LIITE 1

LIITE 2

HYVÄKSYNTÄMERKIN ASETTELU

Malli A

(Ks. tämän säännön kohta 5.4)

Yllä olevasta ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen ajoneuvotyyppi on hyväksytty melutasonsa osalta Alankomaissa (E 4) säännön nro 9 mukaisesti hyväksyntänumerolla 072439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 9 mukaisesti, sellaisena kuin se oli muutettuna muutossarjalla 07.

Malli B

(Ks. tämän säännön kohta 5.5)

Yllä olevasta ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen ajoneuvotyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E 4) sääntöjen nro 9 ja 33 mukaisesti (1). Hyväksyntänumerot osoittavat, että kyseisten hyväksyntien myöntämishetkellä säännössä nro 9 oli mukana muutossarja 07 ja sääntö nro 33 oli vielä alkuperäisessä muodossaan.

(1)  Toinen numero annetaan ainoastaan esimerkkinä.

LIITE 3

LUOKKIEN L2, L4 JA L5 AJONEUVOJEN LÄHETTÄMÄN ÄÄNEN MITTAUSMENETELMÄT JA -LAITTEET

1.   MITTAUSLAITTEET

1.1   Yleistä

Äänenpainetason mittauslaitteen on oltava äänitasomittari tai vastaava luokan 1 vaatimusten mukainen mittauslaite (mukaan luettuna suositeltu tuulisuoja, jos käytössä). Vaatimukset kuvataan kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (IEC) julkaisussa 61672-1:2013. Mittaukset on suoritettava käyttämällä akustisen mittauslaitteen aikapainotusta F ja taajuuspainotusta A, jotka nekin kuvataan julkaisussa IEC 61672-1:2013. Käytettäessä järjestelmää, jossa A-painotettua äänenpainetasoa seurataan tietyin väliajoin, lukema on otettava enintään 30 ms:n väliajoin. Laitteet huolletaan ja kalibroidaan valmistajan ohjeiden mukaisesti.

1.2   Kalibrointi

Kunkin mittaustilanteen alussa ja lopussa koko akustinen mittausjärjestelmä on tarkastettava äänen kalibrointilaitteella, joka on vähintään julkaisussa IEC 60942:2003 esitetyn luokan 1 vaatimusten mukainen. Tarkastuksen lukemien välinen ero saa olla ilman lisäsäätöä korkeintaan 0,5 dB(A). Jos tämä arvo ylittyy, edellisen vaatimukset täyttävän tarkastuksen jälkeen saadut mittaustulokset on jätettävä huomiotta.

1.3   Vaatimustenmukaisuus

Kerran vuodessa on tarkistettava, että äänenkalibrointilaite täyttää julkaisussa IEC 60942:2003 asetetut vaatimukset. Vähintään kerran kahdessa vuodessa on tarkistettava, että instrumentointijärjestelmä täyttää julkaisussa IEC 61672-1:2013 asetetut vaatimukset. Kaikki vaatimustenmukaisuustestit on tehtävä laboratoriossa, jolla on valtuudet suorittaa asiaa koskevien standardien mukaisia kalibrointeja.

1.4   Nopeudenmittauslaitteet

Moottorin pyörimisnopeus mitataan käyttämällä laitetta, jonka tarkkuus on ± 2 prosenttia tai parempi niillä pyörimisnopeuksilla, joita mittauksessa käytetään.

Ajoneuvon ajonopeus mitataan laitteilla, joiden tarkkuus on vähintään ± 0,5 km/h käytettäessä jatkuvaan mittaamiseen soveltuvia laitteita. Jos testauksessa käytetään erillisiä nopeusmittauksia, laitteen tarkkuuden on oltava vähintään ± 0,2 km/h (1).

1.5   Meteorologiset laitteet

Meteorologisten laitteiden, joilla seurataan ympäristöolosuhteita testin aikana, on täytettävä seuraavat tarkkuusvaatimukset:

2.   MITTAUSOLOSUHTEET

2.1   Testauspaikka, sääolosuhteet ja taustamelukorjaus

2.1.1   Testauspaikka

Testauspaikan on muodostuttava varsinaisesta kiihdytysradasta, jota ympäröi pääosin tasainen testialue. Testiradan on oltava tasainen ja pinnaltaan kuiva ja sellainen, että rengasmelu jää vähäiseksi.

Vapaan äänikentän vaihtelu saa testauspaikalla olla kiihdytysalueen keskelle sijoitetun äänenlähteen ja mikrofonin välillä enintään ± 1 dB. Vaatimus täyttyy, jos alueella ei ole ääntä heijastavia suuria kohteita, kuten aitoja, kallioita, siltoja tai rakennuksia, 50 m:n säteellä kiihdytysalueen keskustasta. Testauspaikan pinnan on vastattava tämän säännön liitteen 5 vaatimuksia.

Mikrofonin läheisyydessä ei saa olla äänikenttään vaikuttavia esteitä, eikä mikrofonin ja äänilähteen välissä saa olla ketään. Mittausten suorittajan on asetuttava siten, ettei hän itse vaikuta mittauslaitteiden lukemiin.

Testauspaikan pinnan on vastattava tämän säännön liitteen 5 tai standardin ISO 10844:2014 vaatimuksia. Tämän säännön kohdassa 11.8 tarkoitetun määräajan jälkeen vertailukohtana käytetään pelkästään standardia ISO 10844:2014.

2.1.2   Sääolosuhteet ja taustamelukorjaus

Mittauksia ei saa suorittaa huonoissa sääolosuhteissa. Testejä ei saa suorittaa, jos tuulen tai tuulenpuuskien nopeus on yli 5 m/s äänenmittausten välillä.

Mittausten aikana muiden kuin testattavan ajoneuvon äänilähteiden A-painotetun äänitason ja tuulen aiheuttaman äänitason on oltava vähintään 10 dB(A) pienempi kuin ajoneuvon aiheuttama äänitaso. Mikrofonissa saa käyttää sopivaa tuulensuojaa, jos suojan vaikutus mikrofonin herkkyyteen ja suuntausominaisuuksiin otetaan huomioon.

Jos taustamelun äänenpainetason ja mitatun äänenpainetason ero on 10–15 dB(A), testituloksia laskettaessa tehdään äänitasomittarin lukemiin tarvittavat korjaukset alaspäin taulukossa 1 esitetyllä tavalla.

Taulukko 1

Yksittäiseen mitattuun testiarvoon tehtävä korjaus

2.2   Ajoneuvon kunto

2.2.1   Yleiset vaatimukset

Testiin on toimitettava ajoneuvon valmistajan määrittelemä ajoneuvo.

Ennen mittauksia ajoneuvo on saatettava tavanomaiseen toimintakuntoon seuraavien ominaisuuksien osalta:

Jos ajoneuvossa on automaattisäätöisiä tuulettimia, niihin ei saa puuttua melutasomittauksen aikana.

Jos ajoneuvossa on laitteita, joita ei tarvita sen käyttövoiman tuottamiseen mutta joita käytetään ajoneuvon tavanomaisessa maantiekäytössä, näiden laitteiden on oltava toiminnassa valmistajan määrittelemällä tavalla.

Jos ajoneuvossa on useampi kuin yksi vetävä pyörä, testissä saa käyttää vain tavanomaiseen maantiekäyttöön tarkoitettua vetoa. Jos ajoneuvossa on perävaunu tai puoliperävaunu, se poistetaan testiä varten.

2.2.2   Ajoneuvon testimassa

Ajoneuvoa testattaessa sen testimassan on oltava tämän säännön kohdassa 2.10 määritellyn mukainen.

2.2.3   Renkaiden valinta ja kunto

Renkaiden on sovelluttava käytettäväksi asianomaisessa ajoneuvossa, ja niiden ilmanpaineen on vastattava suositusta, jonka ajoneuvon valmistaja on esittänyt ajoneuvon testimassalle.

Ajoneuvon valmistaja valitsee renkaat, joiden on vastattava jotakin ajoneuvon valmistajan ajoneuvolle määrittelemää rengaskokoa ja -tyyppiä. Renkaiden urasyvyyden on oltava vähintään 80 prosenttia täydestä urasyvyydestä.

3.   MITTAUSMENETELMÄT

3.1   Liikkeessä olevan ajoneuvon lähettämän äänen mittaaminen

3.1.1   Testijärjestely ja mikrofonien sijoituspaikat

3.1.1.1   Testijärjestely esitetään kuvassa 1.

Merkitään testiradalle kaksi linjaa, AA′ ja BB′, jotka ovat samansuuntaisia mikrofonilinjan PP′ kanssa ja joista yksi sijaitsee linjasta PP′ 10 m eteenpäin ja toinen 10 m taaksepäin.

3.1.1.2   Mikrofonien sijoituspaikkojen etäisyyden linjalta CC′ mikrofonilinjalla PP′ kohtisuorassa testiradan vertailulinjaan CC′ nähden on oltava 7,5 ± 0,05 m.

Mikrofonit on asetettava 1,2 ± 0,02 m maanpinnan yläpuolelle. Vertailuakseli on esteettömässä äänikentässä (ks. IEC 61672-1:2013) horisontaalinen ja kohdistuu kohtisuoraan ajoneuvon ajolinjaan CC′ nähden.

3.1.2   Kiihdytystestin suorittaminen, ajoneuvon lähestymisnopeus ja vaihteiden käyttö

3.1.2.1   Kiihdytystestin suorittaminen

Ajoneuvo lähestyy linjaa AA′ tasaisella alkunopeudella vAA′ jäljempänä esitettävällä tavalla. Kun ajoneuvon etureuna saavuttaa linjan AA′, kaasunsäädin avataan täyskaasulle niin nopeasti kuin käytännössä mahdollista, kunnes ajoneuvon takareuna saavuttaa linjan BB′. Sitten kaasunsäädin palautetaan mahdollisimman nopeasti joutokäyntiasentoon. Ajoneuvon nopeus, kun ajoneuvon takareuna saavuttaa linjan BB′, on vBB′.

Nopeuksia vAA′ ja vBB′ tietyissä testiolosuhteissa vastaavat moottorin pyörimisnopeudet ovat nAA′ ja nBB′.

Jos kyseessä on yhdeksi ajoneuvoksi katsottava nivelajoneuvo, johon kuuluu kaksi erottamatonta osaa, puoliperävaunua ei oteta huomioon määritettäessä linjan BB′ ylitystä.

Ajoneuvoa ajetaan kaikissa mittauksissa suorassa linjassa testiradalla siten, että ajoneuvon pituussuuntainen keskitaso on mahdollisimman lähellä linjaa CC′.

Kuva 1

Mittauspaikat, kun ajoneuvo on liikkeessä

3.1.2.2   Ajoneuvon lähestymisnopeuden ja vaihteenkäytön määrittäminen

3.1.2.2.1   Ajoneuvo, jossa ei ole vaihteistoa

Ajoneuvon on lähestyttävä linjaa AA′ vakaalla nopeudella vAA′, joka vastaa 75:tä prosenttia tämän säännön kohdassa 2.4 määriteltyä moottorin nimellispyörimisnopeutta (rpm), 75:tä prosenttia nopeudensäätimen sallimaa suurinta moottorin pyörimisnopeutta tai nopeutta 50 km/h sen mukaan, mikä näistä on pienin.

3.1.2.2.2   Käsivalintaisella vaihteistolla, automaattivaihteistolla tai portaattomasti säätyvällä vaihteistolla (CVT) varustettujen ajoneuvojen testaaminen lukituilla vaihteilla

Jos ajoneuvo on varustettu aluevaihteistolla (esim. hidas ja nopea), valitaan tavanomaiseen maantiekäyttöön tarkoitettu toiminta-alue.

