19.6.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 156/1

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 23–24 päivänä lokakuuta 2014 antamissa vuoteen 2030 ulottuvia ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita koskevissa päätelmissään sitovaksi tavoitteeksi vähentää unionin kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä koko talouden laajuisesti vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna, ja kyseinen tavoite vahvistettiin uudelleen 17–18 päivänä maaliskuuta 2016 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä.

(2)

Eurooppa-neuvoston 23–24 päivänä lokakuuta 2014 antamissa päätelmissä todettiin, että tavoite vähentää päästöjä vähintään 40 prosentilla olisi saavutettava mahdollisimman kustannustehokkaasti unionin yhteistoimin siten, että päästöjä vähennetään vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY (4) säädetyn Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän, jäljempänä ’EU:n päästökauppajärjestelmä’, kattamilla aloilla 43 prosentilla ja EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla aloilla 30 prosentilla; kunkin maan osuus vähennyksistä olisi suhteutettava sen BKT:hen asukasta kohti.

(3)

Tällä asetuksella pannaan täytäntöön osa ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen, jäljempänä ’UNFCCC’, nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen (5) mukaisista unionin sitoumuksista. Pariisin sopimus tehtiin unionin puolesta 5 päivänä lokakuuta 2016 neuvoston päätöksellä (EU) 2016/1841 (6). Unionin sitoumus koko talouden laajuisiin päästövähennyksiin annettiin suunnitellussa kansallisesti määritellyssä panoksessa, jonka unioni ja sen jäsenvaltiot toimittivat Pariisin sopimusta silmällä pitäen UNFCCC:n sihteeristölle 6 päivänä maaliskuuta 2015. Pariisin sopimus tuli voimaan 4 päivänä marraskuuta 2016. Unionin olisi jatkettava kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämistä ja tehostettava niiden poistumia Pariisin sopimuksen mukaisesti.

(4)

Pariisin sopimuksessa asetetaan muun muassa pitkän aikavälin tavoite, joka vastaa tavoitetta pitää maapallon lämpötilan nousu selvästi alle kahdessa celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna sekä jatkaa toimia nousun pysyttämiseksi 1,5 celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna. Metsät, maatalousmaat ja kosteikot ovat tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta keskeisessä asemassa. Osapuolet tunnustavat Pariisin sopimuksessa myös sen, että on ensisijaisen tärkeää varmistaa ruokaturva ja lopettaa nälänhätä kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamispyrkimysten yhteydessä, sekä sen, että ruoantuotannon järjestelmät ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen haittavaikutuksille, ja pyrkivät näin ollen parantamaan kykyä joustavasti mukautua muuttuvaan ilmastoon sekä edistämään kehitystä kohti alhaisia kasvihuonekaasujen päästöjä tavalla, joka ei uhkaa ruoantuotantoa. Osapuolten olisi lisättävä yhteisiä ponnistelujaan Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Osapuolten olisi valmisteltava, ilmoitettava ja pidettävä voimassa kulloinkin kansallisesti määritellyt panoksensa. Pariisin sopimuksella korvataan vuoden 1997 Kioton pöytäkirjan nojalla valittu menettelytapa, jota ei enää jatketa vuoden 2020 jälkeen. Pariisin sopimuksessa kehotetaan myös löytämään tasapaino ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasujen päästöjen ja nielujen aikaansaamien poistumien välillä kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla ja pyydetään osapuolia ryhtymään toimiin suojellakseen ja lisätäkseen tilanteen mukaan kasvihuonekaasujen nieluja ja varastoja, metsät mukaan lukien.

(5)

Maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden, jäljempänä ’LULUCF’, alalla voidaan tuottaa ilmastohyötyjä pitkällä aikavälillä ja siten edistää unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteiden ja Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden saavuttamista. Lisäksi LULUCF-sektori tuottaa biomateriaaleja, joilla voidaan korvata fossiili- tai hiili-intensiivisiä materiaaleja, ja sen vuoksi se on merkittävässä asemassa siirryttäessä vähän kasvihuonekaasupäästöjä tuottavaan talouteen. Koska LULUCF-sektorin poistumat voivat hävitä, niitä olisi kohdeltava unionin ilmastopolitiikan puitteissa erillisenä pilarina.

(6)

Eurooppa-neuvoston 23–24 päivänä lokakuuta 2014 antamissa päätelmissä todettiin, että hillitsemispotentiaaliltaan pienemmän maatalous- ja maankäyttöalan moninaiset tavoitteet olisi pidettävä mielessä samoin kuin tarve varmistaa ruokaturvaan ja ilmastonmuutokseen liittyvien unionin tavoitteiden johdonmukaisuus. Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota tarkastelemaan parhaita tapoja kannustaa elintarviketuotannon kestävää tehostamista optimoiden samalla alan osallistumisen kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseen ja talteenottoon, myös metsityksen kautta, ja laatimaan heti teknologian salliessa ja joka tapauksessa ennen vuotta 2020 politiikan, joka koskee tapoja sisällyttää LULUCF vuoteen 2030 ulottuviin kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemispuitteisiin.

(7)

Soveltamalla kestävän hoidon käytäntöjä LULUCF-sektorilla voidaan myötävaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen monin tavoin, erityisesti vähentämällä päästöjä sekä ylläpitämällä ja lisäämällä nieluja ja hiilivarantoja. Jotta erityisesti hiilen sitoutumisen lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet olisivat tehokkaita, on oleellista, että hiilivarastot ovat pitkällä aikavälillä vakaita ja sopeutumiskykyisiä. Lisäksi kestävän hoidon käytäntöjen avulla voidaan säilyttää LULUCF-sektorin tuottavuus, uusiutumiskyky ja elinvoimaisuus sekä siten edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä pienentäen samalla kyseisen sektorin hiili- ja ekologista jalanjälkeä.

(8)

Kehittämällä kestäviä ja innovatiivisia käytäntöjä ja teknologioita, mukaan lukien agroekologia ja agrometsätalous, voidaan vahvistaa LULUCF-sektorin roolia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa sekä vahvistaa kyseisen alan tuottavuutta ja mukautumiskykyä. Koska LULUCF-sektorin toiminta on tulosten osalta pitkäjännitteistä, pitkän aikavälin strategiat ovat tärkeitä, jotta voidaan paremmin rahoittaa tutkimusta, jolla kehitetään kestäviä ja innovatiivisia käytäntöjä ja teknologioita, ja investointeja niihin. Investoimalla ennaltaehkäiseviin toimiin, kuten kestävän hoidon käytäntöihin, voidaan vähentää luonnonhäiriöihin liittyviä riskejä.

(9)

Euroopan neuvosto vahvisti uudelleen 22–23 päivänä kesäkuuta 2017 antamissaan päätelmissä, että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneita kestävän kehityksen toimintaohjelmaan Agenda 2030:een, jonka tavoitteena on muun muassa varmistaa, että metsienhoito on kestävää.

(10)

Toimet metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen vähentämiseksi sekä kestävän metsänhoidon edistämiseksi ovat tärkeitä kehitysmaissa. Tässä yhteydessä neuvosto palautti mieleen 21 päivänä lokakuuta 2009 ja 14 päivänä lokakuuta 2010 antamissaan päätelmissä unionin tavoitteet vähentää trooppisten metsien bruttokatoa vähintään 50 prosenttia suhteessa nykytasoon vuoteen 2020 mennessä ja pysäyttää globaali metsäkato viimeistään vuoteen 2030 mennessä.

(11)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 529/2013/EU (7) vahvistetaan LULUCF-sektorin päästöihin ja poistumiin sovellettavat tilinpitosäännöt ja on edistetty tällä tavoin sellaisten toimintapolitiikkojen kehittämistä, jotka ovat johtaneet LULUCF-sektorin sisällyttämiseen unionin päästöjen vähentämisvelvoitteeseen. Tämän asetuksen perustana olisi oltava voimassa olevat tilinpitosäännöt, joita olisi päivitettävä ja parannettava kautta 2021–2030 varten. Siinä olisi vahvistettava jäsenvaltioiden velvollisuudet, jotka koskevat kyseisten tilinpitosääntöjen täytäntöönpanoa, ja lisäksi edellytettävä, että jäsenvaltiot varmistavat, että koko LULUCF-sektori ei synnytä nettopäästöjä ja edistää tavoitetta lisätä nieluja pitkällä aikavälillä. Siinä ei pitäisi säätää yksityisten osapuolten tilinpito- tai raportointivelvollisuuksista, mukaan lukien maanviljelijät ja metsänomistajat.

(12)

LULUCF-sektori, maatalousmaa mukaan luettuna, vaikuttaa suoraan ja merkittävästi luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin. Siksi tähän alaan vaikuttavien politiikkojen tärkeänä tavoitteena on varmistaa johdonmukaisuus biologista monimuotoisuutta koskevan unionin strategian tavoitteiden kanssa. Sektorilla olisi ryhdyttävä toteuttamaan ja tukemaan sekä hillitsemiseen että sopeutumiseen liittyviä toimia. Lisäksi olisi varmistettava, että yhteinen maatalouspolitiikka ja tämä asetus ovat keskenään johdonmukaisia. Kaikkien alojen on tehtävä oma kohtuullinen osuutensa kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisen osalta.

(13)

Kosteikot ovat tehokkaita ekosysteemejä hiilen varastointiin. Näin ollen suojelemalla ja kunnostamalla kosteikkoja voitaisiin vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä LULUCF-sektorilla. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, jäljempänä ’IPCC’, vuoden 2006 IPCC:n kansallisten kasvihuonekaasumäärien laskemista koskevien ohjeiden kosteikkoja koskevat päivitykset olisi otettava huomioon tässä yhteydessä.

(14)

Jotta voidaan varmistaa, että LULUCF-sektori osaltaan edistää unionin päästöjen vähentämistä vähintään 40 prosentilla koskevan tavoitteen ja Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista, tarvitaan toimiva tilinpitojärjestelmä. Jotta päästöille ja poistumille voitaisiin määritellä täsmälliset tilit IPCC:n kansallisten kasvihuonekaasumäärien laskemista koskevien ohjeiden, jäljempänä ’IPCC:n ohjeet’, mukaisesti, olisi käytettävä vuosittain Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 (8) mukaisesti ilmoitettuja arvoja, jotka koskevat maankäyttöluokkia ja maankäyttöluokkien käyttötavan muuttamista; näin UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan mukaisesti käytettävät menettelytavat yhdenmukaistuvat. Maata, joka muutetaan toiseen maankäyttöluokkaan, olisi pidettävä IPCC:n ohjeissa tarkoitetun 20 vuoden oletusarvon ajan maana, joka on siirtymässä kyseiseen luokkaan. Jäsenvaltioiden pitäisi voida poiketa tästä oletusarvosta vain metsitetyn maan osalta ja vain IPCC:n ohjeiden mukaisesti perusteltavissa rajatuissa olosuhteissa. IPCC:n ohjeisiin tehdyt muutokset, sellaisina kuin UNFCCC:n osapuolten konferenssi tai Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimiva osapuolikonferenssi on ne hyväksynyt, olisi otettava tarpeen mukaan huomioon tämän asetuksen mukaisissa raportointivaatimuksissa.

(15)

Kansainvälisesti sovittujen IPCC:n ohjeiden mukaan biomassan polttamisesta aiheutuvat päästöt voidaan lukea energiasektorilla nollaksi sillä edellytyksellä, että kyseiset päästöt luetaan LULUCF-sektoriin kuuluviksi. Unionissa biomassan polttamisesta aiheutuvat päästöt luetaan nollaksi komission asetuksen (EU) N:o 601/2012 (9) 38 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 525/2013 säännösten nojalla, joten johdonmukaisuus IPCC:n ohjeiden kanssa voidaan varmistaa ainoastaan, jos tällaiset päästöt tulivat tarkasti huomioon otetuiksi tässä asetuksessa.

(16)

Metsämaasta peräisin olevat päästöt ja poistumat riippuvat erilaisista luonnonolosuhteista, dynaamisista ikään liittyvistä metsien ominaisuuksista sekä aiemmin käytetyistä ja nykyisistä hoidon käytännöistä, jotka eroavat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. Perusvuoden käyttö ei mahdollista kyseisten tekijöiden esiin tuomista eikä niistä johtuvia syklisiä vaikutuksia päästöihin ja poistumiin tai niiden vuosittaista vaihtelua. Asiaa koskevissa tilinpitosäännöissä olisi sen sijaan edellytettävä vertailutasojen käyttöä luonnon ja maakohtaisista ominaispiirteistä johtuvien vaikutusten jättämiseksi tilinpidon ulkopuolelle. Metsien vertailutasoissa olisi otettava huomioon metsien epätasapainoinen ikärakenne, eikä niillä saisi aiheettomasti rajoittaa tulevaa metsänhoidon intensiteettiä, jotta voidaan ylläpitää tai vahvistaa pitkän aikavälin hiilinieluja. Kroatian metsien vertailutasossa olisi maan erityisen historiallisen tilanteen vuoksi otettava huomioon myös sen alueiden miehitys sekä sodan aika ja sodanjälkeiset olosuhteet, jotka ovat vaikuttaneet metsänhoitoon vertailukauden aikana. Asiaa koskevissa tilinpitosäännöissä otetaan huomioon kestävän metsänhoidon periaatteet sellaisina kuin ne on hyväksytty Euroopan metsien suojelua käsittelevissä ministerikonferensseissa, jäljempänä ’Forest Europe -prosessi’.

(17)

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle kansalliset metsätalouden tilinpitosuunnitelmat, mukaan lukien metsien vertailutasot. Koska UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan puitteissa ei ole kansainvälistä tarkastusmenettelyä, olisi säädettävä tarkastusmenettelystä avoimuuden varmistamiseksi ja hoidetun metsämaan luokan tilinpidon laadun parantamiseksi.

(18)

Kun komissio arvioi kansallisia metsätalouden tilinpitosuunnitelmia, mukaan lukien niissä ehdotetut metsien vertailutasot, sen olisi perustettava työnsä UNFCCC:n puitteissa toteutettavien asiantuntijatarkastusten hyviin käytäntöihin ja kokemuksiin, muun muassa jäsenvaltioiden asiantuntijoiden osallistumisen osalta. Komission olisi varmistettava, että jäsenvaltioiden asiantuntijat osallistuvat tekniseen arviointiin siitä, onko ehdotetut metsien vertailutasot määritelty tässä asetuksessa säädettyjen kriteerien ja vaatimusten mukaisesti. Teknisen arvioinnin tulokset olisi toimitettava tiedoksi neuvoston päätöksellä 89/367/ETY (10) perustetulle pysyvälle metsäkomitealle. Komission olisi kuultava myös sidosryhmiä ja kansalaisyhteiskuntaa. Kansalliset metsätalouden tilinpitosuunnitelmat olisi julkistettava asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti.

(19)

Puutuotteiden lisääntynyt kestävä käyttö voi rajoittaa päästöjä huomattavasti substituutiovaikutuksen kautta ja tehostaa kasvihuonekaasujen poistumia ilmakehästä. Tilinpitosäännöillä olisi varmistettava, että jäsenvaltiot ilmoittavat LULUCF-tileillään tarkasti ja avoimesti muutokset puutuotteiden hiilivarastossa silloin, kun tällaiset muutokset tapahtuvat, tunnistaakseen sellaisten puutuotteiden tehokkaan käytön, joilla on pitkä elinkaari, ja kannustaakseen siihen. Komission olisi annettava ohjeita menettelyllisistä kysymyksistä, jotka liittyvät puutuotteiden tilinpitoon.

(20)

Luonnonhäiriöt, kuten maastopalot, hyönteis- ja tautituhot, äärimmäiset sääilmiöt ja geologiset häiriöt, jotka eivät ole jäsenvaltion hallittavissa ja joihin jäsenvaltio ei voi ratkaisevasti vaikuttaa, voivat LULUCF-sektorilla johtaa tilapäisiin kasvihuonekaasupäästöihin tai aiheuttaa sen, että aiemmat poistumat häviävät. Koska tällainen poistumien häviäminen voi olla seurausta myös hoitopäätöksistä, kuten puunkorjuuta tai -istutusta koskevista päätöksistä, tässä asetuksessa olisi varmistettava, että ihmisen toiminnasta johtuvat poistumien häviämiset otetaan aina tarkoin huomioon LULUCF-tileissä. Tässä asetuksessa olisi lisäksi annettava jäsenvaltioille rajallinen mahdollisuus jättää LULUCF-tiliensä ulkopuolelle sellaisista häiriötekijöistä aiheutuvat päästöt, joihin ne eivät voi vaikuttaa. Tapa, jolla jäsenvaltiot soveltavat kyseisiä säännöksiä, ei saisi kuitenkaan johtaa siihen, että päästöt kirjataan aiheettomasti liian pieniksi.

(21)

Jäsenvaltioiden olisi kansallisista tarpeista riippuen voitava valita riittävät kansalliset politiikat, joilla ne toteuttavat LULUCF-sektoria koskevat velvoitteensa, mukaan lukien mahdollisuus tasapainottaa yhden maaluokan päästöt toisen maaluokan poistumilla. Niiden olisi myös voitava kumuloida kauden 2021–2030 nettopoistumat. Muille jäsenvaltioille tapahtuvien siirtojen olisi edelleen oltava lisävaihtoehto ja jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842 (11) nojalla vahvistettuja vuotuisia päästökiintiöitä tämän asetuksen noudattamiseksi. Tässä asetuksessa säädettyjen joustomahdollisuuksien käyttö ei alenna unionin kasvihuonekaasujen päästövähennysten yleistä tavoitetasoa.

(22)

Kestävällä tavalla hoidetut metsät ovat normaalisti ilmastonmuutoksen hillitsemiseen myötävaikuttavia nieluja. Vertailukautena 2000–2009 ilmoitetut metsämaasta syntyvien nielujen aikaansaamat keskimääräiset poistumat olivat 372 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa koko unionissa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että nieluja ja varastoja, mukaan lukien metsät, suojellaan ja lisätään tarpeen mukaan Pariisin sopimuksen tavoitteen ja unionin kunnianhimoisten kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä.

(23)

Hoidetusta metsämaasta aiheutuvat poistumat olisi kirjattava suhteessa tulevaisuuteen suuntautuvaan metsien vertailutasoon. Nielujen aikaansaamien ennakoitujen tulevien poistumien olisi perustuttava metsänhoidon käytäntöjen ja intensiteetin ekstrapolointiin vertailukaudella. Nielun aleneminen vertailutasoon nähden olisi laskettava päästöiksi. Tietyt kansalliset olosuhteet ja käytännöt, kuten tavanomaista matalampi hakkuiden intensiteetti tai metsien ikääntyminen vertailukaudella, olisi otettava huomioon.

(24)

Jäsenvaltioille olisi annettava jonkin verran joustomahdollisuuksia niin, että ne voivat väliaikaisesti lisätä hakkuiden intensiteettiä Pariisin sopimuksessa vahvistetun tavoitteen mukaisten kestävän metsänhoidon käytäntöjen mukaisesti edellyttäen, että unionin sisällä koko LULUCF-sektorin kokonaispäästöt eivät ylitä poistumia. Tällaisen joustomahdollisuuden mukaisesti kaikille jäsenvaltioille olisi myönnettävä kompensaation perusmäärä, joka lasketaan sellaisen tekijän perusteella, joka ilmaistaan prosentteina niiden vuosina 2000–2009 ilmoittamasta nielusta kirjaamiensa hoidetun metsämaan päästöjen kompensoimiseksi. Olisi varmistettava, että jäsenvaltiot voivat saada kompensaatiota ainoastaan siihen tasoon asti, jolla niiden metsät eivät enää ole nieluja.

(25)

Jäsenvaltiot, joilla on hyvin suuri metsäpinta-ala unionin keskiarvoon verrattuna, ja erityisesti pienemmät, hyvin suuren metsäpinta-alan omaavat jäsenvaltiot ovat muita jäsenvaltioita riippuvaisempia hoidetusta metsämaasta tasapainottaakseen päästöt muissa maankäyttöön liittyvissä tilinpitoluokissa, ja siksi ne ovat haavoittuvaisempia ja niillä olisi rajallisemmat mahdollisuudet lisätä metsäpinta-alaansa. Kompensaatiotekijää olisi sen vuoksi kasvatettava metsäpinta-alan ja maapinta-alan perusteella niin, että jäsenvaltioille, joilla on hyvin pieni maapinta-ala ja hyvin suuri metsäpinta-ala unionin keskiarvoon verrattuna, annetaan korkein kompensaatiotekijä vertailukautena.

(26)

Neuvosto tunnusti 9 päivänä maaliskuuta 2012 antamissaan päätelmissä runsasmetsäisten maiden erityispiirteet. Nämä erityispiirteet koskevat erityisesti rajallisia mahdollisuuksia tasapainottaa päästöt poistumilla. Suomella on runsasmetsäisimpänä jäsenvaltiona ja erityisten maantieteellisten olosuhteidensa vuoksi erityisiä ongelmia tässä suhteessa. Näin ollen Suomelle olisi myönnettävä rajallinen lisäkompensaatio.

(27)

Jotta voidaan seurata jäsenvaltioiden edistymistä tästä asetuksesta johtuvien velvoitteidensa täyttämisessä ja varmistaa, että päästöjä ja poistumia koskevat tiedot ovat läpinäkyviä, tarkkoja, johdonmukaisia, täydellisiä ja vertailukelpoisia, jäsenvaltioiden olisi toimitettava asetuksen (EU) N:o 525/2013 mukaisesti komissiolle kasvihuonekaasuinventaariota koskevat asiaankuuluvat tiedot, ja kyseiset tiedot olisi otettava huomioon tämän asetuksen mukaisissa vaatimustenmukaisuuden tarkastuksissa. Jos jäsenvaltio aikoo soveltaa tässä asetuksessa säädettyä hoidettua metsämaata koskevaa joustomahdollisuutta, sen olisi sisällytettävä vaatimustenmukaisuuskertomukseen kompensaatiomäärä, jonka se aikoo käyttää.

(28)

Euroopan ympäristökeskuksen olisi tapauksen mukaan avustettava komissiota vuosittaisen työohjelmansa mukaisesti siltä osin kuin kyse on kasvihuonekaasujen päästöjä ja poistumia koskevasta vuosittaisen raportoinnin järjestelmästä, politiikkoja, toimia ja kansallisia ennusteita koskevien tietojen arvioinnista, suunniteltujen lisäpolitiikkojen ja -toimien arvioinnista sekä komission tämän asetuksen nojalla tekemistä vaatimustenmukaisuuden tarkastuksista.

