(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 648/2012 (4) edellytetään muiden G20-maiden vastaavien vaatimusten mukaisesti, että vakioidut OTC-johdannaissopimukset määritetään keskusvastapuolessa. Kyseisessä asetuksessa keskusvastapuolille asetetaan myös vakavaraisuutta, organisaatiota ja liiketoiminnan harjoittamista koskevat tiukat vaatimukset ja vahvistetaan keskusvastapuolten vakavaraisuuden valvontajärjestelyt, millä pyritään minimoimaan keskusvastapuolten käyttäjiin kohdistuvat riskit sekä tukemaan rahoitusvakautta.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 antamisen jälkeen keskusvastapuolten toimintavolyymi unionissa ja koko maailmassa on kasvanut nopeasti mittakaavaltaan ja ulottuvuudeltaan. Keskusvastapuolten toiminnan laajentumisen odotetaan jatkuvan tulevina vuosina, kun uusia määritysvelvollisuuksia otetaan käyttöön ja kun vastapuolet, joihin ei sovelleta määritysvelvollisuutta, lisäävät vapaaehtoista määritystä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/834 (5) muuttaa asetusta (EU) N:o 648/2012 kohdennetusti, parantaa sen tuloksellisuutta ja oikeasuhteisuutta, antaa keskusvastapuolille uusia kannustimia tarjota vastapuolille johdannaisten keskusvastapuolimääritystä ja helpottaa pienten finanssialalla toimivien vastapuolten ja finanssialan ulkopuolisten vastapuolten mahdollisuutta käyttää määritystä. Pääomamarkkinaunionin syventämät ja yhdentämät pääomamarkkinat lisäävät entisestään rajat ylittävän määrityksen tarvetta unionissa, mikä lisää puolestaan entisestään keskusvastapuolten merkitystä ja keskinäisiä yhteyksiä rahoitusjärjestelmässä.

(3)

Tällä hetkellä unioniin sijoittautuneiden ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisesti toimiluvan saaneiden keskusvastapuolten lukumäärä on edelleen suhteellisen vähäinen: elokuussa 2019 niitä oli 16. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA), jäljempänä ”arvopaperimarkkinaviranomainen”, on kyseisen asetuksen nojalla tunnustanut 33 kolmansien maiden keskusvastapuolta, minkä ansiosta ne voivat tarjota palvelujaan unioniin sijoittautuneille määritysosapuolille ja markkinapaikoille. Määritysmarkkinat ovat hyvin yhdentyneet unionin alueella, mutta ne ovat suuressa määrin keskittyneet tiettyjen omaisuuslajien osalta ja niiden välillä on runsaasti keskinäisiä kytköksiä. Riskien keskittyminen tekee keskusvastapuolen kaatumisesta potentiaalisesti erittäin laajavaikutteisen tapahtuman siitä huolimatta, ettei kaatuminen ole kovin todennäköistä. Komissio antoi marraskuussa 2016 G20-maiden konsensuksen mukaisen keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisukehystä koskevan asetusehdotuksen, jonka tavoitteena on varmistaa, että viranomaiset valmistautuvat asianmukaisesti käsittelemään vaikeuksissa olevaa keskusvastapuolta sekä turvaamaan rahoitusvakauden ja rajoittamaan veronmaksajille koituvia kustannuksia.

(4)

Kyseisestä lainsäädäntöehdotuksesta huolimatta ja kun otetaan huomioon määritystoiminnan kasvu, monimuotoisuus ja rajat ylittävä ulottuvuus unionissa ja muualla maailmassa, unionin ja kolmansien maiden keskusvastapuoliin sovellettavia valvontajärjestelyjä olisi tarkistettava. Puuttumalla havaittuihin ongelmiin varhaisessa vaiheessa ja vahvistamalla selkeät ja johdonmukaiset valvontajärjestelyt sekä unionin että kolmansien maiden keskusvastapuolia varten voitaisiin lisätä unionin rahoitusjärjestelmän yleistä vakautta ja pienentää entisestään keskusvastapuolten mahdollista kaatumisriskiä.

(5)

Kyseisten seikkojen perusteella komissio antoi 4 päivänä toukokuuta 2017 tiedonannon rahoitusmarkkinoiden kriittisten infrastruktuurien haasteisiin vastaamisesta ja pääomamarkkinaunionin kehittämisestä ja totesi, että asetukseen (EU) N:o 648/2012 on tarpeen tehdä muitakin muutoksia, jotta rahoitusvakauden varmistavaa ja pääomamarkkinaunionin kehittämistä ja syventämistä tukevaa nykyistä kehystä voitaisiin parantaa.

(6)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaiset valvontajärjestelyt perustuvat pääasiassa kotivaltion viranomaiseen. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, yhteistyössä kollegioiden kanssa, joihin kuuluvat kansalliset valvontaviranomaiset, arvopaperimarkkinaviranomainen, Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) asianomaiset jäsenet ja muut asianomaiset viranomaiset, antavat nykyisin toimiluvan unioniin sijoittautuneille keskusvastapuolille, ja ne myös valvovat keskusvastapuolia. Kollegiot tukeutuvat asetuksen (EU) N:o 648/2012 säännösten täytäntöönpanosta vastaavan keskusvastapuolen toimivaltaisen viranomaisen harjoittamaan koordinointiin ja tietojenvaihtoon. Toisistaan poikkeavien valvontakäytäntöjen soveltaminen keskusvastapuoliin unionin alueella voi aiheuttaa sääntelyn ja valvonnan katvealueiden hyväksikäyttöön liittyviä riskejä, mikä vaarantaa rahoitusvakauden ja johtaa epäterveeseen kilpailuun. Komissio on kiinnittänyt huomiota kyseisiin kehittymässä oleviin riskeihin ja valvontakäytäntöjen lähentämistarpeeseen pääomamarkkinaunionista 14 päivänä syyskuuta 2016 antamassaan tiedonannossa sekä Euroopan valvontaviranomaisten toiminnasta järjestetyssä julkisessa kuulemisessa. Arvopaperimarkkinaviranomaisen yleisenä tehtävänä on jo nykyisellään koordinoida toimivaltaisten viranomaisten välillä ja kollegioiden kesken pyrittäessä saamaan aikaan yhteinen valvontamenettely ja johdonmukaiset valvontakäytännöt, varmistamaan yhdenmukaiset menettelyt ja johdonmukaiset toimintatavat ja vahvistamaan valvonnan tulosten yhdenmukaisuutta. Sen olisikin keskityttävä erityisesti sellaisiin valvonnan aloihin, joilla on rajat ylittävä ulottuvuus tai mahdollisia rajatylittäviä vaikutuksia. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi oman asiantuntemuksensa ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella määritettävä ne valvonnan alat, joilla on rajatylittävä ulottuvuus tai rajatylittäviä vaikutuksia.

(7)

Finanssimarkkinoiden globaalin luonteen vuoksi ja koska on tarpeen puuttua epäjohdonmukaisuuksiin unionin ja kolmansien maiden keskusvastapuolten valvonnassa, olisi tehostettava arvopaperimarkkinaviranomaisen mahdollisuuksia tehostaa lähentymistä keskusvastapuolten valvonnassa. Tätä varten olisi perustettava keskusvastapuolten pysyvä sisäinen komitea, jäljempänä ”keskusvastapuolten valvontakomitea”, hoitamaan unionissa toimiluvan saaneisiin keskusvastapuoliin ja kolmansien maiden keskusvastapuoliin liittyviä tehtäviä. Arvopaperimarkkinaviranomaisen yhteyteen perustettavan keskusvastapuolten valvontakomitean sekä sen tehtävien ja kokoonpanon olisi oltava ainutkertainen ratkaisu, jolla kootaan yhteen keskusvastapuolten valvonnan alan asiantuntemus. Se ei saisi muodostaa ennakkotapausta Euroopan valvontaviranomaisille.

