(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti 16 päivänä elokuuta 2017 komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/1480 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien tiettyjen suomugrafiittivaluraudasta (myös ’harmaa valurauta’) tai pallografiittiraudasta (myös ’pallografiittivalurauta’) valmistettujen tavaroiden tai niiden osien tuonnissa Euroopan unioniin, jäljempänä ’unioni’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille 10 päivänä joulukuuta 2016 julkaisemalla Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, saatuaan 31 päivänä lokakuuta 2016 valituksen seitsemältä unionin tuottajalta (Fondatel Lecompte SA, Ulefos Niemisen Valimo Oy Ltd, Saint-Gobain PAM SA, Fonderies Dechaumont SA, Heinrich Meier Eisengießerei GmbH & Co. KG, Saint-Gobain Construction Products UK Ltd ja Fundiciones de Odena SA), jäljempänä ’valituksen tekijät’, joiden osuus tiettyjen valurautatavaroiden unionin kokonaistuotannosta on yli 40 prosenttia.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2015 ja 30 päivän syyskuuta 2016 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’, ja vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2013 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Sen jälkeen kun oli ilmoitettu niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella väliaikainen polkumyyntitulli otettiin käyttöön, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, valituksen tekijät, Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamari, jäljempänä ’CCCME’, etuyhteydettömiä tuojia edustava Free Castings Imports -järjestö, jäljempänä ’FCI’, kaksi etuyhteydetöntä tuojaa, intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat ja seitsemän kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa esittivät kirjallisia huomautuksia ja toivat esiin kantansa alustaviin päätelmiin.

(5)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuuleminen järjestettiin CCCME:n, FCI:n ja valituksen tekijöiden kanssa. CCCME:n kanssa järjestettiin kaksi kuulemista, joiden puheenjohtajana toimi kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaava neuvonantaja.

(6)

Komissio tutki asianomaisten osapuolten esittämät huomautukset, ja niitä käsitellään seuraavassa.

(7)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Jotta etuyhteydettömien tuojien kyselyvastaukset voitiin todentaa, seuraavien osapuolten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynnit:

(8)

Komissio ilmoitti kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevien tiettyjen valurautatavaroiden tuonnissa unioniin ja kantaa lopullisesti väliaikaisen tullin vakuutena olevat määrät sekä päättää Intiasta peräisin olevien tiettyjen valurautatavaroiden tuontia unioniin koskevan tutkimuksen, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’.

(9)

Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon asti niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä. CCCME, FCI, unionin tuotannonala ja kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa toimittivat huomautuksensa kirjallisesti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja kuulemisessa. Kaikkia asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin huomioon.

(10)

CCCME ja Botou City Wangwu Town Tianlong Casting Factory totesivat, että komission alustavien päätelmien ilmoittaminen oli puutteellinen ja vaikutti näin niiden puolustautumisoikeuteen, ja ne pyysivät komissiota esittämään lisäselvennyksiä ja täydentäviä päätelmiä.

(11)

Polkumyyntilaskelmien osalta nämä osapuolet pyysivät lisätietoja kunkin tuotelajin osalta noudatetusta menetelmästä, näiden menetelmien perusteella saadusta normaaliarvosta tuotelajeittain, eri menetelmien tuloksena saaduista polkumyyntimarginaaleista, myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton laskemiseen käytetyistä summista sekä eri tuotelajien myyntimääristä ja kannattavan myynnin osuudesta Intian markkinoilla.

(12)

CCCME pyysi komissiota toimittamaan myös tuotelajeista luettelon, johon sisältyy kaikkien otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viennin kokonaismäärä tuotelajikohtaisesti sekä intialaisten tuottajien kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä.

(13)

Lisäksi CCCME väitti, että komissio ei paljastanut tietoja vertailumaan tuottajien tuotelajeista ja että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ja CCCME eivät kyenneet yksilöimään, oliko olemassa eroavaisuuksia, joiden perusteella olisi tehtävä oikaisuja, koska ne eivät tienneet, minkälaisia tuotteita käytettiin normaaliarvon määrittämiseen.

(14)

Polkumyyntimarginaalin laskemiseksi käytetty menetelmä kuvattiin yksityiskohtaisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 61–98 kappaleessa. Yhteistyössä toimineiden intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kaupallisesti arkaluonteisten tietojen suojaamiseksi yksityiskohtaiset polkumyyntilaskelmat, mukaan luettuna kunkin tuotelajien normaaliarvon laskemiseen käytetty menetelmä, paljastettiin vain kyseisille otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille.

(15)

Koska normaaliarvojen määrittämiseen käytetyt tiedot liittyivät vain kahteen yritysryhmään vertailumaassa, normaaliarvosta ei ollut mahdollista toimittaa aggregoituja lukuja paljastamatta näihin osapuoliin liittyviä kaupallisesti arkaluonteisia tietoja. Näin ollen normaaliarvo ilmoitettiin vaihteluväleinä.

(16)

Komissio ei tehnyt yleisiä aggregoituja laskelmia kaikkien otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myymää jokaista tuotelajia kohti. Sen sijaan komissio teki laskelmia jokaisen vientiä harjoittavan tuottajan jokaista tuotelajia kohti. Lisäksi CCCME:n pyytämät kaikkia otokseen valittuja kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia ja vertailumaan Intian tuottajia koskevat aggregoidut tiedot tuotelajikohtaisista myyntimääristä ovat kaupallisesti arkaluonteisia tietoja perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän pyynnön.

(17)

Ennen alustavien päätelmien ilmoittamista ei-luottamukselliseen aineistoon sisällytettiin kuitenkin asiakirja, jossa esitetään yksityiskohtaisesti otokseen kuuluvien intialaisten tuottajien vertailumaan markkinoilla ja unionin markkinoilla myymien kaikkien tuotelajien tekniset ominaisuudet.

(18)

Täydentävien päätelmien ilmoittamista koskevan pyyntönsä tueksi CCCME kyseenalaisti väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa julkaistujen hinnan alittavuutta ja polkumyyntiä koskevien marginaalien johdonmukaisuuden ja toisti samat seikat lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Se väitti, että koska Intia oli valittu vertailumaaksi ja koska kiinalaisten ja intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnan alittavuuden marginaalit olivat samanlaiset, looginen seuraus on, että molempien maiden vientiä harjoittavilla tuottajilla olisi pitänyt olla samanlaiset polkumyyntimarginaalit. CCCME väitti, että sen käytettävissä olevat tiedot eivät olleet riittäviä, jotta se olisi voinut ymmärtää asiaa koskevia komission päätelmiä ja kommentoida niitä.

(19)

Komissio huomauttaa, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 179 kappaleessa todetaan, intialaisten ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnan alittavuuden marginaalien eroja selittävät erot Kiinasta ja Intiasta unioniin suuntautuvan viennin tuotevalikoimassa. Komissio muistuttaa, että hinnan alittavuutta koskevat marginaalit on saatu vertaamalla kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemiä tuotteita unionin tuotannonalan myymiin samanlaisiin tuotteisiin, kun taas kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalit on saatu vertaamalla Kiinasta unioniin vietyjä tuotteita Intian kotimarkkinoilla myytyihin samanlaisiin tuotteisiin. Näin ollen eroavaisuudet näissä kahdessa marginaalissa ovat mahdollisia, kuten CCCME itsekin toteaa.

(20)

Lisäksi CCCME:n kanssa 8 päivänä syyskuuta 2017 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa, jonka puheenjohtajana toimi kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja, komissio selitti, miksi kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaaliin tehty ei-palautettavaa arvonlisäveroa koskeva oikaisu vaikutti Intian ja Kiinan tulosten väliseen vertailuun. CCCME esitti tästä oikaisusta huomautuksia, joita käsitellään jäljempänä.

(21)

Vahinkolaskelmien osalta CCCME väitti, että komissio ei ollut ottanut huomioon CCCME:n pyyntöä saada tutustua täysimääräisesti määrä- ja hintavaikutuksia, vahinkomarginaalia ja vahinkoindikaattoreita koskeviin laskelmiin tai muihin luottamuksellisiin tietoihin, joihin laskelmat perustuivat. CCCME totesi tältä osin, että komission velvollisuus noudattaa luottamuksellisuutta ei ole absoluuttinen ja sen olisi oltava tasapainossa asianomaisten osapuolten puolustautumisoikeuksien kanssa. Esimerkkinä CCCME toi esiin, että komissio ei ilmoittanut sille tuotteen ominaisuuksia, joita käytettiin hintavertailun tekemiseen unionin tuotannonalan osalta.

(22)

CCCME ehdotti tapoja, joilla komissio voisi saada aikaan CCCME:n mukaan vaaditun tasapainon luottamuksellisuuden ja puolustautumisoikeuksien välille. Näihin sisältyi esimerkiksi ehdotus ”aggregoidun ilmoituksen” tekemisestä. CCCME ehdotti, että komissio voisi esittää hintojen alittavuutta koskevat laskelmat, joissa olisi kaikkien otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien konsolidoidut tiedot ja kaikkien otokseen valittujen unionin tuottajien konsolidoitut tiedot. CCCME katsoi, että toimittamalla tällaiset kootut tiedot asianomaisille osapuolille, jotka eivät ole aktiivisia talouden toimijoita markkinoilla, komissio noudattaisi asianmukaisesti tietojen luottamuksellisuutta.

(23)

CCCME arvosteli sitä, että komissio on jatkuvasti asettanut luottamuksellisuuden etusijalle CCCME:n puolustautumisoikeuteen nähden arvioimatta erityisiä olosuhteita, CCCME:n asemaa kyseessä olevien tietojen osalta ja yleisemmin ottamatta huomioon puolustautumisoikeuksien tärkeyttä.

(24)

Komissio oli eri mieltä tästä arvioinnista. Se analysoi erikseen kaikki CCCME:n pyytämät tiedot ja toimitti 25 päivänä elokuuta 2017 kaikki tiedot CCCME:lle, lukuun ottamatta tietoja, joita ei ollut olemassa, jotka eivät sisältyneet asiakirja-aineistoon tai jotka olivat luottamuksellisia. Jos tiedot eivät kuuluneet asiakirja-aineistoon tai olivat luottamuksellisia, komissio perusteli asianmukaisesti, miksi se ei paljastanut näitä tietoja. Komissio ei tehnyt yleisiä aggregoituja hinnan alittavuutta koskevia laskelmia eikä hinnan alittavuutta koskevia laskelmia tuotevalvontakoodeittain, jäljempänä ’PCN-koodi’ tai ’tuotelaji’. Sen sijaan komissio teki hinnan alittavuutta koskevia laskelmia jokaisen vientiä harjoittavan tuottajan jokaista tuotelajia kohti. Sen vuoksi tutkimuksessa ei käytetty aggregoituja tietoja eivätkä ne näin ollen sisältyneet asiakirja-aineistoon.

(25)

Luottamuksellisten tietojen osalta komissio muistutti, että sillä on perusasetuksen 19 artiklan nojalla velvollisuus suojata tällaisia tietoja. Lisäksi komissio katsoi, että kaikkien osapuolten, myös CCCME:n, käytettävissä oleva avoin asiakirja-aineisto sisälsi kaikki tiedot, jotka ovat merkityksellisiä niitä koskevien asioiden esittämistä varten ja joita käytettiin tutkimuksessa. Jos tiedot katsottiin luottamuksellisiksi, niistä esitettiin merkityksellinen tiivistelmä avoimessa asiakirja-aineistossa. Kaikilla asianomaisilla osapuolilla, myös CCCME:llä, oli pääsy avoimeen asiakirja-aineistoon, ja ne voivat tutustua tietoihin. Komissio huomauttaa, että vaikka CCCME edustaa muun muassa Kiinan valurautateollisuutta, yksittäiset otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät ole antaneet sille lupaa tutustua niiden luottamuksellisiin tietoihin. Näin ollen otokseen valituille yksittäisille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille toimitettuja luottamuksellisia tietoja ei voitu toimittaa CCCME:lle.

(26)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että CCCME:lle ja vientiä harjoittavalle tuottajalle oli annettu mahdollisuus käyttää täysimääräisesti puolustautumisoikeutta, ja se hylkäsi niiden pyynnöt.

(27)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME toisti väitteensä, jonka mukaan se ei ollut asemassa, jossa se olisi voinut täysimääräisesti käyttää puolustautumisoikeuttaan. CCCME ei pyytänyt uusia tietoja eikä esittänyt uusia väitteitä. CCCME ei varsinkaan vastannut kirjeeseen, jossa komissio käsitteli yksityiskohtaisesti kysymyksiä, jotka CCCME oli toimittanut kuulemisesta vastaavalle neuvonantajalle 15 päivänä syyskuuta 2017. Komissio hylkäsi tämän väitteen, koska se antoi CCCME:lle täyden pääsyn ei-luottamuksellisiin tietoihin ja perusteli asianmukaisesti, miksi se ei paljastanut luottamuksellisia tietoja tai tietoja, jotka eivät olleet osa asiakirja-aineistoa (ks. 10–26 kappale).

(28)

Tämän asetuksen liitteeseen sisältyvää kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien luetteloa muutettiin lisäämällä siihen kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka olivat jääneet pois väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta tai joiden nimet oli kirjoitettu väärin.

(29)

Eräs otoksen ulkopuolinen kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti komissiolle tutkimuksen aikana, että se oli muuttanut nimensä. Komissio oli tyytyväinen toimitettuun näyttöön. Kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien luetteloa muutettiin vastaavasti.

(30)

CCCME kehotti komissiota myöntämään yksilöllisen tarkastelun 18:lle otoksen ulkopuoliselle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, jotka olivat pyytäneet virallisesti tällaista tarkastelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(31)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 27 kappaleessa selitetään, näin lukuisten pyyntöjen tarkastelu olisi ollut kohtuuttoman raskasta, eikä se olisi mahdollistanut tutkimuksen loppuun saattamista perusasetuksessa vahvistetussa määräajassa. Sen vuoksi komissio ei suostunut yhteenkään yksilöllistä tarkastelua koskevaan pyyntöön.

(32)

CCCME ja kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toivat toistuvasti tutkimuksen aikana esiin, että koska Kiinan liittymistä WTO:hon koskevan pöytäkirjan 15 kohdan voimassaolo oli päättynyt 11 päivänä joulukuuta 2016, vertailumaan valinta ei ollut enää perusteltua ja polkumyynnin esiintymisen vahvistamiseksi olisi käytettävä kiinalaisten tuottajien kotimarkkinahintoja ja -kustannuksia.

