(1)

Kuluttajien turvallisuutta käsittelevä tiedekomitea, jäljempänä ’SCCS’, totesi 30 päivänä heinäkuuta 2018 antamassa lausunnossaan (2), jäljempänä ’SCCS:n lausunto’, että fenyleenibis-difenyylitriatsiinia on turvallista käyttää aurinkosuojavalmisteissa ja muissa kosmeettisissa valmisteissa UV-suodattimena enintään viiden prosentin pitoisuutena ja että sen käyttö on turvallista vain iholle levitettävissä tuotteissa mutta ei tuotteissa, jotka voivat johtaa hengitysteitse tapahtuvaan altistumiseen.

(2)

SCCS:n lausunnon perusteella ja tekniikan ja tieteen kehityksen huomioon ottamiseksi fenyleenibis-difenyylitriatsiinin käyttö UV-suodattimena kosmeettisissa valmisteissa olisi sallittava enintään viiden prosentin pitoisuutena, lukuun ottamatta valmisteita, jotka voivat aiheuttaa loppukäyttäjän keuhkojen altistumista hengitysteitse.

(3)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 1223/2009 liitettä VI olisi muutettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kosmeettisten valmisteiden pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Ainetta 2-Chloro-p-Phenylenediamine, mukaan lukien sen sulfaatti- ja dihydrokloridisuolat, käytetään kulmakarvojen ja silmäripsien värjäykseen tarkoitetuissa valmisteissa aineen enimmäispitoisuuden ollessa 4,6 prosenttia. Kuluttajien turvallisuutta käsittelevä tiedekomitea, jäljempänä ’SCCS’, totesi 19 päivänä syyskuuta 2013 antamassaan lausunnossa (2), jäljempänä ’SCCS:n lausunto’, että turvamarginaali aineen 2-Chloro-p-Phenylenediamine käytölle hapettavissa hiusvärivalmisteissa, jotka on tarkoitettu kulmakarvoille ja silmäripsille, ei ole riittävä, kun aineen enimmäispitoisuus on 4,6 prosenttia. SCCS totesi lisäksi, että saatavilla olevien tietojen perusteella ja asianmukaisen in vivo -geenimutaatiotestin puuttuessa ei ole mahdollista tehdä päätelmiä aineen 2-Chloro-p-Phenylenediamine genotoksisesta potentiaalista. Sen vuoksi SCCS ei pitänyt aineen 2-Chloro-p-Phenylenediamine käyttöä kuluttajan kannalta turvallisena. SCCS selvensi myöhemmin katsovansa, että aineen 2-Chloro-p-Phenylenediamine sulfaatti- ja dihydrokloridisuoloja olisi käsiteltävä samaa varovaisuutta noudattaen kuin ainetta 2-Chloro-p-Phenylenediamine, kunnes ne on osoitettu turvallisiksi, koska niillä on sama perusrakenne, genotoksinen potentiaali mukaan lukien, kuin aineella 2-Chloro-p-Phenylenediamine. Lisäksi SCCS on selventänyt, että SCCS:n lausunto ja sen päätelmät voidaan ulottaa koskemaan hiuksia (3).

(2)

SCCS:n lausunnon ja sen myöhemmän selvennyksen perusteella aineen 2-Chloro-p-Phenylenediamine ja sen sulfaatti- ja dihydrokloridisuolojen käytöstä kulmakarvojen ja silmäripsien värjäykseen tarkoitetuissa valmisteissa voi aiheutua vaaraa ihmisten terveydelle. Altistuminen edellä mainitulle aineelle on hiusvärivalmisteiden osalta vielä suurempaa, sillä näitä valmisteita levitetään laajemmalle ihoalueelle. Tällä perusteella ja SCCS:n selvennys huomioon ottaen myös aineen 2-Chloro-p-Phenylenediamine ja sen sulfaatti- ja dihydrokloridisuolojen käytöstä hiusvärivalmisteissa voi aiheutua vaaraa ihmisten terveydelle. Näin ollen aine 2-Chloro-p-Phenylenediamine ja sen sulfaatti- ja dihydrokloridisuolat olisi kiellettävä hiusvärivalmisteissa, mukaan lukien kulmakarvojen ja silmäripsien värjäykseen käytettävät valmisteet, ja ne olisi lisättävä asetuksen (EY) N:o 1223/2009 liitteessä II olevaan kiellettyjen aineiden luetteloon.

