(1)

Verkkokaupan unionissa tarjoamaa kasvupotentiaalia ei vielä hyödynnetä täysimääräisesti. Asiakirjassa ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” puututaan kokonaisvaltaisella tavalla suurimpiin esteisiin, jotka haittaavat rajat ylittävän verkkokaupan kehitystä unionissa, jotta nämä hyödyntämättömät mahdollisuudet saataisiin käyttöön. Olisi taattava kuluttajille paremmat edellytykset käyttää digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja ja tehtävä niiden toimittamisesta helpompaa yrityksille, ja digitaaliset palvelut voivat osaltaan kehittää unionin digitaalitaloutta ja edistää kasvua yleensä.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 26 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätään, että unioni hyväksyy toimenpiteet, joiden tarkoituksena on toteuttaa sisämarkkinat tai varmistaa niiden toiminta, ja että sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus taataan. SEUT 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa SEUT 114 artiklan nojalla sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä. Tämän direktiivin tavoitteena on löytää oikea tasapaino kuluttajansuojan korkean tason saavuttamisen ja yritysten kilpailukyvyn edistämisen välillä varmistaen samalla toissijaisuusperiaatteen noudattaminen.

(3)

Tietyt digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvät seikat olisi yhdenmukaistettava kuluttajansuojan korkean tason pohjalta todellisten digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi, oikeusvarmuuden lisäämiseksi ja liiketoimiin liittyvien kustannusten vähentämiseksi erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jäljempänä ’pk-yritykset’.

(4)

Yrityksille, varsinkin pk-yrityksille aiheutuu usein ylimääräisiä kustannuksia, jotka johtuvat kuluttajasopimuksia koskevien pakottavien kansallisten sääntöjen eroista, ja oikeudellista epävarmuutta, kun ne tarjoavat digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja yli rajojen. Yrityksille aiheutuu kustannuksia myös siksi, että niiden on mukautettava sopimuksensa digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamisesta tehtäviä sopimuksia koskeviin erilaisiin pakottaviin sääntöihin, joita sovelletaan jo useissa jäsenvaltioissa ja joiden soveltamisala ja sisältö vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen.

(5)

Kuluttajat eivät aina voi olla luottavaisia tehdessään ostoksia rajojen yli ja erityisesti tehdessään ostoksia verkossa. Yksi tärkeimmistä tähän kuluttajien epäluottamukseen vaikuttavista tekijöistä on epävarmuus keskeisistä sopimusperusteisista oikeuksista ja selkeän kehyksen puuttuminen digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja koskevilta sopimuksilta. Monet kuluttajat ovat kohdanneet ongelmia, jotka liittyvät digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen laatuun tai käytettävyyteen. He ovat saattaneet saada väärän tai viallisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tai eivät ole voineet käyttää sitä. Tämän seurauksena kuluttajille on aiheutunut sekä taloudellista että muuta haittaa.

(6)

Jotta tällaiset ongelmat voitaisiin korjata, sekä yritysten että kuluttajien olisi voitava vedota digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin täysin yhdenmukaistettuihin sopimusperusteisiin oikeuksiin tietyillä keskeisillä aloilla kaikkialla unionissa. Joidenkin keskeisten sääntelynäkökohtien täysimääräinen yhdenmukaistaminen lisäisi tuntuvasti oikeusvarmuutta sekä kuluttajien että yritysten kannalta.

(7)

Jos kaikissa jäsenvaltioissa sovellettaisiin kuluttajasopimuksia koskevia yhdenmukaistettuja sääntöjä, yritysten ja erityisesti pk-yritysten olisi helpompi tarjota digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja kaikkialla unionissa. Yhdenmukaistetut säännöt tarjoaisivat yrityksille vakaan sopimusoikeudellisen ympäristön näiden toimittaessa digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja toisissa jäsenvaltioissa. Yhdenmukaisten sääntöjen ansiosta voitaisiin myös ehkäistä oikeudellista hajanaisuutta, johon erityisesti digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja varten laadittava uusi kansallinen lainsäädäntö johtaisi.

(8)

Kuluttajien olisi voitava hyötyä digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja koskevista yhdenmukaistetuista oikeuksista, jotka takaavat heille korkeatasoisen suojan. Heillä olisi oltava selkeät pakottavat oikeudet riippumatta siitä, missä unionin alueella he vastaanottavat digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja tai käyttävät niitä. Tämä lisäisi kuluttajien luottamusta heidän hankkiessaan digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja. Samalla vähennettäisiin haittoja, joita kuluttajille nykyään aiheutuu, koska he voisivat vedota selkeisiin sääntöihin kohdatessaan digitaaliseen sisältöön tai digitaalisiin palveluihin liittyviä ongelmia.

(9)

Tällä direktiivillä olisi yhdenmukaistettava täysimääräisesti tietyt keskeiset säännöt, joita ei tähän mennessä ole säännelty unionin tai kansallisella tasolla.

(10)

Tässä direktiivissä olisi määriteltävä sen soveltamisala selkeästi ja kiistattomasti ja säädettävä selkeistä aineellisista säännöistä digitaaliselle sisällölle ja digitaalisille palveluille, jotka kuuluvat sen soveltamisalaan. Sekä tämän direktiivin soveltamisalan että sen aineellisten sääntöjen olisi oltava teknologianeutraaleja ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavia.

(11)

Tässä direktiivissä olisi vahvistettava yhteiset säännöt tietyistä vaatimuksista, jotka koskevat digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välillä tehtäviä sopimuksia. Tätä varten olisi yhdenmukaistettava täysin säännöt, jotka koskevat digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuutta, oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole tällä tavoin sopimuksen mukainen tai sitä ei toimiteta, ja näiden oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia sääntöjä sekä digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun muuttamista. Jos kuluttajasopimusoikeuden tietyt keskeiset seikat olisi täysin yhdenmukaistettu, yritysten ja erityisesti pk-yritysten olisi helpompi tarjota tuotteitaan muissa jäsenvaltioissa. Keskeisten sääntöjen täyden yhdenmukaistamisen ansiosta kuluttajat voisivat nauttia kuluttajansuojan korkeasta tasosta ja hyvinvointihyödyistä. Jäsenvaltiot eivät voi tämän direktiivin soveltamisalalla säätää muista, muodollisista tai aineellisista vaatimuksista. Jäsenvaltioiden ei esimerkiksi pitäisi säätää käänteistä todistustaakkaa koskevista säännöistä, jotka poikkeavat tässä direktiivissä säädetyistä säännöistä, tai kuluttajan velvollisuudesta ilmoittaa virheestä elinkeinonharjoittajalle tietyn ajan kuluessa.

(12)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kansallisiin lainsäädäntöihin siltä osin, kuin kyseessä ovat asiat, joita sillä ei säännellä, etenkään tavaroiden lainmukaisuuteen, vahingonkorvauksiin ja yleiseen sopimusoikeuteen kuuluviin seikkoihin, kuten sopimuksen tekemiseen, pätevyyteen, pätemättömyyteen tai vaikutuksiin. Tässä direktiivissä ei pitäisi myöskään määrittää digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamista koskevien sopimusten oikeudellista luonnetta, ja kysymys siitä, pidetäänkö tällaisia sopimuksia esimerkiksi myynti-, palvelu- vai vuokrasopimuksina vai sui generis -sopimuksina, olisi jätettävä määritettäväksi kansallisessa lainsäädännössä. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa myöskään kansalliseen lainsäädäntöön, jossa säädetään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheeseen liittyvistä muista kuin sopimusperusteisista kuluttajan oikeussuojakeinoista liiketoimiketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistuneita henkilöitä tai muita tällaisten henkilöiden velvollisuuksia täyttäviä henkilöitä vastaan.

(13)

Jäsenvaltiot voivat myös vapaasti säännellä esimerkiksi vastuukysymyksiä koskevia kuluttajavaateita sellaista muuta kolmatta osapuolta kuin elinkeinonharjoittajaa kohtaan, joka toimittaa tai sitoutuu toimittamaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun, kuten kehittäjä, ja joka ei ole samanaikaisesti tässä direktiivissä tarkoitettu elinkeinonharjoittaja.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapaasti säätää esimerkiksi seurauksista, joita aiheutuu siitä, että digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ei ole toimitettu tai digitaalinen sisältö tai että digitaalinen palvelu on virheellinen, jos toimituksen laiminlyönti tai virheellisyys johtuu esteestä, johon elinkeinonharjoittaja ei pysty vaikuttamaan, ja jos elinkeinonharjoittajan ei voida olettaa pystyvän välttämään tai poistamaan estettä ja sen seurauksia, esimerkiksi jos kyseessä on ylivoimainen este.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapaasti säätää osapuolten oikeuksista pidättäytyä suorittamasta velvollisuuksiaan tai osaa niistä, kunnes toinen osapuoli suorittaa velvollisuutensa. Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi voitava säätää siitä, onko kuluttajalla virheen ollessa kyseessä oltava oikeus pidättäytyä kauppahinnan tai sen osan maksamisesta, kunnes elinkeinonharjoittaja on saattanut digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksen mukaiseksi, tai onko elinkeinonharjoittajalla oltava oikeus pitää hallussaan kuluttajalle sopimuksen purkamisen johdosta kuuluva korvaus, kunnes kuluttaja täyttää tässä direktiivissä säädetyn velvollisuutensa palauttaa aineellinen väline elinkeinonharjoittajalle.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapaasti ulottaa tämän direktiivin sääntöjen soveltaminen koskemaan sopimuksia, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, tai muuten säännellä tällaisia sopimuksia. Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi voitava vapaasti päättää ulottaa tässä direktiivissä kuluttajille annettu suoja koskemaan myös luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka eivät ole tässä direktiivissä tarkoitettuja kuluttajia, kuten valtiosta riippumattomia järjestöjä, uusyrityksiä tai pk-yrityksiä.

(17)

Kuluttajan määritelmän olisi katettava luonnolliset henkilöt, jotka toimivat muussa kuin elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa. Sellaisten kahta päämäärää palvelevien sopimusten ollessa kyseessä, jotka tehdään tarkoituksessa, joka kuuluu osittain henkilön elinkeinotoimintaan ja osittain muuhun kuin elinkeinotoimintaan, ja joissa elinkeinotoimintaan liittyvä tarkoitus on niin vähäinen, että se ei ole pääasiallinen sopimuksessa kokonaisuudessaan, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin myös voitava vapaasti määrittää, olisiko kyseistä henkilöä myös pidettävä kuluttajana ja millä ehdoilla.

(18)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkiin sopimuksiin, joiden nojalla elinkeinonharjoittaja toimittaa kuluttajalle digitaalista sisältöä tai digitaalisen palvelun tai sitoutuu tekemään niin. Alustojen tarjoajia voidaan pitää tässä direktiivissä tarkoitettuina elinkeinonharjoittajina, jos ne toimivat tarkoituksessa, joka kuuluu niiden liiketoimintaan, ja kuluttajan välittömänä sopimuskumppanina digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamista varten. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti laajentaa tämän direktiivin soveltaminen koskemaan alustojen tarjoajia, joita ei voida pitää elinkeinonharjoittajina tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti.

(19)

Tällä direktiivillä olisi voitava puuttua ongelmiin, jotka koskevat erilaista digitaalista sisältöä ja erilaisia digitaalisia palveluja ja niiden toimittamista. Jotta voitaisiin ottaa huomioon tekniikan nopea kehitys ja varmistaa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käsitteen joustavuus tulevaisuudessa, tämän direktiivin olisi katettava muun muassa tietokoneohjelmat, sovellukset, videotiedostot, äänitiedostot, digitaaliset pelit, sähköiset kirjat tai muut sähköiset julkaisut sekä digitaaliset palvelut, joiden avulla voidaan luoda, käsitellä, käyttää tai tallentaa dataa digitaalisessa muodossa, mukaan lukien verkkosovelluspalvelut (SaaS), kuten videoiden ja äänitallenteiden jakaminen ja muu verkkoon tallentaminen, pilvipalveluympäristössä tarjolla olevat tekstinkäsittelymahdollisuudet tai pelit sekä sosiaalinen media. Koska digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja voidaan toimittaa monin eri tavoin, esimerkiksi siirtämällä aineellisella välineellä, lataamalla kuluttajan omalle laitteelle, lähettämällä suoratoistona verkossa ja antamalla käyttöoikeus tallennettuun digitaaliseen sisältöön tai sosiaaliseen mediaan, tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkeen digitaaliseen sisältöön ja kaikkiin digitaalisiin palveluihin toimitus- tai käyttötavasta riippumatta. Tätä direktiiviä ei kuitenkaan olisi sovellettava internetyhteyspalveluihin.

(20)

Tämän direktiivin ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/771 (3) olisi täydennettävä toisiaan. Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista koskevien sopimusten tietyistä vaatimuksista, kun taas direktiivissä (EU) 2019/771 vahvistetaan säännöt tavarakauppaa koskevien sopimusten tietyistä vaatimuksista. Jotta voidaan vastata kuluttajien odotuksiin ja varmistaa digitaalista sisältöä toimittaville elinkeinonharjoittajille selkeä ja yksinkertainen oikeuskehys, tätä direktiiviä olisi näin ollen sovellettava digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamiseen myös aineellisella välineellä, kuten DVD- ja CD-levyillä, muistitikuilla ja muistikorteilla toimitettavan digitaalisen sisällön toimittamiseen, sekä aineelliseen välineeseen itseensä, edellyttäen, että aineellinen väline toimii yksinomaan digitaalisen sisällön siirtovälineenä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (4) säännöksiä tavaran toimittamista koskevista velvoitteista ja oikeussuojakeinoista olisi kuitenkin sovellettava siinä tapauksessa, että toimitus laiminlyödään, sen sijaan että sovelletaan tämän direktiivin säännöksiä elinkeinonharjoittajan toimitusvelvollisuudesta ja kuluttajan oikeussuojakeinoista toimituksen laiminlyönnin yhteydessä. Lisäksi jatkossakin tällaisiin aineellisiin välineisiin ja niillä toimitettavaan digitaaliseen sisältöön olisi sovellettava direktiivin 2011/83/EU säännöksiä esimerkiksi peruuttamisoikeudesta ja tavaroiden toimittamista koskevan sopimuksen tyypistä. Tämä direktiivi ei vaikuta myöskään jakeluoikeuksiin, joita sovelletaan tällaisiin tavaroihin tekijänoikeuslainsäädännön nojalla.

(21)

Direktiiviä (EU) 2019/771 olisi sovellettava sopimuksiin, jotka koskevat tavaroiden myyntiä, digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat mukaan lukien. Digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden käsitteellä olisi tarkoitettava tavaroita, joihin sisältyy digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu tai jotka on liitetty digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun siten, että kyseisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen estäisi tavaran toimintojen suorittamisen. Tavaroihin tällä tavoin sisällytettyyn tai liitettyyn digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun olisi sovellettava direktiiviä (EU) 2019/771, jos se tarjotaan tavaran mukana tavaraa koskevan myyntisopimuksen perusteella. Sen, muodostaako tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittaminen osan myyjän kanssa tehtyä myyntisopimusta, olisi määräydyttävä kyseisen sopimuksen sisällön perusteella. Tähän olisi kuuluttava sellainen tavaraan sisällytetty tai siihen liitetty digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu, jonka toimittamisesta määrätään nimenomaisesti sopimuksella. Sen olisi myös sisällettävä myyntisopimukset, joiden voidaan katsoa kattavan tietyn digitaalisen sisällön tai tietyn digitaalisen palvelun toimittamisen, koska ne ovat yleisiä samantyyppisissä tavaroissa ja kuluttaja voi kohtuullisesti odottaa niitä ottaen huomioon tavaran luonteen sekä mahdollisen julkisen lausuman, jonka myyjä tai muu henkilö liiketoimintaketjun aikaisemmassa vaiheessa, tuottaja mukaan luettuna, on esittänyt tai joka on esitetty heidän puolestaan. Jos esimerkiksi älytelevision mainostetaan sisältävän tietyn videosovelluksen, tämän videosovelluksen olisi katsottava olevan osa myyntisopimusta. Tätä olisi sovellettava riippumatta siitä, onko digitaalinen sisältö tai palvelu asennettu etukäteen itse tavaraan vai onko se ladattava myöhemmin toiselle laitteelle ja on ainoastaan liitetty tavaraan.

Esimerkiksi älypuhelimeen voi kuulua myyntisopimuksen mukaisesti standardin mukainen ennalta asennettu sovellus, kuten hälytys- tai kamerasovellus. Älykello on myös yksi mahdollinen esimerkki tästä. Kello itsessään katsottaisiin tässä tapauksessa digitaalisia elementtejä sisältäväksi tavaraksi, joka pystyy suorittamaan tavaran toiminnot ainoastaan myyntisopimuksen mukaisesti toimitetulla sovelluksella, joka kuluttajan on kuitenkin ladattava älypuhelimeen; sovellus olisi silloin tavaraan liitetty digitaalinen elementti. Tätä olisi sovellettava myös siinä tapauksessa, että tavaraan sisällytettyä tai siihen liitettyä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ei toimita myyjä itse vaan sen toimittaa kolmas osapuoli myyntisopimuksen mukaisesti. Jos ei ole selvää, kuuluuko digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittaminen myyntisopimukseen, olisi sovellettava direktiiviä (EU) 2019/771, jotta vältetään epävarmuus sekä elinkeinonharjoittajien että kuluttajien kannalta. Lisäksi sellaisen kahdenvälisen sopimussuhteen todentamiseen myyjän ja kuluttajan välillä, jossa tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittaminen kuuluu myyntisopimukseen, ei saisi vaikuttaa pelkästään se seikka, että kuluttajan on annettava suostumus lisenssisopimukseen kolmannen osapuolen kanssa voidakseen hyödyntää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua.

(22)

Sitä vastoin jos tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen ei estä tavaran toimintojen suorittamista tai jos kuluttaja tekee sopimuksen digitaalisia elementtejä sisältävää tavaraa koskevaan myyntisopimukseen kuulumattoman digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta, tätä sopimusta olisi pidettävä erillisenä tavaran myyntiä koskevana sopimuksena, vaikka myyjä toimisi tämän toisen ulkopuolisen elinkeinonharjoittajan kanssa tehtävän sopimuksen välittäjänä, ja se voisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan. Esimerkiksi jos kuluttaja lataa pelisovelluksen sovelluskaupasta älypuhelimeen, pelisovelluksen toimitusta koskeva sopimus on älypuhelimen myyntisopimuksesta erillinen sopimus. Tästä syystä direktiiviä (EU) 2019/771 olisi sovellettava ainoastaan älypuhelinta koskevaan myyntisopimukseen ja pelisovelluksen toimitus voisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan, jos tässä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät. Toinen esimerkki on tapaus, jossa on nimenomaan sovittu, että kuluttaja ostaa älypuhelimen ilman tiettyä käyttöjärjestelmää, ja kuluttaja tekee myöhemmin sopimuksen käyttöjärjestelmän toimittamisesta kolmannen osapuolen kanssa. Tällaisessa tapauksessa erikseen ostetun käyttöjärjestelmän toimittaminen ei olisi osa myyntisopimusta eikä sen vuoksi kuuluisi direktiivin (EU) 2019/771 soveltamisalaan, vaan voisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan, jos tässä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät.

