25.2.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/1

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2019/320,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2018,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/53/EU täydentämisestä siltä osin kuin kyse on mainitun direktiivin 3 artiklan 3 kohdan g alakohdassa tarkoitettujen olennaisten vaatimusten soveltamisesta soittajan paikannuksen varmistamiseksi mobiililaitteista lähetettävissä hätäviesteissä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon radiolaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 1999/5/EY kumoamisesta 16 päivänä huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/53/EU (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 3 kohdan

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Kuten direktiivin 2014/53/EU johdanto-osan 14 kappaleessa todetaan, radiolaitteet voivat olla tärkeänä apuna hätäpalvelujen saannissa, minkä vuoksi ne olisi asianmukaisissa tapauksissa suunniteltava niin, että ne tukevat ominaisuuksia, joita tarvitaan hätäpalveluihin pääsyä varten.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1285/2013 (2) Galileo-ohjelmassa perustettu järjestelmä on unionin kokonaan omistama ja valvoma maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä, jäljempänä ’GNSS-järjestelmä’, joka tarjoaa erittäin tarkkoja paikannuspalveluja siviilivalvonnassa. Galileo-järjestelmää voidaan käyttää yhdessä muiden GNSS-järjestelmien kanssa.

(3)	Vuonna 2016 hyväksytyssä Euroopan avaruusstrategiassa (3) ilmoitetaan toimenpiteistä, joilla otetaan käyttöön Galileon paikannus- ja navigointipalvelut matkapuhelimissa.

(4)

Neuvosto tukee 5 päivänä joulukuuta 2017 antamissaan päätelmissä (4) vahvojen toimintaketjun loppupään markkinoiden kehittämistä avaruusperusteisille sovelluksille ja palveluille ja painottaa, että olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, tarvittaessa myös sääntelytoimenpiteitä, jotta EU:ssa myytävät laitteet olisivat täysin yhteensopivia Galileo-järjestelmän kanssa ja edistettäisiin sellaisten laitteiden pääsyä globaaleille markkinoille, joilla on Galileo-valmius.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/22/EY (5) säädetään eurooppalaisen hätänumeron 112 käyttöönotosta kaikkialla unionissa ja velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että yritykset, jotka toimittavat loppukäyttäjille sähköisen viestintäpalvelun, jonka avulla voidaan soittaa puheluja kansallisessa numerointisuunnitelmassa olevista numeroista, antavat soittajan sijaintia koskevat tiedot ainakin eurooppalaiseen hätänumeroon 112 soitettuja hätäpuheluja käsitteleville viranomaisille.

(6)	Kehittyneellä tietojenkäsittelykapasiteetilla varustetut matkapuhelimet, jäljempänä ’mobiililaitteet’, ovat se televiestinnässä käytettävien radiolaitteiden luokka, jota unionissa eniten käytetään eurooppalaiseen hätänumeroon 112 soittamisessa.

(7)

Hätäpalveluihin yhteyden ottavan radiolaitteen sijainnin tarkkuus on olennainen tekijä varmistettaessa, että vaadittu pääsy näihin palveluihin todella toteutuu. Mobiililaitteista lähetettyjen hätäviestien lähettäjän sijainti määritetään nykyään solupaikannuksella, joka perustuu mobiililaitetta palvelevan tukiasemamaston peittoalueeseen. Tukiasemamaston peittoalue vaihtelee 100 metristä useisiin kilometreihin. Joissakin tapauksissa, kuten vuorilla, kaupungeissa ja suurissa rakennuksissa, tämä saattaa johtaa merkittäviin virheisiin hätäpuhelun soittajan paikantamisessa.

(8)	Solupaikannukseen perustuvalla soittajan paikantamisella, jota täydennetään langattomien lähiverkkojen ja GNSS-järjestelmien tiedoilla, voitaisiin määrittää soittajan sijainti selvästi tarkemmin ja nopeuttaa ja tehostaa pelastustoimia ja optimoida hätäresurssien käyttöä.

(9)	GNSS-paikannukseen perustuvia soittajan paikantamiseen käytettäviä ratkaisuja on jo otettu käyttöön kahdeksassa jäsenvaltiossa ja tietyissä kolmansissa maissa.

(10)

Mitä tulee hätänumeroon 112 perustuviin ajoneuvoon asennettaviin eCall-järjestelmiin, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/758 (6) edellytetään jo, että näissä järjestelmissä käytettävät vastaanottimet ovat yhteensopivia Galileo- ja EGNOS-järjestelmien tarjoamien paikannuspalvelujen kanssa.

(11)

Edellä esitetyistä syistä myös mobiililaitteet olisi luettava niiden radiolaitteiden luokkaan, jotka tukevat tiettyjä direktiivin 2014/53/EU 3 artiklan 3 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja hätäpalveluihin pääsyn varmistavia ominaisuuksia. Uusien mobiililaitteiden olisi pystyttävä tarjoamaan pääsy langattomien lähiverkkojen ja GNSS-järjestelmien tarjoamiin sijaintitietoihin, ja tällaisen paikannustoiminteen olisi oltava yhteensopiva ja yhteentoimiva Galileo-ohjelman tarjoamien palvelujen kanssa.

(12)

Direktiivissä 2014/53/EU rajoitutaan olennaisten vaatimusten ilmaisemiseen. Jotta vaatimustenmukaisuuden arviointi kyseisten vaatimusten osalta olisi helpompaa, direktiivissä säädetään vaatimustenmukaisuusolettamasta sellaisten radiolaitteiden osalta, jotka ovat sellaisten yhdenmukaistettujen standardien mukaisia, jotka on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (7) mukaisesti kyseisiä vaatimuksia vastaavien yksityiskohtaisten teknisten eritelmien ilmaisemista varten.

(13)	Euroopan sähkötekninen standardointijärjestöä (Cenelec) ja Euroopan telealan standardointilaitosta (ETSI) pyydettiin laatimaan direktiivin 2014/53/EU 3 artiklan täytäntöönpanon tueksi radiolaitteita koskevia yhdenmukaistettuja standardeja (pyyntö M/536) (8).

(14)	Talouden toimijoille olisi annettava riittävästi aikaa tehdä tarvittavat muutokset mobiililaitteisiin, joita ne aikovat saattaa markkinoille. Tämän asetuksen mitään kohtaa ei pidä tulkita niin, että se estäisi talouden toimijoita noudattamasta sitä heti sen voimaantulopäivästä.

(15)	Komissio on tässä asetuksessa vahvistettuja toimenpiteitä valmistellessaan toteuttanut asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja kuullut avaruuspolitiikan asiantuntijaryhmää sen kokouksissa 14 päivänä marraskuuta 2017 ja 14 päivänä maaliskuuta 2018,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Direktiivin 2014/53/EU 3 artiklan 3 kohdan g alakohdassa vahvistettuja olennaisia vaatimuksia sovelletaan matkapuhelimiin, joissa on samankaltaiset tietojen käsittely- ja varastointiominaisuudet kuin tietokoneessa.

2. Edellä olevan 1 kohdan noudattaminen on varmistettava teknisillä ratkaisuilla, joilla pystytään vastaanottamaan ja prosessoimaan langattoman lähiverkon signaaleihin perustuvia paikannustietoja ja GNSS-järjestelmistä saatavaa dataa ja jotka ovat yhteensopivia ja yhteentoimivia ainakin asetuksessa (EU) N:o 1285/2013 tarkoitetun Galileo-järjestelmän kanssa ja joilla nämä tiedot asetetaan saataville niiden lähettämiseksi hätäviesteissä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 17 päivästä maaliskuuta 2022.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä joulukuuta 2018.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) EUVL L 153, 22.5.2014, s. 62.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1285/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan satelliittinavigointijärjestelmien toteuttamisesta ja käytöstä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 876/2002 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 683/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 1).

(3) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Avaruusstrategia Euroopalle, COM(2016) 705 final.

(4) Neuvoston päätelmät, annettu 5 päivänä joulukuuta 2017, Galileo- ja EGNOS-ohjelmien ja Euroopan GNSS-viraston toiminnan väliarvioinnista (asiakirja 15435/17).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi) (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 51).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/758, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, hätänumeroon 112 perustuvan ajoneuvoon asennettavan eCall-järjestelmän käyttöönottoa koskevista tyyppihyväksyntävaatimuksista ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 77).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1025/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, eurooppalaisesta standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja 93/15/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 12).

(8) Commission Implementing Decision C(2015) 5376 final of 4 August 2015 on a standardisation request to the European Committee for Electrotechnical Standardisation and to the European Telecommunications Standards Institute as regards radio equipment in support of Directive 2014/53/EU of the European Parliament and of the Council (direktiivin 2014/53/EU mukaisten standardien laadintapyyntöä koskeva komission täytäntöönpanopäätös, annettu 4. elokuuta 2015, ei suomenkielistä versiota).

25.2.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/7

EUROOPAN KESKUSPANKIN PÄÄTÖS (EU) 2019/322,

annettu 31 päivänä tammikuuta 2019,

kansallisessa lainsäädännössä annettuihin valvontavaltuuksiin liittyvien päätösten antamista koskevan toimivallan siirtämisestä (EKP/2019/4)

EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15 päivänä lokakuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdan, 4 artiklan 3 kohdan ja 9 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon valvontatehtäviä koskevien säädösten päätöksentekovaltuuksien siirtämistä koskevista yleisistä säännöistä (EU) 2017/933 (EKP/2016/40) 16 päivänä marraskuuta 2016 annetun Euroopan keskuspankin päätöksen (2) ja erityisesti sen 4 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 6 artiklan nojalla Euroopan keskuspankki (EKP) hoitaa yksinomaisessa toimivallassaan olevaa tehtäväänsä valvoa luottolaitoksia ja pyrkiä varmistamaan valvontastandardien johdonmukainen soveltaminen, edistämään rahoitusmarkkinoiden vakautta ja varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset.

(2)	Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, että EKP:n on sovellettava kaikkea asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä, ja jos kyseinen lainsäädäntö koostuu direktiiveistä, sellaista kansallista lainsäädäntöä, joilla nämä direktiivit saatetaan kansallisen lainsäädännön osaksi.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 9 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla EKP:llä on sille annettujen tehtävien hoitamista varten kaikki asetuksessa (EU) N:o 1024/2013 säädetyt valtuudet ja velvoitteet sekä kaikki ne valtuudet ja velvoitteet, jotka toimivaltaisilla viranomaisilla on asiaa koskevan unionin lainsäädännön nojalla. EKP:n toimivalta ulottuu sellaisten kansallisen lainsäädännön nojalla annettujen valvontavaltuuksien käyttöön, joista ei ole nimenomaisesti säädetty unionin lainsäädännössä, siltä osin kuin nämä valtuudet kuuluvat EKP:n tehtäviin asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan nojalla ja tukevat valvontatoimintaa. EKP joutuu toimivaltaisena viranomaisena vuosittain antamaan huomattavan määrän päätöksiä, jotka koskevat kansallisen lainsäädännön nojalla annettuja valvontavaltuuksia.

(4)

Päätöksentekomenettelyn jouduttamiseksi tarvitaan tällaisten päätösten antamista koskeva delegointipäätös. Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut, että toimivaltuuksien delegoiminen voi olla välttämätöntä, jotta toimielin, jonka on tehtävä huomattava määrä päätöksiä, pystyy täyttämään tehtävänsä. Vastaavasti Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut, että kaikissa institutionaalisissa järjestelmissä on olemassa periaate, jonka mukaan on tarpeen varmistaa päätöksentekoelimen toimintakyky. (3)

(5)	Päätöksentekovallan siirtämisen pitäisi olla vähäistä ja oikeasuhteista, ja toimivallan siirron laajuus pitäisi määritellä selvästi.

(6)

Päätöksessä (EU) 2017/933 (EKP/2016/40) täsmennetään valvontaa koskevien delegointipäätösten antamisessa noudatettava menettely sekä henkilöt, joille päätöksentekovaltuuksia voidaan siirtää. Kyseinen päätös ei vaikuta EKP:n valvontatehtävien hoitoon eikä valvontaelimen toimivaltaan esittää EKP:n neuvostolle valmiita päätösluonnoksia.

(7)

Jos tässä päätöksessä vahvistetut delegoidun päätöksen antamisen edellytykset eivät täyty, päätökset olisi tehtävä asetuksen (EU) N:o 1024/2013 26 artiklan 8 kohdassa säädetyssä ja päätöksen EKP/2004/2 (4) 13 g artiklassa täsmennetyssä vastustamattajättämismenettelyssä. Lisäksi vastustamattajättämismenettelyä pitäisi käyttää myös silloin, jos yksikönpäälliköt ovat huolissaan kansallisiin valtuuksiin perustuvien päätösten arviointiperusteiden täyttymisestä arvioinnin monimutkaisuuden vuoksi.

(8)

EKP:n valvontapäätökset voidaan käsitellä uudelleen siten kuin asetuksen (EU) N:o 1024/2013 24 artiklassa säädetään ja päätöksessä EKP/2014/16 (5) täsmennetään. Tällaisen uudelleenkäsittelyn yhteydessä valvontaelimen pitäisi ottaa huomioon oikaisulautakunnan lausunto ja toimittaa EKP:n neuvostolle uusi päätösluonnos vastustamattajättämismenettelyssä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

1.	’kansallisiin valtuuksiin perustuvilla päätöksillä’ päätöksiä, joita EKP tekee käyttäessään kansallisen lainsäädännön mukaisia valvontavaltuuksiaan, joista ei säädetä nimenomaisesti unionin oikeudessa,

2.	’omistusosuuden hankkimisella’ suoran tai välillisen pääomaosuuden tai äänioikeuksien hankkimista toisesta yhteisöstä, myös uuden yhteisön perustamisen seurauksena, ei kuitenkaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (6) 22 artiklassa tarkoitettua määräosuuden hankkimista,

’sulautumisella’ a) toimenpidettä, jolla yksi tai useampi yritys siirtää purkautumishetkellään selvitysmenettelyssä tai selvitysmenettelyttä kaikki varansa ja vastuunsa olemassa olevalle yritykselle tai uudelle yritykselle ja antaa osakkailleen vastikkeeksi arvopapereita tai osakkeita, jotka edustavat olemassa olevan yrityksen tai uuden yrityksen pääomaa, tai b) mitä tahansa toimenpidettä, joka merkitsee sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan sulautumista,

4.	’eriyttämistoimella’ a) toimenpidettä, jolla yksi tai useampi yritys erottaa osan varoistaan ja vastuistaan muodostaakseen uuden yrityksen, jolla on omistuksessaan nämä varat ja vastuut, tai b) mitä tahansa toimenpidettä, joka merkitsee sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan jakautumista,

5.	’kolmannella maalla tai alueella’ Euroopan talousalueen ulkopuolista maata tai aluetta,

6.	’sidoksissa olevalla osapuolella’ luottolaitokseen sidoksissa olevaa luonnollista henkilöä tai tällaisen henkilön läheistä perheenjäsentä, tai luottolaitokseen sidoksissa olevaa oikeushenkilöä, sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti,

7.	’SREP-päätöksellä’ päätöstä, jonka EKP on antanut asetuksen (EU) N:o 1024/2013 16 artiklan nojalla direktiivin 2013/36/EU 97 artiklassa tarkoitetun vuosittaisen vakavaraisuuden arviointiprosessin mukaisesti,

8.	’maksuvalmiusvaatimuksella’ tai ’maksuvalmiusvaatimusta koskevalla suhdeluvulla’ (LCR) komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 (7) 4 artiklan mukaisesti määriteltyä suhdelukua,

’vastaavilla valvonta- ja sääntelystandardeilla’ valvonta- ja sääntelyvaatimuksia tai -järjestelyjä, joita kolmas maa tai alue soveltaa ja jotka Euroopan komissio on tunnustanut unionissa sovellettavia vastaaviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (8) 107 artiklan 4 kohdan ja 114 artiklan 7 kohdan nojalla. Asianomaiset kolmannet maat ja alueet luetellaan komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/908/EU (9) liitteissä I ja IV,

10.	’delegointipäätöksellä’ ja ’delegoidulla päätöksellä’ samaa kuin päätöksen (EU) 2017/933 (EKP/2016/40) 3 artiklan 2 ja 4 kohdassa,

11.	’yksikönpäälliköillä’ EKP:n yksiköiden päälliköitä, joille on siirretty toimivalta antaa kansallisiin valtuuksiin perustuvia päätöksiä,

12.	’vastustamattajättämismenettelyllä’ asetuksen (EU) N:o 1024/2013 26 artiklan 8 kohdassa vahvistettua ja päätöksen EKP/2004/2 13 g artiklassa täsmennettyä menettelyä,

13.

’kielteisellä päätöksellä’ päätöstä, jolla ei myönnetä tai ei kaikilta osin myönnetä merkittävän valvottavan yhteisön hakemaa lupaa. Päätöstä, jossa on liitännäismääräyksiä, kuten ehtoja tai velvoitteita, pidetään kielteisenä päätöksenä, ellei tällaisilla liitännäismääräyksillä a) varmisteta, että valvottava yhteisö täyttää sovellettavan kansallisen lainsäädännön vaatimukset ja että niihin on sitouduttu kirjallisesti, tai b) ainoastaan todeta uudelleen yksi tai useampi olemassa oleva vaatimus, jota laitoksen on noudatettava sovellettavan kansallisen lain säännöksen nojalla, tai vaadita tietoja yhden tai useamman tällaisen vaatimuksen täyttymisestä,

14.	’merkittävällä valvottavalla yhteisöllä’ Euroopan keskuspankin asetuksen (EU) N:o 468/2014 (EKP/2014/17) (10) 2 artiklan 16 kohdassa määriteltyä merkittävää valvottavaa yhteisöä,

15.	’sivuliikkeellä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 17 alakohdassa määriteltyä sivuliikettä,

16.	’edustustolla’ toimistoa, joka edistää tai avustaa valvottavan yhteisön toimintaa mutta ei harjoita liiketoimintaa luottolaitoksena,

17.	’ydinpalveluihin kuulumattomilla tukipalveluilla’ hallintopalveluja, asiakaspalveluja, perintää, sähköisiä allekirjoituksia tai samankaltaisia palveluja, jotka liittyvät luottolaitoksen liiketoimintaan,

18.	’EKP:n ohjeilla’ mitä tahansa asiakirjaa, jonka EKP:n neuvosto on hyväksynyt valvontaelimen ehdotuksesta ja julkaissut EKP:n verkkosivuilla ja jossa annetaan ohjeita oikeudellisia vaatimuksia koskevasta EKP:n tulkinnasta.

2 artikla

Kohde ja soveltamisala

1. Tässä päätöksessä täsmennetään perusteet, joiden mukaisesti päätöksentekovaltuuksia siirretään EKP:n yksikönpäälliköille kansallisiin valtuuksiin perustuvien päätösten antamista varten.

2. Päätöksentekovaltuuksien siirtäminen ei vaikuta valvontaa koskevaan arviointiin, joka on suoritettava kansallisiin valtuuksiin perustuvien päätösten antamista varten.

3 artikla

Kansallisiin valtuuksiin perustuvien päätösten antamista koskevan toimivallan siirtämisestä

1. EKP:n neuvosto siirtää täten päätöksen (EU) 2017/933 (EKP/2016/40) 4 artiklan mukaisesti EKP:n yksikönpäälliköille, jotka johtokunta on nimittänyt kyseisen päätöksen 5 artiklan nojalla, valtuudet antaa kansallisiin valtuuksiin perustuvia päätöksiä seuraavien osalta: a) omistusosuuksien hankkiminen, b) varojen tai vastuiden hankkiminen, c) omistusosuuksien myynti, d) varojen tai vastuiden myynti, e) sulautumiset, f) eriyttämistoimet, g) toiminta kolmansissa maissa tai kolmansilla alueilla, h) ulkoistaminen, i) yhtiöjärjestyksen muuttaminen, j) ulkopuolisten tilintarkastajien nimittäminen, k) luotonanto sidoksissa oleville osapuolille.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut kansallisiin valtuuksiin perustuvat päätökset annetaan delegoidulla päätöksellä, jos 4–14 artiklassa vahvistetut delegoitujen päätösten antamista koskevat perusteet täyttyvät.

3. Kansallisiin valtuuksiin perustuvia päätöksiä ei anneta delegoidulla päätöksellä, jos kansallisessa lainsäädännössä edellytetään luottolaitosten strategisten toimenpiteiden hyväksymistä valvontapäätöksellä tai jos arvioinnin monimutkaisuus edellyttää, että ne annetaan vastustamattajättämismenettelyssä.

4. Päätöksentekovaltuuksien siirtämistä sovelletaan aina sekä valvontapäätösten antamiseen että EKP:n suorittamaan myönteisten arviointien hyväksymiseen, jos kansallisessa lainsäädännössä ei edellytetä valvontapäätöstä.

5. Kielteisiä päätöksiä ei saa antaa delegoidulla päätöksellä.

6. Jos päätöstä ei voida antaa delegoidulla päätöksellä, se on annettava vastustamattajättämismenettelyssä.

4 artikla

Omistusosuuksien hankintoja koskevien delegoitujen päätösten antamiseen sovellettavat perusteet

1. Päätökset, joilla hyväksytään merkittävän valvottavan yhteisön suorittamia luottolaitosten tai muiden kuin luottolaitosten omistusosuuksien hankintoja, annetaan delegoidulla päätöksellä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

vaikutus hankinnan tekevän merkittävän valvottavan yhteisön omiin varoihin on vähäinen, mikä merkitsee, että

hankinnan jälkeen omat varat ylittävät ja niiden arvioidaan jatkossakin ylittävän summan, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia, omia varoja, joita edellytetään pidettävän asetuksen (EU) N:o 1024/2013 16 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, yhteenlaskettua puskurivaatimusta, siten kuin se on määritelty direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 kohdassa, ja pilarin 2 pääomaohjeistusta, sellaisena kuin se on vahvistettu viimeisimmässä saatavilla olevassa SREP-päätöksessä, ja

ii)	vähennyksen vaikutus ydinpääoman (CET1) osuuteen, ensisijaisen pääoman (Tier1) osuuteen ja kokonaispääomaan on vähemmän kuin 100 peruspistettä,

vaikutus hankinnan tekevän merkittävän valvottavan yhteisön likviditeettitilanteeseen on vähäinen, mikä merkitsee, että

i)	maksuvalmiusvaatimusta koskeva suhdeluku (LCR) ylittää edelleen 110 prosenttia ja ylittää viimeisimmässä saatavilla olevassa SREP-päätöksessä vahvistetut likviditeettivaatimukset, jos ne ovat korkeampia kuin maksuvalmiudelle asetetut vähimmäisvaatimukset,

ii)	maksuvalmiusvaatimusta koskeva suhdeluku (LCR) ei konsolidoidulla tasolla alene enempää kuin 50 prosenttia,

c)	kohteena oleva yhteisö sijaitsee jossain unionin tai Euroopan talousalueen jäsenvaltiossa taikka kolmannessa maassa tai kolmannella alueella, jossa on vastaavat valvonta- ja sääntelystandardit.

2. Omistusosuuksien hankintojen arviointi suoritetaan kansallisen lainsäädännön sovellettavien säännösten mukaisesti, ja siinä yhteydessä otetaan huomioon myös kaikki sovellettavat EKP:n ohjeet ja/tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kannanotot, ohjeet tai vastaavat toimet.

5 artikla

Varojen tai vastuiden hankintoja koskevien delegoitujen päätösten antamiseen sovellettavat perusteet

1. Päätökset, joilla hyväksytään merkittävän valvottavan yhteisön suorittamia luottolaitosten tai muiden kuin luottolaitosten varojen tai vastuiden hankintoja, annetaan delegoidulla päätöksellä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

vaikutus hankinnan tekevän merkittävän valvottavan yhteisön omiin varoihin on hankinnan seurauksena vähäinen, mikä merkitsee, että

(i)

(ii)	vähennyksen vaikutus ydinpääoman (CET1) osuuteen, ensisijaisen pääoman (Tier1) osuuteen ja kokonaispääomaan on vähemmän kuin 100 peruspistettä,

vaikutus hankinnan tekevän merkittävän valvottavan yhteisön likviditeettitilanteeseen on hankinnan seurauksena vähäinen, mikä merkitsee, että

(i)	maksuvalmiusvaatimusta koskeva suhdeluku (LCR) ylittää edelleen 110 prosenttia ja ylittää viimeisimmässä saatavilla olevassa SREP-päätöksessä vahvistetut likviditeettivaatimukset, jos ne ovat korkeampia kuin maksuvalmiudelle asetetut vähimmäisvaatimukset, ja

(ii)	maksuvalmiusvaatimusta koskeva suhdeluku (LCR) ei konsolidoidulla tasolla alene enempää kuin 50 prosenttia,

c)	Hankittujen varojen ja vastuiden arvo ei ylitä 25 prosenttia hankinnan tekevän merkittävän valvottavan yhteisön kokonaisvaroista yksittäisen laitoksen tasolla.

2. Varojen ja vastuiden hankintojen arviointi suoritetaan kansallisen lainsäädännön sovellettavien säännösten mukaisesti, ja siinä yhteydessä otetaan huomioon myös kaikki sovellettavat EKP:n ohjeet ja/tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kannanotot, ohjeet tai vastaavat toimet.

6 artikla

Omistusosuuksien myyntiä koskevien delegoitujen päätösten antamiseen sovellettavat perusteet

1. Päätökset, joilla hyväksytään merkittävän valvottavan yhteisön suorittamien omistusosuuksien myynti, annetaan delegoidulla päätöksellä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

vaikutus myyjänä olevan merkittävän valvottavan yhteisön omiin varoihin on vähäinen, mikä merkitsee, että

(i)

myynnin jälkeen omat varat ylittävät ja niiden arvioidaan jatkossakin ylittävän summan, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia, omia varoja, joita edellytetään pidettävän asetuksen (EU) N:o 1024/2013 16 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, yhteenlaskettua puskurivaatimusta, siten kuin se on määritelty direktiivin 2013/36/EU128 artiklan 6 kohdassa, ja pilarin 2 pääomaohjeistusta, sellaisena kuin se on vahvistettu viimeisimmässä saatavilla olevassa SREP-päätöksessä, ja

(ii)	vähennyksen vaikutus ydinpääoman (CET1) osuuteen, ensisijaisen pääoman (Tier1) osuuteen ja kokonaispääomaan on vähemmän kuin 100 peruspistettä,

vaikutus hankinnan tekevän merkittävän valvottavan yhteisön likviditeettitilanteeseen on vähäinen, mikä merkitsee, että

(i)	maksuvalmiusvaatimusta koskeva suhdeluku (LCR) ylittää edelleen 110 prosenttia ja ylittää viimeisimmässä saatavilla olevassa SREP-päätöksessä vahvistetut likviditeettivaatimukset, jos ne ovat korkeampia kuin maksuvalmiudelle asetetut vähimmäisvaatimukset, ja

(ii)	maksuvalmiusvaatimusta koskeva suhdeluku (LCR) ei konsolidoidulla tasolla alene enempää kuin 50 prosenttia.

2. Omistusosuuksien myynnin arviointi suoritetaan kansallisen lainsäädännön sovellettavien säännösten mukaisesti, ja siinä yhteydessä otetaan huomioon myös kaikki sovellettavat EKP:n ohjeet ja/tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kannanotot, ohjeet tai vastaavat toimet.

7 artikla

Varojen tai vastuiden myyntiä koskevien delegoitujen päätösten antamiseen sovellettavat perusteet

1. Päätökset, joilla hyväksytään merkittävän valvottavan yhteisön suorittama varojen ja vastuiden myyntejä, annetaan delegoidulla päätöksellä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

vaikutus myyjänä olevan merkittävän valvottavan yhteisön omiin varoihin on varojen tai vastuiden myynnin seurauksena vähäinen, mikä merkitsee, että

(i)

(ii)	vähennyksen vaikutus ydinpääoman (CET1) osuuteen, ensisijaisen pääoman (Tier1) osuuteen ja kokonaispääomaan on vähemmän kuin 100 peruspistettä,

vaikutus myyjänä olevan merkittävän valvottavan yhteisön likviditeettitilanteeseen on varojen tai vastuiden myynnin seurauksena vähäinen, mikä merkitsee, että

(i)	maksuvalmiusvaatimusta koskeva suhdeluku (LCR) ylittää edelleen 110 prosenttia ja ylittää viimeisimmässä saatavilla olevassa SREP-päätöksessä vahvistetut likviditeettivaatimukset, jos ne ovat korkeampia kuin maksuvalmiudelle asetetut vähimmäisvaatimukset, ja

(ii)	maksuvalmiusvaatimusta koskeva suhdeluku (LCR) ei konsolidoidulla tasolla alene enempää kuin 50 prosenttia,

c)	myytävien varojen tai vastuiden arvo ei ylitä 25 prosenttia myyjänä olevan merkittävän valvottavan yhteisön kokonaisvaroista yksittäisen laitoksen tasolla.

2. Varojen ja vastuiden myynnin arviointi suoritetaan kansallisen lainsäädännön sovellettavien säännösten mukaisesti, ja siinä yhteydessä otetaan huomioon myös kaikki sovellettavat EKP:n ohjeet ja/tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kannanotot, ohjeet tai vastaavat toimet.

8 artikla

Sulautumisia koskevien delegoitujen päätösten antamiseen sovellettavat perusteet

1. Päätökset, joilla hyväksytään sulautumisia, joissa on mukana ainakin yksi merkittävä valvottava yhteisö, annetaan delegoidulla päätöksellä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

sulautumisesta aiheutuva vaikutus merkittävän valvottavan yhteisön omiin varoihin on vähäinen, mikä merkitsee, että

(i)

sulautumisen jälkeen omat varat ylittävät ja niiden arvioidaan jatkossakin ylittävän summan, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia, omia varoja, joita edellytetään pidettävän asetuksen (EU) N:o 1024/2013 16 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, yhteenlaskettua puskurivaatimusta, siten kuin se on määritelty direktiivin 2013/36/EU128 artiklan 6 kohdassa, ja soveltuvin osin pilarin 2 pääomaohjeistusta, sellaisena kuin se on vahvistettu viimeisimmässä saatavilla olevassa SREP-päätöksessä, ja

(ii)	vähennyksen vaikutus ydinpääoman (CET1) osuuteen, ensisijaisen pääoman (Tier1) osuuteen ja kokonaispääomaan on vähemmän kuin 100 peruspistettä,

sulautumisesta aiheutuva vaikutus merkittävän valvottavan yhteisön omaan likviditeettitilanteeseen on vähäinen, mikä merkitsee, että

(i)	maksuvalmiusvaatimusta koskeva suhdeluku (LCR) ylittää edelleen 110 prosenttia ja ylittää viimeisimmässä saatavilla olevassa SREP-päätöksessä vahvistetut likviditeettivaatimukset, jos ne ovat korkeampia kuin maksuvalmiudelle asetetut vähimmäisvaatimukset, ja

(ii)	maksuvalmiusvaatimusta koskeva suhdeluku (LCR) ei konsolidoidulla tasolla alene enempää kuin 50 prosenttia,

c)	sulautumisesta aiheutuva merkittävän valvottavan yhteisön hallintorakenne ei aiheuta huolta valvonnan kannalta.

2. Päätöksentekovaltuuksia ei missään olosuhteissa siirretä yksikönpäälliköille seuraavien osalta:

a)	sulautumiset yhden merkittävän valvottavan yhteisön ja toisen sellaisen yhteisön välillä, joka ei kuulu samaan ryhmään kuin merkittävä valvottava yhteisö, tai

b)	rajat ylittävät sulautumiset samaan ryhmään kuuluvien merkittävien valvottavien yhteisöjen välillä.

3. Sulautumisten arviointi suoritetaan kansallisen lainsäädännön sovellettavien säännösten mukaisesti, ja siinä yhteydessä otetaan huomioon myös kaikki sovellettavat EKP:n ohjeet ja/tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kannanotot, ohjeet tai vastaavat toimet.

9 artikla

Eriyttämistoimia koskevien delegoitujen päätösten antamiseen sovellettavat perusteet

1. Päätökset, joilla hyväksytään eriyttämistoimia, joissa on mukana ainakin yksi merkittävä valvottava yhteisö, annetaan delegoidulla päätöksellä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

eriyttämistoimista aiheutuva vaikutus merkittävän valvottavan yhteisön tai jakautumisen yhteydessä syntyvien yhteisöjen omiin varoihin on vähäinen, mikä merkitsee, että

(i)

erittämistoimien jälkeen omat varat ylittävät ja niiden arvioidaan jatkossakin ylittävän summan, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia, omia varoja, joita edellytetään pidettävän asetuksen (EU) N:o 1024/2013 16 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, yhteenlaskettua puskurivaatimusta, siten kuin se on määritelty direktiivin 2013/36/EU128 artiklan 6 kohdassa, ja soveltuvin osin pilarin 2 pääomaohjeistusta, sellaisena kuin se on vahvistettu viimeisimmässä saatavilla olevassa SREP-päätöksessä, ja

(ii)	vähennyksen vaikutus ydinpääoman (CET1) osuuteen, ensisijaisen pääoman (Tier1) osuuteen ja kokonaispääomaan on vähemmän kuin 100 peruspistettä

eriyttämistoimista aiheutuva vaikutus merkittävän valvottavan yhteisön tai eriyttämistoimien yhteydessä perustettavien yhteisöjen likviditeettitilanteeseen on vähäinen, mikä merkitsee, että

(i)	maksuvalmiusvaatimusta koskeva suhdeluku (LCR) ylittää edelleen 110 prosenttia ja ylittää viimeisimmässä saatavilla olevassa SREP-päätöksessä vahvistetut likviditeettivaatimukset, jos ne ovat korkeampia kuin maksuvalmiudelle asetetut vähimmäisvaatimukset, ja

(ii)	maksuvalmiusvaatimusta koskeva suhdeluku (LCR) ei konsolidoidulla tasolla alene enempää kuin 50 prosenttia,

c)	merkittävän valvottavan yhteisön tai eriyttämistoimien yhteydessä perustettavien yhteisöjen hallintorakenne ei aiheuta huolta valvonnan kannalta.

2. Päätöksentekovaltuuksia ei missään olosuhteissa siirretä yksikönpäälliköille seuraavien osalta:

a)	eriyttämistoimet, jotka johtavat sellaisen toisen yhteisön perustamiseen, joka ei kuulu samaan ryhmään kuin merkittävä valvottava yhteisö, tai

b)	eriyttämistoimet, jotka johtavat yhteisön perustamiseen johonkin toiseen maahan tai jollekin toiselle alueelle kuin mihin merkittävä valvottava yhteisö on perustettu.

3. Eriyttämistoimien arviointi suoritetaan kansallisen lainsäädännön sovellettavien säännösten mukaisesti, ja siinä yhteydessä otetaan huomioon myös kaikki sovellettavat EKP:n ohjeet ja/tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kannanotot, ohjeet tai vastaavat toimet.

10 artikla

Toimintaa kolmansissa maissa tai kolmansilla alueilla koskevien delegoitujen päätösten antamiseen sovellettavat perusteet

1. Päätökset, joilla hyväksytään merkittävän valvottavan yhteisön sivuliikkeen perustaminen johonkin kolmanteen maahan tai jollekin kolmannelle alueelle, annetaan delegoidulla päätöksellä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	sivuliike perustetaan kolmanteen maahan tai kolmannelle alueelle, jossa tai jolla on vastaavat valvonta- ja sääntelystandardit,

b)	sivuliikkeen kokonaisvarat, sellaisina kuin niitä on arvioitu toimintaohjelmassa, ovat enintään 10 prosenttia merkittävän valvottavan yhteisön kokonaisvaroista, ja

c)	sivuliike toteuttaa liiketoimia, joita harjoitetaan ensisijaisesti kolmannessa maassa tai kolmannella alueella, johon tai jolle sivuliike on perustettu.

2. Seuraavia merkittävän valvottavan yhteisön toimenpiteitä koskevat päätökset annetaan delegoidulla päätöksellä:

a)	sivuliikkeen sulkeminen,

b)	muutokset sivuliikkeen rakenteessa,

c)	edustuston perustaminen tai sulkeminen, ja

d)	pankkipalvelujen tarjoaminen kolmannessa maassa tai kolmannella alueella ilman fyysistä läsnäoloa siellä sivuliikkeen tai tytäryhtiön muodossa,

ellei kyseisiä toimenpiteitä toteuteta maassa, joka sisältyy komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 (11) liitteessä olevaan luetteloon.

3. Kolmansissa maissa tai kolmansilla alueilla toteutettavien toimenpiteiden arviointi suoritetaan kansallisen lainsäädännön sovellettavien säännösten mukaisesti, ja siinä yhteydessä otetaan huomioon myös kaikki sovellettavat EKP:n ohjeet ja/tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kannanotot, ohjeet tai vastaavat toimet.

11 artikla

Ulkoistamista koskevien delegoitujen päätösten antamiseen sovellettavat perusteet

1. Päätökset, joilla hyväksytään merkittävän valvottavan yhteisön toimintojen ulkoistamisia, annetaan delegoidulla päätöksellä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	palveluntarjoaja kuuluu samaan ryhmään kuin merkittävä valvottava yhteisö (ryhmänsisäinen ulkoistaminen) ja on sijoittautunut unionin alueelle, tai

b)	palveluntarjoaja on valvottava yhteisö, joka on sijoittautunut unionin alueelle ja jolla on toimilupa ulkoistettavien palvelujen suorittamiseen, tai

c)	ulkoistaminen koskee ydinpalveluihin kuulumattomia tukipalveluja, ja palveluntarjoaja on sijoittautunut unionin tai Euroopan talousalueen alueelle.

2. Ulkoistamishankkeiden arviointi suoritetaan kansallisen lainsäädännön sovellettavien säännösten mukaisesti, ja siinä yhteydessä otetaan huomioon myös kaikki sovellettavat EKP:n ohjeet ja/tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kannanotot, ohjeet tai vastaavat toimet.

12 artikla

Yhtiöjärjestyksen muuttamista koskevien delegoitujen päätösten antamiseen sovellettavat perusteet

1. Päätökset, joilla hyväksytään merkittävän valvottavan yhteisön yhtiöjärjestyksen muutoksia, annetaan delegoidulla päätöksellä seuraavissa tapauksissa:

a)	muutokset, jotka ovat täysin muodollisia, mukaan lukien nimen ja osoitteen muutokset,

b)	muutokset, joilla ainoastaan pannaan täytäntöön lakeihin tai asetuksiin perustuvia yhtiöjärjestystä koskevia vaatimuksia,

c)	muutokset, joilla pannaan täytäntöön tuomio tai hallinnollinen päätös tai jotka tehdään EKP:n vaatimuksesta,

d)	muutokset, jotka koskevat merkittävän valvottavan yhteisön osakepääomaa, jos myös siihen liittyvä omia varoja koskeva päätös (esimerkiksi päätös pääomainstrumenttien luokittelusta ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi tai omien varojen vähentämisestä) delegoidaan,

e)	muutokset, joita tehdään tytäryhtiön yhtiöjärjestykseen sen mukauttamiseksi emoyhtiön yhtiöjärjestykseen, jos EKP on jo hyväksynyt emoyhtiön yhtiöjärjestyksen muutokset.

2. Yhtiöjärjestyksen muutosten arviointi suoritetaan kansallisen lainsäädännön sovellettavien säännösten mukaisesti, ja siinä yhteydessä otetaan huomioon myös kaikki sovellettavat EKP:n ohjeet ja/tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kannanotot, ohjeet tai vastaavat toimet.

13 artikla

Ulkoisten tilintarkastajien nimittämistä tai muuttamista koskevien delegoitujen päätösten antamiseen sovellettavat perusteet

1. Päätökset merkittävän valvottavan yhteisön ulkoisten tilintarkastajien nimittämisistä tai muuttamisista tehdään delegoidulla päätöksellä, jos tällaiset päätökset merkitsevät sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklassa tarkoitettua vakavaraisuusvalvonnan hoitamista.

2. Päätöksentekovaltuuksia ei missään olosuhteissa siirretä yksikönpäälliköille, jos kyseessä ovat a) päätökset, jotka koskevat ulkoisen tilintarkastajan korvaamista toimivaltaisen valvontaviranomaisen nimittämällä toisella tilintarkastajalla, tai b) päätökset, jotka koskevat ulkoisen tilintarkastajan nimittämistä toimivaltaisen valvontaviranomaisen johdolla.

3. Ulkoisten tilintarkastajien soveltuvuuden arviointi suoritetaan kansallisen lainsäädännön sovellettavien säännösten mukaisesti, ja siinä yhteydessä otetaan huomioon myös kaikki sovellettavat EKP:n ohjeet ja/tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kannanotot, ohjeet tai vastaavat toimet.

14 artikla

Luotonantoa sidoksissa oleville osapuolille koskevien delegoitujen päätösten antamiseen sovellettavat perusteet

1. Päätökset, joilla hyväksytään merkittävän valvottavan yhteisön luotonanto sidoksissa olevalle osapuolelle, annetaan delegoidulla päätöksellä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	merkittävän valvottavan yhteisön saamiset sidoksissa olevalta osapuolelta ovat yhteensä enintään 5 miljoonaa euroa, ja

ehdot, joita luotonantoon sovelletaan, eivät ole edullisempia kuin ehdot, joiden mukaisesti luottoa annetaan asiakkaille, jotka eivät ole sidoksissa olevia osapuolia, tai ne ovat vähintään samankaltaisia kuin ehdot, joita sovelletaan samantyyppisissä liiketoimissa sellaisten työntekijöiden kanssa, jotka eivät ole merkittävän valvottavan yhteisön sidoksissa olevia osapuolia.

2. Luotonantoa sidoksissa olevalle osapuolelle koskeva arviointi suoritetaan kansallisen lainsäädännön sovellettavien säännösten mukaisesti, ja siinä yhteydessä otetaan huomioon myös kaikki sovellettavat EKP:n ohjeet ja/tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kannanotot, ohjeet tai vastaavat toimet.

15 artikla

Siirtymäsäännökset

Tätä päätöstä ei sovelleta tapauksissa, joissa hakemus minkä tahansa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun liiketoimen hyväksymisestä toimitettiin EKP:lle ennen tämän päätöksen voimaantuloa.

16 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Frankfurt am Mainissa 31 päivänä tammikuuta 2019.

EKP:n puheenjohtaja

Mario DRAGHI

(1) EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63.

(2) EUVL L 141, 1.6.2017, s. 14.

(3) Ks. esim. unionin tuomioistuimen tuomio, 23 päivänä syyskuuta 1986, Chemie BV ja AKZO Chemie UK Ltd v. komissio, 5/85, ECLI:EU:C:1986:328, 37 kohta, ja unionin tuomioistuimen tuomio 26 päivänä toukokuuta 2005, Carmine Salvatore Tralli v. EKP, C-301/02 P, ECLI:EU:C:2005:306, 59 kohta.

(4) Päätös EKP/2004/2, tehty 19 päivänä helmikuuta 2004, Euroopan keskuspankin työjärjestyksen hyväksymisestä (EUVL L 80, 18.3.2004, s. 33).

(5) Päätös EKP/2014/16, tehty 14 päivänä huhtikuuta 2014, oikaisulautakunnan perustamisesta ja sen toimintasäännöistä (EUVL L 175, 14.6.2014, s. 47).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(7) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 2015/61, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta (EUVL L 11, 17.1.2015, s. 1).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(9) Komission täytäntöönpanopäätös 2014/908/EU, annettu 12 päivänä joulukuuta 2014, tiettyjen kolmansien maiden ja alueiden valvonta- ja sääntelyvaatimusten vastaavuudesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisen vastuiden kohtelun soveltamiseksi (EUVL L 359, 16.12.2014, s. 155).

(10) Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 468/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, kehyksen perustamisesta yhteisen valvontamekanismin puitteissa tehtävälle yhteistyölle EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa (YVM-kehysasetus) (EKP/2014/17) (EUVL L 141, 14.5.2014, s. 1).

(11) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 2016/1675, annettu 14 päivänä heinäkuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita (EUVL L 254, 20.9.2016, s. 1).

		ISSN 1977-0812
Euroopan unionin virallinen lehti		L 55

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	62. vuosikerta 25. helmikuu 2019

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		ASETUKSET
	*	Komission delegoitu asetus (EU) 2019/320, annettu 12 päivänä joulukuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/53/EU täydentämisestä siltä osin kuin kyse on mainitun direktiivin 3 artiklan 3 kohdan g alakohdassa tarkoitettujen olennaisten vaatimusten soveltamisesta soittajan paikannuksen varmistamiseksi mobiililaitteista lähetettävissä hätäviesteissä	1
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/321, annettu 18 päivänä helmikuuta 2019, tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/1232 kumoamisesta	4
		PÄÄTÖKSET
	*	Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2019/322, annettu 31 päivänä tammikuuta 2019, kansallisessa lainsäädännössä annettuihin valvontavaltuuksiin liittyvien päätösten antamista koskevan toimivallan siirtämisestä (EKP/2019/4)	7
	*	Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2019/323, annettu 12 päivänä helmikuuta 2019, kansallisessa lainsäädännössä annettuihin valvontavaltuuksiin liittyviä delegoituja päätöksiä tekevien yksikönpäälliköiden nimittämisestä (EKP/2019/5)	16