9.7.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 173/1

(1)

Lokakuun 23 ja 24 päivänä 2014 kokoontuneen, vuoteen 2030 ulottuvia ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita käsitelleen Eurooppa-neuvoston päätelmissä hyväksyttiin koko talouden laajuisesti sitovaksi vähennystavoitteeksi vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä EU:n sisällä ja maaliskuun 17 ja 18 päivänä 2016 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti tämän tavoitteen.

(2)

Eurooppa-neuvoston 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissa päätelmissä todetaan, että tavoite saavutetaan yhteisesti mahdollisimman kustannusvaikuttavalla tavalla siten, että päästöjä vähennetään vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän unionissa, jäljempänä ’EU:n päästökauppajärjestelmä’, kattamilla aloilla 43 prosentilla ja muilla kuin EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla 30 prosentilla. Pariisin sopimuksessa (3) asetetaan muun muassa pitkän aikavälin tavoite, joka vastaa tavoitetta rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna sekä jatkaa toimia nousun pysyttämiseksi alle 1,5 celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna. On tarpeen, että kaikki jäsenvaltiot osallistuvat näihin ponnisteluihin ja että kaikki toimialat, myös liikenne, antavat panoksensa Eurooppa-neuvoston hyväksymien päästövähennysten ja Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen.

(3)

Komission vuonna 2016 julkaiseman vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevan eurooppalaisen strategian mukaan tavoitteeksi on asetettava, että liikenteen kasvihuonekaasupäästöt vähenevät vuoteen 2050 mennessä vähintään 60 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna ja että vähennyksissä edetään vakaasti kohti nollatasoa.

(4)

Kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi on aiheellista harkita monia erilaisia toimenpiteitä. Sen lisäksi, että raskaille hyötyajoneuvoille eli kuorma- ja linja-autoille asetetaan hiilidioksidinormit, voitaisiin toteuttaa muitakin toimia, joilla parannetaan raskaiden hyötyajoneuvojen energiatehokkuutta ja vähennetään niiden hiilidioksidipäästöjä, kuten kuorman optimointi, saattueajo, kuljettajien koulutus, vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttö, kaluston uudistamisohjelmat, vierintävastustukseltaan alhaisten renkaiden käyttö, ruuhkien vähentäminen ja infrastruktuurin ylläpitoon tehtävät investoinnit.

(5)

Raskaiden hyötyajoneuvojen kasvihuonekaasupäästöt ovat tällä hetkellä noin neljännes tieliikenteen päästöistä unionissa, ja jos lisätoimenpiteitä ei toteuteta, niiden odotetaan lisääntyvän 10 prosenttia vuodesta 2010 vuoteen 2030 ja 17 prosenttia vuodesta 2010 vuoteen 2050. On otettava käyttöön tehokkaita toimenpiteitä raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen vähentämiseksi, jotta annetaan panos tarvittaviin päästövähennyksiin liikennealalla.

(6)

Vuonna 2014 annetussa tiedonannossa strategiasta raskaiden hyötyajoneuvojen polttoaineen kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi komissio totesi, että edellytys kyseisten toimenpiteiden käyttöönotolle on säännelty menettely hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineen kulutuksen määrittämiseksi.

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 595/2009 (4) luodaan perusteet tällaiselle säännellylle menettelylle. Kyseisen menettelyn mukaisesti suoritettujen mittausten avulla saadaan luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa kunkin raskaan hyötyajoneuvon hiilidioksidipäästöistä ja polttoaineenkulutuksesta merkittävässä osassa raskaiden hyötyajoneuvojen kalustoa unionissa. Tietoihin on pääsy tietyn raskaan hyötyajoneuvon ostajalla sekä rekisteröintijäsenvaltiolla, mikä osaltaan korjaa tietovajeen.

(8)

Kuljetusyrityksistä suuri osa on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Niillä ei vielä ole mahdollisuutta käyttää vakiomuotoisia tietoja, joiden avulla ne voisivat arvioida polttoainetehokkuusteknologioita tai vertailla raskaita hyötyajoneuvoja tehdäkseen parhaaseen tietoon perustuvia ostopäätöksiä, vähentääkseen näin polttoainekulujaan, jotka muodostavat yli neljänneksen niiden toimintakuluista.

(9)

Tiedot raskaan hyötyajoneuvon suorituskyvystä hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen osalta olisi julkistettava, jotta kaikki liikenteenharjoittajat voivat tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä ja jotta voidaan varmistaa avoimuuden korkea taso. Kaikki raskaiden hyötyajoneuvojen valmistajat voivat verrata ajoneuvojensa suorituskykyä muiden valmistajien ajoneuvojen kanssa. Tämä lisää kannustimia innovointiin ja entistä energiatehokkaampien raskaiden hyötyajoneuvojen kehittämiseen ja parantaa siten kilpailukykyä. Nämä tiedot antavat myös unionin ja jäsenvaltioiden poliittisille päättäjille vakaan perustan laatia politiikkaa, jolla edistetään energiatehokkaampien raskaiden hyötyajoneuvojen käyttöönottoa.

(10)

Jotta voidaan saada kattavat tiedot raskaiden hyötyajoneuvojen kaluston kokoonpanosta unionissa, sen kehittymisestä ajan myötä ja mahdollisesta vaikutuksesta hiilidioksidipäästöihin, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on syytä seurata ja raportoida komissiolle tietoja kaikkien uusien raskaiden hyötyajoneuvojen ja uusien perävaunujen rekisteröinnistä, mukaan lukien tiedot voimalaitteista sekä korityypeistä.

(11)

Sen vuoksi on asianmukaista, että raskaiden hyötyajoneuvojen valmistajat seuraavat kullekin uudelle raskaalle hyötyajoneuvolle komission asetuksen (EU) 2017/2400 (5) mukaisesti määritettyjä hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen arvoja ja raportoivat niistä komissiolle.

(12)

Raskaiden hyötyajoneuvojen eri luokkien hiilidioksidipäästöjä ja polttoaineenkulutusta koskevien tietojen saatavuus määräytyy sen perusteella, mistä hetkestä lähtien asetusta (EU) 2017/2400 sovelletaan kyseisiin ajoneuvoluokkiin. Jotta valmistajille taattaisiin seuranta- ja raportointivelvoitteita koskeva selkeys ja oikeusvarmuus, tässä asetuksessa olisi vahvistettava seurannan ja raportoinnin aloittamisvuosi kunkin sen soveltamisalaan kuuluvan raskaan hyötyajoneuvojen luokan osalta. Asetuksen (EU) 2017/2400 nojalla tiedot ovat saatavilla tietyistä uusista raskaista hyötyajoneuvoista, jotka rekisteröidään vuonna 2019. Kyseisestä vuodesta alkaen valmistajia olisi vaadittava seuraamaan teknisiä tietoja kyseisistä ajoneuvoista ja raportoimaan niistä. Muita raskaiden hyötyajoneuvojen luokkia ja ryhmiä koskevat tiedot tulevat saataville vasta myöhemmin. Kyseisiä ajoneuvoluokkia ja -ryhmiä koskevien tietojen seurannan ja raportoinnin aloittamisvuosien määrittämiselle olisi asetettava kohtuullinen määräaika. Kun otetaan huomioon, että muiden raskaiden hyötyajoneuvojen luokkien ja ryhmien hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen määrittämismenettelyn kehittäminen on teknisesti monimutkainen prosessi, määräaika olisi asetettava seitsemän vuoden päähän tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(13)

On yleisen edun mukaista, että raskaan hyötyajoneuvon hiilidioksidipäästöihin ja polttoaineenkulutukseen liittyvää suorituskykyä koskevia teknisiä tietoja jaetaan yleisölle aktiivisesti, jotta lisätään raskaiden hyötyajoneuvojen eritelmien ja niihin liittyvän suorituskyvyn avoimuutta ja edistetään valmistajien välistä kilpailua. Tietoja, jotka ovat arkaluonteisia henkilötietojen suojan ja tasapuolisen kilpailun vuoksi, ei saisi julkaista. Tietyt raskaiden hyötyajoneuvojen aerodynaamiseen suorituskykyyn liittyvät tiedot olisi julkistettava vaihteluväleinä tasapuolisen kilpailun näkökohtien huomioon ottamiseksi. Raportoidut tiedot olisi asetettava yleisön saataville vaivattomasti ja ilmaiseksi. Tämä asetus ei vaikuta yleisön oikeuteen saada ympäristötietoa muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (6) mukaisesti.

(14)

On tärkeää, että seuranta- ja raportointijärjestelmä on käyttäjäystävällinen kaikille liikenteenharjoittajille niiden koosta ja resursseista riippumatta. Samoin on tärkeää, että komissio tekee aktiivisesti järjestelmää tunnetuksi, jotta varmistetaan, että sillä on merkittävä vaikutus alaan, ja lisätään tietoisuutta raportoitujen tietojen saatavuudesta.