(33)

Komissio sovelsi voimassa olevaa lainsäädäntöä. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a ja b alakohdassa säädetään vertailumaata koskevan menetelmän soveltamisesta vahvistettaessa normaaliarvoa kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille.

(34)

FCI toisti väitteensä, jonka mukaan tarkastelujakso on liian lyhyt merkityksellisten päätelmien tekemiseksi etenkin Kiinasta tulevan tuonnin määrästä, ja alle neljän vuoden pituinen kausi on vastoin komission vakiintunutta käytäntöä, jonka mukaisesti yleensä valitaan vähintään neljän vuoden pituinen kausi.

(35)

Komissio huomauttaa, että tarkastelujakso määritettiin vireillepanon yhteydessä komission normaalin käytännön mukaisesti. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 35 kappaleessa todetaan, tarkastelujakso kattaa kolme täyttä kalenterivuotta ja tutkimusajanjakson. Komissiolla ei ollut mitään syytä poiketa normaalista käytännöstään ja valita eri jaksoa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(36)

Vaikka komissio noudattaisikin FCI:n pyyntöjä ja sisällyttäisi vuoden 2012 vahinkoanalyysiin, Kiinasta tuleva tuontimäärä osoittaisi joka tapauksessa noin 10 prosentin kasvua koko kauden ajalta.

(37)

Koska tutkimusajanjaksosta ja tarkastelujaksosta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33 kappale voidaan vahvistaa.

(38)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36 kappaleessa esitetään tarkasteltavana olevan tuotteen alustava määritelmä.

(39)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 39–60 kappaleessa esitetään intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien, yhden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan, FCI:n ja kahden erillisen etuyhteydettömän tuojan väitteet tuotteen määritelmästä ja komission arvio niistä.

(40)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen kaksi etuyhteydetöntä tuojaa ja FCI pyysivät selvennyksiä ja esittivät uusia väitteitä, joiden mukaan tietyt tuotelajit olisi jätettävä pois tuotteen määritelmästä. Poisjättämistä koskevat pyynnöt koskivat seuraavia tuotelajeja:

(41)

Yksi tuoja pyysi sen vahvistamista, että valetut kannet ja koururitilät, joihin sovelletaan standardia EN 1433, jätetään tuotteen määritelmän ulkopuolelle, ja komissio vahvisti, että koururitilöihin sovelletaan standardia EN 1433, minkä vuoksi ne eivät kuulu tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 44 ja 60 kappaleen mukaisesti. Valetuista kansista komissio huomautti, että niillä on samat fyysiset ominaisuudet ja sovellukset kuin koururitilöillä ja niihin sovelletaan samaa standardia. Sen vuoksi komissio jätti valetut kannet tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(42)

FCI:n pyynnöstä, jonka mukaan olisi vahvistettava askelrautojen ja nostoavainten jättäminen tuotteen määritelmän ulkopuolelle, komissio vahvisti, että tällaisten askelrautojen ja nostoavainten ei katsota kuuluvan tämän tutkimuksen tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän piiriin, koska niillä on erilainen käyttötarkoitus kuin tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmässä kuvatuilla tuotteilla. Ne ovat tarkasteltavana olevan tuotteen lisäosia, mutta niillä ei ole samoja teknisiä ominaisuuksia kuin tarkasteltavana olevalla tuotteella tai sen osilla. Askelrautoja ja nostoavaimia ei käytetä peittämään maan pinnalla tai alla olevia järjestelmiä tai antamaan pääsyä tai tarjoamaan näkymää maan pinnalla tai alla oleviin järjestelmiin.

(43)

Edellä 41 kappaleessa mainittu tuoja toimitti lisätietoja pyynnöstään, joka koski tuotteen jättämistä määritelmän ulkopuolelle (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 45–53 kappale); pyyntö koski Gaticin osia, joiden mitta ylittää 1 000 mm. Nämä osat eivät kuulu standardin EN 124 piiriin, ja ne ovat lähes kaksi kertaa niin kalliita kuin perinteiset tarkastuskaivon kannet.

(44)

Koska osat, joiden mitta on alle 1 000 mm, voivat olla osa tuotetta, jonka mitta on yli 1 000 mm, niitä ei voida erottaa tarkasteltavana olevasta tuotteesta minkään fyysisen tai teknisen ominaisuuden osalta. Komissio on käsitellyt tätä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51–53 kappaleessa. Tuotteiden hintaerot eivät ole merkityksellisiä.

(45)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Gatic väitti edelleen, että pääsyn tarjoavat peiteosat, joiden vapaa aukko / vapaa alue on suurempi kuin 1 000 mm, olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska näin suuret osat eivät kuulu standardin EN 124 piiriin. Lisäksi jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat erottaa helposti toisistaan osat, joiden vapaa aukko on yli 1 000 mm (ei sovelleta toimenpiteitä) ja joiden vapaa aukko on alle 1 000 mm (sovelletaan toimenpiteitä). Sen vuoksi ei ole mitään pätevää syytä olla jättämättä toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle osia, joiden vapaa aukko on yli 1 000 mm.

(46)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52 ja 53 kappaleessa todettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen fyysiset ja tekniset perusominaisuudet koskevat myös Gaticin osia tuotteen vapaan aukon koosta riippumatta. Näitä ominaisuuksia ei muuta se, että Gaticin osat, joiden vapaa aukko on suurempi kuin 1 000 mm, eivät kuulu standardin EN 124 piiriin. Tarkasteltavana olevaa tuotetta ei määritellä standardin perusteella, ja siihen sisältyy laajempi valikoima tuotelajeja kuin standardiin EN 124. Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(47)

Toinen tuoja toimitti pyynnön, jonka mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle olisi jätettävä tuotteet, jotka kuuluvat standardin EN 1253 piiriin.

(48)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 54–56 kappaleessa esitetyistä syistä komissio vahvisti, että tällaiset tuotteet eivät kuulu tämän tutkimuksen tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, ja mukautti artiklaosassa olevaa tuotteen määritelmää vastaavasti.

(49)

FCI totesi, että unionissa ei ole saksalaisten standardien mukaisten tarkastuslaatikkojen tuotantoa ja että pallografiittisia tarkastuslaatikkoja ei enää ole saatavilla unionissa, jos Kiinasta tulevien tarkastuslaatikkojen tuonnissa otetaan käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet.

(50)

Komissio huomauttaa, että otokseen valitut unionin tuottajat tuottavat myös saksalaisten standardien mukaisia tarkastuslaatikkoja.

(51)

Komissio muistuttaa vielä, että lopullisia polkumyyntitoimenpiteitä ei oteta käyttöön markkinoiden sulkemiseksi Kiinasta tulevalta tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnilta. Jos unionissa ei ole lainkaan saksalaisten standardien mukaisten tietyntyyppisten tarkastuslaatikkojen tuotantoa, käyttäjillä on edelleen mahdollisuus hankkia tuotetta kolmansista maista, myös Kiinasta.

(52)

FCI pyysi, että stop tap -laatikot jätettäisiin tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska ne eivät kuulu standardin EN 124 piiriin vaan niihin sovelletaan standardia EN 1563. Stop tap -laatikot ovat eräs tarkastuslaatikkojen luokka. Tarkastuslaatikkojen jättämistä määritelmän ulkopuolelle on jo pyydetty, ja pyyntö hylättiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59 kappaleessa. Sen vuoksi komissio hylkäsi myös pyynnön jättää stop tap -laatikot tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(53)

FCI esitti myös pyynnön standardin EN 124 mukaisten ritilöiden jättämiseksi määritelmän ulkopuolelle, koska niillä on täsmälleen samat tehtävät kuin standardin EN 1433 mukaisilla koururitilöillä. Niihin sovelletaan eri standardeja, koska standardin EN 1433 mukaiset koururitilät testataan yhdessä alla olevan kourun kanssa, kun taas standardin EN 124 mukaiset ritilät testataan yksin, samoin kuin tarkastus- ja lietekaivojen kannet.

(54)

Komissio huomauttaa, että tällaisten ritilöiden ja tarkastus- ja lietekaivojen kansien tekniset ominaisuudet ovat samat, koska niihin kaikkiin sovelletaan standardia EN 124. Niitä ei voida helposti ja välittömästi erottaa muista tarkasteltavana olevan tuotteen lajeista, minkä vuoksi pyyntö standardin EN 124 mukaisten ritilöiden jättämisestä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle hylättiin.

(55)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen FCI toisti väitteensä, jonka mukaan kourujen ritiläosalla, johon sovelletaan standardia EN 1433, ja ritilöillä, joihin sovelletaan standardia EN 124, on samat fyysiset ja materiaaliset ominaisuudet ja sama tuotantoprosessi. Eli ne ovat tosiasiassa täysin samanlaisia tuotteita. FCI väitti vielä, että komission väite, jonka mukaan itsenäisiä koururitilöitä ei voida helposti ja suoraan erottaa tarkasteltavana olevan tuotteen muista lajeista, on räikeässä ristiriidassa tosiseikkojen kanssa.

(56)

Komissio huomauttaa, että standardia EN 124 sovelletaan vain tarkastus- ja lietekaivojen kansiin. Näin ollen ritilöiden, jotka kuuluvat standardin EN 124 piiriin, katsotaan olevan osa näitä tuotteita. Sen vuoksi kourujen ritiläosaa, johon sovelletaan standardia EN 1433, ja ritilöitä, joihin sovelletaan standardia EN 124, ei voida pitää täysin samanlaisina tuotteina.

(57)

Todetessaan, että standardin EN 124 piiriin kuuluvien ritilöiden silmämääräinen erottaminen tarkasteltavana olevan tuotteen muista lajeista ei ole helppoa, komissio tarkoitti, että tällaisia ritilöitä ei voida helposti ja silmämääräisesti erottaa ritilöistä, joita käytetään tarkastus- ja lietekaivojen kansina, jotka päästävät veden tarkastus- tai lietekaivoon ja jotka kuuluvat tarkasteltavana olevaan tuotteeseen osana sitä. Näin ollen väite hylättiin.

(58)

Valituksen tekijät toistivat vastustavansa Intian valintaa vertailumaaksi, koska siellä esiintyy vääristymiä, jotka johtuvat rautamalmin hintaan vaikuttavista vientituista, vientiverosta ja kahden eri rahtimaksun politiikasta.

(59)

Komissio käsitteli näitä väitteitä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 80 ja 81 kappaleessa. Uusia väitteitä ei esitetty, minkä vuoksi tämä väite hylättiin.

(60)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 88 kappaleessa todetaan, väliaikaisia polkumyyntimarginaaleja koskevan normaaliarvon laskemiseksi kullekin otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemälle tuotelajille normaaliarvo määritettiin ensin kullekin vertailumaan (Intian) tuottajalle, minkä jälkeen tuotelajikohtaiset normaaliarvot painotettiin käyttäen kunkin intialaisen tuottajan tuottamaa määrää.

(61)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio sai useilta asianomaisilta osapuolilta huomautuksia, joissa väitettiin, että laskennallisten arvojen käyttäminen saattoi paisuttaa vertailumaassa määritettyä vertailuarvoa.

(62)

CCCME totesi, että komissiolla on harkintavaltaa laskiessaan normaaliarvoa vertailumaassa, siltä osin kuin on kyse riittävän määrän tasosta perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(63)

CCCME väitti myös, että jos yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja täytti edustavuutta koskevan vaatimuksen, samaa hintaan perustuvaa vertailuarvoa pitäisi soveltaa kaikkiin muihinkin kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin saman tuotelajin osalta.

(64)

Komissio hyväksyi molemmat teknisiä tekijöitä koskevat väitteet, jotka koskivat riittävän määrän vaatimusta ja hintaan perustuvan normaaliarvon käyttöä, ja tarkisti normaaliarvon laskelmia vastaavasti.

(65)

Koska tutkimuksessa toimi yhteistyössä useampi kuin yksi otokseen valittu vertailumaan tuottaja, komissio harkitsi uudelleen normaaliarvon vahvistamista, jotta laskennallisen normaaliarvon käyttö olisi mahdollisimman vähäistä.

(66)

Jos normaaliarvo perustui tavanomaisessa kaupankäynnissä Intian kotimarkkinoilla saatuun hintaan ja myyntiä oli riittävä määrä, käytettiin tätä hintaa eikä keskimääräistä normaaliarvoa, joka oli saatu tästä hinnasta ja muiden tuottajien laskennallisesta normaaliarvosta. Tämä on 2 artiklan 7 kohdan mukaista, koska sen mukaan normaaliarvo olisi mieluiten laskettava vertailumaan samankaltaisen tuotteen kotimarkkinahinnoista.

(67)

Jos yksikään otokseen valittu intialainen tuottaja ei myynyt jotakin tuotelajia kotimarkkinoilla, mutta ainakin yksi otokseen valittu intialainen tuottaja tuotti tätä tuotelajia, normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti käyttämällä valmistuskustannuksia, myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneesta kotimarkkinamyynnistä tämän intialaisen tuottajan saamaa voittoa. Näissä tapauksissa käytettyjen myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton summa – ilmoitettuna prosentteina liikevaihdosta – oli 1–10 prosenttia harmaasta valuraudasta valmistettujen tuotteiden ja 10–20 prosenttia pallografiittivaluraudasta valmistettujen tuotteiden osalta.

(68)

Jos tuotelajien tasolla ei ollut vastaavuutta, komissio käytti normaaliarvoa, joka perustui kaikkien samasta raaka-aineesta valmistettujen tuotelajien tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneeseen kotimarkkinamyyntiin. Viidestä kiinalaisesta otokseen valitusta vientiä harjoittavasta tuottajasta neljän kohdalla tämä tilanne koski alle 1,2:ta prosenttia viennin kokonaismäärästä. Yhden kiinalaisen otokseen valitun viejän osalta kyse oli yli 50 prosentista vientimäärästä. Kyseinen kiinalainen viejä myi suhteellisen kalliita erikoistuotteita, joille ei löytynyt vastaavia niiden tuotelajien joukosta, joita otokseen valitut tuottajat valmistivat ja myivät vertailumaassa, ja joiden osalta ei ollut mahdollista laskea normaaliarvoa korottavaa oikaisua. Samasta raaka-aineesta valmistettujen kaikkien tuotelajien keskimääräisen normaaliarvon käyttö ei kohottanut tämän vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaalia.

