ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 112

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

61. vuosikerta
2. toukokuu 2018


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/643, annettu 18 päivänä huhtikuuta 2018, rautatieliikenteen tilastoista

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/644, annettu 18 päivänä huhtikuuta 2018, rajatylittävistä pakettipalveluista ( 1 )

19

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/645, annettu 18 päivänä huhtikuuta 2018, maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta annetun direktiivin 2003/59/EY ja ajokorteista annetun direktiivin 2006/126/EY muuttamisesta ( 1 )

29

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2018/646, annettu 18 päivänä huhtikuuta 2018, yhteisistä puitteista parempien palvelujen tarjoamiseksi taitojen ja tutkintojen alalla (Europass) ja päätöksen N:o 2241/2004/EY kumoamisesta ( 1 )

42

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

2.5.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 112/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2018/643,

annettu 18 päivänä huhtikuuta 2018,

rautatieliikenteen tilastoista

(uudelleenlaadittu)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 338 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 91/2003 (3) on muutettu useita kertoja huomattavilta osin (4). Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Rautatiet ovat merkittävä osa unionin liikenneverkkoja.

(3)

Tilastotiedot tavaroiden ja matkustajien rautatiekuljetuksista ovat tarpeen, jotta komissio voi seurata ja kehittää yhteistä liikennepolitiikkaa sekä alueita ja Euroopan laajuisia verkkoja koskevien politiikkojen liikenneosuutta.

(4)

Myös rautateiden turvallisuutta koskevia tilastotietoja tarvitaan, jotta komissio voi valmistella ja seurata liikenteen turvallisuuteen liittyviä unionin toimia. Euroopan unionin rautatievirasto kerää onnettomuustietoja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/49/EY (5) liitteen I nojalla yhteisten turvallisuusindikaattoreiden ja onnettomuuksien kustannusten yhteisten laskentatapojen osalta.

(5)

Myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU (6) 15 artiklassa säädettyjen seurantatehtävien suorittaminen edellyttää rautatieliikennettä koskevia unionin tason tilastoja.

(6)

Kaikista liikennemuodoista olisi kerättävä unionin tason tilastotiedot yhteisten käsitteiden ja standardien mukaisesti, ja olisi pyrittävä mahdollisimman hyvään eri liikennemuotojen vertailtavuuteen.

(7)

On tärkeää välttää työskentelyn päällekkäisyyttä ja optimoida olemassa olevien tilastointitarkoituksiin soveltuvien tietojen käyttö. Tätä varten sekä helposti saatavien ja hyödyllisten tietojen tarjoamiseksi unionin kansalaisille ja muille sidosryhmille rautatieliikenteen turvallisuudesta ja rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta, myös rautatieinfrastruktuurista, komission yksiköiden ja asiaankuuluvien yhteisöjen välille olisi laadittava asianmukaiset tilastotoimia koskevat yhteistyösopimukset, myös kansainvälisellä tasolla.

(8)

Käyttäjien tarpeiden ja vastaajille aiheutuvan rasitteen olisi oltava tasapainossa tuotettaessa Euroopan tilastoja.

(9)

Euroopan parlamentille ja neuvostolle esittämässään kertomuksessa asetuksen (EY) N:o 91/2003 soveltamisesta saamistaan kokemuksista komissio viittasi siihen, että pitkän aikavälin kehitys todennäköisesti johtaa mainitun asetuksen nojalla jo kerättyjen tietojen poistamiseen tai yksinkertaistamiseen ja että tavoitteena on lyhentää rautatieliikenteen matkustajia koskevien vuosittaisten tietojen toimittamisaikaa. Komission olisi edelleen toimitettava säännöllisin väliajoin kertomuksia tämän asetuksen täytäntöönpanosta.

(10)

Rautatieliikenteen kaupallisilla markkinoilla toimii rinnakkain julkisessa ja yksityisessä omistuksessa olevia rautatieyrityksiä, mikä edellyttää, että kaikilta rautatieyrityksiltä vaadittavat tilastotiedot, joita Eurostat edelleen levittää, määritellään selkeästi.

(11)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on yhdenmukaisten tietojen tuottamiseen tarvittavien yhteisten tilastostandardien luominen ja kyseisten standardien paneminen täytäntöön kussakin jäsenvaltiossa virallisten tilastojen tuottamisesta vastaavien elinten ja laitosten valvonnassa, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(12)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009 (7) on viitekehys tämän asetuksen säännöksille.

(13)

Jotta jäsenvaltioissa tapahtuva kehitys tulisi otetuksi huomioon, samalla kun säilytetään rautatieliikennettä koskevien tietojen keruu yhdenmukaisena kaikkialla unionissa, ja jotta jäsenvaltioiden toimittamien tietojen laatu pysyisi korkeana, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, siltä osin kuin kyse on tämän asetuksen muuttamisesta teknisten määritelmien mukauttamiseksi ja täydentävien teknisten määritelmien antamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (8) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(14)

Komission olisi varmistettava, ettei näistä delegoiduista säädöksistä aiheudu merkittävää lisärasitetta jäsenvaltioille tai vastaajille.

(15)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tulosten laatua ja vertailtavuutta koskevia kertomuksia varten toimitettavien tietojen määrittämisen osalta sekä sellaisten järjestelyjen osalta, joiden mukaisesti komissio (Eurostat) levittää näitä tuloksia. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (9) mukaisesti.

(16)

Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevää komiteaa on kuultu,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tavoite

Tämän asetuksen tavoitteena on vahvistaa yhteiset säännöt rautatieliikenteen tilastojen laatimista varten unionin tasolla.

2 artikla

Soveltamisala

Tämän asetuksen piiriin kuuluvat kaikki unionin rautatiet. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava tilastotiedot, jotka koskevat rautatieliikennettä sen kansallisella alueella. Jos rautatieyritys toimii useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, asianomaiset kansalliset viranomaiset pyytävät yritykseltä toimintamaittain eriteltyjä tietoja, jotta kansalliset tilastotiedot voidaan kerätä.

Jäsenvaltiot voivat jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle:

a)

rautatieyritykset, jotka toimivat ainoastaan tai pääosin teollisuuslaitoksissa tai vastaavissa laitoksissa, myös satamissa;

b)

rautatieyritykset, jotka pääosin tarjoavat paikallisia matkailupalveluita, kuten toiminnassa säilytetyt höyryjunaliikenteen radat.

3 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’ilmoittavalla maalla’ jäsenvaltiota, joka toimittaa tietoja Eurostatille;

2)

’kansallisilla viranomaisilla’ kansallisia tilastolaitoksia ja muita elimiä, jotka kussakin jäsenvaltiossa vastaavat Euroopan tilastojen tuottamisesta;

3)

’rautatiellä’ raiteista koostuvaa liikenneväylää, joka on yksinomaan raideliikennevälineiden käytössä;

4)

’raideliikennevälineellä’ yksinomaan raiteilla kulkevaa liikkuvaa kalustoa, joka kulkee joko omalla konevoimalla (vetovoimakalusto) tai toisen välineen hinaamana (henkilövaunut, liitevaunut, katetut tavaravaunut ja avonaiset tavaravaunut);

5)

’rautatieyrityksellä’ kaikkia julkisia tai yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat tavaroiden ja/tai matkustajien rautatieliikennepalveluja. Näihin eivät kuulu yritykset, joiden liiketoimintaan kuuluu ainoastaan metro-, raitiovaunu- ja/tai kevytraideliikennepalvelujen tarjoaminen matkustajille;

6)

’tavaroiden rautatiekuljetuksella’ tavaroiden siirtämistä raideliikennevälineillä kuormauspaikasta purkamispaikkaan;

7)

’rautateiden matkustajaliikenteellä’ matkustajien kuljettamista raideliikennevälineillä lähtöpaikasta määräpaikkaan. Tähän ei kuulu matkustajien kuljettaminen metrolla, raitiovaunulla ja/tai kevytraiteella;

8)

’metrolla’ (myös ’maanalainen’) matkustajien kuljettamiseen tarkoitettua sähköistä rautatietä, jolla on suuri kuljetuskapasiteetti ja jolle on tyypillistä yksinomainen käyttöoikeus, monivaunuiset junat, suuri nopeus ja nopea kiihtyvyys, kehittynyt merkinanto sekä tasoristeysten puuttuminen, jotta junien tiheä liikennöinti ja korkeat laituritasot olisivat mahdollisia. Metroille ovat tyypillisiä myös lyhyet etäisyydet asemien välillä, yleensä 700–1 200 metrin etäisyys. ’Suurella nopeudella’ viitataan nopeuteen raitiovaunuihin ja kevytraiteeseen verrattuna, ja se tarkoittaa tässä noin 30–40 km/h lyhyillä etäisyyksillä ja 40–70 km/h pitkillä etäisyyksillä;

9)

’raitiovaunulla’ tieliikenteen matkustaja-ajoneuvoa, jossa on tilaa enemmän kuin yhdeksälle henkilölle (kuljettaja mukaan luettuna), joka on liitetty johtimiin tai on dieselmoottorikäyttöinen ja joka kulkee raiteilla;

10)

’kevytraiteella’ matkustajien kuljettamiseen tarkoitettua rautatietä, jolla käytetään usein sähkövoimalla toimivia raiteilla kulkevia vaunuja, jotka liikennöivät yksittäin tai lyhyinä yhdistelminä kiinteillä kaksiraiteisilla radoilla. Asemien/pysäkkien välinen etäisyys on yleensä vähemmän kuin 1 200 metriä. Metroihin verrattuna kevytraide on kevyempirakenteinen, tarkoitettu pienemmille liikennemäärille ja kulkee tavallisesti pienemmillä nopeuksilla. Joskus on vaikea erottaa tarkasti toisistaan kevytraidetta ja raitiovaunua; raitiovaunut eivät yleensä ole erillään tieliikenteestä, kun taas kevytraide voi olla muista järjestelmistä erillään;

11)

’kansallisella kuljetuksella’ rautatiekuljetusta kahden ilmoittavassa maassa sijaitsevan paikan välillä (kuormauspaikka/lähtöpaikka ja purkamispaikka/määräpaikka). Siihen voi sisältyä kauttakuljetus toisen maan läpi;

12)

’kansainvälisellä kuljetuksella’ rautatiekuljetusta ilmoittavassa maassa sijaitsevan paikan (kuormauspaikka/lähtöpaikka tai purkamispaikka/määräpaikka) ja toisessa maassa sijaitsevan paikan (kuormauspaikka/lähtöpaikka tai purkamispaikka/määräpaikka) välillä;

13)

’kauttakuljetuksella’ rautatiekuljetusta ilmoittavan maan kautta kahden paikan (kuormauspaikka/lähtöpaikka ja purkamispaikka/määräpaikka) välillä, jotka eivät ole ilmoittavassa maassa. Kuljetuksiin, joihin sisältyy tavaroiden/matkustajien kuormaus/siirtyminen tai purkaminen/poistuminen ilmoittavan maan rajalla toisesta kuljetusmuodosta/toiseen kuljetusmuotoon, ei pidetä kauttakuljetuksena;

14)

’rautatiematkustajalla’ junan miehistöä lukuun ottamatta kaikkia henkilöitä, jotka matkustavat raideliikennevälineellä. Onnettomuustilastoissa mukaan luetaan matkustajat, jotka yrittävät nousta liikkuvaan junaan/poistua liikkuvasta junasta;

15)

’matkustajamäärällä’ rautatiematkustajien tekemien matkojen lukumäärää; tällöin jokainen matka määritellään siirtymiseksi lähtöpaikasta määräpaikkaan joko sisältäen vaihdon tai ilman vaihtoa toisesta raideliikennevälineestä toiseen. Jos matkustajat käyttävät useamman kuin yhden rautatieyrityksen palveluja, heidät lasketaan mahdollisuuksien mukaan vain yhteen kertaan;

16)

’henkilökilometrillä’ mittayksikköä, joka vastaa yhden rautatieliikenteen matkustajan kulkemaa yhden kilometrin matkaa. Huomioon otetaan ainoastaan ilmoittavan maan kansallisella alueella kuljettu matka;

17)

’painolla’ tavaroiden määrää tonneina (1 000 kilogrammaa). Tarkasteltavaan painoon sisältyy kuljetettavien tavaroiden painon lisäksi pakkauksien paino sekä yhdistetyissä kuljetuksissa rautateitse kuljetettujen konttien, vaihtokorien, kuormalavojen sekä tieliikenteen ajoneuvojen taarapaino. Jos tavarat kuljetetaan käyttäen useamman kuin yhden rautatieyrityksen palveluja, tavaroiden paino lasketaan mahdollisuuksien mukaan vain yhteen kertaan;

18)

’tonnikilometrillä’ tavarakuljetuksen mittayksikköä, joka vastaa yhden tavaratonnin (1 000 kilogrammaa) kuljetusta rautateitse kilometrin matkan. Huomioon otetaan ainoastaan ilmoittavan maan kansallisella alueella kuljettu matka;

19)

’junalla’ tietyllä numerolla tai erityisellä nimellä määrätyltä lähtöasemalta määrätylle pääteasemalle liikennöivää yhden tai useamman veturin tai kiskobussin hinaamaa yhtä tai useampaa raideliikennevälinettä tai yhtä yksin kulkevaa kiskobussia. Tyhjää veturia eli yksin kulkevaa veturia ei pidetä junana;

20)

’junakilometrillä’ mittayksikköä, joka vastaa junan kulkemista kilometrin matkan. Käytettävä etäisyys on tosiasiallisesti liikennöity matka, jos se on saatavissa, muussa tapauksessa käytetään rataverkon lähtö- ja saapumispaikan välistä vakioetäisyyttä. Huomioon otetaan ainoastaan ilmoittavan maan kansallisella alueella kuljettu matka;

21)

’täydellä junakuormalla’ lähetystä, joka koostuu yhdestä tai useammasta vaunukuormasta, jotka sama lähettäjä antaa kuljetettavaksi samaan aikaan samalla asemalla ja jotka toimitetaan junan kokoonpanoa muuttamatta samalle vastaanottajalle samalle määräasemalle;

22)

’täydellä vaunukuormalla’ tavaralähetystä, joka edellyttää vaunun yksinomaista käyttöä riippumatta siitä, käytetäänkö koko kuormauskapasiteetti;

23)

’TEU:lla (Twenty-foot Equivalent Unit)’ 20 jalkaa (6,10 m) pitkään ISO-konttiin perustuvaa standardiyksikköä, jota käytetään liikennevirtojen tai kapasiteetin tilastollisessa mittauksessa. Yksi ISO-standardien 1 sarjan mukainen 40 jalan kontti vastaa 2 TEU:ta. Alle 20 jalan pituiset vaihtokorit vastaavat 0,75 TEU:ta, 20–40 jalan pituiset 1,5 TEU:ta ja yli 40 jalan pituiset 2,25 TEU:ta.

2.   Siirretään komissiolle valta antaa 10 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän artiklan muuttamista tämän artiklan 1 kohdan 8, 9, 10, 21, 22 ja 23 alakohdissa vahvistettujen teknisten määritelmien mukauttamiseksi sekä uusista teknisistä määritelmistä säätämiseksi silloin, kun se on tarpeen sellaisen uuden kehityksen huomioon ottamiseksi, joka edellyttää tietyn teknisten yksityiskohtien tason määrittämistä tilastojen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi.

Käyttäessään tätä valtaansa komissio varmistaa, ettei delegoiduista säädöksistä aiheudu huomattavaa lisärasitetta jäsenvaltioille tai vastaajille. Lisäksi komissio perustelee asianmukaisesti tilastolliset toimet, joista näissä delegoiduissa säädöksissä säädetään, hyödyntäen tarvittaessa kustannustehokkuusanalyysia, mukaan lukien asetuksen (EY) N:o 223/2009 14 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu arviointi vastaajille aiheutuvasta rasitteesta ja tuottamisen kustannuksista.

4 artikla

Tietojen keruu

1.   Kerättävät tilastot on mainittu tämän asetuksen liitteissä. Ne kattavat seuraavantyyppiset tiedot:

a)

tavaraliikenteen vuosittaiset tilastot – yksityiskohtainen ilmoitus (liite I);

b)

henkilöliikenteen vuosittaiset tilastot – yksityiskohtainen ilmoitus (liite II);

c)

tavaraliikenteen ja henkilöliikenteen neljännesvuosittaiset tilastot (liite III);

d)

tavaraliikenteen ja henkilöliikenteen alueelliset tilastot (liite IV);

e)

tilastot rautatieverkon liikennevirroista (liite V).

2.   Jäsenvaltioiden on liitteiden I ja II mukaisesti ilmoitettava tiedot yrityksistä, joiden

a)

tavaraliikenteen kokonaismäärä on vähintään 200 000 000 tonnikilometriä tai vähintään 500 000 tonnia;

b)

henkilöliikenteen kokonaismäärä on vähintään 100 000 000 henkilökilometriä.

Liitteiden I ja II mukainen ilmoittaminen on valinnaista sellaisten yritysten osalta, jotka jäävät a ja b alakohdassa tarkoitettujen kynnysarvojen alapuolelle.

3.   Jäsenvaltioiden on liitteen VIII mukaisesti toimitettava yhteenlasketut tiedot 2 kohdassa tarkoitettujen kynnysarvojen alapuolelle jäävistä yrityksistä, jos kyseisiä tietoja ei ole ilmoitettu liitteiden I ja II mukaisesti, kuten liitteessä VIII täsmennetään.

4.   Tätä asetusta varten tavarat luokitellaan liitteen VI mukaisesti. Vaaralliset aineet luokitellaan lisäksi liitteen VII mukaisesti.

5 artikla

Tietolähteet

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä julkinen tai yksityinen organisaatio osallistumaan tämän asetuksen mukaisesti vaadittavien tietojen keruuseen.

2.   Tarvittavat tiedot voidaan hankkia käyttäen yhtä tai useampaa seuraavista lähteistä:

a)

pakolliset tutkimukset;

b)

hallinnolliset tiedot, myös sääntelystä vastaavien viranomaisten keräämät tiedot, erityisesti rautateiden tavaraliikenteen rahtikirja, jos saatavilla;

c)

tilastolliset arviointimenetelmät;

d)

rautatiealan toimialajärjestöjen toimittamat tiedot;

e)

erityistutkimukset.

3.   Kansallisten viranomaisten on toteutettava toimenpiteitä käytettyjen tietolähteiden koordinoimiseksi ja Eurostatille toimitettavien tilastojen laadun varmistamiseksi.

6 artikla

Tilastojen toimittaminen Eurostatille

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava Eurostatille 4 artiklassa tarkoitetut tilastot.

2.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan 4 artiklassa tarkoitettujen tilastojen toimittamiseen liittyvät järjestelyt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7 artikla

Levittäminen

1.   Komissio (Eurostat) levittää liitteissä I–V ja VIII määritettyihin tietoihin perustuvat tilastot.

2.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tulosten levittämistä koskevat järjestelyt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8 artikla

Tilastojen laatu

1.   Jäsenvaltioiden auttamiseksi ylläpitämään rautatieliikenteen tilastojen laatua Eurostat laatii ja julkaisee menetelmäsuosituksia. Suosituksissa otetaan huomioon kansallisten viranomaisten, rautatieyritysten ja rautatiealan toimialajärjestöjen parhaat toimintatavat.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet toimitettujen tietojen laadun varmistamiseksi.

3.   Eurostat arvioi tilastotietojen laadun. Arviointia varten jäsenvaltioiden on toimitettava Eurostatin pyynnöstä tiedot tilastojen laadinnassa käytetyistä menetelmistä.

4.   Toimitettaviin tietoihin sovelletaan tätä asetusta sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 223/2009 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja laatukriteerejä.

5.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään vakiomuotoisten laatuselvitysten yksityiskohtaiset järjestelyt, rakenne, jaksotus ja vertailukelpoisuutta koskevat seikat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

9 artikla

Täytäntöönpanokertomukset

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevää komiteaa kuultuaan kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja tulevasta kehityksestä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 ja sen jälkeen joka neljäs vuosi.

Komissio ottaa kertomuksessa huomioon jäsenvaltioiden toimittamat asiaankuuluvat tiedot toimitettujen tietojen laadusta, käytetyistä tiedonkeruumenetelmistä, mahdollisista parannuksista ja käyttäjien tarpeista.

Kertomuksessa on erityisesti

a)

arvioitava tuotettujen tilastojen unionille, jäsenvaltioille sekä tilastotietojen toimittajille ja käyttäjille tuottamia hyötyjä suhteessa niiden kustannuksiin;

b)

arvioitava toimitettujen tietojen laatua, käytettyjä tiedonkeruumenetelmiä ja tuotettujen tilastojen laatua.

10 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 13 päivästä joulukuuta 2016 viiden vuoden ajaksi 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 3 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

11 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa asetuksella (EY) N:o 223/2009 perustettu Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevä komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

12 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 91/2003.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä X olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

13 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 18 päivänä huhtikuuta 2018.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. PAVLOVA


(1)  Lausunto annettu 6. joulukuuta 2017 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 14. maaliskuuta 2018 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 12. huhtikuuta 2018.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 91/2003, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, rautatieliikenteen tilastoista (EYVL L 14, 21.1.2003, s. 1).

(4)  Katso liite IX.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/49/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, yhteisön rautateiden turvallisuudesta sekä rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta annetun direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta (rautatieturvallisuusdirektiivi) (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/34/EU, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 32).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan tilastoista sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1101/2008, yhteisön tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 ja Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitean perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 89/382/ETY, Euratom kumoamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164).

(8)  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).


LIITE I

TAVARALIIKENTEEN VUOSITTAISET TILASTOT – YKSITYISKOHTAINEN ILMOITUS

Muuttujaluettelo ja mittayksiköt

Kuljetetut tavarat:

tonneina

tonnikilometreinä

Tavarajunaliikenne:

junakilometreinä

Kuljetettujen intermodaalisten kuljetusyksiköiden määrä:

lukumääränä

TEU (twenty-foot-equivalent-unit)-yksikköinä (konttien ja vaihtokorien osalta)

Viitejakso

Yksi vuosi

Toistuvuus

Vuosittain

Taulukkoluettelo ja kunkin taulukon jaottelu

Taulukko I1: kuljetetut tavarat kuljetustyypeittäin

Taulukko I2: kuljetetut tavarat tavaratyypeittäin (liite VI)

Taulukko I3: kuljetetut tavarat kuormaus- ja purkamismaittain (kansainvälisten kuljetusten ja kauttakuljetusten osalta)

Taulukko I4: kuljetetut tavarat vaarallisten aineiden luokittain (liite VII)

Taulukko I5: kuljetut tavarat lähetystyypeittäin (valinnainen)

Taulukko I6: intermodaalisissa kuljetusyksiköissä kuljetetut tavarat kuljetustyypeittäin ja kuljetusyksikkötyypeittäin

Taulukko I7: lastattuina kuljetettujen intermodaalisten kuljetusyksiköiden määrä kuljetustyypeittäin ja kuljetusyksikkötyypeittäin

Taulukko I8: tyhjinä kuljetettujen intermodaalisten kuljetusyksiköiden määrä kuljetustyypeittäin ja kuljetusyksikkötyypeittäin

Taulukko I9: tavarajunaliikenne

Tietojen toimittamisen määräaika

Viisi kuukautta viitejakson päättymisestä

Ensimmäinen viitejakso taulukoille I1, I2 ja I3

2003

Ensimmäinen viitejakso taulukoille I4, I5, I6, I7, I8 ja I9

2004

Huomautukset

1.

Kuljetustyyppi jaotellaan seuraavasti:

kansallinen

kansainvälinen – saapuva

kansainvälinen – lähtevä

kauttakuljetus

2.

Lähetystyyppi voidaan jaotella seuraavasti:

täydet junalastit

täydet vaunulastit

muu

3.

Kuljetusyksikön tyyppi jaotellaan seuraavasti:

kontit ja vaihtokorit

puoliperävaunut (saattamattomat)

maantieajoneuvot (saatetut)

4.

Taulukon I3 osalta Eurostat ja jäsenvaltiot voivat toteuttaa järjestelyjä, joilla helpotetaan muista jäsenvaltioista lähtöisin olevien tietojen konsolidointia kyseisten tietojen johdonmukaisuuden takaamiseksi.

5.

Taulukon I4 osalta jäsenvaltioiden on ilmoitettava, mitkä liikenneluokat eivät mahdollisesti kuulu tietojen piiriin.

6.

Jos taulukoiden I2–I8 osalta ei ole saatavilla täydellisiä tietoja kauttakulkuliikenteestä, jäsenvaltioiden on toimitettava kaikki saatavilla olevat tiedot.


LIITE II

HENKILÖLIIKENTEEN VUOSITTAISET TILASTOT – YKSITYISKOHTAINEN ILMOITUS

Muuttujaluettelo ja mittayksiköt

Kuljetetut matkustajat:

matkustajamääränä

henkilökilometreinä

Matkustajajunaliikenne:

junakilometreinä

Viitejakso

Yksi vuosi

Toistuvuus

Vuosittain

Taulukkoluettelo ja kunkin taulukon jaottelu

Taulukko II1: kuljetetut matkustajat liikennelajeittain

Taulukko II2: kuljetetut kansainväliset matkustajat lähtö- ja tulomaittain

Taulukko II3: matkustajajunaliikenne

Tietojen toimittamisen määräaika

Kahdeksan kuukautta viitejakson päättymisestä

Ensimmäinen viitejakso

2016

Huomautukset

1.

Liikennelaji jaotellaan seuraavasti:

kansallinen

kansainvälinen

2.

Taulukoiden II1 ja II2 osalta jäsenvaltioiden on ilmoitettava tiedot, joihin sisältyvät ilmoittavan maan ulkopuolisen lipunmyynnin tiedot. Nämä tiedot voidaan saada joko suoraan muiden maiden viranomaisilta tai lippuja koskevien kansainvälisten korvausjärjestelyjen kautta.


LIITE III

TAVARALIIKENTEEN JA HENKILÖLIIKENTEEN NELJÄNNESVUOSITTAISET TILASTOT

Muuttujaluettelo ja mittayksiköt

Kuljetetut tavarat:

tonneina

tonnikilometreinä

Kuljetetut matkustajat:

matkustajamääränä

henkilökilometreinä

Viitejakso

Neljännesvuosi

Toistuvuus

Neljännesvuosittain

Taulukkoluettelo ja kunkin taulukon jaottelu

Taulukko III1: kuljetetut tavarat

Taulukko III2: kuljetetut matkustajat

Tietojen toimittamisen määräaika

Kolme kuukautta viitejakson päättymisestä

Ensimmäinen viitejakso

Vuoden 2004 ensimmäinen neljännes

Huomautukset

1.

Taulukot III1 ja III2 voivat perustua alustaviin tietoihin, myös arvioihin. Taulukon III2 osalta jäsenvaltiot voivat ilmoittaa ilmoittavan maan lipunmyyntiin tai muuhun käytettävissä olevaan lähteeseen perustuvat tiedot.

2.

Nämä tilastotiedot toimitetaan liitteiden I ja II piiriin kuuluvista yrityksistä.


LIITE IV

TAVARALIIKENTEEN JA HENKILÖLIIKENTEEN ALUEELLISET TILASTOT

Muuttujaluettelo ja mittayksiköt

Kuljetetut tavarat:

tonneina

Kuljetetut matkustajat:

matkustajamääränä

Viitejakso

Yksi vuosi

Toistuvuus

Joka viides vuosi

Taulukkoluettelo ja kunkin taulukon jaottelu

Taulukko IV1: kansallinen tavaraliikenne kuormaus- ja purkamisalueittain (NUTS 2)

Taulukko IV2: kansainvälinen tavaraliikenne kuormaus- ja purkamisalueittain (NUTS 2)

Taulukko IV3: kansallinen henkilöliikenne lähtö- ja määräalueittain (NUTS 2)

Taulukko IV4: kansainvälinen henkilöliikenne lähtö- ja määräalueittain (NUTS 2)

Tietojen toimittamisen määräaika

12 kuukautta viitejakson päättymisestä

Ensimmäinen viitejakso

2005

Huomautukset

1.

Jos kuormaus- tai purkamispaikka (taulukot IV1 ja IV2) taikka lähtö- tai määräpaikka (taulukot IV3 ja IV4) on Euroopan talousalueen ulkopuolella, jäsenvaltiot ilmoittavat ainoastaan maan.

2.

Jäsenvaltioiden avustamiseksi näiden taulukoiden laadinnassa Eurostat toimittaa jäsenvaltioille luettelon UIC:n asemakoodeista ja niitä vastaavista NUTS-koodeista.

3.

Taulukoissa IV3 ja IV4 jäsenvaltiot voivat ilmoittaa lipunmyyntiin tai muuhun käytettävissä olevaan lähteeseen perustuvat tiedot.

4.

Nämä tilastotiedot toimitetaan liitteiden I ja II piiriin kuuluvista yrityksistä.


LIITE V

TILASTOT RAUTATIEVERKON LIIKENNEVIRROISTA

Muuttujaluettelo ja mittayksiköt

Tavaraliikenne:

junien määrä

Henkilöliikenne:

junien määrä

Muu liikenne (huoltoliikenne jne.) (valinnainen):

junien määrä

Viitejakso

Yksi vuosi

Toistuvuus

Joka viides vuosi

Taulukkoluettelo ja kunkin taulukon jaottelu

Taulukko V1: tavaraliikenne rataosittain

Taulukko V2: henkilöliikenne rataosittain

Taulukko V3: muu liikenne (huoltoliikenne jne.) rataosittain (valinnainen)

Tietojen toimittamisen määräaika

18 kuukautta viitejakson päättymisestä

Ensimmäinen viitejakso

2005

Huomautukset

1.

Jäsenvaltioiden on määritettävä joukko rataverkon osia siten, että niihin sisältyy vähintäänkin niiden kansallisella alueella sijaitseva Euroopan laajuiseen rautatieverkon (TEN-verkon) rautatieosuus. Niiden on ilmoitettava Eurostatille:

maantieteelliset sijaintitiedot ja muut tiedot, joita tarvitaan rataverkon kunkin osan tunnistamiseen ja sijoittamiseen, sekä tiedot osien välisistä yhteyksistä,

tiedot kutakin rataverkon osaa käyttävien junien ominaisuuksista (myös kapasiteetista).

2.

TEN-verkkoon kuuluviin rataosiin on tiedoissa liitettävä lisätunnus, jotta TEN-rautatieliikennettä voidaan mitata.


LIITE VI

NST 2007

Pääryhmä

Kuvaus

01

Maatalous-, riistatalous- ja metsätaloustuotteet; kala ja muut kalastustuotteet

02

Kivihiili ja ruskohiili; raakaöljy ja luonnonkaasu

03

Metallimalmit ja muut kaivostoiminnasta ja louhinnasta saadut tuotteet; turve; uraani ja torium

04

Elintarvikkeet, juomat ja tupakka

05

Tekstiilit ja tekstiilituotteet; nahka ja nahkatuotteet

06

Puutavara, puu- ja korkkituotteet (ei kuitenkaan huonekalut); olki- ja punontatuotteet; massa, paperi ja paperituotteet; painotuotteet ja tallenteet

07

Koksi ja öljytuotteet

08

Kemikaalit, kemialliset tuotteet ja tekokuidut; kumi- ja muovituotteet; ydinpolttoaine

09

Muut ei-metalliset mineraalituotteet

10

Perusmetallit; metallituotteet, ei kuitenkaan koneet ja laitteet

11

Koneet ja laitteet, muualla luokittelemattomat; toimisto- ja tietokoneet; sähkökoneet ja -laitteet, muualla luokittelemattomat; radio-, televisio- ja tietoliikennevälineet ja -laitteet; lääkintäkojeet, hienomekaaniset kojeet ja optiset instrumentit; kellot

12

Kulkuneuvot

13

Huonekalut; muut tehdasvalmisteet, muualla luokittelemattomat

14

Kierrätysraaka-aineet; yhdyskuntajätteet ja muut jätteet

15

Posti- ja kuriiritoiminta

16

Tavarakuljetuksissa käytettävät välineet ja laitteet

17

Koti- ja toimistomuuttojen yhteydessä siirrettävät tavarat; erillään matkustajista kuljetettavat matkatavarat; korjattavaksi siirrettävät moottoriajoneuvot; muut ei-kaupalliset tavarat, muualla luokittelemattomat

18

Yhdistetyt tavarat: eri tavararyhmien sekoitus, joka kuljetetaan yhteisesti

19

Määrittelemättömät tavarat: tavarat, joita ei jostain syystä voida määritellä eikä sen vuoksi luokitella ryhmiin 01–16

20

Muut tavarat, muualla luokittelemattomat


LIITE VII

VAARALLISTEN AINEIDEN LUOKITUS

1.

Räjähteet

2.

Puristetut, nesteytetyt ja paineenalaisena liuotetut kaasut

3.

Palavat nesteet

4.1.

Helposti syttyvät kiinteät aineet

4.2.

Helposti itsestään syttyvät aineet

4.3.

Aineet, jotka veden kanssa kosketuksiin joutuessaan kehittävät palavia kaasuja

5.1.

Sytyttävästi vaikuttavat (hapettavat) aineet

5.2.

Orgaaniset peroksidit

6.1.

Myrkylliset aineet

6.2.

Tartuntavaaralliset aineet

7.

Radioaktiiviset aineet

8.

Syövyttävät aineet

9.

Muut vaaralliset aineet ja esineet

Huom.

Nämä luokat on määritelty vaarallisten aineiden kansainvälistä rautatiekuljetusta koskevissa määrityksissä, jotka tunnetaan yleisesti nimellä RID. Ne on hyväksytty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/68/EY (1).


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/68/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista (EUVL L 260, 30.9.2008, s. 13).


LIITE VIII

Taulukko VIII.1

LIIKENTEEN MÄÄRÄ TAVARALIIKENTEESSÄ

Muuttujaluettelo ja mittayksiköt

Kuljetetut tavarat:

tonneina yhteensä

tonnikilometreinä yhteensä

Tavarajunaliikenne:

junakilometreinä yhteensä

Viitejakso

Yksi vuosi

Toistuvuus

Vuosittain

Tietojen toimittamisen määräaika

Viisi kuukautta viitejakson päättymisestä

Ensimmäinen viitejakso

2017

Huomautukset

Ainoastaan yritykset, joiden tavaraliikenteen kokonaismäärä on vähemmän kuin 200 miljoonaa tonnikilometriä ja vähemmän kuin 500 000 tonnia ja jotka eivät tee liitteen I mukaista ilmoitusta (yksityiskohtainen ilmoitus).


Taulukko VIII.2

LIIKENTEEN MÄÄRÄ HENKILÖLIIKENTEESSÄ

Muuttujaluettelo ja mittayksiköt

Kuljetetut matkustajat:

matkustajamääränä yhteensä

henkilökilometreinä yhteensä

Matkustajajunaliikenne:

junakilometreinä yhteensä

Viitejakso

Yksi vuosi

Toistuvuus

Vuosittain

Tietojen toimittamisen määräaika

Kahdeksan kuukautta viitejakson päättymisestä

Ensimmäinen viitejakso

2017

Huomautukset

Ainoastaan yritykset, joiden henkilöliikenteen määrä yhteensä on vähemmän kuin 100 miljoonaa henkilökilometriä ja jotka eivät tee liitteen II mukaista ilmoitusta (yksityiskohtainen ilmoitus).


LIITE IX

KUMOTTU ASETUS JA LUETTELO SEN MUUTOKSISTA

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 91/2003

(EYVL L 14, 21.1.2003, s. 1)

 

Komission asetus (EY) N:o 1192/2003

(EUVL L 167, 4.7.2003, s. 13)

 

Komission asetus (EY) N:o 1304/2007

(EUVL L 290, 8.11.2007, s. 14)

Ainoastaan 3 artikla

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 219/2009

(EUVL L 87, 31.3.2009, s. 109)

Ainoastaan liitteen kohta 4.4

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/2032

(EUVL L 317, 23.11.2016, s. 105)

 


LIITE X

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 91/2003

Tämä asetus

1, 2 ja 3 artikla

1, 2 ja 3 artikla

4 artiklan 1 kohta, johdantolause

4 artiklan 1 kohta, johdantolause

4 artiklan 1 kohdan a alakohta

4 artiklan 1 kohdan a alakohta

4 artiklan 1 kohdan c alakohta

4 artiklan 1 kohdan b alakohta

4 artiklan 1 kohdan e alakohta

4 artiklan 1 kohdan c alakohta

4 artiklan 1 kohdan f alakohta

4 artiklan 1 kohdan d alakohta

4 artiklan 1 kohdan g alakohta

4 artiklan 1 kohdan e alakohta

4 artiklan 2, 3 ja 4 kohta

4 artiklan 2, 3 ja 4 kohta

4 artiklan 5 kohta

5, 6 ja 7 artikla

5, 6 ja 7 artikla

8 artiklan 1 kohta

8 artiklan 1 kohta

8 artiklan 1a kohta

8 artiklan 2 kohta

8 artiklan 2 kohta

8 artiklan 3 kohta

8 artiklan 3 kohta

8 artiklan 4 kohta

8 artiklan 4 kohta

8 artiklan 5 kohta

9, 10 ja 11 artikla

9, 10 ja 11 artikla

12 artikla

13 artikla

13 artikla

Liite A

Liite I

Liite C

Liite II

Liite E

Liite III

Liite F

Liite IV

Liite G

Liite V

Liite J

Liite VI

Liite K

Liite VII

Liite L

Liite VIII

Liite IX

Liite X


2.5.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 112/19


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2018/644,

annettu 18 päivänä huhtikuuta 2018,

rajatylittävistä pakettipalveluista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Rajatylittävien pakettien ja muiden postilähetysten pienten määrien lähettäjiin, erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset) ja yksityishenkilöihin, sovellettavat hinnat ovat yhä suhteellisen korkeat. Tällä on suora kielteinen vaikutus rajatylittävien pakettipalvelujen käyttäjiin, erityisesti verkkokaupan yhteydessä.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklassa korostetaan yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen, kuten postipalvelujen, tärkeää asemaa unionin yhteisten arvojen joukossa ja niiden merkitystä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä. Siinä todetaan, että on määrä huolehtia siitä, että tällaiset palvelut toimivat sellaisten periaatteiden pohjalta ja sellaisin edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä.

(3)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, yleistä etua koskevista palveluista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 26 korostetaan lisäksi, että unionin yhteiset arvot Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklan mukaisia yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen osalta käsittävät erot käyttäjien tarpeissa ja mieltymyksissä, jotka voivat johtua erilaisista maantieteellisistä, yhteiskunnallisista tai kulttuurisista tilanteista, ja korkean laadun ja turvallisuuden tason sekä kohtuuhintaisuuden, yhdenvertaisen kohtelun sekä yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistämisen.

(4)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se hyväksyy kyseisen sopimuksen 114 artiklan nojalla.

(5)

Kansallisille sääntelyviranomaisille annetuissa toimivaltuuksissa valvoa markkinoita ja pakettipalvelujen tarjoajia on merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä. Esimerkiksi eräät viranomaiset voivat menestyksekkäästi vaatia palveluntarjoajia toimittamaan tarvittavat hintatiedot. Tällaisten erojen olemassaolo on vahvistettu Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen ja postipalveluja käsittelevän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän yhteisessä lausunnossa, jossa todettiin, että kansalliset sääntelyviranomaiset tarvitsevat asianmukaiset sääntelyvaltuudet voidakseen puuttua tilanteeseen, ja että tällaisia valtuuksia ei ilmeisesti ole kaikissa jäsenvaltioissa. Kyseiset erot lisäävät rajatylittävää toimintaa harjoittaville pakettipalvelujen tarjoajille aiheutuvia hallinnollisia rasitteita ja sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia. Sen vuoksi nämä erot muodostavat esteen pakettipalvelujen tarjoamiselle yli rajojen, ja niillä on siten suora vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan.

(6)

Posti- ja pakettialan kansainvälisestä luonteesta johtuen on tärkeää kehittää edelleen eurooppalaisia ja kansainvälisiä teknisiä standardeja hyödyn tuottamiseksi käyttäjille ja ympäristölle sekä yritysten mahdollisuuksien parantamiseksi markkinoilla. Lisäksi käyttäjät ilmoittavat usein palvelujen laatuongelmista, jotka koskevat rajatylittävien pakettien lähettämistä, vastaanottamista ja palauttamista. Onkin yhtä lailla tarpeen parantaa rajatylittävien pakettipalvelujen laatustandardeja ja yhteentoimivuutta. Molemmat olisi asetettava selvemmin etusijalle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY (3) mukaisesti Euroopan standardointikomitean avulla tai muilla keinoin. Myös palvelujen tehokkuuden lisäämisessä olisi edistyttävä ottaen huomioon erityisesti käyttäjien edut.

(7)

Direktiiviä 97/67/EY tukeva postipalvelujen standardisointi ja palvelun laadun parantaminen ovat unionin strateginen painopiste, jonka toteuttamista olisi jatkettava. Tekninen standardointi on välttämätöntä kansallisten verkkojen yhteentoimivuuden edistämiseksi ja tehokkaan yleispalvelun olemassaolon kannalta. Komissio toimitti elokuussa 2016 Euroopan standardointikomitealle neljännen standardointipyynnön työohjelman laatimiseksi ja loppuraportin antamiseksi elokuussa 2020 (4). Tässä työohjelmassa olisi otettava huomioon erityisesti käyttäjien edut ja ympäristönäkökohdat sekä tehokkuus, ja sen olisi osaltaan edistettävä unionin digitaalisten sisämarkkinoiden luomista.

(8)

Rajatylittävien pakettipalvelujen markkinat ovat monimuotoiset, monimutkaiset ja kilpaillut, ja eri palveluntarjoajat tarjoavat erilaisia palveluja ja hintoja, jotka määräytyvät pakettien painon, koon ja muodon sekä niiden määränpään, mahdollisten lisäarvo-ominaisuuksien, kuten seurantajärjestelmien, sekä lähetettyjen pakettien määrän mukaan. Useissa jäsenvaltioissa yleispalvelun tarjoajien markkinaosuus ei muodosta suurinta osaa pakettipalvelujen markkinoista. Kyseisen monimuotoisuuden vuoksi kuluttajien ja käyttäjien on vaikea verrata eri palveluntarjoajien tarjoamia pakettipalveluja niiden laadun ja hinnan osalta, koska nämä eivät useinkaan ole tietoisia siitä, että rajaylittävässä verkkokaupassa samanlaisille palveluille on olemassa erilaisia paketin toimitusvaihtoehtoja. Asiaa koskevien tietojen saanti olisi tehtävä helpommaksi erityisesti pk-yrityksille ja yksityishenkilöille. Lisäksi pienet ja keskisuuret elinkeinonharjoittajat ovat pitäneet toimitusongelmia esteenä rajatylittävälle myynnille.

(9)

Rajatylittävien pakettipalvelujen parantamiseksi erityisesti yksityishenkilöiden sekä mikroyritysten ja pienten yritysten kannalta, mukaan lukien kuluttajat sekä mikroyritykset ja pienet yritykset syrjäisillä tai harvaan asutuilla alueilla, sekä vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden kannalta, on tarpeen parantaa tiettyjen rajatylittävien pakettipalvelujen julkisten hintaluettelojen käyttömahdollisuuksia ja avoimuutta. Rajatylittävien hintojen avoimuuden parantamisen ja helpomman vertailtavuuden kaikkialla unionissa olisi kannustettava pienentämään kohtuuttomia hintaeroja, soveltuvin osin myös kotimaanhintojen ja rajatylittävien hintojen perusteettomia eroja.

(10)

Yksittäisiä paketteja koskevat palvelut ovat osa yleispalvelua jokaisessa jäsenvaltioissa, ja ne ovat myös yksityishenkilöiden ja pienyritysten useimmin käyttämiä palveluja. Yksittäisten pakettien hintojen avoimuuden ja kohtuullisuuden parantaminen on välttämätöntä verkkokaupan kehittymiselle.

(11)

Monet yritykset, jotka myyvät, ovat myyneet tai ovat yrittäneet myydä verkossa, pitävät korkeita toimituskuluja sekä kalliita valitusmenettelyjä ja takuita ongelmana. Tarvitaan lisätoimia erityisesti sen varmistamiseksi, että syrjäisten alueiden pk-yritykset ja yksityishenkilöt saavat täyden hyödyn saumattomista rajatylittävistä pakettipalveluista, jotka ovat käyttäjien ulottuvilla, sekä kyseisten palveluiden kohtuuhintaisuuden varmistamiseksi.

(12)

Käsite ”yleispalvelun tarjoajat” viittaa postialan toimijoihin, jotka huolehtivat tietyn jäsenvaltion alueella kokonaan tai osittain postin yleispalvelusta. Yleispalvelun tarjoajat, jotka toimivat useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, olisi luokiteltava yleispalvelun tarjoajiksi vain siinä jäsenvaltiossa tai niissä jäsenvaltioissa, joissa ne tarjoavat yleistä postipalvelua.

(13)

Tällä hetkellä postipalveluja säännellään direktiivillä 97/67/EY. Kyseisessä direktiivissä vahvistetaan yhteiset säännöt postipalvelujen ja yleisen postipalvelun tarjoamiseksi unionissa. Siinä keskitytään lähinnä, muttei yksinomaan, kansallisiin yleispalveluihin, eikä siinä käsitellä pakettipalvelujen tarjoajien viranomaisvalvontaa. Jäsenvaltioiden nimeämät kansalliset sääntelyviranomaiset varmistavat kyseisessä direktiivissä yleispalveluille asetettujen vähimmäisvaatimusten noudattamisen. Tämä asetus täydentää näin ollen rajatylittävien pakettipalvelujen osalta direktiivissä 97/67/EY vahvistettuja sääntöjä. Tämä asetus ei rajoita direktiivissä 97/67/EY säädettyjä oikeuksia ja takuita, mukaan lukien erityisesti yleisen postipalvelun keskeytymätön tarjoaminen käyttäjille.

(14)

Tällä asetuksella ei muuteta direktiivin 97/67/EY 2 artiklan 6 kohdassa olevaa postilähetyksen määritelmää tai siihen perustuvia kansallisen oikeuden määritelmiä.

(15)

Nykyisin arviolta 80 prosenttia vastaanottajalle osoitetuista verkkokaupan paketeista painaa alle kaksi kilogrammaa, ja ne käsitellään usein kirjepostilähetyksinä. Muilla tavoin toimitettujen pakettien painosta ei ole saatavilla tietoa. On tärkeää, että kyseisiin kevyempiin postilähetyksiin sovelletaan tätä asetusta.

(16)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi on tärkeää, että paketit, pakettipalvelut ja pakettipalvelujen tarjoajat määritellään selkeästi ja että täsmennetään, mitkä postilähetykset kyseiset määritelmät kattavat. Yli 20 millimetrin paksuisten postilähetysten otaksutaan sisältävän muita tavaroita kuin kirjelähetyksiä riippumatta siitä, käsitteleekö niitä yleispalvelun tarjoaja vai ei. Pelkistä kirjelähetyksistä koostuvien postilähetysten ei pitäisi kuulua pakettipalvelujen piiriin. Tämän asetuksen olisi siksi vakiintuneen käytännön mukaisesti katettava enintään 31,5 kilogrammaa painavat paketit, jotka sisältävät tavaroita, joilla on tai ei ole kaupallista arvoa, sillä keskivertohenkilö ei pysty käsittelemään painavampia lähetyksiä ilman koneita ja tämä toiminta on osa tavaraliikenteen ja logistiikan alaa.

(17)

Pakettipalvelujen tarjoajien, jotka käyttävät esimerkiksi yhteistyötalouteen ja verkkokaupan alustoihin perustuvia vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja, olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan, jos ne huolehtivat vähintään yhdestä postin toimitusketjun vaiheesta. Keräilyä, lajittelua ja jakelua, noutopalvelut mukaan lukien, olisi nykyisen käytännön mukaisesti pidettävä pakettipalveluina, myös silloin, kun niistä huolehtivat pikakuljetus- ja kuriiripalvelujen tarjoajat ja lähetysten kokoajat. Pelkän kuljetuksen, jota ei toteuteta yhden edellä mainitun vaiheen yhteydessä, ei pitäisi kuulua pakettipalvelujen piiriin silloinkaan, kun sen toteuttavat alihankkijat, jotka mahdollisesti soveltavat vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja, koska kyseisessä tapauksessa tätä toimintaa olisi pidettävä osana kuljetusalaa, ellei asianomainen yritys tai jokin sen tytäryhtiöistä tai siihen sidoksissa olevista yrityksistä kuulu muutoin tämän asetuksen soveltamisalaan.

(18)

Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa yrityksiin, jotka ovat sijoittautuneet ainoastaan yhteen jäsenvaltioon ja joilla on kotimaassa toimivia omia toimitusverkkoja ainoastaan sellaisia tavaroita koskevien tilausten toimittamiseksi, jotka ne ovat itse myyneet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (5) 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun kauppasopimuksen mukaisesti. Yritysten, jotka käyttävät myös kotimaassa toimivia omia toimitusverkkojaan kolmansien osapuolten myymien tuotteiden toimittamiseen, olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan.

(19)

Olisi määriteltävä luottamukselliset tiedot, jotka kansallisille sääntelyviranomaisille olisi vähintään toimitettava, ja menettelyt, joita kyseisten viranomaisten on sovellettava varmistaakseen, että kansallisten toimijoiden kaupallinen luonne otetaan huomioon, ja olisi otettava käyttöön turvallisia kanavia niiden toimittamista varten.

(20)

Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on tarpeen olla asianmukaisten lupamenettelyjen tai muiden oikeudellisten vaatimusten perusteella tietämystä ja tilastointitarkoituksia varten tietoa markkinoilla toimivista pakettipalvelujen tarjoajista. Alan työvoimavaltaisuuden johdosta ja ainoastaan kansallisilla tai alueellisilla markkinoilla toimiville pienille pakettipalvelujen tarjoajille aiheutuvan hallinnollisen rasituksen rajoittamiseksi olisi sovellettava alle 50 henkilön kynnysarvoa, joka perustuu palveluntarjoajan lukuun edellisen kalenterivuoden aikana työskennelleiden sellaisten henkilöiden määrään, jotka ovat osallistuneet pakettipalvelujen tarjoamiseen siinä jäsenvaltiossa, johon palveluntarjoaja on sijoittautunut, ellei kyseinen palveluntarjoaja ole sijoittautunut useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon. Kyseinen kynnysarvo on komission suosituksen 2003/361/EY (6) mukainen, ilmentää alan työvoimavaltaisuutta ja siinä otetaan huomioon suurin osa pakettipalvelujen markkinoista, etenkin maissa, joissa pakettiliikenne on vähäistä. Kyseisen kynnysarvon olisi sisällettävä erityisesti pakettipalvelujen tarjoamiseen osallistuvat henkilöt, kuten kokoaikaiset, osa-aikaiset ja tilapäiset työntekijät sekä pakettipalvelujen tarjoajan lukuun työskentelevät itsenäiset ammatinharjoittajat. Tehtävänimikkeen mukaisen erittelyn, josta ilmenee henkilöiden lukumäärä, olisi oltava asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukainen. Tietyissä tapauksissa ja asianomaisen jäsenvaltion erityispiirteet huomioon ottaen kansallisen sääntelyviranomaisen olisi voitava laskea kynnysarvo 25 henkilöön tai pyytää rajatylittävien pakettipalvelujen tarjoajaa sisällyttämään kynnysarvoon alihankkijoidensa kokoaikaiset, osa-aikaiset ja tilapäiset työntekijät sekä näiden lukuun toimivat itsenäiset ammatinharjoittajat rajatylittävien hintojen ja yleisesti markkinan avoimuuden lisäämiseksi.

(21)

Kaikkien kansalliselle sääntelyviranomaiselle toimitettavien pakettipalvelujen tarjoajan lukuun työskentelevien henkilöiden lukumäärää koskevat tiedot olisi toimitettava vakiintuneiden tilastotietoja koskevien yritysraportointikäytäntöjen mukaisesti. Tämä on tärkeää, jotta varmistetaan tietojen vertailtavuus samalla, kun pidetään palveluntarjoajille aiheutuva hallinnollinen rasitus mahdollisimman vähäisenä.

(22)

Paikka, johon palveluntarjoaja on sijoittautunut, on määritettävä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti. Jos palveluntarjoaja on sijoittautunut useampaan paikkaan, on tärkeää määrittää, mistä sijoittautumispaikasta käsin kyseessä olevaa palvelua tarjotaan.

(23)

Kun kansalliselle sääntelyviranomaiselle toimitetaan tietoja, pakettipalvelujen luonnehdinnan olisi sisällettävä kyseisen palveluntarjoajan toteuttamat postin toimitusketjun vaiheet (keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu) ja olisi ilmoitettava, kuuluuko palvelu yleispalveluvelvoitteen piiriin, mikä on palvelun maantieteellinen laajuus (alueellinen, kotimaan vai rajatylittävä palvelu) ja tuoko se lisäarvoa.

(24)

Luettelon niistä postilähetyksistä, joihin sovelletaan hinnoittelun avoimuutta koskevia toimenpiteitä, olisi oltava suppea, jotta edistetään vertailtavuutta ja pidetään rajatylittävien pakettipalvelujen tarjoajille ja kansallisille sääntelyviranomaisille aiheutuvat hallinnolliset rasitteet mahdollisimman vähäisinä. Luetteloon olisi sisällytettävä tavalliset ja kirjatut postilähetykset, koska ne muodostavat yleispalveluvelvoitteen perustan ja koska seuranta on tärkeä toiminto verkkokaupassa; myös seurattavien ja kirjattujen pakettien hinnat olisi otettava mukaan riippumatta siitä, kuuluvatko ne yleispalveluvelvoitteen piiriin, jotta varmistetaan vertailtavuus kaikkialla unionissa. Pääpainon olisi oltava kevyemmissä lähetyksissä, jotka muodostavat suurimman osan pakettipalvelujen tarjoajien toimittamista postilähetyksistä, sekä yli 20 millimetrin paksuisten, kirjeinä käsiteltävien postilähetysten hinnoissa. Mukaan olisi otettava ainoastaan yksittäisten lähetysten hinnat, sillä nämä ovat hintoja, joita pienimmät lähettäjät maksavat. Asiaankuuluvista postilähetyksistä olisi säädettävä selkeästi tämän asetuksen liitteessä. Tällä asetuksella ei velvoiteta rajatylittävien pakettipalvelujen tarjoajia tarjoamaan kaikkia kyseisessä liitteessä lueteltuja postilähetyksiä. Hintatietojen tarkkuuden varmistamiseksi rajatylittävien pakettipalvelujen tarjoajien olisi toimitettava hintatiedot itse. Komissio julkistaa kyseiset hinnat erityisellä verkkosivustolla, joka on luonteeltaan neutraali ja ei-kaupallinen.

(25)

Kun kansalliset sääntelyviranomaiset arvioivat objektiivisesti niitä rajatylittäviä hintoja, joiden arviointia ne pitävät tarpeellisena, niiden olisi käytettävä perusteena sellaisia seikkoja, kuten lähtöjäsenvaltion ja kohdejäsenvaltion vertailukelpoisten pakettipalvelujen kotimaanhinnat ja muut asiaankuuluvat hinnat, kahteen tai useampaan jäsenvaltioon mahdollisesti sovellettavat yhdenmukaiset hinnat, kahdenväliset määrät, erityiset kuljetus- tai käsittelykustannukset, muut asiaankuuluvat kustannukset ja palvelujen laatustandardit sekä, jos mahdollista suhteetonta rasitusta aiheuttamatta, sovellettavien rajatylittävien hintojen todennäköiset vaikutukset yksittäisiin käyttäjiin ja pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, myös syrjäisillä ja harvaan asutuilla alueilla, sekä vammaisiin tai liikuntarajoitteisiin käyttäjiin. Näitä yhteisiä seikkoja voidaan täydentää muilla kyseisten hintojen selittämisen kannalta erityisen merkityksellisillä seikoilla, kuten sillä, sovelletaanko hintoihin kansallisen lainsäädännön mukaista erityistä hintasääntelyä, tai onko asiaankuuluvan sovellettavan lainsäädännön mukaisesti todettu määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Kansallisille sääntelyviranomaisille ja yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluville pakettien kuljetuspalvelun tarjoajille aiheutuvan hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti kansalliset sääntelyviranomaiset voivat lisäksi sitä tarkastelleessaan, mitä rajatylittäviä hintoja on tarpeen arvioida, perustaa tarkastelunsa objektiiviseen seulontamenettelyyn perustuvaan ennakkoarviointiin.

(26)

Alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden turvaamiseksi saattaa olla tärkeää, että kahteen tai useampaan jäsenvaltioon toimitettavien rajatylittävien lähetysten hinnat ovat yhdenmukaiset. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon tarve edistää verkkokauppaa ja tarjota syrjäisille ja harvaan asutuille alueille uusia mahdollisuuksia osallistua verkkokauppaan ja vahvistaa aluetalouttaan.

(27)

Pakettipalvelujen kotimaan hintojen ja rajatylittävien hintojen väliset merkittävät erot olisi perusteltava käyttämällä objektiivisia perusteita, kuten erityiset kuljetus- ja käsittelykustannukset tai muut asiaankuuluvat kustannukset. Kansallisen sääntelyviranomaisen saattaa olla tarpeen kerätä näyttöä arviointia varten. Kyseinen näyttö ja arvioitavia hintoja koskevat mahdolliset perustelut olisi pyynnöstä toimitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle.

(28)

Koko unionin kattavan avoimuuden varmistamiseksi komission olisi julkistettava kunkin kansallisen sääntelyviranomaisen toimittamasta arvioinnista versio, joka ei ole luottamuksellinen.

(29)

Hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi pakettipalvelujen tarjoajien, kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission olisi siirrettävä tietoa sähköisesti, ja erityisesti sallittava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014 (7) säädettyjen sähköisten allekirjoitusten käyttö.

(30)

Koska pakettipalvelumarkkinat muuttuvat nopeasti, komission olisi arvioitava uudelleen asetuksen toimivuutta ja tehokkuutta verkkokaupan kehitys huomioon ottaen ja sen olisi toimitettava säännöllisesti kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomukseen olisi liitettävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston tarkasteltavaksi. Kertomus olisi laadittava kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä kuullen, postialan työmarkkinaosapuolten eurooppalainen neuvottelukomitea mukaan lukien.

(31)

Komission olisi otettava huomioon kansallisten sääntelyviranomaisten edustajien muodostaman postipalveluja käsittelevän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän arvokas työpanos.

(32)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tällaisten tietojen toimittamiseen käytettävän lomakkeen vahvistamiseksi, jonka pakettipalvelujen tarjoajat toimittavat kansallisille sääntelyviranomaisille. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (8) mukaisesti.

(33)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, ja asetus olisi pantava täytäntöön kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(34)

Tämän asetuksen yhteydessä henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (9) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680 (10).

(35)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevista säännöistä ja varmistettava, että ne pannaan täytäntöön. Kyseisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(36)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat viranomaisvalvonnan parantamisen edellyttämien sääntelyperiaatteiden ja sääntöjen vahvistaminen, hintojen avoimuuden parantaminen ja tiettyjen rajatylittäviä pakettipalveluja koskevien periaatteiden, joiden olisi tuettava kilpailua, vahvistaminen perimmäisenä tavoitteena edistää parempia käyttäjille tarjottavia rajatylittäviä pakettipalveluja ja siten myös lisätä kuluttajien luottamusta rajatylittävään verkkokauppaan, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja tavoitteet

Tässä asetuksessa vahvistetaan direktiivissä 97/67/EY vahvistettujen säännösten lisäksi erityissäännökset, joilla edistetään parempia rajatylittäviä pakettipalveluja ja jotka koskevat:

a)

pakettipalveluihin liittyvää viranomaisvalvontaa;

b)

tiettyjen rajatylittävien pakettipalvelujen hintojen avoimuutta ja näiden hintojen arviointia kohtuuttoman korkeiden hintojen havaitsemiseksi;

c)

tietoja, jotka elinkeinonharjoittajat ovat asettaneet kuluttajien saataville rajatylittävistä pakettipalveluista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin 97/67/EY 2 artiklan ja direktiivin 2011/83/EU 2 artiklan 1, 2 ja 5 kohdan määritelmiä. Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1)

’paketilla’ tarkoitetaan postilähetystä, joka sisältää tavaraa, jolla on tai ei ole kaupallista arvoa, ja joka ei ole kirjelähetys, ja painaa enintään 31,5 kilogrammaa;

2)

’pakettipalveluilla’ tarkoitetaan palveluja, joihin kuuluu pakettien keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu;

3)

’pakettipalvelujen tarjoajalla’ tarkoitetaan yritystä, joka tarjoaa yhtä tai useampaa pakettipalvelua, lukuun ottamatta yrityksiä, jotka ovat sijoittautuneet ainoastaan yhteen jäsenvaltioon ja jotka tarjoavat pelkästään kotimaan pakettipalveluja kauppasopimuksen osana ja jotka toimittavat henkilökohtaisesti tuon sopimuksen osana kyseisessä sopimuksessa tarkoitetut tavarat käyttäjälle;

4)

’alihankkijalla’ tarkoitetaan yritystä, joka huolehtii pakettien keräilystä, lajittelusta, kuljetuksesta tai jakelusta pakettipalvelujen tarjoajan puolesta;

3 artikla

Yhdenmukaistamisen taso

Tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset ovat vähimmäisvaatimuksia, eivätkä ne estä jäsenvaltiota säilyttämästä tai ottamasta käyttöön välttämättömiä ja oikeasuhteisia lisätoimenpiteitä rajatylittävien pakettipalvelujen parantamisen saavuttamiseksi edellyttäen, että kyseiset toimenpiteet ovat yhteensopivia unionin oikeuden kanssa.

II LUKU

VIRANOMAISVALVONTA

4 artikla

Tietojen toimittaminen

1.   Kaikkien pakettipalvelujen tarjoajien on toimitettava seuraavat tiedot sen jäsenvaltion kansalliselle sääntelyviranomaiselle, johon ne ovat sijoittautuneet, ellei kyseinen kansallinen sääntelyviranomainen ole jo pyytänyt ja saanut näitä tietoja:

a)

pakettipalvelujen tarjoajien nimi, oikeudellinen asema ja muoto, kaupparekisterinumero tai muu vastaava rekisterinumero, arvonlisäverotunniste, niiden toimipaikan osoite ja yhteyshenkilön yhteystiedot;

b)

pakettipalvelujen tarjoajien tarjoamien pakettipalvelujen luonnehdinta ja mahdollisuuksien mukaan näiden palvelujen yksityiskohtainen kuvaus;

c)

pakettipalvelujen tarjoajien pakettipalveluja koskevat yleiset ehdot, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot käyttäjien valitusmenettelyistä ja mahdollisista vastuurajoituksista;

2.   Pakettipalvelujen tarjoajien on ilmoitettava kaikista 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen muutoksista kansalliselle sääntelyviranomaiselle 30 päivän kuluessa.

3.   Kaikkien pakettipalvelujen tarjoajien on toimitettava viimeistään kunkin kalenterivuoden 30 päivänä kesäkuuta seuraavat tiedot sen jäsenvaltion kansalliselle sääntelyviranomaiselle, johon ne ovat sijoittautuneet, ellei kyseinen kansallinen sääntelyviranomainen ole jo pyytänyt ja saanut näitä tietoja:

a)

pakettipalvelujen vuosittainen liikevaihto edelliseltä kalenterivuodelta siinä jäsenvaltiossa, johon pakettipalvelujen tarjoajat ovat sijoittautuneet, eriteltynä kotimaan pakettipalvelujen sekä saapuvia ja lähteviä rajatylittäviä paketteja koskevien palvelujen mukaan;

b)

niiden pakettipalvelujen tarjoajille työskentelevien henkilöiden määrä, jotka ovat edellisenä kalenterivuonna osallistuneet pakettipalvelujen tarjoamiseen siinä jäsenvaltiossa, johon kyseiset palveluntarjoajat ovat sijoittautuneet, mukaan lukien erittelyt, joista ilmenee henkilömäärä tehtävänimikkeen mukaan, ja erityisesti kokoaikaisten ja osa-aikaisten työntekijöiden määrä sekä tilapäisten työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien määrä;

c)

edellisenä kalenterivuonna käsiteltyjen pakettien määrä siinä jäsenvaltiossa, johon pakettipalvelujen tarjoajat ovat sijoittautuneet, eriteltynä kotimaan sekä saapuvien ja lähtevien rajatylittävien pakettien mukaan;

d)

pakettipalvelujen tarjoajien alihankkijoiden nimet sekä kaikki pakettipalvelujen tarjoajien hallussa olevat tiedot kyseisten alihankkijoiden tarjoamien pakettipalvelujen luonteesta;

e)

kunkin kalenterivuoden 1 päivänä tammikuuta sovellettava pakettipalvelujen julkisesti saatavilla oleva hintaluettelo, jos sellainen on saatavilla.

4.   Komissio hyväksyy viimeistään 23 päivänä syyskuuta 2018 täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisessa käytettävä lomake. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 12 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat määrätä 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietovaatimusten lisäksi myös muita tietovaatimuksia, jos ne ovat tarpeen ja oikeasuhteisia.

6.   Edellä olevaa 1–5 kohtaa ei sovelleta pakettipalvelujen tarjoajaan, jonka lukuun työskenteli edellisenä kalenterivuonna keskimäärin alle 50 henkilöä, jotka osallistuivat pakettipalvelujen tarjoamiseen siinä jäsenvaltiossa, johon kyseinen palveluntarjoaja on sijoittautunut, paitsi jos kyseinen palveluntarjoaja on sijoittautunut useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon. Kansallinen sääntelyviranomainen voi sisällyttää 50 henkilön kynnysarvoon henkilöt, jotka työskentelivät pakettipalvelujen tarjoajan alihankkijoiden lukuun.

7.   Sen estämättä, mitä 6 kohdassa säädetään, kansallinen sääntelyviranomainen voi pyytää 1–5 kohtien mukaisten tietojen toimittamista pakettipalvelujen tarjoajalta, jonka palveluksessa oli edellisenä kalenterivuonna keskimäärin 25–49 henkilöä, jos asianomaisen jäsenvaltion erityispiirteet tätä edellyttävät ja jos se on tarpeen ja oikeasuhteista tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi.

5 artikla

Rajatylittävien hintojen avoimuus

1.   Kaikkien rajatylittävien pakettipalvelujen tarjoajien, paitsi niiden, jotka on 4 artiklan 6 ja 7 kohdan nojalla rajattu soveltamisalan ulkopuolelle, on toimitettava sen jäsenvaltion kansalliselle sääntelyviranomaiselle, johon ne ovat sijoittautuneet, julkinen luettelo kunkin kalenterivuoden 1 päivänä tammikuuta liitteessä lueteltuihin luokkiin kuuluvien muiden yksittäisten postilähetysten kuin kirjelähetysten toimittamiseen sovellettavista hinnoista. Tiedot on toimitettava viimeistään kunkin kalenterivuoden 31 päivänä tammikuuta.

2.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on toimitettava komissiolle viipymättä ja viimeistään kunkin kalenterivuoden 28 päivänä helmikuuta 1 kohdan mukaisesti saamansa julkiset hintaluettelot. Komissio julkaisee ne erityisellä verkkosivustolla viimeistään kunkin kalenterivuoden 31 päivänä maaliskuuta ja varmistaa, että tämä erityinen verkkosivusto on luonteeltaan neutraali ja ei-kaupallinen.

6 artikla

Yksittäisten pakettien rajatylittävien hintojen arvioiminen

1.   Kansallisen sääntelyviranomaisen on tunnistettava 5 artiklan mukaisesti toimitettujen julkisten hintaluetteloiden perusteella kunkin liitteessä luetellun yksittäisen postilähetyksen osalta sellaisten jäsenvaltiostaan lähtöisin olevien pakettipalvelujen tarjoajien rajatylittävät hinnat, jotka kuuluvat yleispalveluvelvoitteen piiriin ja joiden arvioinnin kansallinen sääntelyviranomainen objektiivisesti katsoo tarpeelliseksi.

2.   Kansallisen sääntelyviranomaisen on arvioitava objektiivisesti 1 kohdan mukaisesti tunnistetut rajatylittävät hinnat direktiivin 97/67/EY 12 artiklan periaatteiden mukaisesti määrittääkseen ne rajatylittävät hinnat, joita se pitää kohtuuttoman korkeina. Arvioinnissa kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava huomioon etenkin seuraavat seikat:

a)

lähtö- ja kohdejäsenvaltioiden vertailukelpoisten pakettipalvelujen kotimaanhinnat ja kaikki muut asiaankuuluvat hinnat;

b)

yhdenmukaisen hinnan soveltaminen kahteen tai useampaan jäsenvaltioon;

c)

kahdenväliset määrät, erityiset kuljetus- tai käsittelykustannukset, muut asiaankuuluvat kustannukset ja palvelujen laatustandardit;

d)

sovellettavien rajatylittävien hintojen todennäköinen vaikutus yksittäisiin käyttäjiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, myös syrjäisillä ja harvaan asutuilla alueilla, sekä käyttäjinä oleviin vammaisiin tai liikuntarajoitteisiin henkilöihin, jos tämä on mahdollista suhteetonta rasitusta aiheuttamatta.

3.   Edellä 2 kohdassa mainittujen seikkojen lisäksi kansallinen sääntelyviranomainen voi myös erityisesti ottaa huomioon seuraavat seikat, jos se pitää tätä tarpeellisena:

a)

sovelletaanko kansallisen lainsäädännön mukaista hintasääntelyä hintoihin;

b)

asiaankuuluvan soveltuvan oikeuden mukaisesti todettu määräävän markkina-aseman väärinkäyttö.

4.   Komissio vahvistaa suuntaviivat 2 ja 3 kohdassa lueteltujen seikkojen soveltamisessa käytettävistä menetelmistä.

5.   Kansallinen sääntelyviranomainen pyytää 2 kohdassa tarkoitettua arviointia varten tätä tarpeellisena pitäessään niitä hintoja koskevaa asiankuuluvaa lisänäyttöä, jota tarvitaan arvioinnin tekemiseen.

6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitettu näyttö sekä mahdolliset arvioitavia hintoja koskevat perustelut on toimitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle yhden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

7.   Kansallisen sääntelyviranomaisen on toimitettava arviointinsa komissiolle viimeistään kyseisen kalenterivuoden 30 päivänä kesäkuuta. Kansallisen sääntelyviranomaisen on lisäksi toimitettava kyseisestä arvioinnista komissiolle versio, joka ei ole luottamuksellinen.

8.   Komissio julkaisee kansallisten sääntelyviranomaisten toimittaman arvioinnin ei-luottamuksellisen version viipymättä ja joka tapauksessa yhden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta.

7 artikla

Kuluttajien tiedonsaanti

Kaikkien elinkeinonharjoittajien, jotka tekevät kuluttajien kanssa direktiivin 2011/83/EU soveltamisalaan kuuluvia kauppasopimuksia, joihin sisältyy rajatylittävien pakettien lähettäminen, on mahdollisuuksien mukaan ja soveltuvin osin annettava ennen sopimuksen tekoa tietoja tiettyä kauppasopimusta koskevista rajatylittävien pakettien toimitusvaihtoehdoista sekä kuluttajan maksettaviksi tulevista rajatylittävien pakettien toimitusmaksuista sekä tarvittaessa valitusten käsittelyssä soveltamistaan periaatteista.

III LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

8 artikla

Seuraamukset

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 23 päivänä marraskuuta 2019 ilmoitettava komissiolle 1 kohdan mukaisesti hyväksymänsä säännökset, ja ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset.

9 artikla

Luottamuksellisuus

Kaikkiin kansallisille sääntelyviranomaisille tai komissiolle tämän asetuksen mukaisesti toimitettuihin luottamuksellisiin liiketoimintatietoihin on sovellettava tiukkoja luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia sovellettavan unionin ja kansallisen oikeuden mukaisesti.

10 artikla

Soveltaminen

Tällä asetuksella ei rajoiteta unionin ja kansallisen oikeuden, pakettipalvelujen tarjoajiin sovellettavien asianmukaisten lupamenettelyjen, sosiaalisten ja työllisyyttä koskevien sääntöjen sekä tietojen toimittamista kansallisille sääntelyviranomaisille koskevien vaatimusten soveltamista, ellei tässä asetuksessa nimenomaisesti toisin säädetä.

11 artikla

Uudelleentarkastelu

Viimeistään 23 päivänä toukokuuta 2020 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi komissio toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle arviointikertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta ja liittää siihen tarvittaessa asetuksen uudelleentarkastelua koskevan lainsäädäntöehdotuksen. Kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä on kuultava, ja niille on annettava tietoja ennen kyseisen kertomuksen laatimista.

Komissio arvioi ainakin seuraavia seikkoja:

a)

miten tämä asetus on edistänyt rajatylittävien pakettipalvelujen parantamista, mukaan lukien kohtuuhintaisuus pk-yritysten ja yksityishenkilöiden kannalta, erityisesti syrjäisillä tai harvaan asutuilla alueilla, ja onko rajatylittävien hintojen avoimuus parantunut;

b)

miten tämä asetus on vaikuttanut rajatylittävien pakettitoimitusten määriin ja verkkokauppaan, mukaan lukien toimitusmaksuja koskevat tiedot;

c)

missä määrin kansallisilla sääntelyviranomaisilla on ollut vaikeuksia tämän asetuksen soveltamisessa, mukaan lukien määrällinen analyysi hallinnollisista seurauksista;

d)

miten muut pakettipalvelujen sisämarkkinoiden toteutumiseen tähtäävät, erityisesti kuluttajansuojaa ja standardien kehittämistä koskevat aloitteet ovat edistyneet.

12 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa direktiivin 97/67/EY 21 artiklalla perustettu postidirektiivikomitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

13 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tätä asetusta sovelletaan 22 päivästä toukokuuta 2018, lukuun ottamatta 8 artiklaa, jota sovelletaan 23 päivästä marraskuuta 2019.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 18 päivänä huhtikuuta 2018.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. PAVLOVA


(1)  EUVL C 34, 2.2.2017, s. 106.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 13. maaliskuuta 2018 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 12. huhtikuuta 2018.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/67/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 1997, yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä (EYVL L 15, 21.1.1998, s. 14).

(4)  Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 1 päivänä elokuuta 2016, Euroopan standardointikomitealle esitetystä postipalveluja ja palvelun laadun parantamista 15 päivänä joulukuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY tueksi koskevasta standardointipyynnöstä.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64).

(6)  Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).


LIITE

Yksittäiset postilähetykset, joita koskeviin pakettipalvelujen tarjoajien hintoihin sovelletaan 5 ja 6 artiklassa säädettyjä hinnoittelun avoimuutta koskevia toimenpiteitä ja arviointia:

a)

500 gramman (kotimaan ja EU:n sisäinen) tavallinen kirje;

b)

1 kilogramman (kotimaan ja EU:n sisäinen) tavallinen kirje;

c)

2 kilogramman (kotimaan ja EU:n sisäinen) tavallinen kirje;

d)

500 gramman (kotimaan ja EU:n sisäinen) kirjattu kirje;

e)

1 kilogramman (kotimaan ja EU:n sisäinen) kirjattu kirje;

f)

2 kilogramman (kotimaan ja EU:n sisäinen) kirjattu kirje;

g)

500 gramman (kotimaan ja EU:n sisäinen) seurattava kirje;

h)

1 kilogramman (kotimaan ja EU:n sisäinen) seurattava kirje;

i)

2 kilogramman (kotimaan ja EU:n sisäinen) seurattava kirje;

j)

1 kilogramman (kotimaan ja EU:n sisäinen) tavallinen paketti;

k)

2 kilogramman (kotimaan ja EU:n sisäinen) tavallinen paketti;

l)

5 kilogramman (kotimaan ja EU:n sisäinen) tavallinen paketti;

m)

1 kilogramman (kotimaan ja EU:n sisäinen) seurattava paketti;

n)

2 kilogramman (kotimaan ja EU:n sisäinen) seurattava paketti;

o)

5 kilogramman (kotimaan ja EU:n sisäinen) seurattava paketti.

Edellä a–o alakohdassa lueteltujen postilähetysten on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

edellä a–i alakohdassa lueteltujen postilähetysten (kirjepostin) kokorajat ovat seuraavat:

Pituus, leveys ja paksuus yhteenlaskettuina: 900 mm, suurin mitta saa olla enintään 600 mm ja pienimmän mitan on oltava yli 20 mm;

b)

edellä j–o alakohdassa luetellut paketit eivät saa olla kooltaan a–i alakohdassa luetelluille kirjeille säädettyä kokoa pienempiä.

Seikat, jotka on otettava huomioon toimitettaessa hintatietoja a–o alakohdan osalta:

(*)

Postilähetysten hintojen on oltava yksittäisten lähetysten hintoja, eivätkä ne saa sisältää määrään tai muuhun erikoiskäsittelyyn perustuvia erikoisalennuksia.

(**)

Kansallisille sääntelyviranomaisille on ilmoitettava arvonlisäveroton hinta.

(***)

Palveluntarjoajien, jotka tarjoavat useita edellä esitetyt ehdot täyttäviä postilähetyksiä, on ilmoitettava edullisin hinta.

(****)

Edellä esitettyjen hintojen on koskettava postilähetyksiä, jotka toimitetaan vastaanottajan kotiin tai muihin tiloihin kohdejäsenvaltiossa tai muihin vastaanottajan pyytämiin tiloihin, jos kyseinen vaihtoehto sisältyy näihin hintoihin ilman lisämaksua.


DIREKTIIVIT

2.5.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 112/29


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2018/645,

annettu 18 päivänä huhtikuuta 2018,

maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta annetun direktiivin 2003/59/EY ja ajokorteista annetun direktiivin 2006/126/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Komissio asettaa 28 päivänä maaliskuuta 2011 julkistamassaan valkoisessa kirjassa, jonka otsikkona on ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” tavoitteeksi nollatoleranssin, jonka mukaisesti unionissa olisi edettävä kohti tilannetta, jossa tieliikennekuolemien määrä on lähellä nollaa, vuoteen 2050 mennessä.

(2)

Tiedonannossaan tieliikenneturvallisuuden poliittisista suuntaviivoista vuosiksi 2011–2020, jonka otsikkona on ”Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta: tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020”, komissio ehdotti tavoitteeksi tieliikennekuolemien puolittamista unionissa vuoteen 2020 mennessä vuodesta 2010 alkaen. Jotta tähän päästäisiin, komissio asetti seitsemän strategista tavoitetta, joihin sisältyivät tienkäyttäjille annettavan koulutuksen parantaminen ja vaaralle alttiiden tienkäyttäjien suojeleminen.

(3)

Eurooppa-neuvosto asetti 23–24 päivänä lokakuuta 2014 pitämässään kokouksessa sitovaksi tavoitteeksi vähentää unionin kasvihuonekaasupäästöjä koko talouden laajuisesti vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna. Tämän päästövähennystavoitteen avulla voidaan saavuttaa Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteet ja kaikkien talouden alojen olisi edistettävä sen saavuttamista. Liikennealalla tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa päästövähennysten ja energiatehokkuuden edistämiseen. Olisi edistyttävä kohti vähäpäästöistä liikennejärjestelmää muun muassa tutkimuksen avulla ja ottamalla käyttöön jo saatavilla olevia kehittyneitä tekniikoita. Kuljettajille on annettava asianmukaista koulutusta, jotta he osaavat ajaa mahdollisimman tehokkaasti.

(4)

Arvioituaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/59/EY (3) täytäntöönpanoa komissio löysi siitä useita puutteita. Tärkeimpiä havaittuja puutteita olivat poikkeusten tulkintaan liittyvät vaikeudet ja oikeudellinen epävarmuus, koulutuksen sisältö, jonka katsottiin soveltuvan kuljettajien tarpeisiin vain osittain, kuljettajien vaikeudet saada toisessa jäsenvaltiossa kokonaan tai osittain suoritettu koulutuksensa vastavuoroisesti tunnustetuksi, ja alaikärajavaatimusten epäjohdonmukaisuudet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2003/59/EY ja 2006/126/EY (4) välillä.

(5)

Direktiivin 2003/59/EY oikeudellisen selkeyden parantamiseksi kaikki viittaukset kumottuihin tai korvattuihin unionin säädöksiin olisi poistettava tai niitä olisi muutettava.

(6)

Jotta parannettaisiin varmuutta ja johdonmukaisuutta suhteessa muihin unionin säädöksiin, direktiivissä 2003/59/EY säädettyihin poikkeuksiin olisi tehtävä useita muutoksia, joissa otetaan huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 561/2006 (5) säädetyt vastaavat poikkeukset. Jotkut kyseisistä poikkeuksista liittyvät tilanteisiin, joissa ajoneuvon kuljettaminen ei ole kuljettajan päätoimi ja joissa direktiivin 2003/59/EY vaatimusten noudattamisen edellyttäminen kuljettajilta aiheuttaisi kuljettajille kohtuutonta rasitusta. Ajoneuvon kuljettamisen ei yleensä katsota olevan kuljettajan päätoimi silloin, kun siihen käytetään vähemmän kuin 30 prosenttia säännöllisestä kuukausittaisesta työajasta.

(7)

Kun ajoneuvoa ei kuljeteta usein, kuljettaminen tapahtuu maaseudulla ja kuljettajat toimittavat tavaroita omaa liiketoimintaansa varten, olisi sovellettava poikkeuksia, kunhan silloinkin taataan liikenneturvallisuus. Koska olosuhteet unionin maaseudulla ovat erilaisia maantieteen, ilmaston ja väestötiheyden kannalta katsottuna, jäsenvaltioiden olisi voitava oman harkintansa mukaan määrittää, voidaanko tällainen ajoneuvon kuljettaminen katsoa satunnaiseksi ja vaikuttaako tällainen poikkeus liikenneturvallisuuteen, esimerkiksi tietyypin, liikennemäärän tai vaaralle alttiiden tienkäyttäjien perusteella.

(8)

Koska etäisyydet, joita tämän direktiivin soveltamisesta vapautettuja maanviljelyä, puutarhaviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta ja kalastusta harjoittavien henkilöiden on työnsä yhteydessä kuljettava, vaihtelevat unionissa, jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää kansallisessa lainsäädännössään yrityksen asemapaikasta laskettavat suurimmat sallitut etäisyydet, joihin poikkeuksia sovelletaan.

(9)

Perustason ammattipätevyysvaatimuksesta vapautettuja kuljettajia olisi kuitenkin, samalla kun he edelleen hyötyvät tästä poikkeuksesta, vaadittava suorittamaan jatkokoulutusta sen varmistamiseksi, että heidän tietämyksensä asioista, jotka ovat keskeisiä heidän ammattinsa kannalta, pysyy ajantasaisena.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä komission kanssa vaihdettava sähköisesti tietoja ammattitaitoa osoittavista todistuksista (CAP). Niiden olisi kehitettävä tarvittava sähköinen alusta ottaen huomioon komission tekemä kustannus-hyötyanalyysi, mukaan lukien mahdollisuus laajentaa direktiivin 2006/126/EY nojalla perustettua EU:n ajokorttiverkostoa. Muiden hyötyjen ohella tämä antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden saada vaivattomasti suoritettua koulutusta koskevia tietoja, joita ei kirjata kuljettajan ajokorttiin. On tärkeää, että jäsenvaltiot ja komissio pyrkivät kehittämään tätä toimintoa edelleen tavoitteena reaaliaikainen saatavuus tienvarsitarkastusten aikana.

(11)

Kun otetaan huomioon koulutuksessa tapahtunut kehitys ja jotta voidaan tehostaa direktiivin 2003/59/EY vaikutuksia liikenneturvallisuuteen ja parantaa kuljettajien koulutuksen soveltuvuutta, koulutuskursseilla olisi painotettava liikenneturvallisuuteen liittyviä aihealueita, kuten vaarojen havaitseminen, vaaralle alttiiden tienkäyttäjien, erityisesti jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja liikuntarajoitteisten henkilöiden, suojelu, polttoainetaloudellinen ajaminen, äärimmäisissä sääolosuhteissa ajaminen ja erityiskuljetukset. Tässä yhteydessä kursseilla olisi käsiteltävä myös älykkäitä liikennejärjestelmiä, ja niitä olisi kehitettävä tekniikan kehityksen tahdissa.

(12)

Jäsenvaltioille olisi annettava selkeä mahdollisuus parantaa ja nykyaikaistaa koulutuskäytäntöjä hyödyntämällä verkko-opetuksen ja sulautuvan opetuksen kaltaisia tieto- ja viestintätekniikan välineitä joissakin koulutusosioissa, kuitenkin siten, että koulutuksen laatu varmistetaan. Parannettaessa ja nykyaikaistettaessa koulutuskäytäntöjä hyödyntämällä tieto- ja viestintätekniikan välineitä on tärkeää ottaa huomioon, että jotkin erityisaiheet edellyttävät käytännön koulutusta eikä niitä voida asianmukaisesti käsitellä näillä oppimisvälineillä, esimerkiksi lumiketjujen asennus tai kuorman varmistus taikka muut koulutusosiot, joissa käytännön puoli on tärkeä. Käytännön koulutus voi mutta sen ei tarvitse koostua ajoneuvon kuljettamisesta. Merkittävä määrä tässä direktiivissä vaadittavasta koulutuksesta olisi suoritettava hyväksytyssä koulutuskeskuksessa.

(13)

Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus unionin lainsäädännössä edellytettyjen erilaisten koulutusmuotojen välillä, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus yhdistää direktiivissä 2003/59/EY säädettyyn koulutukseen erityyppistä soveltuvaa koulutusta, joka koskee esimerkiksi vaarallisten aineiden kuljetusta, vammaisuuteen liittyvää tietoisuutta tai eläinkuljetuksia.

(14)

Jotta jäsenvaltioiden erilaiset käytännöt eivät estäisi vastavuoroista tunnustamista eivätkä rajoittaisi kuljettajien oikeutta suorittaa jatkokoulutus siinä jäsenvaltiossa, jossa he työskentelevät, jäsenvaltion viranomaiset olisi velvoitettava silloin, jos suoritettua koulutusta ei voida merkitä ajokorttiin, myöntämään vakiomalleissa määrätyssä muodossa oleva kuljettajan ammattipätevyyskortti, jolla varmistetaan vastavuoroinen tunnustaminen jokaiselle direktiivin 2003/59/EY vaatimukset täyttävälle kuljettajalle.

(15)

Kolmansien maiden kuljettajien kuljettajatodistuksen käyttö todisteena koulutusvaatimusten täyttämisestä saattaa muodostaa esteen kuljettajille, jos liikenteenharjoittaja palauttaa todistuksen sen myöntäneille viranomaisille, erityisesti jos kyseiset kuljettajat haluavat ottaa vastaan työn toisessa jäsenvaltiossa. Jotta vältettäisiin tilanteet, joissa kuljettajan on tällaisissa olosuhteissa uuden työn vastaanottaessaan suoritettava koulutus uudelleen, jäsenvaltioita olisi kannustettava yhteistyöhön ja tietojenvaihtoon kuljettajien ammattipätevyydestä.

(16)

Saumattoman siirtymisen mahdollistamiseksi voimassa olevat kuljettajatodistukset ja voimassa olevat kuljettajan ammattipätevyyskortit, jotka on myönnetty ennen tällä direktiivillä muutettujen säännösten soveltamista sovellettujen sääntöjen mukaisesti, olisi tunnustettava niiden voimassaolon päättymispäivään asti. Kyseiset muutokset eivät mitätöi ennen niiden soveltamista suoritettua koulutusta tai ajokortteja, jotka on myönnetty osoituksena tällaisen koulutuksen suorittamisesta.

(17)

Jotta voitaisiin selkeyttää oikeustilaa ja varmistaa yhdenmukaistetut alaikärajavaatimukset direktiiviä 2003/59/EY sovellettaessa, direktiivissä 2006/126/EY olisi säädettävä selkeästä poikkeuksesta, jonka mukaan ajokortit voidaan myöntää direktiivissä 2003/59/EY säädetyistä alaikärajoista lähtien. Tämä selvennys koskee tiettyjen ajoneuvoluokkien kuljettajiin, joilla on CAP-todistus, sovellettavaa yleistä alaikärajaa, eikä se vaikuta nykyisiin mahdollisuuksiin alentaa tällaisia alaikärajavaatimuksia tai myöntää niihin poikkeuksia.

(18)

Direktiiviin 2006/126/EY tehtävät muutokset olisi rajoitettava niihin, jotka liittyvät suoraan direktiivin 2003/59/EY tarkistamiseen ja vaihtoehtoisella polttoaineella toimivien ajoneuvojen käytön helpottamiseen. Perusteellisempi analyysi direktiivin 2006/126/EY täytäntöönpanosta ja soveltamisesta, mukaan lukien tiettyjen ajoneuvoluokkien välinen erottelu, vaikuttaa suotavalta ja olisi sisällytettävä direktiivin 2006/126/EY mahdolliseen tulevaan tarkasteluun.

(19)

Jotta voitaisiin myötävaikuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja ilmanlaadun parantamiseen helpottamalla vaihtoehtoisella polttoaineella toimivien ajoneuvojen käyttöä, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus sallia alueellaan B-luokan ajokortin haltijan kuljettaa tietyn tyyppisiä vaihtoehtoisella polttoaineella toimivia ajoneuvoja, joiden suurin sallittu massa on enemmän kuin 3 500 kg mutta enintään 4 250 kg. Kyseisen 3 500 kg:n ylittämismahdollisuuden ehtona olisi oltava, että sallittu lisämassa johtuu yksinomaan vaihtoehtoisista käyttövoimajärjestelmistä aiheutuvasta lisäpainosta, ja jollei rajoituksista ja ehdoista, joiden tarkoituksena on välttää liikenneturvallisuuteen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, muuta johdu.

(20)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydelle ja jatkokoulutukselle asetetun unionin laajuisen standardin parantaminen, vaan se voidaan tieliikenteen rajat ylittävän luonteen vuoksi ja niiden kysymysten vuoksi, joita tällä direktiivillä on määrä ratkaista, saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(21)

Direktiivit 2003/59/EY ja 2006/126/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 2003/59/EY seuraavasti:

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan kuljetustoimintaan, jota suorittavat:

a)

jäsenvaltion kansalaiset; ja

b)

kolmannen maan kansalaiset, joilla on jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen kanssa työsuhde tai joita jäsenvaltioon sijoittautunut yritys käyttää;

jäljempänä ’kuljettajat’, jotka suorittavat maantiekuljetuksia unionissa seuraavanlaisilla ajoneuvoilla:

ajoneuvot, joiden kuljettamiseen vaaditaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY (*1) mukainen luokkaan C1, C1 + E, C tai C + E kuuluva tai vastaavaksi tunnustettu ajokortti,

ajoneuvot, joiden kuljettamiseen vaaditaan direktiivin 2006/126/EY mukainen luokkaan D1, D1 + E, D tai D + E kuuluva tai vastaavaksi tunnustettu ajokortti.

Tätä direktiiviä sovellettaessa viittaukset plus-merkin (”+”) sisältäviin ajokorttiluokkiin on luettava liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

(*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/126/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, ajokorteista (EUVL L 403, 30.12.2006, s. 18).”"

2)

Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

Poikkeukset

1.   Tätä direktiiviä ei sovelleta kuljettajiin, jotka kuljettavat ajoneuvoja:

a)

joiden suurin sallittu nopeus on enintään 45 kilometriä tunnissa;

b)

jotka ovat puolustusvoimien, väestönsuojelun, palokunnan, yleisestä järjestyksestä vastaavien laitosten ja kiireellisten sairaankuljetuspalvelujen käytössä tai valvonnassa, kun tieliikennettä harjoitetaan näille laitoksille osoitettujen tehtävien johdosta;

c)

joilla tehdään tietestejä teknisiä parannuksia, korjausta tai huoltoa varten, tai kuljettajiin, jotka kuljettavat uusia tai muunnettuja ajoneuvoja, joita ei ole vielä otettu liikenteeseen;

d)

joiden kuljettamiseen vaaditaan D- tai D1-luokan ajokortti ja joita huoltohenkilöstö kuljettaa ilman matkustajia liikenteenharjoittajan käyttämän lähimmän huoltotukikohdan läheisyydessä sijaitsevaan huoltokeskukseen tai sijaitsevasta huoltokeskuksesta, edellyttäen, että tällaisten ajoneuvojen kuljettaminen ei ole kuljettajan päätoimi;

e)

joita käytetään hälytys- tai pelastusajoneuvoina, mukaan lukien humanitaarisen avun kuljettamiseen muuten kuin kaupallisesti käytettävät ajoneuvot;

f)

joita käytetään ajo-opetukseen ja suoritettavaan tutkintoon henkilölle, joka pyrkii saamaan ajokortin tai ammattitaitoa osoittavan todistuksen (CAP) 6 artiklan ja 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, edellyttäen, ettei ajoneuvoja käytetä kaupallisessa tavara- tai henkilöliikenteessä;

g)

joita käytetään muussa kuin kaupallisessa henkilö- tai tavaraliikenteessä;

h)

joita käytetään kuljettajan työssään käyttämien materiaalien, laitteiden tai koneiden kuljettamiseen, edellyttäen, että tällaisten ajoneuvojen kuljettaminen ei ole kuljettajan päätoimi.

Tämän kohdan f alakohdan osalta tätä direktiiviä ei sovelleta henkilöön, joka pyrkii saamaan ajokortin tai CAP-todistuksen 6 artiklan ja 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kun kyseinen henkilö saa lisäajo-opetusta työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana, jos kyseisen henkilön seurassa on toinen henkilö, jolla on CAP-todistus, tai ajo-opettaja, kyseisessä alakohdassa säädettyyn tarkoitukseen käytettyä ajoneuvoluokkaa varten.

2.   Tätä direktiiviä ei sovelleta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

kuljettajat käyttävät ajoneuvoja maaseudulla toimittaakseen tavaroita omaa liiketoimintaansa varten;

b)

kuljettajat eivät tarjoa kuljetuspalveluja; ja

c)

jäsenvaltiot katsovat, että kuljetus on satunnaista eikä vaikuta liikenneturvallisuuteen.

3.   Tätä direktiiviä ei sovelleta maanviljelyä, puutarhaviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta tai kalastusta harjoittavien yritysten käyttämien tai ilman kuljettajaa vuokraamien sellaisten ajoneuvojen kuljettajiin, joita käytetään tavarankuljetukseen niiden omassa yritystoiminnassa, paitsi jos ajoneuvon kuljettaminen on osa kuljettajan päätoimea tai ajoneuvon kuljettaminen ylittää kansallisessa lainsäädännössä määritetyn etäisyyden ajoneuvon omistavan tai vuokraavan yrityksen asemapaikasta.”

3)

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Jatkokoulutus

Jatkokoulutus muodostuu koulutuksesta, jonka avulla ammattitaitoa osoittavien todistusten (CAP) haltijat voivat täydentää ammattiinsa liittyvää keskeistä tietämystä ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota tieturvallisuuteen, työterveyteen ja -turvallisuuteen ja ajamisen ympäristövaikutusten vähentämiseen.

Hyväksytty koulutuskeskus järjestää kyseisen koulutuksen liitteessä I olevan 5 osan mukaisesti. Koulutus muodostuu luokkaopetuksesta, käytännön koulutuksesta ja, jos sitä on saatavilla, tieto- ja viestintätekniikan välineiden avulla tai korkeatasoisissa simulaattoreissa annettavasta koulutuksesta. Jos kuljettaja siirtyy toisen yrityksen palvelukseen, on jo suoritettu jatkokoulutus otettava huomioon.

Jatkokoulutuksen tarkoituksena on syventää ja kerrata tietämystä joidenkin liitteessä I olevassa 1 osassa tarkoitettujen oppiaineiden osalta. Siihen on kuuluttava useita oppiaineita ja aina sisällyttävä vähintään yksi tieturvallisuuteen liittyvä oppiaine. Koulutukseen sisältyvissä oppiaineissa on otettava huomioon asiaankuuluvan lainsäädännön ja tekniikan kehitys sekä mahdollisuuksien mukaan kuljettajan erityiset koulutustarpeet.”

4)

Korvataan 9 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Tämän direktiivin 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen kuljettajien on hankittava tämän direktiivin 5 artiklassa tarkoitettu perustason ammattipätevyys siinä jäsenvaltiossa, jossa on heidän vakinainen asuinpaikkansa, sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2006/126/EY 12 artiklassa.”

5)

Korvataan 10 artikla seuraavasti:

”10 artikla

Unionin koodi

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä perustason ammattipätevyyden osoittavan CAP-todistuksen ja jatkokoulutuksen osoittavan CAP-todistuksen perusteella sekä tämän direktiivin 5 artiklan 2 ja 3 kohdan ja tämän direktiivin 8 artiklan säännökset huomioon ottaen direktiivin 2006/126/EY liitteessä I säädetty yhdenmukaistettu unionin koodi 95 vastaavan ajokorttiluokan viereen

ajokorttiin tai

tämän direktiivin liitteessä II esitetyn mallin mukaisesti laadittuun kuljettajan ammattipätevyyskorttiin.

Jos sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa CAP-todistus myönnettiin, eivät voi merkitä unionin koodia ajokorttiin, niiden on myönnettävä kuljettajalle kuljettajan ammattipätevyyskortti.

Jäsenvaltion myöntämä kuljettajan ammattipätevyyskortti on tunnustettava vastavuoroisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on ammattipätevyyskorttia myönnettäessä tarkistettava ajokortin kelpoisuus asianomaisessa ajoneuvoluokassa.

2.   Edellä 1 artiklan b alakohdassa tarkoitetun kuljettajan, joka kuljettaa maanteiden tavaraliikenteessä käytettäviä ajoneuvoja, on myös annettava todistaa, että hänellä on tässä direktiivissä säädetty ammattipätevyys ja koulutus, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1072/2009 (*2) säädetyn kuljettajatodistuksen avulla edellyttäen, että siinä on unionin koodi 95. Tätä direktiiviä sovellettaessa kuljettajatodistuksen myöntävän jäsenvaltion on merkittävä unionin koodi 95 kuljettajatodistuksen kohtaan ”Huomautuksia”, jos asianomainen kuljettaja on täyttänyt tässä direktiivissä säädetyt ammattipätevyys- ja koulutusvaatimukset.

3.   Kuljettajatodistukset, joissa ei ole unionin koodia 95 ja jotka on myönnetty ennen 23 päivää toukokuuta 2020 asetuksen (EY) N:o 1072/2009 5 artiklan ja erityisesti sen 7 kohdan mukaisesti todisteeksi tämän direktiivin mukaisten koulutusvaatimusten noudattamisesta, hyväksytään todistuksena ammattipätevyydestä niiden voimassaolon päättymispäivään asti.

(*2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1072/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 72).”"

6)

Lisätään artikla seuraavasti:

”10 a artikla

Valvontaverkosto

1.   Jäsenvaltioiden on valvontatarkoituksia varten vaihdettava tietoja myönnetyistä tai peruutetuista CAP-todistuksista. Tätä varten jäsenvaltioiden on yhteistyössä komission kanssa kehitettävä sähköinen verkosto tai pyrittävä laajentamaan olemassa olevaa verkostoa ottaen huomioon kustannustehokkainta vaihtoehtoa koskevan komission arvioinnin.

2.   Verkosto voi sisältää CAP-todistuksiin sisältyviä tietoja sekä CAP-todistuksia koskeviin hallintomenettelyihin liittyviä tietoja.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilötietojen käsittely suoritetaan yksinomaan tämän direktiivin ja erityisesti tässä direktiivissä vahvistettujen koulutusvaatimusten noudattamisen todentamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (*3) mukaisesti.

4.   Pääsy verkostoon on suojattava. Jäsenvaltiot voivat myöntää pääsyn ainoastaan tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille.

(*3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).”"

7)

Muutetaan liitteet I ja II tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

Muutetaan direktiivi 2006/126/EY seuraavasti:

1)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a)

muutetaan 4 kohta seuraavasti:

i)

korvataan e alakohdan kolmas luetelmakohta seuraavasti:

”—

C1- ja C1E-luokkien alaikäraja on 18 vuotta;”

ii)

korvataan g alakohdan toinen luetelmakohta seuraavasti:

”—

C- ja CE-luokkien alaikäraja on 21 vuotta;”

iii)

korvataan i alakohdan toinen luetelmakohta seuraavasti:

”—

D1- ja D1E-luokkien alaikäraja on 21 vuotta;”

iv)

korvataan k alakohdan toinen luetelmakohta seuraavasti:

”—

D- ja DE-luokkien alaikäraja on 24 vuotta;”

b)

lisätään kohta seuraavasti:

”7.   Tämän artiklan 4 kohdan g, i ja k alakohdassa säädetyistä alaikärajoista poiketen C- ja CE-luokkien ajokortin myöntämisen alaikäraja on alaikäraja, joka vaaditaan tapauksen mukaan CAP-todistuksen haltijoilta kyseisten luokkien ajoneuvojen kuljettamiseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/59/EY (*4) 5 artiklan 2 kohdan, D1-ja D1E- luokkien ajokortin 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan i alakohdan ensimmäisen alakohdan, D- ja DE-luokkien ajokortin 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohdan ensimmäisen alakohdan tai 5 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Jos jäsenvaltio sallii direktiivin 2003/59/EY 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan i alakohdan toisen alakohdan tai 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohdan toisen alakohdan mukaisesti ajamisen alueellaan tätä nuoremmille, ajokortti on voimassa ainoastaan ajokortin myöntäneen jäsenvaltion alueella siihen asti, kunnes ajokortin haltija on saavuttanut tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun asiaankuuluvan alaikärajan ja hänellä on CAP-todistus.

(*4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/59/EY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2003, maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 ja neuvoston direktiivin 91/439/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 76/914/ETY kumoamisesta (EUVL L 226, 10.9.2003, s. 4).”"

2)

Lisätään 6 artiklan 4 kohtaan alakohta seuraavasti:

”c)

neuvoston direktiivin 96/53/EY (*5) 2 artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoisella polttoaineella toimivia ajoneuvoja, joiden suurin sallittu massa on enemmän kuin 3 500 kg mutta enintään 4 250 kg, tavaroiden kuljettamiseen ilman perävaunua, jos kuljettajalle on myönnetty vähintään kaksi vuotta aiemmin B-luokan ajokortti, sillä edellytyksellä, että 3 500 kg:n ylittävä massa johtuu yksinomaan käyttövoimajärjestelmän lisäpainosta suhteessa sellaisen mitoiltaan saman ajoneuvon käyttövoimajärjestelmään, joka on varustettu tavanomaisella kipinäsytytteisellä tai puristussytytteisellä polttomoottorilla, ja että kuorman tilavuus ei kasva suhteessa samaan ajoneuvoon.

(*5)  Neuvoston direktiivi 96/53/EY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1996, tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista (EYVL L 235, 17.9.1996, s. 59).”"

3)

Korvataan 15 artikla seuraavasti:

”15 artikla

Keskinäinen avunanto

1.   Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan tämän direktiivin täytäntöönpanossa ja vaihdettava myöntämiään, vaihtamiaan, korvaamiaan, uusimiaan tai peruuttamiaan ajokortteja koskevat tiedot. Niiden on käytettävä tätä varten perustettua EU:n ajokorttiverkostoa sitten, kun se on toiminnassa.

2.   Verkostoa voidaan käyttää myös tietojenvaihtoon unionin lainsäädännössä säädettyjä valvontatarkoituksia varten.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä direktiivissä tarkoitettu henkilötietojen käsittely suoritetaan yksinomaan tämän direktiivin sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2003/59/EY ja (EU) 2015/413 (*6) täytäntöönpanemiseksi. Tämän direktiivin puitteissa suoritettava henkilötietojen käsittely on toteutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2016/679 (*7) ja (EY) N:o 45/2001 (*8) mukaisesti.

4.   Pääsy verkostoon on suojattava. Jäsenvaltiot voivat myöntää pääsyn ainoastaan tämän direktiivin sekä direktiivien 2003/59/EY ja (EU) 2015/413 täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille.

(*6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/413, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2015, liikenneturvallisuuteen liittyviä liikennerikkomuksia koskevan rajat ylittävän tietojenvaihdon helpottamisesta (EUVL L 68, 13.3.2015, s. 9);"

(*7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1);"

(*8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).”"

3 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 23 päivänä toukokuuta 2020, lukuun ottamatta tämän direktiivin 1 artiklan 6 kohdan noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka on saatettava voimaan viimeistään 23 päivänä toukokuuta 2021. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 18 päivänä huhtikuuta 2018.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. PAVLOVA


(1)  EUVL C 288, 31.8.2017, s. 115.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 13. maaliskuuta 2018 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 12. huhtikuuta 2018.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/59/EY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2003, maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 ja neuvoston direktiivin 91/439/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 76/914/ETY kumoamisesta (EUVL L 226, 10.9.2003, s. 4).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/126/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, ajokorteista (EUVL L 403, 30.12.2006, s. 18).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 561/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1).


LIITE

Muutetaan direktiivin 2003/59/EY liitteet seuraavasti:

1)

Muutetaan liite I seuraavasti:

a)

muutetaan 1 jakso seuraavasti:

i)

korvataan toinen kohta seuraavasti:

”Ammattipätevyyden vähimmäistason on oltava rinnastettavissa vähintään 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen (*1) liitteessä II säädetyn eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tasoon 2.

(*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi (EUVL C 111, 6.5.2008, s. 1).”;"

ii)

korvataan 1.2 kohta seuraavasti:

1.2   tavoite: tuntea hallintalaitteiden tekniset ominaisuudet ja toiminta ajoneuvon hallitsemiseksi, kulumisen minimoimiseksi ja toimintahäiriöiden ennaltaehkäisemiseksi

jarrujen ja hidastimen käyttörajoitukset, jarrujen ja hidastimen yhteiskäyttö, nopeuden ja vaihteiston välityssuhteen yhteyden parantaminen, ajoneuvon inertian hyödyntäminen, hidastus- ja jarrutuskeinojen käyttö alamäessä, toimenpiteet toimintahäiriöiden varalle, elektronisten ja mekaanisten laitteiden kuten ajonvakautusjärjestelmien (ESC), kehittyneiden hätäjarrutusjärjestelmien (AEBS), lukkiutumattomien jarrujärjestelmien (ABS), luistonestojärjestelmien (TCS) ja ajoneuvoissa olevien seurantajärjestelmien (IVMS) sekä muiden käyttöön hyväksyttyjen kuljettajan apulaitteiden tai automaatiolaitteiden käyttö,”;

iii)

korvataan 1.3 kohta seuraavasti:

1.3   tavoite: osata optimoida polttoaineen kulutus

polttoaineen kulutuksen optimointi soveltamalla kohtien 1.1 ja 1.2 taitotietoa, liikennevirtojen ennakoinnin, muihin ajoneuvoihin pidettävän asianmukaisen etäisyyden ja ajoneuvon liikemäärän, vakionopeuden, pehmeän ajotyylin ja asianmukaisen rengaspaineen merkitys sekä älykkäiden liikennejärjestelmien tuntemus, jotta voidaan tehostaa ajamista ja parantaa reittien suunnittelua,”;

iv)

lisätään kohta ennen otsikkoa ”Ajokortit C, C + E, C1 ja C1 + E” seuraavasti:

1.3 a   tavoite: osata ennakoida ja arvioida liikenteen riskejä ja mukautua niihin

 

olla tietoinen erilaisista tie-, liikenne- ja sääolosuhteista ja mukautua niihin, ennakoida tulevia tapahtumia, ymmärtää, miten matka valmistellaan ja suunnitellaan epätavallisissa sääolosuhteissa, olla perehtynyt niihin liittyvien turvalaitteiden käyttöön ja ymmärtää, milloin matkaa on lykättävä tai se on peruutettava äärimmäisten sääolosuhteiden vuoksi, mukautua liikenteen riskeihin, mukaan lukien vaarallinen ajotapa tai huomion herpaantuminen ajaessa (esimerkiksi elektronisten laitteiden käytön, syömisen tai juomisen jne. takia), tunnistaa vaaralliset tilanteet ja mukautua niihin sekä osata hallita niistä aiheutuvaa stressiä, erityisesti ajoneuvojen koon ja painon sekä vaaralle alttiiden tienkäyttäjien, kuten jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen, osalta,

 

tunnistaa mahdollisia vaaratilanteita ja asianmukaisesti tulkita, kuinka tällaiset mahdolliset vaaratilanteet voivat muuttua tilanteiksi, joissa törmäystä ei enää voida estää, sekä valita ja toteuttaa toimia turvaetäisyyksien nostamiseksi tasolle, jolla törmäys on vielä mahdollista estää tällaisen mahdollisen vaaratilanteen syntyessä,”;

v)

korvataan 1.4 kohta seuraavasti:

1.4   tavoite: osata kuormata ajoneuvo turvallisuussääntöjen ja ajoneuvon tarkoituksenmukaisen käytön mukaisesti

 

ajoneuvoihin liikkeessä vaikuttavat voimat, vaihteiston välityssuhteiden käyttö ajoneuvon kuorman ja tieprofiilin mukaan, automaattivaihteiston käyttö, ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän hyötykuorman määrittäminen, hyötytilavuuden määrittäminen, kuormituksen jakautuminen, akselin ylikuormituksen seuraukset, ajoneuvon vakaus ja painopiste, pakkausten ja kuormalavojen tyypit,

 

tärkeimmät lukitusta edellyttävät tavaraluokat, kiilaus- ja lukitusmenetelmät, lukitushihnojen käyttö, lukituslaitteiden tarkistus, käsittelylaitteiden käyttö, suojapeitteiden asettaminen ja poistaminen,”;

vi)

korvataan 1.5 kohta seuraavasti:

1.5   tavoite: pystyä huolehtimaan matkustajien turvallisuudesta ja mukavuudesta

pitkittäisten ja poikittaisten liikkeiden hallinta, tienkäytön jakaminen, sijainti ajoradalla, pehmeä jarrutus, akselinylityksen hallinta, erityisinfrastruktuurien käyttö (julkiset alueet, erikoiskaistat), turvallisen ajamisen ja kuljettajan muiden tehtävien välisten ristiriitojen ratkaiseminen, vuorovaikutus matkustajien kanssa, tiettyjen matkustajaryhmien (vammaiset henkilöt, lapset) kuljettamiseen liittyvät erityispiirteet,”;

vii)

korvataan 1.6 kohta seuraavasti:

1.6   tavoite: osata kuormata ajoneuvo turvallisuussääntöjen ja ajoneuvon tarkoituksenmukaisen käytön mukaisesti

ajoneuvoihin liikkeessä vaikuttavat voimat, vaihteiston välityssuhteiden käyttö ajoneuvon kuorman ja tieprofiilin mukaan, automaattivaihteiston käyttö, ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän hyötykuorman määrittäminen, kuormituksen jakautuminen, akselin ylikuormituksen seuraukset, ajoneuvon vakaus ja painopiste,”;

viii)

korvataan 2.1 kohta seuraavasti:

2.1   tavoite: tuntea tieliikenteen sosiaalinen ympäristö ja sitä koskeva säännöstö

kuljetusalan enimmäistyöajat, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 561/2006 (*2) ja (EU) N:o 165/2014 (*3) periaatteet, soveltaminen ja seuraukset, seuraamukset ajopiirturin käyttämättä jättämisestä, virheellisestä käytöstä tai väärentämisestä, tieliikenteen sosiaalisen ympäristön tunteminen, kuljettajan oikeudet ja velvollisuudet perustason ammattipätevyyden ja jatkokoulutuksen osalta,

(*2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 561/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1)."

(*3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 165/2014, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista, tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 kumoamisesta sekä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta (EUVL L 60, 28.2.2014, s. 1).”;"

ix)

korvataan 2.2 kohta seuraavasti:

2.2   tavoite: tuntea tavaraliikennettä koskeva säännöstö

kuljetusluvat, ajoneuvossa mukana kuljetettavat asiakirjat, tiettyjen teiden käyttöä koskevat kiellot, tienkäyttömaksut, tavaraliikennettä koskevien vakiosopimusten velvoitteet, kuljetussopimukseen kuuluvien asiakirjojen laadinta, kansainväliset kuljetusluvat, tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta tehdyn yleissopimuksen (CMR-sopimuksen) mukaiset velvoitteet, kansainvälisen rahtikirjan laadinta, rajanylitys, huolitsijat, tavaroiden mukana olevat erityisasiakirjat,”;

x)

korvataan 3.7 kohta seuraavasti:

3.7   tavoite: tuntea maanteiden tavaraliikenteen taloudellinen ympäristö ja markkinajärjestelmä

maanteiden tavaraliikenne suhteessa muihin kuljetusmuotoihin (kilpailu, rahtaajat), maanteiden tavaraliikenteen eri toimintamuodot (muiden lukuun ja omaan lukuun tehtävät kuljetukset, kuljetuksiin liittyvät toiminnot), kuljetusyritysten päätyyppien ja kuljetuksiin liittyvien toimintojen organisointi, erityiskuljetusmuodot (säiliökuljetukset, kylmäkuljetukset, vaarallisten aineiden kuljetukset, eläinkuljetukset jne.), alan muutokset (palvelujen monipuolistaminen, rautatie-maantiekuljetukset, alihankinnat jne.),”;

xi)

korvataan 3.8 kohta seuraavasti:

3.8   tavoite: tuntea maanteiden henkilöliikenteen taloudellinen ympäristö ja markkinajärjestelmä

maanteiden henkilöliikenne suhteessa muihin kuljetusmuotoihin (raideliikenne, yksityisautot), maanteiden henkilöliikenteen eri toimintamuodot, vammaisuuteen liittyvä tietoisuus, maan rajojen ylittäminen (kansainvälinen liikenne), maanteiden henkilöliikenneyritysten päätyyppien organisointi.”;

b)

muutetaan 2 jakso seuraavasti:

i)

korvataan kohta 2.1 seuraavasti:

”2.1   Opetukseen osallistumisen ja kokeen suorittamisen käsittävä vaihtoehto

Perustason ammattipätevyyteen liittyvään koulutukseen on sisällyttävä opetusta kaikissa 1 jaksossa luetelluissa oppiaineissa. Tämän perustason ammattipätevyyteen liittyvän koulutuksen keston on oltava 280 tuntia.

Kunkin kuljettajan on saatava vähintään 20 tuntia henkilökohtaista ajo-opetusta asianomaisen luokan ajoneuvolla, joka täyttää vähintään direktiivissä 2006/126/EY vahvistetut koeajoneuvojen vaatimukset.

Edellä tarkoitetussa henkilökohtaisessa ajo-opetuksessa kuljettajan ammattiin pyrkivän seurassa on oltava opettaja, joka on hyväksytyn koulutuskeskuksen palveluksessa. Kukin kuljettajan ammattiin pyrkivä voi saada henkilökohtaista ajo-opetusta enintään 8 tuntia edellä mainituista 20 tunnista erityisellä testialueella tai korkeatasoisessa simulaattorissa, jotta voidaan arvioida edistymistä turvallisuusmääräyksiin perustuvassa järkevässä ajokäyttäytymisessä, erityisesti ajoneuvon hallintaa kunnoltaan vaihtelevilla ajoradoilla vaihtelevissa ilmasto-olosuhteissa valoisaan ja pimeään aikaan sekä kykyä optimoida polttoaineen kulutusta.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että hyväksytty koulutuskeskus antaa osan koulutuksesta tieto- ja viestintätekniikan välineiden avulla, kuten verkko-opetuksena, varmistaen samalla, että koulutuksen korkea laatu ja tehokkuus säilytetään ja että valitaan oppiaineet, joissa tieto- ja viestintätekniikan välineitä voidaan käyttää tehokkaimmin. Jäsenvaltioiden on erityisesti edellytettävä luotettavaa käyttäjän tunnistusta ja asianmukaisia valvontakeinoja. Jäsenvaltiot voivat lukea muussa unionin lainsäädännössä vaadittua erityiskoulutusta osaksi koulutusta. Tähän sisältyvät muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/68/EY (*4) edellytetty vaarallisten aineiden kuljetusta koskeva koulutus, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 181/2011 (*5) edellytetty vammaisuuteen liittyvää tietoisuutta lisäävä koulutus ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2005 (*6) edellytetty eläinkuljetuksia koskeva koulutus.

Perustason ammattipätevyyteen liittyvän koulutuksen keston on 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen kuljettajien osalta oltava 70 tuntia, joista 5 tuntia on henkilökohtaista ajo-opetusta.

Tämän koulutuksen jälkeen jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset teettävät tai niiden nimeämä yksikkö teettää kuljettajalla kirjallisen tai suullisen kokeen. Kokeen on sisällettävä vähintään yksi kysymys 1 jaksossa esitetyn oppiaineluettelon jokaista tavoitetta kohti.

(*4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/68/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista (EUVL L 260, 30.9.2008, s. 13)."

(*5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 181/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 1)."

(*6)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2005, annettu 22 päivänä joulukuuta 2004, eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta (EUVL L 3, 5.1.2005, s. 1).”;"

ii)

korvataan 2.2 kohdassa olevan b alakohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Käytännön kokeessa käytettävän ajoneuvon on täytettävä vähintään direktiivissä 2006/126/EY säädetyt koeajoneuvojen vaatimukset.”;

c)

korvataan 3 ja 4 jakso seuraavasti:

”3 jakso: 3 artiklan 2 kohdassa säädetty nopeutettu perustason ammattipätevyyskoulutus

Nopeutettuun perustason ammattipätevyyskoulutukseen on sisällyttävä opetusta kaikissa 1 jaksossa luetelluissa oppiaineissa. Sen keston on oltava 140 tuntia.

Kunkin kuljettajan ammattiin pyrkivän on saatava vähintään 10 tuntia henkilökohtaista ajo-opetusta asianomaisen luokan ajoneuvolla, joka täyttää vähintään direktiivissä 2006/126/EY säädetyt koeajoneuvojen vaatimukset.

Edellä tarkoitetussa henkilökohtaisessa ajo-opetuksessa kuljettajan ammattiin pyrkivän seurassa on oltava opettaja, joka on hyväksytyn koulutuskeskuksen palveluksessa. Kukin kuljettajan ammattiin pyrkivä voi saada henkilökohtaista ajo-opetusta enintään neljä tuntia edellä mainituista 10 tunnista erityisellä testialueella tai korkeatasoisessa simulaattorissa, jotta voidaan arvioida edistymistä turvallisuusmääräyksiin perustuvassa järkevässä ajokäyttäytymisessä, erityisesti ajoneuvon hallintaa eri tieolosuhteissa ja sitä, miten kyseiset olosuhteet vaihtelevat eri ilmasto-olosuhteissa valoisaan ja pimeään aikaan sekä kykyä optimoida polttoaineen kulutusta.

Edellä 2.1 kohdan neljännen alakohdan säännöksiä sovelletaan myös nopeutettuun perustason ammattipätevyyskoulutukseen.

Nopeutetun perustason ammattipätevyyskoulutuksen keston on 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen kuljettajien osalta oltava 35 tuntia, joista 2,5 tuntia on henkilökohtaista ajo-opetusta.

Tämän koulutuksen jälkeen jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset teettävät tai niiden nimeämä yksikkö teettää kuljettajalla kirjallisen tai suullisen kokeen. Kokeen on sisällettävä vähintään yksi kysymys 1 jaksossa esitetyn oppiaineluettelon jokaista tavoitetta kohti.

4 jakso: 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty pakollinen jatkokoulutus

Hyväksytty koulutuskeskus järjestää pakolliset jatkokoulutuskurssit. Jatkokoulutuksen keston on oltava 35 tuntia joka viides vuosi, ja se järjestetään jaksoissa, joiden kesto on vähintään 7 tuntia ja jotka voidaan jakaa kahdelle peräkkäiselle päivälle. Verkko-opetusta käytettäessä hyväksytyn koulutuskeskuksen on varmistettava, että koulutuksen asianmukainen laatu säilytetään, mukaan lukien valitsemalla oppiaineet, joissa tieto- ja viestintätekniikan välineitä voidaan käyttää tehokkaimmin. Jäsenvaltioiden on erityisesti edellytettävä luotettavaa käyttäjän tunnistusta ja asianmukaisia valvontakeinoja. Verkko-opetuksen kesto voi olla enintään 12 tuntia. Vähintään yhteen koulutuskurssin jaksoista on kuuluttava liikenneturvallisuuteen liittyvä oppiaine. Koulutuksen sisällössä on otettava huomioon kuljettajan harjoittamaan kuljetustoimintaan liittyvät erityistarpeet ja asiaankuuluvan lainsäädännön ja tekniikan kehitys sekä mahdollisuuksien mukaan kuljettajan erityiset koulutustarpeet. Mainittuun 35 tunnin kestoon olisi kuuluttava useita eri oppiaineita, myös kertauskoulutusta, jos ilmenee, että kuljettaja tarvitsee erityistä tukiopetusta.

Jäsenvaltiot voivat harkita suoritetun, muussa unionin lainsäädännössä vaaditun erityiskoulutuksen lukemista enintään yhdeksi vaadituista 7 tunnin jaksoista. Tähän sisältyvät muun muassa direktiivissä 2008/68/EY vaadittu vaarallisten aineiden kuljetusta koskeva koulutus, asetuksessa (EY) N:o 1/2005 vaadittu eläinkuljetuksia koskeva koulutus ja henkilöliikenteessä asetuksessa (EU) N:o 181/2011 vaadittu vammaisuuteen liittyvää tietoisuutta lisäävä koulutus. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää, että direktiivissä 2008/68/EY vaadittu, vaarallisten aineiden kuljetusta koskeva suoritettu erityiskoulutus luetaan kahdeksi vaadituista 7 tunnin jaksoista, edellyttäen, että tämä on ainoa jatkokoulutuksessa huomioon otettava muu koulutus.”

2)

Muutetaan liite II seuraavasti:

a)

korvataan otsikko seuraavasti:

”KULJETTAJAN AMMATTIPÄTEVYYSKORTTIA VARTEN VAHVISTETTUA EUROOPAN UNIONIN MALLIA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET”;

b)

muutetaan 2 jakso seuraavasti:

i)

Kuljettajan ammattipätevyyskortin etupuolen osalta

korvataan d alakohdan 9 alakohta seuraavasti:

”9.

ajoneuvoluokat, joiden osalta kuljettaja täyttää perustason ammattipätevyyttä ja jatkokoulutusta koskevat vaatimukset;”

korvataan e alakohdan ensimmäinen virke seuraavasti:

”merkintä ”Euroopan unionin malli” painettuna kortin myöntävän jäsenvaltion kielellä tai kielillä ja merkintä ”kuljettajan ammattipätevyyskortti” muilla Euroopan unionin virallisilla kielillä sinisellä painettuna muodostavat kortin taustan:”;

ii)

korvataan kuljettajan ammattipätevyyskortin kääntöpuolen osalta a alakohdan 9 ja 10 alakohta seuraavasti:

”9.

ajoneuvoluokat, joiden osalta kuljettaja täyttää perustason ammattipätevyyttä ja jatkokoulutusta koskevat vaatimukset;

10.

direktiivin 2006/126/EY liitteessä I säädetty yhdenmukaistettu unionin koodi 95;”

c)

muutetaan 4 jakso seuraavasti:

i)

korvataan otsikko seuraavasti:

”KULJETTAJAN AMMATTIPÄTEVYYSKORTTIA VARTEN VAHVISTETTU EUROOPAN UNIONIN MALLI”;

ii)

korvataan mallin kääntöpuolella numerokohdassa 10 oleva teksti ”Yhteisön koodi” tekstillä ”Unionin koodi”;

d)

lisätään jakso seuraavasti:

”5.   Siirtymäsäännökset

Kuljettajan ammattipätevyyskortit, jotka on myönnetty ennen 23 päivää toukokuuta 2020, ovat voimassa niiden päättymispäivään asti.”

3)

Lisätään liite seuraavasti:

LIITE III

VASTAAVUUSTAULUKKO VIITTAUKSISTA TIETTYIHIN AJOKORTTILUOKKIIN

Viittaus tässä direktiivissä

Viittaus direktiivissä 2006/126/EY

C + E

CE

C1 + E

C1E

D + E

DE

D1 + E

D1E



PÄÄTÖKSET

2.5.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 112/42


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2018/646,

annettu 18 päivänä huhtikuuta 2018,

yhteisistä puitteista parempien palvelujen tarjoamiseksi taitojen ja tutkintojen alalla (Europass) ja päätöksen N:o 2241/2004/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 165 ja 166 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Etsiessään työtä tai tehdessään päätöksiä oppimisesta, opiskelusta tai työskentelystä yksityishenkilöt tarvitsevat tietoa ja ohjausta sen suhteen, mitä mahdollisuuksia on käytettävissä, miten omat taidot arvioidaan ja millä tavoin tiedot omista taidoista ja tutkinnoista esitetään.

(2)

Määritelmissä, asiakirjojen malleissa ja kielissä, sekä arvioinnin ja validoinnin menetelmissä olevat erot aiheuttavat kaikki huomattavia haasteita yksityishenkilöille, työnantajille, toimivaltaisille viranomaisille ja toimielimille. Näitä haasteita esiintyy pääasiassa silloin, kun henkilöt siirtyvät maasta toiseen, myös kolmansiin maihin, mutta myös silloin, kun he etsivät uutta työpaikkaa tai opiskelevat ja ohjaavat urakehitystään. Selkeä ja laajalti levitettävä tieto, yhteinen käsitys taidoista ja tutkinnoista sekä niiden selkeyttäminen ovat tärkeitä mainittuihin haasteisiin vastaamiseksi.

(3)

Komission 10 päivänä kesäkuuta 2016 antamassa Euroopan uudessa osaamisohjelmassa jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia, teollisuutta ja muita sidosryhmiä kehotetaan työskentelemään yhdessä kymmenen toimen toteuttamiseksi, joilla parannetaan taitojen kehittämisen laatua ja tarkoituksenmukaisuutta, lisätään taitojen näkyvyyttä ja vertailtavuutta sekä parannetaan taitoja koskevia tietoja ja erityisesti tietoja parempien ammatinvalintojen tekemiseksi. Europass-puitteiden tarkistamista ehdotettiin yhtenä kymmenestä toimesta, jotka tarjoavat keskeisen väylän näiden tavoitteiden saavuttamiseen ja tukevat niitä.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 2241/2004/EY (3) vahvistettiin puitteet, joilla pyritään vastaamaan työnhakuun, opiskeluun ja uranhallintaan liittyviin haasteisiin. Kyseisen päätöksen tavoitteena oli selkeyttää tutkintoja ja pätevyyksiä luomalla asiakirjoista koostuva kansio (Europass), jota yksityishenkilöt voivat halutessaan käyttää. Kyseisellä päätöksellä myös perustettiin kansalliset elimet, kansalliset Europass-keskukset, joiden avulla Europass-puitteet pannaan täytäntöön.

(5)

Keskeisimmän tavoitteen saavuttamiseksi Europass-puitteissa keskitytään välineisiin, joita käytetään taitojen ja tutkintojen dokumentointiin. Näitä välineitä on alettu käyttää laajasti internet-pohjaisen Europass-tietojärjestelmän kautta.

(6)

Kansalliset Europass-keskukset tarjoavat käyttäjille tukea ja edistävät taitojen ja tutkintojen dokumentointia. Euroguidance-verkosto, joka edistää ohjauksen eurooppalaista ulottuvuutta ja tarjoaa korkealaatuista tietoa elinikäisestä ohjauksesta ja oppimistarkoituksessa tapahtuvasta kansainvälisestä liikkuvuudesta, on myös auttanut kehittämään taitoja ja tutkintoja koskeviin unionin välineisiin liittyvien tietojen antamista. Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kansalliset koordinointipisteet tukevat kansallisia viranomaisia viittaamisessa eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen kansallisissa tutkintojen viitekehyksissä tai tutkintojärjestelmissä ja keskittyvät eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tuomiseen lähemmäksi henkilöitä ja organisaatioita. Olisi varmistettava, että näitä kansallisia palveluja tuetaan ja koordinoidaan paremmin, jotta tehostetaan niiden vaikutuksia, kuitenkin niin, että kunnioitetaan kansallisten järjestelmien monimuotoisuutta.

(7)

Komissio totesi Europassin arvioinnista 19 päivänä joulukuuta 2013 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamassaan kertomuksessa, että kansallisten Europass-keskusten tehtävänä on tiedottaa Europassista ja toimittaa tarvittavat tiedot kaikille asianosaisille ja että ne ovat hoitaneet tehtävänsä tyydyttävästi ajatellen mallin tarjoamista Europassin täytäntöönpanolle. Komissio totesi kuitenkin myös, että useimmat Europass-välineet eivät vieläkään saavuttaneet kaikkia mahdollisia käyttäjiä ja että niiden vaikutukset olivat jakautuneet maantieteellisesti ja ikäryhmittäin epätasaisesti ja että parempi koordinointi ja ohjausta ja liikkuvuutta tukevien palvelujen integrointi Europass-puitteissa mahdollistaisi kohdentamisen suurempaan määrään mahdollisia käyttäjiä.

(8)

On näyttöä siitä, että Europassia käyttävät yhteiskuntaryhmät, joilla on hyvä digitaalinen lukutaito, kun taas heikommassa asemassa olevat ryhmät, kuten vähemmän koulutetut henkilöt, ikääntyneet henkilöt tai pitkäaikaistyöttömät eivät yleensä ole tietoisia Europassin ja sen välineiden olemassaolosta, eivätkä näin ollen voi hyötyä siitä.

(9)

Europass-asiakirjakansio on yksi useista unionin tasolla käyttöönotetuista välineistä, joilla parannetaan taitoja ja tutkintoja koskevaa selkeyttä ja ymmärrystä.

(10)

Europass-asiakirjakansio sisältää viisi asiakirjamallia. Europass-ansioluettelon (CV:n) avulla henkilöt voivat laatia ansioluettelonsa standardoidussa muodossa. Europass-ansioluettelon perustamisesta vuonna 2004 lähtien, yli 100 miljoonaa Europass-ansioluetteloa on laadittu verkossa. Kaksi tutkintotodistuksen liitettä, eli korkeakoulututkintotodistuksen Europass-liite ja ammattitutkintotodistuksen Europass-liite, tarjoavat tietoa tutkinnon sisällöstä ja siihen liittyvistä oppimistuloksista sekä tutkinnon myöntävän maan koulutusjärjestelmästä. Europass-kielipassia käytetään kuvaamaan kielitaitoa. Europass-liikkuvuustodistuksen malli kuvaa taitoja, jotka on hankittu ulkomailla koulutukseen tai työhön liittyvien liikkuvuuskokemusten myötä.

(11)

Neuvoston 22 päivänä toukokuuta 2017 antama suositus (4) tarjoaa yhteiset puitteet, joilla autetaan yksityishenkilöitä ja organisaatioita vertaamaan erilaisia tutkintojärjestelmiä ja näissä järjestelmissä myönnettyjen tutkintojen tasoa.

(12)

Neuvoston 20 päivänä joulukuuta 2012 antamassa suosituksessa (5) jäsenvaltioita kehotettiin toteuttamaan vuoteen 2018 mennessä, kansalliset olosuhteet ja erityispiirteet huomioon ottaen ja asianmukaiseksi katsomallaan tavalla, epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validointia varten järjestelyt, joiden perusteella henkilöt voivat saada epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta hankkimansa tiedot, taidot ja pätevyyden validoitua ja saada todistuksen kokonaisen tutkinnon tai tarvittaessa tutkinnon osan suorittamisesta.

(13)

Politiikkojen, järjestelmien ja käytäntöjen tehostamisesta elinaikaisen ohjauksen alalla 28 päivänä toukokuuta 2004 annetussa neuvoston päätöslauselmassa määritellään kaikkien unionin kansalaisten elinikäistä ohjausta koskevien politiikkojen keskeiset tavoitteet. Neuvoston 21 päivänä marraskuuta 2008 antamassa päätöslauselmassa (6) korostetaan ohjauksen tärkeyttä elinikäisen oppimisen yhteydessä.

(14)

Opiskelumahdollisuudet ja tutkinnot Euroopassa -portaalin kautta saadaan tietoa eri koulutusjärjestelmissä Euroopassa tarjottavista opiskelumahdollisuuksista ja tutkinnoista sekä kansallisten tutkintopuitteiden vertailusta eurooppalaista tutkintojen viitekehystä käyttäen.

(15)

EU:n osaamispanoraama tarjoaa tietoa taidoista eri ammatteja ja erityisiä toimialoja varten sekä kysynnästä ja tarjonnasta kansallisella tasolla.

(16)

Avoimien työpaikkojen ja muiden työmarkkinasuuntausten analyysi on vakiintunut tapa hankkia taitoja koskevaa tietoa, jotta voidaan ymmärtää taidoissa olevia aukkoja ja puutteita sekä tutkintojen kohtaanto-ongelmia.

(17)

Komission tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa kehittämän ja jatkuvasti päivittämän monikielisen eurooppalaisen taito-, osaamis-, tutkinto- ja ammattiluokittelun, jäljempänä ’ESCO-luokittelu’, tarkoituksena on edistää taitoja ja tutkintoja koskevaa selkeyttä yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa sekä työhön liittyvissä tarkoituksissa. Asianmukaisen testauksen jälkeen ja ottaen asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden kannan, komissio voisi käyttää ESCO-luokittelua Europass-puitteissa; jäsenvaltioille ESCO-luokittelun käyttö niiden kanssa suoritetun testauksen ja niiden suorittaman arvioinnin jälkeen on vapaaehtoista.

(18)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/589 (7) perustettu työnvälityspalvelujen eurooppalainen verkosto (Eures) on yhteistyöverkosto, jonka avulla vaihdetaan tietoa ja helpotetaan vuorovaikutusta työnhakijoiden ja työnantajien välillä. Sillä tarjotaan maksutonta apua työnhakijoille, jotka haluavat muuttaa toiseen maahan, ja avustetaan työnantajia, jotka haluavat rekrytoida työntekijöitä muista maista. Europass- ja Eures-portaalien välinen synergia ja yhteistyö voisivat vahvistaa molempien palvelujen vaikutusta.

(19)

Työmarkkinaprosesseja, kuten avoimista työpaikoista ilmoittamista, työhakemuksia, taitojen arviointeja ja rekrytointeja hallinnoidaan yhä enemmän verkossa välineillä, jotka käyttävät sosiaalista mediaa, massadataa ja muuta teknologiaa. Hakijoiden valintaa hallinnoidaan välineillä ja prosesseilla, joilla etsitään tietoa virallisen oppimisen, epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta hankituista taidoista ja tutkinnoista.

(20)

Virallinen oppiminen, epävirallinen oppiminen ja arkioppiminen tapahtuvat nykyisin myös uusissa muodoissa ja uusissa ympäristöissä, ja niitä tarjoavat erilaiset tarjoajat, hyödyntäen erityisesti digitaaliteknologiaa ja -alustoja, etäoppimista, verkko-oppimista, vertaisoppimista, laajoja avoimia verkkokursseja ja avoimia oppimisresursseja. Lisäksi taidot, kokemukset ja oppimistulokset tunnustetaan eri muodoissa, esimerkiksi digitaalisina osaamismerkkeinä. Digitaaliteknologiaa käytetään myös epävirallisen oppimisen kuten nuorisotyön ja vapaaehtoistoiminnan kautta hankittuja taitoja varten.

(21)

Tässä päätöksessä taidot ymmärretään laajassa merkityksessä, joka kattaa sen, mitä henkilö tietää, ymmärtää ja osaa tehdä. Taidot viittaavat erityyppisiin oppimistuloksiin, mukaan luettuna tieto ja osaaminen sekä kyky soveltaa tietoa ja käyttää taitotietoa tehtävien suorittamiseen ja ongelmien ratkaisemiseen. Ammatillisen osaamisen merkityksen tunnustamisen lisäksi tunnustetaan myös, että monialainen tai ”pehmeä” osaaminen, kuten kriittinen ajattelu, ryhmätyö, ongelmanratkaisu ja luovuus, digitaaliset taidot tai kielitaito, on yhä tärkeämpää ja olennainen edellytys henkilökohtaisen ja ammatillisen tyydytyksen saavuttamiseksi ja sitä voidaan soveltaa eri aloilla. Yksityishenkilöt voisivat hyötyä näiden ja muiden taitojen arvioimiseen ja kuvaamiseen liittyvistä välineistä ja ohjauksesta.

(22)

Yksityishenkilöt ovat perinteisesti esittäneet hankkimiansa taitoja ja tutkintoja koskevat tiedot ansioluettelossa ja sitä täydentävissä asiakirjoissa, kuten tutkintotodistuksissa tai muissa todistuksissa. Nykyään on olemassa uusia välineitä, jotka voivat helpottaa taitojen ja tutkintojen esittämistä erilaisia verkkopohjaisia ja digitaalisia muotoja käyttäen. Näillä uusilla välineillä voidaan myös tukea erilaisissa ympäristöissä hankittujen taitojen itsearviointia.

(23)

Europass-puitteilla olisi vastattava tämänhetkisiin ja tuleviin tarpeisiin. Käyttäjät tarvitsevat välineitä taitojensa ja tutkintojensa dokumentoimiseen. Lisäksi taitojen arviointi- ja itsearviointivälineet sekä asianmukaisten tietojen saanti, validointimahdollisuuksia ja ohjausta koskevat tiedot mukaan luettuina, voivat olla hyödyllisiä tehtäessä päätöksiä työllisyys- ja koulutusmahdollisuuksista.

(24)

Taitoja ja tutkintoja koskevia unionin tason välineitä olisi mukautettava muuttuviin käytäntöihin sekä tekniikan edistymiseen sen varmistamiseksi, että ne ovat edelleen tarkoituksenmukaisia ja hyödyllisiä käyttäjille. Tähän olisi pyrittävä muun muassa luomalla innovatiivisia ominaisuuksia, kuten interaktiiviset välineet, asiakirjojen editointi ja suunnittelu, pyrkimällä varmistamaan välineiden kattavuuden, vaikuttavuuden ja tehokkuuden lisääminen ja yksinkertaistaminen sekä teknisen yhteentoimivuuden ja synergioiden lisääminen toisiinsa liittyvien välineiden, myös kolmansien osapuolten laatimien välineiden, välille, ja ottamalla huomioon vammaisten henkilöiden erityistarpeet. Todennustoimenpiteitä voitaisiin käyttää myös taitoja ja tutkintoja koskevien digitaalisten asiakirjojen varmennuksen tukena.

(25)

Päätöksellä N:o 2241/2004/EY perustetut Europass-puitteet olisi sen vuoksi korvattava uusilla puitteilla, joissa otetaan huomioon kehittyvät tarpeet.

(26)

Uusilla Europass-puitteilla olisi vastattava kaikkien yksittäisten loppukäyttäjien tarpeisiin ja odotuksiin, kuten opiskelijoiden ja työnhakijoiden, joihin kuuluu sekä työttömiä henkilöitä että työntekijöitä, ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien, joita ovat esimerkiksi työnantajat (erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset), kauppakamarit, kansalaisjärjestöt, vapaaehtoistyöntekijät, ohjausalan ammattilaiset, julkiset työvoimapalvelut, työmarkkinaosapuolet, koulutuksen järjestäjät, nuorisojärjestöt, nuorisotyön tarjoajat, asiasta vastaavat kansalliset viranomaiset ja päättäjät. Niissä olisi myös otettava huomioon unioniin saapuvien tai siellä asuvien kolmansien maiden kansalaisten tarpeet heidän kotoutumisensa tukemiseksi.

(27)

Europass-puitteiden olisi kehityttävä, jotta niissä voidaan kuvailla erityyppisiä oppimistapoja ja taitoja ja etenkin sellaisia, jotka on saatu epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta.

(28)

Europass-puitteita olisi kehitettävä palautteeseen perustuvan käyttäjäkeskeisen lähestymistavan avulla sekä vaatimusten keräämisen kautta, muun muassa tutkimusten ja testauksen kautta, kiinnittäen huomiota Europass-kohderyhmien nykyisiin ja tuleviin erityistarpeisiin. Europassin piirteiden olisi erityisesti heijastettava jäsenvaltioiden ja unionin sitoutumista sen varmistamiseen, että vammaisilla henkilöillä on yhtäläinen pääsy työmarkkinoille sekä yhtäläiset mahdollisuudet käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa ja -järjestelmiä. Europass-välineiden olisi oltava havaittavia, hallittavia, ymmärrettäviä ja toimintavarmoja, jotta ne voivat olla paremmin käyttäjien, erityisesti vammaisten henkilöiden, saavutettavissa.

(29)

Europass-puitteiden päivitykset ja muutokset olisi tehtävä yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, joita ovat esimerkiksi työvoimapalvelut, ohjausalan ammattilaiset, koulutuksen järjestäjät ja työmarkkinaosapuolet kuten ammattiliitot ja työnantajajärjestöt, sekä ottaen täysin huomioon parhaillaan tehtävän poliittisen yhteistyön, kuten Bolognan prosessin eurooppalaisella korkeakoulutusalueella. Komission, jäsenvaltioiden ja sidosryhmien välinen rakentava yhteistyö on äärimmäisen tärkeää Europass-puitteiden menestyksellisen kehittämisen ja täytäntöönpanon kannalta.

(30)

Tämän päätöksen mukaisesti säilytettävien ja käsiteltävien henkilötietojen käsittelyyn olisi sovellettava henkilötietosuojaa koskevaa asiaankuuluvaa unionin oikeutta ja kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä. Käyttäjillä olisi oltava mahdollisuus rajoittaa pääsyä henkilötietoihinsa.

(31)

Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden, jotka eivät ole unionin jäsenvaltioita, unionin jäseneksi liittyvien valtioiden, ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden olisi voitava osallistua puitteisiin, kun otetaan huomioon niiden pitkäaikainen kiinnostus ja yhteistyö unionin kanssa tällä alalla. Osallistumisessa olisi noudatettava unionin ja kyseisten maiden suhteita sääntelevien välineiden asiaa koskevia säännöksiä. Europass-puitteiden kautta tarjottavia taitoja ja tutkintoja koskevia tietoja olisi saatava monista eri maista ja koulutusjärjestelmistä osallistuvia maita laajemmin, ja niiden olisi heijastettava muuttoliikkeitä maailman eri osista ja eri osiin.

(32)

Komission olisi varmistettava tämän päätöksen täytäntöönpanon ja seurannan johdonmukaisuus jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien edustajista koostuvan neuvoa-antavan Europass-ryhmän avulla. Neuvoa-antavan ryhmän olisi erityisesti kehitettävä strateginen lähestymistapa Europassin täytäntöönpanoon ja tulevaan kehittämiseen sekä annettava neuvoja verkkopohjaisten työkalujen kehittämisessä, muun muassa testaamalla, ja Europass-verkkoalustan kautta tarjottavista tiedoista, tarvittaessa yhteistyössä muiden ryhmien kanssa.

(33)

Yhteisrahoitusta tämän päätöksen täytäntöönpanoa varten tarjotaan muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1288/2013 perustetusta unionin Erasmus+ ohjelmasta (8). Kyseisellä asetuksella perustettu komitea osallistuu strategiseen keskusteluun Europassin täytäntöönpanon edistymisestä ja tulevasta kehityksestä.

(34)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitetta eli välineiden ja tietojen kattavien ja yhteentoimivien puitteiden perustamista erityisesti työllisyyteen ja oppimiseen liittyvän kansainvälisen liikkuvuuden tarkoituksia varten, vaan se voidaan toiminnan vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(35)

Yleisperiaatteena olisi pidettävä sitä, että jäsenvaltioille aiheutuvien velvollisuuksien sekä hallinnollisten ja taloudellisten rasitteiden kustannusten ja hyötyjen olisi oltava tasapainossa.

(36)

Tämän päätöksen yhteydessä suoritettuja toimia olisi tuettava unionin virastojen, erityisesti Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen, asiantuntemuksella niiden toimivaltuuksiin kuuluvilla aloilla.

(37)

Tämän vuoksi päätös N:o 2241/2004/EY olisi kumottava, tämän kuitenkaan vaikuttamatta aiemmin annettujen Europass-asiakirjojen voimassaoloon tai asemaan. Kaikki vakiintuneet Europass-asiakirjojen mallit olisi säilytettävä uusissa puitteissa siihen saakka, kunnes tarvittavat muutokset tai päivitykset on tehty tämän päätöksen mukaisesti. Jotta varmistetaan joustava siirtyminen Europass-verkkoalustaan, päätöksellä N:o 2241/2004/EY perustettua internetpohjaista Europass-tietojärjestelmää olisi edelleen käytettävä, kunnes Europass-verkkoalusta on perustettu ja aloittaa toimintansa,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tällä päätöksellä perustetaan eurooppalaiset puitteet, jotta voidaan tukea sellaisia taitoja ja tutkintoja koskevaa selkeyttä ja ymmärrystä, jotka on hankittu virallisen oppimisen, epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen, muun muassa käytännön kokemuksen, liikkuvuuden ja vapaaehtoistyön, kautta, jäljempänä ’Europass’.

2.   Europass muodostuu verkkopohjaisista välineistä ja asiaan liittyvistä saatavilla olevista tiedoista, mukaan lukien tiedot, joilla tuetaan ohjauksen Eurooppalaista ulottuvuutta, ja joita annetaan verkkoalustan kautta ja tuetaan kansallisilla palveluilla, joiden tarkoituksena on auttaa käyttäjiä ilmoittamaan ja esittämään taitoja ja tutkintoja paremmin sekä vertaamaan tutkintoja.

3.   Europassin kohderyhmänä ovat

a)

yksittäiset loppukäyttäjät, kuten opiskelijat, työnhakijat, työntekijät ja vapaaehtoistyöntekijät, ja

b)

asiaankuuluvat sidosryhmät, kuten koulutuksen järjestäjät, ohjausalan ammattilaiset, työnantajat, julkiset työvoimapalvelut, työmarkkinaosapuolet, nuorisotyön tarjoajat, nuorisojärjestöt ja päättäjät.

4.   Europassin käyttö on vapaaehtoista eikä sen käyttämisestä synny muita velvollisuuksia tai oikeuksia kuin mitä tässä päätöksessä määritellään.

2 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

a)

’ammatillisen tutkintotodistuksen liitteellä’ ammatillisesta koulutuksesta tai ammattipätevyydestä annettavaan todistukseen liitettävää asiakirjaa, joka on toimivaltaisten viranomaisten tai elinten antama ja jonka tarkoituksena on tehdä – etenkin toisessa maassa oleville – kolmansille henkilöille helpommaksi ymmärtää tutkinnon haltijan oppimistuloksia sekä tämän suorittaman koulutuksen ja hankkimien taitojen luonnetta, tasoa, asiayhteyttä, sisältöä ja asemaa;

b)

’korkeakoulututkintotodistuksen liitteellä’ korkea-asteen koulutuksesta annettavaan todistukseen liitettävää asiakirjaa, joka on toimivaltaisten viranomaisten tai elinten antama ja jonka tarkoituksena on tehdä – etenkin toisessa maassa oleville – kolmansille henkilöille helpommaksi ymmärtää tutkinnon haltijan oppimistuloksia sekä tämän suorittaman koulutuksen ja hankkimien taitojen luonnetta, tasoa, asiayhteyttä, sisältöä ja asemaa;

c)

’Europass-liitteillä’ toimivaltaisten viranomaisten tai elinten antamaa asiakirja-aineistoa, kuten korkeakoulututkintotodistuksen liitteitä ja ammatillisen tutkintotodistuksen liitteitä;

d)

’ohjauksella’ jatkuvaa prosessia, jonka avulla yksityishenkilöt voivat tunnistaa valmiutensa, taitonsa ja kiinnostuksensa yksilöllisten tai ryhmässä toteutettavien toimien avulla tehdäkseen koulutukseen ja ammattiin liittyviä päätöksiä ja hallitakseen yksilöllistä elämänpolkuaan oppimis-, työ- ja muissa ympäristöissä, joissa nämä valmiudet ja taidot opitaan tai joissa niitä käytetään;

e)

’ohjauksen Eurooppalaisella ulottuvuudella’ unionin tason yhteistyötä ja tukea politiikkojen, järjestelmien ja käytäntöjen vahvistamiseksi ohjauksen alalla unionissa;

f)

’tutkinnolla’ arviointi- ja validointiprosessin virallista tulosta, joka saadaan, kun toimivaltainen viranomainen tai elin vahvistaa henkilön tiettyjen vaatimusten mukaisten oppimistulosten saavuttamisen;

g)

’taitojen arvioinnilla’ prosessia tai menetelmää, jota käytetään henkilöiden virallisen oppimisen, epävirallisen oppimisen tai arkioppimisen ympäristöissä hankittujen taitojen arvioimiseen, mittaamiseen ja mahdollisesti kuvailemiseen joko itsearvioinnin tai kolmannen osapuolen sertifioiman arvioinnin tai molempien kautta;

h)

’taitojen itsearvioinnilla’ tarkoitetaan henkilöiden suorittamaa omien taitojen järjestelmällistä pohdintaa suhteessa taitojen vakiintuneeseen kuvailemiseen;

i)

’taitoja koskevalla tiedolla’ sellaisia saatavilla olevia määrällisiä tai laadullisia analyyseja, jotka on tehty olemassa olevista lähteistä kootuista yhdistelmätiedoista koskien taitoja suhteessa työmarkkinoihin ja näitä analyysejä vastaavista opiskelumahdollisuuksista koulutusjärjestelmässä, jotka voivat olla avuksi ohjauksessa ja neuvonnassa, työhönottomenettelyissä sekä koulutusta ja urapolkua koskevissa valinnoissa;

j)

’todennuspalveluilla’ teknisiä prosesseja kuten sähköisiä allekirjoituksia ja verkkosivustojen todentamista, joiden avulla käyttäjät voivat varmentaa tietoja, esimerkiksi henkilöllisyytensä, Europassin avulla;

k)

’teknisellä yhteentoimivuudella’ tieto- ja viestintätekniikan järjestelmien kykyä olla vuorovaikutuksessa tiedonjakamisen mahdollistamiseksi, mikä aikaansaadaan kaikkien osapuolten ja tietojen omistajien sopimuksella;

l)

’validoinnilla’ prosessia, jossa toimivaltainen viranomainen tai elin vahvistaa henkilön asiaankuuluvaa vaatimusta vastaan arvioitujen, myös epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen muodossa hankittujen, oppimistulosten saavuttamisen ja joka koostuu neljästä toisistaan erillisestä vaiheesta: kartoittaminen, dokumentointi, arviointi ja arvioinnin tulosten merkitseminen todistusasiakirjaan tapauksen mukaan joko kokonaisen tutkinnon, opintosuoritusten tai tutkinnon osan sertifioinnin muodossa ja kansallisten olosuhteiden mukaisesti;

m)

’avoimilla standardeilla’ teknisiä standardeja, jotka on laadittu yhteistyöprosessissa ja julkaistu kenen tahansa asianosaisen vapaasti käytettäviksi;

n)

’verkkoalustalla’ verkkopohjaista sovellusta, joka tarjoaa loppukäyttäjille tietoa ja välineitä sekä mahdollisuuden suorittaa tiettyjä tehtäviä verkossa;

o)

’henkilötiedoilla’ tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tietoja.

3 artikla

Verkkoalusta

1.   Europassin on tarjottava verkkoalustalla verkkopohjaiset välineet, joilla

a)

dokumentoidaan ja kuvaillaan henkilökohtaisia tietoja erilaisissa muodoissa, mukaan lukien ansioluettelon (CV) mallit;

b)

dokumentoidaan ja kuvaillaan työ- ja oppimiskokemusten, myös liikkuvuuden ja vapaaehtoistyön, kautta hankittuja taitoja ja tutkintoja;

c)

arvioidaan ja itsearvioidaan taitoja;

d)

dokumentoidaan tutkintojen oppimistuloksia, mukaan lukien 5 artiklassa tarkoitetut Europass-liiteasiakirjojen mallit.

Europass-välineiden käyttö c alakohdassa tarkoitettuun taitojen arviointiin ja itsearviointiin ei johda suoraan viralliseen tunnustamiseen tai tutkintojen myöntämiseen.

2.   Europass-verkkoalustan on tarjottava saatavilla olevat tiedot tai linkit saatavilla oleviin tietoihin, jotka koskevat seuraavia aiheita:

a)

oppimismahdollisuudet;

b)

tutkinnot ja tutkintojen viitekehykset tai -järjestelmät;

c)

epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validointimahdollisuudet;

d)

tunnustamiskäytännöt ja asiaankuuluva lainsäädäntö eri maissa, mukaan lukien kolmannet maat;

e)

palvelut, jotka tarjoavat oppimiseen liittyvää kansainvälistä liikkuvuutta ja uranhallintaa koskevaa ohjausta;

f)

asiaankuuluvien unionin tason toimien ja virastojen toimivaltaansa kuuluvilla aloilla tuottama taitoja koskeva tieto;

g)

taitoja ja tutkintoja koskevat tiedot, joilla voisi olla merkitystä unioniin saapuvien tai siellä asuvien kolmannen maan kansalaisten tarpeiden kannalta heidän kotoutumisensa tukemiseksi.

4 artikla

Tärkeimmät periaatteet ja ominaisuudet

1.   Europass-verkkoalustan ja verkkopohjaisten välineiden, niiden sisältö ja toimivuus mukaan lukien, on oltava käyttäjäystävällisiä ja turvallisia, ja niiden on oltava kaikkien käyttäjien käytettävissä maksutta.

2.   Europass-verkkoalustan ja verkkopohjaisten välineiden, niiden sisältö ja toimivuus mukaan lukien, on oltava esteettömiä vammaisille henkilöille asiaa koskevassa unionin oikeudessa vahvistettujen esteettömyysvaatimusten mukaisesti.

3.   Europassin verkkopohjaisissa välineissä on käytettävä avoimia standardeja, joiden on oltava saatavilla maksutta, ja jäsenvaltiot ja muut sidosryhmät voivat käyttää niitä halutessaan.

4.   Europassin verkkopohjaisissa välineissä on tarvittaessa ja kansallisten olosuhteiden mukaisesti viitattava eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen tiedoissa, jotka koskevat tutkintoja, kansallisten koulutusjärjestelmien kuvauksia ja muita merkityksellisiä aiheita.

5.   Europass-verkkoalusta voi sisältää mahdollisuuden siihen, että käyttäjät tallentavat henkilötietoja, kuten henkilöprofiilin. Tällaisten henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan unionin tietosuojaoikeutta. Käyttäjien saataville on asetettava useita vaihtoehtoja, joilla he voivat rajoittaa heitä koskevien tietojen tai tiettyjen ominaisuuksien saatavuutta.

6.   Europassin on tuettava digitaalisten asiakirjojen todennuspalveluja tai taitoja ja tutkintoja koskevien tietojen esittämistä.

7.   Europassin verkkopohjaiset välineet on tarjottava unionin toimielinten virallisilla kielillä.

8.   Europassin verkkopohjaisten välineiden on tuettava ja varmistettava tekninen yhteentoimivuus ja synergia muiden asiaankuuluvien unionin ja tarvittaessa kansallisilla tasoilla tarjottavien välineiden ja palvelujen kanssa.

5 artikla

Europass-liiteasiakirjat

1.   Toimivaltaisten viranomaisten tai elinten on myönnettävä Europass-liiteasiakirjat mallien mukaisesti. Erityisesti on noudatettava mallien kunkin kohdan järjestystä, jotta varmistetaan, että tiedot on helppo ymmärtää ja että kaikki tiedot annetaan.

2.   Komissio laatii 1 kohdassa tarkoitetut mallit ja tarvittaessa tarkistaa niitä tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien, kuten Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön, kanssa ja niitä kuullen, jotta varmistetaan liiteasiakirjojen tarkoituksenmukaisuus ja käytettävyys.

3.   Europass-liiteasiakirjat annetaan maksutta ja mahdollisuuksien mukaan sähköisessä muodossa. Europass-liiteasiakirjat annetaan kansalliskielellä ja mahdollisuuksien mukaan myös muulla eurooppalaisella kielellä.

4.   Europass-liiteasiakirjat eivät korvaa alkuperäisiä todistuksia tai muita todistuksia eikä niitä ole pidettävä muiden maiden toimivaltaisten viranomaisten tai elinten antaman alkuperäisen tutkintotodistuksen tai muun todistuksen virallisena tunnustamisena.

6 artikla

Komission tehtävät

1.   Komissio hallinnoi Europass-verkkoalustaa. Tätä varten komissio

a)

varmistaa 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin tason tietojen tai tällaisiin saatavilla oleviin tietoihin johtavien linkkien saatavuuden ja korkean laadun;

b)

kehittää, testaa ja tarvittaessa päivittää Europass-verkkoalustaa, avoimet standardit mukaan luettuna, käyttäjien tarpeiden ja teknologisen kehityksen sekä työmarkkinoiden ja koulutustarjonnan muutosten mukaisesti;

c)

seuraa ja hyödyntää uusinta teknologista kehitystä, jonka avulla voidaan parantaa ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia käyttää Europassia;

d)

varmistaa, että kaikki Europass-verkkoalustan, myös avointen standardien, kehittäminen tai päivittäminen tukee tietojen yhdenmukaisuutta ja tuo selkeää lisäarvoa;

e)

varmistaa, että kaikki verkkopohjaiset välineet, erityisesti arviointi- ja itsearviointivälineet, ovat kaikilta osin testattuja ja laatuvarmennettuja; ja

f)

varmistaa käyttäjien tarpeiden mukaisesti Europass-verkkoalustan laadun ja seuraa sen tehokkuutta, myös verkkopohjaisten välineiden osalta.

2.   Komissio varmistaa tämän päätöksen tehokkaan täytäntöönpanon. Tätä varten komissio

a)

varmistaa jäsenvaltioiden aktiivisen osallistumisen ja osallisuuden strategiseen suunnitteluun, mukaan luettuna strategisten tavoitteiden asettaminen ja ohjaus, laadunvarmistus ja rahoitus, ja ottaa asianmukaisesti huomioon niiden kannat;

b)

varmistaa jäsenvaltioiden aktiivisen osallistumisen ja osallisuuden Europass-verkkoalustan, myös avointen standardien, kehittämiseen, testaukseen, päivittämiseen ja arviointiin, ja ottaa asianmukaisesti huomioon niiden kannat;

c)

varmistaa, että asiaankuuluvat sidosryhmät osallistuvat unionin tasolla tämän päätöksen täytäntöönpanoon ja arviointiin;

d)

järjestää oppimistoimintoja ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja tarvittaessa mahdollistaa vertaisneuvontaa jäsenvaltioiden pyynnöstä; ja

e)

varmistaa, että unionin tasolla toteutetaan tehokkaita ja asianmukaisia edistämis-, ohjaus- ja tiedotustoimia asiaankuuluvien käyttäjien ja sidosryhmien, myös vammaisten henkilöiden, saavuttamiseksi.

7 artikla

Jäsenvaltioiden tehtävät

1.   Kukin jäsenvaltio vastaa tämän päätöksen täytäntöönpanosta kansallisella tasolla asianmukaisten kansallisten palvelujen kautta, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta kansallisiin täytäntöönpano- ja organisaatiojärjestelyihin. Tätä varten jäsenvaltioiden on

a)

koordinoitava Europassin verkkopohjaisten välineiden täytäntöönpanoon liittyviä toimia;

b)

edistettävä Europassin käyttöä ja lisättävä niiden tunnettuutta ja näkyvyyttä;

c)

edistettävä palveluja, jotka tarjoavat ohjausta oppimiseen liittyvän kansainvälisen liikkuvuuden ja uranhallinnan alalla, tarvittaessa myös yksilöopastuksen palveluja, ja tarjottava niistä tietoja;

d)

asetettava tietoa oppimismahdollisuuksista, tutkinnoista ja tunnustamiskäytännöistä saataville Europass-verkkoalustalla, myös asiaankuuluville kansallisille verkkosivustoille johtavien linkkien kautta;

e)

saatava niiden vastuulle kuuluviin toimiin mukaan sidosryhmiä kaikilta asiaankuuluvilta aloilta ja edistettävä julkisten ja yksityisten sidosryhmien välistä yhteistyötä näissä toimissa.

2.   Tietojen toimittaminen Europass-verkkoalustalle 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti ei saa luoda lisävelvoitteita jäsenvaltioille.

8 artikla

Tietojen käsittely ja suojaaminen

Tässä päätöksessä tarkoitetut toimenpiteet suoritetaan henkilötietojen suojaa koskevan unionin oikeuden, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (9) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (10), mukaisesti.

9 artikla

Seuranta ja arviointi

1.   Komissio raportoi tarvittaessa tämän päätöksen hyväksymisen jälkeen tapahtuneesta edistyksestä ja odotetusta kehityksestä asiaa koskevissa koulutus- ja työllisyyspolitiikan puitteissa.

2.   Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle arviointikertomuksen tämän päätöksen täytäntöönpanosta ja vaikutuksista viimeistään 23 päivänä toukokuuta 2023 ja sen jälkeen viiden vuoden välein.

3.   Arvioinnin suorittaa riippumaton elin komission jäsenvaltioita kuullen kehittämien laadullisten ja määrällisten indikaattoreiden perusteella.

10 artikla

Osallistuvat maat

1.   Tässä päätöksessä tarkoitettuun toimintaan voivat osallistua Euroopan talousalueeseen kuuluvat valtiot, jotka eivät ole unionin jäsenvaltioita Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

2.   Unionin jäseneksi liittyvät valtiot, ehdokasvaltiot ja mahdolliset ehdokasvaltiot voivat myös osallistua unionin kanssa tekemiensä sopimusten mukaisesti.

11 artikla

Rahoitussäännökset

Tämän päätöksen täytäntöönpano kansallisella tasolla rahoitetaan osittain unionin ohjelmista. Euroopan parlamentti ja neuvosto myöntävät vuotuiset määrärahat monivuotisen rahoituskehyksen asettamissa rajoissa.

12 artikla

Kumoaminen ja siirtymäsäännökset

1.   Kumotaan päätös N:o 2241/2004/EY.

2.   Päätöksellä N:o 2241/2004/EY perustettua internetpohjaista Europass-tietojärjestelmää käytetään edelleen, kunnes tällä päätöksellä perustettava Europass-verkkoalusta on perustettu ja aloittaa toimintansa.

13 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Strasbourgissa 18 päivänä huhtikuuta 2018.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. PAVLOVA


(1)  EUVL C 173, 31.5.2017, s. 45.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 15. maaliskuuta 2018 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 12. huhtikuuta 2018.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 2241/2004/EY, tehty 15 päivänä joulukuuta 2004, yhteisön yhteisistä puitteista tutkintojen ja pätevyyksien selkeyttämiseksi (Europass) (EUVL L 390, 31.12.2004, s. 6).

(4)  Neuvoston suositus, annettu 22 päivänä toukokuuta 2017, eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä elinikäisen oppimisen edistämiseksi ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen kumoamisesta (EUVL C 189, 15.6.2017, s. 15).

(5)  Neuvoston suositus, annettu 20 päivänä joulukuuta 2012, epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista (EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1).

(6)  Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma, annettu 21 päivänä marraskuuta 2008 – ”Elinikäisen ohjauksen parempi sisällyttäminen elinikäisen oppimisen strategioihin” (EUVL C 319, 13.12.2008, s. 4).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/589, annettu 13 päivänä huhtikuuta 2016, työnvälityspalvelujen eurooppalaisesta verkostosta (Eures), liikkuvuuspalvelujen tarjoamisesta työntekijöille ja työmarkkinoiden yhdentymisen tiivistämisestä ja asetusten (EU) N:o 492/2011 ja (EU) N:o 1296/2013 muuttamisesta (EUVL L 107, 22.4.2016, s. 1).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1288/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).