17.8.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

L 208/9

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2018/1146,

annettu 7 päivänä kesäkuuta 2018,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/892 sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä rypäletuoteluokkien sekä viininvalmistusmenetelmien ja niiden rajoitusten osalta annetun asetuksen (EU) N:o 606/2009 muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 38 artiklan, 182 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 223 artiklan,

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (2) ja erityisesti sen 62 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 2017/892 (3) vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2393 (4) muutetaan asetusta (EU) N:o 1308/2013 erityisesti hedelmä- ja vihannesalan tukien osalta. Sen vuoksi täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2017/892 olisi otettava huomioon asetuksen (EU) N:o 1308/2013 asiaa koskeviin säännöksiin tehdyt muutokset.

(2)	Hedelmä- ja vihannesalan kansallista taloudellista tukea koskevia täytäntöönpanosääntöjä olisi päivitettävä.

(3)

Olisi vahvistettava täytäntöönpanosäännöt, jotka koskevat unionin taloudellisen tuen enimmäismäärän korottamista 50 prosentista 60 prosenttiin jäsenvaltioissa, joissa tuottajaorganisaatiot pitävät asetuksen (EU) N:o 1308/2013 34 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaisesti kaupan alle 20:tä prosenttia hedelmien ja vihannesten tuotannosta, sekä erityisesti säännöt, jotka koskevat tuottajien järjestäytymisasteen laskentaa jäsenvaltiossa, sen varmistamiseksi, että tukihakemukset ja korostusta koskevien edellytysten tarkistaminen pannaan täytäntöön johdonmukaisesti koko unionissa.

(4)	Lisäksi olisi selkeytettävä, että tuotteiden menekinedistäminen kriisitoimenpiteenä sisältää myös hedelmä- ja vihannesmarkkinoiden monipuolistamisen ja vahvistamisen.

(5)

Säännöksiä, jotka liittyvät tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien, tuottajaorganisaatioiden kansainväliset yhteenliittymät mukaan lukien, ja tuottajaryhmien vuosiraportteihin sekä toimintarahastoja, toimintaohjelmia ja hyväksymissuunnitelmia koskeviin vuosiraportteihin, olisi yksinkertaistettava. Komission olisi pystyttävä raporttien perusteella seuraamaan alaa asianmukaisesti.

(6)	Olisi selkeytettävä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 182 artiklassa tarkoitettujen, eräiden hedelmien ja vihannesten tuontiin mahdollisesti sovellettavien tuontitullien soveltamisedellytyksiä.

(7)

Kun tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymä tai tuottajaorganisaatioiden kansainvälinen yhteenliittymä panee täytäntöön toimintaohjelman, jäsenvaltion olisi varmistettava, ettei kaksinkertaista rahoitusta myönnetä ja että tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän ja sen tuottajaorganisaatiojäsenten tasolla toteutetuille toimille tehdään asianomaiset tarkastukset, kuten asetuksessa (EU) N:o 1306/2013 vaaditaan.

(8)	Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/892 liitteitä I ja II olisi päivitettävä jäsenvaltioiden vuosiraportin A-osan ja yhteisten suoritusindikaattorien yksinkertaistamiseksi sekä yhteisten perusindikaattorien poistamiseksi.

(9)	Sen vuoksi täytäntöönpanoasetusta (EU) 2017/892 olisi muutettava.

(10)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä VIII olevan I osan A jakson 3 kohdassa vahvistetaan jäsenvaltioiden velvollisuus antaa komissiolle tiedoksi kyseisen jakson 2 kohdassa säädettyjen rajojen korotukset. Komission asetusta (EY) N:o 606/2009 (5) olisi muutettava ja säädettävä yksityiskohtaisesti, miten jäsenvaltioiden on annettava kyseiset tiedot komissiolle tiedoksi.

(11)

Tätä asetusta olisi sovellettava samasta päivästä kuin asetusta (EU) 2017/2393. Raportointia koskevia säännöksiä olisi kuitenkin sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2019, jotta jäsenvaltioilla ja talouden toimijoilla olisi riittävästi aikaa panna tässä asetuksessa säädetyt muutokset täytäntöön. Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 muutosten soveltamiseksi uusien toimenpiteiden ja toimien tuottajaorganisaatioille antamaa joustovaraa olisi sovellettava siirtymäsäännöksin, jotka pannaan täytäntöön takautuvasti yhtäaikaisesti asetuksen (EU) N:o 2017/2393 soveltamisen alkamispäivän kanssa.

(12)

Asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 vahvistettuja edellytyksiä, jotka koskevat uusien, unionin taloudelliseen tukeen kelpoisten toimenpiteiden ja toimien soveltamista, olisi sovellettava kyseiseen asetukseen asetuksella (EU) 2017/2393 tehtyjen muutosten soveltamispäivästä. Koska kyseiset toimenpiteet koskevat lähinnä kriisiehkäisyä ja -hallintaa, näin voidaan varmistaa markkinoiden vakaus tuottajaorganisaatioiden ja niiden jäsenten kannalta ja mahdollistaa, että nämä voivat hyödyntää uusia toimenpiteitä täysimääräisesti. Oikeutettujen odotusten suojaamiseksi tuottajaorganisaatiot voivat jatkaa toimintaohjelmiensa soveltamista aiemmassa oikeudellisessa kehyksessä tai muuttaa toimintaohjelmiaan uusien, unionin taloudelliseen tukeen kelpoisten toimenpiteiden ja toimien soveltamiseksi, kuten asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 säädetään,

(13)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/892 muuttaminen

Muutetaan täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/892 seuraavasti:

Lisätään uusi 8 a artikla seuraavasti:

”8 a artikla

Unionin taloudellisen tuen enimmäismäärän korottaminen 50 prosentista 60 prosenttiin

1. Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 34 artiklan 3 kohdan f alakohdassa tarkoitettu unionin taloudellisen tuen enimmäismäärän korottaminen 50 prosentista 60 prosenttiin silloin kun kyseessä on hyväksytyn tuottajaorganisaation toimintaohjelma tai toimintaohjelman osa sallitaan seuraavin edellytyksin:

a)	asetuksen (EU) N:o 1308/2013 34 artiklan 3 kohdan f alakohdan edellytykset täyttyvät toimintaohjelman jokaisena täytäntöönpanovuonna ja sovelletaan tämän asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa säädettyä menettelyä;

b)	hyväksytty tuottajaorganisaatio esittää pyynnön toimintaohjelmansa jättämisen yhteydessä.

2. Kun unionin taloudellisen tuen enimmäismäärä korotetaan 50 prosentista 60 prosenttiin tuottajaorganisaation toimintaohjelman tai toimintaohjelman osan osalta, asetuksen (EU) N:o 1308/2013 34 artiklan 3 kohdan f alakohdassa tarkoitettu tuottajaorganisaatioiden kaupan pitämien hedelmien ja vihannesten tuotannon osuus lasketaan toimintaohjelman jokaiselle vuodelle tuottajaorganisaatioiden asianomaisessa jäsenvaltiossa kaupan pitämän tuotannon arvon osuutena delegoidun asetuksen (EU) 2017/891 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla viitejaksolla asianomaisessa jäsenvaltiossa kaupan pidetyn hedelmä- ja vihannestuotannon kokonaisarvosta.

Jos jäsenvaltio kuitenkin soveltaa delegoidun asetuksen (EU) 2017/891 23 artiklan 3 kohdassa säädettyä vaihtoehtoista menetelmää, sen on laskettava asetuksen (EU) N:o 1308/2013 34 artiklan 3 kohdan f alakohdassa tarkoitettu tuottajaorganisaatioiden kaupan pitämien hedelmien ja vihannesten tuotannon osuus toimintaohjelman jokaiselle vuodelle tuottajaorganisaatioiden asianomaisessa jäsenvaltiossa kaupan pitämän tuotannon arvon osuutena sitä vuotta edeltävän vuoden, jona tuki hyväksytään tämän asetuksen 8 artiklan mukaisesti, 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta välisellä ajanjaksolla asianomaisessa jäsenvaltiossa kaupan pidetyn hedelmä- ja vihannestuotannon kokonaisarvosta.

3. Jäsenvaltion on ilmoitettava pyynnön tehneelle tuottajaorganisaatioille hyväksytty tukimäärä – asetuksen (EU) N:o 1308/2013 34 artiklan 3 kohdan f alakohdan nojalla myönnetty korotus mukaan lukien – viimeistään toimintaohjelman täytäntöönpanoa edeltävän vuoden 15 päivänä joulukuuta, kuten tämän asetuksen 8 artiklassa säädetään.

4. Jäsenvaltion on varmistettava vuosittain toimintaohjelman keston ajan, että edellytykset asetuksen (EU) N:o 1308/2013 34 artiklan 3 kohdan f alakohdassa tarkoitetulle unionin taloudellisen tuen enimmäismäärän korottamiselle 50 prosentista 60 prosenttiin täyttyvät.”

Muutetaan 4 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)	kuvaus alkutilanteesta käyttäen tarvittaessa liitteessä II olevassa taulukossa 4.1 lueteltuja indikaattoreita;”

Korvataan 9 artiklan 6 ja 7 kohta seuraavasti:

”6. Tuottajaorganisaation on tuottajaorganisaatioiden tasolla täytäntöönpantavien toimien osalta haettava tukea siinä jäsenvaltiossa, jossa se on hyväksytty. Jos tuottajaorganisaatio on tuottajaorganisaatioiden kansainvälisen yhteenliittymän jäsen, sen on toimitettava hakemuksen jäljennös sille jäsenvaltiolle, jossa tuottajaorganisaatioiden kansainvälisen yhteenliittymän päätoimipaikka sijaitsee.

7. Tuottajaorganisaatioiden kansainvälisen yhteenliittymän on niiden toimien osalta, jotka pannaan täytäntöön kansainvälisen yhteenliittymän tasolla, jätettävä tukihakemus siinä jäsenvaltiossa, jossa yhteenliittymän päätoimipaikka sijaitsee. Jäsenvaltion on varmistettava, ettei kaksinkertaisen rahoituksen riskiä ole.”

Korvataan 14 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Jäsenvaltioiden on annettava säännökset edellytyksistä, jotka menekinedistämis- ja viestintätoimenpiteiden, mukaan lukien toimet ja toiminnat, joiden tarkoituksena on hedelmä- ja vihannesmarkkinoiden monipuolistaminen ja vahvistaminen kriisin estämiseksi tai sen aikana, on täytettävä riippumatta siitä, liittyvätkö ne kriisien ehkäisyyn vai kriisien hallintaan. Kyseisten säännösten on mahdollistettava toimenpiteiden nopea soveltaminen tarvittaessa.

Kyseisten säännösten tärkein tavoite on parantaa tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien kaupan pitämien tuotteiden kilpailukykyä silloin kun markkinoilla on vakavia häiriöitä, kuluttajien luottamus on menetetty tai esiintyy muita vastaavia ongelmia.

Tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien toteuttamien menekinedistämis- ja viestintätoimenpiteiden erityistavoitteita ovat seuraavat:

a)	lisätä tietoisuutta unionissa tuotettujen maataloustuotteiden laadusta ja niiden tuotantoon unionissa sovellettavista korkeista laatuvaatimuksista;

b)	lisätä unionissa tuotettujen maataloustuotteiden ja tiettyjen jalostettujen tuotteiden kilpailukykyä ja kulutusta sekä lisätä tietoisuutta niiden laadusta unionissa ja sen ulkopuolella;

c)	lisätä tietoisuutta unionin laatujärjestelmistä unionissa ja sen ulkopuolella;

d)	lisätä unionissa tuotettujen maataloustuotteiden ja tiettyjen jalostettujen tuotteiden markkinaosuuksia erityisesti niillä kolmansien maiden markkinoilla, joilla on suurimmat kasvumahdollisuudet; ja

e)	edistää normaalien markkinaolosuhteiden palauttamista unionissa silloin kun markkinoilla on vakavia häiriöitä, kuluttajien luottamus on menetetty tai esiintyy muita vastaavia ongelmia.”

5)	Kumotaan III luku.

Korvataan 21 artikla seuraavasti:

”21 artikla

Tuottajaryhmien, tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien antamat tiedot ja esittämät vuosiraportit ja jäsenvaltioiden vuosiraportit

Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä tuottajaryhmien, jotka on muodostettu asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 e artiklan nojalla, sekä hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien, tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien ja tuottajaryhmien on ilmoitettava kaikki delegoidun asetuksen (EU) 2017/891 54 artiklan b alakohdassa tarkoitetun vuosiraportin laatimiseksi tarvittavat tiedot.Vuosiraportin rakenne esitetään tämän asetuksen liitteessä II.

Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tietojen keräämiseksi sellaisten tuottajaorganisaatioiden, jotka eivät ole esittäneet toimintaohjelmaa, jäsenten lukumäärästä sekä niiden kaupan pidetyn tuotannon määrästä ja arvosta. Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 27 artiklassa tarkoitettuja tuottajaorganisaatioita ja -ryhmiä on pyydettävä ilmoittamaan jäsenten lukumäärä sekä kaupan pidetyn tuotannon määrä ja arvo.”

Korvataan 33 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”3. Jäsenvaltion, jossa tuottajaorganisaatioiden kansainvälisen yhteenliittymän kotipaikka sijaitsee, on

kannettava kokonaisvastuu kansainvälisen yhteenliittymän tasolla toteutettavan toimintaohjelman toimiin ja kansainvälisen yhteenliittymän toimintarahastoon liittyvien tarkastusten järjestämisestä sekä hallinnollisten seuraamusten soveltamisesta silloin, kun kyseisissä tarkastuksissa ilmenee, ettei velvoitteita ole täytetty, ja

b)	varmistettava sen jäsenvaltion, jossa tuottajaorganisaatioiden kansainvälisen yhteenliittymän kotipaikka sijaitsee, alueen ulkopuolella toteutettavien toimintaohjelmien toimiin liittyvien tarkastusten ja maksujen koordinointi.

4. Toimintaohjelman toimien on oltava sen jäsenvaltion, jossa tukihakemus jätetään 9 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, kansallisten sääntöjen ja kansallisen strategian mukaiset.

Ympäristö- ja kasvinterveyskysymysten sekä kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteiden yhteydessä sovelletaan kuitenkin sen jäsenvaltion sääntöjä, jossa asianomaiset toimet tosiasiallisesti toteutetaan.”

Korvataan 39 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 182 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lisätuontitullia voidaan soveltaa tämän asetuksen liitteessä VII lueteltuihin tuotteisiin siinä lueteltuina ajanjaksoina. Lisätuontitullia on sovellettava, jos minkä tahansa vapaaseen liikkeeseen luovutetun kyseisessä liitteessä luetellun tuotteen määrä millä tahansa samassa liitteessä mainitulla soveltamisjaksolla ylittää kyseisen tuotteen käynnistysmäärän, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tuonti ei todennäköisesti häiritse unionin markkinoita tai joissa lisätuontitullin vaikutukset eivät olisi oikeassa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin nähden.”

9)	Korvataan asetuksen liitteet I ja II tämän asetuksen liitteessä olevalla tekstillä.

2 artikla

Asetuksen (EY) N:o 606/2009 muuttaminen

Lisätään asetukseen (EY) N:o 606/2009 12 a artikla seuraavasti:

”12 a artikla

Luonnollisen alkoholipitoisuuden lisäämistä koskevista jäsenvaltion päätöksistä ilmoittaminen

1. Jäsenvaltion, joka päättää sallia luonnollisen alkoholipitoisuuden lisäämisen asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä VIII olevan I osan A jakson 3 kohdan nojalla, on ilmoitettava komissiolle siitä ennen päätöksen hyväksymistä. Jäsenvaltion on ilmoituksessaan mainittava asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä VIII olevan I osan A jakson 2 kohdassa tarkoitettuihin rajoihin sovellettavat korotusprosentit sekä päätöksessä tarkoitetut alueet ja rypälelajikkeet; lisäksi sen on esitettävä tiedot ja todisteet siitä, että ilmasto-olot ovat olleet asianomaisilla alueilla poikkeuksellisen epäsuotuisat.

2. Ilmoitus on tehtävä delegoidun asetuksen (EU) 2017/1183 (*1) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/1185 (*2) mukaisesti.

3. Komissio antaa ilmoituksen tiedoksi muiden jäsenvaltioiden viranomaisille käyttöönottamallaan tietojärjestelmällä.

3 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2018.

Asetuksen 1 artiklan 5, 6 ja 9 kohtaa sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2019.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä kesäkuuta 2018.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549.

(3) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/892, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta (EUVL L 138, 25.5.2017, s. 57).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2393, annettu 13 päivänä joulukuuta 2017, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EU) N:o 1305/2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annetun asetuksen (EU) N:o 1306/2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun asetuksen (EU) N:o 1307/2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja elintarvikeketjuun, eläinten terveyteen ja eläinten hyvinvointiin, kasvien terveyteen ja kasvien lisäysaineistoon liittyvien menojen hallinnointia koskevista säännöksistä annetun asetuksen (EU) N:o 652/2014 muuttamisesta (EUVL L 350, 29.12.2017, s. 15).

(5) Komission asetus (EY) N:o 606/2009, annettu 10 päivänä heinäkuuta 2009, neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä rypäletuoteluokkien sekä viininvalmistusmenetelmien ja niiden rajoitusten osalta (EUVL L 193, 24.7.2009, s. 1).

LIITE

”LIITE I

Kestävien toimintaohjelmien kansallisen strategian rakenne ja sisältö (2 artiklassa tarkoitettu)

1. Kansallisen strategian kesto

Jäsenvaltio ilmoittaa.

2. Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 36 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu tilanneanalyysi vahvuuksista, heikkouksista ja kehitysmahdollisuuksista, niiden perusteella valittu strategia ja perusteet valituille ensisijaisille toimille

2.1 Tilanneanalyysi

Kuvaus hedelmä- ja vihannesalan nykytilanteesta käyttäen määrällisiä tietoja ja tuoden esiin vahvuudet ja heikkoudet, kehityserot ja kehittämistarpeet, -puutteet ja -mahdollisuudet liitteessä II olevassa taulukossa 4.1 esitettyjen asiaankuuluvien indikaattorien perusteella. Kuvauksen tulee sisältää ainakin seuraavat seikat:

—	hedelmä- ja vihannesalan suorituskyky: alan vahvuudet ja heikkoudet, kilpailukyky ja tuottajaorganisaatioiden kehityspotentiaali,

—	hedelmä- ja vihannestuotannon ympäristövaikutukset (vaikutukset, paineet ja hyödyt), myös tärkeimmät suuntaukset.

2.2 Vahvuuksien ja heikkouksien perusteella valittu strategia

Kuvaus tärkeimmistä aloista, joilla toiminnan odotetaan synnyttävän eniten lisäarvoa:

—	toimintaohjelmien tavoitteiden ja odotettujen tulosten merkitys kuten myös se, missä määrin ne voidaan realistisesti saavuttaa,

—	strategian sisäinen johdonmukaisuus, toisiaan tukevien vuorovaikutussuhteiden esiintyminen sekä mahdolliset ristiriitaisuudet valittujen eri toimien toiminnallisten tavoitteiden välillä,

—	valittujen toimien täydentävyys ja johdonmukaisuus muiden kansallisten tai alueellisten toimien ja unionin rahastoista tuettavien toimien, erityisesti maaseudun kehittämisohjelmien ja menekinedistämisohjelmien kanssa,

—	odotetut tulokset ja vaikutukset suhteessa alkutilanteeseen sekä se, miten ne edistävät unionin tavoitteita.

2.3 Edellisen kansallisen strategian vaikutus (jos käytettävissä)

Kuvaus lähimenneisyydessä toteutettujen toimintaohjelmien vaikutuksista.

3. Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 36 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut toimintaohjelmien tavoitteet ja suoritusindikaattorit

Kuvaus tukikelpoisiksi valituista toimityypeistä (viitteellinen luettelo), tavoitelluista päämääristä, todennettavissa olevista tavoitteista sekä indikaattoreista, joiden avulla voidaan arvioida edistymistä tavoitteiden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden saavuttamisessa.

3.1 Kaikkia tai useita toimityyppejä koskevat vaatimukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki kansalliseen strategiaan ja kansalliseen säännöstöön sisällytetyt toimet ovat todennettavissa ja valvottavissa. Jos toimintaohjelmien toteutuksen aikana suoritetussa arvioinnissa ilmenee, että todennettavuuden ja valvottavuuden vaatimukset eivät täyty, kyseessä olevia toimia on mukautettava tai ne on poistettava. Jos tuki myönnetään kiinteiden vakiomäärien tai yksikkökustannusten vakiotaulukoiden perusteella, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarpeelliset laskelmat ovat asianmukaisia ja paikkansapitäviä ja että ne on laadittu ennakolta oikeudenmukaisen, tasapuolisen ja todennettavissa olevan laskentamenetelmän perusteella. Ympäristötoimien on oltava asetuksen (EU) N:o 1308/2013 33 artiklan 5 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisia.

Jäsenvaltioiden on toteutettava suojatoimenpiteitä, annettava määräyksiä ja tehtävä tarkastuksia, joilla varmistetaan, ettei tukikelpoisiksi valittuja toimia tueta myös muiden soveltuvien yhteisen maatalouspolitiikan välineiden, kuten maaseudun kehittämisohjelmien tai menekinedistämisohjelmien, tai muiden kansallisten tai alueellisten ohjelmien kautta. Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 33 artiklan 6 kohdan mukaisesti on otettu käyttöön tehokkaat järjestelyt ympäristön suojaamiseksi toimintaohjelmasta rahoitettavien investointien mahdollisesti aiheuttamilta kasvavilta paineilta, ja mainitun asetuksen 36 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetut kelpoisuusperusteet, joilla varmistetaan, että toimintaohjelmista rahoitettavat yksittäisten tilojen investoinnit ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklassa ja seitsemännessä ympäristöä koskevassa unionin toimintaohjelmassa vahvistettujen tavoitteiden mukaisia.

3.2 Erityistiedot niiden toimityyppien osalta, joilla pyritään saavuttamaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 33 artiklan 1 kohdassa asetetut tai siinä tarkoitetut tavoitteet (täytetään vain valittujen toimien tyyppien osalta)

3.2.1 Käyttöomaisuuden hankinta

—	tukikelpoiset investointityypit,

—	muut tukikelpoiset hankintamuodot, kuten vuokraus ja leasing,

—	yksityiskohtaiset tiedot tukikelpoisuusedellytyksistä.

3.2.2 Muut toimet

—	tukikelpoisten toimityyppien kuvaus,

—	yksityiskohtaiset tiedot tukikelpoisuusedellytyksistä.

4. Toimivaltaisten viranomaisten ja vastuuelinten nimeäminen

Jäsenvaltion nimeämä kansallinen viranomainen, joka on vastuussa kansallisen strategian hallinnosta, seurannasta ja arvioinnista.

5. Seuranta- ja arviointijärjestelmien kuvaus

Kansallisen strategian suoritusindikaattoreina on käytettävä indikaattoreita, joista säädetään 4 artiklassa ja jotka luetellaan liitteessä II olevassa taulukossa 4.1. Kansallisessa strategiassa on tarvittaessa määriteltävä lisäindikaattoreita, jotka vastaavat kansallisiin toimintaohjelmiin liittyviä kansallisia tai alueellisia tarpeita, olosuhteita ja tavoitteita.

5.1 Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 36 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettu toimintaohjelmien arviointi ja e alakohdassa tarkoitetut tuottajaorganisaatioiden raportointivelvollisuudet

Kuvaus toimintaohjelmien seuranta- ja arviointivaatimuksista ja -menettelyistä, tuottajaorganisaatioiden raportointivelvollisuudet mukaan luettuina.

5.2 Kansallisen strategian seuranta ja arviointi

Kuvaus kansallisen strategian seuranta- ja arviointivaatimuksista ja -menettelyistä.

”LIITE II

Vuosiraportti – A-osa

VUOSIRAPORTIN RAKENNE – A-OSA

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava Euroopan komissiolle vuosittain raportti viimeistään raportointivuotta seuraavan kalenterivuoden 15 päivänä marraskuuta. Nämä lomakkeet muodostavat kyseisen vuosiraportin A-osan.

Lomakkeet perustuvat komission delegoidun asetuksen (EU) 2017/891, joka koskee asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta, 54 artiklan b alakohdassa ja liitteessä V esitettyihin raportointivaatimuksiin.

1. Hallinnolliset tiedot

Taulukko 1.1.	Muutokset kansalliseen lainsäädäntöön, joka on annettu asetuksen (EU) N:o 1308/2013 I osaston II luvun 3 jakson ja II osaston III luvun 1, 2 ja 3 jakson täytäntöönpanemiseksi (hedelmä- ja vihannesalalla)
Taulukko 1.2	Muutokset toimintaohjelmiin sovellettavaan kestävien toimintaohjelmien kansalliseen strategiaan

2. Tuottajaorganisaatioita, kansainvälisiä tuottajaorganisaatioita, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiä, tuottajaorganisaatioiden kansainvälisiä yhteenliittymiä ja tuottajaryhmiä koskevat tiedot

Taulukko 2.1.	Tuottajaorganisaatiot
Taulukko 2.2.	Kansainväliset tuottajaorganisaatiot
Taulukko 2.3.	Tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät
Taulukko 2.4.	Tuottajaorganisaatioiden kansainväliset yhteenliittymät
Taulukko 2.5.	Tuottajaryhmät

3. Menoihin liittyvät tiedot

Taulukko 3.1.	Tuottajaorganisaatioihin, kansainvälisiin tuottajaorganisaatioihin, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiin ja tuottajaorganisaatioiden kansainvälisiin yhteenliittymiin liittyvät menot
Taulukko 3.2.	Tuottajaorganisaatioiden, kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien ja tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien toimintaohjelmista tosiasiallisesti aiheutuneet menot yhteensä
Taulukko 3.3.	Tuottajaryhmille aiheutuneet menot yhteensä
Taulukko 3.4.	Markkinoiltapoistot

4. Toimintaohjelmien/hyväksymissuunnitelmien seuranta

Taulukko 4.1.	Tuottajaorganisaatioita, kansainvälisiä tuottajaorganisaatioita, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiä ja tuottajaorganisaatioiden kansainvälisiä yhteenliittymiä koskevat indikaattorit
Taulukko 4.2.	Tuottajaryhmiä koskevat indikaattorit

Selitykset

Lyhenteet

Yhteinen markkinajärjestely	YMJ
Tuottajaryhmä	TR
Tuottajaorganisaatio	TO
Kansainvälinen tuottajaorganisaatio	KTO
Tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymä	TYL
Tuottajaorganisaatioiden kansainvälinen yhteenliittymä	TOKYL
Toimintarahasto	TRA
Toimintaohjelma	TOH
Kaupan pidetyn tuotannon arvo	KPTA
Jäsenvaltio	JV

Maakoodit

Maan omakielinen nimi	Maan suomenkielinen nimi	Koodi
Belgique/België	Belgia	BE
България (*1)	Bulgaria	BG
Česká republika	Tšekki	CZ
Danmark	Tanska	DK
Deutschland	Saksa	DE
Eesti	Viro	EE
Éire/Ireland	Irlanti	IE
Ελλάδα (*1)	Kreikka	EL
España	Espanja	ES
France	Ranska	FR
Italia	Italia	IT
Κύπρος (*1)	Kypros	CY
Latvija	Latvia	LV
Lietuva	Liettua	LT
Luxembourg	Luxemburg	LU
Magyarország	Unkari	HU
Malta	Malta	MT
Nederland	Alankomaat	NL
Österreich	Itävalta	AT
Polska	Puola	PL
Portugal	Portugali	PT
Republika Hrvatska	Kroatia	HR
România	Romania	RO
Slovenija	Slovenia	SI
Slovensko	Slovenia	SK
Suomi/Finland	Suomi	FI
Sverige	Ruotsi	SE
United Kingdom	Yhdistynyt kuningaskunta	UK

Aluekoodit

Vlaams Gewest	BE2
Région Wallonne	BE3

Jos jäsenvaltio katsoo asianmukaiseksi esittää alueellisen jaottelun, se voi merkitä asianomaisen alueen kunkin osion kansilehdelle ja kunkin taulukon alkuun.

Tuottajaorganisaatioiden, kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien, tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien ja tuottajaryhmien tunnistenumerot (ID)

Jokaisella tuottajaorganisaatiolla, kansainvälisellä tuottajaorganisaatiolla, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymällä, tuottajaorganisaatioiden kansainvälisellä yhteenliittymällä ja tuottajaryhmällä on AINUTLAATUINEN tunnistenumeronsa. Jos tuottajaorganisaation, kansainvälisen tuottajaorganisaation, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän, tuottajaorganisaatioiden kansainvälisen yhteenliittymän tai tuottajaryhmän hyväksyntä peruutetaan, sen tunnistenumeroa ei saa käyttää uudelleen.

Rahallinen arvo

Kaikki rahalliset arvot on ilmaistava euroina lukuun ottamatta niitä jäsenvaltioita, joilla on kansallinen valuutta. Taulukoiden alussa on kohta kansallisen valuutan merkitsemiseksi.

Valuutta

Tähän kohtaan merkitään kansallisen valuutan koodi.

	KOODI
Euro	EUR
Englannin punta	GBP

Yhteystiedot

Jäsenvaltio:		Vuosi:
Alue:

Organisaatio	Nimi
Organisaatio	Postiosoite
Yhteyshenkilö 1	Sukunimi
	Etunimi
	Ammattinimike
	Sähköposti
	Työpuhelin
	Työfaksi
Yhteyshenkilö 2	Sukunimi
	Etunimi
	Ammattinimike
	Sähköposti
	Työpuhelin
	Työfaksi

Vuosiraportti – A-osa

Jäsenvaltio:		Vuosi:
Alue:

1 JAKSO

HALLINNOLLISET TIEDOT

Taulukko 1.1. Muutokset kansalliseen lainsäädäntöön, joka on annettu asetuksen (EU) N:o 1308/2013 I osaston II luvun 3 jakson täytäntöönpanemiseksi (hedelmä- ja vihannesalalla)

Kansallinen lainsäädäntö
Nimike	Julkaisu jäsenvaltion virallisessa lehdessä	Hyperlinkki

Taulukko 1.2 Muutokset toimintaohjelmiin sovellettavaan kestävien toimintaohjelmien kansalliseen strategiaan

Kansallinen strategia
Kansallisen strategian muutokset (1)	Hyperlinkki

Vuosiraportti – A-osa

Jäsenvaltio:		Vuosi:
Alue:

2 JAKSO

TUOTTAJAORGANISAATIOITA, KANSAINVÄLISIÄ TUOTTAJAORGANISAATIOITA, TUOTTAJAORGANISAATIOIDEN YHTEENLIITTYMIÄ, TUOTTAJAORGANISAATIOIDEN KANSAINVÄLISIÄ YHTEENLIITTYMIÄ JA TUOTTAJARYHMIÄ KOSKEVAT TIEDOT

Taulukko 2.1. Tuottajaorganisaatiot

Hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden kokonaismäärä

Tuottajaorganisaatioiden, joiden hyväksyntä on keskeytetty, kokonaismäärä

Tuottajaorganisaatioiden, joiden hyväksyntä on peruutettu, kokonaismäärä

Tuottajaorganisaatioiden, jotka ovat yhteensulautuneet yhteen tai useampaan tuottajaorganisaatioon, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymään, kansainväliseen tuottajaorganisaatioon tai tuottajaorganisaatioiden kansainväliseen yhteenliittymään, kokonaismäärä

Asianomaisten tuottajaorganisaatioiden kokonaismäärä

Uusien tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien, kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien kokonaismäärä

Uudet tunnistenumerot

Tuottajaorganisaatioiden jäsenten lukumäärä

Yhteensä

Oikeushenkilöt

Luonnolliset henkilöt

Hedelmien ja/tai vihannesten tuottajien lukumäärä

Toimintaohjelmaa toteuttavien tuottajaorganisaatioiden kokonaismäärä

—	hyväksytyt tuottajaorganisaatiot

—	tuottajaorganisaatiot, joiden hyväksyntä on keskeytetty

—	yhteensulautuneet tuottajaorganisaatiot

Tuoretuotteiden markkinoille tarkoitettujen tuotteiden tuotannon osuus

Arvo

Määrä (tonnia)

Jalostettaviksi tarkoitettujen tuotteiden tuotannon osuus

Arvo

Määrä (tonnia)

Hedelmien ja vihannesten kokonaistuotantoala (ha) (*2)

Taulukko 2.2. Kansainväliset tuottajaorganisaatiot (2)

Hyväksyttyjen kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden kokonaismäärä

—	Jäsentuottajaorganisaatioiden lukumäärä

—	Luettelo jäsenvaltioista, joissa jäsentuottajaorganisaatioiden kotipaikat ovat

Kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden, joiden hyväksyntä on keskeytetty, kokonaismäärä

—	Jäsentuottajaorganisaatioiden lukumäärä

—	Luettelo jäsenvaltioista, joissa jäsentuottajaorganisaatioiden kotipaikat ovat

Kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden, joiden hyväksyntä on peruutettu, kokonaismäärä

—	Jäsentuottajaorganisaatioiden lukumäärä

—	Luettelo jäsenvaltioista, joissa jäsentuottajaorganisaatioiden kotipaikat ovat

Kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden, jotka ovat yhteensulautuneet yhteen tai useampaan kansainväliseen tuottajaorganisaatioon tai tuottajaorganisaatioiden kansainväliseen yhteenliittymään, kokonaismäärä

Asianomaisten kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden kokonaismäärä

Uusien kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien kokonaismäärä

Uudet tunnistenumerot

Kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden jäsenten lukumäärä

Yhteensä

Oikeushenkilöt

Luonnolliset henkilöt

Hedelmien ja/tai vihannesten tuottajien lukumäärä

Toimintaohjelmaa toteuttavien kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden kokonaismäärä

—	hyväksytyt kansainväliset tuottajaorganisaatiot

joilla kokonainen toimintaohjelma

joilla osittainen toimintaohjelma

—	kansainväliset tuottajaorganisaatiot, joiden hyväksyntä on keskeytetty

joilla kokonainen toimintaohjelma

joilla osittainen toimintaohjelma

—	yhteensulautuneet kansainväliset tuottajaorganisaatiot

joilla kokonainen toimintaohjelma

joilla osittainen toimintaohjelma

Tuoretuotteiden markkinoille tarkoitettujen tuotteiden tuotannon osuus

Arvo

Määrä (tonnia)

Jalostettaviksi tarkoitettujen tuotteiden tuotannon osuus

Arvo

Määrä (tonnia)

Hedelmien ja vihannesten kokonaistuotantoala (ha) (*3)

Taulukko 2.3. Tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät (3)

Hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien kokonaismäärä

—	Jäsentuottajaorganisaatioiden lukumäärä

Tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien, joiden hyväksyntä on keskeytetty, kokonaismäärä

—	Jäsentuottajaorganisaatioiden lukumäärä

Tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien, joiden hyväksyntä on peruutettu, kokonaismäärä

—	Jäsentuottajaorganisaatioiden lukumäärä

Tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien, jotka ovat yhteensulautuneet yhteen tai useampaan tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymäään tai tuottajaorganisaatioiden kansainväliseen yhteenliittymään, kokonaismäärä

Asianomaisten kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden kokonaismäärä

Uusien tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien ja tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien kokonaismäärä

Uudet tunnistenumerot

Tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien jäsenten lukumäärä

Yhteensä

Oikeushenkilöt

Luonnolliset henkilöt

Hedelmien ja/tai vihannesten tuottajien lukumäärä

Toimintaohjelmaa toteuttavien tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien kokonaismäärä

—	hyväksytyt tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät

joilla kokonainen toimintaohjelma

joilla osittainen toimintaohjelma

—	tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät, joiden hyväksyntä on keskeytetty

joilla kokonainen toimintaohjelma

joilla osittainen toimintaohjelma

—	yhteensulautuneet tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät

joilla kokonainen toimintaohjelma

joilla osittainen toimintaohjelma

Tuoretuotteiden markkinoille tarkoitettujen tuotteiden tuotannon osuus

Arvo

Määrä (tonnia)

Jalostettaviksi tarkoitettujen tuotteiden tuotannon osuus

Arvo

Määrä (tonnia)

Hedelmien ja vihannesten kokonaistuotantoala (ha) (*4)

Taulukko 2.4. Tuottajaorganisaatioiden kansainväliset yhteenliittymät (4)

Hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien kokonaismäärä

—	Jäseninä olevien tuottajaorganisaatioiden / kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden / tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien lukumäärä

—	Luettelo jäsenvaltioista, joissa jäseninä olevien tuottajaorganisaatioiden / kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden / tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien kotipaikat ovat

Tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien, joiden hyväksyntä on keskeytetty, kokonaismäärä

—	Jäseninä olevien tuottajaorganisaatioiden / kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden / tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien lukumäärä

—	Luettelo jäsenvaltioista, joissa jäseninä olevien tuottajaorganisaatioiden / kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden / tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien kotipaikat ovat

Tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien, joiden hyväksyntä on peruutettu, kokonaismäärä

—	Jäseninä olevien tuottajaorganisaatioiden / kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden / tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien lukumäärä

—	Luettelo jäsenvaltioista, joissa jäseninä olevien tuottajaorganisaatioiden / kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden / tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien kotipaikat ovat

Tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien, jotka ovat yhteensulautuneet yhteen tai useampaan tuottajaorganisaatioiden kansainväliseen yhteenliittymään, kokonaismäärä

Asianomaisten tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien kokonaismäärä

Uusien tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien kokonaismäärä

Uudet tunnistenumerot

Tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien jäsenten lukumäärä

Yhteensä

Oikeushenkilöt

Luonnolliset henkilöt

Hedelmien ja/tai vihannesten tuottajien lukumäärä

Toimintaohjelmaa toteuttavien tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien kokonaismäärä

—	hyväksytyt tuottajaorganisaatioiden kansainväliset yhteenliittymät

joilla kokonainen toimintaohjelma

joilla osittainen toimintaohjelma

—	tuottajaorganisaatioiden kansainväliset yhteenliittymät, joiden hyväksyntä on keskeytetty

joilla kokonainen toimintaohjelma

joilla osittainen toimintaohjelma

—	yhteensulautuneet tuottajaorganisaatioiden kansainväliset yhteenliittymät

joilla kokonainen toimintaohjelma

joilla osittainen toimintaohjelma

Tuoretuotteiden markkinoille tarkoitettujen tuotteiden tuotannon osuus

Arvo

Määrä (tonnia)

Jalostettaviksi tarkoitettujen tuotteiden tuotannon osuus

Arvo

Määrä (tonnia)

Hedelmien ja vihannesten kokonaistuotantoala (ha) (*5)

Taulukko 2.5. Tuottajaryhmät

Hyväksyttyjen tuottajaryhmien kokonaismäärä
Tuottajaryhmien, joiden hyväksyntä on keskeytetty, kokonaismäärä
Tuottajaryhmien, joiden hyväksyntä on peruutettu, kokonaismäärä
Tuottajaryhmien, joista on tullut tuottajaorganisaatioita, kokonaismäärä
Tuottajaryhmien, jotka ovat yhteensulautuneet yhteen tai useampaan tuottajaryhmään, kokonaismäärä	Asianomaisten tuottajaryhmien kokonaismäärä
	Uusien tuottajaryhmien kokonaismäärä
	Uudet tunnistenumerot
Tuottajaryhmän jäsenten lukumäärä	Yhteensä
	Oikeushenkilöt
	Luonnolliset henkilöt
	Hedelmien ja/tai vihannesten tuottajien lukumäärä
Tuoretuotteiden markkinoille tarkoitettujen tuotteiden tuotannon osuus	Arvo
	Määrä (tonnia)
Jalostettaviksi tarkoitettujen tuotteiden tuotannon osuus	Arvo
Jalostettaviksi tarkoitettujen tuotteiden tuotannon osuus	Määrä (tonnia)
Hedelmien ja vihannesten kokonaistuotantoala (ha) (*6)

Vuosiraportti – A-osa

Jäsenvaltio:		Vuosi:
Alue:

3 JAKSO

MENOJA KOSKEVAT TIEDOT

Taulukko 3.1. Tuottajaorganisaatioihin, kansainvälisiin tuottajaorganisaatioihin, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiin ja tuottajaorganisaatioiden kansainvälisiin yhteenliittymiin liittyvät menot

Kaikki tuottajaorganisaatiot

Kaikki kansainväliset tuottajaorganisaatiot

Kaikki tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät

Kaikki tuottajaorganisaatioiden kansainväliset yhteenliittymät

Toimintarahasto

Hyväksytty yhteensä

—	Tuottajaorganisaation ja/tai tuottajaorganisaation jäsenten rahoitusosuuksien määrä

—	Unionin taloudellisen tuen määrä

Lopullinen toimintarahasto

Käytetty yhteensä

—	Tuottajaorganisaation jäsenten rahoitusosuuksien määrä

—	Unionin taloudellisen tuen määrä

Kansallinen taloudellinen tuki

Kansallisen taloudellisen tuen tosiasiallisesti maksettu määrä

Arvio kansallisen taloudellisen tuen tosiasiallisesti maksetusta määrästä, jonka EU korvaa

Luettelo asetuksen (EU) N:o 1308/2013 35 artiklan mukaisista tuensaaja-alueista

Kaupan pidetyn tuotannon arvo (laskettu asetuksen (EU) 2017/891 22 artiklan mukaisesti)

(euroina tai kansallisena valuuttana)

Taulukko 3.2. Tuottajaorganisaatioiden, kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien ja tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien toimintaohjelmien tosiasialliset kokonaismenot

Toimet/toimenpiteet

Asetuksen (EU) N:o 2017/891 2 artiklan f ja g alakohta

Tavoitteet

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 33 artiklan 1 ja 3 kohta sekä 152 artiklan 1 kohdan c alakohta

Tosiasialliset kokonaismenot (euroina tai kansallisena valuuttana)

Kaikki tuottajaorganisaatiot

Kaikki kansainväliset tuottajaorganisaatiot

Kaikki tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät

Kaikki tuottajaorganisaatioiden kansainväliset yhteenliittymät

Investoinnit

Tuotannonsuunnittelu

Tuotteiden laadun parantaminen

Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen

Ympäristötoimenpiteet

Kriisinehkäisy ja -hallinta

Tutkimus

Tutkimus ja koetuotanto

Tuotannonsuunnittelu

Tuotteiden laadun parantaminen

Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen

Ympäristötoimenpiteet

Laatujärjestelmät (EU:n ja kansalliset) sekä laadun parantamiseen liittyvät toimenpiteet

Tuotteiden laadun parantaminen

Menekinedistäminen ja tiedotus

Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen

Tuotteiden menekinedistäminen

Kriisinehkäisy ja -hallinta

Koulutus ja parhaiden käytäntöjen vaihto

Tuotannonsuunnittelu

Tuotteiden laadun parantaminen

Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen

Ympäristötoimenpiteet

Kriisinehkäisy ja -hallinta

Neuvontapalvelut ja tekninen apu

Tuotannonsuunnittelu

Tuotteiden laadun parantaminen

Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen

Ympäristötoimenpiteet

Luonnonmukainen tuotanto

Ympäristötoimenpiteet

Integroitu tuotanto

Vesivarojen parempi käyttö ja hoito, veden säästäminen ja salaojitus mukaan lukien

Maaperän säilyttämistoimet

Toimet luonnon monimuotoisuuden kannalta suotuisten elinympäristöjen luomiseksi tai säilyttämiseksi tai maiseman säilyttämiseksi, historiallisten maisematekijöiden säilyttäminen mukaan lukien

Energiansäästöä edistävät toimet (kuljetus pois lukien)

Toimet jätteiden syntymisen vähentämiseksi ja jätehuollon parantamiseksi

Kuljetus

Kaupan pitäminen

Keskinäisten rahastojen perustaminen

Kriisinehkäisy ja -hallinta

Keskinäisten rahastojen kartuttaminen

Hedelmätarhojen uudelleenistutukset

Markkinoiltapoisto

—	Ilmaisjakelu

—

Muu

Korjaaminen raakana

Korjaamatta jättäminen

Satovakuutus

Ohjaustoimenpiteet

Hallintokustannukset

Tuotannonsuunnittelu

Tuotteiden laadun parantaminen

Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen

Ympäristötoimenpiteet

Kriisinehkäisy ja -hallinta

Tutkimus

Muut

Tuotannonsuunnittelu

Tuotteiden laadun parantaminen

Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen

Ympäristötoimenpiteet

Huom.

Asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 säädetään seuraavista tavoitteista:

— Tuotannonsuunnittelu 33 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 152 artiklan 1 kohdan c alakohdan i, ii ja xi alakohta

— Tuotteiden laadun parantaminen 33 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 152 artiklan 1 kohdan c alakohdan i, iv ja vi alakohta

— Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen 33 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 152 artiklan 1 kohdan c alakohdan i, ii, iii, iv, ix ja xi alakohta

— Tuotteiden menekinedistäminen 33 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 152 artiklan 1 kohdan c alakohdan vi ja ix alakohta

— Ympäristötoimenpiteet 33 artiklan 1 kohdan e alakohta ja 152 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii, iv, v, vii ja viii alakohta

— Kriisinehkäisy ja -hallinta 33 artiklan 1 kohdan f alakohta, 33 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 152 artiklan 1 kohdan c alakohdan iv ja xi alakohta

— Tutkimus 152 artiklan 1 kohdan c alakohdan iv alakohta

Taulukko 3.3. Tuottajaryhmille tosiasiallisesti aiheutuneet menot yhteensä

Kaikille tuottajaryhmille tosiasiallisesti aiheutuneet menot yhteensä

(euroina tai kansallisena valuuttana)

Tuottajaryhmän investoinnit

Investoinnit, jotka ovat tarpeen hyväksymisen saamiseksi tuottajaryhmälle

—	unionin taloudellisen tuen määrä

—	jäsenvaltion taloudellisen tuen määrä

—	tuottajaryhmän tai sen jäsenten maksuosuuksien määrä

Taulukko 3.4. Markkinoiltapoistot

		Vuotuinen kokonaismäärä (tonnia)	Kokonaismenot (euroina tai kansallisena valuuttana)	EU:n taloudellisen tuen määrä	Ilmaisjakelu (tonnia)	Kompostointi (tonnia)	Jalostusteollisuus (tonnia)	Muu käyttötarkoitus (tonnia)
Asetuksen (EU) 2017/891 liitteen IV tuotteet	Kukkakaalit
	Tomaatit
	Omenat
	Rypäleet
	Aprikoosit
	Nektariinit
	Persikat
	Päärynät
	Munakoisot
	Melonit
	Vesimelonit
	Appelsiinit
	Mandariinit
	Klementiinit
	Satsumat
	Sitruunat
Muut tuotteet
Yhteensä

Vuosiraportti – A-osa

Jäsenvaltio:		Vuosi:
Alue:

4 JAKSO

TOIMINTAOHJELMIEN SEURANTA

Hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien, kansainvälisten organisaatioiden ja tuottajaryhmien toimintaohjelman/hyväksymissuunnitelman puitteissa toteuttamiin toimiin liittyvät indikaattorit eivät välttämättä kata kaikkia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa toimintaohjelman/hyväksymissuunnitelman tuotoksiin, tuloksiin ja vaikutuksiin. Sen vuoksi indikaattoreiden tuottamia tietoja olisi tulkittava ottaen huomioon ohjelman täytäntöönpanon onnistumisen tai epäonnistumisen muihin avaintekijöihin liittyvät määrälliset ja laadulliset tiedot.

Jos jäsenvaltio käyttää indikaattorilaskelmissa näytteitä, komission yksiköille on toimitettava yhdessä vuosiraportin kanssa tiedot näytteen koosta, edustavuudesta ja muista osatekijöistä.

Taulukko 4.1. Tuottajaorganisaatioita, kansainvälisiä tuottajaorganisaatioita, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiä ja tuottajaorganisaatioiden kansainvälisiä yhteenliittymiä koskevat indikaattorit

Toimet/toimenpiteet Asetuksen (EU) N:o 2017/891 2 artiklan f ja g alakohta	Tavoitteet Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 33 artiklan 1 ja 3 kohta sekä 152 artiklan 1 kohdan c alakohta	Indikaattorit		Kaikki tuottajaorganisaatiot	Kaikki kansainväliset tuottajaorganisaatiot	Kaikki tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät	Kaikki tuottajaorganisaatioiden kansainväliset yhteenliittymät
Investoinnit (5)	Tuotannonsuunnittelu	Tilojen lukumäärä
	Tuotannonsuunnittelu	Kokonaisarvo
	Tuotteiden laadun parantaminen	Tilojen lukumäärä
	Tuotteiden laadun parantaminen	Kokonaisarvo
	Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen	Tilojen lukumäärä
		Kokonaisarvo
		Kaupan pidetyn tuotannon kokonaisarvo / kaupan pidetyn tuotannon kokonaismäärä (euroa tai kansallista valuuttaa /kg)
	Ympäristötoimenpiteet	Tilojen lukumäärä
	Ympäristötoimenpiteet	Kokonaisarvo
	Kriisinehkäisy ja -hallinta	Tilojen lukumäärä
	Kriisinehkäisy ja -hallinta	Kokonaisarvo
	Tutkimus	Tilojen lukumäärä
	Tutkimus	Kokonaisarvo
Tutkimus ja koetuotanto	Tuotannonsuunnittelu	Kokonaisarvo
	Tuotannonsuunnittelu	Tilojen lukumäärä
	Tuotteiden laadun parantaminen	Kokonaisarvo
	Tuotteiden laadun parantaminen	Tilojen lukumäärä
	Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen	Kokonaisarvo
	Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen	Tilojen lukumäärä
	Ympäristötoimenpiteet	Tilojen lukumäärä
	Ympäristötoimenpiteet	Kokonaisarvo
Laatujärjestelmät (EU:n ja kansalliset) (6) sekä laadun parantamiseen liittyvät toimenpiteet	Tuotteiden laadun parantaminen	Pinta-ala, SAN/SMM/APT (7) (ha)
		Tilojen lukumäärä
		Määrä (tonnia)
Menekinedistäminen ja tiedotus (8)	Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen	Tilojen lukumäärä
	Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen	Menekinedistämiskampanjoiden lukumäärä
	Tuotteiden menekinedistäminen	Tilojen lukumäärä
	Tuotteiden menekinedistäminen	Menekinedistämiskampanjoiden lukumäärä
	Kriisinehkäisy ja -hallinta	Tilojen lukumäärä
	Kriisinehkäisy ja -hallinta	Menekinedistämiskampanjoiden lukumäärä
Koulutus ja parhaiden käytäntöjen vaihto	Tuotannonsuunnittelu	Tilojen lukumäärä
	Tuotannonsuunnittelu	Toimien lukumäärä
	Tuotteiden laadun parantaminen	Tilojen lukumäärä
	Tuotteiden laadun parantaminen	Toimien lukumäärä
	Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen	Tilojen lukumäärä
	Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen	Toimien lukumäärä
	Ympäristötoimenpiteet	Tilojen lukumäärä
	Ympäristötoimenpiteet	Toimien lukumäärä
	Kriisinehkäisy ja -hallinta	Tilojen lukumäärä
	Kriisinehkäisy ja -hallinta	Toimien lukumäärä
Neuvontapalvelut ja tekninen apu	Tuotannonsuunnittelu	Tilojen lukumäärä
	Tuotannonsuunnittelu	Toimien lukumäärä
	Tuotteiden laadun parantaminen	Tilojen lukumäärä
	Tuotteiden laadun parantaminen	Toimien lukumäärä
	Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen	Tilojen lukumäärä
	Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen	Toimien lukumäärä
	Ympäristötoimenpiteet	Tilojen lukumäärä
	Ympäristötoimenpiteet	Toimien lukumäärä
Luonnonmukainen tuotanto	Ympäristötoimenpiteet	Luonnonmukaisessa hedelmä- ja/tai vihannestuotannossa oleva ala (ha)
Luonnonmukainen tuotanto		Tilojen lukumäärä
Integroitu tuotanto		Integroidussa hedelmä- ja/tai vihannestuotannossa oleva ala (ha)
Integroitu tuotanto		Tilojen lukumäärä
Vesivarojen parempi käyttö ja hoito, veden säästäminen ja salaojitus mukaan lukien		Hedelmä- ja vihannestuotannon ala, jolla on vähennetty veden käyttöä (ha)
		Tilojen lukumäärä
		Määrien erotus (m3) (n – 1 / n)
Maaperän säilyttämistoimet		Hedelmä- ja vihannestuotannon ala, jolla esiintyy maaperän eroosioriski (9) ja jolla toteutetaan eroosiontorjuntatoimenpiteitä (ha)
		Tilojen lukumäärä
		Lannoitteiden hehtaarikohtaisen käytön erotus (tonnia/ha) (n – 1 / n)
Toimet luonnon monimuotoisuuden kannalta suotuisten elinympäristöjen luomiseksi tai säilyttämiseksi tai maiseman säilyttämiseksi, historiallisten maisematekijöiden säilyttäminen mukaan lukien		Ala, jolla toteutetaan toimia elinympäristön ja luonnon monimuotoisuuden suojelun edistämiseksi (ha)
		Tilojen lukumäärä
Energiansäästöä edistävät toimet (kuljetus pois lukien)		Hedelmä- ja vihannestuotannon ala, jolla on vähennetty energian käyttöä (ha)
		Tilojen lukumäärä
		Energian käytön erotus (n – 1 / n):
		Kiinteät	(tonnia / kaupan pidetyn tuotannon määrä)
		Nestemäiset	(l / kaupan pidetyn tuotannon määrä)
		Kaasu	(m3 / kaupan pidetyn tuotannon määrä)
		Sähkö	(kwh / kaupan pidetyn tuotannon määrä)
Toimet jätteiden syntymisen vähentämiseksi ja jätehuollon parantamiseksi		Tilojen lukumäärä
		Jätteiden määrän erotus (m3 / kaupan pidetyn tuotannon määrä) (n – 1 / n)
		Pakkausten määrän erotus (m3 / kaupan pidetyn tuotannon määrä) (n – 1. / n)
Kuljetus		Energian käytön erotus (n – 1. / n):
		Nestemäiset	(l / kaupan pidetyn tuotannon määrä)
		Kaasu	(m3 / kaupan pidetyn tuotannon määrä)
		Sähkö	(kwh / kaupan pidetyn tuotannon määrä)
Kaupan pitäminen		Tilojen lukumäärä
Kaupan pitäminen		Toimien lukumäärä
Keskinäisten rahastojen perustaminen (10)	Kriisinehkäisy ja -hallinta	Tilojen lukumäärä
Keskinäisten rahastojen kartuttaminen (11)		Tilojen lukumäärä
Hedelmätarhojen uudelleenistutukset		Asianomaiset pinta-alat (ha)
Markkinoiltapoisto (11)		Toteutettujen toimien lukumäärä
Korjaaminen raakana (12)		Toteutettujen toimien lukumäärä
Korjaaminen raakana (12)		Asianomainen pinta-ala (ha)
Korjaamatta jättäminen (12)		Toteutettujen toimien lukumäärä
Korjaamatta jättäminen (12)		Asianomainen pinta-ala (ha)
Satovakuutus		Tilojen lukumäärä
Ohjaustoimenpiteet		Toteutettujen toimien lukumäärä
Muut	Tuotannonsuunnittelu	Tilojen lukumäärä
	Tuotteiden laadun parantaminen	Tilojen lukumäärä
	Tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen	Tilojen lukumäärä
	Ympäristötoimenpiteet	Tilojen lukumäärä

Taulukko 4.2. Tuottajaryhmiä koskevat indikaattorit

		Indikaattori	Lukumäärä
Tuottajaryhmän investoinnit	Investoinnit, jotka ovat tarpeen hyväksymisen saamiseksi tuottajaryhmälle	Tuottajaryhmän jäsenten lukumäärä
		Niiden tuottajaryhmien lukumäärä, jotka on hyväksytty tuottajaorganisaatioiksi

”

(*1) Translitterointi latinalaisin aakkosin: България = Bulgaria; Ελλάδα = Elláda; Κύπρος = Kýpros.

(1) Yhteenveto kansalliseen strategiaan raportointivuonna tehdyistä muutoksista.

(*2) sienet pois luettuina

(2) Tämä taulukko viittaa jäsenvaltioihin, joissa kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden kotipaikat ovat.

Kokonaisala viittaa kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden jäsenten eli tuottajaorganisaatioiden, kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden jäsentuottajaorganisaatioihin kuuluvien viljelijöiden ja kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden jäsenviljelijöiden viljelyaloihin.

(*3) sienet pois luettuina

(3) Tämä taulukko viittaa jäsenvaltioihin, joissa tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien kotipaikat ovat.

Kokonaisala viittaa tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien jäsenten eli tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien jäsentuottajaorganisaatioihin kuuluvien viljelijöiden viljelyaloihin.

(*4) sienet pois luettuina

(4) Tämä taulukko viittaa jäsenvaltioihin, joissa tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien kotipaikat ovat.

Kokonaisala viittaa tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien jäsenten eli tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden kansainvälisten yhteenliittymien jäsentuottajaorganisaatioihin kuuluvien viljelijöiden viljelyaloihin.

(*5) sienet pois luettuina

(*6) sienet pois luettuina

(5) Mukaan lukien tuottamattomat investoinnit, jotka liittyvät toimintaohjelman yhteydessä tehtyjen sitoumusten noudattamiseen.

(6) Viittaa eräisiin yksityiskohtaisiin tuotantomenetelmiä koskeviin velvollisuuksiin, a) joiden noudattamisen tarkastaa riippumaton taho ja b) joiden tuloksena lopputuotteen laatu i) on merkittävästi kansanterveyttä, kasvinterveyttä tai ympäristöä koskevia tavanomaisia kaupallisia standardeja korkeampi ja ii) vastaa nykyisiä ja ennakoituja markkinamahdollisuuksia. Tärkeimmät laatujärjestelmät ovat seuraavat: a) varmennettu luonnonmukainen tuotanto, b) suojatut maantieteelliset merkinnät ja suojatut alkuperänimitykset, c) varmennettu integroitu tuotanto, d) yksityiset tuotteiden laadun varmennusjärjestelmät.

(7) Suojattu alkuperänimitys, suojattu maantieteellinen merkintä, aito perinteinen tuote.

(8) Jokainen menekinedistämis-/tiedotuskampanjan päivä on yksi toimi.

(9) Ilmaisulla ”jolla esiintyy maaperän eroosioriski” tarkoitetaan lohkoa, jonka kaltevuus on yli 10 prosenttia, riippumatta siitä, onko sillä toteutettu eroosiontorjuntatoimenpiteitä (esim. maanpeite, viljelykierto). Jäsenvaltio voi käytettävissään olevien tietojen perusteella käyttää sen sijasta seuraavaa määritelmää: Ilmaisulla ”jolla esiintyy maaperän eroosioriski” tarkoitetaan lohkoa, jolla maaperän häviämisen ennustetaan olevan suurempaa kuin maaperän luonnollisen muodostumisen, riippumatta siitä, onko sillä toteutettu eroosiontorjuntatoimenpiteitä (esim. maanpeite, viljelykierto).

(10) Eri keskinäisten rahastojen perustamiseen/kartuttamiseen liittyvät toimet ovat erillisiä toimia.

(11) Saman tuotteen poisto markkinoilta vuoden eri aikoina ja eri tuotteiden poisto markkinoilta ovat erillisiä toimia. Jokainen tietyn tuotteen markkinoiltapoisto on yksi toimi.

(12) Eri tuotteiden raakana korjaaminen ja korjaamatta jättäminen ovat erillisiä toimia. Saman tuotteen korjaaminen raakana ja korjaamatta jättäminen ovat yksi toimi riippumatta niihin käytettyjen päivien lukumäärästä, osallistuvien tilojen lukumäärästä ja asianomaisten lohkojen tai hehtaarien määrästä.

17.8.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

L 208/38

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS (EU) 2018/1147,

annettu 10 päivänä elokuuta 2018,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU mukaisten parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien vahvistamisesta jätteenkäsittelyä varten

(tiedoksiannettu numerolla C(2018) 5070)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevia päätelmiä käytetään lähtökohtana direktiivin 2010/75/EU II luvun soveltamisalaan kuuluvia laitoksia koskevia lupaehtoja määritettäessä, ja toimivaltaisten viranomaisten olisi vahvistettava päästöjen raja-arvot, joilla varmistetaan, etteivät päästöt normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa ylitä parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja, jotka on vahvistettu BAT-päätelmissä.

(2)

Jäsenvaltioiden, asianomaisen teollisuuden sekä ympäristönsuojelua edistävien kansalaisjärjestöjen edustajista koostuva foorumi, joka perustettiin 16 päivänä toukokuuta 2011 annetulla komission päätöksellä (2), antoi 19 päivänä joulukuuta 2017 komissiolle lausuntonsa jätteenkäsittelyn BAT-vertailuasiakirjan ehdotetusta sisällöstä. Lausunto on julkisesti saatavilla.

(3)	Tämän päätöksen liitteessä esitetyt BAT-päätelmät ovat BAT-vertailuasiakirjan keskeinen osa.

(4)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2010/75/EU 75 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään liitteessä esitetyt jätteenkäsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 10 päivänä elokuuta 2018.

Komission puolesta

Karmenu VELLA

Komission jäsen

(1) EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17.

(2) Komission päätös, annettu 16 päivänä toukokuuta 2011, tietojenvaihtoa koskevan foorumin perustamisesta teollisuuden päästöistä annetun direktiivin 2010/75/EU 13 artiklan mukaisesti (EUVL C 146, 17.5.2011, s. 3).

LIITE

JÄTTEENKÄSITTELYN PARASTA KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAA TEKNIIKKAA KOSKEVAT PÄÄTELMÄT (BAT-PÄÄTELMÄT)

SOVELTAMISALA

Nämä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät kattavat seuraavat direktiivin 2010/75/EU liitteessä I täsmennetyt toiminnot:

—

5.1.

Vaarallisten jätteiden loppukäsittely tai hyödyntäminen, kun kapasiteetti ylittää 10 tonnia päivässä, joka sisältää yhden tai useamman seuraavista toiminnoista:

a)	biologinen käsittely;

b)	fysikaalis-kemiallinen käsittely;

c)	yhdistäminen tai sekoittaminen ennen direktiivin 2010/75/EU liitteessä I olevissa 5.1 ja 5.2 kohdassa lueteltuja muita toimintoja;

d)	uudelleenpakkaaminen ennen direktiivin 2010/75/EU liitteessä I olevissa 5.1 ja 5.2 kohdassa lueteltuja muita toimintoja;

e)	liuottimien talteenotto tai regenerointi;

f)	muun epäorgaanisen materiaalin kuin metallien tai metalliyhdisteiden kierrätys tai talteenotto;

g)	happojen tai emästen regenerointi;

h)	pilaantumisen torjumiseksi käytettyjen aineiden hyödyntäminen;

i)	katalyyttien ainesosien hyödyntäminen;

j)	öljyn uudelleenjalostaminen tai muu uudelleenkäyttö.

—

5.3

Vaarattoman jätteen loppukäsittely, kun kapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä, mukaan luettuna yksi tai useampi seuraavista toiminnoista ja lukuun ottamatta direktiiviin 91/271/ETY (1) kuuluvia toimintoja:

i)	biologinen käsittely;

ii)	fysikaalis-kemiallinen käsittely;

iii)	jätteen esikäsittely polttoa tai rinnakkaispolttoa varten;

iv)	tuhkan käsittely;

v)	metallijätteen käsittely leikkureilla, mukaan lukien sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sekä romuajoneuvot ja niiden osat.

Vaarattoman jätteen hyödyntäminen tai hyödyntämisen ja loppukäsittelyn yhdistelmä, kun kapasiteetti ylittää 75 tonnia päivässä, mukaan luettuna yksi tai useampi seuraavista toiminnoista ja lukuun ottamatta direktiiviin 91/271/ETY kuuluvia toimintoja:

i)	biologinen käsittely;

ii)	jätteen esikäsittely polttoa tai rinnakkaispolttoa varten;

iii)	tuhkan käsittely;

iv)	metallijätteen käsittely leikkureilla, mukaan lukien sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sekä romuajoneuvot ja niiden osat.

Jos ainoa jätteidenkäsittelytoiminto on anaerobinen käsittely (mädätys), tämän toiminnon kapasiteettia koskeva raja-arvo on 100 tonnia päivässä.

—

5.5.

Vaarallisen jätteen, johon direktiivin 2010/75/EU liitteessä I olevaa 5.4. kohtaa ei sovelleta, väliaikainen varastointi ennen jotakin direktiivin 2010/75/EU liitteessä I olevissa 5.1., 5.2., 5.4. ja 5.6. kohdassa luetelluista toiminnoista, kun kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 50 tonnia, lukuun ottamatta väliaikaista varastointia keräilyn aikana paikassa, jossa jäte tuotetaan.

—

6.11.

Erillisessä laitoksessa käsiteltävä jätevesi, joka ei kuulu direktiivin 91/271/ETY soveltamisalaan ja jonka on päästänyt edellä lueteltujen 5.1, 5.3 tai 5.5 kohtien soveltamisalaan kuuluvia toimintoja suorittava laitos.

Viitattaessa erillisessä laitoksessa käsiteltävään jäteveteen, joka ei kuulu direktiivin 91/271/ETY soveltamisalaan, nämä BAT-päätelmät kattavat myös eri alkuperää olevien jätevesien yhdistetyn käsittelyn, jos pääasiallinen epäpuhtauskuorma on peräisin edellä lueteltujen 5.1, 5.3 tai 5.5 kohtien soveltamisalaan kuuluvista toiminnoista.

Nämä BAT-päätelmät eivät koske seuraavia:

—	Allastaminen.

—	Direktiivin 2010/75/EU liitteessä I olevassa 6.5 kohdassa olevan toiminnan kuvauksen kattama ruhojen tai eläinperäisen jätteen loppukäsittely tai kierrätys, jos se kuuluu teurastamoja ja eläinperäisten sivutuotteiden käsittelyä koskevien BAT-päätelmien soveltamisalaan.

—	Tilakohtainen lannan prosessointi, jos se kuuluu siipikarjan tai sikojen tehokasvatuslaitoksia koskevien BAT-päätelmien soveltamisalaan.

—

Jätteen suora (eli ilman esikäsittelyä tapahtuva) hyödyntäminen raaka-aineiden korvikkeena laitoksissa, jotka suorittavat muiden BAT-päätelmien soveltamisalaan kuuluvia toimintoja, joita ovat esimerkiksi seuraavat:

—	Lyijyn (esimerkiksi akuista), sinkin tai alumiinisuolojen suora talteenotto tai metallien talteenotto katalysaattoreista. Tämä saattaa kuulua muita kuin rautametalleja (värimetalleja) käyttävien teollisuudenalojen BAT-päätelmien soveltamisalaan.

—	Paperin käsittely kierrätystä varten. Tämä saattaa kuulua massan, paperin ja kartongin tuotantoa koskevien BAT-päätelmien soveltamisalaan.

—	Jätteen käyttö polttoaineena/raaka-aineena sementtiuuneissa. Tämä saattaa kuulua sementin, kalkin ja magnesiumoksidin tuotantoa koskevien BAT-päätelmien soveltamisalaan.

—	Jätteen (rinnakkais)poltto, pyrolyysi ja kaasutus. Tämä saattaa kuulua jätteenpolttoa koskevien BAT-päätelmien tai suuria polttolaitoksia koskevien BAT-päätelmien soveltamisalaan.

—	Kaatopaikat. Tämä kuuluu kaatopaikoista annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (2) soveltamisalaan. Erityisesti jätteiden maanalainen pysyvä ja pitkäaikainen varastointi (≥ 1 vuosi ennen sijoittamista, ≥ 3 vuotta ennen hyödyntämistä) kuuluvat direktiivin 1999/31/EY soveltamisalaan.

—	Alkuperäisellä paikalla (In Situ) tapahtuva pilaantuneen maa-aineksen (eli kaivamattoman maa-aineksen) kunnostus.

—	Kuonan ja pohjatuhkan käsittely. Tämä saattaa kuulua jätteenpolttoa koskevien BAT-päätelmien ja/tai suuria polttolaitoksia koskevien BAT-päätelmien soveltamisalaan.

—	Romumetallien ja metallipitoisten materiaalien sulatus. Tämä voi kuulua muita kuin rautametalleja (värimetalleja) käyttävien teollisuudenalojen BAT-päätelmien, raudan ja teräksen tuotantoa koskevien BAT-päätelmien ja/tai takomo- ja valimoteollisuutta koskevien BAT-päätelmien soveltamisalaan.

—	Käytettyjen happojen ja emästen regenerointi, jos tämä kuuluu rautametallien valmistusta koskevien BAT-päätelmien soveltamisalaan.

—	Polttoaineiden polttaminen, jos se ei tuota suoraan kosketukseen jätteen kanssa pääseviä palokaasuja. Tämä saattaa kuulua suuria polttolaitoksia koskevien BAT-päätelmien tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2193 (3) soveltamisalaan.

Näiden BAT-päätelmien kattamien toimintojen kannalta muita merkityksellisiä päätelmiä ja vertailuasiakirjoja ovat seuraavat:

—	Economics and Cross-media Effects (ECM) (taloudelliset vaikutukset ja kokonaisympäristövaikutukset);

—	Emissions from Storage (EFS) (teollisuuden varastoinnin päästöt);

—	Energy Efficiency (ENE) (energiatehokkuus);

—	Monitoring of Emissions to Air and Water from IED installations (ROM) (teollisuuspäästödirektiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista aiheutuvien ilma- ja vesipäästöjen tarkkailu);

—	Production of cement, lime and magnesium oxide (CLM) (sementin, kalkin ja magnesiumoksidin tuotanto);

—	Common Waste Water and Waste Gas Treatment/Management Systems in the Chemical Sector (CWW) (jäteveden ja jätekaasun yhteiset käsittely- ja hallintajärjestelmät kemianteollisuudessa);

—	Intensive rearing of poultry or pigs (IRPP) (siipikarjan tai sikojen tehokasvatuslaitokset).

Näiden BAT-päätelmien soveltaminen ei rajoita muun asiaan liittyvän, esimerkiksi jätehierarkiaa koskevan, lainsäädännön säännösten soveltamista.

MÄÄRITELMÄT

Näissä BAT-päätelmissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

Käsite

Määritelmä

Yleiset termit

Kanavoidut päästöt

Kaikenlaisten kanavien, putkistojen tai piippujen kautta ympäristöön pääsevät epäpuhtauspäästöt. Tähän sisältyvät myös avoimien biosuodattimien päästöt.

Jatkuvatoiminen mittaus mittaus

Mittaus, jossa käytetään paikan päälle pysyvästi asennettua automaattista mittausjärjestelmää.

Puhtausilmoitus

Jätteen tuottajan/haltijan toimittama kirjallinen asiakirja, joka todistaa, että kyseinen tyhjä pakkaus (esimerkiksi tynnyrit, säiliöt) on puhdas kelpoisuuskriteerien mukaisesti.

Hajapäästöt

Muut kuin kanavoidut päästöt (esimerkiksi pölypäästöt, orgaanisten yhdisteiden päästöt tai hajupäästöt), jotka voivat johtua hajakuormituslähteistä (esim. säiliöt) tai pistelähteistä (esim. putkien laipat). Tämä sisältää myös ulkoilmassa tapahtuvan aumakompostoinnin päästöt.

Suora päästö

Vastaanottavaan vesistöön vapautuva päästö ilman jäteveden myöhempää lisäkäsittelyä.

Päästökertoimet

Luvut, jotka voidaan päästöjen arvioimiseksi kertoa laitosta/prosessia tai tuotantoa koskevilla tunnetuilla tiedoilla.

Olemassa oleva laitos

Muu kuin uusi laitos.

Soihdutus

Korkeassa lämpötilassa tapahtuva hapetus teollisuustoiminnoista aiheutuvien jätekaasujen palavien yhdisteiden polttamiseksi soihduttamalla. Soihdutusta käytetään pääasiassa syttyvän kaasun polttamiseksi turvallisuussyistä tai muissa kuin tavanomaisissa toimintaolosuhteissa.

Lentotuhka

Savukaasun kuljettamat polttokammiosta tulevat tai savukaasuvirrassa muodostuvat hiukkaset.

Karkauspäästöt

Hajapäästöt pistekuormituslähteistä.

Vaarallinen jäte

Vaarallinen jäte sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 2 kohdassa.

Epäsuora päästö

Muu kuin suora päästö.

Nestemäinen biohajoava jäte

Biologista alkuperää oleva jäte, jonka vesipitoisuus on suhteellisen suuri (esim. rasvanerottimien sisältö, orgaaniset lietteet, ruokalajäte).

Laitoksen merkittävä parannus

Laitoksen osan suunnittelun tai tekniikan merkittävä muutos, jossa prosessi- ja/tai puhdistusmenetelmää tai -menetelmiä ja niihin liittyviä laitteita muutetaan tai korvataan huomattavissa määrin.

Mekaanis-biologinen käsittely

Sekalaisen kiinteän jätteen käsittely yhdistelemällä mekaanista käsittelyä ja biologista, esimerkiksi aerobista tai anaerobista, käsittelyä.

Uusi laitos

Näiden BAT-päätelmien julkaisemisen jälkeen luvan saanut laitos tai laitos, joka on uusittu kokonaan näiden BAT-päätelmien julkaisemisen jälkeen.

Käsitelty jäte (output)

Jätteenkäsittelylaitoksesta lähtevä käsitelty jäte.

Pastamainen jäte

Liete, joka ei ole valuvaa

Jaksottainen mittaus

Mittaaminen määritellyin väliajoin manuaalisia tai automaattisia menetelmiä käyttäen.

Hyödyntäminen

Hyödyntäminen on määritelty direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 15 kohdassa

Uudelleenjalostaminen

Jäteöljyn käsittely sen muuntamiseksi perusöljyksi.

Regenerointi

Käsittelyt ja prosessit, joilla pyritään lähinnä tekemään käsitellyt materiaalit (esimerkiksi käytetty aktiivihiili tai käytetty liuotin) uudelleen samanlaiseen käyttöön soveltuvaksi.

Herkkä kohde

Alue, joka tarvitsee erityistä suojaa, kuten:

—	asuinalueet;

—	alueet, joilla harjoitetaan julkista toimintaa (esimerkiksi läheisyydessä olevat työpaikat, koulut, päiväkodit, virkistysalueet, sairaalat tai hoitokodit).

Allastaminen

Nestemäisen tai lietemäisen jätteen sijoittaminen esimerkiksi kaivantoihin, lammikoihin tai patoaltaisiin.

Lämpöarvoa omaavan jätteen käsittely

Muun muassa jätepuun, jäteöljyn, jätemuovin tai jäteliuottimien käsittely polttoaineen valmistamiseksi tai niiden lämpöarvon paremman hyödyntämisen mahdollistamiseksi.

VFC-yhdisteet

Haihtuvat fluori(hiili)vedyt: Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka koostuvat fluoratuista (hiili)vedyistä, etenkin kloorifluorihiilivedyistä (CFC-yhdisteet), osittain halogenoiduista kloorifluorihiilivedyistä (HCFC-yhdisteet) ja fluorihiilivedyistä (HFC-yhdisteet).

VHC-yhdisteet

Haihtuvat hiilivedyt: Haihtuvat orgaaniset yhdisteet, jotka koostuvat täysin vedystä ja hiilestä (esimerkiksi etaani, propaani, isobutaani, syklopentaani).

Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC)

Direktiivin 2010/75/EU 3 artiklan 45 kohdassa määritellyt haihtuvat orgaaniset yhdisteet

Jätteen haltija

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (4) 3 artiklan 6 kohdassa määritelty jätteen haltija.

Tuleva jäte (input)

Jätteenkäsittelylaitokseen käsiteltäväksi tuleva jäte.

Vesipohjainen nestemäinen jäte

Jäte, joka koostuu vesipitoisista nesteistä, hapoista/emäksistä tai pumpattavista lietteistä (esimerkiksi emulsiot, jätehapot, vesipitoinen meriympäristön jäte) ja joka ei ole nestemäistä biohajoavaa jätettä.

Epäpuhtaudet/muuttujat

AOX (Adsorboituva orgaaninen halogeeni)

Adsorboituvat orgaanisesti sitoutuneet halogeenit (AOX), ilmaistuna Cl:nä, sisältävät adsorboituvan orgaanisesti sitoutuneen kloorin, bromin ja jodin.

Arseeni

Arseeni, ilmaistuna As:nä, sisältää kaikki epäorgaaniset ja orgaaniset arseeniyhdisteet liuenneina tai hiukkasiin kiinnittyneinä.

BOD

Biologinen hapenkulutus. Se hapen määrä, joka tarvitaan orgaanisen ja/tai epäorgaanisen aineen biokemialliseksi hapettumiseksi hiilidioksidiksi viidessä (BOD5) tai seitsemässä (BOD7) päivässä.

Kadmium

Kadmium, ilmaistuna Cd:nä, sisältää kaikki epäorgaaniset ja orgaaniset kadmiumyhdisteet liuenneina tai hiukkasiin kiinnittyneinä.

CFC-yhdisteet

Kloorifluorihiilivedyt: hiilestä, kloorista ja fluorista koostuvat haihtuvat orgaaniset yhdisteet.

Kromi

Kromi, ilmaistuna Cr:nä, sisältää kaikki epäorgaaniset ja orgaaniset kromiyhdisteet liuenneina tai hiukkasiin kiinnittyneinä.

Kuudenarvoinen kromi

Kuudenarvoinen kromi, ilmaistuna Cr(VI):nä, sisältää kaikki kromiyhdisteet, joissa kromi on hapettumistilassa + 6.

COD

Kemiallinen hapenkulutus. Se hapen määrä, joka tarvitaan orgaanisen aineen kemialliseksi hapettumiseksi kokonaan hiilidioksidiksi. COD on orgaanisten yhdisteiden massapitoisuuden indikaattori.

Kupari

Kupari, ilmaistuna Cu:na, sisältää kaikki epäorgaaniset ja orgaaniset kupariyhdisteet, liuenneina tai hiukkasiin kiinnittyneinä.

Syanidi

Vapaa syanidi, ilmaistuna CN-:nä.

Pöly

Hiukkasten kokonaismäärä (ilmassa).

HOI

Öljyn hiilivetyindeksi. Hiilivetyliuottimella uutettavien yhdisteiden yhteenlaskettu määrä (mukaan lukien pitkäketjuiset tai haaraketjuiset alifaattiset, alisykliset, aromaattiset tai alkyylisubstituoidut aromaattiset hiilivedyt).

HCl

Kaikki epäorgaaniset kaasumaiset klooriyhdisteet ilmaistuina HCl:nä.

Kaikki epäorgaaniset kaasumaiset fluoriyhdisteet ilmaistuina HF:nä.

H2S

Rikkivety. Karbonyylisulfidi ja merkaptaanit eivät sisälly tähän.

Lyijy

Lyijy, ilmaistuna Pb:nä, sisältää kaikki epäorgaaniset ja orgaaniset lyijy-yhdisteet liuenneina tai hiukkasiin kiinnittyneinä.

Elohopea

Elohopea, ilmaistuna Hg:nä, sisältää alkuaine-elohopean ja kaikki epäorgaaniset ja orgaaniset elohopeayhdisteet liuenneina tai hiukkasiin kiinnittyneinä.

NH3

Ammoniakki

Nikkeli

Nikkeli, ilmaistuna Ni:nä, sisältää kaikki epäorgaaniset ja orgaaniset nikkeliyhdisteet liuenneina tai hiukkasiin kiinnittyneinä.

Hajupitoisuus

Eurooppalaisten hajuyksikköjen (ouE) määrä kuutiometrissä standardiolosuhteissa mitattuna dynaamisella olfaktometrillä standardin EN 13725 mukaisesti.

PCB

Polykloorattu bifenyyli.

Dioksiinien kaltaiset PCB-yhdisteet

Komission asetuksessa (EY) N:o 199/2006 (5) luetellut polyklooratut bifenyylit.

PCDD/F

Polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja -furaanit

PFOA

Perfluoro-oktaanihappo.

PFOS

Perfluoro-oktaanisulfonihappo.

Fenoli-indeksi

Fenoliyhdisteiden yhteenlaskettu määrä ilmaistuna fenolipitoisuutena ja mitattuna standardin EN ISO 14402 mukaisesti.

TOC

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä, ilmaistuna C:nä (vedessä), sisältää kaikki orgaaniset yhdisteet.

Kokonaistyppi

Typen kokonaismäärä, ilmaistuna N:nä, sisältää vapaan ammoniakin ja ammoniakkitypen (NH4–N), nitriittitypen (NO2–N), nitraattitypen (NO3–N) ja orgaanisesti sitoutuneen typen.

Kokonaisfosfori

Fosforin kokonaismäärä, ilmaistuna P:nä, sisältää kaikki epäorgaaniset ja orgaaniset fosforiyhdisteet liuenneina tai hiukkasiin kiinnittyneinä.

TSS

Kiintoaineen kokonaispitoisuus. Kaiken suspendoituneen kiintoaineen massapitoisuus (vedessä) mitattuna suodattamalla lasikuitusuodattimien ja punnituksen avulla.

TVOC

Haihtuva orgaaninen kokonaishiili ilmaistuna C:nä (ilmassa)

Sinkki

Sinkki, ilmaistuna Zn:nä, sisältää kaikki epäorgaaniset ja orgaaniset sinkkiyhdisteet liuenneina tai hiukkasiin kiinnittyneinä.

Näissä BAT-päätelmissä sovelletaan seuraavia lyhenteitä:

Lyhenne	Määritelmä
EMS	Ympäristöjärjestelmä
Romuajoneuvot	Romuajoneuvot (sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY (6) 2 artiklan 2 kohdassa)
HEPA	Suurtehosuodatin (High-efficiency particle air (filter))
IBC	IBC-pakkaus (Intermediate bulk container)
LDAR	Vuotojen tunnistus- ja korjausohjelma
LEV	Kohdepoisto
POP	Pysyvät orgaaniset yhdisteet (lueteltu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 850/2004 (7))
SER	Sähkö- ja elektroniikkalaiteromu (sellaisena kuin se määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/19/EU (8) 3 artiklan 1 kohdassa).

Yleisiä näkökohtia

Paras käytettävissä oleva tekniikka

Näissä BAT-päätelmissä luetellut ja kuvaillut tekniikat eivät ole määrääviä eivätkä tyhjentäviä. Voidaan käyttää myös muita tekniikoita, joilla varmistetaan vähintään sama ympäristönsuojelun taso.

Jollei toisin mainita, BAT-päätelmät ovat yleisesti sovellettavissa.

Ilmaan vapautuvia päästöjä koskevaan parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot (BAT-päästötasot, BAT-AEL)

Jollei toisin ilmoiteta, näissä BAT-päätelmissä esitettyjä ilmapäästöjä koskevilla parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaisilla päästötasoilla (BAT-päästötasoilla, BAT-AEL) tarkoitetaan pitoisuuksia (ilmaan päässeiden aineiden massa jätekaasujen tilavuutta kohden) seuraavissa vakio-olosuhteissa: kuiva kaasu 273,15 K:n lämpötilassa ja 101,3 kPa:n ilmanpaineessa, ilman happipitoisuuden korjausta, ilmaistuna yksikkönä μg/Nm3 tai mg/Nm3.

Ilmaan vapautuvien päästöjen BAT-päästötasojen keskiarvojen laskentajaksoissa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

Mittaustyyppi	Keskiarvon laskentajakso	Määritelmä
Jatkuva	Vuorokausikeskiarvo	Keskiarvo yhden vuorokauden ajalta, perustuu päteviin tuntikohtaisiin tai puolen tunnin keskiarvoihin
Jaksottainen	Keskiarvo otantajakson aikana	Kolmen vähintään 30 minuuttia kestävän peräkkäisen mittauksen keskiarvo (9)

Jatkuvaa mittausta käytettäessä BAT-päästötasot voidaan ilmaista vuorokausikeskiarvoina.

Veteen johdettavia päästöjä koskevaan parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot (BAT-päästötasot)

Jollei toisin ilmoiteta, näissä BAT-päätelmissä esitetyt vesipäästöjä koskevien parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden mukaiset päästötasot (BAT-päästötasot) perustuvat pitoisuuksiin (veteen päässeiden aineiden massa veden tilavuutta kohden), jotka ilmaistaan käyttäen yksikköä μg/l tai mg/l.

Jollei toisin ilmoiteta, BAT-päästötasoihin liittyvät keskiarvon laskentajaksot viittaavat jompaankumpaan seuraavista tapauksista:

—	kun kyseessä on jatkuva päästö, vuorokausikeskiarvoihin eli 24 tunnin ajalta otettuihin virtaukseen suhteutettuihin kokoomanäytteisiin;

—	kun kyseessä on kertapäästö, virtaukseen suhteutettuna kokoomanäytteinä päästön keston ajalta otettujen näytteiden keskiarvoihin, tai mikäli poistovesi on asianmukaisesti sekoitettua ja homogeenista, ennen päästöä otettuun näytteeseen.

Aikaan suhteutettuja kokoomanäytteitä voidaan käyttää, jos virtauksen on osoitettu olevan riittävän vakaa.

Kaikkia vesipäästöjen BAT-päästötasoja sovelletaan pisteessä, jossa päästö lähtee laitoksesta.

Puhdistustehokkuus

Kun kyseessä on orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) ja kemiallinen hapenkulutus (COD), näissä BAT-päätelmissä (ks. taulukko 6.1) tarkoitettavan keskimääräisen puhdistustehokkuuden laskemiseen eivät sisälly esikäsittelyvaiheet, joilla pyritään erottamaan kiinteä orgaaninen aines vesipohjaisesta nestemäisestä jätteestä, kuten höyrystäminen ja kondensointi, emulsion rikkominen tai faasien erotus.

1 YLEISET BAT-PÄÄTELMÄT

1.1 Yleinen ympäristönsuojelun taso

BAT 1. Yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on laatia ympäristöjärjestelmä (EMS) ja noudattaa sitä. Ympäristöjärjestelmään kuuluvat seuraavat osatekijät:

I.	johdon, myös ylemmän johdon, sitoutuminen;

II.	johdon toimesta tehtävä sellaisen ympäristöön liittyvän toimintaperiaatteenmääritteleminen, joka sisältää laitoksen ympäristönsuojelun tason jatkuvan kehittämisen;

III.	tarvittavien menettelyjen, tavoitteiden ja päämäärien suunnitteleminen ja järjestäminen yhdessä taloudellisen suunnittelun ja investointien kanssa;

IV.

menettelyjen täytäntöönpano kiinnittämällä erityistä huomiota seuraaviin seikkoihin:

a)	rakenne ja vastuu

b)	rekrytointi, koulutus, tietoisuus ja pätevyys

viestintä

d)	henkilöstön osallistuminen

e)	dokumentaatio

f)	tehokas prosessinohjaus

g)	kunnossapito-ohjelmat

h)	valmiudet ja reagointi hätätilanneissa

i)	ympäristölainsäädännön noudattamisen varmistaminen;

toiminnan seuraaminen ja korjaavien toimenpiteiden toteuttaminen kiinnittäen erityistä huomiota seuraaviin:

a)	valvonta ja mittaaminen (katso myös ”Monitoring of Emissions to Air and Water from IED installations (ROM)” (teollisuuspäästödirektiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista peräisin olevien ilma- ja vesipäästöjen valvontaa koskeva yhteisen tutkimuskeskuksen vertailuraportti))

b)	korjaavat ja ennalta ehkäisevät toimet

c)	tietojen säilyttäminen

d)	riippumattomat (kun käytännössä mahdollista) sisäiset tai ulkoiset tarkastukset sen määrittämiseksi, onko ympäristöjärjestelmä suunniteltujen järjestelyjen mukainen ja onko sen täytäntöönpano ja ylläpito asianmukaista;

VI.	ylimmän johdon toimet ympäristöjärjestelmän ja sen jatkuvan toimivuuden, riittävyyden ja tehokkuuden tarkistamiseksi;

VII.	puhtaampien tekniikoiden kehityksen seuraaminen;

VIII.

laitoksen mahdollisen käytöstä poiston ympäristövaikutusten tarkastelu suunniteltaessa uutta laitosta ja koko sen elinkaaren ajan;

IX.	sektorikohtaisen vertailuanalyysin (benchmark) säännöllinen soveltaminen;

X.	jätevirran hallinta (ks. BAT 2);

XI.	jätevesi- ja jätekaasuvirtoja koskeva inventaario (ks. BAT 3);

XII.	jäännösten (residues) hallintasuunnitelma (ks. kuvaus 6.5kohdassa);

XIII.

onnettomuuksien hallintasuunnitelma (ks. kuvaus 6.5 kohdassa);

XIV.	hajunhallintasuunnitelma (ks. BAT 12);

XV.	melun ja tärinän hallintasuunnitelma (ks. BAT 17);

Soveltaminen

Ympäristöjärjestelmän laajuus (esim. tietojen yksityiskohtaisuuden taso) ja luonne (esim. standardoitu tai standardoimaton) ovat yleensä sidoksissa laitoksen toiminnan laatuun, laajuuteen ja monimutkaisuuteen sekä sen mahdollisten ympäristövaikutusten laajuuteen (ja ne määräytyvät myös käsiteltävien jätteiden tyypin ja määrän mukaan).

BAT 2. Laitoksen yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi parasta käytettävää tekniikkaa on käyttää kaikkia seuraavia menetelmiä.

Menetelmä

Kuvaus

Laaditaan ja otetaan käyttöön jätteen karakterisointi- ja esihyväksyntämenettelyjä

Näillä menettelyillä pyritään varmistamaan jätteenkäsittelytoimintojen tekninen (ja laillinen) soveltuvuus tietyn jätteen käsittelyyn ennen jätteen saapumista laitokseen. Niitä ovat muun muassa menettelyt tietojen keräämiseksi Tulevasta jätteestä, ja niihin saattaa sisältyä näytteenotto jätteestä ja jätteen karakterisointi, jotta jätteen koostumuksesta saadaan riittävästi tietoa. Jätteen esihyväksyntämenettelyt ovat riskiperusteisia, ja niissä otetaan huomioon esimerkiksi jätteen vaaraominaisuudet, jätteen aiheuttamat prosessien turvallisuutta, työturvallisuutta ja ympäristövaikutuksia koskevat riskit sekä aiemman jätteen haltijan tai haltijoiden toimittamat tiedot.

Laaditaan ja otetaan käyttöön jätteen hyväksyntämenettelyjä

Hyväksyntämenettelyillä pyritään vahvistamaan esihyväksyntävaiheessa yksilöidyt jätteen ominaisuudet. Näillä menettelyillä määritellään seikat, jotka on tarkastettava jätteen saavuttua laitokseen, sekä jätteen hyväksyntä- ja hylkäysperusteet. Niihin voi sisältyä muun muassa näytteenottoa, tarkastuksia ja analysointia. Jätteen hyväksyntämenettelyt ovat riskiperusteisia, ja niissä otetaan huomioon esimerkiksi jätteen vaaraominaisuudet, jätteen aiheuttamat prosessien turvallisuutta, työturvallisuutta ja ympäristövaikutuksia koskevat riskit sekä jätteen aiemman haltijan tai haltijoiden toimittamat tiedot.

Laaditaan ja otetaan käyttöön jätteen jäljittämisjärjestelmä (tracking)ja inventaario.

Jätteen jäljittämisjärjestelmällä (tracking) ja inventaariolla pyritään seuraamaan jätteen sijaintia ja määrää laitoksessa. Se sisältää kaikki jätteen esihyväksyntämenettelyissä tuotetut tiedot (esimerkiksi laitokseen saapumisen ajankohta ja jätteen yksilöllinen viitenumero, tiedot jätteen aiemmasta haltijasta tai haltijoista, esihyväksyntä- ja hyväksyntäanalyysien tulokset, suunniteltu käsittelyreitti, laitosalueella olevan jätteen luonne ja määrä, kaikki tunnistetut vaarat mukaan lukien) sekä hyväksynnän, varastoinnin, käsittelyn ja/tai laitosalueelta siirtämisen yhteydessä syntyneet tiedot. Jätteen jäljittämisjärjestelmä (tracking) on riskiperusteinen, ja siinä otetaan huomioon esimerkiksi jätteen vaaraominaisuudet, jätteen aiheuttamat prosessien turvallisuutta, työturvallisuutta ja ympäristövaikutuksia koskevat riskit sekä jätteen aiemman haltijan tai haltijoiden toimittamat tiedot.

Laaditaan ja otetaan käyttöön lähtevän käsitellyn jätteen laadunhallintajärjestelmä

Tässä menetelmässä laaditaan ja otetaan käyttöön lähtevän käsitellyn jätteen laadunhallintajärjestelmä, jolla varmistetaan, että jätteenkäsittelyn tuotos vastaa odotuksia, käyttäen esimerkiksi olemassa olevia EN-standardeja. Tämän hallintajärjestelmän avulla voidaan myös tarkkailla ja optimoida jätteenkäsittelyn suorituskykyä, ja tätä varten siinä voidaan analysoida merkityksellisten ainesosien materiaalivirta jätteenkäsittelyn läpi. Materiaalivirran analyysin käyttö on riskiperusteista, ja siinä otetaan huomioon esimerkiksi jätteen vaaraominaisuudet, jätteen aiheuttamat prosessien turvallisuutta, työturvallisuutta ja ympäristövaikutuksia koskevat riskit sekä jätteen aiemman haltijan tai haltijoiden toimittamat tiedot.

Varmistetaan jätteiden erottelu

Jätteet pidetään erillään niiden ominaisuuksien mukaan, jotta mahdollistetaan helpompi ja ympäristön kannalta turvallisempi varastointi ja käsittely. Jätteiden erottelu perustuu jätteiden fyysiseen erottamiseen ja menettelyihin, joilla tunnistetaan, milloin ja missä jätteitä varastoidaan.

Varmistetaan jätteiden yhteensopivuus ennen niiden sekoittamista tai yhdistämistä

Yhteensopivuus varmistetaan joukolla tarkastustoimenpiteitä ja -testejä, joilla havaitaan ei-toivotut ja/tai mahdollisesti vaaralliset kemialliset reaktiot jätteiden välillä (esimerkiksi polymerisaatio, kaasun kehittyminen, eksoterminen reaktio, hajoaminen, kiteytyminen, saostuminen) sekoittamisen, yhdistämisen tai muiden käsittelytoimintojen suorittamisen yhteydessä. Yhteensopivuustestit ovat riskiperusteisia, ja niissä otetaan huomioon esimerkiksi jätteen vaaraominaisuudet, jätteen aiheuttamat prosessien turvallisuutta, työturvallisuutta ja ympäristövaikutuksia koskevat riskit sekä jätteen aiemman haltijan tai haltijoiden toimittamat tiedot.

Lajitellaan vastaanotetun kiinteä jäte

Vastaanotetun kiinteän jätteen lajittelulla (10) pyritään estämään ei-toivotun materiaalin pääseminen myöhempään jätteenkäsittelyprosessiin tai -prosesseihin. Siihen voi sisältyä:

—	käsin suoritettava erottelu silmämääräisen tarkastelun avulla;

—	rautametallien, muiden kuin rautametallien (värimetallien) tai kaikkien metallien erottelu;

—	optinen erottelu, esimerkiksi lähi-infrapunaspektroskopialla tai läpivalaisujärjestelmillä;

—	erottelu tiheyden perusteella esimerkiksi tuuliseulonnan, upotuskellutusaltaiden tai tärypöytien avulla;

—	erottelu koon perusteella seulomalla/siivilöimällä.

BAT 3. Veteen ja ilmaan joutuvien päästöjen vähentämisen helpottamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on laatia ja ylläpitää osana ympäristöjärjestelmää (ks. BAT 1) jätevesi- ja jätekaasuvirtoja koskevaa inventaariota, johon sisältyvät kaikki seuraavat tekijät:

tiedot käsiteltävän jätteen ja jätteenkäsittelyprosessin ominaisuuksista, joita ovat muun muassa:

a)	yksinkertaistetut prosessien vuokaaviot, joista käy ilmi päästöjen lähde;

b)	prosessikohtaisten tekniikoiden kuvaukset sekä kuvaukset jäteveden ja jätekaasujen käsittelystä niiden syntypaikalla, mukaan lukien käsittelyn teho;

ii)

tiedot jätevesivirtojen ominaispiirteistä, joita ovat muun muassa:

a)	virtaaman, pH-arvon, lämpötilan ja sähkönjohtavuuden keskimääräiset arvot ja vaihtelu;

b)	merkityksellisten aineiden keskimääräiset pitoisuudet ja kuormitusarvot sekä niiden vaihtelu (esimerkiksi COD/TOC, typen yhdisteet, fosfori, metallit, prioriteettiaineet/mikroepäpuhtaudet);

c)	biologista poistumista koskevat tiedot (esimerkiksi BOD, BOD/COD-suhde, Zahn-Wellens-testi, biologisen inhibition mahdollisuus (esimerkiksi aktiivilietteen inhibitio)) (ks. BAT 52);

iii)

tiedot jätekaasuvirtojen ominaispiirteistä, joita ovat muun muassa:

a)	virtaaman ja lämpötilan keskimääräiset arvot ja vaihtelu;

b)	merkityksellisten aineiden keskimääräiset pitoisuudet ja kuormitusarvot sekä niiden vaihtelu (esimerkiksi orgaaniset yhdisteet, POP-yhdisteet, muun muassa PCB-yhdisteet);

c)	syttyvyys, alemmat ja ylemmät räjähdysrajat, reaktiivisuus;

d)	muiden sellaisten aineiden esiintyvyys, jotka voivat vaikuttaa jätekaasun käsittelyjärjestelmän tai laitoksen turvallisuuteen (esimerkiksi happi, typpi, vesihöyry tai pöly).

Soveltaminen

Inventaarion laajuus (esim. tietojen yksityiskohtaisuuden taso) ja luonne ovat yleensä sidoksissa laitoksen toiminnan laatuun, laajuuteen ja kompleksisuuteen sekä sen mahdollisten ympäristövaikutusten laajuuteen (jotka määräytyvät myös käsiteltävien jätteiden tyypin ja määrän mukaan).

BAT 4. Jätteen varastointiin liittyvän ympäristöriskin vähentämiseksi parasta käytettävää tekniikkaa on käyttää kaikkia seuraavia menetelmiä.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

Optimaalinen varastointipaikka

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—	Varasto sijoitetaan niin kauas muun muassa herkistä kohteista ja vesistöistä yms. kuin on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.

—	Varasto sijoitetaan siten, että tarpeeton jätteiden käsittely laitoksessa (esimerkiksi samojen jätteiden käsittely kahteen tai useampaan kertaan tai tarpeettoman pitkät kuljetusmatkat laitoksessa) eliminoidaan tai minimoidaan.

Voidaan soveltaa yleisesti uusiin laitoksiin.

Riittävä varastointikapasiteetti

Toteutetaan muun muassa seuraavia toimenpiteitä jätteen kertymisen välttämiseksi:

—	Suurin sallittu jätteen varastointikapasiteetti määritellään selvästi eikä sitä ylitetä ottaen huomioon jätteiden ominaispiirteet (esimerkiksi palovaara) ja käsittelykapasiteetti.

—	Varastoidun jätteen määrää tarkkaillaan säännöllisesti suhteessa suurimpaan sallittuun varastointikapasiteettiin.

—	Määritellään selvästi jätteen pisin sallittu viipymäaika.

Voidaan soveltaa yleisesti.

Turvallinen varastointi

Tällaisia toimenpiteitä ovat muun muassa seuraavat:

—	Jätteen lastaamiseen, purkamiseen ja varastointiin käytettävät laitteet dokumentoidaan ja merkitään selkeästi.

—	Jätteet, joiden tiedetään olevan herkkiä esimerkiksi lämmölle, valolle, ilmalle tai vedelle, suojataan tällaisilta ympäristöolosuhteilta.

—	Säiliöt ja tynnyrit ovat tarkoituksenmukaisia ja ne varastoidaan turvallisesti.

Erillinen alue pakatun vaarallisen jätteen varastointia ja käsittelyä varten

Pakatun vaarallisen jätteen varastointiin ja käsittelyyn käytetään tarvittaessa tähän nimenomaisesti varattua aluetta.

BAT 5. Jätteen käsittelyyn (handling) ja siirtoihin liittyvän ympäristöriskin vähentämiseksi parasta käytettävää tekniikkaa on laatia ja ottaa käyttöön käsittelyä ja siirtoja koskevia menettelyjä.

Kuvaus

Käsittelyä ja siirtoa koskevilla menettelyillä pyritään varmistamaan, että jätteitä käsitellään ja ne siirretään turvallisesti varastoon tai käsittelyyn. Ne sisältävät seuraavat osatekijät:

—	Jätteen käsittelyn ja siirrot suorittaa pätevä henkilöstö.

—	Jätteen käsittely ja siirrot dokumentoidaan asianmukaisesti, validoidaan ennen suorittamista ja todennetaan suorittamisen jälkeen.

—	Toimenpiteet vuotojen estämiseksi ovat käytössä.

—	Jätteitä sekoitettaessa tai yhdistettäessä toteutetaan toimintaa ja suunnittelua koskevia varotoimia (esimerkiksi pölymäisten/jauhemaisten jätteiden alipaineimu).

Käsittelyä ja siirtoja koskevat menettelyt ovat riskiperusteisia, ja niissä otetaan huomioon onnettomuuksien ja vaaratilanteiden todennäköisyys ja niiden ympäristövaikutukset.

1.2 Tarkkailu

BAT 6. Jätevesivirtoja koskevassa inventaariossa (ks. BAT 3) yksilöityjen merkityksellisten veteen vapautuvien päästöjen osalta parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla keskeisiä prosessimuuttujia (esimerkiksi jätevesivirtaama, pH, lämpötila, sähkönjohtavuus, BOD) keskeisissä paikoissa (esimerkiksi esikäsittelyn sisäänmeno- ja/tai ulostulokohdat, viimeisen käsittelyvaiheen sisäänmenokohta, kohta, jossa päästö lähtee laitoksesta).

BAT 7. Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla päästöjä veteen seuraavassa esitetyllä vähimmäistiheydellä ja EN-standardien mukaisesti. Jos EN-standardeja ei ole käytettävissä, parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää ISO-standardeja, kansallisia tai muita kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan tietojen vastaava tieteellinen laatu.

Aine/muuttuja	Standardi(t)	Jätteenkäsittelyprosessi	Tarkkailutiheys vähintään (11) (12)	Muut BAT-vaatimukset, joihin tarkkailu liittyy
Adsorboituvat orgaanisesti sitoutuneet halogeenit (AOX) (13) (14)	EN ISO 9562	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely	Kerran päivässä	BAT 20
Bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni, ksyleeni (BTEX) (13) (14)	EN ISO 15680	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely	Kerran kuukaudessa
Kemiallinen hapenkulutus (COD) (15) (16)	EN-standardia ei ole saatavilla	Kaikki jätteenkäsittely lukuun ottamatta vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittelyä	Kerran kuukaudessa
Kemiallinen hapenkulutus (COD) (15) (16)	EN-standardia ei ole saatavilla	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely	Kerran päivässä
Vapaa syanidi (CN) (13) (14)	Saatavilla on useita EN-standardeja (esim. EN ISO 14403–1 ja -2)	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely	Kerran päivässä
Öljyn hiilivetyindeksi (HOI) (14)	EN ISO 9377–2	Metallijätteen mekaaninen käsittely leikkureilla	Kerran kuukaudessa
		VFC- ja/tai VHC-yhdisteitä sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittely
		Jäteöljyn uudelleenjalostus
		Lämpöarvoa omaavan jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely
		Kaivetun pilaantuneen maa-aineksen vesipesu
		Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely	Kerran päivässä
Arseeni (As), kadmium (Cd), kromi (Cr), kupari (Cu), nikkeli (Ni), lyijy (Pb), sinkki (Zn) (13) (14)	Saatavilla on useita EN-standardeja (esim. EN ISO 11885, EN ISO 17294–2 ja EN ISO 15586)	Metallijätteen mekaaninen käsittely leikkureilla	Kerran kuukaudessa
		VFC- ja/tai VHC-yhdisteitä sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittely
		Jätteen mekaanis-biologinen käsittely
		Jäteöljyn uudelleenjalostus
		Lämpöarvoa omaavan jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely
		Kiinteän ja/tai pastamaisen jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely
		Käytettyjen liuottimien regenerointi
		Kaivetun pilaantuneen maa-aineksen vesipesu
		Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely	Kerran päivässä
Mangaani (Mn) (13) (14)		Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely	Kerran päivässä
Kuudenarvoinen kromi (Cr(VI)) (13) (14)	Saatavilla on useita EN-standardeja (esim. EN ISO 10304–3, EN ISO 23913)	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely	Kerran päivässä
Elohopea (Hg) (13) (14)	Saatavilla on useita EN-standardeja (esim. EN ISO 17852, EN ISO 12846)	Metallijätteen mekaaninen käsittely leikkureilla	Kerran kuukaudessa
		VFC- ja/tai VHC-yhdisteitä sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittely
		Jätteen mekaanis-biologinen käsittely
		Jäteöljyn uudelleenjalostus
		Lämpöarvoa omaavan jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely
		Kiinteän ja/tai pastamaisen jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely
		Käytettyjen liuottimien regenerointi
		Kaivetun pilaantuneen maa-aineksen vesipesu
		Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely	Kerran päivässä
PFOA (13)	EN-standardia ei ole saatavilla	Kaikki jätteenkäsittely	Kerran 6 kuukaudessa
PFOS (13)	EN-standardia ei ole saatavilla	Kaikki jätteenkäsittely	Kerran 6 kuukaudessa
Fenoli-indeksi (16)	EN ISO 14402	Jäteöljyn uudelleenjalostus	Kerran kuukaudessa
		Lämpöarvoa omaavan jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely	Kerran kuukaudessa
		Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely	Kerran päivässä
Typen kokonaismäärä (kokonaistyppi) (16)	EN 12260, EN ISO 11905–1	Jätteen biologinen käsittely	Kerran kuukaudessa
		Jäteöljyn uudelleenjalostus	Kerran kuukaudessa
		Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely	Kerran päivässä
Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) (15) (16)	EN 1484	Kaikki jätteenkäsittely lukuun ottamatta vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittelyä	Kerran kuukaudessa
Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) (15) (16)	EN 1484	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely	Kerran päivässä
Fosforin kokonaismäärä (kokonaisfosfori) (16)	Saatavilla on useita EN-standardeja (esim. EN ISO 15681–1 ja -2, EN ISO 6878, EN ISO 11885)	Jätteen biologinen käsittely	Kerran kuukaudessa
Fosforin kokonaismäärä (kokonaisfosfori) (16)		Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely	Kerran päivässä
Kiintoaineen kokonaispitoisuus (TSS) (16)	EN 872	Kaikki jätteenkäsittely lukuun ottamatta vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittelyä	Kerran kuukaudessa
Kiintoaineen kokonaispitoisuus (TSS) (16)	EN 872	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely	Kerran päivässä

BAT 8. Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla kanavoituja ilmaan johdettavia päästöjä seuraavassa esitetyn vähimmäistiheyden ja EN-standardien mukaisesti. Jos EN-standardeja ei ole käytettävissä, parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää ISO-standardeja, kansallisia tai muita kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaava tieteellinen laatu.

Aine/muuttuja	Standardi(t)	Jätteenkäsittelyprosessi	Tarkkailutiheys vähintään (17)	Muut BAT-vaatimukset, joihin tarkkailu liittyy
Bromatut palonestoaineet (18)	EN-standardia ei ole saatavilla	Metallijätteen mekaaninen käsittely leikkureilla	Kerran vuodessa	BAT 25
CFC-yhdisteet	EN-standardia ei ole saatavilla	VFC- ja/tai VHC-yhdisteitä sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittely	Kerran 6 kuukaudessa	BAT 29
Dioksiinien kaltaiset PCB-yhdisteet	EN 1948–1, -2 ja -4 (19)	Metallijätteen mekaaninen käsittely leikkureilla (18)	Kerran vuodessa	BAT 25
Dioksiinien kaltaiset PCB-yhdisteet	EN 1948–1, -2 ja -4 (19)	PCB-yhdisteitä sisältävien laitteiden puhdistus (dekontaminaatio)	Kerran 3 kuukaudessa	BAT 51
Pöly	EN 13284–1	Jätteen mekaaninen käsittely	Kerran 6 kuukaudessa	BAT 25
		Jätteen mekaanis-biologinen käsittely		BAT 34
		Kiinteän ja/tai pastamaisen jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely		BAT 41
		Käytetyn aktiivihiilen, katalyyttijätteiden ja kaivetun pilaantuneen maa-aineksen lämpökäsittely		BAT 49
		Kaivetun pilaantuneen maa-aineksen vesipesu		BAT 50
HCI	EN 1911	Käytetyn aktiivihiilen, katalyyttijätteiden ja kaivetun pilaantuneen maa-aineksen lämpökäsittely (18)	Kerran 6 kuukaudessa	BAT 49
HCI	EN 1911	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely (18)	Kerran 6 kuukaudessa	BAT 53
HF	EN-standardia ei ole saatavilla	Käytetyn aktiivihiilen, katalyyttijätteiden ja kaivetun pilaantuneen maa-aineksen lämpökäsittely (18)	Kerran 6 kuukaudessa	BAT 49
Hg	EN 13211	Elohopeaa sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittely	Kerran 3 kuukaudessa	BAT 32
H2S	EN-standardia ei ole saatavilla	Jätteen biologinen käsittely (20)	Kerran 6 kuukaudessa	BAT 34
Metallit ja metalloidit elohopeaa lukuun ottamatta (esim. As, Cd, Co, Cr, Cu, Mn, Ni, Pb, Sb, Se, Tl, V) (18)	EN 14385	Metallijätteen mekaaninen käsittely leikkureilla	Kerran vuodessa	BAT 25
NH3	EN-standardia ei ole saatavilla	Jätteen biologinen käsittely (20)	Kerran 6 kuukaudessa	BAT 34
		Kiinteän ja/tai pastamaisen jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely (18)	Kerran 6 kuukaudessa	BAT 41
		Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely (18)	Kerran 6 kuukaudessa	BAT 53
Hajupitoisuus	EN 13725	Jätteen biologinen käsittely (21)	Kerran 6 kuukaudessa	BAT 34
PCDD/F (18)	EN 1948–1, -2 ja -3 (19)	Metallijätteen mekaaninen käsittely leikkureilla	Kerran vuodessa	BAT 25
TVOC	EN 12619	Metallijätteen mekaaninen käsittely leikkureilla	Kerran 6 kuukaudessa	BAT 25
		VFC- ja/tai VHC-yhdisteitä sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittely	Kerran 6 kuukaudessa	BAT 29
		Lämpöarvoa omaavan jätteen mekaaninen käsittely (18)	Kerran 6 kuukaudessa	BAT 31
		Jätteen mekaanis-biologinen käsittely	Kerran 6 kuukaudessa	BAT 34
		Kiinteän ja/tai pastamaisen jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely (18)	Kerran 6 kuukaudessa	BAT 41
		Jäteöljyn uudelleenjalostus		BAT 44
		Lämpöarvoa omaavan jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely		BAT 45
		Käytettyjen liuottimien regenerointi		BAT 47
		Käytetyn aktiivihiilen, katalyyttijätteiden ja kaivetun pilaantuneen maa-aineksen lämpökäsittely		BAT 49
		Kaivetun pilaantuneen maa-aineksen vesipesu		BAT 50
		Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely (18)		BAT 53
		PCB-yhdisteitä sisältävien laitteiden puhdistus (22)	Kerran 3 kuukaudessa	BAT 51

BAT 9. Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla käytettyjen liuottimien regeneroinnista, POP-yhdisteitä sisältävien laitteiden liuottimien avulla tapahtuvasta puhdistuksesta sekä liuottimien lämpöarvon talteen ottamiseksi suoritettavasta fysikaalis-kemiallisesta käsittelystä ilmaan pääseviä orgaanisten yhdisteiden hajapäästöjä vähintään kerran vuodessa käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä		Kuvaus
a	Mittaus	Haistelumenetelmät, optinen kaasun kuvantaminen, SOF-menetelmä, tai differentiaalinen absorptio. Ks. kuvaukset 6.2 kohdassa.
b	Päästökertoimet	Päästöjä koskevat laskelmat, jotka perustuvat määräajoin (esim. joka toinen vuosi) mittauksilla validoitaviin päästökertoimiin.
c	Massatase	Hajapäästöjä koskevat laskelmat massataseen avulla ottaen huomioon liuottimien käyttö, kanavoidut päästöt ilmaan, päästöt veteen, prosessista lähtevän jätteen sisältämä liuotin sekä prosessijäännökset (esimerkiksi tislausjäännökset).

BAT 10. Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla määräajoin hajupäästöjä.

Kuvaus

Hajupäästöjä voidaan tarkkailla seuraavilla tavoilla:

—	EN-standardit (esimerkiksi standardin EN 13725 mukainen dynaaminen olfaktometria hajupitoisuuden määrittämiseksi tai standardi EN 16841–1 tai -2 hajulle altistumisen määrittämiseksi);

—	sovellettaessa vaihtoehtoisia menetelmiä, joille ei ole saatavissa EN-standardeja (esimerkiksi hajun vaikutuksen arviointi), ISO-standardit, kansalliset standardit tai muut kansainväliset standardit, joilla taataan tietojen vastaava tieteellinen laatu.

Tarkkailutiheys määritetään hajunhallintasuunnitelmassa (ks. BAT 12).

Soveltaminen

Soveltaminen rajoittuu vain tapauksiin, joissa herkille kohteille odotetaan aiheutuvan hajuhaittaa ja/tai sellainen on todettu.

BAT 11. Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla vuosittaista veden, energian ja raaka-aineiden kulutusta sekä jäännöksien (residues) ja jäteveden vuosittaista tuotantoa vähintään kerran vuodessa.

Kuvaus

Tarkkailuun sisältyvät suorat mittaukset, laskelmat tai kirjaukset käyttäen esimerkiksi soveltuvia mittareita tai ostotositteita. Tarkkailu suoritetaan asianmukaisilla tasoilla (esimerkiksi prosessin tai laitoksen tasoilla) ja siinä otetaan huomioon kaikki laitoksessa tapahtuvat merkittävät muutokset.

1.3 Päästöt ilmaan

BAT 12. Hajupäästöjen estämiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, niiden vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on asentaa, panna täytäntöön ja tarkistaa säännöllisesti osana ympäristöjärjestelmää (ks. BAT 1) hajunhallintasuunnitelma, joka sisältää seuraavat osat:

—	toimet ja aikataulut;

—	kohdassa BAT 10 esitetty hajutarkkailu;

—	havaittuihin hajutapahtumiin, esimerkiksi valituksiin, reagointi;

—	hajujen ehkäisy- ja vähentämisohjelma, jonka tarkoituksena on määrittää lähde (lähteet); luonnehtia lähteiden vaikutukset; ja panna täytäntöön päästöjen estämistä ja/tai vähentämistä koskevia toimenpiteitä.

Soveltaminen

Soveltaminen rajoittuu vain tapauksiin, joissa herkille kohteille odotetaan aiheutuvan hajuhaittaa ja/tai sellainen on todettu.

BAT 13. Hajupäästöjen ehkäisemiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, vähentämiseksi, parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on soveltaa yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää:

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

Viipymäajan minimointi

Minimoidaan (mahdollisen) haisevan jätteen viipymäaika varastointi- tai käsittelyjärjestelmissä (esimerkiksi putkissa, tankeissa ja säiliöissä), erityisesti anaerobisissa olosuhteissa. Tarvittaessa otetaan käyttöön toimenpiteet jätteen kausiluonteisten huippumäärien vastaan ottamiseksi.

Voidaan soveltaa vain avoimiin järjestelmiin

Kemiallisen käsittelyn käyttö

Kemikaalien käyttö haisevien yhdisteiden tuhoamiseksi tai niiden muodostumisen vähentämiseksi (esimerkiksi rikkivedyn hapettamiseksi tai saostamiseksi).

Ei voida soveltaa, jos se saattaa haitata lähtevän jätteen tai halutun tuotteen (output) halutun laadun saavuttamista.

Aerobisen käsittelyn optimointi

Vesipohjaisen nestemäisen jätteen aerobisen käsittelyn tapauksessa tähän saattaa sisältyä:

—	puhtaan hapen käyttö;

—	säiliöihin kertyvän vaahdon poisto.

—	ilmastusjärjestelmän säännöllinen huolto.

Jos kyseessä on muun kuin vesipohjaisen nestemäisen jätteen aerobinen käsittely, ks. BAT 36.

Voidaan soveltaa yleisesti.

BAT 14. Ilmaan pääsevien hajapäästöjen, erityisesti pölypäästöjen, orgaanisten yhdisteiden päästöjen ja hajupäästöjen, ehkäisemiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on soveltaa jäljempänä mainittujen menetelmien asianmukaista yhdistelmää.

BAT 14d on erityisen merkityksellinen sen mukaan, millaisen ilmaan pääsevien hajapäästöjen riskin jäte aiheuttaa.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

Mahdollisten hajapäästölähteiden määrän rajoittaminen

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—	putkistojen asianmukainen suunnittelu (esimerkiksi putken pituuden minimointi, laippojen ja venttiilien määrän vähentäminen, hitsattujen liitosten ja putkien käyttö);

—	painovoimaisen siirron käytön suosiminen pumppujen käytön sijasta;

—	materiaalin pudotuskorkeuden rajoittaminen;

—	kuljetusnopeuden rajoittaminen;

—	tuuliesteiden käyttö.

Voidaan soveltaa yleisesti.

Erittäin tiiviiden laitteiden valinta ja käyttö

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—	venttiilit, joissa on kaksinkertaiset pakkatiivisteet, tai yhtä tehokkaat laitteet;

—	erittäin tiiviit tiivisterenkaat (kuten punostiivisteet, kaksoismuhviliitokset) kriittisiin liitoskohtiin;

—	pumput/kompressorit/sekoittimet, joissa on mekaaniset tiivisteet pakkatiivisteiden sijasta;

—	magneettikäyttöiset pumput/kompressorit/sekoittimet;

—	asianmukaiset huoltoletkujen liittimet, puhkaisupihdit ja poran päät esimerkiksi VFC- ja/tai VHC-yhdisteitä sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kaasunpoiston yhteydessä.

Olemassa olevien laitosten toiminnalliset vaatimukset saattavat rajoittaa sovellettavuutta.

Korroosion ehkäiseminen

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—	rakennusmateriaalien asianmukainen valinta;

—	laitteiden vuoraaminen tai päällystäminen ja putkien maalaaminen korroosionestoaineilla.

Voidaan soveltaa yleisesti.

Hajapäästöjen leviämisen estäminen, kerääminen ja käsittely

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—	hajapäästöjä mahdollisesti aiheuttavan jätteen ja materiaalin varastointi ja käsittely suljetuissa rakennuksissa ja/tai suljetuilla laitteilla (esimerkiksi kuljetushihnat);

—	asianmukaisen paineen ylläpito suljetuissa laitteissa tai rakennuksissa;

—	päästöjen kerääminen ja ohjaaminen asianmukaiseen puhdistusjärjestelmään (ks. 6.1 kohta) päästölähteiden lähellä olevien ilmanpoistojärjestelmien ja/tai imujärjestelmien avulla.

Turvallisuusnäkökohdat, kuten räjähdysriski tai riski hapen loppumisesta, saattavat rajoittaa suljettujen laitteiden tai rakennusten käyttöä.

Myös jätteen määrä saattaa rajoittaa suljettujen laitteiden tai rakennusten käyttöä.

Kostutus

Mahdollisten pölyn hajapäästöjen lähteiden (esimerkiksi jätteen varastointi, liikennöintialueet ja avoimet käsittelyprosessit) kostutus vedellä tai sumuttamalla.

Voidaan soveltaa yleisesti.

Kunnossapito

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—	mahdollisesti vuotavien laitteiden saavutettavuuden (access) varmistaminen;

—	suojalaitteiden, kuten lamelliverhojen ja pikaovien, säännöllinen tarkastaminen.

Voidaan soveltaa yleisesti.

Jätteen käsittely- ja varastointialueiden puhdistus

Tähän sisältyy muun muassa koko jätteenkäsittelyalueen (hallit, liikennöintialueet, varastointialueet jne.), kuljetushihnojen, laitteiden ja säiliöiden säännöllinen puhdistus.

Voidaan soveltaa yleisesti.

Vuotojen tunnistus- ja korjausohjelma (LDAR)

Ks. 6.2 kohta. Jos orgaanisten yhdisteiden päästöjä on odotettavissa, laaditaan ja otetaan käyttöön riskiperusteinen LDAR-ohjelma ottaen huomioon erityisesti laitoksen rakenne ja kyseisten orgaanisten yhdisteiden määrä ja luonne.

Voidaan soveltaa yleisesti.

BAT 15. Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää soihdutusta vain turvallisuussyistä tai epätavanomaisissa toimintaolosuhteissa (esim. käynnistys ja pysäytys) käyttämällä molempia jäljempänä mainituista menetelmistä.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

Laitoksen asianmukainen suunnittelu

Tähän sisältyy riittävän kapasiteetin omaavan kaasuntalteenottojärjestelmän sekä erittäin tiiviiden paineventtiileiden käyttö.

Voidaan soveltaa yleisesti uusiin laitoksiin.

Olemassa oleviin laitoksiin voidaan mahdollisesti jälkiasentaa kaasun talteenottojärjestelmä.

Laitoksen hallinta ja ylläpito

Tähän sisältyy kaasujärjestelmän tasapainottaminen ja edistyneen prosessinhallinnan käyttö.

Voidaan soveltaa yleisesti.

BAT 16. Soihdutuksen ollessa välttämätöntä soihduista ilmaan johdettavien päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää molempia seuraavassa esitettyjä menetelmiä.

Menetelmä		Kuvaus	Soveltaminen
a.	Soihdutuslaitteiden oikea suunnittelu	Muun muassa korkeuden ja paineen, höyry-, ilma- tai kaasuavusteisuuden, soihdunkärkien tyypin optimointi savuttoman ja luotettavan toiminnan mahdollistamiseksi ja ylimääräisten kaasujen tehokkaan polttamisen varmistamiseksi.	Voidaan soveltaa yleisesti uusiin soihtuihin. Olemassa olevissa laitoksissa esimerkiksi huoltoon käytettävissä olevan ajan saatavuus saattaa rajoittaa soveltamista.
b.	Seuranta ja tallentaminen osana soihdutuksen hallintaa	Tähän sisältyy soihdutukseen johdettavan kaasun määrän jatkuva seuranta. Siihen saattaa sisältyä myös muiden muuttujien (esimerkiksi kaasuvirran koostumus, lämpösisältö, avustussuhde, nopeus, poistettavan kaasun virtausnopeus, epäpuhtauspäästöt (esimerkiksi NOX, CO, hiilivedyt), melu) arvioiminen. Soihdutustapahtumista tallennetaan yleensä tapahtumien kesto ja määrä, ja tallentamisen avulla voidaan kvantifioida päästöt ja mahdollisesti estää tulevia soihdutustapahtumia.	Voidaan soveltaa yleisesti.

1.4 Melu ja tärinä

BAT 17. Melu- ja tärinäpäästöjen estämiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, niiden vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on laatia, panna täytäntöön ja tarkistaa säännöllisesti osana ympäristöjärjestelmää (ks. BAT 1) melun ja tärinänhallintasuunnitelma, joka sisältää seuraavat osat:

I.	asianmukaiset toimet ja aikataulut;

II.	melun ja tärinän tarkkailu;

III.	havaittuihin melu- ja tärinätapahtumiin, esimerkiksi valituksiin, reagointi;

IV.	melun ja tärinän vähentämistä koskeva ohjelma, jolla pyritään yksilöimään lähde/lähteet, mittaamaan/arvioimaan melu- ja tärinäaltistus, luonnehtimaan lähteiden vaikutukset ja panemaan täytäntöön melun ja tärinän estämistä ja/tai vähentämistä koskevia toimenpiteitä.

Soveltaminen

Soveltaminen rajoittuu vain tapauksiin, joissa herkille kohteille odotetaan aiheutuvan melu- tai tärinähaittaa ja/tai sellainen on todettu.

BAT 18. Melu- ja tärinäpäästöjen ehkäisemiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on soveltaa yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

Laitteiden ja rakennusten asianmukainen sijainti

Melutasoja voidaan alentaa kasvattamalla lähteen ja vastaanottajan välimatkaa sekä käyttämällä rakennuksia melusuojina ja sijoittamalla rakennusten ulos- tai sisäänkäynnit uudelleen.

Olemassa olevissa laitoksissa laitteiden ja rakennusten ulos- tai sisäänkäyntien uudelleensijoittelua saattavat rajoittaa tilanpuute tai liialliset kustannukset.

Operatiiviset toimenpiteet

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

i.	laitteiden tarkastukset ja kunnossapito;

ii.	suljettujen tilojen ovien ja ikkunoiden sulkeminen, jos mahdollista;

iii.	laitteiden käytön antaminen kokeneen henkilökunnan tehtäväksi;

iv.	melua aiheuttavien toimintojen välttäminen yöaikaan, jos mahdollista;

v.	meluntorjunnan ottaminen huomioon kunnossapito-, liikenne- ja käsittelytoimissa.

Voidaan soveltaa yleisesti.

Vähän melua aiheuttavat laitteet

Tähän saattavat sisältyä suorakäyttöiset moottorit, kompressorit, pumput ja soihdut.

Melun ja tärinän torjuntalaitteet

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

i.	melunvaimentimet;

ii.	laitteiden ääni- ja tärinäneristys;

iii.	melua aiheuttavien laitteiden kotelointi;

iv.	rakennusten äänieristäminen.

Sovellettavuutta saattaa rajoittaa tilanpuute (olemassa olevissa laitoksissa).

Melun vaimentaminen

Melun leviämistä voidaan vähentää asettamalla esteitä melun aiheuttajien ja vastaanottajien väliin (esimerkiksi meluntorjuntaseinät, penkereet ja rakennukset).

Voidaan soveltaa vain olemassa oleviin laitoksiin, koska tämän tekniikan käytön pitäisi olla tarpeetonta uusien laitosten suunnittelun ansiosta. Olemassa olevissa laitoksissa esteiden asettelua saattaa rajoittaa tilanpuute.

Voidaan soveltaa metallijätteen leikkureissa tapahtuvan mekaanisen käsittelyn osalta leikkureissa tapahtuvan räjähdysmäisen palon eli deflagraation riskin asettamissa rajoissa.

1.5 Päästöt veteen

BAT 19. Vedenkulutuksen optimoimiseksi, muodostuvan jäteveden määrän vähentämiseksi sekä maaperään ja veteen vapautuvien päästöjen estämiseksi, tai, jos se ei ole mahdollista, niiden vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää seuraavassa esitettävien menetelmien asianmukaista yhdistelmää.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

Vesihuolto

Vedenkulutus optimoidaan toimenpiteillä, joita voivat olla muun muassa seuraavat:

—	vedensäästösuunnitelmat (esimerkiksi vedenkäytön tehokkuustavoitteiden, vuokaavioiden ja veden massataseiden laatiminen);

—	pesuveden käytön optimointi (esimerkiksi kuivapuhdistus letkulla suihkuttamisen sijasta, liipaisukytkinten käyttö kaikissa pesulaitteissa);

—	alipaineen luomiseen käytettävän veden vähentäminen (esimerkiksi nesterengaspumppujen käyttö yhdessä korkean kiehumispisteen omaavien nesteiden kanssa).

Voidaan soveltaa yleisesti.

Veden kierrätys

Vedet kierrätetään laitoksessa, tarvittaessa käsittelyn jälkeen. Kierrätysastetta rajoittavat laitoksen vesitase, veden sisältämät epäpuhtaudet (esimerkiksi hajuyhdisteet) ja/tai vesin ominaisuudet (esimerkiksi ravinnepitoisuus).

Voidaan soveltaa yleisesti.

Läpäisemätön pinta

Sen mukaan, millaisia riskejä jäte aiheuttaa maaperän ja/tai veden pilaantumisen suhteen, koko jätteenkäsittelyalueen (esimerkiksi jätteiden vastaanotto-, käsittely-, varastointi- ja kuormausalueet) pinnoitus kyseisiä nesteitä läpäisemättömäksi.

Voidaan soveltaa yleisesti.

Menetelmät tankkien ja säiliöiden ylivuotojen ja rikkoontumisen todennäköisyyden ja niiden vaikutusten vähentämiseksi

Sen mukaan, millaisia riskejä tankeissa ja säiliöissä olevat nesteet aiheuttavat maaperän ja/tai veden pilaantumisen suhteen, tähän sisältyy muun muassa seuraavia menetelmiä:

—	ylivuototunnistimet;

—	ylivuotoputket, jotka johdetaan suljettuun viemäröintijärjestelmään (eli asianmukaiseen suoja-altaaseen tai toiseen säiliöön);

—	nestesäiliöt, jotka sijoitetaan soveltuvaan suoja-altaaseen; suoja-altaan tilavuus on yleensä sellainen, että suurimman säiliön sisältö mahtuu siihen;

—	säiliöiden ja suoja-altaiden eristäminen (esimerkiksi venttiilien sulkeminen).

Voidaan soveltaa yleisesti.

Jätteen varastointi- ja käsittelyalueiden kattaminen

Sen mukaan, millaisia riskejä jäte aiheuttaa maaperän ja/tai veden pilaantumisen suhteen, jäte varastoidaan ja käsitellään katetuilla alueilla, jotta estetään sen joutuminen kosketukseen sadeveden kanssa ja minimoidaan siten pilaantuneen huleveden määrä.

Varastoitavan tai käsiteltävän jätteen suuri määrä saattaa rajoittaa soveltamista (esimerkiksi mekaaninen käsittely metallijätteen leikkureissa).

Vesivirtojen erotus

Kukin vesivirta (esimerkiksi hulevesi, prosessivesi) kerätään ja käsitellään erikseen sen epäpuhtaussisällön ja käsittelymenetelmien yhdistelmän mukaan. Etenkin pilaantumattomat vesivirrat erotetaan käsittelyä edellyttävistä jätevesivirroista.

Voidaan soveltaa yleisesti uusiin laitoksiin.

Voidaan soveltaa yleisesti olemassa oleviin laitoksiin vedenkeräysjärjestelmän sijoittelun asettamissa rajoissa.

Asianmukainen vesien keräily- ja viemäröintijärjestelmä

Jätteenkäsittelyalueella on vesien keräily- ja viemäröintijärjestelmä..

Käsittely- ja varastointialueille satava sadevesi kerätään viemäriin yhdessä muun muassa pesuveden ja satunnaisten vuotojen kanssa ja kierrätetään tai lähetetään jatkokäsiteltäväksi riippuen sen sisältämistä epäpuhtauspitoisuuksista.

Voidaan soveltaa yleisesti uusiin laitoksiin.

Voidaan soveltaa yleisesti olemassa oleviin laitoksiin veden viemärijärjestelmän sijoittelun asettamissa rajoissa.

Suunnittelu- ja kunnossapitotoimet vuotojen havaitsemisen ja korjaamisen mahdollistamiseksi

Mahdollisten vuotojen säännöllinen tarkkailu on riskiperusteista ja tarvittaessa laitteet korjataan.

Maanalaisten komponenttien käyttö minimoidaan. Käytettäessä maanalaisia komponentteja käytetään maanalaisten komponenttien suoja-allasta sen mukaan, millaisia riskejä näiden komponenttien sisältämä jäte aiheuttaa maaperän ja/tai veden pilaantumisen suhteen.

Maanpäällisten komponenttien käyttöä Voidaan soveltaa yleisesti uusiin laitoksiin. Jäätymisriski saattaa kuitenkin rajoittaa sitä.

Suoja-altaiden asentamismahdollisuudet saattavat olla rajalliset olemassa olevissa laitoksissa.

Varastoinnin asianmukainen puskurikapasiteetti

Perustetaan riskiperusteisesti asianmukainen puskurikapasiteetti muissa kuin tavanomaisissa toimintaolosuhteissa muodostuvan jäteveden varastoimiseksi (ottaen huomioon esimerkiksi epäpuhtauksien luonne, jäteveden myöhemmän käsittelyn vaikutukset ja vastaanottava ympäristö).

Jäteveden päästö tästä puskurivarastosta on mahdollista vasta, kun asianmukaiset toimenpiteet on toteutettu (esimerkiksi tarkkailu, käsittely, uudelleenkäyttö).

Voidaan soveltaa yleisesti uusiin laitoksiin.

Olemassa olevissa laitoksissa soveltamista saattavat rajoittaa käytettävissä oleva tila ja vedenkeräysjärjestelmän sijoittelu (layout).

BAT 20. Veteen joutuvien päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää jäteveden käsittelyssä jäljempänä esiteltävien menetelmien asianmukaista yhdistelmää.

Menetelmä (23)		Epäpuhtaudet joihin menetelmällä voidaan vaikuttaa	Soveltaminen
Alustava ja primäärikäsittely, kuten:
a.	Tasaus	Kaikki epäpuhtaudet	Voidaan soveltaa yleisesti.
b.	Neutralointi	Hapot, alkalit
c.	Fysikaalinen erottelu, esimerkiksi seuloilla, sihdeillä, hiekanerottimilla, rasvanerottimilla, öljyn ja veden erottimilla tai esiselkeytysaltailla	Karkea kiintoaines, suspendoitunut kiintoaines, öljy/rasva
Fysikaalis-kemiallinen käsittely, kuten:
d.	Adsorptio	Adsorboituvat liuenneet ei-biohajoavat tai inhiboivat epäpuhtaudet, esimerkiksi hiilivedyt, elohopea, AOX	Voidaan soveltaa yleisesti.
e.	Tislaus/väkevöinti	Liuenneet ei-biohajoavat tai inhiboivat epäpuhtaudet, jotka voidaan tislata, esimerkiksi eräät liuottimet
f.	Saostaminen	Saostuvat liuenneet ei-biohajoavat tai inhiboivat epäpuhtaudet, esimerkiksi metallit, fosfori
g.	Kemiallinen hapettaminen	Hapettuvat liuenneet ei-biohajoavat tai inhiboivat epäpuhtaudet, esimerkiksi nitriitti, syanidi
h.	Kemiallinen pelkistäminen	Pelkistyvät liuenneet ei-biohajoavat tai inhiboivat epäpuhtaudet, esimerkiksi kuudenarvoinen kromi (Cr(VI))
i.	Haihdutus	Liukoiset epäpuhtaudet
j.	Ioninvaihto	Ioniset liuenneet ei-biohajoavat tai inhiboivat epäpuhtaudet, esimerkiksi metallit
k.	Strippaus	Puhdistettavissa olevat epäpuhtaudet, esimerkiksi rikkivety (H2S), ammoniakki (NH3), eräät adsorboituvat orgaanisesti sitoutuneet halogeenit (AOX), hiilivedyt
Biologinen käsittely, kuten:
l.	Aktiivilieteprosessi	Biologisesti hajoavat orgaaniset yhdisteet	Sovelletaan yleisesti.
m.	Membraanibioreaktori	Biologisesti hajoavat orgaaniset yhdisteet	Sovelletaan yleisesti.
Typen poisto
n.	Nifrifikaatio/denitrifikaatio, jos käsittelyyn sisältyy biologista käsittelyä	Typen kokonaismäärä, ammoniakki	Nitrifikaatiota ei välttämättä voida soveltaa, jos kloridipitoisuus on suuri (esim. yli 10 g/l) ja jos kloridipitoisuuden alentaminen ennen nitrifikaatiota ei ole perusteltua ympäristöhyötyjen kannalta. Nitrifikaatiota ei voida soveltaa, jos jäteveden lämpötila on alhainen (esimerkiksi alle 12 °C).
Kiintoaineksen poisto, kuten:
o.	Koagulaatio ja flokkulaatio	Suspendoitunut kiintoaines ja hiukkasiin kiinnittyneet metallit	Voidaan soveltaa yleisesti.
p.	Selkeytys
q.	Suodatus (esimerkiksi hiekkasuodatus, mikrosuodatus, ultrasuodatus)
r.	Flotaatio

Taulukko 6.1

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset BAT-päästötasot suorille päästöille vastaanottavaan vesistöön

Aine/muuttuja

BAT-päästötaso (24)

Jätteenkäsittelyprosessi, johon BAT-päästötasoa sovelletaan

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) (25)

10–60 mg/l

—	Kaikki jätteenkäsittely lukuun ottamatta vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittelyä

10–100 mg/l (26) (27)

—	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely

Kemiallinen hapenkulutus (COD) (25)

30–180 mg/l

—	Kaikki jätteenkäsittely lukuun ottamatta vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittelyä

30–300 mg/l (26) (27)

—	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely

Kiintoaineen kokonaispitoisuus (TSS)

5–60 mg/l

—	Kaikki jätteenkäsittely

Öljyn hiilivetyindeksi (HOI)

0,5–10 mg/l

—	Metallijätteen mekaaninen käsittely leikkureilla

—	VFC- ja/tai VHC-yhdisteitä sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittely

—	Jäteöljyn uudelleenjalostus

—	Lämpöarvoa omaavan jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely

—	Kaivetun pilaantuneen maa-aineksen vesipesu

—	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely

Typen kokonaismäärä (kokonaistyppi)

1–25 mg/l (28) (29)

—	Jätteen biologinen käsittely

—	Jäteöljyn uudelleenjalostus

10–60 mg/l (28) (29) (30)

—	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely

Fosforin kokonaismäärä (kokonaisfosfori)

0,3–2 mg/l

—	Jätteen biologinen käsittely

1–3 mg/l (27)

—	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely

Fenoli-indeksi

0,05–0,2 mg/l

—	Jäteöljyn uudelleenjalostus

—	Lämpöarvoa omaavan jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely

0,05–0,3 mg/l

—	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely

Vapaa syanidi (CN-) (31)

0,02–0,1 mg/l

—	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely

Adsorboituvat orgaanisesti sitoutuneet halogeenit (AOX) (31)

0,2–1 mg/l

—	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely

Metallit ja metalloidit (31)

Arseeni (ilmaistuna As:nä)

0,01–0,05 mg/l

—	Metallijätteen mekaaninen käsittely leikkureilla

—	VFC- ja/tai VHC-yhdisteitä sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittely

—	Jätteen mekaanis-biologinen käsittely

—	Jäteöljyn uudelleenjalostus

—	Lämpöarvoa omaavan jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely

—	Kiinteän ja/tai pastamaisen jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely

—	Käytettyjen liuottimien regenerointi

—	Kaivetun pilaantuneen maa-aineksen vesipesu

Kadmium (ilmaistuna Cd:nä)

0,01–0,05 mg/l

Kromi (ilmaistuna Cr:nä)

0,01–0,15 mg/l

Kupari (ilmaistuna Cu:na)

0,05–0,5 mg/l

Lyijy (ilmaistuna Pb:nä)

0,05–0,1 mg/l (32)

Nikkeli (ilmaistuna Ni:nä)

0,05–0,5 mg/l

Elohopea (ilmaistuna Hg:nä)

0,5–5 μg/l

Sinkki (ilmaistuna Zn:nä)

0,1–1 mg/l (33)

Arseeni (ilmaistuna As:nä)

0,01–0,1 mg/l

—	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely

Kadmium (ilmaistuna Cd:nä)

0,01–0,1 mg/l

Kromi (ilmaistuna Cr:nä)

0,01–0,3 mg/l

Kuudenarvoinen kromi (ilmaistuna Cr(VI):nä)

0,01–0,1 mg/l

Kupari (ilmaistuna Cu:na)

0,05–0,5 mg/l

Lyijy (ilmaistuna Pb:nä)

0,05–0,3 mg/l

Nikkeli (ilmaistuna Ni:nä)

0,05–1 mg/l

Elohopea (ilmaistuna Hg:nä)

1–10 μg/l

Sinkki (ilmaistuna Zn:nä)

0,1–2 mg/l

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty kohdassa BAT 7.

Taulukko 6.2

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset BATpäästötasot epäsuorille päästöille vastaanottavaan vesistöön

Aine/muuttuja

BAT-päästötaso (34) (35)

Jätteenkäsittelyprosessi, johon BAT-päästötasoa sovelletaan

Öljyn hiilivetyindeksi (HOI)

0,5–10 mg/l

—	Metallijätteen mekaaninen käsittely leikkureilla

—	VFC- ja/tai VHC-yhdisteitä sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittely

—	Jäteöljyn uudelleenjalostus

—	Lämpöarvoa omaavan jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely

—	Kaivetun pilaantuneen maa-aineksen vesipesu

—	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely

Vapaa syanidi (CN-) (36)

0,02–0,1 mg/l

—	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely

Adsorboituvat orgaanisesti sitoutuneet halogeenit (AOX) (36)

0,2–1 mg/l

—	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely

Metallit ja metalloidit (36)

Arseeni (ilmaistuna As:nä)

0,01–0,05 mg/l

—	Metallijätteen mekaaninen käsittely leikkureilla

—	VFC- ja/tai VHC-yhdisteitä sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittely

—	Jätteen mekaanis-biologinen käsittely

—	Jäteöljyn uudelleenjalostus

—	Lämpöarvoa omaavan jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely

—	Kiinteän ja/tai pastamaisen jätteen fysikaalis-kemiallinen käsittely

—	Käytettyjen liuottimien regenerointi

—	Kaivetun pilaantuneen maa-aineksen vesipesu

Kadmium (ilmaistuna Cd:nä)

0,01–0,05 mg/l

Kromi (ilmaistuna Cr:nä)

0,01–0,15 mg/l

Kupari (ilmaistuna Cu:na)

0,05–0,5 mg/l

Lyijy (ilmaistuna Pb:nä)

0,05–0,1 mg/l (37)

Nikkeli (ilmaistuna Ni:nä)

0,05–0,5 mg/l

Elohopea (ilmaistuna Hg:nä)

0,5–5 μg/l

Sinkki (ilmaistuna Zn:nä)

0,1–1 mg/l (38)

Arseeni (ilmaistuna As:nä)

0,01–0,1 mg/l

—	Vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittely

Kadmium (ilmaistuna Cd:nä)

0,01–0,1 mg/l

Kromi (ilmaistuna Cr:nä)

0,01–0,3 mg/l

Kuudenarvoinen kromi (ilmaistuna Cr(VI):nä)

0,01–0,1 mg/l

Kupari (ilmaistuna Cu:na)

0,05–0,5 mg/l

Lyijy (ilmaistuna Pb:nä)

0,05–0,3 mg/l

Nikkeli (ilmaistuna Ni:nä)

0,05–1 mg/l

Elohopea (ilmaistuna Hg:nä)

1–10 μg/l

Sinkki (ilmaistuna Zn:nä)

0,1–2 mg/l

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty kohdassa BAT 7.

1.6 Päästöt onnettomuuksista ja vaaratilanteista

BAT 21. Onnettomuuksista ja vaaratilanteista aiheutuvien ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi parasta käytettävää tekniikkaa on käyttää kaikkia seuraavassa esitettyjä menetelmiä osana onnettomuuksien hallintasuunnitelmaa (ks. BAT 1).

Menetelmä

Kuvaus

Suojaustoimet

Tällaisia toimenpiteitä ovat muun muassa seuraavat:

—	laitoksen suojaaminen ilkivallalta;

—	palon- ja räjähdyksenestojärjestelmä, johon sisältyy laitteet ehkäisemistä, havaitsemista ja sammutusta varten;

—	asiaan kuuluvien torjuntalaitteiden saavutettavuus ja toimivuus hätätilanteissa.

Vaaratilanteista/onnettomuuksista aiheutuvien päästöjen hallinta

Laaditaan menettelyjä ja otetaan käyttöön teknisiä toimia onnettomuuksista ja vaaratilanteista aiheutuvien päästöjen, kuten vuodoista, sammutusvedestä tai turvaventtiileistä vapautuvien päästöjen hallitsemiseksi (mahdollisen leviämisen estämiseksi).

Vaaratilanteiden/onnettomuuksien kirjaus- ja arviointijärjestelmä

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—	loki/päiväkirja, johon kirjataan kaikki onnettomuudet, vaaratilanteet, menettelyjen muutokset ja tarkastusten tulokset;

—	menettelyt tällaisten vaaratilanteiden ja onnettomuuksien tunnistamiseksi, niihin vastaamiseksi ja niistä oppimiseksi.

1.7 Materiaalitehokkuus

BAT 22. Materiaalien käyttämiseksi tehokkaasti parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on korvata materiaalit jätteellä.

Kuvaus

Käytetään jätettä muiden materiaalien sijasta jätteiden käsittelyyn (esimerkiksi emäs- tai happojätteiden käyttö pH-arvon säätämiseen, lentotuhkan käyttö sideaineina).

Soveltaminen

Soveltamista rajoittaa jonkin verran pilaantumisriski, joka johtuu epäpuhtauksien (esimerkiksi raskasmetallien, POP-yhdisteiden, suolojen ja patogeenien) esiintymisestä jätteessä, jolla korvataan muita materiaaleja. Toisen rajoitteen muodostaa muita materiaaleja korvaavan jätteen yhteensopivuus käsittelyyn tulevan jätteen kanssa (ks. BAT 2).

1.8 Energiatehokkuus

BAT 23. Energian käyttämiseksi tehokkaasti parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää molempia seuraavassa esitettyjä menetelmiä.

Menetelmä

Kuvaus

Energiatehokkuussuunnitelma

Energiatehokkuussuunnitelmaan sisältyy toiminnon (tai toimintojen) energiankulutuksen määrittely ja laskenta, tärkeimpien vuotuisten tulosindikaattorien asettaminen (esimerkiksi energiankulutus ilmaistuna kilowattitunteina (kWh) käsiteltyä jätetonnia kohti) sekä säännöllisten parannustavoitteiden ja niihin liittyvien toimien suunnittelu. Suunnitelma mukautetaan muun muassa suoritettavien prosessien ja käsiteltävien jätevirtojen erityispiirteisiin.

Energiatasekirjanpito

Energiatasekirjanpidossa esitetään energian kulutus ja tuotanto (muualle toimitus mukaan luettuna) jaoteltuna lähteen tyypin mukaan (sähkö, kaasu, perinteiset nestemäiset polttoaineet, perinteiset kiinteät polttoaineet ja jäte). Tähän sisältyvät seuraavat tiedot:

i)	tiedot energiankulutuksesta toimitettuna energiana;

ii)	tiedot laitoksesta muualle toimitetusta energiasta;

iii)	energiavirtoja koskevat tiedot (esimerkiksi Sankey-kaaviot tai energiataseet), jotka osoittavat, miten energiaa käytetään prosessissa.

Energiatasekirjanpito mukautetaan muun muassa suoritettavien prosessien ja käsiteltävien jätevirtojen erityispiirteisiin.

1.9 Pakkausten uudelleenkäyttö

BAT 24. Loppukäsiteltäväksi toimitettavan jätteen määrän vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää pakkaukset uudelleen osana jäännösten (residues) hallintasuunnitelmaa (ks. BAT 1).

Kuvaus

Pakkaukset (kuten tynnyrit, säiliöt, IBC-säiliöt ja kuormalavat) käytetään uudelleen jätteen pakkaamiseen, jos ne ovat hyväkuntoisia ja riittävän puhtaita. Tämä edellyttää, että niiden yhteensopivuus niissä säilytettävien aineiden kanssa tarkistetaan (peräkkäisissä käytöissä). Tarvittaessa pakkaukset lähetetään asianmukaiseen käsittelyyn (esimerkiksi kunnostus tai puhdistus) ennen uudelleenkäyttöä.

Soveltaminen

Uudelleenkäytettävien pakkausten aiheuttama jätteen saastumisriski rajoittaa soveltamista jonkin verran.

2 JÄTTEEN MEKAANISEN KÄSITTELYN PARASTA KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAA TEKNIIKKAA (BAT) KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

Ellei toisin mainita, 2 jaksossa esitettyjä BAT-päätelmiä Voidaan soveltaa jätteen mekaaniseen käsittelyyn silloin, kun siihen ei yhdistetä biologista käsittelyä, ja 1 jaksossa esitettyjen yleisten BAT-päätelmien lisäksi.

2.1 Jätteen mekaanisen käsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat yleiset päätelmät

2.1.1 Päästöt ilmaan

BAT 25. Pölyn, hiukkasiin kiinnittyneiden metallien, PCDD/F:n ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ilmaan vapautuvien päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on soveltaa BAT 14d -tekniikkaa ja käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä		Kuvaus	Soveltaminen
a.	Sykloni	Ks. 6.1 kohta. Sykloneita käytetään lähinnä karkeiden hiukkasten esierottimina.	Voidaan soveltaa yleisesti.
b.	Kuitusuodatin	Ks. 6.1 kohta.	Ei ehkä voida soveltaa suoraan murskaimeen yhdistettyihin poistokanaviin, jos deflagraation eli räjähdysmäisen palon vaikutuksia kuitusuodattimeen ei voida lieventää (esimerkiksi käyttämällä paineenrajoitusventtiilejä).
c.	Märkäpesu	Ks. 6.1 kohta.	Voidaan soveltaa yleisesti.
d.	Veden ruiskutus leikkuriin	Leikattava jäte kostutetaan ruiskuttamalla vettä leikkuriin. Ruiskutettavan veden määrää säädellään suhteessa käsiteltävän jätteen määrään (jota voidaan tarkkailla leikkurin moottorin kuluttaman energian avulla). Jäännöspölyä sisältävä jätekaasu ohjataan sykloniin tai sykloneihin ja/tai märkäpesuriin.	Voidaan soveltaa vain paikallisten olosuhteiden (esimerkiksi matala lämpötila, kuivuus) asettamissa rajoissa.

Taulukko 6.3

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukainen BAT-päästötaso pölypäästöille ilmaan jätteen mekaanisesta käsittelystä

Muuttuja

Yksikkö

BAT-päästötaso

(Näytteenottojakson keskiarvo)

Pöly

mg/Nm3

2–5 (39)

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty kohdassa BAT 8.

2.2 Metallijätteen leikkureissa tapahtuvan jätteen mekaanisen käsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

Ellei toisin mainita, tässä kohdassa esitettyjä BAT-päätelmiä sovelletaan metallijätteen leikkureissa tapahtuvan jätteen mekaaniseen käsittelyyn kohdan BAT 25 lisäksi.

2.2.1 Yleinen ympäristönsuojelun taso

BAT 26. Yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi ja onnettomuuksista ja vaaratilanteista johtuvien päästöjen estämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää BAT 14 g -tekniikkaa ja kaikkia seuraavassa esitettyjä menetelmiä:

a.	paalatun jätteen leikkausta edeltävän yksityiskohtaisen tarkastusmenettelyn käyttöönotto;

b.	vaarallisten esineiden poistaminen jätevirrasta ja niiden turvallinen hävittäminen (esimerkiksi kaasupullot, esikäsittelemättömät romuajoneuvot, esikäsittelemätön sähkö- ja elektroniikkalaiteromu, PCB-yhdisteiden tai elohopean saastuttamat esineet, radioaktiiviset esineet);

c.	säiliöiden käsittely vain, jos niihin on liitetty puhtaustodistus.

2.2.2 Räjähdysmäiset palot

BAT 27. Räjähdysmäisten palojen eli deflagraatioiden estämiseksi ja niissä tapahtuvien päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää seuraavassa esitetyistä menetelmistä menetelmää a ja toista tai molempia menetelmistä b ja c.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

Deflagraatioiden hallintasuunnitelma

Tähän sisältyvät seuraavat tiedot:

—	deflagraatioiden vähentämisohjelma, jolla on tarkoitus tunnistaa lähde tai lähteet ja toteuttaa toimenpiteitä deflagraatiotapahtumien ehkäisemiseksi, esimerkiksi tarkastamalla tulevat jätteet BAT 26a:n mukaisesti tai poistamalla vaaralliset esineet BAT 26b:n mukaisesti;

—	aiempien deflagraatiotapahtumien ja korjauskeinojen tarkastelu ja deflagraatioita koskevan tietämyksen levittäminen;

—	deflagraatiotapahtumiin reagoimista koskeva käytäntö.

Voidaan soveltaa yleisesti.

Paineenrajoituslaitteet

Asennetaan paineenrajoituslaitteita lieventämään deflagraatioista tulevia paineaaltoja, jotka muutoin aiheuttaisivat suurta vahinkoa ja myöhempiä päästöjä.

Esikäsittely leikkurilla

Matalanopeuksisen leikkurin käyttö ennen varsinaista leikkuria

Voidaan soveltaa yleisesti uusiin laitoksiin tulevan jätteen mukaan.

Voidaan soveltaa laitosten merkittäviin parannuksiin, kun on todettu huomattava määrä deflagraatioita.

2.2.3 Energiatehokkuus

BAT 28. Energian käyttämiseksi tehokkaasti parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on pitää leikkurin syöttö vakaana.

Kuvaus

Leikkurin syöttöä tasataan välttämällä jätteen syötön keskeytymistä tai liikasyöttöä, joka aiheuttaisi ei-toivottuja leikkurin pysäytyksiä ja käynnistyksiä.

2.3 VFC- ja/tai VHC-yhdisteitä sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

Ellei toisin mainita, tässä kohdassa esitettyjä BAT-päätelmiä sovelletaan VFC- ja/tai VHC-yhdisteitä sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelyyn kohdan BAT 25 lisäksi.

2.3.1 Päästöt ilmaan

BAT 29. Ilmaan pääsevien orgaanisten yhdisteiden päästöjen ehkäisemiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on soveltaa BAT 14d -tekniikkaa ja BAT 14h:ta ja käyttää seuraavassa esitetyistä menetelmistä menetelmää a sekä toista tai molempia menetelmistä b ja c.

Menetelmä		Kuvaus
a.	Jäähdytysaineiden ja öljyjen optimoitu poistaminen ja talteenotto	Kaikki jäähdytysaineet ja öljyt poistetaan VFC- ja/tai VHC-yhdisteitä sisältävästä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta alipaineimujärjestelmällä (jolla jäähdytysaineista poistetaan esimerkiksi vähintään 90 prosenttia). Jäähdytysaineet erotetaan öljyistä ja öljyistä poistetaan kaasu. Kompressoriin jäljelle jäävän öljyn määrä minimoidaan (jotta kompressorista ei tipu öljyä).
b.	Kryogeeninen kondensaatio	VFC-/VHC-yhdisteiden kaltaisia orgaanisia yhdisteitä sisältävä jätekaasu toimitetaan kryogeeniseen kondensaatioyksikköön, jossa se nesteytetään (ks. kuvaus 6.1 kohdassa). Nesteytetty kaasu varastoidaan painesäiliöihin jatkokäsittelyä varten.
c.	Adsorptio	VFC-/VHC-yhdisteiden kaltaisia orgaanisia yhdisteitä sisältävä jätekaasu johdetaan adsorptiojärjestelmiin (ks. kuvaus 6.1 kohdassa). Käytetty aktiivihiili regeneroidaan kuumalla ilmalla, jota pumpataan suodattimeen orgaanisten yhdisteiden desorpoimiseksi. Tämän jälkeen regeneroinnin jätekaasu kompressoidaan ja jäähdytetään orgaanisten yhdisteiden nesteyttämiseksi (joissain tapauksissa kryogeenisen kondensaation avulla). Sitten nesteytetty kaasu varastoidaan painesäiliöihin. Kompressiovaiheesta jäljelle jäävä jätekaasu johdetaan tavallisesti takaisin adsorptiojärjestelmään VFC-/VHC-päästöjen minimoimiseksi.

Taulukko 6.4

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset BAT-päästötasot kanavoiduille TVOC- ja CFC-päästöille ilmaan VFC- ja/tai VHC-yhdisteitä sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelystä

Muuttuja

Yksikkö

BAT-päästötaso

(Näytteenottojakson keskiarvo)

TVOC

mg/Nm3

3–15

CFC-yhdisteet

mg/Nm3

0,5–10

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty kohdassa BAT 8.

2.3.2 Räjähdykset

BAT 30. Räjähdyksistä johtuvien päästöjen estämiseksi käsiteltäessä VFC- ja/tai VHC-yhdisteitä sisältävää sähkö- ja elektroniikkalaiteromua parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää jompaakumpaa seuraavassa esitetyistä menetelmistä.

Menetelmä		Kuvaus
a.	Inertti ympäristö	”Suljettujen laitteistojen (esimerkiksi suljetut leikkurit, murskaimet tai pölyn- ja vaahdonkeräimet) happipitoisuutta lasketaan (esimerkiksi 4 tilavuusprosenttiin) ruiskuttamalla tilaan inerttiä kaasua (esimerkiksi typpeä).”
b.	Koneellinen ilmanvaihto	Käyttämällä koneellista ilmanvaihtoa suljetun tilan (esimerkiksi suljetutut leikkurit, murskaimet tai pölyn- ja vaahdonkeräimet) hiilivetypitoisuus lasketaan < 25 prosenttiin alemmasta räjähdysrajasta.

2.4 Lämpöarvoa omaavan jätteen mekaanisen käsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

BAT 25:n lisäksi tässä kohdassa esitettyjä BAT-päätelmiä sovelletaan direktiivin 2010/75/EU liitteessä I olevan 5.3 kohdan a alakohdan iii alakohdan ja b alakohdan ii alakohdan kattamaan lämpöarvoa omaavan jätteen mekaaniseen käsittelyyn.

2.4.1 Päästöt ilmaan

BAT 31. Ilmaan vapautuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on soveltaa BAT 14d -tekniikkaa ja käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä		Kuvaus
a.	Adsorptio	Ks. 6.1 kohta.
b.	Biosuodatin
c.	Terminen hapetus
d.	Märkäpesu

Taulukko 6.5

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukainen BAT-päästötaso kanavoiduille TVOC-päästöille ilmaan lämpöarvoa omaavan jätteen mekaanisesta käsittelystä

Muuttuja

Yksikkö

BAT-päästötaso

(Näytteenottojakson keskiarvo)

TVOC

mg/Nm3

10–30 (40)

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty kohdassa BAT 8.

2.5 Elohopeaa sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun mekaanisen käsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

Ellei toisin mainita, tässä kohdassa esitettyjä BAT-päätelmiä sovelletaan elohopeaa sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun mekaaniseen käsittelyyn BAT 25 kohdan lisäksi.

2.5.1 Päästöt ilmaan

BAT 32. Ilmaan vapautuvien elohopeapäästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on kerätä elohopeapäästöt syntypaikalla, toimittaa ne puhdistettavaksi ja suorittaa asianmukaista tarkkailua.

Kuvaus

Tähän sisältyvät kaikki seuraavat toimenpiteet:

—	elohopeaa sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelyyn käytettävät laitteet on suljettu, alipaineistettu ja yhdistetty kohdepoistojärjestelmään (LEV);

—	prosessien jätekaasu käsitellään pölynpoistomenetelmillä, kuten sykloneilla, kuitusuodattimilla ja HEPA-suodattimilla, minkä jälkeen adsorptio aktiivihiileen (ks. 6.1 kohta);

—	jätekaasun käsittelyn tehokkuutta tarkkaillaan;

—	käsittely- ja varastointialueiden elohopeatasot mitataan usein (esimerkiksi kerran viikossa) mahdollisten elohopeavuotojen havaitsemiseksi.

Taulukko 6.6

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukainen BAT-päästötaso kanavoiduille elohopeapäästöille ilmaan elohopeaa sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun mekaanisesta käsittelystä

Muuttuja

Yksikkö

BAT-päästötaso

(Näytteenottojakson keskiarvo)

Elohopea (Hg)

μg/Nm3

2–7

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty kohdassa BAT 8.

3 JÄTTEEN BIOLOGISEN KÄSITTELYN PARASTA KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAA TEKNIIKKAA (BAT) KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

Ellei toisin mainita, 3 jaksossa esitettyjä BAT-päätelmiä sovelletaan jätteen biologisen käsittelyyn 1 jaksossa esitettyjen yleisten BAT-päätelmien lisäksi. Tässä 3 jaksossa esitettäviä BAT-päätelmiä ei sovelleta vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittelyyn.

3.1 Jätteen biologisen käsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat yleiset päätelmät

3.1.1 Yleinen ympäristönsuojelun taso

BAT 33. Hajupäästöjen vähentämiseksi ja yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on valita tuleva jäte.

Kuvaus

Menetelmä koostuu tulevan jätteen esihyväksynnästä, hyväksynnästä ja lajittelusta (ks. BAT 2), jotta varmistetaan tulevan jätteen soveltuvuus jätteenkäsittelyyn esimerkiksi ravinnetasapainon, kosteuden tai biologista aktiivisuutta mahdollisesti vähentävien myrkyllisten yhdisteiden osalta.

3.1.2 Päästöt ilmaan

BAT 34. Ilmaan johdettavien pölyn, orgaanisten yhdisteiden ja hajuyhdisteiden, H2S ja NH3 mukaan luettuina, kanavoitujen päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä		Kuvaus
a.	Adsorptio	Ks. 6.1 kohta.
b.	Biosuodatin	Ks. 6.1 kohta. Jätekaasun esikäsittely (esimerkiksi vesi- tai happopesurilla) ennen biosuodatusta saattaa olla tarpeen, jos NH3-pitoisuus on korkea (esimerkiksi 5–40 mg/Nm3) väliaineen pH-arvon hallitsemiseksi ja N2O:n muodostumisen rajoittamiseksi biosuodattimessa. Eräät muut hajuyhdisteet (esimerkiksi merkaptaanit, H2S) voivat aiheuttaa biosuodattimen väliaineen happamoitumista ja edellyttävät vesi- tai emäspesurin käyttöä jätekaasun esikäsittelyssä ennen biosuodatusta.
c.	Kuitusuodatin	Ks. 6.1 kohta. Kuitusuodatinta käytetään jätteen mekaanis-biologisen käsittelyn yhteydessä.
d.	Terminen hapetus	Ks. 6.1 kohta.
e.	Märkäpesu	Ks. 6.1 kohta. Vesi-, happo- tai emäspesureita käytetään yhdessä biosuodattimen, termisen hapetuksen tai aktiivihiileen tapahtuvan adsorption kanssa.

Taulukko 6.7

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukainen BAT-päästötaso kanavoiduille NH3-, haju-, pöly- ja TVOC päästöille ilmaan jätteen biologisesta käsittelystä

Muuttuja	Yksikkö	BAT-päästötaso (Näytteenottojakson keskiarvo)	Jätteenkäsittelyprosessi
NH3 (41) (42)	mg/Nm3	0,3–20	Kaikki jätteen biologinen käsittely
Hajupitoisuus (41) (42)	HYE/Nm3	200–1 000	Kaikki jätteen biologinen käsittely
Pöly	mg/Nm3	2–5	Jätteen mekaanis-biologinen käsittely
TVOC	mg/Nm3	5–40 (43)	Jätteen mekaanis-biologinen käsittely

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty kohdassa BAT 8.

3.1.3 Päästöt veteen ja veden kulutus

BAT 35. Jäteveden muodostumisen ja veden kulutuksen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää kaikkia seuraavassa esitettyjä menetelmiä.

Menetelmä		Kuvaus	Soveltaminen
a.	Vesivirtojen erotus	Kompostikasoista ja -aumoista tihkuva suotovesi erotetaan hulevedestä (ks. BAT 19f).	Voidaan soveltaa yleisesti uusiin laitoksiin. Voidaan soveltaa yleisesti olemassa oleviin laitoksiin veden vesikiertojen sijoittelun asettamissa rajoissa.
b.	Veden kierrätys	Kierrätetään (esimerkiksi nestemäisen mädätteen vedenpoistosta anaerobisissa prosesseissa saatavat) prosesessivedet tai käytetään mahdollisimman paljon muita vesivirtoja (esimerkiksi kondenssivettä, huuhteluvettä, pintavaluntavettä). Kierrätysastetta rajoittavat laitoksen vesitase, vesien epäpuhtaudet (esimerkiksi raskasmetallit, suolat, patogeenit, hajuyhdisteet) ja/tai vesivirtojen ominaisuudet (esimerkiksi ravinnepitoisuus).	Voidaan soveltaa yleisesti.
c.	Suotoveden muodostumisen minimointi	Optimoidaan jätteen kosteuspitoisuus suotoveden syntymisen minimoimiseksi.	Voidaan soveltaa yleisesti.

3.2 Jätteen aerobisen käsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

Ellei toisin mainita, tässä kohdassa esitettyjä BAT-päätelmiä sovelletaan jätteen aerobiseen käsittelyyn 3.1 kohdassa esitettyjen, jätteen biologista käsittelyä koskevien yleisten BAT-päätelmien lisäksi.

3.2.1 Yleinen ympäristönsuojelun taso

BAT 36. Ilmaan vapautuvien päästöjen vähentämiseksi ja yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla ja/tai valvoa keskeisiä jätteen ja prosessien muuttujia.

Kuvaus

Keskeisten jätteen ja prosessien muuttujien tarkkailu ja/tai valvonta, johon sisältyy muun muassa seuraavaa:

—	käsiteltävän jätteen ominaispiirteet (esimerkiksi hiilen ja typen suhde, kappalekoko);

—	lämpötila ja kosteuspitoisuus auman eri kohdissa;

—	auman ilmastus (esimerkiksi auman kääntötiheyden, auman O2- ja/tai CO2-pitoisuuden tai koneellista ilmastusta käytettäessä ilmavirtojen lämpötilan avulla);

—	auman huokoisuus, korkeus ja leveys.

Soveltaminen

Auman kosteuspitoisuuden tarkkailua ei voida soveltaa suljettuihin prosesseihin, jos terveys- ja/tai turvallisuusongelmia on havaittu. Tässä tapauksessa kosteuspitoisuutta voidaan tarkkailla ennen jätteen siirtämistä suljettuun kompostointivaiheeseen ja säädellä, kun jäte lähtee suljetusta kompostointivaiheesta.

3.2.2 Ilmaan vapautuvat haju- ja hajapäästöt

BAT 37. Ulkoilmassa suoritettavista käsittelyvaiheista ilmaan vapautuvien pöly-, haju- ja bioaerosolipäästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai molempia seuraavassa esitettyjä menetelmiä.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

Puoliläpäisevillä kalvoilla peittäminen

Aktiiviset kompostointiaumat peitetään puoliläpäisevillä kalvoilla.

Voidaan soveltaa yleisesti.

Toiminnan mukauttaminen sääoloihin

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—

Otetaan huomioon sääolot ja -ennusteet suoritettaessa merkittäviä ulkoilmassa tapahtuvia prosessitoimintoja. Esimerkiksi vältetään aumojen tai kasojen tekoa tai kääntämistä, seulontaa tai murskausta, jos sääolot ovat päästöjen leviämisen kannalta epäsuotuisat (esimerkiksi tuulen nopeus on liian pieni tai suuri tai tuuli puhaltaa herkkien kohteiden suuntaan).

—	Suunnataan aumat siten, että mahdollisimman pieni ala kompostimassasta on alttiina vallitsevalle tuulelle, jotta vähennetään epäpuhtauksien leviämistä auman pinnasta. Aumat ja kasat sijoitetaan mieluiten matalimpaan kohtaan laitoksen alueella.

Voidaan soveltaa yleisesti.

3.3 Jätteen anaerobisen käsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

Ellei toisin mainita, tässä kohdassa esitettyjä BAT-päätelmiä sovelletaan jätteen anaerobiseen käsittelyyn 3.1 kohdassa esitettyjen, jätteen biologista käsittelyä koskevien yleisten BAT-päätelmien lisäksi.

3.3.1 Päästöt ilmaan

BAT 38. Ilmaan vapautuvien päästöjen vähentämiseksi ja yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla ja/tai valvoa keskeisiä jätteen ja prosessien muuttujia.

Kuvaus

Manuaalisen ja/tai automaattisen tarkkailujärjestelmän käyttöönotto, jotta

—	varmistetaan mädättämön vakaa toiminta;

—	minimoidaan toimintaongelmat, kuten vaahtoaminen, joka voi aiheuttaa hajupäästöjä;

—	saadaan riittävän varhainen varoitus järjestelmän vikatiloista, jotka voivat johtaa reaktorin rikkoutumiseen ja räjähdyksiin.

Tähän sisältyy muun muassa seuraavien keskeisten jätteen ja prosessien muuttujien tarkkailu ja/tai valvonta:

—	mädättämön syötön pH-arvo ja alkaliniteetti;

—	mädättämön toimintalämpötila;

—	mädättämön syötön hydrauliset ja orgaaniset täyttönopeudet;

—	haihtuvien rasvahappojen (VFA) ja ammoniakin pitoisuudet mädättämössä ja mädätteessä;

—	biokaasun määrä, koostumus (esimerkiksi H2S) ja paine;

—	nesteen ja vaahdon tasot mädättämössä.

3.4 Jätteen mekaanis-biologisen käsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

Ellei toisin mainita, tässä kohdassa esitettyjä BAT-päätelmiä sovelletaan jätteen mekaanis-biologiseen käsittelyyn 3.1 kohdassa esitettyjen, jätteen biologista käsittelyä koskevien yleisten BAT-päätelmien lisäksi.

Aerobista käsittelyä (3.2 kohta) ja anaerobista käsittelyä (3.3 kohta) koskevia BAT-päätelmiä sovelletaan soveltuvin osin jätteen mekaanis-biologiseen käsittelyyn.

3.4.1 Päästöt ilmaan

BAT 39. Ilmaan vapautuvien päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää molempia seuraavista menetelmistä.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

Jätekaasuvirtojen erottaminen

Jätekaasun kokonaisvirran jakaminen BAT 3 kohdassa mainitussa inventaariossa tunnistettuihin epäpuhtauspitoisuudeltaan suuriin ja pieniin jätekaasuvirtoihin.

Voidaan soveltaa yleisesti uusiin laitoksiin.

Voidaan soveltaa yleisesti olemassa oleviin laitoksiin ilmakiertojen sijoittelun (layout) asettamissa rajoissa.

Jätekaasun kierrätys

Epäpuhtauspitoisuudeltaan pienen jätekaasun kierrätys biologisessa prosessissa ja sen jälkeinen epäpuhtauspitoisuuteen mukautettu jätekaasun käsittely (ks. BAT 34).

Jätekaasun lämpötila ja/tai epäpuhtauspitoisuus saattaa rajoittaa jätekaasun käyttöä biologisessa prosessissa.

Jätekaasun sisältämä vesihöyry saattaa olla tarpeen kondensoida ennen kaasun uudelleenkäyttöä. Tässä tapauksessa jäähdyttäminen on välttämätöntä, ja kondensoitu vesi kierrätetään mahdollisuuksien mukaan (ks. BAT 35) tai käsitellään ennen sen pois johtamista.

4 JÄTTEEN FYSIKAALIS-KEMIALLISEN KÄSITTELYN PARASTA KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAA TEKNIIKKAA (BAT) KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

Ellei toisin mainita, 4 jaksossa esitettyjä BAT-päätelmiä sovelletaan jätteen fysikaalis-kemiallisen käsittelyyn 1 jaksossa esitettyjen yleisten BAT-päätelmien lisäksi.

4.1 Kiinteän ja/tai pastamaisen jätteen fysikaalis-kemiallisen käsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

4.1.1 Yleinen ympäristönsuojelun taso

BAT 40. Yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla tulevaa jätettä osana jätteen esihyväksyntä- ja hyväksyntämenettelyjä (ks. BAT 2).

Kuvaus

Tulevan jätteen tarkkailu esimerkiksi seuraavien seikkojen suhteen:

—	orgaanisten aineiden, hapettavien aineiden, metallien (esimerkiksi elohopean), suolojen ja hajuyhdisteiden pitoisuus;

—	H2:n muodostumispotentiaali, kun savukaasun käsittelyjäännöksiin, esimerkiksi lentotuhkaan, sekoitetaan vettä.

4.1.2 Päästöt ilmaan

BAT 41. Ilmaan vapautuvien pölyn, orgaanisten yhdisteiden ja NH3:n päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on soveltaa BAT 14d -tekniikkaa ja käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä		Kuvaus
a.	Adsorptio	Ks. 6.1 kohta.
b.	Biosuodatin
c.	Kuitusuodatin
d.	Märkäpesu

Taulukko 6.8

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukainen BAT-päästötaso kanavoiduille pölypäästöille ilmaan kiinteän ja/tai pastamaisen jätteen fysikaalis-kemiallisesta käsittelystä

Muuttuja

Yksikkö

BAT-päästötaso

(Näytteenottojakson keskiarvo)

Pöly

mg/Nm3

2–5

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty kohdassa BAT 8.

4.2 Jäteöljyn uudelleenjalostuksen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

4.2.1 Yleinen ympäristönsuojelun taso

BAT 42. Yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla tulevaa jätettä osana jätteen esihyväksyntä- ja hyväksyntämenettelyjä (ks. BAT 2).

Kuvaus

Tulevan jätteen klooripitoisten yhdisteiden pitoisuuden tarkkailu (esimerkiksi klooratut liuottimet tai PCB-yhdisteet).

BAT 43. Loppukäsittelyyn lähetettävän jätteen määrän vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai molempia seuraavassa esitetyistä menetelmistä.

Menetelmä		Kuvaus
a.	Materiaalien hyödyntäminen	Esimerkiksi tyhjötislauksen, liuotinuuton tai ohutkalvohaihduttimien jäännösten käyttö muun muassa asfalttituotteissa.
b.	Energiana hyödyntäminen	Käytetään esimerkiksi tyhjötislauksen, liuotinuuton tai ohutkalvohaihduttimien jäännökset muun muassa energian hyödyntämiseen.

4.2.2 Päästöt ilmaan

BAT 44. Ilmaan vapautuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on soveltaa BAT 14d -tekniikkaa ja käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä		Kuvaus
a.	Adsorptio	Ks. 6.1 kohta.
b.	Terminen hapetus	Ks. 6.1 kohta. Tähän sisältyy jätekaasun johtaminen prosessiuuniin tai -kattilaan.
c.	Märkäpesu	Ks. 6.1 kohta.

Sovelletaan 4.5 kohdassa asetettua BAT-päästötasoa.

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty kohdassa BAT 8.

4.3 Lämpöarvoa omaavan jätteen fysikaalis-kemiallisen käsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

4.3.1 Päästöt ilmaan

BAT 45. Ilmaan vapautuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on soveltaa BAT 14d -tekniikkaa ja käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä		Kuvaus
a.	Adsorptio	Ks. 6.1 kohta.
b.	Kryogeeninen kondensaatio
c.	Terminen hapetus
d.	Märkäpesu

Voidaan soveltaa 4.5 kohdassa asetettua BAT-päästötasoa.

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty kohdassa BAT 8.

4.4 Käytettyjen liuottimien regeneroinnin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

4.4.1 Yleinen ympäristönsuojelun taso

BAT 46. Käytettyjen liuottimien regeneroinnin yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi parasta käytettävää tekniikkaa on käyttää yhtä tai molempia seuraavassa esitetyistä menetelmistä.

Menetelmä		Kuvaus	Soveltaminen
a.	Materiaalien hyödyntäminen	Liuottimet otetaan talteen tislausjäännöksistä haihduttamalla.	Soveltamista voi rajoittaa liiallinen energiantarve suhteessa talteen otettavan liuottimen määrään.
b.	Energian hyödyntäminen	Tislausjäännökset käytetään energian hyödyntämiseen.	Voidaan soveltaa yleisesti.

4.4.2 Päästöt ilmaan

BAT 47. Ilmaan vapautuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on soveltaa BAT 14d -tekniikkaa ja käyttää useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä		Kuvaus	Soveltaminen
a.	Prosessin poistokaasujen kierrätys höyrykattilaan	Lauhduttimista tulevat prosessin poistokaasut johdetaan energiaa laitokselle tuottavaan höyrykattilaan.	Tätä ei ehkä voida soveltaa halogenoitujen liuotinjätteiden käsittelyyn, jotta vältetään PCB-yhdisteiden ja/tai PCDD/F:n muodostuminen ja päästöt.
b.	Adsorptio	Ks. 6.1 kohta.	Turvallisuusnäkökohdat saattavat rajoittaa menetelmän soveltamista (esimerkiksi aktiivihiilipedeillä on taipumus itsesyttymiseen, kun niihin syötetään ketoneja).
c.	Terminen hapetus	Ks. 6.1 kohta.	Tätä ei ehkä voida soveltaa halogenoitujen liuotinjätteiden käsittelyyn, jotta vältetään PCB-yhdisteiden ja/tai PCDD/F:n tuottaminen ja päästöt.
d.	Kondensaatio tai kryogeeninen kondensaatio	Ks. 6.1 kohta.	Voidaan soveltaa yleisesti.
e.	Märkäpesu	Ks. 6.1 kohta.	Voidaan soveltaa yleisesti.

Sovelletaan 4.5 kohdassa asetettua BAT-päästötasoa.

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty kohdassa BAT 8.

4.5 Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukainen BAT-päästötaso ilmaan vapautuville orgaanisten yhdisteiden päästöille jäteöljyn uudelleenjalostuksesta, lämpöarvoa omaavan jätteen fysikaalis-kemiallisesta käsittelystä ja käytettyjen liuottimien regeneroinnista

Taulukko 6.9

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukainen BAT-päästötaso ilmaan kanavoiduille TVOC-päästöille jäteöljyn uudelleenjalostuksesta, lämpöarvoa omaavan jätteen fysikaalis-kemiallisesta käsittelystä ja käytettyjen liuottimien regeneroinnista

Muuttuja

Yksikkö

BAT-päästötaso (44)

(Näytteenottojakson keskiarvo)

TVOC

mg/Nm3

5–30

4.6 Käytetyn aktiivihiilen, katalyyttijätteiden ja kaivetun pilaantuneen maa-aineksen lämpökäsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

4.6.1 Yleinen ympäristönsuojelun taso

BAT 48. Käytetyn aktiivihiilen, katalyyttijätteiden ja kaivetun pilaantuneen maa-aineksen lämpökäsittelyn yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää kaikkia seuraavassa esitettyjä menetelmiä.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

Lämmön talteenotto uunin poistokaasusta

Talteen otettua lämpöä voidaan käyttää esimerkiksi polttoilman esilämmitykseen tai aktiivihiilen regenerointiin käytettävän höyryn tuottamiseen.

Voidaan soveltaa yleisesti.

Epäsuorasti lämmitettävä uuni

Epäsuorasti lämmitettävää uunia käytetään, jotta uunin sisältö ja polttimesta tai polttimista tulevat savukaasut eivät joudu kosketuksiin keskenään

Epäsuorasti lämmitettävien uunien rakenteeseen kuuluu tavallisesti metalliputki, ja korroosio-ongelmat saattavat rajoittaa menetelmän soveltamista.

Saattaa myös olla olemassa taloudellisia rajoitteita, jotka estävät jälkiasennuksen olemassa oleviin polttolaitoksiin.

Prosessin sisäiset tekniikat ilmaan vapautuvien päästöjen vähentämiseksi

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—	uunin lämpötilan ja rumpu-uunin pyörimisnopeuden valvonta;

—	polttoaineen valinta;

—	suljetun uunin käyttö tai uunin käyttö matalammalla paineella ilmaan vapautuvien hajapäästöjen välttämiseksi.

Voidaan soveltaa yleisesti.

4.6.2 Päästöt ilmaan

BAT 49. Ilmaan vapautuvien HCl:n, HF:n, pölyn ja orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on soveltaa BAT 14d -tekniikkaa ja käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä		Kuvaus
a.	Sykloni	Ks. 6.1 kohta. Menetelmää käytetään yhdistettynä muihin puhdistusmenetelmiin.
b.	Sähkösuodatin (ESP)	Ks. 6.1 kohta.
c.	Kuitusuodatin
d.	Märkäpesu
e.	Adsorptio
f.	Lauhduttaminen
g.	Terminen hapetus (45)

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty kohdassa BAT 8.

4.7 Kaivetun pilaantuneen maa-aineksen vesipesun parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

4.7.1 Päästöt ilmaan

BAT 50. Varastointi-, käsittely- ja pesuvaiheista ilmaan johtuvien pölyn ja orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on soveltaa BAT 14d -tekniikkaa ja käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä		Kuvaus
a.	Adsorptio	Ks. 6.1 kohta.
b.	Kuitusuodatin
c.	Märkäpesu

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty kohdassa BAT 8.

4.8 PCB-yhdisteitä sisältävien laitteiden puhdistuksen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät

4.8.1 Yleinen ympäristönsuojelun taso

BAT 51. Yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi ja PCB-yhdisteiden ja orgaanisten yhdisteiden ilmaan kanavoitujen päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää kaikkia seuraavassa esitettyjä menetelmiä:

Menetelmä

Kuvaus

Varastointi- ja käsittelyalueiden päällystäminen

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—	betonilattialle levitettävä hartsipinnoite koko varastointi- ja käsittelyalueella.

Henkilöstön kulkurajoitusten käyttöönotto kontaminaation leviämisen estämiseksi

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—	varastointi- ja käsittelyalueiden sisäänkäynnit lukitaan;

—	saastuneiden laitteiden varastointi- ja käsittelyalueelle pääsylle edellytetään erityistä pätevyyttä;

—	erilliset ”puhtaat” ja ”likaiset” pukuhuoneet henkilökohtaisten suojavarusteiden pukemista/riisumista varten.

Optimoitu laitteiden puhdistus ja viemäröinti

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—	saastuneiden laitteiden ulkopintojen puhdistus anionisella puhdistusaineella;

—	laitteiden tyhjentäminen pumpulla tai alipaineen alaisena painovoimaisen tyhjentämisen sijasta;

—	alipaineastian täyttöä, tyhjentämistä sekä liittämistä ja irrottamista koskevat menettelyt määritetään ja otetaan käyttöön;

—	pitkä nesteenpoistoaika (vähintään 12 tuntia), jotta vältetään saastuneen nesteen valuminen myöhemmissä käsittelytoiminnoissa, kun sähkömuuntajan ydin on erotettu ulkokuoresta.

Ilmaan joutuvien päästöjen valvonta ja tarkkailu

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—	Puhdistusalueen ilma kerätään ja käsitellään aktiivihiilisuodattimilla.

—	Edellä menetelmässä c mainittu alipainepumppaus yhdistetään piipunpääpuhdistusjärjestelmään (esimerkiksi korkealämpötilapolttoon, lämpöhapetukseen tai aktiivihiileen suoritettavaan absorptioon).

—	Kanavoituja päästöjä tarkkaillaan (ks. BAT 8).

—	PCB-yhdisteiden mahdollisia laskeumia tarkkaillaan (esimerkiksi fysikaalis-kemiallisilla mittauksilla tai biomonitoroinnilla).

Jätteenkäsittelyssä syntyvien jäännösten (residues) loppukäsittely

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—	Sähkömuuntajan huokoiset saastuneet osat (puu ja paperi) toimitetaan korkealämpötilapolttoon.

—	Öljyjen sisältämät PCB-yhdisteet tuhotaan (esimerkiksi kloorinpoisto, vetykäsittely, solvatoituja elektroneja hyödyntävät prosessit, korkealämpötilapoltto).

Liuottimen talteenotto käytettäessä liuotinpesua

Orgaaninen liuotin kerätään ja tislataan uudelleenkäytettäväksi prosessissa.

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty kohdassa BAT 8.

5 VESIPOHJAISEN NESTEMÄISEN JÄTTEEN KÄSITTELYN PARASTA KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAA TEKNIIKKAA (BAT) KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

Ellei toisin mainita, 5 jaksossa esitettyjä BAT-päätelmiä sovelletaan vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittelyyn 1 jaksossa esitettyjen yleisten BAT-päätelmien lisäksi.

5.1 Yleinen ympäristönsuojelun taso

BAT 52. Yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla tulevaa jätettä osana jätteen esihyväksyntä- ja hyväksyntämenettelyjä (ks. BAT 2).

Kuvaus

Tulevan jätteen tarkkailu muun muassa seuraavien seikkojen suhteen:

—	biologinen hajoaminen (esimerkiksi BOD, BOD/COD-suhde, Zahn-Wellens-testi, biologisen inhibition mahdollisuus (esimerkiksi aktiivilietteen esto));

—	emulsion hajottamisen toteutettavuus esimerkiksi laboratoriotestien avulla.

5.2 Päästöt ilmaan

BAT 53. Ilmaan vapautuvien HCl:n, NH3:n ja orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on soveltaa BAT 14d -tekniikkaa ja käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä		Kuvaus
a.	Adsorptio	Ks. 6.1 kohta.
b.	Biosuodatin
c.	Terminen hapetus
d.	Märkäpesu

Taulukko 6.10

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset BAT-päästötasot kanavoiduille HCl- ja TVOC-päästöille ilmaan vesipohjaisen nestemäisen jätteen käsittelystä

Muuttuja

Yksikkö

BAT-päästötaso (46)

(Näytteenottojakson keskiarvo)

Suolahappo (HCl)

mg/Nm3

1–5

TVOC

3–20 (47)

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty kohdassa BAT 8.

6 MENETELMIEN KUVAUS

6.1 Kanavoidut päästöt ilmaan

Menetelmä	Tyypilliset torjuttavat epäpuhtaudet	Kuvaus
Adsorptio	Elohopea, haihtuvat orgaaniset yhdisteet, rikkivety, haisevat yhdisteet	Adsorptio on heterogeeninen reaktio, jossa kaasumolekyylit tarttuvat kiinteään tai nestemäiseen pintaan, joka suosii tiettyjä yhdisteitä ja siten poistaa ne päästövirroista. Kun pinta on adsorboinut mahdollisimman paljon molekyylejä, adsorbentti vaihdetaan tai adsorboitunut sisältö desorpoituu osana adsorbentin regeneraatiota. Desorpoitumisen jälkeen epäpuhtauksien pitoisuus on yleensä korkeampi, ja epäpuhtaudet voidaan joko ottaa talteen tai loppukäsitellä. Yleisin adsorbentti on raemainen aktiivihiili.
Biosuodatin	Ammoniakki, rikkivety, haihtuvat orgaaniset yhdisteet, haisevat yhdisteet	Jätekaasuvirta johdetaan orgaanisesta materiaalista (kuten turpeesta, kanervasta, kompostista, juurista, kaarnasta, havupuuaineksesta tai niiden erilaisista yhdistelmistä) tai jostain inertistä materiaalista (kuten savesta, aktiivihiilestä tai polyuretaanista) koostuvan pedin läpi, jossa luonnollisesti esiintyvät mikro-organismit hapettavat sen biologisesti hiilidioksidiksi, vedeksi, epäorgaanisiksi suoloiksi ja biomassaksi. Biosuodattimen suunnittelussa otetaan huomioon tulevan jätteen tyyppi tai tyypit. Suodattimeen valitaan esimerkiksi vedensitomiskyvyn, tilavuuspainon, huokoisuuden ja rakenteellisen kestävyyden kannalta asianmukainen petimateriaali. Myös suodatinpedin asianmukainen korkeus ja pinta-ala ovat tärkeitä. Biosuodatin yhdistetään soveltuvaan tuuletus- ja ilmankiertojärjestelmään, jotta varmistetaan ilman tasainen jakautuminen koko petiin ja jätekaasun riittävä viipymäaika pedissä.
Kondensaatio ja kryogeeninen kondensaatio	Haihtuvat orgaaniset yhdisteet	Kondensaatio on menetelmä, jolla poistetaan liuotinhöyryt jätekaasuvirrasta laskemalla sen lämpötila alle kastepisteen. Kryogeenisessa kondensaatiossa käyttölämpötila voi olla jopa – 120 °C, mutta käytännössä lämpötila kondensointilaitteessa on usein – 40 °C:n ja – 80 °C:n välillä. Kryogeenisella kondensaatiolla voidaan poistaa kaikki haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja haihtuvat epäorgaaniset epäpuhtaudet riippumatta niiden yksilöllisistä höyrynpaineista. Käytettyjen matalien lämpötilojen ansiosta saavutetaan hyvin suuri kondensointitehokkuus, minkä vuoksi menetelmä soveltuu hyvin haihtuvien orgaanisten yhdisteiden viimeiseksi vähentämismenetelmäksi.
Sykloni	Pöly	Syklonisuodattimia käytetään niiden raskaampien hiukkasten poistamiseen, jotka ”laskeutuvat”, kun jätekaasut pakotetaan pyörivään liikkeeseen, ennen kuin ne lähtevät erottimesta. Sykloneja käytetään hiukkasmaisen materiaalin, lähinnä PM10-hiukkasten, vähentämiseen.
Sähkösuodatin (ESP)	Pöly	Sähköstaattiset pölynkeräimet toimivat siten, että hiukkaset varataan sähköisesti ja erotetaan sähkökentän avulla. Ne voivat toimia hyvin erilaisissa olosuhteissa. Kuivassa ESP:ssä kerätyt aineet poistetaan mekaanisesti (esim. ravistamalla, värinällä, puristetulla ilmalla), ja märkä-ESP:ssä ne huuhdellaan sopivalla nesteellä, tavallisesti vedellä
Kuitusuodatin	Pöly	Kuitusuodattimet, joihin usein viitataan pussisuodattimina, koostuvat huokoisesta kudos- tai huopakuidusta, jonka läpi johdetaan kaasuja hiukkasten poistamiseksi. Kuitusuodattimen käyttö edellyttää sellaisen kangasmateriaalin valintaa, joka soveltuu yhteen jätekaasujen ominaisuuksien ja korkeimman toimintalämpötilan kanssa.
HEPA-suodatin	Pöly	HEPA-suodattimet (suurtehosuodattimet) ovat absoluuttisuodattimia. Suodatinaine koostuu paperista tai lasikuituhuovasta, jonka tiheys on suuri. Jätekaasu johdetaan suodatinaineen läpi, johon hiukkaset kerätään.
Terminen hapetus	Haihtuvat orgaaniset yhdisteet	Palavien kaasujen ja hajuyhdisteiden hapettaminen jätekaasuvirrassa kuumentamalla epäpuhtausseoksia ilmalla tai hapella itsesyttymislämpötilaa korkeampaan lämpötilaan polttokammiossa ja tämän ylläpitäminen korkeassa lämpötilassa niin pitkään, että kaasut palavat hiilidioksidiksi ja vedeksi.
Märkäpesu	Pöly, haihtuvat orgaaniset yhdisteet, kaasumaiset happamat yhdisteet (emäspesuri), kaasumaiset emäksiset yhdisteet (happopesuri)	Kaasumaisten tai hiukkasmaisten epäpuhtauksien poistaminen kaasuvirrasta aineensiirrolla nestemäiseen liuottimeen, usein veteen tai vesipohjaiseen liuokseen. Siihen saattaa liittyä kemiallinen reaktio (esimerkiksi happo- tai emäspesurissa). Joissakin tapauksissa yhdisteet voidaan ottaa liuottimesta talteen.

6.2 Orgaanisten yhdisteiden hajapäästöt ilmaan

Vuotojen tunnistus- ja korjausohjelma (LDAR)

Haihtuvat orgaaniset yhdisteet

Järjestelmällinen toimintatapa orgaanisten yhdisteiden pistelähteistä tapahtuvien hajapäästöjen vähentämiseksi havaitsemalla ja sitten korjaamalla tai vaihtamalla vuotavat komponentit. Tällä hetkellä vuotojen tunnistamiseen on käytettävissä haistelumenetelmä (joka on kuvailtu standardissa EN 15446) ja optisia kaasun kuvantamismenetelmiä.

Haistelumenetelmä: Ensimmäinen vaihe on tunnistus, jossa käytetään käsikäyttöistä orgaanisten yhdisteiden analysaattoria, joka mittaa laitteen läheisyydessä olevan pitoisuuden (esim. liekki-ionisaation tai valoionisaation avulla). Toisessa vaiheessa vuotava komponentti suljetaan tiiviiseen säkkiin, jotta voidaan suorittaa suora mittaus päästön lähteellä. Joskus tämä toinen vaihe korvataan matemaattisilla korrelaatiokäyrillä, jotka perustuvat samanlaisista komponenteista aiemmin tehdyistä lukuisista mittauksista saatuihin tilastollisiin tuloksiin.

Optiset kaasun kuvantamistekniikat: Optisessa kuvantamisessa käytetään pieniä ja kevyitä käsikäyttöisiä kameroita, jotka mahdollistavat kaasuvuotojen tosiaikaisen visualisoinnin, jolloin vuodot näkyvät ”savuna” videotallentimessa yhdessä vuotavan komponentin normaalin kuvan kanssa. Näin merkittävät orgaanisten yhdisteiden vuodot voidaan paikantaa helposti ja nopeasti. Aktiiviset järjestelmät tuottavat kuvan takaisin sironneen infrapuna-alueen laservalon avulla, joka heijastetaan komponenttiin ja sen ympäristöön. Passiiviset järjestelmät perustuvat laitteiston ja sen ympäristön luonnolliseen infrapunasäteilyyn.

VOC-yhdisteiden hajapäästöjen mittaus

Haihtuvat orgaaniset yhdisteet

Haistelumenettelyä ja optista kaasun kuvantamistekniikkaa kuvataan vuotojen tunnistus- ja korjausohjelman yhteydessä.

Laitoksen päästöjen täysimittainen kartoitus ja määrällinen mittaaminen voidaan toteuttaa täydentävien menetelmien, kuten SOF-menetelmän (solar occultation flux) ja DIAL-menetelmän (differential absorption light detection and ranging) asianmukaisella yhdistelmällä. Näitä tuloksia voidaan käyttää kehityssuuntien arvioimiseen, ristiintarkastukseen ja käynnissä olevan LDAR-ohjelman päivittämiseen/validointiin.

SOF-menetelmä (solar occultation flux): Menetelmä perustuu tiettyä maantieteellistä reittiä, kohtisuoraan tuulen suuntaan nähden ja VOC-höyryjen läpi kulkevan laajakaistaisen infrapunavalon tai ultraviolettivalon/näkyvän auringonvalon spektrin tallentamiseen ja spektrometriseen Fourier-muunnosanalyysiin.

Differentiaaliseen absorptioon perustuva LIDAR-tutka (DIAL): DIAL on laserpohjainen tekniikka, jossa käytetään differentiaaliseen absorptioon perustuvaa LIDAR-tutkaa (light detection and ranging), joka on radioaaltoihin perustuvan RADAR-tutkan optinen vastine. Se perustuu lasersädepulssien takaisinsirontaan ilmakehässä olevista aerosoleista ja teleskoopilla kerättävän palaavan valon spektriominaisuuksien analysointiin.

6.3 Päästöt veteen

Menetelmä	Tyypilliset torjuttavat epäpuhtaudet	Kuvaus
Aktiivilieteprosessi	Biologisesti hajoavat orgaaniset yhdisteet	Liuenneiden orgaanisten epäpuhtauksien biologinen hapetus mikro-organismien metabolismin avulla. Liuennut happi (joka on ruiskutettu ilmana tai puhtaana happena) muuntaa orgaaniset ainesosat hiilidioksidiksi, vedeksi tai muiksi metaboliiteiksi ja biomassaksi (aktiiviliete). Mikro-organismit säilyvät jätevedessä suspensiossa ja koko seos ilmastetaan mekaanisesti. Aktiivilieteseos lähetetään erotuslaitteistoon, josta liete kierrätetään ilmastusaltaaseen.
Adsorptio	Adsorboituvat liuenneet ei-biohajoavat tai inhiboivat epäpuhtaudet, esimerkiksi hiilivedyt, elohopea, AOX	Erotusmenetelmä, jossa nesteessä (eli jätevedessä) olevat yhdisteet (eli epäpuhtaudet) tarttuvat kiinteään pintaan (tavallisesti aktiivihiileen).
Kemiallinen hapettaminen	Hapettuvat liuenneet ei-biohajoavat tai inhiboivat epäpuhtaudet, esimerkiksi nitriitti, syanidi	Orgaaniset yhdisteet hapetetaan vähemmän vaarallisiksi ja helpommin biohajoaviksi yhdisteiksi. Menetelmiä ovat muun muassa märkähapetus tai hapetus otsonin tai vetyperoksidin avulla, jota voidaan tukea katalyyteilla tai UV-säteilyllä. Kemiallista hapettumista käytetään myös muutoksia hajussa, maussa ja värissä aiheuttavien orgaanisten yhdisteiden hajottamiseen sekä desinfiointitarkoituksiin.
Kemiallinen pelkistys	Pelkistyvät liuenneet ei-biohajoavat tai inhiboivat epäpuhtaudet, esimerkiksi kuudenarvoinen kromi (Cr(VI))	Kemiallinen pelkistäminen tarkoittaa epäpuhtauksien muuntamista pelkistävien kemikaalien avulla samanlaisiksi, mutta vähemmän vahingollisiksi tai vaarallisiksi yhdisteiksi.
Koagulaatio ja flokkulaatio	Suspendoitunut kiintoaines ja hiukkasiin kiinnittyneet metallit	Koagulaatiota ja flokkulaatiota käytetään erottamaan suspendoituneet kiinteät aineet jätevedestä, ja se tehdään usein peräkkäisissä vaiheissa. Koagulaatio tehdään lisäämällä koaguloivia aineita, joiden varaus on vastakkainen kuin suspendoituneiden kiinteiden aineiden. Flokkulaatio tehdään lisäämällä polymeerejä, jolloin mikroflokkihiukkasten törmäykset saavat ne yhdistymään ja tuottamaan suurempia flokkeja. Näin muodostuneet flokit erotellaan myöhemmin selkeyttämällä, ilmaflotaatiolla tai suodattamalla.
Tislaus/väkevöinti	Liuenneet ei-biohajoavat tai inhiboivat epäpuhtaudet, jotka voidaan tislata, esimerkiksi eräät liuottimet	Tislaus on menetelmä, jolla kiehumispisteeltään erilaiset yhdisteet voidaan erottaa osittaisella haihdutuksella ja uudelleentiivistyksellä. Jäteveden tislaus tarkoittaa matalassa lämpötilassa kiehuvien epäpuhtauksien poistamista jätevedestä siirtämällä ne höyryfaasiin. Tislaus tapahtuu levyillä tai tiivisteillä varustetussa kolonnissa ja sen jälkeisessä tiivistimessä.
Tasaus	Kaikki epäpuhtaudet	Virtausten ja epäpuhtauskuormien tasapainottaminen käyttäen tankkeja tai muita hallintamenetelmiä.
Haihdutus	Liukoiset epäpuhtaudet	Korkeassa lämpötilassa kiehuvien aineiden vesiliuosten lauhduttaminen tislaamalla (ks. edellä), jatkokäyttöön, käsiteltäväksi tai hävitettäväksi (esimerkiksi jätevettä polttamalla) tekemällä vedestä höyryä. Haihdutus toteutetaan energian säästämiseksi tavallisesti monivaiheisissa yksiköissä, joissa alipaine kasvaa edettäessä. Vesihöyry lauhtuu, minkä jälkeen se voidaan käyttää uudelleen tai hävittää jätevetenä.
Suodatus	Suspendoitunut kiintoaines ja hiukkasiin kiinnittyneet metallit	Kiinteiden aineiden erottelu jätevedestä johtamalla jätevesi huokoisen materiaalin lävitse (esimerkiksi hiekkasuodatus, mikrosuodatus tai ultrasuodatus).
Flotaatio		Kiinteiden ja nestemäistä hiukkasten erottaminen jätevedestä sitomalla ne kaasukupliin, tavallisesti ilmaan. Kelluvat hiukkaset kerääntyvät veden pinnalle ja ne kootaan kuorimakauhoilla.
Ioninvaihto	Ioniset liuenneet ei-biohajoavat tai inhiboivat epäpuhtaudet, esimerkiksi metallit	Ei-toivottujen tai vaarallisten ionisten aineosien kerääminen jätevedestä ja niiden korvaaminen hyväksyttävämmillä ioneilla ioninvaihtohartsin avulla. Epäpuhtaudet otetaan väliaikaisesti talteen ja päästetään myöhemmin regenerointi- tai vastahuuhtelunesteeseen.
Membraanibioreaktori	Biologisesti hajoavat orgaaniset yhdisteet	Aktiivilietekäsittelyn ja membraanisuodatuksen yhdistelmä Käytetään kahta muunnelmaa: a) ulkoinen kierrätyskierto aktiivilietealtaan ja membraanimodulin välillä; ja b) membraanimodulin upottaminen ilmastettuun aktiivilietealtaaseen, jossa päästöt suodatetaan onton kuituväliseinän lävitse, jolloin biomassa jää altaaseen.
Membraanisuodatus	Suspendoitunut kiintoaines ja hiukkasiin kiinnittyneet metallit	Mikrosuodatus ja ultrasuodatus ovat membraanisuodatusprosesseja, joissa membraanin toiselle puolelle pidättyy ja tiivistyy jäteveden sisältämien suspendoituneiden hiukkasten ja kolloidihiukkasten kaltaisia epäpuhtauksia.
Neutralointi	Hapot, alkalit	Jäteveden pH:n säätäminen neutraaliksi (noin pH 7) lisäämällä kemikaaleja. Natriumhydroksidia (NaOH) tai kalsiumhydroksidia (Ca(OH)2) voidaan käyttää pH-tason kohottamiseen, kun taas rikkihappoa (H2SO4), suolahappoa (HCl) tai hiilidioksidia (CO2) voidaan käyttää pH:n alentamiseen. Neutraloinnin aikana saattaa tapahtua joidenkin epäpuhtauksien saostumista.
Nitrifikaatio/denitrifikaatio	Typen kokonaismäärä, ammonium	Kaksivaiheinen prosessi, joka yleensä liitetään jäteveden biologisiin käsittelylaitoksiin. Ensimmäinen vaihe on aerobinen nitrifikaatio, jossa mikro-organismit hapettavat ammoniumin (NH4 +) välituotteeksi eli nitriitiksi (NO2 -), joka hapettuu edelleen nitraatiksi (NO3 -). Sen jälkeen on hapeton denitrifikaatiovaihe, jossa mikro-organismit redusoivat nitraatin kemiallisesti typpikaasuksi.
Öljyn ja veden erottaminen	Öljy/rasva	Öljyn ja veden erottaminen ja sen jälkeinen öljyn poistaminen painovoimaerottelun avulla käyttäen erotuslaitteita tai emulsion rikkomista (käyttäen emulsion rikkovia kemikaaleja, kuten metallisuoloja, mineraalihappoja, adsorbentteja ja orgaanisia polymeerejä).
Selkeytys	Suspendoitunut kiintoaines ja hiukkasiin kiinnittyneet metallit	Suspendoituneiden hiukkasten erottaminen painovoimaan perustuvalla selkeyttämisellä.
Saostaminen	Saostuvat liuenneet ei-biohajoavat tai inhiboivat epäpuhtaudet, esimerkiksi metallit, fosfori	Liuenneiden epäpuhtauksien konvertointi liukenemattomiksi yhdisteiksi lisäämällä saostusaineita. Näin muodostuneet kiinteät saostuneet aineet erotellaan myöhemmin selkeyttämällä, ilmaflotaatiolla tai suodattamalla.
Strippaus	Puhdistettavissa olevat epäpuhtaudet, esimerkiksi rikkivety (H2S), ammoniakki (NH3), eräät adsorboituvat orgaanisesti sitoutuneet halogeenit (AOX), hiilivedyt	Puhdistettavissa olevien epäpuhtauksien poistaminen vesifaasista nesteen läpi ohjattavalla kaasufaasilla (kuten höyry, typpi tai ilma). Ne otetaan myöhemmin talteen (esimerkiksi kondensoimalla) jatkokäyttöä tai hävittämistä varten. Poistotehokkuutta voidaan parantaa lisäämällä lämpötilaa tai vähentämällä painetta.

6.4 Lajittelumenetelmät

Menetelmä	Kuvaus
Tuuliseulonta	Tuuliseulonta on prosessi, jossa eri kokoisia hiukkasia sisältävät kuivat seokset jaetaan koon perusteella karkeasti ryhmiin tai luokkiin luokituskokojen perusteella, jotka vaihtelevat 10 mesh-luvusta mesh-luokituksen alittaviin kokoihin. Tuuliseulat täydentävät seuloja sovelluksissa, jotka edellyttävät kaupallisia seulontakokoja pienempiä luokituskokoja, sekä karkeampien kokojen sihtejä ja seuloja tapauksissa, joissa se on tuuliseulonnan erityisten etujen vuoksi perusteltua.
Monimetallierotin	Metallit (rauta- ja muut kuin rautametallit (värimetallit)) lajitellaan ilmaisinkelalla, jonka magneettikenttään metallihiukkaset vaikuttavat ja joka on kytketty havaitut materiaalit poistavaa ilmavirtaa säätelevään prosessoriin.
Muiden kuin rautametallien (värimetallien) sähkömagneettinen erottaminen	Muut kuin rautametallit (värimetallit) lajitellaan pyörrevirtaerottimilla. Harvinaisia maametalleja sisältävillä magneettisilla tai keraamisilla roottoreilla kuljettimen päähän indusoidaaan pyörrevirta, joka pyörii suurella nopeudella kuljettimesta riippumattomasti. Tällä prosessilla indusoidaan tilapäisiä magneettisia voimia ei-magneettisiin metalleihin, joilla on sama napaisuus kuin roottorilla, mikä saa metallit hylkimän roottoria ja erottumaan muusta syöttöaineesta.
Käsin tapahtuva lajittelu	Työntekijät erottavat materiaalin silmämääräisen tarkastelun avulla keräyslinjalta tai lattialta joko kohdemateriaalin poistamiseksi valikoivasti yleisestä jätevirrasta tai epäpuhtauksien poistamiseksi lähtevän jätteen virrasta puhtauden parantamiseksi. Tämä menetelmä kohdistuu yleensä kierrätettäviin materiaaleihin (muun muassa lasiin ja muoviin) ja mahdollisiin epäpuhtauksiin, vaarallisiin materiaaleihin ja suurikokoisiin materiaaleihin, kuten sähkö- ja elektroniikkalaiteromuun.
Magneettinen erottaminen	Rautametallit erotetaan magneetilla, joka vetää puoleensa rautametalleja sisältäviä materiaaleja. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi kuljetinhihnan yllä olevalla magneettierottimella tai magneettirummulla.
Lähi-infrapunaspektroskopia (NIRS)	Materiaalit erotetaan lähi-infrapunasensorilla, joka skannaa kuljetinhihnan koko leveydeltä ja välittää eri materiaalien tunnusomaiset spektrit tiedonkäsittely-yksikköön, joka säätelee havaitut materiaalit poistavaa ilmavirtaa. NIRS-menetelmä ei yleensä sovellu mustien materiaalien erottamiseen.
Upotuskellutustankit	Kiinteät materiaalit erotetaan kahdeksi virraksi käyttämällä hyväksi niiden erilaisia tiheyksiä.
Koon perusteella tapahtuva erottelu	Materiaalit lajitellaan niiden hiukkaskoon mukaan. Tämä voidaan suorittaa rumpuseuloilla, lineaarisilla ja pyöreillä heiluriseuroilla, kaksoisiskuseuloilla, levyseuloilla, linkoseuloilla ja liikkuvilla arinoilla.
Tärypöytä	Metallit erotetaan niiden tiheyden ja koon mukaan niiden liikkuessa (lietteessä, jos kyseessä on märkä tärypöytä tai tiheyserotin) kallistetun levyn poikki, joka tärisee edestakaisin.
Läpivalaisujärjestelmät	Yhdistelmämateriaalit lajitellaan niiden erilaisten tiheyksien, halogeeniainesosien tai orgaanisten ainesosien mukaan röntgensäteiden avulla. Eri materiaalien ominaispiirteet välitetään tiedonkäsittely-yksikköön, joka säätelee havaitut materiaalit poistavaa ilmavirtaa.

6.5 Hallintamenetelmät

Onnettomuuksien hallintasuunnitelma

Onnettomuuksien hallintasuunnitelma on osa ympäristöjärjestelmää (ks. BAT 1) ja siinä yksilöidään laitoksen aiheuttamat vaarat ja niihin liittyvät riskit sekä määritellään toimenpiteet näiden riskien torjumiseksi. Suunnitelmassa otetaan huomio inventaario esiintyvistä tai todennäköisesti esiintyvistä epäpuhtauksista, joilla voi vapautuessaan olla ympäristövaikutuksia.

Jäännösten (residues) hallintasuunnitelma

Jäännösten hallintasuunnitelma on osa ympäristöjärjestelmää (ks. BAT 1), ja se muodostuu joukosta toimenpiteitä, joilla pyritään 1) jätteenkäsittelystä syntyvien jäännösten (residues) määrän minimointi, 2) optimoimaan jäännösten uudelleenkäyttö, regenerointi ja kierrätys ja/tai niiden sisältämän energian hyödyntäminen sekä 3) varmistamaan jäännösten asianmukainen loppukäsittely.

(1) Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40).

(2) Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, kaatopaikoista (EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2193, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, tiettyjen keskisuurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta (EUVL L 313, 28.11.2015, s. 1).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).

(5) Komission asetus (EY) N:o 1999/2006, annettu 3 päivänä helmikuuta 2006, väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen satuloiden tuonnissa (EUVL L 32, 4.2.2006, s. 34).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/53/EY, annettu 18 päivänä syyskuuta 2000, romuajoneuvoista (EYVL L 269, 21.10.2000, s. 34).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 850/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 7).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/19/EU, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (EUVL L 197, 24.7.2012, s. 38).

(9) Sellaisten muuttujien kohdalla, joihin 30 minuuttia kestävä mittaus ei näytteenottoon tai analysointiin liittyvien rajoitusten vuoksi sovellu, voidaan käyttää paremmin soveltuvaa mittausjaksoa (esimerkiksi hajupitoisuuden mittaus). PCDD/F-päästöjen tai dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden päästöjen osalta käytetään yhtä 6–8 tunnin otantajaksoa.

(10) Lajittelumenetelmät kuvataan osassa 6.4.

(11) Tarkkailun tiheyttä voidaan vähentää, jos päästötasojen on osoitettu olevan riittävän vakaat.

(12) Jos kyseessä on kertapäästö, joka tapahtuu tarkkailun vähimmäistiheyttä harvemmin, tarkkailu suoritetaan kerran kutakin kertapäästöä kohti.

(13) Tarkkailua sovelletaan vain, jos kyseinen aine on yksilöity merkitykselliseksi kohdassa BAT 3 mainitussa jätevettä koskevassa inventaariossa.

(14) Jos kyseessä on epäsuora päästö vastaanottavaan vesistöön, tarkkailutiheyttä voidaan vähentää, jos laitokselta johdetaan jätevesiä jäteveden käsittelylaitokselle, jossa puhdistetaan kyseiset epäpuhtaudet.

(15) Tarkkailun kohteena on joko TOC tai COD. TOC on parempi vaihtoehto, koska sen analysoinnissa ei käytetä hyvin myrkyllisiä yhdisteitä.

(16) Tarkkailua sovelletaan vain, jos kyseessä on suora päästö vastaanottavaan vesistöön.

(17) Tarkkailun tiheyttä voidaan vähentää, jos päästötasojen on osoitettu olevan riittävän vakaat.

(18) Tarkkailua sovelletaan vain, jos kyseinen aine on yksilöity merkitykselliseksi kohdassa BAT 3 mainitussa jätekaasuja koskevassa inventaariossa.

(19) Näytteenotto voidaan suorittaa standardin EN 1948–1 sijasta myös standardin CEN/TS 1948–5 mukaisesti.

(20) Tämän sijasta voidaan tarkkailla hajupitoisuutta.

(21) Hajupitoisuuden tarkkailun vaihtoehtona voidaan käyttää NH3:n ja H2S:n tarkkailua.

(22) Tarkkailua sovelletaan vain, jos saastuneiden laitteiden puhdistukseen käytetään liuotinta.

(23) Menetelmien kuvaukset ovat 6.3 kohdassa.

(24) Keskiarvon laskentajaksot määritellään yleisissä näkökohdissa.

(25) Sovelletaan joko TOC:n tai COD:n BAT-päästötasoa. Orgaanisen kokonaishiilen (TOC) tarkkailu on parempi vaihtoehto, koska sen analysoinnissa ei käytetä hyvin myrkyllisiä yhdisteitä.

(26) Vaihteluvälin ylärajaa ei sovelleta, jos

—	puhdistamistehokkuus on ≥ 95 prosenttia liukuvana vuosikeskiarvona ja käsiteltävässä jätteessä on seuraavat ominaispiirteet: TOC > 2 g/l (tai COD > 6 g/l) vuorokausikeskiarvona ja korkeissa lämpötiloissa pysyvien (eli vaikeasti biohajoavien) orgaanisten yhdisteiden suuri osuus; tai

—	jos kloridipitoisuudet ovat korkeita (esimerkiksi yli 5 g/l käsiteltävässä jätteessä).

(27) BAT-päästötasoa ei ehkä voida soveltaa laitoksiin, joissa käsitellään porauslietteitä/-soijaa.

(28) BAT-päästötasoa ei ehkä voida soveltaa, jos jäteveden lämpötila on matala (esimerkiksi alle 12 °C).

(29) BAT-päästötasoa ei ehkä voida soveltaa, jos kloridipitoisuudet ovat korkeita (esimerkiksi yli 10 g/l käsiteltävässä jätteessä).

(30) BAT-päästötasoa sovelletaan ainoastaan tilanteissa, joissa käytetään jäteveden biologista käsittelyä.

(31) BAT-päästötasoa sovelletaan vain, jos kyseinen aine on yksilöity merkitykselliseksi kohdassa BAT 3 mainitussa jätevettä koskevassa inventaariossa.

(32) Vaihteluvälin yläraja on 0,3 mg/l metallijätteen leikkureissa tapahtuvan mekaanisen käsittelyn osalta.

(33) Vaihteluvälin yläraja on 2 mg/l metallijätteen leikkureissa tapahtuvan mekaanisen käsittelyn osalta.

(34) Keskiarvon laskentajaksot määritellään yleisissä näkökohdissa.

(35) BAT-päästötasoja ei ehkä voida soveltaa, jos kyseiset epäpuhtaudet puhdistetaan tuotantoketjun loppupään jätevedenkäsittelylaitoksessa, mikäli tämä ei lisää ympäristön pilaantumista.

(36) BAT-päästötasoa sovelletaan vain, jos kyseinen aine on yksilöity merkitykselliseksi kohdassa BAT 3 mainitussa jätevettä koskevassa inventaariossa.

(37) Vaihteluvälin yläraja on 0,3 mg/l metallijätteen leikkureissa tapahtuvan mekaanisen käsittelyn osalta.

(38) Vaihteluvälin yläraja on 2 mg/l metallijätteen leikkureissa tapahtuvan mekaanisen käsittelyn osalta.

(39) Kun kuitusuodattimia ei voida käyttää, vaihteluvälin yläraja on 10 mg/Nm3.

(40) BAT-päästötasoa sovelletaan vain, jos kyseinen aine on tunnistettu merkitykselliseksi kohdassa BAT 3 mainitussa jätekaasuja koskevassa inventaariossa.

(41) Sovelletaan joko NH3:n tai hajupitoisuuden BAT-päästötasoa.

(42) Tätä BAT-päästötasoa ei sovelleta pääasiassa lannasta koostuvan jätteen käsittelyyn.

(43) Vaihteluvälin alaraja voidaan saavuttaa käyttämällä termistä hapetusta.

(44) BAT-päästötasoa ei sovelleta, jos päästökuorma on alle 2 kg/h päästökohdassa, edellyttäen, että mitään CMR-aineita ei ole yksilöity merkityksellisiksi kohdassa BAT 3 mainitussa jätekaasuja koskevassa inventaariossa.

(45) Terminen hapetus suoritetaan vähintään 1 100 °C:n lämpötilassa ja käyttäen kahden sekunnin viipymäaikaa sellaisissa teollisuuden sovelluksissa käytettävän aktiivihiilen regeneroimiseksi, joissa esiintyy todennäköisesti korkeissa lämpötiloissa pysyviä halogenoituja tai muita lämpöä kestäviä aineita. Juomavesi- ja elintarvikelaadun sovelluksissa käytettävän aktiivihiilen tapauksessa on riittävää käyttää jälkipoltinta, jonka vähimmäislämpötila on 850 °C ja viipymäaika kaksi sekuntia (ks. kohta 6.1).

(46) Näitä BAT-päästötasoja sovelletaan vain, jos kyseinen aine on yksilöity merkitykselliseksi kohdassa BAT 3 mainitussa jätekaasuja koskevassa inventaariossa.

(47) Vaihteluvälin yläraja on 45 mg/Nm3, jos päästökuorma on alle 0,5 kg/h päästöpisteessä.

17.8.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

L 208/94

KOMISSION SUOSITUS (EU) 2018/1149,

annettu 10 päivänä elokuuta 2018,

ei-sitovista suuntaviivoista konfliktialueiden ja korkean riskin alueiden ja muiden toimitusketjun riskien tunnistamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/821 nojalla

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Luonnon mineraalivaroihin liittyy suuria kehitysmahdollisuuksia, mutta ne voivat olla kiistanaihe konfliktialueilla tai korkean riskin alueilla, jos niistä saatavia tuloja käytetään ruokkimaan väkivaltaisen konfliktin puhkeamista tai jatkumista ja vaikeutetaan näin kehitystä, hyvää hallintotapaa ja oikeusvaltiota koskevia pyrkimyksiä. Näillä alueilla konfliktien ja mineraalien laittoman hyödyntämisen välisen yhteyden katkaiseminen on ratkaiseva tekijä rauhan, kehityksen ja vakauden takaamisessa.

(2)

Näihin huoliin puuttumiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/821 (1), jäljempänä ’asetus’, säädetään unionin tuojia, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, koskevista toimitusketjun due diligence -velvoitteista, joita sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021.

(3)

Asetuksessa määritellään konfliktialueet ja korkean riskin alueet alueiksi, joilla on käynnissä aseellinen konflikti tai jotka ovat epävakaassa konfliktinjälkeisessä tilanteessa, sekä alueiksi, joiden hallinto ja turvallisuus ovat heikolla pohjalla tai puuttuvat kokonaan, kuten toimintakyvyttömät valtiot, ja joilla kansainvälistä oikeutta rikotaan laajasti ja järjestelmällisesti, mukaan lukien ihmisoikeusrikkomukset.

(4)

Asetuksen 14 artiklan 1 kohdassa säädetään, että selkeyden, varmuuden ja johdonmukaisuuden luomiseksi talouden toimijoiden, varsinkin pk-yritysten, käytäntöjen osalta, komissio laatii Euroopan ulkosuhdehallintoa ja OECD:tä kuullen ei-sitovia suuntaviivoja talouden toimijoille ja selittää, miten kriteerejä sovelletaan parhaiten konfliktialueiden ja korkean riskin alueiden määrittämiseen, jäljempänä ’suuntaviivat’.

(5)

Artiklassa säädetään myös, että suuntaviivojen on perustuttava asetuksessa vahvistettuun konfliktialueiden ja korkean riskin alueiden määritelmään, ja niissä on otettava huomioon asiaa koskevat OECD:n due diligence -ohjeet, mukaan lukien muut toimitusketjun riskit, jotka laukaisevat mainittujen ohjeiden täydennysosissa määritetyn punaisten lippujen järjestelmän.

(6)

Jotta nämä suuntaviivat olisivat toimivia, niissä on vahvistettava due diligence -käsite konfliktialueisiin ja korkean riskin alueisiin liittyvien mineraalien ja metallien toimitusketjussa sekä vaiheet, jotka yritysten on toteutettava yksilöidäkseen tinan, tantaalin, volframin ja kullan hankintaan liittyvät riskit ja puuttuakseen niihin.

(7)	On syytä muistaa, että unionin tuojia koskevat asetuksen vaatimukset eivät liity vain konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin oleviin metalleihin ja mineraaleihin vaan myös riskeihin, jotka liittyvät toimitusketjun alkupäähän esimerkiksi kaupankäynnin, käsittelyn ja viennin osalta.

(8)

Näissä suuntaviivoissa olisi selitettävä myös konfliktialueiden ja korkean riskin alueiden tunnistamisen keskeiset periaatteet tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten, mutta tällaisten alueiden määrittely ja selittäminen eivät rajoita unionin kantaa siihen, mitä alueita voidaan pitää konfliktialueina ja korkean riskin alueina kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolella.

(9)

Näissä suuntaviivoissa olisi asetettava keskeiselle sijalle viittaus asiaa koskeviin julkisista lähteistä saataviin tietoihin, joita talouden toimijat voivat käyttää tunnistaakseen konfliktialueita tai korkean riskin alueita, joskin on syytä muistaa, että näiden lähteiden päivittämistahti vaihtelee ja niitä olisi täydennettävä muilla lähteillä tarpeen mukaan.

(10)	Muut näissä suuntaviivoissa käsiteltävät toimitusketjun riskit, joihin liittyy varoitusmerkkejä (eli ”punaisia lippuja”), liittyvät kaupankäynnin sijaintiin, tavarantoimittajiin ja epätavallisiin olosuhteisiin, ja niiden olisi perustuttava OECD:n toimiin alalla.

(11)

Asetuksen 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, että komissio pyytää ulkoisia asiantuntijoita esittämään konfliktialueista ja korkean riskin alueista ohjeistavan, ei-tyhjentävän ja säännöllisesti ajan tasalle saatettavan luettelon. Kyseisen luettelon on perustuttava näistä suuntaviivoista ja muun muassa tutkijoilta ja toimitusketjun due diligence -järjestelyistä saaduista muista olemassa olevista tiedoista tehtyyn ulkoisten asiantuntijoiden analyysiin.

(12)	Nämä suuntaviivat eivät ole sitovia, ja unionin tuojat ovat edelleen vastuussa siitä, että asetuksen due diligence -velvoitteita noudatetaan, kun taas komission yksiköt varmistavat, että suuntaviivat pysyvät jatkossakin merkityksellisinä,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

Unionin tuojien, joihin sovelletaan asetuksen (EU) 2017/821 mukaisia velvoitteita, olisi noudatettava tämän suosituksen liitteessä esitettyjä ei-sitovia suuntaviivoja. Näiden suuntaviivojen noudattaminen auttaa niitä tunnistamaan konfliktialueita ja korkean riskin alueita ja varoitusmerkkejä asianmukaisesti, jotta ne voivat noudattaa kyseisen asetuksen vaatimuksia, kun niitä ryhdytään soveltamaan 1 päivänä tammikuuta 2021. Myös muut tahot, jotka soveltavat due diligence -käytäntöjä mineraalien hankintaketjuunsa, voivat noudattaa näitä suuntaviivoja.

2.	Tämä suositus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 10 päivänä elokuuta 2018.

Komission puolesta

Cecilia MALMSTRÖM

Komission jäsen

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/821, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta (EUVL L 130, 19.5.2017, s. 1).

LIITE

1. SUUNTAVIIVOJEN TAVOITE

Asetus (EU) 2017/821, jäljempänä ’asetus’, tuli voimaan 8 päivänä kesäkuuta 2017, ja sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021 unionin tuojiin (1) (mukaan luettuna muttei yksinomaan sulattajiin ja jalostajiin). Asetuksen 1 artiklan mukaan asetuksen tarkoituksena on tarjota avoimuutta ja varmuutta konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta hankintoja tekevien unionin tuojien hankintakäytäntöihin.

Asetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan komission tehtävänä on valmistella talouden toimijoille ohjekirjan muodossa ei-sitovia suuntaviivoja, joissa selitetään, miten on parasta soveltaa kriteereitä konfliktialueiden ja korkean riskin alueiden tunnistamiseksi. Kyseisen artiklan mukaan suuntaviivoissa on otettava huomioon asiaa koskevat OECD:n due diligence -ohjeet (2), mukaan lukien muut toimitusketjun riskit, jotka laukaisevat mainittujen ohjeiden täydennysosissa määritetyn nk. punaisten lippujen (eli varoitusmerkkien) järjestelmän.

Näiden suuntaviivojen

—	2 JAKSOSSA esitetään yleinen due diligence -käsite konfliktialueisilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien mineraalien toimitusketjussa sekä vaiheet, jotka yritysten on toteutettava yksilöidäkseen tinan, tantaalin, volframin ja kullan hankintaan liittyvät riskit ja puuttuakseen niihin.

—	3 JAKSOSSA selitetään asetuksen mukaisen konfliktialueiden ja korkean riskin alueiden määritelmän kannalta keskeiset tekijät.

—	4 JAKSOSSA luetellaan julkisista lähteistä saatavat tiedot, joiden avulla yritykset voivat tunnistaa konfliktialueet ja korkean riskin alueet ja muut riskit.

—	5 JAKSOSSA annetaan tietoja mineraalien toimitusketjun muista potentiaalisten riskien indikaattoreista (tai varoitusmerkeistä eli ”punaisista lipuista”), jotka liittyvät kaupankäynnin sijaintiin, tavarantoimittajiin ja epätavallisiin olosuhteisiin.

Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on auttaa EU:n tuojia noudattamaan toimitusketjun due diligence -velvoitteita. Ne eivät rajoita asetuksen (EU) 2017/821 soveltamista eivätkä ole oikeudellisesti sitovia.

Lisäksi on syytä huomata, että asetuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti Euroopan komissio pyytää (myöhemmin) ulkoisia asiantuntijoita esittämään konfliktialueista ja korkean riskin alueista ohjeistavan, ei-tyhjentävän ja säännöllisesti ajan tasalle saatettavan luettelon. Kyseinen luettelo perustuu näistä suuntaviivoista ja muun muassa hallituksilta, kansainvälisiltä järjestöiltä, tutkijoilta ja toimitusketjun due diligence -järjestelyistä saaduista olemassa olevista tiedoista tehtyyn ulkoisten asiantuntijoiden analyysiin.

2. DUE DILIGENCE -PERIAATTEET MINERAALIEN TOIMITUSKETJUSSA – YLEINEN KÄSITE JA VAIHEET

2.1 Riskiperusteisen due diligence -käytännön käsite

Mineraalien louhintaan, käsittelyyn ja kauppaan konfliktialueilla ja korkean riskin alueilla osallistuvilla yrityksillä on mahdollisuus luoda tuloja, kasvua ja vaurautta, turvata toimeentulo ja edistää paikallista kehitystä. Tällaisissa tilanteissa voi olla myös riskinä, että yritykset edistävät toiminnallaan tai hankintapäätöksillään merkittäviä kielteisiä vaikutuksia tai ne liitetään tällaisiin vaikutuksiin, mukaan lukien aseelliset konfliktit ja vakavat ihmisoikeusloukkaukset. Jotta voidaan tämän vuoksi varmistaa, että yritykset eivät tarkoituksellisesti tai tahattomasti edistä tällaisia kielteisiä vaikutuksia tai että niitä ei liitetä (edelleen) niihin, niiden olisi otettava riskiperusteinen due diligence -käytäntö osaksi jatkuvaa proaktiivista ja reaktiivista prosessia, joka integroidaan tiiviisti niiden hallintojärjestelmään.

Yleisesti ottaen riskiperusteisella due diligence -käytännöllä tarkoitetaan vaiheita, jotka yritysten pitäisi toteuttaa voidakseen tunnistaa tosiasialliset tai mahdolliset riskit mineraalien toimitusketjussaan ja voidakseen puuttua niihin, jotta estetään konfliktialueisiin ja korkean riskin alueisiin liittyvien mineraalien louhimiseen, tuotantoon, kaupankäyntiin, jalostamiseen, käsittelyyn ja vientiin liittyvien kielteisen vaikutusten edistäminen tai lievennetään sitä. Riskit määritellään suhteessa tietyn yrityksen toiminnan mahdollisiin kielteisiin vaikutuksiin, jotka ovat seurausta yrityksen omasta toiminnasta tai jotka voidaan liittää suoraan toimintoihin, tuotteisiin tai palveluihin sen liikesuhteissa kolmansiin osapuoliin, mukaan lukien tavarantoimittajat ja muut tahot toimitusketjussa. Kielteisiä vaikutuksia voivat olla ihmisille aiheutuva vahinko (eli ulkoiset vaikutukset) taikka yrityksen maineen vahingoittuminen tai oikeudellinen vastuu (eli sisäiset vaikutukset) tai molemmat.

Yrityksiin saattaa kohdistua riskejä näiden mineraalien toimitusketjuissa, koska mineraalien louhintaan, tuotantoon, kaupankäyntiin, käsittelyyn tai vientiin toiminnan luonteen vuoksi liittyy suurempi riski merkittävistä kielteisistä vaikutuksista, kuten riski konfliktin rahoittamisesta tai konfliktin edellytysten ruokkimisesta, helpottamisesta tai pahentamisesta (ks. OECD:n due diligence -ohjeiden liite II ja niiden täydennysosat).

Näiden riskien vuoksi yritysten olisi pyrittävä vilpittömässä mielessä tunnistamaan ja arvioimaan sijaintiin, tavarantoimittajaan tai olosuhteisiin liittyviä riskejä ja ottamaan käyttöön due diligence -toimenpiteitä, jotka on mukautettu tällaisia riskejä koskevien erityisten vaatimusten mukaan. Due diligence -järjestelyn avulla yritykset voivat myös varmistaa, että ne noudattavat kansainvälistä oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat mineraaleilla käytävää laitonta kauppaa, sekä YK:n sanktiot ja EU:n päätökset, jotka perustuvat Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen (SEUT), erityisesti SEUT-sopimuksen 215 artiklan mukaiset rajoittavat toimenpiteet.

OECD:n ohjeissa esitettyihin periaatteisiin perustuvan asetuksen yleisenä tavoitteena on mahdollistaa turvattujen, avointen ja todennettavissa olevien mineraalien toimitusketjujen kehittäminen ja varmistaa, helpottaa ja edistää konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien mineraalien ja metallien vastuullista tuontia EU:hun edistämättä aseellisia konflikteja ja niihin liittyviä ihmisoikeusloukkauksia, ja edistää näin paikallisten yhteisöjen taloudellista kehitystä ja toimeentuloa.

2.2 Due diligence - järjestely – viisi vaihetta

OECD:n due diligence -ohjeisiin perustuva riskiperusteinen due diligence -järjestely jakautuu viiteen vaiheeseen, jotka kaikki on kirjattu myös asetukseen.

Yritysten koko toimitusketjussa olisi

—

perustettava vankka hallintojärjestelmä ja laadittava mahdollisesti konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia mineraaleja ja metalleja koskeva toimintapolitiikka ja viestittävä siitä selkeästi tavarantoimittajille ja yleisesti. Tähän sisältyy konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia mineraaleja sisältävien tuotteiden louhintaan, kuljetukseen, käsittelyyn, kaupankäyntiin, prosessointiin, sulattamiseen, jalostukseen ja sekoittamiseen, valmistukseen tai myyntiin liittyvien tosiasiallisten olosuhteiden tunnistaminen (asetuksen 4 artikla).

—	yksilöitävä ja arvioitava tosiasialliset tai potentiaaliset riskit toimitusketjussa (3) (asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohta).

—

suunniteltava ja pantava täytäntöön strategia yksilöityihin riskeihin vastaamiseksi, jotta näitä riskejä voidaan estää tai lieventää hyväksymällä ja panemalla täytäntöön riskinhallintasuunnitelma. Tämän tuloksena voidaan päättää, että kauppaa jatketaan riskinvähennystoimien aikana, kauppa keskeytetään tilapäisesti ja jatketaan käynnissä olevia riskinvähennystoimia tai luovutaan yhteistyöstä tavarantoimittajan kanssa, jos riskinvähennystoimissa on epäonnistuttu tai jos tavarantoimittaja on syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin (esim. lapsityövoiman käytön pahimmat muodot, pakkotyö ja kidutus) tai antaa suoraa tai välillistä tukea valtiosta riippumattomille aseellisille ryhmille (asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohta).

—

tehtävä tai teetettävä riippumattomalla kolmannella osapuolella tarkastus yrityksen toiminnasta, prosesseista ja järjestelmistä, joita käytetään panemaan täytäntöön toimitusketjun due diligence -käytännöt toimitusketjun yksilöidyissä kohdissa, erityisesti sulattajien ja jalostajien due diligence -käytäntöjen osalta. (asetuksen 6 artikla)

—	raportoitava julkisesti toimitusketjun due diligence -politiikasta ja -käytännöistä, jotta lisätään yleisön luottamusta yritysten toteuttamiin toimenpiteisiin. (asetuksen 7 artikla)

3. KONFLIKTIALUEIDEN JA KORKEAN RISKIN ALUEIDEN MÄÄRITELMÄN YMMÄRTÄMINEN

Asetuksessa sovellettu konfliktialueiden ja korkean riskin alueiden määritelmä on OECD:n due diligence -ohjeiden mukainen siltä osin, mikä on ominaista tällaisille alueille, eikä se rajoita EU:n kantaa siihen, mitä alueita voidaan pitää konfliktialueina ja korkean riskin alueina kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolella. Se on annettu yksinomaisesti asetuksen soveltamisalaan kuuluvien metallien ja mineraalien toimitusketjun due diligence -järjestelyä varten, ja sen tarkoituksena on olla käytännöllinen, perusteellinen ja yritysten kannalta helposti ymmärrettävä.

Asetuksessa määritellään konfliktialueet ja korkean riskin alueet seuraavasti (2 artiklan f alakohta):

”alueet, joilla on käynnissä aseellinen konflikti tai jotka ovat epävakaassa konfliktinjälkeisessä tilanteessa, sekä alueet, joiden hallinto ja turvallisuus ovat heikolla pohjalla tai puuttuvat kokonaan, kuten toimintakyvyttömät valtiot, ja joilla kansainvälistä oikeutta rikotaan laajasti ja järjestelmällisesti, mukaan lukien ihmisoikeusrikkomukset”.

Tässä määritelmässä noudatetaan joitakin kansainvälisessä oikeudessa vahvistettuja keskeisiä periaatteita, mukaan lukien ”alueet, joilla on käynnissä aseellinen konflikti”, ”alueet, jotka ovat epävakaassa konfliktinjälkeisessä tilanteessa” ja ”toimintakyvyttömät valtiot”. Näitä periaatteita kuvataan ja selitetään jäljempänä tarkemmin, jotta ne olisi helpompi ymmärtää käytännössä osana yritysten vastuullista toimitusketjun hallintaa.

Lisäksi näiden keskeisten periaatteiden perusteella pitäisi olla mahdollista tarkistaa helposti konfliktialueiden ja korkean riskin alueiden tilanteesta julkisista lähteistä saatavat tiedot, ja niiden pitäisi auttaa yrityksiä tunnistamaan riskejä laajemmin toimitusketjussaan ja mahdollisia vaikutuksia toimintaansa (ks. 4 jakso).

On syytä muistaa, että asetuksessa säädetty toimitusketjun due diligence -järjestely – samoin kuin OECD:n due diligence -ohjeet – liittyy siihen, että yksilöidään ja arvioidaan tiettyjen konfliktialueilta tai korkean riskin alueilta (jotka voivat olla valtiotasoa alempia) peräisin oleviin tai niiden kautta kuljetettaviin metalleihin ja mineraaleihin liittyvien liiketoimien ja -suhteiden haitallisten vaikutusten riskejä. Maakohtaisista tiedoista voidaan saada taustatietoja tarvittavan yleisen due diligence -tason yksilöimiseksi.

Määritelmän keskeinen tekijä	Selitys
Alueet, joilla on käynnissä aseellinen konflikti	Aseellisen konfliktin, laajalle levinneiden väkivaltaisuuksien tai muiden ihmisiä vahingoittavien riskien esiintyminen, siten kuin se kuvataan kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa, jolla säännellään taistelijoiden käyttäytymistä aseellisissa konflikteissa. Aseellisia konflikteja voi esiintyä eri muodoissa, kuten kansainvälisenä konfliktina tai muuna kuin kansainvälisenä konfliktina, ja siinä voi olla osallisena kaksi tai useampia valtioita, tai se voi koostua vapaussodista, kapinoista, sisällissodista jne. Tarkempia ohjeita ”käynnissä olevasta aseellisesta konfliktista” annetaan vuonna 1949 tehdyissä Geneven yleissopimuksissa, jotka sisältävät kaikki julistetun sodan tai muun aseellisen konfliktin tapaukset, joita saattaa syntyä kahden tai useamman osapuolen välillä, vaikka toinen niistä ei olisikaan tunnustanut sotatilaa, ja kaikki osapuolen alueen osittaisen tai täydellisen miehityksen tapaukset, vaikka kyseisessä miehityksessä ei olisikaan käytetty aseellista vastarintaa. Vuonna 1949 tehtyjä Geneven yleissopimuksia täydentävän pöytäkirjan II (1977) mukaan ohjeita ei sovelleta tilanteisiin, joissa on kyse sisäisistä häiriöistä ja jännitystiloista, kuten mellakoista tai yksittäisistä ja satunnaisista väkivaltaisuuksista ja muista vastaavan luonteisista teoista.
Alueet, jotka ovat epävakaassa konfliktinjälkeisessä tilanteessa Alueet, joiden hallinto ja turvallisuus ovat heikolla pohjalla tai puuttuvat kokonaan, kuten toimintakyvyttömät valtiot, ja joilla kansainvälistä oikeutta rikotaan laajasti ja järjestelmällisesti, mukaan lukien ihmisoikeusrikkomukset	Alueet, jotka ovat epävakaassa konfliktinjälkeisessä tilanteessa, ovat alueita, joilla aktiivisia vihollisuuksia ollaan lopettamassa ja jotka ovat epävakaita sikäli, että kyseisellä alueella tai valtiolla on heikot valmiudet toteuttaa hallinnon perustoimintoja ja niiltä puuttuu kyky kehittää rakentavia suhteita yhteiskunnan sisällä aiemman konfliktitilanteen vuoksi. Nämä alueet ovat alttiimpia sisäisille tai ulkoisille häiriöille, kuten talouskriiseille tai luonnonmullistuksille. Tällaisissa tapauksissa eli määritelmän jälkimmäisessä kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa (alueet, joiden hallinto ja turvallisuus ovat heikot tai olemattomat) talouden toimijoiden on varmistettava, että alueella on joko institutionaalisia heikkouksia tai puutteellinen hallinto ja kansainvälisen oikeuden laajoja ja järjestelmällisiä rikkomuksia ja ihmisoikeusloukkauksia, jotta ne voivat määritellä alueen konfliktialueeksi ja korkean riskin alueeksi. Näin ollen kansainvälisen oikeuden rikkomuksia koskeva edellytys on kumulatiivinen niihin edellytyksiin nähden, jotka koskevat alueita, jotka ovat epävakaassa konfliktinjälkeisessä tilanteessa, ja alueita, joilla on heikko tai olematon hallinto ja turvallisuus. Jälkimmäisessä tapauksessa esimerkiksi virallisen kaivostoimintaa koskevan lupamenettelyn puute on todiste puutteellisesta hallinnosta.
Toimintakyvyttömät valtiot	”Toimintakyvytön valtio” kuvaa äärimmäisten institutionaalisten heikkouksien tilannetta. Toimintakyvyttömään valtioon kuuluvat valta- ja viranomaisrakenteiden luhistuminen, lain ja järjestyksen romahtaminen sekä sellaisten instituutioiden puuttuminen, jotka voivat edustaa valtiota.

4. JULKISESTI SAATAVAT TIEDOT, JOIDEN PERUSTEELLA VOIDAAN TUNNISTAA KONFLIKTIALUEET JA KORKEAN RISKIN ALUEET

Tähän jaksoon sisältyy ohjeellinen, ei-tyhjentävä luettelo julkisesti saatavista tiedoista, joiden avulla yritykset voivat tunnistaa konfliktialueita ja korkean riskin alueita. Ymmärtämällä kansallista ja alueellista taustaa sekä mahdollisia riskejä, jotka liittyvät alueisiin, joilla ne toimivat tai joilta ne suorittavat hankintoja, yritykset pystyvät paremmin räätälöimään due diligence -toimensa. Tällaiset yleisemmät maakohtaiset tiedot voivat olla hyödyllisiä myös arvioitaessa väärinkäytöksiä koskevien syytösten uskottavuutta.

Luetellut julkisesti saatavat tiedot on ryhmitelty konfliktialueiden ja korkean riskin alueiden määritelmässä esitettyjen keskeisten tekijöiden mukaan (ks. 3 jakso):

—	KONFLIKTI – tietojen perusteella voidaan arvioida, onko kyseessä ”alue, jolla on käynnissä aseellinen konflikti” tai ”alue, joka on epävakaassa konfliktinjälkeisessä tilanteessa”.

—	HALLINTO – tietojen perusteella voidaan arvioida, missä määrin alueilla on heikko tai olematon hallinto ja turvallisuus.

—	IHMISOIKEUDET – tietojen perusteella voidaan arvioida, esiintyykö alueella kansainvälisen oikeuden laajoja ja järjestelmällisiä rikkomuksia, mukaan lukien ihmisoikeusrikkomukset (4).

Lisäksi 4.2 jaksossa esitetty luettelo sisältää taustatiedoksi mineraalivaroja koskevia tietolähteitä.

4.1 Miten tietolähteitä voidaan hyödyntää parhaiten

Luetellut tietolähteet ovat ei-kaupallisia eli ne eivät edellytä tilausmaksuja tai muita maksuja. Käyttäessään näitä lähteitä yritysten olisi selvitettävä, tarjoavatko ne päivitettyjä tietoja. Asetuksen mukaan komissio pyytää näiden suuntaviivojen lisäksi ulkoisia asiantuntijoita esittämään konfliktialueista ja korkean riskin alueista ohjeistavan, ei-tyhjentävän ja säännöllisesti ajan tasalle saatettavan luettelon. Euroopan komission yksiköt varmistavat yhdessä tällaisten ulkoisten asiantuntijoiden kanssa tietolähteiden luettelon päivittämisen tarvittaessa, jotta taataan sen tarkoituksenmukaisuus.

Muita yleisempiä tietolähteitä (joista joitakin ei mainita nimenomaisesti jäljempänä olevassa luettelossa), joihin on hyödyllistä tutustua ovat esimerkiksi geologiset tutkimukset, joissa on tietoa mineraalivaroista (Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen geologiset tutkimukset), Euroopan komission raaka-ainetietojärjestelmä, alan johtavien järjestöjen verkkosivustot (esim. Yhdysvaltojen ulkoministeriön maakohtaiset raportit – Governance and Human Rights), raportit, joita julkaisevat YK:n eri virastot (esim. ihmisoikeusneuvosto, UNHCR, OHCHR, UNICEF, UNDP, ILO ja IOM) ja muut kansalaisyhteiskunnan järjestöt (esim. Amnesty International, Global Witness, Human Rights Watch ja IMPACT (aiempi Partnership Africa Canada)). Yritykset voivat myös etsiä ajankohtaisempia, enemmän uutisiin perustuvia tietoja muiden järjestöjen ja tietolähteiden verkkosivustoilta, esim. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, Natural Resource Governance Index, Global Peace Index.

Myös kansallisiin tai alueellisiin lähteisiin tutustuminen olisi hyödyllistä. Kansallisista/alueellisista lähteistä on mahdollista saada perusteellisempia tietoja tilanteesta tietyllä alueella verrattuna maakohtaisiin aggregoituihin tietoihin, vaikkakin niitä on toisinaan vaikeampi hankkia.

Tällaisia tietolähteitä käyttävät yritykset voivat toimia seuraavasti:

Hallintojärjestelmässään säilytettyjen toimitusketjua koskevien tietojen perusteella (viisivaiheisen kehyksen vaihe 1, ks. 2 jakso) yritysten olisi ensin pyrittävä määrittelemään mineraalien hankintaan, kaupankäyntiin, käsittelyyn ja kuljetukseen liittyvät maantieteelliset alueet, jotta ne ymmärtäisivät asiayhteyden, jossa louhinta ja kaupankäynti tapahtuvat, ja tunnistaisivat siihen liittyvät riskit.

Tätä varten yritykset voivat tutustua jäljempänä lueteltuihin julkisesti saataviin tietoihin (esim. analyyttiset lähteet, kartat/taulukot ja uutiset), jotka kattavat konfliktialueen ja korkean riskin alueen määritelmän kolme keskeistä tekijää (eli konfliktin, hallinnon ja ihmisoikeudet), ymmärtääkseen poliittista ja turvallisuustilannetta ja tunnistaakseen ja arvioidakseen toimitusketjua koskevaan toimintapolitiikkaansa kohdistuvien haitallisten vaikutusten mahdollisia riskejä. Tässä on otettava huomioon OECD:n ohjeiden liite II ja sen täydennysosissa esitetyt varoitusmerkit (”punaiset liput”).

Jos jäljempänä luetellut lähteet tarjoavat ristiriitaisia tai tulkinnanvaraisia tietoja, yritysten pitäisi noudattaa erityistä varovaisuutta ennen kuin ne jättävät jonkin alueen tehostettujen due diligence -menettelyjen ulkopuolelle. On syytä korostaa, että due diligence -menettelyä koskeva vastuu liittyy siihen, että tunnistetaan todellisia tai mahdollisia riskejä ja puututaan niihin, jotta estetään tai vähennetään hankintaan, kaupankäyntiin ja liikesuhteisiin liittyvien toimien sekä yrityksen toimintaan liittyvien muiden olosuhteiden haitallisia vaikutuksia. Tämä ei siis liity ainoastaan mineraalien alkuperämaahan tai -alueeseen.

Jäljempänä lueteltuja lähteitä päivitetään vaihtelevasti, ja vaikka ne ovat merkityksellisiä, ne eivät välttämättä ole aina täysin tarkkoja. Sen vuoksi niitä olisi käytettävä yhdessä muiden lähteiden kanssa ja täydennettävä tarvittaessa muilla lähteillä. Kun saatavilla on edellä mainittu ulkoisten asiantuntijoiden tarjoama ohjeellinen, ei-tyhjentävä ja säännöllisesti päivitettävä luettelo konfliktialueista ja korkean riskin alueista, se tarjoaa täydentävän tietolähteen.

4.2 Luettelo julkisesti saatavista tietolähteistä

Arvioitava seikka	Kattavuus	Julkisesti saatavat lähteet	Lähteen sisältö
KONFLIKTI	Maailmanlaajuinen	Analyyttiset lähteet
		Heidelberg Conflict Barometer http://www.hiik.de/?lang=en/	Analyysi tuoreista maailmanlaajuisista konflikteista tekstien ja kuvien muodossa; erillisiä alue- ja maakohtaisia lukuja.
		Geneva Academy Rule of Law in Armed Conflicts http://www.rulac.org/	Tietokanta ja analyysejä kansainvälisen oikeuden täytäntöönpanosta aseellisissa konflikteissa eri puolilla maailmaa (maailmanlaajuinen kattavuus ja lyhyitä yleiskatsauksia).
		Assessment Capacities Project – Global Emergency Overview https://www.acaps.org/countries/	Maailmankartta ja maakohtaisia analyysejä maista, joissa on ”huolestuttava tilanne”, ”humanitaarinen kriisi” ja ”vakava humanitaarinen kriisi”.
		Karttoja tai taulukoita
		Uppsala Conflict Data Programme – Georeferenced Event Dataset http://www.ucdp.uu.se/ged/	Interaktiivinen kartta järjestäytyneen väkivallan tapahtumista uutislähteiden perusteella; mukaan luettuna kuolonuhrit, väkivallan tyyppi (valtio, ei valtio, yksipuolinen); käyttäjä voi tarkastella lähemmin yksittäistä tapahtumaa.
		CrisisWatch http://www.crisisgroup.org	Tilanne merkittävimmissä maailmanlaajuisissa konfliktitilanteissa tai mahdollisissa konfliktitilanteissa; interaktiivinen kartta ja tietokanta, joiden avulla tilannetta voidaan arvioida valituissa maakohtaisissa tapauksissa vuosina 2003–2018.
		Global Peace Index http://www.visionofhumanity.org	Interaktiivinen kartta, joka mittaa maailmanlaajuista rauhaa laadullisten ja määrällisten indikaattoreiden perusteella (turvallisuus- ja poliisiviranomaiset, poliittinen epävakaus, järjestäytynyt konflikti, asevoimien henkilöstö jne.).
		Major Episodes of Political Violence http://www.systemicpeace.org	Kartat ja taulukot, joissa on lueteltu esimerkiksi aseelliset konfliktitapaukset (myös kuolonuhrit) maailmassa vuosina 1946–2017.
	Alueellinen	Armed Conflict Location and Event Data http://www.acleddata.com/	Konfliktien kehityssuuntauksia koskevat raportit ja analyysit, mukaan lukien kuukausittaiset selvitykset poliittisesta väkivallasta Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa reaaliaikaisten tietojen perusteella, ja analyysit nykyisestä ja aiemmasta dynamiikasta tietyissä valtioissa.
		International Peace Information Service – Conflict Mapping http://ipisresearch.be/	Kartat Kongon demokraattisesta tasavallasta (konfliktit/konfliktialueiden mineraalit), Keski-Afrikan tasavallasta, Sudanista ja Etelä-Sudanista (kiistellyt alueet, tapahtumat, luonnonvarat, koulutus, yhteisön väkivalta ja valtion sisäinen ja valtioiden välinen väkivalta); kartoista esitetään analyysi.
		International Tin Association https://www.internationaltin.org/ http://www.itsci.org/	Tinan toimitusketjualoitteessa (iTSCi) esitetään arviointiraportteja turvallisuustilanteesta kaivoksilla, jotka sijaitsevat Ruandassa, Kongon demokraattisen tasavallan itäisissä maakunnissa, Burundissa ja Ugandassa.
		Mining Conflicts in Latin America http://ejatlas.org/featured/mining-latam	Ympäristöasioihin liittyvää oikeutta koskevassa kartastossa dokumentoidaan ja luokitellaan taustatietoja varten sosiaalisia konflikteja, joihin liittyy ympäristönsuojelukysymyksiä.
HALLINTO	Maailmanlaajuinen	Worldwide Governance Indicators http://info.worldbank.org/governance/wgi	Tietokokonaisuus, jossa on päivitettyjä aggregoituja ja yksittäisiä hallintoindikaattoreita maakohtaisesti; hallinnon kuusi ulottuvuutta; maakohtaisissa raporteissa esitetään yhteenveto indikaattoreista maittain.
		Fragile States Index http://ffp.statesindex.org	Indeksi, jossa keskitytään riski-indikaattoreihin; perustuu uutisartikkeleihin ja raportteihin.
		Corruption Perception Index http://www.transparency.org/research/cpi/overview	Korruptioindeksi.
		National Resource Governance Institute https://resourcegovernance.org/	Maakohtaisia tietoja ja vertailevia analyysejä luonnonvarojen hallintaan liittyvistä seikoista.
IHMISOIKEUDET	Maailmanlaajuinen	Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston (UNSC) päätöslauselmat http://www.un.org/en/sc/documents/resolutions	UNSC:n päätöslauselmat tarjoavat hyödyllisen kuvauksen poliittisesta ja turvallisuustilanteesta huolta aiheuttavissa maissa vuosittain.
		Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvosto http://www.ohchr.org/EN/HRBodies/HRC/Pages/AboutCouncil.aspx	Yleisiä kausittaisia katsauksia.
		Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimisto http://www.ohchr.org/EN/pages/home.aspx	Maakohtaisia tietoja ihmisoikeuskysymyksistä.
		Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma (UNDP) – Kansainväliset inhimillisen kehityksen indikaattorit – Maaprofiilit http://hdr.undp.org/en/countries	Vuotuiset maaraportit maakohtaisista ihmisoikeuskäytännöistä, maailmanlaajuinen kattavuus.
		Amnesty International https://www.amnesty.org/en/countries/
		Global Witness https://www.globalwitness.org/en-gb/
		Human Rights Watch https://www.hrw.org/
		Mines and Communities http://www.minesandcommunities.org/	Uutisartikkeleita ja analyysejä globaalista kaivostoiminnasta ja sen vaikutuksista; luokiteltu teeman, maan, yrityksen, mineraalien perusteella.
MINERAALIVARAT JA -TUOTANTO	Maailmanlaajuinen	British Geological Survey https://www.bgs.ac.uk/mineralsuk/statistics/worldStatistics.html	Maakohtaiset raportit kansainvälisistä mineraalitilastoista ja -tiedoista.
		U.S. Geological Survey http://minerals.usgs.gov/minerals/pubs/country/	Maakohtaiset raportit kansainvälisistä mineraalitilastoista ja -tiedoista.
		EU:n raaka-aineita koskeva tietojärjestelmä http://rmis.jrc.ec.europa.eu/	Tietoja raaka-aineisiin liittyvästä tuotannosta, kauppavirroista ja toimintapolitiikasta.

Edellä mainittujen julkisesti saatavien tietolähteiden lisäksi on odotettavissa, että OECD tarjoaa lisätietoja, jotka ovat merkityksellisiä konfliktialueiden ja korkean riskin alueiden tunnistamisessa (http://www.oecd.org/corporate/mne/mining.htm). Myös humanitaarisiin kriiseihin ja katastrofeihin liittyvistä riskeistä voidaan saada taustatietoja, ja ne voivat viitata alueille, joilla voi syntyä aseellisia konflikteja. Tältä osin hyödyllinen tietolähde on INFORM (pysyvän yhteistyökomitean ja Euroopan komission yhteistyöhanke;. http://www.inform-index.org). Toinen tässä yhteydessä hyödyllinen väline on Global Conflict Risk -indeksi (Euroopan komission Yhteisen tutkimuskeskuksen kehittämä avoin näyttöpohja tukemaan pitkän aikavälin konflikteihin liittyvää päätöksentekoa; http://conflictrisk.jrc.ec.europa.eu/).

Euroopan komissio tarjoaa lisäksi tukea COSME-ohjelman kautta pk-yrityksille niiden pyrkimyksissä ottaa käyttöön ja panna täytäntöön toimintapolitiikkaa, joka koskee mineraalien vastuullista hankintaa. Tuen odotetaan liittyvän osittain konfliktialueiden ja korkean riskin alueiden tunnistamiseen asetuksen (EU) 2017/821 nojalla.

5. MINERAALIEN TOIMITUSKETJUJEN RISKINARVIOINTI – VAROITUSMERKIT TEHOSTETTUA DUE DILIGENCE -MENETTELYÄ VARTEN

5.1 Varoitusmerkit ja yleiset näkökohdat

Asetuksessa ja OECD:n due diligence -ohjeissa vahvistettu due diligence -prosessi ei rajoitu siihen, että tunnistetaan ja pienennetään riskejä, jotka liittyvät mineraalien alkuperään ja kuljettamiseen konfliktialueilla ja korkean riskin alueilla. Yritysten on OECD:n due diligence -ohjeiden mukaisesti otettava huomioon ja esitettävä tietoja riskeistä, jotka liittyvät mineraalien kauppaan, käsittelyyn ja vientiin mineraalien toimitusketjun alkupäässä ja epätavallisissa olosuhteissa.

Tätä varten OECD:n due diligence -ohjeiden täydennysosissa esitetään luettelo nk. ”punaisen lipun” tilanteista, jotka edellyttävät tehostettua due diligence -menettelyä, muun muassa lisätietojen keruuta yrityksen hallintojärjestelmän kautta, erityisesti seuraavissa tilanteissa:

Varoitusmerkkejä herättävät mineraalien alkuperä- ja kauttakuljetusalueet

—	Jos mineraalit ovat peräisin konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta tai kuljetettu niiden kautta;

—	Jos mineraalien väitetään olevan peräisin maasta, jonka kautta tiedetään tai perustellusti epäillään kuljetettavan mineraaleja konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta;

—

Jos mineraalit ovat peräisin maasta, jossa on kyseisen mineraalin vähäiset tiedossa olevat mineraalivarat tai -varannot, todennäköiset varat tai odotetut tuotantotasot (eli mineraalien ilmoitetut määrät eivät vastaa tiedossa olevia mineraalivaroja tai odotettuja tuotantomääriä).

Kussakin näistä sijaintiin perustuvista varoitusmerkkitilanteista, erityisesti tilanteissa, joissa hallinto on heikko tai olematon, riski kasvaa, jos rahanpesun ja korruption vastaisen lainsäädännön, tullivalvonnan ja muun valtion valvontaan liittyvän lainsäädännön täytäntöönpano on heikkoa, jos toiminnassa on epävirallisia pankkijärjestelmiä ja jos käteisen käyttö on yleistä.

Tavarantoimittajiin liittyvät varoitusmerkit

—

Jos yrityksen tavarantoimittaja tai muu tiedossa oleva toimitusketjun alkupään yritys toimii jollakin edellä mainitulla varoitusmerkkejä herättävällä mineraalien alkuperä- ja kauttakuljetusalueella tai sillä on osakkeenomistajia tai muita etuyhteyksiä sellaisten tavarantoimittajien joukossa, jotka toimittavat mineraaleja joltakin edellä mainitulta varoitusmerkkejä herättävältä mineraalien alkuperä- ja kauttakuljetusalueelta.

—	Jos yrityksen tavarantoimittajien tai muiden tiedossa olevien toimitusketjun alkupään yritysten tiedetään hankkineen mineraaleja varoitusmerkkejä herättävältä mineraalien alkuperä- ja kauttakulkualueelta viimeisten kahdentoista kuukauden aikana.

—	Kullan osalta: jos kullan väitetään olevan peräisin kierrätys-/romulähteistä tai eri lähteistä ja se on jalostettu maassa, jonka kautta tiedetään tai perustellusti epäillään kuljetettavan kultaa konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta.

Olosuhteisiin liittyvät varoitusmerkit

—	Jos yrityksen hallintojärjestelmään kerättyjen tietojen kautta yksilöidään poikkeavuuksia tai epätavallisia olosuhteita, jotka antavat aihetta epäillä perustellusti, että mineraalien louhinta, kuljetus tai kauppa saattaa edistää konflikteja tai vakavia väärinkäytöksiä.

5.2 Tiettyjen varoitusmerkkien tunnistaminen ja asianmukaisen due diligence -menettelyn varmistaminen

Sen jälkeen kun yrityksen riskinarvioinnissa on yksilöity 5.1 kohdassa esitettyjä varoitusmerkkejä, yritysten olisi tarkasteltava perusteellisesti näiden varoitusmerkkien asiayhteyttä keräämällä lisätietoja hallintojärjestelmänsä kautta ja varmistamalla, että riskit otetaan asianmukaisesti huomioon.

Kuten OECD:n due diligence -ohjeissa tuodaan esiin, due diligence on riskiperusteinen ja vaiheittainen lähestymistapa, jota varten yritysten on otettava käyttöön asianmukaiset hallintojärjestelmät ja -prosessit, kartoitettava tosiasialliset olosuhteet koko toimitusketjussa ja tunnistettava riskit, jotka saattavat johtaa siihen, että ne toteuttavat tehostetun due diligence -menettelyn.

Seuraavien suuntaviivojen pitäisi avustaa yrityksiä hankkimaan merkityksellisiä tietoja varoitusmerkkitilanteista ja räätälöimään due diligence -menettelyjään asianmukaisesti. Jäljempänä lueteltuja tietolähteitä päivitetään vaihtelevasti, ja vaikka ne ovat merkityksellisiä, ne eivät välttämättä ole aina täysin tarkkoja. Sen vuoksi niitä olisi käytettävä yhdessä muiden lähteiden kanssa ja täydennettävä tarvittaessa muilla lähteillä.

Varoitusmerkkejä herättävät mineraalien alkuperä- ja kauttakuljetusalueet

—

Varoitusmerkki: Mineraalit, jotka ovat peräisin konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta tai kuljetettu niiden kautta

Tehostettu due diligence -menettely käynnistyy, jos mineraalit ovat peräisin konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta tai kuljetettu niiden kautta. Tällaisten alueiden tunnistamista käsitellään näiden suuntaviivojen 4 jaksossa.

—

Varoitusmerkki: Mineraalien väitetään olevan peräisin maasta, jonka kautta tiedetään tai perustellusti epäillään kuljetettavan mineraaleja konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta.

Yritysten olisi arvioitava, missä määrin seuraavat seikat pätevät:

—

On arvioitava ” hallintoa ja muita maahan liittyviä ongelmia ”, jotta voidaan määrittää, missä määrin mailla tai alueilla on määräysvaltaa rajojensa suhteen ja käytössä asianmukaiset sisäisen valvonnan mekanismit, jotta varmistetaan uskottava ja dokumentoitu mineraalien kaupan jäljitettävyys, jolla torjutaan kauttakuljetukseen liittyviä riskejä heikon hallinnon tapauksessa.

Indikaattorit

Tietolähteet (5)

—	Ilmoitetulla alkuperämaalla on vuotavat rajat tai heikko tullivalvonta tavaroiden osalta.

—	Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston (UNSC) päätöslauselmat (ks. 4 jakso)

—	Paikallisten suurlähetystöjen, EU:n tai muiden edustustojen toimittamat tiedot

—	Korruption vastaisten lakien täytäntöönpano on heikkoa ja kaivostoiminnan ja kaupan alalla on raportoitu korruptiotapauksista.

—	Rahanpesun vastaisia tai pankkitoiminnan valvontaan liittyviä lakeja ei ole riittävästi tai niiden täytäntöönpano on heikkoa.

—	Talous perustuu pääosin käteiseen, erityisesti mineraalien kaupassa.

—	Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastainen toimintaryhmä (FATF) http://www.fatf-gafi.org/countries/

—	Transparency International -järjestön määrittämä korruptioindeksi (Corruption Perception Index) http://www.transparency.org/research/cpi/overview

—	Maailmanpankin määrittämä maailmanlaajuinen hallintotapaa koskeva indikaattori (Worldwide Governance Indicator) http://info.worldbank.org/governance/wgi

—	Global Financial Integrity -järjestön raportit http://www.gfintegrity.org/

—	Ks. näiden suuntaviivojen 4 jakso, ”Hallintotapa”

—

” Välitön läheisyys, alueelliset ja historialliset seikat ” antavat tietoa siitä, miten todennäköisesti alkuperästä annetaan vääristeltyjä tietoja, jos kyseessä on salakuljetus naapurimaista, maista, joiden kanssa on historiallisia siteitä, tai maista, jotka tarjoavat verokannustimia.

Indikaattorit

Tietolähteet

—	Ilmoitettu alkuperämaa rajoittuu suoraan alueisiin, joilla laittomat aseelliset ryhmät, julkiset turvallisuusjoukot tai rikollisjärjestöt ovat osallisina mineraalien tuotannossa ja kaupassa.

—	Ilmoitetulla alkuperämaalla on taloudellisia siteitä konfliktialueisiin ja korkean riskin alueisiin ja niihin liittyvään laittomaan mineraalikauppaan.

—	Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston (UNSC) päätöslauselmat

—	Paikalliset suurlähetystöt, EU:n edustustot

—	Ks. näiden suuntaviivojen 4 jakso, ”Konflikti”

—	Alkuperämaan verotuspolitiikka kannustaa salakuljettamaan mineraaleja kauttakulkumaihin, joissa raaka-aineiden vientiä ei veroteta tai verotetaan huomattavasti vähemmän.

—	OECD:n tietokanta raaka-aineiden vientirajoituksista http://www.oecd.org/tad/benefitlib/export-restrictions-raw-materials.htm

—

Varoitusmerkki: Mineraalien väitetään olevan peräisin maasta, jolla on vähäiset tiedossa olevat varat/varannot tai odotetut tuotantotasot

Jäljempänä olevassa tarkistuslistassa esitetään ”mineraali- ja toimitusketjukohtaisia seikkoja”. Osana due diligence -järjestelmäänsä yritysten olisi erityisesti varmennettava, onko väitetyllä alkuperämaalla tosiasiallisesti kyseisen mineraalin tiedossa olevia geologisia luonnonvaroja tai odotettuja tuotantotasoja. Yritysten olisi myös kohtuudella arvioitava, onko ilmoitettu alkuperä taloudelliselta kannalta järkevä – kuten lähellä sijaitsevat ja houkuttelevat markkinat.

Indikaattorit

Tietolähteet

—	Ilmoitetun alkuperämaan tiedossa olevat mineraalivarat tai -varannot, todennäköiset varannot tai odotetut tuotantotasot ovat vähäiset; huomioon on otettava myös mineraalien erityisominaisuudet.

—	Ilmoitetussa alkuperämaassa on laaja epävirallinen tai pienimuotoisen kaivostoimintasektori, johon liittyvät riskit ovat yleensä suurempia.

—	British Geological Survey: https://www.bgs.ac.uk/mineralsuk/statistics/worldStatistics.html

—	USGS U.S. Geological Survey: http://minerals.usgs.gov/minerals/pubs/country/

—	EU:n jäsenvaltioiden kansalliset geologiset palvelut

—	Väitetyn alkuperämaan geologiset palvelut

Tavarantoimittajiin liittyvät varoitusmerkit

—

Varoitusmerkki: Jos yrityksen tavarantoimittajat tai muut tiedossa olevat toimitusketjun alkupään yritykset toimivat jollakin varoitusmerkkejä herättävällä mineraalien alkuperä- ja kauttakulkualueella tai niillä on osakkeenomistajia tai muita etuja sellaisten tavarantoimittajien joukossa, jotka toimittavat mineraaleja joltakin edellä mainitulta varoitusmerkkejä herättävältä mineraalien alkuperä- ja kauttakulkualueelta ja jos yrityksen tavarantoimittajien tai muiden tiedossa olevien toimitusketjun alkupään yritysten tiedetään hankkineen mineraaleja varoitusmerkkejä herättävältä mineraalien alkuperä- ja kauttakulkualueelta viimeisten kahdentoista kuukauden aikana.

Tavarantoimittajakohtaisten tietojen olisi oltava pääasiassa peräisin yritysten due diligence -järjestelmänsä täytäntöönpanon kautta keräämistä tiedoista. Kun saatavilla on yrityksen tavarantoimittajan tai muun tiedossa olevan toimitusketjun alkupään yrityksen identiteetti, yritysten olisi pyrittävä todentamaan, toimiiko tavarantoimittaja varoitusmerkkejä herättävällä alueella:

—

Etsimällä internetistä yleistä tietoa kyseisestä tavarantoimittajasta/toimitusketjun alkupään yrityksestä, myös hallitusten ja kansainvälisten organisaatioiden raporteista (erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien asiantuntijaryhmän raportit) ja laajemmin kansainvälisten ja paikallisten tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden raporteista.

—	Tutkimalla yritysten verkkosivustoja ja saatavilla olevia due diligence -raportteja (esimerkiksi pyytämällä tietoja Yhdysvaltojen arvopaperi- ja pörssikomitealta).

—	Tarkistamalla sulattajien/jalostajien luetteloista voimassa olevia due diligence -järjestelyjä ja Euroopan komission tulevan luettelon eri puolilla maailmaa toimivista vastuullisista sulattamoista ja jalostamoista sitten, kun se on saatavilla;

—	Etsimällä tietoa kansallisista kaupparekistereistä, jotka voivat antaa viitteitä päätoimipaikan sijainnista ja mahdollisesti operatiivisista tytäryhtiöistä.

Yritykset voivat myös konsultoida yritysten tosiasiallisia omistajia koskevia rekistereitä sekä kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevan aloitteen (EITI) piirissä laadittuja maakohtaisia raportteja (jotka sisältävät yhä enemmän tietoa kaivos- ja kaivannaisteollisuudessa toimivien yritysten tosiasiallisista omistajista).

Varoitusmerkkeihin liittyvät olosuhteet

—

Varoitusmerkki: Jos yrityksen hallintojärjestelmään kerättyjen tietojen kautta yksilöidään poikkeavuuksia tai epätavallisia olosuhteita, jotka antavat aihetta epäillä perustellusti, että mineraalien louhinta, kuljetus tai kauppa saattaa edistää konflikteja tai vakavia väärinkäytöksiä.

Nämä toimintakohtaiset tiedot ovat lähes kokonaan peräisin yritysten due diligence -järjestelmänsä täytäntöönpanon kautta keräämistä tiedoista.

Poikkeavuudet tai epätavalliset olosuhteet voivat olla erilaisia. OECD:n due diligence -ohjeiden kultaa koskevassa täydennysosassa annetaan esimerkiksi, että jos maassa käytetään tyypillisesti 14 k:n (58 %) koruja, herättää epäilyksiä, jos myytäväksi tarjotaan kierrätyskoruja, joiden kultapitoisuus on 90 prosenttia.

Esimerkiksi annetaan myös tilanne, jossa toimitusketjun alkupään toimittaja (esim. paikallinen viejä) pystyy selittämättömästi kasvattamaan viedyn materiaalin määrää lyhyessä ajassa, sekä raportit yleisistä mineraalivarojen varkauksista alueella, jolta eurooppalaisen tuojan hankkimat mineraalit ovat todennäköisesti peräisin.

Muita esimerkkejä ”epätavallisista olosuhteista” erityisesti kullan (ja muiden jalometallien) osalta löytyy rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän (FATF) ohjeiden ”Risk-based guidance for dealers in precious metals and stones” (6) 111 kohdasta sekä Kanadan ”Financial Transaction and Reports Analysis Centre” -keskuksen raportista ”Risk-based approach workbook for Dealers in Precious Metals and Stones” (7). Esimerkiksi voidaan mainita, jos

—	aiemmin tuntematon asiakas pyytää, että jalostaja muuttaa kullan harkoiksi.

—	kullan puhtaus, paino, alkuperä ja arvo on luokiteltu väärin tulli-ilmoituksessa.

—	henkilöt tai yritykset, joilla ei ole lisenssiä, tuottavat ja myyvät kultaa.

—	kultaharkon fyysiset ominaisuudet eivät ole toimialan standardien mukaisia.

(1) Asetuksen (EU) 2017/821 2 artiklan 1 kohdan mukaan ’unionin tuojalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ilmoittaa mineraaleja tai metalleja luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1), 201 artiklan mukaisesti, taikka luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka puolesta tällainen ilmoitus tehdään komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä tiettyjä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 1), liitteessä B olevissa tietoelementeissä 3/15 ja 3/16 tarkoitetun mukaisesti.

(2) OECD:n ohjeet ”The OECD Due Diligence Guidance for Responsible Supply Chains of Minerals from Conflict-Affected and High-Risk Areas (Second Edition, OECD 2013)” toimivat puitteina toimitusketjun due diligence -käytäntöjen toteuttamiselle asetuksen (EU) 2017/821 nojalla.

(3) Riskit siten kuin OECD:n due diligence -ohjeiden liitteessä II esitetään, mukaan luettuna sen täydennysosissa määriteltyihin varoitusmerkkeihin eli ”punaisiin lippuihin” liittyvät riskit.

(4) Ihmisoikeuksien määritelmän osalta ks. ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskeva yleissopimus; https://www.echr.coe.int/Documents/Convention_ENG.pdf

(5) Tietoja olisi tapauksen mukaan päivitettävä säännöllisesti

(6) http://www.fatf-gafi.org/media/fatf/documents/reports/RBA%20for%20Dealers%20in%20Precious%20Metal%20and%20Stones.pdf

(7) http://www.fintrac-canafe.gc.ca/guidance-directives/compliance-conformite/rba/rba-dpms-eng.asp

		ISSN 1977-0812
Euroopan unionin virallinen lehti		L 208

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	61. vuosikerta 17. elokuu 2018

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		ASETUKSET
	*	Komission delegoitu asetus (EU) 2018/1145, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2018, delegoidun asetuksen (EU) 2017/891 muuttamisesta hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden osalta	1
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1146, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/892 sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä rypäletuoteluokkien sekä viininvalmistusmenetelmien ja niiden rajoitusten osalta annetun asetuksen (EU) N:o 606/2009 muuttamisesta	9
		PÄÄTÖKSET
	*	Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2018/1147, annettu 10 päivänä elokuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU mukaisten parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien vahvistamisesta jätteenkäsittelyä varten (tiedoksiannettu numerolla C(2018) 5070) ( 1 )	38
	*	Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2018/1148, annettu 10 päivänä elokuuta 2018, Helleenien tasavallan liikkeeseen laskemien tai täysimääräisesti takaamien jälkimarkkinakelpoisten velkainstrumenttien vakuuskelpoisuudesta ja päätöksen (EU) 2016/1041 kumoamisesta (EKP/2018/21)	91
		SUOSITUKSET
	*	Komission suositus (EU) 2018/1149, annettu 10 päivänä elokuuta 2018, ei-sitovista suuntaviivoista konfliktialueiden ja korkean riskin alueiden ja muiden toimitusketjun riskien tunnistamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/821 nojalla	94