(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoidulla säädöksellä enintään kolmen vuoden ajaksi kerran uusittavissa olevia poisheittämissuunnitelmia yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1394/2014 (2) vahvistetaan tiettyä lounaisilla vesialueilla harjoitettavaa pelagista kalastusta koskeva poisheittämissuunnitelma, jotta purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa voidaan helpottaa tietyillä joustomekanismeilla.

(4)

Perusasetuksen 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan ii alakohdan mukaisesti kyseiseen suunnitelmaan sisältyi tiettyjä poikkeuksia kaikkien saaliiden purkamista koskevasta velvoitteesta, koska tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuu suhteettomia kustannuksia niiden pyydysten osalta, joilla saadut tahattomat saaliit pyydystä kohti ovat enintään tietyn prosentin suuruisia pyydyksen vuotuisesta kokonaissaaliista (de minimis -poikkeukset).

(5)

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 1394/2014 5 artiklan mukaisesti poisheittämissuunnitelman voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2017.

(6)

Alankomailla, Belgialla, Espanjalla, Portugalilla ja Ranskalla on lounaisilla vesillä välitön kalastuksenhoitoetu. Kyseiset jäsenvaltiot toimittivat lounaisten vesien neuvoa-antavaa toimikuntaa ja pelagisia kantoja koskevaa neuvoa-antavaa alueellista toimikuntaa kuultuaan komissiolle yhteisen suosituksen 2 päivänä kesäkuuta 2017.

(7)

Yhteisessä suosituksessa esitettiin poisheittämissuunnitelmassa vahvistettujen de minimis -poikkeusten voimassaolon jatkamista seuraavien tarkistettujen poisheittotasojen mukaisesti:

(8)

Ehdotettujen de minimis -poikkeusten perustelemiseksi jäsenvaltiot toimittivat näyttöä suhteettomista kustannuksista, joita kyseisissä kalastuksissa tahattomasti saatujen saaliiden käsittelystä aiheutuu. Tämän näytön arvioi tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF), jonka päätelmänä oli, että yhteisissä suosituksissa esitettiin perustellut argumentit tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvista suhteettomista kustannuksista ja joissakin tapauksissa niitä tukeva kustannusten laadullinen arvio. Edellä esitetyn perusteella ja koska eriävä tieteellinen näyttö puuttuu, on asianmukaista jatkaa de minimis -poikkeusten voimassaoloa yhteisessä suosituksessa ehdotettujen prosenttiosuuksien mukaisesti siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan nojalla sallitut osuudet ylity.

(9)

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 1394/2014 2 ja 4 artiklassa säädetään eloonjäämisasteeseen perustuvasta poikkeuksesta pienimuotoisessa kurenuottakalastuksessa pyydetyn sardellin, piikkimakrillin, perunpiikkimakrillin ja makrillin osalta sekä säilyttämisen vähimmäiskoosta sardellin osalta. STECF antoi kyseisistä toimenpiteistä myönteisen arvion vuonna 2014. Komissio katsoo, että näyttö, johon tämä arviointi perustui, on edelleen pätevä seuraavat kolme vuotta. Sen vuoksi toimenpiteen soveltamista olisi jatkettava vuoteen 2020 asti.

(10)

Sen vuoksi delegoitua asetusta (EU) N:o 1394/2014 olisi muutettava.

(11)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Koska delegoidulla asetuksella (EU) N:o 1394/2014 vahvistetun poisheittämissuunnitelman voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2017, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2018,

1)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 5 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Sitä sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana.”

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoidulla säädöksellä enintään kolmen vuoden ajaksi kerran uusittavissa olevia poisheittämissuunnitelmia yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1395/2014 (2) vahvistetaan tiettyjä Pohjanmerellä harjoitettavia pienten pelagisten lajien kalastuksia ja teollisiin tarkoituksiin harjoitettavia kalastuksia koskeva poisheittämissuunnitelma, jotta purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa voidaan helpottaa tietyillä joustomekanismeilla.

(4)

Poikkeuksia velvoitteesta purkaa kaikki saaliit voidaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan mukaisesti määritellä, jos tieteellinen näyttö osoittaa, että valikoivuuden lisääminen on erittäin vaikeaa tai tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia, jäljempänä ’de minimis -poikkeukset’.

