(1)

Neuvosto valtuutti 6 päivänä joulukuuta 2018 komission aloittamaan tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen, jäljempänä ’GATT 1994 -sopimus’, XXVIII artiklan nojalla neuvottelut riittävästä korvauksesta, koska Sveitsi on päättänyt muuttaa luettelossa LIX – Sveitsi-Liechtenstein olevia "ei enempää kuin maustamalla valmistettua lihaa" koskevia tariffimyönnytyksiä.

(2)

Neuvottelut on saatu päätökseen, ja Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välillä maustettua lihaa koskevien Sveitsin WTO-myönnytysten muuttamisesta GATT 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan nojalla käytyjen neuvottelujen yhteydessä kirjeenvaihtona tehty sopimus, jäljempänä ’sopimus’, parafoitiin 17 päivänä heinäkuuta 2019.

(3)

Tämä neuvoston päätös koskee yksinomaan unionin kauppapolitiikkaa, ja sillä pannaan täytäntöön GATT 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan nojalla aloitettujen neuvottelujen päätteeksi syntynyt sopimus, mikä on unionin oikeus Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen nojalla.

(4)

Sopimus olisi sen vuoksi allekirjoitettava,

(1)

Komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/35 (2) romaniankielisessä toisinnossa on liitteessä XVII olevan F osan 2 kohdan g alakohdassa virhe, jonka vuoksi lauseen merkitys on päinvastainen.

(2)

Sen vuoksi delegoitu asetus (EU) 2015/35 olisi oikaistava. Oikaisu ei vaikuta muihin kielitoisintoihin,

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1286/2014 32 artiklan 1 kohdan nojalla direktiivin 2009/65/EY (2) 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritellyt rahastoyhtiöt, direktiivin 27 artiklassa tarkoitetut sijoitusyhtiöt ja direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yhteissijoitusyritysten osuuksia koskevaa neuvontaa antavat tai näitä osuuksia myyvät henkilöt vapautetaan kyseisen asetuksen mukaisista velvoitteista 31 päivään joulukuuta 2019 saakka. Kun jäsenvaltio soveltaa yksityissijoittajille tarjottuihin muihin kuin yhteissijoitusyritysten rahastoihin avaintietoasiakirjan esitysmuotoa ja sisältöä koskevia sääntöjä, sellaisina kuin ne on vahvistettu direktiivin 2009/65/EY 78–81 artiklassa, asetuksen (EU) N:o 1286/2014 32 artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan rahastoyhtiöihin, sijoitusyhtiöihin ja henkilöihin, jotka antavat yksityissijoittajille tällaisten rahastojen osuuksia koskevaa neuvontaa tai myyvät niitä yksityissijoittajille. Jotta näihin rahastoihin sovellettaisiin siirtymäkaudella johdonmukaista oikeudellista järjestelyä, komission delegoidun asetuksen (EU) 2017/653 (3) 18 artiklan kolmas kohta antaa vähittäismarkkinoille tarkoitettujen paketoitujen ja vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden, jäljempänä ’PRIIP-tuotteet’, kehittäjille mahdollisuuden jatkaa kyseisten artiklojen mukaisesti laadittujen asiakirjojen käyttöä 31 päivään joulukuuta 2019 saakka, jos vähintään yksi tarjotuista sijoitusvaihtoehdoista on yhteissijoitusyrityksen rahasto tai muu kuin yhteissijoitusyrityksen rahasto.

(2)

Asetusta (EU) N:o 1286/2014 on muutettu jatkamalla sen 32 artiklassa tarkoitettujen siirtymäjärjestelyjen soveltamisaikaa 31 päivään joulukuuta 2021 saakka (4). Jotta PRIIP-tuotteiden kehittäjät voisivat olla varmoja velvoitteistaan, delegoidun asetuksen (EU) 2017/653 18 artiklan kolmannessa kohdassa vahvistettu päivämäärä olisi muutettava vastaavasti.

(3)

Sen vuoksi delegoitua asetusta (EU) 2017/653 olisi muutettava.

(4)

Tämä asetus perustuu Euroopan pankkiviranomaisen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen, jäljempänä ’Euroopan valvontaviranomaiset’, komissiolle toimittamiin teknisten sääntelystandardien luonnoksiin.

(5)

Euroopan valvontaviranomaiset eivät ole toteuttaneet avoimia julkisia kuulemisia tämän asetuksen perustana olevista teknisten sääntelystandardien luonnoksista eivätkä analysoineet mahdollisia kustannuksia ja hyötyjä, sillä vaikutukset on jo arvioitu delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/653 vahvistettuja teknisiä sääntelystandardeja varten. Tällä asetuksella ei muuteta delegoidun asetuksen (EU) 2017/653 sisältöä eikä luoda uusia velvoitteita PRIIP-tuotteiden kehittäjille eikä PRIIP-tuotteita koskevaa neuvontaa antaville tai tuotteita myyville henkilöille, mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1286/2014 32 artiklassa tarkoitetut henkilöt. Euroopan valvontaviranomaiset ovat pyytäneet lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (5) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 (6) 37 artiklan mukaisesti perustetulta vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmältä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (7) 37 artiklan mukaisesti perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

(1)

Euroopan aluekehitysrahaston, jäljempänä ’EAKR’, Euroopan sosiaalirahaston, jäljempänä ’ESR’, koheesiorahaston, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston, jäljempänä ’maaseuturahasto’, ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston, jäljempänä ’EMKR’, rahoituksen käytön yksinkertaistamiseksi sekä hallinnollisen taakan ja virheriskin vähentämiseksi on aiheellista vahvistaa kiinteämääräinen korvaus yhdelle tai useammalle tuensaajalle teknisen tuen puitteissa tuetuista toimista aiheutuvista kustannuksista ilman, että prosenttimäärää on tarpeen perustella. Tähän kuuluvat tapaukset, joissa hallintoviranomainen tai maksajavirasto tai muu elin toteuttaa teknisen tuen toimia.

(2)

Kiinteän määrän taso perustuu ohjelmien tekniseen tukeen liittyviin enimmäismääriin ja teknisen tuen tosiasiallisiin määrärahoihin sekä aiemmilta ohjelmakausilta saatuihin käyttöastetta koskeviin tietoihin. Kiinteämääräisen korvauksen käytöllä ei ole vaikutusta teknisen tuen määrärahoihin hyväksytyissä ohjelmissa. Sitä voidaan käyttää myös useammasta kuin yhdestä rahastosta tuettavissa ohjelmissa, vaikka teknisen tuen toimintalinja saisi tukea eri rahastosta kuin siitä, jolla tuetaan muita kuin teknisen tuen toimintalinjoja samassa ohjelmassa.

(3)

Jotta helpotettaisiin olemassa olevien ohjelmasuunnittelujärjestelyjen varainhoitoa, olisi EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston sekä EMKR:n osalta lisäksi täsmennettävä, että tämän prosenttiosuuden soveltamisen perustana ovat sen ohjelman, jossa tätä kiinteämääräistä korvausmenetelmää sovelletaan, muiden toimintalinjojen kuin teknisen tuen toimintalinjan tukikelpoiset menot. Sen vuoksi tätä kiinteää määrää ei pidä käyttää, jos ohjelma kattaa yksinomaan teknisen tuen. Lisäksi edellä mainittujen rahastojen osalta ei ole tarpeen muuttaa ohjelmaa, jos käytetään tätä kiinteämääräistä korvausmenetelmää.

