(1)

Unionin kotitaloudet ovat maailman suurimpien säästäjien joukossa, mutta enin osa näistä säästöistä on lyhyen maturiteetin pankkitileillä. Pääomamarkkinoille tehtävien sijoitusten lisääntyminen auttaisi vastaamaan väestön ikääntymisen ja matalien korkojen aiheuttamiin haasteisiin.

(2)

Vanhuuseläkkeet muodostavat olennaisen osan eläkeläisten tuloista, ja monille ihmisille riittävä eläke on ratkaiseva tekijä vanhuuden riittävän tulotason ja köyhyyden välillä. Ne ovat edellytys sille, että henkilö voi käyttää perusoikeuksia, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, muun muassa ikääntyneiden henkilöiden oikeuksia koskevassa 25 artiklassa, jossa todetaan seuraavaa: ”Unioni tunnustaa ikääntyneiden henkilöiden oikeuden ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeuden osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään ja kunnioittaa näitä oikeuksia.”

(3)

Unionilla on vastassaan useita muun muassa väestörakenteeseen liittyviä haasteita, koska Eurooppa on ikääntyvä maanosa. Lisäksi työurat, työmarkkinat ja varallisuuden jakautuminen ovat muuttumassa ratkaisevasti, mikä johtuu suurelta osin digitaalisesta vallankumouksesta.

(4)

Julkiset järjestelmät tarjoavat merkittävän osan vanhuuseläkkeistä. Eläkejärjestelmien järjestäminen kuuluu yksinomaisen kansallisen toimivallan piiriin, kuten perussopimuksissa määrätään, mutta tulojen riittävyys ja kansallisten eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyys ovat ratkaisevan tärkeitä koko unionin vakaudelle. Ohjaamalla eurooppalaisten säästöjä yhä enemmän käteisestä ja pankkitalletuksista pitkän aikavälin sijoitustuotteisiin, kuten vapaaehtoisiin eläketuotteisiin, joilla on pitkän aikavälin eläkeluonne, saataisiin näin ollen aikaan hyödyllisiä vaikutuksia sekä yksittäisille henkilöille (jotka saisivat korkeampia tuottoja ja paremmin riittävän eläkkeen) että taloudelle laajemmin.

(5)

Vuonna 2015 unionin työikäisestä väestöstä (20–64-vuotiaat) 11,3 miljoonaa asui muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka kansalaisia he ovat, ja 1,3 miljoonaa unionin kansalaista työskenteli muussa jäsenvaltiossa kuin asuinjäsenvaltiossaan.

(6)

Siirrettävän yleiseurooppalaisen yksilöllisen eläketuotteen (PEPP), jolla on pitkän aikavälin eläkeluonne, houkuttelevuus tuotteena kasvaa erityisesti nuorten sekä liikkuvien työntekijöiden kannalta, ja sen avulla unionin kansalaisten on nykyistä helpompi käyttää oikeuttaan asua ja työskennellä kaikkialla unionissa.

(7)

Yksilöllisillä eläkkeillä on tärkeä tehtävä pitkän aikavälin säästäjien ja pitkän aikavälin sijoitusmahdollisuuksien yhdistämisessä. Laajemmat eurooppalaiset yksilöllisten eläkkeiden markkinat tukisivat yhteisösijoittajille tarjolla olevaa rahoitusta ja investointeja reaalitalouteen.

(8)

Tämä asetus antaa mahdollisuuden luoda yksilöllinen eläketuote, jolla on pitkän aikavälin eläkeluonne, jossa otetaan mahdollisimman tarkoin huomioon Yhdistyneiden kansakuntien tukemissa vastuullisen sijoittamisen periaatteissa mainitut ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät (ESG-tekijät), joka on yksinkertainen, turvallinen, kohtuuhintainen, avoin, kuluttajaystävällinen ja siirrettävissä unionin laajuisesti ja joka täydentää jäsenvaltioiden nykyisiä järjestelmiä.

(9)

Yksilöllisten eläkkeiden sisämarkkinat eivät tällä hetkellä toimi kitkattomasti. Joissakin jäsenvaltioissa ei vielä ole markkinoita yksilöllisille eläketuotteille. Toisissa jäsenvaltioissa yksilöllisiä eläketuotteita on saatavilla, mutta kansallisten markkinoiden välillä on suuria eroja. Tämän vuoksi yksilölliset eläketuotteet ovat siirrettävissä vain rajallisesti. Yksittäisten henkilöiden saattaa siksi olla vaikea hyödyntää perusvapauksiaan. He eivät ehkä esimerkiksi pysty ottamaan vastaan työpaikkaa toisesta jäsenvaltiosta tai jäämään eläkkeelle toisessa jäsenvaltiossa. Lisäksi nykyisten yksilöllisten eläketuotteiden standardoinnin puute haittaa palveluntarjoajien mahdollisuutta hyödyntää sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta.

(10)

Yksilöllisten eläketuotteiden sisämarkkinat ovat erittäin hajanaiset ja keskenään erilaiset, joten PEPP-tuotteiden vaikutus saattaa olla hyvin erilainen eri jäsenvaltioissa ja kohderyhmät saattavat vaihdella yhtä paljon. Joissakin jäsenvaltioissa PEPP-tuotteet voisivat olla ratkaisu ihmisille, joiden saatavilla ei tällä hetkellä ole riittävästi tarjontaa. Joissakin muissa jäsenvaltioissa PEPP-tuotteet taas voisivat lisätä kuluttajien valinnanvaraa tai tarjota ratkaisun liikkuville kansalaisille. PEPP-tuotteiden ei kuitenkaan ole tarkoitus korvata nykyisiä kansallisia eläkejärjestelmiä, vaan se on täydentävä yksilöllinen lisäeläketuote.

(11)

Pääomamarkkinaunionin avulla voidaan edistää pääoman mobilisointia Euroopassa ja sen kanavoimista kaikille yrityksille, myös pienille ja keskisuurille yrityksille, sekä infrastruktuurihankkeisiin ja pitkän aikavälin kestäviin hankkeisiin, jotka tarvitsevat sitä laajentuakseen ja luodakseen työpaikkoja. Yksi pääomamarkkinaunionin keskeisistä tavoitteista on lisätä yksityissijoittajien sijoituksia ja valinnanvaraa ottamalla eurooppalaiset säästöt paremmin käyttöön. Tässä tarkoituksessa PEPP-tuote on edistysaskel pääomamarkkinoiden yhdentymisen tehostamisessa, koska sillä tuetaan reaalitalouden rahoittamista pitkällä aikavälillä ottaen huomioon tuotteen pitkän aikavälin eläkeluonne ja sijoitusten kestävyys.

(12)

Komissio ilmoitti 30 päivänä syyskuuta 2015 esitetyssä pääomamarkkinaunionin luomista koskevassa toimintasuunnitelmassa, että se ”arvioi tarvetta luoda toimintapuitteet, joiden avulla Eurooppaan luodaan menestyksekkäät markkinat yksinkertaisille, tehokkaille ja kilpailukykyisille henkilökohtaisille eläkkeille, ja määrittää, edellyttävätkö tällaiset markkinat EU:n lainsäädäntöä”.

(13)

Euroopan parlamentti korosti aiheesta ”Saavutukset ja haasteet rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön alalla: vaikutukset ja eteneminen kohti tehokkaampia ja toimivampia EU:n puitteita rahoituspalvelujen sääntelylle ja pääomamarkkinaunionille”19 päivänä tammikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa (3), että ”on luotava toimintaedellytykset, jotka kannustavat rahoitustuotteiden innovointiin, edistävät monimuotoisuutta, hyödyttävät reaalitaloutta, tarjoavat lisäkannustimia investointeihin ja voivat lisäksi edistää riittävien, turvattujen ja kestävien eläkkeiden maksamista”, ja mainitsi esimerkkinä yksinkertaisen ja avoimen yleiseurooppalaisen eläketuotteen kehittämisen.

(14)

Eurooppa-neuvosto edellytti 28 päivänä kesäkuuta 2016 antamissaan päätelmissä ”ripeää ja määrätietoista edistymistä”, jotta voidaan ”varmistaa yrityksille helpompi rahoituksen saanti ja tukea investointeja reaalitalouteen edistämällä pääomamarkkinaunionin tavoitteita”.

(15)

Komissio totesi 14 päivänä syyskuuta 2016 annetussa tiedonannossaan ”Pääomamarkkinaunioni – Vauhtia uudistuksiin”, että se ”harkitsee tekevänsä yksinkertaista, tehokasta ja kilpailukykyistä yksilöllistä EU:n eläketuotetta koskevia ehdotuksia. […] Tarkastelussa on myös se vaihtoehto, että tehdään lainsäädäntöehdotus vuonna 2017”.

(16)

Pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman väliarvioinnista 8 päivänä kesäkuuta 2017 antamassaan tiedonannossa komissio ilmoitti yleiseurooppalaista yksilöllistä eläketuotetta koskevasta lainsäädäntöehdotuksesta vuoden 2017 kesäkuun loppuun mennessä. Tiedonannon mukaan ”tällä luodaan perusta turvallisemmille, kustannustehokkaammille ja avoimemmille kohtuuhintaisen, vapaaehtoisen ja yleiseurooppalaisesti hallittavan yksilöllisen eläkesäästämisen markkinoille. Näin voidaan ottaa huomioon niiden ihmisten tarpeet, jotka haluavat parantaa eläkesäästöjensä riittävyyttä, vastata väestörakenteen aiheuttamaan haasteeseen, täydentää nykyisiä eläketuotteita ja -järjestelmiä ja edistää yksilöllisten eläkkeiden kustannustehokkuutta tukemalla mahdollisuuksia tehdä pitkän aikavälin investointeja yksilöllisiin eläkkeisiin.”

(17)

PEPP-tuotteen kehittämisellä lisätään eläkesäästämisen vaihtoehtoja etenkin liikkuville työntekijöille ja luodaan unionin markkinat PEPP-tarjoajille. Sen olisi kuitenkin vain täydennettävä julkisia eläkejärjestelmiä.

(18)

Talousvalistuksella voidaan tukea kotitalouksien ymmärrystä ja lisätä niiden tietoa säästämisvaihtoehdoista vapaaehtoisten yksilöllisten eläketuotteiden alalla. Säästäjillä olisi myös oltava kohtuulliset mahdollisuudet saada kunnollinen käsitys PEPP-tuotteeseen liittyvistä riskeistä ja sen ominaisuuksista.

(19)

PEPP-tuotteita koskevalla lainsäädäntökehyksellä luodaan perusta yleiseurooppalaisesti hallinnoitavien kohtuuhintaisten ja vapaaehtoisten eläkkeisiin liittyvien sijoitusten menestyville markkinoille. Tällä lainsäädäntökehyksellä täydennetään nykyisiä lakisääteisiä eläkejärjestelmiä ja -tuotteita ja ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä ja -tuotteita ja voidaan ottaa huomioon niiden ihmisten tarpeet, jotka haluavat parantaa eläkesäästöjensä riittävyyttä, vastata väestörakenteen aiheuttamaan haasteeseen ja tarjota uusi merkittävä yksityisen pääoman lähde pitkän aikavälin sijoituksia varten. Tällä kehyksellä ei korvata eikä yhdenmukaisteta nykyisiä kansallisia yksilöllisiä eläketuotteita tai -järjestelmiä, eikä sillä ole vaikutusta nykyisiin kansallisiin lakisääteisiin eläkejärjestelmiin ja -tuotteisiin ja ammatillisiin lisäeläkejärjestelmiin ja -tuotteisiin.

(20)

PEPP-tuote on yksilöllinen muu kuin ammatillinen eläketuote, jonka PEPP-säästäjä hankkii vapaaehtoisesti eläkkeelle siirtymistä varten. Koska PEPP-tuotteen olisi tarjottava pääoman karttuminen pitkällä aikavälillä, pääoman ennenaikaiseen nostoon olisi oltava vain rajoitetut mahdollisuudet ja siitä voisi olla seuraamuksia.

(21)

Tällä asetuksella yhdenmukaistetaan joitakin PEPP-tuotteen keskeisiä ominaisuuksia, jotka liittyvät avaintekijöihin, kuten jakeluun, sopimusten vähimmäissisältöön, sijoituspolitiikkaan, palveluntarjoajan vaihtoon taikka rajatylittävään tarjoamiseen ja siirrettävyyteen. Näiden keskeisten ominaisuuksien yhdenmukaistamisella parannetaan kaiken kaikkiaan yksilöllisten eläkkeiden tarjoajien tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja edistetään pääomamarkkinaunionin toteuttamista sekä yksilöllisten eläkkeiden sisämarkkinoiden yhdentymistä. Näin luodaan pitkälti standardoitu yleiseurooppalainen tuote, joka on saatavilla kaikissa jäsenvaltioissa ja jonka ansiosta kuluttajat voivat hyödyntää sisämarkkinoita täysimääräisesti, koska heillä on mahdollisuus siirtää eläkeoikeudet ulkomaille ja tarjolla on laajempi valikoima eri tyyppisiä palveluntarjoajia, myös valtioiden rajat ylittävästi. Kun valtioiden rajat ylittävään eläkepalvelujen tarjoamiseen kohdistuu vähemmän esteitä, PEPP-tuote lisää kilpailua palveluntarjoajien välillä yleiseurooppalaisella tasolla ja luo mittakaavaetuja, joista pitäisi olla hyötyä säästäjille.

(22)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklassa annetaan mahdollisuus hyväksyä säädöksiä sekä asetusten että direktiivien muodossa. Asetuksen hyväksymistä on pidetty parempana vaihtoehtona, koska se on suoraan sovellettavissa kaikissa jäsenvaltioissa. Näin ollen asetuksella voidaan ottaa PEPP-tuote nopeammin käyttöön ja puuttua pikaisemmin tarpeeseen lisätä eläkesäästämistä ja -sijoituksia pääomamarkkinaunionin puitteissa. Tällä asetuksella yhdenmukaistetaan PEPP-tuotteen keskeisiä ominaisuuksia, joihin ei tarvitse soveltaa erityisiä kansallisia sääntöjä, joten asetus vaikuttaa tässä tapauksessa soveltuvammalta kuin direktiivi. Sitä vastoin ominaisuuksiin, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan (esimerkiksi kerryttämisvaihetta koskevat ehdot), sovelletaan kansallisia sääntöjä.

(23)

Tässä asetuksessa olisi vahvistettava PEPP-tuotteiden rekisteröintiä, tarjontaa, jakelua ja valvontaa koskevat yhdenmukaiset säännöt. PEPP-tuotteisiin olisi sovellettava tämän asetuksen, asiaa koskevan alakohtaisen unionin lainsäädännön sekä vastaavien delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten säännöksiä. Lisäksi olisi sovellettava jäsenvaltioiden alakohtaisen unionin lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi antamaa lainsäädäntöä. Jos tietty asia ei jo kuulu tämän asetuksen tai alakohtaisen unionin lainsäädännön soveltamisalaan, olisi sovellettava asiaa koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. PEPP-tuotteesta olisi myös tehtävä PEPP-säästäjän ja PEPP-tarjoajan välinen sopimus, jäljempänä ’PEPP-sopimus’. PEPP-sopimukseen olisi sisällytettävä joitakin tuotteen keskeisiä ominaisuuksia. Tällä asetuksella ei rajoiteta niiden unionin sääntöjen soveltamista, jotka koskevat kansainvälistä yksityisoikeutta ja erityisesti tuomioistuimen toimivaltaa ja sovellettavaa lakia. Tällä asetuksella ei myöskään rajoiteta kansallisen sopimus-, sosiaali-, työ- ja vero-oikeuden soveltamista.

