(1)

Arvopaperistamiset ovat hyvin toimivien rahoitusmarkkinoiden tärkeä osa, sillä ne edistävät luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten, jäljempänä ’laitokset’, rahoituslähteiden monipuolistamista ja riskien hajauttamista sekä vapauttavat säädettyä vähimmäispääomaa, jota voidaan sen jälkeen kohdentaa uudelleen tukemaan lainanantoa, erityisesti reaalitalouden rahoitusta. Lisäksi arvopaperistamiset lisäävät laitosten ja muiden markkinaosapuolten sijoitusmahdollisuuksia, minkä kautta voidaan monipuolistaa sijoitussalkkuja ja helpottaa rahoituksen suuntaamista yrityksille ja yksityishenkilöille sekä jäsenvaltioissa että rajojen yli kaikkialla unionissa. Näitä etuja olisi kuitenkin punnittava suhteessa niiden mahdollisiin kustannuksiin ja riskeihin, mukaan lukien niiden vaikutus rahoitusvakauteen. Kuten kesällä 2007 alkaneen finanssikriisin ensimmäisen vaiheen aikana havaittiin, arvopaperistamismarkkinoiden epäterveet käytännöt aiheuttivat merkittäviä uhkia rahoitusjärjestelmän eheydelle, jotka johtuivat liiallisesta velkaantuneisuudesta, vaikeaselkoisista ja monimutkaisista rakenteista, jotka tekivät hinnoittelusta ongelmallista, mekaanisesta tukeutumisesta ulkoisiin luottoluokituksiin tai sijoittajien ja alullepanijoiden etujen vastakkaisuudesta (ns. toimeksisaajaan liittyvät riskit).

(2)

Viime vuosina unionissa toteutettujen arvopaperistamisten määrä on jäänyt kriisiä edeltäneitä huippulukuja pienemmäksi useista syistä, joihin kuuluu näiden liiketoimien yleisesti huono maine. Arvopaperistamismarkkinoiden elpymisen olisi perustuttava vakaille ja varovaisille markkinakäytännöille, jotta estetään senkaltaisten olosuhteiden uusiutuminen, jotka laukaisivat finanssikriisin. Tämän vuoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2402 (4) säädetään kokonaisvaltaisen arvopaperistamiskehyksen sisällöllisistä tekijöistä samoin kuin kriteereistä, joiden avulla määritetään yksinkertaiset, läpinäkyvät ja standardoidut arvopaperistamiset, jäljempänä ’YLS-arvopaperistamiset’, sekä järjestelmästä, jolla valvotaan, että alullepanijat, järjestäjät, liikkeeseenlaskijat ja institutionaaliset sijoittajat soveltavat kyseisiä kriteerejä oikein. Lisäksi kyseisessä asetuksessa säädetään joukosta yleisiä vaatimuksia, jotka koskevat riskin pidättämistä, asianmukaista huolellisuutta ja tietojen julkaisemista kaikilla rahoituspalvelualoilla.

(3)

Asetuksen (EU) 2017/2402 tavoitteiden mukaisesti olisi muutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (5) säädettyjä vähimmäispääomavaatimuksia, jotka koskevat laitoksia, jotka toimivat alullepanijoina, järjestäjinä tai sijoittajina arvopaperistamisissa, jotta niissä otetaan asianmukaisesti huomioon YLS-arvopaperistamisten erityispiirteet, kun tällaiset arvopaperistamiset täyttävät myös tässä asetuksessa säädetyt lisävaatimukset, ja jotta korjataan finanssikriisin aikana havaitut puutteet, joita ovat mekaaninen riippuvuus ulkoisista luottoluokituksista, liian alhaisten riskipainojen soveltaminen arvopaperistamisen etuoikeusluokkiin, joilla on korkea luokitus, ja vastaavasti liian suurten riskipainojen soveltaminen etuoikeusluokkiin, joilla on matala luokitus, sekä puutteellinen riskiherkkyys. Baselin pankkivalvontakomitea, jäljempänä ’Baselin komitea’, julkaisi 11 päivänä joulukuuta 2014’arvopaperistamiskehyksen tarkistukset’, jäljempänä ’tarkistettu Basel-kehys’, jossa vahvistettiin erinäisiä muutoksia arvopaperistamisten säädettyä vähimmäispääomaa koskeviin standardeihin erityisesti edellä mainittujen puutteiden korjaamiseksi. Baselin komitea julkaisi 11 päivänä heinäkuuta 2016 arvopaperistettujen vastuiden säädettyä vähimmäispääomakohtelua koskevan päivitetyn standardin, joka käsittää ”yksinkertaisten, läpinäkyvien ja vertailukelpoisten” arvopaperistamisten säädetyn vähimmäispääomakohtelun. Standardilla muutetaan tarkistettua Basel-kehystä. Asetukseen (EU) N:o 575/2013 tehtävissä muutoksissa olisi otettava huomioon tarkistetun Basel-kehyksen säännökset, sellaisina kuin ne ovat muutettuina.

(4)

Kaikkien laitosten olisi sovellettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisiin arvopaperistamispositioiden pääomavaatimuksiin samoja laskentamenetelmiä. Jotta päästäisiin eroon kaikenlaisesta mekaanisesta tukeutumisesta ulkoisiin luottoluokituksiin, laitoksen olisi ensisijaisesti käytettävä omia, säädetyn vähimmäispääoman vaatimuksia koskevia laskelmiaan, jos sillä on lupa soveltaa sisäisten luottoluokitusten menetelmää, jäljempänä ’IRB-menetelmä’, samantyyppisiin vastuisiin, joita arvopaperistaminen koskee, ja jos laitos kykenee laskemaan arvopaperistettujen vastuiden säädettyä vähimmäispääomaa koskevat vaatimukset, ikään kuin vastuita ei olisi arvopaperistettu (KIRB), ja kussakin tapauksessa ottaen huomioon tietyt ennalta määritellyt syöttötiedot (arvopaperistamisen IRB-menetelmä, jäljempänä ’SEC-IRBA’). Arvopaperistamisen standardimenetelmä, jäljempänä ’SEC-SA’, olisi sellaisten laitosten käytettävissä, jotka eivät voi käyttää SEC-IRBA-menetelmää positioihinsa tietyssä arvopaperistamisessa. SEC-SA-menetelmässä olisi tukeuduttava kaavaan, jossa syöttötietona käytetään pääomavaatimuksia, jotka standardimenetelmässä laskettaisiin vastuiden luottoriskille, ikään kuin niitä ei olisi arvopaperistettu (KSA). Jos kaksi ensimmäistä menetelmää eivät ole käytettävissä, laitosten olisi voitava soveltaa arvopaperistamiseen ulkoisen luottoluokituksen menetelmää (SEC-ERBA). SEC-ERBA-menetelmää sovellettaessa arvopaperistamisen etuoikeusluokkien pääomavaatimukset olisi määrättävä niiden ulkoisten luottoluokitusten perusteella. Laitosten olisi kuitenkin aina sovellettava SEC-ERBA-menetelmää varmistuksena, jos SEC-IRBA-menetelmä ei ole käytettävissä asianmukaisten parametrien avulla määritetyissä YLS-arvopaperistamisen etuoikeusluokissa, joilla on matala luokitus, tai tietyissä etuoikeusluokissa, joilla on keskisuuri luokitus. SEC-SA-menetelmän soveltamista SEC-IRBA-menetelmän jälkeen olisi edelleen rajoitettava muissa kuin YLS-arvopaperistamisissa. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava kieltää SEC-SA-menetelmän soveltaminen, jos sen avulla ei voida asianmukaisesti puuttua riskeihin, joita arvopaperistaminen aiheuttaa laitoksen vakavaraisuudelle tai rahoitusvakaudelle. Toimivaltaiselle viranomaiselle tehdyn ilmoituksen jälkeen laitoksilla olisi oltava lupa soveltaa SEC-ERBA-menetelmää kaikkiin niiden hallussa oleviin luokiteltuihin arvopaperistamisiin, jos ne eivät voi käyttää SEC-IRBA-menetelmää.

(5)

Toimeksisaajaan liittyviä riskejä ja malliriskejä ilmenee useammin arvopaperistamisissa kuin muissa rahoitusvaroissa ja ne aiheuttavat jonkin verran epävarmuutta arvopaperistamisten pääomavaatimusten laskennassa, vaikka kaikki asianmukaiset riskitekijät olisi otettu huomioon. Jotta nämä riskit katettaisiin riittävästi, asetusta (EU) N:o 575/2013 olisi muutettava siten, että kaikkiin arvopaperistamispositioihin sovellettaisiin vähintään 15 prosentin riskipainon alarajaa. Uudelleenarvopaperistamiset ovat kuitenkin mutkikkaampia ja riskialttiimpia ja sen vuoksi ainoastaan tietyt uudelleenarvopaperistamisen muodot ovat sallittuja asetuksen (EU) 2017/2402 mukaisesti. Lisäksi uudelleenarvopaperistamisen positioihin olisi sovellettava varovaisempaa säädettyä vähimmäispääomaa koskevaa laskentaa ja 100 prosentin riskipainon alarajaa.

(6)

Laitokselta ei olisi vaadittava suuremman riskipainon soveltamista parhaimpaan etuoikeusluokkaan kuuluvaan positioon kuin mitä sovellettaisiin, jos vastuut kohdistuisivat siihen suoraan, jolloin otetaan huomioon luottokelpoisuuden paraneminen, jonka parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvat positiot saavat heikoimpien etuoikeusluokkien kustannuksella arvopaperistamisrakenteessa. Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 olisi sen vuoksi säädettävä läpikatsomisperiaatteesta (”look-through”), jonka mukaan parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluville positioille olisi annettava enimmäisriskipaino, joka on yhtä suuri kuin arvopaperistettujen vastuiden vastuilla painotettu keskimääräinen riskipaino, ja periaatetta olisi tietyin edellytyksin noudatettava riippumatta siitä, onko kyseinen positio luokiteltu vai luokittelematon, ja riippumatta menetelmästä, jota sovelletaan vastuukantaan (standardi- tai IRB-menetelmä) tietyin edellytyksin.

(7)

Riskipainotettujen enimmäisvastuuerien yleistä ylärajaa sovelletaan nykyisessä kehyksessä laitoksiin, jotka voivat laskea arvopaperistettujen vastuiden pääomavaatimukset IRB-menetelmän mukaisesti, ikään kuin vastuita ei olisi arvopaperistettu (KIRB). Siltä osin kuin arvopaperistamisprosessi pienentää arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvää riskiä, tämän ylärajan olisi oltava kaikkien alullepanija- ja järjestäjälaitosten käytettävissä riippumatta siitä, mitä menetelmää ne käyttävät laskiessaan arvopaperistamispositioiden säädettyä vähimmäispääomaa koskevia vaatimuksia.

(8)

Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (6) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’EPV’, heinäkuussa 2015 antamassaan, hyväksyttävää arvopaperistamista koskevassa raportissaan totesi, maksukyvyttömyyttä ja tappiollisuutta koskeva empiirinen näyttö osoittaa, että YLS-arvopaperistamiset tuottivat rahoituskriisin aikana paremmin kuin muut arvopaperistamiset, mikä johtui YLS-arvopaperistamisissa käytettävistä yksinkertaisista ja läpinäkyvistä rakenteista ja vakaista toteutustavoista, joiden ansiosta luottoriskejä, operatiivisia riskejä ja toimeksisaajaan liittyviä riskejä oli vähemmän. Näin ollen on asianmukaista muuttaa asetusta (EU) N:o 575/2013, jotta säädetään asianmukaisesta, riskiherkästä kalibroinnista YLS-arvopaperistamisille, edellyttäen, että ne täyttävät myös lisävaatimukset riskin minimoimiseksi EPV:n raportissaan suosittelemalla tavalla, johon kuuluu erityisesti alhaisempi 10 prosentin riskipainon alaraja parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluville positioille.

(9)

YLS-arvopaperistamisiin sovellettavat alhaisemmat pääomavaatimukset olisi rajoitettava arvopaperistamisiin, joissa arvopaperistettujen vastuiden omistusoikeus siirretään arvopaperistamista varten perustetulle erillisyhtiölle (securitisation special purpose entity, SSPE), jäljempänä ’erillisyhtiö’, eli kyseessä on ns. perinteinen arvopaperistaminen. Kuitenkin laitosten, jotka pitävät itsellään sellaisia parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvia positioita synteettisissä arvopaperistamisissa, joiden vakuutena on pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä, jäljempänä ’pk-yritykset’, olevien lainojen kanta, olisi myös voitava soveltaa näihin positioihin alhaisempia, YLS-arvopaperistamisissa käytettäviä pääomavaatimuksia, jos tällaisia liiketoimia pidetään tiettyjen tiukkojen, muun muassa hyväksyttäviä sijoittajia koskevien kriteerien mukaisesti korkealaatuisina. Tällaisella synteettisten arvopaperistamisten alaluokalla olisi erityisesti oltava joko jäsenvaltion keskushallinnon tai keskuspankin taikka edistämisyhteisön tai institutionaalisen sijoittajan takaus tai vastatakaus edellyttäen, että jälkimmäisen antaman takauksen tai vastatakauksen täytenä vakuutena ovat alullepaneviin laitoksiin talletetut käteisvarat. YLS-arvopaperistamisille säädetyllä edullisemmalla vähimmäispääomakohtelulla, joka olisi käytettävissä kyseisiin liiketoimiin asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti, ei kuitenkaan rajoiteta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/59/EU (7) säädetyn unionin valtiontukikehyksen noudattamista.

(10)

Komissiolle olisi valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi koko unionissa siirrettävä valta hyväksyä EPV:n raportin huomioon otettuaan säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti luottoriskin siirtoa kolmansille osapuolille koskevien edellytysten, ilmaisun ”luottoriskin yhdenmukainen siirto kolmansille osapuolille” ja luottoriskin siirtoa koskevan toimivaltaisten viranomaisten arvioinnin vaatimusten täsmentämisestä perinteisen ja synteettisen arvopaperistamisen osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (8) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(11)

Finanssipalveluja koskevilla teknisillä standardeilla olisi varmistettava sijoittajien ja kuluttajien riittävä suoja koko unionissa. Koska EPV:llä on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, olisi tehokasta ja asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joihin ei liity poliittisia valintoja.

(12)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä EPV:n laatimat tekniset sääntelystandardit, jotka koskevat sitä, mikä on asianmukaisella tavalla varovainen menetelmä likviditeettisopimusten nostamattoman osuuden määrän arvioimiseen arvopaperistamisen vastuuarvon laskemisen yhteydessä, ja niiden edellytysten yksityiskohtaisempaa määrittämistä, joiden perusteella laitosten sallitaan laskevan arvopaperistettujen vastuiden kannan KIRB-arvo samalla tavalla kuin ostettujen saamisten tapauksessa. Komission olisi hyväksyttävä kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset delegoiduilla säädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

(13)

Muita asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyjä, arvopaperistamisia koskevia vähimmäispääomavaatimuksia olisi muutettava vain siltä osin kuin on tarpeen ottaa huomioon uusi menetelmähierarkia ja YLS-arvopaperistamisia koskevat erityissäännökset. Erityisesti säännöksiä, jotka koskevat merkittävän riskinsiirron tunnustamista ja ulkoisiin luottoluokituksiin sovellettavia vaatimuksia, olisi sovellettava edelleen laajalti samalla tavalla kuin nykyäänkin. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 viides osa olisi kuitenkin poistettava kokonaisuudessaan lukuun ottamatta ylimääräisten riskipainojen käyttämistä koskevia vaatimuksia, joita olisi sovellettava asetuksen (EU) 2017/2402 2 luvun säännöksiä rikkoneisiin laitoksiin.

(14)

On asianmukaista, että tällä asetuksella säädettyjä asetuksen (EU) N:o 575/2013 muutoksia sovelletaan kaikkiin laitoksen hallussa oleviin arvopaperistamispositioihin. Jotta siirtymäkauden kustannuksista tulee niin pieniä kuin mahdollista ja jotta siirtyminen uuteen kehykseen tapahtuu ongelmitta, laitosten olisi kuitenkin sovellettava edelleen 31 päivään joulukuuta 2019 asti aiempaa kehystä eli asetuksen (EU) N:o 575/2013 asiaankuuluvia säännöksiä, joita sovellettiin ennen tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivää kaikkiin liikkeessä oleviin arvopaperistamispositioihin, jotka olivat niiden hallussa tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivänä,

1)

Muutetaan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

2)

Korvataan 36 artiklan 1 kohdan k alakohdan ii alakohta seuraavasti:

3)

Korvataan 109 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 134 artiklan 6 kohta seuraavasti:

5)

Kumotaan 142 artiklan 1 kohdan 8 alakohta.

6)

Korvataan 153 artiklan 7 kohta seuraavasti:

7)

Korvataan 154 artiklan 6 kohta seuraavasti:

8)

Korvataan 197 artiklan 1 kohdan h alakohta seuraavasti:

9)

Korvataan kolmannen osan II osaston 5 luku seuraavasti:

”5 LUKU

Arvopaperistaminen

1 jakso

Yksinkertaisten, läpinäkyvien ja standardoitujen arvopaperistamisten määritelmät ja kriteerit

242 artikla

Määritelmät

Tässä luvussa tarkoitetaan

1)

’alullepanijan takaisinlunastusmenettelyllä’ (clean-up call option) sopimukseen perustuvaa optiota, jossa alullepanijalla on oikeus lunastaa takaisin arvopaperistamispositiot ennen kuin kaikki arvopaperistetut vastuut on maksettu takaisin; lunastus tehdään perinteisen arvopaperistamisen tapauksessa ostamalla takaisin kannassa jäljellä olevat vastuut ja synteettisen arvopaperistamisen tapauksessa lopettamalla luottosuoja; molemmissa tapauksissa lunastus voidaan tehdä, kun maksattamatta olevien arvopaperistettujen vastuiden määrä pienenee tietylle ennalta määrätylle tasolle tai alittaa sen;

2)	’luottokelpoisuutta lisäävällä korkostripillä’ taseessa esitettävää omaisuuserää, jossa on kyse vastaiseen marginaalituloon liittyvän kassavirran arvostamisesta ja joka kuuluu huonompaan etuoikeusluokkaan arvopaperistamisessa;

3)	’likviditeettisopimuksella’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 14 alakohdassa määriteltyä likviditeettisopimusta;

4)	’luokittelemattomalla positiolla’ arvopaperistamispositiota, jolla ei ole 4 jakson mukaista hyväksyttyä luottoluokitusta;

5)	’luokitellulla positiolla’ arvopaperistamispositiota, jolla on 4 jakson mukainen hyväksytty luottoluokitus;

6)

’parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvalla arvopaperistamispositiolla’ positiota, jonka vakuutena on oikeus saada maksu koko arvopaperistetusta vastuumäärästä ensimmäisenä, ei kuitenkaan ennen korko- tai valuuttajohdannaissopimusten mukaisesti erääntyneitä määriä, palkkioita tai muita vastaavia maksuja, riippumatta maturiteettieroista suhteessa yhteen tai useampaan muuhun parhaimpaan etuoikeusluokkaan, joiden kanssa kyseinen positio jakaa tappiot tasasuhteessa;

7)	’IRB-kannalla’ sellaisten arvopaperistettujen vastuiden kantaa, joihin laitoksella on lupa soveltaa IRB-menetelmää ja joista kaikista laitos kykenee laskemaan riskipainotetut vastuuerät 3 luvun mukaisesti;

8)	’sekakannalla’ sellaisten arvopaperistettujen vastuiden kantaa, joihin laitoksella on lupa soveltaa IRB-menetelmää mutta joista kaikista laitos ei kykene laskemaan riskipainotettuja vastuueriä 3 luvun mukaisesti;

9)	’ylivakuuksilla’ mitä tahansa luottokelpoisuuden parantamistapaa, jonka avulla arvopaperistettujen vastuiden arvo muodostuu suuremmaksi kuin arvopaperistamispositioiden arvo;

10)	’yksinkertaisella, läpinäkyvällä ja standardoidulla arvopaperistamisella’ tai ’YLS-arvopaperistamisella’ asetuksen (EU) 2017/2402 18 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttävää arvopaperistamista;

11)	’yritystodistusten arvopaperistamisohjelmalla’ tai ’ABCP-ohjelmalla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 7 alakohdassa määriteltyä yritystodistusten arvopaperistamisohjelmaa tai ABCP-ohjelmaa;

12)	’yritystodistusliiketoimella’ tai ’ABCP-liiketoimella’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 8 alakohdassa määriteltyä yritystodistusliiketointa tai ABCP-liiketointa;

13)	’perinteisellä arvopaperistamisella’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 9 alakohdassa määriteltyä perinteistä arvopaperistamista;

14)	’synteettisellä arvopaperistamisella’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 10 alakohdassa määriteltyä synteettistä arvopaperistamista;

15)	’uudistettavalla vastuulla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 15 alakohdassa määriteltyä uudistettavaa vastuuta;

16)	’ennenaikaista kuoletusta koskevilla ehdoilla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 17 alakohdassa määriteltyä ennenaikaista kuoletusta koskevia ehtoja;

17)	’suuririskisimmällä etuoikeusluokalla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 18 alakohdassa määriteltyä suuririskisintä etuoikeusluokkaa;

18)

’välivaiheen arvopaperistamispositiolla’ arvopaperistamisen positiota, jonka etuoikeusluokka on huonompi kuin parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvan position ja korkeampi kuin suuririskisimmän etuoikeusluokan ja johon sovellettava riskipaino on alle 1 250 prosenttia ja enemmän kuin 25 prosenttia 3 jakson 2 ja 3 alajakson mukaisesti;

19)

’edistämisyhteisöllä’ tarkoitetaan sellaista yritystä tai yhteisöä, joka on jäsenvaltion keskus-, alue- tai paikallishallinnon perustama ja joka myöntää edistämislainoja tai edistämistakauksia ja jonka päätavoitteena ei ole tuottaa voittoa tai maksimoida markkinaosuutta vaan edistää kyseisen hallinnon asettamia yleistä etua koskevia tavoitteita, edellyttäen, että jollei valtiontukisäännöistä muuta johdu, kyseisellä hallinnolla on velvollisuus suojella yrityksen tai yhteisön taloudellista perustaa ja säilyttää sen elinkelpoisuus koko sen elinajan tai että vähintään 90 prosenttia sen alkuperäisestä pääomasta tai rahoituksesta tai sen myöntämästä edistämislainasta on suoraan tai välillisesti jäsenvaltion keskus-, alue- tai paikallishallinnon takaamaa.

243 artikla

Eriytetyn pääomakohtelun ehdot täyttävien YLS-arvopaperistamisten kriteerit

1.   YLS-arvopaperistamispositioiksi hyväksyttäviin ABCP-ohjelman positioihin tai ABCP-liiketoimiin on sovellettava 260, 262 ja 264 artiklassa säädettyä kohtelua, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

arvopaperistetut vastuut täyttävät alullepanijan tai alkuperäisen luotonantajan saatavilla olevien tietojen perusteella niiden ABCP-ohjelmaan ottamisen hetkellä vaatimukset, joiden mukaisesti niihin voidaan soveltaa, standardimenetelmän mukaisesti ja ottaen huomioon kaikki hyväksyttävät luottoriskin vähentämismenettelyt, riskipainoa, joka on enintään 75 prosenttia kunkin yksittäisen vähittäisvastuun osalta ja 100 prosenttia kaikkien muiden vastuiden osalta; ja

b)

yhteen velalliseen kohdistuva yhteenlaskettu vastuuarvo ABCP-ohjelmassa ei ylitä kahta prosenttia ABCP-ohjelman yhteenlasketusta vastuuarvosta sillä hetkellä, kun vastuut lisättiin ABCP-ohjelmaan. Tätä laskelmaa varten järjestäjän parhaan tietämyksen perusteella keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmän lainoja ja leasingvelkoja pidetään yhden velallisen vastuina.

Myyntisaamisiin ei sovelleta ensimmäisen alakohdan b alakohtaa, jos kyseisten myyntisaamisten luottoriski on täysin katettu 4 luvun mukaisesti hyväksyttävällä luottosuojalla, edellyttäen, että luottosuojan tarjoaja on laitos, vakuutusyritys tai jälleenvakuutusyritys. Kun tätä alakohtaa sovellettaessa määritetään, ovatko myyntisaamiset kokonaan luottosuojan kattamia ja noudatetaanko keskittymärajoja, myyntisaamisista otetaan huomioon vain ostohinnan alennusten jälkeen jäljelle jäävä osa ja ylivakuudet.

Ensimmäisen alakohdan b alakohtaa ei sovelleta leasingtuotteiden arvopaperistettuihin jäännösarvoihin, jotka eivät ole alttiina jälleenrahoitus- tai jälleenmyyntiriskille, koska 201 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttävä kolmas osapuoli on oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisen sitoumuksen vuoksi sitoutunut vastuun takaisinostoon tai jälleenrahoitukseen ennalta määritetystä summasta.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisen kohdan a alakohdassa säädetään, kun laitos soveltaa 248 artiklan 3 kohdan säännöstä tai sille on myönnetty lupa soveltaa sisäistä arviointimenetelmää 265 artiklan mukaisesti, laitoksen antama riskipaino likviditeettisopimukselle, joka kattaa täysin ohjelman puitteissa liikkeeseenlasketut ABCP-välineet, on enintään 100 prosenttia.

2.   YLS-arvopaperistamispositioiksi hyväksyttäviin muihin kuin ABCP-ohjelman arvopaperistamispositioihin tai ABCP-liiketoimiin on sovellettava 260, 262 ja 264 artiklassa säädettyä kohtelua, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

yhteen velalliseen kohdistuva kaikkien vastuiden yhteenlaskettu vastuuarvo arvopaperistamiskannassa ei ylitä kahta prosenttia arvopaperistamiskannan yhteenlasketuista jäljellä olevista vastuuarvoista sillä hetkellä, kun vastuut sisällytetään arvopaperistamiseen. Tätä laskelmaa varten keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmän lainoja ja leasingvelkoja pidetään yhteen velalliseen kohdistuvina vastuina. Tämän alakohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta leasingtuotteiden arvopaperistettuihin jäännösarvoihin, jotka eivät ole alttiina jälleenrahoitus- tai jälleenmyyntiriskille, koska 201 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttävä kolmas osapuoli on oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisen sitoumuksen vuoksi sitoutunut vastuun takaisinostoon tai jälleenrahoitukseen ennalta määritetystä summasta;

b)

arvopaperistetuttuihin vastuisiin voidaan sillä hetkellä, kun ne sisällytetään arvopaperistamiseen, soveltaa standardimenetelmän mukaisesti ja ottaen huomioon kaikki hyväksyttävät luottoriskin vähentämismenettelyt riskipainoa, joka on enintään i) 40 prosenttia vastuuarvoilla painotettuna keskiarvona sellaisen sijoitussalkun osalta, jossa vastuut ovat kiinnevakuudella katettuja asuntolainoja tai 129 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja täysin taattuja asuntolainoja; ii) 50 prosenttia yksittäisen vastuun perusteella, jos vastuu on laina, jonka vakuutena on kiinnitys liikekiinteistöön; iii) 75 prosenttia yksittäisen vastuun perusteella, jos vastuu on vähittäisvastuu; iv) 100 prosenttia yksittäisen vastuun perusteella kaikille muille vastuille;

c)

kun sovelletaan b alakohdan i ja ii alakohtaa, lainat, joiden vakuutena on vakuusarvoltaan heikompia tiettyyn omaisuuserään kohdistuvia oikeuksia, voidaan sisällyttää arvopaperistamiseen vain, jos kaikki lainat, joiden vakuutena on kyseiseen omaisuuserään kohdistuvia vakuusarvoltaan parempia oikeuksia, sisällytetään myös kyseiseen arvopaperistamiseen;

d)

kun sovelletaan tämän kohdan b alakohdan i alakohtaa, yhdenkään arvopaperistamiskantaan sisältyvän lainan luototusaste ei saa ylittää 100 prosenttia sillä hetkellä, kun vastuut sisällytetään arvopaperistamiseen; luototusaste määritellään 129 artiklan 1 kohdan d alakohdan i alakohdan ja 229 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2 jakso

Merkittävän riskinsiirron tunnustaminen

244 artikla

Perinteinen arvopaperistaminen

1.   Perinteisen arvopaperistamisen alullepaneva laitos voi jättää arvopaperistetut vastuut huomiotta laskiessaan riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää ja tarvittaessa odotettavissa olevien tappioiden määrää, jos jompikumpi seuraavista ehdoista täyttyy:

a)	arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvä merkittävä luottoriski on siirretty kolmansille osapuolille;

b)	alullepaneva laitos soveltaa 1 250 prosentin riskipainoa kaikkiin arvopaperistamisessa hallussaan pitämiinsä arvopaperistamispositioihin tai vähentää nämä arvopaperistamispositiot ydinpääomasta (CET1) 36 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti.

2.   Merkittävä luottoriski katsotaan siirretyksi kummassa tahansa seuraavista tapauksista:

a)	alullepanevan laitoksen arvopaperistamisessa hallussaan pitämien välivaiheen arvopaperistamispositioiden riskipainotetut vastuuerät eivät ylitä 50 prosenttia kyseisen arvopaperistamisen kaikkien välivaiheen arvopaperistamispositioiden riskipainotetuista vastuueristä;

b)

alullepanevan laitoksen hallussa ei ole enempää kuin 20 prosenttia arvopaperistamisen suuririskisimmän etuoikeusluokan vastuuarvosta, ja molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät: i) alullepanija voi osoittaa, että suuririskisimmän etuoikeusluokan vastuuarvo ylittää arvopaperistetuista vastuista aiheutuvien odotettavissa olevien tappioiden perustellun arvion merkittävällä marginaalilla; ii) välivaiheen arvopaperistamispositioita ei ole.

Jos riskipainotettujen vastuuerien mahdollista vähentämistä, jonka alullepaneva laitos saavuttaisi a ja b alakohdan mukaisella arvopaperistamisella, ei voida perustella luottoriskin yhdenmukaisella siirrolla kolmansille osapuolille, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää tapauskohtaisesti, ettei merkittävää luottoriskiä katsota siirretyksi kolmansille osapuolille.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että alullepanevat laitokset tunnustavat merkittävän luottoriskin siirron arvopaperistamisessa, jos alullepaneva laitos osoittaa kussakin tapauksessa, että omien varojen vaatimusten aleneminen, jonka alullepanija saavuttaa arvopaperistamisella, voidaan perustella luottoriskin yhdenmukaisella siirrolla kolmansille osapuolille. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos laitos täyttää molemmat seuraavista edellytyksistä:

a)	laitoksella on riittävät sisäiset riskienhallinnan toimintatavat ja menetelmät luottoriskin siirron arvioimiseksi;

b)	laitos on myös tunnustanut luottoriskin siirron kolmansille osapuolille kussakin tapauksessa osana laitoksen sisäistä riskienhallintaa ja pääoman sisäistä kohdentamista.

4.   Sen lisäksi, että 1, 2 ja 3 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät, kaikkien seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)	liiketoimesta laaditut asiakirjat vastaavat arvopaperistamisen taloudellista sisältöä;

b)	arvopaperistamispositioista ei aiheudu maksuvelvoitteita alullepanevalle laitokselle;

c)	arvopaperistetut vastuut ovat alullepanevan laitoksen ja tämän velkojien ulottumattomissa siten, että asetuksen (EU) 2017/2402 20 artiklan 1 kohdan vaatimus täyttyy;

d)

alullepanevalle laitokselle ei jää määräysvaltaa arvopaperistettuihin vastuisiin. Määräysvallan arvopaperistettuihin vastuisiin katsotaan säilyneen, jos alullepanijalla on oikeus ostaa aiemmin siirretyt vastuut takaisin siirronsaajalta ja realisoida niiden arvo, tai jos alullepanija on muutoin velvollinen ottamaan siirretyn riskin uudestaan vastuulleen. Se, että alullepaneva laitos pitää itsellään arvopaperistettuihin vastuisiin liittyviä hallinnointioikeuksia tai -velvoitteita, ei yksinään merkitse, että sillä on määräysvalta vastuisiin;

e)

arvopaperistamista koskeviin asiakirjoihin ei sisälly ehtoja, i) joissa edellytetään, että alullepaneva laitos tekee arvopaperistettuihin vastuisiin muutoksia kannan keskimääräisen laadun parantamiseksi; tai ii) joilla korotetaan positionhaltijoille maksettavaa voitto-osuutta tai muuten vahvistetaan arvopaperistamispositioita arvopaperistettujen luottojen laadun heikkenemiseen vastaamiseksi;

f)

liiketointa koskevissa asiakirjoissa todetaan tarvittaessa selkeästi, että alullepanija tai järjestäjä voi ostaa tai ostaa takaisin arvopaperistamispositioita tai ostaa takaisin, järjestellä uudelleen tai korvata arvopaperistettuja vastuita sopimusvelvoitteidensa ulkopuolella ainoastaan, jos tällaiset järjestelyt toteutetaan vallitsevien markkinaolosuhteiden mukaisesti ja niiden osapuolet toimivat oman etunsa mukaisesti vapaina ja riippumattomina osapuolina (riippumattomin ehdoin);

g)

alullepanijan takaisinlunastusmenettelyssä kaikkien seuraavien edellytysten on myös täytyttävä: i) menettely on alullepanevan laitoksen päätösvallassa; ii) menettelyä voidaan soveltaa ainoastaan silloin, kun arvopaperistettujen vastuiden alkuperäisestä arvosta on kuolettamatta enintään kymmenen prosenttia; iii) menettelyä ei ole strukturoitu sitä varten, että vältettäisiin tappioiden kohdentaminen luottokelpoisuuden parantamispositioihin tai muihin sijoittajien hallussa oleviin positioihin arvopaperistamisessa eikä sitä ole strukturoitu muulla tavoin luottokelpoisuuden parantamiseksi;

h)	alullepaneva laitos on saanut pätevältä oikeudelliselta neuvonantajalta lausunnon, jossa vahvistetaan, että arvopaperistamisessa täyttyvät tämän kohdan c alakohdassa säädetyt edellytykset.

5.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle tapauksista, joissa ne ovat päättäneet, että riskipainotettujen vastuuerien mahdollista vähentämistä ei voida perustella luottoriskin yhdenmukaisella siirrolla kolmansille osapuolille 2 kohdan mukaisesti, sekä tapauksista, joissa laitokset ovat päättäneet soveltaa 3 kohtaa.

6.   EPV seuraa erilaisia valvontakäytäntöjä, jotka koskevat merkittävän riskinsiirron tunnustamista perinteisissä arvopaperistamisissa tämän artiklan mukaisesti. EPV tarkastelee erityisesti

a)	edellytyksiä, jotka koskevat merkittävän luottoriskin siirtoa kolmansille osapuolille 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti;

b)	ilmaisun ”luottoriskin yhdenmukainen siirto kolmansille osapuolille” tulkintaa, kun toimivaltaiset viranomaiset tekevät 2 kohdan toisessa alakohdassa ja 3 kohdassa säädetyn arvioinnin;

c)	vaatimuksia sellaisia arvopaperistamistoimia koskevalle toimivaltaisten viranomaisten arvioinnille, joiden osalta alullepanija pyytää, että merkittävän luottoriskin siirto kolmansille osapuolille tunnustetaan 2 tai 3 kohdan mukaisesti.

EPV raportoi havainnoistaan komissiolle viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2021. Otettuaan huomioon EPV:n raportin komissio voi antaa 462 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta täsmentämällä tämän kohdan a, b ja c alakohdassa lueteltuja seikkoja.

245 artikla

Synteettinen arvopaperistaminen

1.   Synteettisen arvopaperistamisen alullepaneva laitos voi laskea riskipainotettujen vastuuerien ja tarvittaessa arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvien odotettujen tappioiden yhteismäärän 251 ja 252 artiklan mukaisesti, jos jompikumpi seuraavista ehdoista täyttyy:

a)	merkittävä luottoriski on siirretty kolmansille osapuolille joko vastikkeellisen tai takauksen luonteisen luottosuojan muodossa;

b)	alullepaneva laitos soveltaa 1 250 prosentin riskipainoa kaikkiin arvopaperistamisessa hallussaan pitämiinsä arvopaperistamispositioihin tai vähentää nämä arvopaperistamispositiot ydinpääomasta (CET1) 36 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti.

2.   Merkittävä luottoriski katsotaan siirretyksi kummassa tahansa seuraavista tapauksista:

a)	alullepanevan laitoksen arvopaperistamisessa hallussaan pitämien välivaiheen arvopaperistamispositioiden riskipainotetut vastuuerät eivät ylitä 50 prosenttia kyseisen arvopaperistamisen kaikkien välivaiheen arvopaperistamispositioiden riskipainotetuista vastuueristä;

b)

alullepanevan laitoksen hallussa ei ole enempää kuin 20 prosenttia arvopaperistamisen suuririskisimmän etuoikeusluokan vastuuarvosta, ja molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät: i) alullepanija voi osoittaa, että suuririskisimmän etuoikeusluokan vastuuarvo ylittää arvopaperistetuista vastuista aiheutuvien odotettavissa olevien tappioiden perustellun arvion merkittävällä marginaalilla; ii) välivaiheen arvopaperistamispositioita ei ole.

Jos riskipainotettujen vastuuerien mahdollista vähentämistä, jonka alullepaneva laitos saavuttaisi arvopaperistamisella, ei voida perustella luottoriskin yhdenmukaisella siirrolla kolmansille osapuolille, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää tapauskohtaisesti, ettei merkittävää luottoriskiä katsota siirretyksi kolmansille osapuolille.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että alullepanevat laitokset tunnustavat merkittävän luottoriskin siirron arvopaperistamisessa, jos alullepaneva laitos osoittaa kussakin tapauksessa, että omien varojen vaatimusten aleneminen, jonka alullepanija saavuttaa arvopaperistamisella, voidaan perustella luottoriskin yhdenmukaisella siirrolla kolmansille osapuolille. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos laitos täyttää molemmat seuraavista edellytyksistä:

a)	laitoksella on riittävät sisäiset riskienhallinnan toimintatavat ja menetelmät riskinsiirron arvioimiseksi;

b)	laitos on myös tunnustanut luottoriskin siirron kolmansille osapuolille kussakin tapauksessa osana laitoksen sisäistä riskienhallintaa ja pääoman sisäistä kohdentamista.

4.   Sen lisäksi, että 1, 2 ja 3 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät, kaikkien seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)	liiketoimesta laaditut asiakirjat vastaavat arvopaperistamisen taloudellista sisältöä;

b)	luottosuoja, jonka nojalla luottoriski siirretään, on 249 artiklan mukainen;

c)

arvopaperistamista koskeviin asiakirjoihin ei sisälly ehtoja, i) joissa asetetaan huomattavia kynnysarvoja, joiden alittuessa luottosuojan ei katsota astuvan voimaan maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman sattuessa; ii) joiden mukaan suojan voimassaolo voidaan päättää arvopaperistettujen luottojen laadun heikkenemisen vuoksi; iii) joissa edellytetään alullepanevan laitoksen muuttavan arvopaperistettujen vastuiden koostumusta kannan keskimääräisen laadun parantamiseksi; tai iv) joilla korotetaan laitokselle luottosuojasta aiheutuvia kustannuksia tai arvopaperistamispositioiden haltijoille maksettavaa voitto-osuutta arvopaperistettujen luottojen laadun heikkenemiseen vastaamiseksi;

d)	luottosuoja on täytäntöönpanokelpoinen kaikilla merkityksellisillä lainkäyttöalueilla;

e)

liiketointa koskevissa asiakirjoissa todetaan tarvittaessa selkeästi, että alullepanija tai järjestäjä voi ostaa tai ostaa takaisin arvopaperistamispositioita tai ostaa takaisin, järjestellä uudelleen tai korvata arvopaperistettuja vastuita sopimusvelvoitteidensa ulkopuolella ainoastaan, jos tällaiset järjestelyt toteutetaan vallitsevien markkinaolosuhteiden mukaisesti ja niiden osapuolet toimivat oman etunsa mukaisesti vapaina ja riippumattomina osapuolina (riippumattomin ehdoin);

f)

alullepanijan takaisinlunastusmenettelyssä kaikkien seuraavien edellytysten on täytyttävä: i) menettely on alullepanevan laitoksen päätösvallassa; ii) menettelyä voidaan soveltaa ainoastaan silloin, kun arvopaperistettujen vastuiden alkuperäisestä arvosta on kuolettamatta enintään kymmenen prosenttia; iii) menettelyä ei ole strukturoitu sitä varten, että vältettäisiin tappioiden kohdentaminen luottokelpoisuuden parantamispositioihin tai muihin sijoittajien hallussa oleviin positioihin arvopaperistamisessa eikä sitä ole strukturoitu muulla tavoin luottokelpoisuuden parantamiseksi;

g)	alullepaneva laitos on saanut pätevältä oikeudelliselta neuvonantajalta lausunnon, jossa vahvistetaan, että arvopaperistamisessa täyttyvät tämän kohdan d alakohdan edellytykset.

5.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle tapauksista, joissa ne ovat päättäneet, että riskipainotettujen vastuuerien mahdollista vähentämistä ei voida perustella luottoriskin yhdenmukaisella siirrolla kolmansille osapuolille 2 kohdan mukaisesti, sekä tapauksista, joissa laitokset ovat päättäneet soveltaa 3 kohtaa.

6.   EPV seuraa erilaisia valvontakäytäntöjä, jotka koskevat merkittävän riskinsiirron tunnustamista synteettisissä arvopaperistamisissa tämän artiklan mukaisesti. EPV tarkastelee erityisesti

a)	edellytyksiä, jotka koskevat merkittävän luottoriskin siirtoa kolmansille osapuolille 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti;

b)	ilmaisun ”luottoriskin yhdenmukainen siirto kolmansille osapuolille” tulkintaa, kun toimivaltaiset viranomaiset tekevät 2 kohdan toisessa alakohdassa ja 3 kohdassa säädettyjä arviointeja; ja

c)	vaatimuksia sellaisia arvopaperistamistoimia koskevalle toimivaltaisten viranomaisten arvioinnille, joiden osalta alullepanija pyytää, että merkittävän luottoriskin siirto kolmansille osapuolille tunnustetaan 2 tai 3 kohdan mukaisesti.

EPV raportoi havainnoistaan komissiolle viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2021. Otettuaan huomioon EPV:n raportin komissio voi antaa 462 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta täsmentämällä tämän kohdan a, b ja c alakohdassa lueteltuja seikkoja.

246 artikla

Ennenaikaista kuoletusta koskevien ehtojen operatiiviset vaatimukset

Kun arvopaperistamiseen sisältyy uudistettavia vastuita ja ennenaikaista kuoletusta koskevia ehtoja tai vastaavia ehtoja, alullepanevan laitoksen katsotaan siirtäneen merkittävän luottoriskin ainoastaan, jos 244 ja 245 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttyvät ja jos ennenaikaista kuoletusta koskeva ehto täytyttyään

a)	ei johda siihen, että parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluva tai etuoikeusasemaltaan sama laitoksen maksuvaade, joka kohdistuu arvopaperistettuihin vastuisiin, joutuisi huonompaan etuoikeusluokkaan kuin muiden sijoittajien maksuvaateet;

b)	ei huononna laitoksen arvopaperistettuihin vastuisiin kohdistuvan maksuvaateen etuoikeusluokkaa suhteessa muiden osapuolten maksuvaateisiin; tai

c)	ei muutoin lisää laitoksen uudistettaviin arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvää tappioriskiä.

3 jakso

Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen

1 alajakso

Yleiset säännökset

247 artikla

Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen

1.   Kun alullepaneva laitos on siirtänyt arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvän merkittävän luottoriskin 2 jakson mukaisesti, kyseinen laitos voi

a)	perinteisen arvopaperistamisen tapauksessa olla sisällyttämättä arvopaperistettuja vastuita riskipainotettujen vastuuerien ja vastaavasti odotettavissa olevien tappioiden yhteismäärän laskentaan;

b)	synteettisen arvopaperistamisen tapauksessa laskea riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja vastaavasti odotettavissa olevien tappioiden yhteismäärän arvopaperistettujen vastuiden osalta 251 ja 252 artiklan mukaisesti.

2.   Kun alullepaneva laitos on päättänyt soveltaa 1 kohtaa, sen on laskettava tässä luvussa kuvailtu riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä positioiden osalta, jotka sillä on arvopaperistamisessa.

Jos alullepaneva laitos ei ole siirtänyt merkittävää luottoriskiä tai on päättänyt olla soveltamatta 1 kohtaa, sen ei tarvitse laskea riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää minkään position osalta, joka sillä mahdollisesti on arvopaperistamisessa, vaan sen on edelleen sisällytettävä arvopaperistetut vastuut riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja tarvittaessa odotettujen tappioiden määrän laskentaan, ikään kuin niitä ei olisi arvopaperistettu.

3.   Kun vastuut liittyvät arvopaperistamisen eri etuoikeusluokkien positioihin, kuhunkin etuoikeusluokkaan liittyvä vastuu katsotaan erilliseksi arvopaperistamispositioksi. Arvopaperistamispositioille luottosuojaa tarjoavilla on katsottava olevan positioita arvopaperistamisessa. Arvopaperistamispositioiden on sisällettävä vastuut, jotka liittyvät arvopaperistettuihin korkosopimuksiin tai valuuttajohdannaisiin, jotka laitos on tehnyt liiketoimen yhteydessä.

4.   Jollei arvopaperistamispositiota vähennetä ydinpääomana (CET1) eristä 36 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti, riskipainotettu vastuuerä on 92 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa sisällytettävä laitoksen kaikkien riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärään.

5.   Arvopaperistamisposition riskipainotettu vastuuerä on laskettava kertomalla 248 artiklassa säädetyn mukaisesti laskettu position vastuuarvo asianmukaisella kokonaisriskipainolla.

6.   Kokonaisriskipaino on määriteltävä tässä luvussa säädetyn riskipainon ja 270 a artiklan mukaisen mahdollisen ylimääräisen riskipainon summana.

248 artikla

Vastuuarvo

1.   Arvopaperistamisposition vastuuarvo on laskettava seuraavasti:

a)	taseeseen sisältyvän arvopaperistamisposition vastuuarvon on oltava position kirjanpitoarvo, joka jää jäljelle, kun on sovellettu tiettyjä asianmukaisia arvopaperistamisposition luottoriskioikaisuja 110 artiklan mukaisesti;

b)

taseen ulkopuolisen arvopaperistamisposition vastuuarvon on oltava position nimellisarvo, josta on vähennetty 110 artiklan mukaisesti mahdolliset arvopaperistamisposition asianmukaiset erityiset luottoriskioikaisut ja joka on kerrottu tässä kohdassa säädetyllä asianmukaisella luottovasta-arvokertoimella. Luottovasta-arvokertoimen on oltava 100 prosenttia likviditeettisopimuksia lukuun ottamatta. Likviditeettisopimusten nostamattoman osuuden vastuuarvoa määritettäessä 0 prosentin luottovasta-arvokerrointa voidaan soveltaa sellaisen likviditeettisopimuksen, joka voidaan purkaa ehdoitta, nimellismäärään, jos sopimukseen liittyvien nostojen takaisinmaksu on paremmassa etuoikeusasemassa kuin muut arvopaperistetuista vastuista saataviin rahavirtoihin perustuvat vaateet ja laitos on osoittanut toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla soveltavansa asianmukaisen varovaista menetelmää nostamattoman osuuden määrän arvioimiseen;

c)	liitteessä II luetellun johdannaissopimuksesta aiheutuvan arvopaperistamisposition vastapuoliriskin vastuuarvo on määritettävä 6 luvun mukaisesti;

d)

alullepaneva laitos voi vähentää sellaisen arvopaperistamisposition vastuuarvosta, johon sovelletaan 3 alajakson mukaisesti 1 250 prosentin riskipainoa tai joka on vähennetty ydinpääoman (CET1) eristä 36 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti, arvopaperistettujen vastuiden erityisten luottoriskioikaisujen määrän 110 artiklan mukaisesti sekä tällaisiin arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvät muut kuin hyvitettävät ostoalennukset siltä osin kuin tällaiset alennukset ovat johtaneet omien varojen alenemiseen.

EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset sen määrittämiseksi, mitä on pidettävä ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuna asianmukaisen varovaisena menetelmänä nostamattoman osuuden määrän arvioimiseksi.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2019.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä tämän kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

2.   Jos laitoksella on kaksi tai useampia päällekkäisiä arvopaperistamispositioita, sen on sisällytettävä riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskentaan vain yksi positio.

Jos positiot ovat osittain päällekkäiset, laitos voi jakaa position kahteen osaan ja ottaa huomioon yhteen osaan liittyvän päällekkäisyyden ainoastaan ensimmäisen alakohdan mukaisesti. Vaihtoehtoisesti laitos voi käsitellä positioita täysin päällekkäisinä laajentamalla pääoman laskentaa varten positiota, joka tuottaa suuremman riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän.

Laitos voi myös ottaa huomioon kaupankäyntivarastoon kuuluviin positioihin liittyvää erityisriskiä koskevien omien varojen vaatimusten ja kaupankäyntivaraston ulkopuolisia positioita koskevien omien varojen vaatimusten välisen päällekkäisyyden edellyttäen, että laitos pystyy laskemaan kyseisiä positioita koskevat omien varojen vaatimukset ja vertaamaan niitä.

Tätä kohtaa sovellettaessa kahta positiota pidetään päällekkäisinä, jos ne ovat toisensa tasapainottavia siten, että laitos pystyy estämään yhdestä positiosta johtuvat tappiot suorittamalla toisen position edellyttämät velvoitteet.

3.   Jos 270 c artiklan d alakohtaa sovelletaan ABCP-ohjelmiin kuuluviin positioihin, laitos voi käyttää likviditeettisopimukselle annettua riskipainoa laskeakseen riskipainotetun vastuuerän ABCP-ohjelmalle edellyttäen, että likviditeettisopimus kattaa 100 prosenttia ABCP-ohjelman puitteissa liikkeeseenlasketuista ABCP-välineistä ja likviditeettisopimus on etuoikeusasemaltaan sama kuin ABCP-väline siten, että ne muodostavat päällekkäiset positiot. Laitoksen on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille, jos se on soveltanut tämän kohdan säännöksiä. Määritettäessä tässä kohdassa säädettyä 100 prosentin kattavuutta laitos voi ottaa huomioon ABCP-ohjelman muut likviditeettisopimukset edellyttäen, että ne muodostavat päällekkäisen position ABCP-ohjelman kanssa.

249 artikla

Arvopaperistamispositioiden luottoriskin vähentämisen hyväksyminen

1.   Laitos voi hyväksyä vastikkeellisen tai takauksen luonteisen luottosuojan arvopaperistamispositiolle, kun tässä luvussa ja 4 luvussa säädetyt luottoriskin vähentämisen vaatimukset täyttyvät.

2.   Vastikkeellinen luottosuoja voidaan hyväksyä vain niiden rahoitusvakuuksien osalta, jotka voidaan hyväksyä laskettaessa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää 2 luvun mukaisesti, kuten 4 luvussa säädetään, ja luottoriskin vähentämisen hyväksymisen ehtona on 4 luvussa säädettyjen asianmukaisten vaatimusten täyttyminen.

Hyväksytty takauksen luonteinen luottosuoja ja sen tarjoajat on rajattava 4 luvun mukaiseen luottosuojaan, ja luottoriskin vähentämisen hyväksymisessä on noudatettava 4 luvussa säädettyjä asianmukaisia vaatimuksia.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, 201 artiklan 1 kohdan a–h alakohdassa luetelluilla hyväksyttävillä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajilla on oltava virallisesti hyväksytyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, joka on vähintään luottoluokkaa 2, kun luottosuoja ensimmäisen kerran hyväksyttiin, ja vähintään luottoluokkaa 3 sen jälkeen. Tämän alakohdan vaatimusta ei sovelleta ehdot täyttäviin keskusvastapuoliin.

Laitokset, joilla on lupa soveltaa IRB-menetelmää luottosuojan tarjoajaan kohdistuvaan välittömään vastuuseen, voivat arvioida ensimmäisen alakohdan mukaista hyväksyttävyyttä siltä perustalta, että luottosuojan tarjoajan PD-luku vastaa 136 artiklassa tarkoitettuihin luottoluokkiin liittyvää PD-lukua.

4.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, erillisyhtiöt hyväksytään luottosuojan tarjoajiksi, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	erillisyhtiöllä on omaisuuseriä, jotka hyväksytään rahoitusvakuuksiksi 4 luvun mukaisesti;

b)	edellä a alakohdassa tarkoitettuihin omaisuuseriin ei kohdistu vaateita tai ehdollisia vaateita, jotka ovat etuoikeusasemaltaan parempia tai samoja kuin takauksen luonteisen luottosuojan saavan laitoksen vaade tai ehdollinen vaade; ja

c)	kaikki 4 luvun mukaiset rahoitusvakuuksien hyväksymistä koskevat vaatimukset täyttyvät.

5.   Edellä olevaa 4 kohtaa sovellettaessa luottosuojan arvo, johon on tehty 4 luvun mukaisesti valuutta- ja maturiteettieroista (Ga) johtuvat korjaukset, rajoittuu kyseisten omaisuuserien volatiliteettikorjattuun markkina-arvoon, ja suojan tarjoajaan kohdistuvien vastuiden riskipaino, kuten standardimenetelmässä on määritelty (g), määritetään painotetuksi keskimääräiseksi riskipainoksi, jota sovellettaisiin kyseisiin omaisuuseriin rahoitusvakuutena standardimenetelmän mukaisesti.

6.   Jos arvopaperistamispositiolla on täysimääräinen luottosuoja tai osittainen, tasasuhteisesti laskettu luottosuoja, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a)	luottosuojaa tarjoavan laitoksen on laskettava luottosuojatun arvopaperistamisposition osuuden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä 3 alajakson mukaisesti, ikään kuin position osuus olisi suoraan sen hallussa;

b)	luottosuojan ostavan laitoksen on laskettava suojatun osuuden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä 4 luvun mukaisesti.

7.   Kaikissa tapauksissa, jotka eivät kuulu 6 kohdan soveltamisalaan, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a)	luottosuojaa tarjoavan laitoksen on käsiteltävä luottosuojatun position osuutta arvopaperistamispositiona ja sen on laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä 3 alajakson mukaisesti, ikään kuin positio olisi suoraan sen hallussa, jollei 8, 9 ja 10 kohdasta muuta johdu;

b)

luottosuojan ostavan laitoksen on laskettava a alakohdassa tarkoitetun position suojatun osuuden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä 4 luvun mukaisesti. Laitoksen on käsiteltävä sitä arvopaperistamisposition osuutta, jolla ei ole luottosuojaa, erillisenä arvopaperistamispositiona ja sen on laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä 3 alajakson mukaisesti, jollei 8, 9 ja 10 kohdasta muuta johdu.

8.   Laitosten, jotka soveltavat sisäisten luottoluokitusten menetelmää (SEC-IRBA) tai arvopaperistamisen standardimenetelmää (SEC-SA) 3 alajakson mukaisesti, on määritettävä kiinnittämispiste (A) ja irrottamispiste (B) erikseen kullekin 7 kohdan mukaisesti johdetulle positiolle, ikään kuin ne olisi annettu erillisinä arvopaperistamispositioina liiketoimen käynnistämisen ajankohtana. KIRB tai KSA-arvo on laskettava ottaen huomioon alkuperäinen arvopaperistamisen perustana ollut vastuukanta.

9.   Laitosten, jotka käyttävät 3 alajakson mukaista ulkoisten luottoluokitusten menetelmää (SEC-ERBA) alkuperäiseen arvopaperistamispositioon, on laskettava johdettujen positioiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä 7 kohdan mukaisesti seuraavasti:

a)	jos johdetulla positiolla on korkeampi etuoikeusluokka, siihen sovelletaan alkuperäisen arvopaperistamisposition riskipainoa;

b)

jos johdetulla positiolla on huonompi etuoikeusluokka, siihen voidaan soveltaa johdettua luottoluokitusta 261 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Etuoikeusluokan tiheys T lasketaan tässä tapauksessa ainoastaan johdetun position perusteella. Jos luokitus ei voi olla johdettu, laitoksen on sovellettava sitä riskipainoa, joka on seuraavista tuloksista korkeampi: i) SEC-SA-menetelmän soveltaminen 8 kohdan ja 3 alajakson mukaisesti; tai ii) alkuperäisen SEC-ERBA-menetelmän mukaisen arvopaperistamisposition riskipaino.

10.   Johdettua positiota, jolla on huonompi etuoikeusluokka, on käsiteltävä muuna kuin parhaimpien etuoikeusluokkien arvopaperistamispositiona, vaikka alkuperäinen arvopaperistamispositio ennen suojaa katsottaisiin parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvaksi.

250 artikla

Epäsuora tuki

1.   Järjestävä laitos tai sellainen alullepaneva laitos, joka on soveltanut arvopaperistamisen osalta 247 artiklan 1 ja 2 kohtaa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskennassa tai myynyt rahoitusvälineitä kaupankäyntivarastostaan siten, että sitä ei enää vaadita pitämään omia varoja kyseisten rahoitusvälineiden riskiä varten, ei saa tarjota arvopaperistamiselle sopimusvelvoitteensa ylittävää suoraa tai epäsuoraa tukea vähentääkseen mahdollisia tai todellisia tappioita sijoittajille.

2.   Liiketointa ei katsota tueksi 1 kohtaa sovellettaessa, jos se on otettu asianmukaisesti huomioon arvioitaessa merkittävää luottoriskin siirtoa ja molemmat osapuolet ovat toteuttaneet liiketoimen toimien omien etujensa mukaisesti vapaina ja riippumattomina osapuolina (riippumattomin ehdoin). Näitä tarkoituksia varten laitoksen on suoritettava liiketoimen täysimittainen luottojentarkastus ja sen on otettava huomioon vähintään kaikki seuraavat seikat:

a)	takaisinostohinta;

b)	laitoksen pääoma- ja maksuvalmiuspositio ennen takaisinostoa ja sen jälkeen;

c)	arvopaperistettujen vastuiden kehittyminen;

d)	arvopaperistamispositioiden kehittyminen;

e)	tuen vaikutus tappioihin, joita alullepanijalle odotetaan aiheutuvan suhteessa sijoittajiin.

3.   Alullepaneva laitos ja järjestävä laitos ilmoittavat toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista arvopaperistamiseen liittyvistä toteutetuista liiketoimista 2 kohdan mukaisesti.

4.   EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeita siitä, mitä pidetään ”riippumattomina ehtoina” tätä artiklaa sovellettaessa ja missä olosuhteissa liiketointa ei ole strukturoitu tarjoamaan tukea.

5.   Jos alullepaneva laitos tai järjestävä laitos ei noudata 1 kohtaa arvopaperistamisen osalta, sen on sisällytettävä kaikki kyseisen arvopaperistamisen vastuut riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskentaan, ikään kuin niitä ei olisi arvopaperistettu, ja ilmoitettava

a)	että se on antanut arvopaperistamiselle tukea 1 kohdan vastaisesti; ja

b)	annetun tuen vaikutus omia varoja koskevien vaatimusten osalta.

251 artikla

Alullepanevien laitosten laskemat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärät vastuille, jotka on arvopaperistettu synteettisen arvopaperistamisen kautta

1.   Kun lasketaan arvopaperistettujen vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää, synteettisen arvopaperistamisen alullepanevan laitoksen on tarvittaessa sovellettava tässä jaksossa säädettyjä laskentamenetelmiä 2 luvussa säädettyjen menetelmien sijaan. Laitoksilla, jotka laskevat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja tarvittaessa odotettujen tappioiden yhteismäärän arvopaperistettujen vastuiden osalta 3 luvun mukaisesti, odotettujen tappioiden yhteismäärä on nolla kyseisten vastuiden osalta.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia on sovellettava koko arvopaperistamista tukevaan vastuukantaan. Jollei 252 artiklasta muuta johdu, alullepanevan laitoksen on laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä kaikille arvopaperistamisen etuoikeusluokille tämän jakson mukaisesti, mukaan lukien ne positiot, joille laitos pystyy hyväksymään luottoriskien vähentämisen 249 artiklan mukaisesti. Riskipainoa, jota on sovellettava luottoriskin vähentämisestä hyötyviin positioihin, voidaan muuttaa 4 luvun mukaisesti.

252 artikla

Maturiteettierojen käsittely synteettisessä arvopaperistamisessa

Kun lasketaan riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää 251 artiklan mukaisesti, maturiteettierot luottosuojan, johon riskin siirto perustuu, ja arvopaperistettujen vastuiden välillä on laskettava seuraavasti:

a)	arvopaperistettujen vastuiden maturiteetti on pisin yksittäisen vastuun maturiteetti tai enintään viisi vuotta. Luottosuojan maturiteetti on määritettävä 4 luvun mukaisesti;

b)

alullepanevan laitoksen on jätettävä huomiotta mahdolliset maturiteettierot, kun lasketaan sellaisten arvopaperistamispositioiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää, joihin sovelletaan 1 250 prosentin riskipainoa tämän jakson mukaisesti. Kaikkien muiden positioiden osalta on sovellettava 4 luvussa säädettyä maturiteettierokäsittelyä seuraavan kaavan mukaisesti: jossa RW* = 92 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä; RWAss = riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, jota sovellettaisiin tasasuhteisesti laskettuna arvopaperistettuihin vastuisiin, jos niitä ei olisi arvopaperistettu; RWSP = 251 artiklan mukaisesti laskettu riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, jota sovellettaisiin, jos maturiteettieroa ei olisi; T = vuosina ilmaistu arvopaperistettujen vastuiden maturiteetti; t = vuosina ilmaistu luottosuojan maturiteetti; t* = 0,25.

253 artikla

Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän vähentäminen

1.   Jos arvopaperistamispositioihin sovelletaan tämän jakson mukaisesti 1 250 prosentin riskipainoa, laitokset voivat vähentää tällaisen position vastuuarvon ydinpääomastaan (CET 1) 36 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti vaihtoehtona sille, että ne ottaisivat positiot huomioon laskiessaan riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää. Tällöin vastuuarvoa laskettaessa voidaan ottaa huomioon hyväksytty vastikkeellinen luottosuoja 249 artiklan mukaisesti.

2.   Jos laitos soveltaa 1 kohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa, se voi vähentää 36 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti vähennetyn määrän 268 artiklassa määritetystä enimmäispääomavaatimuksesta, joka laskettaisiin arvopaperistettujen vastuiden osalta, ikään kuin niitä ei olisi arvopaperistettu.

2 alajakso

Menetelmähierarkia ja yleiset parametrit

254 artikla

Menetelmien hierarkia

1.   Laitosten on sovellettava yhtä 3 alajaksossa säädetyistä menetelmistä riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemiseen seuraavan hierarkian mukaisesti:

a)	jos 258 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, laitoksen on sovellettava SEC-IRBA-menetelmää 259 ja 260 artiklan mukaisesti;

b)	jos SEC-IRBA-menetelmää ei voida soveltaa, laitoksen on sovellettava SEC-SA-menetelmää 261 ja 262 artiklan mukaisesti;

c)	jos SEC-SA-menetelmää ei voida soveltaa, laitoksen on sovellettava SEC-ERBA-menetelmää 263 ja 264 artiklan mukaisesti luokiteltuihin positioihin tai positioihin, joihin voidaan soveltaa johdettua luottoluokitusta.

2.   Laitoksen on sovellettava SEC-ERBA-menetelmää SEC-SA-menetelmän sijasta luokiteltuihin positioihin tai positioihin, joihin voidaan soveltaa johdettua luottoluokitusta, kussakin seuraavista tapauksista:

a)	jos SEC-SA-menetelmän soveltaminen johtaisi yli 25 prosentin riskipainoon YLS-arvopaperistamispositioiksi hyväksyttävien positioiden kohdalla;

b)	jos SEC-SA-menetelmän soveltaminen johtaisi yli 25 prosentin riskipainoon tai SEC-ERBA-menetelmän soveltaminen johtaisi yli 75 prosentin riskipainoon sellaisten positioiden kohdalla, joita ei voida hyväksyä YLS-arvopaperistamispositioiksi;

c)	arvopaperistamisliiketoimien vakuutena on autolaina-, autoleasingsopimus- ja laiteleasingsopimuskannat.

3.   Tapauksissa, joita 2 kohta ei kata, ja poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, laitos voi päättää soveltaa SEC-ERBA-menetelmää SEC-SA-menetelmän sijasta kaikkiin luokiteltuihin arvopaperistamispositioihinsa tai positioihin, joihin voidaan soveltaa johdettua luottoluokitusta.

Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi laitoksen on ilmoitettava päätöksestään toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään 17 päivänä marraskuuta 2018.

Laitoksen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen mahdollisesta myöhemmin tehdystä päätöksestä muuttaa edelleen kaikkiin sen luokiteltuihin arvopaperistamispositioihin sovellettua menetelmää ennen kyseistä päätöstä välittömästi seuraavaa 15 päivää marraskuuta.

Ellei toimivaltainen viranomainen esitä vastalausetta tapauksen mukaan toisessa tai kolmannessa alakohdassa tarkoitettua määräaikaa välittömästi seuraavaan 15 päivään joulukuuta mennessä, laitoksen ilmoittama päätös tulee voimaan seuraavan vuoden 1 päivästä tammikuuta ja on voimassa, kunnes myöhemmin ilmoitettu päätös tulee voimaan. Laitos ei saa soveltaa erilaisia menetelmiä saman vuoden aikana.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti kieltää laitoksia soveltamasta SEC-SA-menetelmää, jos SEC-SA-menetelmän soveltamisesta johtuva riskipainotettu vastuuerä ei ole oikeassa suhteessa laitokselle tai rahoitusvakaudelle aiheutuviin riskeihin, muun muassa muttei yksinomaan arvopaperistettujen vastuiden luottoriskiin. Sellaisten vastuiden tapauksessa, joita ei voida hyväksyä YLS-arvopaperistamispositioiksi, on kiinnitettävä erityistä huomiota arvopaperistamisiin, joilla on erittäin monimutkaisia tai riskialttiita piirteitä.

5.   Rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdan soveltamista laitos voi 266 artiklan mukaisesti ja edellyttäen, että 265 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät, soveltaa sisäistä arviointimenetelmää sellaisten riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemiseen, jotka koskevat ABCP-ohjelmaan tai -liiketoimeen kuuluvia luokittelemattomia positioita. Jos laitos on saanut luvan soveltaa sisäistä arviointimenetelmää 265 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja tietty positio ABCP-ohjelmassa tai -liiketoimessa kuuluu tällaisen luvan soveltamisalaan, laitoksen on sovellettava kyseistä menetelmää kyseisen position riskipainotetun vastuuerän laskemiseen.

6.   Laitosten on sovellettava uudelleenarvopaperistamispositioon SEC-SA-menetelmää 261 artiklan mukaisesti 269 artiklassa säädetyin mukautuksin.

7.   Arvopaperistamispositioihin on kaikissa muissa tapauksissa sovellettava 1 250 prosentin riskipainoa.

8.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle kaikki tämän artiklan 3 kohdan nojalla tehdyt ilmoitukset. EPV seuraa tämän artiklan vaikutusta pääomavaatimuksiin sekä tämän artiklan 4 kohtaan liittyviä erilaisia valvontakäytäntöjä, raportoi komissiolle vuosittain havainnoistaan ja laatii ohjeita asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti.

255 artikla

KIRB- ja KSA-arvon määrittäminen

1.   Jos laitos soveltaa SEC-IRBA-menetelmää 3 alajakson mukaisesti, laitoksen on laskettava KIRB-arvo 2–5 kohdan mukaisesti.

2.   Laitosten on määritettävä KIRB-arvo siten, että riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, joka laskettaisiin 3 luvun mukaisesti arvopaperistetuista vastuista, ikään kuin niitä ei olisi arvopaperistettu, kerrotaan 8 prosentilla ja jaetaan arvopaperistettujen vastuiden vastuuarvolla. KIRB-arvo on ilmaistava desimaalilukuna välillä nolla ja yksi.

3.   KIRB-arvoa laskettaessa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärään, joka laskettaisiin 3 luvun mukaisesti arvopaperistetuista vastuista, sisällytetään:

a)	kaikkiin arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvien odotettujen tappioiden määrä, mukaan lukien maksukyvyttömyystilassa olevat arvopaperistetut vastuut, jotka edelleen kuuluvat kantaan 3 luvun mukaisesti; ja

b)	kaikkiin arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvien odottamattomien tappioiden määrä, mukaan lukien kantaan 3 luvun mukaisesti kuuluvat maksukyvyttömyystilassa olevat arvopaperistetut vastuut.

4.   Laitokset voivat arvopaperistettujen vastuiden KIRB-arvoa laskiessaan noudattaa 3 luvun säännöksiä, jotka koskevat ostettujen saamisten pääomavaatimuksia. Tätä tarkoitusta varten vähittäisvastuita käsitellään samalla tavalla kuin ostettuja vähittäissaamisia ja muita kuin vähittäisvastuita samalla tavalla kuin ostettuja yrityssaamisia.

5.   Laitosten on laskettava KIRB-arvo erikseen arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvälle laimentumisriskille, jos laimentumisriski on näiden vastuiden kannalta merkittävä.

Jos laimentumis- ja luottoriskitappioita käsitellään arvopaperistamisessa kokonaisuutena, laitosten on yhdistettävä 3 alajaksoa sovellettaessa laimentumisen KIRB-arvo ja luottoriskin KIRB-arvo yhdeksi KIRB-arvoksi. Yhden ainoan vararahaston tai ylivakuuden pitämistä sekä luotto- että laimentumisriskistä aiheutuvien tappioiden kattamiseen voidaan pitää osoituksena siitä, että näitä riskejä käsitellään kokonaisuutena.

Jos laimentumis- ja luottoriskiä ei käsitellä arvopaperistamisessa kokonaisuutena, laitosten on muutettava toisessa alakohdassa säädettyä käsittelyä siten, että laimentumisriskin KIRB-arvo ja luottoriskin KIRB-arvo yhdistetään varovaisuutta noudattaen.

6.   Jos laitos soveltaa SEC-SA-menetelmää 3 alajakson mukaisesti, sen on laskettava KSA-arvo siten, että riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, joka laskettaisiin 2 luvun mukaisesti arvopaperistetuista vastuista, ikään kuin niitä ei olisi arvopaperistettu, kerrotaan 8 prosentilla ja jaetaan arvopaperistettujen vastuiden arvolla. KSA-arvo on ilmaistava desimaalilukuna välillä nolla ja yksi.

Tätä kohtaa sovellettaessa laitosten on laskettava arvopaperistettujen vastuiden arvo vähentämättä siitä erityisiä luottoriskioikaisuja ja muita arvonoikaisuja 34 ja 110 artiklan mukaisesti, tai muita omien varojen vähennyksiä.

7.   Jos arvopaperistamisrakenteeseen kuuluu arvopaperistamista varten perustettu erillisyhtiö, kaikkia erillisyhtiön vastuita, jotka liittyvät arvopaperistamiseen, on 1–6 kohtaa sovellettaessa käsiteltävä arvopaperistettuina vastuina. Rajoittamatta edellisen virkkeen soveltamista laitos voi KIRB- tai KSA-arvoa laskiessaan vähentää erillisyhtiön vastuut arvopaperistettujen vastuiden kannasta, jos erillisyhtiön vastuista aiheutuva riski ei ole merkittävä tai jos se ei vaikuta laitoksen arvopaperistamispositioon.

Jos vastikkeellisissa synteettisissä arvopaperistamisissa kertyy merkittäviä tuottoja siitä, että arvopaperistamispositioiden takaisinmaksun vakuutena olevia, erillisyhtiön luottoriskin vaihtolainoja (credit-linked notes) tai muita vastikkeellisia velvoitteita lasketaan liikkeelle, nämä tuotot on sisällytettävä KIRB- tai KSA i-arvon laskelmiin, jos vakuuteen liittyvään luottoriskiin sovelletaan etuoikeusluokkiin perustuvaa tappioiden jakamista.

8.   EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti tämän artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan soveltamista varten ohjeita asianmukaisista menetelmistä yhdistää laimentumis- ja luottoriskien KIRB-arvot, jos näitä riskejä ei käsitellä kokonaisuutena arvopaperistamisessa.

9.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset niiden edellytysten yksityiskohtaisemmaksi määrittämiseksi, joiden perusteella laitosten sallitaan laskevan arvopaperistettujen vastuiden kantojen KIRB-arvo 4 kohdan mukaisesti erityisesti seuraavien osalta:

a)	sisäiset luottokäytänteet ja mallit KIRB-arvon laskemiselle arvopaperistamisissa;

b)	arvopaperistettuun vastuiden kantaan liittyvien eri riskitekijöiden käyttö ja jos mainittua kantaa koskevia riittävän tarkkoja tai luotettavia tietoja ei ole saatavilla, epäsuorien tietojen käyttö PD- ja LGD-estimaattien määrittämiseen; ja

c)	asianmukaista huolellisuutta koskevat vaatimukset saamisten myyjien tai muiden alullepanijoiden toimien ja menettelytapojen valvomiseksi.

EPV toimittaa kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2019.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

256 artikla

Kiinnittämispisteen (A) ja irrottamispisteen (D) määrittely

1.   Edellä olevaa 3 alajaksoa sovellettaessa laitosten on vahvistettava kiinnittämispiste (A) sen raja-arvon kohdalle, jossa arvopaperistettujen vastuiden kannan tappioita aletaan kohdentaa asianomaiselle arvopaperistamispositiolle.

Kiinnittämispiste (A) on ilmaistava desimaaliarvona välillä nolla ja yksi, ja sen on oltava yhtä suuri kuin suurempi kahdesta seuraavasta eli nollasta ja suhdeluvusta, joka saadaan, kun arvopaperistettujen vastuiden kannan maksamatta olevasta määrästä vähennetään kaikkien niiden etuoikeusluokkien maksamatta oleva määrä, jotka ovat parempia tai yhtä hyviä kuin asianomaisen arvopaperistamisposition, mukaan lukien itse vastuu, etuoikeusluokka, ja kun näin saatu erotus jaetaan kaikkien arvopaperistettujen vastuiden maksamatta olevalla määrällä.

2.   Edellä olevaa 3 alajaksoa sovellettaessa laitosten on vahvistettava irrottamispiste (D) sen raja-arvon kohdalle, jossa arvopaperistettujen vastuiden kannan tappiot johtaisivat siihen, että asianomaisen arvopaperistamisposition sisältävä etuoikeusluokka menettäisi pääomansa kokonaan.

Irrottamispiste (D) on ilmaistava desimaaliarvona välillä nolla ja yksi, ja sen on oltava yhtä suuri kuin suurempi kahdesta seuraavasta eli nollasta ja suhdeluvusta, joka saadaan, kun arvopaperistettujen vastuiden kannan maksamatta olevasta määrästä vähennetään kaikkien niiden etuoikeusluokkien maksamatta oleva määrä, jotka ovat parempia kuin asianomaisen arvopaperistamisposition etuoikeusluokka, ja kun näin saatu erotus jaetaan kaikkien arvopaperistettujen vastuiden maksamatta olevalla määrällä.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa laitosten on käsiteltävä ylivakuuksia ja vastikkeellisia varantotilejä etuoikeusluokkina ja omaisuuseriä, jotka muodostavat tällaiset varantotilit, arvopaperistettuina vastuina.

4.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa laitosten on jätettävä huomiotta muut kuin vastikkeelliset varantotilit ja omaisuuserät, jotka eivät paranna luottokelpoisuutta, kuten ne, jotka tarjoavat ainoastaan maksuvalmiustukea, sekä valuutta- ja korkoswapit ja käteisvakuustilit, jotka liittyvät kyseisiin arvopaperistamispositioihin. Laitoksen on käsiteltävä vastikkeellisia varantotilejä ja omaisuuseriä, jotka parantavat luottokelpoisuutta, arvopaperistamispositioina vain siltä osin kuin kyseiset tilit ja omaisuuserät ovat tappionsietokykyisiä.

5.   Jos saman liiketoimen kahdella tai useammalla positiolla on eri maturiteetit mutta ne jakavat tappiot tasasuhteessa, kiinnittämispisteiden (A) ja irrottamispisteiden (D) on perustuttava näiden positioiden yhteenlaskettuun maksamatta olevaan määrään, ja siitä seuraavien kiinnittämispisteiden (A) ja irrottamispisteiden (D) on oltava samat.

257 artikla

Etuoikeusluokan maturiteetin (MT) määrittäminen

1.   Edellä olevaa 3 alajaksoa sovellettaessa, ja jollei 2 kohdasta muuta johdu, laitokset voivat laskea etuoikeusluokan maturiteetin (MT) joko

a)	etuoikeusluokan sopimusperusteisten erääntyvien maksujen painotettuna keskimääräisenä maturiteettina seuraavan kaavan mukaisesti: jossa CFt merkitsee kaikkia sopimusperusteisia maksuja (pääoma, korot ja palkkiot), jotka lainanottajan on maksettava ajanjakson t aikana; tai

b)	etuoikeusluokan lainmukaisena lopullisena maturiteettina seuraavan kaavan mukaisesti: jossa ML on etuoikeusluokan lainmukainen lopullinen maturiteetti.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa etuoikeusluokan maturiteetin (MT) on oltava kaikissa tapauksissa vähintään yksi vuosi ja enintään viisi vuotta.

3.   Jos laitokselle voi aiheutua tappioita arvopaperistetuista vastuista sopimuksen perusteella, laitoksen on määritettävä arvopaperistamisposition maturiteetti ottamalla huomioon sopimuksen maturiteetti sekä tällaisten arvopaperistettujen vastuiden pisin maturiteetti. Uudistettavien vastuiden osalta on sovellettava pisintä sopimuksen mukaista maturiteettia, joka uusiutumisjakson aikana uudistettavalla vastuulla voi olla jäljellä.

4.   EPV seuraa tämän alan eri käytäntöjä kiinnittäen erityistä huomiota tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseen ja antaa 31 päivään joulukuuta 2019 mennessä ohjeita asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti.

3 alajakso

Riskipainotettujen vastuuerien laskentamenetelmät

258 artikla

Edellytykset sisäisten luottoluokitusten menetelmän (SEC-IRBA) käyttämiselle

1.   Laitosten on käytettävä SEC-IRBA-menetelmää riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemisessa arvopaperistamisposition osalta, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	position vakuutena on IRB- tai sekakanta, viimeksi mainitussa tapauksessa edellyttäen, että laitos pystyy laskemaan KIRB-arvon 3 jakson mukaisesti vähintään 95 prosentille arvopaperistetusta vastuuerästä;

b)	saatavilla on riittävästi tietoa arvopaperistetuista vastuista, jotta laitos pystyy laskemaan KIRB-arvon; ja

c)	laitosta ei ole estetty käyttämästä SEC-IRBA-menetelmää tietylle arvopaperistamispositiolle 2 kohdan mukaisesti.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti estää SEC-IRBA-menetelmän käyttämisen, jos arvopaperistamisilla on erittäin monimutkaisia tai riskialttiita piirteitä. Näitä tarkoituksia varten seuraavia ominaisuuksia voidaan pitää erittäin monimutkaisina tai riskialttiina:

a)	luottokelpoisuuden parantaminen, joka voi heikentyä muista syistä kuin salkun tappioista;

b)	arvopaperistettujen vastuiden kannat, joiden sisäinen korrelaatio on suuri, koska riskit ovat keskittyneet yksittäisille aloille tai maantieteellisille alueille;

c)	liiketoimet, joiden arvopaperistamispositioiden takaisinmaksu on erittäin riippuvainen riskitekijöistä, jotka eivät näy KIRB-arvossa; tai

d)	erittäin monimutkainen tappioiden jakaminen etuoikeusluokkiin.

259 artikla

Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen SEC-IRBA-menetelmää sovellettaessa

1.   SEC-IRBA-menetelmän mukaisesti arvopaperistamisposition riskipainotettu vastuuerä lasketaan kertomalla 248 artiklan mukaisesti laskettu position vastuuarvo sovellettavalla riskipainolla (RW), joka määritetään seuraavasti ja on kaikissa tapauksissa vähintään 15 prosenttia:

RW = 1 250  %	kun D ≤ KIRB
RW = 12,5 · KSSFA(KIRB)	kun A ≥ KIRB
	kun A < KIRB < D

jossa

KIRB	on arvopaperistettujen vastuiden kannan pääomavaatimus sellaisena kuin se on määritelty 255 artiklassa;
D	on 256 artiklan mukaisesti määritelty irrottamispiste
A	on 256 artiklan mukaisesti määritelty kiinnittämispiste

jossa

a	=	– (1/(p * KIRB))
u	=	D – KIRB
l	=	max (A – KIRB; 0)

jossa

jossa

N	on vastuiden efektiivinen lukumäärä arvopaperistettujen vastuiden kannassa 4 kohdan mukaisesti laskettuna;
LGD	on vastuilla painotettu keskimääräinen tappio-osuus arvopaperistettujen vastuiden kannassa 5 kohdan mukaisesti laskettuna;
MT	on 257 artiklan mukaisesti määritetty etuoikeusluokan maturiteetti.

Parametrit A, B, C, D ja E on määritettävä seuraavan hakutaulukon mukaisesti:

		A	B	C	D	E
Muut kuin vähittäisvastuut	Ylin, hajautunut (N ≥ 25)	0	3,56	–1,85	0,55	0,07
	Ylin, keskittynyt (N < 25)	0,11	2,61	–2,91	0,68	0,07
	Alempi, hajautunut (N ≥ 25)	0,16	2,87	–1,03	0,21	0,07
	Alempi, keskittynyt (N < 25)	0,22	2,35	–2,46	0,48	0,07
Vähittäisvastuut	Ylin	0	0	–7,48	0,71	0,24
	Alempi	0	0	–5,78	0,55	0,27

2.   Jos arvopaperistettu IRB-kanta koostuu vähittäisvastuista ja muista kuin vähittäisvastuista, kanta jaetaan yhteen vähittäisvastuiden alakantaan ja yhteen muiden kuin vähittäisvastuiden alakantaan, ja kullekin alakannalle arvioidaan erillinen p-parametri (ja vastaavat riskiparametrit N, KIRB ja LGD). Tämän jälkeen on laskettava liiketoimen p-parametrin painotettu keskiarvo kunkin alakannan p-parametrin sekä kunkin alakannan vastuiden nimellisen koon perusteella.

3.   Jos laitos soveltaa SEC-IRBA-menetelmää sekakantaan, p-parametrin laskemisen on perustuttava arvopaperistettuihin vastuisiin, joihin sovelletaan ainoastaan IRB-menetelmää. Arvopaperistettuja vastuita, joihin sovelletaan standardimenetelmää, ei tällöin oteta huomioon.

4.   Vastuiden efektiivinen lukumäärä (N) lasketaan seuraavasti:

jossa EADi on kannan i:nteen vastuuseen liittyvä vastuuerä.

Samaan velalliseen kohdistuvat useat vastuut on konsolidoitava ja käsiteltävä yhtenä vastuuna.

5.   Vastuilla painotettu keskimääräinen LGD on laskettava seuraavasti:

jossa LGDi on i:nteen velalliseen kohdistuviin kaikkiin vastuisiin liittyvä keskimääräinen LGD.

Kun ostettujen saamisten luotto- ja laimentumisriskiä hallinnoidaan arvopaperistamisessa kokonaisuutena, LGD:n arvona on pidettävä luottoriskin LGD:n painotettua keskiarvoa sekä 100 prosenttia laimentumisriskin LGD:stä. Painot ovat luottoriskin ja laimentumisriskin yksittäisiä IRB-menetelmän mukaisia pääomavaatimuksia. Tätä varten voidaan yhden vararahaston tai ylivakuuden pitäminen luotto- tai laimentumisriskistä aiheutuvien tappioiden kattamiseen pitää osoituksena siitä, että näitä riskejä hallinnoidaan kokonaisuutena.

6.   Jos kannan suurimman arvopaperistetun vastuun (C1) osuus on enintään 3 prosenttia, laitokset voivat käyttää seuraavaa yksinkertaistettua menetelmää laskeakseen N:n ja vastuilla painotetut keskimääräiset LGD:t:

LGD = 0,50

jossa

Cm	on kannan osuus, joka vastaa suurimpien m-vastuiden yhteismäärää; ja
m	on laitoksen määrittämä.

Jos vain C1 on saatavilla, ja sen määrä on enintään 0,03, laitos voi määrittää LGD:n arvoon 0,50 ja N:n arvoon 1/C1.

7.   Jos position vakuutena on sekakanta ja laitos pystyy laskemaan KIRB-arvon vähintään 95 prosentille arvopaperistetuista vastuueristä 258 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, laitoksen on laskettava arvopaperistettujen vastuiden kannan pääomavaatimus seuraavasti:

jossa

d on niiden arvopaperistettujen vastuiden vastuuerän osuus, jolle laitos voi laskea KIRB-arvon kaikkien arvopaperistettujen vastuiden vastuuerälle.

8.   Jos laitoksella on arvopaperistamispositio johdannaisen muodossa markkinariskeiltä, muun muassa korko- tai valuuttariskeiltä suojautumiseksi, laitos voi antaa tälle johdannaiselle johdetun riskipainon, joka vastaa tämän artiklan mukaan lasketun vertailuposition riskipainoa.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa vertailuposition on oltava positio, joka on kaikilta osin etuoikeusasemaltaan sama kuin johdannainen, tai jos tällaista etuoikeusasemaltaan samaa positiota ei ole, positio, joka on etuoikeudeltaan johdannaista välittömästi huonompi.

260 artikla

YLS-arvopaperistamisten käsittely SEC-IRBA-menetelmää sovellettaessa

SEC-IRBA-menetelmän mukaisesti position riskipaino YLS-arvopaperistamisessa lasketaan 259 artiklan mukaisesti seuraavin muutoksin:

parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvaan arvopaperistamispositioon sovellettava vähimmäisriskipaino = 10 %

261 artikla

Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen standardimenetelmää sovellettaessa (SEC-SA)

1.   SEC-SA-menetelmän mukaisesti position riskipainotettu vastuuerä arvopaperistamisessa lasketaan kertomalla 248 artiklan mukaisesti laskettu position vastuuarvo sovellettavalla riskipainolla, joka määritetään seuraavasti ja on kaikissa tapauksissa vähintään 15 prosenttia:

RW = 1 250  %	kun D ≤ KA
RW = 12,5 · KSSFA(KA)	kun A ≥ KA
	kun A < KA < D

jossa

D	on 256 artiklan mukaisesti määritetty irrottamispiste;
A	on 256 artiklan mukaisesti määritetty kiinnittämispiste;
KA	on 2 kohdan mukaisesti laskettava parametri;

jossa

a	=	– (1/(p · KA))
u	=	D – KA
l	=	max (A – KA; 0)
p	=	1, kun kyse on arvopaperistetusta vastuusta, joka ei ole uudelleenarvopaperistettu vastuu

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi KA lasketaan seuraavasti:

jossa

KSA on arvopaperistettujen vastuiden kannan pääomavaatimus sellaisena kuin se määritellään 255 artiklassa;

W =

a)	maksukyvyttömyystilassa olevien vastuiden nimellismäärän summan suhde

b)	kaikkien arvopaperistettujen vastuiden nimellismäärän summaan.

Tätä varten maksukyvyttömyystilassa olevalla vastuulla tarkoitetaan arvopaperistettua vastuuta, joka on i) ollut erääntyneenä vähintään 90 päivää; ii) konkurssi- tai maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena; iii) ulosmittauksen tai vastaavan menettelyn kohteena; tai iv) maksukyvyttömyystilassa arvopaperistamisesta laadittujen asiakirjojen mukaisesti.

Jos laitos ei tiedä arvopaperistettujen vastuiden erääntyneisyyttä osuudelle, joka vastaa enintään 5 prosenttia kannasta, laitos voi soveltaa SEC-SA-menetelmää, jolloin KA-arvon laskennassa on sovellettava seuraavaa oikaisua:

Jos laitos ei tiedä arvopaperistettujen vastuiden erääntyneisyyttä osuudelle, joka vastaa yli 5 prosenttia kannasta, positioon on sovellettava 1 250 prosentin riskipainoa arvopaperistamisessa.

3.   Jos laitoksella on arvopaperistamispositio johdannaisen muodossa markkinariskeiltä, mukaan lukien korko- tai valuuttariskeiltä, suojautumiseksi, laitos voi antaa tälle johdannaiselle johdetun riskipainon, joka vastaa tämän artiklan mukaisesti lasketun vertailuposition riskipainoa.

Tätä kohtaa sovellettaessa vertailuposition on oltava positio, joka on kaikilta osin etuoikeusasemaltaan sama kuin johdannainen, tai jos tällaista etuoikeusasemaltaan samaa positiota ei ole, positio, joka on etuoikeudeltaan johdannaista välittömästi huonompi.

262 artikla

YLS-arvopaperistamisten käsittely SEC-SA-menetelmää sovellettaessa

SEC-SA-menetelmän mukaisesti position riskipaino YLS-arvopaperistamisessa lasketaan 261 artiklan mukaisesti seuraavin muutoksin:

parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluviin arvopaperistamispositioihin sovellettava vähimmäisriskipaino = 10 %

p = 0,5

263 artikla

Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen ulkoisten luottoluokitusten menetelmää sovellettaessa (SEC-ERBA)

1.   SEC-ERBA-menetelmän mukaisesti arvopaperistamisposition riskipainotettu vastuuerä lasketaan kertomalla 248 artiklan mukaisesti laskettu position vastuuarvo sovellettavalla riskipainolla tämän artiklan mukaisesti.

2.   Lyhytaikaisen luottoluokituksen saaneisiin vastuisiin, tai jos lyhytaikaiseen luottoluokitukseen perustuva luokitus voi olla johdettu 7 kohdan mukaisesti, on sovellettava seuraavia riskipainoja:

Taulukko 1

Luottoluokka	1	2	3	Kaikki muut luottoluokitukset
Riskipaino	15  %	50  %	100  %	1 250  %

3.   Pitkäaikaisen luottoluokituksen saaneisiin vastuisiin, tai jos pitkäaikaiseen luottoluokitukseen perustuva luokitus voi olla johdettu tämän artiklan 7 kohdan mukaisesti, on sovellettava taulukossa 2 säädettyjä riskipainoja, jotka mukautetaan tapauksen mukaan etuoikeusluokan maturiteetilla (MT) 257 artiklan ja tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja muun etuoikeusluokan tiheydellä, tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti:

Taulukko 2

Luottoluokka	Ylin etuoikeusluokka		Muu (ohut) etuoikeusluokka
	Etuoikeusluokan maturiteetti (MT)		Etuoikeusluokan maturiteetti (MT)
	1 vuosi	5 vuotta	1 vuosi	5 vuotta
1	15  %	20  %	15  %	70  %
2	15  %	30  %	15  %	90  %
3	25  %	40  %	30  %	120  %
4	30  %	45  %	40  %	140  %
5	40  %	50  %	60  %	160  %
6	50  %	65  %	80  %	180  %
7	60  %	70  %	120  %	210  %
8	75  %	90  %	170  %	260  %
9	90  %	105  %	220  %	310  %
10	120  %	140  %	330  %	420  %
11	140  %	160  %	470  %	580  %
12	160  %	180  %	620  %	760  %
13	200  %	225  %	750  %	860  %
14	250  %	280  %	900  %	950  %
15	310  %	340  %	1 050  %	1 050  %
16	380  %	420  %	1 130  %	1 130  %
17	460  %	505  %	1 250  %	1 250  %
Kaikki muut	1 250  %	1 250  %	1 250  %	1 250  %

4.   Jotta laitokset voivat määrittää riskipainon etuoikeusluokille, joiden maturiteetti on 1–5 vuotta, niiden on tehtävä lineaarinen interpolointi yhden ja viiden vuoden maturiteettiin vastaavasti taulukon 2 mukaisesti sovellettavien riskipainojen välillä.

5.   Etuoikeusluokan tiheyden huomioon ottamiseksi laitosten on laskettava muun etuoikeusluokan riskipaino seuraavasti:

jossa

T = etuoikeusluokan tiheys mitattuna D – A

jossa

D	on 256 artiklan mukaisesti määritelty irrottamispiste
A	on 256 artiklan mukaisesti määritelty kiinnittämispiste

6.   Edellä olevan 3, 4 ja 5 kohdan mukaisesti tuloksena saatavat muiden etuoikeusluokkien riskipainot ovat vähintään 15 prosenttia. Lisäksi tuloksena saatavat riskipainot eivät saa olla pienempiä kuin riskipaino, joka vastaa hypoteettista saman arvopaperistamisen ylintä etuoikeusluokkaa, jolla on sama luottoluokitus ja maturiteetti.

7.   Käyttäessään johdettuja luottoluokituksia laitoksen on annettava luokittelemattomalle positiolle johdettu luottoluokitus, joka vastaa sellaisen luokitellun vertailuposition luottoluokitusta, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

a)	vertailupositio on kaikilta osin etuoikeusasemaltaan sama kuin luokittelematon arvopaperistamispositio, tai jos etuoikeusasemaltaan samoja positioita ei ole, vertailupositio on etuoikeudeltaan luokittelematonta positiota välittömästi huonompi;

b)	vertailupositio ei hyödy mistään kolmannen osapuolen takauksesta tai muusta luottokelpoisuutta parantavasta tekijästä, joita ei voida käyttää luokittelemattomaan positioon;

c)	vertailuposition maturiteetin on oltava yhtä pitkä tai pidempi kuin kyseisen luokittelemattoman position;

d)	johdettuja luottoluokituksia on päivitettävä jatkuvasti, jotta voidaan ottaa huomioon vertailupositioiden luottoluokituksissa tapahtuneet muutokset.

8.   Jos laitoksella on arvopaperistamispositio johdannaisen muodossa markkinariskeiltä, mukaan lukien korko- tai valuuttariskeiltä, suojautumiseksi, laitos voi antaa tälle johdannaiselle johdetun riskipainon, joka vastaa tämän artiklan mukaisesti lasketun vertailuposition riskipainoa.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa vertailuposition on oltava positio, joka on kaikilta osin etuoikeusasemaltaan sama kuin johdannainen, tai jos tällaista etuoikeusasemaltaan samaa positiota ei ole, positio, joka on etuoikeudeltaan johdannaista välittömästi huonompi.

264 artikla

YLS-arvopaperistamisten käsittely SEC-ERBA-menetelmää sovellettaessa

1.   SEC-ERBA-menetelmän mukaisesti position riskipaino YLS-arvopaperistamisessa lasketaan 263 artiklan mukaisesti, jollei tässä artiklassa säädetyistä muutoksista muuta johdu.

2.   Lyhytaikaisen luottoluokituksen saaneisiin vastuisiin, tai jos lyhytaikaiseen luottoluokitukseen perustuva luokitus voi olla johdettu 263 artiklan 7 kohdan mukaisesti, on sovellettava seuraavia riskipainoja:

Taulukko 3

Luottoluokka	1	2	3	Kaikki muut luottoluokitukset
Riskipaino	10  %	30  %	60  %	1 250  %

3.   Pitkäaikaisen luottoluokituksen saaneiden vastuiden, tai jos pitkäaikaiseen luottoluokitukseen perustuva luokitus voi olla johdettu 263 artiklan 7 kohdan mukaisesti, riskipainot on määritettävä taulukon 4 mukaisesti, mukautettuina etuoikeusluokan maturiteetilla (MT) 257 artiklan ja 263 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja muun etuoikeusluokan tiheydellä 263 artiklan 5 kohdan mukaisesti:

Taulukko 4

Luottoluokka	Ylin etuoikeusluokka		Muu (ohut) etuoikeusluokka
	Etuoikeusluokan maturiteetti (MT)		Etuoikeusluokan maturiteetti (MT)
	1 vuosi	5 vuotta	1 vuosi	5 vuotta
1	10  %	10  %	15  %	40  %
2	10  %	15  %	15  %	55  %
3	15  %	20  %	15  %	70  %
4	15  %	25  %	25  %	80  %
5	20  %	30  %	35  %	95  %
6	30  %	40  %	60  %	135  %
7	35  %	40  %	95  %	170  %
8	45  %	55  %	150  %	225  %
9	55  %	65  %	180  %	255  %
10	70  %	85  %	270  %	345  %
11	120  %	135  %	405  %	500  %
12	135  %	155  %	535  %	655  %
13	170  %	195  %	645  %	740  %
14	225  %	250  %	810  %	855  %
15	280  %	305  %	945  %	945  %
16	340  %	380  %	1 015  %	1 015  %
17	415  %	455  %	1 250  %	1 250  %
Kaikki muut	1 250  %	1 250  %	1 250  %	1 250  %

265 artikla

Sisäisen arviointimenetelmän soveltamisala ja operatiiviset vaatimukset

1.   Laitokset voivat laskea sisäisen arviointimenetelmän mukaisesti ABCP-ohjelmien tai -liiketoimien luokittelemattomien positioiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän 266 artiklan mukaisesti, jos tämän artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Jos laitos on saanut luvan soveltaa sisäistä arviointimenetelmää tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti ja tietty positio ABCP-ohjelmassa tai -liiketoimessa kuuluu tällaisen luvan soveltamisalaan, laitoksen on sovellettava tätä menetelmää kyseisen position riskipainotetun vastuuerän laskemiseen.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä laitoksille lupa soveltaa sisäistä arviointimenetelmää selkeästi määritellyllä soveltamisalalla, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	kaikkien ABCP-ohjelman puitteissa liikkeeseen laskettujen yritystodistusten positiot ovat luokiteltuja positioita;

b)	position luottoluokituksen sisäinen arviointi vastaa yhden tai useamman ulkoisen luottoluokituslaitoksen julkisesti saatavilla olevia arviointimenetelmiä, joita käytetään luokiteltaessa arvopaperistamispositioita, joiden vakuutena on arvopaperistettujen vastuiden kaltaisia vastuita;

c)	ABCP-ohjelman puitteissa liikkeeseen laskettu yritystodistus on pääasiallisesti laskettu liikkeeseen ulkopuolisia sijoittajia varten;

d)

laitoksen sisäinen arviointiprosessi on vähintään yhtä varovainen kuin niiden ulkoisten luottoluokituslaitosten julkisesti saatavilla olevat arvioinnit, jotka ovat antaneet ulkoisen luottoluokituksen ABCP-ohjelman puitteissa liikkeeseen lasketulle yritystodistukselle, erityisesti stressitekijöiden ja muiden olennaisten kvantitatiivisten tekijöiden osalta;

e)

laitoksen sisäinen arviointimenetelmä ottaa huomioon kaikki ABCP-ohjelmaan kuuluvia yritystodistuksia luokittavien ulkoisten luottoluokituslaitosten julkisesti saatavilla olevat asiaankuuluvat luokitusmenetelmät ja sisältää ulkoisten luottoluokituslaitosten tekemiä luottoluokituksia vastaavat luottoluokat. Laitoksen on dokumentoitava sisäiseen arkistoonsa perustelut, joissa kuvataan, miten tässä alakohdassa säädettyjä vaatimuksia on noudatettu, ja päivitettävä näitä perusteluja säännöllisesti;

f)	laitos soveltaa sisäistä arviointimenetelmää sisäisiin riskinhallintatarkoituksiin, mukaan lukien päätöksenteko, johdolle tarkoitetut tiedot ja sisäisen pääoman kohdentamisprosessit;

g)

sisäiset tarkastajat tai ulkoiset tilintarkastajat, ulkoinen luottoluokituslaitos tai laitoksen sisäinen luottojentarkastus- tai riskinhallintatoiminto tarkastaa säännöllisesti sisäisen arviointiprosessin sekä ABCP-ohjelmaan tai -liiketoimeen liittyvien laitoksen vastuiden luottoluokituksen sisäisten arviointien laadun;

h)	laitos seuraa sisäisten luokitustensa suorituskykyä pitkällä aikavälillä, jotta se voi arvioida sisäisen arviointimenetelmänsä käyttökelpoisuutta ja tekee menetelmään tarvittaessa korjauksia, jos vastuiden kehitys poikkeaa jatkuvasti sisäisten luokitusten mukaisesta tasosta;

i)

ABCP-ohjelma sisältää ohjelman hallinnoijalle annettujen suuntaviivojen muodossa olevat luotonmyöntämis- ja velkojenhallintakäytännöt ainakin seuraaviin liittyen: i) j alakohdan mukaiset omaisuuserien kelpoisuusvaatimukset; ii) likviditeettisopimusten ja luottokelpoisuuden parantamisen tarjoamisesta syntyvien vastuiden tyypit ja rahallinen arvo; iii) tappioiden jakautuminen ABCP-ohjelman tai -liiketoimen arvopaperistamispositioiden välillä; iv) siirrettävien omaisuuserien oikeudellinen ja taloudellinen eriyttäminen omaisuuserät myyvästä yhteisöstä;

j)

ABCP-ohjelman omaisuuserien kelpoisuusvaatimuksissa ainakin i) kielletään sellaisten omaisuuserien ostaminen, joihin liittyvät maksut ovat merkittävästi myöhässä tai velvoitteet on laiminlyöty; ii) rajoitetaan liiallista keskittymistä yksittäiselle velalliselle tai maantieteelliselle alueelle; ja iii) rajoitetaan ostettavien omaisuuserien maturiteettia;

k)

omaisuuserän myyjän luottoriski- ja liiketoimintaprofiilista tehdään analyysi, johon sisältyy vähintään arvio myyjän: i) aiemmasta ja odotetusta tulevasta taloudellisesta tuloksesta; ii) nykyisestä markkina-asemasta sekä kilpailukyvyn odotetusta tulevasta kehityksestä; iii) velkaantuneisuudesta, rahavirroista, korkokatteesta sekä velkaluokituksesta; ja iv) luotonmyöntämiskäytännöistä, velanhoitokyvystä ja perintämenettelyistä;

l)

ABCP-ohjelmassa on perintäkäytänteet ja -menettelyt, joissa otetaan huomioon hallinnoijan operatiivinen toimintakyky ja luottoluokitus, ja siinä on ominaisuuksia, jotka vähentävät myyjän ja hallinnoijan toimintaan liittyviä riskejä. Tätä alakohtaa sovellettaessa suorituskykyyn liittyviä riskejä voidaan lieventää myyjän tai hallinnoijan nykyiseen luottoluokitukseen perustuvilla hälytysrajoilla, jotta estetään varojen sekoittuminen keskenään myyjän tai hallinnoijan maksukyvyttömyystilanteessa;

m)	tehtäessä kokonaisarviota ABCP-ohjelmaan mahdollisesti ostettavien omaisuuserien kannan tappioista otetaan huomioon kaikki potentiaaliset riskit, kuten luotto- ja laimentumisriski;

n)	jos myyjän tarjoama erillinen takaus on mitoitettu ainoastaan luottoon liittyvien tappioiden kattamiseen ja laimentumisriski on olennainen yksittäiselle vastuukannalle, laimentumisriskille on ABCP-ohjelmassa erillinen varaus;

o)	ABCP-ohjelmassa vaadittavan erillisen takauksen suuruus lasketaan siten, että otetaan huomioon tiedot useammalta aiemmalta vuodelta, mukaan lukien tappiot, maksulaiminlyönnit, laimentumiset sekä saamisten kiertonopeus;

p)	ABCP-ohjelmaan sisältyy vastuiden ostoa koskevia rakenteellisia tekijöitä arvopaperistetun salkun laadun potentiaalisen heikentymisen lieventämiseksi. Tällaisiin tekijöihin voivat kuulua ns. ”wind-down triggers”, jotka liittyvät erityisesti vastuupooleihin;

q)	laitos arvioi arvopaperistetun vastuukannan ominaisuudet, kuten sen painotetun keskimääräisen luottopisteytyksen, ja yksilöi mahdolliset keskittymät yksittäiselle velalliselle tai maantieteelliselle alueelle ja vastuukannan hajautuneisuuden.

3.   Jos laitoksen sisäisen tarkastuksen tai luottojen tarkastus- taikka riskinhallintatoiminto suorittaa 2 kohdan g alakohdassa säädetyn tarkastuksen, kyseisten toimintojen on oltava riippumattomia laitoksen sisäisistä toiminnoista, jotka käsittelevät ABCP-ohjelman liiketoiminta-aluetta ja asiakassuhteita.

4.   Laitokset, jotka ovat saaneet luvan soveltaa sisäistä arviointimenetelmää, saavat soveltaa muita menetelmiä sisäisen arvioinnin lähestymistavan soveltamisalaan kuuluviin positioihin ainoastaan, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)	laitos on osoittanut toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että laitoksella on hyvä syy toimia näin;

b)	laitos on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteisen luvan.

266 artikla

Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen sisäistä arviointimenetelmää sovellettaessa

1.   Sisäisen arviointimenetelmän mukaisesti laitoksen on sijoitettava ABCP-ohjelman tai -liiketoimen luokittelematon positio johonkin 265 artiklan 2 kohdan e alakohdassa säädetyistä luottoluokista sisäisen arviointinsa perusteella. Positiolle on annettava johdettu luottoluokitus, jonka on oltava sama kuin kyseistä luottoluokkaa vastaavat luottoluokitukset, kuten 265 artiklan 2 kohdan e alakohdassa on säädetty.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti johdetun luottoluokituksen on oltava vähintään sijoitusluokan tasolla tai parempi, kun se annettiin ensimmäistä kertaa, ja sen on katsottava olevan ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus laskettaessa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää tapauksesta riippuen 263 tai 264 artiklan mukaisesti.

4 alajakso

Arvopaperistamispositioiden ylärajat

267 artikla

Parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvien arvopaperistamispositioiden enimmäisriskipaino: läpikatsomisperiaate

1.   Laitos, jolla on jatkuvasti tieto arvopaperistettujen vastuiden koostumuksesta, voi antaa parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluville arvopaperistamispositioille enimmäisriskipainon, joka on yhtä suuri kuin se vastuilla painotettu keskimääräinen riskipaino, jota sovellettaisiin vastuisiin, ikään kuin niitä ei olisi arvopaperistettu.

2.   Kun kyse on arvopaperistettujen vastuiden kannasta ja laitos käyttää yksinomaan standardimenetelmää tai IRB-menetelmää, parhaimpaan etuoikeusluokkaan kuuluvan arvopaperistamisposition enimmäisriskipainon on oltava yhtä suuri kuin vastuilla painotettu keskimääräinen riskipaino, jota sovellettaisiin arvopaperistettuihin vastuisiin 2 tai 3 luvun nojalla, ikään kuin niitä ei olisi arvopaperistettu.

Sekakantojen tapauksessa enimmäisriskipaino on laskettava seuraavasti:

a)	jos laitos soveltaa SEC-IRBA-menetelmää, arvopaperistettujen vastuiden kannan standardimenetelmän osuudelle on annettava standardimenetelmän riskipaino ja IRB-menetelmän osuudelle on annettava IRB-menetelmän riskipaino;

b)	jos laitos soveltaa SEC-SA- tai SEC-ERBA-menetelmää, parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvien arvopaperistamispositioiden enimmäisriskipainon on oltava yhtä suuri kuin arvopaperistettujen vastuiden standardimenetelmän mukainen painotettu keskimääräinen riskipaino.

3.   Tätä artiklaa sovellettaessa riskipainon, jota sovellettaisiin IRB-menetelmän nojalla 3 luvun mukaisesti, on sisällettävä seuraava suhde:

a)	luvulla 12,5 kerrottujen odotettavissa olevien tappioiden suhde

b)	arvopaperistettujen vastuiden vastuuarvoon.

4.   Jos 1 kohdan mukaisesti laskettu enimmäisriskipaino johtaa alhaisempaan riskipainoon kuin tapauksesta riippuen 259–264 artiklassa säädetty riskipainon alaraja, on käytettävä ensin mainittua.

268 artikla

Enimmäispääomavaatimukset

1.   Alullepaneva laitos, järjestävä laitos tai muu laitos, joka käyttää SEC-IRBA-menetelmää, tai alullepaneva laitos tai järjestävä laitos, joka käyttää SEC-SA- tai SEC-ERBA-menetelmää, voi soveltaa arvopaperistamisessa hallussaan pitämiinsä arvopaperistamispositioihin enimmäispääomavaatimusta, joka on yhtä suuri kuin pääomavaatimukset, jotka laskettaisiin 2 tai 3 luvun nojalla vastuille, ikään kuin niitä ei olisi arvopaperistettu. Tätä artiklaa sovellettaessa IRB-menetelmän pääomavaatimukseen on sisällytettävä niiden odotettavissa olevien tappioiden määrä, jotka liittyvät kyseisiin 3 luvun mukaisesti laskettuihin vastuisiin, ja odottamattomien tappioiden määrä kerrottuna luvulla 1,06.

2.   Sekakantojen tapauksessa enimmäispääomavaatimus on määritettävä laskemalla IRB-menetelmän ja standardimenetelmän vastuuosuuksien pääomavaatimusten vastuilla painotettu keskiarvo 1 kohdan mukaisesti.

3.   Enimmäispääomavaatimus on tulos, joka saadaan kertomalla 1 tai 2 kohdan mukaisesti laskettu määrä suurimmalla osuudella, jota laitos hallitsee kyseisissä etuoikeusluokissa (V), prosentteina ilmaistuna ja seuraavasti laskettuna:

a)	jos laitoksella on yksi tai useampia arvopaperistamispositioita yhdessä etuoikeusluokassa, V on yhtä kuin laitoksen kyseisessä etuoikeusluokassa hallitsemien arvopaperistamispositioiden nimellisarvon suhde etuoikeusluokan nimellisarvoon;

b)	jos laitoksella on arvopaperistamispositioita eri etuoikeusluokissa, V on yhtä kuin enimmäisosuus eri etuoikeusluokissa. Tässä tapauksessa osuus kussakin eri etuoikeusluokassa on laskettava a alakohdan mukaisesti.

4.   Kun arvopaperistamisposition enimmäispääomavaatimusta lasketaan tämän artiklan mukaisesti, arvopaperistamisliiketoimesta syntyvät myyntivoitot ja luottoriskiä vähentävät korkostripit on vähennettävä kokonaisuudessaan ydinpääomasta (CET1) 36 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti.

5 alajakso

Erinäisiä säännöksiä

269 artikla

Uudelleenarvopaperistamiset

1.   Uudelleenarvopaperistamispositiota varten laitosten on sovellettava SEC-SA-menetelmää 261 artiklan mukaisesti seuraavin muutoksin:

a)	W = 0 jokaiselle arvopaperistamisen etuoikeusluokan vastuuerälle arvopaperistettujen vastuiden kannassa;

b)

p = 1,5;

c)	tuloksena saatavaan riskipainoon sovelletaan 100 prosentin riskipainon alarajaa.

2.   Arvopaperistettujen vastuiden KSA-arvo on laskettava 2 alajakson mukaisesti.

3.   Edellä 4 alajaksossa säädettyjä enimmäispääomavaatimuksia ei sovelleta uudelleenarvopaperistamispositioihin.

4.   Kun vastuukanta koostuu erilaisista arvopaperistamisen etuoikeusluokista ja muista varojen tyypeistä, KA-parametri on määriteltävä kullekin vastuiden alaluokalle erikseen laskettuna KA-parametrin nimellisvastuun painotettuna keskiarvona.

270 artikla

Pk-yritysten arvopaperistamisten parhaimpien etuoikeusluokkien positiot

Alullepaneva laitos voi laskea arvopaperistamisposition riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän tapauksesta riippuen 260, 262 tai 264 artiklan mukaisesti seuraavien ehtojen täyttyessä:

a)	arvopaperistaminen täyttää asetuksen (EU) 2017/2402 4 luvussa säädetyt YLS-arvopaperistamista koskevat vaatimukset soveltuvin osin, kyseisen asetuksen 20 artiklan 1–6 kohtaa lukuun ottamatta;

b)	positio hyväksytään parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvaksi arvopaperistamispositioksi;

c)

arvopaperistamisen vakuutena on yrityksiin kohdistuvien vastuiden kanta, edellyttäen, että vähintään 70 prosenttia yrityksistä hyväksytään salkun tasapainon osalta 501 artiklassa tarkoitetuksi pk-yritykseksi arvopaperistamisen liikkeeseenlaskuhetkellä tai uudistettavien arvopaperistamisten tapauksessa sillä hetkellä, kun vastuu lisätään arvopaperistamiseen;

d)	niihin positioihin, joita alullepaneva laitos ei ole säilyttänyt, liittyvä luottoriski siirretään 4 luvussa säädetyn luottoriskiin sovellettavan standardimenetelmän yhteydessä kuvatun takauksen luonteisen luottosuojan vaatimukset täyttävän takauksen tai vastatakauksen avulla;

e)

kolmas osapuoli, jolle luottoriski siirretään, on yksi tai useampi seuraavista: i) jäsenvaltion keskushallinto tai keskuspankki, kansainvälinen kehityspankki, kansainvälinen organisaatio tai edistämisyhteisö edellyttäen, että takaajaan tai vastatakaajaan kohdistuviin vastuisiin voidaan soveltaa 0 prosentin riskipainoa 2 luvun mukaisesti; ii) asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 12 alakohdassa määritelty institutionaalinen sijoittaja edellyttäen, että takauksen tai vastatakauksen täytenä vakuutena ovat alullepanevaan laitokseen talletetut käteisvarat.

270 a artikla

Ylimääräinen riskipaino

1.   Jos laitos ei täytä asetuksen (EU) 2017/2402 2 luvun vaatimuksia olennaiselta osin, mikä johtuu laitoksen tuottamuksellisesta menettelystä tai laiminlyönnistä, toimivaltaisten viranomaisten on määrättävä suhteellinen ylimääräinen riskipaino, joka on vähintään 250 prosenttia siitä 1 250 prosentiksi rajatusta riskipainosta, jota sovelletaan asianomaisiin arvopaperistamispositioihin tämän asetuksen 247 artiklan 6 kohdan tai 337 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Ylimääräistä riskipainoa on nostettava vähitellen kunkin seuraavan asianmukaista huolellisuutta ja riskinhallintaa koskevien velvoitteiden rikkomisen seurauksena. Toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon tiettyjä arvopaperistamisia koskevat asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 5 kohdassa säädetyt vapautukset alentamalla riskipainoa, jonka ne muussa tapauksessa määräisivät tämän artiklan nojalla sellaisen arvopaperistamisen osalta, johon sovelletaan asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 5 kohtaa.

2.   EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset valvontakäytäntöjen lähentämisen helpottamiseksi 1 kohdan täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien toimenpiteet, jotka on toteutettava asianmukaista huolellisuutta ja riskinhallintaa koskevien velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevissa tapauksissa. EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

4 jakso

Ulkoiset luottoluokitukset

270 b artikla

Ulkoisten luottoluokituslaitosten antamien luottoluokitusten käyttö

Laitokset voivat käyttää luottoluokituksia arvopaperistamispositioiden riskipainon määrittämiseksi tämän luvun mukaisesti ainoastaan, jos luottoluokituksen on antanut tai sen on vahvistanut ulkoinen luottoluokituslaitos asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti.

270 c artikla

Ulkoisten luottoluokituslaitosten luottoluokituksiin sovellettavat vaatimukset

Laskettaessa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää 3 jakson mukaisesti laitosten on käytettävä ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	luottoluokituksessa huomioon otettujen maksutyyppien ja niiden maksutyyppien, joihin laitos on oikeutettu kyseessä olevan arvopaperistamisposition määrittävän sopimuksen perusteella, välillä ei ole eroja;

b)

ulkoinen luottoluokituslaitos julkaisee luottoluokitukset sekä tietoja tappio- ja kassavirta-analyysistä, luokitusten herkkyydestä perustana olevien luokitusoletusten muutoksille, mukaan lukien arvopaperistettujen vastuiden kehitys, sekä luottoluokitusten perustana olevista menettelyistä, menetelmistä, oletuksista ja tärkeimmistä osatekijöistä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti. Tätä alakohtaa sovellettaessa tietojen on katsottava olevan julkisesti saatavilla, jos ne julkaistaan helposti saatavilla olevassa muodossa. Tietoja, jotka ovat vain tiettyjen yhteisöjen saatavilla, ei katsota julkisesti saatavilla oleviksi;

c)	luottoluokitukset sisällytetään ulkoisen luottoluokituslaitoksen siirtymämatriisiin;

d)

luottoluokitukset eivät perustu kokonaan tai osittain laitoksen itsensä tarjoamaan takauksen luonteiseen tukeen. Jos positio perustuu kokonaan tai osittain takauksen luonteiseen tukeen, laitoksen on pidettävä kyseistä positiota luokittelemattomana laskettaessa positiolle riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää 3 jakson mukaisesti;

e)	ulkoinen luottoluokituslaitos on sitoutunut julkaisemaan selvityksiä siitä, miten arvopaperistettujen vastuiden kehitys vaikuttaa tähän luottoluokitukseen.

270 d artikla

Luottoluokitusten käyttö

1.   Laitos voi päättää valita yhden tai useamman ulkoisen luottoluokituslaitoksen, jonka/joiden luottoluokituksia on käytettävä riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskennassa tämän luvun mukaisesti, jäljempänä ’valittu ulkoinen luottoluokituslaitos’.

2.   Laitoksen on käytettävä arvopaperistamispositioidensa luottoluokituksia johdonmukaisesti ja ei-valikoivasti, ja sen on tätä varten täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

laitos ei saa soveltaa yhden ulkoisen luottoluokituslaitoksen luottoluokituksia joissakin etuoikeusluokissa oleviin positioihinsa ja toisen ulkoisen luottoluokituslaitoksen luottoluokituksia saman arvopaperistamisen muissa etuoikeusluokissa oleviin positioihin, joilla saattaa olla ensin mainitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus;

b)	jos positiosta on kahden valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamat luottoluokitukset, laitoksen on sovellettava niistä alhaisempaa;

c)	jos positiosta on vähintään kolmen valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen luottoluokitus, on sovellettava niistä kahta korkeinta. Jos kaksi korkeinta luottoluokitusta poikkeavat toisistaan, on käytettävä niistä alhaisinta;

d)	laitos ei saa aktiivisesti pyytää alhaisempien luokitusten peruuttamista.

3.   Jos arvopaperistetuilla vastuilla on täysimääräinen tai osittainen hyväksyttävä luottosuoja 4 luvun mukaisesti, ja valittu ulkoinen luottoluokituslaitos on ottanut tällaisen suojan vaikutuksen huomioon arvopaperistamisposition luottoluokituksessa, laitoksen on käytettävä kyseisen luottoluokituksen mukaista riskipainoa. Jos tässä kohdassa tarkoitettua luottosuojaa ei voida hyväksyä 4 luvun mukaisesti, luottoluokitusta ei voida hyväksyä ja arvopaperistamispositiota on käsiteltävä luokittelemattomana.

4.   Jos arvopaperistamispositiolla on hyväksyttävä luottosuoja 4 luvun mukaisesti ja valittu ulkoinen luottoluokituslaitos on ottanut tällaisen suojan vaikutuksen huomioon luottoluokituksessaan, laitoksen on käsiteltävä arvopaperistamispositiota luokittelemattomana ja laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä 4 luvun mukaisesti.

270 e artikla

Arvopaperistamisen kuvaus (mapping)

EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, jotta voidaan kuvata objektiivisesti ja johdonmukaisesti tässä luvussa vahvistetut luottoluokat, jotka liittyvät kaikkien ulkoisten luottoluokituslaitosten antamiin asianomaisiin luottoluokituksiin. Tämän artiklan soveltamiseksi EPV:n on erityisesti:

a)	eriteltävä kunkin luottoluokituksen sisältämän riskin suhteellinen määrä;

b)	harkittava määrällisiä tekijöitä, kuten maksukyvyttömyystapausten tai tappioiden määrää ja kunkin ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamien luottoluokitusten aikaisempaa tuloskehitystä eri omaisuusluokissa;

c)

harkittava kvalitatiivisia tekijöitä, kuten ulkoisen luottoluokituslaitoksen arvioimien liiketoimien valikoimaa, ulkoisen luottoluokituslaitoksen menetelmiä ja sen luottoluokitusten tarkoituksenmukaisuutta, erityisesti onko luokituksissa otettu huomioon odotettu tappio vai ensimmäinen euro-tappio, ja korkojen maksamista kohtuullisessa ajassa tai korkojen lopullista maksamista;

d)	pyrittävä varmistamaan, että arvopaperistamispositioihin, joihin sovelletaan ulkoisten luottoluokituslaitosten luottoluokitusten perusteella samaa riskipainoa, sisältyy samansuuruinen luottoriski.

EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.”

10)

Korvataan 337 artikla seuraavasti:

11)

Kumotaan viides osa, ja viittauksia viidenteen osaan pidetään viittauksina asetuksen (EU) 2017/2402 2 lukuun.

12)

Korvataan 457 artiklan c alakohta seuraavasti:

13)

Korvataan 462 artikla seuraavasti:

14)

Lisätään artikla seuraavasti:

(1)

Arvopaperistamisessa on kyse liiketoimista, joiden avulla luotonantajan tai velkojan – tyypillisesti luottolaitoksen tai yrityksen – on mahdollista jälleenrahoittaa lainoja, vastuita tai saamisia, kuten asuntolainoja, autolainoja tai -leasingsopimuksia, kuluttajaluottoja, luottokorttisopimuksia tai myyntisaamisia muuttamalla ne vaihdantakelpoisiksi arvopapereiksi. Luotonantaja kokoaa ja uudelleenjärjestelee joukon antamiaan lainoja ja jaottelee ne eri riskiluokkiin eri sijoittajia varten mahdollistaen näin sen, että sijoittajat voivat sijoittaa lainoihin ja muihin vastuisiin, joihin niillä ei muutoin olisi mahdollisuutta sijoittaa suoraan. Sijoittajat saavat tuottonsa arvopaperistettujen lainojen kassavirroista.

(2)

Komissio ilmoitti 26 päivänä marraskuuta 2014 antamassaan Euroopan investointiohjelmaa koskevassa tiedonannossa aikovansa käynnistää uudelleen korkealaatuiset arvopaperistamismarkkinat toistamatta ennen vuoden 2008 finanssikriisiä tehtyjä virheitä. Yksinkertaisen, läpinäkyvän ja standardoidun arvopaperistamismarkkinan kehittäminen on keskeinen osa pääomamarkkinaunionia, ja sillä edistetään komission ensisijaista tavoitetta tukea työpaikkojen luomista ja paluuta kestävään kasvuun.

(3)

Unionin tarkoituksena on vahvistaa lainsäädäntökehystä, joka pantiin täytäntöön finanssikriisin jälkeen erittäin monimutkaiseen, vaikeaselkoiseen ja riskialttiiseen arvopaperistamiseen sisältyvien riskien käsittelemiseksi. On olennaista varmistaa, että laaditaan säännöt, joilla yksinkertaiset, läpinäkyvät ja standardoidut tuotteet eriytetään paremmin monimutkaisista, vaikeaselkoisista ja riskialttiista välineistä ja joiden avulla sovelletaan riskiherkempää vakavaraisuuskehystä.

(4)

Arvopaperistaminen on tärkeä osa toimivia rahoitusmarkkinoita. Järkevästi strukturoitu arvopaperistaminen on tärkeä kanava rahoituslähteiden eriyttämiseen ja riskien jakamiseen laajemmin unionin rahoitusjärjestelmässä. Se mahdollistaa rahoitusalan riskien laajemman jakamisen ja voi osaltaan antaa liikkumavaraa alullepanijoiden taseisiin, jotta voidaan lisätä luotonantoa taloudelle. Kaiken kaikkiaan se voi lisätä rahoitusjärjestelmän tehokkuutta ja tarjota lisää sijoitusmahdollisuuksia. Arvopaperistaminen voi luoda yhteyden luottolaitosten ja pääomamarkkinoiden välille, mikä tuo välillisiä hyötyjä yrityksille ja kansalaisille (esimerkiksi edullisempien lainojen ja yritysrahoituksen sekä kiinteää omaisuutta koskevien ja luottokorttilainojen kautta). Tässä asetuksessa otetaan kuitenkin huomioon, että arvopaperistaminen voimistaa lisääntyneiden keskinäisten yhteyksien ja ylivelkaantumisen riskiä, ja vahvistetaan toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaa rahoituslaitoksen arvopaperistamismarkkinoille osallistumista koskevaa mikrotason vakauden valvontaa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1092/2010 (4) perustetun Euroopan järjestelmäriskikomitean, jäljempänä ’EJRK’, sekä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja kansallisten, makrotason vakauden välineitä varten nimettyjen viranomaisten harjoittamaa kyseisten markkinoiden makrotason vakauden valvontaa.

(5)

Riskiherkemmän vakavaraisuuskehyksen perustaminen yksinkertaista, läpinäkyvää ja standardoitua arvopaperistamista, jäljempänä ’YLS-arvopaperistaminen’, varten edellyttää, että unioni määrittelee selkeästi, mitä YLS-arvopaperistaminen on, sillä muuten luottolaitosten ja vakuutusyhtiöiden riskiherkempi sääntelykohtelu olisi tarjolla erityyppisille arvopaperistamisille eri jäsenvaltioissa. Tämä voisi johtaa epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin ja toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttöön, vaikka on tärkeää taata, että unioni toimii YLS-arvopaperistamisten sisämarkkinana ja helpottaa rajatylittäviä liiketoimea.

(6)

On tarkoituksenmukaista vahvistaa kaikille arvopaperistamisen keskeisille käsitteille määritelmät, jotka ovat sopusoinnussa unionin voimassa olevan alakohtaisen lainsäädännön määritelmien kanssa. Erityisesti tarvitaan selkeä ja kattava arvopaperistamisen määritelmä, joka sisältää kaikki liiketoimet tai järjestelmät, joilla vastuuseen tai vastuukantaan liittyvä luottoriski jaetaan etuoikeusluokkiin. Vastuuta, joka aiheuttaa sellaiseen liiketoimeen tai järjestelmään liittyvän suoran maksuvelvoitteen, jota on käytetty aineellisten omaisuuserien rahoitusta tai hallinnointia varten, ei olisi pidettävä arvopaperistettuna vastuuna, vaikka liiketoimella tai järjestelmällä olisi etuoikeudeltaan erilaisia maksuvelvoitteita.

(7)

Järjestäjän olisi voitava siirtää tehtäviä hallinnoijalle, mutta sen olisi oltava edelleen vastuussa riskienhallinnasta. Järjestäjä ei etenkään saisi siirtää riskinpidättämisvaatimusta hallinnoijalleen. Hallinnoijan olisi oltava säännelty omaisuudenhoitaja, kuten siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen (yhteissijoitusyritys) rahastoyhtiö, vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja tai rahoitusvälineiden markkinoista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/65/EU (5) tarkoitettu yhteisö.

(8)

Tässä asetuksessa kielletään uudelleenarvopaperistaminen, poikkeuksena tietyt tapaukset, joissa on kyse laillisiin tarkoituksiin käytettävistä uudelleenarvopaperistamisista, ja edellyttäen, että selvennetään sitä, katsotaanko omaisuusvakuudelliset yritystodistusohjelmat, jäljempänä ’ABCP-ohjelmat’, uudelleenarvopaperistamisiksi. Uudelleenarvopaperistaminen voisi estää tällä asetuksella tavoitellun läpinäkyvyyden tason saavuttamisen. Uudelleenarvopaperistaminen voi kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa olla hyödyllinen väline sijoittajien etujen turvaamisessa. Näin ollen uudelleenarvopaperistaminen olisi sallittava ainoastaan erityistapauksissa tämän asetuksen mukaisesti. Lisäksi reaalitalouden rahoittamisen kannalta on tärkeää, että täysin tuetut ABCP-ohjelmat, jotka eivät sisällä ohjelmasta rahoitettujen liiketoimien lisäksi lainan jakamista uusiin etuoikeusluokkiin (re-tranching), jätetään uudelleenarvopaperistamista koskevan kiellon soveltamisalan ulkopuolelle.

(9)

Sijoittaminen arvopaperistamisiin tai vastuun ottaminen arvopaperistamisista ei ainoastaan altista sijoittajaa arvopaperistamisen kohteena olevien lainojen tai vastuiden luottoriskeille, vaan arvopaperistamisjärjestelyt voivat johtaa myös muihin riskeihin, kuten toimeksisaajaan liittyviin riskeihin, malliriskeihin, oikeudellisiin ja operatiivisiin riskeihin, vastapuoliriskeihin, hallinnoijan käyttöön liittyviin riskeihin, likviditeettiriskeihin ja keskittymäriskeihin. Näin ollen on tärkeää, että institutionaalisiin sijoittajiin kohdistetaan oikeasuhteisia asianmukaista huolellisuutta koskevia vaatimuksia, joilla varmistetaan, että ne vähittäissijoittajien eduksi arvioivat kaiken tyyppisistä arvopaperistamisista aiheutuvat riskit asianmukaisesti. Asianmukaista huolellisuutta koskevien vaatimusten myötä voidaan parantaa luottamusta markkinoilla ja yksittäisten alullepanijoiden, järjestäjien ja sijoittajien välillä. Myös sijoittajien on tarpeen noudattaa asianmukaista huolellisuutta YLS-arvopaperistamisten osalta. Ne voivat käyttää tietolähteenään arvopaperistavien osapuolten antamaa tietoa, erityisesti YLS-ilmoitusta ja siihen liittyviä samassa yhteydessä annettuja tietoja, minkä pitäisi taata sijoittajille kaikki olennaiset tiedot siitä, kuinka YLS-kriteerit täyttyvät. Institutionaalisten sijoittajien pitäisi voida asianmukaisesti luottaa YLS-ilmoitukseen ja alullepanijan, järjestäjän ja arvopaperistamista varten perustetun erillisyhtiön, jäljempänä ’erillisyhtiö’, antamiin tietoihin siitä, täyttääkö arvopaperistaminen YLS-vaatimukset. Niiden ei kuitenkaan pitäisi luottaa yksinomaisesti tai mekaanisesti tällaiseen ilmoitukseen ja tällaisiin tietoihin.

(10)

On olennaisen tärkeää, että arvopaperistamisessa mukana olevien alullepanijoiden, järjestäjien ja alkuperäisten luotonantajien sekä sijoittajien edut sovitetaan yhteen. Tämän saavuttamiseksi alullepanijan, järjestäjän tai alkuperäisen luotonantajan olisi säilytettävä merkittävä osuus arvopaperistamisen kohteena olevista vastuista. Näin ollen on tärkeää, että alullepanija, järjestäjä tai alkuperäinen luotonantaja pitää itsellään olennaisen nettomääräisen taloudellisen vastuun kyseisistä riskeistä. Yleisesti ottaen arvopaperistamisliiketoimia ei pitäisi strukturoida siten, että pyritään välttämään pidättämisvaatimuksen soveltaminen. Kyseistä vaatimusta olisi sovellettava kaikissa tilanteissa, joissa voidaan soveltaa arvopaperistamisen taloudellista sisältöä, riippumatta siitä, mitä oikeudellisia rakenteita tai välineitä käytetään. Pidättämisvaatimusta ei ole tarpeen soveltaa moninkertaisesti. Mihin tahansa arvopaperistamiseen riittää, että ainoastaan alullepanijaan, järjestäjään tai alkuperäiseen luotonantajaan sovelletaan pidättämisvaatimusta. Samoin pidättämisvaatimusta olisi sovellettava ainoastaan sijoituksen kohteena olevaan arvopaperistamiseen, jos arvopaperistamisliiketoimien kohteena on muita arvopaperistamispositioita vastuina. YLS-ilmoituksen olisi osoitettava sijoittajille, että alullepanijalla, järjestäjällä tai alkuperäisellä luotonantajalla säilyy olennainen nettomääräinen taloudellinen vastuu arvopaperistamiseen liittyvistä riskeistä. Tiettyjä poikkeuksia olisi tehtävä silloin, kun arvopaperistetut vastuut ovat erityisesti julkisten viranomaisten kokonaan, ehdoitta ja peruuttamattomasti takaamia. Jos tukea annetaan takuina tai muussa muodossa julkisista varoista, tällä asetuksella ei rajoiteta valtiontukisääntöjen noudattamista.

(11)

Alullepanijat ja järjestäjät eivät saisi hyötyä siitä, että niillä voi olla enemmän tietoa kuin sijoittajilla ja mahdollisilla sijoittajilla erillisyhtiöön siirretyistä omaisuuseristä, eivätkä ne saisi siirtää erillisyhtiöön sellaisia omaisuuseriä, joiden luottoriskiprofiili on korkeampi kuin alullepanijoiden taseessa olevien vertailukelpoisten omaisuuserien luottoriskiprofiili, ilman, että sijoittajat ja mahdolliset sijoittajat ovat siitä tietoisia. Toimivaltaisten viranomaisten olisi määrättävä seuraamuksia tämän velvoitteen rikkomisesta, mutta ainoastaan rikkomisen ollessa tahallista. Pelkästään tuottamuksellisesta menettelystä ei olisi tältä osin määrättävä seuraamuksia. Tämä velvoite ei kuitenkaan saisi millään tavalla rajoittaa alullepanijan tai järjestäjän oikeutta valita erillisyhtiöön siirrettäväksi omaisuuseriä, joilla on ennalta arvioituna keskimääräistä korkeampi luottoriskiprofiili verrattuna alullepanijan taseeseen jäävien vertailukelpoisten omaisuuserien keskimääräiseen luottoriskiprofiiliin, niin kauan kuin erillisyhtiöön siirrettyjen omaisuuserien korkeammasta luottoriskiprofiilista tiedotetaan selkeästi sijoittajille ja mahdollisille sijoittajille. Toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava tämän velvoitteen noudattamista vertailemalla arvopaperistamisen kohteena olevia omaisuuseriä alullepanijan taseessa oleviin vertailukelpoisiin omaisuuseriin.

Omaisuuserien kehityksen vertailu olisi tehtävä sellaisten omaisuuserien välillä, joiden kehityksen odotetaan ennalta olevan samankaltaista, esimerkiksi erillisyhtiöön siirrettyjen järjestämättömien asuntolainojen ja alullepanijan taseessa olevien järjestämättömien asuntolainojen välillä.

Arvopaperistamisen kohteena olevien omaisuuserien kehityksen ei oleteta olevan samanlainen kuin alullepanijan taseessa olevien omaisuuserien keskimäärin.

(12)

Sijoittajien ja mahdollisten sijoittajien kyky noudattaa asianmukaista huolellisuutta ja siten tehdä tietoon perustuva arvio tietyn arvopaperistamisvälineen luottokelpoisuudesta riippuu siitä, kuinka ne saavat tietoja kyseisistä välineistä. On tärkeää luoda unionin säännöstön pohjalta kattava järjestelmä, jossa sijoittajat ja mahdolliset sijoittajat saavat kaiken asiaankuuluvan tiedon liiketoimien koko elinkaaren ajan, vähentää alullepanijoiden, järjestäjien ja erillisyhtiöiden raportointitehtäviä sekä helpottaa sitä, että sijoittajat saavat arvopaperistamisista luotettavia tietoja jatkuvasti, vaivattomasti ja veloituksetta. Markkinoiden läpinäkyvyyden parantamiseksi olisi luotava kehys arvopaperistamisrekistereille, joihin kootaan asiaa koskevat raportit erityisesti arvopaperistetuista vastuista. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (6) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen), jäljempänä ’ESMA’, olisi hyväksyttävä tällaiset rekisterit ja valvottava niitä. Määritellessään tällaisten raportointitehtävien yksityiskohdat ESMAn olisi varmistettava, että tällaisiin rekistereihin raportoitavat tiedot vastaavat mahdollisimman tarkasti tällaisten tietojen ilmoittamista koskevia olemassa olevia malleja.

(13)

Alullepanijaa, järjestäjää ja erillisyhtiötä koskee yleinen velvoite asettaa saataville arvopaperistamisia koskevia tietoja arvopaperistamisrekisterin välityksellä, ja tämän velvoitteen ensisijaisena tarkoituksena on tarjota sijoittajille yksi ainoa valvottu tietolähde, joka sisältää tiedot, jotka ovat tarpeen asianmukaisen huolellisuuden noudattamiseksi. Yksityiset arvopaperistamiset ovat usein räätälöityjä. Ne ovat tärkeitä, koska niiden välityksellä osapuolet voivat tehdä arvopaperistamisliiketoimia paljastamatta markkinoille ja kilpailijoille arkaluonteisia kaupallisia tietoja liiketoimesta (esimerkiksi paljastamatta sitä, että tietty yhtiö tarvitsee rahoitusta tuotantonsa laajentamiseksi tai että sijoituspalveluyritys pyrkii uusille markkinoille osana strategiaansa) ja/tai kohteena olevista omaisuuseristä (esimerkiksi minkä tyyppisiä myyntisaamisia teollisuusyrityksellä on). Näissä tapauksissa sijoittajat ovat suoraan yhteydessä alullepanijaan ja/tai järjestäjään ja saavat niiltä suoraan tarvittavat tiedot asianmukaisen huolellisuuden noudattamista varten. Näin ollen on aiheellista vapauttaa yksityiset arvopaperistamiset vaatimuksesta toimittaa tiedot liiketoimesta arvopaperistamisrekisteriin.

(14)

Alullepanijoiden, järjestäjien ja alkuperäisten luotonantajien olisi sovellettava arvopaperistettaviin vastuisiin samoja hyvin perusteltuja ja tarkasti määriteltyjä luotonmyöntämiskriteereitä kuin mitä ne soveltavat arvopaperistamattomiin vastuisiin. Jos myyntisaamisia ei kuitenkaan ole pantu alulle lainan muodossa, luotonmyöntämiskriteerejä ei tarvitse täyttää myyntisaamisten osalta.

(15)

Arvopaperistamisvälineet eivät yleensä sovi direktiivissä 2014/65/EU tarkoitetuille yksityisasiakkaille.

(16)

Alullepanijoiden, järjestäjien ja erillisyhtiöiden olisi esitettävä sijoittajaraportissa kaikki olennaisen tärkeät tiedot arvopaperistettujen vastuiden luottoluokasta ja kehityksestä, mukaan lukien tiedot, joiden perusteella sijoittajat voivat selkeästi tunnistaa arvopaperistettujen vastuiden velallisten maksulaiminlyönnit ja maksukyvyttömyyden sekä velkojen uudelleenjärjestelyt ja anteeksiannot, sitoumusten laiminlyönnit, takaisinostot, maksuvapaat kaudet, tappiot, tappioiden kirjaamiset, takaisinperinnät ja muut arvopaperistettujen vastuiden kannan kehitykseen vaikuttavat toimet. Sijoittajaraportissa olisi sellaisen arvopaperistamisen osalta, joka ei ole ABCP-liiketoimi, annettava myös tiedot arvopaperistettujen vastuiden ja arvopaperistettujen tuotteiden liikkeeseenlaskuun liittyvien velkojen tuottamista kassavirroista, mukaan lukien erilliset tiedot arvopaperistamispositioiden tuloista ja suorituksista eli maksuaikataulun mukaan maksetuista pääomista ja koroista, ennakkoon maksetusta pääomasta ja erääntyneistä koroista ja maksuista sekä tiedot sellaisten tapahtumien käynnistymisestä, jotka edellyttävät muutoksia maksujen etuoikeusjärjestykseen tai vastapuolten korvaamista, sekä tiedot etuoikeusluokittain käytettävissä olevien erillisten takausten määrästä ja muodosta. Vaikka yksinkertaiset, läpinäkyvät ja standardoidut arvopaperistamiset ovat aikaisemmin toimineet hyvin, YLS-vaatimusten täyttäminen ei tarkoita, että arvopaperistamispositiot olisivat riskittömiä, eikä se kerro mitään arvopaperistamisen kohteena olevien vastuiden luottoluokasta. Sitä olisi pikemminkin pidettävä osoituksena siitä, että varovainen ja huolellinen sijoittaja kykenee analysoimaan arvopaperistamiseen sisältyvät riskit.

Jotta pitkän aikavälin arvopaperistamisilla ja lyhyen aikavälin arvopaperistamisilla (eli ABCP-ohjelmilla ja -liiketoimilla) voisi olla erilaiset rakenteelliset ominaisuudet, olisi oltava kahdentyyppisiä YLS-vaatimuksia: yhdet pitkän aikavälin arvopaperistamisia varten ja toiset lyhyen aikavälin arvopaperistamisia varten, jotka vastaisivat näitä kahta eri tavalla toimivaa markkinasegmenttiä. ABCP-ohjelmissa perustana on useita ABCP-liiketoimia, joiden sisältämät lyhytaikaiset vastuut on erääntymisen jälkeen korvattava uusilla. ABCP-liiketoimessa arvopaperistaminen voitaisiin toteuttaa muun muassa sopimalla arvopaperistettujen vastuiden kantaa koskevasta vaihtuvansuuruisesta ostohinnan alennuksesta tai yhteisrahoitusrakenteessa erillisyhtiön liikkeeseen laskemilla paremmilla ja huonommilla etusijoilla olevilla arvopapereilla, minkä jälkeen paremmilla etusijoilla olevat arvopaperit siirretään yhden tai useamman ABCP-ohjelman hankintayksiköihin. YLS-kelpoisiin ABCP-liiketoimiin ei kuitenkaan saisi sisältyä uudelleenarvopaperistamista. Lisäksi YLS-kriteereissä olisi otettava huomioon järjestäjä, jolla on maksuvalmiustuen tarjoajana erityinen asema ABCP-ohjelmassa, erityisesti täysin tuetuissa ABCP-ohjelmissa.

(17)

Sekä kansainvälisellä että unionin tasolla on tehty jo paljon YLS-arvopaperistamisen yksilöimiseksi. Komission delegoiduissa asetuksissa (EU) 2015/35 (7) ja (EU) 2015/61 (8) on jo vahvistettu YLS-arvopaperistamisen kriteerit tiettyjä tarkoituksia varten, joihin liittyy riskiherkempi vakavaraisuuskohtelu.

(18)

Erillisyhtiöitä olisi perustettava ainoastaan sellaisiin kolmansiin maihin, joita ei ole mainittu rahanpesunvastaisen toimintaryhmän, jäljempänä ’FATF’, laatimassa korkean riskin ja yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden luettelossa. Jos siihen mennessä, kun tätä asetusta tarkastellaan uudelleen, on hyväksytty erityinen unionin luettelo kolmansien maiden lainkäyttöalueista, jotka kieltäytyvät noudattamasta verotusalan hyvää hallintotapaa koskevia normeja, kyseinen unionin luettelo olisi otettava huomioon ja sitä voitaisiin käyttää viiteluettelona niistä kolmansista maista, joihin erillisyhtiöitä ei saisi perustaa.

(19)

On olennaisen tärkeää vahvistaa yleinen ja monilla eri aloilla sovellettava YLS-arvopaperistamisen määritelmä, joka perustuu olemassa oleviin kriteereihin sekä Baselin pankkivalvontakomitean (BCBS) ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) 23 päivänä heinäkuuta 2015 hyväksymiin yksinkertaisten, läpinäkyvien ja vertailukelpoisten arvopaperistamisten tunnistamisen kriteereihin arvopaperistamiseen tarvittavan pääoman riittävyyden puitteissa ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (9) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen, jäljempänä ’EPV’) 7 päivänä heinäkuuta 2015 julkaisemaan lausuntoon eurooppalaisesta viitekehyksestä vaatimukset täyttävälle arvopaperistamiselle.

(20)

YLS-kriteerien täytäntöönpano kaikkialla unionissa ei saisi johtaa erilaisiin lähestymistapoihin. Erilaiset lähestymistavat loisivat mahdollisesti esteitä rajojen yli toimiville sijoittajille, koska niiden olisi tällöin perehdyttävä kunkin jäsenvaltion säännöstön yksityiskohtiin, mikä vaarantaisi sijoittajien luottamuksen YLS-kriteerejä kohtaan. EPV:n olisi näin ollen laadittava ohjeita sen varmistamiseksi, että YLS-vaatimuksista on olemassa koko unionissa yhteinen ja johdonmukainen käsitys mahdollisten tulkintakysymysten ratkaisemiseksi. Yhdellä ainoalla tulkintalähteellä voitaisiin edesauttaa sitä, että alullepanijat, järjestäjät ja sijoittajat ottavat käyttöön YLS-kriteerit. ESMAn olisi myös toimittava aktiivisessa roolissa mahdollisten tulkintakysymysten ratkaisemisessa.

(21)

YLS-kriteerien täytäntöönpanon erilaisten lähestymistapojen estämiseksi kolmen Euroopan valvontaviranomaisen olisi Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitean puitteissa koordinoitava omaa työtään sekä toimivaltaisten viranomaisten työtä, jotta toiminta olisi yhdenmukaista eri aloilla, sekä arvioitava YLS-arvopaperistamisten yhteydessä mahdollisesti esiin nousevia käytännön kysymyksiä. Koordinoinnin yhteydessä olisi myös kysyttävä markkinatoimijoiden näkemyksiä, jotka olisi otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon. Kyseisten keskustelujen tulokset olisi julkaistava Euroopan valvontaviranomaisten verkkosivustoilla, jotta autettaisiin alullepanijoita, järjestäjiä, erillisyhtiöitä ja sijoittajia arvioimaan YLS-arvopaperistamisia ennen tällaisten positioiden liikkeeseenlaskua tai niihin sijoittamista. Tällainen koordinointimekanismi olisi erityisen tärkeä ajanjaksona, joka edeltää tämän asetuksen täytäntöönpanoa.

(22)

Tässä asetuksessa YLS-arvopaperistamiseksi katsotaan ainoastaan ”aidon kaupan” arvopaperistamiset. ”Aidon kaupan” arvopaperistamisissa arvopaperistettujen vastuiden omistajuus siirtyy tai se tosiasiallisesti luovutetaan liikkeeseenlaskijayhteisölle, joka on erillisyhtiö. Arvopaperistettujen vastuiden siirtoon tai luovutukseen erillisyhtiölle ei pitäisi soveltaa peräyttämissäännöksiä myyjän maksukyvyttömyystilanteessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten maksukyvyttömyyslainsäädäntöjen säännösten soveltamista, joiden nojalla arvopaperistettujen vastuiden myynti, joka on tapahtunut tietyn ajanjakson aikana ennen myyjän maksukyvyttömyyden toteamista, voidaan tiukoin edellytyksin mitätöidä.

(23)

Arvopaperistettujen vastuiden aito kauppa tai luovutus taikka oikeusvaikutukseltaan vastaava siirto sekä kyseisen aidon kaupan, luovutuksen tai oikeusvaikutukseltaan vastaavan siirron täytäntöönpanokelpoisuus voitaisiin sovellettavan lainsäädännön nojalla vahvistaa pätevän oikeudellisen neuvonantajan oikeudellisella lausunnolla.

(24)

Muissa kuin ”aidon kaupan” arvopaperistamisissa kohteena olevia vastuita ei siirretä liikkeeseenlaskuyhteisölle, joka on erillisyhtiö, vaan arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvä luottoriski siirretään johdannaissopimuksella tai takauksilla. Tästä aiheutuu ylimääräinen vastapuoliriski ja mahdollista monimutkaisuutta, joka liittyy erityisesti johdannaissopimuksen sisältöön. Tästä syystä YLS-kriteereissä ei pitäisi sallia synteettistä arvopaperistamista.

Olisi otettava huomioon EPV:n edistyminen, joka voidaan todeta sen joulukuussa 2015 antamasta kertomuksesta, jossa esitetään mahdolliset YLS-kriteerit synteettiselle arvopaperistamiselle ja määritellään ”taseen synteettinen arvopaperistaminen” ja ”arbitraasiin liittyvä synteettinen arvopaperistaminen”. Kun EPV on määritellyt selvästi YLS-kriteerit, joita sovelletaan erityisesti taseen synteettisiin arvopaperistamisiin, ja jotta voidaan edistää reaalitalouden ja erityisesti tällaisista arvopaperistamisista eniten hyötyvien pk-yritysten rahoittamista, komission olisi laadittava kertomus ja tarvittaessa annettava lainsäädäntöehdotus YLS-kehyksen laajentamisesta kattamaan tällaiset arvopaperistamiset. Komission ei kuitenkaan pitäisi ehdottaa tällaista laajentamista arbitraasiin liittyvien synteettisten arvopaperistamisten osalta.

(25)

Myyjältä erillisyhtiölle siirrettyjen arvopaperistettujen vastuiden olisi täytettävä ennalta määritetyt ja selkeästi määritellyt kelpoisuusvaatimukset, joissa ei sallita kyseisiin vastuisiin kohdistuvaa aktiivista salkunhoitoa. Vahvistusilmoitusten ja takuiden vastaisten vastuiden korvaamista toisilla ei lähtökohtaisesti olisi katsottava aktiiviseksi salkunhoidoksi.

(26)

Arvopaperistamisen kohteena olevat vastuut eivät saisi sisältää maksukyvyttömyystilassa olevia vastuita taikka sellaisiin velallisiin tai takaajiin liittyviä vastuita, jotka alullepanijan tai alkuperäisen luotonantajan saatavilla olevien tietojen perusteella ovat erityisessä luottohäiriötilassa (esimerkiksi maksukyvyttömiksi todetut velalliset).

”Saatavilla olevia tietoja” koskeva vaatimus olisi katsottava täytetyksi, kun velallisilta on saatu tiedot vastuiden alkuperästä tai alullepanija on antanut tiedot vastuiden hallinnoinnin tai riskienhallinnan menettelyn yhteydessä taikka kolmas osapuoli on toimittanut tiedot alullepanijalle.

Järjestämättömiin ja sittemmin uudelleen järjesteltyihin vastuisiin olisi sovellettava varovaista lähestymistapaa. Viimeksi mainitun sisällyttämistä vastuukantaan ei kuitenkaan saisi sulkea pois, jos tällaisiin vastuisiin ei ole kertynyt uusia maksurästejä sitten uudelleenjärjestelyajankohdan, jonka olisi täytynyt olla vähintään vuosi ennen arvopaperistettujen vastuiden siirtoa tai luovutusta erillisyhtiölle. Tällaisessa tapauksessa täysimääräinen läpinäkyvyys olisi varmistettava riittävien tietojen julkistamisella.

(27)

Jotta voidaan varmistaa, että sijoittajat noudattavat asianmukaista huolellisuutta, ja helpottaa arvopaperistamiseen liittyvien riskien arviointia, on tärkeää, että arvopaperistamisliiketoimien vakuutena on sellaisten vastuiden pooleja, jotka ovat omaisuuserätyypiltään homogeenisiä, kuten asuntolainakannat tai kannat, jotka koostuvat yrityslainoista, liiketilalainoista, leasingsopimuksista ja luottojärjestelyistä samaan luokkaan kuuluville yrityksille, tai autolaina- ja autoleasingsopimuskannat taikka kannat, jotka koostuvat luottojärjestelyistä yksityishenkilöille henkilökohtaisten tai perhesyiden taikka kotitalouksien kulutukseen liittyvien syiden vuoksi. Arvopaperistamisen kohteena olevat vastuut eivät saisi sisältää direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 44 alakohdassa määriteltyjä siirtokelpoisia arvopapereita. Niiden jäsenvaltioiden ottamiseksi huomioon, joissa luottolaitosten yleisenä käytäntönä on käyttää joukkolainoja lainasopimusten sijaan luoton myöntämiseksi muille kuin rahoitusalan yrityksille, tällaiset joukkolainat olisi voitava sisällyttää vastuisiin edellyttäen, että niitä ei ole listattu kauppapaikalla.

(28)

On tärkeää ehkäistä ”alullepano ja jakelu” -mallien esiintyminen. Kyseisissä tilanteissa luotonantajat myöntävät luottoja löysin ja heikoin myöntämisperustein, sillä ne tietävät ennalta, että luottoihin liittyvät riskit myydään lopulta kolmansille osapuolille. Siksi arvopaperistettavien vastuiden olisi oltava peräisin alullepanijan tai alkuperäisen luotonantajan tavanomaisesta liiketoiminnasta sellaisten luotonmyöntämiskäytäntöjen mukaisesti, jotka ovat vähintään yhtä tiukat kuin käytännöt, joita alullepanija tai alkuperäinen luotonantaja soveltaa alullepanoajankohtana samankaltaisiin arvopaperistamattomiin vastuisiin. Luotonmyöntämiskäytäntöjä koskevat olennaiset muutokset olisi ilmoitettava täysimääräisesti mahdollisille sijoittajille tai täysin tuettujen ABCP-ohjelmien tapauksessa järjestäjälle ja muille ABCP-liiketoimesta suoraan vastuun ottaneille osapuolille. Alullepanijalla tai alkuperäisellä luotonantajalla olisi oltava riittävästi kokemusta kyseisiin arvopaperistettuihin vastuisiin rinnastettavien vastuiden alullepanosta. Jos kyse on arvopaperistamisista, joissa kohteena olevat vastuut ovat asuntolainoja, lainakanta ei saisi sisältää lainoja, joita on markkinoitu ja jotka on merkitty olettaen, että lainan hakijalle tai mahdollisille välittäjille on annettu tieto siitä, että lainanantaja ei välttämättä tarkista toimitettuja tietoja. Lainanottajan luottokelpoisuuden arvioinnin olisi myös tarvittaessa täytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2008/48/EY (10) tai 2014/17/EU (11) säädetyt vaatimukset tai vastaavat vaatimukset kolmansissa maissa.

(29)

Arvopaperistamispositioiden takaisinmaksun vahva riippuvuus arvopaperistettujen vastuiden vakuutena olevien omaisuuserien myynnistä luo haavoittuvuutta, kuten liikekiinteistölainavakuudellisten arvopaperien markkinoiden osien heikko kehitys finanssikriisin aikana on osoittanut. Tästä syystä liikekiinteistölainavakuudellisia arvopapereita ei saisi pitää YLS-arvopaperistamisina.

(30)

Jos arvopaperistamisen kohteena olevien omaisuuserien ympäristövaikutuksista on saatavilla tietoja, tällaisen arvopaperistamisen alullepanijan ja järjestäjän olisi julkaistava ne.

Näin ollen kun kyseessä on YLS-arvopaperistaminen, jossa arvopaperistetut vastuut ovat asuntolainoja, autolainoja tai autoleasingsopimuksia, sen alullepanijan, järjestäjän ja erillisyhtiön olisi julkaistava saatavilla olevat tiedot kyseisillä asuntolainoilla, autolainoilla tai autoleasingsopimuksilla rahoitettujen omaisuuserien ympäristötehokkuudesta.

(31)

Jos alullepanijat, järjestäjät ja erillisyhtiöt haluavat käyttää arvopaperistamistensa yhteydessä nimitystä ”YLS”, sijoittajille, toimivaltaisille viranomaisille ja ESMAlle olisi ilmoitettava, että kyseinen arvopaperistaminen täyttää YLS-vaatimukset. Ilmoitukseen olisi sisällytettävä selvitys siitä, miten kutakin YLS-kriteeriä on noudatettu. ESMAn olisi tämän jälkeen annettava tästä tieto verkkosivustollaan julkaistavassa luettelossa ilmoitetuista YLS-arvopaperistamisista. Arvopaperistamisen liikkeeseenlaskun merkitseminen ESMAn luetteloon ilmoitetuista YLS-arvopaperistamisista ei tarkoita, että ESMA tai muu toimivaltainen viranomainen olisi vahvistanut, että kyseinen arvopaperistaminen täyttää YLS-vaatimukset. YLS-vaatimusten noudattaminen on yksinomaan alullepanijoiden, järjestäjien ja erillisyhtiöiden vastuulla. Tämän olisi varmistettava, että alullepanijat, järjestäjät ja erillisyhtiöt ottavat vastuun väitteestään, että kyseessä on YLS-arvopaperistaminen, ja että markkinat ovat läpinäkyvät.

(32)

Jos arvopaperistaminen ei enää täytä YLS-vaatimuksia, alullepanijan ja järjestäjän olisi välittömästi ilmoitettava asiasta ESMAlle ja asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Lisäksi jos toimivaltainen viranomainen on määrännyt hallinnollisia seuraamuksia, jotka liittyvät YLS-arvopaperistamiseksi ilmoitettuun arvopaperistamiseen, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen olisi välittömästi ilmoitettava asiasta ESMAlle, jotta ne voidaan lisätä YLS-ilmoitusten luetteloon ja sijoittajat saavat tiedon tällaisista seuraamuksista ja YLS-ilmoitusten luotettavuudesta. Maineeseensa kohdistuvien seurausten välttämiseksi alullepanijoiden ja järjestäjien edun mukaista on tehdä huolellisesti harkittuja ilmoituksia.

(33)

Sijoittajien olisi noudatettava sijoitusten suhteen asianmukaista huolellisuutta, joka on oikeassa suhteessa riskeihin, mutta niiden olisi voitava luottaa YLS-ilmoituksiin ja alullepanijan, järjestäjän ja erillisyhtiön antamiin tietoihin siitä, täyttääkö arvopaperistaminen YLS-vaatimukset. Ne eivät kuitenkaan saisi luottaa yksinomaisesti tai mekaanisesti tällaisiin ilmoituksiin ja tietoihin.

(34)

Kolmansien osapuolten osallistuminen sen tarkistamiseen, että arvopaperistamisessa noudatetaan YLS-vaatimuksia, voi olla sijoittajien, alullepanijoiden, järjestäjien ja erillisyhtiöiden kannalta hyödyllistä ja lisätä markkinoiden luottamusta YLS-arvopaperistamisiin. Alullepanijat, järjestäjät ja erillisyhtiöt voivat myös käyttää tämän asetuksen mukaisesti toimiluvan saaneen kolmannen osapuolen palveluja arvioidakseen, täyttääkö niiden arvopaperistaminen YLS-kriteerit. Kyseisten kolmansien osapuolten olisi saatava toimilupa toimivaltaisilta viranomaisilta. ESMAlle tehtävässä ilmoituksessa ja sen julkaisemisessa ESMAn verkkosivustolla olisi mainittava, onko toimiluvan saanut kolmas osapuoli vahvistanut, että YLS-kriteerit täyttyvät. On kuitenkin olennaisen tärkeää, että sijoittajat tekevät oman arviointinsa, ottavat vastuun sijoituspäätöksistään eivätkä luota mekaanisesti tällaisiin kolmansiin osapuoliin. Kolmannen osapuolen osallistumisen ei saisi millään tavalla vähentää alullepanijoiden, järjestäjien ja institutionaalisten sijoittajien lopullista oikeudellista vastuuta, joka liittyy arvopaperistamisliiketoimen ilmoittamiseen ja kohteluun YLS-liiketoimena.

(35)

Jäsenvaltioiden olisi nimettävä toimivaltaiset viranomaiset ja annettava niille tarvittavat valvonta- ja tutkintavaltuudet sekä valtuudet määrätä seuraamuksia. Hallinnolliset seuraamukset olisi lähtökohtaisesti julkistettava. Koska sijoittajat, alullepanijat, järjestäjät, alkuperäiset luotonantajat ja erillisyhtiöt voivat olla sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin ja niitä valvovat toimivaltaiset viranomaiset voivat olla eri sektoreilta, tiivis yhteistyö asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten välillä, mukaan lukien Euroopan keskuspankki (EKP) sille neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1024/2013 (12) annettujen erityistehtävien osalta, ja Euroopan valvontaviranomaisten kanssa olisi varmistettava keskinäisellä tietojenvaihdolla ja avustamisella valvontatehtävissä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sovellettava seuraamuksia ainoastaan tahallisten tai tuottamuksellisten rikkomistapauksissa. Korjaavien toimenpiteiden soveltamisen ei saisi riippua tahallisuutta tai tuottamuksellisuutta koskevasta näytöstä. Kun seuraamuksen tai korjaavan toimenpiteen asianmukaisen tyypin ja tason määrittämisessä otetaan huomioon rikkomisesta vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellinen vahvuus, toimivaltaisten viranomaisten olisi erityisesti otettava huomioon vastuussa olevan oikeushenkilön kokonaisliikevaihto tai vastuussa olevan luonnollisen henkilön vuositulot ja nettovarallisuus.

(36)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi koordinoitava tiiviisti valvontaansa ja varmistettava päätösten johdonmukaisuus, erityisesti tämän asetuksen rikkomistapauksissa. Jos rikkomisessa on kyse virheellisestä tai harhaanjohtavasta ilmoituksesta, rikkomisen havainneen toimivaltaisen viranomaisen olisi annettava asiasta tieto myös Euroopan valvontaviranomaisille ja asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Jos toimivaltaisten viranomaisten välillä vallitsee erimielisyys, ESMAn ja tarvittaessa Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitean olisi käytettävä sitovaa sovitteluvaltuuksiaan.

(37)

Nimityksen ”yksinkertainen, läpinäkyvä ja standardoitu arvopaperistaminen” (YLS-arvopaperistaminen) käyttöä koskevat vaatimukset ovat uusia, ja ne määritellään ajan myötä tarkemmin EPV:n ohjeissa ja valvontakäytännössä. Jotta vältettäisiin se, että markkinatoimijat luopuvat käyttämästä tätä nimitystä, toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava mahdollisuus myöntää alullepanijalle, järjestäjälle ja erillisyhtiölle kolme kuukautta aikaa korjata mahdollinen nimityksen virheellinen käyttö, joka on tapahtunut vilpittömässä mielessä. Käytön olisi oletettava tapahtuneen vilpittömässä mielessä, jos alullepanija, järjestäjä ja erillisyhtiö eivät voineet tietää, että arvopaperistaminen ei täyttänyt kaikkia YLS-kriteerejä, jotta siitä voitaisiin käyttää nimitystä YLS-arvopaperistaminen. Edellä mainitun kolmen kuukauden ajan kyseisen arvopaperistamisen olisi edelleen katsottava täyttävän YLS-kriteerit eikä sitä pitäisi poistaa ESMAn tämän asetuksen mukaisesti laatimasta luettelosta.

(38)

Asetuksella edistetään arvopaperistamismarkkinoiden useiden keskeisten osatekijöiden yhdenmukaistamista, rajoittamatta kuitenkaan markkinalähtöistä arvopaperistamismarkkinoiden prosessien ja käytäntöjen täydentävää yhdenmukaistamista. Tästä syystä on olennaisen tärkeää, että markkinatoimijat ja niiden ammattijärjestöt jatkavat edelleen markkinakäytäntöjen standardointia ja erityisesti arvopaperistamista koskevien asiakirjojen standardointia. Komissio seuraa huolellisesti markkinatoimijoiden standardointityötä ja raportoi siitä.

(39)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivejä 2009/65/EY (13), 2009/138/EY (14) ja 2011/61/EU (15) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksia (EY) N:o 1060/2009 (16) ja (EU) N:o 648/2012 (17) muutetaan vastaavasti, jotta varmistetaan unionin oikeudellisen kehyksen johdonmukaisuus tämän asetuksen kanssa sellaisten arvopaperistamiseen liittyvien säännösten osalta, joiden päätavoitteena on sisämarkkinoiden toteuttaminen ja toiminta, erityisesti varmistamalla, että sisämarkkinoilla on kaikille institutionaalisille sijoittajille tasapuoliset toimintaedellytykset.

(40)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta voidaan todeta, että erillisyhtiöiden tekemiin OTC-johdannaissopimuksiin ei pitäisi soveltaa määritysvelvoitetta edellyttäen, että tietyt edellytykset täyttyvät. Tämä johtuu siitä, että erillisyhtiöiden kanssa tehtyjen OTC-johdannaissopimusten vastapuolet ovat arvopaperistamiseen liittyvien järjestelyjen perusteella vakuusvelkojia ja riittävästä vastapuoliriskin suojasta on yleensä jo huolehdittu. Muiden kuin keskusvastapuolessa määritettyjen johdannaisten osalta vaadittujen vakuuksien tasossa olisi otettava huomioon myös arvopaperistamisjärjestelyjen erityinen rakenne ja niissä jo annettu suoja.

(41)

Katetut joukkolainat ja arvopaperistamiset ovat jossain määrin korvattavissa toisillaan. Jotta voitaisiin välttää kilpailun vääristymisen tai sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön mahdollisuus arvopaperistamisten ja katettujen joukkolainojen käytön välillä sen seurauksena, että katettujen joukkolainojen yhteisöjen ja erillisyhtiöiden tekemien OTC-johdannaissopimusten kohtelu on erilaista, asetus (EU) N:o 648/2012 olisi muutettava, jotta varmistetaan katettuihin joukkolainoihin liittyvien johdannaisten ja arvopaperistamisiin liittyvien johdannaisten yhdenmukainen kohtelu määritysvelvoitteen suhteen sekä muita kuin keskusvastapuolessa määritettyjä OTC-johdannaisia koskevien vakuusvaatimusten suhteen.

(42)

ESMAn veloittamien valvontamaksujen yhdenmukaistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti maksujen tyypin, maksujen perimisen perusteiden, maksujen määrän ja maksutavan tarkemman määrittämisen osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (18) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(43)

Jotta voidaan määrittää riskinpidättämisvaatimus sekä selkeyttää edelleen homogeenisyyskriteeriä ja yksinkertaisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti homogeenisiksi katsottavia vastuita, varmistaen samalla, ettei pk-yritysten lainojen arvopaperistamiseen kohdistu kielteisiä vaikutuksia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tekniset sääntelystandardit, jotka EPV on laatinut ja jotka koskevat yksityiskohtaisia sääntöjä riskin pidättämisestä, pidättämisen tason mittaamista, tiettyjä pidätettyä riskiä koskevia kieltoja, konsolidoitua pidättämistä ja poikkeuksen myöntämistä tietyille liiketoimille sekä homogeenisyyskriteerin ja sen, mitkä arvopaperistetut vastuut katsotaan homogeenisiksi, määrittämistä. Komission olisi hyväksyttävä kyseiset tekniset sääntelystandardit Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavilla delegoiduilla säädöksillä ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti. EPV:n olisi neuvoteltava tiiviisti kahden muun Euroopan valvontaviranomaisen kanssa.

(44)

Jotta sijoittajat saisivat arvopaperistamisista luotettavia tietoja jatkuvasti, vaivattomasti ja veloituksetta ja jotta määritetään toimivaltaisten viranomaisten yhteistyö- ja tietojenvaihtovelvoitetta koskevat ehdot, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tekniset sääntelystandardit, jotka EPV on laatinut ja jotka koskevat arvopaperistettuja vastuita koskevia vertailukelpoisia tietoja ja säännöllisiä sijoittajaraportteja; luetteloa laillisista tarkoituksista, joiden nojalla uudelleenarvopaperistamiset sallitaan; menettelyjä, jotka mahdollistavat sen, että arvopaperistamisrekisterit voivat tarkistaa ilmoitettujen tietojen, rekisteröintihakemuksen ja rekisteröinnin laajentamista koskevan yksinkertaistetun hakemuksen täydellisyyden ja johdonmukaisuuden; läpinäkyvyyssyistä annettavia arvopaperistamista koskevia tietoja, tietoja toimintaa koskevista standardeista, joita vaaditaan tietojen keräämiseen, kokoamiseen ja vertailuun arvopaperistamisrekisterien välillä, yksityiskohtaisia tietoja, joihin nimetyillä yhteisöillä on pääsy sekä ehtoja ja edellytyksiä suoralle pääsylle; YLS-ilmoituksen osalta annettavia tietoja; tietoja, jotka tarkastavan kolmannen osapuolen toimilupahakemuksessa on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille; sekä vaihdettavia tietoja ja ilmoitusvelvoitteiden sisältöä ja soveltamisalaa. Komission olisi hyväksyttävä kyseiset tekniset sääntelystandardit Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavilla delegoiduilla säädöksillä ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti. ESMAn olisi neuvoteltava tiiviisti kahden muun Euroopan valvontaviranomaisen kanssa.

(45)

Jotta prosessi olisi sijoittajille, alullepanijoille, järjestäjille ja erillisyhtiöille helpompi, komissiolle olisi siirrettävä myös valta hyväksyä teknisiä täytäntöönpanostandardeja, jotka ESMA on laatinut ja jotka koskevat malleja, joita on käytettävä, kun tietoja asetetaan arvopaperistamisposition haltijoiden saataville; rekisteröintihakemuksen ja arvopaperistamisrekisterien rekisteröinnin laajentamista koskevan hakemuksen muotoa; tietojen toimittamisen mallia; malleja, joita on käytettävä annettaessa tietoja arvopaperistamisrekisterille, olemassa olevien arvopaperistamista koskevien tietojen kerääjien kehittämät ratkaisut huomioiden; sekä YLS-ilmoitusten mallia, jonka avulla sijoittajat ja toimivaltaiset viranomaiset saavat riittävästi tietoa arvioidakseen, noudatetaanko YLS-vaatimuksia. Komission olisi hyväksyttävä kyseiset tekniset täytäntöönpanostandardit Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti. ESMAn olisi neuvoteltava tiiviisti kahden muun Euroopan valvontaviranomaisen kanssa.

(46)

Koska arvopaperistamismarkkinat toimivat maailmanlaajuisesti ja olisi varmistettava kaikille arvopaperistamiseen osallistuville institutionaalisille sijoittajille ja yhteisöille sisämarkkinoilla tasapuoliset toimintaedellytykset, jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli yleisen arvopaperistamista koskevan kehyksen vahvistamista ja erityisen kehyksen luomista YLS-arvopaperistamiselle, vaan ne voidaan tavoitteiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(47)

Tätä asetusta olisi sovellettava sellaisiin arvopaperistamisiin, joiden arvopaperit on laskettu liikkeeseen 1 päivänä tammikuuta 2019 tai sen jälkeen.

(48)

Alullepanijoiden, järjestäjien ja erillisyhtiöiden olisi voitava käyttää 1 päivänä tammikuuta 2019 liikkeessä olevista arvopaperistamispositioistaan YLS-nimitystä, jos arvopaperistaminen on YLS-vaatimusten mukainen tiettyjen vaatimusten osalta ilmoittamisajankohtana ja muiden vaatimusten osalta alullepanoajankohtana. Siksi alullepanijoiden, järjestäjien ja erillisyhtiöiden olisi voitava antaa ESMAlle tämän asetuksen mukainen YLS-ilmoitus. Kaikki myöhemmät muutokset arvopaperistamiseen olisi hyväksyttävä edellyttäen, että arvopaperistaminen täyttää edelleen kaikki sovellettavat YLS-vaatimukset.

(49)

Asianmukaista huolellisuutta koskevia vaatimuksia, joita sovelletaan ennen tämän asetuksen soveltamispäivää olemassa olevan unionin lainsäädännön mukaisesti, olisi edelleen sovellettava arvopaperistamisiin, jotka on laskettu liikkeeseen 1 päivänä tammikuuta 2011 tai sen jälkeen, ja arvopaperistamisiin, jotka on laskettu liikkeeseen ennen 1 päivää tammikuuta 2011, jos uusia arvopaperistettuja vastuita on lisätty tai korvattu 31 päivän joulukuuta 2014 jälkeen. Siihen saakka, kun tämän asetuksen mukaisia riskin pidättämistä koskevia teknisiä sääntelystandardeja ryhdytään soveltamaan, olisi sovellettava komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 625/2014 (19) asiaa koskevia säännöksiä, joissa määritetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (20) tarkoitettuja luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevat riskinpidättämisvaatimukset. Oikeusvarmuussyistä luottolaitoksiin tai sijoituspalveluyrityksiin, vakuutusyrityksiin, jälleenvakuutusyrityksiin ja vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajiin olisi tämän asetuksen soveltamisen aloittamispäivänä liikkeessä olevien arvopaperistamispositioiden osalta sovellettava edelleen asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklaa, delegoidun asetuksen (EU) N:o 625/2014 I, II ja III lukua sekä 22 artiklaa, delegoidun asetuksen (EU) 2015/35 254 ja 255 artiklaa ja komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 231/2013 (21) 51 artiklaa.

Jotta varmistetaan, että alullepanijat, järjestäjät ja erillisyhtiöt noudattavat läpinäkyvyysvelvoitteitaan, komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/3 (22) liitteissä I–VIII tarkoitetut tiedot olisi asetettava julkisesti saataville siihen saakka, kun ryhdytään soveltamaan komission tämän asetuksen nojalla hyväksymiä teknisiä sääntelystandardeja,