(4)

On tarpeen täsmentää, että kiinteän määrän soveltamisen perustana on tukikelpoinen meno, jonka osalta hallintoviranomainen tai asianomainen valvontaelin on saattanut päätökseen hallinnoinnin tarkastukset tai maaseuturahaston tapauksessa asiaankuuluvat hallinnolliset tarkastukset.

(5)

Kaksinkertaisen rahoituksen riskin välttämiseksi silloin, kun jäsenvaltiot käyttävät tätä mahdollisuutta, kiinteämääräistä rahoitusta olisi sovellettava ainoastaan menoihin, joista on tehty hallinnoinnin tarkastus tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, ja sen jälkeen tukikelpoisuusajan päättymiseen saakka. Samasta syystä maaseuturahaston osalta kiinteämääräistä rahoitusta olisi sovellettava ainoastaan menoihin, joille on tehty hallinnolliset tarkastukset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (2) 39 artiklan mukaisesti 16 päivänä lokakuuta 2019 alkavan maatalouden varainhoitovuoden alusta alkaen tai mistä tahansa seuraavasta maatalouden varainhoitovuodesta alkaen ja sen jälkeen tukikelpoisuusajan päättymiseen saakka. Moitteettoman varainhoidon varmistamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kiinteämääräisen rahoituksen muodossa korvattavat määrät lasketaan sellaisten muun kuin teknisen tuen hankkeiden menojen perusteella, jotka ovat laillisia ja sääntöjenmukaisia.

(6)

Kiinteämääräisen rahoituksen mekanismia voidaan käyttää ainoastaan tilivuosina, joita ei ole vielä päätetty tämän asetuksen voimaantulopäivänä. Jotta kiinteämääräisen rahoituksen laskentaperustaa koskevat asetuksen (EU) N:o 1306/2013 9 ja 47 artiklan mukaiset tarkastukset voidaan suorittaa, maaseuturahaston osalta kiinteämääräisen rahoituksen mekanismia voidaan käyttää ainoastaan menoihin, jotka aiheutuvat 16 päivänä lokakuuta 2019 alkavan maatalouden varainhoitovuoden alusta tai mistä tahansa seuraavasta maatalouden varainhoitovuodesta alkaen.

(7)

Jotta tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä voitaisiin soveltaa viipymättä, tämän asetuksen olisi tultava voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jotta sitä voidaan käyttää kuluvan tilivuoden aikana riittävän aikaisessa vaiheessa ja maaseuturahaston tapauksessa 16 päivänä lokakuuta 2019 alkavana maatalouden varainhoitovuonna,

(1)

Vuodesta 2012 lähtien päästöoikeudet on huutokaupattu komission asetuksen (EU) N:o 1031/2010 (2) mukaisesti. Päästöoikeuksien huutokauppaaminen tapahtuu yhteisessä huutokauppapaikassa 25 jäsenvaltion ja kolmen ETA:n EFTA-valtion osalta sekä muutamassa opt-out-huutokauppapaikassa.

(2)

Direktiiviä 2003/87/EY on muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/410 (3) kustannustehokkaiden päästövähennysten ja vähähiilisyyttä edistävien investointien lisäämiseksi unionin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmässä, jäljempänä ’EU:n päästökauppajärjestelmä’, vuodesta 2021 alkaen. Päästöoikeuksien huutokauppaaminen pysyi yleisenä sääntönä päästöoikeuksien jakamisessa siten, että huutokaupattavien päästöoikeuksien määrän olisi oltava 57 prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä.

(3)

On aiheellista sisällyttää asetukseen (EU) N:o 1031/2010 direktiivillä (EU) 2018/410 lisätyt osat, jotka liittyvät vuosittain huutokaupattavien päästöoikeuksien määrän määrittämiseen. Erityisesti on tarpeen ottaa huomioon mahdollisuus vähentää huutokaupattavien päästöoikeuksien määrää enintään kolmella prosentilla päästöoikeuksien kokonaismäärästä maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrän suurentamiseksi (ilmaisjakopuskuri). Tarkistetussa direktiivissä 2003/87/EY säädetään lisäksi, että vuosittain huutokaupattavien päästöoikeuksien määrään voidaan tehdä muutoksia seuraavissa tapauksissa: päästöoikeuksia mitätöidään vapaaehtoisesti, kun sähköntuotantokapasiteettia suljetaan; EU:n päästökauppajärjestelmään otetaan takaisin laitokset, joiden päästöt ovat alle 2 500 hiilidioksiditonnia; päästökauppajärjestelmän kattamien alojen ja päästökauppajärjestelmän ulkopuolisten alojen välinen joustavuus helpottaa jäsenvaltioiden kansallisten vähennystavoitteiden saavuttamista päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla aloilla, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842 (4) 6 artiklassa säädetään.

(4)

Direktiivillä 2003/87/EY perustetaan modernisaatiorahasto, jolla parannetaan energiatehokkuutta ja uudenaikaistetaan tiettyjen jäsenvaltioiden energiajärjestelmiä, ja innovointirahasto, jolla tuetaan investointeja innovatiivisiin teknologioihin. Molemmat rahastot rahoitetaan siten, että Euroopan investointipankki, jäljempänä ’EIP’, huutokauppaa päästöoikeuksia yhteisellä huutokauppapaikalla. Tätä varten EIP:n olisi toimittava huutokaupanpitäjänä näitä kahta rahastoa varten ilman, että se osallistuu yhteistä huutokauppapaikkaa koskevaan yhteiseen hankintamenettelyyn. Asianomaiset päästöoikeusmäärät olisi huutokaupattava samoissa huutokauppapaikoissa kuin yhteiseen huutokauppapaikkaan osallistuvien jäsenvaltioiden ja ETA:n EFTA-valtioiden huutokauppaamat määrät.

(5)

Direktiivissä 2003/87/EY säädetään, että modernisaatiorahaston perustamiseksi kaksi prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä huutokaupataan, ja lisäksi tätä koskevat edellytykset täyttävät jäsenvaltiot voivat lisätä tähän rahastoon päästöoikeuksia direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 10 c artiklan nojalla. EIP:n on varmistettava, että päästöoikeudet huutokaupataan huutokauppaprosessia koskevien periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti. Huutokaupattavien päästöoikeuksien määrän tasapuolinen jakaminen on tässä keskeisessä asemassa.

(6)

Jotta varmistetaan, että käytettävissä on rahoitusta vähäisiä hiilidioksidipäästöjä aiheuttaviin teknologioihin liittyvää innovointia varten ja että hiilimarkkinat toimivat asianmukaisesti, innovointirahaston määrät olisi periaatteessa huutokaupattava samansuuruisina vuosittaisina määrinä. Komission olisi kuitenkin tarkasteltava uudelleen kahden vuoden välein innovaatiorahastoa varten huutokaupattavien päästöoikeuksien jakamista ottaen huomioon kunkin ehdotuspyynnön tulokset. Ensimmäinen uudelleentarkastelu olisi tehtävä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2022.

