ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 320

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

62. vuosikerta
11. joulukuuta 2019


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2115, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, direktiivin 2014/65/EU sekä asetusten (EU) N:o 596/2014 ja (EU) 2017/1129 muuttamisesta pk-yritysten kasvumarkkinoiden käytön edistämisen osalta ( 1 )

1

 

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission Täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/2116, annettu 28 päivänä marraskuuta 2019, terminointimaksujen enimmäismäärien painotetun keskiarvon vahvistamisesta unionissa ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1979 kumoamisesta ( 1 )

11

 

*

Komission Asetus (EU) 2019/2117, annettu 29 päivänä marraskuuta 2019, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 muuttamisesta

13

 

*

Komission Täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/2118, annettu 10 päivänä joulukuuta 2019, väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien ajoneuvojen teräspyörien tuonnissa annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/1693 muuttamisesta

115

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2019/2119, annettu 21 päivänä marraskuuta 2019, elohopeaa koskevan Minamatan yleissopimuksen osapuolten konferenssin kolmannessa kokouksessa Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta kyseisen yleissopimuksen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun elohopeajätteen raja-arvot vahvistavan päätöksen hyväksymiseen

117

 

*

Komission päätös (EU) 2019/2120, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2019, valtiontuesta SA.33078 (2015/C) (ex 2015/NN), jonka Belgia on pannut täytäntöön yrityksen JCDecaux Belgium Publicité hyväksi (tiedoksiannettu numerolla C(2019) 4466)  ( 1 )

119

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaisu komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2019/1198, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2019, lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuonnissa asetuksen (EU) 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen ( EUVL L 189, 15.7.2019 )

159

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

11.12.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 320/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/2115,

annettu 27 päivänä marraskuuta 2019,

direktiivin 2014/65/EU sekä asetusten (EU) N:o 596/2014 ja (EU) 2017/1129 muuttamisesta pk-yritysten kasvumarkkinoiden käytön edistämisen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Pääomamarkkinaunionia koskevan aloitteen tavoitteena on vähentää riippuvuutta pankkien luotonannosta, monipuolistaa kaikkien pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, markkinaperusteisia rahoituslähteitä sekä edistää pk-yritysten joukkovelkakirjojen ja osakkeiden liikkeeseenlaskua julkisilla markkinoilla. Unioniin sijoittautuneille yrityksille, jotka pyrkivät hankkimaan pääomaa kauppapaikoissa, aiheutuu suuria kertaluonteisia ja jatkuvia kustannuksia tietojen julkistamisesta ja säännösten noudattamisesta. Nämä kustannukset voivat estää niitä hakemasta kaupankäynnin kohteeksi ottamista unionin kauppapaikoissa. Lisäksi pk-yritysten unionin kauppapaikoissa liikkeeseen laskemat osakkeet kärsivät usein alhaisemmasta likviditeetistä ja suuremmasta volatiliteetista, mikä nostaa pääomakustannuksia ja tekee kyseisestä rahoituslähteestä liian kuormittavan. Siksi pk-yrityksiä varten tarvitaan tältä osin välttämättä horisontaalista unionin politiikkaa. Tällaisen politiikan on oltava osallistavaa, johdonmukaista ja tehokasta, ja siinä on huomioitava se, miten erilaisia keskenään pk-yritykset ovat, ja niiden erilaiset tarpeet.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/65/EU (3) luotiin uudentyyppinen kauppapaikka, pk-yritysten kasvumarkkinat. Ne ovat monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien alaluokka, jonka on määrä lisätä pk-yritysten mahdollisuuksia saada pääomaa ja mahdollistaa niiden kasvu sekä myös helpottaa sellaisten erikoistuneiden markkinoiden kehitystä, joiden tarkoituksena on palvella kasvupotentiaalia omaavien pk-yritysten, jotka toimivat liikkeeseenlaskijoina, tarpeita. Direktiivissä 2014/65/EU todetaan lisäksi, että olisi ”kiinnitettävä huomiota siihen, miten tulevalla lainsäädännöllä voidaan edistää näiden markkinoiden käyttöä siten, että niistä tulee sijoittajien kannalta houkuttelevia, ja miten voidaan vähentää hallinnollista rasitetta ja luoda pk-yrityksille uusia kannustimia, jotta ne pääsevät pääomamarkkinoille pk-yritysten kasvumarkkinoiden kautta”. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea toisti komission ehdotuksesta täksi muutosasetukseksi antamassaan lausunnossa, että viestinnän heikko taso ja byrokraattiset toimintamallit ovat merkittäviä esteitä ja että kyseisten esteiden poistamiseksi on tehtävä paljon nykyistä enemmän. Lisäksi se totesi, että toimet olisi kohdistettava ketjun loppupäähän eli pk-yrityksiin osallistamalla muun muassa pk-yritysjärjestöt, työmarkkinaosapuolet ja kauppakamarit.

(3)

On kuitenkin pantu merkille, että liikkeeseenlaskijoille, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla, on tarjolla suhteellisen vähän lakisääteisiä helpotuksia verrattuna liikkeeseenlaskijoihin, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi muissa monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä tai säännellyillä markkinoilla. Useimpia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 (4) velvoitteita sovelletaan samalla tavoin kaikkiin liikkeeseenlaskijoihin riippumatta niiden koosta tai kauppapaikasta, jossa niiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi. Se, että liikkeeseenlaskijoiden, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, ja liikkeeseenlaskijoiden, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi muissa monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä välillä ei tehdä suurtakaan eroa, on tekijä, joka estää monenkeskisiä kaupankäyntijärjestelmiä rekisteröitymästä pk-yritysten kasvumarkkinaksi. Tästä on osoituksena se, että pk-yritysten kasvumarkkinaksi hakeutuminen on toistaiseksi ollut vähäistä. Siksi on tarpeen ottaa käyttöön oikeasuhteisia lisähelpotuksia, jotta pk-yritysten kasvumarkkinoiden käyttöä voidaan edistää riittävästi. Pk-yritysten kasvumarkkinoiden käyttöä olisi edistettävä aktiivisesti. Monet pk-yritykset eivät edelleenkään ole tietoisia pk-yritysten kasvumarkkinoiden olemassaolosta uudentyyppisenä kauppapaikana.

(4)

Pk-yritysten kasvumarkkinoiden houkuttelevuutta olisi lisättävä vähentämällä edelleen hallinnollista rasitusta ja säännösten noudattamisesta johtuvia kustannuksia, joita liikkeeseenlaskijoille, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, aiheutuu. Jotta säännösten noudattaminen voitaisiin säilyttää mahdollisimman korkealaatuisena säännellyillä markkinoilla, tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet olisi rajattava yrityksiin, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla. Tämä rajaus olisi tehtävä siitä huolimatta, ettei kaikkia pk-yrityksiä ole otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla eivätkä kaikki pk-yritysten kasvumarkkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otetut yritykset ole pk-yrityksiä. Direktiivin 2014/65/EU mukaan enintään 50 prosenttia liikkeeseenlaskijoista, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, voi olla muita kuin pk-yrityksiä. Tällä vaatimuksella halutaan pitää yllä pk-yritysten kasvumarkkinoiden liiketoimintamallin kannattavuutta muun muassa muiden kuin pk-yritysten arvopapereiden likviditeetin avulla. Tiettyjä riskejä syntyy, kun samantyyppisellä kauppapaikalla, tässä tapauksessa pk-yritysten kasvumarkkinoilla, kaupankäynnin kohteeksi otettuihin liikkeeseenlaskijoihin sovelletaan erilaisia sääntöjä. Sen vuoksi tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä ei pitäisi rajata koskemaan ainoastaan pk-yrityksiä, jotka toimivat liikkeeseenlaskijoina. Jotta muutokset olisivat johdonmukaisia liikkeeseenlaskijoiden kannalta ja selkeitä sijoittajien näkökulmasta, säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten ja hallinnollisen rasituksen vähentämisen piiriin olisi otettava kaikki liikkeeseenlaskijat, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, niiden markkina-arvosta riippumatta.

(5)

Pk-yritysten kasvumarkkinoiden menestystä ei pitäisi mitata vain siellä kaupankäynnin kohteeksi otettujen yritysten lukumäärällä vaan pikemminkin kyseisten yritysten kasvuvauhdilla. Toimet olisi kohdennettava tarkemmin tämän asetuksen lopullisiin edunsaajiin eli pk-yrityksiin ja niiden tarpeisiin. Byrokratian purkaminen on keskeinen osa tätä prosessia, mutta tarvitaan myös muita toimia. On pyrittävä parantamaan suoraan pk-yritysten saatavilla olevaa tietoa käytettävissä olevista rahoitusmahdollisuuksista niiden kehityksen edistämiseksi. Sääntelyn keventämisen olisi hyödytettävä sellaisia pienempiä yrityksiä, joilla on kasvupotentiaalia.

(6)

Asetuksen (EU) N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohdan mukaan sisäpiiritiedon laittomalla ilmaisemisella tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöllä on hallussaan sisäpiiritietoa ja hän ilmaisee kyseisen sisäpiiritiedon toiselle henkilölle, jollei tämä ilmaiseminen tapahdu osana työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista. Mainitun asetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti markkinoiden tunnustelun aikana tapahtunut sisäpiiritiedon ilmaiseminen on katsottava tapahtuneeksi osana henkilön työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista, jos markkinoiden tunnustelujärjestelmässä vahvistettuja tiettyjä menettelyjä noudatetaan. Markkinoiden tunnustelulla tarkoitetaan ennen liiketoimesta ilmoittamista tapahtuvaa tietojen välittämistä yhdelle tai useammalle mahdolliselle sijoittajalle tarkoituksena kartoittaa mahdollisten sijoittajien kiinnostusta mahdolliseen liiketoimeen ja siihen liittyviä ehtoja kuten sen mahdollista kokoa tai hintaa. Kun tarjotaan arvopapereita kokeneille sijoittajille, jäljempänä ’suunnattu emissio’, neuvotteluvaiheessa liikkeeseenlaskijat aloittavat keskustelut potentiaalisista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/1129 (5) määritellyistä kokeneista sijoittajista muodostuvan rajoitetun ryhmän kanssa ja neuvottelevat kaikista sopimusehdoista kyseisten kokeneiden sijoittajien kanssa.

Kyseisessä neuvotteluvaiheessa tietojen välittämisen tavoitteena on strukturoida ja viimeistellä koko liiketoimi eikä mitata mahdollisten sijoittajien kiinnostusta tiettyä ennalta määritettyä liiketoimea kohtaan. Markkinoiden tunnustelujärjestelmän soveltaminen suunnatuissa emissioissa voi joskus olla kuormittavaa ja vähentää sekä liikkeeseenlaskijoiden että sijoittajien halukkuutta aloittaa keskusteluja tällaisista liiketoimista. Jotta suunnattujen emissioiden houkuttelevuutta voidaan lisätä, tällaisia liiketoimia koskevan sisäpiiritiedon ilmaiseminen kokeneille sijoittajille olisi katsottava tapahtuneeksi osana henkilön työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista ja se olisi jätettävä markkinoiden tunnustelujärjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle edellyttäen, että käytössä on asianmukainen salassapitosopimus.

(7)

Liikkeeseenlaskijan osakkeiden likviditeettiä voidaan tietyssä määrin saada aikaan likviditeettijärjestelyillä, kuten markkinatakausjärjestelyillä tai likviditeettisopimuksilla. Markkinatakausjärjestelyssä on kyse markkinoiden ylläpitäjän ja kolmannen osapuolen välisestä sopimuksesta, jossa kyseinen kolmas osapuoli sitoutuu pitämään yllä tiettyjen osakkeiden likviditeettiä ja saa vastineeksi alennuksia kaupankäyntimaksuista. Likviditeettisopimuksessa on kyse liikkeeseenlaskijan ja kolmannen osapuolen välisestä sopimuksesta, jossa kyseinen kolmas osapuoli sitoutuu tarjoamaan likviditeettiä liikkeeseenlaskijan osakkeiden yhteydessä ja liikkeeseenlaskijan puolesta. Likviditeettisopimuksia olisi oltava kaikkien liikkeeseenlaskijoiden, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, saatavilla kaikkialla unionissa tietyin edellytyksin, jotta voidaan varmistaa markkinoiden luotettavuus kaikilta osin.

Kaikki toimivaltaiset viranomaiset eivät ole asetuksen (EU) N:o 596/2014 mukaisesti vahvistaneet hyväksyttyjä markkinakäytäntöjä likviditeettisopimusten osalta, minkä vuoksi kaikilla liikkeeseenlaskijoilla, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, ei ole nykyisin mahdollisuutta käyttää likviditeettijärjestelyjä kaikkialla unionissa. Likviditeettijärjestelyjen puuttuminen voi estää pk-yritysten kasvumarkkinoiden tehokasta kehitystä. Sen vuoksi on tarpeen luoda unionin kehys, jonka ansiosta liikkeeseenlaskijat, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, voivat tehdä likviditeettisopimuksen likviditeetin tarjoajan kanssa, vaikkei kansallisella tasolla ole vahvistettu hyväksyttyä markkinakäytäntöä. Tällaisen unionin kehyksen mukaisesti henkilön, joka tekee likviditeettisopimuksen likviditeetin tarjoajan kanssa, ei katsottaisi manipuloivan markkinoita. On kuitenkin erittäin tärkeää, ettei ehdotettu pk-yritysten kasvumarkkinoiden likviditeettisopimuksia koskeva unionin kehys korvaa olemassa olevia tai tulevia kansallisia hyväksyttyjä markkinakäytäntöjä, vaan pikemminkin täydentää niitä. On niin ikään olennaista, että toimivaltaisilla viranomaisilla on vastaisuudessakin mahdollisuus vahvistaa likviditeettisopimuksia koskevat hyväksytyt markkinakäytännöt, jotta ne voivat räätälöidä niiden ehdot paikallisten erityispiirteiden mukaan tai ulottaa tällaisten sopimusten soveltamisalan myös epälikvideihin arvopapereihin, jotka eivät ole kauppapaikoilla kaupankäynnin kohteeksi otettuja osakkeita.

(8)

Jotta voidaan varmistaa ehdotetun likviditeettisopimuksia koskevan unionin kehyksen johdonmukainen yhtenäistäminen, komission olisi hyväksyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (6) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) laatimat tekniset sääntelystandardit, joissa vahvistetaan tällaisia sopimuksia tehtäessä käytettävä malli, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavilla delegoiduilla säädöksillä asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

(9)

Asetuksen (EU) N:o 596/2014 17 artiklan 4 kohdan mukaan liikkeeseenlaskijat voivat päättää lykätä sisäpiiritiedon julkistamista yleisölle, jos julkistaminen todennäköisesti vaarantaisi liikkeellelaskijoiden oikeutetut edut, jos julkistamisen lykkääminen ei todennäköisesti johtaisi yleisöä harhaan ja jos liikkeeseenlaskijat pystyvät takaamaan kyseisen tiedon säilymisen luottamuksellisena. Liikkeeseenlaskijat ovat kuitenkin velvollisia ilmoittamaan asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimittamaan kirjallisen selvityksen päätöksensä perusteluista. Kyseinen ilmoitusvelvollisuus voi olla kuormittava liikkeeseenlaskijoille, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi ainoastaan pk-yritysten kasvumarkkinalla. Tällaisille liikkeeseenlaskijoille asetettava kevyempi vaatimus, jonka mukaan niiden on selvitettävä lykkäyksen syyt ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, vähentäisi liikkeeseenlaskijoiden hallinnollista rasitusta vaikuttamatta merkittävästi toimivaltaisen viranomaisen kykyyn valvoa sisäpiiritiedon julkistamista, kunhan lykkäämispäätöksestä tehdään edelleen ilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselle, jolla on mahdollisuus aloittaa tutkimus, jos se katsoo, että päätös antaa aihetta epäilyihin.

(10)

Liikkeeseenlaskijoihin, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, sovelletaan nykyisin asetuksen (EU) N:o 596/2014 18 artiklan 6 kohdan mukaisesti löyhempää vaatimusta, jonka mukaan niiden on esitettävä sisäpiiriluettelo ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä. Löyhemmän vaatimuksen vaikutus on kuitenkin käytännössä vähäinen, koska kyseisiin liikkeeseenlaskijoihin sovelletaan edelleen vaatimusta seurata jatkuvasti henkilöitä, jotka katsotaan sisäpiiriläisiksi käynnissä olevien hankkeiden yhteydessä. Tämän vuoksi nykyinen vaatimus olisi korvattava antamalla liikkeeseenlaskijoille, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla, mahdollisuus pitää yllä ainoastaan luetteloa henkilöistä, joilla on osana tehtäviensä tavanomaista suorittamista säännöllinen pääsy sisäpiiritietoon, kuten johtajista, ylimpien hallintoelinten jäsenistä ja sisäisistä neuvonantajista. Liikkeeseenlaskijoiden, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla, kannalta olisi myös kuormittavaa saattaa viipymättä ajan tasalle täydelliset sisäpiiriluettelot komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2016/347 (7) säädetyllä tavoin. Koska eräät jäsenvaltiot kuitenkin katsovat sisäpiiriluettelojen olevan tärkeitä markkinoiden luotettavuuden korkean tason varmistamisen kannalta, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus ottaa käyttöön liikkeeseenlaskijoita, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla, koskeva vaatimus laatia laajemmat sisäpiiriluettelot, joissa on lueteltu kaikki henkilöt, joilla on pääsy sisäpiiritietoihin. Kun otetaan huomioon tarve varmistaa, että pk-yritysten hallinnollinen rasitus on oikeasuhteinen, näihin laajempiin luetteloihin olisi kuitenkin liityttävä vähäisempi hallinnollinen rasite kuin täydellisiin sisäpiiriluetteloihin.

(11)

On olennaisen tärkeää täsmentää, että sisäpiiriluettelojen laatimisvelvollisuus koskee sekä liikkeeseenlaskijoita että niiden puolesta tai niiden lukuun toimivia henkilöitä. Liikkeeseenlaskijan puolesta tai lukuun toimivien henkilöiden vastuuta sisäpiiriluettelojen laatimisessa olisi selkeytettävä, jotta voidaan välttää erilaiset tulkinnat ja käytännöt eri puolilla unionia. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 596/2014 asianomaisia säännöksiä olisi muutettava vastaavasti.

(12)

Asetuksen (EU) N:o 596/2014 19 artiklan 3 kohdan mukaan liikkeeseenlaskijoiden ja päästöoikeuksien markkinoilla toimivien markkinaosapuolten on julkistettava johtotehtävissä toimivien henkilöiden ja heidän lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden toteuttamat liiketoimet kolmen työpäivän kuluessa liiketoimesta. Samaa määräaikaa sovelletaan myös johtotehtävissä toimivien henkilöiden ja heidän lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden velvollisuuteen ilmoittaa liiketoimistaan liikkeeseenlaskijalle tai päästöoikeuksien markkinoilla toimivalle markkinaosapuolelle. Jos johtotehtävissä toimivat henkilöt ja heidän lähipiiriinsä kuuluvat henkilöt ilmoittavat liiketoimistaan myöhään liikkeeseenlaskijoille tai päästöoikeuksien markkinoilla toimiville markkinaosapuolille, kyseisten liikkeeseenlaskijoiden tai markkinaosapuolten on teknisesti vaikeaa noudattaa kolmen päivän määräaikaa, mikä voi johtaa vastuukysymyksiin. Sen vuoksi olisi sallittava, että liikkeeseenlaskijat ja päästöoikeuksien markkinoilla toimivat markkinaosapuolet julkistavat liiketoimet kahden työpäivän kuluessa siitä, kun on vastaanotettu johtotehtävissä toimivien henkilöiden tai heidän lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden niitä koskeva ilmoitus.

(13)

Asetuksen (EU) 2017/1129 mukaan liikkeeseenlaskijalla ei tietyin edellytyksin ole velvollisuutta julkaista esitettä silloin, kun on kyse arvopapereista, jotka tarjotaan sellaisen julkisen ostotarjouksen yhteydessä, jossa vastikkeena tarjotaan arvopapereita, ja silloin, kun on kyse arvopapereista, jotka tarjotaan, luovutetaan tai aiotaan luovuttaa sulautumisen tai jakautumisen yhteydessä. Sen sijaan asiakirjan, joka sisältää vähimmäistiedot liiketoimesta ja sen vaikutuksesta liikkeeseenlaskijaan, on oltava yleisön saatavilla. Unionin oikeuden nojalla kansallisella toimivaltaisella viranomaisella ei ole velvollisuutta tarkistaa tai hyväksyä tällaista asiakirjaa ennen sen julkaisemista, ja se on sisällöltään kevyempi esitteeseen verrattuna. Tällaisen poikkeuksen tahattomana seurauksena on, että joissain tilanteissa yritys, jonka osakkeita ei ole otettu julkisesti kaupankäynnin kohteeksi arvopaperimarkkinoilla, voi toteuttaa ensimmäisen kerran osakkeidensa ottamisen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ilman esitteen laatimista. Tällöin sijoittajat eivät saa esitteen sisältämää hyödyllistä tietoa ja vältetään se, että kansallinen toimivaltainen viranomainen tarkistaisi markkinoille annettavat tiedot. Tästä syystä on asianmukaista ottaa käyttöön vaatimus siitä, että yrityksen, jonka osakkeita ei ole otettu julkisesti kaupankäynnin kohteeksi arvopaperimarkkinoilla ja joka hakee kaupankäynnin kohteeksi ottamista säännellyllä markkinalla julkisen vaihtotarjouksen, sulautumisen tai jakautumisen jälkeen, on julkaistava esite.

(14)

Asetuksen (EU) 2017/1129 14 artiklassa ei nykyisellään sallita sitä, että liikkeeseenlaskijat, joiden osakesidonnaiset arvopaperit ovat olleet otettuina kaupankäynnin kohteeksi joko säännellyllä markkinalla tai pk-yritysten kasvumarkkinalla yhtäjaksoisesti vähintään viimeisten 18 kuukauden ajan ja jotka haluavat laskea liikkeeseen arvopapereita, jotka oikeuttavat osakesidonnaisiin arvopapereihin, jotka ovat samanlajisia aikaisemmin liikkeeseenlaskettujen osakesidonnaisten arvopapereiden kanssa, voisivat käyttää yksinkertaistettua esitettä. Sen vuoksi mainitun asetuksen 14 artiklaa olisi muutettava, jotta tällaiset liikkeeseenlaskijat voivat käyttää yksinkertaistettua esitettä.

(15)

Pk-yritysten kasvumarkkinoita ei pitäisi nähdä liikkeeseenlaskijoiden laajenemisen viimeisenä vaiheena. Pk-yritysten kasvumarkkinoiden olisi annettava menestyville yrityksille mahdollisuus kasvaa ja siirtyä jonakin päivänä säännellyille markkinoille, jotta yritykset voisivat hyötyä paremmasta likviditeetistä ja suuremmasta sijoittajakunnasta. Jotta siirtyminen pk-yritysten kasvumarkkinalta säännellylle markkinalle olisi helpompaa, kasvaville yrityksille olisi annettava mahdollisuus soveltaa asetuksen (EU) 2017/1129 14 artiklassa säädettyjä yksinkertaistettuja tietovaatimuksia, kun niiden arvopapereita, jotka ovat samanlajisia aikaisemmin liikkeeseenlaskettujen arvopapereiden kanssa, otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla. Tämä edellyttää, että kyseiset yritykset ovat tarjonneet yleisölle arvopapereita, jotka ovat olleet otettuina kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan ja että ne ovat noudattaneet täysin raportointi- ja julkistamisvelvoitteita koko mainitun ajan. Kahden vuoden ajanjakson olisi mahdollistettava se, että liikkeeseenlaskijoille kertyy riittävästi toimintahistoriaa ja ne voivat antaa markkinoille tietoa taloudellisesta tuloksestaan ja raportointivaatimuksistaan direktiivin 2014/65/EU mukaisesti.

(16)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (8) mukaan liikkeeseenlaskijoiden, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, ei tarvitse julkistaa tilinpäätöstään kansainvälisten tilinpäätösstandardien edellyttämässä muodossa. Jotta vältyttäisiin poikkeamasta säännellyillä markkinoilla sovellettavista standardeista, liikkeeseenlaskijoiden, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla ja jotka haluavat soveltaa asetuksen (EU) 2017/1129 14 artiklassa säädettyjä yksinkertaistettuja tietovaatimuksia rahoitusvälineidensä kaupankäynnin kohteeksi säännellylle markkinalle ottamisen yhteydessä, olisi kuitenkin laadittava viimeisin tilinpäätöksensä asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti, mukaan lukien vertailutiedot edelliseen vuoteen nähden, jos niitä vaadittaisiin laatimaan konsolidoitu tilinpäätös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (9) soveltamisen johdosta sen jälkeen, kun niiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla. Jos mainitun direktiivin soveltamisesta ei seuraisi, että liikkeeseenlaskijoilla on velvollisuus laatia konsolidoitu tilinpäätös, liikkeeseenlaskijoiden olisi noudatettava sen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, jossa kyseiset liikkeeseenlaskijat on perustettu.

(17)

Tämän asetuksen tarkoitus on asetuksen (EU) 2017/1129 15 artiklassa säädetyn EU:n kasvuesitteen tavoitteiden mukainen. EU:n kasvuesite on lyhyt ja siten edullinen tuottaa, mikä alentaa pk-yrityksille aiheutuvia kustannuksia. Pk-yritysten olisi voitava halutessaan käyttää EU:n kasvuesitettä. Pk-yritysten tämänhetkinen määritelmä asetuksessa (EU) 2017/1129 saattaa olla liian rajoittava erityisesti niiden liikkeeseenlaskijoiden kannalta, jotka hakevat kaupankäynnin kohteeksi ottamista pk-yritysten kasvumarkkinalla ja jotka ovat yleensä suurempia kuin perinteiset pk-yritykset. Tästä seuraa, että kun on kyse julkisista tarjouksista, joiden jälkeen arvopaperit otetaan välittömästi ensimmäisen kerran kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla, pienemmät liikkeellelaskijat eivät voisi käyttää EU:n kasvuesitettä, vaikka niiden arvopapereiden markkina-arvo sen jälkeen, kun ne on otettu ensimmäisen kerran kaupankäynnin kohteeksi, olisi alle 200 000 000 euroa. Sen vuoksi asetusta (EU) 2017/1129 olisi muutettava, jotta liikkeellelaskijat, jotka haluavat tehdä ensimmäisen kerran julkisen tarjouksen, jonka alustava markkina-arvo on alle 200 000 000 euroa, voivat laatia EU:n kasvuesitteen.

(18)

Kun otetaan huomioon, miten tärkeitä pk-yritykset ovat unionin talouden toiminnan kannalta, erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, miten rahoituspalveluja koskeva unionin lainsäädäntö vaikuttaa pk-yritysten rahoitukseen. Tässä tarkoituksessa komission olisi pk-yritysten, joiden osakkeet on julkisesti otettu kaupankäynnin kohteeksi, ja pk-yritysten, joiden osakkeita ei ole julkisesti otettu kaupankäynnin kohteeksi, rahoitusta koskevaa koskevia säädöksiä tarkistaessaan analysoitava sääntely- ja hallinnollisia esteitä, myös tutkimuksen alalla, jotka rajoittavat tai estävät pk-yrityksiin investoimisen. Komission olisi tällöin arvioitava pk-yritysten pääomavirtojen kehittymistä ja pyrittävä luomaan suotuisa sääntely-ympäristö pk-yritysten rahoituksen edistämiseksi.

(19)

Direktiivi 2014/65/EU sekä asetukset (EU) N:o 596/2014 ja (EU) 2017/1129 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(20)

Tätä asetusta olisi sovellettava 31 päivästä joulukuuta 2019. Jäljempänä olevaa 1 artiklaa olisi kuitenkin sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2021,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) N:o 596/2014 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) N:o 596/2014 seuraavasti:

1)

Lisätään 11 artiklaan kohta seuraavasti:

”1 a.   Jos arvopapereita tarjotaan ainoastaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1129 (*1) 2 artiklan e alakohdassa määritellyille kokeneille sijoittajille, tietojen välittämistä kyseisille kokeneille sijoittajille neuvoteltaessa sopimusehdoista niiden osallistumiselle sellaisen liikkeeseenlaskijan tai sen puolesta tai lukuun toimivan henkilön joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskuun, jonka rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi kauppapaikassa, ei katsota markkinoiden tunnusteluksi. Tällaisen välittämisen on katsottava tapahtuneeksi osana henkilön työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista tämän asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti eikä sitä näin ollen katsota sisäpiiritiedon laittomaksi ilmaisemiseksi. Kyseisen liikkeeseenlaskijan tai sen puolesta tai lukuun toimivan henkilön on varmistettava, että tietojen saajina olevat kokeneet sijoittajat ovat tietoisia tähän liittyvistä oikeudellisista ja sääntelyyn liittyvistä velvoitteista ja hyväksyvät ne kirjallisesti sekä ovat tietoisia sisäpiirikauppoihin ja sisäpiiritiedon laittomaan ilmaisemiseen sovellettavista seuraamuksista.

(*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1129, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä ja direktiivin 2003/71/EY kumoamisesta (EUVL L 168, 30.6.2017, s. 12).”"

2)

Lisätään 13 artiklaan kohdat seuraavasti:

”12.   Rajoittamatta tämän artiklan 1–11 kohdan mukaisesti vahvistettujen hyväksyttyjen markkinakäytäntöjen soveltamista liikkeeseenlaskija, jonka rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla, voi tehdä osakkeitaan koskevan likviditeettisopimuksen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

likviditeettisopimuksen ehdot täyttävät tämän artiklan 2 kohdassa ja komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/908 (*2) säädetyt perusteet;

b)

likviditeettisopimus tehdään tämän artiklan 13 kohdassa tarkoitetun unionin mallin mukaisesti;

c)

likviditeetin tarjoaja on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta asianmukaisen toimiluvan direktiivin 2014/65/EU mukaisesti ja markkinan ylläpitäjä tai pk-yritysten kasvumarkkinaa ylläpitävä sijoituspalveluyritys on rekisteröinyt sen markkinan jäseneksi;

d)

markkinan ylläpitäjä tai pk-yritysten kasvumarkkinaa ylläpitävä sijoituspalveluyritys vahvistaa liikkeeseenlaskijalle kirjallisesti, että se on saanut jäljennöksen likviditeettisopimuksesta ja että se hyväksyy sopimuksen ehdot.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun liikkeeseenlaskijan on pystyttävä milloin tahansa osoittamaan, että ehdot, joiden mukaisesti sopimus tehtiin, täyttyvät jatkuvasti. Kyseisen liikkeeseenlaskijan ja markkinan ylläpitäjän tai pk-yritysten kasvumarkkinaa ylläpitävän sijoituspalveluyrityksen on toimitettava asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille pyynnöstä jäljennös likviditeettisopimuksesta.

13.   Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa esitetään sopimusmalli, jota käytetään tehtäessä likviditeettisopimus 12 kohdan mukaisesti, jotta varmistetaan 2 kohdassa säädettyjen edellytysten noudattaminen, mukaan lukien markkinoiden läpinäkyvyys ja likviditeetin tarjoamisen vaikuttavuus.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

(*2)  Komission delegoitu asetus (EU) 2016/908, annettu 26 päivänä helmikuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 täydentämisestä antamalla teknisiä sääntelystandardeja hyväksytyn markkinakäytännön vahvistamista koskevista perusteista, menettelystä ja vaatimuksista sekä sen säilyttämistä, lopettamista tai hyväksymisehtojen muuttamista koskevista vaatimuksista (EUVL L 153, 10.6.2016, s. 3).”"

3)

Lisätään 17 artiklan 4 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Tämän kohdan kolmannesta alakohdasta poiketen liikkeeseenlaskijan, jonka rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi ainoastaan pk-yritysten kasvumarkkinoilla, on annettava 3 kohdan nojalla määritetylle toimivaltaiselle viranomaiselle kirjallinen selvitys vain pyynnöstä. Niin kauan kuin liikkeeseenlaskija pystyy perustelemaan lykkäämispäätöksensä, liikkeeseenlaskijaa ei vaadita pitämään kirjaa kyseisestä selvityksestä.”

4)

Muutetaan 18 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1.   Liikkeeseenlaskijoiden ja niiden puolesta tai niiden lukuun toimivien henkilöiden on kunkin

a)

laadittava luettelo kaikista henkilöistä, joilla on pääsy sisäpiiritietoon ja jotka työskentelevät niille työsopimuksen perusteella tai muuten suorittavat tehtäviä, joiden kautta niillä on pääsy sisäpiiritietoon, kuten neuvonantajista, kirjanpitäjistä tai luottoluokituslaitoksista, jäljempänä ’sisäpiiriluettelo’;

b)

saatettava sisäpiiriluettelo viipymättä ajan tasalle 4 kohdan mukaisesti; ja

c)

toimitettava sisäpiiriluettelo toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisimman pian sen pyynnöstä.

2.   Liikkeeseenlaskijoiden ja niiden puolesta tai niiden lukuun toimivien henkilöiden on toteutettava kaikki kohtuulliset toimet varmistaakseen, että kaikki sisäpiiriluettelossa olevat henkilöt tunnustavat kirjallisesti tähän liittyvät oikeudelliset ja sääntelyyn liittyvät velvoitteet sekä ovat tietoisia sisäpiirikauppoihin ja sisäpiiritiedon laittomaan ilmaisemiseen sovellettavista seuraamuksista.

Jos liikkeeseenlaskija pyytää toista henkilöä laatimaan ja saattamaan ajan tasalle liikkeeseenlaskijan sisäpiiriluettelon, liikkeeseenlaskija on edelleen kaikilta osin vastuussa tämän artiklan noudattamisesta. Liikkeeseenlaskijalla on aina oikeus tutustua kyseisen toisen henkilön laatimaan sisäpiiriluetteloon.”;

b)

korvataan 4, 5 ja 6 kohta seuraavasti:

”4.   Liikkeeseenlaskijoiden ja niiden puolesta tai niiden lukuun toimivien henkilöiden on kunkin saatettava sisäpiiriluettelonsa ajan tasalle viipymättä ja mainittava ajan tasalle saattamisen päivämäärä seuraavissa tilanteissa:

a)

jos tapahtuu muutos syyssä, jonka vuoksi sisäpiiriluettelossa jo oleva henkilö sisällytetään sisäpiiriluetteloon;

b)

jos uusi henkilö saa pääsyn sisäpiiritietoon ja hänet on tämän vuoksi lisättävä sisäpiiriluetteloon; ja

c)

jos henkilöllä ei ole enää pääsyä sisäpiiritietoon.

Kaikkien ajan tasalle saattamisten yhteydessä on mainittava päivämäärä ja kellonaika, jona ajan tasalle saattamisen aiheuttanut muutos tapahtui.

5.   Liikkeeseenlaskijoiden ja niiden puolesta tai niiden lukuun toimivien henkilöiden on kunkin säilytettävä sisäpiiriluettelonsa vähintään viiden vuoden ajan sen jälkeen, kun luettelo on laadittu tai se on saatettu ajan tasalle.

6.   Liikkeeseenlaskijat, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, voivat sisällyttää sisäpiiriluetteloihinsa ainoastaan ne henkilöt, joilla on liikkeeseenlaskijassa olevien tehtäviensä tai asemansa luonteen vuoksi säännöllinen pääsy sisäpiiritietoon.

Tämän kohdan ensimmäisestä alakohdasta poiketen ja kun se on perusteltua markkinoiden luotettavuuteen liittyvien erityisten kansallisten huolenaiheiden vuoksi, jäsenvaltiot voivat vaatia niitä liikkeeseenlaskijoita, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, sisällyttämään sisäpiiriluetteloihinsa kaikki 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut henkilöt. Kyseisiin luetteloihin on otettava tiedot arvopaperimarkkinaviranomaisen tämän kohdan neljännen alakohdan mukaisesti määrittämässä esitysmuodossa.

Tämän kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut sisäpiiriluettelot on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisimman pian sen pyynnöstä.

Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa määritetään tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen sisäpiiriluetteloiden tarkka muoto. Sisäpiiriluetteloiden muodon on oltava oikeasuhteinen ja siihen on liityttävä vähäisempi hallinnollinen rasite kuin 9 kohdassa tarkoitettuun sisäpiiriluetteloiden muotoon.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tämän kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.”

5)

Korvataan 19 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”3.   Liikkeeseenlaskijan tai päästöoikeuksien markkinoilla toimivan markkinaosapuolen on julkistettava 1 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen sisältyvät tiedot kahden työpäivän kuluessa tällaisen ilmoituksen vastaanottamisesta.”

6)

Korvataan 35 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Siirretään komissiolle 31 päivästä joulukuuta 2019 viiden vuoden ajaksi 6 artiklan 5 ja 6 kohdassa, 12 artiklan 5 kohdassa, 17 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa, 17 artiklan 3 kohdassa, 19 artiklan 13 ja 14 kohdassa ja 38 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.”

2 artikla

Asetuksen (EU) 2017/1129 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) 2017/1129 seuraavasti:

1)

Lisätään 1 artiklaan kohdat seuraavasti:

”6 a.   Edellä 4 kohdan f alakohdassa ja 5 kohdan e alakohdassa säädettyjä vapautuksia sovelletaan ainoastaan osakesidonnaisiin arvopapereihin ja ainoastaan seuraavissa tapauksissa:

a)

tarjottavat osakesidonnaiset arvopaperit ovat samanlajisia säännellyllä markkinalla ennen hankintaa ja siihen liittyvää liiketoimea jo kaupankäynnin kohteena olevien olemassa olevien arvopapereiden kanssa eikä hankintaa katsota komission asetuksella (EY) N:o 1126/2008 (*3) hyväksytyn kansainvälisten tilinpäätösstandardien IFRS 3 -standardin, liiketoimien yhdistäminen, B19 kohdassa tarkoitetuksi käänteiseksi hankinnaksi; tai

b)

valvontaviranomainen, jolla on tapauksen mukaan toimivalta tarkistaa tarjousasiakirja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY (*4) mukaisesti, on hyväksynyt ennakolta tämän artiklan 4 kohdan f alakohdassa tai 5 kohdan e alakohdassa tarkoitetun asiakirjan.

6 b.   Edellä 4 kohdan g alakohdassa ja 5 kohdan f alakohdassa säädettyjä vapautuksia sovelletaan ainoastaan osakesidonnaisiin arvopapereihin, joiden osalta liiketoimea ei katsota IFRS 3 -standardin, liiketoimien yhdistäminen, B19 kohdassa tarkoitetuksi käänteiseksi hankinnaksi, ja ainoastaan seuraavissa tapauksissa:

a)

vastaanottavan yhteisön osakesidonnaiset arvopaperit on jo otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ennen liiketoimea; tai

b)

jakautumisen kohteena olevien yhteisöjen osakesidonnaiset arvopaperit on jo otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ennen liiketoimea.

(*3)  Komission asetus (EY) N:o 1126/2008, annettu 3 päivänä marraskuuta 2008, tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti (EUVL L 320, 29.11.2008, s. 1)."

(*4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/25/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, julkisista ostotarjouksista (EUVL L 142, 30.4.2004, s. 12).”"

2)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

a)

muutetaan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

i)

korvataan b alakohta seuraavasti:

”b)

liikkeeseenlaskijat, joiden osakesidonnaiset arvopaperit ovat olleet otettuina kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla tai pk-yritysten kasvumarkkinalla yhtäjaksoisesti vähintään viimeisten 18 kuukauden ajan ja jotka laskevat liikkeeseen muita kuin osakesidonnaisia arvopapereita tai arvopapereita, jotka oikeuttavat osakesidonnaisiin arvopapereihin, jotka ovat samanlajisia liikkeeseenlaskijan jo kaupankäynnin kohteeksi otettujen olemassa olevien osakesidonnaisten arvopapereiden kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 5 kohdan soveltamista;”

ii)

lisätään alakohta seuraavasti:

”d)

liikkeeseenlaskijat, joiden arvopapereita on tarjottu yleisölle ja joiden arvopaperit ovat olleet kaupankäynnin kohteeksi otettuina pk-yritysten kasvumarkkinalla yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan ja jotka ovat noudattaneet täysin raportointi- ja julkistamisvelvoitteita koko sen ajan, kun arvopaperit ovat olleet kaupankäynnin kohteeksi otettuina, ja jotka hakevat sellaisten arvopapereiden kaupankäynnin kohteeksi ottamista säännellyllä markkinalla, jotka ovat samanlajisia aikaisemmin liikkeeseenlaskettujen olemassa olevien arvopapereiden kanssa.”;

b)

muutetaan 2 kohta seuraavasti:

i)

lisätään toiseen alakohtaan virke seuraavasti:

”Tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettujen liikkeeseenlaskijoiden, joita vaaditaan laatimaan konsolidoitu tilinpäätös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (*5) mukaisesti niiden arvopapereiden säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamisen jälkeen, on kerättävä tämän artiklan 3 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti viimeisimmät taloudelliset tiedot, joihin sisältyvät yksinkertaistetun esitteen sisältämät vertailutiedot edelliseen vuoteen nähden Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1606/2002 (*6) tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti.

(*5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19)."

(*6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1).”;"

ii)

lisätään alakohdat seuraavasti:

”Tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettujen liikkeeseenlaskijoiden, joilta ei vaadita konsolidoidun tilinpäätöksen laatimista direktiivin 2013/34/EU mukaisesti niiden arvopapereiden säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi ottamisen jälkeen, on kerättävä tämän artiklan 3 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti viimeisimmät taloudelliset tiedot, joihin sisältyvät yksinkertaistetun esitteen sisältämät vertailutiedot edelliseen vuoteen nähden sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jossa liikkeeseenlaskija on perustettu.

Kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden, joiden arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla, on kerättävä tämän artiklan 3 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti viimeisimmät taloudelliset tiedot, joihin sisältyvät yksinkertaistetun esitteen sisältämät vertailutiedot edelliseen vuoteen nähden niiden kansallisten tilinpäätösstandardien mukaisesti, sillä edellytyksellä, että nämä standardit vastaavat asetusta (EY) N:o 1606/2002. Jos kyseiset kansalliset tilinpäätösstandardit eivät vastaa kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja, taloudelliset tiedot on oikaistava asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti.”;

c)

korvataan 3 kohdan toisen alakohdan e alakohta seuraavasti:

”e)

osakesidonnaisten arvopapereiden osalta, osakesidonnaisten arvopapereiden merkintään oikeuttavat arvopaperit mukaan luettuina, käyttöpääomaa koskevat tiedot, pääomarakennetta ja velkaantuneisuutta koskevat tiedot, ilmoitus merkityksellisistä eturistiriidoista ja lähipiiriliiketoimista, suurimmat osakkeenomistajat sekä soveltuvin osin taloudelliset pro forma -tiedot.”

3)

Lisätään 15 artiklan 1 kohdan ensimmäiseen alakohtaan alakohta seuraavasti:

”c a)

liikkeeseenlaskijat, jotka eivät ole pk-yrityksiä ja jotka tarjoavat osakkeita yleisölle samaan aikaan, kun ne hakevat kyseisten osakkeiden kaupankäynnin kohteeksi ottamista pk-yritysten kasvumarkkinalla, edellyttäen, että tällaisten liikkeeseenlaskijoiden osakkeita ei ole jo otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla ja että seuraavien kahden tekijän yhteenlaskettu arvo on vähemmän kuin 200 000 000 euroa:

i)

lopullinen tarjoushinta tai enimmäishinta 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa;

ii)

välittömästi osakkeiden yleisölle tarjoamisen jälkeen liikkeessä olevien osakkeiden kokonaismäärä, joka lasketaan joko yleisölle tarjottujen osakkeiden määrän perusteella tai 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa yleisölle tarjottavien osakkeiden enimmäismäärän perusteella.”

4)

Korvataan liitteessä V oleva II kohta seuraavasti:

”II

Pääomarakennetta ja velkaantuneisuutta koskevat tiedot (ainoastaan sellaisten yritysten liikkeeseen laskemat osakesidonnaiset arvopaperit, joiden markkina-arvo on yli 200 000 000 euroa) ja käyttöpääomaa koskevat tiedot (ainoastaan osakesidonnaiset arvopaperit).

Tarkoituksena on antaa tietoa liikkeeseenlaskijan pääomarakenteesta ja velkaantuneisuudesta sekä siitä, riittääkö käyttöpääoma liikkeeseenlaskijan nykyisten vaatimusten täyttämiseen tai, ellei se riitä, miten liikkeeseenlaskija aikoo toimittaa tarvittavan lisäkäyttöpääoman.”

3 artikla

Direktiivin 2014/65/EU muuttaminen

Lisätään direktiivin 2014/65/EU 33 artiklaan kohta seuraavasti:

”9.   Komissio perustaa sidosryhmien edustajista koostuvan asiantuntijaryhmän viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2020 pk-yritysten kasvumarkkinoiden toiminnan ja onnistumisen seuraamiseksi. Sidosryhmien edustajista koostuva asiantuntijaryhmä julkaisee päätelmistään raportin viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2021.”

4 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 31 päivästä joulukuuta 2019. Edellä olevaa 1 artiklaa sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2021.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 27 päivänä marraskuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

D. M. SASSOLI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

T. TUPPURAINEN


(1)  EUVL C 440, 6.12.2018, s. 79.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 18. huhtikuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 8. marraskuuta 2019.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1129, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä ja direktiivin 2003/71/EY kumoamisesta (EUVL L 168, 30.6.2017, s. 12).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).

(7)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/347, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2016, sisäpiiriluettelojen tarkkaa muotoa ja päivitystapaa koskevista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 mukaisista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 65, 11.3.2016, s. 49).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

11.12.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 320/11


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2019/2116,

annettu 28 päivänä marraskuuta 2019,

terminointimaksujen enimmäismäärien painotetun keskiarvon vahvistamisesta unionissa ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1979 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella 13 päivänä kesäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 531/2012 (1) ja erityisesti sen 6 e artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EU) N:o 531/2012 mukaan kotimaan operaattorit eivät saa periä 15 päivästä kesäkuuta 2017 lähtien verkkovierailuasiakkailta missään jäsenvaltiossa mitään lisämaksuja kotimaan vähittäishintojen lisäksi, kun kyseessä ovat säännellyt vastaanotetut verkkovierailupuhelut, jos puhelut ovat kohtuullisen käytön politiikan mukaisissa rajoissa.

(2)

Asetuksessa (EU) N:o 531/2012 rajataan säänneltyjen verkkovierailupuhelujen vastaanottamisesta perittävä lisämaksu terminointimaksujen enimmäismäärien painotettuun keskiarvoon unionissa.

(3)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1979 (2) vahvistettiin vuonna 2019 sovellettava terminointimaksujen enimmäismäärien painotettu keskiarvo unionissa käyttäen perustana 1 päivältä heinäkuuta 2018 peräisin olevia tietojen arvoja.

(4)

Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin on toimittanut komissiolle jäsenvaltioiden kansallisilta sääntelyviranomaisilta koottuja päivitettyjä tietoja terminointimaksujen enimmäismääristä, jotka on asetettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (3) 7 ja 16 artiklan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (4) 13 artiklan mukaisesti yksittäiseen matkaviestinverkkoon laskevan puheliikenteen kansallisilla tukkumarkkinoilla, ja tilaajien kokonaismääristä jäsenvaltioissa.

(5)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 531/2012 mukaisesti laskenut terminointimaksujen enimmäismäärien painotetun keskiarvon unionissa kertomalla yksittäisessä jäsenvaltiossa sallitun terminointimaksujen enimmäistason kyseisen jäsenvaltion tilaajien yhteismäärällä, laskemalla kyseisen tulon yhteen kaikkien jäsenvaltioiden osalta ja sitten jakamalla saadun kokonaissumman kaikkien jäsenvaltioiden tilaajien kokonaismäärällä käyttäen perustana 1 päivältä heinäkuuta 2019 peräisin olevia tietojen arvoja. Euroalueeseen kuulumattomiin jäsenvaltioihin sovellettu valuuttakurssi on Euroopan keskuspankin tietokannasta saatu keskiarvo vuoden 2019 toiselta neljännekseltä.

(6)

Tämän vuoksi on tarpeen päivittää täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1979 vahvistettu terminointimaksujen enimmäismäärien painotettu keskiarvo unionissa.

(7)

Sen vuoksi täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1979 olisi kumottava.

(8)

Komission olisi asetuksen (EU) N:o 531/2012 mukaisesti tarkasteltava tällä täytäntöönpanoasetuksella vahvistettua terminointimaksujen enimmäismäärien painotettua keskiarvoa unionissa uudelleen vuosittain.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viestintäkomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Terminointimaksujen enimmäismäärien painotettu keskiarvo unionissa on 0,0079 euroa minuutilta.

2 artikla

Kumotaan täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1979.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2020.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä marraskuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 172, 30.6.2012, s. 10.

(2)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1979, annettu 13 päivänä joulukuuta 2018, terminointimaksujen enimmäismäärien painotetun keskiarvon vahvistamisesta unionissa ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/2311 kumoamisesta (EUVL L 317, 14.12.2018, s. 10).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (puitedirektiivi) (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä (käyttöoikeusdirektiivi) (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 7).


11.12.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 320/13


KOMISSION ASETUS (EU) 2019/2117,

annettu 29 päivänä marraskuuta 2019,

luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa säätelemällä 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 (1) ja erityisesti sen 19 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksella (EY) N:o 338/97 säännellään kyseisen asetuksen liitteessä luetelluilla eläin- ja kasvilajeilla käytävää kauppaa. Sen liitteissä luetellaan lajit, jotka sisältyvät luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (jäljempänä ’yleissopimus’) liitteisiin, sekä lajit, joiden suojelun taso edellyttää, että niiden kauppaa unionista, unioniin ja unionissa säännellään tai valvotaan.

(2)

Genevessä Sveitsissä 17 päivästä 28 päivään elokuuta 2019 pidetyssä kahdeksannessatoista osapuolikokouksessa yleissopimuksen liitteisiin tehtiin tiettyjä muutoksia. Nämä muutokset olisi otettava huomioon asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteissä.

(3)

Seuraavat taksonit lisättiin yleissopimuksen liitteeseen I ja ne olisi lisättävä asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteeseen A: Ceratophora erdeleni, Ceratophora karu, Ceratophora tennentii, Cophotis ceylanica, Cophotis dumbara, Gonatodes daudini, Achillides chikae hermeli ja Parides burchellanus.

(4)

Seuraavat lajit siirrettiin yleissopimuksen liitteestä II liitteeseen I, ja ne olisi poistettava asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteestä B ja lisättävä asetuksen liitteeseen A: Aonyx cinerea, Lutrogale perspicillata, Balearica pavonina, Cuora bourreti, Cuora picturata, Mauremys annamensis ja Geochelone elegans. Laji Malacochersus tornieri siirrettiin liitteestä II liitteeseen I. Tämä laji sisältyy jo liitteeseen A ja ainoastaan viittaus asianmukaiseen liitteeseen olisi muutettava.

(5)

Seuraavat lajit siirrettiin yleissopimuksen liitteestä I liitteeseen II, ja ne olisi poistettava asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteestä A ja lisättävä asetuksen liitteeseen B: Vicugna vicugna (Saltan maakunnan (Argentiina) populaatio, johon liitetty huomautus), Leporillus conditor, Pseudomys fieldi praeconis (nimistömuutos lajiksi Pseudomys fieldi), Xeromys myoides, Zyzomys pedunculatus, Dasyornis broadbenti litoralis, Dasyornis longirostris ja Crocodylus acutus (Meksikon populaatio, johon liitetty huomautus).

(6)

Seuraavat heimot, suvut tai lajit lisättiin yleissopimuksen liitteeseen II ja ne olisi sisällytettävä asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteeseen B: Giraffa camelopardalis, Syrmaticus reevesii, Ceratophora aspera (johon liitetty huomautus), Ceratophora stoddartii (johon liitetty huomautus), Lyriocephalus scutatus (johon liitetty huomautus), Goniurosaurus spp. (johon liitetty huomautus), Gekko gecko, Paroedura androyensis, Ctenosaura spp. (neljä tämän suvun lajia sisältyi aiemmin liitteeseen II ja ne sisältyvät nyt sukua koskevaan merkintään), Pseudocerastes urarachnoides, Echinotriton chinhaiensis, Echinotriton maxiquadratus, Paramesotriton spp. (yksi tämän suvun laji sisältyi aiemmin liitteeseen II ja se sisältyy nyt sukua koskevaan merkintään), Tylototriton spp., Isurus oxyrinchus, Isurus paucus, Glaucostegus spp., Rhinidae spp., Holothuria fuscogilva (täytäntöönpano viivästynyt), Holothuria nobilis (täytäntöönpano viivästynyt), Holothuria whitmaei (täytäntöönpano viivästynyt), Poecilotheria spp., Widdringtonia whytei, Pterocarpus tinctorius (johon liitetty huomautus), Cedrela spp. (johon liitetty huomautus, täytäntöönpano viivästynyt).

(7)

Lajit Syrmaticus reevesii, Ctenosaura quinquecarinata, Paramesotriton spp. ja Tylototriton spp., jotka on tähän saakka lueteltu asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä D, olisi poistettava kyseiseistä liitteestä sen jälkeen, kun ne lisättiin kahdeksannessatoista osapuolikokouksessa yleissopimuksen liitteeseen II.

(8)

Liitteiden tulkintaosaa muutettiin, ja useita huomautuksia, jotka liittyvät yleissopimuksen liitteissä lueteltuihin taksoneihin, hyväksyttiin tai niitä muutettiin kahdeksannessatoista osapuolikokouksessa, ja tämä on otettava huomioon myös asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteissä.

a)

Seuraavat huomautukset lisättiin:

huomautus, joka on liitetty liitteeseen II sisältyviin lajeihin Saiga tatarica ja Saiga borealis, ja

huomautus #17, joka korvaa huomautuksen #5 ja joka on liitetty liitteeseen II sisältyvään lajiin Pericopsis elata.

b)

Seuraavia huomautuksia muutettiin:

huomautus, joka on liitetty liitteeseen II sisältyvään lajiin Vicugna vicugna,

huomautus #4, joka on liitetty liitteeseen II sisältyvään lajiin Aloe ferox,

huomautus #16, joka on liitetty liitteeseen II sisältyvään lajiin Adansonia grandidieri, ja

huomautus #15, joka on liitetty liitteeseen II sisältyvään sukuun Dalbergia spp. ja lajeihin Guibourtia demeusei, Guibourtia pellegriniana ja Guibourtia tessmannii.

(9)

Termien ”valmiit soittimet”, ”valmiit soittimien lisävarusteet” ja ”valmiit soittimien osat”, ”lähetys” ja ”käsitelty puu” määritelmät olisi sisällytettävä kohtaan ”Liitteiden A, B, C ja D tulkinta”, koska nämä määritelmät hyväksyttiin kahdeksannessatoista osapuolikokouksessa.

(10)

Yleissopimuksen liitteeseen III on hiljattain lisätty seuraavat lajit: Sphaerodactylus armasi, Sphaerodactylus celicara, Sphaerodactylus dimorphicus, Sphaerodactylus intermedius, Sphaerodactylus nigropunctatus alayoi, Sphaerodactylus nigropunctatus granti, Sphaerodactylus nigropunctatus lissodesmus, Sphaerodactylus nigropunctatus ocujal, Sphaerodactylus nigropunctatus strategus, Sphaerodactylus notatus atactus, Sphaerodactylus oliveri, Sphaerodactylus pimienta, Sphaerodactylus ruibali, Sphaerodactylus siboney, Sphaerodactylus torrei, Anolis agueroi, Anolis baracoae, Anolis barbatus, Anolis chamaeleonides, Anolis equestris, Anolis guamuhaya, Anolis luteogularis, Anolis pigmaequestris ja Anolis porcus, kaikki Kuuban pyynnöstä. Kyseiset lajit olisi näin ollen lisättävä asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteeseen C.

(11)

Yleissopimuksen liitteestä III on hiljattain poistettu seuraavat lajit: Galictis vittata, Bassaricyon gabbii, Bassariscus sumichrasti, Cabassous centralis, Choloepus hoffmanni, Sciurus deppei and Crax rubra (ainoastaan Costa Rican populaatio), kaikki Costa Rican pyynnöstä. Viittaus Costa Ricaan lajia Crax rubra ja muita mainittuja lajeja koskevissa merkinnöissä olisi sen vuoksi poistettava asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteestä C.

(12)

Unioni ei ole esittänyt varaumaa mistään mainituista muutoksista.

(13)

Kahdeksannessatoista osapuolikokouksessa hyväksyttiin eläimille ja kasveille uusia nimistöviitteitä, jotka liittyvät erityisesti useisiin suvun Ovis lajeihin sekä useisiin heimon Felidae lajeihin. Nämä muutokset on otettava huomioon asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteissä, mutta samalla on säilytettävä tiukemmat EU:n toimenpiteet, joita tällä hetkellä sovelletaan aiemmin nimellä Ovis ammon kuvattuun lajiin komission asetuksen (EY) N:o 865/2006 (2) liitteen XIII mukaisesti.

(14)

Tietyt nimet (sekä yleisnimi että latinalainen nimi) olisi korjattava vastaamaan niiden käytön nykyistä käytäntöä.

(15)

Lisäksi olisi korjattava olemassa olevia huomautuksia. Erityisesti huomautus ”(mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)” olisi poistettava neljää lajia koskevasta merkinnästä seitsemännessätoista osapuolikokouksessa tehtyjen muutosten mukaisesti.

(16)

Muutosten laajuuden vuoksi ja selvyyden lisäämiseksi on asianmukaista korvata kokonaisuudessaan asetuksen (EY) N:o 338/97 liite.

(17)

Näin ollen asetusta (EY) N:o 338/97 olisi muutettava.

(18)

Yleissopimuksen 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan ”[sopimuspuolten] kokouksessa hyväksytyt muutokset tulevat voimaan 90 päivää kokouksen jälkeen kaikkien (…) sopimuspuolien osalta (…)”. Jotta voidaan noudattaa kyseistä määräaikaa ja varmistaa tämän asetuksen liitteeseen tehtävien muutosten tuleminen voimaan ajoissa, tämän asetuksen olisi tultava voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu.

(19)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 338/97 18 artiklan 1 kohdan nojalla perustetun luonnonvaraisten kasvi- ja eläinlajien kauppaa käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 338/97 liite tämän asetuksen liitteellä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 29 päivänä marraskuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1.

(2)  Komission asetus (EY) N:o 865/2006, annettu 4 päivänä toukokuuta 2006 , luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 166, 19.6.2006, s. 1).


LIITE

Liitteiden A, B, C ja D tulkinta

1.   

Liitteissä A, B, C ja D lueteltuihin lajeihin viitataan

a)

lajin nimellä tai

b)

ylemmän taksonin nimellä siten, että kaikki lajit kuuluvat kyseiseen ylempään taksoniin tai sen määrättyyn osaan.

2.   

Lyhenteellä ”spp.” tarkoitetaan kaikkia korkeampaan eliösystematiikan osaan kuuluvia lajeja.

3.   

Muut viittaukset lajia ylempiin taksoneihin ovat ainoastaan tiedoksi tai luokittelua varten.

4.   

Liitteessä A lihavoituna painetut lajit on lueteltu siinä sen mukaisesti kuin ne on määrätty suojeltaviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/147/EY (1) tai neuvoston direktiivissä 92/43/ETY (2).

5.   

Lajia alemmista taksoneista käytetään kasvien osalta seuraavia lyhenteitä:

a)

lyhenteellä ”ssp.” tarkoitetaan alalajeja,

b)

lyhenteellä ”var(s).” tarkoitetaan muunnosta (muunnoksia) ja

c)

lyhenteellä ”fa.” tarkoitetaan muotoa.

6.   

Lajin tai ylemmän taksonin kohdalle merkityillä merkeillä ”(I)”, ”(II)” ja ”(III)” viitataan niihin yleissopimuksen liitteisiin, joissa kyseiset lajit mainitaan 7, 8 ja 9 kohdan mukaisesti. Jos lajin kohdalla ei ole mitään näistä merkeistä, kyseistä lajia ei mainita yleissopimuksen liitteissä.

7.   

Merkki ”(I)” lajin tai ylemmän taksonin kohdalla merkitsee, että kyseinen laji tai ylempi taksoni mainitaan yleissopimuksen liitteessä I.

8.   

Merkki ”(II)” lajin tai ylemmän taksonin kohdalla merkitsee, että kyseinen laji tai ylempi taksoni mainitaan yleissopimuksen liitteessä II.

9.   

Merkki ”(III)” lajin tai ylemmän taksonin kohdalla merkitsee, että se mainitaan yleissopimuksen liitteessä III. Tällöin mainitaan myös maa, jonka yhteydessä laji tai ylempi taksoni on mainittu liitteessä III.

10.   

”Lajikkeella” tarkoitetaan (teoksen International Code of Nomenclature for Cultivated Plants 8. painoksen mukaisesti) kasvilajien ryhmää, joka a) on valittu tietyn ominaisuuden tai ominaisuusyhdistelmän vuoksi, b) jossa mainitut ominaisuudet ovat on selvästi erotettavissa, yhdenmukaisia ja pysyviä ja c) joka asianmukaisesti lisättynä säilyttää kyseiset ominaisuudet. Taksonia voidaan pitää uutena lajikkeena vasta kun sen lajikenimi ja lajikkeen rajaava kuvaus on virallisesti julkaistu teoksen International Code of Nomenclature for Cultivated Plants viimeisimmässä painoksessa.

11.   

Risteymät voidaan erityisesti sisällyttää liitteisiin, kuitenkin ainoastaan jos ne muodostavat erillisiä ja pysyviä populaatioita luonnonvaraisessa ympäristössä. Risteytettyihin eläimiin, joilla on neljässä aikaisemmassa sukupolvessa yksi tai useampi lajiyksilö, joka sisältyy liitteeseen A tai B, sovelletaan tätä asetusta samalla tavoin kuin jos ne olisivat oma laji, vaikka kyseinen risteymä ei erityisesti sisällykään liitteisiin.

12.   

Kun laji sisältyy liitteeseen A, B tai C, sekä elävät että kuolleet kokonaiset eläimet ja kasvit ja kaikki niiden osat ja johdannaiset sisältyvät samaan liitteeseen. Kun eläinlaji sisältyy liitteeseen C ja kasvilaji sisältyy liitteeseen A, B tai C, myös lajin kaikki osat ja johdannaiset sisältyvät samaan liitteeseen, ellei lajin kohdalle ole lisätty huomautusta siitä, että ainoastaan tietyt osat ja johdannaiset sisältyvät liitteeseen. Edellä olevan 2 artiklan t kohdan mukaisesti merkillä ”#” ja sitä seuraavalla numerolla liitteessä B tai C olevan lajin tai ylemmän taksonin nimen kohdalla tarkoitetaan osia ja johdannaisia, jotka määritellään liitteeseen nähden tätä asetusta varten seuraavasti:

#1

Tarkoittaa kaikkia osia ja johdannaisia, paitsi

a)

siemeniä, itiöitä ja siitepölyä (mukaan luettuina siitepölymyhkyt)

b)

kiinteässä tai nestemäisessä elatusaineessa viljeltyjä in vitro-solukkoviljelmiä tai -taimia, joita kuljetetaan steriileissä astioissa;

c)

keinotekoisesti lisättyjen kasvien leikkokukkia; ja

d)

Vanilla-suvun keinotekoisesti lisätyistä kasveista saatuja hedelmiä ja niiden osia ja johdannaisia.

#2

Tarkoittaa kaikkia osia ja johdannaisia, paitsi

a)

siemeniä ja siitepölyä; ja

b)

viimeisteltyjä pakattuja tuotteita, jotka ovat valmiita vähittäismyyntiä varten.

#3

Tarkoittaa kokonaisia ja pilkottuja juuria ja juurten osia, ei kuitenkaan valmisteiksi muokattuja osia tai johdannaisia kuten jauheita, tabletteja, uutteita, toonikumeja, teitä ja makeisia.

#4

Tarkoittaa kaikkia osia ja johdannaisia, paitsi

a)

siemeniä (mukaan luettuina Orchidaceae-heimon siemenkodat), itiöitä ja siitepölyä (mukaan luettuina siitepölymyhkyt). Poikkeus ei koske Meksikosta vietyjä Cactaceae-heimon lajien siemeniä eikä Madagaskarilta vietyjä lajien Beccariophoenix madagascariensis ja Dypsis decaryi siemeniä;

b)

kiinteässä tai nestemäisessä elatusaineessa viljeltyjä in vitro-solukkoviljelmiä tai -taimia, joita kuljetetaan steriileissä astioissa;

c)

keinotekoisesti lisättyjen kasvien leikkokukkia;

d)

hedelmiä ja niiden osia ja johdannaisia, jotka on saatu Vanilla-suvun (Orchidaceae) ja Cactaceae-heimon viljelykarkulaisista tai keinotekoisesti lisätyistä kasveista;

e)

varsia, kukkia ja niiden osia ja johdannaisia, jotka on saatu Opuntia-suvun Opuntia-alasuvun ja Selenicereus-suvun (Cactaceae) viljelykarkulaisista tai keinotekoisesti lisätyistä kasveista; ja

f)

lajeista Aloe ferox ja Euphorbia antisyphilitica saatuja viimeisteltyjä tuotteita, jotka ovat valmiiksi pakattuja vähittäismyyntiä varten.

#5

Tarkoittaa sahatukkeja, sahatavaraa ja viilua.

#6

Tarkoittaa sahatukkeja, sahatavaraa, viilua ja vaneria.

#7

Tarkoittaa sahatukkeja, puun lastuja, jauheita ja uutteita.

#8

Tarkoittaa maanalaisia osia (esim. juuria, maavarsia) kokonaisena, osina ja jauheena.

#9

Tarkoittaa kaikkia osia ja johdannaisia, paitsi niitä, joissa on merkintä ”Produced from Hoodia spp. material obtained through controlled harvesting and production under the terms of an agreement with the relevant CITES Management Authority of [Botswana under agreement No. BW/xxxxxx] [Namibia under agreement No. NA/xxxxxx] [South Africa under agreement No. ZA/xxxxxx]” (tuotettu Hoodia-lajien aineksesta, joka on saatu [sopimuksen BW/xxxxxx perusteella Botswanan] [sopimuksen NA/xxxxxx perusteella Namibian] [sopimuksen ZA/xxxxxx perusteella Etelä-Afrikan] asianomaisen CITES-hallintoviranomaisen kanssa tehdyn sopimuksen perusteella toteutetusta valvotusta keruusta ja tuotannosta).

#10

Tarkoittaa sahatukkeja, sahatavaraa, viilua, mukaan luettuina viimeistelemättömät puuaihiot, joita käytetään kielisoittimien jousien valmistuksessa.

#11

Tarkoittaa sahatukkeja, sahatavaraa, viilua, vaneria, jauhetta ja uutteita. Tällaisia uutteita ainesosinaan sisältävien viimeisteltyjen tuotteiden, hajusteet mukaan lukien, ei katsota kuuluvan tämän huomautuksen piiriin.

#12

Tarkoittaa sahatukkeja, sahatavaraa, viilua, vaneria ja uutteita. Tällaisia uutteita ainesosinaan sisältävien viimeisteltyjen tuotteiden, hajusteet mukaan lukien, ei katsota kuuluvan tämän huomautuksen piiriin.

#13

Tarkoittaa siemeniä (tunnetaan myös endosperminä, hedelmälihana tai koprana) ja sen johdannaisia.

#14

Tarkoittaa kaikkia osia ja johdannaisia, paitsi

a)

siemeniä ja siitepölyä;

b)

kiinteässä tai nestemäisessä elatusaineessa viljeltyjä in vitro-solukkoviljelmiä tai -taimia, joita kuljetetaan steriileissä astioissa;

c)

hedelmiä;

d)

lehtiä;

e)

öljyntislauksesta yli jäänyttä agarupuun ja gaharupuun jauhetta, mukaan lukien sen kaikenlaiset puristeet; ja

f)

viimeisteltyjä pakattuja tuotteita, jotka ovat valmiita vähittäismyyntiä varten – tämä vapautus ei koske puun lastuja, helmiä, rukousnauhoja eikä veistettyjä esineitä.

#15

Tarkoittaa kaikkia osia ja johdannaisia, paitsi

a)

lehtiä, kukkia, siitepölyä, hedelmiä ja siemeniä;

b)

valmiita tuotteita, joiden painosta enintään 10 kg lähetystä kohti on CITES-yleissopimuksessa luetelluista lajeista saatua puuta;

c)

valmiita soittimia, valmiita soittimien osia ja valmiita soittimien tarvikkeita;

d)

lajin Dalbergia cochinchinensis osia ja johdannaisia, joita koskee huomautus #4;

e)

lajin Dalbergia spp. osia ja johdannaisia, jotka ovat peräisin ja viety Meksikosta ja joita koskee huomautus #6.

#16

Tarkoittaa siemeniä, hedelmiä ja öljyjä

#17

Tarkoittaa sahatukkeja, sahatavaraa, viilua, vaneria ja käsiteltyä puuta.

13.   

Jäljempänä olevat termit ja ilmaisut, joita käytetään näiden liitteiden huomautuksissa, määritellään seuraavasti:

Uute

Kaikki aineet, jotka on saatu suoraan kasviaineksesta fysikaalisin tai kemiallisin menetelmin valmistusprosessista riippumatta. Uute voi olla kiinteää (esim. kiteet, hartsi, hienot tai karkeat hiukkaset), puolikiinteää (esim. kumit, vahat) tai nestemäistä (esim. liuokset, tinktuurat, öljyt ja haihtuvat öljyt).

Valmiit soittimet

Soitin (Maailman tullijärjestön harmonoitu järjestelmä, luku 92; soittimet; niiden osat ja tarvikkeet), joka on valmis soitettavaksi tai jota voidaan soittaa osien asentamisen jälkeen. Tämä kattaa antiikkisoittimet (sellaisena kuin ne määritellään harmonoidun järjestelmän koodeissa 97.05 ja 97.06; taideteokset, kokoelmaesineet ja antiikkiesineet).

Valmiit soittimien tarvikkeet

Soittimen tarvike (Maailman tullijärjestön harmonoitu järjestelmä, luku 92; soittimet; niiden osat ja tarvikkeet), joka on soittimesta erillinen ja erityisesti suunniteltu tai muotoiltu käytettäväksi nimenomaan yhdessä soittimen kanssa ja jonka käyttö ei edellytä lisämuutoksia.

Valmiit soitinten osat

Soittimen osa (Maailman tullijärjestön harmonoitu järjestelmä, luku 92; soittimet; niiden osat ja tarvikkeet), joka on valmis asennettavaksi soittimeen ja joka on erityisesti suunniteltu ja muotoiltu käytettäväksi nimenomaan yhdessä soittimen kanssa, jotta soitinta voidaan soittaa.

Viimeistellyt pakatut tuotteet, jotka ovat valmiita vähittäismyyntiä varten

Kappale- tai tukkutavarana lähetetyt tuotteet, jotka eivät vaadi lisäjalostusta, pakattuina ja loppukäyttöä tai vähittäismyyntiä varten merkittyinä ja myynti- tai käyttökunnossa kuluttajien kannalta.

Jauhe

Kuiva ja kiinteä aine, joka on hieno- tai karkeajakoista.

Lähetys

Rahti, jota kuljetetaan yhden konossementin tai lentorahtikirjan ehtojen mukaisesti, konttien tai kollien lukumäärästä riippumatta; tai esineet, joita pidetään mukana tai kannetaan tai jotka sisältyvät henkilökohtaiseen matkatavaraan.

10 kg lähetystä kohti

Ilmaisussa ”10 kg lähetystä kohti” 10 kg:n raja olisi tulkittava siten, että se viittaa kunkin lähetyksessä olevan tuotteen kyseisestä lajista peräisin olevan puun yksittäisten osuuksien painoon. Toisin sanoen 10 kg:n raja arvioidaan sen mukaan, mikä on Dalbergia/Guibourtia -lajista peräisin olevien puuosien paino kussakin lähetykseen kuuluvassa yksittäisessä tuotteessa, ei lähetyksen kokonaispainon perusteella.

Käsitelty puu

Määritellään harmonoidun järjestelmän koodin 44.09. mukaisesti. Puu (myös yhdistämättömät laatat ja rimat parkettilattioita varten), yhdeltä tai useammalta syrjältä, pinnalta tai päästä koko pituudelta muotoiltu (pontattu, puolipontattu, viistottu, pontattu viistotuin syrjin tai päin, helmipontattu, tehty muotolistoiksi tai -laudoiksi, pyöristetty tai vastaavilla tavoilla työstetty), myös höylätty, hiottu tai päistään jatkettu.

Puun lastut

Puu, joka on työstetty pieniksi kappaleiksi.

14.   

Kun minkään liitteessä A olevan kasvilajin tai ylemmän kasvitaksonin nimen kohdalle ei ole lisätty huomautusta, joka merkitsisi, että sen risteymiä olisi kohdeltava 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, voidaan yhdestä tai useammasta näistä lajeista tai yhdestä tai useammasta ylemmästä taksonista keinotekoisesti lisättyä risteymää kaupata, jos sen mukana on todistus keinotekoisesta lisäyksestä, ja näiden risteymien siemeniin ja siitepölyyn (myös siitepölymyhkyihin), leikkokukkiin sekä kiinteässä tai nestemäisessä elatusaineessa oleviin in vitro -solukkoviljelmiin tai -taimiviljelmiin, joita kuljetetaan steriileissä astioissa, ei sovelleta tätä asetusta.

15.   

Virtsa, uloste ja ambra, jotka ovat jätteitä ja jotka saadaan eläintä käsittelemättä, eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.

16.   

Tätä asetusta sovelletaan liitteessä D lueteltujen eläinlajien osalta ainoastaan eläviin yksilöihin ja kokonaisiin tai pääasiallisesti kokonaisiin kuolleisiin yksilöihin lukuun ottamatta niitä taksoneita, joiden kohdalle on lisätty seuraava huomautus osoittamaan, että asetusta sovelletaan myös muihin osiin ja johdannaisiin:

§ 1

Kokonaiset tai pääasiallisesti kokonaiset raa’at tai parkitut nahat

17.   

Tätä asetusta sovelletaan liitteessä D lueteltujen kasvilajien osalta ainoastaan eläviin yksilöihin lukuun ottamatta niitä taksoneita, joiden kohdalle on lisätty seuraava huomautus osoittamaan, että asetusta sovelletaan myös muihin osiin ja johdannaisiin:

§ 3

Kuivatut ja tuoreet kasvit, myös lehdet, juuret/juurakot, varret, siemenet/itiöt, kuori ja hedelmät.

§ 4

Sahatukit, sahatavara ja viilu.

 

Liite A

Liite B

Liite C

Yleisnimi

ELÄIMISTÖ

CHORDATA (SELKÄJÄNTEISET)

MAMMALIA

 

 

 

Mammals

ARTIODACTYLA

 

 

 

sorkkaeläimet

Antilocapridae

 

 

 

hanka-antilooppi

 

Antilocapra americana (I) (Ainoastaan Meksikon populaatio; muut populaatiot eivät sisälly tämän asetuksen liitteisiin.)

 

 

hanka-antilooppi

Bovidae

 

 

 

nautaeläimet

 

Addax nasomaculatus (I)

 

 

saharanantilooppi

 

 

Ammotragus lervia (II)

 

harjavuohi

 

 

 

Antilope cervicapra (III Nepal / Pakistan)

besoaarigaselli

 

Bos gaurus (I) ((Ei sisällä kotieläimenä pidettyä muotoa, johon viitataan nimellä Bos frontalis, joka ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan)

 

 

gauri

 

Bos mutus (I) (Ei sisällä kotieläimenä pidettyä muotoa, johon viitataan nimellä Bos grunniens, joka ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan)

 

 

jakki

 

Bos sauveli (I)

 

 

kuupri

 

 

 

Boselaphus tragocamelus (III Pakistan)

nilgauantilooppi

 

 

 

Bubalus arnee (III Nepal) ((Ei sisällä kotieläimenä pidettyä muotoa, johon viitataan nimellä Bubalus bubalis, joka ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan)

vesipuhveli

 

Bubalus depressicornis (I)

 

 

anoa

 

Bubalus mindorensis (I)

 

 

mindoronanoa

 

Bubalus quarlesi (I)

 

 

vuorianoa

 

 

Budorcas taxicolor (II)

 

takini

 

Capra falconeri (I)

 

 

kierteissarvivuohi

 

 

Capra caucasica (II)

 

kaukasianvuohi

 

 

 

Capra hircus aegagrus (III Pakistan) (Asetusta ei sovelleta kesymuodon yksilöihin)

villivuohi

 

 

 

Capra sibirica (III Pakistan)

siperianvuohi

 

Capricornis milneedwardsii (I)

 

 

 

 

Capricornis rubidus (I)

 

 

 

 

Capricornis sumatraensis (I)

 

 

sumatranserovi

 

Capricornis thar (I)

 

 

 

 

 

Cephalophus brookei (II)

 

 

 

 

Cephalophus dorsalis (II)

 

mustaselkäpuikkija

 

Cephalophus jentinki (I)

 

 

isopuikkija

 

 

Cephalophus ogilbyi (II)

 

kierteissarvipuikkija

 

 

Cephalophus silvicultor (II)

 

keltaselkäpuikkija

 

 

Cephalophus zebra (II)

 

juovapuikkija

 

 

Damaliscus pygargus pygargus (II)

 

valkopäätopi

 

 

 

Gazella bennettii (III Pakistan)

persiangaselli

 

Gazella cuvieri (I)

 

 

atlasgaselli

 

 

 

Gazella dorcas (III Algeria / Tunisia)

aavikkogaselli

 

Gazella leptoceros (I)

 

 

saharangaselli

 

Hippotragus niger variani (I)

 

 

musta-antilooppi

 

 

Kobus leche (II)

 

liki

 

Naemorhedus baileyi (I)

 

 

himalajangoraali

 

Naemorhedus caudatus (I)

 

 

kiinangoraali

 

Naemorhedus goral (I)

 

 

goraali

 

Naemorhedus griseus (I)

 

 

kiinankoraali

 

Nanger dama (I)

 

 

valkopäägaselli

 

Oryx dammah (I)

 

 

sapeliantilooppi

 

Oryx leucoryx (I)

 

 

arabiankeihäsantilooppi

 

 

Ovis ammon (II)

 

argaali

 

 

Ovis arabica (II)

 

 

 

 

Ovis bochariensis (II)

 

 

 

 

Ovis canadensis (II) (Ainoastaan Meksikon populaatio; muut populaatiot eivät sisälly tämän asetuksen liitteisiin.)

 

amerikanlammas

 

 

Ovis collium (II)  (*1)

 

 

 

 

Ovis cycloceros (II)

 

 

 

 

Ovis darwini (II) (*1)

 

 

 

Ovis gmelini (I) (Kyproksen populaatio)

 

 

 

 

Ovis hodgsonii (I)

 

 

tiibetinargaali

 

 

Ovis jubata (II) (*1)

 

 

 

 

Ovis karelini (II) (*1)

 

 

 

Ovis nigrimontana (I)

 

 

 

 

 

Ovis polii (II) (*1)

 

 

 

 

Ovis punjabiensis (II)

 

 

 

 

Ovis severtzovi (II) (*1)

 

 

 

Ovis vignei (I)

 

 

persianlammas

 

Pantholops hodgsonii (I)

 

 

khiru

 

 

Philantomba monticola (II)

 

harmaapuikkija

 

 

 

Pseudois nayaur (III Pakistan)

baraali

 

Pseudoryx nghetinhensis (I)

 

 

saola

 

Rupicapra pyrenaica ornata (II)

 

 

apenniiniengemssi

 

 

Saiga borealis (II) (Vuotuinen vientikiintiö on vahvistettu nollaksi kaupallisiin tarkoituksiin tarkoitettujen luonnonvaraisten yksilöiden kaupalle)

 

 

 

 

Saiga tatarica (II) (Vuotuinen vientikiintiö on vahvistettu nollaksi kaupallisiin tarkoituksiin tarkoitettujen luonnonvaraisten yksilöiden kaupalle)

 

saiga-antilooppi

 

 

 

Tetracerus quadricornis (III Nepal)

nelisarviantilooppi

Camelidae

 

 

 

kamelit

 

 

Lama guanicoe (II)

 

guanako

 

Vicugna vicugna (I) (Lukuun ottamatta seuraavia populaatioita, jotka sisältyvät liitteeseen B: Argentiina [Jujuy-, Catamarca-ja Salta-provinssin populaatiot sekä Jujuy-, Salta-, Catamarca-, La Rioja- ja San Juan -provinssien osittain vankeudessa kasvatetut populaatiot]; Bolivia: [koko populaatio]; Chile: [Tarapacánin ja Arican ja Parinacotan alueen populaatiot]; Ecuador [koko populaatio] ja Peru [koko populaatio])

Vicugna vicugna (II) (Ainoastaan seuraavat populaatiot: Argentiina [Jujuy-, Catamarca- ja Salta-provinssien populaatiot sekä Jujuy-, Salta-, Catamarca-, La Rioja- ja San Juan -provinssien osittain vankeudessa kasvatetut populaatiot]; Bolivia [koko populaatio]; Chile [Tarapacánin ja Arican ja Parinacotan alueen populaatiot]; Ecuador [koko populaatio] ja Peru [koko populaatio]; kaikki muut populaatiot sisältyvät liitteeseen A)  (3)

 

vikunja

Cervidae

 

 

 

hirvieläimet

 

Axis calamianensis (I)

 

 

kalamiankauris

 

Axis kuhlii (I)

 

 

baweankauris

 

 

 

Axis porcinus (III Pakistan (Lukuun ottamatta liitteessä A olevia alalajeja)

rytökauris

 

Axis porcinus annamiticus (I)

 

 

rytökauris (Kaakkois-Aasia)

 

Blastocerus dichotomus (I)

 

 

suokauris

 

 

Cervus elaphus bactrianus (II)

 

turkestaninisokauris

 

 

 

Cervus elaphus barbarus (III Algeria / Tunisia)

atlasisokauris

 

Cervus elaphus hanglu (I)

 

 

kashmirinisokauris

 

Dama dama mesopotamica (I)

 

 

persiankauris

 

Hippocamelus spp. (I)

 

 

hemulit

 

 

 

Mazama temama cerasina (III Guatemala)

 

 

Muntiacus crinifrons (I)

 

 

tummamuntjakki

 

Muntiacus vuquangensis (I)

 

 

 

 

 

 

Odocoileus virginianus mayensis (III Guatemala)

valkohäntäpeuran alalaji

 

Ozotoceros bezoarticus (I)

 

 

pampakauris

 

 

Pudu mephistophiles (II)

 

isopudu

 

Pudu puda (I)

 

 

pudu

 

Rucervus duvaucelii (I)

 

 

barasinga

 

Rucervus eldii (I)

 

 

tamengi

Giraffidae

 

Giraffa camelopardalis (II)

 

 

Hippopotamidae

 

 

 

virtahevot

 

 

Hexaprotodon liberiensis (II)

 

pikkuvirtahepo

 

 

Hippopotamus amphibius (II)

 

virtahepo

Moschidae

 

 

 

myskikauriit

 

Moschus spp. (I) (Ainoastaan Afganistanin, Bhutanin, Intian, Myanmarin, Nepalin ja Pakistanin populaatiot; kaikki muut populaatiot sisältyvät liitteeseen B)

Moschus spp. (II) (Lukuun ottamatta Afganistanin, Bhutanin, Intian, Myanmarin, Nepalin ja Pakistanin populaatioita, jotka sisältyvät liitteeseen A)

 

myskikauriit

Suidae

 

 

 

siat

 

Babyrousa babyrussa (I)

 

 

babirussa

 

Babyrousa bolabatuensis (I)

 

 

 

 

Babyrousa celebensis (I)

 

 

 

 

Babyrousa togeanensis (I)

 

 

 

 

Sus salvanius (I)

 

 

pikkusika

Tayassuidae

 

 

 

pekarit

 

 

Tayassuidae spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteessä A olevia lajeja ja Meksikon ja Yhdysvaltojen Pecari tajacu -populaatioita, jotka eivät kuulu tämän asetuksen liitteisiin.)

 

pekarit

 

Catagonus wagneri (I)

 

 

isopekari

CARNIVORA

 

 

 

petoeläimet

Ailuridae

 

 

 

pandat

 

Ailurus fulgens (I)

 

 

pikkupanda

Canidae

 

 

 

koiraeläimet

 

 

 

Canis aureus (III Intia)

kultasakaali

 

Canis lupus (I/II)

(Kaikki populaatiot lukuun ottamatta Duero-joen pohjoispuolella Espanjassa ja 39. leveysasteen pohjoispuolella Kreikassa eläviä populaatioita. Bhutanin, Intian, Nepalin ja Pakistanin populaatiot sisältyvät liitteeseen I. Kaikki muut populaatiot sisältyvät liitteeseen II. Ei sisällä kotieläimenä pidettyä muotoa eikä dingoa, joihin viitataan nimillä Canis lupus familiaris ja Canis lupus dingo)

Canis lupus (II) (Duero-joen pohjoispuolella Espanjassa ja 39. leveysasteen pohjoispuolella Kreikassa elävät populaatiot. Ei sisällä kotieläimenä pidettyä muotoa eikä dingoa, joihin viitataan nimillä Canis lupus familiaris ja Canis lupus dingo)

 

susi

 

Canis simensis

 

 

etiopiansakaali

 

 

Cerdocyon thous (II)

 

ravustajakoira

 

 

Chrysocyon brachyurus (II)

 

harjasusi

 

 

Cuon alpinus (II)

 

viidakkosusi

 

 

Lycalopex culpaeus (II)

 

isoandienkettu

 

 

Lycalopex fulvipes (II)

 

chiloensaarenkettu

 

 

Lycalopex griseus (II)

 

andienkettu

 

 

Lycalopex gymnocercus (II)

 

pampakettu

 

Speothos venaticus (I)

 

 

suokoira

 

 

 

Vulpes bengalensis (III Intia)

bengalinkettu

 

 

Vulpes cana (II)

 

bengalinkettu

 

 

Vulpes zerda (II)

 

fenekki

Eupleridae

 

 

 

falanukit

 

 

Cryptoprocta ferox (II)

 

fossa

 

 

Eupleres goudotii (II)

 

falanukki

 

 

Fossa fossana (II)

 

fanaloka

Felidae

 

 

 

kissaeläimet

 

 

Felidae spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja. Asetusta ei sovelleta kesymuodon yksilöihin.) Panthera leo (Afrikan populaatio): Vuosittainen vientikiintiö on vahvistettu nollaksi luonnosta saatujen ja kaupallisiin tarkoituksiin käytettävien luiden, luiden osien, luutuotteiden, kynsien, luurankojen, kallojen ja hampaiden osalta.

Vuosittaiset vientikiintiöt Etelä-Afrikassa vankeudessa tapahtuvasta kasvatustoiminnasta saatujen kaupallisiin tarkoituksiin käytettävien luiden, luiden osien, luutuotteiden, kynsien, luurankojen, kallojen ja hampaiden kaupalle vahvistetaan ja ilmoitetaan vuosittain CITES-sihteeristölle.)

 

kissat

 

Acinonyx jubatus (I) (Elävien yksilöiden ja metsästysmuistojen vuosittaiset vientikiintiöt myönnetään seuraavasti: Botswana: 5; Namibia: 150; Zimbabwe: 50. Näiden yksilöiden kauppaan sovelletaan asetuksen 4 artiklan 1 kohtaa.)

 

 

gepardi

 

Caracal caracal (I) (Ainoastaan Aasian populaatio; kaikki muut populaatiot sisältyvät liitteeseen B.)

 

 

karakali

 

Catopuma temminckii (I)

 

 

aasiankultakissa

 

Felis nigripes (I)

 

 

mustajalkakissa

 

Felis silvestris (II)

 

 

villikissa

 

Herpailurus yagouaroundi (I) (Ainoastaan Keski- ja Pohjois-Amerikan populaatiot; kaikki muut populaatiot sisältyvät liitteeseen B.)

 

 

 

 

Leopardus geoffroyi (I)

 

 

punankissa

 

Leopardus guttulus (I)

 

 

 

 

Leopardus jacobita (I)

 

 

andienkissa

 

Leopardus pardalis (I)

 

 

oselotti

 

Leopardus tigrinus (I)

 

 

onsilla

 

Leopardus wiedii (I)

 

 

margai

 

Lynx lynx (II)

 

 

ilves

 

Lynx pardinus (I)

 

 

iberianilves

 

Neofelis diardi (I)

 

 

 

 

Neofelis nebulosa (I)

 

 

puuleopardi

 

Panthera leo (I) (Ainoastaan Intian populaatiot; kaikki muut populaatiot sisältyvät liitteeseen B)

 

 

aasianleijona

 

Panthera onca (I)

 

 

jaguaari

 

Panthera pardus (I)

 

 

leopardi

 

Panthera tigris (I)

 

 

tiikeri

 

Panthera uncia (I)

 

 

 

 

Pardofelis marmorata (I)

 

 

marmorikissa

 

Prionailurus bengalensis bengalensis (I) (Ainoastaan Bangladeshin, Intian ja Thaimaan populaatiot; kaikki muut populaatiot sisältyvät liitteeseen B)

 

 

aasianmetsäkissa

 

Prionailurus iriomotensis (II)

 

 

iriomotenkissa

 

Prionailurus planiceps (I)

 

 

litteäpääkissa

 

Prionailurus rubiginosus (I) (Ainoastaan Intian populaatio; kaikki muut populaatiot sisältyvät liitteeseen B)

 

 

ruostetäpläkissa

 

Puma concolor(I) (Ainoastaan Costa Rican ja Panaman populaatio; kaikki muut populaatiot sisältyvät liitteeseen B)

 

 

 

Herpestidae

 

 

 

mangustit

 

 

 

Herpestes edwardsi (III Intia / Pakistan)

mungo

 

 

 

Herpestes fuscus (III Intia)

intianruskomungo

 

 

 

Herpestes javanicus (III Pakistan)

pikkumungo

 

 

 

Herpestes javanicus auropunctatus (III Intia)

pikkumungo

 

 

 

Herpestes smithii (III Intia)

ruostemungo

 

 

 

Herpestes urva (III Intia)

ravustajamungo

 

 

 

Herpestes vitticollis (III Intia)

juovaniskamungo

Hyaenidae

 

 

 

hyeenat

 

 

 

Hyaena hyaena (III Pakistan)

juovahyeena

 

 

 

Proteles cristata (III Botswana)

termiittihyeena

Mephitidae

 

 

 

skunkit

 

 

Conepatus humboldtii (II)

 

patagonianskunkki

Mustelidae

 

 

 

näätäeläimet

Lutrinae

 

 

 

saukot

 

 

Lutrinae spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

saukot

 

Aonyx capensis microdon (I) (ainoastaan Kamerunin ja Nigerian populaatiot; kaikki muut populaatiot sisältyvät liitteeseen B)

 

 

ravustajasaukko

 

Aonyx cinerea (I)

 

 

 

 

Enhydra lutris nereis (I)

 

 

merisaukko

 

Lontra felina (I)

 

 

rannikkosaukko

 

Lontra longicaudis (I)

 

 

eteläamerikansaukko

 

Lontra provocax (I)

 

 

patagoniansaukko

 

Lutra lutra (I)

 

 

saukko

 

Lutra nippon (I)

 

 

japaninsaukko

 

Lutrogale perspicillata (I)

 

 

 

 

Pteronura brasiliensis (I)

 

 

jättisaukko

Mustelinae

 

 

 

näädät, kärpät, hillerit, mesimäyrät

 

 

 

Eira barbara (III Honduras)

taira

 

 

 

Martes flavigula (III Intia)

kultakurkkunäätä

 

 

 

Martes foina intermedia (III Intia)

aasiankylänäätä

 

 

 

Martes gwatkinsii (III Intia)

nilgirinnäätä

 

 

 

Mellivora capensis (III Botswana)

mesimäyrä

 

Mustela nigripes (I)

 

 

mustajalkahilleri

Odobenidae

 

 

 

mursu

 

 

Odobenus rosmarus (III Kanada)

 

mursut

Otariidae

 

 

 

haaremihylkeet

 

 

Arctocephalus spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

haaremihylkeet

 

Arctocephalus philippii (II)

 

 

juanfernandesinhylje

 

Arctocephalus townsendi (I)

 

 

guadalupenhylje

Phocidae

 

 

 

hylkeet

 

 

Mirounga leonina (II)

 

etelänisohylje

 

Monachus spp. (I)

 

 

munkkihylkeet

Procyonidae

 

 

 

puolikarhut

 

 

 

Nasua narica (III Honduras)

valkokuonokoati

 

 

 

Nasua nasua solitaria (III Uruguay)

koati

 

 

 

Potos flavus (III Honduras)

kinkaju

Ursidae

 

 

 

karhut

 

 

Ursidae spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

karhut

 

Ailuropoda melanoleuca (I)

 

 

isopanda

 

Helarctos malayanus (I)

 

 

malajinkarhu

 

Melursus ursinus (I)

 

 

huulikarhu

 

Tremarctos ornatus (I)

 

 

silmälasikarhu

 

Ursus arctos (I/II)

(Ainoastaan Bhutanin, Kiinan, Meksikon ja Mongolian populaatiot sekä alalaji Ursus arctos isabellinus luetellaan liitteessä I; kaikki muut populaatiot ja alalajit sisältyvät liitteeseen II)

 

 

karhu

 

Ursus thibetanus (I)

 

 

kauluskarhu

Viverridae

 

 

 

sivettieläimet

 

 

 

Arctictis binturong (III Intia)

biturongi

 

 

 

Civettictis civetta (III Botswana)

afrikansivetti

 

 

Cynogale bennettii (II)

 

vesibeletti

 

 

Hemigalus derbyanus (II)

 

beletti

 

 

 

Paguma larvata (III Intia)

naamiopallusivetti

 

 

 

Paradoxurus hermaphroditus (III Intia)

musanki

 

 

 

Paradoxurus jerdoni (III Intia)

intianmusanki

 

 

Prionodon linsang (II)

 

juovalinsanki

 

Prionodon pardicolor (I)

 

 

täplälinsanki

 

 

 

Viverra civettina (III Intia)

intiansivetti

 

 

 

Viverra zibetha (III Intia)

isosivetti

 

 

 

Viverricula indica (III Intia)

pikkusivetti

CETACEA

 

 

 

valaat

 

CETACEA spp. (I/II)  (4)

 

 

valaat

CHIROPTERA

 

 

 

lepakot

Phyllostomidae

 

 

 

leikot

 

 

 

Platyrrhinus lineatus (III Uruguay)

paraguaynviiruselkä

Pteropodidae

 

 

 

hekkolepakot

 

 

Acerodon spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

akerohekot

 

Acerodon jubatus (I)

 

 

isoakerohekko

 

 

Pteropus spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja ja lajia Pteropus brunneus.)

 

lenkot

 

Pteropus insularis (I)

 

 

chuuklaguuninlenkko

 

Pteropus livingstonii (II)

 

 

comorosaartenlenkko

 

Pteropus loochoensis (I)

 

 

lomboksaarenlenkko

 

Pteropus mariannus (I)

 

 

marianasaartenlenkko

 

Pteropus molossinus (I)

 

 

carolinesaartenlenkko

 

Pteropus pelewensis (I)

 

 

 

 

Pteropus pilosus (I)

 

 

palausaartenlenkko

 

Pteropus rodricensis (II)

 

 

rodriquezsaarenlenkko

 

Pteropus samoensis (I)

 

 

samoasaartenlenkko

 

Pteropus tonganus (I)

 

 

tyynenmerenlenkko

 

Pteropus ualanus (I)

 

 

 

 

Pteropus voeltzkowi (II)

 

 

pembasaarenlenkko

 

Pteropus yapensis (I)

 

 

 

CINGULATA

 

 

 

 

Dasypodidae

 

 

 

vyötiäiset

 

 

 

Cabassous tatouay (III Uruguay)

uruguaynvyötiäinen

 

 

Chaetophractus nationi (II) (Vuotuinen vientikiintiö on vahvistettu nollaksi. Kaikki yksilöt katsotaan liitteessä A lueteltujen lajien yksilöiksi ja tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan niillä käytävään kauppaan sen mukaisesti)

 

ylänkövyötiäinen

 

Priodontes maximus (I)

 

 

isovyötiäinen

DASYUROMORPHIA

 

 

 

australianpussipedot

Dasyuridae

 

 

 

pussipedot

 

Sminthopsis longicaudata (I)

 

 

pitkähäntäpussikko

 

Sminthopsis psammophila (I)

 

 

dyynipussikko

DIPROTODONTIA

 

 

 

harvaetuhampaiset

Macropodidae

 

 

 

kengurut

 

 

Dendrolagus inustus (II)

 

harmaapuukenguru

 

 

Dendrolagus ursinus (II)

 

tummapuukenguru

 

Lagorchestes hirsutus (I)

 

 

mala

 

Lagostrophus fasciatus (I)

 

 

raitakenguru

 

Onychogalea fraenata (I)

 

 

piikkikenguru

Phalangeridae

 

 

 

kuskukset

 

 

Phalanger intercastellanus (II)

 

 

 

 

Phalanger mimicus (II)

 

 

 

 

Phalanger orientalis (II)

 

selkäjuovakuskus

 

 

Spilocuscus kraemeri (II)

 

 

 

 

Spilocuscus maculatus (II)

 

täpläkuskus

 

 

Spilocuscus papuensis (II)

 

 

Potoroidae

 

 

 

rottakengurut

 

Bettongia spp. (I)

 

 

kaniinikengurut

Vombatidae

 

 

 

vompatit

 

Lasiorhinus krefftii (I)

 

 

tummavompatti

LAGOMORPHA

 

 

 

jäniseläimet

Leporidae

 

 

 

jänikset ja kaniinit

 

Caprolagus hispidus (I)

 

 

karhokaniini

 

Romerolagus diazi (I)

 

 

tulivuorikaniini

MONOTREMATA

 

 

 

nokkaeläimet

Tachyglossidae

 

 

 

nokkasiilit

 

 

Zaglossus spp. (II)

 

pitkänokkasiilit

PERAMELEMORPHIA

 

 

 

pusselit

Peramelidae

 

 

 

pusselit

 

Perameles bougainville (I)

 

 

lännenpusseli

Thylacomyidae

 

 

 

 

 

Macrotis lagotis (I)

 

 

isokorvapusseli

PERISSODACTYLA

 

 

 

kavioeläimet

Equidae

 

 

 

hevoset

 

Equus africanus (I) (Ei sisällä kotieläimenä pidettyä muotoa Equus asinus, joka ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan)

 

 

afrikanvilliaasi

 

Equus grevyi (I)

 

 

isoseepra

 

Equus hemionus (I/II) (Laji on mainittu liitteessä II, mutta alalajit Equus hemionus hemionus ja Equus hemionus khur on mainittu liitteessä I.)

 

 

kulaani

 

Equus kiang (II)

 

 

kiangi

 

Equus przewalskii (I)

 

 

przewalskinhevonen

 

 

Equus zebra hartmannae (II)

 

haartmanninetelänseepra

 

 

Equus zebra zebra (II)

 

kapinetelänseepra

Rhinocerotidae

 

 

 

sarvikuonot

 

Rhinocerotidae spp. (I) (Lukuun ottamatta liitteeseen B sisältyvää alalajia)

 

 

sarvikuonot

 

 

Ceratotherium simum simum (II) (Ainoastaan Eswatinin ja Etelä-Afrikan populaatiot; kaikki muut populaatiot sisältyvät liitteeseen A. Ainoastaan elävien eläinten kansainvälisen kaupan sallimiseksi asianmukaisiin ja hyväksyttäviin määräpaikkoihin ja metsästysmuistoiksi. Kaikki muut yksilöt katsotaan liitteessä A lueteltujen lajien yksilöiksi, ja niiden kauppaa säännellään sen mukaisesti.)

 

isosarvikuono

Tapiridae

 

 

 

tapiirit

 

Tapiridae spp. (I) (Lukuun ottamatta liitteeseen B sisältyviä lajeja)

 

 

tapiirit

 

 

Tapirus terrestris (II)

 

tapiiri

PHOLIDOTA

 

 

 

muurahaiskävyt

Manidae

 

 

 

muurahaiskävyt

 

 

Manis spp. (II)

(Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

muurahaiskävyt

 

Manis crassicaudata (I)

 

 

intianmuurahaiskäpy

 

Manis culionensis (I)

 

 

 

 

Manis gigantea (I)

 

 

isomuurahaiskäpy

 

Manis javanica (I)

 

 

malesianmuurahaiskäpy

 

Manis pentadactyla (I)

 

 

kiinanmuurahaiskäpy

 

Manis temminckii (I)

 

 

savannimuurahaiskäpy

 

Manis tetradactyla (I)

 

 

kiipijämuurahaiskäpy

 

Manis tricuspis (I)

 

 

metsämuurahaiskäpy

PILOSA

 

 

 

 

Bradypodidae

 

 

 

kolmivarvaslaiskiaiset

 

 

Bradypus pygmaeus (II)

 

 

 

 

Bradypus variegatus (II)

 

hallavalaiskiainen

Myrmecophagidae

 

 

 

jurumit

 

 

Myrmecophaga tridactyla (II)

 

jurumi

 

 

 

Tamandua mexicana (III Guatemala)

meksikontamandua

PRIMATES

 

 

 

kädelliset

 

 

PRIMATES spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

kädelliset

Atelidae

 

 

 

hämähäkkiapinat

 

Alouatta coibensis (I)

 

 

coibanmölyapina

 

Alouatta palliata (I)

 

 

tummamölyapina

 

Alouatta pigra (I)

 

 

vaippamölyapina

 

Ateles geoffroyi frontatus (I)

 

 

mustaotsahämähäkkiapina

 

Ateles geoffroyi ornatus (I)

 

 

pusuhämähäkkiapina

 

Brachyteles arachnoides (I)

 

 

muriki

 

Brachyteles hypoxanthus (I)

 

 

muriki

 

Oreonax flavicauda (I)

 

 

punavilla-apina

Cebidae

 

 

 

kierteishäntäapinat

 

Callimico goeldii (I)

 

 

hyppytamariini

 

Callithrix aurita (I)

 

 

bambumarmosetti

 

Callithrix flaviceps (I)

 

 

ruskopäämarmosetti

 

Leontopithecus spp. (I)

 

 

leijonatamariinit

 

Saguinus bicolor (I)

 

 

korvatamariini

 

Saguinus geoffroyi (I)

 

 

suikkatamariini

 

Saguinus leucopus (I)

 

 

valkojalkatamariini

 

Saguinus martinsi (I)

 

 

 

 

Saguinus oedipus (I)

 

 

töyhtötamariini

 

Saimiri oerstedii (I)

 

 

panamansaimiri

Cercopithecidae

 

 

 

häntäapinat

 

Cercocebus galeritus (I)

 

 

tanajoenmangabi

 

Cercopithecus diana (I)

 

 

valkopartamarakatti

 

Cercopithecus roloway (I)

 

 

 

 

Cercopithecus solatus (II)

 

 

kultahäntämarakatti

 

Colobus satanas (II)

 

 

mustagueretsa

 

Macaca silenus (I)

 

 

partamakaki

 

Macaca sylvanus (I)

 

 

berberiapina, magotti

 

Mandrillus leucophaeus (I)

 

 

drilli

 

Mandrillus sphinx (I)

 

 

mandrilli

 

Nasalis larvatus (I)

 

 

nenäapina

 

Piliocolobus foai (II)

 

 

 

 

Piliocolobus gordonorum (II)

 

 

 

 

Piliocolobus kirkii (I)

 

 

sansibaringueretsa

 

Piliocolobus pennantii (II)

 

 

kongonruostegueretsa

 

Piliocolobus preussi (II)

 

 

ruostegueretsa

 

Piliocolobus rufomitratus (I)

 

 

tananruostegueretsa

 

Piliocolobus tephrosceles (II)

 

 

ugandangueretsa

 

Piliocolobus tholloni (II)

 

 

 

 

Presbytis potenziani (I)

 

 

mentawainsureli

 

Pygathrix spp. (I)

 

 

pystynenäapinat

 

Rhinopithecus spp. (I)

 

 

 

 

Semnopithecus ajax (I)

 

 

 

 

Semnopithecus dussumieri (I)

 

 

 

 

Semnopithecus entellus (I)

 

 

 

 

Semnopithecus hector (I)

 

 

hanumaani

 

Semnopithecus hypoleucos (I)

 

 

 

 

Semnopithecus priam (I)

 

 

 

 

Semnopithecus schistaceus (I)

 

 

 

 

Simias concolor (I)

 

 

nykerönenäapina

 

Trachypithecus delacouri (II)

 

 

 

 

Trachypithecus francoisi (II)

 

 

kiinanlanguri

 

Trachypithecus geei (I)

 

 

 

 

Trachypithecus hatinhensis (II)

 

 

 

 

Trachypithecus johnii (II)

 

 

nilgirinlanguri

 

Trachypithecus laotum (II)

 

 

 

 

Trachypithecus pileatus (I)

 

 

lakkilanguri

 

Trachypithecus poliocephalus (II)

 

 

 

 

Trachypithecus shortridgei (I)

 

 

 

Cheirogaleidae

 

 

 

pikkumakit

 

Cheirogaleidae spp. (I)

 

 

pikkumakit

Daubentoniidae

 

 

 

ai-ait

 

Daubentonia madagascariensis (I)

 

 

ai-ai

Hominidae

 

 

 

isot ihmisapinat

 

Gorilla beringei (I)

 

 

idängorilla

 

Gorilla gorilla (I)

 

 

lännengorilla

 

Pan spp. (I)

 

 

simpanssit

 

Pongo abelii (I)

 

 

sumatranoranki

 

Pongo pygmaeus (I)

 

 

borneonoranki

Hylobatidae

 

 

 

gibbonit

 

Hylobatidae spp. (I)

 

 

gibbonit

Indriidae

 

 

 

indrit

 

Indriidae spp. (I)

 

 

indrit

Lemuridae

 

 

 

makit

 

Lemuridae spp. (I)

 

 

makit

Lepilemuridae

 

 

 

hoikkamakit

 

Lepilemuridae spp. (I)

 

 

hoikkamakit

Lorisidae

 

 

 

lorit

 

Nycticebus spp. (I)

 

 

hidaslorit

Pitheciidae

 

 

 

sakiapinat

 

Cacajao spp. (I)

 

 

uakarit

 

Callicebus barbarabrownae (II)

 

 

 

 

Callicebus melanochir (II)

 

 

 

 

Callicebus nigrifrons (II)

 

 

 

 

Callicebus personatus (II)

 

 

naamiotiti

 

Chiropotes albinasus (I)

 

 

valkonenäsaki

Tarsiidae

 

 

 

kummittelijat

 

Tarsius spp. (II)

 

 

kummittelijat

PROBOSCIDEA

 

 

 

 

Elephantidae

 

 

 

norsut

 

Elephas maximus (I)

 

 

aasiannorsu

 

Loxodonta africana (I) (Lukuun ottamatta Botswanan, Namibian, Etelä-Afrikan ja Zimbabwen populaatioita, jotka sisältyvät liitteeseen B)

Loxodonta africana (II)

(Ainoastaan Botswanan, Namibian, Etelä-Afrikan ja Zimbabwen populaatiot  (5); kaikki muut populaatiot sisältyvät liitteeseen A.)

 

afrikannorsu

RODENTIA

 

 

 

jyrsijät

Chinchillidae

 

 

 

tsinsillat

 

Chinchilla spp. (I) (Asetusta ei sovelleta tuotantoeläinyksilöihin)

 

 

tsinsillat

Cuniculidae

 

 

 

pakat

 

 

 

Cuniculus paca (III Honduras)

paka

Dasyproctidae

 

 

 

agutit

 

 

 

Dasyprocta punctata (III Honduras)

väliamerikanaguti

Erethizontidae

 

 

 

amerikanpiikiköt

 

 

 

Sphiggurus mexicanus (III Honduras)

meksikonpiikikkö

 

 

 

Sphiggurus spinosus (III Uruguay)

parananpiikikkö

Hystricidae

 

 

 

piikikkäät

 

Hystrix cristata

 

 

piikikäs, piikkisika

Muridae

 

 

 

varsinaiset hiiret ja rotat

 

 

Leporillus conditor (II)

 

isotikkurotta

 

 

Pseudomys fieldi (II)

 

aavikkohiiruli

 

 

Xeromys myoides (II)

 

valevesirotta

 

 

Zyzomys pedunculatus (II)

 

australianaavikkorotta

Sciuridae

 

 

 

oravat

 

Cynomys mexicanus (I)

 

 

meksikonpreerikko

 

 

 

Marmota caudata (III Intia)

pitkähäntämurmeli

 

 

 

Marmota himalayana (III Intia)

himalajanmurmeli

 

 

Ratufa spp. (II)

 

aasianjättioravat

SCANDENTIA

 

 

 

 

 

 

SCANDENTIA spp. (II)

 

tupaijat eli puupäästiäiset

SIRENIA

 

 

 

seireenieläimet

Dugongidae

 

 

 

dugongit

 

Dugong dugon (I)

 

 

dugongi

Trichechidae

 

 

 

manaatit

 

Trichechus inunguis (I)

 

 

amazonianmanaatti

 

Trichechus manatus (I)

 

 

lamantiini

 

Trichechus senegalensis (I)

 

 

afrikanmanaatti

AVES

 

 

 

linnut

ANSERIFORMES

 

 

 

sorsalinnut

Anatidae

 

 

 

sorsat

 

Anas aucklandica (I)

 

 

uudenseelannintavi

 

 

Anas bernieri (II)

 

madagaskarintavi

 

Anas chlorotis (I)

 

 

ruskotavi

 

 

Anas formosa (II)

 

siperiantavi

 

Anas laysanensis (I)

 

 

laysaninsorsa

 

Anas nesiotis (I)

 

 

dentintavi

 

Anas querquedula

 

 

heinätavi

 

Asarcornis scutulata (I)

 

 

sumatransorsa

 

Aythya innotata

 

 

madagaskarinsotka

 

Aythya nyroca

 

 

ruskosotka

 

Branta canadensis leucopareia (I)

 

 

aleuttienkanadanhanhi

 

Branta ruficollis (II)

 

 

punakaulahanhi

 

Branta sandvicensis (I)

 

 

havaijinhanhi

 

 

Coscoroba coscoroba (II)

 

ankkajoutsen

 

 

Cygnus melancoryphus (II)

 

mustakaulajoutsen

 

 

Dendrocygna arborea (II)

 

karibianviheltäjäsorsa

 

 

 

Dendrocygna autumnalis (III Honduras)

punaviheltäjäsorsa

 

 

 

Dendrocygna bicolor (III Honduras)

ruskoviheltäjäsorsa

 

Mergus octosetaceus

 

 

brasiliankoskelo

 

Oxyura leucocephala (II)

 

 

valkopääsorsa

 

Rhodonessa caryophyllacea (I)

 

 

ruusupääsorsa

 

 

Sarkidiornis melanotos (II)

 

kyhmysorsa

 

Tadorna cristata

 

 

amurinsorsa

APODIFORMES

 

 

 

kiitäjälinnut

Trochilidae

 

 

 

kolibrit

 

 

Trochilidae spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

kolibrit

 

Glaucis dohrnii (I)

 

 

brasiliankaarikolibri

CHARADRIIFORMES

 

 

 

rantalinnut

Burhinidae

 

 

 

paksujalat

 

 

 

Burhinus bistriatus (III Guatemala)

amerikanpaksujalka

Laridae

 

 

 

lokit

 

Larus relictus (I)

 

 

mongolianlokki

Scolopacidae

 

 

 

kurpat

 

Numenius borealis (I)

 

 

eskimokuovi

 

Numenius tenuirostris (I)

 

 

kaitanokkakuovi

 

Tringa guttifer (I)

 

 

täpläviklo

CICONIIFORMES

 

 

 

haikaralinnut

Ardeidae

 

 

 

haikarat

 

Ardea alba

 

 

jalohaikara

 

Bubulcus ibis

 

 

lehmähaikara

 

Egretta garzetta

 

 

silkkihaikara

Balaenicipitidae

 

 

 

kenkänokat

 

 

Balaeniceps rex (II)

 

kenkänokka

Ciconiidae

 

 

 

kattohaikarat

 

Ciconia boyciana (I)

 

 

idänkattohaikara

 

Ciconia nigra (II)

 

 

mustahaikara

 

Ciconia stormi

 

 

borneonpiispahaikara

 

Jabiru mycteria (I)

 

 

jabiru

 

Leptoptilos dubius

 

 

assaminmarabu

 

Mycteria cinerea (I)

 

 

sundaniibishaikara

Phoenicopteridae

 

 

 

flamingot

 

 

Phoenicopteridae spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

flamingot

 

Phoenicopterus ruber (II)

 

 

karibianflamingo

Threskiornithidae

 

 

 

iibikset

 

 

Eudocimus ruber (II)

 

rubiini-iibis

 

Geronticus calvus (II)

 

 

kaljuiibis

 

Geronticus eremita (I)

 

 

töyhtöiibis

 

Nipponia nippon (I)

 

 

japaniniibis

 

Platalea leucorodia (II)

 

 

kapustahaikara

 

Pseudibis gigantea

 

 

jätti-iibis

COLUMBIFORMES

 

 

 

kyyhkylinnut

Columbidae

 

 

 

kyyhkyt

 

Caloenas nicobarica (I)

 

 

hartiahuivikyyhky

 

Claravis godefrida

 

 

brasilianmaakyyhky

 

Columba livia

 

 

kalliokyyhky

 

Ducula mindorensis (I)

 

 

mindoronkeisarikyyhky

 

 

Gallicolumba luzonica (II)

 

luzoninhaavakyyhky

 

 

Goura spp. (II)

 

kruunukyyhky

 

Leptotila wellsi

 

 

granadanjuoksukyyhky

 

 

 

Nesoenas mayeri (III Mauritius)

mauritiuksenkyyhky

 

Streptopelia turtur

 

 

turturikyyhky

CORACIIFORMES

 

 

 

säihkynokat

Bucerotidae

 

 

 

sarvinokat

 

 

Aceros spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

kurttusarvinokat

 

Aceros nipalensis (I)

 

 

kiilasarvinokka

 

 

Anorrhinus spp. (II)

 

sarvinokat

 

 

Anthracoceros spp. (II)

 

lippasarvinokat

 

 

Berenicornis spp. (II)

 

myssysarvinokat

 

 

Buceros spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

kaksisarvinokat

 

Buceros bicornis (I)

 

 

keisarisarvinokka

 

 

Penelopides spp. (II)

 

filippiiniensarvinokat

 

Rhinoplax vigil (I)

 

 

naurusarvinokka

 

 

Rhyticeros spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

uurresarvinokat

 

Rhyticeros subruficollis (I)

 

 

thaimaansarvinokka

CUCULIFORMES

 

 

 

käkilinnut

Musophagidae

 

 

 

turakot

 

 

Tauraco spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

metsäturakot

 

Tauraco bannermani (II)

 

 

kameruninturako

FALCONIFORMES

 

 

 

petolinnut

 

 

FALCONIFORMES spp. (II)

(Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja; lukuun ottamatta yhtä liitteeseen C sisältyvää Cathartidae-heimoon kuuluvaa lajia; muut Cathartidae-heimoon kuuluvat lajit eivät sisälly tämän asetuksen liitteisiin; ja lukuun ottamatta lajia Caracara lutosa)

 

petolinnut

Accipitridae

 

 

 

haukat

 

Accipiter brevipes (II)

 

 

sirovarpushaukka

 

Accipiter gentilis (II)

 

 

kanahaukka

 

Accipiter nisus (II)

 

 

varpushaukka

 

Aegypius monachus (II)

 

 

munkkikorppikotka

 

Aquila adalberti (I)

 

 

iberiankeisarikotka

 

Aquila chrysaetos (II)

 

 

maakotka

 

Aquila clanga (II)

 

 

kiljukotka

 

Aquila heliaca (I)

 

 

keisarikotka

 

Aquila pomarina (II)

 

 

pikkukiljukotka

 

Buteo buteo (II)

 

 

hiirihaukka

 

Buteo lagopus (II)

 

 

piekana

 

Buteo rufinus (II)

 

 

kuubanväkänokkahaukka

 

Chondrohierax uncinatus wilsonii (I)

 

 

 

 

Circaetus gallicus (II)

 

 

käärmekotka

 

Circus aeruginosus (II)

 

 

ruskosuohaukka

 

Circus cyaneus (II)

 

 

sinisuohaukka

 

Circus macrourus (II)

 

 

arosuohaukka

 

Circus pygargus (II)

 

 

niittysuohaukka

 

Elanus caeruleus (II)

 

 

liitohaukka

 

Eutriorchis astur (II)

 

 

madagaskarinkäärmehaukka

 

Gypaetus barbatus (II)

 

 

partakorppikotka

 

Gyps fulvus (II)

 

 

hanhikorppikotka

 

Haliaeetus spp. (I/II) (laji Haliaeetus albicilla mainitaan liitteessä I; muut lajit luetellaan liitteessä II)

 

 

merikotkat

 

Harpia harpyja (I)

 

 

harpyija

 

Hieraaetus fasciatus (II)

 

 

vuorikotka

 

Hieraaetus pennatus (II)

 

 

pikkukotka

 

Leucopternis occidentalis (II)

 

 

ecuadorinviidakkohaukka

 

Milvus migrans (II) (lukuun ottamatta lajia Milvus migrans lineatus, joka sisältyy liitteeseen B)

 

 

haarahaukka

 

Milvus milvus (II)

 

 

isohaarahaukka

 

Neophron percnopterus (II)

 

 

pikkukorppikotka

 

Pernis apivorus (II)

 

 

mehiläishaukka

 

Pithecophaga jefferyi (I)

 

 

filippiinienkotka

Cathartidae

 

 

 

kondorit

 

Gymnogyps californianus (I)

 

 

kaliforniankondori

 

 

 

Sarcoramphus papa (III Honduras)

kuningaskondori

 

Vultur gryphus (I)

 

 

 

Falconidae

 

 

 

jalohaukat

 

Falco araeus (I)

 

 

seychellientuulihaukka

 

Falco biarmicus (II)

 

 

keltapäähaukka

 

Falco cherrug (II)

 

 

aavikkohaukka

 

Falco columbarius (II)

 

 

ampuhaukka

 

Falco eleonorae (II)

 

 

välimerenhaukka

 

Falco jugger (I)

 

 

intianjalohaukka

 

Falco naumanni (II)

 

 

pikkutuulihaukka

 

Falco newtoni (I) (Ainoastaan Seychellien populaatio)

 

 

madagaskarintuulihaukka

 

Falco pelegrinoides (I)

 

 

arabihaukka

 

Falco peregrinus (I)

 

 

muuttohaukka

 

Falco punctatus (I)

 

 

mauritiuksentuulihaukka

 

Falco rusticolus (I)

 

 

tunturihaukka

 

Falco subbuteo (II)

 

 

nuolihaukka

 

Falco tinnunculus (II)

 

 

tuulihaukka

 

Falco vespertinus (II)

 

 

punajalkahaukka

Pandionidae

 

 

 

sääkset

 

Pandion haliaetus (II)

 

 

sääksi (kalasääksi)

GALLIFORMES

 

 

 

kanalinnut

Cracidae

 

 

 

hokot

 

Crax alberti (III Kolumbia)

 

 

sininokkahokko

 

Crax blumenbachii (I)

 

 

punanokkahokko

 

 

 

Crax daubentoni (III Kolumbia)

keltaliuskahokko

 

 

Crax fasciolata

 

kaljunaamahokko

 

 

 

Crax globulosa (III Kolumbia)

punahelttahokko

 

 

 

Crax rubra (III Kolumbia / Guatemala / Honduras)

aarnihokko

 

Mitu mitu (I)

 

 

alagoasinhokko

 

Oreophasis derbianus (I)

 

 

sarvisaku

 

 

 

Ortalis vetula (III Guatemala / Honduras)

jukataninkaklattaja

 

 

 

Pauxi pauxi (III Kolumbia)

venezuelankypärähokko

 

Penelope albipennis (I)

 

 

perunsaku

 

 

 

Penelope purpurascens (III Honduras)

isosaku

 

 

 

Penelopina nigra (III Guatemala)

ylänkösaku

 

Pipile jacutinga (I)

 

 

mustaotsasaku

 

Pipile pipile (I)

 

 

trinidadinsaku

Megapodiidae

 

 

 

isojalkakanat

 

Macrocephalon maleo (I)

 

 

vasarapääkana

Phasianidae

 

 

 

aitokanat

 

 

Argusianus argus (II)

 

argusfasaani

 

Catreus wallichii (I)

 

 

harmaafasaani

 

Colinus virginianus ridgwayi (I)

 

 

sonoranpeltoviiriäinen

 

Crossoptilon crossoptilon (I)

 

 

valkokorvafasaani

 

Crossoptilon mantchuricum (I)

 

 

ruskokorvafasaani

 

 

Gallus sonneratii (II)

 

harmaaviidakkokana

 

 

Ithaginis cruentus (II)

 

verifasaani

 

Lophophorus impejanus (I)

 

 

töyhtöloistofasaani

 

Lophophorus lhuysii (I)

 

 

kiinanloistofasaani

 

Lophophorus sclateri (I)

 

 

loistofasaani

 

Lophura edwardsi (I)

 

 

annaminfasaani

 

 

Lophura hatinhensis

 

vietnaminfasaani

 

 

 

Lophura leucomelanos (III Pakistan)

teräsfasaani

 

Lophura swinhoii (I)

 

 

taiwaninfasaani

 

 

 

Meleagris ocellata (III Guatemala)

jukataninkalkkuna

 

Odontophorus strophium

 

 

kolumbianviiriäinen

 

Ophrysia superciliosa

 

 

himalajanviiriäisfasaani

 

 

 

Pavo cristatus (III Pakistan)

riikinkukko

 

 

Pavo muticus (II)

 

viherriikinkukko

 

 

Polyplectron bicalcaratum (II)

 

harmaatäpläfasaani

 

 

Polyplectron germaini (II)

 

vietnamintäpläfasaani

 

 

Polyplectron malacense (II)

 

malesiantäpläfasaani

 

Polyplectron napoleonis (I)

 

 

palawanintäpläfasaani

 

 

Polyplectron schleiermacheri (II)

 

borneontäpläfasaani

 

 

 

Pucrasia macrolopha (III Pakistan)

töyhtöfasaani

 

Rheinardia ocellata (I)

 

 

harja-argusfasaani

 

Syrmaticus ellioti (I)

 

 

peruukkifasaani

 

Syrmaticus humiae (I)

 

 

burmanfasaani

 

Syrmaticus mikado (I)

 

 

mikadofasaani

 

 

Syrmaticus reevesii (II)

 

 

 

Tetraogallus caspius (I)

 

 

kaspianlumikana

 

Tetraogallus tibetanus (I)

 

 

tiibetinlumikana

 

Tragopan blythii (I)

 

 

burmantragopaani

 

Tragopan caboti (I)

 

 

kiinantragopaani

 

Tragopan melanocephalus (I)

 

 

kashmirintragopaani

 

 

 

Tragopan satyra (III Nepal)

satyyritragopaani

 

 

Tympanuchus cupido attwateri (II)

 

preeriakana, eteläisen USA:n alalaji

GRUIFORMES

 

 

 

kurkilinnut

Gruidae

 

 

 

kurjet

 

 

Gruidae spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

kurjet

 

Balearica pavonina (I)

 

 

 

 

Grus americana (I)

 

 

trumpettikurki

 

Grus canadensis (I/II) (Laji on mainittu liitteessä II, mutta alalajit Grus canadensis nesiotes ja Grus canadensis pulla on mainittu liitteessä I.)

 

 

hietakurki

 

Grus grus (II)

 

 

kurki

 

Grus japonensis (I)

 

 

mantsuriankurki

 

Grus leucogeranus (I)

 

 

lumikurki

 

Grus monacha (I)

 

 

munkkikurki

 

Grus nigricollis (I)

 

 

mustakaulakurki

 

Grus vipio (I)

 

 

silmälasikurki

Otididae

 

 

 

trapit

 

 

Otididae spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

trapit

 

Ardeotis nigriceps (I)

 

 

intiantrappi

 

Chlamydotis macqueenii (I)

 

 

idänkaulustrappi

 

Chlamydotis undulata (I)

 

 

lännenkaulustrappi

 

Houbaropsis bengalensis (I)

 

 

bengalintrappi

 

Otis tarda (II)

 

 

isotrappi

 

Sypheotides indicus (II)

 

 

intianpikkutrappi

 

Tetrax tetrax (II)

 

 

pikkutrappi

Rallidae

 

 

 

rantakanat

 

Gallirallus sylvestris (I)

 

 

ruskoluhtakana

Rhynochetidae

 

 

 

kagut

 

Rhynochetos jubatus (I)

 

 

kagu

PASSERIFORMES

 

 

 

varpuslinnut

Atrichornithidae

 

 

 

tiheikkölaulajat

 

Atrichornis clamosus (I)

 

 

isotiheikkölaulaja

Cotingidae

 

 

 

kotingat

 

 

 

Cephalopterus ornatus (III Kolumbia)

röyhelökotinga

 

 

 

Cephalopterus penduliger (III Kolumbia)

käpyröyhelökotinga

 

Cotinga maculata (I)

 

 

vyökotinga

 

 

Rupicola spp. (II)

 

harjakotinga

 

Xipholena atropurpurea (I)

 

 

valkosiipikotinga

Emberizidae

 

 

 

sirkut, tangarat

 

 

Gubernatrix cristata (II)

 

pikitöyhtökardinaali

 

 

Paroaria capitata (II)

 

punapääkardinaali

 

 

Paroaria coronata (II)

 

liekkipääkardinaali

 

 

Tangara fastuosa (II)

 

palettitangara

Estrildidae

 

 

 

loistopeipot

 

 

Amandava formosa (II)

 

vihertiikeripeippo

 

 

Lonchura fuscata

 

timorinriisipeippo

 

 

Lonchura oryzivora (II)

 

riisipeippo

 

 

Poephila cincta cincta (II)

 

itäaustraliannyökyttäjäpeippo

Fringillidae

 

 

 

peipot

 

Carduelis cucullata (I)

 

 

tulitikli

 

 

Carduelis yarrellii (II)

 

brasilianvihervarpunen

Hirundinidae

 

 

 

pääskyt

 

Pseudochelidon sirintarae (I)

 

 

aasianjokipääsky

Icteridae

 

 

 

turpiaalit

 

Xanthopsar flavus (I)

 

 

laplatanturpiaali

Meliphagidae

 

 

 

mesikot

 

 

Lichenostomus melanops cassidix (II)

 

victoriankultakruunumesikko

Muscicapidae

 

 

 

siepot

 

Acrocephalus rodericanus (III Mauritius)

 

 

rodriquezinkerttunen

 

 

Cyornis ruckii (II)

 

malesiansinisieppo

 

 

Dasyornis broadbenti litoralis (II)

 

länsiaustralianisosukasmaluri

 

 

Dasyornis longirostris (II)

 

lännensukasmaluri

 

 

Garrulax canorus (II)

 

naurutimali

 

 

Garrulax taewanus (II)

 

 

 

 

Leiothrix argentauris (II)

 

hopeakorvatimali

 

 

Leiothrix lutea (II)

 

tulirintatimali

 

 

Liocichla omeiensis (II)

 

emeintimali

 

Picathartes gymnocephalus (I)

 

 

keltapääkaljukas

 

Picathartes oreas (I)

 

 

punapääkaljukas

 

 

 

Terpsiphone bourbonnensis (III Mauritius)

maskareenienparatiisimonarkki

Paradisaeidae

 

 

 

paratiisilinnut

 

 

Paradisaeidae spp. (II)

 

paratiisilinnut

Pittidae

 

 

 

pitat

 

 

Pitta guajana (II)

 

tulikulmapitta

 

Pitta gurneyi (I)

 

 

malakanpitta

 

Pitta kochi (I)

 

 

tammipitta

 

 

Pitta nympha (II)

 

keijupitta

Pycnonotidae

 

 

 

bulbulit

 

 

Pycnonotus zeylanicus (II)

 

tulipääbulbuli

Sturnidae

 

 

 

kottaraiset

 

 

Gracula religiosa (II)

 

pyhämaina

 

Leucopsar rothschildi (I)

 

 

balinkottarainen

Zosteropidae

 

 

 

rillit

 

Zosterops albogularis (I)

 

 

norfolkinsaarenisorilli

PELECANIFORMES

 

 

 

pelikaanilinnut

Fregatidae

 

 

 

fregattilinnut

 

Fregata andrewsi (I)

 

 

joulusaarenfregattilintu

Pelecanidae

 

 

 

pelikaanit

 

Pelecanus crispus (I)

 

 

kiharapelikaani

Sulidae

 

 

 

suulat

 

Papasula abbotti (I)

 

 

joulusaarensuula

PICIFORMES

 

 

 

tikkalinnut

Capitonidae

 

 

 

sepät

 

 

 

Semnornis ramphastinus (III Kolumbia)

kauluriseppä

Picidae

 

 

 

tikat

 

Dryocopus javensis richardsi (I)

 

 

koreanaasianpalokärki

Ramphastidae

 

 

 

tukaanit

 

 

 

Baillonius bailloni (III Argentiina)

sahramitukaani

 

 

Pteroglossus aracari (II)

 

punavyöarakari

 

 

 

Pteroglossus castanotis (III Argentiina)

ruskoposkiarakari

 

 

Pteroglossus viridis (II)

 

verinokka-arakari

 

 

 

Ramphastos dicolorus (III Argentiina)

kultarintatukaani

 

 

Ramphastos sulfuratus (II)

 

rikkitukaani

 

 

Ramphastos toco (II)

 

kuningastukaani

 

 

Ramphastos tucanus (II)

 

karmiininokkatukaani

 

 

Ramphastos vitellinus (II)

 

punaliivitukaani

 

 

 

Selenidera maculirostris (III Argentiina)

täplänokkatukaani

PODICIPEDIFORMES

 

 

 

uikkulinnut

Podicipedidae

 

 

 

uikut

 

Podilymbus gigas (I)

 

 

atitlaninuikku

PROCELLARIIFORMES

 

 

 

ulappalinnut

Diomedeidae

 

 

 

albatrossit

 

Phoebastria albatrus (I)

 

 

japaninalbatrossi

PSITTACIFORMES

 

 

 

papukaijalinnut

 

 

PSITTACIFORMES spp. (II)

(Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja ja lukuun ottamatta lajeja Agapornis roseicollis, Melopsittacus undulatus, Nymphicus hollandicus ja Psittacula krameri, jotka eivät sisälly tämän asetuksen liitteisiin)

 

papukaijalinnut

Cacatuidae

 

 

 

kakadut

 

Cacatua goffiniana (I)

 

 

tanimbarinkakadu

 

Cacatua haematuropygia (I)

 

 

filippiinienkakadu

 

Cacatua moluccensis (I)

 

 

molukkienkakadu

 

Cacatua sulphurea (I)

 

 

celebesinkakadu

 

Probosciger aterrimus (I)

 

 

palmukakadu

Loriidae

 

 

 

lurit

 

Eos histrio (I)

 

 

orvokkiluri

 

Vini spp. (I/II) (Vini ultramarina on mainittu liitteessä I, muut lajit on mainittu liitteessä II.)

 

 

polynesianlurikit

Psittacidae

 

 

 

papukaijat

 

Amazona arausiaca (I)

 

 

dominicanamatsoni

 

Amazona auropalliata (I)

 

 

keltaniska-amatsoni

 

Amazona barbadensis (I)

 

 

kultanaama-amatsoni

 

Amazona brasiliensis (I)

 

 

liekkipyrstöamatsoni

 

Amazona finschi (I)

 

 

lila-amatsoni

 

Amazona guildingii (I)

 

 

saintvincentinamatsoni

 

Amazona imperialis (I)

 

 

keisariamatsoni

 

Amazona leucocephala (I)

 

 

kuubanamatsoni

 

Amazona oratrix (I)

 

 

keltapääamatsoni

 

Amazona pretrei (I)

 

 

araukaria-amatsoni

 

Amazona rhodocorytha (I)

 

 

tuliotsa-amatsoni

 

Amazona tucumana (I)

 

 

rubiiniamatsoni

 

Amazona versicolor (I)

 

 

saintlucianamatsoni

 

Amazona vinacea (I)

 

 

viiniamatsoni

 

Amazona viridigenalis (I)

 

 

meksikonamatsoni

 

Amazona vittata (I)

 

 

puertoriconamatsoni

 

Anodorhynchus spp. (I)

 

 

hyasinttiarat

 

Ara ambiguus (I)

 

 

panamanara

 

Ara glaucogularis (I)

 

 

sinikurkkuara

 

Ara macao (I)

 

 

puna-ara

 

Ara militaris (I)

 

 

smaragdiara

 

Ara rubrogenys (I)

 

 

bolivianara

 

Cyanopsitta spixii (I)

 

 

siniara

 

Cyanoramphus cookii (I)

 

 

nolfolkinsaarenviherkaija

 

Cyanoramphus forbesi (I)

 

 

chathaminviherkaija

 

Cyanoramphus novaezelandiae (I)

 

 

uudenseelanninviherkaija

 

Cyanoramphus saisseti (I)

 

 

uudenkaledonianviherkaija

 

Cyclopsitta diophthalma coxeni (I)

 

 

itäaustraliansiniviikunakaija

 

Eunymphicus cornutus (I)

 

 

töyhtöviherkaija

 

Guarouba guarouba (I)

 

 

kulta-aratti

 

Neophema chrysogaster (I)

 

 

tasmanianruohokaija

 

Ognorhynchus icterotis (I)

 

 

vahapalmuaratti

 

Pezoporus occidentalis (I)

 

 

yökaija

 

Pezoporus wallicus (I)

 

 

lymykaija

 

Pionopsitta pileata (I)

 

 

punanaamioaratti

 

Primolius couloni (I)

 

 

sinipääara

 

Primolius maracana (I)

 

 

brasilianara

 

Psephotus chrysopterygius (I)

 

 

kultaparatiisikaija

 

Psephotus dissimilis (I)

 

 

huppuparatiisikaija

 

Psephotus pulcherrimus (I)

 

 

paratiisikaija

 

Psittacula echo (I)

 

 

mauritiuksenkaija

 

Psittacus erithacus (I)

 

 

harmaapapukaija

 

Pyrrhura cruentata (I)

 

 

sinirinta-aratti

 

Rhynchopsitta spp. (I)

 

 

mäntyaratit

 

Strigops habroptilus (I)

 

 

kakapo

RHEIFORMES

 

 

 

nandulinnut

Rheidae

 

 

 

nandut

 

Pterocnemia pennata (I) (Lukuun ottamatta lajia Pterocnemia pennata pennata, joka sisältyy liitteeseen B)

 

 

patagoniannandu

 

 

Pterocnemia pennata pennata (II)

 

patagoniannandun alalaji

 

 

Rhea americana (II)

 

nandu

SPHENISCIFORMES

 

 

 

pingviinilinnut

Spheniscidae

 

 

 

pingviinit

 

 

Spheniscus demersus (II)

 

afrikanpingviini

 

Spheniscus humboldti (I)

 

 

perunpingviini

STRIGIFORMES

 

 

 

pöllölinnut

 

 

STRIGIFORMES spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja ja lukuun ottamatta lajia Sceloglaux albifacies)

 

pöllölinnut

Strigidae

 

 

 

pöllöt

 

Aegolius funereus (II)

 

 

helmipöllö

 

Asio flammeus (II)

 

 

suopöllö

 

Asio otus (II)

 

 

sarvipöllö

 

Athene noctua (II)

 

 

minervanpöllö

 

Bubo bubo (II) (Lukuun ottamatta alalajia Bubo bubo bengalensis, joka sisältyy liitteeseen B)

 

 

huuhkaja

 

Glaucidium passerinum (II)

 

 

varpuspöllö

 

Heteroglaux blewitti (I)

 

 

hindustaninpöllö

 

Mimizuku gurneyi (I)

 

 

pisarapöllönen

 

Ninox natalis (I)

 

 

joulusaarenpöllö

 

Nyctea scandiaca (II)

 

 

tunturipöllö

 

Otus ireneae (II)

 

 

sokokenpöllönen

 

Otus scops (II)

 

 

kyläpöllönen

 

Strix aluco (II)

 

 

lehtopöllö

 

Strix nebulosa (II)

 

 

lapinpöllö

 

Strix uralensis (II) (Lukuun ottamatta alalajia Strix uralensis davidi, joka sisältyy liitteeseen B)

 

 

viirupöllö

 

Surnia ulula (II)

 

 

hiiripöllö

Tytonidae

 

 

 

tornipöllöt

 

Tyto alba (II)

 

 

tornipöllö

 

Tyto soumagnei (I)

 

 

madagaskarintornipöllö

STRUTHIONIFORMES

 

 

 

strutsilinnut

Struthionidae

 

 

 

strutsit

 

Struthio camelus (I) (Ainoastaan Algerian, Burkina Fason, Kamerunin, Keski-Afrikan tasavallan, Tšadin, Malin, Mauritanian, Marokon, Nigerin, Nigerian, Senegalin ja Sudanin populaatiot; muut populaatiot eivät sisälly tämän asetuksen liitteisiin.)

 

 

strutsi

TINAMIFORMES

 

 

 

tinamilinnut

Tinamidae

 

 

 

tinamit

 

Tinamus solitarius (I)

 

 

erakkotinami

TROGONIFORMES

 

 

 

trogonilinnut

Trogonidae

 

 

 

trogonit

 

Pharomachrus mocinno (I)

 

 

mayaketsali

REPTILIA

 

 

 

matelijat

CROCODYLIA

 

 

 

krokotiilieläimet

 

 

CROCODYLIA spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

krokotiilieläimet

Alligatoridae

 

 

 

alligaattorit

 

Alligator sinensis (I)

 

 

kiinanalligaattori

 

Caiman crocodilus apaporiensis (I)

 

 

apaporisinsilmälasikaimaani

 

Caiman latirostris (I) (Lukuun ottamatta Argentiinan populaatiota, joka kuuluu liitteeseen B)

 

 

leveäkuonokaimaani

 

Melanosuchus niger (I) (Lukuun ottamatta Brasilian populaatiota, joka kuuluu liitteeseen B, ja Ecuadorin populaatiota, joka kuuluu liitteeseen B ja jonka vuotuinen vientikiintiö on nolla, kunnes CITES-sihteeristö ja IUCN/SSC:n krokotiiliasiantuntijaryhmä ovat hyväksyneet vuotuiset vientikiintiöt)

 

 

nokikaimaani

Crocodylidae

 

 

 

krokotiilit

 

Crocodylus acutus (I) (Lukuun ottamatta Kolumbian Córdoban departementin alaisen Bahía de Cispatan, Tinajonesin, La Balsan ja ympäröivien alueiden mangrovemetsien yhdistetyn hallintoalueen populaatiota ja Kuuban populaatiota, jotka sisältyvät liitteeseen B, ja Meksikon populaatiota, joka sisältyy liitteeseen B ja jonka luonnonvaraisten yksilöiden vuotuinen vientikiintiö kaupallisia tarkoituksia varten on nolla)

 

 

amerikankrokotiili

 

Crocodylus cataphractus (I)

 

 

kapeakuonokrokotiili

 

Crocodylus intermedius (I)

 

 

orinoconkrokotiili

 

Crocodylus mindorensis (I)

 

 

filippiinienkrokotiili

 

Crocodylus moreletii (I) (Lukuun ottamatta Belizen populaatiota, joka sisältyy liitteeseen B, siten, että kaupallisiin tarkoituksiin vietävien luonnonvaraisten yksilöiden kiintiö on nolla, ja Meksikon populaatiota, joka sisältyy liitteeseen B)

 

 

kyhmyniskakrokotiili

 

Crocodylus niloticus(I) (Lukuun ottamatta Botswanan, Egyptin [kiintiö nolla kaupallisiin tarkoituksiin vietäville luonnonvaraisille yksilöille], Etiopian, Kenian, Madagaskarin, Malawin, Mosambikin, Namibian, Etelä-Afrikan, Ugandan, Tansanian tasavallan [tarhattujen yksilöiden lisäksi enintään 1 600 luonnonvaraisen yksilön vuotuinen vientikiintiö, metsästysmuistot mukaan luettuina], Sambian ja Zimbabwen populaatioita; nämä populaatiot kuuluvat liitteeseen B)

 

 

niilinkrokotiili

 

Crocodylus palustris (I)

 

 

suokrokotiili

 

Crocodylus porosus (I) (Lukuun ottamatta Australian, Indonesian ja Malesian populaatioita [luonnonvaraisten yksilöiden pyynti rajoitettu Sarawakin osavaltioon; muissa Malesian osavaltioissa (Sagah ja Malesian niemimaa) luonnonvaraisia yksilöitä koskeva kiintiö on nolla; nollakiintiöön ei tehdä muutoksia paitsi mikäli CITES-osapuolet hyväksyvät sen] ja Papua-Uuden-Guinean populaatiota, jotka sisältyvät liitteeseen B)

 

 

suistokrokotiili

 

Crocodylus rhombifer (I)

 

 

kuubankrokotiili

 

Crocodylus siamensis (I)

 

 

siaminkrokotiili

 

Osteolaemus tetraspis (I)

 

 

kääpiökrokotiili

 

Tomistoma schlegelii (I)

 

 

valegaviaali

Gavialidae

 

 

 

gaviaalit

 

Gavialis gangeticus (I)

 

 

gangesingaviaali

RHYNCHOCEPHALIA

 

 

 

 

Sphenodontidae

 

 

 

tuatarat

 

Sphenodon spp. (I)

 

 

tuatarat

SAURIA

 

 

 

liskot

Agamidae

 

 

 

agamat

 

 

Ceratophora aspera (II) (Luonnonvaraisten yksilöiden kiintiö kaupallisiin tarkoituksiin on nolla)

 

 

 

Ceratophora erdeleni (I)

 

 

 

 

Ceratophora karu (I)

 

 

 

 

 

Ceratophora stoddartii (II) (Luonnonvaraisten yksilöiden kiintiö kaupallisiin tarkoituksiin on nolla)

 

 

 

Ceratophora tennentii (I)

 

 

 

 

Cophotis ceylanica (I)

 

 

 

 

Cophotis dumbara (I)

 

 

 

 

 

Lyriocephalus scutatus (II) (Luonnonvaraisten yksilöiden kiintiö kaupallisiin tarkoituksiin on nolla)

 

 

 

 

Saara spp. (II)

 

 

 

 

Uromastyx spp. (II)

 

piikkihäntäagamat

Anguidae

 

 

 

alligaattoriliskot

 

 

Abronia spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja. Vuotuinen vientikiintiö on vahvistettu nollaksi luonnonvaraisten yksilöiden Abronia aurita, A. gaiophantasma, A. montecristoi, A. salvadorensis ja A. vasconcelosii osalta)

 

alligaattoriliskot

 

Abronia anzuetoi (I)

 

 

anzuetoinalligaattorilisko

 

Abronia campbelli (I)

 

 

tabloninalligaattorilisko

 

Abronia fimbriata (I)

 

 

verapazinalligaattorilisko

 

Abronia frosti (I)

 

 

cuchumatanalligaattorilisko

 

Abronia meledona (I)

 

 

jalapanalligaattorilisko

Chamaeleonidae

 

 

 

kameleontit

 

 

Archaius spp. (II)

 

 

 

 

Bradypodion spp. (II)

 

 

 

 

Brookesia spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

 

 

Brookesia perarmata (I)

 

 

 

 

 

Calumma spp. (II)

 

 

 

 

Chamaeleo spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

 

 

Chamaeleo chamaeleon (II)

 

 

välimerenkameleontti

 

 

Furcifer spp. (II)

 

 

 

 

Kinyongia spp. (II)

 

 

 

 

Nadzikambia spp. (II)

 

 

 

 

Palleon spp. (II)

 

 

 

 

Rhampholeon spp. (II)

 

lyhythäntäkameleontit

 

 

Rieppeleon spp. (II)

 

lehtikameleontit

 

 

Trioceros spp. (II)

 

 

Cordylidae

 

 

 

vyöliskot

 

 

Cordylus spp. (II)

 

vyöliskot

 

 

Hemicordylus spp. (II)

 

 

 

 

Karusaurus spp. (II)

 

 

 

 

Namazonurus spp. (II)

 

 

 

 

Ninurta spp. (II)

 

 

 

 

Ouroborus spp. (II)

 

 

 

 

Pseudocordylus spp. (II)

 

 

 

 

Smaug spp. (II)

 

 

Eublepharidae

 

 

 

 

 

 

Goniurosaurus spp. (II) (paitsi Japanin alkuperäiseen lajistoon kuuluva laji)

 

 

Gekkonidae

 

 

 

gekot

 

Cnemaspis psychedelica (I)

 

 

honkhoainkalliogekko

 

 

 

Dactylocnemis spp. (III Uusi Seelanti)

 

 

 

Gekko gecko (II)

 

 

 

Gonatodes daudini (I)

 

 

 

 

 

 

Hoplodactylus spp. (III Uusi Seelanti)

 

 

Lygodactylus williamsi (I)

 

 

turkoosipikkugekko

 

 

 

Mokopirirakau spp. (III Uusi Seelanti)

 

 

 

Nactus serpensinsula (II)

 

 

 

 

Naultinus spp. (II)

 

 

 

 

Paroedura androyensis (II)

 

 

 

 

Paroedura masobe (II)

 

masobenmaagekko

 

 

Phelsuma spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

päivägekot

 

Phelsuma guentheri (II)

 

 

 

 

 

Rhoptropella spp. (II)

 

 

 

 

 

Sphaerodactylus armasi (III Kuuba)

 

 

 

 

Sphaerodactylus celicara (III Kuuba)

 

 

 

 

Sphaerodactylus dimorphicus (III Kuuba)

 

 

 

 

Sphaerodactylus intermedius (III Kuuba)

 

 

 

 

Sphaerodactylus nigropunctatus alayoi (III Kuuba)

 

 

 

 

Sphaerodactylus nigropunctatus granti (III Kuuba)

 

 

 

 

Sphaerodactylus nigropunctatus lissodesmus (III Kuuba)

 

 

 

 

Sphaerodactylus nigropunctatus ocujal (III Kuuba)

 

 

 

 

Sphaerodactylus nigropunctatus strategus (III Kuuba)

 

 

 

 

Sphaerodactylus notatus atactus (III Kuuba)

 

 

 

 

Sphaerodactylus oliveri (III Kuuba)

 

 

 

 

Sphaerodactylus pimienta (III Kuuba)

 

 

 

 

Sphaerodactylus ruibali (III Kuuba)

 

 

 

 

Sphaerodactylus siboney (III Kuuba)

 

 

 

 

Sphaerodactylus torrei (III Kuuba)

 

 

 

 

Toropuku spp. (III Uusi Seelanti)

 

 

 

 

Tukutuku spp. (III Uusi Seelanti)

 

 

 

Uroplatus spp. (II)

 

lehtihäntägekot

 

 

 

Woodworthia spp. (III Uusi Seelanti)

 

Helodermatidae

 

 

 

myrkkyliskot

 

 

Heloderma spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyvää alalajia)

 

myrkkyliskot

 

Heloderma horridum charlesbogerti (I)

 

 

guatemalanskorpionilisko

Iguanidae

 

 

 

iguaanit

 

 

Amblyrhynchus cristatus (II)

 

merileguaani

 

Brachylophus spp. (I)

 

 

juovaleguaanit

 

 

Conolophus spp. (II)

 

laavaleguaanit

 

 

Ctenosaura spp. (II)

 

 

 

Cyclura spp. (I)

 

 

sarvikuonoleguaanit

 

 

Iguana spp. (II)

 

iguaanit

 

 

Phrynosoma blainvillii (II)

 

 

 

 

Phrynosoma cerroense (II)

 

 

 

 

Phrynosoma coronatum (II)

 

sarvikonnalisko

 

 

Phrynosoma wigginsi (II)

 

 

 

Sauromalus varius (I)

 

 

 

Lacertidae

 

 

 

sisiliskot

 

Gallotia simonyi (I)

 

 

hierronsuursisilisko

 

Podarcis lilfordi (II)

 

 

baleaarienmuurisisilisko

 

Podarcis pityusensis (II)

 

 

ibizanmuurisisilisko

Lanthanotidae

 

 

 

 

 

 

Lanthanotidae spp. (II) (Vuotuinen vientikiintiö on vahvistettu nollaksi kaupallisiin tarkoituksiin tarkoitettujen luonnonvaraisten yksilöiden kaupalle)

 

kuurovaraanit

Polychrotidae

 

 

 

 

 

 

 

Anolis agueroi (III Kuuba)

 

 

 

 

Anolis baracoae (III Kuuba)

 

 

 

 

Anolis barbatus (III Kuuba)

 

 

 

 

Anolis chamaeleonides (III Kuuba)

 

 

 

 

Anolis equestris (III Kuuba)

 

 

 

 

Anolis guamuhaya (III Kuuba)

 

 

 

 

Anolis luteogularis (III Kuuba)

 

 

 

 

Anolis pigmaequestris (III Kuuba)

 

 

 

 

Anolis porcus (III Kuuba)

 

Scincidae

 

 

 

skinkit

 

 

Corucia zebrata (II)

 

jättläisskinkki

Teiidae

 

 

 

teijuliskot

 

 

Crocodilurus amazonicus (II)

 

krokotiilinhäntäteiju

 

 

Dracaena spp. (II)

 

krokotiiliteijut

 

 

Salvator spp. (II)

 

 

 

 

Tupinambis spp.(II)

 

 

Varanidae

 

 

 

varaanit

 

 

Varanus spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

 

 

Varanus bengalensis (I)

 

 

bengalinvaraani

 

Varanus flavescens (I)

 

 

keltavaraani

 

Varanus griseus (I)

 

 

aavikkovaraani

 

Varanus komodoensis (I)

 

 

komodonvaraani

 

Varanus nebulosus (I)

 

 

 

 

Varanus olivaceus (II)

 

 

 

Xenosauridae

 

 

 

kiinankyhmyliskot

 

Shinisaurus crocodilurus (I)

 

 

kiinankrokotiililisko

SERPENTES

 

 

 

käärmeet

Boidae

 

 

 

boat

 

 

Boidae spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

boat

 

Acrantophis spp. (I)

 

 

madagaskarinboat

 

Boa constrictor occidentalis (I)

 

 

kuningasboa, läntinen muoto

 

Epicrates inornatus (I)

 

 

keltaboa

 

Epicrates monensis (I)

 

 

 

 

Epicrates subflavus (I)

 

 

jamaikanboa

 

Eryx jaculus (II)

 

 

hietaboa

 

Sanzinia madagascariensis (I)

 

 

madagaskarinpuuboa

Bolyeriidae

 

 

 

 

 

 

Bolyeriidae spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

mauritiuksenboat

 

Bolyeria multocarinata (I)

 

 

roundsaarenboa

 

Casarea dussumieri (I)

 

 

harjasuomuboa

Colubridae

 

 

 

tarhakäärmeet

 

 

 

Atretium schistosum (III Intia)

 

 

 

 

Cerberus rynchops (III Intia)

koirankuonokäärme

 

 

Clelia clelia (II)

 

mussurana

 

 

Cyclagras gigas (II)

 

valekobra

 

 

Elachistodon westermanni (II)

 

intianmunakäärme

 

 

Ptyas mucosus (II)

 

 

 

 

 

Xenochrophis piscator (III Intia)

 

 

 

 

Xenochrophis schnurrenbergeri (III Intia)

 

 

 

 

Xenochrophis tytleri (III Intia)

 

Elapidae

 

 

 

myrkkytarhakäärmeet

 

 

Hoplocephalus bungaroides (II)

 

 

 

 

 

Micrurus diastema (III Honduras)

 

 

 

 

Micrurus nigrocinctus (III Honduras)

 

 

 

 

Micrurus ruatanus (III Honduras)

 

 

 

Naja atra (II)

 

 

 

 

Naja kaouthia (II)

 

 

 

 

Naja mandalayensis (II)

 

 

 

 

Naja naja (II)

 

intiankobra

 

 

Naja oxiana (II)

 

keskiaasiankobra

 

 

Naja philippinensis (II)

 

 

 

 

Naja sagittifera (II)

 

 

 

 

Naja samarensis (II)

 

 

 

 

Naja siamensis (II)

 

 

 

 

Naja sputatrix (II)

 

 

 

 

Naja sumatrana (II)

 

 

 

 

Ophiophagus hannah (II)

 

kuningaskobra

Loxocemidae

 

 

 

 

 

 

Loxocemidae spp. (II)

 

 

Pythonidae

 

 

 

pytonit

 

 

Pythonidae spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä alalajeja)

 

pytonit

 

Python molurus molurus (I)

 

 

 

Tropidophiidae

 

 

 

kääpiöboat

 

 

Tropidophiidae spp. (II)

 

kääpiöboat

Viperidae

 

 

 

kyyt

 

 

Atheris desaixi (II)

 

keniavuorenpensaskyy

 

 

Bitis worthingtoni (II)

 

keniansarvikyy

 

 

 

Crotalus durissus (III Honduras)

kauhukalkkarokäärme

 

 

Crotalus durissus unicolor

 

 

 

 

 

Daboia russelii (III Intia)

 

 

 

Pseudocerastes urarachnoides (II)

 

russelinkyy

 

 

Trimeresurus mangshanensis (II)

 

mangshaninkyy

 

Vipera latifii

 

 

latifinkyy

 

Vipera ursinii (I) (Ainoastaan Euroopan populaatio, lukuun ottamatta entisen Neuvostoliiton alueita; viimeksi mainitut populaatiot eivät kuulu tämän asetuksen liitteisiin)

 

 

kenttäkyy

 

 

Vipera wagneri (II)

 

 

TESTUDINES

 

 

 

kilpikonnat

Carettochelyidae

 

 

 

 

 

 

Carettochelys insculpta (II)

 

flynkilpikonna

Chelidae

 

 

 

käärmeenkaulakilpikonnat

 

 

Chelodina mccordi (II) (Vuotuinen vientikiintiö on vahvistettu nollaksi luonnosta saatujen yksilöiden osalta)

 

 

 

Pseudemydura umbrina (I)

 

 

länsiaustraliankäärmeenkaulakilpikonna

Cheloniidae

 

 

 

merikilpikonnat

 

Cheloniidae spp. (I)

 

 

merikilpikonnat

Chelydridae

 

 

 

 

 

 

 

Chelydra serpentina (III Yhdysvallat)

 

 

 

 

Macrochelys temminckii (III Yhdysvallat)

alligaattorikilpikonna

Dermatemydidae

 

 

 

tabaskokilpikonnat

 

 

Dermatemys mawii (II)

 

tabaskokilpikonna

Dermochelyidae

 

 

 

merinahkakilpikonnat

 

Dermochelys coriacea (I)

 

 

merinahkakilpikonna

Emydidae

 

 

 

suokilpikonnat

 

 

Chrysemys picta (Ainoastaan elävät yksilöt)

 

kirjokilpikonna

 

 

Clemmys guttata (II)

 

 

 

 

Emydoidea blandingii (II)

 

 

 

 

Glyptemys insculpta (II)

 

 

 

Glyptemys muhlenbergii (I)

 

 

muhlenberginpurokilpikonna

 

 

 

Graptemys spp. (III Yhdysvallat)

karttakilpikonnat

 

 

Malaclemys terrapin (II)

 

 

 

 

Terrapene spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

kotelokilpikonnat

 

Terrapene coahuila (I)

 

 

vesikotelokilpikonna

Geoemydidae

 

 

 

aasiansuokilpikonnat

 

Batagur affinis (I)

 

 

 

 

Batagur baska (I)

 

 

batagurkilpikonna

 

 

Batagur borneoensis (II) (Vuotuinen vientikiintiö on vahvistettu nollaksi luonnosta saatujen ja kaupallisiin tarkoituksiin käytettävien yksilöiden osalta)

 

 

 

 

Batagur dhongoka (II)

 

 

 

 

Batagur kachuga (II)

 

 

 

 

Batagur trivittata (II) (Vuotuinen vientikiintiö on vahvistettu nollaksi luonnosta saatujen ja kaupallisiin tarkoituksiin käytettävien yksilöiden osalta)

 

 

 

 

Cuora spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja vuotuinen vientikiintiö on vahvistettu nollaksi lajien Cuora aurocapitata, C. flavomarginata, C. galbinifrons, C. mccordi, C. mouhotii, C. pani, C. trifasciata, C. yunnanensis and C. zhoui luonnosta saatujen ja kaupallisiin tarkoituksiin käytettävien yksilöiden osalta)

 

rasiakilpikonnat

 

Cuora bourreti (I)

 

 

 

 

Cuora picturata (I)

 

 

 

 

 

Cyclemys spp. (II)

 

lehtikilpikonnat

 

Geoclemys hamiltonii (I)

 

 

mustalammikkokilpikonna

 

 

Geoemyda japonica (II)

 

 

 

 

Geoemyda spengleri (II)

 

 

 

 

Hardella thurjii (II)

 

 

 

 

Heosemys annandalii (II) (Vuotuinen vientikiintiö on vahvistettu nollaksi luonnosta saatujen ja kaupallisiin tarkoituksiin käytettävien yksilöiden osalta)

 

 

 

 

Heosemys depressa (II) (Vuotuinen vientikiintiö on vahvistettu nollaksi luonnosta saatujen ja kaupallisiin tarkoituksiin käytettävien yksilöiden osalta)

 

 

 

 

Heosemys grandis (II)

 

 

 

 

Heosemys spinosa (II)

 

 

 

 

Leucocephalon yuwonoi (II)

 

 

 

 

Malayemys macrocephala (II)

 

malaijinkotilokilpikonna

 

 

Malayemys subtrijuga (II)

 

 

 

Mauremys annamensis (I)

 

 

 

 

 

 

Mauremys iversoni (III Kiina)

 

 

 

 

 

 

 

 

Mauremys japonica (II)

 

 

 

 

 

Mauremys megalocephala (III Kiina)

 

 

 

Mauremys mutica (II)

 

 

 

 

Mauremys nigricans (II)

 

 

 

 

 

Mauremys pritchardi (III Kiina)

 

 

 

 

Mauremys reevesii (III Kiina)

 

 

 

 

Mauremys sinensis (III Kiina)

 

 

Melanochelys tricarinata (I)

 

 

 

 

 

Melanochelys trijuga (II)

 

 

 

Morenia ocellata (I)

 

 

burmansuokilpikonna

 

 

Morenia petersi (II)

 

 

 

 

Notochelys platynota (II)

 

 

 

 

 

Ocadia glyphistoma (III Kiina)

 

 

 

 

Ocadia philippeni (III Kiina)

 

 

 

Orlitia borneensis (II) (Vuotuinen vientikiintiö on vahvistettu nollaksi luonnosta saatujen ja kaupallisiin tarkoituksiin käytettävien yksilöiden osalta)

 

 

 

 

Pangshura spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

katoskilpikonnat

 

Pangshura tecta (I)

 

 

 

 

 

Sacalia bealei (II)

 

 

 

 

 

Sacalia pseudocellata (III Kiina)

 

 

 

Sacalia quadriocellata (II)

 

 

 

 

Siebenrockiella crassicollis (II)

 

 

 

 

Siebenrockiella leytensis (II)

 

 

 

 

Vijayachelys silvatica (II)

 

 

Platysternidae

 

 

 

suurpääkilpikonnat

 

Platysternidae spp. (I)

 

 

suurpääkilpikonnat

Podocnemididae

 

 

 

arraukilpikonnat

 

 

Erymnochelys madagascariensis (II)

 

 

 

 

Peltocephalus dumerilianus (II)

 

 

 

 

Podocnemis spp. (II)

 

eteläamerikanjokikilpikonnat

Testudinidae

 

 

 

maakilpikonnat

 

 

Testudinidae spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja; vuotuinen vientikiintiö on vahvistettu nollaksi lajin Centrochelys sulcata luonnosta saatujen ja pääasiassa kaupallisiin tarkoituksiin käytettävien yksilöiden osalta)

 

maakilpikonnat

 

Astrochelys radiata (I)

 

 

sädekilpikonna

 

Astrochelys yniphora (I)

 

 

angonoka

 

Chelonoidis niger (I)

 

 

jättiläiskilpikonna

 

Geochelone elegans (I)

 

 

 

 

Geochelone platynota (I)

 

 

 

 

Gopherus flavomarginatus (I)

 

 

meksikongofferikilpikonna

 

Malacochersus tornieri (I)

 

 

 

 

Psammobates geometricus (I)

 

 

 

 

Pyxis arachnoides (I)

 

 

madagaskarinhämähäkkikilpikonna

 

Pyxis planicauda (I)

 

 

 

 

Testudo graeca (II)

 

 

kannuskilpikonna (espanjankilpikonna)

 

Testudo hermanni (II)

 

 

kreikankilpikonna

 

Testudo kleinmanni (I)

 

 

egyptinkilpikonna

 

Testudo marginata (II)

 

 

reunuskilpikonna

Trionychidae

 

 

 

pehmytkilpikonnat

 

 

Amyda cartilaginea (II)

 

 

 

 

 

Apalone ferox (III Yhdysvallat)

 

 

 

 

Apalone mutica (III Yhdysvallat)

 

 

 

 

Apalone spinifera (III Yhdysvallat) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyvää alalajia)

 

 

Apalone spinifera atra (I)

 

 

 

 

 

Chitra spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

mustapehmytkilpikonna

 

Chitra chitra (I)

 

 

 

 

Chitra vandijki (I)

 

 

 

 

 

Cyclanorbis elegans (II)

 

nuubianpehmytkilpikonna

 

 

Cyclanorbis senegalensis (II)

 

senegalinpehmytkilpikonna

 

 

Cycloderma aubryi (II)

 

punapehmytkilpikonna

 

 

Cycloderma frenatum (II)

 

sambesinpehmytkilpikonna

 

 

Dogania subplana (II)

 

 

 

 

Lissemys ceylonensis (II)

 

 

 

 

Lissemys punctata (II)

 

intianläppäpehmytkilpikonna

 

 

Lissemys scutata (II)

 

burmansuokilpikonna

 

 

Nilssonia formosa (II)

 

 

 

Nilssonia gangetica (I)

 

 

gangesinpehmytkilpikonna

 

Nilssonia hurum (I)

 

 

 

 

 

Nilssonia leithii (II)

 

 

 

Nilssonia nigricans (I)

 

 

tummapehmytkilpikonna

 

 

Palea steindachneri (II)

 

 

 

 

Pelochelys spp. (II)

 

 

 

 

Pelodiscus axenaria (II)

 

 

 

 

Pelodiscus maackii (II)

 

 

 

 

Pelodiscus parviformis (II)

 

 

 

 

Rafetus euphraticus (II)

 

eufratinpehmytkilpikonna

 

 

Rafetus swinhoei (II)

 

 

 

 

Trionyx triunguis (II)

 

niilinpehmytkilpikonna

AMPHIBIA

 

 

 

sammakkoeläimet

ANURA

 

 

 

sammakot

Aromobatidae

 

 

 

 

 

 

Allobates femoralis (II)

 

 

 

 

Allobates hodli (II)

 

 

 

 

Allobates myersi (II)

 

 

 

 

Allobates zaparo (II)

 

 

 

 

Anomaloglossus rufulus (II)

 

 

Bufonidae

 

 

 

konnat

 

Altiphrynoides spp. (I)

 

 

 

 

Amietophrynus channingi (I)

 

 

 

 

Amietophrynus superciliaris (I)

 

 

kameruninrupikonna

 

Atelopus zeteki (I)

 

 

panamantynkäjalkasammakko

 

Incilius periglenes (I)

 

 

kultakonna

 

Nectophrynoides spp. (I)

 

 

synnyttäjäkonnat

 

Nimbaphrynoides spp. (I)

 

 

 

Calyptocephalellidae

 

 

 

 

 

 

 

Calyptocephalella gayi (III Chile)

chilenleveäsuukonna

Conrauidae

 

 

 

 

 

 

Conraua goliath

 

goljatinsammakko

Dendrobatidae

 

 

 

nuolimyrkkysammakot

 

 

Adelphobates spp. (II)

 

 

 

 

Ameerega spp. (II)

 

 

 

 

Andinobates spp. (II)

 

 

 

 

Dendrobates spp. (II)

 

 

 

 

Epipedobates spp. (II)

 

 

 

 

Excidobates spp. (II)

 

 

 

 

Hyloxalus azureiventris (II)

 

 

 

 

Minyobates spp. (II)

 

 

 

 

Oophaga spp. (II)

 

 

 

 

Phyllobates spp. (II)

 

 

 

 

Ranitomeya spp. (II)

 

 

Dicroglossidae

 

 

 

 

 

 

Euphlyctis hexadactylus (II)

 

 

 

 

Hoplobatrachus tigerinus (II)

 

 

Hylidae

 

 

 

lehtisammakot

 

 

Agalychnis spp. (II)

 

punasilmälehtisammakot

Mantellidae

 

 

 

 

 

 

Mantella spp. (II)

 

 

Microhylidae

 

 

 

ahdassuusammakot

 

 

Dyscophus antongilii (II)

 

tomaattisammakko

 

 

Dyscophus guineti (II)

 

metsätomaattisammakko

 

 

Dyscophus insularis (II)

 

antsouhyntomaattisammakko

 

 

Scaphiophryne boribory (II)

 

ampahanansadesammakko

 

 

Scaphiophryne gottlebei (II)

 

 

 

 

Scaphiophryne marmorata (II)

 

marmorisammakko

 

 

Scaphiophryne spinosa (II)

 

piikkisadesammakko

Myobatrachidae

 

 

 

vatsassahautojakonnat

 

 

Rheobatrachus spp. (II) (Lukuun ottamatta lajejea Rheobatrachus silus ja Rheobatrachus vitellinus)

 

vatsassahautojakonnat

Telmatobiidae

 

 

 

vesisammakot

 

Telmatobius culeus (I)

 

 

titicacanvesisammakko

CAUDATA

 

 

 

salamanterieläimet

Ambystomatidae

 

 

 

aksolotlit

 

 

Ambystoma dumerilii (II)

 

 

 

 

Ambystoma mexicanum (II)

 

aksolotli

Cryptobranchidae

 

 

 

jättiläissalamanterit

 

Andrias spp. (I)

 

 

jättiläissalamanterit

 

 

 

Cryptobranchus alleganiensis (III Yhdysvallat)

liejupiru

Hynobiidae

 

 

 

kantasalamanterit

 

 

 

Hynobius amjiensis (III Kiina)

 

Salamandridae

 

 

 

aitosalamanterit

 

 

Echinotriton chinhaiensis (II)

 

 

 

 

Echinotriton maxiquadratus (II)

 

 

 

Neurergus kaiseri (I)

 

 

 

 

 

Paramesotriton spp. (II)

 

 

 

 

 

Salamandra algira (III Algeria)

 

 

 

Tylototriton spp. (II)

 

 

ELASMOBRANCHII

 

 

 

rustokalat

CARCHARHINIFORMES

 

 

 

luomihaikalat

Carcharhinidae

 

 

 

tiikerihait

 

 

Carcharhinus falciformis (II)

 

haukkahai

 

 

Carcharhinus longimanus (II)

 

valkopilkkahai

Sphyrnidae

 

 

 

vasarahait

 

 

Sphyrna lewini (II)

 

kampavasarahai

 

 

Sphyrna mokarran (II)

 

isovasarahai

 

 

Sphyrna zygaena (II)

 

vasarahai

LAMNIFORMES

 

 

 

sillihaikalat

Alopiidae

 

 

 

 

 

 

Alopias spp. (II)

 

kettuhait

Cetorhinidae

 

 

 

jättiläishait

 

 

Cetorhinus maximus (II)

 

jättiläishai

Lamnidae

 

 

 

sillihait

 

 

Carcharodon carcharias (II)

 

valkohai

 

 

Isurus oxyrinchus (II)

 

 

 

 

Isurus paucus (II)

 

 

 

 

Lamna nasus (II)

 

sillihai

MYLIOBATIFORMES

 

 

 

 

Myliobatidae

 

 

 

kotkarauskut

 

 

Manta spp. (II)

 

 

 

 

Mobula spp. (II)

 

paholaisrauskut

Potamotrygonidae

 

 

 

jokirauskut

 

 

 

Paratrygon aiereba (III Kolumbia)

mosaiikkijokirausku

 

 

 

Potamotrygon spp. (III Brasilia)

 

 

 

 

Potamotrygon constellata (III Kolumbia)

okajokirausku

 

 

 

Potamotrygon magdalenae (III Kolumbia)

kennojokirausku

 

 

 

Potamotrygon motoro (III Kolumbia)

riikinkukkorausku

 

 

 

Potamotrygon orbignyi (III Kolumbia)

ketjujokirausku

 

 

 

Potamotrygon schroederi (III Kolumbia)

kukkajokirausku

 

 

 

Potamotrygon scobina (III Kolumbia)

pastellijokirausku

 

 

 

Potamotrygon yepezi (III Kolumbia)

pilkkujokirausku

ORECTOLOBIFORMES

 

 

 

partahaikalat

Rhincodontidae

 

 

 

valashait

 

 

Rhincodon typus (II)

 

valashai

PRISTIFORMES

 

 

 

saharauskukalat

Pristidae

 

 

 

saharauskut

 

Pristidae spp. (I)

 

 

saharauskut

RHINOPRISTIFORMES

 

 

 

 

Glaucostegidae

 

 

 

 

 

 

Glaucostegus spp. (II)

 

 

Rhinidae

 

 

 

 

 

 

Rhinidae spp. (II)

 

 

ACTINOPTERI

 

 

 

luukalat

ACIPENSERIFORMES

 

 

 

sampikalat

 

 

ACIPENSERIFORMES spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

sampikalat

Acipenseridae

 

 

 

sammet

 

Acipenser brevirostrum (I)

 

 

lyhytkuonosampi

 

Acipenser sturio (I)

 

 

sampi

ANGUILLIFORMES

 

 

 

ankeriaskalat

Anguillidae

 

 

 

ankeriaat

 

 

Anguilla anguilla (II)

 

ankerias

CYPRINIFORMES

 

 

 

karppikalat

Catostomidae

 

 

 

imukarpit

 

Chasmistes cujus (I)

 

 

kuikui

Cyprinidae

 

 

 

särjet

 

 

Caecobarbus geertsii (II)

 

sokkobarbi

 

Probarbus jullieni (I)

 

 

punasilmäbarbi

OSTEOGLOSSIFORMES

 

 

 

arapaimakalat

Arapaimidae

 

 

 

arapaimat

 

 

Arapaima gigas (II)

 

arapaima

Osteoglossidae

 

 

 

 

 

Scleropages formosus (I)

 

 

aasianarovana

 

Scleropages inscriptus

 

 

 

PERCIFORMES

 

 

 

ahvenkalat

Labridae

 

 

 

huulikalat

 

 

Cheilinus undulatus (II)

 

kyhmyhuulikala

Pomacanthidae

 

 

 

 

 

 

Holacanthus clarionensis (II)

 

oranssienkelikala (keltaenkelikala)

Sciaenidae

 

 

 

rummuttajat

 

Totoaba macdonaldi (I)

 

 

isoveltto

SILURIFORMES

 

 

 

monnikalat

Pangasiidae

 

 

 

haimonnit

 

Pangasianodon gigas (I)

 

 

jättihaimonni

Loricariidae

 

 

 

imumonnit

 

 

 

Hypancistrus zebra (III Brasilia)

seeprapleko

SYNGNATHIFORMES

 

 

 

putkisuukalat

Syngnathidae

 

 

 

merineulat

 

 

Hippocampus spp. (II)

 

merihevoset

DIPNEUSTI

 

 

 

keuhkokalat

CERATODONTIFORMES

 

 

 

australiankeuhkokalat

Neoceratodontidae

 

 

 

australiankeuhkokalat

 

 

Neoceratodus forsteri (II)

 

australiankeuhkokala

COELACANTHI

 

 

 

varsieväkalat

COELACANTHIFORMES

 

 

 

varsieväkalat

Latimeriidae

 

 

 

latimeriat

 

Latimeria spp. (I)

 

 

latimeriat

ECHINODERMATA (PIIKKINAHKAISET)

HOLOTHUROIDEA

 

 

 

merimakkarat

ASPIDOCHIROTIDA

 

 

 

 

Stichopodidae

 

 

 

 

 

 

 

Isostichopus fuscus (III Ecuador)

 

HOLOTHURIIDA

 

 

 

 

Holothuriidae

 

 

 

 

 

 

Holothuria fuscogilva (II) (Laji sisältyy liitteeseen 28. elokuuta 2020 alkaen)

 

 

 

 

Holothuria nobilis (II) (Laji sisältyy liitteeseen 28. elokuuta 2020 alkaen)

 

 

 

 

Holothuria whitmaei (II) (Laji sisältyy liitteeseen 28. elokuuta 2020 alkaen)

 

 

ARTHROPODA (NIVELJALKAISET)

ARACHNIDA

 

 

 

hämähäkkieläimet

ARANEAE

 

 

 

hämähäkit

Theraphosidae

 

 

 

lintuhämähäkit

 

 

Aphonopelma albiceps (II)

 

 

 

 

Aphonopelma pallidum (II)

 

 

 

 

Brachypelma spp. (II)

 

tarantulat

 

 

Poecilotheria spp. (II)

 

 

SCORPIONES

 

 

 

 

Scorpionidae

 

 

 

skorpionit

 

 

Pandinus camerounensis (II)

 

 

 

 

Pandinus dictator (II)

 

 

 

 

Pandinus gambiensis (II)

 

 

 

 

Pandinus imperator (II)

 

keisariskorpioni

 

 

Pandinus roeseli (II)

 

 

INSECTA

 

 

 

hyönteiset

COLEOPTERA

 

 

 

kovakuoriaiset

Lucanidae

 

 

 

kampasarviset

 

 

 

Colophon spp. (III Etelä-Afrikka)

 

Scarabaeidae

 

 

 

 

 

 

Dynastes satanas (II)

 

herkuleskuoriainen

LEPIDOPTERA

 

 

 

perhoset

Nymphalidae

 

 

 

täpläperhose

 

 

 

Agrias amydon boliviensis (III Bolivia)

turkoosileiskun alalaji

 

 

 

Morpho godartii lachaumei (III Bolivia)

auertaivaansiiven alalaji

 

 

 

Prepona praeneste buckleyana (III Bolivia)

punavasaman alalaji

Papilionidae

 

 

 

ritariperhoset

 

Achillides chikae chikae (I)

 

 

 

 

Achillides chikae hermeli (I)

 

 

 

 

 

Atrophaneura jophon (II)

 

ceyloninnoita

 

 

Atrophaneura palu

 

sulawesinlusikkanoita

 

 

Atrophaneura pandiyana (II)

 

intiankannusnoita

 

 

Bhutanitis spp. (II)

 

tuonensiivet

 

 

Graphium sandawanum

 

mindanaonjousiritari

 

 

Graphium stresemanni

 

seraminjousiritari

 

 

Ornithoptera spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

lintusiivet

 

Ornithoptera alexandrae (I)

 

 

jättilintusiipi

 

 

Papilio benguetanus

 

ruoderitari

 

 

Papilio esperanza

 

toivonritari

 

Papilio homerus (I)

 

 

sankariritari

 

Papilio hospiton (II)

 

 

korsikanritari

 

 

Papilio morondavana

 

keltasarviritari

 

 

Papilio neumoegeni

 

sumbanritari

 

 

Parides ascanius

 

fluminensenairut

 

 

Parides hahneli

 

rosoairut

 

Parides burchellanus (I)

 

 

 

 

Parnassius apollo (II)

 

 

isoapollo

 

 

Teinopalpus spp. (II)

 

ritarikeisarit

 

 

Trogonoptera spp. (II)

 

lieskasiivet

 

 

Troides spp. (II)

 

velhosiivet

ANNELIDA (NIVELMADOT)

HIRUDINOIDEA

 

 

 

juotikkaat

ARHYNCHOBDELLIDA

 

 

 

 

Hirudinidae

 

 

 

juotikkaat

 

 

Hirudo medicinalis (II)

 

verijuotikas

 

 

Hirudo verbana (II)

 

 

 

BIVALVIA

 

 

 

simpukat

MYTILOIDA

 

 

 

 

Mytilidae

 

 

 

sinisimpukat

 

 

Lithophaga lithophaga (II)

 

 

UNIONOIDA

 

 

 

 

Unionidae

 

 

 

jokisimpukat

 

Conradilla caelata (I)

 

 

 

 

 

Cyprogenia aberti (II)

 

 

 

Dromus dromas (I)

 

 

 

 

Epioblasma curtisii (I)

 

 

 

 

Epioblasma florentina (I)

 

 

 

 

Epioblasma sampsonii (I)

 

 

 

 

Epioblasma sulcata perobliqua (I)

 

 

 

 

Epioblasma torulosa gubernaculum (I)

 

 

 

 

 

Epioblasma torulosa rangiana (II)

 

 

 

Epioblasma torulosa torulosa (I)

 

 

 

 

Epioblasma turgidula (I)

 

 

 

 

Epioblasma walkeri (I)

 

 

 

 

Fusconaia cuneolus (I)

 

 

 

 

Fusconaia edgariana (I)

 

 

 

 

Lampsilis higginsii (I)

 

 

 

 

Lampsilis orbiculata orbiculata (I)

 

 

 

 

Lampsilis satur (I)

 

 

 

 

Lampsilis virescens (I)

 

 

 

 

Plethobasus cicatricosus (I)

 

 

 

 

Plethobasus cooperianus (I)

 

 

 

 

 

Pleurobema clava (II)

 

 

 

Pleurobema plenum (I)

 

 

 

 

Potamilus capax (I)

 

 

 

 

Quadrula intermedia (I)

 

 

 

 

Quadrula sparsa (I)

 

 

 

 

Toxolasma cylindrella (I)

 

 

 

 

Unio nickliniana (I)

 

 

 

 

Unio tampicoensis tecomatensis (I)

 

 

 

 

Villosa trabalis (I)

 

 

 

VENEROIDA

 

 

 

 

Tridacnidae

 

 

 

jättiläissimpukat

 

 

Tridacnidae spp. (II)

 

jättiläissimpukat

CEPHALOPODA

 

 

 

pääjalkaiset

NAUTILIDA

 

 

 

 

Nautilidae

 

 

 

helmiveneet

 

 

Nautilidae spp. (II)

 

helmiveneet

GASTROPODA

 

 

 

kotilot

MESOGASTROPODA

 

 

 

leveäkielikotilot

Strombidae

 

 

 

siipikotilot

 

 

Strombus gigas (II)

 

jättiläissiipikotilo

STYLOMMATOPHORA

 

 

 

maakeuhkokotilot

Achatinellidae

 

 

 

akaattikotilot

 

Achatinella spp. (I)

 

 

akaattikotilot

Camaenidae

 

 

 

 

 

 

Papustyla pulcherrima (II)

 

 

Cepolidae

 

 

 

 

 

Polymita spp. (I)

 

 

 

CNIDARIA (POLTTIAISELÄIMET)

ANTHOZOA

 

 

 

korallieläimet

ANTIPATHARIA

 

 

 

mustakoralliet

 

 

ANTIPATHARIA spp. (II)

 

mustakorallit

GORGONACEAE

 

 

 

sarveiskorallit

Coralliidae

 

 

 

jalokorallit

 

 

 

Corallium elatius (III Kiina)

 

 

 

 

Corallium japonicum (III Kiina)

 

 

 

 

Corallium konjoi (III Kiina)

 

 

 

 

Corallium secundum (III Kiina)

 

HELIOPORACEA

 

 

 

 

Helioporidae

 

 

 

sinikorallit

 

 

Helioporidae spp. (II) (Ainoastaan laji Heliopora coerulea)  (6)

 

sinikorallit

SCLERACTINIA

 

 

 

 

 

 

SCLERACTINIA spp. (II)  (6)

 

kivikorallit

STOLONIFERA

 

 

 

urkukorallit

Tubiporidae

 

 

 

urkukorallit

 

 

Tubiporidae spp. (II)  (6)

 

urkukorallit

HYDROZOA

 

 

 

polyyppieläimet

MILLEPORINA

 

 

 

tuhathuokoiset

Milleporidae

 

 

 

tuhathuokoiset

 

 

Milleporidae spp. (II)  (6)

 

tuhathuokoiset

STYLASTERINA

 

 

 

hydrokorallit

Stylasteridae

 

 

 

hydrokorallit

 

 

Stylasteridae spp. (II)  (6)

 

hydrokorallit

KASVISTO

AGAVACEAE

 

 

 

agaavekasvit

 

Agave parviflora (I)

 

 

sonoranagaave

 

 

Agave victoriae-reginae (II) #4

 

kruunuagaave

 

 

Nolina interrata (II)

 

kalifornianpullojukkio

 

 

Yucca queretaroensis (II)

 

keräjukka

AMARYLLIDACEAE

 

 

 

narsissikasvit

 

 

Galanthus spp. (II) #4

 

lumikellot

 

 

Sternbergia spp. (II) #4

 

pikarinarsissit

ANACARDIACEAE

 

 

 

sumakkikasvit

 

 

Operculicarya decaryi (II)

 

norsuparipuu

 

 

Operculicarya hyphaenoides (II)

 

nukkaparipuu

 

 

Operculicarya pachypus (II)

 

palleparipuu

APOCYNACEAE

 

 

 

oleanterikasvit

 

 

Hoodia spp. (II) #9

 

mehihattiot

 

 

Pachypodium spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja) #4

 

paksujalat

 

Pachypodium ambongense (I)

 

 

namorokanpaksujalka

 

Pachypodium baronii (I)

 

 

bontakapaksujalka

 

Pachypodium decaryi (I)

 

 

neidonpaksujalka

 

 

Rauvolfia serpentina (II) #2

 

intiankäärmepuu

ARALIACEAE

 

 

 

araliakasvit

 

 

Panax ginseng (II) (Ainoastaan Venäjän federaation populaatio; muut populaatiot eivät sisälly tämän asetuksen liitteisiin) #3

 

kiinangingseng

 

 

Panax quinquefolius (II) #3

 

amerikanginseng

ARAUCARIACEAE

 

 

 

araukariakasvit

 

Araucaria araucana (I)

 

 

chilenaraukaria

ASPARAGACEAE

 

 

 

parsakasvit

 

 

Beaucarnea spp. (II)

 

pullojukat

BERBERIDACEAE

 

 

 

happomarjakasvit

 

 

Podophyllum hexandrum (II) #2

 

himalajanjalkalehti

BROMELIACEAE

 

 

 

ananaskasvit

 

 

Tillandsia harrisii (II) #4

 

guatemalantillandsia

 

 

Tillandsia kammii (II) #4

 

hondurasintillandsia

 

 

Tillandsia xerographica (II)  (7) #4

 

salvadorintillandsia

CACTACEAE

 

 

 

kaktuskasvit

 

 

CACTACEAE spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja ja lajeja Pereskia spp., Pereskiopsis spp. ja Quiabentia spp.)  (8) #4

 

kaktuskasvit

 

Ariocarpus spp. (I)

 

 

kivikaktukset

 

Astrophytum asterias (I)

 

 

korupiispanhattu

 

Aztekium ritteri (I)

 

 

poimutyynykaktus

 

Coryphantha werdermannii (I)

 

 

tähtipiikaktus

 

Discocactus spp. (I)

 

 

napakaktukset

 

Echinocereus ferrerianus ssp. lindsayorum (I)

 

 

sirokruunupiirikaktus

 

Echinocereus schmollii (I)

 

 

karitsanpiirikaktus

 

Escobaria minima (I)

 

 

tähtikeräkaktus

 

Escobaria sneedii (I)

 

 

valkokeräkaktus

 

Mammillaria pectinifera (I) (mukaan luettuna ssp. solisioides)

 

 

kampasyyläkaktus (mukaan luettuna hapsusyyläkaktus)

 

Melocactus conoideus (I)

 

 

kupumelonikaktus

 

Melocactus deinacanthus (I)

 

 

lumomelonikaktus

 

Melocactus glaucescens (I)

 

 

sinimelonikaktus

 

Melocactus paucispinus (I)

 

 

okamelonikaktus

 

Obregonia denegrii (I)

 

 

artisokkakaktus

 

Pachycereus militaris (I)

 

 

myssypilarikaktus

 

Pediocactus bradyi (I)

 

 

arizonanneulakaktus

 

Pediocactus knowltonii (I)

 

 

pikkuneulakaktus

 

Pediocactus paradinei (I)

 

 

hapsineulakaktus

 

Pediocactus peeblesianus (I)

 

 

navajonneulakaktus

 

Pediocactus sileri (I)

 

 

kipsineulakaktus

 

Pelecyphora spp. (I)

 

 

hilakaktukset

 

Sclerocactus blainei (I)

 

 

suolakynsikaktus

 

Sclerocactus brevihamatus ssp. tobuschii (I)

 

 

teksasinlyhytkynsikaktus

 

Sclerocactus brevispinus (I)

 

 

tähtikynsikaktus

 

Sclerocactus cloverae (I)

 

 

tuimakynsikaktus

 

Sclerocactus erectocentrus (I)

 

 

punakynsikaktus

 

Sclerocactus glaucus (I)

 

 

koloradonkynsikaktus

 

Sclerocactus mariposensis (I)

 

 

meksikonkynsikaktus

 

Sclerocactus mesae-verdae (I)

 

 

mesaverdenkynsikaktus

 

Sclerocactus nyensis (I)

 

 

nevadankynsikaktus

 

Sclerocactus papyracanthus (I)

 

 

nauhakynsikaktus

 

Sclerocactus pubispinus (I)

 

 

utahinkynsikaktus

 

Sclerocactus sileri (I)

 

 

kainokynsikaktus

 

Sclerocactus wetlandicus (I)

 

 

suppilokynsikaktus

 

Sclerocactus wrightiae (I)

 

 

tuoksukynsikaktus

 

Strombocactus spp. (I)

 

 

käpykaktukset

 

Turbinicarpus spp. (I)

 

 

keijukaktukset

 

Uebelmannia spp. (I)

 

 

soppikaktukset

CARYOCARACEAE

 

 

 

säkenepuukasvit

 

 

Caryocar costaricense (II) #4

 

costaricansäkenepuu

COMPOSITAE (ASTERACEAE)

 

 

 

mykerökukkaiskasvit

 

Saussurea costus (I) (tunnetaan myös nimellä S. lappa, Aucklandia lappa or A. costus)

 

 

intianlääte

CUCURBITACEAE

 

 

 

kurkkukasvit

 

 

Zygosicyos pubescens (II) (tunnetaan myös nimellä Xerosicyos pubescens)

 

liuskamukulakurkku

 

 

Zygosicyos tripartitus (II)

 

sormimukulakurkku

CUPRESSACEAE

 

 

 

sypressikasvit

 

Fitzroya cupressoides (I)

 

 

patagoniansypressi

 

Pilgerodendron uviferum (I)

 

 

ristisypressi

 

 

Widdringtonia whytei (II)

 

malawinsyprikki

CYATHEACEAE

 

 

 

saniaispuukasvit

 

 

Cyathea spp. (II) #4

 

saniaispuut

CYCADACEAE

 

 

 

kruunukävykkikasvit (käpypalmukasvit)

 

 

CYCADACEAE spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja) #4

 

kruunukävykit (käpypalmut)

 

Cycas beddomei (I)

 

 

everstinkruunukävykki

DICKSONIACEAE

 

 

 

rankasaniaiskasvit

 

 

Cibotium barometz (II) #4

 

kiinanentinsiipi

 

 

Dicksonia spp. (II) (Ainoastaan Amerikan mantereen populaatiot; muut populaatiot eivät sisälly tämän asetuksen liitteisiin. Tämä sisältää synonyymit Dicksonia berteriana, D. externa, D. sellowiana and D. stuebelii) #4

 

rankasaniaiset

DIDIEREACEAE

 

 

 

 

 

 

DIDIEREACEAE spp. (II) #4

 

kaktiokasvit

DIOSCOREACEAE

 

 

 

jamssikasvit

 

 

Dioscorea deltoidea (II) #4

 

intianjamssi

DROSERACEAE

 

 

 

kihokkikasvit

 

 

Dionaea muscipula (II) #4

 

kärpäsloukku

EBENACEAE

 

 

 

eebenpuukasvit

 

 

Diospyros spp. (II) (Ainoastaan Madagaskarin populaatiot; muut populaatiot eivät sisälly tämän asetuksen liitteisiin) #5

 

eebenpuut

EUPHORBIACEAE

 

 

 

tyräkkikasvit

 

 

Euphorbia spp. (II) #4 (Ainoastaan mehikasvit lukuun ottamatta seuraavia:

(Ainoastaan mehikasvit lukuun ottamatta seuraavia:

(1)

Euphorbia misera;

(2)

lajin Euphorbia trigona lajikkeiden keinotekoisesti lisätyt yksilöt;

(3)

lajin Euphorbia lactea keinotekoisesti lisätyt yksilöt, jotka on vartettu lajin Euphorbia neriifolia keinotekoisesti lisättyyn perusrunkoon ja jotka ovat:

kruunumaisia

viuhkanmuotoisia tai

väriltään poikkeavia muotoja;

(4)

Euphorbia’Milii’ –lajikkeiden keinotekoisesti lisätyt yksilöt, kun

ne voidaan helposti tunnistaa keinotekoisesti lisätyiksi yksilöiksi

ne tuodaan unioniin tai ne (jälleen)viedään unionista vähintään 100 kasvia sisältävinä lähetyksinä;

joihin ei sovelleta tätä asetusta ja

(5)

liitteeseen A sisältyviä lajeja)

 

tyräkit

 

Euphorbia ambovombensis (I)

 

 

potkurityräkki

 

Euphorbia capsaintemariensis (I)

 

 

poimutyräkki

 

Euphorbia cremersii (I) (Mukaan luettuna muodot viridifolia ja var. rakotozafyi)

 

 

paksujalkatyräkki

 

Euphorbia cylindrifolia (I) (Mukaan luettuna ssp. tuberifera)

 

 

lierotyräkki

 

Euphorbia decaryi (I) (Mukaan luettuina muunnokset ampanihyensis, robinsonii and sprirosticha)

 

 

laskostyräkki

 

Euphorbia francoisii (I)

 

 

kurttutyräkki

 

Euphorbia handiensis (II)

 

 

jandiantyräkki

 

Euphorbia lambii (II)

 

 

gomerantupsutyräkki

 

Euphorbia moratii (I) (Mukaan luettuina muunnokset antsingiensis, bemarahensis and multiflora)

 

 

kielityräkki

 

Euphorbia parvicyathophora (I)

 

 

anjamalantyräkki

 

Euphorbia quartziticola (I)

 

 

kvartsityräkki

 

Euphorbia stygiana (II)

 

 

azorientyräkki

 

Euphorbia tulearensis (I)

 

 

toliarantyräkki

FAGACEAE

 

 

 

pyökkikasvit

 

 

 

Quercus mongolica (III Venäjän federaatio) #5

mongoliantammi

FOUQUIERIACEAE

 

 

 

okotillokasvit

 

 

Fouquieria columnaris (II) #4

 

pylväsokotillo

 

Fouquieria fasciculata (I)

 

 

virpiokotillo

 

Fouquieria purpusii (I)

 

 

lastaokotillo

GNETACEAE

 

 

 

luumiokasvit

 

 

 

Gnetum montanum (III Nepal) #1

vuoriluumio

JUGLANDACEAE

 

 

 

jalopähkinäkasvit

 

 

Oreomunnea pterocarpa (II) #4

 

costaricankolibripähkinä

LAURACEAE

 

 

 

laakerikasvit

 

 

Aniba rosaeodora (II) (tunnetaan myös nimellä A. duckei) #12

 

tuoksuaniba

LEGUMINOSAE

(FABACEAE)

 

 

 

hernekasvit

 

 

Dalbergia spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja) #15

 

palisanterit

 

Dalbergia nigra (I)

 

 

brasilianpalisanteri

 

 

 

Dipteryx panamensis (III Costa Rica / Nicaragua)

panamantonkapuu

 

 

Guibourtia demeusei (II) #15

 

kongonkopaalipuu

 

 

Guibourtia pellegriniana (II) #15

 

gaboninkopaalipuu

 

 

Guibourtia tessmannii (II) #15

 

jättikopaalipuu

 

 

Paubrasilia echinata (II) #10

 

brasilianneulapalko

 

 

Pericopsis elata (II) #17

 

kongonafromosia

 

 

Platymiscium parviflorum (II) #4

 

 

 

 

Pterocarpus erinaceus (II)

 

senegalinveripihkapuu

 

 

Pterocarpus santalinus (II) #7

 

intianveripihkapuu (punasanteli)

 

 

Pterocarpus tinctorius (II) #6

 

väriveripihkapuu

 

 

Senna meridionalis (II)

 

madagaskarinsenna

LILIACEAE

 

 

 

liljakasvit

 

 

Aloe spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja ja lajia Aloe vera, johon on viitattu myös nimellä Aloe barbadensis, joka ei sisälly liitteisiin) #4

 

aaloet

 

Aloe albida (I)

 

 

neidonaaloe

 

Aloe albiflora (I)

 

 

vitiaaloe

 

Aloe alfredii (I)

 

 

oranssiaaloe

 

Aloe bakeri (I)

 

 

toliaranaaloe

 

Aloe bellatula (I)

 

 

fianarantsoanaaloe

 

Aloe calcairophila (I)

 

 

kieloaaloe

 

Aloe compressa (I) (Mukaan luettuina muunnokset paucituberculata, rugosquamosa ja schistophila)

 

 

antananarivonaaloe

 

Aloe delphinensis (I)

 

 

tolanaronaaloe

 

Aloe descoingsii (I)

 

 

täpläaaloe

 

Aloe fragilis (I)

 

 

sorja-aaloe

 

Aloe haworthioides (I) (Mukaan luettuna muunnos aurantiaca)

 

 

hapsuaaloe

 

Aloe helenae (I)

 

 

helenanaaloe

 

Aloe laeta (I) (Mukaan luettuna muunnos maniaensis)

 

 

parta-aaloe

 

Aloe parallelifolia (I)

 

 

nauha-aalo

 

Aloe parvula (I)

 

 

itremonaaloe

 

Aloe pillansii (I)

 

 

jättiaaloe

 

Aloe polyphylla (I)

 

 

pyörreaaloe

 

Aloe rauhii (I)

 

 

hiutaleaaloe

 

Aloe suzannae (I)

 

 

kuurna-aaloe

 

Aloe versicolor (I)

 

 

puuntoaaloe

 

Aloe vossii (I)

 

 

transvaalinaaloe

MAGNOLIACEAE

 

 

 

magnoliakasvit

 

 

 

Magnolia liliifera muunnos obovata (III Nepal) #1

kiinanliljamagnolia

MALVACEAE

 

 

 

malvakasvit

 

 

Adansonia grandidieri (II) #16

 

toliaranapinanleipäpuu

MELIACEAE

 

 

 

meeliakasvit

 

 

Cedrela spp. #6 (Neotrooppisen alueen populaatiot, lajit sisältyvät liitteeseen 28. elokuuta 2020 alkaen)

 

 

 

 

 

Cedrela fissilis (III Bolivia, Brasilia) #5 (27. elokuuta 2020 saakka)

brasiliansetrela

 

 

 

Cedrela lilloi (III Bolivia, Brasilia) #5 (27. elokuuta 2020 saakka)

boliviansetrela

 

 

 

Cedrela odorata (III Bolivia / Brasilia. Lisäksi seuraavat maat ovat luetelleet kansalliset populaationsa: Kolumbia, Guatemala ja Peru) #5 (27 elokuuta 2020 saakka)

punasetrela

 

 

Swietenia humilis (II) #4

 

meksikonaitomahonki

 

 

Swietenia macrophylla (II) (Neotrooppisen alueen (sisältää Keski- ja Etelä-Amerikan sekä Karibian) populaatio) #6

 

amerikanaitomahonki

 

 

Swietenia mahagoni (II) #5

 

karibianaitomahonki

NEPENTHACEAE

 

 

 

kannukasvikasvit

 

 

Nepenthes spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja) #4

 

kannukasvit

 

Nepenthes khasiana (I)

 

 

khasinkannukasvi

 

Nepenthes rajah (I)

 

 

sabahinkannukasvi

OLEACEAE

 

 

 

öljypuukasvit

 

 

 

Fraxinus mandshurica (III Venäjän federaatio) #5

mantsuriansaarni

ORCHIDACEAE

 

 

 

kämmekkäkasvit

 

 

ORCHIDACEAE spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja)  (9) #4

 

kämmekkäkasvit

 

Tämän asetuksen säännöksiä ei sovelleta seuraavien liitteeseen A sisältyvien orkidealajien solukko- tai taimiviljelmiin, kun:

kyseessä on kiinteässä tai nestemäisessä elatusaineessa oleva in vitro –viljelmä

ne vastaavat komission asetuksen (EY) N:o 865/2006 56 artiklassa olevaa ”keinotekoisesti lisätyn” (10) määritelmää

niitä kuljetetaan steriileissä astioissa, kun ne tuodaan unioniin tai (jälleen)viedään unionista

 

 

 

 

Aerangis ellisii (I)

 

 

pastorinenkelikämmekkä

 

Cattleya jongheana (I)

 

 

 

 

Cattleya lobata (I)

 

 

 

 

Cephalanthera cucullata (II)

 

 

kreetanvalkku

 

Cypripedium calceolus (II)

 

 

lehtotikankontti

 

Dendrobium cruentum (I)

 

 

hurmepuikkokämmekkä

 

Goodyera macrophylla (II)

 

 

madeiranyövilkka

 

Liparis loeselii (II)

 

 

kiiltovalkku

 

Mexipedium xerophyticum (I)

 

 

 

 

Ophrys argolica (II)

 

 

argolianorho

 

Ophrys lunulata (II)

 

 

sisilianorho

 

Orchis scopulorum (II)

 

 

vuorikämmekkä

 

Paphiopedilum spp. (I)

 

 

venuksenkengät

 

Peristeria elata (I)

 

 

panamankyyhkyskämmekkä

 

Phragmipedium spp. (I)

 

 

tohvelikämmekät

 

Renanthera imschootiana (I)

 

 

punakorukämmekkä

 

Spiranthes aestivalis (II)

 

 

suvikierrevilkka

OROBANCHACEAE

 

 

 

näivekasvit

 

 

Cistanche deserticola (II) #4

 

rohtomaahikki

PALMAE

(ARECACEAE)

 

 

 

palmukasvit

 

 

Beccariophoenix madagascariensis (II) #4

 

manaranopalmu

 

 

Dypsis decaryi (II) #4

 

kolmiokaartopalmu

 

Dypsis decipiens (I)

 

 

pulskakaartopalmu

 

 

Lemurophoenix halleuxii (II)

 

makipalmu

 

 

 

Lodoicea maldivica (III Seychellit) #13

seychellienpalmu

 

 

Marojejya darianii (II)

 

lapasuppilopalmu

 

 

Ravenea louvelii (II)

 

toamasinanmajesteettipalmu

 

 

Ravenea rivularis (II)

 

jokimajesteettipalmu

 

 

Satranala decussilvae (II)

 

aarrepalmu

 

 

Voanioala gerardii (II)

 

huiskepalmu

PAPAVERACEAE

 

 

 

unikkokasvit

 

 

 

Meconopsis regia (III Nepal) #1

nepalinvaleunikko

PASSIFLORACEAE

 

 

 

passiokasvit

 

 

Adenia firingalavensis (II)

 

pullopassiokki

 

 

Adenia olaboensis (II)

 

kilpipassiokki

 

 

Adenia subsessilifolia (II)

 

karapassiokki

PEDALIACEAE

 

 

 

seesamikasvit

 

 

Uncarina grandidieri (II)

 

nuppineulamo

 

 

Uncarina stellulifera (II)

 

ankkurineulamo

PINACEAE

 

 

 

mäntykasvit

 

Abies guatemalensis (I)

 

 

guatemalanpihta

 

 

 

Pinus koraiensis (III Venäjän federaatio) #5

koreansembra

PODOCARPACEAE

 

 

 

podokarpuskasvit

 

 

 

Podocarpus neriifolius (III Nepal) #1

malesianpodokarpus

 

Podocarpus parlatorei (I)

 

 

argentiinanpodokarpus

PORTULACACEAE

 

 

 

portulakkakasvit

 

 

Anacampseros spp. (II) #4

 

mehikit

 

 

Avonia spp. (II) #4

 

mehisuomukit

 

 

Lewisia serrata (II) #4

 

sahalevisia

PRIMULACEAE

 

 

 

esikkokasvit

 

 

Cyclamen spp. (II)  (11) #4

 

syklaamit

RANUNCULACEAE

 

 

 

leinikkikasvit

 

 

Adonis vernalis (II) #2

 

kevätruusuleinikki

 

 

Hydrastis canadensis (II) #8

 

hurmejuuri

ROSACEAE

 

 

 

ruusukasvit

 

 

Prunus africana (II) #4

 

afrikankirsikka

RUBIACEAE

 

 

 

matarakasvit

 

Balmea stormiae (I)

 

 

ajukepensas

SANTALACEAE

 

 

 

santelikasvit

 

 

Osyris lanceolata (II) (Ainoastaan Burundin, Etiopian, Kenian, Ruandan, Ugandan ja Tansanian yhdistyneen tasavallan populaatiot; muut populaatiot eivät sisälly liitteisiin) #2

 

marokontuonenmarja

SARRACENIACEAE

 

 

 

tötterökasvit

 

 

Sarracenia spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja) #4

 

tötteröt

 

Sarracenia oreophila (I)

 

 

urkutötterö

 

Sarracenia rubra ssp. alabamensis (I)

 

 

alabamanpunatötterö

 

Sarracenia rubra ssp. jonesii (I)

 

 

karolinanpunatötterö

SCROPHULARIACEAE

 

 

 

naamakukkaiskasvit

 

 

Picrorhiza kurrooa (II) (si sisällä lajia Picrorhiza scrophulariiflora) #2

 

maksajuuri

STANGERIACEAE

 

 

 

saniaiskävykkikasvit

 

 

Bowenia spp. (II) #4

 

kuvernöörinkävykit

 

Stangeria eriopus (I)

 

 

saniaiskävykki

TAXACEAE

 

 

 

marjakuusikasvit

 

 

Taxus chinensis ja lajinsisäiset taksonit (II) #2

 

kiinanmarjakuusi

 

 

Taxus cuspidata ja lajinsisäiset taksonit (II)  (12) #2

 

japaninmarjakuusi

 

 

Taxus fuana ja lajinsisäiset taksonit (II) #2

 

tiibetinmarjakuusi

 

 

Taxus sumatrana ja lajinsisäiset taksonit (II) #2

 

sumatranmarjakuusi

 

 

Taxus wallichiana (II) #2

 

himalajanmarjakuusi

THYMELAEACEAE

(AQUILARIACEAE)

 

 

 

näsiäkasvit

 

 

Aquilaria spp. (II) #14

 

agarupuut

 

 

Gonystylus spp. (II) #4

 

raminipuut

 

 

Gyrinops spp. (II) #14

 

gaharupuut

TROCHODENDRACEAE

(TETRACENTRACEAE)

 

 

 

rataspuukasvit

 

 

 

Tetracentron sinense (III Nepal) #1

kiinanherttapuu

VALERIANACEAE

 

 

 

virmajuurikasvit

 

 

Nardostachys grandiflora (II) #2

 

intiannardusjuuri

VITACEAE

 

 

 

viiniköynnöskasvit

 

 

Cyphostemma elephantopus (II)

 

norsupulskio

 

 

Cyphostemma laza (II)

 

pullopulskio

 

 

Cyphostemma montagnacii (II)

 

sulkapulskio

WELWITSCHIACEAE

 

 

 

ikilehtikasvit

 

 

Welwitschia mirabilis (II) #4

 

ikilehti

ZAMIACEAE

 

 

 

samiakävykkikasvit

 

 

ZAMIACEAE spp. (II) (Lukuun ottamatta liitteeseen A sisältyviä lajeja) #4

 

samiakävykkikasvit

 

Ceratozamia spp. (I)

 

 

sarvikävykit

 

Encephalartos spp. (I)

 

 

karrookävykit

 

Microcycas calocoma (I)

 

 

siipikävykki

 

Zamia restrepoi (I)

 

 

kolumbiansamiakävykki

ZINGIBERACEAE

 

 

 

inkiväärikasvit

 

 

Hedychium philippinense (II) #4

 

filippiinientuoksuinkivääri

 

 

Siphonochilus aethiopicus (II) (Mosambikin, Eswatinin, Etelä-Afrikan ja Zimbabwen populaatiot)

 

rohtolumoinkivääri

ZYGOPHYLLACEAE

 

 

 

mehikorvakasvit

 

 

Bulnesia sarmientoi (II) #11

 

paraguaynverapuu

 

 

Guaiacum spp. (II) #2

 

guajakkipuut

 

Liite D

Yleisnimi

ELÄIMISTÖ

CHORDATA (SELKÄJÄNTEISET)

MAMMALIA

 

Nisäkkäät

CARNIVORA

 

 

Canidae

 

koiraeläimet

 

Vulpes vulpes griffithi (III Intia) §1

 

 

Vulpes vulpes montana (III Intia) §1

 

 

Vulpes vulpes pusilla (III Intia) §1

 

Mustelidae

 

näätäeläimet

 

Mustela altaica (III Intia) §1

vuorikärppä

 

Mustela erminea ferghanae (III Intia) §1

 

 

Mustela kathiah (III Intia) §1

keltavatsakärppä

 

Mustela sibirica (III Intia) §1

siperiankärppä

DIPROTODONTIA

 

 

Macropodidae

 

kengurut

 

Dendrolagus dorianus

papuanpuukenguru

 

Dendrolagus goodfellowi

okrapuukenguru

 

Dendrolagus matschiei

kirjopuukenguru

 

Dendrolagus pulcherrimus

 

 

Dendrolagus stellarum

 

AVES

 

linnut

ANSERIFORMES

 

sorsalinnut

Anatidae

 

sorsat

 

Anas melleri

madagaskarinsorsa

COLUMBIFORMES

 

 

Columbidae

 

kyyhkyt

 

Columba oenops

perunkyyhky

 

Didunculus strigirostris

hammasnokkakyyhky

 

Ducula pickeringii

harmaakeisarikyyhky

 

Gallicolumba crinigera

mindanaonhaavakyyhky

 

Ptilinopus marchei

mustaposkikyyhky

 

Turacoena modesta

liuskekyyhky

GALLIFORMES

 

kanalinnut

Cracidae

 

hokot

 

Crax alector

isohokko

 

Pauxi unicornis

perunkypärähokko

 

Penelope pileata

valkotöyhtösaku

Megapodiidae

 

isojalkakanat

 

Eulipoa wallacei

molukkienisojalka

Phasianidae

 

aitokanat

 

Arborophila gingica

kauluspyy

 

Lophura bulweri

borneonfasaani

 

Lophura diardi

savufasaani

 

Lophura inornata

sumatranfasaani

PASSERIFORMES

 

varpuslinnut

Bombycillidae

 

tilhet

 

Bombycilla japonica

japanintilhi

Corvidae

 

varikset

 

Cyanocorax caeruleus

huppunärhi

 

Cyanocorax dickeyi

asteekkinärhi

Cotingidae

 

kotingat

 

Procnias nudicollis

etelänseppäkotinga

Emberizidae

 

sirkut, tangarat

 

Dacnis nigripes

brasiliankerttulitangara

 

Sporophila falcirostris

bahiansirkkunen

 

Sporophila frontalis

valko-otsasirkkunen

 

Sporophila hypochroma

boliviansirkkunen

 

Sporophila palustris

suosirkkunen

Estrildidae

 

loistopeipot

 

Amandava amandava

punatiikeripeippo

 

Cryptospiza reichenovii

pikkupunapeippo

 

Erythrura coloria

mindanaonparatiisipeippo

 

Erythrura viridifacies

luzoninparatiisipeippo

 

Estrilda quartinia (usein kaupattu nimellä Estrilda melanotis)

oliivivahanokka

 

Hypargos niveoguttatus

punahelmipeippo

 

Lonchura griseicapilla

huppuhopeanokka

 

Lonchura punctulata

suomumanikki

 

Lonchura stygia

nokimanikki

Fringillidae

 

peipot

 

Carduelis ambigua

kiinanvihervarpunen

 

Carduelis atrata

mustatikli

 

Kozlowia roborowskii

tiibetinpunavarpunen

 

Pyrrhula erythaca

harlekiinitulkku

 

Serinus canicollis

harmaaniskahemppo

 

Serinus citrinelloides hypostictus (usein kaupattu nimellä Serinus citrinelloides)

afrikansitruunahemppo

Icteridae

 

turpiaalit

 

Sturnella militaris

ruohikkoturpiaali

Muscicapidae

 

siepot

 

Cochoa azurea

jaavanloistorastas

 

Cochoa purpurea

purppuraloistorastas

 

Garrulax formosus

punasiipitimali

 

Garrulax galbanus

keltarintatimali

 

Garrulax milnei

punanaurutimali

 

Niltava davidi

kiinansinisieppo

 

Stachyris whiteheadi

luzoninlymytimali

 

Swynnertonia swynnertoni (viitattu myös nimellä Pogonicichla swynnertoni)

kuurintatasku

 

Turdus dissimilis

huppurastas

Pittidae

 

pitat

 

Pitta nipalensis

ruskopitta

 

Pitta steerii

filippiinienpitta

Sittidae

 

nakkelit

 

Sitta magna

isonakkeli

 

Sitta yunnanensis

yunnaninnakkeli

Sturnidae

 

kottaraiset

 

Lamprotornis regius

paratiisikottarainen

 

Mino dumontii

kultanaamamaina

 

Sturnus erythropygius

andamaanienkottarainen

REPTILIA

 

matelijat

SAURIA

 

liskot

Agamidae

 

agamidae

 

Physignathus cocincinus

vihervesiagama

Gekkonidae

 

gekot

 

Rhacodactylus auriculatus

 

 

Rhacodactylus ciliatus

 

 

Rhacodactylus leachianus

 

 

Teratoscincus microlepis

 

 

Teratoscincus scincus

 

Gerrhosauridae

 

 

 

Zonosaurus karsteni

 

 

Zonosaurus quadrilineatus

 

Scincidae

 

skinkit

 

Tribolonotus gracilis

 

 

Tribolonotus novaeguineae

 

SERPENTES

 

käärmeet

Colubridae

 

tarhakäärmeet

 

Elaphe carinata §1

 

 

Elaphe radiata §1

 

 

Elaphe taeniura §1

 

 

Enhydris bocourti §1

 

 

Homalopsis buccata §1

 

 

Langaha nasuta

 

 

Leioheterodon madagascariensis

 

 

Ptyas korros §1

 

 

Rhabdophis subminiatus §1

 

Hydrophiidae

 

merikäärmeet

 

Lapemis curtus (sisältää lajin Lapemis hardwickii) §1

 

Viperidae

 

kyyt

 

Calloselasma rhodostoma §1

 

AMPHIBIA

 

sammakkoeläimet

ANURA

 

sammakot

Dicroglossidae

 

 

 

Limnonectes macrodon

 

Hylidae

 

lehtisammakot

 

Phyllomedusa sauvagii

makisammakkolaji

Leptodactylidae

 

viheltäjäkonnat

 

Leptodactylus laticeps

 

Ranidae

 

aitosammakot

 

Pelophylax shqiperica

albanianvihersammakko

CAUDATA

 

salamanterieläimet

Hynobiidae

 

kantasalamanterit

 

Ranodon sibiricus

siperiansalamanteri

Plethodontidae

 

 

 

Bolitoglossa dofleini

 

Salamandridae

 

aitosalamanterit

 

Cynops ensicauda

miekkahäntätulilisko

 

Echinotriton andersoni

 

 

Laotriton laoensis

melahäntävesilisko

 

Liangshantriton taliangensis

 

ACTINOPTERYGII

 

luukalat

PERCIFORMES

 

ahvenkalat

Apogonidae

 

kardinaaliahvenet

 

Pterapogon kauderni

helmikardinaaliahven

ARTHROPODA (NIVELJALKAISET)

INSECTA

 

hyönteiset

LEPIDOPTERA

 

perhoset

Papilionidae

 

ritariperhoset

 

Baronia brevicornis

 

 

Papilio grosesmithi

 

 

Papilio maraho

 

MOLLUSCA (NILVIÄISET)

GASTROPODA

 

 

Haliotidae

 

abalonit

 

Haliotis midae

 

KASVISTO

AGAVACEAE

 

agaavekasvit

 

Calibanus hookeri

mukulajukka

 

Dasylirion longissimum

raippajuppi

ARACEAE

 

vehkakasvit

 

Arisaema dracontium

puikkokärsäkalla

 

Arisaema erubescens

kiinankärsäkalla

 

Arisaema galeatum

himalajankärsäkalla

 

Arisaema nepenthoides

kirjokärsäkalla

 

Arisaema sikokianum

suklaakärsäkalla

 

Arisaema thunbergii var. urashima

siimajapaninkärsäkalla

 

Arisaema tortuosum

mutkakärsäkalla

 

Biarum davisii ssp. marmarisense

turkinhuppumaahiippa

 

Biarum ditschianum

kaulusmaahiippa

COMPOSITAE (ASTERACEAE)

 

mykerökukkaiskasvit

 

Arnica montana §3

etelänarnikki

 

Othonna cacalioides

kerimehisilmä

 

Othonna clavifolia

pulskamehisilmä

 

Othonna hallii

solakkamehisilmä

 

Othonna herrei

kuirimehisilmä

 

Othonna lepidocaulis

suomumehisilmä

 

Othonna retrorsa

vahamehisilmä

ERICACEAE

 

kanervakasvit

 

Arctostaphylos uva-ursi §3

sianpuolukka

GENTIANACEAE

 

katkerokasvit

 

Gentiana lutea §3

keltakatkero

LILIACEAE

 

liljakasvit

 

Trillium pusillum

pikkukolmilehti

 

Trillium rugelii

karolinankolmilehti

 

Trillium sessile

kastanjakolmilehti

LYCOPODIACEAE

 

liekokasvit

 

Lycopodium clavatum §3

katinlieko

MELIACEAE

 

meeliakasvit

 

Cedrela montana §4 (27. elokuuta 2020 saakka)

vuorisetrela

 

Cedrela oaxacensis §4 (27. elokuuta 2020 saakka)

meksikonsetrela

 

Cedrela salvadorensis §4 (27. elokuuta 2020 saakka)

salvadorinsetrela

 

Cedrela tonduzii §4 (27. elokuuta 2020 saakka)

costaricansetrela

MENYANTHACEAE

 

raatekasvit

 

Menyanthes trifoliata §3

raate

PARMELIACEAE

 

karpeet

 

Cetraria islandica §3

isohirvenjäkälä

PASSIFLORACEAE

 

passiokasvit

 

Adenia glauca

sinipassiokki

 

Adenia pechuelli

puikkopassiokki

PEDALIACEAE

 

seesamikasvit

 

Harpagophytum spp. §3

harpagojuuret

PORTULACACEAE

 

portulakkakasvit

 

Ceraria carrissoana

angolanvahio

 

Ceraria fruticulosa

namibianvahio

SELAGINELLACEAE

 

mähkäkasvit

 

Selaginella lepidophylla

peikonmähkä


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).

(2)  Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

(*1)  Tähän taksoniin viitataan nimellä Ovis ammon komission asetuksen (EY) 865/2006 liitteessä XIII.