(15)

Komission analyysi jäsenvaltioiden ja valmistajien edeltävältä kalenterivuodelta toimittamista tiedoista olisi esiteltävä yleisölle tavalla, josta selviää helposti unionin ja kunkin jäsenvaltion sekä kunkin valmistajan raskaiden hyötyajoneuvojen kaluston suorituskyky. Sen avulla pitäisi voida vertailla kaluston keskimääräistä polttoaineenkulutusta ja hiilidioksidipäästöjä kunkin raskaiden hyötyajoneuvojen luokan osalta ja käyttöprofiileittain.

(16)

On olennaisen tärkeää, että asetuksen (EU) 2017/2400 mukaisesti määritetyt hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen arvot vastaavat raskaiden hyötyajoneuvojen todellista suorituskykyä. Tästä syystä kyseiseen asetukseen sisältyy säännöksiä, jotka koskevat simulointivälineen käytön sekä asianomaisten komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden ja järjestelmien hiilidioksidipäästöihin ja polttoaineenkulutukseen liittyvien ominaisuuksien vaatimustenmukaisuuden tarkastamista ja varmistamista. Tähän tarkastamismenettelyyn olisi sisällyttävä ajonaikainen testi. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 (7) mukainen tyyppihyväksyntäkehys tarjoaa keinon varmistaa, että jos poikkeamia havaitaan, valmistaja toteuttaa korjaavia toimenpiteitä, ja jos vaatimuksia ei ole noudatettu, komissio voi määrätä hallinnollisia sakkoja. Uudessa tyyppihyväksyntäkehyksessä todetaan myös, että kolmansien osapuolten on tärkeää voida toteuttaa ajoneuvojen riippumatonta testausta ja saada tarvittavat tiedot. Komission olisi seurattava tällaisten varmentavien testien tuloksia ja sisällytettävä analyysi tuloksista vuosikertomukseensa.

(17)

On tärkeää varmistaa, että seurattavat ja raportoidut tiedot ovat varmoja ja luotettavia. Komissiolla olisi sen vuoksi oltava keinot varmistaa ja tarvittaessa korjata lopulliset tiedot. Sen vuoksi seurantavaatimuksissa olisi säädettävä myös muuttujista, joiden avulla tiedot voidaan asianmukaisesti jäljittää ja varmistaa.

(18)

Komission olisi voitava määrätä hallinnollinen sakko, jos se havaitsee, että valmistajan raportoimat tiedot poikkeavat asetuksen (EY) N:o 595/2009 puitteissa kirjatuista tiedoista ja erityisesti komission asetuksen (EU) N:o 582/2011 (8) ja asetuksen (EU) 2017/2400 mukaisesti kirjatuista tiedoista tai jos valmistaja ei toimita vaadittuja tietoja asetettuun määräaikaan mennessä. Sakkojen olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(19)

Sen kokemuksen perusteella, joka on saatu hiilidioksidipäästöjä koskevien tietojen seurannasta ja raportoinnista uusien henkilöautojen osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 443/2009 (9) nojalla ja uusien kevyiden hyötyajoneuvojen osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 510/2011 (10) nojalla, on syytä antaa Euroopan ympäristökeskukselle vastuu kyseisestä tietojenvaihdosta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja valmistajien kanssa sekä lopullisen tietokannan hallinnasta komission puolesta. On myös asianmukaista yhdenmukaistaa siinä määrin kuin mahdollista raskaita hyötyajoneuvoja koskevat seuranta- ja raportointimenettelyt kevyitä hyötyajoneuvoja varten luotujen menettelyjen kanssa.

(20)

Jotta voidaan varmistaa, että tämän asetuksen säännökset seurattavien tietojen varmentamisesta ja korjaamisesta pannaan täytäntöön yhdenmukaisesti, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (11) mukaisesti.

(21)

Jotta voidaan varmistaa, että tietovaatimukset sekä seuranta- ja raportointimenettely pysyvät ajan myötä tarkoituksenmukaisina arvioitaessa raskaiden hyötyajoneuvojen kaluston osuutta hiilidioksidipäästöistä, että hiilidioksidipäästöjä vähentäviä uusia ja kehittyneitä teknologioita koskevat tiedot ja ajonaikaisten varmentavien testien tulokset asetetaan saataville ja että ilmanvastusarvon vaihteluvälit ovat tarkoituksenmukaiset tiedotus- ja vertailutarkoituksiin, ja jotta voidaan täydentää hallinnollisia sakkoja koskevia säännöksiä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat asetuksen soveltamisalaan kuuluvien raskaiden hyötyajoneuvoluokkien seurannan ja raportoinnin aloittamisvuosien määrittelyä, tietovaatimusten sekä tämän asetuksen liitteissä esitetyn seuranta- ja raportointimenettelyn muuttamista, niiden tietojen määrittämistä, joiden raportointia edellytetään ajonaikaisten varmentavien testien tulosten seurannassa jäsenvaltioilta, ilmanvastusarvon vaihteluvälien muuttamista, sekä valmistajille määrättävien hallinnollisten sakkojen perusteiden, laskentatavan ja perintätavan määrittelyä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (12) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(22)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on uusien raskaiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen seuranta ja raportointi unionissa, vaan se voidaan sen vaikutusten ja laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

a)

M1-, M2-, N1- ja N2-luokan ajoneuvot, joiden vertailumassa on suurempi kuin 2 610 kg ja jotka eivät kuulu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 (13) soveltamisalaan, sekä kaikki M3- ja N3-luokan ajoneuvot;

b)

O3- ja O4-luokan ajoneuvot.

a)

kun se havaitsee, että valmistajan tämän asetuksen 5 artiklan mukaisesti raportoimat tiedot poikkeavat tiedoista, jotka ovat peräisin valmistajan kirjanpitotiedostosta tai asetuksen (EY) N:o 595/2009 mukaisesti myönnetystä moottorien tyyppihyväksyntätodistuksesta, ja kun poikkeama on tahallinen tai johtuu vakavasta huolimattomuudesta;

b)

kun tietoja ei ole toimitettu 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavaan määräaikaan mennessä eikä viivästymistä ole perusteltu asianmukaisesti.

a)

komission vahvistamassa menettelyssä on noudatettava oikeutta hyvään hallintoon ja erityisesti oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta tutustua asiakirjoihin, ottaen huomioon luottamuksellisuuteen ja liikesalaisuuksiin liittyvät oikeutetut edut;

b)

asianmukaisen hallinnollisen sakon laskennassa komissio noudattaa tehokkuuden, oikeasuhteisuuden ja varoittavuuden periaatteita ottaen tarvittaessa huomioon poikkeaman tai viivästyksen vakavuuden ja vaikutukset, niiden raskaiden hyötyajoneuvojen lukumäärän, joita poikkeavat tai viivästyneet tiedot koskevat, valmistajan vilpittömän mielen, sen, missä määrin valmistaja on osoittanut huolellisuutta ja toiminut yhteistyössä, poikkeaman tai viivästyksen toistuvuuden, tiheyden tai keston sekä samalle valmistajalle aiemmin määrätyt seuraamukset;

c)

hallinnolliset sakot on perittävä ilman aiheetonta viivytystä vahvistamalla maksumääräajat ja tapauksen mukaan myös mahdollisuus jakaa maksut useaan erään ja vaiheeseen.

a)

saattaa ajan tasalle tai mukauttaa liitteessä I olevassa A ja B osassa määritetyt tietovaatimukset, jos tämä katsotaan tarpeelliseksi perusteellisen analyysin tekemiseksi 10 artiklan mukaisesti;

b)

täydentää liitteessä I olevan B osan 1 kohdassa olevat aloittamisvuodet;

c)

saattaa ajan tasalle tai mukauttaa liitteessä I olevassa C osassa esitettyjä vaihteluvälejä, jotta voidaan ottaa huomioon raskaiden hyötyajoneuvojen suunnittelussa tapahtuneet muutokset ja varmistaa, että vaihteluvälit ovat edelleen tarkoituksenmukaiset tiedotus- ja vertailutarkoituksiin;

d)

mukauttaa liitteen II mukaista seuranta- ja raportointimenettelyä tämän asetuksen soveltamisesta saadun kokemuksen ottamiseksi huomioon.

9.7.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 173/16

(1)

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus ovat Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen (SEUT) kirjattuja sisämarkkinoiden perusperiaatteita. Unioni vie näiden periaatteiden toteuttamista ja valvontaa eteenpäin tavoitteena taata tasapuoliset toimintaedellytykset yrityksille ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen.

(2)

Palvelujen tarjoamisen vapauteen kuuluu yritysten oikeus tarjota palveluja toisen jäsenvaltion alueella ja oikeus lähettää tätä tarkoitusta varten omia työntekijöitään tilapäisesti työhön kyseisen jäsenvaltion alueelle. SEUT 56 artiklan mukaisesti kielletään rajoitukset, jotka koskevat muuhun jäsenvaltioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja unionissa.

(3)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaan unioni edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua. SEUT 9 artiklan mukaan unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset.

(4)

Yli 20 vuotta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY (4) antamisen jälkeen on tullut tarpeelliseksi arvioida, taataanko sillä edelleen asianmukainen tasapaino palvelujen tarjoamisen vapauden edistämisen sekä yhtäältä tasapuolisten toimintaedellytysten takaamisen ja toisaalta lähetettyjen työntekijöiden oikeuksien suojelutarpeen välillä. Sääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja todellisen sosiaalisen lähentymisen aikaansaamiseksi etusijalle olisi direktiivin 96/71/EY tarkistamisen ohella asetettava myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EU (5) täytäntöönpano ja sen valvonta.