(7)

Jotta jäsenvaltio voi mitätöidä huutokaupattavien päästöoikeuksien määräänsä sisältyviä päästöoikeuksia siinä tapauksessa, että sen alueella sijaitsevaa sähköntuotantokapasiteettia suljetaan, olisi vahvistettava ilmoitusmenettely. Asianomaisen jäsenvaltion olisi ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan mitätöidä päästöoikeudet käyttäen yhtenäistä mallia, jonka avulla annetaan näyttöä ja tietoja suljetusta laitoksesta, aiotusta määrästä ja peruuttamisen ajankohdasta. Jotta voidaan turvata Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2015/1814 (5) perustetun markkinavakausvarannon toiminta, mitätöityjen päästöoikeuksien määrä olisi vähennettävä jäsenvaltion huutokauppamääristä vasta sen jälkeen, kun kyseisen vuoden osalta on tehty markkinavakausvarantoa koskevat mukautukset. Avoimuuden varmistamiseksi komission olisi julkaistava jäsenvaltioiden toimittamat tiedot mallin mukaisesti, paitsi jos tietoja suojataan luottamuksellisuussyistä.

(8)

Hiilimarkkinoiden eheyden vahvistamiseksi päästöoikeudet on vuodesta 2018 alkaen luokiteltu rahoitusvälineiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU (6) nojalla. Tätä ennen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (7) nojalla ainoastaan päästöoikeuksien johdannaiset katsottiin rahoitusvälineiksi. Uusi luokittelu johtaa päästöoikeuksien spot-kauppaan jälkimarkkinoilla muun muassa direktiivin 2014/65/EU, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 (8) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 600/2014 (9) soveltamisalalla. Päästöoikeuksien huutokauppaprosessi (ensimarkkinat) kuuluu kuitenkin ainoastaan asetuksen (EU) N:o 596/2014 soveltamisalaan.

(9)

Päästöoikeuksien huutokauppaamisen yhdenmukaistamiseksi uuden rahoitusmarkkinoiden sääntelyjärjestelmän kanssa huutokauppojen seurantaa ja raportointia varten perustettua järjestelmää olisi tarkistettava. Koska asetuksen (EU) N:o 596/2014 soveltamisalaa on laajennettu ja sitä sovelletaan myös päästöoikeuksien huutokauppaan, seuranta ja markkinoiden väärinkäytön estäminen huutokauppojen osalta kuuluvat toimivaltaisten kansallisten viranomaisten vastuulle. Asetuksessa (EU) N:o 596/2014 edellytetään, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset aktiivisesti selvittävät ja tutkivat markkinoiden väärinkäyttöä. Huutokauppapaikkojen, komission, jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi toteutettava tarvittavat huutokaupan seurantatoiminnot, ja olisi poistettava säännökset, joissa vahvistetaan huutokauppatarkkailijan nimeäminen. Lisäksi koska asetusta (EU) N:o 596/2014 sovelletaan suoraan huutokauppoihin, asetuksen (EU) N:o 1031/2010 erityisesti markkinoiden väärinkäyttöä koskevat säännökset ovat tulleet tarpeettomiksi ja ne olisi poistettava.

(10)

Jotta markkinoiden väärinkäytön seurannasta vastaaville toimivaltaisille kansallisille viranomaisille voitaisiin toimittaa tarvittavat raportointitiedot kustannustehokkaasti ja oikeasuhteisesti, asetuksessa (EU) N:o 1031/2010 olisi otettava huomioon asetuksessa (EU) N:o 600/2014 säädetyt tarvittavat liiketoimia koskevat ilmoitusvelvollisuudet ja saatettava ne sovellettaviksi huutokauppapaikkoihin huutokauppatapahtumia koskevan raportoinnin osalta. Tämä on tarpeen, koska asetuksessa (EU) N:o 596/2014, jota nyt sovelletaan huutokauppoihin, ei luoda erillistä liiketoimien ilmoitusmekanismia, vaan siinä noudatetaan asetuksen (EU) N:o 600/2014 mukaista tiedonkeruuta.

(11)

On olennaisen tärkeää varmistaa, että huutokauppapaikkojen hankintaprosessi on kilpailukykyinen ja että asianmukaiset perusteet vahvistetaan sen mukaisesti. Mitä tulee voittaneiden tarjoajien suorittamiin maksuihin, nykyistä enimmäismaksua olisi voitava korottaa rajatusti silloin, kun tämä mahdollisuus sisältyy hankintamenettelyyn ja vuotuisia huutokauppamääriä vähennetään yli 200 miljoonaa päästöoikeutta markkinavakausvarannon toiminnan vuoksi.

(12)

Yhteisen huutokauppapaikan julkisissa hankinnoissa voi olla se mahdollisuus, että valintakriteerit laajennetaan myös sellaisiin energiatuotteiden säänneltyihin markkinoihin, joilla ei ole vielä syntynyt päästöoikeuksien jälkimarkkinoita. Jos tällaiset säännellyt markkinat valitaan huutokauppapaikaksi, niitä olisi vaadittava ottamaan se käyttöön vähintään 60 kaupankäyntipäivää ennen ensimmäistä huutokauppaa. Tämä on tarpeen, jotta voidaan määrittää jälkimarkkinoiden hinta huutokauppojen yhteydessä (”rajahinta”) huutokauppojen peruutuksia varten sekä tarjoajan maksut, jotka liittyvät jälkimarkkinoilla maksettuun vastaavaan maksuun. Komission ja osallistuvien jäsenvaltioiden olisi lisäksi voitava pidentää sopimusten enimmäisvoimassaoloaikaa tämänhetkisestä viidestä vuodesta seitsemään vuoteen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (10), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, säännösten mukaisesti olosuhteissa, joita huolellisen hankintaviranomaisen olisi vaikea ennakoida. Markkinaolosuhteiden tarkastamiseksi ja uusien hankintojen valmistelemiseksi sopimuksen voimassaoloaikana komission olisi voitava suorittaa alustava markkinakartoitus varainhoitoasetuksen mukaisesti.

(13)

Huutokauppaprosessin yksinkertaistamiseksi vuosittain huutokaupattavien päästöoikeuksien määrän määrittämisestä olisi tehtävä joustavampaa siltä varalta, että tarvitaan enintään 50 000 päästöoikeuden muutoksia. Tämän rajan alle jäävien muutosten ei tulisi johtaa huutokaupattavan määrän muuttamiseen seuraavana vuonna, paitsi jos jäsenvaltio sitä nimenomaisesti pyytää. Lisäksi huutokauppakalenterien määrittämiseen ja julkaisemiseen käytettävää menettelyä olisi yksinkertaistettava siten, ettei komissio anna asiasta lausuntoa. Huutokauppakalenteri olisi kuitenkin julkaistava sen jälkeen, kun komissio on tehnyt sisäisen päätöksen direktiivin 2003/87/EY 19 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten mukaisesta huutokauppakalenteria vastaavasta huutokauppataulusta.

(14)

Jotta voidaan yksinkertaistaa opt-out-huutokauppapaikkojen uudelleennimittämistä, asetuksen (EU) N:o 1031/2010 liitteen III muuttamista olisi vaadittava ainoastaan uusien yksiköiden luetteloimiseksi opt-out-huutokauppapaikoiksi tai uudelleenluetteloimiseksi muuttuneissa olosuhteissa. Näin ollen siinä tapauksessa, että jäsenvaltio nimeää saman opt-out-huutokauppapaikan samoissa olosuhteissa, kyseisen huutokauppapaikan luetteloon sisällyttämistä olisi jatkettava samoilla ehdoilla ja edellytyksillä kuin alkuperäisen luettelon tapauksessa muuttamatta asetuksen (EU) N:o 1031/2010 liitettä III. Tämän edellytyksenä olisi oltava, että jäsenvaltio ja komissio vahvistavat, että tämän asetuksen vaatimukset ja direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 4 kohdan tavoitteet täyttyvät.

(15)

Jotta voidaan välttää peruutettujen määrien kasautumista useiden huutokauppojen peruuntuessa, olisi oltava mahdollista, että peruutetut määrät jaetaan tasan seuraaville huutokaupoille, joihin ei sisälly peruutettuja määriä aiemmin peruutetuista huutokaupoista.

(16)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 1031/2010 olisi muutettava,

(1)

Direktiivissä 2002/32/EY kielletään sellaisten eläinten rehuksi tarkoitettujen tuotteiden käyttö, joissa haitallisten aineiden pitoisuus ylittää kyseisen direktiivin liitteessä I säädetyt enimmäispitoisuudet.

(2)

Toimivaltaisilta viranomaisilta ja asianomaisilta rehualan toimijoilta saatujen tietojen mukaan kasviperäisten rehuaineiden yleistä arseenin enimmäispitoisuutta 2 mg/kg ei saavuteta rehuaineissa leonardiitti ja turve. Saatavuuden takaamiseksi on aiheellista nostaa kokonaisarseenin enimmäispitoisuutta näissä rehuaineissa. Tämä lisäys ei vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen, sillä arseenille täydennysrehussa ja täysrehussa vahvistettu enimmäispitoisuus ei muutu.

(3)

Asianomaisilta rehualan toimijoilta saatujen tietojen mukaan hivenaineyhdisteiden funktionaaliseen ryhmään kuuluvien rehun lisäaineiden yleistä arseenin enimmäispitoisuutta 30 mg/kg ei saavuteta dimangaanikloriditrihydroksidi-hivenaineessa. Tämän takia on aiheellista nostaa arseenin enimmäispitoisuutta dimangaanikloriditrihydroksidissa induktiivisesti kytkettyyn massaspektrometriaan (ICP-MS) perustuvasta analyysimenetelmästä saatujen tulosten pohjalta. Metalleja ja typpiyhdisteitä käsittelevä EU:n vertailulaboratorio on vahvistanut, että tämä menetelmä antaa oikeat tulokset arseenin esiintymisestä hivenaineissa. Tämä lisäys ei vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen, sillä arseenille täydennysrehussa ja täysrehussa vahvistettu enimmäispitoisuus ei muutu.

(4)

Euroopan komission Yhteinen tutkimuskeskus on tutkinut tiettyjä kalkkipitoisen merilevän fluorilöydöksiä yhteistyössä asianomaisten osapuolten kanssa. Tutkimuksissa on selvinnyt, että fluorin taustapitoisuus kalkkipitoisessa merilevässä ylittää joissain tapauksissa fluoripitoisuudelle kalkkipitoisessa merilevässä asetetun enimmäistason. Tämän takia on aiheellista nostaa fluorin enimmäispitoisuutta kalkkipitoisessa merilevässä 1 000 mg:sta 1 250 mg:aan kilogrammaa kohti. Tämä lisäys ei vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen, sillä fluorille täydennysrehussa ja täysrehussa vahvistettu enimmäispitoisuus ei muutu.

(5)

Direktiivin 2002/32/EY liitettä I muutettiin komission asetuksella (EU) 2017/2229 (2) muun muassa lyijyn osalta. Selkeyden vuoksi koko lyijyä koskeva kohta korvattiin. Korvaavassa tekstissä kalkkipitoiset merieläinten kuoret oli erehdyksessä poistettu niiden rehuaineiden luettelosta, joiden osalta enimmäispitoisuus on 15 mg/kg. Asetuksessa (EU) 2017/2229 vahvistetaan myös uusi lyijyn enimmäispitoisuus dikuparioksidissa. Kansainvälisen kemian liiton (IUPAC) mukainen lisäaineen nimi on kuitenkin kupari(I)oksidi. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’EFSA’, kuparioksidista antaman lausunnon (3) suosituksen mukaisesti lisäaineen olisi oltava nimeltään kupari(I)oksidi, mitä ei ollut otettu huomioon asetuksen englannin-, italian- ja slovakiankielisissä versioissa. Nämä virheet olisi oikaistava.

(6)

Tietyt rehuaineet, jotka kuuluvat luokkaan ”kalat, muut vesieläimet ja niistä saatavat tuotteet”, saatetaan markkinoille koirien ja kissojen ruoan valmistukseen tarkoitettuna tölkitettynä märkärehuaineena. Koska tölkitetty märkärehuaine korvaa rehuseoksen, on sen vuoksi aiheellista soveltaa samaa elohopean enimmäispitoisuutta tölkitettyyn märkärehuaineeseen ja rehuseoksiin, koska muutos ei vaikuta haitallisesti eläinten terveyteen.

(7)

EFSA antoi tieteellisen lausunnon kokonaisten puuvillansiementen sisältämästä vapaasta gossypolista (4). Siinä todettiin, että tieteellistä lausuntoa ei ole tarpeen päivittää siltä osin kuin on kyse eläimille terveysriskiä aiheuttavan gossypolin esiintymisestä haitallisena aineena eläinten rehussa. Lausunnossa mainitut esiintymistiedot huomioon ottaen on aiheellista nostaa puuvillansiementen sisältämän vapaan gossypolin enimmäispitoisuutta. Tämä lisäys ei vaikuta haitallisesti eläinten terveyteen, sillä vapaalle gossypolille täysrehussa vahvistettu enimmäispitoisuus ei muutu.

(8)

Direktiivissä 2002/32/EY vahvistetaan dioksiinien, dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan sekä muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden enimmäispitoisuudet ainoastaan tietyissä rehun lisäaineissa, jotka kuuluvat sidonta-aineiden ja paakkuuntumisenestoaineiden funktionaalisiin ryhmiin. Kuitenkin tuoreet havainnot, joista ilmoitettiin elintarvikkeita ja rehuja koskevan nopean hälytysjärjestelmän kautta, osoittavat korkeita dioksiinin ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksia muissa tähän funktionaaliseen ryhmään kuuluvissa rehun lisäaineissa. Tämän takia on aiheellista vahvistaa dioksiinin ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden enimmäispitoisuudet kaikille sidonta-aineiden ja paakkuuntumisenestoaineiden funktionaalisiin ryhmiin kuuluville rehun lisäaineille. Näitä enimmäispitoisuuksia olisi sovellettava myös silloin, kun samat rehun lisäaineet kuuluvat funktionaalisiin ryhmiin ”aineet, joilla ehkäistään radionuklidikontaminaatiota” sekä ”aineet, joilla vähennetään mykotoksiinikontaminaatiota”.

(9)

Tämän vuoksi direktiiviä 2002/32/EY olisi muutettava vastaavasti.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 (2) vahvistetaan tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärät, muun muassa tietyissä elintarvikkeissa olevan erukahapon osalta.

(2)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) alainen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä tiedelautakunta (CONTAM) antoi 21 päivänä syyskuuta 2016 tieteellisen lausunnon (3) erukahaposta rehuissa ja elintarvikkeissa. EFSA vahvisti erukahapon siedettäväksi päiväsaanniksi (TDI-arvo) 7 milligrammaa painokiloa kohti päivässä. Korkeimmat ravinnon kautta tapahtuvan altistumisen tasot havaittiin imeväisillä ja muilla lapsilla, joiden altistumistasot ylittivät TDI-arvon. Tämä saattaa viitata siihen, että erukahappo on riski sitä runsaasti saaville lapsille ja nuorille.

