(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 107 artiklan 1 kohdan perusteet täyttävä julkinen rahoitus on valtiontukea, ja siitä on perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaan ilmoitettava komissiolle. Perussopimuksen 109 artiklan mukaisesti neuvosto voi kuitenkin määrittää tukimuodot, jotka vapautetaan tästä ilmoitusvaatimuksesta. Perussopimuksen 108 artiklan 4 kohdan mukaisesti komissio voi antaa tällaisia valtiontukimuotoja koskevia asetuksia. Neuvosto päätti asetuksen (EU) 2015/1588 nojalla ja perussopimuksen 109 artiklan mukaisesti, että vähämerkityksinen tuki voisi olla yksi tällainen tukimuoto. Tämän perusteella vähämerkityksisen tuen, joka on yhdelle yritykselle tietyn ajanjakson aikana myönnettyä tukea, joka ei ylitä tiettyä määrää, ei katsota täyttävän kaikkia perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan perusteita, minkä vuoksi siihen ei sovelleta ilmoitusmenettelyä. Jäsenvaltioita olisi kuitenkin muistutettava, ettei vähämerkityksinen tuki saa olla EU:n oikeuden vastainen, vaikkei kyseessä olekaan valtiontuki.

(2)

Komissio on antanut maatalousalalla myönnettävää vähämerkityksistä tukea koskevista säännöistä joukon asetuksia, joista viimeisin on komission asetus (EU) N:o 1408/2013 (3).

(3)

Kun otetaan huomioon asetuksen (EU) N:o 1408/2013 soveltamisesta saatu kokemus ja vähämerkityksisen tuen erilainen käyttö jäsenvaltioissa, on aiheellista mukauttaa tiettyjä mainitussa asetuksessa säädettyjä vaatimuksia. Yhdelle yritykselle kolmen vuoden aikana myönnettävän tuen enimmäismäärä olisi korotettava 20 000 euroon ja kansallinen yläraja 1,25 prosenttiin vuosituotannosta.

(4)

Koska joissakin jäsenvaltioissa on entistä suurempi tarve käyttää vähämerkityksistä tukea, on aiheellista sallia sekä yhdelle yritykselle myönnettävän tuen enimmäismäärän lisäkorotus 25 000 euroon että kansallisen ylärajan lisäkorotus 1,5 prosenttiin vuosituotannosta edellyttäen, että sovelletaan lisävaatimuksia, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan turvaamiseksi. Asetuksen (EU) N:o 1408/2013 ensimmäisistä soveltamisvuosista saatu kokemus on osoittanut, että vähämerkityksisen tuen keskittäminen tietylle tuotealalle saattaa vääristää kilpailua ja kauppaa. Korkeamman yksittäisen enimmäismäärän ja kansallisen ylärajan käytön ehdoksi olisi siksi asetettava alakohtaisen ylärajan soveltaminen, jotta jäsenvaltiot eivät voisi myöntää yli 50:tä prosenttia vähämerkityksisten tukien kumuloituneesta kokonaismäärästä minkään kolmen verovuoden jakson aikana toimenpiteille, jotka hyödyttävät ainoastaan yhtä erityistä tuotealaa. Alakohtaisella ylärajalla tulisi varmistaa se, että kaikkien asetuksen (EU) N:o 1408/2013 soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden osalta voidaan katsoa, ettei niillä ole vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja etteivät ne vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua.

(5)

Tällä hetkellä jäsenvaltiot voivat valita, käyttävätkö ne kansallista keskusrekisteriä sen todentamiseen, etteivät vähämerkityksisen tuen yksittäinen enimmäismäärä ja kansallinen yläraja ylity. Keskusrekisterin käytöstä tulisi kuitenkin välttämätöntä niissä jäsenvaltioissa, jotka valitsevat korkeamman yksittäisen enimmäismäärän ja korkeamman kansallisen ylärajan, koska alakohtainen yläraja, joka on tämän vaihtoehdon edellytys, edellyttää myönnetyn tuen entistä tiiviimpää seurantaa. Siksi nämä jäsenvaltiot olisi velvoitettava käyttämään keskusrekisteriä, jotta voidaan pitää kirjaa kaikista myönnetyistä vähämerkityksisistä tuista ja siten todentaa, ettei yksittäinen enimmäismäärä eikä kansallinen tai alakohtainen yläraja ylity.

(6)

Lainojen ja takausten bruttoavustusekvivalentin laskentaperusteita olisi mukautettava korotettujen vähämerkityksisen tuen enimmäismäärien mukaisesti.

(7)

Koska vähämerkityksisen tuen tarve on kasvanut ja koska nykyiset enimmäismäärät ovat tarpeettoman rajoittavia, on tarpeen muuttaa asetusta (EU) N:o 1408/2013 ennen sen voimassaolon päättymispäivää, joka on 31 päivänä joulukuuta 2020. Tämän asetuksen voimaantulon ja asetuksen (EU) N:o 1408/2013 soveltamiskauden päättymisen välinen aika olisi erittäin lyhyt. Menettelyn tehokkuuteen liittyvistä syistä sekä jatkuvuuden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi asetuksen (EU) N:o 1408/2013 soveltamiskautta olisi siksi pidennettävä 31 päivään joulukuuta 2027 saakka.

(8)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 1408/2013 olisi muutettava,