17.5.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

L 129/5

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS (EU) 2019/793,

annettu 16 päivänä toukokuuta 2019,

eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa annetun täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteen muuttamisesta

(tiedoksiannettu numerolla C(2019) 3797)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon eläinlääkärintarkastuksista yhteisön sisäisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten 11 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/662/ETY (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon eläinlääkärintarkastuksista unionin sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY (2) ja erityisesti sen 10 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, jalostukseen, jakeluun ja yhteisön alueelle tuomiseen liittyvistä eläinten terveyttä koskevista säännöistä 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston direktiivin 2002/99/EY (3) ja erityisesti sen 4 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission täytäntöönpanopäätöksessä 2014/709/EU (4) säädetään eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi tietyissä jäsenvaltioissa, jäljempänä ’asianomaiset jäsenvaltiot’, joissa on vahvistettu kyseisen taudin tapauksia kotieläiminä pidettävissä tai luonnonvaraisissa sioissa. Kyseisen täytäntöönpanopäätöksen liitteessä olevissa I–IV osassa määritetään ja luetellaan asianomaisten jäsenvaltioiden tiettyjä alueita, jotka on eritelty taudin epidemiologiseen tilanteeseen perustuvan riskitason mukaan. Täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitettä on muutettu useita kertoja, jotta on voitu ottaa huomioon afrikkalaisen sikaruton epidemiologisessa tilanteessa unionissa tapahtuneet muutokset, jotka on huomioitava kyseisessä liitteessä. Täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU (5) liitettä on viimeksi muutettu komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2019/666 Romaniassa esiintyneiden afrikkalaisen sikaruton tautitapausten vuoksi.

(2)

Riski afrikkalaisen sikaruton leviämisestä luonnonvaraisiin lajeihin liittyy kyseisen taudin hitaaseen luonnolliseen leviämiseen luonnonvaraisten sikojen populaatioissa mutta myös ihmisen toimintaan, minkä taudin viimeaikainen epidemiologinen kehitys unionissa osoittaa ja mistä esitetään näyttöä 14 päivänä heinäkuuta 2015 julkaistussa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’EFSA’, eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän lautakunnan tieteellisessä lausunnossa, 23 päivänä maaliskuuta 2017 julkaistussa EFSAn tieteellisessä raportissa ”Epidemiological analyses on African swine fever in the Baltic countries and Poland”, 8 päivänä marraskuuta 2017 julkaistussa EFSAn tieteellisessä raportissa ”Epidemiological analyses of African swine fever in the Baltic States and Poland” ja 29 päivänä marraskuuta 2018 julkaistussa EFSAn tieteellisessä raportissa ”Epidemiological analyses of African swine fever in the European Union” (6).

(3)

Neuvoston direktiivissä 2002/60/EY (7) säädetään unionin vähimmäistoimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi. Erityisesti direktiivin 2002/60/EY 9 artiklassa säädetään suoja- ja valvontavyöhykkeiden muodostamisesta, kun afrikkalaisen sikaruton esiintyminen tietyllä tilalla olevissa sioissa on virallisesti vahvistettu, ja kyseisen direktiivin 10 ja 11 artiklassa säädetään suoja- ja valvontavyöhykkeillä toteutettavista toimenpiteistä mainitun taudin leviämisen estämiseksi. Lisäksi direktiivin 2002/60/EY 15 artiklassa säädetään toimenpiteistä, jotka on toteutettava, kun on vahvistettu afrikkalaisen sikaruton esiintyminen luonnonvaraisissa sioissa, mukaan luettuna määritellyllä tartunta-alueella olevien sikatilojen asettaminen viralliseen valvontaan. Viimeaikaiset kokemukset ovat osoittaneet, että direktiivissä 2002/60/EY säädetyt toimenpiteet – ja erityisesti tartuntatilojen puhdistamista ja desinfiointia ja taudin hävittämistä luonnonvaraisesta sikakannasta koskevat toimenpiteet – ovat tehokkaita taudin leviämisen torjumisessa.

(4)

Kun otetaan huomioon niiden toimenpiteiden tehokkuus, joita jäsenvaltiot toteuttavat direktiivin 2002/60/EY ja erityisesti sen 10 artiklan 4 kohdan b alakohdan, 10 artiklan 5 kohdan ja 15 artiklan mukaisesti ja jotka noudattavat maaeläinten terveyttä koskevassa Maailman eläintautijärjestön säännöstössä mainittuja afrikkalaista sikaruttoa koskevia riskinhallintatoimenpiteitä, tietyt täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa III osassa luetellut alueet Lubaczowskin, Gołdapskin ja Oleckin hallintopiireissä Puolassa olisi nyt sisällytettävä kyseisessä liitteessä olevan I ja II osan luetteloihin, koska eläimet on poistettu kaikilta kyseisen alueen ei-kaupallisilta tiloilta, joiden bioturvallisuusolot ovat heikot, ja koska kolmen kuukauden ajanjakso tartuntatilojen lopullisen puhdistamisen ja desinfioinnin jälkeen on päättynyt. Koska täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa III osassa luetellaan alueet, joilla epidemiologinen tilanne on hyvin dynaaminen ja vielä kehittyy, kyseisessä osassa lueteltuja alueita koskevissa muutoksissa olisi aina otettava huomioon vaikutukset ympäröiviin alueisiin.

(5)

Lisäksi kun otetaan huomioon niiden toimenpiteiden tehokkuus, joita Puola toteuttaa direktiivin 2002/60/EY ja erityisesti sen 15 artiklan mukaisesti ja joissa noudatetaan maaeläinten terveyttä koskevassa Maailman eläintautijärjestön säännöstössä mainittuja afrikkalaista sikaruttoa koskevia riskinhallintatoimenpiteitä, tietyt täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa II osassa luetellut alueet Zambrowskin ja Łomżyńskin hallintopiireissä Puolassa olisi nyt lueteltava kyseisessä liitteessä olevassa I osassa ottaen huomioon tämän taudin suotuisa epidemiologinen tilanne asianomaisilla alueilla.

(6)	Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/666 hyväksymisen jälkeen luonnonvaraisissa sioissa Puolassa ja Unkarissa on ilmennyt uusia afrikkalaisen sikaruton tautitapauksia, jotka on myös otettava huomioon täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä.

(7)

Huhtikuussa 2019 havaittiin joitakin afrikkalaisen sikaruton tapauksia luonnonvaraisissa sioissa Ggarwolińskin ja Krasnostawskin hallintopiireissä Puolassa täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa I osassa lueteltujen alueiden välittömässä läheisyydessä. Nämä afrikkalaisen sikaruton tautitapaukset luonnonvaraisissa sioissa merkitsevät riskitason nousua, joka olisi otettava huomioon mainitussa liitteessä. Nämä afrikkalaisen sikaruton tautialueet Puolassa olisi näin ollen lueteltava täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevan I osan sijasta liitteessä olevassa II osassa.

(8)

Huhtikuussa 2019 havaittiin joitakin afrikkalaisen sikaruton tapauksia luonnonvaraisissa sioissa Hajdú-Biharin läänissä Unkarissa täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa I osassa luetellulla alueella. Nämä afrikkalaisen sikaruton tautitapaukset luonnonvaraisissa sioissa merkitsevät riskitason nousua, joka olisi otettava huomioon mainitussa liitteessä. Tämä afrikkalaisen sikaruton tautialue Unkarissa olisi näin ollen lueteltava täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevan I osan sijasta liitteessä olevassa II osassa.

(9)

Jotta voidaan ottaa huomioon afrikkalaisen sikaruton viimeaikainen epidemiologinen kehitys unionissa ja torjua ennakoivasti taudin leviämiseen liittyviä riskejä, olisi määritettävä riittävän suuret uudet korkean riskin alueet Puolan ja Unkarin osalta ja sisällytettävä ne täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa I ja II osassa oleviin luetteloihin. Sen vuoksi täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitettä olisi muutettava.

(10)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liite tämän päätöksen liitteellä.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 16 päivänä toukokuuta 2019.

Komission puolesta

Vytenis ANDRIUKAITIS

Komission jäsen

(1) EYVL L 395, 30.12.1989, s. 13.

(2) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29.

(3) EYVL L 18, 23.1.2003, s. 11.

(4) Komission täytäntöönpanopäätös 2014/709/EU, annettu 9 päivänä lokakuuta 2014, eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa ja täytäntöönpanopäätöksen 2014/178/EU kumoamisesta (EUVL L 295, 11.10.2014, s. 63).

(5) Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2019/666, annettu 25 päivänä huhtikuuta 2019, eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa annetun täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteen muuttamisesta (EUVL L 112, 26.4.2019, s. 47).

(6) EFSA Journal 2015;13(7):4163; EFSA Journal 2017;15(3):4732; EFSA Journal 2017;15(11):5068; EFSA Journal 2018;16(11):5494.

(7) Neuvoston direktiivi 2002/60/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2002, erityissäännöksistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi ja direktiivin 92/119/ETY muuttamisesta Teschenin taudin ja afrikkalaisen sikaruton osalta (EYVL L 192, 20.7.2002, s. 27).

LIITE

Korvataan täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liite seuraavasti:

”LIITE

I OSA

1. Belgia

Seuraavat Belgian alueet:

in Luxembourg province:

—	the area is delimited clockwise by:

—	Frontière avec la France,

—	Rue Mersinhat,

—	La N818jusque son intersection avec la N83,

—	La N83 jusque son intersection avec la N884,

—	La N884 jusque son intersection avec la N824,

—	La N824 jusque son intersection avec Le Routeux,

—	Le Routeux,

—	Rue d'Orgéo,

—	Rue de la Vierre,

—	Rue du Bout-d'en-Bas,

—	Rue Sous l'Eglise,

—	Rue Notre-Dame,

—	Rue du Centre,

—	La N845 jusque son intersection avec la N85,

—	La N85 jusque son intersection avec la N40,

—	La N40 jusque son intersection avec la N802,

—	La N802 jusque son intersection avec la N825,

—	La N825 jusque son intersection avec la E25-E411,

—	La E25-E411jusque son intersection avec la N40,

—	N40: Burnaimont, Rue de Luxembourg, Rue Ranci, Rue de la Chapelle,

—	Rue du Tombois,

—	Rue Du Pierroy,

—	Rue Saint-Orban,

—	Rue Saint-Aubain,

—	Rue des Cottages,

—	Rue de Relune,

—	Rue de Rulune,

—	Route de l'Ermitage,

—	N87: Route de Habay,

—	Chemin des Ecoliers,

—

Le Routy,

—	Rue Burgknapp,

—	Rue de la Halte,

—	Rue du Centre,

—	Rue de l'Eglise,

—	Rue du Marquisat,

—	Rue de la Carrière,

—	Rue de la Lorraine,

—	Rue du Beynert,

—

Millewée,

—	Rue du Tram,

—

Millewée,

—	N4: Route de Bastogne, Avenue de Longwy,Route de Luxembourg,

—	Frontière avec le Grand-Duché de Luxembourg,

—	Frontière avec la France,

—	La N87 jusque son intersection avec la N871 au niveau de Rouvroy,

—	La N871 jusque son intersection avec la N88,

—	La N88 jusque son intersection avec la rue Baillet Latour,

—	La rue Baillet Latour jusque son intersection avec la N811,

—	La N811 jusque son intersection avec la N88,

—	La N88 jusque son intersection avecla N883 au niveau d'Aubange,

—	La N883 jusque son intersection avec la N81 au niveau d'Aubange,

—	La N81 jusque son intersection avec la E25-E411,

—	La E25-E411 jusque son intersection avec la N40,

—	La N40 jusque son intersection avec la rue du Fet,

—	Rue du Fet,

—	Rue de l'Accord jusque son intersection avec la rue de la Gaume,

—	Rue de la Gaume jusque son intersection avec la rue des Bruyères,

—	Rue des Bruyères,

—	Rue de Neufchâteau,

—	Rue de la Motte,

—	La N894 jusque son intersection avec laN85,

—	La N85 jusque son intersection avec la frontière avec la France.

2. Bulgaria

Seuraavat Bulgarian alueet:

in Varna the whole region excluding the villages covered in Part II;

in Silistra region:

whole municipality of Glavinitza,

whole municipality of Tutrakan,

whithinmunicipality of Dulovo:

Boil,

Vokil,

Grancharovo,

Doletz,

Oven,

Okorsh,

Oreshene,

Paisievo,

Pravda,

Prohlada,

Ruyno,

Sekulovo,

Skala,

Yarebitsa,

within municipality of Sitovo:

Bosna,

Garvan,

Irnik,

Iskra,

Nova Popina,

Polyana,

Popina,

Sitovo,

Yastrebna,

within municipality of Silistra:

Vetren,

in Dobrich region:

whole municipality of Baltchik,

wholemunicipality of General Toshevo,

whole municipality of Dobrich,

whole municipality of Dobrich-selska (Dobrichka),

within municipality of Krushari:

Severnyak,

Abrit,

Dobrin,

Alexandria,

Polkovnik Dyakovo,

Poruchik Kardzhievo,

Zagortzi,

Zementsi,

Koriten,

Krushari,

Bistretz,

Efreytor Bakalovo,

Telerig,

Lozenetz,

Krushari,

Severnyak,

Severtsi,

within municipality of Kavarna:

Krupen,

Belgun,

Bilo,

Septemvriytsi,

Travnik,

whole municipality of Tervel, except Brestnitsa and Kolartzi,

in Ruse region:

within municipality of Slivo pole:

Babovo,

Brashlen,

Golyamo vranovo,

Malko vranovo,

Ryahovo,

Slivo pole,

Borisovo,

within municipality of Ruse:

Sandrovo,

Prosena,

Nikolovo,

Marten,

Dolno Ablanovo,

Ruse,

Chervena voda,

Basarbovo,

within municipality of Ivanovo:

Krasen,

Bozhichen,

Pirgovo,

Mechka,

Trastenik,

within municipality of Borovo:

Batin,

Gorno Ablanovo,

Ekzarh Yosif,

Obretenik,

Batin,

within municipality of Tsenovo:

Krivina,

Belyanovo,

Novgrad,

Dzhulyunitza,

Beltzov,

Tsenovo,

Piperkovo,

Karamanovo,

in Veliko Tarnovo region:

within municipality of Svishtov:

Sovata,

Vardim,

Svishtov,

Tzarevets,

Bulgarsko Slivovo,

Oresh,

in Pleven region:

within municipality of Belene:

Dekov,

Belene,

Kulina voda,

Byala voda,

within municipality of Nikopol:

Lozitza,

Dragash voyvoda,

Lyubenovo,

Nikopol,

Debovo,

Evlogievo,

Muselievo,

Zhernov,

Cherkovitza,

within municipality of Gulyantzi:

Somovit,

Dolni vit,

Milkovitsa,

Shiyakovo,

Lenkovo,

Kreta,

Gulyantzi,

Brest,

Dabovan,

Zagrazhdan,

Gigen,

Iskar,

within municipality of Dolna Mitropoliya:

Komarevo,

Baykal,

Slavovitsa,

Bregare,

Orehovitsa,

Krushovene,

Stavertzi,

Gostilya,

in Vratza region:

within municipality of Oryahovo:

Dolni vadin,

Gorni vadin,

Ostrov,

Galovo,

Leskovets,

Selanovtsi,

Oryahovo,

within municipality of Miziya:

Saraevo,

Miziya,

Voyvodovo,

Sofronievo,

within municipality of Kozloduy:

Harlets,

Glozhene,

Butan,

Kozloduy,

in Montana region:

within municipality of Valtchedram:

Dolni Tzibar,

Gorni Tzibar,

Ignatovo,

Zlatiya,

Razgrad,

Botevo,

Valtchedram,

Mokresh,

within municipality Lom:

Kovatchitza,

Stanevo,

Lom,

Zemphyr,

Dolno Linevo,

Traykovo,

Staliyska mahala,

Orsoya,

Slivata,

Dobri dol,

within municipality of Brusartsi:

Vasilyiovtzi,

Dondukovo,

in Vidin region:

within municipality of Ruzhintsi:

Dinkovo,

Topolovets,

Drenovets,

within municipality of Dimovo:

Artchar,

Septemvriytzi,

Yarlovitza,

Vodnyantzi,

Shipot,

Izvor,

Mali Drenovetz,

Lagoshevtzi,

Darzhanitza,

within municipality of Vidin:

Vartop,

Botevo,

Gaytantsi,

Tzar Simeonovo,

Ivanovtsi,

Zheglitza,

Sinagovtsi,

Dunavtsi,

Bukovets,

Bela Rada,

Slana bara,

Novoseltsi,

Ruptzi,

Akatsievo,

Vidin,

Inovo,

Kapitanovtsi,

Pokrayna,

Antimovo,

Kutovo,

Slanotran,

Koshava,

Gomotartsi.

3. Viro

Seuraavat Viron alueet:

—	Hiiu maakond.

4. Unkari

Seuraavat Unkarin alueet:

—

Borsod-Abaúj-Zemplén megye 651100, 651300, 651400, 651500, 651610, 651700, 651801, 651802, 651803, 651900, 652000, 652200, 652300, 652601, 652602, 652603, 652700, 652900, 653000, 653100, 653200, 653300, 653401, 653403, 653500, 653600, 653700, 653800, 653900, 654000, 654201, 654202, 654301, 654302, 654400, 654501, 654502, 654600, 654700, 654800, 654900, 655000, 655100, 655200, 655300, 655500, 655600, 655700, 655800, 655901, 655902, 656000, 656100, 656200, 656300, 656400, 656600, 657300, 657400, 657500, 657600, 657700, 657800, 657900, 658000, 658201, 658202 és 658403 kódszámú vadgazdálkodási egységeinek teljes területe,

—

Hajdú-Bihar megye 900750, 901250, 901260, 901270, 901350, 901551, 901560, 901570, 901580, 901590, 901650, 901660, 901750, 901950, 902050, 902150, 902250, 902350, 902450, 902550, 902650, 902660, 902670, 902750, 903250, 903650, 903750, 903850, 904350, 904750, 904760, 904850, 904860, 905360, 905450 és 905550 kódszámú vadgazdálkodási egységeinek teljes területe,

—	Heves megye 702550, 703350, 703360, 703450, 703550, 703610, 703750, 703850, 703950, 704050, 704150, 704250, 704350, 704450, 704550, 704650, 704750, 704850, 704950, 705050, és 705350 kódszámú vadgazdálkodási egységeinek teljes területe,

—	Jász-Nagykun-Szolnok megye 750150, 750160, 750250, 750260, 750350, 750450, 750460, 750550, 750650, 750750, 750850, 750950, 751150, 752150 és755550 kódszámú vadgazdálkodási egységeinek teljes területe,

—	Nógrád megye 552010, 552150, 552250, 552350, 552450, 552460, 552520, 552550, 552610, 552620, 552710, 552850, 552860, 552950, 552960, 552970, 553050, 553110, 553250, 553260, 553350, 553650, 553750, 553850, 553910 és 554050 kódszámú vadgazdálkodási egységeinek teljes területe,

—	Pest megye 571250, 571350, 571550, 571610, 571750, 571760, 572250, 572350, 572550, 572850, 572950, 573360, 573450, 580050 és 580450 kódszámú vadgazdálkodási egységeinek teljes területe,

—	Szabolcs-Szatmár-Bereg megye 851950, 852350, 852450, 852550, 852750, 853560, 853650, 853751, 853850, 853950, 853960, 854050, 854150, 854250, 854350, 855350, 855450, 855550, 855650, 855660 és 855850 kódszámú vadgazdálkodási egységeinek teljes területe.

5. Latvia

Seuraavat Latvian alueet:

—	Aizputes novada Aizputes, Cīravas, Lažas, Kazdangas pagasts un Aizputes pilsēta,

—	Alsungas novads,

—	Durbes novada Dunalkas un Tadaiķu pagasts,

—	Kuldīgas novada Gudenieku pagasts,

—	Pāvilostas novada Sakas pagasts un Pāvilostas pilsēta,

—	Stopiņu novada daļa, kas atrodas uz rietumiem no autoceļa V36, P4 un P5, Acones ielas, Dauguļupes ielas un Dauguļupītes,

—	Ventspils novada Jūrkalnes pagasts,

—	Grobiņas novada Bārtas un Gaviezes pagasts,

—	Rucavas novada Dunikas pagasts.

6. Liettua

Seuraavat Liettuan alueet:

—	Jurbarko rajono savivaldybė: Smalininkų ir Viešvilės seniūnijos,

—

Kelmės rajono savivaldybė: Kelmės, Kelmės apylinkių, Kražių, Kukečių seniūnijos dalis į pietus nuo kelio Nr. 2128 ir į vakarus nuo kelio Nr. 2106, Liolių, Pakražančio seniūnijos, Tytuvėnų seniūnijos dalis į vakarus ir šiaurę nuo kelio Nr. 157 ir į vakarus nuo kelio Nr. 2105 ir Tytuvėnų apylinkių seniūnijos dalis į šiaurę nuo kelio Nr. 157 ir į vakarus nuo kelio Nr. 2105, ir Vaiguvos seniūnijos,

—	Pagėgių savivaldybė,

—	Plungės rajono savivaldybė,

—	Raseinių rajono savivaldybė: Girkalnio ir Kalnujų seniūnijos dalis į šiaurę nuo kelio Nr A1, Nemakščių, Paliepių, Raseinių, Raseinių miesto ir Viduklės seniūnijos,

—	Rietavo savivaldybė,

—	Skuodo rajono savivaldybė,

—	Šilalės rajono savivaldybė,

—	Šilutės rajono savivaldybė: Juknaičių, Kintų, Šilutės ir Usėnų seniūnijos,

—	Tauragės rajono savivaldybė: Lauksargių, Skaudvilės, Tauragės, Mažonų, Tauragės miesto ir Žygaičių seniūnijos.

7. Puola

Seuraavat Puolan alueet:

w województwie warmińsko-mazurskim:

gmina Ruciane – Nida i część gminy Pisz położona na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 58 oraz miasto Pisz w powiecie piskim,

część gminy Miłki położona na zachód od linii wyznaczonej przez drogę nr 63, część gminy Ryn położona na południe od linii kolejowej łączącej miejscowości Giżycko i Kętrzyn, część gminy wiejskiej Giżycko położona na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 59 biegnącą od zachodniej granicy gminy do granicy miasta Giżycko, na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 63 biegnącą od południowej granicy gminy do granicy miasta Giżycko i na południe od granicy miasta Giżycko w powiecie giżyckim,

gminy Mikołajki, Piecki, część gminy Sorkwity położona na południe od drogi nr 16 i część gminy wiejskiej Mrągowo położona na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 16 biegnącą od zachodniej granicy gminy do granicy miasta Mrągowo oraz na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 59 biegnącą od wschodniej granicy gminy do granicy miasta Mrągowo w powiecie mrągowskim,

gminy Dźwierzuty i Świętajno w powiecie szczycieńskim,

gminy Gronowo Elbląskie, Markusy, Rychliki, część gminy Elbląg położona na wschód i na południe od granicy powiatu miejskiego Elbląg i na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr S7 biegnącą od granicy powiatu miejskiego Elbląg do wschodniej granicy gminy Elbląg i część gminy Tolkmicko niewymieniona w części II załącznika w powiecie elbląskim oraz strefa wód przybrzeżnych Zalewu Wiślanego i Zatoki Elbląskiej,

gminy Barczewo, Biskupiec, Dobre Miasto, Dywity, Jonkowo, Świątki i część gminy Jeziorany położona na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 593 w powiecie olsztyńskim,

gminy Łukta, Miłakowo, Małdyty, Miłomłyn i Morąg w powiecie ostródzkim,

gmina Zalewo w powiecie iławskim,

w województwie podlaskim:

gminy Rudka, Wyszki, część gminy Brańsk położona na północ od linii od linii wyznaczonej przez drogę nr 66 biegnącą od wschodniej granicy gminy do granicy miasta Brańsk i miasto Brańsk w powiecie bielskim,

gmina Perlejewo w powiecie siemiatyckim,

gminy Kolno z miastem Kolno, Mały Płock i Turośl w powiecie kolneńskim,

gmina Poświętne w powiecie białostockim,

gminy Kulesze Kościelne, Nowe Piekuty, Szepietowo, Klukowo, Ciechanowiec, Wysokie Mazowieckie z miastem Wysokie Mazowieckie, Czyżew w powiecie wysokomazowieckim,

gminy Miastkowo, Nowogród, Śniadowo i Zbójna w powiecie łomżyńskim,

powiat zambrowski;

w województwie mazowieckim:

gminy Ceranów, Kosów Lacki, Sabnie, Sterdyń, część gminy Bielany położona na zachód od linii wyznaczonej przez drogę nr 63 i część gminy wiejskiej Sokołów Podlaskipołożona na zachód od linii wyznaczonej przez drogę nr 63 w powiecie sokołowskim,

gminy Grębków, Korytnica, Liw, Łochów, Miedzna, Sadowne, Stoczek, Wierzbno i miasto Węgrów w powiecie węgrowskim,

gminy Rzekuń, Troszyn, Lelis, Czerwin i Goworowo w powiecie ostrołęckim,

powiat miejski Ostrołęka,

powiat ostrowski,

gminy Karniewo, Maków Mazowiecki, Rzewnie i Szelków w powiecie makowskim,

gmina Krasne w powiecie przasnyskim,

gminy Mała Wieś i Wyszogród w powiecie płockim,

gminy Ciechanów z miastem Ciechanów, Glinojeck, Gołymin – Ośrodek, Ojrzeń, Opinogóra Górna i Sońsk w powiecie ciechanowskim,

gminy Baboszewo, Czerwińsk nad Wisłą, Naruszewo, Płońsk z miastem Płońsk, Sochocin i Załuski w powiecie płońskim,

gminy Gzy, Obryte, Zatory, Pułtusk i część gminy Winnica położona na wschód od linii wyznaczonej przez drogę łączącą miejscowości Bielany, Winnica i Pokrzywnica w powiecie pułtuskim,

gminy Brańszczyk, Długosiodło, Rząśnik, Wyszków, Zabrodzie i część gminy Somianka położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 62 w powiecie wyszkowskim,

gminy Jadów, Klembów, Poświętne, Strachówka i Tłuszcz w powiecie wołomińskim,

gminy Dobre, Stanisławów, część gminy Jakubów położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 92, część gminy Kałuszyn położona na północ od linii wyznaczonej przez drogi nr 2 i 92 i część gminy Mińsk Mazowiecki położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr A2 w powiecie mińskim,

gminy Garbatka Letnisko, Gniewoszów i Sieciechów w powiecie kozienickim,

gminy Baranów i Jaktorów w powiecie grodziskim,

powiat żyrardowski,

gminy Belsk Duży, Błędów, Goszczyn i Mogielnica w powiecie grójeckim,

gminy Białobrzegi, Promna, Stara Błotnica, Wyśmierzyce i część gminy Stromiec położona na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 48 w powiecie białobrzeskim,

gminy Jedlińsk, Jastrzębia i Pionki z miastem Pionki w powiecie radomskim,

gminy Iłów, Nowa Sucha, Rybno, część gminy Teresin położona na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 92, część gminy wiejskiej Sochaczew położona na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 92 i część miasta Sochaczew położona na południowy zachód od linii wyznaczonej przez drogi nr 50 i 92 w powiecie sochaczewskim,

gmina Policzna w powiecie zwoleńskim,

gmina Solec nad Wisłą w powiecie lipskim;

w województwie lubelskim:

gminy Bełżyce, Borzechów, Bychawa, Niedrzwica Duża, Jastków, Konopnica, Głusk, Strzyżewice, Wysokie, Wojciechów i Zakrzew w powiecie lubelskim,

gminy Miączyn, Nielisz, Sitno, Komarów-Osada, Sułów, część gminy Szczebrzeszyn położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 74 biegnącą od wschodniej granicy gminy do granicy miasta Szczebrzesyzn i część gminy wiejskiej Zamość położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 74 w powiecie zamojskim,

powiat miejski Zamość,

gmina Jeziorzany i część gminy Kock położona na zachód od linii wyznaczonej przez rzekę Czarną w powiecie lubartowskim,

gminy Adamów i Serokomla w powiecie łukowskim,

gminy Nowodwór, Ryki, Ułęż i miasto Dęblin w powiecie ryckim,

gminy Janowiec, i część gminy wiejskiej Puławy położona na zachód od rzeki Wisły w powiecie puławskim,

gminy Chodel, Karczmiska, Łaziska, Opole Lubelskie, Poniatowa i Wilków w powiecie opolskim,

miasto Świdnik w powiecie świdnickim;

gminy Rudnik i Żółkiewkaw powiecie krasnostawskim,

gminy Bełżec, Jarczów, Lubycza Królewska, Rachanie, Susiec, Ulhówek i część gminy Łaszczów położona na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 852 w powiecie tomaszowskim,

gminy Łukowa i Obsza w powiecie biłgorajskim,

powiat miejski Lublin,

gminy Kraśnik z miastem Kraśnik, Szastarka, Trzydnik Duży, Urzędów, Wilkołaz i Zakrzówek w powiecie kraśnickim,

gminy Modliborzyce i Potok Wielki w powiecie janowskim;

w województwie podkarpackim:

powiat lubaczowski,

gminy Laszki i Wiązownica w powiecie jarosławskim,

gminy Pysznica, Zaleszany i miasto Stalowa Wola w powiecie stalowowolskim,

gmina Gorzyce w powiecie tarnobrzeskim;

w województwie świętokrzyskim:

gminy Tarłów i Ożarów w powiecie opatowskim,

gminy Dwikozy, Zawichost i miasto Sandomierz w powiecie sandomierskim.

8. Romania

Seuraavat Romanian alueet:

—	Județul Alba,

—	Județul Cluj,

—	Județul Harghita,

—	Județul Hunedoara,

—	Județul Iași,

—	Județul Neamț,

—	Județul Vâlcea,

—

Restul județului Mehedinți care nu a fost inclus în Partea III cu următoarele comune:

—	Comuna Garla Mare,

—

Hinova,

—	Burila Mare,

—

Gruia,

—

Pristol,

—

Dubova,

—	Municipiul Drobeta Turnu Severin,

—

Eselnița,

—

Salcia,

—

Devesel,

—

Svinița,

—

Gogoșu,

—

Simian,

—

Orșova,

—	Obârșia Closani,

—	Baia de Aramă,

—

Bala,

—

Florești,

—

Broșteni,

—

Corcova,

—

Isverna,

—

Balta,

—

Podeni,

—

Cireșu,

—

Ilovița,

—	Ponoarele,

—

Ilovăț,

—

Patulele,

—

Jiana,

—	Iyvoru Bârzii,

—

Malovat,

—	Bălvănești,

—	Breznița Ocol,

—

Godeanu,

—	Padina Mare,

—

Corlățel,

—	Vânju Mare,

—

Vânjuleț,

—	Obârșia de Câmp,

—

Vânători,

—

Vladaia,

—

Punghina,

—

Cujmir,

—

Oprișor,

—

Dârvari,

—	Căzănești,

—	Husnicioara,

—	Poroina Mare,

—

Prunișor,

—

Tămna,

—

Livezile,

—

Rogova,

—

Voloiac,

—

Sisești,

—

Sovarna,

—

Bălăcița,

—	Județul Gorj,

—	Județul Suceava,

—	Județul Mureș,

—	Județul Sibiu,

—	Județul Caraș-Severin.

II OSA

1. Belgia

Seuraavat Belgian alueet:

in Luxembourg province:

—	the area is delimited clockwise by:

—	La frontière avec la France au niveau de Florenville,

—	La N85 jusque son intersection avec la N894au niveau de Florenville,

—	La N894 jusque son intersection avec larue de la Motte,

—	La rue de la Motte jusque son intersection avec la rue de Neufchâteau,

—	La rue de Neufchâteau,

—	La rue des Bruyères jusque son intersection avec la rue de la Gaume,

—	La rue de la Gaume jusque son intersection avec la rue de l'Accord,

—	La rue de l'Accord,

—	La rue du Fet,

—	La N40 jusque son intersection avec la E25-E411,

—	La E25-E411 jusque son intersection avec la N81 au niveau de Weyler,

—	La N81 jusque son intersection avec la N883 au niveau d'Aubange,

—	La N883 jusque son intersection avec la N88 au niveau d'Aubange,

—	La N88 jusque son intersection avec la N811,

—	La N811 jusque son intersection avec la rue Baillet Latour,

—	La rue Baillet Latour jusque son intersection avec la N88,

—	La N88 jusque son intersection avec la N871,

—	La N871 jusque son intersection avec la N87 au niveau de Rouvroy,

—	La N87 jusque son intersection avec la frontière avec la France.

2. Bulgaria

Seuraavat Bulgarian alueet:

in Varna region:

within municipality of Beloslav:

Razdelna,

within municipalty of Devnya:

Devnya,

Povelyanovo,

Padina,

within municipality of Vetrino:

Gabarnitsa,

within municipality of Provadiya:

Staroselets,

Petrov dol,

Provadiya,

Dobrina,

Manastir,

Zhitnitsa,

Tutrakantsi,

Bozveliysko,

Barzitsa,

Tchayka,

within municipality of Avren:

Trastikovo,

Sindel,

Avren,

Kazashka reka,

Yunak,

Tsarevtsi,

Dabravino,

within municipality of Dalgopol:

Tsonevo,

Velichkovo,

within municipality of Dolni chiflik:

Nova shipka,

Goren chiflik,

Pchelnik,

Venelin,

in Silistra region:

within municipality of Kaynardzha:

Voynovo,

Kaynardzha,

Kranovo,

Zarnik,

Dobrudzhanka,

Golesh,

Svetoslav,

Polkovnik Cholakovo,

Kamentzi,

Gospodinovo,

Davidovo,

Sredishte,

Strelkovo,

Poprusanovo,

Posev,

within municipality of Alfatar:

Alfatar,

Alekovo,

Bistra,

Kutlovitza,

Tzar Asen,

Chukovetz,

Vasil Levski,

within municipality of Silistra:

Glavan,

Silistra,

Aydemir,

Babuk,

Popkralevo,

Bogorovo,

Bradvari,

Sratzimir,

Bulgarka,

Tsenovich,

Sarpovo,

Srebarna,

Smiletz,

Profesor Ishirkovo,

Polkovnik Lambrinovo,

Kalipetrovo,

Kazimir,

Yordanovo,

within municipality of Sitovo:

Dobrotitza,

Lyuben,

Slatina,

within municipality of Dulovo:

Varbino,

Polkovnik Taslakovo,

Kolobar,

Kozyak,

Mezhden,

Tcherkovna,

Dulovo,

Razdel,

Tchernik,

Poroyno,

Vodno,

Zlatoklas,

Tchernolik,

in Dobrich region:

within municipality of Krushari:

Kapitan Dimitrovo,

Ognyanovo,

Zimnitza,

Gaber,

within municipality of Dobrich-selska:

Altsek,

Vodnyantsi,

Feldfebel Denkovo,

Hitovo,

within municipality of Tervel:

Brestnitza,

Kolartzi,

Angelariy,

Balik,

Bezmer,

Bozhan,

Bonevo,

Voynikovo,

Glavantsi,

Gradnitsa,

Guslar,

Kableshkovo,

Kladentsi,

Kochmar,

Mali izvor,

Nova Kamena,

Onogur,

Polkovnik Savovo,

Popgruevo,

Profesor Zlatarski,

Sartents,

Tervel,

Chestimenstko,

within municipality Shabla:

Shabla,

Tyulenovo,

Bozhanovo,

Gorun,

Gorichane,

Prolez,

Ezeretz,

Zahari Stoyanovo,

Vaklino,

Granichar,

Durankulak,

Krapetz,

Smin,

Staevtsi,

Tvarditsa,

Chernomortzi,

within municipality of Kavarna:

Balgarevo,

Bozhurets,

Vranino,

Vidno,

Irechek,

Kavarna,

Kamen briag,

Mogilishte,

Neykovo,

Poruchik Chunchevo,

Rakovski,

Sveti Nikola,

Seltse,

Topola,

Travnik,

Hadzhi Dimitar,

Chelopechene.

3. Viro

Seuraavat Viron alueet:

—	Eesti Vabariik (välja arvatud Hiiu maakond).

4. Unkari

Seuraavat Unkarin alueet:

—

Heves megye 700150, 700250, 700260, 700350, 700450, 700460, 700550, 700650, 700750, 700850, 700860, 700950, 701050, 701111, 701150, 701250, 701350, 701550, 701560, 701650, 701750, 701850, 701950, 702050, 702150, 702250, 702260, 702350, 702450, 702750, 702850, 702950, 703050, 703150, 703250, 703370, 705150,705250, 705450,705510 és 705610 kódszámú vadgazdálkodási egységeinek teljes területe,

—

Szabolcs-Szatmár-Bereg megye 850950, 851050, 851150, 851250, 851350, 851450, 851550, 851560, 851650, 851660, 851751, 851752, 852850, 852860, 852950, 852960, 853050, 853150, 853160, 853250, 853260, 853350, 853360, 853450, 853550, 854450, 854550, 854560, 854650, 854660, 854750, 854850, 854860, 854870, 854950, 855050, 855150, 855250, 855460, 855750, 855950, 855960, 856051, 856150, 856250, 856260, 856350, 856360, 856450, 856550, 856650, 856750, 856760, 856850, 856950, 857050, 857150, 857350, 857450, 857650, valamint 850150, 850250, 850260, 850350, 850450, 850550, 852050, 852150, 852250 és 857550, továbbá 850650, 850850, 851851 és 851852 kódszámú vadgazdálkodási egységeinek teljes területe,

—	Nógrád megye 550110, 550120, 550130, 550210, 550310, 550320, 550450, 550460, 550510, 550610, 550710, 550810, 550950, 551010, 551150, 551160, 551250, 551350, 551360, 551450, 551460, 551550, 551650, 551710, 551810, 551821 és 552360 kódszámú vadgazdálkodási egységeinek teljes területe,

—

Borsod-Abaúj-Zemplén megye 650100, 650200, 650300, 650400, 650500, 650600, 650700, 650800, 650900, 651000, 651200, 652100, 655400, 656701, 656702, 656800, 656900, 657010, 657100, 658100, 658310, 658401, 658402, 658404, 658500, 658600, 658700, 658801, 658802, 658901, 658902, 659000, 659100, 659210, 659220, 659300, 659400, 659500, 659601, 659602, 659701, 659800, 659901, 660000, 660100, 660200, 660400, 660501, 660502, 660600 és 660800, valamint 652400, 652500 és 652800 kódszámú vadgazdálkodási egységeinek teljes területe,

—

Hajdú-Bihar megye 900150, 900250, 900350, 900450, 900550, 900650, 900660, 900670, 901850, 900850, 900860, 900930, 900950, 901050, 901150, 901450, 902850, 902860, 902950, 902960, 903050, 903150, 903350, 903360, 903370, 903450, 903550, 904450, 904460, 904550, 904650 kódszámú vadgazdálkodási egységeinek teljes területe.

5. Latvia

Seuraavat Latvian alueet:

—	Ādažu novads,

—	Aizputes novada Kalvenes pagasts,

—	Aglonas novads,

—	Aizkraukles novads,

—	Aknīstes novads,

—	Alojas novads,

—	Alūksnes novads,

—	Amatas novads,

—	Apes novads,

—	Auces novads,

—	Babītes novads,

—	Baldones novads,

—	Baltinavas novads,

—	Balvu novads,

—	Bauskas novads,

—	Beverīnas novads,

—	Brocēnu novada Blīdenes pagasts, Remtes pagasta daļa uz austrumiem no autoceļa 1154 un P109,

—	Burtnieku novads,

—	Carnikavas novads,

—	Cēsu novads,

—	Cesvaines novads,

—	Ciblas novads,

—	Dagdas novads,

—	Daugavpils novads,

—	Dobeles novads,

—	Dundagas novads,

—	Durbes novada Durbes un Vecpils pagasts,

—	Engures novads,

—	Ērgļu novads,

—	Garkalnes novads,

—	Gulbenes novads,

—	Iecavas novads,

—	Ikšķiles novads,

—	Ilūkstes novads,

—	Inčukalna novads,

—	Jaunjelgavas novads,

—	Jaunpiebalgas novads,

—	Jaunpils novads,

—	Jēkabpils novads,

—	Jelgavas novads,

—	Kandavas novads,

—	Kārsavas novads,

—	Ķeguma novads,

—	Ķekavas novads,

—	Kocēnu novads,

—	Kokneses novads,

—	Krāslavas novads,

—	Krimuldas novads,

—	Krustpils novads,

—	Kuldīgas novada Ēdoles, Īvandes, Padures, Rendas, Kabiles, Rumbas, Kurmāles, Pelču, Snēpeles, Turlavas, Laidu un Vārmes pagasts, Kuldīgas pilsēta,

—	Lielvārdes novads,

—	Līgatnes novads,

—	Limbažu novads,

—	Līvānu novads,

—	Lubānas novads,

—	Ludzas novads,

—	Madonas novads,

—	Mālpils novads,

—	Mārupes novads,

—	Mazsalacas novads,

—	Mērsraga novads,

—	Naukšēnu novads,

—	Neretas novads,

—	Ogres novads,

—	Olaines novads,

—	Ozolnieku novads,

—	Pārgaujas novads,

—	Pļaviņu novads,

—	Preiļu novads,

—	Priekules novads,

—	Priekuļu novads,

—	Raunas novads,

—	republikas pilsēta Daugavpils,

—	republikas pilsēta Jelgava,

—	republikas pilsēta Jēkabpils,

—	republikas pilsēta Jūrmala,

—	republikas pilsēta Rēzekne,

—	republikas pilsēta Valmiera,

—	Rēzeknes novads,

—	Riebiņu novads,

—	Rojas novads,

—	Ropažu novads,

—	Rugāju novads,

—	Rundāles novads,

—	Rūjienas novads,

—	Salacgrīvas novads,

—	Salas novads,

—	Salaspils novads,

—	Saldus novada Novadnieku, Kursīšu, Zvārdes, Pampāļu, Šķēdes, Nīgrandes, Zaņas, Ezeres, Rubas, Jaunauces un Vadakstes pagasts,

—	Saulkrastu novads,

—	Sējas novads,

—	Siguldas novads,

—	Skrīveru novads,

—	Skrundas novads,

—	Smiltenes novads,

—	Stopiņu novada daļa, kas atrodas uz austrumiem no autoceļa V36, P4 un P5, Acones ielas, Dauguļupes ielas un Dauguļupītes,

—	Strenču novads,

—	Talsu novads,

—	Tērvetes novads,

—	Tukuma novads,

—	Vaiņodes novads,

—	Valkas novads,

—	Varakļānu novads,

—	Vārkavas novads,

—	Vecpiebalgas novads,

—	Vecumnieku novads,

—	Ventspils novada Ances, Tārgales, Popes, Vārves, Užavas, Piltenes, Puzes, Ziru, Ugāles, Usmas un Zlēku pagasts, Piltenes pilsēta,

—	Viesītes novads,

—	Viļakas novads,

—	Viļānu novads,

—	Zilupes novads.

6. Liettua

Seuraavat Liettuan alueet:

—	Alytaus miesto savivaldybė,

—	Alytaus rajono savivaldybė,

—	Anykščių rajono savivaldybė,

—	Akmenės rajono savivaldybė: Ventos ir Papilės seniūnijos,

—	Biržų miesto savivaldybė,

—	Biržų rajono savivaldybė,

—	Birštono savivaldybė,

—	Druskininkų savivaldybė,

—	Elektrėnų savivaldybė,

—	Ignalinos rajono savivaldybė,

—	Jonavos rajono savivaldybė,

—	Joniškio rajono savivaldybė: Kepalių, Kriukų, Saugėlaukio ir Satkūnų seniūnijos,

—	Jurbarko rajono savivaldybė,

—	Kaišiadorių rajono savivaldybė,

—	Kalvarijos savivaldybė,

—	Kauno miesto savivaldybė,

—	Kauno rajono savivaldybė,

—	Kazlų Rūdos savivaldybė,

—

Kelmės rajono savivaldybė: Tytuvėnų seniūnijos dalis į rytus ir pietus nuo kelio Nr. 157 ir į rytus nuo kelio Nr. 2105 ir Tytuvėnų apylinkių seniūnijos dalis į pietus nuo kelio Nr. 157 ir į rytus nuo kelio Nr. 2105, Užvenčio, Kukečių dalis į šiaurę nuo kelio Nr. 2128 ir į rytus nuo kelio Nr. 2106, ir Šaukėnų seniūnijos,

—	Kėdainių rajono savivaldybė,

—	Kupiškio rajono savivaldybė,

—	Lazdijų rajono savivaldybė: Būdviečio, Kapčiamieščio, Krosnos, Kučiūnų ir Noragėlių seniūnijos,

—	Marijampolės savivaldybė,

—	Mažeikių rajono savivaldybė: Šerkšnėnų, Sedos ir Židikų seniūnijos,

—	Molėtų rajono savivaldybė,

—	Pakruojo rajono savivaldybė,

—	Panevėžio rajono savivaldybė,

—	Panevėžio miesto savivaldybė,

—	Pasvalio rajono savivaldybė,

—	Radviliškio rajono savivaldybė,

—	Prienų rajono savivaldybė,

—	Raseinių rajono savivaldybė: Ariogalos, Betygalos, Pagojukų, Šiluvos,Kalnujų seniūnijos ir Girkalnio seniūnijos dalis į pietus nuo kelio Nr. A1,

—	Rokiškio rajono savivaldybė,

—	Šakių rajono savivaldybė,

—	Šalčininkų rajono savivaldybė,

—	Šiaulių miesto savivaldybė,

—	Šiaulių rajono savivaldybė: Šiaulių kaimiškoji seniūnija,

—	Šilutės rajono savivaldybė: Rusnės seniūnija,

—	Širvintų rajono savivaldybė,

—	Švenčionių rajono savivaldybė,

—	Tauragės rajono savivaldybė: Batakių ir Gaurės seniūnijos,

—	Telšių rajono savivaldybė,

—	Trakų rajono savivaldybė,

—	Ukmergės rajono savivaldybė,

—	Utenos rajono savivaldybė,

—	Varėnos rajono savivaldybė,

—	Vilniaus miesto savivaldybė,

—	Vilniaus rajono savivaldybė,

—	Vilkaviškio rajono savivaldybė,

—	Visagino savivaldybė,

—	Zarasų rajono savivaldybė.

7. Puola

Seuraavat Puolan alueet:

w województwie warmińsko-mazurskim:

gminy Kalinowo, Prostki, Stare Juchy i gmina wiejska Ełk w powiecie ełckim,

gminy Godkowo, Milejewo, Młynary, Pasłęk, część gminy Elbląg położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr S7 biegnącą od granicy powiatu miejskigo Elbląg do wschodniej granicy gminy Elbląg, i część obszaru lądowego gminy Tolkmicko położona na południe od linii brzegowej Zalewu Wiślanego i Zatoki Elbląskiej do granicy z gminą wiejską Elbląg w powiecie elbląskim,

powiat miejski Elbląg,

gminy Kruklanki, Wydminy, część gminy Miłki położona na wschód od linii wyznaczonej przez drogę nr 63, część gminy Ryn położona na północ od linii kolejowej łączącej miejscowości Giżycko i Kętrzyn i część gminy wiejskiej Giżycko położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 59 biegnącą od zachodniej granicy gminy do granicy miasta Giżycko, na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 63 biegnącą od południowej granicy gminy do granicy miasta Giżycko i na północ od granicy miasta Giżycka i miasto Giżycko w powiecie giżyckim,

powiat gołdapski,

gmina Pozezdrze i część gminy Węgorzewo położona na zachód od linii wyznaczonej przez drogę nr 63 biegnącą od południowo-wschodniej granicy gminy do skrzyżowania z drogą nr 650, a następnie na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 650 biegnącą od skrzyżowania z drogą nr 63 do skrzyżowania z drogą biegnącą do miejscowości Przystań i na wschód od linii wyznaczonej przez drogę łączącą miejscowości Przystań, Pniewo, Kamionek Wielki, Radzieje, Dłużec w powiecie węgorzewskim,

powiat olecki,

gminy Orzysz, Biała Piska i część gminy Pisz położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 58 w powiecie piskim,

gminy Górowo Iławeckie z miastem Górowo Iławeckie, Bisztynek, część gminy wiejskiej Bartoszyce położona na zachód od linii wyznaczonej przez drogę nr 51 biegnącą od północnej granicy gminy do skrzyżowania z drogą nr 57 i na zachód od linii wyznaczonej przez drogę nr 57 biegnącą od skrzyżowania z drogą nr 51 do południowej granicy gminy i miasto Bartoszyce w powiecie bartoszyckim,

gmina Kolno i część gminy Jeziorany położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 593 w powiecie olsztyńskim,

powiat braniewski,

gminy Kętrzyn z miastem Kętrzyn, Reszel i część gminy Korsze położona na południe od linii wyznaczonej przez drogę biegnącą od wschodniej granicy łączącą miejscowości Krelikiejmy i Sątoczno i na wschód od linii wyznaczonej przez drogę łączącą miejscowości Sątoczno, Sajna Wielka biegnącą do skrzyżowania z drogą nr 590 w miejscowości Glitajny, a następnie na wschód od drogi nr 590 do skrzyżowania z drogą nr 592 i na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 592 biegnącą od zachodniej granicy gminy do skrzyżowania z drogą nr 590 w powiecie kętrzyńskim,

powiat lidzbarski,

część gminy Sorkwity położona na północ od drogi nr 16 i część gminy wiejskiej Mrągowo położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 16 biegnącą od zachodniej granicy gminy do granicy miasta Mrągowo oraz na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 59 biegnącą od wschodniej granicy gminy do granicy miasta Mrągowo w powiecie mrągowskim;

w województwie podlaskim:

powiat grajewski,

powiat moniecki,

powiat sejneński,

gminy Łomża, Piątnica, Jedwabne, Przytuły i Wizna w powiecie łomżyńskim,

powiat miejski Łomża,

gminy Mielnik, Nurzec – Stacja, Grodzisk, Drohiczyn, Dziadkowice, Milejczyce i Siemiatycze z miastem Siemiatyczew powiecie siemiatyckim,

powiat hajnowski,

gminy Kobylin-Borzymyi Sokoły w powiecie wysokomazowieckim,

gminy Grabowo i Stawiski w powiecie kolneńskim,

gminy Czarna Białostocka, Dobrzyniewo Duże, Gródek, Juchnowiec Kościelny, Łapy, Michałowo, Supraśl, Suraż, Turośń Kościelna, Tykocin, Wasilków, Zabłudów, Zawady i Choroszcz w powiecie białostockim,

gminy Boćki, Orla, Bielsk Podlaski z miastem Bielsk Podlaski i część gminy Brańsk położona na południe od linii od linii wyznaczonej przez drogę nr 66 biegnącą od wschodniej granicy gminy do granicy miasta Brańsk w powiecie bielskim,

powiat suwalski,

powiat miejski Suwałki,

powiat augustowski,

powiat sokólski,

powiat miejski Białystok;

w województwie mazowieckim:

gminy Korczew, Kotuń, Paprotnia, Przesmyki, Wodynie, Skórzec, Mokobody, Mordy, Siedlce, Suchożebry i Zbuczyn w powiecie siedleckim,

powiat miejski Siedlce,

gminy Repki, Jabłonna Lacka, część gminy Bielany położona na wschód od linii wyznaczonej przez drogę nr 63 i część gminy wiejskiej Sokołów Podlaski położona na wschód od linii wyznaczonej przez drogę nr 63 w powiecie sokołowskim,

powiat łosicki,

gminy Brochów, Młodzieszyn, część gminy Teresin położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 92, część gminy wiejskiej Sochaczew położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 92 i część miasta Sochaczew położona na północny wschód od linii wyznaczonej przez drogi nr 50 i 92 w powiecie sochaczewskim,

powiat nowodworski,

gminy Joniec i Nowe Miasto w powiecie płońskim,

gminy Pokrzywnica, Świercze i część gminy Winnica położona na zachód od linii wyznaczonej przez drogę łączącą miejscowości Bielany, Winnica i Pokrzywnica w powiecie pułtuskim,

gminy Dąbrówka, Kobyłka, Marki, Radzymin, Wołomin, Zielonka i Ząbki w powiecie wołomińskim,

część gminy Somianka położona na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 62 w powiecie wyszkowskim,

gminy Cegłów, Dębe Wielkie, Halinów, Latowicz, Mrozy, Siennica, Sulejówek, część gminy Jakubów położona na południe od linii wyznaczoenj przez drogę nr 92, część gminy Kałuszyn położona na południe od linii wyznaczonej przez drogi nr 2 i 92 i część gminy Mińsk Mazowiecki położona na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr A2 i miasto Mińsk Mazowiecki w powiecie mińskim,

powiat garwoliński,

powiat otwocki,

powiat warszawski zachodni,

powiat legionowski,

powiat piaseczyński,

powiat pruszkowski,

gminy Chynów, Grójec, Jasieniec, Pniewy i Warkaw powiecie grójeckim,

gminy Milanówek, Grodzisk Mazowiecki, Podkowa Leśna i Żabia Wola w powiecie grodziskim,

gminy Grabów nad Pilicą, Magnuszew, Głowaczów, Kozienice w powiecie kozienickim,

część gminy Stromiec położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 48 w powiecie białobrzeskim,

powiat miejski Warszawa;

w województwie lubelskim:

gminy Borki, Czemierniki, Kąkolewnica, Komarówka Podlaska, Wohyń i Radzyń Podlaski z miastem Radzyń Podlaski w powiecie radzyńskim,

gminy Stoczek Łukowski z miastem Stoczek Łukowski, Wola Mysłowska, Trzebieszów, Krzywda, Stanin, część gminy wiejskiej Łuków położona na wschód od linii wyznaczonej przez drogę nr 63 biegnącą od północnej granicy gminy do granicy miasta Łuków i na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 806 biegnącą od wschodniej granicy miasta Łuków do wschodniej granicy gminy wiejskiej Łuków i miasto Łuków w powiecie łukowskim,

gminy Janów Podlaski, Kodeń, Tuczna, Leśna Podlaska, Rossosz, Łomazy, Konstantynów, Piszczac, Rokitno, Biała Podlaska, Zalesie, Terespol z miastem Terespol, Drelów, Międzyrzec Podlaski z miastem Międzyrzec Podlaski w powiecie bialskim,

powiat miejski Biała Podlaska,

gmina Łęczna i część gminy Spiczyn położona na zachód od linii wyznaczonej przez drogę nr 829 w powiecie łęczyńskim,

część gminy Siemień położona na zachód od linii wyznaczonej przez drogę nr 815 i część gminy Milanów położona na zachód od drogi nr 813 w powiecie parczewskim,

gminy Niedźwiada, Ostrówek, Abramów, Firlej, Kamionka, Michów, Lubartów z miastem Lubartów i część gminy Kock położona na wschód od linii wyznaczonej przez rzekę Czarną, w powiecie lubartowskim,

gminy Jabłonna, Krzczonów, Niemce, Garbów i Wólka w powiecie lubelskim,

gminy Mełgiew, Rybczewice i Piaski w powiecie świdnickim,

gminy Fajsławice, Gorzków, Izbica, Kraśniczyn, część gminy Krasnystaw położona na zachód od linii wyznaczonej przez drogę nr 17 biegnącą od północno – wschodniej granicy gminy do granicy miasta Krasnystaw, miasto Krasnystaw i część gminy Łopiennik Górny położona na zachód od linii wyznaczonej przez drogę nr 17 w powiecie krasnostawskim,

gminy Dołhobyczów, Mircze, Trzeszczany, Werbkowice i część gminy wiejskiej Hrubieszów położona na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 844 oraz na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 74 i miasto Hrubieszów w powiecie hrubieszowskim,

gmina Telatyn, Tyszowce i część gminy Łaszczów położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 852 w powiecie tomaszowskim,

część gminy Wojsławice położona na zachód od linii wyznaczonej przez drogę biegnącą od północnej granicy gminy przez miejscowość Wojsławice do południowej granicy gminy w powiecie chełmskim,

gminy Grabowiec, Skierbieszów i Stary Zamość w powiecie zamojskim,

gminy Markuszów, Nałęczów, Kazimierz Dolny, Końskowola, Kurów, Wąwolnica, Żyrzyn, Baranów, część gminy wiejskiej Puławy położona na wschód od rzeki Wisły i miasto Puławy w powiecie puławskim,

gminy Annopol, Dzierzkowice i Gościeradów w powiecie kraśnickim,

gmina Józefów nad Wisłą w powiecie opolskim,

gminy Kłoczew i Stężyca w powiecie ryckim;

w województwie podkarpackim:

gminy Radomyśl nad Sanem i Zaklików w powiecie stalowowolskim.