(3)

Tiedot erukahapon esiintymisestä kasviöljyissä ja -rasvoissa osoittavat, että useimpien kasviöljyjen ja -rasvojen osalta voidaan saavuttaa alhaisempi taso hyviä käytäntöjä noudattamalla, esimerkiksi käyttämällä lajikkeita, joiden erukahappopitoisuus on alhainen. Tämän vuoksi on aiheellista alentaa kasviöljyjen, lukuun ottamatta ruistankioöljyä (camelina), sinappiöljyä ja purasruohoöljyä, osalta enimmäismäärä tasolle, joka on vahvistettu Codex Alimentarius -elintarvikestandardikokoelmassa (4) niukasti erukahappoa sisältävälle rapsiöljylle.

(4)

Ruistankioöljyn, sinappiöljyn ja purasruohoöljyn osalta on osoitettu, että alhaisempia tasoja ei voida saavuttaa hyviä käytäntöjä noudattamalla, sillä näistä lajeista ei ole lajikkeita, joista uutettujen kasviöljyjen sisältämän erukahapon määrä olisi muille kasviöljyille ehdotettua enimmäismäärää pienempi. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, että näillä öljyillä on muita kasviöljyjä vähemmän merkitystä ihmisten altistumisen kannalta, ruistankioöljyn, sinappiöljyn ja purasruohoöljyn sisältämän erukahapon enimmäismäärän olisi pysyttävä samana. Jotta vältetään pienten ja mikroyritysten lakkauttaminen tietyissä jäsenvaltioissa, on lisäksi aiheellista jättää paikallisesti pieninä määrinä tuotettu ja kulutettu sinappiöljy enimmäismäärän soveltamisalan ulkopuolelle toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella.

(5)

Kun otetaan huomioon, että kasviöljyjä ja -rasvoja koskevaa enimmäismäärää sovelletaan myös elintarvikkeiden ainesosina käytettäviin kasviöljyihin, ei ole tarpeen vahvistaa erukahapon enimmäismäärää sellaisissa elintarvikkeissa, jotka sisältävät lisättyjä kasviöljyjä ja -rasvoja.

(6)

Kun otetaan huomioon erukahapon suuri pitoisuus sinapissa, riski altistua erukahapolle sinapin kulutuksen kautta on merkittävä. Tämän vuoksi on aiheellista vahvistaa sinapin sisältämän erukahapon enimmäismäärä.

(7)

Äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden sisältämän erukahapon enimmäismäärä on jo vahvistettu komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/127 (5). Komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 vahvistettu äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden sisältämän erukahapon enimmäismäärä olisi selvyyden vuoksi poistettava.

(8)

Komission asetuksessa (EU) 2017/1237 (6) ei ole vahvistettu syaanivetyhapon enimmäismäärän mittayksikköä. Sen vuoksi on aiheellista oikaista tämä virhe oikeusvarmuuden takaamiseksi.

(9)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1881/2006 olisi muutettava.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Jos se on tarpeen eläinperäisten elintarvikkeiden virallisen valvonnan kannalta, komissio voi vahvistaa viitearvoja, jäljempänä ’valvonnan toimenpiderajat’, eläinperäisissä elintarvikkeissa esiintyvien farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämille, joille ei ole vahvistettu jäämien enimmäismäärää. Valvonnan toimenpiderajoja olisi sovellettava kolmansista maista tuotuihin ja unionissa valmistettuihin eläinperäisiin elintarvikkeisiin.

(2)

Elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä EFSAn lautakunta (EFSAn CONTAM-lautakunta) on komission pyynnöstä laatinut metodologisia periaatteita ja tieteellisiä menetelmiä koskevat ohjeet, jäljempänä ’EFSAn ohjeet’ (2), jotka on otettava huomioon arvioitaessa valvonnan toimenpiderajojen turvallisuutta. EFSAn ohjeissa kuvataan prosessia, jonka avulla voidaan arvioida, onko farmakologisesti vaikuttavan aineen analyyttinen pitoisuus – jonka viralliset valvontalaboratoriot voivat määrittää validoidulla määritysmenetelmällä – tarpeeksi matala ihmisten terveyden suojelemiseksi riittävällä tavalla.

(3)

EFSAn ohjeissa esitetään myös, missä tapauksissa EFSAn olisi tehtävä ainekohtainen riskinarviointi asetuksen (EY) N:o 470/2009 mukaisesti. Jotta voidaan varmistaa riittävä terveyden suojelun taso, ainekohtaisia riskinarviointeja olisi erityisesti tehtävä farmakologisesti vaikuttaville aineille, jotka aiheuttavat veridyskrasioita (aplastista anemiaa) tai allergiaa (lukuun ottamatta ihon herkistymistä) tai jotka ovat voimakkaasti karsinogeenisiä tai epäorgaanisia aineita.

(4)

Siksi olisi hyväksyttävä metodologisia periaatteita ja tieteellisiä menetelmiä valvonnan toimenpiderajojen turvallisuuden arvioimista varten.

(5)

Komission päätöksessä 2002/657/EY (3) vahvistetaan suorituskykyä koskevat vähimmäisvaatimukset määritysmenetelmille, joita käytetään sellaisten muutamien aineiden havaitsemisessa, joiden käyttö ei ole sallittu tai on nimenomaisesti kielletty unionissa. Kyseiset suorituskykyä koskevat vähimmäisvaatimukset vastaavat keskiraja-arvoa, jonka ylittävältä osalta aineen tai sen jäämien osoittamista voidaan pitää metodologisesti merkityksellisenä. Suorituskykyä koskevia vähimmäisvaatimuksia sovelletaan mainitun päätöksen liitteessä II täsmennettyihin matriiseihin.

(6)

Komission päätöksen 2005/34/EY (4) mukaan suorituskykyä koskevia vähimmäisvaatimuksia, jotka vahvistetaan päätöksessä 2002/657/EY, on käytettävä toiminnan viitekohtina (eli valvonnan toimenpiderajoina) riippumatta siitä, mitä elintarvikematriisia testataan, kun on kyse kolmansista maista tuotavista eläinperäisistä elintarvikkeista. Eläinperäisiä elintarvikkeita, jotka sisältävät farmakologisesti vaikuttavan aineen jäämiä pitoisuutena, joka vastaa valvonnan toimenpiderajaa tai ylittää sen, on pidettävä unionin lainsäädännön vastaisina, kun taas eläinperäisille elintarvikkeille, jotka sisältävät kyseisiä jäämiä pitoisuutena, joka alittaa valvonnan toimenpiderajat, ei saa asettaa kieltoa, joka estää niiden pääsyn elintarvikeketjuun. Valvonnan toimenpiderajojen asettaminen ei kuitenkaan saisi missään olosuhteissa olla tekosyy hyväksyä sellaisten aineiden laitonta käyttöä, jotka ovat kiellettyjä tai joita ei ole sallittu. Sen vuoksi kaikkia näiden aineiden jäämiä eläinperäisissä elintarvikkeissa olisi pidettävä ei-toivottavina. Päätöksessä 2005/34/EY vahvistetut toiminnan viitekohdat (eli valvonnan toimenpiderajat) perustuvat yksinomaan määrityksellisiin näkökohtiin, ja niissä otetaan huomioon alin jäämäpitoisuus, joka voidaan osoittaa ja vahvistaa validoidulla määritysmenetelmällä, ottamatta kuitenkaan huomioon asianomaisten aineiden mahdollista toksisuutta.