Jos ajoneuvon vaihteistossa on kaksi, kolme tai neljä vaihdetta eteenpäin tai sen automaattivaihteistossa tai CVT:ssä on sama määrä lukittavia vaihteita, käytetään kakkosvaihdetta. Jos ajoneuvon vaihteistossa on enemmän kuin neljä vaihdetta eteenpäin tai sen automaattivaihteistossa tai CVT:ssä on sama määrä lukittavia vaihteita, käytetään kolmosvaihdetta.

Ajoneuvon on lähestyttävä linjaa AA′ vakaalla nopeudella vAA′, joka vastaa 75:tä prosenttia tämän säännön kohdassa 2.4 määriteltyä moottorin nimellispyörimisnopeutta (rpm), 75:tä prosenttia nopeudensäätimen sallimaa suurinta moottorin pyörimisnopeutta tai nopeutta 50 km/h sen mukaan, mikä näistä on pienin.

Jos edellä kuvattua menettelyä sovellettaessa moottorin pyörimisnopeus nBB′ on ajoneuvon kulkiessa linjan BB′ ylitse suurempi kuin tämän säännön kohdassa 2.4 määritelty moottorin nimellispyörimisnopeus, käytetään kakkos- tai kolmosvaihteen asemesta sitä seuraavaksi suurempaa vaihdetta (tai lukittua vaihdetta), jolla moottorin nimellispyörimisnopeus ei enää ylity mittausalueella linjalle BB′ saakka.

Ylivaihteita ei saa käyttää.

3.1.2.2.3   Automaattivaihteistolla, mukautuvalla vaihteistolla tai portaattomalla vaihteistolla varustettujen ajoneuvojen testaaminen lukitsemattomilla vaihteilla

Asetetaan vaihteenvalitsin asentoon, jossa toiminta on täysin automaattista.

Jos käytettävissä on useita täysautomaattisia toimintatiloja (esim. taloudellinen tai urheilullinen), valitaan toimintatila, jota käytettäessä ajoneuvon keskimääräinen kiihtyvyys linjojen AA′ ja BB′ välillä on suurin.

Testissä voidaan sen jälkeen vaihtaa vaihdetta pienemmälle ja kiihdyttää nopeammin. Vaihteen vaihtaminen suuremmalle ja hitaampi kiihdyttäminen ei ole sallittua. Joka tapauksessa on vältettävä vaihteen vaihtumista sellaiselle vaihteelle, joita ei tavallisesti käytetä kaupunkiliikenteessä.

Tästä syystä on sallittua asentaa ja käyttää sähköisiä tai mekaanisia laitteita tai vaihtoehtoisia valitsimen asentoja, joilla estetään vaihteen vaihtuminen sellaiselle pienemmälle vaihteelle, jota ei tavanomaisesti käytetä kaupunkiajon testiolosuhteissa. Laitteiden toiminta on kuvattava ilmoituslomakkeessa.

Ajoneuvon on lähestyttävä linjaa AA′ vakaalla nopeudella vAA′, joka on 50 km/h tai 75 prosenttia tämän säännön kohdassa 2.11 määritellystä ajoneuvon suurimmasta nopeudesta sen mukaan, kumpi on pienempi.

3.1.3   Äänenpainetason määrittäminen

Vähennetään suurimmasta ajoneuvon kummallakin puolella mitatusta äänenpainotasosta 1 dB(A) mittausepätarkkuuden ottamiseksi huomioon ja pyöristetään lukema sitten yhden desimaalin tarkkuuteen (esim. 78,45 kirjataan arvona 78,5 ja 78,44 arvona 78,4). Mittaustuloksina pidetään näitä arvoja.

Mittaus on pätemätön, jos kirjataan yleisestä äänenpainetasosta epänormaalisti poikkeava huippuarvo.

Ajoneuvon kummaltakin puolelta on tehtävä vähintään kaksi mittausta.

Mittauksia pidetään pätevinä, jos ajoneuvon samalta puolelta tehtyjen kahden perättäisen mittauksen tulokset poikkeavat toisistaan enintään 2 dB(A).

Säätöjä varten voidaan tehdä esimittauksia, joita ei kuitenkaan oteta huomioon mittaustuloksia määritettäessä.

3.1.4   Testin lopullisen tuloksen laskeminen

Testin lopullinen tulos on neljän testin tulosten keskiarvo pyöristettynä lähimpään täyteen desibeliin. Jos desimaalipilkun jälkeinen numero on 0–4, tulos pyöristetään alaspäin, ja jos se on 5–9, tulos pyöristetään ylöspäin.

Hybridisähköajoneuvojen tapauksessa lopullinen tulos on tämän säännön kohdassa 6.2.1.1 kuvatuissa testausolosuhteissa A ja B tehdyissä testeissä saaduista tuloksista suurin.

3.2   Paikallaan olevien ajoneuvojen äänen mittaaminen (käytössä olevien ajoneuvojen testaus)

3.2.1   Äänenpainetaso pakojärjestelmän poistoaukkojen lähellä

Käytössä olevien ajoneuvojen myöhemmän testaamisen helpottamiseksi mitataan äänenpainetaso myös läheltä pakojärjestelmän (äänenvaimennusjärjestelmän) poistoaukkoa jäljempänä esitettävien vaatimusten mukaisesti. Mittaustulos kirjataan testausselosteen, joka laaditaan tämän säännön liitteessä 1 tarkoitetun asiakirjan antamista varten.

3.2.2   Mittauslaitteet

Mittaukset tehdään tämän liitteen kohdan 1 mukaisella tarkkuusäänitasomittarilla.

3.2.3   Mittausolosuhteet

3.2.3.1   Ajoneuvon kunto

Ennen mittauksia moottori on saatettava tavanomaiseen toimintalämpötilaansa. Jos ajoneuvossa on automaattisia tuulettimia, niitä ei saa säätää äänenpainetason mittaamisen aikana.

Vaihteenvalitsimen on mittauksia suoritettaessa oltava vapaa-asennossa. Jos voimansiirtoa ei voida kytkeä irti, ajoneuvon vetävän pyörän täytyy voida pyöriä vapaasti kuormittamattomana. Sitä varten ajoneuvo voidaan esimerkiksi nostaa tuelle tai rullille.

3.2.3.2   Testauspaikka

Testauspaikkana voidaan käyttää mitä tahansa aluetta, jolla ei esiinny merkittävää akustista häiriötä. Sopivia ovat tasaiset alueet, jotka on peitetty betonilla, asfaltilla tai muulla kovalla pinnoitteella ja jotka heijastavat ääntä hyvin. Jyrättyjä maakenttiä ei pidä käyttää. Testialueen on oltava mittasuhteiltaan vähintäänkin sellainen suorakulmio, jonka sivut ovat 3 metrin päässä ajoneuvon ääriviivoista (ohjaustankoa lukuun ottamatta). Suorakulmion sisällä ei saa olla merkittäviä esteitä, kuten havainnoitsijan ja kuljettajan lisäksi muita henkilöitä.

Ajoneuvo sijoitetaan edellä mainittuun suorakulmioon siten, että mittausmikrofoni on vähintään metrin etäisyydellä mahdollisista kivisistä reunoista.

3.2.3.3   Muuta

Mittauslaitteen niiden lukemien, jotka johtuvat taustaäänistä ja tuulesta, on oltava ainakin 10 dB(A) pienempiä kuin mitattava äänitaso. Mikrofonissa saa käyttää sopivaa tuulensuojaa, jos suojan vaikutus mikrofonin herkkyyteen otetaan huomioon.

3.2.4   Mittausmenetelmä

3.2.4.1   Mittausten lukumäärä

Jokaisessa mittauspisteessä on tehtävä vähintään kolme mittausta. Mittauksia pidetään pätevinä vain siinä tapauksessa, että kolmen perättäisen mittauksen tulokset poikkeavat toisistaan enintään 2 dB(A).

3.2.4.2   Mikrofonin sijoittaminen (ks. kuva 2)

Mikrofoni on sijoitettava 0,5 ± 0,01 m:n etäisyydelle pakoputken vertailupisteestä, joka on määritetty kuvassa 3, ja 45 ± 5°:n kulmaan siihen pystytasoon nähden, jossa putken suun virtausakseli sijaitsee. Mikrofonin on oltava vertailupisteen korkeudella ja vähintään 0,2 m:n korkeudella maanpinnasta. Mikrofonin vertailuakselin on oltava maanpinnan kanssa samansuuntainen ja suunnattu kohti pakoaukon vertailupistettä.

Kuva 2

Mikrofonin sijaintipaikat mitattaessa paikallaan olevan ajoneuvon lähettämää ääntä

Kuva 3

Vertailupiste

Selitykset: T = ylhäältä S = sivulta 1 = vertailupiste 2 = tienpinta A = viistetty putki B = alas taivutettu putki C = suora putki D = pystysuora putki

Vertailupisteenä käytetään korkeinta kohtaa, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

Jos mikrofonille on kaksi mahdollista sijoituspaikkaa, valitaan ajoneuvon pituussuuntaisesta keskilinjasta kauempana oleva paikka.

Jos pakoputken aukon virtausakseli on 90 ± 5°:n kulmassa ajoneuvon pituussuuntaiseen keskilinjaan nähden, mikrofoni sijoitetaan kohtaan, joka on kauimpana moottorista.

Jos ajoneuvossa on kaksi alle 0,3 m:n päässä toisistaan sijaitsevaa pakoaukkoa, jotka on kytketty samaan vaimentimeen, tehdään vain yksi mittaus. Mikrofoni on sijoitettava suhteessa ajoneuvon pituussuuntaisesta keskilinjasta kauimpana sijaitsevaan pakoaukkoon tai, jos kumpikaan ei ole lähempänä ulkoreunaa, suhteessa siihen pakoaukkoon, joka on ylempänä maanpinnasta.

Ajoneuvoissa, joissa pakoaukkojen etäisyys toisistaan on yli 0,3 m, tehdään mittaukset kummastakin pakoaukosta niin kuin ne olisivat erillisiä, ja kirjataan suurin lukema.

Tienvarsitarkastusta varten vertailupiste voidaan siirtää ajoneuvon korin ulkopinnalle.

Jos ajoneuvossa on useita pakoaukkoja, raportoitava äänenpainetaso ilmoitetaan siitä pakoaukosta, jossa keskimääräinen äänenpainetaso on suurin.

3.2.4.3   Käyttöolosuhteet

Vakautetaan moottorin pyörimisnopeus yhdeksi seuraavista arvoista:

Tässä nrated on tämän säännön kohdassa 2.4 määritelty moottorin nimellispyörimisnopeus.

Jos ajoneuvo ei voi paikallaan olevan ajoneuvon testissä saavuttaa edellä määriteltyä moottorin pyörimisnopeutta, tavoitepyörimisnopeuden asemesta käytetään nopeutta, joka on 95 prosenttia paikallaan olevan ajoneuvon testissä saavutettavissa olevasta suurimmasta pyörimisnopeudesta.

Nostetaan moottorin pyörimisnopeus tasaisesti joutokäynnistä tavoitepyörimisnopeuteen ja pidetään se vakiona ± 5 prosentin tarkkuudella. Sen jälkeen kaasunsäädin vapautetaan nopeasti ja pyörimisnopeus palautetaan joutokäyntinopeuteen. Äänenpainetaso mitataan jaksolta, jossa moottorin pyörimisnopeus pidetään vakaana vähintään 1 sekunnin ajan, ja koko hidastumisjaksolta. Testiarvona pidetään suurinta äänentasomittarin lukemaa.

Mittaus katsotaan päteväksi, jos moottorin pyörimisnopeus testissä ei poikkea tavoitepyörimisnopeudesta enempää kuin ± 5 prosenttia vähintään 1 sekunnin pituisena aikana.