(5)

On ensiarvoisen tärkeää saada riittäviä ja täsmällisiä tilastotietoja lähetetyistä työntekijöistä, erityisesti heidän määrästään tietyillä työllisyysaloilla jäsenvaltioittain. Jäsenvaltioiden ja komission olisi kerättävä ja seurattava tällaisia tietoja.

(6)

Yhdenvertaisen kohtelun periaate ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltäminen ovat olleet kirjattuina unionin lainsäädäntöön perustamissopimuksista alkaen. Samapalkkaisuuden periaate on pantu täytäntöön sekundaarilainsäädännöllä miesten ja naisten, määräaikaisessa työsopimuksessa olevien työntekijöiden ja vastaavien vakituisten työntekijöiden, osa-aikaisten työntekijöiden ja kokoaikaisten työntekijöiden sekä vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen vastaavien työntekijöiden välillä. Kyseisiin periaatteisiin sisältyy kaikkien sellaisten toimien kieltäminen, jotka ovat suoraan tai välillisesti kansallisuuden perusteella syrjiviä. Periaatteita sovellettaessa on otettava huomioon asiaa koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

(7)

Toimivaltaisten viranomaisten ja elinten olisi kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti voitava tarkistaa, noudattavatko työnantajan suoraan tai välillisesti järjestämän lähetettyjen työntekijöiden majoituksen olosuhteet niitä kansallisia sääntöjä jäsenvaltiossa, jonka alueelle työntekijät on lähetetty (vastaanottava jäsenvaltio), joita sovelletaan myös lähetettyihin työntekijöihin.

(8)

Lähetettyjen työntekijöiden, jotka lähetetään tilapäisesti tavanomaisesta työpaikastaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa toiseen työpaikkaan, olisi saatava vähintään samat lisät tai korvaukset ammatillisista syistä poissa kotoa työskentelevien työntekijöiden matka-, majoitus- ja ruokailukustannusten kattamiseksi kuin ne, joita sovelletaan kyseisen jäsenvaltion paikallisiin työntekijöihin. Samaa olisi sovellettava sellaisille lähetetyille työntekijöille aiheutuviin kustannuksiin, joiden edellytetään matkustavan tavanomaiselle työpaikalleen ja takaisin vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Matka-, majoitus- ja ruokailukustannusten kaksinkertaista korvaamista olisi vältettävä.

(9)

Lähettäminen on luonteeltaan tilapäistä. Lähetetyt työntekijät palaavat tavallisesti jäsenvaltioon, josta heidät lähetettiin, kun työ, jota varten heidät lähetettiin, on saatu päätökseen. Koska lähettämisen kesto on kuitenkin toisinaan pitkä ja vastaanottavan jäsenvaltion työmarkkinoiden ja pitkäksi ajaksi lähetettyjen työntekijöiden välillä tiedetään olevan yhteys, lähettämiskauden kestäessä yli 12 kuukautta vastaanottavien jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että työntekijöitä niiden alueelle työhön lähettävät yritykset takaavat kyseisille työntekijöille lisätyöehdot, joiden soveltaminen työntekijöihin jäsenvaltiossa, jossa työ tehdään, on pakollista. Lähettämiskautta olisi pidennettävä, kun palveluntarjoaja toimittaa perustellun ilmoituksen.

(10)

On tarpeen varmistaa työntekijöiden parempi suojelu sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä palvelujen tarjoamisen vapauden turvaamiseksi oikeudenmukaisesti, erityisesti estämällä perussopimuksissa turvattujen oikeuksien väärinkäyttö. Tällaisen työntekijöiden suojelun varmistavat säännöt eivät kuitenkaan voi vaikuttaa työntekijöitä toisen jäsenvaltion alueelle työhön lähettävien yritysten oikeuteen vedota palvelujen tarjoamisen vapauteen myös silloin, kun lähettämiskausi kestää yli 12 kuukautta tai tapauksen mukaan yli 18 kuukautta. Kaikkien säännösten, joita sovelletaan yli 12 kuukaudeksi tai tapauksen mukaan yli 18 kuukaudeksi lähetettyihin työntekijöihin, on siten oltava sopusoinnussa kyseisen vapauden kanssa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan palvelujen tarjoamisen vapautta saa rajoittaa ainoastaan, jos tätä voidaan perustella yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä ja jos rajoitukset ovat oikeasuhteisia ja tarpeellisia.

(11)

Silloin, kun lähettämiskausi kestää yli 12 kuukautta tai tapauksen mukaan yli 18 kuukautta, työntekijöitä toisen jäsenvaltion alueelle työhön lähettävien yritysten takaamien lisätyöehtojen pitäisi koskea myös työntekijöitä, jotka on lähetetty korvaamaan muita lähetettyjä työntekijöitä, jotka suorittavat samoja tehtäviä samassa paikassa, jotta voitaisiin varmistaa, että työntekijän korvaamista ei käytetä sellaisten sääntöjen kiertämiseen, joita muussa tapauksessa sovellettaisiin.

(12)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/104/EY (6) esitetään periaate, jonka mukaan vuokratyöntekijöihin sovellettavien keskeisten työehtojen olisi oltava heille vähintään yhtä edulliset kuin ne, joita heihin sovellettaisiin, jos käyttäjäyritys olisi palkannut heidät samaan tehtävään. Tätä periaatetta olisi sovellettava myös sellaisiin vuokratyöntekijöihin, jotka on lähetetty työhön toisen jäsenvaltion alueelle. Tämän periaatteen mukaan käyttäjäyrityksen olisi ilmoitettava työvoiman vuokrausyritykselle työehdoista ja korvauksista, joita se soveltaa työntekijöihinsä. Jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin poiketa yhdenvertaisen kohtelun ja samapalkkaisuuden periaatteesta direktiivin 2008/104/EY 5 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Kun tällaista poikkeusta sovelletaan, työvoiman vuokrausyritys ei tarvitse tietoja käyttäjäyrityksen työehdoista eikä ilmoitusvaatimusta näin ollen olisi sovellettava.

(13)

Saadut kokemukset osoittavat, että tilapäistä työvoimaa välittävän yrityksen tai työvoiman vuokrausta harjoittavan yrityksen käyttäjäyritykseen vuokraamia työntekijöitä lähetetään toisinaan toisen jäsenvaltion alueelle valtioiden välisen palvelujen tarjoamisen yhteydessä. Kyseisten työntekijöiden suojelu olisi varmistettava. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käyttäjäyritys ilmoittaa tilapäistä työvoimaa välittävälle yritykselle tai työvoiman vuokrausta harjoittavalle yritykselle lähetetyistä työntekijöistä, jotka työskentelevät tilapäisesti muun kuin sen jäsenvaltion alueella, jossa he tavallisesti työskentelevät tilapäistä työvoimaa välittävälle yritykselle tai työvoiman vuokrausta harjoittavalle yritykselle tai käyttäjäyritykselle; näin työnantaja voi tarvittaessa soveltaa lähetetyn työntekijän kannalta suotuisampia työehtoja.

(14)

Tämän direktiivin, kuten direktiivin 96/71/EY, ei pitäisi rajoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 883/2004 (7) ja (EY) N:o 987/2009 (8) soveltamista.

(15)

Kansainvälisen maantieliikenteen parissa tehtävän työn suuren liikkuvuuden vuoksi tämän direktiivin täytäntöönpano herättää kyseisellä alalla erityisiä oikeudellisia kysymyksiä ja vaikeuksia, joihin on puututtava liikennepaketin puitteissa maantieliikennettä koskevilla erityisillä säännöillä, jotka myös tehostavat petosten ja väärinkäytösten torjuntaa.

(16)

Aidosti yhdentyneillä ja kilpailuun perustuvilla sisämarkkinoilla yritykset kilpailevat tuottavuuden, tehokkuuden sekä työvoiman koulutus- ja osaamistason kaltaisilla tekijöillä sekä tavaroiden ja palvelujen laadun ja niiden innovatiivisuuden asteen perusteella.

(17)

Jäsenvaltioilla on toimivalta vahvistaa korvauksia koskevia sääntöjä kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti. Palkanmuodostus kuuluu jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten yksinomaiseen toimivaltaan. Olisi kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, ettei kansallisia palkanmuodostusjärjestelmiä tai mukana olevien osapuolten vapautta horjuteta.

(18)

Verrattaessa lähetetylle työntekijälle maksettua korvausta vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaiseen korvaukseen, huomioon olisi otettava korvauksen bruttomäärä. Vertailtavaksi olisi otettava korvausten kokonaisbruttomäärät eikä tässä direktiivissä pakolliseksi säädetyn korvauksen muodostavia yksittäisiä tekijöitä. Avoimuuden varmistamiseksi ja toimivaltaisten viranomaisten ja elinten auttamiseksi niiden suorittaessa valvontaa ja tehdessä tarkastuksia on kuitenkin välttämätöntä, että korvauksen muodostavat tekijät voidaan eritellä sen jäsenvaltion, josta työntekijä lähetettiin, kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaan tarpeeksi tarkasti. Elleivät lähetettynä olosta maksettavat lisät liity lähetettynä olosta tosiasiallisesti aiheutuneisiin kustannuksiin, kuten matka-, ruokailu- ja majoituskustannuksiin, ne olisi katsottava osaksi korvausta ja ne olisi otettava huomioon vertailtaessa korvauksen kokonaisbruttomäärää.

(19)

Lähetettynä olosta maksettavilla lisillä on usein monia tarkoituksia. Siltä osin kuin niiden tarkoituksena on korvata lähetettynä olosta aiheutuneita kustannuksia, kuten matka-, ruokailu- ja majoituskustannuksia, niitä ei olisi katsottava osaksi korvausta. Jäsenvaltioiden tehtävänä on oman kansallisen lainsäädäntönsä ja/tai käytäntönsä mukaisesti vahvistaa tällaisten kustannusten korvaamista koskevat säännöt. Työnantajan olisi korvattava tällaiset kustannukset lähetetyille työntekijöille työsuhteeseen sovellettavan kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti.

(20)

Lähetettynä olosta maksettavien lisien merkitys huomioon ottaen olisi vältettävä epäselvyyttä siitä, mitkä tällaisten lisien tekijät osoitetaan lähetettynä olosta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen. Lisä kokonaisuudessaan olisi katsottava maksettavaksi korvauksena kustannuksista, ellei laeista, asetuksista tai hallinnollisista määräyksistä, työehtosopimuksista, välitystuomioista tai työsuhdetta koskevista sopimuksista johtuvissa työehdoissa määritetä, mitkä lisän tekijät on osoitettu lähetettynä olosta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen ja mitkä ovat osa korvausta.

(21)

Tässä direktiivissä tarkoitettujen kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten mukaisten korvauksen muodostavien tekijöiden sekä muiden työehtojen olisi oltava selkeitä ja avoimia kaikille yrityksille ja lähetetyille työntekijöille. Koska tietojen avoimuus ja saatavuus ovat keskeisiä oikeusvarmuuden ja lainsäädännön täytäntöönpanon kannalta, direktiivin 2014/67/EU 5 artiklan osalta on perusteltua laajentaa jäsenvaltioiden velvoite julkaista työehtoja koskevat tiedot yhdellä virallisella kansallisella verkkosivustolla pakolliseksi säädettyihin korvauksen muodostaviin tekijöihin ja lisätyöehtoihin, joita sovelletaan yli 12 kuukauden tai tapauksen mukaan yli 18 kuukauden lähettämiskausiin tämän direktiivin mukaisesti. Kunkin jäsenvaltion olisi varmistettava, että yhden virallisen kansallisen verkkosivuston sisältämät tiedot ovat täsmällisiä ja että ne päivitetään säännöllisesti. Lähetetyille työntekijöille taattavien työehtojen noudattamatta jättämisestä yritykselle mahdollisesti määrättävän seuraamuksen olisi oltava oikeasuhteinen ja seuraamuksen määräämisessä olisi otettava huomioon erityisesti se, onko yhden virallisen kansallisen verkkosivuston tiedot työehdoista annettu direktiivin 2014/67/EU 5 artiklan mukaisesti työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä kunnioittaen.

(22)

Direktiivissä 2014/67/EU vahvistetaan useita säännöksiä, joilla varmistetaan, että työntekijöiden lähettämistä koskevia sääntöjä valvotaan ja että kaikki yritykset noudattavat niitä. Kyseisen direktiivin 4 artiklassa säädetään tosiseikoista, jotka voidaan ottaa huomioon yksittäisiä tilanteita koskevassa kokonaisarvioinnissa, jotta tunnistetaan aidot lähettämistilanteet ja estetään väärinkäytökset ja sääntöjen kiertäminen.

(23)

Työnantajien olisi toteutettava ennen lähettämisen alkamista aiheellisia toimenpiteitä antaakseen lähettämistä koskevat olennaiset tiedot työntekijälle lähettämistä koskevista työehdoista neuvoston direktiivin 91/533/ETY (9) mukaisesti.

(24)

Tällä direktiivillä luodaan tasapainoiset palvelujen tarjoamisen vapautta ja lähetettyjen työntekijöiden suojelua koskevat puitteet, jotka ovat syrjimättömät, avoimet ja oikeasuhteiset ja joissa otetaan huomioon kansallisten työmarkkinasuhteiden monimuotoisuus. Tämä direktiivi ei estä lähetetyille työntekijöille suotuisampien työehtojen soveltamista.

(25)

Jotta voidaan torjua väärinkäytöksiä alihankintatilanteissa ja suojella lähetettyjen työntekijöiden oikeuksia, jäsenvaltioiden olisi direktiivin 2014/67/EU 12 artiklan mukaisesti toteutettava aiheellisia toimenpiteitä varmistaakseen vastuun toteutumisen alihankinnassa.

(26)

Direktiivin 96/71/EY moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi olisi vahvistettava jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja/tai elinten välistä koordinointia sekä yhteistyötä unionin tasolla työntekijöiden lähettämiseen liittyvien petosten torjunnassa.

(27)

Työntekijöiden lähettämistä koskevien petosten torjunnan yhteydessä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2016/344 (10) perustetun pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin, jäljempänä ’foorumi’, olisi toimeksiantonsa mukaisesti osallistuttava petosten valvontaan ja arviointiin, tehostettava jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä, kehitettävä varoitusmekanismeja sekä avustettava ja tuettava vahvistettua hallinnollista yhteistyötä ja tietojenvaihtoa toimivaltaisten viranomaisten tai elinten välillä. Tässä tehtävässä foorumi tekee tiivistä yhteistyötä komission päätöksellä 2009/17/EY (11) perustetun työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon käsittelevän asiantuntijakomitean kanssa.

(28)

Työntekijöiden lähettämistä koskeviin väärinkäytöksiin ja petoksiin liittyy tietyissä tilanteissa valtioiden välistä toimintaa, joten on perusteltua toteuttaa konkreettisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on vahvistaa tarkastusten, tutkimusten ja asianosaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai elinten välisen tietojenvaihdon kansainvälistä ulottuvuutta. Tätä varten toimivaltaisilla viranomaisilla tai elimillä olisi direktiiveissä 96/71/EY ja 2014/67/EU, erityisesti direktiivin 2014/67/EU 7 artiklan 4 kohdassa, säädetyn hallinnollisen yhteistyön puitteissa oltava tarvittavat keinot antaa varoituksia tällaisista tilanteista sekä vaihtaa tietoja petosten ja väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

(29)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (12) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(30)

Direktiivi 96/71/EY olisi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

3)

Korvataan 4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on säädettävä tai määrättävä yhteistyöstä niiden toimivaltaisten viranomaisten tai elinten, mukaan lukien julkiset viranomaiset, kesken, jotka kansallisen lainsäädännön mukaan ovat vastuussa 3 artiklassa tarkoitettujen työehtojen valvonnasta, myös unionin tasolla. Tällaiseen yhteistyöhön kuuluu erityisesti vastaaminen kyseisten viranomaisten tai elinten perusteltuihin tiedonsaantipyyntöihin, jotka koskevat valtiosta toiseen tapahtuvaa työntekijöiden käyttöön asettamista, ja puuttuminen ilmeisiin väärinkäytöksiin tai mahdollisesti laittomaan toimintaan, kuten työntekijöiden lähettämiseen liittyvän valtioiden välillä harjoitetun pimeän työn ja näennäisen itsenäisen ammatinharjoittamisen tapauksiin. Jos sen jäsenvaltion, josta työntekijä on lähetetty työhön, toimivaltaisella viranomaisella tai elimellä ei ole sen jäsenvaltion, jonka alueelle työntekijä lähetetään, toimivaltaisen viranomaisen tai elimen pyytämää tietoa, sen on pyrittävä saamaan kyseiset tiedot tuon jäsenvaltion muilta viranomaisilta tai elimiltä. Jos tällaisten tietojen toimittamisessa jäsenvaltiolle, jonka alueelle työntekijä lähetetään, on jatkuvasti viivästyksiä, asiasta on tiedotettava komissiolle, ja se ryhtyy aiheellisiin toimenpiteisiin.”

4)

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla

Seuranta, valvonta ja täytäntöönpano

Jäsenvaltio, jonka alueelle työntekijä lähetetään, ja lähettävä jäsenvaltio ovat vastuussa tässä direktiivissä ja direktiivissä 2014/67/EU säädettyjen velvollisuuksien seurannasta, valvonnasta ja täytäntöönpanosta, ja niiden on toteutettava aiheellisia toimenpiteitä tapauksissa, joissa tätä direktiiviä ei noudateta.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava sääntöjä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomisiin sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Jäsenvaltioiden on varmistettava erityisesti, että työntekijöillä ja/tai työntekijöiden edustajilla on käytettävissään riittävät menettelyt tämän direktiivin mukaisten velvollisuuksien täyttämiseksi.

Jos jäsenvaltion direktiivin 2014/67/EU 4 artiklan nojalla tekemän kokonaisarvioinnin perusteella todetaan, että yritys on epäasianmukaisesti tai vilpillisesti antanut sen vaikutelman, että työntekijän tilanne kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan, kyseisen jäsenvaltion on varmistettava, että työntekijään sovelletaan asiaankuuluvaa lainsäädäntöä ja käytäntöä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämä artikla ei aiheuta sitä, että asianomaiseen työntekijään sovelletaan epäsuotuisampia työehtoja kuin lähetettyihin työntekijöihin.”

5)

Korvataan liitteen johdantokappale seuraavasti:

”Edellä 3 artiklan 2 kohdassa mainitut toiminnot sisältävät kaikki rakennusalan työt, jotka koskevat varsinaista rakentamista, korjaamista, kunnostamista, rakennuksien muuttamista tai hajottamista ja erityisesti seuraavia töitä:”.

a)

alihankinnan yhteydessä;

b)

tämän direktiivin 3 artiklan 3 kohdan nojalla ottaen huomioon sitä säädöstä koskevan kehityksen, jolla muutetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/22/EY (13) valvontavaatimusten osalta ja jossa vahvistetaan direktiiviin 96/71/EY ja direktiiviin 2014/67/EU liittyvät, työntekijöiden lähettämistä työhön maantieliikennealalla koskevat erityiset säännöt.

9.7.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 173/25

(1)

Ammatillinen vapaus on perusoikeus. Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, taataan ammatillinen vapaus ja elinkeinovapaus. Työntekijöiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus ovat Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen kirjattuja sisämarkkinoiden perusperiaatteita. Säänneltyjen ammattien harjoittamisen aloittamista koskevat kansalliset säännöt eivät näin ollen saisi muodostaa perusteettomia tai suhteettomia esteitä näiden perusoikeuksien käyttämiselle.

(2)

Koska unionin oikeudessa ei ole erityisiä säännöksiä säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamista tai sen harjoittamista koskevien vaatimusten yhdenmukaistamisesta, jäsenvaltiolla on toimivalta päättää syrjimättömyys- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen, säänteleekö se tiettyä ammattia ja miten se sen tekee.

(3)

Suhteellisuusperiaate on yksi unionin oikeuden yleisistä periaatteista. Oikeuskäytännön (3) mukaan sellaisten kansallisten toimenpiteiden, jotka voivat haitata Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa taattujen perusvapauksien käyttämistä tai tehdä näiden vapauksien käyttämisestä vähemmän houkuttelevaa, on täytettävä neljä edellytystä eli niitä olisi sovellettava ilman syrjintää, niitä olisi voitava perustella yleisen edun mukaisilla tavoitteilla, niiden olisi oltava omiaan takaamaan asetetun tavoitteen saavuttaminen eikä niillä saisi ylittää sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/36/EY (4) säädetään jäsenvaltioiden velvoitteesta arvioida säänneltyjen ammattien harjoittamisen aloittamista tai niiden harjoittamista rajoittavien vaatimusten oikeasuhteisuus ja ilmoittaa tämän arvioinnin tulokset komissiolle, mikä käynnistää ”keskinäisen arvioinnin prosessin”. Kyseisen prosessin mukaan jäsenvaltioiden oli käytävä läpi kaikkia niiden alueella säänneltyjä ammatteja koskeva koko lainsäädäntönsä.

(5)

Keskinäisen arvioinnin prosessin tuloksista kävi ilmi, että perusteet, joita jäsenvaltioiden oli tarkoitus käyttää arvioidessaan säänneltyjen ammattien harjoittamisen aloittamista tai niiden harjoittamista rajoittavien vaatimusten oikeasuhteisuutta, eivät olleet selkeitä ja että tällaisia vaatimuksia tarkasteltiin epätasaisesti kaikilla sääntelyn tasoilla. Jotta vältettäisiin sisämarkkinoiden hajautuminen ja poistettaisiin esteet tiettyjen työsuhteisten tai itsenäisenä ammatinharjoittajana harjoitettavien toimintojen aloittamiselta ja harjoittamiselta, unionin tasolla olisi oltava yhteinen lähestymistapa, jolla estetään suhteettomien toimenpiteiden toteuttaminen.

(6)

Komissio totesi 28 päivänä lokakuuta 2015 antamassaan tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille”, että on syytä vahvistaa analyyttiset suhteellisuuspuitteet jäsenvaltioiden käytettäväksi niiden tarkastellessa voimassa olevaa ammattien sääntelyä tai ehdottaessa uutta tällaista sääntelyä.

(7)

Tämän direktiivin tarkoituksena on vahvistaa säännöt suhteellisuusarvioinneista, jotka jäsenvaltioiden on tehtävä, ennen kuin ne ottavat käyttöön uutta tai muuttavat voimassa olevaa ammattien sääntelyä, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta ja samalla taata avoimuus ja kuluttajansuojan korkea taso.

(8)

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien toimintojen olisi koskettava direktiivin 2005/36/EY soveltamisalaan kuuluvia säänneltyjä ammatteja. Tätä direktiiviä olisi sovellettava vaatimuksiin, joilla rajoitetaan nykyisten säänneltyjen ammattien tai sellaisten uusien ammattien harjoittamisen aloittamista tai harjoittamista, joiden sääntelemistä jäsenvaltiot harkitsevat. Tätä direktiiviä olisi sovellettava direktiivin 2005/36/EY lisäksi ja rajoittamatta tietyn säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamista tai sen harjoittamista koskevassa erillisessä unionin säädöksessä annettujen muiden säännösten soveltamista.

(9)

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan määritellä, miten ne järjestävät koulutusjärjestelmänsä ja ammatillisen koulutuksen järjestelmänsä ja mikä niiden sisältö on, eikä varsinkaan niiden mahdollisuuteen siirtää ammatillisille järjestöille toimivalta järjestää tai valvoa ammatillista koulutusta. Tämän direktiivin soveltamisalaan ei olisi kuuluttava säännöksiä, joilla ei rajoiteta säänneltyjen ammattien harjoittamisen aloittamista tai niiden harjoittamista, kuten koulutusohjelmien toimituksellisia muutoksia tai niiden sisällön teknisiä mukautuksia taikka koulutusta koskevien sääntöjen ajantasaistamista. Jos ammatillinen koulutus koostuu palkallisista toiminnoista, sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus olisi taattava.

(10)

Kun jäsenvaltiot saattavat erillisessä unionin säädöksessä vahvistettuja tietyn ammatin sääntelyä koskevia erityisvaatimuksia osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kyseisessä säädöksessä ei jätetä jäsenvaltioille mahdollisuutta valita, miten osaksi kansallista lainsäädäntöä saattaminen tarkkaan ottaen toteutetaan, tämän direktiivin erityissäännöksissä edellytettyä oikeasuhteisuuden arviointia ei pitäisi soveltaa.

(11)

Jäsenvaltioilla olisi oltava käytössään yhteinen sääntelykehys, jonka perustana ovat selkeästi määritellyt oikeudelliset käsitteet unionissa käytössä oleville erilaisille ammattien sääntelytavoille. Ammatteja voidaan säännellä monin eri tavoin, kuten varaamalla jonkin toiminnan aloittaminen tai harjoittaminen vain tietyn ammattipätevyyden haltijoille. Jäsenvaltiot voivat myös säännellä jotakin ammatin harjoittamisen muotoa asettamalla edellytyksiä ammattinimikkeiden käytölle tai asettamalla pätevyysvaatimuksia vain itsenäisille ammatinharjoittajille, työsuhteisille ammattihenkilöille taikka yritysjohtajille tai yritysten laillisille edustajille, erityisesti kun toimintaa harjoittaa oikeushenkilö ammattimaisena yrityksenä.

(12)

Ennen kuin jäsenvaltiot ottavat käyttöön uusia tai muuttavat voimassa olevia säänneltyjen ammattien harjoittamisen aloittamista tai niiden harjoittamista rajoittavia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, niiden olisi arvioitava tällaisten säännösten oikeasuhteisuus. Arvioinnin laajuuden olisi oltava oikeassa suhteessa käyttöön otettavan säännöksen luonteeseen, sisältöön ja vaikutukseen nähden.

(13)

Jäsenvaltioilla on todistustaakka perusteltavuuden ja oikeasuhteisuuden osalta. Jäsenvaltioiden sääntelyn perusteluiksi esittämiin syihin olisikin liitettävä analyysi kyseisen jäsenvaltion toteuttaman toimenpiteen asianmukaisuudesta ja oikeasuhteisuudesta sekä erityistä näyttöä sen väitteiden tueksi. Vaikka jäsenvaltion ei välttämättä tarvitse esittää erityistä tutkimusta tai tietynlaista näyttöä tai aineistoa, jolla kyseisen toimenpiteen oikeasuhteisuus todetaan ennen sen hyväksymistä, sen olisi kyseisen jäsenvaltion erityisolosuhteet huomioon ottaen tehtävä objektiivinen analyysi, joka osoittaa, että on olemassa tosiasiallisia riskejä siitä, että yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä suhteellisuusarviointeja objektiivisella ja riippumattomalla tavalla, myös silloin, kun ammattia säännellään välillisesti antamalla tietylle ammatilliselle elimelle valtuudet sääntelemiseen. Näihin arviointeihin voi sisältyä lausunto sellaiselta riippumattomalta elimeltä, mukaan lukien kansalliseen lainsäädäntöprosessiin osallistuvat olemassa olevat elimet, jonka tehtäväksi kyseiset jäsenvaltiot ovat antaneet tällaisen lausunnon antamisen. Tämä on erityisen tärkeää tapauksissa, joissa arvioinnin tekevät paikalliset viranomaiset, sääntelyelimet tai ammatilliset järjestöt, jotka ovat lähempänä paikallisia olosuhteita ja joiden erityinen tietämys voi tietyissä tapauksissa auttaa niitä tunnistamaan paremmin parhaan tavan saavuttaa yleisen edun mukaiset tavoitteet, mutta joiden tekemät toimintapoliittiset valinnat voisivat hyödyttää vakiintuneita toimijoita markkinatulokkaiden kustannuksella.

(15)

Säänneltyjen ammattien harjoittamisen aloittamista tai niiden harjoittamista rajoittavien uusien tai muutettujen säännösten oikeasuhteisuutta on aiheellista seurata niiden hyväksymisen jälkeen. Säänneltyjä ammatteja koskevan rajoittavan kansallisen toimenpiteen oikeasuhteisuuden uudelleentarkastelun olisi perustuttava sekä kyseisen kansallisen toimenpiteen tavoitteeseen sen toteuttamishetkellä että sen vaikutuksiin, joita arvioidaan toimenpiteen toteuttamisen jälkeen. Kansallisen lainsäädännön oikeasuhteisuuden arvioinnin olisi perustuttava siihen, millaista kehitystä on todettu tapahtuneen säännellyn ammatin alalla toimenpiteen toteuttamisen jälkeen.

(16)

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kaikki kansallisesta lainsäädännöstä johtuvat sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteettomat rajoitukset, kuten kansalaisuuteen tai asuinpaikkaan perustuva syrjintä, ovat kiellettyjä.

(17)

Kun työsuhteisten tai itsenäisenä ammatinharjoittajana harjoitettavien toimintojen aloittamisen ja harjoittamisen ehtona on jäsenvaltioiden suoraan tai välillisesti antamien tiettyä ammattipätevyyttä koskevien erityisten vaatimusten noudattaminen, on tarpeen varmistaa, että tällaisia vaatimuksia voidaan perustella yleisen edun mukaisilla tavoitteilla, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa tarkoitetuilla tavoitteilla, joita ovat yleinen järjestys, yleinen turvallisuus ja kansanterveys, tai unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetuilla yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä. On myös tarpeen selventää, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustettuja yleiseen etuun liittyviä pakottavia syitä ovat muun muassa seuraavat: sosiaaliturvajärjestelmän rahoituksen tasapainon turvaaminen, kuluttajien ja palvelujen vastaanottajien suojelu, myös takaamalla käsiteollisuustöiden laatu, ja työntekijöiden suojelu, asianmukaisen lainkäytön turvaaminen, liiketoimien rehellisyyden varmistaminen, petosten torjunta ja veropetosten ja veronkierron estäminen sekä verovalvonnan tehokkuus, liikenneturvallisuus, ympäristön ja kaupunkiympäristön suojelu, eläinten terveys, teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu sekä kansallisen historiallisen ja taiteellisen kulttuuriperinnön, sosiaalipoliittisten tavoitteiden ja kulttuuripoliittisten tavoitteiden turvaaminen ja säilyttäminen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puhtaasti taloudelliset syyt, kuten kansantalouden edistäminen perusvapauksien kustannuksella, ja puhtaasti hallinnolliset syyt, kuten tarkastusten tekeminen tai tilastojen kerääminen, eivät ole yleiseen etuun liittyviä pakottavia syitä.

(18)

On jäsenvaltioiden asia määrittää soveltamansa yleisen edun mukaisten tavoitteiden suojelun ja asianmukaisen sääntelyn taso suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Se, että yksi jäsenvaltio soveltaa lievempiä sääntöjä kuin toinen jäsenvaltio, ei tee viimeksi mainitun jäsenvaltion säännöistä suhteettomia ja siten unionin oikeuden vastaisia.

(19)

Kansanterveyden suojelun osalta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklan 1 kohdassa määrätään, että kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu. Tämä direktiivi on kaikilta osin kyseisen tavoitteen mukainen.

(20)

Jotta jäsenvaltiot voisivat varmistaa, että niiden käyttöön ottamat säännökset ja voimassa oleviin säännöksiin tekemät muutokset ovat oikeasuhteisia, niiden olisi otettava huomioon oikeasuhteisuuden arvioimisessa käytettävät perusteet ja ne lisäperusteet, jotka ovat analysoitavana olevan säännellyn ammatin kannalta olennaisia. Kun jäsenvaltio aikoo säännellä ammattia tai muuttaa voimassa olevia sääntöjä, olisi otettava huomioon tavoiteltuihin yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin liittyvien riskien ja varsinkin palvelujen vastaanottajille, muun muassa kuluttajille, ammattihenkilöille tai kolmansille osapuolille, aiheutuvien riskien luonne. Olisi myös pidettävä mielessä, että ammattipalvelujen alalla kuluttajien ja ammattihenkilöiden tietämys ei tavallisesti ole samalla tasolla, sillä ammattihenkilöiden tekninen tietämys on mittavaa, kun taas kuluttajilla ei välttämättä ole tällaista tietämystä.

(21)

Ammattipätevyyteen liittyviä vaatimuksia olisi pidettävä tarpeellisina vain, jos voimassa olevien toimenpiteiden, kuten tuoteturvallisuus- tai kuluttajansuojalainsäädännön, ei voida katsoa olevan omiaan tai tosiasiallisesti tehokkaita takaamaan tavoiteltavan päämäärän saavuttaminen.

(22)

Oikeasuhteisuuden vaatimuksen täyttämiseksi toimenpiteen olisi oltava omiaan takaamaan asetetun tavoitteen saavuttaminen. Toimenpiteen olisi katsottava olevan omiaan takaamaan asetetun tavoitteen saavuttaminen vain, jos sillä tosiasiallisesti pyritään vastaamaan tavoitteeseen johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla, kuten silloin, kun tiettyihin toimintoihin liittyviin samanlaisiin riskeihin puututaan vertailukelpoisella tavalla ja kun kyseisiin rajoituksiin tehtäviä poikkeuksia sovelletaan asetetun tavoitteen mukaisesti. Kansallisen toimenpiteen olisi lisäksi tosiasiallisesti myötävaikutettava asetetun tavoitteen saavuttamiseen, joten sen ei pitäisi katsoa olevan tähän omiaan silloin, kun sillä ei ole vaikutusta sille annettuihin perusteluihin.

(23)

Jäsenvaltioiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon toimenpiteen kokonaisvaikutus henkilöiden ja palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen unionissa, kuluttajan valinnanmahdollisuuksiin ja tarjottavan palvelun laatuun. Tällä perusteella jäsenvaltioiden olisi varmistettava erityisesti, että säänneltyjen ammattien harjoittamisen aloittamista tai niiden harjoittamista koskevan rajoituksen laajuus on oikeassa suhteessa asetettujen tavoitteiden merkitykseen ja odotettuihin hyötyihin nähden.

(24)

Jäsenvaltioiden olisi verrattava kyseessä olevaa kansallista toimenpidettä sekä sellaisia vaihtoehtoisia ja vähemmän rajoittavia keinoja, joiden avulla voitaisiin saavuttaa sama tavoite mutta joihin liittyisi vähemmän rajoituksia. Kun toimenpiteet ovat perusteltuja vain kuluttajansuojaan liittyvistä syistä ja kun havaitut riskit koskevat vain ammattihenkilön ja kuluttajan välistä suhdetta eivätkä näin ollen vaikuta kielteisesti kolmansiin osapuoliin, jäsenvaltioiden olisi arvioitava, voidaanko niiden tavoite saavuttaa vähemmän rajoittavin keinoin kuin varaamalla toimintoja ammattihenkilöille. Jos esimerkiksi kuluttajat voivat kohtuudella valita, käyttävätkö he pätevien ammattihenkilöiden palveluja vai eivät, olisi käytettävä vähemmän rajoittavia keinoja, kuten ammattinimikkeen suojaaminen tai ammattirekisteriin kirjaaminen. Varattuja toimintoja ja suojattua ammattinimikettä käyttämällä tapahtuvaa sääntelyä olisi harkittava silloin, kun toimenpiteillä pyritään torjumaan tilanne, jossa julkisen edun mukaisten tavoitteiden, kuten kansanterveyden, saavuttaminen vaarantuu vakavasti.

(25)

Jäsenvaltioiden olisi silloin, kun se on analysoitavana olevan toimenpiteen luonteen ja sisällön kannalta olennaista, otettava huomioon myös seuraavat seikat: tiettyyn ammattiin kuuluvien ammattitoimintojen soveltamisalan ja vaadittavan ammattipätevyyden välinen yhteys, tehtävien monimutkaisuus erityisesti vaadittavan koulutuksen tai kokemuksen tason, luonteen ja keston osalta, mahdollisuus hankkia ammattipätevyys eri tavoin, se, voidaanko tietyille ammattihenkilöille varatut toiminnot jakaa muiden ammattihenkilöiden kanssa, sekä säännellyn ammatin harjoittamisen itsenäisyyden aste erityisesti silloin, kun säänneltyyn ammattiin liittyviä toimintoja harjoitetaan asianmukaisesti pätevöityneen ammattihenkilön valvonnassa ja vastuulla.

(26)

Tässä direktiivissä otetaan huomioon tieteen ja teknologian edistys, ja sillä myötävaikutetaan sisämarkkinoiden asianmukaiseen toimintaan myös digitaalisessa toimintaympäristössä. Teknologian kehityksen ja tieteen edistyksen nopeuden vuoksi ammatin harjoittamisen aloittamista koskevien vaatimusten ajantasaistaminen voi olla erityisen tärkeää eräissä ammateissa, varsinkin ammattipalveluissa, jotka tarjotaan sähköisesti. Kun jäsenvaltio sääntelee tiettyä ammattia, olisi otettava huomioon, että tieteen ja teknologian kehitys saattaa vähentää tai kasvattaa eroja ammattihenkilöiden ja kuluttajien tietämyksen tasossa. Jos tieteen ja teknologian kehitys vaarantaa vakavasti yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamisen, jäsenvaltioiden tehtävänä on tarvittaessa kannustaa ammattihenkilöitä seuraamaan tätä kehitystä.

(27)

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä kattava arviointi olosuhteista, joissa toimenpide toteutetaan ja pannaan täytäntöön, ja tutkittava erityisesti, millainen uusien tai muutettujen säännösten vaikutus on, kun ne yhdistetään muihin ammatin harjoittamisen aloittamista tai sen harjoittamista rajoittaviin vaatimuksiin. Tiettyjen toimintojen aloittamisen ja harjoittamisen ehtona saattaa olla useiden vaatimusten, kuten ammattikunnan järjestäytymistä, pakollista ammatillisen järjestön tai elimen jäsenyyttä, ammattietiikkaa sekä ammatillista valvontaa ja vastuuta koskevien sääntöjen, noudattaminen. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi uusien tai muutettujen säännösten vaikutuksen arvioinnin yhteydessä otettava huomioon voimassa olevat vaatimukset, joihin kuuluvat jatkuvaa ammatillista kehittymistä, pakollista ammatillisen järjestön tai elimen jäsenyyttä, rekisteröinti- tai lupajärjestelmiä, määrällisiä rajoituksia, erityistä oikeudellista muotoa, osakkeenomistusta, alueellisia rajoituksia, monialatoimintaa koskevia rajoituksia, esteettömyyssääntöjä, vakuutusturvaa ja kielitaitoa koskevat vaatimukset, siinä määrin kuin ne ovat tarpeen ammatin harjoittamiseksi, kiinteää vähimmäis- ja/tai enimmäishintaa koskevat vaatimukset sekä mainontaa koskevat vaatimukset.

(28)

Lisävaatimusten käyttöönotto saattaa olla omiaan saavuttamaan yleisen edun mukaiset tavoitteet. Pelkästään se, että niiden yksittäistä tai yhteisvaikutusta olisi arvioitava, ei tarkoita, että kyseiset vaatimukset olisivat suoralta kädeltä suhteettomia. Esimerkiksi velvoite, joka koskee jatkuvaa ammatillista kehittymistä, saattaa olla omiaan varmistamaan, että ammattihenkilöt seuraavat oman alansa kehitystä, kunhan sillä ei aseteta syrjiviä ja suhteettomia ehtoja uusien tulokkaiden vahingoksi. Myös pakollista ammatillisen järjestön tai elimen jäsenyyttä saatetaan pitää asianmukaisena tapauksissa, joissa valtio on antanut kyseisten ammatillisten järjestöjen tai elinten tehtäväksi asiaankuuluvien yleisen edun mukaisten tavoitteiden turvaamisen, esimerkiksi laillisen ammatinharjoittamisen valvonnan tai jatkuvan ammatillisen koulutuksen järjestämisen tai valvonnan. Jos ammatin riippumattomuutta ei voida riittävästi taata muilla keinoin, jäsenvaltiot voisivat harkintansa mukaan soveltaa suojatoimia, joita ovat esimerkiksi ammatin ulkopuolisten henkilöiden osakkeenomistuksen rajoittaminen tai säännös, jonka mukaan äänioikeuksien enemmistön on oltava ammattia harjoittavilla henkilöillä, kunhan suojatoimet eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen yleisen edun mukaisen tavoitteen suojelemiseksi. Jäsenvaltiot voisivat harkintansa mukaan asettaa kiinteää vähimmäis- ja/tai enimmäishintaa koskevia vaatimuksia, joita palvelun tarjoajien on noudatettava, etenkin sellaisten palvelujen osalta, joiden kohdalla tämä on tarpeen kulujen korvaamista koskevan periaatteen soveltamiseksi tehokkaasti, kunhan tällainen rajoitus on oikeasuhteinen ja vähimmäis- ja/tai enimmäishinnoista voidaan tarvittaessa poiketa. Jos lisävaatimusten käyttöönotolla toistetaan vaatimuksia, jotka jäsenvaltio on jo ottanut käyttöön muiden sääntöjen tai menettelyjen yhteydessä, tällaisia vaatimuksia ei voida pitää oikeasuhteisina asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.

(29)

Direktiivin 2005/36/EY II osaston mukaan jäsenvaltiot eivät voi asettaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille, ammattipalveluja väliaikaisesti ja satunnaisesti tarjoaville palvelun tarjoajille kyseisessä direktiivissä kiellettyjä vaatimuksia tai rajoituksia, kuten ammatillisen järjestön tai elimen myöntämä lupa taikka ammatillisen järjestön tai elimen rekisteriin merkitseminen tai sen jäsenyys tai se, että sillä on edustajia vastaanottavan jäsenvaltion alueella, säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai sen harjoittamiseksi. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vaatia palvelun tarjoajia, jotka haluavat tarjota palveluja väliaikaisesti, antamaan tietoja kirjallisella ennakkoilmoituksella ennen ensimmäistä palvelun tarjoamista ja uusimaan ilmoituksen vuosittain. Ammattipalvelujen tarjoamisen helpottamiseksi ja palvelun väliaikaisen tai satunnaisen luonteen huomioon ottaen onkin tarpeen todeta uudelleen, että vaatimusten, joita ovat esimerkiksi väliaikainen automaattinen rekisteröinti ammatilliseen järjestöön tai ammatillisen järjestön tai elimen muodollinen jäsenyys, ennakkoilmoitukset ja asiakirjavaatimukset sekä erilaisten maksujen suorittaminen, olisi oltava oikeasuhteisia. Nämä vaatimukset eivät saisi aiheuttaa suhteetonta rasitetta palvelun tarjoajille eivätkä haitata palvelujen tarjoamisen vapauden käyttämistä tai tehdä siitä vähemmän houkuttelevaa. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti arvioitava, ovatko vaatimus tiettyjen tietojen ja asiakirjojen toimittamisesta direktiivin 2005/36/EY mukaisesti ja se seikka, että lisätietoja on mahdollista saada jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen yhteistyön perusteella sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän kautta, oikeasuhteisia ja riittävätkö ne estämään vakavan vaaran siitä, että palvelun tarjoajat kiertävät sovellettavia sääntöjä. Tätä direktiiviä ei kuitenkaan olisi sovellettava toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on varmistaa sovellettavien työehtojen noudattaminen.

(30)

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ihmisten terveyden ja elämän suojeleminen on Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa suojelluista intresseistä tärkein. Näin ollen jäsenvaltioiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamista koskeva tavoite arvioidessaan terveydenhuollon ammatteja koskevia vaatimuksia, joita ovat esimerkiksi varatut toiminnot, suojattu ammattinimike, jatkuva ammatillinen kehittyminen tai ammattikunnan järjestäytymistä, ammattietiikkaa ja ammatillista valvontaa koskevat säännöt, kunnioittaen samalla direktiivissä 2005/36/EY säädettyjä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti varmistettava, että terveydenhuollon ammattien sääntely, jolla on vaikutuksia kansanterveyteen ja potilaiden turvallisuuteen, on oikeasuhteista ja että sillä voidaan osaltaan taata terveydenhoidon saatavuus, joka on tunnustettu perusoikeudeksi perusoikeuskirjassa, sekä turvallisen, laadukkaan ja tehokkaan terveydenhuollon saatavuus kansalaisille niiden alueella. Terveydenhuoltopalveluja koskevaa politiikkaa laadittaessa olisi otettava huomioon tarve varmistaa saavutettavuus, palvelun korkea laatu sekä lääkkeiden riittävä ja turvattu saanti kansanterveyteen liittyvien tarpeiden mukaisesti kyseisen jäsenvaltion alueella samoin kuin tarve varmistaa terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammatillinen riippumattomuus. Terveydenhuollon ammattien sääntelyn perusteltavuuden osalta jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon ihmisen terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamista koskeva tavoite, mukaan lukien terveydenhuollon saavutettavuus ja korkea laatu kansalaisille sekä lääkkeiden riittävä ja turvattu saanti tämän direktiivin 1 artiklassa tarkoitetun harkintavallan puitteissa.

(31)

Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta on olennaisen tärkeää varmistaa, että jäsenvaltiot ilmoittavat kansalaisille, etujärjestöille ja muille asiaankuuluville sidosryhmille, kuten työmarkkinaosapuolille, ennen kuin ne ottavat käyttöön uusia tai muuttavat voimassa olevia vaatimuksia, joilla rajoitetaan säänneltyjen ammattien harjoittamisen aloittamista tai niiden harjoittamista. Jäsenvaltioiden olisi otettava mukaan kaikki asianomaiset osapuolet ja annettava niille tilaisuus esittää näkemyksensä. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa ja tapauksen mukaan toteutettava julkisia kuulemisia kansallisia menettelyjään noudattaen.

(32)

Jäsenvaltioiden olisi myös otettava täysimääräisesti huomioon kansalaisten oikeudet oikeussuojakeinoihin, sellaisina kuin ne taataan perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan 1 kohdassa. Tästä seuraa, että kansallisten tuomioistuinten olisi kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen menettelyjen ja valtiosääntöperiaatteiden mukaisesti voitava arvioida tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien vaatimusten oikeasuhteisuus, jotta voitaisiin varmistaa kunkin luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ammatilliseen vapauteen, sijoittautumisoikeuteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen kohdistuvia rajoituksia vastaan.

(33)

Parhaita käytäntöjä koskevan tiedon vaihtamiseksi jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta voidaan kannustaa jakamaan ammattien sääntelyä ja tällaisen sääntelyn vaikutuksia koskevia riittäviä ja säännöllisesti ajantasaistettuja tietoja muiden jäsenvaltioiden kanssa. Komission olisi helpotettava tällaista tiedonvaihtoa.

(34)

Avoimuuden lisäämiseksi ja vertailukelpoisiin perusteisiin pohjautuvien suhteellisuusarviointien edistämiseksi jäsenvaltioiden toimittamien tietojen olisi oltava helposti saatavilla säänneltyjä ammatteja koskevassa tietokannassa, jotta muut jäsenvaltiot ja asianomaiset osapuolet voivat esittää huomautuksensa komissiolle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan soveltamista. Komission olisi otettava nämä huomautukset asianmukaisesti huomioon direktiivin 2005/36/EY mukaisesti laatimassaan yhteenvetokertomuksessa.

(35)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli varmistaa sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa ja välttää säänneltyjen ammattien harjoittamisen aloittamista tai niiden harjoittamista koskevia suhteettomia rajoituksia, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

a)

’suojatulla ammattinimikkeellä’ ammatin sääntelyn muotoa, jossa nimikkeen käytön edellytyksenä yhdestä tai useammasta toiminnan lajista koostuvassa ammattitoiminnassa on, suoraan tai välillisesti, tietty ammattipätevyys lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla, ja jossa tällaisen nimikkeen asiattomaan käyttöön sovelletaan seuraamuksia;

b)

’varatuilla toiminnoilla’ ammatin sääntelyn muotoa, jossa yhdestä tai useammasta toiminnan lajista koostuvan ammattitoiminnan aloittaminen on suoraan tai välillisesti varattu lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla tietyn ammattipätevyyden omaaville säännellyn ammatin harjoittajille, mukaan lukien tapaukset, joissa toiminta on jaettu muiden säänneltyjen ammattien kanssa.

a)

tavoiteltuihin yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin liittyvien riskien ja varsinkin palvelujen vastaanottajille, mukaan lukien kuluttajille, ammattihenkilöille tai kolmansille osapuolille, aiheutuvien riskien luonne;

b)

se, ovatko voimassa olevat erityiset tai luonteeltaan yleisemmät säännöt, kuten tuoteturvallisuus- tai kuluttajansuojalainsäädäntöön sisältyvät säännöt, riittämättömiä asetetun tavoitteen saavuttamiseksi;

c)

se, onko säännös asianmukainen ja siten omiaan saavuttamaan asetetun tavoitteen ja vastaako se tosiasiallisesti tavoitteeseen johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla ja puututaanko sillä siten havaittuihin riskeihin samalla tavalla kuin vertailukelpoisissa toiminnoissa;

d)

vaikutus henkilöiden ja palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen unionissa, kuluttajan valinnanmahdollisuuksiin ja tarjottavan palvelun laatuun;

e)

se, onko mahdollista käyttää vähemmän rajoittavia keinoja yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi; tätä alakohtaa sovellettaessa silloin, kun säännökset ovat perusteltuja vain kuluttajansuojaan liittyvistä syistä ja kun havaitut riskit koskevat vain ammattihenkilön ja kuluttajan välistä suhdetta eivätkä näin ollen vaikuta kielteisesti kolmansiin osapuoliin, jäsenvaltioiden on arvioitava erityisesti, voidaanko tavoite saavuttaa vähemmän rajoittavin keinoin kuin varaamalla toimintoja;

f)

uusien tai muutettujen säännösten vaikutus, kun sitä tarkastellaan muiden ammatin harjoittamisen aloittamista tai sen harjoittamista rajoittavien säännösten kanssa, sekä erityisesti se, miten uudet tai muutetut säännökset yhdessä muiden vaatimusten kanssa myötävaikuttavat saman yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen ja ovatko ne tarpeen sen saavuttamiseksi.

a)

tiettyyn ammattiin kuuluvien tai sille varattujen toimintojen soveltamisalan ja vaadittavan ammattipätevyyden välinen yhteys;

b)

kyseisten tehtävien monimutkaisuuden ja näitä tehtäviä suorittavien henkilöiden tietyn ammattipätevyyden tarpeen – erityisesti vaadittavan koulutuksen tai kokemuksen tason, luonteen ja keston osalta – välinen yhteys;

c)

se, onko ammattipätevyys mahdollista hankkia vaihtoehtoisin tavoin;

d)

se, voidaanko tietyille ammateille varatut toiminnot jakaa muiden ammattien kanssa vai ei, ja syyt tähän;

e)

säännellyn ammatin harjoittamisen itsenäisyyden aste sekä järjestäytymiseen ja valvontaan liittyvien järjestelyjen vaikutus asetetun tavoitteen saavuttamiseen erityisesti silloin, kun säänneltyyn ammattiin liittyviä toimintoja harjoitetaan asianmukaisesti pätevöityneen ammattihenkilön valvonnassa ja vastuulla;

f)

tieteen ja teknologian kehitys, joka saattaa tosiasiallisesti vähentää tai kasvattaa eroja ammattihenkilöiden ja kuluttajien tietämyksen tasossa.

a)

varatut toiminnot, suojattu ammattinimike tai jokin muu direktiivin 2005/36/EY 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu sääntelyn muoto;

b)

velvoitteet osallistua jatkuvaan ammatilliseen kehittämiseen;

c)

ammattikunnan järjestäytymiseen, ammattietiikkaan ja ammatilliseen valvontaan liittyvät säännöt;

d)

pakollinen ammatillisen järjestön tai elimen jäsenyys ja rekisteröinti- tai lupajärjestelmät erityisesti silloin, kun kyseiset vaatimukset edellyttävät tiettyä ammattipätevyyttä;

e)

määrälliset rajoitukset, etenkin vaatimukset, joilla rajoitetaan ammatinharjoittamislupien lukumäärää tai vahvistetaan vähimmäis- tai enimmäismäärä tietyn ammattipätevyyden omaaville työntekijöille, johtajille tai edustajille;

f)

erityistä oikeudellista muotoa koskevat vaatimukset tai yrityksen osakkeenomistukseen tai johtamiseen liittyvät vaatimukset, siltä osin kuin kyseiset vaatimukset liittyvät suoraan säännellyn ammatin harjoittamiseen;

g)

alueelliset rajoitukset, myös silloin, kun ammattia säännellään joissakin jäsenvaltion osissa eri tavalla kuin sen muissa osissa;

h)

vaatimukset, joilla rajoitetaan säännellyn ammatin harjoittamista yhdessä tai osana yhteistyöhanketta, sekä esteettömyyssäännöt;

i)

vaatimukset, jotka liittyvät vakuutusturvaan tai vastaavaan henkilökohtaiseen tai kollektiiviseen ammatillista vastuuta koskevaan suojaan;

j)

kielitaitovaatimukset, siltä osin kuin ne ovat tarpeen ammatin harjoittamiseksi;

k)

kiinteää vähimmäis- ja/tai enimmäishintaa koskevat vaatimukset;

l)

mainontaa koskevat vaatimukset.

a)

direktiivin 2005/36/EY 6 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitettu väliaikainen automaattinen rekisteröinti ammatilliseen järjestöön tai elimeen tai tällaisen järjestön tai elimen muodollinen jäsenyys;

b)

direktiivin 2005/36/EY 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ennakkoilmoitus, mainitun artiklan 2 kohdan nojalla vaadittavat asiakirjat tai muu vastaava vaatimus;

c)

maksujen veloittaminen palvelun tarjoajalta hallinnollisista menettelyistä, jotka liittyvät säänneltyjen ammattien harjoittamisen aloittamiseen tai niiden harjoittamiseen.