(7)

Kloramfenikolin, malakiittivihreän ja nitrofuraanien aineenvaihduntatuotteiden osalta valvonnan toimenpiderajat on vahvistettu päätöksessä 2005/34/EY. EFSA on kuitenkin todennut näiden aineiden osalta, että EFSAn ohjeiden mukaan tarvitaan ainekohtaista riskinarviointia vakiomuotoisen riskinarviointimenetelmän sijaan. Siksi EFSAn CONTAM-lautakunta antoi komission pyynnöstä tieteellisen lausunnon kloramfenikolista elintarvikkeissa ja rehuissa (5), nitrofuraanien aineenvaihduntatuotteista elintarvikkeissa (6) sekä malakiittivihreästä elintarvikkeissa (7).

(8)

Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa näitä aineita koskevat valvonnan toimenpiderajat, joissa otetaan huomioon sekä määritykselliset näkökohdat että aineiden mahdollinen toksisuus. Koska EFSA on yksilöinyt epävarmuustekijöitä kloramfenikolia ja nitrofuraanien aineenvaihduntatuotteita koskevissa riskinarvioinneissaan, määritysmenetelmien herkkyyttä olisi parannettava, jotta voidaan varmistaa alimpien mahdollisten pitoisuuksien noudattaminen.

(9)

Kiellettyjen tai muiden kuin sallittujen aineiden jäämien – myös sellaisten, jotka alittavat vahvistetut valvonnan toimenpiderajat – osoittaminen saattaa olla merkki tällaisten aineiden väärinkäytöstä. Asetuksen (EY) N:o 470/2009 mukaan jäsenvaltiot, tarvittaessa myös komissio, toteuttavat tällaisissa tapauksissa jatkotoimenpiteitä. Tästä syystä jäsenvaltioiden ja komission saatavilla olisi oltava tietoa elintarvikkeita ja rehuja koskevan nopean hälytysjärjestelmän (8) kautta.

(10)

Jotta viralliset laboratoriot voisivat mukauttaa menetelmiään kloramfenikolia, malakiittivihreää ja nitrofuraanien aineenvaihduntatuotteita koskevien ajantasaistettujen valvonnan toimenpiderajojen mukaisiksi, näitä madallettuja valvonnan toimenpiderajoja olisi sovellettava vasta kolmen vuoden kuluttua.

(11)

Koska tässä asetuksessa toistetaan päätöksen 2005/34/EY säännökset sekä ajantasaistetaan ja laajennetaan niitä, päätös 2005/34/EY olisi kumottava oikeusvarmuuden vuoksi.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 798/2008 (3) säädetään eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista, joita sovelletaan siipikarjan ja siipikarjatuotteiden, jäljempänä ’hyödykkeet’, tuontiin unioniin ja kuljetukseen unionin kautta, mukaan luettuna varastointi kuljetuksen aikana. Asetuksessa säädetään, että unioniin saa tuoda ja unionin kautta kuljettaa kyseisiä hyödykkeitä vain niistä kolmansista maista tai niiltä alueilta, vyöhykkeiltä tai erillisalueilta, jotka on lueteltu asetuksen liitteessä I olevan 1 osan taulukon sarakkeissa 1 ja 3.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 798/2008 vahvistetaan lisäksi edellytykset, joiden täyttyessä kolmatta maata, aluetta, vyöhykettä tai erillisaluetta voidaan pitää vapaana korkeapatogeenisestä lintuinfluenssasta (HPAI).

(3)

Japani sisältyy asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I olevassa 1 osassa esitettyyn luetteloon kolmantena maana, jonka koko alueelta on sallittua tuoda unioniin ja kuljettaa unionin kautta munia ja munatuotteita.

(4)

Japani oli myös pyytänyt lupaa tuoda siipikarjanlihaa unioniin ja kuljettaa sitä unionin kautta, ja se on toimittanut asiaa koskevat tiedot. Komissio on tehnyt Japanissa tarkastuksen, jossa arvioitiin unioniin vietäväksi tarkoitettua siipikarjanlihaa koskevia eläinten terveystarkastuksia ja josta saatiin toivottu tulos. Tammikuussa 2018 ilmenneen korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N6-alatyypin taudinpurkauksen vuoksi kyseinen maa ei kuitenkaan kyennyt täyttämään asetuksen (EY) N:o 798/2008 9 artiklassa säädettyjä edellytyksiä tullakseen katsotuksi kyseisestä taudista vapaaksi, eikä se sen vuoksi saanut lupaa kyseisen hyödykkeen osalta.

(5)

Yli 12 kuukautta on nyt kulunut siitä, kun korkeapatogeenista lintuinfluenssaa esiintyi Japanin alueella, ja kyseistä maata voidaan nyt pitää vapaana mainitusta taudista asetuksen (EY) N:o 798/2008 9 artiklan mukaisesti. Tämänhetkisen epidemiologisen tilanteen perusteella on sen vuoksi aiheellista muuttaa Japania koskevaa kohtaa asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I olevan 1 osan taulukossa siten, että tälle kolmannelle maalle annetaan lupa tuoda siipikarjanlihaa unioniin ja kuljettaa sitä unionin kautta.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitettä I olisi sen vuoksi muutettava.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksessa (EU) 2017/625 säädetään tiettyjen eläinten ja tavaroiden luokkien järjestelmällisestä valvonnasta rajatarkastusasemilla ennen niiden unioniin tuloa.

(2)

Asetuksen (EU) 2017/625 65 artiklan 4 kohdasta seuraa, että jos toimijaa epäillään petollisista tai vilpillisistä käytännöistä tai jos kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä rikotaan vakavasti tai toistuvasti, samaa alkuperää olevien tai samaan käyttöön tarkoitettujen lähetysten virallista valvontaa, jota toimivaltaiset viranomaiset suorittavat rajatarkastusasemilla, olisi tehostettava. Asetuksen (EU) 2017/625 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten päätös tällaisen tehostetun valvonnan suorittamisesta on ilmoitettava komissiolle ja jäsenvaltioille kyseisen asetuksen 131 artiklassa tarkoitetun virallisen valvonnan tiedonhallintajärjestelmän (IMSOC) kautta.

(3)

Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaistettu lähestymistapa tiettyjen unioniin saapuvien tavaroiden koordinoidusti suoritettavan tehostetun virallisen valvonnan osalta, olisi vahvistettava kyseistä koordinoidusti suoritettavaa valvontaa koskevat yksityiskohtaiset menettelyt, mukaan lukien IMSOC:n roolia koskevat säännöt. Rajoilla koordinoidusti suoritettava tehostettu valvonta olisi käytännön syistä rajattava sellaisten lähetysten luokkiin, joiden osalta on olemassa tunnistettavissa oleva, luetteloon sisältyvä alkuperälaitos, eli eläinperäisten tuotteiden, sukusolujen ja alkioiden, eläimistä saatavien sivutuotteiden ja elintarvikesekoitusten lähetyksiin.

(4)

Kun komissio vastaanottaa asetuksen (EU) 2017/625 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti ilmoituksia toimivaltaisilta viranomaisilta, sen olisi erityisesti arvioitava, perustuuko säännösten noudattamatta jättäminen epäiltyihin petollisiin tai vilpillisiin käytäntöihin tai asetuksen (EU) 2017/625 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen mahdolliseen vakavaan tai toistuvaan rikkomiseen. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, onko markkinoille saatettu sellaisia eläinperäisiä tuotteita, jotka sisältävät vierasaineita tai eläinlääkkeiden jäämiä jäämien enimmäismäärät ylittävinä pitoisuuksina, tai tuotteita, jotka eivät ole komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 (2) mukaisia.