(29)

Jotta voitaisiin säätää tämän asetuksen mukaisten tapahtumien asianmukaisesta tilinpidosta, mukaan lukien joustomahdollisuuksien käyttö ja jäljitettävyysvaatimusten noudattaminen, ja edistää sellaisten puutuotteiden tehokasta käyttöä, joilla on pitkä elinkaari, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, jotka koskevat määritelmien, mukaan lukien metsien määritelmän vähimmäisarvot, sekä kasvihuonekaasujen ja hiilivarastojen luettelojen teknistä mukauttamista, jäsenvaltioiden metsien vertailutasojen vahvistamista kausille 2021–2025 ja 2026–2030, uusien puutuotteiden luokkien lisäämistä, menetelmien sekä luonnonhäiriöihin liittyvää tiedonantoa koskevien vaatimusten tarkistamista IPCC:n ohjeiden muutosten huomioimiseksi ja tapahtumien tilinpitoa unionin rekisterin kautta. Tarvittavat tapahtumien tilinpitoa koskevat säännökset olisi koottava yhteen säädökseen, jossa yhdistyvät asetuksen (EU) N:o 525/2013, asetuksen (EU) 2018/842, tämän asetuksen ja direktiivin 2003/87/EY mukaiset tilinpitosäännökset. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (12) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(30)

Komission olisi lisäksi arvioitava UNFCCC:n mukaisia vuoden 2018 taustoittavan vuoropuhelun, jäljempänä Talanoa-vuoropuhelu, tuloksia osana asetuksen (EU) N:o 525/2013 mukaista säännöllistä raportointiaan. Tätä asetusta olisi sen yleisen toiminnan arvioimiseksi tarkasteltava uudelleen vuonna 2024 ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Tarkastelussa olisi otettava huomioon Talanoa-vuoropuhelun ja Pariisin sopimuksen mukaisen maailmanlaajuisen tilannekatsauksen tulokset. Vuoden 2030 jälkeistä aikaa koskevien puitteiden olisi oltava linjassa Pariisin sopimuksen mukaisesti tehtyjen sitoumusten ja pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa.

(31)

Jotta voidaan varmistaa, että kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien raportointi ja todentaminen sekä mahdollisten muiden tietojen, jotka ovat tarpeen jäsenvaltioiden velvoitteiden noudattamisen arvioimiseksi, raportointi olisi tehokasta, avointa ja kustannustehokasta, asetukseen (EU) N:o 525/2013 olisi sisällytettävä raportointivaatimukset.

(32)

Tietojen keruun ja menetelmien parantamisen helpottamiseksi maankäyttö olisi luetteloitava ja ilmoitettava käyttämällä kunkin maa-alan osalta maantieteellistä jäljittämistä, joka vastaa kansallisia ja unionin tiedonkeruujärjestelmiä. Tietojen keruussa olisi hyödynnettävä nykyisiä unionin ja jäsenvaltioiden ohjelmia ja kartoituksia parhaalla mahdollisella tavalla, mukaan lukien maankäytön ja maapeitteen tilastollinen pinta-alatutkimus, jäljempänä ’LUCAS’, Euroopan maanseurantaohjelma Copernicus ja Euroopan satelliittinavigointijärjestelmä Galileo. Tietojen hallinnoinnin, mukaan lukien raportointia, uudelleenkäyttöä ja levittämistä koskeva tietojen jakaminen, olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/2/EY (13) säädettyjen vaatimusten mukaista.

(33)

Asetus (EU) N:o 525/2013 olisi muutettava vastaavasti.

(34)

Päätöstä N:o 529/2013/EU olisi sovellettava edelleen tilinpito- tai raportointivelvoitteisiin tilinpitokaudella, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2013 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020. Tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2021 alkavilla tilinpitokausilla.

(35)

Päätös N:o 529/2013/EU olisi muutettava vastaavasti.

(36)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, erityisesti tavoitetta asettaa jäsenvaltioiden velvoitteet LULUCF-sektorille, joilla myötävaikutetaan Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen ja unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan kauden 2021–2030 tavoitteen saavuttamiseen, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

a)

kausilla 2021–2025 ja 2026–2030

i)   metsitetty maa: maa, joka on ilmoitettu metsämaaksi, joka on muutettu viljelymaasta, ruohikkoalueesta, kosteikosta, asutusalueesta tai muusta maasta;

ii)   metsäkatoalue: maa, joka on ilmoitettu metsämaaksi, joka on muutettu viljelymaaksi, ruohikkoalueeksi, kosteikoksi, asutusalueeksi tai muuksi maaksi;

iii)   hoidettu viljelymaa: maa, joka on ilmoitettu

iv)   hoidettu ruohikkoalue: maa, joka on ilmoitettu

v)   hoidettu metsämaa: maa, joka on ilmoitettu metsämaana pysyväksi metsämaaksi.

b)

vuodesta 2026 alkaen: ’hoidettu kosteikko’: maa, joka on ilmoitettu

1)

’nielulla’ mitä tahansa prosessia, toimintaa tai mekanismia, joka sitoo ilmakehästä kasvihuonekaasua, aerosolia tai kasvihuonekaasun esiastetta;

2)

’lähteellä’ mitä tahansa prosessia, toimintaa tai mekanismia, joka vapauttaa ilmakehään kasvihuonekaasua, aerosolia tai kasvihuonekaasun esiastetta;

3)

’hiilivarastolla’ jonkin jäsenvaltion alueella olevaa sellaista biogeokemiallista ilmiötä tai järjestelmää taikka näiden osaa, johon varastoituu hiiltä, hiiltä sisältävän kasvihuonekaasun esiastetta tai hiiltä sisältävää kasvihuonekaasua;

4)

’hiilivarannolla’ hiilen massaa jossakin hiilivarastossa;

5)

’puutuotteella’ mitä tahansa puunkorjuusta saatua tuotetta, joka on poistettu puunkorjuualueelta;

6)

’metsällä’ maa-aluetta, jonka pinta-alalle, puuston latvuspeittävyydelle tai vastaavalle puuston tiheydelle ja potentiaaliselle puun täysikasvuisena kasvupaikassaan saavuttamalle korkeudelle on määritelty vähimmäisarvot, sellaisina kuin ne on määritelty liitteessä II kunkin jäsenvaltion osalta. Se sisältää puustoiset alueet, mukaan lukien luontaiset nuoret puuryhmät, tai viljelymetsiköt, joiden puuston latvuspeittävyys tai vastaava tiheys tai puun vähimmäiskorkeus ei vielä yllä liitteessä II määriteltyihin vähimmäisarvoihin, mukaan lukien sellaiset tavallisesti metsäalueen osan muodostavat alueet, joilla ihmisen toiminnan, esimerkiksi puunkorjuun, seurauksena tai luonnollisista syistä ei tilapäisesti ole puustoa mutta joiden on määrä palautua metsäksi;

7)

’metsien vertailutasolla’ arviota, joka ilmaistaan tonneina hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa, hoidetusta metsämaasta aiheutuvista keskimääräisistä vuotuisista nettopäästöistä tai -poistumista jäsenvaltion alueella kausina 2021–2025 ja 2026–2030 perustuen tässä asetuksessa säädettyihin kriteereihin;

8)

’puoliintumisajalla’ niiden vuosien lukumäärää, joiden kuluessa johonkin puutuotteiden luokkaan varastoituneen hiilen määrä vähenee puoleen alkuperäisestä arvostaan;

9)

’luonnonhäiriöillä’ mitä tahansa muusta kuin ihmisen toiminnasta aiheutuvia tapahtumia tai olosuhteita, jotka aiheuttavat metsissä merkittäviä päästöjä ja joiden esiintymiseen asianomainen jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ja joiden vaikutuksia päästöihin kyseinen jäsenvaltio ei pysty objektiivisesti arvioiden merkittävästi rajoittamaan niiden esiintymisen jälkeenkään;

10)

’välittömällä hajoamisella’ tilinpitomenetelmää, jossa oletetaan, että puutuotteisiin varastoituneen hiilen määrä vapautuu kokonaisuudessaan ilmakehään korjuuajankohtana.

a)

kosteikkona pysyväksi kosteikoksi,

b)

asutusalueesta tai muusta maasta muutetuksi kosteikoksi, tai

c)

kosteikoksi, joka on muutettu asutusalueeksi tai muuksi maaksi.

a)

paperi;

b)

puulevyt;

c)

sahatavara.

a)

toimitettava komissiolle tiedot taustatasosta 1 kohdassa tarkoitettujen maankäyttöön liittyvän tilinpitoluokan osalta sekä liitteen VI mukaisesti käytetyistä tiedoista ja menetelmistä; ja

b)

jätettävä vuoteen 2030 saakka tilinpidon ulkopuolelle kaikki myöhemmät poistumat luonnonhäiriöiden vaurioittamilla maa-alueilla.

a)

12 artiklassa säädettyjä yleisiä joustomahdollisuuksia; ja

b)

13 artiklassa säädettyä, hoidettua metsämaata koskevaa joustomahdollisuutta 4 artiklassa säädetyn velvoitteen täyttämiseksi.

a)

jäsenvaltio on sisällyttänyt asetuksen (EU) N:o 525/2013 4 artiklan mukaisesti toimitettuun strategiaansa meneillään olevat tai suunnitellut erityiset toimenpiteet, joilla varmistetaan tarvittaessa metsänielujen ja -varastojen ylläpito tai lisääminen; ja

b)

unionissa kokonaispäästöt eivät ylitä tämän asetuksen 2 artiklassa tarkoitetuissa maankäyttöön liittyvissä tilinpitoluokissa kokonaispoistumia kaudella, jona jäsenvaltio aikoo käyttää kompensointia. Arvioidessaan, ylittävätkö kokonaispäästöt unionissa kokonaispoistumat, komissio varmistaa, että jäsenvaltiot välttävät kaksinkertaista laskentaa, erityisesti tässä asetuksessa ja asetuksessa (EU) 2018/842 säädettyjä joustomahdollisuuksia käytettäessä.

a)

metsien vertailutasonsa perusteella päästöiksi laskettua nielua; ja

b)

enintään kyseiselle jäsenvaltiolle liitteessä VII kaudelle 2021–2030 määritetyn kompensaation enimmäismäärän.

1)

Muutetaan 7 artiklan 1 kohta seuraavasti:

2)

Lisätään 13 artiklan 1 kohdan c alakohtaan alakohta seuraavasti:

3)

Lisätään 14 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

4)

Lisätään liite seuraavasti:

1)

Kumotaan 3 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta.

2)

Kumotaan 6 artiklan 4 kohta.

19.6.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 156/26

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 vuoteen 2030 ulottuvista ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista antamissaan päätelmissä sitovaksi tavoitteeksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä koko talouden laajuisesti vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna, ja kyseinen tavoite vahvistettiin Eurooppa-neuvoston 17 ja 18 päivänä maaliskuuta 2016 antamissa päätelmissä.

(2)

Eurooppa-neuvoston 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissa päätelmissä todettiin, että unionin olisi pyrittävä saavuttamaan vähintään 40 prosentin päästövähennystavoite yhteistoimin mahdollisimman kustannustehokkaasti siten, että päästöjä vähennetään vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY (4) säädetyn Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän, jäljempänä ’EU:n päästökauppajärjestelmä’, kattamilla aloilla 43 prosentilla ja EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla aloilla 30 prosentilla. Kaikkien talouden alojen olisi annettava panoksensa näiden kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten saavuttamiseen, ja taakka olisi jaettava kaikkien jäsenvaltioiden kesken noudattaen tasapuolisesti oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden näkökohtia. Metodologiaa kansallisten vähennystavoitteiden asettamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisille aloille noudattaen kaikkia Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 406/2009/EY (5) sovellettuja osatekijöitä olisi jatkettava vuoteen 2030 saakka siten, että kunkin maan osuus vähennyksistä olisi suhteutettava sen BKT:hen asukasta kohti. Kaikkien jäsenvaltioiden olisi osallistuttava unionin kokonaisvähennykseen, ja vuoden 2030 tavoitteet vaihtelevat nollasta prosentista 40 prosenttiin vuoden 2005 tasoon verrattuna. Jos jäsenvaltioiden BKT asukasta kohti on yli unionin keskiarvon, niiden kansallisia tavoitteita olisi suhteutettava niin, että niissä heijastuu kustannustehokkuus oikeudenmukaisella ja tasapainoisella tavalla. Näiden kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten pitäisi parantaa unionin talouden tuloksellisuutta ja sen piirissä tapahtuvaa innovointia ja erityisesti saada aikaan parannuksia etenkin rakennusten, maatalouden, jätehuollon ja liikenteen aloilla siltä osin kuin ne kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan.

(3)

Tällä asetuksella pannaan osaltaan täytäntöön unionin osuudet, joista määrätään ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen, jäljempänä ’UNFCCC’, nojalla hyväksytyssä Pariisin sopimuksessa (6). Pariisin sopimus tehtiin unionin puolesta 5 päivänä lokakuuta 2016 neuvoston päätöksellä (EU) 2016/1841 (7). Unionin sitoumus koko talouden laajuisiin kasvihuonekaasujen päästövähennyksiin sisältyy suunniteltuun kansallisesti määriteltyyn panokseen, jonka unioni ja sen jäsenvaltiot toimittivat Pariisin sopimusta varten UNFCCC:n sihteeristölle 6 päivänä maaliskuuta 2015. Pariisin sopimus tuli voimaan 4 päivänä marraskuuta 2016, ja sillä korvataan vuoden 1997 Kioton pöytäkirjan nojalla valittu lähestymistapa, sillä kyseinen pöytäkirja ei ole enää voimassa vuoden 2020 jälkeen.

(4)

Pariisin sopimuksessa esitetään muun muassa pitkän aikavälin tavoite, joka vastaa tavoitetta pitää maapallon lämpötilan nousu selvästi alle 2 °C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 °C:een suhteessa esiteolliseen aikaan. Siinä korostetaan myös, että on tärkeää sopeutua ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin ja sovittaa rahoitusvirrat johdonmukaisiksi suhteessa vähäpäästöiseen kehityskulkuun ja kehitykseen, jossa joustavasti mukaudutaan muuttuvaan ilmastoon. Pariisin sopimuksessa halutaan myös saavuttaa tasapaino ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasujen päästöjen ja nielujen aikaansaamien poistumien välillä kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla, ja kehotetaan osapuolia ryhtymään toimiin suojellakseen ja lisätäkseen tilanteen mukaan kasvihuonekaasujen nieluja ja varastoja, metsät mukaan lukien.

(5)

Eurooppa-neuvosto tuki 29 ja 30 päivänä lokakuuta 2009 antamissaan päätelmissä unionin tavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990 osana tarvittavia vähennyksiä, joita hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, jäljempänä ’IPCC’, mukaan edellytetään teollisuusmailta ryhmänä.

(6)

Pariisin sopimuksen osapuolten kansallisesti määriteltyjen panosten on vastattava osapuolen korkeinta mahdollista tavoitetasoa ja niissä on edettävä verrattuna osapuolen aiempaan kansallisesti määriteltyyn panokseen. Lisäksi Pariisin sopimuksen osapuolten olisi pyrittävä laatimaan ja antamaan tiedoksi pitkän aikavälin kehitysstrategiat alhaisten kasvihuonekaasujen päästöjen saavuttamiseksi, pitäen mielessä Pariisin sopimuksen tavoitteet. Lokakuun 13 päivänä 2017 annetuissa neuvoston päätelmissä tunnustetaan pitkän aikavälin tavoitteiden ja viisivuotisten tarkistuskierrosten merkitys Pariisin sopimuksen täytäntöönpanossa ja korostetaan, että pitkän aikavälin kehitysstrategiat alhaisten kasvihuonekaasujen päästöjen saavuttamiseksi ovat merkittävä toimintapoliittinen väline, jonka avulla voidaan kehittää luotettavia kehityskulkuja, ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia pitkän aikavälin toimintapoliittisia muutoksia.

(7)

Siirtymä puhtaaseen energiaan edellyttää muutoksia sijoittajien toimintatavoissa ja kannustimia kaikilla politiikan aloilla. Yksi unionin tärkeimmistä tavoitteista on luoda selviytymiskykyinen energiaunioni, jossa turvataan varma, kestävä, kilpailukykyinen ja kohtuuhintainen energiansaanti kaikille eurooppalaisille. Jotta tavoite voidaan saavuttaa, on jatkettava kunnianhimoisia ilmastotoimia tässä asetuksessa säädetyn mukaisesti ja edistyttävä muilla energiaunionin alueilla 25 päivänä helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” mukaisesti.

(8)

On olemassa useita unionin toimenpiteitä, jotka parantavat jäsenvaltioiden valmiuksia ilmastositoumustensa täyttämiseen, ja ne ovat ratkaisevassa asemassa tarvittavien kasvihuonekaasujen päästövähennysten toteutumiseksi tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Näitä toimenpiteitä ovat muun muassa fluorattuja kasvihuonekaasuja, maantieajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, rakennusten energiatehokkuutta, uusiutuvia energialähteitä, energiatehokkuutta ja kiertotaloutta koskevat säädökset sekä ilmastoinvestointeihin liittyvät unionin rahoitusvälineet.

(9)

Maaliskuun 19 ja 20 päivänä 2015 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä todettiin, että unioni on sitoutunut rakentamaan komission puitestrategian pohjalta energiaunionia, johon kuuluu kauaskantoinen ilmastopolitiikka. Strategian kaikki viisi ulottuvuutta liittyvät läheisesti toisiinsa ja vahvistavat toisiaan. Energian kysynnän hillitseminen on eräs kyseisen energiaunionistrategian viidestä ulottuvuudesta. Energiatehokkuuden parantaminen voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi. Se voi myös tuottaa hyötyjä ympäristölle ja terveydelle, parantaa energiaturvallisuutta, alentaa kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, auttaa lievittämään energiaköyhyyttä sekä lisätä työpaikkoja ja toimintaa kaikilla talouden sektoreilla. Toimenpiteet, joilla lisätään energiaa säästävien teknologioiden käyttöönottoa rakennuksissa, teollisuudessa ja liikenteessä, voivat olla kustannustehokas tapa auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan tämän asetuksen mukaiset tavoitteensa.

(10)

Kestävien ja innovatiivisten käytäntöjen ja teknologioiden käyttöönotto ja kehittäminen voi tehostaa maatalousalan roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa, erityisesti vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä ja pitämällä yllä ja tehostamalla hiilinieluja ja hiilivarastoja. Jotta voidaan pienentää maatalousalan hiilijalanjälkeä ja ekologista jalanjälkeä, samalla kun säilytetään alan tuottavuus, uusiutumiskyky ja elinvoimaisuus, on tärkeää tehostaa ilmastonmuutoksen hillintä- ja siihen sopeutumistoimia sekä tutkimusrahoitusta kestävien ja innovatiivisten käytäntöjen ja teknologioiden kehittämiseksi ja niihin investoimiseksi.

(11)

Maatalousalalla on välitön ja merkittävä vaikutus biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin. Tästä syystä on tärkeää varmistaa johdonmukaisuus tämän asetuksen tavoitteen sekä muiden unionin politiikkojen ja tavoitteiden, kuten yhteisen maatalouspolitiikan sekä biologista monimuotoisuutta koskevaan strategiaan, metsästrategiaan ja kiertotalousstrategiaan liittyvien tavoitteiden, välillä.

(12)

Liikenteen ala aiheuttaa lähes neljänneksen unionin kasvihuonekaasupäästöistä. Tämän vuoksi on tärkeää vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja riippuvuuteen fossiilisista polttoaineista liittyviä riskejä liikenteen alalla kattavalla toimintatavalla, joka koskee kasvihuonekaasujen päästövähennysten ja energiatehokkuuden edistämistä liikenteessä, sähköistä liikennettä, liikennemuotojen uuden tasapainon luomista silloin kun se on kestävämpää sekä kestäviä uusiutuvia energialähteitä liikenteessä myös vuoden 2020 jälkeen. Siirtymistä vähäpäästöiseen liikkuvuuteen osana laajempaa siirtymistä turvalliseen ja kestävään vähähiiliseen talouteen voidaan helpottaa toteuttamalla mahdollistavia olosuhteita ja vahvoja kannustimia sekä pitkän aikavälin strategioita, joilla voidaan tehostaa investointeja.

(13)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavien unionin ja kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutusta olisi arvioitava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 525/2013 (8) säädettyjen seuranta- ja raportointivelvoitteiden mukaisesti.

(14)

Vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen aikana täytäntöön pantua valtavirtaistamismenetelmää olisi tarvittaessa jatkettava ja parannettava, jotta voidaan vastata ilmastotoimiin liittyviin haasteisiin ja investointitarpeisiin vuodesta 2021 eteenpäin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta budjettivallan käyttäjän valtuuksia. Unionin rahoituksen olisi oltava johdonmukaista unionin vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteiden ja Pariisin sopimuksessa esitettyjen pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa, jotta voidaan varmistaa julkisten menojen vaikuttavuus. Komission olisi laadittava kertomus unionin talousarviosta myönnetyn tai muutoin unionin oikeuden nojalla myönnetyn unionin rahoituksen vaikutuksesta tämän asetuksen tai direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvien alojen kasvihuonekaasupäästöihin.

(15)

Tämän asetuksen olisi katettava asetuksen (EU) N:o 525/2013 nojalla määritetyt kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat peräisin IPCC:n lähdeluokista energia, teollisuuden prosessit ja tuotteiden käyttö, maatalous ja jätteet, lukuun ottamatta direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluista toiminnoista aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä.

(16)

Kansallisissa kasvihuonekaasuinventaarioissa sekä kansallisissa ja unionin rekistereissä tällä hetkellä raportoitavat tiedot eivät ole riittäviä, jotta jäsenvaltioiden tasolla voitaisiin määrittää siviili-ilmailun kansallisen tason hiilidioksidipäästöt, jotka eivät kuulu direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan. Hyväksyessään raportointivelvollisuuksia unionin ei olisi asetettava jäsenvaltioille tai pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ’pk-yritykset’, rasitteita, jotka ovat tavoitteisiin nähden kohtuuttomia. Direktiivin 2003/87/EY soveltamisalan ulkopuolelle jäävien lentojen hiilidioksidipäästöt ovat hyvin pieni osa kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä, ja raportointijärjestelmän perustaminen näitä päästöjä varten aiheuttaisi kohtuuttomasti työtä, kun otetaan huomioon direktiiviin 2003/87/EY perustuvat, ilmailualaa laajemmin koskevat vaatimukset. Tämän vuoksi hiilidioksidipäästöjä IPCC:n lähdeluokasta ”1.A.3.A siviili-ilmailu” olisi pidettävä nollana tätä asetusta sovellettaessa.

(17)

Kunkin jäsenvaltion osuus vuoteen 2030 mennessä tehtävistä kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä olisi määritettävä suhteessa asianomaisen jäsenvaltion tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien, tarkistettujen kasvihuonekaasupäästöjen tasoon vuonna 2005 lukuun ottamatta sellaisten laitosten todennettuja kasvihuonekaasupäästöjä, jotka olivat toiminnassa vuonna 2005 ja jotka otettiin EU:n päästökauppajärjestelmään vasta vuoden 2005 jälkeen. Vuotuiset päästökiintiöt kaudella 2021–2030 olisi määritettävä jäsenvaltioiden toimittamien ja komission tarkistamien tietojen perusteella.

(18)

Päätöksen N:o 406/2009/EY mukaista sitovia vuotuisia kansallisia rajoja koskevaa lähestymistapaa olisi sovellettava jatkossakin kaudella 2021–2030. Säännöissä, jotka koskevat vuotuisten päästökiintiöiden vahvistamista kullekin jäsenvaltiolle kuten tässä asetuksessa säädetään, olisi noudatettava samaa metodologiaa kuin niiden jäsenvaltioiden osalta, joilla on negatiiviset rajat kyseisen päätöksen nojalla, mutta siten, että kehityspolun laskenta aloitetaan viidestä kahdestoistaosasta etäisyydestä vuodesta 2019 vuoteen 2020 tai vuodesta 2020 perustuen kauden 2016–2018 kasvihuonekaasupäästöjen keskiarvoon ja kehityspolku päätetään vuoteen 2030 kunkin jäsenvaltion osalta. Kehityspolun alkamispäivä olisi määritettävä kunkin jäsenvaltion osalta sen perusteella, mikä päivämäärä johtaa vähäisempään kiintiöön, jotta voidaan varmistaa asianmukaiset panokset unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteeseen kaudella 2021–2030. Olisi mukautettava niiden jäsenvaltioiden vuoden 2021 vuotuisia päästökiintiöitä, joilla on sekä päätöksessä N:o 406/2009/EY tarkoitettu positiivinen raja että komission päätöksen 2013/162/EU (9) ja komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/634/EU (10) mukaiset kasvavat vuotuiset päästökiintiöt kaudella 2017–2020. Mukautuksen tarkoituksena on suurempien kasvihuonekaasujen päästömahdollisuuksien huomioon ottaminen kyseisinä vuosina.