(8)

Keskusvastapuolten valvontakomitean olisi vastattava sille asetuksen (EU) N:o 648/2012 nojalla annetuista erityistehtävistä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan sekä unionin ja sen jäsenvaltioiden rahoitusvakauden turvaamiseksi.

(9)

Jotta hyödynnetään kaikilta osin keskusvastapuolten valvontaa koskevaa käytännön kokemusta ja operatiivista asiantuntemusta, keskusvastapuolten valvontakomiteaan olisi kuuluttava puheenjohtaja, riippumattomat jäsenet ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, joilla on toimiluvan saanut keskusvastapuoli. Kun keskusvastapuolten valvontakomitean kokouksessa käsitellään toimiluvan saaneita keskusvastapuolia, keskuspankkien, jotka laskevat liikkeeseen kyseisissä keskusvastapuolissa määritetyissä rahoitusvälineissä käytettäviä unionin valuuttoja, olisi voitava vapaaehtoisesti osallistua keskusvaltapuolten valvontakomiteaan, kun on kyse unionin laajuisista arvioinneista keskusvastapuolten kyvystä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä sekä keskeisestä markkinakehityksestä, jotta helpotettaisiin niiden tehtävien suorittamisen kannalta oleellisten tietojen saantia. Kun keskusvastapuolten valvontakomitean kokouksessa käsitellään kolmannen maan keskusvastapuolia, kaikkien keskuspankkien, jotka laskevat liikkeeseen kolmannen maan keskusvastapuolessa määritetyissä tai määritettävissä rahoitusvälineissä käytetyt unionin valuutat, olisi voitava vapaaehtoisesti osallistua keskusvastapuolten valvontakomiteaan sellaisten päätösten valmistelemiseksi, jotka koskevat kolmannen maan keskusvastapuolia, jotka ovat merkittäviä järjestelmän kannalta tai joista mahdollisesti tulee merkittäviä järjestelmän kannalta unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusvakaudelle (toisen tason keskusvastapuolet). Liikkeeseen laskevien keskuspankkien olisi oltava keskusvastapuolten valvontakomitean äänioikeudettomia jäseniä. Keskusvastapuolten valvontakomitean puheenjohtajan olisi voitava kutsua kokouksiin tarkkailijoina kollegioiden jäseniä sen varmistamiseksi, että keskusvastapuolten valvontakomitea ottaa muiden asianomaisten viranomaisten näkemykset huomioon.

(10)

Riittävän asiantuntemuksen ja vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvoston, jäljempänä ”hallintoneuvosto”, olisi nimitettävä keskusvastapuolten valvontakomitean puheenjohtaja ja sen riippumattomat jäsenet ansioiden, määritystä, kaupankäynnin jälkeistä käsittelyä, vakavaraisuuden valvontaa ja rahoituskysymyksiä koskevan osaamisen sekä keskusvastapuolten valvontaa ja sääntelyä koskevan kokemuksen perusteella noudattamalla avointa valintamenettelyä, jonka järjestää ja jota hallinnoi hallintoneuvosto komission avustamana ja jossa olisi noudatettava sukupuolten tasapuolisen edustuksen periaatetta. Ennen keskusvastapuolten valvontakomitean puheenjohtajan ja riippumattomien jäsenten nimittämistä ja enintään kuukauden kuluttua siitä, kun hallintoneuvosto on tehnyt valintansa, Euroopan parlamentin olisi valittuja henkilöitä kuultuaan hyväksyttävä tai hylättävä heidän nimittämisensä. Hallintoneuvosto voi nimittää valituista henkilöistä vain Euroopan parlamentin hyväksymät ehdokkaat.

(11)

Avoimuuden ja demokraattisen valvonnan takaamiseksi sekä unionin toimielinten oikeuksien suojaamiseksi keskusvastapuolten valvontakomitean puheenjohtajan ja riippumattomien jäsenten olisi oltava vastuuvelvollisia Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaikista asetuksen (EU) N:o 648/2012 perusteella tehdyistä päätöksistä.

(12)

Keskusvastapuolten valvontakomitean puheenjohtajan ja riippumattomien jäsenten olisi toimittava riippumattomasti, puolueettomasti ja unionin edun mukaisesti. Heidän olisi varmistettava, että sisämarkkinoiden moitteeton toiminta sekä kunkin jäsenvaltion, riippumatta siitä, onko niissä toimiluvan saaneita keskusvastapuolia vai ei, ja unionin rahoitusvakaus otetaan asianmukaisesti huomioon.

(13)

Asianmukaisen, tehokkaan ja nopean päätöksentekoprosessin varmistamiseksi keskusvastapuolten valvontakomitean puheenjohtajalla ja riippumattomilla jäsenillä sekä toimiluvan saaneiden keskusvastapuolten sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava äänioikeus. Keskuspankin tai keskuspankkien edustajilla taikka tarkkailijoilla ei olisi oltava äänioikeutta. Keskusvastapuolten valvontakomitean olisi tehtävä päätöksensä jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä, kullakin äänioikeutetulla jäsenellä olisi oltava yksi ääni ja komitean puheenjohtajan äänen olisi ratkaistava äänten mennessä tasan. Hallintoneuvostolla olisi edelleen oltava lopullinen päätöksentekovalta.

(14)

Johdonmukaisen ja yhtenäisen valvontatavan varmistamiseksi unionissa keskusvastapuolten valvontakomitean olisi vastattava tiettyjen erityispäätösten valmistelusta ja tiettyjen arvopaperimarkkinaviranomaiselle annettujen tehtävien suorittamisesta. Nämä tehtävät vahvistavat arvopaperimarkkinaviranomaisen koordinoivaa roolia toimivaltaisten viranomaisten välillä ja kollegioiden kesken pyrittäessä saamaan aikaan yhteinen valvontamenettely ja johdonmukaiset valvontakäytännöt, erityisesti sellaisten valvonnan alojen osalta, joilla on rajat ylittävä ulottuvuus tai mahdollisia rajatylittäviä vaikutuksia. Tällaisiin asianmukaisiin valvontatoimiin ja -päätöksiin voisi sisältyä erityisesti sellaisia valvonnan aloja, joilla toisistaan poikkeavat valvontakäytännöt voivat aiheuttaa sääntelyn ja valvonnan katvealueiden hyväksikäyttöön liittyviä riskejä tai vaarantaa rahoitusvakauden. Arvopaperimarkkinaviranomaiselle olisi myös ilmoitettava kaikista asetuksessa (EU) N:o 648/2012 säädettyjen kollegioiden antamista lausunnoista, kollegioiden lausuntoihin liittyvän päätöksenteon perustasta ja kollegioiden lausuntoihin mahdollisesti liittyvistä suosituksista.

(15)

Keskusvastapuolten valvontakomiteassa olisi lisäksi käytävä ennakolta pakollinen näkemystenvaihto ja keskustelu keskusvaltapuolten toimivaltaisten viranomaisten päätösluonnoksista, jotka koskevat tiettyjä erityisen tärkeitä valvonnan aloja. Kaikista päätösluonnoksista olisi voitava vapaaehtoisesti ja keskusvastapuolten toimivaltaisten viranomaisten aloitteesta vaihtaa ennakolta näkemyksiä. Arvopaperimarkkinaviranomainen ei saisi antaa lausuntoa, jos keskusvastapuolten valvontakomiteassa käydyn keskustelun tuloksena ei ole esitetty eriäviä näkemyksiä. Arvopaperimarkkinaviranomaisen lausunnonantovaltuuksilla olisi varmistettava, että keskusvastapuolten valvontaan erikoistuneiden ja siinä kokeneiden valvojien ryhmä esittää lisähuomautuksia keskusvastapuolen toimivaltaisen viranomaisen päätösluonnoksista. Tällaisilla arvopaperimarkkinaviranomaisen lausunnoilla ei saisi olla vaikutusta keskusvastapuolen toimivaltaisen viranomaisen lopulliseen päätöksentekovaltaan eli päätöksen lopullinen sisältö on täysin keskusvastapuolen toimivaltaisen viranomaisen harkinnassa. Jos toimivaltainen viranomainen ei hyväksy arvopaperimarkkinaviranomaisen lausuntoa, sen olisi esitettävä arvopaperimarkkinaviranomaiselle huomautuksia kaikista kyseisestä lausunnosta merkittävästi poikkeavista näkemyksistä. Toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava esittää huomautuksia ennen päätöksen hyväksymistä, samanaikaisesti sen hyväksymisen kanssa tai sen hyväksymisen jälkeen. Kun toimivaltainen viranomainen esittää huomautuksia päätöksen hyväksymisen jälkeen, sen olisi esitettävä ne viipymättä. Arvopaperimarkkinaviranomaisen lausunto ei saisi vaikuttaa kollegioiden valtuuksiin päättää tarvittaessa lausuntonsa sisällöstä oman harkintansa mukaan.