(23)

Kuluttajat käyttävät digitaalisia arvonkantajia, kuten sähköisiä arvoseteleitä tai sähköisiä kuponkeja, erilaisten tavaroiden tai palvelujen maksamiseen digitaalisilla sisämarkkinoilla. Digitaalisista arvonkantajista on tulossa tärkeitä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamisessa, ja niitä olisi sen vuoksi pidettävä tässä direktiivissä tarkoitettuna maksutapana. Digitaalisiin arvonkantajiin olisi katsottava kuuluvan myös virtuaalivaluutat siinä määrin, kuin ne tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä. Erittely maksutavan mukaan voi johtaa syrjintään ja tarjota yrityksille perusteettoman kannustimen siirtyä toimittamaan digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja digitaalisia arvonkantajia vastaan. Digitaalisia arvonkantajia ei kuitenkaan pitäisi pitää tässä direktiivissä tarkoitettuna digitaalisena sisältönä tai digitaalisena palveluna, koska niillä ei ole muuta tarkoitusta kuin toimia maksutapana.

(24)

Digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja toimitetaan usein myös niin, että kuluttaja ei maksa kauppahintaa vaan luovuttaa elinkeinonharjoittajalle henkilötietoja. Tällaisia liiketoimintamalleja käytetään eri muodoissa huomattavassa osassa markkinoita. Tässä direktiivissä otetaan täysimääräisesti huomioon, että henkilötietojen suoja on perusoikeus ja siksi henkilötietoja ei voida pitää hyödykkeenä, mutta kuitenkin siinä olisi varmistettava, että kuluttajilla on tällaisten liiketoimintamallien yhteydessä oikeus sopimusperusteisiin oikeussuojakeinoihin. Tätä direktiiviä olisi näin ollen sovellettava sopimuksiin, joiden nojalla elinkeinonharjoittaja toimittaa tai sitoutuu toimittamaan kuluttajalle digitaalista sisältöä tai digitaalisen palvelun ja kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan henkilötietoja. Henkilötiedot voitaisiin luovuttaa elinkeinonharjoittajalle joko sopimuksen tekoajankohtana tai myöhempänä ajankohtana, esimerkiksi kun kuluttaja antaa elinkeinonharjoittajalle suostumuksensa käyttää henkilötietoja, joita kuluttaja voi ladata tai luoda digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käytön yhteydessä. Henkilötietojen suojaa koskevassa unionin lainsäädännössä säädetään kattavasta luettelosta laillisia perusteita henkilötietojen lainmukaiseen käsittelyyn. Tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkiin sopimuksiin, joiden nojalla kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan henkilötietoja elinkeinonharjoittajalle. Tätä direktiiviä olisi sovellettava muun muassa silloin, kun kuluttaja avaa sosiaalisen median tilin ja luovuttaa nimen ja sähköpostiosoitteen, joita käytetään muihin tarkoituksiin kuin pelkästään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamiseen tai lakisääteisten vaatimusten noudattamiseen. Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös silloin, kun kuluttaja antaa suostumuksen siihen, että elinkeinonharjoittaja voi käsitellä markkinointitarkoituksia varten kaikkea henkilötiedoiksi katsottavaa aineistoa, kuten kuluttajan lataamia valokuvia tai julkaisuja. Jäsenvaltioiden olisi voitava kuitenkin vapaasti määrittää, täyttyvätkö kansallisen lainsäädännön mukaiset sopimuksen tekemistä, olemassaoloa ja pätevyyttä koskevat vaatimukset.

(25)

Kun digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja ei toimiteta kauppahintaa vastaan, tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa silloin, kun elinkeinonharjoittaja kerää henkilötietoja yksinomaan toimittaakseen digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja tai pelkästään lakisääteisten vaatimusten täyttämiseksi. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi tapaukset, joissa sovellettava lainsäädäntö edellyttää kuluttajan rekisteröitymistä turvallisuussyistä ja tunnistamista varten. Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa myöskään silloin, kun elinkeinonharjoittaja kerää vain metatietoja, kuten tietoja kuluttajan laitteesta tai selaushistoriasta, paitsi jos tätä tilannetta pidetään kansallisessa lainsäädännössä sopimuksena. Sitä ei pitäisi soveltaa myöskään silloin, kun kuluttaja, joka ei ole tehnyt sopimusta elinkeinonharjoittajan kanssa, joutuu seuraamaan mainoksia vain saadakseen pääsyn digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin edelleen voitava vapaasti ulottaa tämän direktiivin soveltaminen tällaisiin tilanteisiin tai muutoin säännellä tällaisia tilanteita, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

(26)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös sopimuksiin, jotka koskevat digitaalisen sisällön, esimerkiksi ohjelmistojen, kehittämistä kuluttajan vaatimusten pohjalta. Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös tavaroiden 3D-tulostuksessa käytettävien sähköisten tiedostojen toimittamiseen siinä määrin, kuin tällaiset tiedostot kuuluvat tässä direktiivissä tarkoitetun digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun määritelmään. Tätä direktiiviä ei kuitenkaan olisi sovellettava oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jotka liittyvät tavaroihin, jotka on tuotettu 3D-tulostustekniikkaa käyttäen.

(27)

Koska tätä direktiiviä olisi sovellettava sopimuksiin, joiden tarkoituksena on toimittaa digitaalista sisältöä tai digitaalinen palvelu kuluttajalle, sitä ei pitäisi soveltaa silloin, kun sopimuksen pääasiallisena kohteena on ammattimaisten palvelujen tarjoaminen, mukaan lukien käännöspalvelut, arkkitehtipalvelut, oikeudelliset palvelut tai muut ammatilliset neuvontapalvelut, jotka elinkeinonharjoittaja usein itse suorittaa, riippumatta siitä, mitä digitaalista menetelmää elinkeinonharjoittaja käyttää tuottaakseen, toimittaakseen tai välittääkseen palvelun tuotoksen kuluttajalle. Tätä direktiiviä ei olisi myöskään sovellettava julkisiin palveluihin, kuten sosiaaliturvapalveluihin tai julkisiin rekistereihin, joissa digitaalista menetelmää käytetään ainoastaan palvelun välittämiseen tai tiedoksi antamiseen kuluttajalle. Tätä direktiiviä ei pitäisi myöskään soveltaa virallisiin asiakirjoihin eikä muihin notaarin vahvistamiin asiakirjoihin riippumatta siitä, onko ne tuotettu, tallennettu, jäljennetty tai välitetty digitaalista menetelmää käyttäen.

(28)

Numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen markkinat, jotka eivät ole yhteydessä yleiseen käyttöön osoitettuihin numeroalueisiin, kehittyvät nopeasti. Viime vuosina on kehitetty uusia digitaalisia palveluja, jotka mahdollistavat henkilöiden välisen viestinnän internetin välityksellä, kuten verkkopohjaiset sähköpostipalvelut ja verkossa toimivat sanomanvälityspalvelut, ja yhä useammat kuluttajat käyttävät tällaisia palveluja. Tämän vuoksi on tarpeen huolehtia tehokkaasta kuluttajansuojasta tällaisten palvelujen osalta. Tätä direktiiviä olisi siksi sovellettava myös numeroista riippumattomiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin.

(29)

Tämän direktiivin säännöksiä ei pitäisi soveltaa terveydenhuoltoon siten, kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/24/EU (5). ”Terveydenhuollon” jättämistä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle olisi siksi sovellettava myös kaikkiin digitaalisiin sisältöihin tai digitaalisiin palveluihin, jotka muodostavat lääkinnällisen laitteen, siten kuin se on määritelty neuvoston direktiivissä 93/42/ETY (6) tai 90/385/ETY (7) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/79/EY (8), silloin kun direktiivissä 2011/24/EU määritelty terveydenhuollon ammattihenkilö on määrännyt tai tarjonnut tällaisen lääkinnällisen laitteen. Tätä direktiiviä olisi kuitenkin sovellettava kaikkiin digitaalisiin sisältöihin tai digitaalisiin palveluihin, jotka muodostavat lääkinnällisen laitteen, kuten terveysalan sovelluksiin, joita kuluttaja voi hankkia ilman, että terveydenhuollon ammattihenkilö määrää tai tarjoaa sen.

(30)

Rahoituspalveluja koskeva unionin lainsäädäntö sisältää useita sääntöjä kuluttajansuojasta. Rahoituspalvelut, siten kuin ne on määritelty alan lainsäädännössä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/65/EY (9), kattavat myös rahoituspalveluja tai niiden käyttöoikeutta koskevan digitaalisen sisällön tai digitaaliset palvelut, ja näin ollen rahoituspalveluja koskevan unionin lainsäädännön tarjoama suoja kattaa ne. Rahoituspalvelun muodostavaa digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua koskevat sopimukset olisi näin ollen jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

(31)

Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun, joka tarjotaan yleisölle osana taiteellista esitystä tai muuta tapahtumaa, kuten digitaalista elokuvaesitystä tai audiovisuaalista teatteriesitystä. Tätä direktiiviä olisi kuitenkin sovellettava digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun, joka tarjotaan yleisölle signaalin siirron välityksellä, kuten digitaalisiin televisiopalveluihin.

(32)

Vapaiden ohjelmistojen ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen lähdekoodi on yleisesti saatavilla, ja käyttäjät voivat vapaasti käyttää, muuttaa ja jakaa edelleen näitä ohjelmistoja tai niiden muutettuja versioita. Tämä voi edistää tutkimusta ja innovointia digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen markkinoilla. Jotta ei aseteta esteitä tällaiselle markkinakehitykselle, tätä direktiiviä ei myöskään pitäisi soveltaa vapaisiin ohjelmistoihin ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin edellyttäen, että niitä ei ole toimitettu kauppahintaa vastaan ja että kuluttajan henkilötietoja käytetään yksinomaan ohjelmistojen turvallisuuden, yhteensopivuuden ja yhteentoimivuuden parantamiseen.

(33)

Digitaalinen sisältö tai digitaaliset palvelut yhdistetään usein tavaroiden tai muiden palvelujen toimittamiseen ja niitä tarjotaan kuluttajalle samassa sopimuksessa, jossa on yhdistetty eri osia, kuten digitaalisten televisiolähetysten tarjoaminen ja elektronisten laitteiden ostaminen. Tällaisissa tapauksissa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliseen sopimukseen sisältyy digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamista koskevien osien lisäksi myös osia, jotka kuuluvat muuntyyppisiin sopimuksiin, kuten tavaroiden tai palvelujen myyntiä koskeviin sopimuksiin. Tätä direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan niihin sopimuksen osiin, jotka koskevat digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista. Sopimuksen muihin osiin olisi sovellettava sääntöjä, joita kyseisiin sopimuksiin sovelletaan kansallisessa lainsäädännössä, tai tapauksen mukaan muuta tiettyä alaa tai kohdetta koskevaa unionin lainsäädäntöä. Samoin niitä mahdollisia vaikutuksia, joita sopimuspaketin yhden osan purkamisella voi olla sopimuspaketin muihin osiin, olisi säänneltävä kansallisella lainsäädännöllä. Jos elinkeinonharjoittaja tarjoaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972 (10) säännöstön mukaisesti digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua yhdistettynä numeroihin perustuvaan henkilöiden väliseen viestintäpalveluun tai internetyhteyspalveluun, tämän direktiivin säännöksiä digitaalisen sisällön muuttamisesta ei kuitenkaan pitäisi soveltaa sopimuspaketin digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua koskevaan osaan, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus direktiivin (EU) 2018/1972 sopimuspakettia koskevien alakohtaisten säännösten kanssa. Direktiivin (EU) 2018/1972 asiaankuuluvia säännöksiä olisi sen sijaan sovellettava kaikkiin paketin osiin, myös digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun.

(34)

Tämän direktiivin sopimuspaketteja koskevia säännöksiä olisi sovellettava ainoastaan silloin, kun sama elinkeinonharjoittaja tarjoaa paketin eri osia samalle kuluttajalle yhden sopimuksen nojalla. Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa kansalliseen lainsäädäntöön, joilla säännellään edellytyksiä, joiden täyttyessä digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista koskevan sopimuksen voidaan katsoa liittyvän toiseen sopimukseen, jonka kuluttaja on tehnyt saman tai jonkin toisen elinkeinonharjoittajan kanssa, tai olevan sen liitännäissopimus, näiden sopimusten mukaisesti sovellettavia oikeussuojakeinoja tai vaikutusta, joka yhden sopimuksen purkamisella olisi toiseen sopimukseen.

(35)

Digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen yhdistämistä tavaroiden tai muiden palvelujen tarjoamiseen koskevaa kaupallista käytäntöä säännellään sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/29/EY (11). Tällaista yhdistämistä ei sinällään kielletä direktiivissä 2005/29/EY. Se on kuitenkin kiellettyä, jos se katsotaan sopimattomaksi kyseisessä direktiivissä vahvistettujen perusteiden nojalla tehdyn tapauskohtaisen arvioinnin perusteella. Unionin kilpailuoikeus mahdollistaa myös kytkykauppoihin ja sopimusten yhdistämiseen puuttumisen silloin, kun ne vaikuttavat kilpailuun ja aiheuttavat haittaa kuluttajille.

(36)

Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa muihin unionin säädöksiin, jotka koskevat tiettyä alaa tai kohdetta, kuten televiestintää, sähköistä kaupankäyntiä ja kuluttajansuojaa. Sen ei pitäisi myöskään vaikuttaa unionin ja kansalliseen lainsäädäntöön, joka koskee tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia, kuten verkkosisältöpalvelujen siirrettävyyttä.

(37)

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien toimien toteuttamiseen voi sisältyä henkilötietojen käsittelyä. Unionin oikeus tarjoaa kattavat puitteet henkilötietojen suojaa varten. Tällä direktiivillä ei etenkään rajoiteta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (12) ja direktiivin 2002/58/EY (13) soveltamista. Näitä puitteita sovelletaan henkilötietoihin, joita käsitellään tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien sopimusten yhteydessä. Tämän vuoksi henkilötietoja olisi kerättävä tai muuten käsiteltävä vain asetuksen (EU) 2016/679 ja direktiivin 2002/58/EY mukaisesti. Jos tämä direktiivi on ristiriidassa henkilötietojen suojaa koskevan unionin oikeuden kanssa, olisi sovellettava viimeksi mainittua.

(38)

Tässä direktiivissä ei pitäisi säätää henkilötietojen lainmukaisen käsittelyn edellytyksistä, joista säädetään erityisesti asetuksessa (EU) 2016/679. Tämän johdosta henkilötietojen käsittely tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan sopimuksen yhteydessä on lainmukaista ainoastaan, jos se on asetuksen (EU) 2016/679 henkilötietojen käsittelyn laillisia perusteita koskevien säännösten mukaista. Kun henkilötietojen käsittely perustuu suostumukseen erityisesti asetuksen (EU) 2016/679 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, noudatetaan kyseisen asetuksen asianomaisia säännöksiä, myös niiden edellytysten osalta, jotka koskevat arviota siitä, onko suostumus annettu vapaaehtoisesti. Tällä direktiivillä ei pitäisi säännellä annetun suostumuksen sitovuutta. Asetus (EU) 2016/679 sisältää myös kattavia oikeuksia, kuten oikeus tietojen poistamiseen ja siirtämiseen järjestelmästä toiseen. Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa näihin oikeuksiin, jotka koskevat kaikkia henkilötietoja, jotka kuluttaja on luovuttanut elinkeinonharjoittajalle tai elinkeinonharjoittaja on kerännyt tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan sopimuksen yhteydessä ja kuluttajan purettua sopimuksen tämän direktiivin mukaisesti.

(39)

Oikeutta tietojen poistamiseen ja kuluttajan oikeutta peruuttaa suostumuksensa henkilötietojen käsittelyyn olisi sovellettava täysimääräisesti myös tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien sopimusten yhteydessä. Kuluttajan oikeus purkaa sopimus tämän direktiivin mukaisesti ei saisi vaikuttaa asetuksen (EU) 2016/679 mukaiseen kuluttajan oikeuteen peruuttaa suostumuksensa henkilötietojensa käsittelyyn.

(40)

Tässä direktiivissä ei pitäisi säätää seurauksista, jotka koskevat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia, jos kuluttaja peruuttaa suostumuksensa henkilötietojensa käsittelemiseen. Tällaisten seurausten olisi kuuluttava edelleenkin kansallisen lainsäädännön piiriin.

(41)

Elinkeinonharjoittajat voivat toimittaa kuluttajille digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja eri tavoin. On tarpeen vahvistaa yksinkertaiset ja selkeät säännöt siitä, millä tavoin ja milloin elinkeinonharjoittajan on täytettävä tämä keskeinen sopimusvelvoite, joka koskee digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun antamista kuluttajan saataville tai käytettäväksi. Digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun olisi katsottava olevan kuluttajan saatavilla tai käytettävissä, kun digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu taikka sen käyttöön tai lataamiseen tarvittava keino on tavoittanut kuluttajan eikä tarvita muita elinkeinonharjoittajan toimia, jotta kuluttaja voisi käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua sopimuksen mukaisesti. Koska elinkeinonharjoittaja ei lähtökohtaisesti ole vastuussa kuluttajan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun vastaanottamista tai tallentamista varten valitseman fyysisen tai virtuaalisen järjestelmän, esimerkiksi sähköisen alustan tai pilvitallennuspalvelun, toiminnasta vastaavan kolmannen osapuolen toimista tai laiminlyönneistä, elinkeinonharjoittajan pitäisi voida vain toimittaa digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu tälle kolmannelle osapuolelle. Fyysisen tai virtuaalisen järjestelmän ei voida kuitenkaan katsoa olevan kuluttajan valitsema, jos järjestelmä on elinkeinonharjoittajan hallinnoima tai sopimuksella yhdistetty elinkeinonharjoittajaan tai jos kuluttaja on valinnut kyseisen fyysisen tai virtuaalisen järjestelmän digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun vastaanottamista varten, mutta vaihtoehto oli ainoa elinkeinonharjoittajan tarjoama vaihtoehto digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun vastaanottoa tai käyttöä varten.

