asiaankuuluvat tiedot heti, kun kyseiset alueet on kartoitettu. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, kyseistä vapautusta olisi sovellettava edelleen tässä asetuksessa.

(15)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/2035 säädetään ICES-alueilla 2a ja 3a sekä ICES-suuralueella 4 merroilla pyydetyn keisarihummerin saaliiden eloonjäämisasteeseen perustuvasta vapautuksesta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti sellaisen tieteellisen näytön perusteella, joka osoitti poisheitettyjen kalojen korkean eloonjäämisasteen. Kyseistä näyttöä on arvioitu aiempina vuosina, ja STECF totesi (13) näytön olevan riittävä. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, kyseistä vapautusta olisi sovellettava edelleen tässä asetuksessa.

(16)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/2035 säädetään ICES-suuralueella 4 ja ICES-alueilla 2a ja 3a tietyillä pyydyksillä pyydetyn keisarihummerin saaliiden eloonjäämisasteeseen perustuvasta vapautuksesta edellyttäen, että on käytetty valikointiristikolla varustettua laitetta. Vapautus myönnettiin sillä edellytyksellä, että jäsenvaltiot toimittavat tietoja Pohjanmeren länsirannikon kalastuksesta. STECF:lle ei ole toimitettu uutta näyttöä korkeasta eloonjäämisasteesta. Jäsenvaltiot katsoivat, että lisätietoja ei tarvita, koska STECF totesi vuonna 2018 Pohjanmeren länsirannikon eloonjäämisennusteita tukevan tieteellisen näytön olevan vankkaa (14). STECF otti kuitenkin esiin kysymyksiä (15), jotka liittyvät itärannikon keisarihummerin ja Pandalus-sukuun kuuluvien lajien kalastukseen, koska nämä tiedot puuttuvat, eikä arviointia keisarihummerin eloonjäämisestä tässä kalastuksessa voida tehdä. Näissä olosuhteissa vapautusta voidaan soveltaa 31 päivään joulukuuta 2020, ja jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, olisi toimitettava tiedot Pohjanmeren itärannikon kalastuksesta STECF:n arvioitavaksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020.

(17)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/2035 säädetään merroilla tai rysillä pyydettyjen saalisrajoitusten alaisten lajien sivusaaliin eloonjäämisasteeseen perustuvasta vapautuksesta sellaisen tieteellisen näytön perusteella, joka osoitti poisheitettyjen kalojen korkean eloonjäämisasteen. Näyttöä on arvioitu aiempina vuosina, ja STECF totesi (16), että käytettävissä olevien tietojen mukaan poisheitettyjen kalojen kuolleisuus on todennäköisesti alhainen, joskin todelliset kalasaaliit ovat vähäisiä. Koska saaliit eivät ole merkittäviä eivätkä olosuhteet muuttuneet, vapautusta olisi edelleen sovellettava tässä asetuksessa.

(18)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/2035 säädetään tavallisilla verkoilla tai riimuverkoilla ICES-alueella 3a ja ICES-suuralueella 4 pyydetyn punakampelan eloonjäämisasteeseen perustuvasta vapautuksesta. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitetyn punakampelan korkean eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin STECF:lle, joka totesi (17), että toimitettiin riittävästi tietoja, joiden mukaan eloonjäämisaste on erittäin korkea. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi lisättävä tähän asetukseen.

(19)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/2035 säädetään ankkuroiduilla kierrenuotilla ICES-alueella 3a ja ICES-suuralueella 4 pyydetyn punakampelan eloonjäämisasteeseen perustuvasta vapautuksesta. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitetyn punakampelan korkean eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin STECF:lle, joka totesi (18), että eloonjäämisastetta koskevan tutkimuksen tiedot ovat luotettavia mutta että eloonjäämisasteen parantamiseksi voitaisiin käyttää muitakin toimenpiteitä, koska eloonjäämisaste alenee huomattavasti, jos punakampelan lajitteluaika on yli 30 minuuttia. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi lisättävä tähän asetukseen.

(20)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/2035 säädetään ICES-alueella 3a ja ICES-suuralueella 4 talvikuukausina trooleilla kampelakalojen tai pyöreiden kalojen kohdennetussa kalastuksessa pyydettyjen punakampelan saaliiden ja sivusaaliiden eloonjäämisasteeseen perustuvasta vapautuksesta. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitetyn punakampelan korkean eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin STECF:lle (19), joka totesi, että taustaselvityksen mukaan eloonjäämisasteet alenevat, kun lajitteluaika on yli 60 minuuttia kesäkuukausina, minkä vuoksi punakampelan kesäkuukausien alhaisen eloonjäämisprosentin vuoksi on perusteltua rajoittaa vapautus koskemaan vain talvikuukausia. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi lisättävä tähän asetukseen.

(21)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/2035 myönnettiin ICES-alueilla 2a ja 3a ja ICES-suuralueella 4 millä tahansa pyydyksillä pyydettäville rauskukaloille eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus siitä huolimatta, että yksityiskohtaista tieteellistä näyttöä eloonjäämisasteista kaikkien laivastonosien sekä pyydysten, alueiden ja lajien yhdistelmien osalta ei ollut saatavilla. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta STECF kuitenkin katsoo, että eloonjäämisasteet ovat yleensä korkeita (20), mutta asiasta tarvitaan vielä lisätietoja. Kun otetaan huomioon tarve jatkaa kalastustoimintaa tarvittavan tiedonkeruun varmistamiseksi, vapautus olisi myönnettävä, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, olisi toimitettava viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä toukokuuta a) suunnitelma, jolla pyritään parantamaan eloonjäämisastetta ja tilkitsemään STECF:n havaitsemia tietoaukkoja ja jota STECF arvioi vuosittain; b) vuotuiset edistymisraportit, mukaan lukien tiedot eloonjäämisastetta koskeviin ohjelmiin tehdyistä muutoksista tai mukautuksista.

(22)

Rauskukalojen eloonjäämisastetta tarkasteltaessa havaittiin, että marmorirauskun (Leucoraja naevus) eloonjäämisaste on huomattavasti alhaisempi kuin muilla lajeilla. Lisäksi kyseisen lajin eloonjäämistä koskeva tieteellinen tietämys vaikuttaa olevan vähäisempää. Tämän lajin jättäminen vapautuksen ulkopuolelle estäisi kuitenkin kalastuksen sekä jatkuvan ja tarkan tiedonkeruun. STECF:lle toimitettiin asiaankuuluvaa näyttöä, ja se totesi (21), että marmorirauskun eloonjäämisasteesta on käynnistetty kaksi uutta tutkimusta, mutta asiasta tarvitaan lisää havaintoja, jotta voidaan tehdä lopullinen päätös eloonjäämisasteista vuoden tai kahden kuluessa. Sen vuoksi tämä vapautus olisi myönnettävä kahdeksi vuodeksi ja olisi tehtävä kiireellisesti uusia tutkimuksia ja kehitettävä parempia eloonjäämistoimenpiteitä, jotka olisi toimitettava STECF:lle arvioitavaksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta.

(23)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan ICES-alueella 2a ja ICES-suuralueella 4 80–119 millimetrin puomitrooleilla (BT2) pyydetyn vähimmäisviitekokoa pienemmän punakampelan saaliiden eloonjäämisasteeseen perustuvia vapautuksia kaudeksi 2020–2021:

(24)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan ICES-suuralueella 4 TBB-pyydyksillä, joiden verkon perän silmäkoko on yli 80 millimetriä, pyydetyn piikkikampelan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitetyn piikkikampelan korkean eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. STECF:lle toimitettiin näyttöä, ja se totesi (23), että mitään uutta eloonjäämiseen liittyvää näyttöä ei esitetty ja että aiemmin toimitetut tutkimukset perustuivat muuhun pyydykseen kuin puomitrooliin, minkä vuoksi ne eivät ole edustavia. Jäsenvaltiot ovat kuitenkin sitoutuneet tekemään lisätutkimusta puomitroolilla pyydetyn poisheitetyn piikkikampelan eloonjäämisasteesta ja toimittamaan tarkempia tietoja eloonjäämisestä uudessa hankkeessa, jota on tarkoitus toteuttaa vuoteen 2021 asti. Kun otetaan huomioon tarve jatkaa kalastustoimintaa tarvittavan tiedonkeruun varmistamiseksi, vapautus olisi myönnettävä, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa ilmoitetussa määräajassa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Tätä vapautusta olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(25)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että ICES-alueella 3a ja ICES-suuralueella 4 kesäkuukausina kampelakalojen tai pyöreiden kalojen kohdennetun kalastuksen yhteydessä troolilla, jonka silmäkoko on vähintään 120 mm, pyydetyn punakampelan eloonjäämisasteeseen perustuvan vapautuksen soveltamista jatkettaisiin. Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/2035 sama vapautus myönnettiin vain talvikuukausille (1 päivästä marraskuuta 30 päivään huhtikuuta). Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan myös uusia eloonjäämisasteeseen perustuvia vapautuksia seuraaville:

(26)

Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitetyn punakampelan korkean eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. STECF totesi (24), että menetelmät, joilla eloonjäämistä ennustetaan, vaihtelevat eri tutkimuksissa ja että pienempien punakampeloiden, jotka jäävät useammin pyydykseen, jossa troolinperän silmäkoko on pienempi, eloonjäämisasteiden on osoitettu olevan alemmat. Punakampelan eloonjäämisestä kesäkuukausina voitaisiin kuitenkin tehdä edustava arviointi koko aluetta koskevan kattavan tieteellisen raportin perusteella. Sen vuoksi komissio katsoo, että tämä vapautus olisi myönnettävä vain yhdeksi vuodeksi ja olisi tehtävä kiireellisesti uusia tutkimuksia ja kehitettävä parempia eloonjäämistoimenpiteitä, jotka olisi toimitettava STECF:lle arvioitavaksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020.

(27)

Delegoidulla asetuksella (EU) 2018/2035 otetaan käyttöön de minimis -poikkeukset, jotka koskevat

(28)

Jäsenvaltiot toimittivat kyseisiä de minimis -poikkeuksia tukevaa näyttöä. Tarkasteltuaan näyttöä (25) STECF totesi (26), että jäsenvaltioiden toimittamiin asiakirjoihin sisältyi perusteltuja argumentteja, jotka osoittavat, että valikoivuutta on vaikea parantaa tai että tahattomien saaliiden käsitteleminen aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, de minimis -poikkeuksia on aiheellista jatkaa prosenttiosuuksien mukaisesti ja tehdä uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetut tarvittavat muutokset asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(29)

Uudessa yhteisessä suosituksessa esitettiin tieteellistä lisänäyttöä de minimis ‐poikkeusten laajentamisesta koskemaan

(30)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan de minimis -poikkeuksia, jotka koskevat

(31)

Jäsenvaltiot toimittivat voimassa olevia ja uusia de minimis -poikkeuksia tukevaa tieteellistä näyttöä, joka perustui valikoivuuden parantamista koskeviin vaikeuksiin ja saaliiden käsittelyn kohtuuttomiin kustannuksiin. STECF tarkasteli kyseistä näyttöä täysistunnossaan 1–5 päivänä heinäkuuta 2019 (27).

(32)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman lisänäytön pohjatrooleilla ja puomitrooleilla pyydettyä piikkimakrillia ja makrillia koskevista de minimis -poikkeuksista STECF totesi, että useimpien jäsenvaltioiden olisi toimitettava lisätietoja. Kun otetaan huomioon tarve jatkaa kalastustoimintaa tarvittavan tiedonkeruun varmistamiseksi näiden lisätietojen toimittamista varten, kutakin lajia koskevien yksittäisten poikkeusten olisi oltava voimassa enintään yhden vuoden ajan ja jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimet tarvittavien tietojen keräämiseksi ja käsittelemiseksi tai tehtävä ylimääräisiä kokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(33)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön trooleilla pohjakalakantojen sekakalastuksessa pyydettyjä kilohailin, tuulenkalan, harmaaturskan ja mustakitaturskan yhteenlaskettuja saaliita koskevasta de minimis -poikkeuksesta STECF totesi, että ei ole esitetty kvantitatiivista näyttöä, joka tukisi väitteitä, joiden mukaan poisheitetyt saaliit ovat pieniä ja kaikki vaihtoehdot valikoivuuden parantamiseksi on käytetty. STECF totesi, että valikoivuuden parantaminen entisestään olisi vaikeaa tällaisessa kalastuksessa ja että de minimis -poikkeusta tarvitaan tahattomien sivusaaliiden kattamiseksi. Kun otetaan huomioon tarve jatkaa kalastustoimintaa tarvittavan tiedonkeruun varmistamiseksi näiden lisätietojen toimittamista varten, yhteenlaskettuja saaliita koskevan poikkeuksen olisi oltava voimassa enintään yhden vuoden ajan ja jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä ylimääräisiä kokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(34)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön puomitrooleilla pyydettyä, vähimmäisviitekokoa pienempää valkoturskaa koskevasta de minimis -poikkeuksesta STECF totesi, että näyttö, jonka mukaan tahattomien saaliiden purkamiseen liittyy kustannuksia, ei ole riittävä osoittamaan, että kustannukset ovat kohtuuttomia. STECF totesi, että valikoivuuden parantaminen asiaankuuluvassa kalastuksessa pitäisi asettaa etusijalle, koska se vähentää tahattomien saaliiden käsittelykustannuksia. Kun otetaan huomioon tarve jatkaa kalastustoimintaa tarvittavan tiedonkeruun varmistamiseksi näiden lisätietojen toimittamista varten, kyseisen de minimis -poikkeuksen olisi oltava voimassa enintään yhden vuoden ajan ja jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Lisäksi jäsenvaltioiden odotetaan raportoivan uusien valikoivuustoimenpiteiden käyttöönotosta. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä ylimääräisiä kokeita ja toimitettava kaikki asiaankuuluvat tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi tätä poikkeusta olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(35)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön pohjatrooleilla pyydettyä vähimmäisviitekokoa pienempää valkoturskaa ja turskaa koskevasta de minimis -poikkeuksesta STECF totesi, että ei ole mahdollista arvioida, ovatko kohtuuttomia kustannuksia koskevat arviot asianmukaisia. STECF totesi, että valikoivuuden parantaminen asiaankuuluvassa kalastuksessa pitäisi asettaa etusijalle, koska se vähentää tahattomien saaliiden käsittelykustannuksia. Kun otetaan huomioon tarve jatkaa kalastustoimintaa tarvittavan tiedonkeruun varmistamiseksi näiden lisätietojen toimittamista varten, kyseisen de minimis -poikkeuksen olisi oltava voimassa enintään yhden vuoden ajan ja jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Lisäksi jäsenvaltioiden odotetaan raportoivan uusien valikoivuustoimenpiteiden käyttöönotosta. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä ylimääräisiä kokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi tätä poikkeusta olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(36)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön pitkälläsiimalla pyydettyä, vähimmäisviitekokoa pienempää molvaa koskevista uusista de minimis -poikkeuksista STECF totesi, että valikoivuuden parantaminen entisestään olisi vaikeaa tällaisessa kalastuksessa. Lisäksi STECF huomautti, että koska de minimis -määrä on todennäköisesti pieni, poikkeuksella ei olisi vaikutusta kalastuskuolevuuteen kokonaisuudessaan, edellyttäen että poisheitetyt saaliit kirjataan. Koska valikoivuutta on vaikea saavuttaa, poikkeus kyseisen kalastuksen osalta olisi rajoitettava yhteen vuoteen, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä ylimääräisiä kokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(37)

Jotta vuotuisten kokonaissaaliiden määrittämisen edellyttämät luotettavat arviot poisheitettyjen saaliiden määristä voidaan varmistaa, jäsenvaltioiden olisi silloin, kun de minimis -poikkeus perustuu riittämättömien tietojen ekstrapolointiin ja osittaisiin laivastotietoihin, varmistettava, että koko kyseisen poikkeuksen piiriin kuuluvasta laivastosta annetaan tarkat ja varmennettavissa olevat tiedot.

(38)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetut toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan ja 18 artiklan 3 kohdan sekä asetuksen (EU) 2018/973 ja erityisesti sen 11 artiklan mukaisia, minkä vuoksi ne voidaan sisällyttää tähän asetukseen.

(39)

Asetuksen (EU) 2018/973 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti valta antaa purkamisvelvoitetta koskevia delegoituja säädöksiä siirretään komissiolle viiden vuoden ajaksi 5 päivästä elokuuta 2018. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella eloonjäämisasteeseen perustuvan vapautuksen ja purkamisvelvoitetta koskevan de minimis -poikkeuksen vaikutusta tämän asetuksen toisena soveltamisvuotena.

(40)

Sen vuoksi delegoitu asetus (EU) 2018/2035 olisi kumottava ja korvattava uudella asetuksella.

(41)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, tämän asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2020,

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1380/2013 (3) pyritään lopettamaan asteittain saaliiden poisheittäminen kaikessa unionin kalastuksessa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 artiklassa säädetään sellaisten monivuotisten suunnitelmien hyväksymisestä, joihin sisältyy säilyttämistoimenpiteitä asiaankuuluvan maantieteellisen alueen tiettyjä kantoja hyödyntäviä kalastuksia varten.

(3)

Kyseisissä monivuotisissa suunnitelmissa eritellään purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yksityiskohdat ja mahdollisesti valtuutetaan komissio erittelemään kyseisiä yksityiskohtia jäsenvaltioiden laatimien yhteisten suositusten perusteella.

(4)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/2034 (4) vahvistetaan tiettyjä pohjakalakantojen kalastuksia luoteisilla vesialueilla koskeva poisheittämissuunnitelma kaudelle 2019–2021. Toimenpide perustuu Belgian, Espanjan, Ranskan, Irlannin, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan komissiolle toimittamaan yhteiseen suositukseen.

(5)

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 19 päivänä maaliskuuta 2019 asetuksen (EU) 2019/472, jossa vahvistetaan läntisillä vesialueilla kalastettuja kantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma. Kyseisen asetuksen 13 artiklassa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi erittelemällä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan a–e alakohdassa säädetyt purkamisvelvoitetta koskevat yksityiskohdat kaikkien niiden lounaisten vesialueiden kantojen osalta, joihin purkamisvelvoitetta sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan nojalla, jäsenvaltioiden laatiman yhteisen suosituksen perusteella. Belgialla, Espanjalla, Ranskalla, Irlannilla, Alankomailla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on luoteisilla vesialueilla välitön kalastuksenhoitoetu. Kyseiset jäsenvaltiot toimittivat luoteisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa ja pelagisten kantojen neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan komissiolle 6 päivänä kesäkuuta 2019 uuden yhteisen suosituksen eräiden pohjakalalajien kalastuksia luoteisilla vesialueilla koskevaksi poisheittämissuunnitelmaksi kaudelle 2020–2021. Yhteistä suositusta muutettiin 22 päivänä elokuuta 2019.

(6)

Jäsenvaltioiden toimittamassa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotettiin joidenkin sellaisten teknisten lisätoimenpiteiden jatkamista, joilla pyritään parantamaan valikoivuutta ja vähentämään purkamisvelvoitteen piiriin kuuluvien kalastusten tai lajien tahattomia saaliita ja jotka otettiin käyttöön delegoidulla asetuksella (EU) 2018/2034 vuosiksi 2019–2021 asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan a alakohdan nojalla.

(7)

Uusi asetus (EU) 2019/1241 kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla tuli voimaan 14 päivänä elokuuta 2019. Sen liitteessä VI vahvistetaan erityisiä säännöksiä luoteisia vesialueita koskevista teknisistä toimenpiteistä, ja siihen sisältyy sääntöjä myös silmäkoosta, siihen liittyvistä edellytyksistä sekä sivusaaliista. Lisäksi kyseisen asetuksen liitteessä VI olevassa 3 kohdassa viitataan delegoituun asetukseen (EU) 2018/2034. Asetuksen (EU) 2019/1241 15 artiklassa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä asetuksen (EU) 2019/1241 liitteissä vahvistettujen teknisten toimenpiteiden muuttamiseksi, täydentämiseksi tai kumoamiseksi taikka niistä poikkeamiseksi, myös purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yhteydessä.

(8)

Asetuksessa (EU) 2019/1241 ei säädetä siirtymätoimenpiteistä. Jotta varmistetaan tämän delegoidun asetuksen ja asetuksen (EU) 2019/1241 yhteensopivuus, on tarpeen soveltaa asetuksessa (EU) 2019/1241 vahvistettuja edellytyksiä mutta ottaa samalla huomioon asiaan liittyvät poikkeukselliset olosuhteet. Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitea (STECF) arvioi yhteisen suosituksen ja totesi (5), että ehdotetut muutokset valikoivuuden lisäämiseksi luoteisilla vesialueilla ovat järkeviä ja parantavat valikoivuutta verrattuna aiemmin määriteltyihin pyydyksiin. Jäsenvaltiot laativat ja toimittivat yhteisen suosituksen, jonka STECF arvioi ennen asetuksen (EU) 2019/1241 voimaantuloa, minkä vuoksi siinä ei viitattu kyseiseen asetukseen. Poikkeukselliset olosuhteet huomioon ottaen komissio kuitenkin katsoo, että sen saatavissa tässä vaiheessa olevissa yhteisen suosituksen ja STECF:n arvioinnin tiedoissa mikään ei viittaa siihen, että ehdotetut tekniset lisätoimenpiteet eivät olisi asetuksen (EU) 2019/1241 15 artiklassa teknisiä toimenpiteitä varten vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

(9)

Jotta voidaan parantaa pyydysten valikoivuutta ja vähentää tahattomia saaliita Kelttienmerellä, Irlanninmerellä ja Skotlannin länsipuolella, on aiheellista sisällyttää asetukseen joitakin pohjakalalajien kalastusta koskevia valikoivia toimenpiteitä. Näitä teknisiä toimenpiteitä olisi sovellettava kaudella 2020–2021.

(10)

Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) (6) on tarkastellut. Komissio toimitti asianomaiset toimenpiteet kirjallisesti käsiteltäväksi asiantuntijaryhmälle, joka muodostuu 28 jäsenvaltion edustajista ja jossa Euroopan parlamentti toimii tarkkailijana.

(11)

Tapauksissa, joissa poisheitettävien kuolleiden kalojen suhteellinen määrä on verrattain pieni, komissio katsoo, että kalastuksenhoitoa olisi lähestyttävä käytännöllisellä ja varovaisella tavalla sallimalla väliaikaisia vapautuksia. Jos näin ei tehtäisi, ei voitaisi kerätä tietoja, jotka ovat asianmukaisen ja tarkoin harkitun poisheittämisen hallinnoinnin kannalta välttämättömiä, jotta voidaan panna purkamisvelvoite täysimääräisesti täytäntöön.

(12)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/2034 sisältyy eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta purkamisvelvoitteesta Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) (7) suuralueilla 6 ja 7 merroilla ja rysillä pyydettävän keisarihummerin osalta. Vapautus perustuu tieteelliseen näyttöön korkeasta eloonjäämisasteesta. Kyseistä näyttöä on arvioitu aiempina vuosina, ja STECF totesi (8) vapautuksen olevan perusteltu. Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan kyseisen vapautuksen soveltamisen jatkamista. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, kyseistä vapautusta olisi sovellettava edelleen kaudella 2020–2021.

(13)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/2034 sisältyy eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus, joka koskee vähimmäisviitekokoa pienempää merianturaa, jota pyydetään 80–99 millimetrin ovitrooleilla ICES-alueella 7d kuuden meripeninkulman sisällä rannikosta mutta kartoitettujen kasvualueiden ulkopuolella. Vapautus perustuu tieteelliseen näyttöön korkeasta eloonjäämisasteesta poisheittämisen yhteydessä. Kyseistä näyttöä on arvioitu aiempina vuosina, ja STECF totesi (9) näytön olevan riittävä. Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan vapautuksen soveltamisen jatkamista. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, kyseistä vapautusta olisi sovellettava edelleen kaudella 2020–2021.

(14)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/2034 sisältyy eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus sellaisen keisarihummerin osalta, jota pyydetään ICES-suuralueella 7 pohjatrooleilla, joiden silmäkoko on vähintään 100 millimetriä, ja pohjatrooleilla, joiden silmäkoko on 70–99 millimetriä, yhdessä valikoivien pyydysvaihtoehtojen (TR1- ja TR2-ryhmät) kanssa. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitettävän keisarihummerin korkean eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin edelleen STECF:lle, joka totesi (10), että Seltra-trooleilla toteutettu tutkimus on tuottanut riittävästi tietoja eloonjäämisasteesta, mutta kokonaisvaikutuksia keisarihummerin laajaperäiseen kalastukseen, jossa käytetään muita pyydyksiä, on edelleen vaikea arvioida. STECF huomautti, että jos oletetaan, että eloonjäämisaste on suhteellisen korkea kaikkien pyydysten osalta, tämä tarkoittaa, että poisheittämisaste on suhteellisen pieni kyseisessä kalastuksessa. Kyseistä vapautusta olisi näin ollen sovellettava kaudella 2020–2021.

(15)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/2034 sisältyy eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus sellaisen keisarihummerin osalta, jota pyydetään ICES-alueella 6a 12 meripeninkulman sisällä rannikosta silmäkooltaan 80–110 millimetrin ovitrooleilla. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitettävän keisarihummerin korkean eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin edelleen STECF:lle, joka totesi, että eloonjäämisastetutkimus on luotettava ja osoittaa suhteellisen korkean eloonjäämisasteen. Kyseistä vapautusta olisi näin ollen sovellettava kaudella 2020–2021.

(16)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/2034 sisältyy eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus ICES-suuralueilla 6 ja 7 millä tahansa pyydyksillä pyydettyjen rauskukalojen osalta, kunnes toimitetaan yksityiskohtaista tieteellistä näyttöä eloonjäämisasteista kaikkien laivastonosien sekä pyydysten, alueiden ja lajien yhdistelmien osalta. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta STECF kuitenkin katsoo, että eloonjäämisasteet ovat yleensä korkeita (11), mutta asiasta tarvitaan vielä lisätietoja. Kalastusta on jatkettava, jotta nämä tiedot voidaan kerätä. Vapautus voidaan sen vuoksi myöntää, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, olisi toimitettava kunkin vuoden 1 päivään toukokuuta mennessä a) suunnitelma, jolla pyritään parantamaan eloonjäämisastetta ja tilkitsemään STECF:n havaitsemia tietoaukkoja ja jota STECF arvioi vuosittain; b) vuotuiset edistymisraportit, mukaan lukien tiedot eloonjäämisastetta koskeviin ohjelmiin tehdyistä muutoksista tai mukautuksista.

(17)

Rauskukalojen eloonjäämisastetta tarkasteltaessa havaittiin, että marmorirauskun (Leucoraja naevus) eloonjäämisaste on huomattavasti alhaisempi kuin muilla lajeilla. Lisäksi kyseisen lajin eloonjäämistä koskeva tieteellinen tietämys vaikuttaa olevan vähäisempää. Tämän lajin jättäminen vapautuksen ulkopuolelle estäisi kuitenkin kalastuksen sekä jatkuvan ja tarkan tiedonkeruun. STECF:lle toimitettiin asiaankuuluvaa näyttöä, ja se totesi (12), että marmorirauskun eloonjäämisasteesta on käynnistetty kaksi uutta tutkimusta, mutta asiasta tarvitaan lisää havaintoja, jotta voidaan tehdä lopullinen päätös eloonjäämisasteista vuoden tai kahden kuluessa. Sen vuoksi tämä vapautus olisi myönnettävä kahdeksi vuodeksi ja olisi tehtävä kiireellisesti uusia tutkimuksia ja kehitettävä parempia eloonjäämistoimenpiteitä, jotka olisi toimitettava STECF:lle arvioitavaksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta.

(18)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/2034 sisältyy eloonjäämisasteeseen perustuvia vapautuksia sellaisen punakampelan osalta, jota pyydetään ICES-alueilla 7d, 7e, 7f ja 7 g riimuverkoilla tai ovitrooleilla. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitetyn punakampelan korkean eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin edelleen STECF:lle, joka totesi, että eloonjäämisastetutkimus on luotettava ja osoittaa suhteellisen korkean eloonjäämisasteen. Kyseistä vapautusta olisi näin ollen sovellettava kaudella 2020–2021.

(19)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/2034 sisältyy eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus sellaisten lajien osalta, joita pyydetään merroilla ja rysillä luoteisilla vesialueilla (ICES-suuralueet 5, 6 ja 7). Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen näiden kyseisessä kalastuksessa poisheitettyjen lajien korkean eloonjäämisasteen. Näyttö toimitettiin edelleen STECF:lle, joka totesi, että merroilla pyydettyjen lajien eloonjäämisaste on todennäköisesti huomattavan korkea. Kyseistä vapautusta voidaan näin ollen soveltaa kaudella 2020–2021.

(20)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan eloonjäämisasteeseen perustuvien vapautusten jatkamista sellaisen punakampelan osalta, jota pyydetään puomitrooleilla ICES-alueilla 7a–7k aluksilla, joiden moottoriteho on enintään 221 kilowattia, joiden pituus on enintään 24 metriä, jotka kalastavat 12 meripeninkulman sisällä rannikosta ja joiden vetoaika on enintään 1,5 tuntia, sekä aluksilla, joiden moottoriteho on yli 221 kilowattia ja jotka käyttävät väistököyttä tai bentaalisen aineksen vapauttavaa paneelia. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitetyn punakampelan korkean eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin edelleen STECF:lle, joka totesi (13), että tieteelliset tiedot ovat korkealaatuisia. STECF korosti kuitenkin, etteivät tiedot kata kaikkia asianomaisia jäsenvaltioita ja että kyseisessä kalastuksessa eloonjäämisasteeseen, joka vaihtelee huomattavasti, vaikuttavat monet tekijät. STECF huomautti, että punakampelan elinvoimaisuudesta poisheittämishetkellä Lounais-Englannin puomitroolikalastuksessa toimitettiin uutta näyttöä. Jäsenvaltiot ovat laatineet kolmivuotisen hankkeen, josta saadaan suoraan havainnoituja eloonjäämisennusteita punakampelan osalta ICES-alueilla 7d, 7f ja 7 g, mutta ICES-alueet 7h, 7j ja 7k eivät kuulu hankkeen piiriin. Hankkeella edistetään suunnitelman toteutumista ja hankitaan tarvittavaa näyttöä ehdotetun vapautuksen arvioimista varten. STECF huomautti, että jäsenvaltioiden olisi kuvattava, miten ehdotettu vapautus liittyy punakampelan sivusaaliiden vähentämissuunnitelmaan ICES-alueilla 7h, 7j ja 7k. Näissä olosuhteissa vapautus olisi rajoitettava kestoltaan yhteen vuoteen ICES-alueilla 7h, 7j ja 7k pyydettävän punakampelan osalta siten, että tietojen kerääminen on edelleen mahdollista, ja jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Sen vuoksi kyseistä vapautusta voidaan soveltaa punakampelaan ICES-alueilla 7h, 7j ja 7k 31 päivään joulukuuta 2020 saakka, ja asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä lisäkokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020.

(21)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan eloonjäämisasteeseen perustuvan vapautuksen soveltamista punakampelaan, jota pyydetään ICES-alueella 7d ankkuroiduilla kierrenuotilla. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitetyn punakampelan korkean eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin STECF:lle, joka totesi (14), että eloonjäämisastetta koskevan tutkimuksen tiedot ovat luotettavia ja antavat vankat eloonjäämisennusteet kyseisen kalastuksen osalta. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä uuteen poisheittämissuunnitelmaan vuosille 2020–2021.

(22)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/2034 säädetään purkamisvelvoitetta koskevista de minimis -poikkeuksista tietyssä kalastuksessa. Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön STECF totesi (15), että jäsenvaltioiden toimittamiin asiakirjoihin sisältyi perusteltuja argumentteja, jotka osoittavat vaikeudet valikoivuuden parantamisessa ja/tai tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvat suhteettomat kustannukset ja joiden tukena joissakin tapauksissa oli kustannuksia koskeva laadullinen arvio. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, on aiheellista jatkaa de minimis -poikkeusten soveltamista uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotettujen prosenttilukujen mukaisesti seuraavissa tapauksissa:

(23)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että purkamisvelvoitteeseen sovelletaan de minimis -poikkeuksia seuraavien lajien osalta:

(24)

STECF arvioi näytön, jonka jäsenvaltiot toimittivat ICES-suuralueella 6 ja ICES-alueilla 7b–7 k pohjatrooleilla, nuotilla ja puomitrooleilla pyydettyä piikkimakrillia ja makrillia koskevista uusista de minimis -poikkeuksista, ja totesi (16), että näyttö, jonka mukaan tahattomien saaliiden purkamiseen liittyy kustannuksia, ei ole riittävä osoittamaan, että kustannukset ovat kohtuuttomia. Valikoivuuden parantaminen asiaankuuluvassa kalastuksessa pitäisi asettaa etusijalle, koska se vähentää tahattomien saaliiden käsittelykustannuksia. STECF totesi myös, että teknisten erityistoimenpiteiden käyttöönotto sellaisten alusten osalta, jotka harjoittavat pohjatrooli- tai nuottakalastusta Kelttienmeren suojavyöhykkeellä, saattaa vähentää piikkimakrillin, makrillin ja muiden lajien tahattomia saaliita. Näiden toimenpiteiden toimivuutta olisi seurattava. Kun otetaan huomioon tarve jatkaa kalastustoimintaa tarvittavan tiedonkeruun varmistamiseksi, nämä poikkeukset olisi myönnettävä yhdeksi vuodeksi, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä lisäkokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(25)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön ICES-alueilla 7d, 7e, 7f, 7 g ja 7h flaamilaisella paneelilla varustetuilla puomitrooleilla pyydettyä merianturaa koskevista uusista de minimis -poikkeuksista STECF totesi (17), että tarvitaan muitakin jäsenvaltioita kuin Belgiaa ja Irlantia koskevia tietoja. Jäsenvaltioiden tekemissä kokeissa käytetyn flaamilaisen paneelin tehokkuus voi myös olla vähäinen, eikä sillä taata näissä kokeissa todettujen tahattomien saaliiden vähentämistä. STECF toteaa, että lisätiedot tätä koskevasta näytöstä olisivat hyödyllisiä, ja myöntää, että flaamilainen paneeli nykyisenlaisessa käytössä parantaa valikoivuutta merianturan osalta. Kun otetaan huomioon tarve jatkaa kalastustoimintaa alueilta 7h, 7j ja 7k tarvittavan tiedonkeruun varmistamiseksi, tämä uusi poikkeus olisi myönnettävä yhdeksi vuodeksi, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä lisäkokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi tätä poikkeusta olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(26)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön ICES-alueella 7a hietakatkaravun kohdennetun kalastuksen yhteydessä puomitrooleilla tapahtuvaa pohjakalakantojen sekakalastusta koskevista uusista de minimis -poikkeuksista STECF totesi (18), että poikkeus perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa ja että tahattomien saaliiden purkamiseen liittyy kohtuuttomia kustannuksia. STECF kuitenkin toteaa, että poikkeuksen tueksi on toimitettu vain vähän laadullisia tietoja, jotka eivät ehkä ole edustavia. Toimitetut tiedot huomioon ottaen poisheitettyjen saaliiden määrää saattaa olla erittäin vähäinen eikä edellytä de minimis -vähennystä. Kyseistä poikkeusta voidaan näin ollen soveltaa kaudella 2020–2021.

(27)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön pohjatrooleilla ja puomitrooleilla pyydettyä vähimmäisviitekoon alittavaa lasikampelaa sekä pohjatrooleilla pyydettyä karjukalaa ja kultakuoretta koskevasta uudesta de minimis -poikkeuksesta STECF totesi (19), että jäsenvaltiot toimittivat vain vähän tietoja ja että näyttö, jonka mukaan tahattomien saaliiden purkamiseen liittyy kustannuksia, ei ole riittävä osoittamaan, että kustannukset ovat kohtuuttomia. STECF totesi, että valikoivuuden parantaminen asiaankuuluvassa kalastuksessa pitäisi asettaa etusijalle, koska se vähentää tahattomien saaliiden käsittelykustannuksia. Kun otetaan huomioon tarve jatkaa kalastustoimintaa tarvittavan tiedonkeruun varmistamiseksi, nämä poikkeukset olisi myönnettävä yhdeksi vuodeksi, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä lisäkokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(28)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön ICES-alueilla 7b ja 7c sekä 7e–7k pohjatrooleilla, joiden silmäkoko on vähintään 80 millimetriä, pyydettyä koljaa koskevasta uudesta de minimis -poikkeuksesta STECF totesi (20) toimitettujen tietojen osoittavan, että koljaa koskevaa valikoivuutta on vaikea parantaa lyhyellä aikavälillä ilman merkittäviä markkinakelpoisen kalan menetyksiä. STECF toteaa, että teknisten erityistoimenpiteiden Kelttienmeren suojavyöhykkeellä odotetaan vähentävän koljan tahattomia saaliita vähemmässä määrin, mutta mahdollisia saavutuksia on vielä liian aikaista arvioida. Kun otetaan huomioon tarve jatkaa kalastustoimintaa tarvittavan tiedonkeruun varmistamiseksi, tämä poikkeus olisi myönnettävä yhdeksi vuodeksi, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä lisäkokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi tätä poikkeusta olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(29)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön ICES-alueella 6a pohjatrooleilla, joiden silmäkoko on enintään 119 millimetriä, Skotlannin länsipuolella tapahtuvassa keisarihummerin kalastuksessa pyydettyä vähimmäisviitekoon alittavaa koljaa koskevasta uudesta de minimis -poikkeuksesta STECF totesi (21), että näyttö perustuu tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvien kohtuuttomien kustannusten analyysiin. STECF toteaa, että kustannukset vaikuttavat kohtuullisilta, mutta ei ole objektiivisia keinoja arvioida, ovatko ne realistisia vai voidaanko niitä pitää kohtuuttomina. Kun otetaan huomioon tarve jatkaa kalastustoimintaa tarvittavan tiedonkeruun varmistamiseksi, tämä poikkeus olisi myönnettävä yhdeksi vuodeksi, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi tätä poikkeusta olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(30)

Jotta voitaisiin varmistaa, että suurimpien sallittujen saaliiden (TAC:t) asettamisessa käytettävät arviot poisheitettävien saaliiden määristä olisivat luotettavia, jäsenvaltioiden olisi tapauksissa, joissa de minimis -poikkeus perustuu tilanteita ja laivastoa koskevien epätäydellisten tietojen ekstrapolaatioon, toimitettava täsmälliset ja todennettavissa olevat tiedot koko laivastosta, joka kuuluu kyseisen poikkeuksen piiriin.

(31)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan nojalla ottanut huomioon sekä STECF:n arvioinnin että sen, että jäsenvaltioiden on tarpeen taata purkamisvelvoitteen täysimääräinen täytäntöönpano. Useissa tapauksissa kalastustoiminnan ja tietojenkeruun jatkaminen on tarpeen, jotta voidaan käsitellä STECF:n esittämiä huomautuksia. Tällöin kalastuksenhoitoa olisi lähestyttävä käytännöllisellä ja varovaisella tavalla sallimalla väliaikaisia vapautuksia. Jos vapautuksia ei sallittaisi, ei voitaisi kerätä tietoja, jotka ovat asianmukaisen ja tarkoin harkitun poisheittämisten hallinnoinnin kannalta välttämättömiä, jotta voidaan panna purkamisvelvoite täysimääräisesti täytäntöön.

(32)

Uuden yhteisen suosituksen johdosta on asianmukaista kumota delegoitu asetus (EU) 2018/2034 ja korvata se uudella säädöksellä.

(33)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, tämän asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2020,

(1)

Komission olisi täsmennettävä tietokokonaisuuksien tekniset tiedot, tietojen toimittamissa käytettävät tekniset mallit sekä laaturaportteja koskevat järjestelyt ja niiden sisältö, jotta voidaan varmistaa työvoiman aihealuetta koskevan otantatutkimuksen täsmällinen toteutus.

(2)

Jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten olisi käytettävä sellaisia tilastollisia alueyksikkö-, koulutus-, ammatti- ja toimialaluokituksia, jotka ovat yhteensopivia NUTS- (2), ISCED- (3), ISCO- (4) ja NACE- (5)luokitusten kanssa.

(3)

Tässä asetuksessa vahvistetut toimenpiteet ovat Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,