8. Romania

Seuraavat Romanian alueet:

—

Restul județului Maramureș care nu a fost inclus în Partea III cu următoarele comune:

—	Comuna Vișeu de Sus,

—	Comuna Moisei,

—	Comuna Borșa,

—	Comuna Oarța de Jos,

—	Comuna Suciu de Sus,

—	Comuna Coroieni,

—	Comuna Târgu Lăpuș,

—	Comuna Vima Mică,

—	Comuna Boiu Mare,

—	Comuna Valea Chioarului,

—	Comuna Ulmeni,

—	Comuna Băsești,

—	Comuna Baia Mare,

—	Comuna Tăuții Magherăuș,

—	Comuna Cicărlău,

—	Comuna Seini,

—	Comuna Ardusat,

—	Comuna Farcasa,

—	Comuna Salsig,

—	Comuna Asuaju de Sus,

—	Comuna Băița de sub Codru,

—	Comuna Bicaz,

—	Comuna Grosi,

—	Comuna Recea,

—	Comuna Baia Sprie,

—	Comuna Sisesti,

—	Comuna Cernesti,

—	Copalnic Mănăstur,

—	Comuna Dumbrăvița,

—	Comuna Cupseni,

—	Comuna Șomcuța Mare,

—	Comuna Sacaleșeni,

—	Comuna Remetea Chioarului,

—	Comuna Mireșu Mare,

—	Comuna Ariniș,

—	Județul Bistrița-Năsăud.

III OSA

1. Latvia

Seuraavat Latvian alueet:

—	Brocēnu novada Cieceres un Gaiķu pagasts, Remtes pagasta daļa uz rietumiem no autoceļa 1154 un P109, Brocēnu pilsēta,

—	Saldus novada Saldus, Zirņu, Lutriņu un Jaunlutriņu pagasts, Saldus pilsēta.

2. Liettua

Seuraavat Liettuan alueet:

—	Akmenės rajono savivaldybė: Akmenės, Kruopių, Naujosios Akmenės kaimiškoji ir Naujosios Akmenės miesto seniūnijos,

—	Joniškio rajono savivaldybė: Gaižaičių, Gataučių, Joniškio, Rudiškių, Skaistgirio, Žagarės seniūnijos,

—	Lazdijų rajono savivaldybė: Lazdijų miesto, Lazdijų, Seirijų, Šeštokų, Šventežerio ir Veisiejų seniūnijos,

—	Mažeikių rajono savivaldybės: Laižuvos, Mažeikių apylinkės, Mažeikių, Reivyčių, Tirkšlių ir Viekšnių seniūnijos,

—	Šiaulių rajono savivaldybės: Bubių, Ginkūnų, Gruzdžių, Kairių, Kuršėnų kaimiškoji, Kuršėnų miesto, Kužių, Meškuičių, Raudėnų ir Šakynos seniūnijos.

3. Puola

Seuraavat Puolan alueet:

w województwie warmińsko-mazurskim:

gmina Sępopol i część gminy wiejskiej Bartoszyce położona na wschód od linii wyznaczonej przez drogę nr 51 biegnącą od północnej granicy gminy do skrzyżowania z drogą nr 57 i na wschód od linii wyznaczonej przez drogę nr 57 biegnącą od skrzyżowania z drogą nr 51 do południowej granicy gminy w powiecie bartoszyckim,

gminy Srokowo, Barciany i część gminy Korsze położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę biegnącą od wschodniej granicy łączącą miejscowości Krelikiejmy i Sątoczno i na zachód od linii wyznaczonej przez drogę łączącą miejscowości Sątoczno, Sajna Wielka biegnącą do skrzyżowania z drogą nr 590 w miejscowości Glitajny, a następnie na zachód od drogi nr 590 do skrzyżowania z drogą nr 592 i na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 592 biegnącą od zachodniej granicy gminy do skrzyżowania z drogą nr 590 w powiecie kętrzyńskim,

gmina Budry i część gminy Węgorzewo położona na wschód od linii wyznaczonej przez drogę nr 63 biegnącą od południowo-wschodniej granicy gminy do skrzyżowania z drogą nr 650, a następnie na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 650 biegnącą od skrzyżowania z drogą nr 63 do skrzyżowania z drogą biegnącą do miejscowości Przystań i na zachód od linii wyznaczonej przez drogę łączącą miejscowości Przystań, Pniewo, Kamionek Wielki, Radzieje, Dłużec w powiecie węgorzewskim,

w województwie mazowieckim:

gminy Domanice i Wiśniew w powiecie siedleckim,

w województwie lubelskim:

gminy Białopole, Dubienka, Chełm, Leśniowice, Wierzbica, Sawin, Ruda Huta, Dorohusk, Kamień, Rejowiec, Rejowiec Fabryczny z miastem Rejowiec Fabryczny, Siedliszcze, Żmudź i część gminy Wojsławice położona na wschód od linii wyznaczonej przez drogę biegnącą od północnej granicy gminy do miejscowości Wojsławice do południowej granicy gminy w powiecie chełmskim,

powiat miejski Chełm,

gmina Siennica Różana część gminy Łopiennik Górny położona na wschód od linii wyznaczonej przez drogę nr 17 i część gminy Krasnystaw położona na wschód od linii wyznaczonej przez drogę nr 17 biegnącą od północno – wschodniej granicy gminy do granicy miasta Krasnystaw w powiecie krasnostawskim,

gminy Hanna, Hańsk, Wola Uhruska, Urszulin, Stary Brus, Wyryki i gmina wiejska Włodawa w powiecie włodawskim,

gminy Cyców, Ludwin, Puchaczów, Milejów i część gminy Spiczyn położona na wschód od linii wyznaczonej przez drogę nr 829 w powiecie łęczyńskim,

gmina Trawniki w powiecie świdnickim,

gminy Jabłoń, Podedwórze, Dębowa Kłoda, Parczew, Sosnowica, część gminy Siemień położona na wschód od linii wyznaczonej przez drogę nr 815 i część gminy Milanów położona na wschód od drogi nr 813 w powiecie parczewskim,

gminy Sławatycze, Sosnówka, i Wisznice w powiecie bialskim,

gmina Ulan Majorat w powiecie radzyńskim,

gminy Ostrów Lubelski, Serniki i Uścimów w powiecie lubartowskim,

gmina Wojcieszków i część gminy wiejskiej Łuków położona na zachód od linii wyznaczonej przez drogę nr 63 biegnącą od północnej granicy gminy do granicy miasta Łuków, a następnie na północ, zachód, południe i wschód od linii stanowiącej północną, zachodnią, południową i wschodnią granicę miasta Łuków do jej przecięcia się z drogą nr 806 i na południe od linii wyznaczonej przez drogę nr 806 biegnącą od wschodniej granicy miasta Łuków do wschodniej granicy gminy wiejskiej Łuków w powiecie łukowskim,

gminy Horodło, Uchanie i część gminy wiejskiej Hrubieszów położona na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 844 biegnącą od zachodniej granicy gminy wiejskiej Hrubieszów do granicy miasta Hrubieszów oraz na północ od linii wyznaczonej przez drogę nr 74 biegnącą od wschodniej granicy miasta Hrubieszów do wschodniej granicy gminy wiejskiej Hrubieszów w powiecie hrubieszowskim,

4. Romania

Seuraavat Romanian alueet:

—	Zona orașului București,

—	Județul Constanța,

—	Județul Satu Mare,

—	Județul Tulcea,

—	Județul Bacău,

—	Județul Bihor,

—	Județul Brăila,

—	Județul Buzău,

—	Județul Călărași,

—	Județul Dâmbovița,

—	Județul Galați,

—	Județul Giurgiu,

—	Județul Ialomița,

—	Județul Ilfov,

—	Județul Prahova,

—	Județul Sălaj,

—	Județul Vaslui,

—	Județul Vrancea,

—	Județul Teleorman,

—

Partea din județul Maramureș cu următoarele delimitări:

—	Comuna Petrova,

—	Comuna Bistra,

—	Comuna Repedea,

—	Comuna Poienile de sub Munte,

—	Comuna Vișeu e Jos,

—	Comuna Ruscova,

—	Comuna Leordina,

—	Comuna Rozavlea,

—	Comuna Strâmtura,

—	Comuna Bârsana,

—	Comuna Rona de Sus,

—	Comuna Rona de Jos,

—	Comuna Bocoiu Mare,

—	Comuna Sighetu Marmației,

—	Comuna Sarasau,

—	Comuna Câmpulung la Tisa,

—	Comuna Săpânța,

—	Comuna Remeti,

—	Comuna Giulești,

—	Comuna Ocna Șugatag,

—	Comuna Desești,

—	Comuna Budești,

—	Comuna Băiuț,

—	Comuna Cavnic,

—	Comuna Lăpuș,

—	Comuna Dragomirești,

—	Comuna Ieud,

—	Comuna Saliștea de Sus,

—	Comuna Săcel,

—	Comuna Călinești,

—	Comuna Vadu Izei,

—	Comuna Botiza,

—	Comuna Bogdan Vodă,

—	Localitatea Groșii Țibileșului, comuna Suciu de Sus,

—	Localitatea Vișeu de Mijloc, comuna Vișeu de Sus,

—	Localitatea Vișeu de Sus, comuna Vișeu de Sus.

—

Partea din județul Mehedinți cu următoarele comune:

—	Comuna Strehaia,

—	Comuna Greci,

—	Comuna Brejnita Motru,

—	Comuna Butoiești,

—	Comuna Stângăceaua,

—	Comuna Grozesti,

—	Comuna Dumbrava de Jos,

—	Comuna Băcles,

—	Comuna Bălăcița,

—	Județul Argeș,

—	Județul Olt,

—	Județul Dolj,

—	Județul Arad,

—	Județul Timiș,

—	Județul Covasna,

—	Județul Brașov,

—	Județul Botoșani.

IV OSA

Italia

Seuraavat Italian alueet:

—	tutto il territorio della Sardegna.

”

17.5.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

L 129/43

Vain alkuperäiset UN/ECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UN/ECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 134 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat moottoriajoneuvojen ja niiden komponenttien hyväksymistä vetykäyttöisten ajoneuvojen turvallisuuteen liittyvän suorituskyvyn osalta [2019/795]

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Täydennys 3 säännön alkuperäiseen versioon – voimaantulopäivä: 19. heinäkuuta 2018

SISÄLLYS

SÄÄNTÖ

Soveltamisala

Määritelmät

Hyväksynnän hakeminen

Hyväksyntä

Osa I – Paineistetun vedyn varastointijärjestelmää koskevat vaatimukset

Osa II – Paineistetun vedyn varastointijärjestelmän tiettyjä komponentteja koskevat vaatimukset

Osa III – Paineistetun vedyn varastointijärjestelmän sisältävää ajoneuvon polttoainejärjestelmää koskevat vaatimukset

Tyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen

Tuotannon vaatimustenmukaisuus

10.

Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

11.

Tuotannon lopettaminen

12.

Hyväksyntätesteistä vastaavien tutkimuslaitosten sekä tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet

LIITTEET

Osa 1

Malli I – Ilmoituslomake nro … vedyn varastointijärjestelmän tyyppihyväksynnästä vetykäyttöisten ajoneuvojen turvallisuuteen liittyvän suorituskyvyn osalta

Malli II – Ilmoituslomake nro … vedyn varastointijärjestelmän tietyn komponentin tyyppihyväksynnästä vetykäyttöisten ajoneuvojen turvallisuuteen liittyvän suorituskyvyn osalta

Malli III – Ilmoituslomake nro … ajoneuvon tyyppihyväksynnästä vetykäyttöisten ajoneuvojen turvallisuuteen liittyvän suorituskyvyn osalta

Osa 2

Malli I – Ilmoitus paineistetun vedyn varastointijärjestelmän tyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta vetykäyttöisten ajoneuvojen turvallisuuteen liittyvän suorituskyvyn osalta säännön nro 134 mukaisesti

Malli II – Ilmoitus tietyn komponentin (TPRD / takaiskuventtiili / automaattinen sulkuventtiili) tyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta vetykäyttöisten ajoneuvojen turvallisuuteen liittyvän suorituskyvyn osalta säännön nro 134 mukaisesti

Malli III – Ilmoitus ajoneuvotyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta vetykäyttöisten ajoneuvojen turvallisuuteen liittyvän suorituskyvyn osalta säännön nro 134 mukaisesti

Hyväksyntämerkit

Paineistetun vedyn varastointijärjestelmän testaamisessa käytettävät menettelyt

Paineistetun vedyn varastointijärjestelmän tiettyjen komponenttien testaamisessa käytettävät menettelyt

Lisäys 1 – Yleiskatsaus TPRD:n testeihin

Lisäys 2 – Yleiskatsaus takaiskuventtiilin ja automaattisen sulkuventtiilin testeihin

Paineistetun vedyn varastointijärjestelmän sisältävän ajoneuvon polttoainejärjestelmän testaamisessa käytettävät menettelyt

1. SOVELTAMISALA

Tätä sääntöä sovelletaan seuraaviin (1):

1.1	Osa I – Vetykäyttöisten ajoneuvojen paineistetun vedyn varastointijärjestelmät siltä osin kuin kyse on niiden turvallisuuteen liittyvästä suorituskyvystä

1.2	Osa II – Vetykäyttöisten ajoneuvojen paineistetun vedyn varastointijärjestelmien tietyt komponentit siltä osin kuin kyse on niiden turvallisuuteen liittyvästä suorituskyvystä

1.3	Osa III – Vetykäyttöiset luokkien M ja N (2) ajoneuvot, joissa on paineistetun vedyn varastointijärjestelmä, siltä osin kuin kyse on niiden turvallisuuteen liittyvästä suorituskyvystä

2. MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

2.1	’Murtolevyllä’ tarkoitetaan paineenrajoituslaitteen osaa, joka ei sulkeudu uudelleen ja jonka laitteeseen asennettuna on tarkoitus murtua tietyssä paineessa ja päästää paineistettu vety vuotamaan ulos.

2.2	’Takaiskuventtiilillä’ tarkoitetaan vastaventtiiliä, joka estää takaisinvirtauksen ajoneuvon polttoaineputkistossa.

2.3

’Paineistetulla vedyn varastointijärjestelmällä (CHSS)’ tarkoitetaan järjestelmää, johon vetykäyttöisen ajoneuvon vetypolttoaine varastoidaan ja joka koostuu paineistetusta säiliöstä, paineenrajoituslaitteista ja sulkulaitteista, jotka eristävät varastoidun vedyn polttoainejärjestelmän muista osista ja ympäristöstä.

2.4	’Säiliöllä’ (vedyn varastointiin käytettävällä) tarkoitetaan vedyn varastointijärjestelmän komponenttia, johon vetypolttoaineen pääosa varastoidaan.

2.5	’Käytöstäpoistopäivällä’ tarkoitetaan käytöstäpoistolle asetettua päivämäärää (kuukausi ja vuosi).

2.6	’Valmistuspäivällä’ (paineistetun vedyn säiliön) tarkoitetaan päivää (kuukausi ja vuosi), jona valmistuksen aikainen koepainetesti on tehty.

2.7

’Suljetuilla tai osittain suljetuilla tiloilla’ tarkoitetaan vetyjärjestelmän (varastointijärjestelmä, polttokennojärjestelmä ja polttoainevirran ohjausjärjestelmä) ja sen (mahdollisen) koteloinnin ulkopuolella sijaitsevia ajoneuvon sisällä (tai sen ääriviivojen sisällä aukkojen kohdalla) olevia tiloja, joihin voi kerääntyä vetyä (aiheuttaen vaaran), kuten matkustajatilaa, tavaratilaa ja konepellin alla olevaa tilaa.

2.8	’Poistopisteellä’ tarkoitetaan sen alueen geometrista keskipistettä, jossa polttokennon poistokaasu johdetaan ajoneuvon ulkopuolelle.

2.9	’Polttokennojärjestelmällä’ tarkoitetaan järjestelmää, johon kuuluvat polttokennostot, ilmankäsittelyjärjestelmä, polttoainevirran ohjausjärjestelmä, pakojärjestelmä, lämmönsäätöjärjestelmä ja vedensäätöjärjestelmä.

2.10	’Polttoainesäiliön täyttölaitteella’ tarkoitetaan ajoneuvossa olevaa laitetta, johon täyttösuutin kiinnitetään täyttöasemalla ja jonka kautta polttoainetta siirretään ajoneuvoon. Polttoainesäiliön täyttölaitetta käytetään vaihtoehtona polttoaineaukolle.

2.11	’Vetypitoisuudella’ tarkoitetaan vetymoolien (tai -molekyylien) prosenttiosuutta vety-ilmaseoksessa (vastaa vetykaasun tilavuusosuutta).

2.12

’Vetykäyttöisellä ajoneuvolla’ tarkoitetaan moottoriajoneuvoa, jonka käyttövoimana käytetään paineistettua kaasumaista vetyä, mukaan luettuna polttokenno- ja polttomoottoriajoneuvot. Henkilöajoneuvoissa käytettävän vetypolttoaineen eritelmät annetaan standardeissa ISO 14687-2:2012 ja SAE J2719 (tarkistus syyskuulta 2011).

2.13	’Tavaratilalla’ tarkoitetaan matkatavaroille ja/tai muille tavaroille ajoneuvossa varattua tilaa, jota rajoittavat katto, konepelti, lattia ja sivuseinät ja jonka erottaa matkustamosta moottoritilan väliseinä (edessä tai takana).

2.14

’Valmistajalla’ tarkoitetaan henkilöä tai tahoa, joka vastaa hyväksyntäviranomaiselle kaikista tyyppihyväksyntämenettelyyn liittyvistä seikoista ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta. Tämän henkilön tai tahon ei välttämättä tarvitse olla suoraan osallisena hyväksyntämenettelyn kohteena olevan ajoneuvon, järjestelmän tai komponentin valmistuksen kaikissa vaiheissa.

2.15	’Suurimmalla sallitulla käyttöpaineella (MAWP)’ tarkoitetaan suurinta ylipainetta, jolla painesäiliön tai varastointijärjestelmän on sallittua toimia tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.

2.16	’Suurimmalla täyttöpaineella (MFP)’ tarkoitetaan suurinta paineistettuun järjestelmään polttoaineentäytön aikana kohdistettua painetta. Suurin täyttöpaine on 125 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta.

2.17	’Nimelliskäyttöpaineella (NWP)’ tarkoitetaan järjestelmän toiminnalle luonteenomaista ylipainetta. Paineistetun vetykaasun säiliöissä nimelliskäyttöpaine on paineistetun kaasun vakiintunut paine täydessä säiliössä tai varastointijärjestelmässä tasaisessa lämpötilassa 15 °C.

2.18	’Paineenrajoituslaitteella’ tarkoitetaan laitetta, joka määrätyissä toimintaolosuhteissa aktivoituna päästää vetyä ulos paineistetusta järjestelmästä ja estää siten järjestelmän vikaantumisen.

2.19	’Murtumisella’ tarkoitetaan sisäisen paineen aiheuttamaa äkillistä ja rajua rikkoutumista, avautumista tai pirstoutumista.

2.20	’Varoventtiilillä’ tarkoitetaan paineenrajoituslaitetta, joka aukeaa ennalta määritellyssä paineessa ja voi sulkeutua uudelleen.

2.21	’Käyttöiällä’ (paineistetun vedyn säiliön) tarkoitetaan aikaa, jona käyttö on sallittua.

2.22	’Sulkuventtiilillä’ tarkoitetaan polttoainesäiliön ja ajoneuvon polttoainejärjestelmän välistä venttiiliä, joka voidaan aktivoida automaattisesti ja joka palautuu oletusarvoisesti kiinni-asentoon, kun sitä ei ole kytketty virtalähteeseen.

2.23	’Yksittäisellä toimintahäiriöllä’ tarkoitetaan yksittäisen tapahtuman aiheuttamaa toimintahäiriötä ja sen mahdollisesti aiheuttamia muita toimintahäiriöitä.

2.24	’Lämpöaktivoituvalla paineenrajoituslaitteella (TPRD)’ tarkoitetaan uudelleensulkeutumatonta paineenrajoituslaitetta, joka avautuu lämmön vaikutuksesta vedyn vapauttamiseksi.

2.25

’Vedyn varastointijärjestelmän tyypillä’ tarkoitetaan sellaisten komponenttien kokoonpanoa, jotka eivät merkittävästi poikkea toisistaan sellaisilta olennaisilta osin kuin

a)	valmistajan kauppanimi tai merkki

b)	varastoidun vedyn olomuoto: paineistettu kaasu

c)	nimelliskäyttöpaine (NWP)

d)	säiliön rakenne, materiaalit, vetoisuus ja fyysiset mitat ja

e)	mahdollisen lämpöaktivoituvan paineenrajoituslaitteen, takaiskuventtiilin ja sulkuventtiilin rakenne, materiaalit ja olennaiset ominaisuudet.

2.26

’Vedyn varastointijärjestelmän tiettyjen komponenttien tyypillä’ tarkoitetaan sellaisia komponentteja tai sellaisten komponenttien kokoonpanoa, jotka eivät merkittävästi poikkea toisistaan sellaisilta olennaisilta osin kuin

a)	valmistajan kauppanimi tai merkki

b)	varastoidun vedyn olomuoto: paineistettu kaasu

c)	komponentin laji: (lämpöaktivoituva) paineenrajoituslaite, takaiskuventtiili tai sulkuventtiili ja

d)	rakenne, materiaalit ja olennaiset ominaisuudet.

2.27

’Ajoneuvotyypillä vetyturvallisuuden osalta’ tarkoitetaan ajoneuvoja, jotka eivät poikkea toisistaan sellaisilta olennaisilta osin kuin

a)	valmistajan kauppanimi tai merkki ja

b)	ajoneuvon polttoainejärjestelmän perusrakenne ja pääominaisuudet.

2.28	’Ajoneuvon polttoainejärjestelmällä’ tarkoitetaan komponenttien muodostamaa kokoonpanoa, jota käytetään vetypolttoaineen varastoimiseen ja syöttämiseen polttokennoon tai polttomoottoriin.

3. HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1 Osa I: Paineistetun vedyn varastointijärjestelmän tyypin hyväksyntää koskeva hakemus

3.1.1 Vedyn varastointijärjestelmän tyypin hyväksyntää hakee vedyn varastointijärjestelmän valmistaja tai tämän valtuuttama edustaja.

3.1.2 Ilmoituslomakkeen malli esitetään liitteen 1 osassa 1-I.

3.1.3 Tyyppihyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle on toimitettava riittävä määrä hyväksyttävää tyyppiä edustavia vedyn varastointijärjestelmiä.

3.2 Osa II: Paineistetun vedyn varastointijärjestelmän tietyn komponentin tyypin hyväksyntää koskeva hakemus

3.2.1 Komponenttityypin hyväksyntää hakee komponentin valmistaja tai tämän valtuuttama edustaja.

3.2.2 Ilmoituslomakkeen malli esitetään liitteen 1 osassa 1-II.

3.2.3 Tyyppihyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle on toimitettava riittävä määrä hyväksyttävää tyyppiä edustavia vedyn varastointijärjestelmän komponentteja.

3.3 Osa III: Hyväksynnän hakeminen ajoneuvotyypille

3.3.1 Ajoneuvotyypin hyväksyntää hakee ajoneuvon valmistaja tai tämän valtuuttama edustaja.

3.3.2 Ilmoituslomakkeen malli esitetään liitteen 1 osassa 1-III.

3.3.3 Tyyppihyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle on toimitettava riittävä määrä hyväksyttävää tyyppiä edustavia ajoneuvoja.

4. HYVÄKSYNTÄ

4.1 Tyyppihyväksynnän myöntäminen

4.1.1 Paineistetun vedyn varastointijärjestelmän tyypin hyväksyntä

Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettu vedyn varastointijärjestelmä vastaa osan I vaatimuksia, kyseiselle vedyn varastointijärjestelmän tyypille myönnetään hyväksyntä.

4.1.2 Paineistetun vedyn varastointijärjestelmän tietyn komponentin tyypin hyväksyntä

Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettu vedyn varastointijärjestelmän komponentti vastaa osan II vaatimuksia, kyseiselle komponentin tyypille myönnetään hyväksyntä.

4.1.3 Ajoneuvotyypin hyväksyntä

Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettu ajoneuvo vastaa osan III vaatimuksia, kyseiselle ajoneuvotyypille myönnetään hyväksyntä.

4.2 Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 00, eli sääntö on alkuperäisessä muodossaan) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle ajoneuvo- tai komponenttityypille.

4.3 Tähän sääntöön perustuvasta hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta on ilmoitettava tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteen 1 osassa 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella. Ilmoitukseen on liitettävä hakijan toimittamat valokuvat ja/tai kaaviot sopivassa mittakaavassa enintään A4-kokoisina (210 × 297 mm) tai A4-kokoisiksi taitettuina.

4.4 Jokaiseen tämän säännön perusteella tyyppihyväksyttyyn ajoneuvoon, vedyn varastointijärjestelmään tai komponenttiin on kiinnitettävä näkyvästi hyväksyntälomakkeessa määriteltyyn helppopääsyiseen kohtaan liitteessä 2 kuvatun mallin mukainen kansainvälinen hyväksyntämerkki, jonka osat ovat

4.4.1

E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (3), jotka ovat ympyrän sisällä

4.4.2

kohdassa 4.4.1 tarkoitetun ympyrän oikealla puolella tämän säännön numero, R-kirjain, viiva ja hyväksyntänumero.

4.5 Jos ajoneuvo on sellaisen ajoneuvotyypin mukainen, jolle on myönnetty hyväksyntä yhden tai useamman sopimukseen liitetyn säännön perusteella maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella, kohdassa 4.4.1 tarkoitettua tunnusta ei tarvitse toistaa. Tällöin sääntöjen ja tyyppihyväksyntien numerot sekä lisätunnukset on sijoitettava pystysarakkeisiin kohdassa 4.4.1 tarkoitetun tunnuksen oikealle puolelle.

4.6 Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvä.

4.6.1 Ajoneuvon tapauksessa hyväksyntämerkki on sijoitettava ajoneuvon tyyppikilpeen tai sen lähelle.

4.6.2 Vedyn varastointijärjestelmän tapauksessa hyväksyntämerkki on sijoitettava säiliöön.

4.6.3 Komponentin tapauksessa hyväksyntämerkki on sijoitettava komponenttiin.

5. OSA I – PAINEISTETUN VEDYN VARASTOINTIJÄRJESTELMÄÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

Tässä osassa esitetään paineistetun vedyn varastointijärjestelmää koskevat vaatimukset. Vedyn varastointijärjestelmä koostuu suurpainesäiliöstä ja sen aukoissa käytettävistä pääsulkimista. Kuvassa 1 esitetään tyypillinen paineistetun vedyn varastointijärjestelmä, joka koostuu paineistetusta säiliöstä, kolmesta sulkimesta ja niiden kiinnikkeistä. Sulkimissa on oltava seuraavat toiminnot, jotka voidaan yhdistää:

a)	lämpöaktivoituva paineenrajoituslaite (TPRD),

b)	takaiskuventtiili, joka estää takaisinvirtauksen täyttöputkeen, ja

automaattinen sulkuventtiili, joka sulkeutuneena estää virtauksen säiliöstä polttokennoon tai polttomoottoriin. Sulkuventtiilit ja TPRD-laitteet, jotka toimivat pääsulkimena, joka estää virtauksen säiliöstä, on asennettava suoraan kiinni kuhunkin säiliöön tai säiliön sisälle. Lisäksi on asennettava vähintään yksi takaiskuventtiilitoiminnolla varustettu komponentti suoraan kiinni kuhunkin säiliöön tai säiliön sisälle.

Kuva 1

Tyypillinen paineistetun vedyn varastointijärjestelmä

Sulkuventtiili

Säiliö

Takais-kuventtiili

kaasun-poisto

TPRD

Kaikkien maantieajossa käytettäviin ajoneuvoihin tarkoitettujen uusien paineistetun vedyn varastointijärjestelmien nimelliskäyttöpaineen on oltava 70 MPa ja käyttöiän 15 vuotta tai lyhyempi, ja niiden on täytettävä kohdan 5 vaatimukset.

Vedyn varastointijärjestelmän on täytettävä tässä kohdassa määritellyt suorituskykytestivaatimukset. Maantieajoon soveltumista koskevat vaatimukset ovat seuraavat:

5.1	Vertailuominaisuuksien tarkastustestit

5.2	Toimintakestävyyden tarkastustesti (perättäiset hydrauliset testit)

5.3	Järjestelmän odotetun maantieajonaikaisen suorituskyvyn tarkastustesti (perättäiset pneumaattiset testit)

5.4	Järjestelmän palonkestävyyden tarkastustesti (toiminnan päättyminen)

5.5	Pääsulkimien toimintakestävyyden tarkastustesti

Näihin suorituskykyvaatimuksiin liittyvät eri testit esitetään tiivistetysti alla olevassa taulukossa. Vastaavat testausmenettelyt esitetään liitteessä 3.

Yleiskatsaus suorituskykyvaatimuksiin

5.1	Vertailuominaisuuksien tarkastustestit
5.1.1	Alkumurtumispaineen vertailuarvo
5.1.2	Alkuvertailupaineella suoritettavien syklien määrä
5.2	Toimintakestävyyden tarkastustesti (perättäiset hydrauliset testit)
5.2.1	Koepainetesti
5.2.2	Pudotustesti (iskutesti)
5.2.3	Pintavauriot
5.2.4	Kemikaalialtistumistesti ja painesyklitesti ympäristön lämpötilassa
5.2.5	Korkean lämpötilan staattisen paineen testi
5.2.6	Painesyklit äärilämpötilassa
5.2.7	Jäännöspainetesti
5.2.8	Jäännösmurtumislujuustesti
5.3	Odotetun maantieajonaikaisen suorituskyvyn tarkastustesti (perättäiset pneumaattiset testit)
5.3.1	Koepainetesti
5.3.2	Kaasupainesyklitestaus ympäristön ja äärilämpötilassa (pneumaattinen)
5.3.3	Vuoto-/läpäisytesti (pneumaattinen) äärilämpötilassa ja staattisella kaasunpaineella
5.3.4	Jäännöspainetesti
5.3.5	Jäännösmurtumislujuustesti (hydraulinen)
5.4	Palonkestävyyden tarkastustesti (toiminnan päättyminen)
5.5	Pääsulkimia koskevat vaatimukset

5.1 Vertailuominaisuuksien tarkastustestit

5.1.1 Alkumurtumispaineen vertailuarvo

Paineistetaan kolme (3) säiliötä hydraulisesti murtumispisteeseen asti (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 2.1.). Valmistajan on toimitettava asiakirjat (mittaukset ja tilastolliset analyysit), joissa määritetään uusien säiliöiden mediaanimurtumispaine BPO.

Kaikkien säiliöiden murtumispaineen on oltava BPO ± 10 prosenttia ja suurempi tai yhtä suuri kuin vähimmäispaine BPmin (225 prosenttia NWP:stä).

Jos säiliön pääasiallinen rakennemateriaali on lasikuitukomposiitti, pienimmän murtumispaineen on oltava suurempi kuin 350 prosenttia NWP:stä.

5.1.2 Alkuvertailupaineella suoritettavien syklien määrä

Paineistetaan kolme (3) säiliötä hydraulisesti ympäristön lämpötilassa 20 ± 5 °C 125 prosenttiin NWP:stä (+ 2/– 0 MPa) 22 000 sykliä säiliön murtumatta tai kunnes tapahtuu vuoto (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 2.2). Vuotoa ei saa esiintyä 11 000 syklin aikana, kun käyttöikä on 15 vuotta.

5.2 Toimintakestävyyden tarkastustesti (perättäiset hydrauliset testit)

Jos kaikki kolme säiliötä ovat kestäneet yli 11 000 kohdan 5.1.2 mukaisesti tehtyä painesykliä tai niiden erot ovat enintään ± 25 prosenttia, tehdään kohdan 5.2 testi vain yhdelle (1) säiliölle. Muussa tapauksessa kohdan 5.2 testi tehdään kaikille kolmelle (3) säiliölle.

Vetysäiliö ei saa vuotaa seuraavan testisarjan aikana. Nämä kuvassa 2 esitetyt testit tehdään sarjana yhdelle järjestelmälle. Vedyn varastointijärjestelmiin sovellettavien testausmenettelyjen yksityiskohdat esitetään liitteen 3 kohdassa 3.

Kuva 2

Toimintakestävyyden tarkastustesti (hydraulinen)

80 % NWP:stä

125 % NWP:stä

150 % NWP:stä

180 % NWP:stä (4 min)

murtuminen

20 % sykleistä

+ 85 °C, 95 % suht. kost.

kemikaali-altistus

20 % sykleistä

– 40 °C

1 000 h

+ 85 °C

10 sykliä

15 °C – 25 °C

60 % sykleistä

15–25 °C

48 h

Vaurio

Pudotus

Koepaine

Kemikaalit

Jännös-kestävyys

aika

< 20 %

Paine

BPO

5.2.1 Koepainetesti

Paineistetaan säiliö 150 prosenttiin NWP:stä (+ 2/– 0 MPa) vähintään 30 sekunnin ajaksi (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 3.1).

5.2.2 Pudotustesti (iskutesti)

Pudotetaan säiliö useissa kulmissa (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 3.2).

5.2.3 Pintavauriotesti

Aiheutetaan säiliön pintaan vaurio (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 3.3.).

5.2.4 Kemikaalialtistumistesti ja painesyklitesti ympäristön lämpötilassa

Altistetaan säiliö tieympäristössä esiintyville kemikaaleille ja paineistetaan se 125 prosenttiin NWP:stä (+ 2/– 0 MPa) 20 ± 5 °C:n lämpötilassa 60 prosentiksi painesyklien määrästä (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 3.4). Lopetetaan kemikaalialtistus ennen viimeistä 10 sykliä, jotka tehdään paineessa 150 prosenttia NWP:stä (+ 2/– 0 MPa).

5.2.5 Korkean lämpötilan staattisen paineen testi

Paineistetaan säilö 125 prosenttiin NWP:stä (+ 2/– 0 MPa) vähintään 85 °C:n lämpötilassa vähintään 1 000 tunniksi (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 3.5).

5.2.6 Painesyklit äärilämpötilassa

Paineistetaan säiliö – 40 °C:n lämpötilassa tai kylmemmässä 80 prosenttiin NWP:stä (+ 2/– 0 MPa) 20 prosentiksi syklien määrästä ja + 85 °C:n lämpötilassa tai kuumemmassa ja 95 ± 2 prosentin suhteellisessa kosteudessa 125 prosenttiin NWP:stä (+ 2/– 0 MPa) 20 prosentiksi syklien määrästä (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 2.2).

5.2.7 Hydraulinen jäännöspainetesti Paineistetaan säiliö 180 prosenttiin NWP:stä (+ 2/– 0 MPa) vähintään 4 minuutin ajaksi ilman että säiliö puhkeaa (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 3.1).

5.2.8 Jäännösmurtumislujuustesti

Tehdään säiliölle hydraulinen murtumistesti, jolla varmistetaan, että murtumispaine on vähintään 80 prosenttia kohdassa 5.1.1 määritetystä alkumurtumispaineen vertailuarvosta BPO (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 2.1).

5.3 Odotetun maantieajonaikaisen suorituskyvyn tarkastustesti (perättäiset pneumaattiset testit)

Vedyn varastointijärjestelmä ei saa vuotaa seuraavan testisarjan aikana. Testit esitetään kuvassa 3. Vedyn varastointijärjestelmiin sovellettavien testausmenettelyjen yksityiskohdat esitetään liitteessä 3.

Kuva 3

Odotetun maantieajonaikaisen suorituskyvyn tarkastustesti (pneumaattinen/hydraulinen)

5 % sykleistä, – 40 °C (a)

5 % sykleistä, + 50 °C (b)

40 % sykleistä,15-25 °C (c)

180 % NWP:stä (4 min)

80 % NWP:stä

115 % NWP:stä

125 % NWP:stä

Murtuminen

(a) Täyttö-/tyhjennyssyklit, – 40 °C, järjestelmän alkutasapainotus – 40 °C:seen, 5 sykliä kun polttoaine + 20 °C, 5 sykliä kun polttoaine alle – 35 °C

(b) Täyttö-/tyhjennyssyklit, + 50 °C, järjestelmän alkutasapainotus + 50 °C:seen, 5 sykliä kun polttoaine alle – 35 °C

5 % sykleistä, + 50 °C

5 % sykleistä, – 40 °C

40 % sykleistä, 15-25 °C

Vuoto/läpäisy ≥ 30 h

Koepaine

150 % NWP:stä

aika

Paine

BPO

< 20 %

5.3.1 Koepainetesti

Paineistetaan järjestelmä 150 prosenttiin NWP:stä (+ 2/– 0 MPa) vähintään 30 sekunnin ajaksi (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 3.1). Säiliö, jolle on valmistuksen aikana tehty koepainetesti, voidaan vapauttaa tästä testistä.

5.3.2 Kaasun painesyklitestaus ympäristön ja äärilämpötilassa

Tehdään järjestelmälle 500 painesykliä vetykaasulla (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 4.1).

a)	Jaetaan painesyklit kahteen ryhmään: Puolet sykleistä (250) tehdään ennen altistamista staattiselle paineelle (kohta 5.3.3) ja loput syklit (250) staattiselle paineelle altistamisen (kohta 5.3.3) aloittamisen jälkeen, kuten kuvassa 3 esitetään.

Ensimmäisessä sarjassa tehdään 25 sykliä paineessa 80 prosenttia NWP:stä (+ 2/– 0 MPa) ja lämpötilassa – 40 °C tai alle, seuraavat 25 sykliä paineessa 125 prosenttia NWP:stä (+ 2/– 0 MPa), lämpötilassa + 50 °C tai yli ja 95 ± 2 prosentin suhteellisessa kosteudessa ja loput 200 sykliä paineessa 125 prosenttia NWP:stä (+ 2/– 0 MPa) ja lämpötilassa 20 ± 5 °C.

Toisessa sarjassa tehdään 25 sykliä paineessa 125 prosenttia NWP:stä (+ 2/– 0 MPa), lämpötilassa + 50 °C tai yli ja 95 ± 2 prosentin suhteellisessa kosteudessa, seuraavat 25 sykliä paineessa 80 prosenttia NWP:stä (+ 2/– 0 MPa), lämpötilassa – 40 °C tai alle ja loput 200 sykliä paineessa 125 prosenttia NWP:stä (+ 2/– 0 MPa) ja lämpötilassa 20 ± 5 °C.

c)	Vetykaasun lämpötila on – 40 °C tai alempi.

Ensimmäisen 250 syklin sarjan aikana tehdään viisi sykliä polttoaineella, jonka lämpötila on + 20 ± 5 °C sen jälkeen, kun järjestelmän lämpötila on tasapainotettu – 40 °C:seen tai alle, viisi sykliä polttoaineella, jonka lämpötila on – 40 °C tai alle, ja viisi sykliä polttoaineella, jonka lämpötila on – 40 °C tai alle sen jälkeen, kun järjestelmän lämpötila on tasapainotettu + 50 °C:seen tai korkeammaksi suhteellisen kosteuden ollessa 95 prosenttia.

e)	Tehdään 50 sykliä polttoaineen tyhjennysnopeudella, joka on suurempi tai yhtä suuri kuin huollonaikainen tyhjennysnopeus.

5.3.3 Vuoto-/läpäisytesti äärilämpötilassa ja staattisella paineella

a)	Testi tehdään kummankin kohdassa 5.3.2 kuvatun 250 painesyklisarjan jälkeen.

b)	Paineistetun vedyn varastointijärjestelmästä pääsevän vedyn määrä saa olla enintään 46 ml/h varastointijärjestelmän vesitilavuuslitraa kohti (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 4.2).

c)	Jos mitattu läpäisevyys on suurempi kuin 0,005 mg/s (3,6 Nml/min), tehdään paikallinen vuototesti sen varmistamiseksi, ettei vuoto ulos ole missään kohdassa suurempi kuin 0,005 mg/s (3,6 Nml/min) (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 4.3).

5.3.4 Jäännöspainetesti (hydraulinen)

Paineistetaan säiliö 180 prosenttiin NWP:stä (+ 2/– 0 MPa) vähintään 4 minuutin ajaksi ilman että säiliö puhkeaa (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 3.1).

5.3.5 Jäännösmurtumislujuustesti (hydraulinen)

5.4 Palonkestävyyden tarkastustesti (toiminnan päättyminen)

Tässä kohdassa kuvataan palotesti, jossa testikaasuna on paineistettu vety. Testikaasuna voidaan käyttää myös paineilmaa.

Vedyn varastointijärjestelmä paineistetaan nimelliskäyttöpaineeseen (NWP) ja altistetaan tulelle (testausmenettely liitteen 3 kohdassa 5.1). Lämpöaktivoituvan paineenrajoituslaitteen on tällöin vapautettava järjestelmän sisältämät kaasut hallitusti ilman murtumista.

5.5 Pääsulkimia koskevat vaatimukset

Pääsulkimet, jotka eristävät suurpaineisen vedynvarastointijärjestelmän (kuvassa 1 esitetyt lämpöaktivoituva paineenrajoituslaite TPRD, takaiskuventtiili ja sulkuventtiili), on testattava ja tyyppihyväksyttävä tämän säännön osan II mukaisesti ja valmistettava hyväksyttyä tyyppiä vastaavasti.

Varastointijärjestelmää ei tarvitse testata uudelleen, jos siinä käytetään muita sulkimia, jotka toiminnoiltaan, kiinnittimiltään, materiaaleiltaan, lujuudeltaan ja mitoiltaan vastaavat edellä esitettyä vaatimusta. Jos TPRD:n laitteisto, asennuspaikka tai poistoputkisto on muuttunut, on kuitenkin tehtävä uusi palotesti kohdan 5.4 mukaisesti.

5.6 Merkinnät

Kuhunkin säiliöön on kiinnitettävä pysyvästi merkintä, jossa annetaan vähintään seuraavat tiedot: valmistajan nimi, sarjanumero, valmistuspäivämäärä, suurin täyttöpaine MFP, nimelliskäyttöpaine NWP, polttoainetyyppi (esim. CHG eli kaasumainen vety) ja käytöstäpoistopäivä. Kuhunkin säiliöön on lisäksi merkittävä testausohjelmassa käytetty syklimäärä kohdan 5.1.2 mukaisesti. Säiliöön tämän kohdan mukaisesti kiinnitettyjen merkintöjen on pysyttävä paikallaan ja oltava luettavissa koko valmistajan säiliölle suositellun käyttöajan.

Käytöstäpoistopäivän on oltava enintään 15 vuotta valmistuspäivästä.

6. OSA II – PAINEISTETUN VEDYN VARASTOINTIJÄRJESTELMÄN TIETTYJÄ KOMPONENTTEJA KOSKEVAT VAATIMUKSET

6.1 Lämpöaktivoituja paineenrajoituslaitteita (TPRD) koskevat vaatimukset

TPRD:n on täytettävä seuraavat suorituskykyvaatimukset:

a)	Painesyklitesti (liitteen 4 kohta 1.1)

b)	Nopeutettu käyttöikätesti (liitteen 4 kohta 1.2)

c)	Lämpötilasyklitesti (liitteen 4 kohta 1.3)

d)	Suolakorroosionkestävyystesti (liitteen 4 kohta 1.4)

e)	Ajoneuvoympäristön tekijöille altistumisen testi (liitteen 4 kohta 1.5)

f)	Korroosioaltistuksen aiheuttaman halkeilun testi (liitteen 4 kohta 1.6)

g)	Pudotus- ja tärinätesti (liitteen 4 kohta 1.7)

h)	Vuototesti (liitteen 4 kohta 1.8)

i)	Aktivoitumistesti testipenkissä (liitteen 4 kohta 1.9)

j)	Virtausnopeustesti (liitteen 4 kohta 1.10).

6.2 Takaiskuventtiiliä ja automaattista sulkuventtiiliä koskevat vaatimukset

Takaiskuventtiilien ja automaattisten sulkuventtiilien on täytettävä seuraavat suorituskykyvaatimukset:

a)	Hydrostaattinen lujuustesti (liitteen 4 kohta 2.1)

b)	Vuototesti (liitteen 4 kohta 2.2)

c)	Painesyklitesti äärilämpötilassa (liitteen 4 kohta 2.3)

d)	Suolakorroosionkestävyystesti (liitteen 4 kohta 2.4)

e)	Ajoneuvoympäristön tekijöille altistumisen testi (liitteen 4 kohta 2.5)

f)	Ilmassa esiintyville tekijöille altistumisen testi (liitteen 4 kohta 2.6)

g)	Sähköiset testit (liitteen 4 kohta 2.7)

h)	Tärinätesti (liitteen 4 kohta 2.8)

i)	Korroosioaltistuksen aiheuttaman halkeilun testi (liitteen 4 kohta 2.9)

j)	Esijäähdytetylle vedylle altistumisen testi (liitteen 4 kohta 2.10)

6.3 Kuhunkin komponenttiin, jolla on pääsulkimen toiminnot, on merkittävä selkeästi ja pysyvästi vähintään suurin täyttöpaine MFP ja polttoainetyyppi (esim. CHG eli kaasumainen vety).

7. OSA III – PAINEISTETUN VEDYN VARASTOINTIJÄRJESTELMÄN SISÄLTÄVÄÄ AJONEUVON POLTTOAINEJÄRJESTELMÄÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

Tässä osassa esitetään vaatimukset, joita sovelletaan ajoneuvon polttoainejärjestelmään, johon kuuluvat paineistetun vedyn varastointijärjestelmä, putkisto, liittimet ja vetyä sisältävät komponentit. Ajoneuvon polttoainejärjestelmään kuuluvat vedyn varastointijärjestelmä on testattava ja tyyppihyväksyttävä tämän säännön osan I mukaisesti ja valmistettava hyväksyttyä tyyppiä vastaavasti.

7.1 Käytössä olevaan polttoainejärjestelmään sovellettavat vaatimukset

7.1.1 Säiliön täyttölaite

7.1.1.1 Paineistetun vedyn täyttölaitteen on estettävä vedyn virtaaminen takaisin ulkoilmaan. Tämä tarkastetaan silmämääräisesti.

7.1.1.2 Säiliön täyttölaitteen lähelle, esimerkiksi täyttöluukun sisäpuolelle, on kiinnitettävä merkintä, jossa annetaan seuraavat tiedot: polttoainetyyppi (esim. CHG eli kaasumainen vety), suurin täyttöpaine MFP, nimelliskäyttöpaine NWP ja säiliön käytöstäpoistopäivä.

7.1.1.3 Täyttölaite on asennettava ajoneuvoon siten, että täyttösuutin lukittuu liikkumattomaksi. Täyttölaite on suojattava luvattomalta muuttamiselta ja lian ja veden sisäänpääsyltä (se voidaan esimerkiksi asentaa lukittavaan tilaan). Tämä tarkastetaan silmämääräisesti.

7.1.1.4 Täyttölaitetta ei saa asentaa energiaa absorboiviin ajoneuvon ulkoisiin osiin (esim. puskuriin) eikä matkustamoon, tavaratilaan tai muihin sellaisiin paikkoihin, joihin voi kertyä vetyä ja joissa ei ole riittävää ilmanvaihtoa. Tämä tarkastetaan silmämääräisesti.

7.1.2 Pienpainejärjestelmän ylipainesuojaus (testausmenettely liitteen 5 kohdassa 6).

Paineensäätimen jälkeen tuleva vetyjärjestelmä on suojattava ylipaineelta, joka voi aiheutua paineensäätimen mahdollisesta toimintahäiriöstä. Ylipainesuojalaitteen asetuspaineen on oltava pienempi tai yhtä suuri kuin vetyjärjestelmän asianomaisen osan suurin sallittu käyttöpaine.

7.1.3 Vedynpoistojärjestelmät

7.1.3.1 Paineenrajoitusjärjestelmät (testausmenettely liitteen 5 kohdassa 6).

a)	Varastointijärjestelmän TPRD-laitteet. Jos varastointijärjestelmän TPRD-laitteista vapautuva vetykaasu johdetaan ulos poistoputken kautta, putken pää on suojattava tulpalla.

Varastointijärjestelmän TPRD-laitteet. Varastointijärjestelmän TPRD-laitteista vapautuvaa vetykaasua ei saa suunnata

i)	suljettuihin tai osittain suljettuihin tiloihin

ii)	mihinkään ajoneuvon pyöräkoteloon tai sitä kohti

iii)	vetykaasusäiliöitä kohti

iv)	ajoneuvosta katsottuna eteenpäin tai vaakasuunnassa ajoneuvon takaa tai sivuilta.

Vedyn varastointijärjestelmän ulkopuolella voidaan käyttää myös muita paineenrajoituslaitteita (kuten murtolevyä). Muista paineenrajoituslaitteista vapautuvaa vetykaasua ei saa ohjata

i)	kohti avoimia sähköisiä päätelaitteita, avoimia kytkimiä tai muita sytytyslähteitä

ii)	ajoneuvon matkustamoon tai tavaratilaan tai niitä kohti

iii)	mihinkään ajoneuvon pyöräkoteloon tai sitä kohti

iv)	vetykaasusäiliöitä kohti.

7.1.3.2 Ajoneuvon pakojärjestelmä (testausmenettely liitteen 5 kohdassa 4).

Vetypitoisuus ajoneuvon pakojärjestelmän poistokohdassa saa olla

a)	keskimäärin enintään 4 tilavuusprosenttia kolmen sekunnin aikavälillä tavanomaisessa käytössä käynnistys ja pysäytys mukaan luettuina

b)	enintään 8 prosenttia kaikkina aikoina (testausmenettely liitteen 5 kohdassa 4).

7.1.4 Palovaarasuojaus: yksittäiset vikatilanteet

7.1.4.1 Jos vedyn varastointijärjestelmästä pääsee vetyä vuodon tai läpäisevyyden vuoksi, vetyä ei saa joutua suoraan matkustamoon tai tavaratilaan eikä ajoneuvossa oleviin täysin tai osittain suljettuihin tiloihin, joissa on suojaamattomia syttymislähteitä.

7.1.4.2 Yksittäinen toimintahäiriö virtaussuunnassa vedyn pääsulkuventtiilin alapuolella ei saa johtaa vedyn kerääntymiseen matkustamoon liitteen 5 kohdassa 3.2 kuvatussa testausmenettelyssä tarkoitettuina pitoisuuksina.

7.1.4.3 Jos ajoneuvon suljetussa tai osittain suljetussa tilassa olevan ilman vetypitoisuus nousee käytön aikana esiintyvän yksittäisen toimintahäiriön vuoksi yli 3,0 tilavuusprosenttiin, on annettava varoitus (kohta 7.1.6). Jos ajoneuvon suljetussa tai osittain suljetussa tilassa olevan ilman vetypitoisuus nousee yli 4,0 tilavuusprosenttiin, on pääsulkuventtiilin sulkeuduttava ja eristettävä varastointijärjestelmä (testausmenettely liitteen 5 kohdassa 3).

7.1.5 Polttoainejärjestelmän vuoto

Vedynsyöttöputkistossa (esim. putkissa tai liitoksissa), jolla johdetaan vetyä polttokennojärjestelmään, ei saa esiintyä vuotoja virtaussuunnassa pääsulkuventtiilien alapuolella. Vaatimuksen noudattaminen tarkastetaan nimelliskäyttöpaineessa NWP (testausmenettely liitteen 5 kohdassa 5).

7.1.6 Kuljettajalle annettava varoitus

Varoitus on annettava valomerkillä tai tekstinä, joilla on seuraavat ominaisuudet:

a)	Varoitus näkyy kuljettajalle, kun hän istuu kuljettajalle varatulla paikalla turvavyö kiinnitettynä.

b)	Varoitus on väriltään keltainen, jos ilmaisinjärjestelmään tulee vika (esim. virtapiirin katkeaminen, oikosulku tai anturivika). Kohdan 7.1.4.3 mukaisissa tapauksissa varoitus on väriltään punainen.

c)	Varoitusmerkki on valaistuna kuljettajan nähtävissä sekä päivänvalossa että pimeällä.

d)	Varoitusmerkki pysyy valaistuna 3,0 prosentin pitoisuuden ylittyessä tai ilmaisinjärjestelmän vian aikana, kun sytytysvirta on kytkettynä tai käyttövoimajärjestelmä on aktivoituna.

7.2 Polttoainejärjestelmän törmäyksenjälkeinen toimivuus

Ajoneuvon polttoainejärjestelmän on täytettävä seuraavassa esitettävät vaatimukset sen jälkeen, kun on tehty seuraavien sääntöjen mukaiset törmäystestit ja sovellettu tämän säännön liitteessä 5 kuvattuja testausmenettelyjä:

a)	etutörmäystesti säännön nro 12 tai 94 mukaisesti ja

b)	sivutörmäystesti säännön nro 95 mukaisesti.

Jos ajoneuvoon ei sovelleta jompaakumpaa tai kumpaakaan edellä mainituista törmäystesteistä, ajoneuvon polttoainejärjestelmä on altistettava soveltuville seuraavassa esitettäville kiihtyvyyksille ja vedyn varastointijärjestelmä on asennettava kohdan 7.2.4 vaatimusten mukaisesti. Kiihtyvyydet mitataan vedyn varastointijärjestelmän asennuspaikasta. Ajoneuvon polttoainejärjestelmä on asennettava ja kiinnitettävä edustavaan ajoneuvon osaan. Käytetyn massan on oltava täysin varustettua ja täytettyä säiliötä tai säiliöasennelmaa edustava.

Luokkien M1 ja N1 ajoneuvoihin sovellettavat kiihtyvyydet:

a)	20 g kulkusuunnassa (eteen- ja taaksepäin)

b)	8 g vaakatasossa kohtisuoraan kulkusuuntaan nähden (vasemmalle ja oikealle).

Luokkien M2 ja N2 ajoneuvoihin sovellettavat kiihtyvyydet:

a)	10 g kulkusuunnassa (eteen- ja taaksepäin)

b)	5 g vaakatasossa kohtisuoraan kulkusuuntaan nähden (vasemmalle ja oikealle).

Luokkien M3 ja N3 ajoneuvoihin sovellettavat kiihtyvyydet:

a)	6,6 g kulkusuunnassa (eteen- ja taaksepäin)

b)	5 g vaakatasossa kohtisuoraan kulkusuuntaan nähden (vasemmalle ja oikealle).

7.2.1 Polttoainevuodon raja-arvo

Vuotavan vetykaasun tilavuusvirta saa olla enintään 118 Nl/min liitteen 5 kohdan 1.1. tai 1.2 mukaisesti määritetyllä aikavälillä Δt.

7.2.2 Pitoisuuden raja-arvo suljetuissa tiloissa

Vetykaasuvuoto ei saa nostaa matkustamossa ja tavaratilassa olevan ilman vetypitoisuutta suuremmaksi kuin 4,0 tilavuusprosenttia (testausmenettelyt liitteen 5 kohdassa 2). Vaatimus täyttyy, jos voidaan vahvistaa, että varastointijärjestelmän sulkuventtiili on sulkeutunut 5 sekunnin kuluessa törmäyksestä eikä varastointijärjestelmä vuoda.

7.2.3 Säiliön liikkuminen

Säiliöiden on pysyttävä kiinnitettynä ajoneuvoon vähintään yhdestä kiinnityspisteestä.

7.2.4 Muut asennusvaatimukset

7.2.4.1 Asennusvaatimukset vedyn varastointijärjestelmälle, joihin ei sovelleta etutörmäystestiä

Säiliö on asennettava ajoneuvon keskilinjaan nähden kohtisuoran pystytason takapuolelle 420 mm ajoneuvon etureunan taakse.

7.2.4.2 Asennusvaatimukset vedyn varastointijärjestelmälle, joihin ei sovelleta sivutörmäystestiä

Säiliö on asennettava paikkaan, joka on kahden sellaisen pystytason välissä, jotka ovat ajoneuvon keskilinjaan nähden samansuuntaisia ja sijaitsevat 200 mm sisäänpäin ajoneuvon uloimmista reunoista säiliön tai säiliöiden lähellä.

8. TYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

8.1 Kaikista ajoneuvon taikka vedyn varastointijärjestelmän tai sen yksittäisen komponentin olemassa olevaan tyyppiin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle, joka on hyväksynyt kyseisen tyypin. Viranomainen voi tämän jälkeen

a)	valmistajaa kuultuaan päättää, että on myönnettävä uusi tyyppihyväksyntä, tai

b)	soveltaa kohdassa 8.1.1 (Tarkistus) esitettyä menettelyä ja tapauksen mukaan kohdassa 8.1.2 (Laajennus) esitettyä menettelyä.

8.1.1 Tarkistus

Jos liitteessä 1 esitettyihin ilmoituslomakkeisiin kirjatut tiedot ovat muuttuneet ja tyyppihyväksyntäviranomainen katsoo, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole merkittävää kielteistä vaikutusta ja että ajoneuvo / vedyn varastointijärjestelmä / komponentti joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset, muutosta pidetään ”tarkistuksena”.

Tällaisessa tapauksessa tyyppihyväksyntäviranomaisen on tarvittaessa annettava uudelleen liitteessä 1 esitettyjen ilmoituslomakkeiden tarkistetut sivut ja osoitettava selvästi jokaisella tarkistetulla sivulla muutoksen luonne ja sivun uudelleenantamisen päivämäärä. Liitteessä 1 esitettyjen ilmoituslomakkeiden konsolidoidun, päivitetyn toisinnon, johon on liitetty yksityiskohtainen kuvaus muutoksista, katsotaan myös täyttävän tämän vaatimuksen.

8.1.2 Laajennus

Muutosta pidetään ”laajennuksena”, jos ilmoituslomakkeiden tietojen muutoksen lisäksi

a)	tarvitaan uusia tarkastuksia tai testejä tai

b)	jokin ilmoituksen tieto (lukuun ottamatta sen liitteitä) on muuttunut tai

c)	pyydetään hyväksyntää myöhemmän muutossarjan mukaisesti sen voimaantulon jälkeen.

8.2 Tyyppihyväksynnän vahvistaminen tai epääminen, jossa eritellään tehdyt muutokset, annetaan kohdan 4.3 mukaisella menettelyllä tiedoksi tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille. Myös ilmoituslomakkeiden ja testausselosteiden hakemistoa, joka on liitetty liitteessä 1 esitettyyn ilmoitukseen, on vastaavasti muutettava niin, että siitä käy ilmi viimeisimmän tarkistuksen tai laajennuksen päivämäärä.

8.3 Hyväksynnän laajennuksen myöntävän tyyppihyväksyntäviranomaisen on annettava järjestysnumero kullekin laajennuksesta laaditulle ilmoituslomakkeelle.

9. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden testausmenettelyjen on vastattava sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) vahvistettuja yleisiä vaatimuksia ja täytettävä vähintään seuraavat vaatimukset:

9.1	Tämän säännön mukaisesti hyväksytty ajoneuvo, vedyn varastointijärjestelmä tai komponentti on valmistettava siten, että se vastaa hyväksyttyä tyyppiä täyttämällä asiaa koskevat kohtien 5–7 vaatimukset.

9.2	Hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen voi milloin tahansa tarkastaa kutakin tuotantoyksikköä koskevat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät. Tarkastukset tehdään tavanomaisesti kerran kahdessa vuodessa.

9.3

Paineistetun vedyn varastointijärjestelmän tapauksessa on säiliön tuotannon valvonnassa täytettävä lisäksi seuraavat vaatimukset:

9.3.1 Jokainen säiliö on testattava tämän säännön kohdan 5.2.1 mukaisesti. Testauspaineen on oltava vähintään 150 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta.

9.3.2 Erätestaus

Jokaisesta erästä, johon saa kuulua enintään 200 valmista kaasupulloa tai vuorausta (ei kuitenkaan tuhoavassa testissä käytettäviä), tai yhdestä jatkuvan tuotannon vuorosta sen mukaan, kumpi on suurempi, on vähintään yhdelle säiliölle tehtävä kohdan 9.3.2.1 mukainen murtumatesti ja lisäksi vähintään yhdelle säiliölle kohdan 9.3.2.2 mukainen painesyklitesti.

9.3.2.1 Murtumatesti erätestauksessa

Testi suoritetaan liitteen 3 kohdan 2.1 (murtumatesti hydrostaattisessa paineessa) mukaisesti. Vaaditun murtumispaineen on oltava vähintään BPmin ja viimeisten kymmenen testin aikana kirjatun keskimääräisen murtumispaineen vähintään BPO – 10 prosenttia.

9.3.2.2 Painesyklitesti ympäröivässä lämpötilassa (erätestaus)

Testi suoritetaan liitteen 3 kohdan 2.2 alakohtien a–c (hydrostaattinen painesyklitesti) mukaisesti, mutta polttonesteen ja säiliön päällysteen lämpötilaa ja suhteellista kosteutta koskevia vaatimuksia ei sovelleta. Kaasupullolle on tehtävä hydrostaattisissa paineissa, jotka ovat vähintään 125 prosenttia NWP:stä, 22 000 painesykliä ilman vuotoa tai kunnes vuoto esiintyy. Kun käyttöaika on 15 vuotta, kaasupullo ei saa vuotaa eikä murtua ensimmäisten 11 000 syklin aikana.

9.3.2.3 Vaatimusten lieventäminen

Erätestaukseen kuuluvassa ympäristön lämpötilassa tehtävässä painesyklitestissä on valmiille kaasupulloille tehtävä painesyklit seuraavalla otannalla:

9.3.2.3.1

Kustakin erästä yhdelle kaasupullolle tehdään 11 000 painesykliä, kun käyttöaika on 15 vuotta.

9.3.2.3.2

Jos rakenteellisesti samanlaisesta kymmenestä perättäisestä tuotantoerästä yksikään kaasupullo ei vuoda tai murru painesyklimäärässä, joka on alle 11 000 sykliä kertaa 1,5 (käyttöaika 15 vuotta), painesyklitestien määrää voidaan laskea yhteen kaasupulloon kutakin viittä tuotantoerää kohti.

9.3.2.3.3

Jos rakenteellisesti samanlaisesta kymmenestä perättäisestä tuotantoerästä yksikään kaasupullo ei vuoda tai murru painesyklimäärässä, joka on alle 11 000 sykliä kertaa 2,0 (käyttöaika 15 vuotta), painesyklitestien määrää voidaan laskea yhteen kaasupulloon kutakin kymmentä tuotantoerää kohti.

9.3.2.3.4

Jos edellisestä tuotantoerästä on kulunut yli 6 kuukautta, seuraavaan tuotantoerään sovellettava otanta otetaan kohdasta 9.3.2.3.2 tai 9.3.2.3.3

9.3.2.3.5

Jos jokin kohdan 9.3.2.3.2 tai 9.3.2.3.3 mukaisella otannalla testattu kaasupullo ei vastaa vaadittua painesyklien määrää, painesyklitesti on toistettava kohdan 9.3.2.3.1 mukaisella otannalla vähintään kymmenen tuotantoerän osalta. Tämän jälkeen tehtävässä testauksessa on käytettävä kohdan 9.3.2.3.2 tai 9.3.2.3.3 mukaista otantaa.

9.3.2.3.6

Jos jokin kohdan 9.3.2.3.1, 9.3.2.3.2 tai 9.3.2.3.3 mukaisella otannalla testattu kaasupullo ei vastaa painesyklien vähimmäismäärävaatimusta (11 000 sykliä), on vaatimuksen täyttymättä jäämisen syy määritettävä ja korjattava kohdassa 9.3.2.3.7 esitetyillä menettelyillä.

Sen jälkeen on tehtävä painesyklitesti kolmelle muulle erään kuuluvalle kaasupullolle. Jos jokin näistä kolmesta kaasupullosta ei vastaa painesyklien vähimmäismäärävaatimusta (11 000 sykliä), on kaikki kyseisen erän pullot hylättävä.

9.3.2.3.7

Jos testivaatimukset eivät täyty, suoritetaan uusi testi tai uusi lämpökäsittely ja testi seuraavasti:

a)	Jos on näyttöä siitä, että testin suorittamisessa on tapahtunut erehdys tai mittausvirhe, suoritetaan uusi testi. Jos uuden testin tulos on tyydyttävä, ensimmäistä testiä ei oteta huomioon.

b)	Jos testi on suoritettu tyydyttävällä tavalla, testin epäonnistumisen syy on selvitettävä.

Kaikki kaasupullot, jotka eivät täytä vaatimuksia, on hylättävä tai korjattava hyväksytyllä menetelmällä. Pulloja, joita ei ole hylätty, pidetään sen jälkeen uutena eränä.

Kummassakin tapauksessa uusi erä testataan uudelleen. Kaikki asiaankuuluvat uuden erän hyväksyttävyyden osoittamiseen tarvittavat näyte- tai erätestit suoritetaan uudelleen. Jos jokin erän kaasupullo ei läpäise tyydyttävästi yhtä tai useampaa uutta testiä, on kaikki erän kaasupullot hylättävä.

10. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

10.1 Ajoneuvon, järjestelmän tai komponentin tyypille tämän säännön mukaisesti myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohdan 9 vaatimukset eivät täyty.

10.2 Jos sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteen 1 osassa 2 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

11. TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos tyyppihyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn ajoneuvo- järjestelmä- tai komponenttityypin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava asiasta hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle, jonka on edelleen ilmoitettava asiasta tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteen 1 osassa 2 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

12. HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ TYYPPIHYVÄKSYNTÄVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuksen sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle tyyppihyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien tutkimuslaitosten sekä niiden tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

(1) Tämän säännön soveltamisalaan eivät kuulu sähköisen voimalaitteen sähköturvallisuus, ajoneuvon polttoainejärjestelmän materiaalien yhteensopivuus ja vetyhaurastuminen eikä polttoainejärjestelmän törmäyksenjälkeinen toimivuus täysimittaisen etutörmäyksen tai takatörmäyksen tapauksessa.

(2) Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman määritelmän mukaisesti (R.E.3) (ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.3, kohta 2) – www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html

(3) Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot esitetään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 3, asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev. 3, Annex 3 – www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html

LIITE 1

OSA 1

Malli I

Ilmoituslomake nro ... vedyn varastointijärjestelmän tyyppihyväksynnästä vetykäyttöisten ajoneuvojen turvallisuuteen liittyvän suorituskyvyn osalta

Seuraaviin tietoihin on tapauksen mukaan liitettävä sisällysluettelo. Mahdolliset piirustukset on toimitettava asianmukaisessa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisina A4-koossa tai siihen kokoon taitettuina. Mahdollisten valokuvien on oltava riittävän yksityiskohtaisia.

Jos järjestelmissä tai komponenteissa on elektronisia ohjaustoimintoja, on toimitettava tiedot niiden suoritusarvoista.

0. Yleistä

0.1 Merkki (valmistajan kauppanimi): …

0.2 Tyyppi: …

0.2.1 Kaupalliset nimet (jos saatavissa) …

0.5 Valmistajan nimi ja osoite: …

0.8 Kokoonpanotehtaiden nimet ja osoitteet: …

0.9 Valmistajan edustajan (jos sellainen on) nimi ja osoite: …

3. Käyttövoimayksikkö

3.9 Vedyn varastointijärjestelmä

3.9.1 Vedyn varastointijärjestelmä nestemäistä/paineistettua (kaasumaista) vetyä varten (1)

3.9.1.1 Vedyn varastointijärjestelmän kuvaus ja piirustus: …

3.9.1.2 Merkit: …

3.9.1.3 Tyypit: …

3.9.2 Säiliöt

3.9.2.1 Merkit: …

3.9.2.2 Tyypit: …

3.9.2.3 Suurin sallittu käyttöpaine (MAWP): … MPa

3.9.2.4 Nimelliskäyttöpaineet: … MPa

3.9.2.5 Täyttökertojen lukumäärä: …

3.9.2.6 Vetoisuus: … litraa (vettä)

3.9.2.7 Materiaali: …

3.9.2.8 Kuvaus ja piirustus: …

3.9.3 Lämpöaktivoituvat paineenrajoituslaitteet

3.9.3.1 Merkit: …

3.9.3.2 Tyypit: …

3.9.3.3 Suurin sallittu käyttöpaine (MAWP): … MPa

3.9.3.4 Asetuspaine: …

3.9.3.5 Asetuslämpötila: …

3.9.3.6 Poistokapasiteetti: …

3.9.3.7 Tavanomainen korkein käyttölämpötila: … °C

3.9.3.8 Nimelliskäyttöpaineet: … MPa

3.9.3.9 Materiaali: …

3.9.3.10 Kuvaus ja piirustus: …

3.9.3.11 Hyväksyntänumero: …

3.9.4 Takaiskuventtiilit

3.9.4.1 Merkit: …

3.9.4.2 Tyypit: …

3.9.4.3 Suurin sallittu käyttöpaine (MAWP): … MPa

3.9.4.4 Nimelliskäyttöpaineet: … MPa

3.9.4.5 Materiaali: …

3.9.4.6 Kuvaus ja piirustus: …

3.9.4.7 Hyväksyntänumero: …

3.9.5 Automaattiset sulkuventtiilit:

3.9.5.1 Merkit: …

3.9.5.2 Tyypit: …

3.9.5.3 Suurin sallittu käyttöpaine (MAWP): … MPa

3.9.5.4 Nimelliskäyttöpaineet ja jos ensimmäisen paineensäätimen jälkeen, suurimmat sallitut käyttöpaineet: … MPa

3.9.5.5 Materiaali: …

3.9.5.6 Kuvaus ja piirustus: …

3.9.5.7 Hyväksyntänumero: …

Malli II

Ilmoituslomake nro … vedyn varastointijärjestelmän tietyn komponentin tyyppihyväksynnästä vetykäyttöisten ajoneuvojen turvallisuuteen liittyvän suorituskyvyn osalta

Jos komponenteissa on elektronisia ohjaustoimintoja, on toimitettava tiedot niiden suoritusarvoista.

0. Yleistä

0.1 Merkki (valmistajan kauppanimi): …

0.2 Tyyppi: …

0.2.1 Kaupalliset nimet (jos saatavissa) …

0.5 Valmistajan nimi ja osoite: …

0.8 Kokoonpanotehtaiden nimet ja osoitteet: …

0.9 Valmistajan edustajan (jos sellainen on) nimi ja osoite: …

3. Käyttövoimayksikkö

3.9.3 Lämpöaktivoituvat paineenrajoituslaitteet

3.9.3.1 Merkit: …

3.9.3.2 Tyypit: …

3.9.3.3 Suurin sallittu käyttöpaine (MAWP): … MPa

3.9.3.4 Asetuspaine: …

3.9.3.5 Asetuslämpötila: …

3.9.3.6 Poistokapasiteetti: …

3.9.3.7 Tavanomainen korkein käyttölämpötila: … °C

3.9.3.8 Nimelliskäyttöpaineet: … MPa

3.9.3.9 Materiaali: …

3.9.3.10 Kuvaus ja piirustus: …

3.9.4 Takaiskuventtiilit

3.9.4.1 Merkit: …

3.9.4.2 Tyypit: …

3.9.4.3 Suurin sallittu käyttöpaine (MAWP): … MPa

3.9.4.4 Nimelliskäyttöpaineet: … MPa

3.9.4.5 Materiaali: …

3.9.4.6 Kuvaus ja piirustus: …

3.9.5 Automaattiset sulkuventtiilit:

3.9.5.1 Merkit: …

3.9.5.2 Tyypit: …

3.9.5.3 Suurin sallittu käyttöpaine (MAWP): … MPa

3.9.5.4 Nimelliskäyttöpaineet ja jos ensimmäisen paineensäätimen jälkeen, suurimmat sallitut käyttöpaineet: … MPa

3.9.5.5 Materiaali: …

3.9.5.6 Kuvaus ja piirustus: …

Malli III

Ilmoituslomake nro … ajoneuvon tyyppihyväksynnästä vetykäyttöisten ajoneuvojen turvallisuuteen liittyvän suorituskyvyn osalta

Jos järjestelmissä tai komponenteissa on elektronisia ohjaustoimintoja, on toimitettava tiedot niiden suoritusarvoista.

0. Yleistä

0.1 Merkki (valmistajan kauppanimi): …

0.2 Tyyppi:

0.2.1 Kaupalliset nimet (jos saatavissa)

0.3 Tyypin tunniste, jos se on merkitty ajoneuvoon (2): …

0.3.1 Merkinnän sijainti: …

0.4 Ajoneuvoluokka (3): …

0.5 Valmistajan nimi ja osoite: …

0.8 Kokoonpanotehtaiden nimet ja osoitteet: …

0.9 Valmistajan edustajan (jos sellainen on) nimi ja osoite: …

1. Ajoneuvon yleiset rakenteelliset ominaisuudet

1.1 Valokuvat ja/tai piirrokset edustavasta ajoneuvosta: …

1.3.3 Vetävät akselit (lukumäärä, sijainti, yhteenkytkentä): …

1.4 Alusta (jos sellainen on) (yleispiirustus): …

3. Käyttövoimayksikkö

3.9 Vedyn varastointijärjestelmä

3.9.1 Vedyn varastointijärjestelmä nestemäistä/paineistettua (kaasumaista) vetyä varten (4)

3.9.1.1 Vedyn varastointijärjestelmän kuvaus ja piirustus: …

3.9.1.2 Merkit: …

3.9.1.3 Tyypit: …

3.9.1.4 Hyväksyntänumero: …

3.9.6 Anturit vetyvuodon havaitsemiseksi: …

3.9.6.1 Merkit: …

3.9.6.2 Tyypit: …

3.9.7 Täyttöliitin tai täyttölaite:

3.9.7.1 Merkit: …

3.9.7.2 Tyypit: …

3.9.8 Piirustukset, joista käyvät ilmi asennusta ja käyttöä koskevat vaatimukset.

OSA 2

Malli I

Teksti kuva

Malli II

Teksti kuva

Malli III

Teksti kuva

(1) Tarpeeton viivataan yli (joissakin tapauksissa ei tarvitse viivata yli mitään, jos soveltuvia vaihtoehtoja on useampia).

(2) Jos tyypin tunnisteessa on merkkejä, joilla ei ole merkitystä ilmoituslomakkeessa tarkoitetun ajoneuvotyypin kuvailemisessa, ne on esitettävä asiakirjoissa tunnuksella ”[…]” (esim. […]).

(3) Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman määritelmän mukaisesti (R.E.3) (ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.3, kohta 2) – www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html

(4) Tarpeeton viivataan yli (joissakin tapauksissa ei tarvitse viivata yli mitään, jos soveltuvia vaihtoehtoja on useampia).

LIITE 2

HYVÄKSYNTÄMERKIT

MALLI A

(Ks. tämän säännön kohdat 4.4–4.4.2)

a = vähintään 8 mm

Edellä esitetty ajoneuvoon/varastointijärjestelmään/komponenttiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen ajoneuvon/varastointijärjestelmän/komponentin tyyppi on hyväksytty Belgiassa (E 6) vetykäyttöisten ajoneuvojen turvallisuuteen liittyvän suorituskyvyn osalta säännön nro 134 mukaisesti. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa ilmaisevat, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 134 vaatimusten mukaisesti säännön ollessa alkuperäisessä muodossaan.

MALLI B

(Ks. tämän säännön kohta 4.5.)

a = vähintään 8 mm

Edellä esitetty ajoneuvoon kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen maantieajoneuvotyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E 4) sääntöjen nro 134 ja 100 mukaisesti (*1). Hyväksyntänumerosta käy ilmi, että hyväksynnän myöntämishetkellä sääntöön nro 100 sisältyi muutossarja 02 ja sääntö nro 134 oli alkuperäisessä muodossaan.

(*1) Jälkimmäinen numero annetaan pelkästään esimerkkinä.

LIITE 3

PAINEISTETUN VEDYN VARASTOINTIJÄRJESTELMÄN TESTAAMISESSA KÄYTETTÄVÄT MENETTELYT

1. TESTAUSMENETTELYT, JOILLA SELVITETÄÄN PAINEISTETUN VEDYN VARASTOINTIJÄRJESTELMIEN LAATUVAATIMUSTEN TÄYTTYMINEN, JAOTELLAAN SEURAAVASTI:

Tämän liitteen kohta 2: mitattujen vertailuominaisuuksien testausmenettelyt (ks. tämän säännön kohta 5.1)

Tämän liitteen kohta 3: toimintakestävyyden testausmenettelyt (ks. tämän säännön kohta 5.2)

Tämän liitteen kohta 4: odotetun maantieajonaikaisen suorituskyvyn testausmenettelyt (ks. tämän säännön kohta 5.3)

Tämän liitteen kohta 5: palonkestävyyden (toiminnan päättyminen) testausmenettelyt (ks. tämän säännön kohta 5.4)

Tämän liitteen kohta 6: pääsulkimien toimintakestävyyden testausmenettelyt (ks. tämän säännön kohta 5.5).

2. MITATTUJEN VERTAILUOMINAISUUKSIEN TESTAUSMENETTELYT (KS. TÄMÄN SÄÄNNÖN KOHTA 5.1)

2.1 Murtumistesti (hydraulinen)

Murtumistesti tehdään ympäristön lämpötilassa 20 ± 5 °C syövyttämättömällä nesteellä.

2.2 Painesyklitesti (hydraulinen)

Testi tehdään seuraavalla menettelyllä:

a)	Täytetään säiliö syövyttämättömällä nesteellä.

b)	Vakiinnutetaan säiliö ja neste vaadittuun lämpötilaan ja suhteelliseen kosteuteen testin alussa. Pidetään ympäristön, polttonesteen ja säiliön päällysteen lämpötila vaaditussa arvossa testin ajan. Säiliön lämpötila voi poiketa ympäristön lämpötilasta testauksen aikana.

c)	Altistetaan säiliö sykleissä paineelle, joka vaihtelee arvosta 2 ± 1 MPa tavoitepaineeseen, tekemällä enintään 10 sykliä minuutissa, kunnes saavutetaan määrätty syklimäärä.

d)	Pidetään säiliössä olevan hydraulinesteen lämpötila vaaditussa lämpötilassa sitä valvoen.

3. TOIMINTAKESTÄVYYDEN TESTAUSMENETTELYT (KS. TÄMÄN SÄÄNNÖN KOHTA 5.2)

3.1 Koepainetesti

Lisätään järjestelmän painetta syövyttämättömällä hydraulinesteellä tasaisesti ja jatkuvasti tavoitepaineeseen asti ja pidetään painetta yllä määrätyn ajan.

3.2 Pudotustesti (iskutesti) (paineistamaton)

Tehdään säiliölle pudotustesti ympäristön lämpötilassa ilman sisäistä paineistusta tai kiinnitettyjä venttiilejä. Säiliöt pudotetaan sileälle vaakasuoralle betonialustalle tai kovuudeltaan vastaavalle lattialle.

Pudotettavan säiliön (ks. kohta 5.2.2) asento määritetään seuraavasti: Pudotetaan yksi tai useampi säiliö kuhunkin jäljempänä kuvattuun suuntaan. Tällöin voidaan käyttää yhtä tai enintään neljää säiliötä niin, että pudotus tehdään kaikkiin neljään suuntaan.

i)	Pudotetaan säiliö kerran vaaka-asennosta säiliön alapinta 1,8 metriä kohdepinnan yläpuolella.

ii)	Pudotetaan säiliö kerran pystyasennosta säiliön aukkopää ylöspäin vähintään 488 joulen potentiaalienergialla siten, että säiliön alapää on enintään 1,8 metrin korkeudella.

iii)	Pudotetaan säiliö kerran pystyasennosta säiliön aukkopää alaspäin vähintään 488 joulen potentiaalienergialla siten, että säiliön alapää on enintään 1,8 metrin korkeudella. Jos säiliö on symmetrinen (identtiset aukkopäät), pudotusta tässä suunnassa ei tarvitse tehdä.

iv)

Pudotetaan säiliö kerran 45 asteen kulmassa pystyasennosta säiliön aukkopää alaspäin ja painopiste 1,8 metriä maanpinnasta. Jos pohja on kuitenkin alle 0,6 metrin etäisyydellä maasta, pudotuskulmaa muutetaan siten, että vähimmäiskorkeus on 0,6 metriä ja painopiste 1,8 metrin korkeudella maanpinnasta.

Nämä neljä pudotussuuntaa esitetään kuvassa 1.

Kuva 1

Pudotussuunnat

painopiste

≥ 0,6 m

≥ 488 J

≤ 1,8 m

1,8 m

Nro 4

Nro 3

Nro 2

Nro 1

Säiliöiden pomppimista ei saa millään tavoin estää, mutta niitä voidaan estää kaatumasta edellä kuvattujen pystysuuntaisten pudotustestien aikana.

Jos kaikkiin pudotuksiin käytetään useampaa kuin yhtä säiliötä, säiliöt on paineistettava liitteen 3 kohdan 2.2 mukaisesti vuotoon asti tai 22 000 syklin ajan ilman vuotoa. Vuotoa ei saa esiintyä 11 000 syklin aikana.

Kohdan 5.2.2 mukaisesti pudotettavan säiliön asento määritetään seuraavasti:

a)	Jos kaikissa neljässä pudotussuunnassa käytettiin yhtä säiliötä, säiliö on pudotettava kohdan 5.2.2 mukaisesti kaikkiin neljään suuntaan.

b)	Jos vaadituissa neljään suuntaan tehtävissä pudotuksissa käytetään useampaa kuin yhtä säiliötä ja jos kaikki säiliöt kestävät 22 000 painesykliä ilman vuotoja, säiliö pudotetaan kohdan 5.2.2 mukaisessa pudotustestissä suuntaan iv) (45°) ja sille tehdään kohdan 5.2 mukaiset lisätestit.

c)	Jos vaadituissa neljään suuntaan tehtävissä pudotuksissa käytetään useampaa kuin yhtä säiliötä ja jos jokin säiliö ei kestä 22 000 painesykliä ilman vuotoja, tehdään uudelle säiliölle pudotustesti suunnissa, joissa vuoto tapahtui vähimmillä sykleillä, ja sen jälkeen kohdan 5.2 mukaiset lisätestit.

3.3 Pintavauriotesti (paineistamattomana)

Testi tehdään seuraavasti:

Pinnan säröyttäminen: Sahataan paineistamattoman, vaaka-asentoon asetetun säiliön alapuolen pintaan kaksi pitkittäistä viiltoa sylinterimäistä osaa pitkin, ei kuitenkaan hartiaosaan. Ensimmäisen viillon on oltava vähintään 1,25 mm syvä ja ulotuttava vähintään 25 mm säiliön venttiilipäätä kohti. Toisen viillon on oltava vähintään 0,75 mm syvä ja ulotuttava vähintään 200 mm säiliön vastakkaista päätä kohti.

Heiluri-iskut: Jaetaan säiliön yläosa viiteen erilliseen (ei limittäiseen) alueeseen, joiden halkaisija on 100 mm (ks. kuva 2). Kun säiliötä on pidetty 12 tuntia ilmastoidussa kammiossa lämpötilassa ≤ – 40 °C, kohdistetaan kunkin viiden alueen keskelle isku heilurilla, jonka iskupinta on muodoltaan pyramidi, jonka sivut ovat tasasivuisen kolmion muotoiset ja pohja neliö ja jonka kärki ja särmät on pyöristetty 3 mm:n säteeseen. Heilurin iskupisteen on oltava yhtenevä pyramidin painopisteen kanssa. Heilurin on iskeydyttävä säiliöön merkittyihin viiteen alueeseen siten, että sen tuottama energia on iskuhetkellä 30 J. Säiliö on pidettävä heilurin iskujen aikana paikallaan, eikä sitä saa paineistaa.

Kuva 2

Säiliö sivulta nähtynä

Säiliö sivulta nähtynä

3.4 Kemikaalialtistumistesti ja painesyklitesti ympäristön lämpötilassa

Altistetaan paineistamattomaan säiliöön merkityt viisi aluetta heiluri-iskukäsittelyn jälkeen (liite 3, kohta 3.3) jollekin seuraavista viidestä liuoksesta:

a)	19 tilavuusprosenttia rikkihappoa vedessä (akkuhappo)

b)	25 painoprosenttia natriumhydroksidia vedessä

c)	5 tilavuusprosenttia metanolia bensiinissä (huoltamoilta saatava neste)

d)	28 painoprosenttia ammoniumnitraattia vedessä (urealiuos) ja

e)	50 tilavuusprosenttia metyylialkoholia vedessä (tuulilasinpesuneste).

Asetetaan testattava säiliö siten, että nesteelle altistuvat alueet ovat ylhäällä. Asetetaan kullekin viidelle esikäsitellylle alueelle 0,5 mm paksu ja halkaisijaltaan 100 mm oleva lasivillapala. Kaadetaan lasivillapalalle testausnestettä sellainen määrä, että pala on kastunut pinnaltaan ja koko paksuudeltaan testin ajan.

Altistetaan säiliötä nesteelle lasivillan avulla 48 tuntia hydraulisesti tuotetussa paineessa, joka on 125 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa), ja lämpötilassa 20 ± 5 °C, ennen säiliölle tehtäviä lisätestejä.

Tehdään painesyklitesti tämän liitteen kohdan 2.2 mukaisissa tavoitepaineissa lämpötilassa 20 ± 5 °C määrätyn syklimäärän ajan. Poistetaan lasivillapalat ja huuhdellaan säiliön pinta vedellä, ennen kuin tehdään viimeiset 10 sykliä määrätyllä lopputavoitepaineella.

3.5 Staattisen paineen testi (hydraulinen)

Paineistetaan varastointijärjestelmä tavoitepaineeseen lämpötilasäädellyssä kammiossa. Pidetään kammio ja syövyttämätön polttoneste tavoitelämpötilassa (± 5 °C) määrätyn ajan.

4. ODOTETUN MAANTIEAJONAIKAISEN SUORITUSKYVYN TESTAUSMENETTELYT (KS. TÄMÄN SÄÄNNÖN KOHTA 5.3)

(Pneumaattiset testausmenettelyt kuvataan seuraavassa, hydrauliset testinosat puolestaan liitteen 3 kohdassa 2.1).

4.1 Kaasupainesyklitestaus (pneumaattinen)

Testin aluksi varastointijärjestelmää vakautetaan määrätyssä lämpötilassa, suhteellisessa kosteudessa ja määrätyllä polttoainetasolla vähintään 24 tunnin ajan. Testausympäristön lämpötila ja suhteellinen kosteus on pidettävä määrätyissä arvoissa koko testin loppuosan ajan. (Jos testivaatimuksissa niin määrätään, järjestelmän lämpötila vakautetaan ulkoilman lämpötilaan syklien välissä.) Järjestelmä altistetaan painesykleille vaihteluvälillä alle 2 (+ 0/– 1) MPa ja määrätty suurin paine (± 1 MPa). Jos ajoneuvon käytön aikana aktiiviset järjestelmän säätölaitteet estävät paineen putoamisen määrättyä painetta pienemmäksi, kyseistä painetta ei saa testisykleissä alittaa. Täyttönopeutta on säädettävä niin, että paine kasvaa tasaisesti 3 minuutin ajan mutta polttoainevirta ei ylitä arvoa 60 g/s. Säiliöön syötettävän vetypolttoaineen lämpötila pidetään määrätyssä lämpötilassa. Paineen kasvunopeutta on kuitenkin hyvä pienentää, jos säiliössä olevan kaasun lämpötila ylittää arvon + 85 °C. Tyhjennysnopeus säädetään suuremmaksi tai yhtä suureksi kuin ajoneuvon suunniteltu suurin polttoaineentarve. Tehdään vaadittu määrä painesyklejä. Jos suunnitellussa ajoneuvokäyttösovelluksessa käytetään laitteita ja/tai säätimiä, joilla estetään äärimmäiset sisälämpötilat, testissä voidaan käyttää näitä laitteita ja/tai säätimiä (tai vastaavia toimenpiteitä).

4.2 Kaasun läpäisyn testi (pneumaattinen)

Täytetään varastointijärjestelmä kokonaan vetykaasulla paineeseen, joka vastaa 115:tä prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa) (100 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta lämpötilassa + 15 °C vastaava täyden säiliön tiheys on 113 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta lämpötilassa ≥ + 55 °C), ja pidetään järjestelmää sinetöidyssä säiliössä lämpötilassa + 55 °C läpäisevyyden vakautumiseen saakka tai 30 tuntia sen mukaan, kumpi tapahtuu myöhemmin. Mitataan varastointijärjestelmästä vuotamisen ja läpäisyn kautta tapahtuva kokonaiskaasuhäviö.

4.3 Paikallisen kaasuvuodon testi (pneumaattinen)

Testinä voidaan käyttää kuplatestiä. Kuplatesti tehdään seuraavasti:

Testiä varten suljetaan sulkuventtiilin aukko (ja muut vetyjärjestelmien sisäiset liitännät), koska testissä etsitään ulkoisia vuotoja.

Testaajan harkinnan mukaan voidaan joko upottaa testattava testikappale vuototestinesteeseen tai levittää sille vuototestinestettä avoimessa tilassa. Kuplien koko voi vaihdella olosuhteiden mukaan suurestikin. Kaasuvuoto arvioidaan kuplien koon ja muodostumisnopeuden perusteella.

Huomautus: Jos paikallinen vuoto on 0,005 mg/s (3,6 Nml/min), kuplia saa muodostua noin 2 030 kappaletta minuutissa, kun kuplan tyypillinen halkaisija on 1,5 mm. Vuodon pitäisi olla helposti havaittavissa myös silloin, kun muodostuu selvästi suurempia kuplia. Epätavallisen suurten eli halkaisijaltaan 6 mm:n kuplien tapauksessa sallittu muodostumisnopeus on noin 32 kuplaa minuutissa.

5. PALONKESTÄVYYDEN (TOIMINNAN PÄÄTTYMINEN) TESTAUSMENETTELYT (KS. TÄMÄN SÄÄNNÖN KOHTA 5.4)

5.1 Palotesti

Vetysäiliöasennelma koostuu paineistetun vedyn varastointijärjestelmästä ja muista asian kannalta merkityksellisistä elementeistä, kuten poistojärjestelmästä (esim. poistoputki ja sen päällyste) ja mahdollisesta suoraan säiliöön kiinnitetyistä suojuksista (esim. säiliöitä ympäröivät lämpöeristeet ja/tai TPRD-laitteiden päällä olevat päällysteet tai suojuskotelot).

Järjestelmän sijainti alkuperäisen (paikallisen) palonlähteen yläpuolella määritetään jommallakummalla seuraavista menetelmistä:

a) Menetelmä 1: Yleinen (ei ajoneuvokohtainen) ajoneuvoasennus

Jos asennuskokoonpanoa ei ole määritelty ajoneuvokohtaisesti (eikä järjestelmän tyyppihyväksyntä koske vain tiettyä ajoneuvoasennusta), paikallisen paloaltistuksen alue on TPRD-laitteista kauimpana sijaitseva testikappaleen alue. Kuten edellä on täsmennetty, testikappaleessa saa olla vain sellaisia lämpösuojuksia tai muita suojalaitteita, jotka on kiinnitetty suoraan säiliöön ja joita käytetään kaikissa ajoneuvosovelluksissa. Säiliöasennelmaan sisällytetään poistojärjestelmät (esim. poistoputki ja sen päällyste) ja ja/tai TPRD-laitteiden päällä olevat päällysteet tai suojukset, jos niitä on tarkoitus käyttää kaikissa sovelluksissa. Jos järjestelmä testataan ilman edustavia komponentteja, se on testattava uudelleen, jos ajoneuvosovelluksessa edellytetään tämäntyyppisten komponenttien käyttöä.

b) Menetelmä 2: Ajoneuvokohtainen asennus

Jos asennuskokoonpano on määritelty ajoneuvokohtaiseksi ja järjestelmän tyyppihyväksyntä koskee vain kyseistä ajoneuvoasennusta, testijärjestely voi sisältää vedynvarastointijärjestelmän lisäksi myös muita ajoneuvon komponentteja. Nämä ajoneuvon komponentit (kuten suojukset tai kotelot, jotka on kiinnitetty pysyvästi ajoneuvon rakenteeseen hitsaamalla tai pulteilla ja joita ei ole kiinnitetty varastointijärjestelmään) on sisällytettävä ajoneuvoon asennettavan vedyn varastointijärjestelmän testausasennukseen. Paikallinen palotesti kohdistetaan altistusalueeseen, jonka katsotaan edustavan huonointa tapausta ottaen huomioon seuraavat neljä suuntaa, joissa palonlähde sijaitsee: matkustamo, tavaratila, pyöräkotelot tai maassa oleva bensiinilammikko.

5.1.1 Säiliö voidaan altistaa peittävälle palolle ilman suojakomponentteja, kuten liitteen 3 kohdassa 5.2 kuvataan.

5.1.2 Seuraavia testausvaatimuksia sovelletaan sekä menetelmään 1 että menetelmään 2 (kuvattu edellä):

a)	Säiliöasennelma täytetään paineistetulla vetykaasulla 100 prosenttiin nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa). Säiliöasennelma asetetaan vaaka-asentoon noin 100 mm palonlähteen yläpuolelle.

Palotestin paikallinen osuus:

Paikallisen paloaltistuksen alue on TPRD-laitteista kauimpana sijaitseva testikappaleen alue. Jos käytetään menetelmää 2 ja ajoneuvokohtaisessa asennuskokoonpanossa havaitaan palolle alttiimpia alueita, asetetaan näistä alueista kauimpana TPRD-laitteista sijaitseva alue suoraan alkuperäisen palonlähteen yläpuolelle.

ii)

Palonlähde koostuu nestekaasupolttimista, jotka on säädetty lämmittämään testikappaletta yhtenäisellä vähimmäislämpötilalla. Lämpötila mitataan vähintään viidellä termoelementillä, jotka kattavat testikappaleen pituuden enintään 1,65 metrin mitalta (vähintään kaksi termoelementtiä paikallisen paloaltistuksen alueella ja vähintään kolme termoelementtiä enintään 0,5 metrin tasavälein alueen loppuosassa). Elementit sijoitetaan 25 ± 10 mm:n etäisyydelle testikappaleen ulkopinnasta kappaleen pitkittäisakselin suuntaisesti. Valmistajan tai testauslaitoksen niin valitessa voidaan diagnoositarkoituksissa sijoittaa lisää termoelementtejä TPRD-laitteen anturien luo tai muihin paikkoihin.

iii)	Tasaisen lämpenemisen varmistamiseksi käytetään tuulisuojia.

iv)

Palonlähde sytytetään 250 ± 50 mm pitkällä alueella, joka sijaitsee testikappaleen paikallisen paloaltistuksen alueen alla. Palonlähteen on leveydeltään katettava koko varastointijärjestelmän halkaisija (leveyssuunnassa). Menetelmää 2 käytettäessä pituutta ja leveyttä voidaan tarvittaessa pienentää ajoneuvokohtaisten ominaisuuksien ottamiseksi huomioon.

Kuten kuvassa 3 esitetään, paikallisen paloaltistuksen alueella sijaitsevien termoelementtien lämpötilaa nostetaan vähintään 300 °C:seen 1 minuutin kuluessa sytytyksestä ja vähintään 600 °C:seen 3 minuutin kuluessa sytytyksestä, minkä jälkeen lämpötila pidetään vähintään 600 °C:ssa seuraavien 7 minuutin ajan. Lämpötila paikallisen paloaltistuksen alueella ei saa tänä aikana olla yli 900 °C. Lämpötilavaatimukset astuvat voimaan 1 minuutin kuluttua vähimmäis- ja enimmäisarvojen piiriin kuuluvien ajanjaksojen alusta. Vaatimustenmukaisuus määritetään kunkin tarkasteltavalla alueella sijaitsevan termoelementin lämpötilan 1 minuutin liukuvan keskiarvon perusteella. (Huomautus: Alkuperäisen palonlähteen sijaintialueen ulkopuolella lämpötilalle ei määrätä tiettyä arvoa ensimmäisiksi 10 minuutiksi sytyttämisestä).

Kuva 3

Lämpötila palotestissä

Lämpötila väh.

Peittävä palo

Paikallinen paloaltistus

Peittä palo paikallisen paloaltistusalueen ulkopuolelle (polttimen tehon kasvu)

Pääpoltin sytytetään

minuuttia

800 °C

300 °C

600 °C

Palotestin peittävän palon osuus:

Seuraavien 2 minuutin kuluessa nostetaan lämpötila testikappaleen koko pinnalla vähintään 800 °C:seen ja säädetään palonlähdettä niin, että se tuottaa tasaisen lämpötilan testikappaleen koko pituudelta 1,65 metriin saakka ja kappaleen koko leveydeltä (peittävä palo). Pidetään lämpötila vähintään 800 °C:ssa eikä anneta sen nousta yli 1 100 °C:seen. Lämpötilavaatimukset astuvat voimaan 1 minuutin kuluttua vakaiden vähimmäis- ja enimmäisarvojen piiriin kuuluvien ajanjaksojen alusta. Vaatimustenmukaisuus määritetään kunkin termoelementin lämpötilan 1 minuutin liukuvan keskiarvon perusteella.

Pidetään testikappaletta vaaditussa lämpötilassa (peittävä palo), kunnes TPRD-laite tyhjentää järjestelmää ja paine putoaa alle 1 MPa:n. Tyhjenemisen on oltava jatkuvaa, eikä varastointijärjestelmä saa murtua. Säiliöstä ei saa vuotaa lisää kaasua (lukuun ottamatta TPRD-laitteen kautta poistuvaa kaasua), joka tuottaisi liekin, joka ulottuu yli 0,5 m testiliekkialueen ulkopuolelle.

Palotestin selosteen tiivistelmä

	Paikallinen paloaltistus	Ajanjakso	Peittävä palo (paikallisen paloaltistusalueen ulkopuolella)
Toimenpide	Sytytetään polttimet	Minuutit 0–1	Ilman poltinta
Minimilämpötila	Ei määritelty		Ei määritelty
Maksimilämpötila	Alle 900 °C		Ei määritelty
Toimenpide	Nostetaan lämpötilaa ja vakautetaan palo paikallista paloaltistusta varten	Minuutit 1–3	Ilman poltinta
Minimilämpötila	Yli 300 °C		Ei määritelty
Maksimilämpötila	Alle 900 °C		Ei määritelty
Toimenpide	Jatketaan paikallista paloaltistusta	Minuutit 3–10	Ilman poltinta
Minimilämpötila	1 minuutin liukuva keskiarvo yli 600 °C		Ei määritelty
Maksimilämpötila	1 minuutin liukuva keskiarvo alle 900 °C		Ei määritelty
Toimenpide	Nostetaan lämpötilaa	Minuutit 10–11	Sytytetään pääpoltin 10 minuutin kohdalla
Minimilämpötila	1 minuutin liukuva keskiarvo yli 600 °C		Ei määritelty
Maksimilämpötila	1 minuutin liukuva keskiarvo alle 1 100 °C		Alle 1 100 °C
Toimenpide	Nostetaan lämpötilaa ja vakautetaan palo peittävää paloa varten	Minuutit 11–12	Nostetaan lämpötilaa ja vakautetaan palo peittävää paloa varten
Minimilämpötila	1 minuutin liukuva keskiarvo yli 600 °C		Yli 300 °C
Maksimilämpötila	1 minuutin liukuva keskiarvo alle 1 100 °C		Alle 1 100 °C
Toimenpide	Jatketaan peittävää paloa	Minuutti 12 – testin loppu	Jatketaan peittävää paloa
Minimilämpötila	1 minuutin liukuva keskiarvo yli 800 °C		1 minuutin liukuva keskiarvo yli 800 °C
Maksimilämpötila	1 minuutin liukuva keskiarvo alle 1 100 °C		1 minuutin liukuva keskiarvo alle 1 100 °C

Palotestin tulosten raportointi

Tulen asettelu on kirjattava ylös niin yksityiskohtaisesti, että testauskappaleen lämmittäminen voidaan toistaa. Tuloksissa on ilmoitettava aika palon sytyttämisestä TPRD-laitteiden kautta alkavaan kaasunpoistoon sekä suurin paine ja tyhjennysaika siihen, että paine laskee alle 1 MPa:n. Termoelementtien lämpötilat ja säiliön paine kirjataan testin aikana 10 sekunnin välein tai tiheämmin. Jos minimilämpötilavaatimuksia ei pystytä täyttämään 1 minuutin liukuvan keskiarvon perusteella, testitulos mitätöidään. Jos maksimilämpötilavaatimuksia ei pystytä täyttämään 1 minuutin liukuvan keskiarvon perusteella, testitulos mitätöidään vain siinä tapauksessa, että testikappale vioittuu testin aikana.

5.2 Peittävän palon testi:

Testiyksikkönä käytetään paineistetun vedyn varastointijärjestelmää. Varastointijärjestelmä täytetään paineistetulla vetykaasulla 100 prosenttiin nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa). Säiliö asetetaan vaaka-asentoon siten, että sen alapuoli on noin 100 mm palonlähteen yläpuolella. Liekkien suora kosketus kaasupullon venttiileihin, liitoskappaleisiin ja/tai paineenrajoituslaitteisiin estetään metallisuojuksilla. Metallisuojukset eivät saa olla suoraan kosketuksissa määriteltyyn palonsuojajärjestelmään (paineenrajoituslaitteisiin tai kaasupullon venttiiliin).

Tasaisella 1,65 metrin pituisella tulenlähteellä tuotetaan suora liekki, joka koskettaa kaasupullon pintaa koko sen halkaisijan mitalta. Testiä jatketaan, kunnes säiliö tyhjentyy täysin (sen paine laskee alle 0,7 MPa:n). Testin tulos on mitätöitävä, jos palonlähde vikaantuu tai toimii epätasaisesti testin aikana.

Liekkien lämpötilaa on seurattava vähintään kolmella termoelementillä, jotka on ripustettu tuleen noin 25 mm säiliön pohjan alapuolelle. Termoelementit voidaan kiinnittää teräskuutioihin, joiden sivu on enintään 25 mm. Termoelementtien lämpötilat ja kaasupullon paine kirjataan 30 sekunnin välein testin aikana.

Viiden minuutin kuluessa palon sytyttämisestä on liekin keskimääräisen lämpötilan noustava vähintään 590 °C:seen (perustana kahden sellaisen termoelementin lämpötilan keskiarvo, jotka kirjaavat suurimmat lämpötilat 60 sekunnin aikana). Lämpötilaa pidetään yllä testin koko keston.

Jos säiliön pituus on pienempi kuin 1,65 m, sen keskikohta on sijoitettava palonlähteen keskikohdan yläpuolelle. Jos säiliön pituus on suurempi kuin 1,65 m ja säiliön toiseen päähän on asennettu paineenrajoituslaite, palonlähde on sijoitettava niin, että sen syttymiskohta on säiliön vastakkaisessa päässä. Jos säiliön pituus on suurempi kuin 1,65 m ja sen molempiin päihin tai useampaan kuin yhteen kohtaan sen kyljessä on asennettu paineenrajoituslaitteet, palonlähteen keskikohta on asetettava niiden paineenrajoituslaitteiden puoliväliin, jotka ovat vaakasuunnassa kauimpana toisistaan.

Säiliön on tyhjennyttävä paineenrajoituslaitteen kautta puhkeamatta.

LIITE 4

PAINEISTETUN VEDYN VARASTOINTIJÄRJESTELMÄN TIETTYJEN KOMPONENTTIEN TESTAAMISESSA KÄYTETTÄVÄT MENETTELYT

1. LÄMPÖAKTIVOITUVAN PAINEENRAJOITUSLAITTEEN (TPRD) KELPOISUUSTESTIT

Testit tehdään vetykaasulla, jonka laatu on standardin ISO 14687-2/SAE J2719 mukainen. Kaikki testit tehdään ympäristön lämpötilassa 20 ± 5 °C, ellei toisin mainita. TPRD-laitteen kelpoisuustestit ovat seuraavanlaiset (ks. myös lisäys 1):

1.1 Painesyklitesti

Tehdään viidelle TPRD-laitteelle 11 000 sisäisen paineen sykliä vetykaasulla, jonka laatu on standardin ISO 14687-2/SAE J2719 mukainen. Ensimmäisissä viidessä syklissä paine vaihtelee arvosta 2 ± 1 MPa arvoon 150 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (± 1 MPa) ja lopuissa sykleissä arvosta 2 ± 1 MPa arvoon 125 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (± 1 MPa). Ensimmäisissä 1 500 syklissä TPRD-laitteen lämpötilan on oltava vähintään 85 °C. Lopuissa sykleissä TPRD-laitteen lämpötila on 55 ± 5 °C. Syklejä tehdään enintään kymmenen minuutissa. Testin jälkeen paineenrajoituslaitteen on täytettävä vuototestin (liite 4, kohta 1.8), virtausnopeustestin (liite 4, kohta 1.10) ja testipenkissä suoritettavan aktivoitumistestin (liite 4, kohta 1.9) vaatimukset.

1.2 Nopeutettu käyttöikätesti

Testi tehdään kahdeksalle TPRD-laitteelle: kolmelle valmistajan ilmoittamassa aktivoitumislämpötilassa Tact ja viisi nopeutetun käyttöiän lämpötilassa Tlife (Tlife = 9,1 × Tact 0,503). Asetetaan TPRD-laite uuniin tai nestealtaaseen, jonka lämpötila pidetään tasaisena (± 1 °C). Vetykaasun paine TPRD-laitteen sisäänmenossa on 125 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (±1 MPa). Painelähde voidaan sijoittaa lämpötilasäädellyn uunin tai altaan ulkopuolelle. Paineistetaan kukin laite erikseen tai kokoojajärjestelmän avulla. Kokoojajärjestelmän kussakin paineliittimessä on oltava takaiskuventtiili, joka estää järjestelmän paineen pienenemisen, jos yksi elementti vikaantuu. Lämpötilassa Tact testattavien kolmen TPRD-laitteen on aktivoiduttava alle kymmenessä tunnissa. Lämpötilassa Tlife testattavat viisi TPRD-laitetta eivät saa aktivoitua alle 500 tunnissa.

1.3 Lämpötilanvaihtelutesti

Sijoitetaan paineistamaton TPRD-laite nestealtaaseen, jonka lämpötila pidetään enintään – 40 °C:ssa, vähintään kahdeksi tunniksi. Siirretään TPRD-laite viiden minuutin kuluessa nestealtaaseen, jonka lämpötila pidetään vähintään + 85 °C:ssa, vähintään kahdeksi tunniksi. Siirretään TPRD-laite viiden minuutin kuluessa nestealtaaseen, jonka lämpötila pidetään enintään – 40 °C:ssa.

b)	Toistetaan vaihe a, kunnes on tehty 15 lämpötilanvaihtelusykliä.

c)	Kun TPRD-laitetta on vakautettu enintään – 40 °C:n nestealtaassa, vaihdellaan laitteen sisäistä painetta vetykaasulla arvojen 2 MPa (+ 1/– 0 MPa) ja 80 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa) välillä 100 syklin verran siten, että nesteen lämpötila pidetään enintään – 40 °C:ssa.

Lämpötilan- ja paineenvaihtelusyklien jälkeen paineenrajoituslaitteen on täytettävä vuototestin (liite 4, kohta 1.8) vaatimukset, kuitenkin niin, että vuototesti tehdään lämpötilassa – 40 °C (+ 5/– 0 °C). Vuototestin jälkeen TPRD-laitteen on täytettävä testipenkissä suoritettavan aktivoitumistestin (liite 4, kohta 1.9) ja sen jälkeen virtausnopeustestin (liite 4, kohta 1.10) vaatimukset.

1.4 Suolakorroosionkestävyystesti

Testataan kaksi TPRD-laitetta. Poistetaan kaikki ei-kiinteät ulostulojen tulpat. Asennetaan TPRD-laitteet testausalustaan valmistajan suosittelemalla menettelyllä siten, että laitteen ulkoinen altistus vastaa todenmukaista asennusta. Altistetaan TPRD-laitteet 500 tunnin ajaksi suolasumulle standardin ASTM B117 (Standard Practice for Operating Salt Spray (Fog) Apparatus) mukaisesti sillä poikkeuksella, että yhden laitteen testissä suolaliuoksen pH säädetään arvoon 4,0 ± 0,2 lisäämällä liuokseen rikkihappoa ja typpihappoa suhteessa 2:1 ja toisen laitteen testissä arvoon 10,0 ± 0,2 lisäämällä liuokseen natriumhydroksidia. Pidetään sumutuskammion lämpötila arvossa 30–35 °C.

Testien jälkeen kummankin paineenrajoituslaitteen on täytettävä vuototestin (liite 3, kohta 6.1.8), virtausnopeustestin (liite 3, kohta 6.1.10) ja testipenkissä suoritettavan aktivoitumistestin (liite 3, kohta 6.1.9) vaatimukset.

1.5 Ajoneuvoympäristön tekijöille altistumisen testi

Seuraavalla testillä määritetään TPRD-laitteen kyky kestää haittavaikutuksia, joita ulkoinen altistuminen ajoneuvossa käytettäville nesteille aiheuttaa:

Liitetään tai suljetaan TPRD-laitteen sisääntulo- ja poistoliitännät valmistajan asennusohjeiden mukaisesti. Altistetaan TPRD-laitteen ulkopinnat 24 tunniksi lämpötilassa 20 ± 5 °C seuraaville nesteille:

i)	rikkihappo (19 tilavuusprosenttia vedessä)

ii)	natriumhydroksidi (25 painoprosenttia vedessä)

iii)	ammoniumnitraatti (28 painoprosenttia vedessä) ja

iv)	tuulilasinpesuneste (50 tilavuusprosenttia metyylialkoholia ja vettä).

Täydennetään nesteitä tarpeen mukaan, jotta laite altistuu kokonaisuudessaan koko testin ajan. Tehdään kullakin nesteellä erillinen testi. Samalle komponentille voidaan tehdä altistustesti kaikilla nesteillä perätysten.

b)	Kullekin nesteelle altistamisen jälkeen komponentti pyyhitään ja huuhdotaan vedellä.

Komponentissa ei saa olla merkkejä fyysisestä huononemisesta, joka voisi estää sen toiminnan, kuten halkeilemisesta, pehmenemisestä tai paisumisesta. Pistekorroosion tai tummumisen kaltaisia pinnallisia muutoksia ei oteta huomioon. Kaikkien altistusten päätyttyä laitteiden on täytettävä vuototestin (liite 4, kohta 1.8), virtausnopeustestin (liite 4, kohta 1.10) ja testipenkissä suoritettavan aktivoitumistestin (liite 4, kohta 1.9) vaatimukset.

1.6 Jännityskorroosiomurtumisen testi

TPRD-laitteista, jotka sisältävät kuparipohjaisesta seoksesta (esim. messingistä) valmistettuja komponentteja, testataan vain yksi laite. Puhdistetaan kaikki ympäröivälle ilmalle altistettavat kupariseoskomponentit ennen niiden jatkuvaa kymmenen päivän mittaista altistamista kostealle ammoniakki-ilmaseokselle, jota pidetään lasikantisessa lasikammiossa.

Kaadetaan lasikammion pohjalle testikappaleen alapuolelle ammoniakin vesiliuosta, jonka ominaispaino on 0,94 ja pitoisuus vähintään 20 ml kammion tilavuuslitraa kohti. Sijoitetaan näyte 35 ± 5 mm ammoniakin vesiliuoksen yläpuolelle inertistä materiaalista valmistetulle tasolle. Pidetään kosteaa ammoniakki-ilmaseosta ulkoilman paineessa lämpötilassa 35 ± 5 °C. Kuparipohjaisesta seoksesta valmistetuissa komponenteissa ei saa esiintyä testin aiheuttamaa halkeilua tai laminoinnin purkautumista.

1.7 Pudotus- ja tärinätesti

Pudotetaan kuusi TPRD-laitetta 2 metrin korkeudesta ympäristön lämpötilassa 20 ± 5 °C sileälle betonipinnalle. Testikappaleet saavat pomppia betonipinnalla ensikosketuksen jälkeen. Testikappaleet pudotetaan kuuteen suuntaan (vastakkaisiin suuntiin kolmella ortogonaalisella akselilla eli pysty-, vaaka- ja pituusakselilla). Jos missään kuudesta pudotetusta testikappaleesta ei ole näkyviä ulkoisia vaurioita, joiden vuoksi osaa ei voitaisi käyttää, siirrytään vaiheeseen b.

Kiinnitetään kaikki vaiheessa a pudotetut TPRD-laitteet ja yksi pudottamaton laite testausalustaan valmistajan asennusohjeiden mukaisesti ja tärytetään niitä 30 minuutin ajan kunkin kolmen ortogonaalisen akselin suunnassa (pysty-, vaaka- ja pituussuunnassa) käyttäen kullakin akselilla suurinta resonanssitaajuutta. Suurimmat resonanssitaajuudet määritetään kiihtyvyydellä 1,5 g ja 10 minuutin pyyhkäisyajalla sinimuotoisella taajuusalueella 10–500 Hz. Resonanssitaajuudella värähtelyn amplitudi kasvaa voimakkaasti. Jos resonanssitaajuutta ei löydy tältä alueelta, testi tehdään taajuudella 40 Hz. Missään testikappaleessa ei saa tämän testin jälkeen olla näkyviä ulkoisia vaurioita, joiden vuoksi osaa ei voitaisi käyttää. Niiden on testin jälkeen täytettävä vuototestin (liitteen 4 kohta 1.8), virtausnopeustestin (liitteen 4 kohta 1.10) ja testipenkissä suoritettavan aktivoitumistestin (liitteen 4 kohta 1.9) vaatimukset.

1.8 Vuototesti

TPRD-laitteelle, jota ei ole aiemmin testattu, tehdään testi huoneenlämpötilassa, korkeassa ja matalassa lämpötilassa mutta ei muita kelpoisuustestejä. Laitetta pidetään tunnin ajan kussakin lämpötilassa ja testipaineessa ennen testausta. Testit eri lämpötiloissa tehdään seuraavasti:

a)	Huoneenlämpötila: vakautetaan testikappale lämpötilassa 20 ± 5 °C ja testataan se paineissa 5 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 0/– 2 MPa) ja 150 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa).

b)	Korkea lämpötila: vakautetaan testikappale lämpötilassa 85 °C tai kuumemmassa ja testataan se paineissa 5 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 0/– 2 MPa) ja 150 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa).

c)	Matala lämpötila: vakautetaan testikappale lämpötilassa – 40 °C tai kylmemmässä ja testataan se paineissa 5 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 0/– 2 MPa) ja 100 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa).

Tehdään muille testikappaleille vuototestit liitteen 4 kohdan 1 mukaisesti siten, että ne altistetaan keskeytyksettä asianomaisessa testissä määritellylle lämpötilalle.

Vakautetaan testikappaletta kaikissa määritellyissä testilämpötiloissa yhden minuutin ajan upottamalla se lämpötilasäädeltyyn nesteeseen (tai vastaavalla menetelmällä). Jos määritellyssä ajassa ei havaita kuplia, testikappale läpäisee testin. Jos kuplia havaitaan, mitataan vuotonopeus asianmukaisella menetelmällä. Vedyn kokonaisvuotonopeuden on oltava alle 10 Nml/h.

1.9 Aktivoitumistesti testipenkissä

Testataan kaksi uutta TPRD-laitetta, joille ei ole tehty muita kelpoisuustestejä, jotta voidaan määrittää aktivoitumiselle vertailuaika. Tehdään muille jo testatuille testikappaleille (testattu liitteen 4 kohdan 1.1, 1.3, 1.4, 1.5 tai 1.7 mukaisesti) aktivoitumistesti testipenkissä, siten kuin muissa liitteen 4 kohdan 1 testeissä täsmennetään.

Testissä käytetään joko uunia tai savupiippua, jolla voidaan säätää ilman lämpötilaa ja virtausta siten, että TPRD-laitetta ympäröivän ilman lämpötilaksi saadaan 600 ± 10 °C. TPRD-laitetta ei altisteta suoraan liekille. Se asennetaan testauslaitteeseen valmistajan asennusohjeiden mukaisesti. Testikokoonpano on dokumentoitava.

b)	Sijoitetaan uuniin tai savupiippuun termoelementti, jolla seurataan lämpötilaa. Lämpötilan on pysyttävä sallituissa rajoissa kahden minuutin ajan ennen testin aloittamista.

Sijoitetaan paineistettu TPRD-laite uuniin tai savupiippuun ja kirjataan laitteen aktivoitumiseen kuluva aika. Ennen uuniin tai savupiippuun sijoittamista paineistetaan yksi uusi (aiemmin testaamaton) TPRD-laite enintään 25 prosenttiin nimelliskäyttöpaineesta, testatut TPRD-laitteet enintään 25 prosenttiin nimelliskäyttöpaineesta ja vielä yksi uusi (aiemmin testaamaton) TPRD-laite 100 prosenttiin nimelliskäyttöpaineesta.

d)	TPRD-laitteiden, joille on jo tehty liitteen 4 kohdan 1 mukaisesti muita testejä, on aktivoiduttava enintään kaksi minuuttia pitemmässä ajassa kuin uudelle, 25 prosenttiin nimelliskäyttöpaineesta paineistetulle TPRD-laitteelle määritetty aktivoitumisen vertailuaika.

e)	Aiemmin testaamattomien kahden TPRD-laitteen aktivoitumisaikojen ero saa olla enintään 2 minuuttia.

1.10 Virtausnopeustesti

a)	Virtausnopeustestissä testataan kahdeksan TPRD-laitetta. Niistä kolmen on oltava uusia, ja muut otetaan liitteen 4 kohtien 1.1, 1.3, 1.4, 1.5 ja 1.7 testeistä, yksi kustakin.

b)	Aktivoidaan kukin TPRD-laite liitteen 4 kohdan 1.9 mukaisesti. Tehdään kullekin TPRD-laitteelle aktivoinnin jälkeen ja ilman puhdistusta, osien irrottamista tai uudelleenvalmistelua virtausnopeustesti, jossa käytetään vetyä, ilmaa tai inerttiä kaasua.

c)	Virtausnopeustestissä kaasun tulopaine on 2 ± 0,5 MPa. Poistoaukossa paine on huoneen ilmanpaine. Kirjataan tulolämpötila ja -paine.

d)	Mitataan virtausnopeus ±2 prosentin tarkkuudella. Pienin testatuista kahdeksasta paineenrajoituslaitteesta mitattu arvo ei saa olla pienempi kuin 90 prosenttia suurimmasta virtausarvosta.

2. TAKAISKUVENTTIILIN JA SULKUVENTTIILIN TESTIT

Testit tehdään vetykaasulla, jonka laatu on standardin ISO 14687-2/SAE J2719 mukainen. Kaikki testit tehdään ympäristön lämpötilassa 20 ± 5 °C, ellei toisin mainita. Takaiskuventtiilin ja sulkuventtiilin kelpoisuustestit ovat seuraavanlaiset (ks. myös lisäys 2):

2.1 Hydrostaattinen lujuustesti

Suljetaan venttiilien poistoaukot tulpilla ja asetetaan venttiilin istukat tai sisäiset vastaavat elementit vastaamaan auki-asentoa. Vertailumurtumispaineen määrittelemiseksi yksi testikappale testataan tekemättä sille muita kelpoisuustestejä. Muille testikappaleille tehdään liitteen 4 kohdassa 2 määritellyt myöhemmät testit.

a)	Kohdistetaan komponentin tuloaukkoon kolmen minuutin ajan hydrostaattinen paine, joka on 250 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa). Tarkastetaan komponentti murtumisen varalta.

Nostetaan hydrostaattista painetta enintään 1,4 MPa sekunnissa, kunnes komponentti vaurioituu. Kirjataan hydrostaattinen paine vaurioitumishetkellä. Aiemmin testattujen testikappaleiden vaurioitumispaine ei saa olla pienempi kuin 80 prosenttia vertailuvaurioitumispaineesta, ellei hydrostaattinen paine ole suurempi kuin 400 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta.

2.2 Vuototesti

Tehdään yhdelle aiemmin testaamattomalle testikappaleelle testi huoneenlämpötilassa, korkeassa ja matalassa lämpötilassa mutta ei muita kelpoisuustestejä. Testit eri lämpötiloissa tehdään seuraavasti:

a)	Huoneenlämpötila: vakautetaan testikappale lämpötilassa 20 ± 5 °C ja testataan se paineissa 5 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 0/– 2 MPa) ja 150 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa).

b)	Korkea lämpötila: vakautetaan testikappale lämpötilassa 85 °C tai kuumemmassa ja testataan se paineissa 5 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 0/– 2 MPa) ja 150 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa).

c)	Matala lämpötila: vakautetaan testikappale lämpötilassa – 40 °C tai kylmemmässä ja testataan se paineissa 5 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 0/– 2 MPa) ja 100 prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa).

Tehdään toisille testikappaleille vuototestit liitteen 4 kohdan 2 mukaisesti siten, että ne altistetaan keskeytyksettä asianomaisessa testissä määritellylle lämpötilalle.

Suljetaan poistoaukko sopivalla liitoskappaleella ja johdetaan tuloaukkoon paineistettua vetyä. Vakautetaan testikappaletta kaikissa määritellyissä testilämpötiloissa yhden minuutin ajan upottamalla se lämpötilasäädeltyyn nesteeseen (tai vastaavalla menetelmällä). Jos määritellyssä ajassa ei havaita kuplia, testikappale läpäisee testin. Jos kuplia havaitaan, mitataan vuotonopeus asianmukaisella menetelmällä. Vetykaasun vuotonopeus saa olla enintään 10 Nml/h.

2.3 Painesyklitesti äärilämpötilassa

Käyttösyklejä tehdään takaiskuventtiilille yhteensä 11 000 ja sulkuventtiilille yhteensä 50 000. Näyteventtiili asennetaan testauslaitteeseen valmistajan asennusohjeiden mukaisesti. Venttiilin käyttöjaksoja toistetaan jatkuvasti käyttäen vetykaasua kaikissa määritellyissä paineissa.

Käyttösykli on seuraavanlainen:

Liitetään takaiskuventtiili testauslaitteeseen. Kohdistetaan venttiilin tuloaukkoon 100-prosenttisesti nimelliskäyttöpainetta vastaava paine (+ 2/– 0 MPa) kuudessa syklissä poistoaukko suljettuna. Annetaan sitten takaiskuventtiilin tuloaukon paineen purkautua. Pienennetään painetta takaiskuventtiilin poistopuolella alle 60 prosenttiin nimelliskäyttöpaineesta ennen seuraavaa sykliä.

ii)	Liitetään sulkuventtiili testauslaitteeseen. Kohdistetaan jatkuvaa painetta sekä tulo- että poistopuolelle.

Käyttösykli koostuu yhdestä täydestä toimintajaksosta ja paluusta alkutilaan.

Testi tehdään seuraavissa lämpötiloissa vakautetulle testikappaleelle:

Syklitesti ympäristön lämpötilassa. Tehdään lämpötilaan 20 ± 5 °C vakautetulle testikappaleelle käyttösyklejä (auki/kiinni) 90 prosenttia syklien kokonaismäärästä paineessa, joka vastaa 125:tä prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa). Kun ympäristön lämpötilassa tehdyt toimintasyklit on saatu päätökseen, testikappaleen on täytettävä liitteen 4 kohdassa 2.2 kuvatun ympäristön lämpötilassa suoritettavan vuototestin vaatimukset.

ii)

Syklitesti korkeassa lämpötilassa. Tehdään testikappaleelle käyttösyklejä (auki/kiinni) 5 prosenttia syklien kokonaismäärästä paineessa, joka vastaa 125:tä prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa), pitäen testikappaleen lämpötila arvossa 85 °C tai yli. Kun lämpötilassa (85 °C) tehdyt toimintasyklit on saatu päätökseen, testikappaleen on täytettävä liitteen 4 kohdassa 2.2 kuvatun korkeassa lämpötilassa (85 °C) suoritettavan vuototestin vaatimukset.

iii)

Syklitesti matalassa lämpötilassa. Tehdään testikappaleelle käyttösyklejä (auki/kiinni) 5 prosenttia syklien kokonaismäärästä paineessa, joka vastaa 100:tä prosenttia nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa) pitäen testikappaleen lämpötila arvossa – 40 °C tai alle. Kun lämpötilassa – 40 °C tehdyt toimintasyklit on saatu päätökseen, testikappaleen on täytettävä liitteen 4 kohdassa 2.2 kuvatun matalassa lämpötilassa (– 40 °C) suoritettavan vuototestin vaatimukset.

Takaiskuventtiilin värinävirtaustesti: Kun takaiskuventtiilille on tehty 11 000 toimintasykliä ja liitteen 4 kohdan 2.3 alakohdan b mukaiset vuototestit, siihen kohdistetaan 24 tunnin ajan virtaus virtausnopeudella, joka aiheuttaa venttiiliin suurimman värinän. Kun testi on saatu päätökseen, takaiskuventtiilin on läpäistävä ympäristön lämpötilassa tehtävä vuototesti (liitteen 4 kohta 2.2) ja lujuustesti (liitteen 4 kohta 2.1).

2.4 Suolakorroosionkestävyystesti

Tuetaan komponentti normaaliin asennuspaikkaansa ja altistetaan sitä 500 tunnin ajan suolasumulle standardin ASTM B117 (Standard Practice for Operating Salt Spray (Fog) Apparatus) mukaisesti. Pidetään sumutuskammion lämpötila arvossa 30–35 °C. Suolaliuoksessa on 5 painoprosenttia natriumkloridia ja 95 painoprosenttia tislattua vettä.

Heti korroosiotestin jälkeen testikappale huuhdellaan ja siitä poistetaan varovasti suolajäämät. Sitten kappale tarkastetaan muodonmuutosten varalta, minkä jälkeen sen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)	Komponentissa ei saa olla merkkejä fyysisestä huononemisesta, joka voisi estää sen toiminnan, kuten halkeilemisesta, pehmenemisestä tai paisumisesta. Pistekorroosion tai tummumisen kaltaisia pinnallisia muutoksia ei oteta huomioon.

b)	Vuototestin vaatimukset (liitteen 4 kohta 2.2)

c)	Hydrostaattisen lujuustestin vaatimukset (liitteen 4 kohta 2.1)

2.5 Ajoneuvoympäristön tekijöille altistumisen testi

Seuraavalla testillä määritetään komponentin kyky kestää haittavaikutuksia, joita altistuminen ajoneuvossa käytettäville nesteille aiheuttaa:

Liitetään tai suljetaan venttiilin sisääntulo- ja poistoliitännät valmistajan asennusohjeiden mukaisesti. Altistetaan venttiilin ulkopinnat 24 tunniksi lämpötilassa 20 ± 5 °C seuraaville nesteille:

i)	rikkihappo (19 tilavuusprosenttia vedessä)

ii)	natriumhydroksidi (25 painoprosenttia vedessä)

iii)	ammoniumnitraatti (28 painoprosenttia vedessä) ja

iv)	tuulilasinpesuneste (50 tilavuusprosenttia metyylialkoholia ja vettä).

b)	Kullekin kemikaalille altistamisen jälkeen komponentti pyyhitään ja huuhdotaan vedellä.

Komponentissa ei saa olla merkkejä fyysisestä huononemisesta, joka voisi estää sen toiminnan, kuten halkeilemisesta, pehmenemisestä tai paisumisesta. Pistekorroosion tai tummumisen kaltaisia pinnallisia muutoksia ei oteta huomioon. Kun kaikki altistukset on saatu päätökseen, testikappaleiden on läpäistävä ympäristön lämpötilassa tehtävä vuototesti (liitteen 4 kohta 2.2) ja hydrostaattinen lujuustesti (liitteen 4 kohta 2.1).

2.6 Ilmassa esiintyville tekijöille altistumisen testi

Ilmassa esiintyville tekijöille altistumisen testi tehdään takaisku- ja sulkuventtiileille, joissa on ei-metallisia materiaaleja, jotka tavanomaisissa käyttöolosuhteissa altistuvat ilmassa esiintyville tekijöille.

Polttoainetiivisteenä toimivissa ei-metallisissa materiaaleissa, jotka altistuvat ympäröivälle ilmalle ja joiden osalta hakija ei ole toimittanut tyydyttävää ominaisuusselvitystä, ei saa olla murtumia tai näkyviä merkkejä huononemisesta, kun ne on altistettu 96 tunnin ajan hapelle 70 °C:n lämpötilassa ja 2 MPa:n paineessa standardin ASTM D572 (Standard Test Method for Rubber-Deterioration by Heat and Oxygen) mukaisesti.

Kaikkien elastomeerien on kestettävä otsonia jommankumman tai molempien seuraavista mukaisesti:

i)	otsoninkestäviksi osoitettujen elastomeeriyhdisteiden eritelmät

ii)	komponenttien testaus standardien ISO 1431/1 tai ASTM D1149 tai vastaavien testimenetelmien mukaisesti.

2.7 Sähköiset testit

Sähköiset kelpoisuustestit tehdään automaattisille sulkuventtiileille mutta ei takaiskuventtiileille.

Testi poikkeavalla jännitteellä. Kytketään magneettiventtiili vaihtelevajännitteiseen tasavirtalähteeseen. Käytetään magneettiventtiiliä seuraavasti:

i)	Pidetään yllä tasapainotila (tasainen lämpötila) tunnin ajan 1,5-kertaisella nimellisjännitteellä.

ii)	Nostetaan jännite arvoon 2 kertaa nimellisjännite tai 60 volttia sen mukaan kumpi on pienempi ja pidetään jännite tässä arvossa minuutin ajan.

iii)	Mikään vikaantuminen ei saa aiheuttaa ulkoista vuotoa, venttiilin avautumista tai turvallisuutta vaarantavia olosuhteita, kuten savuamista, palamista tai sulamista.

Avautumisjännitteen on nimellispaineessa ja huoneenlämpötilassa oltava 12 V:n järjestelmän tapauksessa enintään 9 V ja 24 V:n järjestelmän tapauksessa enintään 18 V.

b)	Eristysresistanssin testi. Syötetään 1 000 V:n tasavirtaa virtajohtimen ja komponentin kotelon väliin vähintään kaksi sekuntia. Komponentin pienin sallittu resistanssi on 240 kΩ.

2.8 Tärinätesti

Paineistetaan venttiiliyksikkö vedyllä 100 prosenttiin nimelliskäyttöpaineesta (+ 2/– 0 MPa) molemmat päät suljettuina ja tärytetään sitä 30 minuuttia kaikkien kolmen ortogonaalisen akselin (pysty-, vaaka- ja pituusakselit) suuntaisesti suurimmilla resonanssitaajuuksilla. Suurimmat resonanssitaajuudet määritetään kiihtyvyydellä 1,5 g ja 10 minuutin pyyhkäisyajalla sinimuotoisella taajuusalueella 10–40 Hz. Jos resonanssitaajuutta ei löydy tältä alueelta, testi tehdään taajuudella 40 Hz. Missään testikappaleessa ei saa tämän testin jälkeen olla näkyviä ulkoisia vaurioita, jotka huonontavat osan suorituskykyä. Kun testi on saatu päätökseen, testikappaleen on täytettävä liitteen 4 kohdassa 2.2 kuvatun huoneenlämpötilassa suoritettavan vuototestin vaatimukset.

2.9 Jännityskorroosiomurtumisen testi

Venttiiliyksiköistä, jotka sisältävät kuparipohjaisesta seoksesta (esim. messingistä) valmistettuja komponentteja, testataan vain yksi yksikkö. Venttiiliyksikkö puretaan ja kaikista kuparipohjaisesta seoksesta valmistetuista komponenteista poistetaan rasva. Sen jälkeen venttiiliyksikkö kootaan, ennen kuin se altistetaan kymmeneksi päiväksi kostealle ammoniakki-ilmaseokselle, jota pidetään lasikantisessa lasikammiossa.

2.10 Esijäähdytetylle vedylle altistumisen testi

Altistetaan venttiiliyksikkö esijäähdytetylle vetykaasulle, jonka lämpötila on – 40 °C tai kylmempi, virtausnopeudella 30 g/s vähintään kolmen minuutin ajan ulkoisessa lämpötilassa 20 ± 5 °C. Kahden minuutin kuluttua poistetaan yksikköön kohdistuva paine ja yksikkö paineistetaan uudelleen. Toistetaan testi kymmenen kertaa. Toistetaan testi vielä kymmenen kertaa siten, että paineinen jakso on nyt 15 minuuttia. Yksikön on tämän jälkeen täytettävä liitteen 4 kohdassa 2.2 kuvatun huoneenlämpötilassa suoritettavan vuototestin vaatimukset.

LISÄYS 1

YLEISKATSAUS TPRD:N TESTEIHIN

(1.9.) Aktivoitumistesti testipenkissä

Ainoastaan TPRD:t, joissa kupariopohjaisia seoksia:

Ei saa aktivoitua

3 x TPRD 10 h lämpötilassa Tact

5 x TPRD 500 h lämpötilassa Tlife

(1.9.) Aktivoitumistesti testipenkissä

(1.4.) Soulakorroosion-kestävyystesti

1 x TPRD

(1.6.) Jännityskorroosio-murtumisen testi

1 x TPRD

Aktivoiduttava

(1.8.) Vuototesti

(1.10.) Virtausnopeustesti

3 x TPRD

(1.8.) Vuototesti

(1.1.) Painesyklitesti

(1.3.) Lämpötilan-vaihtelutesti

(1.5.) Ajoneuvo-ympäristötesti

(1.7.)Pudotus- ja tärinätesti

(1.2.) Nopeutettu käyttöikätesti

8 x TPRD

5 x TPRD

Suorituskyky- ja rasitustestit

(1.10.) Virtausnopeustesti

2 x TPRD

7 x TPRD

1 x TPRD

2 x TPRD

1 x TPRD

Vertailutestit

LISÄYS 2

YLEISKATSAUS TAKAISKUVENTTIILIN JA AUTOMAATTISEN SULKUVENTTIILIN TESTEIHIN

Sovelletaan automaattiseen sulkuventtiiliin

(2.3.) Paineen- vaihtelutesti äärilämpötilassa (pT)

(2.1.) Hydrostaattinen lujuustesti

Värinävirtaustesti

1 x Komponentti

Silmämääräinen tarkastus

1 x kompo-nentti

pT-sycli, – 40 °C

Silmämääräinen tarkastus

(2.10) Esijäähdyte-tylle vedylle altistumisen testi

(2.9.) Jännitys-korroosio-murtumisen testi

(2.2) Vuototesti, 20 °C

(2.2.)

Vuototesti, – 40 °C

(2.2.) Vuototesti, 20 °C

(2.2.) Vuototesti

pT-sycli, + 85 °C

pT-sycli, 20 °C

(2.7.) Sähköinen testi

(2.2.) Vuototesti

(2.4.) Suola-korroosion-kestävyystesti

(2.5.) Ajoneuvo-ympäristötesti

(2.8.) Tärinätesti

(2.6.) Ilmassa esiintyville teki-jölle altistu-misen testi

(2.1.) Hydro-staattinen lujuutesti (vertailutesti)

(2.2.) Vuototsti 20 °C (vertailutesti)

1 x kompo-nentti

Vertailutestit

Suorituskyky- ja rasitustestit

1 x kompo-nentti

LIITE 5

PAINEISTETUN VEDYN VARASTOINTIJÄRJESTELMÄN SISÄLTÄVÄN AJONEUVON POLTTOAINEJÄRJESTELMÄN TESTAAMISESSA KÄYTETTÄVÄT MENETTELYT

1. PAINEISTETUN VEDYN VARASTOINTIJÄRJESTELMÄN TÖRMÄYKSENJÄLKEINEN VUOTOTESTI

Vedyn vuotamista törmäyksen jälkeen arvioidaan tämän säännön kohdassa 7.2 esitetyillä törmäystesteillä.

Ennen törmäystestiä asennetaan vedyn varastointijärjestelmään laitteet, joilla tehdään tarvittavat paine- ja lämpötilamittaukset, elleivät vakiovarustellussa ajoneuvossa jo olevat laitteet ole vaaditun tarkkoja.

Tämän jälkeen järjestelmä tyhjennetään valmistajan ohjeiden mukaisesti, jotta säiliöstä voidaan poistaa epäpuhtaudet ennen järjestelmän täyttämistä paineistetulla vety- tai heliumkaasulla. Koska varastointijärjestelmän paine vaihtelee lämpötilan mukaan, lämpötilan mukaan määräytyy myös tavoitetäyttöpaine. Tavoitepaine määritetään seuraavasta yhtälöstä:

Ptarget = NWP × (273 + T0) / 288

jossa NWP on nimellinen käyttöpaine (MPa), T0 on ympäristön lämpötila, johon varastointijärjestelmän odotetaan asettuvan, ja Ptarget on tavoitetäyttöpaine lämpötilan vakauduttua.

Säiliö täytetään vähintään 95 prosenttiin tavoitetäyttöpaineesta, ja sen annetaan vakautua ennen törmäystestin suorittamista.

Pääsulkuventtiili ja vetykaasuputkistossa alavirtaan sijaitsevat vetykaasun sulkuventtiilit pidetään tavanomaisessa ajoasennossa välittömästi ennen törmäystestiä.

1.1 Törmäyksenjälkeisen vuodon testi: paineistetulla vedyllä täytetty paineistetun vedyn varastointijärjestelmä

Mitataan vetykaasun paine P0 (MPa) ja lämpötila T0 (°C) välittömästi ennen törmäystä ja sen jälkeen aikavälillä Δt (min). Aikaväli Δt alkaa, kun ajoneuvo pysähtyy törmäyksen jälkeen, ja jatkuu vähintään 60 minuutin ajan. Aikaväliä Δt pidennetään tarvittaessa, jotta voidaan parantaa mittaustarkkuutta, kun tarkasteltavana on suuritilavuuksinen varastointijärjestelmä, jonka käyttöpaine voi olla 70 MPa. Tällöin Δt lasketaan seuraavasta yhtälöstä:

Δt = VCHSS × NWP / 1 000 × ((– 0,027 × NWP + 4) × Rs – 0,21) – 1,7 × Rs

jossa Rs = Ps / NWP, Ps on paineanturin painealue (MPa), NWP on nimelliskäyttöpaine (MPa), VCHSS on paineistetun vedyn varastointijärjestelmän tilavuus (l) ja Δt on aikaväli (min). Jos aikavälin Δt laskettu arvo on pienempi kuin 60 minuuttia, arvoksi Δt otetaan 60 minuuttia.

Varastointijärjestelmän sisältämän vedyn alkumassa lasketaan seuraavasti:

P0′ = P0 × 288 / (273 + T0)

ρ0′ = – 0,0027 × (P0′)2 + 0,75 × P0′ + 0,5789

M0 = ρ0′ × VCHSS

Varastointijärjestelmän sisältämän vedyn lopullinen massa Mf aikavälin Δt lopussa lasketaan seuraavasti:

Pf′ = Pf × 288 / (273 + Tf)

ρf′ = – 0,0027 × (Pf′)2 + 0,75 × Pf′ + 0,5789

Mf = ρf′ × VCHSS

jossa Pf on mitattu lopullinen paine (MPa) aikavälin lopussa ja Tf on mitattu lopullinen lämpötila (°C).

Aikavälin keskimääräinen vetyvirtaus (jonka on oltava pienempi kuin kohdassa 7.2.1 annettu arvo) on näin ollen

VH2 = (Mf – M0) / Δt × 22,41 / 2,016 × (Ptarget / P0)

jossa VH2 on keskimääräinen tilavuusvirta (Nl/min) aikavälillä ja jossa termiä (Ptarget / P0) käytetään kompensoimaan mitatun alkupaineen P0 ja tavoitetäyttöpaineen Ptarget ero.

1.2 Törmäyksenjälkeisen vuodon testi: paineistetulla heliumilla täytetty paineistetun vedyn varastointijärjestelmä

Mitataan heliumkaasun paine P0 (MPa) ja lämpötila T0 (°C) välittömästi ennen törmäystä ja ennalta määritetyllä aikavälillä törmäyksen jälkeen. Aikaväli Δt alkaa, kun ajoneuvo pysähtyy törmäyksen jälkeen, ja jatkuu vähintään 60 minuutin ajan. Aikaväliä Δt pidennetään tarvittaessa, jotta voidaan parantaa mittaustarkkuutta, kun tarkasteltavana on suuritilavuuksinen varastointijärjestelmä, jonka käyttöpaine voi olla 70 MPa. Tällöin Δt lasketaan seuraavasta yhtälöstä:

Δt = VCHSS × NWP / 1 000 × ((– 0,028 × NWP + 5,5) × Rs – 0,3) – 2,6 × Rs

jossa Rs = Ps / NWP, Ps on paineanturin painealue (MPa), NWP on nimelliskäyttöpaine (MPa), VCHSS on paineistetun vedyn varastointijärjestelmän tilavuus (l) ja Δt on aikaväli (min). Jos aikavälin Δt arvo on pienempi kuin 60 minuuttia, arvoksi Δt otetaan 60 minuuttia.

Varastointijärjestelmän sisältämän heliumin alkumassa lasketaan seuraavasti:

P0′ = P0 × 288 / (273 + T0)

ρ0′ = – 0,0043 × (P0′)2 + 1,53 × P0′ + 1,49

M0 = ρ0′ × VCHSS

Varastointijärjestelmän sisältämän heliumin lopullinen massa Mf aikavälin Δt lopussa lasketaan seuraavasti:

Pf′ = Pf × 288 / (273 + Tf)

ρf′ = – 0,0043 × (Pf′)2 + 1,53 × Pf′ + 1,49

Mf = ρf′ × VCHSS

jossa Pf on mitattu lopullinen paine (MPa) aikavälin lopussa ja Tf on mitattu lopullinen lämpötila (°C).

Aikavälin keskimääräinen heliumvirta on näin ollen

VHe = (Mf – M0) / Δt × 22,41 / 4,003 × (Ptarget/ P0)

jossa VHe on keskimääräinen tilavuusvirta (Nl/min) aikavälillä ja jossa termiä (Ptarget/P0) käytetään kompensoimaan mitatun alkupaineen P0 ja tavoitetäyttöpaineen Ptarget ero.

Heliumin keskimääräinen tilavuusvirta muunnetaan vedyn keskimääräiseksi tilavuusvirraksi seuraavasti:

VH2 = VHe / 0,75

jossa VH2 on vastaava vedyn keskimääräinen tilavuusvirta (jonka on oltava pienempi kuin tämän säännön kohdassa 7.2.1 annettu arvo).

2. TESTI, JOLLA MITATAAN TÖRMÄYKSENJÄLKEINEN PITOISUUS SULJETUISSA TILOISSA

Mittaukset kirjataan törmäystestissä, jolla arvioidaan mahdollisia vetyvuotoja (tai heliumvuotoja) (testausmenettely liitteen 5 kohdassa 1).

Valitaan anturit, joilla mitataan joko vety- tai heliumkaasun kertyminen tai hapen väheneminen (vuotavan vedyn tai heliumin korvatessa ilmaa).

Kalibroidaan anturit jäljitettävissä oleviin vertailuarvoihin siten, että tarkkuudeksi saadaan ± 5 prosenttia 4 prosentin vetypitoisuudella tai 3 prosentin heliumpitoisuudella ilmassa ja että täyden asteikon mittausalue ulottuu vähintään 25 prosenttia tavoitearvojen yläpuolelle. Anturin on pystyttävä antamaan 90 prosentin vaste koko asteikon pitoisuusmuutokseen 10 sekunnissa.

Ennen törmäystä anturit sijoitetaan ajoneuvon matkustamoon ja tavaratilaan seuraavasti:

a)	enintään 250 mm:n etäisyydelle sisäkatosta kuljettajan istuimen yläpuolelle tai lähelle matkustamon keskiosan yläkohtaa

b)	enintään 250 mm:n etäisyydelle lattiasta matkustamon takaistuimen (tai takimmaisen istuimen) eteen

c)	enintään 100 mm:n etäisyydelle ajoneuvon sellaisten tavaratilojen yläkohdasta, joihin suoritettava törmäystesti ei suoraan vaikuta.

Anturit kiinnitetään tiukasti ajoneuvon rakenteeseen tai istuimiin ja suojataan suunniteltua törmäystestiä varten roskalta, turvatyynyistä vapautuvalta kaasulta ja sinkoutuvilta irtokappaleilta. Törmäyksenjälkeiset mittaukset kirjataan ajoneuvossa olevilla laitteilla tai etäsiirtoina.

Ajoneuvo voidaan sijoittaa joko ulos alueelle, joka on suojattu tuulelta ja mahdollisilta auringon vaikutuksilta, tai sisätilaan, joka on riittävän suuri tai tuuletettu, jotta voidaan estää vedyn pitoisuuden kasvaminen matkustamossa ja tavaratiloissa yli 10 prosenttiin tavoitearvosta.

Törmäyksenjälkeisten tietojen kerääminen aloitetaan suljetuissa tiloissa, kun ajoneuvo on pysähtynyt. Anturien tiedot kerätään vähintään 5 sekunnin välein 60 minuutin ajan testin jälkeen. Mittauksiin voidaan soveltaa enintään 5 sekunnin ensimmäisen kertaluvun viivettä (aikavakio) arvojen tasoittamiseksi ja virheellisten datapisteiden suodattamiseksi.

Kunkin anturin antamien suodatettujen lukemien on oltava pienempiä kuin tavoitearvot (4,0 % vedyn ja 3,0 % heliumin osalta) koko 60 minuuttia kestävänä törmäyksenjälkeisenä mittausaikana.

3. VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TESTAAMINEN YKSITTÄISEN TOIMINTAHÄIRIÖN YHTEYDESSÄ

Sovelletaan joko liitteen 5 kohdan 3.1 tai kohdan 3.2 mukaista testausmenettelyä.

3.1 Vetyvuotoilmaisimilla varustettuihin ajoneuvoihin sovellettava testausmenettely

3.1.1 Testausolosuhteet

3.1.1.1 Testiajoneuvo. Testiajoneuvon käyttövoimajärjestelmä käynnistetään, lämmitetään tavanomaiseen toimintalämpötilaansa ja jätetään käyntiin testin ajaksi. Jos ajoneuvo ei ole polttokennoajoneuvo, se lämmitetään ja pidetään joutokäynnillä. Jos testiajoneuvossa on järjestelmä, joka pysäyttää joutokäynnin automaattisesti, toteutetaan toimenpiteet, joilla estetään moottorin pysähtyminen.

3.1.1.2 Testikaasu. Käytetään kahta ilman ja vedyn seosta: i) 3,0 tilavuusprosenttia tai vähemmän vetyä ilmassa varoitustoiminnon tarkastamiseksi ja ii) 4,0 tilavuusprosenttia tai vähemmän vetyä ilmassa kaasunsyötön pysäytystoiminnon tarkastamiseksi. Sopivat pitoisuudet valitaan valmistajan suosituksen (tai ilmaisimen ominaisuuksien) perusteella.

3.1.2 Testausmenetelmä

3.1.2.1 Testin valmistelu. Testi tehdään tuulensuojassa esim. seuraavasti:

a)	Kiinnitetään testikaasun syöttöletku vetyvuotoilmaisimeen.

b)	Suljetaan vetyvuotoilmaisin kannella, jolla kaasu pidetään vetyvuotoilmaisimen lähellä.

3.1.2.2 Testin kulku

a)	Puhalletaan testikaasua vetyvuotoilmaisimeen.

b)	Tarkastetaan varoitusjärjestelmän asianmukainen toiminta testaamalla varoitustoiminto kaasulla.

c)	Tarkastetaan, että pääsulkuventtiili on suljettu, testaamalla kaasunsyötön pysäytystoiminto kaasulla. Vedynsyötön pääsulkuventtiilin toiminta voidaan vahvistaa esimerkiksi sulkuventtiilin virransyötön seurannan tai sulkuventtiilin sulkeutumisäänen perusteella.

3.2 Testausmenettely suljettujen tilojen ja ilmaisinjärjestelmien eheyden selvittämiseen

3.2.1 Valmistelu

3.2.1.1

Testi tehdään tuulensuojassa.

3.2.1.2

Testiympäristöön on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä testin aikana voi muodostua syttyviä vedyn ja ilman seoksia.

3.2.1.3

Ajoneuvo valmistellaan ennen testiä siten, että vetyjärjestelmästä voidaan vapauttaa vetyä etäohjatusti. Ajoneuvon valmistaja määrittelee virtaussuunnassa päävetysulkuventtiilin alapuolelle sijoitettavien vedynpäästökohtien lukumäärän, sijainnin ja virtauskapasiteetin ottaen huomioon huonointa tapausta edustavat vuotoskenaariot yksittäisen toimintahäiriön yhteydessä. Kaikkien etäohjattujen päästöjen kokonaisvirran on oltava riittävä aktivoimaan automaattisen varoituksen ja vedynsyötön katkaisutoiminnon.

3.2.1.4

Testattaessa tämän säännön kohdan 7.1.4.2 vaatimusten täyttymistä sijoitetaan vetypitoisuuden ilmaisin matkustamossa paikkaan, johon vetyä voi kerääntyä eniten (esim. lähelle sisäkattoa). Testattaessa tämän säännön kohdan 7.1.4.3 vaatimusten täyttymistä puolestaan sijoitetaan vetypitoisuuden ilmaisimia ajoneuvon suljettuihin tai osittain suljettuihin tiloihin, joihin voi kerääntyä vetyä simuloiduista vetypäästöistä (ks. liitteen 5 kohta 3.2.1.3).

3.2.2 Menettely

3.2.2.1

Suljetaan ajoneuvon ovet, ikkunat ja muut aukot.

3.2.2.2

Käynnistetään käyttövoimajärjestelmä, lämmitetään se tavanomaiseen käyttölämpötilaansa ja jätetään se käyntiin testin ajaksi.

3.2.2.3

Simuloidaan vuoto etäohjatusti.

3.2.2.4

Mitataan vetypitoisuutta jatkuvasti, kunnes pitoisuus ei nouse kolmeen minuuttiin. Kun testataan tämän säännön kohdan 7.1.4.3 vaatimusten täyttymistä, lisätään simuloitua vuotoa etäohjatusti, kunnes vedynsyötön päävetysulkuventtiili sulkeutuu ja varoitusvalo syttyy. Vedynsyötön pääsulkuventtiilin toiminta voidaan vahvistaa sulkuventtiilin virransyötön seurannan tai sulkuventtiilin sulkeutumisäänen perusteella.

3.2.2.5

Kun testataan tämän säännön kohdan 7.1.4.2 vaatimusten täyttymistä, testi on suoritettu hyväksytysti, jos vetypitoisuus on matkustamossa enintään 1,0 prosenttia. Kun testataan tämän säännön kohdan 7.1.4.3 vaatimusten täyttymistä, testi on suoritettu hyväksytysti, jos varoitusvalo syttyy ja katkaisutoiminto käynnistyy tämän säännön kohdassa 7.1.4.3 annetuilla tasoilla (tai niiden alla). Muussa tapauksessa testi hylätään eikä järjestelmää hyväksytä käytettäväksi ajoneuvossa.

4. AJONEUVON PAKOJÄRJESTELMÄN VAATIMUSTENMUKAISUUSTESTI

4.1 Lämmitetään testiajoneuvon voimajärjestelmä (esim. polttokennot tai moottori) tavanomaiseen toimintalämpötilaansa.

4.2 Lämmitetään mittalaite ennen käyttöä normaaliin käyttölämpötilaansa.

4.3 Asetetaan mittalaitteen mittausanturi pakokaasuvirran keskiviivalle enintään 100 mm:n etäisyydelle pakoputken päästä.

4.4 Mitataan pakokaasun vetypitoisuutta jatkuvasti seuraavien vaiheiden aikana:

a)	Voimajärjestelmä kytketään pois päältä.

b)	Kun poiskytkentäprosessi on päättynyt, voimajärjestelmä käynnistetään välittömästi.

c)	Minuutin kuluttua voimajärjestelmä kytketään pois päältä ja mittausta jatketaan, kunnes poiskytkentäprosessi on päättynyt.

4.5 Mittalaitteen vasteajan on oltava lyhyempi kuin 300 millisekuntia.

5. POLTTOAINEPUTKISTON VUOTOA KOSKEVA VAATIMUSTENMUKAISUUSTESTI

5.1 Lämmitetään testiajoneuvon voimajärjestelmä (esim. polttokennot tai moottori) tavanomaiseen käyttölämpötilaansa ja annetaan sen käydä polttoaineputkisto käyttöpaineessaan.

5.2 Arvioidaan vetyvuoto polttoaineputkiston saavutettavissa olevilla osuuksilla korkeapaineosuudesta polttokennoihin (tai moottoriin) käyttämällä kaasuvuodonilmaisinta tai nestettä (esim. saippualiuosta).

5.3 Vetyvuotojen varalta tarkastetaan ensisijaisesti liitokset.

5.4 Kaasuvuodonilmaisimen tapauksessa ilmaisinta käytetään vähintään 10 sekunnin ajan mahdollisimman lähellä polttoaineputkia.

5.5 Jos vuodon havaitsemiseen käytetään nestettä, vetyvuototarkastus tehdään välittömästi nesteen lisäämisen jälkeen. Muutama minuutti nesteen lisäämisen jälkeen tarkastetaan lisäksi silmämääräisesti, onko vuoto jättänyt jälkeensä kuplia.

6. ASENNUKSEN TARKASTAMINEN

Järjestelmän vaatimustenmukaisuus tarkastetaan silmämääräisesti.

		ISSN 1977-0812
Euroopan unionin virallinen lehti		L 129

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	62. vuosikerta 17. toukokuu 2019

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		ASETUKSET
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/791, annettu 16 päivänä toukokuuta 2019, tiettyihin ISIL- (Daesh-) ja al-Qaida-järjestöjä lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 302. kerran	1
		PÄÄTÖKSET
	*	Neuvoston päätös (EU) 2019/792, annettu 13 päivänä toukokuuta 2019, nimittävän viranomaisen ja palvelussopimukset tekevän viranomaisen tietyn toimivallan antamisesta Euroopan komissiolle - henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimisto (PMO)	3
	*	Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2019/793, annettu 16 päivänä toukokuuta 2019, eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa annetun täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteen muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla C(2019) 3797) ( 1 )	5
		SUOSITUKSET
	*	Komission suositus (EU) 2019/794, annettu 15 päivänä toukokuuta 2019, koordinoidusta valvontasuunnitelmasta elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista siirtyvien tiettyjen aineiden esiintyvyyden määrittämiseksi (tiedoksiannettu numerolla C(2019) 3519) ( 1 )	37
		KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET
	*	Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 134 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat moottoriajoneuvojen ja niiden komponenttien hyväksymistä vetykäyttöisten ajoneuvojen turvallisuuteen liittyvän suorituskyvyn osalta [2019/795]	43

Testattavat aineet	Elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvat materiaalit, joista on otettava näyte
Primaariset aromaattiset amiinit (PAA-yhdisteet)	Muoviset taloustavarat ja ruokailuvälineet ja painetut elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvat materiaalit, myös paperi ja kartonki
Formaldehydi ja melamiini	Muoviset taloustavarat ja ruokailuvälineet, myös muut kuin perinteiset muoviset taloustavarat ja ruokailuvälineet, kuten uudelleenkäytettävät kahvikupit, joiden muovissa on käytetty luonnollisista lähteistä, kuten bambusta, saatuja lisäaineita
Fenoli	Muoviset taloustavarat ja ruokailuvälineet; lakalla tai pinnoitteella käsitellyt materiaalit sekä painetut muoviset ja paperia ja kartonkia olevat pakkausmateriaalit
Bisfenolit, myös BPA ja BPS	Polykarbonaattimuovi (BPA) ja polyeetterisulfonimuovi (BPS); pinnoitetut metallipakkaukset (esim. tölkit, kannet)
Ftalaatit ja muut pehmitteet	Muoviset materiaalit ja tarvikkeet, erityisesti polyvinyylikloridista (PVC) valmistetut, kuten lämpömuovatut levyt, joustopakkaukset ja putket; sulkimet ja kannet
Fluoratut yhdisteet	Paperi- ja kartonkipohjaiset materiaalit ja tarvikkeet, myös ne, joita käytetään pikaruoan, noutoruoan ja leipomotuotteiden kääreissä sekä mikropopcornpusseissa
Metallit	Keraamiset, emaliset, lasiset ja metalliset taloustavarat ja ruokailuvälineet, myös käsityötuotteet ja perinteisesti tuotetut materiaalit ja tarvikkeet
Kokonaissiirtymä	Muut kuin perinteiset muoviset taloustavarat ja ruokailuvälineet, kuten uudelleenkäytettävät kahvikupit, joiden muovissa on käytetty luonnollisista lähteistä, kuten bambusta, saatuja lisäaineita

Jäsenvaltio	Näytteiden suositeltu vähimmäismäärä
Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Italia, Yhdistynyt kuningaskunta	100
Tšekki, Kypros, Unkari, Alankomaat, Puola, Romania	75
Tanska, Irlanti, Kreikka, Kroatia, Liettua, Itävalta, Portugali, Ruotsi	50
Bulgaria, Viro, Latvia, Luxemburg, Malta, Slovenia, Slovakia, Suomi	25