(24)

Tässä asetuksessa olisi tehtävä selväksi, että PEPP-sopimuksen on oltava kaikkien sovellettavien sääntöjen mukainen. Lisäksi PEPP-sopimuksessa olisi vahvistettava osapuolten oikeudet ja velvollisuudet ja siihen olisi sisällyttävä joitakin tuotteen keskeisiä ominaisuuksia. PEPP-sopimuksen voi tehdä myös PEPP-säästäjien ryhmän edustaja, kuten riippumaton säästäjien yhdistys, joka toimii kyseisen ryhmän puolesta, edellyttäen, että tämä tapahtuu tämän asetuksen ja sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että PEPP-tuotteen tällä tavoin hankkivat PEPP-säästäjät saavat samat tiedot ja neuvot kuin PEPP-säästäjät, jotka tekevät PEPP-sopimuksen joko suoraan PEPP-tarjoajan kanssa tai PEPP-jakelijan kautta.

(25)

PEPP-tarjoajilla olisi oltava pääsy koko unionin markkinoille tuotetta koskevalla yhdellä rekisteröinnillä, joka myönnetään yksien sääntöjen perusteella. Jotta tuotetta voidaan markkinoida nimityksellä ”PEPP”, rekisteröintiä hakevien PEPP-tarjoajien olisi haettava rekisteröintiä toimivaltaisilta viranomaisilta. Tämä asetus ei estä tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttävän olemassa olevan yksilöllisen eläketuotteen rekisteröintiä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä rekisteröintipäätös, jos rekisteröintiä hakeva PEPP-tarjoaja on toimittanut kaikki tarvittavat tiedot ja jos tämän asetuksen vaatimusten noudattamista varten tarvittavat järjestelyt ovat käytössä. Tehtyään rekisteröintipäätöksen toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava asiasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (4) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) (EIOPA) PEPP-tarjoajan ja PEPP-tuotteen kirjaamiseksi julkiseen keskusrekisteriin. Tällaisen rekisteröinnin olisi oltava voimassa koko unionin alueella. Tässä asetuksessa säädettyjen yhdenmukaisten vaatimusten noudattamisen tehokkaan valvonnan varmistamiseksi toimivaltaisille viranomaisille ja tarvittaessa EIOPAlle olisi ilmoitettava viipymättä kaikista myöhemmistä muutoksista rekisteröintimenettelyssä toimitettuihin tietoihin ja asiakirjoihin.

(26)

EIOPAn olisi luotava julkinen keskusrekisteri, joka sisältää tietoja rekisteröidyistä PEPP-tuotteista, joita voitaisiin tarjota ja jaella unionissa, ja PEPP-tarjoajista sekä luettelon jäsenvaltioista, joissa PEPP-tuotetta tarjotaan. Jos PEPP-tarjoajat eivät jakele PEPP-tuotetta jäsenvaltion alueella mutta niiden on mahdollista avata alatili kyseistä jäsenvaltiota varten varmistaakseen PEPP-asiakkaidensa PEPP-tuotteiden siirrettävyyden, kyseisessä rekisterissä olisi oltava tietoa myös jäsenvaltioista, joita varten PEPP-tarjoaja tarjoaa alatilejä.

(27)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/2341 (5) tarkoitettujen ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten (lisäeläkelaitosten) organisointi- ja sääntelytavoissa on merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä. Joissakin jäsenvaltioissa kyseiset laitokset saavat harjoittaa ainoastaan ammatillisiin lisäeläkkeisiin liittyvää toimintaa, kun taas toisissa jäsenvaltioissa kyseiset laitokset, myös hyväksytyt yhteisöt, jotka vastaavat lisäeläkelaitosten johtamisesta ja hallinnoinnista ja toimivat niiden puolesta, jos niillä ei ole oikeushenkilöyttä, saavat harjoittaa ammatillisiin lisäeläkkeisiin ja yksilöllisiin eläkkeisiin liittyvää toimintaa. Tämän vuoksi lisäeläkelaitoksilla on erilaisia organisaatiorakenteita ja myös niiden valvonta kansallisella tasolla vaihtelee. Erityisesti sellaisten lisäeläkelaitosten vakavaraisuusvalvonta, joilla on lupa harjoittaa ammatillisiin lisäeläkkeisiin ja yksilöllisiin eläkkeisiin liittyvää toimintaa, on laajempaa kuin ainoastaan ammatillisiin lisäeläkkeisiin liittyvää toimintaa harjoittavien lisäeläkelaitosten vakavaraisuusvalvonta.

Jotta rahoitusvakaus ei vaarannu ja voidaan ottaa huomioon organisaatiorakenteen ja valvonnan erot, PEPP-tuotteiden tarjoamisen olisi oltava sallittua ainoastaan lisäeläkelaitoksille, joilla on kansallisen lainsäädännön nojalla lupa tarjota myös yksilöllisiä eläketuotteita ja joiden tällaista toimintaa valvotaan. Tämän lisäksi ja rahoitusvakauden turvaamiseksi kaikki PEPP-tuotteiden tarjoamista koskevaa liiketoimintaa vastaavat varat ja vastuut olisi pidettävä erillään muista toiminnoista eikä niitä saisi voida siirtää laitoksen muuhun eläkeliiketoimintaan. PEPP-tuotteita tarjoavien lisäeläkelaitosten olisi myös aina noudatettava direktiivissä (EU) 2016/2341 asetettuja asiaankuuluvia vaatimuksia, myös sijoittamista koskevia yksityiskohtaisempia sääntöjä, joita jäsenvaltiot, joissa ne on rekisteröity tai hyväksytty direktiivin (EU) 2016/2341 mukaisesti, ovat säätäneet saattaessaan mainitun direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä hallintojärjestelmää koskevia säännöksiä. Kuten muidenkin PEPP-tarjoajien kohdalla, jos tässä asetuksessa säädetään tiukempia vaatimuksia, tällaisia vaatimuksia olisi sovellettava.

(28)

Yhdellä yhtenäisellä PEPP-passilla varmistetaan PEPP-tuotteiden sisämarkkinoiden luominen.

(29)

PEPP-tarjoajien olisi voitava jaella kehittämiään PEPP-tuotteita ja PEPP-tuotteita, joita ne eivät ole kehittäneet, edellyttäen, että tämä on asiaa koskevan alakohtaisen lainsäädännön mukaista. PEPP-jakelijoilla olisi oltava oikeus jaella PEPP-tuotteita, joita ne eivät ole kehittäneet. PEPP-jakelijoiden olisi jaeltava ainoastaan sellaisia tuotteita, joita varten niillä on asianmukaiset tiedot ja pätevyys asiaa koskevan alakohtaisen lainsäädännön mukaisesti.

(30)

PEPP-tarjoajien tai PEPP-jakelijoiden olisi annettava potentiaalisille PEPP-säästäjille ennen PEPP-sopimuksen tekemistä neuvontaa, jossa otetaan huomioon tuotteen pitkän aikavälin eläkeluonne, PEPP-säästäjän yksilölliset tarpeet ja vaatimukset sekä rajoitettu lunastettavuus. Neuvonnalla olisi erityisesti pyrittävä tiedottamaan PEPP-säästäjälle sijoitusvaihtoehtojen ominaisuuksista, pääomasuojan tasosta ja maksusuoritusten muodoista.

(31)

PEPP-tarjoajat voivat tarjota ja PEPP-jakelijat voivat jaella PEPP-tuotteita vastaanottavan jäsenvaltion alueella palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden nojalla avattuaan alatilin kyseistä vastaanottavaa jäsenvaltiota varten. Jotta varmistetaan palvelujen laadukkuus ja kuluttajansuojan tehokkuus, kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä tässä asetuksessa säädettyjen velvollisuuksien täytäntöönpanossa. Jos PEPP-tarjoajat ja PEPP-jakelijat harjoittavat liiketoimintaa eri jäsenvaltioissa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi oltava vastuussa tässä asetuksessa asetettujen velvollisuuksien noudattamisen varmistamisesta, koska niillä on tiiviimmät yhteydet PEPP-tarjoajaan. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset saavat tietoonsa, että velvollisuuksia on rikottu niiden alueella, niiden olisi ilmoitettava tästä kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, joiden olisi tämän jälkeen toteutettava aiheelliset toimenpiteet, jotta varmistetaan kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vastuulle kuuluvien tehtävien oikeudenmukainen jakautuminen. Lisäksi vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava puuttua asiaan, jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät toteuta aiheellisia toimenpiteitä tai jos toteutetut toimenpiteet eivät ole riittävät.

(32)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla olisi siksi oltava käytettävissään kaikki tarpeelliset keinot sen varmistamiseksi, että PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden liiketoiminta on asianmukaista koko unionissa riippumatta siitä, perustuuko se sijoittautumisvapauteen vai palveluiden tarjoamisen vapauteen. Valvonnan tehokkuuden varmistamiseksi kaikkien toimivaltaisten viranomaisten toteuttamien toimien olisi oltava oikeassa suhteessa tietyn tarjoajan tai jakelijan liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen.

(33)

PEPP-tuotteen yleiseurooppalaista ulottuvuutta voidaan kehittää tarjoajan tasolla rajatylittävän toiminnan tarjoamien mahdollisuuksien kautta mutta myös PEPP-säästäjän tasolla PEPP-tuotteen siirrettävyyden ja vaihtopalvelun kautta; näin edistetään sellaisten henkilöiden yksilöllisten eläkeoikeuksien suojaamista, jotka käyttävät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 21 ja 45 artiklan mukaista oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Siirrettävyyteen liittyy PEPP-säästäjän asuinpaikan vaihtaminen toiseen jäsenvaltioon vaihtamatta PEPP-tarjoajaa, kun taas PEPP-tarjoajan vaihtoon ei välttämättä liity asuinpaikan muutosta.

(34)

PEPP-tuotteeseen olisi sisällyttävä kansallisia alatilejä, joista jokaisessa otetaan huomioon yksilöllisen eläketuotteen ominaisuudet, jotka mahdollistavat sen, että PEPP-tuotteeseen suoritettavat maksut tai PEPP-tuotteesta tehtävät maksusuoritukset ovat kannustinkelpoisia, jos kannustimia on saatavilla jäsenvaltioissa, joita varten PEPP-tarjoaja asettaa saataville alatilin. Alatiliä olisi käytettävä kerryttämisvaiheen aikana suoritettujen maksujen ja maksatusvaiheen aikana tehtyjen maksusuoritusten kirjaamiseen sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jota varten alatili on avattu. PEPP-säästäjän tasolla ensimmäinen alatili olisi luotava PEPP-sopimuksen tekemisen yhteydessä.

(35)

Jotta siirtymävaihe olisi jouheva PEPP-tarjoajien kannalta, velvollisuutta tarjota PEPP-tuotteita, joissa on alatilejä vähintään kahta jäsenvaltiota varten, olisi sovellettava viimeistään kolme vuoden kuluttua tämän asetuksen soveltamispäivästä. PEPP-tuotetta käyttöön ottaessaan PEPP-tarjoajan olisi annettava tietoa siitä, mitkä alatilit ovat välittömästi saatavilla, jotta vältetään mahdollinen PEPP-säästäjien harhaanjohtaminen. Jos PEPP-säästäjä muuttaa toiseen jäsenvaltioon ja jos tätä jäsenvaltiota varten ei ole saatavilla alatiliä, PEPP-tarjoajan olisi tarjottava PEPP-säästäjälle mahdollisuutta vaihtaa viipymättä ja veloituksetta toiseen PEPP-tarjoajaan, joka tarjoaa alatilin kyseistä jäsenvaltiota varten. PEPP-säästäjä voisi myös jatkaa maksujen suorittamista alatilille, jolle maksuja suoritettiin ennen asuinpaikan vaihtamista.

(36)

Kun otetaan huomioon PEPP-tuotteen pitkän aikavälin eläkeluonne ja siihen liittyvä hallinnollinen rasite, PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden olisi tarjottava potentiaalisille PEPP-säästäjille ja -edunsaajille selviä, helposti ymmärrettäviä ja riittäviä tietoja eläkkeelle siirtymistä koskevan päätöksenteon tueksi. Samasta syystä PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden olisi varmistettava erittäin laaja avoimuus PEPP-tuotteen eri vaiheissa eli muun muassa ennen sopimuksen tekemistä, sopimuksen tekemisen aikana, kerryttämisvaiheessa (mukaan lukien eläkkeelle siirtymistä edeltävä vaihe) ja maksatusvaiheessa. Erityisesti olisi annettava tiedot kertyneistä eläkeoikeuksista, ennustetuista PEPP-eläke-etuuksien tasoista, riskeistä ja takeista, ESG-tekijöiden huomioon ottamisesta sekä kustannuksista. Jos ennustettu PEPP-eläke-etuuksien taso perustuu talousskenaarioihin, tietoa olisi annettava myös parhaasta estimaattiskenaariosta ja epäedullisesta skenaariosta, jonka olisi oltava ääritapaus mutta kuitenkin realistinen.

(37)

Ennen PEPP-sopimuksen tekemistä potentiaalisille PEPP-säästäjille olisi annettava kaikki tarvittavat tiedot, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja. Ennen PEPP-sopimuksen tekemistä olisi määritettävä eläkkeeseen liittyvät tarpeet ja vaatimukset ja annettava neuvontaa.

(38)

Tuotteen mahdollisimman suuren avoimuuden varmistamiseksi PEPP-tarjoajien olisi laadittava kehittämistään PEPP-tuotteista PEPP-avaintietoasiakirja ennen kuin kyseisiä PEPP-tuotteita voidaan jaella PEPP-säästäjille. Niiden olisi myös oltava vastuussa PEPP-avaintietoasiakirjan tietojen paikkansapitävyydestä. PEPP-avaintietoasiakirjalla olisi korvattava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2014 (6) mukainen vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskeva avaintietoasiakirja, jota ei sen seurauksena tarvitse toimittaa PEPP-tuotteiden osalta, ja mukautettava sitä. PEPP-perustuotteesta olisi laadittava erillinen PEPP-avaintietoasiakirja. Jos PEPP-tarjoaja tarjoaa vaihtoehtoisia sijoitusvaihtoehtoja, näitä vaihtoehtoisia sijoitusvaihtoehtoja varten olisi myös tarjottava yleinen avaintietoasiakirja, joka voisi myös sisältää viittauksia muihin asiakirjoihin. Jos vaihtoehtoisista sijoitusvaihtoehdoista ei voida antaa vaadittavia tietoja yhdessä erillisessä avaintietoasiakirjassa, olisi vaihtoehtoisesti annettava erillinen avaintietoasiakirja jokaisesta vaihtoehtoisesta sijoitusvaihtoehdosta. Näin olisi kuitenkin meneteltävä ainoastaan, jos yleisen avaintietoasiakirjan antaminen vaihtoehtoisista sijoitusvaihtoehdoista ei olisi PEPP-asiakkaiden edun mukaista. Arvioidessaan, onko PEPP-avaintietoasiakirja tämän asetuksen mukainen, toimivaltaisten viranomaisten olisi siksi tarvittaessa varmistettava eri sijoitusvaihtoehtojen optimaalinen vertailtavuus ottaen erityisesti huomioon käyttäytymisanalyysiin liittyvät ajantasaiset tiedot, jotta vältetään tietojen esitystavasta aiheutuva kognitiivinen vinouma.

(39)

Tässä asetuksessa olisi PEPP-avaintietoasiakirjojen laajan levityksen ja saatavuuden varmistamiseksi säädettävä, että PEPP-tarjoajan on julkaistava PEPP-avaintietoasiakirjat verkkosivustollaan. PEPP-tarjoajan olisi julkaistava kutakin jäsenvaltiota varten, jossa PEPP-tuotetta jaellaan palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden nojalla, PEPP-avaintietoasiakirja, joka sisältää tarkemmat tiedot kerryttämisvaiheeseen ja maksatusvaiheeseen liittyvistä ehdoista kyseisessä jäsenvaltiossa.

(40)

Kansallisella tasolla ollaan jo kehittämässä yksilöllisiä eläketuotteita koskevia laskureita. Jotta tällaiset laskurit olisivat mahdollisimman hyödyllisiä kuluttajien kannalta, niiden olisi kuitenkin katettava eri PEPP-tarjoajien perimät kulut ja palkkiot sekä mahdolliset muut välittäjien tai sijoitusketjun muiden osien perimät kulut ja palkkiot, joita PEPP-tarjoajat eivät ole jo sisällyttäneet hintaan.

(41)

PEPP-avaintietoasiakirjaan sisällytettävien tietojen yksityiskohdat ja tietojen esitystapa olisi yhdenmukaistettava laajemmin teknisillä sääntelystandardeilla ottaen huomioon aiemmat ja käynnissä olevat kuluttajien käyttäytymistä tarkastelevat tutkimukset, mukaan luettuina tulokset testeistä, joissa tarkastellaan, kuinka tehokkaita erilaiset tietojen esitystavat ovat kuluttajien kannalta. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tekniset sääntelystandardit. EIOPAn olisi kehitettävä luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi kuultuaan muita Euroopan valvontaviranomaisia – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (7) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen) (EBA) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (8) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (arvopaperimarkkinaviranomainen) (ESMA) – soveltuvin osin sekä Euroopan keskuspankkia ja toimivaltaisia viranomaisia ja sen jälkeen kun on toteutettu tässä asetuksessa säädettyjä kuluttaja- ja toimialatestejä, ja täsmennettävä niissä PEPP-avaintietoasiakirjan esitystapa ja siihen sisällytettävien tietojen sisältö; PEPP-avaintietoasiakirjan uudelleentarkastelun ja tarkistamisen edellytykset; edellytykset, jotka täyttämällä noudatetaan vaatimusta PEPP-avaintietoasiakirjan toimittamisesta; säännöt, joiden perusteella määritetään eläke-ennusteita koskevat olettamat; PEPP-etuusotteessa olevien tietojen esitystapa; ja vähimmäiskriteerit, jotka riskien vähentämistekniikoiden on täytettävä. Laatiessaan luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi EIOPAn olisi otettava huomioon PEPP-tuotteiden eri tyypit, PEPP-tuotteiden pitkäaikainen luonne, PEPP-säästäjien valmiudet ja PEPP-tuotteiden ominaisuudet. Ennen kuin luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi toimitetaan komissiolle, olisi tarvittaessa suoritettava tosiasiallisiin tietoihin perustuvia kuluttaja- ja toimialatestejä. Komission olisi hyväksyttävä nämä tekniset sääntelystandardit delegoiduilla säädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti. Komissiolle olisi myös siirrettävä valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan nojalla asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti EIOPAn laatimat tekniset täytäntöönpanostandardit, jotka koskevat yhteistyön ja tiedonvaihdon yksityiskohtia sekä vaatimuksia, joiden mukaisesti mainitut tiedot on mahdollista esittää standardoidussa muodossa niiden vertailun mahdollistamiseksi, ja – sen jälkeen kun muita Euroopan valvontaviranomaisia ja kansallisia toimivaltaisia viranomaisia on kuultu ja kun on tehty toimialatestejä – tekniset täytäntöönpanostandardit valvontaa koskevien raporttien muodosta.

(42)

PEPP-avaintietoasiakirjan olisi erotuttava selkeästi ja oltava erillään mahdollisesta markkinointiaineistosta.

(43)

PEPP-tarjoajien olisi laadittava PEPP-säästäjille osoitettu PEPP-etuusote, jotta heille voidaan esittää yksilöllisiä ja yleisiä avaintietoja PEPP-tuotteesta ja jotta voidaan varmistaa sitä koskevat ajantasaiset tiedot. PEPP-etuusotteen olisi oltava selkeä ja kattava, ja sen olisi sisällettävä merkitykselliset ja asianmukaiset tiedot, jotta eläkeoikeuksien ymmärtäminen olisi helpompaa eri aikoina ja eri eläketuotteissa ja jotta ote palvelisi työvoiman liikkuvuutta. PEPP-etuusotteen olisi myös sisällettävä avaintietoja ESG-tekijöihin liittyvästä sijoituspolitiikasta ja siinä olisi esitettävä, mistä ja millä tavalla PEPP-säästäjät voivat saada lisätietoja ESG-tekijöiden huomioon ottamisesta. PEPP-etuusote olisi toimitettava PEPP-säästäjille vuosittain.

(44)

PEPP-tarjoajien olisi ilmoitettava PEPP-säästäjille kaksi kuukautta ennen päivämääriä, joina PEPP-säästäjillä on mahdollisuus muuttaa maksatusvaihtoehtojaan, maksatusvaiheen tulevasta alkamisesta, maksusuoritusten mahdollisista muodoista ja mahdollisuudesta muuttaa maksusuoritusten muotoa. Jos on avattu useampi kuin yksi alatili, PEPP-säästäjälle olisi ilmoitettava kunkin alatilin maksatusvaiheen mahdollisesta alkamisesta.

(45)

Maksatusvaiheessa PEPP-edunsaajien olisi edelleen saatava tietoa PEPP-etuuksistaan ja vastaavista maksatusvaihtoehdoista. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun PEPP-edunsaajat kantavat merkittävän osan sijoitusriskistä maksatusvaiheen aikana.

(46)

PEPP-säästäjien ja -edunsaajien etujen suojaamiseksi riittävästi PEPP-tarjoajien olisi voitava valita varojensa allokoinnissa tapa, joka parhaiten soveltuu niiden vastuiden, myös pitkän aikavälin vastuiden, luonteeseen ja kestoon. Tehokas valvonta on siksi tarpeen ja sijoittamista koskeviin sääntöihin olisi sovellettava lähestymistapaa, joka tarjoaa PEPP-tarjoajille riittävästi joustavuutta turvallisimmasta ja tehokkaimmasta sijoituspolitiikasta päättämiseen mutta velvoittaa ne myös toimimaan varovaisesti ja kaikkien PEPP-säästäjien pitkän aikavälin edun mukaisesti. Varovaisuusperiaatteen noudattaminen edellyttää siksi PEPP-tarjoajan asiakasrakenteen mukaan sovitettua sijoituspolitiikkaa.

(47)

Asettamalla varovaisuusperiaate perusperiaatteeksi pääomasijoitusten osalta ja mahdollistamalla PEPP-tarjoajien rajatylittävä toiminta kannustetaan säästöjen suuntaamista yksilöllisiin eläkkeisiin, mikä myötävaikuttaa taloudelliseen ja sosiaaliseen edistykseen. Varovaisuusperiaatteessa olisi otettava nimenomaisesti huomioon myös ESG-tekijöiden merkitys sijoitusprosessissa.

(48)

Tällä asetuksella olisi varmistettava asianmukainen sijoitusten vapaus PEPP-tarjoajille. Koska PEPP-tarjoajat ovat erittäin pitkän aikavälin sijoittajia, joiden maksuvalmiusriskit ovat vähäisiä, niillä on mahdollisuus edistää pääomamarkkinaunionin kehittämistä sijoittamalla varovaisuusperiaatetta noudattaen osakkeiden kaltaisiin epälikvideihin varoihin samoin kuin muihin sijoitusinstrumentteihin, joilla on pitkän aikavälin taloudellista merkitystä ja joilla ei käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä tai organisoiduissa kaupankäyntijärjestelmissä. Lisäksi ne voivat hyötyä kansainvälisen hajauttamisen eduista. Sijoittamista osakkeisiin muissa valuutoissa kuin niissä, joissa vastuut ovat, ja muihin sijoitusinstrumentteihin, joilla on pitkän aikavälin taloudellista merkitystä ja joilla ei käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä tai organisoiduissa kaupankäyntijärjestelmissä, olisi sen vuoksi varovaisuusperiaatteen mukaisesti rajoitettava ainoastaan varovaisuussyistä, jotta suojellaan PEPP-säästäjien ja -edunsaajien etuja.

(49)

Pääomamarkkinaunionin syventämiseen liittyen sijoitusinstrumentit, joilla on pitkän aikavälin taloudellista merkitystä, ymmärretään laajasti. Tällaiset sijoitusinstrumentit ovat arvopapereita, jotka eivät ole siirtokelpoisia, minkä vuoksi jälkimarkkinoiden likviditeettiä ei voida käyttää. Ne edellyttävät usein määräaikaisia sitoumuksia, jotka rajoittavat niiden markkinoitavuutta, ja niihin olisi katsottava sisältyvän myös osakkuudet ja listaamattomia yrityksiä koskevat velkainstrumentit ja tällaisille yrityksille myönnetyt lainat. Listaamattomiin yrityksiin sisältyvät infrastruktuurihankkeet, listaamattomat kasvuyritykset, kiinteistöt tai muut omaisuuserät, jotka voisivat olla sopivia pitkän aikavälin sijoitustarkoituksiin. Vähähiiliset ja ilmastonmuutoksen kestävät infrastruktuurihankkeet ovat usein listaamattomia omaisuuseriä ja perustuvat hankerahoitukseen liittyviin pitkäaikaisiin luottoihin. Kun otetaan huomioon PEPP-tarjoajien vastuiden pitkäaikainen luonne, niitä kannustetaan jakamaan riittävä osa sijoitussalkustaan reaalitalouteen tehtäviin kestäviin sijoituksiin, joista saadaan pitkän aikavälin taloudellisia hyötyjä, erityisesti infrastruktuurihankkeisiin ja -yrityksiin.

(50)

ESG-tekijät ovat PEPP-tarjoajien sijoituspolitiikan ja riskienhallintajärjestelmien tärkeitä näkökohtia. PEPP-tarjoajia olisi kannustettava ottamaan huomioon tällaiset tekijät sijoituspäätöksissä sekä ottamaan huomioon se, miten ne muodostavat osan niiden riskienhallintajärjestelmää, jotta voidaan välttää hukkainvestoinnit. ESG-tekijöitä koskevien tietojen olisi oltava EIOPAn, toimivaltaisten viranomaisten ja PEPP-säästäjien saatavilla.

(51)

Yhtenä PEPP-tuotteiden sääntelyn tavoitteena on turvallisen ja kustannusystävällisen pitkän aikavälin eläkesäästötuotteen luominen. Koska yksilöllisiä eläketuotteita koskevat sijoitukset ovat pitkäaikaisia, erityistä huomiota olisi kiinnitettävä varojen allokoinnin pitkän aikavälin seurauksiin. Erityisesti olisi otettava huomioon ESG-tekijät. PEPP-säästöt olisi sijoitettava ottaen huomioon ESG-tekijät, esimerkiksi tekijät, jotka esitetään unionin ilmasto- ja kestävyystavoitteissa sellaisina kuin ne esitetään Pariisin ilmastosopimuksessa (Pariisin sopimuksessa), Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteissa sekä yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevissa Yhdistyneiden kansakuntien ohjaavissa periaatteissa.

(52)

Pyrittäessä varmistamaan, että PEPP-tarjoajat noudattavat velvollisuuttaan varovaisuusperiaatteen mukaiseen sijoituspolitiikkaan, niitä olisi estettävä tekemästä sijoituksia yhteistyöhaluttomalle lainkäyttöalueelle, joka sisältyy asiaa koskevissa neuvoston päätelmissä vahvistettuun luetteloon veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (9) 9 artiklan nojalla hyväksytyssä sovellettavassa komission delegoidussa asetuksessa suuririskiseksi yksilöityyn kolmanteen maahan, jossa on strategisia puutteita.

(53)

Kun otetaan huomioon PEPP-tuotteen pitkän aikavälin eläketavoite, PEPP-säästäjille tarjottavissa sijoitusvaihtoehdoissa olisi määriteltävä tekijät, jotka antavat sijoittajille mahdollisuuden sijoituspäätöksen tekemiseen, mukaan luettuna niiden sijoitusvaihtoehtojen lukumäärä, joista he voivat valita. PEPP-tuotteen hankkimisen yhteydessä tehdyn alkuperäisen valinnan jälkeen PEPP-säästäjillä olisi oltava mahdollisuus muuttaa valintaansa, kun PEPP-tuotteen hankkimisesta tai, jos sijoitusvaihtoehtoa muutetaan myöhemmin, sen muuttamisesta edellisen kerran on kulunut vähintään viisi vuotta, jotta tarjoajille tarjotaan riittävä vakaus pitkän aikavälin sijoitusstrategiaa varten mutta samalla varmistetaan sijoittajien suoja. PEPP-tarjoajien olisi kuitenkin voitava sallia PEPP-säästäjien muuttaa valittua sijoitusvaihtoehtoa tätä useammin.

(54)

PEPP-perustuotteen olisi oltava turvallinen tuote ja oletusarvoinen sijoitusvaihtoehto. Sen muotona voisi olla joko riskien vähentämistekniikka, jolla pyritään turvaamaan PEPP-säästäjän mahdollisuus saada sijoitettu pääoma takaisin, tai sijoitetulle pääomalle annettava takuu. Riskien vähentämistekniikka, jolla pyritään turvaamaan PEPP-säästäjän mahdollisuus saada sijoitettu pääoma takaisin, voisi olla varovainen sijoitusstrategia tai elinkaaristrategia, jossa kokonaisriskiä vähennetään asteittain ajan mittaan. Oletusarvoisen sijoitusvaihtoehdon yhteydessä annettujen takuiden olisi katettava ainakin kerryttämisvaiheessa suoritetut maksuosuudet kaikkien palkkioiden ja maksujen vähentämisen jälkeen. Takuut voisivat kattaa myös palkkiot ja maksut ja ne voisivat kattaa inflaation kokonaan tai osittain. Sijoitetulle pääomalle annetun takuun olisi tultava maksettavaksi maksatusvaiheen alkaessa ja tapauksen mukaan maksatusvaiheen aikana.

(55)

Kustannustehokkuuden ja riittävän suorituskyvyn takaamiseksi PEPP-säästäjien kannalta PEPP-perustuotteen kulut ja palkkiot olisi rajattava kiinteään prosenttiosuuteen kertyneestä pääomasta. Rajaksi olisi vahvistettava prosentti kertyneestä pääomasta, mutta olisi aiheellista määrittää tarkemmin niiden kulujen ja palkkioiden tyypit, jotka olisi otettava huomioon teknisissä sääntelystandardeissa, jotta voidaan varmistaa tasapuoliset edellytykset eri PEPP-tarjoajille ja kulu- ja palkkiorakenteiltaan eri tyyppisille PEPP-tuotteille. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tällaiset tekniset sääntelystandardit, jotka EIOPAn olisi laadittava. Laatiessaan luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi EIOPAn olisi erityisesti otettava huomioon PEPP-tuotteiden pitkäaikainen luonne, eri tyyppiset PEPP-tuotteet ja niiden erityisominaisuuksiin liittyvät kustannusten kannalta merkitykselliset tekijät, jotta voidaan varmistaa eri PEPP-tarjoajien ja näiden tuotteiden oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu sekä PEPP-perustuotteen luonne yksinkertaisena, kustannustehokkaana ja avoimena tuotteena, joka tarjoaa sijoitukselle pitkällä aikavälillä riittävän reaalituoton. Koska tavoitteena on säilyttää tuotteen pitkäaikainen eläkeluonne, olisi myös arvioitava tarkkaan maksusuoritusten muotoa etenkin elinikäisten elinkorkojen tapauksessa. Tämä huomioon ottaen ja sen varmistamiseksi, että pääomatakuuta tarjoavilla PEPP-tarjoajilla ja muilla tarjoajilla on tasapuoliset toimintaedellytykset, EIOPAn olisi otettava kulu- ja palkkiorakenne asianmukaisesti huomioon. Lisäksi kulujen ja palkkioiden prosenttiarvoja olisi tarkistettava säännöllisesti, jotta varmistetaan niiden jatkuva riittävyys ottaen huomioon mahdolliset kustannustason muutokset. Komission olisi hyväksyttävä nämä tekniset sääntelystandardit delegoiduilla säädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Jotta voidaan varmistaa jatkuva kustannustehokkuus ja suojella PEPP-asiakkaita lian raskailta kustannusrakenteilta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tätä prosenttiarvoa ottaen huomioon sen uudelleentarkastelut, erityisesti kulujen ja palkkioiden tosiasiallinen taso ja sen muutokset sekä kulukaton vaikutus PEPP-tuotteiden saatavuuteen samoin kuin eri tyyppisiä PEPP-tuotteita tarjoavien eri PEPP-tarjoajien asianmukainen pääsy markkinoille.