Jos fyysisen tai virtuaalisen järjestelmän ei voida katsoa olevan kuluttajan valitsema, elinkeinonharjoittajan ei olisi katsottava noudattaneen velvollisuutta toimittaa digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu, jos digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu toimitetaan fyysiseen tai virtuaaliseen järjestelmään mutta kuluttaja ei voi vastaanottaa tai käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua tämän direktiivin mukaisesti. Tällöin kuluttajalla olisi oltava samat oikeussuojakeinot kuin silloin, jos elinkeinonharjoittaja ei ole toimittanut digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua. Toimitusajan suhteen olisi markkinakäytäntöjen ja teknisten mahdollisuuksien mukaisesti ja tietynasteisen joustavuuden tarjoamiseksi toimittava niin, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu olisi toimitettava ilman aiheetonta viivytystä, paitsi jos osapuolet päättävät sopia toisin muunlaisen toimitustavan mahdollistamiseksi.

(42)

Digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun olisi oltava elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä sopimuksessa sovittujen vaatimusten mukainen. Sen olisi erityisesti oltava sovitun kuvauksen ja sovitun määrän mukainen, esimerkiksi käytettävissä olevien musiikkitiedostojen määrän suhteen, ja sovitun laadun mukainen, esimerkiksi sopimuksessa määrätyn kuvan tarkkuuden, kielen ja version suhteen. Myös sen turvallisuuden, toimivuuden, yhteensopivuuden, yhteentoimivuuden ja muiden ominaisuuksien olisi vastattava sopimuksen vaatimuksia. Sopimuksen vaatimusten olisi sisällettävä vaatimukset, jotka johtuvat ennen sopimuksen tekemistä annettavista tiedoista, jotka direktiivin 2011/83/EU mukaisesti ovat olennainen osa sopimusta. Nämä vaatimukset voidaan esittää myös palvelutasosopimuksessa, kun sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan tämän tyyppinen sopimus on osa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välistä sopimussuhdetta.

(43)

Toimivuudella olisi tarkoitettava sitä, millä tavoin digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua voidaan käyttää. Esimerkiksi tekniset rajoitukset, kuten digitaalioikeuksien hallintajärjestelmästä johtuva suojaus tai aluekoodaus, tai niiden puuttuminen voivat vaikuttaa siihen, voiko digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu suorittaa kaikki toimintonsa tarkoituksensa mukaisesti. Yhteentoimivuuden käsite liittyy siihen, toimiiko digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu muun kuin sellaisen laitteen tai ohjelmiston kanssa, jonka kanssa samantyyppistä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua yleensä käytetään, ja missä määrin. Onnistuneeseen toimintaan voi sisältyä esimerkiksi digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun kyky vaihtaa tietoja tällaisten muiden ohjelmistojen tai laitteiden kanssa ja käyttää vaihdettuja tietoja.

(44)

Koska digitaaliset sisällöt ja digitaaliset palvelut kehittyvät jatkuvasti, elinkeinonharjoittajat voivat sopia kuluttajien kanssa toimittavansa päivityksiä ja ominaisuuksia sitä mukaa, kuin niitä on saatavilla. Näin ollen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuutta olisi myös arvioitava suhteessa siihen, päivitetäänkö digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua sillä tavoin, kuin sopimuksessa on määrätty. Sopimuksessa sovittujen päivitysten toimittamisen laiminlyönnin olisi katsottava tarkoittavan, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole sopimuksenmukainen. Lisäksi virheellisten tai vaillinaisten päivitysten olisi myös katsottava tarkoittavan, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole sopimuksenmukainen, sillä se merkitsisi, että tällaisia päivityksiä ei tehdä sopimuksessa määrätyllä tavalla.

(45)

Jotta digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu olisi sopimuksenmukainen ja jotta varmistetaan, että kuluttajat eivät jäisi vaille oikeuksiaan esimerkiksi silloin, kun sopimuksen vaatimukset ovat hyvin matalat, digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun olisi sopimustenmukaisuutta koskevien subjektiivisten vaatimusten lisäksi oltava myös tässä direktiivissä säädettyjen sopimustenmukaisuutta koskevien objektiivisten vaatimusten mukaisia. Sopimuksenmukaisuutta olisi arvioitava muun muassa suhteessa siihen tarkoitukseen, johon samantyyppistä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua yleensä käytettäisiin. Sillä olisi myös oltava toimintaan liittyvät ja muut ominaisuudet, joita samantyyppisellä digitaalisella sisällöllä tai digitaalisella palvelulla yleensä on ja joita kuluttajat voivat kohtuudella odottaa, kun otetaan huomioon digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun luonne ja elinkeinonharjoittajan tai liiketoimiketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistuneen muun henkilön esittämät tai näiden puolesta esitetyt digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun erityisiä ominaisuuksia koskevat julkiset lausumat.

(46)

Kohtuusperiaatetta, joka koskee kaikkia tässä direktiivissä olevia viittauksia siihen, mitä henkilö voi kohtuudella odottaa, olisi määritettävä objektiivisesti, ottaen huomioon digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun luonne ja tarkoitus, asiaan liittyvät olosuhteet ja osapuolten kauppatavat ja käytännöt. Erityisesti se, minkä katsotaan olevan kohtuullinen aika, jonka kuluessa digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu olisi saatettava sopimuksenmukaiseksi, olisi vahvistettava puolueettomasti ottaen huomioon virheen luonne.

(47)

Elinkeinonharjoittajan olisi ajanjaksolla, jota kuluttaja voi kohtuudella edellyttää, toimitettava kuluttajalle päivityksiä, myös turvapäivityksiä, jotta digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu säilyy sopimuksen mukaisena ja turvallisena. Esimerkiksi kun on kyseessä digitaalinen sisältö tai digitaaliset palvelut, jonka tai joiden käyttötarkoitus on ajallisesti rajattu, velvollisuus tarjota päivityksiä olisi rajoitettava kyseiseen ajanjaksoon, kun taas muuntyyppisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun ollessa kyseessä aika, jona kuluttajalle olisi tarjottava päivityksiä, voisi vastata virheitä koskevan vastuun kestoa tai oltava sitä pidempi, mikä saattaa koskea erityisesti turvapäivityksiä. Kuluttajan olisi voitava vapaasti päättää, asentaako hän toimitetut päivitykset. Jos kuluttaja päättää olla asentamatta päivityksiä, hänen ei kuitenkaan pitäisi olettaa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun säilyvän sopimuksenmukaisena. Elinkeinonharjoittajan olisi tiedotettava kuluttajalle, että tämän päätös olla asentamatta päivityksiä, jotka ovat tarpeen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun säilyttämiseksi sopimuksenmukaisena, turvapäivitykset mukaan luettuina, vaikuttaa elinkeinonharjoittajan vastuuseen näiden digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun ominaisuuksien sopimustenmukaisuudesta, joita kyseisillä päivityksillä on tarkoitus ylläpitää. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa muualla unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin velvoitteisiin tarjota turvapäivityksiä.

(48)

Henkilötietojen käsittelyyn tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien sopimusten yhteydessä olisi sovellettava täysimääräisesti asetusta (EU) 2016/679 tai muuta unionin tietosuojalainsäädäntöä. Lisäksi tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa asetuksessa (EU) 2016/679 säädettyihin oikeuksiin, velvollisuuksiin ja muihin kuin sopimusperusteisiin oikeussuojakeinoihin. Seikkojen, jotka johtavat siihen, että ei noudateta asetuksessa (EU) 2016/679 säädettyjä vaatimuksia, mukaan lukien keskeiset periaatteet, joita ovat muun muassa tietojen minimointi, sisäänrakennettu tietosuoja ja oletusarvoinen tietosuoja, voidaan tapauksen olosuhteiden mukaan myös katsoa tarkoittavan, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole tässä direktiivissä säädettyjen sopimuksenmukaisuutta koskevien subjektiivisten tai objektiivisten vaatimusten mukainen. Yhtenä esimerkkinä voivat olla tapaukset, joissa elinkeinonharjoittajalla selkeästi on sopimuksessa velvoite tai joissa sopimusta voidaan tulkita tällä tavoin, mikä liittyy myös asetuksen (EU) 2016/679 mukaisiin elinkeinonharjoittajan velvollisuuksiin. Tällöin sopimusvelvoite voi tulla osaksi sopimuksenmukaisuutta koskevia subjektiivisia vaatimuksia. Toisena esimerkkinä ovat tapaukset, joissa asetuksen (EU) 2016/679 mukaisten velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä voi samaan aikaan seurata se, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei sovellu käyttötarkoitukseensa, mikä muodostaa sellaisten sopimustenmukaisuutta koskevien objektiivisten vaatimusten noudattamatta jättämisen, joiden mukaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun on sovelluttava siihen käyttötarkoitukseen, johon samantyyppistä digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja yleensä käytetään.

Näin on esimerkiksi silloin, jos tietojen salausohjelmistoja toimittava elinkeinonharjoittaja ei toteuta asetuksessa (EU) 2016/679 edellytettyjä asianmukaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan sisäänrakennetusti, että henkilötietoja ei luovuteta luvattomille vastaanottajille, jolloin salausohjelmisto ei sovellu aiottuun käyttötarkoitukseensa, joka on turvata kuluttajan tietojen siirtäminen aiotulle vastaanottajalle. Voi olla myös tapauksia, joissa se, että elinkeinonharjoittaja ei noudata asetuksen (EU) 2016/679 mukaisia velvollisuuksiaan, muodostaa tilanteen, jossa digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole sellaisten sopimustenmukaisuutta koskevien objektiivisten vaatimusten mukainen, joissa edellytetään, että digitaalisella sisällöllä tai digitaalisella palvelulla on ominaisuudet, jotka samantyyppisellä digitaalisella sisällöllä tai digitaalisella palvelulla yleensä on ja joita kuluttaja voi kohtuudella odottaa. Esimerkiksi jos verkkokauppasovelluksen elinkeinonharjoittaja ei toteuta asetuksessa (EU) 2016/679 säädettyjä toimenpiteitä kuluttajan henkilötietojen käsittelyn turvaamiseksi ja kuluttajan luottokorttitiedot altistuvat tämän vuoksi haittaohjelmille tai vakoiluohjelmille, tämä toimenpiteiden toteuttamatta jättäminen voisi myös muodostaa tässä direktiivissä tarkoitetun digitaalisen sisällön tai digitaalisen ohjelman virheen, koska kuluttaja on kohtuudella odottanut, että tämäntyyppisessä sovelluksessa on yleensä ominaisuuksia, jotka estävät maksutietojen luovuttamisen. Jos seikoista, jotka johtavat siihen, että ei noudateta asetuksessa (EU) 2016/679 säädettyjä vaatimuksia, aiheutuu myös se, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole tässä direktiivissä säädettyjen sopimuksenmukaisuutta koskevien subjektiivisten tai objektiivisten kriteerien mukainen, kuluttajalla olisi oltava oikeus käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeussuojakeinoja tämän virheen korjaamiseksi, paitsi jos sopimus on jo pätemätön tai moitteenvarainen kansallisen lainsäädännön nojalla.

(49)

Riittävän joustavuuden varmistamiseksi molempien osapuolten olisi voitava poiketa sopimustenmukaisuutta koskevista objektiivisista vaatimuksista. Tällaisen poikkeamisen olisi oltava mahdollista ainoastaan, jos kuluttajalle on annettu siitä nimenomaisesti tieto ja jos kuluttaja hyväksyy sen erikseen muista ilmoituksista tai sopimuksista aktiivisesti ja yksiselitteisesti. Molemmat edellytykset voitaisiin täyttää esimerkiksi merkitsemällä rasti ruutuun tai käyttämällä painiketta tai muuta vastaavaa toimintoa.

(50)

Elinkeinonharjoittajien olisi tämän direktiivin sääntöjä soveltaessaan noudatettava standardeja, avoimia teknisiä eritelmiä, hyviä käytänteitä ja käytännesääntöjä, jotka koskevat muun muassa sellaisia yleisesti käytettyjä ja koneellisesti luettavissa olevia tallennusmuotoja, joiden avulla palautetaan kuluttajan itsensä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua käyttäessään luoma tai luovuttama sisältö, johon ei kuulu henkilötietoja, ja jotka koskevat myös tietojärjestelmien ja digitaalisten ympäristöjen turvallisuutta, riippumatta siitä, onko ne vahvistettu kansainvälisellä tai unionin tasolla tai jonkin teollisuudenalan piirissä. Komissio voi tässä yhteydessä kehottaa toimialajärjestöjä ja muita etujärjestöjä laatimaan kansainvälisiä standardeja ja unionin standardeja sekä käytännesääntöjä, joiden avulla voitaisiin tukea tämän direktiivin yhdenmukaista täytäntöönpanoa.

(51)

Monenlaista digitaalista sisältöä ja erilaisia digitaalisia palveluja toimitetaan jatkuvasti pidemmän ajan kuluessa, mistä on esimerkkinä pilvipalvelujen käyttö. Sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on sopimuksen mukainen sopimuksen koko voimassaolon ajan. Digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimituksen lyhytkestoisia keskeytyksiä olisi pidettävä virheinä, jos ne ovat enemmän kuin vähäpätöisiä tai ne ovat toistuvia. Koska digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja toistuvasti parannetaan etenkin päivitysten muodossa, olisi myös varmistettava, että kuluttajalle toimitetaan aina digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun uusin versio, joka on käytettävissä sopimuksentekohetkellä, paitsi jos osapuolet ovat sopineet toisin.

(52)

Jotta digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu toimisi oikein, se on integroitava kuluttajan laitteisiin ja ohjelmistoihin oikealla tavalla. Virheellisestä integroinnista johtuva digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virhe olisi katsottava digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun itsensä virheeksi, jos integroinnista tai sen valvonnasta vastaa elinkeinonharjoittaja tai jos kuluttaja on tehnyt sen elinkeinonharjoittajan ohjeiden mukaisesti ja virheellinen integrointi johtuu vaadittujen ohjeiden puutteellisuudesta, kuten integrointiohjeiden vaillinaisuudesta tai epäselvyydestä, minkä vuoksi keskivertokuluttajan on vaikea käyttää niitä.

(53)

Sitä, että kuluttaja käyttää tämän direktiivin mukaista digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua, voidaan rajoittaa teollis- ja tekijänoikeuksien haltijan immateriaalioikeuden mukaisesti asettamien rajoitusten vuoksi. Tällaiset rajoitukset voivat perustua loppukäyttäjän lisenssisopimukseen, jonka nojalla digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu toimitetaan kuluttajalle. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun loppukäyttäjän lisenssisopimuksessa kielletään kuluttajaa käyttämästä tiettyjä digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimivuuteen liittyviä ominaisuuksia. Tällainen rajoitus voi johtaa siihen, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole tässä direktiivissä säädettyjen sopimustenmukaisuutta koskevien objektiivisten vaatimusten mukainen, jos se koskee ominaisuuksia, joita samantyyppisissä digitaalisissa sisällöissä tai digitaalisissa palveluissa yleensä on ja joita kuluttaja voi kohtuudella odottaa. Tällaisissa tapauksissa kuluttajalla olisi oltava oikeus käyttää virheen korjaamiseksi tässä direktiivissä säädettyjä oikeussuojakeinoja digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittanutta elinkeinonharjoittajaa vastaan. Elinkeinonharjoittajan olisi voitava välttää tällainen vastuu vain täyttämällä ehdot, jotka koskevat poikkeamista tässä direktiivissä säädetyistä sopimustenmukaisuutta koskevista objektiivisista vaatimuksista, eli ainoastaan niin, että elinkeinonharjoittaja nimenomaisesti antaa kuluttajalle tiedoksi ennen sopimuksen tekoa, että digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tietty erityispiirre poikkeaa sopimustenmukaisuutta koskevista objektiivisista vaatimuksista, ja kuluttaja on nimenomaisesti ja erikseen hyväksynyt tämän poikkeaman.

(54)

Oikeudelliset virheet ovat erityisen tärkeä seikka immateriaalioikeuksien soveltamisalaan kuuluvien digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen yhteydessä. Se, että kuluttajalle asetetaan tämän direktiivin mukaisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käyttöä koskevia rajoituksia, voi johtua kolmannen osapuolen oikeuksien loukkaamisesta. Tällaiset oikeuksien loukkaukset saattavat tosiasiallisesti estää kuluttajaa käyttämästä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua tai joitakin sen ominaisuuksia esimerkiksi silloin, kun kuluttaja ei voi käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua lainkaan tai ei voi laillisesti käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua. Tämä voi johtua siitä, että kolmas osapuoli oikeutetusti pakottaa elinkeinonharjoittajan lopettamaan näiden oikeuksien loukkaamisen ja kyseisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tarjoamisen tai että kuluttaja ei voi käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua rikkomatta lakia. Jos kolmannen osapuolen oikeuksien rikkominen johtaa rajoitukseen, joka estää digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käytön sopimustenmukaisuutta koskevien subjektiivisten ja objektiivisten vaatimusten mukaisesti tai rajoittaa sitä, kuluttajalla olisi oltava oikeus käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeussuojakeinoja virheen korjaamiseksi, ellei kansallisessa lainsäädännössä säädetä sopimuksen mitättömyydestä tai pätemättömyydestä, esimerkiksi kun on kyse hallintaoikeuden suojaa koskevan oikeudellisen takuun rikkomisesta.

(55)

Elinkeinonharjoittajan olisi oltava vastuussa kuluttajalle, jos digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole sopimuksenmukainen tai jos digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ei toimiteta. Koska digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja voidaan toimittaa kuluttajille yhdessä tai useammassa yksittäisessä toimituserässä tai jatkuvasti pidemmän ajan kuluessa, on asianmukaista, että digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuuden määrittämisajankohta määritetään kyseisten eri toimitustyyppien perusteella.