3.2.4.4   Mittaukset tehdään edellä määrätyissä mikrofonin sijaintipaikoissa. Testin aikana saavutettu suurin A-painotettu äänenpainetaso kirjataan pyöristettynä ensimmäiseen desimaaliin (esim. 92,45 on kirjauksessa 92,5 ja 92,44 taas 92,4).

Testi toistetaan, kunnes kustakin pakoaukosta on saatu kolme perättäistä mittaustulosta, jotka eroavat toisistaan enintään 2,0 dB(A).

Pakoaukkokohtainen tulos on kolmen pätevän mittaustuloksen aritmeettinen keskiarvo, joka pyöristetään lähimpään kokonaislukuun (esim. 92,5 on kirjauksessa 93 ja 92,4 taas 92).

3.2.4.5   Usean toimintatilan pakojärjestelmä

3.2.4.5.1   Ajoneuvot, joiden pakojärjestelmässä on useita käsisäätöisiä toimintatiloja, on testattava kaikissa toimintatiloissa.

3.2.4.5.2   Jos ajoneuvossa on usean toimitilan pakojärjestelmä ja käsisäätöinen tilanvalitsin, raportoitava äänenpainetaso ilmoitetaan siitä toimintatilasta, jossa keskimääräinen äänenpainetaso on suurin.

4.   LIIKKEESSÄ OLEVAN AJONEUVON LÄHETTÄMÄ ÄÄNI (TIEDOT ILMOITETAAN AJONEUVON KÄYTÖNAIKAISEN TESTAAMISEN HELPOTTAMISEKSI)

4.1   Sopimuspuoli voi määritellä käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testaamisessa käytettävän menetelmän, jossa otetaan huomioon mahdolliset erot suhteessa tyyppihyväksynnässä käytettyihin testausolosuhteisiin.

4.2   Jotta ajoneuvojen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testaaminen olisi helpompaa, pidetään seuraavia liikkeessä olevalle ajoneuvolle liitteen 3 kohdan 1 mukaisesti tehtyihin äänenpainetasomittauksiin liittyviä tietoja käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden vertailutietoina:

4.3   Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden vertailutiedot kirjataan liitteen 1 mukaiseen ilmoituslomakkeeseen.

5.   ALKUPERÄINEN PAKOJÄRJESTELMÄ (ÄÄNENVAIMENNUSJÄRJESTELMÄ)

5.1   Vaimentavia kuitupitoisia aineksia sisältäviä äänenvaimentimia koskevat määräykset

5.1.1   Vaimentavassa kuitupitoisessa materiaalissa ei saa olla asbestia, ja sitä saa käyttää äänenvaimentimien valmistuksessa vain siinä tapauksessa, että soveltuvilla laitteilla varmistetaan, että materiaali pysyy paikallaan äänenvaimentimen koko käyttöajan, ja että pako- tai äänenvaimennusjärjestelmä täyttää kohdan 5.1.2, 5.1.3, 5.1.4 tai 5.1.5 vaatimukset.

5.1.2   Äänitason on täytettävä tämän säännön kohdan 6.2.1.3 vaatimukset, kun kuitupitoinen materiaali on poistettu.

5.1.3   Vaimentavaa kuitupitoista materiaalia ei saa sijoittaa äänenvaimentimen niihin osiin, joiden läpi pakokaasut kulkeutuvat, ja niiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

5.1.4   Ennen kuin järjestelmää testataan kohdan 3 mukaisesti, se on saatettava normaaliin käyttökuntoon jollakin seuraavista menettelyistä:

5.1.4.1   Vakauttaminen jatkuvan maantieajon avulla

5.1.4.1.1   Vakauttamisjakson aikana ajettava vähimmäismatka on ajoneuvon sylinteritilavuuden mukaan seuraava:

5.1.4.1.2   Vakauttamisjaksosta 50 ± 10 prosenttia koostuu kaupunkiajosta ja loppu pitkistä maantieajoista suurella nopeudella. Jatkuva maantieajo voidaan korvata vastaavalla testirataohjelmalla.

5.1.4.1.3   Kyseessä olevia kahta nopeusaluetta käytetään vuoron perään ainakin kuusi kertaa.

5.1.4.1.4   Täydelliseen testausohjelmaan on kuuluttava vähintään kymmenen vähintään kolmen tunnin taukoa mahdollisen jäähtymisen ja tiivistymisen vaikutusten jäljittelemiseksi.

5.1.4.2   Vakauttaminen painepulsseilla

5.1.4.2.1   Asennetaan pakojärjestelmä tai sen komponentit ajoneuvoon tai moottoriin.

Ensimmäisessä tapauksessa ajoneuvo asetetaan rulladynamometrille. Jälkimmäisessä tapauksessa moottori sijoitetaan testipenkkiin.

Asetetaan pakojärjestelmän pakoaukolle testauslaitteisto, jonka yksityiskohtainen kaavio esitetään kuvassa 4. Myös muita vastaavan tuloksen antavia laitteistoja voidaan käyttää.

Kuva 4

Testauslaitteisto painepulsseilla vakauttamista varten

5.1.4.2.2   Testauslaitteisto on säädettävä niin, että nopeatoiminen venttiili vuoroin katkaisee ja palauttaa pakokaasuvirran 2 500 kertaa.

5.1.4.2.3   Venttiilin on auettava, kun pakokaasun vastapaine mitattuna vähintään 100 mm virtaussuuntaan imuaukon laipasta saavuttaa 35–40 kPa:n arvon. Jos moottorin ominaisuuksista johtuen tätä arvoa ei voida saavuttaa, venttiilin pitää aueta, kun kaasun vastapaine saavuttaa arvon, joka on 90 % mitattavissa olevasta maksimiarvosta, ennen kuin moottori pysähtyy. Sen on sulkeuduttava, kun tämä paine-ero on enintään 10 prosenttia vakioarvostaan mitattuna venttiilin ollessa auki.

5.1.4.2.4   Viivekytkin on säädettävä vastaamaan kohdan 5.1.4.2.3 vaatimusten pohjalta laskettua pakokaasuvirtauksen kestoa.

5.1.4.2.5   Moottorin pyörimisnopeuden on oltava 75 prosenttia tämän säännön kohdassa 2.4 määritellystä moottorin nimellispyörimisnopeudesta.

5.1.4.2.6   Dynamometrin ilmaiseman tehon on oltava 50 prosenttia täydellä kaasulla saatavasta tehosta mitattuna 75 prosentilla tämän säännön kohdassa 2.4 määritellystä moottorin nimellispyörimisnopeudesta.

5.1.4.2.7   Mahdollisten tyhjennysaukkojen on oltava suljettuna testin aikana.

5.1.4.2.8   Testin kokonaiskesto ei saa olla pitempi kuin 48 tuntia. Jos tarvitaan jäähtymisjaksoja, niitä voidaan pitää tunnin välein.

5.1.4.3   Vakauttaminen testipenkissä

5.1.4.3.1   Pakojärjestelmä on asennettava sellaiseen moottoriin, joka edustaa sitä moottorityyppiä, jollainen on siinä ajoneuvossa, jota varten järjestelmä on suunniteltu. Moottori sijoitetaan sen jälkeen testipenkkiin.

5.1.4.3.2   Vakauttamiseen kuuluu se määrä testipenkkijaksoja, joka on määritelty sille ajoneuvon sylineritilavuuden mukaiselle alaluokalle, jota varten pakojärjestelmä on suunniteltu. Ajoneuvoalaluokkakohtaiset testijaksomäärät ovat seuraavat:

5.1.4.3.3   Jokaista testipenkissä suoritettua sykliä täytyy seurata vähintään kuuden tunnin tauko jäähtymis- ja tiivistymisvaikutusten aikaansaamiseksi.

5.1.4.3.4   Kukin testipenkissä suoritettu sykli on kuusivaiheinen. Vaihekohtaiset moottoria koskevat vaatimukset ja vaiheen kesto ovat seuraavat:

5.1.4.3.5   Vakauttamisen aikana voidaan valmistajan pyynnöstä jäähdyttää moottoria ja äänenvaimenninta, jotta enintään 100 mm:n etäisyydellä pakoaukosta mitattu lämpötila ei ylitä lämpötilaa, joka on mitattu, kun ajoneuvon nopeus on 110 km/h tai 75 prosenttia tämän säännön kohdassa 2.4 määritellystä moottorin nimellispyörimisnopeudesta suurimmalla vaihteella. Moottorin pyörimisnopeus ja/tai ajoneuvon nopeus määritellään ± 3 prosentin tarkkuudella.

5.1.5   Pakokaasut eivät saa olla kosketuksissa kuitupitoiseen materiaaliin, eivätkä paineenvaihtelut saa vaikuttaa kuitupitoiseen materiaaliin.

5.2   Kaavio ja merkinnät

5.2.1   Tämän säännön liitteessä 1 tarkoitettuun asiakirjaan liitetään kaavio ja poikkileikkauskuva, josta käyvät ilmi äänenvaimentimen mitat.

5.2.2   Kaikissa alkuperäisissä äänenvaimentimissa on oltava ainakin seuraavat:

Tämän merkinnän on oltava selvästi luettavissa, pysyvä ja näkyvä siinä paikassa, johon se kiinnitetään.

5.2.3   Kaikissa alkuperäisten korvaavien pako- tai äänenvaimennusjärjestelmien pakkauksissa on oltava helppolukuinen merkintä ”alkuperäisosa” sekä sen merkki ja tyyppi yhdessä E-merkin ja alkuperämaamerkinnän kanssa.

5.3   Imuäänenvaimentimet

Jos moottorin imujärjestelmään on asennettava ilmansuodatin tai imuäänenvaimennin, joka on välttämätön hyväksyttävän äänitason säilyttämiseksi, suodattimen tai tämän vaimentimen katsotaan olevan osa äänenvaimenninta, ja kohtien 5.1 ja 5.2 vaatimuksia sovelletaan myös niihin.

(1)  Erillisten nopeusmittausten tapauksessa määritetään arvot vAA′ ja vBB′ kahdella tai useammalla erillisellä laitteella. Jatkuvaan mittaukseen soveltuvilla laitteilla, kuten tutkalla, määritetään kaikki vaaditut nopeustiedot yhdellä laitteella.

LIITE 4

SUURIMMAN ÄÄNENPAINETASON RAJA-ARVOT (UUDET AJONEUVOT)

LIITE 5

TESTIRATAA KOSKEVAT VAATIMUKSET  (1)

1.   JOHDANTO

Tässä liitteessä esitetään testiradan fyysisiin ominaisuuksiin ja pinnoittamiseen liittyvät vaatimukset. Näissä standardiin (2) perustuvissa vaatimuksissa kuvataan vaaditut fyysiset ominaisuudet sekä niiden testausmenetelmät.

2.   VAADITUT PINNAN OMINAISUUDET

Pintaa pidetään standardin mukaisena, jos sen rakenne ja tyhjätila tai äänen absorptiokerroin on mitattu ja täyttää kaikki kohdissa 2.1–2.4 esitetyt vaatimukset ja jos suunnitteluvaatimukset on täytetty (kohta 3.2).

2.1   Tyhjätila tiivistyksen jälkeen

Tyhjätila VC testiradan pinnoitesekoituksessa ei saa olla suurempi kuin 8 %. Mittausmenetelmä selostetaan kohdassa 4.1.

2.2   Äänen absorptiokerroin

Jos pinta ei täytä vaatimuksia tyhjätilan osalta, se on hyväksyttävä vain, jos äänen absorptiosuhde α ≤ 0,10. Mittausmenetelmä selostetaan kohdassa 4.2. Edellä kohdissa 2.1 ja 2.2 esitetyt vaatimukset täyttyvät myös, jos vain äänen absorptio on mitattu ja sen on todettu olevan α ≤ 0,10.