(56)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi käytettävä toimivaltaansa, jonka keskeisinä tavoitteina ovat PEPP-säästäjien ja -edunsaajien oikeuksien turvaaminen sekä PEPP-tarjoajien vakaus ja hyvä kunto.

(57)

Jos PEPP-tarjoaja on lisäeläkelaitos tai unioniin sijoittautunut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja, sen olisi nimettävä säilytysyhteisö PEPP-tuotteiden tarjoamista koskevaa liiketoimintaa vastaavien varojen säilyttämiseen. Tarvitaan säilytysyhteisönä toimivaa yhteisöä ja sen tehtäviä koskevia lisätakeita, sillä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/61/EU (10) vahvistetut säilytysyhteisöön liittyvät nykyiset säännöt koskevat rahastoja, joita markkinoidaan ainoastaan ammattimaisille sijoittajille, lukuun ottamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/760 (11) soveltamisalaan kuuluvia eurooppalaisia pitkäaikaissijoitusrahastoja, joita markkinoidaan yksityissijoittajille, ja lisäeläkelaitoksiin sovellettavassa alakohtaisessa lainsäädännössä ei edellytetä säilytysyhteisön nimeämistä kaikissa tapauksissa. Jotta voidaan varmistaa mahdollisimman korkea sijoittajansuoja PEPP-tuotteiden tarjoamista koskevaa liiketoimintaa vastaavien varojen säilyttämisen osalta, tässä asetuksessa edellytetään, että PEPP-tuotteita tarjoavat lisäeläkelaitokset ja unioniin sijoittautuneet vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat noudattavat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (12) sääntöjä, jotka koskevat säilytysyhteisön nimeämistä, sen tehtävien suorittamista ja sen valvontatehtäviä.

(58)

Kulujen ja palkkioiden avoimuus ja kohtuullisuus ovat olennaisen tärkeitä, jotta saavutetaan PEPP-säästäjien luottamus ja annetaan heille mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia valintoja. Näin ollen läpinäkymättömien hinnoittelumenetelmien käyttö olisi kiellettävä.

(59)

Komissiolle olisi tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, joissa määritetään edellytykset, joiden mukaisesti EIOPA sekä toimivaltaiset viranomaiset käyttävät valtuuksia toteuttaa interventiotoimia, sekä perusteet ja seikat, jotka EIOPA ottaa huomioon määrittäessään, milloin on olemassa merkittävä PEPP-säästäjän suojaa koskeva ongelma. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (13) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(60)

Rajoittamatta PEPP-asiakkaiden oikeutta panna vireille kanne tuomioistuimessa olisi perustettava helposti saatavilla oleva, asianmukainen, riippumaton, puolueeton, avoin ja tehokas vaihtoehtoinen riitojenratkaisumenettely tässä asetuksessa vahvistettuihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvien riitojen ratkaisua varten PEPP-tarjoajien tai PEPP-jakelijoiden ja PEPP-asiakkaiden välillä.

(61)

Tehokkaan ja vaikuttavan riitojenratkaisumenettelyn perustamista varten PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden olisi otettava käyttöön tehokas valitusmenettely, jota niiden asiakkaat voivat käyttää ennen kuin riita viedään vaihtoehtoiseen riitojenratkaisumenettelyyn tai tuomioistuimen käsiteltäväksi. Valitusmenettelyn olisi sisällettävä lyhyet ja selkeästi määritellyt määräajat, joihin mennessä PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan olisi vastattava valitukseen. Vaihtoehtoisilla riitojenratkaisuelimillä olisi oltava riittävät valmiudet osallistua asianmukaisella ja tehokkaalla tavalla rajatylittävään yhteistyöhön riidoissa, jotka koskevat tämän asetuksen mukaisia oikeuksia ja velvollisuuksia.

(62)

Jotta PEPP-säästäjät saisivat paremmat ehdot sijoituksilleen, heillä olisi oltava oikeus vaihtaa toiseen samassa tai muussa jäsenvaltiossa sijaitsevaan PEPP-tarjoajaan kerryttämisvaiheen aikana selkeän, nopean ja turvallisen menettelyn kautta, mikä myös lisää PEPP-tarjoajien välistä kilpailua. PEPP-tarjoajilla ei kuitenkaan saisi olla maksatusvaiheen aikana velvollisuutta tarjota vaihtopalvelua sellaisten PEPP-tuotteiden osalta, joissa säästäjät saavat maksusuorituksia elinkorkoina koko eliniän ajan. Siirtävän PEPP-tarjoajan olisi vaihdon aikana siirrettävä vastaavat rahamäärät tai tapauksen mukaan apporttiomaisuus PEPP-tililtä ja suljettava se. PEPP-säästäjien olisi tehtävä vastaanottavien PEPP-tarjoajien kanssa sopimus uuden PEPP-tilin avaamisesta. Uudessa PEPP-tilissä olisi oltava sama alatilirakenne kuin aiemmassa PEPP-tilissä.

(63)

PEPP-säästäjät voivat vaihtopalvelun aikana päättää siirtää apporttiomaisuuden ainoastaan, jos vaihto tapahtuu sellaisten PEPP-tarjoajien, kuten sijoituspalveluyritysten tai muiden hyväksyttävien lisätoimiluvan saaneiden tarjoajien, välillä, jotka harjoittavat salkunhoitoa PEPP-säästäjien puolesta. Tällöin tarvitaan vastaanottavan tarjoajan kirjallinen suostumus. Jos kyseessä on yhteissijoitusten hoito, vaihdon yhteydessä ei ole mahdollista siirtää apporttiomaisuutta, sillä eri PEPP-säästäjien varoja ei ole eroteltu.

(64)

Vaihtomenettelyn olisi oltava yksinkertainen PEPP-säästäjän kannalta. Tämän vuoksi vastaanottavan PEPP-tarjoajan olisi oltava vastuussa menettelyn käynnistämisestä ja hoitamisesta PEPP-säästäjän puolesta ja tämän pyynnöstä. Vaihtopalvelua perustaessaan PEPP-tarjoajien olisi pystyttävä käyttämään vapaaehtoisia lisäkeinoja, kuten jotakin teknistä ratkaisua. Tuotteen yleiseurooppalaisen luonteen vuoksi PEPP-säästäjien olisi voitava vaihtaa tarjoajaa viipymättä ja veloituksetta, jos jäsenvaltiossa, johon PEPP-säästäjä muuttaa, ei ole tarjolla alatiliä.

(65)

PEPP-säästäjälle olisi ennen vaihdon hyväksymistä ilmoitettava kaikista vaihdon toteuttamisen edellyttämistä menettelyvaiheista ja kuluista, jotta PEPP-säästäjä voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen vaihtopalvelusta.

(66)

Vaihdon onnistuminen edellyttää yhteistyötä siirtävän PEPP-tarjoajan kanssa. Sen vuoksi siirtävän PEPP-tarjoajan olisi annettava vastaanottavalle PEPP-tarjoajalle kaikki tarvittavat tiedot maksujen jatkamiseksi toisella PEPP-tilillä. Tällaiset tiedot olisi kuitenkin rajattava vaihdon toteuttamisen kannalta tarpeellisiin tietoihin.

(67)

PEPP-säästäjille ei saisi aiheutua maksuja, korkoja tai muuta taloudellista tappiota kummankaan vaihtoprosessiin osallistuvan PEPP-tarjoajan mahdollisten virheiden vuoksi. PEPP-säästäjille ei erityisesti saisi aiheutua taloudellista tappiota lisämaksujen, korkojen tai muiden veloitusten maksamisesta taikka sakoista, seuraamuksista tai muista taloudellisista vahingoista, jotka johtuvat vaihdon toteuttamisen viivästymisestä. Koska maksatusvaiheen alkaessa ja tapauksen mukaan sen aikana olisi varmistettava pääomasuoja, siirtävää PEPP-tarjoajaa ei saisi velvoittaa varmistamaan pääomasuojaa tai tarjoamaan takuuta vaihdon hetkellä. PEPP-tarjoaja saattaa myös päättää varmistaa pääomasuojan tai tarjota takuuta vaihdon hetkellä.

(68)

PEPP-säästäjillä olisi oltava mahdollisuus tehdä tietoon perustuva päätös ennen vaihtoa. Vastaanottavan PEPP-tarjoajan olisi noudatettava kaikkia jakelua ja tietojen antamista koskevia vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa PEPP-avaintietoasiakirjan tarjoamista, neuvontaa ja riittävien tietojen antamista vaihdosta aiheutuvista kuluista ja mahdollisista kielteisistä vaikutuksista pääomasuojaan, kun vaihdetaan PEPP-tuote, johon sisältyy takuu. Siirtävän PEPP-tarjoajan vaihtamisesta perimät kulut olisi rajattava määrään, joka ei muodosta estettä liikkuvuudelle ja joka on joka tapauksessa enintään 0,5 prosenttia siirrettävistä vastaavista rahamääristä tai apporttiomaisuuden rahallisesta arvosta.

(69)

PEPP-säästäjillä olisi oltava vapaus päättää PEPP-tuotteen hankkimisen ja uuden alatilin avaamisenyhteydessä maksatusvaihetta varten valitsemastaan vaihtoehdosta (elinkorko, kertasuoritus vai muu), mutta heillä olisi oltava mahdollisuus tarkistaa valintaansa vuotta ennen maksatusvaiheen alkamista, maksatusvaiheen alkaessa ja vaihdon hetkellä, jotta valittu maksatusvaihtoehto vastaa parhaiten heidän tarpeitaan eläkkeelle siirtymisen lähestyessä. Jos PEPP-tarjoaja asettaa saataville useamman kuin yhden maksusuoritusten muodon, PEPP-säästäjän olisi voitava valita eri maksatusvaihtoehto kutakin avattua PEPP-tiliin alatiliä varten.

(70)

PEPP-tarjoajilla olisi oltava mahdollisuus tarjota PEPP-säästäjille laaja valikoima maksusuoritusten muotoja. Näin saavutettaisiin tavoite PEPP-tuotteen vilkkaammasta käyttöönotosta, kun lisätään joustavuutta ja valinnanvaraa PEPP-säästäjien kannalta. Tämä lähestymistapa antaisi PEPP-tarjoajille tilaisuuden suunnitella PEPP-tuotteensa mahdollisimman kustannustehokkaasti. Se on johdonmukainen muun unionin politiikan kanssa ja poliittisesti toteuttamiskelpoinen, koska sillä annetaan riittävästi joustavuutta jäsenvaltioille päättää, mitä maksusuoritusten muotoja ne haluavat kannustaa. Jäsenvaltioiden olisi tuotteen pitkän aikavälin eläkeluonteen mukaisesti voitava toteuttaa toimenpiteitä, joilla suositaan tiettyjä maksusuoritusten muotoja, kuten kertasuoritusten määrällisiä rajoituksia, jotta voidaan kannustaa edelleen käyttämään elinikäisiä elinkorkoja ja nostoeriä.

(71)

PEPP-tuotteen yleiseurooppalaisen luonteen vuoksi on tarpeen varmistaa PEPP-säästäjien suojan johdonmukaisen korkea taso kaikkialla sisämarkkinoilla. Tämä edellyttää asianmukaisia välineitä rikkomusten tehokkaaseen torjuntaan ja kuluttajille aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen. Sen vuoksi EIOPAn ja toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia olisi täydennettävä erillisellä järjestelyllä, jolla kielletään sellaisten PEPP-tuotteiden markkinointi, jakelu tai myynti tai rajoitetaan sitä, joihin liittyy PEPP-säästäjien suojaa koskevia, muun muassa tuotteen pitkän aikavälin eläkeluonteeseen, finanssimarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja eheyteen tai koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauteen liittyviä vakavia huolenaiheita, ja EIOPAlle olisi annettava asianmukaiset koordinointi- ja valmiusvaltuudet.

EIOPAn valtuuksien olisi perustuttava asetuksen (EU) N:o 1094/2010 9 artiklan 5 kohtaan, jotta voidaan varmistaa, että tällaisia interventiojärjestelyjä voidaan soveltaa tapauksiin, joissa on kyse merkittävistä PEPP-säästäjien suojaa koskevista huolenaiheista, jotka liittyvät muun muassa PEPP-tuotteen erityiseen pitkän aikavälin eläkeluonteeseen. Näiden edellytysten täyttyessä toimivaltaisten viranomaisen olisi voitava varotoimenpiteenä asettaa kielto tai rajoitus ennen PEPP-tuotteen markkinointia, jakelua tai myyntiä PEPP-säästäjille. Nämä valtuudet eivät vapauta PEPP-tarjoajaa vastuusta noudattaa kaikkia tämän asetuksen asiaankuuluvia vaatimuksia.

(72)

PEPP-tuotteeseen tehtäviin sijoituksiin liittyvien kulujen ja palkkioiden täysi avoimuus olisi taattava. Palveluntarjoajien välille luotaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset niin, että samalla varmistetaan kuluttajien suoja. Eri tuotteista olisi saatavilla vertailutietoja hinnoittelukilpailun kannustamiseksi.

(73)

Toimivaltaiset viranomaiset vastaavat PEPP-tarjoajien valvonnasta, mutta EIOPAn olisi koordinoitava PEPP-tuotteiden valvontaa, jotta voidaan taata yhtenäisen valvontamenetelmän johdonmukainen soveltaminen ja edistää näin PEPP-tuotteiden yleiseurooppalaista luonnetta ja pitkän aikavälin eläkeluonnetta.

(74)

Kuluttajien oikeuksien vahvistamiseksi ja valitusmenettelyjen käytettävyyden helpottamiseksi PEPP-säästäjien olisi voitava tehdä valituksia joko yksittäin tai kollektiivisesti oman asuinjäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille riippumatta siitä, missä rikkominen tapahtui.

(75)

EIOPAn olisi tehtävä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja helpotettava niiden välistä yhteistyötä ja johdonmukaisuutta. Tältä osin EIOPAlla olisi oltava toimivaltaisten viranomaisten toimivaltaan liittyvä tehtävä valvontatoimenpiteiden soveltamisen osalta siten, että se toimittaa näyttöä PEPP-järjestelmään liittyvistä rikkomisista. EIOPAn olisi myös tarjottava sitovaa sovittelua siinä tapauksessa, että toimivaltaiset viranomaiset ovat eri mieltä valtioiden rajat ylittävissä tilanteissa.

(76)

Jotta varmistetaan, että PEPP-tarjoajat ja PEPP-jakelijat noudattavat tätä asetusta ja että niihin sovelletaan samanlaista kohtelua kaikkialla unionissa, olisi säädettävä hallinnollisista seuraamuksista ja muista toimenpiteistä, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(77)

Komission 8 päivänä joulukuuta 2010 antaman tiedonannon ”Seuraamusjärjestelmien lujittaminen finanssipalvelujen alalla” mukaisesti ja tämän asetuksen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimet varmistaakseen, että tämän asetuksen rikkomisesta määrätään asianmukaiset hallinnolliset seuraamukset ja muut toimenpiteet.