(56)

Digitaalinen sisältö tai digitaaliset palvelut voidaan toimittaa kuluttajille kertatoimituksena, esimerkiksi kun kuluttaja lataa sähköisen kirjan ja tallentaa sen henkilökohtaisen laitteeseensa. Vastaavasti toimitus voi muodostua sarjasta tällaisia yksittäisiä tapahtumia, esimerkiksi kun kuluttaja vastaanottaa linkin, josta voi ladata uuden sähköisen kirjan joka viikko. Tähän luokkaan kuuluvan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun ominaispiirre on, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on tämän jälkeen rajattoman ajan kuluttajan saatavilla ja käytettävissä. Näissä tapauksissa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuutta olisi arvioitava toimitusajankohtana, ja sen vuoksi elinkeinonharjoittajan olisi oltava vastuussa ainoastaan niistä virheistä, jotka ilmenevät kertatoimituksen tai kunkin yksittäisen toimituserän toimitusajankohtana. Oikeusvarmuuden takaamiseksi sekä elinkeinonharjoittajien että kuluttajien olisi voitava turvautua yhtenäistettyyn vähimmäisaikaan, jonka aikana elinkeinonharjoittajan olisi oltava vastuussa virheistä. Kun kyseessä ovat sopimukset, joissa määrätään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun kertatoimituksesta tai sen toimittamisesta useassa erässä, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että elinkeinonharjoittajat ovat korvausvelvollisia vähintään kahden vuoden ajan toimitusajankohdasta alkaen, jos niiden kansallisen lainsäädännön mukaan elinkeinonharjoittaja on vastuussa vain virheistä, jotka ilmenevät tietyn ajan kuluessa toimituksen jälkeen.

(57)

Digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja voidaan myös toimittaa kuluttajille jatkuvasti pidemmän ajan kuluessa. Jatkuviin toimituksiin voi kuulua tapauksia, joissa elinkeinonharjoittaja saattaa digitaalisen palvelun kuluttajien saataville määrätyksi tai määräämättömäksi ajaksi, kuten kaksivuotinen pilvitallennussopimus tai toistaiseksi voimassa oleva sosiaalisen median alustan jäsenyys. Tämän luokan ominaispiirre on, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on kuluttajan saatavilla tai hänen käytettävissään ainoastaan määräaikaisen sopimuksen voimassaoloaikana tai niin kauan, kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus on voimassa. Näin ollen on perusteltua, että elinkeinonharjoittajan olisi tällaisissa tapauksissa oltava vastuussa ainoastaan virheistä, jotka ilmenevät tämän ajanjakson aikana. Sen, että kyseessä on jatkuva toimitus, ei välttämättä tarvitse edellyttää toimituksia pitkällä aikavälillä. Joitakin tapauksia, kuten videon suoratoisto verkossa, olisi pidettävä pidemmän ajan kuluessa tapahtuvana jatkuvana toimituksena audiovisuaalisen tiedoston varsinaisesta kestosta riippumatta. Tapauksia, joissa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tietyt osat ovat saatavilla ajoittain tai useaan otteeseen määräaikaisen sopimuksen voimassaoloaikana tai niin kauan, kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus on voimassa, olisi myös pidettävä pidemmän ajan kuluessa tapahtuvana jatkuvana toimituksena, esimerkiksi kun sopimuksen mukaan virustorjuntaohjelmistoa voidaan käyttää vuoden ajan ja sitä päivitetään automaattisesti tänä ajanjaksona kunkin kuukauden ensimmäisenä päivänä tai kun elinkeinonharjoittaja tekee päivityksiä aina, kun digitaaliseen peliin on saatavilla uusia ominaisuuksia ja digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on kuluttajien saatavilla tai käytettävissä vain määräaikaisen sopimuksen voimassaoloaikana tai niin kauan, kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus on voimassa.

(58)

Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti säätää kansallisista vanhentumisajoista. Vanhentumisajat eivät kuitenkaan saisi estää kuluttajia käyttämästä oikeuksiaan koko sen ajan, jona elinkeinonharjoittaja on vastuussa virheistä. Vaikka tässä direktiivissä ei tästä syystä pitäisi yhtenäistää kansallisten vanhentumisaikojen alkamisajankohtia, tässä direktiivissä olisi kuitenkin varmistettava, että tällaiset vanhentumisajat antavat kuluttajille mahdollisuuden käyttää oikeussuojakeinoja sellaisten virheiden korjaamiseksi, jotka ilmenevät sinä ajanjaksona, jona elinkeinonharjoittaja on vastuussa virheistä.

(59)

Kun otetaan huomioon digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen erityisluonne ja huomattava monimutkaisuus sekä elinkeinonharjoittajan syvällisempi tietämys ja mahdollisuus hyödyntää osaamista, teknisiä tietoja ja huipputeknologian asiantuntemusta, elinkeinonharjoittajalla on todennäköisesti kuluttajaa paremmat edellytykset selvittää, miksi digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ei ole toimitettu tai miksi se on virheellinen. Elinkeinonharjoittajalla on todennäköisesti myös paremmat edellytykset arvioida, johtuuko toimituksen laiminlyönti tai virhe siitä, että kuluttajan digitaalinen ympäristö ei ole yhteensopiva digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun teknisten vaatimusten kanssa. Riitatapauksessa ei sen vuoksi pitäisi olla kuluttajan vastuulla osoittaa, että virhe on ollut olemassa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimitusajankohtana tai, jos kyseessä on jatkuva toimitus, sopimuksen voimassaoloaikana, vaikka kuluttajan onkin osoitettava, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on virheellinen.

Sen sijaan elinkeinonharjoittajan olisi osoitettava, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on ollut sopimuksen mukainen kyseisenä ajankohtana tai ajanjaksona. Tämän todistustaakan olisi oltava elinkeinonharjoittajalla, kun kyseessä on virhe, joka ilmenee vuoden kuluessa toimitusajankohdasta, jos sopimuksessa määrätään kertatoimituksesta tai useista yksittäisistä toimituseristä, ja sopimuksen voimassaoloaikana, jos sopimuksessa määrätään pidemmän ajan kuluessa tapahtuvasta jatkuvasta toimituksesta. Jos kuitenkin elinkeinonharjoittaja osoittaa, että kuluttajan digitaalinen ympäristö ei ole yhteensopiva niiden teknisten vaatimusten kanssa, joista elinkeinonharjoittaja on ilmoittanut kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla ennen sopimuksen tekoa, kuluttajalla olisi oltava todistustaakka sen suhteen, että digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virhe on ollut olemassa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimitusajankohtana, jos sopimuksessa määrätään kertatoimituksesta tai toimittamisesta useassa erässä, tai, jos sopimuksessa määrätään pidemmän ajan kuluessa tapahtuvasta jatkuvasta toimituksesta, sopimuksen voimassaoloaikana.

(60)

Yksityisyydensuojaa, viestinnän luottamuksellisuus mukaan lukien, koskevaa perusoikeutta sekä kuluttajan henkilötietojen suojaa rajoittamatta kuluttajan olisi tehtävä elinkeinonharjoittajan kanssa yhteistyötä, jotta elinkeinonharjoittaja voi määrittää, johtuuko virhe kuluttajan digitaalisesta ympäristöstä, kuluttajalle vähiten haittaa aiheuttavia käytettävissä olevia teknisiä keinoja käyttäen. Tämä voidaan usein toteuttaa esimerkiksi lähettämällä elinkeinonharjoittajalle automaattisesti luotavia virheraportteja tai kuluttajan internetyhteyttä koskevia tietoja. Vain poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa, vaikka kaikki muut keinot huomioon ottaen mikään muu ei ole mahdollista, kuluttajien voi olla tarpeellista antaa virtuaalinen pääsy digitaaliseen ympäristöönsä. Jos kuluttaja ei kuitenkaan tee yhteistyötä elinkeinonharjoittajan kanssa ja jos kuluttajalle oli tiedotettu yhteistyön laiminlyönnin seurauksista, olisi oltava kuluttajan vastuulla osoittaa sen lisäksi, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole sopimuksen mukainen, myös se, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ollut sopimuksen mukainen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimitusajankohtana, jos sopimuksessa määrätään kertatoimituksesta tai toimittamisesta useassa erässä, tai, jos sopimuksessa määrätään pidemmän ajan kuluessa tapahtuvasta jatkuvasta toimituksesta, sopimuksen voimassaoloaikana.

(61)

Jos elinkeinonharjoittaja ei ole toimittanut digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua, kuluttajan olisi pyydettävä elinkeinonharjoittajaa toimittamaan digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu. Elinkeinonharjoittajan olisi tällöin toimittava ilman aiheetonta viivytystä tai osapuolten nimenomaisesti sopiman lisäajan kuluessa. Kun otetaan huomioon, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu toimitetaan digitaalisessa muodossa, digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamiseen kuluttajan saataville ei useimmissa tapauksissa tarvita lisäaikaa. Sen vuoksi tällaisissa tapauksissa elinkeinonharjoittajan velvollisuuden toimittaa digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ilman aiheetonta viivytystä olisi tarkoitettava, että se on toimitettava välittömästi. Jos elinkeinonharjoittaja ei tällöin toimita digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua, kuluttajalla olisi oltava oikeus purkaa sopimus. Tietyissä olosuhteissa, kuten jos on selvää, että elinkeinonharjoittaja ei aio toimittaa digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua, tai jos tietty toimitusajankohta on kuluttajalle olennaisen tärkeä, kuluttajalla olisi oltava oikeus purkaa sopimus ilman, että hän pyytää ensin elinkeinonharjoittajaa toimittamaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun.

(62)

Jos digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole sopimuksen mukainen, kuluttajalla olisi oltava oikeus siihen, että se saatetaan sopimuksen mukaiseksi, tai oikeus saada kauppahinnasta oikeasuhteinen alennus tai purkaa sopimus.

(63)

Digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun teknisistä ominaisuuksista riippuen elinkeinonharjoittajan olisi voitava valita jokin tietty keino sen saattamiseksi sopimuksen mukaiseksi, esimerkiksi tekemällä päivityksiä tai antamalla kuluttajan saataville uuden kappaleen digitaalisesta sisällöstä tai digitaalisesta palvelusta.

(64)

Digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen monimuotoisuuden vuoksi ei ole järkevää asettaa digitaaliseen sisältöön tai digitaalisiin palveluihin liittyvien oikeuksien käyttämiselle tai velvollisuuksien täyttämiselle kiinteitä määräaikoja. Tällaisilla määräajoilla ei otettaisi huomioon tätä monimuotoisuutta ja ne voivat olla tilanteen mukaan joko liian lyhyitä tai liian pitkiä. Siksi on asianmukaisempaa edellyttää, että digitaalinen sisältö tai digitaaliset palvelut olisi saatettava sopimuksen mukaiseksi kohtuullisen ajan kuluessa. Tämä edellytys ei saisi estää osapuolia sopimasta tietystä ajasta, jossa digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu saatetaan sopimuksen mukaiseksi. Digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu olisi saatettava sopimuksen mukaiseksi maksutta. Kuluttajalle ei saisi aiheutua mitään kustannuksia etenkään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun päivityksen kehittämisestä.

(65)

Jos digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun saattaminen sopimuksen mukaiseksi on oikeudellisesti tai tosiasiallisesti mahdotonta tai jos elinkeinonharjoittaja kieltäytyy saattamasta digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua sopimuksen mukaiseksi, koska siitä aiheutuisi elinkeinonharjoittajalle kohtuuttomia kustannuksia, tai jos elinkeinonharjoittaja ei ole saattanut digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua sopimuksen mukaiseksi kohtuullisessa ajassa, maksutta ja ilman että siitä aiheutuu kuluttajalle merkittävää haittaa, kuluttajalla olisi oltava oikeus hinnanalennukseen tai sopimuksen purkamiseen. Joissakin tilanteissa on perusteltua, että kuluttajalla olisi oikeus hinnanalennukseen tai sopimuksen purkamiseen välittömästi, esimerkiksi jos elinkeinonharjoittaja ei ole aiemmin onnistunut saattamaan digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua sopimuksen mukaiseksi tai jos kuluttajan ei voida olettaa säilyttävän luottamuksensa elinkeinonharjoittajan kykyyn saattaa digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu sopimuksen mukaiseksi virheen vakavuuden vuoksi. Kuluttajalla olisi esimerkiksi oltava oikeus pyytää suoraan hinnanalennusta tai sopimuksen purkamista, jos kuluttajalle toimitetaan virustorjuntaohjelma, jossa itsessään on virustartunta, jolloin kyseessä on tällainen vakava virhe. Näin olisi oltava myös silloin, jos on selvää, että elinkeinonharjoittaja ei aio saattaa digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua sopimuksen mukaiseksi kohtuullisessa ajassa tai siten, että kuluttajalle ei aiheudu merkittävää haittaa.

(66)

Tilanteessa, jossa kuluttajalla on oikeus pidemmän ajan kuluessa toimitettavan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun kauppahinnan alennukseen, hinnanalennuksen laskemisessa olisi otettava huomioon digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun arvon aleneminen sekä virheen vuoksi että sen ajan vuoksi, jona kuluttaja ei ole voinut käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua sopimuksen mukaisesti.

(67)

Jos digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu toimitetaan kauppahintaa vastaan, kuluttajalla olisi oltava oikeus purkaa sopimus vain, jos virhe ei ole vähäinen. Kuitenkin silloin, jos digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ei toimiteta kauppahintaa vastaan vaan kuluttaja luovuttaa henkilötietoja, kuluttajalla olisi oltava oikeus purkaa sopimus myös tapauksissa, joissa virhe on vähäinen, sillä kuluttaja ei voi käyttää hinnanalennusta oikeussuojakeinona. Jos kuluttaja maksaa kauppahinnan ja luovuttaa henkilötietoja, hänellä olisi oltava oikeus kaikkiin käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin virheen korjaamiseksi. Jos kaikki muut edellytykset täyttyvät, kuluttajalla olisi erityisesti oltava oikeus siihen, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu saatetaan sopimuksen mukaiseksi, saada hinnanalennus suhteessa digitaalisesta sisällöstä tai digitaalisesta palvelusta maksettuun rahamäärään tai purkaa sopimus.

(68)

Kun kuluttaja purkaa sopimuksen, elinkeinonharjoittajan olisi palautettava kuluttajan maksama kauppahinta. Kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien oikeutettujen etujen olisi kuitenkin oltava tasapainossa, jos digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimitus on tapahtunut pidemmän ajan kuluessa ja digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on ollut sopimuksen mukainen vain osan tästä ajasta. Näin ollen sopimuksen purkamisen yhteydessä kuluttajalla olisi oltava oikeus vain siihen osaan kauppahinnasta, joka vastaa sen ajanjakson kestoa ja on oikeassa suhteessa sen ajanjakson kestoon, jonka aikana digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ollut sopimuksen mukainen. Kuluttajalla olisi myös oltava oikeus sopimuksen purkamisen jälkeisestä ajanjaksosta mahdollisesti etukäteen maksamaansa osaan kauppahinnasta.

(69)

Jos kuluttaja luovuttaa elinkeinonharjoittajalle henkilötietoja, elinkeinonharjoittajan olisi noudatettava asetuksen (EU) 2016/679 mukaisia velvollisuuksia. Tällaisia velvollisuuksia olisi noudatettava myös silloin, kun kuluttaja maksaa kauppahinnan ja luovuttaa henkilötietoja. Sopimuksen purkamisen jälkeen elinkeinonharjoittajan olisi pidättäydyttävä käyttämästä myös kuluttajan elinkeinonharjoittajan toimittamaa digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua käyttäessään luovuttamaa tai luomaa muuta sisältöä kuin henkilötietoja. Tällaiseen sisältöön voi kuulua digitaalisia kuvia, video- ja äänitiedostoja sekä mobiililaitteilla luotua sisältöä. Elinkeinonharjoittajalla olisi kuitenkin oltava oikeus edelleen käyttää kuluttajan luovuttamaa tai luomaa sisältöä silloin, kun tällainen sisältö ei ole käyttökelpoista muuten kuin elinkeinonharjoittajan toimittaman digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun yhteydessä, kun se liittyy ainoastaan kuluttajan toimintaan, kun elinkeinonharjoittaja on yhdistänyt siihen muita tietoja, joista sitä ei voida erottaa tai se voidaan erottaa vain kohtuuttomin ponnistuksin, tai kun kuluttaja on luonut sen yhdessä muiden kanssa ja muut kuluttajat voivat edelleen käyttää sitä.

(70)

Kuluttaja voi jättää käyttämättä oikeussuojakeinoja digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheen korjaamiseksi, jos kuluttajalta evätään pääsy muuhun sisältöön kuin henkilötietoihin, jonka kuluttaja on luovuttanut tai luonut käyttämällä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua. Jotta voidaan varmistaa, että kuluttajalla on tehokas suoja suhteessa oikeuteen purkaa sopimus, elinkeinonharjoittajan olisi kuluttajan pyynnöstä annettava kaikki tällainen sisältö kuluttajan saataville sopimuksen purkamisen jälkeen.

(71)

Kuluttajan olisi voitava saada sisältö takaisin kohtuullisessa ajassa, elinkeinonharjoittajan estämättä, yleisesti käytetyssä ja koneellisesti luettavassa tallennusmuodossa ja maksutta, lukuun ottamatta kustannuksia, joita aiheutuu kuluttajan omasta digitaalisesta ympäristöstä, kuten verkkoyhteydestä aiheutuvat kustannukset, koska ne eivät liity erityisesti sisällön takaisinsaantiin. Elinkeinonharjoittajan velvollisuutta asettaa tällainen sisältö saataville ei kuitenkaan pitäisi soveltaa, jos sisältö on käyttökelpoista vain elinkeinonharjoittajan toimittaman digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun yhteydessä, jos se liittyy ainoastaan kuluttajan toimintaan digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua käytettäessä tai jos elinkeinonharjoittaja on yhdistänyt siihen muita tietoja, joista sitä ei voida erottaa tai se voidaan erottaa vain kohtuuttomin ponnistuksin. Tällöin sisällöstä ei ole kuluttajalle merkittävää käytännön etua, ja samalla olisi otettava huomioon myös elinkeinonharjoittajan etu. Lisäksi elinkeinonharjoittajan velvollisuus asettaa kuluttajan saataville sopimuksen purkamisen yhteydessä kaikki sisältö, joka ei ole henkilötietoja ja jonka kuluttaja on luovuttanut tai luonut, ei saisi vaikuttaa elinkeinonharjoittajan oikeuteen olla luovuttamatta tiettyä sisältöä sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

(72)

Jos sopimus puretaan, kuluttajan ei pitäisi joutua maksamaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käytöstä ajanjaksoilta, jolloin digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ollut sopimuksen mukainen, koska tämä riistäisi kuluttajalta tehokkaan suojan. Kuluttajan olisi kuitenkin myös pidättäydyttävä käyttämästä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ja antamasta sitä kolmansien osapuolten saataville, esimerkiksi poistamalla digitaalinen sisältö tai mahdolliset käyttökelpoiset kappaleet tai tekemällä digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu muutoin käyttökelvottomaksi.