Huomautus: Merkityksellisin ominaisuus on äänen absorptio, vaikka tyhjätila tiivistyksen jälkeen on tienrakentajille tutumpi ominaisuus. Äänen absorptio on kuitenkin mitattava vain, jos pinta ei ole tyhjätilaa koskevien vaatimusten mukainen. Tämä johtuu siitä, että tyhjätilaan liittyy sekä mittauksen että merkittävyyden kannalta suurehkoja epävarmuuksia, ja joitakin pintoja saatetaan siksi erheellisesti hylätä ainoastaan tyhjätilamittausten perusteella.

2.3   Pintakarkeuden syvyys

Tilavuusmittaria käyttäen mitatun (ks. kohta 4.3) pintakarkeuden syvyyden (TD) on oltava seuraava:

TD ≥ 0,4 mm

2.4   Pinnan tasalaatuisuus

On kaikin käytännöllisin keinoin pyrittävä saamaan pinta mahdollisimman tasalaatuiseksi testialueen sisäpuolella. Tämä koskee pintakarkeutta ja tyhjätilaa, mutta on myös huomattava, että jos jyräys on tehokkaampaa tietyissä paikoissa kuin muualla, pintakarkeus saattaa olla paikoin erilaista ja tasalaatuisuuden puuttuessa voi myös syntyä töyssyjä.

2.5   Testausjakso

Sen tarkastamiseksi, että pinta jatkuvasti täyttää tämän säännön mukaiset vaatimukset pintakarkeuden, tyhjätilan tai äänen absorption osalta, pinta on testattava säännöllisesti seuraavin väliajoin:

3.   TESTIPINNAN SUUNNITTELU

3.1   Alue

Testirataa suunniteltaessa on vähimmäisvaatimuksena varmistaa, että testirata eli alue, jonka ajoneuvot ylittävät testin aikana, on päällystetty vaatimusten mukaisella testipinnoitteella ja siinä on asianmukaiset reuna-alueet turvallista ja sujuvaa ajoa varten. Tämä edellyttää, että radan leveys on vähintään 3 m ja pituus ylittää linjat AA ja BB vähintään 10 metrillä molemmissa päissä. Kuvassa 1 esitetään asianmukainen testauspaikka ja osoitetaan vähimmäisalue, joka on koneellisesti päällystettävä erityisellä testipinnoitteella ja tiivistettävä. Liitteen 3 kohdan 3.1.1.1 mukaisesti mittaukset on tehtävä ajoneuvon kummaltakin puolelta. Tämä voidaan toteuttaa joko niin, että mitataan kahdella mikrofonilla (yksi radan kummallakin puolella) ja ajetaan yhteen suuntaan, tai niin, että mitataan ainoastaan yhdellä mikrofonilla, joka on radan jommallakummalla puolella, ja ajetaan ajoneuvoa molempiin suuntiin. Jos käytetään jälkimmäistä menetelmää, radan sen puoleiselle pinnalle, jolla ei ole mikrofonia, ei ole asetettu vaatimuksia.

Kuva 1

Testipintaa koskevat vähimmäisvaatimukset. Varjostettua osaa kutsutaan ”testialueeksi”

3.2   Pinnan suunnittelu ja valmistelu

3.2.1   Pinnan vähimmäisvaatimukset. Testipinnan on täytettävä seuraavat neljä vaatimusta:

3.2.2   Suunnitteluohjeita

Kiviaineksen rakeisuuskäyrä, jolla saavutetaan toivotut ominaisuudet, esitetään kuvassa 2. Sen tarkoituksena on toimia ohjeena testipinnan rakentajalle. Lisäksi taulukossa 1 annetaan ohjeita tarvittavan pintakarkeuden ja kestävyyden aikaansaamiseksi. Rakeisuuskuvaaja on seuraavan kaavan mukainen:

P (% läpikulkeutuvuusprosentti) = 100 · (d/dmax)1/2

jossa

Kuva 2

Kiviaineksen rakeisuuskäyrä asfalttiseoksessa toleransseineen

Läpäisyprosentti (massan mukaan)

Seulan koko (mm)

Edellisen lisäksi annetaan seuraavat suositukset:

Taulukko 1

Suunnitteluohjeita

4.   TESTAUSMENETELMÄ

4.1   Tyhjätilan mittaus

Tämän mittauksen suorittamiseksi radasta on otettava porausnäytteitä vähintään neljästä eri kohdasta tasaisin välein testialueelta linjojen AA ja BB väliltä (ks. kuva 1). Tasalaatuisuuden varmistamiseksi ja epätasaisuuden välttämiseksi porausnäytteitä ei saisi ottaa itse ajourista, vaan niiden läheisyydestä. Olisi otettava (vähintään) kaksi porausnäytettä ajourien läheisyydestä ja (vähintään) yksi porausnäyte suunnilleen ajourien ja jokaisen mikrofonin sijaintipaikan puolivälistä.

Jos on syytä epäillä, että tasalaatuisuusvaatimus ei täyty (ks. kohta 2.4), porausnäytteet on otettava useammasta paikasta testialueella. Tyhjätila tiivistyksen jälkeen on määritettävä jokaisesta porausnäytteestä. Sitten on laskettava porausnäytteiden keskiarvo ja verrattava sitä 2.1 kohdan vaatimukseen. Lisäksi yhdenkään porausnäytteen tyhjätila ei saa olla yli 10 prosenttia. Tienpinnan rakentajan on paneuduttava ongelmaan, joka saattaa ilmetä, kun testialuetta lämmitetään putkilla tai sähköjohdoilla ja porausnäytteet otetaan tältä alueelta. Asennukset on suunniteltava huolella myöhempiä lisäporausnäytteitä ajatellen. On suositeltavaa jättää joitakin noin 200 mm × 300 mm suuruisia alueita ilman johtoja tai putkia tai sijoittaa jälkimmäiset tarpeeksi syvälle, etteivät ne vahingoitu pintakerroksesta otettavien porausnäytteiden yhteydessä.

4.2   Äänen absorptiokerroin

Äänen absorptiokerroin (tavanomainen ilmaantuvuus) on mitattava impedanssiputkimenetelmällä käyttäen menettelyä, joka esitetään standardissa ISO/DIS 10 534 ”Akustiikka – äänen absorptiokertoimen ja impedanssin määrittäminen putkimenetelmällä”.

Testinäytteisiin on sovellettava samoja vaatimuksia kuin tyhjätilan mittauksessa (ks. kohta 4.1).

Äänen absorptio on mitattava 400–800 Hz:n ja 800–1 600 Hz:n alueilla (vähintään terssin keskitaajuuksilla) ja suurimmat arvot on kirjattava molemmilta taajuusalueilta.

Sitten jokaisen testinäytteen arvoista lasketaan keskiarvo lopputuloksen saamiseksi.

4.3   Makrokarkeuden mittaus

Tämän standardin mukaisesti makrokarkeuden mittaus on tehtävä vähintään kymmenestä paikasta tasaisin välein ajourilta koko testiradan alueelta ja keskiarvo on mitattava ja sitä on verrattava tarkoitettuun makrokarkeuden vähimmäissyvyyteen. Menettely kuvataan standardissa ISO 10844:1994.

5.   AJALLINEN STABILITEETTI JA KUNNOSSAPITO

5.1   Ajan vaikutus

Kuten monilla muillakin pinnoilla, voidaan testipinnalta mitattavan vierintämelun odottaa lisääntyvän jonkin verran rakentamista seuraavien 6–12 kuukauden ajan.

Pinta saavuttaa vaaditut ominaisuudet aikaisintaan neljä viikkoa rakentamisen jälkeen.

Ajallinen stabiliteetti määräytyy ennen kaikkea pinnalla liikkuvien ajoneuvojen aiheuttaman hioutumisen ja tiivistymisen kautta. Pinta on tarkastettava säännöllisesti kohdassa 2.5 tarkoitetulla tavalla.

5.2   Pinnan kunnossapito

Irtokivet ja pöly, jotka saattavat huomattavasti vähentää tehokasta pintakarkeutta, on poistettava pinnalta. Talvi-ilmaston maissa käytetään joskus suolaa lumen sulattamiseen. Suola voi muuttaa pintaa tilapäisesti tai jopa pysyvästi lisäten samalla melua. Suolaamista ei siis suositella.

5.3   Testiradan uudelleenpäällystäminen

Jos testirataa on korjattava, on yleensä tarpeen päällystää uudestaan ainoastaan ajokaista (3 m leveä kuvassa 1), jolla ajoneuvot liikkuvat, jos testialue kaistan ulkopuolella täytti tyhjätilan tai äänen absorption vaatimukset sitä mitattaessa.

6.   TESTIPINTAAN JA SILLÄ TEHTYIHIN TESTEIHIN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

6.1   Testipintaan liittyvät asiakirjat

Testipintaa kuvaavassa asiakirjassa on ilmoitettava seuraavat tiedot:

6.2   Ajoneuvolle testipinnalla suoritettuihin melutesteihin liittyvät asiakirjat

Asiakirjassa, jossa kuvataan ajoneuvolle testipinnalla suoritetut melutestit, on mainittava, täyttyivätkö kaikki standardin vaatimukset. Tässä on viitattava kohdassa 6.1 tarkoitettuun asiakirjaan, jossa kuvataan asian vahvistavat tulokset.

(1)  Tässä liitteessä esitetyt testipaikkaa koskevat vaatimukset ovat voimassa tämän säännön kohdassa 11.8 ilmoitetun kauden loppuun saakka.

(2)  ISO 10844:1994.

LIITE 1

LIITE 2

HYVÄKSYNTÄMERKIN ASETTELU

Malli A

(Ks. tämän säännön kohta 5.4)

Yllä olevasta ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen ajoneuvotyyppi on hyväksytty melutasonsa osalta Alankomaissa (E 4) säännön nro 63 mukaisesti hyväksyntänumerolla 022439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 63 mukaisesti, sellaisena kuin se oli muutettuna muutossarjalla 02.

Malli B

(Ks. tämän säännön kohta 5.5)

Yllä olevasta ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen ajoneuvotyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E 4) sääntöjen nro 63 ja 33 mukaisesti (1). Hyväksyntänumerot osoittavat, että hyväksyntien myöntämispäivinä sääntö nro 63 sisälsi muutossarjan 02 muutokset ja että sääntöä nro 33 on muutettu muutossarjalla 01.

(1)  Toinen numero annetaan ainoastaan esimerkkinä.

LIITE 3

LUOKAN L1 AJONEUVOJEN LÄHETTÄMÄN ÄÄNEN MITTAUSMENETELMÄT JA -LAITTEET

1.   MITTAUSLAITTEET

1.1   Akustiset mittaukset

1.1.1   Yleistä

Äänenpainetason mittauslaitteen on oltava äänitasomittari tai vastaava luokan 1 vaatimusten mukainen mittauslaite (mukaan luettuna suositeltu tuulisuoja, jos käytössä). Vaatimukset kuvataan kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (IEC) julkaisussa 61672-1:2013. Mittaukset on suoritettava käyttämällä akustisen mittauslaitteen aikapainotusta F ja taajuuspainotusta A, jotka nekin kuvataan julkaisussa IEC 61672-1:2013. Käytettäessä järjestelmää, jossa A-painotettua äänenpainetasoa seurataan tietyin väliajoin, lukema on otettava enintään 30 ms:n väliajoin. Laitteet huolletaan ja kalibroidaan valmistajan ohjeiden mukaisesti.

1.1.2   Kalibrointi

Kunkin mittaustilanteen alussa ja lopussa koko akustinen mittausjärjestelmä on tarkastettava äänenkalibrointilaitteella, joka on vähintään julkaisussa IEC 60942:2003 esitetyn luokan 1 vaatimusten mukainen. Tarkastuksen lukemien välinen ero saa olla ilman lisäsäätöä korkeintaan 0,5 dB(A). Jos tämä arvo ylittyy, edellisen vaatimukset täyttävän tarkastuksen jälkeen saadut mittaustulokset on jätettävä huomiotta.

1.1.3   Vaatimustenmukaisuus

Kerran vuodessa on tarkistettava, että äänenkalibrointilaite täyttää julkaisussa IEC 60942:2003 asetetut vaatimukset. Vähintään kerran kahdessa vuodessa on tarkistettava, että instrumentointijärjestelmä täyttää julkaisussa IEC 61672-1:2013 asetetut vaatimukset. Kaikki vaatimustenmukaisuustestit on tehtävä laboratoriossa, jolla on valtuudet suorittaa asiaa koskevien standardien mukaisia kalibrointeja.

1.2   Nopeudenmittauslaitteet

Moottorin pyörimisnopeus mitataan käyttämällä laitetta, jonka tarkkuus on ± 2 prosenttia tai parempi niillä moottorin pyörimisnopeuksilla, joita mittauksessa käytetään.

Ajoneuvon ajonopeus mitataan laitteilla, joiden tarkkuus on vähintään ± 0,5 km/h käytettäessä jatkuvaan mittaamiseen soveltuvia laitteita. Jos testauksessa käytetään erillisiä nopeusmittauksia, laitteen tarkkuuden on oltava vähintään ± 0,2 km/h (1).

1.3   Meteorologiset laitteet

Meteorologisten laitteiden, joilla seurataan ympäristöolosuhteita testin aikana, on täytettävä seuraavat tarkkuusvaatimukset:

2.   MITTAUSOLOSUHTEET

2.1   Testauspaikka, sääolosuhteet ja taustamelukorjaus

2.1.1   Testauspaikka

Testauspaikan on muodostuttava varsinaisesta kiihdytysradasta, jota ympäröi pääosin tasainen testialue. Testiradan on oltava tasainen ja pinnaltaan kuiva ja sellainen, että vierintämelu jää vähäiseksi.

Vapaan äänikentän vaihtelu saa testauspaikalla olla kiihdytysalueen keskelle sijoitetun äänenlähteen ja mikrofonin välillä enintään ± 1 dB. Vaatimus täyttyy, jos alueella ei ole ääntä heijastavia suuria kohteita, kuten pensasaitoja, kallioita, siltoja tai rakennuksia, 50 m:n säteellä kiihdytysalueen keskustasta.

Mikrofonin läheisyydessä ei saa olla äänikenttään vaikuttavia esteitä, eikä mikrofonin ja äänilähteen välissä saa olla ketään. Mittausten suorittajan on asetuttava siten, että hän ei itse vaikuta mittauslaitteiden lukemiin.

Testauspaikan pinnan on vastattava tämän säännön liitteen 5 tai standardin ISO 10844:2014 vaatimuksia. Tämän säännön kohdassa 10.8 tarkoitetun määräajan jälkeen vertailukohtana käytetään pelkästään standardia ISO 10844:2014.

2.1.2   Sääolosuhteet ja taustamelukorjaus

Mittauksia ei saa suorittaa huonoissa sääolosuhteissa. Testejä ei saa suorittaa, jos tuulen tai tuulenpuuskien nopeus on yli 5 m/s äänenmittausten välillä.

Mittausten aikana muiden kuin testattavan ajoneuvon äänilähteiden A-painotetun äänitason ja tuulen aiheuttaman äänitason on oltava vähintään 10 dB(A) pienempi kuin ajoneuvon aiheuttama äänitaso. Mikrofonissa saa käyttää sopivaa tuulensuojaa, jos suojan vaikutus mikrofonin herkkyyteen ja suuntausominaisuuksiin otetaan huomioon.

Jos taustamelun äänenpainetason ja mitatun äänenpainetason ero on 10–15 dB(A), testitulokset lasketaan tekemällä äänitasomittarin lukemiin tarvittavat korjaukset alaspäin taulukossa 1 esitetyllä tavalla.

Taulukko 1

Yksittäiseen mitattuun testiarvoon tehtävä korjaus

2.2   Ajoneuvon kunto

2.2.1   Yleinen kunto

Ennen mittauksia moottori on saatettava tavanomaiseen toimintakuntoon seuraavien ominaisuuksien osalta:

Jos ajoneuvossa on automaattisäätöisiä tuulettimia, niihin ei saa puuttua melutasomittauksen aikana.

Jos ajoneuvossa on laitteita, joita ei tarvita sen käyttövoiman tuottamiseen mutta joita käytetään ajoneuvon tavanomaisessa maantiekäytössä, näiden laitteiden on oltava toiminnassa valmistajan määrittelemällä tavalla.

Paineilmamoottoreiden osalta valmistajan ja tyyppihyväksyntäviranomaisen on sovittava keskenään tavanomaisesta toimintakunnosta, joka poikkeaa tässä kohdassa mainitusta. Sitä koskevat tiedot on liitettävä tämän säännön mukaiseen valmistajan tyyppihyväksyntähakemukseen.

2.2.2   Testimassa ja renkaiden valinta

2.2.2.1   Ajoneuvoa testattaessa sen testimassan on oltava tämän säännön kohdassa 2.9 määritellyn mukainen.

2.2.2.2   Renkaiden valinta ja kunto

Renkaiden on sovelluttava käytettäväksi asianomaisessa ajoneuvossa, ja niiden ilmanpaineen on noudatettava suositusta, jonka ajoneuvon valmistaja on esittänyt ajoneuvon testimassalle.

Ajoneuvon valmistaja valitsee renkaat, joiden on vastattava jotakin ajoneuvon valmistajan ajoneuvolle määrittelemää rengaskokoa ja -tyyppiä. Renkaiden urasyvyyden on oltava vähintään 80 prosenttia täydestä urasyvyydestä.

3.   TESTAUSMENETELMÄT

3.1   Liikkeessä olevan ajoneuvon lähettämän äänen mittaaminen

3.1.1   Testijärjestely ja mikrofonien sijoituspaikat

3.1.1.1   Testijärjestely esitetään kuvassa 1.

Kuva 1

Mittauspaikat, kun ajoneuvo on liikkeessä

Merkitään testiradalle kaksi linjaa, AA′ ja BB′, jotka ovat samansuuntaisia mikrofonilinjan PP′ kanssa ja joista yksi sijaitsee linjasta PP′ 10 m eteenpäin ja toinen 10 m taaksepäin.

3.1.1.2   Mikrofonien sijoituspaikkojen etäisyyden linjalta CC′ mikrofonilinjalla PP′ kohtisuorassa testiradan vertailulinjaan CC′ nähden (ks. kuva 1) on oltava 7,5 ± 0,05 m.

Mikrofonit on asetettava 1,2 ± 0,02 m maanpinnan yläpuolelle. Vertailuakseli on esteettömässä äänikentässä (ks. IEC 61672-1:2013) horisontaalinen ja kohdistuu kohtisuoraan ajoneuvon ajolinjaan CC′ nähden.

3.1.2   Kiihdytystestin suorittaminen, ajoneuvon lähestymisnopeus ja vaihteiden käyttö

3.1.2.1   Kiihdytystestin suorittaminen

Ajoneuvo lähestyy linjaa AA′ tasaisella alkunopeudella vAA′ jäljempänä esitettävällä tavalla. Kun ajoneuvon etureuna saavuttaa linjan AA′, kaasunsäädin avataan täyskaasulle niin nopeasti kuin käytännössä mahdollista, kunnes ajoneuvon takareuna saavuttaa linjan BB′. Sitten kaasunsäädin palautetaan mahdollisimman nopeasti joutokäyntiasentoon.

Ajoneuvoa ajetaan kaikissa mittauksissa suorassa linjassa testiradalla siten, että ajoneuvon pituussuuntainen keskitaso on mahdollisimman lähellä linjaa CC′.

3.1.2.2   Ajoneuvon lähestymisnopeus

Ajoneuvon on lähestyttävä linjaa AA′ vakaalla nopeudella, joka vastaa tämän säännön kohdassa 2.12 määriteltyä ajoneuvon suurinta nopeutta, jos tämä nopeus on enintään 30 km/h. Jos ajoneuvon suurin nopeus on yli 30 km/h, ajoneuvon on lähestyttävä linjaa AA′ vakaalla nopeudella 30 km/h.

3.1.2.3   Vaihteiden käyttö

Jos ajoneuvossa on käsivalintainen vaihteisto, valitaan suurin vaihde, jolla ajoneuvo pystyy ylittämään linjan AA′ moottorin pyörimisnopeudella, joka on vähintään 50 prosenttia tämän säännön kohdassa 2.7 määritellystä moottorin nimellispyörimisnopeudesta.

Jos ajoneuvossa on automaattivaihteisto, ajettaessa käytetään kohdassa 3.1.2.2 mainittuja nopeuksia.

3.1.3   Äänenpainetason määrittäminen

Vähennetään suurimmasta ajoneuvon kummallakin puolella mitatusta äänenpainotasosta 1 dB(A) mittausepätarkkuuden ottamiseksi huomioon ja pyöristetään lukema sitten yhden desimaalin tarkkuuteen (esim. 68,45 kirjataan arvona 68,5 ja 68,44 arvona 68,4). Mittaustuloksina pidetään näitä arvoja.

Mittaus on pätemätön, jos kirjataan yleisestä äänenpainetasosta epänormaalisti poikkeava huippuarvo.

Ajoneuvon kummaltakin puolelta on tehtävä vähintään kaksi pätevää mittausta.

Mittauksia pidetään pätevinä, jos ajoneuvon samalta puolelta tehtyjen kahden perättäisen mittauksen tulokset poikkeavat toisistaan enintään 2 dB(A).

Säätöjä varten voidaan tehdä esimittauksia, joita ei kuitenkaan oteta huomioon mittaustuloksia määritettäessä.

3.1.4   Testin lopullisen tuloksen laskeminen

Testin lopullinen tulos on neljän testin tulosten keskiarvo pyöristettynä lähimpään täyteen desibeliin. Jos desimaalipilkun jälkeinen luku on 0–4, tulos pyöristetään alaspäin, ja jos se on 5–9, tulos pyöristetään ylöspäin.

3.2   Paikallaan olevien ajoneuvojen äänen mittaaminen (käytössä olevien ajoneuvojen testausolosuhteet ja mittausmenetelmä)

Käytössä olevien ajoneuvojen myöhemmän testaamisen helpottamiseksi mitataan äänenpainetaso myös läheltä pakojärjestelmän (äänenvaimennusjärjestelmän) poistoaukkoa jäljempänä esitettävien vaatimusten mukaisesti. Mittaustulos kirjataan testausselosteen, joka laaditaan tämän säännön liitteessä 1 tarkoitetun asiakirjan antamista varten.

Mittaukset tehdään tämän säännön liitteen 3 kohdan 1 mukaisella tarkkuusäänitasomittarilla.

3.2.1   Testauspaikan olosuhteet

3.2.1.1   Mittaukset tehdään paikallaan olevasta ajoneuvosta paikassa, jossa ei esiinny juurikaan äänikenttään vaikuttavia häiriöitä.

3.2.1.2   Sopivia testauspaikkoja ovat avoimet, tasaiset alueet, joka on peitetty betonilla, asfaltilla tai muulla kovalla pinnoitteella, joka heijastaa ääntä hyvin. Jyrätty tai muu maapinta ei kuitenkaan tule kysymykseen. Alueelle on voitava sijoittaa suorakulmio, jonka sivut ovat vähintään 3 metrin päässä ajoneuvon ääriviivoista ja jonka sisällä ei ole huomattavia esteitä. Ajoneuvoa ei saa pakoäänen mittaamista varten alle 1 metrin päähän testauspinnan reunasta.

3.2.1.3   Mittausalueella ei saa olla mittaajan ja kuljettajan lisäksi ketään, eikä heidänkään läsnäolonsa saa vaikuttaa mittauslukemiin.

3.2.2   Taustamelu ja tuuli

Taustamelun on oltava kussakin mittauspisteessä vähintään 10 dB(A) pienempi kuin samassa pisteessä tehdyssä testissä mitattu äänitaso.

3.2.3   Mittausmenetelmä

3.2.3.1   Mittausten luonne ja lukumäärä

Suurin melutaso ilmaistuna A-painotettuina desibeleinä (dB(A)) on mitattava kohdassa 3.2.3.3.2.1 määritellyn käyttöjakson aikana.

Jokaisessa mittauspisteessä on tehtävä vähintään kolme mittausta.

3.2.3.2   Ajoneuvon sijoittaminen ja valmistelu

Ennen mittauksia ajoneuvon moottori on saatettava tavanomaiseen käyttölämpötilaansa, jos kyseessä on polttomoottori, tai tavanomaiseen toimintakuntoonsa, jos kyseessä on paineilmamoottori. Jos ajoneuvossa on automaattisia tuulettimia, niitä ei saa säätää äänenpainetason mittaamisen aikana.

Vaihteenvalitsimen on mittauksia suoritettaessa oltava vapaa-asennossa. Jos voimansiirtoa ei voida kytkeä irti, ajoneuvon vetävän pyörän täytyy voida pyöriä vapaasti kuormittamattomana. Sitä varten ajoneuvo voidaan esimerkiksi nostaa seisontatuelleen.

3.2.3.3   Äänitason mittaaminen pakoputken läheisyydessä

3.2.3.3.1   Mikrofonin sijoittaminen (ks. kuva 2)

Mikrofoni on sijoitettava 0,5 ± 0,01 m:n etäisyydelle pakoputken vertailupisteestä, joka on määritetty kuvassa 3, ja 45 ± 5°:n kulmaan siihen pystytasoon nähden, jossa putken suun virtausakseli sijaitsee. Mikrofonin on oltava vertailupisteen korkeudella ja vähintään 0,2 m:n korkeudella maanpinnasta. Mikrofonin vertailuakselin on oltava maanpinnan kanssa samansuuntainen ja suunnattu kohti pakoaukon vertailupistettä.

Vertailupisteenä käytetään korkeinta kohtaa, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

Jos mikrofonille on kaksi mahdollista sijoituspaikkaa, valitaan ajoneuvon pituussuuntaisesta keskilinjasta kauempana oleva paikka. Jos pakoputken aukon virtausakseli on 90 ± 5°:n kulmassa ajoneuvon pituussuuntaiseen keskilinjaan nähden, mikrofoni sijoitetaan kohtaan, joka on kauimpana moottorista.

Jos ajoneuvossa on kaksi alle 0,3 m:n päässä toisistaan sijaitsevaa pakoaukkoa, jotka on kytketty samaan vaimentimeen, tehdään vain yksi mittaus.

Mikrofoni on sijoitettava suhteessa ajoneuvon pituussuuntaisesta keskilinjasta kauimpana sijaitsevaan pakoaukkoon tai, jos kumpikaan ei ole lähempänä ulkoreunaa, suhteessa siihen pakoaukkoon, joka on ylempänä maanpinnasta.

Ajoneuvoissa, joissa pakoaukkojen etäisyys toisistaan on yli 0,3 m, tehdään mittaukset kummastakin pakoaukosta niin kuin ne olisivat erillisiä, ja kirjataan suurin lukema. Tienvarsitarkastusta varten vertailupiste voidaan siirtää ajoneuvon korin ulkopinnalle.

Kuva 2

Mikrofonin sijaintipaikat mitattaessa paikallaan olevan ajoneuvon lähettämää ääntä

Mitat metreinä, ellei toisin ilmoiteta

Kuva 3

Vertailupiste

Selitykset: T = ylhäältä S = sivulta 1 = vertailupiste 2 = tienpinta A = viistetty putki B = alas taivutettu putki C = suora putki D = pystysuora putki

3.2.3.3.2   Moottorin käyttöolosuhteet

3.2.3.3.2.1.   Vakautetaan moottorin pyörimisnopeus yhdeksi seuraavista arvoista:

Tässä nrated on tämän säännön kohdassa 2.4 määritelty moottorin nimellispyörimisnopeus.

Jos ajoneuvo ei voi paikallaan olevan ajoneuvon testissä saavuttaa edellä määriteltyä moottorin pyörimisnopeutta, tavoitepyörimisnopeuden asemesta käytetään nopeutta, joka on 95 prosenttia paikallaan olevan ajoneuvon testissä saavutettavissa olevasta suurimmasta pyörimisnopeudesta.

3.2.3.3.2.2   Nostetaan moottorin pyörimisnopeus tasaisesti joutokäynnistä tavoitepyörimisnopeuteen ja pidetään se vakiona ± 5 prosentin tarkkuudella. Sen jälkeen kaasunsäädin vapautetaan nopeasti ja pyörimisnopeus palautetaan joutokäyntinopeuteen. Äänenpainetaso mitataan jaksolta, jossa moottorin pyörimisnopeus pidetään vakaana vähintään 1 sekunnin ajan, ja koko hidastumisjaksolta. Testiarvona pidetään suurinta äänentasomittarin lukemaa.

Mittaus katsotaan päteväksi, jos moottorin pyörimisnopeus testissä ei poikkea tavoitepyörimisnopeudesta enempää kuin ± 5 prosenttia vähintään 1 sekunnin pituisena aikana.

3.2.3.3.2.3   Usean toimintatilan pakojärjestelmä

Ajoneuvot, joiden pakojärjestelmässä on useita käsisäätöisiä tai elektronisesti säädettäviä toimintatiloja, on testattava kaikissa toimintatiloissa.

3.2.3.3.3   Tulos

3.2.3.3.3.1   Mittaukset tehdään edellä määrätyissä mikrofonin sijaintipaikoissa. Testin aikana saavutettu suurin A-painotettu äänenpainetaso kirjataan pyöristettynä ensimmäiseen desimaaliin (esim. 92,45 on kirjauksessa 92,5 ja 92,44 taas 92,4). Testi toistetaan, kunnes kustakin pakoaukosta on saatu kolme perättäistä mittaustulosta, jotka eroavat toisistaan enintään 2,0 dB(A).

Pakoaukkokohtainen tulos on kolmen pätevän mittaustuloksen aritmeettinen keskiarvo, joka pyöristetään lähimpään kokonaislukuun (esim. 92,5 on kirjauksessa 93 ja 92,4 taas 92).

3.2.3.3.3.2   Jos ajoneuvossa on useita pakoaukkoja, raportoitava äänenpainetaso ilmoitetaan siitä pakoaukosta, jossa keskimääräinen äänenpainetaso on suurin.

3.2.3.3.3.3   Jos ajoneuvossa on usean toimitilan pakojärjestelmä ja käsisäätöinen tai elektronisesti säädettävä tilanvalitsin, raportoitava äänenpainetaso ilmoitetaan siitä toimintatilasta, jossa keskimääräinen äänenpainetaso on suurin.

4.   LIIKKEESSÄ OLEVAN AJONEUVON LÄHETTÄMÄ ÄÄNI (TIEDOT ILMOITETAAN LIIKKEESSÄ OLEVAN AJONEUVON KÄYTÖNAIKAISEN TESTAAMISEN HELPOTTAMISEKSI)

4.1   Sopimuspuoli voi määritellä käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testaamisessa käytettävän menetelmän, jossa otetaan huomioon mahdolliset erot suhteessa tyyppihyväksynnässä käytettyihin testausolosuhteisiin.

4.2   Jotta ajoneuvojen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testaaminen olisi helpompaa, pidetään seuraavia liikkeessä olevalle ajoneuvolle liitteen 3 kohdan 3.1 mukaisesti tehtyihin äänenpainetasomittauksiin liittyviä tietoja käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden vertailutietoina:

4.3   Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden vertailutiedot kirjataan liitteen 1 mukaiseen ilmoituslomakkeeseen.

5.   ALKUPERÄINEN PAKOJÄRJESTELMÄ (ÄÄNENVAIMENNUSJÄRJESTELMÄ)

5.1   Vaimentavia kuitupitoisia aineksia sisältäviä äänenvaimentimia koskevat määräykset

5.1.1   Vaimentavassa kuitupitoisessa materiaalissa ei saa olla asbestia, ja sitä saa käyttää tai äänenvaimentimien valmistuksessa vain siinä tapauksessa, että soveltuvilla laitteilla varmistetaan, että materiaali pysyy paikallaan äänenvaimentimen koko käyttöajan, ja että äänenvaimennin täyttää kohdan 5.1.2, 5.1.3, 5.1.4 tai 5.1.5 vaatimukset.

5.1.2   Äänitason on täytettävä tämän säännön kohdan 4 vaatimukset, kun kuitupitoinen materiaali on poistettu.

5.1.3   Vaimentavaa kuitupitoista materiaalia ei saa sijoittaa äänenvaimentimen niihin osiin, joiden läpi pakokaasut kulkeutuvat, ja niiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

5.1.4   Ennen kuin järjestelmää testataan tämän liitteen kohdan 3.1 mukaisesti, se on saatettava normaaliin käyttökuntoon jollakin seuraavista menettelyistä:

5.1.4.2

Vakauttaminen painepulsseilla: 5.1.4.2.1 Asennetaan pakojärjestelmä tai sen komponentit ajoneuvoon tai moottoriin. Ensimmäisessä tapauksessa ajoneuvo asetetaan rulladynamometrille. Jälkimmäisessä tapauksessa moottori sijoitetaan testipenkkiin. Asetetaan pakojärjestelmän pakoaukolle testauslaitteisto, jonka yksityiskohtainen kaavio esitetään kuvassa 4. Myös muita vastaavan tuloksen antavia laitteistoja voidaan käyttää. 5.1.4.2.2 Testauslaitteisto on säädettävä niin, että nopeatoiminen venttiili vuoroin katkaisee ja palauttaa pakokaasuvirran 2 500 kertaa. Kuva 4 Testauslaitteisto painepulsseilla vakauttamista varten valinnainen valinnainen 1. Imulaippa tai -holkki testattavan pakojärjestelmän takaosaan liittämistä varten. 2. Käsikäyttöinen säätöventtiili. 3. Paineentasaussäiliö, jonka vetoisuus on enintään 40 litraa ja täyttöaika vähintään 1 sekunti. 4. Painekytkin, jonka toiminta-alue on 5–250 kPa. 5. Viivekytkin. 6. Impulssilaskuri. 7. Pikatoimintaventtiili, esim. pakokaasujarrujärjestelmän venttiili, jonka halkaisija on 60 mm, joka on varustettu pneumaattisella toimilaitteella ja joka 400 baarin paineella tuottaa 120 N:n voiman. Toimintaviive sekä avautuessa että sulkeutuessa saa olla enintään 0,5 sekuntia. 8. Pakokaasujen poisto. 9. Taipuisa letku. 10. Painemittari. 5.1.4.2.3 Venttiilin on auettava, kun pakokaasun vastapaine mitattuna vähintään 100 mm virtaussuuntaan imuaukon laipasta saavuttaa arvon 35–40 kPa. Jos moottorin ominaisuuksista johtuen tätä arvoa ei voida saavuttaa, venttiilin pitää aueta, kun kaasun vastapaine saavuttaa arvon, joka on 90 % mitattavissa olevasta maksimiarvosta, ennen kuin moottori pysähtyy. Sen on sulkeuduttava, kun tämä paine-ero on enintään 10 prosenttia vakioarvostaan mitattuna venttiilin ollessa auki. 5.1.4.2.4 Viivekytkin on säädettävä vastaamaan kohdan 5.1.4.2.3 vaatimusten pohjalta laskettua pakokaasuvirtauksen kestoa. 5.1.4.2.5 Moottorin pyörimisnopeuden on oltava 75 prosenttia tämän säännön kohdassa 2.7 määritellystä moottorin nimellispyörimisnopeudesta. 5.1.4.2.6 Dynamometrin ilmaiseman tehon on oltava 50 prosenttia kaasunsäädin täyskaasulle avattuna saatavasta tehosta mitattuna 75 prosentilla tämän säännön kohdassa 2.7 määritellystä moottorin nimellispyörimisnopeudesta. 5.1.4.2.7 Mahdollisten tyhjennysaukkojen on oltava suljettuna testin aikana. 5.1.4.2.8 Testin kokonaiskesto ei saa olla pitempi kuin 48 tuntia. Jos tarvitaan jäähtymisjaksoja, niitä voidaan pitää tunnin välein.

5.1.5   Pakokaasut eivät saa olla kosketuksissa kuitupitoiseen materiaaliin, eivätkä paineenvaihtelut saa vaikuttaa kuitupitoiseen materiaaliin.

5.2   Kaavio ja merkinnät

5.2.1   Tämän säännön liitteessä 1 tarkoitettuihin asiakirjoihin liitetään kaavio ja poikkileikkauskuva, josta käyvät ilmi äänenvaimentimen mitat.

5.2.2   Kaikissa alkuperäisissä äänenvaimentimissa on oltava ainakin seuraavat:

Tämän merkinnän on oltava selvästi luettavissa, pysyvä ja näkyvä siinä paikassa, johon se kiinnitetään.

5.2.3   Kaikissa alkuperäisten korvaavien pako- tai äänenvaimennusjärjestelmien pakkauksissa on oltava helppolukuinen merkintä ”alkuperäisosa” sekä sen merkki ja tyyppi yhdessä E-kirjaimen ja alkuperämaamerkinnän kanssa.

5.3   Imuäänenvaimentimet

Jos moottorin imujärjestelmään on asennettava ilmansuodatin tai imuäänenvaimennin, joka on välttämätön hyväksyttävän äänitason säilyttämiseksi, suodattimen tai tämän vaimentimen katsotaan olevan osa äänenvaimenninta ja kohtien 5.1 ja 5.2 vaatimuksia sovelletaan myös niihin.

(1)  Erillisten nopeusmittausten tapauksessa määritetään arvot vAA′ ja vBB′ kahdella tai useammalla erillisellä laitteella. Kaikki vaaditut nopeustiedot määritetään jatkuvaan mittaukseen soveltuvalla laitteella, kuten tutkalla, käyttäen yhtä ja samaa laitetta.

LIITE 4

SUURIMMAN ÄÄNENPAINETASON RAJA-ARVOT (UUDET AJONEUVOT)

LIITE 5

TESTIRATAA KOSKEVAT VAATIMUKSET  (1)

1.   JOHDANTO

Tässä liitteessä esitetään testiradan fyysisiin ominaisuuksiin ja pinnoittamiseen liittyvät vaatimukset. Näissä standardiin (2) perustuvissa vaatimuksissa kuvataan vaaditut fyysiset ominaisuudet sekä niiden testausmenetelmät.

2.   VAADITUT PINNAN OMINAISUUDET

Pintaa pidetään standardin mukaisena, jos sen rakenne ja tyhjätila tai äänen absorptiokerroin on mitattu ja täyttää kaikki kohdissa 2.1–2.4 esitetyt vaatimukset ja jos suunnitteluvaatimukset on täytetty (kohta 3.2).

2.1   Tyhjätila tiivistyksen jälkeen

Tyhjätila VC testiradan pinnoitesekoituksessa ei saa olla suurempi kuin 8 %. Mittausmenetelmä selostetaan kohdassa 4.1.

2.2   Äänen absorptiokerroin

Jos pinta ei täytä vaatimuksia tyhjätilan osalta, se on hyväksyttävä vain, jos äänen absorptiosuhde α ≤ 0,10. Mittausmenetelmä selostetaan kohdassa 4.2. Tässä kohdassa ja kohdassa 2.1 esitetyt vaatimukset täyttyvät myös, jos vain äänen absorptio on mitattu ja sen on todettu olevan α ≤ 0,10.

Huomautus: Merkityksellisin ominaisuus on äänen absorptio, vaikka tyhjätila tiivistyksen jälkeen on tienrakentajille tutumpi ominaisuus. Äänen absorptio on kuitenkin mitattava vain, jos pinta ei ole tyhjätilaa koskevien vaatimusten mukainen. Tämä siksi, että tyhjätilaan liittyy sekä mittauksen että merkityksen kannalta suurehkoja epävarmuuksia ja joitakin pintoja saatetaan erheellisesti hylätä ainoastaan tyhjätilamittausten perusteella.

2.3   Pintakarkeuden syvyys

Tilavuusmittaria käyttäen mitatun (ks. kohta 4.3) pintakarkeuden syvyyden (TD) on oltava seuraava:

TD ≥ 0,4 mm

2.4   Pinnan tasalaatuisuus

On kaikin käytännöllisin keinoin pyrittävä saamaan pinta mahdollisimman tasalaatuiseksi testialueen sisäpuolella. Tämä koskee pintakarkeutta ja tyhjätilaa, mutta on myös huomattava, että jos jyräys on tehokkaampaa tietyissä paikoissa kuin muualla, pintakarkeus saattaa olla paikoin erilaista ja tasalaatuisuuden puuttuessa voi myös syntyä töyssyjä.

2.5   Testausjakso

Sen tarkastamiseksi, että pinta jatkuvasti täyttää tämän säännön mukaiset vaatimukset pintakarkeuden, tyhjätilan tai äänen absorption osalta, pinta on testattava säännöllisesti seuraavin väliajoin:

3.   TESTIPINNAN SUUNNITTELU

3.1   Alue

Testirataa suunniteltaessa on vähimmäisvaatimuksena varmistaa, että testirata eli alue, jonka ajoneuvot ylittävät testin aikana, on päällystetty vaatimusten mukaisella testipinnoitteella ja siinä on asianmukaiset reuna-alueet turvallista ja sujuvaa ajoa varten. Tämä edellyttää, että radan leveys on vähintään 3 m ja pituus ylittää linjat AA ja BB vähintään 10 metrillä molemmissa päissä. Kuvassa 1 esitetään asianmukainen testauspaikka ja osoitetaan vähimmäisalue, joka on koneellisesti päällystettävä erityisellä testipinnoitteella ja tiivistettävä. Tämän säännön liitteen 3 kohdan 3.1.1.1 mukaisesti mittaukset on tehtävä ajoneuvon kummaltakin puolelta. Tämä voidaan toteuttaa joko niin, että mitataan kahdella mikrofonilla (yksi radan kummallakin puolella) ja ajetaan yhteen suuntaan, tai niin, että mitataan ainoastaan yhdellä mikrofonilla, joka on radan jommallakummalla puolella, ja ajetaan ajoneuvoa molempiin suuntiin. Jos käytetään jälkimmäistä menetelmää, radan sen puoleiselle pinnalle, jolla ei ole mikrofonia, ei ole asetettu vaatimuksia.

Kuva 1

Testipintaa koskevat vähimmäisvaatimukset. Varjostettua osaa kutsutaan ”testialueeksi”

Seli-tykset

mikrofoni (korkeus 1,2 m)

testitiepinnoitteella päällystetty vähimmäisalue eli testialue

Mitat metreinä

Ajolinjan keskiviiva

Huom. – Tällä säteellä ei saa olla suuria kappaleita, joista aiheutuu huomattavaa akustista heijastumaa.

3.2   Pinnan suunnittelu ja valmistelu

3.2.1   Pinnan vähimmäisvaatimukset. Testipinnan on täytettävä seuraavat neljä vaatimusta:

3.2.2   Suunnitteluohjeita

Kiviaineksen rakeisuuskäyrä, jolla saavutetaan toivotut ominaisuudet, esitetään kuvassa 2. Sen tarkoituksena on toimia ohjeena testipinnan rakentajalle. Lisäksi taulukossa 1 annetaan ohjeita tarvittavan pintakarkeuden ja kestävyyden aikaansaamiseksi. Rakeisuuskuvaaja on seuraavan kaavan mukainen:

P (% läpikulkeutuvuusprosentti) = 100. (d/dmax)1/2

jossa

Kuva 2

Kiviaineksen rakeisuuskäyrä asfalttiseoksessa toleransseineen

Läpäisyprosentti (massan mukaan)

Seulan koko (mm)

Edellisen lisäksi annetaan seuraavat suositukset:

Taulukko 1

Suunnitteluohjeita

4.   TESTAUSMENETELMÄ

4.1   Tyhjätilan mittaus

Tämän mittauksen suorittamiseksi radasta on otettava porausnäytteitä vähintään neljästä eri kohdasta tasaisin välein testialueelta linjojen AA ja BB väliltä (ks. kuva 1). Tasalaatuisuuden varmistamiseksi ja epätasaisuuden välttämiseksi porausnäytteitä ei saisi ottaa itse ajourista, vaan niiden läheisyydestä. Olisi otettava (vähintään) kaksi porausnäytettä ajourien läheisyydestä ja (vähintään) yksi porausnäyte suunnilleen ajourien ja jokaisen mikrofonin sijaintipaikan puolivälistä.

Jos on syytä epäillä, että tasalaatuisuusvaatimus ei täyty (ks. tämän liitteen kohta 2.4), porausnäytteet on otettava useammasta paikasta testialueella. Sitten on laskettava porausnäytteiden keskiarvo ja verrattava saatua arvoa tämän liitteen kohdan 2.1 vaatimukseen. Lisäksi yhdenkään porausnäytteen tyhjätila ei saa olla yli 10 prosenttia. Tienpinnan rakentajan on paneuduttava ongelmaan, joka saattaa ilmetä, kun testialuetta lämmitetään putkilla tai sähköjohdoilla ja porausnäytteet otetaan tältä alueelta. Asennukset on suunniteltava huolella myöhempiä lisäporausnäytteitä ajatellen. On suositeltavaa jättää joitakin noin 200 mm × 300 mm suuruisia alueita ilman johtoja tai putkia tai sijoittaa jälkimmäiset tarpeeksi syvälle, etteivät ne vahingoitu pintakerroksesta otettavien porausnäytteiden yhteydessä.

4.2   Äänen absorptiokerroin

Äänen absorptiokerroin (tavanomainen ilmaantuvuus) on mitattava impedanssiputkimenetelmällä käyttäen menettelyä, joka esitetään standardissa ISO/DIS 10 534:1994 ”Akustiikka – äänen absorptiokertoimen ja impedanssin määrittäminen putkimenetelmällä”.

Testinäytteisiin on sovellettava samoja vaatimuksia kuin tyhjätilan mittauksessa (ks. kohta 4.1).

Äänen absorptio on mitattava 400–800 Hz:n ja 800–1 600 Hz:n alueilla (vähintään terssikaistojen keskitaajuuksilla), ja suurimmat arvot on kirjattava molemmilta taajuusalueilta.

Sitten jokaisen testinäytteen arvoista lasketaan keskiarvo lopputuloksen saamiseksi.

4.3   Makrokarkeuden mittaus

Tämän standardin mukaisesti makrokarkeuden mittaus on tehtävä vähintään kymmenestä paikasta tasaisin välein ajourilta koko testiradan alueelta ja keskiarvo on mitattava ja sitä on verrattava tarkoitettuun makrokarkeuden vähimmäissyvyyteen. Menettely kuvataan standardissa ISO 10844:1994.

5.   AJALLINEN STABILITEETTI JA KUNNOSSAPITO

5.1   Ajan vaikutus

Kuten monilla muillakin pinnoilla, voidaan testipinnalta mitattavan vierintämelun odottaa lisääntyvän jonkin verran rakentamista seuraavien 6–12 kuukauden ajan.

Pinta saavuttaa vaaditut ominaisuudet aikaisintaan neljä viikkoa rakentamisen jälkeen.

Ajallinen stabiliteetti määräytyy ennen kaikkea pinnalla liikkuvien ajoneuvojen aiheuttaman hioutumisen ja tiivistymisen kautta. Pinta on tarkastettava säännöllisesti tämän liitteen kohdassa 2.5 tarkoitetulla tavalla.

5.2   Pinnan kunnossapito

Irtokivet ja pöly, jotka saattavat huomattavasti vähentää tehokasta pintakarkeutta, on poistettava pinnalta. Talvi-ilmaston maissa käytetään joskus suolaa lumen sulattamiseen. Suola voi muuttaa pintaa tilapäisesti tai jopa pysyvästi lisäten samalla melua. Suolaamista ei siis suositella.

5.3   Testiradan uudelleenpäällystäminen

Jos testirataa on korjattava, on yleensä tarpeen päällystää uudestaan ainoastaan ajokaista (3 m leveä kuvassa 1), jolla ajoneuvot liikkuvat, jos testialue kaistan ulkopuolella täytti tyhjätilan tai äänen absorption vaatimukset sitä mitattaessa.

6.   TESTIPINTAAN JA SILLÄ TEHTYIHIN TESTEIHIN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

6.1   Testipintaan liittyvät asiakirjat

Testipintaa kuvaavassa asiakirjassa on ilmoitettava seuraavat tiedot:

6.2   Ajoneuvolle testipinnalla suoritettuihin melutesteihin liittyvät asiakirjat

Asiakirjassa, jossa kuvataan ajoneuvolle testipinnalla suoritetut melutestit, on mainittava, täyttyivätkö kaikki standardin vaatimukset. Tässä on viitattava kohdassa 6.1 tarkoitettuun asiakirjaan, jossa kuvataan asian vahvistavat tulokset.

(1)  Tässä liitteessä esitetyt testipaikkaa koskevat vaatimukset ovat voimassa tämän säännön kohdassa 10.8 ilmoitetun kauden loppuun saakka.

(2)  ISO 10844:1994.

LIITE 1A

LIITE 1B

LIITE 2

HYVÄKSYNTÄMERKIN JA HYVÄKSYNTÄTIETOJEN SIJOITTELU

(Ks. tämän säännön kohta 4.2)

Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että hyväksyntä on annettu Ranskassa (E2) säännön nro 90 mukaisesti hyväksyntänumerolla C0359/7248. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa ilmaisevat, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 90 muutossarjan 02 vaatimusten mukaisesti.

Esimerkki jarrupala-asennussarjan merkinnästä

Hyväksyntämerkki

Asennussarjan valmistuspäivä ja valmistajan nimi tai tavaramerkki

Jarrupäällysteen merkki ja tyyppi

Esimerkki jarrukenkäasennussarjan merkinnöistä

Asennussarjan valmistuspäivä ja valmistajan nimi tai tavaramerkki

Jarrupäällysteen merkki ja tyyppi

Hyväksyntämerkki

Esimerkki rumpujarrupäällysteen merkinnästä

Jarrupäällysteen merkki ja tyyppi

Valmistuspäivä

Hyväksyntämerkki

Huom. Merkintöjen sijainnin ja niiden keskinäisen sijoittelun ei tarvitse vastata esimerkeissä esitettyä.

LIITE 3

LUOKKIEN M1, M2 JA N1 AJONEUVOJEN VARAOSANA TOIMITETTAVIA JARRUPÄÄLLYSTEASENNUSSARJOJA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1.   VASTAAVUUS SUHTEESSA SÄÄNTÖÖN NRO 13 TAI 13-H

Säännön nro 13 tai 13-H vaatimusten noudattaminen on osoitettava ajoneuvolle tehtävässä testissä.

1.1   Ajoneuvon valmistelu

1.1.1   Testiajoneuvo

Niitä tyyppejä, joille varaosana toimitettavien jarrupäällysteasennussarjojen hyväksyntää haetaan, edustava ajoneuvo on varustettava hyväksyntähakemuksen kohteena olevan tyypin mukaisella varaosana toimitettavalla jarrupäällysteasennussarjalla sekä säännöissä nro 13 ja 13-H jarrutustestiä varten edellytetyillä välineillä.

Testattavat jarrupäällysteet on asennettava asianomaisiin jarruihin ja kiillotettava valmistajan ohjeiden mukaisesti tutkimuslaitoksen hyväksymällä tavalla, kunnes noudatettava kiillotusmenettely vahvistetaan.

1.1.2   Valmistelu (kiillotusmenettely)

1.1.2.1   Yleiset vaatimukset

Testattavat jarrupäällysteasennussarjat on asennettava asianomaisiin jarruihin. Kun kyse on varaosana toimitettavista jarrupäällysteasennussarjoista, on käytettävä uusia jarrupäällysteitä. Rumpujarrupäällysteet voidaan työstää siten, että ne ja rummut ovat aluksi mahdollisimman hyvässä kosketuksessa toisiinsa. Testiajoneuvon on oltava täysin kuormitettu.

Vertailutesteissä käytettyjä, jo testiajoneuvoon asennettuja alkuperäisiä jarrupäällysteasennussarjoja voidaan käyttää, kunhan ne ovat hyvässä kunnossa eivätkä ole kulumisen vaikutuksesta menettäneet yli 20:tä prosenttia alkuperäisestä paksuudestaan. Niissä ei saa olla merkkejä vaurioitumisesta, murtumisesta, liiallisesta korroosiosta tai ylikuumentumisesta. Ne on valmisteltava seuraavassa esitettävän menettelyn mukaisesti.

1.1.2.2   Menettely

Ajetaan vähintään 50 km ja tehdään vähintään 100 jarrutusta vaihtelevilla hidastuvuuksilla (ainakin 1–5 m/s2) siten, että lähtönopeus on 50–120 km/h. Valmistelun aikana on saavutettava vähintään kolme kertaa 250–500 celsiusasteen lämpötila jarrupala-asennelmien osalta ja 150–250 celsiusasteen lämpötila rumpujarrupäällysteasennelmien osalta (mitattuna levyn tai rummun kitkapinnalta). Jarrupala-asennelmien lämpötila saa nousta enintään 500 celsiusasteeseen ja rumpujarrupäällysteasennelmien lämpötila enintään 250 celsiusasteeseen.

1.1.2.3   Jarrutehotesti

Jarrutetaan yhtä akselia kerrallaan viisi kertaa nopeudesta 70 km/h nopeuteen 0 km/h (etuakseli) ja nopeudesta 45 km/h nopeuteen 0 km/h (taka-akseli) siten, että johtopaine on 4 MPa (1) ja alkulämpötila kussakin pysäytyksessä 100 °C. Nämä viisi perättäistä ei-monotonista tulosta saavat vaihdella enintään 0,6 m/s2 (etuakseli) tai 0,4 m/s2 (taka-akseli) täysin kehittyneen hidastuvuuden keskiarvosta.

Jos vaatimus ei täyty, on jatkettava kohdan 1.1.2.2 mukaista valmistelua ja toistettava kohdan 1.1.2.3 mukainen jarrutustehotesti.

1.2   Ajoneuvon jarrujärjestelmä on testattava kyseistä ajoneuvoluokkaa (M1, M2 tai N1) koskevien säännön nro 13 liitteen 4 kohtien 1 ja 2 tai säännön nro 13-H liitteen 3 kohtien 1 ja 2 vaatimusten mukaisesti; noudatettavat vaatimukset määräytyvät järjestelmän alkuperäisen hyväksynnän mukaan. Sovellettavat vaatimukset tai testit ovat seuraavat:

1.2.1   Käyttöjarrujärjestelmä

1.2.1.1   Tyyppi 0 -testi vaihde vapaalla ja ajoneuvo kuormitettuna säännön nro 13 liitteen 4 kohdan 1.4.2 tai säännön nro 13-H liitteen 3 kohdan 1.4.2 mukaisesti.

1.2.1.2   Tyyppi 0 -testi vaihde kytkettynä päälle ja ajoneuvo kuormittamattomana ja kuormitettuna säännön nro 13 liitteen 4 kohtien 1.4.3.1 (vakaustesti) ja 1.4.3.2 (ainoastaan testi alkunopeudella v = 0,8 vmax) tai säännön nro 13-H liitteen 3 kohtien 1.4.3.1 ja 1.4.3.2 mukaisesti.

1.2.1.3   Tyyppi I -testi säännön nro 13 liitteen 4 kohdan 1.5 tai säännön nro 13-H liitteen 3 kohdan 1.5 mukaisesti

1.2.2   Varajarrujärjestelmä

1.2.2.1   Tyyppi 0 -testi vaihde vapaalla ja ajoneuvo kuormitettuna säännön nro 13 liitteen 4 kohdan 2.2 tai säännön nro 13-H liitteen 3 kohdan 2.2 mukaisesti (tätä testiä ei tarvitse tehdä, jos on selvää, että vaatimukset täyttyvät esimerkiksi diagonaalisen piirijaon ansiosta).

1.2.3   Seisontajarrujärjestelmä

(Tätä kohtaa sovelletaan ainoastaan, jos jarrua, jonka päällysteille hyväksyntää haetaan, käytetään seisontajarruna.)

1.2.3.1   Seisontajarrutesti 18 prosentin kaltevuudella ja ajoneuvo kuormitettuna säännön nro 13 liitteen 4 kohdan 2.3.1 mukaisesti tai seisontajarrutesti 20 prosentin kaltevuudella ja ajoneuvo kuormitettuna säännön nro 13-H liitteen 3 kohdan 2.3.1 mukaisesti

1.3   Ajoneuvon on täytettävä kaikki asiaankuuluvat vaatimukset, jotka kyseiselle ajoneuvoluokalle on vahvistettu säännön nro 13 liitteen 4 kohdassa 2 tai säännön nro 13-H liitteen 3 kohdassa 2.

2.   LISÄVAATIMUKSET

Lisävaatimusten noudattaminen on osoitettava jommallakummalla seuraavista menetelmistä:

2.1   Ajoneuvotesti (akselikohtainen testi)

Tätä testiä varten ajoneuvon on oltava täysin kuormitettu, ja jarrutukset on tehtävä vaihde vapaalla tasaisella tiellä.

Ajoneuvon käyttöjarrujärjestelmän on oltava varustettu järjestelmällä, jolla etu- ja taka-akselien jarrut voidaan erottaa toisistaan, jotta molempia voidaan käyttää toisistaan riippumattomina.

Jos jarrupäällysteasennussarjan hyväksyntää haetaan etuakselin jarrujen osalta, taka-akselin jarrujen on oltava pois käytöstä koko testin ajan.

Jos jarrupäällysteasennussarjan hyväksyntää haetaan taka-akselin osalta, etuakselin jarrujen on oltava pois käytöstä koko testin ajan.

2.1.1   Kylmäjarrutustehon vastaavuuden testaaminen

Varaosana toimitettavan jarrupäällysteasennussarjan ja alkuperäisen jarrupäällysteasennussarjan kylmäjarrutustehon vastaavuutta testataan vertaamalla testin tuloksia seuraavasti: