Vain alkuperäiset UN/ECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UN/ECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa:

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Muutossarjan 07 täydennys 2 – Voimaantulopäivä: 19. heinäkuuta 2018

SISÄLTÖ

SÄÄNTÖ

1.

Soveltamisala

2.

Määritelmät

3.

Hyväksynnän hakeminen

4.

Merkinnät

5.

Hyväksyntä

6.

Vaatimukset

7.

Testit

8.

Ajoneuvoon asentamista koskevat vaatimukset

9.

Tuotannon vaatimustenmukaisuus

10.

Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

11.

Ajoneuvotyypin taikka turvavyön tai turvajärjestelmän tyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen

12.

Tuotannon lopettaminen

13.

Ohjeet

14.

Hyväksyntätesteistä vastaavien tutkimuslaitosten ja tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet

15.

Siirtymämääräykset

LIITTEET

1A

Ilmoitus ajoneuvotyypin hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä, peruuttamisesta tai tuotannon lopettamisesta turvavöiden osalta säännön nro 16 mukaisesti

1B

Ilmoitus moottorikäyttöisten ajoneuvojen aikuismatkustajien turvavyö- tai turvajärjestelmätyypin hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä, peruuttamisesta tai tuotannon lopettamisesta säännön nro 16 mukaisesti

2

Hyväksyntämerkit

3

Kaavio kelauslaitteen mekanismin kestävyystestissä käytettävästä laitteesta

4

Kaavio törmäyksessä lukittuvien kelauslaitteiden lukittumistestissä käytettävästä laitteesta

5

Kaavio pölynsietotestissä käytettävästä laitteesta

6

Kuvaus testivaunusta, istuimesta, kiinnityspisteistä ja pysäytyslaitteesta

7

Nuken kuvaus

8

Vaunun hidastuvuutta tai kiihtyvyyttä ajan funktiona kuvaava käyrä

9

Ohjeet

10

Kaksoisvyölukon testi

11

Kulumis- ja mikrosiirtymätesti

12

Korroosiotesti

13

Testien suorittamisjärjestys

14

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonta

15

Menettely moottoriajoneuvojen istuinpaikkojen H-pisteen ja istuimen selkänojan todellisen kaltevuuskulman määrittelemiseksi

16

Turvavöiden asennus turvavyö- ja kelauslaitetyypeittäin

17

Moottorikäyttöisten ajoneuvojen aikuismatkustajien turvavöiden ja turvajärjestelmien asennusvaatimukset eteenpäin suunnatuilla istuimilla sekä lasten ISOFIX-turvajärjestelmien ja kokoluokan i lasten turvajärjestelmien asennusvaatimukset

18

Turvavyömuistutuksen testaus

1.   SOVELTAMISALA

Tätä sääntöä sovelletaan

1.1

luokkien M, N, O, L2, L4, L5, L6, L7 ja T (1) ajoneuvoihin sellaisten turvavöiden ja turvajärjestelmien asennuksen osalta, jotka on tarkoitettu eteenpäin, taaksepäin tai sivulle suunnatuilla istuimilla istuvien täysikasvuisten henkilöiden henkilökohtaiseen käyttöön yhdelle henkilölle tarkoitettuina erillisinä varusteina

1.2

turvavöihin ja turvajärjestelmiin, jotka on tarkoitettu eteenpäin, taaksepäin tai sivulle suunnatuilla istuimilla istuvien täysikasvuisten henkilöiden henkilökohtaiseen käyttöön yhdelle henkilölle tarkoitettuina erillisinä varusteina ja asennettavaksi luokkien M, N, O, L2, L4, L5, L6, L7 ja T (1) ajoneuvoihin

1.3	luokkien M1 ja N1 (1) ajoneuvoihin lasten turvajärjestelmien, lasten ISOFIX-turvajärjestelmien ja kokoluokan i lasten turvajärjestelmien asennuksen osalta

1.4	kaikkiin luokkien M ja N ajoneuvojen turvavyöllä varustettuihin istuinpaikkoihin turvavyömuistutuksen osalta.

1.5	Valmistajan pyynnöstä sääntöä sovelletaan myös lasten turvajärjestelmiin ja lasten ISOFIX-turvajärjestelmiin, jotka on tarkoitettu asennettaviksi luokkien M2 ja M3 ajoneuvoihin. (1)

1.6	Valmistajan pyynnöstä sääntöä sovelletaan myös turvavöihin, jotka on tarkoitettu asennettavaksi luokan M3 (alaluokat II, III ja B (1)) ajoneuvojen sivulle suunnattuihin istuimiin.

1.7	Valmistajan pyynnöstä sääntöä sovelletaan myös kokoluokan i lasten turvajärjestelmien asentamiseen, jos valmistaja on määritellyt kokoluokan i istuinpaikat.

2.   MÄÄRITELMÄT

2.1   Turvavyö (istuinvyö, vyö)

Nauha-asennelma, jossa on vyölukko, säätölaitteet ja kiinnityslaitteet ja joka voidaan kiinnittää moottorikäyttöisen ajoneuvon sisälle ja joka on suunniteltu vähentämään turvavyön käyttäjän loukkaantumisen vaaraa törmäyksen tai ajoneuvon äkillisen hidastumisen yhteydessä rajoittamalla turvavyön käyttäjän kehon liikkumista. Tällaista asennelmaa kutsutaan yleisesti ”vyöasennelmaksi”, ja siihen katsotaan kuuluvaksi myös energiaa vaimentavat laitteet ja vyön kelauslaitteet.

Kokonaisuus voidaan testata ja hyväksyä turvavyöasennelmana tai turvajärjestelmänä.

2.1.1   Lantiovyö

Kaksipistevyö, joka kulkee vyön käyttäjän etulantion ylitse.

2.1.2   Olkavyö

Vyö, joka kulkee vinottain rintakehän ylitse lantiolta vastapäiselle olkapäälle.

2.1.3   Kolmipistevyö

Lantiohihnasta ja olkahihnasta koostuva vyöyhdistelmä.

2.1.4   S-tyyppinen vyö

Muu vyöasennelma kuin kolmipistevyö tai lantiovyö.

2.1.5   Valjasvyö

S-tyyppinen vyöasennelma, joka koostuu lantiovyöstä ja olkahihnoista. Valjasvyöhön voi sisältyä täydentävä haarahihnaosa.

2.2   Vyötyyppi

Vyöt, jotka ovat eri tyyppiä, eroavat olennaisesti toisistaan. Erot voivat liittyä erityisesti seuraaviin seikkoihin:

2.2.1

jäykät osat (vyölukko, kiinnityslaitteet, kelauslaite jne.)

2.2.2

vyönauhojen materiaali, kudos, mitat ja väri tai

2.2.3

vyöasennelman geometria.

2.3   Vyönauha

Joustava osa, joka on suunniteltu pitämään käyttäjän kehoa paikallaan ja siirtämään rasitukset vyön kiinnityspisteisiin.

2.4   Vyölukko

Pikalukituslaite, jonka avulla käyttäjä kiinnittää turvavyön. Muissa kuin valjasvöissä vyölukko voi sisältää säätölaitteen.

2.5   Vyönsäätölaite

Laite, jonka avulla vyötä voidaan säätää käyttäjän tarpeiden ja istuimen asennon mukaan. Säätölaite voi olla vyölukon osa, nauhan kelauslaite tai jokin muu turvavyön osa.

2.6   Esikuormituslaite

Turvavyön lisänä tai sen osana oleva laite, joka kiristää turvavyötä vyön löysyyden vähentämiseksi törmäystilanteessa.

2.7    ’Vertailualueella’ tarkoitetaan kahden pituussuuntaisen, toisistaan 400 mm:n etäisyydellä ja H-pisteeseen nähden symmetrisesti sijaitsevan pystytason välissä olevaa tilaa, joka määritetään säännön nro 21 liitteessä 1 kuvatulla tavalla kiertämällä päätä edustavaa laitetta pystysuorasta vaakasuoraan asentoon. Laite asetetaan säännön nro 21 kyseisessä liitteessä kuvattuun asentoon, ja sen suurimmaksi pituudeksi säädetään 840 mm.

2.8    ’Turvatyynyasennelmalla’ tarkoitetaan moottoriajoneuvoihin turvavöiden ja turvajärjestelmien täydentämiseksi asennettavaa järjestelmää, joka ajoneuvoon vaikuttavassa voimakkaassa törmäyksessä automaattisesti avaa joustavan rakenteen, jonka tarkoituksena on laitteen sisällä olevan kaasun kokoonpuristumisen avulla keventää ajoneuvon käyttäjän kehon osan tai osien kosketusta matkustajatilan sisäosiin. Tällaista avautunutta rakennetta ei pidetä jäykkänä osana.

2.9    ’Matkustajan turvatyynyllä’ tarkoitetaan turvatyynyasennelmaa, jonka tarkoituksena on suojata muilla kuin kuljettajan istuimella istuvia matkustajia etutörmäystilanteessa.

2.10    ’Lasten turvajärjestelmällä’ tarkoitetaan säännössä nro 44 tai 129 määriteltyä turvalaitetta.

2.11    ’Taaksepäin suunnatulla’ tarkoitetaan ajoneuvon tavanomaiseen kulkusuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan suunnattua.

2.12   Kiinnityslaitteet

Vyöasennelman osat, mukaan luettuina tarvittavat komponentit, joiden avulla asennelma voidaan kiinnittää vyön kiinnityspisteisiin.

2.13   Energianvaimennin

Laite, joka on suunniteltu hajauttamaan energiaa joko itsenäisesti tai yhdessä vyönauhan kanssa ja joka muodostaa osan vyöasennelmasta.

2.14   Kelauslaite

Turvavyöhön kuuluva laite, johon koko vyönauha tai sen osa voidaan kelata.

2.14.1   Ei-lukittuva kelauslaite (tyyppi 1)

Kelauslaite, josta vyönauha kelataan ulos täyteen pituuteen pienellä ulkoisella voimalla ja josta ei voida säätää uloskelatun nauhan pituutta.

2.14.2   Käsikäyttöisesti avattava kelauslaite (tyyppi 2)

Kelauslaite, joka edellyttää laitteen käyttöä käsin kelauslaitteen lukituksen avaamiseksi, jotta voidaan säätää haluttu uloskelatun vyönauhan pituus, ja joka sen jälkeen lukittuu automaattisesti.

2.14.3   Automaattisesti lukittuva kelauslaite (tyyppi 3)

Kelauslaite, joka sallii vyönauhan kelautumisen ulos täyteen pituuteen ja josta uloskelattu nauha automaattisesti mukautuu henkilön kehon mukaan, kun vyölukko kiinnitetään. Nauhaa ei tämän jälkeen voi kelata enempää avaamatta lukitusta.

2.14.4   Törmäyksessä lukittuva kelauslaite (tyyppi 4)

Kelauslaite, joka tavanomaisissa ajo-olosuhteissa ei rajoita turvavyön käyttäjän liikkumista. Laite on varustettu nauhan pituuden säätöosalla, joka automaattisesti säätää nauhan pituuden käyttäjän kehon mukaan, sekä lukitusmekanismilla, joka toimii

2.14.4.1

ajoneuvon jarrutuksessa (yksinkertainen lukittumistapa)

2.14.4.2

ajoneuvon jarrutuksen, nauhan liikkumisen tai muiden automaattisten toimintojen yhteisvaikutuksesta (monitoiminen lukittumistapa).

2.14.5   Törmäyksessä lukittuva kelauslaite, jossa on suurempi vastekynnys (tyyppi 4N)

Kohdassa 2.14.4 määritetty kelauslaite, jossa on sellaisia erityisominaisuuksia, että se soveltuu käytettäväksi luokkien M2, M3, N1, N2 ja N3  (2) ajoneuvoissa.

2.14.6   Vyön korkeuden säätölaite

Laite, jolla (ajoneuvoon tai jäykkään istuinrakenteeseen suoraan kiinnitetyn) turvavyön olkahihnan korkeutta voidaan säätää käyttäjän ja istuimen asennon mukaan. Tällaista laitetta voidaan pitää turvavyön osana tai turvavyön kiinnityspisteiden osana.

2.14.7   Joustava olkakorkeuden säätölaite

Laite, jolla vyö säädetään käyttäjän olkapään korkeudelle ja jonka säätöosaa ei ole kiinnitetty suoraan ajoneuvon rakenteeseen (esim. pilariin) tai istuimen rakenteeseen (esim. jäykkään istuinrakenteeseen) vaan jossa olkaosan säätö

a)	tapahtuu siirtämällä sitä joustavan rakenteen ylitse

b)	eikä vaikuta lantiovyön reittiin.

2.15   Vyön kiinnityspisteet

Ajoneuvon tai istuimen rakenteen osat tai muut ajoneuvon osat, joihin turvavyöasennelmat kiinnitetään.

2.16   Ajoneuvotyyppi turvavöiden ja turvajärjestelmien osalta

Moottoriajoneuvojen luokka, johon kuuluvat ajoneuvot eivät eroa toisistaan sellaisilta olennaisilta osin kuin ajoneuvon rakennekomponenttien, istuimien rakennekomponenttien tai muiden osien, joihin turvavyöt ja turvajärjestelmät on kiinnitetty, mitat, muodot tai materiaalit.

2.17   Turvajärjestelmä

Tiettyyn ajoneuvotyyppiin tai valmistajan määrittämään ja tutkimuslaitoksen hyväksymään tyyppiin tarkoitettu järjestelmä, joka koostuu istuimesta, ajoneuvoon tarkoituksenmukaisella tavalla asennetusta vyöstä sekä lisäksi kaikista osista, jotka on suunniteltu vähentämään turvavyön käyttäjän loukkaantumisen vaaraa ajoneuvon äkillisen hidastumisen yhteydessä rajoittamalla turvavyön käyttäjän kehon liikkumista.

2.18   Istuin

Yhden aikuisen istuttava erillinen tai ajoneuvon rakenteeseen integroitu rakenne verhoiluineen. Istuimella tarkoitetaan sekä yksittäistä istuinta että yhdistelmäistuimen yhdelle henkilölle tarkoitettua osaa.

2.18.1    ’Etumatkustajan istuimella’ tarkoitetaan istuinta, jossa etummainen H-piste on kuljettajan R-pisteen kautta kulkevalla poikittaisella pystytasolla tai sen etupuolella.

2.18.2    ’Eteenpäin suunnatulla istuimella’ tarkoitetaan istuinta, jota voidaan käyttää ajoneuvon liikkuessa ja joka on suunnattu ajoneuvon etuosaa kohti siten, että istuimen pystysuuntaisen symmetriatason ja ajoneuvon pystysuuntaisen symmetriatason välinen kulma on pienempi kuin + 10 tai – 10 astetta.

2.18.3    ’Taaksepäin suunnatulla istuimella’ tarkoitetaan istuinta, jota voidaan käyttää ajoneuvon liikkuessa ja joka on suunnattu ajoneuvon takaosaa kohti siten, että istuimen pystysuuntaisen symmetriatason ja ajoneuvon pystysuuntaisen symmetriatason välinen kulma on pienempi kuin + 10 tai – 10 astetta.

2.18.4    ’Sivuttain suunnatulla istuimella’ tarkoitetaan istuinta, jota voidaan käyttää ajoneuvon liikkuessa ja joka on suunnattu ajoneuvon sivua kohti siten, että istuimen pystysuuntaisen symmetriatason ja ajoneuvon pystysuuntaisen symmetriatason välinen kulma on 90 (± 10) astetta.

2.19   Istuinryhmä

Yhden tai useamman aikuisen istuttava yhdistelmäistuin tai erilliset, vierekkäiset istuimet (jotka on sijoitettu esimerkiksi siten, että yhden istuimen etukiinnityspisteet ovat linjassa toisen istuimen etu- tai takakiinnityspisteiden kanssa tai toisen istuimen kiinnityspisteiden välissä).

2.20   Yhdistelmäistuin

Useamman kuin yhden aikuisen istuttavaksi tarkoitettu rakenne verhoiluineen.

2.21   Istuimen säätöjärjestelmä

Laite, jonka avulla istuin tai istuimen osa voidaan säätää käyttäjälle sopivaan asentoon. Tämän laitteen avulla voidaan erityisesti säätää

2.21.1

istuimen asentoa pituussuunnassa

2.21.2

istuimen asentoa pystysuunnassa

2.21.3

istuinkulmaa.

2.22   Istuimen kiinnityspiste

Järjestelmä, jolla istuinasennelma on kiinnitetty ajoneuvon rakenteeseen, mukaan luettuina asiaankuuluvat osat ajoneuvon rakenteessa.

2.23   Istuintyyppi

Istuinluokka, johon kuuluvat istuimet eivät eroa toisistaan esimerkiksi seuraavilta olennaisilta osin:

2.23.1

istuinrakenteen muoto, mitat ja materiaalit

2.23.2

istuimen lukitussäätö- ja lukitusjärjestelmien tyypit ja mitat

2.23.3

istuimessa olevien vyön kiinnityspisteiden, istuimien kiinnityspisteiden ja asiaankuuluvien ajoneuvorakenteen osien tyypit ja mitat.

2.24   Istuimen siirtojärjestelmä

Laite, jonka avulla voidaan siirtää istuinta tai jotakin sen osaa portaattomasti pituussuunnassa tai muuttaa istuimen osien välisiä kulmia (helpottamaan matkustajien nousemista ajoneuvoon).

2.25   Istuimen lukitusjärjestelmä

Laite, jolla varmistetaan, että istuin ja sen osat pysyvät käyttöasennoissa.

2.26   Upotettu lukon aukaisupainike

Vyölukon aukaisupainike, joka on sellainen, että lukkoa ei voida avata pallolla, jonka läpimitta on 40 millimetriä.

2.27   Ei-upotettu lukon aukaisupainike

Vyölukon aukaisupainike, joka on sellainen, että lukko voidaan avata pallolla, jonka läpimitta on 40 millimetriä.

2.28   Kiristystä vähentävä laite

Laite, joka on liitetty kelauslaitteeseen ja vähentää vyönauhan kiristystä automaattisesti, kun turvavyö on kiinnitetty. Kun turvavyö avataan, laite kytkeytyy automaattisesti pois toiminnasta.

2.29    ’ISOFIX’ on järjestelmä, joka on tarkoitettu lasten turvajärjestelmän kiinnittämiseksi ajoneuvoon. Siihen kuuluu kaksi ajoneuvossa olevaa jäykkää kiinnityspistettä ja kaksi lasten turvajärjestelmässä olevaa vastaavaa kiinnitintä sekä välineet turvajärjestelmän heilahdusliikkeen rajoittamiseksi.

2.30    ’Lasten ISOFIX-turvajärjestelmällä’ tarkoitetaan lasten turvajärjestelmää, joka täyttää säännön nro 44 tai 129 vaatimukset ja joka on kiinnitettävä säännön nro 14 tai 145 vaatimusten mukaiseen ISOFIX-kiinnityspistejärjestelmään.

2.31    ’ISOFIX-paikalla’ tarkoitetaan järjestelmää, johon voidaan asentaa

a)	joko säännössä nro 44 määritelty kasvot menosuuntaan suunnattu kaikkiin autoihin sopiva (universal) lasten ISOFIX-turvajärjestelmä

b)	tai säännössä nro 44 määritelty automallikohtainen (semi-universal) kasvot menosuuntaan asennettava ISOFIX-lastenistuinjärjestelmä

c)	tai säännössä nro 44 määritelty automallikohtainen selkä menosuuntaan asennettava ISOFIX-lastenistuinjärjestelmä

d)	tai säännössä nro 44 määritelty automallikohtainen kasvot sivusuuntaan asennettava ISOFIX-lastenistuinjärjestelmä

e)	tai säännön nro 44 mukainen autotyyppikohtainen lasten ISOFIX-turvajärjestelmä

f)	tai säännössä nro 129 määritelty kokoluokan i lasten ISOFIX-turvajärjestelmä

g)	tai säännössä nro 129 määritelty autotyyppikohtainen lasten ISOFIX-turvajärjestelmä.

2.32    ’ISOFIX-kiinnitysjärjestelmällä’ tarkoitetaan järjestelmää, joka koostuu kahdesta säännön nro 14 tai 145 vaatimusten mukaisesta ISOFIX-kiinnityspisteestä ja joka on suunniteltu heilahduksenestolaitteella varustetun lasten ISOFIX-turvajärjestelmän kiinnittämistä varten.

2.33    ’ISOFIX-alakiinnityspisteellä’ tarkoitetaan yhtä 6 mm:n paksuista jäykkää pyöreää vaakatasossa olevaa tankoa, joka on kiinnitetty ajoneuvon tai istuimen rakenteeseen ja johon voidaan ISOFIX-lukitusosien avulla kiinnittää lasten ISOFIX-turvajärjestelmä.

2.34    ’Heilahduksenestolaitteella’ tarkoitetaan seuraavia:

a)	Kaikkiin autoihin sopivan lasten ISOFIX-turvajärjestelmän heilahduksenestolaite on ISOFIX-yläkiinnityshihna.

b)	Automallikohtaisen lasten ISOFIX-turvajärjestelmän heilahduksenestolaite muodostuu ISOFIX-yläkiinnityshihnasta sekä ajoneuvon kojelaudasta tai tukijalasta, joka rajoittaa turvalaitteen heilahdusta etutörmäystilanteessa.

c)	Kokoluokan i lasten ISOFIX-turvajärjestelmän heilahduksenestolaite muodostuu joko yläkiinnityshihnasta tai tukijalasta, joka rajoittaa turvalaitteen heilahdusta etutörmäystilanteessa.

d)	ISOFIX-standardin mukaisten, kaikkiin autoihin sopivien ja automallikohtaisten kokoluokan i lasten turvajärjestelmien osalta ajoneuvon istuin ei sinällään ole heilahduksenestolaite.

2.35    ’ISOFIX-yläkiinnityspisteellä’ tarkoitetaan säännön nro 14 tai 145 vaatimukset täyttävää määritellyllä alueella sijaitsevaa osaa, esimerkiksi tankoa, johon voidaan kiinnittää ISOFIX-järjestelmän yläkiinnitysnauha ja joka siirtää kiinnitysvoimat ajoneuvon rakenteeseen.

2.36    ’Ohjauslaitteella’ tarkoitetaan laitetta, joka auttaa lasten ISOFIX-turvajärjestelmää asentavaa henkilöä ohjaamalla fyysisesti lasten ISOFIX-turvajärjestelmän ISOFIX-kiinnikkeitä suoraan kohti ISOFIX-alakiinnityspisteitä, jolloin ne kiinnittyvät helpommin.

2.37    ’ISOFIX-merkinnällä’ tarkoitetaan merkintää, joka ilmaisee ISOFIX-paikat ajoneuvossa ja jokaisen ISOFIX-kiinnitysjärjestelmään kuuluvan ISOFIX-kiinnityspisteen sijainnin henkilölle, joka haluaa asentaa lasten ISOFIX-turvajärjestelmän.

2.38    ’Lasten turvaistuinasetelmalla’ tarkoitetaan asetelmaa, joka on jonkin tämän säännön liitteen 17 lisäyksen 2 kohdassa 4 määritellyn ISOFIX-asetelman mukainen ja jonka mitat annetaan kyseisen kohdan 4 kuvissa 1–8. Kyseisiä asetelmia käytetään tätä sääntöä sovellettaessa sen tarkastamiseen, mitkä säännössä nro 44 tai 129 mainitut ISOFIX-turvajärjestelmien kokoluokat soveltuvat ajoneuvon ISOFIX-paikkoihin. Säännössä nro 14 ja 145 ISOFIX-kiinnitysjärjestelmien sijainnin ja käyttömahdollisuuksien tarkistamiseen käytetään myös turvaistuinasetelmaa ISO/F2, joka kuvataan edellä mainitun kohdan 4 kuvassa 2.

Voidaan käyttää myös asetelmaa, joka on jommankumman tämän säännön liitteen 17 lisäyksessä 5 määritellyn istuinkorokkeen mukainen ja jonka mitat annetaan liitteen 17 lisäyksen 5 kuvissa 2 ja 3. Näitä asetelmia käytetään tätä sääntöä sovellettaessa sen tarkastamiseen, mitkä säännössä nro 129 mainitut istuinkorokkeen kokoluokat mahdollisesti soveltuvat ajoneuvon istuinpaikkoihin.

2.39    ’Kokoluokan i tukijalan tilavuusalueella’ tarkoitetaan aluetta, jonka avulla varmistetaan, että kokoluokan i lasten turvajärjestelmän tukijalka ja ajoneuvon kokoluokan i istuinpaikka ovat mitoiltaan ja geometrialtaan yhteensopivia.

2.40    ’Kokoluokan i istuinpaikalla’ tarkoitetaan ajoneuvon valmistajan mahdollisesti määrittelemää istuinpaikkaa, johon säännössä nro 129 määritellyt kokoluokan i lasten turvajärjestelmät voidaan asentaa ja joka täyttää tässä säännössä määritellyt vaatimukset.

2.41    ’Turvavyömuistutuksella’ tarkoitetaan järjestelmää, joka antaa kuljettajalle muistutuksen, jos joku matkustajista ei käytä turvavyötä. Järjestelmässä on kiinnittämättömän turvavyön tunnistin ja kaksitasoinen varoitusjärjestelmä.

2.42    ’Näkyvällä varoituksella’ tarkoitetaan visuaalisella signaalilla annettavaa varoitusta (merkkivaloa, vilkkuvaloa tai näkyvää symbolia tai viestiä).

2.43    ’Kuuluvalla varoituksella’ tarkoitetaan äänimerkillä annettavaa varoitusta.

2.44    ’Ensimmäisen tason varoituksella’ tarkoitetaan näkyvää varoitusta, joka aktivoituu, kun sytytysvirta tai pääkytkin kytketään ja jonkun matkustajan turvavyö ei ole kiinnitettynä. Lisäksi voidaan antaa kuuluva varoitus.

2.45    ’Toisen tason varoituksella’ tarkoitetaan näkyvää ja kuuluvaa varoitusta, joka aktivoituu, kun ajoneuvoa käytetään kohtien 8.4.2.4.1.1–8.4.2.4.1.3 mukaisesti ja kun etummaisen rivin jonkun matkustajan turvavyö ei ole kiinnitettynä ja takimmaisen istuinrivin jonkun matkustajan turvavyötä avataan tai se on avautumassa.

2.46    ’Turvavyö on kiinnittämättä’ tarkoittaa valmistajan valinnan mukaan joko sitä, että jonkun matkustajan vyölukko ei ole kiinnitettynä, tai sitä, että hihnaa on kelattuna ulos kelauslaitteesta vähemmän kuin mitä tarvitaan tyhjän takimmaisen istuinpaikan vyölukon kiinnittämiseen.

2.47    ’Ajoneuvo on tavanomaisessa käytössä’ tarkoittaa sitä, että ajoneuvo kulkee eteenpäin nopeudella, joka on suurempi kuin 10 km/h.

3.   HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1   Ajoneuvotyyppi

3.1.1   Turvavöiden ja turvajärjestelmien asennusta koskevan ajoneuvon tyyppihyväksyntähakemuksen tekee ajoneuvon valmistaja tai tämän asianmukaisesti valtuuttama edustaja.

3.1.2   Hyväksyntähakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat kolmena kappaleena sekä seuraavassa luetellut tiedot:

3.1.2.1

tarkoituksenmukaisessa mittakaavassa ajoneuvon yleiset rakennepiirustukset, joista käyvät ilmi turvavöiden sijainnit, sekä turvavöiden ja niiden kiinnityskohtien yksityiskohtaiset piirustukset

3.1.2.2

eritelmä käytetyistä materiaaleista, jotka voivat vaikuttaa turvavöiden lujuuteen

3.1.2.3

turvavöiden tekninen kuvaus

3.1.2.4

seuraavat tiedot, jos turvavyöt on kiinnitetty istuinrakenteeseen:

3.1.2.5

yksityiskohtainen kuvaus ajoneuvon tyypistä ja sen istuimien rakenteesta, istuimen kiinnityspisteistä sekä istuimien säätö- ja lukitusjärjestelmistä

3.1.2.6

tarkoituksenmukaisessa mittakaavassa riittävän yksityiskohtaiset piirustukset istuimista, istuimien kiinnityksestä ajoneuvoon sekä niiden säätö- ja lukitusjärjestelmistä.

3.1.3   Ajoneuvon valmistajan on valintansa mukaan toimitettava tutkimuslaitokselle joko samaa tyyppiä oleva ajoneuvo, jolle hyväksyntää haetaan, tai sellaiset ajoneuvon osat, joita hyväksyntätestit suorittava tutkimuslaitos pitää välttämättöminä turvavöitä koskevien testien suorittamiseksi.