(5)

Alankomailla, Belgialla, Ranskalla, Ruotsilla, Saksalla, Tanskalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on Pohjanmerellä välitön kalastuksenhoitoetu. Kyseiset jäsenvaltiot toimittivat Pohjanmeren neuvoa-antavaa toimikuntaa ja pelagisten kantojen neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan komissiolle 31 päivänä toukokuuta 2017 yhteisen suosituksen.

(6)

Yhteisessä suosituksessa esitetään vuosiksi 2018, 2019 ja 2020 vahvistettavaa de minimis -poikkeusta, joka olisi enintään yksi prosentti makrillin, piikkimakrillin, sillin ja valkoturskan vuotuisesta kokonaissaaliista pienten pelagisten lajien kalastuksessa, jonka kohteena ovat ICES-alueilla IVb ja c 54. pohjoisen leveysasteen eteläpuolella pelagisilla troolareilla (OTM ja PTM), joiden suurin pituus on enintään 25 metriä, pyydetty makrilli, piikkimakrilli ja silli.

(7)

Jäsenvaltiot ovat esittäneet tieteellistä näyttöä, joka osoittaa, että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuisi kyseisessä kalastuksessa kohtuuttomia kustannuksia. Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on arvioinut kyseisen näytön. STECF toteaa, että de minimis -poikkeus voi kannustaa asianomaisia laivastoja muuttamaan toimintatapojaan ja jatkamaan tutkimusta keinoista parantaa valikoivuutta. Tämän perusteella ehdotettu poikkeus voidaan sisällyttää delegoituun asetukseen (EU) N:o 1395/2014.

(8)

Poisheittämissuunnitelman voimassaoloaikaa olisi sen vuoksi jatkettava 31 päivään joulukuuta 2020.

(9)

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 1395/2014 2, 4 ja 4 a artiklassa säädetään eloonjäämisasteeseen perustuvasta poikkeuksesta kurenuotilla pyydettyjen makrilli- ja sillisaaliiden osalta, saaliiden kirjaamisesta sekä kilohailin kalastuksessa sovellettavista teknisistä toimenpiteistä. STECF antoi eloonjäämisasteeseen perustuvaa poikkeusta koskevasta toimenpiteestä myönteisen arvion vuonna 2014, ja kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) antoi kilohailin kalastuksen teknisistä toimenpiteistä myönteisen arvion vuonna 2017. Komissio katsoo, että näyttö, johon tämä arviointi perustui, on seuraavat kolme vuotta edelleen pätevä. Sen vuoksi toimenpiteen soveltamista olisi jatkettava vuoteen 2020 asti.

(10)

Delegoitu asetus (EU) N:o 1395/2014 ja sen liite olisi muutettava.

(11)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Koska delegoidulla asetuksella (EU) N:o 1395/2014 vahvistetun poisheittämissuunnitelman voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2017, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2018,

1.

Korvataan 3 artiklan otsikko seuraavasti: ”De minimis -poikkeus vuosina 2015 ja 2016.”

2.

Lisätään 3 a artikla seuraavasti:

3.

Korvataan 5 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Sitä sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana.”

4.

Korvataan liite tämän asetuksen liitteellä.

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoidulla säädöksellä enintään kolmen vuoden ajaksi kerran uusittavissa olevia poisheittämissuunnitelmia yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1393/2014 (2) vahvistetaan tiettyä luoteisilla vesialueilla harjoitettavaa pelagista kalastusta koskeva poisheittämissuunnitelma, jotta purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa voidaan helpottaa tietyillä joustomekanismeilla.

(4)

Alankomailla, Belgialla, Espanjalla, Irlannilla, Ranskalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on luoteisilla vesialueilla välitön kalastuksenhoitoetu. Kyseiset jäsenvaltiot toimittivat luoteisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa ja pelagisten kantojen neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan komissiolle 31 päivänä toukokuuta 2017 yhteisen suosituksen.

(5)

Poikkeuksia velvoitteeseen purkaa kaikki saaliit voidaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisesti määrittää sellaisille lajeille, joiden osalta on tieteellistä näyttöä korkeasta eloonjäämisasteesta, jäljempänä ’eloonjäämisasteeseen perustuvat poikkeukset’.