(3)

  Ainoastaan vikunjojen (

Vicugna vicugna

kuidun ja siitä saatujen johdannaistuotteiden kansainvälisen kaupan sallimiseksi edellyttäen, että kuitu on saatu elävien vikunjojen keritsemisestä. Kuidusta saatujen tuotteiden kauppaa voidaan harjoittaa ainoastaan seuraavien määräysten mukaisesti:

a)

Kunkin henkilön tai yhteisön, joka jalostaa vikunjojen kuitua vaatteiden ja kankaiden valmistamiseksi, on pyydettävä alkuperämaansa asianmukaisilta viranomaisilta [Alkuperämaat: maat, joissa lajia esiintyy, eli Argentiina, Bolivia, Chile, Ecuador ja Peru] lupa käyttää ”vicuña [alkuperämaa]” -mainintaa, merkkiä tai logoa, jonka ne levinneisyysalueen valtiot ovat vahvistaneet, jotka ovat ”Convenio para la Conservación y Manejo de la Vicuña” –sopimuksen osapuolia.

b)

Kaupan pidettävät vaatteet ja kankaat on merkittävä tai oltava tunnistettavissa seuraavien määräysten mukaisesti:

i)

Elävänä kerittyjen vikunjojen kuidusta tehtyjen kankaiden kansainvälisessä kaupassa, riippumatta siitä, onko kangas valmistettu lajin levinneisyysalueen valtioissa vai niiden ulkopuolella, on käytettävä mainintaa, merkkiä tai logoa siten, että alkuperämaa voidaan tunnistaa. VICUÑA [ALKUPERÄMAA] -maininnan, merkinnän tai logon olisi oltava seuraavassa muodossa:

Image 1

Maininnan, merkinnän tai logon on oltava kankaan nurjalla puolella. Lisäksi kankaan reunassa on oltava sanat VICUÑA [ALKUPERÄMAA].

ii)

Elävänä kerittyjen vikunjojen kuidusta tehtyjen vaatteiden kansainvälisessä kaupassa, riippumatta siitä, onko vaate valmistettu lajin levinneisyysalueen valtioissa vai niiden ulkopuolella, on käytettävä kohdassa b) i) tarkoitettua mainintaa, merkkiä tai logoa. Maininnan, merkin tai logon on oltava vaatteeseen kiinnitetyssä tunnuksessa. Jos vaatteet valmistetaan alkuperämaan ulkopuolella, kohdassa b) i) tarkoitetun maininnan, merkin tai logon lisäksi olisi ilmoitettava myös valmistusmaa.

c)

Elävänä kerittyjen vikunjojen kuidusta lajin esiintymismaissa valmistettujen käsiteollisuustuotteiden kansainvälisessä kaupassa on käytettävä VICUÑA [ALKUPERÄMAA] – ARTESANÍA -mainintaa, merkkiä tai logoa seuraavasti:

Image 2

d)

Jos kankaiden tai vaatteiden valmistukseen käytetään eri alkuperämaista peräisin olevaa elävänä kerittyjen vikunjojen kuitua, tuotteissa on oltava kohtien b) i) ja b) ii) mukaisesti maininta, merkki tai logo kutakin alkuperämaata varten.

e)

Kaikki muut yksilöt katsotaan liitteessä I lueteltujen lajien yksilöiksi, ja niiden kauppaa säännellään sen mukaisesti.

(4)  Kaikki lajit luetellaan yleissopimuksen liitteessä II lukuun ottamatta lajeja Balaena mysticetus, Eubalaena spp., Balaenoptera acutorostrata (lukuun ottamatta Länsi-Grönlannin populaatiota), Balaenoptera bonaerensis, Balaenoptera borealis, Balaenoptera edeni, Balaenoptera musculus, Balaenoptera omurai, Balaenoptera physalus, Megaptera novaeangliae, Orcaella brevirostris, Orcaella heinsohni, Sotalia spp., Sousa spp., Eschrichtius robustus, Lipotes vexillifer, Caperea marginata, Neophocaena asiaeorientalis, Neophocaena phocaenoides, Phocoena sinus, Physeter macrocephalus, Platanista spp., Berardius spp., Hyperoodon spp., jotka luetellaan liitteessä I. Yleissopimuksen liitteessä II mainittujen lajien yksilöitä, mukaan lukien muut tuotteet ja johdannaiset kuin kaupallisiin tarkoituksiin valmistetut lihatuotteet, joita Grönlannin asukkaat pyydystävät asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen myöntämällä luvalla, kohdellaan siten kuin ne kuuluisivat liitteeseen B. Vuotuinen vientikiintiö on vahvistettu nollaksi lajin Tursiops truncatus Mustanmeren populaation luonnosta saatuja ja pääasiassa kaupallisiin tarkoituksiin käytettäviä eläviä yksilöitä varten.

(5)  Botswanan, Namibian, Etelä-Afrikan ja Zimbabwen populaatiot (sisältyvät liitteeseen B):

Ainoastaan seuraavien yksilöiden ja tuotteiden kaupan sallimiseksi: a) metsästysmuistot muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin; b) elävillä eläimillä käytävä kauppa asianmukaisiin ja hyväksyttäviin määräpaikkoihin siten kuin se on määritetty päätöslauselmassa Conf. 11.20 Botswanan ja Zimbabwen osalta sekä Namibian ja Etelä-Afrikan in situ -suojeluohjelmia varten; c) vuodilla käytävä kauppa; d) karvoilla käytävä kauppa; e) nahkavalmisteilla käytävä kauppa kaupallisiin tai muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin Botswanan, Namibian ja Etelä-Afrikan osalta sekä muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin Zimbabwen osalta: f) yksilöllisesti merkityillä ja sertifioiduilla viimeisteltyihin koruihin sisältyvillä ekipa-esineillä käytävä kauppa muissa kuin kaupallisissa tarkoituksissa Namibian osalta ja norsunluuveistoksilla käytävä kauppa muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin Zimbabwen osalta; g) rekisteröidyllä käsittelemättömällä norsunluulla käytävä kauppa (Botswana, Namibia, Etelä-Afrikka ja Zimbabwe: kokonaiset syöksyhampaat ja norsunluupalat) seuraavin edellytyksin: i) ainoastaan kyseisestä valtiosta peräisin oleva ja hallituksen omistamissa varastoissa oleva rekisteröity norsunluu (lukuun ottamatta takavarikoitua norsunluuta ja tuntemattomasta lähteestä peräisin olevaa norsunluuta); ii) ainoastaan kauppakumppaneille, joilla CITES-sihteeristö on yhteistyössä pysyvän komitean kanssa todennut olevan riittävä kansallinen lainsäädäntö ja sisäisen kaupan valvonta sen varmistamiseksi, että tuotua norsunluuta ei jälleenviedä ja että sitä hallinnoidaan päätöslauselman Conf.10.10 (rev. CoP14) kotimaista valmistusta ja kauppaa koskevien kaikkien vaatimusten mukaisesti; iii) ei ennen kuin sihteeristö on tutkinut mahdolliset tuojamaat ja hallituksen omistamissa varastoissa olevan rekisteröidyn norsunluun; iv) käsittelemätön norsunluu, joka on peräisin hallituksen omistamissa varastoissa olevan rekisteröidyn norsunluun ehdollisesta kaupasta, josta sovittiin 12. osapuolikokouksessa; kaupan kohteena voi olla enintään 20 000 kg (Botswana), 10 000 kg (Namibia) ja 30  000 kg (Etelä-Afrikka) norsunluuta; v) 12. osapuolikokouksessa sovittujen määrien lisäksi Botswanasta, Namibiasta, Etelä-Afrikasta ja Zimbabwesta peräisin olevalla hallituksen omistamalla norsunluulla, joka on rekisteröity viimeistään tammikuun 31 päivänä 2007 ja jonka sihteeristö on tarkastanut, voidaan käydä kauppaa ja se voidaan toimittaa edellä g) iv) kohdassa mainitun norsunluun kanssa yhtenä myyntieränä kutakin määräpaikkaa varten sihteeristön tarkan valvonnan alaisena; vi) kaupan tuotto käytetään yksinomaan norsujen suojeluun ja yhteisön suojelu- ja kehitysohjelmiin, joita toteutetaan norsujen levinneisyysalueella tai sen läheisyydessä; ja vii) edellä kohdassa g) v) tarkoitetuilla lisämäärillä voidaan käydä kauppaa vasta, kun pysyvä komitea katsoo, että edellä mainitut edellytykset täyttyvät; h) osapuolikokoukselle ei voida jättää lisäehdotuksia kaupan sallimiseksi norsunluulla, joka on peräisin liitteessä B jo mainituista populaatioista, aikana, joka alkaa 14. osapuolikokouksesta ja päättyy yhdeksän vuoden kuluttua norsunluun yksittäisestä myynnistä, joka tapahtuu kohtien g) i), g) ii), g) iii), g) vi) ja g) vii) säännösten mukaisesti. Kyseisiä lisäehdotuksia käsitellään päätösten 14.77 ja 14.78 (Rev. CoP15) mukaisesti. Sihteeristön ehdotuksesta pysyvä komitea voi päättää mainitun kaupan osittaisesta tai täydellisestä lopettamisesta, jos todetaan, etteivät viejä- tai tuojamaat täytä edellä mainittuja edellytyksiä, tai jos mainitun kaupan osoitetaan vaikuttavan haitallisesti muihin norsupopulaatioihin. Kaikki muut yksilöt katsotaan liitteessä A lueteltujen lajien yksilöiksi, ja niiden kauppaa säännellään sen mukaisesti.

(6)  Tämän asetuksen säännöksiä ei sovelleta seuraaviin:

 

Fossiilit;

 

Korallihiekka eli aines, joka kokonaisuudessaan tai osittain koostuu hienoksi rikkoutuneista kuolleen korallin läpimitaltaan enintään 2 mm:n paloista ja joka ei ole tunnistettavissa lajin tasolle ja joka voi myös sisältää muun muassa huokoseliöiden jäännöksiä, nilviäisten ja äyriäisten kuoria sekä kalkkilevää

 

Korallinpalat (mukaan luettuna sora ja irtokiviaines), eli irralliset muodoltaan sormimaisen kuolleen rikkoutuneen korallin palat ja muu aines, joka on läpimitaltaan 2–30 mm ja joka ei ole tunnistettavissa lajin tasolle.

(7)  Sellaisten yksilöiden kauppa, joiden alkuperätunnus on A, sallitaan vain, jos kaupattavassa yksilössä on alalehtiä.

(8)  Asetuksen säännöksiä ei sovelleta seuraavien risteymien ja/tai lajikkeiden keinotekoisesti lisättyihin yksilöihin:

 

Hatiora x graeseri

 

Schlumbergera x buckleyi

 

Schlumbergera russelliana x Schlumbergera truncata

 

Schlumbergera orssichiana x Schlumbergera truncata

 

Schlumbergera opuntioides x Schlumbergera truncata

 

Schlumbergera truncata (lajikkeet)

 

Cactaceae spp. lajien värimutaatiot, jotka on vartettu seuraaviin perusrunkoihin: Harrisia’Jusbertii’, Hylocereus trigonus tai Hylocereus undatus

 

Opuntia microdasys (lajikkeet)

(9)  Sukujen Cymbidium, Dendrobium, Phalaenopsis ja Vanda keinotekoisesti lisätyt risteymät eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan, jos yksilöt voidaan helposti tunnistaa keinotekoisesti lisätyiksi eikä niissä näy merkkejä, joita voisi esiintyä luonnosta otetuilla kasveilla, kuten keräämisestä johtuvia vaurioita tai voimakasta kuivumista, epäsäännöllistä kasvua sekä vaihtelevaa kokoa ja muotoa tietyn taksonin ja lähetyksen sisällä, leväkasvustoa tai muita lehtien pinnalla olevia eliöitä tai hyönteisten tai muiden tuholaisten aiheuttamia vioittumia; ja; ja

(a)

kun yksilöt lähetetään muutoin kuin kukkivana, ne toimitetaan lähetyksinä, jotka koostuvat vähintään 20 saman risteymän kasvia sisältävistä pakkauksista (kuten pahvipakkaukset, laatikot, sälelaatikot tai konttien (CC Containers) yksittäiset hyllyt); kussakin pakkauksessa olevien kasvien on oltava pitkälti yhdenmukaisia ja terveitä; ja lähetyksen mukana on oltava asiakirjat, kuten lasku, joista käy selkeästi ilmi kunkin risteymän kasvien määrä; tai

(b)

kun yksilöt lähetetään kukkivana eli kussakin yksilössä on vähintään yksi täysin auennut kukka, lähetyksessä oleville yksilöille ei ole vähimmäismäärää, mutta yksilöiden on oltava ammattimaisesti käsitelty kaupallista vähittäismyyntiä varten eli niissä on oltava painetut merkinnät tai niiden on oltava pakattu painettuihin pakkauksiin, joista käy ilmi risteymän nimi ja valtio, jossa lopullinen käsittely on tehty. Merkintöjen tulisi olla helposti näkyvissä, jotta tarkistukset voidaan suorittaa helposti. Kasveihin, jotka eivät selkeästi kuulu poikkeuksen piiriin, on liitettävä asianmukaiset CITES-asiakirjat.

(10)  Komission asetus (EY) N:o 865/2006, annettu 4 päivänä toukokuuta 2006, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 166, 19.6.2006, s. 1).w

(11)  Asetuksen säännöksiä ei sovelleta lajin Cyclamen persicum persicum -lajikkeiden keinotekoisesti lisättyihin yksilöihin. Poikkeus ei kuitenkaan koske sellaisia yksilöitä, joita kaupataan lepotilassa olevina mukuloina.

(12)  Asetuksen säännöksiä ei sovelleta lajin Taxus cuspidata keinotekoisesti lisättyihin, eläviin, ruukuissa tai muissa pienissä astioissa oleviin risteymiin ja lajikkeisiin. Jokaisessa lähetyksessä on oltava merkinnät tai asiakirja, jossa näkyy taksonin tai taksonien nimi sekä teksti ”keinotekoisesti lisätty”.


11.12.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 320/115


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2019/2118,

annettu 10 päivänä joulukuuta 2019,

väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien ajoneuvojen teräspyörien tuonnissa annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/1693 muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8 päivänä kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan,

on kuullut jäsenvaltioita,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/1693 (2) väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien ajoneuvojen teräspyörien tuonnissa julkaistiin 10 päivänä lokakuuta 2019.

(2)

Julkaistun asetuksen liitteestä I puuttuivat Taric-lisäkoodit. Sen vuoksi liitettä I olisi muutettava puuttuvien Taric-lisäkoodien lisäämiseksi,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Liitteessä I oleva taulukko olisi korvattava seuraavasti:

”Nimi

Taric-lisäkoodi

Dongfeng Automobile Chassis System Co., Ltd (tunnetaan myös nimellä ”Dongfeng Automotive Wheel Co., Ltd”)

C511

Hangzhou Forlong Impex Co., Ltd

C512

Hangzhou Xingjie Auto Parts Manufacturing Co., Ltd

C513

Jiaxing Henko Auto Spare Parts Co., Ltd

C514

Jining Junda Machinery Manufacturing Co., Ltd

C515

Nantong Tuenz Corporate Co., Ltd

C516

Ningbo Luxiang Autoparts Manufacturing Co., Ltd

C517

Shandong Zhengshang Wheel Technology Co., Ltd

C518

Shandong Zhengyu Wheel Group Co., Ltd

C519

Xiamen Sunrise Group Co., Ltd

C520

Yantai Leeway Electromechanical Equipment Co., Ltd

C521

Yongkang Yuefei Wheel Co., Ltd

C522

Zhejiang Jingu Co., Ltd

C523

Zhejiang Fengchi Mechanical Co., Ltd

C524

Zhengxing Wheel Group Co., Ltd

C525

Zhenjiang R&D Auto Parts Co., Ltd

C526”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 10 päivänä joulukuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 176, 30.6.2016, s. 21.

(2)  EUVL L 259, 10.10.2019, s. 15.


PÄÄTÖKSET

11.12.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 320/117


NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2019/2119,

annettu 21 päivänä marraskuuta 2019,

elohopeaa koskevan Minamatan yleissopimuksen osapuolten konferenssin kolmannessa kokouksessa Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta kyseisen yleissopimuksen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun elohopeajätteen raja-arvot vahvistavan päätöksen hyväksymiseen

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan yhdessä sen 218 artiklan 9 kohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Unioni teki elohopeaa koskevan Minamatan yleissopimuksen (1), jäljempänä 'yleissopimus', neuvoston päätöksellä (EU) 2017/939 (2), ja yleissopimus tuli voimaan 16 päivänä elokuuta 2017.

(2)

Yleissopimuksen osapuolten konferenssin ensimmäisessä kokouksessaan hyväksymän työjärjestystä koskevan päätöksen MC-1/1 nojalla osapuolten on määrä pyrkiä kaikin tavoin siihen, että kaikista asiasisältöä koskevista asioista sovitaan yksimielisesti.

(3)

Yleissopimuksen osapuolten konferenssin odotetaan hyväksyvän 25–29 päivänä marraskuuta 2019 pidettävässä kolmannessa kokouksessaan (COP3) yleissopimuksen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun elohopeajätteen raja-arvoja koskevan päätöksen, jäljempänä 'ehdotettu päätös', joka määrittelisi yleissopimuksen 11 artiklan (elohopeajäte) soveltamisalan. Yleissopimuksen 11 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluva elohopeajäte on määrä käsitellä ympäristön kannalta kestävällä tavalla yleissopimuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla. Yleissopimuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla vahvistetut raja-arvot, mukaan lukien elohopeasta tai elohopeayhdisteistä saastuneita jätteitä koskevat raja-arvot, olisi tämän vuoksi vahvistettava tasolle, jolla varmistetaan, että kaikki tällainen ihmisten terveydelle tai ympäristölle vaarallinen jäte käsitellään ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

(4)

On aiheellista määrittää kanta, joka otetaan unionin puolesta COP3:ssa, koska ehdotetulla päätöksellä, jos se hyväksytään, tulee olemaan oikeusvaikutuksia, sillä yleissopimuksen osapuolten on toteutettava toimenpiteitä sen täytäntöön panemiseksi kansallisella tai alueellisella tasolla tai molemmilla.

(5)

Unioni on osallistunut merkittävällä tavalla yleissopimuksen jätemääräysten kehittämiseen ja kokousten välisen ajan asiantuntijatyöhön, joka käynnistettiin yleissopimuksen osapuolten konferenssin toisessa kokouksessaan hyväksymällä päätöksellä MC-2/2 ja joka on johtanut ehdotettuun päätökseen.

(6)

Unionin säännöstössä edellytetään jo nyt, että kaikki yleissopimuksen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu elohopeajäte käsitellään vaarantamatta ihmisten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä tällaisen jätteen elohopeapitoisuudesta riippumatta.

(7)

Unionin olisi tuettava ainoastaan sellaisen COP3:ssa hyväksyttävän päätöksen hyväksymistä, joka on unionin säännöstön mukainen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Elohopeaa koskevan Minamatan yleissopimuksen osapuolten konferenssin kolmannessa kokouksessa (COP3) unionin puolesta otettava kanta on tukea sellaisen elohopeajätteen raja-arvoja koskevan päätöksen hyväksymistä, joka on unionin säännöstön mukainen.

2 artikla

Ottaen huomioon tilanteen kehittymisen COP3:ssa unionin edustajat voivat sopia 1 artiklassa tarkoitetun kannan tarkentamisesta, jos tarkennukset ovat unionin säännöstön mukaisia, ilman uutta neuvoston päätöstä kuultuaan jäsenvaltioita paikalla järjestettävissä koordinointikokouksissa.

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Brysselissä 21 päivänä marraskuuta 2019.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. KOSONEN


(1)  EUVL L 142, 2.6.2017, s. 6.

(2)  Neuvoston päätös (EU) 2017/939, annettu 11 päivänä toukokuuta 2017, elohopeaa koskevan Minamatan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (EUVL L 142, 2.6.2017, s. 4).


11.12.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 320/119


KOMISSION PÄÄTÖS (EU) 2019/2120,

annettu 24 päivänä kesäkuuta 2019,

valtiontuesta SA.33078 (2015/C) (ex 2015/NN), jonka Belgia on pannut täytäntöön yrityksen JCDecaux Belgium Publicité hyväksi

(tiedoksiannettu numerolla C(2019) 4466)

(Ainoastaan hollannin- ja ranskankieliset tekstit ovat todistusvoimaisia)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 108 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on mainittujen määräysten mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa (1) ja ottaa huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

1.   Menettely

(1)

Komissio vastaanotti Clear Channel Belgiumilta, jäljempänä ’CCB’, 19 päivänä huhtikuuta 2011 päivätyn kantelun, joka kirjattiin saapuneeksi 26 päivänä huhtikuuta 2011. Kantelu koski Belgian valtiota, jonka väitettiin myöntäneen sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta tukea CCB:n kilpailijalle JCDecaux Street Furniture Belgiumille, jäljempänä ’JCD’, entiseltä nimeltään JCDecaux Belgium Publicité SA.

(2)

Komissio vastaanotti 29 päivänä toukokuuta 2013 toisen kantelun, jossa väitettiin, että JCD:lle oli myönnetty sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta tukea. Kantelun tekijä, jäljempänä ’toinen kantelun tekijä’, on toivonut henkilöllisyytensä pysyvän luottamuksellisena.

(3)

Komissio ilmoitti Belgialle 24 päivänä maaliskuuta 2015 päivätyllä kirjeellä päättäneensä aloittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn väitettyjen tukitoimenpiteiden osalta.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta, jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’, julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä19 päivänä kesäkuuta 2015 (2). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisistä väitetyistä tukitoimenpiteistä.

(5)

Belgia esitti huomautuksensa 21 päivänä heinäkuuta 2015. Komissio vastaanotti kirjalliset huomautukset CCB:ltä 16 päivänä heinäkuuta 2015 ja toiselta kantelun tekijältä, joka haluaa henkilöllisyytensä pysyvän luottamuksellisena, sekä JCD:ltä 17 päivänä heinäkuuta 2015. Komissio toimitti asianomaisten menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä esittämät huomautukset Belgialle 24 päivänä heinäkuuta 2015 ja 13 päivänä elokuuta 2015 päivätyillä kirjeillä. Komissio sai Belgialta lausunnon näistä huomautuksista 2 päivänä lokakuuta 2015 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Belgian viranomaisten, JCD:n ja CCB:n kanssa on myös käyty lisäkeskusteluja ja vaihdettu lisätietoja. Tältä osin komissio lähetti Belgialle ja asianomaisille tietopyynnön 15 päivänä huhtikuuta 2016. Belgia vastasi tietopyyntöön 20 päivänä kesäkuuta 2016 ja toimitti lisähuomautuksia 26 päivänä tammikuuta 2017, 20 päivänä helmikuuta 2017, 20 päivänä maaliskuuta 2017 ja 23 päivänä tammikuuta 2019.

(7)

CCB toimitti lisähuomautuksia 1 päivänä joulukuuta 2015, 23 päivänä toukokuuta 2016, 20 päivänä syyskuuta 2016 ja 24 päivänä maaliskuuta 2017. JCD toimitti lisähuomautuksia 12 päivänä lokakuuta 2015, 29 päivänä maaliskuuta 2016, 15 päivänä heinäkuuta 2016 ja 16 päivänä toukokuuta 2017.

(8)

Huomautuksiin, jotka CCB esitti 16 päivänä heinäkuuta 2015 menettelyn aloittamista koskevasta komission päätöksestä, sisältyi JCD:tä koskeva lisäkantelu.

2.   Kantelujen kuvaus

2.1   Kantelun tekijä CCB ja väitetty tuensaaja JCD

(9)

CCB ja JCD ovat Belgian ulkomainossektorin kaksi päätoimijaa. Molemmat yritykset kuuluvat kansainvälisiin konserneihin, jotka toimivat sekä suurten että pienten ulkomainosten sektorilla.

(10)

CCB on kansainvälisen CC Media Holding -konsernin tytäryritys. Konserni omistaa monikansallisen Clear Channel Communication Inc. -yrityksen, jonka kotipaikka on Yhdysvalloissa ja jolla on toimintaa 28 maassa Euroopassa, Aasian ja Tyynenmeren alueella ja Latinalaisessa Amerikassa. Belgiassa CCB toimittaa markkinoille tuhansia pieniä ja suuria mainostelineitä; sen harjoittamaan toimintaan kuuluu myös kaupunkiympäristön kalusteiden ja polkupyörien yhteiskäyttöjärjestelmien tarjoaminen ja hoitaminen.

(11)

JCD on Ranskan oikeuden mukaan perustetun yhtiön JCDecaux SA:n belgialainen tytäryritys. JCDecaux SA toimii maailmanlaajuisesti ulkomainossektorilla ja kaupunkiympäristön kalusteiden tarjoamisen, paikoilleen sijoittamisen ja kunnossapidon sektorilla sekä polkupyörien yhteiskäyttöjärjestelmien tarjoamisen ja hoitamisen sektorilla.

(12)

Tämän päätöksen kohteena (3) olevassa CCB:n tekemässä kantelussa on kaksi osiota, joita kuvataan seuraavassa. Toisen kantelun tekijän esittämä kantelu koskee vain jälkimmäistä näistä osioista.

2.2   Vuoden 1984 sopimukseen kuuluvia mainostelineitä koskeva kantelun osio

2.2.1   Tausta

(13)

Brysselin kaupunki (4) ja JCD ovat tehneet kaksi sopimusta – yhden vuonna 1984 ja toisen vuonna 1999 – mainostelineiden sijoittamisesta Brysselin kaupunkiin. Molemmissa sopimuksissa korvauksena kaupunkiympäristön kalusteiden asentamisesta JCD saa pystyttää noin kahden neliömetrin kokoisia mainostelineitä, jotka toimivat kannattimina mainosten sijoittamista varten (telineissä on yksi tai kaksi mainostaulua ja jopa kuusi taulua, mikäli telineiden molemmilla puolilla on mainoksia kelaava laite). Pienikokoiset mainosjulisteet ovat Belgiassa sikäli erikoisia, että pienet kyltit on yleensä sijoitettu kaupunkiympäristön kalusteiden yhteyteen.

(14)

Kantelun kohteena olevat kaksi sopimusta ovat ominaispiirteiltään erilaiset. Näitä ominaispiirteitä kuvataan seuraavassa.

(15)

Heinäkuun 16 päivänä 1984 tehdyssä sopimuksessa, jäljempänä ’vuoden 1984 sopimus’, jonka voimassaoloaika oli 15 vuotta, määrättiin, että JCD sijoittaisi paikoilleen mainostilaa sisältäviä pysäkkikatoksia ja kaupunkiympäristön kalusteita, joista käytetään ranskankielistä nimeä ”mupi” (kalusteissa on kaksi taulua, joista toinen on varattu Brysselin kaupungille ja toista JCD voi käyttää mainosten kiinnittämiseen), ja JCD voisi hyödyntää niitä seuraavin ehdoin:

i)

sopimuksessa ei määrätty minkäänlaisesta maksusta, joka JCD:n olisi suoritettava Brysselin kaupungille vuokrina, hallintamaksuina tai käyttömaksuina JCD:lle kuuluvista kylteistä, mutta JCD:n piti tarjota Brysselin kaupungille tietty määrä luontoisetuja: sen oli tarjottava ilmaiseksi käyttöön paperikoreja, julkisia käymälöitä ja sähköisiä sanomalehtiä ja laadittava Brysselin kaupungin yleiskartta, matkailu- ja hotellikartta sekä jalankulkukartta;

ii)

kutakin telinettä oli lupa hyödyntää 15 vuoden ajan, ja telineitä voitiin pystyttää milloin tahansa vuoden 1984 sopimuksen voimassaoloaikana, joka sekin oli 15 vuotta (vuodet 1984–1999). Näin ollen vuonna 1999, kun vuoden 1984 sopimus päättyi, suurta määrää vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia mainostelineitä voitiin edelleen hyödyntää niiden 15 vuoden hyödyntämisajan päättymiseen saakka.

(16)

Vuoden 1984 sopimus korvattiin 14 päivänä lokakuuta 1999 tehdyllä sopimuksella, jäljempänä ’vuoden 1999 sopimus’, sen jälkeen, kun Brysselin kaupunki oli pitänyt (osin mainontaan käytettävien) kaupunkiympäristön tiedotuskalusteiden, matkustajakatosten ja julistekannattimien hankinnasta ja paikoilleen sijoittamisesta sekä ylläpidosta ja hoidosta tarjouskilpailun, jonka JCD oli voittanut.

(17)

Vaikka vuoden 1999 sopimus (jonka voimassaoloaika oli 15 vuotta) koski samankaltaisia kalusteita kuin vuoden 1984 sopimus, siinä määrättiin seuraavaa:

i)

tähän sopimukseen liittyvät uudet kaupunkiympäristön kalusteet olisivat Brysselin kaupungin omaisuutta (5), ja JCD maksaisi kuukausivuokraa niiden käyttämisestä mainontaan;

ii)

JCD:n piti poistaa kaikki Brysselin kaupungin ja JCD:n välisten aiempien hankintasopimusten perusteella asennetut vanhat kalusteet. Niiden vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien kalusteiden tilanteen ottamiseksi huomioon, joiden osalta 15 vuoden hyödyntämisaika ei ollut vielä umpeutunut, vuoden 1999 sopimukseen liitettiin kalenteri, jäljempänä ’liite 10’, jossa määriteltiin tarkasti ajankohdat, jolloin asianomaiset kyltit olisi poistettava käytöstä (vuosina 1999–2010). Liitteessä 10 laskettiin, että vuoden 1984 sopimuksen mukaisen järjestelmän piiriin kuului yhä 282 pysäkkikatosta ja 198 julistetelinettä, ja ilmoitettiin niiden sijainnit ja poistamisajankohdat.

2.2.2   Kantelun kohde

(18)

CCB katsoo, että JCD olisi saanut sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea, koska se jatkoi tiettyjen vuoden 1984 sopimukseen kuuluvien telineiden hyödyntämistä sen jälkeen, kun ne olisi pitänyt vuoden 1999 sopimuksen nojalla poistaa, maksamatta Brysselin kaupungille vuokraa ja veroa.

2.3   Kantelun Villo!-osio

2.3.1   Tausta

(19)

Jotta Brysselin pääkaupunkialueella olisi mahdollisuus luontoa vähän rasittavaan liikkumiseen, alueella päätettiin ottaa käyttöön automatisoitu yhteiskäyttöisten polkupyörien vuokrausjärjestelmä, joka olisi vapaasti yleisessä käytössä.

(20)

Tätä varten pääkaupunkialueella julkistettiin 15 päivänä maaliskuuta 2008 tarjouskilpailu, jonka JCD voitti 13 päivänä marraskuuta 2008. Brysselin pääkaupunkialue teki JCD:n kanssa 5 päivänä joulukuuta 2008 julkisen palvelun toimilupasopimuksen Villo-nimisen automatisoidun polkupyöränvuokrausjärjestelmän hoitamisesta Brysselin pääkaupunkialueella kaikkiaan 15 vuoden ajaksi, jäljempänä ’Villo-sopimus’ (aikaa pidennettiin kahdella vuodella vuonna 2011, koska sopimuksen toimeenpanossa oli ollut viiveitä). Tässä sopimuksessa määrättiin seuraavaa:

i)

automatisoidun polkupyöränvuokrausjärjestelmän asentamisesta ja hoitamisesta (16 päivänä marraskuuta 2009 alkavassa ensimmäisessä vaiheessa otettaisiin käyttöön 2 500 polkupyörää ja 200 asemaa, ja vuonna 2011 alkavassa toisessa vaiheessa järjestelmää olisi tarkoitus laajentaa 5 000 polkupyörään) kaikkiaan 15 vuoden ajan (vuoteen 2026 saakka);

ii)

mainostelineiden hoitamisesta ja hyödyntämisestä polkupyöränvuokrausjärjestelmän asiakasmaksuista saatavan rahoituksen täydentämiseksi. JCD hyödyntää tässä tarkoituksessa polkupyöräasemien yhteydessä olevia mainostelineitä sekä näistä asemista erillään olevia mainostelineitä (kyseisten mainostilojen pinta-ala on pääasiassa kaksi ja toisinaan myös kahdeksan neliömetriä).

(21)

Toimiluvan arvioitu kokonaisliikevaihto sen koko voimassaoloajalta yltää noin [100–150] miljoonaan euroon. Noin [30–40] prosenttia tuloista saadaan käyttäjiltä ja loput mainonnasta.

(22)

Tämän lisäksi Villo-sopimuksesta käydyissä neuvotteluissa pääkaupunkialue myönsi JCD:lle tiettyjä taloudellisia toimenpiteitä, joita tarjouspyynnössä ei ollut mainittu (6):

i)

vapautus käyttömaksuista, joita olisi suoritettava Brysselin pääkaupunkialueen julkisen omaisuuden hallinnasta, kahdeksan neliömetrin suuruisten mainostelineiden osalta; tämän vapautuksen enimmäismääräksi asetettiin [50 000–150 000] euroa vuodessa (7);

ii)

alueellisten verojen mahdollisilta tulevilta muutoksilta suojaava lauseke (alueellisten verojen muutosten neutralointi): lähtökohtana on, että mikäli alueellisia veroja korotetaan, JCD:lle voidaan korvata tästä korotuksesta aiheutuvat vahingot; tätä lauseketta ei kuitenkaan ole koskaan sovellettu;

iii)

Kunnallisia veroja koskeva hintojentarkistuslauseke (kunnallisten verojen korotuksen neutralointi): lähtökohtana on, että mikäli kunnallisia veroja korotetaan niin, että niiden määrä on enemmän kuin 75 euroa neliömetriltä, JCD:lle korvataan tästä korotuksesta aiheutuvat vahingot; Belgian viranomaiset katsoivat alun perin, että tämän lausekkeen nojalla suoritettava vahingonkorvaus voisi olla enintään [250 000–350 000] euroa vuodessa (8).

2.3.2   Kantelun kohde

(23)

CCB ja toinen kantelun tekijä katsovat, että JCD olisi saanut valtiontukea Villo-toimiluvan rahoituksen välityksellä.

(24)

Kantelun tekijöiden mukaan rahoitustoimenpiteiden (mainostelineiden hyödyntäminen ja muut JCD:lle myönnetyt lisätoimenpiteet) muodostama kokonaisuus oli valtiontukea.

(25)

Näiden valtiontukien ei myöskään voitaisi katsoa soveltuvan sisämarkkinoille julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta koskevien unionin sääntöjen ja erityisesti komission päätöksen 2012/21/EU (9), jäljempänä ’vuonna 2012 tehty yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskeva päätös’, perusteella siltä osin kuin JCD:n saamat korvaukset olisivat selvästi aivan liiallisia (erityisesti siksi, että JCD:lle myönnettyjen mainostelineiden määrä oli liian suuri).

3.   Vuoden 1984 sopimukseen kuuluvia mainostelineitä koskevan kantelun osion arviointi

3.1   Menettelyn aloittamisen syyt

(26)

Komissio on arvioinut, että se, että JCD on hyödyntänyt tiettyjä vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia mainostelineitä Brysselin kaupungin alueella ja ylläpitänyt niitä vielä niille määrättyjen poistamisajankohtien (sellaisina kuin ne mainitaan vuoden 1999 sopimuksen liitteessä 10) jälkeen, täyttää kumulatiiviset valtiontukikriteerit ja näin ollen tämä toimenpide on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(27)

Koska mikään niistä edellytyksistä, joiden perusteella tuki voitaisiin todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi, ei näyttänyt alustavassa arvioinnissa täyttyvän, komissio päätti aloittaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn.

3.2   Asianomaisten huomautukset menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä

(28)

Komissio sai CCB:ltä ja JCD:ltä huomautuksia, jotka esitetään seuraavassa tiivistetysti.

3.2.1   CCB:n huomautukset

(29)

Vastauksena menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen CCB on ilmoittanut, että se yhtyy komission tekemään arvioon, jonka mukaan se, että JCD on hyödyntänyt useita vuoden 1984 sopimuksen perusteella Brysselin kaupungin alueelle pystytettyjä mainostelineitä ja ylläpitänyt niitä vielä niille määrättyjen poistamisajankohtien jälkeen maksamatta vuokraa ja veroa, olisi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea eikä soveltuisi sisämarkkinoille.

(30)

CCB on myös ilmoittanut yhtyvänsä komission näkemykseen siitä, että korvausmekanismin, jolla Belgian viranomaiset perustelevat riidanalaisten telineiden ylläpitämistä niille asetettujen poistamisajankohtien jälkeen, olemassaolo ja merkityksellisyys herättävät vakavia epäilyjä. CCB:n mukaan Belgian viranomaiset eivät ole esittäneet mitään näyttöä siitä, että kyseinen korvausmekanismi oli otettu muodollisesti käyttöön ennen kuin riidanalaisten telineiden sääntöjenvastainen ylläpito oli alkanut.

(31)

CCB painottaa, että se etu, jonka JCD olisi saanut hyödyntämällä vuoden 1984 sopimuksen telineitä niille määrättyjen poistamisajankohtien jälkeen, on ilman korkoja yli 2 150 000 euroa. CCB:n näkemys perustuu kahteen ulosottomiehen pöytäkirjaan, jotka on laadittu CCB:n pyynnöstä 3 päivänä joulukuuta 2007 ja 21 päivänä joulukuuta 2009 ja joissa esitetään tilannekatsaus asianomaisina ajankohtina edelleen paikoillaan olleista vuoden 1984 sopimuksen perusteella asennetuista kalusteista. CCB toteaa myös, että se, että Belgian viranomaiset hyödyntävät itsekin asianomaisia CCB:n pyynnöstä laadittuja ulosottomiehen pöytäkirjoja (ks. 3.3.2 jakso), osoittaisi, että alun perin määrättyjen ajankohtien jälkeen ylläpidettyjen telineiden seuranta ei ole ollut tarkkaa, ja että elleivät Belgian viranomaiset esitä näyttöä muusta, JCD:lle myönnetyn edun määrityksessä huomioon otettavien telineiden lukumäärä nousee 86 tai jopa 119 mainostauluun.

(32)

Lisäksi CCB puoltaa komission arviota, jonka mukaan mainostelineistä olisi maksettava veroja vuodesta 2002 alkaen riippumatta siitä, mihin sopimukseen ne perustuvat. Näin ollen JCD ei menettäisi mitään verosäästöjä sen tähden, että vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluva teline olisi poistettu ennenaikaisesti, sillä kyseiset verot olisivat tulleet joka tapauksessa maksettaviksi näistä telineistä, jos niitä olisi ylläpidetty, mikä taas tekee ainakin näiden verojen osalta tehottomaksi väitteen ennenaikaisten poistojen ja myöhäisten poistojen keskinäisestä korvautumisesta. CCB toisti myös väitteensä, jonka mukaan kyseiset JCD:n saamat verovapautukset olisivat synnyttäneet Belgian ulkomainosmarkkinoille merkittäviä kilpailun vääristymiä ja aiheuttaneet kilpailuhaittaa, kun otetaan huomioon se, että JCD:n kilpailijat, kuten CCB, ovat joutuneet maksamaan veroja mainonnasta telineillä, joita ne hyödyntävät Brysselin kaupungin alueella.

(33)

CCB huomauttaa, että 29 päivänä huhtikuuta 2016 annetussa tuomiossa Brysselin ylioikeus on katsonut, että JCD ei ollut noudattanut vuoden 1999 hankintasopimuksen erityisten sopimusehtojen liitteessä 10 määrättyjä poistamisajankohtia ja oli oikeudettomasti hyödyntänyt monien vuosien ajan useita mainostelineitä Brysselin kaupungin julkisella alueella (10). Lisäksi CCB huomauttaa, että tuomioistuin on hylännyt JCD:n esittämän väitteen ennenaikaisten poistojen ja myöhäisten poistojen keskinäisestä korvautumisesta.

(34)

CCB arvioi, että liitteessä 10 määrätyn poistamisajankohdan jälkeen ylläpidettyjen mainostelineiden kaupallisesta hyödyntämisestä saadut mainostulot voisivat yhtä lailla olla valtion varoja, sillä valtio voisi itse hyödyntää näitä telineitä.

(35)

Menettelyn aloittamista koskevasta komission päätöksestä 16 päivänä heinäkuuta 2015 esittämissään huomautuksissa CCB esitti JCD:tä koskevan lisäkantelun maksamattomista veroista, jotka JCD:n olisi pitänyt suorittaa Belgian valtiolle vuoden 1999 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvista telineistä.

3.2.2   JCD:n huomautukset

(36)

Menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä 17 päivänä heinäkuuta 2015 esittämissään huomautuksissa JCD muistuttaa, että viranomaisella (tässä tapauksessa Brysselin kaupungilla) on velvollisuus säilyttää niiden sopimusten taloudellinen tasapaino, joiden osapuoli se on. JCD:n mukaan Brysselin kaupunki oli kyseisten telineiden ennenaikaisesta poistosta aiheutuneiden mainostulojen menetysten korvaamiseksi ja vuoden 1984 sopimuksen taloudellisen tasapainon takaamiseksi loogisesti sallinut sen, että vastaavaa määrää vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia telineitä ylläpidetään ja hyödynnetään vielä niille määrätyn poistamisajankohdan jälkeen. JCD väittää tältä osin, että korvauksen olemassaoloa ei voida kiistää ja se olisi vahvistettu monenlaisella näytöllä, muun muassa lukuisilla Brysselin kaupungin alustavan tutkinnan yhteydessä toimittamilla tiedoilla ja asiakirjoilla.

(37)

JCD:n mukaan kyseisten mainostelineiden hyödyntämistä ei olisi milloinkaan säädelty vuoden 1999 sopimuksella ja tiettyjen kaupunkiympäristön kalusteiden ylläpitäminen olisi toteutettu vuoden 1984 sopimuksen toimeenpanon yhteydessä ilman minkäänlaista julkisten varojen siirtoa. Kyseisten kalusteiden ylläpidolla ei ole vaikutusta valtion varoihin, koska se on vastiketta muiden saman sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien kalusteiden ennenaikaisesta poistamisesta.

(38)

JCD:n mukaan itse korvausperiaatteesta seuraa, että yli määräajan ylläpidettyjen kalusteiden hyödyntämiseen mainontatarkoituksiin olisi sovellettava samaa järjestelmää, jota sovelletaan ennenaikaisesti käytöstä poistettuihin telineisiin, eli vuoden 1984 sopimusta.

(39)

Tämän vuoksi JCD kiistää väitteen, jonka mukaan se olisi saanut julkisten varojen siirrosta johtunutta valikoivaa etua Brysselin kaupungin kanssa asianmukaisesti tehdyistä sopimuksista. JCD katsoo, että se ei ole saanut vuoden 1999 sopimuksen nojalla minkäänlaisia vuokra- ja verosäästöjä ja että kyseiset palvelut perustuvat julkisen palvelun tehtävään.

(40)

Eritoten vapautus vuokrien maksusta selittyy JCD:n mukaan vuoden 1984 sopimukseen perustuvalla korvausmekanismilla.

(41)

Verovapautuksen osalta Brysselin kaupungin päätös olla keräämättä veroja ainoastaan kaupunkiympäristön kalusteita (eikä mainostelineitä) koskevista sopimuksista olisi täysin johdonmukainen mainittujen sopimusten taloudellisen tasapainon säilyttämiseksi, sillä vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvista telineistä sen paremmin kuin vuoden 1999 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvista telineistä ei peritty veroa, eikä Brysselin kaupungin vuonna 2002 antamalla veropäätöksellä ole tähän vaikutusta.

(42)

JCD:n mukaan Brysselin kaupunki nimittäin antoi ensimmäisen veropäätöksensä tilapäisestä mainonnasta julkisessa tilassa vasta verovuodelle 2002 (17 päivänä lokakuuta 2001 annettu veropäätös), kun taas vuoden 1984 sopimuksen voimassaolo päättyi vuonna 1999. Näin ollen tätä veroa ei sovellettaisi vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien telineiden hyödyntämiseen mainonnassa siitä huolimatta, että hyödyntämistä jatkettiin verovuonna 2002 ja sen jälkeen. JCD:n mukaan se, että näistä telineistä ei ole kerätty veroa, ei ole omiaan antamaan valikoivaa etua sopimuskumppanille sikäli kuin tämä noudattaa yleistä periaatetta, jonka mukaan JCD:tä ei ole kohdeltu mitään muita vastaavassa tilanteessa olevia yrityksiä edullisemmin, eikä se näin ollen anna perustetta valtiontuen olemassaololle.

(43)

Sitä paitsi sellaisessa teoreettisessa tilanteessa, jossa tähän sopimukseen olisi alettu soveltaa veroa, vuoden 1984 sopimuksen ehtoja olisi pitänyt tarkistaa, kuten asianomaisessa sopimuksessa määrätään.

(44)

Vuoden 1999 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien telineiden osalta JCD katsoo, että niiden hyödyntämisestä mainonnassa ei myöskään peritä mainosveroa. Brysselin kaupungin mainonnasta vuonna 2002 antamaa veropäätöstä ei sovellettaisi, koska JCD maksaa jo kuukausivuokraa kannattimien käytöstä mainontaan, ja se on vuoden 1999 sopimuksen nojalla ainoa kustannus, joka aiheutuu telineiden hyödyntämisestä mainonnassa. Tämän lisäksi Brysselin kaupungin mainostelineet ja näin ollen vuoden 1999 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat telineet vapautetaan nimenomaisesti verosta.

(45)

Näiden väitteiden tueksi JCD on toimittanut komissiolle kaksi 4 päivänä marraskuuta 2016 annettua tuomiota, joissa Brysselin ranskankielinen ensimmäisen asteen tuomioistuin on katsonut, että JCD ei ollut velvollinen maksamaan kunnallista mainosveroa Brysselin kaupungin alueelle pystytetyistä ja Brysselin kaupungille kuuluneista mainostelineistä pannessaan toimeen sille 14 päivänä lokakuuta 1999 myönnettyä hankintasopimusta. Näissä tuomioissa määrättiin näin ollen korvaamaan verovuosien 2009–2012 osalta mahdollisesti maksetut määrät.

(46)

JCD väittää, että mikäli oletetaan, että edellä mainitusta korvausmekanismista olisi aiheutunut mahdollinen epätasapaino JCD:n eduksi, tämä oletettu epätasapaino ei ole voinut vahvistaa JCD:n kilpailuasemaa suhteessa sen kilpailijoihin merkityksellisillä markkinoilla, koska sen merkitys olisi erittäin vähäinen.

(47)

JCD:n mukaan tämä oletettu epätasapaino ei etenkään olisi voinut vaikeuttaa muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten pääsyä kyseisille markkinoille. JCD myös muistuttaa, että komissio on jo katsonut, että tiettyjen toimenpiteiden synnyttämät vaikutukset ovat ainoastaan paikallisia eikä niillä siten ole vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

3.3   Belgian huomautukset

3.3.1   Belgian huomautukset menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä

(48)

Belgian viranomaiset myöntävät, että JCD on jatkanut tiettyjen vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien kylttien hyödyntämistä vuoden 1999 sopimuksessa määrätyn (liitteessä 10 asetetun) poistamisajankohdan jälkeen. Näiden mainostelineiden osalta JCD ei maksanut Brysselin kaupungille vuokraa eikä veroa, mutta vuoden 1999 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvista kylteistä se sitä vastoin maksoi sopimuksen alusta alkaen vuokraa ja niistä perittiin myös veroja, joskin vasta vuodesta 2009 alkaen (11). Tämä tilanne jatkui elokuuhun 2011 saakka, jolloin viimeiset telineet poistettiin.

(49)

Belgian viranomaiset eivät kiistä sitä, että toimenpiteet ovat niiden ja erityisesti Brysselin kaupungin toteuttamia. Viranomaiset itse asiassa selittävät, että ne hyväksyivät vuoden 1984 sopimukseen kuuluvien telineiden ylläpitämisen liitteessä 10 määrätyn ajankohdan jälkeen JCD:n kanssa tehdyn sopimuksen tasapainon säilyttämiseksi, koska toisia telineitä oli poistettu käytöstä ennenaikaisesti Brysselin kaupungin pyynnöstä, jotta tilalle voitiin pystyttää toisentyyppisiä, erityisesti esteettisistä syistä hyvinä pidettyjä telineitä ja tarkemmin sanottuna uusia art nouveau -tyylisiä kaupunkiympäristön kalusteita.

(50)

Belgian viranomaiset katsovat, että tästä telineiden ennenaikaisesta poistosta aiheutui menetys JCD:lle, joka joutui luopumaan telineistä, joista ei olisi tarvinnut maksaa vuokraa tai veroa siihen ajankohtaan saakka, jolloin ne oli liitteen 10 mukaisesti tarkoitus poistaa, ja tämän menetyksen korvaamiseksi oli hyväksyttävää, että toisia telineitä ylläpidettiin määrättyä pidempään ja näistä telineistä ei kertynyt maksettavaksi vuokraa tai veroa.

(51)

Belgian viranomaiset myöntävät, että kaiken kaikkiaan JCD on saanut taloudellista etua, mutta se on johtunut yksinomaan ennenaikaisesti (ennen määrättyä poistamisajankohtaa) poistettujen telineiden lukumäärän ja liitteessä 10 määrätyn poistamisajankohdan jälkeen ylläpidettyjen telineiden lukumäärän välisestä epätasapainosta. Brysselin kaupungin ja JCD:n välillä vuonna 1984 tehdyn sopimuksen 4.5 §:ssä määrättiin, että julistekannattimista ja pysäkkikatoksista ei täydy maksaa vuokraa eikä hallinta- ja käyttömaksuja. Belgian viranomaisten mukaan tämän vapautuksen arvioinnissa on otettava huomioon se, että sopimuksen allekirjoittamishetkellä Brysselin kaupunki ei ollut antanut yhtäkään päätöstä mainoskannattimien verottamisesta.

(52)

Belgian viranomaisten mukaan JCD on yhtäältä luopunut vuokra- ja verosäästöistä, koska se suostui poistamaan telineitä käytöstä ennenaikaisesti, ja toisaalta saanut vuokra- ja verosäästöjä ylläpitämällä telineitä määrättyjen poistamisajankohtien jälkeen. Laskemalla JCD:n ennenaikaisissa poistoissa menettämien säästöjen ja niiden lisäsäästöjen välinen erotus, joita JCD on saanut pitämällä telineitä käytössä pidempään kuin liitteessä 10 on määrätty, todetaan Belgian viranomaisten mukaan, että JCD on kaiken kaikkiaan saanut taloudellista etua enintään [100 000–150 000] euroa joulukuun 1999 ja 2011 välisenä aikana.

(53)

Tältä osin Belgian viranomaiset väittävät, että toimenpiteen voitaisiin helposti katsoa kuuluvan komission asetuksen (EY) N:o 1998/2006 (12), jäljempänä ’vähämerkityksistä tukea koskeva vuoden 2006 asetus’, soveltamisalaan. Kyseisessä asetuksessa nimittäin vahvistetaan, että tietyt vähäiset tuet (alle 200 000 euroa kolmen verovuoden ajalta) katsotaan sellaisiksi, että niillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja että ne eivät siten täytä kaikkia SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan kriteereitä.

(54)

Belgian viranomaiset tekevät lisäksi tarkennuksia tiettyihin CCB:n väitteisiin, joita tarkastellaan menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä. Ensinnäkin CCB:n esittämä lähtöarvio, jonka mukaan asianomaisia telineitä olisi 86, olisi virheellinen, koska CCB:n ulosottomiehen pöytäkirjassa (ks. johdanto-osan 31 kappale) mainitaan 80 telinettä. Lisäksi CCB on virheellisesti kuvannut tiettyjä telineitä pysäkkikatoksiksi, vaikka kyse on ollut kaupungin tiedotuskylteistä. Toiseksi vuokrien määrän arvioinnissa CCB olisi indeksoinut vuokrien määrän virheellisesti, koska Brysselin kaupungin mukaan vuokrien pitäisi olla indeksoitu sopimuksen tekopäivän (13) mukaan. Kolmanneksi CCB:n esittämässä arviossa JCD:n maksamattomien verojen määrästä väitetään olevan virheitä.

3.3.2   Belgian huomautukset asianomaisten huomautuksista

(55)

Belgian viranomaiset täsmentävät 2 päivänä lokakuuta 2015 esittämissään kirjallisissa huomautuksissa, että se, että Brysselin kaupunki ei perinyt takaisin niitä vuoden 1999 sopimukseen perustuvia veroja, jotka JCD:llä oli maksamatta, silloin, kun asian käsittely oli tuomioistuimissa kesken, ei johdu Brysselin kaupungin antamasta etuudesta vaan Belgian lainsäädännön ja belgialaisten tuomioistuinten tuomioiden soveltamisesta, sillä niiden mukaan kunnallishallinto oli estynyt ryhtymästä ulosottotoimenpiteisiin tai veron takaisinperintään sen veron osan osalta, joka ylittää riidattoman saatavan määrän. Kun kanne koskee JCD:n tekemän kanteen tavoin koko veroa, ulosottoon tai takaisinperintään ei voida ryhtyä. Tämä tilanne ei merkitse sitä, että oikeudenkäynnin vireille pannut veronmaksuvelvollinen olisi vapautettu verosta, kuten CCB väittää. Lisäksi veroja, mikäli ne riitautetaan, on kirjanpidon näkökulmasta tarkasteltava liiketoiminnan kuluina. Minkäänlaista valtiontukea ei näin ollen voi aiheutua sen johdosta, että Brysselin kaupunki ei ole perinyt JCD:n kuluihin kuuluvia veroja, jotka ovat oikeudenkäyntimenettelyiden kohteena.

(56)

Belgian viranomaiset vahvistivat kirjallisissa huomautuksissaan, jotka ne esittivät 20 päivänä kesäkuuta 2016 vastauksena komission yksiköiden 15 päivänä huhtikuuta 2016 päivätyssä kirjeessä esittämiin kysymyksiin, että Brysselin kaupunki oli alkanut verottaa 14 päivänä lokakuuta 1999 myönnetyn hankintasopimuksen toimeenpanossa paikoilleen sijoitettuja mainostelineitä vasta verovuodesta 2009 alkaen. Kuitenkin, kun veropäätös tilapäisestä mainonnasta julkisessa tilassa oli annettu 17 päivänä lokakuuta 2001, Brysselin kaupunki oli ottanut käyttöön tilapäisistä mainoksista julkisessa tilassa perittävän veron ja oli määrännyt, että yksinomaan kaupungin omat ilmoitukset olisi vapautettu veroista (14). Belgian viranomaiset toteavat, että mainostelineisiin sovellettavat veropäätökset astuivat voimaan ensimmäisen kerran vasta 1 päivänä tammikuuta 2002, joten vuodelta 2001 ei kertynyt veroa, ja vahvistaa, että asianomaisia veropäätöksiä sovelletaan vuoden 1999 sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin telineisiin.

(57)

Lisäksi viranomaiset täsmentävät, että Brysselin kaupunki ei ole perinyt näitä veroja vastaavia määriä verovuosilta 2002–2008. Tämä tilanne johtuu siitä, että Brysselin kaupunki oli alun perin katsonut, että vuoden 1999 hankintasopimuksen toimeenpanossa paikoilleen sijoitetuista telineistä, jotka kuuluivat kaupungille ja joita JCD hyödynsi, ei perittäisi veroa 17 päivänä lokakuuta 2001 annetun veropäätöksen 5 §:ssä tarkoitetun, yksinomaan Brysselin kaupungin omia ilmoituksia koskevan verovapautuksen nojalla. Tämän lisäksi vapautus, joka koski nimenomaisesti Brysselin kaupungin omia tai Brysselin kaupungin perustamien tai sen alaisuudessa toimivien elinten mainostelineitä, sisällytettiin 18 päivänä joulukuuta 2006 annettuun veropäätökseen ja sen jälkeisiin veropäätöksiin.

(58)

Ensimmäisiä veroja alettiin periä 29 päivänä heinäkuuta 2011, ja ne koskivat verovuotta 2009. Joulukuun 24 päivänä 1996 annetun lain (joka on sittemmin kumottu 3 päivänä huhtikuuta 2014 annetulla määräyksellä) 6 §:n mukaan veroja voitiin periä taannehtivasti enintään kolmelta vuodelta verovuoden 1 päivästä tammikuuta lukien.

(59)

Belgian viranomaiset toteavat, että Brysselin kaupunki päätti lakata soveltamasta vapautusta, koska se oli katsonut, että mainostelineiden vapauttaminen verosta yksinomaan siitä syystä, että ne kuuluivat Brysselin kaupungille, vaikka se ei ollut niiden hyödyntäjä, synnytti perusteettoman edun muiden mainostelineiden hyödyntäjiin nähden. Mikäli kaupungin omiin tarpeisiin taikka kaupungin perustamien tai sen alaisuudessa toimivien elinten tarpeisiin käytettävien mainostelineiden vapauttaminen verosta voisi tosiasiallisesti olla perusteltua, vapautus ei Brysselin kaupungin tulkinnan mukaan olisi perusteltu silloin, kun kolmas osapuoli ja erityisesti ulkomainosalalla toimiva kaupallinen yritys hyödyntää asianomaisia mainostelineitä.

(60)

Veropäätöksessä määrätyn vapautuksen tarkoituksena oli välttää tilanne, jossa kaupungin olisi pitänyt verottaa itse itseään, mikä ei olisi tuonut sille minkäänlaisia lisätuloja ja olisi kasvattanut sen talousosaston hallintotyön määrää, vaikka jokaisella veropäätöksellä pyritään siihen, että veroa perivä viranomainen voi hankkia itselleen lisää rahavaroja. Brysselin kaupunki ei ole kuitenkaan koskaan itse hyödyntänyt mainostelineitä, kuten Belgian viranomaiset täsmentävät huomautuksissa, jotka ne esittivät 20 päivänä helmikuuta 2017 vastauksena komission 14 päivänä helmikuuta 2017 esittämiin lisäkysymyksiin. Tämä hyödyntäminen on aina tapahtunut kolmansien osapuolten välityksellä. Brysselin kaupungille kuuluvat ainoastaan ne mainostelineet, jotka ovat JCD:lle 14 päivänä lokakuuta 1999 myönnetyn julkisen hankintasopimuksen kohteena. Kun vuoden 1999 sopimuksen voimassaolo päättyi, järjestettiin uusi tarjouskilpailu, jonka voitti CCB, joka on sopimuksen nykyinen toimeksisaaja. Tällä hetkellä voimassa olevan sopimuksen mukaisesti CCB maksaa mainostelineistä vuokraa sekä sovellettavia veroja.

(61)

Belgian viranomaiset toteavat, että omia telineitä käyttävät toimijat maksavat vain telineistä kertyvät verot ja mainostelineiden käytöstä perittävä vuokra lisätään näihin veroihin silloin, kun telineet kuuluvat Brysselin kaupungille. Tämä vuokra ei missään tapauksessa korvaa asianomaisista telineistä perittäviä veroja. Vuokra on nimittäin vastike oikeudesta hyödyntää Brysselin kaupungille kuuluvia telineitä. Jos toimijat eivät maksaisi vuokraa, ne hyödyntäisivät Brysselin kaupungin telineitä ilmaiseksi, vaikka kaupunki on joutunut maksamaan telineiden hankintakulut. On siis loogista, että toimijat joutuvat maksamaan vuokraa. Sen sijaan toimijat, jotka eivät hyödynnä Brysselin kaupungin telineitä, joutuvat itse vastaamaan kaikista mainostelineiden valmistukseen tai hankintaan liittyvistä investoinneista.

(62)

Belgian viranomaiset selittävät, että Brysselin ranskankielinen ensimmäisen asteen tuomioistuin on katsonut kahdessa 4 päivänä marraskuuta 2016 antamassaan tuomiossa, että JCD ei ollut vuosia 2009–2012 koskevien veropäätösten 9 §:n mukaan velvollinen maksamaan kunnallista mainosveroa Brysselin kaupungin alueelle pystytetyistä ja Brysselin kaupungille kuuluneista mainostelineistä pannessaan toimeen sille 14 päivänä lokakuuta 1999 myönnettyä hankintasopimusta. Näissä tuomioissa näin ollen määrättiin korvaamaan verovuosien 2009–2012 osalta mahdollisesti maksetut määrät.

(63)

Belgian viranomaiset myös vahvistavat, että Brysselin kaupunki on valittanut asianomaisista kahdesta 4 päivänä marraskuuta 2016 annetusta tuomiosta, joista toinen koski verovuosia 2009–2010 ja toinen verovuosia 2011–2012. Yhä käynnissä olevassa muutoksenhakumenettelyssä Brysselin kaupunki on esittänyt, että tuomioistuimen veropäätöksen 9 §:stä tekemä tulkinta, jonka mukaan JCD voitiin vapauttaa verosta, herättää kysymyksen tällaisen tulkinnan yhteensopivuudesta SEUT-sopimuksen 106 ja 107 artiklan kanssa.

(64)

Brysselin kaupunki ei sen sijaan ole ryhtynyt perimään mitään niistä veroista, joita on kertynyt maksettavaksi vuoden 1984 sopimuksessa säädellyistä ja määrätyn poistamisajankohdan jälkeen ylläpidetyistä mainostelineistä.

(65)

Belgian viranomaiset toteavat, että ne eivät pysty ilmoittamaan niiden maksamattomien vuokrien ja verojen määrää, jotka ovat kertyneet maksettaviksi liitteessä 10 määrätyn poistamisajankohdan jälkeen ylläpidetyistä telineistä 1 päivän tammikuuta 2002 ja 21 päivän elokuuta 2010 väliseltä ajalta.

3.4   Toimenpiteiden arviointi

3.4.1   Vuoden 1984 sopimukseen kuuluvia mainostelineitä koskeva kantelun osio: tämän päätöksen kohde

(66)

Komission arviointi koskee yksinomaan vuoden 1984 sopimukseen kuuluvien telineiden ylläpitoa niiden hyödyntämisajan umpeutumisen jälkeen, eikä siinä tarkastella itse vuoden 1984 sopimusta. Tämän perusteluna on eritoten se, että neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (15) 17 artiklan mukaisesti komissio ei voi määrätä perittäväksi myönnettyjä tukia takaisin sen jälkeen, kun kymmenen vuoden vanhentumisaika on kulunut umpeen.

(67)

Vuoden 1984 sopimuksen nojalla pystytettyjä telineitä voitiin pystyttää vuoden 1984 sopimuksen voimassaoloajan loppuun (eli vuoteen 1999) saakka, ja niitä voitiin hyödyntää 15 vuoden ajan (eli mahdollisesti vuoteen 2014 asti). Jos oletetaan, että kaikki 107 artiklan 1 kohdan kumulatiiviset edellytykset täyttyvät, kaikki tuki, joka vuoden 1984 sopimuksella olisi näiden telineiden yhteydessä annettu, olisi näin ollen voitu myöntää ainoastaan sillä hetkellä, jona JCD on saanut Brysselin viranomaisilta luvan kyseisen telineen pystyttämiseen, ja näin ollen ennen vuotta 1999, jolloin tämä sopimus umpeutui. Kaikki JCD:lle mahdollisesti annetut tuet olisi siis myönnetty yli kymmenen vuotta ennen sitä hetkeä, jolloin komissio esitti Belgian viranomaisille ensimmäisen tietopyynnön (pyyntö oli päivätty 15 päivänä syyskuuta 2011).

(68)

Kun sen sijaan on kyse vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien telineiden ylläpidosta vuokria ja veroja maksamatta vielä vuoden 1999 sopimuksen liitteessä 10 määrätyn ajankohdan jälkeen, mahdollinen tuki JCD:lle olisi asianomaisissa olosuhteissa myönnetty silloin, kun Brysselin viranomaiset hyväksyivät (hiljaisesti) kyseisessä liitteessä määrätyn kalenterin noudattamatta jättämisen. Seuraavassa esitettävässä komission arvioinnissa tarkastellaan ainoastaan sitä, missä määrin vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien telineiden ylläpitämiseen liitteessä 10 määrätyn ajankohdan jälkeen sisältyy sellaista JCD:lle annettua valtiontukea, jonka se olisi saanut 15 päivän syyskuuta 2001 jälkeen (toisin sanoen asetuksen (EU) 2015/1589 17 artiklassa tarkoitetun vanhentumisajan kuluessa).

(69)

Tässä päätöksessä ei myöskään arvioida sitä, onko se luokiteltavissa valtiontueksi, että JCD vapautettiin maksamasta veroja Belgian valtiolle vuoden 1999 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvista telineistä, sillä tämä kysymys ei kuulunut menettelyn aloittamista koskevan päätöksen alaan.

3.4.2   SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki

(70)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan määräysten mukaan jäsenvaltioiden myöntämä tai valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetyt tuet, jotka vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua suosimalla tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja, eivät sovellu sisämarkkinoille siltä osin kuin ne vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(71)

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen luokitteleminen SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi edellyttää, että kaikki seuraavat kyseisessä määräyksessä tarkoitetut kumulatiiviset edellytykset täyttyvät: i) toimenpide on valtion toteuttama, ja se rahoitetaan valtion varoista; ii) sillä annetaan tuensaajalle valikoivaa taloudellista etua; iii) toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua; iv) toimenpide on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (16).

3.4.2.1   Valtion toiminnaksi katsominen ja valtion varat

(72)

Jotta toimenpiteen voidaan katsoa olevan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, tuen on oltava valtion myöntämää tai valtion varoista myönnettyä. Valtion varoihin kuuluvat kaikki julkisen sektorin varat (17), myös valtion sisäisten yksikköjen (hajautetun hallinnon, osavaltioiden, alueellisten taikka muiden yksikköjen) varat (18).

(73)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina tukina voidaan pitää suoraan tai välillisesti valtion varoista myönnettyjä etuja. Valtion varan olemassaolo voi olla muodoltaan negatiivista silloin, kun se merkitsee julkishallinnolle tulonmenetystä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luopuminen varoista, jotka olisi lähtökohtaisesti pitänyt siirtää valtion budjettiin, katsotaan valtion varojen siirtämiseksi. Tämän lisäksi valtion varoina voidaan pitää toimenpiteitä, joilla lievennetään yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia (19).

Valtion toiminnaksi katsominen

(74)

Belgian viranomaiset eivät kiistä sitä, että toimenpiteet ovat niiden (ja erityisesti Brysselin kaupungin) toteuttamia. Viranomaiset itse asiassa selittävät, että ne hyväksyivät vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien telineiden ylläpitämisen liitteessä 10 määrätyn ajankohdan jälkeen JCD:n kanssa tehdyn sopimuksen tasapainon säilyttämiseksi, koska toisia telineitä oli poistettu käytöstä ennenaikaisesti Brysselin kaupungin pyynnöstä, jotta niiden tilalle voitaisiin sijoittaa toisentyyppisiä, erityisesti esteettisistä syistä hyvinä pidettyjä telineitä (ks. johdanto-osan 49 kappale).

Valtion varat

(75)

Belgian viranomaiset myös myöntävät, että telineiden ylläpitäminen liitteessä 10 määrättyjen ajankohtien jälkeen merkitsi tulonmenetystä Brysselin kaupungille, koska näistä telineistä ei peritty vuokria ja veroja, mutta jos ne olisi korvattu normaalisti vuoden 1999 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla telineillä, niistä olisi maksettu vuokria ja veroja.

(76)

Sitä ei siis kiistetä, etteikö siinä, että JCD on ylläpitänyt vuoden 1984 sopimukseen kuuluvia telineitä liitteessä 10 määrättyjen ajankohtien jälkeen, ole kyse Belgian valtion toiminnasta ja etteikö se ole osaltaan merkinnyt luopumista valtion varoista. Näiden valtion varojen (eli niiden vuokrien ja verojen määrän, joista Brysselin kaupunki on luopunut) kvantifioinnissa komission ja Belgian valtion arvioinnit kuitenkin eroavat toisistaan (ks. 3.4.5 jakso).

(77)

Näin ollen komissio katsoo, että tässä toimenpiteessä on kyse SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtion varojen siirrosta.

(78)

Kuten johdanto-osan 34 kappaleessa on todettu, CCB arvioi kirjallisissa huomautuksissaan, että liitteessä 10 määrätyn poistamisajankohdan jälkeen ylläpidettyjen mainostelineiden kaupallisesta hyödyntämisestä saadut mainostulot voisivat yhtä lailla olla valtion varoja, sillä valtio voisi itse hyödyntää näitä telineitä.

(79)

Ensiksikin komissio katsoo, että JCD:n ansaitsemissa mainostuloissa ei selvästikään ole kyse valtion varoista siltä osin kuin nämä mainostulot saadaan JCD:n ja sen asiakkaiden välisistä yksityisistä sopimuksista, joissa valtio ei ole ollut millään tavoin osallisena.

(80)

Ei myöskään voida katsoa, että Brysselin kaupunki luopuisi valtion varoista yksinkertaisesti siksi, että se ei itse harjoita jotakin tiettyä taloudellista toimintaa. Tällainen valtion varojen määrittelytapa olisi hyvin laaja, eikä se antaisi valtiolle mahdollisuutta myöntää lupaa alueellaan harjoitettavalle toiminnalle tarkistamatta etukäteen, että se ei itse pysty harjoittamaan asianomaista toimintaa.

(81)

Lisäksi, vaikka viranomainen voisikin teoriassa harjoittaa jotakin tiettyä taloudellista toimintaa, se ei selvästikään ole viranomaisen ensisijainen tehtävä eikä sillä ole ennalta hankittua taitotietoa, osaamista eikä teknisiä välineitä tällaiseen toimintaan. Käsiteltävänä olevassa asiassa voidaan esimerkiksi panna merkille, että mainossopimukset ovat yleensä kansallisia. Brysselin kaupungilla ei olisi keinoja neuvotella tällaisia sopimuksia, sillä sen päätäntävallassa ovat yksinomaan kyltit, jotka se omistaa Brysselin kaupungin alueella. Sen mahdollista kykyä hankkia tuloja näillä kylteillä ei näin ollen voida verrata JCDecaux-yritykseen.

3.4.2.2   Taloudellisen edun olemassaolo

(82)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa edulla tarkoitetaan kaikkia taloudellisia etuja, joita yritys ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, toisin sanoen ilman valtion toimenpidettä (20). Ainoastaan valtion toimenpiteen vaikutuksella yritykseen on merkitystä, ei sen syyllä tai tavoitteella (21).

(83)

Unionin tuomioistuimen mukaan etu on olemassa silloin, kun yrityksen taloudellinen tilanne paranee valtion toimenpiteen seurauksena, eli etuna ei pidetä vain positiivisia suorituksia vaan yhtä lailla kaikkia valtion toimenpiteitä, jotka eri tavoilla lieventävät yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia (22).

(84)

Käsiteltävänä olevassa asiassa JCD jatkoi vuodesta 1999 alkaen ja sen mukaan, miten vuoden 1984 sopimukseen perustuneet luvat erääntyivät, mainostelineiden hyödyntämistä Brysselin kaupungin alueella maksamatta vuokria tai veroja näiden telineiden hyödyntämisestä, vaikka vuoden 1999 sopimuksen mukaan nämä telineet olisi pitänyt poistaa ja korvaavien uusien mainostelineiden hyödyntämisestä olisi, niin ikään vuoden 1999 sopimuksen nojalla, pitänyt maksaa vuokria ja veroja.

(85)

Belgian viranomaiset myöntävät, että kaiken kaikkiaan JCD on saanut taloudellista etua, mutta se on johtunut yksinomaan ennenaikaisesti eli ennen määrättyä poistamisajankohtaa poistettujen telineiden lukumäärän ja liitteessä 10 määrätyn poistamisajankohdan jälkeen ylläpidettyjen telineiden lukumäärän välisestä epätasapainosta. Vaikka oletettaisiin, että komissio yhtyisi tähän näkemykseen (mitä se ei tee), edun olemassaolo olisi joka tapauksessa vahvistettu.

(86)

Ensinnäkin komissio panee merkille, että Belgian viranomaiset hyväksyvät lähtökohtaisesti tuen olemassaolon mutta kiistävät sen suuruuden.

(87)

Lisäksi Belgian viranomaiset katsovat, että toimenpiteessä on ollut kyse JCD:lle myönnetystä korvauksesta, jolla on korvattu haitta, joka sille on aiheutunut siitä, että tietty määrä telineitä on pitänyt poistaa käytöstä ennenaikaisesti. Tässä yhteydessä komissio viittaa asiaan C-211/15 P, Orange v. komissio (23), jossa unionin tuomioistuin vahvisti unionin yleisen tuomioistuimen (24) ja julkisasiamiehen (25) kannat, joiden mukaan yritykselle myönnettävä kustannusten lievennys, joka tehdään poistamalla sellaisia poikkeusjärjestelmästä johtuvia lisäkustannuksia, joita kilpaileville yrityksille ei koidu, katsotaan valtiontueksi (26). Korvauksista, joihin liittyy julkisten varojen siirtoa, ainoastaan sellaisia korvauksia ei luokitella valtiontueksi, jotka on myönnetty korvauksena julkisesta palvelusta Altmark-oikeuskäytännön (27) mukaisesti.

(88)

Vuoden 1984 sopimus ja myös vuoden 1999 sopimus ovat kuitenkin puhtaasti kaupallisia sopimuksia, eikä niiden määräyksissä anneta JCD:n hoidettavaksi julkisen palvelun tehtävää. Sen vuoksi julkisen palvelun tuottamisesta myönnettäviä korvauksia koskevaa Altmark-oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa.

(89)

Tämän perusteella vaikuttaa siis siltä, että Belgian viranomaisten mainitsemasta korvauksesta aiheutuu väistämättä etua JCD:lle, vaikka oletettaisiin, että sen tarkoituksena on tosiasiallisesti ollut korvata se haitta, joka liittyy mahdolliseen velvollisuuteen poistaa tietyt telineet käytöstä ennenaikaisesti. Tätä päätelmää vahvistaa entisestään se seikka, että käsiteltävänä olevassa asiassa on vaikeaa nähdä, että JCD:lle olisi koitunut rakenteellista haittaa, koska JCD suostui oma-aloitteisesti poistamaan käytöstä kyseiset telineet ja koska Belgian viranomaiset lisäksi itse myönsivät, että kyseinen korvaus oli ylittänyt oletetun haitan korvaamiseksi tarvitun määrän.

(90)

Tämä perustelu on niin ikään yhdenmukainen valtiontuen käsitteestä annetun komission tiedonannon (28), jäljempänä ’valtiontuen käsitteestä annettu tiedonanto’, 69 kohdan kanssa, jossa painotetaan, että jopa ”[k]ustannusten, jotka aiheutuvat valtion asettamista lakisääteisistä velvoitteista (29), voidaan periaatteessa katsoa liittyvän taloudelliseen toimintaan kiinteästi liittyviin kustannuksiin siten, että mikä tahansa näiden kustannusten korvaus antaa yritykselle etua (30). Tämä tarkoittaa sitä, että edun olemassaoloa ei periaatteessa sulje pois se, että etuus ei ylitä korvausta kustannuksista, jotka johtuvat lakisääteisen velvoitteen asettamisesta. Sama koskee sellaisten kustannusten vähentämistä, joita yritykselle ei olisi aiheutunut, jos sillä ei olisi ollut valtion toimenpiteestä johtuvaa kannustinta, koska ilman sitä se olisi järjestänyt toimintansa eri tavoin (31). Edun olemassaoloa ei voi sulkea pois myöskään silloin, jos toimenpiteellä korvataan kustannuksia, jotka ovat luonteeltaan erilaisia eivätkä liity kyseiseen toimenpiteeseen (32).”

(91)

Käsiteltävänä olevassa asiassa ei myöskään voida tosiasiallisesti rinnastaa vuoden 1984 sopimukseen kuuluvien telineiden ennenaikaista korvaamista lakisääteiseen velvoitteeseen, sillä JCD suostui oma-aloitteisesti poistamaan käytöstä kyseiset telineet, mutta valtiontuen käsitteestä annetun tiedonannon 69 kohdasta seuraa, että vaikka telineiden käytöstä poisto olisi johtunut lakisääteisestä velvoitteesta, korvauksen suorittaminen tästä ennenaikaisesta telineiden korvaamisesta olisi merkinnyt edun olemassaoloa.

(92)

Tämän lisäksi on huomattava, että valtiontuen käsitteestä annetun tiedonannon 71 kohdassa muistutetaan seuraavaa: ”Mahdollisuus toimenpiteestä koituvasta edusta suljetaan pois silloin, kun on kyse laittomasti kannettujen verojen korvaamisesta (33), kansallisille viranomaisille asetetusta velvoitteesta korvata tietyille yrityksille aiheuttamansa vahinko (34) tai vahingonkorvauksesta pakkolunastuksen vuoksi (35).”

(93)

Kummastakaan perustilanteesta ei kuitenkaan ole kyse käsiteltävänä olevassa asiassa. Mikään ei anna aihetta katsoa, että Belgian viranomaiset olisivat aiheuttaneet JCD:lle vahingon, jonka ne olisivat olleet velvollisia korvaamaan. JCD suostui oma-aloitteisesti poistamaan käytöstä tietyt vuoden 1984 sopimukseen kuuluneet telineet, ja on perusteltua olettaa, että JCD suostui tähän, koska se sai tästä kaiken kaikkiaan etua.

(94)

Komissio on myös pohtinut, voitaisiinko tätä korvausta pitää markkinatoimijan tavanomaisena toimintana, jolloin saattaisi olla mahdollista sulkea pois edun olemassaolo. Ei kuitenkaan voida katsoa, että Brysselin kaupunki olisi toiminut asianomaisessa tilanteessa markkinatoimijana. On näet voitu todeta, että väitettyä korvaussopimusta ei ollut hyväksytetty virallisesti eikä sen toteutumista seurattu mitenkään (tämä selittää myös sen, miksi, kuten Belgian viranomaiset ovat itsekin todenneet, ennenaikaisesti poistettujen ja korvattujen telineiden lukumäärät erosivat toisistaan). Mistään komissiolle toimitetuista tiedoista ei käy ilmi, että Brysselin kaupunki ja JCD olisivat käyneet tästä asiasta minkäänlaisia neuvotteluja. Mistään tiedoista ei ilmene, että Brysselin kaupunki olisi laatinut arvion siitä, millaisia ne JCD:n tulonmenetykset olisivat, jotka liittyisivät tiettyjen vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien telineiden ennenaikaisiin korvaamisiin, ja miten kyseiset menetykset vertautuisivat toisten saman sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien telineiden ylläpidosta saatavaan tuloon. Telineistä on sitä paitsi jo tehty täydet poistot (loogisesti näiden kylttien kustannukset on nimittäin korvattu kokonaisuudessaan, JCD:n marginaali mukaan lukien, koska niitä on hyödynnetty vuoden 1984 sopimuksen laillisena voimassaoloaikana). Koska minkäänlaista arviointia, sopimusta ja seurantaa ei ole tehty, ei ole mahdollista katsoa, että Brysselin kaupunki olisi toiminut yksityisen markkinataloustoimijan periaatteen mukaisesti.

(95)

Brysselin ylioikeus on myös vahvistanut 29 päivänä huhtikuuta 2016 antamassaan tuomiossa komission väitteen edun olemassaolosta (36). Ylioikeus hylkäsi tässä tuomiossa JCD:n valituksen ja vahvisti Brysselin ensimmäisen asteen tuomioistuimen 13 päivänä joulukuuta 2010 antaman tuomion. Tarkemmin sanottuna ylioikeus vahvisti, että JCD ei ole noudattanut vuoden 1999 sopimuksen liitteessä 10 määrättyjä poistamisajankohtia ja oli sen vuoksi oikeudettomasti hyödyntänyt useita mainostelineitä Brysselin kaupungin julkisella alueella. JCD on siis harjoittanut objektiivisesti arvioituna laitonta toimintaa rehellisten markkinakäytäntöjen sijaan, sillä hyödyntämällä mainostelineitä, joita sen verkkoon ei pitäisi (ainakaan enää) kuulua, JCD on saanut laitonta kilpailuetua, jonka seurauksena sen kilpailija CCB on voinut menettää mainostajia. Tältä osin ylioikeus määräsi kyseiset laittomat käytännöt lakkautettaviksi ja katsoi, että oikeudettomasti hyödynnettyjen mainostelineiden purkaminen on välttämätöntä laittoman käytännön lakkauttamiseksi.

(96)

Tämän perusteella komissio katsoo, että siitä, että JCD on ylläpitänyt ja hyödyntänyt vuosina 1999–2011 tiettyä määrää vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia mainostelineitä Brysselin kaupungin alueella näille telineille vuoden 1999 sopimuksen liitteessä 10 määrätyn poistamisajankohdan jälkeen maksamatta niistä vuokraa ja veroa, on ollut seurauksena niiden kustannusten alentuminen, jotka tavallisesti olisivat kuuluneet JCD:n vastattaviksi osana tämän harjoittamaa toimintaa, ja kyseessä on näin ollen taloudellinen etu.

3.4.2.3   Valikoivuus

(97)

Jotta toimenpidettä voidaan pitää valtiontukena, sen on oltava valikoiva, mikä tarkoittaa, että sen on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaisesti suosittava joitakin yrityksiä tai tuotannonaloja (37). Tämä tarkoittaa sitä, että valtiontuen käsitteen piiriin kuuluvat ainoastaan yrityksiä valikoivasti suosivat toimenpiteet.

(98)

Ensinnäkin voidaan panna merkille, että Belgian viranomaiset eivät kiistä toimenpiteen (vuoden 1984 sopimukseen kuuluvien telineiden ylläpito vuokria ja veroja maksamatta liitteessä 10 määrätyn hyödyntämisajan umpeutumisen jälkeen) valikoivuutta.

(99)

Itse asiassa Belgian viranomaiset ovat selittäneet, että toimenpide on korvaus, joka annettiin JCD:lle tiettyjen telineiden ennenaikaisen poiston korvaamiseksi, ja tällainen toimenpide on perusolemukseltaan yksittäistoimenpide, ja tällaisessa tilanteessa taloudellisen edun määrittäminen (ks. 3.4.2.2 jakso) antaa yleensä syyn olettaa, että etu on valikoiva. Koska mikään ei viittaa päinvastaiseen, käsiteltävänä olevassa asiassa voidaan soveltaa tätä oletusta, ja se on riittävä peruste toimenpiteen toteamiselle valikoivaksi.

(100)

Niin ikään voidaan panna merkille, että ei ole mahdollista katsoa, että toimenpide ei ole valikoiva, pelkästään siksi, että JCD olisi oikeudellisesti ja tosiasiallisesti ainutlaatuisessa tilanteessa, sillä se oli ainoa toimija, joka saattoi hyötyä toimenpiteestä, koska se oli ainoa toimija, joka käytti vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia telineitä.

(101)

Edellä mainitussa asiassa Orange antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin on nimittäin vahvistanut unionin yleisen tuomioistuimen kannan (38), jonka mukaan ”– – perusteen, jonka mukaan edunsaajaa verrataan muihin yrityksiin, jotka ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti siihen rinnastettavassa tilanteessa toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta, taustalla on tilanne, jossa arvioidaan mahdollisesti yleisesti sovellettavien toimenpiteiden valikoivuutta, ja se saa oikeutuksensa tällaisesta tilanteesta, eikä sillä ole siis merkitystä silloin, kun kyse on – kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa – sellaisen tilapäisen toimenpiteen valikoivuuden arvioimisesta, joka koskee ainoastaan yhtä ainoaa yritystä – –”.

(102)

Käsiteltävänä olevassa asiassa on ilmeistä, että telineiden ylläpito on tilapäinen toimenpide, jolla ei ole yleistä vaikutusta, ja näin ollen toimenpide on selvästi valikoiva.

3.4.2.4   Kilpailun vääristyminen ja vaikutukset jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

(103)

Yrityksille myönnetyt julkiset tuet katsotaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaisiksi valtiontuiksi vain, jos ne ”vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua”, ja vain siltä osin kuin ne ”vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

Kilpailun vääristyminen

(104)

Valtion myöntämän tukitoimenpiteen katsotaan vääristävän tai uhkaavan vääristää kilpailua, jos se on omiaan vahvistamaan tuensaajan kilpailuasemaa verrattuna niihin yrityksiin, joiden kanssa se kilpailee (39).

(105)

Jotta voidaan katsoa, että valtion toimenpide taikka valtion varoista toteutettu toimenpide on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja voi vääristää tai uhata vääristää kilpailua, on riittävää, että tukitoimenpiteen käyttöönottohetkellä kyseisillä markkinoilla oli todellinen kilpailutilanne (40). Kilpailun voidaan siis olettaa vääristyvän, jos valtio antaa taloudellista etua yritykselle vapautetulla alalla, jolla on tai voisi olla kilpailua.

(106)

Kun otetaan huomioon, että JCD toimii markkinoilla (pienten mainosjulisteiden markkinat), joilla alan eri yritykset kilpailevat keskenään, tuen myöntämisellä yhdelle alan toimijalle tai edulla, jonka yksi alan toimija saa tällaisesta tuesta, olisi vaikutuksia, jotka mahdollisesti voisivat vääristää kilpailua.

Vaikutukset jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

(107)

Unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan kaikki sellaiset tuet, joita myönnetään sisämarkkinoilla toimintaansa harjoittavalle yritykselle, voivat olla omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (41).

(108)

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissiolta ei vaadita taloudellista analyysia merkityksellisten markkinoiden todellisesta tilanteesta, tuensaajayritysten markkinaosuudesta, kilpailevien yritysten asemasta tai jäsenvaltioiden välisistä kauppavirroista (42). Sääntöjenvastaisesti myönnettyjen valtiontukien osalta komission ei tarvitse osoittaa, millainen vaikutus näillä tuilla on todellisuudessa ollut kilpailuun ja kauppaan.

(109)

Tarkasteltavana oleva JCD:n hyväksi toteutettu toimenpide (mainostelineiden ylläpito vuokria ja veroja maksamatta liitteessä 10 määrättyjen ajankohtien jälkeen) vahvistaa JCD:n asemaa mainostelineiden markkinoilla Brysselin pääkaupunkialueella ja hankaloittaa muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten pääsyä näille markkinoille (43). Lisäksi komissio huomauttaa käsiteltävänä olevassa asiassa, että sekä JCD:llä että CCB:llä on toimintaa Euroopan unionin muissa jäsenvaltioissa (44). On myös tärkeää painottaa, että mainostajat ovat usein monissa maissa toimivia kansainvälisiä konserneja ja tietyissä tapauksissa itse mainoskampanjoilla on kansainvälinen ulottuvuus.

(110)

Toimenpide on näin ollen omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(111)

On kuitenkin huomattava, että vaikka Belgian viranomaiset myöntävät JCD:lle annetun edun olemassaolon, ne katsovat mahdolliseksi vedota vähämerkityksistä tukea koskevaan vuoden 2006 asetukseen.

(112)

Viranomaisten päättely perustuu tämän edun määrästä tehtyyn laskelmaan, jossa on otettu huomioon myöhässä poistettujen telineiden ja ennenaikaisesti poistettujen telineiden keskinäinen korvauslogiikka.

(113)

Belgian viranomaiset näet katsovat (ks. johdanto-osan 51–52 kappale), että kaiken kaikkiaan JCD on saanut taloudellista etua mutta se on johtunut yksinomaan ennenaikaisesti eli ennen määrättyä poistamisajankohtaa poistettujen telineiden lukumäärän ja liitteessä 10 määrätyn poistamisajankohdan jälkeen ylläpidettyjen telineiden lukumäärän välisestä epätasapainosta. Viranomaisten näkökulmasta JCD on osapuolten välillä sovitun korvausmekanismin mukaan yhtäältä luopunut vuokra- ja verosäästöistä, koska se suostui poistamaan telineitä käytöstä ennenaikaisesti, ja toisaalta saanut vuokra- ja verosäästöjä ylläpitämällä telineitä määrätyn poistamisajankohdan jälkeen.

(114)

Kun lasketaan JCD:n ennenaikaisissa poistoissa menettämien säästöjen ja niiden lisäsäästöjen välinen erotus, joita JCD on saanut pitämällä telineitä käytössä pidempään kuin liitteessä 10 on määrätty, voidaan Belgian viranomaisten mukaan todeta, että JCD on kaiken kaikkiaan saanut vain rajallista taloudellista etua, joka on ollut enintään [100 000–150 000] euroa joulukuun 1999 ja 2011 välisenä aikana.

(115)

Koska Belgian viranomaiset katsovat, että JCD:lle myönnetty etu ei ole voinut olla enempää kuin [100 000–150 000] euroa, ne ovat esittäneet väitteen, jonka mukaan toimenpiteen voitaisiin helposti katsoa kuuluvan vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2006 asetuksen soveltamisalaan.

(116)

Tältä osin on tässä vaiheessa tärkeää panna merkille, että tarkasteltavana olevan ajanjakson kannalta merkityksellisiä vähämerkityksistä tukea koskevia asetuksia on itse asiassa kaksi:

a)

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annettu komission asetus (EY) N:o 69/2001, jäljempänä ’vähämerkityksistä tukea koskeva vuoden 2001 asetus’, joka oli voimassa helmikuusta 2001 alkaen 31 päivään joulukuuta 2006 ja jossa vahvistettiin, että tietyt vähäiset tuet (alle 100 000 euroa kolmen verovuoden ajalta) katsotaan sellaisiksi, että niillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja että ne eivät siten täytä kaikkia SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan kriteereitä;

b)

vähämerkityksistä tukea koskeva vuoden 2006 asetus, joka oli voimassa 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen 31 päivään joulukuuta 2013 ja jossa vahvistettiin, että tietyt vähäiset tuet (alle 200 000 euroa kolmen verovuoden ajalta) katsotaan sellaisiksi, että niillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja että ne eivät siten täytä kaikkia SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan kriteereitä.

(117)

Ensinnäkin, kuten 3.4.2.2 jaksossa on selostettu, komissio katsoo, että annettu etu on Belgian viranomaisten arviota suurempi, sillä tämän edun laskennassa on otettava huomioon kaikki ne vuokrat ja verot, joita JCD ei ole maksanut suunniteltua pidempään ylläpidetyistä mainostelineistä. On huomattava, että komissiolla ei ole tarkkaa arviota JCDecaux’lle myönnetyn edun kokonaismäärästä, koska Belgian viranomaiset ovat kieltäytyneet antamasta tätä tietoa, mutta JCD:lle myönnetyn tuen määrä on joka tapauksessa yli 200 000 euroa. Vähämerkityksistä tukea koskevia asetuksia ei näin ollen voida soveltaa, eikä komissio voi hyväksyä Belgian viranomaisten väitettä.

(118)

Komissio myös huomauttaa, että vaikka jompaakumpaa vähämerkityksistä tukea koskevista asetuksista voitaisiin soveltaa (mikä ei ole mahdollista), vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2001 asetuksen 3 artiklassa ja vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2006 asetuksen 3 artiklassa vahvistetut seurantaa koskevat edellytykset eivät kuitenkaan täyty. Belgian viranomaiset eivät tosiasiassa olleet alun perin ajatelleet, että kyseinen järjestely olisi vähämerkityksistä tukea, eivätkä ne siksi toteuttaneet mitään näissä asetuksissa määrättyjä menettelyjä.

(119)

Toimenpiteessä ei myöskään ole noudatettu niitä läpinäkyvyyttä koskevia edellytyksiä, joista säädetään vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2006 asetuksen 2 artiklan 4 kohdassa, jossa säädetään seuraavaa: ”Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan tukeen, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia (’läpinäkyvä tuki’).” Käsiteltävänä olevassa asiassa Belgian viranomaiset eivät ole toimittaneet mitään asiakirjaa, josta kävisi ilmi, että laskelmia olisi laadittu etukäteen ennen tukitoimenpiteen myöntämistä taikka että ennenaikaisten poistojen ja myöhässä tehtyjen poistojen keskinäistä tasapainoa (johon Belgian viranomaisten tekemä laskelma [100 000–150 000] euron tukimäärästä perustuu) olisi erityisesti seurattu.

(120)

Näin ollen kyseessä olevan tuen ei pidä katsoa kuuluvan vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen soveltamisalaan.

(121)

Päätelmänä komissio katsoo, että toimenpide on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

3.4.2.5   Päätelmä

(122)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että JCD on saanut vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien telineiden ylläpidosta niille määrätyn poistamisajankohdan jälkeen valtiontukea, joka on koostunut kahdesta osasta (vuokrista ja veroista).

3.4.3   Tuen sääntöjenmukaisuus

(123)

Komissio toteaa, että kantelun tässä osiossa tarkoitettua toimenpidettä, joka sisältää SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia, ei ole ilmoitettu SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(124)

Koska Belgian viranomaiset eivät ole esittäneet mitään perustetta ilmoitusvaatimuksesta vapauttamiselle, toimenpide on katsottava sääntöjenvastaiseksi.

3.4.4   Soveltuvuus sisämarkkinoille

(125)

Sikäli kuin se, että JCD on hyödyntänyt tiettyjä vuoden 1984 sopimuksen toimeenpanossa Brysselin kaupungin alueelle pystytettyjä mainostelineitä vielä niille määrätyn (vuoden 1999 sopimuksen liitteessä 10 ilmoitetun) poistamisajankohdan jälkeen, merkitsee SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen valtiontukien olemassaoloa, on syytä määrittää, voitaisiinko näiden toimenpiteiden katsoa soveltuvan sisämarkkinoille.

(126)

Valtiontukitoimenpiteet voidaan katsoa soveltuviksi sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdassa sekä 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrättyjen poikkeusten perusteella. Belgian viranomaiset eivät kuitenkaan ole esittäneet yhtäkään väitettä, jolla pyrittäisiin osoittamaan, että jotakin näistä poikkeuksista voitaisiin soveltaa käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

(127)

Komissio ensiksikin muistuttaa, että jäsenvaltion kuuluu osoittaa tuen soveltuvuus sisämarkkinoille. Belgian viranomaiset eivät kuitenkaan ole esittäneet yhtäkään väitettä siitä, että kyseessä olevat toimenpiteet soveltuisivat sisämarkkinoille. SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdassa ja SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a–d alakohdassa määrättyjä poikkeuksia ei voida soveltaa käsiteltävänä olevassa asiassa, koska kyseessä olevaa toimenpidettä ei voida perustella näissä määräyksissä asetuilla tavoitteilla.

(128)

Lisäksi vuosien 1984 ja 1999 sopimukset ovat puhtaasti kaupallisia sopimuksia, eikä niissä anneta JCD:n hoidettavaksi julkisen palvelun tehtävää. Sen vuoksi SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdassa määrättyä poikkeusta, joka koskee julkisen palvelun tuottamisesta myönnettäviä korvauksia, ei voida soveltaa.

(129)

Komissio katsoo näin ollen, että siitä, että JCD on ylläpitänyt vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia telineitä vielä vuoden 1999 sopimuksen liitteessä 10 määrätyn poistamisajankohdan jälkeen vuokraa ja veroa maksamatta, on ollut seurauksena niiden kustannusten alentuminen, jotka tavallisesti olisivat kuuluneet JCD:n vastattaviksi tämän harjoittaman toiminnan osana, ja sitä on tämän perusteella pidettävä sisämarkkinoille soveltumattomana toimintatukena.

(130)

Edellä esitettyjen huomioiden perusteella komissio katsoo, että JCD on saanut SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea ylläpitämällä vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia telineitä vuoden 1999 sopimuksen liitteessä 10 määrätyn poistamisajankohdan jälkeen maksamatta vuokraa ja veroa. Tämä tuki on perittävä takaisin, mikäli sen takaisinperintään sovellettava vanhentumisaika ei ole asetuksen (EU) 2015/1589 17 artiklan mukaan umpeutunut.

3.4.5   Sisämarkkinoille soveltumattoman tuen määrä

(131)

Sisämarkkinoille soveltumattoman tuen määrän laskennassa sovellettava yleinen periaate on arvioida niiden vuokrien ja verojen määrä, jotka kaupungin olisi pitänyt periä ilman kyseistä toimenpidettä.

(132)

Komissio katsoo, että sisämarkkinoille soveltumattoman tuen määrä on laskettava kunkin vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan ja vielä 15 päivän syyskuuta 2001 (45) jälkeen ylläpidetyn telineen osalta niin, että laskelman lähtökohtana käytetään vuoden 1999 sopimuksen nojalla maksettavaksi kertyneitä vuokria ja mainostelineisiin yleisesti sovellettuja veroja (46) alun perin määrätyn poistamisajankohdan (47) (jos se on 15 päivän syyskuuta 2001 jälkeen) tai 15 päivän syyskuuta 2001 (jos alun perin määrätty poistamisajankohta oli ennen 15 päivää syyskuuta 2001) ja tosiasiallisen poistamisajankohdan väliseltä ajalta.

(133)

Kuten johdanto-osan 111–114 kappaleessa on todettu, Belgian viranomaiset päättelevät, että JCD:lle mahdollisesti myönnetyn tuen määrä olisi [100 000–150 000] euroa, ja perustavat päätelmänsä suunniteltua pidempään ylläpidettyjen vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien telineiden ja ennenaikaisesti poistettujen telineiden keskinäiseen korvauslogiikkaan. Belgian viranomaisten tekemä laskelma perustuu CCB:n 3 päivänä joulukuuta 2007 ja 21 päivänä joulukuuta 2009 teettämiin ulosottomiehen pöytäkirjoihin. Belgian viranomaiset arvioivat, että nämä ulosottomiehen pöytäkirjat osoittavat, että vuonna 2007 ennen liitteessä 10 määrättyä poistamisajankohtaa purettuja telineitä vastaavien mainostaulujen lukumäärä ylitti liitteessä 10 määrätyn poistamisajankohdan jälkeen ylläpidettyjä telineitä vastaavien mainostaulujen lukumäärän. Ainoastaan CCB:n 21 päivänä joulukuuta 2009 teettämä ulosottomiehen pöytäkirja näytti osoittavan, että tasapaino oli kallistunut JCD:n hyväksi. Tämän vuoksi Belgian viranomaiset katsovat, että vaikka JCD:lle onkin saatettu myöntää jonkinlaista etua hankintasopimuksen toimeenpanossa, kyseisen edun kvantifiointi voidaan rajata koskemaan verovuosia 2007–2011 ilman, että olisi vaaraa, että JCD:lle olisi koitunut tästä mitään todellista etua.

(134)

Kuten 3.4.2.2 jaksossa selostetaan, komissio katsoo, että Belgian viranomaisten esittämä korvausmekanismiin perustuva väite on perusteeton ja JCDecaux’lle myönnetty etu vastaa niiden säästöjen kokonaismäärää, jotka yritykselle koituivat siitä, että se jatkoi vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien telineiden hyödyntämistä sen sijaan, että se olisi korvannut ne vuoden 1999 sopimuksen mukaisilla telineillä.

(135)

Brysselin ylioikeus on myös vahvistanut tältä osin komission näkemyksen 29 päivänä huhtikuuta 2016 antamassaan tuomiossa (48). Tässä tuomiossa ylioikeus vahvisti, että JCD ei ole noudattanut vuoden 1999 sopimuksen liitteessä 10 määrättyjä poistamisajankohtia ja oli sen vuoksi oikeudettomasti hyödyntänyt useita mainostelineitä Brysselin kaupungin julkisella alueella.

(136)

Tarkemmin sanottuna ylioikeus hylkäsi Belgian viranomaisten esittämän käsityksen sellaisesta korvausmekanismista, jonka mukaisesti vanhoja kalusteita olisi ylläpidetty vielä niille määrätyn poistamisajankohdan jälkeen vastineena vanhojen kalusteiden ennenaikaisesta korvaamisesta, koska tällaista mekanismia ei ollut määrätty tai hyväksytty vuoden 1984 sopimuksessa. Ylioikeus vahvisti, että mistään asiakirjasta ei ilmene, että Brysselin kaupunki olisi antanut JCD:lle vuoden 1999 hankintasopimuksen teon jälkeen nimenomaista lupaa ryhtyä mainostelineiden ”vaihtoon”. Ylioikeus hylkäsi valituksen ja vahvisti Brysselin ranskankielisen ensimmäisen asteen tuomioistuimen 13 päivänä joulukuuta 2010 antaman tuomion. Se vahvisti, että hyödyntämällä mainostelineitä oikeudettomasti Brysselin kaupungin julkisella alueella JCD on harjoittanut objektiivisesti arvioituna laitonta toimintaa rehellisten markkinakäytäntöjen sijaan, sillä hyödyntämällä mainostelineitä, joita sen verkkoon ei pitäisi (ainakaan enää) kuulua, JCD on saanut laitonta kilpailuetua, jonka seurauksena sen kilpailija CCB on voinut menettää mainostajia.

(137)

Tämän vuoksi komissio katsoo, että sisämarkkinoille soveltumattoman tuen määrän laskenta on toteutettava yksinomaan niiden vuokrien ja verojen perusteella, jotka on jätetty perimättä suunniteltua pidempään ylläpidetyistä telineistä, huomioimatta minkäänlaista korvauslogiikkaa. Tätä varten Belgian viranomaisten on otettava huomioon kunkin kyseisen telineen ja kunkin merkityksellisen ajanjakson osalta samankokoisiin telineisiin sovelletut vuokrat ja vuoden 2001 veropäätökseen ja sitä myöhempiin veropäätöksiin perustuvat verot.

(138)

Tässä yhteydessä on huomioitava, että 17 päivänä lokakuuta 2001 tilapäisestä mainonnasta julkisessa tilassa annetulla veropäätöksellä otettiin käyttöön verovuosiksi 2002–2006 tilapäisistä mainoksista julkisessa tilassa perittävä vero. Brysselin kaupunki antoi lisäksi 18 päivänä joulukuuta 2006 veropäätöksen, jossa määrättiin, että samaa veroa sovellettaisiin verovuonna 2007. Verovuodesta 2008 alkaen Brysselin kaupunki on soveltanut mainostelineisiin omaa erillistä veroa (49).

(139)

Komissio katsoo, että mainostelineitä koskevia veropäätöksiä olisi pitänyt soveltaa automaattisesti suunniteltua pidempään ylläpidettyihin vuoden 1984 sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin telineisiin ja että näiden veropäätösten mukaisen verovapautuksen soveltaminen suunniteltua pidempään ylläpidettyihin vuoden 1984 sopimukseen kuuluviin telineisiin oli poikkeus viitejärjestelmästä.

(140)

On aiheellista huomauttaa, että Brysselin kaupunki (50) oli alun perin katsonut, ettei vuoden 1999 hankintasopimuksen toimeenpanossa paikoilleen sijoitettuja ja kaupungille kuuluvia telineitä verotettaisi 17 päivänä lokakuuta 2001 annetussa veropäätöksessä Brysselin kaupungin ilmoituksille määrätyn verovapautuksen nojalla, mikä voi vaikuttaa olevan ristiriidassa johdanto-osan 139 kappaleessa esitetyn komission kannan kanssa. Nimenomaisesti Brysselin kaupungin mainostelineitä koskeva vapautusmääräys on sittemmin sisällytetty 17 päivänä joulukuuta 2007 annetun veropäätöksen 9 §:ään ja myöhemmin myös 15 päivänä joulukuuta 2008, 9 päivänä marraskuuta 2009, 20 päivänä joulukuuta 2010 ja 5 päivänä joulukuuta 2011 annettuihin veropäätöksiin (51).

(141)

Belgian viranomaiset ovat kuitenkin myös ilmoittaneet, että Brysselin kaupunki oli myöhemmin päätellyt, että mainostelineiden vapauttaminen veroista vain sen perusteella, että ne kuuluivat Brysselin kaupungille, vaikka se ei ollut niiden hyödyntäjä, synnytti perusteettoman edun muiden mainostelineiden hyödyntäjiin nähden. Sen vuoksi kaupunki päätti periä veroja vuoden 1999 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvista telineistä, ja ensimmäisiä veroja alettiin periä 29 päivänä heinäkuuta 2011 verovuodelta 2009. Belgian viranomaiset ovat selittäneet, että 24 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (joka on sittemmin kumottu 3 päivänä huhtikuuta 2014 annetulla määräyksellä) 6 §:n mukaan veroja voitiin periä taannehtivasti enintään kolmelta vuodelta verovuoden 1 päivästä tammikuuta lukien.

(142)

Belgian viranomaisten esittämän päättelyn perusteella komissio katsoo, että mainostelineitä koskevia veroja olisi tavanomaisesti sovellettava vuoden 1999 sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin telineisiin ja ettei sen kantaan, jonka mukaan suunniteltua pidempään ylläpidetyistä vuoden 1984 sopimukseen kuuluvista telineistä olisi myös perittävä veroa, näin ollen liity ristiriitaa.

(143)

Komissio panee tässä yhteydessä merkille, että niissä kahdessa 4 päivänä marraskuuta 2016 annetussa tuomiossa, joissa Brysselin ranskankielinen ensimmäisen asteen tuomioistuin totesi, että JCD:llä ei ollut velvollisuutta suorittaa kunnallista mainosveroa Brysselin kaupungille kuuluneista mainostelineistä silloin, kun se pani toimeen sille 14 päivänä lokakuuta 1999 myönnettyä hankintasopimusta, ei oteta huomioon kysymystä valtiontukisääntöjen noudattamisesta.

(144)

JCD:n vuokra- ja verosäästöjen määrän laskemiseen ei liity erityisiä vaikeuksia, ja Belgian viranomaiset ovat osin laskeneet nämä säästöt vähämerkityksistä tukea koskevan väitteen yhteydessä (ks. johdanto-osan 52–53 kappale). Belgian viranomaiset eivät kuitenkaan ole toimittaneet komissiolle arviota tuen kokonaismäärästä komission toistuvista pyynnöistä huolimatta. CCB on puolestaan toimittanut takaisinperittävän tuen määrästä arvion, joka on suunnilleen 2 miljoonaa euroa.

4.   Kantelun Villo!-osion arviointi

4.1   Menettelyn aloittamisen syyt

(145)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio arvioi, että kumulatiiviset valtiontukikriteerit täyttyivät niiden lisätoimenpiteiden (vapautus tietyistä käyttömaksuista tai tiettyjen kunta- ja aluetason verojen neutralointi, ks. johdanto-osan 22 kappale) osalta, jotka liittyivät siihen, että JCD käytti julkisen palvelun Villo-toimilupaa Brysselin pääkaupunkialueella, ja näin ollen kyseiset toimenpiteet olivat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia.

(146)

Erityisesti Belgian viranomaisten väite, jonka mukaan Altmark-oikeuskäytännön perusteella näitä toimenpiteitä ei tarvitsisi luokitella valtiontueksi, koska JCD oli tullut valituksi avoimessa tarjouskilpailussa, ei näyttänyt soveltuvan käsiteltävänä olevaan tapaukseen, sillä kyseiset lisätoimenpiteet eivät olleet osa tätä tarjouskilpailua: ne oli myönnetty tarjouskilpailun jälkeen Villo-toimilupasopimuksesta käydyissä neuvotteluissa. Belgian viranomaisten mukaan näiden lisätoimenpiteiden enimmäisarvo oli noin [400 000–500 000] euroa vuodessa (ks. johdanto-osan 22 kappale).

(147)

Komissio on niin ikään esittänyt vakavia epäilyjä sen suhteen, vastaavatko lisätoimenpiteet komission päätöstä 2005/842/EY, jäljempänä ’vuonna 2005 tehty yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskeva päätös’ (52), ja vuonna 2012 tehtyä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevaa päätöstä, joihin Belgian viranomaiset vetoavat. Komissiolla on ollut epäilyjä erityisesti sen suhteen, ovatko Belgian viranomaisten toteuttamat toimilupatarkastukset (joissa on seurattu tarkasti tehtävän kustannuksia mutta ei siitä saatuja tuloja) olleet riittäviä liiallisten korvausten välttämiseen. Komissiolla on niin ikään ollut epäilyjä, jotka liittyvät niiden JCD:n kustannuslaskelmassa esitettyjen tapojen yksityiskohtiin, joilla JCD:n valtakunnallisella tasolla neuvottelemien sopimusten mainostulot kohdennetaan Villo-toimilupaan.

(148)

Komissio on edellä esitetyistä syistä päättänyt aloittaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn kyseessä olevan toimenpiteen osalta ja kehottanut Belgian viranomaisia ja kaikkia asianomaisia toimittamaan sille kaikki tätä toimenpidettä koskevat hyödylliset tiedot ja esittämään toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

4.2   Asianomaisten huomautukset menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä

(149)

Komissio on saanut useilta asianomaisilta (CCB:ltä, JCD:ltä sekä yhdeltä asianomaiselta, joka on halunnut pysyä anonyyminä) huomautuksia, jotka esitetään seuraavassa tiivistetysti.

4.2.1   CCB:n huomautukset

(150)

Komissio sai CCB:ltä huomautuksia 16 päivänä heinäkuuta 2015 päivätyssä kirjeessä.

(151)

CCB katsoo, että JCD on saanut valtiontukia Villo-toimiluvan käytön yhteydessä, ja esittää väitteitä, jotka koskevat eritoten valtion varoihin ja etuun liittyviä edellytyksiä.

4.2.1.1   Valtion varat

(152)

Myöntämällä JCD:lle oikeuden hallita ja hyödyntää julkista omaisuutta mainontaa varten (ks. johdanto-osan 19–22 kappale) vaatimatta vastikkeen maksamista Belgian viranomaisten väitetään luopuneen julkisista tuloista ja myöntäneen JCD:lle valtiontukena pidettävää taloudellista etua (53).

4.2.1.2   Etu

(153)

CCB katsoo, että JCD:lle myönnetty korvaus ei vastaa mitään Altmark-tuomiossa vahvistettuja edellytyksiä.

Altmark-tuomion ensimmäinen edellytys

(154)

CCB katsoo, että Villo-palvelun hoitamisessa ei ole kyseessä julkisen palvelun tehtävä, jolla tarkoitetaan sellaisen palvelun tarjoamista, jota toimija ei oman kaupallisen etunsa kannalta katsoen ottaisi hoitaakseen tai ei ottaisi hoitaakseen samoilla ehdoilla (54), ja viittaa lukuisiin muihin Euroopan kaupunkeihin, joissa oli jo tarjolla tyydyttävästi toimivia automatisoituja polkupyöränvuokrauspalveluita, jotka toimivat kaupallisin ehdoin (55).

Altmark-tuomion toinen edellytys

(155)

Tarjouseritelmästä väitetään ilmenevän, että tietyt sopimuksen keskeiset osatekijät, kuten toimiluvan voimassaoloaika, palvelun rahoitustavat ja toimiluvan myöntävän viranomaisen osallistuminen palvelun rahoittamiseen, oli määritelty hyvin epämääräisesti (56) ja näin ollen tarjouseritelmässä ei ollut vahvistettu selvästi ja läpinäkyvästi palvelun rahoitusjärjestelmän keskeisiä parametreja.

Altmark-tuomion kolmas edellytys

(156)

CCB katsoo, että JCD:lle Villo-toimiluvan yhteydessä myönnettyjen etujen määrää ei valvottu etu- eikä jälkikäteen ja että JCD:lle myönnettyjen verovapautusten tarkkaa taloudellista vaikutusta ei edelleenkään tiedetä. Näin ollen ei voida olla varmoja siitä, etteikö liiallisia korvauksia olisi maksettu.

Altmark-tuomion neljäs edellytys

(157)

CCB toteaa, että Villo-toimilupa myönnettiin JCD:lle hankintailmoituksen julkaisemisen ja neuvottelumenettelyn jälkeen, minkä voidaan katsoa täyttävän tämän Altmark-tuomion neljännen edellytyksen vain poikkeustapauksissa. CCB katsoo, että sikäli kuin toimiluvan keskeisiin osatekijöihin liittyvistä lisätoimenpiteistä (kuten kunnallisia veroja koskevien vapautusten myöntämisestä) päätettiin tarjouskilpailun jälkeen, ei voida päätellä, että tällaisessa tarjouskilpailussa voitaisiin valita se toimija, joka kykenee tuottamaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun vähäisimmin kustannuksin.

4.2.1.3   Soveltuvuus sisämarkkinoille

(158)

CCB kiistää komission menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä tekemän päätelmän, jonka mukaan toimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille olisi arvioitava vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen pohjalta.

Vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen sovellettavuus

(159)

CCB esittää, että JCD:lle Villo-toimiluvan käytön yhteydessä myönnetyt korvaukset ovat suuruusluokaltaan useita kymmeniä miljoonia euroja vuodessa ja ylittävät näin ollen 15 miljoonan euron vuotuisen kynnysarvon, jonka perusteella vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen sovellettavuus määräytyy (57). CCB katsoo eritoten, että mainostulojen, käyttäjien suorittamien maksujen sekä veroista ja käyttömaksuista annettujen vapautusten lisäksi on myös otettava huomioon edut, jotka JCD on saanut siitä, että sen ei ole täytynyt maksaa korvausta julkisen omaisuuden hallinnasta ja hyödyntämisestä mainontaan.

Vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen vaatimusten noudattaminen

(160)

CCB myös esittää, että monet vuonna 2012 tehdyssä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevassa päätöksessä määrätyistä edellytyksistä eivät täyty käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

(161)

Toimeksianto: CCB kiistää vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen 4 artiklassa määriteltyjen toimeksiannon edellytysten täyttymisen. Yhtäältä 25 päivänä marraskuuta 2010 päivätty määräys, jolla julkisen Villo-palvelun hoitoa säädellään, annettiin noin kaksi vuotta Villo-toimiluvan myöntämisen jälkeen (58). Toisaalta Villo-sopimusta pidennettiin 17 vuoteen ja neljään kuukauteen, vaikka Villo-sopimuksessa sen voimassaoloajaksi oli määritelty 15 vuotta. CCB kiistää sen, että tätä voimassaoloaikaa voitaisiin perustella välttämättömien investointien huomattavuudella, kuten menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 99 kappaleessa todetaan. CCB huomauttaa, että JCD:n vuotuisista tilinpäätöksistä ilmenee, että Villo-järjestelmässä käyttöön otettuihin polkupyöriin liittyvistä kustannuksista tehdään vuosittain 20 prosentin poisto, mikä tarkoittaa, että polkupyöristä on tehty täydet poistot sen jälkeen, kun niiden järjestelmään asentamisesta on tullut kuluneeksi viisi vuotta.

(162)

Korvaus: Korvausmekanismia ja korvauksen laskennassa, valvonnassa ja tarkistamisessa käytettäviä parametreja ei CCB:n mukaan ole kuvattu riittävästi. Tältä osin CCB katsoo mainostulojen kohdentamisen osalta, että on ehdottoman tärkeää, että Belgian viranomaiset ottavat huomioon Villon mainostaulujen bruttopeiton (engl. Gross Rating Point, GRP) (59) JCD:n verkostoissaan hyödyntämien taulujen kokonaismäärän synnyttämien keskimääräisten tulojen sijaan. Korvauksen laskennassa huomioitavien kustannusten osalta CCB painottaa, että vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen 5 artiklan mukaan kyseeseen tulevat ainoastaan ”yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamisesta aiheutuvat kustannukset”, eli mahdolliset mainostelineiden pystyttämiseen ja hyödyntämiseen liittyvät kustannukset jäisivät tämän määritelmän ulkopuolelle.

(163)

Sen varmistaminen, ettei korvauksia makseta liikaa: Kuten aiemmin on todettu (ks. johdanto-osan 156 kappale), CCB katsoo, että sitä ei ole valvottu millään tavoin, ettei JCD:lle makseta liiallisia korvauksia Villo-toimiluvan käytön yhteydessä. CCB:n laskelmien mukaan JCD olisi myös saanut korvauksia selvästi liikaa.

4.2.1.4   Korvausten määrät

(164)

CCB kiistää menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä mainitut määrät, jotka aiheutuvat kunnallisia veroja koskevasta vapautuksesta. CCB:n mukaan näiden vapautusten määrät ovat kasvaneet huomattavasti siitä lähtien, kun Villo-toimilupaa alettiin käyttää täysimääräisesti vuonna 2014, ja ne ovat tätä nykyä vähintään 650 000 euroa vuodessa, mikä ylittää selvästi arvioidun [250 000–350 000] euron vuotuisen enimmäismäärän (ks. johdanto-osan 22 kappale).

(165)

Lisäksi CCB katsoo, että mainostelineiden hyödyntäminen ilmaiseksi on jo itsessään valtiontukea. CCB katsoo, että kunkin mainostaulun arvo olisi määritettävä, ja päättelee Antwerpenin kaupungin kanssa itse tekemänsä sopimuksen perusteella, että JCD:n nauttima vapautus kaikista maksuista vastaa lähes 8 miljoonan euron vuotuista tukea.

4.2.2   Toisen kantelun tekijän huomautukset

(166)

Komissio sai huomautuksia anonyymiltä asianomaiselta 17 päivänä heinäkuuta 2015. Anonyymi asianomainen korostaa myös, että JCD saa Villo-sopimuksella valtiontukia.

(167)

Erityisesti anonyymi asianomainen kiistää sen, että Altmark-tuomion edellytykset täyttyisivät käsiteltävänä olevassa tapauksessa, koska korvauksen parametreja ei ollut vahvistettu etukäteen objektiivisesti ja läpinäkyvästi. Lisäksi se väittää, ettei liiallisten korvausten välttämiseksi ollut otettu käyttöön minkäänlaista valvontajärjestelmää, mikä tekee mahdottomaksi sen, että toimenpiteet voisivat soveltua sisämarkkinoille vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen perusteella.

(168)

Anonyymi asianomainen kiistää myös ”painokkaasti” Belgian viranomaisten kannan, jonka mukaan mainostulojen kohdentamisessa Villo-tauluihin jokin toinen kohdentamisperiaate voisi olla yhtä olennainen kuin bruttopeitto (GRP) (ks. johdanto-osan 196 kappale).

4.2.3   JCD:n huomautukset

(169)

JCD toimitti huomautuksensa menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä komissiolle 17 päivänä heinäkuuta 2015 päivätyssä kirjeessä.

4.2.3.1   Valtiontukien olemassaolo

(170)

JCD väittää, että Villo-sopimus rahoitetaan yksinomaan yksityisistä varoista ja että JCD ei saa siitä minkäänlaista taloudellista etua. Näin ollen Villo-sopimukseen ei sisältyisi valtiontukea. Ainoat käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvät julkiset varat ovat sen mukaan peräisin alueellisia käyttömaksuja koskevasta vapautuksesta ja hintojentarkistuslausekkeista, jotka sisältyvät kuntien kanssa tehtyihin sopimuksiin. JCD katsoo, että näitä toimenpiteitä on pidettävä Altmark-oikeuskäytännön piiriin kuuluvina korvauksina julkisesta palvelusta. JCD esittää eritoten seuraavat väitteet:

Altmark-tuomion ensimmäinen edellytys

(171)

Määräyksessä, jolla säädellään Villo-sopimuksessa myönnetyn palvelun hoitoa, todetaan, että palvelu koskee ”automatisoidun polkupyöränvuokrausjärjestelmän järjestämistä henkilökuljetuksiin koko Brysselin pääkaupunkialueella”. JCD katsoo, että asianomaisen palvelun keskeisiin velvoitteisiin kuuluu sellaisen polkupyörien vuokrausverkoston toteuttaminen, joka on koko väestön jatkuvassa käytössä houkuttelevalla hinnalla, sekä määrättyjä verkoston ylläpitoon liittyviä velvoitteita, esimerkiksi läsnäolo kentällä ja viallisten polkupyörien vaihto. Näin ollen JCD katsoo, että julkisen palvelun velvoitteiden täyttämistä koskevan edellytyksen noudattaminen ”ei tuota käsiteltävänä olevassa asiassa minkäänlaisia vaikeuksia”.

Altmark-tuomion toinen edellytys

(172)

JCD korostaa, että velvoite määritellä korvauksen parametrit etukäteen ei tarkoita sitä, että korvaus olisi laskettava jollakin tietyllä kaavalla. Käsiteltävänä olevassa asiassa rahoitusjärjestelmän keskeiset parametrit on sen mukaan lueteltu objektiivisesti ja läpinäkyvästi tarjouseritelmässä, joissa on muun muassa määrätty seuraavaa:

i)

toimiluvan haltija ottaa kantaakseen palvelun hoidosta aiheutuvan riskin;

ii)

toimiluvan myöntäjä asettaa etusijalle tarjouksen, joka ei edellytä pääkaupunkialueelta minkäänlaista varojen siirtoa; ja

iii)

pääkaupunkialue ei missään tapauksessa anna palvelun hoitoon kiinteämääräistä ja toistuvaa rahoitusta.

(173)

JCD katsoo myös, että vapautus alueellisista käyttömaksuista on toteutettu niin, että sen määrä pystytään laskemaan tarkasti etukäteen kertomalla käyttömaksun kiinteä määrä pystytettyjen telineiden lukumäärällä.

(174)

Hintojentarkistuslausekkeiden osalta todetaan, että lausekkeiden taloudellinen vaikutus olisi tiedossa etukäteen, koska niiden tarkoituksena on korvata kunnallisten verojen korotukset, siitä huolimatta, että näiden verojen kehitystä on luonnollisesti mahdoton ennustaa.

Altmark-tuomion kolmas edellytys

(175)

JCD katsoo, että liialliset korvaukset eivät ole mahdollisia seuraavista syistä:

i)

vapautus mainontaa varten hallittavan alueellisen omaisuuden käyttömaksuista myönnettiin vastikkeena siitä, että JCD oli suostunut tätä huomattavampiin tulonmenetyksiin, jotka aiheutuivat Villo-sopimuksen mukaisesti pystytettävien mainostelineiden määrän pienentymisestä;

ii)

kuntien kanssa sovittujen hintojentarkistuslausekkeiden ainoana tarkoituksena oli suojata alun perin Villo-toimilupasopimuksessa tehdyn sopimuksen tasapainoa, ja niiden taloudellinen vaikutus oli hyvin vähäinen: alle [0–50 000] euroa verovuonna 2013 ja alle [0–50 000] euroa verovuonna 2014;

iii)

alueellisten verojen kehityksen neutralointiin tähtäävä lauseke on tavallinen lauseke, jota ei ole koskaan käytetty;

iv)

Villo-sopimus on Belgian viranomaisten tarkassa valvonnassa: toimiluvalla pystytettävien mainostelineiden lukumäärä määritellään Villo-sopimuksessa tarkasti; sopimuksessa määrätään tiukoista järjestelmän toimintakykyyn liittyvistä velvoitteista; JCD:n on annettava pääkaupunkialueen viranomaisten käyttöön sopimuksen toimeenpanoon liittyvät tiedot; sopimuksessa JCD velvoitetaan esittämään hallintokomitealle vuotuinen kertomus järjestelmän käyttöä koskevista tiedoista; hallintokomitea laatii kolmen vuoden välein kertomuksen polkupyöräkaluston teknisestä ja teknologisesta tilasta; ja Villo-sopimuksella myönnetyn palvelun hoitoa säätelevässä määräyksessä määrätään, että pääkaupunkialueen hallituksen ja parlamentin on tarkastettava vuosittain, miten toimilupasopimus on pantu täytäntöön. Lisäksi Villo-sopimuksen 21 §:n mukaan JCD määrätään maksamaan 4 000 euron suuruista päiväsakkoa, mikäli se ei noudata voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä mainosalan eettisiä sääntöjä; ja

v)

Villo-sopimus on tuottanut tappiota.

Altmark-tuomion neljäs edellytys

(176)

JCD väittää, että tarjouspyyntömenettely, jonka seurauksena Villo-sopimus tehtiin, oli hyvin avoin, läpinäkyvä ja syrjimätön ja ettei ole epäilystäkään siitä, etteikö pääkaupunkialue olisi valinnut ehdokasta, joka pystyi tuottamaan asianomaisen julkisen palvelun julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin, kun otetaan huomioon, että JCD:n tarjous on selvästi edullisin senkin jälkeen, kun tarjouskilpailumenettelyn jälkeen hyväksytyt lisätoimenpiteet otetaan huomioon.

4.2.3.2   Soveltuvuus sisämarkkinoille

(177)

Komission tekemästä oletuksesta, jonka mukaan vapautuksessa alueellisista käyttömaksuista ja hintojentarkistuslausekkeissa oli kyse valtiontuesta, JCD toteaa, että nämä toimenpiteet soveltuvat sisämarkkinoille vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen perusteella.

Vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen sovellettavuus

(178)

Vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa päätöksen soveltamisala rajataan koskemaan tukia, joiden vuotuinen määrä on enintään 15 miljoonaa euroa. JCD huomauttaa, että korvaukseksi julkisesta palvelusta määritellään kaikki julkisista varoista myönnetyt edut ja että näin ollen mainostuloja sekä käyttäjien suorittamia maksuja ei voida ottaa huomioon, kun tätä määräystä sovelletaan. Sen vuoksi JCD katsoo, että väitetyn tuen vuotuinen määrä on käsiteltävänä olevassa asiassa selvästi kyseistä kynnysarvoa pienempi ja kuuluu näin ollen päätöksen soveltamisalaan.

Vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen vaatimusten noudattaminen

(179)

JCD katsoo, että Villo-sopimuksessa noudatetaan vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen määräyksiä, ja esittää seuraavat väitteet.

(180)

Toimeksianto: JCD viittaa menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 73 kappaleeseen, jossa todetaan, että toimiluvan käyttäjälle kuuluvat julkisen palvelun velvoitteet on esitetty Villo-sopimuksessa ja pääkaupunkialueen parlamentin 25 päivänä marraskuuta 2010 antamassa määräyksessä.

(181)

Toimeksiannon voimassaoloajan osalta JCD katsoo, että 15 vuoden voimassaoloaika on perusteltu, kun otetaan huomioon välttämättömien investointien huomattavuus. Asemien pystyttäminen ja polkupyörien toimittaminen edellyttävät huomattavia investointeja, ja toisaalta taas Villo-sopimuksessa rajoitetaan pystytettävien mainostelineiden lukumäärää sekä käyttäjiltä perittävien maksujen indeksointia. Tämän lisäksi JCD panee merkille, että Villo-sopimuksen tekohetkellä sovellettuun vuonna 2005 tehtyyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevaan päätökseen ei sisältynyt mitään kyseessä olevan toimiluvan voimassaoloa koskevaa määräystä.

(182)

JCD katsoo, että käsiteltävänä olevassa asiassa toimeksiannossa ei ollut tarpeellista määrätä tavoista, joilla mahdolliset liialliset korvaukset perittäisiin takaisin, koska liiallisten korvausten riski oli suljettu pois jo silloin, kun Villo-sopimusta tehtiin, muun muassa siksi, että kyseinen hankintasopimus oli myönnetty avoimen, läpinäkyvän ja syrjimättömän tarjouspyyntömenettelyn perusteella.

(183)

Korvaus: JCD huomauttaa, että koska toimiluvan käyttö on ollut tähän saakka tappiollista, se ei ole voinut saada liiallisia korvauksia. Näin ollen ei ole tarpeen laskea JCD:n käyttökatetta sen tarkistamiseksi, voidaanko sitä pitää kohtuullisena, eikä näin ollen ole tarpeen varmistaa, ettei viitearvoa, jonka avulla tarkistetaan, ettei korvauksia ole maksettu liikaa, ole arvioitu liian suureksi.

(184)

Villo-sopimukseen liittyvien mainostulojen kohdentamisen osalta JCD huomauttaa, että se määrittää pystytettyjen telineiden arvon väestöosuuksien, tavoitettujen yleisöjen ja taulujen lukumäärän perusteella niin, että määrityksessä ei oteta huomioon sitä, mihin sopimukseen asianomaiset taulut perustuvat, mutta huomioidaan kilpailutilanne ja taulujen sijaitseminen strategisesti tärkeässä kaupungissa. Se katsoo, että todellisen arvon määrittäminen yksinomaan bruttopeiton (GRP) perusteella, kuten CCB esittää (ks. johdanto-osan 162 kappale), ei ole asianmukaista, koska myyty mainostaulu (vaikka sen GRP-arvo olisikin hyvin korkea) ei sinänsä yksin kiinnosta mainostajia, jotka tavoittelevat valtakunnallista näkyvyyttä.

(185)

Korvausten valvonta: JCD katsoo, että Villo-sopimuksessa määrätyt toiminnan tarkastukset (ks. johdanto-osan 175 kappaleen iv kohta) ovat hyvinkin sellaisia, että niillä voidaan varmistaa, ettei liiallisia korvauksia makseta.

4.2.3.3   Korvausten määrä

(186)

Alueellisen julkisen omaisuuden hallinnasta perittävää käyttömaksua koskevan vapautuksen osalta JCD selventää, että Villo-sopimuksen tekoa edeltäneissä neuvotteluissa JCD suostui pienentämään julkisen palvelun toimiluvalla pystytettävien mainostelineiden lukumäärää siitä, mitä se oli tarjouksessaan esittänyt.

(187)

Erillisten kahden neliömetrin telineiden lukumäärää sekä kahdeksan neliömetrin telineiden lukumäärää supistettiin 25 yksiköllä. Vastikkeena pääkaupunkialue myönsi JCD:lle vapautuksen alueellisen julkisen omaisuuden hallinnasta perittävästä käyttömaksusta Villo-sopimuksen nojalla pystytettävien kahdeksan neliömetrin telineiden osalta.

(188)

Tämän vapautuksen määrä on vuodessa enintään [50 000–150 000] euroa (ks. johdanto-osan 22 kappale).

(189)

Kunnallisten verojen muutosten neutraloinnin osalta JCD selventää, että taloudellinen vaikutus on käytännössä hyvin vähäinen. Tämä riippuu sekä kyseisten verojen perinnästä että JCD:n laskutuksesta. JCD:n hintojentarkistuslausekkeiden nojalla laskuttamien käyttömaksujen määrä on ollut käytännössä alle [0–50 000] euroa vuodessa vuoteen 2017 saakka.

4.3   Belgian huomautukset

4.3.1   Belgian huomautukset menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä

(190)

Belgian viranomaiset toimittivat huomautuksensa menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä 21 päivänä toukokuuta 2015 päivätyssä kirjeessä.

4.3.1.1   Valtiontukien olemassaolo

(191)

Belgian viranomaiset vahvistivat alkuperäisen kantansa, jonka mukaan JCD:n kanssa tehdyssä Villo-sopimuksessa määrätyt toimenpiteet täyttävät kaikki Altmark-tuomiossa asetetut edellytykset eikä näissä toimenpiteissä näin ollen ole kyse valtiontuista.

(192)

Viranomaiset painottavat eritoten seuraavia näkökohtia:

Altmark-tuomion ensimmäinen edellytys

(193)

Koska automatisoidun polkupyöränvuokrausjärjestelmän tarjoamisella yleiseen käyttöön edistetään sellaista ekologista liikennemuotoa, jolla voidaan ratkaista liikkumiseen liittyviä ongelmia Brysselin alueella, Belgian viranomaiset katsovat, että järjestelmällä edistetään kiistatta yleistä etua.

Altmark-tuomion toinen edellytys

(194)

Belgian viranomaiset katsovat, että tarjouseritelmässä, jonka perusteella JCD ja CCB laativat yksityiskohtaisen tarjouksensa, oli esitetty rahoitusjärjestelmän keskeiset parametrit:

i)

kaikki järjestelmän tulot ovat yksityistä alkuperää;

ii)

mitään toimilupaan liittyviä tappioita ei kateta suorilla avustuksilla tai suorilla korvauksilla; ja

iii)

toimiluvan haltija kantaa kokonaisuudessaan palvelun hoidosta aiheutuvan riskin.

Altmark-tuomion kolmas edellytys

(195)

Belgian viranomaiset katsovat ensinnäkin, että toimilupa myönnettiin avoimen, läpinäkyvän ja syrjimättömän kilpailumenettelyn perusteella, joten sen vuoksi voidaan olettaa, että liiallisia korvauksia ei makseta. Sikäli kuin pääkaupunkialue on nimenomaisesti sulkenut pois suorien avustusten suorittamisen toimiluvan vastikkeena, tämä avoin, läpinäkyvä ja syrjimätön menettely on väistämättä johtanut siihen, että liiallisten korvausten riski on voitu kaikilta osin välttää.

(196)

Toiseksi toimiluvassa määrätyt taloudelliset toimenpiteet eivät olisi synnyttäneet minkäänlaisia liiallisia korvauksia JCD:n hyväksi. Belgian viranomaiset katsovat seuraavaa:

i)

JCD:n saama vapautus, joka oli enimmillään [50 000–150 000] euroa vuodessa, pääkaupunkialueen julkisen omaisuuden hallinnasta perittävistä käyttömaksuista kattoi ainoastaan pienen osan toimiluvan käytön kokonaiskustannuksista – vuonna 2012 sen määrä oli [0–5 %] prosenttia asianomaisista kustannuksista;

ii)

alueellisten verojen mahdollisten tulevien muutosten neutralointi (ks. johdanto-osan 22 kappale) on tavallinen lauseke pitkäkestoisissa toimilupasopimuksissa, ja se perustuu erityisesti pääkaupunkialueen itsenäiseen verotusvaltaan ja siihen, että minkäänlaisista korvauksista ei ole määrätty sen varalta, että toimiluvan käytöstä aiheutuu tappioita. käsiteltävänä olevassa asiassa alueellisiin veroihin ja maksuihin ei tehty minkäänlaisia korotuksia, eikä neutralointilauseketta näin ollen koskaan sovellettu;

iii)

kuntien kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten hintojentarkistuslausekkeiden (ks. johdanto-osan 22 kappale) yksinomaisena tarkoituksena on määrittää riippumaton korjausmekanismi sopimuksen tasapainon varmistamiseksi, eikä niillä puututa millään tavoin kunnallisen veron tasoon, jota kunnat voivat edelleen vapaasti tarkistaa. Kuten menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 82 kappaleessa todetaan, tämän neutraloinnin arvo on ollut enimmillään [50 000–100 000] ja [250 000–350 000] euroa huomioon otetun vertailuarvon mukaan;

iv)

mainostulojen kohdentamisessa JCD käyttää kussakin sopimuksessa arvonmäärityskerrointa, joka vastaa arvonlisäystä suhteessa taulukohtaiseen keskimääräiseen tuloon, ja tämä menetelmä noudattaa alan yleistä käytäntöä; ja

v)

toimilupasopimusta valvotaan järjestelmällisesti. Yhtäältä hallintokomitean (60) ja tukikomitean, joille JCD luovuttaa vuosittain kertomuksen järjestelmän toimintakyvystä, tehtävänä on valvoa sopimuksen moitteetonta toimeenpanoa. Toisaalta 25 päivänä marraskuuta 2010 annetussa määräyksessä määrätään, että Brysselin pääkaupunkialueen hallituksen ja Brysselin pääkaupunkialueen parlamentin on tarkastettava vuosittain, miten toimilupasopimuksen toimeenpano on toteutunut.

Altmark-tuomion neljäs edellytys

(197)

Belgian viranomaiset katsovat, että Villo-toimilupa myönnettiin JCD:lle avoimen, läpinäkyvän ja syrjimättömän menettelyn perusteella. Tarjouskilpailun jälkeen lisättyjen taloudellisten toimenpiteiden (ks. johdanto-osan 22 kappale) ainoana pyrkimyksenä olisi niiden mukaan ollut odotettujen mainostulojen vähenemisen korvaaminen ja sopimuksen tasapainon säilyttäminen tulevaisuudessa.

4.3.1.2   Soveltuvuus sisämarkkinoille

(198)

Belgian viranomaiset katsovat, että mikäli oletetaan, että Villo-sopimuksessa määrätyissä toimenpiteissä on kyse valtiontuista, niitä voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvina tukina perustamissopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella, kun huomioidaan seuraavat seikat:

i)

yhteiskäyttöisten polkupyörien tarjoamisella edistetään sellaista ekologista liikennemuotoa, joka tarjoaa vaihtoehdon autoilulle, joten se palvelee hyvin määriteltyä yhteisön tärkeänä pitämää tavoitetta;

ii)

toimiluvan edellyttämä rahoitus on lähes kokonaisuudessaan peräisin yksityisistä varoista, joten järjestely on asianmukainen ja suhteellinen ja sillä on kannustava vaikutus; ja

iii)

kilpailun vääristymät ja vaikutukset kauppaan ovat vähäisiä, koska toimilupa on myönnetty aidon ja läpinäkyvän kilpailumenettelyn tuloksena ja sitä sovelletaan pelkästään paikallisesti.

4.3.2   Belgian huomautukset asianomaisten huomautuksista

(199)

Belgian viranomaiset toimittivat huomautuksensa asianomaisten esittämistä huomautuksista 2 päivänä lokakuuta 2015 päivätyllä kirjeellä.

(200)

Belgian viranomaiset eivät hyväksy kantelun tekijöiden esittämiä väitteitä. Viranomaiset väittävät, että Villo-sopimuksessa määrätyt toimenpiteet täyttävät kaikki Altmark-tuomiossa asetetut edellytykset ja ettei niissä näin ollen ole kyse valtiontuista. Toissijaisesti Belgian viranomaiset katsovat, että toimenpiteet soveltuvat sisämarkkinoille

i)

perustamissopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella; ja

ii)

vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen perusteella.

4.3.2.1   Valtiontukien olemassaolo

(201)

CCB on väittänyt, että Brysselin pääkaupunkialue on myöntänyt JCD:lle oikeuden hallita ja hyödyntää julkista omaisuutta mainontaan edellyttämättä tältä vastikkeen maksamista, mutta Belgian viranomaiset eivät hyväksy kyseistä lähtökohtaa ja huomauttavat, että polkupyörien julkisen vuokrauspalvelun tarjoaminen oli, kuten tarjouspyynnössä määrättiin, vastike, joka suoritetaan mainostelineiden hyödyntämisestä.

(202)

Lisäksi Belgian viranomaiset ovat vahvistaneet 21 päivänä toukokuuta 2015 päivätyssä kirjeessään esittämän kantansa, jonka mukaan käsiteltävänä oleva tapaus täyttää Altmark-tuomiossa asetetut edellytykset (ks. johdanto-osan 191–197 kappale). Viranomaiset ovat esittäneet uusia väitteitä Altmark-tuomion kahden ensimmäisen edellytyksen osalta (ks. johdanto-osan 203–204 kappale).

Altmark-tuomion ensimmäinen edellytys

(203)

Belgian viranomaisten mukaan CCB:n väitteellä, jonka mukaan Villo-järjestelmää vastaava polkupyörien vuokrauspalvelu on jo tarjolla eräissä muissa eurooppalaisissa kaupungeissa ilman, että palvelua olisi nimenomaisesti luokiteltu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi, ei ole merkitystä käsiteltävänä olevassa asiassa. Ne huomauttavat, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun käsite on suhteellinen ja sen sisältö vaihtelee olosuhteiden mukaan. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa Brysselin pääkaupunkialueella autoliikenteen taholta tuleva paine on hyvin voimakasta, minkä takia on välttämätöntä ottaa käyttöön kunnianhimoisia ja tehokkaita toimenpiteitä. Esimerkkinä mainitusta Antwerpenin kaupungin tapauksesta Belgian viranomaiset toteavat, että toimiluvan käyttäjä (CCB) saa välitöntä avustusta.

Altmark-tuomion toinen edellytys

(204)

Belgian viranomaiset katsovat, että jos julkisen palvelun rahoitustapa pitäisi vahvistaa tarkasti jo hankintailmoituksessa, kilpailumenettelystä ei olisi mitään hyötyä, koska ehdokkaille ei jäisi minkäänlaista liikkumatilaa. Belgian viranomaiset vahvistavat kantansa, jonka mukaan palvelun rahoituksen parametreista määrättiin tarjouseritelmässä objektiivisesti ja läpinäkyvästi (ks. johdanto-osan 194 kappale).

4.3.2.2   Soveltuvuus sisämarkkinoille

Vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen sovellettavuus

(205)

Vaikka Belgian viranomaiset eivät pidä mahdollisena minkäänlaisen tuen arvon määrittämistä, ne katsovat, että väitetyn tuen kokonaisarvo on joka tapauksessa selvästi alle 15 miljoonaa euroa, kun otetaan huomioon, että täysin yksityisiä tuloja (kuten mainostuloja) ei huomioida tuen laskennassa. Näin ollen Belgian viranomaiset katsovat, että väitetyn tuen vuotuinen määrä kuuluu selvästi vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen soveltamisalaan.

Vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen edellytysten täyttyminen

(206)

Toimiluvan voimassaoloajan pidentämisessä (ks. johdanto-osan 161 kappale) on Belgian viranomaisten mukaan kyse ensimmäisen vaiheen sovittamisesta ajallisesti yhteen toisen vaiheen kanssa (ks. johdanto-osan 20 kappale). Tätä vaiheiden yhteensovittamista pidetään perusteltuna useista syistä: perusteluiksi esitetään sitä, että vaaditut menettelyt kestivät ennakoitua pidempään, sitä, että asianomaiset kaksi vaihetta haluttiin sovittaa yhteen hyvän hallintotavan varmistamiseksi, sitä, että mainostelineiden lukumäärän supistuminen oli välttämätöntä korvata, ja sitä, että julkinen palvelu haluttiin tarjota kansalaisille riittävässä ajassa.

(207)

Belgian viranomaiset katsovat, että Villo-toimilupa myönnettiin JCD:lle toimeksiannolla, joka oli selkeä ja nimenomainen, jossa määritettiin korvauksen parametrit ja jonka avulla voitiin välttää kaikki liialliset korvaukset.

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta

(208)

Belgian viranomaiset vahvistavat 21 päivänä toukokuuta 2015 päivätyssä kirjeessä esittämän kantansa (ks. johdanto-osan 198 kappale), jonka mukaan Villo-sopimuksessa määrätyt toimenpiteet voitaisiin katsoa sisämarkkinoille soveltuviksi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella, kun otetaan huomioon seuraavat seikat:

i)

yhteiskäyttöisten polkupyörien tarjoaminen palvelee hyvin määriteltyä yhteisön tärkeänä pitämää tavoitetta;

ii)

sopimuksella synnytetty väline on asianmukainen ja suhteellinen, ja sillä on kannustava vaikutus;

iii)

kilpailun vääristymät ja vaikutukset kauppaan ovat vähäisiä.

4.4   Asianomaisten lisähuomautukset

4.4.1   CCB:n lisähuomautukset

(209)

CCB:n mukaan kustannukset, joita JCD:lle on aiheutunut Villo-sopimuksen toimeenpanosta, ovat selvästi alun perin ilmoitettua pienemmät ja siten selvästi pienemmät kuin kustannukset, joihin Belgian viranomaiset vetoavat osoittaakseen, että liiallisia korvauksia ei ole maksettu:

i)

JCD:n väitetään hyötyneen siitä, että käyttöön otettavien polkupyörien lukumäärää pienennettiin 5 000 polkupyörästä 4 500 polkupyörään;

ii)

JCD:n väitetään voineen saada huomattavaa säästöä Villo-sopimuksen lisäsopimuksesta, jolla pystytettävien polkupyöräasemien lukumäärää supistettiin 400 asemasta 360 asemaan; ja

iii)

Villo-järjestelmään kirjattujen matkojen lukumäärän väitetään pienentyneen 150 000 matkalla vuonna 2015 vuoteen 2014 verrattuna.

(210)

CCB on laskenut JCD:n Villo-sopimuksen toimeenpanosta saamat mainostulot yksilöimällä mainostelineet niiden pystytysajankohdan ja sijainnin perusteella, laskemalla tämän jälkeen JCD:n hyödyntämien mainostaulujen lukumäärän ja soveltamalla lopuksi hintoja, joita JCD virallisesti perii Brysselin verkostostaan, sekä alennuksia, joita ulkomainossektorilla yleisesti sovelletaan tällaisiin telineisiin. Näiden laskelmien perusteella JCD on arvioinut asianomaiset mainostulot selvästi todellista pienemmiksi.

(211)

CCB päättelee, että JCD on saanut liiallisia korvauksia 27,3 miljoonaa euroa toukokuun 2009 ja helmikuun 2017 välisenä aikana.

(212)

Koska sitä ei ole valvottu, ettei liiallisia korvauksia makseta (ks. johdanto-osan 163 kappale), CCB katsoo, että olisi otettava käyttöön valvontajärjestelmä, jonka avulla voidaan tarkistaa vuosittain, onko toimiluvan haltijalle maksettu liiallisia korvauksia, sekä tarvittaessa oikaistava havaitut liialliset korvaukset. Tämän valvonnan toteuttajana tulisi olla riippumaton kolmas osapuoli.

(213)

Lisäksi CCB katsoo, että sitä, että liiallisia korvauksia ei makseta, pitäisi valvoa käyttämällä perustana sellaista kohtuullista voittoa, joka lasketaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun kustannuksiin nähden eikä syntyneisiin tuloihin nähden.

4.4.2   JCD:n lisähuomautukset

(214)

Sen osalta, että Villo-sopimuksesta syntyneiden mainostulojen määrittämiseen olisi käytettävä bruttopeittoa (GRP) (ks. johdanto-osan 162 ja 184 kappale), JCD selventää käyttävänsä bruttopeittoa yhtenä kriteerinä mainosverkostojen arvon määrittämisessä. JCD kuitenkin katsoo, että mainostelineiden teoreettinen GRP-indikaattori ei ole riittävä, kun määritetään tietyn sopimuksen telineiden arvoa. JCD määrittää kussakin sopimuksessa pystytettävien telineiden arvon käyttämällä viitearvona kansallisella tasolla laskettua mainostaulukohtaista keskimääräistä tuloa, johon sovelletaan korjauskerrointa, joka määräytyy eri tekijöiden perusteella – tällaisia ovat eritoten taulujen bruttopeitto (GRP) ja telineiden sijainti kaupungissa, joka on mainostajille strategisesti tärkeä, mutta myös kaupungista toiseen vaihteleva mainontapaineen voimakkuus sekä kilpailutilanne.

(215)

Samalla, kun JCD korostaa bruttopeiton (GRP) rajallista merkitystä, se huomauttaa, että GRP:n ja mainostaulukohtaisen hinnan vertailu JCD:n suurimman kansallisen verkoston ja suurimman Brysselin verkoston välillä johtaa yliarvostuksiin ([10–20] prosenttia kansallisessa verkostossa ja [20–30] prosenttia Brysselin verkostossa), jotka vastaavat Villo-sopimuksen yhteydessä hyödynnettyjen taulujen korjauskerrointa ([20–30] prosenttia).

(216)

Villo-sopimuksen hoidosta aiheutuneiden kustannusten osalta JCD katsoo, etteivät CCB:n laskemat määrät vastaa todellisuutta, mikä sen mukaan on selitettävissä seuraavilla syillä:

i)

CCB:n menetelmässä ei otettu mitenkään huomioon investointeja, jotka olivat välttämättömiä tarpeellisten infrastruktuurien tuottamiseksi toimiluvan voimassaolon alkuvaiheessa;

ii)

CCB:n käyttämä polkupyöräkohtainen vuosikustannus oli 1 450 euroa, joka vastaa JCD:n tarjouksessa esitettyä määrää ja perustuu näin ollen arvioihin.

(217)

JCD ei hyväksy CCB:n kunnallisten verojen neutraloinnin osalta esittämiä määriä (ks. johdanto-osan 164 kappale). JCD:n mukaan CCB:n arvioimien määrien ja todellisten määrien ero johtuu seuraavista syistä:

i)

virheellisten veromäärien käyttö: toisin kuin CCB:n laskelmissa oletetaan, ainoastaan muutamat kunnat soveltavat mainostelineisiin veroa, jonka määrä on vuodessa yli 75 euroa neliömetriä kohden;

ii)

mekanismin soveltaminen kuntiin, joita se ei koske: CCB näyttää soveltaneen tarkistusmekanismia Etterbeekin, Schaerbeekin ja Saint-Jossen kuntiin, vaikka näiden kuntien kanssa tehdyissä kahdenvälisissä sopimuksissa ei ole asianomaista lauseketta;

iii)

mekanismin automaattinen soveltaminen: käytännössä JCD perii tarkistusmekanismin mukaiset määrät vasta sen jälkeen, kun se on laskuttanut käyttömaksun kunnilta. Mainostelineiden pystyttämisestä ja hyödyntämisestä voi kulua jonkin aikaa ennen kuin nämä määrät peritään tarkistuslausekkeiden mukaisesti.

(218)

Mainostulojen osalta CCB on JCD:n mukaan arvioinut JCD:n soveltamien alennusten määrän todellista alhaisemmaksi: alennusten osuus on lähempänä [60–70] kuin 40:tä prosenttia. Kun käytetään asianmukaista alennusten määrää, mainostulot jäävät paljon CCB:n esittämiä arvioita pienemmiksi (lähes puolta pienemmiksi).

(219)

JCD ei myöskään hyväksy CCB:n esittämää määrää, joka koskee mainostelineiden ilmaista hyödyntämistä (ks. johdanto-osan 165 kappale). JCD:n mukaan CCB ei ota huomioon sitä, että Villo-toimiluvassa määrättyä mainostelineiden hyödyntämistä ei voida erottaa polkupyörien julkisen vuokrauspalvelun tarjoamisesta. Mainostulojen tarkoituksena on nimittäin rahoittaa tätä julkista palvelua.

(220)

JCD katsoo, että tämä mainostelineiden hyödyntäminen on otettu huomioon Villo-toimiluvan rahoituksessa, sillä se hyödyntää Villo-sopimuksen telineitä vastikkeena niistä huomattavista kustannuksista, joita polkupyörien julkisen vuokrauspalvelun tarjoamisesta aiheutuu.

4.5   Belgian lisähuomautukset

(221)

Villo-sopimuksen voimassaoloajan (ks. johdanto-osan 161 kappale) osalta myös Belgian viranomaiset huomauttavat, että Villo-sopimuksen tekohetkellä sovellettuun vuonna 2005 tehtyyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevaan päätökseen ei sisältynyt mitään julkisen palvelun tarjoamisen kestoa rajoittavaa määräystä (ks. johdanto-osan 181 kappale). Lisäksi Belgian viranomaiset katsovat, että Villo-toimiluvan voimassaoloajan pidentäminen lisäsopimuksella oli perusteltua seuraavista kolmesta syystä:

i)

sopimuksen toimeenpano oli viivästynyt osapuolten tahdosta riippumattomien olosuhteiden takia;

ii)

Villo-sopimuksen kaksi vaihetta haluttiin sovittaa yhteen: sopimuksen kahden vaiheen kestoksi oli alun perin määrätty 15 vuotta, vaikka vaiheet käynnistettiin eri ajankohtina. Tämä olisi käytännössä johtanut tilanteeseen, jossa vaiheella 1 ja vaiheella 2 olisi kaksi eri päättymispäivää (kuten lisäsopimuksen johdanto-osassa todetaan); ja

iii)

JCD:n hyödyntämien mainoskalusteiden määrä pieneni Villo-sopimukseen tehdyn lisäsopimuksen seurauksena.

4.6   Villo-sopimuksen toinen lisäsopimus

(222)

Brysselin pääkaupunkialueen hallitus ja JCD allekirjoittivat 29 päivänä maaliskuuta 2018 Villo-sopimukseen liittyvän lisäsopimuksen. Tämä lisäsopimus otettiin käyttöön, jotta pystyttäisiin valvomaan aiempaa tarkemmin ja säännönmukaisemmin sitä, että liiallisia korvauksia ei makseta.

(223)

Lisäsopimuksessa määrätään, että JCD:n tulee toimittaa pääkaupunkialueelle erillisen kustannuslaskelmansa tulokset. Tuloksista on käytävä ilmi Villo-toimiluvasta saadut tulot (tulotiedoissa on eriteltävä käyttäjien suorittamista maksuista saatavat tulot, mainostulot, vapautus alueellisesta käyttömaksusta ja kunnallisten verojen korotuksen neutralointi) sekä toimiluvasta aiheutuneet kustannukset (kustannustiedoissa on eriteltävä toimintakustannukset, palvelun tuottamisesta aiheutuvat kustannukset ja Villo-palveluun liittyvien investointien poistot).

(224)

Lisäsopimuksessa määrätään, että kunakin vuonna JCD:n vuotuisesta tilintarkastuksesta vastaavan tilintarkastajan, jäljempänä ’tilintarkastaja’, on tarkastettava, että JCD:n noudattamat erillisen kirjanpidon periaatteet ovat vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen mukaiset. Erillisen kirjanpidon tulokset on toimitettava vuosittain erikoistilintarkastajalle sen jälkeen, kun tilintarkastaja on tehnyt oman tarkastuksensa.

(225)

Erikoistilintarkastaja tarkastaa vuosittain, että se suhdeluku, joka saadaan jakamalla kertynyt vuotuinen toiminnan tulos (EBIT) Villo-toimiluvan käyttöön liittyvillä (vuodesta 2009 saakka) kertyneillä vuotuisilla kustannuksilla, ei ylitä [10–20] prosentin kynnysarvoa (61). Jos kynnysarvo ylittyy, ja sen mukaan, miten suuresta ylityksestä on kyse, alueellisen käyttömaksun määrä, jonka maksamisesta JCD on vapautettu, ja sen lisäksi tuleva määrä, joka aiheutuu kunnallisiin veroihin liittyvien toimenpiteiden vaikutuksesta, maksetaan sitä edeltävältä vuodelta takautuvasti kokonaisuudessaan tai osittain.

(226)

Lisäsopimuksessa määrätään myös, että tilintarkastaja tarkastaa tällä menetelmällä sen, että liiallisia korvauksia ei ole maksettu ajanjaksolla 2009–2017, ja laatii tästä koosteen, joka esitetään hallintokomitealle. Kooste oli määrä laatia viipymättä asianomaisen lisäsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

4.7   Toista lisäsopimusta edeltäneiden toimenpiteiden arviointi

(227)

Komissio arvioi erikseen lisäsopimusta edeltänyttä ajanjaksoa (ks. johdanto-osan 222 kappale) ja lisäsopimuksen jälkeistä ajanjaksoa.

4.7.1   SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki

(228)

Kriteereitä, joiden perusteella valtiontukien olemassaolo voidaan määrittää, on kuvattu johdanto-osan 70–71 kappaleessa. Johdanto-osan 229–249 kappaleessa tarkistetaan, täyttyvätkö nämä kriteerit kunkin seuraavan toimenpiteen osalta: vapautus julkisen omaisuuden hallinnasta perittävistä alueellisista käyttömaksuista, kunnallisten verojen korotuksen neutralointi ja alueellisten verojen mahdollisilta tulevilta muutoksilta suojaava lauseke (ks. johdanto-osan 22 kappale).

4.7.1.1   Valtion toiminnaksi katsominen ja valtion varat

(229)

Kriteereitä, joiden perusteella voidaan määrittää, onko kyse valtion toiminnasta ja liittyykö toimenpiteisiin valtion varojen olemassaoloa, on kuvattu johdanto-osan 72–73 kappaleessa.

Valtion toiminnaksi katsominen

(230)

Sitä ei kiistetä, että Brysselin pääkaupunkialue on myöntänyt Villo-toimiluvan ja että alue on myöntänyt lisätoimenpiteitä toimiluvan myöntämisen jälkeen (ks. johdanto-osan 19–22 kappale). Kiistanalaiset toimenpiteet on näin ollen katsottava valtion toiminnaksi.

Valtion varat

(231)

Brysselin pääkaupunkialueen sekä sen alueeseen kuuluvien eri kuntien menettämät tulot, jotka liittyvät kiistanalaisiin toimenpiteisiin, merkitsevät tulonmenetyksiä julkishallinnolle, ja vastaavasti sama määrä valtion varoja on näin ollen siirretty JCD:lle.

(232)

Kyseessä ovat nimenomaisesti seuraavat valtion varat: i) tulonmenetys, joka johtuu siitä, että Brysselin pääkaupunkialueen julkisen omaisuuden hallinnasta perittävästä käyttömaksusta on myönnetty kahdeksan neliömetrin kokoisten mainostelineiden osalta vapautus, jonka suuruus on enintään [50 000–150 000] euroa vuodessa; ii) tulojen menetys, joka liittyy alueellisten verojen mahdollisen korotuksen neutralointiin ja joka vastaa tämän korotuksen määrää; ja iii) tulojen menetys, joka liittyy kunnallisten verojen mahdollisen korotuksen neutralointiin ja joka vastaa tämän korotuksen määrää kuitenkin niin, että enimmäismäärä on [250 000–350 000] euroa vuodessa (ks. johdanto-osan 22 kappale).

(233)

Villo-polkupyöränvuokrausjärjestelmää rahoitetaan asiakkaiden suorittamien maksujen ohella myös mainostelineiden hoidolla ja hyödyntämisellä. Mainostulot sekä toimilupapalvelun käyttäjien maksut ovat puhtaasti yksityisiä varoja, eikä niitä pidä luokitella valtion varoiksi.

(234)

Komissio katsoo, että JCD:n hankkimissa mainostuloissa ei selvästikään ole kyse valtion varoista siltä osin kuin nämä mainostulot saadaan JCD:n ja sen asiakkaiden välisistä yksityisistä sopimuksista, joissa valtio ei ole ollut millään tavoin osallisena.

(235)

Ei myöskään voida katsoa, että Brysselin pääkaupunkialue luopuisi valtion varoista yksinkertaisesti siksi, että se ei itse harjoita jotakin tiettyä taloudellista toimintaa. Tällainen valtion varojen määrittelytapa olisi hyvin laaja, eikä se antaisi valtiolle mahdollisuutta myöntää lupaa alueellaan harjoitettavalle toiminnalle tarkistamatta etukäteen, että se ei itse pysty harjoittamaan asianomaista toimintaa.

4.7.1.2   Taloudellisen edun olemassaolo

(236)

Kriteereitä, joiden perusteella voidaan määrittää valikoivan taloudellisen edun olemassaolo, on kuvattu johdanto-osan 82 ja 83 kappaleessa.

(237)

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa alueellisista käyttömaksuista myönnetyn vapautuksen ja kunnallisten käyttömaksujen korotuksen neutraloinnin ansiosta JCD:n ei ole täytynyt vastata sellaisista kustannuksista, jotka olisivat muuten kuluttaneet sen varoja, ja näin ollen nämä toimenpiteet ovat hyvinkin luonteeltaan sellaisia, että JCD saa niistä etua.

(238)

Belgian viranomaiset kuitenkin katsovat, että lisätoimenpiteitä on pidettävä Altmark-tuomion synnyttämän oikeuskäytännön piiriin kuuluvina korvauksina julkisesta palvelusta.

(239)

Altmark-tuomiossa Euroopan unionin tuomioistuin täsmensi, että korvauksessa, joka myönnetään valtion varoista sellaisten kustannusten kattamiseen, jotka liittyvät yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamiseen, ei ole kyse edusta, mikäli seuraavat neljä kumulatiivista edellytystä täyttyvät (62):

i)

tuensaajayrityksen tehtäväksi on tosiasiassa annettava julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen, ja nämä velvoitteet on määriteltävä selvästi;

ii)

ne parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on etukäteen vahvistettava objektiivisesti ja läpinäkyvästi;

iii)

korvaus ei voi ylittää sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kaikki ne kustannukset tai osa niistä kustannuksista, joita julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon kyseisestä toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto; ja

iv)

silloin, kun julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavaa yritystä ei valita sellaisessa julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, jossa on mahdollista valita se ehdokas, joka kykenee tuottamaan kyseiset palvelut julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin, tarvittavan korvauksen taso on määritettävä tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja riittävillä välineillä varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä.

(240)

Toisen Altmark-edellytyksen osalta komissio huomauttaa, että toimenpiteiden myöntämisen hetkellä ei tiedetty, millainen taloudellinen vaikutus vasta tarjouskilpailun jälkeen laaditussa sopimuksessa määrätyillä lisätoimenpiteillä ja eritoten kunnallisten käyttömaksujen korotuksen neutraloinnin kaltaisella toimenpiteellä olisi Brysselin pääkaupunkialueelle, sillä tämä vaikutus riippuu täysin kunnallisten verojen tulevasta kehityksestä. Koska tämän toimenpiteen taloudellista enimmäisvaikutusta ei rajoitettu, komissio ei pidä sitä täysin läpinäkyvänä.

(241)

Kolmannen Altmark-edellytyksen osalta todetaan, ettei ennen arvioitujen lisätoimenpiteiden myöntämistä ollut tarkistettu, ettei JCD:n toimiluvan käytöstä perimä korvaus ylittäisi sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kaikki ne kustannukset tai osa niistä kustannuksista, joita toimiluvasta johtuvien velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon kyseisestä toiminnasta saadut tulot sekä kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto.

(242)

Tämän lisäksi komissio katsoo neljännen Altmark-edellytyksen osalta, että koska tiettyjä toimenpiteitä on myönnetty tarjouskilpailun jälkeen, ei ole selvää, voidaanko katsoa, että tämän tarjouskilpailun Altmark-tuomion mukainen tavoite (sen toimijan valitseminen, joka kykenee tuottamaan palvelun julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin) olisi tullut saavutetuksi. On nimittäin niin, että sen jälkeen, kun kaikki korvaustoimenpiteet eivät enää sisällykään kyseessä olevaan tarjouspyyntöön, on vaikeaa tehdä päätelmää siitä, pystytäänkö tällaisella tarjouskilpailulla valitsemaan se toimija, joka tuottaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun vähäisimmin kustannuksin, vaikka itse tarjouskilpailumenettely olisikin läpinäkyvä.

(243)

Johdanto-osan 240–242 kappaleessa esitetyistä syistä komissio katsoo, että Altmark-oikeuskäytännön edellytykset eivät täyty käsiteltävänä olevassa tapauksessa ja että näin ollen JCD todellakin saa taloudellista etua tarjouskilpailun jälkeen päätetyistä valtion varojen lisäsiirroista.

(244)

Tämän edun määrän laskennan osalta Belgian viranomaiset ovat alun perin arvioineet, että kunnallisten verojen neutraloinnin arvo olisi enintään noin [50 000–100 000] euroa vuodessa. Tässä laskelmassa otettiin kuitenkin huomioon se, että kunnat soveltavat yleensä alennettua veroa julkisiin palveluihin, kun taas kaupallisten toimijoiden suorittaman veron vakiomäärä on tätä suurempi. Belgian viranomaiset katsovat eduksi ainoastaan julkisille palveluille yleisesti myönnetyn, muita edullisemman verotason ja JCD:hen Villo-toimiluvan yhteydessä tosiasiallisesti sovelletun verotason välisen erotuksen. Komissio puolestaan katsoo, että JCD:lle tosiasiallisesti myönnetty etu vastaa veron vakiomäärän ja JCD:ltä perityn veron määrän välistä erotusta. Belgian viranomaisten alkuperäisten laskelmien mukaan tämä etu voi olla enintään [250 000–350 000] euroa vuodessa (63).

(245)

Kaiken kaikkiaan JCD saisi vuodessa etua enintään [400 000–500 000] euroa ([50 000–150 000] euroa Brysselin pääkaupunkialueen julkisen omaisuuden hallinnasta perittävästä käyttämaksusta myönnetystä vapautuksesta ja [250 000–350 000] euroa kunnallisia veroja koskevan hintojentarkistuslausekkeen soveltamisen perusteella, ks. johdanto-osan 22 kappale).

4.7.1.3   Valikoivuus

(246)

Kriteereitä, joilla voidaan arvioida toimenpiteen valikoivuutta, on kuvattu johdanto-osan 97 kappaleessa.

(247)

Koska kiistanalaisissa toimenpiteissä on kyse yksittäisistä tukitoimenpiteistä, taloudellisen edun määrityksen (ks. johdanto-osan 236–245 kappale) perusteella voidaan olettaa, että toimenpiteet ovat valikoivia (64). Koska mikään ei viittaa päinvastaiseen, käsiteltävänä olevassa asiassa voidaan soveltaa tätä oletusta, ja se on riittävä peruste toimenpiteiden toteamiselle valikoiviksi.

4.7.1.4   Kilpailun vääristyminen ja vaikutukset jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

(248)

Samoista syistä, jotka on jo esitetty johdanto-osan 103–121 kappaleessa, lisätoimenpiteillä, jotka JCD:lle myönnettiin Villo-toimilupaa varten, on vaikutuksia, jotka voivat mahdollisesti vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

4.7.1.5   Päätelmä tuen olemassaolosta

(249)

Edellä esitettyjen huomioiden perusteella komissio arvioi, että kumulatiiviset valtiontukikriteerit täyttyvät niiden lisätoimenpiteiden osalta, jotka liittyvät JCD:lle annettuun julkisen palvelun Villo-toimilupaan Brysselin pääkaupunkialueella, ja näin ollen kyseiset toimenpiteet ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

4.7.2   Tuen sääntöjenmukaisuus

(250)

Komissio toteaa, että kantelun tässä osiossa tarkoitettuja lisätoimenpiteitä, jotka sisältävät SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia, ei ole ilmoitettu SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(251)

Belgian viranomaiset kuitenkin katsovat, että mikäli asianomaisissa toimenpiteissä olisi kyse valtiontuista, nämä tuet olisivat julkisesta palvelusta maksettavia korvauksia, jotka soveltuvat sisämarkkinoille kyseisten toimien toteutushetkellä sovelletun yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen perusteella (toimenpiteiden myöntämishetkellä voimassa oli vuonna 2005 tehty yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskeva päätös, joka on sittemmin korvattu vuonna 2012 tehdyllä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevalla päätöksellä). Mainituissa kahdessa säädöksessä sellaiset toimenpiteet vapautetaan ilmoitusvaatimuksesta, jotka täyttävät säädöksissä asetetut sisämarkkinoille soveltuvuuden edellytykset (65).

(252)

Toimenpiteiden katsomiseen sisämarkkinoille soveltuviksi riittää, että ne täyttävät niiden myöntämishetkellä sovelletussa vuonna 2005 tehdyssä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevassa päätöksessä vaaditut edellytykset. Yhteensoveltuvuutta vuonna 2005 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen kanssa arvioidaan seuraavassa.

4.7.3   Tuen soveltuvuus sisämarkkinoille vuonna 2005 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen perusteella

4.7.3.1   Soveltamisala

(253)

Vuonna 2005 tehty yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskeva päätös koskee ainoastaan palveluita, jotka katsotaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviksi palveluiksi. Oikeuskäytännöstä seuraa, että kun tätä kysymystä ei säädellä unionin tasolla alakohtaisella säännöstöllä, jäsenvaltioilla on paljon harkintavaltaa sellaisten palveluiden määrittelyssä, jotka voidaan luokitella yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviksi palveluiksi. Komission tehtävänä on valvoa, että määrittelyssä ei tehdä ilmeisiä virheitä.

(254)

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa komissio katsoo, että ilmeistä virhettä ei ole tehty, koska palvelu vastaa kansalaisten tarpeeseen, jota ei olisi voitu tyydyttää samoin ehdoin ilman valtion osallistumista (käyttäjien suorittamien maksujen määrä ei esimerkiksi riitä kattamaan palvelun kustannuksia). On niin ikään kiinnostavaa panna merkille, että tätä kysymystä käsitellyt Belgian perustuslakituomioistuin on vahvistanut, että automatisoitu Villo-polkupyöränvuokrausjärjestelmä on luonteeltaan julkinen palvelu (66).

(255)

Vuonna 2005 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti päätöstä sovelletaan sellaisiin alle 30 miljoonan euron vuotuisiin valtiontukiin, jotka myönnetään korvauksina julkisista palveluista yrityksille, joiden kaikkien toimintojen yhteenlaskettu keskimääräinen vuosiliikevaihto ennen veroja kahdelta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun toimeksiantamista edeltäneeltä tilikaudelta on alle 100 miljoonaa euroa.

(256)

Belgian viranomaisten arvioiden mukaan JCD:lle annetun tuen kokonaismäärä, joka koostuu julkisen omaisuuden hallinnasta perittävästä käyttömaksusta annetusta vapautuksesta ja kunnallisten verojen korotuksen neutraloinnista, alittaa selvästi 30 miljoonan euron vuotuisen kynnysarvon, koska tuen enimmäismäärä on [400 000–500 000] euroa vuodessa (ks. johdanto-osan 245 kappale). Tämän lisäksi vuotuinen liikevaihto oli vuosina 2006–2007 huomattavasti alle 100 miljoonaa euroa. Tämän perusteella vuonna 2005 tehtyä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevaa päätöstä voitaisiin siis soveltaa.

4.7.3.2   Vaatimusten noudattaminen

(257)

Vuonna 2005 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen 4 artiklassa edellytetään seuraavaa: ”yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottaminen annetaan yritykselle yhdellä tai useammalla asiakirjalla, jonka muodon jokainen jäsenvaltio voi itse määrittää. Tällaisessa asiakirjassa tai tällaisissa asiakirjoissa on mainittava erityisesti: – – järjestelyt liiallisten korvausten välttämiseksi ja perimiseksi takaisin.”

(258)

Selkeä ja nimenomainen kuvaus järjestelyistä liiallisten korvausten välttämiseksi ja perimiseksi takaisin sisällytettiin JCD:n toimeksiantoon vasta 29 päivänä maaliskuuta 2018, kun Villo-sopimuksen toinen lisäsopimus hyväksyttiin (ks. johdanto-osan 222–226 kappale). Tämän vuoksi komissio katsoo, että tätä vuonna 2005 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen vaatimusta ei ole noudatettu ja etteivät asianomaiset tuet sovellu sisämarkkinoille vuonna 2005 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen perusteella.

4.7.4   Tuen soveltuvuus sisämarkkinoille vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen perusteella

4.7.4.1   Soveltamisala

(259)

Vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen 10 artiklan b kohdassa säädetään, että ”kaikki ennen tämän päätöksen voimaantuloa käyttöön otettu tuki, joka ei ollut päätöksen 2005/842/EY mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja jota ei ollut vapautettu ilmoitusvaatimuksesta, mutta joka täyttää tämän päätöksen edellytykset, soveltuu sisämarkkinoille ja on vapautettu ennakkoilmoitusvaatimuksesta”. Edellä todetun nojalla komissio katsoo, että tukea on näin ollen arvioitava vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen perusteella.

(260)

Kuten johdanto-osan 253 ja 254 kappaleessa on selostettu, komissio katsoo, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun määrittelyssä ei ole tehty ilmeistä virhettä. Vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan päätöstä sovelletaan korvauksina julkisesta palvelusta myönnettäviin valtiontukiin, jotka ovat alle 15 miljoonaa euroa vuodessa. Belgian viranomaisten arvioiden mukaan JCD:lle myönnetyn tuen kokonaismäärä on hyvin selvästi tätä kynnysarvoa pienempi (ks. johdanto-osan 245 kappale). Tämän perusteella vuonna 2012 tehtyä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevaa päätöstä voitaisiin siis soveltaa.

4.7.4.2   Vaatimusten noudattaminen

(261)

Vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen (kuten myös vuonna 2005 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen) 4 artiklassa edellytetään seuraavaa: ”yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottaminen annetaan yritykselle yhdellä tai useammalla asiakirjalla, jonka muodon jokainen jäsenvaltio voi itse määrittää. Tällaisessa asiakirjassa tai tällaisissa asiakirjoissa on mainittava erityisesti: – – järjestelyt liiallisten korvausten välttämiseksi ja perimiseksi takaisin.”

(262)

Kuten johdanto-osan 258 kappaleessa on selostettu, komissio katsoo, ettei kyseistä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen vaatimusta ole noudatettu ja etteivät asianomaiset tuet sovellu sisämarkkinoille vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen perusteella.

4.7.5   Tuen soveltuvuus sisämarkkinoille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien vuoden 2012 puitteiden perusteella

4.7.5.1   Soveltamisala

(263)

Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen annetun komission tiedonannon, jäljempänä ’yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevat vuoden 2012 puitteet’ (67), 7 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Tässä tiedonannossa vahvistettuja periaatteita sovelletaan julkisesta palvelusta maksettavaan korvaukseen ainoastaan silloin, kun korvaus on [vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan] päätöksen soveltamisalan ulkopuolelle kuuluvaa valtiontukea.” Edellä todetun nojalla komissio katsoo, että tukea on näin ollen arvioitava yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien vuoden 2012 puitteiden perusteella.

(264)

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien vuoden 2012 puitteiden 69 kohdan mukaan ”[k]omissio soveltaa tässä tiedonannossa vahvistettuja periaatteita sääntöjenvastaiseen tukeen, josta se tekee päätöksen 31 päivän tammikuuta 2012 jälkeen, vaikka tuki olisi myönnetty jo ennen kyseistä päivämäärää”. Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevia vuoden 2012 puitteita voidaan näin ollen soveltaa Villo-toimiluvan alusta alkaen.

4.7.5.2   Vaatimusten noudattaminen

(265)

Komissio tarkistaa, onko tuki yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien vuoden 2012 puitteiden 2 jaksossa vahvistettujen edellytysten mukainen, ja ottaa samalla huomioon sen, että puitteiden 61 kohdan mukaan ”[t]ämän tiedonannon 14, 19, 20, 24, 39, 51–59 kohtaa ja 60 kohdan a alakohtaa ei sovelleta tukeen, joka täyttää [vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan] päätöksen 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetut edellytykset”. Kuten edellä on osoitettu (ks. johdanto-osan 260 kappale), käsiteltävänä oleva tuki täyttää kyseiset edellytykset.

Varsinainen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu

(266)

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien vuoden 2012 puitteiden 12 kohdan mukaan ”[t]uki on myönnettävä varsinaisiin – – SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin”. Komissio katsoo, että Villo-sopimuksen hoitamisessa on kyse varsinaisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta (ks. johdanto-osan 253–254 kappale).

Julkisen palvelun velvoitteet ja korvauksen laskentaa koskevat säännöt täsmentävän toimeksiantoasiakirjan tarve

(267)

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien vuoden 2012 puitteiden 15 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Vastuu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamisesta on annettava kyseiselle yritykselle yhdellä tai useammalla asiakirjalla, jonka muodosta jokainen jäsenvaltio voi itse päättää.” Puitteiden 16 kohdan mukaan tällaisessa asiakirjassa on erityisesti täsmennettävä julkisen palvelun velvoitteiden sisältö ja kesto; näitä velvoitteita hoitava yritys ja tarvittaessa asianomainen alue; yritykselle mahdollisesti myönnettyjen yksin- tai erityisoikeuksien luonne; korvausmenetelmä ja korvauksen laskennassa, seurannassa ja tarkistamisessa käytettävät parametrit; järjestelyt liiallisten korvausten välttämiseksi ja perimiseksi takaisin.

(268)

Belgian viranomaiset määrittelivät Villo-toimiluvan Villo-sopimuksessa julkisen palvelun toimiluvaksi. Lisäksi alueen parlamentti antoi 25 päivänä marraskuuta 2010 määräyksen, jolla säädellään julkisen Villo-palvelun hoitoa.

(269)

Villo-sopimuksessa asianomaisen julkisen palvelun määritelmänä on ”automatisoidun polkupyöränvuokrausjärjestelmän tarjoaminen käyttöön kaikkialla Brysselin pääkaupunkialueella hallituksen alaisuudessa sen asettamien vähimmäisehtojen mukaisesti siten, että toimiluvan haltija kantaa kustannukset ja riskit”. Sopimuksessa vahvistetaan toimiluvan käyttäjälle kuuluvat julkisen palvelun velvoitteet. Asiakirjassa kuvataan palvelun sisältö, maantieteellinen alue ja se, miten palvelu tuotetaan. Siinä kuvataan myös palvelun käyttäjiin sovellettava hinnoittelujärjestelmä.

(270)

Toimeksiannon voimassaoloaika: toimiluvan voimassaoloajaksi oli asetettu 15 vuotta, ja sitä pidennettiin kahdella vuodella ja neljällä kuukaudella (ks. johdanto-osan 161 kappale) toimilupaan 9 päivänä kesäkuuta 2011 liitetyssä lisäsopimuksessa. Tätä voimassaoloa perustellaan välttämättömien investointien huomattavuudella. Tätä havainnollistaa eritoten se, että JCD on kärsinyt merkittäviä taloudellisia tappioita ja on tehnyt voittoa vasta vuodesta 2016 alkaen (ks. jäljempänä oleva taulukko 1).

(271)

Korvauksen parametrit: tarkasteltavana olevia tukitoimenpiteitä (lisätoimenpiteitä) koskevan korvauksen parametrit määritellään Villo-sopimuksessa selkeästi.

(272)

Sen varmistaminen, ettei korvauksia makseta liikaa: valvonnan toteuttaminen sen varmistamiseksi, ettei korvauksia makseta liikaa, on edellytys tuen sisämarkkinoille soveltuvuudelle sekä vuonna 2012 tehdyssä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevassa päätöksessä (ks. päätöksen 4 artiklan e kohta) että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevissa vuoden 2012 puitteissa (ks. puitteiden 16 kohdan e alakohta). Komissio päätteli johdanto-osan 262 kappaleessa, ettei vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen 4 artiklan e kohdan vaatimusta noudatettu käsiteltävänä olevassa tapauksessa. Tilintarkastajan, nimittäin KPMG-tilintarkastusyhteisön, tekemistä tarkastuksista käy kuitenkin ilmi, ettei liiallisia korvauksia ole tosiasiassa maksettu vuosina 2009–2017 (ks. alla oleva taulukko 1).

Image 3

(273)

CCB on tehnyt useita huomautuksia, jotka koskevat sen varmistamista, ettei korvauksia makseta liikaa.

(274)

Yhtäältä CCB katsoo, ettei mainostelineiden pystytykseen ja hyödyntämiseen liittyviä kustannuksia voida ottaa huomioon JCD:lle myönnetyn korvauksen laskennassa (ks. johdanto-osan 162 kappale). Lisäksi CCB katsoo, että julkisen omaisuuden ilmainen hyödyntäminen mainontaan (jota se nimittää vapautukseksi kunnan julkisen omaisuuden hallinnasta perittävästä käyttömaksusta) pitäisi kvantifioida suhteessa mainostelineiden arvoon (ks. johdanto-osan 165 kappale).

(275)

Komissio katsoo, että mainostelineet tulee ottaa huomioon silloin, kun halutaan varmistaa, että liiallisia korvauksia ei ole maksettu. Komissio tekee tämän ottamalla huomioon näistä telineistä tosiasiallisesti saadut tulot ja niistä tosiasiallisesti aiheutuneet kustannukset. Tässä yhteydessä ei ole mitään tarvetta käyttää viitekohtana tauluista tehtyä arviointia, koska sekin riippuisi niistä tuloista ja kustannuksista, joita tällaisista telineistä voi syntyä (ks. edellä oleva taulukko 1). Mikäli mainostelineiden käyttöarvo on suurempi kuin on tarpeen Villo-toimiluvan käytöstä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi, tästä epätasapainosta on tällä laskentatavalla pääteltävä, että korvauksia on maksettu liikaa.

(276)

CCB kiistää kunnallisista veroista annettuun vapautukseen perustuvan tuen määrän (ks. johdanto-osan 164 kappale). JCD on havainnut CCB:n laskelmissa useita virheitä (ks. johdanto-osan 217 kappale). Komissio kuitenkin huomauttaa, että vaikka tuen vuotuinen määrä olisi ollut 650 000 euroa, kuten CCB väittää, julkisen tehtävän hoito pysyi kaiken kaikkiaan tappiollisena vuosina 2009–2017.

(277)

Sen CCB:n esittämän väitteen osalta, jonka mukaan JCD:lle Villo-sopimuksen hoitamisesta aiheutuneet kustannukset olisivat olleet selvästi pienemmät kuin alun perin oli ilmoitettu (ks. johdanto-osan 209 kappale), on riittävää todeta, että se, että liiallisia korvauksia ei ole maksettu, varmistetaan JCD:lle aiheutuneiden todellisten kustannusten eikä ennusteiden tai arvioiden perusteella.

(278)

Päätelmänään komissio toteaa, että JCD:lle ei ole maksettu liiallisia korvauksia yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän Villo-palvelun tuottamisesta vuosina 2009–2017.

(279)

Komissio katsoo, ettei sellaisen valvontamekanismin olemassaolo, jolla varmistetaan, ettei liiallisia korvauksia makseta, ole oikeastaan välttämätön muuta kuin siinä tapauksessa, että tuki halutaan todeta soveltuvaksi sisämarkkinoille vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen perusteella tilanteessa, jossa valtio on vastuussa sen valvonnasta, että liiallisia korvauksia ei makseta, sekä siinä tapauksessa, että tuki halutaan todeta soveltuvaksi sisämarkkinoille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien vuoden 2012 puitteiden nojalla ilmoitettujen toimenpiteiden osalta tilanteessa, jossa komissio tukeutuu kyseiseen valvontamekanismiin mahdollisten tulevaisuudessa maksettavien liiallisten korvausten välttämiseksi ja jossa komissio ei varmista jälkikäteen, että liiallisia korvauksia ei ole maksettu. Silloin, kun komissio varmistaa jälkikäteen sen, että liiallisia korvauksia ei ole maksettu, tämä muodollinen edellytys menettää tarkoituksensa, joka on mahdollisten liiallisten korvausten välttäminen. Siinä tapauksessa, että komissio suorittaa varmistuksen jälkikäteen, kaikki todetut liialliset korvaukset on perittävä takaisin valvonnan olemassaolosta riippumatta, ja toisaalta, mikäli todetaan, että liiallisia korvauksia ei ole maksettu, tämä riittää tältä osin tyydyttämään yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien vuoden 2012 puitteiden sisämarkkinoille soveltuvuuden vaatimukset.

(280)

Tässä tapauksessa komissio katsoo, että silloin, kun liiallisia korvauksia ei ole maksettu, sillä, että jäsenvaltion valvonta on ollut puutteellista, on vain vähäistä merkitystä sikäli kuin tämän edellytyksen tavoite (se, että liiallisia korvauksia ei makseta) on saavutettu. On huomattava, että tapauksissa, joissa komissio on antanut kielteisiä päätöksiä ja määrännyt julkisesta palvelusta maksetut korvaukset perittäviksi takaisin (silloin, kun julkisen palvelun määrittelyssä ei ole tehty ilmeistä virhettä), nämä takaisinperinnät ovat koskeneet ainoastaan komission laskemia liiallisia korvauksia eikä jäsenvaltion toteuttaman valvonnan laadulla ole ollut tähän vaikutusta (68). Kaikissa näissä tapauksissa jäsenvaltio ei joko valvonut lainkaan liiallisia korvauksia tai valvonta oli puutteellista (mistä liiallisten korvausten maksaminen johtui). Vaihtoehtona olisi ollut tällaisessa tilanteessa se, että komissio olisi vaatinut kaikkien julkisen palvelun hoitajalle myönnettyjen julkisesta palvelusta suoritettavien korvausten perimistä takaisin, vaikka tämä olikin tuottanut julkisen palvelun, vain sen perusteella, että riittävää valvontamekanismia ei ole ollut, ja riippumatta liiallisten korvausten todellisesta määrästä.

(281)

Tällainen lähestymistapa voisi äärimmäisessä tapauksessa johtaa siihen, että kaikki julkisen palvelun hoitajalle myönnetyt korvaukset perittäisiin takaisin, vaikka liiallisia korvauksia ei olisikaan maksettu. Komissio katsoo, että tällainen lähestymistapa olisi vastoin SEUT-sopimuksen periaatteita, jotka koskevat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palveluiden keskeisiä tehtäviä Euroopan unionissa, ja eritoten vastoin SEUT-sopimuksen 14 artiklaa, jossa määrätään, että unionin on huolehdittava siitä, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut toimivat sellaisten periaatteiden pohjalta ja sellaisin edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä.

(282)

Komissio katsoo näin ollen, että edellytyksen, joka koskee sen varmistamista, että liiallisia korvauksia ei makseta, voidaan katsoa täyttyvän käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

Komission direktiivin 2006/111/EY (69) noudattaminen

(283)

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien vuoden 2012 puitteiden 18 kohdan mukaan ”[t]uki katsotaan sisämarkkinoille soveltuvaksi SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan perusteella ainoastaan silloin, kun yritys noudattaa soveltuvin osin direktiiviä 2006/111/EY”.

(284)

Erillisen kirjanpidon osalta JCD:n kustannuslaskelmiin liittyi tiettyjä epävarmuustekijöitä, jotka koskivat erityisesti sitä tapaa, jolla kansallisesti neuvotelluista sopimuksista saadut tulot kohdennettiin Villo-toimiluvan alaisiin telineisiin (ks. johdanto-osan 184 kappale). Villo-sopimukseen liitetyn toisen lisäsopimuksen hyväksymisestä saakka (ks. 4.6 jakso) tilintarkastaja on tarkastanut JCD:n noudattamat erillisen kirjanpidon periaatteet vuosittain. Tämä tarkastus on tehty myös koko kuluneelle ajanjaksolle (vuodet 2009–2017), ja Belgian viranomaisten ja JCD:n esittämien huomautusten perusteella (ks. johdanto-osan 196, 214 ja 215 kappale) komissio arvioi, että kustannuslaskentajärjestelmä noudattaa direktiivin 2006/111/EY vaatimuksia ja että varmistus siitä, että liiallisia korvauksia ei ole maksettu (ks. edellä oleva taulukko 1), toteutetaan asianmukaisen erillisen kirjanpidon perusteella.

Välttyminen liiallisilta korvauksilta

(285)

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien vuoden 2012 puitteiden 49 kohdan mukaan ”[j]äsenvaltioiden on varmistettava, että – – yritysten saama korvaus ei ylitä määrää, joka on määritetty tässä jaksossa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti”.

(286)

Kuten johdanto-osan 272 kappaleessa on selostettu, JCD:lle ei ole maksettu kuluneella ajanjaksolla liiallisia korvauksia.

Päätelmä

(287)

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella komissio päättelee, että JCD:lle Villo-sopimuksessa myönnetyt tukitoimenpiteet soveltuvat sisämarkkinoille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien vuoden 2012 puitteiden perusteella toisen lisäsopimuksen hyväksymistä edeltäneellä Villo-toimilupakaudella eli 5 päivän joulukuuta 2008 ja 29 päivän maaliskuuta 2018 välisellä ajalla.

4.8   Toisen lisäsopimuksen jälkeisten toimenpiteiden arviointi

4.8.1   SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki

(288)

JCD:lle Villo-sopimuksessa myönnettyjä toimenpiteitä ei muuteta toisessa lisäsopimuksessa, joten komission arvio valtiontukien olemassaolosta (ks. johdanto-osan 229–249 kappale) pysyy ennallaan.

4.8.2   Tuen soveltuvuus sisämarkkinoille vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen perusteella

(289)

Toisessa lisäsopimuksessa on korjattu aiemmassa toimeksiannossa havaittuja puutteita (ks. johdanto-osan 262 kappale), ja siihen on sisällytetty selkeä ja nimenomainen kuvaus järjestelyistä liiallisten korvausten välttämiseksi ja perimiseksi takaisin.

(290)

Vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen 6 artiklassa edellytetään seuraavaa: ”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että – – yrityksen saama korvaus ei ylitä 5 artiklan mukaisesti määritettyä määrää [korvauksen määrä ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä aiheutuvien nettokustannusten kattamiseksi, mukaan lukien kohtuullinen voitto]. Niiden on toimitettava komission pyynnöstä asiaa koskevat todisteet. Jäsenvaltioiden on tehtävä säännöllisiä tarkastuksia tai huolehdittava siitä, että tällaisia tarkastuksia tehdään vähintään kolmen vuoden välein toimeksiannon aikana ja sen päätyttyä”.

(291)

Tämän lisäksi 6 artiklassa edellytetään, että ”[k]un yrityksen saama korvaus ylittää 5 artiklan mukaisesti määritetyn määrän, jäsenvaltioiden on vaadittava kyseistä yritystä maksamaan takaisin kaikki sen saamat liialliset korvaukset”.

(292)

Toisessa lisäsopimuksessa määrätään, että erikoistilintarkastaja tarkastaa vuosittain, että korvauksen määrä ei ylitä sitä, mikä on tarpeen julkisen palvelun harjoittamiseksi, mukaan lukien kohtuullinen voitto. Jos kynnysarvo ylittyy, ja sen mukaan, miten suuresta ylityksestä on kyse, JCD maksaa ylityksen määrän takautuvasti takaisin (ks. johdanto-osan 225 kappale).

(293)

Johdanto-osan 289–292 kappaleessa esitettyjen syiden perusteella komissio päättelee, että JCD:lle Villo-sopimuksessa myönnetyt tukitoimenpiteet soveltuvat sisämarkkinoille vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen perusteella toisen lisäsopimuksen hyväksymisestä saakka.

(294)

On huomattava, että tämä on todennettu vertaamalla kustannusperusteista voittomarginaalia [10–20] prosentin viitemarginaaliin, joka vastaa [10–20] prosentin tuloperusteista vakiomarginaalia, jota on pidetty kohtuullisena CCB:n ja JCD:n kanssa käydyn yhteydenpidon perusteella (70). Kustannusperusteista marginaalia pidettiin tuloperusteista marginaalia parempana, koska näin CCB:n tekemä huomautus voitiin ottaa huomioon (ks. johdanto-osan 213 kappale).

5.   Vuoden 1984 sopimukseen kuuluvia mainostelineitä koskevaan kantelun osioon liittyvien sisämarkkinoille soveltumattomien tukien takaisinperintä

(295)

Kun komissio toteaa tuen soveltumattomaksi sisämarkkinoille, se on SEUT-sopimuksen mukaan toimivaltainen päättämään, että asianomaisen jäsenvaltion on joko poistettava tuki taikka muutettava sitä (71). Euroopan unionin tuomioistuimet ovat myös johdonmukaisesti katsoneet, että jäsenvaltion velvoitteella poistaa tuki, jota komissio pitää sisämarkkinoille soveltumattomana, pyritään palauttamaan aiemmin vallinnut tilanne (72).

(296)

Tältä osin unionin tuomioistuimet ovat katsoneet, että tähän tavoitteeseen päästään, kun tuensaaja on maksanut takaisin sääntöjenvastaisesti myönnetyt tukimäärät. Määrät palauttaessaan tuensaaja menettää edun, joka sillä oli ollut sisämarkkinoilla kilpailijoihinsa nähden, ja tuen suorittamista edeltänyt tilanne palaa ennalleen (73).

(297)

Tämän oikeuskäytännön mukaisesti asetuksen (EU) 2015/1589 16 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta – –”.

(298)

Näin ollen, koska kyseiset toimenpiteet on pantu täytäntöön SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti ja niitä pidetään sääntöjenvastaisina ja sisämarkkinoille soveltumattomina tukina, nämä tuet on perittävä takaisin, jotta saadaan palautettua tilanne, joka markkinoilla oli vallinnut ennen niiden myöntämistä. Takaisinperinnän on katettava ajanjakso siitä ajankohdasta lähtien, jona tuki on asetettu tuensaajan käyttöön, siihen ajankohtaan saakka, jona se on tosiasiallisesti peritty takaisin, johdanto-osan 131–141 kappaleessa vahvistetun menetelmän mukaisesti. Perittävien määrien on kerrytettävä korkoa aina niiden tosiasialliseen takaisinperintään saakka.

6.   Yhteenveto päätelmistä

6.1   Vuoden 1984 sopimukseen kuuluvia mainostelineitä koskeva kantelun osio

(299)

Komissio arvioi, että se, että JCD on hyödyntänyt tiettyjä vuoden 1984 sopimuksen toimeenpanossa pystytettyjä mainostelineitä Brysselin kaupungin alueella ja ylläpitänyt niitä vielä niille vuoden 1999 sopimuksen liitteessä 10 määrätyn poistamisajankohdan jälkeen maksamatta vuokraa ja veroa, täyttää kumulatiiviset valtiontukikriteerit ja että näin ollen tämä toimenpide on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(300)

Tukitoimenpiteen sääntöjenmukaisuuden osalta komissio toteaa, että kantelun tässä osiossa tarkoitettua toimenpidettä, joka sisältää SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, ei ole ilmoitettu SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja että se on pantu täytäntöön. Se on näin ollen sääntöjenvastaista tukea.

(301)

Komissio myös katsoo, että tämä tuki ei sovellu sisämarkkinoille ja että tuki on näin ollen perittävä takaisin, pääoma ja korot mukaan lukien, unionin tuomioistuimen CELF-oikeuskäytännön (74) mukaisesti.

6.2   Kantelun Villo!-osio

(302)

Komissio katsoo, että Villo-sopimuksessa määrätyt toimenpiteet ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea.

(303)

Villo-sopimuksessa määrätyt toimenpiteet soveltuvat kuitenkin sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan nojalla.

(304)

Sen ajanjakson osalta, joka alkaa toimiluvan voimassaoloajan alkamisajankohdasta 5 päivänä joulukuuta 2008 ja joka päättyy toisen lisäsopimuksen (ks. 4.6 jakso) allekirjoittamiseen 29 päivänä maaliskuuta 2018, komissio katsoo, että Villo-sopimuksessa määrätyt toimenpiteet täyttävät yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien vuoden 2012 puitteiden vaatimukset (ks. 4.7 jakso). Näitä tukia ei näin ollen ole syytä periä takaisin, vaikka ne ovatkin sääntöjenvastaista tukea, koska niitä ei ilmoitettu SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(305)

Sen ajanjakson osalta, joka alkaa toisen lisäsopimuksen allekirjoittamisajankohdasta ja joka päättyy toimiluvan voimassaoloajan umpeutumiseen 16 päivänä syyskuuta 2026, komissio katsoo, että vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen edellytykset täyttyvät edellyttäen, että kyseisessä lisäsopimuksessa vahvistettuja edellytyksiä noudatetaan tiukasti (ks. 4.8 jakso),

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

JCD:n saama valtiontuki, jonka määrä vastaa niistä mainostelineistä maksamattomia vuokria ja veroja, jotka pystytettiin vuoden 1984 sopimuksen toimeenpanossa Brysselin kaupungin alueelle ja joita ylläpidettiin vielä niille vuoden 1999 sopimuksen liitteessä 10 määrätyn poistamisajankohdan jälkeen, ja jonka Belgia myönsi sääntöjenvastaisesti 15 päivän syyskuuta 2001 ja 21 päivän elokuuta 2010 välisenä aikana vastoin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa, ei sovellu sisämarkkinoille.

2 artikla

1.   Belgian on perittävä 1 artiklassa tarkoitettu tuki takaisin tuensaajalta.

2.   Takaisinperittävistä summista on maksettava korkoa siitä ajankohdasta lähtien, kun ne asetettiin tuensaajan käyttöön, niiden tosiasialliseen takaisinperintään asti.

3.   Korot lasketaan komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (75) V luvun säännösten mukaisesti.

3 artikla

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitettu tuki on perittävä takaisin välittömästi ja tehokkaasti.

2.   Belgian on huolehdittava siitä, että tämä päätös pannaan täytäntöön neljän kuukauden kuluessa sen tiedoksiantamisesta.

4 artikla

1.   Belgian on toimitettava kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta komissiolle seuraavat tiedot:

a)

tuensaajalta perittävä kokonaismäärä (pääoma ja korot);

b)

yksityiskohtainen kuvaus tämän päätöksen noudattamiseksi jo toteutetuista tai suunnitelluista toimenpiteistä;

c)

asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaaja on määrätty maksamaan tuki takaisin.

2.   Belgian on ilmoitettava komissiolle tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavien kansallisten toimenpiteiden edistymisestä säännöllisesti siihen saakka, kun 1 artiklassa tarkoitetun tuen takaisinperintä on saatettu loppuun. Sen on annettava välittömästi komission pyynnöstä kaikki tiedot toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi. Sen on myös annettava yksityiskohtaista tietoa tuensaajalta jo perityistä tukimääristä ja koroista.

5 artikla

1.   Villo-sopimuksessa määrätyt toimenpiteet ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea.

2.   Sen ajanjakson osalta, joka alkaa 5 päivästä joulukuuta 2008 (Villo-sopimuksen allekirjoittamishetkestä) ja päättyy 29 päivään maaliskuuta 2018 (Villo-sopimukseen tehdyn toisen lisäsopimuksen allekirjoittamishetkeen), Villo-sopimuksessa määrätyt toimenpiteet täyttävät yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien vuoden 2012 puitteiden (76) vaatimukset ja soveltuvat sisämarkkinoille. Nämä tuet ovat sääntöjenvastaisia, koska niitä ei ole ilmoitettu SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.   Sen ajanjakson osalta, joka alkaa 29 päivästä maaliskuuta 2018 (toisen lisäsopimuksen allekirjoittamishetkestä) ja päättyy 26 päivään syyskuuta 2026 (toimiluvan voimassaoloajan umpeutumishetkeen), Villo-sopimuksessa määrätyt toimenpiteet täyttävät vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen (77) edellytykset ja soveltuvat sisämarkkinoille edellyttäen, että Villo-sopimukseen tehdyssä toisessa lisäsopimuksessa vahvistettuja edellytyksiä noudatetaan tiukasti.

6 artikla

Tämä päätös on osoitettu Belgian kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 24 päivänä kesäkuuta 2019.

Komission puolesta

Margrethe VESTAGER

Komission jäsen


(1)  EUVL C 203, 19.6.2015, s. 12.

(2)  Ks. edellinen alaviite.

(3)  Tässä päätöksessä ei käsitellä johdanto-osan 8 kappaleessa mainittua CCB:n tekemää lisäkantelua, joka koskee vuoden 1999 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia telineitä, sillä tämä sopimus ei kuulunut muodolliseen tutkintamenettelyyn (ks. myös johdanto-osan 69 kappale).

(4)  Brysselin kaupunki on Brysselin pääkaupunkialueen keskellä sijaitsevan kunnan virallinen nimi. Brysselin kaupunkia ympäröi 18 kuntaa, jotka ovat tiiviisti liitoksissa toisiinsa. Nämä kunnat muodostavat yhden suuren hallinnollisen yksikön, jota nimitetään Brysselin pääkaupunkialueeksi. Brysselin pääkaupunkialueella on oma hallitus ja parlamentti. Tämän kaupunkikokonaisuuden alueella asuu noin 1 200 000 ihmistä, ja sen osat muodostavat yhtenäisen kaupunkiympäristön, josta käytetään yleisesti nimitystä Bryssel.

(5)  Kaupunki maksaa kustakin toimitetusta, täysin varustellusta, asennetusta ja toimintavalmiista tuotteesta kiinteän nettohinnan.

(6)  Nämä osatekijät mainitaan uudestaan Villo-sopimuksen 9 päivänä kesäkuuta 2011 tehdyssä lisäsopimuksessa.

(7)  Käyttömaksu on vuodessa […] euroa telinettä kohden. Ilman vapautusta JCD:n maksettavaksi kertyneiden käyttömaksujen enimmäismäärä olisi ollut ([…] kahdeksan neliömetrin suuruista telinettä * […] euroa telineeltä = [50 000–150 000] euroa).

(8)  Ks. menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 82 kappale.

(9)  Komission päätös 2012/21/EU, annettu 20 päivänä joulukuuta 2011, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen (EUVL L 7, 11.1.2012, s. 3).

(10)  Brysselin ylioikeuden tuomio 29.4.2016 (yhdeksäs jaosto), asia 2011/AR/140. Brysselin ylioikeus hylkäsi väitteen kalusteiden vaihdosta ja täsmensi, että vaihtoa ei ollut määrätty tai sallittu vuosien 1984 ja 1999 sopimuksissa eikä kaupunki myöskään ollut hyväksynyt sellaista vuoden 1999 sopimuksen teon jälkeen.

(11)  Brysselin kaupunki antoi ensimmäisen päätöksensä julkisen omaisuuden yksityisestä hallinnasta kaupallisiin tarkoituksiin lokakuussa 2001 (17 päivänä lokakuuta 2001 annettu veropäätös julkisen tilan tilapäisen mainonnan verotuksesta). Päätös tuli voimaan tammikuussa 2002, mutta Belgian viranomaiset ovat edellyttäneet verojen maksamista vuoden 1999 sopimukseen kuuluvista telineistä vasta verovuodesta 2009 alkaen.

(12)  Perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 15 päivänä joulukuuta 2006 annettu komission asetus (EY) N:o 1998/2006 (EUVL L 379, 28.12.2006, s. 5), jota sovellettiin tuen myöntämisajankohtana.

(13)  Vuoden 1999 sopimuksen 12 §:ssä vahvistetaan vuokrien muutoksen laskentakaava ja täsmennetään, että hankintaviranomainen hyväksyy muutoksen laskentakaavan (indeksointi tekopäivän mukaan). Samassa pykälässä esitetään perustiedot, joiden pohjalta kuukausivuokra lasketaan.

(14)  Tarkasti ottaen 17 päivänä lokakuuta 2001 annetun veropäätöksen 5 §:ssä määrätään, että verosta vapautetaan nimenomaisesti ”kaupungin itsensä tai kaupungin perustamien, kaupungin alaisuudessa toimivien tai kaupungin rahoittamien elinten ilmoitukset”.

(15)  Neuvoston asetus (EU) 2015/1589, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 248, 24.9.2015, s. 9).

(16)  Unionin tuomioistuimen tuomio 2.9.2010, komissio v. Deutsche Post, C-399/08 P, ECLI:EU:C:2010:481, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; unionin tuomioistuimen tuomio 21.12.2016, komissio v. Hansestadt Lübeck, C-524/14 P, ECLI:EU:C:2016:971, 40 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 21.12.2016, komissio v. World Duty Free Group SA ym., C-20/15 P ja C-21/15 P, ECLI:EU:C:2016:981, 53 kohta ja unionin tuomioistuimen tuomio 20.9.2017, komissio v. Frucona Kosice, C-300/16 P, ECLI:EU:C:2017:706, 19 kohta.

(17)  Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 12.12.1996, Compagnie nationale Air France v. Euroopan yhteisöjen komissio, T-358/94, ECLI:EU:T:1996:194, 56 kohta.

(18)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 14.10.1987, Saksan liittotasavalta v. Euroopan yhteisöjen komissio, C-248/84, ECLI:EU:C:1987:437, 17 kohta ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 6.3.2002, Territorio Histórico de Álava – Diputación Foral de Álava(T-92/00) ja Ramondín, SA ja Ramondín Cápsulas SA (T-103/00) v. Euroopan yhteisöjen komissio, yhdistetyt asiat T-92/00 ja T-103/00, ECLI:EU:T:2002:61, 57 kohta.

(19)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 16.5.2000, Ranska v. Ladbroke Racing ja komissio, C-83/98 P, ECLI:EU:C:2000:248, 48–51 kohta. Unionin tuomioistuimen tuomio 14.1.2015, Eventech, C-518/13, ECLI:EU:C:2015:9, 33 kohta.

(20)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11.7.1996, Syndicat français de l’Express international (SFEI) ym. v. La Poste ym., C-39/94, ECLI:EU:C.1996:285, 60 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 29.4.1999, Espanjan kuningaskunta v. Euroopan yhteisöjen komissio, C-342/96, ECLI:EU:C:1999:210, 41 kohta.

(21)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 2.7.1974, Italian tasavalta v. komissio, 173/73, ECLI:EU:C:1974:71, 13 kohta.

(22)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 8.11.2001, Adria-Wien Pipeline, C-143/99, ECLI:EU:C:2001:598 ja yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 14.2.1990, Ranskan tasavalta v. komissio, C-301/87, ECLI:EU:C:1990:67, 41 kohta.

(23)  Unionin tuomioistuimen tuomio 26.10.2016, Orange v. komissio, C-211/15 P, ECLI:EU:C:2016:798.

(24)  Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.2.2015, Orange v. komissio, T-385/12, ECLI:EU:T:2015:117.

(25)  Julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus 4.2.2016, Orange v. komissio, C-211/15 P, ECLI:EU:C:2016:78.

(26)  Unionin tuomioistuimen tuomio 26.10.2016, Orange v. komissio, C-211/15 P, ECLI:EU:C:2016:798, 41–44 kohta.

(27)  Unionin tuomioistuimen tuomio 26.10.2016, Orange v. komissio, C-211/15 P, ECLI:EU:C:2016:798 44 kohta.

(28)  Komission tiedonanto, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2016, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä (EUVL C 262, 19.7.2016, s. 1).

(29)  Esimerkkejä maatalousalalla asetetuista lakisääteisistä velvoitteista olisivat eläinlääkintään taikka elintarviketurvallisuuteen liittyvät tarkastukset ja testit, joita maataloustuottajien on suoritettava. Sen sijaan julkisten tahojen suorittamia ja rahoittamia tarkastuksia ja testejä, joita maataloustuottajien ei lain mukaan tarvitse suorittaa tai rahoittaa, ei katsota yrityksille asetetuiksi lakisääteisiksi velvoitteiksi. Ks. komission 18 päivänä syyskuuta 2015 antama päätös tukitoimenpiteistä SA.35484, maito- ja rasvalain nojalla tehtävät maidon laatutarkastukset, ja komission 4 päivänä huhtikuuta 2016 antama päätös valtiontuesta SA.35484, maito- ja rasvalain nojalla toteutettava yleinen terveydenhoitoon liittyvä valvonta.

(30)  Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 25.3.2015, Belgia v. komissio, T-538/11, ECLI:EU:T:2015:188, 74–78 kohta.

(31)  Esimerkiksi jos yritys saa avustusta investoinnin toteuttamiseksi tukialueella, ei voida väittää, että tämä avustus ei lievennä kustannuksia, jotka tavallisesti kuuluvat yrityksen vastattaviksi, sillä ilman avustusta yritys ei olisi toteuttanut investointia.

(32)  Unionin tuomioistuimen tuomio 8.12.2011, France Télécom v. komissio, C-81/10 P, ECLI:EU:C:2011:811, 43–50 kohta. Tätä luonnollisesti sovelletaan sellaisten kustannusten lieventämiseen, joita yritykselle aiheutuu, kun se korvaa virkamiesten aseman kilpailijoihin verrattavissa olevalla työntekijöiden asemalla, mikä antaa kyseiselle yritykselle etua (mistä oli aikaisemmin tiettyä epävarmuutta yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 16 päivänä maaliskuuta 2004 asiassa Danske Busvognmænd v. komissio (T-157/01, ECLI:EU:T:2004:76, 57 kohta) antaman tuomion jälkeen). Ks. myös hukkakustannusten korvaamista koskeva yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 11.2.2009, Iride ja Iride Energia v. komissio, T-25/07, ECLI:EU:T:2009:33, 46–56 kohta.

(33)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 27.3.1980, Amministrazione delle Finanze dello Stato, 61/79, ECLI:EU:C:1980:100, 29–32 kohta.

(34)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 27.9.1988, Asteris AE ym. v. Kreikka, yhdistetyt asiat C-106/87–C-120/87, ECLI:EU:C:1988:457, 23 ja 24 kohta.

(35)  Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 1.7.2010, Nuova Terni Industrie Chimiche v. komissio, T-64/08, ECLI:EU:T:2010:270, 59–63 kohta ja 140–141 kohta, joissa täsmennetään, että vaikka pakkolunastuksen vuoksi maksettavasta vahingonkorvauksesta ei koidu etua, tämän vahingonkorvauksen maksamisen jatkaminen voi olla valtiontukea.

(36)  Brysselin ylioikeuden tuomio 29.4.2016 (yhdeksäs jaosto), asia 2011/AR/140.

(37)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 15.12.2005, Italia v. komissio, C-66/02, ECLI:EU:C:2005:768, 94 kohta.

(38)  Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.2.2016, Orange v. komissio, T-385/12, ECLI:EU:T:2015:117.

(39)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 17.9.1980, Philip Morris Holland BV v. Euroopan yhteisöjen komissio, 730/79, ECLI:EU:C:1980:209, 11 kohta ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.6.2000, Alzetta Mauro ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, yhdistetyt asiat T-298/97, T-312/97, T-313/97, T-315/97, T-600/97–T-607/97, T-1/98, T-3/98–T-6/98 ja T-23/98, ECLI:EU:T:2000:151, 80 kohta.

(40)  Unionin tuomioistuimen tuomio 23.1.2019, Fallimento Traghetti del Mediterraneo, C-387/17, ECLI:EU:C:2019:51, 40 kohta.

(41)  Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 4.4.2001, Regione autonoma Friuli-Venezia Giulia v. komissio, T-288/97, ECLI:EU:T:1999:125, 41 kohta.

(42)  Unionin tuomioistuimen tuomio 8.9.2011, komissio v. Alankomaat, C-279/08 P, ECLI:EU:C:2011:551, 131 kohta.

(43)  Ks. tältä osin unionin tuomioistuimen tuomio 8.5.2013, Eric Libert ym. v. Gouvernement flamand; All Projects & Developments NV ym. v. Vlaamse Regering, yhdistetyt asiat C-197/11 ja C-203/11, ECLI:EU:C:2013:288.

(44)  Brysselin pääkaupunkialueen 15 päivänä maaliskuuta 2008 Villo-toimiluvan osalta esittämä tarjouspyyntö esimerkiksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(45)  Kymmenen vuoden vanhentumisaika estää tuen takaisinperinnän 15 päivää syyskuuta 2001 edeltävältä ajalta.

(46)  Veron osalta sisämarkkinoille soveltumattoman tuen määrä on laskettava 17 päivänä lokakuuta 2001 annetun veropäätöksen 3–5 §:n, 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun veropäätöksen 4–7 §:n sekä 17 päivänä joulukuuta 2007, 15 päivänä joulukuuta 2008, 9 päivänä marraskuuta 2009, 20 päivänä joulukuuta 2010 ja 5 päivänä joulukuuta 2011 annettujen veropäätösten 4–6 §:n perusteella.

(47)  Nämä ajankohdat käyvät ilmi liitteestä 10.

(48)  Brysselin ylioikeuden tuomio 29.4.2016 (yhdeksäs jaosto), asia 2011/AR/140.

(49)  Veropäätökset 17 päivänä joulukuuta 2007, 15 päivänä joulukuuta 2008, 9 päivänä marraskuuta 2009, 20 päivänä joulukuuta 2010 ja 5 päivänä joulukuuta 2011. Mainittujen veropäätösten 2 §:ssä määrättiin, että ”tässä päätöksessä mainostelineillä tarkoitetaan mainontaan tarkoitettuja telineitä, tilapäiseen mainontaan tarkoitettuja telineitä, mainontaan käytettäviä ajoneuvoja ja mainoskojuja”. Veron suuruus määriteltiin 4–6 §:ssä. Nimenomaisesti 4 §:ssä (Mainontaan tarkoitettuja telineitä koskeva vero) todettiin seuraavaa:

a)

”Mainontaan tarkoitettuja telineitä koskevan veron suuruus on kunakin verovuonna 150,00 euroa neliömetriltä.

b)

1 kohta: Silloin, kun mainontaan tarkoitettuja telineitä käytetään yksinomaan kulttuuriin, sosiaaliseen elämään ja urheiluun liittyvään mainontaan ja tähän rinnastettavaan mainontaan, kuten elokuvien ja taideteosten mainontaan ja mainontaan, jolla annetaan tietoa järjestettävistä messuista, kongresseista, näyttelyistä taikka sirkuksista, veron suuruus on kunakin verovuonna 50,00 euroa neliömetriltä.

2 kohta: Kuitenkin silloin, kun näissä mainontaan tarkoitetuissa telineissä, joita käytetään yksinomaan kulttuuriin, sosiaaliseen elämään ja urheiluun liittyvään mainontaan ja tähän rinnastettavaan mainontaan, kuten elokuvien ja taideteosten mainontaan ja mainontaan, jolla annetaan tietoa järjestettävistä messuista, kongresseista, näyttelyistä taikka sirkuksista, yli seitsemäsosaa näkyvästä mainospinta-alasta käytetään luonteeltaan kaupallisiin mainintoihin, nimiin tai logoihin, näistä telineistä peritään tämän pykälän a momentissa määrätyn suuruinen vero.

c)

Vero peritään koko verovuodelta riippumatta siitä, milloin kyseinen mainontaan tarkoitettu teline on asennettu tai purettu.”

Veropäätösten 5 §:ssä (Tilapäiseen mainontaan tarkoitettuja telineitä koskeva vero) todettiin seuraavaa: – –

Veropäätösten 6 §:ssä (4 ja 5 §:ää koskevat yleiset määräykset) todettiin seuraavaa:

a)

”Vero peritään kustakin mainostelineestä.

b)

1 kohta: Veron laskennassa kaikki alle neliömetrin suuruiset pinta-alaosuudet pyöristetään kokonaisiksi neliömetreiksi.

2 kohta: Edellisestä 1 kohdasta poiketen alle neljän neliömetrin mainostelineitä verotetaan kuitenkin 0,25 neliömetrin yksiköissä tai osuuksissa kiinteällä hinnalla, joka jaetaan neljällä.

c)

Kun mainostelineissä on useita mainostauluja, veron määrä kerrotaan mainostaulujen lukumäärällä.

a.

Kun mainostelineissä on järjestelmä, jolla useita mainoksia voidaan esittää peräkkäin tai jonossa samassa mainostaulussa, veron määrä on kaksinkertainen.

d)

Kun mainostelineen pinta-ala eroaa näkyvästä mainospinta-alasta, vero lasketaan näkyvän mainospinta-alan mukaan.”

(50)  Veropäätöksen 5 §:ssä määrättiin, että tällä päätöksellä vahvistetusta verosta vapautetaan muun muassa ”kaupungin itsensä tai kaupungin perustamien, kaupungin alaisuudessa toimivien tai kaupungin rahoittamien elinten ilmoitukset”. Brysselin kaupunki ei ole koskaan itse hyödyntänyt mainostelineitä, kuten Belgian viranomaiset ovat täsmentäneet huomautuksissa, jotka ne esittivät 20 päivänä helmikuuta 2017 vastauksena komission 14 päivänä helmikuuta 2017 esittämiin lisäkysymyksiin. Tämä hyödyntäminen on aina toteutettu kolmansien osapuolten välityksellä. Brysselin kaupungille kuuluvat ainoastaan ne mainostelineet, jotka olivat 14 päivänä lokakuuta 1999 myönnetyn julkisen hankintasopimuksen kohteena. Tämä sopimus uudistettiin sen päättymishetkellä. Nykyinen toimeksisaaja, nimittäin CCB, maksaa mainostelineistä vuokraa sekä sovellettavia veroja.

(51)  Joulukuun 17 päivänä 2007 annetun veropäätöksen 9 §:ssä verosta vapautetaan nimenomaisesti ”kaupungin itsensä tai kaupungin perustamien tai kaupungin alaisuudessa toimivien elinten mainostelineet”.

(52)  Komission päätös 2005/842/EY, tehty 28 päivänä marraskuuta 2005, EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen (EUVL L 312, 29.11.2005, s. 67).

(53)  Ks. Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen annetun komission tiedonannon (EUVL C 8, 11.1.2012, s. 4) 33 kohta.

(54)  Ks. edellinen alaviite, tiedonannon 47 kohta.

(55)  Esimerkkeinä mainitaan Barcelona ja Antwerpen.

(56)  Rahoituksen osalta tarjouseritelmässä esimerkiksi todettiin, että myöntävä taho ”suhtautuu avoimesti eri rahoitustapoihin”.

(57)  Ks. vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen 2 artiklan a kohta.

(58)  Julkisen polkupyörien automaattisen vuokrauspalvelun hoitoa säätelevän määräyksen, annettu 25 päivänä marraskuuta 2010 ja julkaistu Belgian virallisessa lehdessä 7 päivänä joulukuuta 2010, 2 §.

(59)  Bruttopeitto (GRP) on indikaattori, jolla määritetään mainostaulun kaupallinen arvo sen perusteella, miten hyvin se onnistuu tavoittamaan mahdollisimman paljon kuluttajia ja miten usein kohteena olevalla kuluttajalla on näköyhteys mainostauluun.

(60)  Hallintokomitea on perustettu Villo-sopimuksen 6 §:n nojalla, ja sen jäsenistössä on pariteettiperiaatteen mukaisesti vähintään kaksi liikenneministerin nimittämää jäsentä Brysselin kaupungin liikennevirastosta ja vähintään kaksi JCD:n nimittämää jäsentä.

(61)  Tämä vastaa tuloista laskettua tavanomaista [10–20] prosentin suhdelukua.

(62)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, C-280/00, Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg, ECLI:EU:C:2003:415, 87–95 kohta.

(63)  Ks. menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 82 kappale.

(64)  Unionin tuomioistuimen tuomio 4.6.2005, komissio v. MOL, C-15/14 P, ECLI:EU:C:2015:362, 60 kohta. Unionin tuomioistuimen tuomio 30.6.2016, Belgian kuningaskunta v. komissio, C-270/15 P, ECLI:EU:C:2016:489, 49 kohta. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.2017, Helleenien tasavalta v. komissio, T-314/15, ECLI:EU:T:2017:903, 79 kohta.

(65)  Ks. vuonna 2005 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen ja vuonna 2012 tehdyn yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan päätöksen 3 artikla.

(66)  Ks. Belgian perustuslakituomioistuimen tuomio 68/2012, 31.5.2012.

(67)  EUVL C 8, 11.1.2012, s. 4.

(68)  Ks. tältä osin erityisesti 25 päivänä tammikuuta 2012 asiassa SA.14588 tehty päätös sekä 10 päivänä heinäkuuta 2018 asiassa SA.37977 tehty päätös.

(69)  Jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta 16 päivänä marraskuuta 2006 annettu komission direktiivi 2006/111/EY (EUVL L 318, 17.11.2006, s. 17).

(70)  Ks. menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 109 kappale.

(71)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.7.1973, komissio v. Saksa, 70/72, ECLI:EU:C:1973:87, 13 kohta.

(72)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.3.1990, Belgia v. komissio, C-142/87, ECLI:EU:C:1990:125, 66 kohta.

(73)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 17.6.1999, Belgia v. komissio, C-75/97, ECLI:EU:C:1999:311, 64 ja 65 kohta.

(74)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.2.2008, CELF ja Ministre de le Culture and de la Communication (’CELF I’), C-199/06, ECLI:EU:C:2009:79.

(75)  Komission asetus (EY) N:o 794/2004 annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 täytäntöönpanosta (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1).

(76)  Komission tiedonanto Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen (EUVL C 8, 11.1.2012, s. 4).

(77)  Komission päätös 2012/21/EU, annettu 20 päivänä joulukuuta 2011, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen (EUVL L 7, 11.1.2012, s. 3).


Oikaisuja

11.12.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 320/159


Oikaisu komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2019/1198, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2019, lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuonnissa asetuksen (EU) 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen

(Euroopan unionin virallinen lehti L 189, 15. heinäkuuta 2019)

Sivulla 52, 2 artiklan a alakohdassa:

on:

”se ei ole vienyt unioniin 1 kohdassa kuvattua tuotetta 1 päivän lokakuuta 2010 ja 30 päivän syyskuuta 2011 välisenä aikana, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimusajanjakso’,”

pitää olla:

”se ei ole vienyt unioniin 1 artiklan 1 kohdassa kuvattua tuotetta 1 päivän tammikuuta 2011 ja 31 päivän joulukuuta 2011 välisenä aikana, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimusajanjakso’,”