(5)

Jotta voidaan vähentää sellaisten petollisten tai vilpillisten käytäntöjen riskiä, jotka perustuvat pienten lähetysten esittämiseen virallista valvontaa varten, koordinoidusti suoritettavan tehostetun virallisen valvonnan lopettamiseksi vaadittavien vaatimustenmukaisten lähetysten kokonaispainon olisi oltava vähintään kymmenen kertaa sen lähetyksen paino, joka alun perin käynnisti toimenpiteen. Jotta toimivaltaisille viranomaisille ja toimijoille ei kuitenkaan aiheutuisi kohtuutonta hallinnollista ja taloudellista rasitetta, olisi vahvistettava vaatimustenmukaisten lähetysten suurin kokonaispaino, jota edellytetään koordinoidusti suoritettavan tehostetun virallisen valvonnan lopettamiseksi.

(6)

Jos koordinoidusti suoritettavan tehostetun virallisen valvonnan aikana kolmessa unioniin tulevassa lähetyksessä ilmenee sama rikkomistyyppi, joka on mainittu asetuksen (EU) 2017/625 65 artiklan 5 kohdan mukaisessa ilmoituksessa, koordinoidusti suoritettavaa tehostettua virallista valvontaa olisi jatkettava, kunnes sen tulokset ja asianomaisten kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten toimet ovat tyydyttäviä. Tässä tapauksessa komission olisi pyydettävä kolmansien maiden toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan tarvittavat tutkimukset ja toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi alkuperälaitoksessa ja raportoimaan asiasta komissiolle.

(7)

Valvontajärjestelmän tehokkuuden vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava jättää tietyt lähetykset koordinoidusti suoritettavan tehostetun virallisen valvonnan ulkopuolelle tapauksissa, joissa lähetyksiltä on evättävä pääsy unioniin muista syistä kuin sen rikkomisen vuoksi, jonka takia koordinoitua tehostettua virallista valvontaa suoritetaan.

(8)

Koska asetusta (EU) 2017/625 sovelletaan 14 päivästä joulukuuta 2019, myös tätä asetusta olisi sovellettava kyseisestä päivästä.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat sallia hyväksymiensä lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevien tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden tai muiden asiakirjojen sekä kyseisiä tilintarkastuksia koskevien tarkastus- tai tutkintaraporttien toimittamisen kolmannen maan toimivaltaisille viranomaisille ainoastaan, jos tällaiset viranomaiset täyttävät komission asianmukaisiksi toteamat vaatimukset ja jos kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten välillä on sovittu vastavuoroisuuteen perustuvista työskentelyjärjestelyistä. Jäsenvaltiot ovat entistä kiinnostuneempia kehittämään edelleen yhteistyötä lakisääteisen tilintarkastuksen alalla Kiinan kansantasavallan toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tätä taustaa vasten on syytä määritellä, täyttävätkö Kiinan kansantasavallan toimivaltaiset viranomaiset vaatimukset, jotka katsotaan tähän tarkoitukseen asianmukaisiksi.

(2)

Direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 3 kohdan mukaisessa asianmukaisuutta koskevassa päätöksessä ei käsitellä muita erityisiä vaatimuksia, jotka liittyvät lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevien tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden ja muiden asiakirjojen sekä tarkastus- tai tutkintaraporttien toimittamiseen, kuten sopimista toimivaltaisten viranomaisten välillä vastavuoroisuuteen perustuvista työskentelyjärjestelyistä, joista säädetään direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 kohdan d alakohdassa, eikä henkilötietojen siirtoa koskevia vaatimuksia, joista säädetään mainitun direktiivin 47 artiklan 1 kohdan e alakohdassa.

(3)

Yhteistyön tekeminen lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevien tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden tai muiden asiakirjojen sekä tarkastus- tai tutkimusraporttien toimittamisessa kolmannen maan toimivaltaiselle viranomaiselle on yleisen edun kannalta hyvin merkittävää riippumattoman julkisen valvonnan harjoittamisessa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla työskentelyjärjestelyillä varmistettava, että Kiinan kansantasavallan toimivaltaiset viranomaiset käyttävät niille mainitun direktiivin 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti, toimitettuja asiakirjoja ainoastaan tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen julkiseen valvontaan, ulkoiseen laadunvarmistukseen ja tutkintaan.

(4)

Kun tarkastuksia tai tutkimuksia tehdään, lakisääteiset tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt eivät saa antaa käyttöön tai toimittaa tilintarkastukseen liittyviä työpapereitaan tai muita asiakirjojaan Kiinan kansantasavallan toimivaltaisille viranomaisille muilla kuin direktiivin 2006/43/EY 47 artiklassa ja tässä päätöksessä säädetyillä edellytyksillä.

(5)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden hyväksymien lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen ja Kiinan kansantasavallan toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteydenpito tapahtuu lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen julkisen valvonnan, laadunvarmistuksen ja tutkinnan yhteydessä asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välityksellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 4 kohdan soveltamista.

(6)

Direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat sallia hyväksymiensä lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevien tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden tai muiden asiakirjojen sekä tarkastus- tai tutkintaraporttien toimittamisen Kiinan kansantasavallan toimivaltaisille viranomaisille vain sillä edellytyksellä, että toimivaltaisten viranomaisten välillä on sovittu vastavuoroisuuteen perustuvista työskentelyjärjestelyistä.

(7)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden toimivaltaisten viranomaisten ja Kiinan kansantasavallan toimivaltaisten viranomaisten välillä sovitaan tällaisista työskentelyjärjestelyistä vastavuoroisuuden pohjalta ja noudattaen direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 ja 2 kohdan edellytyksiä, kuten salassapitovelvollisuutta ja tällaisissa asiakirjoissa olevien luottamuksellisten liiketoimintaa koskevien tietojen (teollis- ja tekijänoikeudet mukaan lukien) suojaa sekä tarkastusten kohteena olleiden yhteisöjen että tällaisia yhteisöjä tarkastaneiden lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen osalta.

(8)

Henkilötietojen siirtäminen lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevien tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden tai muiden asiakirjojen sekä tarkastus- tai tutkintaraporttien Kiinan kansantasavallan toimivaltaisille viranomaisille siirtämisen yhteydessä on laillista ainoastaan, jos se täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (2) säädetyt kansainvälisiä tiedonsiirtoja koskevat vaatimukset. Näin ollen direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 kohdan e alakohdassa edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että henkilötietojen siirrossa niiden toimivaltaisten viranomaisten ja Kiinan kansantasavallan toimivaltaisen viranomaisen välillä noudatetaan tietosuojaperiaatteita ja -sääntöjä ja erityisesti asetuksen (EU) 2016/679 V luvun säännöksiä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava asianmukaiset suojatoimet henkilötietojen siirtämistä varten asetuksen (EU) 2016/679 46 artiklan mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että Kiinan kansantasavallan toimivaltaiset viranomaiset eivät luovuta niille toimitettuihin asiakirjoihin sisältyviä henkilötietoja eteenpäin ilman asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ennalta antamaa suostumusta.