(78)

Vaikka jäsenvaltiot voivat antaa hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevia sääntöjä samojen rikkomisten osalta, jäsenvaltioiden ei olisi edellytettävä antavan hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä sellaisten tähän asetukseen kohdistuvien rikkomisten osalta, joihin sovelletaan kansallista rikosoikeutta. Tämän asetuksen rikkomisesta aiheutuvien rikosoikeudellisten seuraamusten säilyttäminen hallinnollisten seuraamusten sijaan ei kuitenkaan saisi vähentää toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä, tutustua tietoihin ja vaihtaa tietoja oikea-aikaisesti muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tätä asetusta sovellettaessa eikä muullakaan tavoin vaikuttaa näihin mahdollisuuksiin senkään jälkeen, kun asianomaiset rikkomiset on saatettu toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäviksi syytetoimia varten.

(79)

Toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava valtuudet määrätä taloudellisia seuraamuksia, jotka ovat riittävän suuria ylittääkseen tosiasialliset tai mahdolliset hyödyt ja joilla on varoittava vaikutus myös suurempiin rahoitusalan yrityksiin ja niiden johtajiin.

(80)

Jotta varmistetaan seuraamusten johdonmukainen soveltaminen kaikkialla unionissa, toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet määrittäessään hallinnollisen seuraamuksen tai muun toimenpiteen tyyppiä ja taloudellisen seuraamuksen tasoa.

(81)

Jotta varmistetaan, että rikkomisia ja seuraamuksia koskevilla toimivaltaisten viranomaisten päätöksillä on varoittava vaikutus yleisesti, ja jotta vahvistetaan kuluttajansuojaa varoittamalla kuluttajia tämän asetuksen vastaisesti jaelluista PEPP-tuotteista, nämä päätökset olisi julkistettava, paitsi jos tällainen julkistaminen vaarantaa finanssimarkkinoiden vakauden tai meneillään olevan tutkinnan.

(82)

Mahdollisten rikkomisten havaitsemiseksi toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat tutkintavaltuudet, ja niiden olisi luotava tehokkaat mekanismit, jotta mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista voidaan ilmoittaa.

(83)

Tällä asetuksella ei olisi rajoitettava rikoksiin liittyvien jäsenvaltioiden lainsäädännön säännösten soveltamista.

(84)

Tämän asetuksen yhteydessä harjoitettavan henkilötietojen käsittelyn, kuten toimivaltaisten viranomaisten välisen henkilötietojen vaihdon tai siirron tai PEPP-tarjoajien tai PEPP-jakelijoiden suorittaman henkilötietojen käsittelyn, olisi tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (14) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (15) mukaisesti. Euroopan valvontaviranomaisten harjoittaman tietojen vaihdon tai siirron olisi tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (16) mukaisesti.

(85)

Henkilökohtaisten rahoitustietojen arkaluonteisuuden vuoksi vahva tietosuoja on erittäin tärkeä. Sen vuoksi on suositeltavaa, että tietosuojaviranomaiset osallistuvat tiiviisti tämän asetuksen täytäntöönpanoon ja valvontaan.

(86)

Tässä asetuksessa säädetty rekisteröinti- ja ilmoitusmenettely ei saisi korvata mahdollisesti käytössä olevia kansallisia lisämenettelyjä, joiden avulla voi hyötyä kansallisella tasolla vahvistetuista eduista ja kannustimista.

(87)

Asetuksesta olisi suoritettava arviointi, jossa tarkastellaan muun muassa markkinoilla tapahtuvaa kehitystä, kuten uusien PEPP-tuotetyyppien markkinoille tuloa, sekä unionin oikeuden muilla aloilla tapahtuvaa kehitystä ja jäsenvaltioiden kokemuksia. Tällaisessa arvioinnissa olisi otettava huomioon hyvin toimivien PEPP-markkinoiden luomisen erilaiset tavoitteet ja tarkoitukset ja arvioitava erityisesti, onko tämä asetus johtanut siihen, että nykyistä useammat unionin kansalaiset säästävät kestäviä ja riittäviä eläkkeitä varten. PEPP-tarjoajien valvontaa koskevien unionin tason vähimmäisvaatimusten merkityksen vuoksi on myös tarpeen arvioida, noudattavatko PEPP-tarjoajat tätä asetusta ja sovellettavaa alakohtaista lainsäädäntöä.

(88)

Kun otetaan huomioon tämän asetuksen mahdolliset pitkän aikavälin vaikutukset, kehitystä on tärkeä seurata tiiviisti soveltamisen alkuvaiheessa. Arviointia suorittaessaan komission olisi otettava huomioon myös EIOPAn, sidosryhmien ja asiantuntijoiden kokemukset ja raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisista havainnoistaan.

(89)

Tässä asetuksessa olisi varmistettava perusoikeuksien noudattaminen ja otettava huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, erityisesti ikääntyneiden henkilöiden oikeus ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeus osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään, oikeus henkilötietojen suojaan, omistusoikeus, elinkeinovapaus, naisten ja miesten tasa-arvon periaate sekä korkeatasoisen kuluttajansuojan periaate.

(90)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat PEPP-säästäjien suojan vahvistaminen ja PEPP-säästäjien luottamuksen lujittaminen PEPP-tuotteita kohtaan, mukaan lukien tilanteet, joissa kyseisiä tuotteita jaellaan valtioiden rajojen yli, vaan ne voidaan vaikutustensa vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/65/EU (3) edellytetään, että jäsenvaltiot hyväksyvät unionin satamiin saapuvien ja niistä lähtevien alusten ilmoitusvelvoitteiden täyttämisen sähköisesti ja varmistavat tällaisten ilmoitusten välittämisen keskitetyn palvelupisteen kautta meriliikenteen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi.

(2)

Meriliikenne on kaupan ja yhteyksien runko sekä sisämarkkinoilla että niiden ulkopuolella. Meriliikenteen helpottamiseksi ja meriliikenteen harjoittajien hallinnollisen taakan keventämiseksi unionin säädöksissä, kansainvälisissä säädöksissä ja jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä meriliikenteen harjoittajille asetettujen ilmoitusvelvoitteiden täyttämisessä käytettäviä ilmoitusmenettelyjä olisi edelleen yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava ja niistä olisi tehtävä teknologiariippumattomia, jotta tuetaan tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavia ilmoitusratkaisuja.

(3)

Sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat toistuvasti vaatineet lisää yhteentoimivuutta ja kattavampaa, käyttäjäystävällisempää viestintää ja kattavampia, käyttäjäystävällisempiä tietovirtoja sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja kansalaisten ja yritysten tarpeisiin vastaamiseksi.

(4)

Tämän asetuksen tärkein tavoite on vahvistaa yhdenmukaistetut säännöt satamakäyntejä varten vaadittujen tietojen tarjoamiselle, erityisesti varmistamalla, että samat datajoukot voidaan ilmoittaa kuhunkin merenkulkualan kansalliseen keskitettyyn palvelupisteeseen samalla tavoin. Tällä asetuksella pyritään myös helpottamaan tiedonsiirtoa ilmoittajien, asiaankuuluvien viranomaisten ja käyntisataman satamapalvelujen tarjoajien sekä muiden jäsenvaltioiden välillä. Tämän asetuksen soveltamisen ei pitäisi muuttaa ilmoitusvelvoitteiden aikatauluja tai sisältöä eikä vaikuttaa tietojen myöhempään tallennukseen ja käsittelyyn unionin tai kansallisella tasolla.

(5)

Nykyinen kussakin jäsenvaltiossa toimiva merenkulkualan kansallinen keskitetty palvelupiste olisi säilytettävä teknologianeutraalin ja yhteentoimivan eurooppalaisen merenkulkualan yhdennetyn palveluympäristön (European Maritime Single Window environment), jäljempänä ”EMSWe”, perustana. Merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen olisi oltava meriliikenteen harjoittajien kattava ilmoitusyhteyspiste, joka kerää ilmoittajilta tiedot ja jakaa ne kaikille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille ja satamapalvelujen tarjoajille.

(6)

Jotta voitaisiin tehostaa merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden toimintaa ja valmistautua tulevaan kehitykseen, jäsenvaltioissa olisi voitava pitää voimassa nykyiset järjestelyt tai luoda uusia järjestelyjä, joiden avulla merenkulkualan kansallista keskitettyä palvelupistettä voidaan käyttää muita liikennemuotoja koskevien vastaavanlaisten tietojen ilmoittamiseen.

(7)

Näiden merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden asiakasrajapinnat olisi ilmoittajien puolelta yhdenmukaistettava unionin tasolla, jotta helpotettaisiin ilmoittamista ja kevennettäisiin edelleen hallinnollista taakkaa. Tällainen yhdenmukaistaminen olisi toteutettava käyttämällä jokaisessa merenkulkualan kansallisessa keskitetyssä palvelupisteessä unionin tasolla kehitettyä yhteistä käyttöliittymäohjelmistoa järjestelmien väliseen tietojenvaihtoon. Jäsenvaltioiden olisi vastattava tämän käyttöliittymämoduulin integroinnista ja hallinnoinnista sekä ohjelmiston säännöllisestä ja oikea-aikaisesta päivittämisestä sitä mukaa kuin komissio toimittaa uusia versioita. Komission olisi kehitettävä tämä moduuli ja toimitettava siihen päivitykset tarpeen mukaan, koska digitaalisten teknologioiden kehittäminen etenee nopeasti ja uudet kehityskulut voivat tehdä teknologisista ratkaisuista nopeasti vanhentuneita.

(8)

Muut jäsenvaltioiden ja palveluntarjoajien tarjoamat ilmoituskanavat, kuten satamien sisäiset tietojenvaihtojärjestelmät, voitaisiin säilyttää vaihtoehtoisina ilmoitusyhteyspisteinä, ja niiden olisi pystyttävä toimimaan tietopalvelujen tarjoajina.

(9)

Jotta sisämaajäsenvaltioille, joilla ei ole merisatamia, ei koituisi kohtuutonta hallinnollista taakkaa, tällaiset jäsenvaltiot olisi vapautettava velvoitteesta kehittää, perustaa, pitää toiminnassa ja asettaa saataville merenkulkualan kansallisia keskitettyjä palvelupisteitä. Tämä tarkoittaa, että niin kauan kuin tällaiset jäsenvaltiot soveltavat tätä vapautusta, niitä ei olisi velvoitettava täyttämään merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden kehittämiseen, perustamiseen, toimintaan ja saataville asettamiseen liittyviä velvoitteita.

(10)

Merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden olisi tarjottava helppokäyttöinen graafinen, yhteisillä toiminnoilla varustettu käyttöliittymä, jonka avulla ilmoittajat voivat ilmoittaa tietoja manuaalisesti. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava ilmoittajille graafinen käyttöliittymä tietojen manuaalista syöttämistä varten myös siten, että ilmoittajat voivat siirtää tiedot yhdenmukaistettuina digitaalisina taulukkoina. Yhteisten toimintojen varmistamisen lisäksi komission ja jäsenvaltioiden olisi koordinoitava toimia varmistaakseen, että näiden graafisten käyttöliittymien käyttäjäkokemukset ovat mahdollisimman samankaltaiset.

(11)

Uudet digitaaliteknologiat luovat jatkuvasti kasvavia mahdollisuuksia tehostaa meriliikennealaa ja vähentää hallinnollista taakkaa. Jotta tällaisista uusista teknologioista saataisiin hyötyjä mahdollisimman nopeasti, komissiolle olisi siirrettävä valta muuttaa täytäntöönpanosäädöksillä yhdenmukaistetun ilmoitusympäristön teknisiä eritelmiä, standardeja ja menettelyjä. Tämän pitäisi jättää joustavuutta markkinatoimijoille, jotta ne voivat kehittää uusia digitaalisia teknologioita, ja uudet teknologiat olisi myös otettava huomioon tätä asetusta tarkistettaessa.

(12)

Ilmoittajille olisi tarjottava riittävä tuki ja tiedot merenkulkualan kansalliseen keskitettyyn palvelupisteeseen liittyvistä prosesseista ja teknisistä vaatimuksista helposti saatavilla olevien ja käyttäjäystävällisten, ulkoasultaan ja käyttäjätuntumaltaan yhtenäisten kansallisten verkkosivustojen kautta.

(13)

Kansainvälisen meriliikenteen helpottamista koskevassa yleissopimuksessa, jäljempänä ”FAL-yleissopimus” (4), määrätään, että viranomaisten on kaikissa tapauksissa vaadittava ainoastaan olennaisten tietojen ilmoittamista ja pidettävä niiden määrä mahdollisimman pienenä. Paikalliset olosuhteet saattavat kuitenkin edellyttää erityisiä tietoja, jotta voidaan varmistaa turvallinen merenkulku.

(14)

EMSWe:n toimivuuden mahdollistamiseksi on tarpeen vahvistaa kattava EMSWe-datajoukko, jonka olisi sisällettävä kaikki tietoelementit, joita kansalliset viranomaiset tai satamaoperaattorit voivat pyytää hallinnollisia tai toiminnallisia tarkoituksia varten aluksen käydessä satamassa. Komission olisi EMSWe-datajoukkoa vahvistaessaan otettava huomioon kansainvälisellä tasolla tehty asiaan liittyvä työ. Koska ilmoitusvelvoitteiden laajuus vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen, kunkin jäsenvaltion merenkulkualan kansallinen keskitetty palvelupiste olisi suunniteltava siten, että se voi vastaanottaa EMSWe-datajoukon sellaisenaan ilman mitään muutoksia ja jättää huomiotta tiedot, jotka eivät ole kyseisen jäsenvaltion kannalta merkityksellisiä.

(15)

Poikkeuksellisissa olosuhteissa jäsenvaltion olisi voitava pyytää ilmoittajilta lisätietoelementtejä. Tällaisia poikkeuksellisia olosuhteita voivat olla esimerkiksi tilanteet, joissa on kiireellisesti suojeltava sisäistä järjestystä ja turvallisuutta taikka torjuttava ihmisten tai eläinten terveyteen tai ympäristöön kohdistuva vakava uhka. Poikkeuksellisten olosuhteiden käsitettä olisi tulkittava suppeasti.

(16)

Tämän asetuksen liitteessä olisi lueteltava unionin ja kansainvälisten säädösten sisältämät asiaankuuluvat ilmoitusvelvoitteet. Näiden ilmoitusvelvoitteiden olisi muodostettava perusta kattavan EMSWe-datajoukon vahvistamiselle. Liitteessä olisi myös viitattava asiaankuuluviin kansallisen tason ilmoitusvelvoitteiden luokkiin, ja jäsenvaltioiden olisi voitava pyytää komissiota muuttamaan EMSWe-datajoukkoa kansallisessa lainsäädännössään ja kansallisissa vaatimuksissaan vahvistettujen ilmoitusvelvoitteiden mukaisesti. Unionin säädöksiin, joilla muutetaan EMSWe-datajoukkoa kansalliseen lainsäädäntöön ja kansallisiin vaatimuksiin sisältyvien ilmoitusvelvoitteiden perusteella, olisi sisällyttävä yksiselitteiset viittaukset kyseiseen kansalliseen lainsäädäntöön ja kansallisiin vaatimuksiin.

(17)

Jaettaessa merenkulkualan kansallisesta keskitetystä palvelupisteestä tietoja toimivaltaisille viranomaisille tiedonsiirrossa olisi noudatettava liitteessä luetelluissa unionin säädöksissä säädettyjä ilmoitusvelvoitteita ja -muodollisuuksia koskevia yleisiä tietovaatimuksia, muotoja ja koodeja ja tiedot olisi siirrettävä siinä perustettujen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (5) 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sähköisten tietojenkäsittelymenetelmien kaltaisten tietoteknisten järjestelmien kautta.

(18)

Tämän asetuksen täytäntöönpanossa olisi otettava huomioon kansallisella ja unionin tasolla perustetut SafeSeaNet-järjestelmät, joilla olisi jatkossakin helpotettava merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen kautta saatujen tietojenvaihtoa ja jakamista jäsenvaltioiden välillä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY (6) mukaisesti.