Eräille jäsenvaltioille olisi annettava ylimääräinen mukautus tunnustuksena siitä poikkeuksellisesta tilanteesta, että niillä on sekä päätöksessä N:o 406/2009/EY tarkoitettu positiivinen raja että joko kyseisen päätöksen mukaiset alhaisimmat kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti tai alhaisin kasvihuonekaasupäästöjen osuus kyseiseen päätökseen kuulumattomilla aloilla verrattuna niiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöihin. Tämän lisämukautuksen olisi katettava ainoastaan osa kaudella 2021–2029 tarvittavista kasvihuonekaasujen päästövähennyksistä, jotta säilytetään kasvihuonekaasupäästöjen lisävähennysten kannustimet eikä vaikuteta vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseen, ottaen huomioon muiden mukautusten käyttö sekä tässä asetuksessa esitetyt joustomahdollisuudet.

(19)

Jotta voidaan varmistaa, että tämän asetuksen säännökset jäsenvaltioiden vuotuisten päästökiintiöiden määrittämisestä pannaan täytäntöön yhdenmukaisesti, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (11) mukaisesti.

(20)

Eurooppa-neuvosto totesi 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä, että olemassa olevien joustovälineiden saatavuutta ja käyttöä EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla aloilla olisi lisättävä merkittävästi, jotta voidaan taata unionin yhteisten pyrkimysten kustannustehokkuus ja asukaskohtaisten kasvihuonekaasupäästöjen lähentyminen vuoteen 2030 mennessä. Vähennysten kokonaismäärän yleisen kustannustehokkuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava tallettaa ja ottaa lainaksi osa vuotuisista päästökiintiöistään. Niiden olisi myös voitava siirtää osa vuotuisesta päästökiintiöstään toisille jäsenvaltioille. Näiden siirtojen avoimuus olisi varmistettava ja ne olisi tarkoitus toteuttaa molemmille sopivalla tavalla, mukaan lukien huutokaupalla, asiamiesperusteisesti toimivia markkinavälittäjiä käyttämällä tai kahdenvälisin järjestelyin. Tällaiset siirrot voisivat olla seurausta kasvihuonekaasujen hillitsemistä koskevasta hankkeesta tai ohjelmasta, joka toteutetaan myyvässä jäsenvaltiossa ja jonka rahoittaa vastaanottava jäsenvaltio. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava edistää julkisten ja yksityisten kumppanuuksien perustamista direktiivin 2003/87/EY 24 a artiklan 1 kohdan mukaisia hankkeita varten.

(21)

Olisi luotava kertaluontoinen joustomahdollisuus, jolla helpotetaan niiden jäsenvaltioiden tavoitteiden saavuttamista, joiden kansalliset vähennystavoitteet ylittävät merkittävästi niin unionin keskiarvon kuin niiden kustannustehokkaan vähennyspotentiaalin, ja toisaalta niiden jäsenvaltioiden tavoitteiden saavuttamista, jotka eivät jakaneet maksutta EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksia teollisuuslaitoksille vuonna 2013. Jotta voidaan säilyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2015/1814 (12) perustetun markkinavakausvarannon tavoite torjua rakenteellista tarjonnan ja kysynnän epätasapainoa EU:n päästökauppajärjestelmässä, kertaluontoisessa joustomahdollisuudessa huomioon otettuja EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksia olisi pidettävä liikkeeseen laskettuina EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksina määritettäessä liikkeeseen laskettujen EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien kokonaismäärää tiettynä vuonna. Komission olisi kyseisen päätöksen mukaisessa ensimmäisessä uudelleentarkastelussaan harkittava, pidetäänkö tällainen huomioon ottaminen liikkeeseen laskettuina EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksina voimassa.

(22)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/841 (13) vahvistetaan maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsätalouteen, jäljempänä ’LULUCF’, liittyviä kasvihuonekaasujen päästöjä ja poistumia koskevat tilinpitosäännöt. Kyseisen asetuksen kattamien toimintojen ei olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan. Vaikka tämän asetuksen mukaisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksillä aikaan saataviin ympäristövaikutuksiin vaikuttaa se, että huomioon otetaan enintään metsitetystä maasta, metsäkatoalueilta, hoidetusta viljelymaasta, hoidetuilta ruohikkoalueilta ja, tietyin edellytyksin, hoidetusta metsämaasta, sekä, kun se on pakollista asetuksen (EU) 2018/841 nojalla, hoidetuista kosteikoista, sellaisina kuin ne on määritelty kyseisessä asetuksessa, peräisin olevien kokonaisnettopoistumien ja kokonaisnettopäästöjen summaa vastaava määrä, tähän asetukseen olisi kuitenkin sisällytettävä näitä poistumia vastaava, määrältään enintään 280 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin LULUCF-joustomahdollisuus, joka jaetaan jäsenvaltioiden kesken, lisämahdollisuutena, jota jäsenvaltiot voivat tarvittaessa hyödyntää sitoumustensa noudattamiseksi. Kokonaismäärässä ja sen jakautumisessa jäsenvaltioiden kesken olisi otettava huomioon maatalouden ja maankäytön alan alhaisempi hillitsemispotentiaali sekä kyseisen alan asianmukainen panos kasvihuonekaasujen hillitsemiseen ja sidontaan. Lisäksi tämän asetuksen mukaisten vuotuisten päästökiintiöiden vapaaehtoisten poistojen olisi mahdollistettava se, että tällaiset määrät voidaan ottaa huomioon arvioitaessa sitä, noudattavatko jäsenvaltiot asetuksen (EU) 2018/841 vaatimuksia.

(23)

Komissio esitti 30 päivänä marraskuuta 2016 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energiaunionin hallinnosta, jäljempänä ’hallintoehdotus’, jossa jäsenvaltioiden edellytetään laativan yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat energiaunionin kaikkia viittä keskeistä ulottuvuutta koskevan energia- ja ilmastopolitiikkojen strategisen suunnittelun yhteydessä. Hallintoehdotuksen mukaan kauden 2021–2030 kattavilla kansallisilla suunnitelmilla on tarkoitus olla keskeinen merkitys jäsenvaltioiden suunnittelussa, joka koskee sitä, miten ne noudattavat tätä asetusta ja asetusta (EU) 2018/841. Tätä varten jäsenvaltioiden on esitettävä politiikat ja toimenpiteet, joilla täytetään tämän asetuksen ja asetuksen (EU) 2018/841 mukaiset velvoitteet pitäen silmällä pitkän aikavälin tavoitetta saavuttaa kasvihuonekaasupäästöjen ja poistumien välinen tasapaino Pariisin sopimuksen mukaisesti. Näiden suunnitelmien tarkoituksena on myös arvioida suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutuksia tavoitteiden saavuttamiseksi. Hallintoehdotuksen mukaan komission olisi voitava esittää kansallisten suunnitelmien luonnoksia koskevissa suosituksissaan, kuinka asianmukaisena se pitää tavoitteellisuuden tasoa sekä politiikkojen ja toimenpiteiden myöhempää täytäntöönpanoa. LULUCF-joustomahdollisuuden mahdollinen käyttö tämän asetuksen noudattamiseksi olisi otettava huomioon laadittaessa kyseisiä suunnitelmia.

(24)

Euroopan ympäristökeskus pyrkii tukemaan kestävää kehitystä ja edistämään ympäristön tilan merkittävää ja mitattavissa olevaa parantamista tarjoamalla oikea-aikaista, kohdennettua, merkityksellistä ja luotettavaa tietoa päätöksentekijöille, julkisille laitoksille ja yleisölle. Euroopan ympäristökeskuksen olisi avustettava komissiota tarvittaessa vuosittaisen työohjelmansa mukaisesti.

(25)

Jos soveltamisalaan tehdään direktiivin 2003/87/EY 11, 24, 24 a ja 27 artiklan mukaisia mukautuksia, olisi vastaavasti mukautettava niiden kasvihuonekaasupäästöjen enimmäismäärää, jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan. Näin ollen jos jäsenvaltiot sisällyttävät tästä asetuksesta johtuviin tavoitteisiinsa kasvihuonekaasujen lisäpäästöjä, jotka ovat peräisin direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan aiemmin kuuluneista laitoksista, kyseisten jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön lisäpolitiikkoja ja -toimenpiteitä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla kyseisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

(26)

Jotta otettaisiin huomioon niiden jäsenvaltioiden vuodesta 2013 toteuttamat aiemmat toimet, joiden BKT asukasta kohti oli alle unionin keskiarvon vuonna 2013, on asianmukaista ottaa käyttöön erityinen rajoitettu turvavaranto, joka vastaa enintään 105:tä miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, samalla kun säilytetään tämän asetuksen tinkimättömyys ympäristötavoitteiden osalta sekä kannustimet jäsenvaltioiden toimille, jotka ylittävät tämän asetuksen mukaiset vähimmäispanokset. Turvavarannon olisi hyödytettävä jäsenvaltioita, joiden BKT asukasta kohti oli alle unionin keskiarvon vuonna 2013, joiden kasvihuonekaasupäästöt ovat alhaisemmat kuin niiden vuosien 2013–2020 päästökiintiöt ja joilla on ongelmia saavuttaa vuoden 2030 kasvihuonekaasujen päästötavoitettaan huolimatta muiden tässä asetuksessa säädettyjen joustomahdollisuuksien käyttämisestä. Tämän suuruinen turvavaranto kattaisi merkittävän osan asianomaisten jäsenvaltioiden ennakoidusta kokonaisvajeesta kaudella 2021–2030 ilman lisäpolitiikkoja samalla kun säilytetään kannustimet lisätoimille. Turvavarannon olisi oltava kyseisten jäsenvaltioiden käytettävissä vuonna 2032 tietyin edellytyksin ja edellyttäen, että sen käyttö ei vaaranna kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä koskevan unionin tavoitteen saavuttamista tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.

(27)

Jotta voitaisiin ottaa huomioon asetukseen (EU) 2018/841 liittyvä kehitys sekä varmistaa tämän asetuksen mukainen tarkka tilinpito, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä maankäyttöön liittyvien tilinpitoluokkien hoidettu metsämaa ja hoidetut kosteikot käytön sallimisesta LULUCF-joustomahdollisuuden mukaisesti sekä tämän asetuksen mukaisten tapahtumien tilinpidosta, mukaan lukien joustomahdollisuuksien käyttö, vaatimustenmukaisuustarkastusten soveltaminen ja turvavarannon täsmällinen toiminta, asetuksen (EU) N:o 525/2013 10 artiklalla perustetun rekisterin, jäljempänä ’unionin rekisteri’, avulla. Yleisöllä olisi oltava pääsy tämän asetuksen mukaista tilinpitoa koskeviin tietoihin. Tarvittavat tilinpitosäännökset olisi koottava yhteen säädökseen, jossa yhdistyvät asetuksen (EU) N:o 525/2013, asetuksen (EU) 2018/841, tämän asetuksen ja direktiivin 2003/87/EY mukaiset tilinpitosäännökset. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (14) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, on erityisen tärkeää, että Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille ja että Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(28)

Tätä asetusta olisi sen yleisen toimivuuden arvioimiseksi tarkasteltava uudelleen vuonna 2024 ja sen jälkeen viiden vuoden välein, erityisesti pitäen silmällä tarvetta tiukentaa unionin politiikkoja ja toimenpiteitä. Tarkastelussa olisi otettava huomioon muun muassa muuttuvat kansalliset olosuhteet sekä Pariisin sopimuksen mukaisten UNFCCC:n puitteissa käytävän vuoden 2018 taustoittavan vuoropuhelun, jäljempänä ’Talanoa-vuoropuhelu’, ja maailmanlaajuisen tilannekatsauksen tulokset. Osana tarkastelua olisi otettava huomioon myös vuotuisten päästökiintiöiden tarjonnan ja kysynnän välinen tasapaino tässä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden asianmukaisuuden varmistamiseksi. Komission olisi lisäksi arvioitava viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2019 Talanoa-vuoropuhelun tuloksia asetuksen (EU) N:o 525/2013 mukaisen säännöllisen raportointinsa osana. Vuoden 2030 jälkeistä aikaa koskevan tarkastelun olisi oltava Pariisin sopimuksen nojalla vahvistettujen pitkän aikavälin tavoitteiden ja sitoumusten mukainen, ja tätä varten siinä olisi otettava huomioon edistyminen ajan kuluessa.

(29)

Jotta kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden tietojen, jotka ovat tarpeen jäsenvaltion vuotuisten päästökiintiötavoitteiden saavuttamisen arvioimiseksi, raportointi ja todentaminen olisi tehokasta, avointa ja kustannustehokasta, tässä asetuksessa säädetyt vuotuista raportointia ja arviointia koskevat vaatimukset olisi sisällytettävä asetuksen (EU) N:o 525/2013 asianmukaisiin artikloihin. Kyseisessä asetuksessa olisi myös varmistettava, että jäsenvaltioiden edistymistä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä arvioidaan jatkossakin vuosittain ottaen huomioon unionin politiikoissa ja toimenpiteissä tapahtunut kehitys ja jäsenvaltioiden toimittamat tiedot. Arvioinnin olisi sisällettävä joka toinen vuosi ennuste siitä, miten unioni edistyy vähennystavoitteidensa saavuttamisessa ja jäsenvaltiot velvoitteidensa täyttämisessä. Vähennysten soveltaminen olisi kuitenkin otettava huomioon vain viiden vuoden välein, jotta asetuksen (EU) 2018/841 mukainen metsitetystä maasta, maasta, jolta metsä on hävitetty, hoidetusta viljelymaasta ja hoidetuista niityistä peräisin oleva mahdollinen osuus voidaan huomioida. Tämä ei kuitenkaan vaikuta komission velvollisuuteen varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat tästä asetuksesta johtuvia velvoitteitaan, eikä komission valtaan käynnistää rikkomusmenettelyjä tätä varten.

(30)

Asetus (EU) N:o 525/2013 olisi sen vuoksi muutettava.

(31)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, erityisesti tavoitetta vahvistaa jäsenvaltioiden velvoitteet niiden vähimmäisosuuksista kaudelle 2021–2030 siihen, että täytetään unionin tavoite vähentää sen kasvihuonekaasupäästöjä ja edistetään Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamista, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(32)

Tämä asetus ei estä tiukempia kansallisia tavoitteita,

1)

’kasvihuonekaasupäästöillä’ hiilidioksidin (CO2), metaanin (CH4), typpioksiduulin (N2O), fluorattujen hiilivetyjen (HFC-yhdisteet), perfluorattujen hiilivetyjen (PFC-yhdisteet), typpitrifluoridin (NF3) ja rikkiheksafluoridin (SF6) hiilidioksidiekvivalenttitonneina ilmoitettuja päästöjä, jotka on määritetty asetuksen (EU) N:o 525/2013 nojalla ja jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan;

2)

’vuotuisilla päästökiintiöillä’ kunakin vuonna sallittujen kasvihuonekaasupäästöjen enimmäismäärää kaudella 2021–2030 4 artiklan 3 kohdan ja 10 artiklan mukaisesti;

3)

’EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeudella’’päästöoikeutta’ sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a alakohdassa.

a)

vuoden 2021 osalta tallettaa kyseisen yli jääneen osan vuotuisesta päästökiintiöstään seuraavia vuosia varten, vuoteen 2030 asti; ja

b)

vuosien 2022–2029 osalta tallettaa kyseisen yli jääneen osan vuotuisesta päästökiintiöstään enintään 30 prosenttiin saakka kyseisen vuoden vuotuisesta päästökiintiöstään seuraavia vuosia varten, vuoteen 2030 asti.

a)

kauden 2021–2030 kaikilta vuosilta kyseisen jäsenvaltion osalta huomioon otettu kumulatiivinen määrä ei ylitä tämän asetuksen liitteessä III kyseiselle jäsenvaltiolle asetettua kokonaisnettopoistumien enimmäismäärää;

b)

kyseinen määrä ylittää asetuksen (EU) 2018/841 4 artiklassa kyseiselle jäsenvaltiolle asetetut vaatimukset;

c)

kyseisen jäsenvaltion muilta jäsenvaltioilta asetuksen (EU) 2018/841 nojalla vastaanottamien nettopoistumien määrä ei ole suurempi kuin sen muille jäsenvaltioille siirtämien nettopoistumien määrä;

d)

jäsenvaltio on noudattanut asetusta (EU) 2018/841; ja

e)

jäsenvaltio on toimittanut kuvauksen tämän kohdan nojalla käytettävissä olevan joustomahdollisuuden aiotusta käytöstä asetuksen (EU) N:o 525/2013 7 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

a)

ottaa huomioon maankäyttöön liittyvän tilinpitoluokan hoidettu metsämaa vaikutus samalla kun otetaan huomioon tämän asetuksen liitteessä III tarkoitetut kunkin jäsenvaltion kokonaisnettopoistumien enimmäismäärät, kun metsän vertailutasojen määrittämistä koskevat delegoidut säädökset hyväksytään asetuksen (EU) 2018/841 8 artiklan 8 tai 9 kohdan mukaisesti; ja

b)

ottaa huomioon maankäyttöön liittyvän tilinpitoluokan hoidetut kosteikot vaikutus samalla kun otetaan huomioon tämän asetuksen liitteessä III tarkoitetut kunkin jäsenvaltion kokonaispoistumien enimmäismäärät, kun kaikkien jäsenvaltioiden edellytetään pitävän tiliä tästä luokasta asetuksen (EU) 2018/841 mukaisesti.

a)

lisätoimet, jotka jäsenvaltio toteuttaa tämän asetuksen 4 artiklan mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi, kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden ja unionin toimien täytäntöönpanon avulla;

b)

näiden toimien tiukan toteuttamisaikataulun, joka mahdollistaa täytäntöönpanon vuosittaisen edistymisen arvioinnin.

a)

jäsenvaltion seuraavan vuoden kasvihuonekaasujen päästölukuun lisätään näitä ylimääräisiä kasvihuonekaasupäästöjä vastaava määrä hiilidioksidiekvivalenttitonneina kerrottuna kertoimella 1,08 12 artiklan nojalla hyväksyttyjen toimenpiteiden mukaisesti; ja

b)

jäsenvaltiota kielletään väliaikaisesti siirtämästä vuotuisen päästökiintiönsä osia toiselle jäsenvaltiolle, kunnes se täyttää 4 artiklan vaatimukset.

a)

mukautukset direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan nojalla myönnettyjen EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien määrään sen seurauksena, että mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvia lähteitä on muutettu, kyseisen direktiivin nojalla hyväksyttyjen, kauden 2008–2012 kansallisten jakosuunnitelmien lopullista hyväksymistä koskevien komission päätösten mukaisesti;

b)

mukautukset direktiivin 2003/87/EY 24 artiklan nojalla myönnettyjen EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien tai direktiivin 2003/87/EY 24 a artiklan nojalla myönnettyjen hyvitysten määrään ottaen huomioon jäsenvaltioiden kasvihuonekaasujen päästövähennykset; ja

c)

mukautukset sellaisten kasvihuonekaasupäästöjen EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien määrään, jotka aiheutuvat direktiivin 2003/87/EY 27 artiklan mukaisesti EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle jätetyistä laitoksista ajalta, jolloin ne ovat olleet järjestelmän ulkopuolella.

a)

sen BKT asukasta kohti markkinahintoina vuonna 2013, sellaisena kuin Eurostat sen julkaisi huhtikuussa 2016, oli alle unionin keskiarvon;

b)

sen kumulatiiviset kasvihuonekaasupäästöt vuosina 2013–2020 tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla ovat alle sen kumulatiivisten vuotuisten päästökiintiöiden vuosina 2013–2020; ja

c)

sen kasvihuonekaasupäästöt ylittävät sen vuotuiset päästökiintiöt kaudella 2026–2030, vaikka se

a)

vuotuiset päästökiintiöt;

b)

5, 6 ja 7 artiklan nojalla käytetyt joustomahdollisuudet;

c)

9 artiklan mukainen vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen;

d)

10 artiklan mukaiset mukautukset; ja

e)

11 artiklan mukainen turvavaranto.

1)

muutetaan 7 artiklan 1 kohta seuraavasti:

2)

lisätään 13 artiklan 1 kohdan c alakohtaan alakohta seuraavasti:

3)

lisätään 14 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

4)

lisätään 21 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

19.6.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 156/43

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849 (4) on tärkein säädös, jonka avulla ehkäistään unionin rahoitusjärjestelmän käyttöä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen. Mainitussa direktiivissä, joka oli määrä saattaa osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä viimeistään 26 päivänä kesäkuuta 2017, vahvistetaan tehokas ja kattava oikeudellinen kehys, jonka avulla puututaan rahan tai varojen keräämiseen terrorismia varten edellyttämällä, että jäsenvaltiot tunnistavat, ymmärtävät ja vähentävät rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyviä riskejä.

(2)

Viimeaikaisten terrori-iskujen yhteydessä on noussut esiin uusia suuntauksia, jotka liittyvät erityisesti siihen, miten terroristiryhmät rahoittavat ja toteuttavat operaatioitaan. Eräiden nykyaikaista teknologiaa hyödyntävien palvelujen suosio vaihtoehtoisina rahoitusjärjestelminä kasvaa jatkuvasti, koska ne jäävät unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle tai hyötyvät oikeudellisia vaatimuksia koskevista poikkeuksista, jotka eivät ehkä enää ole perusteltuja. Jotta voidaan pysytellä kehittyvien suuntausten vauhdissa, käytön estämistä koskevan nykyisen kehyksen parantamiseksi ja terrorismin rahoituksen torjunnan tehostamiseksi olisi toteutettava lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan se, että rahoitustoimia, yhtiöitä ja muita oikeushenkilöitä sekä trusteja ja oikeudellisia järjestelyjä, joilla on vastaavanlainen rakenne tai vastaavanlaiset tehtävät kuin trusteilla, jäljempänä ’vastaavanlaiset oikeudelliset järjestelyt’, koskevaa avoimuutta lisätään. On tärkeää huomata, että toteutettavien toimenpiteiden olisi oltava oikeassa suhteessa riskeihin.

(3)

Yhdistyneet kansakunnat (YK), Interpol ja Europol ovat raportoineet järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin yhä läheisemmästä yhteydestä. Järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin välinen kytkös sekä rikollis- ja terroristiryhmien väliset yhteydet ovat unionille kasvava turvallisuusuhka. Sen estäminen, että rahoitusjärjestelmää käytettäisiin rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, kuuluu kiinteänä osana kyseisen uhkan torjuntastrategiaan.

(4)

Vaikka jäsenvaltioissa on viime vuosina edistytty huomattavasti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän (FATF) standardien hyväksymisessä ja täytäntöönpanossa sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön avoimuuden edistämiseksi tekemän työn tukemisessa, unionin taloudellisen ja rahoitusympäristön yleisen avoimuuden lisääminen on selvästi tarpeen. Rahanpesua ja terrorismin rahoitusta ei voida estää tehokkaasti, ellei ympäristö hankaloita rikollisten pyrkimyksiä suojata rahavaransa läpinäkymättömien rakenteiden avulla. Unionin rahoitusjärjestelmän eheys on riippuvainen yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden, trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen avoimuudesta. Tämän direktiivin tavoitteena on myös estää rahanpesua, ei yksinomaan paljastaa ja tutkia sitä. Avoimuuden lisääminen voisi toimia tehokkaana pelotteena.

(5)

Direktiivin (EU) 2015/849 tavoitteet olisi pyrittävä toteuttamaan ja kyseiseen direktiiviin tehtävien muutosten olisi oltava yhdenmukaisia niiden toimien kanssa, joita unionissa parhaillaan toteutetaan terrorismin ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi, mutta samalla tällaisissa muutoksissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon henkilötietojen suojaa koskeva perusoikeus sekä noudatettava ja sovellettava suhteellisuusperiaatetta. Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetussa komission tiedonannossa ”Euroopan turvallisuusagenda” todettiin, että tarvitaan toimia, joilla terrorismin rahoitukseen puututaan tehokkaammalla ja kattavammalla tavalla, ja korostetaan, että soluttautumalla rahoitusmarkkinoille on mahdollista rahoittaa terrorismia. Myös Eurooppa-neuvosto korosti 17–18 päivänä joulukuuta 2015 antamissaan päätelmissä tarvetta toteuttaa kaikilla aloilla nopeasti lisätoimia terrorismin rahoittamisen torjumiseksi.

(6)

Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetussa komission tiedonannossa ”Toimintasuunnitelma terrorismin rahoituksen torjunnan vahvistamiseksi” korostetaan tarvetta mukautua uusiin uhkiin ja muuttaa direktiiviä (EU) 2015/849 vastaavasti.

(7)

Unionin toimissa olisi otettava tarkoin huomioon myös kansainvälisen tason kehitys ja sitoumukset. Tämän vuoksi olisi otettava huomioon kansainväliseen rauhaan ja turvallisuuteen kohdistuvia uhkia koskeva YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2195 (2014) sekä kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaavia terroritekoja koskevat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 2199 (2015) ja 2253 (2015). Kyseiset YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat koskevat terrorismin ja kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden välisiä yhteyksiä, terroristiryhmien estämistä saamasta rahoitusta kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta ja pakotekehyksen laajentamista kattamaan Irakin ja Levantin islamilainen valtio.

(8)

Virtuaalivaluuttojen ja fiat-valuuttojen (eli jonkin maan lailliseksi maksuvälineeksi nimettyjen metallirahojen ja seteleiden sekä sähköisen rahan, joka on hyväksytty vaihdantavälineeksi liikkeeseenlaskumaassa) välisten vaihtopalvelujen ja lompakkopalvelujen tarjoajilla ei ole unionista johtuvaa velvollisuutta tunnistaa epäilyttävää toimintaa. Näin ollen terroristiryhmät saattavat pystyä siirtämään rahaa unionin rahoitusjärjestelmään tai virtuaalivaluuttaverkostoissa salaamalla siirrot tai hyödyntämällä näiden palvelujen tietynasteista anonyymiyttä. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää laajentaa direktiivin (EU) 2015/849 soveltamisalaa niin, että se kattaa myös virtuaalivaluuttojen ja fiat-valuuttojen välisten vaihtopalvelujen ja lompakkopalvelujen tarjoajat. Toimivaltaisten viranomaisten olisi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa varten voitava valvoa virtuaalivaluuttojen käyttöä ilmoitusvelvollisten kautta. Tällaisella valvonnalla saataisiin aikaan tasapuolinen ja oikeasuhteinen lähestymistapa, joka turvaisi vaihtoehtoisen rahoituksen ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden alalla saavutetun teknisen kehityksen ja pitkälle viedyn avoimuuden.

(9)

Virtuaalivaluuttojen anonyymiys mahdollistaa niiden väärinkäytön rikollisiin tarkoituksiin. Virtuaalivaluuttojen ja fiat-valuuttojen välisten vaihtopalvelujen ja lompakkopalvelujen tarjoajien sisällyttäminen direktiivin soveltamisalaan ei ratkaise kokonaisuudessaan virtuaalivaluuttojen avulla toteutettujen liiketoimien anonyymiyteen liittyvää ongelmaa, sillä suuri osa virtuaalivaluuttojen toimintaympäristöstä pysyy edelleen anonyyminä sen vuoksi, että käyttäjät voivat toteuttaa liiketoimia myös ilman tällaisia tarjoajia. Anonyymiyteen liittyvien riskien torjumiseksi kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava hankkia tietoja, joiden avulla ne voivat yhdistää virtuaalivaluuttojen verkko-osoitteet virtuaalivaluutan omistajan henkilöllisyyteen. Lisäksi olisi selvitettävä tarkemmin mahdollisuutta antaa käyttäjien tehdä vapaaehtoinen ilmoitus nimetyille viranomaisille.

(10)

Virtuaalivaluuttoja ei pitäisi sekoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY (5) 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyyn sähköiseen rahaan, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 (6) 4 artiklan 25 alakohdassa määriteltyyn laajempaan ”varojen” käsitteeseen eikä rahalliseen arvoon, joka on tallennettu välineisiin, joille on myönnetty poikkeus direktiivin (EU) 2015/2366 3 artiklan k ja l alakohdassa, eikä pelin sisäisiin valuuttoihin, joita voidaan käyttää yksinomaan tietyssä peliympäristössä. Vaikka virtuaalivaluuttoja voidaan useasti käyttää maksuvälineenä, niitä voitaisiin myös käyttää muihin tarkoituksiin ja soveltaa laajemmin, kuten vaihdanta- tai investointivälineenä, arvon säilyttäjinä tai verkkokasinokäytössä. Tämän direktiivin tavoitteena on kattaa virtuaalivaluuttojen kaikki mahdolliset käytöt.

(11)

Paikallisvaluuttoja, joista käytetään myös nimitystä rinnakkaisvaluutat, joita käytetään rajoitetuissa verkostoissa, kuten tietyssä kaupungissa tai tietyllä alueella ja pienen käyttäjäjoukon keskuudessa, ei tulisi pitää virtuaalivaluuttoina.

(12)

Liikesuhteita tai liiketoimia, joissa on mukana suuririskisiä kolmansia maita, olisi rajoitettava, kun asianomaisten kolmansien maiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmissä todetaan merkittäviä puutteita, jollei riittäviä muita riskinvähentämistoimenpiteitä tai vastatoimenpiteitä sovelleta. Jäsenvaltioiden olisi vaadittava ilmoitusvelvollisia soveltamaan tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä silloin, kun on kyse tällaisista suuririskisistä tapauksista ja tällaisista liikesuhteista tai liiketoimista, jotta kyseisiä riskejä voidaan hallita ja vähentää. Sen vuoksi kukin jäsenvaltio määrittää kansallisella tasolla, millaisia tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä suuririskisten kolmansien maiden osalta on toteutettava. Tällaisten toisistaan poikkeavien jäsenvaltiokohtaisten menettelyjen seurauksena muodostuu heikkoja kohtia sellaisten liikesuhteiden hallinnointiin, joissa on mukana komission suuririskisiksi määrittämiä kolmansia maita. On tärkeää parantaa komission laatiman suuririskisten kolmansien maiden luettelon toimivuutta säätämällä unionin tasolla näiden maiden yhdenmukaisesta kohtelusta. Tässä yhdenmukaisessa lähestymistavassa olisi keskityttävä ensisijaisesti tehostettuihin asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskeviin toimenpiteisiin, jos tällaisia toimenpiteitä ei jo edellytetä kansallisessa lainsäädännössä. Jäsenvaltioiden olisi voitava kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti edellyttää, että ilmoitusvelvolliset soveltavat soveltuvin osin tehostettujen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden lisäksi myös muita riskinvähentämistoimenpiteitä riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti ja ottaen huomioon liikesuhteisiin tai liiketoimiin liittyvät erityisolosuhteet. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alan kansainväliset järjestöt ja normeja hyväksyvät tahot voivat kehottaa soveltamaan tarvittavia vastatoimenpiteitä kansainvälisen rahoitusjärjestelmän suojelemiseksi tiettyihin maihin liittyviltä jatkuvilta ja merkittäviltä rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevilta riskeiltä. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset soveltavat muita riskinvähentämistoimenpiteitä komission suuririskisiksi määrittämien kolmansien maiden suhteen ottaen huomioon esimerkiksi FATF:n kehotukset toteuttaa vastatoimenpiteitä ja antaa suosituksia sekä kansainvälisistä sopimuksista johtuvat velvoitteet.

(13)

Koska rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevat uhka- ja haavoittuvuustekijät ovat luonteeltaan muuttuvia, unionin olisi hyväksyttävä yhdennetty lähestymistapa, jossa kansalliset rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmät sovitetaan yhteen unionin tason vaatimusten kanssa, ottaen huomioon näiden kansallisten järjestelmien tuloksellisuuden arviointi. Jotta voitaisiin valvoa, että unionin vaatimukset saatetaan asianmukaisella tavalla osaksi kansallisia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmiä, että kyseisiä vaatimuksia sovelletaan tuloksellisesti, ja että kyseisillä järjestelmillä saadaan aikaiseksi tehokas käytön estämistä koskeva järjestelmä, komission olisi perustettava arvionsa kansallisiin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alan kansainvälisten järjestöjen ja normeja hyväksyvien tahojen, kuten FATF:n tai rahanpesun vastaisia toimenpiteitä ja terrorismin rahoitusta arvioivan asiantuntijakomitean, laatimien arvioiden soveltamista.

(14)

Yleisluontoisilla ennalta maksetuilla korteilla on oikeutettuja käyttötarkoituksia, ja ne ovat sosiaalista ja taloudellista osallisuutta edistävä maksuväline. Anonyymejä ennalta maksettuja kortteja on kuitenkin helppo käyttää terrori-iskujen ja niihin liittyvän logistiikan rahoittamiseen. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää estää terroristeja käyttämästä tätä keinoa operaatioidensa rahoittamiseen alentamalla edelleen niitä raja-arvoja ja enimmäismääriä, joita pienempiin määriin ilmoitusvelvollisten ei tarvitse soveltaa tiettyjä direktiivissä (EU) 2015/849 säädettyjä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä. Näin ollen samalla kun otetaan asianmukaisella tavalla huomioon kuluttajien tarve käyttää yleisluontoisia ennalta maksettuja maksuvälineitä ja estämättä tällaisten sosiaalista ja taloudellista osallisuutta edistävien maksuvälineiden käyttöä, on olennaisen tärkeää alentaa yleisluontoisiin anonyymeihin ennalta maksettuihin kortteihin sovellettavia voimassa olevia kynnysarvoja ja tunnistaa asiakas, kun on kyse etämaksutapahtumista, joissa maksutapahtuman arvo on yli 50 euroa.

(15)

Vaikka unionissa myönnettyjä anonyymejä ennalta maksettuja kortteja voidaan periaatteessa käyttää ainoastaan unionin alueella, tämä ei aina päde kolmansissa maissa myönnettyihin vastaaviin kortteihin. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että unionin ulkopuolella myönnettyjä anonyymejä ennalta maksettuja kortteja on mahdollista käyttää unionissa ainoastaan, kun niiden voidaan katsoa täyttävän vaatimukset, jotka vastaavat unionin oikeudessa säädettyjä vaatimuksia. Kyseinen sääntö olisi pantava täytäntöön noudattaen täysimääräisesti kansainvälistä kauppaa koskevia unionin velvoitteita, erityisesti palvelukaupan yleissopimuksen määräyksiä.

(16)

Rahanpesun selvittelykeskuksilla on tärkeä rooli terroristiverkostojen rahoitustoimien havaitsemisessa, erityisesti kun ne ylittävät valtioiden rajat, ja verkostojen rahallisten tukijoiden paljastamisessa. Rahanpesun selvittelyllä voi olla perustavanlaatuinen merkitys terrorismirikosten edistämisen sekä terroristijärjestöjen verkostojen ja suunnitelmien paljastamisessa. Rahanpesun selvittelykeskusten tehtävät ja toimivaltuudet poikkeavat toisistaan huomattavasti, koska niitä koskevia kansainvälisiä normeja ei ole. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan tehokkaampi ja koordinoidumpi toimintatapa, jota sovelletaan terrorismiin liittyviin talousrikostutkintoihin, myös niihin, jotka liittyvät virtuaalivaluuttojen väärinkäyttöön. Nykyiset eroavuudet eivät kuitenkaan saisi vaikuttaa rahanpesun selvittelykeskuksen toimintaan, varsinkaan sen valmiuksiin laatia ehkäiseviä analyyseja tiedustelu- ja tutkintatoimista sekä lainkäyttötehtävistä ja kansainvälisestä yhteistyöstä vastaavien viranomaisten tueksi. Rahanpesun selvittelykeskuksilla olisi tehtäviään hoitaessaan oltava oikeus saada tietoja ja vaihtaa niitä esteettä, myös lainvalvontaviranomaisten kanssa tehtävän asianmukaisen yhteistyön kautta. Aina kun epäillään rikollisuutta ja erityisesti terrorismin rahoitusta, tietoja olisi voitava saada suoraan ja nopeasti ilman aiheetonta viivytystä. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää parantaa edelleen rahanpesun selvittelykeskusten tehokkuutta ja tuloksellisuutta niiden toimivaltuuksia ja keskinäistä yhteistyötä selkeyttämällä.

(17)

Rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava saada miltä tahansa ilmoitusvelvolliselta kaikki tehtäviensä hoitamista varten tarvittavat tiedot. Esteetön tiedonsaanti on niille olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että rahavirrat voidaan jäljittää asianmukaisella tavalla ja laittomat verkostot ja virrat paljastaa varhaisessa vaiheessa. Rahanpesun selvittelykeskusten tarve saada lisätietoja ilmoitusvelvollisilta rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevien epäilyjen perusteella voi perustua rahanpesun selvittelykeskukselle tehtyyn aiempaan ilmoitukseen epäilyttävästä liiketoimesta mutta se voi perustua myös muuhun seikkaan, kuten rahanpesun selvittelykeskuksen omaan analyysiin, toimivaltaisten viranomaisten toimittamiin tiedustelutietoihin tai toisen rahanpesun selvittelykeskuksen hallussa oleviin tietoihin. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi tämän vuoksi voitava tehtäviensä yhteydessä saada tietoja miltä tahansa ilmoitusvelvolliselta, myös ilman aiempaa ilmoitusta. Tämä koskee vain riittävän hyvin määriteltyihin edellytyksiin perustuvia tietopyyntöjä, ei mitä tahansa rahanpesun selvittelykeskuksen analysoinnin yhteydessä ilmoitusvelvollisille esitettäviä summittaisia tietopyyntöjä. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi voitava antaa tällaiset tiedot myös niitä pyytäneelle toiselle unionin rahanpesun selvittelykeskukselle ja vaihtaa näitä tietoja niitä pyytäneen rahanpesun selvittelykeskuksen kanssa.

(18)

Rahanpesun selvittelykeskuksen tarkoituksena on kerätä ja analysoida saamiaan tietoja, jotta voidaan havaita epäilyttävien liiketoimien sekä niiden taustalla olevan rikollisen toiminnan väliset yhteydet rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi ja torjumiseksi, sekä luovuttaa toimivaltaisille viranomaisille analyysiensa tulokset ja muita tietoja, jos on syytä epäillä rahanpesua, siihen liittyviä esirikoksia tai terrorismin rahoitusta. Rahanpesun selvittelykeskus ei saisi pidättyä tai kieltäytyä vaihtamasta toisen rahanpesun selvittelykeskuksen kanssa omasta aloitteestaan tai pyynnöstä tietoja sellaisista syistä, jotka liittyvät esimerkiksi siihen, että esirikos ei ole selvillä, kansallisen rikoslainsäädännön erityispiirteisiin ja eroihin esirikosten määritelmissä tai siihen, että ei ole viitattu joihinkin tiettyihin esirikoksiin. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi vastaavasti myös annettava toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle ennakkosuostumuksensa tietojen toimittamiselle toimivaltaisille viranomaisille riippumatta siitä, minkätyyppisiä esirikoksia niihin mahdollisesti liittyy, jotta tietojen luovuttamistehtävä voidaan suorittaa tehokkaasti. Rahanpesun selvittelykeskukset ovat ilmoittaneet tiettyjen esirikosten, kuten verorikokset, joita ei ole yhdenmukaistettu unionin oikeudessa, kansallisten määritelmien eroihin perustuvista vaikeuksista tietojenvaihdossa. Tällaiset erot eivät saisi haitata keskinäistä tietojen vaihtamista, tietojen luovuttamista toimivaltaisille viranomaisille eikä tietojen käyttöä tässä direktiivissä määritellyllä tavalla. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi ripeästi, rakentavasti ja tehokkaasti huolehdittava mahdollisimman laajasta kolmansissa maissa toimivien rahanpesun selvittelykeskusten kanssa tehtävästä rahanpesuun, siihen liittyviin esirikoksiin ja terrorismin rahoitukseen liittyvästä kansainvälisestä yhteistyöstä FATF:n suositusten ja Egmont-ryhmän rahanpesun selvittelykeskusten välistä tietojen vaihtoa koskevien periaatteiden mukaisesti.

(19)

Luotto- ja finanssilaitoksiin liittyvät toiminnan vakautta koskevat tiedot, kuten johtajien ja osakkaiden luotettavuutta, sopivuutta ja ammattitaitoa koskevat tiedot, tiedot sisäisistä valvontajärjestelmistä sekä hallintoa tai sääntöjen noudattamista ja riskinhallintaa koskevat tiedot, ovat usein välttämättömiä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvän tällaisia laitoksia koskevan riittävän valvonnan takaamiseksi. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevat tiedot ovat vastaavasti myös tärkeitä tällaisten laitosten toiminnan vakauden valvonnassa. Tämän vuoksi luottamuksellisten tietojen vaihtoa ja yhteistyötä luotto- ja finanssilaitosten rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten ja toiminnan vakauden valvojien välillä ei saisi vaikeuttaa oikeudellisella epävarmuudella, joka voi seurata, jos alan säännökset eivät ole selkeitä. Oikeudellisen kehyksen selventäminen on erityisen tärkeää myös siksi, että toiminnan vakauden valvonta on erinäisissä tapauksissa uskottu muille kuin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvojille, kuten Euroopan keskuspankille (EKP).

(20)

Jos rahanpesun selvittelykeskukset ja muut toimivaltaiset viranomaiset saavat tiedot erityisesti anonyymien pankki- ja maksutilien ja tallelokeroiden haltijoiden henkilöllisyydestä liian myöhään, terrorismiin liittyvien varainsiirtojen paljastaminen vaikeutuu. Jäsenvaltioiden tiedot, joiden avulla voidaan selvittää samalle henkilölle kuuluvat pankki- ja maksutilit sekä tallelokerot, ovat hajanaisia eivätkä ne sen vuoksi ole ajallaan rahanpesun selvittelykeskusten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten saatavilla. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää ottaa käyttöön keskitettyjä automatisoituja mekanismeja, kuten kaikissa jäsenvaltioissa toimiva rekisteri tai tietojenhakujärjestelmä, jotka ovat tehokas keino saada ajallaan pääsy pankki- ja maksutilien sekä tallelokeroiden haltijoiden henkilöllisyyttä ja heidän asiamiehiään ja näiden tilien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin. Tietoihin pääsyä koskevia säännöksiä sovellettaessa on aiheellista käyttää jo olemassa olevia mekanismeja edellyttäen, että tiedot, joista kansalliset rahanpesun selvittelykeskukset tekevät selvityksiä, ovat niiden saatavilla välittömästi ja suodattamattomina. Jäsenvaltioiden olisi harkittava muiden tarpeellisiksi ja oikeasuhteisiksi katsottujen tietojen syöttämistä tällaiseen mekanismiin, jotta voidaan tehostaa rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvien riskien vähentämistä. Tällaisten rahanpesun selvittelykeskusten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten kuin syyttäjäviranomaisten tekemien tiedustelujen ja niihin liittyvien tietojen täysi luottamuksellisuus olisi varmistettava.

(21)

Yksityisyyden ja henkilötietojen suojan kunnioittamiseksi ainoastaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien tutkimusten suorittamisen kannalta tarpeelliset vähimmäistiedot olisi säilytettävä pankki- ja maksutilien automatisoiduissa mekanismeissa, kuten rekistereissä tai tietojenhakujärjestelmissä. Jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää, mitä tietoja on hyödyllistä ja oikeasuhteista kerätä, kun otetaan huomioon käytössä olevat järjestelmät ja vallitsevat oikeusperinteet, jotta tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien merkityksellinen tunnistaminen olisi mahdollista. Kun jäsenvaltiot saattavat näitä mekanismeja koskevat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään, niiden olisi säädettävä säilyttämisajasta, joka vastaa niiden asiakirjojen ja tietojen säilyttämisaikaa, jotka on hankittu asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä sovellettaessa. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus jatkaa säilyttämisaikaa yleisesti lain nojalla edellyttämättä tapauskohtaisia päätöksiä. Säilyttämisaikaa olisi voitava jatkaa enintään viidellä vuodella. Tämä säilyttämisaika ei saisi rajoittaa sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jossa säädetään muista tietojen säilyttämistä koskevista vaatimuksista, jotka mahdollistavat tapauskohtaiset päätökset rikosoikeudellisten tai hallintomenettelyjen helpottamiseksi. Pääsy näihin mekanismeihin olisi rajoitettava tiedonsaantitarpeen perusteella.

(22)

Luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden täsmällinen tunnistaminen ja tietojen todentaminen ovat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan kannalta olennaisen tärkeitä. Liiketoimien ja maksutapahtumien digitalisoinnissa tapahtunut uusin tekninen kehitys mahdollistaa turvallisen etätunnistuksen tai sähköisen tunnistamisen. Olisi otettava huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014 (7) säädetyt tunnistuskeinot erityisesti niiden ilmoitettujen sähköisen tunnistamisen järjestelmien ja keinojen osalta, jotka varmistavat rajat ylittävän oikeudellisen tunnustamisen ja tarjoavat korkean turvallisuustason välineet sekä vertailuarvon, jonka avulla kansallisella tasolla perustettuja tunnistusmenetelmiä voidaan tarkastaa. Lisäksi voidaan ottaa huomioon muita suojattuja etäältä tapahtuvan tai sähköisen tunnistamisen prosesseja, joista kansallinen toimivaltainen viranomainen on kansallisella tasolla säätänyt tai jotka se on tunnustanut tai hyväksynyt. Tarvittaessa tunnistusprosessissa olisi otettava huomioon myös asetuksessa (EU) N:o 910/2014 säädetty sähköisten asiakirjojen ja luottamuspalvelujen tunnustaminen. Tätä direktiiviä sovellettaessa olisi otettava huomioon teknologianeutraaliuden periaate.