(69)

CCCME ja Botou City Wangwu Town Tianlong Casting Factory ilmoittivat olevansa eri mieltä menetelmästä, jota komissio käytti riittämättömiä määriä myytyjen tuotelajien laskennallisen normaaliarvon muodostamiseen. Kun otetaan huomioon 64–68 kappaleessa esitetyt muutokset, väite ei enää ole merkityksellinen, koska normaaliarvon laskennalliseen muodostamiseen ei ollut tarvetta.

(70)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME totesi, että komission olisi pitänyt käyttää normaaliarvon muodostamisessa kaikkien intialaisten tuottajien myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä tavanomaisessa kaupankäynnissä kotimarkkinamyynnistä saatua voittoa.

(71)

Edellä 67 kappaleessa kuvatuissa olosuhteissa ja perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan selkeän sanamuodon perusteella komission oli käytettävä kyseistä tuotelajia valmistavan intialaisen tuottajan myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä tavanomaisessa kaupankäynnissä samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnistä saamaa voittoa.

(72)

CCCME:n väite, jonka mukaan komission olisi pitänyt valita erilaisia myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä voitto muilta yrityksiltä, jotka eivät valmistaneet kyseistä tuotelajia, ja laskea niistä jonkinlainen keskiarvo, hylättiin näin ollen.

(73)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME pyysi komissiota vahvistamaan, että intialaisten tuottajien tuotantokustannuksiin ei ollut sisällytetty välillisiä veroja, ne eivät vaikuttaneet kannattavuuden määrittämiseen eikä niitä sisällytetty kotimarkkinahintoihin, joita käytettiin normaaliarvon määrittämiseen.

(74)

Komissio vahvisti, että normaaliarvon määrittämiseen käytetyt hinnat ja kustannukset eivät sisältäneet välillisiä veroja ja että välillisillä veroilla ei ollut mitään vaikutusta kannattavuuden määrittämiseen.

(75)

Koska vientihinnasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89 kappale voidaan vahvistaa.

(76)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että normaaliarvoa olisi oikaistava perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti sen huomioon ottamiseksi, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät vastanneet tarkasteltavana olevan tuotteen suunnittelusta. Suunnittelusta vastasi etuyhteydessä oleva tuoja.

(77)

Koska otokseen valitut intialaiset tuottajat vastasivat kotimarkkinoillaan myydyn samankaltaisen tuotteen suunnittelusta, komissio hyväksyi tämän väitteen. Oikaisun suhteellinen määrä laskettiin otokseen valittujen unionin tuottajien merkityksellisten tietojen perusteella.

(78)

CCCME katsoi, että välillisten verojen oikaisu oli laitonta eikä sitä mainita väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 91 kappaleessa 2 artiklan 10 nojalla tehtyjen oikaisujen osalta. CCCME väitti, että alv:n osittaista palautusta koskeva oikaisu perustuu komission arviointiin siitä, että Kiina ei ole markkinatalousmaa.

(79)

Komissio hylkäsi nämä väitteet. Komissio teki oikaisun 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan nojalla, jotta voitiin ottaa huomioon ero Kiinasta unioniin suuntautuvasta vientimyynnistä kannettavien välillisten verojen (viennistä kannetaan 17 prosentin vero, josta palautetaan 5 prosenttia) ja Intian kotimarkkinamyynnissä kannettavien välillisten verojen (verot on jätetty pois kotimarkkinahinnasta) välillä. Oikaisu ei liity millään tavalla siihen, että Kiinaan sovellettiin vertailumaata koskevaa menetelmää. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 91 kappaleessa jätetään virheellisesti mainitsematta tämä oikaisu. Oikaisusta ilmoitettiin kuitenkin alustavissa päätelmissä, jotka toimitettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille. Yksikään niistä ei esittänyt huomautuksia tästä oikaisusta.

(80)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME toisti vastustavansa sitä, että komissio käytti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohtaa varmistaakseen Kiinan vientihinnan ja Intian normaaliarvon vertailukelpoisuuden. CCCME väitti, että koska viennin alv-järjestelmä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi Kiina ei ole markkinatalousmaa, sitä ei voida käyttää oikaisun tekemiseen hintavertailua varten. Tämä väite hylättiin. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa edellytetään, että komissio löytää vaihtoehtoisen tavan määrittää normaaliarvo, jos maa ei ole markkinatalousmaa ja jos yritys ei pyydä markkinatalouskohtelua. Sen jälkeen kun normaaliarvo on määritetty, komission on varmistettava oikeudenmukainen ja kohtuullinen vertailu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan säännösten mukaisesti.

(81)

Kuten 79 kappaleessa todetaan, Kiinasta vietäviin valurautatuotteisiin sovelletaan osittain palautettavaa vientiarvonlisäveroa, kun taas Intian kotimarkkinamyynnistä palautetaan kaikki verot. Sen vuoksi oikeudenmukaisen vertailun varmistamiseksi ja vakiintuneen oikeuskäytännön (3) mukaisesti komission oli oikaistava normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan nojalla, kuten se oli tehnyt perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan säännösten nojalla muidenkin sellaisten erojen osalta, jotka vaikuttavat vertailukelpoisuuteen.

(82)

Jos kiinalaiselle yritykselle olisi myönnetty markkinatalouskohtelu, olisi sovellettu samaa oikaisua normaaliarvoon, koska veroissa olisi ollut edelleen sama ero.

(83)

CCCME ja kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät, että komission pitäisi ilmoittaa tarkemmin syistä, joiden vuoksi käytettiin lyhyempää tuotevalvontakoodia yksilöimään eri tuotelajit laskelmissa, ja tämän vaikutuksista tasapuoliseen vertailuun.

(84)

Komissio huomauttaa, että se on noudattanut velvoitettaan taata tasapuolinen vertailu ja että lyhyempi tuotevalvontakoodi mahdollisti viennin kokonaismäärän vertaamisen samankaltaisen tuotteen niihin lajeihin, jotka lähimmin muistuttavat vietyjä tuotelajeja, ottaen huomioon niiden fyysiset perusominaisuudet. Komissio ei todennut mitään eroja lyhyemmässä tuotevalvontakoodissa pois jätettyjen tuotteen ominaisuuksien markkina-arvossa. Yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei esittänyt perusteltua pyyntöä oikaisun tekemiseksi fyysisten ominaisuuksien erojen perusteella.

(85)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME ja kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät edelleen, että komissio ei varmistanut hintojen vertailukelpoisuutta. CCCME väitti, että komission pitäisi tehdä oikaisuja tuotteiden erojen osalta riippumatta siitä, tulevatko ne esiin alkuperäisen tuotevalvontakoodin ominaisuuksissa. CCCME väitti, että se ei ole saanut tietoonsa intialaisten tuottajien myymän tuotteen teknisiä ominaisuuksia ja että intialaisten tuottajien tuottaman tuotteen täyden tuotevalvontakoodin paljastaminen ei riitä.

(86)

Komissio hylkäsi nämä väitteet. Komissio muistuttaa, että se asetti kesäkuussa 2017 kaikkien asianomaisten osapuolten saataville vertailumaassa valmistettujen tuotteiden luokituksen alkuperäisen tuotevalvontakoodin 15:n teknisen ominaisuuden perusteella. Intialaisilla tuottajilla ei ollut tuoteluetteloita, eikä komissiolla ollut muita teknisen tiedon lähteitä, jotka eivät olisi olleet luottamuksellisia tai joista olisi voitu esittää merkityksellinen tiivistelmä muiden asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi.

(87)

Intialaisten tuottajien valmistaman tuotteen 15 ominaisuutta alkuperäisessä tuotevalvontakoodissa olivat täysin CCCME:n tiedossa, mutta se ei esittänyt mitään erityisiä väitteitä siitä, minkälaisia oikaisuja olisi tehtävä tuotevalvontakoodin ulkopuolella tai sisällä. Komissio ei myöskään havainnut tarvetta tällaiseen oikaisuun tarkastuskäyntiensä aikana. On syytä huomata, että CCCME itse korosti 22 päivänä joulukuuta 2016 vertailumaan valintaa koskevissa huomautuksissaan, että ”jos käytettäisiin Intiaa, voitaisiin puuttua vastaavia tuotelajeja koskevaan ongelmaan, koska tiedot olisivat edustavampia […]. Jos käytettäisiin Intiaa vertailumaana, lähdetiedot olisivat merkittävästi laajemmat ja näin ollen on paljon todennäköisempää, että komissiolla on riittävästi tietoja vastaavien tuotelajien löytämiseksi”. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(88)

CCCME katsoi, että komission olisi tehtävä oikaisuja intialaisten tuottajien tuotantokustannuksiin väitettyjen epäselvyyksien vuoksi, jotka johtuivat pallografiittivaluraudasta valmistettujen tuotteiden vähäisestä tuotantomäärästä. CCCME ei toimittanut mitään näyttöä väitteensä tueksi.

(89)

Koska pallografiittivaluraudasta valmistettujen tuotteiden myynnin Intiassa todettiin olevan edustavaa, komissio ei pitänyt tällaista oikaisua perusteltuna. Koska väitteen tueksi ei myöskään esitetty näyttöä, se oli hylättävä.

(90)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME toisti tämän väitteen ja totesi, että se oli selittänyt komissiolle, että väitettyjen epäselvyyksien johdosta tuotantokustannukset olivat kohtuuttoman korkeat. CCCME lisäsi, että koska päätelmistä ilmoittavassa asiakirjassa ei ollut tietoja intialaisiin tuottajiin liittyvistä kustannuksista, se ei kyennyt tekemään perusteltua pyyntöä oikaisua varten.

(91)

Komissio ei saanut tarkempia selityksiä tästä väitteestä. Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa CCCME totesi, että ”tuotantoon saattaa liittyä epäselvyyksiä tai eri kustannustekijöiden liioittelua, minkä vuoksi tuotannon yksikkökustannukset ovat virheellisen korkeat”. CCCME ei selittänyt tarkemmin tai lainkaan, mihin tuotantokustannuksiin tämä vaikutti, mitä vertailuarvoa olisi käytettävä väitetyn epäselvyyden määrittämiseksi ja miten oikaisu olisi laskettava.

(92)

Komissio ei ole samaa mieltä siitä, että oikaisupyyntöä ei voitu esittää, koska intialaisten tuottajien tuotantokustannuksia ei paljastettu.

(93)

Intialaisten tuottajien kustannustiedot ovat luottamuksellisia eikä niitä voitu esittää tiivistettynä muiden osapuolten tarkasteltavaksi siten, että se olisi ollut merkityksellistä CCCME esittämää tarkoitusta varten ja että olisi suojattu intialaisten tuottajien liiketoiminnan kannalta arkaluonteisia tietoja.

(94)

Tuotantoprosessit Intiassa ja Kiinassa ovat hyvin samankaltaiset. Tämä vahvistettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79 kappaleessa ja CCCME:n 22 päivänä joulukuuta 2016 toimittamissa huomautuksissa, jotka koskivat Intian valintaa vertailumaaksi. CCCME totesi, että ”suurin osa kiinalaisista tuottajista on pieniä valimoita ja tuotantoprosessi ei ole automatisoitu vaan enemmänkin manuaalinen”. Se myös huomautti, että ”on yleisesti tiedossa, että Intia ja Kiina ovat samanlaisia kehitystasoltaan ja kooltaan” ja muiden kustannuksiin ja hintoihin vaikuttavien tekijöiden osalta, että Kiina ja Intia ”ovat keskenään enemmän samanlaisia kuin Kiina ja mikään muu maa”. Näin ollen CCCME, joka väitteensä mukaan edustaa suurta määrää kaiken kokoisia kiinalaisia tuottajia, olisi voinut esittää pyyntönsä eikä se olisi tarvinnut intialaisten tuottajien luottamuksellisia tietoja. Tuotannonalaa koskevan oman tietämyksensä perusteella sen olisi pitänyt kyetä täsmentämään valmistustavat ja tuotantosuhteet, jotka johtavat väitetysti kohtuuttomiin tuotannon yksikkökustannuksiin, ja perustelemaan pyydetty oikaisu.

(95)

Määrittäessään normaaliarvoa vertailumaassa komissio ei havainnut mitään tekijöitä, jotka olisivat oikeuttaneet oikaisun intialaisten tuottajien tuotantokustannuksiin. Kun otetaan huomioon, että intialaisten tuottajien myyntimäärän oli havaittu olevan edustava ja että CCCME ei esittänyt täsmällistä ja perusteltua pyyntöä, komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan intialaisten tuottajien tuotantokustannuksia olisi oikaistava.

(96)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio oli oikaissut sen vientihintoja luottokustannusten osalta perusteettomasti, koska sille ei aiheutunut tällaisia kustannuksia.

(97)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Hintojen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi kaikkien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien, jotka antoivat maksuaikaa asiakkailleen, vientihintaan sovellettiin luottokustannuksia koskevia oikaisuja, koska myönnetty luotto on tekijä, joka otetaan huomioon veloitettuja hintoja määritettäessä. Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan todettiin myöntävän luottoa asiakkailleen, minkä vuoksi luottokustannusten perusteella tehty oikaisu oli perusteltu, vaikka yritys ei lainannutkaan rahaa kattaakseen lähetyksen ja asiakkaan maksun välisen ajan.

(98)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME totesi, että komission olisi tehtävä oikaisu normaaliarvoon, kun se perustuu hintoihin, jotta voidaan ottaa huomioon välilliset verot, jotka kohdistuvat samankaltaiseen tuotteeseen sisällytettyihin materiaaleihin.

(99)

Kun kuitenkin otetaan huomioon, että samankaltaiseen tuotteeseen sisällytettyihin materiaaleihin ei sisältynyt tuontimaksuja tai palauttamattomia veroja, CCCME:n ehdotus, jonka mukaan tämän pitäisi johtaa hinnan oikaisuun, ei ollut merkityksellinen.

(100)

Kuten edellä olevissa kappaleissa esitetään, komissio otti huomioon tietyt asianomaisten osapuolten esittämät huomautukset ja laski kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin uudelleen.

(101)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

Taulukko 1

Lopulliset polkumyyntimarginaalit

(102)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio ei saanut muita Intiaa koskevia huomautuksia.

(103)

Sen vuoksi komissio vahvisti alustavat päätelmänsä, joiden mukaan otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät eivät harjoittaneet polkumyyntiä.

(104)

Komissio siis vahvisti, etteivät perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaiset otoksen ulkopuoliset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat harjoittaneet polkumyyntiä eivätkä mitkään muutkaan intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat, koska yhteistyössä toimineiden intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien vienti muodosti erittäin suuren osan (noin 85 %) Intian kokonaisviennistä unioniin.