(19)

Satamat eivät ole tavaroiden lopullinen määränpää. Alusten satamakäyntien tehokkuudella on vaikutusta koko logistiikkaketjuun, joka liittyy tavaroiden ja matkustajien kuljettamiseen satamiin ja satamista. Jotta varmistettaisiin yhteentoimivuus, multimodaalisuus ja meriliikenteen sujuva liittäminen koko logistiikkaketjuun ja sujuvoitettaisiin muita liikennemuotoja, merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden pitäisi voida vaihtaa tarpeellisia tietoja, kuten saapumis- ja lähtöaikoja koskevia tietoja, vastaavien muita liikennemuotoja varten luotujen puitteiden kanssa.

(20)

Meriliikenteen tehostamiseksi ja aluksen satamakäynnin yhteydessä operatiivisista syistä annettavien tietojen päällekkäisyyden rajoittamiseksi ilmoittajien merenkulkualan kansalliseen keskitettyyn palvelupisteeseen antamat tiedot olisi jaettava myös tiettyjen muiden yksiköiden, kuten satama- tai terminaalioperaattoreiden kanssa silloin kun ilmoittaja antaa siihen luvan ja ottaen huomioon, että luottamuksellisuutta, kaupallista arkaluonteisuutta ja oikeudellisia rajoituksia on noudatettava. Tämän asetuksen tavoitteena on parantaa yhden kerran periaatteen mukaista tietojen käsittelyä, kun ilmoitusvelvoitteita täytetään.

(21)

Asetuksessa (EU) N:o 952/2013 säädetään, että unionin tullialueelle tuotavista tavaroista on tehtävä saapumisen yleisilmoitus, joka on toimitettava tulliviranomaisille sähköisesti. Koska saapumisen yleisilmoituksen tiedot ovat turvallisuuteen ja talouteen liittyvien riskien hallinnan kannalta hyvin tärkeitä, parhaillaan ollaan kehittämässä erityistä sähköistä järjestelmää saapumisen yleisilmoitusten toimittamista ja hallintaa varten unionin tullialueella. Tästä syystä saapumisen yleisilmoitusta ei ole mahdollista toimittaa yhdenmukaistetun ilmoituskäyttöliittymän moduulin kautta. Koska jotkin saapumisen yleisilmoituksessa toimitettavat tietoelementit vaaditaan kuitenkin myös muiden tullin ja meriliikenteen ilmoitusvelvoitteiden noudattamiseksi alusten käydessä unionin satamissa, EMSWe:ssä pitäisi voida käsitellä myös saapumisen yleisilmoituksen tietoelementtejä. Olisi myös pohdittava mahdollisuutta, että merenkulkualan kansallinen keskitetty palvelupiste voisi poimia asiaankuuluvia tietoja, jotka on jo toimitettu saapumisen yleisilmoituksen avulla.

(22)

Jotta voidaan täysin yhdenmukaistaa ilmoitusvelvoitteet, tulli-, merenkulku- ja muiden asiaankuuluvien viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä sekä kansallisella että unionin tasolla. Kansallisten koordinaattorien, joilla on erityisiä vastuualueita, olisi parannettava tämän yhteistyön tehokkuutta ja merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden moitteetonta toimintaa.

(23)

Jotta voitaisiin käyttää uudelleen merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden kautta annettuja tietoja ja helpottaa tietojen toimittamista ilmoittajille, on syytä luoda yhteisiä tietokantoja. Olisi perustettava EMSWe:n alustietokanta, johon sisältyy viiteluettelo aluksia koskevista yksilöintitiedoista ja niiden ilmoitusvaatimuksiin tehdyistä poikkeuksista, siten kuin ne on ilmoitettu asiaankuuluvaan merenkulkualan kansalliseen keskitettyyn palvelupisteeseen. Jotta helpotettaisiin tietojen toimittamista ilmoittajien kannalta, olisi perustettava yhteinen sijaintitietokanta, jossa on sijaintikoodien viiteluettelo, mukaan lukien Yhdistyneiden kansakuntien määräasemia koskeva säännöstö (UN/LOCODE), SafeSeaNetin erityiskoodit sekä satamarakenteiden koodit, sellaisena kuin ne on rekisteröity Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) GISIS-järjestelmään (Global Integrated Shipping Information System). Lisäksi olisi perustettava yleinen vaarallisia aineita koskeva tietokanta, joka sisältää luettelon vaarallisista ja ympäristöä pilaavista aineista, joista on ilmoitettava merenkulkualan kansalliselle keskitetylle palvelupisteelle direktiivin 2002/59/EY ja IMOn FAL 7:n mukaisesti ottaen huomioon asiaankuuluvat IMOn yleissopimusten ja säännöstöjen tietoelementit.

(24)

Toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen puitteissa suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (7). Komission tämän asetuksen puitteissa suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 (8).

(25)

EMSWe:n ja merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden ei pitäisi antaa aihetta muuhun henkilötietojen käsittelyyn kuin mikä tarvitaan niiden toimintaa varten, eikä niitä pitäisi käyttää uusien oikeuksien antamiseen henkilötietoihin pääsyn tarkoituksessa.

(26)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi vahvistamalla EMSWe-datajoukko ja muuttamalla sitä ja vahvistamalla tietoelementtien määritelmät, luokat ja dataeritelmät ja liitteen muuttamiseksi siten, että siihen sisällytetään kansallisella tasolla voimassa olevat ilmoitusvelvoitteet ja että siinä otetaan huomioon kaikki unionin säädöksissä vahvistetut uudet ilmoitusvelvoitteet. Komission olisi varmistettava, että liitteessä luetelluissa unionin ja kansainvälisissä säädöksissä vahvistettuja yhteisiä tietovaatimuksia, muotoja ja koodeja noudatetaan. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (9) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(27)

Delegoituja säädöksiä valmistellessaan komission olisi varmistettava, että jäsenvaltioiden asiantuntijoita ja elinkeinoelämää kuullaan avoimesti ja hyvissä ajoin etukäteen.

(28)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (10) mukaisesti.

(29)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa toiminnalliset ja tekniset eritelmät, laadunvalvontamekanismit sekä menettelyt, jotka koskevat yhdenmukaistetun käyttöliittymämoduulin ja siihen liittyvien merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden yhdenmukaistettujen elementtien käyttöönottoa, ylläpitoa ja käyttöä. Komissiolle olisi myös siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa tekniset eritelmät, standardit ja menettelyt EMSWe:n yhteisille palveluille.

(30)

Tämän asetuksen olisi pohjauduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 910/2014 (11), jossa säädetään ehdoista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot tunnustavat toisen jäsenvaltion ilmoitetun sähköisen tunnistamisjärjestelmän piiriin kuuluvat tietyt luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden sähköisen tunnistautumisen menetelmät. Asetuksella (EU) N:o 910/2014 vahvistetaan edellytykset, joiden mukaisesti käyttäjät voivat käyttää sähköisiä tunnistautumis- ja todentamiskeinojaan voidakseen käyttää sähköisiä julkisia palveluja valtioiden rajat ylittävissä tapauksissa.

(31)

Komission olisi tehtävä tätä asetusta koskeva arviointi. Olisi kerättävä tietoja tätä arviointia varten ja sen arvioimiseksi, miten hyvin tällä asetuksella saavutetaan sen tavoitteet. Komission olisi muiden vaihtoehtojen ohella arvioitava myös lisäarvoa, joka saadaan keskitetyn ilmoitusliittymän kaltaisesta keskitetystä ja yhdenmukaistetusta eurooppalaisesta ilmoitusjärjestelmästä.

(32)

Direktiivi 2010/65/EU olisi sen vuoksi kumottava tämän asetuksen soveltamispäivästä alkaen.

(33)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (12) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

(1)

Neuvoston asetusta (EY) N:o 377/2004 (2) on muutettu huomattavilta osin. Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)

Erilaisista ryhmistä koostuvat muuttovirrat lisääntyivät jyrkästi vuosina 2015 ja 2016, mikä kohdisti painetta maahanmuutto-, turvapaikka- ja rajavalvontajärjestelmiin. Tämä on muodostanut haasteen unionille ja jäsenvaltioille ja osoittanut, että unionin muuttoliikepolitiikkaa on lujitettava koordinoitujen ja vaikuttavien Euroopan tason toimien varmistamiseksi.

(3)

Unionin muuttoliikepolitiikan tavoitteena on korvata sääntöjenvastaiset ja hallitsemattomat muuttovirrat turvallisilla ja hallituilla maahantuloväylillä ottamalla käyttöön kokonaisvaltainen toimintatapa, jolla pyritään varmistamaan kaikissa vaiheissa muuttovirtojen tehokas hallinta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen V osaston 2 luvun mukaisesti.

(4)

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on unionin perusperiaate. Unioni on sitoutunut suojelemaan kaikkien muuttajien ihmisoikeuksia ja perusvapauksia heidän muuttaja-asemastaan riippumatta noudattaen kaikilta osin kansainvälistä oikeutta. Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden olisi tätä asetusta soveltaessaan, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä koskevissa tapauksissa, kunnioitettava asiaankuuluvassa kansainvälisessä ja unionin oikeudessa, mukaan lukien Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 6 artikla, vahvistettuja perusoikeuksia sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaa.

(5)

Jotta varmistetaan unionin maahanmuuttopolitiikkojen tuloksellinen täytäntöönpano kaikilta osin, olisi jatkettava johdonmukaista vuoropuhelua ja yhteistyötä niiden kolmansien maiden kanssa, jotka ovat muuttajien ja kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden keskeisiä lähtö- ja kauttakulkumaita. Tällaisen yhteistyön olisi Euroopan muuttoliikeagendassa vahvistetun kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti mahdollistettava maahanmuuton, mukaan lukien lähtöjen ja palauttamisten, parempi hallinta, tuettava valmiuksia kerätä ja jakaa tietoja, myös tietoja hakijoiden mahdollisuudesta saada kansainvälistä suojelua sekä tapauksen ja mahdollisuuksien mukaan tietoja uudelleenkotouttamisesta, sekä estettävä ja torjuttava laitonta maahanmuuttoa, muuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa.

(6)

Suojeluvälineisiin kuuluvat maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan sisältyvät toimenpiteet. Myös työvoiman muuttoliike, opiskelijaviisumit ja perheenyhdistäminen olisi sisällytettävä laillisen muuttoliikkeen strategioihin ja väyliin unionin ja kolmansien maiden välillä rajoittamatta jäsenvaltioiden kansallisia toimivaltoja.

(7)

Koska näyttöön perustuvaa päätöksentekoa ja operatiivisia toimia tukevien analyysien ja tiedon kysyntä kasvaa jatkuvasti, maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden on varmistettava, että heidän näkemyksensä ja tietonsa edistävät kaikin tavoin kattavan tilannekuvan saamista kolmansista maista.

(8)

Muuttovirtojen koostumusta koskeviin tietoihin olisi mahdollisuuksien ja tapauksen mukaan sisällytettävä tietoja muuttajien ilmoitetusta iästä, sukupuolijakaumasta ja perheestä sekä ilman huoltajaa matkustavista alaikäisistä.

(9)

Nykyisten Euroopan muuttoliikeyhteyshenkilöiden lähettäminen keskeisiin kolmansiin lähtö- ja kauttakulkumaihin, mihin kehotettiin valtion- ja hallitusten päämiesten 23 päivänä huhtikuuta 2015 järjestetyn ylimääräisen kokouksen päätelmissä, oli ensimmäinen vaihe pyrittäessä lisäämään yhteyksiä kolmansiin maihin muuttoliikkeeseen liittyvissä kysymyksissä ja tehostamaan yhteistyötä jäsenvaltioiden lähettämien maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden kanssa. Tämän kokemuksen pohjalta on aiheellista varautua siihen, että komissio lähettää maahanmuuttoalan yhteyshenkilöitä kolmansiin maihin pidemmäksi aikaa tukemaan muuttoliikettä koskevien unionin toimien kehittämistä ja toteuttamista sekä niiden vaikutusten maksimoimista.

(10)

Tämän asetuksen tavoitteena on varmistaa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, tapauksen mukaan myös lainvalvontaviranomaisten, sekä komission ja unionin virastojen kolmansiin maihin lähettämien yhteyshenkilöiden verkoston toiminnan parempi koordinointi ja optimoida sen hyödyntäminen. Tarkoituksena on toteuttaa tehokkaampia toimia seuraavilla unionin painopisteisiin kuuluvilla aloilla: laittoman muuttoliikkeen ja siihen liittyvän rajat ylittävän rikollisuuden, kuten muuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan, ehkäisy ja torjunta, ihmisarvoisen ja tuloksekkaan palauttamis-, takaisinotto- ja uudelleenkotouttamistoiminnan helpottaminen, unionin ulkorajojen yhdennetyn valvonnan edistäminen sekä laillisen maahanmuuton hallinnan tukeminen, myös jäsenvaltioiden ja unionin toteuttamien kansainvälisen suojelun toimenpiteiden, uudelleensijoittamistoimenpiteiden ja lähtöä edeltävien kotouttamistoimenpiteiden alalla. Toimintaa koordinoitaessa olisi noudatettava kaikilta osin nykyistä komentoketjua ja raportointisuhteita maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden ja lähettävien viranomaisten välillä sekä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden kesken.

(11)

Tämä asetus pohjautuu asetukseen (EY) N:o 377/2004, ja sillä pyritään varmistamaan maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tehokkaampi panos maahanmuuttoalan eurooppalaisen yhteyshenkilöverkoston toimintaan ensisijaisesti ottamalla käyttöön mekanismi, jonka avulla jäsenvaltiot, komissio ja unionin virastot voivat koordinoida kolmansiin maihin lähetettyjen yhteyshenkilöidensä tehtäviä ja asemaa nykyistä järjestelmällisemmin.

(12)

Koska muuttoliikkeeseen liittyviä kysymyksiä käsitteleviä yhteyshenkilöitä lähettävät eri toimivaltaiset viranomaiset ja heidän toimeksiantonsa ja tehtävänsä voivat olla päällekkäisiä, olisi toteutettava toimia samassa kolmannessa maassa tai samalla alueella toimivien yhteyshenkilöiden keskinäisen yhteistyön parantamiseksi. Jos komissio tai unionin virastot lähettävät maahanmuuttoalan yhteyshenkilöitä unionin diplomaattiedustustoihin kolmannessa maassa, näiden yhteyshenkilöiden olisi avustettava ja tuettava maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostoa kyseisessä kolmannessa maassa. Verkostoja voidaan tarvittaessa laajentaa siten, että niihin kuuluu myös muiden kuin jäsenvaltioiden lähettämiä yhteyshenkilöitä.

(13)

On olennaisen tärkeää perustaa vankka mekanismi varmistamaan toiminnan parempi koordinointi ja parempi yhteistyö kaikkien maahanmuuttoasioita tehtäviensä osana hoitavien yhteyshenkilöiden välillä, jotta minimoidaan tietokatkokset ja päällekkäinen työ ja maksimoidaan operatiiviset valmiudet ja vaikuttavuus. Johtokunnan olisi annettava ohjeistusta unionin poliittisten painopisteiden mukaisesti, ottaen huomioon unionin ulkosuhteet, ja sille olisi annettava tarvittavat valtuudet erityisesti hyväksyä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen toimintaa koskevat kaksivuotiset työohjelmat, sopia maahanmuuttoalan yhteyshenkilöille räätälöidyistä tilapäisistä toimista, joissa käsitellään kaksivuotisen työohjelman ulkopuolisia painopisteitä ja esiin nousevia tarpeita, ja kohdentaa resursseja sovittuihin toimiin sekä olla vastuuvelvollinen niiden toteuttamisesta. Johtokunnan tai maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen avustajien tehtävät eivät saisi vaikuttaa lähettävien viranomaisten toimivaltaan päättää lähettämiensä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tehtävistä. Johtokunnan olisi tehtäviään hoitaessaan otettava huomioon maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen erilaisuus sekä asianomaisten kolmansien maiden suhteiden kannalta keskeisimpien jäsenvaltioiden näkemykset.

(14)

Johtokunnan olisi laadittava luettelo kolmansiin maihin lähetetyistä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöistä ja saatettava se säännöllisesti ajan tasalle. Luettelon olisi sisällettävä tiedot, jotka liittyvät eri verkostojen sijaintiin, koostumukseen ja toimintaan, mukaan lukien lähetettyjen maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden yhteystiedot ja lyhyt maininta heidän tehtävistään.

(15)

Olisi edistettävä yhteyshenkilöiden yhteistä lähettämistä, jotta voidaan parantaa operatiivista yhteistyötä ja tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden välillä sekä vastata johtokunnan kartoittamiin unionin tason tarpeisiin. Yhteistä lähettämistä, johon osallistuu vähintään kaksi jäsenvaltiota, olisi tuettava unionin varoilla siten, että kannustetaan tähän toimintaan osallistumiseen ja luodaan lisäarvoa kaikille jäsenvaltioille.

(16)

Olisi annettava erityissäännöksiä laajemmista unionin toimista, joilla kehitetään maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden valmiuksia. Tällaiseen valmiuksien kehittämiseen olisi kuuluttava yhteisten opetussuunnitelmien ja lähettämistä edeltävien kurssien kehittäminen, perusoikeudet mukaan lukien, yhteistyössä asiaankuuluvien unionin virastojen kanssa, ja maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen operatiivisten valmiuksien lujittaminen. Tällaisten yhteisten opetussuunnitelmien olisi oltava vapaaehtoisia ja täydennettävä lähettävien viranomaisten vahvistamia kansallisia opetussuunnitelmia.

(17)

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen olisi vältettävä päällekkäistä työtä unionin virastojen ja unionin muiden välineiden tai rakenteiden, esimerkiksi paikallisten Schengen-yhteistyöryhmien tekemän työn, kanssa ja tuotava lisäarvoa niiden nykyiseen toimintaan maahanmuuttoalaa koskevien tietojen keräämisessä ja vaihtamisessa, erityisesti keskittymällä operatiivisiin näkökohtiin. Näiden verkostojen olisi toimittava välittäjinä ja tarjottava tietoa kolmansista maista, jotta voidaan tukea unionin virastoja niiden toimissa ja tehtävissä, erityisesti silloin, kun unionin virastot eivät ole vielä luoneet yhteistyösuhteita kolmansiin maihin. Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen ja asiaankuuluvien unionin virastojen välistä yhteistyötä olisi tiivistettävä tätä tarkoitusta varten. Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden olisi syytä pitää jatkuvasti mielessä, että heidän toimintansa saattaa vaikuttaa paikallisten ja alueellisten maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen toimintaan tai maineeseen. Heidän olisi otettava tämä huomioon tehtäviään hoitaessaan.

(18)

Jäsenvaltion viranomaisten olisi varmistettava, että kolmansissa maissa olevat maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt todellakin saavat tarvittaessa ja unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti haltuunsa toiseen jäsenvaltioon lähetettyjen yhteyshenkilöiden hankkimat tiedot ja unionin virastojen strategiset ja operatiiviset analyysituotteet, jotka koskevat laitonta maahanmuuttoa, ihmisarvoista ja tuloksekasta palauttamista ja uudelleenkotouttamista, rajat ylittävää rikollisuutta tai kansainvälistä suojelua ja uudelleensijoittamista, ja että maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden keräämät tiedot toimitetaan asiaankuuluville unionin virastoille, erityisesti Euroopan raja- ja merivartiovirastolle, Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastolle (Europol) ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle (EASO) näihin sovellettavan oikeudellisen kehyksen puitteissa.

(19)

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen keräämien tietojen mahdollisimman tehokkaan käytön varmistamiseksi tällaisten tietojen olisi oltava saatavilla suojatulla verkkopohjaisella tiedonvaihtoalustalla sovellettavan tietosuojalainsäädännön mukaisesti.

(20)

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden keräämillä tiedoilla olisi tuettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/1624 (3) tarkoitettua teknistä ja operatiivista Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta sekä edistettävä kansallisten rajavalvontajärjestelmien kehittämistä ja ylläpitoa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1052/2013 (4) mukaisesti.

(21)

Olisi oltava mahdollista kohdentaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 515/2014 (5) nojalla käytettävissä olevia varoja maahanmuuttoalan eurooppalaisen yhteyshenkilöverkoston toimien tukemiseen sekä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden yhteiseen lähettämiseen jäsenvaltioista.

(22)

Kaikessa jäsenvaltioiden tämän asetuksen puitteissa toteuttamassa henkilötietojen käsittelyssä, myös henkilötietojen siirrossa, olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (6). Komission ja unionin virastojen olisi sovellettava henkilötietoja käsitellessään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 (7).

(23)

Tämän asetuksen puitteissa tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn tarkoituksena olisi oltava kolmansien maiden kansalaisten palauttamisen avustaminen ja kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden uudelleensijoittamisen helpottaminen sekä lailliseen muuttoliikkeeseen liittyvään maahantuloon sekä laittoman maahanmuuton, muuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan ehkäisemiseen ja torjumiseen liittyvien unionin ja kansallisten toimenpiteiden toteuttaminen. Sen vuoksi tarvitaan oikeudellinen kehys, jossa tunnustetaan maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden rooli tässä yhteydessä.

(24)

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden on käsiteltävä henkilötietoja palauttamismenettelyjen asianmukaisen täytäntöönpanon, palauttamispäätösten onnistuneen täytäntöönpanon ja tapauksen ja mahdollisuuksien mukaan uudelleenkotouttamisen helpottamiseksi. Unionin ulkopuolisiin palauttamisen kohdemaihin ei useinkaan sovelleta asetuksen (EU) 2016/679 45 artiklan nojalla annettuja tietosuojan riittävyyttä koskevia komission päätöksiä, ne eivät useinkaan ole tehneet tai aio tehdä takaisinottoa koskevaa sopimusta unionin kanssa eivätkä muutoin tarjoa asianmukaisia suojatoimia, joita tarkoitetaan asetuksen (EU) 2016/679 46 artiklassa. Huolimatta unionin laajoista pyrkimyksistä tehdä yhteistyötä laittomasti oleskelevien, paluuvelvoitteen alaisten kolmansien maiden kansalaisten tärkeimpien lähtömaiden kanssa, ei ole aina mahdollista varmistaa, että tällaiset kolmannet maat täyttävät järjestelmällisesti kansainvälisen oikeuden mukaisen velvoitteensa ottaa takaisin omat kansalaisensa. Näin ollen unionin tai jäsenvaltioiden tekemät tai parhaillaan neuvottelemat takaisinottosopimukset, joissa määrätään henkilötietojen siirtoa kolmansiin maihin koskevista asianmukaisista suojatoimista asetuksen (EU) 2016/679 46 artiklan nojalla, kattavat vain rajallisen määrän tällaisia kolmansia maita. Mikäli tällaisia sopimuksia ei ole olemassa, maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden olisi siirrettävä henkilötiedot unionin palauttamisoperaatioiden toteuttamiseksi niiden edellytysten mukaisesti, joista säädetään asetuksen (EU) 2016/679 49 artiklassa.

(25)

Poikkeuksena tietosuojan riittävyyttä koskevan päätöksen tai asianmukaisten suojatoimien vaatimuksesta henkilötietojen siirto kolmansien maiden viranomaisille tämän asetuksen nojalla olisi sallittava unionin palauttamispolitiikan täytäntöönpanemiseksi. Näin ollen tätä asetusta sovellettaessa yhteyshenkilöiden olisi oltava mahdollista käyttää asetuksen (EU) 2016/679 49 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädettyä poikkeusta, edellyttäen että noudatetaan kyseisessä artiklassa säädettyjä edellytyksiä, jotka koskevat sellaisten kolmansien maiden kansalaisten ihmisarvoista ja tuloksekasta palauttamista, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä jäsenvaltioihin maahantulon, maassa oleskelun tai asumisen edellytyksiä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (8) mukaisesti.

(26)

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden olisi voitava käsitellä kyseisten henkilöiden etujen mukaisesti sellaisten henkilöiden henkilötietoja, jotka ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa ja uudelleensijoittamisen kohteena tai jotka haluavat muuttaa laillisesti unioniin, jotta voidaan vahvistaa heidän henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa. Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt toimivat ympäristössä, jossa he todennäköisesti saavat merkittävää tietoa muuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa harjoittavien rikollisjärjestöjen toiminnasta. Tämän vuoksi heidän olisi voitava jakaa tehtäviensä hoitamisen yhteydessä käsittelemiään henkilötietoja lainvalvontaviranomaisten kanssa ja maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen sisällä, jos kyseiset henkilötiedot ovat tarpeen joko laittoman maahanmuuton ehkäisemiseksi tai torjumiseksi tai muuttajien salakuljetuksen tai ihmiskaupan ennalta estämistä, tutkimista ja paljastamista ja niitä koskevia syytetoimia varten.

(27)

Tämän asetuksen tavoitteena on saada mahdollisimman suuri hyöty jäsenvaltioiden, komission ja unionin virastojen kolmansiin maihin lähettämien maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden verkoston toiminnasta. Näin pyritään toteuttamaan tuloksellisemmin unionin painopisteitä kunnioittaen samalla jäsenvaltioiden kansallista toimivaltaa. Tällaisiin unionin painopisteisiin kuuluu muuttoliikkeen paremman hallinnan varmistaminen, jotta sääntöjenvastaiset muuttovirrat voidaan korvata turvallisilla ja hallituilla maahantuloväylillä ottaen käyttöön kokonaisvaltainen toimintatapa, jossa käsitellään muuttoliikkeen kaikkia näkökohtia, myös ehkäisemään ja torjumaan muuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa sekä laitonta maahanmuuttoa. Unionin painopisteisiin kuuluvat myös ihmisarvoisen ja tuloksekkaan palauttamisen, takaisinoton ja uudelleenkotouttamisen edistäminen, unionin ulkorajojen yhdennetyn valvonnan parantaminen ja laillisen maahanmuuton hallinnan ja kansainvälisen suojelun järjestelmien tukeminen. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, vaan se voidaan toiminnan suuren laajuuden ja unionin laajuisten vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(28)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (9) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (10) 1 artiklan A ja E kohdassa tarkoitettuun alaan.

(29)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (11) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A ja E kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/149/YOS (12) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(30)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (13) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A ja E kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (14) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(31)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(32)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 19 olevan 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti neuvostolle 1 päivänä lokakuuta 2018, ettei se halua osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen. Komissio teki kyseisen pöytäkirjan 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti 31 päivänä tammikuuta 2019 ehdotuksen neuvoston päätökseksi koskien Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoitusta, ettei se enää halua osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin, jotka sisältyvät asetukseen (EY) N:o 377/2004. Tämän perusteella neuvosto päätti 18 päivänä helmikuuta 2019 (15), että neuvoston päätöstä 2000/365/EY (16) ja neuvoston päätöksen 2004/926/EY (17) liitteessä I olevaa 6 kohtaa lakataan soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan siltä osin kuin on kyse asetuksesta (EY) N:o 377/2004 ja sen mahdollisista myöhemmistä muutoksista tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen.

(33)

Irlanti osallistuu tähän asetukseen pöytäkirjassa N:o 19 olevan 5 artiklan 1 kohdan sekä neuvoston päätöksen 2002/192/EY (18) 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(34)

Irlannin osallistuminen tähän asetukseen päätöksen 2002/192/EY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti liittyy unionin velvoitteisiin toteuttaa toimia sellaisten Schengenin säännöstön määräysten kehittämiseksi, joilla torjutaan laittoman maahanmuuton järjestämistä, ja joihin Irlanti osallistuu.

(35)

Tämä asetus on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 1 kohdassa, vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa ja vuoden 2011 liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös,

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (4) säädetään yhteisestä kalastuspolitiikasta (YKP) kalavarojen säilyttämiseksi ja hyödyntämiseksi kestävällä tavalla.

(2)

Tekniset toimenpiteet ovat YKP:n täytäntöönpanon tukivälineitä. Teknisiä toimenpiteitä koskevan nykyisen sääntelyrakenteen arviointi kuitenkin osoitti, että sillä tuskin saavutetaan YKP:n tavoitteita ja että olisi omaksuttava uusi lähestymistapa, jotta teknisten toimenpiteiden vaikuttavuutta saataisiin lisättyä, keskittyen hallintorakenteen mukauttamiseen.

(3)

Teknisten toimenpiteiden sääntelyä varten on tarpeen laatia kehys. Kyseisessä kehyksessä olisi toisaalta esitettävä yleiset säännöt, joita sovelletaan kaikilla unionin vesillä, ja toisaalta säädettävä sellaisten teknisten toimenpiteiden hyväksymisestä, joissa otetaan huomioon kalastustoiminnan alueelliset ominaispiirteet asetuksella (EU) N:o 1380/2013 käyttöönotetun alueellistamisprosessin avulla.

(4)

Kehyksen olisi katettava kalavarojen pyynti ja aluksesta purkaminen sekä pyydysten käyttö ja kalastustoiminnan vuorovaikutus meriekosysteemien kanssa.

(5)

Tätä asetusta olisi sovellettava unionin ja kolmansien maiden kalastusalusten ja jäsenvaltioiden kansalaisten unionin vesillä toteuttamiin kalastustoimiin – sanotun rajoittamatta lippuvaltion ensisijaista vastuuta – sekä unionin kalastusaluksiin, jotka toimivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuilla unionin vesien syrjäisimmillä alueilla. Tätä asetusta olisi sovellettava myös unionin kalastusalusten ja jäsenvaltioiden kansalaisten osalta unionin ulkopuolisilla vesillä teknisiin toimenpiteisiin, jotka on hyväksytty Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) sääntelyalueella ja Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) sopimusalueella.

(6)

Teknisiä toimenpiteitä olisi tarpeen mukaan sovellettava virkistyskalastukseen, jolla voi olla huomattava vaikutus kala-, äyriäis- ja nilviäiskantoihin.

(7)

Teknisillä toimenpiteillä olisi edistettävä YKP:n tavoitteiden saavuttamista eli sitä, että kalastetaan kestävän enimmäistuoton tasoilla, vähennetään ei-toivottuja saaliita ja lopetetaan saaliiden poisheittäminen, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/56/EY (5) säädetyn ympäristön hyvän tilan saavuttamista.

(8)

Teknisillä toimenpiteillä olisi myös osaltaan edistettävä eritoten nuorten ja kutevien meriympäristön lajien yhdyskuntien suojelua siten, että käytetään valikoivia pyydyksiä ja toteutetaan tahattomien saaliiden välttämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Teknisillä toimenpiteillä, tarvittaessa myös kannustimia käyttämällä, olisi lisäksi minimoitava pyydysten vaikutukset meren ekosysteemeihin ja varsinkin herkkiin lajeihin ja luontotyyppeihin. Niillä olisi myös edistettävä sellaisten hoitotoimenpiteiden käyttöönottoa, joilla pyritään täyttämään neuvoston direktiivin 92/43/ETY (6) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY ja direktiivin 2009/147/EY (7) mukaiset vaatimukset.

(9)

Teknisten toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi olisi vahvistettava tahattomien saaliiden määriin, erityisesti säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien meriympäristön lajien saaliiden määriin, herkkien lajien tahattomien saaliiden määriin ja sellaisten merenpohjan elinympäristöjen laajuuteen, joihin kalastus vaikuttaa kielteisesti, liittyvät päämäärät. Kyseisissä päämäärissä olisi otettava huomioon YKP:n tavoitteet, unionin ympäristölainsäädäntö, erityisesti direktiivi 92/43/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY (8), ja parhaat kansainväliset käytännöt.