(6)

Yhteisessä suosituksessa esitetään eloonjäämisasteeseen perustuvan poikkeuksen soveltamista tietyin edellytyksin vuosina 2019 ja 2020 muita kuin kiintiölajeja pyytävässä pyörönuottakalastuksessa saatuihin makrilli- ja sillisaaliisiin ICES-alueilla VIIe ja VIIf. Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on arvioinut jäsenvaltioiden tällaisen poikkeuksen perustelemiseksi esittämän näytön. STECF päätteli, että ehdotetun poikkeuksen tueksi esitetty näyttö vastasi aiempaan poisheittämissuunnitelmaan sisältyneiden muiden poikkeuksien perustelemiseksi esitettyä ja STECF:n jo aiemmin arvioimaa näyttöä. Kaikkien saaliiden purkamisvelvoitteeseen voidaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan mukaisesti vahvistaa poikkeuksia myös silloin, kun tieteellinen näyttö osoittaa, että valikoivuuden lisääminen on erittäin vaikeaa tai että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia, jäljempänä ’de minimis -poikkeukset’.

(7)

Yhteisessä suosituksessa ehdotetaan de minimis -poikkeusta, joka on enintään 6 prosenttia vuonna 2018 ja enintään 5 prosenttia vuosina 2019 ja 2020 mustakitaturskan (Micromesistius poutassou) vuotuisesta kokonaissaaliista, joka pyydetään kyseisen lajin teollisessa pelagisessa troolarikalastuksessa ICES-alueilla Vb, VI ja VII tarkoituksena jalostaa kyseistä lajia aluksella surimimassaksi. Asianomaiset jäsenvaltiot ovat esittäneet näyttöä siitä, ettei suurempaa valikoivuutta voida saavuttaa ja että tahattomien saaliiden käsittelykustannukset ovat suhteettomat. STECF on arvioinut ehdotettua poikkeusta ja todennut, että se on riittävän hyvin perusteltu. Sen vuoksi ehdotettu poikkeus voidaan sisällyttää delegoituun asetukseen (EU) N:o 1393/2014.

(8)

Yhteisessä suosituksessa ehdotetaan de minimis -poikkeusta, joka on enintään 6 prosenttia vuonna 2018 ja enintään 5 prosenttia vuosina 2019 ja 2020 valkotonnikalan (Thunnus alalunga) vuotuisesta kokonaissaaliista valkotonnikalan kohdennetussa kalastuksessa parittaisilla välivesitrooleilla (PTM) ICES-alueella VII. Jäsenvaltiot ovat esittäneet näyttöä siitä, että tahattomien saaliiden varastointi- ja käsittelykustannukset merellä ja maissa ovat kohtuuttomia. STECF on arvioinut jäsenvaltioiden esittämän näytön. STECF mainitsi arvioinnissaan saaliiden arvon keinotekoisen nostamisen riskin. Tässä yhteydessä olisi huomattava, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 (3) 19 a artiklan 3 kohdan mukaan poisheittokieltoa ei sovelleta sellaisten lajien saaliisiin, jotka on vapautettu asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti purkamisvelvoitteen soveltamisesta. Sen vuoksi ehdotettu poikkeus voidaan sisällyttää delegoituun asetukseen (EU) N:o 1393/2014.

(9)

Yhteisessä suosituksessa esitetään vuosiksi 2018, 2019 ja 2020 de minimis -poikkeusta, joka on enintään yksi prosentti makrillin (Scomber scombrus), piikkimakrillin (Trachurus ssp.), sillin (Clupea harengus) ja valkoturskan (Merlangius Merlangus) vuotuisista kokonaissaaliista pienten pelagisten lajien kalastuksessa, jonka kohteena on ICES-alueella VIId pelagisilla troolareilla, joiden suurin pituus on enintään 25 metriä, välivesitrooleja (OTM ja PTM) käyttäen pyydetty makrilli, piikkimakrilli ja silli. Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on arvioinut jäsenvaltioiden ehdotetun poikkeuksen tueksi esittämän tieteellisen näytön. STECF toteaa, että de minimis -poikkeus voi kannustaa kyseessä olevia laivastoja muuttamaan toimintatapojaan ja jatkamaan tutkimusta keinoista parantaa valikoivuutta. Tämän perusteella ehdotettu poikkeus voidaan sisällyttää delegoituun asetukseen (EU) N:o 1393/2014.

(10)

Poisheittämissuunnitelman voimassaoloaikaa olisi sen vuoksi jatkettava 31 päivään joulukuuta 2020.