(73)

Elinkeinonharjoittajan vahingonkorvausvelvollisuutta koskeva periaate on digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista koskevien sopimusten olennainen osa. Sen vuoksi kuluttajalla olisi oltava oikeus vaatia vahingonkorvausta haitasta, jota aiheutuu digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheestä tai siitä, että digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ei toimiteta. Korvauksella olisi asetettava kuluttaja mahdollisimman lähelle asemaa, jossa kuluttaja olisi ollut, jos digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu olisi toimitettu asianmukaisesti ja se olisi ollut sopimuksen mukainen. Koska kaikissa jäsenvaltioissa jo on tällainen oikeus vaatia vahingonkorvausta, tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kyseisten sääntöjen rikkomisesta aiheutuvan haitan korvaamista kuluttajille koskevien kansallisten sääntöjen soveltamiseen.

(74)

Tässä direktiivissä olisi käsiteltävä myös muutoksia, kuten päivityksiä ja parannuksia, joita elinkeinonharjoittajat tekevät digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun, joka toimitetaan tai asetetaan kuluttajan saataville pidemmän ajan kuluessa. Kun otetaan huomioon digitaaliselle sisällölle ja digitaalisille palveluille ominainen nopea kehitys, tällaiset päivitykset, parannukset tai vastaavat muutokset voivat olla välttämättömiä ja ovat usein kuluttajan edun mukaisia. Jotkin muutokset, esimerkiksi ne, joita sopimuksessa nimitetään päivityksiksi, voivat muodostaa sopimusvelvoitteen osan. Tähän direktiiviin sisältyvien digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuutta koskevien objektiivisten vaatimusten täyttämiseksi saatetaan tarvita muita muutoksia. Kuluttajan olisi kuitenkin sopimusta tehdessään nimenomaisesti hyväksyttävä muut muutokset, jotka poikkeavat sopimuksenmukaisuutta koskevista objektiivisista vaatimuksista ja jotka ovat ennakoitavissa sopimuksentekoajankohtana.

(75)

Niiden muutosten lisäksi, joilla pyritään säilyttämään sopimuksenmukaisuus, elinkeinonharjoittajan olisi saatava tietyin edellytyksin muuttaa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun ominaisuuksia, edellyttäen, että kyseiseen muutokseen on pätevä syy sopimuksen nojalla. Tällaisiin päteviin syihin voivat kuulua tapaukset, joissa muutos on välttämätön digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun mukauttamiseksi uuteen tekniseen ympäristöön tai käyttäjämäärän kasvuun tai muista merkittävistä toiminnallisista syistä. Tällaisista muutoksista on usein kuluttajalle hyötyä, koska ne parantavat digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua. Sopimuspuolten olisi näin ollen voitava sisällyttää sopimukseen asiaa koskevia lausekkeita, joiden nojalla elinkeinonharjoittaja voi toteuttaa muutoksia. Jotta kuluttajien ja yritysten edut otettaisiin tasapuolisesti huomioon, tällaisen elinkeinonharjoittajalle suotavan mahdollisuuden vastapainona kuluttajalla olisi oltava oikeus purkaa sopimus, jos tällaiset muutokset vaikuttavat kielteisesti digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käyttöön tai sen saatavuuteen enemmän kuin vähäisessä määrin. Olisi objektiivisesti todennettava, missä määrin muutokset haittaavat digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun saatavuutta ja kuluttajan mahdollisuuksia käyttää sitä, ottaen huomioon digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun luonne ja tarkoitus sekä laatu, toimivuus, yhteentoimivuus ja muut tärkeät ominaisuudet, jotka samantyyppisellä digitaalisella sisällöllä tai digitaalisilla palveluilla yleensä on. Tällaisia päivityksiä, parannuksia tai vastaavia muutoksia koskevien tässä direktiivissä säädettyjen sääntöjen ei kuitenkaan pitäisi koskea tilanteita, joissa osapuolet tekevät uuden sopimuksen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta esimerkiksi digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun uuden version jakelun seurauksena.

(76)

Kuluttajille olisi ilmoitettava muutoksista selvällä ja ymmärrettävällä tavalla. Jos muutos vaikuttaa enemmän kuin vähäisessä määrin kielteisesti digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun saatavuuteen tai kuluttajan mahdollisuuksiin käyttää sitä, kuluttajalle olisi ilmoitettava siitä tavalla, joka mahdollistaa tiedon tallentamisen pysyvän välineen avulla. Kuluttajan olisi voitava pysyvän välineen avulla tallentaa tiedot niin pitkäksi aikaa, kuin on tarpeen, jotta voidaan suojella kuluttajan etuja, jotka liittyvät hänen ja elinkeinonharjoittajan väliseen sopimussuhteeseen. Tällaisiin välineisiin olisi kuuluttava erityisesti paperi, DVD-levyt, CD-levyt, muistitikut, muistikortit ja kovalevyt sekä sähköposti.

(77)

Jos muutos vaikuttaa enemmän kuin vähäisessä määrin kielteisesti digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun saatavuuteen tai kuluttajan mahdollisuuksiin käyttää sitä, kuluttajalla olisi oltava kyseisen muutoksen perusteella oikeus purkaa sopimus maksutta. Vaihtoehtoisesti elinkeinonharjoittaja voi päättää säilyttää digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun lisämaksutta ilman kyseistä muutosta ja sopimuksen mukaisesti kuluttajan saatavilla, jolloin kuluttajalla ei olisi oikeutta purkaa sopimusta. Jos digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu, jonka elinkeinonharjoittaja on säilyttänyt kuluttajan saatavilla, ei kuitenkaan enää ole sopimustenmukaisuutta koskevien subjektiivisten ja objektiivisten vaatimusten mukainen, kuluttajan olisi voitava käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeussuojakeinoja virheen korjaamiseksi. Jos tässä direktiivissä säädettyjä muutosta koskevia vaatimuksia ei noudateta ja muutos johtaa virheeseen, tässä direktiivissä säädettyjen kuluttajan oikeuksien digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun saattamiseen sopimuksen mukaiseksi, hinnanalennuksen saamiseen tai sopimuksen purkamiseen, olisi säilyttävä muuttumattomina. Vastaavasti jos muutoksen jälkeen ilmenee digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virhe, joka ei johdu muutoksesta, kuluttajalla olisi edelleen oltava oikeus käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeussuojakeinoja digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheen korjaamiseksi.

(78)

Kuluttajalle toimitetun digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virhe johtuu usein jostakin liiketoimesta ketjussa, joka yhdistää alkuperäisen suunnittelijan lopulliseen elinkeinonharjoittajaan. Vaikka lopullisella elinkeinonharjoittajalla olisi oltava virheen vuoksi korvausvelvollisuus kuluttajaa kohtaan näiden osapuolten välisen sopimuksen nojalla, on tärkeää varmistaa, että elinkeinonharjoittajalla on asianmukaiset oikeudet suhteessa eri henkilöihin liiketoimiketjussa niin, että elinkeinonharjoittaja voi kattaa korvausvelvollisuutensa kuluttajaa kohtaan. Tällaiset oikeudet olisi rajoitettava kaupallisiin toimiin eikä niitä pitäisi soveltaa tilanteissa, joissa elinkeinonharjoittaja on vastuussa kuluttajalle sellaisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheestä, joka koostuu ohjelmistoista tai perustuu ohjelmistoihin, jotka henkilö liiketoimiketjun aikaisemmassa vaiheessa on toimittanut maksutta vapaan lisenssin ja avoimen lähdekoodin lisenssin mukaisesti. Olisi kuitenkin oltava jäsenvaltioiden tehtävä yksilöidä sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössään ne henkilöt liiketoimiketjussa, joille lopullinen elinkeinonharjoittaja voi esittää vaateita, ja tätä koskevat säännöt ja edellytykset.

(79)

Henkilöille tai organisaatioille, joilla kansallisen lainsäädännön mukaan on oikeutettu intressi suojella kuluttajasopimuksiin ja tietosuojaan liittyviä oikeuksia, olisi sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia säännöksiä noudatetaan, annettava oikeus saattaa asia joko tuomioistuimen tai sellaisen hallintoviranomaisen käsiteltäväksi, jolla on toimivalta ratkaista valitukset tai ryhtyä asianmukaiseen oikeudelliseen menettelyyn.

(80)

Mikään tässä direktiivissä ei saisi vaikuttaa kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen soveltamiseen, jotka on annettu erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksilla (EY) N:o 593/2008 (14) ja (EU) N:o 1215/2012 (15).

(81)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2394 (16) liite olisi muutettava sisällyttämällä siihen viittaus tähän direktiiviin, jotta voidaan vahvistaa tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyvää rajat ylittävää yhteistyötä.

(82)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/22/EY (17) liite I olisi muutettava sisällyttämällä siihen viittaus tähän direktiiviin, jotta voidaan varmistaa tässä direktiivissä vahvistettujen kuluttajien kollektiivisten etujen suojelu.

(83)

Kuluttajien olisi voitava hyödyntää tämän direktiivin mukaisia oikeuksiaan heti, kun vastaavia kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä aletaan soveltaa. Näin ollen kyseisiä kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä olisi sovellettava myös toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin tai määräaikaissopimuksiin, jotka on tehty ennen soveltamispäivää ja jotka koskevat digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista pidemmän ajan kuluessa joko jatkuvasti tai useina erillisinä toimituksina, mutta ainoastaan siltä osin kuin on kyse digitaalisesta sisällöstä tai digitaalisesta palvelusta, joka toimitetaan kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamispäivästä alkaen. Jotta varmistetaan tasapaino kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien oikeutettujen etujen välillä, niitä kansallisia toimenpiteitä, joilla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä tämän direktiivin säännökset digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun muuttamisesta ja oikeudesta oikeussuojakeinoihin, olisi kuitenkin sovellettava ainoastaan sopimuksiin, jotka tehdään tämän direktiivin soveltamispäivän jälkeen.

(84)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (18) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(85)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (19) mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 14 päivänä maaliskuuta 2017 (20).

(86)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli sisämarkkinoiden toiminnan edistämistä puuttumalla johdonmukaisella tavalla sopimusoikeudesta johtuviin digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamisen esteisiin ja estämällä oikeudellinen hajanaisuus, vaan ne voidaan kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaisuuden varmistamisen – antamalla yhdenmukaiset sopimusoikeuden säännöt, jotka myös helpottavat täytäntöönpanon valvontaan liittyvien koordinoitujen toimien toteuttamista – vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(87)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja -vapauksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, muun muassa sen 16, 38 ja 47 artiklassa, vahvistettuja periaatteita,

(1)

Jotta unioni voisi säilyttää kilpailukykynsä globaaleilla markkinoilla, sen olisi parannettava sisämarkkinoiden toimintaa ja pystyttävä vastaamaan niihin moninaisiin haasteisiin, joita yhä enenevässä määrin teknologiaan perustuva talouskehitys tuo tullessaan. Digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa esitetään kattava kehys, joka helpottaa digitaalisen ulottuvuuden liittämistä sisämarkkinoihin. Strategian ensimmäisessä pilarissa pyritään puuttumaan unionin sisäisen kaupan hajanaisuuteen tarkastelemalla suurimpia rajat ylittävän verkkokaupan kehitystä haittaavia esteitä, koska rajat ylittävä verkkokauppa muodostaa valtaosan rajat ylittävästä tavaroiden kuluttajakaupasta.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 26 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätään, että unioni hyväksyy toimenpiteet, joiden tarkoituksena on toteuttaa sisämarkkinat tai varmistaa niiden toiminta, ja että sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus taataan. SEUT 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa SEUT 114 artiklan nojalla sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä. Tämän direktiivin tavoitteena on löytää oikea tasapaino kuluttajansuojan korkean tason saavuttamisen ja yritysten kilpailukyvyn edistämisen välillä varmistaen samalla toissijaisuusperiaatteen noudattaminen.

(3)

Tietyt tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvät seikat olisi yhdenmukaistettava kuluttajansuojan korkean tason pohjalta todellisten digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi, oikeusvarmuuden lisäämiseksi ja liiketoimiin liittyvien kustannusten vähentämiseksi erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jäljempänä ’pk-yritykset’.

(4)

Verkkokauppa on yksi kasvun keskeisistä vauhdittajista sisämarkkinoilla. Sen tarjoamia kasvumahdollisuuksia ei ole kuitenkaan hyödynnetty läheskään täysimääräisesti. Jotta vahvistetaan unionin kilpailukykyä ja tuetaan kasvua, unionin olisi toimittava nopeasti ja kannustettava talouden toimijoita hyödyntämään kaikkia sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia. Sisämarkkinoiden koko potentiaali voidaan kuitenkin ottaa käyttöön vain, jos kaikkien markkinatoimijoiden on helppo osallistua rajat ylittävään tavarakauppaan, verkko-ostokset mukaan lukien. Sopimusoikeuden säännöt, joiden pohjalta markkinatoimijat toteuttavat liiketoimia, vaikuttavat keskeisellä tavalla yritysten päätöksiin tarjota tuotteitaan yli rajojen. Samat säännöt vaikuttavat myös kuluttajien halukkuuteen tehdä ostoksia verkossa ja heidän luottamukseensa tätä ostotapaa kohtaan.

(5)

Teknologian kehitys on johtanut sellaisten tavaroiden markkinoiden kasvuun, joihin on sisällytetty tai liitetty digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja. Koska tällaisia laitteita on yhä enemmän ja niitä käyttävien kuluttajien määrä lisääntyy nopeasti, tarvitaan unionin tason toimia, jotta voidaan varmistaa kuluttajansuojan korkea taso ja lisätä oikeusvarmuutta tällaisten tuotteiden kauppaa koskeviin sopimuksiin sovellettavien sääntöjen osalta. Oikeusvarmuuden lisääminen auttaisi vahvistamaan kuluttajien ja myyjien luottamusta.

(6)

Tavarakauppaan sovellettavat unionin säännöt ovat edelleen hajanaiset, vaikka säännöt toimitusehdoista ja etäsopimuksiin tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin ennen sopimuksentekoa sovellettavista tiedonantovaatimuksista sekä peruuttamisoikeudesta on jo täysin yhdenmukaistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/83/EU (3). Muut keskeiset sopimusoikeuden osa-alueet, kuten sopimuksenmukaisuutta koskevat vaatimukset, oikeussuojakeinot siinä tapauksessa, että tavara ei ole sopimuksen mukainen, ja tärkeimmät näiden oikeussuojakeinojen käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt on tällä hetkellä yhdenmukaistettu vähimmäistasolla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella 1999/44/EY (4). Jäsenvaltioilla on ollut mahdollisuus antaa unionin normeja tiukempia säännöksiä ja ottaa käyttöön tai pitää voimassa sääntöjä, joilla varmistetaan vielä korkeamman kuluttajansuojan tason saavuttaminen. Ne ovat käyttäneet tätä oikeuttaan eri seikkojen suhteen ja vaihtelevassa määrin. Tämän seurauksena direktiivin 1999/44/EY kansalliset täytäntöönpanosäännökset eroavat toisistaan huomattavasti tietyissä keskeisissä osissa, kuten oikeussuojakeinojen hierarkian olemassaolon tai sen puuttumisen suhteen.

(7)

Nykyiset eroavuudet voivat vaikuttaa kielteisesti sekä yrityksiin että kuluttajiin. Kun yritykset suuntaavat toimintaansa muiden jäsenvaltioiden kuluttajille, niiden on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (5) nojalla otettava huomioon kuluttajan vakinaisen asuinmaan kuluttajasopimuksia koskevat pakottavat säännökset. Koska nämä säännöt ovat eri jäsenvaltioissa erilaiset, yrityksille voi aiheutua ylimääräisiä kustannuksia. Tämän vuoksi monet yritykset saattavat jatkaa toimintaansa mieluummin vain sijoittautumismaassaan tai vievät tuotteitaan vain yhteen tai kahteen jäsenvaltioon. Rajat ylittävään kauppaan liittyvien lisäkustannusten ja muiden riskien välttelyn seurauksena yritykset menettävät mahdollisuuksia laajentaa liiketoimintaa ja hyödyntää mittakaavaetuja. Tämä koskee erityisesti pk-yrityksiä.

(8)

Vaikka kuluttajien suojan taso on asetuksen (EY) N:o 593/2008 soveltamisen ansiosta korkea heidän tehdessään ostoksia toisista jäsenvaltioista, lainsäädännön hajanaisuus heikentää myös kuluttajien luottamusta rajat ylittäviin liiketoimiin. Epäluottamuksen taustalla on monia syitä, mutta kuluttajien suurimpia huolenaiheita on epävarmuus keskeisistä sopimusperusteisista oikeuksista. Epävarmuutta esiintyy riippumatta siitä, onko kuluttajilla suojanaan oman jäsenvaltion kuluttajasopimuksia koskevat pakottavat säännöt tilanteessa, jossa myyjä suuntaa toimintaansa näille kuluttajille yli rajojen, vai tekevätkö kuluttajat rajat ylittäviä sopimuksia sellaisen myyjän kanssa, joka ei harjoita kaupallista toimintaa kuluttajan jäsenvaltiossa.

(9)

Vaikka tavaroiden verkkokauppa muodostaa valtaosan rajat ylittävästä kaupasta unionissa, eroavuudet kansallisissa sopimusoikeudellisissa säännöksissä aiheuttavat ongelmia sekä etämyyntikanavia käyttäville että perinteistä kauppaa harjoittaville vähittäiskauppiaille ja estävät näitä laajentamasta toimintaansa yli rajojen. Tämän direktiivin olisi katettava kaikki myyntikanavat, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille yrityksille, jotka myyvät tavaroita kuluttajille. Vahvistamalla tällä direktiivillä kaikkiin myyntikanaviin sovellettavat yhdenmukaiset säännöt voitaisiin välttää eroavuudet, jotka aiheuttavat kohtuutonta rasitusta niille unionissa toimiville yhä lukuisammille vähittäiskauppiaille, jotka myyvät tavaroita sekä perinteisen että verkkokaupan kautta. Unionin kuluttajansuoja- ja markkinointilainsäädäntöä koskeva 29 päivänä toukokuuta 2017 julkaistu komission toimivuustarkastus, joka kattoi myös direktiivin 1999/44/EY, vahvisti, että on edelleen tarpeen säilyttää kaikkia myyntikanavia koskevat yhdenmukaiset kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevat säännöt.

(10)

Tämän direktiivin sisältämiä sääntöjä olisi sovellettava tavarakauppaan, digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat mukaan luettuina, vain niiden sopimusoikeuden keskeisten osien suhteen, joiden avulla voidaan poistaa sopimusoikeudesta johtuvat kaupan esteet sisämarkkinoilla. Tätä varten olisi yhdenmukaistettava täysin säännöt, jotka koskevat sopimuksenmukaisuutta koskevia vaatimuksia ja kuluttajien saatavilla olevia oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että tavara ei ole sopimuksen mukainen, ja tärkeimmät näiden oikeussuojakeinojen käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, ja kuluttajansuojan tasoa olisi parannettava direktiiviin 1999/44/EY verrattuna. Jos kuluttajasopimusoikeuden tietyt keskeiset seikat on täysin yhdenmukaistettu, yritysten ja erityisesti pk-yritysten olisi helpompi tarjota tuotteitaan muissa jäsenvaltioissa. Keskeisten sääntöjen täyden yhdenmukaistamisen ansiosta kuluttajat voisivat nauttia kuluttajansuojan korkeasta tasosta ja hyvinvointihyödyistä.

(11)

Tällä direktiivillä täydennetään direktiiviä 2011/83/EU. Direktiivin 2011/83/EU säännökset koskevat pääasiassa ennen sopimuksentekoa sovellettavia tiedonantovaatimuksia, etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvää peruuttamisoikeutta sekä tavaroiden toimittamista ja vaaranvastuun siirtymistä, kun taas tällä direktiivillä käyttöön otettavat säännöt koskevat tavaroiden sopimuksenmukaisuutta, kuluttajien saatavilla olevia oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että tavara ei ole sopimuksen mukainen, sekä näiden oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

(12)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin irtaimiin esineisiin, jotka ovat tässä direktiivissä määriteltyjä tavaroita. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi voitava vapaasti säännellä myyntisopimuksia, jotka koskevat kiinteää omaisuutta, kuten asuinrakennuksia, ja sen tärkeimpiä osatekijöitä, joiden on tarkoitus muodostaa keskeinen osa tällaista kiinteää omaisuutta.

(13)

Tämän direktiivin ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/770 (6) olisi täydennettävä toisiaan. Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt tavarakauppaa koskevien sopimusten tietyistä vaatimuksista, kun taas direktiivissä (EU) 2019/770 vahvistetaan säännöt digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista koskevien sopimusten tietyistä vaatimuksista. Jotta voidaan vastata kuluttajien odotuksiin ja varmistaa toimittajille selkeä ja yksinkertainen oikeuskehys, direktiiviä (EU) 2019/770 olisi näin ollen sovellettava digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamiseen myös aineellisella välineellä, kuten DVD- ja CD-levyillä, muistitikuilla ja muistikorteilla toimitettavan digitaalisen sisällön toimittamiseen, sekä aineelliseen välineeseen itseensä, edellyttäen, että aineellinen väline toimii yksinomaan digitaalisen sisällön siirtovälineenä. Tätä direktiiviä olisi sitä vastoin sovellettava tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin, mukaan lukien digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat, joiden toimintojen suorittamiseen tarvitaan digitaalista sisältöä tai digitaalinen palvelu.

(14)

Tässä direktiivissä määritellyn ilmaisun ”tavarat” olisi katsottava sisältävän myös ”digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat”. Sen vuoksi ilmaisulla olisi viitattava myös mahdolliseen digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun, joka on sisällytetty tai liitetty tällaisiin tavaroihin siten, että kyseisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen estäisi tavaran toimintojen suorittamisen. Tavaraan sisällytetty tai siihen liitetty digitaalinen sisältö voi olla mitä tahansa digitaalisessa muodossa tuotettua ja toimitettua dataa, esimerkiksi käyttöjärjestelmiä, sovelluksia ja muita ohjelmistoja. Digitaalinen sisältö voi olla asennettu etukäteen tavaran myyntisopimuksen tekohetkellä tai, jos sopimuksessa niin määrätään, se voidaan asentaa myöhemmin. Tavaraan liitetyt digitaaliset palvelut voivat sisältää palveluja, joiden avulla voi luoda, käsitellä, käyttää tai tallentaa digitaalisessa muodossa olevaa dataa. Tällaisia ovat esimerkiksi pilvipalveluympäristössä tarjolla olevat verkkosovelluspalvelut, liikennetietojen jatkuva toimittaminen navigointijärjestelmässä tai yksilöllisesti mukautettujen harjoitussuunnitelmien jatkuva toimittaminen älykelloissa.

(15)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava sellaisten digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden kauppaa koskeviin sopimuksiin, joissa tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen estäisi tavaran toimintojen suorittamisen ja joissa digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu tarjotaan tavaran mukana kyseistä tavaraa koskevan myyntisopimuksen mukaisesti. Sen, muodostaako tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittaminen osan myyjän kanssa tehtyä myyntisopimusta, olisi määräydyttävä kyseisen sopimuksen sisällön perusteella. Tähän olisi kuuluttava sellainen tavaraan sisällytetty tai siihen liitetty digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu, jonka toimittamisesta määrätään nimenomaisesti sopimuksella. Sen olisi myös sisällettävä myyntisopimukset, joiden voidaan katsoa kattavan tietyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisen, koska ne ovat yleisiä samantyyppisissä tavaroissa ja kuluttaja voi kohtuudella odottaa niitä ottaen huomioon tavaran luonteen sekä mahdollisen julkisen lausuman, jonka myyjä tai muu henkilö liiketoimintaketjun aikaisemmassa vaiheessa, tuottaja mukaan luettuna, on esittänyt tai joka on esitetty heidän puolestaan. Jos esimerkiksi älytelevision mainostetaan sisältävän tietyn videosovelluksen, tämän videosovelluksen olisi katsottava olevan osa myyntisopimusta. Tätä olisi sovellettava riippumatta siitä, onko digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu asennettu etukäteen itse tavaraan vai onko se ladattava myöhemmin toiselle laitteelle ja on ainoastaan liitetty tavaraan. Esimerkiksi älypuhelimeen voi kuulua myyntisopimuksen mukaan standardin mukainen ennalta asennettu sovellus, kuten hälytys- tai kamerasovellus. Toinen mahdollinen esimerkki tästä on älykello. Kello itsessään katsottaisiin tällaisessa tapauksessa digitaalisia elementtejä sisältäväksi tavaraksi, joka pystyy suorittamaan tavaran toiminnot ainoastaan myyntisopimuksen mukaisesti toimitetulla sovelluksella, joka kuluttajan on kuitenkin ladattava älypuhelimeen; sovellus olisi tällöin tavaraan liitetty digitaalinen elementti. Tätä olisi sovellettava myös siinä tapauksessa, että tavaraan sisällytettyä tai siihen liitettyä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ei toimita myyjä itse vaan sen toimittaa kolmas osapuoli myyntisopimuksen mukaisesti. Jotta vältetään epävarmuus sekä myyjien että kuluttajien kannalta siinä tapauksessa, ettei ole selvää, kuuluuko digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittaminen myyntisopimukseen, olisi sovellettava tämän direktiivin sääntöjä. Lisäksi sellaisen kahdenvälisen sopimussuhteen todentamiseen myyjän ja kuluttajan välillä, jossa tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittaminen kuuluu myyntisopimukseen, ei saisi vaikuttaa pelkästään se seikka, että kuluttajan on annettava suostumus lisenssisopimukseen kolmannen osapuolen kanssa voidakseen hyödyntää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua.

(16)

Sitä vastoin jos tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen ei estä tavaran toimintojen suorittamista tai jos kuluttaja tekee sopimuksen digitaalisia elementtejä sisältävää tavaraa koskevaan myyntisopimukseen kuulumattoman digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta, tätä sopimusta olisi pidettävä erillisenä tavarakauppaa koskevana sopimuksena, vaikka myyjä toimisi tämän toisen ulkopuolisen elinkeinonharjoittajan kanssa tehtävän sopimuksen välittäjänä, ja se voisi kuulua direktiivin (EU) 2019/770 soveltamisalaan, jos kyseisen direktiivin edellytykset täyttyvät. Esimerkiksi jos kuluttaja lataa pelisovelluksen sovelluskaupasta älypuhelimeen, pelisovelluksen toimitusta koskeva sopimus on älypuhelimen myyntisopimuksesta erillinen sopimus. Tästä syystä tätä direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan älypuhelinta koskevaan myyntisopimukseen, ja pelisovelluksen toimituksen olisi kuuluttava direktiivin (EU) 2019/770 soveltamisalaan, jos kyseisessä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät. Toinen esimerkki olisi tapaus, jossa on nimenomaan sovittu, että kuluttaja ostaa älypuhelimen ilman tiettyä käyttöjärjestelmää, ja kuluttaja tekee myöhemmin sopimuksen käyttöjärjestelmän toimittamisesta kolmannen osapuolen kanssa. Tällaisessa tapauksessa erikseen ostetun käyttöjärjestelmän toimittaminen ei olisi osa myyntisopimusta eikä sen vuoksi kuuluisi tämän direktiivin soveltamisalaan, vaan se voisi kuulua direktiivin (EU) 2019/770 soveltamisalaan, jos kyseisessä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät.

(17)

Oikeudellisen selkeyden vuoksi tässä direktiivissä olisi säädettävä myyntisopimuksen määritelmästä ja siinä olisi myös määriteltävä selvästi sen soveltamisala. Tämän direktiivin soveltamisalan olisi katettava myös sopimukset, jotka koskevat sellaisia tavaroita, jotka valmistetaan tai tuotetaan myöhemmin, esimerkiksi kuluttajan vaatimusten mukaisesti. Lisäksi tavaroiden asennus voisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan, jos asennus on osa myyntisopimusta ja sen suorittaa myyjä tai se suoritetaan myyjän vastuulla. Jos sopimus koskee sekä tavarakauppaa että palvelujen tarjoamista, sen määrittäminen, voidaanko koko sopimus luokitella tässä direktiivissä tarkoitetuksi myyntisopimukseksi, olisi jätettävä tehtäväksi kansallisella lainsäädännöllä.

(18)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kansalliseen lainsäädäntöön siltä osin, kuin kyseessä ovat asiat, joita sillä ei säännellä, etenkään tavaroiden lainmukaisuuteen, vahingonkorvauksiin ja yleiseen sopimusoikeuteen kuuluviin seikkoihin, kuten sopimuksen tekemiseen, pätevyyteen, pätemättömyyteen tai vaikutuksiin. Sama koskisi sopimuksen purkamisen seurauksia ja tiettyjä korjaamiseen ja vaihtamiseen liittyviä seikkoja, joista ei säädetä tässä direktiivissä. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti säätää ehdoista ja yksityiskohtaisista säännöistä, joiden mukaisesti kuluttaja voi pidättäytyä kauppahinnan maksamisesta, kun ne säätävät osapuolten oikeuksista pidättäytyä suorittamasta velvollisuuksiaan tai osaa niistä, kunnes toinen osapuoli suorittaa velvollisuutensa. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapaasti säätää kuluttajan oikeudesta korvaukseen vahingoista, joita hänelle on aiheutunut siitä, että myyjä on rikkonut tätä direktiiviä. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa myöskään kansallisiin sääntöihin, jotka eivät koske nimenomaan kuluttajasopimuksia ja joissa määrätään tietyntyyppisiä virheitä koskevista erityisistä oikeussuojakeinoista tapauksissa, joissa virheet eivät olleet ilmenneet myyntisopimusta tehtäessä. Tällä tarkoitetaan kansallisia säännöksiä, joissa voidaan vahvistaa erityissääntöjä piileviä virheitä koskevasta myyjän vastuusta. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa myöskään kansalliseen lainsäädäntöön, jossa säädetään kuluttajan muista kuin sopimusperusteisista oikeussuojakeinoista siinä tapauksessa, että tavarassa on virhe, liiketoimintaketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistuneita henkilöitä, esimerkiksi valmistajia, tai muita tällaisten henkilöiden velvollisuuksia täyttäviä henkilöitä vastaan.

(19)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden mahdollisuuteen vapaasti antaa kuluttajien valita tietty oikeussuojakeino, jos tavaran virhe ilmenee pian toimituksen jälkeen, eli kansallisiin säännöksiin, joissa säädetään kuluttajan oikeudesta olla hyväksymättä virheellistä tavaraa ja pitää sopimusta pätemättömänä tai pyytää tavaran välitöntä vaihtamista tietyn lyhyen ajan kuluessa, joka saisi olla enintään 30 päivää, tavaran toimittamisesta.

(20)

Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti säätää myyjän tiedonantovelvoitteista sopimuksen tekemisen yhteydessä tai myyjän velvollisuudesta varoittaa kuluttajaa esimerkiksi tietyistä tavaran ominaisuuksista, kuluttajan toimittamien materiaalien sopivuudesta tai mahdollisista haitoista, jotka johtuvat kuluttajan erityisistä pyynnöistä, esimerkiksi kuluttajan pyynnöstä käyttää tiettyä kangasta juhlapuvun tekemiseen.

(21)

Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapaasti ulottaa tämän direktiivin sääntöjen soveltaminen koskemaan sopimuksia, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, tai muuten säännellä tällaisia sopimuksia. Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi voitava vapaasti ulottaa tässä direktiivissä kuluttajille annettu suoja koskemaan myös luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka eivät ole tässä direktiivissä tarkoitettuja kuluttajia, kuten valtiosta riippumattomia järjestöjä, uusyrityksiä tai pk-yrityksiä.

(22)

Kuluttajan määritelmän olisi katettava luonnolliset henkilöt, jotka toimivat muussa kuin elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa. Sellaisten kahta päämäärää palvelevien sopimusten ollessa kyseessä, jotka tehdään tarkoituksessa, joka kuuluu osittain henkilön elinkeinotoimintaan ja osittain muuhun kuin elinkeinotoimintaan, ja joissa elinkeinotoimintaan liittyvä tarkoitus on niin vähäinen, että se ei ole pääasiallinen sopimuksessa kokonaisuudessaan, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin myös voitava vapaasti määrittää, olisiko kyseistä henkilöä myös pidettävä kuluttajana ja millä ehdoilla.

(23)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkiin sopimuksiin, joiden nojalla myyjä luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan tavaran omistusoikeuden kuluttajalle. Alustojen tarjoajia voidaan pitää tässä direktiivissä tarkoitettuina myyjinä, jos ne toimivat tarkoituksessa, joka kuuluu niiden liiketoimintaan, ja kuluttajan välittömänä sopimuskumppanina tavaroiden myyntiä varten. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti laajentaa tämän direktiivin soveltaminen koskemaan alustojen tarjoajia, joita ei voida pitää myyjinä tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti.

(24)

Jotta voidaan ottaa tasapuolisesti huomioon oikeusvarmuuden tarve ja oikeudellisten sääntöjen tarvittava joustavuus, tässä direktiivissä viittausta siihen, mitä henkilöltä voidaan odottaa tai mitä henkilö voi odottaa, olisi pidettävä viittauksena siihen, mitä voidaan kohtuudella odottaa. Kohtuullisuutta olisi arvioitava objektiivisesti, ottaen huomioon sopimuksen luonne ja tarkoitus, asiaan liittyvät olosuhteet ja osapuolten kauppatavat ja käytännöt.

(25)

Sen selkeyttämiseksi, mitä kuluttaja voi odottaa tavaralta ja mitä myyjän vastuu kattaa siinä tapauksessa, että toimitus ei vastaa odotuksia, on olennaista yhdenmukaistaa täysimääräisesti tavaran sopimuksenmukaisuuden määrittämistä koskevat säännöt. Tässä direktiivissä viittauksella sopimuksenmukaisuuteen olisi tarkoitettava sitä, että tavarat ovat myyntisopimuksen mukaisia. Jotta voidaan turvata myyntisopimuksen molempien osapuolten oikeutetut edut, sopimuksenmukaisuutta olisi arvioitava sekä subjektiivisten että objektiivisten sopimuksenmukaisuutta koskevien vaatimusten perusteella.

(26)

Tavaroiden olisi tästä syystä oltava myyjän ja kuluttajan välisessä myyntisopimuksessa sovittujen vaatimusten mukainen. Tällaiset vaatimukset voisivat kattaa muun muassa tavaroiden määrän, laadun, tyypin ja kuvauksen, niiden soveltuvuuden tiettyyn tarkoitukseen ja sovittujen lisätarvikkeiden ja mahdollisten ohjeiden toimittamisen tavaroiden mukana. Myyntisopimuksessa oleviin vaatimuksiin olisi sisällyttävä vaatimukset, jotka johtuvat ennen sopimuksen tekemistä annettavista tiedoista, jotka direktiivin 2011/83/EU mukaisesti ovat olennainen osa myyntisopimusta.

(27)

Toimivuudella olisi tarkoitettava sitä, millä tavoin tavara voi suorittaa toimintonsa tarkoituksensa mukaisesti. Yhteentoimivuuden käsite liittyy siihen, toimiiko tavara muun kuin sellaisen laitteen tai ohjelmiston kanssa, jonka kanssa samantyyppistä tavaraa yleensä käytetään, ja missä määrin. Onnistuneeseen toimintaan voi sisältyä esimerkiksi tavaran kyky vaihtaa tietoja tällaisten muiden ohjelmistojen tai laitteiden kanssa ja käyttää vaihdettuja tietoja.

(28)

Koska tavaroihin sisällytetyt tai niihin liitetyt digitaaliset sisällöt tai digitaaliset palvelut kehittyvät jatkuvasti, myyjät voivat sopia kuluttajan kanssa päivitysten toimittamisesta tavaroihin. Myyntisopimuksessa sovituilla päivityksillä voidaan parantaa tavaraan sisältyvää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ja tehostaa niiden toimintaa, laajentaa niiden toimintoja, mukauttaa niitä tekniikan kehitykseen, suojata niitä uusilta turvallisuusuhkilta tai palvella muita tarkoituksia. Sellaisten tavaroiden, joihin on sisällytetty tai liitetty digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja, sopimuksenmukaisuutta olisi sen vuoksi myös arvioitava suhteessa siihen, päivitetäänkö tällaisten tavaroiden digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua myyntisopimuksen mukaisesti. Myyntisopimuksessa sovittujen päivitysten toimittamisen laiminlyöntiä olisi pidettävä tavaran virheenä. Lisäksi virheellisten tai vaillinaisten päivitysten olisi myös katsottava tarkoittavan, että tavarassa on virhe, kun otetaan huomioon, että se merkitsisi, että tällaisia päivityksiä ei tehdä myyntisopimuksessa määrätyllä tavalla.