(10)

Jotta varmistetaan yhdenmukaisuus teknisten sääntöjen tulkintaa ja täytäntöönpanoa koskien, teknisistä toimenpiteistä annettujen voimassa olevien asetusten sisältämät pyydysten ja kalastustoimintojen määritelmät olisi saatettava ajan tasalle ja konsolidoitava.

(11)

Olisi kiellettävä tietyt tuhoa aiheuttavat pyydykset tai kalastusmenetelmät, joissa käytetään räjähteitä, myrkkyä, huumaavia aineita, sähkövirtaa, paineilmavasaroita tai muita lyömävälineitä, jalokorallin tai muunlaisten korallien tai korallimaisten lajien keräämiseen tarkoitetut vedettävät laitteet ja kauhat sekä tietyt harppuunat. Jos ne ovat tässä asetuksessa kiellettyjä, tällaisilla pyydyksillä tai menetelmillä pyydettyjen meriympäristön lajien myyntiä, esillä pitämistä tai myyntiin tarjoamista ei saisi sallia.

(12)

Sähköpulssitroolia olisi voitava edelleen käyttää siirtymäkauden ajan 30 päivään kesäkuuta 2021 asti ja tietyin tiukoin edellytyksin.

(13)

Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) lausunnon perusteella olisi vahvistettava tietyt yhteiset säännöt, joissa asetetaan vedettävien pyydysten käyttöä koskevat rajoitukset ja verkkojen ja troolien perien rakenne, jotta voidaan ehkäistä huonoja käytäntöjä, jotka johtavat valikoimattomaan kalastukseen.

(14)

Ajoverkoilla voidaan pyytää laajoilla alueilla, ja ne voivat johtaa herkkien lajien huomattaviin saaliisiin; jotta voidaan rajoittaa ajoverkkojen käyttöä, tällaisten pyydysten käyttöä koskevat nykyiset rajoitukset olisi konsolidoitava.

(15)

Seisovilla verkoilla harjoitettava kalastus ICES-alueilla 3a, 6a, 6b, 7b, 7c, 7j ja 7k sekä ICES-suuralueilla 8, 9, 10 ja 12 linjan 27° W itäpuolella vesillä, joilla kartan mukainen syvyys on yli 200 metriä, olisi STECF:n lausunnon perusteella tietyin poikkeuksin kiellettävä jatkossakin herkkien syvänmeren lajien suojelemiseksi.

(16)

Tiettyjen harvinaisten kalalajien, kuten joidenkin hai- ja rauskulajien, ollessa kyseessä jopa rajoitettu kalastustoiminta voisi vaarantaa vakavasti niiden säilymisen. Tällaisten lajien suojelemiseksi olisi otettava käyttöön niiden yleinen kalastuskielto.

(17)

Jotta herkkiä meriympäristön lajeja, kuten direktiiveissä 92/43/ETY ja 2009/147/EY vahvistettuja merinisäkkäitä, merilintuja ja meressä eläviä matelijoita, voitaisiin suojella, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön ehkäiseviä toimenpiteitä, joilla vähennetään kyseisten lajien saaliita mahdollisimman paljon ja mahdollisuuksien mukaan lopetetaan niiden joutuminen saaliiksi.

(18)

Jotta voidaan jatkossakin suojella herkkiä merellisiä luontotyyppejä Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan rannikoiden edustalla ja Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten ympärillä sekä NEAFC:n sääntelyalueella, pohjakalastuksessa käytettäviä pyydyksiä koskevat nykyiset rajoitukset olisi säilytettävä.

(19)

Jos tieteellisissä lausunnoissa tuodaan esille muita tällaisia elinympäristöjä, olisi voitava ottaa käyttöön vastaavia rajoituksia kyseisten elinympäristöjen suojelemiseksi.

(20)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti olisi vahvistettava säilyttämisen vähimmäisviitekoot, jotta voidaan varmistaa meriympäristön lajien nuorten yksilöiden suojelu ja kalakantojen elvytysalueiden perustaminen sekä kaupallisten vähimmäiskokojen vahvistaminen.

(21)

Olisi määriteltävä meriympäristön lajien koon mittaamistapa.

(22)

Jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa pilottihankkeita, joiden tavoitteena on selvittää, miten ei-toivottuja saaliita voitaisiin välttää ja vähentää mahdollisimman paljon ja miten niiden ilmeneminen voitaisiin lopettaa. Jos näiden hankkeiden tuloksista tai tieteellisistä lausunnoista ilmenee, että ei-toivotut saaliit ovat merkittäviä, jäsenvaltioiden olisi pyrittävä ottamaan käyttöön teknisiä toimenpiteitä kyseisten ei-toivottujen saaliiden vähentämiseksi.

(23)

Tässä asetuksessa olisi asetettava perustason vaatimukset kullekin merialueelle. Kyseiset perustason vaatimukset johdetaan nykyisistä teknisistä toimenpiteistä ottaen huomioon STECF:n lausunto ja sidosryhmien näkemykset. Kyseisten vaatimusten olisi sisällettävä vedettävien pyydysten ja seisovien verkkojen perussilmäkoot, säilyttämisen vähimmäisviitekoot, kielto- tai rajoitusalueet sekä luonnonsuojelutoimenpiteet herkkien lajien saaliiden ehkäisemiseksi tietyillä alueilla sekä muut voimassa olevat alueellisesti erityiset tekniset toimenpiteet.

(24)

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus laatia yhteisiä suosituksia tarkoituksenmukaisiksi teknisiksi toimenpiteiksi, jotka poikkeavat näistä perustasoista, asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetun alueellistamisprosessin mukaisesti ja tieteelliseen näyttöön perustuen.

(25)

Tällaisten alueellisten teknisten toimenpiteiden meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiselle tuottaman hyödyn olisi vastattava vähintään perustason vaatimusten tuottamia hyötyjä, erityisesti koskien hyödyntämismalleja sekä herkkien lajien ja luontotyyppien suojelun tasoa.

(26)

Laatiessaan yhteisiä suosituksia, jotka koskevat pyydysten vaihtoehtoisten koko- ja lajivalikoivien ominaisuuksien hyväksymistä perussilmäkokoihin verrattuna, jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien olisi varmistettava, että tällaisilla toimilla saavutetaan vähintään samankaltainen tai parempi valikoivuus kuin perustason pyydyksillä.

(27)

Laatiessaan rajoitusalueita koskevia yhteisiä suosituksia nuorten ja kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemiseksi, jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien olisi määriteltävä yhteisissä suosituksissaan pyyntikieltojen tavoitteet, maantieteellinen laajuus ja kesto, sekä pyydyksiä koskevat rajoitukset sekä seuranta- ja valvontajärjestelyt.

(28)

Laatiessaan säilyttämisen vähimmäisviitekokoja koskevia yhteisiä suosituksia jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien olisi varmistettava, että meriympäristön lajien nuorten yksilöiden suojelua koskevaa YKP:n tavoitetta noudatetaan samalla kun varmistetaan, etteivät markkinat häiriinny ja ettei säilyttämisen vähimmäisviitekokoja pienemmille kaloille luoda markkinoita.

(29)

Olisi sallittava alueellistamisen kautta sellaisen vaihtoehdon kehittäminen, jossa asetetaan reaaliaikaisia pyyntikieltoja yhdistettyinä siirtymistä koskeviin säännöksiin lisätoimenpiteenä herkkien lajien, nuorten tai kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemiseksi. Tällaisten alueiden perustamista koskevat edellytykset, mukaan lukien pyyntikieltojen maantieteellinen laajuus sekä kesto, sekä seuranta- ja valvontajärjestelyt olisi määriteltävä asianomaisissa yhteisissä suosituksissa.

(30)

Innovatiivisten pyydysten vaikutusten arvioinnin perusteella kyseisten innovatiivisten pyydysten käyttö tai niiden käytön laajentaminen voitaisiin sisällyttää vaihtoehdoksi jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien esittämiin yhteisiin suosituksiin. Innovatiivisten pyydysten käyttöä ei saisi sallia, jos tieteellinen arvio osoittaa, että niiden käytöllä on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia herkkiin luontotyyppeihin ja muihin kuin kohdelajeihin.

(31)

Laatiessaan yhteisiä suosituksia herkkien lajien ja luontotyyppien suojelusta jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien olisi voitava kehittää uusia ehkäiseviä toimenpiteitä kyseisiin lajeihin ja luontotyyppeihin kohdistuvien kalastustoiminnan vaikutusten vähentämiseksi. Jos tieteellinen näyttö osoittaa, että herkkien lajien ja luontotyyppien suojelun tasoon kohdistuu vakava uhka, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön tiettyjen pyydysten rakennetta ja toimintaa koskevia lisärajoituksia tai jopa kiellettävä näiden pyydysten käyttö tietyllä alueella kokonaan. Tällaisia rajoituksia voitaisiin soveltaa erityisesti ajoverkkojen käyttöön, sillä ajoverkot ovat tietyillä alueilla johtaneet merkittäviin herkkien lajien saaliisiin.

(32)

Asetus (EU) N:o 1380/2013 mahdollistaa väliaikaisten poisheittämissuunnitelmien laatimisen purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa varten tapauksissa, joissa kyseiselle kalastukselle ei ole voimassa monivuotista suunnitelmaa. Osana tällaisia suunnitelmia olisi sallittava se, että otetaan käyttöön teknisiä toimenpiteitä, jotka liittyvät tiukasti purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoon ja joiden tarkoituksena on lisätä valikoivuutta ja vähentää mahdollisimman paljon ei-toivottuja saaliita.

(33)

Olisi voitava toteuttaa saaliiden ja poisheitettyjen saaliiden täydellistä dokumentointia koskevia pilottihankkeita. Tällaisissa hankkeissa voitaisiin soveltaa poikkeuksia tässä asetuksessa vahvistettuihin silmäkokoa koskeviin sääntöihin sillä edellytyksellä, että poikkeukset osaltaan edistävät tämän asetuksen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista.

(34)

Tähän asetukseen olisi sisällytettävä tiettyjä NEAFC:n hyväksymiä teknisiä toimenpiteitä koskevia säännöksiä.

(35)

Jotta ei estettäisi tieteellistä tutkimusta tai palautus- ja siirtoistutuksia, tässä asetuksessa vahvistettuja teknisiä toimenpiteitä ei saisi soveltaa kalastustoimiin, jotka saattavat olla tarpeen tällaisen toiminnan toteuttamiseksi. Jos tieteellisiin tutkimustarkoituksiin toteutettavat kalastustoimet edellyttävät poikkeusta tämän asetuksen mukaisista teknisistä toimenpiteistä, kyseisiin kalastustoimiin olisi sovellettava asianmukaisia edellytyksiä.

(36)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla hyväksytään tiettyjä virkistyskalastusta, vedettävien pyydysten käyttökieltoja sekä herkkiä lajeja ja luontotyyppejä koskevia toimenpiteitä, luettelo kaloista, äyriäisistä ja nilviäisistä, joiden kohdennettu kalastus on kielletty, kohdennetun kalastuksen määritelmä ja saaliiden ja poisheitettyjen saaliiden täydellistä dokumentointia koskevat pilottihankkeet sekä teknisiä toimenpiteitä osana väliaikaisia poisheittämissuunnitelmia, säilyttämisen vähimmäisviitekokoja, pyydysten silmäkokoja ja kieltoalueita koskevia teknisiä toimenpiteitä ja muita teknisiä toimenpiteitä tietyillä merialueilla, herkkiä lajeja koskevia ehkäiseviä toimenpiteitä sekä keskeisinä indikaattorikantoina käytettävien lajien luettelo. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (9) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(37)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa seuraavien osalta: sellaisten laitteiden tarkka määrittely, joilla vähennetään vedettävän pyydyksen kulumista ja lujitetaan sitä tai vähennetään saaliin karkaamista vedettävien pyydysten etuosasta; määriteltyihin perustason pyydyksiin kiinnitettävien valikoivien laitteiden tarkka määrittely; sähköpulssitroolin tarkka määrittely; pyydysten rakennetta koskevien rajoitusten sekä seuranta- ja valvontatoimenpiteiden, jotka lippujäsenvaltion tulisi hyväksyä, määrittely; sääntöjen määrittäminen seuraavien osalta: seuranta- ja valvontatoimenpiteet, jotka lippujäsenvaltion tulisi hyväksyä, kun käytetään seisovia pyydyksiä 200–600 metrin syvyydessä, seuranta- ja valvontatoimenpiteet, jotka on hyväksyttävä tiettyjen kielto- tai rajoitusalueiden osalta, ja valaiden karkottamiseksi seisovista verkoista käytettyjen laitteiden signaalia ja käyttötapaa koskevat ominaisuudet sekä menetelmät, joilla merilintujen, meressä elävien matelijoiden ja kilpikonnien tahattomat saaliit vähennetään mahdollisimman pieniksi. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (10) mukaisesti.

(38)

Komission olisi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus tämän asetuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden ja asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien toimittamien tietojen perusteella ja STECF:n esitettyä asiasta arvionsa. Kyseisessä kertomuksessa olisi arvioitava, missä laajuudessa teknisillä toimenpiteillä on sekä alueellisella tasolla että unionin tasolla myötävaikutettu tämän asetuksen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseen.

(39)

Kyseisen kertomuksen tavoitteita varten soveltuvia valikoivuusindikaattoreita, kuten parhaan valikoivuuden tuottavan pituuden (Lopt) tieteellistä käsitettä, voitaisiin käyttää vertailuvälineenä YKP:n ei-toivottujen saaliiden vähentämistavoitteiden saavuttamisessa ajan mittaan tapahtuvan edistymisen seuraamiseksi. Kyseiset indikaattorit eivät tässä yhteydessä ole sitovia tavoitteita vaan seurantavälineitä, joiden avulla voidaan saada tietoa alueellisella tasolla tapahtuvaa käsittelyä tai päätöksentekoa varten. Joidenkin keskeisten indikaattorikantojen osalta indikaattoreita ja niitä sovellettaessa käytettäviä arvoja olisi pyydettävä asianmukaisilta tieteellisiltä elimiltä, ja indikaattoreissa olisi otettava huomioon myös sekakalastus ja uudistumispiikit. Komissio voisi sisällyttää kyseiset indikaattorit tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevaan kertomukseen. Keskeisten indikaattorikantojen luettelon olisi sisällettävä sellaisilla saalisrajoituksilla hoidettavat pohjakalalajit, joissa otetaan huomioon purettujen saaliiden, poisheitettyjen saaliiden ja kalastustoiminnan suhteellinen merkitys kullekin merialueelle.

(40)

Komission kertomuksessa olisi viitattava ICES:n lausuntoon innovatiivisten pyydysten alalla saavutetusta edistymisestä tai niiden vaikutuksesta. Raportissa olisi myös tehtävä johtopäätöksiä hyödyistä tai kielteisistä vaikutuksista meriekosysteemeihin ja herkkiin luontotyyppeihin sekä valikoivuudesta.

(41)

Jos komission kertomuksen perusteella on näyttöä siitä, ettei tavoitteita ja päämääriä ole saavutettu alueellisella tasolla, kyseisen alueen jäsenvaltioiden olisi toimitettava suunnitelma korjaavista toimista, joilla on tarkoitus varmistaa, että kyseiset tavoitteet ja päämäärät voidaan saavuttaa. Komission olisi myös ehdotettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle tähän asetukseen tarvittavia muutoksia kyseisen kertomuksen perusteella.

(42)

Koska tehtäviä muutoksia on paljon ja ne ovat merkittäviä, neuvoston asetukset (EY) N:o 894/97 (11), (EY) N:o 850/98 (12), (EY) N:o 2549/2000 (13), (EY) N:o 254/2002 (14), (EY) N:o 812/2004 (15) ja (EY) N:o 2187/2005 (16) olisi kumottava.

(43)

Neuvoston asetuksia (EY) N:o 1967/2006 (17) ja (EY) N:o 1224/2009 (18) sekä asetusta (EU) N:o 1380/2013 olisi muutettava.