29.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 252/1

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016) 475 – C8-0270/2016) (2),

—

ottaa huomioon selvityksen talousarvio- ja varainhallinnosta varainhoitovuonna 2015, pääluokka I – Euroopan parlamentti (3),

—

ottaa huomioon sisäisen tarkastajan vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2015,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 sekä toimielinten vastaukset (4),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman (5) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan ja 318 artiklan,

—

ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (6) ja erityisesti sen 164, 165 ja 166 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin talousarvion toteuttamista koskevista sisäisistä säännöistä 16. kesäkuuta 2014 tehdyn puhemiehistön päätöksen (7) ja erityisesti sen 22 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan, 98 artiklan 3 kohdan ja liitteen IV,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0153/2017),

A.

ottaa huomioon, että puhemies hyväksyi 4. heinäkuuta 2016 parlamentin tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015;

B.

ottaa huomioon, että pääsihteeri johtavana valtuutettuna tulojen ja menojen hyväksyjänä vakuutti 24. kesäkuuta 2016 saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että parlamentin talousarvioon osoitetut varat on käytetty aiottuun tarkoitukseensa moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti ja että käytössä olevat valvontamenettelyt antavat riittävät takeet siitä, että tilien perustana olevat toimet ovat laillisia ja sääntöjenmukaisia;

C.

ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan sen varainhoitovuoden 2015 hallintomenojen ja muiden menojen arvioinnissa tarkastetuissa vuotuisissa toimintakertomuksissa ja asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 edellyttämissä toimielinten ja elinten sisäisen valvonnan järjestelmissä ei yksilöity vakavia puutteita;

D.

ottaa huomioon asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 166 artiklan 1 kohdan, jonka mukaan kaikkien unionin toimielinten on pyrittävä kaikin tavoin toimimaan vastuuvapauden myöntämistä koskevaan parlamentin päätökseen liitettyjen huomautusten mukaisesti;

1.

myöntää puhemiehelle vastuuvapauden Euroopan parlamentin talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.

esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

29.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 252/3

—

ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka I – Euroopan parlamentti,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan, 98 artiklan 3 kohdan ja liitteen IV,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0153/2017),

A.

panee merkille, että Euroopan parlamentin tilinpitäjä vakuutti lopullista tilinpäätöstä varmentaessaan saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että tilinpäätös antaa olennaisilta osiltaan oikean ja riittävän kuvan parlamentin taloudellisesta asemasta, ja että hänen tietoonsa ei ole tullut asioita, jotka edellyttäisivät varaumien esittämistä;

B.

ottaa huomioon, että tavanomaisen menettelyn mukaisesti parlamentin hallinnolle lähetettiin 129 kysymystä ja saaduista kirjallisista vastauksista keskusteltiin talousarvion valvontavaliokunnan avoimessa kokouksessa talousarviosta vastaavan varapuhemiehen, pääsihteerin ja sisäisen tarkastajan läsnä ollessa;

C.

toteaa, että valvontaa, joka toteutetaan erityisesti vuotuisen vastuuvapausmenettelyn muodossa, tarvitaan sen varmistamiseksi, että parlamentin poliittinen johto ja hallinto ovat vastuuvelvollisia unionin kansalaisille; katsoo, että julkisen talouden hoidon laatua, tehokkuutta ja vaikuttavuutta on parannettava jatkuvasti; toteaa, että tulosbudjetoinnin periaatteen ja henkilöresursseja koskevan hyvän hallintotavan olisi oltava keskeinen osa talousarvion toteutusta;

1.

toteaa, että parlamentin talousarvio- ja varainhallinnon virallinen valvontajärjestelmä sisältää neljä keskeistä osatekijää:

2.

toteaa, että sisäisen tarkastajan vuosikertomus sisältää erityisiä tarkastustyöhön perustuvia havaintoja; toteaa, että tavoitteena on parantaa parlamentin talousarvio- ja varainhallintoa, ei antaa siitä kattavaa kuvaa; toteaa vastaavasti, että tilintarkastustuomioistuimen kertomus kattaa vain pienen otoksen (16 tapahtumaa) parlamentin toimista;

3.

katsoo, että hallintomenojen yleisesti ottaen alhainen virhetaso saattaa olla syynä siihen, että tilintarkastustuomioistuin on kiinnittänyt suhteellisen vähän huomiota parlamentin toimiin;

4.

huomauttaa kuitenkin, että vaikka virhetaso on huomattavan alhainen, maineriski on verrattain korkea, sillä tällaiset talousarvio- ja varainhallintoon liittyvät virheet voivat vaikuttaa kielteisesti toimielimen maineeseen;

5.

toteaa lisäksi, että koska viime aikoina on yleisesti kannatettu tulosbudjetointiin siirtymistä, vastuuvapausmenettelyissä ei pitäisi rajoittua sääntöjenvastaisuuksien havaitsemiseen vaan siihen olisi sisällytettävä myös konkreettinen tuloksellisuuden ja tulosten mittaaminen, ja toteaa, että myös tämä on erityisen tärkeää parlamentin tapauksessa, sillä tulosten puuttumisella on suora vaikutus toimielimen maineeseen;

6.

toteaa tätä taustaa vasten, että parlamentin työ vastuuvapausmenettelyn yhteydessä tarjoaa mahdollisuuden tarkastella perusteellisesti parlamentin hallinnon tilinpäätöstä; kehottaa lujittamaan parlamentin sisäistä kirjanpidon ja tilintarkastuksen alan asiantuntijuutta, jota esittelijät voivat hyödyntää valmistellessaan vastuuvapausmietintöjä;

7.

panee merkille, että parlamentin lopullinen talousarvio vuonna 2015 oli yhteensä 1 794 929 112 euroa eli 19,78 prosenttia monivuotisen rahoituskehyksen (1) otsakkeesta 5, johon sisältyvät unionin toimielinten hallintomenot vuonna 2015, ja toteaa, että kasvua vuoden 2014 talousarvioon verrattuna (1 755 631 742 euroa) oli 2,2 prosenttia;

8.

ottaa huomioon, että tileihin kirjattuja tuloja oli 31. joulukuuta 2015 yhteensä 176 367 724 euroa (174 436 852 euroa vuonna 2014), josta käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen määrä oli 27 988 590 euroa (26 979 032 euroa vuonna 2014);

9.

panee merkille, että 71 prosenttia sitoumuksista sisältyi seuraavaan neljään lukuun: luku 10 ”Toimielimen jäsenet”, luku 12 ”Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt”, luku 20 ”Kiinteistöt ja niiden liitännäiskulut” ja luku 42 ”Parlamentin jäsenten avustajiin liittyvät menot”; toteaa tämän osoittavan, että parlamentin menoille on tyypillistä suuri jatkuvuus ja ne liittyvät suurimmaksi osaksi jäsenten ja henkilöstön palkkioihin, joita mukautetaan henkilöstösääntöjen ja muiden sopimusvelvoitteiden perusteella;

10.

panee merkille seuraavat määrät, joiden perusteella parlamentin tilit varainhoitovuodelta 2015 on päätetty:

11.

toteaa, että vuonna 2015 parlamentin talousarvioon otetuista määrärahoista sidottiin 99,1 prosenttia ja peruuntumisaste oli 0,9 prosenttia ja että talousarvion toteutusaste oli edellisvuosien tapaan erittäin korkea;

12.

kiinnittää huomiota siihen, että peruuntuneita määrärahoja oli yhteensä 41 422 684 euroa ja että suurin osa peruutuksista koski palkkoja ja kiinteistöihin liittyviä menoja;

13.

panee merkille keräilysiirron, jonka määrä oli 71 000 000 euroa eli neljä prosenttia kaikista määrärahoista, joita siirrettiin alustavia määrärahoja sisältävistä budjettikohdista ja muista lähteistä Konrad Adenauer -rakennuksen vuosivuokrien maksamista varten; kehottaa laatimaan parlamentin kiinteistöpolitiikan riittävän selkeästi osana talousarviostrategiaa; pitää keräilysiirron tasoa erittäin korkeana; on vakaasti sitä mieltä, että talousarvion tehokkaan hallinnoinnin avulla tällaisten siirtojen määrä voitaisiin vähentää mahdollisimman alhaiseksi; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta laatimaan tässä yhteydessä kertomuksen parlamentin kiinteistöpolitiikasta;

14.

panee merkille, että tarkastusevidenssi osoittaa kokonaisuutena tarkasteltuna, että hallintomenojen virhetaso ei ollut olennainen, mutta kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä oli seitsemän eli hallintoa koskevassa monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeessa 5 arvioitu virhetaso oli 0,6 prosenttia (joka on enemmän kuin 0,5 prosenttia vuonna 2014);

15.

panee erittäin huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, jonka mukaan tarkastetuista kaikkien unionin toimielinten 151 tapahtumasta 22:een (14,6 prosenttiin) liittyi virhe; toteaa kuitenkin, että näistä 22 tapahtumasta ainoastaan seitsemän tapahtuman virheet ilmaistiin kvantitatiivisesti ja niistä koitui näin ollen taloudellisia vaikutuksia, minkä seurauksena arvioitu virhetaso oli 0,6 prosenttia;

16.

panee lisäksi merkille tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuotta 2015 koskevassa vuosikertomuksessa esittämät parlamenttia koskevat erityiset havainnot; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita kontrolleissa, jotka koskivat vuonna 2014 toteutuneiden menojen hyväksymistä ja maksamista; huomauttaa, että tämä koski vain yhtä tarkastetuista 16:sta yhtä tai useampaa poliittista ryhmää koskevasta parlamentin tapahtumasta ja että nämä puutteet selvitettiin vuonna 2015;

17.

panee merkille parlamentin tilintarkastustuomioistuimen kanssa pidetyssä kuulemismenettelyssä antamat vastaukset; pyytää tilintarkastustuomioistuinta antamaan asiasta vastaavalle valiokunnalle tietoa siitä, miten sen suositus, joka koskee paremman ohjeistuksen antamista ja poliittisille ryhmille osoitettujen talousarviomäärärahojen käyttöä koskevan nykyisen valvontakehyksen arviointia, pannaan täytäntöön;

18.

toteaa, että sisäinen tarkastaja esitteli vuosikertomuksensa 30. tammikuuta 2017 pidetyssä asiasta vastaavan valiokunnan avoimessa kokouksessa ja kertoi hyväksyneensä vuonna 2015 kertomukset seuraavista aiheista:

19.

panee merkille sisäisen tarkastajan esittämät näkemykset seuraavista tarpeista ja kannattaa niitä:

20.

toteaa, että vuoden 2015 lopussa useiden seurantatarkastusten jälkeen neljä sisäisen valvonnan kehyksen uudelleentarkastelua koskevaa toimea, joihin liittyy kohtalainen riski, oli yhä kesken ja että yhden niistä määräaika on siirretty vuoteen 2017 parlamentin uuden varainhoitojärjestelmän yhteydessä; kehottaa sisäistä tarkastajaa tiedottamaan talousarvion valvontavaliokunnalle näissä toimissa saavutetusta edistymisestä;

21.

pyytää sisäistä tarkastajaa keskittymään vuosikertomuksensa esittelyssä tiiviimmin niihin seikkoihin, joissa on havaittu puutteita ja/tai sääntöjenvastaisuuksia; pyytää lisäksi, että sisäinen tarkastaja saattaa tehtäviään toteuttaessaan havaitsemiensa ongelmien seurannasta, tilanteen kehittymisestä ja ongelmiin löydetyistä ratkaisuista laatimansa kertomukset talousarvion valvontavaliokunnan saataville; pyytää pääsihteeriä ottamaan käyttöön menettelyjä, joiden avulla tuloksellisuutta ja tuloksia voidaan arvioida;

22.

panee merkille talousarvion valvontavaliokunnalle vuotta 2014 koskevaan vastuuvapauspäätöslauselmaan 20. lokakuuta 2016 annetut kirjalliset vastaukset sekä pääsihteerin vastaukset useisiin vuotta 2014 koskevaan vastuuvapauspäätöslauselmaan sisältyneisiin kysymyksiin ja pyyntöihin ja niiden johdosta käydyn keskustelun parlamentin jäsenten kanssa; pitää kuitenkin valitettavana, että monet näistä pyynnöistä eivät ole johtaneet toimiin eikä tätä ole selitetty tai perusteltu mitenkään; pitää tärkeänä, että pääsihteeri osallistuu entistä useammin parlamentin talousarviota ja sen toteutukseen vaikuttavia seikkoja koskeviin keskusteluihin talousarvion valvontavaliokunnassa;

23.

huomauttaa, että määräajat parlamentin vastuuvapautta koskevan mietintöluonnoksen esittämiseksi ja pääsihteerille mahdollisesti esitettävien lisäkysymysten tekemiseksi eivät ole keskenään johdonmukaisia; pyytää pääsihteeriä vastaamaan lisäkysymyksiin ennen tarkistusten jättämisen määräaikaa ja tarvittaessa ennen valiokuntaäänestystä;

24.

panee merkille talousarviosta vastaavan varapuhemiehen, pääsihteerin ja talousarvion valvontavaliokunnan 30. tammikuuta 2017 käymän keskustelun, jossa olivat läsnä tilintarkastustuomioistuimen jäsen ja sisäinen tarkastaja;

25.

panee tyytyväisenä merkille, että parlamentin hallinto on sitoutunut parantamaan jatkuvasti parlamentin yksiköiden toiminnan tuloksellisuutta ja tekemään sen tehokkaalla tavalla, vaikka katsoo myös, että joissakin tapauksissa muutosten täytäntöönpano on liian hidasta;

26.

toteaa, että parlamentin toiminnasta aiheutuvat kustannukset ovat noin 3,60 euroa kansalaista kohden vuodessa, mikä ei ole lainkaan hävettävää muihin parlamenttilaitoksiin verrattuna, etenkin kun kolmasosa kustannuksista johtuu taustalla olevista perustekijöistä, kuten monikielisyydestä ja monesta työskentelypaikkakunnasta, joihin parlamentilla itsellään on vain vähän sananvaltaa ja joita muilla parlamenteilla ei samalla tavalla ole;

27.

toteaa kuitenkin, että tulosbudjetointiin kiinnitetään vaihtelevassa määrin huomiota eri pääosastoissa ja että se on pitkälle kehittynyttä esimerkiksi varainhoidon pääosastossa mutta on vasta alustavassa vaiheessa muualla hallinnossa; kehottaa pääsihteeriä varmistamaan, että asetetaan selkeät, mitattavissa olevat tavoitteet, joita seurataan kaikkialla hallinnossa;

28.

panee merkille pääsihteerin vastauksen kysymykseen, joka koski parlamentin jäsenten ja kansalaisten pääsyä ePetition-sovellukseen, sekä oikeudellisen yksikön selvityksen; pyytää pääsihteeriä tiedottamaan oikeudellisen yksikön suosituksiin liittyvistä jatkotoimista;

29.

panee tyytyväisenä merkille, että hallinto on kiinnittänyt huomiota kestävyyteen erityisesti julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä; toteaa kuitenkin, että julkisia hankintoja koskevan uuden direktiivin (2) tultua voimaan on voitu lisätä sosiaalista ja ekologista kestävyyttä koskevien kriteerien painoarvoa suhteessa alhaisimman hinnan kriteeriin;

30.

kehottaa pääsihteeriä esittämään toimintasuunnitelman siitä, miten kestävyyskriteerejä sovelletaan parlamentin julkisissa hankintamenettelyissä, ja sisällyttämään siihen arvion siitä, miten ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja on käytetty kestävän kehityksen edistämiseen;

31.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan parlamentin toiminnan maantieteellisestä hajauttamisesta aiheutuu 114 miljoonan euron kustannukset vuodessa, ja panee merkille Euroopan unionin toimielinten kotipaikan sijainnista 20. marraskuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa (3) tehdyn havainnon, että 78 prosenttia kaikista henkilöstösääntöjen alaisen parlamentin henkilöstön virkamatkoista on suoraa seurausta parlamentin yksiköiden maantieteellisestä hajauttamisesta; palauttaa mieliin, että hajauttamisesta aiheutuvat ympäristövaikutukset eli hiilidioksidipäästöt ovat arviolta 11 000 ja 19 000 tonnin välillä; kehottaa puhemiehistöä pyytämään pääsihteeriä laatimaan viipymättä parlamentin yhden toimipaikan järjestelmää koskevan etenemissuunnitelman; toistaa pitävänsä välttämättömänä, että parlamentti ja neuvosto laativat yhden toimipaikan järjestelmää koskevan etenemissuunnitelman, jota parlamentti on useissa aiemmissa päätöslauselmissaan pyytänyt, ja toteaa, että tällä tavoin saataisiin aikaan säästöjä pitkällä aikavälillä; katsoo, että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tällä hetkellä sijoitetut unionin erillisvirastot on siirrettävä maan unionista eroamisen vuoksi muualle, mikä tarjoaa erinomaisen tilaisuuden ratkaista monta kysymystä samalla kertaa; huomauttaa kuitenkin, että SEUT:n 341 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden hallitukset vahvistavat yhteisellä sopimuksella unionin toimielinten kotipaikan ja että SEU:n ja SEUT:n liitteenä olevan pöytäkirjan N:o 6 mukaisesti parlamentin kotipaikka on Strasbourg; muistuttaa, että yhden toimipaikan järjestelmä edellyttää perussopimusten muuttamista;

32.

panee merkille, että hallinto vastasi parlamentin vastuuvapautta vuodelta 2013 koskevan kyselyn kysymykseen nro 75 päättäneensä lakkauttaa pitkäaikaisten virkamatkojen käytännön, jotta saataisiin aikaan huomattavia säästöjä, mutta pitää erittäin ristiriitaisena sitä, että tällä hetkellä 13 henkilöstön jäsentä on pitkäaikaisella virkamatkalla; katsoo, että erään henkilöstön jäsenen pitkäaikainen virkamatka, josta maksetaan ulkomaankorvaus ja päiväraha, paikkaan, jossa kyseinen jäsen on jo asunut ja työskennellyt, on tuomittavaa veronmaksajien varojen väärinkäyttöä ja henkilöstösääntöjen vastaista; vaatii selvitystä kaikkien pitkäaikaisten virkamatkojen olosuhteista ja erityisesti niiden perusteiden ja kustannusten julkaisemista;

33.

huomauttaa, että kaikkien unionin virkamiesten ja muiden toimihenkilöiden, kabineteissa työskentelevä henkilöstö mukaan luettuna, on suoritettava tehtävänsä henkilöstösääntöjen määräyksiä noudattaen ainoastaan unionin edun mukaisesti; korostaa, että unionin virkamiehet saavat palkkansa veronmaksajien rahoista, joita ei ole tarkoitettu rahoittamaan yhdenkään puhemiehen kansallisia poliittisia intressejä edistäviä tiedotusmenoja tai muita henkilöstömenoja; kehottaa puhemiehistöä vahvistamaan parlamentille tätä asiaa koskevat selkeät säännöt;

34.

panee merkille puhemiehen 21. lokakuuta 2015 tekemän päätöksen, jolla hän pyrki siihen, että nimitykset parlamentin johtotehtäviin voitaisiin tehdä ilman muodollisia menettelyjä ja erityisesti ilman ehdotuspyyntöjä; toteaa, että kyseinen päätös ”ei vastannut sääntöjä” (hallinnon vastaus talousarvion valvontavaliokunnan toiseen kyselyyn); vaatii, että kyseinen puhemiehen päätös kumotaan virallisesti;

35.

panee merkille, että 15. joulukuuta 2015 puhemies itse antoi hyväksynnän kabinettinsa henkilöstöä koskevalle rajaamattomalle erityiskorvaukselle, joka ylitti kabinettikuluihin varatut enimmäismäärät, vaikka tällaiset erityiskorvaukset eivät ole henkilöstösääntöjen määräysten mukaisia; nostaa jälleen esille kysymyksen siitä, oliko tämä hyväksyntä laillinen ja ovatko erityiskorvaukset päteviä; kehottaa harkitsemaan kyseisen päätöksen kumoamista;

36.

panee merkille, että puhemiehistö hyväksyi 24. lokakuuta 2016 taloudellisen tuen maksamista kutsutuille vierailijaryhmille koskevat muutetut säännöt;

37.

panee tyytyväisenä merkille, että muutetut säännöt vähentävät merkittävästi käteismaksuja ja sisältävät pakollisiin sähköisiin tilisiirtoihin siirtymisen, jolloin varkauksien uhka ja parlamentin maineriski vähenevät, samalla kun säännöt tarjoavat yhä huomattavaa joustavuutta; tukee puhemiehistön aikomusta arvioida muutettua järjestelmää vuoden kuluttua sen käyttöönotosta; pitää kuitenkin valitettavana, että maksut voidaan maksaa parlamentin jäsenten avustajien henkilökohtaisille tileille ja heidät voidaan nimetä varmentamaan ryhmien kuluja; pitää huolestuttavana, että tämä aiheuttaa parlamentin jäsenten valtuutetuille avustajille tarpeettoman rahoituksellisen ja oikeudellisen vastuun ja mahdollisen riskin; kehottaa puhemiehistöä pitämään tämän seikan uudelleentarkastelua ensisijaisena asiana;

38.

pitää valitettavana, että myöntäessään vastuuvapauden puhemiehelleen talousarvionsa toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 parlamentti poisti viime hetkellä tärkeitä kohtia, joissa nostettiin esille lisäkysymyksiä puhemiehen poliittisesta toiminnasta ja rahoituksesta vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä;

39.

panee tyytyväisenä merkille, että tiedotusvälineiden ja yleisön kiinnostus parlamenttia ja sen hallintoa kohtaan on kasvanut; panee kuitenkin merkille, että eräiden toimittajien mukaan heidän on vaikea saada etsimäänsä tietoa; korostaa, että parlamentin ja sen hallinnon avoimuus on olennaisen tärkeää toimielimen legitimiteetin kannalta ja että tiedonsaantia olisi parannettava noudattaen silti aina henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä;

40.

kehottaa puhemiehistöä julkaisemaan parlamentin verkkosivustolla pääsihteerin sille toimittamat asiaankuuluvat asiakirjat koneellisesti luettavassa muodossa, jollei se niihin sisältyvien tietojen luonteen, esimerkiksi henkilötietojen suojan yhteydessä, vuoksi ole mahdotonta;

41.

katsoo, että parlamentin sisäisten päätöksentekoelinten ja erityisesti puhemiehistön työstä on tehtävä läpinäkyvämpää ja yleisölle avoimempaa; pyytää julkaisemaan puhemiehistön kokousten esityslistat intranetissä hyvissä ajoin ja julkaisemaan kokousten pöytäkirjat huomattavasti nykyistä nopeammin; katsoo, että ei ole tarpeen odottaa, että ne käännetään kaikille kielille;

42.

muistuttaa parlamentin jäsenten velvoitteesta ilmoittaa välittömästi hallinnolle kaikista mahdollista muutoksista sidonnaisuuksiaan koskevissa ilmoituksissa;

43.

pyytää pääsihteeriä välittämään tämän päätöslauselman puhemiehistölle ja korostamaan erityisesti kaikkia puhemiehistölle esitettyjä pyyntöjä toimenpiteiden toteuttamiseksi tai päätösten tekemiseksi; kehottaa pääsihteeriä vahvistamaan toimintasuunnitelman ja aikataulun, joiden avulla puhemiehistö voi seurata parlamentin vastuuvapauspäätöslauselmiin sisältyviä suosituksia ja/tai toteuttamaan niitä koskevia toimia, ja sisällyttämään tulokset vuotuiseen seuranta-asiakirjaan; kehottaa pääsihteeriä raportoimaan budjettivaliokunnalle ja talousarvion valvontavaliokunnalle hyvissä ajoin kaikista puhemiehistölle esittämistään hankkeista, joilla on merkittäviä budjettivaikutuksia;

44.

katsoo, että parlamentin jäsenten olisi voitava käyttää parlamentin verkkosivustoa siihen, että he tarjoavat äänestäjilleen mahdollisimman avoimesti tietoa toiminnastaan, ja kehottaa sen vuoksi pääsihteeriä kehittämään järjestelmän, jossa jäsenet voivat julkaista tiedot kokouksistaan edunvalvojien kanssa; kehottaa pääsihteeriä mahdollistamaan tämän ilman lisäviivytystä, kuten on jo pyydetty parlamentin vuotta 2014 koskevassa vastuuvapauspäätöslauselmassa;

45.

pyytää puhemiehistöä määrittelemään ja julkaisemaan yleisen kulukorvauksen käyttöä koskevat säännöt;

46.

panee merkille, että jäsenet tuntevat heikosti mahdollisuuden palauttaa yleisen kulukorvauksen ylijäämiä; muistuttaa jäseniä siitä, että yleinen kulukorvaus ei merkitse henkilökohtaista lisäpalkkaa; pyytää pääsihteeriä tiedottamaan tästä mahdollisuudesta ensisijaisena asiana; kehottaa jäseniä palauttamaan ylijäämät toimikautensa päättyessä;

47.

pyytää vastaavasti pääsihteeriä toimittamaan helposti käsiteltävässä muodossa olevia tiedostoja niille jäsenille, jotka haluavat julkaista omilla verkkosivustoillaan yksityiskohtaisia tietoja muista parlamentin heille maksamista korvauksista;

48.

pyytää pääsihteeriä lisäksi avustamaan asiasta kiinnostuneita poliittisia ryhmiä samalla tavalla;

49.

toteaa, että parlamentin verkkosivustolla on saatavilla useita asiakirjoja, jotka koskevat päätöstä Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden tunnustamisesta ja jotka sisältävät yksityiskohtaista tietoa niille myönnettävän lopullisen rahoituksen määrästä; kehottaa parlamenttia pyytämään komissiota esittämään ehdotuksen, joka koskee Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta annetun voimassa olevan unionin säädöksen (4) tarkistamista ja jossa muun muassa tiukennetaan Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden perustamiselle asetettuja vaatimuksia väärinkäytösten estämiseksi;

50.

panee tyytyväisenä merkille käyttöön otetun erityisen lomakkeen, jonka avulla esittelijät voivat ilmoittaa mietintöihinsä vaikuttaneet edunvalvojat (lainsäädännöllinen jalanjälki);

51.

toistaa parlamentin hallinnolle esittämänsä pyynnön, että se laatisi raportin siitä, miten edunvalvojat ja muut ulkopuoliset organisaatiot käyttävät parlamentin tiloja;

52.

toteaa huolestuneena, että nykyisiä parlamentin jäsenten menettelysääntöjä on ehkä vielä parannettava eturistiriitojen välttämiseksi, ja katsoo, että tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin näkökohtiin:

53.

panee tyytyväisenä merkille, että parlamentin viestintätoimien tuloksellisuuden mittaamiseen on kehitetty indikaattoreita, ja pyytää pääsihteeriä omistamaan parlamentin toimintaa vuonna 2016 käsittelevässä selvityksessä erillisen osion uuden tuloksellisuuteen perustuvan lähestymistavan vaikuttavuudelle viestinnän alalla;

54.

kannattaa eri ohjelmia, joilla pyritään helpottamaan parlamentin toiminnasta lisätietoa haluavien toimittajien ja kansalaisten vierailuja;

55.

palauttaa tässä yhteydessä mieliin vuotta 2014 koskevan vastuuvapausmenettelyn yhteydessä esittämänsä havainnon, että parlamentin verkkosivusto oli edelleen varsin käyttäjäepäystävällinen, sitä oli vaikea käyttää eikä siihen ollut vielä sisällytetty viimeisintä teknologiaa, minkä vuoksi sivustolta oli vaikea löytää tarvittavaa tietoa nopeasti; toteaa myös huomauttaneensa, että vaikka viestintä unionin kansalaisten kanssa on tärkeää, verkkosivustolla ei edesautettu parlamentin kuvan kirkastamista suuren yleisön keskuudessa;

56.

kehottaa viestinnän pääosastoa ottamaan käyttöön tarkoituksenmukaisemman ja käyttäjäystävällisemmän verkkosivuston, joka sisältää aiempaa tehokkaamman hakukoneen, joka terävöittää parlamentin profiilia kansalaisten silmissä ja jolla vastataan aiempaa suoremmin kansalaisten tarpeisiin ja kiinnostuksenkohteisiin; toteaa, että saavutetut tulokset ovat olleet vain keskinkertaisia, vaikka resursseja on käytetty huomattava määrä;

57.

ilmaisee huolensa parlamentin viestintästrategian vaikuttavuudesta; kehottaa tältä osin tarkastelemaan perusteellisesti nykyistä strategiaa ja erityisesti soveltamaan aktiivisempaa lähestymistapaa niitä kohtaan, jotka eivät ole kiinnostuneita parlamentin toiminnasta tai suhtautuvat jopa epäilevästi sen toimintaan; pyytää pääsihteeriä laatimaan uuden strategian, jolla tavoitetaan ja otetaan huomioon aiempaa paremmin myös nämä kansalaiset, esimerkiksi helpottamalla tiedonsaantia, ja käsitellään asianmukaisesti perusteettomat parlamenttia koskevat ennakkoluulot välttäen kuitenkin tarpeettomia ja kalliita mainoskampanjoita;

58.

korostaa tarvetta uudistaa parlamentin tiedotustoimistojen tehtävä optimoimalla uusien viestintätekniikoiden ja -mallien käyttö ja hyödyntämällä niiden etuoikeutettua maantieteellistä sijaintia kansalaisten lähellä, jotta voidaan tehostaa entisestään paikallistapahtumia koskevia toimia, kuten parlamentin jäsenten ja kansalaisyhteiskunnan välisiä keskusteluja, ja jotta voidaan kuunnella kansalaisia ja pitää yhteyttä heihin; korostaa, että tällaisten tapahtumien herättämällä verkkokeskustelulla ja tiedotusvälineiden huomiolla voitaisiin entistä paremmin tavoittaa kansalaiset; toteaa, että jäsenvaltioissa sijaitsevien tiedotustoimistojen kiinteistö- ja henkilöstökustannukset ovat suhteettoman korkeat verrattuna rahamäärään, joka käytetään näiden toimistojen avaintehtäviin; kehottaa pääsihteeriä esittämään talousarvion valvontavaliokunnalle vuoden 2017 loppuun mennessä Brysselin ja Strasbourgin tiedotustoimistoista yksityiskohtaisen toiminta- ja rahoituskertomuksen, jossa keskitytään erityisesti niistä saatavaan lisäarvoon;

59.

pitää huolestuttavina vastauksia, joita on annettu parlamentin tiedotustoimistoja eräissä jäsenvaltioissa koskeviin kirjallisesti vastattaviin kysymyksiin, sillä useimmissa tapauksissa vain murto-osa niiden toimintakustannuksista aiheutuu niiden todellisista päämääristä ja tehtävistä, kun leijonanosa varoista käytetään tilojen vuokriin ja henkilöstön palkka- ja matkakuluihin;

60.

pyytää pääsihteeriä parantamaan sisäistä viestintää eri pääosastojen välillä, jotta tieto esimerkiksi lainsäädäntöjunan kaltaisten uusien ja tärkeiden välineiden kehittämisestä tavoittaa entistä laajemman yleisön sekä parlamentin sisällä että sen ulkopuolella;

61.

pitää myönteisenä, että talousarvion valvontavaliokunnalle ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle esitettiin tulokset jäsenten keskuudessa vuotta 2013 koskevan vastuuvapausmenettelyn yhteydessä esitetyn pyynnön mukaisesti tehdystä kyselystä, jolla pyrittiin selvittämään, tunnetaanko LUX-elokuvapalkinto kunkin omassa jäsenvaltiossa ja miten siihen siellä mahdollisesti suhtaudutaan;

62.

palauttaa mieliin, että kyselyssä keskityttiin lähinnä LUX-elokuvapalkinnon tunnettuuteen parlamentin jäsenten ja elokuvantekijöiden keskuudessa ja palkinnon tavoitteeseen, joka on sen osoittaminen kansalaisille, että parlamentti on sitoutunut yhteisymmärrykseen perustuviin arvoihin, kuten ihmisoikeuksiin ja solidaarisuuteen, sekä sivistykselliseen ja kielelliseen monimuotoisuuteen;

63.

toteaa, että kyselyllä oli alhainen vastausprosentti, sillä siihen osallistui vain 18 prosenttia parlamentin jäsenistä eli 137 jäsentä kaikista poliittisista ryhmistä ja jäsenvaltioista, ja että sen perusteella yli 90 prosenttia näistä jäsenistä oli tietoisia palkinnosta, 75 prosenttia jäsenistä ymmärsi sen tavoitteen ja yli 80 prosentilla jäsenistä oli myönteinen kuva siitä;

64.

ei ole vakuuttunut valintamenettelystä, jossa jäsenet nimeävät ehdokkaat ja valitsevat palkinnon voittajan, ja pyytää puhemiehistöä raportoimaan vaihtoehtoisista malleista toivottujen tulosten saavuttamiseksi esimerkiksi tukemalla elokuvantekijöiden järjestöjen toteuttamaa vastaavaa aloitetta;

65.

toteaa, että vaikka katsojien määrä on kasvanut vuosien kuluessa, 43 000 katsojaa unionin sisällä on silti hyvin alhainen luku ja herättää kysymyksen siitä, onko LUX-elokuvapalkinto perusteltu;

66.

pitää valitettavana, että Euroopan historian talon avaaminen, joka oli alun perin suunniteltu tapahtuvaksi maaliskuussa 2016, on viivästynyt siten, että ensin avajaiset lykättiin syys- ja marraskuuhun 2016 ja nyt avajaispäiväksi on vahvistettu 6. toukokuuta 2017;

67.

panee huolestuneena merkille meneillään olevat keskustelut vaihtuvien näyttelyjen luonteesta; korostaa Euroopan historian talon tieteellisen riippumattomuuden merkitystä näyttelyiden sisällön ja suunnittelun kannalta, sillä niistä päätetään yksinomaan museologisten ja historiallisten kriteereiden perusteella;

68.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan historian talon arvioidaan houkuttelevan 250 000 kävijää vuosittain; huomauttaa, että kyseisen laitoksen vuotuiset toimintakustannukset ovat ennakkoarvioiden mukaan 13,3 miljoonaa euroa; pitää huolestuttavana, että kävijämäärä on alhainen suhteessa korkeisiin toimintakustannuksiin, kun otetaan huomioon, että vuonna 2015 parlamentissa kävi 326 080 vierailijaa, joihin liittyvät toimintakustannukset olivat vain 4,3 miljoonaa euroa;

69.

toteaa, että Parlamentariumin perustamisen ja Euroopan historian talon avaamisen seurauksena parlamentti ja sen ympäristö ovat muuttumassa kansalaisten ja turistien suosimaksi kohteeksi, joka lisää tietämystä parlamentin roolista ja osoittaa kansalaisille, että parlamentti on sitoutunut yhteisymmärrykseen perustuviin arvoihin, kuten ihmisoikeuksiin ja solidaarisuuteen; pyytää puhemiehistöä harkitsemaan vuoropuhelun aloittamista paikallisviranomaisten kanssa sen selvittämiseksi, miten ne voivat osallistua Euroopan historian talon rahoitukseen ja hallintoon;

70.

kehottaa puhemiehistöä harkitsemaan Euroopan historian talon hallinnon mukauttamista niin, että siinä painotetaan enemmän toimielinten välistä lähestymistapaa, ja tarkastelemaan mahdollisuutta tiivistää yhteistyötä unionin muiden toimielinten ja erityisesti komission ja neuvoston kanssa;

71.

on tyytyväinen komission päätökseen osallistua vuosittain 800 000 euron suuruisella tuella Euroopan historian talon toimintakustannuksiin; katsoo kuitenkin, että komission olisi rahoitettava huomattavasti suurempi osa arvioiduista vuotuisista toimintakustannuksista;

72.

panee merkille, että 31. joulukuuta 2015 pääsihteeristön palveluksessa oli yhteensä 5 391 virkamiestä ja väliaikaista toimihenkilöä (96 enemmän kuin 31. joulukuuta 2014) ja poliittisten ryhmien palveluksessa oli yhteensä 771 virkamiestä ja väliaikaista toimihenkilöä (26 enemmän kuin 31. joulukuuta 2014); toteaa, että sopimussuhteiset toimihenkilöt mukaan luettuina henkilöstöasioiden pääosastossa työskenteli 9 402 henkeä (467 enemmän kuin 31. joulukuuta 2014);

73.

panee merkille, että 1. tammikuuta 2015 parlamentin henkilöstötaulukosta poistettiin 47 tointa vuonna 2014 toteutetun henkilöstösääntöjen tarkistamisen ja kauden 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesti ja että sen seurauksena henkilöstötaulukkoon jäi 6 739 tointa, joista 5 723 (84,9 prosenttia) pääsihteeristön palvelukseen ja 1 016 (15,1 prosenttia) poliittisten ryhmien palvelukseen; toteaa, että 31. joulukuuta 2015 pääsihteeristön toimista oli avoinna 4,9 prosenttia ja että vastaava osuus oli 9,6 prosenttia vuoden 2014 lopussa;

74.

panee tyytyväisenä merkille, että pääjohtajien sukupuolijakauma – 18,2/81,8 prosenttia vuonna 2014 – parani 33,3/66,7 prosenttiin vuonna 2015, mutta panee merkille, että johtajien sukupuolijakauma – 34/66 prosenttia vuonna 2014 – heikkeni 31,1/68,9 prosenttiin vuonna 2015; muistuttaa, että parlamentin henkilöstöstä ehdoton enemmistö on naisia mutta johtotehtävissä olevien naisten osuus on vähäinen; toteaa, että yksikönpäälliköiden sukupuolijakauma parani edelleen 30/70 prosentista vuoden 2014 lopussa 31,2/68,8 prosenttiin vuoden 2015 lopussa; korostaa näin ollen, että johtotehtävissä on yhä epätasapainoa ja että tasa-arvoisia mahdollisuuksia koskeva ohjelma säilyy keskeisen tärkeänä näiden virkojen yhteydessä; on vakaasti sitä mieltä, että parlamentin johtotehtävissä työskentelevien naisten osuus olisi nostettava vähintään 40 prosenttiin vuoteen 2019 mennessä;

75.

panee hämmästyneenä merkille, että parlamentin korkeiden virkamiesten nimittämisestä vastaava neuvoa-antava komitea koostuu yksinomaan ylimmän johdon edustajista, ja pyytää pääsihteeriä sisällyttämään komiteaan ammattijärjestön edustajan;

76.

korostaa, että maantieteellisen tasapainon eli tiettyä kansalaisuutta edustavien henkilöstön jäsenten määrän ja jäsenvaltioiden väkiluvun välisen suhteen olisi jatkossakin pysyttävä tärkeänä tekijänä resurssien hallinnassa ja että olisi otettava erityisesti huomioon vuodesta 2004 alkaen unioniin liittyneet jäsenvaltiot; pitää myönteisenä, että parlamentti on saavuttanut tasapainon niiden jäsenvaltioiden virkamiesten suhteen, jotka ovat liittyneet unioniin ennen vuotta 2004 ja sen jälkeen; huomauttaa kuitenkin, että näiden jäsenvaltioiden osuus vanhempien hallintovirkamiesten joukosta (AD 12–16) kolmella työskentelypaikkakunnalla on edelleen vain 3 prosenttia, kun niiden osuus unionin väestöstä on 21 prosenttia, joten kehitystä tarvitaan vielä;

77.

panee merkille, että tiettyjen toimintojen, kuten ruokaloiden ja siivouksen tapauksessa, parlamentti on pitänyt ulkoistamista parhaana vaihtoehtona ja että tämän seurauksena tietyissä pääosastoissa ulkopuolisen henkilöstön määrä parlamentin tiloissa voi jopa ylittää virkamiesten määrän;

78.

toteaa kuitenkin, ettei tällaisilla ulkoistamispäätöksillä voida perustella koko ulkopuolisen henkilöstön käyttöä ja että esimerkiksi innovoinnin ja teknisen tuen pääosastossa ulkopuolisen henkilöstön ja virkamiesten välistä suhdetta on vaikea perustella;

79.

katsoo, että ulkopuolisella henkilöstöllä ei pitäisi korvata tointen lukumäärän vähennystä, josta sovittiin vuonna 2014 henkilöstösääntöjen tarkistamisen ja nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä;

80.

panee merkille pääsihteerin vastaukset kysymyksiin, jotka koskivat parlamentin ulkopuolisille sopimusyrityksille asettamia ehtoja; korostaa, että hallinnon on huolellisesti ja järjestelmällisesti varmistettava, että palveluntarjoajat noudattavat tinkimättä muun muassa työ-, turvallisuus- ja sosiaalilainsäädäntöä, jota on sovellettava kaikkeen parlamentin tiloissa työskentelevään ulkopuoliseen henkilöstöön, kuten ruokala-, siivous- ja huoltohenkilöstöön; kehottaa parlamenttia ottamaan käyttöön asianmukaisia hälytys- ja valvontamekanismeja, joilla ehkäistään ja havaitaan kaikki tapaukset, joissa on kyse yksittäisestä tai järjestelmällisestä huolimattomuudesta, väärinkäytöksestä tai sääntöjen rikkomisesta, jotta se voi ryhtyä välittömiin toimiin;

81.

panee merkille, että menettely parlamentin vartiointipalvelujen tuottamiseksi sisäisesti on saatettu päätökseen ja että autonkuljettajapalvelun osalta vastaava menettely on meneillään; kehottaa pääsihteeriä raportoimaan talousarvion valvontavaliokunnalle näistä menettelyistä saaduista kokemuksista sekä niiden seurauksena mahdollisesti syntyneistä säästöistä;

82.

panee huolestuneena merkille, että ruokalan henkilökunta ei saa palkkaa sopimuksensa mukaisilta työtunneilta viikoilla, jolloin parlamentin jäsenet työskentelevät muualla, kuten vaalipiiriviikoilla ja jäsenten kokoontuessa täysistuntoon Strasbourgiin, ja että huomattava osa henkilökunnasta tekee lyhennettyä työaikaa, mikä vaikuttaa heidän työllisyyteensä ja ansioihinsa; kehottaa pääsihteeriä etsimään neuvotteluissa ruokalan palveluntarjoajan kanssa ratkaisun, joka takaa työntekijöille säännöllisen työajan ja palkan joka viikko;

83.

panee merkille, että vuoden 2015 lopussa parlamentissa työskenteli 1 813 valtuutettua avustajaa ja että edellisenä vuonna heitä oli 1 686; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota valtuutettujen avustajien ja paikallisten avustajien oikeuksiin, koska heidän sopimuksensa liittyvät suoraan heidän avustamansa parlamentin jäsenen tehtäviin, pitäen mielessä, että valtuutetut avustajat ovat henkilöstön jäseniä, joilla on työsopimus parlamentin kanssa, kun taas paikallisiin avustajiin sovelletaan eri maiden kansallista lainsäädäntöä;

84.

pitää valitettavana, että arviointikertomusta parlamentin jäsenten valtuutettuja avustajia koskevien sääntöjen soveltamisesta ei toimitettu talousarvion valvontavaliokunnalle ennen vuoden 2016 loppua, kuten vuotta 2014 koskevassa vastuuvapauspäätöslauselmassa pyydettiin, ja se on edelleen toimittamatta;

85.

toteaa, että työpaikkakiusaamiseen ja väärinkäytösten paljastamiseen liittyvissä tapauksissa valtuutetut avustajat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, sillä heidän sopimuksensa perustuvat parlamentin jäsenen ja avustajan keskinäiseen luottamukseen; toteaa, että tällaisen luottamuksen puuttuminen on jo itsessään peruste sopimuksen irtisanomiselle; toteaa lisäksi, että jos parlamentin jäsenen on erottava rikoksesta tai muusta lainvastaisesta toiminnasta aiheutuneen maineen tahrautumisen vuoksi, tavallisesti myös jäsenen kaikkien avustajien sopimukset irtisanotaan; kehottaa näin ollen välittömästi vahvistamaan valtuutettujen avustajien edustusta työpaikkakiusaamista käsittelevässä neuvoa-antavassa komiteassa ja varmistamaan tasapainoisen sukupuolijakauman, kuten pyydettiin jo vuosia 2013 ja 2014 koskevien vastuuvapausmenettelyjen yhteydessä; kehottaa puhemiehistöä osoittamaan asianmukaiset varat valituksen tehneiden valtuutettujen avustajien matka- ja oleskelukulujen kattamiseen, sillä heillä ei usein ole varaa tulla henkilökohtaisesti Brysseliin esittämään asiansa työpaikkakiusaamista käsittelevälle komitealle; kehottaa myös harkitsemaan henkilöstösääntöjen seuraavan tarkistamisen yhteydessä mahdollisuutta valtuutettujen avustajien taloudellista korvausta koskeviin toimenpiteisiin, jotta varmistetaan valtuutettujen avustajien yhdenvertainen kohtelu ja sen seikan huomioon ottaminen, että he ovat erityisen haavoittuvassa asemassa työpaikkakiusaamiseen ja väärinkäytösten paljastamiseen liittyvissä tapauksissa;

86.

panee tyytyväisenä merkille hallinnon aikomuksen käynnistää valtuutettujen avustajien Strasbourgin virkamatkoilla saamien kiinteämääräisten korvausten mukauttamisprosessi, sillä avustajien korvaukset ovat merkittävästi vakituisten virkamiesten saamia korvauksia alhaisemmat; tähdentää, että mukautuksen pitäisi perustua avoimeen laskentamenetelmään ja että mukautuksen ja vakituisten virkamiesten majoituskulukorvauksia ja muita korvauksia koskevien enimmäismäärien äskettäisen korottamisen välillä olisi oltava suora yhteys; painottaa myös, että tulevissa tarkistuksissa olisi otettava käyttöön korvausten automaattiset indeksikorotukset;

87.

pitää valitettavana, että puhemiehistö ei ole ottanut huomioon vuosia 2013 ja 2014 koskevissa vastuuvapauspäätöslauselmissa esitettyjä pyyntöjä soveltaa valtuutettuihin avustajiin samoja päivärahoja kuin muuhun henkilöstöön; pyytää pääsihteeriä toimittamaan ennen muutosten täytäntöönpanoa arvion tästä mukautuksesta aiheutuvista lisäkustannuksista; korostaa, että valtuutettujen avustajien virkamatkakorvausten enimmäismääriä ei ole mukautettu vuoden 2009 jälkeen ja että valtuutettujen avustajien ja muun henkilöstön korvausten välinen ero on kasvanut vähintään 40 prosenttiin sen jälkeen, kun otettiin käyttöön neuvoston 9. syyskuuta 2016 hyväksymät uudet enimmäismäärät, joita on sovellettu 10. syyskuuta 2016 alkaen vain virkamiehiin; pyytää siksi puhemiehistöä ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin tämän eriarvoisuuden lopettamiseksi;

88.

pitää erittäin valitettavana, että valtuutetun avustajan palvelusaika jäsenen kuollessa tai erotessa päättyy kyseisen kalenterikuukauden loppuun; korostaa tämän tarkoittavan, että valtuutetulla avustajalla ei välttämättä ole edes päivän irtisanomisaikaa, jos jäsenen toimikausi sattuu päättymään kuukauden viimeisenä päivänä; ei pidä tilannetta hyväksyttävänä ja kehottaa ratkaisemaan sen henkilöstösääntöjen seuraavassa tarkistuksessa liittämällä irtisanomisajat kalenterikuukausien sijaan tiettyyn ajanjaksoon, joka voisi olla esimerkiksi neljä viikkoa; kehottaa myös puhemiehistöä ottamaan pikaisesti käyttöön tilapäisiä toimenpiteitä, joilla voitaisiin tarjota väliaikainen ratkaisu tähän ongelmaan ennen oikeudellista tarkistusta;

89.

on huolissaan väitetystä käytännöstä, jossa jäsenet velvoittavat valtuutetut avustajat lähtemään virkamatkalle varsinkin Strasbourgiin ilman matkamääräystä tai ilman, että heidän virkamatkakulujaan tai matkakulujaan yleensä korvataan; katsoo tällaisen käytännön tarjoavan mahdollisuuden väärinkäytöksiin; toteaa, että kun valtuutetut avustajat matkustavat ilman matkamääräystä, heidän on maksettava kustannukset omasta pussistaan eivätkä he kuulu työajan vakuutuksen piiriin; kehottaa puhemiehistöä varmistamaan, että henkilöstösäännöt pannaan asianmukaisesti täytäntöön, ja määräämään seuraamuksia jäsenille, jotka rikkovat sääntöjä;

90.

panee merkille, että harjoittelijat ovat oikeutettuja 0,50 euron alennukseen pääruoka-annoksista kaikissa Brysselin ja Luxemburgin itsepalveluravintoloissa ja 0,80 euron alennukseen Strasbourgissa; ei kuitenkaan pidä näitä alennuksia harjoittelijoiden keskimääräiset palkkatasot ja kahtena viime vuotena perityt korkeat hinnat huomioon ottaen riittävinä niin, että niillä olisi edes häviävän pieni vaikutus harjoittelijoiden rahatilanteeseen; kehottaa pääsihteeriä myöntämään heidän ansioitaan vastaavat hinnanalennukset;

91.

kehottaa puhemiehistöä varmistamaan, että taataan niiden valtuutettujen avustajien sosiaaliset oikeudet ja eläkeoikeudet, jotka ovat työskennelleet avustajina keskeytyksettä kahden viime vaalikauden ajan; kehottaa hallintoa näin ollen esittämään ehdotuksen, jossa otetaan huomioon päätös aikaistaa vaaleja vuonna 2014 sekä palvelukseenottomenettelyssä kulunut aika laskettaessa henkilöstösäännöissä edellytettyjä kymmentä palvelusvuotta;

92.

kehottaa puheenjohtajakokousta harkitsemaan uudelleen valtuutettujen avustajien mahdollisuutta osallistua jäsenten mukana tietyin, myöhemmin vahvistettavin ehdoin parlamentin virallisille valtuuskuntamatkoille ja virkamatkoille, kuten monet jäsenet ovat jo pyytäneet;

93.

kehottaa pääsihteeriä ja puhemiehistöä tutkimaan ja ratkaisemaan valtuutettuihin avustajiin liittyviä ongelmia, joita aiheutti pääasiassa viimekertainen vaalikauden vaihtuminen (viipeet sopimusten allekirjoittamisessa, sopimusten katkeaminen, Euroopan parlamentin vaalien aikaistaminen jne.) ja joilla voi olla vakavia seurauksia valtuutettujen avustajien työelämäoikeuksien kertymiselle tulevaisuudessa; pyytää ottamaan valtuutettujen avustajien edustajia mukaan ratkaisujen etsimiseen;

94.

pyytää parlamenttia yhtäläisten mahdollisuuksien ja työntekijöiden työoikeuksien takaamiseksi hyväksymään suuntaviivat, jotka koskevat palkkaluokkien laatimista valtuutetuille avustajille, ja kehittämään kutakin tehtäväryhmää varten selkeät toimenkuvat, vastuut ja tehtävät;

95.

toteaa, että vuonna 2015 päättyi lopullisesti 154 palvelussuhdetta, joista 126 aiheutui eläkkeelle siirtymisestä, 13 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä, 9 irtisanoutumisesta ja 6 kuolemasta; pyytää pääsihteeriä valvomaan tiukasti, että henkilöstösääntöjen 16 artiklan neljännen kohdan määräyksiä, jotka koskevat mahdollisia eturistiriitoja virkasuhteen päätyttyä parlamentissa ja erityisesti irtisanoutumistapauksissa, noudatetaan, ja pitää outona, että toistaiseksi ei ole julkaistu yhtään mahdollisia eturistiriitoja koskevaa tapausta;

96.

panee huolestuneena merkille, ettei ole tehty minkäänlaisia henkilöstöä koskevia erityisjärjestelyjä sen varalta, että jäsenvaltio päättää erota unionista; toteaa, että tämä kysymys koskee kaikkia unionin toimielimiä, ja kehottaa pääsihteeriä käymään vuoropuhelua komission kanssa sen varmistamiseksi, että brittityöntekijöistä ei tule brexitin uhreja ja että heidän sääntömääräiset, sopimusperusteiset ja kertyneet oikeutensa turvataan täysimääräisesti;

97.

kehottaa tehostamaan koulutuskurssien järjestämistä, jotta ne voitaisiin mukauttaa valtuutettujen avustajien erityistarpeisiin; katsoo, että hallinnon olisi erityisesti otettava huomioon parlamentin ja jäsenten toimintakalenteri ja määriteltävä räätälöityjä aikatauluja ja erityisaiheita;

98.

toteaa, että 43 prosenttia parlamentin henkilöstöstä on sitä mieltä, että etätyöllä olisi myönteinen vaikutus heidän työtyytyväisyyteensä; korostaa, että parlamentti on ainoa toimielin, joka ei ole ottanut käyttöön etätyötä ja joustavaa työaikaa koskevaa järjestelmää, vaikka molemmat ovat olleet monia vuosia käytössä useimmissa muissa toimielimissä, muun muassa komissiossa, ja ne ovat todistettavasti lisänneet tuottavuutta ja parantaneet henkilöstön elämänlaatua; panee merkille, että parlamentti otti lokakuussa 2016 käyttöön satunnaisen etätyön; pyytää pääsihteeriä raportoimaan kaikille asiasta kiinnostuneille yksiköille ja myös jäsenille ja heidän avustajilleen tämän palvelun täytäntöönpanosta; kehottaa myös ottamaan joustavan työajan mahdollisimman pian osaksi parlamentin työjärjestelyjä;

99.

kehottaa parlamenttia muuttamaan jäsenten ja poliittisten ryhmien tarjoamien harjoittelumahdollisuuksien sääntöjä, jotta voidaan parantaa harjoittelijoiden tilannetta parlamentissa; katsoo, että sääntöjen olisi katettava muun muassa asianmukainen korvaus, harjoittelujaksojen rajallisen keston määrittely ja opintosopimus;

100.

panee tyytyväisenä merkille, että parlamentti julkaisee verkkosivustollaan vuosittain kattavan luettelon kaikista toimeksisaajistaan yli 15 000 euron arvoisten sopimusten osalta ja että luettelossa esitetään toimeksisaajan nimi ja osoite, sopimuksen tyyppi ja kohde, sen kesto ja arvo, noudatettu menettely ja asiasta vastaava pääosasto;

101.

huomauttaa, että luettelo menee varainhoitoasetuksessa esitettyjä avoimuusvaatimuksia pidemmälle; kannustaa kaikkia unionin toimielimiä esittämään täysimääräiset tiedot kaikista toimeksisaajista ja julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä tehdyistä sopimuksista ja myös tapauksista, joissa on käytetty suoraa sopimuksentekomenettelyä tai rajoitettua menettelyä;

102.

kannattaa tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöstä, jonka mukaan unionin toimielinten olisi perustettava yksi yhteinen julkinen hankintasopimuksia koskeva tietorekisteri, jotta niiden hankintatoimien tehokas avoimuuden varmistaminen ja jälkiseuranta olisi mahdollista;

103.

huomauttaa, että huolimatta aiemmista parannuskehotuksista parlamentin matkatoimiston tarjoama palvelu ei edelleenkään ole tyydyttävää, sillä hinnat ovat suhteellisen korkeat eikä matkatoimisto ole onnistunut neuvottelemaan sopimuksia tärkeimpien lentoyhtiöiden kanssa halvemmista hinnoista ja suuremmasta joustavuudesta matkajärjestelyjä tehtäessä;

104.

kehottaa matkatoimistoa pyrkimään tarjoamaan alhaisempia hintoja riippumatta siitä, mikä lentoyhtiö on kyseessä; pyytää matkatoimistoa ottamaan käyttöön palauteprosessin (käyttäjätyytyväisyyskyselyt) saadakseen selville, missä asioissa olisi mahdollista vielä edistyä;

105.

toteaa, että vapaaehtoisen eläkerahaston arvioitu vakuutusmatemaattinen alijäämä kasvoi 276,8 miljoonaan euroon vuoden 2015 lopussa; toteaa lisäksi, että vuoden 2015 lopussa huomioon otettava nettovarallisuus oli 155,5 miljoonaa euroa ja eläkevastuu oli 432,3 miljoonaa euroa;

106.

palauttaa mieliin, että rahaston ennakoidut tulevat vastuut jakautuvat useiden kymmenien vuosien ajalle ja että vapaaehtoinen eläkerahasto maksoi vuonna 2015 yhteensä 15,8 miljoonaa euroa;

107.

toteaa, että tämä herättää huolta rahaston varojen mahdollisesta ehtymisestä ja että parlamentti takaa eläkeoikeuksien maksamisen, jos ja kun rahasto ei kykene itse täyttämään velvoitteitaan;

108.

kehottaa jälleen kerran puhemiehistöä arvioimaan eläkerahaston nykytilannetta mahdollisimman pian;

109.

palauttaa mieliin viimevuotisen vastuuvapautta koskevan päätöslauselman (5) 112 kohdan, jossa kehotetaan arvioimaan eläkerahaston nykytilannetta; pitää valitettavana, ettei arviointia ole vielä toimitettu;

110.

palauttaa mieliin, että unionin tuomioistuin totesi vuonna 2013 päätöksen nostaa rahaston jäsenten eläkeikä 60 vuodesta 63 vuoteen, jotta pääomaa ei käytetä loppuun liian aikaisin, ja mukauttaa rahastoa uusiin parlamentin jäsenten asemaa koskeviin sääntöihin olevan pätevä;

111.

toteaa, että kansallisten eläkerahastojen on yleensä täytettävä tiukat vaatimukset eikä niillä saa olla lainkaan vakuutusmatemaattista alijäämää, mutta vapaaehtoisella eläkerahastolla on nyt tällaista alijäämää 64 prosenttia eläkevastuista; pyytää pääsihteeriä esittämään puhemiehistölle kattavan toimintasuunnitelman sen välttämiseksi, että rahaston pääoma käytetään loppuun liian aikaisin;

112.

pitää valitettavana, että valitessaan rahoituslaitoksia, jotka hoitavat sen maksuja ja tilejä, parlamentti ei kiinnitä huomiota näiden laitosten yhteiskuntavastuuta koskeviin toimintaperiaatteisiin, ja kehottaa pääsihteeriä varmistamaan, että jatkossa parlamentti toimii pääasiassa sellaisten rahoituslaitosten kanssa, joiden investointipolitiikassa keskitytään kestävyyteen ja muihin yhteiskuntavastuuta koskeviin näkökohtiin;

113.

korostaa, että vuonna 2015 parlamentilla oli noin 106,25 miljoonaa euroa pankkitileillä, joilta ei kertynyt ollenkaan korkotuloja; kehottaa pääsihteeriä tutkimaan, onko näin suuri määrä likviditeettiä tarpeen, ja erityisesti parantamaan varainhallintaa tässä suhteessa ja mahdollisesti etsimään keinoja pankkitilien tuottojen parantamiseksi;

114.

panee tyytyväisenä merkille innovoinnin ja teknisen tuen pääosaston strategisten suuntaviivojen 2014–2019 täytäntöönpanon; panee merkille, että parlamentin jäsenten ja henkilöstön sähköisessä työympäristössä toteutetaan monia muutoksia, mutta näiden muutosten vaikutukset ja myös niiden uudet mahdollisuudet ovat varsin tuntemattomia ja niitä kehitetään pääasiassa innovoinnin ja teknisen tuen pääosastossa; kehottaa tiivistämään innovoinnin ja teknisen tuen pääosaston ja viestinnän pääosaston yhteistyötä, jotta voidaan parantaa sisäistä ja ulkoista viestintää niistä monista innovaatioista, jotka on otettu tai otetaan pian käyttöön;

115.

panee merkille innovoinnin ja teknisen tuen pääosaston pyrkimykset lisätä parlamentin verkkosivuja koskevia osumia Google-hakukoneen yhteydessä; katsoo kuitenkin, että myös parlamentin oman verkkosivuston hakutoiminnolla olisi saatava mielekkäitä tuloksia, jotta käyttäjät voisivat portaalin kautta päästä nopeasti etsimilleen verkkosivuille; panee huolestuneena merkille, että tällä hetkellä hakukone ei toimi asianmukaisesti, ja kehottaa pääsihteeriä löytämään nopean ratkaisun tähän pitkään jatkuneeseen ongelmaan;

116.

panee huolestuneena merkille, että vaikka innovoinnin ja teknisen tuen pääosaston uusiin laitteistohankintoihin myönnetään vuosittain yli 35 miljoonaa euroa, hankinnoissa ei sovelleta selkeää ekologista ja sosiaalista kestävyyttä koskevaa politiikkaa, ja pyytää pääsihteeriä laatimaan toimintasuunnitelman sen varmistamiseksi, että jatkossa kaikki laitteistoja koskevat tarjouskilpailut sisältävät ekologista ja sosiaalista kestävyyttä koskevat valintaperusteet;

117.

kehottaa innovoinnin ja teknisen tuen pääosastoa huolehtimaan siitä, että kaikkia parlamentin verkkosivuja voidaan käyttää mobiililaitteilla, sillä nykyisiä käyttöliittymiä ei voida pitää yhteensopivina mobiililaitteiden kanssa, vaikka suuri osa kävijöistä käyttää iPadia tai matkapuhelinta vieraillessaan parlamentin ja erityisvaliokuntien sivustoilla; ehdottaa, että toteutetaan toimenpiteitä, joilla parannetaan näkyvästi ja kohtuullisessa ajassa verkkosivujen käytettävyyttä mobiililaitteilla;

118.

pitää jäsenten edustajantoimen kannalta välttämättömänä, että tulostimet jäävät heidän toimistoihinsa; huomauttaa, että halvat geneeriset värikasetit saattavat mahdollisesti johtaa hiukkaspäästöjen vaarallisiin tasoihin ja terveyshaittoihin; kehottaa siksi innovoinnin ja teknisen tuen pääosastoa ja infrastruktuurin ja logistiikan pääosastoa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään ympäristöystävällisten tulostimien hankintaa, ja varmistamaan, että niissä käytetään ainoastaan alkuperäisiä värikasetteja, samalla kun annetaan jäsenille ja heidän avustajilleen mahdollisuus sijoittaa tulostimet työhuoneidensa sijasta niiden läheisyyteen;

119.

panee merkille, että puhemiehistö hyväksyi kokouksessaan 7. syyskuuta 2015 tieto- ja viestintätekniikkajärjestelmien turvallisuutta koskevat toimintaperiaatteet; korostaa, että nykyisessä globaalissa toimintaympäristössä on kiireesti pantava täytäntöön huomattavasti nykyistä tiukemmat tieto- ja viestintätekniikan turvallisuutta koskevat toimintaperiaatteet, joissa otetaan täysimääräisesti huomioon kyberturvallisuuteen liittyvien riskien hallinta; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille parlamentin kyberturvallisuusvastaavan nimittämisen;

120.

toistaa vuotta 2014 koskevassa vastuuvapauspäätöslauselmassa esittämänsä pyynnön ottaa käyttöön nopea hälytysjärjestelmä, jonka avulla innovoinnin ja teknisen tuen pääosasto voi yhteistyössä turvallisuusasioiden pääosaston kanssa lähettää nopeasti teksti- tai sähköpostiviestejä jäsenille ja henkilöstön jäsenille, jotka haluavat lisätä yhteistietonsa turvallisuutta koskevissa hätätilanteissa käytettävään viestintäluetteloon;

121.

antaa innovoinnin ja teknisen tuen pääosastolle tunnustusta siitä, että WiFi-yhteys on saatavilla kaikissa parlamentin rakennuksissa; toteaa kuitenkin, että Strasbourgin istuntosalissa langaton yhteys toimii epäluotettavasti, varsinkin äänestysten ja erityisen tärkeiden keskustelujen aikana, jolloin monet parlamentin jäsenet käyttävät yhteyttä samanaikaisesti; kehottaa pääsihteeriä toteuttamaan tässä suhteessa tarvittavat korjaustoimet;

122.

pitää myönteisenä, että tietyt parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien julkisista kokouksista lähetetään jo verkossa suoratoistona; pyytää pääsihteeriä edelleen kehittämään ja laajentamaan tätä palvelua sekä valtuuskuntien verkkosivujen sisältöä;

123.

panee merkille, että vuonna 2010 hyväksyttyä keskipitkän aikavälin kiinteistöstrategiaa tarkistetaan parhaillaan; pyytää, että strategia ulotetaan pidemmälle aikavälille ja että siihen sisällytetään tapaustutkimus brexitin todennäköisistä vaikutuksista;

124.

panee tyytyväisenä merkille, että vuodesta 2019 lähtien parlamentin jäsenten ja heidän avustajiensa käytettävissä on enemmän toimistotilaa Strasbourgissa; kehottaa pääsihteeriä varmistamaan, että niin kauan kuin ei ole löydetty ratkaisua parlamentin yhden toimipaikan järjestelmän toteuttamiseen, avustajaa kohden varataan voimassa olevien työsuojelumääräysten mukainen vähimmäisneliömetrimäärä, sillä parlamentti on tässä asiassa haavoittuvassa asemassa, koska se rikkoo näitä sääntöjä tietoisesti;

125.

pitää erittäin valitettavana päätöstä vaihtaa jäsenten ja heidän avustajiensa toimistojen kalusteet Brysselissä ja kehottaa perumaan päätöksen välittömästi; toteaa, että suurin osa kalusteista on täysin käyttökelpoisia ja ulkonäöltään kelvollisia eikä ole mitään tarvetta vaihtaa niitä; ei pidä joidenkin jäsenten palautetta – yleisen kyselyn sijaan – yksinään riittävänä perusteena kalusteiden vaihtamiseen ja pitää hallinnon esittämiä makuun, muotiin tai vanhentuneeseen tyyliin liittyviä argumentteja yhtä lailla riittämättöminä; katsoo, että yksittäiset kalusteet olisi vaihdettava vain, jos niissä näkyy selviä vaurioita tai merkittävää kulumista tai ne aiheuttavat työpaikalla erityisen tai yleisen terveysriskin (kuten mahdollinen ergonomisempien toimistotuolien kehittäminen); toteaa, että talouskriisin aiheuttamassa nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa tällainen ulkonäköseikkoihin keskittyminen saattaisi vaarantaa vakavasti parlamentin ja sen jäsenten uskottavuuden varsinkin kansalaisten ja suuren yleisön keskuudessa;

126.

toteaa, että puhemiehistön vuosina 2013 ja 2015 tekemien päätösten mukaisesti uusissa ateriapalvelusopimuksissa ei ole suoria tukia parlamentin talousarviosta; on kuitenkin huolissaan siitä, että tiettyjä palveluja tarjottiin vuonna 2015 markkinahintoja korkeampaan hintaan; viittaa tässä yhteydessä kahvitarjoiluun kokousten aikana; panee merkille, että hintoja tarkistettiin elokuussa 2016;

127.

pitää erittäin valitettavina sattumanvaraisia, subjektiivisia ja kohtuuttomia kriteerejä, joita käytettiin autonkuljettajien palvelukseen ottamisessa ja vuonna 2016 turvallisuussyistä aloitetussa tämän palvelun siirtämisessä parlamentin sisällä hoidettavaksi; pitää valitettavana, ettei menettelyssä otettu huomioon autonkuljettajien vuosien aikana hankkimaa osaamista ja kokemusta heidän työskennellessään tiiviisti jäsenten kanssa ja heidän kanssaan muodostunutta luottamussuhdetta sekä sitä, että he joutuivat työttömiksi siinä vaiheessa, kun moni heistä oli jo siinä iässä, että uutta työtä on vaikea löytää;

128.

on huolissaan tulkkaus- ja konferenssitoiminnan pääosaston ja tulkkien edustajien välisestä ongelmallisesta työmarkkinavuoropuhelusta, joka käynnistyi tammikuussa 2014 ja jossa ei toistaiseksi ole päästy sopimukseen; kehottaa pääsihteeriä aloittamaan sovittelun osapuolten välillä, jotta voidaan parantaa keskinäistä ymmärrystä ja löytää ratkaisuja, jotka ovat kaikkien hyväksyttävissä;

129.

on tyytyväinen kehitykseen, jota on jo saavutettu tulkkaus- ja konferenssitoiminnan pääosaston nykyaikaistamisprosessissa ja joka näkyy varsinkin tulkkien saatavuuden parantumisena, tulkkaustuntien määrän hienoisena nousuna ja tulkkien työmäärän entistä parempana jakautumisena; panee merkille, että tilastojen laskentamenetelmää on selkeytetty ja että vuosilomia ja sairauslomia ei nyt oteta lainkaan huomioon tulkkien tulkkauskopissa keskimäärin viettämän tuntimäärän laskennassa;

130.

pyytää pääsihteeriltä tietoja toimenpiteistä, joita on toteutettu vuoden 2014 talousarviota koskevan vastuuvapauspäätöslauselman hyväksymisen jälkeen kokousjärjestelyihin liittyvän resurssitehokkuuden ja resurssien käytön vaikuttavuuden parantamiseksi järkeistämällä konferenssihallintoa parlamentissa;

131.

panee tyytyväisenä merkille jatkuvasti turvallisuuden hyväksi toteutettavat toimet parlamentin tiloissa ja niiden ympäristössä; toteaa, että turvallisuusasioissa parlamentin on pyrittävä saavuttamaan herkkä tasapaino, jossa toisella puolella on erilaisten suojatoimien huomioon ottaminen ja toisella sellaisen turvallisuutta ylen määrin korostavan järjestelmän käyttöönotto, joka hidastaa parlamentin toimintaa; edellyttää silti parlamentin turvallisuuden parantamista entisestään ja kehottaa pääsihteeriä varmistamaan, että henkilöstö on asianmukaisesti koulutettua ja pystyy hoitamaan tehtävänsä ammattimaisesti myös hätätilanteissa;

132.

kehottaa pääsihteeriä varmistamaan, että yhteistyötä harjoitetaan aktiivisesti unionin toimielinten kesken samoin kuin Belgian, Ranskan ja Luxemburgin viranomaisten kanssa;

133.

kehottaa innovoinnin ja teknisen tuen pääosastoa ja turvallisuusasioiden pääosastoa vahvistamaan kyberpuolustusvalmiuksia ottaen huomioon viime kuukausina kasvaneen kyberhyökkäysten uhan;

134.

palauttaa mieliin, että puhemiehistö käynnisti ympäristöasioiden hallintajärjestelmää (EMAS) koskevan hankkeen parlamentissa 19. huhtikuuta 2004; toteaa, että puhemiehistö hyväksyi vuonna 2016 tarkistetun ympäristöpolitiikan, jossa vahvistetaan ja toistetaan parlamentin sitoutuminen ympäristönsuojelun tason jatkuvaan parantamiseen;

135.

panee tyytyväisenä merkille toimielinten välisen ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevan neuvontapisteen perustamisen ja toteaa, että se on nyt otettava kaikilta osin käyttöön asettamalla selvät käytännön tavoitteet sekä tehostamalla sisäisiä tiedotus- ja edistämistoimia ja ympäristöä säästävien julkisten hankintojen hallintaa; korostaa, että myös alihankkijoina toimivien palveluntarjoajien on yhtä lailla noudatettava sääntöjä; pitää tässä suhteessa valitettavana, että parlamentissa käytetään suuria määriä muovipulloja, -kuppeja, -astioita ja -pakkauksia;

136.

palauttaa mieliin, että parlamentti on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjään 30 prosenttia kokoaikaista työntekijää kohden vuoteen 2020 mennessä vuoteen 2006 verrattuna; panee tyytyväisenä merkille, että kaudella 2006–2015 kyseinen indikaattori laski noin 24,3 prosenttia;

137.

pitää siksi erittäin tärkeänä, että parlamentti asettaa itselleen uusia, entistä haastavampia määrällisiä tavoitteita, joita asiasta vastaavien yksiköiden olisi mitattava säännöllisesti; panee tässä yhteydessä merkille puhemiehistön vuonna 2015 tekemän päätöksen parlamentin kaikkien hiilipäästöjen kompensoimisesta, mukaan luettuina parlamentin jäsenten kotipaikan ja parlamentin työskentelypaikkakuntien välisistä lennoista aiheutuvat päästöt;

138.

muistuttaa parlamenttia sen energiatehokkuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU (6) mukaisesta sitoumuksesta, jonka perusteella se sitoutuu soveltamaan omistamiinsa ja käyttämiinsä rakennuksiin samoja vaatimuksia, joita sovelletaan jäsenvaltioiden keskushallintojen rakennuksiin energiatehokkuudesta, kyseisen direktiivin 5 ja 6 artiklan nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavia talousarvio- ja hankintasääntöjä, koska sen rakennusten näkyvyys on suuri ja koska sen olisi oltava johtavassa asemassa rakennustensa energiatehokkuuden suhteen; tähdentää, että tätä lausumaa on noudatettava pikaisesti jo senkin vuoksi, että sen oma uskottavuus säilyisi nyt käynnissä olevassa rakennusten energiatehokkuutta ja energiatehokkuutta koskevien direktiivien tarkistuksessa;

139.

kehottaa puhemiehistöä tutkimaan kannustinjärjestelmää, jolla edistetään kestävämpiä ja tehokkaampia liikennemuotoja työmatkaliikenteessä;

140.

pitää myönteisenä parlamentin aloitetta kattavan politiikan täytäntöönpanemiseksi ruokahävikin vähentämiseksi; kehottaa parlamenttia varmistamaan, että kaikki ateriapalvelujen tarjoajat ehkäisevät aktiivisesti ruokahävikkiä kaikissa parlamentin tiloissa; kehottaa parlamenttia tehostamaan käytäntöä, jossa myymättä jäänyt ruoka lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen;

141.

olettaa, että kokoushuoneiden tehokkaan varausjärjestelmän ja toimitilojen hallintarekisterin käyttöönotolla voidaan saada aikaan huomattavaa potentiaalia parlamentin kustannusten ja ympäristötoimien suhteen, ja kehottaa pääsihteeriä viemään asiaa eteenpäin;

142.

toteaa, että vuonna 2015 momentin 4 0 0 määrärahat poliittisille ryhmille ja sitoutumattomille jäsenille käytettiin seuraavasti:

143.

palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuin suositti vuosikertomuksessaan, että parlamentti ”käy läpi poliittisille ryhmille osoitettujen talousarviomäärärahojen käyttöä koskevan nykyisen valvontakehyksen” ja ”lisäksi Euroopan parlamentti tarjoaa parempaa ohjausta valvomalla tehokkaammin sitä, kuinka ryhmät noudattavat menojen hyväksymistä ja maksamista sekä hankintamenettelyjä koskevia sääntöjä”;

144.

toteaa, että vuonna 2015 momentin 4 0 2 määrärahat käytettiin seuraavasti (7):

145.

toteaa, että vuonna 2015 momentin 4 0 3 määrärahat käytettiin seuraavasti (8):

146.

panee huolestuneena merkille, että säätiöiden Alliance for Direct Democracy in Europe, Movement for a Europe of Liberties and Democracy, Initiative for Direct Democracy in Europe ja Foundation for a Europe of Liberties and Democracy yhteydessä on havaittu merkittäviä sääntöjenvastaisuuksia, jotka koskevat kiellettyä kansallisten puolueiden suoraa tai epäsuoraa rahoitusta ja lahjoituksia;

147.

on huolissaan tällaisten sääntöjenvastaisuuksien parlamentille aiheuttamasta maineriskistä ja on vakuuttunut siitä, että tarvitaan nopeita ja tehokkaita toimia, joilla estetään ja korjataan muut vastaavat sääntöjenvastaisuudet tulevaisuudessa; ottaa kuitenkin huomioon, että näitä sääntöjenvastaisuuksia esiintyy vain muutamien harvojen poliittisten puolueiden ja säätiöiden yhteydessä; katsoo, että näiden sääntöjenvastaisuuksien ei pitäisi asettaa kyseenalaiseksi muiden poliittisten puolueiden ja säätiöiden varainhoitoa;

148.

on tietoinen uusista asetuksista eli asetuksesta (EU, Euratom) N:o 1141/2014 ja 22. lokakuuta 2014 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU, Euratom) N:o 1142/2014 (9), jotka alkavat vaikuttaa Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden rahoitukseen varainhoitovuonna 2018, ja äskettäin perustetun Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaavan viranomaisen merkittävästä roolista sekä siitä, että puhemiehistössä käydään parhaillaan keskusteluja pääsihteerin ehdotuksista, jotka koskevat näiden asetusten toistaiseksi ratkaisemattomia kysymyksiä; kehottaa parlamentin sisäistä tarkastajaa laatimaan uuden tarkastuskertomuksen Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden rahoituksesta mahdollisimman pian uusien asetusten voimaantulon jälkeen;

149.

pitää tärkeänä, että tässä yhteydessä selvitetään, onko nykyisessä sisäisten ja ulkoisten tarkastusten järjestelmässä puutteita merkittävien sääntöjenvastaisuuksien välttämisessä; panee merkille ulkopuolisen tilintarkastajan (EY) vakuutukset, joiden mukaan tarkastusten tavoitteena on ollut saada kohtuullinen varmuus siitä, että tilinpäätöksessä ei ole olennaisia virheellisyyksiä ja että yhteisö on noudattanut sääntöjä ja määräyksiä, ja tarkastuslausuntoa tukevaa evidenssiä on tarkastettu testien perusteella; panee kuitenkin merkille, että tarkastukset eivät sisällä mahdollisten vilpillisten lausuntojen ja asiakirjojen tutkimista ja näin ollen ne antavat vain melko suppean kuvan tarkastellusta varainhoidosta;

150.

huomauttaa, että varainhoidon pääosastossa on niukat henkilöresurssit (parhaillaan kaksi kokoaikaista tointa) Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden tilien tarkastamiseen; on ehdottomasti sitä mieltä, että tähän toimintaan voitaisiin osoittaa enemmän resursseja, kun otetaan huomioon tähän liittyvä suuri maineriski;

151.

kehottaa puhemiehistöä helpottamaan luottamuksellisuusperiaatteen asettamissa rajoissa mahdollisuutta tutustua Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden loppukertomuksiin sisältyviin perustana oleviin asiakirjoihin ja erityisesti tileihin ja suoritettuihin tarkastuksiin;

152.

pyytää äskettäin perustettua viranomaista toimittamaan parlamentille edistymiskertomuksen ensimmäisen toimintavuotensa jälkeen eli vuonna 2017; pyytää pääsihteeriä huolehtimaan siitä, että viranomaisella on käytössään kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat resurssit.

29.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 252/22

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016) 475 – C8-0271/2016) (2),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 sekä toimielinten vastaukset (3),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman (4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

—

ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (5) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0131/2017),

1.

lykkää päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä neuvoston pääsihteerille Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.

esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

29.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 252/23

—

ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0131/2017),

A.

korostaa vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on edelleen tärkeä vahvistaa lisäämällä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

29.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 252/26

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016) 475 – C8-0269/2016) (2),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2014 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2016) 674) sekä kertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016) 338, SWD(2016) 339),

—

ottaa huomioon komission EU:n talousarviota koskevan vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksen 2015 (COM(2016) 446),

—

ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2015 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2016) 628) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016) 322),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 ja toimielinten vastaukset (3) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman (4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

—

ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2015 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05876/2017 – C8-0037/2017),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

—

ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (5) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0150/2017),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

1.

myöntää komissiolle vastuuvapauden Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.

esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 27. huhtikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2015 vastuuvapausmenettelyssä (6);

3.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille tilintarkastuselimille sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

29.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 252/28

—

ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio,

—

ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastojen talousarvioiden toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 318 ja 319 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (1) (jäljempänä ”varainhoitoasetus”) sekä komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012, annettu 29 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (2) (jäljempänä ”soveltamissäännöt”),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0150/2017),

A.

ottaa huomioon, että luottamus Euroopan unionin toimielimiin on kriisissä, josta unionin jokaisen yksittäisen toimielimen on kannettava osavastuu, ja että tässä tilanteessa parlamentin on näin ollen oltava erityisen tiukka komission tilinpäätöstä tutkiessaan;

B.

katsoo, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi tehostettava viestintätoimiaan tiedottaakseen kansalaisille asianmukaisesti unionin talousarvion avulla saavutetuista tuloksista ja niiden tuottamasta lisäarvosta;

C.

katsoo, että parlamentin on pyrittävä määrätietoisesti ottamaan huomioon unionin kansalaisten huoli siitä, mihin unionin talousarviota käytetään ja miten unioni suojelee heidän etujaan;

D.

katsoo, että unionin toimielinten olisi pyrittävä luomaan vankka ja kestävä unionin talousarviojärjestelmä, joka ei ole ainoastaan joustava vaan toimii myös ketterästi niin vakaina kuin myrskyisinäkin aikoina;

E.

katsoo, että koheesiopolitiikka tuottaa selkeää lisäarvoa, kun se parantaa kansalaisten elämänlaatua kaikkialla Euroopassa olemalla keskeinen yhteisvastuun politiikka ja tärkeä julkisten investointien lähde;

F.

katsoo, että unionin toimielinten on päästävä selkeään käsitykseen ja sopimukseen siitä, mitkä unionin toimintapoliittiset painopisteet ja julkishyödykkeet on rahoitettava ensin, jotta voidaan vastata kansalaisten huoleen ja korjata toimintapolitiikkojemme puutteet;

G.

katsoo, että vaikka unionin menot rajoittuvat yhteen prosenttiin unionin BKTL:stä, ne ovat merkittävä väline unionin laajuisten toimintapoliittisten tavoitteiden ja eurooppalaisen lisäarvon saavuttamiseksi ja edustavat keskimäärin 1,9:ää prosenttia unionin jäsenvaltioiden yleisistä julkisista menoista;

H.

katsoo, että vaikka unionin talousarvioon liittyvät prosenttiosuudet, kuten a) osuus jäsenvaltioiden yhteenlasketuista menoista ja b) sen menetettyjen/väärinkäytettyjen/tuhlattujen varojen osuus, ovat pieniä, tosiasiallisesti kyseessä olevat määrät ovat huomattavia ja antavat siksi perusteet tiukalle valvonnalle;

I.

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukaan komissio on viime kädessä vastuussa unionin talousarvion toteuttamisesta ja että jäsenvaltioiden on tehtävä komission kanssa vilpitöntä yhteistyötä varmistaakseen, että määrärahat käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

J.

toteaa, että kun parlamentti myöntää komissiolle vastuuvapauden, se tarkistaa onko varat käytetty oikein ja onko toimintapoliittiset tavoitteet saavutettu;

1.

toteaa, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen seitsemän vuoden kesto ei vastaa Euroopan parlamentin ja komission viiden vuoden pituisia vaali- ja toimikausia ja että tästä aiheutuu myös epäsuhta vuosittaisen talousarvion ja sitä koskevan vastuuvapauden myöntämisen välille; toteaa lisäksi, että myöskään 10 vuoden strateginen suunnittelusykli ja Eurooppa 2020 -strategia eivät vastaa unionin talousarvion hallinnan seitsemän vuoden sykliä; katsoo, että tämä on yksi syistä, joiden vuoksi unionin poliittisessa ohjausjärjestelmässä on merkittävä puute, sillä parlamentin ja komission on pidettävä kiinni poliittisia tavoitteita ja rahoitusta koskevista aiemmista sopimuksista, mikä saattaa antaa vaikutelman, että Euroopan parlamentin vaaleilla ei ole merkitystä tässä yhteydessä;

2.

toteaa, että vuonna 2015 unionin talousarviosta piti tukea kahta eri pitkän aikavälin poliittista ohjelmaa, eli

samalla kun oli vastattava lukuisiin kriisitilanteisiin, joiden syitä olivat pakolaiset, turvattomuus Euroopassa ja sen naapurimaissa, Kreikan taloudellinen epävakaus ja Venäjään kohdistettujen vientikieltojen taloudelliset vaikutukset sekä finanssikriisin ja siitä rakenteellisesti aiheutuvien työttömyyden, köyhyyden ja epätasa-arvoisuuden pitkäaikaiset vaikutukset;

3.

toteaa, että unionin politiikoilla voi olla erilaisia lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita, joiden toteutumista ei välttämättä voida taata yhdellä ainoalla monivuotisella rahoituskehyksellä; katsoo, että olisi paikallaan harkita uutta tasapainoa poliittisten tavoitteiden asettamisen, toimintapolitiikkojen täytäntöönpanon ja rahoitusjärjestelmien välillä;

4.

pitää valitettavana, että tilapäiset talousarviojärjestelyt eivät muodosta ihanteellista tapaa muuntaa sosiaalisia ja poliittisia päämääriä meno-ohjelmille ja -järjestelmille asetettaviksi tarkoituksenmukaisiksi operatiivisiksi tavoitteiksi;

5.

huomauttaa, että vuonna 2020 tarjoutuu tilaisuus mukauttaa pitkän aikavälin strategioiden ja politiikkojen laatiminen talousarviosykliin, ja suosittaa tähän tilaisuuteen tarttumista;

6.

pitää huolestuttavana, että ilmastoon liittyvien menojen osuus unionin talousarviosta oli vuonna 2015 vain 17,3 prosenttia ja että tilintarkastustuomioistuimen mukaan (3) vuosina 2014–2016 niiden osuus oli keskimäärin vain 17,6 prosenttia, vaikka tavoitteena oli päästä rahoituskaudella vähintään 20 prosenttiin; korostaakin, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan on olemassa suuri riski, että 20 prosentin tavoitetta ei saavuteta ilman tehokkaampia toimia ilmastonmuutokseen puuttumiseksi;

7.

huomauttaa lisäksi, että ilmastoon liittyviä menoja koskevasta 20 prosentin tavoitteesta päätettiin ennen Pariisin sopimuksen tekemistä; on vakuuttunut, että olisi ryhdyttävä lisätoimiin EU:n talousarvion muuttamiseksi entistäkin ilmastoystävällisemmäksi; korostaa myös, että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen tarjoaa erinomaisen tilaisuuden varmistaa, että saavutetaan tavoite käyttää 20 prosenttia menoista ilmastoon liittyviin toimiin, ja mahdollisesti säätää tämän tavoitteen nostamisesta unionin COP21-konferenssin aikana antamien kansainvälisten sitoumusten mukaisesti;

8.

suhtautuu myönteisesti komission käyttöön ottamaan tulosbudjetointiin perustuvaan lähestymistapaan; katsoo, että taloudellisten resurssien niukkuuden vuoksi unionin talousarviota olisi käytettävä tehokkaammin ja vaikuttavammin kuin koskaan aikaisemmin; pitää kuitenkin valitettavana, että komissio keskittyy pääasiassa tuotoksiin tulosten sijaan;

9.

kannattaa ehdotusta, jonka tilintarkastustuomioistuin esitti 28. lokakuuta 2016 julkistamassaan muistiossa monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnista (39 ja 40 kohta) ja jonka mukaan komission on nyt tarkasteltava muita vaihtoehtoja, kuten

10.

kehottaa komissiota sisällyttämään seuraavan ”tuloksiin keskittyvää EU:n talousarviota” koskevan asiantuntijakokouksen esityslistalle ehdotukset, jotka tilintarkastustuomioistuin esitti 28. lokakuuta 2016 julkistamassaan yllä mainitussa muistiossa (39 ja 40 kohta), sekä omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän antamat suositukset, jotta voidaan valmistautua keskustelemaan seuraavassa tuloksiin keskittyvää EU:n talousarviota koskevassa konferenssissa niistä politiikanaloista, joilla unionin talousarviota olisi käytettävä ennen rahoituskehyksestä päättämistä;

11.

kannattaa kaikkia tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 31/2016 esitettyjä suosituksia ja etenkin komissiolle annettua suositusta tutkia tarkoin kaikki mahdollisuudet, mukaan luettuna monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistus ja eräiden oikeusperustojen tarkistaminen, jotta voidaan varmistaa, että ilmastotoimiin todella ryhdytään; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta laatimaan vuoden 2018 loppuun mennessä seurantakertomuksen unionin talousarvion ilmastoon liittyvistä menoista;

12.

kehottaa komissiota käyttämään paremmin hyväkseen nykyisen säädöskehyksen tarjoamat suoritusvaraukseen liittyvät mahdollisuudet luodakseen aidon taloudellisen kannustimen, jolla varainhoitoa parannetaan tuloksekkaasti; pyytää lisäksi vahvistamaan suoritusvarausta välineenä kasvattamalla sen tuloksiin sidottua osaa seuraavassa lainsäädäntökehyksessä;

13.

kehottaa komissiota kohdistamaan painopisteensä Eurooppa 2020 -strategian menestyksekkääseen toteuttamiseen talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson välineiden avulla;

14.

kehottaa komissiota vahvistamaan alustavat poliittiset painopisteet vuonna 2021 alkavalle rahoituskaudelle ja esittämään tekstin parlamentille varhaisessa vaiheessa;

15.

pitää valitettavana, että komissio ei arvioinut Eurooppa 2020 -strategiaa kattavasti uudelleen varmistaakseen, että se pannaan täytäntöön Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2014 hyväksymän ”unionin strategisen ohjelman muutoksen aikoina” mukaisesti, kuten ohjelmassa kehotetaan;

16.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon Pariisin sopimuksen ja kasvattamaan viipymättä unionin talousarvion ilmastoon liittyvien menojen osuuden 20 prosentista 30:een;

17.

kehottaa komissiota laatimaan unionin tulevat talousarviot siten, että ne ovat tehokkaampia ja vaikuttavampia ja niissä otetaan paremmin huomioon Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, unionin ilmastotavoitteet ja unionin kansainväliset sitoumukset;

18.

huomauttaa, että on lukuisia unionin politiikkoja tukevia rahoitusmekanismeja, joita ei rahoiteta suoraan unionin talousarviosta tai joita ei kirjata unionin taseeseen, kuten Euroopan rahoitusvakausväline, Euroopan vakausmekanismi, yhteinen kriisinratkaisumekanismi sekä Euroopan investointipankki ja sen yhteydessä Euroopan investointirahasto;

19.

toteaa, että unionin taseeseen on kirjattu osittain tiettyjä muita mekanismeja, kuten rahoituslähteiden yhdistämisjärjestelyt ja Euroopan strategisten investointien rahasto;

20.

huomauttaa, että pääasiassa lainoista, pääomasijoitusvälineistä, takuista ja välillisen hallinnoinnin piiriin kuuluvista riskinjakovälineistä muodostuvien rahoitusvälineiden käyttö on lisääntynyt vuosina 2014–2020, ja huomauttaa myös, että Euroopan investointipankkiryhmä hallinnoi melkein kaikkia rahoitusvälineitä välillisesti; katsoo, että tuloksista saadut tiedot eivät ole riittäviä, jotta näitä välineitä voitaisiin arvioida erityisesti niiden sosiaalisten ja ympäristövaikutusten osalta; korostaa, että rahoitusvälineillä voidaan täydentää avustuksia mutta avustuksia ei pitäisi korvata niillä;

21.

pitää valitettavana, että tällaisten rahoitusvälineiden ja myös välillisesti hallinnoitujen rahoitusvälineiden (rahoitusjärjestelyvälineet) käytön yleistyminen vaarantaa suuremmassa määrin paitsi unionin talousarvion säilymisen uskottavana välineenä ja riittävänä täyttämään sekä nykyiset että tulevat tavoitteet niin myös unionin politiikkojen ja toimintojen vastuunalaisuuden ja koordinoinnin; korostaa, että ennen kuin rahoitusvälineiden käyttöä laajennetaan, niiden tulokset, saavutukset ja tehokkuus olisi arvioitava perusteellisesti; huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomusten (4) mukaan rahoitusvälineet eivät toimi odotetusti ja/tai ne ovat ylimitoitettuja ja/tai niillä ei ole onnistuttu houkuttelemaan yksityistä pääomaa;

22.

varoittaa komissiota, että unionin poliittiset tavoitteet ja päämäärät eivät välttämättä sido rahoitusvälineitä tai muita rahoitusjärjestelyjä ja että niillä saatetaan rahoittaa hankkeita, jotka ovat ristiriidassa unionin sitoumusten kanssa;

23.

huomauttaa, että Euroopan strategisten investointien rahaston käynnistäminen on vaikuttanut Verkkojen Eurooppa -välineen käyttöönoton viivästymiseen ja että Euroopan strategisten investointien rahasto vaikuttaa myös eräiden muiden rahoitusvälineiden hyödyntämiseen;

24.

kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla unionin talousarvion toteuttamista koskevista unionin rahoitusjärjestelyistä – joihin tällä hetkellä kuuluu erilaisia välineitä ja niiden yhdistelmiä, kuten ohjelmia, rakenne- ja investointirahastoja, erityisrahastoja, strateginen investointirahasto, takuurahastoja, välineitä, rahoitusvälineitä, makrotaloudellisen avun välineitä ja niin edelleen – tehdään selkeämpiä, yksinkertaisempia, johdonmukaisempia ja paremmin varustettuja siihen, että niiden avulla voidaan varmistaa riittävä avoimuus, tilivelvollisuus ja tuloksellisuus sekä saada kansalaiset ymmärtämään, miten unionin toimintapolitiikkoja rahoitetaan ja mitä hyötyä niistä on; pitää valitettavana, että syyskuussa 2016 annetussa uutta varainhoitoasetusta koskevassa ehdotuksessa näihin ongelmiin ei puututa asianmukaisella tavalla;

25.

kehottaa komissiota tarkistamaan ennakkoarviointiaan Verkkojen Eurooppa -välineen vieraan pääoman ehtoisesta rahoitusvälineestä ottaen huomioon Euroopan strategisten investointien rahaston perustamisen sekä antamaan Euroopan parlamentille arvion Euroopan strategisten investointien rahaston vaikutuksesta muihin EU-ohjelmiin ja rahoitusvälineisiin;

26.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta arvioimaan (24 kohdassa lueteltujen) rahoitusvälineiden ja rahoitusjärjestelyjen osuutta Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että rahoitusvälineet ja mahdolliset rahoitusjärjestelyt ovat yhteensopivia unionin strategian, tavoitteiden ja sitoumusten kanssa;

27.

on tyytyväinen komission jäsen Oettingerin aikomukseen palauttaa eri varjotalousarviot pitkällä aikavälillä takaisin unionin talousarvion piiriin; katsoo, että tämä lisäisi huomattavasti demokraattista vastuunalaisuutta; katsoo, että tämä ongelma olisi ratkaistava mahdollisimman pian mutta viimeistään seuraavan rahoitussuunnittelukauden loppuun mennessä; kehottaa komissiota laatimaan tätä kysymystä koskevan tiedonannon marraskuuhun 2017 mennessä;

28.

pitää valitettavana, että vuosien 2007–2013 rakennerahastojen käytön viipeet ovat huomattavat; toteaa, että kaikkien hyväksyttyjen toimenpideohjelmien 446,2 miljardin euron kokonaismäärästä oli vuoden 2015 lopussa vielä maksamatta 10 prosenttia;

29.

korostaa, että tämä tilanne voi muodostua hyvin haasteelliseksi ja heikentää Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikuttavuutta, sillä eräissä jäsenvaltioissa käyttämättä jääneen unionin rahoitusosuuden ja vaaditun osarahoituksen osuus on yhdessä yli 15 prosenttia kaikista julkisen talouden menoista, kun otetaan huomioon kaksi viimeisintä rahoituskautta 2007–2013 ja 2014–2020;

30.

panee huolestuneena merkille, että vuoden 2015 lopussa viisi jäsenvaltiota (Tšekin tasavalta, Italia, Espanja, Puola ja Romania) ja pääasiallista edunsaajaa vastasi yli puolesta rakennerahastojen käyttämättä jääneistä maksusitoumusmäärärahoista, jotka eivät olleet johtaneet maksuihin ohjelmakaudella 2007–2013, ja että tähän oli erilaisia syitä: hallinnollisten valmiuksien ja tuen puute, unionin toimien osarahoittamiseksi tarvittavien kansallisten varojen puute, viivästykset alueellisten ohjelmien esittämisessä vuosia 2014–2020 koskevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä jne.;

31.

huomauttaa, että uutena ominaisuutena tässä monivuotisessa rahoituskehyksessä on se, että maksumäärärahojen ja maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärästä käyttämättä jääneet varat nostavat automaattisesti monivuotisen rahoituskehyksen seuraavien vuosien enimmäismääriä;

32.

tähdentää, että sitoumusten määrä oli vuonna 2015 korkeampi kuin minään aiempana vuonna ja juuri ja juuri kokonaismäärän rajoissa (97,7 prosenttia käytettävissä olevasta määrästä);

33.

huomauttaa, että vuonna 2015 kolme neljäsosaa toimintamenoista koski järjestelmiä, jotka toimivat edellisen monivuotisen rahoituskehyksen sääntöjen mukaisesti (viljelijöille vuodelta 2014 myönnetyt tuet, koheesioalan hankkeet, vuonna 2007 alkaneen seitsemännen puiteohjelman tutkimushankkeet);

34.

ei voi hyväksyä, että vuoden 2015 loppuun mennessä jäsenvaltiot olivat nimenneet alle 20 prosenttia Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (pois luettuina Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto) vastuussa olevista kansallisista viranomaisista; katsoo, että nimeäminen on edellytys sille, että jäsenvaltioiden viranomaiset voivat toimittaa menoilmoituksia komissiolle; katsoo, että kaudeksi 2014–2020 käyttöön otetut merkittävät uudistukset aiheuttavat hallinnollisia ongelmia, vaikka niillä tavoiteltiin yksinkertaistamista;

35.

huomauttaa, että uutta hallinto- ja valvontajärjestelmää koskevien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen loppuun saattamiseen liittyvät vaikeudet, joita yleensä kohdataan ohjelmakauden alussa, ovat varojen hyödyntämisen viivästymisen merkittävä syy;

36.

toteaa, että maailmanlaajuinen talouden taantuma, joka näkyy suoraan julkisten talousarvioiden leikkauksina ja vaikeuksina löytää sisäistä rahoitusta, on myös huomattava varojen hyödyntämisen viivästymistä aiheuttava tekijä;

37.

pitää hyvin valitettavana, että tämän seurauksena riskinä on, että talousarvion toteuttaminen viivästyy ohjelmakaudella 2014–2020 enemmän kuin kaudella 2007–2013; pelkää, että tulevan monivuotisen rahoituskehyksen alussa maksattamatta olevat määrät voivat olla ennennäkemättömän korkealla tasolla, mikä voi vaarantaa unionin talousarvion hallinnoinnin ensimmäisten vuosien aikana; otaksuu, että komissio on ottanut tästä opikseen, jotta vastaavilta viivytyksiltä vältytään tulevaisuudessa;

38.

panee merkille, että komissio hyväksyi maaliskuussa 2015 maksusuunnitelman, jossa esitettiin lyhyen aikavälin toimenpiteitä maksamatta olevien laskujen määrän vähentämiseksi, mutta huomauttaa, että vaikka kyseisillä toimilla pyritään parantamaan lyhyellä aikavälillä kassavirtojen hallintaa, maksattamatta olevien sitoumusten korkealla olevan tason alentaminen edellyttää pidempää aikaväliä ja alkuperäisten syiden perinpohjaista arviointia (hallinnolliset ja toiminnalliset vaikeudet, makrotaloudelliset rajoitukset jne.), jotta voidaan ottaa käyttöön tehokas strategia niiden välttämiseksi tulevaisuudessa;

39.

korostaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan soveltaminen voi hankaloittaa unionin talousarvion hallinnointia erityisesti maksujen osalta; huomauttaa, että tämä keskeinen osatekijä on käsiteltävä eroavan jäsenvaltion kanssa tehtävässä siirtymävaiheen tai lopullisessa sopimuksessa;

40.

pyytää komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan maksattamatta olevia sitoumuksia koskevien sääntöjen ja määräaikojen tinkimätön noudattaminen:

41.

pyytää jälleen komissiota laatimaan vuosittain kassatilannetta koskevan ajantasaistetun pitkän aikavälin ennusteen, joka ulottuu 7–10 vuoden päähän ja joka kattaa talousarvion enimmäismäärät, maksutarpeet, kapasiteettirajoitteet ja mahdolliset sitoumusten vapauttamiset, jotta maksutarpeet ja käytettävissä olevat varat voidaan sovittaa entistä paremmin yhteen;

42.

pyytää useiden jäsenvaltioiden nykyisten vaikeuksien johdosta komissiota ottamaan talousarvio- ja varainhallinnossaan pikimmiten huomioon tiettyjen jäsenvaltioiden valmiuksien rajoitteet ja erityiset sosiaalis-taloudelliset olosuhteet; kehottaa komissiota hyödyntämään kaikkia saatavilla olevia välineitä, kuten teknistä tukea ja uutta rakenneuudistusten tukiohjelmaa, näiden jäsenvaltioiden tukemiseksi, jotta vältettäisiin varojen vajaakäyttö ja nostettaisiin käyttöastetta erityisesti Euroopan rakenne- ja investointirahastojen alalla;

43.

palauttaa mieliin tarpeen yksinkertaistaa ja selkeyttää sääntöjä ja menettelyjä niin unionin kuin kansallisellakin tasolla, jotta helpotetaan edunsaajien mahdollisuuksia saada unionin varoja ja varmistetaan, että hallinnolliset yksiköt hallinnoivat kyseisiä varoja moitteettomasti; uskoo, että yksinkertaistaminen tukee osaltaan varojen nopeaa kohdentamista, korkeampaa hyödyntämisastetta, parempaa tehokkuutta, suurempaa avoimuutta, täytäntöönpanovirheiden vähentämistä ja lyhyempiä maksuaikoja; katsoo, että on saatettava tasapainoon yksinkertaistaminen sekä sääntöjen, menettelyjen ja valvonnan vakaus; panee merkille, että onnistuneen täytäntöönpanon välttämätön edellytys on joka tapauksessa riittävän tiedon tarjoaminen mahdollisille hakijoille ja edunsaajille;

44.

kehottaa komissiota pidättäytymään uusista käytettävissään olevaan tekniseen tukeen kohdistetuista säästötoimista sekä laatimaan varojen vaikuttavaan ja oikea-aikaiseen käyttöön tähtäävän toimintasuunnitelman, jossa kiinnitetään erityistä huomiota jäsenvaltioihin ja alueisiin, jotka ovat jäänet kehityksessä jälkeen ja joissa varojen hyödyntäminen on alhaisella tasolla;

45.

pitää valitettavana, että ohjelmakaudella 2007–2013 vain 75 prosenttia (5) osuuksista rahoitusjärjestelyvälineisiin maksettiin lopullisille tuensaajille vuoden 2015 loppuun mennessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tapahtuvan hallinnoinnin yhteydessä (57 prosenttia maksettu vuoden 2014 loppuun mennessä ja 37 prosenttia vuoden 2012 loppuun mennessä) ja että käteisvarat rahoitusvälineiden välillisessä hallinnoinnissa olivat edelleen korkealla tasolla (1,3 miljardia euroa vuonna 2015, 1,3 miljardia euroa vuonna 2014 ja 1,4 miljardia euroa vuonna 2013);

46.

panee huolestuneena merkille, että rahoitusvälineiden käyttämättä jääneiden varojen määrä on edelleen suhteellisen korkealla tasolla ja että niistä 80 prosenttia oli vuoden 2014 lopussa keskittynyt viiteen jäsenvaltioon (joista Italian osuus on 45 prosenttia kokonaismäärästä); katsoo, että komission olisi laadittava kokonaisarvio näistä välineistä ennen vuoden 2018 loppua, jotta voidaan arvioida, olisiko niitä jatkettava tulevalla rahoitussuunnittelukaudella;

47.

pyytää komissiota perimään takaisin yhteistyössä hallinnoitujen rahoitusvälineiden käyttämättä jääneet varat sekä edellisiin monivuotisiin rahoituskehyksiin, joiden tukikelpoisuuskausi on päättynyt, sisältyvät välillisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien rahoitusvälineiden jäljellä olevat käyttämättömät varat;

48.

pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin on antanut puhtaan lausuman tilien luotettavuudesta vuoden 2015 osalta, kuten se on tehnyt vuodesta 2007 lähtien, ja että tilintarkastustuomioistuin totesi, että tulojen virhetaso ei ollut olennainen vuonna 2015; panee tyytyväisenä merkille, että 31. joulukuuta 2015 päättyneeltä varainhoitovuodelta annetun komission tilinpäätöksen perustana olevat sitoumukset ovat kaikilta olennaisilta osiltaan lailliset ja sääntöjenmukaiset;

49.

pitää hyvin valitettavana, että maksujen virhetaso on 22 vuotta peräkkäin ollut olennainen, koska valvontajärjestelmät ovat olleet vain osittain vaikuttavia;

50.

pitää valitettavana, että parannuksesta huolimatta maksujen virhetaso on todennäköisimmin 3,8 prosenttia; palauttaa mieliin, että maksujen todennäköisimmäksi virhetasoksi arvioitiin 4,4 prosenttia varainhoitovuonna 2014, 4,7 prosenttia varainhoitovuonna 2013, 4,8 prosenttia varainhoitovuonna 2012 ja 3,9 prosenttia varainhoitovuonna 2011;

51.

korostaa, että vaikka tilanne onkin parantunut viime vuosina, todennäköisin virhetaso on edelleen merkittävästi yli 2 prosentin olennaisuusrajan; korostaa, että merkittävä osa virheistä olisi voitu estää tai havaita ja korjata ennen maksujen suorittamista, jos komissio, jäsenvaltioiden viranomaiset tai riippumattomat tarkastajat olisivat hyödyntäneet kaikkia saatavillaan olevia tietoja; ei voi hyväksyä sitä, että saatavilla olevaa tietoa ei käytetä hyväksi virhetason alentamiseksi; uskoo vakaasti, että jäsenvaltiot ovat keskeisessä asemassa tässä suhteessa; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kaikkia saatavissa olevia tietoja kaikkien virheiden estämiseen, havaitsemiseen ja korjaamiseen ja toimimaan vastaavasti;

52.

pitää valitettavana, että yhteisen maatalouspolitiikan säädöskehyksen muututtua vuonna 2015 tilintarkastustuomioistuimen tapahtumatarkastukset eivät enää koske täydentäviä ehtoja, mikä vaikeuttaa vertaamista edelliseen varainhoitovuoteen; toteaa, että vuonna 2014 kyseisten virheiden osuus monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 2 (luonnonvarat) arvioidusta kokonaisvirhetasosta oli 0,6 prosenttiyksikköä, kun vuosina 2011–2014 niiden vaikutus vuosittaiseen arvioituun kokonaisvirhetasoon oli 0,1–0,2 prosenttiyksikköä;

53.

panee huolestuneena merkille, että jos jäsenvaltioiden ja komission toteuttamia korjaavia toimenpiteitä ei olisi sovellettu tilintarkastustuomioistuimen tarkastamiin maksuihin, arvioitu kokonaisvirhetaso olisi ollut 4,3 eikä 3,8 prosenttia;

54.

panee merkille, että hallinnointitavalla on vähäinen vaikutus virhetasoon, kun otetaan huomioon, että tilintarkastus päätyy melkein samaan arvioituun virhetasoon, oli kyse sitten jäsenvaltioiden kanssa jaetusta hallinnoinnista (4,0 prosenttia) tai komission suoraan hallinnoimista menoista (3,9 prosenttia);

55.

huomauttaa, että korkeimmat tilintarkastustuomioistuin havaitsemat arvioidut virhetasot koskivat ”taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen” (5,2 prosenttia) ja ”kasvua ja työllisyyttä edistävään kilpailukykyyn” (4,4 prosenttia) liittyviä menoja, kun vastaavasti ”hallinnollisten menojen” arvioitu virhetaso oli alhaisin (0,6 prosenttia); korostaa, että yleisesti ottaen virheet eivät muodosta petosta; suosittelee tilintarkastustuomioistuimelle, että se laatii erityiskertomuksen, jossa tutkitaan ja verrataan näitä aloja parhaita käytäntöjä esittelevän ytimekkään asiakirjan julkaisemista varten;

56.

toteaa, että korvauksiin perustuvan ja tukioikeuksiin perustuvan järjestelmän erilaisilla riskimalleilla on ollut huomattava vaikutus eri menoalojen virhetasoon; panee merkille, että kun unioni korvaa tukikelpoisista toimista aiheutuneet tukikelpoiset kulut edunsaajien kuluilmoitusten perusteella, virhetaso on 5,2 prosenttia, mutta kun maksut perustuvat kulujen korvaamisen sijaan ehtojen täyttämiseen, virhetaso on 1,9 prosenttia; suosittelee tilintarkastustuomioistuimelle, että se tutkisi ja vertaisi näitä aloja parhaita käytäntöjä koskevan erityiskertomuksen tekemistä varten;

57.

panee merkille, että verrattuna tilanteeseen vuonna 2014 riskinalaisten maksujen määrä on komission EU:n talousarviota koskevassa vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessa 2015 (COM(2016) 446) annetun tiedon mukaan vähentynyt noin 10 prosenttia, mikä johtuu erityisesti maatalousalalla havaitusta riskinalaisten maksujen määrän vähenemisestä;

58.

korostaa, että komissio myöntää menojen virhetason olevan olennainen, koska kuten se on vuotta 2015 koskevassa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessaan todennut, että riskinalainen määrä on 3,3–4,5 miljardia euroa, mikä on 2,3–3,1 prosenttia maksuista; panee merkille, että komissio arvioi, että tulevina vuosina havaitaan ja korjataan virheitä 2,1–2,7 miljardin euron arvosta;

59.

jakaa tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen, jonka mukaan komissio on parantanut viime vuosina menetelmiään riskinalaisten määrien arvioimiseksi, mutta yksittäisten pääosastojen arviot sääntöjenvastaisista menoista eivät perustu johdonmukaiseen menetelmään (katso erityisesti tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2015 vuosikertomuksen 1.38 kohta); suosittelee, että tämä käytäntö otettaisiin säännöksi ja standardoitaisiin mahdollisimman pian;

60.

toteaa, että parannuksista huolimatta komissio ei ole poistanut sitä riskiä, että korjaavien toimenpiteiden vaikutusta on yliarvioitu;

61.

kiinnittää erityistä huomiota siihen, että mitä tulee yli kolmeen neljäsosaan vuoden 2015 menoista, komission pääosastot perustavat arvionsa riskinalaisesta määrästä kansallisten viranomaisten toimittamiin tietoihin mutta asianomaisten komission pääosastojen (maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto ja alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto) vuotuisista toimintakertomuksista ilmenee, että jäsenvaltioiden tarkastuskertomusten luotettavuus on edelleen haasteellinen, vaikka jäsenvaltiot ovatkin parantaneet tietojen raportointiaan; katsoo, että on mahdotonta hyväksyä sitä, että jäsenvaltiot eivät tee reilusti yhteistyötä komission kanssa tarkastuskertomusten ja niiden luotettavuuden osalta;

62.

korostaa, että loppukäyttäjien valvontataakka kevenisi, jos sovellettaisiin yhtenäistä tarkastusmallia, jossa EU:n tarkastusta ei tehtäisi erikseen vaan se perustuisi kansallisiin tarkastuksiin; toteaa, että tällainen jatkuva vastuuvelvollisuuden ketju olisi mahdollista vain, jos kansalliset tarkastukset ovat asianmukaisia ja jos komissio ja jäsenvaltiot sopisivat periaatteista ja tulkinnoista; kehottaa komissiota toimimaan asiassa aloitteellisesti julkaisemalla ohjeita;

63.

katsoo, että vastuuvapauden myöntämisen ehtona olisi oltava varainhallinnon välttämätön parantaminen jäsenvaltioiden tasolla; ottaa esiin tässä yhteydessä kansallisten lausumien välineen, jolla voitaisiin lisätä suurempaa vastuuvelvollisuutta ja sitoutumista;

64.

huomauttaa, että koska monivuotiseen suunnitteluun liittyy erityisiä piirteitä ja koska talousarvioon sovellettavat alueelliset, kansalliset ja unionin säännöt ovat monimutkaisia ja niitä on paljon ja koska virheitä voidaan korjata yli kymmenen vuotta niiden tekemisen jälkeen, on keinotekoista perustaa tulevien korjausten arvioitu vaikutus kuuden viimeksi kuluneen vuoden aikana kirjattuihin korjauksiin;

65.

korostaa tässä yhteydessä, että jos komissio on varma oikaisukapasiteettinsa vaikuttavuudesta, pääjohtajien ei pitäisi esittää rahoitusvaraumia vuotuisissa toimintakertomuksissaan;

66.

toteaa, että komissio ilmoittaa (6) tehtyjen rahoitusoikaisujen ja takaisin perittyjen määrien kokonaismääräksi 3,9 miljardia euroa; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin luokitteli ne kolmeen ryhmään: 1,2 miljardin euron arvosta oikaisuja ja takaisinperintätoimia tehtiin ”alkulähteellä”, eli ennen kuin komissio hyväksyi menot (maatalous, koheesio, suora/välillinen hallinnointi); noin 1,1 miljardia euroa jäsenvaltioiden perumia hakemuksia, jotka liittyvät aiemmin hyväksyttyjen koheesioalan hankkeiden tai menojen korvaamiseen ja uusien hankkeiden tai menojen esittämiseen aiempien sijasta; 1,6 miljardin euron arvosta nettomääräisiä oikaisuja (maatalous, suora/välillinen hallinnointi);

67.

korostaa, että kun sääntöjenvastaisuuden riski on suuri, parhaan käytännön mukaan on sekä käsiteltävä riskiä että kvantifioitava sen taso ja todennäköinen vaikutus; pitää valitettavana, että komissio kiinnittää tästä aiheesta raportoidessaan paljon huomiota ”oikaisukapasiteettiin” sen sijaan, että se kvantifioisi ja analysoisi havaitsemiensa virheiden luonnetta ja ryhtyisi ehkäiseviin toimenpiteisiin tällaisten virheiden välttämiseksi; toteaa, että erityisesti ”unionin talousarvion suojaamista” koskevissa komission tiedonannoissa ei arvioida alustavissa tai hyväksytyissä korvauspyynnöissä esiintyvien sääntöjenvastaisuuksien tasoa;

68.

jakaa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 27/2016 esitetyn näkemyksen, jonka mukaan Kinnockin ja Prodin uudistusten jälkeen käyttöön otettu ero ”komission jäsenten poliittisen vastuun” ja pääjohtajien operatiivisen vastuun välillä johtaa siihen, että ei ole aina selvää, kattaako ”poliittinen vastuu” vastuun siitä, miten pääosastot toteuttavat talousarvioitaan, vai onko kyse erillisestä vastuusta (katso tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 27/2016 tiivistelmän 5 kohta);

69.

huomauttaa, että komission jäsenten kollegio ei kanna vastuuta tilinpäätöksestä esimerkiksi puheenjohtajan tai budjetista vastaavan komission jäsenen laatiman esipuheen tai kertomuksen muodossa ja että komissio ei laadi vuotuista selvitystä hallinto- ja ohjausjärjestelmästä tai sisäisestä valvonnasta, vaikka tämä olisi parhaan käytännön ja jäsenvaltioissa yleisen käytännön mukaista;

70.

pyytää jälleen komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön perusteelliset menettelyt, jotta voidaan vahvistaa korjaavien toimien ajoitus, alkuperä ja määrä, sekä esittämään tietoja, joiden avulla voitaisiin mahdollisuuksien mukaan täsmentää, minä vuonna maksu suoritettiin, minä vuonna siihen liittyvä virhe havaittiin ja minä vuonna asianomainen takaisinperintä tai rahoitusoikaisu sisällytettiin tilinpäätöksen liitetietoihin;

71.

kehottaa jälleen komissiota antamaan vuosittain yhden aidon ”tarkastuslausuman” pääjohtajien vuotuisten toimintakertomusten perusteella sekä laatimaan oman tilastollisen arvionsa virhetasosta; pyytää komissiota arvioimaan erikseen, kuinka paljon varainhoitovuoteen 2015 liittyviä unionin varoja se kaavailee saavansa hankittua takaisin takaisinperintänä tai rahoitusoikaisuina;

72.

pyytää komissiota analysoimaan tarkasti ns. takautuvasti rahoitettavia hankkeita, eli sitä, että siirretään alueelliseen toimenpideohjelmaan hankkeita, jotka viranomaiset ovat jo muita varoja käyttäen käynnistäneet ja joilla voidaan täydentää tai korvata toimia tai hankkeita, joissa on toiminnallisia ongelmia tai jotka ovat osoittautuneet sääntöjen vastaisiksi, siten että analyysiin sisältyy ennakkoarviointi, jotta voidaan tarkastaa, vastaavatko korvaavat hankkeet asetettuja tavoitteita;

73.

kehottaa komissiota liittämään tilinpäätökseensä hallintoa ja sisäistä valvontaa koskevan vuotuisen lausuman, johon sisältyvät erityisesti

sekä antamaan unionin talousarvion suojaamista koskevassa tiedonannossaan arvio alustavissa tai hyväksytyissä korvauspyynnöissä esiintyvien sääntöjenvastaisuuksien tasosta;

74.

kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan luotettavia tietoja komissiolle erityisesti tarkastuskertomuksista;

75.

hyväksyy alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston, meri- ja kalastusasioiden pääosaston, muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston, kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtajan vuotuisessa toimintakertomuksessaan esittämät varaumat; katsoo näiden varaumien osoittavan, että komission ja jäsenvaltioiden käyttöön ottamat valvontamenettelyt eivät pysty antamaan tarvittavia takeita tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta näillä politiikka-aloilla;

76.

pitää kyseenalaisena, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston pääjohtaja on jälleen aiempien vuosien tapaan esittänyt kaikkia seitsemännen tutkimuksen puiteohjelmaan liittyviä maksuja ja kuluilmoituksia koskevan horisontaalisen varauman; kehottaa komissiota kehittämään vihdoin mielekkäämmän riskiperusteisen toimintatavan ja käyttämään tarpeen mukaan erityisiä varaumia;

77.

panee merkille, että vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessa 2015 on yhdistetty kaksi aiempaa kertomusta: Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 318 artiklan mukaisesti laadittu arviointikertomus ja varainhoitoasetuksen 66 artiklan 9 kohdassa säädetty yhteenvetokertomus;

78.

pitää myönteisenä, että kertomuksessa esitetään kunkin budjettikohdan osalta tiedot vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmien täytäntöönpanon edistymisestä, todisteet vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmien tuloksista sekä yhteydet Eurooppa 2020 -strategiaan;

79.

pitää valitettavana, että niin kutsutussa arviointikertomuksessa yhtäältä sekoitetaan toisiinsa toimien kuvaukset ja niiden tulokset ja toisaalta yritetään arvioida toimintapolitiikkojen vaikutuksia ja esitetään tulevaisuutta koskevia lupauksia;

80.

muistuttaa, että jäsenvaltiot eivät ole velvollisia sisällyttämään yhteisiä indikaattoreita ohjelmiinsa, lukuun ottamatta nuorisotyöllisyysaloitetta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa, eikä jäsenvaltioissa suoritettavassa ensimmäisessä tarkastusvaiheessa edellytetä tuloksiin liittyviä arvioita;

81.

pitää valitettavana, että sisäisen hallinnon välineidensä yksinkertaistamisen sijasta komissio on lisännyt kaikille osastoille uuden monivuotisen ja yhteisiin yleistavoitteisiin perustuvan strategisen suunnitelman, joka kattaa Junckerin komission määrittämät kymmenen poliittista painopistettä ja jolla edistetään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita ja perussopimuksissa asetettuja velvoitteita;

82.

kehottaa jälleen temaattiseen keskittämiseen vastuuvapauden myöntämistä vuoden 2014 talousarviosta koskevan mietintönsä mukaisesti; kehottaa komissiota tutkimaan, missä määrin temaattisella keskittämisellä voitaisiin auttaa yksinkertaistamaan ja keventämään sääntelytaakkaa ja valvontataakkaa;

83.

kehottaa komissiota hyväksymään vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksensa hyvissä ajoin, jotta tilintarkastustuomioistuin voi ottaa sen huomioon vuosikertomuksessaan; vaatii, että kertomuksessa annettujen tietojen on oltava mahdollisimman objektiivisia ja että siinä on arvioitava kattavasti tuloksia, jotka komissio saavutti edellisenä vuotena toimintapolitiikkojaan toteuttaessaan; pyytää komissiota pohtimaan tarvetta pitää kiinni pitkän aikavälin poliittisen suunnittelun jaksoista, kuten kymmenen vuotta kattavasta Eurooppa 2020 -strategiasta;

84.

kiinnittää huomiota tarpeeseen tehdä tulosindikaattoreiden vahvistamisesta avointa ja demokraattista siten, että mukaan otetaan kaikki unionin toimielimet, asiaankuuluvat kumppanit ja sidosryhmät, jotta indikaattoreista tulee sopivia unionin talousarvion toteuttamisen mittaamiseen ja jotta vastataan unionin kansalaisten odotuksiin;

85.

kehottaa komissiota arvioimaan seuraavassa tuloksellisuuskertomuksessa paremmin kaikkien toimintapolitiikkojen tuotokset ja tulokset; kehottaa komissiota selvästi ja synteesinomaisesti osoittamaan eurooppalaisten politiikkatoimien vaikutukset unionin tavoitteiden saavuttamiseen ja arvioimaan niiden osuutta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa;

86.

palauttaa mieliin, että Horisontti 2020 -puiteohjelma on kunnianhimoinen ja laaja-alainen ohjelma, jonka yleistavoite nojaa kolmeen painopistealueeseen: huipputason tiede, teollisuuden johtoasema ja yhteiskunnalliset haasteet;

87.

toteaa, että Junckerin komissio on hyväksynyt vuosille 2014–2019 kymmenen poliittista painopistettä, jotka eivät ole täysin samat kuin Eurooppa 2020 -strategiassa määritetyt painopisteet; toteaa, että tämä johtaa tilanteeseen, jossa Horisontti 2020 -puiteohjelman säädöskehys ja määrärahat ovat Eurooppa 2020 -strategian mukaisia mutta jossa komissio on Horisontti 2020 -ohjelmaa toteuttaessaan kohdentanut vuodesta 2014 lähtien strategisen suunnittelun ja hallinnointijärjestelyt uudelleen kymmenen poliittisen painopisteensä mukaisesti;

88.

pitää valitettavana, että komissio ei ole toistaiseksi täsmentänyt näiden kahden painopistejoukon välistä suhdetta, ja pyytääkin komissiota tekemään selkoa niiden välisistä yhteyksistä;

89.

painottaa, että yksi Horisontti 2020 -puiteohjelman onnistumiseen vaikuttava keskeinen tekijä on kansallisten ja EU:n tutkimus- ja innovointiohjelmien toimiva synergia ja täydentävyys; panee merkille, että komissio aikoo analysoida Horisontti 2020 -puiteohjelman ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen välistä vaikutusta ja synergioita Horisontti 2020 -puiteohjelman väliarvioinnin yhteydessä;

90.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa 2015 olleet kaksi esimerkkiä kansallisten ja unionin tutkimusohjelmien välisestä täydentävyydestä ja että Bulgarian ja Portugalin ylimmät tarkastuselimet ovat havainneet, että kansalliset ja unionin tutkimusohjelmat täydentävät toisiaan eräillä aloilla kyseisissä jäsenvaltioissa mutta kansallisella tasolla oli kuitenkin eräitä puutteita Horisontti 2020 -puiteohjelmaan liittyvien kansallisten suunnitelmien ja strategioiden indikaattoreiden osalta ja joitakin ongelmia kaikkien Horisontti 2020 -puiteohjelman osallistujien välisessä koordinoinnissa ja vuorovaikutuksessa kansallisella tasolla (7); panee merkille myös, että Bulgaria oli ensimmäinen jäsenvaltio, joka käytti vapaaehtoisesti Horisontti 2020 -ohjelman toimintapolitiikan tukijärjestelyä (PSF) ja kannustaa komissiota jatkamaan tukeaan jäsenvaltioille, joiden on uudistettava tutkimus- ja innovointialojaan;

91.

palauttaa mieliin, että Horisontti 2020 -puiteohjelman säädöskehys sisältää useita tärkeitä tuloksellisuuden hallintaan liittyviä osatekijöitä, kuten tavoitteet ja keskeiset tulosindikaattorit; korostaa, että sovitut tavoitteet ja indikaattorit edustavat yleisesti ottaen todellakin parannusta edellisiin puiteohjelmiin verrattuna;

92.

huomauttaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelmassa käytetyt tulosindikaattorit sisältävät edelleen tiettyjä puutteita, kuten

93.

pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan komissio ei käytä Horisontti 2020 -työohjelmia ja niihin liittyviä ehdotuspyyntöjä lisätäkseen tarvittavaa kohdennettua painotusta tuloksellisuuteen (9);

94.

panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastelemissa ehdotuksissa ja avustussopimuksissa asetetuissa tavoitteissa oli painotettu riittävästi tuloksellisuutta, kun komissio oli sitä edellyttänyt, ja että sama koskee myös kyseisten ehdotusten arviointiprosessia;

95.

pitää valitettavana, että Horisontti 2020 -puiteohjelmaa toteuttavissa yksittäisissä työohjelmissa ja niihin liittyvissä ehdotuspyynnöissä ”odotetut vaikutukset” -käsitteen (joka on laajempi käsite kuin ”odotetut tulokset”) käyttö lisää riskiä, että tältä osin annetut tiedot ovat liian laaja-alaisia ja että Horisontti 2020 -puiteohjelman tuloksellisuuden arvioiminen kokonaisuudessaan voi olla vaikeaa (10);

96.

pitää huolestuttavana, että komissio ei aina sovella keskeisiä tuloskäsitteitä (kuten ”tuotos”, ”tulos” tai ”vaikutus”) johdonmukaisesti;

97.

pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että nykyinen järjestelmä ei anna komissiolle mahdollisuutta toteuttaa Horisontti 2020 -ohjelmassa erillistä varainkäytön ja tuloksellisuuden seurantaa ja raportointia yhtäältä tutkimuksen/kehittämisen ja toisaalta innovoinnin osalta; pitää valitettavana myös, että vaikka Horisontti 2020 -puiteohjelman rahoitusosuus Eurooppa 2020 -strategiassa on talousarvioprosessissa hyvin määritetty julkaistujen ohjelmaselvitysten kautta, komissio ei ole kuitenkaan vielä raportoinut mielekkäällä tavalla Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanosta ja sen vaikutuksesta Eurooppa 2020 -strategiaan; kehottaa komissiota raportoimaan Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanosta ja sen vaikutuksesta Eurooppa 2020 -strategiaan, kun ohjelmasta saadaan tuloksia;

98.

ehdottaa, että kansallisten yhteyspisteiden roolia olisi laajennettava, jotta voidaan tarjota laadukasta teknistä tukea paikan päällä; katsoo, että tulosten vuosittaiset arvioinnit, koulutus ja hyvin toimivien kansallisten yhteyspisteiden kannustaminen lisäävät Horisontti 2020 -puiteohjelman onnistumisastetta;

99.

kehottaa komissiota esittämään tulevissa tuloksellisuuskertomuksissa Horisontti 2020 -puiteohjelman vaikutukset Eurooppa 2020 -strategiaan selkeällä ja kattavalla tavalla;

100.

pitää valitettavina tilintarkastustuomioistuimen huomioita, joiden mukaan monet maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston, ilmastotoimien pääosaston, ympäristöasioiden pääosaston ja meri- ja kalastusasioiden pääosaston hallintosuunnitelmissa ja vuotuisissa toimintakertomuksissa käytetyistä tavoitteista oli otettu suoraan toimintapoliittisista asiakirjoista tai lainsäädäntöasiakirjoista eikä niissä ollut riittävästi yksityiskohtaista tietoa hallintoon ja seurantaan liittyviä tarkoitusperiä varten;

101.

pyytää, että komissio

102.

pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastusevidenssi osoittaa kokonaisuutena tarkasteltuna, että tulojen virhetaso ei ole olennainen, ja erityisesti että tarkastellut järjestelmät ovat tehokkaita bruttokansantuloperusteisten ja alv-perusteisten omien varojen osalta, että tarkastellut järjestelmät ovat kokonaisuutena tehokkaita perinteisten omien varojen osalta ja tilintarkastustuomioistuimen tarkastamien maiden keskeiset sisäiset tarkastukset olivat joka tapauksessa osittain tehokkaita ja että tilintarkastustuomioistuimen testaamissa tapahtumissa ei havaittu virheitä;

103.

muistuttaa, että varauma on keino, jolla jäsenvaltion esittämien bruttokansantuloperusteisten tietojen epävarmat osat voidaan pitää avoimina mahdollista korjausta varten, ja pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin ei havainnut vakavia ongelmia vuonna 2015 tarkastettujen poistettujen varaumien osalta;

104.

on huolissaan siitä, että vaikka Kreikan bruttokansantuloperusteisten tietojen luotettavuuden parantamisessa on edistytty, varaumaa ei ole poistettu; toteaa, että kyseessä on ainoa vuoden 2015 lopussa jäljellä oleva yleinen varauma, joka kattaa vuodet 2008 ja 2009;

105.

toteaa tilintarkastustuomioistuimen havainneen tullimaksujen osalta, että menetelmät, joita käytetään tarkastettaessa noudattavatko maahantuojat tulli- ja tuontisääntelyä (mukaan luettuina tulliselvityksen jälkeiset tarkastukset), sekä niiden laatu ja saatavat tulokset vaihtelevat jäsenvaltioittain; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin korostaa, että velkojen tiedoksi antamiselle asetetun kolmen vuoden vanhentumisajan keskeyttäminen Ranskassa eroaa muiden jäsenvaltioiden käytännöistä ja johtaa talouden toimijoiden erilaiseen kohteluun EU:ssa (11);

106.

toteaa perinteisten omien varojen osalta, että vuoden 2015 lopussa komissiolla oli myös luettelo 325 avoimesta tapauksesta, jotka koskivat unionin tullisääntöjen noudattamatta jättämistä ja jotka se oli havainnut jäsenvaltioissa tekemissään tarkastuksissa;

107.

toteaa, että tullivelkojen ja sokerimaksujen osalta tilintarkastustuomioistuin havaitsi tehottomuutta saamisten hallinnoinnissa (B-kirjanpito) jäsenvaltioissa ja että komissio havaitsi samanlaisia puutteita 17 jäsenvaltiossa 22:sta, joissa se vieraili;

108.

korostaa tilintarkastustuomioistuimen havainneen riskejä, jotka liittyvät tullivelkojen perintään unionin ulkopuolelle rekisteröityneiltä yrityksiltä tai muiden kuin unionin maiden kansalaisilta, ja pani merkille useita esimerkkejä eri jäsenvaltioista, jotka eivät pystyneet perimään velkoja yrityksiltä tai kansalaisilta, joiden kotipaikka oli esimerkiksi Valko-Venäjällä, Brittiläisillä Neitsytsaarilla, Venäjällä, Sveitsissä, Turkissa ja Ukrainassa;

109.

korostaa, että suurten tarkistusten vaikutus BKTL-saldoihin voisi olla pienempi, jos unionilla olisi ollut käytössä yhteinen menettelytapa, jonka avulla olisi yhdenmukaistettu suurten tarkistusten aikataulu;

110.

pitää valitettavana, että joidenkin jäsenvaltioiden osuuksia koskeneeseen poliittiseen selkkaukseen lokakuun 2014 lopulla johtaneet rakenteelliset ja oikeudelliset seikat ovat edelleen olemassa;

111.

kehottaa komissiota

112.

toteaa, että komissio päätti aloittaa uusia toimia 88 pyynnössä, jotka parlamentti esitti päätöslauselmassaan vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

113.

toteaa, että komission mukaan 227:n parlamentin esittämän pyynnön tapauksessa pyydetty toimi oli jo toteutettu tai meneillään ja että voimassa olevasta oikeudellisesta kehyksestä tai talousarviokehyksestä johtuvista syistä tai institutionaalisen roolinsa tai oikeuksiensa vuoksi komissio ei voinut hyväksyä 35:ttä parlamentin pyyntöä;

114.

pitää valitettavana, että komission vastaukset ovat edelleen ajoittain epäselviä;

115.

pitää myönteisenä, että komissio toteutti viisi kuudesta keskeisestä sitoumuksesta;

116.

vaatii kuitenkin, että komissio antaa pääosastoilleen ohjeen julkaista kaikki eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä antamansa maakohtaiset suositukset vuotuisissa toimintakertomuksissaan (kuudes sitoumus);

117.

kehottaa komissiota tarkistamaan kantaansa erityisesti jäsenvaltioiden toimittamien tietojen luotettavuuden, unionin varojen lopullisten edunsaajien avoimuuden, eettisen komitean toiminnan avoimuuden, korruption torjunnan ja Eurooppa-koulujen hallintorakenteen uudistamisen osalta;

118.

tuomitsee jyrkästi sen, että komissio ei näe tarvetta julkaista enää EU:n korruptiontorjuntakertomusta; katsoo, että olivatpa komission aikeet korruption torjunnassa millaiset tahansa, tällainen viime hetken peruutus lähettää väärän viestin paitsi jäsenvaltioille myös kansalaisille; toistaa kantansa, että korruptio on yhä haaste unionille ja jäsenvaltioille; katsoo, että ilman tehokkaita korruption vastaisia toimia se heikentää talouden suorituskykyä, oikeusvaltiota sekä demokraattisten instituutioiden uskottavuutta unionissa; kehottaa komissiota saattamaan valmiiksi ja julkaisemaan vuoden 2016 korruptiontorjuntakertomuksen, toimimaan nopeasti ja tehokkaasti korruption kitkemiseksi jäsenvaltioista ja unionin toimielimistä ja teettämään riippumattoman arvion unionin toimielinten korruptiontorjuntastandardeista;

119.

kehottaa jälleen painokkaasti komissiota laatimaan tiukan indikaattoreiden järjestelmän ja helposti sovellettavat yhtenäiset kriteerit, jotka perustuvat Tukholman ohjelmassa esitettyihin vaatimuksiin, jotta voidaan mitata korruption tasoa jäsenvaltioissa ja arvioida jäsenvaltioiden korruption vastaisia toimia; pyytää komissiota kehittämään korruptioindeksin jäsenvaltioiden luokittelemiseksi; katsoo, että korruptioindeksi voisi olla vankka perusta, jonka varaan komissio voisi rakentaa maakohtaiset valvontamekanismit, kun se valvoo unionin varojen käyttöä;

120.

panee merkille, että toistuvien virheiden tasosta sekä toteuttamisen ja päättämisen viivästyksistä huolimatta seitsemännen puiteohjelman jälkiarvioinnin suorittanut korkean tason asiantuntijaryhmä (13), piti puiteohjelmaa menestyksekkäänä; panee merkille korkean tason ryhmän todenneen erityisesti, että seitsemännessä puiteohjelmassa

121.

pitää valitettavana, että helmi–toukokuussa 2015 pidetyssä seitsemännen puiteohjelman arviointiin liittyvässä julkisessa sidosryhmien kuulemisessa tuotiin esille seuraavat heikkoudet:

122.

pitää erittäin valitettavana, että tavoitetta, jonka mukaan kolme prosenttia jäsenvaltioiden bruttokansantuotteesta olisi investoitava tutkimukseen vuoteen 2020 mennessä, ei todennäköisesti saavuteta; katsoo, että tämän vuoksi olisi keskeytettävä jatkuvat tutkimusohjelmia koskevat leikkaukset unionin talousarvioon; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarttumaan haasteeseen; kehottaa komissiota tekemään tarvittavat johtopäätökset monivuotisen rahoituskehyksen tulevaa väliarviointia ja seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten;

123.

pitää myönteisenä, että innovaatiounionia koskevien sitoumusten toteuttamisessa on edistytty; toteaa, että vuoden 2014 puolivälissä kaikki sitoumukset oli joko täytetty tai ne olivat aikataulussa;

124.

pitää myös myönteisenä, että Horisontti 2020 -varoista pienille ja keskisuurille yrityksille kohdennettujen varojen osuus kasvoi 19,4 prosentista (2014) 23,4 prosenttiin (2015) ja kehottaa kannustamaan aktiivisesti tätä kehitystä;

125.

ei pidä hyväksyttävänä, että tutkimuksen ja kehityksen pääosasto ei ole noudattanut sen toivomusta, jonka mukaan komission pääosastojen olisi julkaistava kaikki maakohtaiset suosituksensa vuotuisissa toimintakertomuksissaan; panee huolestuneena merkille, että vain rajallinen määrä alueita on edustettuina Horisontti 2020 -puiteohjelman 20 merkittävimmässä hankkeessa;

126.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen viides luku kattaa maksut seuraavilla aloilla: tutkimus (10,4 miljardia euroa), koulutus, nuoriso ja urheilu (1,8 miljardia euroa), avaruus (1,4 miljardia euroa), liikenne (1,3 miljardia euroa), muut toimet ja ohjelmat (1,1 miljardia euroa), energia (0,5 miljardia euroa) sekä yritysten kilpailukyky ja pienet ja keskisuuret yritykset (COSME) (0,3 miljardia euroa); toteaa, että tutkimus vastaa siten 62:ta prosenttia menoista;

127.

toteaa, että vastuun tutkimuksen puiteohjelmien täytäntöönpanosta jakavat komission eri pääosastot, toimeenpanovirastot, yhteisyritykset ja 185 artiklan mukaiset elimet (kumppanuudet jäsenvaltioiden kanssa), mikä kaikki vaatii tiivistä koordinointia;

128.

täsmentää, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastus koskee miltei yksinomaan tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman mukaisia maksuja;

129.

on huolissaan siitä, että tutkimuksen ja kehityksen pääosaston vuosikertomuksen mukaan vuoden 2015 lopussa oli edelleen kesken 1 915 seitsemännen puiteohjelman mukaista hanketta, joiden arvo oli 1,63 miljardia euroa; katsoo, että tämä saattaa viivyttää Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanoa;

130.

korostaa, että tilintarkastustuomioistuin pitää tutkimuspolitiikan ja muiden sisäisten politiikkojen seuranta- ja valvontajärjestelmiä ”osittain vaikuttavina”;

131.

on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2015 tarkastamista 150 tapahtumasta 72:een (48 prosenttiin) liittyi virhe; ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin arvioi kvantifioimiensa 38 virheen perusteella, että virhetaso on 4,4 prosenttia; toteaa, että kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virhetapauksista 16:ssa komissiolla, kansallisilla viranomaisilla tai riippumattomilla tarkastajilla oli riittävästi tietoa, jonka avulla ne olisivat kyenneet estämään tai havaitsemaan ja korjaamaan virheet ennen menojen hyväksymistä; toteaa, että jos kaikkia näitä tietoja olisi hyödynnetty virheiden korjaamiseksi, arvioitu virhetaso olisi tämän luvun osalta ollut 0,6 prosenttiyksikköä alhaisempi;

132.

pitää valitettavana, että kymmenessä 38:sta kvantitatiivisesti ilmaistun virheen sisältäneestä tapahtumasta tilintarkastustuomioistuin raportoi virheistä, jotka ylittivät 20 prosenttia tarkastelluista kohdista; toteaa, että näiden 10 tapauksen osuus on 77 prosenttia kasvua ja työllisyyttä edistävän kilpailukyvyn alan arvioidusta vuoden 2015 kokonaisvirhetasosta (tapauksista 9 liittyy seitsemänteen tutkimuksen puiteohjelmaan ja yksi kauden 2007–2013 kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan);

133.

pitää valitettavana, että useimmat tilintarkastustuomioistuimen havaitsemista kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virheistä (33 virhettä 38:sta) liittyivät tapauksiin, joissa oli korvattu edunsaajien ilmoittamia henkilöstökuluja tai välillisiä kuluja, jotka eivät oikeuttaneet tukeen ja että lähes kaikki virheet, jotka tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuluilmoituksissa, johtuivat siitä, että edunsaajat olivat tulkinneet monimutkaisia tukikelpoisuussääntöjä virheellisesti tai laskeneet tukikelpoiset kulunsa väärin, mistä on tehtävä ilmeinen johtopäätös, että noita sääntöjä on yksinkertaistettava;

134.

pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan hankintasääntöjen noudattaminen on merkittävästi parantunut;

135.

pitää kyseenalaisena, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston pääjohtaja on aiempien vuosien tapaan tehnyt jälleen horisontaalisen varauman kaikista seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman kuluilmoituksista (1,47 miljardia euroa); katsoo, että horisontaalisia varauksia ei yleisesti ottaen voida pitää moitteettoman varainhoidon välineenä; toteaa kuitenkin, että varauma ei koskenut tiettyjä seitsemännen puiteohjelman menojen osia, koska oli todisteita siitä, että riskit (ja siten jäännösvirhetasot) ovat huomattavasti alhaisempia kuin kaikkien menojen osalta; ottaa huomioon, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston osalta tämä koskee yhteisyrityksille osoitettuja varoja; ottaa huomioon, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston ulkopuolella tämä koskee myös tutkimuksen toimeenpanoviraston Marie Curie -ohjelmaan kuuluvia menoja ja kaikkia Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston menoja;

136.

on yllättynyt, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT) ei osallistunut vuonna 2015 tutkimuksen ja kehityksen yhteisen tukikeskuksen (CSC) toimintaan;

137.

on huolissaan siitä, että komission jäsenen mukaan seitsemättä puiteohjelmaa ei panna täysin täytäntöön ja arvioida ennen vuotta 2020, mikä voisi johtaa viivytyksiin tulevissa seurantaohjelmissa; kehottaa komissiota julkaisemaan arviointikertomuksen mahdollisimman pian ja viimeistään ennen kuin se esittää Horisontti 2020 -puiteohjelman jälkeisen tutkimusohjelman;

138.

toteaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelmasta maksettiin vuoden 2015 loppuun mennessä ainoastaan ennakkomaksuja; varoittaa komissiota, että Horisontti 2020 -puiteohjelman myöhäinen alkaminen voisi viivyttää ohjelman täytäntöönpanoa; varoittaa maksatussuman muodostumisesta ohjelman loppuun;

139.

on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan poliittisia tavoitteita asettavilla monivuotisilla ohjelmilla, kuten Eurooppa 2020 tai Horisontti 2020, ei ole todellista yhteyttä, vaikka ne etenevät rinnakkain (14);

140.

pitää lisäksi valitettavana, että ensimmäisessä Horisontti 2020 -puiteohjelmaa koskevassa seurantakertomuksessa annetaan vain vähän tietoa ohjelman ja rakennerahastojen välisten synergioiden vaikutuksesta (15); kehottaa komissiota raportoimaan näistä synergiavaikutuksista sitä mukaa kun ohjelman tulokset tulevat saataville;

141.

on hyvin huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan (16) Horisontti 2020 ei ole riittävän tulospainotteinen;

142.

toistaa komissiolle jo vuoden 2014 vastuuvapauspäätöslauselmassa (17) osoittamansa kehotuksen, jonka mukaan sen olisi annettava pääosastoilleen ohje julkaista kaikki eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut maakohtaiset suositukset vuotuisissa toimintakertomuksissa;

143.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään saavuttaakseen tavoitteen, jonka mukaan 3 prosenttia BKT:stä investoidaan tutkimukseen; katsoo, että tämä tukisi huippuosaamista ja innovointia; pyytää siksi komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta ehdottaa paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason tiedesopimusta kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen mallin mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita ja parlamenttia pyrkimään tähän myös unionin talousarvion kautta;