(29)

Jotta tavara olisi sopimuksenmukainen, sen olisi sopimuksenmukaisuutta koskevien subjektiivisten vaatimusten lisäksi oltava myös tässä direktiivissä säädettyjen sopimuksenmukaisuutta koskevien objektiivisten vaatimusten mukainen. Sopimuksenmukaisuutta olisi arvioitava muun muassa suhteessa tarkoitukseen, johon samantyyppistä tavaraa yleensä käytettäisiin, ja siihen, onko tavaran mukana toimitettu lisätarvikkeet ja ohjeet, jotka kuluttaja voi kohtuudella odottaa saavansa, tai vastaako se myyjän kuluttajan saataville asettamaa näytettä tai mallia. Tavaran laadun ja ominaisuuksien olisi myös oltava vastaavat kuin samantyyppisillä tavaroilla yleensä ja sellaisia, joita kuluttaja voi kohtuudella odottaa ottaen huomioon tavaran luonne ja mahdolliset myyjän tai liiketoimiketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistuneen muun henkilön esittämät tai näiden puolesta esitetyt julkiset lausumat.

(30)

Sopimuksessa sovittujen päivitysten lisäksi myyjän olisi toimitettava myös päivityksiä, turvapäivitykset mukaan luettuina, sen varmistamiseksi, että digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat säilyvät sopimuksenmukaisina. Myyjän velvollisuuksien olisi rajoituttava päivityksiin, jotka ovat tarpeen, jotta tällaiset tavarat täyttäisivät edelleen tässä direktiivissä säädetyt sopimuksenmukaisuutta koskevat objektiiviset ja subjektiiviset vaatimukset. Elleivät osapuolet ole sopineet sopimuksessa toisin, myyjällä ei pitäisi olla velvollisuutta toimittaa päivitettyjä versioita tavaran digitaalisesta sisällöstä tai digitaalisesta palvelusta tai parantaa tai laajentaa tavaran toimintoja enemmän, kuin mitä sopimuksenmukaisuutta koskevissa vaatimuksissa edellytetään. Jos myyjän tai digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun myyntisopimuksen mukaisesti toimittaneen kolmannen osapuolen toimittamasta päivityksestä aiheutuu digitaalisia elementtejä sisältävän tavaran virhe, myyjän olisi oltava vastuussa tavaran saattamisesta jälleen sopimuksenmukaiseksi. Kuluttajan olisi voitava vapaasti päättää, asentaako hän toimitetut päivitykset. Jos kuluttaja päättää olla asentamatta päivityksiä, jotka ovat tarpeen, jotta digitaalisia elementtejä sisältävä tavara säilyy sopimuksenmukaisena, hänen ei kuitenkaan pitäisi olettaa tavaran säilyvän sopimuksenmukaisena. Myyjän olisi tiedotettava kuluttajalle, että tämän päätös olla asentamatta päivityksiä, jotka ovat tarpeen digitaalisia elementtejä sisältävän tavaran säilyttämiseksi sopimuksenmukaisena, turvapäivitykset mukaan luettuina, vaikuttaa myyjän vastuuseen näiden digitaalisia elementtejä sisältävän tavaran ominaisuuksien sopimustenmukaisuudesta, joita kyseisillä päivityksillä on tarkoitus ylläpitää. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa muualla unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin velvoitteisiin tarjota turvapäivityksiä.

(31)

Jos digitaalisia elementtejä sisältävä tavara, johon on sisällytetty tai liitetty digitaalista sisältöä tai digitaalinen palvelu, toimitetaan kertatoimituksena, myyjän olisi lähtökohtaisesti oltava vastuussa ainoastaan toimitusajankohtana olemassa olevasta virheestä. Päivitysten toimittamisvelvollisuuden olisi kuitenkin liityttävä siihen, että tällaisten tavaroiden digitaalinen ympäristö muuttuu jatkuvasti. Näin ollen päivitykset ovat välttämätön väline sen varmistamiseksi, että tavarat toimivat samoin kuin toimitusajankohtana. Toisin kuin perinteiset tavarat, digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat eivät myöskään ole täysin myyjän ulottumattomissa, sillä myyjä tai digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun myyntisopimuksen mukaisesti toimittava kolmas osapuoli pystyy päivittämään tavaraa etäältä, yleensä internetin kautta. Näin ollen, jos digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu toimitetaan kertatoimituksena, myyjän olisi oltava vastuussa tarvittavien päivitysten toimittamisesta, jotta digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat pysyvät sopimuksenmukaisina sellaisen ajanjakson ajan, jota kuluttaja voi kohtuudella odottaa, vaikka tavarat olisivat olleet sopimuksenmukaisia toimitusajankohtana. Ajanjaksoa, jonka aikana kuluttaja voi kohtuudella odottaa saavansa päivityksiä, olisi arvioitava tavaroiden ja digitaalisten elementtien tyypin ja käyttötarkoituksen perusteella ja ottaen huomioon myyntisopimuksen olosuhteet ja luonne. Kuluttaja odottaa yleensä saavansa päivityksiä ainakin niin kauan, kuin myyjä on vastuussa virheestä, ja joissakin tapauksissa kuluttaja voisi kohtuudella odottaa saavansa päivityksiä pidemmän aikaa, mikä saattaa koskea erityisesti turvapäivityksiä. Muissa tapauksissa, esimerkiksi kun kyseessä on digitaalisia elementtejä sisältävä tavara, jonka käyttötarkoitus on ajallisesti rajattu, myyjän velvollisuus tarjota päivityksiä rajoittuisi yleensä kyseiseen ajanjaksoon.

(32)

On tärkeää varmistaa tavaroiden pidempi käyttöaika, jotta voidaan edistää kestävämpiä kulutusmalleja ja kiertotaloutta. Vastaavasti on olennaisen tärkeää lisätä luottamusta sisämarkkinoiden toimintaan pitämällä virheelliset tuotteet poissa unionin markkinoilta siten, että lujitetaan markkinavalvontaa ja tarjotaan talouden toimijoille oikeanlaisia kannustimia. Tuotekohtainen unionin lainsäädäntö on näihin tarkoituksiin soveltuvin tapa ottaa käyttöön eri tuotetyyppien ja -ryhmien kestävyyttä koskevia ja muita tuotekohtaisia vaatimuksia soveltamalla tätä varten mukautettuja kriteerejä. Sen vuoksi tällä direktiivillä olisi täydennettävä tällaisen tuotekohtaisen unionin lainsäädännön tavoitteita ja siinä olisi otettava kestävyys objektiiviseksi kriteeriksi tavaroiden sopimuksenmukaisuuden arvioinnissa. Kestävyydellä olisi tässä direktiivissä tarkoitettava tavaroiden kykyä säilyttää vaadittava toiminta- ja suorituskykynsä normaalissa käytössä. Jotta tavara olisi sopimuksenmukainen, sen olisi oltava kestävyydeltään vastaava kuin samantyyppiset tavarat yleensä ja sellainen, mitä kuluttaja voi kohtuudella odottaa ottaen huomioon tavaran luonteen, mukaan lukien mahdollinen tarve tavaroiden kohtuulliseen huoltoon, kuten auton säännölliseen tarkastukseen tai suodattimien vaihtoon, sekä mahdollisen julkisen lausuman, jonka myyjä tai muu henkilö liiketoimintaketjun aikaisemmassa vaiheessa on esittänyt tai joka on esitetty heidän puolestaan. Arvioinnissa olisi otettava huomioon myös kaikki muut asiaankuuluvat olosuhteet, kuten tavaran hinta ja se, miten paljon tai miten usein kuluttaja käyttää tavaraa. Lisäksi jos sellaisessa ennen sopimuksentekoa annetussa lausumassa, joka muodostaa osan myyntisopimusta, on annettu erityisiä kestävyyttä koskevia tietoja, kuluttajan olisi voitava luottaa näihin tietoihin osana sopimuksenmukaisuutta koskevien vaatimusten subjektiivisia kriteerejä.

(33)

Myyjä olisi tämän direktiivin mukaisesti velvoitettava toimittamaan kuluttajalle tavaroita, jotka ovat sopimuksenmukaisia toimitusajankohtana. On mahdollista, että myyjät käyttäisivät varaosia täyttääkseen velvoitteensa korjata tavara, jos tavarassa on toimitusajankohtana olemassa oleva virhe. Vaikka tällä direktiivillä ei saisi asettaa myyjille velvollisuutta varmistaa varaosien saatavuus tiettynä ajanjaksona sopimuksenmukaisuutta koskevana objektiivisena vaatimuksena, direktiivi ei saisi vaikuttaa muihin kansallisen lainsäädännön säännöksiin, joilla myyjä, tuottaja tai muu henkilö liiketoimintaketjussa velvoitetaan varmistamaan varaosien saatavuus tai ilmoittamaan kuluttajille niiden saatavuudesta.

(34)

Suuri osa kulutustavaroista edellyttää asentamista, ennen kuin kuluttaja voi käyttää niitä tehokkaasti hyödykseen. Digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden osalta digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun asentaminen on lisäksi yleensä tarpeen, jotta kuluttaja voi käyttää tavaroita niiden käyttötarkoituksen mukaisesti. Tästä syystä virhettä, joka johtuu tavaran virheellisestä asennuksesta, myös tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheellisestä asennuksesta, olisi pidettävä tavaran virheenä, jos myyjä teki asennuksen tai se tehtiin myyjän valvonnassa. Jos tavaran asennus oli tarkoitettu kuluttajan tehtäväksi, virheellisestä asennuksesta johtuvaa virhettä olisi pidettävä tavaran virheenä riippumatta siitä, suorittiko asennuksen kuluttaja vai kuluttajan vastuulla toimiva kolmas osapuoli, jos virheellinen asennus johtui puutteista asennusohjeissa, kuten ohjeiden vaillinaisuudesta tai epäselvyydestä, minkä vuoksi kyseisten ohjeiden käyttäminen on keskivertokuluttajalle vaikeaa.

(35)

Sopimuksenmukaisuuden olisi katettava sekä aineelliset että oikeudelliset virheet. Kolmannen osapuolen oikeuksien, erityisesti immateriaalioikeuksien, loukkaamisesta johtuvat rajoitukset saattavat estää tai rajoittaa tavaran käyttämistä sopimuksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kuluttajalla on tällaisissa tapauksissa oikeus tämän direktiivin mukaisiin oikeussuojakeinoihin virheen korjaamiseksi, ellei kansallisessa lainsäädännössä säädetä sopimuksen mitättömyydestä tai pätemättömyydestä tällaisissa tapauksissa loukkaamisen perusteella.

(36)

Sääntöjen riittävän joustavuuden varmistamiseksi esimerkiksi käytettyjen tavaroiden myyntiin liittyen molempien osapuolten olisi voitava poiketa tässä direktiivissä säädetyistä sopimuksenmukaisuutta koskevista objektiivisista vaatimuksista. Tällaisen poikkeamisen olisi oltava mahdollista ainoastaan, jos kuluttajalle on annettu siitä nimenomaisesti tieto ja jos kuluttaja hyväksyy sen muista ilmoituksista tai sopimuksista erillään ja aktiivisesti ja yksiselitteisesti.

(37)

Jotta voitaisiin parantaa oikeusvarmuutta sekä kuluttajien että myyjien kannalta, olisi ilmoitettava selkeästi ajankohta, jolloin tavaran sopimuksen mukaisuutta olisi arvioitava. Tavaran toimitusajankohta olisi asianmukainen ajankohta tavaran sopimuksenmukaisuuden arvioinnille. Tätä olisi sovellettava myös tavaroihin, joihin on sisällytetty tai liitetty digitaalista sisältöä tai digitaalinen palvelu, joka toimitetaan kertatoimituksena. Jos tavaroihin sisällytettyä tai niihin liitettyä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua on määrä toimittaa jatkuvasti pidemmän ajan kuluessa, ajankohta, joka on otettava huomioon digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuuden määrittämiseksi, ei kuitenkaan saisi olla yksi tietty ajankohta, vaan pikemminkin toimitusajankohdasta alkava ajanjakso. Oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä tämän ajanjakson olisi oltava sama kuin ajanjakson, jona myyjä on vastuussa virheestä.

(38)

Tällä direktiivillä ei olisi säänneltävä sitä, mitä ilmaisulla ”toimitus” tarkoitetaan, vaan sen määrittäminen olisi jätettävä tehtäväksi kansallisessa lainsäädännössä erityisesti sen seikan osalta, mitä myyjän on tehtävä täyttääkseen tavaran toimittamista koskevan velvollisuutensa. Lisäksi tämän direktiivin viittaukset toimitusajankohtaan eivät saisi vaikuttaa direktiivissä 2011/83/EU vahvistettuihin vaaranvastuun siirtymistä koskeviin sääntöihin, jotka on vastaavasti saatettu osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

(39)

Digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat olisi katsottava toimitetuiksi kuluttajalle, kun on sekä toimitettu tavaran fyysinen osa että suoritettu digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun kertatoimitus tai aloitettu digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun jatkuva toimitus pidemmän ajan kuluessa. Tämä tarkoittaa sitä, että myyjän olisi myös asetettava digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu kuluttajan saataville tai käytettäväksi niin, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu taikka sen lataamiseen tai käyttöön tarvittava keino on tavoittanut kuluttajan, esimerkiksi linkin tai latausvaihtoehdon kautta, eikä tarvita muita myyjän toimenpiteitä, jotta kuluttaja voi käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua sopimuksen mukaisesti. Tästä syystä ajankohdan, joka on otettava huomioon sopimuksenmukaisuuden määrittämiseksi, jos fyysinen osa on toimitettu aiemmin, olisi oltava digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimitusajankohta. Tällä tavoin varmistetaan, että fyysisen osan ja digitaalisen elementin vastuuajan alkamisajankohdat ovat yhdenmukaiset. Monissa tapauksissa kuluttaja ei myöskään voi havaita virhettä fyysisessä osassa, ennen kuin digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on toimitettu.

(40)

Jos tavara vaatii myyjän suorittamaa asennusta, joissakin tapauksissa kuluttaja ei voi käyttää tavaraa tai havaita virhettä, ennen kuin asennus on saatettu loppuun. Näin ollen, jos myyjän on myyntisopimuksen mukaisesti asennettava tavara tai se on asennettava myyjän vastuulla, tavara olisi katsottava toimitetuksi kuluttajalle, kun asennus on saatettu loppuun.

(41)

Jotta voitaisiin varmistaa oikeusvarmuus myyjien kannalta ja kuluttajien yleinen luottamus rajat ylittäviin ostoksiin, on tarpeen säätää ajanjaksosta, jonka aikana kuluttajalla on oikeus oikeussuojakeinoihin kaikkien sellaisten virheiden osalta, jotka ovat olemassa sopimuksenmukaisuuden määrittämisajankohtana. Koska jäsenvaltioiden suuri enemmistö on säätänyt direktiivin 1999/44/EY täytäntöönpanon yhteydessä kahden vuoden määräajasta, jota markkinatoimijat pitävät käytännössä kohtuullisena, tämä määräaika olisi pidettävä voimassa. Tätä määräaikaa olisi sovellettava myös digitaalisia elementtejä sisältäviin tavaroihin. Jos sopimuksessa kuitenkin määrätään yli kaksi vuotta kestävästä jatkuvasta toimituksesta, kuluttajalla olisi oltava oikeus oikeussuojaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sellaisen virheen korjaamiseksi, joka tapahtuu tai ilmenee sinä aikana, jona digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on sopimuksen mukaan määrä toimittaa. Jotta jäsenvaltiot voisivat joustavasti nostaa kuluttajansuojan tasoa kansallisessa lainsäädännössään, niiden olisi voitava vapaasti säätää myyjän vastuuajoista, jotka ovat pidempiä kuin tässä direktiivissä säädetyt vastuuajat.

(42)

Jotta johdonmukaisuus jäsenvaltioiden nykyisten oikeusjärjestelmien kanssa säilyisi, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus vapaasti säätää joko siitä, että myyjät ovat vastuussa tietyn ajanjakson kuluessa ilmenevästä virheestä, mahdollisesti yhdistettynä vanhentumisaikaan, tai siitä, että kuluttajan oikeussuojakeinoja koskee vain vanhentumisaika. Ensimmäisessä tapauksessa jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että myyjän vastuuaikaa ei kierretä kuluttajan oikeussuojakeinoja koskevan vanhentumisajan avulla. Vaikka tässä direktiivissä ei tästä syystä pitäisi yhtenäistää kansallisten vanhentumisaikojen alkamisajankohtia, olisi tässä direktiivissä varmistettava, että vanhentumisajat eivät rajoita kuluttajan oikeutta käyttää oikeussuojakeinoja sellaisten virheiden korjaamiseksi, jotka ilmenevät sinä ajanjaksona, jona myyjä on vastuussa virheistä. Jälkimmäisessä tapauksessa jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön ainoastaan kuluttajan oikeussuojakeinoja koskeva vanhentumisaika ilman, että otetaan käyttöön määräaikaa, jonka kuluessa virheen on ilmettävä myyjän vastuun syntymiseksi. Kuluttajien yhtäläisen suojan varmistamiseksi myös tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jos sovelletaan ainoastaan vanhentumisaikaa, kuluttajien olisi silti voitava käyttää oikeussuojakeinoja sellaisten virheiden korjaamiseksi, jotka ilmenevät vähintään tässä direktiivissä säädetyn vastuuajan aikana.

(43)

Käytettyjen tavaroiden erilainen kohtelu voisi tietyiltä osin olla perusteltua. Vaikka kahden vuoden tai sitä pidempi vastuu- tai vanhentumisaika on tavallisesti sekä myyjän että kuluttajan etujen mukainen, joskus voi olla, ettei näin ole käytettyjen tavaroiden osalta. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi voitava antaa osapuolille mahdollisuus sopia lyhennetystä vastuu- tai vanhentumisajasta käytetyille tavaroille. Tämän kysymyksen jättäminen sovittavaksi sopimuksen osapuolten välillä lisää sopimusvapautta ja varmistaa, että kuluttajalle on ilmoitettava sekä siitä, että tavara on käytetty, että lyhennetystä vastuu- tai vanhentumisajasta. Tällainen sopimuksessa sovittu aika ei kuitenkaan saisi olla lyhyempi kuin yksi vuosi.

(44)

Tässä direktiivissä ei olisi säänneltävä sitä, millä edellytyksillä tämän direktiivin mukainen vastuuaika taikka vanhentumisaika voidaan keskeyttää tai se katkeaa. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi voitava säätää vastuu- tai vanhentumisajan keskeyttämisestä tai katkeamisesta esimerkiksi tavaran korjaamisen tai vaihtamisen vuoksi tai myyjän ja kuluttajan sovintoratkaisuun tähtäävien neuvottelujen vuoksi.