(105)

Koska unionin tuotannonalasta ja tuotannosta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108–111 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(106)

Koska unionin kulutuksesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112–114 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(107)

CCCME toisti 23 päivänä tammikuuta 2017 esittämänsä huolen tarkasteltavana olevan tuotteen tuontitietojen luotettavuudesta. Se kyseenalaisti menetelmän, jota valituksen tekijät olivat käyttäneet saadakseen pelkästään tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat tuontitiedot käyttämällä oikaistuja Eurostatin tietoja ja jonka komissio oli hyväksynyt, ja väitti, että komission olisi tarkasteltava vahinkoa objektiivisin perustein käyttämällä asiaa tukevaa näyttöä eikä valituksen tekijöiden esittämiä perusteettomia olettamuksia. CCCME väitti vielä, että on komission vastuulla hankkia luotettavia tuontitietoja.

(108)

Tukeakseen väitettään, jonka mukaan komission käyttämät tuontitiedot eivät olleet luotettavia eikä niitä voitu pitää asiaa tukevana näyttönä, CCCME toimitti 6 päivänä marraskuuta 2017 ensimmäistä kertaa Kiinasta viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen määrää koskevia lukuja, jotka sen mukaan perustuivat tarkasteltavana olevaa tuotetta koskeviin Kiinan tulli- ja vientitilastoihin ja jotka se keräsi liiketoimikohtaisesti ja luottamuksellisesti. CCCME väitti vielä, että se kykeni yksilöimään tuotteen kuvauksesta ne tuotteet, jotka eivät olleet tarkasteltavana olevia tuotteita, minkä vuoksi se kykeni laskemaan Kiinasta viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen tosiasiallisen määrän.

(109)

Komissio huomautti, että CCCME oli itse laskenut tarkasteltavana olevan tuotteen vientimäärän liiketoimikohtaisesti Kiinan tullitietojen perusteella ja jättänyt pois tiettyjä tuotteen kuvauksia. Komissio tarkasteli CCCME:n toimittamia vientitietoja ja totesi, että tiedot eivät muuttaneet sen päätelmiä markkinaosuuden, tuontimäärän ja unionin kulutuksen suuntauksista tarkastelujaksolla. Komissio huomautti, että CCCME ei toimittanut mitään näyttöä tiedon keruunsa kattavuudesta ja tarkkuudesta. Komissio huomautti myös, että CCCME ei täsmentänyt, mitä sellaista Kiinan tulliviranomaisten virallista tietokantaa se oli käyttänyt, joka mahdollisti tietojen liiketoimikohtaisen keruun ja tuotteen kuvauksen yksilöinnin. Lopuksi komissio vielä huomautti, että Kiinan vientitilastot eivät välttämättä ole täysin samat kuin Eurostatin keräämät tuontitilastot, mikä johtuu toimitusajasta Kiinasta tapahtuvan viennin ja unioniin tulevan tuonnin välillä. Komissio analysoi CCCME:n toimittamia vientitietoja ja totesi, että tiedot eivät muuttaneet sen päätelmiä markkinaosuuden, tuontimäärän ja unionin kulutuksen suuntauksista tarkastelujaksolla. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan sen käyttämät tuontitiedot olivat epäluotettavia.

(110)

Komissio huomauttaa, että menetelmä, jota valituksen tekijät käyttivät saadakseen tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat tuontitiedot tarkastelujaksolta, perustui Eurostatin tietoihin. Menetelmä sisälsi vuoden 2013 osalta kokonaan CN-koodit 7325 10 50 ja 7325 10 92, 30 prosenttia CN-koodista 7325 10 99 sekä CN-koodin 7325 99 10, josta vähennettiin kiinteä määrä. CN-koodien muutoksen jälkeen valituksen tekijät käyttivät vuoden 2014 osalta tutkimusajanjaksoon asti 60:tä prosenttia CN-koodista 7325 10 00 Kiinasta tulevan tuonnin osalta sekä CN-koodia 7325 99 10, josta vähennettiin kiinteä määrä.

(111)

Koska komission tiedossa ei ollut muuta tietolähdettä, josta saataisiin tarkemmin tarkasteltavana olevan tuotteen tuontitiedot, se piti Eurostatin tietoihin perustuvaa menetelmää asianmukaisimpana. Sen vuoksi se hylkäsi CCCME:n väitteen.

(112)

Sekä FCI että CCCME katsoivat, että Kiinasta tulevan tuonnin arviointiin käytettyyn menetelmään sisällytettiin virheellisesti kaikki CN-koodin 7325 99 10 mukaisesti tuodut tuotteet, joista vähennettiin kiinteä määrä valituksen tekijöiden ehdotuksen mukaisesti, koska tätä koodia ei tyypillisesti käytetty tarkasteltavana olevan tuotteen osalta ennen polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa vuonna 2005, eivätkä valituksen tekijät ole toimittaneet näyttöä siitä, että kyseistä CN-koodia olisi käytetty tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin vuoden 2009 jälkeen. Sen vuoksi FCI pyysi tämän CN-koodin poisjättöä tai tietyn osuuden käyttöä tämän CN-koodin osalta tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärää laskettaessa.

(113)

Komissio huomauttaa, että analysoitaessa tämän CN-koodin mukaisesti tapahtunutta tuontia väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotosta lokakuun 2017 alkuun havaittiin, että Kiinasta tuotiin merkittävä 6 796 tonnin määrä Taric-koodilla 7325991051, joka viittaa yksinomaisesti tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Sen vuoksi on selvää, että tarkasteltavana olevaa tuotetta tuodaan myös CN-koodilla 7325 99 10. Komissiolla ei kuitenkaan ollut mitään näyttöä siitä, että muiden tähän CN-koodiin kuuluvien tuotteiden tuonti olisi noudatellut samaa suuntausta kuin tarkasteltavana oleva tuote vuoden 2005 jälkeen. Sen vuoksi prosenttiosuuden soveltaminen tarkastelujaksoon antaisi epäluotettavan kuvan.

(114)

Näin ollen komissio päätti olla oikaisematta Kiinasta tulevan tuonnin määrää. Komissio huomautti lisäksi, että vaikka tämä CN-koodi jätettäisiinkin pois analyysistä, tuontimäärä osoittaisi edelleen vastaavaa markkinaosuuden kasvua tarkastelujaksolla.

(115)

CCCME totesi, että valituksen tekijät ja komissio eivät olleet selittäneet CN-koodiin 7325 10 99 kuuluvan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärän arvioitua prosenttiosuutta eivätkä syytä siihen, että koodiin 7325 10 99 kuuluvan tuontimäärän prosenttiosuus oli ollut vakaa tarkastelujaksolla.

(116)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 122 kappaleessa todettiin, komissio käytti tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta tulevan tuontimäärän määrittämiseen valituksen tekijöiden ehdottamaa menetelmää, koska se piti sitä luotettavana ja puolueettomana. Mikään osapuoli ei ehdottanut muuta luotettavampaa menetelmää. Jättäessään koururitilät määritelmän ulkopuolelle komissio käytti otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjakson aikaista koururitilöiden keskimääräistä myyntiä, joka oli 10 prosenttia kokonaistuonnista. Tätä prosenttiosuutta on käytetty tarkastelujakson osalta. Koska CCCME ei toimittanut vaihtoehtoisia tietoja Kiinasta tulevien koururitilöiden tuontimäärästä, väite hylättiin.

(117)

FCI katsoi, että tässä tapauksessa ei voida vahvistaa tuonnin merkittävää kasvua, koska kun tarkastellaan kaikkia vuosia sen jälkeen, kun polkumyyntitoimenpiteet päättyivät vuonna 2010, tuonti kasvoi vain vuosien 2013 ja 2014 välillä, ja vaikka tuonti tutkimusajanjaksolla ylitti vuoden 2013 tasot, se oli selvästi alle vuosien 2010 ja 2011 tasojen.

(118)

Komissio piti tarkastelujaksoa kohtuullisena ja normaalin komission käytännön mukaisena tarkasteltaessa vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavia kehityssuuntauksia. Sen vuoksi se ei ottanut huomioon edeltäviä vuosia, kuten FCI ehdotti.

(119)

Hinnan alittavuuden osalta FCI katsoi, että alustavat laskelmat olivat harhaanjohtavia, koska niissä verrattiin kiinalaisten valimojen unionissa oleville tuojille myymien tuotteiden hintoja unionin tuotannonalan loppuasiakkaille myymien tuotteiden hintoihin eikä otettu huomioon etuyhteydettömille tuojille aiheutuneita menoja. Tällaisiin menoihin sisältyvät t&k-kustannukset, mallien ja prototyyppien tekemisestä aiheutuvat kustannukset, sertifiointikustannukset, hyväksyntäkustannukset, laatu- ja vaatimustenmukaisuustarkastukset, varastokustannukset ja myyntikustannukset.

(120)

Komissio tarkasti nämä tiedot ja päätti oikaista hinnan alittavuuden marginaaleja näiden kustannusten osalta. Unionin tuotannonalan noudettuna lähettäjältä -hintoja oikaistiin alaspäin otokseen valittujen unionin tuottajien painotetuilla keskimääräisillä t&k-kustannuksilla, jotka kattoivat kaikki edeltävässä kappaleessa mainitut merkitykselliset kustannukset. Oikaisu oli 2,2 prosenttia otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta.

(121)

Tuontihintaan tehtiin lisäksi tuontikustannusten perusteella oikaisu, jonka suuruus oli noin 33 euroa tonnia kohti, väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen tarkastettujen kahden etuyhteydettömän tuojan tietojen perusteella.

(122)

CCCME pyysi tarkempia tietoja hinnan alittavuuden marginaaleista kutakin otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa kohti. Vahingon määrittämistä varten polkumyyntituonnin vaikutusta hintoihin analysoidaan yhtenä vahinkoindikaattorina ja perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että hinnan alittavuuden on oltava merkittävä. Tässä tapauksessa hinnan alittavuutta, joka oli 31,6–39,2 prosenttia, voidaan pitää merkittävänä. Tällaisen päätelmän osalta ei ole tarpeen, että jokainen liiketoimi osoittaa hinnan alittavuutta. Näin on siksi, että polkumyyntituonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioidaan kokonaisuutena, mihin sisältyy polkumyyntituonnin hintojen alittavuus. Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien hinnan alittavuuden marginaalit ovat seuraavat:

Taulukko 2

Hinnan alittavuuden marginaalit

(123)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijät vastustivat menetelmää, jota komissio käytti oikaistessaan niiden noudettuna lähettäjältä -hintoja alaspäin sen sijaan, että se olisi oikaissut tuontihintoja ylöspäin, sillä suurin osa t&k-kustannuksista ei tule lainkaan tuojien kannettavaksi vaan ne aiheutuvat Kiinassa oleville tuottajille. Valituksen tekijät katsoivat myös, että tuonnin jälkeiset kustannukset olivat liian korkeat ja niihin saattaa sisältyä koururitilöiden tuontiin liittyviä kustannuksia ja virheellinen 2,7 prosentin tuontitulli (1,7 prosentin sijaan) kaikkien pallografiittivaluraudasta valmistettujen tuotteiden osalta.

(124)

Hinnan alittavuuden marginaalin ja vahingon korjaavan tason oikaiseminen t&k-kustannusten huomioon ottamiseksi perustui otokseen valittujen unionin tuottajien tarkistettuihin tietoihin sekä etuyhteydettömien tuojien toimitiloihin tehtyjen tarkastuskäyntien aikana esitettyyn näyttöön, jonka mukaan niille aiheutuu tällaisia kustannuksia tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannosta Kiinassa. Koska valituksen tekijät eivät toimittaneet näyttöä, joka olisi tukenut niiden väitettä siitä, että etuyhteydettömille tuojille ei aiheudu tällaisia kustannuksia, komissio hylkäsi niiden väitteen.

(125)

Tuonnin jälkeiset kustannukset on laskettu kahden otokseen valitun etuyhteydettömän tuojan tarkastettujen tietojen perusteella. Nämä tiedot koskivat yksinomaisesti tarkasteltavana olevaa tuotetta, joten määritelmän ulkopuolelle jätetyt tuotteet (esim. koururitilät) eivät sisältyneet niihin. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(126)

Tuontitullien oikaisun osalta komissio käytti pallografiittivaluraudasta valmistettujen tuotteiden tuontiin sovellettavaa tullia. Se ei ottanut huomioon mahdollisia virheellisiä ilmoituksia, jotka on tehty, jotta vältettäisiin oikeantasoisten tuontitullien maksaminen. Sen vuoksi myös tämä väite hylättiin.

(127)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen FCI toimitti tulokset Italian julkisten elinten kahdesta hiljattaisesta tarjouskilpailusta, jotka voittivat unionin tuottajat (niiden jälleenmyyjä), jotka tarjosivat samankaltaisesta tuotteesta alemman hinnan kuin tarkasteltavana olevan tuotteen etuyhteydettömät tuojat; hinta oli paljon alempi kuin valituksen tekijöiden ilmoittama ja väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetty hinta.

(128)

Komissio huomauttaa, että tällainen tuore yksittäistä tapahtumaa koskeva näyttö ei ole riittävä, jotta voitaisiin päätellä, että tutkimusajanjaksoa koskevia tarkastettuja tietoja olisi pidettävä epäluotettavina. Näiden tarjousten tuotevalikoima poikkeaa lisäksi keskimääräisestä tuotannon tuotevalikoimasta ja sitä vastaavista tuotantokustannuksista. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(129)

Koska Kiinasta tulevasta tuonnista ei esitetty muita huomautuksia ja ottaen huomioon hinnan alittavuutta koskeviin laskelmiin tehdyt tarkistukset (ks. 119–122 kappale), komissio vahvisti kaikki muut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 115–128 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(130)

CCCME huomautti, että komissio perusti makrotaloudellisten tietojen analyysinsä tosiasiallisiin tietoihin valituksen tekijöiden ja valitusta tukevien tahojen osalta ja valituksen tekijöiden toimittamiin arvioihin muun unionin tuotannonalan osalta. Se väitti, että näitä arvioita ei voida pitää asiaa tukevana näyttönä, koska niiden määriä ja lähteitä ei ole paljastettu asianomaisille osapuolille. Päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME toisti väitteensä.

(131)

Komissio korosti, että se ei analyysissään erotellut unionin tuotannonalaa valituksen tekijöihin ja muihin, ja huomautti, että se oli pyytänyt makrotaloudellisia tietoja unionin tuotannonalalta ja asettanut nämä tiedot, joita se käytti tutkimuksessaan, saataville asiakirja-aineistoon asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 32 kappaleessa todetaan, se oli myös tarkastanut paikan päällä valituksen tekijöiden toimitiloissa lähteet ja prosessin, jolla nämä kokosivat muuta unionin tuotannonalaa koskevat tiedot. Otokseen valituilta yrityksiltä saadut tarkastetut tiedot kattoivat merkittävän osan kaikista makrotaloudellisista tiedoista eli 48 prosenttia unionin tuotannonalan kokonaistuotantomäärästä ja 43 prosenttia kokonaismyynnistä. Sen vuoksi komissio hylkäsi CCCME:n väitteen.

(132)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen FCI väitti, että komissio on epäjohdonmukainen, koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 132 kappaleessa todetaan, että komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit, jotka liittyivät kaikkiin unionin tuottajiin. Edellä 131 kappaleessa kuitenkin todetaan, että makrotaloudelliset tiedot perustuvat tarkastettuihin tietoihin, jotka on saatu otokseen valituilta yrityksiltä, joiden osuus unionin tuotannonalan tuotannon kokonaismäärästä on 48 prosenttia ja kokonaismyynnistä 43 prosenttia. Tiedot, jotka kattavat alle 50 prosenttia kokonaistuotannosta, eivät selvästikään ole koko unionin tuotannonalaa edustavia. Edellä esitetyn perusteella komission päätelmät, jotka koskevat makrotaloudellisia indikaattoreita, perustuvat osittaisiin ja harhaanjohtaviin tietoihin, joiden perusteella ei ole mahdollista tehdä asianmukaista arviointia unionin tuotannonalan yleisestä tilanteesta.

(133)

Komissio huomauttaa, että se on tarkastanut koko unionin tuotannonalaa koskevat makrotaloudelliset tiedot valituksen tekijöiden toimitiloihin tehdyssä tarkastuksessa. Tämän lisäksi komissio on tarkastanut perusteellisesti otokseen valitut yritykset, jotka kattavat suuren osan unionin tuotannonalan tuotantomäärästä. Näin ollen makrotaloudelliset tiedot eivät perustu yksinomaisesti otokseen valittuihin yrityksiin.

(134)

Lisäksi FCI väitti, että makrotaloudellisia indikaattoreita koskevat tiedot ovat ongelmallisia, minkä osoittaa se, että komission oli todennettava tietojen alkuperäiset lähteet valituksen tekijöiden lakimiesten tiloissa useampaan otteeseen. Valituksen tekijät toimittivat makrotaloudellisia indikaattoreita koskevista tiedoista myös eri versioita, joissa oli joka kerran eri luvut. Pelkästään tämä osoittaa, että valituksen tekijöiden menetelmä oli kiistatta puutteellinen.

(135)

FCI huomautti vielä, että tiedot, joihin komission päätelmät perustuvat, ovat vain osittaisia. Tiedot viittaavat vain valituksen tekijöihin ja vain toiseen valituksen tukijaan. Yhteensä tiedot koskevat alle 50:tä prosenttia samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta unionissa.

(136)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijät selvensivät, että ne käyttivät tietojen kokoamisessa yksityiskohtaisia tietoja, jotka oli saatu vahinkoindikaattoreita koskevista kyselyvastauksista, jotka kyseisten yritysten vastuuhenkilöt olivat allekirjoittaneet ja jotka valituksen tekijät ja yksi valitusta tukenut tuottaja olivat toimittaneet ja jotka myöhemmin päivitettiin niin, että ne kattoivat tutkimusajanjakson. Valituksen tekijät arvioivat muita unionin tuottajia koskevat tiedot markkinaseurantatietojen perusteella. Koska joistakin unionin tuottajista ei ollut saatavilla konkreettisia tietoja, valituksen tekijät omaksuivat varovaisen lähestymistavan ja olettivat tarkastelujakson kapasiteetin käyttöasteeksi 100 prosenttia ja käyttivät vakioituja myyntilukuja.

(137)

Sillä, että valituksen tekijät olivat päivittäneet makrotaloudelliset tiedot tutkimuksen aikana, ei ollut mitään vaikutuksia niiden kokoamien lopullisten tietojen luotettavuuteen. Komissio on tarkastanut lopulliset tiedot ja todennut ne luotettaviksi. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän FCI:n väitteen.

(138)

CCCME väitti myös, että komissio ei ollut tehnyt segmentoitua analyysiä jäsenvaltioittain, minkä vuoksi jäsenvaltiot olivat jakautuneet pääasiassa pallografiittivaluraudan tai harmaan valuraudan markkinoihin.

(139)

Komissio viittasi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 199 kappaleeseen, jossa se korostaa, että unionin markkinoissa on kyse yksistä markkinoista ja että pallografiittivaluraudasta tai harmaasta valuraudasta valmistetut tuotteet ovat keskenään vaihdettavissa. Sen vuoksi se hylkäsi CCCME:n väitteen.

(140)

CCCME väitti ensin, että tuontitietoja vuodelta 2013 ei voida verrata myöhempien vuosien ja tutkimusajanjakson tuontitietoihin tarkasteltavana olevan tuotteen tullikoodeihin vuonna 2014 tehtyjen muutosten vuoksi. Toiseksi CCCME väitti, että vertailukelvottomien tietokokonaisuuksien käyttö ei anna komissiolle mahdollisuutta tehdä päätelmiä tuontimäärien kehityksestä. Lopuksi CCCME väitti, että jos komissio olisi analysoinut määrän vaikutukset samaan menetelmään perustuvien tietojen osalta eli vuodesta 2014 tutkimusajanjaksoon asti, se olisi päätellyt, että tuonti ei ollut lisääntynyt.

(141)

Komissio huomauttaa, että vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi kauden, joka ulottui vuodesta 2013 tutkimusajanjaksoon. Tuontisuuntausten analyysiä varten komissio hyväksyi menetelmän, jota valituksen tekijät sovelsivat tarkasteltavana olevan tuotteen tuontitietojen saamiseksi Eurostatin tietoja käyttämällä, ja tarkasti sen ja piti sitä kohtuullisena. Muita tietolähteitä ei ollut saatavilla. Sen vuoksi komissio hylkäsi CCCME:n väitteen.

(142)

FCI ja CCCME katsoivat, että tosiseikat eivät tue väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 139 kappaleessa esitettyä komission päätelmää, koska tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärä Kiinasta väheni vuoden 2014 ja tutkimusajanjakson välillä toisin kuin todetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 139 kappaleessa.

(143)

Komissio hyväksyi tämän. Tuotantomäärän vähentyminen vuoden 2014 ja tutkimusajanjakson välillä johtui pääasiassa kulutuksen vähenemisestä (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 113 kappaleessa oleva taulukko 3). Vaikka kulutus väheni tarkastelujaksolla 8 prosenttia, Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin määrä kuitenkin lisääntyi 16 prosenttia ja unionin tuotannonalan tuotantomäärä väheni 4 prosenttia.

(144)

FCI totesi, että valituksen tekijät laskivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 137 kappaleessa olevassa taulukossa 6 esitetyn kapasiteetin käyttöasteen kolmen työvuoron perusteella. FCI:n mukaan valurautatuotteiden markkinoilla on yleisesti tiedossa, että valimon tilanne on hyvä, jos siellä työskennellään kahdessa vuorossa, kun taas kolmas tuotantovuoro on kallis ja sen tuotantokapasiteetti on alempi.

(145)

FCI:n väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä, eikä sen väite estä kolmannen vuoron mahdollisuutta. Komissio huomautti myös, että vaikka kapasiteetin käyttöaste laskettaisiin kahden työvuoron perusteella, suuntaus olisi sama kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 6 esitetään, ja jäljellä olisi edelleen merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia. Olettaen, että tuotanto pysyy vakaana kaikkien työvuorojen aikana, kahteen työvuoroon perustuva kapasiteetin käyttöaste olisi noin 80 prosenttia.

(146)

Koska tuotannosta, tuotantokapasiteetista ja kapasiteetin käyttöasteesta ei esitetty muita huomautuksia ja ottaen huomioon väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 139 kappaleen oikaisun (ks. 142 ja 143 kappale), komissio vahvisti kaikki muut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 137–142 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(147)

FCI ja CCCME katsoivat, että tosiseikat eivät tue väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145 kappaleessa esitettyä päätelmää, koska tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärä Kiinasta väheni vuoden 2014 ja tutkimusajanjakson välillä toisin kuin todetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145 kappaleessa.

(148)

Komissio hyväksyy, että viittaus väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145 kappaleessa tuonnin lisääntymiseen vuoden 2014 ja tutkimusajanjakson välillä on virheellinen, ja toteaa, että myyntimäärä väheni koko tarkastelujakson aikana ja sen voidaan näin ollen katsoa johtuneen kulutuksen vähenemisestä, kuten esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 113 kappaleessa olevassa taulukossa 3, sekä Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin lisääntymisestä koko tarkastelujakson ajan. Vaikka kulutus väheni tarkastelujaksolla 8 prosenttia, Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin määrä kuitenkin lisääntyi 16 prosenttia, mikä johti sen markkinaosuuden kasvuun merkittävästi eli 26 prosentilla.

(149)

Koska myyntimäärästä ja markkinaosuudesta ei esitetty muita huomautuksia ja ottaen huomioon väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145 kappaleen oikaisun (ks. 147 ja 148 kappale), komissio vahvisti kaikki muut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143–146 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(150)

Koska kasvusta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 147 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(151)

FCI katsoi, että tosiseikat eivät tue väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 149 kappaleessa esitettyä päätelmää, koska alentunutta työllisyyttä ei voida yhdistää Kiinasta tulevan tuonnin lisääntyneeseen määrään, sillä ainoana vuotena, jona tuonti lisääntyi (vuodesta 2013 vuoteen 2014), myös unionin tuotannonalan työllisyys lisääntyi. Niinä vuosina, joina työllisyys väheni, myös tuonti Kiinasta väheni.

(152)

Komissio huomautti, että koko tarkastelujakson aikainen suuntaus osoittaa työntekijöiden määrän vähenemistä, mikä johtui pääasiassa vähentyneestä tuotannosta. Vähentynyt tuotanto puolestaan johtui vähentyneestä myynnistä unionissa, koska kysyntä väheni ja polkumyyntituonti lisääntyi tarkastelujakson aikana. Näiden tapahtumien järjestys tulee esiin, kun tehdään koko tarkastelujaksoa koskeva analyysi eikä verrata pelkästään vuosittaista kehitystä. Näin ollen FCI:n väitettä ei voida hyväksyä.

(153)

FCI totesi, että työllisyys- ja tuottavuustasot eivät tue päätelmää aineellisesta vahingosta. Työllisyystasot olivat kohtuullisen vakaat, etenkin kun otetaan huomioon, että neljä yritystä lopetti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannon tarkastelujaksolla. Tuottavuustasot kohosivat.

(154)

Komissio huomauttaa, että työllisyyden vähenemisen voidaan katsoa johtuvan myös unionin tuotannonalan pyrkimyksistä vähentää tuotantokustannuksia ja parantaa tehokkuutta, kun Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti lisäsi kilpailua. Tehokkuuden parantamiseen tähtäävillä toimilla onnistuttiin lisäämään tuottavuutta 3 prosenttia. Näin ollen FCI:n väite hylättiin.

(155)

Koska työllisyydestä ja tuottavuudesta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 149 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(156)

FCI totesi, että unionin tuotannonalan tilanne tutkimusajanjaksolla on samanlainen kuin tilanne silloin, kun Kiinasta peräisin olevia tiettyjä valurautatavaroita koskevat toimenpiteet kumottiin vuonna 2011, koska rakennusteollisuus ei ole vielä elpynyt talouskriisistä ja useat unionin jäsenvaltiot ovat supistaneet merkittävästi infrastruktuurihankkeiden budjetteja.

(157)

FCI viittaa kuitenkin Eurostatin tilastoihin, jotka eivät tue näitä väitteitä. Talo- ja maarakennussektorin tuotantotilastot osoittavat kasvua tarkastelujaksolla. Valurautatavaroiden unionin kulutus ei hyötynyt tästä kasvusta, kuten käy ilmi väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa olevasta taulukosta 3. Sen vuoksi komissio ei hyväksy tätä toteamusta. Näin ollen FCI:n väite on hylättävä.

(158)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen FCI totesi, että 157 kappaleessa päätellään virheellisesti, että talo- ja maarakennussektorin tilastot osoittavat kasvua sen jälkeen, kun polkumyyntitoimenpiteet kumottiin vuonna 2011. Kun tarkastellaan rakennusteollisuuden kehitystä toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen 2010-luvun puolivälissä, FCI väittää, että sektori ei ole vielä elpynyt vuosien 2008–2009 talouskriisistä.

(159)

Komissio huomauttaa, että talo- ja maarakennussektorin kehityssuuntaus on ollut nouseva vuodesta 2013 lähtien, mikä osoittaa hidasta elpymistä aiempaan laskusuuntaukseen nähden. Tämä on ristiriidassa FCI:n väitteen kanssa, jonka mukaan unionin tuotannonalan tämänhetkinen tilanne on sama kuin se oli vuoteen 2011 asti, koska talo- ja maarakennussektori osoitti laskusuuntausta kyseisellä jaksolla. Sen vuoksi väite hylättiin.

(160)

Koska polkumyyntimarginaalin merkittävyydestä ja aiemmasta polkumyynnistä toipumisesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150 ja 151 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(161)

FCI totesi, että myyntihintojen merkittävää alenemista ei voida havaita, jos otetaan huomioon tuotantokustannusten aleneminen, minkä vuoksi myyntihintojen alenemista ei voida pitää osoituksena merkittävästä vahingosta.

(162)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 153 kappaleessa todetaan, otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset myyntihinnat laskivat 5 prosenttia ja samaan aikaan keskimääräiset yksikkökohtaiset tuotantokustannukset alenivat vain 3 prosenttia tarkastelujakson aikana. Koska hinnat alenivat enemmän kuin tuotantokustannukset, väite hylättiin.