(11)

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 1393/2014 2 artiklassa säädetään eloonjäämisasteeseen perustuvasta poikkeuksesta makrillin ja sillin kurenuottakalastuksessa. STECF antoi kyseisestä toimenpiteestä myönteisen arvion vuonna 2014. Komissio katsoo, että kyseisen arvioinnin perustana oleva näyttö on seuraavat kolme vuotta edelleen pätevä. Sen vuoksi toimenpiteen soveltamista olisi jatkettava vuoteen 2020 asti.

(12)

Delegoitua asetusta (EU) N:o 1393/2014 ja sen liitettä olisi muutettava vastaavasti.

(13)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Koska delegoidulla asetuksella (EU) N:o 1393/2014 vahvistetun poisheittämissuunnitelman voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2017, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2018,

1)

Lisätään 2 artiklaan 6 kohta seuraavasti:

2)

Korvataan 3 artiklan otsikko seuraavasti: ”De minimis -poikkeukset vuosina 2015, 2016 ja 2017”

3)

Lisätään 3 a artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 5 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Sitä sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana.”

5)

Korvataan liite tämän asetuksen liitteellä.

(1)

Nuorten miekkakalojen suojelemiseksi Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) suosituksen 16–05 15 ja 17 kohdassa vahvistetaan vähimmäiskoko Välimerellä pyydettävälle miekkakalalle. Kyseisen vähimmäiskoon alittavien miekkakalojen saaliita ja sivusaaliita, myös urheilu- ja virkistyskalastuksessa saatuja, ei pitäisi pitää kalastusaluksella eikä jälleenlaivata, kuljettaa, varastoida, purkaa aluksesta, myydä, asettaa näytille tai saattaa myyntiin.

(2)

Lisäksi suosituksen 16–05 17 kohdan nojalla alusten, jotka pyytävät aktiivisesti miekkakalaa, on heitettävä pois alamittaisesta miekkakalasta koostuvat tahattomat saaliit, jos niiden osuus alusten koko miekkakalasaaliista ylittää 5 prosenttia.

(3)

Urheilu- ja virkistyskalastuksen osalta ICCAT:n suosituksen 16–05 23 ja 26 kohdassa vahvistetaan, että olisi kiellettävä pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta enempää kuin yksi Välimeren miekkakala alusta kohden päivässä. Olisi otettava käyttöön tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että urheilu- ja virkistyskalastuksessa elävinä pyydetyt Välimeren miekkakalat, erityisesti nuoret yksilöt, päästetään vapaaksi siinä määrin kuin se on mahdollista.

(4)

ICCAT:n suosituksen 16–05 30 kohdassa vahvistetaan, että alukset, joilla ei ole lupaa kalastaa aktiivisesti Välimeren miekkakalaa, voivat pitää aluksella miekkakalasaaliit, jos ne eivät ylitä alusta ja kalastustoimea kohden vahvistettua sivusaaliin enimmäismäärää. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava kyseinen sivusaalisraja vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan ja ilmoitettava se komissiolle. Aluksilla, joilla ei ole lupaa kalastaa aktiivisesti Välimeren miekkakalaa, ei saisi pitää Välimeren miekkakalan sivusaaliita, jos niiden määrä ylittää kansallisissa kalastussuunnitelmissa asetetut rajat.

(5)

ICCAT:n suosituksen 16–05 ja Euroopan unionin lainsäädännön keskinäisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua purkamisvelvoitetta ei pitäisi soveltaa unionin aluksiin, jotka osallistuvat miekkakalan kalastukseen Välimerellä.

(6)

Komission delegoitua asetusta (EU) 2015/98 (2) olisi muutettava siten, että se sisältää uusia säännöksiä, joissa otetaan huomioon ICCAT:n suosituksessa 16–05 vahvistetut kalastuksen edellytykset.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetyn aikataulun mukaisesti tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,

1)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

2)

Lisätään 5 a artikla seuraavasti:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 säädetään elintarvikkeiden ja rehujen sekä eläinten terveyden alalla toimivien Euroopan unionin vertailulaboratorioiden, jäljempänä ’EU:n vertailulaboratoriot’, yleisistä tehtävistä ja vaatimuksista. Kyseisen asetuksen mukaan EU:n vertailulaboratorioiden vastuulla on erityisesti tarjota kansallisille vertailulaboratorioille tietoa analyysimenetelmistä ja koordinoida kyseisten menetelmien käyttöä. Elintarvikkeiden ja rehujen alalla toimivat EU:n vertailulaboratoriot luetellaan kyseisen asetuksen liitteessä VII olevassa I osassa. Elintarvikkeissa ja rehuissa olevien vierasaineiden alalla on nimetty EU:n vertailulaboratorio rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyviä raskasmetalleja varten, EU:n vertailulaboratorio mykotoksiineja varten, EU:n vertailulaboratorio polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH) varten sekä EU:n vertailulaboratorio rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyviä dioksiineja ja PCB:itä varten.

(2)

Euroopan komission Yhteinen tutkimuskeskus, jonka puitteissa ovat vuodesta 2006 toimineet EU:n vertailulaboratorio rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyviä raskasmetalleja varten, EU:n vertailulaboratorio polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH) varten sekä EU:n vertailulaboratorio mykotoksiineja varten, on ilmoittanut terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosastolle, ettei se enää isännöi näitä EU:n vertailulaboratorioita 1 päivästä tammikuuta 2018.

(3)

Näillä aloilla virallisen valvonnan ja muiden valvontatoimien vaikuttavuus riippuu virallisten laboratorioiden käyttämien analyysimenetelmien ja niiden analyysitulosten laadusta, yhdenmukaisuudesta ja luotettavuudesta, ja analyysimenetelmien yhdenmukaisen käytön edistämiseen on jatkuva tarve. On tarpeen pitää yllä EU:n vertailulaboratorioita näillä aloilla ja näin ollen nimetä uudet EU:n vertailulaboratoriot. Lisäksi vuoden 2006 jälkeen on määritelty uusia etusijakohteita, jotka liittyvät metalleihin, typpiyhdisteisiin, jalostuksesta peräisin oleviin vierasaineisiin ja kasvitoksiineihin, joten on tarpeen laajentaa nimettävien uusien EU:n vertailulaboratorioiden toiminnan ja tehtävien laajuutta.

(4)

Tämän vuoksi olisi laajennettava toiminnan ja tehtävien alaa rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyviä raskasmetalleja käsittelevän nykyisen EU:n vertailulaboratorion kohdalla koskemaan rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyviä kaikkia metalleja ja typpiyhdisteitä, polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH) käsittelevän nykyisen EU:n vertailulaboratorion kohdalla koskemaan kaikkia jalostuksesta peräisin olevia vierasaineita ja rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyviä mykotoksiineja käsittelevän nykyisen EU:n vertailulaboratorion kohdalla koskemaan rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyviä mykotoksiineja ja kasvitoksiineja.

(5)

Tämän vuoksi komissio käynnisti 23 päivänä tammikuuta 2017 ehdotuspyynnön EU:n vertailulaboratorion valitsemiseksi ja nimeämiseksi edellä mainituilla aloilla. Valittu laboratorio Fødevareinstituttet, Danmarks Tekniske Universitet (Tanska) olisi nimettävä EU:n vertailulaboratorioksi rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyviä metalleja ja typpiyhdisteitä varten, laboratorio Fødevareinstituttet, Danmarks Tekniske Universitet (Tanska) EU:n vertailulaboratorioksi jalostuksesta peräisin olevia vierasaineita varten ja laboratorio RIKILT (Stichting Wageningen Research) (Alankomaat) EU:n vertailulaboratorioksi rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyviä mykotoksiineja ja kasvitoksiineja varten.

(6)

Kun otetaan huomioon klooripitoisten pysyvien vierasaineiden (muut kuin PCB:t ja dioksiinit), bromipitoisten pysyvien vierasaineiden ja fluoripitoisten pysyvien vierasaineiden kasvava merkitys rehujen ja elintarvikkeiden turvallisuudelle, on myös aiheellista laajentaa rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyviä dioksiineja ja PCB:itä käsittelevän EU:n vertailulaboratorion alaa koskemaan kaikkia rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyviä halogenoituja pysyviä orgaanisia yhdisteitä (POP). Sen vuoksi tämän toiminta-alan laajennuksen huomioon ottamiseksi olisi EU:n vertailulaboratorio rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyviä dioksiineja ja PCB:itä varten nimettävä uudelleen EU:n vertailulaboratorioksi rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyviä halogenoituja pysyviä orgaanisia yhdisteitä (POP) varten.

(7)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteessä VII olevaa I osaa olisi muutettava.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Neuvoston direktiivissä 92/65/ETY (2) säädetään raivotaudin osalta karanteenille vaihtoehtoisesta järjestelmästä, kun on kyse tiettyjen kotieläimenä pidettävien lihansyöjien tuomisesta jäsenvaltioihin. Kyseisen direktiivin 16 artiklan toisen kohdan mukaisesti kyseisessä järjestelmässä edellytetään kissoja, koiria ja frettejä tietyistä kolmansista maista tuotaessa, että kyseisten eläinten rokotuksen teho on tarkastettava vasta-ainetutkimuksella.

(2)

Tällaisia tarkastuksia vaaditaan myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 576/2013 (3) 10 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, kun on kyse koirien, kissojen ja frettien muista kuin kaupallisista siirroista tietyistä kolmansista maista.

(3)

Päätöksessä 2000/258/EY nimetään Nancyssa, Ranskassa toimiva AFSSA (Agence française de sécurité sanitaire des aliments) erityislaitokseksi, joka vastaa raivotautirokotteiden tehokkuutta mittaavien serologisten valvontatestien standardoinnissa tarvittavien arviointiperusteiden vahvistamisesta. AFSSA on nyt yhdistetty Ranskassa osaksi ANSES-laitosta (Agence nationale de sécurité sanitaire de l'alimentation, de l'environnement et du travail).

(4)

Päätöksessä 2000/258/EY säädetään muun muassa, että ANSES arvioi ne kolmansien maiden laboratoriot, jotka ovat jättäneet hakemuksen raivotautirokotteiden tehokkuutta mittaavien serologisten valvontatestien tekemisestä.

(5)

Brasilian toimivaltainen viranomainen on jättänyt hakemuksen Belo Horizontessa toimivan TECSA LABORATÓRIOS LTDA -laboratorion hyväksymisestä, ja ANSES on laatinut ja toimittanut komissiolle tätä laboratoriota koskevan myönteisen arviointiraportin, joka on päivätty 23 päivänä lokakuuta 2017.

(6)

Päätöksen 2000/258/EY mukaisesti São Paulossa, Brasiliassa sijaitsevalle Instituto Pasteur -laboratoriolle 31 päivänä tammikuuta 2006 myönnetty hyväksyntä on peruutettu komission päätöksen 2010/436/EU (4) mukaisesti sen jälkeen, kun ANSES laati 30 päivänä syyskuuta 2011 päivätyn kielteisen arviointiraportin kyseisestä laboratoriosta ja toimitti sen komissiolle.

(7)

Brasilian toimivaltainen viranomainen on jättänyt hakemuksen São Paulossa toimivan Instituto Pasteur -laboratorion uudelleenhyväksymisestä, ja ANSES on laatinut ja toimittanut komissiolle tätä laboratoriota koskevan myönteisen arviointiraportin, joka on päivätty 23 päivänä lokakuuta 2017.

(8)

Venäjän federaation toimivaltainen viranomainen on jättänyt hakemuksen Moskovassa toimivan NoviStem LLC -laboratorion ja Volginskissa toimivan Institute of Veterinary Medicine Biotechnology LLC (IBVM) -laboratorion hyväksymisestä, ja ANSES on laatinut ja toimittanut komissiolle näitä laboratorioita koskevan myönteisen arviointiraportin, joka on päivätty 23 päivänä lokakuuta 2017.

(9)

Sen vuoksi Belo Horizontessa toimiva TECSA LABORATÓRIOS LTDA -laboratorio, São Paulossa toimiva Instituto Pasteur -laboratorio, Moskovassa toimiva NoviStem LLC -laboratorio ja Volginskissa toimiva Institute of Veterinary Medicine Biotechnology LLC (IBVM) -laboratorio olisi hyväksyttävä tekemään raivotautirokotteiden tehokkuutta koirissa, kissoissa ja freteissä mittaavia serologisia valvontatestejä.

(10)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

a)

b)

c)

d)

(1)

Komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU, Euratom) 2016/2366 (2) säädetään järjestelyistä, joiden mukaisesti jäsenvaltiot toimittavat komissiolle tietoja omien varojen järjestelmässä.

(2)

Olisi vahvistettava mallit A- ja B-kirjanpidosta kuukausittain toimitettavia katsauksia varten, jotta nämä tiedot voitaisiin toimittaa jäsennellysti. On tarpeen selventää, että ”perityt määrät” viittaavat määriin, joiden osalta jäsenvaltiot ovat täyttäneet taloudellisen velvoitteensa asettaa saataville perinteiset omat varat, eivätkä pelkästään maksusuorituksiin, jotka jäsenvaltiot ovat saaneet tullivelallisina olevilta talouden toimijoilta. ”Perittyjen määrien” olisi sen vuoksi sisällettävä nimenomaisesti määrät, jotka asetetaan unionin talousarvion käyttöön, koska ne ovat jääneet perimättä velallisilta jäsenvaltion hallinnollisen virheen tai sen takaisinperintätoimiin liittyvän huolimattomuuden vuoksi. Katsausten selkeyden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi niissä olisi annettava tähän liittyviä lisätietoja.

(3)

Kaikki määrät, jotka asetetaan saataville komission tilille hyvitettyinä perinteisinä omina varoina asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014 9 artiklan mukaisesti, olisi merkittävä kirjanpidon katsauksiin ja niiden liitteisiin. Jotta varmistetaan, että kaikki määrät kirjataan, myös ne, jotka on asetettu saataville asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014 10 artiklan 1 kohdan mukaisen määräajan päätyttyä, A-kirjanpitoa koskevien katsausten liitteissä olisi annettava lisätietoja.

(4)

Asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun selvityksen olisi sisällettävä kaikki niiden syiden tyhjentäväksi tutkimiseksi tarvittavat tiedot, joiden vuoksi asianomainen jäsenvaltio ei ole kyennyt asettamaan käyttöön yli 100 000 euron määriä, jotka on julistettu tai katsottu sellaisiksi, ettei niitä voida periä, myös tiedot jäsenvaltion toteuttamista perintätoimenpiteistä. Täytäntöönpanopäätöksen (EU, Euratom) 2016/2366 mukaisesti toimitetut selvitykset eivät aina ole tyhjentäviä, minkä vuoksi asianomaisilta jäsenvaltioilta on tarpeen pyytää lisätietoja. Nykyisiin lomakkeisiin on tämän vuoksi tarpeen lisätä osia ja selvennyksiä, jotka koskevat esimerkiksi syntyneeseen velkaan, saamisen vahvistamiseen johtaneisiin tapahtumiin, keskinäiseen avunantoon sekä maksu- ja perintämenettelyyn liittyviä lisätietoja.

(5)

Lisäksi on tarpeen ottaa huomioon muutokset, jotka on tehty asetukseen (EU, Euratom) N:o 609/2014 1 päivästä lokakuuta 2016 sovellettavalla neuvoston asetuksella (EU, Euratom) 2016/804 (3) ja jotka koskevat mahdollisuutta vapauttaa jäsenvaltiot velvollisuudesta tulouttaa unionin talousarvioon sellaiset perinteisten omien varojen määrät, joita ei voida periä sen takia, että tullivelan tileihin kirjaamista tai tiedoksi antamista on lykätty, jottei aiheutettaisi vahinkoa unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavalle rikostutkinnalle.

(6)

On tarpeen säätää siirtymäajasta, jotta jäsenvaltioille voitaisiin antaa aikaa ottaa huomioon asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014 6 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 3 kohdan mukaisiin ilmoituslomakkeisiin tehdyt muutokset.

(7)

Selkeyteen ja oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä täytäntöönpanopäätös (EU, Euratom) 2016/2366 olisi kumottava,

(1)

Komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU, Euratom) 2016/2365 (2) säädetään järjestelyistä, joiden mukaisesti jäsenvaltiot toimittavat komissiolle tietoja omien varojen järjestelmässä.

(2)

Petoksista ja sääntöjenvastaisuuksista olisi ilmoitettava jäsennellysti, ja ilmoitusten olisi sisällettävä tietoja riskeistä. Aikaisemmin ilmoitettuja petoksia ja sääntöjenvastaisuuksia koskevat päivitykset tehdään nykyisin samalla lomakkeella kuin petoksia ja sääntöjenvastaisuuksia koskevat ilmoitukset. Täytäntöönpanopäätöksen (EU, Euratom) 2016/2365 liite II on sen vuoksi vanhentunut.

(3)

On tarpeen säätää siirtymäajasta, jotta jäsenvaltioille voitaisiin antaa aikaa ottaa huomioon asetuksen (EU, Euratom) N:o 608/2014 5 artiklan 1 kohdan mukaisiin ilmoituslomakkeisiin tehdyt muutokset.

(4)

Selkeyteen ja oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä täytäntöönpanopäätös (EU, Euratom) 2016/2365 olisi kumottava,