1 artikla

Rekisteröidään nimitys ”Rucavas baltais sviests” (SMM).

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu nimitys liittyy komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 668/2014 (3) liitteessä XI mainitun luokan 1.5 ”Rasvat (voi, margariini, öljyt jne.)” tuotteeseen.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

1 artikla

Rekisteröidään nimitys ”Morcilla de Burgos” (SMM).

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu nimitys liittyy komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 668/2014 (3) liitteessä XI mainitun luokan 1.2 ”Lihavalmisteet (kuumennetut, suolatut, savustetut jne.)” tuotteeseen.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

1 artikla

Hyväksytään liitteessä olevat jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat. Nämä suuntaviivat ovat osa yhdennettyjä Eurooppa 2020 -suuntaviivoja.

2 artikla

Jäsenvaltioiden on otettava huomioon liitteessä esitetyt suuntaviivat työllisyyspolitiikassaan ja uudistusohjelmissaan, joista annetaan selvitys Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

LIITE

Suuntaviiva 5: Työvoiman kysynnän lisääminen

Jäsenvaltioiden olisi helpotettava laadukkaiden työpaikkojen luomista muun muassa vähentämällä esteitä, joita yritykset kohtaavat palkatessaan työntekijöitä, edistämällä vastuullista yrittäjyyttä ja aitoa itsenäistä ammatinharjoittamista sekä etenkin tukemalla mikroyritysten ja pienten yritysten perustamista ja kasvua. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä aktiivisesti yhteisötaloutta ja kannustettava sosiaalisiin innovaatioihin. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava innovatiivisia työnteon muotoja, joilla luodaan laadukkaita uusia työpaikkoja.

Verotusta olisi siirrettävä työn verottamisesta muihin verotuslähteisiin, jotka ovat työllisyyden ja kasvun kannalta vähemmän haitallisia, ottaen huomioon verotusjärjestelmän uudelleenjakovaikutukset ja varmistaen samalla, että verotuloja kerätään riittävästi sosiaaliseen suojeluun ja kasvua edistäviin julkisiin menoihin.

Jäsenvaltioiden olisi työmarkkinaosapuolten autonominen asema huomioon ottaen rohkaistava käyttämään läpinäkyviä ja ennakoitavia palkanmuodostusmekanismeja, jotka mahdollistavat tuottavuuden kehitykseen reagoivat ja kohtuullisen elintason takaavat oikeudenmukaiset palkat. Mekanismeissa olisi otettava huomioon erot ammattitaidossa ja talouden suorituskyvyssä eri alueilla ja toimialoilla sekä eri yrityksissä. Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi varmistettava riittävät vähimmäispalkat kansallisten käytäntöjensä mukaisesti ja otettava huomioon niiden vaikutus kilpailukykyyn, työpaikkojen syntymiseen ja työssäkäyvien köyhyyteen.

Suuntaviiva 6: Työvoiman tarjonnan parantaminen sekä työhön pääsyn, taitojen ja osaamisen parantaminen

Teknologiaan, ympäristöön ja väestöön liittyvien muutosten huomioon ottamiseksi jäsenvaltioiden olisi yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa edistettävä tuottavuutta ja työllistyvyyttä tarjoamalla asianmukaisia tietoja, taitoja ja osaamista koko ammattiuran ajan ja vastattava siten työmarkkinoiden nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä tarvittavat investoinnit sekä perus- että jatkokoulutukseen (elinikäinen oppiminen). Niiden olisi tehtävä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten, koulutuksen järjestäjien, yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa, jotta voidaan puuttua koulutusjärjestelmien rakenteellisiin ongelmiin ja tarjota laadukasta ja osallistavaa koulutusta ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan koulutusta koskevien etuuksien säilyminen työelämän muutostilanteissa. Näin kaikki voisivat paremmin ennakoida työmarkkinoiden tarpeita ja mukautua niihin helpommin sekä hallita muutostilanteita paremmin vahvistaen näin talouden yleistä häiriönsietokykyä.

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä kaikille yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutuksessa, varhaiskasvatus mukaan luettuna. Niiden olisi nostettava koulutuksen yleistä tasoa, erityisesti vähiten koulutettujen ja lähtökohdiltaan heikompien oppijoiden parissa. Niiden olisi varmistettava hyvät oppimistulokset, vahvistettava perustaitoja, vähennettävä koulunkäynnin keskeyttävien nuorten määrää sekä lisättävä aikuisten osallistumista täydennyskoulutukseen. Jäsenvaltioiden olisi tehostettava työssä oppimista ammatillisen koulutuksen järjestelmissä muun muassa laadukkailla ja tehokkailla oppisopimuksilla, lisättävä korkea-asteen tutkintojen työmarkkinarelevanssia, parannettava osaamisen seurantaa ja ennakointia, lisättävä taitojen näkyvyyttä ja vertailtavuutta sekä parannettava mahdollisuuksia saada tunnustus ja validointi virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankituille taidoille ja osaamiselle. Niiden olisi parannettava ja lisättävä joustavan ammatillisen täydennyskoulutuksen tarjontaa ja siihen osallistumista. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi rohkaistava vähän koulutettuja aikuisia ylläpitämään ja parantamaan työllistettävyyttään pitkällä aikavälillä parantamalla korkealaatuisten oppimismahdollisuuksien tarjontaa ja niihin osallistumista luomalla taitojen parantamisen polkuja, joihin sisältyy taitojen arviointi, työmarkkinamahdollisuuksien kannalta sopivan koulutuksen tarjoaminen ja jo hankittujen taitojen validointi ja tunnustaminen.

Työttömyyteen ja työvoiman ulkopuolelle jäämiseen olisi puututtava myös tehokkailla, oikea-aikaisilla, koordinoiduilla ja räätälöidyillä tukitoimilla, jotka perustuvat työnhaun, koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen tukemiseen. Olisi toteutettava kattavia strategioita, joihin sisältyy perusteellinen yksilöllinen arviointi viimeistään 18 kuukauden kuluttua työttömyyden alkamisesta, ja pyrittävä siten merkittävästi vähentämään ja estämään pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyttä. Nuorisotyöttömyyteen sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria koskevaan ongelmaan olisi kiinnitettävä edelleen huomiota ehkäisemällä koulun keskeyttämistä ja parantamalla rakenteellisesti koulusta työelämään siirtymistä, muun muassa panemalla nuorisotakuu kokonaisuudessaan täytäntöön (1).

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä poistamaan työmarkkinaosallistumisen esteitä ja pidäkkeitä sekä tarjoamaan kannustimia, etenkin niiden henkilöiden osalta, jotka ovat kauimpana työmarkkinoista. Jäsenvaltioiden olisi tuettava vammaisille henkilöille soveltuvia työympäristöjä muun muassa sellaisten kohdennettujen palvelujen ja rahoitustuen avulla, joiden avulla he voivat osallistua työmarkkinoille ja yhteiskuntaan.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava sukupuolten tasa-arvo ja naisten suurempi osallistuminen työmarkkinoille muun muassa takaamalla yhtäläiset mahdollisuudet ja urakehitys sekä poistamalla osallistumisen esteitä. Sukupuolten väliseen palkkaeroon olisi puututtava muun muassa varmistamalla sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä. Sekä naisten että miesten työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamista olisi edistettävä etenkin tarjoamalla pitkäaikaishoitoa ja kohtuuhintaisia ja laadukkaita varhaiskasvatuspalveluita. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vanhemmilla ja muilla hoitovelvollisuuksia omaavilla on mahdollisuus asianmukaisiin perhevapaisiin ja joustaviin työaikajärjestelyihin työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi ja jotta edistetään näiden oikeuksien jakamista tasapuolisesti naisten ja miesten välillä.

Suuntaviiva 7: Työmarkkinoiden toiminnan ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimivuuden parantaminen

Hyötyäkseen dynaamisesta ja tuottavasta työvoimasta ja uusista työskentely- ja liiketoimintamalleista jäsenvaltioiden olisi tehtävä työmarkkinaosapuolten kanssa yhteistyötä joustoa ja turvaa koskevien periaatteiden osalta tasapainottamalla oikeudet ja velvollisuudet. Niiden olisi vähennettävä ja ehkäistävä työmarkkinoiden segmentoitumista, torjuttava pimeää työtä ja edistettävä siirtymistä toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteen muotoihin. Työsuhdeturvasääntöjen sekä työlainsäädännön ja -laitosten olisi kaikkien taattava sekä asianmukainen rekrytointiympäristö että riittävä joustavuus työnantajille, jotta ne voivat mukautua nopeasti taloustilanteen muutoksiin, ja samalla olisi säilytettävä asianmukainen työturvallisuus sekä terveelliset, turvalliset ja asianmukaiset työympäristöt työntekijöille. Epävarmoihin työoloihin johtavat työsuhteet olisi estettävä muun muassa torjumalla epätyypillisten sopimusten väärinkäyttöä. Olisi varmistettava, että perusteettomien irtisanomisten yhteydessä käytettävissä on tehokas ja puolueeton riitojenratkaisu ja oikeus hakea muutosta, mukaan lukien oikeus saada riittävä korvaus.

Politiikalla olisi pyrittävä parantamaan ja tukemaan työmarkkinaosallistumista sekä kysynnän ja tarjonnan kohtaamista ja muutostilanteita työmarkkinoilla. Jäsenvaltioiden olisi tehokkaasti aktivoitava henkilöitä, jotka voivat osallistua työmarkkinoille, ja annettava heille mahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden olisi tehostettava aktiivista työmarkkinapolitiikkaa parantamalla sen kohdentamista, saavuttavuutta ja kattavuutta ja yhdistämällä se paremmin työttömien toimeentulotukeen heidän hakiessaan työtä ottaen huomioon heidän oikeutensa ja vastuunsa. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tehokkaampiin ja toimivampiin julkisiin työnvälityspalveluihin varmistamalla työnhakijoille oikea-aikainen ja räätälöity apu, tukemalla työmarkkinoiden kysyntää ja ottamalla käyttöön suoritusperusteinen hallinnointi.

Jäsenvaltioiden olisi tarjottava työttömille kohtuulliseksi ajaksi riittävät työttömyysetuudet sosiaalivakuutusmaksujensa ja kansallisten kelpoisuussääntöjen mukaisesti. Tällaiset etuudet eivät saisi heikentää kannustimia työttömien nopeaan paluuseen työmarkkinoille, ja niiden lisäksi olisi harjoitettava aktiivista työmarkkinapolitiikkaa.

Oppijoiden ja työntekijöiden liikkuvuutta olisi edistettävä, jotta voidaan parantaa työllistyvyyttä edistäviä taitoja ja hyödyntää kaikilta osin eurooppalaisten työmarkkinoiden mahdollisuudet. Olisi poistettava koulutukseen, työ- ja yksilöllisiin eläkkeisiin ja pätevyyden tunnustamiseen liittyviä liikkuvuuden esteitä. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että hallinnolliset menettelyt eivät muodosta tarpeettomia esteitä muista jäsenvaltioista tulevien työntekijöiden työskentelylle. Jäsenvaltioiden olisi myös estettävä voimassa olevien sääntöjen väärinkäytökset ja puututtava mahdolliseen tietyiltä alueilta tapahtuvaan aivovuotoon.

Jäsenvaltioiden olisi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tehostamiseksi ja sosioekonomisten vaikutusten parantamiseksi varmistettava nykyisten kansallisten käytäntöjensä pohjalta, että työmarkkinaosapuolet otetaan tarkoituksenmukaisella tavalla ja riittävän ajoissa mukaan työllisyyspoliittisten, sosiaalisten ja tarvittaessa taloudellisten uudistusten ja politiikkojen suunnitteluun ja toteutukseen, muun muassa tukemalla työmarkkinaosapuolten valmiuksien lisäämistä. Työmarkkinaosapuolia olisi kannustettava neuvottelemaan ja laatimaan työehtosopimuksia niiden kannalta merkityksellisissä asioissa kunnioittaen täysimääräisesti niiden itsenäisyyttä ja työtaisteluoikeutta.

Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa ja nykyisten kansallisten käytäntöjen pohjalta otettava huomioon asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen kokemukset työllisyys- ja sosiaalialan kysymyksistä.

Suuntaviiva 8: Yhtäläisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen sekä köyhyyden torjuminen

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä kaikille avoimia osallistavia työmarkkinoita toteuttamalla tehokkaita toimenpiteitä, joilla torjutaan kaikenlaista syrjintää ja edistetään työmarkkinoilla aliedustettujen ryhmien yhtäläisiä mahdollisuuksia. Niiden olisi varmistettava yhdenvertainen kohtelu työllisyyden, sosiaalisen suojelun, koulutuksen ja tavaroiden tai palvelujen saatavuuden suhteen sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta.

Jäsenvaltioiden olisi nykyaikaistettava sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotta ne voivat tarjota tehokkaan, toimivan, kestävän ja riittävän sosiaalisen suojelun kaikissa elämänvaiheissa, edistettävä sosiaalista osallisuutta ja sosiaalista nousua, tehtävä työmarkkinaosallistuminen houkuttelevaksi sekä puututtava eriarvoisuuteen muun muassa verotus- ja etuusjärjestelmien rakenteen kautta. Yleiskattavien toimintamallien täydentäminen valikoivilla toimintamalleilla parantaa sosiaalisen suojelun järjestelmien vaikuttavuutta. Sosiaalisen suojelun järjestelmien nykyaikaistamisella olisi parannettava saatavuutta, kestävyyttä, riittävyyttä ja laatua.

Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä ja toteutettava ehkäiseviä ja yhdennettyjä strategioita yhdistämällä aktiivisen osallisuuden kolme osa-aluetta eli riittävä toimeentulotuki, osallistavat työmarkkinat ja laadukkaiden palvelujen saatavuus, jotka vastaavat yksilöllisiin tarpeisiin. Sosiaalisen suojelun järjestelmillä olisi varmistettava riittävä vähimmäistoimeentulotuki kaikille, joilla ei ole riittävästi varoja, ja edistettävä sosiaalista osallisuutta rohkaisemalla ihmisiä osallistumaan aktiivisesti työmarkkinoille ja yhteiskuntaan.

Kohtuuhintaisten, käytettävissä olevien ja laadukkaiden palvelujen, kuten varhaiskasvatuksen, iltapäivähoidon, koulutuksen, asumisen, terveyspalvelujen ja pitkäaikaishoidon, saatavuus on välttämätöntä yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamiseksi muun muassa naisten, lasten ja nuorten kannalta. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan, mihin kuuluu myös työssäkäyvien köyhyyden ja lapsiköyhyyden vähentäminen. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että peruspalvelut ovat kaikkien saatavilla. Apua tarvitseville tai heikommassa asemassa oleville jäsenvaltioiden olisi varmistettava riittävä sosiaalinen asuntotarjonta tai asumisen tuki. Asunnottomuuteen olisi puututtavat erityisesti. Vammaisten henkilöiden erityistarpeet olisi otettava huomioon.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava mahdollisuus saada ajoissa ennaltaehkäisevää ja parantavaa terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa, jotka ovat kohtuuhintaisia ja laadukkaita, toteuttamalla tämä kestävästi pitkällä aikavälillä.

Eliniän pidentyessä ja väestörakenteen muuttuessa jäsenvaltioiden olisi varmistettava työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien eläkejärjestelmien riittävyys ja kestävyys ja tarjottava naisille ja miehille yhtäläiset mahdollisuudet eläkeoikeuksien hankkimiseen muun muassa täydentävillä järjestelyillä, jotta taataan riittävä toimeentulo. Eläkeuudistuksia olisi tuettava toimenpiteillä, joilla pidennetään työelämän kestoa, esimerkiksi nostamalla eläkeikää, ja niiden tueksi olisi laadittava aktiivisen ikääntymisen strategioita. Jäsenvaltioiden olisi käytävä rakentavaa vuoropuhelua asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa ja annettavaa riittävästi aikaa uudistusten toteuttamiselle.

(1)  EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1.

1 artikla

Bulgarian on varmistettava, että direktiivin 2002/60/EY 9 artiklan mukaisesti muodostetut suoja- ja valvontavyöhykkeet käsittävät vähintään tämän päätöksen liitteessä suoja- ja valvontavyöhykkeiksi luetellut alueet.

2 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 30 päivään lokakuuta 2018.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Bulgarian tasavallalle.

LIITE