(163)

Otokseen valittujen unionin tuottajien työvoimakustannuksista ei esitetty huomautuksia väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(164)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastoista ei esitetty huomautuksia väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(165)

CCCME kyseenalaisti komission päätelmän, jonka mukaan kannattavuus heikkeni asteittain vuodesta 2006 lähtien, ja viittasi vuonna 2010 tehtyyn toimenpiteiden päättymistä koskevaan tarkastelupyyntöön.

(166)

Komissio vahvisti, että otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamien ja asiakirja-aineistossa saatavilla olevien tarkastettujen tietojen perusteella sen päätelmä, joka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 162 kappaleessa, on oikea. Sen vuoksi komissio hylkäsi CCCME:n väitteen.

(167)

Koska mikrotaloudellisista indikaattoreista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152–166 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(168)

CCCME väitti, että komissio ei ollut tutkinut unionin tuottajien tilannetta unionin keski- ja itäosissa eikä näin ollen voinut tehdä päätelmiä koko unionin tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta.

(169)

Komissio hylkäsi tämän väitteen, koska se oli tutkinut koko unionin markkinoita makrotaloudellisten vahinkoindikaattoreiden osalta. Komissio pitää unionin tuottajien otosta riittävän edustavana mikrotaloudellisten indikaattoreiden vahinkoanalyysiä varten ja vahvistaa, että unionin sisällä käydään kauppaa samankaltaisella tuotteella.

(170)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 167–170 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(171)

FCI totesi, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ei tule esiin se seikka, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä ensin kasvoi ja sitten väheni vuodesta 2014 tutkimusajanjaksolle, kun taas unionin myyntimäärä väheni koko tarkastelujakson ajan ja unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi vakaana.

(172)

Komissio huomauttaa, että unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus alenivat tarkastusjaksolla (11 ja 3 prosenttia), mutta Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat 16 ja 26 prosenttia samalla kaudella. Tämä osoittaa selvän yhteyden Kiinasta tulevan tuonnin lisääntymisen ja unionin tuotannonalan markkinoiden pienentymisen välillä. Siksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(173)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen FCI pyysi komissiota selittämään seuraavat toisistaan eroavat suuntaukset: Kiinasta tuleva tuonti väheni 8 prosenttia (ja hinnat kohosivat) vuoden 2014 ja tutkimusajanjakson välillä ja unionin tuotannonalan myynti väheni tälläkin kaudella.

(174)

Unionin tuotannonalan myyntimäärän kannalta tarkasteltuna suuntaus ei ole samanlainen Kiinasta tulevan tuonnin määrän kanssa koko tarkastelujakson ajalta, mutta jos tarkastellaan markkinaosuuksia, suuntaukset ovat samanlaiset. Lisäksi unionin tuotannonalan tuotantomäärä on kehittynyt samansuuntaisesti Kiinasta tulevan tuonnin määrän kanssa, eli kasvua oli vuodesta 2013 vuoteen 2014 ja sen jälkeen laskua. Tämä osoittaa, että unionin tuotannonala seuraili Kiinasta tulevan tuonnin suuntausta. Lisäksi koko tarkastelujakson aikainen suuntaus tukee syy-yhteyden olemassaoloa sekä määrän että markkinaosuuden osalta. Sen vuoksi komissio päätteli, että kiinalaisen tuonnin kasvavan suuntauksen ja unionin tuotannonalaa koskevien vahinkoindikaattoreiden heikkenevän suuntauksen välillä oli ajallinen yhteys.

(175)

FCI totesi, että unionin tuottajien myyntihinnat laskivat jatkuvasti vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välillä silloinkin, kun Kiinasta tulevan tuonnin hinnat kasvoivat 4 prosenttia vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välillä. Nämä kaksi suuntausta eroavat selvästi toisistaan, minkä vuoksi unionin tuottajien myyntihintoihin kohdistuvien vaikutusten ei voida katsoa johtuvan kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelustrategiasta.

(176)

FCI:n mukaan myös se, että unionin tuottajien myynnin kannattavuus ei ole kasvanut, vaikka kiinalaisten tuotteiden hinnat kohosivat, osoittaa selvästi, että tarkastelujaksolla aiheutuneen merkittävän vahingon ei voida katsoa johtuneen Kiinasta tulevasta tuonnista.

(177)

Komissio hylkäsi nämä väitteet, koska Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin hinnat – senkin jälkeen, kun ne kohosivat tarkastelujaksolla – alittivat merkittävästi unionin tuottajien hinnat ja aiheuttivat näin merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(178)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen FCI palasi aiheeseen ja pyysi komissiota selittämään syy-yhteyden siitä huolimatta, että suuntaus oli erilainen vuodesta 2014 lähtien, kun Kiinasta tuleva tuonti väheni (– 8 %) ja kiinalaisten tuotteiden hinnat kohosivat (+ 1 %) ja unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi vakaana (58,8 %).

(179)

Komissio huomauttaa, että normaalien talouden suhdannevaihtelujen vaikutusten välttämiseksi se tarkastelee koko tarkastelujaksoa määrittääkseen jonkin suuntauksen. Lisäksi vaikka unionin kulutuksen suuntaus oli laskeva tarkastelujaksolla, Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi.

(180)

CCCME väitti, että komissio ei varmistanut hintojen vertailtavuutta hintojen alittavuutta koskevassa analyysissä, koska se ei ottanut huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen tiettyjä ominaisuuksia. Se väitti lisäksi, että komissio oli ottanut polkumyyntimarginaalin määrittämisessä huomioon tuotteen eri ominaisuuksia.

(181)

Komissio korosti, että se oli tarkastellut hintavertailussaan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen keskeisiä ominaisuuksia ja varmistanut tarkasteltavana olevan tuotteen ja unionissa tuotetun samankaltaisen tuotteen vertailtavuuden käytettävissä olevien tietojen perusteella. Näin ollen CCCME:n väite hylättiin.

(182)

CCCME väitti, että sillä tai kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla ei ollut mahdollisuutta yksilöidä vietyjen kiinalaisten tuotteiden ja unionin tuottajien myymien tuotteiden välisiä eroja, jotka vaikuttavat hintojen vertailtavuuteen, ja pyytää oikaisuja hintojen alittavuuden määrittämiseen.

(183)

Komissio huomautti, että se ilmoitti hinnan alittavuutta koskevista laskelmista ja käytetystä menetelmästä kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, ja vahvisti, että se oli varmistanut tutkimuksen kohteena olevan tuotteen keskeisten ominaisuuksien perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen ja unionissa tuotetun ja myydyn samankaltaisen tuotteen vertailukelpoisuuden. Mitään tarvetta fyysisten ominaisuuksien erojen perusteella tehtävää erityistä oikaisua varten ei ollut osoitettu. Näin ollen CCCME:n väite hylättiin.

(184)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME väitti, että kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla ja sillä ei ollut ollut mahdollisuutta tarkastella komission laskelmia, jotka koskivat otokseen valittujen unionin tuottajien myyntimäärää ja -arvoa tuotevalvontakoodeittain, minkä vuoksi se ei voinut arvioida, oliko tältä osin tehty virheitä. Sen vuoksi CCCME väitti, että hinnan alittavuutta koskevan analyysin tietopohja on kyseenalainen eikä sitä voida pitää asiaa tukevana näyttönä.

(185)

Komissio huomautti, että CCCME:lle toimitetuissa lopullisissa päätelmissä se selitti syyt, joiden vuoksi näitä tietoja on pidettävä luottamuksellisina. Sen vuoksi se hylkäsi CCCME:n väitteen.

(186)

CCCME väitti, että komissio ei ollut arvioinut hintojen alittavuuden merkitystä suhteessa siihen otokseen valittujen unionin tuottajien kotimarkkinamyynnin osuuteen, jonka osalta ei todettu hinnan alittavuutta, ja tämän vuoksi se kyseenalaisti komission puolueettomuuden tarkastelussa, joka koski polkumyyntituonnin vaikutuksia unionin tuottajien myyntihintoihin. CCCME toisti väitteensä lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(187)

Komissio vahvisti, että 62,6 prosenttia otokseen valittujen unionin tuottajien kokonaismyynnistä unionissa tapahtui hinnalla, jonka otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntituonnin hinnat alittivat. Komissio havaitsi, että kaikki tuodut tuotelajit olivat verrattavissa otokseen valittujen unionin tuottajien myymiin tuotelajeihin. Lisäksi komissio havaitsi, että kaikkien tuotujen tuotelajien hinnat alittivat otokseen valittujen unionin tuottajien myymien vastaavien tuotelajien myyntihinnat. Näin ollen komissio päätteli, että tämä osoittaa riittävällä tavalla Kiinasta tulevan tuonnin hintojen vahingolliset vaikutukset unionin tuotannonalan myyntiin.

(188)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen FCI toisti, että työllisyyttä ja tuottavuutta koskevat luvut eivät tue päätelmää, jonka mukaan Kiinasta tuleva tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa. Automatisoitujen tuotantolinjojen kasvava tehokkuus edellyttää lisäksi vähemmän tuotantoyksikköjä.

(189)

Komissio huomauttaa, että työllisyyden vähenemisen voidaan katsoa johtuvan tuotantomäärän vähenemisestä, joka johtui Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin kasvavista määristä tarkastelujaksolla, sekä unionin tuotannonalan pyrkimyksistä vähentää tuotantokustannuksia ja parantaa tehokkuutta, kun Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti lisäsi kilpailua. Työllisyyden väheneminen on suurempaa kuin tuottavuuden kasvu, mikä osoittaa Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttamaa vahinkoa.

(190)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 173 ja 174 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(191)

Kuten komissio totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 179 ja 180 kappaleessa, Intiasta tuleva tuonti ei poistanut syy-yhteyttä Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä, eikä sillä voinut olla muuta kuin vähäinen vaikutus unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(192)

CCCME väitti kuitenkin, että Intiasta tuleva tuonti saattaa poistaa syy-yhteyden Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä seuraavista syistä: komissiolla ei ole mitään näyttöön perustuvaa pohjaa päätellä, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat kasvattivat markkinaosuuttaan unionin tuotannonalan kustannuksella, Intian markkinaosuuden kasvu ja unionin markkinaosuuden lasku ovat identtiset, Intiasta vuoden 2014 ja tutkimusajanjakson välillä tulevan tuontimäärän kehitys muistutti enemmän unionin tuotannonalan tuotanto- ja myyntimäärän kuin Kiinasta tulevan tuontimäärän kehitystä ja Intian hintojen alittavuus on suurempi kuin Kiinan hintojen alittavuus, mikä osoittaa, että mahdolliset hintavaikutukset johtuvat todennäköisemmin Intiasta tulevasta tuonnista kuin Kiinasta tulevasta tuonnista.

(193)

CCCME väitti vielä, että komission olisi erotettava toisistaan yksityiskohtaisesti Intiasta tulevan tuonnin eri vaikutukset ja erotettava nämä Kiinasta tulevan tuonnin väitetyistä vahingollisista vaikutuksista tekemällä segmentoitu analyysi jäsenvaltioittain ja erottamalla toisistaan harmaasta valuraudasta valmistetut intialaiset tuotteet ja pallografiittivaluraudasta valmistetut kiinalaiset tuotteet.

(194)

Komissio katsoi, että jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 199 kappaleessa selitetyistä syistä ei ole tarpeen tehdä segmentoitua analyysiä sen tarkastelemiseksi, aiheuttiko Kiinasta tuleva tuonti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(195)

Komissio toteaa, että Intiasta tulevan tuonnin osuuden suhteellinen kasvu unionin markkinoilla on tarkastelujaksolla hieman suurempi kuin Kiinasta tulevan tuonnin, mutta absoluuttisesti tarkasteltuna Intiasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus ovat paljon pienemmät kuin Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus samalla kaudella ja tutkimusajanjakson aikana.

(196)

Komissio huomautti, että absoluuttisten määrien perusteella ei voida päätellä, että unionin tuotannonalan markkinaosuuden supistuminen olisi johtunut pelkästään Intiasta tulevan tuonnin markkinaosuuden kasvusta.

(197)

Komissio huomauttaa vielä, että CCCME:n väite tuontimäärien kehityksestä vuodesta 2014 tutkimusajanjaksolle on ristiriidassa tosiseikkojen kanssa. Tuontimäärät sekä Intiasta että Kiinasta kehittyivät samalla tavalla, kun verrataan unionin tuotannonalan tuotanto- ja myyntimäärien kehitystä.

(198)

Lisäksi komissio totesi Intiasta tulevan tuonnin hintojen alittavuuden ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 179 kappaleessa esitetyn päätelmänsä, jonka mukaan keskimääräiset hintaerot eivät ole merkitseviä, koska Intiasta ja Kiinasta tulevan tuonnin tuotevalikoima on erilainen.

(199)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME väitti, että sillä ei ollut tietoja, joiden perusteella se voisi esittää huomautuksia hintaeroista, jotka komission mukaan olisivat merkitseviä, minkä vuoksi se oli eri mieltä komission päätelmästä.

(200)

Komissio vahvisti, että kun tarkastellaan tuontimäärien, markkinaosuuden ja hintojen kehitystä, Intiasta tuleva tuonti on saattanut vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Ei kuitenkaan voida olettaa, että Intiasta tuleva tuonti oli ainoa syy unionin tuotannonalan heikkenevään tilanteeseen. Jos Intiasta tulevan tuonnin vaikutus poistettaisiin, Kiinasta tulevan tuonnin määrä olisi silti itsessään vahingon syy. Erityisesti voidaan todeta, että tuonnin määrä Kiinasta tutkimusajanjaksolla oli paljon merkittävämpi (yli kolme kertaa niin suuri) kuin Intiasta tulevan tuonnin määrä samalla kaudella.

(201)

Näin ollen komissio päätteli, että Intiasta tuleva tuonti on todennäköisesti osaltaan saattanut vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. Tämä tuonti ei kuitenkaan poistanut syy-yhteyttä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja Kiinasta polkumyynnillä tulleen tuonnin väliltä, koska sen määrä ja markkinaosuus olivat vähäiset. Komissio huomautti lisäksi, että Intiasta tulevan tuonnin mahdollisia vaikutuksia ei ole katsottu Kiinasta tulevan tuonnin vaikutuksiksi, koska alhaisemman tullin säännön täytäntöönpanoa varten lasketussa vahingon korjaavassa tasossa otetaan huomioon vain Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin vaikutukset.

(202)

Komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 175–182 kappaleessa esitetyt päätelmät edellä mainituista syistä ja hylkää näin CCCME:n esittämät väitteet.

(203)

FCI totesi, että unionin tuotannonalan kannattavuuteen vaikutti negatiivisesti unionin tuotannonalan lisääntynyt vienti kolmansiin maihin yksikkökohtaiset tuotantokustannukset alittavilla hinnoilla.

(204)

Komissio huomauttaa, että kolmansiin maihin suuntautuvan viennin osuus oli vain noin 10 prosenttia otokseen valittujen unionin tuottajien myynnistä tarkastelujaksolla. Tämän vuoksi komissio päätteli, että kolmansiin maihin suuntautuvalla viennillä olisi voinut olla vain vähäinen vaikutus unionin tuotannonalan vahingolliseen tilanteeseen tutkimusajanjaksolla eikä se näin ollen poistanut syy-yhteyttä Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(205)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen FCI pyysi komissiota selittämään, miten erittäin alhaisilla hinnoilla tapahtuvan viennin kasvu ei poista syy-yhteyttä unionin tuotannonalalle väitetysti aiheutuneen vahingon ja Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin väliltä. FCI väitti, että jos unionin tuotannonala ei olisi myynyt tuotteitaan kolmansien maiden markkinoille vaan olisi sen sijaan myynyt tuotannon tämän osan kotimarkkinoilla unionin keskimääräisillä hinnoilla, se olisi parantanut voittomarginaaliaan 17,20 prosenttia.

(206)

Komissio huomautti, että FCI:n olettamus, jonka mukaan unionin tuottajat olisivat voineet myydä viemänsä tuotteet unionin markkinoilla unionin tavanomaisilla myyntihinnoilla, ei perustu mihinkään näyttöön ja on pelkkää spekulointia. Ensinnäkin unionin tuotannonalan hintoihin kohdistuu painetta Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin vuoksi. Toiseksi kysyntää ja tarjontaa koskevan talouden perusperiaatteen mukaisesti tarjonnan lisääntyminen alentaa tuotteen hintaa. Lisäksi otokseen valittujen unionin tuottajien viemä tuotevalikoima saattaa erota niiden keskimääräisestä tuotannosta ja vastaavista tuotantokustannuksista. Sen vuoksi komissio hylkäsi FCI:n väitteen, jonka mukaan unionin tuottajat olisivat voineet pararantaa voittomarginaaliaan myymällä vientituotteensa unionin markkinoilla.

(207)

FCI toimitti näyttöä, jonka mukaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 190 kappaleessa mainitun valimojen sulkemisen olisi katsottava johtuneen muista tekijöistä kuin Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen lisääntyneestä tuonnista.

(208)

Komissio huomauttaa, että ACO:n osalta julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttama hintapaine ja kilpailu olivat yhtenä syynä unionin valimon sulkemiseen. Muiden valimojen osalta FCI ei antanut mitään ratkaisevaa näyttöä sulkemisen syistä. Otokseen valittujen unionin tuottajien myyntihintoja ja kannattavuutta eivät kuitenkaan laskeneet nämä valimojen sulkemiset, vaan ne heijastavat niiden häviämistä kilpailussa unionin sisäisillä markkinoilla. Sen vuoksi komissio hylkää tämän väitteen ja katsoo edelleen, että valimojen sulkemiset osuivat ajallisesti yksiin unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon kanssa, eivätkä ne sen vuoksi poistaneet syy-yhteyttä Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(209)

CCCME väitti, että komission olisi pitänyt erottaa toisistaan kulutuksen vähenemisen vahingollinen vaikutus ja Kiinasta tulevan tuonnin väitetty vahingollinen vaikutus, koska on selvää, että kun tarkastellaan unionin tuotannonalan myynti- ja tuotantomäärien kehitystä, vähenemisen ei voida katsoa johtuvan Kiinasta polkumyynnillä tulleesta tuonnista.

(210)

Lisäksi CCCME väitti, että koska Kiinasta tulevan tuonnin lisääntyminen ei osu ajallisesti yksiin unionin tuotannonalan myyntimäärän vähenemisen kanssa, komission väite – jonka mukaan siksi, että Kiinasta tulevan tuonnin kasvu on suurempi kuin unionin tuotannonalan kulutuksen ja myynnin väheneminen, kysynnän supistuminen ei voi poistaa syy-yhteyttä Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä – ei pohjaudu tosiseikkoihin.

(211)

Komissio huomauttaa, että toisin kuin CCCME väitti, Kiinasta tulevan tuonnin lisääntyminen osuu ajallisesti yksiin unionin tuotannonalan myyntimäärän vähenemisen kanssa, kun tarkastellaan koko kautta, jota käytettiin vahingon määrittämiseen.

(212)

Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 189–191 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(213)

FCI totesi, että jäsenvaltioiden kansalliset standardit ja erilaiset vaatimukset segmentoivat unionin eri kansallisiin markkinoihin valurautatavaroiden osalta.

(214)

Komissio huomauttaa, että eri tuotelajien kansallisista standardeista huolimatta sekä unionin tuottajat että vientiä harjoittavat tuottajat voivat täyttää nämä tuotteiden sertifiointiin liittyvät kansalliset vaatimukset. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(215)

FCI totesi vielä, että myytyjen yksittäisten tavaroiden paino on alentunut, minkä vuoksi vastaava tuotantomäärä tonneina tarkoittaa myytyjen yksittäisten tavaroiden lisääntynyttä määrää. FCI:n mukaan sen, että voitto ja markkinaosuus eivät ole kasvaneet, olisi katsottava johtuvan teknologisten ja tuotantoprosessien rakenteellisesta muutoksesta eikä kilpailusta Kiinassa valmistettujen tuotteiden kanssa.

(216)

Komissio toteaa, että otokseen valittujen unionin tuottajien tietojen perusteella se ei voinut vahvistaa merkittävää tuotteen painon vähenemistä tarkastelujaksolla. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(217)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen FCI väitti, että valurautatavaroiden paino oli yleisesti laskenut. Se, että unionin tuotantomäärä tutkimusajanjaksolla oli sama kuin ennen vuotta 2013 (96 %) osoittaa, että unionin tuotannonala oli lisännyt myytyjen tavaroiden lukumäärää. Sen vuoksi vahingon olisi katsottava johtuvan teknologisten ja tuotantoprosessien rakenteellisesta muutoksesta eikä kilpailusta Kiinassa valmistettujen tuotteiden kanssa.

(218)

Komissio oli pyytänyt otokseen valituilta unionin tuottajilta kaikkia tietoja sekä tuotettujen tonnimäärien että tuotettujen kappaleiden mukaan. Tarkastetut tiedot eivät osoittaneet, että samankaltaisen tuotteen paino olisi alentunut merkittävästi. Sen vuoksi komissio ei ollut FCI:n kanssa samaa mieltä väitteestä, jonka mukaan unionin tuotannonala oli välttämättä lisännyt myytyjen yksikköjen määrää. Sen vuoksi väite hylättiin.

(219)

CCCME väitti, että tutkimusajanjakson aikaisesta väitetystä hinnan alittavuudesta huolimatta unionin tuotannonala kykeni säilyttämään markkinaosuutensa, mitä seikkaa on vaikea sovittaa yhteen syy-yhteyden vahvistamisen kanssa.

(220)

Komissio huomautti, että unionin tuotannonala menetti markkinaosuutta tarkastelujaksolla, kun taas Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus lisääntyi huomattavasti. Se myös havaitsi merkittävää hintojen alittavuutta. Siksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(221)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME toisti väitteensä, jonka mukaan Kiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle väitetysti aiheutuneen vahingon välillä ei ole ajallista yhteyttä. CCCME toi esiin, että tietojen mukaan kyseisten vahinkoindikaattoreiden ja kulutuksen kehityksen välillä on ajallinen yhteys, ja se väitti, että tämä vaikuttaisi olevan mahdollisen vahingon todellinen syy. Se väitti vielä, että tällä puolestaan oli vaikutusta muihin vahinkoindikaattoreihin, kuten kannattavuuteen. Lopuksi CCCME väitti, että vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevassa analyysissään komission olisi pitänyt ottaa huomioon tuonnin suuntaukset tarkastelujaksolla eikä vain verrata päätekohtia, kuten valituselin on katsonut (4).

(222)

Toisin kuin valituselimen raportissa, jossa ei tehty analyysiä suuntauksista vaan vain vertailtiin tarkastelujakson alku- ja päätekohtaa, tässä tapauksessa komissio teki perusteellisen analyysin vallitsevista suuntauksista koko tarkastelujaksolla, myös kaikkien tähän kauteen sisältyvien vuosien välillä. Tällä perusteella komissio havaitsi, että Kiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä oli ajallinen yhteys. Sen vuoksi väite hylättiin.

(223)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen CCCME väitti ensimmäistä kertaa tutkimuksen aikana, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko saattoi olla itse aiheutettu, koska useat unionin tuottajat alkoivat korvata samankaltaisen tuotteen myyntiään myös tuottamiensa komposiittituotteiden myynnillä, ja esitti, että näiden tuotteiden aiheuttama kilpailu olisi pitänyt ottaa huomioon, koska se voi poistaa väitetyn syy-yhteyden Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle väitetysti aiheutuneen vahingon väliltä.

(224)

Komissio hylkäsi tämän väitteen, koska CCCME ei toimittanut sen tueksi mitään ratkaisevaa näyttöä, lukuun ottamatta yhden unionin tuottajan tuote-esitettä. Lisäksi komission päätelmät perustuvat tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen liittyviin tietoihin.

(225)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijät toistivat, että komposiittituotteiden myynti on minimaalista ja sen osuus on alle 1 prosentti niiden liiketoiminnasta. Sen vuoksi väitteet hylättiin.

(226)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 202–205 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(227)

FCI totesi, että Kiinasta tarkastelujakson aikana tullut tuonti ei alentanut unionin tuotannonalan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kotimarkkinahintoja, koska Kiinasta tulevan tuonnin hinnat kohosivat merkittävästi tarkastelujaksolla, kun taas unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat alenivat vähitellen tarkastelujaksolla, ja tämä suuntaus seuraili tuotannon yksikkökustannusten yleistä laskua, mikä oli unionin tuotannonalan edun mukaista.

(228)

Komissio hylkäsi tämän väitteen, koska Kiinasta tulevan tuonnin hinnat – senkin jälkeen, kun ne kohosivat tarkastelujaksolla – alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat ja alensivat näin hintoja unionissa. Tätä tukee unionin tuotannonalan myyntihintojen lasku, joka oli suurempi kuin tuotannon yksikkökustannusten lasku. Sen vuoksi on unionin tuotannonalan edun mukaista, että Kiinasta alhaisin polkumyyntihinnoin tulevasta tuonnista johtuva hintojen aleneminen päättyy.

(229)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen FCI totesi, että unionin tuottajat hankkivat osan tuotevalikoimastaan Kiinasta. Tämän johdosta Kiinaa koskevan väliaikaisen tullin käyttöönotto aiheuttaa ongelmia myös unionin tuottajille.

(230)

Lisäksi yksi unionin tuottajista on tehnyt hiljattain suuren investoinnin uuden valimon kehittämiseen Yhdysvalloissa; lopullisen tullin käyttöönotto lisää tuontia Yhdysvalloista ja vahvistaa tämän unionin tuottajan hallitsevaa asemaa unionin valurautatavaroiden markkinoilla vapaan ja tasapuolisen kilpailun vahingoksi.

(231)

Komissio huomautti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto saattaa vaikuttaa kaikkiin toimijoihin unionin markkinoilla, myös unionin tuottajiin. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijät ja yksi valitusta tukeva tuottaja ilmoittivat, että on unionin tuotannonalan edun mukaista ottaa käyttöön lopullinen tulli, joka edistää tasapuolisten toimintaedellytysten luomista markkinoille.

(232)

Edellä 230 kappaleessa mainitun tuottajan toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana yritys ilmoitti komissiolle, että investointi Yhdysvaltoihin tehdään jo olemassa olevan tuotantolaitoksen korvaamiseksi. Koska FCI ei ole esittänyt mitään näyttöä tukemaan väitettään, jonka mukaan kyseinen tuottaja käyttää investointia lisätäkseen tuontia Yhdysvalloista unioniin, komission hylkäsi tämän väitteen.

(233)

Valituksen tekijät väittivät, että jos lopulliset tullit alennetaan tasolle, jota esitettiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä, ne eivät pysty kilpailemaan polkumyynnillä tulevan tuonnin kanssa, koska Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuojat pystyvät alittamaan edelleen unionin tuotannonalan hinnat keskimäärin 33 prosentin suuruisen väliaikaisen tullin käyttöönotosta huolimatta.

(234)

Polkumyyntitoimenpiteet asetetaan tasolle, joka on tarpeen vahingollisen polkumyynnin vaikutusten poistamiseksi. Sen vuoksi on mahdollista, että tuontihinnat ovat edelleen kilpailukykyiset unionin tuotannonalan myymän samankaltaisen tuotteen hinnan kanssa, koska käyttöön otettu väliaikainen polkumyyntitulli perustuu polkumyyntimarginaaleihin, joiden todettiin olevan alempia kuin vahingon korjaava taso. Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(235)

FCI totesi, että komissio oli aliarvioinut tarkasteltavana olevan tuotteen markkinoilla toimivan eurooppalaisten pk-yritysten muodostaman suuren konsortion roolin ja aseman työllistäjänä.

(236)

Komissio totesi havainneensa tutkimuksessa, että etuyhteydettömille tuojille aiheutuu tiettyjä kustannuksia tarkasteltavana olevan tuotteen suunnittelusta, sertifioinnista ja t&k-toimista, minkä vuoksi se päätti oikaista hinnan alittavuutta ja vahingon korjaavaa tasoa koskevia laskelmia (ks. 119–122 kappale). Tällaisen oikaisun jälkeenkin hinnan alittavuus ja vahingon korjaava taso olivat merkittävät.

(237)

FCI totesi, että komissio ei ota huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen sertifioinnin merkittävyyttä eikä pitkäaikaisten sopimusten esiintymistä.

(238)

Komissio huomautti, että se ei löytänyt tutkimuksen aikana mitään näyttöä tällaisista pitkäaikaisista sopimuksista. Tarkasteltavana olevan tuotteen sertifiointikustannukset on sisällytetty t&k-kustannuksia koskevaan oikaisuun, joka tehtiin hinnan alittavuutta ja vahingon korjaavaa tasoa koskevissa laskelmissa.

(239)

FCI:n jäsenyritysten työntekijöiden kokonaismääräksi arvioidaan noin 1 200 kaikista maista tulevan tuonnin osalta, joten pelkästään Kiinasta tulevaan tuontiin kohdistuvat toimenpiteet vaikuttavat pienempään työntekijämäärään.

(240)

FCI totesi, että vaikka unionin tuotannonala pystyisi edelleen säilyttämään työllisyystasonsa siinäkin tapauksessa, että Kiinasta tuodaan tarkasteltavana olevaa tuotetta, useimmat FCI:n jäsenyritykset joutuvat lopettamaan toimintansa tai irtisanomaan työntekijöitä, jos komissio päättää ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin.

(241)

Komissio hylkäsi tämän väitteen, koska FCI ei toimittanut sen tueksi mitään näyttöä tai analyysiä, joka osoittaisi, että toiminta olisi pakko lopettaa tai työntekijöitä irtisanoa. Päinvastoin, kun otetaan huomioon hintojen merkittävä alittavuus, mahdollisen lopullisen tullin vaikutuksesta huolimatta Kiinasta tulevan tuonnin hinnat pysyvät kilpailukykyisinä unionin tuotannonalan hintoihin nähden, eikä tullin käyttöönotto johda toiminnan lopettamiseen tai työntekijöiden vähentämiseen.

(242)

FCI totesi, että etuyhteydettömät tuojat eivät pysty löytämään helposti ja lyhyessä ajassa vaihtoehtoisia toimituslähteitä eivätkä unionin tuottajat myy tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta etuyhteydettömille tuojille, koska ne ovat suorassa kilpailussa niiden kanssa.

(243)

Mitä tulee väitteisiin, joiden mukaan toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tarjonnan vähäisyyteen, komissio totesi ensinnäkin, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tarkoituksena ei ole sulkea unionin markkinoita kaikelta tuonnilta vaan palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset poistamalla vahingollisen polkumyynnin vaikutukset. Sen vuoksi Kiinasta tulevan tuonnin ei pitäisi loppua vaan jatkua, joskin oikeudenmukaisilla hinnoilla.

(244)

Samalla on kuitenkin otettava huomioon, että käytännössä Kiinaa kohtaan toteutetut toimenpiteet eivät voi olla ilman vaikutusta. Etuyhteydettömät tuojat voivat kuitenkin harjoittaa tuontia muista kolmansista maista, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 220 kappaleessa todetaan. Komissio vahvisti, että etuyhteydettömät tuojat eivät ole yksinomaisesti riippuvaisia Kiinasta tulevasta tuonnista vaan ostivat tarkastelujakson aikana tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta tuottajilta muista kolmansista maista, kuten Intiasta, Turkista ja Brasiliasta. Komissio totesi, että tuontia tuli myös Vietnamista, Egyptistä ja Ukrainasta.

(245)

Lisäksi komissio havaitsi tutkimuksen aikana, että unionin tuotannonalalla on käytettävissä olevaa kapasiteettia, koska sen kapasiteetin käyttöaste on ollut noin 50 prosenttia. FCI ei toimittanut mitään näyttöä tukeakseen väitettään, jonka mukaan unionin tuotannonala ei myy tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta etuyhteydettömille tuojille.

(246)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen FCI palasi vielä toimitusvarmuuteen ja totesi, että unionin tuottajat eivät ole koskaan suostuneet eivätkä suostu jatkossakaan tuottamaan valurautatuotteita FCI:n jäsenyritysten puolesta. FCI:n jäsenyritykset ovat ottaneet yhteyttä useisiin unionin valimoihin, jotka kaikki kieltäytyivät toimittamasta niiden mallien mukaan tuotettuja materiaaleja tai ilmoittivat, että ne eivät pysty tuottamaan valurautatavaroita kaikissa pyydetyissä mitoissa.

(247)

Mitä tulee mahdollisuuteen vaihtaa hankintalähteeksi muita kolmansia maita, FCI väitti, että mikään tässä asetuksessa mainituista maista ei ole konkreettinen vaihtoehto Kiinalle. Intia ja Turkki eivät ole järkeviä vaihtoehtoja. Ne veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta vain vähäisiä määriä tutkimusajanjaksolla. Intialaiset tuottajat tuottavat lähes yksinomaan harmaata valurautaa ja kiinalaiset tuottajat enimmäkseen pallografiittivalurautaa. Tutkimusajanjaksolla tuotiin muista kolmansista maista kuin Intiasta valurautatuotteita vain 30 000 tonnia, minkä vuoksi FCI:n mukaan on mahdoton ajatus ryhtyä tuottamaan riittäviä määriä valurautatuotteita kohtuullisessa ajassa muissa maissa kuin Kiinassa. Lisäksi tarkasteltavana olevan tuotteen tuontilähteen vaihtamisesta syntyy lisäkustannuksia etuyhteydettömille tuojille. Kiinalaisten tuottajien omistamiin malleihin tehtyjä investointeja ei voida käyttää missään muualla ja ne menettävät näin arvonsa, jos lopullinen tulli otetaan käyttöön. Lisäksi tuotantolähteen vaihtaminen vaatii aikaa, ja tämän viiveen vuoksi etuyhteydettömät tuojat poistuvat unionin markkinoilta.

(248)

Komissio huomautti, että FCI ei toimittanut mitään näyttöä tukeakseen väitettään, jonka mukaan unionin tuottajat eivät suostu tuottamaan valurautatuotteita FCI:n jäsenyrityksille.

(249)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijät totesivat, että ne ovat halukkaita toimittamaan tuotteita tuojille, ja ne ovat toimittaneet näyttöä, että ne tekevätkin näin jo. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(250)

Se, että tutkimusajanjaksolla tuli vain vähän tuontia muista kolmansista maista kuin Kiinasta, ei sulje pois mahdollisuutta tuotannon siirtämisestä muihin kolmansiin maihin. Lisäksi toimenpiteiden tavoitteena ei ole sulkea unionin markkinoita Kiinasta tulevalta tuonnilta vaan palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset poistamalla vahingollisen polkumyynnin vaikutukset. Koska lopulliset tullit ovat alemmat kuin vahingon korjaava taso ja jopa alemmat kuin kaikkien otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnan alittavuuden marginaalit, tullien ei odoteta vaikuttavan estävästi Kiinasta tulevaan tuontiin. Tämä saa tukea väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden jälkeisistä tuontitilastoista, jotka osoittavat, että Kiinasta tulee edelleen merkittävästi tuontia.

(251)

Mahdolliset lisäkustannukset, jotka liittyvät tuotantolähteen vaihtamiseen, ovat näin ollen vain spekulatiivisia eivätkä liity olennaisesti polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoon.

(252)

Edellä esitetyn perusteella komissio hylkäsi kaikki FCI:n väitteet, jotka koskivat toimitusvarmuutta.

(253)

FCI totesi, että toimenpiteet olisivat ristiriidassa sellaisten julkisten ja yksityisten tahojen eri tarpeiden ja niiden pyytämien erityisominaisuuksien kanssa, jotka ovat riippuvaisia etuyhteydettömien tuojien harjoittamasta tuonnista etenkin alueilla, jotka eivät ole riittävän lähellä unionin tuottajia.

(254)

Komissio toisti, että loppukäyttäjät eivät voi hyödyntää polkumyyntihintoja unionin tuotannonalan kustannuksella. Lisäksi tutkimuksessa tuli esiin, että unionin sisällä käydään kauppaa tarkasteltavana olevalla tuotteella ja samankaltaisella tuotteella, myös alueilla, jotka eivät ole lähellä unionin tuottajia.

(255)

Tiivistäen voidaan todeta, ettei yksikään asianomaisten osapuolten esittämistä väitteistä osoita, että olisi pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön toimenpiteitä Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa.

(256)

Mahdollisia kielteisiä vaikutuksia etuyhteydettömiin tuojiin ei voida pitää kohtuuttomina, ja niitä lieventää se, että saatavilla on vaihtoehtoisia hankintalähteitä joko kolmansista maista tai unionin tuotannonalalta. Unionin markkinoihin, etenkin unionin tuotannonalaan, kohdistuvat polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden myönteiset vaikutukset ovat suuremmat kuin mahdolliset muihin eturyhmiin kohdistuvat kielteiset vaikutukset.

(257)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 226 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(258)

Koska todettiin, että Intiasta peräisin olevassa tuonnissa ei esiinny polkumyyntiä, sitä koskeva menettely olisi päätettävä.

(259)

Valituksen tekijät ilmoittivat olevansa eri mieltä 5,3 prosentin kannattavuudesta, jota käytettiin vahingon korjaavan tason määrittämisessä. Niiden mukaan unionin tuottajien kannattavuus oli noin 10 prosenttia vuonna 2006. Vahinkoa koskevassa arviossa käytetään kuitenkin kannattavuutta, jonka otokseen valitut unionin tuottajat saavuttivat vuonna 2013.

(260)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 231 kappaleessa todetaan, vuoden 2013 voittotaso vastaa kohtuullista voittoa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyyntituontia. Tämä tavoitevoitto vastaa myös prosenttiosuutta, jota valituksen tekijät ehdottivat valituksessaan hinnan alittavuutta koskevia laskelmia varten.

(261)

FCI totesi, että vahingon korjaavaa tasoa koskeva alustava määritys on harhaanjohtava, koska siinä verrattiin kiinalaisten valimojen unionissa oleville tuojille myymien tuotteiden hintoja unionin tuotannonalan loppuasiakkaille myymien tuotteiden hintoihin eikä otettu huomioon etuyhteydettömille tuojille aiheutuneita menoja. Tällaisiin menoihin sisältyvät t&k-kustannukset, mallien ja prototyyppien tekemisestä aiheutuvat kustannukset, sertifiointikustannukset, hyväksyntäkustannukset, laatu- ja vaatimustenmukaisuustarkastukset, varastokustannukset ja myyntikustannukset.

(262)

Komissio tarkasti nämä tiedot ja päätti oikaista hinnan alittavuuden marginaaleja (ks. 119–122 kappale) ja vahingon korjaavaa tasoa näiden kustannusten osalta oikaisemalla unionin tuotannonalan noudettuna lähettäjältä -hintaa alaspäin vähentämällä painotetut keskimääräiset t&k-kustannukset otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta. Lisäksi tuontihintaa oikaistiin tarkastettujen tuonnin jälkeisten kustannusten osalta.

(263)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevat lopulliset polkumyyntitoimenpiteet olisi otettava perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöön polkumyyntimarginaalin suuruisena alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(264)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset polkumyyntitullit otetaan käyttöön seuraavassa taulukossa 3 esitetyn suuruisina:

Taulukko 3

Polkumyyntimarginaali, vahingon korjaava taso ja tullin suuruus

(265)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin nyt tehdyn tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja (toisin kuin koko maata koskevaa ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) sovelletaan sen vuoksi yksinomaan Kiinasta peräisin olevan ja nimettyjen yritysten ja siten nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, myös vaikka kyseessä olisi erikseen mainittuun yritykseen etuyhteydessä oleva yritys, sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja vaan niihin on sovellettava kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa tullia.

(266)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (5), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa vastaavasti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(267)

Tullien väliset suuret erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi katsotaan tarvittavan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa yksilöllisten polkumyyntitullien soveltaminen. Niiden yritysten, joihin sovelletaan yksilöllistä polkumyyntitullia, on esitettävä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä 1 artiklan 3 kohdassa asetetut vaatimukset. Tuontiin, jonka mukana ei ole tällaista laskua, olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(268)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana, paitsi jos jälkimmäiset täyttävät 3 artiklassa esitetyt edellytykset.

(269)

Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä yhdessä CCCME:n kanssa tarjosi yhteistä hintasitoumusta perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sitoumustarjous on arvioitavana.

(270)

Tuomioistuimen hiljattainen oikeuskäytäntö (6) huomioon ottaen on aiheellista säätää viivästyskoroista, jotka on maksettava, jos lopulliset tullit palautetaan, koska voimassa olevissa tulleja koskevissa säännöksissä ei säädetä tällaisesta korosta, ja kansallisten sääntöjen soveltaminen johtaisi kohtuuttomiin vääristymiin talouden toimijoiden välillä riippuen siitä, mikä jäsenvaltio valitaan tulliselvitystä varten.

(271)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME ja 64 vientiä harjoittavaa tuottajaa toimittivat hintasitoumustarjouksen perusasetuksen 8 artiklan mukaisesti.

(272)

Komissio tarkasteli tarjousta ja päätteli, että tällaisen sitoumuksen hyväksyminen olisi mahdotonta perusasetuksen 8 artiklan mukaisesti seuraavista syistä:

(273)

CCCME:lle ja asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille sekä unionin tuotannonalalle ilmoitettiin syistä, joiden vuoksi komissio aikoi hylätä sitoumustarjouksen. Unionin tuotannonala ilmoitti olevansa samaa mieltä hylkäämisestä.

(274)

CCCME esitti joitakin huomautuksia ja ehdotuksia komission sitoumustarjousta koskevasta arvioinnista. CCCME tarjoutui käyttämään yhtä keskimääräistä vähimmäistuontihintaa, joka perustuu kalleimpiin tuotelajeihin, rajoittamaan muiden tuotteiden vientiä ja määrittämään kelpoisuusvaatimuksia, jotta voidaan vähentää sitoumukseen osallistuvien vientiä harjoittavien tuottajien määrää. Näillä ehdotuksilla voitaisiin lieventää jossakin määrin tiettyjä valvontaa liittyviä riskejä, mutta komissio ei kyennyt arvioimaan vientiä harjoittavien tuottajien määrän vähentämistä ja niiden kirjanpidon luotettavuuteen liittyviä riskejä koskevia ehdotuksia, koska ne eivät olleet riittävän tarkkoja, jotta niiden perusteella olisi voitu tehdä tarkistettu tarjous. Lisäksi osallistuvien vientiä harjoittavien tuottajien rajoittaminen voisi johtaa siihen, että ulkopuolelle jätetyt vientiä harjoittavat tuottajat kanavoisivat vientiään osallistuvien vientiä harjoittavien tuottajien kautta. Komissio muistutti vielä, että samanlaiseen sitoumukseen, joka kattoi paljon pienemmän määrän vientiä harjoittavia tuottajia, kohdistui toistuvia rikkomuksia ja se peruutettiin lopulta. Näin ollen CCCME:n esittämät huomautukset ja ehdotukset eiät muuttaneet komission arviointia.

(275)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisen väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti.

(276)

Lopulliset tullit ovat alemmat kuin väliaikaiset tullit. Näin ollen lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät olisi vapautettava.

(277)

Asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,