1)   Virasto hoitaa seuraavia tehtäviä:

2)   Virasto tiedottaa toimeksiantonsa piiriin kuuluvista asioista. Se antaa yleisölle paikkansapitäviä, yksityiskohtaisia, oikea-aikaisia ja kattavia tietoja toiminnastaan.

Tällainen tiedottaminen ei saa haitata tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä eikä niillä erityisesti saa paljastaa operatiivisia tietoja, joiden julkistaminen vaarantaisi operaatioiden tavoitteen saavuttamisen. Virasto toteuttaa tiedotustoimet rajoittamatta 92 artiklan soveltamista sekä hallintoneuvoston hyväksymien asiaa koskevien tiedotus- ja viestintäsuunnitelmien mukaisesti ja tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä muiden elinten, toimistojen ja virastojen kanssa.

1.   Jotta virasto, rajaturvallisuudesta vastaavat kansalliset viranomaiset, myös rannikkovartiostot niiden hoitaessa rajavalvontatehtäviä, ja palauttamisesta vastaavat kansalliset viranomaiset voivat hoitaa niille tässä asetuksessa annetut tehtävät, ja ne jakavat ajoissa ja täsmällisesti kaikki tarvittavat tiedot tämän asetuksen sekä muun tietojenvaihtoa koskevan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2.   Virasto toteuttaa aiheelliset toimenpiteet helpottaakseen tehtäviinsä liittyvää tietojenvaihtoa komission ja jäsenvaltioiden kanssa.

Kun tiedot ovat merkityksellisiä viraston tehtävien hoitamiseksi, virasto vaihtaa muiden asiaankuuluvien unionin elimien, toimistojen ja virastojen kanssa tietoja riskianalyyseja, tilastotietojen keruuta, kolmansien maiden tilanteen arviointia, koulutusta ja jäsenvaltioille valmiussuunnittelun yhteydessä annettavaa tukea varten. Unionin elinten, toimistojen ja virastojen välille kehitetään tarvittavat välineet ja rakenteet tätä tarkoitusta varten.

3.   Virasto toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen tehtäviensä kannalta merkityksellisten tietojen vaihtoa Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa, jos tiedot liittyvät toimiin, joihin nämä osallistuvat 70 artiklan ja 100 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimitettävä kansallinen yhteyspiste, joka vastaa yhteydenpidosta virastoon kaikissa viraston toimintaan liittyvissä asioissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten koordinointikeskusten tehtävää. Kansallisten yhteyspisteiden on oltava jatkuvasti tavoitettavissa ja varmistettava, että kaikki virastolta saadut tiedot jaetaan ajoissa asianomaisen jäsenvaltion kaikille asiaankuuluville viranomaisille, erityisesti hallintoneuvoston jäsenille ja kansalliselle koordinointikeskukselle.

2.   Jäsenvaltiot voivat nimetä enintään kaksi kansallista yhteyspistettään edustavaa henkilöstön jäsentä lähetettäviksi virastoon yhteyshenkilöinä. Yhteyshenkilöiden on helpotettava kansallisen yhteyspisteen ja viraston välistä yhteydenpitoa ja he voivat tarvittaessa osallistua asiaan liittyviin kokouksiin.

3.   Virasto tarjoaa yhteyshenkilöille tarvittavat tilat päämajassaan ja riittävää tukea heidän tehtäviensä hoitamiseksi. Jäsenvaltio kattaa kaikki muut yhteyshenkilöiden lähettämisestä aiheutuvat kustannukset. Hallintoneuvosto täsmentää lähettämistä koskevat säännöt ja ehdot sekä säännöt koskien tarjottavaa riittävää tukea.

1.   Virasto perustaa viestintäverkon ja ylläpitää sitä tarjotakseen viestintä- ja analysointivälineitä ja mahdollistaakseen arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen sekä turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihdon suojatusti ja miltei reaaliajassa kansallisten koordinointikeskusten kanssa ja niiden kesken.

Viestintäverkkoa käyttävissä järjestelmissä ja sovelluksissa on noudatettava unionin tietosuojalainsäädäntöä koko niiden elinkaaren ajan.

Viestintäverkon on oltava toiminnassa ympärivuorokautisesti, ja sillä on mahdollistettava

2.   Virasto antaa teknistä tukea ja varmistaa, että viestintäverkko on jatkuvasti käytettävissä ja voi tukea viraston ylläpitämää viestintä- ja tietojärjestelmää.

1.   Virasto voi toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen tehtäviensä kannalta merkityksellisten tietojen vaihtoa Euroopan parlamentin, neuvoston, komission, jäsenvaltioiden ja tarpeen mukaan muiden unionin toimielinten sekä unionin elinten, toimistojen ja virastojen ja 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisten järjestöjen, ja 71 artiklassa tarkoitettujen kolmansien maiden kanssa.

2.   Virasto kehittää ja ottaa käyttöön tietojärjestelmän, jonka avulla pystytään vaihtamaan turvallisuusluokiteltuja ja arkaluonteisia turvallisuusluokittelemattomia tietoja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimijoiden kanssa sekä vaihtamaan 86–91 artiklassa tarkoitettuja henkilötietoja 92 artiklan mukaisesti, ja käyttää kyseistä tietojärjestelmää.

3.   Virasto ottaa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tietojärjestelmät käyttöön 14 artiklassa tarkoitetussa viestintäverkossa tarpeen mukaan.

1.   Eurosuria käytetään virallisilla rajanylityspaikoilla tehtäviin rajatarkastuksiin ja maa-, meri- tai ilmaulkorajojen valvontaan, mukaan lukien luvattomien rajanylitysten seuranta, havaitseminen, tunnistaminen, jäljittäminen, estäminen ja pysäyttäminen, jotta voidaan havaita, ehkäistä ja torjua laitonta maahanmuuttoa ja rajat ylittävää rikollisuutta sekä myötävaikuttaa maahantulijoiden suojeluun ja hengen pelastamiseen.

2.   Eurosuria ei käytetä oikeudellisiin tai hallinnollisiin toimenpiteisiin, joita jonkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat pysäytettyään rajat ylittävän rikollisen toiminnan tai henkilöiden luvattomat ulkorajojen ylitykset.

1.   Jäsenvaltiot ja virasto käyttävät Eurosuria tietojenvaihtoon ja yhteistyöhön rajavalvonnan alalla, ottaen huomioon olemassa olevat tietojenvaihto- ja yhteistyömekanismit. Eurosuriin kuuluvat seuraavat osatekijät:

2.   Kansallisten koordinointikeskusten on toimitettava virastolle 14 artiklassa tarkoitetun viestintäverkon ja asiaankuuluvien järjestelmien kautta kansallisista tilannekuvistaan ja tarvittaessa erityisistä tilannekuvista tiedot, joita tarvitaan Euroopan tilannekuvan laatimiseen ja ylläpitoon.

3.   Virasto antaa kansallisille koordinointikeskuksille viestintäverkon kautta pääsyn erityisiin tilannekuviin ja Euroopan tilannekuvaan ympärivuorokautisesti, seitsemänä päivänä viikossa.

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä kansallinen koordinointikeskus, jonka on koordinoitava toimintaa ja vaihdettava tietoja kaikkien ulkorajavalvonnasta kansallisella tasolla vastaavien viranomaisten kesken sekä muiden kansallisten koordinointikeskusten ja viraston kanssa, sekä hallinnoitava ja ylläpidettävä sitä. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava kansallisen koordinointikeskuksensa perustamisesta komissiolle, joka tiedottaa asiasta viipymättä muille jäsenvaltioille ja virastolle.

2.   Kansallinen koordinointikeskus on osana Eurosur-puitteita yhteyspiste tietojenvaihdolle ja yhteistyölle muiden kansallisten koordinointikeskusten ja viraston kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan soveltamista.

3.   Kansallisten koordinointikeskusten on

4.   Jäsenvaltiot voivat antaa alueellisille, paikallisille, toiminnallisille tai muille viranomaisille, jotka pystyvät tekemään operatiivisia päätöksiä, tehtäväksi tilannetietoisuuden ja toimintavalmiuden varmistamisen niiden toimialueilla, mukaan lukien 3 kohdan c, e ja f alakohdassa luetellut tehtävät ja valtuudet.

5.   Jäsenvaltion päätös jakaa tehtäviä 4 kohdan mukaisesti ei saa vaikuttaa kansallisen koordinointikeskuksen kykyyn tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja muiden kansallisten koordinointikeskusten ja viraston kanssa.

6.   Kansallisella tasolla määritellyissä ennalta määritetyissä tapauksissa kansallinen koordinointikeskus voi antaa 4 kohdassa tarkoitetulle viranomaiselle luvan viestiä ja vaihtaa tietoja toisen jäsenvaltion alueellisten viranomaisten tai kansallisen koordinointikeskuksen taikka kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten kanssa sillä edellytyksellä, että kyseinen luvan saanut viranomainen tiedottaa säännöllisesti omalle kansalliselle koordinointikeskukselleen tällaisesta viestinnästä ja tietojenvaihdosta.

7.   Kansallisen koordinointikeskuksen on oltava toiminnassa ympärivuorokautisesti, seitsemänä päivänä viikossa.

1.   Komissio hyväksyy ja asettaa saataville tiiviissä yhteistyössä viraston ja muiden asiaankuuluvien unionin elinten, toimistojen tai virastojen kanssa Eurosurin toteuttamista ja hallinnointia koskevan käytännön käsikirjan, jäljempänä ’Eurosur-käsikirja’. Eurosur-käsikirja sisältää teknisiä ja operatiivisia ohjeita, suosituksia ja parhaita käytäntöjä, myös kolmansien maiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Komissio hyväksyy Eurosur-käsikirjan suosituksen muodossa.

2.   Komissio voi jäsenvaltioita ja virastoa kuultuaan päättää luokitella Eurosur-käsikirjan osia turvallisuusluokkaan RESTREINT UE/EU RESTRICTED komission työjärjestyksessä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

1.   Virasto ja jäsenvaltiot varmistavat, että käytössä on menettelyt Eurosurin teknisen ja operatiivisen toiminnan seuraamiseksi suhteessa tavoitteisiin, jotka koskevat riittävän tilannetietoisuuden ja toimintavalmiuden saavuttamista ulkorajoilla.

2.   Virasto seuraa jatkuvasti 14 artiklassa tarkoitetun viestintäverkon tarjoaman palvelun laatua ja Euroopan tilannekuvassa jaettavien tietojen laatua.

3.   Virasto toimittaa 2 kohdan mukaisen valvonnan osana kerätyt tiedot kansallisille koordinointikeskuksille ja viraston operaatioissa käytettäville asiaankuuluville johtamisrakenteille osana Eurosurin fuusiopalveluja. Tällaiset tiedot luokitellaan turvallisuusluokkaan RESTREINT UE/EU RESTRICTED.

1.   Kansalliset tilannekuvat, Euroopan tilannekuva ja erityiset tilannekuvat laaditaan keräämällä, arvioimalla, kokoamalla, analysoimalla, tulkitsemalla, tuottamalla, havainnollistamalla ja jakamalla tietoja.

Edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tilannekuvat koostuvat seuraavista tietotasoista:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tilannekuvien avulla on voitava tunnistaa ja seurata tapahtumia, operaatioita ja vastaavia analyyseja, jotka liittyvät sellaisiin tilanteisiin, joissa ihmishenkiä on vaarassa.

3.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jolla säädetään tilannekuvien tietotasojen yksityiskohdat ja erityisten tilannekuvien laatimista koskevat säännöt. Täytäntöönpanosäädöksessä määritetään toimitettavien tietojen tyyppi, tietojen keruusta, käsittelystä, arkistoinnista ja välittämisestä vastaavat yksiköt, määräajat, joiden kuluessa tiedot on ilmoitettava, tietoturva- ja tietosuojasäännöt ja niihin liittyvät laadunvalvontamekanismit. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 122 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Kunkin kansallisen koordinointikeskuksen on tuotettava kansallinen tilannekuva ja ylläpidettävä sitä, jotta kaikille ulkorajojen valvonnasta kansallisella tasolla vastaaville viranomaisille voidaan antaa tehokkaita, täsmällisiä ja oikea-aikaisia tietoja.

2.   Kansallinen tilannekuva kootaan seuraavista lähteistä kerätyistä tiedoista:

3.   Kukin kansallinen koordinointikeskus määrittää kullekin kansallisen tilannekuvan tapahtumatietotason erityistapahtuman vaikutukselle suuntaa-antavan vaikutustason, joka on ”matala”, ”keskitasoa”, ”korkea” tai ”erittäin korkea”. Kaikista erityistapahtumista jaetaan tieto virastolle.

4.   Kukin kansallinen koordinointikeskus voi toimivaltaisten kansallisten viranomaisten pyynnöstä päättää rajoittaa kansallista turvallisuutta, mukaan lukien sotilaalliset suorituskyvyt, koskeviin tietoihin pääsyä tiedonsaantitarpeen perusteella.

5.   Naapurijäsenvaltioiden kansalliset koordinointikeskukset voivat jakaa toistensa kanssa suoraan ja miltei reaaliajassa vierekkäisiä ulkorajaosuuksia koskevat tilannekuvat, mukaan lukien vierekkäisillä ulkorajaosuuksilla toimivan oman kaluston sijainti, tila ja tyyppi.

1.   Virasto tuottaa Euroopan tilannekuvan ja ylläpitää sitä, jotta kansallisille koordinointikeskuksille ja komissiolle voidaan antaa tehokkaita, täsmällisiä ja oikea-aikaisia tietoja ja analyyseja, jotka kattavat ulkorajat, rajan läheisen alueen ja luvattoman edelleen liikkumisen.

2.   Euroopan tilannekuva kootaan seuraavista lähteistä kerätyistä tiedoista:

3.   Euroopan tilannekuvan tapahtumatietotaso sisältää tietoja seuraavista:

4.   Euroopan tilannekuvan toimintatietotaso sisältää tietoja yhteisoperaatioista ja viraston koordinoimista nopeista interventioista sekä hotspot-alueista, ja sisältää tehtävänmääritykset, sijainnit, vaiheet, kestot, tiedot jäsenvaltioista ja muista mukana olevista toimijoista, päivittäiset ja viikoittaiset tilanneraportit, tilastotiedot ja viestimille tarkoitetut tiedotuspaketit.

5.   Euroopan tilannekuvan toimintatietotason omia voimavaroja koskevat tiedot voidaan tapauksen mukaan luokitella turvallisuusluokkaan RESTREINT UE/EU RESTRICTED.

6.   Virasto ottaa Euroopan tilannekuvassa huomioon tietylle erityistapahtumalle kansallisen koordinointikeskuksen laatimassa kansallisessa tilannekuvassa määritetyt vaikutustasot. Virasto määrittää rajan läheisen alueen erityistapahtumille suuntaa-antavan vaikutustason ja ilmoittaa siitä sen kansallisille koordinointikeskuksille.

1.   Virasto ja jäsenvaltiot voivat laatia ja ylläpitää erityisiä tilannekuvia, jotta voidaan tukea yksittäisiä operatiivisia toimia ulkorajoilla tai jakaa tietoja 68 artiklan 1 kohdassa lueteltujen unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen sekä kansainvälisten järjestöjen, tai 75 artiklassa säädettyjen kolmansien maiden kanssa.

2.   Erityiset tilannekuvat koostuvat kansallisten tilannekuvien ja Euroopan tilannekuvien sisältämien tietojen osajoukosta.

3.   Erityisten tilannekuvien laatimista ja jakamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt esitetään asianomaisten operatiivisten toimien suunnitelmassa ja kahden- tai monenvälisessä sopimuksessa, kun erityinen tilannekuva laaditaan kolmansien maiden kanssa tehtävän kahdenvälisen tai monenvälisen yhteistyön puitteissa. Tämän kohdan mukaisessa tietojen jakamisessa sovelletaan periaatetta, jonka mukaan tarvitaan tietojen alkuperäisen lähteen suostumus.

1.   Virasto koordinoi Eurosurin fuusiopalveluja, jotta kansalliset koordinointikeskukset, komissio ja se itse saavat tietoja ulkorajoista ja rajan läheisestä alueesta säännöllisesti, luotettavasti ja kustannustehokkaasti.

2.   Virasto toimittaa kansalliselle koordinointikeskukselle sen pyynnöstä sen jäsenvaltion ulkorajoista, johon se kuuluu, ja rajan läheisestä alueesta tietoja, jotka voidaan tuottaa seuraavasti:

3.   Virasto voi evätä kansallisen koordinointikeskuksen pyynnön teknisistä, taloudellisista tai operatiivisista syistä. Virasto ilmoittaa kansalliselle koordinointikeskukselle sopivana ajankohtana tällaisen epäämisen syyt.

4.   Virasto voi omasta aloitteestaan käyttää 2 kohdassa tarkoitettuja valvontavälineitä kerätäkseen rajan läheistä aluetta koskevia tietoja, jotka ovat merkityksellisiä Euroopan tilannekuvan kannalta.

1.   Virasto seuraa unioniin kohdistuvia ja unionin sisäisiä muuttovirtoja niiden kehityskulkujen, volyymien ja reittien osalta ja muita suuntauksia tai mahdollisia haasteita ulkorajoilla ja palauttamisen alalla. Virasto vahvistaa tätä varten pääjohtajan ehdotukseen perustuvalla hallintoneuvoston päätöksellä yhteisen yhdennetyn riskianalyysimallin, jota virasto ja jäsenvaltiot soveltavat. Yhteinen yhdennetty riskianalyysimalli vahvistetaan ja tarvittaessa päivitetään 8 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan monivuotisen strategisen toimintapoliittisen syklin täytäntöönpanon arvioinnin tulosten perusteella.

2.   Virasto laatii vuosittain yleisiä riskianalyyseja, jotka toimitetaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle soveltaen 92 artiklan mukaisesti hyväksyttyjä turvallisuussääntöjä, sekä räätälöityjä riskianalyyseja operatiivisia toimia varten. Virasto laatii jäsenvaltioita tiiviisti kuullen ja toimittaa joka toinen vuosi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan strategisen riskianalyysin. Tällaiset strategiset riskianalyysit otetaan huomioon valmisteltaessa Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevaa monivuotista strategista toimintapoliittista sykliä. Virasto valmistelee tällaiset yleiset riskianalyysit ja strategiset riskianalyysit saatujen tietojen perusteella, mukaan lukien jäsenvaltioilta saadut tiedot. Riskianalyysien tuloksista on anonymisoitava henkilötiedot.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetut riskianalyysit kattavat kaikki Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden kannalta merkitykselliset seikat ennakkovaroitusmekanismin kehittämiseksi.

4.   Virasto julkaisee kattavat tiedot yhteisestä yhdennetystä riskianalyysimallista.

5.   Jäsenvaltioiden on annettava virastolle kaikki tarvittavat tiedot tilanteesta, kehityskuluista ja mahdollisista uhkista ulkorajoilla ja palauttamisen alalla. Jäsenvaltioiden on annettava virastolle säännöllisesti tai sen pyynnöstä kaikki asiaan liittyvät tiedot, jotka sisältyvät 100 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun luetteloon pakollisista tiedoista, joita rajaturvallisuudesta ja palauttamisesta vastaavien kansallisten viranomaisten on vaihdettava viraston kanssa, sekä 25 artiklassa säädetyt kansallisten tilannekuvien analyysitietotasojen tiedot.

6.   Riskianalyysin tulokset on toimitettava hallintoneuvostolle ja jaettava jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ajoissa ja täsmällisesti.

7.   Jäsenvaltioiden on otettava riskianalyysin tulokset huomioon suunnitellessaan operaatioitaan ja toimiaan ulkorajoilla sekä toimiaan palauttamisen alalla.

8.   Virasto ottaa yhteisestä yhdennetystä riskianalyysimallista saadut tulokset huomioon kehittäessään 62 artiklassa tarkoitettuja koulutuksen yhteisiä perusvaatimuksia.

1.   Virasto varmistaa kaikkien jäsenvaltioiden ulkorajojen turvallisuuden ja palauttamisen hallinnan säännöllisen seurannan viraston yhteyshenkilöiden kautta.

Virasto voi päättää, että yhteyshenkilö huolehtii enintään neljästä toisiaan lähellä sijaitsevasta jäsenvaltiosta.

2.   Pääjohtaja nimittää henkilöstösääntöjen alaisesta henkilöstöstä asiantuntijoita lähetettäviksi yhteyshenkilöiksi. Pääjohtaja tekee riskianalyysin perusteella ja asianomaisia jäsenvaltioita kuullen ehdotuksen lähettämisen luonteesta ja ehdoista, siitä jäsenvaltiosta tai alueesta, johon yhteyshenkilö voidaan lähettää, ja mahdollisista tehtävistä, jotka eivät kuulu 3 kohdan soveltamisalaan. Pääjohtajan on saatava ehdotukselleen hallintoneuvoston hyväksyntä. Pääjohtaja ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle nimityksestä ja määrittää yhdessä jäsenvaltion kanssa lähettämisen kohdepaikan.

3.   Yhteyshenkilöt toimivat viraston puolesta, ja heidän tehtävänään on edistää yhteistyötä ja vuoropuhelua viraston sekä rajaturvallisuudesta vastaavien kansallisten viranomaisten, myös rannikkovartiostojen niiden hoitaessa rajavalvontatehtäviä, sekä palauttamisesta vastaavien kansallisten viranomaisten välillä. Yhteyshenkilöiden tehtäviin kuuluu erityisesti

4.   Jos 3 kohdan i alakohdassa tarkoitetussa yhteyshenkilön raportoinnissa tuodaan esiin yhteen tai useampaan asianomaisen jäsenvaltion kannalta olennaiseen seikkaan liittyviä huolenaiheita, pääjohtaja ilmoittaa asiasta kyseiselle jäsenvaltiolle viipymättä.

5.   Sovellettaessa 3 kohtaa yhteyshenkilö kansallisia ja unionin turvallisuus- ja tietosuojasääntöjä noudattaen

6.   Tämän artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu yhteyshenkilön raportti on osa 32 artiklassa tarkoitettua haavoittuvuusarviointia. Raportti toimitetaan asianomaiselle jäsenvaltiolle.

7.   Tehtäviään hoitaessaan yhteyshenkilö saa ottaa vastaan ohjeita ainoastaan virastolta.

1.   Virasto vahvistaa yhteisen haavoittuvuusarviointimenetelmän tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa laadittuun pääjohtajan ehdotukseen perustuvalla hallintoneuvoston päätöksellä. Menetelmään sisältyvät objektiiviset kriteerit, joiden mukaisesti virasto tekee haavoittuvuusarvioinnin, tällaisten arviointien tekemisen tiheys, se, kuinka peräkkäiset haavoittuvuusarvioinnit on tehtävä, sekä tehokasta järjestelmää 7 kohdassa tarkoitettujen pääjohtajan suositusten täytäntöönpanon seuraamiseksi koskevat järjestelyt.

2.   Virasto seuraa ja arvioi 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa rajavalvonnassa tarvittavien jäsenvaltioiden kaluston, järjestelmien, suorituskykyjen, voimavarojen, infrastruktuurin ja riittävän osaavan ja koulutetun henkilöstön saatavuutta. Tässä yhteydessä virasto arvioi 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut suorituskykyjen kansalliset kehittämissuunnitelmat rajavalvonnan hoitamista koskevan valmiuden osalta ottaen huomioon sen, että joitakin kansallisia suorituskykyjä saatetaan osittain käyttää muihin tarkoituksiin kuin rajavalvontaan. Virasto toteuttaa tällaisen seurannan ja arvioinnin tulevaa suunnittelua varten ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadittujen riskianalyysien perusteella. Virasto toteuttaa tällaisen seurannan ja arvioinnin vähintään kerran vuodessa, paitsi jos pääjohtaja riskianalyysien tai aiempien haavoittuvuusarviointien perusteella toisin päättää. Seuranta ja arviointi toteutetaan kussakin jäsenvaltiossa joka tapauksessa vähintään kolmen vuoden välein.

3.   Jäsenvaltioiden on annettava viraston pyynnöstä tietoja kalustosta, henkilöstöstä ja mahdollisuuksien mukaan taloudellisista resursseista, jotka ovat käytettävissä rajavalvontaan kansallisella tasolla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 9 artiklan soveltamista. Jäsenvaltioiden on lisäksi viraston pyynnöstä annettava tietoja rajaturvallisuutta koskevista valmiussuunnitelmistaan.

4.   Haavoittuvuusarvioinnin tarkoituksena on, että virasto arvioi jäsenvaltioiden kyvyn ja valmiuden vastata nykyisiin ja tuleviin haasteisiin ulkorajoilla, määrittää erityisesti niiden jäsenvaltioiden osalta, joihin kohdistuu erityisiä ja suhteettomia haasteita, mahdollisia välittömiä vaikutuksia ulkorajoilla ja myöhempiä vaikutuksia Schengen-alueen toimintaan, arvioi niiden valmiuden osallistua pysyvään joukkoon ja kalustoreserviin, mukaan lukien nopean toiminnan kalustoreservi, ja arvioi jäsenvaltioiden valmiuden ottaa vastaan eurooppalaisen raja- ja merivartioston tukea 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tämä arviointi ei vaikuta Schengenin arviointimekanismin soveltamiseen.

5.   Virasto arvioi haavoittuvuusarvioinnissa laadullisesti ja määrällisesti jäsenvaltioiden valmiuden hoitaa kaikki rajaturvallisuustehtävät, myös niiden valmiuden vastata suurten ihmismäärien mahdolliseen saapumiseen niiden alueelle.

6.   Haavoittuvuusarvioinnin alustavat tulokset toimitetaan asianomaisille jäsenvaltioille. Asianomaiset jäsenvaltiot voivat esittää huomioita tästä arvioinnista.

7.   Pääjohtaja antaa asianomaista jäsenvaltiota kuullen tarvittaessa suosituksen, jossa esitetään tarvittavat toimenpiteet, jotka asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava, sekä määräajasta, jossa kyseiset toimenpiteet on pantava täytäntöön. Pääjohtaja kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet jäsenvaltion pääjohtajaa kuullen laatiman toimintasuunnitelman perusteella.

8.   Pääjohtaja käyttää asianomaisille jäsenvaltioille suositeltujen toimenpiteiden perusteena haavoittuvuusarvioinnin tuloksia ottaen huomioon viraston riskianalyysin, asianomaisen jäsenvaltion esittämät huomiot ja Schengenin arviointimekanismin tulokset.

Suositeltujen toimenpiteiden tarkoituksena on oltava arvioinnissa havaittujen haavoittuvuuksien poistaminen, jotta jäsenvaltiot voivat lisätä valmiuttaan vastata nykyisiin ja tuleviin haasteisiin ulkorajoilla tehostamalla tai parantamalla suorituskykyjään, kalustoaan, järjestelmiään, resurssejaan ja valmiussuunnitelmiaan. Pääjohtaja voi tarjota viraston teknistä asiantuntemusta jäsenvaltioille suositeltujen toimenpiteiden täytäntöönpanon tukemiseksi.

9.   Pääjohtaja seuraa suositeltujen toimenpiteiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden 7 kohdassa tarkoitettujen toimintasuunnitelmien perusteella toimittamien säännöllisten kertomusten avulla.

Jos on vaara, että jäsenvaltio ei toteuta suositeltua toimenpidettä 7 kohdan mukaisesti asetetussa määräajassa, pääjohtaja ilmoittaa siitä välittömästi asianomaista jäsenvaltiota edustavalle hallintoneuvoston jäsenelle ja komissiolle. Pääjohtaja pyytää asianomaista jäsenvaltiota edustavaa hallintoneuvoston jäsentä kuullen kyseisen jäsenvaltion asianomaisia viranomaisia ilmoittamaan viivästyksen syyt ja tarjoaa viraston tukea suositellun toimenpiteen täytäntöönpanon tukemiseksi.