(3)

On asianmukaista säätää kohtuullisista siirtymäajoista, joiden aikana teollisuudenala voi sopeutua uuteen kieltoon. Siirtymäkausien pituudesta päätettäessä talouden toimijoiden etujen olisi oltava tasapainossa havaittujen terveysriskien kanssa.

(4)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1223/2009 olisi muutettava.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kosmeettisten valmisteiden pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Neuvosto antoi 6 päivänä kesäkuuta 2013 komissiolle luvan osallistua unionin puolesta neuvotteluihin, jotka koskivat yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Euroopan neuvoston sopimussarja ETS N:o 108), jäljempänä ’yleissopimus N:o 108’, uudistamista ja unionin liittymistä muutettuun yleissopimukseen N:o 108 koskevia ehtoja ja menettelyjä.

(2)

Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi 18 päivänä toukokuuta 2018 pöytäkirjan yleissopimuksen N:o 108 muuttamisesta, jäljempänä ’muutospöytäkirja’.

(3)

Muutospöytäkirjan tarkoituksena on laajentaa yleissopimuksen N:o 108 turvaaman tietosuojan soveltamisalaa sekä parantaa sen tasoa ja kattavuutta.

(4)

Muutetun yleissopimuksen N:o 108 määräykset kattavat sekä unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvia toimia että toimia, jotka eivät kuulu sen soveltamisalaan, kuten kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen alan toimia.

(5)

Muutetun yleissopimuksen N:o 108 määräykset, siinä määrin kuin niitä sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvien toimien yhteydessä, voivat vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta perussopimuksen 3 artiklan 2 kohdan merkityksessä, sillä kyseiset määräykset perustuvat samoihin periaatteisiin kuin ne, joista on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (1) ja direktiivissä (EU) 2016/680 (2).

(6)

Koska muutettu yleissopimus N:o 108 sisältää suojatoimia, jotka perustuvat samoihin periaatteisiin kuin ne, joista on sääädetty asetuksessa (EU) 2016/679 ja direktiivissä (EU) 2016/680, sen voimaantulolla edistetään unionin tietosuojavaatimusten tunnetuksi tekemistä maailmanlaajuisesti, helpotetaan tietovirtoja unionin ja unioniin kuulumattomien yleissopimuksen N:o 108 osapuolten välillä, varmistetaan, että jäsenvaltiot noudattavat yleissopimuksesta N:o 108 johtuvia kansainvälisiä velvoitteitaan, sekä mahdollistetaan unionin tuleva liittyminen yleissopimukseen N:o 108.

(7)

Unioni ei voi allekirjoittaa eikä ratifioida muutospöytäkirjaa, koska yleissopimuksessa N:o 108 määrätään, että ainoastaan valtiot ovat sen osapuolia.

(8)

Jäsenvaltioille olisi sen vuoksi annettava lupa ratifioida muutospöytäkirja, toimien yhdessä unionin etujen mukaisesti, siltä osin kuin sen määräykset kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan,

(1)

Euroopan neuvoston yleissopimus turvallisuutta, turvatoimia ja palveluita koskevasta yhdennetystä lähestymistavasta jalkapallo-otteluissa ja muissa urheilutilaisuuksissa, jäljempänä ’yleissopimus’, tehtiin Saint-Denis'ssä 3 päivänä heinäkuuta 2016 ja se on ollut siitä lähtien avoinna allekirjoittamista ja ratifiointia varten.

(2)

Yleissopimuksen tavoitteena on luoda turvallinen, turvattu ja lämminhenkinen ympäristö jalkapallo-otteluissa ja muissa urheilutilaisuuksissa.

(3)

Kansallisia jalkapalloalan tietopisteitä koskeva yleissopimuksen 11 artiklan 2, 3 ja 4 kohta voivat vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden soveltamisalaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, koska kyseiset säännökset ovat yhteneväiset tiettyjen neuvoston päätökseen 2002/348/YOS (2) sisältyvien velvoitteiden kanssa.

(4)

Unionin tuki yleissopimukselle on tärkeää urheilutilaisuuksiin liittyvän väkivallan torjumiseksi, ja se täydentäisi unionin muita tätä alaa koskevia pyrkimyksiä, joita se edistää tukemalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1288/2013 (3) perustetun Erasmus+-ohjelman urheilua koskevaan osa-alueeseen kuuluvia hankkeita.

(5)

Unionista ei voi tulla yleissopimuksen osapuolta, koska ainoastaan valtiot voivat olla sen osapuolia.

(6)

Jäsenvaltiot olisi sen vuoksi valtuutettava allekirjoittamaan ja ratifioimaan yleissopimus toimien yhdessä unionin edun mukaisesti siltä osin kuin on kyse unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvista yleissopimuksen osista.

(7)

Päätös 2002/348/YOS sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja sen vuoksi ne osallistuvat tämän päätöksen hyväksymiseen.

(8)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

(1)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 13 artiklassa säädetään järjestelmästä, jolla varmistetaan yhtäältä unionin vahvistamien ja toisaalta kolmansien maiden vahvistamien oikeudellisten ja valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelyjen vastaavuus asetuksen soveltamisalalla. Komissiolle siirretään valta antaa vastaavuutta koskevia päätöksiä, joissa todetaan kolmannen maan oikeudellisten ja valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelyjen vastaavan asetuksen (EU) N:o 648/2012 4, 9, 10 ja 11 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, jolloin olisi katsottava, että vastapuolet, jotka toteuttavat asetuksen soveltamisalaan kuuluvan transaktion ja joista ainakin yksi on sijoittautunut kyseiseen kolmanteen maahan, täyttävät nämä vaatimukset noudattamalla kyseisen kolmannen maan oikeudellisessa järjestelmässä asetettuja vaatimuksia. Vastaavuuden toteaminen auttaa välttämään päällekkäisten tai ristiriitaisten vaatimusten soveltamisen. Lisäksi vastaavuuden toteaminen auttaa saavuttamaan asetuksen (EU) N:o 648/2012 kokonaisvaltaisen tavoitteen eli pienentämään järjestelmäriskiä ja lisäämään johdannaismarkkinoiden avoimuutta varmistamalla, että kolmansien maiden kanssa sovittuja, asetuksessa säädettyjä periaatteita sovelletaan kansainvälisellä tasolla johdonmukaisesti.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa, sellaisina kuin niitä on täydennetty komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 149/2013 (2) ja komission delegoidulla asetuksella (EU) 2016/2251 (3), vahvistetaan unionin oikeudelliset vaatimukset, joita sovelletaan sellaisiin OTC-johdannaissopimuksiin, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, ja jotka koskevat OTC-johdannaissopimusten ehtojen oikea-aikaista vahvistamista, sijoitussalkkujen tiivistämisprosessia ja järjestelyjä sijoitussalkkujen täsmäyttämiseksi. Lisäksi kyseisissä kohdissa vahvistetaan tällaisiin sopimuksiin sovellettavat velvoitteet, jotka koskevat arvostamista ja riitojenratkaisua, jäljempänä ’operatiiviset riskienpienentämistekniikat’, ja vakuuksien, jäljempänä ’marginaalit’, vaihtoon vastapuolten välillä.

(3)

Jotta kolmannen maan oikeudellisen ja valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmän voidaan katsoa vastaavan unionin järjestelmää operatiivisten riskienpienentämistekniikoiden ja marginaalivaatimusten osalta, sovellettavien oikeudellisten ja valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelyjen olennaisen vaikutuksen olisi vastattava asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan mukaisia unionin vaatimuksia siten, että niillä taataan salassapitovelvollisuus, joka vastaa asetuksen mukaista salassapitovelvollisuutta, ja kyseisiä oikeudellisia ja valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelyjä olisi sovellettava tehokkaasti ja ne olisi pantava täytäntöön yhdenvertaisella ja vääristämättömällä tavalla tehokkaan valvonnan ja täytäntöönpanon varmistamiseksi kyseisessä kolmannessa maassa. Sen vuoksi tämän vastaavuusarvioinnin tarkoituksena on todentaa, että Japanin oikeudellisilla ja valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelyillä varmistetaan, että OTC-johdannaissopimukset, joita ei määritetä keskusvastapuolessa ja joiden vastapuolista ainakin yksi on sijoittautunut kyseiseen kolmanteen maahan, eivät altista unionin finanssimarkkinoita suuremmille riskeille eivätkä näin ollen aiheuta unionissa kohtuutonta järjestelmäriskiä.

(4)

Komissio vastaanotti 1 päivänä syyskuuta 2013 Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen, jäljempänä ’EAMV’, Japanin oikeudellisista ja valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelyistä laatiman teknisen lausunnon (4), jossa käsitellään muun muassa sellaisiin OTC-johdannaissopimuksiin, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, sovellettavia operatiivisia riskienpienentämistekniikoita. EAMV totesi teknisessä lausunnossaan, että Japanissa ei ollut oikeudellisesti sitovia vaatimuksia, jotka koskevat OTC-johdannaissopimusten ehtojen oikea-aikaista vahvistamista, sijoitussalkkujen täsmäyttämistä, tiivistämistä ja arvostamista tai velvoitetta riitojenratkaisuun tai vakuuksien vaihtoon OTC-johdannaissopimusten vastapuolten välillä. Lisäksi EAMV huomautti, että kahdenvälisiin marginaaleihin sovellettavien järjestelmien vastaavuutta ei voitu arvioida kyseisenä ajankohtana, koska unionissa ei ollut vielä laadittu teknisiä standardeja kahdenvälisiä marginaaleja koskevista säännöistä.

(5)

Komissio on arviointiaan tehdessään ottanut huomioon EAMV:n teknisen lausunnon ja sen jälkeisen sääntelykehityksen. Tämä päätös ei perustu yksinomaan Japanissa sovellettavien oikeudellisten ja valvonta- ja täytäntöönpanovaatimusten vertailevaan analyysiin vaan myös arviointiin, jossa on tarkasteltu kyseisten vaatimusten vaikutusta sekä sitä, riittävätkö vaatimukset vähentämään sellaisista OTC-johdannaissopimuksista, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, aiheutuvia riskejä vastaavalla tavalla kuin asetuksessa (EU) N:o 648/2012 säädetyt vaatimukset.

(6)

OTC-johdannaissopimuksiin Japanissa sovellettavat oikeudelliset ja valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelyt vahvistetaan vuonna 1948 annetussa Financial Instruments and Exchange Act -säädöksessä (laki N:o 25), jäljempänä ’FIEA-säädös’, ja niitä sovelletaan rahoitusinstrumenttialan toimijoihin ja rekisteröityihin finanssilaitoksiin, joihin kuuluvat säännellyt pankit, osuuskunnat, vakuutusyhtiöt, eläkerahastot ja sijoitusrahastot. Japanin finanssipalveluvirastolla (Financial Services Agency of Japan) on laajat valtuudet panna FIEA-säädös täytäntöön, ja se voi lisäksi antaa valtioneuvoston kanslian määräyksiä, valvontaa koskevia suuntaviivoja ja julkisia ilmoituksia, jäljempänä yhdessä ’OTC-johdannaisia koskevat Japanin säännöt’. Finanssipalveluvirastolla on toimivalta asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen OTC-johdannaisten osalta lukuun ottamatta OTC-hyödykejohdannaisia, jotka kuuluvat Japanin talous-, kauppa- ja teollisuusministeriön ja Japanin maatalous-, metsätalous- ja kalatalousministeriön toimivaltaan.

(7)

OTC-johdannaisia koskevissa Japanin säännöissä vahvistetut, sellaisiin OTC-johdannaissopimuksiin, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, sovellettavat operatiiviset riskienpienentämistekniikat ovat edelleen riittämättömiä, kun niitä verrataan asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 149/2013 vahvistettuihin vaatimuksiin, jotka koskevat OTC-johdannaissopimusten ehtojen oikea-aikaista vahvistamista, sijoitussalkkujen tiivistämisprosessia ja järjestelyjä sijoitussalkkujen täsmäyttämiseksi. Tämän päätöksen olisi sen vuoksi katettava ainoastaan ne oikeudelliset ja valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelyt, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 149/2013 vahvistettuja arvostamista ja riitojenratkaisuja koskevia velvoitteita sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 3 kohdassa ja delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/2251 vahvistettuja marginaalivaatimuksia.

(8)

Kun tarkastellaan sellaisiin OTC-johdannaisiin, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, sovellettavia transaktioiden arvostamista ja riitojenratkaisua koskevia vaatimuksia, OTC-johdannaisia koskeviin Japanin sääntöihin sisältyy samanlaisia velvoitteita kuin asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetut velvoitteet. Erityisesti valvontasuuntaviivojen IV-2-4 jaksossa esitetään sellaisiin OTC-johdannaissopimuksiin, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, sovellettavaa riitojenratkaisua koskevia erityisiä vaatimuksia, ja lisäksi valtioneuvoston kanslian määräyksen 123 §:ssä vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat päivittäisen arvostamisen suorittamista marginaalin vaihtamiseksi.

(9)

Kun on kyse sellaisia OTC-johdannaissopimuksia, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, koskevista marginaaleista, Japanin oikeudellisesti sitoviin vaatimuksiin kuuluvat maan finanssipalveluviraston hyväksymät ja 31 päivänä maaliskuuta 2016 julkaisemat lopulliset säännökset, jotka tulivat voimaan 1 päivänä syyskuuta 2016. Säännöksiin sisältyvät 6 päivänä elokuuta 2007 annettu valtioneuvoston kanslian määräys N:o 52 rahoitusinstrumenttialasta, mukaan lukien sitä täydentävät määräykset, 31 päivänä maaliskuuta 2016 annetut finanssipalveluviraston julkiset ilmoitukset N:o 15, 16 ja 17 sekä 25 päivänä elokuuta 2017 annettu julkinen ilmoitus N:o 25, tarkistetut kattavat suuntaviivat suurten pankkien valvonnasta, tarkistetut kattavat suuntaviivat pienten, keskisuurten ja alueellisten finanssilaitosten valvonnasta, tarkistetut kattavat suuntaviivat osuuspankkien valvonnasta, tarkistetut kattavat suuntaviivat rahoitusinstrumenttialan toimijoiden valvonnasta, tarkistetut kattavat suuntaviivat vakuutusyhtiöiden valvonnasta ja tarkistetut kattavat suuntaviivat trustipalveluja tarjoavien yhtiöiden valvonnasta. Japanin talous-, kauppa- ja teollisuusministeriön ja maatalous-, metsätalous- ja kalatalousministeriön toimivaltaan kuuluviin OTC-hyödykejohdannaisiin sovellettavissa säännöissä toistetaan Japanin finanssipalveluviraston hyväksymät lopulliset säännökset, jäljempänä yhdessä ’Japanin marginaalisäännöt’.

(10)

Japanin marginaalisääntöjen mukaan niiden finanssilaitosten, joiden hallussa olevien OTC-johdannaisten nimellispääoman keskimääräinen kokonaismäärä tietyllä ajanjaksolla on vähintään 300 miljardia jeniä, on FIEA-säädöksen mukaisesti vaihdettava vaihtelumarginaali päivittäin, kun taas tämän kynnysarvon alle jäävien finanssilaitosten on vaihdettava vaihtelumarginaali ”riittävän usein”. Koska asetuksessa (EU) N:o 648/2012 edellytetään kaikkien sellaisen OTC-johdannaistransaktion vastapuolten, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, vaihtavan vaihtelumarginaalin päivittäin, tässä päätöksessä olisi asetettava ehdoksi vaihtelumarginaalin päivittäinen vaihtaminen sellaisten rahoitusinstrumenttialan toimijoiden ja rekisteröityjen finanssilaitosten kanssa suoritettujen transaktioiden osalta, joiden hallussa olevien OTC-johdannaisten nimellispääoman keskimääräinen kokonaismäärä yhden vuoden jaksolla, joka alkaa huhtikuusta kaksi vuotta ennen sitä vuotta, jonka aikana laskenta on tehtävä (tai vuosi ennen, jos laskenta suoritetaan joulukuussa), on vähemmän kuin 300 miljardia jeniä.