3.2   Turvavyötyyppi

3.2.1   Turvavyötyypin hyväksyntää hakee tavaramerkin haltija tai tämän asianmukaisesti valtuuttama edustaja. Turvajärjestelmätyypin hyväksyntää hakee tavaramerkin haltija tai tämän edustaja taikka sellaisen ajoneuvon valmistaja tai tämän edustaja, johon turvajärjestelmä on tarkoitettu.

3.2.2   Hakemukseen on liitettävä seuraavat:

3.2.2.1

Vyötyypin tekninen kuvaus, jossa eritellään vyönauhat ja käytetyt jäykät osat ja johon on liitetty piirustukset vyön osista. Piirustuksista on käytävä ilmi hyväksyntänumerolle ja lisätunnuksille tarkoitettu paikka hyväksyntämerkin ympyrään nähden. Kuvauksessa on mainittava hyväksyttäväksi toimitetun mallin väri ja eriteltävä ajoneuvotyypit, joihin kyseinen vyö on tarkoitettu. Kelauslaitteiden osalta on toimitettava anturilaitteiden asennusohjeet. Jos kyseessä on esikuormituslaite tai -järjestelmä, on toimitettava sen rakennetta ja toimintaa sekä mahdollista anturilaitetta koskeva täydellinen tekninen eritelmä, jossa kuvataan toimintamenetelmä ja tahattomasti tapahtuvan toiminnan välttämiseksi mahdollisesti tarvittava menetelmä. Turvajärjestelmän kuvaukseen on sisällytettävä seuraavat: tarkoituksenmukaisessa mittakaavassa ajoneuvorakennetta sekä istuinrakennetta, säätöjärjestelmää ja kiinnikkeitä koskevat piirustukset, joista ilmenevät istuinten kiinnityspisteet ja vahvikkeet riittävän yksityiskohtaisesti, eritelmä käytetyistä materiaaleista, jotka voivat vaikuttaa istuinten ja vöiden kiinnityspisteiden lujuuteen ja tekninen kuvaus istuinten ja vöiden kiinnityspisteistä. Jos vyö on suunniteltu asennettavaksi ajoneuvorakenteeseen vyön korkeussäätölaitteen kautta, teknisestä kuvauksesta on käytävä ilmi, pidetäänkö kyseistä laitetta turvavyön osana.

3.2.2.2

vyötyypistä kuusi näytettä, joista yksi on vertailutarkoituksiin

3.2.2.3

10 metriä kutakin vyötyypissä käytettyä nauhatyyppiä.

3.2.2.4

Tyyppihyväksyntätestien suorittamisesta vastaava tutkimuslaitos voi pyytää lisänäytteitä.

3.2.3   Turvajärjestelmän hyväksyntätestejä suorittavalle tutkimuslaitokselle on toimitettava kaksi näytekappaletta turvajärjestelmästä, johon voi kuulua kaksi kohdissa 3.2.2.2 ja 3.2.2.3 tarkoitettua vyön näytekappaletta, ja valmistajan valinnan mukaan joko sitä tyyppiä oleva ajoneuvo, jolle hyväksyntää haetaan, tai tällaisen ajoneuvon se osa tai ne osat, jotka tutkimuslaitos katsoo tarpeelliseksi turvajärjestelmän hyväksyntätestiä varten.

4.   MERKINNÄT

Hyväksyntää varten kohtien 3.2.2.2, 3.2.2.3 ja 3.2.2.4 mukaisesti jätettyihin vyötyypin tai turvajärjestelmätyypin näytteisiin on merkittävä selvästi ja pysyvästi valmistajan nimi, alkukirjaimet, kauppanimi tai tavaramerkki.

5.   HYVÄKSYNTÄ

5.1   Tyyppihyväksyntätodistukseen on liitettävä kohdassa 5.1.1 tai 5.1.2 tarkoitetun mallin mukainen todistus seuraavasti:

5.1.1

liite 1 A kohdassa 3.1 tarkoitettujen sovellusten osalta

5.1.2

liite 1 B kohdassa 3.2 tarkoitettujen sovellusten osalta.

5.2   Ajoneuvotyyppi

5.2.1   Jos ajoneuvotyyppi, jolle haetaan hyväksyntää tämän säännön mukaisesti, täyttää tämän säännön kohdassa 8 sekä tämän säännön liitteissä 15 ja 16 asetetut vaatimukset, ajoneuvotyypille myönnetään tyyppihyväksyntä.

5.2.2   Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan tyyppihyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 07, mikä vastaa muutossarjaa 07) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt merkittävät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle kohdassa 2.16 tarkoitetulle ajoneuvotyypille.

5.2.3   Tässä säännössä tarkoitetun hyväksynnän antamista ajoneuvotyypille tai sellaisen hyväksynnän laajentamista, epäämistä taikka peruuttamista tai tuotannon lopettamista koskeva ilmoitus on toimitettava tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 A olevan mallin mukaisella lomakkeella.

5.2.4   Jokaiseen tämän säännön perusteella hyväksyttyä ajoneuvotyyppiä vastaavaan ajoneuvoon on kiinnitettävä näkyvästi hyväksyntälomakkeessa määriteltyyn helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista osista:

5.2.4.1

E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero, (3) jotka ovat ympyrän sisällä

5.2.4.2

kohdassa 5.2.4.1 tarkoitetun ympyrän oikealla puolella sijaitseva tämän säännön numero, jota seuraa R-kirjain, viiva ja tyyppihyväksyntänumero.

5.2.5   Jos ajoneuvo on sellaisen ajoneuvotyypin mukainen, joka on hyväksytty yhden tai useamman muun sopimukseen liitetyn säännön perusteella tämän säännön mukaisesti hyväksynnän myöntäneessä maassa, kohdassa 5.2.4.1 tarkoitettua tunnusta ei tarvitse toistaa. Tällöin kaikkien niiden sääntöjen numerot ja tunnukset, joiden perusteella on myönnetty hyväksyntä tämän säännön perusteella hyväksynnän myöntäneessä maassa, on merkittävä kohdassa 5.2.4.1 tarkoitetun tunnuksen oikealle puolelle pystysarakkeisiin.

5.2.6   Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvä.

5.2.7   Hyväksyntämerkki on sijoitettava valmistajan kiinnittämään ajoneuvon tyyppikilpeen tai lähelle sitä.

5.3   Turvavyötyyppi

5.3.1   Hyväksyntä myönnetään, jos kohdan 3.2 mukaisesti toimitetut vyötyypin näytteet vastaavat tämän säännön kohtien 4, 5.3 ja 6 vaatimuksia.

5.3.2   Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan tyyppihyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 06, mikä vastaa muutossarjaa 06) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle turvavyön tai turvajärjestelmän tyypille.

5.3.3   Tähän sääntöön perustuvasta turvavyön tai turvajärjestelmän tyyppihyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä on ilmoitettava tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 B esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

5.3.4   Kohdassa 4 tarkoitettujen merkintöjen lisäksi jokaiseen tämän säännön perusteella hyväksytyn tyypin mukaiseen vyöhön on kiinnitettävä sopivassa koossa seuraavat tiedot:

5.3.4.1

kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista: 5.3.4.1.1 E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero, (4) jotka ovat ympyrän sisällä 5.3.4.1.2 hyväksyntänumero

5.3.4.2

seuraavat lisätunnukset: 5.3.4.2.1 A-kirjain kolmipistevyön, B-kirjain lantiovyön ja S-kirjain erikoisvöiden osalta. 5.3.4.2.2 Kohdassa 5.3.4.2.1 tarkoitettuja tunnuksia on täydennettävä seuraavilla lisämerkinnöillä: 5.3.4.2.2.1 e-kirjain, kun kyseessä on energianvaimentimella varustettu vyö 5.3.4.2.2.2 r-kirjain, kun kyseessä on kelauslaitteen sisältävä vyö, ja sen jälkeen käytetyn kelauslaitteen tunnus (1, 2, 3, 4 tai 4N) tämän säännön kohdan 2.14 mukaisesti sekä m-kirjain, jos käytetty kelauslaite on törmäyksessä lukittuva kelauslaite, joka perustuu monitoimiseen lukittumistapaan 5.3.4.2.2.3 p-kirjain, kun kyseessä on esikuormituslaitteella varustettu turvavyö 5.3.4.2.2.4 t-kirjain, kun vyö on varustettu sellaisella kelauslaitteella, joka sisältää kiristystä vähentävän laitteen. 5.3.4.2.2.5 Turvavöihin, joissa on tyypin 4N kelauslaite, on lisäksi merkittävä tunnus, joka muodostuu suorakulmiosta, jossa luokan M1 ajoneuvoa osoittava merkintä on viivattu yli sen osoittamiseksi, että tämäntyyppisen kelauslaitteen käyttö on kyseisen luokan ajoneuvoissa kielletty. 5.3.4.2.2.6 Jos turvavyö hyväksytään tämän säännön kohdan 6.4.1.3.3 ja 6.4.1.3.4 kohdan määräysten mukaisesti, siihen on merkittävä sana AIRBAG, jonka ympärillä on suorakulmio. 5.3.4.2.3 Kohdassa 5.3.4.2.1 esitettyjen merkkien edelle on merkittävä Z-kirjain, jos turvavyö on turvajärjestelmän osa.

5.3.5   Tämän säännön liitteen 2 kohdassa 2 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkistä.

5.3.6   Kohdassa 5.3.4 tarkoitettujen tietojen on oltava selvästi luettavissa ja pysyvästi merkittyjä joko laitteessa olevaan kilpeen tai tarraan taikka itse laitteeseen. Kyltin tai merkinnän on oltava kulutusta kestävä.

5.3.7   Kohdassa 5.3.6 tarkoitetut kilvet tai tarrat toimittaa joko hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen tai viranomaisen luvalla valmistaja.

6.   VAATIMUKSET

6.1   Yleiset vaatimukset

6.1.1   Kaikkien kohtien 3.2.2.2, 3.2.2.3 ja 3.2.2.4 mukaisesti toimitettujen näytteiden on täytettävä tämän säännön kohdassa 6 esitetyt vaatimukset.

6.1.2   Vyön tai turvajärjestelmän on oltava siten suunniteltu ja rakennettu, että oikein asennettuna ja käyttäjän asianmukaisesti käyttämänä se toimii tyydyttävästi ja vähentää ruumiinvamman vaaraa onnettomuuden sattuessa.

6.1.3   Vyönauhat eivät saa muodostaa vaarallista asetelmaa.

6.1.4   Sellaisia aineita, joiden vedenhylkivyysominaisuudet vastaavat polyamidi 6:ta, ei saa käyttää mekaanisissa osissa, joiden toimintaan kyseisellä ilmiöllä todennäköisesti on kielteinen vaikutus.

6.2   Jäykät osat

6.2.1   Yleistä

6.2.1.1   Turvavyön jäykissä osissa, kuten vyölukoissa, säätölaitteissa, kiinnikkeissä ja vastaavissa ei saa olla teräviä reunoja, jotka saattaisivat aiheuttaa hankauksen aiheuttamaa nauhojen kulumista tai niiden katkeamisen.

6.2.1.2   Kaikki vyöasennelman osat, jotka ovat alttiina korroosiolle, on sopivalla tavalla suojattava sitä vastaan. Kohdan 7.2 mukaisesti tehdyn korroosiotestin jälkeen laitteessa ei saa olla asiantuntijan tarkastuksessa paljaalla silmällä havaittavia merkkejä vaurioista, jotka voivat heikentää laitteen asianmukaista toimintaa, eikä merkkejä merkittävästä korroosiosta.

6.2.1.3   Energian vaimentamiseen tai kuormaa kantamaan tai siirtämään tarkoitetut jäykät osat eivät saa olla helposti murtuvia.

6.2.1.4   Turvavyön jäykkien osien ja muovista tehtyjen osien on oltava siten sijoitettuja ja asennettuja, että moottoriajoneuvon ollessa tavanomaisessa käytössä ne eivät voi juuttua liikutettavan istuimen alle tai ajoneuvon oven väliin. Jos jokin osa ei täytä tätä vaatimusta, sille on suoritettava kohdassa 7.5.4 määritelty kylmähauraustesti. Jos jäykkien osien muovisissa suojuksissa tai pidikkeissä on testin jälkeen havaittavissa näkyviä halkeamia, koko muoviosa on poistettava ja sen jälkeen on tarkistettava, onko jäljelle jäävä asennelma edelleen turvallinen. Jos turvavyö osoittautuu edelleen turvalliseksi tai silmin havaittavia murtumia ei ole, on tarkastettava, täyttääkö turvavyö kohtien 6.2.2, 6.2.3 ja 6.4 testivaatimukset.

6.2.2   Vyölukko

6.2.2.1   Lukon on oltava siten suunniteltu, että virheellinen käyttö ei ole mahdollista. Tämä merkitsee muun muassa sitä, ettei lukko saa jäädä osittain lukittuneeseen asentoon. Vyön avausmenettelyn on oltava itsestään selvä. Käyttäjän kehon kanssa mahdollisesti kosketuksiin joutuvien lukon osien poikkipinta-alan on oltava vähintään 20 cm2 ja leveyden vähintään 46 mm mitattuna enintään 2,5 mm:n etäisyydellä kosketuspinnasta olevalla tasolla. Valjasvyön lukkojen osalta jälkimmäinen vaatimus katsotaan täytetyksi, jos lukon ja käyttäjän kehon välinen kosketusalue on 20–40 cm2.

6.2.2.2   Vyölukon on ajoneuvon asennosta riippumatta oltava suljettuna silloinkin, kun se ei ole jännitettynä. Lukitus ei saa aueta epähuomiossa, vahingossa tai voimalla, joka on pienempi kuin 1 daN. Lukon on oltava helppokäyttöinen ja helposti lukittavissa. Käyttäjän on voitava avata lukko yhdellä yhdensuuntaisella yksinkertaisella kädenliikkeellä silloin, kun lukkoon ei kohdistu jännitystä ja silloin kun siihen kohdistuu jännitys kohdassa 7.8.2 esitetyin tavoin. Kun kyse on asennelmista, jotka on tarkoitettu käytettäviksi uloimmissa etuistuimissa, lukuun ottamatta valjasvöitä, käyttäjän on lisäksi saatava lukko kiinnitettyä yhden käden yhdensuuntaisella yksinkertaisella liikkeellä. Vyölukko avataan painamalla joko nappia tai vastaavaa laitetta. Kuormitettavalla pinnalla on oltava seuraavat mitat, kun painike on vapautusasennossa ja projisoituna tasolle, joka on kohtisuorassa painikkeen alkuperäiseen liikesuuntaan nähden: upotetun painikkeen pinta-ala vähintään 4,5 cm2 ja leveys vähintään 15 mm; ei-upotetun painikkeen pinta-ala vähintään 2,5 cm2 ja leveys vähintään 10 mm. Lukon avauspainikkeen pinnan on oltava väriltään punainen. Mikään muu lukon osa ei saa olla tämän värinen. Kun istuimella istutaan, vyölukossa voi olla punainen varoitusvalo, jos se sammuu, kun turvavyö kiinnitetään. Jos lukon valaiseva valo on muun värinen kuin punainen, sen ei tarvitse sammua, kun turvavyö kiinnitetään. Tällaiset valot eivät saa valaista lukkoa siten, että se häiritsisi lukon avauspainikkeen tai varoitusvalon punaisen värin havaitsemista.

6.2.2.3   Vyölukon on kohdan 7.5.3 mukaisesti testattaessa toimittava tavanomaisesti.

6.2.2.4   Lukon on kestettävä jatkuvaa käyttöä, ja ennen kohdassa 7.7 tarkoitettua dynaamista testiä lukolle on suoritettava 5 000 aukaisua ja lukitusta tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. Valjasvyön lukkojen osalta tämä testi voidaan suorittaa käyttämättä kaikkia kielekkeitä.

6.2.2.5   Kohdassa 7.8 esitetyssä testissä vyölukon avaamiseen tarvittava voima saa olla enintään 6 daN.

6.2.2.6   Lukon lujuus on testattava kohdan 7.5.1 ja tarvittaessa kohdan 7.5.5 mukaisesti. Lukko ei saa murtua, vääntyä pahoin tai irrota, kun sitä kuormitetaan vaaditulla voimalla.

6.2.2.7   Jos lukkoon kuuluu kahdelle asennelmalle yhteinen osa ja jos yhden asennelman vyölukkoa voidaan käyttää sekä sen että toisen asennelman vastakappaleen kanssa, molemmille asennelmatavoille on suoritettava kohdissa 7.7 ja 7.8 tarkoitetut lujuus- ja aukaisutestit.

6.2.3   Vyönsäätölaite

6.2.3.1   Turvavyön on käytössä ollessaan säädyttävä automaattisesti käyttäjän mukaan, tai sen on oltava siten suunniteltu, että käyttäjä ulottuu käsikäyttöiseen säätölaitteeseen istuessaan vaivattomasti saatavilla ja että sitä on mukava ja helppo käyttää. Vyötä on myös voitava tiukentaa yhdellä kädellä käyttäjän ruumiinrakenteeseen ja ajoneuvon istuimen asentoon sopivaksi.

6.2.3.2   Kustakin vyön säätölaitteesta on testattava kaksi näytettä kohdan 7.3 mukaisesti. Vyönauhan liukuma kunkin säätölaitenäytteen osalta saa olla enintään 25 mm ja kaikkien säätölaitteiden osalta yhteensä enintään 40 mm.

6.2.3.3   Kaikkien säätölaitteiden lujuus on testattava kohdan 7.5.1 mukaisesti. Säätölaitteet eivät saa murtua tai irrota, kun niitä kuormitetaan vaaditulla kuormalla.

6.2.3.4   Kun suoritetaan kohdan 7.5.6 mukainen testi, ei käsikäyttöisten laitteiden käyttämiseksi tarvittava voima saa olla yli 5 daN.

6.2.4   Kiinnityslaitteet ja vyön korkeuden säätölaitteet

Kiinnityslaitteiden lujuus on testattava kohdissa 7.5.1 ja 7.5.2 vahvistetulla tavalla. Varsinaisten korkeudensäätölaitteiden lujuus on testattava tämän säännön kohdassa 7.5.2 kuvatulla tavalla, jollei niitä ole testattu ajoneuvossa turvavöiden kiinnityspisteitä koskevan säännön nro 14 (viimeisen muutetun version) mukaisesti. Säätölaitteet eivät saa murtua tai irrota, kun niitä kuormitetaan vaaditulla kuormalla.

6.2.5.   Kelauslaitteet

Kelauslaitteet on testattava, ja niiden on täytettävä jäljempänä eritellyt vaatimukset kohdissa 7.5.1 ja 7.5.2 tarkoitetut lujuustestit mukaan luettuina. (Näitä vaatimuksia ei sovelleta lukittumattomiin kelauslaitteisiin.)

6.2.5.1   Käsikäyttöisesti avautuva kelauslaite

6.2.5.1.1   Käsikäyttöisesti avautuvalla kelauslaitteella varustetuissa turvavöissä vyönauha saa liikkua kelauslaitteen kahden peräkkäisen lukituskohdan välillä enintään 25 mm.

6.2.5.1.2   Turvavyöasennelman vyönauhan on kelauduttava ulos käsikäyttöisesti avautuvasta kelauslaitteesta täyteen pituuteensa 6 mm tarkkuudella silloin, kun vyönauhaa kuormitetaan vähintään 1,4 daN:n ja enintään 2,2 daN:n voimalla nauhan tavanomaiseen vetosuuntaan.

6.2.5.1.3   Vyönauhaa kelataan ulos ja sen annetaan kelautua takaisin kelauslaitteeseen toistuvasti kohdassa 7.6.1 kuvaillun menetelmän mukaisesti, kunnes on tehty 5 000 ulos- ja sisäänkelausta. Tämän jälkeen kelauslaitteelle tehdään korroosiotesti kohdan 7.2 mukaisesti ja sitten kohdassa 7.6.3 esitetty pölynsietotesti. Sen on tämän jälkeen suoriuduttava hyväksytysti vielä 5 000:stä ulos- ja sisäänkelauksen toimintajaksosta. Kaikkien edellä tarkoitettujen testien jälkeen kelauslaitteen on toimittava asianmukaisesti ja täytettävä kohtien 6.2.5.1.1 ja 6.2.5.1.2 vaatimukset.

6.2.5.2   Automaattisesti lukittuvat kelauslaitteet

6.2.5.2.1   Automaattisesti lukittuvalla kelauslaitteella varustetuissa turvavöissä vyönauha saa liikkua kelauslaitteen kahden peräkkäisen lukituskohdan välillä enintään 30 mm. Turvavyön käyttäjän nojautuessa taaksepäin on vyön joko pysyttävä alkuperäisessä asennossaan tai palauduttava automaattisesti alkuperäiseen asentoon, kun käyttäjä nojautuu jälleen eteenpäin.

6.2.5.2.2   Jos kelauslaite on osa lantiovyötä, nauhan kelautumisvoiman on oltava vähintään 0,7 daN, kun kelausvoima mitataan kohdassa 7.6.4 määrätyllä tavalla nuken ja kelauslaitteen välisestä vyönauhan vapaasta osasta.

Jos kelauslaite on osa ylävartalon turvajärjestelmää, nauhan kelausvoiman on oltava vähintään 0,1 daN ja enintään 0,7 daN samalla tavalla mitattuna.

6.2.5.2.3   Vyönauhaa kelataan ulos ja sen annetaan kelautua takaisin kelauslaitteeseen toistuvasti kohdassa 7.6.1 kuvaillun menetelmän mukaisesti, kunnes on tehty 5 000 ulos- ja sisäänkelausta. Tämän jälkeen kelauslaitteelle tehdään korroosiotesti kohdan 7.2 mukaisesti ja sitten kohdassa 7.6.3 esitetty pölynsietotesti. Sen on tämän jälkeen suoriuduttava hyväksytysti vielä 5 000:stä ulos- ja sisäänkelauksen toimintajaksosta. Kaikkien edellä tarkoitettujen testien jälkeen kelauslaitteen on toimittava asianmukaisesti ja täytettävä kohtien 6.2.5.2.1 ja 6.2.5.2.2 vaatimukset.

6.2.5.3   Törmäyksessä lukittuvat kelauslaitteet

6.2.5.3.1   Törmäyksessä lukittuvan kelauslaitteen on täytettävä kohdan 7.6.2 mukaisesti testattaessa jäljempänä esitetyt vaatimukset. Kun kyseessä on yksinkertainen lukittumistapa tämän säännön kohdan 2.14.4.1 mukaisesti, ainoastaan ajoneuvon hidastuvuutta koskevat eritelmät ovat voimassa.

6.2.5.3.1.1   Lukitsimen on toimittava, kun ajoneuvo saavuttaa hidastuvuuden 0,45 g (5) tyyppiä 4 olevien kelauslaitteiden tapauksessa tai hidastuvuuden 0,85 g tyyppiä 4N olevien kelauslaitteiden tapauksessa.

6.2.5.3.1.2   Lukitsin ei saa toimia, kun nauhan kiihtyvyys nauhan uloskelaussuuntaan mitattuna on vähemmän kuin 0,8 g, kun kelauslaite on tyyppiä 4, tai vähemmän kuin 1,0 g, kun kelauslaite on tyyppiä 4N.

6.2.5.3.1.3   Lukitsin ei saa toimia, kun anturilaite on kallistettuna enintään 12° johonkin suuntaan valmistajan ilmoittamasta asennusasennosta.

6.2.5.3.1.4   Lukitsimen on toimittava, kun anturilaite on kallistettuna johonkin suuntaan valmistajan ilmoittamasta asennusasennosta yli 27°, kun kelauslaite on tyyppiä 4, tai yli 40°, kun kelauslaite on tyyppiä 4N.

6.2.5.3.1.5   Jos kelauslaitteen toiminta riippuu ulkoisesta signaalista tai voimanlähteestä, kelauslaitteen rakenteella on varmistettava, että kelauslaite lukittuu automaattisesti, kun yhteys ulkoiseen signaaliin tai voimanlähteeseen katkeaa. Tämän vaatimuksen ei kuitenkaan tarvitse täyttyä, jos kyseessä on monitoimisen lukittumistavan kelauslaite edellyttäen, että vain yksi lukittumistapa on riippuvainen ulkoisesta signaalista tai voimanlähteestä ja että kuljettaja saa tiedon häiriöstä signaalin tai voimanlähteen toiminnassa optisesti ja/tai akustisesti.

6.2.5.3.2   Testattaessa kohdan 7.6.2 mukaisesti törmäyksessä lukittuvaa kelauslaitetta, jossa on monitoiminen lukittumistapa, joka perustuu myös vyönauhan liikkeeseen, laitteen on täytettävä edellä esitetyt vaatimukset ja lisäksi sen lukitsimen on toimittava, kun vyönauhan kiihtyvyys on vähintään 3,0 g nauhan uloskelaussuuntaan mitattuna.

6.2.5.3.3   Kohdissa 6.2.5.3.1 ja 6.2.5.3.2 tarkoitetussa testissä vyönauhan liike saa ennen kelauslaitteen lukittumista olla enintään 50 mm mitattuna kohdassa 7.6.2.1 määrätystä pituudesta alkaen. Kohdassa 6.2.5.3.1.2 tarkoitetussa testissä lukitus ei saa tapahtua ennen kuin vähintään 50 mm nauhaa on kelautunut ulos kelauslaitteesta kohdassa 7.6.2.1 kohdassa määrätystä pituudesta alkaen.

6.2.5.3.4   Jos kelauslaite on osa lantiovyötä, nauhan kelautumisvoiman on oltava vähintään 0,7 daN, kun kelausvoima mitataan kohdassa 7.6.4 määrätyllä tavalla nuken ja kelauslaitteen välisestä vyönauhan vapaasta osasta.

Nauhan kelautumisvoiman on ylävartalon turvajärjestelmään tarkoitetuissa kelauslaitteissa oltava vähintään 0,1 daN ja enintään 0,7 daN edellä tarkoitetulla tavalla mitattuna. Jos turvavyö sisältää kiristystä vähentävän laitteen, vähimmäiskelautumisvoima voidaan alentaa arvoon 0,05 daN vain silloin, kun kyseinen laite on käytössä. Jos nauha kulkee yksi- tai kaksiosaisen nauhanohjaimen kautta, sisäänkelautumisvoima mitataan nuken ja ohjaimen välisestä nauhan vapaasta osasta.

Jos vyöhön kuuluu laite, joka automaattisen tai käsikäyttöisen toiminnan aikana estää nauhaa kelautumasta täysin sisään, kyseinen laite ei saa olla käytössä kelautumisvoimaa arvioitaessa.

Jos asennelmaan kuuluu kiristystä vähentävä laite, edellä kuvattu vyönauhan kelautumisvoima on mitattava laitteen ollessa käytössä ja pois käytöstä silloin, kun näitä vaatimuksia arvioidaan ennen kohdan 6.2.5.3.5 mukaisia kestävyystestejä ja niiden jälkeen.

6.2.5.3.5   Vyönauhaa kelataan ulos ja sen annetaan kelautua takaisin kelauslaitteeseen toistuvasti kohdassa 7.6.1 kuvaillun menetelmän mukaisesti, kunnes on tehty 40 000 ulos- ja sisäänkelausta. Tämän jälkeen kelauslaitteelle tehdään korroosiotesti kohdan 7.2 mukaisesti ja sitten kohdassa 7.6.3 esitetty pölynsietotesti. Kelauslaitteen on sitten suoriuduttava hyväksytysti uudesta 5 000:n (kaikkiaan 45 000:n) ulos- ja sisäänkelauksen sarjasta.

Jos asennelma sisältää kiristystä vähentävän laitteen, edellä mainitut testit on suoritettava laitteen ollessa käytössä ja pois käytöstä.

Kaikkien edellä tarkoitettujen testien jälkeen kelauslaitteen on toimittava asianmukaisesti ja täytettävä kohtien 6.2.5.3.1, 6.2.5.3.3 ja 6.2.5.3.4 vaatimukset.

6.2.5.4   Kelauslaitteiden on täytettävä molemmat seuraavista vaatimuksista kohdan 6.2.5.3.5 mukaisen kestävyystestin jälkeen ja välittömästi kohdan 6.2.5.3.4 mukaisen kelausvoiman mittaamisen jälkeen:

6.2.5.4.1

Kun kelauslaitteita, automaattisesti lukittuvia kelauslaitteita lukuun ottamatta, testataan kohdan 7.6.4.2 mukaisesti, niiden on kyettävä estämään liikkumavaran syntyminen ylävartalon ja vöiden väliin.

6.2.5.4.2

Kun lukko on avattu kielekkeen vapauttamiseksi, kelauslaitteen on yksin kyettävä kelaamaan vyönauha kokonaisuudessaan sisään.

6.2.6   Esikuormituslaite

6.2.6.1   Kohdan 7.2 mukaisesti suoritetun korroosiotestin jälkeen esikuormituslaitteen (varustettuna laitteeseen alkuperäisillä pistokkeilla kiinnitetyllä törmäysanturilla mutta ilman pistokkeiden läpi kulkevaa virtaa) on toimittava tavanomaisesti.

6.2.6.2   On tarkastettava, että laitteen tahaton käyttö ei aiheuta käyttäjälle ruumiinvamman vaaraa.

6.2.6.3   Kun käytetään pyroteknisiä esikuormituslaitteita:

6.2.6.3.1

Esikuormituslaite ei kohdan 7.9.1 mukaisesti suoritetun käsittelyn jälkeen saa olla käynnistynyt lämpötilan vaikutuksesta, ja laitteen on toimittava tavanomaisesti.

6.2.6.3.2

On toteutettava varotoimenpiteet, jotta laitteista purkautuvat kuumat kaasut eivät sytytä laitteen vieressä olevia helposti syttyviä materiaaleja.

6.3   Nauhat

6.3.1   Yleistä

6.3.1.1   Vyönauhojen on oltava ominaisuuksiltaan sellaiset, että niistä käyttäjän keholle aiheutuva kuormitus jakautuu mahdollisimman tasaisesti koko nauhan leveydelle ja että ne eivät kuormitettaessakaan kierry. Nauhojen on pystyttävä vaimentamaan ja siirtämään energiaa. Nauhojen on oltava siten viimeisteltyjä, etteivät ne voi purkautua käytössä.

6.3.1.2   Nauhan leveyden on oltava vähintään 46 mm, kun sitä kuormitetaan voimalla 980 daN + 100/– 0 daN. Leveys mitataan kohdassa 7.4.3 kuvatun testin mukaisesti siten, että vetolaite pysäytetään edellä mainitun kuormituksen kohdalla. (6)

6.3.2   Lujuus huoneilmakäsittelyn jälkeen

Kun kahta vyönauhan näytekappaletta on käsitelty kohdan 7.4.1.1 mukaisesti, vyönauhan kohdan 7.4.2 mukaisesti määritetyn murtokuormituksen on oltava vähintään 1 470 daN. Kahden näytekappaleen murtokuormitusten välinen ero saa olla enintään 10 prosenttia suuremmasta mitatusta murtokuormituksesta.

6.3.3   Lujuus erityiskäsittelyn jälkeen

Jollakin kohdassa 7.4.1 tarkoitetulla tavalla (lukuun ottamatta kohtaa 7.4.1.1) käsiteltyyn kahteen vyönauhan näytekappaleeseen kohdistuvan murtokuormituksen on oltava vähintään 75 prosenttia kuormitusten kohdassa 6.3.2 tarkoitetussa testissä mitatusta keskiarvosta ja vähintään 1 470 daN. Tutkimuslaitos voi jättää suorittamatta yhden tai useamman edellä tarkoitetuista testeistä, jos se katsoo vyönauhassa käytetyn nauhamateriaalin tai muiden tietojen perusteella nämä testit tarpeettomiksi.

6.4   Vyöasennelma tai turvajärjestelmä

6.4.1   Dynaaminen testi

6.4.1.1   Vyöasennelmalle tai turvajärjestelmälle on tehtävä dynaaminen testi kohdan 7.7 mukaisesti.

6.4.1.2   Dynaaminen testi tehdään kahdelle aikaisemmin kuormittamattomalle vyöasennelmalle, lukuun ottamatta turvajärjestelmiin kuuluvia asennelmia, jolloin dynaaminen testi tehdään yhteen istuinryhmään kuuluville aikaisemmin kuormittamattomille turvajärjestelmille. Testattavien asennelmien lukkojen on täytynyt täyttää kohdan 6.2.2.4 vaatimukset. Kun on kyse kelauslaitteella varustetuista turvavöistä, kelauslaitteelle on tehtävä kohdassa 7.6.3 esitetty pölynsietotesti. Kun on kyse pyroteknisiä toimintamenetelmiä käyttävällä esikuormituslaitteella varustetuista turvavöistä tai turvajärjestelmistä, laite on käsiteltävä kohdassa 7.9.1 määrätyllä tavalla.

6.4.1.2.1   Sen jälkeen, kun turvavöille on tehty kohdassa 7.2 kuvattu korroosiotesti, turvavöiden lukoille on tehtävä vielä 500 aukaisua ja lukitusta tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.

6.4.1.2.2   Kelauslaitteilla varustettujen turvavöiden kelauslaitteille on tehtävä kohdan 6.2.5.2 tai 6.2.5.3 mukaiset testit. Jos kelauslaitteelle on kuitenkin jo tehty kohdan 6.4.1.2.1 mukainen korroosiotesti, tätä testiä ei tarvitse toistaa.

6.4.1.2.3   Kun on kyse vyöstä, joka on tarkoitettu käytettäväksi kohdassa 2.14.6 määritellyn korkeudensäätölaitteen kanssa, testi on tehtävä siten, että laite on säädetty testistä vastaavan tutkimuslaitoksen valitsemiin epäsuotuisimpiin asentoihin. Seuraavissa tapauksissa toimitaan kuitenkin seuraavasti:

6.4.1.2.3.1

Jos vyön korkeudensäätölaite on osa säännön nro 14 mukaisesti hyväksyttyä vyön kiinnityspistettä, testistä vastaava tutkimuslaitos voi harkintansa mukaan soveltaa kohdan 7.7.1 määräyksiä.

6.4.1.2.3.2

Jos joustava olkakorkeuden säätölaite on vyön osa, se on testattava turvajärjestelmänä ja testistä vastaavan tutkimuslaitoksen on sovellettava kohdan 7.7.1 määräyksiä, jotka koskevat ajoneuvon sen rakenteen testausta, johon turvajärjestelmä tavallisesti asennetaan.

6.4.1.2.4   Kun on kyse esikuormituslaitteella varustetusta turvavyöstä, kohdassa 6.4.1.3.2 tarkoitettu vähimmäissiirtymä voidaan pienentää puoleen. Tätä testiä varten esikuormituslaitteen on oltava toiminnassa.

6.4.1.2.5   Jos turvavyö on varustettu kiristystä vähentävällä laitteella, turvavyölle on tehtävä kestävyystesti laitteen ollessa käytössä kohdan 6.2.5.3.5 mukaisesti ennen dynaamista testiä. Dynaaminen testi tehdään sen jälkeen siten, että kiristystä vähentävä laite on käytössä.

6.4.1.3   Testin aikana on seuraavien vaatimusten täytyttävä:

6.4.1.3.1   Mikään osa henkilön suojaamiseen käytettävästä vyöasennelmasta tai turvajärjestelmästä ei saa rikkoutua, eikä lukko tai lukitus- tai säätölaite saa avautua lukituksestaan.

6.4.1.3.2   Lantiovyöllä kiinnitetyn nuken siirtymän eteenpäin täytyy olla 80–200 mm lantion tasolta mitattuna. Muuntyyppisillä vöillä kiinnitetyn nuken siirtymän eteenpäin täytyy olla 80–200 mm lantion ja 100–300 mm rinnan tasolta mitattuna. Valjasvöiden tapauksessa edellä määritellyt vähimmäissiirtymät voidaan lyhentää puoleen. Nämä siirtymät mitataan tämän säännön liitteen 7 kuvassa 6 esitetyistä mittauspisteistä.

6.4.1.3.3   Kun on kyse turvavyöstä, joka on tarkoitettu käytettäväksi ajoneuvon sivulla olevassa etuistuimessa, jonka edessä on suojana turvatyyny, rintavertailukohdan siirtymä saa olla suurempi kuin kohdassa 6.4.1.3.2 vahvistettu siirtymä, jos rintavertailukohdan nopeus kyseisen arvon kohdalla on enintään 24 km/h.

6.4.1.3.4   Kun kyse on istuinpaikasta, joka ei ole ajoneuvon sivulla oleva etuistuinpaikka ja jonka edessä on suojana turvatyyny, rintavertailukohdan siirtymä saa olla suurempi kuin kohdassa 6.4.1.3.2 vahvistettu siirtymä, jos rintavertailukohdan nopeus kyseisen arvon kohdalla on enintään 24 km/h testeissä, jotka tehdään turvatyynyn kanssa ajoneuvomaisessa ympäristössä, joka vastaa turvatyynyn asennus- ja kiinnityspisteiden koordinaatteja ajoneuvossa.

6.4.1.4   Kun kyseessä on turvajärjestelmä:

6.4.1.4.1   Rintavertailukohdan siirtymä saa ylittää kohdassa 6.4.1.3.2 määritellyn arvon, jos voidaan osoittaa joko laskemalla tai uudella testillä, ettei mikään dynaamisessa testissä käytetyn nuken ylävartalon tai pään osa olisi joutunut kosketuksiin minkään ajoneuvon etuosan jäykän osan kanssa, lukuun ottamatta seuraavia:

6.4.1.4.1.1

Kuljettajan tapauksessa rintakehän kosketus ohjauslaitteistoon sallitaan, jos laitteisto vastaa säännön nro 12 vaatimuksia eikä kosketusta tapahdu yli 24 km/h:n nopeudella. Tätä arviointia varten istuimen katsotaan olevan jossakin kohdassa 7.7.1.5 määritellyssä asennossa.

6.4.1.4.1.2

Muiden matkustajien tapauksessa pää tai rintakehä ei saa koskettaa mitään nuken etupuolella olevaa ajoneuvon jäykkää osaa. Lisäksi nuken pää ei saa koskettaa nuken polvia. Tätä arviointia varten katsotaan testattavan nuken istuimen ja tapauksen mukaan nuken edessä olevan istuimen olevan kohdassa 7.7.1.6 määritellyssä asennossa. Lukuun ottamatta kohdassa 2.8 määritellyn turvatyynyasennelman avautunutta rakennetta muut joustavat rakenteet, joiden Shore A -kovuus on pienempi kuin 50, voidaan poistaa sen osoittamiseksi, että nuken pää tai rintakehä ei testin aikana kosketa peitettyjä tai pehmustettuja osia.

6.4.1.4.2   Ajoneuvossa, joissa käytetään tällaisia laitteita, kaikilla istuimilla matkustavien ajoneuvosta ulospääsyn mahdollistavia siirto- ja lukitusjärjestelmiä on voitava käyttää dynaamisen testin jälkeen edelleen käsin.

6.4.1.5   Turvajärjestelmien ollessa kysymyksessä siirtymät voivat poikkeuksellisesti olla suurempia kuin kohdassa 6.4.1.3.2 esitetään, jos istuimeen kiinnitettyyn ylempään kiinnityspisteeseen sovelletaan säännön nro 14 kohdassa 7.4 määrättyä poikkeusta.

6.4.2   Lujuus kulutuskäsittelyn jälkeen

6.4.2.1   Molempien kohdan 7.4.1.6 kohdan mukaisesti käsiteltyjen näytteiden vetomurtolujuus on arvioitava kohdissa 7.4.2 ja 7.5 kuvatulla tavalla. Sen on oltava vähintään 75 prosenttia vetomurtolujuuden keskiarvosta, joka on määritetty kulumattomille vyönauhoille tehtyjen testien aikana, ja vähintään yhtä suuri kuin testattaville osille määritelty vähimmäiskuorma. Kahden näytteen vetomurtolujuuden välinen ero ei saa olla yli 20 prosenttia suurimmasta mitatusta vetomurtolujuudesta. Tyyppien 1 ja 2 menettelyissä vetomurtolujuus testataan ainoastaan vyönauhanäytteillä (kohta 7.4.2). Tyypin 3 menettelyissä vetomurtolujuus testataan vyönauhalla ja siihen kuuluvilla metallikomponenteilla (kohta 7.5).

6.4.2.2   Turvavyöasennelman osat, joille tehdään kulutuskäsittely, luetellaan seuraavassa taulukossa, ja osille mahdollisesti soveltuvat menettelytyypit on merkitty x-kirjaimella. Kutakin menettelyä varten käytetään uutta näytettä.

	Menettely 1	Menettely 2	Menettely 3
Kiinnityslaite	—	—	x
Nauhanohjain tai hihnapyörä	—	x	—
Vyölukon lenkki	—	x	x
Säätölaite	x	—	x
Vyönauhaan ommellut osat	—	—	x
Joustava olkakorkeuden säätölaite	x	—	—

7.   TESTIT

7.1   Turvavyön tai turvajärjestelmän tyyppihyväksyntää varten toimitettujen näytekappaleiden käyttö (ks. tämän säännön liite 13)

7.1.1   Vyölukon tarkastusta, vyölukon kylmänkestävyystestiä, tarvittaessa kohdassa 7.5.4 tarkoitettua kylmänkestävyystestiä, vyölukon kestävyystestiä, vyön korroosiotestiä, kelauslaitteen toimintatestejä ja dynaamisen testin jälkeen suoritettavaa vyölukon aukaisutestiä varten tarvitaan kaksi turvavyötä tai turvajärjestelmää. Toista näistä näytekappaleista käytetään vyön tai turvajärjestelmän tarkastukseen.

7.1.2   Vyölukon tarkastusta ja lujuustestiä sekä kiinnityslaitteiden kiinnityksen, vyön säätölaitteiden ja tarvittaessa kelauslaitteiden tarkastusta varten tarvitaan yksi turvavyö tai turvajärjestelmä.

7.1.3   Vyölukon tarkastusta sekä mikrosiirtymä- ja kulumistestejä varten tarvitaan kaksi turvavyötä tai turvajärjestelmää. Vyön säätölaitteen toimintaa koskeva testi suoritetaan toisella näistä näytekappaleista.

7.1.4   Vyönäytettä käytetään vyönauhan murtolujuuden testaamiseen. Osa tästä näytteestä säilytetään niin kauan kuin hyväksyntä on voimassa.

7.2   Korroosiotesti

7.2.1   Asetetaan testauskammioon täydellinen turvavyöasennelma tämän säännön liitteen 12 mukaisesti. Jos asennelmassa on kelauslaite, vyönauha on kelattava ulos täyteen pituuteensa vähennettynä 300 ± 3 mm:llä. Altistustestin on jatkuttava yhtäjaksoisesti 50 tunnin ajan, lukuun ottamatta lyhyitä taukoja, jotka saattavat olla tarpeen muun muassa suolaliuoksen tarkastamiseksi ja lisäämiseksi.

7.2.2   Testin lopuksi asennelma on mahdollisten suolakeräytymien poistamiseksi pestävä varovasti tai upotettava puhtaaseen juoksevaan veteen, jonka lämpötila saa olla enintään 38 °C. Sen jälkeen turvavyön annetaan kuivua huoneenlämmössä 24 tunnin ajan ennen kohdassa 6.2.1.2 tarkoitetun tarkastuksen suorittamista.

7.3   Mikrosiirtymätesti (ks. tämän säännön liitteen 11 kuva 3)

7.3.1   Näytteet, joille tehdään mikrosiirtymätesti, on pidettävä ennen testiä vähintään 24 tunnin ajan tilassa, jonka lämpötila on 20 ± 5 °C ja suhteellinen kosteus 65 ± 5 %. Testi tehdään lämpötilassa 15–30 °C.

7.3.2   Säätölaitteen vapaan osan on osoitettava testauspenkissä ylös- tai alaspäin kuten ajoneuvossa.

7.3.3   Vyönauhan alapäähän kiinnitetään paino, joka kuormittaa vyönauhaa 5 daN:n voimalla. Vyönauhan toista päätä liikutetaan edestakaisin 300 ± 20 mm:n matkalla (ks. kuva).

7.3.4   Jos vyössä on varanauhana toimiva vapaapäinen osuus, sitä ei saa millään tavoin kiinnittää kuormitettavaan vyönauhan osaan.

7.3.5   Kun vyönauha tarkastetaan löysänä testauspenkissä, sen on laskeuduttava säätölaitteesta koverasti vastaavalla tavalla kuin se laskeutuu ajoneuvossa. Testauspenkissä käytetty 5 daN:n kuorma on ohjattava pystysuoraan niin, ettei kuorma heilahtele eikä vyö pääse kiertymään. Kiinnityslaite on kiinnitettävä 5 daN:n kuormaan vastaavalla tavalla kuin ajoneuvossa.

7.3.6   Ennen kuin testi aloitetaan, vyölle tehdään 20 edestakaisen liikkeen sarja niin, että itsekiristyvä järjestelmä asettuu asianmukaisesti.

7.3.7   Tehdään 1 000 edestakaista liikettä 0,5 sekunnin välein heilahdusmatkan ollessa yhteensä 300 ± 20 mm. Vyönauhaa kuormitetaan 5 daN:n kuormalla ainoastaan se aika, joka kuluu 100 ± 20 mm:n siirtymään puolijaksoa kohti.

7.4   Vyönauhojen käsittely ja vetomurtolujuustesti (staattinen testi)

7.4.1   Vyönauhojen käsittely murtolujuustestiä varten

Kohdassa 3.2.2.3 tarkoitetut nauhasta leikatut näytteet käsitellään seuraavasti:

7.4.1.1   Lämpötilan ja kosteuden säätely

Vyönauha käsitellään standardin ISO 139:2005 mukaisesti käyttäen vakioilmasto-olosuhteita tai vaihtoehtoisia vakioilmasto-olosuhteita. Jos testiä ei tehdä välittömästi käsittelyn jälkeen, näyte on säilytettävä ilmatiiviisti suljetussa säiliössä testiin asti. Murtokuormitus on mitattava viiden minuutin kuluessa huoneilmakäsittelyn tai vyönauhojen säiliöstä poistamisen jälkeen.

7.4.1.2   Valokäsittely

7.4.1.2.1   Sovelletaan suositusta ISO 105-B02 (1994/Amd2:2000). Vyönauha on altistettava valolle niin kauan, että saavutetaan Standard Blue Dye No. 7 -standardin mukainen haalistuminen, joka vastaa luokkaa 4 harmaa-asteikolla.

7.4.1.2.2   Altistuksen jälkeen nauha käsitellään kohdan 7.4.1.1 mukaisesti. Jos testiä ei tehdä välittömästi käsittelyn jälkeen, näyte on säilytettävä ilmatiiviisti suljetussa säiliössä testiin asti. Murtokuormitus on mitattava viiden minuutin kuluessa siitä, kun vyönauhat poistetaan käsittelystä.

7.4.1.3   Kylmäkäsittely

7.4.1.3.1   Nauha käsitellään kohdan 7.4.1.1 mukaisesti.

7.4.1.3.2   Tämän jälkeen nauha asetetaan puolentoista tunnin ajaksi tasaiselle alustalle kylmäkaappiin, jossa ilman lämpötila on – 30 ± 5 °C. Sen jälkeen se taitetaan ja taitekohdan päälle asetetaan 2 kg:n paino, joka on jäähdytetty lämpötilaan – 30 ± 5 °C. Vyönauhaa pidetään 30 minuutin ajan samassa kylmäkaapissa, minkä jälkeen paino poistetaan, ja murtokuormitus mitataan viiden minuutin kuluessa siitä, kun vyönauhat on poistettu kaapista.

7.4.1.4   Lämpökäsittely

7.4.1.4.1   Vyönauhaa pidetään kolmen tunnin ajan lämpökaapissa, jossa ilman lämpötila on 60 ± 5 °C ja suhteellinen kosteus 65 ± 5 prosenttia.

7.4.1.4.2   Murtokuormitus mitataan viiden minuutin kuluessa siitä, kun hihna poistetaan lämpökaapista.

7.4.1.5   Vesikäsittely

7.4.1.5.1   Vyönauhaa pidetään kolmen tunnin ajan täysin upotettuna tislattuun veteen, jonka lämpötila on 20 ± 5 °C ja johon on lisätty hieman kostutusainetta. Kostutusaineena voidaan käyttää mitä tahansa testattavalle kuidulle sopivaa ainetta.

7.4.1.5.2   Murtokuormitus mitataan kymmenen minuutin kuluessa siitä, kun vyönauha on otettu pois vedestä.

7.4.1.6   Kulutuskäsittely

7.4.1.6.1   Kulutuskäsittely on tehtävä jokaiselle laitteelle, jossa vyönauha on kosketuksissa turvavyön jäykkään osaan. Menettelyn 1 mukaista kulutuskäsittelyä (kohta 7.4.1.6.4.1) ei kuitenkaan tarvitse tehdä vyönsäätölaitteelle, jolle tehty mikrosiirtymätesti (kohta 7.3) osoittaa, että vyönauhan siirtymä on vähemmän kuin puolet määrätystä arvosta. Testilaite on säädettävä niin, että vyönauhan asento kosketuspintaan nähden pysyy likimain muuttumattomana.

7.4.1.6.2   Näytteet käsitellään kohdan 7.4.1.1 mukaisesti. Kulutuskäsittelyn aikana ympäröivän lämpötilan on oltava 15–30 °C.

7.4.1.6.3   Seuraavassa taulukossa annetaan kutakin kulutusmenettelyä koskevat yleiset vaatimukset.

	Kuorma (daN)	Taajuus (Hz)	Toimintajaksojen määrä	Siirtymä (mm)
Menettely 1	2,5	0,5	5 000	300 ± 20
Menettely 2	0,5	0,5	45 000	300 ± 20
Menettely 3 (*1)	0–5	0,5	45 000	—

Taulukon viidennessä sarakkeessa annettu siirtymä tarkoittaa vyönauhan edestakaisten liikkeiden matkaa.

7.4.1.6.4   Kulutusmenettelyt

7.4.1.6.4.1   Menettely 1: kun nauha liukuu säätölaitteen läpi.

Vyönauhan toiseen päähän kohdistetaan tasainen 2,5 daN:n pystysuora kuormitus. Toiseen päähän kiinnitetään laite, joka kohdistaa nauhaan vaakatasossa edestakaisen liikkeen.

Säätölaite on sijoitettava niin, että nauhan vaakatasossa oleva osuus pysyy kuormitettuna (ks. tämän säännön liitteen 11 kuva 1).

7.4.1.6.4.2   Menettely 2: kun nauhan suunta muuttuu sen kulkiessa jäykän osan läpi.

Vyönauhan kulmat on säilytettävä testin aikana tämän säännön liitteen 11 kuvan 2 mukaisesti.

Vyönauhaa on kuormitettava tasaisella 0,5 daN:n voimalla.

Jos vyönauha muuttaa useammin kuin kerran suuntaa kulkiessaan jäykän osan läpi, 0,5 daN:n kuormitusta voidaan lisätä, kunnes vyönauha liikkuu vaaditut 300 mm jäykän osan läpi.

7.4.1.6.4.3   Menettely 3: kun vyönauha on kiinnitetty jäykkään osaan ompelemalla tai vastaavalla tavalla.

Nauhan edestakaisin kulkeman kokonaissiirtymän on oltava 300 ± 20 mm, ja nauhaa on kuormitettava 5 daN:n voimalla ainoastaan 100 ± 20 mm siirtymää vastaavan puolijakson ajan (ks. tämän säännön liitteen 11 kuva 3).

7.4.2   Vyönauhan vetomurtolujuustesti (staattinen testi)

7.4.2.1   Testi tehdään aina kahdelle uudelle riittävän pitkälle vyönauhan näytekappaleelle, joka on käsitelty kohdan 7.4.1 määräysten mukaisesti.

7.4.2.2   Kukin nauha kiinnitetään vetolujuuden testauslaitteen liittimiin. Liittimien on oltava sellaiset, etteivät ne aiheuta nauhan murtumista niissä tai niiden lähellä. Vetonopeuden on oltava noin 100 mm/min. Liittimien välissä olevan nauhan vapaan pituuden on ennen testin alkua oltava 200 ± 40 mm.

7.4.2.3   Kuormitusta lisätään tämän jälkeen, kunnes vyönauha murtuu, ja murtokuormitus kirjataan.

7.4.2.4   Jos vyönauha luistaa tai murtuu kosketuskohdassa liittimeen tai 10 mm:n etäisyydellä liittimestä, testiä pidetään mitättömänä ja tehdään uusi testi toisella näytekappaleella.

7.4.3   Leveys kuormitettuna

7.4.3.1   Testi tehdään aina kahdelle uudelle riittävän pitkälle vyönauhan näytekappaleelle, joka on käsitelty kohdan 7.4.1 määräysten mukaisesti.

7.4.3.2   Kukin nauha kiinnitetään vetolujuuden testauslaitteen liittimiin. Liittimien on oltava sellaiset, etteivät ne aiheuta nauhan murtumista niissä tai niiden lähellä. Vetonopeuden on oltava noin 100 mm/min. Liittimien välissä olevan nauhan vapaan pituuden on ennen testin alkua oltava 200 ± 40 mm.

7.4.3.3   Kun kuormitus saavuttaa arvon 980 + 100/– 0 daN, laite pysäytetään ja mittaus suoritetaan viiden sekunnin kuluessa. Testi on tehtävä vetolujuustestistä erillisenä.

7.5   Jäykkiä osia sisältävien vyön komponenttien testi

7.5.1   Vyölukko ja säätölaite kiinnitetään vetolaitteeseen niistä asennelman osista, joihin ne on tavanomaisesti kiinnitetty, ja kuormitusta lisätään arvoon 980 daN saakka.

Valjasvöiden tapauksessa lukko on kiinnitettävä testauslaitteistoon lukkoon kiinnitetyillä vyönauhoilla ja kielekkeellä tai kahdella lukon geometriseen keskipisteeseen nähden likimain symmetrisesti sijaitsevalla kielekkeellä. Jos lukko tai säätölaite kuuluu vyön kiinnityslaitteeseen tai kolmipistevyön yhteiseen osaan, lukko tai säätölaite on testattava yhdessä kiinnityslaitteen kanssa kohdan 7.5.2 mukaisesti, lukuun ottamatta kelauslaitteita, joiden ylemmässä vyön kiinnityspisteessä on nauhapyörä tai nauhanohjain, jolloin kuormituksen on oltava 980 daN ja kelauslaitteeseen kelatun vyönauhan pituuden on vastattava pituutta, joka saadaan lukitsemalla vyönauha kelattuna täyteen pituuteensa vähennettynä 450 mm:llä.

7.5.2   Kiinnityslaitteet ja kaikki vyön korkeuden säätölaitteet testataan kohdan 7.5.1 tarkoitetuin tavoin, mutta kuormituksen on oltava 1 470 daN ja – ottaen huomioon kohdan 7.7.1 toisen virkkeen määräykset – testaus suoritetaan niissä kaikkein epäedullisimmissa olosuhteissa, jotka voivat esiintyä ajoneuvossa, kun turvavyö on asennettu siihen oikealla tavalla. Kelauslaitteet on testattava niin, että vyönauha on kelattu täysin ulos.

7.5.3   Kaksi täydellistä näytekappaletta asennelmasta asetetaan kahden tunnin ajaksi kylmäkaappiin, jonka ilman lämpötila on – 10 ± 1 °C. Välittömästi kaapista poistamisen jälkeen lukon vastakappaleet kiinnitetään käsin yhteen.

7.5.4   Kaksi täydellistä näytekappaletta asennelmasta asetetaan kahden tunnin ajaksi kylmäkaappiin, jonka ilman lämpötila on – 10 ± 1 °C. Jäykät osat ja muoviosat asetetaan tämän jälkeen vuorollaan tasaiselle jäykälle teräsalustalle (joka on ollut näytekappaleiden kanssa kylmäkaapissa), joka on sijoitettu vähintään 100 kg:n painoisen kappaleen vaakasuoralle pinnalle. Kylmäkaapista poistamisen jälkeen 30 sekunnin kuluessa annetaan 18 kg:n painoisen teräskappaleen pudota vapaasti 300 mm:n korkeudelta kyseisen osan päälle. 18 kg:n kappaleen törmäyspinnan on oltava kovuudeltaan vähintään 45 HRC ja muodoltaan kupera, ja lisäksi pinnan poikittaissäteen on oltava 10 mm ja pitkittäissäteen 150 mm kappaleen keskiviivaa pitkin. Toista näytettä testataan siten, että käyrän tangon akseli on linjassa vyönauhan kanssa, ja toista näytettä 90°:n kulmassa vyönauhaan nähden.

7.5.5   Vyölukkoja, joissa on kahteen turvavyöhön kuuluvia yhteisiä osia, on kuormitettava jäljitellen olosuhteita, joissa ajoneuvon istuimet on säädetty keskiasentoonsa. Kutakin vyönauhaa kuormitetaan samanaikaisesti voimalla 1 470 daN. Kuormitus suunnataan kohdan 7.7.1 mukaisesti. Tämän säännön liitteessä 10 esitetään tähän testiin sopiva laite.