(9)

Kiinan kansantasavallan valtiovarainministeriö ja Kiinan valtion arvopaperiviranomainen (China Securities Regulatory Commission, CSRC) ovat ne kaksi julkista valvontaelintä, joilla on toimivalta tutkia tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen toimintaa Kiinan kansantasavallan tilinpitoa koskevan lainsäädännön, sertifioituja julkisia tilintarkastajia koskevan lainsäädännön sekä arvopaperilain mukaisesti. Valtiovarainministeriö on vastuussa toimilupien myöntämisestä kirjanpitoyrityksille, kirjanpitosääntöjen täytäntöönpanosta, tilintarkastusstandardien vahvistamisesta, kirjanpitoyrityksiä ja sertifioituja julkisia tilintarkastajia koskevien tarkastusten ja tutkimusten suorittamisesta ja sellaisten sääntelyä koskevien yhteistyösopimusten tekemisestä, jotka liittyvät sertifioitujen julkisten tilintarkastajien ammatin valvontaan. Valtioneuvoston alaisuudessa toimivan CSRC:n tehtävänä on valvoa arvopaperimarkkinoita ja panna täytäntöön arvopaperilaki. Sillä on valtuudet tarkastaa joko Shanghain tai Shenzhenin pörssilistalla olevia yhtiöitä sekä näitä pörssilistattuja yhtiöitä tarkastavia tilintarkastusyrityksiä. CSRC on viranomainen, joka vastaa näissä arvopaperipörsseissä liikkeeseen laskettujen arvopaperien valvonnasta ja hallinnoinnista. Valvontatehtäviensä ohella CSRC:llä on toimivalta hoitaa arvopapereita ja futuureja koskevia kansainvälisen yhteistyön asioita. CSRC:llä on toimivalta perustaa valvontayhteistyömekanismi muiden lainkäyttöalueiden vastaavien viranomaisten kanssa arvopaperimarkkinoiden rajat ylittävää valvontaa varten, mukaan lukien yhteistyö tarkastusta koskevissa asioissa.

(10)

Sekä valtiovarainministeriö että CSRC osallistuvat tulevien kahdenvälisten sopimusten allekirjoittamiseen tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden siirtämistä varten. Valtiovarainministeriö vastaa sopimusten tekemisestä jäsenvaltioiden kanssa ja määrittää CSRC:n osallistumisen neuvotteluihin ja sopimusten allekirjoittamiseen riippuen sopimusten soveltamisalasta ja sisällöstä. Valtiovarainministeriön ja CSRC:n nykyisillä ja entisillä työntekijöillä on velvollisuus pitää valvontatoimien aikana tietoonsa tulleet valtionsalaisuudet, liikesalaisuudet ja työhön liittyvät salaisuudet luottamuksellisina, eivätkä he saa käyttää näitä tietoja asiaan liittymättömissä yhteyksissä.

(11)

Kiinan kansantasavallan lakien ja määräysten nojalla valtiovarainministeriö ja CSRC voivat toimittaa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille asiakirjoja, jotka vastaavat direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ja jotka liittyvät tutkintaan, jonka se voi kohdistaa tällaisiin tilintarkastajiin tai tilintarkastusyhteisöihin.

(12)

Tältä pohjalta ja ottaen huomioon myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 537/2014 (3) 30 artiklan 7 kohdan c alakohdassa tarkoitetun Euroopan tilintarkastajien valvontaelinten komitean (CEAOB) antaman teknisen neuvonnan valtiovarainministeriö ja CSRC täyttävät vaatimukset, joiden olisi katsottava olevan asianmukaiset direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(13)

Tämä päätös ei vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY (4) 25 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin yhteistyöjärjestelyihin.

(14)

Direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen päätelmä jonkin kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten täyttämien vaatimusten asianmukaisuudesta ei estä komissiota antamasta mainitun direktiivin 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti päätöstä kyseisen kolmannen maan tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavien valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmien vastaavuudesta.

(15)

Tällä päätöksellä pyritään helpottamaan tuloksellista yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja Kiinan kansantasavallan toimivaltaisten viranomaisten välillä. Sen tarkoituksena on tehdä kyseisille viranomaisille mahdolliseksi julkiseen valvontaan, ulkoiseen laadunvarmistukseen ja tutkintaan liittyvien tehtävien hoitaminen ja samalla suojata asianomaisten osapuolten oikeuksia. Jos toimivaltainen viranomainen päättää ryhtyä vastavuoroisuuteen perustuviin työskentelyjärjestelyihin Kiinan kansantasavallan toimivaltaisten viranomaisten kanssa mahdollistaakseen lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevia tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden tai muiden asiakirjojen sekä tarkastus- tai tutkintaraporttien siirtämisen, kyseisen jäsenvaltion on annettava komissiolle tiedoksi kyseisten viranomaisten kanssa sovitut vastavuoroiset työskentelyjärjestelyt, jotta komissio voi arvioida, onko yhteistyö direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan mukaista.

(16)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja Kiinan kansantasavallan toimivaltaisten viranomaisten välillä tilintarkastuksen valvonnan alalla tehtävän yhteistyön perimmäisenä tavoitteena on rakentaa keskinäinen luottamus osapuolten valvontajärjestelmiä kohtaan ja edistää lähentymistä tilintarkastusten laadun osalta. Tällainen keskinäinen luottamus ja pidemmälle viety lähentyminen perustuisivat unionin ja Kiinan kansantasavallan tilintarkastusalan valvontajärjestelmien vastaavuuteen. Tämän seurauksena lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevia tilintarkastukseen liittyviä työpapereita tai muita asiakirjoja sekä tarkastus- tai tutkintaraportteja on jatkossa tarkoitus toimittaa viime kädessä vain poikkeustapauksissa.

(17)

Tässä päätöksessä otetaan huomioon jäsenvaltioiden kasvava kiinnostus kehittää edelleen yhteistyötä Kiinan kansantasavallan toimivaltaisten viranomaisten kanssa tilintarkastustoiminnan alalla keinona helpottaa unionin yhteisöjen pääsyä Kiinan kansantasavallan pääomamarkkinoille ja edistää sellaisten yritysten pääomamarkkinatoimia jäsenvaltioissa, joilla on sääntömääräinen kotipaikka Kiinan kansantasavallassa.

(18)

Koska käytännön kokemusta valvontayhteistyöstä Kiinan kansantasavallan toimivaltaisten viranomaisten kanssa ei toistaiseksi ole, tätä päätöstä olisi sovellettava rajoitetun ajan.

(19)

Komissio seuraa rajoitetusta soveltamisajasta huolimatta säännöllisesti markkinoiden kehitystä, valvonta- ja sääntelykehysten kehitystä ja valvontayhteistyön vaikuttavuutta ottaen huomioon valvontayhteistyön aikana saadut kokemukset, myös jäsenvaltioiden toimittamien tietojen pohjalta. Komissio voi toteuttaa tätä päätöstä koskevan erityisen tarkastelun milloin tahansa ennen sen voimassaoloajan päättymistä, jos komission on tapahtuneen kehityksen perusteella tarpeen arvioida uudelleen tällä päätöksellä tunnustettua asianmukaisuutta. Tällainen uudelleenarviointi voi johtaa tämän päätöksen kumoamiseen.

(20)

Euroopan tietosuojavaltuutettu antoi lausunnon 20 päivänä toukokuuta 2019.

(21)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2006/43/EY 48 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,