(11)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/2251 vahvistettuja vaatimuksia vastaavasti Japanin marginaalisääntöjen mukaan kaikkien finanssilaitosten, jotka yhdistävät konsolidoidun ryhmän määrittämättömien OTC-johdannaisten, määrittämättömien OTC-hyödykejohdannaisten, fyysisesti toteutettavien valuuttatermiinien ja valuuttaswapien nimellismäärät, lukuun ottamatta konsernin sisäisiä transaktioita, maaliskuun, huhtikuun ja toukokuun ajalta vuotta ennen sitä vuotta, jonka aikana laskennan tulos ylittää 1,1 biljoonaa jeniä, on vaihdettava alkumarginaali. Japanin marginaalisäännöissä säädetään myös, että alku- ja vaihtelumarginaalin yhdistetty siirron vähimmäismäärä on 70 miljoonaa jeniä, kun taas vastaava kynnysarvo delegoidun asetuksen (EU) 2016/2251 25 artiklassa on 500 000 euroa. Koska edellä mainittuina valuuttoina olevien arvojen ero on rajallinen, näiden määrien olisi katsottava vastaavan toisiaan.

(12)

Japanin marginaalisääntöjä sovelletaan lähes kaikkiin asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 7 kohdassa määriteltyihin OTC-johdannaissopimuksiin lukuun ottamatta fyysisesti toteutettavia valuuttatermiinejä ja valuuttaswapeja, joille ei Japanin marginaalisäännöissä aseteta vaatimuksia. Valuuttatransaktiot, jotka liittyvät pääoman vaihtamiseen valuutanvaihtosopimusten avulla, on vapautettu alkumarginaalia koskevista vaatimuksista. Japanin marginaalisäännöissä ei myöskään säädetä strukturoitujen tuotteiden, kuten katettujen joukkolainojen ja arvopaperistamisten, erityiskäsittelystä. Asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaan ainoastaan valuuttaswapit ja valuuttatermiinit on vapautettu alkumarginaaleja koskevista vaatimuksista ja vain suojaustarkoituksessa katettuihin joukkolainoihin liittyvät johdannaiset on vapautettu kaikista marginaalivaatimuksista. Tätä päätöstä olisi sen vuoksi sovellettava pelkästään sellaisiin OTC-johdannaissopimuksiin, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisia marginaalivaatimuksia ja Japanin marginaalisääntöjä.

(13)

Alkumarginaalin laskemista koskevat Japanin marginaalisääntöjen vaatimukset vastaavat asetuksessa (EU) N:o 648/2012 vahvistettuja vaatimuksia. Samalla tavalla kuin delegoidun asetuksen (EU) 2016/2251 liitteessä IV esitetyssä alkumarginaalin laskentaan sovellettavassa standardimenetelmässä, Japanin marginaalisäännöissä mahdollistetaan kyseisessä liitteessä esitettyä menetelmää vastaavan vakiomallin käyttö. Alkumarginaalin laskennassa voidaan vaihtoehtoisesti käyttää sisäisiä malleja tai kolmansien osapuolten malleja, jos ne sisältävät tiettyjä eritysparametreja, vähimmäisluottamusvälit ja riskivakuusjaksot mukaan luettuina, ja tiettyjä historiatietoja, stressikaudet mukaan luettuina. Vastapuolten on ilmoitettava tapauksen mukaan joko Japanin finanssipalveluvirastolle, Japanin talous-, kauppa- ja teollisuusministeriölle tai Japanin maatalous-, metsätalous- ja kalatalousministeriölle aikomuksestaan käyttää kyseisiä sisäisiä malleja tai kolmansien osapuolten malleja sekä annettava samalla tiedot mahdollisista tarvittavista oletuksista, hypoteeseista ja muutoksista.

(14)

Japanin marginaalisääntöjen vaatimukset, jotka koskevat hyväksyttäviä vakuuksia ja niiden hallussa- ja erilläänpitoa, vastaavat delegoidun asetuksen (EU) 2016/2251 vaatimuksia. Japanin marginaalisääntöihin sisältyy myös vastaavanlainen luettelo hyväksyttävistä vakuuksista, ja sääntöjen mukaan rahoitusinstrumenttialan toimijoiden ja rekisteröityjen finanssilaitosten on kohtuudella hajautettava keräämiään vakuuksia muun muassa rajoittamalla sellaisten vakuuksien määrää, joilla on vähäinen likviditeetti, vakuuksien keskittymisen ehkäisemiseksi. Vakuuden arvostamista koskevat Japanin marginaalisääntöjen vaatimukset vastaavat delegoidun asetuksen (EU) 2016/2251 19 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia.

(15)

Salassapitovelvollisuuksien vastaavuuden osalta voidaan todeta, että Japanin finanssipalveluviraston hallussa oleviin tietoihin sovelletaan viraston tietoturvapolitiikkaa ja viraston työntekijöihin sovelletaan kansallisesta julkishallinnosta annettua lakia, jossa kielletään työntekijöitä paljastamasta tietoonsa tehtävien hoitamisen yhteydessä tulleita tietoja. Sen vuoksi kansallisesta julkishallinnosta annettu laki ja Japanin finanssipalveluviraston tietoturvapolitiikka antavat takeet salassapitovelvollisuudesta, johon sisältyy myös toimivaltaisten viranomaisten kolmansien osapuolten kanssa vaihtamien liikesalaisuuksien suojaaminen, ja nämä takeet vastaavat asetuksen (EU) N:o 648/2012 VIII osastossa säädettyjä takeita. Sen vuoksi kansallisesta julkishallinnosta annetun lain ja Japanin finanssipalveluviraston tietoturvapolitiikan olisi yhdessä katsottava tarjoavan vastaavan salassapitovelvollisuuden tason kuin asetuksessa (EU) N:o 648/2012 taataan.

(16)

Lopuksi voidaan todeta, että siltä osin kuin on kyse järjestelyjen tehokkaasta soveltamisesta ja täytäntöönpanosta yhdenvertaisella ja vääristämättömällä tavalla tehokkaan valvonnan ja täytäntöönpanon varmistamiseksi kyseisessä kolmannessa maassa, Japanin finanssipalveluvirastolla on laajat tutkinta- ja valvontavaltuudet, joiden ansiosta se voi arvioida sitä, noudatetaanko sellaisiin OTC-johdannaissopimuksiin, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, sovellettavia marginaalivaatimuksia. Japanin finanssipalveluvirasto voi toteuttaa monenlaisia valvontatoimenpiteitä ehkäistäkseen sovellettavien vaatimusten rikkomisen, kuten FIEA-asetuksen 51 §:ään perustuva liiketoiminnan parantamista koskeva määräys ja 52 §:ään perustuvat muut valvontatoimenpiteet. Sen vuoksi olisi katsottava, että näillä toimenpiteillä taataan OTC-johdannaisia koskevien Japanin sääntöjen mukaisten oikeudellisten ja sääntely- ja valvontajärjestelyjen tehokas soveltaminen yhdenvertaisella ja vääristämättömällä tavalla tehokkaan valvonnan ja täytäntöönpanon varmistamiseksi.

(17)

Tämä päätös perustuu oikeudellisesti sitoviin vaatimuksiin, joita OTC-johdannaissopimuksiin sovelletaan tämän päätöksen hyväksymisajankohtana. Komission olisi yhteistyössä EAMV:n kanssa edelleen seurattava säännöllisesti OTC-johdannaissopimuksiin, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, sovellettavien kyseisiä sopimuksia koskevien ehtojen oikea-aikaista vahvistamista, sijoitussalkkujen tiivistämistä ja täsmäyttämistä, arvostamista, riitojenratkaisua ja marginaalivaatimuksia koskevien, tämän päätöksen perustan muodostavien oikeudellisten järjestelyjen ja valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelyjen kehitystä ja johdonmukaista ja tehokasta täytäntöönpanoa. Tämä ei saisi rajoittaa komission mahdollisuutta toteuttaa erityinen uudelleentarkastelu milloin tahansa, jos komission on tapahtuneen kehityksen perusteella tarpeen arvioida uudelleen tällä päätöksellä hyväksyttyä vastaavuutta. Tällaisen uudelleenarvioinnin pohjalta saatetaan kumota tämä päätös, minkä jälkeen vastapuoliin sovellettaisiin automaattisesti kaikkia asetuksessa (EU) N:o 648/2012 vahvistettuja vaatimuksia.

(18)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan arvopaperikomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1163/2014 (EKP/2014/41) 9 artiklan 2 kohdan mukaan perittävien vuotuisten valvontamaksujen kokonaismäärän tulisi kattaa asianomaisena valvontamaksukautena Euroopan keskuspankille (EKP) valvontatehtävistä koituvat menot mutta ei ylittää niitä. Nämä menot koostuvat kuluista, jotka liittyvät suoraan EKP:n valvontatehtäviin, kuten merkittävien yhteisöjen suoraan valvontaan, vähemmän merkittävien yhteisöjen valvontaa koskevaan seurantaan sekä horisontaalisten tehtävien ja erityispalvelujen suorittamiseen. Ne kattavat myös EKP:n valvontatehtäviin liittyviä välillisiä kuluja, kuten EKP:n tukiyksiköiden, mukaan lukien toimitilahallinnointi, henkilöstöhallinto, hallintopalvelut, budjetti ja resurssienhallinta, kirjanpito, oikeuspalvelut, viestintä- ja käännöspalvelut, sisäinen tarkastus sekä tilastopalvelut ja tietotekniikka, tuottamat palvelut.

(2)

Jotta voitaisiin laskea merkittävien valvottavien yhteisöjen ja merkittävien valvottavien ryhmittymien sekä vähemmän merkittävien valvottavien yhteisöjen ja vähemmän merkittävien valvottavien ryhmittymien maksettavaksi tulevat valvontamaksut, yhteenlasketut kulut olisi jaettava niiden menojen perusteella, jotka kohdennetaan merkittävien valvottavien yhteisöjen ja merkittävien valvottavien ryhmittymien suoraa valvontaa hoitaville toimialoille sekä vähemmän merkittävien valvottavien yhteisöjen ja vähemmän merkittävien valvottavien ryhmittymien välillistä valvontaa hoitaville toimialoille.

(3)

Vuotuisten valvontamaksujen kokonaismäärä vuodelle 2019 olisi laskettava seuraavien erien summana: a) vuodelle 2019 hyväksyttyyn EKP:n talousarvioon perustuvat, valvontatehtävistä vuonna 2019 aiheutuviksi arvioidut vuotuiset kulut, ottaen huomioon arvioitujen, EKP:lle oletettavasti koituvien vuotuisten kulujen kehitys, joka oli tiedossa, kun tämä päätös hyväksyttiin ja b) vuoden 2018 yli- tai alijäämä.

(4)

Yli- tai alijäämä olisi määritettävä siten, että Euroopan keskuspankin päätöksen (EU) 2018/667 (EKP/2018/12) (3) liitteessä vahvistetuista, vuonna 2018 perityistä arvioiduista vuotuisista kuluista vähennetään vuoden 2018 valvontatehtävistä aiheutuneet todelliset vuotuiset kulut, sellaisina kuin ne on esitetty vuoden 2018 tilinpäätöksessä (4).

(5)

Asetuksen (EU) N:o 1163/2014 (EKP/2014/41) 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti vuotta 2019 koskevia arvioituja valvonnan vuosikustannuksia määritettäessä on otettava huomioon edellisiin valvontamaksukausiin liittyvät valvontamaksut, jotka eivät ole olleet perittävissä, mainitun asetuksen 14 artiklan nojalla saadut korot sekä mahdolliset 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti maksetut tai palautetut määrät,