(23)

Jotta voidaan tunnistaa poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt unionissa, jäsenvaltioiden olisi laadittava luettelot tietyistä tehtävistä, joita kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaan pidetään merkittävinä julkisina tehtävinä. Jäsenvaltioiden olisi pyydettävä kutakin alueillaan akkreditoitua kansainvälistä järjestöä laatimaan ja pitämään ajan tasalla luettelo merkittävistä julkisista tehtävistä kyseisessä kansainvälisessä järjestössä.

(24)

Olemassa olevien asiakkaiden tutkiminen toteutetaan nykyisessä kehyksessä riskiperusteisesti. Koska tiettyihin välittäjänä toimiviin rakenteisiin liittyy tavallista suurempi rahanpesun, terrorismin rahoituksen ja niihin liittyvien esirikosten riski, tämän lähestymistavan perusteella ei ehkä kuitenkaan ole aina mahdollista havaita ja arvioida riskejä riittävän ajoissa. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että myös tiettyjä olemassa olevien asiakkaiden selkeästi määriteltyjä erityisryhmiä valvotaan säännöllisesti.

(25)

Jäsenvaltioiden edellytetään nykyään varmistavan, että niiden alueelle perustetut yhtiöt ja muut oikeushenkilöt hankkivat riittävät, tarkat ja ajantasaiset tiedot tosiasiallisista omistajistaan ja edunsaajistaan ja pitävät ne hallussaan. Rikollisten jäljittämisessä on tärkeää, että tiedot tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista ovat tarkat ja ajantasaiset, sillä rikolliset saattaisivat muutoin pystyä salaamaan henkilöllisyytensä yritysrakenteen taakse. Koska rahoitusjärjestelmä on maailmanlaajuisesti yhteen kytkeytynyt, varoja on mahdollista piilottaa ja siirtää ympäri maailmaa, ja rahanpesijät ja terrorismin rahoittajat sekä muut rikolliset ovatkin hyödyntäneet tätä mahdollisuutta enenevässä määrin.

(26)

Olisi täsmennettävä peruste, jonka mukaan määräytyy, mikä jäsenvaltio vastaa trustien ja vastaavien oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen valvonnasta ja rekisteröinnistä. Jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien eroavuuksien vuoksi tiettyjä trusteja ja vastaavanlaisia oikeudellisia järjestelyjä ei valvota eikä rekisteröidä missään unionin alueella. Trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot olisi rekisteröitävä siellä, mihin trustien omaisuudenhoitajat ja henkilöt, jotka ovat vastaavassa asemassa vastaavanlaisissa oikeudellisissa järjestelyissä, ovat sijoittautuneet tai missä nämä asuvat. Jotta voidaan varmistaa trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen tuloksellinen valvonta ja rekisteröinti, tarvitaan myös yhteistyötä jäsenvaltioiden kesken. Trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien jäsenvaltioiden rekistereiden yhteenliittämisen avulla olisi mahdollista saattaa nämä tiedot saataville ja myös varmistettaisiin, että vältetään samojen trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen moninkertainen rekisteröinti unionissa.

(27)

Sääntöjen, joita trusteihin ja vastaavanlaisiin oikeudellisiin järjestelyihin sovelletaan niiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen saatavuuden osalta, olisi oltava rinnastettavissa yhtiöihin ja muihin oikeushenkilöihin sovellettaviin vastaaviin sääntöihin. Koska unionissa on nykyisin hyvin monentyyppisiä trusteja ja koska vastaavanlaisia oikeudellisia järjestelyjä on vielä useampia erilaisia, jäsenvaltioiden olisi tehtävä päätös siitä, onko trusti tai vastaavanlainen oikeudellinen järjestely rinnastettavissa yhtiöihin ja muihin oikeushenkilöihin vai ei. Näiden säännösten saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä annetun kansallisen lain tarkoituksena olisi oltava trustien tai vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen rahanpesuun, terrorismin rahoitukseen tai niihin liittyviin esirikoksiin käyttämisen estäminen.

(28)

Kun otetaan huomioon trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen erilaiset ominaisuudet, jäsenvaltioiden olisi voitava kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja tietosuojasääntöjä noudattaen päättää avoimuustasosta, jota sovelletaan trusteihin ja vastaavanlaisiin oikeudellisiin järjestelyihin, jotka eivät ole rinnastettavissa yhtiöihin ja muihin oikeushenkilöihin. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski voi vaihdella sen mukaan, mitä ominaisuuksia kyseisellä trustilla tai vastaavanlaisella oikeudellisella järjestelyllä on, ja käsitys näistä riskeistä voi muuttua ajan myötä esimerkiksi kansallisen ja ylikansallisten riskinarviointien tuloksena. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi voitava säätää laajemmasta pääsystä trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, jos tällainen pääsy muodostaa välttämättömän ja oikeutettuun päämäärään eli sen estämiseen, että rahoitusjärjestelmää käytettäisiin rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, nähden oikeasuhteisen toimenpiteen. Päättäessään avoimuustasosta, jota sovelletaan tällaisten trustien tai vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, jäsenvaltioiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon yksilön perusoikeuksien suoja ja erityisesti oikeus yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan. Pääsy trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin olisi myönnettävä kaikille henkilöille, jotka voivat osoittaa, että heillä on asiassa oikeutettu etu. Pääsy olisi myönnettävä myös kaikille henkilöille, jotka esittävät sellaiseen trustiin tai vastaavanlaiseen oikeudelliseen järjestelyyn liittyvän kirjallisen pyynnön, jolla on määräysvallan tuottava omistusosuus missä tahansa unionin ulkopuolella perustetussa yhtiössä tai muussa oikeushenkilössä siten, että sillä on suoraa tai välillistä omistusta, haltijaosakkeet mukaan luettuina, tai se käyttää määräysvaltaa muilla keinoin. Kriteerien ja edellytysten, joiden mukaisesti pääsy trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin myönnetään, olisi oltava riittävän täsmälliset ja tämän direktiivin tavoitteiden mukaiset. Jäsenvaltioiden olisi voitava evätä kirjallinen pyyntö, jos on perusteltu syy epäillä, että kirjallinen pyyntö ei ole tämän direktiivin tavoitteiden mukainen.

(29)

Jotta varmistetaan oikeusvarmuus ja tasapuoliset toimintaedellytykset, on tärkeää säätää selkeästi siitä, mitä unioniin sijoittautuneita oikeudellisia järjestelyjä olisi niiden tehtävän tai rakenteen perusteella pidettävä trusteja vastaavina. Kunkin jäsenvaltion olisi sen vuoksi edellytettävä määrittelevän trustit, jos sellaiset on tunnustettu kansallisessa lainsäädännössä, ja vastaavanlaiset oikeudelliset järjestelyt, joita sen kansallisen oikeudellisen kehyksen tai perinteen mukaisesti voidaan perustaa ja joilla on vastaavanlainen rakenne tai vastaavanlaiset tehtävät kuin trusteilla, kuten mahdollisuus erottaa toisistaan varojen laillinen ja tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja. Jäsenvaltioiden olisi sen jälkeen ilmoitettava komissiolle näiden trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen luokat, ominaisuuksien kuvaus, nimet ja soveltuvin osin oikeusperusta Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaisemista varten, jotta muiden jäsenvaltioiden on mahdollista tunnistaa ne. Olisi otettava huomioon, että trusteilla ja vastaavanlaisilla oikeudellisilla järjestelyillä voi olla erilaisia oikeudellisia ominaisuuksia eri puolilla unionia. Jos trustin tai vastaavanlaisen oikeudellisen järjestelyn ominaisuudet ovat rakenteen ja tehtävän osalta verrattavissa yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden ominaisuuksiin, tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen julkisuus auttaisi torjumaan trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen väärinkäyttöä, samaan tapaan kuin julkisuus voi auttaa estämään yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden väärinkäyttöä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen.

(30)

Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen julkisuuden ansiosta kansalaisyhteiskunnalla, esimerkiksi lehdistöllä tai kansalaisjärjestöillä, on paremmat mahdollisuudet tutkia tietoja, mikä parantaa osaltaan luottamusta liiketoimien ja rahoitusjärjestelmän rehellisyyteen. Tämä voi myös auttaa torjumaan yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden sekä oikeudellisten järjestelyjen väärinkäyttöä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen paitsi siksi, että se helpottaa tutkimuksia, myös maineeseen liittyvistä syistä, kun tosiasialliset omistajat ja edunsaajat olisivat kaikkien niiden tiedossa, jotka suorittavat liiketoimia. Tietojen julkisuuden ansiosta finanssilaitosten sekä tällaisten rikosten torjuntaan osallistuvien viranomaisten, myös kolmansien maiden viranomaisten, on helpompi saada tiedot ajallaan ja tehokkaasti. Näiden tietojen julkisuus auttaisi myös rahanpesun, siihen liittyvien esirikosten ja terrorismin rahoituksen tutkinnassa.

(31)

Sijoittajien ja suuren yleisön luottamus rahoitusmarkkinoihin riippuu suurelta osin siitä, onko käytössä täsmällinen julkistamisjärjestelmä, joka takaa yritysten tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia ja määräysvaltarakenteita koskevien tietojen avoimuuden. Tämä koskee erityisesti sellaisia hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä, joille on ominaista keskitetty omistajuus, kuten unionin hallinnointi- ja ohjausjärjestelmässä. Yhtäältä suursijoittajat, joilla on merkittävät ääni- ja kassavirtaoikeudet, voivat edistää pitkän aikavälin kasvua ja vakaata menestystä. Toisaalta määräysvaltaa käyttävillä tosiasiallisilla omistajilla ja edunsaajilla, joilla on suuri osa äänioikeuksista, voi olla kannustimia ohjata yrityksen varoja sivuun ja mahdollisuus saavuttaa henkilökohtaista etua vähemmistösijoittajien kustannuksella. Rahoitusmarkkinoihin kohdistuvan luottamuksen mahdollista kasvua olisi pidettävä myönteisenä sivuvaikutuksena eikä avoimuuden lisäämisen tavoitteena, joka puolestaan on sellaisen ympäristön luominen, jossa vähemmän todennäköisesti esiintyy rahanpesua ja terrorismin rahoitusta.

(32)

Sijoittajien ja suuren yleisön luottamus rahoitusmarkkinoihin riippuu suurelta osin siitä, onko käytössä täsmällinen julkistamisjärjestelmä, joka takaa yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden sekä tietyntyyppisten trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia ja määräysvaltarakenteita koskevien tietojen avoimuuden. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi sallittava pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin riittävän yhdenmukaisella ja koordinoidulla tavalla ottamalla käyttöön yleisön tiedonsaantia koskevat selkeät säännöt, jotta kolmannet osapuolet voivat kaikkialla unionissa varmistaa, ketkä ovat yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden sekä tietyntyyppisten trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia.

(33)

Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi sallittava pääsy yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin riittävän yhdenmukaisella ja koordinoidulla tavalla sellaisten keskitettyjen rekistereiden kautta, joihin on koottu tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot, ottamalla käyttöön yleisön tiedonsaantia koskeva selkeä sääntö, jotta kolmannet osapuolet voivat kaikkialla unionissa varmistaa, ketkä ovat yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia. On olennaisen tärkeää vahvistaa myös yhdenmukainen oikeudellinen kehys, jolla parannetaan pääsyä trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, kun ne on rekisteröity unionissa. Sääntöjen, joita trusteihin ja vastaavanlaisiin oikeudellisiin järjestelyihin sovelletaan niiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin pääsyssä, olisi oltava verrattavissa yhtiöihin ja muihin oikeushenkilöihin sovellettaviin vastaaviin sääntöihin.

(34)

Kaikissa tapauksissa eli sekä yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden että trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen ollessa kyseessä olisi pyrittävä saattamaan kohtuulliseen tasapainoon yhtäältä yleisen edun mukainen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuminen ja toisaalta rekisteröityjen perusoikeudet. Yleisön tietoon saatettavia tietoja olisi rajoitettava, ja ne olisi määriteltävä selkeästi ja tyhjentävästi, minkä lisäksi niiden olisi oltava yleisluontoisia, jotta voidaan minimoida tosiasiallisille omistajille ja edunsaajille mahdollisesti aiheutuvat haitat. Toisaalta yleisön saataville asetettavien tietojen ei pitäisi merkittävästi poiketa tällä hetkellä kerättävistä tiedoista. Jotta voitaisiin rajoittaa puuttumista yksityiselämän kunnioittamista koskevaan oikeuteen yleensä ja erityisesti henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen, näiden tietojen tulisi liittyä lähinnä yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden sekä trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan asemaan ja yksinomaan siihen taloudelliseen toimintaan, jota kyseiset tosiasialliset omistajat ja edunsaajat harjoittavat. Rekistereistä olisi oltava selvästi nähtävissä, jos ylempään johtoon kuuluva henkilö on määritetty tosiasialliseksi omistajaksi ja edunsaajaksi yksinomaan viran puolesta eikä siksi, että tämä tapahtuu omistusoikeuksien kautta tai määräysvaltaa muilla keinoin käyttäen. Jäsenvaltiot voivat säätää, että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen osalta keskitettyyn rekisteriin sisällytetään kansalaisuutta koskevia tietoja, etenkin kun on kyse ulkomaisista tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista. Rekisteröintimenettelyjen helpottamiseksi ja sen vuoksi, että valtaosa tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista on keskitettyä rekisteriä ylläpitävän valtion kansalaisia, jäsenvaltiot voivat olettaa tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan olevan maansa kansalaisia, jos rekisterissä ei ole päinvastaista merkintää.

(35)

Tehostettu julkinen valvonta tukee osaltaan toimintaa, jonka avulla ehkäistään oikeushenkilöiden ja oikeudellisten järjestelyjen väärinkäyttöä esimerkiksi veronkiertoon. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että tiedot pysyvät saatavilla kansallisten rekistereiden ja rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta vähintään viiden vuoden ajan siitä, kun trustin tai vastaavanlaisen oikeudellisen järjestelyn tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen rekisteröinnin perusteita ei enää ole olemassa. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava säätää laissa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen, myös henkilötietojen, käsittelystä muita tarkoituksia varten, jos tällainen käsittely on yleistä etua koskevan tavoitteen mukainen ja muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden oikeasuhteisen toimenpiteen.

(36)

Oikeasuhteisen ja tasapuolisen lähestymistavan varmistamiseksi ja yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevien oikeuksien takaamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava säätää myös poikkeuksista, joita sovelletaan poikkeuksellisissa olosuhteissa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen julkistamiseen rekistereiden kautta ja tällaisiin tietoihin pääsyyn, kun tietojen julkistaminen saattaisi tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan alttiiksi kohtuuttomalle petoksen, sieppauksen, kiristyksen, häirinnän, väkivallan tai pelottelun riskille. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava edellyttää sähköistä kirjautumista rekisteristä tietoja pyytävän henkilön tunnistamiseksi sekä rekisterin tietoihin tutustumisesta perittävän maksun suorittamista.

(37)

Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja sisältävien jäsenvaltioiden keskitettyjen rekistereiden yhteenliittäminen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2017/1132 (8) perustetun eurooppalaisen keskusjärjestelmän kautta edellyttää teknisiltä ominaisuuksiltaan erilaisten kansallisten järjestelmien yhteensovittamista. Tämä edellyttää myös, että hyväksytään teknisiä toimenpiteitä ja eritelmiä, joissa on tarpeen ottaa huomioon rekistereiden eroavuudet. Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tällaisten teknisten ja toiminnallisten kysymysten ratkaisemiseksi. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (9) 5 artiklassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti. Jäsenvaltioiden osallistuminen koko järjestelmän toimintaan olisi joka tapauksessa varmistettava siten, että komissio ja jäsenvaltioiden edustajat käyvät säännöllistä vuoropuhelua järjestelmän toimintaa ja sen tulevaa kehittämistä koskevista kysymyksistä.

(38)

Tämän direktiivin nojalla tapahtuvaan tietojenkäsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (10). Tämän vuoksi luonnollisille henkilöille, joiden henkilötietoja säilytetään kansallisissa rekistereissä tosiasiallisina omistajina ja edunsaajina, olisi ilmoitettava asiasta. Lisäksi vain sellaiset henkilötiedot, jotka ovat ajantasaisia ja vastaavat tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia, olisi julkistettava, ja asianomaisille henkilöille olisi ilmoitettava heille asetukseen (EU) 2016/679 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/680 (11) perustuvan unionin voimassa olevan tietosuojajärjestelmän mukaisesti kuuluvista oikeuksista ja näiden oikeuksien käyttämiseen sovellettavista menettelyistä. Rekistereissä olevien tietojen väärinkäytön estämiseksi ja tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien oikeuksien tasapainottamiseksi jäsenvaltiot voivat lisäksi pitää aiheellisena harkita, että pyynnön esittänyttä henkilöä koskevat tiedot ja pyynnön oikeusperusta asetetaan tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan saataville.

(39)

Jos meneillään oleva tutkinta vaarantuisi siksi, että rahanpesun selvittelykeskukset ja toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat eroavuuksista, rahanpesun selvittelykeskusten tai toimivaltaisten viranomaisten olisi lykättävä eroavuudesta ilmoittamista, kunnes ei enää ole perusteita olla ilmoittamatta siitä. Rahanpesun selvittelykeskukset ja toimivaltaiset viranomaiset eivät myöskään saisi ilmoittaa eroavuuksista, jos se olisi jonkin luottamuksellisuutta koskevan kansallisen säännöksen vastaista tai merkitsisi rahanpesuilmoituksesta kertomista koskevaa rikosta.

(40)

Tämä direktiivi ei rajoita toimivaltaisten viranomaisten direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti käsittelemien henkilötietojen suojaa.

(41)

Tietoihin pääsyyn ja oikeutetun edun määritelmään olisi sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, johon trustin omaisuudenhoitaja tai henkilö, joka on vastaavassa asemassa vastaavanlaisessa oikeudellisessa järjestelyssä, on sijoittautunut tai jossa tämä asuu. Jos trustin omaisuudenhoitaja tai henkilö, joka on vastaavassa asemassa vastaavanlaisessa oikeudellisessa järjestelyssä, ei ole sijoittautunut mihinkään jäsenvaltioon tai ei asu missään jäsenvaltiossa, tietoihin pääsyyn ja oikeutetun edun määritelmään olisi sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa trustin tai vastaavanlaisen oikeudellisen järjestelyn tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot on rekisteröity tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

(42)

Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä kansallisessa lainsäädännössään oikeutettu etu sekä yleisenä käsitteenä että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin pääsyn kriteerinä. Erityisesti on huomattava, että näissä määritelmissä ei saisi rajata oikeutetun edun käsitettä koskemaan vain meneillään olevia hallintomenettelyjä tai oikeudellisia menettelyjä, ja niiden perusteella olisi voitava tarvittaessa ottaa huomioon valtiosta riippumattomien järjestöjen ja tutkivien journalistien tekemä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan sekä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvien esirikosten estämiseen liittyvä ennaltaehkäisevä työ. Kun tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat jäsenvaltioiden rekisterit on liitetty yhteen, kunkin jäsenvaltion rekisteriin olisi myönnettävä sekä kansallinen että rajat ylittävä pääsy siinä jäsenvaltiossa annetun oikeutetun edun määritelmän perusteella, jossa trustin tai vastaavanlaisen oikeudellisen järjestelyn tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot on rekisteröity tämän direktiivin säännösten mukaisesti kyseisen jäsenvaltion asiaankuuluvien viranomaisten tekemän päätöksen nojalla. Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien jäsenvaltioiden rekistereiden osalta jäsenvaltioiden olisi myös voitava perustaa muutoksenhakumekanismeja, joiden avulla voi hakea muutosta päätöksiin, joilla myönnetään tai evätään pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin. Yhdenmukaisen ja tehokkaan rekisteröinnin ja tietojenvaihdon varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja varten perustetusta rekisteristä vastaava viranomainen tekee yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden vastaavien viranomaisten kanssa jakamalla tietoja trusteista ja vastaavanlaisista oikeudellisista järjestelyistä, joihin sovelletaan yhden jäsenvaltion lainsäädäntöä ja joita hallinnoidaan toisessa jäsenvaltiossa.

(43)

Rajat ylittäville kirjeenvaihtajasuhteille vastapuolena toimivan kolmannen maan laitoksen kanssa on ominaista jatkuvuus ja toistuvuus. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen samanaikaisesti, kun ne edellyttävät tehostettujen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden hyväksymistä tässä nimenomaisessa yhteydessä, otettava huomioon, että kirjeenvaihtajasuhteisiin ei sisälly kertaluonteisia liiketoimia tai pelkkää viestivalmiuksien vaihtoa. Koska kaikkiin rajat ylittäviin kirjeenvaihtajapankkipalveluihin ei liity yhtä suurta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiä, tässä direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden perusteellisuus voidaan määrittää soveltamalla riskiperusteisen lähestymistavan periaatteita, eikä näissä toimenpiteissä määrätä ennalta, kuinka suuri rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski vastapuolena olevaan finanssilaitokseen liittyy.

(44)

On tärkeää varmistaa, että ilmoitusvelvolliset panevat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevat säännöt asianmukaisesti täytäntöön. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi lujitettava niiden viranomaisten asemaa, jotka toimivat toimivaltaisina viranomaisina ja joille on osoitettu rahanpesun tai terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia velvollisuuksia, mukaan luettuina rahanpesun selvittelykeskukset, viranomaiset, joiden tehtäviin kuuluu rahanpesun, siihen liittyvien esirikosten ja terrorismin rahoituksen tutkinta tai syytteeseenpano ja rikoksen tuottaman hyödyn jäljittäminen ja takavarikointi tai jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen, sekä viranomaiset, jotka vastaanottavat raportit rajat ylittävistä valuutan ja siirtokelpoisten haltijamaksuvälineiden kuljetuksista, ja viranomaiset, joiden vastuulla on seurata tai valvoa, että ilmoitusvelvolliset noudattavat annettuja sääntöjä. Jäsenvaltioiden olisi lujitettava muiden asiaankuuluvien viranomaisten, myös korruption torjunnasta vastaavien viranomaisten ja veroviranomaisten, asemaa.

(45)

Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava kaikkien ilmoitusvelvollisten tehokkaasta ja puolueettomasta valvonnasta, jonka suorittavat mieluiten viranomaiset erillisen ja riippumattoman kansallisen sääntely- tai valvontaelimen avulla.

(46)

Rikolliset siirtävät laittomasti saatua hyötyä useiden rahoituksen välittäjien kautta välttääkseen paljastumisen. Näin ollen on tärkeää sallia luotto- ja finanssilaitosten välinen tietojenvaihto sekä konsernin sisällä että muiden luotto- ja finanssilaitosten kanssa ja ottaa samalla asianmukaisesti huomioon kansallisessa lainsäädännössä säädetyt tietosuojasäännöt.

(47)

Toimivaltaisten viranomaisten, jotka valvovat, että ilmoitusvelvolliset noudattavat tätä direktiiviä, olisi voitava tehdä yhteistyötä ja vaihtaa luottamuksellisia tietoja luonteestaan ja asemastaan riippumatta. Tämän vuoksi tällaisilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava asianmukainen oikeusperusta luottamuksellisten tietojen vaihdolle, ja yhteistyötä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien toimivaltaisten valvontaviranomaisten ja toiminnan vakauden valvojien välillä ei saisi tahattomasti vaikeuttaa oikeudellisella epävarmuudella, joka voi seurata, jos alan säännökset eivät ole selkeitä. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien konsernin toimintaperiaatteiden tehokkaan täytäntöönpanon valvonnassa olisi noudatettava asiaa koskevassa unionin alakohtaisessa lainsäädännössä säädetyn konsolidoidun valvonnan periaatteita ja yksityiskohtaisia sääntöjä.

(48)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välinen tietojenvaihto ja avunanto on olennaisen tärkeää tätä direktiiviä sovellettaessa. Näin ollen jäsenvaltiot eivät saisi kieltää tällaista tietojenvaihtoa tai avunantoa tai asettaa sille kohtuuttomia tai suhteettoman rajoittavia ehtoja.

(49)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (12) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(50)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli rahoitusjärjestelmän suojelemista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisen, paljastamisen ja selvittämisen keinoin, koska jäsenvaltioiden yksittäiset toimenpiteet rahoitusjärjestelmiensä suojelemiseksi voisivat olla sisämarkkinoiden toiminnan sekä oikeusvaltioperiaatteen ja unionin yleisen järjestyksen perusteiden kannalta soveltumattomia, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten takia saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(51)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, tunnustettuja periaatteita, erityisesti oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen (perusoikeuskirjan 7 artikla), oikeutta henkilötietojen suojaan (perusoikeuskirjan 8 artikla) ja elinkeinovapautta (perusoikeuskirjan 16 artikla).

(52)

Laatiessaan kertomusta, jossa arvioidaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa, komission olisi otettava asianmukaisesti huomioon perusoikeuskirjassa tunnustettujen perusoikeuksien ja periaatteiden kunnioittaminen.

(53)

Koska hyväksytyt toimenpiteet olisi pantava täytäntöön kiireellisesti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa varten perustetun unionin järjestelmän lujittamiseksi, ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden sitoumukset edetä nopeasti direktiivin (EU) 2015/849 saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä, direktiivin (EU) 2015/849 muutokset olisi saatettava osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä viimeistään 10 päivänä tammikuuta 2020. Jäsenvaltioiden olisi perustettava yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat rekisterit viimeistään 10 päivänä tammikuuta 2020 ja trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat rekisterit viimeistään 10 päivänä maaliskuuta 2020. Keskitetyt rekisterit olisi liitettävä yhteen eurooppalaisen keskusjärjestelmän kautta viimeistään 10 päivänä maaliskuuta 2021. Jäsenvaltioiden olisi perustettava keskitettyjä automatisoituja mekanismeja, jotta pankki- ja maksutilien sekä tallelokeroiden haltijat voidaan tunnistaa viimeistään 10 päivänä syyskuuta 2020.

(54)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (13) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 2 päivänä helmikuuta 2017 (14).

(55)

Direktiivi (EU) 2015/849 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Muutetaan 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohta seuraavasti:

2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

4)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

5)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

6)

Korvataan 10 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on kiellettävä luotto- ja finanssilaitoksiaan ylläpitämästä anonyymejä tilejä, anonyymejä haltijavastakirjoja tai anonyymejä tallelokeroita. Jäsenvaltioiden on kaikissa tapauksissa edellytettävä, että olemassa olevien anonyymien tilien, anonyymien haltijavastakirjojen tai anonyymien tallelokeroiden omistajiin ja edunsaajiin ryhdytään soveltamaan asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä viimeistään 10 päivänä tammikuuta 2019 ja joka tapauksessa ennen kuin näitä tilejä, haltijavastakirjoja tai tallelokeroita käytetään millään tavalla.”

7)

Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

8)

Muutetaan 13 artiklan 1 kohta seuraavasti:

9)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

10)

Muutetaan 18 artikla seuraavasti:

11)

Lisätään artikla seuraavasti:

”18 a artikla

1.   Kun liikesuhteissa tai liiketoimissa on mukana 9 artiklan 2 kohdan nojalla yksilöityjä suuririskisiä kolmansia maita, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset soveltavat seuraavia tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä:

Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että ilmoitusvelvolliset varmistavat soveltuvin osin, että ensimmäinen maksu suoritetaan sellaisessa luottolaitoksessa asiakkaan nimissä olevan tilin kautta, johon sovelletaan asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä, jotka eivät ole vähemmän tehokkaita kuin tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi ja unionin kansainvälisiä velvoitteita noudattaen jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset soveltavat soveltuvin osin lisäksi yhtä tai useampaa riskinvähentämistoimenpidettä luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin, jotka suorittavat liiketoimia, joissa on mukana 9 artiklan 2 kohdan nojalla yksilöityjä suuririskisiä kolmansia maita. Näihin toimenpiteisiin kuuluu yksi tai useampi seuraavista:

3.   Edellä 1 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi jäsenvaltioiden on sovellettava soveltuvin osin yhtä tai useampaa seuraavista toimenpiteistä 9 artiklan 2 kohdan nojalla suuririskisiksi yksilöityjen kolmansien maiden osalta unionin kansainvälisiä velvoitteita noudattaen:

4.   Saattaessaan voimaan tai soveltaessaan 2 ja 3 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan otettava huomioon rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alan kansainvälisten järjestöjen ja normeja hyväksyvien tahojen laatimat asiaankuuluvat arvioinnit tai raportit yksittäisiin kolmansiin maihin liittyvistä riskeistä.

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, ennen kuin ne saattavat voimaan tai soveltavat 2 ja 3 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä.”

12)

Korvataan 19 artiklan johdantokappale seuraavasti:

”Kun on kyse rajat ylittävistä kirjeenvaihtajasuhteista, joihin liittyy maksujen suorittaminen vastapuolena toimivan kolmannen maan laitoksen kanssa, jäsenvaltioiden on 13 artiklassa säädettyjen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden lisäksi edellytettävä, että niiden luotto- ja finanssilaitokset liikesuhteen aloittaessaan”.

13)

Lisätään artikla seuraavasti:

”20 a artikla

1.   Kunkin jäsenvaltion on laadittava ja pidettävä ajan tasalla luettelo nimenomaisista tehtävistä, joita kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaan pidetään 3 artiklan 9 alakohtaa sovellettaessa merkittävinä julkisina tehtävinä. Jäsenvaltioiden on pyydettävä kutakin alueillaan akkreditoitua kansainvälistä järjestöä laatimaan ja pitämään ajan tasalla luettelo merkittävistä julkisista tehtävistä kyseisessä kansainvälisessä järjestössä 3 artiklan 9 alakohdan soveltamiseksi. Kyseiset luettelot on lähetettävä komissiolle, ja ne voidaan julkistaa.

2.   Komissio laatii ja pitää ajan tasalla luettelon nimenomaisista tehtävistä, joita pidetään merkittävinä julkisina tehtävinä unionin toimielinten ja elinten tasolla. Kyseiseen luetteloon on sisällyttävä myös tehtävät, joissa kolmansien maiden ja unionin tasolla akkreditoitujen kansainvälisten elinten edustajat voivat toimia.

3.   Komissio kokoaa tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen luettelojen perusteella yhden ainoan luettelon kaikista merkittävistä julkisista tehtävistä 3 artiklan 9 alakohdan soveltamiseksi. Kyseinen yksi ainoa luettelo on julkistettava.

4.   Tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevia tehtäviä on käsiteltävä 41 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.”

(14)

Korvataan 27 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitusvelvolliset, joiden puoleen asiakas ohjataan, toteuttavat riittävät toimet sen varmistamiseksi, että kolmas osapuoli toimittaa pyynnöstä viipymättä tarvittavat jäljennökset tunnistamista ja henkilöllisyyden todentamista koskevista tiedoista, mukaan luettuina, jos niitä on saatavilla, asetuksessa (EU) N:o 910/2014 säädetyt sähköisen tunnistamisen menetelmillä saadut tiedot ja niihin liittyvät luottamuspalvelut tai asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten sääntelemät, tunnustamat tai hyväksymät muut suojatut etäältä tai sähköisesti toteutettavat tunnistusprosessit.”

15)

Muutetaan 30 artikla seuraavasti:

16)

Muutetaan 31 artikla seuraavasti:

17)

Lisätään artikla seuraavasti:

”31 a artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Komissio hyväksyy tarvittaessa direktiivin (EU) 2017/1132 24 artiklan mukaisesti hyväksymiensä täytäntöönpanosäädösten lisäksi ja tämän direktiivin 30 ja 31 artiklan soveltamisalan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksillä 30 artiklan 10 kohdassa ja 31 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltioiden keskitettyjen rekistereiden yhteenliittämiseksi tarvittavia teknisiä eritelmiä ja menettelyjä seuraavista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 64 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komission on täytäntöönpanosäädöksissään pyrittävä käyttämään uudelleen toimivaksi osoitettua teknologiaa ja olemassa olevia käytäntöjä. Komission on varmistettava, että kehitettävistä järjestelmistä ei aiheudu enempää kustannuksia kuin on ehdottoman välttämätöntä tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Komission täytäntöönpanosäädöksille on oltava luonteenomaista avoimuus sekä kokemusten ja tietojen vaihto komission ja jäsenvaltioiden välillä.”

18)

Lisätään 32 artiklaan kohta seuraavasti:

”9.   Kunkin rahanpesun selvittelykeskuksen on tehtäviään hoitaessaan voitava pyytää, saada ja käyttää miltä tahansa ilmoitusvelvolliselta peräisin olevia tietoja tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä tarkoitusta varten, vaikka aiempaa ilmoitusta ei tehdä 33 artiklan 1 kohdan a alakohdan tai 34 artiklan 1 kohdan nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 34 artiklan 2 kohdan soveltamista.”

19)

Lisätään artikla seuraavasti:

”32 a artikla

1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön keskitettyjä automatisoituja mekanismeja, kuten keskitettyjä rekistereitä tai keskitettyjä sähköisiä tietojenhakujärjestelmiä, joiden avulla voidaan ajallaan tunnistaa mikä tahansa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on niiden alueella toimivassa luottolaitoksessa olevan IBAN-tunnisteisen maksutilin ja pankkitilin, sellaisena kuin ne määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 260/2012 (*7), sekä tallelokeron haltija tai jolla on määräysvalta tällaiseen tiliin tai tallelokeroon. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle näiden kansallisten mekanismien ominaisuudet.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa keskitetyissä mekanismeissa olevat tiedot ovat suoraan kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten saatavilla välittömästi ja suodattamattomina. Kyseisten tietojen on oltava myös kansallisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla niiden tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mikä tahansa rahanpesun selvittelykeskus voi antaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa keskitetyissä mekanismeissa säilytettävät tiedot mille tahansa toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle ajallaan 53 artiklan mukaisesti.

3.   Seuraavien tietojen on oltava saatavilla 1 kohdassa tarkoitettujen keskitettyjen mekanismien kautta siten, että niihin voidaan tehdä hakuja:

—   asiakastilinhaltijan ja kaikkien sellaisten henkilöiden osalta, jotka oletettavasti toimivat asiakkaan puolesta: nimi ja joko 13 artiklan 1 kohdan a alakohdan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten mukaisesti vaaditut muut tunnistetiedot tai yksilöllinen tunnistenumero,

—   asiakastilinhaltijan tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan osalta: nimi ja joko 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten mukaisesti vaaditut muut tunnistetiedot tai yksilöllinen tunnistenumero;

—   pankki- tai maksutilin osalta: IBAN-numero ja tilin avaamis- ja sulkemispäivä,

—   tallelokeron osalta: vuokraajan nimi ja joko 13 artiklan 1 kohdan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten mukaisesti vaaditut muut tunnistetiedot tai yksilöllinen tunnistenumero sekä vuokra-ajan pituus.

4.   Jäsenvaltiot voivat harkita edellyttävänsä, että muiden tietojen, jotka katsotaan olennaisiksi, jotta rahanpesun selvittelykeskukset ja toimivaltaiset viranomaiset voivat täyttää tämän direktiivin mukaiset velvoitteensa, on oltava saatavilla keskitettyjen mekanismien kautta siten, että niihin voidaan tehdä hakuja.

5.   Komissio antaa viimeistään 26 päivänä kesäkuuta 2020 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan edellytykset sekä tekniset eritelmät ja menettelyt keskitettyjen automatisoitujen mekanismien turvalliselle ja tehokkaalle yhteenliittämiselle. Kertomukseen liitetään tarvittaessa säädösehdotus.

(*7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 260/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta (EUVL L 94, 30.3.2012, s. 22).”"

20)

Lisätään artikla seuraavasti:

”32 b artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava rahanpesun selvittelykeskuksille ja toimivaltaisille viranomaisille pääsy tietoihin, joiden avulla voidaan ajallaan tunnistaa mikä tahansa kiinteää omaisuutta omistava luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, myös rekistereiden tai sähköisten tietojenhakujärjestelmien kautta, jos tällaisia rekistereitä tai järjestelmiä on saatavilla.

2.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan rekistereihin sisältyvien tietojen yhdenmukaistamisen tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus sekä arvioidaan tarve kyseisten rekistereiden yhteenliittämiselle. Kertomukseen liitetään tarvittaessa säädösehdotus.”

21)

Korvataan 33 artiklan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:

22)

Lisätään 34 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Jäsenvaltioiden nimeämien itsesääntelyelinten on julkaistava vuosikertomus, johon sisältyy tietoja seuraavista:

23)

Korvataan 38 artikla seuraavasti:

”38 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yksityishenkilöitä, myös ilmoitusvelvollisen työntekijöitä ja edustajia, jotka ilmoittavat rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevista epäilyistä sisäisesti tai rahanpesun selvittelykeskukselle, suojellaan lain nojalla uhkailulle, kostotoimenpiteille tai vihamielisille teoille alttiiksi joutumiselta ja erityisesti kielteisiltä tai syrjiviltä toimilta työpaikalla.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yksityishenkilöt, jotka ovat joutuneet alttiiksi uhkailulle, kostotoimenpiteille tai vihamielisille teoille tai kielteisille tai syrjiville toimille työpaikalla siksi, että he ovat ilmoittaneet rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevista epäilyistä sisäisesti tai rahanpesun selvittelykeskukselle, voivat tehdä turvallisesti valituksen asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että tällaisilla yksityishenkilöillä on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tämän kohdan mukaisten oikeuksiensa turvaamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahanpesun selvittelykeskuksen keräämien tietojen luottamuksellisuutta.”

24)

Korvataan 39 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Tämän artiklan 1 kohdassa säädetty salassapitovaatimus ei estä tietojen ilmaisemista jäsenvaltioiden luotto- ja finanssilaitosten välillä edellyttäen, että ne kuuluvat samaan konserniin, tai näiden laitosten ja niiden kolmansissa maissa sijaitsevien sivuliikkeiden ja enemmistöomisteisten tytäryritysten välillä edellyttäen, että nämä sivuliikkeet ja enemmistöomisteiset tytäryritykset noudattavat täysimääräisesti koko konsernia koskevia toimintaperiaatteita ja menettelyjä, myös konsernin sisäistä tietojenvaihtoa koskevia menettelyjä 45 artiklan mukaisesti, ja että koko konsernia koskevat toimintaperiaatteet ja menettelyt täyttävät tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset.”

25)

Muutetaan 40 artiklan 1 kohta seuraavasti:

26)

Korvataan 43 artikla seuraavasti:

”43 artikla

Tämän direktiivin mukaista henkilötietojen käsittelyä 1 artiklassa tarkoitetun rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi pidetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (*8) mukaisena yleistä etua koskevana asiana.

(*8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).”"

27)

Korvataan 44 artikla seuraavasti:

”44 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on 7 artiklan mukaisten riskiarvioidensa valmistelun edistämiseksi varmistettava, että ne pystyvät tarkastelemaan rahanpesun tai terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmiensä tehokkuutta ylläpitämällä kattavia tilastoja kyseisten järjestelmien tehokkuuteen vaikuttavista seikoista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tilastoihin on sisällyttävä

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tilastoista julkaistaan vuosittain yhteenveto.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain 2 kohdassa tarkoitetut tilastot. Komissio julkaisee vuosikertomuksen, jossa esitetään yhteenveto 2 kohdassa tarkoitetuista tilastoista ja selitetään niitä ja joka on asetettava saataville sen verkkosivustolla.”

28)

Korvataan 45 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Jäsenvaltioiden ja Euroopan valvontaviranomaisten on ilmoitettava toisilleen tapauksista, joissa kolmannen maan lainsäädännössä ei sallita 1 kohdassa edellytettyjen toimintaperiaatteiden ja menettelyjen täytäntöönpanoa. Tällaisissa tapauksissa ratkaisuun voidaan pyrkiä koordinoiduilla toimilla. Arvioidessaan, mitkä kolmannet maat eivät salli 1 kohdassa edellytettyjen toimintaperiaatteiden ja menettelyjen täytäntöönpanoa, jäsenvaltioiden ja Euroopan valvontaviranomaisten on otettava huomioon mahdolliset oikeudelliset rajoitukset, jotka saattavat estää kyseisten toimintaperiaatteiden ja menettelyjen asianmukaisen täytäntöönpanon, mukaan luettuina salassapitovelvollisuus, tietosuoja ja muut rajoitukset, jotka rajoittavat sellaisten tietojen vaihtoa, jotka saattavat olla tätä varten merkityksellisiä.”

29)

Korvataan 47 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että palveluntarjoajat, jotka tarjoavat vaihtopalveluja virtuaalivaluuttojen ja fiat-valuuttojen välillä, sekä lompakkopalvelujen tarjoajat ovat rekisteröityjä, että valuutanvaihto- ja sekinlunastustoimistoilla sekä trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajilla on toimilupa tai että ne ovat rekisteröityjä ja että rahapelipalvelujen tarjoajat ovat säänneltyjä.”

30)

Muutetaan 48 artikla seuraavasti:

31)

Korvataan 49 artikla seuraavasti:

”49 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päätöksentekijöillä, rahanpesun selvittelykeskuksilla, valvontaviranomaisilla sekä muilla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan osallistuvilla toimivaltaisilla viranomaisilla sekä veroviranomaisilla ja lainvalvontaviranomaisilla tämän direktiivin soveltamisalalla toimiessaan on tehokkaat mekanismit, joilla ne voivat tehdä yhteistyötä sekä koordinoida kansallisesti toimintaperiaatteiden ja toiminnan kehittämistä ja toteuttamista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi, myös 7 artiklan mukaisen velvoitteensa täyttämiseksi.”

32)

Lisätään VI luvun 3 jaksoon alajakso seuraavasti:

”II a alajakso

Yhteistyö jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä

50 a artikla

Jäsenvaltiot eivät saa kieltää toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa tai avunantoa tai asettaa sille kohtuuttomia tai suhteettoman rajoittavia ehtoja tätä direktiiviä sovellettaessa. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset eivät kieltäydy noudattamasta avunantopyyntöä sillä perusteella, että

33)

Muutetaan 53 artikla seuraavasti:

34)

Lisätään 54 artiklaan alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukset nimeävät vähintään yhden yhteyshenkilön tai -pisteen, joka vastaa muiden jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksilta saatujen tietopyyntöjen vastaanottamisesta.”

35)

Korvataan 55 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pyynnön vastaanottanut rahanpesun selvittelykeskus antaa tietojen luovuttamista toimivaltaisille viranomaisille koskevan ennakkosuostumuksensa viipymättä ja laajuudeltaan mahdollisimman kattavana riippumatta siitä, minkätyyppisiä esirikoksia asiaan liittyy. Pyynnön vastaanottanut rahanpesun selvittelykeskus saa kieltäytyä luovuttamasta tietoja vain siinä tapauksessa, että niiden luovuttaminen ei kuulu sen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien säännösten soveltamisalaan tai voisi johtaa tutkinnan vaarantumiseen tai olisi muuten ristiriidassa asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön perusperiaatteiden kanssa. Tietojen luovuttamisesta kieltäytyminen on aina selitettävä asianmukaisesti. Nämä poikkeukset on täsmennettävä siten, että estetään toimivaltaisille viranomaisille tapahtuvan tietojen luovuttamisen väärinkäyttö sekä siihen kohdistuvat aiheettomat rajoitukset.”

36)

Korvataan 57 artikla seuraavasti:

”57 artikla

Kansallisten lainsäädäntöjen väliset erot 3 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettujen esirikosten määritelmissä eivät saa estää rahanpesun selvittelykeskuksia antamasta apua toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle eivätkä rajoittaa tietojen vaihtoa, luovuttamista ja käyttöä 53, 54 ja 55 artiklan nojalla.”

37)

Lisätään VI luvun 3 jaksoon alajakso seuraavasti:

”III a alajakso

Yhteistyö luotto- ja finanssilaitoksia valvovien toimivaltaisten viranomaisten ja sellaisten muiden viranomaisten välillä, joita koskee salassapitovelvollisuus

57 a artikla

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että salassapitovelvollisia ovat kaikki, jotka ovat tai ovat olleet niiden toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa, jotka valvovat, että luotto- ja finanssilaitokset noudattavat tätä direktiiviä, ja tilintarkastajat tai asiantuntijat, jotka toimivat tällaisten toimivaltaisten viranomaisten lukuun.

Luottamuksellisia tietoja, joita ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut henkilöt saavat tämän direktiivin mukaisissa tehtävissään, voidaan luovuttaa ainoastaan tiivistetysti tai kootusti siten, ettei niistä voida tunnistaa yksittäisiä luotto- tai finanssilaitoksia, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta rikoslainsäädännön alaan kuuluvien tapausten käsittelyyn.

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännökset eivät estä tietojenvaihtoa seuraavien välillä:

Luotto- ja finanssilaitoksia tämän direktiivin mukaisesti valvovat toimivaltaiset viranomaiset ja EKP asetuksen (EU) N:o 1024/2013 27 artiklan 2 kohdan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (*10) 56 artiklan ensimmäisen alakohdan g alakohdan nojalla toimiessaan tekevät viimeistään 10 päivänä tammikuuta 2019 Euroopan valvontaviranomaisten tuella sopimuksen tietojenvaihtoa koskevista käytännön järjestelyistä.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut luotto- ja finanssilaitoksia valvovat toimivaltaiset viranomaiset, jotka saavat luottamuksellisia tietoja, voivat käyttää kyseisiä tietoja vain

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotto- ja finanssilaitoksia valvovat toimivaltaiset viranomaiset tekevät tätä direktiiviä sovellettaessa mahdollisimman laajaa keskinäistä yhteistyötä luonteestaan tai asemastaan riippumatta. Tällaiseen yhteistyöhön sisältyy myös mahdollisuus suorittaa pyynnön vastaanottaneen toimivaltaisen viranomaisen valtuuksien puitteissa selvityksiä pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen lukuun sekä näissä selvityksissä saatujen tietojen vaihtaminen.

5.   Jäsenvaltiot voivat valtuuttaa luotto- ja finanssilaitoksia valvovat kansalliset toimivaltaiset viranomaisensa tekemään yhteistyösopimuksia, joissa määrätään yhteistyöstä ja luottamuksellisten tietojen vaihdosta näiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vastapuolina olevien kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tällaisia yhteistyösopimuksia voidaan tehdä vain vastavuoroisuuden pohjalta ja ainoastaan, jos taataan, että luovutettaviin tietoihin sovelletaan vähintään 1 kohdassa tarkoitettuja salassapitovaatimuksia vastaavia vaatimuksia. Näiden yhteistyösopimusten mukaisesti vaihdettuja luottamuksellisia tietoja on käytettävä kyseisten viranomaisten valvontatehtävän suorittamiseen.

Jos vaihdetut tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa luovuttaa ainoastaan tiedot luovuttaneen toimivaltaisen viranomaisen nimenomaisella suostumuksella ja soveltuvin osin ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten tämä viranomainen antoi suostumuksensa.

57 b artikla

1.   Sen estämättä, mitä 57 a artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia tietojenvaihdon toimivaltaisten viranomaisten välillä samassa jäsenvaltiossa tai eri jäsenvaltioissa, toimivaltaisten viranomaisten ja finanssialan yhteisöjen ja 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa tarkoitettujen ammattitoimintaa harjoittavien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden valvonnasta vastuussa olevien viranomaisten sekä rahoitusmarkkinoiden valvonnasta lain nojalla vastuussa olevien viranomaisten välillä niiden hoitaessa valvontatehtäviään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 34 artiklan 2 kohdan soveltamista.

Näin saatuihin tietoihin sovelletaan kaikissa tapauksissa vähintään 57 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia vastaavia salassapitovaatimuksia.

2.   Sen estämättä, mitä 57 a artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädännön säännösten nojalla sallia tiettyjen tietojen luovuttamisen muille kansallisille viranomaisille, jotka ovat lain nojalla vastuussa rahoitusmarkkinoiden valvonnasta tai joille on osoitettu rahanpesun tai terrorismin rahoituksen torjuntaa tai rahanpesun ja siihen liittyvien esirikosten ja terrorismin tutkintaa koskevia velvollisuuksia.

Tämän kohdan mukaisesti vaihdettuja luottamuksellisia tietoja saa kuitenkin käyttää vain asianomaisten viranomaisten lakisääteisten tehtävien suorittamiseen. Henkilöihin, joilla on pääsy tällaisiin tietoihin, sovelletaan vähintään 57 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia vastaavia salassapitovaatimuksia.

3.   Jäsenvaltiot voivat sallia sen, että tiettyjä tämän direktiivin noudattamisen valvontaan liittyviä luottolaitoksia koskevia tietoja luovutetaan kyseisessä jäsenvaltiossa parlamentaarisille tutkintavaliokunnille, tilintarkastustuomioistuimille ja muille selvityksistä vastaaville elimille seuraavin edellytyksin:

(*9)  Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63)."

(*10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).”"

38)

Lisätään 58 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että kun niiden toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat rikkomisia, joihin sovelletaan rikosoikeudellisia seuraamuksia, ne ilmoittavat tästä ajallaan lainvalvontaviranomaisille.”

39)

Muutetaan 61 artikla seuraavasti:

40)

Lisätään artikla seuraavasti:

”64 a artikla

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/847 (*11) 23 artiklassa tarkoitettu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastainen komitea, jäljempänä ’komitea’. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (*12) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

(*11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/847, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 1)."

(*12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).”"

41)

Korvataan 65 artikla seuraavasti:

”65 artikla

1.   Komissio laatii viimeistään 11 päivänä tammikuuta 2022 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja antaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Kertomukseen on sisällyttävä erityisesti

Ensimmäiseen kertomukseen, joka julkaistaan viimeistään 11 päivänä tammikuuta 2022, on tarvittaessa liitettävä asianmukaisia säädösehdotuksia, jotka voivat tarpeen mukaan koskea virtuaalivaluuttojen osalta toimivaltaa sellaisen keskitetyn tietokannan perustamista ja ylläpitoa varten, johon rekisteröidään käyttäjien henkilöllisyys ja rahanpesun selvittelykeskusten saatavilla olevat lompakko-osoitteet, sekä virtuaalivaluuttojen käyttäjille tarkoitettuja lomakkeita vapaaehtoisen ilmoituksen tekemistä varten sekä varallisuuden takaisinhankinnasta vastaavien jäsenvaltioiden toimistojen välisen yhteistyön parantamista ja 20 artiklan b alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden riskiperusteista soveltamista.

2.   Komissio arvioi viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2019 rahanpesun selvittelykeskusten kolmansien maiden kanssa tekemän yhteistyön puitteita sekä rahanpesun selvittelykeskusten välisen yhteistyön tehostamisen esteitä ja mahdollisuuksia, mukaan luettuna mahdollisuus ottaa käyttöön koordinointi- ja tukimekanismi.

3.   Komissio antaa tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan oikeushenkilöiden tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamisessa käytettävän prosenttiosuuden alentamisen tarve ja oikeasuhteisuus rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alan kansainvälisten järjestöjen ja normeja hyväksyvien tahojen tästä uuden arvioinnin tuloksena mahdollisesti antamien suositusten perusteella, ja antaa tarvittaessa säädösehdotuksen.”

42)

Korvataan 67 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 26 päivänä kesäkuuta 2017.

Jäsenvaltioiden on sovellettava 12 artiklan 3 kohtaa 10 päivästä heinäkuuta 2020.

Jäsenvaltioiden on perustettava 30 artiklassa tarkoitetut rekisterit viimeistään 10 päivänä tammikuuta 2020 ja 31 artiklassa tarkoitetut rekisterit viimeistään 10 päivänä maaliskuuta 2020 sekä 32 a artiklassa tarkoitetut keskitetyt automatisoidut mekanismit viimeistään 10 päivänä syyskuuta 2020.

Komissio varmistaa 30 ja 31 artiklassa tarkoitettujen rekistereiden yhteenliittämisen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa viimeistään 10 päivänä maaliskuuta 2021.

Jäsenvaltioiden on viipymättä toimitettava tässä kohdassa tarkoitetut säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.”

43)

Korvataan liitteessä II olevan 3 kohdan johdantokappale seuraavasti:

44)

Muutetaan liite III seuraavasti:

”iv)

viranomaiset, jotka vastaavat sen valvonnasta, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (*13) 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdassa luetellut ilmoitusvelvolliset noudattavat kyseistä direktiiviä;

”g)

viranomaiset, jotka vastaavat sen valvonnasta, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (*14) 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdassa luetellut ilmoitusvelvolliset noudattavat kyseistä direktiiviä.

19.6.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 156/75

(1)

Unioni on sitoutunut kestävän, kilpailukykyisen, turvallisen ja hiilivapaaksi saatetun energiajärjestelmän kehittämiseen. Energiaunionissa ja vuoteen 2030 ulottuvissa energia- ja ilmastopolitiikkaa koskevissa puitteissa vahvistetaan unionin kunnianhimoiset sitoumukset vähentää kasvihuonekaasupäästöjä edelleen vähintään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoteen 1990 verrattuna, lisätä käytetyn uusiutuvan energian osuutta, säästää energiaa unionin tason tavoitteiden mukaisesti sekä parantaa Euroopan energiaturvallisuutta, kilpailukykyä ja kestävyyttä.

(2)

Kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi vuoden 2016 unionin energiatehokkuutta koskevien säädösten tarkistukseen on yhdistetty vuodeksi 2030 asetetun unionin energiatehokkuustavoitteen uudelleenarviointi, jota Eurooppa-neuvosto pyysi vuonna 2014 antamissaan päätelmissä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU (5) keskeisten säännösten tarkistus sekä toimet rahoituskehyksen vahvistamiseksi, mukaan lukien Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI) ja Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR), millä viime kädessä parannetaan energiatehokkuusinvestointien rahoitusedellytyksiä markkinoilla.

(3)

Direktiivissä 2010/31/EU edellytettiin, että komissio suorittaa uudelleentarkastelun 1 päivään tammikuuta 2017 mennessä kyseisen direktiivin soveltamisen aikana saatujen kokemusten ja tapahtuneen edistymisen perusteella sekä tekee tarvittaessa ehdotuksia.

(4)

Mainittuun uudelleentarkasteluun valmistautumiseksi komissio toteutti useita toimia kerätäkseen näyttöä siitä, miten direktiivi 2010/31/EU oli pantu täytäntöön jäsenvaltioissa, keskittyen siihen, mikä toimi ja mitä voitaisiin parantaa.

(5)

Uudelleentarkastelun ja komission vaikutustenarvioinnin tulokset viittasivat siihen, että vaaditaan joukko muutoksia direktiivin 2010/31/EU nykyisten säännösten vahvistamiseksi ja tiettyjen seikkojen yksinkertaistamiseksi.

(6)

Unioni on sitoutunut kehittämään kestävän, kilpailukykyisen, turvallisen ja hiilivapaaksi saatetun energiajärjestelmän vuoteen 2050 mennessä. Kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltiot ja investoijat tarvitsevat toimenpiteitä, joilla pyritään saavuttamaan pitkän aikavälin kasvihuonekaasupäästötavoite ja saatetaan rakennuskanta, jonka osuus kaikista unionin hiilidioksidipäästöistä on noin 36 prosenttia, hiilivapaaksi vuoteen 2050 mennessä. Jäsenvaltioiden olisi haettava kustannustehokasta tasapainoa energiahuollon hiilivapaaksi saattamisen ja energian loppukulutuksen vähentämisen välillä. Tätä varten jäsenvaltiot ja investoijat tarvitsevat selkeän vision, johon sisältyvät ohjeelliset energiatehokkuutta koskevat kansalliset välitavoitteet ja toimet lyhyen aikavälin (2030), keskipitkän aikavälin (2040) ja pitkän aikavälin (2050) tavoitteiden saavuttamiseksi, ohjaamaan politiikkojaan ja investointipäätöksiään. Pitäen mielessä kyseiset tavoitteet ja ottaen huomioon unionin yleiset energiatehokkuustavoitteet on olennaista, että jäsenvaltiot määrittelevät pitkän aikavälin peruskorjausstrategioidensa odotetut tulokset ja seuraavat kehitystä asettamalla kotimaisia edistymisindikaattoreita kansallisista olosuhteista ja kehityksestä riippuen.

(7)

Vuonna 2015 tehty Pariisin ilmastosopimus, joka hyväksyttiin ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP 21), edistää unionin toimia sen rakennuskannan saattamiseksi hiilivapaaksi. Kun otetaan huomioon, että lähes 50 prosenttia unionin loppuenergiankulutuksesta käytetään lämmitykseen ja jäähdytykseen, ja tästä 80 prosenttia käytetään rakennuksissa, unionin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen liittyy unionin pyrkimyksiin korjata rakennuskantaansa asettamalla etusijalle energiatehokkuus, soveltamalla energiatehokkuus etusijalle -periaatetta sekä harkitsemalla uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa.

(8)

Direktiivissä 2012/27/EU vahvistetut pitkän aikavälin peruskorjausstrategioita koskevat säännökset olisi siirrettävä direktiiviin 2010/31/EU, johon ne sopivat johdonmukaisemmin. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää pitkän aikavälin peruskorjausstrategioitaan varautuakseen paloturvallisuuteen ja voimakkaaseen seismiseen toimintaan liittyviin riskeihin, jotka vaikuttavat energiatehokkuutta parantaviin peruskorjauksiin ja rakennusten elinikään.

(9)

Jotta rakennuskannasta saadaan erittäin energiatehokas ja se saatetaan hiilivapaaksi ja jotta varmistetaan, että pitkän aikavälin peruskorjausstrategioilla saadaan aikaan tarvittavaa edistystä kohti olemassa olevien rakennusten muuttamista lähes nollaenergiarakennuksiksi erityisesti pitkälle meneviä perusparannuksia lisäämällä, jäsenvaltioiden olisi annettava selkeät ohjeet ja hahmoteltava mitattavissa olevat, kohdennetut toimet sekä edistettävä tasavertaisia mahdollisuuksia rahoituksen saamiseksi, jotka koskevat muun muassa energiatehokkuudeltaan heikoimpia kansallisen rakennuskannan osia, energiaköyhiä kuluttajia, sosiaalisia vuokra-asuntoja ja kotitalouksia, joiden ongelmana ovat jakautuneet kannustimet, ja joissa otetaan huomioon kohtuuhintaisuus. Kansallisen vuokra-asuntokantansa tarvittavien parannusten tukemiseksi edelleen jäsenvaltioiden olisi harkittava vuokra-asuntojen osalta tietynasteista energiatehokkuutta koskevien, energiatehokkuustodistusten mukaisten vaatimusten käyttöönottoa tai niiden soveltamisen jatkamista.

(10)

Komission vaikutustenarvioinnin mukaan peruskorjauksia tarvittaisiin vuosittain keskimäärin kolme prosenttia, jotta unionin energiatehokkuustavoitteet voitaisiin saavuttaa kustannustehokkaalla tavalla. Kun otetaan huomioon, että jokainen yhden prosentin lisäys energiansäästössä vähentää kaasun tuontia 2,6 prosentilla, selvät pyrkimykset nykyisen rakennuskannan peruskorjaamiseksi ovat erittäin tärkeitä. Näin ollen toimet rakennusten energiatehokkuuden lisäämiseksi myötävaikuttaisivat aktiivisesti unionin energiariippumattomuuteen, ja lisäksi niillä on mittava potentiaali työpaikkojen luomiseen unionissa, erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon tarve luoda selkeä yhteys pitkän aikavälin peruskorjausstrategioidensa ja rakennus- ja energiatehokkuusalojen osaamisen kehittämistä ja koulutusta edistävien asianmukaisten aloitteiden välille.

(11)

Tarve lieventää energiaköyhyyttä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden määrittelemien kriteerien mukaisesti. Suunnitellessaan peruskorjausstrategioidensa yhteydessä energiaköyhyyden lievittämiseen tähtääviä kansallisia toimia jäsenvaltioilla on oikeus vahvistaa, mitä ne pitävät asianmukaisina toimina.

(12)

Jäsenvaltiot voisivat pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissaan, suunnittelutoimissaan ja -toimenpiteissään hyödyntää sellaisia käsitteitä kuin kynnyspisteet, joilla tarkoitetaan esimerkiksi kustannustehokkuuden tai keskeyttämisen näkökulmasta sopivia hetkiä rakennuksen elinkaaressa energiatehokkuuteen liittyvien peruskorjausten toteuttamiseksi.

(13)

Maailman terveysjärjestön vuoden 2009 suuntaviivoissa todetaan sisäilman laadun osalta, että energiatehokkaammat rakennukset lisäävät asumismukavuutta ja asukkaiden hyvinvointia ja parantavat terveyttä. Kylmäsillat, riittämätön eristys ja ilman suunnittelemattomat kulkeutumisreitit voivat laskea pintalämpötilat alle ilman kastepisteen ja aiheuttaa kosteutta. Siksi on välttämätöntä varmistaa rakennuksen, mukaan lukien parvekkeet, ikkunat, katot, seinät, ovet ja lattiat, täydellinen ja yhtenäinen eristys, ja erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että estetään rakennuksen yhdenkään sisäpinnan lämpötilaa laskemasta kastepisteen lämpötilan alapuolelle.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi tuettava olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuden parannuksia, jotka edistävät terveellisen sisäympäristön saavuttamista muun muassa poistamalla asbesti ja muut haitalliset aineet, estämällä haitallisten aineiden laiton poistaminen ja helpottamalla voimassa olevien säädösten, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2009/148/EY (6) ja (EU) 2016/2284 (7), noudattamista.

(15)

On tärkeää varmistaa, että toimenpiteet, joilla parannetaan rakennusten energiatehokkuutta, eivät koske vain rakennuksen vaippaa, vaan kattavat kaikki rakennukseen liittyvät keskeiset osatekijät ja tekniset järjestelmät, kuten passiiviosat, jotka ovat osa passiivitekniikkaa, jolla pyritään pienentämään lämmitykseen tai jäähdytykseen käytettävän energian tarvetta, vähentämään energian käyttöä valaistukseen ja ilmanvaihtoon ja lisäämään näin mukavuutta lämpötilan ja visuaalisuuden osalta.

(16)

Rahoitusmekanismeilla, kannustimilla ja rahoituslaitosten mukaan ottamisella rakennusten energiatehokkuuteen liittyviin peruskorjauksiin olisi oltava keskeinen rooli kansallisissa pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissa, ja jäsenvaltioiden olisi aktiivisesti edistettävä niitä. Tällaisiin toimenpiteisiin olisi sisällyttävä kannustaminen energiatehokkuutta tukeviin asuntolainoihin sertifioituja, energiatehokkuutta parantavia rakennusten peruskorjauksia varten, energiatehokkaaseen rakennuskantaan viranomaisten toimesta tehtävien investointien edistäminen, esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tai vaihtoehtoisten energiatehokkuussopimusten avulla, investointien havaitun riskin vähentäminen, helposti saatavilla olevien ja avointen neuvonta- ja avustusvälineiden, kuten integroituja energiaperuskorjauspalveluja tarjoavien keskitettyjen asiointipisteiden, tarjoaminen sekä muiden, muun muassa komission Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille -aloitteessa tarkoitettujen, toimenpiteiden ja aloitteiden täytäntöönpano.

(17)

Luontoon perustuvat ratkaisut, kuten hyvin suunnitellut katuistutukset sekä viherkatot ja -seinät, jotka eristävät ja varjostavat rakennuksia, edistävät energiantarpeen vähentämistä rajoittamalla lämmityksen ja jäähdytyksen tarvetta ja parantamalla rakennuksen energiatehokkuutta.

(18)

Olisi edistettävä sellaisten uusien ratkaisujen tutkimusta ja testausta, joilla parannetaan historiallisten rakennusten ja kohteiden energiatehokkuutta siten, että samalla myös suojellaan kulttuuriperintöä ja säilytetään se.

(19)

Uusien rakennusten ja laajamittaisen korjauksen kohteena olevien rakennusten osalta jäsenvaltioiden olisi kannustettava erittäin tehokkaita vaihtoehtoisia järjestelmiä, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa, ottaen samalla huomioon terveelliset sisäilmasto-olosuhteet sekä paloturvallisuus ja voimakkaaseen seismiseen toimintaan liittyvät riskit kodin turvallisuusmääräysten mukaisesti.

(20)

Rakennusten energiatehokkuuspolitiikkojen tavoitteiden saavuttamiseksi energiatehokkuustodistusten avoimuutta olisi parannettava varmistamalla, että kaikki laskelmiin tarvittavat parametrit esitetään ja niitä sovelletaan johdonmukaisesti sekä sertifiointivaatimusten että energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten osalta. Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä asianmukaiset toimenpiteet, joilla varmistetaan esimerkiksi, että muun muassa tilojen lämmitystä, ilmastointia tai veden lämmitystä varten asennettujen, vaihdettujen tai rakennuksen parannettujen teknisten järjestelmien energiatehokkuus dokumentoidaan rakennuksen sertifiointia ja vaatimusten noudattamisen tarkastamista varten.

(21)

Kunkin huoneen tai perustelluissa tapauksissa rakennuksen osan määrätyn lämmitetyn alueen lämpötilaa erikseen säätelevien itsesäätyvien laitteiden asentamista olemassa oleviin rakennuksiin olisi tarkasteltava, kun tämä on taloudellisesti toteutettavissa esimerkiksi silloin, kun kustannukset ovat alle kymmenen prosenttia vaihdettujen lämmönkehittimien kokonaiskustannuksista.

(22)

Myös innovointi ja uusi teknologia mahdollistavat sen, että rakennukset voivat tukea yleistä talouden hiilivapaaksi saattamista, myös liikennealalla. Rakennuksia voidaan esimerkiksi hyödyntää kehitettäessä infrastruktuuria, jota tarvitaan sähköajoneuvojen älykästä latausta varten, ja ne voivat myös tarjota jäsenvaltioille, jos ne niin päättävät, perustan autojen akkujen käyttämiseksi voimanlähteenä.

(23)

Sähköajoneuvot yhdistettynä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön suurempaan osuuteen tuottavat vähemmän hiilipäästöjä, ja tuloksena on parempi ilmanlaatu. Sähköajoneuvot ovat tärkeä osa siirtymistä puhtaaseen energiaan, joka perustuu energiatehokkuutta parantaviin toimenpiteisiin, vaihtoehtoisiin polttoaineisiin, uusiutuvaan energiaan ja innovatiivisiin, energian joustavaa hallintaa koskeviin ratkaisuihin. Rakennusmääräyksiä voidaan tehokkaasti hyödyntää kohdennettujen vaatimusten käyttöönottamiseksi latausinfrastruktuurin käyttöönoton tukemiseksi asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten pysäköintialueilla. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava toimenpiteitä, joilla yksinkertaistetaan latausinfrastruktuurin käyttöönottoa, jotta voidaan puuttua esteisiin, joita ovat muun muassa jakautuneet kannustimet ja hallinnolliset ongelmat, joita yksittäiset omistajat kohtaavat yrittäessään asentaa latauspistettä pysäköintipaikalleen.

(24)

Putkituksen myötä latauspisteitä voidaan ottaa tarvittaessa nopeasti käyttöön. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että sähköistä liikkuvuutta kehitetään tasapainoisella ja kustannustehokkaalla tavalla. Erityisesti sähköiseen infrastruktuuriin liittyviin laajamittaisiin korjauksiin olisi liitettävä putkituksen asianmukainen asentaminen. Pannessaan täytäntöön sähköisen liikkuvuuden vaatimuksia kansallisessa lainsäädännössä jäsenvaltioiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon mahdolliset erilaiset olosuhteet, kuten rakennusten omistajuus ja niihin kuuluvat pysäköintialueet, yksityisten tahojen hoitamat julkiset pysäköintialueet sekä rakennukset, jotka toimivat sekä asuin- että muussa käytössä.

(25)

Valmiiksi saatavilla olevalla infrastruktuurilla vähennetään latauspisteiden asentamisesta yksittäisille omistajille aiheutuvia kustannuksia ja varmistetaan, että sähköajoneuvojen käyttäjillä on pääsy latauspisteisiin. Sähköistä liikkuvuutta koskevien unionin tason vaatimusten vahvistaminen pysäköintialueiden ennalta varustamista ja latauspisteiden asennusta varten on tehokas tapa edistää sähköajoneuvoja lähitulevaisuudessa ja samalla mahdollistaa tuleva kehitys vähäisemmin kustannuksin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

(26)

Kun jäsenvaltiot vahvistavat vuodesta 2025 lähtien sovellettavia vaatimuksiaan latauspisteiden vähimmäismäärän asentamiselle muihin kuin asuinrakennuksiin, joissa on yli 20 pysäköintipaikkaa, niiden olisi otettava huomioon asiaankuuluvat kansalliset, alueelliset ja paikalliset olosuhteet sekä mahdolliset eriytyneet tarpeet ja olosuhteet, jotka perustuvat alueeseen, rakennustyyppiin, julkisen liikenteen kattavuuteen ja muihin asiaankuuluviin kriteereihin, latauspisteiden oikeasuhteisen ja asianmukaisen käyttöönoton varmistamiseksi.

(27)

Sähköistä liikkuvuutta koskevien vaatimusten täyttäminen saattaa kuitenkin aiheuttaa erityisiä vaikeuksia joillakin maantieteellisillä alueilla, joilla on tiettyjä heikkouksia. Näin saattaa olla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla, mikä johtuu niiden syrjäisestä sijainnista, saaristoluonteesta, pienestä koosta, vaikeasta pinnanmuodostuksesta ja ilmastosta, sekä erittäin pienissä erillisissä verkoissa, joiden sähköverkkoa saattaa olla tarpeen kehittää paikallisliikenteen sähköistämisen jatkuessa. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioille olisi annettava lupa jättää soveltamatta sähköisen liikkuvuuden vaatimuksia. Sen estämättä, mitä tästä poikkeuksesta säädetään, liikenteen sähköistäminen voi olla tehokas väline sellaisten ilmanlaatuun tai toimitusvarmuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi, jotka ovat yleisiä kyseisillä alueilla ja järjestelmissä.