(16)

Jos toimiluvan saaneisiin keskusvastapuoliin liittyvät valvontatoimet ovat lähentämisen ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 johdonmukaisen soveltamisen kannalta puutteellisia, muun muassa toimivaltaisten viranomaisten pakollisen ja vapaaehtoisen arvopaperimarkkinaviranomaisen kuulemisen ja keskusvastapuolten valvontakomiteassa käytyjen keskustelujen pohjalta, arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi edistettävä tarvittavissa määrin lähentämistä ja johdonmukaisuutta muun muassa antamalla ohjeita, suosituksia tai lausuntoja. Keskusvastapuolten valvontakomitean olisi tämän prosessin helpottamiseksi voitava pyytää, että hallintoneuvosto harkitsee arvopaperimarkkinaviranomaisen ohjeiden, suositusten ja lausuntojen hyväksymistä. Keskusvastapuolten valvontakomitean olisi myös voitava antaa hallintoneuvostolle lausuntoja päätöksistä, joita arvopaperimarkkinaviranomainen aikoo tehdä keskusvastapuolten toimivaltaisten viranomaisten tehtävistä ja toiminnasta. Keskusvastapuolten valvontakomitean olisi esimerkiksi annettava lausuntoja arvopaperimarkkinaviranomaisen luonnoksista teknisiksi standardeiksi tai arvopaperimarkkinaviranomaisen laatimista luonnoksista keskusvastapuolten toimilupien ja valvonnan alalla annettaviksi ohjeiksi.

(17)

Kolmansien maiden keskusvastapuolten tehokkaan valvonnan varmistamiseksi keskusvastapuolten valvontakomiteassa olisi laadittava valmiita päätösluonnoksia hallintoneuvoston hyväksyttäväksi ja suoritettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle annetut tehtävät, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 648/2012 säännöksiä kolmansien maiden keskusvastapuolten tunnustamisesta ja valvonnasta. Koska yhteistyö ja tiedonvaihto on keskeisen tärkeää, keskusvastapuolten valvontakomitean olisi kokoontuessaan käsittelemään kolmannen maan keskusvastapuolia jaettava kolmansien maiden keskusvastapuolten kollegiolle asiaankuuluvia tietoja, mukaan lukien hallintoneuvostolle toimittamansa valmiit päätösluonnokset, hallintoneuvoston hyväksymät lopulliset päätökset, keskusvastapuolten valvontakomitean kokousten esityslistat ja pöytäkirjat ja kolmanteen maahan sijoittautuneiden keskusvastapuolten tunnustamista koskevat hakemukset.

(18)

Sen varmistamiseksi, että keskusvastapuolten valvontakomitea suorittaa tehtävänsä tehokkaasti, sen tukena olisi oltava arvopaperimarkkinaviranomaiselta saatavaa erikoistunutta henkilöstöä, joka valmistelee sen kokoukset, valmistelee sen tehtävien suorittamiseksi tarvittavat analyysit ja tukee sen kansainvälistä yhteistyötä.

(19)

Liikkeeseen laskevien keskuspankkien olisi osallistuttava keskusvastapuolten valvontakomitean päätösten valmisteluun, siltä osin kuin ne koskevat kolmannen maan keskusvastapuolten luokittelua sen mukaan, kuinka merkittäviä ne ovat järjestelmän kannalta, sekä toisen tason keskusvastapuolten valvontaa sen varmistamiseksi, että ne voivat suorittaa asianmukaisesti rahapolitiikkaan ja maksujärjestelmien moitteettomaan toimintaan liittyvät tehtävänsä. Koska toisen tason keskusvastapuolten vakuusvaatimuksia, likviditeettiriskien valvontaa, vakuuksia, toimitusta ja yhteentoimivuusjärjestelyjen hyväksymistä koskevilla arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksillä voi olla erityistä merkitystä keskuspankkien tehtävien kannalta, keskusvastapuolten valvontakomitean olisi noudata tai selitä -mekanismin mukaisesti kuultava kaikkia keskuspankkeja, jotka laskevat liikkeeseen kolmannen maan keskusvastapuolessa määritetyissä tai määritettävissä rahoitusvälineissä käytetyt unionin valuutat.

(20)

Hallintoneuvoston olisi hyväksyttävä keskusvastapuolten valvontakomitean toimittamat päätösluonnokset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1095/2010 (6) vahvistettua päätöksentekoprosessia noudattaen. Jotta päätöksentekomenettely olisi nopea ja tehokas, hallintoneuvoston olisi hyväksyttävä kolmen työpäivän kuluessa tietyt päätökset, jotka eivät liity tunnustamiseen, kolmansien maiden keskusvastapuolten luokitteluun, toisen tason keskusvastapuolille asetettuihin erityisvaatimuksiin, tunnustamisen uudelleentarkasteluun tai peruuttamiseen taikka kolmansien maiden keskusvastapuolten meneillään olevan valvonnan olennaisiin tekijöihin, joista on kuultava liikkeeseen laskevia keskuspankkeja.

(21)

Valvontapäätösten lähentämiseksi entisestään arvopaperimarkkinaviranomaiselle olisi annettava uusia tehtäviä, jotta se voi laatia luonnoksia toiminnan ja palvelujen laajentamista koskeviksi teknisiksi sääntelystandardeiksi ja täsmentää edellytykset, joiden nojalla malleja ja parametreja koskevia muutoksia pidetään merkittävinä. Arvopaperimarkkinaviranomaiselle olisi myös annettava oikeus antaa tarvittavia ohjeita, joissa määritellään tarkemmin keskusvastapuoliin liittyvää valvojan tarkastus- ja arviointiprosessia koskevat yhteiset menettelyt.

(22)

Unionin keskusvastapuolia varten perustettujen kollegioiden toiminta on keskeisen tärkeää keskusvastapuolten tehokkaan valvonnan kannalta. Kollegioiden menettelyjen unionin laajuisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi olisi täsmennettävä ja vakioitava kirjalliset sopimukset, joissa määritetään kollegioiden toimintaa koskevat käytännön järjestelyt. Kollegioiden jäsenten aseman edistämiseksi jäsenille olisi annettava oikeus osallistua kollegioiden kokousten esityslistojen valmisteluun. Kollegioiden avoimuuden lisäämiseksi niiden kokoonpano olisi julkistettava. Neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1024/2013 (7) säädetään, että EKP:n valvontatehtävät, rahapoliittiset tehtävät ja muut sille kuuluvat tehtävät olisi hoidettava täysin erillisinä, jotta vältettäisiin eturistiriidat. Kyseinen EKP:n tehtävien eriyttäminen olisi otettava huomioon. Sen mukaisesti tapauksissa, joissa EKP on unionin keskusvastapuolia varten perustetun kollegion jäsen sen toimiessa yhteiseen valvontamekanismiin kuuluvan määritysosapuolen toimivaltaisena viranomaisena ja myös eurojärjestelmää edustavana liikkeeseen laskevana keskuspankkina, EKP:lle olisi annettava kollegiossa kaksi ääntä.

(23)

Niiden liikkeeseen laskevien keskuspankkien ja toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaavat jäsenvaltioiden määritysosapuolten valvonnasta, määrä unionin keskusvastapuolia varten perustetuissa kollegioissa on tällä hetkellä rajallinen. Jotta useampien liikkeeseen laskevien keskuspankkien ja toimivaltaisten viranomaisten olisi helpompi saada tietoa muissa jäsenvaltioissa, joiden rahoitusvakauteen keskusvastapuolen taloudelliset vaikeudet voisivat vaikuttaa, muidenkin liikkeeseen laskevien keskuspankkien ja toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava pyynnöstä osallistua kollegioihin. Keskusvastapuolten valvonnan johdonmukaisuuden edistämiseksi kaikkialla unionissa keskusvastapuolten valvontakomitean puheenjohtajan tai riippumattoman jäsenen olisi myös osallistuttava kollegioihin. Asianmukaisen, tehokkaan ja nopean päätöksentekoprosessin varmistamiseksi näillä omasta pyynnöstään osallistuvilla liikkeeseen laskevilla keskuspankeilla ja toimivaltaisilla viranomaisilla sekä keskusvastapuolten valvontakomitean puheenjohtajalla tai riippumattomalla jäsenellä ei saisi olla äänioikeutta.

(24)

Kollegioiden olisi asemansa vahvistamiseksi voitava antaa lausuntoja muistakin valvonnan aloista, joilla on perustavanlaatuisia vaikutuksia keskusvastapuolen liiketoimintaan, muun muassa arvioinneista, jotka koskevat keskusvastapuolen osakkeenomistajia ja jäseniä, joilla on merkittäviä omistusosuuksia keskusvastapuolesta, sekä operatiivisten toimintojen, palvelujen tai toimien ulkoistamisesta. Lisäksi kollegion olisi jonkin jäsenensä pyynnöstä voitava sisällyttää lausuntoihinsa kollegion määräenemmistöpäätöksellä suosituksia, joiden tavoitteena on korjata keskusvastapuolen riskinhallinnan puutteet ja lisätä sen kestävyyttä. Kollegion on äänestettävä erikseen tällaisten suositusten sisällyttämisestä ja itse kollegion lausunnosta. Kollegion lausuntojen ja suositusten vaikuttavuuden tehostamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava ne asianmukaisesti huomioon ja perusteltava, jos kyseisistä lausunnoista tai suosituksista poiketaan huomattavasti.

(25)

Lisäksi on aiheellista tarkistaa asetuksessa (EU) N:o 648/2012 säädettyjä valvontajärjestelyjä, jotka koskevat unionissa määrityspalveluja tarjoavia kolmansien maiden keskusvastapuolia. On tarpeen parantaa tietoihin pääsyä, mahdollisuutta suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia ja tutkimuksia, mahdollisuutta jakaa kolmansien maiden keskusvastapuolia koskevia tietoja asianomaisten unionin ja jäsenvaltioiden viranomaisten välillä ja mahdollisuutta panna täytäntöön kolmansien maiden keskusvastapuolia koskevat arvopaperimarkkinaviranomaisen päätökset, jotta vältettäisiin tilanteet, joissa unionin yhteisöille aiheutuu merkittäviä rahoitusvakauteen kohdistuvia vaikutuksia. On myös olemassa vaara, että kolmannen maiden keskusvastapuoliin sovellettavien sääntöjen tai kolmannen maan sääntelykehyksen muutoksia ei voida ottaa huomioon, mikä voi vaikuttaa kielteisesti sääntelyn tai valvonnan tuloksiin ja johtaa epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin unionin ja kolmannen maan keskusvastapuolten välillä.

(26)

Kolmansien maiden keskusvastapuolet määrittävät merkittävän määrän unionin valuuttojen määräisiä rahoitusvälineitä. Tämä tuo mukanaan suuria haasteita unionin ja jäsenvaltioiden viranomaisille, kun ne turvaavat rahoitusvakautta.

(27)

Yhdentyneisiin finanssimarkkinoihin tähtäävän sitoumuksensa mukaisesti komission olisi jatkossakin vahvistettava vastaavuuspäätöksillä, että kolmansien maiden lainsäädäntö ja valvontajärjestelmä täyttävät asetuksen (EU) N:o 648/2012 vaatimukset. Jotta nykyisen keskusvastapuoliin sovellettavan vastaavuusjärjestelmän täytäntöönpanoa voitaisiin tehostaa, komissiolla olisi oltava mahdollisuus määritellä tarkemmin tarvittaessa perusteita, joita käytetään arvioitaessa kolmansissa maissa keskusvastapuoliin sovellettavien järjestelmien vastaavuutta. On myös tarpeen valtuuttaa arvopaperimarkkinaviranomainen seuraamaan sääntelyn tai valvonnan kehitystä kyseisissä kolmansien maiden keskusvastapuoliin sovellettavissa järjestelmissä, jotka komissio on katsonut vaatimuksia vastaaviksi. Tämän tarkoituksena on varmistaa, että vastaavuusperusteet ja niiden käyttöä koskevat mahdolliset edellytykset täyttyvät edelleen kolmansissa maissa. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi raportoiva havainnoistaan luottamuksellisesti Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja kolmannen maan keskusvastapuolen kollegiolle.

(28)

Nykyisin komissio voi milloin tahansa muuttaa tai tarkastella uudelleen vastaavuuspäätöstä tai keskeyttää sen soveltamisen tai kumota sen, erityisesti jos kolmannessa maassa tapahtuu muutoksia, jotka vaikuttavat olennaisesti asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisten vastaavuusvaatimusten mukaisesti arvioitaviin osatekijöihin. Jos kolmannen maan asianomaiset viranomaiset eivät enää tee vilpittömässä mielessä yhteistyötä arvopaperimarkkinaviranomaisen tai muiden unionin valvontaviranomaisten kanssa tai jos ne eivät täytä sovellettavia vastaavuusvaatimuksia jatkuvasti, komissio voi myös antaa kyseisiä viranomaisia koskevan ilmoituksen tai julkaista erityisen suosituksen. Jos komissio päättää milloin tahansa kumota vastaavuuspäätöksen, sillä on mahdollisuus lykätä kyseisen kumoamispäätöksen soveltamispäivää, jotta voidaan puuttua rahoitusvakautta uhkaaviin riskeihin sekä markkinahäiriöriskeihin. Nykyisin käytettävissä olevien valtuuksien lisäksi komissiolla olisi oltava myös mahdollisuus asettaa erityisiä edellytyksiä sen varmistamiseksi, että vastaavuuspäätöksen kohteena oleva kolmas maa täyttää vastaavuusperusteet jatkuvasti. Komission olisi myös voitava asettaa edellytyksiä, joilla varmistetaan, että arvopaperimarkkinaviranomainen kykenee tehokkaasti hoitamaan tehtäviään asetuksen (EU) N:o 648/2012 nojalla tunnustettujen kolmansien maiden keskusvastapuolten suhteen tai seuraamaan kolmansissa maissa sääntelyn tai valvonnan kehitystä, jolla on merkitystä hyväksyttyjen vastaavuuspäätösten kannalta.

(29)

Ottaen huomioon keskusvastapuolten yhä laajeneva rajat ylittävä ulottuvuus ja unionin rahoitusjärjestelmän sisäiset riippuvuussuhteet on tarpeen parantaa unionin kykyä havaita, valvoa ja vähentää mahdollisia kolmansien maiden keskusvastapuoliin liittyviä riskejä. Arvopaperimarkkinaviranomaisen roolia olisi näin ollen vahvistettava, jotta voidaan tehokkaasti valvoa kolmansien maiden keskusvastapuolia, jotka hakevat tunnustamista tarjotakseen määrityspalveluja unionissa. Lisäksi olisi parannettava unionin liikkeeseen laskevien keskuspankkien osallistumista kolmansien maiden sellaisten keskusvastapuolten tunnustamiseen, valvontaan sekä tunnustuksen uudelleentarkasteluun ja peruuttamiseen, joiden toiminta kattaa kyseisten keskuspankkien liikkeeseenlaskuvaluutan. Unionin liikkeeseen laskevia keskuspankkeja olisi sen vuoksi kuultava tietyissä kysymyksissä, jotka vaikuttavat niiden rahapoliittisiin velvollisuuksiin unionin valuuttojen määräisten rahoitusvälineiden yhteydessä, joita määritetään tai joita on tarkoitus määrittää unionin ulkopuolella sijaitsevissa keskusvastapuolissa.

(30)

Kun komissio on todennut kolmannen maan lainsäädäntö- ja valvontakehyksen vastaavan unionin kehystä, kyseisestä kolmannesta maasta olevien keskusvastapuolten tunnustamisessa olisi otettava huomioon riskit, joita kyseiset keskusvastapuolet aiheuttavat unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusvakaudelle.

(31)

Kun arvopaperimarkkinaviranomainen käsittelee kolmannen maan keskusvastapuolen tunnustamista koskevaa hakemusta, sen olisi tässä asetuksessa esitettyjen objektiivisten ja avointen perusteiden mukaisesti arvioitava, miten suuren järjestelmäriskin kyseinen keskusvastapuoli aiheuttaa unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusvakaudelle. Kyseisten perusteiden olisi vaikutettava yleisarviointiin. Mitään kyseisistä perusteista ei pitäisi katsoa määrääväksi yksinään. Arvioidessaan kolmannen maan keskusvastapuolen riskiprofiilia, arvopaperiviranomaisen olisi tarkasteltava kaikkia riskejä, muun muassa toiminnallisia riskejä, kuten petoksia, rikollista toimintaa sekä tietotekniikkaan liittyviä ja kyberriskejä. Kyseiset perusteet olisi määriteltävä tarkemmin komission delegoidulla säädöksellä. Perusteita täsmennettäessä olisi otettava huomioon keskusvastapuolen määrittämien transaktioiden luonne, mukaan lukien niiden monimuotoisuus, hintojen epävakaus ja keskimääräinen juoksuaika, samoin kuin kyseessä olevien markkinoiden avoimuus ja likviditeetti sekä se, missä määrin keskusvastapuolen määritystoiminnot ovat euromääräisiä tai muun unionin valuutan määräisiä. Tässä suhteessa erityispiirteet tietyissä kolmansien maiden säännellyillä markkinoilla noteeratuissa ja toteutetuissa maatalousjohdannaissopimuksissa, jotka liittyvät suurelta osin kyseisen kolmannen maan kotimaisia, kaupallisia riskejään näiden sopimusten kautta hallitsevia finanssialan ulkopuolisia vastapuolia palveleviin markkinoihin, voivat aiheuttaa vähäisen riskin määritysosapuolille ja kauppapaikoille unionissa, koska niillä on vain vähän järjestelmän kannalta merkittäviä sidoksia muuhun rahoitusjärjestelmään. Jos kolmannessa maassa on voimassa oleva keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisukehys, arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi otettava myös se huomioon analysoidessaan, miten suuren järjestelmäriskin kyseiseen kolmanteen maahan sijoittautunut tunnustamista hakeva keskusvastapuoli aiheuttaa unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusvakaudelle.

(32)

Keskusvastapuolet, jotka eivät ole järjestelmän kannalta merkittäviä unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusvakaudelle, olisi katsottava ensimmäisen tason keskusvastapuoliksi. Keskusvastapuolet, jotka ovat järjestelmän kannalta merkittäviä tai joista mahdollisesti tulee järjestelmän kannalta merkittäviä unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusvakaudelle, olisi katsottava toisen tason keskusvastapuoliksi. Jos arvopaperimarkkinaviranomainen katsoo, ettei kolmannen maan keskusvastapuoli ole järjestelmän kannalta merkittävä unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusvakaudelle, kyseiseen keskusvastapuoleen olisi sovellettava asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisia voimassa olevia tunnustamisen edellytyksiä. Jos arvopaperimarkkinaviranomainen määrittää kolmannen maan keskusvastapuolen järjestelmän kannalta merkittäväksi, kyseiselle keskusvastapuolelle olisi asetettava erityisvaatimuksia. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi tunnustettava kyseinen keskusvastapuoli vain, jos se täyttää nämä vaatimukset. Kyseisten vaatimusten olisi sisällettävä tiettyjä asetuksessa (EU) N:o 648/2012 vahvistettuja vakavaraisuusvaatimuksia, joiden tarkoituksena on parantaa keskusvastapuolen turvallisuutta ja tehokkuutta. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi oltava suoraan vastuussa sen varmistamisesta, että järjestelmän kannalta merkittävä kolmannen maan keskusvastapuoli täyttää kyseiset vaatimukset. Asiaan liittyvillä vaatimuksilla olisi lisäksi mahdollistettava, että arvopaperimarkkinaviranomainen voi valvoa kyseistä keskusvastapuolta kattavasti ja tehokkaasti asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisesti.

(33)

Sen varmistamiseksi, että kaikki keskuspankit, jotka laskevat liikkeeseen kolmannen maan keskusvastapuolessa määritetyissä tai määritettävissä rahoitusvälineissä käytetyt unionin valuutat, osallistuvat asianmukaisesti toisen tason keskusvastapuolten tunnustamiseen, arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi näiden keskusvastapuolten tunnustamisessa otettava huomioon se, miten ne täyttävät erityisvaatimukset, jotka liikkeeseen laskevat keskuspankit ovat rahapoliittisia tehtäviään suorittaessaan mahdollisesti asettaneet. Kyseisten vaatimusten olisi liityttävä tietojen toimittamiseen liikkeeseen laskeville keskuspankeille niiden perustellusta pyynnöstä, keskusvastapuolten yhteistyöhön liikkeeseen laskevien keskuspankkien kanssa arvopaperimarkkinaviranomaisen suorittamien stressitestien yhteydessä, yön yli -talletustilin avaamiseen liikkeeseen laskevissa keskuspankeissa ja poikkeuksellisissa tilanteissa sovellettaviin vaatimuksiin, silloin kun keskuspankit katsovat sen tarpeelliseksi. Liikkeeseen laskevien keskuspankkien yön yli -talletustilin avaamista koskevat käyttöoikeuskriteerit ja -vaatimukset eivät saisi tarkoittaa sitä, että keskusvastapuolen määrityspalvelut olisi siirrettävä sinne kokonaan tai osittain.

(34)

Liikkeeseen laskevien keskuspankkien poikkeuksellisissa tilanteissa mahdollisesti asettamien vaatimusten osalta rahapolitiikan välittymiseen tai maksujärjestelmien moitteettomaan toimintaan saattaisivat vaikuttaa tilanteet markkinoilla, joilla tehdään keskusvastapuolimäärityksiä, kuten stressitilanteet markkinoilla (erityisesti raha- ja takaisinostomarkkinoilla), joilta keskusvastapuoli hankkii likviditeettiä, tilanteet, joissa keskusvastapuolten toiminta osaltaan ehdyttää markkinoiden likviditeetin tai maksu- tai selvitysjärjestelyjen vakavat toimintahäiriöt, jotka häiritsevät keskusvastapuolen mahdollisuutta täyttää maksuvelvoitteitaan tai kasvattaa likviditeettitarpeitaan. Tällaisten poikkeuksellisten tilanteiden olemassaolon määrittäminen riippuu yksinomaan rahapoliittisista tekijöistä eikä niiden yhteydessä tarvitse esiintyä keskusvastapuoleen liittyviä hätätilanteita. Vakavaraisuuskehys ei välttämättä kaikilta osin lievennä tällaisista tilanteista johtuvia riskejä, jolloin liikkeeseen laskevien keskuspankkien saattaisi olla tarpeen toteuttaa suoria toimia rahapolitiikan välittymisen tai maksujärjestelmien moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

(35)

Tällaisissa poikkeuksellisissa tilanteissa liikkeeseen laskevien keskuspankkien saattaisi institutionaalisten kehystensä sallimassa määrin olla tarpeen asettaa väliaikaisia vaatimuksia, jotka liittyvät likviditeettiriskeihin, selvitysjärjestelyihin, vakuusvaatimuksiin, vakuuksiin tai yhteentoimivuusjärjestelyihin. Tällaisten väliaikaisten vaatimusten noudattamatta jättäminen voisi aiheuttaa sen, että arvopaperimarkkinaviranomainen peruuttaa toisen tason keskusvastapuolen tunnustuksen. Kyseisiin vaatimuksiin voi sisältyä erityisesti toisen tason keskusvastapuolen likviditeettiriskin hallintaa koskevia väliaikaisia parannuksia, kuten likviditeettipuskurin kasvattaminen, päivänsisäisten vakuuksien kerääminen tiheämmin, valuuttojen välisiä altistumisia koskevat rajoitukset tai käteisrahan tallettamista ja keskuspankin valuutan määräisten maksujen selvittämistä koskevat erityiset järjestelyt. Vaatimuksia ei saisi laajentaa muille vakavaraisuusvalvonnan aloille eikä tunnustusta saisi vaatimusten johdosta peruuttaa automaattisesti. Lisäksi kyseisiä vaatimuksia olisi sovellettava tunnustamisen edellytyksenä ainoastaan tietyn rajoitetun ajan eli enintään kuusi kuukautta, ja tätä määräaikaa olisi voitava jatkaa kerran enintään kuudella kuukaudella. Tämän lisäajan päätyttyä kyseisiä vaatimuksia ei saisi enää soveltaa toisen tason keskusvastapuolen tunnustamisen edellytyksenä. Uuden tai erilaisen poikkeustilanteen yhteydessä liikkeeseen laskevia keskuspankkeja ei olisi kuitenkaan estettävä asettamasta väliaikaisia vaatimuksia, joiden soveltaminen olisi edellytyksenä toisen tason keskusvastapuolen tunnustamiselle asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisesti.

(36)

Liikkeeseen laskevan keskuspankin olisi ennen vaatimusten soveltamista tai niiden mahdollista jatkamista annettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle, kaikille muille keskuspankeille, jotka laskevat liikkeeseen määritetyissä tai määritettävissä rahoitusvälineissä käytetyt unionin valuutat, ja kolmannen maan keskusvastapuolen kollegion jäsenille selvitys niiden vaatimusten vaikutuksista, joita se aikoo asettaa keskusvastapuolien tehokkuudelle, vakaudelle ja kestävyydelle, sekä perustelut sille, miksi vaatimukset ovat tarpeen ja oikeasuhteisia rahapolitiikan välittymisen tai maksujärjestelmien moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja samalla otettava asianmukaisesti huomioon tarve suojella luottamuksellisia tai arkaluonteisia tietoja. Jotta vältettäisiin päällekkäisyydet, liikkeeseen laskevan keskuspankin olisi poikkeuksellisissa tilanteissa sovellettavien väliaikaisten vaatimusten osalta tehtävä jatkuvasti yhteistyötä ja jaettava tietoja arvopaperimarkkinaviranomaisen ja kaikkien määritetyissä tai määritettävissä rahoitusvälineissä käytettäviä unionin valuuttoja liikkeeseen laskevien muiden keskuspankkien kanssa.

(37)

Liikkeeseen laskevien keskuspankkien olisi annettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa 30 työpäivän kuluessa sen määrittämisestä, että kolmannen maan keskusvastapuoli ei ole ensimmäisen tason keskusvastapuoli, vahvistus siitä, täyttääkö toisen tason keskusvastapuoli mahdolliset lisävaatimukset tai, jos lisävaatimukset on asetettu tunnustamisen jälkeen, 90 työpäivän kuluessa kyseisten vaatimusten asettamisesta.

(38)

Riski, jonka järjestelmän kannalta merkittävä keskusvastapuoli aiheuttaa unionin rahoitusjärjestelmälle ja -vakaudelle, vaihtelee suuruudeltaan. Järjestelmän kannalta merkittäviin keskusvastapuoliin sovellettavat vaatimukset olisi näin ollen suhteutettava riskeihin, joita kyseinen keskusvastapuoli saattaisi aiheuttaa unionille. Jos arvopaperimarkkinaviranomainen Euroopan järjestelmäriskikomiteaa (EJRK) kuultuaan ja kaikkien kolmannen maan keskusvastapuolessa määritetyissä tai määritettävissä rahoitusvälineissä käytettyjä unionin valuuttoja liikkeeseen laskevien keskuspankkien suostumuksella sekä kaikilta osin perustellun arvion sekä kustannusten ja hyötyjen määrää koskevan teknisen arvion perusteella toteaa, että kolmannen maan keskusvastapuolella tai joillakin sen määrityspalveluista on järjestelmän kannalta niin huomattava merkitys, että sillä, että se noudattaa asetuksessa (EU) N:o 648/2012 säädettyjä erityisvaatimuksia, ei pystyttäisi riittävällä tavalla ratkaisemaan unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusvakauteen kohdistuvaa riskiä, arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi siinä tapauksessa, että muut toimenpiteet katsotaan riittämättömiksi rahoitusvakauteen kohdistuvien riskien korjaamiseksi, suositeltava komissiolle, ettei kyseistä keskusvastapuolta tai joitakin sen määrityspalveluista tunnustettaisi.

(39)

Tämän suosituksen perusteella komissiolle olisi siirrettävä valta antaa viimeisenä keinona täytäntöönpanosäädös, jossa täsmennetään, että kyseinen kolmannen maan keskusvastapuoli ei saisi tarjota joitakin tai kaikkia sen määrityspalveluja unioniin sijoittautuneille määritysosapuolille ja markkinapaikoille, ellei kyseinen keskusvastapuoli ole saanut siihen asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisesti toimilupaa jossakin jäsenvaltiossa. Täytäntöönpanosäädöksessä olisi myös asetettava asianmukainen enintään kahden vuoden sopeutumisaika, jota voidaan jatkaa kerran kuudella kuukaudella, ja siinä olisi mainittava ehdot, joita noudattaen kyseinen keskusvastapuoli voi jatkaa tiettyjen määrityspalvelujen tai -toimien tarjoamista sopeutumisaikana, sekä mahdolliset toimenpiteet, jotka kyseisenä aikana olisi toteutettava erityisesti unioniin sijoittautuneille määritysosapuolille ja niiden asiakkaille aiheutuvien mahdollisten kustannusten rajoittamiseksi.

(40)

On tärkeää, että arvopaperimarkkinaviranomainen kuulee liikkeeseen laskevia keskuspankkeja yksitellen ja että nämä ilmaisevat hyväksyvänsä mahdollisen suosituksen kolmannen maan keskusvastapuolen tunnustamisen epäämisestä ottaen huomioon tällaisen päätöksen mahdollisen vaikutuksen keskuspankkien liikkeelle laskemaan valuuttaan ja arvopaperimarkkinaviranomaisen selvitykseen suosituksen johdosta hyväksytyn mahdollisen komission täytäntöönpanosäädöksen soveltamisesta. Liikkeeseen laskeva keskuspankki voi kuitenkin kyseisen suosituksen tai selvityksen tapauksessa antaa hyväksyntänsä tai ilmaista huolenaiheensa vain liikkeelle laskemastaan valuutasta eikä koko suosituksen tai koko selvityksen osalta.

(41)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi säännöllisesti tarkasteltava uudelleen kolmansien maiden keskusvastapuolille myönnettyjä tunnustuksia sekä niiden luokittelua ensimmäisen tai toisen tason keskusvastapuoliksi. Tässä yhteydessä arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi otettava huomioon muun muassa muutokset, jotka koskevat kolmannen maan keskusvastapuolen liiketoiminnan luonnetta, kokoa ja monimuotoisuutta. Tällainen uudelleentarkastelu olisi suoritettava vähintään viiden vuoden välein ja aina, kun tunnustettu kolmannen maan keskusvastapuoli on laajentanut tai supistanut toimiensa tai palvelujensa laajuutta unionissa. Jos arvopaperimarkkinaviranomainen uudelleentarkastelun jälkeen toteaa, että ensimmäisen tason keskusvastapuoli olisi luokiteltava toisen tason keskusvastapuoleksi, arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi asetettava asianmukainen enintään 18 kuukauden sopeutumisaika, johon mennessä keskusvastapuolen olisi noudatettava toisen tason keskusvastapuoliin sovellettavia vaatimuksia.

(42)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi myös toisen tason keskusvastapuolen pyynnöstä voitava ottaa huomioon, missä määrin voidaan verrata keskenään tilannetta, jossa tällainen keskusvastapuoli noudattaa kyseisessä kolmannessa maassa sovellettavia vaatimuksia, ja tilannetta, jossa kyseinen keskusvastapuoli noudattaa asetuksen (EU) N:o 648/2012 vaatimuksia. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi arviointia tehdessään otettava huomioon komission antama täytäntöönpanosäädös, jossa todetaan, että kolmannen maan, johon keskusvastapuoli on sijoittautunut, oikeudelliset ja valvontajärjestelyt vastaavat asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisia järjestelyjä ja kyseisen täytäntöönpanosäädöksen soveltamisen mahdollisia edellytyksiä. Oikeasuhteisuuden varmistamiseksi arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi arviointia tehdessään myös otettava huomioon, missä määrin keskusvastapuolen määrittämät rahoitusvälineet ovat unionin valuuttojen määräisiä. Komission olisi annettava delegoitu säädös, jossa täsmennetään tällaisen vastaavan yhdenmukaisuuden arviointia koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja edellytykset.

(43)

Arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava kaikki tarvittavat valtuudet valvoa tunnustettuja kolmansien maiden keskusvastapuolia sen varmistamiseksi, että ne edelleen täyttävät asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaiset vaatimukset.

(44)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi perustettava kolmansien maiden keskusvastapuolten kollegio helpottamaan tiedonvaihtoa ja yhteistyötä arvopaperimarkkinaviranomaisen, keskusvastapuolten valvonnasta vastaavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja sellaisten toimivaltaisten viranomaisten välillä, jotka vastaavat niiden yhteisöjen valvonnasta, joihin kolmansien maiden keskusvastapuolilla voi olla vaikutusta. Kollegion jäsenillä olisi oltava mahdollisuus pyytää, että keskusvastapuolten valvontakomitea keskustelee mistä tahansa kolmansien maiden keskusvastapuoliin liittyvästä asiasta.

(45)

Jotta arvopaperimarkkinaviranomainen voisi suorittaa kolmansien maiden keskusvastapuoliin liittyvät tehtävänsä tehokkaasti, kolmansien maiden keskusvastapuolten olisi maksettava valvontamaksuja arvopaperimarkkinaviranomaisen valvonta- ja hallinnollisista tehtävistä. Maksujen olisi katettava kolmansien maiden keskusvastapuolten tunnustamista koskeviin hakemuksiin ja niiden valvontaan liittyvät kulut. Komission olisi annettava delegoitu säädös, jossa määritellään tarkemmin maksutyypit, maksujen perimisen perusteet, maksujen määrä ja maksutavat.

(46)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi voitava suorittaa tutkimuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia toisen tason keskusvastapuolissa ja niihin liittyvissä kolmansissa osapuolissa, joille keskusvastapuolet ovat ulkoistaneet operatiivisia toimintoja, palveluja tai toimia. Tällaisten tutkimusten ja paikalla tehtävien tarkastusten tuloksista olisi tarvittaessa ilmoitettava unioniin sijoittautuneiden määritysosapuolten valvonnasta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille. Kaikkien keskuspankkien, jotka laskevat liikkeeseen keskusvastapuolessa määritetyissä tai määritettävissä rahoitusvälineissä käytetyt unionin valuutat, olisi voitava pyytää osallistumista tällaisiin paikalla tehtäviin tarkastuksiin, jos osallistumisella on niiden rahapoliittisten tehtävien suorittamisen kannalta merkitystä.

(47)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi voitava määrätä uhkasakkoja pakottaakseen kolmansien maiden keskusvastapuolet lopettamaan rikkomisen, antamaan arvopaperimarkkinaviranomaisen vaatimat täydelliset ja paikkansapitävät tiedot taikka suostumaan tutkimukseen tai paikalla tehtävään tarkastukseen.

(48)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi myös voitava määrätä sekä ensimmäisen että toisen tason keskusvastapuolille sakkoja, kun se katsoo, että nämä ovat tahallisesti tai tuottamuksellisesti rikkoneet asetusta (EU) N:o 648/2012 toimittamalla sille virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi myös voitava määrätä toisen tason keskusvastapuolille sakkoja, kun se katsoo, että nämä ovat tahallisesti tai tuottamuksellisesti rikkoneet niihin sovellettavia kyseisen asetuksen mukaisia lisävaatimuksia. Jos arvopaperimarkkinaviranomainen on arvioinut, että toisen tason keskusvastapuolen, joka noudattaa sovellettavaa kolmannen maan oikeudellista kehystä, voidaan katsoa noudattavan asetuksen (EU) N:o 648/2012 16 artiklan ja IV ja V osaston vaatimuksia, kyseisen keskusvastapuolen toimien ei saisi katsoa rikkovan kyseistä asetusta, siltä osin kuin ne noudattavat kyseisiä vastaavia vaatimuksia.

(49)

Sakkojen olisi vastattava rikkomisen vakavuutta. Rikkomiset olisi jaettava eri ryhmiin, joiden osalta olisi määrättävä tietynsuuruisista sakoista. Tiettyä rikkomista vastaavan sakon laskemiseksi arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi sovellettava kaksivaiheista menetelmää, jossa vahvistetaan sakon perusmäärä ja tarvittaessa mukautetaan perusmäärää tietyillä kertoimilla. Perusmäärän määräämisessä olisi otettava huomioon asianomaisen kolmannen maan keskusvastapuolen vuosittainen liikevaihto, ja mukautuksia olisi tehtävä suurentamalla tai pienentämällä perusmäärää käyttämällä erilaisia kertoimia tämän asetuksen mukaisesti.

(50)

Tässä asetuksessa vahvistetaan raskauttaviin tai lieventäviin olosuhteisiin liittyvät kertoimet, jotta arvopaperimarkkinaviranomainen saisi tarvittavat välineet voidakseen päättää sellaisen sakon määräämisestä kolmannen maan keskusvastapuolelle, joka on oikeassa suhteessa sen rikkomisen vakavuuteen nähden, johon keskusvastapuoli on syyllistynyt, kun otetaan huomioon olosuhteet, joissa rikkomiseen on syyllistytty.

(51)

Sakkojen tai uhkasakkojen määräämistä koskevan päätöksen olisi perustuttava riippumattomaan tutkimukseen.

(52)

Ennen kuin arvopaperimarkkinaviranomainen päättää sakkojen tai uhkasakkojen määräämisestä, sen olisi annettava menettelyn kohteina oleville henkilöille mahdollisuus tulla kuulluiksi, jotta kunnioitettaisiin näiden henkilöiden puolustautumisoikeuksia.

(53)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi pidättäydyttävä määräämästä sakkoja tai uhkasakkoja tapauksissa, joissa aiempi samojen tosiseikkojen tai olennaisilta osiltaan samanlaisten tosiseikkojen perusteella annettu vapauttava tai langettava ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi kansallisen oikeuden mukaisen rikosoikeudellisen menettelyn tuloksena.

(54)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen määräämien sakkojen ja uhkasakkojen olisi oltava täytäntöönpanokelpoisia, ja niiden täytäntöönpanoon olisi sovellettava sen valtion, jonka alueella täytäntöönpano tapahtuu, säännöksiä lainkäytöstä riita-asioissa. Lainkäyttöä riita-asioissa koskeviin säännöksiin ei olisi sisällytettävä rikosmenettelyä koskevia säännöksiä, mutta ne voisivat sisältää hallinnollisia menettelysääntöjä.

(55)

Kun toisen tason keskusvastapuoli on syyllistynyt rikkomiseen, arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava valtuudet toteuttaa erilaisia valvontatoimenpiteitä, mukaan lukien se, että toisen tason keskusvastapuolta vaaditaan lopettamaan sääntöjen rikkominen, ja viimeisenä keinona se, että tunnustaminen peruutetaan, jos toisen tason keskusvastapuoli on vakavasti tai toistuvasti rikkonut asetusta (EU) N:o 648/2012. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi sovellettava valvontatoimenpiteitä ottaen huomioon rikkomisen luonne ja vakavuus sekä suhteellisuusperiaate. Ennen valvontatoimenpiteitä koskevan päätöksen tekemistä arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi varattava henkilöille, joita menettely koskee, tilaisuus tulla kuulluksi, jotta kunnioitettaisiin näiden henkilöiden puolustautumisoikeuksia. Jos arvopaperimarkkinaviranomainen päättää peruuttaa tunnustuksen, sen olisi rajattava mahdollisia markkinahäiriöitä määrittelemällä asianmukainen enintään kahden vuoden sopeutumisaika.

(56)

Olisi syytä selventää menettelyä koskevat näkökohdat sekä validoinnin ja kollegion päätöksen väliset yhteydet, siltä osin kuin ne liittyvät toimivaltaisten viranomaisten ja arvopaperimarkkinaviranomaisen toteuttamaan keskusvastapuolen vakuusvaatimusten, maksukyvyttömyysrahastoon suoritettavien maksujen, vakuuksille asetettavien vaatimusten ja muiden riskienhallintamekanismien laskemiseksi käyttöön otettuja malleja ja parametreja koskevien merkittävien muutosten validointiin. Tarvittaessa olisi oltava mahdollista hyväksyä kyseisiä malleja ja parametreja koskeva merkittävä muutos alustavasti, erityisesti jos niiden nopea muuttaminen on tarpeen keskusvastapuolen luotettavan riskienhallinnan varmistamiseksi.

(57)

Keskusvastapuolten tehokas valvonta edellyttää osaamisen, asiantuntemuksen ja valmiuksien luomista sekä yhteistyösuhteiden ja yhteyksien luomista laitosten välillä. Koska nämä kaikki ovat prosesseja, jotka kehittyvät ajan mittaan ja noudattavat omaa dynamiikkaansa, keskusvastapuolten toimivan, tuloksellisen ja tehokkaan valvontajärjestelmän suunnittelussa olisi otettava huomioon sen mahdollinen kehitys pitkällä aikavälillä. Sen vuoksi tässä asetuksessa vahvistettu toimivaltajako saattaa muuttua keskusvastapuolten valvontakomitean tukemana toimivan arvopaperimarkkinaviranomaisen roolin ja valmiuksien kehittyessä. Keskusvastapuoliin sovellettavan tehokkaan ja kestävän valvontatavan kehittämiseksi komission olisi arvioitava arvopaperimarkkinaviranomaisen, erityisesti keskusvastapuolten valvontakomitean tehtävien tehokkuutta pyrittäessä lähentämään ja johdonmukaistamaan asetuksen (EU) N:o 648/2012 soveltamista unionissa sekä arvioitava unionin ja jäsenvaltioiden instituutioiden ja elinten välistä vastuunjakoa. Komission olisi myös raportoitava tämän asetuksen vaikutuksesta keskusvastapuolten tasapuolisiin toimintaedellytyksiin ja arvioitava kolmansien maiden keskusvastapuolten tunnustamisen ja valvonnan puitteita. Komission olisi annettava kyseinen kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja esitettävä tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.

(58)

Jotta varmistetaan tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen tehokas soveltaminen kolmannen maan keskusvastapuolten osalta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täsmennetään maksutyypit, maksujen perimisen perusteet, maksujen määrä ja maksutavat, täsmennetään perusteet, joiden mukaan määritellään, onko kolmannen maan keskusvastapuoli järjestelmän kannalta merkittävä tai tuleeko siitä mahdollisesti järjestelmän kannalta merkittävä unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusvakaudelle, täsmennetään kolmansia maita koskevissa vastaavuusarvioinneissa käytettävät perusteet, täsmennetään, miten ja millä edellytyksillä kolmansien maiden keskusvastapuolten on täytettävä tietyt vaatimukset, täsmennetään menettelysäännöt sakkojen tai uhkasakkojen määräämisestä, mukaan lukien säännökset puolustautumisoikeuksista, määräajoista, sakkojen tai uhkasakkojen perimisestä sekä sakkojen tai uhkasakkojen määräämisen ja täytäntöönpanon vanhentumisajoista, ja määritetään toimenpiteet liitteen IV tarkistamiseksi finanssimarkkinoiden kehityksen huomioonottamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (8) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(59)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, erityisesti kun on kyse kolmansien maiden keskusvastapuolten tunnustamisesta sekä kolmansien maiden lainsäädännön vastaavuudesta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (9) mukaisesti.

(60)

Jotta voidaan varmistaa toiminnan ja palvelujen laajentamista sekä mallien uudelleentarkastelua, stressitestausta ja toteutumatestausta koskevien sääntöjen ja valvontakäytännön johdonmukainen harmonisointi, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa arvopaperimarkkinaviranomaisen laatimia teknisiä täytäntöönpanostandardeja seuraavien osalta: edellytykset, joiden mukaisesti lisäpalvelut tai -toiminta, joilla keskusvastapuoli haluaa laajentaa toimintaansa, eivät kuulu alkuperäisen toimiluvan piiriin; edellytykset, joiden mukaisesti unionin valuuttoja pidetään olennaisimpina liikkeeseen laskevien keskuspankkien jäsenyydelle kollegoissa sekä kollegioiden toimintaa koskevien käytännön järjestelyjen yksityiskohdat; ja edellytykset, joiden mukaisesti muutoksia keskusvastapuolten malleissa ja parametreissa pidetään merkittävinä. Komission olisi hyväksyttävä nämä tekniset sääntelystandardit delegoiduilla säädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

(61)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli parantaa keskusvastapuolten turvallisuutta ja tehokkuutta vahvistamalla yhdenmukaiset vaatimukset niiden toiminnalle, vaan tavoite voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(62)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi käytettävä valtuuksiaan tunnustaa kolmannen maan keskusvastapuoli ensimmäisen tason tai toisen tason keskusvastapuoleksi vasta sen jälkeen, kun on määritetty perusteet, joiden avulla on mahdollista arvioida a) sitä, onko kolmannen maan keskusvastapuoli järjestelmän kannalta merkittävä tai tuleeko siitä mahdollisesti järjestelmän kannalta merkittävä unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusvakaudelle, ja b) vastaavaa yhdenmukaisuutta.

(63)

Asetus (EU) N:o 648/2012 olisi sen vuoksi muutettava,