10.   Jos jäsenvaltio ei pane täytäntöön suosituksessa mainittuja tarvittavia toimenpiteitä tämän artiklan 7 kohdan mukaisesti asetetussa määräajassa, pääjohtaja vie asian hallintoneuvoston käsiteltäväksi ja ilmoittaa tästä komissiolle. Hallintoneuvosto tekee pääjohtajan ehdotuksen perusteella päätöksen tarvittavista toimenpiteistä, jotka asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava, sekä määräajasta, jossa kyseiset toimenpiteet on pantava täytäntöön. Hallintoneuvoston päätös sitoo jäsenvaltiota. Jos jäsenvaltio ei pane täytäntöön toimenpiteitä kyseisessä päätöksessä asetetussa määräajassa, hallintoneuvosto ilmoittaa tästä neuvostolle ja komissiolle ja lisätoimiin voidaan ryhtyä 42 artiklan mukaisesti.

11.   Haavoittuvuusarvioinnin tulokset, mukaan lukien yksityiskohtainen kuvaus haavoittuvuusarvioinnin lopputuloksesta, jäsenvaltioiden haavoittuvuusarvioinnin johdosta toteuttamista toimenpiteistä ja aiemmin suositeltujen toimenpiteiden täytäntöönpanon tilanteesta, toimitetaan 92 artiklan mukaisesti säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

1.   Synergiat haavoittuvuusarvioinnin ja Schengenin arviointimekanismin välillä on maksimoitava, jotta voidaan laatia parannettu tilannekuva Schengen-alueen toiminnasta, välttää mahdollisuuksien mukaan jäsenvaltioiden toimien päällekkäisyys sekä varmistaa ulkorajojen turvallisuutta tukevien unionin asiaankuuluvien rahoitusvälineiden koordinoidumpi käyttö.

2.   Edellä 1 kohdassa mainittua tarkoitusta varten komissio ja virasto vahvistavat tarvittavat järjestelyt, joiden avulla ne jakavat toistensa kanssa säännöllisesti, suojatusti ja ajoissa kaikki haavoittuvuusarviointien tuloksiin ja Schengenin arviointimekanismin puitteissa toteutettujen arviointien tuloksiin rajaturvallisuuden alalla liittyvät tiedot. Näiden tietojen jakamista koskevien järjestelyjen on katettava haavoittuvuusarvioinneista ja Schengenin arviointikäynneistä laaditut kertomukset, myöhemmät suositukset, toimintasuunnitelmat ja mahdolliset toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa koskevat jäsenvaltioiden toimittamat päivitykset.

3.   Schengenin arviointimekanismin soveltamiseksi ulkorajojen hallinnan alalla komissio jakaa haavoittuvuusarviointien tulokset kaikille asianomaisen jäsenvaltion arviointiin osallistuvien Schengenin arviointiryhmien jäsenien kanssa. Tällaisia tietoja on pidettävä arkaluonteisina asetuksessa (EU) N:o 1053/2013 tarkoitetulla tavalla, ja niitä on käsiteltävä sen mukaisesti.

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen järjestelyjen on katettava Schengenin arviointimekanismin puitteissa toteutettujen arviointien tulokset palauttamisen alalla, jotta voidaan varmistaa, että virasto on täysin tietoinen havaituista puutteista ja voi ehdottaa aiheellisia toimenpiteitä asianomaisten jäsenvaltioiden tukemiseksi tässä asiassa.

1.   Virasto määrittää oman riskianalyysinsa ja haavoittuvuusarvioinnin perusteella ja yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa seuraavat vaikutustasot kullekin ulkorajaosuudelle tai muuttaa tällaisia vaikutustasoja:

2.   Jotta voidaan nopeasti puuttua kriisitilanteeseen tietyllä ulkorajaosuudella, mikäli viraston riskianalyysi osoittaa, että asianomaisella ulkorajaosuudella tapahtuvilla laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen liittyvillä erityistapahtumilla on siinä määrin ratkaiseva vaikutus rajaturvallisuuteen, että ne uhkaavat vaarantaa Schengen-alueen toiminnan, virasto määrittää oman riskianalyysinsa perusteella ja yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa kyseiselle ulkorajaosuudelle tilapäisesti ”kriittisen” vaikutustason.

3.   Jos asianomainen jäsenvaltio ja virasto eivät pääse yhteisymmärrykseen vaikutustason määrittämisestä ulkorajaosuudelle, kyseiselle rajaosuudelle aikaisemmin määritetty vaikutustaso pidetään ennallaan.

4.   Kansallinen koordinointikeskus arvioi jatkuvasti tiiviissä yhteistyössä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa, onko minkään ulkorajaosuuden vaikutustasoa tarpeen muuttaa, ottaen huomioon kansalliseen tilannekuvaan sisältyvät tiedot ja ilmoittaa asiasta virastolle.

5.   Virasto ilmoittaa ulkorajaosuuksille määritetyt vaikutustasot Euroopan tilannekuvassa.

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ulkorajaosuuksilla rajavalvonta vastaa määritettyjä vaikutustasoja seuraavasti:

2.   Kansallisten koordinointikeskusten on ilmoitettava virastolle säännöllisesti 1 kohdan c ja d alakohdan mukaisesti kansallisella tasolla toteutetuista toimenpiteistä.

3.   Jos ulkorajaosuudelle on määritetty keskitason, korkea tai kriittinen vaikutustaso ja sen vieressä on toisen jäsenvaltion tai sellaisen kolmannen maan rajaosuus, jonka kanssa on tehty sopimuksia tai järjestelyjä taikka perustettu alueellisia verkostoja 72 ja 73 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kansallisen koordinointikeskuksen on otettava yhteyttä naapurijäsenvaltion kansalliseen koordinointikeskukseen tai naapurina olevan kolmannen maan toimivaltaiseen viranomaiseen ja pyrittävä koordinoimaan yhdessä viraston kanssa tarvittavia rajat ylittäviä toimenpiteitä.

4.   Virasto arvioi yhdessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa määritettyjä vaikutustasoja sekä kansallisella ja unionin tasolla toteutettuja niitä vastaavia toimenpiteitä. Arvioinnilla osallistutaan viraston 32 artiklan mukaisesti tekemään haavoittuvuusarviointiin.

1.   Jäsenvaltio voi pyytää viraston apua ulkorajojen valvontaa koskevien velvoitteidensa täytäntöönpanossa. Virasto myös toteuttaa toimenpiteitä 41 ja 42 artiklan mukaisesti.

2.   Virasto järjestää asianmukaista teknistä ja operatiivista apua isäntäjäsenvaltiolle ja voi asiaa koskevan unionin ja kansainvälisen oikeuden, myös palauttamiskiellon periaatteen, mukaisesti toimien ryhtyä yhteen tai useampaan seuraavista toimenpiteistä:

3.   Virasto rahoittaa tai osarahoittaa 2 kohdassa tarkoitettuja toimia talousarviostaan virastoon sovellettavien varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti.

4.   Jos virastolla on merkittäviä lisärahoitustarpeita ulkorajoilla ilmenevän tilanteen vuoksi, se ilmoittaa asiasta viipymättä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

1.   Jäsenvaltio voi pyytää virastoa käynnistämään yhteisoperaatioita, jotta voidaan vastata tuleviin haasteisiin, myös laittomaan maahanmuuttoon, nykyisiin ja tuleviin uhkiin sen ulkorajoilla tai rajat ylittävään rikollisuuteen, tai antamaan teknistä ja operatiivista lisäapua sen ulkorajojen valvontaa koskevien velvoitteiden täyttämiseksi. Osana tällaista pyyntöä jäsenvaltio voi myös ilmoittaa kyseistä yhteisoperaatiota varten tarvittavan operatiivisen henkilöstön profiilit, mukaan lukien tapauksen mukaan profiilit, joihin kuuluu toimivaltuuksia.

2.   Virasto voi sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, johon kohdistuu erityisiä ja suhteettomia haasteita erityisesti siksi, että ulkorajoille saapuu suuri määrä kyseisen jäsenvaltion alueelle ilman lupaa pyrkiviä kolmansien maiden kansalaisia, käynnistää kyseisen isäntäjäsenvaltion alueella nopean rajaintervention, joka kestää rajoitetun ajan.

3.   Pääjohtaja arvioi ja hyväksyy jäsenvaltioiden tekemät yhteisoperaatioita tai nopeita rajainterventioita koskevat ehdotukset ja koordinoi niitä. Ennen yhteisoperaatioita ja nopeita rajainterventioita on tehtävä perusteellinen, luotettava ja ajantasainen riskianalyysi, jonka avulla virasto voi vahvistaa tärkeysjärjestyksen ehdotetuille yhteisoperaatioille ja nopeille rajainterventioille ottaen huomioon ulkorajaosuuksille 34 artiklan mukaisesti määritetyt vaikutustasot sekä resurssien saatavuus.

4.   Yhteisen operaation tai nopean rajaintervention tavoitteet voidaan saavuttaa osana monialaista operaatiota. Tällaisiin operaatioihin voi liittyä rannikkovartiostotoimintoja ja rajat ylittävän rikollisuuden ehkäisemistä, jolloin keskitytään ihmissalakuljetuksen tai ihmiskaupan torjuntaan, sekä muuttoliikkeen hallintaa, jolloin keskitytään henkilöllisyyden selvittämiseen, rekisteröintiin, kuulemiseen ja palauttamiseen.

1.   Pääjohtaja laatii yhteisoperaation valmistelun yhteydessä yhteistyössä isäntäjäsenvaltion kanssa luettelon tarvittavasta kalustosta ja henkilöstöstä sekä tarvittavan henkilöstön profiileista, mukaan lukien henkilöstöstä, joilla on tapauksen mukaan toimeenpanovaltuuksia, joihin on saatava lupa 82 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kyseinen luettelo on laadittava ottaen huomioon isäntäjäsenvaltion käytettävissä olevat resurssit ja 37 artiklan nojalla tehty isäntäjäsenvaltion pyyntö. Virasto määrittelee kyseisten tietojen perusteella operaatiosuunnitelmaan sisällytettävän kokonaisuuden, johon kuuluu teknistä ja operatiivista tukea sekä valmiuksien kehittämistoimia.

2.   Pääjohtaja laatii ulkorajoilla toteutettaville yhteisoperaatioille operaatiosuunnitelman. Pääjohtaja ja isäntäjäsenvaltio sopivat osallistuvia jäsenvaltioita tiiviisti ja ajoissa kuullen operaatiosuunnitelmasta, jossa määritetään yksityiskohtaisesti yhteisoperaation organisointiin ja menettelytapoihin liittyvät seikat.

3.   Operaatiosuunnitelma sitoo virastoa, isäntäjäsenvaltiota ja osallistuvia jäsenvaltioita. Siihen on sisällyttävä kaikki yhteisoperaation toteuttamisen kannalta tarpeellisiksi katsotut seikat, mukaan lukien seuraavat tiedot:

4.   Operaatiosuunnitelman muutoksiin tai mukautuksiin on saatava pääjohtajan ja isäntäjäsenvaltion hyväksyntä osallistuvien jäsenvaltioiden kuulemisen jälkeen. Virasto lähettää osallistuville jäsenvaltioille välittömästi jäljennöksen muutetusta tai mukautetusta operaatiosuunnitelmasta.

5.   Tätä artiklaa sovelletaan soveltuvin osin kaikkiin viraston operaatioihin.

1.   Jäsenvaltion esittämään nopean rajaintervention käynnistämistä koskevaan pyyntöön on sisällyttävä kuvaus tilanteesta, mahdollisista tavoitteista ja todennäköisistä tarpeista sekä tarvittavan henkilöstön profiileista, mukaan lukien tapauksen mukaan henkilöstöstä, jolla on toimivaltuuksia. Pääjohtaja voi tarvittaessa lähettää välittömästi paikalle viraston asiantuntijoita arvioimaan tilannetta asianomaisen jäsenvaltion ulkorajoilla.

2.   Pääjohtajan on ilmoitettava hallintoneuvostolle välittömästi nopean rajaintervention käynnistämistä koskevasta jäsenvaltion pyynnöstä.

3.   Pääjohtaja ottaa jäsenvaltion pyyntöä koskevaa päätöstä tehdessään huomioon viraston riskianalyysien ja Euroopan tilannekuvan analyysitietotason tulokset sekä 32 artiklassa tarkoitetun haavoittuvuusarvioinnin tulokset samoin kuin muut asianomaisen jäsenvaltion tai jonkin muun jäsenvaltion toimittamat asiaa koskevat tiedot.

4.   Pääjohtajan on välittömästi arvioitava mahdollisuudet siirtää paikalle käytettävissä olevia pysyvän joukon ryhmien jäseniä, jotka ovat parhaillaan muilla toiminta-alueilla, ja erityisesti viraston henkilöstösääntöjen alaista henkilöstöä ja jäsenvaltioista virastolle lähetettyä operatiivista henkilöstöä. Pääjohtajan on myös arvioitava lisätarpeet, jotka koskevat operatiivisen henkilöstön lähettämistä 57 artiklan mukaisesti ja, kun vaadittujen profiilien mukainen henkilöstö on käytetty, nopean toiminnan reservin aktivointia 58 artiklan mukaisesti.

5.   Pääjohtajan on tehtävä päätös nopean rajaintervention käynnistämistä koskevasta pyynnöstä kahden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Pääjohtaja antaa päätöksen kirjallisesti tiedoksi samanaikaisesti asianomaiselle jäsenvaltiolle ja hallintoneuvostolle. Päätöksessä on mainittava sen tärkeimmät perustelut.

6.   Tehdessään tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettua päätöstä pääjohtajan on ilmoitettava jäsenvaltioille mahdollisuudesta pyytää operatiivista lisähenkilöstöä 57 artiklan ja tapauksen mukaan 58 artiklan mukaisesti ilmoittamalla mahdolliset henkilöstön määrät ja profiilit, jotka kunkin jäsenvaltion on asetettava käyttöön.

7.   Jos pääjohtaja päättää käynnistää nopean rajaintervention, hän lähettää käytettävissä olevia rajaturvallisuusryhmiä pysyvästä joukosta ja kalustoa kalustoreservistä 64 artiklan mukaisesti sekä päättää tarvittaessa yhden tai useamman rajaturvallisuusryhmän antamasta välittömästä tuesta 57 artiklan mukaisesti.

8.   Pääjohtajan on yhdessä isäntäjäsenvaltion kanssa laadittava 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu operaatiosuunnitelma ja sovittava siitä välittömästi ja joka tapauksessa kolmen työpäivän kuluessa päätöksen tekemisestä.

9.   Kun operaatiosuunnitelmasta on sovittu ja se on toimitettu jäsenvaltioille, pääjohtaja lähettää välittömästi operatiivisen henkilöstön, joka on siirrettävissä paikalle muilta toiminta-alueilta tai muista tehtävistä.

10.   Edellä 9 kohdassa tarkoitetun lähettämisen lisäksi ja tarvittaessa muilta alueilta tai muista tehtävistä siirrettyjen rajaturvallisuusryhmien antaman välittömän tuen varmistamiseksi pääjohtaja pyytää kultakin jäsenvaltiolta sellaisen lisähenkilöstön määrät ja profiilit, joka voidaan vielä lähettää niiden 57 artiklassa tarkoitetuista lyhytaikaiselle komennukselle lähetettävän henkilöstön kansallisista luetteloista.

11.   Tilanteessa, jossa tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitetut rajaturvallisuusryhmät ja 10 kohdassa tarkoitettu henkilöstö ovat riittämättömät, pääjohtaja voi aktivoida nopean toiminnan reservin pyytämällä kultakin jäsenvaltiolta sellaisen lisähenkilöstön määrät ja profiilit, joka voidaan lähettää 58 artiklassa säädetyllä tavalla.

12.   Edellä 10 ja 11 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava kirjallisesti kansallisille yhteyspisteille, ja niissä on ilmoitettava päivämäärä, jona henkilöstön lähettämisten kustakin on määrä tapahtua. Kansallisille yhteyspisteille on toimitettava myös jäljennös operaatiosuunnitelmasta.

13.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilöstön määrät ja profiilit asetetaan välittömästi viraston käyttöön kattavan toimintavalmiuden takaamiseksi 57 artiklan ja tapauksen mukaan 58 artiklan mukaisesti.

14.   Muilta alueilta ja muista tehtävistä siirrettyjä ensimmäisiä rajaturvallisuusryhmiä on voitava lähettää viimeistään viiden työpäivän kuluttua siitä, kun pääjohtaja ja isäntäjäsenvaltio ovat sopineet operaatiosuunnitelmasta. Muita rajaturvallisuusryhmiä on voitava tarpeen mukaan lähettää viimeistään 12 työpäivän kuluessa päivästä, jona toimintasuunnitelmasta on sovittu.

15.   Jos nopea rajainterventio on tarkoitus toteuttaa, pääjohtajan on hallintoneuvostoa kuullen välittömästi tarkasteltava viraston muilla ulkorajoilla käynnissä olevien ja suunniteltujen yhteisoperaatioiden painopisteitä, jotta resursseja voidaan mahdollisesti kohdentaa uudelleen niille ulkorajojen alueille, joilla vahvistusten lähettämiseen on eniten tarvetta.

1.   Jos jäsenvaltion ulkorajojen tietyille hotspot-alueille kohdistuu eri ryhmistä koostuvien suurten saapuvien muuttovirtojen aiheuttamia suhteettomia muuttoliikkeeseen liittyviä haasteita, kyseinen jäsenvaltio voi pyytää teknistä ja operatiivista tukea muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiltä, jotka koostuvat niiden asiaankuuluvien unionin elinten, toimistojen ja virastojen asiantuntijoista, joiden on toimittava toimeksiantojensa mukaisesti.

Kyseisen jäsenvaltion on esitettävä tukea koskeva pyyntö ja arvio tarpeistaan komissiolle. Komissio toimittaa kyseisen tarvearvion perusteella pyynnön tapauksen mukaan virastolle, EASOlle, Europolille ja muille asiaankuuluville unionin elimille, toimistoille ja virastoille.

2.   Asiaankuuluvat unionin elimet, toimistot ja virastot arvioivat toimeksiantojensa mukaisesti jäsenvaltion esittämän tukea koskevan pyynnön ja sen tarvearvion määritelläkseen kattavan tukea koskevan paketin, johon sisältyy asiaankuuluvien unionin elinten, toimistojen ja virastojen koordinoimia, asianomaisen jäsenvaltion kanssa sovittavia eri toimia. Komissio koordinoi tätä prosessia.

3.   Komissio vahvistaa yhteistyössä isäntäjäsenvaltion ja asiaankuuluvien unionin elimien, toimistojen ja virastojen kanssa niille kullekin kuuluvat toimeksiannot huomioon ottaen hotspot-alueella tehtävän yhteistyön ehdot ja vastaa muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien toimien koordinoinnista.

4.   Pysyvän joukon osana muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiä perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen antamaan tekniseen ja operatiiviseen tukeen voivat sisältyä

5.   Muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiin on tarvittaessa kuuluttava henkilöstöä, jolla on asiantuntemusta lasten suojelun, ihmiskaupan, sukupuoleen perustuvalta vainolta suojelun tai perusoikeuksien alalta.

1.   Pääjohtajan on suositettava asianomaiselle jäsenvaltiolle, että se pyytää virastoa käynnistämään, toteuttamaan tai mukauttamaan yhteisoperaatioita, nopeita rajainterventioita tai muita 36 artiklassa vahvistettuja asiaankuuluvia viraston toimia, haavoittuvuusarvioinnin tulosten perusteella tai silloin, kun yhdelle tai useammalle ulkorajaosuudelle on määritetty kriittinen vaikutustaso, ja ottaen huomioon jäsenvaltion valmiussuunnitelmiin sisältyvät asiaankuuluvat seikat, viraston riskianalyysin ja Euroopan tilannekuvan analyysitietotason.

2.   Asianomaisen jäsenvaltion on vastattava 1 kohdassa tarkoitettuun pääjohtajan suositukseen kuuden työpäivän kuluessa. Jos vastaus suositukseen on kielteinen, jäsenvaltion on lisäksi perusteltava vastaus. Pääjohtajan on ilmoitettava hallintoneuvostolle ja komissiolle viipymättä suositelluista toimista ja kielteisen vastauksen perusteluista sen arvioimiseksi, voidaanko kiireellisiä toimia edellyttää 42 artiklan mukaisesti.

1.   Jos ulkorajojen valvonta muuttuu siinä määrin tehottomaksi, että se uhkaa vaarantaa Schengen-alueen toiminnan siksi, että

neuvosto voi komission ehdotuksesta antaa viipymättä täytäntöönpanosäädöksellä päätöksen, jossa määritetään toimenpiteet, joilla vähennetään kyseisiä uhkia ja jotka virasto panee täytäntöön, ja jossa asianomaisen jäsenvaltion edellytetään tekevän viraston kanssa yhteistyötä kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanossa. Komissio kuulee virastoa, ennen kuin se tekee ehdotuksensa.

2.   Jos ilmenee kiireellisiä toimia edellyttävä tilanne, Euroopan parlamentille on ilmoitettava kyseisestä tilanteesta viipymättä sekä kaikista tilanteen johdosta sittemmin toteutetuista toimenpiteistä ja tehdyistä päätöksistä.

3.   Jotta voidaan vähentää uhkaa Schengen-alueen toiminnan vaarantumisesta, 1 kohdassa tarkoitetulla neuvoston päätöksellä säädetään, että virasto toteuttaa yhden tai useampia seuraavista toimenpiteistä:

4.   Kahden työpäivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun neuvoston päätöksen antamisesta pääjohtaja

5.   Pääjohtaja ja asianomainen jäsenvaltio sopivat 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta operaatiosuunnitelmasta kolmen työpäivän kuluessa sen toimittamisesta.

6.   Virasto lähettää pysyvästä joukosta operatiivisen henkilöstön, joka tarvitaan 1 kohdassa tarkoitetussa neuvoston päätöksessä yksilöityjen toimenpiteiden käytännön toteutusta varten, viipymättä ja joka tapauksessa viiden työpäivän kuluessa operaatiosuunnitelman vahvistamisesta. Muita ryhmiä on lähetettävä tarpeen mukaan toisessa vaiheessa ja joka tapauksessa kahdentoista työpäivän kuluessa operaatiosuunnitelman vahvistamisesta.

7.   Virasto ja jäsenvaltiot lähettävät viipymättä ja joka tapauksessa kymmenen työpäivän kuluessa operaatiosuunnitelman vahvistamisesta tarvittavan kaluston ja pätevää henkilöstöä lähettämisen kohdepaikkaan 1 kohdassa tarkoitetussa neuvoston päätöksessä yksilöityjen toimenpiteiden käytännön toteutusta varten.

Muuta kalustoa on lähetettävä tarpeen mukaan toisessa vaiheessa 64 artiklan mukaisesti.

8.   Asianomaisen jäsenvaltion on noudatettava 1 kohdassa tarkoitettua neuvoston päätöstä. Tätä varten sen on välittömästi tehtävä yhteistyötä viraston kanssa sekä toteutettava tarvittavat toimet kyseisen päätöksen täytäntöönpanon samoin kuin kyseisessä päätöksessä ja pääjohtajan kanssa sovitussa operaatiosuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden käytännön toteutuksen helpottamiseksi, erityisesti täyttämällä 43, 82 ja 83 artiklassa säädetyt velvoitteet.

9.   Jäsenvaltioiden on 57 artiklan ja tapauksen mukaan 39 artiklan mukaisesti asetettava käyttöön pääjohtajan tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti määrittämä operatiivinen henkilöstö.

10.   Komissio seuraa 1 kohdassa tarkoitetussa neuvoston päätöksessä määritettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanoa, ja viraston tätä varten toteuttamia toimia. Jos asianomainen jäsenvaltio ei 30 päivän kuluessa noudata tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua neuvoston päätöstä eikä tee viraston kanssa yhteistyötä tämän artiklan 8 kohdan mukaisesti, komissio voi käynnistää asetuksen (EU) 2016/399 29 artiklassa säädetyn menettelyn.

1.   Rajaturvallisuusryhmien, palautusryhmien ja muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien lähettämisen aikana isäntäjäsenvaltion tai, kun kyseessä on jonkin kolmannen maan kanssa asemaa koskevan sopimuksen mukaisesti tehtävä yhteistyö, kyseisen kolmannen maan on annettava ryhmille ohjeet operaatiosuunnitelman mukaisesti.

2.   Virasto voi koordinointivastaavan välityksellä toimittaa isäntäjäsenvaltiolle näkemyksensä ryhmille annetuista ohjeista. Tässä tapauksessa isäntäjäsenvaltion on otettava kyseiset näkemykset huomioon ja noudatettava niitä mahdollisimman pitkälti.

3.   Tapauksissa, joissa ryhmille annetut ohjeet eivät ole operaatiosuunnitelman mukaisia, koordinointivastaava raportoi asiasta välittömästi pääjohtajalle, joka voi tarpeen mukaan toteuttaa toimia 46 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4.   Tehtäviään hoitaessaan ja valtuuksiaan käyttäessään ryhmien jäsenten on kunnioitettava täysimääräisesti perusoikeuksia, joihin kuuluu pääsy turvapaikkamenettelyjen piiriin, sekä ihmisarvoa ja kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin. Toimenpiteiden, joita he tehtäviään hoitaessaan ja valtuuksiaan käyttäessään toteuttavat, on oltava oikeassa suhteessa toimenpiteille asetettuihin tavoitteisiin nähden. Tehtäviään hoitaessaan ja valtuuksiaan käyttäessään he eivät saa syrjiä ketään minkään seikan, kuten sukupuolen, rodun, ihonvärin, etnisen tai yhteiskunnallisen alkuperän, geneettisten ominaisuuksien, kielen, uskonnon tai vakaumuksen, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, varallisuuden, syntyperän, vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaisesti.

5.   Niihin ryhmien jäseniin, jotka eivät kuulu henkilöstösääntöjen alaiseen henkilöstöön, sovelletaan heidän kotijäsenvaltionsa kurinpitoseuraamuksia. Kotijäsenvaltion on määrättävä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti asianmukaisista kurinpitoseuraamuksista tai muista seuraamuksista, joita sovelletaan viraston operatiivisen toimen yhteydessä perusoikeuksien loukkauksiin tai kansainvälistä suojelua koskevien velvoitteiden rikkomiseen.

6.   Ryhmien jäseninä lähetettyihin henkilöstösääntöjen alaiseen henkilöstöön sovelletaan henkilöstösäännöissä ja palvelussuhteen ehdoissa säädettyjä kurinpitoseuraamuksia ja 55 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa valvontamekanismissa määritettyjä kurinpidollisia seuraamuksia.

1.   Virasto varmistaa yhteisoperaatioiden, pilottihankkeiden tai nopeiden rajainterventioiden kaikkien järjestelyihin liittyvien seikkojen operatiivisen toteutuksen, myös henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön läsnäolon.

2.   Pääjohtaja nimittää henkilöstösääntöjen alaisesta henkilöstöstä yhden tai useamman asiantuntijan lähetettäväksi koordinointivastaavaksi kuhunkin yhteisoperaatioon tai nopeaan rajainterventioon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 60 artiklan soveltamista. Pääjohtaja antaa nimityksen tiedoksi isäntäjäsenvaltiolle.

3.   Koordinointivastaava toimii viraston puolesta kaikissa ryhmien lähettämistä koskevissa kysymyksissä. Koordinointivastaavan tehtävänä on edistää isäntäjäsenvaltioiden ja osallistuvien jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia. Koordinointivastaavaa avustaa ja neuvoo vähintään yksi perusoikeusvalvoja. Koordinointivastaavan tehtäviin kuuluu erityisesti

4.   Pääjohtaja voi yhteisoperaatioiden tai nopeiden rajainterventioiden yhteydessä antaa koordinointivastaavalle luvan avustaa operaatiosuunnitelman toteutusta ja ryhmien lähettämistä koskevien mahdollisten erimielisyyksien ratkaisemisessa.

1.   Virasto vastaa kokonaisuudessaan seuraavista kustannuksista, joita jäsenvaltioille aiheutuu siitä, että ne asettavat henkilöstöään käyttöön lähetettäväksi pysyvän joukon ryhmien jäseninä lyhytaikaiselle komennukselle jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin 57 artiklan mukaisesti tai nopean toiminnan reservin kautta jäsenvaltioihin 58 artiklan mukaisesti:

2.   Hallintoneuvosto hyväksyy pääjohtajan ehdotuksesta yksityiskohtaiset säännöt 57 ja 58 artiklan mukaisesti lyhytaikaiselle komennukselle lähetettävään henkilöstöön liittyvien kustannusten korvaamisesta ja saattaa ne tarpeen mukaan ajan tasalle. Sovellettavan lainsäädäntökehyksen noudattamisen varmistamiseksi pääjohtaja tekee tällaisen ehdotuksen saatuaan komissiolta puoltavan lausunnon. Yksityiskohtaisten sääntöjen on mahdollisuuksien mukaan perustuttava asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 125 artiklan 1 kohdan c, d, ja e alakohdan yksinkertaistettuihin kustannusvaihtoehtoihin. Hallintoneuvosto varmistaa tarvittaessa yhdenmukaisuuden henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön virkamatkakuluihin sovellettavien sääntöjen kanssa.

1.   Pääjohtaja lopettaa viraston minkä tahansa toimen, jos näiden toimien toteuttamisen edellytykset eivät enää täyty. Pääjohtaja ilmoittaa asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle ennen lopettamista.

2.   Viraston operatiiviseen toimeen osallistuvat jäsenvaltiot voivat pyytää pääjohtajaa lopettamaan kyseisen operatiivisen toimen. Pääjohtaja ilmoittaa tällaisesta pyynnöstä hallintoneuvostolle.

3.   Pääjohtaja voi asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle ilmoitettuaan peruuttaa toimen rahoituksen taikka keskeyttää tai lopettaa sen, jos isäntäjäsenvaltio ei noudata operaatiosuunnitelmaa.

4.   Pääjohtaja peruuttaa perusoikeusvastaavaa kuultuaan ja asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle ilmoitettuaan viraston minkä tahansa toimen rahoituksen tai keskeyttää taikka lopettaa minkä tahansa viraston toimen kokonaan tai osittain, jos hän katsoo, että kyseiseen toimeen liittyviä perusoikeuksia tai kansainvälistä suojelua koskevia velvoitteita rikotaan ja rikkomiset ovat vakavia tai ne todennäköisesti jatkuvat.

5.   Pääjohtaja tekee perusoikeusvastaavaa kuultuaan päätöksen, jolla jätetään käynnistämättä mikä tahansa viraston toimi, jos hän katsoo, että olisi jo toimen alusta alkaen vakavia syitä keskeyttää tai lopettaa se, koska se voisi johtaa siihen, että perusoikeuksia tai kansainvälistä suojelua koskevia velvoitteita rikotaan ja rikkomiset ovat vakavia. Pääjohtaja ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle kyseisestä päätöksestä.

6.   Edellä 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen päätösten on perustuttava asianmukaisesti perusteltuihin syihin. Pääjohtaja ottaa tällaisia päätöksiä tehdessään huomioon sellaiset asiaan liittyvät tiedot kuin sellaisten rekisteröityjen valitusten määrä ja asiasisältö, joita kansallinen toimivaltainen viranomainen ei ole ratkaissut, vakavia erityistapahtumia koskevat raportit ja koordinointivastaavilta, asiaankuuluvilta kansainvälisiltä järjestöiltä ja unionin toimielimiltä, elimiltä, toimistoilta ja virastoilta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla saadut raportit. Pääjohtaja ilmoittaa tällaisista päätöksistä ja perustelee ne hallintoneuvostolle.

7.   Jos pääjohtaja päättää keskeyttää tai lopettaa viraston lähettämän muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmän toiminnan, hän ilmoittaa päätöksestä muille hotspot-alueella toimiville asiaankuuluville elimille, toimistoille ja virastoille.

1.   Ottamatta kantaa palauttamispäätösten sisältöön, josta jäsenvaltioilla on edelleen yksinomainen vastuu, ja perusoikeuksia ja unionin oikeuden yleisiä periaatteita sekä kansainvälistä oikeutta, kansainvälinen suojelu, palauttamiskiellon periaatteen kunnioittaminen ja lapsen oikeudet mukaan lukien, kunnioittaen viraston tehtäviin kuuluu palauttamisen osalta:

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun tekniseen ja operatiiviseen apuun sisältyy toimia, joilla jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia voidaan auttaa toteuttamaan palauttamismenettelyjä tarjoamalla erityisesti

3.   Virasto pyrkii luomaan synergioita ja yhdistämään palauttamisen alalla toimivat unionin rahoittamat verkostot ja ohjelmat tiiviissä yhteistyössä komission kanssa ja asianomaisten sidosryhmien, kuten Euroopan muuttoliikeverkoston, tuella.

1.   Virasto käyttää ja kehittää edelleen yhdennettyä palauttamisen hallinta-alustaa 48 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti niiden jäsenvaltioiden palauttamisen hallintajärjestelmien siirtämien tietojen, henkilötiedot mukaan lukien, käsittelyä varten, jotka ovat tarpeen, jotta virasto voi antaa teknistä ja operatiivista apua. Henkilötiedot saavat sisältää ainoastaan biografisia tietoja tai matkustajaluetteloja. Henkilötietoja saa siirtää vain, jos ne ovat tarpeen, jotta virasto voi avustaa palautusoperaatioiden koordinoinnissa tai järjestämisessä kolmansiin maihin käytetystä kuljetusvälineestä riippumatta. Tällaisia henkilötietoja saa siirtää alustalle vain, kun päätös palautusoperaation käynnistämisestä on tehty, ja ne on poistettava niin pian, kuin operaatio on päättynyt.

Biografisia tietoja saa siirtää alustalle vain, jos ryhmien jäsenet eivät voi päästä niihin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1860 (39) 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Virasto voi käyttää alustaa myös biografisten tai biometristen tietojen suojattua siirtoa varten, mukaan lukien kaikentyyppiset asiakirjat, jotka voidaan katsoa näytöksi tai alustavaksi näytöksi sellaisten kolmansien maiden kansalaisten kansalaisuudesta, joista on tehty palauttamispäätös, jos tällaisten tietojen siirto on tarpeen, jotta virasto voi antaa jäsenvaltion pyynnöstä apua kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden ja kansalaisuuden vahvistamisessa yksittäistapauksissa. Tällaisia tietoja ei saa tallentaa alustalle, ja ne on poistettava välittömästi vastaanottovahvistuksen jälkeen.

2.   Virasto kehittää, ottaa käyttöön ja käyttää tietojärjestelmiä ja ohjelmistosovelluksia, joiden avulla voidaan vaihtaa tietoja palauttamista varten eurooppalaisessa raja- ja merivartiostossa sekä vaihtaa henkilötietoja.

3.   Henkilötietoja on käsiteltävä tapauksen mukaan 86, 87, 88 ja 91 artiklan mukaisesti.

1.   Ottamatta kantaa palauttamispäätösten sisältöön, josta jäsenvaltioilla on edelleen yksinomainen vastuu, virasto antaa jäsenvaltioille teknistä ja operatiivista apua ja varmistaa palautusoperaatioiden koordinoinnin tai järjestämisen, myös vuokraamalla lentokoneita tällaisia operaatioita varten ja järjestämällä palautukset reittilennoilla tai muilla kulkuneuvoilla. Virasto voi omasta aloitteestaan ja asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella koordinoida tai järjestää palautusoperaatiot.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava palauttamisia koskevat operatiiviset tiedot, jotka ovat tarpeen viraston laatimaa palauttamistarpeiden arviointia varten, 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun alustan kautta, ja niiden on asiaan liittyvien kansallisten palautusoperaatioiden osalta ilmoitettava virastolle alustavasta suunnittelustaan, joka koskee palautettavien henkilöiden määrää ja niitä kolmansia maita, joihin palauttaminen tapahtuu, sekä viraston apua tai koordinointia koskevista tarpeistaan. Virasto laatii päivittyvän operaatiosuunnitelman ja ylläpitää sitä antaakseen apua pyytäneille jäsenvaltioille tarvittavaa operatiivista apua ja tukea, myös kaluston kautta. Virasto voi joko omasta aloitteestaan ja asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella tai jäsenvaltion pyynnöstä sisällyttää tarvearvion perusteella päivittyvään operaatiosuunnitelmaan tarpeellisiksi katsomiensa palautusoperaatioiden päivämäärät ja kohteet. Hallintoneuvosto päättää pääjohtajan ehdotuksen perusteella päivittyvän operaatiosuunnitelman toimintatavasta. Asianomaisen jäsenvaltion on vahvistettava virastolle, että kaikista viraston järjestämän tai koordinoiman palautusoperaation kohteena olevista palautettavista henkilöistä on tehty täytäntöönpanokelpoinen palauttamispäätös.

Kun paikalle lähetetään ryhmien jäseniä, niiden on ennen palautettavan henkilön palauttamista tehtävä haku Schengenin tietojärjestelmään tarkistaakseen, onko kyseistä palautettavaa henkilöä koskevan palauttamispäätöksen täytäntöönpano keskeytetty tai onko sitä lykätty.

Päivittyvässä operaatiosuunnitelmassa on oltava tietoja, jotka ovat tarpeen palautusoperaation toteuttamiseksi, myös perusoikeuksien kunnioittamista koskevia tietoja, ja siinä on viitattava muun muassa asiaankuuluviin menettelyohjeisiin ja seurantaa, raportointia ja valitusmekanismia koskeviin menettelyihin.

3.   Virasto voi antaa teknistä ja operatiivista apua jäsenvaltioille ja myös varmistaa joko omasta aloitteestaan ja asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella tai osallistuvien jäsenvaltioiden pyynnöstä palautusoperaatioiden koordinoinnin tai järjestämisen silloin, kun kolmas maa, johon palauttaminen tapahtuu, asettaa käyttöön kuljetusvälineet ja saattajat palauttamista varten, jäljempänä ’noutoon perustuvat palautusoperaatiot’. Osallistuvat jäsenvaltiot ja virasto varmistavat, että perusoikeuksien kunnioittaminen, palauttamiskiellon periaate, pakkotoimien oikeasuhteinen käyttö ja palautettavan henkilön ihmisarvon kunnioittaminen taataan koko palautusoperaation ajan. Vähintään yhden jäsenvaltion edustajan ja yhden pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojan, joka kuuluu 51 artiklan mukaisesti perustettuun reserviin tai osallistuvan jäsenvaltion valvontajärjestelmään, on oltava paikalla koko palautusoperaation ajan, kunnes saavutaan kolmanteen maahan, johon palauttaminen tapahtuu.

4.   Pääjohtaja laatii viipymättä palautussuunnitelman noutoon perustuvia palautusoperaatioita varten. Pääjohtaja ja osallistuva jäsenvaltio sopivat suunnitelmasta, jossa määritetään yksityiskohtaisesti noutoon perustuvan palautusoperaation järjestelyihin ja menettelyihin liittyvät seikat, ottaen huomioon perusoikeuksiin liittyvät näkökohdat ja tällaisten operaatioiden riskit. Tämän suunnitelman muutoksiin tai mukautuksiin on saatava 3 kohdassa ja tässä kohdassa tarkoitettujen osapuolten hyväksyntä.

Noutoon perustuvien palautusoperaatioiden palautussuunnitelma sitoo virastoa ja osallistuvaa jäsenvaltiota. Siihen on sisällyttävä kaikki noutoon perustuvien palautusoperaatioiden toteuttamisen edellyttämät vaiheet.

5.   Jokaista viraston järjestämää tai koordinoimaa palautusoperaatiota on valvottava direktiivin 2008/115/EY 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvoja valvoo pakkotoimin tapahtuvia palautusoperaatioita objektiivisten ja avoimien kriteerien perusteella, ja valvonnan on katettava palautusoperaatio kokonaisuudessaan lähtöä edeltävästä vaiheesta siihen asti, kunnes palautettavat henkilöt luovutetaan kolmannessa maassa, johon heidät palautetaan. Pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvoja toimittaa jokaisesta pakkotoimin tapahtuvasta palautusoperaatiosta selvityksen pääjohtajalle, perusoikeusvastaavalle ja kaikkien kyseiseen operaatioon osallistuneiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Pääjohtaja ja toimivaltaiset kansalliset viranomaiset varmistavat tarvittaessa asianmukaiset jatkotoimet.

6.   Jos virastolla on huolenaiheita, jotka liittyvät perusoikeuksien kunnioittamiseen palautusoperaation missä tahansa vaiheessa, sen on ilmoitettava niistä osallistuville jäsenvaltioille ja komissiolle.

7.   Pääjohtaja arvioi palautusoperaatioiden tulokset ja toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja hallintoneuvostolle kuuden kuukauden välein yksityiskohtaisen arviointikertomuksen, joka kattaa kaikki edellisen puolivuotiskauden aikana toteutetut palautusoperaatiot, yhdessä perusoikeusvastaavan tekemien huomautusten kanssa. Pääjohtaja laatii kyseisistä tuloksista kattavan vertailevan analyysin tulevien palautusoperaatioiden laadun, yhtenäisyyden ja tuloksellisuuden parantamiseksi. Pääjohtaja sisällyttää tämän analyysin viraston vuotuiseen toimintakertomukseen.

8.   Virasto rahoittaa tai osarahoittaa palautusoperaatioita talousarviostaan virastoon sovellettavien varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti asettaen etusijalle ne palautusoperaatiot, joihin osallistuu useampi kuin yksi jäsenvaltio tai jotka toteutetaan hotspot-alueilta.

1.   Virasto kokoaa perusoikeusvastaavan lausunnon huomioon otettuaan reservin jäsenvaltioiden toimivaltaisista elimistä valituista pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojista, jotka toteuttavat direktiivin 2008/115/EY 8 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvontaa ja jotka on koulutettu tämän asetuksen 62 artiklan mukaisesti.

2.   Hallintoneuvosto määrittää pääjohtajan ehdotuksen perusteella reservin käyttöön asetettavien pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojien profiilit ja määrän. Samaa menettelyä sovelletaan profiilien ja kokonaismäärien mahdollisiin myöhempiin muutoksiin.

Jäsenvaltiot ovat vastuussa osallistumisesta reserviin nimeämällä määriteltyjä profiileja vastaavat pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näiden valvojien kansallisen lainsäädännön mukaista riippumattomuutta, jos kansallisessa lainsäädännössä näin säädetään. Virasto osallistuu myös asettamalla reservin käyttöön 110 artiklassa tarkoitettuja perusoikeusvalvojiaan. Reserviin on kuuluttava pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojia, joilla on lasten suojelua koskevaa erityisasiantuntemusta.

3.   Jäsenvaltioiden osallistuminen seuraavan vuoden palautusoperaatioihin ja palautusinterventioihin asettamalla käyttöön pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojia suunnitellaan viraston ja jäsenvaltioiden vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen ja sopimusten pohjalta. Jäsenvaltioiden on näiden sopimusten mukaisesti asetettava pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojat käyttöön lähettämistä varten viraston pyynnöstä, paitsi jos niihin kohdistuu poikkeuksellinen tilanne, joka vaikuttaa merkittävästi kansallisten tehtävien hoitamiseen. Tällainen pyyntö on esitettävä vähintään 21 työpäivää tai nopean palautusintervention tapauksessa viisi työpäivää ennen suunniteltua lähettämistä.

4.   Virasto asettaa pyydettäessä osallistuvien jäsenvaltioiden käyttöön pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojia, jotka valvovat jäsenvaltioiden puolesta palautusoperaation ja palautusintervention moitteetonta täytäntöönpanoa koko sen keston ajan. Se asettaa kaikissa lapsia koskevissa palautusoperaatioissa käyttöön pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojia, joilla on lasten suojelua koskevaa erityisasiantuntemusta.

5.   Pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojiin sovelletaan heidän kotijäsenvaltionsa kurinpitoseuraamuksia palautusoperaation tai palautusintervention yhteydessä. Pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojiksi lähetettävään henkilöstösääntöjen alaiseen henkilöstöön sovelletaan henkilöstösäännöissä ja palvelussuhteen ehdoissa säädettyjä kurinpitoseuraamuksia.

1.   Virasto voi lähettää joko omasta aloitteestaan ja asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella tai kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä palautusryhmiä. Virasto voi lähettää tällaisia palautusryhmiä palautusinterventioiden aikana, osana muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiä tai tarvittaessa antamaan teknistä ja operatiivista lisäapua palauttamisen alalla. Palautusryhmiin kuuluu tarvittaessa henkilöstöä, jolla on lasten suojelua koskevaa erityisasiantuntemusta.

2.   Palautusryhmiin sovelletaan 40 artiklan 2–5 kohtaa sekä 43, 44 ja 45 artiklaa soveltuvin osin.

1.   Jos jäsenvaltioon kohdistuu rasitteita sen täyttäessä velvoitettaan palauttaa palautettavat henkilöt, virasto antaa joko omasta aloitteestaan ja asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella tai kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä asianmukaista teknistä ja operatiivista apua palautusintervention muodossa. Tällaiseen interventioon voi sisältyä palautusryhmien lähettäminen isäntäjäsenvaltioon avustamaan palauttamismenettelyjen täytäntöönpanossa ja palautusoperaatioiden järjestäminen isäntäjäsenvaltiosta.

Edellä olevaa 50 artiklaa sovelletaan myös viraston palautusinterventioiden yhteydessä järjestämiin tai koordinoimiin palautusoperaatioihin.

2.   Jos jäsenvaltioon kohdistuu erityisiä ja suhteettomia haasteita sen täyttäessä velvoitettaan palauttaa palautettavat henkilöt, virasto antaa joko omasta aloitteestaan ja asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella tai kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä asianmukaista teknistä ja operatiivista apua nopean palautusintervention muodossa. Nopeaan palautusinterventioon voi sisältyä palautusryhmien nopea lähettäminen isäntäjäsenvaltioon avustamaan palauttamismenettelyjen täytäntöönpanossa ja palautusoperaatioiden järjestäminen isäntäjäsenvaltiosta.

3.   Pääjohtaja laatii palautusintervention yhteydessä viipymättä operaatiosuunnitelman yhteisymmärryksessä isäntäjäsenvaltion ja osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa. Tällöin sovelletaan 38 artiklan säännöksiä soveltuvin osin.

4.   Pääjohtaja tekee päätöksen operaatiosuunnitelmasta mahdollisimman pian ja 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa viiden työpäivän kuluessa. Päätös on annettava välittömästi tiedoksi kirjallisesti asianomaisille jäsenvaltioille ja hallintoneuvostolle.

5.   Virasto rahoittaa tai osarahoittaa palautusinterventioita talousarviostaan virastoon sovellettavien varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti.

1.   Liitteessä I esitetyn vahvuuden omaava Eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvä joukko on osa virastoa. Pysyvä joukko koostuu seuraavista neljästä operatiivisen henkilöstön luokasta liitteessä I esitetyn vuotuisen saatavuussuunnitelman mukaisesti:

2.   Virasto lähettää pysyvän joukon jäseniä rajaturvallisuusryhmien, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien ja palautusryhmien jäseninä yhteisoperaatioihin, nopeisiin rajainterventioihin, palautusinterventioihin tai muihin asiaan liittyviin operatiivisiin toimiin jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa. Tällaisia toimia saa toteuttaa ainoastaan asianomaisen jäsenvaltion tai kolmannen maan luvalla. Pysyvästä joukosta lähetettävän henkilöstön tosiasiallinen lukumäärä perustuu operatiivisiin tarpeisiin.

Pysyvän joukon lähettäminen täydentää jäsenvaltioiden toteuttamia toimia.

3.   Annettaessa tukea jäsenvaltioille ryhmien jäseninä lähetettävillä pysyvän joukon jäsenillä on oltava kyky hoitaa rajavalvonta- tai palauttamistehtäviä, mukaan lukien asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä tai viraston henkilöstön osalta 55 artiklan 7 kohdassa vahvistetut tehtävät, jotka edellyttävät toimeenpanovaltuuksia.

Pysyvän joukon jäsenten on täytettävä asetuksen (EU) 2016/399 16 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tai muissa asiaa koskevissa säädöksissä säädetyt erityistä koulutusta ja ammattitaitoa koskevat vaatimukset.

4.   Pääjohtajan ehdotuksen perusteella ja ottaen huomioon viraston riskianalyysin, haavoittuvuusarvioinnin tulokset ja Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden monivuotisen strategisen toimintapoliittisen syklin sekä viraston käytettävissä sen henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön ja lähetettynä olevan henkilöstön kautta olevien määrien ja profiilien pohjalta hallintoneuvosto hyväksyy viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 31 päivänä päätöksen seuraavista:

5.   Jäljempänä olevan 64 artiklan mukaisesti käyttöön asetetun kaluston miehistö otetaan huomioon osuuksissa, jotka jäsenvaltiot asettavat käyttöön lyhytaikaisia komennuksia varten 57 artiklan mukaisesti seuraavana vuonna. Asianomaisen jäsenvaltion on tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetun asiaa koskevan hallintoneuvoston päätöksen valmistelemiseksi ilmoitettava virastolle aikomuksestaan lähettää kalusto ja sen miehistö vuosittain tammikuun loppuun mennessä.

6.   Sovellettaessa 73 artiklaa virasto kehittää ja varmistaa komentorakenteet kolmansien maiden alueelle tosiasiallisesti lähetettävälle pysyvän joukon henkilöstölle.

7.   Virasto voi ottaa palvelukseen riittävästi henkilöstösääntöjen alaista henkilöstöä, jonka määrä voi olla enintään neljä prosenttia pysyvän joukon liitteessä I vahvistetusta kokonaismäärästä, henkilöstöksi, jolla on tuki- tai valvontatehtäviä pysyvän joukon perustamisessa, niiden operaatioiden suunnittelussa ja hallinnoinnissa sekä viraston oman kaluston hankinnassa.

8.   Edellä 7 kohdassa tarkoitettua henkilöstöä ja ETIAS-keskusyksikön toiminnasta vastaavaa henkilöstöä ei saa lähettää ryhmien jäseninä, mutta se on joka tapauksessa otettava huomioon luokan 1 henkilöstönä liitettä I sovellettaessa.

1.   Virasto asettaa henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstönsä jäseniä (luokka 1) pysyvään joukkoon lähetettäviksi toiminta-alueille ryhmien jäseninä, joilla on 82 artiklassa säädetyt tehtävät ja valtuudet, mukaan lukien tehtävä käyttää viraston omaa kalustoa.

2.   Virasto varmistaa henkilöstön palvelukseenotossa ainoastaan sellaisten ehdokkaiden valinnan, joilla on todistetusti korkeatasoinen ammattitaito, jotka noudattavat korkeatasoisia eettisiä arvoja ja joilla on asianmukainen kielitaito.

3.   Ryhmien jäseninä lähetettävien henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenten on 62 artiklan 2 kohdan mukaisesti palvelukseenottonsa jälkeen suoritettava tapauksen mukaan tarvittava rajavartijakoulutus tai palauttamiseen liittyvä koulutus, myös perusoikeuksista, hallintoneuvoston 54 artiklan 4 kohdan mukaisesti päättämien henkilöstön profiilien mukaan ottaen huomioon heidän asiaan liittyvillä aloilla aiemmin hankitut pätevyydet ja työkokemus.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu koulutusprosessi on toteutettava sellaisissa erillisissä koulutusohjelmissa, jotka virasto suunnittelee ja jotka valittujen jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen sopimusten perusteella toteutetaan niiden erikoistuneissa koulutuslaitoksissa, mukaan lukien viraston kumppanuusoppilaitokset jäsenvaltioissa. Jokaiselle henkilöstön jäsenelle suunnitellaan hänen palvelukseenottonsa jälkeen asianmukainen koulutussuunnitelma, jolla varmistetaan hänen jatkuva ammatillinen pätevyytensä rajavartiointiin tai palauttamiseen liittyvien tehtävien hoitamiseen. Koulutussuunnitelma päivitetään säännöllisesti. Virasto vastaa koulutuksen kustannuksista kokonaisuudessaan.

Henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenten, jotka toimivat viraston omaa kalustoa käyttävänä teknisenä miehistönä, ei tarvitse suorittaa täysimääräistä rajavartijakoulutusta tai palauttamiseen liittyvää koulutusta.

4.   Virasto varmistaa, että sen henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenet hoitavat koko palvelussuhteen ajan tehtäviään ryhmien jäseninä korkeatasoisimpien vaatimusten mukaisesti ja perusoikeuksia täysin noudattaen.

5.   Pääjohtajan ehdotuksen perusteella hallintoneuvosto

Komissio antaa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen sääntöjen osalta lausunnon henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen noudattamisesta henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Näitä sääntöjä koskevasta pääjohtajan ehdotuksesta on kuultava perusoikeusvastaavaa.

6.   Viraston henkilöstöä, jolla ei ole rajavartio- tai palauttamistehtävien hoitamiseen tarvittavaa pätevyyttä, saa lähettää yhteisoperaatioihin ainoastaan koordinointiin, perusoikeuksien valvontaan ja muihin asiaan liittyviin tehtäviin. Nämä henkilöt eivät ole osa ryhmiä.

7.   Ryhmien jäseninä lähetettävällä henkilöstösääntöjen alaisella henkilöstöllä on 82 artiklan mukaisesti oltava kyky hoitaa seuraavat tehtävät, jotka edellyttävät toimivaltuuksia, henkilöstöprofiilien ja asiaan liittyvän koulutuksen mukaan:

1.   Jäsenvaltioiden on osallistuttava pysyvään joukkoon asettamalla viraston käyttöön operatiivista henkilöstöä ryhmien jäseniksi (luokka 2). Lähettämisen kesto on 24 kuukautta. Lähettämisjaksoa voidaan kotijäsenvaltion ja viraston suostumuksella pidentää kerran toisella 12 tai 24 kuukauden jaksolla. Jäljempänä 61 artiklassa tarkoitetun rahoitustuen toteuttamisen helpottamiseksi lähettämisen on pääsääntöisesti alettava kalenterivuoden alussa.

2.   Kunkin jäsenvaltion vastuulla on varmistaa ryhmien jäseninä lähetettävän operatiivisen henkilöstön jatkuva osallistuminen liitteen II mukaisesti. Tämän artiklan mukaisesti lähetetystä henkilöstöstä aiheutuneet kustannukset korvataan 95 artiklan 6 kohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen mukaisesti.

3.   Virastoon lähetetyllä operatiivisella henkilöstöllä on 82 artiklan mukaiset ryhmien jäsenten tehtävät ja valtuudet. Jäsenvaltio, joka on lähettänyt kyseiset operatiivisen henkilöstön jäsenet, katsotaan heidän kotijäsenvaltiokseen. Lähettämisen aikana lähetettyjen ryhmien jäsenten lähettämisen kohdepaikoista ja kestosta päättää pääjohtaja operatiivisten tarpeiden mukaan. Virasto varmistaa operatiivisen henkilöstön jatkokoulutuksen lähettämisen aikana.

4.   Kunkin jäsenvaltion on viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta ilmoitettava ehdokkaat lähettämistä varten operatiivisesta henkilöstöstään hallintoneuvoston 54 artiklan 4 kohdan tarkoitetulla tavalla seuraavaksi vuodeksi päättämien määrien ja henkilöstön profiilien mukaisesti. Virasto tarkistaa, vastaako jäsenvaltioiden ehdottama operatiivinen henkilöstö määriteltyjä henkilöstön profiileja ja onko sillä tarvittava kielitaito. Virasto hyväksyy ehdotetun ehdokkaan viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä syyskuuta tai hylkää hänet, jos hän ei vastaa vaadittuja profiileja, hänellä on riittämätön kielitaito tai hän on aiempien lähettämisten aikana syyllistynyt väärinkäytökseen tai sovellettavien sääntöjen rikkomiseen, ja pyytää jäsenvaltiota ehdottamaan lähetettäväksi muita ehdokkaita.

5.   Jos yksittäistä operatiivisen henkilöstön jäsentä ei ylivoimaisen esteen vuoksi voida lähettää tai hän ei voi jatkaa lähetettynä, asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että kyseinen henkilöstön jäsen korvataan toisella operatiivisen henkilöstön jäsenellä, jolla on vaadittu profiili.

1.   Jäsenvaltioiden on 56 artiklan mukaisten lähettämisten lisäksi osallistuttava pysyvään joukkoon nimeämällä viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta rajavartijoita ja muuta asiaankuuluvaa henkilöstöä alustavaan kansalliseen luetteloon lyhytaikaisia komennuksia varten käytettävissä olevasta operatiivisesta henkilöstöstä (luokka 3) liitteessä III esitettyjen osuuksien mukaisesti ja hallintoneuvoston 54 artiklan 4 kohdan tarkoitetulla tavalla seuraavaksi vuodeksi päättämien määrien ja henkilöstön profiilien mukaisesti. Nimettyä operatiivista henkilöstöä koskevat alustavat kansalliset luettelot on toimitettava virastolle. Vuotuisen luettelon lopullinen kokoonpano on vahvistettava virastolle vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen päättämisen jälkeen viimeistään kyseisen vuoden 1 päivänä joulukuuta.

2.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että nimetty operatiivinen henkilöstö on käytettävissä viraston pyynnöstä tässä artiklassa määriteltyjen järjestelyjen mukaisesti. Kunkin henkilöstön jäsenen on oltava käytettävissä enintään neljä kuukautta kalenterivuoden aikana. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää lähettää henkilöstön jäsenen yli neljän kuukauden komennukselle. Tällainen pidennys otetaan huomioon kyseisen jäsenvaltion erillisenä osuutena samassa profiilissa tai muussa vaaditussa profiilissa, jos henkilöstön jäsenellä on tarvittavat taidot. Tämän artiklan mukaisesti lähetetystä henkilöstöstä aiheutuneet kustannukset korvataan 45 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen mukaisesti.

3.   Tämän artiklan mukaisesti lähetetyllä operatiivisella henkilöstöllä on 82 artiklan mukaiset ryhmien jäsenten tehtävät ja valtuudet.

4.   Virasto voi tarkistaa, vastaako jäsenvaltioiden lyhytaikaisia komennuksia varten nimeämä operatiivinen henkilöstö määriteltyjä henkilöstön profiileja ja onko sillä tarvittava kielitaito. Virasto hylkää nimetyn operatiivisen henkilöstön jäsenen, jos hänellä on riittämätön kielitaito tai hän on aiempien komennusten aikana syyllistynyt väärinkäytökseen tai sovellettavien sääntöjen rikkomiseen. Virasto hylkää nimetyn operatiivisen henkilöstön jäsenen myös, jos hän ei vastaa vaadittuja profiileja, paitsi jos kyseisellä operatiivisen henkilöstön jäsenellä on pätevyys johonkin muuhun kyseiselle jäsenvaltiolle osoitettuun profiiliin. Jos virasto hylkää henkilöstön jäsenen, asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että hänet korvataan toisella operatiivisen henkilöstön jäsenellä, jolla on vaadittu profiili.

5.   Virasto pyytää viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta, että jäsenvaltiot osallistuvat lähettämällä tiettyjä yksittäisiä operatiivisen henkilöstön jäseniä yhteisoperaatioihin seuraavana vuonna vaadittujen määrien ja profiilien puitteissa. Yksittäisistä komennusjaksoista päätetään viraston ja jäsenvaltioiden välisissä vuotuisissa kahdenvälisissä neuvotteluissa ja sopimuksissa.

6.   Vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen lopputuloksena jäsenvaltioiden on kuitenkin asetettava käyttöön operatiivinen henkilöstö 1 kohdassa tarkoitetuista kansallisista luetteloista yksittäisiä komennuksia varten viraston pyynnössä esitettyjen määrien ja profiilien puitteissa.

7.   Jos operatiivisen henkilöstön jäsentä ei ylivoimaisen esteen vuoksi voida lähettää komennukselle sopimusten mukaisesti, asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että tällainen henkilöstön jäsen korvataan toisella luettelossa olevalla henkilöstön jäsenellä, jolla on vaadittu profiili.

8.   Jos on tehostettu tarve tukea meneillään olevaa yhteisoperaatiota tai tarve käynnistää nopea rajainterventio tai uusi yhteisoperaatio, jota ei ole määritetty asianomaisessa vuotuisessa työohjelmassa eikä vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen tuloksissa, komennus on toteutettava liitteessä III esitetyissä rajoissa. Pääjohtajan on viipymättä ilmoitettava jäsenvaltioille lisätarpeista ilmoittamalla operatiivisen henkilöstön mahdolliset määrät ja profiilit, jotka kunkin jäsenvaltion on asetettava käyttöön. Kun pääjohtaja ja isäntäjäsenvaltio ovat sopineet muutetusta tai tarvittaessa uudesta operaatiosuunnitelmasta, pääjohtaja tekee operatiivisen henkilöstön jäsenten määrää ja profiileja koskevan virallisen pyynnön. Ryhmien jäsenet on lähetettävä komennukselle kustakin jäsenvaltiosta 20 työpäivän kuluessa virallisesta pyynnöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 39 artiklan soveltamista.

9.   Jos riskianalyysi tai mahdollisesti saatavilla oleva haavoittuvuusarviointi osoittaa, että jäsenvaltioon kohdistuu tilanne, joka vaikuttaisi merkittävästi sen kansallisten tehtävien hoitamiseen, kyseisen jäsenvaltion on asetettava käyttöön operatiivista henkilöstöä tämän artiklan 5 tai 8 kohdassa tarkoitettujen pyyntöjen mukaisesti. Kyseiset osuudet eivät kuitenkaan saa yhteenlaskettuina ylittää puolta kyseisen jäsenvaltion liitteessä III kyseiseksi vuodeksi esitetyistä osuuksista. Jos jäsenvaltio vetoaa tällaiseen poikkeukselliseen tilanteeseen, sen on toimitettava virastolle kattavat perustelut ja tiedot tilanteesta kirjallisesti ja liitettävä kyseinen sisältö 65 artiklassa tarkoitettuun kertomukseen.

10.   Kotijäsenvaltion on määritettävä komennuksen kesto yksittäistä operaatiota varten, mutta keston on joka tapauksessa oltava vähintään 30 päivää, paitsi jos sen operaation kesto, johon komennus kuuluu, on alle 30 päivää.

11.   Jäsenvaltioiden osuuksissa 54 artiklan 5 kohdan mukaisesti huomioon otettua teknistä miehistöä saa lähettää komennukselle ainoastaan vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen johdosta tehtyjen sopimusten mukaisesti 64 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua vastaavaa kalustoa varten.

Jäsenvaltioiden on tämän artiklan 1 kohdasta poiketen sisällytettävä vuotuisiin luetteloihinsa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu tekninen miehistö vasta vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen päättämisen jälkeen. Jäsenvaltiot voivat mukauttaa vuotuisia luetteloita, jos tekniseen miehistöön tehdään muutoksia kyseisen vuoden aikana. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä muutoksista virastolle.

Tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettu tarkistus ei koske pätevyyttä kaluston käyttöön.

Miehistön jäsenet, joilla on yksinomaan teknisiä tehtäviä, ilmoitetaan ainoastaan tehtäväryhmittäin kansallisissa vuotuisissa luetteloissa.

Teknisen miehistön komennuksen kesto määritetään 64 artiklan mukaisesti.

1.   Jäsenvaltioiden on osallistuttava pysyvään joukkoon operatiivisella henkilöstöllä asettamalla käyttöön nopean toiminnan reservi (luokka 4), joka aktivoidaan nopeisiin rajainterventioihin 37 artiklan 2 kohdan ja 39 artiklan mukaisesti edellyttäen, että luokkien 1, 2 ja 3 operatiivinen henkilöstö on jo kokonaisuudessaan lähetetty kyseiseen nopeaan rajainterventioon.

2.   Kunkin jäsenvaltion vastuulla on varmistaa, että operatiivinen henkilöstö on käytettävissä hallintoneuvoston 54 artiklan 4 kohdan tarkoitetulla tavalla seuraavaksi vuodeksi päättämien määrien ja profiilien perusteella viraston pyynnöstä liitteessä V esitetyissä rajoissa ja tässä artiklassa vahvistettujen järjestelyjen mukaisesti. Kunkin operatiivisen henkilöstön jäsenen on oltava käytettävissä enintään neljä kuukautta kalenterivuoden aikana.

3.   Nopeiden rajainterventioiden yhteydessä nopean toiminnan reservistä tapahtuvat lähettämiset on toteutettava 39 artiklan 11 ja 13 kohdan mukaisesti.

1.   Komissio esittää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023 62 artiklan 10 kohdassa ja 65 artiklassa tarkoitettujen kertomusten perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle arvioinnin pysyvän joukon kokonaismäärästä ja kokoonpanosta, mukaan lukien yksittäisten jäsenvaltioiden pysyvään joukkoon osoittamien osuuksien vahvuus, sekä pysyvän joukon asiantuntemuksesta ja ammattitaidosta ja sen saamasta koulutuksesta. Arvioinnissa tarkastellaan myös sitä, onko tarpeen säilyttää nopean toiminnan reservi osana pysyvää joukkoa.

Arvioinnissa kuvaillaan ja otetaan huomioon olemassa olevat ja mahdolliset operatiiviset tarpeet sille, että pysyvä joukko käsittää nopean toiminnan suorituskyvyt, sekä ne merkittävät olosuhteet, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden kykyyn osallistua pysyvään joukkoon, ja henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön määrän kehitys viraston pysyvään joukkoon osallistumisen osalta.

2.   Komissio esittää viimeistään 29 päivänä helmikuuta 2024 tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia liitteiden I, II, III, ja IV muuttamiseksi. Jos komissio ei esitä ehdotusta, se perustelee tämän.

1.   Virasto voi isäntäjäsenvaltion suostumuksella tai tämän mahdollisuuden ollessa nimenomaisesti osana isäntänä toimivan kolmannen maan kanssa tehtyä asemaa koskevaa sopimusta, perustaa kyseisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueelle etätoimistoja helpottamaan ja parantamaan viraston kyseisessä jäsenvaltiossa, naapurialueella tai kyseisessä kolmannessa maassa järjestämien operatiivisten toimien koordinointia, myös palauttamisen alalla, ja varmistamaan viraston henkilöresurssien ja teknisten resurssien tehokkaan hallinnoinnin. Etätoimistot perustetaan operatiivisten tarpeiden mukaisesti ajanjaksoksi, joka on tarpeen, jotta virasto voi toteuttaa merkittäviä operatiivisia toimia kyseisessä jäsenvaltiossa, kyseisellä naapurialueella tai kyseisessä kolmannessa maassa. Ajanjaksoa voidaan tarvittaessa pidentää.

Ennen etätoimiston perustamista on huolellisesti arvioitava ja laskettava kaikki talousarviovaikutukset ja otettava talousarvioon ennalta asiaankuuluvat määrät.

2.   Virasto ja isäntäjäsenvaltio tai isäntänä toimiva kolmas maa, johon etätoimisto perustetaan, tekevät tarvittavat järjestelyt, jotta etätoimistolla olisi mahdollisimman hyvät edellytykset hoitaa sille osoitetut tehtävät. Etätoimistoissa työskentelevän henkilöstön asemapaikka määritetään 95 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3.   Etätoimistot hoitavat tapauksen mukaan seuraavia tehtäviä:

4.   Jokaista etätoimistoa johtaa pääjohtajan etätoimiston johtajaksi nimittämä viraston edustaja. Etätoimiston johtaja valvoo toimiston yleistä toimintaa ja toimii yhteyspisteenä viraston päätoimipaikkaan.

5.   Hallintoneuvosto päättää pääjohtajan ehdotuksen perusteella etätoimiston perustamisesta, kokoonpanosta ja toiminta-ajasta sekä tarvittaessa toiminta-ajan pidentämisestä ottaen huomioon komission lausunnon sekä isäntäjäsenvaltion tai isäntänä toimivan kolmannen maan suostumuksen.

6.   Isäntäjäsenvaltion on annettava virastolle apua toimintakyvyn varmistamiseksi.

7.   Pääjohtaja raportoi hallintoneuvostolle neljännesvuosittain etätoimistojen toiminnasta. Etätoimistojen toimintaa kuvataan vuotuisen toimintakertomuksen erillisessä osiossa.

1.   Jäsenvaltioilla on oikeus saada vuosittain kustannuksiin perustumatonta rahoitusta henkilöresurssien kehittämisen tukemiseksi, jotta turvataan niiden liitteiden II, III ja IV mukaiset osuudet pysyvään joukkoon, asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 125 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Kyseinen rahoitus maksetaan asianomaisen vuoden päätyttyä, jos tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät. Kyseinen rahoitus perustuu tämän artiklan 2 kohdassa vahvistettuun viitemäärään, ja sen suuruus on tapauksen mukaan

2.   Viitemäärä on samansuuruinen kuin tehtäväryhmän III palkkaluokassa 8 palkkatasolla 1 olevan sopimussuhteisen toimihenkilön vuotuinen peruspalkka, joka on vahvistettu palvelussuhteen ehtojen 93 artiklassa ja johon sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavaa korjauskerrointa.

3.   Tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä maksetaan vuosittain ainoastaan sillä edellytyksellä, että jäsenvaltiot kasvattavat vastaavasti kansallisen rajavartiostonsa kokonaishenkilöstöä ottamalla kyseisellä ajanjaksolla palvelukseen uutta henkilöstöä. Asiaa koskevat tiedot annetaan virastolle raportointia varten vuotuisissa kahdenvälisissä neuvotteluissa ja tarkistetaan seuraavana vuonna haavoittuvuusarvioinnissa. Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu määrä maksetaan vuosittain kokonaisuudessaan suhteessa niiden henkilöstön jäsenten määrään, jotka on tosiasiallisesti lähetetty neljän kuukauden ajaksi yhdessä tai useammassa jaksossa 57 artiklan mukaisesti liitteessä III asetetuissa rajoissa ja 58 artiklan mukaisesti liitteessä IV asetetuissa rajoissa. Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun tosiasiallisesti lähetetyn henkilöstön osalta maksettavat määrät suhteutetaan neljän kuukauden viitejaksoon.

Virasto maksaa ennakkoa tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista vuotuisista määristä tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti osallistuvan jäsenvaltion asiaa koskevasta perustellusta pyynnöstä.

4.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jossa säädetään vuotuisia maksujärjestelyjä ja tämän artiklan 3 kohdassa säädettyjen sovellettavien ehtojen seurantaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Näihin sääntöihin on sisällyttävä järjestelyt, jotka koskevat tämän artiklan 3 kohdassa vahvistettujen ehtojen täyttyessä maksettavaa ennakkoa, sekä järjestelyt, jotka koskevat suhteutettujen määrien laskentaa, myös sellaisia tapauksia varten, joissa teknisen miehistön lähettämisellä poikkeuksellisesti ylitettäisiin liitteessä III esitetyt kansallisten osuuksien enimmäismäärät. Täytäntöönpanosäädös hyväksytään 122 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Virasto ja jäsenvaltiot varmistavat tämän artiklan mukaista rahoitustukea toteuttaessaan, että yhteisrahoitusperiaatetta ja kaksinkertaisen rahoituksen kiellon periaatetta noudatetaan.

1.   Virasto kehittää ottaen huomioon 9 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun suorituskykyjen kehittämissuunnitelman, jos sellainen on, ja yhteistyössä jäsenvaltioiden asianmukaisten koulutuksesta vastaavien tahojen sekä tarpeen mukaan EASOn, FRAn, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan Euroopan unionin viraston (eu-LISA) ja Euroopan unionin lainvalvontakoulutusviraston (CEPOL) kanssa erityisiä koulutusvälineitä, lasten ja muiden haavoittuvassa tilanteessa olevien henkilöiden suojelua koskeva erityiskoulutus mukaan lukien. Koulutussisällössä on otettava huomioon asiaan liittyvät tutkimustulokset ja parhaat käytänteet. Virasto antaa rajavartijoille, palautusasiantuntijoille, palauttamisen saattajille ja muille asiaankuuluville henkilöstön jäsenille, jotka ovat pysyvän joukon jäseniä, sekä pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojille ja perusoikeusvalvojille heidän tehtäviensä ja valtuuksiensa edellyttämää erityiskoulutusta. Virasto järjestää kyseisille rajavartijoille ja muille ryhmien jäsenille säännöllisesti harjoituksia viraston vuotuisessa työohjelmassa tarkoitetun erityiskoulutusaikataulun mukaisesti.

2.   Virasto varmistaa, että kaikki henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenet, jotka lähetetään ryhmien jäseninä, ovat saaneet 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun koulutuksen lisäksi asiaa koskevasta unionin ja kansainvälisestä oikeudesta riittävää koulutusta, johon sisältyvät perusoikeudet, kansainvälisen suojelun saatavuus, suuntaviivat suojelua hakevien henkilöiden henkilöllisyyden selvittämiseksi ja ohjaamiseksi asianmukaisiin menettelyihin, suuntaviivat lasten, myös ilman huoltajaa olevien alaikäisten, ihmiskaupan uhrien, kiireellistä sairaanhoitoa tarvitsevien ja muiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistarpeisiin vastaamiseksi ja, mikäli heidän on tarkoitus osallistua merioperaatioihin, etsintä ja pelastus, ennen kuin heidät ensimmäisen kerran lähetetään viraston järjestämiin operatiivisiin toimiin.

Tällaisen koulutuksen on katettava myös voimankäyttö liitteen V mukaisesti.

3.   Edellä 2 kohdassa kuvattua tarkoitusta varten virasto toteuttaa valittujen jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen sopimusten perusteella tarvittavat koulutusohjelmat kyseisten jäsenvaltioiden erikoistuneissa koulutuslaitoksissa, mukaan lukien viraston kumppanuusoppilaitokset jäsenvaltioissa. Virasto varmistaa, että koulutuksessa noudatetaan yhteisiä perusvaatimuksia, että se on yhdenmukaista ja että siinä edistetään keskinäistä yhteisymmärrystä ja perussopimuksissa vahvistettuihin arvoihin perustuvaa yhteistä kulttuuria. Virasto vastaa koulutuksen kustannuksista kokonaisuudessaan.

Virasto voi hallintoneuvoston hyväksynnän saatuaan perustaa viraston koulutuskeskuksen helpottamaan edelleen yhteisen eurooppalaisen kulttuurin sisällyttämistä tarjottavaan koulutukseen.

4.   Virasto tekee tarvittavat aloitteet varmistaakseen, että kaikki jäsenvaltioiden henkilöstön jäsenet, jotka osallistuvat pysyvän joukon ryhmiin, ovat saaneet 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun koulutuksen.

5.   Virasto tekee tarvittavat aloitteet varmistaakseen koulutuksen palauttamiseen liittyviin tehtäviin osallistuvalle henkilöstölle, joka sijoitetaan pysyvään joukkoon tai 51 artiklassa tarkoitettuun reserviin. Virasto varmistaa, että henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö sekä koko palautusoperaatioihin tai palautusinterventioihin osallistuva henkilöstö ovat saaneet asiaa koskevasta unionin ja kansainvälisestä oikeudesta koulutusta, johon sisältyvät perusoikeudet, kansainvälisen suojelun saatavuus sekä haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ohjaaminen, ennen kuin he osallistuvat viraston järjestämiin operatiivisiin toimiin.

6.   Virasto vahvistaa rajavartijakoulutuksen yhteiset perusvaatimukset ja kehittää niitä edelleen sekä tarjoaa jäsenvaltioiden rajavartijoiden kouluttajille unionin tason koulutusta, johon sisältyvät perusoikeudet, kansainvälisen suojelun saatavuus ja asian kannalta merkityksellinen merioikeus, sekä vahvistaa palauttamiseen liittyviin tehtäviin osallistuvan henkilöstön koulutuksen yhteiset perusvaatimukset ja kehittää niitä edelleen. Koulutuksen yhteisillä perusvaatimuksilla pyritään edistämään korkeatasoisimpia vaatimuksia ja parhaita käytäntöjä rajaturvallisuutta ja palauttamista koskevan unionin oikeuden täytäntöönpanossa. Virasto laatii koulutuksen yhteiset perusvaatimukset kuultuaan 108 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa ryhmää, jäljempänä ’neuvoa-antava ryhmä’, ja perusoikeusvastaavaa. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä koulutuksen yhteiset perusvaatimukset kansallisille rajavartijoilleen ja palauttamiseen liittyviin tehtäviin osallistuvalle henkilöstölleen antamaansa koulutukseen.

7.   Virasto tarjoaa myös ulkorajojen valvontaa ja kolmansien maiden kansalaisten palauttamista koskevia täydennyskoulutuskursseja ja -seminaareja jäsenvaltioiden ja tarvittaessa kolmansien maiden toimivaltaisten yksiköiden henkilöstölle.

8.   Virasto voi järjestää koulutustoimintaa yhteistyössä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kanssa niiden alueella.

9.   Virasto laatii vaihto-ohjelman, jonka avulla sen ryhmiin osallistuvat rajavartijat sekä palautusinterventioryhmiin osallistuva henkilöstö voivat saada tietoa tai hankkia erityisosaamista muissa maissa saaduista kokemuksista ja niissä noudatetuista hyvistä käytännöistä työskentelemällä yhdessä rajavartijoiden ja palauttamiseen liittyviin tehtäviin osallistuvan henkilöstön kanssa muussa jäsenvaltiossa kuin omassaan.

10.   Virasto vahvistaa sisäisen laadunvalvontamekanismin ja kehittää sitä edelleen varmistaakseen henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön ja erityisesti viraston operatiivisiin toimiin osallistuvan henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön korkeatasoisen koulutuksen, asiantuntemuksen ja ammattitaidon. Virasto laatii laadunvalvontamekanismin täytäntöönpanon perusteella vuotuisen arviointikertomuksen, joka liitetään vuotuiseen toimintakertomukseen.

1.   Virasto voi hankkia joko itse tai yhteisomistajana jonkin jäsenvaltion kanssa taikka vuokrata yhteisoperaatioihin, pilottihankkeisiin, nopeisiin rajainterventioihin, palauttamisen alalla toteutettaviin toimiin, mukaan lukien palautusoperaatiot ja palautusinterventiot, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien toimintaan tai teknisen avun hankkeisiin lähetettävää kalustoa virastoon sovellettavien varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti.

2.   Hallintoneuvosto hyväksyy pääjohtajan ehdotuksen perusteella kattavan monivuotisen strategian siitä, miten viraston oman kaluston suorituskykyjä on tarkoitus kehittää, ottaen huomioon Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan monivuotisen strategisen toimintapoliittisen syklin, mukaan lukien 9 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu suorituskykyjen kehittämissuunnitelma, jos sellainen on, sekä tähän tarkoitukseen monivuotisessa rahoituskehyksessä käyttöön annetut talousarviovarat. Sovellettavien lainsäädäntö-, rahoitus- ja toimintapoliittisten kehysten noudattamisen varmistamiseksi pääjohtaja tekee ehdotuksen vasta saatuaan komissiolta puoltavan lausunnon.

Monivuotiseen strategiaan liitetään yksityiskohtainen toteutussuunnitelma, jossa määritetään hankinnan tai vuokrauksen aikataulu, hankintojen suunnittelu ja riskien vähentäminen. Jos hallintoneuvosto päättää hyväksyessään strategiaa ja suunnitelmaa poiketa komission lausunnosta, se antaa komissiolle perustelut asialle. Monivuotisen strategian hyväksymisen jälkeen toteutussuunnitelmasta tulee osa 100 artiklan 2 kohdan k alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen ohjelma-asiakirjan monivuotista ohjelmasuunnitteluosiota.

3.   Virasto voi hankkia kalustoa pääjohtajan hallintoneuvostoa kuullen tekemällä päätöksellä ja sovellettavien hankintasääntöjen mukaisesti. Virastolle merkittäviä kustannuksia aiheuttavasta kalustohankinnasta tai -vuokrauksesta on tehtävä ennalta perusteellinen tarve- ja kustannus-hyötyanalyysi. Tällaiseen hankintaan tai vuokraukseen liittyvät menot rahoitetaan hallintoneuvoston vahvistamasta viraston talousarviosta.

4.   Jos virasto hankkii tai vuokraa merkittävää kalustoa, kuten ilma-aluksia, huoltoajoneuvoja tai aluksia, sovelletaan seuraavia ehtoja:

5.   Rekisteröintijäsenvaltio ja virasto sopivat viraston laatiman ja hallintoneuvoston hyväksymän mallisopimuksen perusteella ehdoista, joilla varmistetaan kaluston käytettävyys. Jos kyse on yhteisomistuksessa olevista voimavaroista, ehdoissa on määrättävä myös ajanjaksot, jolloin voimavarat ovat kokonaan viraston käytettävissä, ja määritettävä kyseisten voimavarojen käytön ehdot, mukaan lukien erityismääräykset nopeasta lähettämisestä nopeisiin rajainterventioihin ja kyseisten voimavarojen rahoituksesta.

6.   Jos virastolla ei ole vaadittua pätevää henkilöstösääntöjen alaista henkilöstöä, rekisteröintijäsenvaltion tai kaluston toimittajan on asetettava käyttöön asiantuntijat ja tekninen miehistö, joita tarvitaan kaluston operoimiseksi säännösten mukaisesti ja turvallisesti, tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun mallisopimuksen mukaisesti ja 64 artiklan 9 kohdassa tarkoitetuissa vuotuisissa kahdenvälisissä neuvotteluissa ja sopimuksissa suunnitellulla tavalla. Tällaisessa tapauksessa viraston kokonaan itse omistama kalusto on asetettava viraston käyttöön sen pyynnöstä, eikä rekisteröintijäsenvaltio voi vedota 64 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuun poikkeukselliseen tilanteeseen.

Pyytäessään jäsenvaltiota asettamaan käyttöön kalustoa ja henkilöstöä virasto ottaa huomioon kyseisellä jäsenvaltiolla pyyntöä esitettäessä olevat erityiset operatiiviset haasteet.

1.   Virasto laatii keskitetyn luettelon sellaisessa kalustoreservissä olevasta kalustosta, joka muodostuu joko jäsenvaltioiden tai viraston omistamasta, viraston operatiivisissa toimissa käytettävästä kalustosta sekä jäsenvaltioiden ja viraston yhteisomistuksessa olevasta vastaavasta kalustosta, ja ylläpitää kyseistä luetteloa.

2.   Viraston kokonaan itse omistaman kaluston on oltava kokonaisuudessaan käytettävissä lähettämistä varten milloin tahansa.

3.   Viraston yhteisomistuksessa olevan kaluston, josta se omistaa yli 50 prosenttia, on myös oltava käytettävissä lähettämistä varten jäsenvaltion ja viraston välisen 63 artiklan 5 kohdan mukaisesti tehdyn sopimuksen mukaisesti.

4.   Virasto varmistaa kalustoreserviin kuuluvan kaluston yhteensopivuuden ja yhteentoimivuuden.

5.   Virasto määrittelee tarpeen mukaan 4 kohdan soveltamista varten tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa tekniset standardit viraston toimiin lähetettävälle kalustolle. Viraston yksin tai yhteisomistajana hankkiman kaluston ja jäsenvaltioiden omistaman kalustoreserviin kuuluvan kaluston on täytettävä tällaiset vaatimukset.

6.   Hallintoneuvosto päättää pääjohtajan ehdotuksen perusteella ja ottaen huomioon viraston riskianalyysin ja haavoittuvuusarviointien tulokset viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 31 päivänä viraston seuraavan vuoden tarpeiden kannalta välttämättömän kaluston vähimmäiskappalemäärän, jotta erityisesti yhteisoperaatiot, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien lähettämiset, nopeat rajainterventiot ja palauttamisen alalla toteutettavat toimet, kuten palautusoperaatiot ja palautusinterventiot, voidaan toteuttaa. Viraston oma kalusto sisällytetään kaluston vähimmäiskappalemäärään. Kyseisessä päätöksessä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat kaluston lähettämistä operatiivisiin toimiin.

Jos kaluston vähimmäiskappalemäärä osoittautuu riittämättömäksi tällaisia toimia varten sovitun operaatiosuunnitelman toteuttamiseksi, virasto tarkistaa kyseistä vähimmäismäärää perusteltujen tarpeiden ja jäsenvaltioiden kanssa tehtävän sopimuksen mukaisesti.

7.   Kalustoreserviin on sisällyttävä viraston tarvitsema vähimmäiskappalemäärä kutakin kaluston tyyppiä. Kalustoreserviin kuuluvaa kalustoa lähetetään yhteisoperaatioihin, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien toimintaan, pilottihankkeisiin, nopeisiin rajainterventioihin, palautusoperaatioihin tai palautusinterventioihin.

8.   Kalustoreserviin on sisällyttävä nopean toiminnan kalustoreservi, johon kuuluu rajallinen kappalemäärä mahdollisissa nopeissa rajainterventioissa tarvittavaa kalustoa. Jäsenvaltioiden osallistuminen nopean toiminnan kalustoreserviin suunnitellaan tämän artiklan 9 kohdassa tarkoitettujen vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen ja sopimusten mukaisesti. Jäsenvaltiot eivät kyseiseen reserviin kuuluvan kaluston luetteloon sisältyvän kaluston osalta voi vedota tämän artiklan 9 kohdassa tarkoitettuun poikkeukselliseen tilanteeseen.

Asianomaisen jäsenvaltion on lähetettävä kyseisessä luettelossa oleva kalusto yhdessä tarvittavien asiantuntijoiden ja teknisen miehistön kanssa lähettämisen kohdepaikkaan mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään kymmenen päivän kuluttua siitä, kun operaatiosuunnitelmasta on sovittu.

Virasto osallistuu kyseiseen reserviin asettamalla käyttöön 63 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua viraston käytettävissä olevaa kalustoa.

9.   Jäsenvaltioiden on osallistuttava kalustoreserviin. Jäsenvaltioiden osallistuminen reserviin ja kaluston lähettäminen yksittäisiin operaatioihin suunnitellaan viraston ja jäsenvaltioiden välisten vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen ja sopimusten perusteella. Siltä osin kuin kalusto on osa kaluston vähimmäiskappalemäärää tiettynä vuonna, jäsenvaltioiden on näiden sopimusten mukaisesti viraston pyynnöstä asetettava kalustonsa käyttöön lähettämistä varten, paitsi jos niihin kohdistuu poikkeuksellinen tilanne, joka vaikuttaa merkittävästi kansallisten tehtävien hoitamiseen. Jos jäsenvaltio vetoaa tällaiseen poikkeukselliseen tilanteeseen, sen on toimitettava kirjallisesti virastolle kattavat perustelut ja tiedot tilanteesta sekä liitettävä kyseinen sisältö 65 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen. Viraston pyyntö on esitettävä vähintään 45 päivää ennen merkittävän kaluston suunniteltua lähettämistä ja vähintään 30 päivää ennen muun kaluston suunniteltua lähettämistä. Osallistumista kalustoreserviin arvioidaan vuosittain.

10.   Hallintoneuvosto päättää vuosittain pääjohtajan ehdotuksen perusteella kalustoon liittyvistä säännöistä, mukaan lukien kaluston kunkin tyypin osalta tarvittavat vähimmäiskappalemäärät, lähettämisen ehdot ja kustannusten korvaaminen, sekä nopeiden rajainterventioiden reserviä varten tarvittavan kaluston rajatusta kappalemäärästä. Talousarviosyistä hallintoneuvoston tekee kyseisen päätöksen viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 31 päivänä.

11.   Jos käynnistetään nopea rajainterventio, sovelletaan vastaavasti 39 artiklan 15 kohtaa.

12.   Jos kaluston vähimmäiskappalemäärän vahvistamisen jälkeen ilmenee ennakoimattomia yhteisen operaation tai nopean rajaintervention kalustotarpeita, joita ei voida täyttää kalustoreservistä tai nopean toiminnan kalustoreservistä, jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan tapauskohtaisesti asetettava tarvittava kalusto viraston käyttöön lähettämistä varten sen pyynnöstä.

13.   Pääjohtaja raportoi säännöllisesti hallintoneuvostolle kalustoreserviin kuuluvan kaluston kokoonpanosta ja lähettämisestä. Jos reserviä varten tarvittavaa kaluston vähimmäiskappalemäärää ei ole saavutettu, pääjohtaja ilmoittaa siitä viipymättä hallintoneuvostolle. Hallintoneuvosto tekee pikaisesti päätöksen kaluston lähettämisen painopisteistä ja ryhtyy asianmukaisiin toimiin vajauksen korjaamiseksi. Hallintoneuvosto ilmoittaa komissiolle vajauksesta ja toteuttamistaan toimista. Komissio ilmoittaa sen jälkeen asiasta sekä omasta sitä koskevasta arviostaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

14.   Jäsenvaltioiden on rekisteröitävä kalustoreserviin kaikki kulkuneuvot ja toimintavälineet, jotka hankitaan sisäisen turvallisuuden rahaston erityistoimien nojalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 515/2014 (42) 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai jotka rahoitetaan tarpeen mukaan muulla jäsenvaltioiden käyttöön annetulla tulevalla erityisellä unionin rahoituksella, jonka selkeänä tavoitteena on viraston operatiivisen suorituskyvyn lisääminen. Kyseinen kalusto on osa kaluston vähimmäiskappalemäärää tiettynä vuonna.

Viraston kahdenvälisten neuvottelujen puitteissa tekemästä pyynnöstä jäsenvaltioiden on asetettava sisäisen turvallisuuden rahaston erityistoimien nojalla tai tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa yksilöidyllä muulla tulevalla erityisellä unionin rahoituksella osarahoitettu kalusto viraston käyttöön lähettämistä varten. Jokainen kalustoyksikkö on asetettava käyttöön enintään neljän kuukauden ajaksi vuotuisissa kahdenvälisissä neuvotteluissa suunnitellulla tavalla. Jäsenvaltiot voivat päättää lähettää kalustoyksikön yli neljän kuukauden ajaksi. Jäsenvaltiot eivät tämän asetuksen 39 tai 42 artiklassa tarkoitetun operatiivisen toimen osalta voi vedota tämän artiklan 9 kohdassa tarkoitettuun poikkeukselliseen tilanteeseen.

15.   Virasto hallinnoi kalustoreservistä laadittua keskitettyä luetteloa seuraavasti:

16.   Virasto rahoittaa sataprosenttisesti kustannukset, joita aiheutuu tietyn jäsenvaltion tiettynä vuonna osana kaluston vähimmäiskappalemäärää käyttöön asettaman kaluston lähettämisestä. Kun on kyse sellaisen kaluston lähettämisestä, joka ei ole osa kaluston vähimmäiskappalemäärää, virasto osarahoittaa enintään sata prosenttia tukikelpoisista kustannuksista ottaen huomioon tällaista kalustoa lähettävien jäsenvaltioiden erityisolosuhteet.

1.   Hallintoneuvosto hyväksyy pääjohtajan ehdotuksen perusteella ja toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle vuotuisen kertomuksen 51, 55, 56, 57, 58, 63 ja 64 artiklan täytäntöönpanosta, jäljempänä ’vuotuinen täytäntöönpanokertomus’.

2.   Vuotuiseen täytäntöönpanokertomukseen on sisällyttävä erityisesti

3.   Vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa on lueteltava jäsenvaltiot, jotka ovat vedonneet 57 artiklan 9 kohdassa ja 64 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuun poikkeukselliseen tilanteeseen edellisenä vuonna, ja esitettävä asianomaisen jäsenvaltion antamat perustelut ja tiedot.

4.   Avoimuuden varmistamiseksi pääjohtaja tiedottaa hallintoneuvostolle neljännesvuosittain kuluvan vuoden osalta 2 kohdassa luetelluista seikoista.

1.   Virasto seuraa aktiivisesti ja edistää Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden kannalta merkityksellistä tutkimus- ja innovointitoimintaa, kehittyneen rajavalvontateknologian käyttö mukaan lukien, ottaen huomioon 9 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun suorituskykyjen kehittämissuunnitelman. Virasto levittää tällaisen tutkimuksen tulokset Euroopan parlamentille, jäsenvaltioille ja komissiolle 92 artiklan mukaisesti. Se voi tarvittaessa hyödyntää tuloksia yhteisoperaatioissa, nopeissa rajainterventioissa, palautusoperaatioissa ja palautusinterventioissa.

2.   Virasto avustaa jäsenvaltioita ja komissiota keskeisten tutkimusaiheiden määrittämisessä ottaen huomioon 9 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun suorituskykyjen kehittämissuunnitelman. Virasto avustaa jäsenvaltioita ja komissiota tutkimus- ja innovointitoimintaa koskevien unionin puiteohjelmien laatimisessa ja täytäntöönpanossa.

3.   Virasto panee täytäntöön ne tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman osat, jotka liittyvät rajojen turvallisuuteen. Tätä varten ja komission siirrettyä sille tarvittavan toimivallan virasto vastaa seuraavista tehtävistä:

4.   Virasto voi suunnitella ja toteuttaa pilottihankkeita tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

5.   Virasto julkistaa tiedot tutkimushankkeistaan, demonstrointihankkeet mukaan lukien, niihin osallistuvista yhteistyökumppaneista ja hankkeiden talousarviosta.

1.   Virasto tekee yhteistyötä unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen ja voi tehdä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa niitä koskevien oikeuskehysten puitteissa ja käyttää Eurosurin puitteissa saatavilla olevia olemassa olevia tietoja, resursseja ja järjestelmiä.

Virasto tekee ensimmäisen alakohdan mukaisesti yhteistyötä erityisesti seuraavien kanssa:

Virasto voi tehdä yhteistyötä myös seuraavien sen tehtävien kannalta merkityksellisten kansainvälisten järjestöjen kanssa niitä koskevien oikeuskehysten puitteissa:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa yhteistyössä on noudatettava työjärjestelyjä, joista on sovittu 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen kanssa. Tällaisille järjestelyille on saatava komission ennakkoon antama hyväksyntä. Virasto tiedottaa kaikista tällaisista järjestelyistä Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.   Turvallisuusluokiteltujen tietojen käsittelyn osalta 2 kohdassa tarkoitetuilla työjärjestelyillä on varmistettava, että kyseinen unionin elin, toimisto tai virasto taikka kansainvälinen järjestö noudattaa viraston soveltamia turvallisuussääntöjä ja -vaatimuksia vastaavia sääntöjä ja vaatimuksia. Ennen järjestelyn tekemistä on tehtävä arviointikäynti, ja arviointikäynnin tuloksista on ilmoitettava komissiolle.

4.   Virasto tekee myös yhteistyötä komission ja tarvittaessa jäsenvaltioiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa tullialaa koskevissa toimissa, riskinhallinta mukaan lukien, jos nämä toimet voivat tukea toisiaan, vaikka ne eivät kuulukaan tämän asetuksen soveltamisalaan. Kyseinen yhteistyö ei vaikuta komission, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan eikä jäsenvaltioiden nykyiseen toimivaltaan.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut unionin toimielimet, elimet, toimistot ja virastot sekä kansainväliset järjestöt voivat käyttää virastolta saamiaan tietoja ainoastaan toimivaltansa rajoissa ja sikäli kuin ne kunnioittavat perusoikeuksia, tietosuojavaatimukset mukaan lukien.

Viraston käsittelemien henkilötietojen välittämisessä eteenpäin 87 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetuille muille unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille sovelletaan henkilötietojen vaihtoa koskevia erityisiä työjärjestelyjä.

Toisessa alakohdassa tarkoitettuihin työjärjestelyihin on sisällyttävä määräys, jolla varmistetaan, että viraston unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille välittämiä henkilötietoja voidaan käsitellä muuta tarkoitusta varten vain, jos virasto antaa siihen luvan ja jos tarkoitus on yhteensopiva sen alkuperäisen tarkoituksen kanssa, jota varten virasto on kerännyt ja välittänyt tiedot. Unionin toimielimet, elimet, toimistot ja virastot pitävät kirjaa tapauskohtaisista yhteensopivuuden arvioinneista.

Kaikessa viraston suorittamassa henkilötietojen siirrossa kansainvälisille järjestöille 87 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla on noudatettava IV luvun 2 jaksossa artiklassa vahvistettuja tietosuojasäännöksiä.

Virasto varmistaa erityisesti, että kansainvälisten järjestöjen kanssa 87 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla tapahtuvasta henkilötietojen vaihdosta tehdyissä työjärjestelyissä noudatetaan asetuksen (EU) 2018/1725 V lukua ja että siihen on saatu Euroopan tietosuojavaltuutetun lupa kyseisessä asetuksessa säädetyissä tapauksissa.

Virasto varmistaa, että kansainvälisille järjestöille siirrettyjä henkilötietoja käsitellään vain niitä tarkoituksia varten, joihin ne on siirretty.

6.   Tietojenvaihto viraston sekä 1 kohdassa tarkoitettujen unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen sekä kansainvälisten järjestöjen välillä on toteutettava 14 artiklassa tarkoitetun viestintäverkon tai muiden sellaisten hyväksyttyjen tietojenvaihtojärjestelmien kautta, jotka täyttävät saatavuutta, luottamuksellisuutta ja eheyttä koskevat kriteerit.

1.   Rajoittamatta Eurosurin soveltamista virasto tukee yhteistyössä EFCAn ja EMSAn kanssa rannikkovartiostotoimintoja toteuttavia kansallisia viranomaisia kansallisella ja unionin tasolla sekä tarpeen mukaan kansainvälisellä tasolla

2.   Viraston, EFCAn ja EMSAn rannikkovartiostotoiminnoissa tekemän yhteistyön täsmälliset muodot määritetään työjärjestelyssä kunkin viraston toimeksiannon ja näihin virastoihin sovellettavien varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti. Viraston, EFCAn ja EMSAn hallintoneuvostot hyväksyvät kyseisen järjestelyn. Virasto, EFCA ja EMSA käyttävät yhteistyönsä yhteydessä saamiaan tietoja ainoastaan niitä koskevan oikeuskehyksen rajoissa sekä perusoikeuksia, myös tietosuojavaatimuksia, noudattaen.

3.   Komissio laatii tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden, viraston, EFCAn ja EMSAn kanssa rannikkovartiostotoiminnoissa tehtävää eurooppalaista yhteistyötä koskevan käytännön käsikirjan. Tämä käsikirja sisältää suuntaviivoja, suosituksia ja parhaita käytäntöjä tietojenvaihtoa varten. Komissio hyväksyy käsikirjan suosituksen muodossa.

1.   Virasto helpottaa jäsenvaltioiden operatiivista yhteistyötä Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa yksittäisissä toimissa.

2.   Eurosuria sovellettaessa tietojenvaihto ja yhteistyö Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa voidaan toteuttaa Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan ja yhden tai useamman naapurijäsenvaltion välillä tehtyjen kahden- tai monenvälisten sopimusten perusteella tai kyseisiin sopimuksiin perustuvien alueellisten verkostojen välityksellä. Kansalliset koordinointikeskukset toimivat Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan vastaavien viranomaisten kanssa Eurosurin piirissä käytävän tietojenvaihdon yhteyspisteinä.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen sopimusten on rajoituttava yksinomaan seuraavien tietojen vaihtoon kansallisen koordinointikeskuksen ja Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan vastaavan viranomaisen välillä:

4.   Viraston tai sellaisen jäsenvaltion, joka ei ole 2 kohdassa tarkoitetun sopimuksen osapuoli, Eurosur-puitteissa toimittamia tietoja ei jaeta Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa ilman viraston tai asianomaisen jäsenvaltion ennalta antamaa hyväksyntää. Kieltäytyminen jakamasta kyseisiä tietoja Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sitoo jäsenvaltioita ja virastoa.

5.   Tämän artiklan nojalla vaihdettuja tietoja ei saa välittää tai muulla tavoin ilmoittaa kolmansille maille tai kolmansille osapuolille.

6.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin on sisällytettävä määräyksiä rahoituskustannuksista, joita aiheutuu Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumisesta kyseisten sopimusten täytäntöönpanoon.

7.   Viraston 10 artiklan 1 kohdan n, o ja p alakohdan nojalla antamaan tukeen sisältyy sellaisten jäsenvaltioiden palautusoperaatioiden järjestäminen, joihin myös Irlanti tai Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu.

8.   Tämän asetuksen soveltamista Gibraltarin rajoihin lykätään siihen asti, kunnes päästään sopimukseen ulkorajojen ylittämistä koskevien toimenpiteiden soveltamisalasta.

1.   Jäsenvaltiot ja virasto tekevät yhteistyötä kolmansien maiden kanssa Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta ja muuttoliikepolitiikkaa varten 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti.

2.   Edellä 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti asetettujen toimintapoliittisten painopisteiden perusteella virasto antaa kolmansille maille teknistä ja operatiivista apua unionin ulkosuhdepolitiikan puitteissa, myös perusoikeuksien ja henkilötietojen suojelun ja palauttamiskiellon periaatteen osalta.

3.   Virasto ja jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta, myös vaatimuksia ja sääntöjä, jotka ovat osa unionin säännöstöä, myös silloin, kun kolmansien maiden kanssa tehdään yhteistyötä niiden alueella.

4.   Kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön käynnistämisen tarkoituksena on edistää Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevia vaatimuksia.

1.   Jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyötä operatiivisella tasolla yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Tällainen yhteistyö voi sisältää tietojenvaihtoa, ja se voidaan toteuttaa kahden- tai monenvälisten sopimusten tai muunlaisten järjestelyjen perusteella tai kyseisiin sopimuksiin perustuvien alueellisten verkostojen välityksellä.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kahden- ja monenvälisiä sopimuksia tehdessään jäsenvaltiot voivat sisällyttää niihin määräyksiä tietojenvaihdosta ja yhteistyöstä Eurosuria koskevaan tarkoitukseen 75 ja 89 artiklan mukaisesti.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa kahdenvälisissä ja monenvälisissä sopimuksissa ja muunlaisissa järjestelyissä on noudatettava perusoikeuksia ja kansainvälistä suojelua koskevaa unionin ja kansainvälistä oikeutta, mukaan lukien perusoikeuskirja, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty eurooppalainen yleissopimus (Euroopan ihmisoikeussopimus) ja vuonna 1951 tehty pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus, sen vuonna 1967 tehty lisäpöytäkirja ja erityisesti palauttamiskiellon periaate. Pannessaan tällaisia sopimuksia ja järjestelyjä täytäntöön jäsenvaltioiden on arvioitava ja otettava säännöllisesti huomioon kyseisen kolmannen maan yleinen tilanne 8 artiklan huomioon ottaen.

1.   Virasto voi tehdä yhteistyötä kolmansien maiden viranomaisten kanssa, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, siinä määrin kuin sen tehtävien hoitaminen tätä edellyttää. Virasto noudattaa unionin oikeutta, mukaan lukien vaatimuksia ja sääntöjä, jotka ovat osa unionin säännöstöä, myös silloin, kun yhteistyö kolmansien maiden kanssa tapahtuu kyseisten kolmansien maiden alueella.

2.   Tehdessään yhteistyötä kolmansien maiden kanssa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla virasto toimii unionin ulkosuhdepolitiikan puitteissa, myös kun kyseessä on perusoikeuksien ja henkilötietojen suojelu, palauttamiskiellon periaate, mielivaltaisen vangitsemisen kielto sekä kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kielto, unionin edustustojen ja tarvittaessa yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alaisten missioiden ja operaatioiden tukemana ja koordinoiden toimintaa niiden kanssa 68 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan j alakohdan mukaisesti.

3.   Olosuhteissa, jotka edellyttävät rajaturvallisuusryhmien lähettämistä pysyvästä joukosta kolmanteen maahan, jossa ryhmien jäsenet käyttävät toimeenpanovaltuuksia, unioni tekee Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 218 artiklan perusteella kyseisen kolmannen maan kanssa asemaa koskevan sopimuksen, joka laaditaan 76 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mallisopimuksen pohjalta. Asemaa koskevaan sopimukseen on sisällyttävä kaikki toimien toteuttamisen kannalta tarvittavat seikat. Siinä on vahvistettava erityisesti operaation laajuus, määräykset siviili- ja rikosoikeudellisesta vastuusta, ryhmien jäsenten tehtävät ja valtuudet, etätoimiston perustamiseen liittyvät toimenpiteet ja perusoikeuksien kunnioittamiseen liittyvät käytännön toimenpiteet. Asemaa koskevassa sopimuksessa on varmistettava, että perusoikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti operaatioiden aikana ja määrättävä valitusmekanismista. Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultava asemaa koskevan sopimuksen tietojensiirtoa koskevista määräyksistä, jos kyseiset määräykset poikkeavat merkittävästi asemaa koskevasta mallisopimuksesta.

4.   Virasto toimii myös tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kolmansien maiden viranomaisten kanssa unionin oikeuden ja politiikan mukaisesti sovittujen työjärjestelyjen puitteissa, jos niitä on olemassa, 76 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa työjärjestelyissä täsmennetään yhteistyön soveltamisala, luonne ja tarkoitus, ja niiden on liityttävä operatiivisen yhteistyön hallinnointiin. Tällaisiin työjärjestelyihin voidaan sisällyttää määräyksiä arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen vaihdosta ja yhteistyöstä Eurosur-puitteissa 74 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Virasto varmistaa, että kolmannet maat, joihin siirretään tietoja, käsittelevät kyseisiä tietoja vain niitä tarkoituksia varten, joihin ne on siirretty. Turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoa koskevat työjärjestelyt tehdään tämän asetuksen 76 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Virasto pyytää ennalta luvan Euroopan tietosuojavaltuutetulta, jos näissä työjärjestelyissä määrätään henkilötietojen siirrosta ja jos asetuksessa (EU) 2018/1725 näin säädetään.

5.   Virasto osallistuu palauttamista ja takaisinottoa koskevan unionin ulkopolitiikan täytäntöönpanoon unionin ulkosuhdepolitiikan puitteissa ja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

6.   Virasto voi saada unionin rahoitusta kolmansia maita ja niitä koskevia toimia tukevien asiaankuuluvien välineiden säännösten mukaisesti. Se voi käynnistää ja rahoittaa kolmansissa maissa teknisen avun hankkeita tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa ja virastoon sovellettavien varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti. Tällaiset hankkeet on sisällytettävä 102 artiklassa tarkoitettuun yhtenäiseen ohjelma-asiakirjaan.

7.   Virasto ilmoittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle tämän artiklan nojalla toteutetuista toimista ja erityisesti toimista, jotka liittyvät tekniseen ja operatiiviseen apuun rajaturvallisuuden ja palauttamisten alalla kolmansissa maissa ja yhteyshenkilöiden lähettämiseen, ja se antaa niille yksityiskohtaiset tiedot perusoikeuksien noudattamisesta. Virasto julkistaa kolmansien maiden kanssa tekemänsä sopimukset, työjärjestelyt, pilottihankkeet ja teknisen avun hankkeet 114 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

8.   Virasto sisällyttää vuosikertomukseensa arvioinnin kolmansien maiden kanssa tehdystä yhteistyöstä.

1.   Virasto voi koordinoida operatiivista yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä ja antaa kolmansille maille teknistä ja operatiivista apua Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden puitteissa.

2.   Virasto voi toteuttaa kolmannen maan alueella Euroopan yhdennettyyn rajaturvallisuuteen liittyviä toimia kyseisen kolmannen maan suostumuksella.

3.   Kolmannen maan alueella toteutettavat operaatiot on sisällytettävä hallintoneuvoston 102 artiklan mukaisesti hyväksymään vuotuiseen työohjelmaan, ja ne on toteutettava viraston ja kyseisen kolmannen maan välillä sovitun operaatiosuunnitelman perusteella ja osallistuvia jäsenvaltioita kuullen. Jos yksi tai useampi jäsenvaltio on kyseisen kolmannen maan naapurina tai rajoittuu kolmannen maan toiminta-alueeseen, operaatiosuunnitelmaan ja sen mahdollisiin muutoksiin on saatava kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden hyväksyntä. Edellä olevia 38, 43, 46, 47 ja 54–57 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin lähettämisiin kolmansiin maihin.

4.   Pääjohtaja varmistaa kolmansiin maihin lähetettävän henkilöstön turvallisuuden.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on ilmoitettava pääjohtajalle huolenaiheista, jotka liittyvät niiden kansalaisten turvallisuuteen, jos heidät lähetetään tiettyjen kolmansien maiden alueelle.

Kun kolmansiin maihin lähetettävän henkilöstön jäsenen turvallisuutta ei voida taata, pääjohtajan on toteutettava aiheellisia toimenpiteitä keskeyttämällä tai päättämällä viraston kyseiselle kolmannelle maalle antaman teknisen ja operatiivisen avun vastaavat osa-alueet.

5.   Jäsenvaltioiden osallistuminen operaatioihin kolmansien maiden alueella on vapaaehtoista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pysyvän joukon jäsenten lähettämistä 54–58 artiklan mukaisesti.

Jos 57 artiklan 9 kohdassa ja tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetun asiaankuuluvan mekanismin lisäksi jäsenvaltion osallistuvan henkilöstön turvallisuutta ei voida taata jäsenvaltiota tyydyttävällä tavalla, kyseinen jäsenvaltio voi jättäytyä kyseisessä kolmannessa maassa toteutettavaan operaatioon osallistumisen ulkopuolelle. Jos jäsenvaltio vetoaa tällaiseen poikkeukselliseen tilanteeseen, sen on toimitettava virastolle kattavat perustelut ja tiedot tilanteesta kirjallisesti ja liitettävä kyseinen sisältö 65 artiklassa tarkoitettuun kertomukseen. Tällaiset perustelut ja tiedot on annettava vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen aikana tai viimeistään 21 päivää ennen lähettämistä. Edellä olevan 56 artiklan mukaisesti lähetetyn henkilöstön lähettäminen edellyttää kotijäsenvaltion suostumusta, joka toimitetaan viraston ilmoitettua sille asiasta ja viimeistään 21 päivää ennen lähettämistä.

6.   Edellä 3 kohdassa tarkoitettuihin operaatiosuunnitelmiin voi sisältyä määräyksiä tietojenvaihdosta ja yhteistyöstä Eurosuria koskevaan tarkoitukseen 75 ja 89 artiklan mukaisesti.

1.   Kansalliset koordinointikeskukset ja tarvittaessa virasto ovat yhteyspisteitä tietojenvaihdolle ja yhteistyölle kolmansien maiden kanssa Eurosuria koskevaan tarkoitukseen.

2.   Edellä 72 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa, kahdenvälisissä ja monenvälisissä sopimuksissa olevia Eurosuria koskevaan tarkoitukseen harjoitettavaa tietojenvaihtoa koskevissa määräyksissä on käsiteltävä seuraavia:

3.   Viraston tai sellaisen jäsenvaltion, joka ei ole 72 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen osapuoli, Eurosur-puitteissa toimittamia tietoja ei jaeta kolmannen maan kanssa kyseisen sopimuksen mukaisesti ilman viraston tai asianomaisen jäsenvaltion ennalta antamaa hyväksyntää. Kieltäytyminen jakamasta kyseisiä tietoja asianomaisen kolmannen maan kanssa sitoo jäsenvaltioita ja virastoa.

1.   Komissio laatii jäsenvaltioita, virastoa, FRAta ja Euroopan tietosuojavaltuutettua kuultuaan asemaa koskevan mallisopimuksen kolmansien maiden alueella toteutettavia toimia varten.

2.   Komissio laatii yhteistyössä jäsenvaltioiden ja viraston kanssa mallimääräykset Eurosur-puitteissa toteutettavaa tietojenvaihtoa varten 70 artiklan 2 kohdan ja 72 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Komissio laatii virastoa ja muita asiaankuuluvia unionin elimiä, toimistoja tai virastoja, mukaan lukien FRA ja Euroopan tietosuojavaltuutettu, kuultuaan mallin 73 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja työjärjestelyjä varten. Kyseiseen malliin on sisällyttävä määräyksiä, jotka liittyvät perusoikeuksiin ja tietosuojatakeisiin käytännön toimenpiteiden yhteydessä.

3.   Ennen 72 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun uuden kahdenvälisen tai monenvälisen sopimuksen tekemistä asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle rajaturvallisuuteen ja palauttamiseen liittyvät määräysluonnokset.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava tällaisten voimassa olevien tai uusien kahden- ja monenvälisten sopimusten rajaturvallisuuteen ja palauttamiseen liittyvät määräykset komissiolle, joka ilmoittaa asiasta neuvostolle ja virastolle.

4.   Ennen kuin hallintoneuvosto hyväksyy mitään viraston ja kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten välisiä työjärjestelyjä, virasto ilmoittaa niistä komissiolle, joka antaa ennakkohyväksyntänsä. Ennen minkä tahansa tällaisen työjärjestelyn tekemistä virasto antaa Euroopan parlamentille yksityiskohtaisia tietoja työjärjestelyn osapuolista ja sen suunnitellusta sisällöstä.

5.   Virasto ilmoittaa 74 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut operaatiosuunnitelmat komissiolle. Mikä tahansa päätös yhteyshenkilöiden lähettämisestä kolmansiin maihin 77 artiklan mukaisesti edellyttää komission ennalta antamaa lausuntoa. Euroopan parlamentille on ilmoitettava näistä toimista yksityiskohtaisesti ja viipymättä.

1.   Virasto voi lähettää henkilöstösääntöjen alaiseen henkilöstöönsä kuuluvia asiantuntijoita ja muita asiantuntijoita kolmansiin maihin yhteyshenkilöiksi, joilla olisi oltava suurin mahdollinen suoja tehtäviään hoitaessaan. He muodostavat osan unionin ja jäsenvaltioiden maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden ja turvallisuusasiantuntijoiden paikallisista tai alueellisista yhteistyöverkostoista, myös asetuksen (EU) 2019/1240 mukaisesti perustetusta verkostosta. Virasto voi hallintoneuvoston päätöksellä vahvistaa yhteyshenkilöiden profiilit asianomaiseen kolmanteen maahan liittyvien operatiivisten tarpeiden mukaan.

2.   Yhteyshenkilöiden lähettämisessä asetetaan unionin ulkosuhdepolitiikan puitteissa etusijalle ne kolmannet maat, jotka riskianalyysin perusteella ovat laittoman maahanmuuton lähtö- tai kauttakulkumaita. Virasto voi vastavuoroisesti ottaa vastaan kyseisten kolmansien maiden lähettämiä yhteyshenkilöitä. Hallintoneuvosto hyväksyy vuosittain pääjohtajan ehdotuksen perusteella luettelon ensisijaisista maista. Hallintoneuvosto hyväksyy yhteyshenkilöiden lähettämisen komission lausunnon saatuaan.

3.   Viraston yhteyshenkilöiden tehtäviin kuuluu luoda yhteyksiä sen kolmannen maan toimivaltaisiin viranomaisiin, johon heidät on lähetetty, ja ylläpitää näitä yhteyksiä tarkoituksena edistää laittoman maahanmuuton estämistä ja torjuntaa sekä palautettavien henkilöiden palauttamista, muun muassa antamalla teknistä apua kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden selvittämisessä ja matkustusasiakirjojen hankinnassa. Tällaiset tehtävät on suoritettava unionin oikeuden mukaisesti ja perusoikeuksia kunnioittaen. Viraston yhteyshenkilöiden on koordinoitava toimintaansa tiiviisti unionin edustustojen kanssa, jäsenvaltioiden kanssa asetuksen (EU) 2019/1240 mukaisesti ja tarvittaessa 68 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan j alakohdassa esitettyjen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alaisten missioiden ja operaatioiden kanssa. Heidän toimistojensa on mahdollisuuksien mukaan oltava unionin edustustojen kanssa samoissa tiloissa.

4.   Niissä kolmansissa maissa, joihin virasto ei lähetä palauttamisen yhteyshenkilöitä, virasto voi tukea jäsenvaltiota palauttamisen yhteyshenkilön lähettämisessä tuen antamiseksi jäsenvaltioille sekä viraston toiminnan tukemiseksi 48 artiklan mukaisesti.

1.   Virasto voi asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella kutsua tarkkailijoita unionin toimielimistä, elimistä, toimistoista tai virastoista taikka kansainvälisistä järjestöistä sekä 68 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan j alakohdassa tarkoitetuista yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alaisista missioista ja operaatioista osallistumaan toimiinsa ja erityisesti yhteisoperaatioihin ja pilottihankkeisiin, riskianalyysiin ja koulutukseen, siltä osin kuin tarkkailijoiden läsnäolo on kyseisten toimien tavoitteiden mukaista ja voi edistää yhteistyön parantamista ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa eikä vaaranna toimien yleistä turvallisuutta. Tällaiset tarkkailijat voivat osallistua riskianalyysiin ja koulutukseen vain asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella. Tarkkailijoiden osallistumiselle yhteisoperaatioihin ja pilottihankkeisiin tarvitaan isäntäjäsenvaltion suostumus. Tarkkailijoiden osallistumista koskevat yksityiskohtaiset säännöt sisällytetään operaatiosuunnitelmaan. Tarkkailijat saavat virastolta asianmukaisen koulutuksen ennen osallistumistaan.

2.   Virasto voi asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella kutsua tarkkailijoita kolmansista maista osallistumaan toimiinsa ulkorajoilla, palautusoperaatioihin, palautusinterventioihin ja 62 artiklassa tarkoitettuun koulutukseen, siltä osin kuin tarkkailijoiden läsnäolo on kyseisten toimien tavoitteiden mukaista, voi edistää yhteistyön parantamista ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa eikä vaaranna toimien yleistä turvallisuutta tai kolmansien maiden kansalaisten turvallisuutta. Tarkkailijoiden osallistumista koskevat yksityiskohtaiset säännöt sisällytetään operaatiosuunnitelmaan. Tarkkailijat saavat virastolta asianmukaisen koulutuksen ennen osallistumistaan. Heidän edellytetään noudattavan viraston menettelyohjeita osallistuessaan sen toimiin.

3.   Virasto varmistaa, että tarkkailijoiden läsnäolo ei aiheuta minkäänlaista perusoikeuksien kunnioittamiseen liittyvää riskiä.

1.   Eurooppalainen raja- ja merivartiosto takaa tämän asetuksen mukaisia tehtäviään hoitaessaan perusoikeuksien suojelun asiaa koskevan unionin oikeuden, erityisesti perusoikeuskirjan, ja asiaa koskevan kansainvälisen oikeuden, mukaan lukien vuonna 1951 tehty pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus, siihen vuonna 1967 tehty pöytäkirja, yleissopimus lapsen oikeuksista sekä kansainvälisen suojelun saatavuuteen liittyvät velvoitteet, erityisesti palauttamiskiellon periaate, mukaisesti.

Virasto laatii tätä varten perusoikeusvastaavan lausunnon ja hyväksynnän perusteella perusoikeusstrategian ja toimintasuunnitelman, mukaan lukien tehokas mekanismi perusoikeuksien kunnioittamisen valvomiseksi kaikissa viraston toimissa, panee ne täytäntöön ja kehittää niitä edelleen.

2.   Eurooppalainen raja- ja merivartiosto varmistaa tehtäviään hoitaessaan, että ketään henkilöä ei palauttamiskiellon periaatteen vastaisesti pakoteta poistumaan, pakoteta siirtymään tai kuljeteta sellaiseen maahan tai muutoin luovuteta tai palauteta sellaisen maan viranomaisille, jossa häntä esimerkiksi vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus tai jossa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi tai jossa henkilöä uhkaa karkottaminen, poistaminen, palauttaminen tai luovuttaminen toiseen maahan palauttamiskiellon periaatteen vastaisesti.

3.   Eurooppalainen raja- ja merivartiosto ottaa tehtäviään hoitaessaan huomioon lasten, ilman huoltajaa olevien alaikäisten, vammaisten henkilöiden, ihmiskaupan uhrien, sairaanhoitoa tarvitsevien, kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien, merihädässä olevien sekä muiden erityisen haavoittuvassa tilanteessa olevien henkilöiden erityistarpeet ja vastaa näihin tarpeisiin toimeksiantonsa puitteissa. Eurooppalainen raja- ja merivartiosto kiinnittää kaikissa toimissaan erityistä huomiota lapsen oikeuksiin ja varmistaa, että lapsen etua kunnioitetaan.

4.   Virasto ottaa kaikkia tehtäviään hoitaessaan, suhteissaan jäsenvaltioihin ja tehdessään yhteistyötä kolmansien maiden kanssa huomioon 108 artiklassa tarkoitetun neuvoa-antavan ryhmän ja perusoikeusvastaavan raportit.

1.   Virasto laatii yhteistyössä neuvoa-antavan ryhmän kanssa menettelyohjeet, joita sovelletaan kaikkiin viraston koordinoimiin rajavalvontaoperaatioihin sekä jokaiseen viraston toimiin osallistuvaan henkilöön, ja kehittää niitä edelleen. Menettelyohjeissa määrätään menettelyistä, joiden tarkoituksena on taata oikeusvaltioperiaatteiden noudattaminen ja perusoikeuksien kunnioittaminen ja joissa painopisteenä ovat erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt, mukaan lukien lapset, ilman huoltajaa olevat alaikäiset ja muut haavoittuvassa tilanteessa olevat henkilöt, sekä kansainvälistä suojelua hakevat henkilöt.

2.   Virasto laatii yhteistyössä neuvoa-antavan ryhmän kanssa palautusoperaatioita ja palautusinterventioita koskevat menettelyohjeet, joita sovelletaan kaikissa viraston koordinoimissa tai järjestämissä palautusoperaatioissa ja palautusinterventioissa, ja kehittää niitä edelleen. Näissä menettelyohjeissa kuvataan yhteiset yhdenmukaistetut menettelyt, joilla on tarkoitus yksinkertaistaa palautusoperaatioiden ja palautusinterventioiden järjestämistä, ja taataan palauttaminen inhimillisellä tavalla sekä perusoikeuksia, erityisesti ihmisarvon periaatetta, kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kieltoa, oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen sekä oikeutta henkilötietojen suojaan ja syrjimättömyyteen, täysimääräisesti kunnioittaen.

3.   Palauttamista koskevissa menettelyohjeissa on kiinnitettävä erityistä huomiota jäsenvaltioiden velvoitteeseen säätää tehokkaasta järjestelmästä pakkotoimin tapahtuvien palauttamisten valvomiseksi direktiivin 2008/115/EY 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti sekä perusoikeusstrategiaan.

1.   Pysyvästä joukosta lähetettävien ryhmien jäsenillä on oltava valmiudet hoitaa tehtävät ja käyttää valtuuksia, jotka liittyvät rajavalvontaan ja palauttamiseen tai ovat tarpeen asetusten (EU) N:o 656/2014 ja (EU) 2016/399 ja direktiivin 2008/115/EY tavoitteiden saavuttamiseksi.

2.   Ryhmien jäsenten tehtävien hoitamiseen ja valtuuksien käyttämiseen, erityisesti jos ne edellyttävät toimeenpanovaltuuksia, tarvitaan isäntäjäsenvaltion lupa sen alueella, ja niihin sovelletaan sovellettavaa unionin oikeutta, kansallista lainsäädäntöä tai kansallista oikeutta, erityisesti asetusta (EU) N:o 656/2014, 38 artiklassa tarkoitetuissa operaatiosuunnitelmissa kuvatulla tavalla.

3.   Tehtäviään hoitaessaan ja valtuuksiaan käyttäessään ryhmien jäsenten on varmistettava täysimääräisesti perusoikeuksien kunnioittaminen ja noudatettava unionin ja kansainvälistä oikeutta ja isäntäjäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä.

4.   Ryhmien jäsenten on hoidettava tehtäviä ja käytettävä valtuuksia ainoastaan isäntäjäsenvaltion rajavartijoiden tai rajavartijoiden tai palauttamiseen liittyviin tehtäviin osallistuvan henkilöstön ohjeiden mukaisesti ja pääsääntöisesti heidän läsnä ollessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta henkilöstösääntöjen alaista henkilöstöä koskevan 95 artiklan 1 kohdan soveltamista. Isäntäjäsenvaltio voi valtuuttaa ryhmien jäseniä toimimaan puolestaan.

5.   Isäntäjäsenvaltio voi raportoida virastolle koordinointivastaavan kautta erityistapahtumista, jotka liittyvät siihen, että ryhmien jäsenet eivät ole noudattaneet operaatiosuunnitelmaa, myös perusoikeuksien osalta, jotta voidaan toteuttaa mahdollisia jatkotoimia, joihin voi kuulua kurinpitoseuraamuksia.

6.   Ryhmien jäseninä olevan henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön on tehtäviään hoitaessaan ja valtuuksiaan käyttäessään käytettävä pysyvän joukon virkapukua. Jäsenvaltioista pitkäaikaisesti lähetettyjen tai lyhytaikaiselle komennukselle lähetettyjen ryhmien jäsenten on tehtäviään hoitaessaan ja valtuuksiaan käyttäessään käytettävä omia virkapukujaan.

Tämän kohdan ensimmäisestä alakohdasta poiketen 54 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa hallintoneuvoston päätöksessä on ilmoitettava profiilit, joihin ei sovelleta virkapuvun käyttövelvoitetta operatiivisen toimen erityisluonteen vuoksi.

Ryhmien kaikkien jäsenten on käytettävä näkyvää henkilötunnistetta ja liitettävä virkapukuunsa sininen käsivarsinauha, jossa on unionin sekä viraston tunnukset, merkiksi siitä, että he osallistuvat yhteiseen operaatioon, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmän toimintaan, pilottihankkeeseen, nopeaan rajainterventioon, palautusoperaatioon tai palautusinterventioon. Ryhmien jäsenten on pidettävä aina mukanaan valtuuskirja ja esitettävä se pyynnöstä voidakseen todistaa henkilöllisyytensä isäntäjäsenvaltion kansallisille viranomaisille.

Henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön virkapukujen malli ja sitä koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset vahvistetaan hallintoneuvoston päätöksellä, pääjohtajan komission lausunnon saatuaan tekemän ehdotuksen perusteella.

7.   Virastoon jäsenvaltiosta lähetetyn tai lyhytaikaiselle komennukselle lähetetyn henkilöstön osalta oikeuteen kantaa ja käyttää virka-aseita, ammuksia ja varusteita sovelletaan kotijäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä.

Ryhmien jäseninä lähetetyn henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön osalta oikeuteen kantaa ja käyttää virka-aseita, ammuksia ja varusteita sovelletaan tässä artiklassa ja liitteessä V vahvistettuja puitteita ja yksityiskohtaisia sääntöjä.

Tätä kohtaa sovellettaessa pääjohtaja voi antaa henkilöstösääntöjen alaiselle henkilöstölle luvan kantaa ja käyttää aseita hallintoneuvoston 55 artiklan 5 kohdan b alakohdan nojalla hyväksymien sääntöjen mukaisesti.

8.   Isäntäjäsenvaltion on annettava asiaankuuluvien profiilien osalta lupa ryhmien jäsenten, henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö mukaan lukien, lähettämisen aikana tapahtuvaan tehtävien hoitamiseen, joka edellyttää voimankäyttöä, mukaan lukien virka-aseiden, ammusten ja varusteiden kantaminen ja käyttö, mihin tarvitaan joko kotijäsenvaltion tai henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön osalta viraston suostumus. Voimankäytön, mukaan lukien virka-aseiden, ammusten ja varusteiden kantaminen ja käyttö, on oltava isäntäjäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista, ja sen on tapahduttava isäntäjäsenvaltion rajavartijoiden läsnä ollessa. Isäntäjäsenvaltio voi kotijäsenvaltion tai tapauksen mukaan viraston suostumuksella sallia ryhmien jäsenten voimankäytön alueellaan, vaikka isäntäjäsenvaltion rajavartijoita ei olisi paikalla.

Isäntäjäsenvaltio voi kieltää joidenkin virka-aseiden, ammusten tai varusteiden kantamisen edellyttäen, että sen omassa lainsäädännössä sovelletaan samaa kieltoa sen omiin rajavartijoihin tai palauttamiseen liittyviin tehtäviin osallistuvaan henkilöstöön. Isäntäjäsenvaltion on ennen ryhmien jäsenten lähettämistä ilmoitettava virastolle sallitut virka-aseet, ammukset ja varusteet sekä niiden käyttöön liittyvät ehdot. Virasto asettaa nämä tiedot jäsenvaltioiden saataville.

9.   Virka-aseita, ammuksia ja varusteita voidaan käyttää oikeutettuun itsepuolustukseen sekä ryhmien jäsenten tai muiden henkilöiden oikeutettuun puolustamiseen isäntäjäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden ja perusoikeuskirjan asiaan liittyviä periaatteita noudattaen.

10.   Tätä asetusta sovellettaessa isäntäjäsenvaltion on annettava ryhmien jäsenille lupa käyttää unionin tietokantoja, joiden käyttö on tarpeen rajatarkastuksia, rajojen valvontaa ja palauttamista koskevien, operaatiosuunnitelmassa esitettyjen operatiivisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kansallisten rajapintojensa tai tapauksen mukaan jonkin muun tällaisten tietokantojen perustamisesta annetuissa unionin säädöksissä säädetyn käyttömuodon välityksellä. Isäntäjäsenvaltio voi lisäksi antaa ryhmien jäsenille luvan käyttää sen kansallisia tietokantoja, kun se on tarpeen samaa tarkoitusta varten. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne myöntävät kyseisten tietokantojen käyttöoikeuden tehokkaasti ja tuloksellisesti. Ryhmien jäsenet saavat käyttää vain sellaisia tietoja, jotka ovat ehdottoman tarpeen heidän tehtäviensä hoitamiseksi ja valtuuksiensa käyttämiseksi. Isäntäjäsenvaltion on ennen ryhmien jäsenten lähettämistä ilmoitettava virastolle käytettävissä olevat kansalliset ja unionin tietokannat. Virasto asettaa nämä tiedot kaikkien lähettämiseen osallistuvien jäsenvaltioiden saataville.

Tietokantoja on käytettävä unionin tietosuojalainsäädännön ja isäntäjäsenvaltion kansallisen tietosuojalainsäädännön mukaisesti.

11.   Asetuksen (EU) 2016/399 14 artiklan mukaisia päätöksiä pääsyn epäämisestä ja asetuksen (EY) N:o 810/2009 35 artiklan mukaisia päätöksiä viisumin epäämisestä rajalla voivat tehdä ainoastaan isäntäjäsenvaltion rajavartijat tai ryhmien jäsenet, jos isäntäjäsenvaltio on valtuuttanut heidät toimimaan puolestaan.

1.   Virasto antaa yhteistyössä isäntäjäsenvaltion kanssa isäntäjäsenvaltion virallisella kielellä sekä jollakin toisella unionin toimielinten virallisella kielellä ryhmien jäsenille asiakirjan, jonka avulla he voivat todistaa henkilöllisyytensä ja joka osoittaa, että sen haltijalla on oikeus hoitaa 82 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä ja käyttää siinä tarkoitettuja valtuuksia. Kyseisessä asiakirjassa on oltava seuraavat tiedot ryhmien kunkin jäsenen osalta:

2.   Asiakirja on palautettava virastoon kunkin yhteisoperaation, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmän toiminnan, pilottihankkeen, nopean rajaintervention, palautusoperaation tai palautusintervention päättyessä.

1.   Kun ryhmien jäsenet toimivat isäntäjäsenvaltiossa, tämä jäsenvaltio on vastuussa heidän operaatioiden aikana aiheuttamistaan vahingoista kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 95 artiklan soveltamista.

2.   Jos tällainen vahinko johtuu jäsenvaltioista lähetettyjen tai komennukselle lähetettyjen ryhmien jäsenten törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisesta väärinkäytöksestä, isäntäjäsenvaltio voi vaatia kotijäsenvaltiota korvaamaan sille ne määrät, jotka isäntäjäsenvaltio on suorittanut vahingon kärsijöille tai henkilöille, joilla on oikeus ottaa vastaan tällaisia määriä vahingon kärsijöiden puolesta.

Jos vahinko johtuu henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisesta väärinkäytöksestä, isäntäjäsenvaltio voi vaatia virastoa korvaamaan sille ne määrät, jotka isäntäjäsenvaltio on suorittanut vahingon kärsijöille tai henkilöille, joilla on oikeus ottaa vastaan tällaisia määriä vahingon kärsijöiden puolesta. Tämä ei vaikuta mahdolliseen Euroopan unionin tuomioistuimessa, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, virastoa vastaan 98 artiklan mukaisesti nostettavaan kanteeseen.

3.   Kunkin jäsenvaltion on luovuttava vaatimasta isäntäjäsenvaltiota tai muutakaan jäsenvaltiota korvaamaan vahinkoja, joita sille on aiheutunut, jollei vahinko ole ollut seurausta törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisesta väärinkäytöksestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensiksi mainitun jäsenvaltion oikeuksien käyttämistä kolmansia osapuolia kohtaan.

4.   Jäsenvaltioiden väliset tai jäsenvaltion ja viraston väliset tämän artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamista koskevat riidat, joita ei voida ratkaista niiden välisin neuvotteluin, on saatettava unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi.

5.   Virasto kantaa viraston kalustolle lähettämisen aikana aiheutuneisiin vahinkoihin liittyvät kustannukset, jollei vahinko ole ollut seurausta törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisesta väärinkäytöksestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen oikeuksien käyttämistä kolmansia osapuolia kohtaan.

1.   Virasto soveltaa henkilötietojen käsittelyssä asetusta (EU) 2018/1725.

2.   Hallintoneuvosto hyväksyy sisäisiä sääntöjä asetuksen (EU) 2018/1725 soveltamisesta virastossa, mukaan lukien viraston tietosuojavastaavaa koskevat säännöt.

Virasto voi asetuksen (EU) 2018/1725 25 artiklan mukaisesti hyväksyä sisäisiä sääntöjä, joilla rajoitetaan kyseisen asetuksen 14–22, 35 ja 36 artiklan soveltamista. Virasto voi antaa erityisesti palauttamisen alalla toteuttamiensa tehtävien hoitamiseksi sisäisiä sääntöjä, joilla rajoitetaan kyseisten säännösten soveltamista tapauskohtaisesti niin pitkäksi aikaa, kuin näiden säännösten soveltaminen vaarantaisi palauttamismenettelyt. Tällaisissa rajoituksissa on noudatettava keskeisiltä osin perusoikeuksia ja -vapauksia, niiden on oltava välttämättömiä ja oikeasuhteisia tavoitteisiin nähden, ja niiden on sisällettävä tarpeen mukaan erityisiä säännöksiä tai määräyksiä asetuksen (EU) 2018/1725 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

3.   Virasto voi siirtää 49, 88 ja 89 artiklassa tarkoitetut henkilötiedot kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle asetuksen (EU) 2018/1725 V luvun mukaisesti, siltä osin kuin tällainen siirto on tarpeen viraston tehtävien hoitamiseksi. Virasto varmistaa, että kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle siirrettäviä henkilötietoja käsitellään vain sitä tarkoitusta varten, johon ne on siirretty. Virasto ilmoittaa henkilötietoja kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle siirtäessään kyseisiin tietoihin pääsyä tai niiden käyttöä koskevista yleisistä tai erityisistä rajoituksista, mukaan lukien tietojen siirron, poistamisen tai tuhoamisen osalta. Jos tällaisten rajoitusten tarve tulee ilmeiseksi henkilötietojen siirron jälkeen, virastoa ilmoittaa asiasta kolmannelle maalle tai kansainväliselle järjestölle. Virasto varmistaa, että asianomainen kolmas maa tai kansainvälinen järjestö noudattaa tällaisia rajoituksia.

4.   Henkilötietojen siirrot kolmansille maille eivät vaikuta kansainvälistä suojelua hakevien tai saavien henkilöiden oikeuksiin erityisesti palauttamiskiellon osalta eivätkä kieltoon paljastaa tai hankkia tietoja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU (43) 30 artiklan mukaisesti.

5.   Jäsenvaltiot ja virasto varmistavat tapauksen mukaan, että tämän asetuksen nojalla kolmansiin maihin siirrettäviä tai luovutettavia tietoja ei välitetä edelleen muihin kolmansiin maihin tai kolmansille osapuolille. Tätä koskevat määräykset on sisällytettävä kolmannen maan kanssa tehtäviin sopimuksiin tai järjestelyihin, joissa määrätään tietojen vaihdosta.

1.   Virasto voi käsitellä henkilötietoja ainoastaan seuraavissa tarkoituksissa:

2.   Virastolle henkilötietoja toimittavan jäsenvaltion ja niiden lainvalvontaviranomaisten, komission, ulkosuhdehallinnon ja 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettujen unionin elinten, toimistojen ja virastojen ja kansainvälisten järjestöjen on määritettävä 1 kohdassa tarkoitettu yksi tai useampi kyseisten tietojen käsittelyn tarkoitus. Virasto voi päättää käsitellä tällaisia henkilötietoja toiseen, myös 1 kohdassa esitettyyn tarkoitukseen vain tapauskohtaisesti, kun se on määrittänyt, että tällainen käsittely muuhun tarkoitukseen on yhteensopivaa sen alkuperäisen tarkoituksen kanssa, johon tiedot on kerätty, ja jos henkilötietojen toimittaja antaa siihen luvan. Virasto pitää kirjaa tapauskohtaisista yhteensopivuuden arvioinneista.

3.   Virasto, jäsenvaltiot ja niiden lainvalvontaviranomaiset, komissio, ulkosuhdehallinto ja 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut unionin elimet, toimistot ja virastot ja kansainväliset järjestöt voivat henkilötietoja välittäessään ilmoittaa tällaisiin tietoihin pääsyä tai niiden käyttöä koskevista yleisistä tai erityisistä rajoituksista, mukaan lukien tällaisten tietojen siirron, poistamisen tai tuhoamisen osalta. Jos tällaisten rajoitusten tarve tulee ilmeiseksi henkilötietojen siirron jälkeen, niiden on ilmoitettava asiasta vastaanottajille. Vastaanottajien on noudatettava tällaisia rajoituksia.

1.   Virasto ja isäntäjäsenvaltio määrittävät ennen jokaista yhteisoperaatiota, palautusoperaatiota, palautusinterventiota, pilottihanketta, nopeaa rajainterventiota tai muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmän toimintaa avoimesti tietosuojavelvoitteiden noudattamiseen liittyvät vastuut. Kun virasto ja isäntäjäsenvaltio määrittävät yhdessä käsittelyn tarkoituksen ja keinot, ne ovat niiden välillä tehtävän sopimuksen nojalla yhteisrekisterinpitäjiä.

Virasto käsittelee 87 artiklan 1 kohdan a, b, c, e ja f alakohdassa tarkoitettuja tarkoituksia varten ainoastaan seuraaviin ryhmiin kuuluvia henkilötietoja, jotka jäsenvaltiot, ryhmien jäsenet, sen henkilöstö tai EASO ovat keränneet, ja jotka on välitetty sille yhteisoperaatioiden, palautusoperaatioiden, palautusinterventioiden, pilottihankkeiden, nopeiden rajainterventioiden ja muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien toiminnan yhteydessä:

2.   Virasto voi käsitellä 1 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja seuraavissa tapauksissa:

1.   Kun kansallinen tilannekuva edellyttää henkilötietojen käsittelyä, kyseisiä tietoja on käsiteltävä asetuksen (EU) 2016/679 ja tapauksen mukaan direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomainen, jota pidetään tapauksen mukaan asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 7 alakohdassa tai direktiivin (EU) 2016/680 3 artiklan 8 alakohdassa tarkoitettuna rekisterinpitäjänä ja jolla on keskitetty vastuu henkilötietojen käsittelystä kyseisessä jäsenvaltiossa. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava tätä viranomaista koskevat tiedot komissiolle.

2.   Laivojen ja ilma-alusten tunnistenumerot ovat ainoat henkilötiedot, joiden käsittely on sallittu Euroopan tilannekuvassa ja erityisissä tilannekuvissa sekä Eurosurin fuusiopalveluissa.

3.   Jos tietojen käsittely Eurosurissa poikkeuksellisesti edellyttää muiden henkilötietojen kuin laivojen ja ilma-alusten tunnistenumeroiden käsittelyä, tällainen käsittely Eurosur-puitteissa on ehdottomasti rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä 18 artiklan mukaisiin Eurosuria koskeviin tarkoituksiin.

4.   Henkilötietojen vaihto kolmansien maiden kanssa Eurosur-puitteissa on ehdottomasti rajoitettava siihen, mikä on tämän asetuksen soveltamiseksi välttämätöntä. Se on toteutettava viraston osalta asetuksen (EU) 2018/1725 V luvun mukaisesti ja jäsenvaltioiden osalta asetuksen (EU) 2016/679 V luvun ja tapauksen mukaan direktiivin (EU) 2016/680 V luvun ja tietosuojaa koskevien kansallisten säännösten, joilla saatetaan kyseinen direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä, mukaisesti.

5.   Kielletään 72 artiklan 2 kohdan, 73 artiklan 3 kohdan ja 74 artiklan 3 kohdan mukainen tietojenvaihto, jossa kolmannelle maalle annetaan tietoja, joita voitaisiin käyttää sellaisten henkilöiden tai henkilöryhmien tunnistamiseksi, joiden kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta tutkitaan tai joita vakavasti uhkaa kidutus, epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus tai muu perusoikeuksien loukkaus.

6.   Jäsenvaltiot ja virasto ylläpitävät selostetta käsittelytoimista tapauksen mukaan asetuksen (EU) 2016/679 30 artiklan, direktiivin (EU) 2016/680 24 artiklan ja asetuksen (EU) 2018/1725 31 artiklan mukaisesti.

1.   Kun virasto tämän asetuksen 10 artiklan 1 kohdan q alakohdan mukaista tehtäväänsä hoitaessaan käsittelee henkilötietoja, jotka se on kerännyt seuratessaan muuttovirtoja tai tehdessään riskianalyyseja taikka rajat ylittävästä rikollisuudesta epäiltyjen tunnistamiseksi toteuttamiensa operaatioiden aikana, virasto käsittelee tällaisia henkilötietoja asetuksen (EU) 2018/1725 IX luvun mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten käsiteltävien henkilötietojen, mukaan lukien rekisteritunnukset, ajoneuvon valmistenumerot, puhelinnumerot tai aluksen tai ilma-aluksen tunnistenumerot, jotka liittyvät tällaisiin henkilöihin, on liityttävä luonnollisiin henkilöihin, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, Europol, Eurojust tai virasto perustelluista syistä epäilevät osallisuudesta rajat ylittävään rikollisuuteen. Tällaisiin henkilötietoihin voi kuulua uhrien tai todistajien henkilötietoja, jos nämä henkilötiedot täydentävät viraston tämän artiklan mukaisesti käsittelemiä henkilötietoja epäillyistä.

2.   Virasto vaihtaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja ainoastaan

1.   Virasto tuhoaa henkilötiedot, niin pian kuin ne on välitetty jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, muille unionin toimistoille, elimille ja virastoille ja erityisesti EASOlle tai siirretty kolmansiin maihin tai kansainvälisille järjestöille tai niitä on käytetty riskianalyysien laatimiseksi. Säilyttämisaika ei saa missään tapauksessa olla pidempi kuin 90 päivää niiden keruupäivästä. Riskianalyysien tuloksista on anonymisoitava tiedot.

2.   Palauttamiseen liittyvien tehtävien hoitamiseksi käsitellyt henkilötiedot on tuhottava, niin pian kuin tarkoitus, jota varten ne on kerätty, on saavutettu, ja ne on tuhottava viimeistään 30 päivän kuluttua kyseisten tehtävien päättymisestä.

3.   Edellä olevaa 90 artiklaa sovellettaessa käsitellyt operatiiviset henkilötiedot on tuhottava, niin pian kuin virasto on saavuttanut tarkoituksen, jota varten ne on kerätty. Virasto arvioi jatkuvasti tällaisten tietojen ja erityisesti uhrien ja todistajien henkilötietojen säilyttämisen tarvetta. Joka tapauksessa virasto arvioi tällaisten tietojen säilyttämisen tarpeen viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tällaisten tietojen alkuperäisen käsittelyn alkamisesta ja sen jälkeen kuuden kuukauden välein. Virasto päättää henkilötietojen ja erityisesti uhrien ja todistajien henkilötietojen jatkuvasta säilyttämisestä seuraavaan arviointiin saakka ainoastaan, jos tällainen säilyttäminen on yhä tarpeen viraston 90 artiklan mukaisten tehtävien hoitamiseksi.

4.   Tätä artiklaa ei sovelleta FADO-järjestelmän yhteydessä kerättyihin henkilötietoihin.

1.   Virasto hyväksyy omat turvallisuussääntönsä, jotka perustuvat Euroopan unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojelemista koskevissa komission turvallisuussäännöissä vahvistettuihin periaatteisiin ja sääntöihin, muun muassa tällaisten tietojen vaihtamista kolmansien maiden kanssa ja tällaisten tietojen käsittelyä ja tallentamista koskeviin sääntöihin, jotka on vahvistettu komission päätöksissä (EU, Euratom) 2015/443 (44) ja (EU, Euratom) 2015/444 (45). Turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoa kolmannen maan asiaankuuluvien viranomaisten kanssa koskeville hallinnollisille järjestelyille tai, jos tällaisia järjestelyjä ei ole, Euroopan unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen poikkeukselliselle tapauskohtaiselle luovuttamiselle tällaisille viranomaisille on saatava komission ennakkohyväksyntä.

2.   Hallintoneuvosto hyväksyy viraston turvallisuussäännöt komission hyväksynnän saatuaan. Ehdotettuja turvallisuussääntöjä arvioidessaan komissio varmistaa niiden yhteensopivuuden päätösten (EU, Euratom) 2015/443 ja (EU, Euratom) 2015/444 kanssa.

3.   Turvallisuusluokittelu ei estä tietojen asettamista Euroopan parlamentin saataville. Euroopan parlamentille tämän asetuksen mukaisesti siirrettävien tietojen ja asiakirjojen siirtämisessä ja käsittelyssä on noudatettava Euroopan parlamentin ja komission välillä sovellettavia, turvallisuusluokiteltujen tietojen välittämistä ja käsittelyä koskevia sääntöjä.

1.   Virasto on unionin elin. Se on oikeushenkilö.

2.   Virastolla on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukainen oikeushenkilöille myönnettävä oikeuskelpoisuus. Se voi ennen kaikkea hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä olla asianosaisena oikeudenkäynneissä.

3.   Virasto on riippumaton toteuttaessaan teknistä ja operatiivista toimeksiantoaan.

4.   Virastoa edustaa sen pääjohtaja.

5.   Viraston toimipaikka on Varsovassa, Puolassa.

1.   Virasto ja se jäsenvaltio, jossa viraston toimipaikka sijaitsee, tekevät toimipaikkaa koskevan sopimuksen, jossa vahvistetaan sijaintijäsenvaltion virastolle tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat tarvittavat järjestelyt sekä pääjohtajaan, varapääjohtajiin, hallintoneuvoston jäseniin, viraston henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavat erityiset säännöt.

2.   Toimipaikkaa koskeva sopimus tehdään sen jälkeen, kun hallintoneuvosto on hyväksynyt asian.

3.   Jäsenvaltion, jossa viraston toimipaikka sijaitsee, on viraston asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi tarjottava parhaat mahdolliset olosuhteet, mukaan lukien monikieliset ja eurooppasuuntautuneet koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset kulkuyhteydet.

1.   Henkilöstösääntöjen alaiseen henkilöstöön sovelletaan henkilöstösääntöjä, palvelussuhteen ehtoja ja näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanosääntöjä, jotka on hyväksytty unionin toimielinten keskinäisellä sopimuksella.

2.   Asemapaikka on lähtökohtaisesti se jäsenvaltio, jossa viraston toimipaikka sijaitsee.

3.   Henkilöstösääntöjen alaiset henkilöstön jäsenet, joihin sovelletaan palvelussuhteen ehtoja, otetaan lähtökohtaisesti palvelukseen aluksi viiden vuoden määräajaksi. Heidän sopimuksensa voidaan lähtökohtaisesti uusia ainoastaan kerran enintään viiden vuoden määräajaksi. Tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia vain toistaiseksi.

4.   Edellä olevien 31 ja 44 artiklan täytäntöön panemiseksi voidaan yhteyshenkilöksi tai koordinointivastaavaksi nimittää ainoastaan sellainen henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsen, johon sovelletaan henkilöstösääntöjä tai palvelussuhteen ehtojen II osastoa. Edellä olevan 55 artiklan täytäntöön panemiseksi voidaan ryhmän jäseneksi lähettää ainoastaan sellainen henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsen, johon sovelletaan henkilöstösääntöjä tai palvelussuhteen ehtoja.

5.   Hallintoneuvosto hyväksyy henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanosäännöt yhteisymmärryksessä komission kanssa henkilöstösääntöjen 110 artiklan 2 kohdan nojalla.

6.   Hallintoneuvosto hyväksyy komission ennalta antaman hyväksynnän saatuaan säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioista virastoon 56 artiklan mukaisesti lähetettävää henkilöstöä, ja saattaa ne tarvittaessa ajan tasalle. Kyseisiin sääntöihin on sisällyttävä erityisesti kyseiseen lähettämiseen liittyvät rahoitusjärjestelyt, mukaan lukien vakuutukset, ja koulutus. Kyseisissä säännöissä on otettava huomioon, että henkilöstö lähetetään virastoon lähetettäväksi ryhmien jäseninä ja että heillä on 82 artiklassa säädetyt tehtävät ja valtuudet. Kyseisissä säännöissä säädetään myös lähettämisen ehdoista. Hallintoneuvosto pyrkii tarvittaessa varmistamaan yhdenmukaisuuden henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön virkamatkakuluihin sovellettavien sääntöjen kanssa.

1.   Virasto on vastuussa kaikista tämän asetuksen mukaisesti toteuttamistaan toimista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 84 ja 85 artiklan soveltamista.

2.   Sopimussuhteeseen perustuva viraston vastuu määräytyy kyseiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

3.   Unionin tuomioistuimella on viraston tekemässä sopimuksessa olevaan välityslausekkeeseen perustuva tuomiovalta.

4.   Sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella virasto korvaa yksiköidensä ja henkilöstönsä tehtäviään, myös toimeenpanovaltuuksien käyttöön liittyviä tehtäviä, suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

5.   Unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista 4 kohdassa tarkoitettua vahingonkorvausta koskevat riidat.

6.   Henkilöstösääntöjen alaiseen henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta virastoa kohtaan määrätään heihin sovellettavissa henkilöstösäännöissä tai heitä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa.

1.   Unionin tuomioistuimessa voidaan nostaa SEUT 263 artiklan mukainen kumoamiskanne viraston toimista, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin, SEUT 265 artiklan mukainen laiminlyöntikanne ja SEUT 340 artiklan mukainen korvauskanne, joka koskee sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta viraston aiheuttamista vahingoista ja välityslausekkeen nojalla sopimussuhteeseen perustuvaa vastuuta viraston toimien aiheuttamista vahingoista.

2.   Virasto toteuttaa kaikki unionin tuomioistuimen tuomioiden noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

1.   Hallintoneuvosto on vastuussa viraston strategisten päätösten tekemisestä tämän asetuksen mukaisesti.

2.   Hallintoneuvosto

Edellä j alakohdassa tarkoitettu vuotuinen toimintakertomus on julkistettava.

3.   Ehdotusten 2 kohdassa tarkoitetuiksi hallintoneuvoston päätöksiksi, jotka koskevat yksittäisen jäsenvaltion ulkorajoilla tai niiden välittömässä läheisyydessä toteutettavia viraston yksittäisiä toimia tai 73 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja työjärjestelyjä kolmansien maiden kanssa, on saatava kyseistä jäsenvaltiota tai kyseisen kolmannen maan naapurina olevaa jäsenvaltiota edustavan jäsenen kannatus niiden hyväksymistä koskevassa äänestyksessä hallintoneuvostossa.

4.   Hallintoneuvosto voi neuvoa pääjohtajaa kaikissa ulkorajojen operatiivisen turvallisuuden kehittämiseen ja koulutukseen liittyvissä asioissa, myös tutkimusta koskevassa toiminnassa.

5.   Jos Irlanti tai Yhdistynyt kuningaskunta pyytävät saada osallistua yksittäisiin toimiin, hallintoneuvosto tekee asiasta päätöksen.

Hallintoneuvosto tekee päätöksensä tapauskohtaisesti. Hallintoneuvosto ottaa päätöksessään huomioon, edistääkö Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan osallistuminen kyseisen toimen toteuttamista. Päätöksessä vahvistetaan Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusosuus siihen toimeen, jota osallistumispyyntö koskee.

6.   Hallintoneuvosto toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jäljempänä ’budjettivallan käyttäjä’, vuosittain kaikki viraston suorittamien arviointimenettelyjen tuloksiin liittyvät tiedot.

7.   Hallintoneuvosto voi perustaa enintään neljästä hallintoneuvoston edustajasta, mukaan lukien sen puheenjohtaja, ja komission edustajasta koostuvan johtokunnan avustamaan hallintoneuvostoa ja pääjohtajaa niiden päätösten, ohjelmien ja toimien valmistelussa, jotka hallintoneuvoston on määrä hyväksyä, ja tarvittaessa tekemään tiettyjä väliaikaisia, kiireellisiä päätöksiä hallintoneuvoston puolesta. Johtokunta ei tee päätöksiä, joiden hyväksymiseen hallintoneuvostossa tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö. Hallintoneuvosto voi siirtää tiettyjä selkeästi määriteltyjä tehtäviä johtokunnalle, erityisesti jos tämä parantaa viraston tehokkuutta. Se ei voi siirtää johtokunnalle sellaisiin päätöksiin liittyviä tehtäviä, joiden hyväksymiseen hallintoneuvostossa tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö.

8.   Hallintoneuvosto tekee henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti henkilöstösääntöjen 2 artiklan 1 kohtaan ja palvelussuhteen ehtojen 6 artiklaan perustuvan päätöksen, jolla siirretään asiaankuuluva nimittävän viranomaisen toimivalta pääjohtajalle ja vahvistetaan olosuhteet, joissa toimivallan siirto voidaan keskeyttää. Pääjohtajalla on valtuudet siirtää tämä toimivalta edelleen.

Jos poikkeukselliset olosuhteet sitä edellyttävät, hallintoneuvosto voi päätöksellään tilapäisesti keskeyttää nimittävän viranomaisen toimivallan siirron pääjohtajalle ja pääjohtajan toteuttaman nimittävän viranomaisen toimivallan edelleen siirtämisen. Se voi tällöin käyttää kyseistä toimivaltaa itse tai siirtää sen jollekin jäsenistään tai jollekulle henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenelle, joka on muu kuin pääjohtaja.

1.   Hallintoneuvostoon kuuluu yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta sekä kaksi komission edustajaa, joilla kullakin on äänioikeus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista. Tätä varten kukin jäsenvaltion on nimitettävä hallintoneuvoston jäsen sekä varajäsen, joka edustaa jäsentä tämän ollessa poissa. Komissio nimittää kaksi jäsentä ja kaksi varajäsentä. Jäsenten toimikausi on neljä vuotta. Toimikautta voidaan jatkaa.

2.   Hallintoneuvoston jäsenet nimitetään heidän merkityksellisen korkeatasoisen kokemuksensa, rajaturvallisuuteen ja palauttamiseen liittyvässä operatiivisessa yhteistyössä hankkimansa asiantuntemuksensa sekä heidän merkityksellisten johtamis-, hallinto- ja varainhoitotaitojensa perusteella. Jäsenvaltioiden ja komission on pyrittävä sukupuolten tasapuoliseen edustukseen hallintoneuvostossa.

3.   Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvat maat osallistuvat viraston toimintaan. Niillä on hallintoneuvostossa kullakin yksi edustaja ja yksi varaedustaja. Tällöin sovelletaan näiden maiden assosiaatiosopimusten asiaankuuluvien määräysten mukaisesti kehitettyjä järjestelyjä, joissa määritetään, miten ja missä määrin nämä maat osallistuvat viraston toimintaan, ja annetaan tätä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, mukaan lukien määräykset rahoitukseen osallistumisesta ja henkilöstöstä.

1.   Hallintoneuvosto hyväksyy viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä marraskuuta yhtenäisen ohjelma-asiakirjan, joka sisältää muun muassa viraston monivuotisen ohjelmasuunnittelun ja seuraavan vuoden vuotuisen työohjelman ja joka perustuu pääjohtajan esittämään ja hallintoneuvoston hyväksymään luonnokseen. Yhtenäinen ohjelma-asiakirja hyväksytään ottaen huomioon komission puoltava lausunto ja monivuotisen ohjelmasuunnittelun osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston kuulemisen jälkeen. Jos hallintoneuvosto päättää olla ottamatta huomioon komission lausuntoon sisältyviä seikkoja, se perustelee kantansa perusteellisesti. Velvoitetta perustella kanta perusteellisesti sovelletaan myös Euroopan parlamentin ja neuvoston kuulemisen aikana esille ottamiin seikkoihin. Hallintoneuvosto toimittaa asiakirjan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle viipymättä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetusta asiakirjasta tulee lopullinen, kun yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Tarvittaessa sitä mukautetaan vastaavasti.

3.   Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden monivuotisen strategisen toimintapoliittisen syklin mukaisesti monivuotisessa ohjelmasuunnittelussa on esitettävä yleinen strateginen keskipitkän ja pitkän aikavälin ohjelma, johon kuuluvat tavoitteet, odotetut tulokset, suoritusindikaattorit ja resurssisuunnittelu, mukaan lukien monivuotinen talousarvio, henkilöstösuunnitelma ja viraston omien voimavarojen kehittäminen, myös pysyvän joukon henkilöstön profiilien suuntaa-antava monivuotinen suunnittelu. Monivuotisessa ohjelmasuunnittelussa määritetään strategiset toiminta-alat ja esitetään, mitä toimia on toteutettava tavoitteiden saavuttamiseksi. Siinä esitetään strategisia toimia 80 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun perusoikeusstrategian täytäntöön panemiseksi ja strategia suhteiden järjestämiseksi kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin sekä tähän strategiaan liittyvät toimet.

4.   Monivuotinen ohjelmasuunnittelu toteutetaan vuotuisten työohjelmien avulla ja saatetaan tarvittaessa ajan tasalle 121 artiklan nojalla suoritetun arvioinnin tulosten perusteella. Arvioinnin päätelmät on tarvittaessa otettava huomioon myös seuraavan vuoden vuotuisessa työohjelmassa.

5.   Vuotuisessa työohjelmassa kuvataan rahoitettavia toimia, jotka koostuvat yksityiskohtaisista tavoitteista ja odotetuista tuloksista, mukaan lukien suoritusindikaattorit. Lisäksi siinä mainitaan kullekin toimelle osoitetut taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit toimintoperusteisen budjetoinnin ja johtamisen periaatteiden mukaisesti. Vuotuisen työohjelman on oltava yhteensopiva monivuotisen ohjelmasuunnittelun kanssa. Siinä on selkeästi ilmoitettava, mitkä tehtävät on lisätty tai poistettu tai mitä tehtäviä on muutettu edelliseen varainhoitovuoteen verrattuna.

6.   Vuotuinen työohjelma hyväksytään asiaankuuluvia ulkorajojen turvallisuuteen ja palauttamiseen liittyviä aloja koskevan unionin lainsäädäntöohjelman mukaisesti.

7.   Hallintoneuvosto muuttaa vuotuista työohjelmaa, jos virastolle annetaan uusi tehtävä vuotuisen työohjelman hyväksymisen jälkeen.

8.   Vuotuiseen työohjelmaan tehtävät olennaiset muutokset on hyväksyttävä noudattaen samaa menettelyä, jota sovelletaan hyväksyttäessä alkuperäinen vuotuinen työohjelma, erityisesti jos muutosten johdosta uudelleen kohdennettujen talousarviovarojen määrä ylittää kaksi prosenttia vuotuisesta talousarviosta. Hallintoneuvosto voi siirtää pääjohtajalle valtuudet tehdä vuotuiseen työohjelmaan muita kuin olennaisia muutoksia.

1.   Hallintoneuvosto valitsee äänivaltaisten jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valitaan hallintoneuvoston äänivaltaisten jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä. Varapuheenjohtaja toimii viran puolesta puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estynyt hoitamasta velvollisuuksiaan.

2.   Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi päättyy, kun heidän jäsenyytensä hallintoneuvostossa päättyy. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on neljä vuotta, jollei tästä säännöksestä muuta johdu. Kyseisiä toimikausia voidaan jatkaa kerran.

1.   Hallintoneuvosto kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta.

2.   Pääjohtaja osallistuu asioiden käsittelyyn, mutta hänellä ei ole äänioikeutta.

3.   Hallintoneuvosto pitää vähintään kaksi sääntömääräistä kokousta vuodessa. Lisäksi se kokoontuu puheenjohtajan aloitteesta tai jos komissio tai vähintään kolmasosa hallintoneuvoston jäsenistä sitä pyytää. Hallintoneuvosto voi tarvittaessa pitää yhteiskokouksia EASOn ja Europolin hallintoneuvostojen kanssa.

4.   Irlanti kutsutaan osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin.

5.   Yhdistynyt kuningaskunta kutsutaan osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin, jotka pidetään ennen päivää, jona perussopimuksia lakataan soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan SEU 50 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

6.   EASOn ja Europolin edustajat kutsutaan osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin. FRAn edustaja kutsutaan osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin, jos esityslistalla on perusoikeuksien suojelun kannalta merkityksellisiä kohtia.

7.   Hallintoneuvoston puheenjohtaja voi myös kutsua Euroopan parlamentin asiantuntijan osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin. Hallintoneuvosto voi kutsua kokouksiinsa myös muiden asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen edustajia. Hallintoneuvosto voi työjärjestyksensä mukaisesti kutsua myös muun henkilön, jonka näkemyksillä voi olla merkitystä, osallistumaan kokouksiinsa tarkkailijana.

8.   Hallintoneuvoston jäsenillä voi olla avustajinaan neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksen määräyksistä muuta johdu.

9.   Virasto huolehtii hallintoneuvoston sihteeristön tehtävistä.

1.   Hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänivaltaisten jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 100 artiklan 2 kohdan c, d, k ja m alakohdan, 103 artiklan 1 kohdan sekä 107 artiklan 2 ja 4 kohdan soveltamista.

2.   Kullakin jäsenellä on yksi ääni. Jäsenen poissa ollessa hänen varajäsenellään on oikeus käyttää hänen äänioikeuttaan. Pääjohtaja ei äänestä.

3.   Työjärjestyksessä määritetään yksityiskohtaiset äänestysjärjestelyt. Työjärjestys sisältää ehdot, joiden mukaisesti jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä päätösvaltaisuutta koskevat vaatimukset.

4.   Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvien maiden edustajilla on rajoitettu äänioikeus, joka vastaa kutakin tällaista maata koskevaa järjestelyä. Jotta assosioituneet maat voivat käyttää äänioikeuttaan, virasto esittää kokouksen yksityiskohtaisen esityslistan, jossa esitetään ne kohdat, joita varten rajoitettu äänioikeus on myönnetty.

1.   Virastoa johtaa sen pääjohtaja, joka hoitaa tehtäväänsä täysin riippumattomasti. Pääjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta tai miltään muulta elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin toimielinten ja hallintoneuvoston toimivaltaa.

2.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi pyytää pääjohtajaa raportoimaan tehtäviensä hoidosta. Tähän sisältyy viraston toimintaa, perusoikeusstrategian täytäntöönpanoa ja seurantaa, viraston edellisen vuoden vuotuista toimintakertomusta, seuraavan vuoden työohjelmaa ja viraston monivuotista ohjelmasuunnittelua koskeva raportointi ja raportointi muista viraston toimintaan liittyvistä asioista. Pääjohtaja antaa lisäksi Euroopan parlamentille pyydettäessä lausuman ja vastaa Euroopan parlamentin jäsenen esittämään kysymykseen kirjallisesti 15 vuorokauden kuluessa tällaisen kysymyksen vastaanottamisesta. Pääjohtaja raportoi säännöllisesti Euroopan parlamentin asianmukaisille elimille ja valiokunnille.

3.   Jollei tässä asetuksessa säädetä erityisistä määräajoista, pääjohtaja varmistaa, että raportit välitetään Euroopan parlamentille, neuvostolle tai komissiolle mahdollisimman pian ja joka tapauksessa kuuden kuukauden kuluessa raportointijakson päättymisestä, ellei pääjohtaja perustele viivytystä asianmukaisesti kirjallisesti.

4.   Pääjohtaja on vastuussa hallintoneuvoston tekemien strategisten päätösten valmistelusta ja täytäntöönpanosta sekä viraston operatiivisiin toimiin liittyvien päätösten tekemisestä tämän asetuksen mukaisesti. Pääjohtajalla on seuraavat tehtävät ja valtuudet:

5.   Pääjohtaja vastaa toimistaan hallintoneuvostolle.

6.   Pääjohtaja on viraston laillinen edustaja.

1.   Komissio esittää pääjohtajan tehtävään ja kunkin varapääjohtajan tehtävään vähintään kolmea ehdokasta sellaisen luettelon perusteella, joka laaditaan sen jälkeen, kun tointa koskeva ilmoitus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja tarpeen mukaan muissa lehdissä tai internetsivustoilla.

2.   Hallintoneuvosto nimittää 1 kohdassa tarkoitetun komission ehdotuksen pohjalta pääjohtajan ansioiden ja todistuksin osoitettujen korkeatasoisten hallinto- ja johtamistaitojen perusteella, mukaan lukien ulkorajaturvallisuuteen ja palauttamiseen liittyvissä korkean tason tehtävissä hankittu merkityksellinen työkokemus. Komission esittämät ehdokkaat kutsutaan ennen nimittämistä antamaan lausuma yhdelle tai useammalle Euroopan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ja vastaamaan niiden jäsenten esittämiin kysymyksiin.

Tällaisten lausumien antamisen jälkeen Euroopan parlamentti antaa lausunnon, jossa se esittää näkemyksensä ja voi mainita parhaana pitämänsä ehdokkaan.

Hallintoneuvosto nimittää pääjohtajan ottaen huomioon nämä näkemykset. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

Jos hallintoneuvosto tekee päätöksen jonkin muun ehdokkaan kuin Euroopan parlamentin parhaana pitämäkseen mainitseman ehdokkaan nimittämisestä, hallintoneuvosto ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kirjallisesti siitä, millä tavalla Euroopan parlamentin lausunto on otettu huomioon.

Hallintoneuvostolla on valtuudet erottaa pääjohtaja komission ehdotuksesta.

3.   Pääjohtajaa avustaa kolme varapääjohtajaa. Kullekin varapääjohtajalle osoitetaan oma vastuualueensa. Pääjohtajan ollessa poissa tai estynyt yksi varapääjohtajista hoitaa hänen tehtäviään.

4.   Hallintoneuvosto nimittää 1 kohdassa tarkoitetun komission ehdotuksen perusteella varapääjohtajat ansioiden ja asianmukaisten hallinto- ja johtamistaitojen perusteella, mukaan lukien ulkorajaturvallisuuteen ja palauttamiseen liittyvissä tehtävissä hankittu merkityksellinen työkokemus. Pääjohtaja osallistuu valintaprosessiin. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

Hallintoneuvostolla on valtuudet erottaa varapääjohtajat ensimmäisessä alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

5.   Pääjohtajan toimikausi on viisi vuotta. Toimikauden päättyessä komissio toteuttaa arvioinnin, jossa otetaan huomioon pääjohtajan toiminnan arviointi ja viraston tulevat tehtävät ja haasteet.

6.   Hallintoneuvosto voi komission ehdotuksesta, jossa otetaan huomioon 5 kohdassa tarkoitettu arviointi, jatkaa pääjohtajan toimikautta kerran toiseksi enintään viiden vuoden pituiseksi kaudeksi.

7.   Varapääjohtajien toimikausi on viisi vuotta. Hallintoneuvosto voi komission ehdotuksesta jatkaa toimikautta kerran toiseksi enintään viiden vuoden pituiseksi kaudeksi.

8.   Pääjohtaja ja varapääjohtajat otetaan palvelukseen viraston väliaikaisina toimihenkilöinä muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan nojalla.

1.   Virasto perustaa neuvoa-antavan ryhmän avustamaan sitä antamalla riippumatonta neuvontaa perusoikeusasioissa. Pääjohtaja ja hallintoneuvosto voivat koordinoidusti perusoikeusvastaavan kanssa kuulla neuvoa-antavaa ryhmää missä tahansa perusoikeuksiin liittyvässä asiassa.

2.   Virasto kutsuu EASOn, FRAn, Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun ja muita asianomaisia järjestöjä osallistumaan neuvoa-antavan ryhmän työhön. Hallintoneuvosto päättää perusoikeusvastaavan pääjohtajan kuulemisen jälkeen tekemän ehdotuksen perusteella neuvoa-antavan ryhmän kokoonpanosta sekä tietojen toimittamista neuvoa-antavalle ryhmälle koskevista ehdoista. Neuvoa-antava ryhmä määrittelee työmenetelmänsä ja laatii työohjelmansa kuultuaan hallintoneuvostoa ja pääjohtajaa.

3.   Neuvoa-antavaa ryhmää kuullaan perusoikeusstrategian jatkokehittämisestä ja täytäntöönpanosta, valitusmekanismin toiminnasta, menettelyohjeista ja koulutuksen yhteisistä perusvaatimuksista. Virasto ilmoittaa neuvoa-antavalle ryhmälle sen suositusten jatkotoimista.

4.   Neuvoa-antava ryhmä laatii vuosikertomuksen toiminnastaan. Kertomus on julkistettava.

5.   Neuvoa-antavalla ryhmällä on perusoikeusvastaavan tehtäviä rajoittamatta tosiasiallinen oikeus saada käyttöönsä kaikki perusoikeuksien kunnioittamista koskevat tiedot ajoissa ja tuloksellisesti, myös tekemällä vierailuja paikan päälle yhteisoperaatioihin tai nopeisiin rajainterventioihin isäntäjäsenvaltion tai tapauksen mukaan kolmannen maan suostumuksella, hotspot-alueille sekä palautusoperaatioihin ja palautusinterventioihin, myös kolmansiin maihin. Jos isäntäjäsenvaltio ei suostu neuvoa-antavan ryhmän vierailuun paikan päälle sen alueella toteutettavaan yhteiseen operaatioon tai nopeaan rajainterventioon, sen on esitettävä tähän asianmukaiset perustelut virastolle kirjallisesti.

1.   Hallintoneuvosto nimittää perusoikeusvastaavan kolmen ehdokkaan luettelon perusteella neuvoa-antavan ryhmän kuulemisen jälkeen. Perusoikeusvastaavalla on oltava tarvittava pätevyys, asiantuntemus ja työkokemus perusoikeuksien alalta.

2.   Perusoikeusvastaava hoitaa seuraavia tehtäviä:

Ensimmäisen alakohdan h alakohdassa tarkoitettu sihteeristö saa ohjeet suoraan neuvoa-antavalta ryhmältä.

3.   Edellä olevan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan j alakohtaa sovellettaessa perusoikeusvastaava erityisesti

Pääjohtaja antaa perusoikeusvastaavalle vastauksen siitä, miten ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettuihin, mahdollisia perusoikeuksien loukkauksia koskeviin huolenaiheisiin on puututtu.

Perusoikeusvastaava voi antaa minkä tahansa 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a–i ja k alakohdassa säädetyistä tehtävistä jonkin perusoikeusvalvojan tehtäväksi.

4.   Hallintoneuvosto vahvistaa perusoikeusvastaavaan sovellettavia erityisiä sääntöjä, joilla taataan, että perusoikeusvastaava ja hänen henkilöstönsä hoitavat tehtäväänsä riippumattomasti. Perusoikeusvastaava raportoi toiminnastaan suoraan hallintoneuvostolle ja tekee yhteistyötä neuvoa-antavan ryhmän kanssa. Hallintoneuvosto varmistaa, että perusoikeusvastaavan suositusten johdosta toteutetaan toimia. Perusoikeusvastaava julkaisee lisäksi vuotuiset kertomukset toiminnastaan sekä siitä, missä määrin viraston toimissa kunnioitetaan perusoikeuksia. Kertomuksiin on sisällyttävä tietoja valitusmekanismista ja perusoikeusstrategian täytäntöönpanosta.

5.   Virasto varmistaa, että perusoikeusvastaava voi toimia itsenäisesti ja hoitaa tehtäviään riippumattomasti. Perusoikeusvastaavalla on oltava käytettävissään riittävät ja asianmukaiset henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit, jotka ovat tarpeen hänen tehtäviensä hoitamiseksi.

Perusoikeusvastaava valitsee henkilöstönsä, ja tämä henkilöstö raportoi ainoastaan hänelle.

6.   Perusoikeusvastaavaa avustaa apulaisperusoikeusvastaava. Hallintoneuvosto nimittää apulaisperusoikeusvastaavan perusoikeusvastaavan esittämästä vähintään kolmen ehdokkaan luettelosta. Apulaisperusoikeusvastaavalla on oltava tarvittava pätevyys ja kokemus perusoikeuksien alalta, ja hänen on hoidettava tehtäväänsä riippumattomasti. Perusoikeusvastaavan ollessa poissa tai estynyt apulaisperusoikeusvastaava hoitaa perusoikeusvastaavan tehtäviä.

7.   Perusoikeusvastaavan on saatava käyttöönsä kaikki tiedot perusoikeuksien kunnioittamisesta viraston kaikessa toiminnassa.

1.   Perusoikeusvalvojat, jotka on otettu palvelukseen henkilöstösääntöjen alaisena henkilöstönä, arvioivat jatkuvasti perusoikeuksien noudattamista operatiivisissa toimissa, antavat siltä osin neuvontaa ja apua sekä myötävaikuttavat perusoikeuksien edistämiseen osana Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta.

2.   Perusoikeusvalvojilla on seuraavat tehtävät:

Ensimmäisen alakohdan a alakohtaa sovellettaessa perusoikeusvalvojien on erityisesti

3.   Perusoikeusvastaava osoittaa vähintään yhden perusoikeusvalvojan kuhunkin operaatioon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista. Perusoikeusvastaava voi päättää myös perusoikeusvalvojien osoittamisesta valvomaan mitä tahansa muuta operatiivista toimea, jonka hän katsoo merkitykselliseksi.

Perusoikeusvalvojilla on oltava pääsy kaikille alueille, joilla viraston operatiivinen toimi toteutetaan, ja kaikkiin sen asiakirjoihin, joilla on merkitystä kyseisen toimen täytäntöönpanossa.

4.   Perusoikeusvastaava voi nimittää perusoikeusvalvojia pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojiksi 51 artiklassa tarkoitettuun reserviin. Kun perusoikeusvalvojat toimivat pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojina, 50 artiklan 5 kohtaa ja 51 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

5.   Perusoikeusvastaava nimittää perusoikeusvalvojat ja toimii heidän esimiehenään. Perusoikeusvalvojat hoitavat tehtävänsä riippumattomasti. Perusoikeusvalvojien on toiminta-alueella ollessaan käytettävä henkilötunnistetta, josta heidät voi selvästi tunnistaa perusoikeusvalvojiksi.

6.   Virasto varmistaa, että viraston palvelukseen on otettu vähintään 40 perusoikeusvalvojaa viimeistään 5 päivänä joulukuuta 2020. Pääjohtaja arvioi perusoikeusvastaavaa kuullen vuosittain tarpeen lisätä perusoikeusvalvojien määrää. Kyseisen arvioinnin jälkeen pääjohtaja ehdottaa tarvittaessa hallintoneuvostolle perusoikeusvalvojien määrän lisäämistä seuraavaksi vuodeksi operatiivisista tarpeista riippuen.

7.   Perusoikeusvalvojat saavat palvelukseenottonsa jälkeen tehostetun perusoikeuskoulutuksen ottaen huomioon asiaan liittyvillä aloilla aiemmin hankitut pätevyydet ja työkokemuksen. Virasto varmistaa, että perusoikeusvalvojat hoitavat koko palvelussuhteen ajan tehtäviään korkeatasoisimpien vaatimusten mukaisesti. Jokaiselle perusoikeusvalvojalle suunnitellaan asianmukainen koulutuskartta, jolla varmistetaan heidän jatkuva ammatillinen kehittymisensä, jotta heidän on mahdollista hoitaa perusoikeusvalvojan tehtävänsä.

1.   Virasto toteuttaa yhteistyössä perusoikeusvastaavan kanssa tarvittavat toimenpiteet riippumattoman ja tehokkaan valitusmekanismin perustamiseksi ja edelleen kehittämiseksi tämän artiklan mukaisesti, jotta voidaan valvoa ja varmistaa, että perusoikeuksia kunnioitetaan viraston kaikissa toimissa.

2.   Henkilö, johon yhteiseen operaatioon, pilottihankkeeseen, nopeaan rajainterventioon, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmän lähettämiseen, yhteiseen palautusoperaatioon, palautusinterventioon tai viraston operatiiviseen toimeen kolmannessa maassa osallistuvan henkilöstön toimet tai laiminlyönnit välittömästi vaikuttavat ja joka katsoo, että hänen perusoikeuksiaan on loukattu kyseisten toimien tai laiminlyöntien johdosta, tai mikä tahansa tällaista henkilöä edustava taho voi tehdä virastolle valituksen kirjallisesti.

3.   Tutkittavaksi voidaan ottaa vain perustellut valitukset, joissa on kyse perusoikeuksien konkreettisista loukkauksista.

4.   Perusoikeusvastaava on vastuussa virastolle osoitettujen valitusten käsittelystä hyvää hallintoa koskevan oikeuden mukaisesti. Perusoikeusvastaava tutkii tätä varten valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset, rekisteröi tutkittavaksi otetut valitukset ja toimittaa kaikki rekisteröidyt valitukset pääjohtajalle ja välittää ryhmien jäseniä koskevat valitukset heidän kotijäsenvaltiolleen, myös perusoikeuksien alalla toimivaltaiselle asiaankuuluvalle viranomaiselle tai elimelle jäsenvaltiossa sen toimeksiannon mukaisia jatkotoimia varten. Lisäksi perusoikeusvastaava rekisteröi ja varmistaa viraston tai kyseisen jäsenvaltion jatkotoimet.

5.   Jos valitus voidaan ottaa tutkittavaksi, valituksen tekijälle on hyvää hallintoa koskevan oikeuden mukaisesti ilmoitettava, että valitus on rekisteröity, että sen käsittely on aloitettu ja että vastausta voidaan odottaa, niin pian kuin se on saatavilla. Jos valitus välitetään kansallisille viranomaisille tai elimille, valituksen tekijälle on annettava niiden yhteystiedot. Jos todetaan, että valitusta ei voida ottaa tutkittavaksi, valituksen tekijälle ilmoitetaan perustelut ja esitetään mahdollisuuksien mukaan muita vaihtoehtoja hänen esille tuomiensa huolenaiheiden käsittelemiseksi.

Virasto määrää asianmukaisesta menettelystä sellaisia tapauksia varten, joissa todetaan, että valitusta ei voida ottaa tutkittavaksi tai se on perusteeton.

Päätökset on annettava kirjallisesti ja perusteltava. Tapauksissa, joissa on todettu, että valitusta ei voida ottaa tutkittavaksi tai se on perusteeton, perusoikeusvastaava arvioi valituksen uudelleen, jos valituksen tekijä esittää uusia todisteita.

6.   Jos rekisteröity valitus koskee viraston henkilöstön jäsentä, perusoikeusvastaava suosittaa pääjohtajalle asianmukaisia jatkotoimia, myös kurinpitoseuraamuksia, ja tarvittaessa asian siirtämistä siviili- tai rikosoikeudellisten menettelyjen käynnistämistä varten tämän asetuksen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Pääjohtaja varmistaa asianmukaiset jatkotoimet ja raportoi perusoikeusvastaavalle tietyn määräajan kuluessa ja sen jälkeen tarvittaessa säännöllisin viraston valituksen johdosta tekemistä päätelmistä, kurinpidollisten toimien täytäntöönpanosta ja toteutetuista jatkotoimista.

Jos valitus liittyy tietosuojakysymyksiin, pääjohtaja kuulee viraston tietosuojavastaavaa ennen valitusta koskevan päätöksen tekemistä. Perusoikeusvastaava ja tietosuojavastaava laativat kirjallisesti yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa täsmennetään heidän työnjakoaan ja yhteistyötään vastaanotettujen valitusten suhteen.

7.   Jos rekisteröity valitus koskee isäntäjäsenvaltion tai muun osallistuvan jäsenvaltion ryhmien jäsentä, mukaan lukien lähetetty ryhmän jäsen tai lähetetty kansallinen asiantuntija, kotijäsenvaltion on varmistettava asianmukaiset jatkotoimet, tarpeen mukaan myös kurinpitoseuraamukset, asian siirtäminen siviili- tai rikosoikeudellisten menettelyjen käynnistämistä varten ja muut seuraamukset kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kyseinen jäsenvaltio raportoi perusoikeusvastaavalle tietyn määräajan kuluessa ja sen jälkeen tarvittaessa säännöllisin määräajoin valituksen johdosta tehdyistä päätelmistä ja toteutetuista jatkotoimista. Virasto huolehtii asiaa koskevista jatkotoimista, jos kyseiseltä jäsenvaltiolta ei saada selvitystä.

Jos kyseiseltä jäsenvaltiolta ei saada selvitystä tietyn määräajan kuluessa tai se antaa vain puutteellisen selvityksen, perusoikeusvastaava ilmoittaa asiasta pääjohtajalle ja hallintoneuvostolle.

8.   Jos ryhmien jäsenen on todettu loukanneen perusoikeuksia tai rikkoneen kansainvälistä suojelua koskevia velvoitteita, virasto pyytää, että jäsenvaltio poistaa kyseisen jäsenen välittömästi viraston toiminnasta tai pysyvästä joukosta.

9.   Perusoikeusvastaava sisällyttää 109 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun vuotuiseen kertomukseensa tietoja valitusmekanismista, mukaan lukien erityiset viittaukset viraston ja jäsenvaltioiden valitusten johdosta tekemiin päätelmiin ja toteuttamiin jatkotoimiin.

10.   Perusoikeusvastaava laatii 1–9 kohdan mukaisesti ja neuvoa-antavaa ryhmää kuultuaan vakiomuotoisen valituslomakkeen, jossa on annettava yksityiskohtaiset ja tarkat tiedot väitetystä perusoikeusrikkomisesta. Perusoikeusvastaava laatii lisäksi tarvittaessa muita yksityiskohtaisia sääntöjä. Perusoikeusvastaava toimittaa tämän lomakkeen sekä tällaiset muut yksityiskohtaiset säännöt pääjohtajalle ja hallintoneuvostolle.

Virasto huolehtii siitä, että tietoa valitusmahdollisuudesta ja -menettelystä on helposti saatavilla, myös haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille. Vakiomuotoisen valituslomakkeen on oltava saatavilla viraston verkkosivustolla ja paperiversiona kaikkien viraston toimien yhteydessä kielillä, joita kolmansien maiden kansalaiset ymmärtävät tai joita heidän voidaan kohtuudella odottaa ymmärtävän. Vakiomuotoisen valituslomakkeen on oltava helposti käytettävissä, myös mobiililaitteilla. Virasto varmistaa, että valituksen tekijöille annetaan muuta ohjausta ja apua valitusmenettelystä. Perusoikeusvastaava käsittelee myös sellaiset valitukset, joita ei ole tehty vakiomuotoisella valituslomakkeella.

11.   Virasto, myös perusoikeusvastaava, käsittelee kaikkia valitukseen sisältyviä henkilötietoja asetuksen (EU) 2018/1725 mukaisesti, ja jäsenvaltioiden on käsiteltävä niitä asetuksen (EU) 2016/679 ja direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti.

Valittajan katsotaan valituksen tehdessään antavan suostumuksensa siihen, että virasto ja perusoikeusvastaava käsittelevät hänen henkilötietojaan asetuksen (EU) 2018/1725 5 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

Valittajien etujen turvaamiseksi perusoikeusvastaava käsittelee valitukset luottamuksellisina kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden mukaisesti, ellei valittaja nimenomaisesti luovu oikeudestaan luottamukselliseen käsittelyyn. Jos valittajat luopuvat oikeudestaan luottamukselliseen käsittelyyn, heidän katsotaan antaneen suostumuksensa siihen, että perusoikeusvastaava tai virasto paljastaa tarvittaessa heidän henkilöllisyytensä toimivaltaisille viranomaisille tai elimille valituksen kohteena olevassa asiassa.

1.   Jotta voidaan ottaa huomioon eurooppalaisen raja- ja merivartioston erityinen luonne kansallisista viranomaisista ja virastosta koostuvana ja varmistaa Euroopan parlamentilla olevien viraston ja kansallisilla parlamenteilla olevien asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten valvontaa koskevien tehtävien tehokas suorittaminen, sellaisina kuin ne on niille osoitettu perussopimuksissa ja jäsenvaltioiden lainsäädännöissä, Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit voivat tehdä yhteistyötä Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyssä pöytäkirjassa N:o 1 olevan 9 artiklan puitteissa.

2.   Pääjohtaja ja hallintoneuvoston puheenjohtaja osallistuvat, kun Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit 1 kohdan yhteydessä tavatessaan heidät kutsuvat, tällaisiin kokouksiin.

3.   Virasto toimittaa vuotuisen toimintakertomuksensa kansallisille parlamenteille.

1.   Virastoon sovelletaan asetusta N:o 1 (46).

2.   Vuotuinen toimintakertomus ja työohjelma laaditaan kaikilla unionin virallisilla kielillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT 342 artiklan nojalla tehtyjen päätösten soveltamista.

3.   Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii viraston toiminnan edellyttämistä käännöspalveluista.

1.   Virasto toimii asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti käsitellessään hakemuksia, joissa pyydetään saada tutustua sen hallussa oleviin asiakirjoihin.

2.   Virasto tiedottaa tehtäviensä piiriin kuuluvista asioista omasta aloitteestaan. Se julkistaa merkityksellisiä tietoja, mukaan lukien vuotuinen toimintakertomus, vuotuinen työohjelma, menettelyohjeet, strategiset riskianalyysit ja kattavat tiedot aiemmista ja senhetkisistä yhteisoperaatioista, nopeista rajainterventioista, pilottihankkeista, teknisen avun hankkeista kolmansien maiden kanssa, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien toiminnasta, palautusoperaatioista tai palautusinterventioista, myös kolmansissa maissa, sekä työjärjestelyistä, ja varmistaa erityisesti, että yleisölle ja kaikille asianomaisille osapuolille annetaan pikaisesti puolueetonta, yksityiskohtaista, kattavaa, luotettavaa ja helppotajuista tietoa sen työstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 92 artiklan soveltamista. Se tekee näin paljastamatta operatiivisia tietoja, joiden julkistaminen vaarantaisi operaatioiden tavoitteiden saavuttamisen.

3.   Hallintoneuvosto vahvistaa käytännön järjestelyt 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi.

4.   Luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä on oikeus käyttää mitä tahansa unionin virallista kieltä lähettäessään kirjallisia viestejä virastolle. Heillä on oikeus saada vastaus samalla kielellä.

5.   Päätöksistä, jotka virasto on tehnyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla, voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle SEUT 228 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti tai nostaa kanne unionin tuomioistuimessa SEUT 263 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

1.   Viraston tulot koostuvat seuraavista eristä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita tuloja:

2.   Viraston menoihin kuuluvat sen hallinnosta, infrastruktuurista ja toiminnasta aiheutuvat sekä henkilöstöön liittyvät kulut.

3.   Pääjohtaja laatii luonnoksen ennakkoarvioksi viraston seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista, mukaan lukien henkilöstötaulukko, ja toimittaa sen hallintoneuvostolle.

4.   Tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

5.   Hallintoneuvosto hyväksyy pääjohtajan laatiman ennakkoarvioluonnoksen pohjalta alustavan ennakkoarvion viraston tuloista ja menoista, alustava henkilöstötaulukko mukaan lukien. Hallintoneuvosto toimittaa ne osana yhtenäisen ohjelma-asiakirjan luonnosta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä tammikuuta.

6.   Hallintoneuvosto toimittaa lopullisen ennakkoarvion viraston tuloista ja menoista sekä luonnoksen henkilöstötaulukoksi, samoin kuin alustavan työohjelman, komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta.

7.   Komissio toimittaa ennakkoarvion sekä esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi budjettivallan käyttäjälle.

8.   Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevaan esitykseen määrärahat, joita se pitää henkilöstötaulukon perusteella välttämättöminä, sekä yleisestä talousarviosta otettavan avustuksen määrän ja toimittaa talousarvioesityksen budjettivallan käyttäjälle SEUT 313 ja 314 artiklan mukaisesti.

9.   Budjettivallan käyttäjä hyväksyy virastolle annettavaa rahoitusosuutta koskevat määrärahat.

10.   Budjettivallan käyttäjä vahvistaa viraston henkilöstötaulukon.

11.   Hallintoneuvosto vahvistaa viraston talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Viraston talousarviota mukautetaan tarvittaessa.

12.   Muutokset talousarvioon tai henkilöstötaulukkoon tehdään samaa menettelyä noudattaen.

13.   Kaikkiin rakennushankkeisiin, joilla on todennäköisesti huomattava vaikutus viraston talousarvioon, sovelletaan komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/715 (47) säännöksiä.

14.   Hallintoneuvoston vahvistamaan viraston talousarvioon sisällytetään nopeiden rajainterventioiden ja palautusinterventioiden rahoittamiseksi operatiivinen rahoitusvaraus, jonka määrä on vähintään kaksi prosenttia ulkorajoilla toteutettaviin yhteisoperaatioihin ja palauttamiseen liittyviin operatiivisiin toimiin yhdessä tarkoitetuista määrärahoista. Kunkin kuukauden lopussa pääjohtaja voi päättää kohdentaa uudelleen viraston muihin operatiivisiin toimiin määrän, joka on yksi kahdestoistaosa varauksen määrärahoista. Tällöin pääjohtaja ilmoittaa asiasta hallintoneuvostolle.

15.   Useamman kuin yhden varainhoitovuoden aikana toteutettavia toimia koskevat talousarviositoumukset voidaan jakaa usealle eri varainhoitovuodelle vuotuisiin eriin.

1.   Pääjohtaja huolehtii viraston talousarvion toteuttamisesta.

2.   Viraston tilinpitäjä ilmoittaa varainhoitovuoden (n) alustavan tilinpäätöksen komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään seuraavan varainhoitovuoden (n + 1) 1 päivänä maaliskuuta. Komission tilinpitäjä konsolidoi toimielinten ja hajautettujen elinten alustavat tilinpäätökset asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 245 artiklan mukaisesti.

3.   Virasto toimittaa selvityksen vuoden n talousarvio- ja varainhallinnosta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden n + 1 maaliskuun 31 päivänä.

4.   Komission tilinpitäjä toimittaa viraston vuoden n alustavan tilinpäätöksen konsolidoituna komission tilinpäätöksen kanssa tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden n + 1 maaliskuun 31 päivänä.

5.   Saatuaan viraston vuoden n alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on antanut asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 246 artiklan nojalla, pääjohtaja laatii viraston lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan ja toimittaa sen hallintoneuvostolle lausuntoa varten.

6.   Hallintoneuvosto antaa lausunnon viraston vuoden n lopullisesta tilinpäätöksestä.

7.   Pääjohtaja toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja hallintoneuvoston lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden n + 1 heinäkuun 1 päivänä.

8.   Vuoden n lopullinen tilinpäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään vuoden n + 1 marraskuun 15 päivänä.

9.   Pääjohtaja toimittaa tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen tämän huomautuksiin viimeistään vuoden n + 1 syyskuun 30 päivänä. Hän toimittaa sen myös hallintoneuvostolle.

10.   Pääjohtaja antaa asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 261 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä kaikki vuotta n koskevan vastuuvapausmenettelyn moitteetonta toteuttamista varten tarvittavat tiedot.

11.   Euroopan parlamentti myöntää ennen vuoden n + 2 toukokuun 15 päivää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta pääjohtajalle vastuuvapauden vuoden n talousarvion toteuttamisesta.

1.   Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi sovelletaan rajoituksetta asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 säännöksiä. Virasto liittyy 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista ja vahvistaa viipymättä sopimuksen liitteessä olevaa mallia käyttäen asianmukaiset määräykset, joita sovelletaan viraston koko henkilöstöön.

2.   Tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien virastolta unionin rahoitusta saaneiden avustuksensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikan päällä suoritettavia tarkastuksia.

3.   OLAF voi asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (48) vahvistettujen säännösten ja menettelyjen mukaisesti tehdä hallinnollisia tutkimuksia, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, selvittääkseen, onko viraston rahoittamaan avustussopimukseen tai -päätökseen taikka sopimukseen liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa.

4.   Asetuksen (EU) 2017/1939 mukaisesti Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) voi tutkia unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavia petoksia ja muuta laitonta toimintaa ja nostaa niistä syytteen direktiivissä (EU) 2017/1371 säädetyllä tavalla.

5.   Viraston työjärjestelyihin kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa, avustussopimuksiin, avustuspäätöksiin ja sopimuksiin on sisällytettävä määräyksiä, joissa nimenomaisesti annetaan tilintarkastustuomioistuimelle, OLAFille ja EPPOlle valtuudet tehdä tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia kukin oman toimivaltansa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1–4 kohdan soveltamista.

1.   Komissio tekee arvioinnin tästä asetuksesta viimeistään 5 päivänä joulukuuta 2023 ja sen jälkeen joka neljäs vuosi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 59 artiklan soveltamista. Arvioinnissa tarkastellaan erityisesti

Arviointiin on sisällytettävä erityinen analyysi siitä, miten perusoikeuskirjaa ja muuta asiaa koskevaa unionin oikeutta on noudatettu tätä asetusta sovellettaessa.

2.   Arvioinnissa on tarkasteltava myös viraston houkuttavuutta työnantajana henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön palvelukseenotossa, jotta voidaan varmistaa ehdokkaiden laatu ja maantieteellinen tasapaino.

3.   Komissio pyytää arviointia tehdessään näkemyksiä asiaankuuluvia sidosryhmiltä, mukaan lukien neuvoa-antava ryhmä ja FRA.

4.   Komissio toimittaa arviointikertomukset ja niitä koskevat päätelmänsä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja hallintoneuvostolle. Hallintoneuvosto voi antaa komissiolle suosituksia tämän asetuksen muuttamisesta. Arviointikertomukset ja niitä koskevat päätelmät on julkistettava. Jäsenvaltiot ja virasto toimittavat komissiolle tiedot, joita se tarvitsee arviointikertomusten laatimiseksi. Arviointikertomuksiin liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

5.   Virasto antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen Eurosurin toiminnasta viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2021 ja sen jälkeen joka toinen vuosi.

Jäsenvaltioiden on toimitettava virastolle tiedot, joita se tarvitsee kyseisten kertomusten laatimiseksi.

6.   Osana 1 kohdassa tarkoitettua arviointia komissio toimittaa Eurosuria koskevan kokonaisarvion, johon liitetään tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia sen toiminnan parantamiseksi.

Jäsenvaltiot ja virasto toimittavat komissiolle tiedot, joita se tarvitsee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kokonaisarvion laatimiseksi.

Komissio pyytää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kokonaisarviointia tehdessään näkemyksiä asiaankuuluvia sidosryhmiltä, mukaan lukien neuvoa-antava ryhmä ja FRA.