7.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 259/1

—

osat I–IV; ja

—

osa V siltä osin kuin sen määräykset rajoittuvat sopimuksen väliaikaisen soveltamisen turvaamiseen.

—

29 artikla;

—

35 artikla;

—

55 artikla siltä osin kuin se koskee yhteistyötä meriliikenteen alalla;

—

58 artikla;

—

71 artikla siltä osin kuin se koskee rajaturvallisuutta; ja

—

73 artikla siltä osin kuin se koskee yhteistyötä muiden kuin maatalouden alan maantieteellisten merkintöjen osalta.

7.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 259/2

(1)

Komission direktiivissä 96/8/EY (2) vahvistetaan laihdutukseen tarkoitettuja vähäenergiaisia elintarvikkeita koskevat yhdenmukaistetut säännöt, ja sen soveltamisalaan kuuluvat asetuksessa (EU) N:o 609/2013 painonhallintaan tarkoitetuiksi ruokavalionkorvikkeiksi määritellyt valmisteet.

(2)

Asetuksella (EU) N:o 609/2013 kumotaan direktiivi 96/8/EY ja vahvistetaan eri elintarvikeryhmien, myös painonhallintaan tarkoitettujen ruokavalionkorvikkeiden, yleiset koostumusta ja niistä annettavia tietoja koskevat vaatimukset. Jotta komissio noudattaisi velvoitettaan, joka koskee painonhallintaan tarkoitettujen ruokavalionkorvikkeiden koostumusta ja niistä annettavia tietoja koskevien erityisvaatimusten vahvistamista, on asianmukaista käyttää perustana direktiivin 96/8/EY säännöksiä, sillä niillä on saatu aikaan painonhallintaan tarkoitettuina ruokavalionkorvikkeina esitettyjen elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus tyydyttävällä tavalla ja samalla varmistettu kansanterveyden suojelun korkea taso.

(3)

Painonhallintaan tarkoitettu ruokavalionkorvike on monitahoinen valmiste, joka on erityisesti suunniteltu laihduttavia ylipainoisia tai lihavia aikuisia varten. Painonhallintaan tarkoitettujen ruokavalionkorvikkeiden peruskoostumuksen on täytettävä terveiden ylipainoisten tai lihavien aikuisten yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen aineistoon perustuvat päivittäiset ravitsemukselliset vaatimukset osana laihtumiseen tarkoitettua vähäenergiaista ruokavaliota.

(4)

Jotta voidaan varmistaa painonhallintaan tarkoitettujen ruokavalionkorvikkeiden turvallisuus ja soveltuvuus, olisi säädettävä koostumusta koskevista yksityiskohtaisista vaatimuksista, jotka koskevat esimerkiksi energiasisältöä sekä makro- ja mikroravintoaineiden pitoisuutta. Kyseisten vaatimusten olisi perustuttava Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’ (3), asiasta esittämiin viimeisimpiin tieteellisiin ohjeisiin.

(5)

Innovoinnin ja tuotekehityksen edistämiseksi painonhallintaan tarkoitettuihin ruokavalionkorvikkeisiin olisi voitava vapaaehtoisesti lisätä ainesosia, jotka eivät kuulu tämän asetuksen erityisvaatimusten soveltamisalaan, ja kiinnittää erityistä huomiota ravintokuituun. Kaikkien painonhallintaan tarkoitettujen ruokavalionkorvikkeiden valmistuksessa käytettävien ainesosien olisi sovelluttava terveille ylipainoisille tai lihaville aikuisille, ja niiden soveltuvuus olisi tarvittaessa oltava osoitettu asianmukaisin tutkimuksin. Elintarvikealan toimijoiden vastuulla on osoittaa tällainen soveltuvuus ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vastuulla harkita tapauskohtaisesti, onko asia näin.

(6)

Painonhallintaan tarkoitettujen ruokavalionkorvikkeiden on täytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (4) vaatimukset. Jotta otettaisiin huomioon painonhallintaan tarkoitettujen ruokavalionkorvikkeiden erityisluonne, olisi säädettävä lisäyksistä ja poikkeuksista näihin yleisiin sääntöihin silloin, kun se on tarkoituksenmukaista.

(7)

On tärkeää ilmoittaa painonhallintaan tarkoitettujen ruokavalionkorvikkeiden ravintoarvo, jotta voidaan varmistaa, että niitä käyttävät asianmukaisesti sekä niitä nauttivat terveet lihavat ja ylipainoiset henkilöt että terveydenhuollon ammattilaiset, jotka voivat tietyissä tapauksissa antaa ohjeita niiden soveltuvuudessa. Jotta voitaisiin antaa täydellisemmät tiedot, ravintoarvoilmoitukseen olisi sisällyttävä enemmän tietoja kuin ne, jotka edellytetään asetuksessa (EU) N:o 1169/2011. Lisäksi ravintoarvoilmoituksen olisi oltava kaikissa painonhallintaan tarkoitetuissa ruokavalionkorvikkeissa pakollinen niiden pakkauksen tai säiliön koosta riippumatta, eikä tämän vuoksi asetuksen (EU) N:o 1169/2011 liitteessä V olevassa 18 kohdassa säädettyä vapautusta pitäisi soveltaa.

(8)

Jotta painonhallintaan tarkoitetun ruokavalionkorvikkeen ravintoarvoilmoituksessa annetaan asianmukaiset tiedot ja helpotetaan valmisteiden vertailua, ravintoarvo olisi ilmaistava annosta ja/tai kulutusyksikköä kohden sekä osuutena koko päivittäisestä annoksesta. Lisäksi tietojen olisi viitattava valmistajan ohjeiden mukaisesti valmistettuun käyttövalmiiseen valmisteeseen.

(9)

Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 30 artiklan 2 kohdassa luetellaan rajoitettu määrä ravintoaineita, jotka voidaan vapaaehtoisesti sisällyttää elintarvikkeiden ravintoarvoilmoitukseen. Asetuksen (EU) N:o 609/2013 liitteessä luetellaan aineita, joita voidaan lisätä painonhallintaan tarkoitettuihin ruokavalionkorvikkeisiin ja joista kaikki eivät kuulu asetuksen (EU) N:o 1169/2011 30 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan. Oikeudellisen selkeyden varmistamiseksi olisi säädettävä nimenomaisesti, että painonhallintaan tarkoitettujen ruokavalionkorvikkeiden ravintoarvoilmoitus saa sisältää tällaisia aineita. Lisäksi eräissä tapauksissa yksityiskohtaisemmat tiedot valmisteen sisältämistä hiilihydraateista ja rasvoista voivat tarjota hyödyllisiä lisätietoja kuluttajille ja terveydenhuollon ammattilaisille. Elintarvikealan toimijoille olisi siksi annettava mahdollisuus esittää kyseiset tiedot vapaaehtoisesti.

(10)

Terveiden ylipainoisten tai lihavien aikuisten ravitsemukselliset tarpeet voivat poiketa muun väestön tarpeista. Lisäksi painonhallintaan tarkoitetut ruokavalionkorvikkeet ovat elintarvikkeita, jotka korvaavat koko päivittäisen ruokavalion. Tämän vuoksi painonhallintaan tarkoitettujen ruokavalionkorvikkeiden energiamäärää koskevien ravintoarvotietojen ja ravintoaineiden määrän ilmaiseminen prosenttiosuutena päivittäisen saannin vertailuarvoista, jotka on yleisen väestön osalta asetettu asetuksessa (EU) N:o 1169/2011, johtaisi kuluttajia harhaan, eikä sitä siksi pitäisi sallia.

(11)

Maininnat painonhallintaan tarkoitettujen ruokavalionkorvikkeiden hyvin alhaisesta tai alhaisesta energiasisällöstä voivat tarjota hyödyllistä tietoa kuluttajille. Tämän vuoksi on aiheellista vahvistaa tällaisia vapaaehtoisia mainintoja koskevat säännöt.

(12)

Ravitsemus- ja terveysväitteet ovat menekinedistämisen välineitä, joita elintarvikealan toimijat käyttävät vapaaehtoisesti kaupallisessa viestinnässä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006 (5) sääntöjen mukaisesti. Kun otetaan huomioon painonhallintaan tarkoitettujen ruokavalionkorvikkeiden erityisasema niitä käyttävien henkilöiden ruokavaliossa, ravitsemus- ja terveysväitteiden käyttöä ei pitäisi sallia niissä. Kun kuitenkin otetaan huomioon se, että tieto ravintokuidusta painonhallintaan tarkoitetussa ruokavalionkorvikkeessa voi olla kuluttajille hyödyllinen, olisi säädettävä ravintokuidun lisäämistä koskevien ravitsemusväitteiden sallimisesta tietyin edellytyksin.

(13)

Direktiivissä 96/8/EY edellytetään, että painonhallintaan tarkoitettuihin ruokavalionkorvikkeisiin on lisättävä ravintokuitua. Elintarviketurvallisuusviranomainen ei ole viimeisimmässä lausunnossaan voinut vahvistaa ravintokuidun vähimmäissisältöä, sillä siitä ei ole riittävästi tieteellistä näyttöä. Tämän vuoksi on syytä pitää direktiivissä 96/8/EY asetettu ravintokuidun vähimmäismäärä ennallaan tapauksissa, joissa sitä lisätään painonhallintaan tarkoitettuihin ruokavalionkorvikkeisiin.

(14)

Jäsenvaltioiden on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (6) 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti pantava elintarvikelainsäädäntö täytäntöön sekä seurattava ja valvottava, että elintarvike- ja rehualan toimijat täyttävät vaatimukset kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa toimivat. Jotta voidaan helpottaa painonhallintaan tarkoitettujen ruokavalionkorvikkeiden tehokasta virallista seurantaa, näitä valmisteita markkinoille saattavien elintarvikealan toimijoiden olisi toimitettava kansallisille toimivaltaisille viranomaisille käyttämiensä pakkausmerkintöjen malli ja kaikki asiaan liittyvät tiedot, jotka toimivaltaiset viranomaiset katsovat tarpeellisiksi tämän asetuksen noudattamisen tarkistamiseksi, jollei jäsenvaltioilla ole erilaista tehokasta seurantajärjestelmää.

(15)

Jotta elintarvikealan toimijat voisivat mukautua uusiin vaatimuksiin, jotka voivat edellyttää kyseisten valmisteiden valmistusprosessin teknistä mukauttamista, tätä asetusta olisi sovellettava viiden vuoden kuluttua sen voimaantulopäivästä,

a)

koostumusta koskevat vaatimukset;

b)

pakkausmerkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevat vaatimukset;

c)

valmisteen markkinoille saattamista koskevat ilmoitusvelvollisuudet.

a)

maininta siitä, että valmiste on tarkoitettu ainoastaan terveille laihduttaville ylipainoisille tai lihaville aikuisille;

b)

maininta siitä, ettei raskaana olevien tai imettävien naisten, nuorten tai sairaiden pitäisi käyttää valmistetta ilman terveydenhuollon ammattilaisen ohjeistusta;

c)

maininta riittävän päivittäisen nesteensaannin tärkeydestä,

d)

maininta siitä, että valmisteesta saa riittävän päivittäisen määrän kaikkia välttämättömiä ravintoaineita, kun sitä käytetään käyttöohjeiden mukaisesti;

e)

maininta siitä, ettei terveiden laihduttavien ylipainoisten tai lihavien aikuisten pitäisi käyttää valmistetta yli kahdeksan viikkoa tai toistuvasti tätä lyhyempiä aikoja ilman terveydenhuollon ammattilaisen ohjeistusta;

f)

tarvittaessa ohjeet valmisteen asianmukaisesta valmistamisesta sekä maininta kyseisten ohjeiden noudattamisen tärkeydestä;

g)

jos valmisteesta saa valmistajan ohjeiden mukaisesti käytettynä päivittäin polyoleja yli 20 grammaa, siinä on oltava maininta, että elintarvikkeella saattaa olla laksatiivinen vaikutus;

h)

jos valmisteeseen ei ole lisätty ravintokuitua, maininta siitä, että terveydenhuollon ammattilaiselta olisi pyydettävä ohjeita mahdollisuudesta lisätä valmisteeseen ravintokuitua.

a)

rasvojen ja hiilihydraattien ainesosien määrät;

b)

asetuksen (EU) N:o 609/2013 liitteessä lueteltujen aineiden määrät, jos tällainen maininta ei sisälly tämän artiklan 1 kohdan soveltamisalaan;

c)

3 artiklan 3 kohdan mukaisesti valmisteeseen lisättyjen aineiden määrät.

7.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 259/11

(1)

Liiketoimet, joissa on vastapuolena Euroopan keskuspankkijärjestelmän, jäljempänä ’EKPJ’, jäsen, vapautetaan asetuksen (EU) N:o 600/2014 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti kauppaa koskevista avoimuusvaatimuksista, kun kyseiset liiketoimet liittyvät raha-, valuutta- ja rahoitusvakauspolitiikan harjoittamiseen.

(2)

Tällainen vapautus asetuksen (EU) N:o 600/2014 soveltamisesta voidaan kyseisen asetuksen 1 artiklan 9 kohdan mukaan ulottaa koskemaan kolmansien maiden keskuspankkeja sekä Kansainvälistä järjestelypankkia, jota vapautusta sovellettaessa pidetään kyseisen asetuksen 1 artiklan 9 kohdan nojalla kolmannen maan keskuspankin kaltaisena, jos nämä pankit täyttävät asiaa koskevat vaatimukset. Tätä varten komissio on laatinut kertomuksen, jossa arvioidaan kolmansien maiden keskuspankkien kansainvälistä kohtelua, ja esittänyt sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomus sisältää selvityksen keskuspankkien kohtelusta kolmansien maiden oikeusjärjestelmissä, EKPJ:n jäsenet mukaan luettuina, sekä unionissa sovellettavien lakisääteisten tietojenluovuttamisvaatimusten mahdollisista vaikutuksista kolmansien maiden keskuspankkien liiketoimiin. Selvityksen perusteella kertomuksessa todetaan, että monet kolmansien maiden keskuspankit olisi vapautettava kauppaa koskevista asetuksen (EU) N:o 600/2014 avoimuusvaatimuksista, minkä vuoksi on asianmukaista ulottaa vapautus koskemaan myös kyseisten kolmansien maiden keskuspankkeja.

(3)

Tässä asetuksessa vahvistettua luetteloa vapautukseen piiriin kuuluvista kolmansien maiden keskuspankeista olisi tarvittaessa tarkasteltava uudelleen myös siinä tarkoituksessa, että vapautus olisi tarvittaessa ulotettava koskemaan muita kolmansien maiden keskuspankkeja, joita ei ole vielä sisällytetty luetteloon, tai että luettelosta olisi poistettava tällaisia julkisyhteisöjä.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan arvopaperikomitean asiantuntijaryhmän lausunnon mukaiset,

7.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 259/14

(1)

Komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 151/2013 (2) soveltaminen on osoittanut, että tiettyjen standardien puuttuminen tietoihin pääsyn sekä niiden kokoamisen ja vertailemisen alalla johtaa rakenteellisiin puutteisiin. Se, ettei tietoja ja viestimuotoja ole vakioitu, ja se, etteivät toiminnot ole yhdenmukaisia, estää suoran ja välittömän pääsyn tietoihin. Tämä puolestaan estää asetuksen (EU) N:o 648/2012 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä arvioimasta tehokkaasti järjestelmäriskiä ja siten täyttämästä velvollisuutensa ja toimeksiantonsa.

(2)

Näiden esteiden poistamiseksi on tarpeen muuttaa delegoitua asetusta (EU) N:o 151/2013 siten, että täsmennetään edelleen operatiivisia standardeja, joita tarvitaan eri kauppatietorekistereiden tietojen kokoamiseksi ja vertailemiseksi. Näin voidaan varmistaa, että asetuksen (EU) N:o 648/2012 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla yhteisöillä on pääsy tietoihin, joita ne tarvitsevat velvollisuuksiensa ja toimeksiantojensa täyttämiseksi.

(3)

Jotta eri kauppatietorekistereiden tietoja voidaan koota ja vertailla tehokkaasti ja tuloksellisesti, tietojen saataville asettaminen ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen ja kauppatietorekistereiden välinen viestintä olisi toteutettava käyttäen ISO 20022 -menetelmään perustuvia XML-muotoja ja -viestejä. Tämän ei tulisi sulkea pois kauppatietorekistereiden ja asianomaisten yhteisöjen mahdollisuutta sopia keskenään tietoihin pääsystä tai viestinnästä käyttäen jotain muuta muotoa XML-muodon lisäksi.

(4)

XML-muotoja olisi käytettävä tietojen asettamiseen asianomaisten yhteisöjen saataville tavalla, joka helpottaa tietojen kokoamista. XML-viestejä puolestaan olisi käytettävä tietojenvaihtoprosessin yksinkertaistamiseen kauppatietorekistereiden ja asianomaisten yhteisöjen välillä. Delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 151/2013 ei suljeta pois mahdollisuutta käyttää XML-muodon rinnalla muita muotoja, kuten csv- tai txt-tiedostoja, jos ne auttavat asianomaisia yhteisöjä täyttämään velvollisuutensa ja toimeksiantonsa. Kauppatietorekistereiden olisi sen vuoksi voitava edelleenkin käyttää XML-muodon rinnalla muita muotoja, ei kuitenkaan koskaan siten, että ne korvaavat XML-muodon. ISO 20022 -menetelmään perustuvia XML-muotoja ja -viestejä olisi käytettävä vähintään kaikessa ilmoittamisessa ja tietojenvaihdossa, jotta voidaan varmistaa eri kauppatietorekistereiden tietojen vertailtavuus ja kokoaminen.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 81 artiklan 3 kohdassa luetellut yhteisöt voivat asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (3) 28 artiklan nojalla siirtää EAMV:lle tehtäviä ja vastuuta, mukaan lukien pääsy kauppatietorekistereihin ilmoitettuihin tietoihin. Tällaisen siirron käyttö ei saisi millään tavoin vaikuttaa kauppatietorekisterien velvollisuuteen antaa asetuksen (EU) N:o 648/2012 81 artiklan 3 kohdassa luetelluille yhteisöille suora ja välitön pääsy kyseisiin tietoihin.

(6)

Luottamuksellisuussyistä kaikenlainen tietojenvaihto kauppatietorekisterien ja asianomaisten yhteisöjen välillä olisi toteutettava käyttäen suojattua laitteiden välistä yhteyttä ja salausprotokollia. Yhteisten vähimmäisvaatimusten takaamiseksi kauppatietorekistereiden ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 81 artiklan 3 kohdassa lueteltujen yhteisöjen välillä olisi käytettävä SFTP-protokollaa (SSH File Transfer Protocol). Tämän ei tulisi sulkea pois kauppatietorekistereiden ja asianomaisten yhteisöjen mahdollisuutta sopia keskenään sellaisen suojatun laitteiden välisen yhteyden käyttöönotosta, jossa käytetään SFTP-protokollasta erillistä kanavaa. Kauppatietorekisterien olisi sen vuoksi sallittava edelleenkin käyttää SFTP-protokollan rinnalla myös muita suojattuja laitteiden välisiä yhteyksiä, ei kuitenkaan koskaan siten, että ne korvaavat SFTP-protokollan.

(7)

Rahoitusvakauden ja järjestelmäriskin seuraamisen kannalta on välttämätöntä, että saatavilla on tuoreita kauppaa koskevia tietoja avoimien johdannaispositioiden määrästä. Siksi asianomaisilla yhteisöillä olisi oltava pääsy näihin tietoihin.

(8)

On olennaisen tärkeää helpottaa suoraa ja välitöntä pääsyä tiettyihin tietoihin, mistä syystä on luotava toisiinsa yhdisteltävissä olevia ad-hoc-pyyntöjä, joissa mainitaan kaupan osapuolet, taloudelliset ehdot, johdannaissopimusten luokitus ja tunnistetiedot, kaupanteon aikahorisontti, raportointitiedot ja erääntymispäivä sekä liiketoiminta- ja elinkaaritapahtumat.

(9)

Määräaikoja, joihin mennessä kauppatietorekisterien on annettava tiedot asianomaisille yhteisöille, olisi yhdenmukaistettava, jotta tiedot ovat suoraan ja välittömästi käytettävissä ja jotta asianomaiset yhteisöt ja kauppatietorekisterit kykenevät optimoimaan sisäisen tietojenkäsittelynsä ajallisesti.

(10)

Delegoitua asetusta (EU) N:o 151/2013 olisi muutettava, jotta voidaan täsmentää ja parantaa operatiivisia puitteita, jotka koskevat eri kauppatietorekisterien tietoihin pääsyä ja näiden tietojen kokoamista ja vertailemista.

(11)

Tämän delegoidun asetuksen säännöksiä olisi sovellettava vasta myöhemmässä vaiheessa, jotta kauppatietorekisterit voivat mukauttaa järjestelmänsä tässä delegoidussa asetuksessa säädettyihin eritelmiin.

(12)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen on toimittanut komissiolle.

(13)

Asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10 artiklan mukaisesti EAMV on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia niistä teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, sekä analysoinut mahdollisia asiaan liittyviä kustannuksia ja hyötyjä. Näiden julkisten kuulemisten yhteydessä EAMV vastaanotti näkemyksiä asiasta vastaavilta viranomaisilta ja Euroopan keskuspankin edustaman Euroopan keskuspankkijärjestelmän jäseniltä. Lisäksi EAMV pyysi lausunnon arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä, joka on perustettu asetuksen (EU) N:o 1095/2010 37 artiklan mukaisesti,

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Kauppatietorekisterin on annettava asetuksen (EU) N:o 648/2012 81 artiklan 3 kohdassa luetelluille yhteisöille suora ja välitön pääsy johdannaissopimusten tietoihin tämän asetuksen 2 ja 3 artiklan mukaisesti, myös asetuksen (EU) N:o 1095/2010 28 artiklassa tarkoitetussa tehtävien ja vastuun siirron tapauksessa.

Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi kauppatietorekisterin on käytettävä ISO 20022 -menetelmän mukaisesti kehitettyä XML-muotoa ja -mallia. Kauppatietorekisteri voi lisäksi sallia asianomaiselle yhteisölle pääsyn johdannaissopimusten tietoihin jossakin muussa yhteisesti määritellyssä muodossa sovittuaan asiasta ensin tämän kanssa.”

b)

Poistetaan 2 kohta.

7.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 259/18

(1)

Komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/2250 (2) 6 artiklassa vahvistetaan de minimis -poikkeus tiettyjen eräitä pyydyksiä käyttäen pyydettyjen lajien purkamisvelvoitteen osalta.

(2)

Delegoidun asetuksen (EU) 2016/2250 6 artiklan f alakohdan italian-, saksan-, slovakin-, tanskan- ja tšekinkielisiin toisintoihin sisältyy käytettyjä pyydystyyppejä koskeva virhe.

(3)

Delegoidun asetuksen (EU) 2016/2250 tanskankielisessä toisinnossa on muitakin virheitä; ne koskevat 6 artiklan e, f ja g alakohdassa de minimis -poikkeuksen alaisia lajeja, 8 artiklan 2 kohdan c ja d alakohdassa ja 8 artiklan 3 kohdassa teknisiä erityistoimenpiteitä Skagerrakissa ja liitteessä olevassa alaviitteessä 3 soveltamisalaan kuuluvien alusten määritelmää. Muita kielitoisintoja ei muuteta.

(4)

Sen vuoksi delegoitua asetusta (EU) 2016/2250 olisi oikaistava.

(5)

Jotta kaikilla de minimis -poikkeuksesta hyötyvillä kalastajilla olisi yhtäläiset toimintaedellytykset, tätä delegoitua asetusta olisi sovellettava delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/2250 vahvistetusta soveltamispäivästä alkaen,

7.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 259/20

(1)

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (PTK) on päätöksen 2013/354/YUTP 9 artiklan 1 kohdan nojalla valtuutettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 38 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti tekemään palestiinalaisalueilla toteutettavan Euroopan unionin poliisioperaation (EUPOL COPPS) poliittista valvontaa ja strategista johtoa koskevat asiaankuuluvat päätökset, mukaan lukien päätöksen operaation johtajan nimittämisestä.

(2)

PTK hyväksyi 17 päivänä helmikuuta 2015 päätöksen EUPOL COPPS/1/2015 (2), jolla Rodolphe MAUGET nimitettiin EUPOL COPPSin operaation johtajaksi 16 päivänä helmikuuta 2015 alkavaksi ja 30 päivänä kesäkuuta 2015 päättyväksi kaudeksi.

(3)

Rodolphe MAUGETin toimeksiantoa EUPOL COPPSin operaation johtajana on jatkettu useita kertoja, viimeksi PTK:n päätöksellä EUPOL COPPS/1/2016 (3), jolla hänen toimeksiantoaan EUPOL COPPSin operaation johtajana jatkettiin 30 päivään kesäkuuta 2017.

(4)

Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja on 22 päivänä syyskuuta 2017 ehdottanut, että Kauko AALTOMAA nimitetään EUPOL COPPSin operaation johtajaksi 1 päivänä lokakuuta 2017 alkavaksi ja 30 päivänä kesäkuuta 2018 päättyväksi kaudeksi,

7.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 259/21

(1)

Uudelleensijoittaminen on tärkeä väline, jonka avulla tarjotaan suojelua kotiseudultaan siirtymään joutuneille henkilöille ja annetaan selkeä osoitus maailmanlaajuisesta solidaarisuudesta kolmansille maille auttamalla niitä sotaa ja vainoa pakenevien suurten ihmismäärien vastaanottamisessa. Kun Euroopan unioniin suuntautuvat vaaralliset ja sääntöjenvastaiset muuttovirrat korvataan uudelleensijoittamisen myötä turvallisilla ja laillisilla muuttoväylillä, voidaan pelastaa ihmishenkiä, vähentää sääntöjenvastaista muuttoliikettä ja hallita muuttopaineita sekä ehkäistä ihmissalakuljettajaverkostojen toimintaa. Siksi uudelleensijoittaminen on tärkeä osa EU:n kattavaa turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikkaa.

(2)

Välimeren poikkeuksellisen suuret muuttovirrat aiheuttivat syyskuussa 2015 kriisin, jonka vuoksi unionin toimielimet totesivat välittömästi hätätilan ja esittivät hyväksyttäväksi sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimenpiteitä, joiden avulla oli tarkoitus puuttua muuttovirtoihin EU:n ulkopuolella, varmistaa unionin ulkorajojen tehokas valvonta, vahvistaa EU:n palauttamispolitiikkaa ja samalla uudistaa Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä ja avata lisää turvallisia ja laillisia muuttoväyliä Euroopan unioniin.

(3)

Yksi välittömistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena oli puuttua muuttoliikekriisiin kattavasti ja osoittaa solidaarisuutta niitä kolmansia maita kohtaan, jotka kantavat suurimman vastuun maailmanlaajuisen pakolaiskriisin hoidosta, oli komission 8 päivänä kesäkuuta 2015 esittämä suositus EU:n laajuisesta järjestelmästä, jonka kautta 20 000 kansainvälisen suojelun tarpeessa olevaa henkilöä sijoitettaisiin uudelleen EU:n alueelle kahden vuoden aikana. (1) Jäsenvaltiot ja Dublin-järjestelmään assosioituneet valtiot sopivat 20 päivänä heinäkuuta 2015 sijoittavansa uudelleen 22 504 henkilöä, jotka ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa ja tulevat Lähi-idän, Afrikan sarven ja Pohjois-Afrikan alueilta. (2)

(4)

Jotta ihmissalakuljettajien verkostot voidaan hajottaa ja tarjota muuttajille vaihtoehto sille, että he vaarantavat henkensä, EU ja Turkki päättivät 18 päivänä maaliskuuta 2016 katkaista humanitaarisen kriisin aiheuttaneiden sääntelemättömien muuttovirtojen kierteen hyväksymällä useita toimenpiteitä, joihin sisältyi muun muassa kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien syyrialaisten sijoittaminen uudelleen jäsenvaltioiden alueelle.

(5)

EU:n ja Turkin julkilausuman jälkeen neuvosto muutti neuvoston päätöstä (EU) 2015/1601 (3) niin, että jäsenvaltiot voivat täyttää sisäisiä siirtoja koskevat velvoitteensa 54 000 hakijan osalta uudelleensijoittamisen, humanitaarisen maahanpääsyn tai muiden laillisen maahanpääsyn sallivien toimenpiteiden avulla ja ottaa näin vastaan kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia syyrialaisia Turkista kansallisten ja monenvälisten järjestelmiensä nojalla.

(6)

Pakolaisia ja muuttajia koskevassa New Yorkin julkilausumassa, jonka kaikki Yhdistyneiden kansakuntien 193 jäsenvaltiota hyväksyivät 19 päivänä syyskuuta 2016, vaaditaan tasapuolisempaa taakan- ja vastuunjakoa maailman pakolaisten vastaanottamisessa ja tukemisessa. Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot ilmaisivat aikomuksensa laajentaa erilaisia laillisia muuttoväyliä, joiden avulla pakolaisille voidaan myöntää maahanpääsy tai sijoittaa heitä uudelleen kolmansiin maihin. (4)

(7)

Vuoden 2017 syyskuun 20 päivään mennessä on sijoitettu uudelleen yli 23 000 ihmistä 20 päivänä heinäkuuta 2015 hyväksytyn järjestelyn ja EU:n ja Turkin julkilausuman nojalla. Lisäksi jäsenvaltiot ovat sijoittaneet uudelleen myös muita kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia henkilöitä omien kansallisten järjestelmiensä nojalla.

(8)

Pelkästään vuonna 2016 jäsenvaltiot sijoittivat uudelleen 14 205 pakolaista, eli selvästi enemmän kuin vuonna 2015 (8 155 henkeä), vuonna 2014 (6 550 henkeä) ja vuosina 2010–2013 (4 000–5 000 henkeä vuodessa). Lisäys kertoo uudelleensijoittamisen alalla tehdyn EU:n tason yhteistyön tuomasta lisäarvosta ja mahdollisuuksista. Se osoittaa myös, että EU:n talousarviosta uudelleensijoittamista varten vuosiksi 2014–2017 myönnetyllä 293,3 miljoonan euron rahoituksella on ollut suuri merkitys.

(9)

Niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole vielä toteuttaneet nykyisten järjestelmien puitteissa antamiaan vastaanottolupauksia, olisi tehtävä se viipymättä. Vastaanottolupaukset, joita ei ole toteutettu silloin kun kummankin nykyisen järjestelmän voimassaolo päättyy, olisi siirrettävä seuraavaan uudelleensijoittamisjärjestelmään jäsenvaltioiden sen puitteissa antamien uusien vastaanottolupausten lisäksi.

(10)

EU:n on siirryttävä tapauskohtaisista uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevista järjestelmistä kohti pysyvämpää EU:n uudelleensijoittamiskehystä. Tätä varten komissio on esittänyt osana EU:n turvapaikkajärjestelmän uudistamista ehdotuksen unionin uudelleensijoittamiskehyksestä (5), jonka avulla kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville tarjottaisiin turvallisia ja laillisia maahanpääsyväyliä. Kyseisen ehdotuksen hyväksyminen on tärkeä askel kohti tehokkaampaa, oikeudenmukaisempaa ja pysyvämpää eurooppalaista turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikkaa.

(11)

Jotta uudelleensijoittamista voitaisiin jatkaa siihen asti, että unionin uudelleensijoittamiskehys otetaan käyttöön, komissio kehotti 4 päivänä heinäkuuta 2017 pidetyssä 8:nnessa sisäisiä siirtoja ja uudelleensijoittamista koskevassa foorumissa jäsenvaltioita antamaan kunnianhimoisia vastaanottolupauksia tälle ajanjaksolle sovittujen prioriteettien ja YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) vuoden 2018 maailmanlaajuista uudelleensijoittamistarvetta koskevan raportin (Projected Global Resettlement Needs) mukaisesti.

(12)

Tämän suosituksen tarkoituksena on varmistaa, että uudelleensijoittamista voidaan jatkaa myös sen jälkeen kun EU:n nykyisten uudelleensijoittamisjärjestelmien voimassaolo päättyy, siihen asti että unionin uudelleensijoittamiskehys otetaan käyttöön, ja seurata 4 päivänä heinäkuuta 2017 käynnistetyn vastaanottolupaushankkeen edistymistä vuoden 2018 uudelleensijoittamistarvetta koskevassa UNHCR:n raportissa esitetyt lisätarpeet huomioon ottaen.

(13)

Suosituksen tarkoituksena on tukea jäsenvaltioiden jatkuvia toimia laillisten ja turvallisten väylien tarjoamiseksi kansainvälistä suojelua tarvitseville henkilöille. Tähän suositukseen perustuvat jäsenvaltioiden toimet ovat osoitus solidaarisuudesta niitä kolmansia maita kohtaan, jotka ovat ottaneet vastaan suuria määriä kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia henkilöitä, minkä lisäksi ne edistävät kansainvälisiä uudelleensijoittamisaloitteita ja yleensä muuttoliiketilanteen saamista paremmin hallintaan. Sen vuoksi tämän suosituksen tavoitteet ovat unionin uudelleensijoittamiskehystä koskevan ehdotuksen mukaiset.

(14)

Painopistealueiden valinta perustuu tarpeeseen jatkaa sekä 18 päivänä maaliskuuta 2016 annetun EU:n ja Turkin julkilausuman täytäntöönpanoa, muun muassa tulevan vapaaehtoisen humanitaarisen maahanpääsyn järjestelmän avulla, että uudelleensijoittamista Jordaniasta ja Libanonista. Lisäksi perusteena on ollut tarve toteuttaa jatkotoimia Italialle suunnattavia tukitoimia käsittelevässä toimintasuunnitelmassa ”Action Plan on measures to support Italy, reduce pressure along the Central Mediterranean Route and increase Solidarity” (6) esitetyn ilmoituksen pohjalta, jonka mukaan uudelleensijoitettavia henkilöitä otetaan vastaan tärkeimmistä keskisen Välimeren reitillä sijaitsevista ja siihen liittyvistä Afrikan maista, joita ovat muun muassa Libya, Niger, Tšad, Egypti, Etiopia ja Sudan.

(15)

Jäsenvaltiot ovat antaneet 4 päivänä heinäkuuta 2017 käynnistetyn vastaanottolupaushankkeen perusteella 20 päivään syyskuuta 2017 mennessä noin 14 000 vastaanottolupausta. Kaikkien jäsenvaltioiden on lisättävä panostustaan, jotta voidaan edistää yhteisiä toimia ihmishenkien pelastamiseksi ja tarjota sääntöjenvastaiselle liikkumiselle uskottavia vaihtoehtoja.

(16)

Maailmanlaajuisesti uudelleensijoittamista tarvitsee 1,2 miljoonaa henkilöä, ja UNHCR on toistuvasti kehottanut kaikkia maita laajentamaan asteittain uudelleensijoittamisohjelmiaan pakolaisia koskevassa New Yorkin julkilausumassa esitettyjen aikomusten mukaisesti. Tätä taustaa vasten ja vuodesta 2015 alkaen saavutetun edistymisen pohjalta unionin olisi tarjottava 31 päivään lokakuuta 2019 mennessä ainakin 50 000 uudelleensijoituspaikkaa kansainvälisen suojelun tarpeessa kolmansissa maissa oleville henkilöille.

(17)

Unionin talousarviosta olisi osoitettava 500 miljoonaa euroa jäsenvaltioiden tukemiseksi tämän tavoitteen täyttämisessä. Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) edellytysten täyttyessä jäsenvaltiot voivat saada 10 000 euron kiinteän määrän jokaista painopistealueilta uudelleensijoitettavaa henkilöä kohti.

(18)

UNHCR suunnittelee hätäevakuointia koskevaa väliaikaista mekanismia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien muuttajaryhmien siirtämiseksi pois Libyasta. EU:n olisi yhdessä muiden globaalien toimijoiden kanssa osallistuttava tähän mekanismiin, jotta Libyassa nyt kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja kansainvälistä suojelua tarvitsevat henkilöt voivat sen avulla päästä uudelleensijoittamismahdollisuuksien piiriin. Sääntöjenvastainen muuttoliike loppuu vain jos vaarallisille matkoille on olemassa todellinen vaihtoehto. Siksi jäsenvaltioiden olisi uudelleensijoittamislupauksia antaessaan otettava huomioon myös tämä UNHCR:n aloite ja tuettava sitä.

(19)

Ranskan, Saksan, Italian ja Espanjan edustajat ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, komission varapuheenjohtaja sekä Libyan presidenttineuvoston puheenjohtaja antoivat yhdessä Nigerin ja Tšadin edustajien kanssa 28 päivänä elokuuta 2017 muuttoliike- ja turvapaikka-asioihin liittyvien haasteiden ratkaisemista koskevan yhteisen julkilausuman, jossa todetaan, että samalla kun salakuljettajien toimintaan perustuvaa muuttoliikettä vähennetään, on tarpeen järjestää erityisen heikossa asemassa olevien kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden uudelleensijoittaminen.

(20)

Vähintään 50 000 uudelleensijoituspaikan tarjoaminen unionissa painopistealueilta tuleville henkilöille edistää osaltaan laillisten muuttoväylien lisäämiseen tähtääviä maailmanlaajuisia solidaarisuusaloitteita, kuten UNHCR:n äskettäin esittämää maailmanlaajuista pyyntöä 40 000 uudelleensijoituspaikan tarjoamiseksi keskisen Välimeren reitin varrella sijaitsevista maista tuleville henkilöille vuonna 2018.

(21)

Täytäntöönpanon seurantaa varten jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle kuukausittain raportti henkilöistä, jotka ne ovat antamiensa lupausten mukaisesti uudelleensijoittaneet alueelleen, ja täsmennettävä, mistä maista henkilöt on otettu vastaan.

(22)

Komission olisi tarkasteltava tämän suosituksen täytäntöönpanon edistymistä viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2018. Tämän tarkastelun perusteella ja ottaen huomioon EU:n ja koko maailman muuttoliiketilanne yleensä jäsenvaltioita voidaan kehottaa edelleen tarkistamaan vastaanottolupauksiaan.

(23)

Tämä suositus olisi osoitettava kaikille jäsenvaltioille. Assosioituneita valtioita kehotetaan osallistumaan EU:n yhteisiin uudelleensijoittamistoimiin,

1)

EU:n nykyisten uudelleensijoitusjärjestelmien täytäntöönpanosta saatujen kokemusten perusteella ja jotta voidaan turvata siirtyminen näistä järjestelmistä unionin uudelleensijoittamiskehyksen toteuttamiseen jäsenvaltioiden olisi tarjottava 31 päivään lokakuuta 2019 mennessä ainakin 50 000 uudelleensijoituspaikkaa kansainvälisen suojelun tarpeessa kolmansissa maissa oleville henkilöille.

2)

Niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole vielä esittäneet vastaanottolupauksiaan komission 4 päivänä heinäkuuta 2017 käynnistämän vastaanottolupaushankkeen nojalla, olisi tehtävä se viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2017, ja niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat jo niin tehneet, olisi harkittava lupaustensa lisäämistä, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa.

3)

Jäsenvaltioiden olisi keskitettävä vastaanottolupauksensa:

4)

Jäsenvaltioita kehotetaan toteuttamaan vastaanottolupauksensa kokonaisuudessaan mahdollisimman nopeasti tiiviissä yhteistyössä UNHCR:n kanssa ja tarvittaessa EASOn tuella.

5)

Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle kuukausittain niiden henkilöiden lukumäärä, jotka ne ovat antamiensa lupausten mukaisesti uudelleensijoittaneet alueelleen, ja täsmennettävä, mistä maista uudelleensijoitettavat henkilöt on otettu vastaan.

6)

Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston kautta osoitettava 500 miljoonan euron tuki tässä suosituksessa tarkoitettujen uudelleensijoittamislupausten toteuttamiseksi.

7)

Komissio tarkastelee tätä suositusta uudelleen viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2018. Komission suorittaman, tämän suosituksen täytäntöönpanoa koskevan uudelleentarkastelun perusteella ja ottaen huomioon EU:n ja koko maailman muuttoliiketilanne yleensä jäsenvaltioita voidaan tarvittaessa kehottaa edelleen tarkistamaan vastaanottolupauksiaan.

8)

Tämä suositus on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

7.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 259/25

(1)

Rajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta sisärajoille alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, voidaan päättää ainoastaan poikkeustapauksissa esimerkiksi tilanteissa, jotka vaikuttavat vakavasti tämän alueen tai jonkin sen osan taikka yhden tai useamman jäsenvaltion yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen. Kun otetaan huomioon, millaisia vaikutuksia sisärajavalvonnan palauttamisesta voi aiheutua kaikille vapaaseen liikkuvuuteen oikeutetuille henkilöille ja tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, se voidaan sallia ainoastaan viimeisenä keinona tiukoin ehdoin.

(2)

Schengenin rajasäännöstön nykyisten säännösten mukaan rajavalvonta voidaan palauttaa sisärajoille väliaikaisesti enintään kahden kuukauden ajaksi, jos jäsenvaltion yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva vakava uhka edellyttää välittömiä toimia asianomaisessa jäsenvaltiossa (28 artikla). Rajasäännöstössä säädetään myös, että rajavalvonta voidaan palauttaa enintään kuuden kuukauden ajaksi, jos yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu vakava uhka ennakoitavissa olevien tapahtumien vuoksi (25 artikla). Kun Schengenin rajasäännöstön 28 ja 25 artiklaa sovelletaan yhdessä, rajavalvontaa voidaan jatkaa yhteensä enintään kahdeksan kuukauden ajan. Jos yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu uusi uhka, sääntöjen soveltaminen käynnistyy lisäksi uudelleen (ja näin rajavalvonnan kesto lasketaan uudelleen).

(3)

Schengenin rajasäännöstön 29 artiklassa säädetään poikkeusmenettelystä, jonka nojalla rajavalvonta voidaan palauttaa sisärajoille enintään kahden vuoden ajaksi, jos alueen, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yleinen toiminta on vaarassa Schengen-arvioinnissa havaittujen ulkorajojen valvontaan liittyvien jatkuvien vakavien puutteiden vuoksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1624 (1), antamisen jälkeen mainittua menettelyä voidaan käyttää myös tilanteessa, jossa jäsenvaltio ei toteuta tarvittavia toimia haavoittuvuusarvioinnin mukaisesti tai ei tee yhteistyötä raja- ja merivartioston kanssa silloin, kun tilanne ulkorajoilla edellyttää kiireellisiä toimia.

(4)

Vaikka nykyisin voimassa olevat aikarajoitukset ovat osoittautuneet riittäviksi useimmissa tapauksissa, viime aikoina on käynyt ilmi, että tietyt vakavat uhat yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle, kuten terroriuhat tai merkittävä hallitsematon edelleen liikkuminen unionin sisällä, voivat jatkua paljon edellä mainittuja ajanjaksoja pidempään.

(5)

Jotta tällaisiin pitkäaikaisiin uhkiin voitaisiin vastata tulevaisuudessa, komissio on hyväksynyt ehdotuksen Schengenin rajasäännöstön asiaa koskevien säännösten muuttamiseksi. Ehdotuksella muutetaan Schengenin rajasäännöstön 25 artiklassa säädettyjä määräaikoja ennakoitavissa olevia tapahtumia varten ja tunnustetaan näin, että rajavalvonnan palauttamiseen sisärajoille sovellettavia nykyisiä aikarajoituksia voi olla perusteltua pidentää enintään kahteen vuoteen. Ehdotuksessa säädetään myös mahdollisuudesta jatkaa rajavalvontaa sisärajoilla tätäkin aikarajoitusta pidempään silloin, kun on kyse tietystä yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvasta uhasta.

(6)

Näihin uusiin määräaikoihin liittyy täydentäviä menettelyvaatimuksia, jotka jäsenvaltioiden on täytettävä ennen sisärajavalvonnan palauttamista tai sen jatkamista. Jäsenvaltioiden on toimitettava ilmoitustensa tueksi riskinarviointi, joka osoittaa, että suunniteltu sisärajavalvonnan palauttaminen tai sen jatkaminen on viimeinen keino, ja selitettävä, kuinka sisärajavalvonta auttaisi puuttumaan havaittuun uhkaan. Lisäksi komissiolta vaaditaan vastedes lausunto aina kun sisärajavalvonta jatkuu pidempään kuin kuusi kuukautta. Myös komission lausunnon jälkeistä kuulemismenettelyä koskevia säännöksiä muutetaan, jotta voidaan huomioon eurooppalaisen raja- ja merivartioston ja Europolin uudet tehtävät ja varmistaa, että kuulemisen tulokset, erityisesti tiedot naapurijäsenvaltioiden osallistumisesta, otetaan asianmukaisesti huomioon. Kaikilla näillä muutoksilla on tarkoitus varmistaa, että rajavalvonta palautetaan sisärajoille ainoastaan silloin ja vain niin pitkäksi ajaksi kuin se on tarpeen ja perusteltua.

(7)

Ehdotetut muutokset Schengenin rajasäännöstöön perustuvat nykyisin säännöksiin. Odotettaessa edellä esitettyjen muutosten hyväksymistä Schengenin rajasäännöstöön on olennaisen tärkeää, että kaikki rajavalvonnan väliaikaista palauttamista sisärajoilleen suunnittelevat jäsenvaltiot noudattavat täysimääräisesti Schengenin rajasäännöstön nykyisiä säännöksiä, joissa jo nyt vaaditaan tämän toimenpiteen käyttöä suunnittelevia jäsenvaltioita harkitsemaan ensin rajavalvonnalle vaihtoehtoisia toimenpiteitä ja tekemään yhteistyötä naapurijäsenvaltioiden kanssa.

(8)

Ennen kuin jäsenvaltio päättää palauttaa rajavalvonnan sisärajoilleen taikka jatkaa tällaista palauttamista, sen on Schengenin rajasäännöstön 26 artiklan mukaisesti arvioitava, missä määrin tällainen toimenpide todennäköisesti lieventää asianmukaisesti yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvaa uhkaa, ja arvioitava toimenpiteen oikeasuhteisuutta suhteessa kyseiseen uhkaan, ottaen huomioon muun muassa tällaisen toimenpiteen todennäköinen vaikutus henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa. Kohdennettu valvonta, joka perustuu jatkuvasti ajan tasalla pidettävään riskianalyysiin ja tiedustelutietoon, voisi sen vuoksi auttaa optimoimaan valvonnasta saatavan hyödyn ja rajoittaa sen kielteistä vaikutusta vapaaseen liikkuvuuteen.

(9)

Jäsenvaltioiden, joihin valvonnan palauttaminen tietyille rajaosuuksille vaikuttaa, olisi saatava ilmaista säännöllisesti näkemyksensä valvonnan tarpeesta, jotta voidaan järjestää keskinäistä yhteistyötä kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden kesken ja arvioida säännöllisesti toimenpiteiden oikeasuhteisuutta niihin tapahtumiin ja yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuviin uhkiin nähden, jotka antavat aihetta rajavalvonnan palauttamiseen. Valvonnan palauttamisesta päättäneen Schengen-valtion olisi otettava nämä näkemykset huomioon tarkastellessaan ja tarkistaessaan tarkastusten tarpeellisuutta ja pidettävä tavoitteenaan mukauttaa niitä jatkuvasti olosuhteisiin.

(10)

Jäsenvaltion, joka suunnittelee rajavalvonnan palauttamista sisärajoille tai tällaisen palauttamisen jatkamista, olisi Schengenin rajasäännöstön 27 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti annettava tietoa toimenpiteistä, jotka muiden jäsenvaltioiden on määrä toteuttaa suunnitellun rajavalvonnan yhteydessä. Lisäksi Schengenin rajasäännöstön 27 artiklan 5 kohdan mukaisesti voidaan järjestää yhteisiä kokouksia rajavalvonnan palauttamista sisärajoille suunnittelevan jäsenvaltion, muiden jäsenvaltioiden, erityisesti niiden, joihin tällaiset toimenpiteet vaikuttavat suoraan, ja komission kesken, jotta tarvittaessa voidaan järjestää jäsenvaltioiden keskinäistä yhteistyötä. Tällaisia yhteyksiä naapurijäsenvaltioiden kanssa olisi käytettävä, jotta voidaan rajoittaa toimenpiteen vaikutusta vapaaseen liikkuvuuteen.

(11)

Koska rajavalvonnan väliaikaista palauttamista sisärajoille voidaan käyttää ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa ja viimeisenä keinona, jäsenvaltioiden olisi ensin tarkasteltava, voitaisiinko havaittua uhkaa torjua tehokkaasti muilla rajavalvonnalle vaihtoehtoisilla toimenpiteillä, ja tehtävä päätös rajavalvonnan palauttamisesta sisärajoille ainoastaan viimeisenä keinona, kun muut rajatylittävää liikennettä vähemmän rajoittavat toimenpiteet eivät riitä havaittujen uhkien torjumiseen. Kyseisten jäsenvaltioiden olisi esitettävä Schengenin rajasäännöstön 27 artiklan 1 kohdan nojalla antamassaan ilmoituksessa tämän tarkastelun tulokset ja syyt siihen, miksi ne ovat valinneet rajavalvonnan.

(12)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimet pannakseen oikeasuhteisista poliisitarkastuksista ja poliisiyhteistyöstä Schengen-alueella 12 päivänä toukokuuta 2017 annetun komission suosituksen (C(2017) 3349 final) täysimääräisesti täytäntöön ja edistääkseen sen täytäntöönpanoa.

(13)

Tämän suosituksen täytäntöönpanossa olisi noudatettava täysimääräisesti perusoikeuksia.

(14)

Tämä suositus olisi osoitettava kaikille Schengen-valtioille, joita sitoo Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 (2) III osasto,

a)

tällaisen palauttamisen todennäköinen vaikutus henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa;

b)

tällaisen palauttamisen todennäköinen vaikutus sisämarkkinoihin.

a)

kuultava hyvissä ajoin jäsenvaltioita, joihin suunniteltu rajavalvonnan palauttaminen vaikuttaa,

b)

tehtävä keskenään kiinteästi ja jatkuvasti yhteistyötä, joka mahdollistaa valvonnan jatkuvan uudelleentarkastelun ja mukauttamisen muuttuvien tarpeiden ja vaikutuksen huomioimiseksi,

c)

oltava valmiina avustamaan toisiaan rajavalvonnan tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi siellä, missä se on tarpeen ja perusteltua.

7.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 259/28

(1)

Julkisten hankintojen avulla voidaan saada aikaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Julkisilla hankinnoilla voi olla merkittäviä taloudellisia vaikutuksia (1), sillä ne edistävät komission ohjelmaa kasvun, työllisyyden ja rajatylittävän kaupan alalla. Tehokkaat, toimivat ja kilpailukykyiset julkiset hankinnat ovat olennaisia sisämarkkinoiden toiminnan kannalta ja keskeinen kanava eurooppalaisille investoinneille (2).

(2)

Vuonna 2014 annetut julkisia hankintoja koskevat direktiivit (3) auttavat jäsenvaltioita käyttämään julkisia hankintoja tehokkaammin ja strategisemmin. Alalla on kuitenkin uusia haasteita, sillä julkisten hankintojen odotetaan yhä useammin antavan parhaan vastineen julkisten varojen käytölle entistä tiukemmalla budjetilla, hyödyntävän digitalisoinnin ja kehittyvien markkinoiden mahdollisuuksia, antavan strategisen panoksen laaja-alaisiin toimintapoliittisiin tavoitteisiin ja yhteiskunnallisiin arvoihin (kuten innovointiin, sosiaaliseen osallisuuteen sekä talouden ja ympäristön kestävyyteen) sekä olevan mahdollisimman hyvin saatavilla ja tulosvastuullisia, jotta voidaan karsia mahdollisimman paljon päällekkäisyyksiä, haaskausta, epäsäännöllisyyksiä, petoksia ja korruptiota ja luoda vastuullisia toimitusketjuja.

(3)

On varmistettava, että julkisia hankintoja koskevia sääntöjä sovelletaan tehokkaasti kaikilla tasoilla, jotta voidaan vauhdittaa eurooppalaisia investointeja, kuten Euroopan investointiohjelmassa (4) todetaan, ja jotta voidaan vahvistaa sisämarkkinoita, mitä komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker peräänkuulutti vuoden 2017 puheessaan unionin tilasta. Tehostaminen on myös eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä yksi niistä julkisiin hankintoihin liittyvistä seikoista, joissa on parantamisen varaa.

(4)

Siksi on varmistettava, että julkisia varoja käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja että julkiset ostajat kykenevät tekemään hankintoja tiukimman ammattietiikan mukaisesti. Lisäämällä ja tukemalla ammatillisuutta julkisten hankintojen alalla toimivien keskuudessa voidaan vahvistaa julkisten hankintojen vaikutuksia koko talouteen (5).

(5)

Julkisten hankintojen ammatillistamisen tavoite on ymmärrettävä laajassa mielessä: parannetaan yleisesti niiden henkilöiden ammattitaitoa ja osaamista, tietämystä ja kokemusta, jotka suorittavat julkisiin hankintoihin liittyviä tehtäviä tai osallistuvat niihin (6). Se kattaa myös välineet, tuen ja institutionaalisen rakenteen, jotka ovat välttämättömiä tehtävien tehokkaan suorittamisen ja tulosten saavuttamisen kannalta (7). Toimivien ammatillistamistoimenpiteiden olisi siksi perustuttava strategiseen kokonaislähestymistapaan, johon liittyy kolme täydentävää tavoitetta seuraavasti:

(6)

Tässä suosituksessa (8) rohkaistaan jäsenvaltioita kehittämään ja toteuttamaan toimintalinjoja julkisten hankintojen ammatillistamista varten. Tätä varten tässä suosituksessa esitetään viitekehys (9). Suosituksella pyritään auttamaan jäsenvaltioita luomaan rakenne ammatillistamista varten, jotta voidaan vahvistaa julkisten hankintojen näkyvyyttä, vaikuttavuutta, tuloksia ja mainetta julkisten tavoitteiden saavuttamisen yhteydessä.

(7)

Tämä suositus on osoitettu jäsenvaltioille ja niiden julkishallinnoille etupäässä kansallisella tasolla. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin keskitetyn tai hajautetun hankintajärjestelmänsä yhteydessä rohkaistava ja tuettava hankintasopimuksen tekeviä viranomaisia/yksiköitä ammatillistamisaloitteiden käytössä. Siksi jäsenvaltioiden olisi saatettava tämä suositus seuraavien tietoon: elimet, jotka tekevät julkisia hankintoja kaikilla tasoilla, ja elimet, jotka kouluttavat tilintarkastajia ja henkilöstön jäseniä, jotka vastaavat julkisia hankintoja koskevasta muutoksenhausta,

1.

Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä ja toteutettava pitkän aikavälin strategioita julkisten hankintojen ammatillistamiseksi. Strategiat olisi räätälöitävä jäsenvaltioiden tarpeiden, resurssien ja hallintorakenteen mukaan. Ne voivat olla yksittäisiä toimia tai osa julkisen hallinnon laajempia ammatillistamistoimenpiteitä. Tavoitteena on houkutella alalle osaajia, kehittää osaamista ja sitouttaa työntekijöitä, asettaa painopiste suorituskykyyn ja strategisiin tuloksiin sekä hyödyntää saatavilla olevia välineitä ja tekniikoita parhaalla mahdollisella tavalla. Olisi varmistettava, että

2.

Jäsenvaltioiden olisi myös rohkaistava ja tuettava hankintasopimuksen tekeviä viranomaisia/yksiköitä seuraavissa toimissa: ammatillistamiseen tähtäävien kansallisten strategioiden täytäntöönpano, ammatillistamisaloitteiden ja asianmukaisen institutionaalisen rakenteen kehittäminen sekä yhteistyön tiivistäminen. Näin hankinnoista tulee koordinoidumpia, tehokkaampia ja strategisempia. Tätä varten olisi muun muassa

3.

Jäsenvaltioiden olisi yksilöitävä ja määriteltävä taito- ja osaamistaso, joka jokaisen julkisen hallinnon alalla toimivan olisi voitava hankkia koulutuksen kautta. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon hankintahankkeiden poikkialainen luonne. Tämä koskisi hankintoja tekeviä henkilöstön jäseniä, hankintoihin liittyvissä tehtävissä toimivia sekä tuomareita ja tilintarkastajia. Näin voidaan

4.

Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä asianmukaisia peruskoulutuksen ja elinikäisen oppimisen alan koulutusohjelmia, jotka perustuvat tieto- ja tarveanalyysiin sekä mahdollisiin osaamiskehyksiin. Tätä varten olisi muun muassa

5.

Jäsenvaltioiden olisi myös kehitettävä erityisesti hankinta-alalle tarkoitettuja toimivia henkilöstöhallinto-, urasuunnittelu- ja motivaatiojärjestelyitä ja tuettava niiden käyttöönottoa hankintasopimuksen tekevissä viranomaisissa/yksiköissä. Näin voidaan houkutella julkisien hankintojen alalle päteviä osaajia, sitouttaa heitä ja kannustaa heitä saavuttamaan laadukkaampia ja strategisempia tuloksia. Näitä järjestelyitä olisivat muun muassa

6.

Jäsenvaltioiden olisi rohkaistava ja tuettava helposti saatavilla olevien tietoteknisten välineiden kehittämistä ja käyttöönottoa, jotta voidaan yksinkertaistaa ja parantaa julkisten hankintojen järjestelmien toimintaa. Tätä varten olisi muun muassa

7.

Jäsenvaltioiden olisi tuettava ja edistettävä yhteisten arvojen mukaista toimintaa sekä yksilötasolla että institutionaalisella tasolla olennaisena osana ammattietiikkaa. Tätä varten niiden olisi tarjottava välineitä, joilla taataan sääntöjen noudattaminen ja läpinäkyvyys, ja ohjeistusta sääntöjenvastaisuuksien ennalta ehkäisemisestä seuraavasti:

8.

Jäsenvaltioiden olisi annettava ohjeita, joiden tarkoituksena on yhtäältä antaa oikeusvarmuutta EU:n kansainvälisistä velvoitteista johtuvien EU:n tai kansallisten säännösten tai vaatimusten suhteen ja toisaalta helpottaa ja edistää strategista ajattelua, kaupallista ajattelua ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Näitä ohjeita voisivat olla

9.

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä hyvien käytäntöjen vaihtoa ja tarjottava tukea alan toimijoille, jotta voidaan varmistaa hankintamenettelyjen ammatillisuus, yhteistyö ja asiantuntemuksen siirto. Tätä varten olisi

10.

Suositetaan, että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle tämän suosituksen johdosta toteutetuista toimista direktiivin 2014/24/EU 83 artiklan, direktiivin 2014/23/EU 45 artiklan ja direktiivin 2014/25/EU 99 artiklan nojalla tehtävän raportoinnin yhteydessä.