(45)

Yhden vuoden ajan – tai kahden vuoden ajan, jos jäsenvaltiot päättävät soveltaa kahden vuoden ajanjaksoa – kuluttajan olisi ainoastaan osoitettava, että tavara ei ole sopimuksenmukainen, ilman että hänen tarvitsee myös osoittaa, että virhe oli olemassa sopimuksenmukaisuuden määrittämisajankohtana. Kuluttajan vaatimuksen kumoamiseksi myyjän olisi osoitettava, että virhe ei ollut olemassa kyseisenä ajankohtana. Joissakin tapauksissa olettamus, että virhe oli olemassa sopimuksenmukaisuuden määrittämisajankohtana, voisi myös olla ristiriidassa tavaran tai virheen luonteen kanssa. Esimerkki ensimmäisestä voisi olla tapaus, jossa on kyse luonteeltaan pilaantuvista tavaroista, kuten kukista, tai kertakäyttöisiksi tarkoitetuista tavaroista. Esimerkki jälkimmäisestä tapauksesta olisi virhe, joka voi johtua ainoastaan kuluttajan toiminnasta tai ilmeisestä ulkoisesta syystä, joka on tapahtunut sen jälkeen, kun tavara on toimitettu kuluttajalle. Jos on kyse digitaalisia elementtejä sisältävistä tavaroista ja sopimuksessa määrätään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun jatkuvasta toimituksesta, kuluttajan ei pitäisi tarvita osoittaa, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu oli virheellinen sopimuksenmukaisuuden määrittämisajankohtana. Kuluttajan vaatimuksen kumoamiseksi myyjän olisi osoitettava, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu oli sopimuksenmukainen kyseisenä ajankohtana.

(46)

Jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön säännöksiä, joiden mukaan kuluttajan on voidakseen käyttää oikeuksiaan ilmoitettava myyjälle virheestä määräajassa, joka on vähintään kaksi kuukautta siitä, kun kuluttaja havaitsi virheen. Jäsenvaltioiden olisi voitava taata korkeamman kuluttajansuojan taso olemalla ottamatta käyttöön tällaista velvoitetta.

(47)

Jotta voitaisiin parantaa oikeusvarmuutta ja poistaa yksi suurimmista sisämarkkinoiden esteistä, tällä direktiivillä olisi yhdenmukaistettava täysimääräisesti kuluttajien käytettävissä olevat oikeussuojakeinot, jos tavara ei ole sopimuksen mukainen, ja edellytykset tällaisten oikeussuojakeinojen käytölle. Jos tavarassa on virhe, kuluttajilla olisi erityisesti oltava oikeus siihen, että se saatetaan sopimuksenmukaiseksi, tai saada kauppahinnasta oikeasuhteinen alennus tai purkaa sopimus.

(48)

Tavaran sopimuksenmukaiseksi saattamisen osalta kuluttajien olisi voitava valita korjaamisen ja vaihtamisen välillä. Antamalla kuluttajille mahdollisuus vaatia tavaran korjaamista voidaan myös kannustaa kestävään kulutukseen ja edistää siten tuotteiden kestävyyttä. Kuluttajan mahdollisuutta valita korjaamisen ja vaihtamisen välillä olisi rajoitettava vain, jos valittu vaihtoehto olisi oikeudellisesti tai tosiasiallisesti mahdoton tai aiheuttaisi myyjälle toiseen käytettävissä olevaan vaihtoehtoon verrattuna kohtuuttomia kustannuksia. Voisi esimerkiksi olla kohtuutonta vaatia tavaran vaihtamista vähäisen naarmun vuoksi, jos tällaisesta vaihtamisesta aiheutuisi huomattavat kustannukset, vaikka naarmu voitaisiin myös helposti korjata.

(49)

Myyjällä olisi oltava mahdollisuus kieltäytyä tavaran saattamisesta sopimuksenmukaiseksi, jos sekä korjaaminen että vaihtaminen on mahdotonta tai aiheuttaisi myyjälle kohtuuttomia kustannuksia. Tätä olisi sovellettava myös, jos joko korjaaminen tai vaihtaminen on mahdotonta ja vaihtoehtoinen oikeussuojakeino aiheuttaisi myyjälle kohtuuttomia kustannuksia. Esimerkiksi jos tavara on eri paikassa, kuin mihin se alun perin toimitettiin, postitus- ja kuljetuskustannuksista voisi tulla myyjälle kohtuuttomia.

(50)

Kun virhe ilmenee, kuluttajan olisi ilmoitettava siitä myyjälle, jotta tämä saa mahdollisuuden saattaa tavara sopimuksen mukaiseksi. Myyjän olisi tehtävä tämä kohtuullisen ajan kuluessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kuluttaja ei periaatteessa olisi välittömästi oikeutettu hinnanalennukseen tai sopimuksen purkamiseen, vaan hänen olisi annettava myyjälle kohtuullinen aika virheellisen tavaran korjaamista tai vaihtamista varten. Jos myyjä ei ole korjannut tai vaihtanut tavaraa kohtuullisen ajan kuluessa, kuluttajalla olisi oltava oikeus vaatia hinnanalennusta ja saada se tai purkaa sopimus sen pidempään odottamatta.

(51)

Jos korjaaminen tai vaihtaminen ei ole ollut asianmukainen keino tavaran saattamiseksi sopimuksenmukaiseksi, kuluttajalla olisi oltava oikeus hinnanalennukseen tai sopimuksen purkamiseen. Näin olisi oltava erityisesti, jos myyjä ei ole toteuttanut korjaamista tai vaihtamista tai jos olosuhteiden perusteella on selvää, että myyjä ei aio toteuttaa korjaamista tai vaihtamista, tai jos myyjä on kieltäytynyt saattamasta tavaraa sopimuksen mukaiseksi siitä syystä, että korjaaminen tai vaihtaminen on mahdotonta tai aiheuttaisi myyjälle kohtuuttomia kustannuksia.

(52)

Joissakin tilanteissa voisi olla perusteltua, että kuluttajalla olisi oikeus hinnanalennukseen tai sopimuksen purkamiseen välittömästi. Jos myyjä on ryhtynyt toimiin tavaran saattamiseksi sopimuksenmukaiseksi mutta myöhemmin ilmenee virhe, olisi objektiivisesti määritettävä, olisiko kuluttajan hyväksyttävä se, että myyjä yrittää vielä saattaa tavaran sopimuksenmukaiseksi, ottaen huomioon tapauksen kaikki olosuhteet, kuten se, minkä tyyppinen, arvoinen ja luonteinen tavara on, ja virheen luonne ja merkittävyys. Erityisesti kalliiden ja monimutkaisten tavaroiden osalta voisi olla perusteltua antaa myyjälle toinen mahdollisuus saattaa tavara sopimuksenmukaiseksi. Olisi myös otettava huomioon, voidaanko kuluttajan odottaa enää luottavan myyjän kykyyn saattaa tavara sopimuksen mukaiseksi, esimerkiksi siitä syystä, että sama ongelma ilmenee kahdesti. Vastaavasti tietyissä tilanteissa virhe voisi olla luonteeltaan niin vakava, että kuluttaja ei voi enää luottaa myyjän kykyyn saattaa tavara sopimuksenmukaiseksi. Näin voisi esimerkiksi olla tapauksessa, jossa virhe vaikuttaa merkittävästi kuluttajan mahdollisuuksiin käyttää tavaraa normaalisti ja kuluttajan ei voida odottaa luottavan siihen, että myyjän toteuttama tavaran korjaaminen tai vaihtaminen ratkaisisivat ongelman.

(53)

Jotta sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino säilyisi, kuluttajalla olisi oltava oikeus purkaa sopimus vain, jos virhe ei ole vähäinen.

(54)

Jäsenvaltioiden olisi voitava säännellä edellytyksiä, joiden mukaisesti toinen henkilö voi toteuttaa velallisen suorituksen, esimerkiksi edellytyksiä, joiden mukaisesti kuluttaja tai myyjän kustannuksella toimiva kolmas osapuoli voi täyttää myyjän velvollisuuden korjata tavara.

(55)

Kuluttajien suojaamiseksi viivästysten pitenemisen riskiltä kaikki korjaamiset tai vaihtamiset olisi saatettava onnistuneesti loppuun kohtuullisessa ajassa. Korjaamiseen tai vaihtamiseen tarvittavan kohtuullisen ajan olisi katsottava olevan lyhin mahdollinen korjaamiseen tai vaihtamiseen tarvittava aika. Tämä aika olisi määritettävä objektiivisesti ottaen huomioon tavaran luonne ja monimutkaisuus, virheen luonne ja vakavuus sekä korjaamisen tai vaihtamisen toteuttamiseksi tarvittavat toimet. Jäsenvaltioiden olisi tämän direktiivin täytäntöönpanossa voitava tulkita kohtuullisen ajan käsitettä korjaamisen tai vaihtamisen toteuttamiseksi säätämällä kiinteistä määräajoista, joita voitaisiin yleensä pitää kohtuullisina korjaamiselle tai vaihtamiselle, erityisesti tiettyjen tuoteryhmien osalta.

(56)

Tällä direktiivillä ei olisi vahvistettava säännöksiä, jotka koskevat sitä, missä velallisen velvollisuudet on täytettävä. Tästä syystä tässä direktiivissä ei olisi myöskään täsmennettävä sitä, missä toimituspaikka on, eikä määrätä, missä korjaaminen tai vaihtaminen olisi toteutettava; tällaiset kysymykset olisi jätettävä kansallisessa lainsäädännössä ratkaistaviksi.

(57)

Jos myyjä saattaa tavaran sopimuksenmukaiseksi vaihtamalla, kuluttajalla ei olisi oltava velvollisuutta maksaa tavaran normaalista käytöstä ennen sen vaihtamista. Tavaran käyttöä olisi pidettävä normaalina, jos se on tavaran luonteen ja käyttötarkoituksen mukaista.

(58)

Jotta kuluttajan oikeus purkaa sopimus toteutuisi tehokkaasti myös silloin, kun kuluttaja hankkii useita tavaroita ja virhe vaikuttaa ainoastaan osaan sopimuksen mukaisesti toimitetuista tavaroista, kuluttajalla olisi oltava oikeus purkaa sopimus myös muiden yhdessä virheellisten tavaroiden kanssa hankittujen tavaroiden osalta, vaikka ne olisivat sopimuksenmukaisia, jos kuluttajan ei voida kohtuullisesti odottaa hyväksyvän pelkästään sopimuksenmukaisten tavaroiden pitämistä.

(59)

Jos kuluttaja purkaa sopimuksen virheen vuoksi, tässä direktiivissä olisi säädettävä ainoastaan purkamisoikeuden tärkeimpiä vaikutuksia ja yksityiskohtaisia sääntöjä koskevista säännöistä, erityisesti osapuolten velvollisuudesta palauttaa se, minkä se on saanut toiselta osapuolelta. Tämä tarkoittaa, että myyjällä olisi oltava velvollisuus palauttaa kuluttajalta saatu kauppahinta ja kuluttajan olisi palautettava tavara.

(60)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden mahdollisuuteen vapaasti säätää purkamisen muista kuin tässä direktiivissä säädetyistä seurauksista, kuten tavaran arvon alenemisen tai sen tuhoutumisen tai menettämisen seurauksista. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava säätää kauppahinnan palauttamista kuluttajalle koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, esimerkiksi palautustapoja tai palauttamisesta aiheutuvia mahdollisia kuluja ja maksuja koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi voitava vapaasti säätää tietyistä kauppahinnan palauttamista tai tavaroiden palauttamista koskevista määräajoista.

(61)

Myyjän vahingonkorvausvelvollisuutta koskeva periaate on myyntisopimusten olennainen osa. Sen vuoksi kuluttajilla olisi oltava oikeus vaatia vahingonkorvausta haitasta, joka aiheutuu siitä, että myyjä on rikkonut tätä direktiiviä, mukaan lukien tavaran virheestä aiheutuneet vahingot. Tällaisella korvauksella olisi asetettava kuluttaja mahdollisimman lähelle asemaa, jossa kuluttaja olisi ollut, jos tavara olisi ollut sopimuksen mukainen. Koska tällainen oikeus vaatia vahingonkorvausta on jo taattu kaikissa jäsenvaltioissa, tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kyseisten sääntöjen rikkomisesta aiheutuvan haitan korvaamista kuluttajille koskevien kansallisten sääntöjen soveltamiseen. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapaasti säätää kuluttajan oikeudesta korvaukseen tilanteissa, joissa korjaamisesta tai vaihtamisesta on aiheutunut kuluttajalle merkittävää haittaa tai se on viivästynyt.

(62)

Avoimuuden varmistamiseksi olisi säädettävä tietyistä kaupallisia takuita koskevista avoimuusvaatimuksista sekä direktiivissä 2011/83/EU vahvistetuista ennen sopimuksentekoa sovellettavista tiedonantovaatimuksista, jotka koskevat kaupallisten takuiden olemassaoloa ja niihin liittyviä ehtoja. Oikeusvarmuuden parantamiseksi ja kuluttajien harhaanjohtamisen välttämiseksi tässä direktiivissä olisi lisäksi säädettävä, että jos asiaan liittyvässä mainonnassa mainitut kaupalliset takuuehdot ovat kuluttajan kannalta suotuisammat kuin takuutodistuksessa olevat ehdot, sovelletaan ensisijaisesti suotuisampia ehtoja. Tässä direktiivissä olisi myös säädettävä takuutodistuksen sisältöä koskevista säännöistä ja siitä, miten se on asetettava kuluttajan saataville. Takuutodistuksen olisi esimerkiksi sisällettävä kaupallisen takuun ehdot, ja siinä olisi ilmoitettava, että kaupallinen takuu ei vaikuta lakisääteiseen vaatimustenmukaisuustakuuseen, ja tehtävä selväksi, että kaupallisen takuun ehtoihin perustuva sitoumus täydentää sopimuksenmukaisuutta koskevia lakisääteisiä velvoitteita. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti antaa sääntöjä muista kaupallisia takuita koskevista seikoista, joita ei säännellä tällä direktiivillä, esimerkiksi mahdollisuudesta ottaa kaupalliseen takuuseen mukaan muita velallisia kuin takuun antaja, edellyttäen että nämä säännöt eivät estä kuluttajia saamasta suojelua, joka heille myönnetään tämän direktiivin täysin yhdenmukaistetuilla kaupallisia takuita koskevilla säännöksillä. Vaikka jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti edellyttää, että kaupalliset takuut olisi myönnettävä maksutta, niiden olisi varmistettava, että kaikki myyjän tai tuottajan sitoumukset, jotka kuuluvat tässä direktiivissä vahvistetun kaupallisen takuun määritelmän piiriin, ovat tämän direktiivin yhdenmukaistettujen sääntöjen mukaisia.

(63)

Koska myyjä on vastuussa kuluttajalle tavaran virheestä, joka johtuu myyjän tai kolmannen osapuolen toteuttamasta toimesta tai laiminlyönnistä, myyjällä olisi oltava oikeus vaatia hyvitystä liiketoimintaketjun aikaisemmassa vaiheessa vastuussa olevalta henkilöltä. Tällaiseen hyvitykseen olisi kuuluttava oikeussuojakeinot sellaisen virheen korjaamiseksi, joka johtuu sellaisen päivityksen, myös turvapäivityksen, laiminlyönnistä, joka olisi ollut tarpeen digitaalisia elementtejä sisältävän tavaran säilyttämiseksi sopimuksenmukaisena. Tämä direktiivi ei kuitenkaan saisi vaikuttaa sopimusvapauden periaatteeseen myyjän ja liiketoimintaketjun muiden osapuolten välillä. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava tuon oikeuden käyttöä koskevat yksityiskohdat ja erityisesti se, keneltä tällaista hyvitystä olisi vaadittava ja millä tavoin sekä onko hyvitys pakollinen. Kysymystä siitä, voiko myös kuluttaja esittää vaatimuksen suoraan liiketoimintaketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistuneelle henkilölle, ei olisi säänneltävä tällä direktiivillä, paitsi jos tuottaja tarjoaa kuluttajalle kaupallisen takuun tavaroille.

(64)

Henkilöille tai organisaatioille, joilla kansallisen lainsäädännön mukaan on oikeutettu intressi suojella kuluttajasopimuksiin liittyviä oikeuksia, olisi annettava oikeus saattaa asia joko tuomioistuimen tai sellaisen hallintoviranomaisen käsiteltäväksi, jolla on toimivalta ratkaista valitukset tai ryhtyä asianmukaiseen oikeudelliseen menettelyyn.

(65)

Mikään tässä direktiivissä ei saisi vaikuttaa kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen soveltamiseen, jotka on annettu erityisesti asetuksella (EY) N:o 593/2008 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1215/2012 (7).

(66)

Direktiivi 1999/44/EY olisi kumottava. Kumoamispäivän olisi oltava se päivä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Jotta voidaan varmistaa, että niitä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joita jäsenvaltiot tarvitsevat tämän direktiivin noudattamista varten, sovelletaan yhdenmukaisesti sopimuksiin, jotka tehdään siitä päivästä lukien, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, tätä direktiiviä ei olisi sovellettava sopimuksiin, jotka on tehty ennen kyseistä päivää.

(67)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2394 (8) liitettä olisi muutettava sisällyttämällä siihen viittaus tähän direktiiviin, jotta voidaan vahvistaa tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyvää rajat ylittävää yhteistyötä.

(68)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/22/EY (9) liitettä I olisi muutettava sisällyttämällä siihen viittaus tähän direktiiviin, jotta voidaan varmistaa tässä direktiivissä vahvistettujen kuluttajien kollektiivisten etujen suojelu.

(69)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (10) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(70)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli sisämarkkinoiden toiminnan edistämistä puuttumalla johdonmukaisella tavalla sopimusoikeudesta johtuviin rajat ylittävän tavarakaupan esteisiin unionissa, koska yksittäiset jäsenvaltiot eivät yksinään pysty puuttumaan vallitsevaan lainsäädännön hajanaisuuteen varmistamalla, että niiden oma lainsäädäntö on yhdenmukainen muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön kanssa, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla poistamalla pääasialliset sopimusoikeuteen liittyvät esteet täysimääräisen yhdenmukaistamisen avulla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(71)

Komission on aiheellista tarkastella tämän direktiivin soveltamista viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta, erityisesti sen säännöksiä, jotka koskevat oikeussuojakeinoja ja todistustaakkaa – myös käytettyjen tavaroiden sekä julkisissa huutokaupoissa myytävien tavaroiden osalta – sekä tuottajan kaupallista kestävyystakuuta. Komission olisi myös arvioitava, varmistetaanko tätä direktiiviä ja direktiiviä (EU) 2019/770 soveltamalla yhtenäinen ja johdonmukainen oikeudellinen kehys digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen ja digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden toimittamiselle.

(72)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja -vapauksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, muun muassa sen 16, 38 ja 47 artiklassa, vahvistettuja periaatteita,