7.5.6   Kun testataan käsikäyttöisiä säätölaitteita, vyönauhaa on vedettävä tasaisesti laitteen läpi noin 100 mm:n/s nopeudella ottaen huomioon tavanomaiset käyttöolosuhteet. Testissä mitataan suurin esiintyvä voima, kun vyönauha on liikkunut 25 mm, pyöristettynä lähimpään 0,1 daN:iin. Testi tehdään vyönauhan molempiin kulkusuuntiin säätölaitteen läpi. Ennen mittausta vyönauhalla tehdään 10 edestakaista liikettä.

7.6   Lisätestit kelauslaitteella varustetuille turvavöille

7.6.1   Kelausmekanismin kestävyys

7.6.1.1   Nauhaa kelataan ulos, ja sen annetaan kelautua sisään vaadittavien toimintajaksojen verran siten, että toimintajaksoja on enintään 30 minuutissa. Törmäyksessä lukittuvissa kelauslaitteissa lukitsin aktivoidaan joka viidennellä uloskelauskerralla niin, että laite lukittuu.

Lukituksen on tapahduttava yhtä monta kertaa viidellä eri nauhan pituudella eli silloin, kun kelauslaitteessa on vyönauhaa jäljellä 90, 80, 75, 70 ja 65 prosenttia vyönauhan kokonaispituudesta. Jos vyönauhan pituus ylittää 900 mm, edellä mainitut prosenttiluvut on sovitettava viimeiseen 900 mm:n osuuteen vyönauhasta, joka voidaan kelata kelauslaitteesta.

7.6.1.2   Tämän säännön liitteessä 3 esitetään kohdassa 7.6.1.1 tarkoitettuja testejä varten sopiva laite.

7.6.2   Törmäyksessä lukittuvien kelauslaitteiden lukitus

7.6.2.1   Kelauslaitteen lukitus testataan, kun kelauslaitteessa on jäljellä vyönauhaa 300 ± 3 mm.

7.6.2.1.1   Kun kelauslaitteen lukitus perustuu nauhan liikkeeseen, uloskelautumisen on tapahduttava siihen suuntaan, johon se tavanomaisesti tapahtuu kelauslaitteen ollessa asennettuna ajoneuvoon.

7.6.2.1.2   Testattaessa kelauslaitteiden herkkyyttä ajoneuvon hidastuvuuden suhteen testi tehdään nauha kelattuna ulos edellä esitetyn mukaisesti kahden toisiinsa nähden kohtisuoran akselin suuntaisesti siten, että akselit ovat vaakatasossa, jos kelauslaite asennetaan ajoneuvoon turvavyön valmistajan ilmoittamalla tavalla. Jos asennustapaa ei ole ilmoitettu, testin suorittajan on tiedusteltava sitä turvavyön valmistajalta. Hyväksyntätestit suorittava tutkimuslaitos valitsee toisen testaussuunnan niin, että olosuhteet ovat lukitusmekanismin toiminnan kannalta mahdollisimman epäedulliset.

7.6.2.2   Tämän säännön liitteessä 4 esitetään kohdassa 7.6.2.1 kuvattuihin testeihin sopiva laite. Tällaisen laitteen on oltava suunniteltu siten, että vaadittu kiihtyvyys saavutetaan ennen kuin nauha on kelautunut kelauslaitteesta enempää kuin 5 mm ja että kelautuminen tapahtuu niin, että keskimääräinen kiihtyvyyden lisäys on vähintään 55 g/s (7) ja enintään 150 g/s testattaessa herkkyyttä vyönauhan liikkeen suhteen ja vähintään 25 g/s ja enintään 150 g/s testattaessa herkkyyttä ajoneuvon nopeuden hidastumisen suhteen.

7.6.2.3   Kohtien 6.2.5.3.1.3 ja 6.2.5.3.1.4 vaatimusten testauksessa kelauslaite asennetaan vaakasuorassa olevaan pöytään ja pöytää kallistetaan enintään 2 astetta sekunnissa, kunnes lukitsin toimii. Vaatimustenmukaisuus varmistetaan toistamalla testi kallistaen pöytää muihin suuntiin.

7.6.3   Pölynsietotesti

7.6.3.1   Kelauslaite sijoitetaan testikammioon tämän säännön liitteen 5 mukaisesti. Laite on kiinnitettävä siten, että sen suuntaus on sama kuin ajoneuvoon asennettuna. Testikammiossa on oltava kohdan 7.6.3.2 vaatimukset täyttävä määrä pölyä. Kelauslaitteesta kelataan nauhaa ulos 500 mm, ja nauha pidetään uloskelattuna. Nauhalle on kuitenkin tehtävä yhden tai kahden minuutin kuluessa jokaisen pölynpuhalluksen jälkeen 10 täydellistä sisään- ja uloskelausta. Pölyä liikutetaan viiden tunnin aikana joka kahdeskymmenes minuutti viiden sekunnin ajan kuivalla ja öljyttömällä paineilmalla, jota puhalletaan läpimitaltaan 1,5 ± 0,1 mm:n aukosta paineella 5,5 · 105 ± 0,5 · 105 Pa.

7.6.3.2   Kohdassa 7.6.3.1 tarkoitetussa testissä käytetään pölynä noin 1 kg kuivaa kvartsia. Hiukkaskokojakauma on seuraava:

a)	läpäisee 150 μm:n aukon, langan läpimitta 104 μm: 99–100 prosenttia

b)	läpäisee 105 μm:n aukon, langan läpimitta 64 μm: 76–86 prosenttia

c)	läpäisee 75 μm:n aukon, langan läpimitta 52 μm: 60–70 prosenttia.

7.6.4   Kelautumisvoimat

7.6.4.1   Kelautumisvoima mitataan siten, että asennelma on kiinnitettynä nukkeen samalla tavoin kuin kohdassa 7.7 kuvatussa dynaamisessa testissä. Nauhan kiristysvoima mitataan mahdollisimman läheltä nauhan ja nuken kosketuskohtia (mutta juuri ja juuri erillään siitä), kun nauhaa kelataan noin 0,6 metrin minuuttinopeudella. Jos turvavyöhön kuuluu kiristystä vähentävä laite, kelautumisvoima ja vyönauhan kiristys on mitattava kiristystä vähentävän laitteen ollessa käytössä ja pois käytöstä.

7.6.4.2   Ennen kohdassa 7.7 kuvatun dynaamisen testin suorittamista istuma-asennossa olevaa nukkea, joka on puettu puuvillapaitaan, kallistetaan eteenpäin siihen asti, että 350 mm vyönauhaa on kelautunut kelauslaitteesta. Tämän jälkeen nukke päästetään takaisin alkuperäiseen asentoon.

7.7   Turvavyöasennelman tai turvajärjestelmän dynaaminen testi

7.7.1   Asennelma asennetaan tämän säännön liitteen 6 kuvassa 1 määriteltyyn vaunuun, joka on varustettu istuimella ja yleisen käytön kiinnityspisteillä. Jos turvavyö kuitenkin on tarkoitettu johonkin tiettyyn ajoneuvoon tai tiettyihin ajoneuvotyyppeihin, testit suorittava tutkimuslaitos määrittää nuken ja kiinnityspisteiden välisen etäisyyden joko turvavyön asennusohjeiden tai ajoneuvon valmistajan toimittamien tietojen perusteella. Jos vyö on varustettu kohdassa 2.14.6 määritellyllä vyön korkeuden säätölaitteella, laitteen asennon ja sen kiinnitystavan on oltava sama kuin ajoneuvon rakenteessa.

Jos ajoneuvotyypille on tehty dynaaminen testi, sitä ei tässä tapauksessa tarvitse toistaa muille ajoneuvotyypeille, jos kukin kiinnityspiste on alle 50 mm:n etäisyydellä testatun vyön vastaavasta kiinnityspisteestä. Valmistajat voivat vaihtoehtoisesti osoittaa testausta varten hypoteettiset kiinnityspisteet, jotta testi kattaisi mahdollisimman suuren määrän todellisia kiinnityspisteitä.

7.7.1.1   Jos turvavyö tai turvajärjestelmä kuuluu osana asennelmaan, johon tyyppihyväksyntää on haettu turvajärjestelmänä, turvavyö on asennettava joko kohdassa 7.7.1 määritellyllä tavalla tai siihen ajoneuvon rakenteen osaan, johon se tavanomaisesti asennetaan, ja kyseinen osa on kiinnitettävä tukevasti testivaunuun kohdissa 7.7.1.2–7.7.1.6 määrätyllä tavalla.

Jos on kyse sellaisilla esikuormituslaitteilla varustetusta turvavyöstä tai turvajärjestelmästä, jotka koostuvat muista kuin itse turvavyöasennelmaan sisältyvistä osista, turvavyöasennelma ja mahdollisesti tarvittavat ajoneuvon lisäosat on yhdessä kiinnitettävä testivaunuun kohtien 7.7.1.2–7.7.1.6 mukaisesti.

Jos näitä laitteita ei voida testata testivaunulla, valmistaja voi vaihtoehtoisesti osoittaa, että laite vastaa tämän säännön vaatimuksia, käyttämällä tavanomaista etutörmäystestiä nopeudella 50 km/h noudattaen standardin ISO 3560:1975 menettelyä.

7.7.1.2   Ajoneuvo on kiinnitettävä testin ajaksi siten, ettei istuimien tai turvavöiden kiinnityspisteiden lujuus vahvistu eikä rakenteen tavanomainen muodonmuutos vähene. Testissä ei saa olla sellaisia ajoneuvon etuosan osia, jotka rajoittamalla nuken eteenpäin suuntautuvaa liikettä jalkoja lukuun ottamatta voivat vähentää turvajärjestelmän kuormitusta testin aikana. Poistetut rakenneosat saa korvata niiden lujuutta vastaavilla osilla, jos ne eivät estä nuken eteenpäin suuntautuvaa liikettä.

7.7.1.3   Kiinnityslaitetta pidetään tyydyttävänä, jos sillä ei ole vaikutusta alueella, joka käsittää rakenteen koko leveyden, ja jos ajoneuvo tai rakenne on tuettu tai kiinnitetty liikkumattomaksi etupuolelta vähintään 500 mm:n etäisyydeltä testattavan turvajärjestelmän kiinnityspisteistä. Rakenne on kiinnitettävä kiinnityspisteiden takaa riittävän kaukaa siten, että se täyttää kohdan 7.7.1.2 vaatimukset.

7.7.1.4   Ajoneuvon istuimet on asennettava ja sijoitettava siihen ajo- tai käyttöasentoon, jota hyväksyntätestit suorittava tutkimuslaitos pitää rakenteen lujuuden kannalta kaikkein epäedullisimpana ja joka vastaa nuken sijoittamista ajoneuvoon. Istuimien asennot on ilmoitettava selosteessa. Jos istuimen selkänojan kaltevuutta voidaan säätää, selkänoja on lukittava valmistajan ohjeiden mukaisesti tai, tällaisten tietojen puuttuessa, lukittava siten, että luokkien M1 ja N1 ajoneuvoissa selkänojakulma on mahdollisimman lähellä 25 asteen kulmaa ja muihin luokkiin kuuluvissa ajoneuvoissa mahdollisimman lähellä 15 asteen kulmaa.

7.7.1.5   Kohdissa 6.4.1.4.1 ja 6.4.1.4.1.1 tarkoitettujen vaatimusten arvioimiseksi istuimen on oltava nuken mitoille sopivassa, kaikkein etummaisimmassa ajoasennossa.

7.7.1.6   Kohdissa 6.4.1.4.1 ja 6.4.1.4.1.2 tarkoitettujen vaatimusten arvioimiseksi istuin on säädettävä seuraavasti:

7.7.1.6.1

Etumatkustajan istuimet: Etumatkustajan istuimen on oltava nuken mittojen mukaisessa etummaisimmassa ajoasennossaan. Istuimien asennot on ilmoitettava selosteessa.

7.7.1.6.2

Takaistuimet: Takana istuvien matkustajien istuinpaikan testaamisessa istuinpaikan katsotaan olevan asetettuna istuimen R-pisteiden mukaisesti. Jos istuimen selkänojaa voidaan säätää, selkänojan kulma on säädettävä kolmiulotteisen H-pisteen määrityslaitteen avulla niin, että ylävartalokulma on mahdollisimman lähellä arvoa 10°. Testattavan istuinpaikan edessä oleva istuinpaikka on säädettävä pituus- ja korkeussuunnassa keskiasentoonsa tai sitä lähimpään lukitusasentoon. Jos tämän istuimen selkänojaa voidaan säätää, selkänojan kulma on säädettävä kolmiulotteisen H-pisteen määrityslaitteen avulla niin, että ylävartalokulma on mahdollisimman lähellä arvoa 10°. Tämä voidaan osoittaa CAD-ohjelmalla määritetyllä profiililla tai sijoittelua ajoneuvon sisällä edustavalla piirustuksella.

7.7.1.7   Jos näitä laitteita ei voida testata testivaunulla, valmistaja voi kohtien 7.7.1.5 ja 7.7.1.6 soveltamisen sijaan osoittaa, että laite vastaa tämän säännön vaatimuksia, tekemällä tavanomaisen etutörmäystestin nopeudella 50 km/h noudattaen standardin ISO 3560:2013 menettelyä.

7.7.1.8   Kaikki samaan ryhmään kuuluvat istuimet on testattava samanaikaisesti.

7.7.1.9   Valjasvyöjärjestelmän dynaaminen testi on tehtävä ilman siihen mahdollisesti kuuluvaa haarahihnaa (haarahihna-asennelmaa).

7.7.2   Vyöasennelma kiinnitetään tämän säännön liitteessä 7 esitettyyn nukkeen seuraavasti: Nuken selän ja istuimen selkänojan väliin asetetaan 25 mm paksu levy. Vyö sovitetaan tukevasti nuken mittojen mukaan. Levy poistetaan ja nukke sijoitetaan niin, että sen selkä lepää koko pituudeltaan istuimen selkänojaa vasten. Tarkastetaan, ettei näiden kahden osan kiinnitysmenetelmä voi vähentää lukon toiminnan luotettavuutta.

7.7.3   Vyönauhojen vapaiden päiden on ulotuttava riittävän pitkälle säätölaitteesta, jotta luistamisvaraa on riittävästi.

7.7.4   Hidastus- ja kiihdytyslaitteet

Hakijan on valittava toinen seuraavista laitteista:

7.7.4.1   Hidastustestilaite

Vaunua on liikutettava niin, että se törmäyshetkellä kulkee ilman työntövoimaa nopeudella 50 ± 1 km/h ja että nukke pysyy paikallaan. Vaunun pysähtymismatkan on oltava 40 cm ± 5 cm. Vaunun on pysyttävä vaakasuorassa koko hidastuksen ajan. Vaunun hidastamiseen on käytettävä tämän säännön liitteessä 6 kuvattua laitetta tai muuta vastaavat tulokset antavaa laitetta. Laitteen on täytettävä seuraavassa vahvistettavat vaatimukset.

Testivaunun, joka on painotettu hitausmassoilla niin, että sen massa on turvavöiden testeissä yhteensä 455 ± 20 kg ja turvajärjestelmien testeissä, jolloin vaunun ja ajoneuvon osarakenteen nimellismassa on 800 kg, yhteensä 910 ± 40 kg, hidastuvuuskäyrän on pysyttävä liitteen 8 kuvassa esitetyn viivoitetun alueen sisällä. Vaunun ja siihen kiinnitetyn ajoneuvon osarakenteen nimellismassaa voidaan tarvittaessa nostaa 200 kg:n portain, jolloin jokaista porrasta kohden lisätään 28 kg:n hitausmassa. Vaunun, ajoneuvon osarakenteen ja hitausmassojen enimmäismassa ei missään tapauksessa saa erota kalibrointitestien nimellisarvosta enempää kuin ± 40 kg. Pysäytyslaitteen kalibroinnin aikana vaunun nopeuden on oltava 50 ± 1 km/h ja pysähtymismatkan 40 ± 2 cm.

7.7.4.2   Kiihdytystestilaite

Vaunua liikutetaan niin, että nopeuden kokonaismuutos ΔV on 51 km/h

km/h. Vaunun on pysyttävä kiihdytyksen ajan vaakasuorassa. Vaunua on kiihdytettävä siten, että seuraavassa esitetyt vaatimukset täyttyvät.

Hitausmassalla painotetun vaunun kiihtyvyyskäyrän on oltava liitteessä 8 olevan kuvan viivoitetulla alueella ja sen segmentin yläpuolella, jota määrittävät koordinaatit 10 g, 5 ms ja 20 g, 10 ms. Törmäyksen alkuhetki (T0) määritellään standardin ISO 17 373:2005 mukaisesti niin, että kiihtyvyys on 0,5 g. Vaunun, ajoneuvon osarakenteen ja hitausmassojen kokonaismassa ei missään tapauksessa saa erota kalibrointitestien nimellisarvosta enempää kuin ± 40 kg. Kiihdytystestilaitteen kalibroinnin aikana vaunun nopeuden kokonaismuutoksen ΔV on oltava 51 km/h

km/h.

Vaikka edellä esitetyt vaatimukset täyttyvät, tutkimuslaitoksen on käytettävä vaunua, jonka massa (istuimilla varustettuna) liitteen 6 kohdan 1 mukaisesti on suurempi kuin 380 kg.

7.7.5   Testissä mitataan testivaunun nopeus välittömästi ennen törmäystä (vain hidastusvaunun osalta pysähtymismatkan laskemista varten), vaunun kiihtyvyys tai hidastuvuus, nuken eteenpäinsiirtymä ja rinnan nopeus rinnan siirtymän ollessa 300 mm.

Nopeuden muutos lasketaan integroimalla vaunun mitatusta kiihtyvyydestä tai hidastuvuudesta.

Matka, jolla saavutetaan nopeuden muutoksen ensimmäinen 50 km/h

km/h, voidaan laskea kirjatusta vaunun hidastuvuudesta kaksoisintegroimalla.

7.7.6   Törmäyksen jälkeen asennelma tai turvajärjestelmä ja sen jäykät osat tarkastetaan silmämääräisesti vyölukkoa avaamatta ja mahdolliset toimintavirheet ja vauriot määritetään. Turvajärjestelmistä tarkastetaan testin jälkeen lisäksi, onko vaunuun kiinnitettyihin ajoneuvon rakenteen osiin syntynyt näkyviä pysyviä muodonmuutoksia. Kaikki tällaiset muodonmuutokset on otettava huomioon kohdassa 6.4.1.4.1 tarkoitetuissa laskelmissa.

7.7.7   Jos testit tehtiin suuremmalla nopeudella ja/tai kiihtyvyyskäyrä ylitti kuvan viivoitetun alueen ylärajan, testin tulos on kuitenkin katsottava hyväksytyksi, mikäli turvavyö täyttää vaatimukset.

7.8   Lukon aukaisutesti

7.8.1   Tähän testiin käytetään kohdassa 7.7 tarkoitetut dynaamiset testit läpäisseitä turvavyöasennelmia tai turvalaitteita.

7.8.2   Turvavyöasennelma irrotetaan testivaunusta lukkoa avaamatta. Lukkoa kuormitetaan siihen kiinnitettyjä vyönauhoja vetämällä, niin että kaikkia nauhoja kuormitetaan voimalla

daN. (Tekijä n on lukkoon sen lukittuna ollessa kiinnitettyjen nauhojen lukumäärä.) Jos lukko on yhdistetty jäykkään osaan, voiman kohdistuksessa on otettava huomioon lukon ja jäykän osan välinen kulma dynaamisen testin aikana. Lukon avauspainikkeen geometriseen keskipisteeseen kohdistetaan kuormitus nopeudella 400 ± 20 mm/min kiinteää akselia pitkin painikkeen alkuliikkeen suunnassa. Avausvoiman mittauksessa lukon on oltava kiinnitetty tukevaan alustaan. Edellä tarkoitettu kuormitus ei saa olla suurempi kuin kohdassa 6.2.2.5 vahvistettu raja-arvo. Testilaitteiden kosketuspisteen on oltava muodoltaan pallomainen ja säteeltään 2,5 ± 0,1 mm. Sen on oltava pinnaltaan kiillotettua metallia.

7.8.3   Lukkolaitteen avaamiseen tarvittava voima mitataan, ja lukossa mahdollisesti ilmenevät viat kirjataan.

7.8.4   Lukon aukaisutestin jälkeen kohdassa 7.7 tarkoitettuun testiin käytetyt vyöasennelman tai turvajärjestelmän komponentit tarkastetaan ja dynaamisessa testissä aiheutuneet vauriot merkitään selosteeseen.

7.9.   Esikuormituslaitteilla varustettujen turvavöiden lisätestit

7.9.1.   Esikäsittely

Esikuormituslaite voidaan irrottaa testattavasta turvavyöstä. Sitä pidetään 24 tunnin ajan lämpötilassa 60 ± 5 °C, minkä jälkeen lämpötila nostetaan kahden tunnin ajaksi lämpötilaan 100 ± 5 °C. Tämän jälkeen laitetta pidetään 24 tunnin ajan lämpötilassa – 30 ± 5 °C. Kun laite on poistettu käsittelystä, sen annetaan lämmetä ympäröivään lämpötilaan. Jos se on irrotettu, se kiinnitetään uudelleen turvavyöhön.

7.10   Testausseloste

7.10.1   Testausselosteeseen kirjataan kaikkien kohdassa 7 esitettyjen testien tulokset ja erityisesti seuraavat:

a)	testissä käytetyn laitteen tyyppi (kiihdytys- tai hidastuslaite)

b)	nopeuden kokonaismuutos

c)	vaunun nopeus juuri ennen törmäystä (vain hidastusvaunujen osalta)

d)	kiihtyvyys- tai hidastuvuuskäyrä vaunun nopeudenmuutoksen koko kestoajalta

e)	testinuken suurin siirtymä eteenpäin

f)	vyölukon paikka testin aikana, jos se voi vaihdella

g)	vyölukon avausvoima

h)	mahdolliset toimintavirheet ja vauriot.

i)	Muiden turvajärjestelmien kuin kuljettajan järjestelmän tapauksessa tutkimuslaitoksen on esitettävä tässä selosteessa arvio kosketuksen profiilikäyrästä suhteessa vaunussa olevan nuken liikkeeseen.

Jollei tämän säännön liitteessä 6 esitettyjä kiinnityspisteitä koskevia vaatimuksia ole kohdassa 7.7.1 tarkoitetuin tavoin noudatettu, testausselosteessa on ilmoitettava turvavyöasennelman tai turvajärjestelmän asennustapa sekä olennaiset kulmat ja mitat.

8.   AJONEUVOON ASENTAMISTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

8.1   Turvavöiden ja turvajärjestelmien varusteet

8.1.1   Lukuun ottamatta istuimia, jotka on tarkoitettu käytettäväksi vain silloin, kun ajoneuvo on paikoillaan, on luokkien M1, M2 (alaluokka III tai B (8)), M3 (alaluokka III tai B) ja N ajoneuvojen istuimet varustettava turvavöillä tai turvajärjestelmillä, jotka täyttävät tämän säännön vaatimukset.

Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat vaatia, että luokan M2 ja luokan M3 alaluokan II ajoneuvoihin asennetaan turvavyöt.

Luokkien M2 tai M3 alaluokkien I, II tai A ajoneuvoihin asennettujen turvavöiden tai turvajärjestelmien on täytettävä tämän säännön vaatimukset.

Sopimuspuolet voivat kansallisen lainsäädännön nojalla sallia muiden kuin tämän säännön soveltamisalaan kuuluvien turvavöiden tai -järjestelmien asentamisen, jos ne on tarkoitettu liikuntaesteisten käyttöön.

Tämän säännön määräyksiä ei sovelleta säännön nro 107, muutossarja 02, liitteen 8 vaatimuksia vastaaviin turvajärjestelmiin.

Luokkien M2 ja M3 alaluokkiin I ja A kuuluviin ajoneuvoihin voidaan asentaa tämän säännön vaatimukset täyttävät turvavyöt tai turvajärjestelmät.

Turvajärjestelmän, jossa on joustava olkakorkeuden säätölaite (kohta 2.14.7), saa asentaa vain luokan M2 tai M3 ajoneuvoihin.

8.1.2   Kullakin istuinpaikalla, jolle on asennettava turvavyöt tai turvajärjestelmät, on käytettävä liitteessä 16 vahvistettuja turvavyö- tai turvajärjestelmätyyppejä (joiden kanssa ei saa käyttää lukittumattomia (kohta 2.14.1) tai käsin avattavia (kohta 2.14.2) kelauslaitteita). Kaikilla istuimilla, joilla voidaan liitteen 16 mukaisesti käyttää tyypin B lantiovöitä, sallitaan tyypin Br3 lantiovyöt, paitsi jos ne käytettäessä kelautuvat takaisin siinä määrin, että ne vähentävät käyttäjän mukavuutta merkittävästi vyölukon tavanomaisen lukituksen jälkeen.

8.1.2.1   Luokan N1 ajoneuvojen ulommaisten, liitteessä 16 mainittujen ja tunnuksella Ø merkittyjen muiden kuin etuistuimien osalta sallitaan tyypin Br4m tai Br4Nm lantiovyön asentaminen, jos istuimen ja ajoneuvon lähimmän sivuseinän välissä on käytävä, jonka tarkoituksena on mahdollistaa matkustajien liikkuminen ajoneuvon muihin osiin. Istuimen ja sivuseinän välistä tilaa pidetään käytävänä, jos sivuseinän, kaikkien ovien ollessa suljettuina, ja kyseisen istuimen keskilinjan kautta kulkevan pituussuuntaisen pystytason välinen etäisyys mitattuna R-pisteen kohdalta kohtisuoraan ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden on suurempi kuin 500 mm.

8.1.3   Jollei turvavöitä edellytetä, voidaan valmistajan valinnan mukaan käyttää mitä tahansa tämän säännön vaatimuksia vastaavaa turvavyö- tai turvajärjestelmätyyppiä. Liitteessä 16 sallittuja tyypin A vyötyyppejä voidaan käyttää vaihtoehtona niille lantiovöille, jotka on tarkoitettu istuimille, joihin liitteessä 16 määritellään lantiovyö.

8.1.4   Kelauslaitteilla varustetuissa kolmipistevöissä on vähintään yhden kelauslaitteen oltava olkanauhassa.

8.1.5   Muissa kuin luokan M1 ajoneuvoissa voidaan sallia tyyppiä 4N oleva törmäystilanteessa lukittuva kelauslaite (kohta 2.14.5) tyypin 4 kelauslaitteen (kohta 2.14.4) asemesta, jos testeistä vastaavalle tutkimuslaitokselle on tyydyttävällä tavalla osoitettu, että ajoneuvon varustaminen tyypin 4 kelauslaitteella ei olisi järkevää.

8.1.6   Liitteessä 16 esitetyillä ja tunnuksella * merkityillä uloimmilla ja keskimmäisillä etuistuimilla tuossa liitteessä eriteltyä lantiovyön tyyppiä pidetään riittävänä, jos tuulilasi sijaitsee säännön nro 21 liitteessä 1 määritellyn vertailualueen ulkopuolella.

Kun on kyse turvavöistä, tuulilasia pidetään vertailualueen osana, kun sen ja säännön nro 21 liitteessä 1 tarkoitetun menetelmän mukaisen testauslaitteiston välille voi syntyä staattinen kosketus.

8.1.7   Jokaiseen liitteessä 16 tarkoitettuun merkillä ߦ merkittyyn istuinpaikkaan on asennettava liitteessä 16 eriteltyä tyyppiä olevat kolmipistevyöt, paitsi jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy, jolloin voidaan asentaa liitteessä 16 eriteltyä tyyppiä olevat kaksipistevyöt:

8.1.7.1   aivan ajoneuvon etuosassa on istuin tai muu osa, joka täyttää säännön nro 80 liitteen 1 kohdan 3.5 vaatimukset, tai

8.1.7.2   yksikään ajoneuvon osa ei sijaitse vertailualueella tai ei ajoneuvon liikkuessa voi joutua vertailualueelle, tai

8.1.7.3   kyseisellä vertailualueella olevat ajoneuvon osat täyttävät säännön nro 80 liitteessä 6 määrätyt energian vaimentamista koskevat vaatimukset.

8.1.8   Jokaisessa turvatyynyllä varustetussa matkustajan istuinpaikassa on oltava varoitus taaksepäin suunnatun lasten turvaistuimen käytöstä kyseisellä istuinpaikalla. Varoituksena on käytettävä vähintään seuraavassa kuvattuja selkeitä varoitusmerkkejä.

Symbolit koottava ryhmiin, määrättyä kokoa tai suuremmat, määritetyt värit punainen, musta ja valkoinen

Valkoinen tausta

Ylimmät symbolit mustia keltaisella tai oranssinkeltaisella pohjalla

Valkoinen tausta

Merkin kehys: mustat pysty- ja vaakaviivat

Standardin ISO 2575:2004 – Z.01 mukainen symboli, määrättyä kokoa tai suurempi, määritetyt värit punainen, musta ja valkoinen

Merkin on oltava kooltaan vähintään 120 × 60 mm tai vastaava ala.

Edellä esitettyä merkintää voidaan muokata siten, että se poikkeaa esimerkistä, mutta sen sisällön on vastattava edellä esitettyjä vaatimuksia.

8.1.9   Kun kyse on etumatkustajan istuimen etuturvatyynystä, varoitus on kiinnitettävä pysyvästi matkustajan etuhäikäisysuojan molemmille puolille siten, että varoituksista ainakin toinen on näkyvissä koko ajan riippumatta häikäisysuojan asennosta. Vaihtoehtoisesti voidaan sijoittaa yksi varoitus ylös käännetyn häikäisysuojan näkyvälle puolelle ja toinen suojan taakse kattoon, niin että ainakin yksi varoitus on aina näkyvissä. Varoitusmerkkiä ei saa olla mahdollista helposti poistaa häikäisysuojasta ja katosta ilman, että häikäisysuojaan tai ajoneuvon sisäkattoon tulee ilmeinen ja selvästi havaittavissa oleva vaurio.

Jos ajoneuvossa ei ole häikäisysuojaa tai kattoa, varoitusmerkintä on sijoitettava paikkaan, josta se on aina selvästi näkyvissä.

Kun kyse on ajoneuvon muiden istuinten etuturvatyynystä, varoitus on sijoitettava suoraan istuimen eteen niin, että se on aina istuimelle taaksepäin suunnattua lasten turvalaitetta asentavan henkilön näkyvillä. Tämän kohdan ja kohdan 8.1.8 vaatimukset eivät koske istuinpaikkoja, jotka on varustettu laitteella, joka automaattisesti kytkee etuturvatyynyn pois päältä, jos istuimeen asennetaan selkä menosuuntaan suunnattu lasten turvalaite.

8.1.10   Ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa on annettava asiasta yksityiskohtaisia tietoja ja viitattava varoitukseen. Mukana on oltava vähintään seuraava teksti niiden maiden kaikilla virallisilla kielillä, joissa ajoneuvon voidaan kohtuudella olla tarkoitus rekisteröidä (esim. Euroopan unionin alueella, Japanissa, Venäjän federaatiossa, Uudessa-Seelannissa jne.):

Tekstin ohessa on oltava kuva ajoneuvossa olevasta varoitusmerkistä. Tiedot on oltava helposti löydettävissä ajoneuvon käyttäjän käsikirjasta (esim. erityinen viittaus tietoihin ensimmäisellä sivulla, erityinen välilehti tai erillinen vihkonen).

Tämän kohdan vaatimukset eivät koske ajoneuvoja, joiden kaikki matkustajien istuinpaikat on varustettu laitteella, joka automaattisesti kytkee etuturvatyynyn pois päältä, jos istuimeen asennetaan selkä menosuuntaan suunnattu lasten turvalaite.

8.1.11   Jos istuimia voidaan kiertää tai niiden suuntaa voidaan muuttaa ajoneuvon ollessa pysäköitynä, kohdan 8.1.1 vaatimuksia sovelletaan vain niiden suuntien osalta, jotka on tarkoitettu tavanomaiseen käyttöön tämän säännön mukaisesti ajoneuvon ollessa tieliikenteessä.

8.2   Yleiset vaatimukset

8.2.1   Turvavyöt, turvajärjestelmät ja lasten ISOFIX-turvajärjestelmät sekä liitteen 17 lisäyksen 3 mukaiset kokoluokan i lasten turvajärjestelmät on kiinnitettävä kiinnityspisteisiin ja kokoluokan i lasten turvajärjestelmien tapauksessa tuettava ajoneuvon lattian kontaktipintaan säännössä nro 14 tai 145 vahvistettujen, esimerkiksi suunnittelua ja mittasuhteita sekä kiinnityspisteiden määrää ja lujuusvaatimuksia koskevien eritelmien mukaisesti.

8.2.2   Turvavyöt, turvajärjestelmät ja valmistajan liitteen 17 lisäyksen 3 mukaisesti suosittelemat lasten turvajärjestelmät on asennettava siten, että ne toimivat tyydyttävästi ja vähentävät ruumiinvamman vaaraa onnettomuustilanteessa. Ne on asennettava seuraavalla tavalla:

8.2.2.1

Vyönauhat eivät voi kiertyä vaarallisella tavalla.

8.2.2.2

Oikein sijoitetun vyön olkapäältä luisumisen vaara henkilön eteenpäin suuntautuvan liikkeen vaikutuksesta on mahdollisimman vähäinen.

8.2.2.3

Mahdollisuus, että vyönauha vaurioituu kosketuksesta ajoneuvon tai istuimien taikka valmistajan liitteen 17 lisäyksen 3 mukaisesti lasten turvajärjestelmien teräviin osiin, on mahdollisimman pieni.

8.2.2.4

Kaikkien kutakin istuinta varten asennetun turvavyön rakenteen ja asennuksen on oltava sellainen, että turvavyö on helposti käytettävissä. Lisäksi jos koko istuin tai istuimen istuinosa ja/tai istuimen selkänoja voidaan taittaa kokoon ajoneuvon takaosaan tai tavaratilaan pääsemiseksi, on sen jälkeen, kun nämä istuimet on taitettu kokoon ja käännetty uudelleen istuma-asentoon, näille istuimille tarkoitettujen turvavöiden oltava käytettävissä ja yhden henkilön helposti saatavilla istuimen alta tai takaa ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa olevien ohjeiden mukaisesti, ilman että tämä henkilö tarvitsisi koulutusta tai kokemusta.

8.2.2.5

Tutkimuslaitoksen on varmistettava, että seuraavat vaatimukset täyttyvät, kun lukon kieleke on kiinni lukossa: 8.2.2.5.1 Vyönauhan mahdollinen löysyys ei estä valmistajan suosittelemien lasten turvajärjestelmien asianmukaista asennusta. 8.2.2.5.2 Kolmipistevöiden tapauksessa voidaan saavuttaa vähintään 50 N:n kireys vyön lantioalueella kiristämällä ulkoisesti vyön olkahihnaosaa, kun vyöllä on kiinnitetty a) 10-vuotiasta kuvaava testinukke, joka määritellään säännön nro 44 liitteen 8 lisäyksessä 1 ja joka on asennettu tämän säännön liitteen 17 lisäyksen 4 mukaisesti, tai b) tämän säännön liitteen 17 lisäyksen 1 kuvassa 1 esitetty asetelma, kun kyseessä on istuin, jolle voidaan asentaa kaikkiin autoihin sopiva (universal) lasten turvalaite.

8.3   Turvavöihin tai turvajärjestelmiin sisältyviä jäykkiä osia koskevat erityisvaatimukset

8.3.1   Jäykät osat, kuten vyölukot tai säätö- ja kiinnityslaitteet, eivät saa lisätä käyttäjälle tai muille ajoneuvojen matkustajille aiheutuvan ruumiinvamman vaaraa onnettomuuden sattuessa.

8.3.2   Vyölukon avaavan laitteen on oltava käyttäjän selvästi nähtävillä ja helposti saatavilla, ja se on suunniteltava siten, että sitä ei voida avata epähuomiossa tai vahingossa. Vyölukon on myös oltava sellaisessa paikassa, että se on pelastajan helposti käytettävissä silloin, kun käyttäjä on vapautettava hätätapauksessa.

Vyölukko on asennettava siten, että sekä silloin kun se ei ole kuormitettuna että silloin kun se kannattelee käyttäjän massaa, käyttäjä voi sen avata yhdellä yksinkertaisella yksisuuntaisella kumman tahansa käden liikkeellä.

Kun on kyse uloimpien etuistuimien turvavöistä tai turvajärjestelmistä ja kun kyse ei ole valjasvöistä, lukon on myös oltava samalla tavalla lukittavissa.

On tarkastettava, että jos lukko joutuu kosketuksiin vyön käyttäjän kanssa, kosketuspinnan leveys on vähintään 46 mm.

On tarkastettava, että jos lukko joutuu kosketuksiin vyön käyttäjän kanssa, kosketuspinta täyttää tämän säännön kohdan 6.2.2.1 vaatimukset.

8.3.3   Turvavyön on käytössä ollessaan säädyttävä automaattisesti käyttäjän mukaan, tai sen on oltava siten suunniteltu, että käsikäyttöinen säätölaite on käyttäjän istuessaan helposti saatavilla ja että sitä on mukava ja helppo käyttää. Sitä on myös voitava kiristää yhdellä kädellä käyttäjän ruumiinrakenteeseen ja ajoneuvon istuimen asentoon sopivaksi.

8.3.4   Kelauslaitteelliset turvavyöt tai turvajärjestelmät on asennettava siten, että kelauslaitteet voivat toimia oikein ja kelata vyönauhan tehokkaasti. Sekä vyön säätölaitteen että joustavan olkakorkeuden säätölaitteen tapauksessa on ainakin laitteen ylimmässä ja alimmassa säätöasennossa tarkastettava, että kun vyö on kiinnitetty, kelauslaite säätää vyönauhan automaattisesti käyttäjän olkapään korkeudelle ja että lukituskieleke rullautuu ylös, kun lukitus avataan.

8.3.5   Luokkien M1, M2, M3 ja N1 ajoneuvojen on täytettävä liitteen 17 mukaiset tietovaatimukset, jotta ajoneuvon käyttäjät saavat tietoa lasten kuljettamista koskevista määräyksistä. Kaikki luokan M1 ajoneuvot on varustettava ISOFIX-paikoilla säännön nro 14 tai 145 asiaa koskevien määräysten mukaisesti.

Ensimmäiseen ISOFIX-paikkaan on voitava asentaa vähintään yksi liitteen 17 lisäyksessä 2 määritellystä kolmesta kasvot menosuuntaan suunnatusta asetelmasta. Toiseen ISOFIX-paikkaan on voitava asentaa vähintään yksi liitteen 17 lisäyksessä 2 määritelty selkä menosuuntaan suunnattu asetelma. Toisen ISOFIX-paikan osalta todettakoon, että jos selkä menosuuntaan suunnattua asetelmaa ei sen mallin vuoksi voida asentaa ajoneuvon toiselle istuinriville, voidaan mihin tahansa paikkaan ajoneuvossa asentaa jokin asetelma.

8.3.6   Kokoluokan i istuinpaikkoihin on voitava sijoittaa liitteen 17 lisäyksessä 2 määritelty kokoluokan ISO/FX2 tai ISO/R2 lasten turvaistuinasetelma ja tukijalan tilavuusalue samoin kuin liitteen 17 lisäyksessä 5 määritelty istuinkoroke ISO/B2 ilman ISOFIX-lukitusosia (ks. yksityiskohta B). Kaikki vierekkäiset kokoluokan i istuinpaikat on voitava täyttää samanaikaisesti. Tämä katsotaan osoitetuksi, kun yksittäisten vierekkäisten istuinpaikkojen pystysuuntaiset keskitasot ovat vähintään 440 mm:n etäisyydellä toisistaan.

8.4   Turvavyömuistutukseen liittyvät varusteet

8.4.1   Istuinpaikkakohtaiset vaatimukset ja vapautukset

8.4.1.1   Luokkien M ja N ajoneuvojen (9) kuljettajan istuinpaikka ja luokkien M ja N ajoneuvojen matkustajien istuinpaikat, jotka ovat samalla rivillä kuin kuljettajan istuin, on varustettava kohdan 8.4.3 vaatimukset täyttävällä turvavyömuistutuksella.

8.4.1.2   Kaikki luokkien M1 ja N1 ajoneuvojen (9) takarivien istuinpaikat on varustettava kohdan 8.4.4 vaatimukset täyttävällä turvavyömuistutuksella.

Jos valmistaja varustaa turvavyömuistutusjärjestelmällä muuhun luokkaan kuuluvan ajoneuvon takaosan istuinpaikan, muistutusjärjestelmä voidaan hyväksyä tämän säännön mukaisesti.

8.4.1.3   Turvavyömuistutusta ei vaadita kokoontaitettavilla istuimilla (jotka ovat tavallisesti taitettuina ja tarkoitettu tilapäiseen käyttöön, kuten linja-autojen henkilökunnan kokoontaitettavat istuimet) eikä S-tyypin vyöllä (mukaan luettuna valjasvyö) varustetuilla istuinpaikoilla.

Sen estämättä, mitä 8.4.1.1 ja 8.4.1.2 kohdassa määrätään, turvavyömuistutusta ei vaadita myöskään ambulanssien, ruumisautojen ja matkailuautojen takaistuimilla eikä sellaisten ajoneuvojen istuimilla, jotka on tarkoitettu liikuntarajoitteisten kuljetukseen taikka asevoimien, väestönsuojelun, palokuntien tai yleisestä järjestyksestä vastaavien voimien käyttöön.

8.4.2   Yleiset vaatimukset

8.4.2.1   Näkyvä varoitus

8.4.2.1.1   Näkyvä varoitusmerkki on sijoitettava niin, että kuljettaja voi helposti havaita sen päivänvalossa ja yöllä ja että se erottuu muista varoituksista.

8.4.2.1.2   Näkyvä varoitus on annettava jatkuvaa valoa lähettävällä tai vilkkuvalla merkkivalaisimella.

8.4.2.2   Kuuluva varoitus

8.4.2.2.1   Kuuluva varoitus on annettava yhtenäisellä tai katkonaisella äänimerkillä (tauot saavat olla enintään 1 sekunnin mittaisia) tai keskeytymättömällä sanallisella ilmoituksella. Jos käytetään sanallista ilmoitusta, ajoneuvon valmistajan on huolehdittava siitä, että varoitus voidaan esittää niiden markkinoiden kielillä, joille ajoneuvo on tarkoitus saattaa.

8.4.2.2.2   Kuljettajan on voitava helposti tunnistaa kuuluva varoitus.

8.4.2.3   Ensimmäisen tason varoitus

8.4.2.3.1   Ensimmäisen tason varoitus on annettava vähintään näkyvällä varoitusmerkillä, joka näkyy kohdan 8.4.1.1 soveltamisalaan kuuluvien istuinpaikkojen tapauksessa 30 sekunnin ajan tai pitempään ja kohdan 8.4.1.2 soveltamisalaan kuuluvien istuinpaikkojen tapauksessa 60 sekunnin ajan tai pitempään, jos jonkin istuimen turvavyötä ei ole kiinnitetty, kun sytytysvirta tai pääkytkin kytketään.

8.4.2.3.2   Ensimmäisen tason varoitus voidaan katkaista, jos

i)	yksikään varoituksen laukaisseista turvavöistä ei ole kiinnittämättä tai

ii)	varoituksen laukaisseilla istuimilla ei ole enää ketään.

8.4.2.3.3   Ensimmäisen tason varoituksen aktivoituminen on testattava liitteen 18 kohdassa 1 määritellyn menettelyn mukaisesti.

8.4.2.4   Toisen tason varoitus

8.4.2.4.1   Toisen tason varoituksen on oltava näkyvä ja kuuluva signaali, joka aktivoituu vähintään 30 sekunnin ajaksi (johon ei lueta jaksoja, jolloin varoitus voi keskeytyä enintään 3 sekunnin ajaksi), kun vähintään yksi kohdissa 8.4.2.4.1.1–8.4.2.4.1.3 esitetyistä tilanteista tai jokin niiden yhdistelmä (valmistajan valinnan mukaan) toteutuu. Toisen tason varoituksen on ohitettava ensimmäisen tason varoitus, jos se on vielä toiminnassa.

8.4.2.4.1.1   Ajettu matka on pitempi kuin kynnysetäisyys. Kynnysetäisyys saa olla enintään 500m. Matkaa, jolla ajoneuvo ei ole tavanomaisessa käytössä, ei oteta huomioon.

8.4.2.4.1.2   Ajoneuvon nopeus on suurempi kuin nopeuskynnys. Nopeuskynnys saa olla enintään 25 km/h.

8.4.2.4.1.3   Kestoaika (moottori käynnissä, käyttövoimajärjestelmä toiminnassa jne.) on pitempi kuin kestoaikakynnys. Kestoaikakynnys saa olla enintään 60 sekuntia. Huomioon ei oteta ensimmäisen tason varoituksen kestoaikaa eikä aikaa, jolloin ajoneuvo ei ole tavanomaisessa käytössä.

8.4.2.4.2   Kohdissa 8.4.2.4.1.1–8.4.2.4.1.3 luetellut kynnysarvot, joiden ylittyessä turvavyömuistutus aktivoituu, voidaan nollata, jos

i)	jokin ovi on avattu, kun ajoneuvo ei ole tavanomaisessa käytössä, tai

ii)	varoituksen laukaisseilla istuimilla ei ole enää ketään.

8.4.2.4.3   Toisen tason varoitus voidaan katkaista, jos

i)	yksikään varoituksen laukaisseista turvavöistä ei ole kiinnittämättä,

ii)	ajoneuvon tavanomainen käyttö päättyy tai

iii)	varoituksen laukaisseilla istuimilla ei ole enää ketään.

8.4.2.4.4   Toisen tason varoituksen on kytkeydyttävä uudelleen toimintaan vaaditun keston loppuajaksi, kun jokin kohdissa 8.4.2.4.1.1–8.4.2.4.1.3 esitetyistä tilanteista tai jokin niiden yhdistelmä (valmistajan valinnan mukaan) jälleen toteutuu.

8.4.2.4.5   Sen varalta, että turvavyö avataan tai avautuu kohdissa 8.4.3.3 ja 8.4.4.5 tarkoitetuissa tapauksissa, aloitetaan kohdissa 8.4.2.4.1.1–8.4.2.4.1.3 tarkoitettujen kynnysarvojen mittaaminen siitä hetkestä, jolloin turvavyö avautuu.

8.4.2.4.6   Toisen tason varoituksen aktivoituminen on testattava liitteen 18 kohdassa 2 määritellyn menettelyn mukaisesti.

8.4.3   Kuljettajan ja hänen kanssaan samalla rivillä olevien istuinten matkustajien turvavyömuistutus

8.4.3.1   Kuljettajan ja hänen kanssaan samalla rivillä olevien istuinten matkustajien turvavyömuistutusten on täytettävä kohdassa 8.4.2 esitetyt vaatimukset.

8.4.3.2   Näkyvän varoitusmerkin värin ja symbolin on oltava säännön nro 121 taulukon 1 kohdassa 21 määritellyn mukaiset.

8.4.3.3   Toisen tason varoituksen on aktivoiduttava, kun jokin turvavyö avataan tai avautuu, kun ajoneuvo on tavanomaisessa käytössä ja kun samaan aikaan jokin kohdissa 8.4.2.4.1.1–8.4.2.4.1.3 esitetyistä tilanteista tai jokin niiden yhdistelmä (valmistajan valinnan mukaan) toteutuu.

8.4.4   Takarivien matkustajien turvavyömuistutus

8.4.4.1   Takarivien matkustajien turvavyömuistutusten on täytettävä kohdassa 8.4.2 esitetyt vaatimukset.

8.4.4.2   Kuljettajan on näkyvän varoitusmerkin avulla vähintään kaikkien takana olevien istuinpaikkojen osalta pystyttävä istuessaan kasvot eteenpäin kuljettajan istuimella havaitsemaan istuinpaikka, jolla turvavyö ei ole kiinnitettynä. Jos ajoneuvossa on järjestelmä, jolla annetaan tieto siitä, onko takaistuimilla matkustajia, näkyvän varoitusmerkin ei tarvitse ilmoittaa siitä, että turvavyö ei ole kiinnitettynä vapailla istuinpaikoilla.

8.4.4.3   Näkyvän varoitusmerkin väri voi olla muukin kuin punainen, ja kohdassa 8.4.1.2 tarkoitettuja turvavöitä koskevan näkyvän varoitusmerkin symbolina voidaan käyttää myös muita symboleja kuin säännössä nro 121 määriteltyjä. Lisäksi kuljettajalla voi olla mahdollisuus kytkeä kohdassa 8.4.1.2 tarkoitettujen istuinpaikkojen ensimmäisen tason varoitus pois päältä.

8.4.4.4   Kohdissa 8.4.1.1 ja 8.4.1.2 tarkoitettujen turvavöiden osalta voidaan käyttää yhteistä merkkivalaisinta.

8.4.4.5   Toisen tason varoituksen on aktivoiduttava, kun jokin turvavyö avautuu, kun ajoneuvo on tavanomaisessa käytössä ja kun samaan aikaan jokin kohdissa 8.4.2.4.1.1–8.4.2.4.1.3 esitetyistä tilanteista tai jokin niiden yhdistelmä (valmistajan valinnan mukaan) toteutuu.

8.4.5   Turvavyömuistutus voi olla kytkettävissä pois toiminnasta.

8.4.5.1   Jos muistutus voidaan kytkeä lyhytaikaisesti pois toiminnasta, sen on oltava selvästi vaikeampaa kuin turvavyön kiinnittäminen ja irrottaminen (sitä varten on käytettävä erityisiä hallintalaitteita, jotka eivät ole osa turvavyön lukkoa). Tämän on oltava mahdollista vain ajoneuvon ollessa paikallaan. Kun sytytysvirta tai pääkytkin on ollut kytkettynä pois yli 30 minuutin ajan ja kytketään sitten uudelleen päälle, lyhytaikaisesti pois toiminnasta kytketyn turvavyömuistutuksen on kytkeydyttävä uudelleen toimintaan. Asianomaisia näkyviä varoituksia ei saa voida kytkeä lyhytaikaisesti pois toiminnasta.

8.4.5.2   Jos muistutus voidaan kytkeä pois toiminnasta pitkäksi ajaksi, sen on edellytettävä monivaiheista menettelyä, joka on kuvattu vain valmistajan teknisessä käsikirjassa, ja/tai (mekaanisia, sähköisiä, digitaalisia tai muita) välineitä, joita ei ole toimitettu ajoneuvon mukana. Asianomaisia näkyviä varoituksia ei saa voida kytkeä pois toiminnasta pitkäksi ajaksi.

9.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjen on oltava sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) esitettyjen määräysten sekä seuraavien vaatimusten mukaisia:

9.1   Tämän säännön mukaisesti hyväksytty ajoneuvotyyppi, turvavyö tai turvajärjestelmä on valmistettava siten, että se vastaa hyväksyttyä tyyppiä ja täyttää kohdissa 6, 7, ja 8 esitetyt vaatimukset.

9.2   Tämän säännön liitteessä 14 asetettuja tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontaa koskevia vähimmäisvaatimuksia on noudatettava.

9.3   Tyyppihyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen voi koska tahansa tarkastaa kussakin yksittäisessä tuotantolaitoksessa käytettävät vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyt. Yleensä nämä tarkastukset tehdään kahdesti vuodessa.

10.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

10.1   Ajoneuvolle tai turvavyö- tai turvajärjestelmätyypille myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohdassa 9.1 asetetut vaatimukset eivät täyty tai jos turvavöitä tai turvajärjestelmiä ei ole hyväksytty kohdassa 9.2 määrätyissä tarkastuksissa.

10.2   Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava peruuttamisesta muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1A tai 1B esitetyn mallin mukaisella ilmoituksella (tapauksen mukaan).

11.   AJONEUVOTYYPIN TAIKKA TURVAVYÖN TAI TURVAJÄRJESTELMÄN TYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

11.1   Ajoneuvotyyppiin taikka turvavyöhön tai turvajärjestelmään taikka näihin molempiin mahdollisesti tehtävistä muutoksista on ilmoitettava sille tyyppihyväksyntäviranomaiselle, joka on hyväksynyt kyseisen ajoneuvotyypin taikka turvavyö- tai turvajärjestelmätyypin. Viranomainen voi tämän jälkeen

11.1.1

katsoa, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja että ajoneuvo taikka turvavyö tai turvajärjestelmä täyttää joka tapauksessa edelleen vaatimukset, tai

11.1.2

vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen.

11.2   Ajoneuvon varianttia, jonka kuormittamaton massa ajokunnossa on pienempi kuin hyväksyntätestissä käytetyn ajoneuvon kuormittamaton massa, ei pidetä ajoneuvotyypin muutoksena, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kohdan 11.1 soveltamista.

11.3   Hyväksynnän vahvistamisesta tai epäämisestä on ilmoitettava muutokset eriteltyinä tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön kohdassa 5.2.3 tai 5.3.3 vahvistetun menettelyn mukaisesti.

11.4   Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1A tai 1B esitetyn mallin mukaisella ilmoituksella.

12.   TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn laitteen valmistamisen, sen on ilmoitettava asiasta hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1A tai 1B esitetyn mallin mukaisella ilmoituksella.

13.   OHJEET

Kun on kyse turvavyötyypistä, joka toimitetaan ajoneuvosta erillisenä, pakkaus- ja asennusohjeissa on mainittava selvästi ajoneuvotyypit, joihin se on tarkoitettu.

14.   HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TUTKIMUSLAITOSTEN JA TYYPPIHYVÄKSYNTÄVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestauksesta vastaavien tutkimuslaitosten ja niiden tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnän ja joille on lähetettävä ilmoitukset muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä taikka hyväksynnän epäämisestä, laajentamisesta tai peruuttamisesta.

15.   SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

15.1   Ajoneuvotyypin hyväksynnät

15.1.1   Muutossarjan 04 täydennyksen 15 virallisen voimaantulopäivän jälkeen yksikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa kieltäytyä myöntämästä hyväksyntöjä tämän säännön mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjan 04 täydennyksellä 15.

15.1.2   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää tyyppihyväksyntiä kahden vuoden kuluttua tämän säännön muutossarjan 04 täydennyksen 15 voimaantulosta vain, jos tämän säännön, sellaisina kuin ne ovat muutettuina muutossarjan 04 täydennyksellä 15, vaatimukset täyttyvät.

15.1.3   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat seitsemän vuoden kuluttua tämän säännön muutossarjan 04 täydennyksen 15 voimaantulosta kieltäytyä tunnustamasta hyväksyntiä, joita ei ole myönnetty tämän säännön muutossarjan 04 täydennyksen 15 mukaisesti. Tämän säännön muutossarjan 04 täydennyksen 15 soveltamisalaan kuulumattomien muiden ajoneuvoluokkien kuin M1 hyväksynnät pysyvät kuitenkin voimassa, ja tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen hyväksyttävä ne.

15.1.3.1   Luokkien M1 ja N1 ajoneuvojen osalta tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat kuitenkin 1. lokakuuta 2000 alkaen kieltäytyä tunnustamasta hyväksyntiä, joita ei ole myönnetty tämän säännön muutossarjan 04 täydennyksen 8 mukaisesti, jos kohdan 8.3.5 ja liitteen 17 mukaisia tietovaatimuksia ei ole täytetty.

15.2   Turvavöiden asentaminen ja turvavyömuistutus

Näitä siirtymämääräyksiä sovelletaan vain turvavöiden ja turvavyömuistutusten asentamiseen ajoneuvoihin, eikä niillä muuteta turvavyön merkkiä.

15.2.1   Muutossarjan 04 täydennyksen 12 virallisen voimaantulopäivän jälkeen yksikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa kieltäytyä myöntämästä hyväksyntöjä tämän säännön mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjan 04 täydennyksellä 12.

15.2.2   Kun kohdassa 15.2.1 mainitusta virallisesta voimaantulopäivästä on kulunut 36 kuukautta, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää hyväksynnän vain, jos ajoneuvotyyppi täyttää tässä säännössä asetetut vaatimukset, sellaisina kuin sääntö on muutettuna muutossarjan 04 täydennyksellä 12.

15.2.3   Kun kohdassa 15.2.1 mainitusta virallisesta voimaantulopäivästä on kulunut 60 kuukautta, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat kieltäytyä tunnustamasta hyväksyntiä, joita ei ole myönnetty tämän säännön muutossarjan 04 täydennyksen 12 mukaisesti.

15.2.4   Muutossarjan 04 täydennyksen 14 virallisen voimaantulopäivän jälkeen yksikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa kieltäytyä myöntämästä hyväksyntiä tämän säännön mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjan 04 täydennyksellä 14.

15.2.5   Muutossarjan 04 täydennyksen 16 virallisen voimaantulopäivän jälkeen yksikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa kieltäytyä myöntämästä hyväksyntiä tämän säännön mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjan 04 täydennyksellä 16.

15.2.6   Kun kohdassa 15.2.4 mainitusta virallisesta voimaantulopäivästä on kulunut 36 kuukautta, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää hyväksynnän vain, jos ajoneuvotyyppi täyttää tässä säännössä asetetut vaatimukset, sellaisina kuin sääntö on muutettuna muutossarjan 04 täydennyksellä 14.

15.2.7   Kun kohdassa 15.2.4 mainitusta virallisesta voimaantulopäivästä on kulunut 60 kuukautta, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat kieltäytyä tunnustamasta hyväksyntiä, joita ei ole myönnetty tämän säännön muutossarjan 04 täydennyksen 14 mukaisesti.

15.2.8   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat heinäkuun 16. päivän 2006 jälkeen myöntää hyväksynnän vain, jos ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjan 04 täydennyksellä 16.

15.2.9   Luokkaan N1 kuuluvien ajoneuvojen osalta tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat heinäkuun 16. päivän 2008 jälkeen kieltäytyä tunnustamasta hyväksyntää, jota ei ole myönnetty tämän säännön muutossarjan 04 täydennyksen 16 mukaisesti.

15.2.10   Mikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa muutossarjan 05 virallisen voimaantulopäivän jälkeen kieltäytyä antamasta hyväksyntää tämän säännön perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 05.

15.2.11   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 18 kuukauden kuluttua voimaantulosta myöntää hyväksyntiä vain sellaisille ajoneuvotyypeille, jotka täyttävät tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin sääntö on muutettuna muutossarjalla 05.

15.2.12   Tämän säännön perusteella myönnettyjen hyväksyntien voimassaolo lakkaa 72 kuukauden kuluttua tämän säännön muutossarjan 05 voimaantulopäivästä, paitsi jos kyseessä on ajoneuvotyyppi, joka vastaa tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 05.

15.2.13   Sen estämättä, mitä kohdassa 15.2.12 määrätään, sellaiset muiden kuin luokan M1 ajoneuvojen hyväksynnät, jotka perustuvat säännön aiempiin muutossarjoihin ja joihin turvavyömuistutusten asentamista koskevaa muutossarjaa 05 ei sovelleta, ovat edelleen voimassa, ja tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen hyväksyttävä ne.

15.2.14   Sen estämättä, mitä kohdassa 15.2.12 määrätään, sellaiset muiden kuin luokkien N2 ja N3 ajoneuvojen hyväksynnät, jotka perustuvat säännön aiempiin muutossarjoihin ja joihin turvavöiden ja kelauslaitteiden vähimmäisvaatimuksia koskevaa muutossarjaa 05 (liite 16) ei sovelleta, ovat edelleen voimassa, ja tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen hyväksyttävä ne.

15.2.15   Tämän säännön aikaisempien muutossarjojen mukaisesti myönnetyt komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnät pysyvät voimassa muutossarjan 05 voimaantulon jälkeenkin, ja sääntöä soveltavien sopimuksen sopimuspuolten on edelleen hyväksyttävä ne, eivätkä osapuolet saa kieltäytyä myöntämästä hyväksyntien laajennuksia tämän säännön muutossarjan 04 mukaisesti.

15.2.16   Edellä esitetyistä siirtymämääräyksistä riippumatta sopimuspuolet, jotka alkavat soveltaa tätä sääntöä sen jälkeen, kun muutossarja 05 on tullut voimaan, voivat kieltäytyä tunnustamasta hyväksyntiä, jotka on myönnetty tämän säännön jonkin aiemman muutossarjan perusteella.

15.3   Mikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa muutossarjan 06 virallisen voimaantulopäivän jälkeen kieltäytyä myöntämästä hyväksyntää tämän säännön perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 06.

15.3.1   Kahdenkymmenenneljän kuukauden kuluttua muutossarjan 06 voimaantulopäivästä tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää hyväksyntiä ainoastaan, jos tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 06, vaatimukset täyttyvät.

15.3.2   Kolmenkymmenenkuuden kuukauden kuluttua muutossarjan 06 voimaantulopäivästä tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat kieltäytyä tunnustamasta hyväksyntiä, joita ei ole myönnetty tämän säännön muutossarjan 06 mukaisesti.

15.3.3   Tämän säännön aikaisempien muutossarjojen mukaisesti myönnetyt komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnät pysyvät voimassa muutossarjan 06 voimaantulon jälkeenkin, ja sääntöä soveltavien sopimuksen sopimuspuolten on edelleen hyväksyttävä ne. Sopimuspuolet voivat edelleen myöntää hyväksyntien laajennuksia tämän säännön muutossarjan 05 mukaisesti.

15.3.4   Sen estämättä, mitä kohdassa 15.3.1 ja 15.3.2 määrätään, sellaiset ajoneuvoluokkien hyväksynnät, jotka perustuvat säännön aiempiin muutossarjoihin ja joita muutossarja 06 ei koske, ovat edelleen voimassa, ja tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen hyväksyttävä ne.

15.3.5   Jos sopimuspuolten kansallisissa vaatimuksissa ei tähän sääntöön liittymisen hetkellä määrätä turvavöiden pakollisesta asentamisesta kokoontaitettavia istuimia varten, sopimuspuolet voivat edelleen kansallisessa hyväksynnässä sallia sen, että turvavöitä ei asenneta, mutta tässä tapauksessa tällaisia linja-autoluokkia ei voida tyyppihyväksyä tämän säännön perusteella.

15.3.6   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä aikaisemman muutossarjan mukaista osan hyväksyntää, jos turvavyö on tarkoitettu asennettavaksi ajoneuvoon, joka on hyväksytty ennen kyseisen muutossarjan voimaantuloa.

15.3.7   Muutossarjan 06 täydennyksen 5 virallisen voimaantulopäivän jälkeen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa kieltäytyä myöntämästä hyväksyntiä tämän säännön mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjan 06 täydennyksellä 5.

15.3.8   Kahdentoista kuukauden ajan tämän säännön muutossarjan 06 täydennyksen 5 voimaantulosta tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat edelleen myöntää tyyppihyväksyntiä ajoneuvotyypille tämän säännön muutossarjan 06 mukaisesti ottamatta huomioon muutossarjan 06 täydennyksen 5 määräyksiä.

15.3.9   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät 1. syyskuuta 2018 saakka saa kieltäytyä myöntämästä tyyppihyväksyntiä muutossarjan 06 mukaisesti ottamatta huomioon muutossarjan 06 täydennystä 9.

15.4   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa muutossarjan 07 virallisen voimaantulopäivän jälkeen kieltäytyä myöntämästä tai hyväksymästä tyyppihyväksyntiä tämän säännön mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 07. Sopimuspuolten on edelleen myönnettävä laajennuksia hyväksyntiin, jotka on myönnetty edellisen muutossarjan mukaisesti.

15.4.1   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 1. syyskuuta 2019 alkaen kieltäytyä hyväksymästä edelliseen muutossarjaan perustuvia tyyppihyväksyntiä, jotka on ensimmäistä kertaa myönnetty 1. syyskuuta 2019 tai sen jälkeen.

15.4.2   Tyyppihyväksynnän myöntämiseksi muutossarjan 07 perusteella ei 1. syyskuuta 2022 saakka edellytetä turvavyömuistutusta irrotettavilla takaistuimilla tai millään jousitetulla istuimella varustetulla rivillä olevalla istuimella. Nämä vapautukset pysyvät voimassa, jos ennen 1. päivää syyskuuta 2022 myönnettyjä hyväksyntiä laajennetaan.

15.4.3   Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on 1. syyskuuta 2021 saakka hyväksyttävä edelliseen muutossarjaan perustuvat tyyppihyväksynnät, joka on myönnetty ennen 1. päivää syyskuuta 2019.

15.4.4   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 1. syyskuuta 2021 alkaen kieltäytyä hyväksymästä edellisen muutossarjan perusteella myönnettyjä E-tyyppihyväksyntiä.

15.4.5   Sen estämättä, mitä kohdassa 15.4.4 määrätään, tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen hyväksyttävä turvavöille ja turvajärjestelmille säännön edellisen muutossarjan perusteella myönnetyt E-tyyppihyväksynnät.

15.4.6   Sen estämättä, mitä kohdassa 15.4.4 määrätään, tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen hyväksyttävä sellaisille ajoneuvoille, joita muutossarjan 07 muutokset eivät koske, säännön edellisen muutossarjan perusteella myönnetyt tyyppihyväksynnät.

---

(1)  Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman määritelmän mukaisesti (R.E.3.), asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.3, kohta 2 – www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html.

(2)  Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman määritelmän mukaisesti (R.E.3.), asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.3, kohta 2 – www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html.

(3)  Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot esitetään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 3, asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev. 3, Annex 3 – www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html.

(4)  Ks. tämän säännön kohdan 5.2.4.1 alaviite.

(5)  g = 9,81 m/s.

(6)  Testiä ei ole tehty twill-tyyppisille kudotuille vyönauhoille, joissa on käytetty erikoislujaa polyesterilankaa, sillä kyseisten kudosten leveys kasvaa kuormitettuna. Tässä tapauksessa kuormittamattoman leveyden on oltava ≥ 46 mm.

(*1)  Ks. kohta 7.4.1.6.4.3.

(7)  9,81 m/s.

(8)  Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman määritelmän mukaisesti (R.E.3.), asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.3, kohta 2 – www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html.

(9)  Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman määritelmän mukaisesti (R.E.3) (ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.4, kohta 2) – www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html

Vain alkuperäiset UNECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UNECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa:

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Säännön muutossarja 01 – Voimaantulopäivä: 22. tammikuuta 2015

SISÄLTÖ

SÄÄNTÖ

1.

Tarkoitus

2.

Soveltamisala

3.

Määritelmät

4.

Hyväksynnän hakeminen

5.

Merkinnät ja merkit

6.

Hyväksyntä

7.

Yleiset vaatimukset

8.

Suorituskykyvaatimukset

9.

Kestävyysvaatimukset

10.

Käyttökohdealue

11.

Moottorin peruspäästöjen muutokset

12.

Testimoottorien ja jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden yhdistelmän valinta

13.

Päästömittauksia koskevat vaatimukset

14.

Hiukkaspäästöjä vähentävien jälkiasennettavien päästöjenrajoitusjärjestelmien perhe

15.

NOx-päästöjä vähentävien jälkiasennettavien päästöjenrajoitusjärjestelmien perhe

16.

NOx- ja hiukkaspäästöjä vähentävien jälkiasennettavien päästöjenrajoitusjärjestelmien perhe

17.

Polttoaine ja polttoaineen ominaiskulutus

18.

Käyttöominaisuudet ja turvallisuusriskit

19.

Melupäästöt

20.

Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen asennus

21.

Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen hyväksynnän muuttaminen ja laajentaminen

22.

Tuotannon vaatimustenmukaisuus

23.

Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

24.

Tuotannon lopettaminen

25.

Hyväksyntätesteistä vastaavien tutkimuslaitosten sekä tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet

26.

Siirtymämääräykset

LIITTEET

1

Ilmoituslomake

2

Ilmoitus

3

Lisäys jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen tyyppiä koskevaan säännön nro 132 mukaiseen ilmoitukseen

4

Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen tyyppihyväksyntämerkin asettelu

5

Hiukkaspäästöjä rajoittavan jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen (luokka I tai II) testaaminen

6

NOx-päästöjä rajoittavan jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen (luokka III) testaaminen

7

Hiukkas- ja NOx-päästöjä rajoittavan jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen (luokka IV) testaaminen

8

Testisekvenssit

9

Raja-arvojen vastaavuutta koskevat taulukot

10

Vaatimukset, jotka koskevat reagenssin käyttöä vaativan NOx-päästöjä tai NOx- ja hiukkaspäästöjä rajoittavan jälkiasennettavan päästöjenrajoitusjärjestelmän NOx-poiston valvontajärjestelmää

11

Asennus- ja käyttöohjeet

12

Erityiset vaatimukset, jotka koskevat jälkiasennettavan päästöjenrajoitusjärjestelmän hyväksyntää säännössä nro 49, muutossarja 06, vahvistettujen päästörajojen osalta

1.   TARKOITUS

Tässä säännössä vahvistetaan yhdenmukaistettu menetelmä hiukkaspäästöjen (PM), typen oksidien (NOx) päästöjä tai niitä molempia rajoittavien jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden luokitteluun, arviointiin ja hyväksyntään sekä kohdassa 2 määriteltyyn soveltamisalaan kuuluvissa sovelluksissa käytettävien puristussytytysmoottorien päästötasojen määrittämiseen.

Säännössä vahvistetaan puitteet eri käyttökohteissa käytettävien jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden hyväksynnälle vastaavine ympäristöominaisuustasoineen ja näiden tasojen yksilöimiselle tyyppihyväksynnässä.

2.   SOVELTAMISALA

Tätä sääntöä sovelletaan jälkiasennettaviin päästöjenrajoituslaitteisiin, jotka asennetaan seuraaviin:

2.1	luokkien M2, M3 ja N ajoneuvot (1) ja niiden puristussytytysmoottorit, lukuun ottamatta säännön nro 83 mukaisesti hyväksyttyjä ajoneuvoja

2.2	vaihtuvalla nopeudella käytettäviin liikkuviin työkoneisiin (1) asennetut puristussytytysmoottorit, joiden nettoteho on suurempi kuin 18 kW mutta enintään 560 kW

2.3	vakionopeudella käytettäviin liikkuviin työkoneisiin (1) asennetut puristussytytysmoottorit, joiden nettoteho on suurempiin kuin 18 kW mutta enintään 560 kW

2.4	luokan T ajoneuvoihin asennetut puristussytytysmoottorit, joiden nettoteho on suurempi kuin 18 kW mutta enintään 560 kW. (1)

3.   MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

3.1	’Aktiivisella regeneroinnilla’ tarkoitetaan kaikkia lisätoimenpiteitä, joilla käynnistetään regenerointi joko jaksoittaisesti tai jatkuvasti regeneroituvalla jälkiasennettavalla päästöjenrajoituslaitteella.

3.2	’Mukautustekijällä’ tarkoitetaan summaavaa (mukautus ylöspäin tai alaspäin) tai kertovaa tekijää, jota käytetään jaksoittaisen regeneroinnin yhteydessä.

3.3	’Käyttötarkoitusalueella’ tarkoitetaan niitä eri moottoreita, joihin tämän säännön mukaisesti hyväksytty jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite voidaan asentaa.

3.4	’Luokan I jälkiasennettavalla päästöjenrajoituslaitteella’ tarkoitetaan jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta, jolla on tarkoitus rajoittaa vain hiukkaspäästöjä ja joka ei kasvata välittömiä NO2-päästöjä.

3.5

’Luokan IIA tai IIB jälkiasennettavalla päästöjenrajoituslaitteella’ tarkoitetaan jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta, jolla on tarkoitus rajoittaa vain hiukkaspäästöjä ja joka ei kasvata välittömiä NO2-pakokaasupäästöjä enempää kuin kohdassa 8.4.2 täsmennetyllä prosenttiosuudella suhteessa NO2-päästöjen perustasoon.

3.6	’Luokan III jälkiasennettavalla päästöjenrajoituslaitteella’ tarkoitetaan jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta, jolla on tarkoitus rajoittaa vain NOx-päästöjä.

3.7	’Luokan IV jälkiasennettavalla päästöjenrajoituslaitteella’ tarkoitetaan jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta, jolla on tarkoitus rajoittaa sekä hiukkas- että NOx-päästöjä.

3.8	’Jatkuvalla regeneroinnilla’ tarkoitetaan pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmän regenerointiprosessia, joka toimii joko jatkuvasti tai vähintään kerran jokaista sovellettavaa testisykliä kohti.

3.9	’Typen oksidien poistojärjestelmällä’ tarkoitetaan pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmää, jolla on tarkoitus vähentää typen oksidien (NOx) päästöjä (esimerkiksi passiivisia ja aktiivisia LNC-katalysaattoreita, NOx-imeyttäjiä sekä selektiivistä katalyyttistä pelkistystä).

3.10	’Päästöjenrajoituksen seurantajärjestelmällä’ tarkoitetaan järjestelmää, joka seuraa moottorissa ja/tai jälkiasennettavassa päästöjenrajoituslaitteessa toteutettuja päästöjenrajoitustoimenpiteitä tämän säännön kohdan 18 vaatimusten mukaisesti.

3.11

’Moottorin peruspäästöillä’ tarkoitetaan tietyn moottorin tai moottorijärjestelmän päästöjä ilman jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta. Jos moottoria ei ole varustettu jälkikäsittelyjärjestelmällä, moottorin peruspäästöt ovat samat kuin moottorin raakapäästöt. Jos moottori on varustettu jälkikäsittelyjärjestelmällä, moottorin peruspäästöt ovat samat kuin virtaussuunnassa jälkikäsittelyjärjestelmän jälkeen syntyvät pakokaasupäästöt.

3.12

’Moottoriperheellä’ tarkoitetaan moottorinvalmistajan tekemää sellaisten moottorijärjestelmien ryhmittelyä, joilla säännön nro 49 kohdassa 7 tai tapauksen mukaan säännön nro 96 kohdassa 7 määritellyn rakenteensa perusteella on samanlaiset pakokaasupäästöominaisuudet. Kaikkien moottoriperheeseen kuuluvien moottorien on täytettävä sovellettavat päästöjen raja-arvot.

3.13	’Moottorijärjestelmällä’ tarkoitetaan moottoria ja päästöjenrajoitusjärjestelmää sekä moottorijärjestelmän elektronisten ohjausyksiköiden ja kaikkien muiden käyttövoimajärjestelmän tai ajoneuvon hallintayksiköiden välistä viestintärajapintaa (laitteita ja viestejä).

3.14	’Eurooppalaisella vakiotilaisella testisyklillä (ESC)’ tarkoitetaan testisykliä, joka koostuu 13:sta vakiotilaisesta moodista ja jota sovelletaan säännön nro 49 asianomaisen muutossarjan mukaisesti.

3.15	’Eurooppalaisella muuttuvatilaisella testisyklillä (ETC)’ tarkoitetaan testisykliä, joka koostuu 1 800:sta sekunneittain vaihtuvasta moodista, jotka määritellään säännön nro 49 asianomaisessa muutossarjassa ja joita sovelletaan sen mukaisesti.

3.16	’Kaasumaisilla epäpuhtauksilla’ tarkoitetaan hiilimonoksidia, hiilivetyjä (oletettu suhde CH1,85 dieselöljyn osalta), typen oksideja (NOx, ilmaistuna NO2-ekvivalentteina) ja typpidioksidia (NO2).

3.17

’Kuormitustilalla’ tarkoitetaan hiukkastenrajoitusjärjestelmään (kuten suodattimeen) millä tahansa hetkellä varastoitunutta hiukkaskuormaa, joka ilmaistaan osuutena suurimmasta hiukkaskuormasta, joka järjestelmään voidaan varastoida tietyissä ajo-olosuhteissa ilman ulkoisten regenerointitoimenpiteiden käynnistämistä.

3.18

’Valmistajalla’ tarkoitetaan henkilöä tai tahoa, joka vastaa tyyppihyväksyntäviranomaiselle kaikista tyyppihyväksyntään liittyvistä seikoista ja voi osoittaa, että hänellä tai sillä on laadunvalvonnassa ja tuotannon vaatimustenmukaisuudessa tarvittavat valmiudet ja keinot. Tämän henkilön tai elimen ei välttämättä tarvitse olla suoraan mukana hyväksyttäväksi haetun ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön kaikissa valmistusvaiheissa.

3.19	’Asentajalla’ tarkoitetaan henkilöä tai tahoa, joka vastaa hyväksytyn jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen asianmukaisesta ja turvallisesta asennuksesta.

3.20

’Typen oksidien (NOx) poiston valvontajärjestelmällä (NCD)’ tarkoitetaan jälkiasennettavaan päästöjenrajoituslaitteeseen kuuluvaa järjestelmää, jolla voidaan a) havaita typen oksidien poistojärjestelmän toimintahäiriö b) määrittää typen oksidien poistojärjestelmän todennäköiset toimintahäiriöt käyttämällä hyväksi tietokoneen muistiin tallennettuja tietoja ja/tai ilmoittaa tämä tieto laitteen ulkopuolella.

3.21	’NOx-päästöjä vähentävällä jälkiasennettavalla päästöjenrajoituslaitteella’ tarkoitetaan jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta, joka voidaan typen oksidien massapäästöjen vähennystehokkuutensa ansiosta sertifioida tässä säännössä määritellyn luokan mukaiseksi.

3.22	’NOx-päästöjä vähentävien jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden perheellä’ tarkoitetaan NOx-päästöjen vähennysjärjestelmien perhettä, jonka jäsenet ovat toiminnaltaan teknisesti identtisiä tämän säännön kohdan 15 mukaisesti.

3.23	’Työkoneiden vakiotilaisella testisyklillä (NRSC)’ tarkoitetaan testisykliä, joka koostuu vakiotilaisista moodeista, jotka määritellään säännön nro 96 asianomaisessa muutossarjassa ja joita sovelletaan sen mukaisesti.

3.24	’Työkoneiden muuttuvatilaisella testisyklillä (NRTC)’ tarkoitetaan testisykliä, joka koostuu 1 173:sta sekunneittain vaihtuvasta moodista, jotka määritellään säännön nro 96 asianomaisessa muutossarjassa ja joita sovelletaan sen mukaisesti.

3.25	’Sisäisellä kuljettajan varoitusjärjestelmällä’ tarkoitetaan laitetta, joka havaitsee jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen virhetoiminnan tai laitteen poistamisen.

3.26	’Kantamoottorilla’ tarkoitetaan moottoriperheestä valittua moottoria, jonka päästöominaisuudet edustavat kyseistä moottoriperhettä.

3.27	’Hiukkasilla (PM)’ tarkoitetaan sellaisten aineiden massaa, jotka jäävät tiettyyn suodatinmateriaaliin, joka on määritelty säännön nro 49 tai nro 96 asianomaisessa muutossarjassa.

3.28

’Hiukkaspäästöjä vähentävällä jälkiasennettavalla päästöjenrajoituslaitteella’ tarkoitetaan jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta, joka voidaan päästöjen hiukkasmassan tai -määrän vähennystehokkuutensa ansiosta sertifioida tässä säännössä määritellyn luokan mukaiseksi. Regenerointijärjestelmä ja -strategia ovat hiukkaspäästöjä vähentävän jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen osa.

3.29	’Hiukkaspäästöjä vähentävien jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden perheellä’ tarkoitetaan hiukkaspäästöjen vähennysjärjestelmien perhettä, jonka jäsenet ovat toiminnaltaan teknisesti identtisiä tämän säännön kohdan 14 mukaisesti.

3.30	’Jaksoittaisella regeneroinnilla’ tarkoitetaan päästöjenrajoituslaitteen regenerointiprosessia, joka tapahtuu jaksoittain yleensä ennen kuin moottori on ollut 100 tuntia tavanomaisessa käytössä. Niiden jaksojen aikana, jolloin regenerointi tapahtuu, päästövaatimukset voivat ylittyä.

3.31	’Hiukkasmäärällä’ tarkoitetaan hiukkasten lukumäärää, joka määritellään asiaa koskevassa säännön nro 49 asianomaisessa muutossarjassa.

3.32	’Reagenssilla’ tarkoitetaan aineita, joita varastoidaan ajoneuvossa olevaan säiliöön ja joita päästöjenrajoitusjärjestelmä (tarvittaessa) toimittaa pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmälle.

3.33

’Vähennystehokkuudella’ tarkoitetaan virtaussuunnassa jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen alapuolelta mitattujen päästöjen (EREC) ja moottorin peruspäästöjen (EBase) suhdetta, kun kummatkin päästöt mitataan tässä säännössä määritellyillä menetelmillä ja lasketaan tämän säännön kohdan 8.3.4 mukaisesti.

3.34	’Vähennystasolla’ tarkoitetaan prosentteina ilmaistua vähennystehokkuutta, joka jälkiasennettavan päästöjenrajoitusjärjestelmän on saavutettava, jotta se voidaan sertifioida tämän säännön kohdassa 8.3 esitetyn vähennystason mukaiseksi.

3.35

’Jälkiasennettavalla päästöjenrajoituslaitteella’ tarkoitetaan jälkiasennettavaa hiukkaspäästöjä vähentävää järjestelmää, NOx-päästöjä vähentävää järjestelmää tai näiden yhdistelmää. Siihen sisältyvät kaikki laitteen toiminnan kannalta olennaiset anturit ja ohjelmistot. Järjestelmiä, jotka ainoastaan muuttavat moottorijärjestelmän olemassa olevia säätöjä, ei pidetä jälkiasennettavina päästöjenrajoituslaitteina.

3.36

’Lukulaitteella’ tarkoitetaan ulkoista testilaitetta, jota käytetään ulkoiseen viestintään NCD-järjestelmän kanssa. 3.36.1 ’Yleisellä lukulaitteella’ tarkoitetaan yleisesti saatavilla olevaa lukulaitetta, jolla pystytään lukemaan virheilmoituksia. 3.36.2 ’Valmistajakohtaisella lukulaitteella’ tarkoitetaan lukulaitetta, jota käyttävät vain jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen valmistaja ja sen valtuutettu jälleenmyyjä ja jolla pystytään lukemaan virheilmoituksia ja käynnistämään moottori käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivoimisen jälkeen.

3.37	’Raskaiden hyötyajoneuvojen maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetulla vakiotilaisella testisyklillä (WHSC)’ tarkoitetaan testisykliä, joka koostuu 13 vakiotilaisesta moodista, jotka määritellään säännön nro 49 asianomaisessa muutossarjassa ja joita sovelletaan sen mukaisesti.

3.38	’Raskaiden hyötyajoneuvojen maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetulla muuttuvatilaisella testisyklillä (WHTC)’ tarkoitetaan testisykliä, joka koostuu 1 800:sta sekunneittain vaihtuvasta moodista, jotka määritellään säännön nro 49 asianomaisessa muutossarjassa ja joita sovelletaan sen mukaisesti.

4.   HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

4.1   Jälkiasennettavan päästöjenrajoitusjärjestelmän tyyppihyväksyntää hakee valmistaja tai tämän valtuutettu edustaja.

4.2   Kunkin jälkiasennettavan päästöjenrajoitusjärjestelmän mukana on annettava seuraavat tiedot:

a)	valmistajan nimi tai tavaramerkki

b)	jälkiasennettavan päästöjenrajoitusjärjestelmän merkki ja tunnistenumero sellaisina kuin ne on kirjattu liitteessä 1 olevan mallin mukaiseen ilmoituslomakkeeseen

c)

käyttökohteet (tämän säännön kohdan 10 mukaisesti) valmistusvuosi mukaan luettuna, joissa käytettäväksi jälkiasennettava päästöjenrajoitusjärjestelmä on hyväksytty, sekä tapauksen mukaan merkintä, josta käy ilmi, soveltuuko jälkiasennettava päästöjenrajoitusjärjestelmä asennettavaksi ajoneuvoon, jossa on ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä)

d)	jälkiasennusta koskeva ohjekirja

e)	loppukäyttäjän käsikirja, jossa annetaan huolto-ohjeet.

4.3   Hakijan on toimitettava tämän säännön liitteen 1 mukainen ilmoituslomake. Lisäksi hakijan on toimitettava tutkimuslaitokselle testattavaksi jälkiasennettavan päästöjenrajoitusjärjestelmän näytekappaleet, jotka tutkimuslaitoksen on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan tyyppihyväksynnästä.

5.   MERKINNÄT JA MERKIT

5.1   Kaikkiin jälkiasennettaviin päästöjenrajoituslaitteisiin on merkittävä tämän säännön liitteessä 1 ilmoitettu jälkiasennettavan laitteen valmistajan kauppanimi tai tavaramerkki sekä tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisesti annettuun ilmoituslomakkeeseen merkitty osan tunnistenumero.

5.2   Kaikki jälkiasennettavat päästöjenrajoituslaitteet on varustettava merkinnällä, johon sijoitetaan liitteessä 4 esitetty hyväksyntämerkki, jossa ilmoitetaan laitteen luokka. Merkintä on kiinnitettävä jälkiasennettavaan päästöjenrajoituslaitteeseen pysyvästi, ja sen on oltava selvästi luettavissa laitteen asentamisen jälkeen.

5.2.1   Jotta varmistetaan, että merkintä näkyy asennetussa järjestelmässä, valmistaja voi toimittaa merkinnän kaksoiskappaleen, jonka laitteen asentaja kiinnittää. Tällaisessa merkinnässä on oltava selvästi sana ”kaksoiskappale”.

5.2.2   Merkintöjen on kestettävä moottorin käyttöikä. Niiden on oltava helppolukuisia, ja niissä olevien kirjainten ja numeroiden on oltava kulumattomia. Lisäksi merkinnät on kiinnitettävä siten, että niiden kiinnitys kestää laitteen käyttöiän eikä merkintöjä voi irrottaa tuhoamatta tai vahingoittamatta niitä.

5.3   Hyväksyntämerkki muodostuu seuraavista osista:

a)	E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero, jotka ovat ympyrän sisällä (2)

b)

ympyrän oikealla puolella tämän säännön numero, R-kirjain, viiva ja hyväksyntänumero tämän säännön liitteessä 4 määritellyn mukaisesti. Hyväksyntänumero esitetään tyyppiä koskevassa ilmoituslomakkeessa (ks. tämän säännön kohta 6.2 ja liite 2), ja sen edelle merkitään kaksi numeroa, jotka ilmaisevat tämän säännön viimeisimmän muutossarjan.

c)	jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen luokka.

5.4   Hyväksyntätestaukseen toimitettaviin jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden näytekappaleisiin on merkittävä vähintään hakijan nimi ja hakemuksen viitetiedot.

6.   HYVÄKSYNTÄ

6.1   Jos jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite täyttää tämän säännön vaatimukset, sille on myönnettävä tyyppihyväksyntä.

6.2   Kullekin hyväksytylle jälkiasennettavalle päästöjenrajoituslaitteelle annetaan hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 01, joka vastaa tätä muutossarjaa) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Samaa tyyppihyväksyntänumeroa ei saa antaa toiselle jälkiasennettavalle päästöjenrajoituslaitteelle.

6.3   Tämän säännön mukaisesta jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen hyväksynnästä tai hyväksynnän epäämisestä tai laajennuksesta on ilmoitettava tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

7.   YLEISET VAATIMUKSET

7.1   Tämän säännön mukaisesti hyväksytty jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite on suunniteltava ja rakennettava ja voitava asentaa siten, että tämän säännön määräykset voidaan täyttää jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen koko käyttöiän ajan tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.

7.2   Tämän säännön mukaisesti hyväksytyn jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen on oltava kestävä. Toisin sanoen se on suunniteltava ja rakennettava ja voitava asentaa siten, että se kohtuullisesti kestää korroosiota, hapettumista, tärinää, mekaanista rasitusta ja muita vastaavia ilmiöitä, joille se tavanomaisissa käyttöolosuhteissaan altistuu. Kestävyysvaatimukset esitetään tarkemmin tämän säännön kohdassa 9.

7.3   Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen valmistajan on toimitettava asennusasiakirjat, joiden avulla varmistetaan, että laite ajoneuvoon tai koneeseen asennettuna toimii yhdessä tarvittavien koneen osien kanssa tavalla, joka on tämän säännön kohtien 7, 8 ja 9 vaatimusten mukainen. Asiakirjoihin on sisällytettävä jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta koskevat tarkat tekniset vaatimukset ja määräykset (ohjelmisto, laitteet ja viestintä), joita laitteen asianmukainen asentaminen koneeseen edellyttää.

7.4   Laitteita, jotka ohittavat jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen tai vähentävät sen tehoa, ei sallita.

7.5   Tämän säännön mukaisesti hyväksytty jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite on asennettava yhdessä sellaisen sisäisen kuljettajan varoitusjärjestelmän kanssa, joka antaa kuljettajalle viestin viasta, joka vaikuttaa päästöjenrajoituslaitteen tehoon.

7.5.1   Hiukkaspäästöjä vähentävä jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite on varustettava valvontalaitteella, joka havaitsee päästöjenrajoituslaitteen virhetoiminnan tai poistamisen ja antaa siitä käyttäjälle kuuluvan ja/tai näkyvän varoituksen. Kun kyse on reagenssiin perustuvasta hiukkaspäästöjä vähentävästä jälkiasennettavasta päästöjenrajoituslaitteesta, valvontalaite voi tarvittaessa keskeyttää reagenssin tai lisäaineen syötön. Varoitusjärjestelmä voi perustua esimerkiksi moottorin pakojärjestelmän vastapaineen jatkuvaan mittaukseen.

7.5.2   Tämän säännön kohdassa 7.7 ja liitteessä 10 esitetään erityiset vaatimukset, joita sovelletaan NOx-päästöjä vähentävään jälkiasennettavaan päästöjenrajoitusjärjestelmään.

7.5.2.1   Jälkiasennettavassa päästöjenrajoituslaitteessa käytettävän NOx-päästöjä rajoittavan strategian on oltava toimintakunnossa kaikissa ympäristöolosuhteissa, joita säännöllisesti esiintyy sopimuspuolten alueella, erityisesti alhaisissa ympäristön lämpötiloissa.

7.5.3   Yhdistetyn hiukkas- ja NOx-päästöjä vähentävän jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen (luokan IV jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite) on täytettävä tämän säännön kohtien 7.5.1, 7.5.2 ja 7.5.2.1 vaatimukset.

7.5.4   Hiukkaspäästöjä vähentävien tai yhdistetyn hiukkas- ja NOx-päästöjä vähentävän jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen suodatin on suunniteltava ja rakennettava siten, että se voidaan asentaa ainoastaan yhteen suuntaan. Suodattimen suunnan tahallinen tai tahaton muuttaminen ei saa olla fyysisesti mahdollista.

7.6   Reagenssin tai lisäaineen käyttöä vaativaa jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta koskevat erityiset vaatimukset

7.6.1   Kunkin ajoneuvoon tai koneeseen asennettavan erillisen säiliön sisältämästä nesteestä on voitava ottaa näyte. Näytteenottopisteen on oltava helposti saavutettavissa ilman erikoistyökaluja tai -laitteita.

7.6.2   Ajoneuvoon tai koneeseen asennetun säiliön sisältämän reagenssin tai lisäaineen täyttötasosta on annettava ilmoitus kuljettajalle tai koneen käyttäjälle erityisellä mekaanisella tai sähköisellä ilmoituksella tämän säännön liitteen 10 mukaisesti. Sekä reagenssin tasosta kertova ilmaisin että varoitusilmaisin on sijoitettava polttoainetason ilmaisimen läheisyyteen.

7.6.3   Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen valmistajan on ilmoitettava tämän säännön liitteessä 1 reagenssin ominaisuudet, mukaan lukien reagenssin tyyppi, tiedot pitoisuudesta reagenssin ollessa liuoksena, käyttölämpötilaa koskevat ehdot sekä koostumuksen ja laadun osalta kansainvälisten standardien viitetiedot.

7.6.4   Tyyppihyväksyntäviranomaiselle on tyyppihyväksynnän yhteydessä toimitettava yksityiskohtaiset kirjalliset tiedot, joissa kattavasti kuvataan tämän säännön liitteen 10 kohdassa 4 kuvatun käyttäjän varoitusjärjestelmän ja tämän säännön liitteen 10 kohdassa 5 kuvatun käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän toiminnalliset ominaisuudet.

7.6.5   Reagenssin jäätymissuojaus

7.6.5.1   Voidaan käyttää lämmitettyä tai lämmittämätöntä reagenssisäiliötä ja annostusjärjestelmää. Lämmitetyn järjestelmän on oltava tämän säännön kohdan 7.6.5.2.2 vaatimusten mukainen. Lämmittämättömän järjestelmän on oltava tämän säännön liitteen 10 kohdan 6 vaatimusten mukainen. Lämmittämättömän reagenssisäiliön ja annostusjärjestelmän käytöstä on ilmoitettava ajoneuvon kuljettajalle tai koneen käyttäjälle tarkoitetuissa kirjallisissa ohjeissa.

7.6.5.2   Reagenssisäiliö ja annostusjärjestelmä

7.6.5.2.1   Jos reagenssi on jäätynyt, sen on oltava käytettävissä viimeistään 70 minuutin kuluttua siitä, kun ajoneuvo tai kone on käynnistetty ympäristön lämpötilassa 266 K (– 7 °C).

7.6.5.2.2   Lämmitetyn järjestelmän suunnittelukriteerit

7.6.5.2.2.1   Reagenssisäiliötä ja annostusjärjestelmää on seisotettava lämpötilassa 255 K (– 18 °C) 72 tunnin ajan tai kunnes reagenssi on kiinteää sen mukaan, kumpi tapahtuu ensin.

7.6.5.2.2.2   Kohdassa 7.6.5.2.2.1 tarkoitetun seisontajakson jälkeen ajoneuvo/kone/moottori on käynnistettävä ja sitä on käytettävä ympäristön lämpötilassa, joka on enintään 266 K (– 7 °C), seuraavasti: 10–20 minuuttia joutokäynnillä ja sitten enintään 50 minuuttia enintään 40 prosentilla nimelliskuormasta.

7.6.5.2.2.3   Kun kohdan 7.6.5.2.2.2 mukainen testimenettely päättyy, reagenssin annostelujärjestelmän on oltava täysin toimintavalmis.

7.6.5.2.3   Suunnittelupiirteiden arviointi voidaan tehdä kylmässä testitilassa käyttämällä kokonaista ajoneuvoa tai konetta tai käyttämällä osia, jotka edustavat ajoneuvoon tai koneeseen asennettavaksi tarkoitettuja osia, taikka kenttätestien pohjalta.

7.7   Vaatimukset, jotka koskevat reagenssia vaativassa jälkiasennettavassa päästöjenrajoituslaitteessa käytettäviä typen oksidien poistojärjestelmiä

7.7.1   Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen valmistajan on toimitettava tiedot, joissa kuvataan kattavasti typen oksidien poistojärjestelmien toiminnalliset piirteet, käyttäen liitteessä 1 esitettyjä asiakirjoja.

7.7.2   Jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite on varustettava typen oksidien poiston valvontajärjestelmällä (NCD), joka kykenee tunnistamaan typen oksidien poistojärjestelmän virhetoiminnat. NCD-järjestelmä on suunniteltava, rakennettava ja asennettava siten, että tämän säännön kohdan 7 vaatimukset voidaan täyttää jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen tavanomaisen käyttöiän ajan tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.

7.7.2.1   NCD-järjestelmän on toimittava seuraavissa olosuhteissa:

a)	ympäristön lämpötila 266–308 K (– 7 °C – 35 °C)

b)	korkeus merenpinnasta alle 1 600 metriä

c)	moottorin jäähdytysnesteen lämpötila yli 343 K (70 °C).

Tätä kohtaa ei sovelleta reagenssisäiliön täyttötason valvontaan, jonka on toimittava kaikissa olosuhteissa, joissa mittaaminen on teknisesti mahdollista (esimerkiksi kaikki olosuhteet, joissa nestemäinen reagenssi ei ole jäätynyt).

7.7.3   NCD-järjestelmän on täytettävä liitteen 10 vaatimukset.

7.8   Huoltovaatimukset

7.8.1   Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen valmistajan on toimitettava kaikille ajoneuvojen kuljettajille tai koneiden käyttäjille laitetta ja sen oikeaa toimintaa koskevat kirjalliset ohjeet.

Ohjeissa on ilmoitettava, että jos jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite ei toimi asianmukaisesti, käyttäjän varoitusjärjestelmä kertoo kuljettajalle tai käyttäjälle ongelmasta, ja että jos varoitukseen ei reagoida, käyttäjän toimenpiteitä vaativa järjestelmä aktivoituu ja estää ajoneuvon tai koneen käynnistämisen uudelleen.

7.8.2   Ohjeissa on esitettävä vaatimukset, jotka koskevat jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen asianmukaista käyttöä ja huoltoa sen päästöjenrajoituskyvyn ylläpitämiseksi ja kuluvien reagenssien asianmukaista käyttöä.

7.8.3   Ohjeet on kirjoitettava selvästi ja ei-teknisellä tavalla käyttäen samaa kieltä kuin ajoneuvon tai koneen käyttäjän käsikirjassa.

7.8.4   Ohjeissa on ilmoitettava, onko kuljettajan tai käyttäjän lisättävä kuluvaa reagenssia tavanomaisten määräaikaishuoltojen välillä. Niissä on myös ilmoitettava reagenssin laatuvaatimukset. Niissä on annettava kuljettajalle tai käyttäjälle ohjeet reagenssisäiliön täyttämisestä. Tiedoissa on lisäksi ilmoitettava reagenssin todennäköinen kulutus ja se, kuinka usein reagenssia tulisi lisätä.

7.8.5   Ohjeissa on ilmoitettava, että määrityksiä vastaavan reagenssin käyttö ja sen lisääminen tarvittaessa on välttämätöntä, jotta ajoneuvo tai kone olisi kyseiseen ajoneuvoon tai koneeseen tarkoitetun jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen hyväksynnän myöntämistä koskevien vaatimusten mukainen.

7.8.6   Ohjeissa on ilmoitettava, että sellaisen ajoneuvon tai koneen käyttäminen, joka ei kuluta päästöjen vähentämisen edellyttämää reagenssia, saatetaan katsoa rikokseksi.

7.8.7   Ohjeissa on selitettävä, miten käyttäjän varoitusjärjestelmä ja käyttäjän toimenpiteitä vaativa järjestelmä toimivat. Lisäksi on selostettava, mitä vaikutuksia varoitusjärjestelmän huomiotta jättämisellä ja reagenssin lisäämättä jättämisellä tai ongelman korjaamatta jättämisellä on suorituskykyyn ja vikatietojen keruuseen.

7.9   Hyväksyntä edellyttää seuraavien alakohtien vaatimusten täyttymistä.

7.9.1   Valmistajan on toimitettava kirjalliset huolto-ohjeet, jotka asentaja antaa kuljettajalle tai käyttäjälle.

7.9.2   Valmistajan on toimitettava jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen asennusasiakirjat.

7.9.3   Valmistajan on toimitettava käyttäjän varoitusjärjestelmää, käyttäjän toimenpiteitä vaativaa järjestelmää ja (tapauksen mukaan) reagenssin jäätymissuojausta koskevat ohjeet, jotka asentaja antaa korjaamolle taikka kuljettajalle tai käyttäjälle.

7.9.4   Valmistajan on annettava asentajalle kirjallinen lausunto, jossa kuvataan ne tavanomaiset käyttöolosuhteet (lämpötila-alue, ympäristöolosuhteet jne.), joissa jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite toimii oikein, ja jotka asentaja antaa kuljettajalle tai käyttäjälle.

8.   SUORITUSKYKYVAATIMUKSET

8.1   Tämän säännön mukaisesti hyväksytyn jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen on täytettävä kaikki seuraavat kriteerit:

a)	kohdassa 8.2 annetut päästöraja-arvot

b)	kohdassa 8.3 annetut vähennystasot

c)	kohdassa 8.4 annetut NO2-päästöjä koskevat vaatimukset

d)	kohdassa 8.6 annetut sekundaarisia päästöjä koskevat vaatimukset.

8.2   Raja-arvot

Jälkiasennetun moottorijärjestelmän päästöt eivät saa ylittää asianomaisille epäpuhtauksille (NOx tai PM tai molemmat jälkiasennetun päästöjenrajoituslaitteen mukaisesti) vahvistettuja päästörajoja, jotka vastaavat säännössä nro 49 tai nro 96 vahvistettua tiukempaa päästövaihetta, kun päästöt mitataan saavutettaviksi määrättyihin raja-arvoihin liittyvillä testausmenetelmillä. Jälkiasennetun moottorijärjestelmän päästöjen on oltava vähintään sen vaiheen päästörajojen mukaiset, jota vastaavasti perusmoottori on hyväksytty kaikkien kyseiseen vaiheeseen liittyvien valvottujen epäpuhtauksien osalta.

8.2.1   Tämän säännön liitteen 9 taulukoissa esitetään kunkin jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen luokan osalta vaatimukset, jotka koskevat seuraavaksi tiukemman päästövaiheen raja-arvojen noudattamista.

8.2.2   Jos moottoria ei ole tyyppihyväksytty säännön nro 49 tai säännön nro 96 mukaisesti, kunkin säännellyn epäpuhtauden (CO, HC, NOx ja PM) päästöt alkuperäisessä tilassa eivät saa ylittää sen päästövaiheen raja-arvoja, joka välittömästi edeltää sitä vaihetta, jonka osalta jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen sertifiointia haetaan.

8.3   Vähennystasot ja vähennystehokkuus

8.3.1   Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen vähennystaso kuvataan laitteen vähennystehokkuuden perusteella, kuten taulukossa 1 esitetään:

Taulukko 1

Vähennystasot

	Vähennystehokkuus (%) vähintään
	Hiukkasmassa (PM)	NOX
Vähennystaso 01	90	60

8.3.2   Vähennystehokkuus määritetään vertailemalla päästöjä, jotka on mitattu painotetun WHTC-syklin aikana, kun kyse on raskaisiin moottoreihin jälkiasennettavista päästöjenrajoituslaitteista, tai painotetun NRTC-syklin aikana, kun kyse on liikkuvien työkoneiden tai maatalous- ja metsätraktoreiden moottoreihin jälkiasennettavista päästöjenrajoituslaitteista. Vähennystehokkuus lasketaan tämän säännön kohdan 8.3.4 mukaisesti.

8.3.3   Tätä sääntöä sovellettaessa sovelletaan NOx-päästöjen vähennystehokkuutta järjestelmiin, joilla on tarkoitus vähentää NOx-päästöjä, ja hiukkaspäästöjen vähennystehokkuutta järjestelmiin, joilla on tarkoitus vähentää hiukkaspäästöjä. Luokan IV jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden tehokkuuden on oltava tämän säännön taulukossa 1 annettujen NOx- ja hiukkaspäästöjä koskevien tasojen mukainen.

8.3.4   Vähennystehokkuus lasketaan virtaussuunnassa jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen alapuolelta (EREC) mitatuista ja ennen jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen asentamista mitatuista moottorijärjestelmän asianomaisen epäpuhtauden päästöistä (EBase), jotka kummatkin mitataan tässä säännössä määritellyillä menettelyillä:

vähennystehokkuus (%) = (1 – (EREC/EBase)) × 100.

8.4   NO2-päästöjä koskevat vaatimukset

8.4.1   Luokan I jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden tapauksessa NO2-päästöt eivät saa kasvaa NO2-peruspäästöjä suuremmiksi mitattuina tämän säännön liitteessä 5 esitetyllä tavalla.

8.4.2   Luokan IIA jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden tapauksessa NO2-päästöt saavat lisääntyä enintään 20 prosenttiyksikköä verrattuna tasoon, joka on kirjattu ilman jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta (perustaso). Esimerkki: jos NO2-päästöjen perustaso on 10 prosenttia NOx-päästöistä, suurimmat sallitut NO2-päästöt jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite asennettuna ovat 30 prosenttia NOx-päästöistä mitattuna tämän säännön liitteessä 5 esitetyllä tavalla. Luokan IIB jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden tapauksessa NO2-päästöjen lisäys saa olla enintään 30 prosenttiyksikköä.

8.4.3   Luokan III jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden tapauksessa tämän säännön liitteessä 6 esitetyllä tavalla mitatut, yksikkönä g/kWh ilmaistut NO2-päästöt eivät saa kasvaa.

8.4.4   Luokan IV jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden tapauksessa tämän säännön liitteessä 7 esitetyllä tavalla mitatut, yksikkönä g/kWh ilmaistut NO2-päästöt eivät saa kasvaa.

8.5   Päästöjen hiukkasmäärää koskevat vaatimukset

8.5.1   PM-vähennystason 01 mukaisiksi hyväksyttyjen, luokkien I, IIA tai IIB ja IV jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden vähennystehokkuuden on hiukkasmäärän osalta oltava vähintään 97 prosenttia kohdassa 12 määritellyn testimoottorin peruspäästöistä mitattuna tässä säännössä esitetyillä testausmenetelmillä.

8.5.2   Suora näytteenotto raakapakokaasusta ennen laimennusta on sallittu. Hiukkasmäärälaimentimien (säännössä nro 49 kuvatun hiukkastensiirtojärjestelmän laimentimet PND1 ja PND2) laimennussuhteet on sen jälkeen mukautettava vastaamaan hiukkaslaskurin (PNC) mittausaluetta.

8.5.3   Hiukkasmäärän vähennystehokkuus määritetään vähentämällä luvusta 1 läpäisy eli jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen alapuolelta mitattujen ja ennen jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen asentamista mitattujen moottorijärjestelmän päästöjen hiukkasmäärien suhde. Hiukkasmäärän vähennystehokkuus ilmoitetaan prosentteina. Hiukkasmäärän vähennystehokkuus määritetään asianmukaiselle testisyklille kohdan 8.3.2 mukaisesti.

vähennystehokkuus (%) = (1 – (EREC / EBase)) × 100.

8.5.4   Jos hiukkasmäärän vähennystehokkuuden mittaamiseen käytetään rinnakkain kahta hiukkasmäärän mittausjärjestelmää, niiden antamat mittaustulokset saavat poiketa toisistaan enintään 5 prosenttia, kun mittaukset tehdään samanaikaisesti samasta näytteenottopisteestä.

8.6   Sekundaarisia päästöjä koskevat vaatimukset

8.6.1   Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen valmistajan on toimitettava asiakirjatodisteet, jotka osoittavat, etteivät päästöjenrajoituslaitteessa käytetyt materiaalit ja prosessit aiheuta lisävaaraa terveydelle ja ympäristölle.

8.6.2   Luokkien III ja IV jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden tapauksessa ammoniakkipäästöjen keskiarvo saa olla enintään 25 ppm, kun päästöt mitataan säännön nro 49, muutossarja 06, liitteen 4 lisäyksessä 7 määritellyillä menetelmillä.

8.6.3   Jälkiasennettava päästöjenrajoitusjärjestelmä ei saa kasvattaa sekundaarisia päästöjä pitoisuuksiin, joiden tiedetään olevan vaarallisia terveydelle.

8.6.4   Hyväksynnän hakijan on esitettävä arvio jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen tehokkuudesta sekundaaristen päästöjen osalta. Arvioinnissa on tarkasteltava kaikkia jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen todennäköisiä sekundaarisia päästöjä, kun otetaan huomioon laitteen toimintaperiaate, rakenne, kokoamismenetelmä ja käytetyt materiaalit.

8.6.4.1   Arvioinnissa on tarkasteltava erityisesti seuraavia:

a)	kun jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite sisältää kuparia tai kupariyhdisteitä, mahdollista dioksiinien muodostumista

b)	kun jälkiasennettavassa päästöjenrajoituslaitteessa hyödynnetään polttoaineeseen lisättyä katalyyttia, seuraavien vaikutusta sekundaaristen päästöjen syntymiseen: i) katalyyttia ei ole ii) katalyytin pitoisuus on enintään kaksi kertaa niin suuri kuin suositeltu tai tavoiteltu pitoisuus.

8.6.4.2   Arvioinnissa on nimettävä kukin tarkasteltu sekundaarinen päästö.

8.6.4.3   Arvioinnin perustana voidaan käyttää vankkaa teknistä analyysia, testien tai simulaatioiden tuloksia, vastaaville järjestelmille tai teknologioille tehtyjen analyysien tai testien tuloksia taikka näiden perusteiden yhdistelmää.

8.6.4.4   Tätä sääntöä sovellettaessa ei pidetä terveydelle vaarallisina sekundaarisia päästöjä, joiden pitoisuudet eivät ole merkittävästi suurempia kuin alkuperäisten moottorijärjestelmien tuottamat pitoisuudet.

8.6.5   Hakijan voidaan vaatia tekevän sekundaarisia päästöjä koskevia testejä hyväksynnän ennakkoedellytyksenä tapauksissa, joissa jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen sekundaarisiin päästöihin liittyvän suorituskyvyn arvioinnin perusteella on kohtuudella odotettavissa, etteivät kohdan 8.6.3 vaatimukset täyty.

9.   KESTÄVYYSVAATIMUKSET

9.1   Hakijan on vakuutettava, että kun jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta käytetään ja huolletaan valmistajan ohjeiden mukaisesti, se täyttää sovellettavat määräykset tavanomaisessa käytössä seuraavassa määritellyn käyttöikänsä ajan:

a)	luokkien M2, M3 ja N ajoneuvojen tapauksessa 200 000 ajokilometriä tai 6 vuoden käyttöikä sen mukaan, kumpi täyttyy ensin

b)	muiden käyttökohteiden tapauksessa 4 000 käyttötuntia tai 6 vuoden käyttöikä sen mukaan, kumpi täyttyy ensin.

9.2   Hakijan on tehtävä moottorin ja jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen yhdistelmälle 1 000 tunnin kestävyystesti. Testi on tehtävä joko kenttäkokeena, joka suoritetaan tyyppihyväksyntäviranomaisen ja hakijan sopimalla tyypillisellä ajoneuvolla tai koneella, taikka moottoritestipenkissä. Jos testi tehdään testipenkissä, vanhentamissyklin, kuormituksen ja nopeuden osalta on noudatettava suunnilleen seuraavia osuuksia: 10 prosenttia käyttöä joutokäynnillä, 10 prosenttia muuttuvatilaista käyttöä, 75 prosenttia käyttöä suurella nopeudella ja suurella kuormalla ja 5 prosenttia käyttöä pienellä nopeudella ja keskitason kuormalla.

Kestävyystestissä voidaan käyttää eri moottoria kuin jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen vähennystason määrittämiseksi tehtävissä testeissä, mutta moottorin on kuuluttava kyseisen jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen ilmoitettuun käyttökohdealueeseen.

9.3   Testi on seuraavanlainen:

a)

Kartutetaan jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen käyttöikää 1 000 tuntia ja kirjataan kaikki merkitykselliset käytetyn moottorin käyttötiedot, mukaan luettuina polttoaineen ja voiteluöljyn sekä tapauksen mukaan päästöjenrajoituslaitteessa tarvittavan reagenssin tai lisäaineen tyyppi ja kulutus, sekä jatkuvat sekunnittaiset tiedot pakokaasun lämpötilasta ennen päästöjenrajoituslaitetta ja painehäviöstä päästöjenrajoituslaitteessa. Kenttäkokeessa tutkimuslaitos sinetöi jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen ja tietojen kirjaamisesta huolehtii laitteen valmistaja taikka sen ajoneuvon tai koneen käyttäjä, jolla kestävyystesti tehdään.

b)	Jos jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite käyttää toimiakseen lisäaineita tai reagenssia, on lisäksi tarkistettava annostelun oikeellisuus kenttäkokeen alussa sekä 500 ja 1 000 tunnin käytön jälkeen.

9.4   Kun kestävyystesti on saatettu loppuun, kestävyyden osoittamisessa käytettyä jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta on käytettävä mahdollisissa lisäarviointitesteissä yhdessä alkuperäisen testimoottorin kanssa.

Jos alkuperäinen testimoottori ei enää ole toimintakykyinen, voidaan tyyppihyväksyntäviranomaisen ennalta antamalla suostumuksella käyttää samaa tyyppiä olevaa moottoria.

9.5   Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen on täytettävä kohdan 8 vaatimukset, kun sitä testataan kohdan 9.4 mukaisesti käyttöiän kartuttamisen jälkeen.

10.   KÄYTTÖKOHDEALUE

10.1   Käyttökohdealue ilmaisee ne moottorit tai moottorijärjestelmät, joissa jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta voidaan käyttää. Hakijan on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle yksityiskohtaiset tiedot käyttökohdealueesta tämän säännön liitteen 3 mukaisesti.

10.2   Käyttökohdealue koskee vain sitä moottoriperhettä, johon kohdassa 12 määritelty testimoottori kuuluu.

10.3   Käyttökohdealuetta voidaan laajentaa seuraaviin:

a)	muut saman moottorinvalmistajan valmistamat moottorit ja

b)	muiden moottorinvalmistajien moottorit.

Edellytyksenä on, että hakija voi osoittaa, että asianomaisten moottorien seuraavat ominaisuudet ovat samat kuin testimoottorin:

a)	yksittäisen sylinterin iskutilavuus vastaa testimoottoria ± 20 prosentin tarkkuudella

b)	kaasunvaihto (turboahdettu tai vapaasti hengittävä)

c)	EGR-järjestelmällä tai ilman

d)	vakio- tai vaihtuvanopeuksinen moottori (3)

e)	moottorin peruspäästöjen päästövaihe ja

f)	jälkikäsittelyjärjestelmällä tai ilman.

10.4   Käyttökohdealuetta ei saa laajentaa moottoreihin, joiden peruspäästöjen päästövaihe on vähemmän tiukka kuin testimoottorin peruspäästöjen päästövaihe.

10.5   Jos hakija voi osoittaa, että jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite, joka on testattu käytettäväksi luokkien M2, M3 ja N ajoneuvoissa ja niiden puristussytytysmoottoreissa, on lisäksi suunniteltu käytettäväksi samalla rakenteellisella tavalla liikkuviin työkoneisiin ja luokan T ajoneuvoihin tarkoitetuissa puristussytytysmoottoreissa, ja että kohdan 12 mukainen testimoottori on edustava myös näiden käyttökohteiden osalta ja lisäksi täyttää tapauksen mukaan kohdan 14, 15 tai 16 perheenmuodostuskriteerit, käyttökohdealuetta voidaan laajentaa liikkuvissa työkoneissa ja luokan T ajoneuvoissa käytettäviin puristussytytysmoottoreihin.

Liikkuvien työkoneiden ja luokan T ajoneuvojen puristussytytysmoottoreissa käytettäväksi hyväksytyn jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen käyttökohdealuetta ei saa laajentaa tässä kohdassa kuvatulla tavalla koskemaan myös maantieajossa käytettäviä käyttökohteita.

11.   MOOTTORIN PERUSPÄÄSTÖJEN MUUTOKSET

11.1   Moottorin käyttöparametrien muutoksissa, jotka saattaisivat vaikuttaa moottorin peruspäästöihin, on noudatettava alkuperäisen moottorin valmistajan määrittelemiä raja-arvoja (esimerkiksi suurin sallittu pakokaasun vastapaine tai raja-arvot, jotka koskevat ulkoisten laitteiden vaikutusta sähköisiin tai tietojenkäsittelyjärjestelmiin).

11.2   Jos moottorin ja pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmän oikean toiminnan varmistamiseksi jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen kanssa tarvitaan päästöjen kannalta merkityksellisiin komponentteihin tai järjestelmän komponentteihin liittyviä lisätoimenpiteitä, kuten pakokaasujen takaisinkierrätyksen (EGR) ohjaukseen tehtäviä muutoksia, hakijan on toimitettava yksityiskohtainen kuvaus rakenteen muuttamisesta ja selostus siitä, miten muutos muuttaa päästöjenrajoitusstrategian toimintaa ja suorituskykyä. Väitteidensä tueksi hakijan on toimitettava lisää testitietoja, tekniset perustelut ja analyysi tai muita tietoja, joita tyyppihyväksyntäviranomainen tai tutkimuslaitos pitää tarpeellisena voidakseen analysoida muutetun ja alkuperäisen rakenteen eroja.

11.3   Alkuperäisen moottorin valmistajan päästöjenrajoitusjärjestelmään ei saa tehdä muita muutoksia kuin seuraavat:

a)	muutokset, jotka alkuperäisen moottorin valmistaja on kirjallisesti hyväksynyt

b)

luokan I, IIA tai IIB jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen tapauksessa dieselmoottorin hapetuskatalysaattorin vaihtaminen seuraavin edellytyksin: i) kohdan 8.4 vaatimukset täyttyvät ja ii) jälkiasennettu moottorijärjestelmä on vähintään sen vaiheen raja-arvojen mukainen, jota vastaavasti perusmoottori on hyväksytty kaikkien muiden kyseiseen vaiheeseen liittyvien valvottujen epäpuhtauksien osalta

c)	lämpötilan ja/tai paineen mittaamiseen käytettävien mittausanturien asentaminen NOx-päästöjä vähentävän jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen tuloaukkoon annosteluyksikkö mukaan luettuna.

11.4   Mikäli tämän säännön kohdan 11.1 vaatimukset täyttyvät, sallitaan virtaussuunnassa alkuperäisen jälkikäsittelyjärjestelmän jälkeen sijoittuvat muutokset.

11.5   Jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite ei saa vaarantaa ajoneuvon sisäisen valvontajärjestelmän tai alkuperäisen moottorijärjestelmän typen oksidien poistojärjestelmän suorituskykyä.

12.   TESTIMOOTTORIEN JA JÄLKIASENNETTAVIEN PÄÄSTÖJENRAJOITUSLAITTEIDEN YHDISTELMÄN VALINTA

12.1   Testimoottorien on oltava peräisin moottoriperheestä, joka kuuluu jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen käyttökohdealueeseen. Testimoottorin päästötehokkuus on mitattava, ja sen on noudatettava sovellettavan peruspäästövaiheen raja-arvoja.

12.2   Valittuun käyttökohdealueeseen kuuluvan testimoottorin ja jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen yhdistelmän on täytettävä seuraavat kriteerit:

a)	Moottorin nimellisulostulotehon on oltava 100–60 prosenttia perheen kantamoottorin suurimmasta tehosta mitattuna tapauksen mukaan säännön nro 49 tai säännön nro 96 mukaisilla menettelyillä.

b)	Kun jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite on yhdistetty valittuun testimoottoriin, sen vaihtuman on vastattava jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden perheen käyttökohdealueen suurinta arvoa.

c)	Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen katalyyttisesti aktiivisten materiaalien pienimmän volumetrisen pitoisuuden on oltava valmistajan jälkiasennettavalle päästöjenrajoituslaitteiden perheelle antaman arvon mukainen.

Jos alakohtien b ja c vaatimukset eivät ole keskenään yhdistettävissä, etusijalle asetetaan alakohdan b vaatimukset.

12.3   Kun kyse on jälkiasennettavasta päästöjenrajoituslaitteesta, joka on tarkoitettu käytettäväksi säännön nro 96 mukaisesti tyyppihyväksytyissä moottoreissa, on testattava yksi testimoottori kustakin teholuokasta, johon jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite on tarkoitettu.

12.4   Valitun testimoottorin päästöjen on sekä sarjatuotantotilassa että jälkiasennuksen jälkeisessä tilassa noudatettava kaikkia niitä epäpuhtauspäästörajoja, jotka liittyvät siihen vaiheeseen tai normiin, jonka mukaisesti se alun perin tyyppihyväksyttiin. Jos ajoneuvo tai kone on varustettu sisäisellä valvontajärjestelmällä, jälkiasennettavan järjestelmän asentaminen ei saa vaikuttaa valvontajärjestelmän valvontatoimintaan. Jälkiasennus ei saa muuttaa moottorin sähköisen ohjausyksikön ominaisuuksia (kuten ruiskutusajoitusta, ilman kokonaismassavirtauksen mittaamista tai pakokaasupäästöjen vähentämisstrategiaa). Testimoottoriin ei saa tehdä muutoksia, jotka muuttavat sen alkuperäisiä päästöominaisuuksia (esimerkiksi ruiskutusajoitusta ei saa muuttaa).

13.   PÄÄSTÖMITTAUKSIA KOSKEVAT VAATIMUKSET

13.1   Moottorin tai moottorijärjestelmän yhdessä testattavaksi toimitetun jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen kanssa synnyttämät kaasumaiset ja hiukkaspäästöt on mitattava säännön nro 49 ja säännön nro 96 sovellettavissa liitteissä kuvatuilla menetelmillä.

13.2   Jos NO2-päästöjen määrittämiseen tämän säännön kohdan 8.4 mukaisesti käytetään lämmitettyä kemiluminisenssi-ilmaisinta (CLD), on käytettävä kahta rinnakkaista mittauskammiota NOx:n ja NO:n määrittämiseen samanaikaisesti. Voidaan käyttää kahta rinnakkaista CLD-ilmaisinta, jotka molemmat täyttävät tapauksen mukaan säännön nro 49 tai säännön nro 96 vaatimukset ja joiden absoluuttisten muunnostehokkuuksien osoitetaan vastaavan toisiaan 3 prosentin tarkkuudella.

14.   HIUKKASPÄÄSTÖJÄ VÄHENTÄVIEN JÄLKIASENNETTAVIEN PÄÄSTÖJENRAJOITUSJÄRJESTELMIEN PERHE

14.1   Hiukkaspäästöjä vähentävän jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen hyväksyntä pätee myös nimellisesti samanlaiseen järjestelmään, jota käytetään erilaisessa konfiguraatiossa tai käyttökohteessa, kunhan järjestelmä ei poikkea testatusta järjestelmästä seuraavilta ominaisuuksiltaan:

a)	aktiivisen elementin kiinnitys (esim. liima- tai mekaaninen kiinnitys) ja toiminta

b)	aktiivisen elementin toimintaperiaate (esim. metallinen tai keraaminen materiaali, estesuodatus tai aerodynaaminen erotus)

c)

suodattimen tai muun aktiivisen materiaalin rakenne ja ominaisuudet (esim. koostumus lamelleja tai levyjä, punottu tai kierretty, kennon, materiaalin tai punomattoman materiaalin tiheys, estesuodatinmateriaalin huokoisuus ja huokoskoko, onteloiden, siivekkeiden tai kuulien lukumäärä aerodynaamisissa erottimissa, kriittisten komponenttien pintakarkeus sekä lankojen, kuulien tai kuitujen läpimitat)

d)	katalyyttisesti aktiivisten materiaalien volumetrinen vähimmäispitoisuus hiukkastenvähennysjärjestelmässä mukaan luettuina virtaussuunnassa yläpuoliset katalysaattorit (jos asennettu) (g/m3)

e)	katalyyttisesti aktiivisten materiaalien volumetrinen enimmäispitoisuus hiukkastenvähennysjärjestelmässä mukaan luettuina virtaussuunnassa yläpuoliset katalysaattorit (jos asennettu) (g/m3)

f)	koteloinnin tai pakkaamisen suunnitteluominaisuudet (esimerkiksi aktiivisten elementtien tukimateriaalin varastointi tai kiinnitys)

g)	kunkin aktiivisen elementin (esim. DOC-katalysaattori, suodatinsubstraatti) tilavuus, jonka on oltava ± 40 prosenttia testattavan laitteen tilavuudesta

h)	regeneroinnin tyyppi (jaksoittainen tai jatkuva)

i)	regenerointiperiaate (esim. katalyyttinen, terminen tai sähköterminen) ja -strategia (esim. passiivinen, aktiivinen tai pakotettu)

j)	lisäaineiden tai reagenssien (jos käytetään) lisäämismenetelmä ja lisäämisen valvonta

k)	lisäaineen tai reagenssin tyyppi (jos käytetään)

l)	asennusvaatimukset (etäisyys turboahtimen (turbiinin) ulostulosta hiukkaspäästöjä vähentävän jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen sisääntuloon enintään + 0,5 m)

m)	katalyyttisesti aktiivisten aineiden tyyppi

n)	onko asennettu virtaussuunnassa ylöspäin oleva hapetuskatalysaattori

o)

kun testattava laite on testattu yhdessä muiden pilaantumista rajoittavien laitteiden kanssa: i) laitteiden järjestys pidetään samana tarkasteltavan jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen osalta ja ii) muut pilaantumista rajoittavat laitteet ovat rakenteeltaan ja toimintaperiaatteeltaan samanlaiset kuin testissä käytetyt.

14.2   Kun hiukkaspäästöjä vähentävää jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta testataan moottoritestipenkissä, laite on asennettava siten, että sen sisääntulo on vähintään 2 metrin etäisyydellä turboahtimen (turbiinin) ulostulosta tai pakosarjan ulostulotasosta, jos turboahdinta ei ole asennettu. Jos hakija voi osoittaa, että jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen kaikissa myöhemmissä käyttösovelluksissa käytetään pienempää etäisyyttä kuin tässä täsmennetty vähimmäisetäisyys, testikammiossa käytettävää putkea voidaan lyhentää vastaavasti. Eristys tai vastaava menettely pakokaasun lämpötilan ylläpitämiseksi sallitaan vain siinä tapauksessa, että niitä käytetään myös silloin, kun jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite asennetaan ajoneuvoon tai koneeseen.

15.   NOx-PÄÄSTÖJÄ VÄHENTÄVIEN JÄLKIASENNETTAVIEN PÄÄSTÖJENRAJOITUSJÄRJESTELMIEN PERHE

15.1   NOx-päästöjä vähentävän jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen hyväksyntä pätee myös nimellisesti samanlaiseen järjestelmään (jossa käytetään samaa NOx-päästöjä vähentävää teknologiaa), jota käytetään erilaisessa konfiguraatiossa tai käyttökohteessa, kunhan järjestelmä ei poikkea testatusta järjestelmästä seuraavilta ominaisuuksiltaan:

a)

laitteen aktiivisten elementtien kriittisten mittojen (kuten venttiilien tai putkien koko taikka katalyyttisen elementin tilavuus mahdollinen reagenssinsekoituslaite mukaan luettuna) on oltava samat kuin testatussa laitteessa, tai niiden ero testatun laitteiden mittoihin saa olla enintään niin suuri kuin mitä asiaankuuluvien testien tai vankan teknisen analyysin perusteella voidaan pitää merkityksettömänä. Esimerkiksi katalyyttisen elementin aktiivisen tilavuuden on oltava ± 40 prosenttia testatun laitteen aktiivisesta tilavuudesta.

b)	mahdollisesti käytetty lämmönsäätömenetelmä (esim. katalyyttinen, terminen tai sähköterminen lämmitys)

c)

kun testattava laite on testattu yhdessä muiden pilaantumista rajoittavien laitteiden kanssa: i) laitteiden järjestys pidetään samana tarkasteltavan jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen osalta ja ii) muut pilaantumista rajoittavat laitteet ovat rakenteeltaan ja toimintaperiaatteeltaan samanlaiset kuin testissä käytetyt

d)	katalysaattorin substraatin materiaali ja mekaaniset ominaisuudet (esimerkiksi päällystetty tai puristettu monoliitti, lamellit tai levyt) sekä substraatissa olevien pakokaasukanavien muoto, poikkipinta-ala ja tiheys

e)	sama katalyyttisesti aktiivinen aine, pintakerros, kuormitus ja katalyytin jakautuminen substraatille kuin tyyppihyväksytyssä järjestelmässä kohtuullisten tuotantotoleranssien rajoissa

f)	reagenssin tai lisäaineen tyyppi (jos käytetään)

g)

mahdollinen valvontastrategia, mukaan luettuina strategian toteuttamisen ominaisuudet, kuten viiveet, reagenssien annostelumäärät, anturien sijainti ja ominaisuudet sekä venttiileihin liittyvät aikavakiot ja virtausominaisuudet. Jos eri ilmasto-olosuhteita varten käytetään erilaisia reagensseja ja/tai strategioita, on testissä testattava strategia, jossa testinaikainen kokonaisannostus on pienin.

h)

reagenssin syöttöpisteen sijainti ja syötön edellytykset. Edellytysten katsotaan täyttyvän, jos syöttöpiste on vähintään samalla etäisyydellä katalysaattorin sisääntulosta kuin testatussa laitteessa ja jos reagenssin syöttötapa (esimerkiksi ilma-avusteinen tai ei) ja mahdollinen sekoituslaite ovat nekin samat.

15.2   Kun NOx-päästöjä vähentävää jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta testataan moottoritestikammiossa, laite on asennettava siten, että sen sisääntulo on vähintään 2 metrin etäisyydellä turboahtimen (turbiinin) ulostulosta tai pakosarjan ulostulotasosta, jos turboahdinta ei ole asennettu. Jos hakija voi osoittaa, että jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen kaikissa myöhemmissä käyttösovelluksissa käytetään pienempää etäisyyttä kuin tässä täsmennetty vähimmäisetäisyys, testikammiossa käytettävää putkea voidaan lyhentää vastaavasti. Eristys tai vastaava menettely pakokaasun lämpötilan ylläpitämiseksi sallitaan vain siinä tapauksessa, että niitä käytetään myös silloin, kun jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite asennetaan ajoneuvoon tai koneeseen.

16.   NOx- JA HIUKKASPÄÄSTÖJÄ VÄHENTÄVIEN JÄLKIASENNETTAVIEN PÄÄSTÖJENRAJOITUSJÄRJESTELMIEN PERHE

NOx- ja hiukkaspäästöjä vähentävän jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen hyväksyntä pätee myös nimellisesti samanlaiseen järjestelmään, jota käytetään erilaisessa konfiguraatiossa tai käyttökohteessa, kunhan järjestelmä ei poikkea testatusta järjestelmästä seuraavilta ominaisuuksiltaan:

a)	Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen hiukkaspäästöjä vähentävät elementit ovat tämän säännön kohdan 14 vaatimusten mukaisia.

b)	Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen NOx-päästöjä vähentävät elementit ovat tämän säännön kohdan 15 vaatimusten mukaisia.

c)	Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen hiukkas- ja NOx-päästöjä vähentämien elementtien on sijaittava toisiinsa nähden samoin kuin vastaavat testatun laitteen elementit (esimerkiksi siten, että hiukkaspäästöjä vähentävä laite on virtaussuunnassa NOx-päästöjä vähentävän laitteen yläpuolella).

Sellaisten laitteiden, joissa hiukkas- ja NOx-päästöjen vähentäminen tapahtuu samassa substraatissa, ei katsota kuuluvan samaan perheeseen kuin laitteiden, joissa vähentäminen tapahtuu erillisissä substraateissa.

17.   POLTTOAINE JA POLTTOAINEEN OMINAISKULUTUS

17.1   Jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta testattaessa on käytettävä kaupallista polttoainetta, joka edustaa sitä polttoainetta, jota yleisesti käytetään siinä ajoneuvo- tai konetyypissä, johon laite on tarkoitus asentaa.

17.2   Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen valmistaja voi markkinoilla olevan polttoaineen käyttämisen asemesta hakea tyyppihyväksyntäviranomaiselta lupaa testata laite vertailupolttoaineella. Vertailupolttoaineen on tällöin oltava säännön nro 49 tai 96 mukainen asianmukainen polttoaine.

17.3   Jälkiasennettavalla päästöjenrajoituslaitteella varustetun moottorin polttoaineen ominaiskulutus sovellettavien testisyklien aikana (tämän säännön liitteen 5 kohdat 2.3 ja 3.3 ja tämän säännön liitteen 6 kohdat 2.3 ja 3.3) saa olla laite jälkiasennettuna enintään 4 prosenttia suurempi kuin polttoaineen ominaiskulutuksen keskiarvo ilman jälkiasennettua laitetta.

18.   KÄYTTÖOMINAISUUDET JA TURVALLISUUSRISKIT

18.1   Jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite on suunniteltava siten, että kun se on asennettu toimitettujen ohjeiden mukaisesti, sitä voidaan käyttää käyttötarkoituksissaan ilman, että se aiheuttaisi käyttäjille tai ulkopuolisille turvallisuusriskejä joko suoraan tai sen tuloksena, että ajoneuvoon tai koneeseen tai niiden käyttöominaisuuksiin on tehty muutoksia.

18.2   Jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite on suunniteltava siten, että kun se on asennettu toimitettujen ohjeiden mukaisesti, sitä voidaan käyttää käyttötarkoituksissaan ilman, että se heikentäisi ajoneuvon tai koneen käyttöominaisuuksia muutoin kuin seuraavasti:

a)	Heikennys ei aiheuta turvallisuusriskiä.

b)	Heikennys ei lisää polttoaineenkulutusta tämän säännön kohdassa 17 täsmennettyä tasoa suuremmaksi.

c)	Heikennyksen luonne ja laajuus on kuvattu selvästi ohjeissa ja tiedoissa, jotka annetaan jälkiasentajalle sekä käyttäjälle ja omistajalle.

18.3   Jotta voidaan varmistaa, että tämän säännön kohdassa 20 ja liitteessä 11 vahvistetut asennusta ja tietojen antamista koskevia vaatimuksia noudatetaan asianmukaisesti, jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen valmistajan on arvioitava ne turvallisuusriskit, joita voi syntyä laitteen asentamisesta ajoneuvoon tai koneeseen. Arviointia tehdessään valmistajan on otettava lähtökohdaksi se turvallisuustaso, jonka ajoneuvo tai kone on tarjonnut, kun se saatettiin ensimmäisen kerran markkinoille.

19.   MELUPÄÄSTÖT

Hakijan on esitettävä näyttöä siitä, että kun jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite asennetaan annettujen asennusohjeiden mukaisesti, ajoneuvon melupäästöt eivät kasva. Vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos voidaan esittää näyttöä siitä, että jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite on tarkoitettu asennettavaksi vain maantieajoneuvoon (4) asennetun alkuperäisen laitevalmistajan vakiotuotannon mukaisen äänenvaimenninjärjestelmän lisänä.

20.   JÄLKIASENNETTAVAN PÄÄSTÖJENRAJOITUSLAITTEEN ASENNUS

20.1   Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen valmistajan on toimitettava kirjalliset asennus-, käyttö- ja huolto-ohjeet tämän säännön liitteen 11 vaatimusten mukaisesti.

20.2   Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen valmistajan on ohjeiden osalta kiinnitettävä huomiota erityisesti tämän säännön liitteessä 11 olevaan vaatimukseen, jonka mukaan

a)	ohjeet on kirjoitettava sen maan kielellä, jossa jälkiasennettavaa päästöjenrajoituslaitetta myydään tai jossa sitä odotetaan käytettävän, ja muotoiltava selkeästi kohteena oleva lukijakunta huomioon ottaen

b)	ohjeissa on muistutettava asentajaa hänen mahdollisista oikeudellisista vastuistaan

c)	ohjeissa on ilmoitettava loppukäyttäjälle jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen asianmukaiseen huoltamiseen liittyvistä vaatimuksista ja tapauksen mukaan myös kuluvien reagenssien tai lisäaineiden käytöstä

d)	ohjeissa on kerrottava ajoneuvon tai koneen käyttöön liittyvistä vaatimuksista tai rajoituksista, joiden noudattamista jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen turvallinen ja asianmukainen toiminta edellyttää

e)	ohjeissa on mainittava, onko ajoneuvon tai koneen käyttäjän lisättävä reagensseja tavanomaisten huoltojen välillä, ja ilmoitettava reagenssin todennäköinen kulutus

f)	ohjeissa on täsmennettävä mahdollisesti käytettävien kuluvien reagenssien tai lisäaineiden tyyppi ja laatu

g)

ohjeissa on muistutettava ajoneuvon tai koneen omistajaa ja käyttäjää siitä, että jos jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite on edellytyksenä ajoneuvon tai koneen käytölle tietyssä maassa tai tietyllä alueella tai jos jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen asentaminen antaa ajoneuvon tai koneen omistajalle oikeuden hyödyntää kannustimia tai etuisuuksia, jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen asianmukaisessa toimintakunnossa pitämisen laiminlyönti (mukaan luettuna reagenssin tai lisäaineen asianmukaisesta syötöstä huolehtimisen laiminlyönti) saattaa olla sopimusrikkomus tai rikos.

20.3   Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen valmistajan on osoitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle, että käytössä on asianmukaiset menettelyt jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden hyväksyttyjen asentajien valitsemiseksi, kouluttamiseksi ja valvomiseksi.

21.   JÄLKIASENNETTAVAN PÄÄSTÖJENRAJOITUSLAITTEEN HYVÄKSYNNÄN MUUTTAMINEN JA LAAJENTAMINEN

21.1   Kaikista tämän säännön kannalta merkityksellisistä muutoksista jälkiasennettavaan päästöjenrajoituslaitteeseen on ilmoitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle, joka on myöntänyt laitteelle tyyppihyväksynnän. Tyyppihyväksyntäviranomainen arvioi sen jälkeen, täyttääkö jälkiasennettava päästöjenrajoituslaite edelleen vaatimukset sen sisällyttämiseksi asianomaiseen jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden perheeseen.

Tyyppihyväksyntäviranomainen voi pyytää testeistä vastaavalta tutkimuslaitokselta arviointinsa tueksi uuden testausselosteen.

21.2   Jos tyyppihyväksyntäviranomainen hyväksyy muutoksen, jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen asennusohjeisiin on sisällytettävä viittaus hyväksyntää koskevaan viralliseen ilmoitukseen.

21.3   Hyväksynnän vahvistaminen tai epääminen, jossa eritellään muutos, on annettava kohdassa 6 tarkoitetulla menettelyllä tiedoksi tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille.

21.4   Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

22.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

22.1   Tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastusmenettelyjen on oltava vuoden 1958 sopimuksen lisäyksen 2 (E/ECE/324 – E/ECE/TRANS/505/Rev.2) mukaisia.

22.2   Toimenpiteiden, joilla taataan tuotannon vaatimustenmukaisuus, on oltava vuoden 1958 sopimuksen lisäyksen 2 kohdan 2 vaatimusten mukaisia.

22.3   Erityiset vaatimukset

a)	Vuoden 1958 sopimuksen lisäyksen 2 kohdassa 2.2 tarkoitettujen tarkastusten on sisällettävä tarkastukset, jotka koskevat tämän säännön kohdissa 7 ja 8 vahvistettujen kriteerien täyttymistä.

b)	Vuoden 1958 sopimuksen lisäyksen 2 kohdan 2.4.4 soveltamiseksi voidaan tehdä tämän säännön kohdissa 8.2, 8.3 ja 8.4 kuvatut testit.

22.4   Ennen kuin tyyppihyväksyntä voidaan myöntää, valmistajien on toimitettava alustavaa arviointia varten seuraavat tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat tiedot:

a)	tyyppihyväksyntäviranomaisen toimittaman mallin mukainen täytetty ja allekirjoitettu hakemuslomake

b)	pyydettyjen tietojen kuvaus hakemuslomakkeen mukaisesti

c)	standardin ISO 9001:2000 mukainen sertifikaatti tai vastaavaa soveltamisalaltaan asianmukaista laatujärjestelmää kuvaava asiakirja.

22.5   Valmistajat, joilla on sertifioitu laatujärjestelmä, voivat näiden tietojen perusteella käynnistää tyyppihyväksyntämenettelyn, ja niille annetaan asiakirjoista tehtyyn arviointiin perustuva alustava arviointilausunto.

22.6   Jos valmistajalla ei ole sertifioitua laatujärjestelmää, yrityksestä tehdään standardiin ISO 9001:2000 perustuva arviointi, jossa tarkastellaan myös tuotannon vaatimustenmukaisuutta.

22.7   On kuvattava ja todennettava ainakin seuraavat standardin ISO 9001:2000 näkökohdat:

a)	laadunhallintajärjestelmä

b)	hallintoneuvoston vastuualueet

c)	resurssienhallinta

d)	tuotteen toteutus

e)	mittaukset, analyysi ja parannukset.

22.8   Vahvistukseksi siitä, että käytössä on asianmukaiset toimenpiteet ja menettelyt tuotannon vaatimustenmukaisuuden tehokkaaksi valvomiseksi, valmistajalle annetaan vaatimustenmukaisuusvakuutus, josta peritään julkaistu sertifikaattimaksu.

22.9   Vakuutuksessa ilmoitetaan sen voimassaoloaika.

22.10   Ennen näiden kahden vakuutuksen voimassaolon päättymistä tyyppihyväksyntäviranomainen tarkastaa vaatimustenmukaisuuden tarkastamalla käytetyt prosessit valmistajan tiloissa sen todentamiseksi, että sovellettu vaatimustenmukaisuuden valvonta on tehokasta.

22.11   Tyyppihyväksyntäviranomaisen on vaatimustenmukaisuutta valvoessaan otettava huomioon muiden vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten pätevien viranomaisten suorittama valvonta.

23.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

23.1   Jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen tyypille tämän säännön perusteella myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohtien 21 ja 22 vaatimukset eivät täyty.

23.2   Jos tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä tyyppihyväksynnän, sen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

24.   TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn jälkiasennettavan päästöjenrajoituslaitteen tyypin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava siitä hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

25.   HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ TYYPPIHYVÄKSYNTÄVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien tutkimuslaitosten sekä niiden tyyppihyväksyntäviranomaisen nimet ja osoitteet, jotka myöntävät tyyppihyväksynnät ja joille lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä tyyppihyväksynnästä taikka tyyppihyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta on toimitettava.

26.   SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

26.1   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät muutossarjan 01 virallisesta voimaantulopäivästä lähtien saa kieltäytyä myöntämästä tai hyväksymästä tyyppihyväksyntää tämän säännön mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

26.2   Tämän säännön muutossarjaa 01 soveltavat sopimuspuolet voivat muutossarjan 01 virallisesta voimaantulopäivästä lähtien evätä tyyppihyväksynnän jälkiasennettavalta päästöjenrajoituslaitteelta, joka ei ole tämän säännön muutossarjan 01 vaatimusten mukainen

26.3   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat edelleen myöntää hyväksyntiä jälkiasennettaville päästöjenrajoituslaitteille, jotka ovat tämän säännön aiempien versioiden mukaisia, mikäli laite on tarkoitettu käytettäväksi sellaisissa sopimuspuolissa, joiden lainsäädännössä sovelletaan vastaavia vaatimuksia.

---

(1)  Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) määritelmän mukaisesti, asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.3, kohta 2 – www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html.

(2)  Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot esitetään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 3, asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev. 3 – www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html

(3)  Säännön nro 49 mukaisesti hyväksyttyä moottoria pidetään tässä vaihtuvanopeuksisena moottorina.

(4)  Maantieajoneuvoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä luokkien M2, M3 ja N ajoneuvoja sellaisina kuin ne on määritelty ajoneuvojen rakennetta koskevassa konsolidoidussa päätöslauselmassa (R.E.3), (asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.3, kohta 2 – www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html), lukuun ottamatta säännön nro 83 mukaisesti hyväksyttyjä ajoneuvoja.