(28)

Soveltaessaan sähköisen liikkuvuuden infrastruktuuria koskevia vaatimuksia, joista säädetään tässä direktiivissä säädetyissä direktiivin 2010/31/EU muutoksissa, jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon kokonaisvaltaisen ja johdonmukaisen kaupunkisuunnittelun tarve sekä vaihtoehtoisten, turvallisten ja kestävien liikennemuotojen edistämisen ja niitä tukevan infrastruktuurin tarve, esimerkiksi sähköpolkupyörille ja liikuntarajoitteisten henkilöiden ajoneuvoille tarkoitetun pysäköinti-infrastruktuurin avulla.

(29)

Digitaalisia sisämarkkinoita ja energiaunionia koskevat ohjelmat olisi yhdenmukaistettava ja niillä olisi pyrittävä samoihin tavoitteisiin. Energiajärjestelmien digitalisointi muuttaa nopeasti energiaympäristöä, olipa kyseessä sitten uusiutuvien energialähteiden integrointi älykkäisiin verkkoihin tai älykkäitä verkkoja varten valmiit rakennukset. Rakennusalan digitalisoimiseksi unionin yhteenliitettävyystavoitteet ja tavoitteet ottaa käyttöön suuren kapasiteetin viestintäverkkoja ovat tärkeitä älytaloille ja hyvin verkotetuille yhteisöille. Olisi tarjottava kohdennettuja kannustimia edistämään älykkäitä verkkoja varten valmiita järjestelmiä ja digitaalisia ratkaisuja rakennetussa ympäristössä. Tämä tarjoaa uusia energiansäästömahdollisuuksia tarjoamalla kuluttajille täsmällisempää tietoa heidän kulutustottumuksistaan ja mahdollistamalla sen, että verkonhaltija voi hallinnoida verkkoa tehokkaammin.

(30)

Älyratkaisuvalmiutta koskevaa indikaattoria olisi käytettävä mittaamaan rakennusten kykyä hyödyntää tieto- ja viestintätekniikoita ja sähköjärjestelmiä rakennusten toiminnan mukauttamiseksi asukkaiden ja verkon tarpeiden mukaan ja rakennusten energiatehokkuuden sekä kokonaistehokkuuden parantamiseksi. Älyratkaisuvalmiutta koskevalla indikaattorilla olisi lisättävä rakennusten omistajien ja asukkaiden tietoa rakennusten automatisoinnin ja teknisten järjestelmien sähköisen valvonnan todellisesta arvosta ja olisi rakennettava asukkaiden luottamusta siihen, että uusilla parannetuilla toiminnoilla saadaan aikaan tosiasiallisia säästöjä. Rakennusten älyratkaisuvalmiutta luokittelevan järjestelmän käytön olisi oltava jäsenvaltioille vapaaehtoista.

(31)

Komissiolle olisi direktiivin 2010/31/EU mukauttamiseksi teknisen edistyksen perusteella siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti kyseisen direktiivin täydentämiseksi vahvistamalla älyratkaisuvalmiutta koskevan indikaattorin määritelmä ja menetelmä sen laskemiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (8) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(32)

Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2010/31/EU, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, joka koskee rakennusten älyratkaisuvalmiuden luokittelemiseen tarkoitetun, unionin vapaaehtoisen yhteisen järjestelmän täytäntöönpanon yksityiskohtaisia sääntöjä. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (9) mukaisesti.

(33)

Jotta voidaan varmistaa, että energiatehokkuuteen liittyviä taloudellisia toimenpiteitä sovelletaan parhaalla mahdollisella tavalla rakennusten peruskorjauksissa, ne olisi yhdistettävä peruskorjaustöiden laatuun tavoitellun tai saavutetun energiansäästön valossa. Kyseiset toimenpiteet olisi sen vuoksi yhdistettävä peruskorjausta varten käytettyjen laitteiden tai materiaalien tehokkuuteen, asentajan todistusten tai pätevyyden tasoon, energiakatselmukseen tai peruskorjauksen johdosta aikaan saatuun parannukseen, jota olisi arvioitava vertaamalla myönnettyjä energiatehokkuustodistuksia ennen peruskorjausta ja sen jälkeen käyttämällä vakioarvoja tai jotain muuta avointa ja oikeasuhteista menetelmää.

(34)

Nykyisiä energiatehokkuustodistusten riippumattomia valvontajärjestelmiä voidaan käyttää vaatimusten noudattamisen tarkastamiseen, ja niitä olisi vahvistettava, jotta voidaan varmistaa, että todistukset ovat laadukkaita. Jos energiatehokkuustodistusten riippumatonta valvontajärjestelmää täydennetään vapaaehtoisella tietokannalla, mikä menee direktiivin 2010/31/EU, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, vaatimuksia pidemmälle, sitä voidaan käyttää vaatimusten noudattamisen tarkastamiseen ja tilastojen tuottamiseen alueellisista tai kansallisista rakennuskannoista. Rakennuskannasta tarvitaan korkealaatuisia tietoja, jotka voitaisiin osittain tuottaa energiatehokkuustodistusten tietokannoista, joita lähes kaikki jäsenvaltiot ovat kehittämässä ja joita ne hallinnoivat.

(35)

Komission vaikutustenarvioinnin mukaisesti lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien tarkastuksiin liittyvät säännökset todettiin tehottomiksi, koska niillä ei riittävästi varmistettu kyseisten teknisten järjestelmien alkuvaiheen ja ylläpidettyä tehokkuutta. Nykyisellään ei oteta riittävällä tavalla huomioon edes edullisia energiatehokkuutta koskevia teknisiä ratkaisuja, kuten lämmitysjärjestelmän hydraulista tasapainottamista ja termostaattisten lämmönsäätöventtiilien asentamista tai vaihtamista, joiden takaisinmaksuaika on erittäin lyhyt. Tarkastuksia koskevia säännöksiä olisi muutettava, jotta tarkastuksissa voitaisiin varmistaa paremmat tulokset. Kyseisissä muutoksissa olisi keskityttävä keskuslämmitysjärjestelmien ja ilmastointijärjestelmien tarkastuksiin myös silloin, kun mainitut järjestelmät yhdistetään ilmanvaihtojärjestelmiin. Kyseisten muutosten ulkopuolelle olisi jätettävä pienet lämmitysjärjestelmät, kuten sähkölämmittimet ja puuhellat silloin, kun ne jäävät direktiivin 2010/31/EU, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, mukaisten tarkastuskynnysten alle.

(36)

Tarkastusten suorittamisen yhteydessä ja rakennusten aiottujen energiatehokkuuden parannusten saavuttamiseksi käytännössä tavoitteena olisi oltava nykyisten lämmitysjärjestelmien, ilmastointijärjestelmien ja ilmanvaihtojärjestelmien tosiasiallisen energiatehokkuuden parantaminen todellisissa käyttöolosuhteissa. Tällaisten järjestelmien tosiasiallinen energiatehokkuus perustuu energiaan, jota käytetään dynaamisesti vaihtelevissa tyypillisissä tai keskimääräisissä käyttöolosuhteissa. Tällaiset olosuhteet edellyttävät useimmiten vain osaa nimellistehosta, ja sen vuoksi lämmitysjärjestelmien, ilmastointijärjestelmien ja ilmanvaihtojärjestelmien tarkastuksiin olisi sisällytettävä arvio laitteistojen asiaankuuluvasta kapasiteetista parantaa järjestelmän tehokkuutta vaihtelevissa olosuhteissa, kuten silloin, kun se toimii osakuormalla.

(37)

Rakennusten automatisointi ja teknisten järjestelmien sähköinen seuranta ovat osoittautuneet tarkastusten tehokkaiksi korvaajiksi, erityisesti suurten järjestelmien osalta, ja niillä on hyvät mahdollisuudet tarjota kustannustehokkaita ja merkittäviä energiansäästöjä sekä kuluttajille että yrityksille. Tällaisten laitteiden asennusta olisi pidettävä kaikkein kustannustehokkaimpana vaihtoehtona tarkastuksille suurissa muissa kuin asuinrakennuksissa ja riittävän kokoisissa monta asuntoa käsittävissä rakennuksissa, joissa takaisinmaksuaika on alle kolme vuotta, sillä se mahdollistaa toimimisen annettujen tietojen pohjalta ja varmistaa siten ajan myötä energiansäästöt. Pienemmissä laitoksissa asentajien antamilla järjestelmän tehokkuutta koskevilla asiakirjoilla olisi helpotettava sen todentamista, että kaikille rakennusten teknisille järjestelmille vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia noudatetaan.

(38)

Jäsenvaltioiden nykyinen mahdollisuus valita toimenpiteitä, jotka perustuvat neuvojen antamiseen vaihtoehtona lämmitys-, ilmastointi- ja yhdistettyjen lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien sekä yhdistettyjen ilmastointi- ja ilmanvaihtojärjestelmien tarkastukselle, on määrä säilyttää edellyttäen, että kokonaisvaikutuksen on komissiolle toimitetun raportin avulla dokumentoitu olevan vastaava kuin vaikutus ennen kyseisten toimenpiteiden soveltamista toteutetussa tarkastuksessa.

(39)

Direktiivin 2010/31/EU mukaisten lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien säännöllisten tarkastusjärjestelmien täytäntöönpano edellytti jäsenvaltioilta ja yksityiseltä sektorilta merkittäviä hallinnollisia ja taloudellisia investointeja, mukaan lukien asiantuntijoiden koulutus ja akkreditointi, laadunvarmistus ja -valvonta sekä tarkastuskustannukset. Ne jäsenvaltiot, jotka ovat hyväksyneet tarvittavat toimenpiteet säännöllisten tarkastusten tekemiseksi ja panneet täytäntöön tehokkaat tarkastusjärjestelyt, saattavat pitää tarkoituksenmukaisena kyseisten järjestelyjen käyttämisen jatkamista, myös pienempien lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien osalta. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioilla ei tulisi olla minkäänlaista velvoitetta ilmoittaa näistä tiukemmista vaatimuksista komissiolle.

(40)

Rajoittamatta jäsenvaltioiden päätöstä soveltaa komission Euroopan standardointikomitealle (CEN) antaman toimeksiannon M/480 nojalla kehitettyjä standardeja, jotka liittyvät rakennusten energiatehokkuuteen, kyseisten standardien tunnustamisella ja edistämisellä kaikissa jäsenvaltioissa olisi myönteinen vaikutus direktiivin 2010/31/EU, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, täytäntöönpanoon.

(41)

Lähes nollaenergiarakennuksista annetussa komission suosituksessa (EU) 2016/1318 (10) kuvailtiin, miten direktiivin 2010/31/EU täytäntöönpanolla voitaisiin samalla varmistaa rakennuskannan muuntaminen ja siirtyminen kestävämpään energiahuoltoon, mikä tukee myös lämmitystä ja jäähdytystä koskevaa strategiaa. Jotta voidaan varmistaa asianmukaisen täytäntöönpanon toteutuminen, rakennusten energiatehokkuuden laskemiseen tarkoitetut yleiset puitteet olisi päivitettävä ja olisi kannustettava rakennusten vaipan tehokkuuden parantamiseen Euroopan standardointikomitean (CEN) laatimien toimien tuella, joita se toteuttaa komission toimeksiannon M/480 nojalla. Jäsenvaltiot voivat täydentää tätä edelleen antamalla numeerisia lisäindikaattoreita, jotka koskevat esimerkiksi koko rakennuksen yleistä energiankulutusta tai kasvihuonekaasupäästöjä.

(42)

Tämän direktiivin ei pitäisi estää jäsenvaltioita asettamasta kunnianhimoisempia energiatehokkuusvaatimuksia rakennuksille ja rakennusten osille, kunhan tällaiset vaatimukset ovat unionin oikeuden mukaisia. On direktiivien 2010/31/EU ja 2012/27/EU tavoitteiden mukaista, että kyseiset vaatimukset voivat joissakin olosuhteissa rajoittaa sellaisten tuotteiden asentamista tai käyttöä, jotka kuuluvat muun sovellettavan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön piiriin, edellyttäen, että tällaiset vaatimukset eivät muodosta perusteetonta markkinaestettä.

(43)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli vähentää rakennusten tyypilliseen käyttöön liittyvän energian kysyntään vastaamiseksi tarvittavaa energiaa, vaan se voidaan yhteisten tavoitteiden, yhteisymmärryksen ja poliittisten pyrkimysten johdonmukaisuuden varmistamisen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(44)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan täysin jäsenvaltioiden kansallisia erityispiirteitä ja eroja sekä niiden Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 2 kohdan mukaista toimivaltaa. Lisäksi tämän direktiivin tarkoituksena on mahdollistaa parhaiden käytäntöjen jakaminen, jotta edistetään erittäin energiatehokkaaseen rakennuskantaan siirtymistä unionissa.

(45)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (11) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(46)

Direktiivit 2010/31/EU ja 2012/27/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

”2 a artikla

Pitkän aikavälin peruskorjausstrategia

1.   Kunkin jäsenvaltion on laadittava pitkän aikavälin peruskorjausstrategia tukemaan sekä julkisten että yksityisten asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kansallisen kannan peruskorjaamista erittäin energiatehokkaaksi ja vähähiiliseksi rakennuskannaksi vuoteen 2050 mennessä helpottaen olemassa olevien rakennusten muuttamista kustannustehokkaasti lähes nollaenergiarakennuksiksi. Jokainen pitkän aikavälin peruskorjausstrategia toimitetaan sovellettavien suunnittelu- ja raportointivelvoitteiden mukaisesti, ja siihen on sisällyttävä

2.   Kunkin jäsenvaltion on esitettävä pitkän aikavälin peruskorjausstrategiassaan etenemissuunnitelma, joka sisältää toimenpiteitä ja kansallisesti määriteltyjä mitattavissa olevia edistymisen indikaattoreita, jotta varmistetaan erittäin energiatehokas ja hiilivapaaksi saatettu kansallinen rakennuskanta ja jotta helpotetaan olemassa olevien rakennusten kustannustehokasta muuttamista lähes nollaenergiarakennuksiksi vuodeksi 2050 asetetun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä unionissa 80–95 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna koskevan pitkän aikavälin tavoitteen huomioon ottamiseksi. Etenemissuunnitelman on sisällettävä ohjeelliset välitavoitteet vuosiksi 2030, 2040 ja 2050, ja siinä on määriteltävä, miten ne edistävät direktiivin 2012/27/EU mukaisten unionin energiatehokkuustavoitteiden saavuttamista.

3.   Tukeakseen niiden investointien käynnistämistä, joita 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämään peruskorjaukseen tarvitaan, jäsenvaltioiden on helpotettava asianmukaisten mekanismien saatavuutta, joilla

4.   Komissio kerää ja levittää vähintään julkisille viranomaisille parhaita käytäntöjä energiatehokkuutta parantavaa peruskorjausta palvelevista menestyksekkäistä julkisista ja yksityisistä rahoitusjärjestelmistä sekä tietoa tavoista liittää yhteen pieniä energiatehokkuutta parantavia peruskorjaushankkeita. Komissio yksilöi ja levittää parhaita käytäntöjä peruskorjausta palvelevista taloudellisista kannustimista kuluttajan näkökulmasta ottaen huomioon jäsenvaltioiden väliset erot kustannustehokkuudessa.

5.   Pitkän aikavälin peruskorjausstrategiansa kehittämisen tueksi kunkin jäsenvaltion on suoritettava pitkän aikavälin peruskorjausstrategiaa koskeva julkinen kuuleminen ennen sen toimittamista komissiolle. Kunkin jäsenvaltion on liitettävä julkisen kuulemisensa tulosten yhteenveto pitkän aikavälin peruskorjausstrategiaansa.

Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava kuulemisen yksityiskohtaiset säännöt osallistavalla tavalla pitkän aikavälin peruskorjausstrategiansa täytäntöönpanon aikana.

6.   Kunkin jäsenvaltion on liitettävä yksityiskohtaiset tiedot viimeisimmän pitkän aikavälin peruskorjausstrategiansa täytäntöönpanosta sekä suunnitelluista politiikoista ja toimista pitkän aikavälin peruskorjausstrategiaansa.

7.   Kukin jäsenvaltio voi käyttää pitkän aikavälin peruskorjausstrategiaansa varautuakseen paloturvallisuuteen ja voimakkaaseen seismiseen toimintaan liittyviin riskeihin, jotka vaikuttavat energiatehokkuutta parantaviin peruskorjauksiin ja rakennusten elinikään.”

3)

Korvataan 6 artikla seuraavasti:

”6 artikla

Uudet rakennukset

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uudet rakennukset täyttävät 4 artiklan mukaisesti säädetyt energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennen uusien rakennusten rakentamisen aloittamista otetaan huomioon erittäin tehokkaiden vaihtoehtoisten järjestelmien tekninen, ympäristöön liittyvä ja taloudellinen toteutettavuus, jos näitä järjestelmiä on saatavilla.”

4)

Korvataan 7 artiklan viides kohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on kannustettava laajamittaisten korjausten kohteena olevien rakennusten osalta erittäin tehokkaisiin vaihtoehtoisiin järjestelmiin, mikäli se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa, ja otettava huomioon terveelliset sisäilmasto-olosuhteet sekä paloturvallisuus ja voimakkaaseen seismiseen toimintaan liittyvät riskit.”

5)

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

Rakennuksen tekniset järjestelmät, sähköinen liikkuvuus ja älyratkaisuvalmiutta koskeva indikaattori

1.   Jäsenvaltioiden on rakennusten teknisten järjestelmien energiankäytön optimoimiseksi vahvistettava olemassa oleviin rakennuksiin asennetuille rakennuksen teknisille järjestelmille järjestelmävaatimukset, jotka koskevat kokonaisenergiatehokkuutta, oikeaa asentamista sekä asianmukaista mitoitusta, säätämistä ja ohjaamista. Jäsenvaltiot voivat soveltaa näitä järjestelmävaatimuksia myös uusiin rakennuksiin.

Järjestelmävaatimukset on vahvistettava uusille, korvaaville ja parannetuille rakennuksen teknisille järjestelmille, ja niitä on sovellettava sikäli kuin ne ovat teknisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti toteutettavissa.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että uudet rakennukset, kun se on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa, varustetaan itsesäätyvillä laitteilla, jotka säätelevät erikseen lämpötilaa kussakin huoneessa tai, sen ollessa perusteltua, rakennuksen osan määrätyllä lämmitetyllä alueella. Olemassa oleviin rakennuksiin on asennettava tällaiset itsesäätyvät laitteet, kun lämmönkehittimet vaihdetaan ja se on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa.

2.   Uusien muiden kuin asuinrakennusten ja laajamittaisten korjausten kohteena olevien muiden kuin asuinrakennusten osalta, joissa on enemmän kuin kymmenen pysäköintipaikkaa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että niihin asennetaan vähintään yksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU (*3) mukainen latauspiste ja putkitus eli putket sähkökaapeleita varten, jotta vähintään joka viidenteen pysäköintipaikkaan voidaan myöhemmässä vaiheessa asentaa latauspisteitä sähköajoneuvoille, kun

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2023 kertomuksen siitä, millä tavoin unionin kiinteistöpolitiikalla mahdollisesti edistetään sähköistä liikkuvuutta, ja ehdottaa tarvittaessa toimenpiteitä tältä osin.

3.   Jäsenvaltiot säätävät viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2025 vaatimukset latauspisteiden vähimmäismäärän asentamisesta kaikkiin sellaisiin muihin kuin asuinrakennuksiin, joissa on yli 20 pysäköintipaikkaa.

4.   Jäsenvaltiot voivat päättää olla säätämättä tai soveltamatta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia rakennuksiin, jotka ovat pienten ja keskisuurten yritysten omistuksessa ja käytössä, sellaisina kuin ne on määritelty komission suosituksen 2003/361/EY (*4) liitteessä olevassa I osastossa.

5.   Uusien asuinrakennusten ja sellaisten laajamittaisen korjauksen kohteena olevien asuinrakennusten osalta, joissa on enemmän kuin kymmenen pysäköintipaikkaa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että niihin asennetaan putkitus eli putket sähkökaapeleita varten, jotta jokaiseen pysäköintipaikkaan voidaan myöhemmässä vaiheessa asentaa sähköajoneuvojen latauspisteitä, kun

6.   Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 2, 3 ja 5 kohtaa tiettyihin rakennusluokkiin, kun:

7.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava toimenpiteitä latauspisteiden käyttöönoton yksinkertaistamiseksi uusissa ja olemassa olevissa asuinrakennuksissa sekä muissa kuin asuinrakennuksissa ja puututtava mahdollisiin sääntelyn esteisiin, mukaan lukien lupa- ja hyväksyntämenettelyt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden omaisuus- ja vuokralainsäädännön soveltamista.

8.   Jäsenvaltioiden on arvioitava rakennuksia, pehmeää ja vihreää liikkuvuutta ja kaupunkisuunnittelua koskevien johdonmukaisten politiikkojen tarvetta.

9.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun rakennuksen tekninen järjestelmä asennetaan tai vaihdetaan tai sitä päivitetään, muutetun osan ja tarvittaessa koko muutetun järjestelmän kokonaisenergiatehokkuus arvioidaan. Tulokset on dokumentoitava ja toimitettava rakennuksen omistajalle, jotta ne pysyvät saatavilla ja niitä voidaan käyttää tämän artiklan 1 kohdan nojalla säädettyjen vähimmäisvaatimusten noudattamisen todentamista ja energiatehokkuustodistuksen myöntämistä varten. Jäsenvaltioiden on päätettävä, vaaditaanko uuden energiatehokkuustodistuksen myöntämistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan soveltamista.

10.   Komissio hyväksyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019 23 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä direktiiviä luomalla unionin vapaaehtoinen yhteinen rakennusten älyratkaisuvalmiutta koskeva luokittelujärjestelmä. Luokittelun on perustuttava arvioon rakennuksen tai rakennuksen osan kyvystä mukauttaa toimintansa asukkaan ja verkon tarpeiden mukaan ja parantaa energiatehokkuuttaan sekä kokonaistehokkuuttaan.

Liitteen I a mukaisesti unionin vapaaehtoisen yhteisen rakennusten älyratkaisuvalmiutta koskevan luokittelujärjestelmän on

11.   Komissio hyväksyy asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019 täytäntöönpanosäädöksen, jossa määritellään tekniset yksityiskohdat tämän artiklan 10 kohdassa tarkoitetun järjestelmän tehokasta täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien aikataulu kansallisen tason ei-sitovaa testausvaihetta varten, ja selvennetään, millä tavoin järjestelmä sekä 11 artiklassa tarkoitettu energiatehokkuustodistusten järjestelmä täydentävät toisiaan.

Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

(*3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1)."

(*4)  Komission suositus, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).”"

6)

Korvataan 10 artiklan 6 kohta seuraavasti:

”6.   Jäsenvaltioiden on yhdistettävä rakennusten peruskorjauksen yhteydessä energiatehokkuuden parannuksiin liittyvät taloudelliset toimenpiteensä tavoiteltuun tai saavutettuun energiansäästöön, sellaisina kuin ne on määritelty yhden tai useamman seuraavan kriteerin mukaisesti: