17.3.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

L 72/1

KOMISSION ASETUS (EU) 2017/459,

annettu 16 päivänä maaliskuuta 2017,

kaasunsiirtojärjestelmien kapasiteetinjakomekanismien verkkosäännön vahvistamisesta ja asetuksen (EU) N:o 984/2013 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2009 (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 11 kohdan ja 7 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksessa (EY) N:o 715/2009 vahvistetaan syrjimättömät säännöt maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskeville edellytyksille tarkoituksena varmistaa kaasun sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta.

(2)

Päällekkäiset kaasunsiirtojärjestelmät eivät ole useimmissa tapauksissa taloudellisia eivätkä tehokkaita. Kilpailun toteutumiseksi maakaasumarkkinoilla on kaikilla verkon käyttäjillä oltava sen vuoksi avoin ja syrjimätön pääsy kaasuinfrastruktuuriin. Suurissa osissa unionia ei kuitenkaan ole tasavertaista ja avointa pääsyä siirtokapasiteettiin, mikä on merkittävä este tehokkaan kilpailun muodostumiselle tukkumarkkinoilla. Lisäksi hyvin toimivien kaasun sisämarkkinoiden muodostumista vaikeuttaa se, että jäsenvaltioiden kansalliset säännöt ovat erilaiset.

(3)

Unionin korkeapainekaasuputkiston tehoton käyttö ja putkistoon pääsyn rajoitukset heikentävät tilannetta markkinoilla. Unionin kaasunsiirtojärjestelmien yhteydessä on otettava niukan siirtokapasiteetin jakamisessa käyttöön aiempaa avoimempi, tehokkaampi ja syrjimättömämpi järjestelmä, jotta rajojen yli ulottuva kilpailu voi kehittyä edelleen ja markkinoiden yhdentyminen voi jatkua. Sidosryhmät ovat tukeneet johdonmukaisesti tällaisten sääntöjen kehittämistä.

(4)

Jotta unionissa toimivien ja unionin ulkopuolella toimivien kaasuntoimittajien välillä saataisiin aikaan tehokas kilpailu, näiden on voitava käyttää joustavasti olemassa olevia siirtojärjestelmiä kaasunsa siirtämiseen hintasignaalien mukaisesti. Ainoastaan hyvin toimiva yhteen liitettyjen kaasunsiirtoverkkojen järjestelmä, jonka pääsyedellytykset ovat kaikille samat, mahdollistaa kaasun vapaan virtauksen koko unionissa. Tällainen tilanne puolestaan houkuttelee lisää kaasuntoimittajia, mikä kasvattaa likviditeettiä kaupankäynnin keskuksissa ja tukee tehokkaita hinnoittelumekanismeja ja sitä kautta oikeudenmukaisia, kysynnän ja tarjonnan periaatteeseen perustuvia kaasun hintoja.

(5)

Kaasunsiirtojärjestelmien kapasiteetinjakomekanismien verkkosäännön vahvistamisesta annetun komission asetuksen (EU) N:o 984/2013 (2) tavoitteena oli tarvittava yhdenmukaisuusaste koko unionissa. Lisäksi kyseisen asetuksen tehokas täytäntöönpano edellytti, että käyttöön otetaan kyseisessä asetuksessa esitettyjen kapasiteetinjakomekanismien kanssa yhteensopivat tariffijärjestelmät, jotta voidaan varmistaa, ettei täytäntöönpano vaikuta epäedullisesti siirtoverkonhaltijoiden tuloihin ja kassavirtatilanteeseen.

(6)

Tämän asetuksen soveltamisalaa on laajennettu verrattuna asetukseen (EU) N:o 984/2013 erityisesti säännöillä, jotka koskevat kapasiteetin laajennuksen tarjolle asettamista, ja asetuksessa selvennetään joitakin säännöksiä, jotka liittyvät kiinteän kapasiteetin ja keskeytyvän kapasiteetin määrittelyyn ja tarjoamiseen sekä sopimusehtojen ja -edellytysten parempaan yhdenmukaistamiseen asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden välillä eriyttämättömän kapasiteetin tarjolle asettamisessa. Ylläpidon koordinointia ja viestinnän vakioimista koskevia tämän asetuksen säännöksiä olisi tulkittava komission asetuksen (EU) 2015/703 (3) yhteydessä.

(7)

Jotta verkonkäyttäjät hyötyisivät mahdollisimman laajalti yhdenmukaistetuista kapasiteetinjakomekanismeista yhdennetyillä markkinoilla, tätä asetusta olisi sovellettava vapautuksen piiriin kuulumattomiin kapasiteetteihin sellaisissa merkittävissä uusissa infrastruktuureissa, jotka ovat saaneet vapautuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (4) 32 artiklan soveltamisesta, siinä määrin kuin tämän asetuksen soveltaminen ei vaikuta kyseisen vapautuksen kannalta epäedullisella tavalla ja ottaen huomioon yhdysputkien erityisluonne kapasiteetin yhdistämisessä.

(8)

Tämä asetus ei rajoita EU:n kilpailusääntöjen eikä kansallisten kilpailusääntöjen soveltamista, etenkään rajoittavia sopimuksia koskevan kiellon (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artikla) ja määräävän aseman väärinkäyttöä koskevan kiellon (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 102 artikla) soveltamista. Kapasiteetinjakomekanismi olisi suunniteltava siten, että vältetään toimitusketjun loppupään markkinoiden sulkeminen.

(9)	Sen varmistamiseksi, että siirtoverkonhaltijat pitävät tarjolla mahdollisimman paljon kiinteää kapasiteettia, olisi noudatettava tuotehierarkiaa, jonka mukaan keskeytyvää vuosi-, neljännesvuosi- ja kuukausikapasiteettia tarjotaan vasta silloin kun kiinteää kapasiteettia ei ole käytettävissä.

(10)

Jos siirtoverkonhaltijoiden eriyttämätöntä kapasiteettia koskevien tuotteiden tarjolle asettamiseen soveltamat ehdot ja edellytykset poikkeavat merkittävästi toisistaan yhteenliitäntäpisteen kahdella puolella, eriyttämättömän kapasiteetin varaamisen arvo ja käyttökelpoisuus saattavat vähetä verkon käyttäjien kannalta. Sen vuoksi olisi käynnistettävä energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston, jäljempänä ’virasto’, ja kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Kaasu-ENTSO’, ohjaama prosessi, jossa tällaisia siirtoverkonhaltijoiden eriyttämätöntä kapasiteettia koskeviin tuotteisiin unionissa soveltamia ehtoja ja edellytyksiä arvioidaan ja mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistetaan, jotta voitaisiin luoda yhteinen malli ehdoille ja edellytyksille.

(11)

Tarvitaan yksinkertaistettu ja yhdenmukaistettu unionin laajuinen menettely kapasiteetin laajennuksen tarjolle asettamista varten, jotta voidaan reagoida tällaisen kapasiteetin mahdolliseen markkinakysyntään. Tällaisessa menettelyssä olisi säännöllisesti arvioitava kysyntää, mitä seuraa jäsennelty suunnittelu- ja kapasiteetinjakovaihe, ja sen olisi perustuttava siirtoverkonhaltijoiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten tehokkaaseen yhteistyöhön unionin rajojen yli. Kapasiteetin markkinakysynnän arvioinnin pohjalta tehtävien investointipäätösten edellytyksenä olisi oltava taloudellinen testi taloudellisen kannattavuuden määrittämiseksi. Tämän taloudellisen testin olisi puolestaan varmistettava, että verkonkäyttäjät, joilla on kysyntää kapasiteetille, ottavat kantaakseen vastaavat kysyntäänsä liittyvät riskit, jotta vältettäisiin tällaisiin investointeihin liittyvän riskin kohdistuminen sidoksissa oleviin asiakkaisiin.

(12)

Kapasiteetinjaosta olisi vakioitujen kapasiteetin laajennushankkeiden yhteydessä huolehdittava vakioidulla huutokauppaprosessilla, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman suuri avoimuus ja syrjimättömyys. Jos on kyse suurista ja monimutkaisista hankkeista, jotka vaikuttavat useisiin jäsenvaltioihin, siirtoverkonhaltijoilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus turvautua vaihtoehtoisiin kapasiteetinjakomekanismeihin. Näiden mekanismien olisi oltava tarpeeksi joustavia, jotta mahdollistetaan investoinnit todellisen markkinakysynnän tapauksessa, mutta niitä olisi silti yhdenmukaistettava rajojen yli. Jos vaihtoehtoisen kapasiteetinjakomekanismin käyttö on sallittua, markkinoiden sulkeutuminen on estettävä vaatimalla suuremman kapasiteettikiintiön siirtämistä sivuun lyhyen aikavälin varauksia varten.

(13)

Toteutettaessa monimutkaisia otto- ja syöttöjärjestelmiä – erityisesti alueiden kautta muille markkinoille suunnattujen fyysisten kaasuvirtojen tapauksessa – siirtoverkonhaltijat ovat ottaneet käyttöön ja kansalliset sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet kiinteän kapasiteetin tuotteita koskeviin sopimuksiin erilaisia lähestymistapoja, joiden vaikutusta olisi arvioitava unionin laajuisesti.

(14)

Kansallisten sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden olisi otettava huomioon parhaat käytännöt ja pyrkimykset, joilla voidaan yhdenmukaistaa tämän asetuksen täytäntöönpanomenettelyjä. Viraston ja kansallisten sääntelyviranomaisten olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 713/2009 (5) 7 artiklan mukaisesti varmistettava, että kapasiteetinjakomekanismit otetaan käyttöön soveltuvissa yhteenliitäntäpisteissä mahdollisimman tehokkaasti koko unionissa.

(15)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2009/73/EY 51 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tällä asetuksella vahvistetaan verkkosääntö kaasunsiirtojärjestelmissä käytettävän kapasiteetinjakomekanismin perustamiseksi olemassa olevaa kapasiteettia ja kapasiteetin laajennusta varten. Tässä asetuksessa esitetään, kuinka vierekkäisten siirtoverkonhaltijoiden olisi toimittava yhteistyössä kapasiteetin myynnin helpottamiseksi, ottaen huomioon kapasiteetinjakomekanismeja koskevat kaupankäynnin yleiset säännöt sekä tekniset säännöt.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan yhteenliitäntäpisteisiin. Sitä voidaan soveltaa myös kolmansiin maihin yhteydessä oleviin otto- ja syöttökohtiin, jos asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen on niin päättänyt. Tätä asetusta ei sovelleta syöttökohtiin, jotka ovat yhteydessä loppukäyttäjiin tai jakeluverkkoihin, ottokohtiin, jotka ovat yhteydessä nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemiin tai tuotantolaitoksiin, eikä varastointilaitoksiin yhteydessä oleviin otto- ja syöttökohtiin.

2. Tämän asetuksen mukaisesti perustetut standardoidut kapasiteetinjakomekanismit käsittävät huutokauppamenettelyn asianomaisia unionissa olevia yhteenliitäntäpisteitä varten sekä tarjolle asetettavat ja jaettavat standardoidut kapasiteettituotteet. Jos tarjolle asetetaan kapasiteetin laajennusta, voidaan käyttää myös vaihtoehtoisia kapasiteetinjakomekanismeja 30 artiklan 2 kohdassa asetetuin ehdoin.

3. Tätä asetusta sovelletaan kaikkeen tekniseen ja keskeytyvään kapasiteettiin yhteenliitäntäpisteissä sekä asetuksen (EY) N:o 715/2009 liitteessä I olevassa 2.2.1 kohdassa tarkoitettuun lisäkapasiteettiin sekä kapasiteetin laajennukseen. Tätä asetusta ei sovelleta jäsenvaltioiden välisiin yhteenliitäntäpisteisiin, jos yhteen kyseisistä jäsenvaltioista sovelletaan vapautusta direktiivin 2009/73/EY 49 artiklan nojalla.

4. Jos sovelletaan vaihtoehtoista kapasiteetinjakomekanismia 30 artiklan mukaisesti, 8 artiklan 1–7 kohtaa, 11–18 artiklaa, 19 artiklan 2 kohtaa ja 37 artiklaa ei sovelleta tarjontamääriin, jolleivät asianomaiset kansalliset sääntelyviranomaiset päätä toisin.

5. Sovellettaessa implisiittisiä kapasiteetinjakomenettelyjä kansalliset sääntelyviranomaiset voivat päättää olla soveltamatta 8–37 artiklaa.

6. Toimitusketjun loppupään markkinoiden sulkemisen estämiseksi kansalliset sääntelyviranomaiset voivat verkon käyttäjiä kuultuaan päättää toteuttaa oikeasuhteisia toimenpiteitä, joilla rajoitetaan etukäteen yksittäisen verkonkäyttäjän toimesta tapahtuvaa tarjousten tekoa kapasiteetista yhteenliitäntäpisteissä jäsenvaltion sisällä.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 715/2009 2 artiklassa, komission asetuksen (EU) 2017/460 (6) 3 artiklassa ja direktiivin 2009/73/EY 2 artiklassa säädettyjä määritelmiä. Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan

’kapasiteetin laajennuksella’ teknisen kapasiteetin mahdollista tulevaa markkinapohjaisilla menettelyillä saatavaa laajennusta tai, jos kapasiteettia ei vielä ole, mahdollista uutta luotua kapasiteettia, jota voidaan tarjota fyysiseen infrastruktuuriin tehtävien investointien tai pitkän aikavälin kapasiteetin optimoinnin pohjalta ja tämän jälkeen jakaa edellyttäen, että taloudellisen testin tulos on positiivinen, seuraavissa tapauksissa:

a)	olemassa olevissa yhteenliitäntäpisteissä,

b)	perustamalla uusi yhteenliitäntäpiste tai uusia yhteenliitäntäpisteitä;

c)	sellaisena fyysisenä vastakkaisvirtauskapasiteettina yhteenliitäntäpisteessä tai -pisteissä, jota ei ole asetettu tarjolle aikaisemmin.

2)	’yhteenliitäntäpisteellä’ fyysistä tai virtuaalista pistettä, joka liittää yhteen vierekkäiset otto- ja syöttöjärjestelmät tai liittää yhteen otto- ja syöttöjärjestelmän ja yhdysputken edellyttäen, että kyseisessä pisteessä on käytössä verkonkäyttäjien varausjärjestelmä;

3)	’vaihtoehtoisella kapasiteetinjakomekanismilla’ kansallisten sääntelyviranomaisten hyväksymää tarjontamäärän tai kapasiteetin laajennuksen jakomekanismia, jonka siirtoverkonhaltijat suunnittelevat tapauskohtaisesti ehdollisten kysynnänilmaisujen huomioon ottamiseksi;

4)	’vakioidulla kapasiteettituotteella’ tiettyä siirtokapasiteetin määrää tietyn ajan kuluessa tietyssä yhteenliitäntäpisteessä;

5)	’tarjontamäärällä’ käytettävissä olevan kapasiteetin ja vastaavan kapasiteetin laajennuksen yhteenlaskettua määrää, joka asetetaan tarjolle kunkin vakioidun vuosikapasiteettituotteen osalta yhteenliitäntäpisteessä;

6)	’implisiittisellä jakomenetelmällä’ kapasiteetinjakomenetelmää, jossa sekä siirtokapasiteetti että vastaava kaasumäärä jaetaan samanaikaisesti, mahdollisesti huutokaupalla;

7)	’tarjouskierroksella’ aikaa, jonka kuluessa verkonkäyttäjät voivat jättää, muuttaa ja vetää takaisin tarjouksia;

8)	’suurella hintaportaalla’ kullekin yhteenliitäntäpisteelle ja vakioidulle kapasiteettituotteelle määriteltyä kiinteää tai vaihtelevaa määrää;

9)	’kapasiteetin laajennushankkeella’ hanketta teknisen kapasiteetin lisäämiseksi olemassa olevassa yhteenliitäntäpisteessä tai uuden yhteenliitäntäpisteen perustamiseksi edellisessä kapasiteetin laajennusmenettelyssä suoritetun kapasiteetinjaon perusteella;

10)	’taloudellisella testillä’ testiä kapasiteetin laajennushankkeiden taloudellisen kannattavuuden arvioimiseksi;

11)

’kapasiteetin laajennusmenettelyllä’ menettelyä, jossa arvioidaan kapasiteetin laajennukseen kohdistuva kysyntä markkinoilla ja johon kuuluu ei-sitova vaihe, jonka aikana verkonkäyttäjät ilmaisevat kapasiteetin laajennukseen kohdistuvan kysyntänsä ja sen määrän, ja sitova vaihe, jonka aikana yksi tai useampi siirtoverkonhaltija pyytää verkon käyttäjiltä sitovia sitoumuksia kapasiteetista sopimiseksi;

12)	’eriyttämättömällä kapasiteetilla’ vakioitua kapasiteettituotetta, joka koostuu kunkin yhteenliitäntäpisteen kummankin puolen kiinteästä otto- ja syöttökapasiteetista;

13)

’yhteenliittämissopimuksella’ vierekkäisten siirtoverkonhaltijoiden, joiden järjestelmät on liitetty yhteen tietyssä yhteenliitäntäpisteessä, tekemää sopimusta, jossa tarkennetaan yhteenliitäntäpisteessä tapahtuvaa kaasun toimitusta ja/tai ottamista koskevat ehdot ja edellytykset sekä toimintamenettelyt ja -säännöt, tavoitteena yhteen liitettyjen siirtoverkkojen tehokas yhteentoimivuus siten kuin asetuksen (EU) 2015/703 II luvussa esitetään;

14)	’kilpailevilla kapasiteeteilla’ kapasiteetteja, joita varten yhdessä verkon pisteessä käytettävissä olevaa kapasiteettia ei voida jakaa vähentämättä toisessa verkon pisteessä käytettävissä olevaa kapasiteettia joko kokonaan tai osittain;

15)

’huutokauppakalenterilla’ taulukkoa, jossa esitetään yksittäisiin huutokauppoihin liittyvät tiedot ja jonka Kaasu-ENTSO julkaisee viimeistään kunkin kalenterivuoden tammikuussa maaliskuun ja seuraavan vuoden helmikuun välisenä aikana pidettäville huutokaupoille ja jossa ilmoitetaan kaikki huutokauppoihin liittyvät merkitykselliset aikatiedot, kuten alkamispäivämäärät ja vakioidut kapasiteettituotteet, joihin niitä sovelletaan;

16)	’kaasutoimituspäivällä’ ajanjaksoa talviaikana seuraavan päivän klo 5.00:sta 5.00:aan UTC ja kesäaikana seuraavan päivän klo 4.00:sta 4.00:aan UTC;

17)	’päivänsisäisellä kapasiteetilla’ kapasiteettia, joka asetetaan tarjolle ja jaetaan kyseistä päivää varten pidettävän seuraavan vuorokauden kapasiteettia koskevan huutokaupan sulkemisen jälkeen.

18)	’ascending clock -huutokaupalla’ huutokauppaa, jossa verkonkäyttäjä tekee tarjouksen pyydetyistä määristä vahvistetuilla, taso kerrallaan ilmoitettavan hintaporrastuksen mukaisilla hinnoilla;

19)	’yhtenäisen hinnan huutokaupalla’ huutokauppaa, jossa verkonkäyttäjä tekee yhden ainoan tarjouskierroksen aikana tarjouksen hinnasta ja määrästä ja kaikki kapasiteettia saaneet verkonkäyttäjät maksavat alinta hyväksyttyä tarjousta vastaavan hinnan;

20)	’rajahinnalla’ huutokaupassa hyväksyttävää pohjahintaa;

21)	’pienellä hintaportaalla’ kullekin yhteenliitäntäpisteelle ja vakioidulle kapasiteettituotteelle määriteltyä kiinteää tai vaihtelevaa määrää, joka on pienempi kuin suuri hintaporras;

22)	’ensimmäisellä hinnanalituksella’ tapahtumaa, jossa kaikkien verkonkäyttäjien yhteenlaskettu kysyntä on pienempi kuin toisen tarjouskierroksen tai jonkin myöhemmän tarjouskierroksen lopussa tarjolle asetettu kapasiteetti;

23)	’virtuaalisella yhteenliitäntäpisteellä’ kahta tai useampaa yhteenliitäntäpistettä, jolla liitetään yhteen samat kaksi vierekkäistä otto- ja syöttöjärjestelmää yhdistelmäksi yksittäisen kapasiteettipalvelun tarjontaa varten;

24)

’f-tekijällä’ sitä osuutta 22 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta nykyarvona ilmaistusta siirtoverkonhaltijan sallitun tai tavoitetuoton arvioidusta kasvusta, joka liittyy asianomaiseen tarjontamäärään sisältyvään kapasiteetin laajennukseen ja joka katetaan 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla verkonkäyttäjien kapasiteetista sopimiseksi antamien sitovien sitoumusten nykyarvolla;

25)	’yli-ilmoituksella’ ilmoitusten jättämisen vähimmäisvaatimukset täyttävien verkonkäyttäjien oikeutta pyytää keskeytyvää kapasiteettia mihin aikaan päivästä tahansa jättämällä ilmoitus, joka kasvattaa niiden ilmoitusten kokonaismäärän niiden sovittua kapasiteettia suuremmaksi.

II LUKU

YHTEISTYÖPERIAATTEET

4 artikla

Ylläpidon koordinointi

Jos putkiston taikka siirtoverkon osan ylläpito vaikuttaa siihen, kuinka paljon siirtokapasiteettia voidaan asettaa tarjolle yhteenliitäntäpisteissä, siirtoverkonhaltijan (-haltijoiden) on tehtävä vierekkäisen siirtoverkonhaltijan (-haltijoiden) kanssa kaikilta osin yhteistyötä osapuolten ylläpitosuunnitelmien suhteen, jotta potentiaalisiin kaasuvirtoihin ja potentiaaliseen kapasiteettiin kohdistuisi yhteenliitäntäpisteessä mahdollisimman pieni vaikutus.

5 artikla

Viestinnän vakioiminen

1. Siirtoverkonhaltijoiden on koordinoitava sitä, kuinka pannaan täytäntöön vakioidut viestintämenettelyt, koordinoidut tietojärjestelmät sekä yhteensopiva sähköinen online-tiedonvaihto, kuten yhteiset tietojen vaihdon formaatit ja protokollat, sekä sovittava kyseisten tietojen käsittelyyn sovellettavista periaatteista.

2. Vakioituihin viestintämenettelyihin kuuluvat erityisesti menettelyt, jotka liittyvät verkonkäyttäjien pääsyyn siirtoverkonhaltijoiden huutokauppajärjestelmään tai vastaavaan varausjärjestelmään, sekä toimitettujen huutokauppatietojen tarkastelu. Tietojen vaihdon ajankohdan ja vaihdettavien tietojen sisällön on oltava III luvun säännösten mukaisia.

3. Siirtoverkonhaltijoiden hyväksymiin vakioituihin viestintämenettelyihin on sisällyttävä täytäntöönpanosuunnitelma ja sen soveltamisaika, joiden on oltava linjassa 37 artiklassa kuvattujen varausjärjestelmien kehittämisen kanssa. Siirtoverkonhaltijoiden on varmistettava kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus.

6 artikla

Kapasiteetin laskeminen ja maksimointi

1. Verkonkäyttäjien saataville on asetettava mahdollisimman suuri tekninen kapasiteetti ottaen huomioon järjestelmän eheys ja turvallisuus ja sen verkkotoimintojen tehokkuus.

Tarjolle asetettavan eriyttämättömän kapasiteetin maksimoimiseksi teknisen kapasiteetin optimoinnin kautta siirtoverkonhaltijoiden on toteutettava yhteenliitäntäpisteissä seuraavat toimenpiteet, asettaen etusijalle ne yhteenliitäntäpisteet, joissa on asetuksen (EY) N:o 715/2009 liitteessä I olevan 2.2.3 kohdan 1 alakohdan nojalla sopimusperusteista ylikuormitusta: siirtoverkonhaltijoiden on laadittava yhteinen menetelmä ja esitettävä siinä yksittäiset toimenpiteet, jotka asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden on toteutettava vaaditun optimoinnin saavuttamiseksi, sekä sovellettava kyseistä menetelmää:

yhteiseen menetelmään on sisällyttävä teknisiä kapasiteetteja koskeva perusteellinen analyysi, joka kattaa myös mahdolliset tekniseen kapasiteettiin liittyvät ristiriitaisuudet yhteenliitäntäpisteen eri puolten välillä, sekä eriyttämättömän kapasiteetin tarjolle asetettavan määrän maksimoimiseksi tarvittavat erityistoimet ja niiden yksityiskohtainen aikataulu – mukaan luettuina mahdolliset vaikutukset sekä kustannusten kattamiseksi ja sääntelyjärjestelmän mukauttamiseksi tarvittavat viranomaisluvat. Kyseiset erityistoimet eivät saa vaikuttaa haitallisesti tarjolle asetetun kapasiteetin määrään asianomaisten järjestelmien muissa tärkeissä kohdissa tai sellaisiin jakeluverkostoihin yhteydessä olevissa kohdissa, jotka ovat tärkeitä loppukäyttäjiä koskevan toimitusvarmuuden kannalta, kuten niissä, jotka ovat yhteydessä varastointilaitoksiin, nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemiin tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 994/2010 (7) määriteltyihin suojattuihin asiakkaisiin.

Laskentamenetelmässä ja kapasiteetin käyttöön asettamista koskevissa säännöissä, jotka siirtoverkonhaltijat ovat hyväksyneet, on otettava huomioon erityiset tilanteet, joissa järjestelmien väliset kilpailevat kapasiteetit käsittävät yhteenliitäntäpisteitä ja syöttökohtia, jotka ovat yhteydessä varastointilaitoksiin.

Tässä perusteellisessa analyysissä on otettava huomioon asetuksen (EY) N:o 715/2009 8 artiklan mukaisessa unionin laajuisessa kymmenvuotisessa verkon kehittämissuunnitelmassa, kansallisissa investointisuunnitelmissa, sovellettaviin kansallisiin lakeihin perustuvissa velvoitteissa ja mahdollisissa muissa asiaa koskevissa sopimusperusteisissa velvoitteissa tehdyt oletukset;

asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden on sovellettava teknisen kapasiteetin uudelleenlaskennassa dynaamista lähestymistapaa, tarvittaessa yhdessä asetuksen (EY) N:o 715/2009 liitteessä I olevan 2.2.2 kohdan 2 alakohdan perusteella lisäkapasiteettiin sovellettavan dynaamisen laskentatavan kanssa, ja määriteltävä tällöin yhteisesti, mikä on kullekin yhteenliitäntäpisteelle uudelleenlaskennan tarkoituksenmukainen suoritustiheys, ja otettava huomioon sen erityispiirteet;

5)	vierekkäisten siirtoverkonhaltijoiden on kuultava yhteisen menetelmän puitteissa muita siirtoverkonhaltijoita, joihin yhteenliitäntäpiste erityisesti vaikuttaa;

6)	siirtoverkonhaltijoiden on teknistä kapasiteettia uudelleen laskiessaan otettava huomioon mahdolliset tiedot, joita verkon käyttäjät toimittavat odotettavissa olevista tulevista kaasuvirroista.

Siirtoverkonhaltijoiden on arvioitava yhteisesti ainakin seuraavat parametrit ja tarvittaessa mukautettava niitä:

1)	painesitoumukset;

2)	kaikki asiaan liittyvät kysyntä- ja tarjontaskenaariot, mukaan luettuina yksityiskohtaiset tiedot ilmastoa koskevista vertailuolosuhteista ja ääriskenaarioihin liittyvistä verkkokonfiguraatioista;

3)	lämpöarvo.

2. Jos teknisen kapasiteetin optimoinnista aiheutuu kustannuksia siirtoverkonhaltijoille, erityisesti siirtoverkonhaltijoihin epätasaisesti yhteenliitäntäpisteen jommallakummalla puolella vaikuttavia kustannuksia, siirtoverkonhaltijoiden on voitava veloittaa korvaus kyseisistä tosiasiallisesti aiheutuneista kustannuksista asianomaisten sääntelyviranomaisten asetuksen (EY) N:o 715/2009 13 artiklan ja direktiivin 2009/73/EY 42 artiklan mukaisesti vahvistaman sääntelykehyksen kautta. Tällöin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 713/2009 8 artiklan 1 kohtaa.

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tarvittaessa kuultava verkonkäyttäjiä käytetystä laskentamenetelmästä ja yhteisestä toimintamallista.

4. Yhteenliitäntäpisteissä 1 kohdan mukaisen prosessin tuloksena tarjolle asetetussa eriyttämättömän kapasiteetin määrässä tapahtuneet muutokset on ilmoitettava asetuksen (EY) N:o 715/2009 liitteessä I olevan 2.2.1 kohdan 2 alakohdan mukaisesti julkaistavassa viraston raportissa.

7 artikla

Tietojen vaihto vierekkäisten siirtoverkonhaltijoiden välillä

1. Vierekkäisten siirtoverkonhaltijoiden on vaihdettava keskenään säännöllisesti tietoja asianomaisten yhteenliitäntäpisteiden osalta tehdyistä ilmoituksista, uudelleenilmoituksista, täsmäytyksistä ja vahvistuksista.

2. Vierekkäisten siirtoverkonhaltijoiden on vaihdettava tietoja omien siirtoverkkojensa ylläpidosta edesauttaakseen yhteenliitäntäpisteiden teknistä käyttöä koskevaa päätöksentekoprosessia. Siirtoverkonhaltijoiden välisen tietojen vaihdon menettelyistä on määrättävä asianomaisessa yhteenliittämissopimuksessa.

III LUKU

KIINTEÄKAPASITEETTITUOTTEIDEN JAKAMINEN

8 artikla

Jakomenetelmä

1. Kapasiteetin jakamiseen yhteenliitäntäpisteissä on käytettävä huutokauppoja, paitsi jos sovelletaan vaihtoehtoista jakomenetelmää 30 artiklan mukaisesti.

2. Kaikissa yhteenliitäntäpisteissä on sovellettava samaa huutokauppamallia. Huutokauppaprosessit on käynnistettävä kaikkien asiaan liittyvien yhteenliitäntäpisteiden osalta samanaikaisesti. Kapasiteetti on jaettava jokaisessa yksittäiseen vakioituun kapasiteettituotteeseen liittyvässä huutokauppaprosessissa riippumattomasti kaikista muista huutokauppaprosesseista lukuun ottamatta tapauksia, joissa tarjolla on kapasiteetin laajennusta tai joissa suoraan osallisina olevien siirtoverkonhaltijoiden suostumuksella ja toimivaltaisen kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksynnällä jaetaan kilpailevaa kapasiteettia. Jos tilanne vaikuttaa naapurijäsenvaltioon, sen kansallinen sääntelyviranomainen voi ilmaista kannan, joka asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava tarkasteltavaksi. Jos tarjolle asetetaan kapasiteetin laajennusta, riippumatonta kapasiteetinjakoa ei sovelleta sen tarjontamääriä koskeviin samanaikaisiin huutokauppaprosesseihin, koska ne ovat riippuvaisia toisistaan, sillä jakamisen kohteena voi olla vain yksi tarjontamäärä.

3. Vakioitujen kapasiteettituotteiden on noudatettava loogista järjestystä, jonka mukaan ensimmäiseksi asetetaan tarjolle vuosikapasiteettia koskevat tuotteet ja sen jälkeen seuraavaksi pisimmän ajan tuotteet saman ajanjakson kuluessa tapahtuvaa käyttöä varten. Tämän asetuksen 11–15 artiklassa säädetyt huutokaupat on porrastettava edellä mainitun periaatteen mukaisesti.

4. Jäljempänä 9 artiklassa annettuja vakioituja kapasiteettituotteita koskevia sääntöjä ja 11–15 artiklassa annettuja huutokauppasääntöjä sovelletaan eriyttämättömään kapasiteettiin ja eriytettyyn kapasiteettiin yhteenliitäntäpisteessä.

5. Tietyn yksittäisen huutokaupan osalta kyseeseen tulevien vakioitujen kapasiteettituotteiden saatavuudesta on ilmoitettava 11–15 artiklan ja huutokauppakalenterin mukaisesti.

6. Kussakin yhteenliitäntäpisteessä on siirrettävä olemassa olevasta teknisestä kapasiteetista sivuun vähintään 20 prosenttia ja asetettava se tarjolle 7 kohdan mukaisesti. Jos käytettävissä olevaa kapasiteettia on vähemmän kuin sivuun siirretyn teknisen kapasiteetin määrä, käytettävissä oleva kapasiteetti on siirrettävä sivuun kokonaisuudessaan. Tämä kapasiteetti on asetettava tarjolle 7 kohdan b alakohdan mukaisesti, kun taas mahdollinen muu sivuun siirretty kapasiteetti on asetettava tarjolle 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

7. Kaikki 6 kohdan nojalla sivuun siirretty kapasiteetti on asetettava tarjolle, ja tällöin on noudatettava seuraavia säännöksiä:

kussakin yhteenliitäntäpisteessä asetetaan tarjolle vähintään 10 prosenttia olemassa olevasta teknisestä kapasiteetista aikaisintaan sellaisen 11 artiklassa säädetyn, kerran vuodessa pidettävän vuosikapasiteettihuutokaupan ajankohtana, joka pidetään huutokauppakalenterin mukaisesti asianomaisen maakaasuvuoden alkua edeltävän viidennen maakaasuvuoden aikana; ja

kussakin yhteenliitäntäpisteessä asetetaan tarjolle toiset vähintään 10 prosenttia olemassa olevasta teknisestä kapasiteetista ensimmäisen kerran aikaisintaan sellaisen 12 artiklassa säädetyn neljännesvuosikapasiteettihuutokaupan ajankohtana, joka pidetään huutokauppakalenterin mukaisesti asianomaisen maakaasuvuoden alkua edeltävän maakaasuvuoden aikana.

8. Kun kyse on kapasiteetin laajennuksesta, asianomaisessa yhteenliitäntäpisteessä on siirrettävä teknisen kapasiteetin laajennuksesta sivuun vähintään 10 prosenttia ja asetettava se tarjolle aikaisintaan sellaisen 12 artiklassa säädetyn neljännesvuosikapasiteettihuutokaupan ajankohtana, joka pidetään huutokauppakalenterin mukaisesti asianomaisen maakaasuvuoden alkua edeltävän maakaasuvuoden aikana.

9. Edellä 6 ja 8 kohdassa tarkoitetun sivuun siirrettävän kapasiteetin tarkan määrän vahvistaminen edellyttää kunkin yhteenliitäntäpisteen osalta sidosryhmien kuulemista, siirtoverkonhaltijoiden välistä yhdenmukaistamista ja kansallisten sääntelyviranomaisten antamaa hyväksyntää. Kansallisten sääntelyviranomaisten on pohdittava erityisesti suurempien kapasiteettiosuuksien siirtämistä sivuun lyhyemmäksi ajaksi toimitusketjun loppupään markkinoiden sulkemisen estämiseksi.

10. Muiden kuin markkinapohjaisten menettelyjen kautta luotu kapasiteetti, jonka osalta on tehty lopullinen investointipäätös ilman etukäteissitoumuksia verkonkäyttäjiltä, on asetettava tarjolle ja jaettava saatavilla olevina vakioituina kapasiteettituotteina tässä asetuksessa säädetyllä tavalla.

9 artikla

Vakioidut kapasiteettituotteet

1. Siirtoverkonhaltijoiden on asetettava tarjolle vuotuisia, neljännesvuotuisia, kuukausittaisia, vuorokautisia ja päivänsisäisiä vakioituja kapasiteettituotteita.

2. Vakioidut vuosikapasiteettituotteet muodostuvat kapasiteetista, jota verkonkäyttäjä voi hakea tietyn määrän kaikille tietyn maakaasuvuoden (alkaa 1 päivänä lokakuuta) kaasutoimituspäiville.

3. Vakioidut neljännesvuosikapasiteettituotteet muodostuvat kapasiteetista, jota verkonkäyttäjä voi hakea tietyn määrän kaikille tietyn neljännesvuoden (alkaen 1 päivästä lokakuuta, 1 päivästä tammikuuta, 1 päivästä huhtikuuta ja 1 päivästä heinäkuuta) kaasutoimituspäiville.

4. Vakioidut kuukausikapasiteettituotteet muodostuvat kapasiteetista, jota verkonkäyttäjä voi hakea tietyn määrän kaikille tietyn kalenterikuukauden (alkaen kunkin kuukauden ensimmäisestä päivästä) kaasutoimituspäiville.

5. Vakioidut vuorokausikapasiteettituotteet muodostuvat kapasiteetista, jota verkonkäyttäjä voi hakea tietyn määrän yhdelle kaasutoimituspäivälle.

6. Vakioidut päivänsisäistä kapasiteettia koskevat tuotteet muodostuvat kapasiteetista, jota verkonkäyttäjä voi hakea tietyn määrän tietyn kaasutoimituspäivän sisällä olevasta alkamisajankohdasta saman kaasutoimituspäivän loppuun asti ulottuvalle ajalle.

10 artikla

Käytettävä kapasiteettiyksikkö

Tarjolle asetettu kapasiteetti on ilmaistava energiayksikköinä aikayksikköä kohden. Käytetään seuraavia yksikköjä: kWH/h ja kWh/d. Käytettäessä yksikkönä kWh/d oletetaan, että virtausnopeus on sama koko kaasutoimituspäivän ajan.

11 artikla

Kerran vuodessa pidettävät vuosikapasiteettihuutokaupat

1. Vuosikapasiteettihuutokaupat pidetään kerran vuodessa.

2. Kapasiteetti kutakin vakioitua vuosikapasiteettituotetta varten on huutokaupattava kerran vuodessa pidettävällä vuosikapasiteettihuutokaupalla käyttäen ascending clock -huutokaupan algoritmia 17 artiklan mukaisesti.

3. Olemassa oleva kapasiteetti asetetaan huutokauppaprosessissa tarjolle vähintään seuraaviksi viideksi maakaasuvuodeksi mutta enintään seuraaviksi 15 maakaasuvuodeksi. Jos tarjolle asetetaan kapasiteetin laajennusta, tarjontamäärät voidaan asettaa tarjolle vuosikapasiteettihuutokaupoissa enintään 15 vuodeksi operatiivisen käytön alusta lähtien.

4. Kerran vuodessa pidettävien vuosikapasiteettihuutokauppojen on vuodesta 2018 alkaen alettava kunkin vuoden heinäkuun ensimmäisenä maanantaina, jollei huutokauppakalenterissa muuta ilmoiteta.

5. Kerran vuodessa pidettävän vuosikapasiteettihuutokaupan aikana verkonkäyttäjien on vakioitujen kapasiteettituotteiden hakemiseksi voitava osallistua kunkin yhteenliitäntäpisteen osalta yhteen tai useampaan kilpailevaan huutokauppaan.

6. Kerran vuodessa pidettävän vuosikapasiteettihuutokaupan aikana tarjolle asetettavan kapasiteetin on oltava

A – B – C + D + E – F

jossa

A on siirtoverkonhaltijan tekninen kapasiteetti kultakin vakioidulta kapasiteettituotteelta;

B on kerran vuodessa pidettävillä huutokaupoilla, joissa asetetaan tarjolle kapasiteetti seuraaviksi viideksi vuodeksi, 8 artiklan 7 kohdan mukaisesti sivuun siirretty teknisen kapasiteetin (A) määrä; ja kerran vuodessa pidettävillä huutokaupoilla, jotka koskevat seuraavien viiden vuoden jälkeisen ajan kapasiteettia, 8 artiklan 7 kohdan mukaisesti sivuun siirretty teknisen kapasiteetin (A) määrä;

C on aikaisemmin myyty tekninen kapasiteetti mukautettuna kapasiteetilla, joka asetetaan uudelleen tarjolle sovellettavien ylikuormituksen hallintamenettelyjen mukaisesti;

D on mahdollinen kyseisen vuoden lisäkapasiteetti;

E on mahdollinen tarjontamäärään sisältyvä kapasiteetin laajennus kyseiselle vuodelle;

F on mahdollinen 8 artiklan 8 ja 9 kohdan mukaisesti sivuun siirretty kapasiteetin laajennuksen (E) määrä.

7. Tarjolle asetettava kapasiteetti voi olla joko eriyttämätöntä kapasiteettia tai eriytettyä kapasiteettia 19 artiklan mukaisesti. Tätä sovelletaan myös 12–15 kohdassa kuvattuihin kaikkiin muihin huutokauppoihin.

8. Siirtoverkonhaltijoiden on ilmoitettava verkonkäyttäjille kullekin vuodelle tarjolle asetettavan kiinteän kapasiteetin määrä vähintään kuukautta ennen kerran vuodessa pidettävän vuosikapasiteettihuutokaupan alkua.

9. Kunkin huutokaupan tarjouskierrokset on järjestettävä klo 8.00 ja 17.00 UTC välillä (talviaika) tai klo 7.00 ja 16.00 UTC välillä (kesäaika) kaikkina asianomaisina kaasutoimituspäivinä. Tarjouskierrokset on avattava ja suljettava saman kaasutoimituspäivän aikana, kuten 17 artiklan 2 kohdassa tarkennetaan.

10. Huutokaupan jakotulos on julkistettava niin pian kuin se on kohtuudella mahdollista ja viimeistään seuraavana työpäivänä tarjouskierroksen sulkemisen jälkeen samanaikaisesti kaikille huutokauppaan osallistuville yksittäisille verkonkäyttäjille.

Jos kyse on kapasiteetin laajennuksesta, verkonkäyttäjien kapasiteetista sopimiseksi antamat sitovat sitoumukset, mukaan lukien edellytysten täyttyminen huutokaupan toistamiselle 29 artiklan 3 kohdan nojalla, on julkistettava viimeistään seuraavana työpäivänä tarjouskierroksen sulkemisen jälkeen samanaikaisesti kaikille huutokauppaan osallistuville yksittäisille verkonkäyttäjille. Taloudellisten testien tulokset on julkistettava kahden työpäivän kuluessa tarjouskierroksen sulkemisesta samanaikaisesti kaikille huutokauppaan osallistuville yksittäisille verkonkäyttäjille.

11. Markkinoilla on julkaistava kootusti tiedot huutokaupan tuloksista.

12 artikla

Neljännesvuosikapasiteettihuutokaupat

1. Kunakin maakaasuvuonna pidetään neljä neljännesvuosikapasiteettihuutokauppaa.

2. Kapasiteetti kutakin vakioitua neljännesvuosikapasiteettituotetta varten on huutokaupattava neljännesvuosikapasiteettihuutokaupoilla käyttäen ascending clock -huutokaupan algoritmia 17 artiklan mukaisesti.

3. Seuraavan maakaasuvuoden vuosineljännesten kapasiteetti huutokaupataan samanaikaisilla huutokaupoilla kullekin vuosineljännekselle ja kunkin yhteenliitäntäpisteen osalta seuraavasti:

a)	vuosineljänneksille yksi (loka–joulukuu) – neljä (heinä–syyskuu) ensimmäisessä neljännesvuosikapasiteettihuutokaupassa;

b)	vuosineljänneksille kaksi (tammi–maaliskuu) – neljä (heinä–syyskuu) toisessa neljännesvuosikapasiteettihuutokaupassa;

c)	vuosineljänneksille kolme (huhti–kesäkuu) – neljä (heinä–syyskuu) kolmannessa neljännesvuosikapasiteettihuutokaupassa;

d)	viimeiselle vuosineljännekselle (heinä–syyskuu) neljännessä neljännesvuosikapasiteettihuutokaupassa.

Verkonkäyttäjien on voitava osallistua kaikkiin samanaikaisiin huutokauppoihin kunkin neljännesvuosihuutokaupan osalta.

4. Neljännesvuosikapasiteettihuutokauppojen on kunakin maakaasuvuonna alettava seuraavassa mainittuina päivinä, jollei huutokauppakalenterissa muuta ilmoiteta:

a)	ensimmäisen neljännesvuosikapasiteettihuutokaupan on alettava elokuun ensimmäisenä maanantaina;

b)	toisen neljännesvuosikapasiteettihuutokaupan on alettava marraskuun ensimmäisenä maanantaina;

c)	kolmannen neljännesvuosikapasiteettihuutokaupan on alettava helmikuun ensimmäisenä maanantaina;

d)	neljännen neljännesvuosikapasiteettihuutokaupan on alettava toukokuun ensimmäisenä maanantaina.

5. Neljännesvuosikapasiteettihuutokaupoissa tarjolle asetettavan kapasiteetin on oltava

A – C + D

jossa

A on siirtoverkonhaltijan tekninen kapasiteetti kultakin vakioidulta kapasiteettituotteelta;

C on aikaisemmin myyty tekninen kapasiteetti mukautettuna kapasiteetilla, joka asetetaan uudelleen tarjolle sovellettavien ylikuormituksen hallintamenettelyjen mukaisesti;

D on mahdollinen kyseisen vuosineljänneksen lisäkapasiteetti.

6. Siirtoverkonhaltijoiden on ilmoitettava verkonkäyttäjille kullekin vuosineljännekselle tarjolle asetettavan kapasiteetin määrä kaksi viikkoa ennen kyseisen neljännesvuosikapasiteettihuutokaupan alkua.

7. Kunkin huutokaupan tarjouskierrokset on järjestettävä klo 8.00 ja 17.00 UTC välillä (talviaika) tai klo 7.00 ja 16.00 UTC välillä (kesäaika) kaikkina asianomaisina kaasutoimituspäivinä. Tarjouskierrokset on avattava ja suljettava saman kaasutoimituspäivän aikana, kuten 17 artiklan 2 kohdassa tarkennetaan.

8. Huutokaupan jakotulos on julkaistava niin pian kuin se on kohtuudella mahdollista ja viimeistään seuraavana työpäivänä tarjouskierroksen sulkemisen jälkeen samanaikaisesti kaikille huutokauppaan osallistuville yksittäisille verkonkäyttäjille.

9. Markkinoilla on julkaistava kootusti tiedot huutokaupan tuloksista.

13 artikla

Kuukausikapasiteettihuutokaupat

1. Kuukausikapasiteettihuutokaupat pidetään kerran kuukaudessa.

2. Kapasiteetti kutakin vakioitua kuukausikapasiteettituotetta varten on huutokaupattava kuukausikapasiteettihuutokaupalla käyttäen ascending clock -huutokaupan algoritmia 17 artiklan mukaisesti. Joka kuukausi on huutokaupattava vakioitu kuukausikapasiteettituote seuraavaa kalenterikuukautta varten.

3. Kuukausikapasiteettihuutokaupan aikana verkonkäyttäjien on voitava hakea yhtä vakioitua kuukausikapasiteettituotetta.

4. Seuraavaa vakioitua kuukausikapasiteettituotetta varten pidettävien kuukausikapasiteettihuutokauppojen alkamispäivän on oltava aina kuukauden kolmas maanantai, jollei huutokauppakalenterissa toisin ilmoiteta.

5. Kuukausikapasiteettihuutokaupassa tarjolle asetettavan kapasiteetin on oltava kunakin kuukautena

A – C + D

jossa

A on siirtoverkonhaltijan tekninen kapasiteetti kultakin vakioidulta kapasiteettituotteelta;

C on aikaisemmin myyty tekninen kapasiteetti mukautettuna kapasiteetilla, joka asetetaan uudelleen tarjolle sovellettavien ylikuormituksen hallintamenettelyjen mukaisesti;

D on mahdollinen kyseisen kuukauden lisäkapasiteetti.

6. Siirtoverkonhaltijoiden on ilmoitettava verkonkäyttäjille seuraavassa kuukausikapasiteettihuutokaupassa tarjolle asetettavan kapasiteetin määrä viikkoa ennen huutokaupan alkua.

9. Markkinoilla on julkaistava kootusti tiedot huutokaupan tuloksista.

14 artikla

Seuraavan vuorokauden kapasiteettia koskevat huutokaupat

1. Seuraavan vuorokauden kapasiteettia koskevat huutokaupat pidetään kerran päivässä.

2. Joka päivä on huutokaupattava seuraavaa kaasutoimituspäivää varten vakioitu kapasiteettituote seuraavan vuorokauden kapasiteettia koskevalla huutokaupalla.

3. Kapasiteetti kutakin vakioitua vuorokausikapasiteettituotetta varten on huutokaupattava seuraavan vuorokauden kapasiteettia koskevalla huutokaupalla käyttäen yhtenäisen hinnan huutokaupan algoritmia 18 artiklan mukaisesti. Jokaisena päivänä on huutokaupattava vakioitu vuorokausikapasiteettituote seuraavaa kaasutoimituspäivää varten.

4. Seuraavan vuorokauden kapasiteettia koskevan huutokaupan aikana verkonkäyttäjien on voitava hakea kapasiteettia yhden vakioidun vuorokausikapasiteettituotteen osalta.

5. Tarjouskierrokset on avattava joka päivä klo 15.30 UTC (talviaika) tai klo 14.30 UTC (kesäaika).

6. Vakioitua vuorokausikapasiteettituotetta koskeva kapasiteettitarjous seuraavan vuorokauden kapasiteettia koskevaa huutokauppaa varten on käsiteltävä seuraavasti: jättäminen, takaisin vetäminen tai muuttaminen klo 15.30–16.00 UTC (talviaika) tai klo 14.30–15.00 UTC (kesäaika).

7. Seuraavan vuorokauden kapasiteettia koskevassa huutokaupassa tarjolle asetettavan kapasiteetin on oltava kunakin päivänä

A – C + D

jossa

A on siirtoverkonhaltijan tekninen kapasiteetti kultakin vakioidulta kapasiteettituotteelta;

C on aikaisemmin myyty tekninen kapasiteetti mukautettuna kapasiteetilla, joka asetetaan uudelleen tarjolle sovellettavien ylikuormituksen hallintamenettelyjen mukaisesti;

D on mahdollinen kyseisen vuorokauden lisäkapasiteetti.

8. Siirtoverkonhaltijoiden on ilmoitettava verkonkäyttäjille seuraavassa seuraavan vuorokauden kapasiteettia koskevassa huutokaupassa tarjolle asetettavan kapasiteetin määrä samaan aikaan kuin tarjouskierros avataan.

9. Huutokaupan jakotulos on julkaistava viimeistään 30 minuutin kuluttua tarjouskierroksen sulkemisesta samanaikaisesti kaikille huutokauppaan osallistuville yksittäisille verkonkäyttäjille.

10. Markkinoilla on julkaistava kootusti tiedot huutokaupan tuloksista.

15 artikla

Päivänsisäistä kapasiteettia koskevat huutokaupat

1. Jos kapasiteettia asetetaan tarjolle, päivänsisäistä kapasiteettia koskeva huutokauppa on pidettävä tunnin välein kaasutoimituspäivänä käyttäen yhtenäisen hinnan huutokaupan algoritmia 18 artiklan mukaisesti.

2. Ensimmäinen tarjouskierros on avattava välittömästi ensimmäisen tunnin kuluessa viimeisimmän seuraavan vuorokauden kapasiteettia koskevan huutokaupan tulosten julkaisemisesta (mukaan luettuna keskeytyvä kapasiteetti, jos asetettu tarjolle) 14 artiklan mukaisesti. Ensimmäinen tarjouskierros suljetaan klo 1.30 UTC (talviaika) tai klo 0.30 UTC (kesäaika) ennen kyseessä olevaa kaasutoimituspäivää. Menestyneitä tarjouksia koskevan jaon on oltava voimassa klo 5.00:sta UTC (talviaika) tai klo 4.00:sta UTC (kesäaika) alkaen kyseessä olevana kaasutoimituspäivänä.

3. Viimeinen tarjouskierros on suljettava klo 0.30 UTC (talviaika) tai klo 23.30 UTC (kesäaika) kyseessä olevana kaasutoimituspäivänä.

4. Verkonkäyttäjillä on oltava oikeus tehdä, vetää takaisin tai muuttaa tarjouksia kunkin tarjouskierroksen avaamisesta saman tarjouskierroksen sulkemiseen.

5. Asianomaisen kaasutoimituspäivän kunakin tuntina kapasiteetti, joka on tehollista kyseisenä tuntina + 4, on huutokaupattava päivänsisäisenä kapasiteettina.

6. Jokainen tarjouskierros on avattava aina kunkin tunnin alkaessa kyseessä olevana kaasutoimituspäivänä.

7. Kunkin tarjouskierroksen on kestettävä 30 minuuttia tarjouskierroksen avaamisesta.

8. Päivänsisäistä kapasiteettia koskevassa huutokaupassa tarjolle asetettavan kapasiteetin on oltava kunakin tuntina

A – C + D

jossa

A on siirtoverkonhaltijan tekninen kapasiteetti kultakin vakioidulta kapasiteettituotteelta;

C on aikaisemmin myyty tekninen kapasiteetti mukautettuna kapasiteetilla, joka asetetaan uudelleen tarjolle sovellettavien ylikuormituksen hallintamenettelyjen mukaisesti;

D on mahdollinen lisäkapasiteetti.

9. Siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava tarjolla oleva päivänsisäisen kiinteän kapasiteetin käytettävissä oleva määrä viimeisimmän seuraavan vuorokauden kapasiteettia koskevan huutokaupan sulkemisen jälkeen ja 32 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

10. Siirtoverkonhaltijoiden on taattava seuraavan vuorokauden kapasiteettia koskevassa huutokaupassa tarjouksen tekeville verkonkäyttäjille mahdollisuus, että näiden asianmukaiset mutta hylätyt tarjoukset siirretään automaattisesti seuraavaan päivänsisäistä kapasiteettia koskevaan huutokauppaan.

11. Kapasiteetti on jaettava 30 minuutin kuluessa tarjouskierroksen sulkemisesta edellyttäen, että tarjoukset on hyväksytty ja että siirtoverkonhaltija hoitaa jakoprosessin.

12. Huutokaupan tulokset on asetettava samanaikaisesti kaikkien yksittäisten verkonkäyttäjien saataville.

13. Markkinoilla on julkaistava kootusti tiedot huutokaupan tuloksista ainakin jokaisen vuorokauden lopussa.

16 artikla

Huutokauppa-algoritmit

1. Jos huutokaupan aikana asetetaan tarjolle useita vakioituja kapasiteettituotteita, asianomaista jaon algoritmia sovelletaan erikseen kuhunkin vakioituun kapasiteettituotteeseen sitä jaettaessa. Huutokauppa-algoritmia sovellettaessa on eri vakioituihin kapasiteettituotteisiin liittyviä tarjouksia tarkasteltava toisistaan riippumattomasti.

2. Kerran vuodessa pidettävissä vuosikapasiteettia koskevissa huutokaupoissa, neljännesvuosikapasiteettia koskevissa huutokaupoissa ja kuukausikapasiteettia koskevissa huutokaupoissa on sovellettava ascending clock -huutokaupan algoritmia, joka käsittää monta tarjouskierrosta siten kuin 17 artiklassa säädetään.

3. Seuraavan vuorokauden kapasiteettia koskevissa huutokaupoissa ja päivänsisäistä kapasiteettia koskevissa huutokaupoissa on sovellettava yhtenäisen hinnan huutokaupan algoritmia, joka käsittää yhden tarjouskierroksen, 18 artiklan mukaisesti

17 artikla

Ascending clock -huutokaupan algoritmi

1. Ascending clock -huutokaupoissa verkonkäyttäjien on voitava tehdä tarjouksia määrästä nousevilla hinnoilla, jotka ilmoitetaan peräkkäisillä tarjouskierroksilla, alkaen rajahinnasta P0.

2. Ensimmäisen tarjouskierroksen, johon liittyvä hinta on yhtä suuri kuin rajahinta P0, on kestettävä kolme tuntia. Sitä seuraavien tarjouskierrosten on kestettävä yksi tunti. Tarjouskierrosten välillä on oltava aikaa yksi tunti.

3. Tarjouksessa on ilmoitettava

a)	kapasiteettia hakevan verkonkäyttäjän tunnistetiedot;

b)	asianomainen yhteenliitäntäpiste ja virtauksen suunta;

c)	vakioitu kapasiteettituote, jonka osalta kapasiteettia haetaan;

d)	vakioitua kapasiteettituotetta vastaava kapasiteettimäärä, jota haetaan, kutakin hintaporrasta kohden;

e)	jos tarjolle asetetaan kapasiteetin laajennusta, kyseinen tarjontamäärä.

4. Tarjousta on pidettävä asianmukaisena, jos sen on jättänyt verkonkäyttäjä ja jos se on kaikkien tämän artiklan säännösten mukainen.

5. Verkonkäyttäjien huutokauppaan osallistumisen edellytyksenä on, että verkonkäyttäjät tekevät määrää koskevan tarjouksen ensimmäisellä tarjouskierroksella.

6. Siirtoverkonhaltijoiden on taattava verkonkäyttäjille mahdollisuus tehdä tarjous automaattisesti millä tahansa hintaportaalla.

7. Kun tarjouskierros on suljettu, asianmukaisten tarjousten muutoksia, takaisin vetämisiä tai variaatioita ei saa hyväksyä. Kaikista asianmukaisista tarjouksista tulee sitoumuksia, joiden perusteella verkonkäyttäjän on varattava kapasiteettia kullakin ilmoitetulla hinnalla pyytämänsä määrä edellyttäen, että huutokaupan selvityshinta on asianomaisella tarjouskierroksella ilmoitettu hinta.

8. Verkonkäyttäjän millä tahansa tarjouskierroksella tarjoaman määrän on oltava yhtä suuri tai pienempi kuin kyseisessä huutokaupassa tarjolle asetetun kapasiteetin määrä. Verkonkäyttäjän tiettyyn hintaan tarjoaman määrän on oltava yhtä suuri tai pienempi kuin kyseisen verkonkäyttäjän edellisellä kierroksella tarjoama määrä lukuun ottamatta tilanteita, joissa sovelletaan 16 kohtaa.

9. Tarjouksia voidaan jättää, muuttaa ja vetää takaisin vapaasti tarjouskierroksen aikana edellyttäen, että tarjoukset ovat 8 kohdan mukaisia. Asianmukaiset tarjoukset pysyvät voimassa, kunnes niitä muutetaan tai ne vedetään takaisin.

10. Kullekin yhteenliitäntäpisteelle ja kullekin vakioidulle kapasiteettituotteelle on määriteltävä suuri hintaporras ja pieni hintaporras, ja ne on julkaistava ennen kyseistä huutokauppaa. Pieni hintaporras on asetettava sellaiseksi, että korotus jollakin pienen hintaportaan kerrannaisella on yhtä suuri kuin korotus suurella hintaportaalla.

11. Suurta hintaporrasta määriteltäessä on huutokauppaprosessi pyrittävä saamaan niin lyhytaikaiseksi kuin se kohtuudella on mahdollista. Pientä hintaporrasta määriteltäessä on myymättä olevan kapasiteetin määrä pyrittävä saamaan niin pieneksi kuin kohtuudella on mahdollista tilanteessa, jossa huutokauppa suljetaan rajahintaa korkeammalla hinnalla.

12. Jos kaikkien verkonkäyttäjien yhteenlaskettu kysyntä on pienempi tai yhtä suuri kuin ensimmäisen tarjouskierroksen lopussa tarjolla olevan kapasiteetin määrä, huutokauppa on suljettava.

13. Jos kaikkien verkonkäyttäjien yhteenlaskettu kysyntä on suurempi kuin ensimmäisen tarjouskierroksen tai jonkin myöhemmän tarjouskierroksen lopussa tarjolla olevan kapasiteetin määrä, on avattava uusi tarjouskierros, jolla hinta on yhtä suuri kuin edellisellä tarjouskierroksella sovellettu hinta korotettuna suurella hintaportaalla.

14. Jos kaikkien verkonkäyttäjien yhteenlaskettu kysyntä on yhtä suuri kuin toisen tarjouskierroksen tai jonkin myöhemmän tarjouskierroksen lopussa tarjolla olevan kapasiteetin määrä, huutokauppa on suljettava.

15. Jos ilmenee ensimmäinen hinnanalitus, hintaa on alennettava ja on avattava uusi tarjouskierros. Uudella tarjouskierroksella hinnan on oltava yhtä suuri kuin ensimmäistä hinnanalitusta edeltävällä tarjouskierroksella sovellettu hinta korotettuna pienellä hintaportaalla. Tämän jälkeen on avattava uusia tarjouskierroksia, joilla hintaa korotetaan pienen hintaportaan verran, kunnes kaikkien verkonkäyttäjien yhteenlaskettu kysyntä on pienempi tai yhtä suuri kuin tarjolle asetettu kapasiteetti, ja tällöin huutokauppa on suljettava.

16. Verkonkäyttäjän kaikilla pientä hintaporrasta soveltavilla tarjouskierroksilla tarjoaman määrän on oltava yhtä suuri tai pienempi kuin määrä, jonka kyseinen verkonkäyttäjä tarjosi ensimmäistä hinnanalitusta edeltävällä tarjouskierroksella. Verkonkäyttäjän tietyllä pienellä hintaportaalla tarjoaman määrän on oltava yhtä suuri tai pienempi kuin kyseisen verkonkäyttäjän edellisellä pientä hintaporrasta soveltavalla kierroksella tarjoama määrä. Verkonkäyttäjän kaikilla pientä hintaporrasta soveltavilla tarjouskierroksilla tarjoaman määrän on oltava yhtä suuri tai suurempi kuin määrä, jonka kyseinen verkonkäyttäjä tarjosi sillä tarjouskierroksella, jolla ensimmäinen hinnanalitus tapahtui.

17. Jos kaikkien verkonkäyttäjien yhteenlaskettu kysyntä on suurempi kuin tarjolle asetetun kapasiteetin määrä sellaisella tarjouskierroksella, jolla hinta on sama kuin ensimmäiseen hinnanalitukseen johtanut hinta vähennettynä yhdellä pienellä hintaportaalla, huutokauppa on suljettava. Selvityshinnan on oltava ensimmäiseen hinnanalitukseen johtanut hinta ja hyväksyttyjen tarjousten on oltava niitä, jotka jätettiin sillä alkuperäisellä tarjouskierroksella, jolla ensimmäinen hinnanalitus tapahtui.

18. Kaikkien verkonkäyttäjien tietyssä huutokaupassa ilmaisema kysyntä on julkaistava yhdistetyssä muodossa niin pian kunkin tarjouskierroksen jälkeen kuin se on kohtuudella mahdollista.

19. Huutokaupan selvityshinnaksi on katsottava viimeiselle tarjouskierrokselle, jolla huutokauppa suljetaan, ilmoitettu hinta lukuun ottamatta tapauksia, joissa sovelletaan 17 kohtaa.

20. Kaikille verkonkäyttäjille, jotka ovat tehneet asianmukaisen määrää koskevan tarjouksen selvityshintaan, on jaettava kapasiteettia selvityshintaan heidän tarjoamansa määrän mukaisesti. Jos tarjolle asetetaan kapasiteetin laajennusta, kapasiteetin laajennuksen jakaminen riippuu taloudellisen testin tuloksista 22 artiklan mukaisesti. Menestyneiden verkonkäyttäjien on maksettava asianomaisen huutokaupan selvityshinta, joka voi olla kiinteä tai vaihteleva maksettava hinta, kuten asetuksen (EU) 2017/460 24 artiklassa säädetään, sekä kaikki muut mahdolliset maksut, joita sovelletaan ajankohtana, jona niille jaettu kapasiteetti voidaan käyttää.

21. Jokaisen huutokaupan sulkemisen jälkeen on julkaistava huutokaupan lopulliset tulokset, mukaan luettuina jaettujen kapasiteettien yhteismäärä ja selvityshinta. Menestyksekkäille verkonkäyttäjille on ilmoitettava niille jaetuista kapasiteettimääristä; käyttäjäkohtaiset tiedot ilmoitetaan ainoastaan asianomaisille. Jos jaetaan kapasiteetin laajennusta, tätä kohtaa sovelletaan ainoastaan sen tarjontamäärän huutokaupan tuloksiin, joka tarjoaa suurimman määrän sellaista kapasiteettia, jonka osalta taloudellisen testin tulos oli 22 artiklan 3 kohdan mukaisesti positiivinen.

22. Jos ascending clock -huutokauppa ei ole päättynyt ennen seuraavan, samaa ajanjaksoa koskevan kapasiteettihuutokaupan suunniteltua alkua (huutokauppakalenterin mukaan), ensiksi mainittu huutokauppa on suljettava eikä kapasiteettia jaeta lainkaan. Kapasiteetti on asetettava tarjolle seuraavassa vastaavassa huutokaupassa.

18 artikla

Yhtenäisen hinnan huutokaupan algoritmi

1. Yhtenäisen hinnan huutokaupassa on yksi ainoa tarjouskierros, jolla verkonkäyttäjä tekee tarjouksen hinnasta sekä määrästä.

2. Tietyn huutokaupan tarjouskierroksen aikana verkonkäyttäjät voivat jättää enintään 10 tarjousta. Kutakin tarjousta on käsiteltävä riippumattomasti erillään muista tarjouksista. Tarjouskierroksen sulkemisen jälkeen jäljelle jääneitä tarjouksia ei voi muuttaa eikä vetää takaisin.

3. Tarjouksessa on ilmoitettava

a)	kapasiteettia hakevan verkonkäyttäjän tunnistetiedot;

b)	asianomainen yhteenliitäntäpiste ja virtauksen suunta;

c)	vakioitu kapasiteettituote, jonka osalta kapasiteettia haetaan;

d)	vakioitua kapasiteettituotetta vastaava kapasiteettimäärä, jota haetaan; määrän on oltava yhtä suuri tai pienempi kuin kyseisessä huutokaupassa tarjolle asetetun kapasiteetin määrä;

e)	vakioitua kapasiteettituotetta vastaavan kapasiteetin vähimmäismäärä, jonka verkonkäyttäjä hyväksyy jaettavan itselleen kyseessä olevan algoritmin mukaisesti, jos verkonkäyttäjälle ei jaeta d alakohdan mukaisesti haettua määrää;

f)	tarjoushinnat, jotka eivät saa olla alhaisempia kuin asianomaiseen vakioituun kapasiteettituotteeseen sovellettava rajahinta ja jotka verkonkäyttäjä on halukas maksamaan hakemastaan kapasiteetista. Tarjouksia, joissa hinta on rajahintaa alempi, ei hyväksytä.

4. Siirtoverkonhaltijan on asetettava kaikki tiettyyn vakioituun kapasiteettituotteeseen liittyvät tarjoukset tarjoushinnan mukaiseen järjestykseen siten, että korkein hinta sijoitetaan ensimmäiseksi.

5. Kaikkien tarjouskierroksen sulkemisaikana jäljellä olevien tarjousten katsotaan sitovan niitä verkonkäyttäjiä, joille on jaettu ainakin 3 kohdan e alakohdan mukainen vähimmäismäärä pyydettyä kapasiteettia.

6. Sen jälkeen, kun tarjoukset on asetettu järjestykseen 4 kohdan mukaisesti, ja jollei 7–10 kohdasta muuta johdu, kapasiteetti on jaettava tarjouksille niiden hintaan perustuvan järjestyksen mukaan. Kaikki tarjoukset, joille kapasiteettia jaetaan, katsotaan menestyneiksi. Kapasiteetin jakamisen jälkeen vastaava määrä on vähennettävä jäljellä olevasta jakamattomasta kapasiteetista.

7. Edellä olevan 6 kohdan soveltamisen jälkeen ja jollei 9 kohdasta muuta johdu, jos verkonkäyttäjä on tehnyt tarjouksen kapasiteettimäärästä, joka on suurempi kuin jäljellä oleva jakamaton kapasiteetti (sen jälkeen, kun kapasiteettia on jaettu korkeamman hinnan tarjouksen tehneille verkonkäyttäjille), kyseiselle verkonkäyttäjälle on jaettava kapasiteettia jäljellä olevaa jakamatonta kapasiteettia vastaava määrä.

8. Edellä olevan 7 kohdan soveltamisen jälkeen ja jollei 9 kohdasta muuta johdu, jos kahdella tai useammalla tarjouksella on sama tarjoushinta ja jos kyseisissä tarjouksissa on haettu jäljellä olevaa kapasiteettia yhteensä enemmän kuin jakamatonta kapasiteettia on jäljellä, jäljellä oleva jakamaton määrä on jaettava kyseisille tarjouksille suhteessa kussakin tarjouksessa haettuun kapasiteettimäärään.

9. Jos tarjoukselle 6, 7 tai 8 kohdan mukaisesti jaettava määrä on pienempi kuin 3 kohdan e alakohdan mukainen kapasiteetin vähimmäismäärä, tarjous katsotaan hylätyksi ja suoritetaan tarkistettu jako 8 kohdan mukaisesti jäljellä olevien saman hinnan sisältävien tarjousten välillä tai kapasiteetti jaetaan seuraavaksi korkeamman hinnan tarjoukselle 6 kohdan mukaisesti.

10. Jos mille tahansa tarjoukselle 6, 7, 8 tai 9 kohdan mukaisesti jaettava jäljellä oleva määrä on nolla, jäljellä oleville tarjouksille ei jaeta enää lisää kapasiteettia. Kyseiset tarjoukset katsotaan hylätyiksi.

11. Selvityshinta on alhaisimmalla hinnalla menestyneen tarjouksen hinta, jos kysyntä ylittää tarjonnan rajahinnalla. Kaikissa muissa tapauksissa selvityshinta on sama kuin rajahinta. Menestyneiden verkonkäyttäjien on maksettava asianomaisen huutokaupan selvityshinta, joka voi olla kiinteä tai vaihteleva maksettava hinta, kuten asetuksen (EU) 2017/460 24 artiklassa säädetään, sekä kaikki muut mahdolliset maksut, joita sovelletaan ajankohtana, jona niille jaettu kapasiteetti voidaan käyttää.

IV LUKU

KAPASITEETIN YHDISTÄMINEN YHTEENLIITÄNTÄPISTEISSÄ

19 artikla

Eriyttämätöntä kapasiteettia koskevat tuotteet

Vierekkäisten siirtoverkonhaltijoiden on asetettava yhteisesti tarjolle eriyttämätöntä kapasiteettia koskevia tuotteita seuraavien periaatteiden mukaisesti:

1.	Kaikki kiinteä kapasiteetti on yhteenliitäntäpisteen molemmilla puolilla asetettava tarjolle eriyttämättömänä kapasiteettina, jos yhteenliitäntäpisteen molemmilla puolilla on käytettävissä kiinteää kapasiteettia tai kapasiteetin laajennusta.

2.	Siirtoverkonhaltijoiden on asetettava kapasiteetti tarjolle kyseessä olevaa vakioitua kapasiteettituotetta varten varausjärjestelmässä 37 artiklan mukaisesti sekä sovellettavaa III luvussa kuvattua jakomenettelyä noudattaen.

3.	Eriyttämättömästä kapasiteetista, jonka kyseessä olevat siirtoverkonhaltijat asettavat tarjolle yhteenliitäntäpisteessä, on tehtävä sopimukset yhdellä jakomenettelyllä.

4.	Verkonkäyttäjien on täytettävä sovellettavat kyseessä olevien siirtoverkonhaltijoiden siirtosopimusten ehdot ja edellytykset siitä alkaen, kun siirtokapasiteettia koskevat sopimukset tehdään.

Jos yhteenliitäntäpisteen toisella puolella on käytettävissä enemmän kiinteää kapasiteettia kuin toisella puolella, suuremmalla määrällä kiinteää kapasiteettia varustettu siirtoverkonhaltija voi asettaa kyseisen ylimäärän kiinteää kapasiteettia tarjolle verkonkäyttäjille eriytettynä tuotteena huutokauppakalenterin ja seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a)	jos yhteenliitäntäpisteen toisella puolella on eriytetty siirtosopimus, kapasiteettia voidaan asettaa tarjolle eriytettynä, kuitenkin niin, etteivät toisella puolella voimassa olevan siirtosopimuksen määrä ja kesto ylity;

b)	jos mainittuun kapasiteetin ylimäärään ei voida soveltaa 5 kohdan a alakohtaa, se voidaan asettaa tarjolle enintään vuodeksi.

6.	Kaikki 5 kohdan mukaisesti jaettu eriytetty kapasiteetti voidaan käyttää ja ilmoittaa sellaisena. Sillä voidaan myös käydä kauppaa jälkimarkkinoilla.

7.	Vierekkäisten siirtoverkonhaltijoiden on vahvistettava eriyttämätöntä kapasiteettia varten yhteinen ilmoitusmenettely, jossa verkonkäyttäjät voivat ilmoittaa eriyttämättömän kapasiteettinsa virrat yhdellä ilmoituksella.

Velvoitteita asettaa tarjolle eriyttämätöntä kapasiteettia sovelletaan myös kapasiteetin jälkimarkkinoihin siltä osin kuin niillä on merkitystä. Rajoittamatta 1 kohdan soveltamista alun perin eriyttämättömänä jaettu kapasiteetti voidaan myydä jälkimarkkinoilla uudelleen vain eriyttämättömänä kapasiteettina.

Jos samaa kahta vierekkäistä otto- ja syöttöjärjestelmää yhdistää vähintään kaksi yhteenliitäntäpistettä, asianomaisten vierekkäisten siirtoverkonhaltijoiden on asetettava yhteenliitäntäpisteissä käytettävissä olevat kapasiteetit tarjolle yhdessä virtuaalisessa yhteenliitäntäpisteessä. Jos siirtoverkonhaltijoita on enemmän kuin kaksi, koska toisessa tai kummassakin otto- ja syöttöjärjestelmässä olevaa kapasiteettia markkinoi useampi kuin yksi siirtoverkonhaltija, kaikkien kyseisten siirtoverkonhaltijoiden on oltava mukana virtuaalisessa yhteenliitäntäpisteessä siltä osin kuin se on mahdollista. Kaikissa tapauksissa virtuaalinen yhteenliitäntäpiste voidaan perustaa vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	virtuaalisessa yhteenliitäntäpisteessä olevan teknisen kapasiteetin kokonaismäärä on yhtä suuri tai suurempi kuin kaikissa virtuaaliseen yhteenliitäntäpisteeseen sisältyvissä yhteenliitäntäpisteissä olevien teknisten kapasiteettien yhteenlaskettu määrä;

b)	ne helpottavat järjestelmän taloudellista ja tehokasta käyttöä, mukaan luettuina asetuksen (EY) N:o 715/2009 16 artiklassa esitetyt säännöt niihin kuitenkaan rajoittumatta.

Vierekkäisten siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä tarvittava arviointi ja perustettava toimiva virtuaalinen yhteenliitäntäpiste viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2018.

20 artikla

Eriyttämätöntä kapasiteettia koskeviin tuotteisiin sovellettavien pääasiallisten ehtojen ja edellytysten yhdenmukaistaminen

1. Kaasu-ENTSOn on ennen 6 päivää tammikuuta 2018 laadittava sidosryhmiä kuultuaan luettelo pääasiallisista ehdoista ja edellytyksistä, joita siirtoverkonhaltijoiden siirtosopimuksissa sovelletaan eriyttämätöntä kapasiteettia koskeviin tuotteisiin. Kaasu-ENTSOn on analysoitava voimassa olevat siirtosopimukset sekä määriteltävä ja luokiteltava pääasiallisiin ehtoihin ja edellytyksiin liittyvät eroavuudet syineen ja julkaistava löydöksensä raportissa.

2. Kaasu-ENTSOn on 1 kohdassa tarkoitetun raportin perusteella sidosryhmiä kuultuaan ja kuuden kuukauden kuluessa raportin julkaisemisesta laadittava ja julkaistava pääasiallisille ehdoille ja edellytyksille malli, joka kattaa eriyttämätöntä kapasiteettia koskevien tuotteiden tarjolle asettamiseen sovellettavat sopimusehdot, joihin perusluonteiset erot kansallisen oikeuden tai juridiikan periaatteissa eivät vaikuta.

3. Ottaen asianmukaisesti huomioon kansallisten sääntelyviranomaisten lausunnot viraston on annettava lausunto pääasiallisten ehtojen ja edellytysten mallista kolmen kuukauden kuluessa. Ottaen huomioon viraston lausunto Kaasu-ENTSOn on julkaistava lopullinen malli pääasiallisista ehdoista ja edellytyksistä verkkosivustollaan kolmen kuukauden kuluessa viraston lausunnon vastaanottamisesta.

4. Siirtoverkonhaltijat voivat pääasiallisten ehtojen ja edellytysten lopullisen mallin julkaisemisen jälkeen ja edellyttäen, että kansallinen sääntelyviranomainen hyväksyy mallin, soveltaa siinä esitettyjä ehtoja ja edellytyksiä, kun eriyttämätöntä kapasiteettia koskevista tuotteista tehdään uusia sopimuksia.

21 artikla

Yhdistäminen olemassa olevien siirtosopimusten tapauksessa

1. Verkonkäyttäjien, jotka ovat tietyssä yhteenliitäntäpisteessä voimassa olevien eriytettyjen siirtosopimusten osapuolia, olisi pyrittävä pääsemään sopimukseen kapasiteetin yhdistämisestä sopimusjärjestelyin, jäljempänä ’yhdistämisjärjestely’, noudattaen tämän asetuksen 19 artiklan säännöksiä. Näiden verkonkäyttäjien ja siirtoverkonhaltijoiden on raportoitava toimivaltaisille kansallisille sääntelyviranomaisille kaikista yhdistämisjärjestelyistä olemassa olevien siirtosopimusten kaikkien sopimuspuolten kesken.

2. Voimassa olevien siirtosopimusten osapuolina olevat siirtoverkonhaltijat voivat osallistua yhdistämisjärjestelyistä käytäviin keskusteluihin milloin tahansa voimassa olevien siirtosopimusten osapuolina olevien verkonkäyttäjien pyynnöstä.

3. Siirtoverkonhaltijoiden on 1 päivästä tammikuuta 2018 alkaen tarjottava verkonkäyttäjille maksutta käyttöön kapasiteetinmuuntopalvelu, joiden hallinnassa on vastaamatonta eriytettyä kapasiteettia yhteenliitäntäpisteen yhdellä puolella. Kyseistä kapasiteetinmuuntopalvelua on sovellettava kyseisessä yhteenliitäntäpisteessä sellaisiin eriyttämättömän kiinteän kapasiteetin vuotuisiin, neljännesvuotuisiin ja kuukausittaisiin kapasiteettituotteisiin, jotka verkonkäyttäjän oli hankittava, koska vierekkäinen siirtoverkonhaltija ei asettanut tarjolle riittävästi eriytettyä kapasiteettia yhteenliitäntäpisteen toisella puolella. Tämä palvelu on tarjottava syrjimättömästi ja siten, että vältetään verkonkäyttäjiltä perittävät lisämaksut kapasiteetista, joka on jo niiden hallinnassa. Vastaamattomana eriytettynä kapasiteettina verkonkäyttäjien hallinnassa jo olevasta sovitun eriyttämättömän kapasiteetin osasta perittävät maksut on rajattava mahdolliseen huutokauppapreemioon. Kyseisen palvelun on perustuttava Kaasu-ENTSOn parhaillaan laatimaan muuntamismalliin, joka on määrä vahvistaa viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2017 sen jälkeen, kun siitä on kuultu sidosryhmiä ja virastoa. Palvelun toteutusta voidaan helpottaa 37 artiklassa tarkoitetuilla kapasiteetin varausjärjestelmillä. Tämän palvelun käytöstä on raportoitava vuosittain toimivaltaisille kansallisille sääntelyviranomaisille.

4. Jos verkonkäyttäjät sopivat yhdistämisjärjestelystä, järjestelyn osapuolten on ilmoitettava asiasta asianomaisessa yhteenliitäntäpisteessä toimiville siirtoverkonhaltijoille viipymättä ja kyseessä olevan kapasiteetin siirto on toteutettava. Kaikissa tapauksissa yhdistämisjärjestely on toteutettava siten, että noudatetaan sovellettavia voimassa olevien siirtosopimusten ehtoja ja edellytyksiä. Kun yhdistämisjärjestely on pantu täytäntöön, kyseessä olevaa kapasiteettia kohdellaan eriyttämättömänä kapasiteettina.

5. Missään tapauksessa voimassa olevien sopimusten muutoksen nojalla yhdistettyä kapasiteettia koskevien yhdistämisjärjestelyjen kesto ei saa olla pidempi kuin alkuperäisten siirtosopimusten kesto.

6. Kaikki kapasiteetti on yhdistettävä niin varhain kuin se on mahdollista. Voimassa olevia eriytettyä kapasiteettia koskevia siirtosopimuksia ei voida uusia kertaalleen tai toistuvasti eikä jatkaa niiden viimeisen voimassaolopäivän jälkeen. Kyseisestä kapasiteetista tulee käytettävissä olevaa kapasiteettia siirtosopimusten viimeisestä voimassaolopäivästä alkaen.

V LUKU

KAPASITEETIN LAAJENNUSMENETTELY

22 artikla

Taloudellinen testi

1. Kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksen mukaisesti joko siirtoverkonhaltijan (-haltijoiden) tai kansallisen sääntelyviranomaisen on suoritettava tässä artiklassa esitetty taloudellinen testi kustakin kapasiteetin laajennushankkeen tarjontamäärästä sen jälkeen, kun asianomaiset siirtoverkonhaltijat ovat saaneet verkonkäyttäjiltä sitovat sitoumukset kapasiteetista sopimiseksi, seuraavia parametreja käyttäen:

verkonkäyttäjien kapasiteetista sopimiseksi antamien sitovien sitoumusten nykyarvo, joka lasketaan seuraavien parametrien diskontattuna summana:

i)	kyseessä olevien arvioitujen viitehintojen, mahdollisen huutokauppapreemion ja mahdollisen pakollisen vähimmäispreemion summa kerrottuna sovitun kapasiteettilaajennuksen määrällä;

ii)	mahdollisen huutokauppapreemion ja mahdollisen pakollisen vähimmäispreemion summa kerrottuna käytettävissä olevan kapasiteetin määrällä, josta sovittiin yhdessä kapasiteetin laajennuksen kanssa;

b)	nykyarvona ilmaistu siirtoverkonhaltijan sallitun tai tavoitetuoton arvioitu kasvu, joka liittyy asianomaiseen tarjontamäärään sisältyvään kapasiteetin laajennukseen, jonka toimivaltainen kansallinen sääntelyviranomainen on hyväksynyt 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

f-tekijä.

2. Taloudellisen testin tulos on

a)	positiivinen, jos 1 kohdan a alakohdassa esitetyn parametrin arvo on vähintään yhtä suuri kuin f-tekijäksi määritetty osuus 1 kohdan b alakohdassa esitetystä parametrista;

b)	negatiivinen, jos 1 kohdan a alakohdassa esitetyn parametrin arvo on pienempi kuin f-tekijäksi määritetty osuus 1 kohdan b alakohdassa esitetystä parametrista.

3. Kapasiteetin laajennushanke on aloitettava, jos taloudellisen testin tulos on positiivinen yhteenliitäntäpisteen molemmilla puolilla vähintään yhdelle tarjontamäärälle, joka sisältää kapasiteetin laajennuksen. Jos taloudellisen testin tulos on positiivinen useammalle kuin yhdelle tarjontamäärälle, kapasiteetin laajennushanke on otettava käyttöön sillä tarjontamäärällä, joka sisältää eniten sellaista kapasiteettia, jonka osalta tulos oli positiivinen. Jos tulos ei ole positiivinen yhdellekään tarjontamäärälle, kyseinen kapasiteetin laajennusmenettely on lopetettava.

23 artikla

F-tekijä.

1. Soveltaessaan 22 artiklassa tarkoitettua taloudellista testiä kansallisen sääntelyviranomaisen on määritettävä f-tekijän taso kulloisellekin tarjontamäärälle ottaen huomioon seuraavat tekijät:

a)	8 artiklan 8 ja 9 kohdan mukaisesti sivuun siirretty teknisen kapasiteetin määrä;

b)	kapasiteetin laajennushankkeen positiiviset ulkoisvaikutukset markkinoilla tai siirtoverkossa tai molemmissa;

c)	verkonkäyttäjien kapasiteetista sopimiseksi antamien sitovien sitoumusten kesto verrattuna käyttöomaisuuden taloudelliseen käyttöikään;

d)	se, missä määrin kapasiteetin laajennushankkeen käsittämän kapasiteetin kysynnän voidaan odottaa jatkuvan taloudellisessa testissä käytetyn aikahorisontin jälkeen.

2. Jos taloudellisen testin tulos positiivinen, kapasiteetin laajennukseen liittyvät investointikustannukset on otettava huomioon korottamalla sallittua tai tavoitetuottoa sovellettavien kansallisten sääntöjen mukaisesti.

24 artikla

Yhdistäminen yhdeksi taloudelliseksi testiksi

1. Jotta voidaan helpottaa eriyttämätöntä kapasiteettia koskevien tuotteiden asettamista tarjolle, asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden yksittäiset taloudellisen testin parametrit tietylle tarjontamäärälle on yhdistettävä yhdeksi taloudelliseksi testiksi.

2. Yhdistetyn taloudellisen testin on sisällettävä seuraavat parametrit:

a)	verkonkäyttäjien eriyttämättömästä kapasiteetista sopimiseksi antamien sitovien sitoumusten nykyarvo, joka on asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen arvojen summa;

b)	asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden sallitun tai tavoitetuoton kasvu, jonka arvioidaan aiheutuvan vastaavaan tarjontamäärään sisältyvästä kapasiteetin laajennuksesta, ilmaistuna yksittäisten nykyarvojen summana;

c)	f-tekijä, joka määrittää sen osuuden b alakohdassa esitetystä parametrista, joka on tarpeen kattaa a alakohdassa esitetyllä parametrilla ja jonka puitteissa kaikki asianomaiset siirtoverkonhaltijat voivat yksittäin kattaa etukäteen määritellyt osuutensa.

3. Yhdistetystä taloudellisesta testistä saatava tulos on positiivinen, jos kaikki testin muodostavat taloudelliset testit antavat positiivisen tuloksen 22 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti ottaen huomioon mahdollinen tulojen uudelleenjako 4 ja 5 kohdan mukaisesti. Muussa tapauksessa taloudellisen testin tulos on negatiivinen.

4. Jos tulojen uudelleenjako voi alentaa kapasiteetista sopimiseksi annettavien sitovien sitoumusten tasoa, joka verkonkäyttäjiltä vaaditaan positiivisen tuloksen saamiseksi yhdistetyssä taloudellisessa testissä, siirtoverkonhaltijat voivat ehdottaa kapasiteetin laajennuksesta saatavien tulojen uudelleenjakoa varten mekanismeja, joille tarvitaan koordinoidut hyväksynnät toimivaltaisilta kansallisilta sääntelyviranomaisilta.

5. Tulojen uudelleenjako voidaan suorittaa seuraavasti:

a)	yhdistämällä yksittäiset taloudellisen testin parametrit yhdeksi taloudelliseksi testiksi;

jos yhdistetyn taloudellisen testin tulos on negatiivinen samalla kun verkonkäyttäjien kapasiteetista sopimiseksi antamien sitovien sitoumusten taso ylittää vähimmäistason, joka vaaditaan ainakin yhden asianomaisen siirtoverkonhaltijan sallitun tai tavoitetuoton kasvun yksittäisen nykyarvon kattamiseksi.

25 artikla

Taloudelliseen testiin liittyvät julkaisuvaatimukset

1. Siirtoverkonhaltijan (-haltijoiden) on yksittäisen kapasiteetin laajennushankkeen osalta toimitettava toimivaltais(t)en kansallis(t)en viranomais(t)en hyväksyttäviksi seuraavat tiedot kustakin tarjontamäärästä:

kapasiteetin laajennuksen alkuperäisen tarjolle asettamisen aikahorisontille arvioidut viitehinnat, joita käytetään erillisen taloudellisen testin tapauksessa 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja yhdistetyn taloudellisen testin tapauksessa 24 artiklan 2 kohdan a alakohdassa esitetyn parametrin laskennassa;

b)	parametrit, jotka esitetään erillisen taloudellisen testin tapauksessa 22 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa ja yhdistetyn taloudellisen testin tapauksessa 24 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa;

tapauksen mukaan asetuksen (EU) 2017/460 33 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu pakollisen vähimmäispreemion vaihteluväli, jota asetuksen (EU) 2017/460 33 artiklan 3 kohdassa määritellyllä tavalla sovelletaan kuhunkin tarjontamäärään ja yhteenliitäntäpisteeseen ensimmäisessä huutokaupassa ja mahdollisesti myöhemmissä huutokaupoissa, joissa asetetaan tarjolle kapasiteetin laajennusta.

2. Toimivaltais(t)en kansallis(t)en sääntelyviranomais(t)en hyväksyttyä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot asianomaisen siirtoverkonhaltijan (-haltijoiden) on julkaistava ne 28 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

26 artikla

Markkinakysynnän arviointi

1. Siirtoverkonhaltijoiden on välittömästi kerran vuodessa pidettävän vuosikapasiteettihuutokaupan alkamisen jälkeen ainakin kunakin parittomana vuonna osallistuttava yhteistyössä kapasiteetin laajennuksen markkinakysynnän arvioimiseen ja teknisten selvitysten tekemiseen kapasiteetin laajennushankkeista yhteisten yhteenliitäntäpisteidensä osalta. Ensimmäinen kysynnän arviointi suoritetaan vuonna 2017 tämän asetuksen voimaantulosta alkaen.

2. Asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden on viimeistään 8 viikon kuluttua kerran vuodessa pidettävän vuosikapasiteettihuutokaupan alkamisesta ainakin kunakin parittomana vuonna kummallakin puolella otto- ja syöttöjärjestelmän rajaa laadittava yhteiset markkinakysynnän arviointiraportit, joista kukin kattaa kaikki yhteenliitäntäpisteet ainakin yhden syöttö- ja ottojärjestelmän rajalla. Markkinakysynnän arviointiraportissa on arvioitava tulevaa kapasiteetin laajennuksen kysyntää kaikkien verkonkäyttäjien keskuudessa 8 kohdan mukaisesti ja mainittava kapasiteetin laajennushankkeen käynnistymisestä.

3. Markkinakysynnän arviointiraportti on julkaistava yhdellä tai useammalla jäsenvaltion virallisella kielellä ja mahdollisuuksien mukaan englanniksi asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden verkkosivustoilla viimeistään 16 viikon kuluttua kerran vuodessa pidettävän vuosikapasiteettihuutokaupan alkamisesta ainakin kunakin parittomana vuonna.

4. Kaasu-ENTSOn on koordinoitava ja tuettava markkinakysynnän arviointiraporttien laatimista muun muassa antamalla käyttöön vakiomalli ja julkaisemalla raportit Kaasu-ENTSOn verkkosivustolla.

5. Jos verkkokäyttäjät ilmaisevat kysyntää kapasiteetin laajennukselle 8 viikon kuluessa kerran vuodessa pidettävän vuosikapasiteettihuutokaupan alkamisesta parillisina vuosina, asianomaiset siirtoverkonhaltijat voivat sopia markkinakysynnän arvioinnin tekemisestä myös parillisena vuonna edellyttäen, että

a)	26–30 artiklassa esitetty prosessi voidaan saattaa päätökseen ennen 1 kohdassa tarkoitetun seuraavan kysynnänarviointikierroksen alkamista ja

b)	huutokauppakalenteria noudatetaan.

6. Siirtoverkonhaltijoiden on otettava ei-sitovat kysynnänilmaukset, jotka tehdään 8 viikon kuluessa kerran vuodessa pidettävän vuosikapasiteettihuutokaupan alkamisesta, tarkasteltaviksi meneillään olevassa markkinakysynnän arvioinnissa.

7. Siirtoverkonhaltijat voivat ottaa 6 kohdassa asetetun määräajan jälkeen tehdyt ei-sitovat kysynnänilmaukset tarkasteltaviksi meneillään olevassa markkinakysynnän arvioinnissa tai seuraavassa markkinakysynnän arvioinnissa.

8. Edellä 6 ja 7 kohdassa tarkoitetuissa ei-sitovissa kysynnänilmauksissa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)	ne vähintään kaksi vierekkäistä otto- ja syöttöjärjestelmää, joiden välillä kapasiteetin laajennukselle ilmaistaan kysyntää – yhteenliitäntäpisteen toisella tai kummallakin puolella – ja pyydetty suunta;

b)	maakaasuvuodet, joiden osalta kapasiteetin laajennukselle ilmaistaan kysyntää;

c)	kysynnän kohteena oleva kapasiteetin määrä kyseisten otto- ja syöttöjärjestelmien välillä;

d)	tiedot muille siirtoverkonhaltijoille tehdyistä tai tehtävistä ei-sitovista kysynnänilmauksista, jos ne kytkeytyvät toisiinsa esimerkiksi tapauksissa, joissa kysyntä kohdistuu kapasiteetteihin useissa toisiinsa liittyvissä yhteenliitäntäpisteissä.

9. Verkonkäyttäjien on ilmoitettava, sovelletaanko niiden kysyntään ehtoja liittyen 8 kohdan a–d alakohtaan.

10. Siirtoverkonhaltijoiden on vastattava ei-sitoviin kysynnänilmauksiin 16 viikon kuluessa kerran vuodessa pidettävien vuosikapasiteettihuutokauppojen alkamisesta tai 8 viikon kuluessa 7 kohdan mukaisten kysynnänilmauksien vastaanottamisesta. Vastauksessa on ilmoitettava ainakin

a)	voiko siirtoverkonhaltija ottaa ilmaistun kysynnän tarkasteltavaksi meneillään olevassa prosessissa; tai

b)	jos on kyse 7 kohdassa tarkoitetuista kysynnänilmauksista, ovatko ne riittäviä, jotta voidaan harkita kapasiteetin laajennusmenettelyn käynnistämistä 5 kohdan mukaisesti; tai

c)	missä markkinakysyntää koskevassa arviointiraportissa kyseinen ilmaistu kysyntä arvioidaan 3 kohdan mukaisesti, jos sitä ei voida tarkastella a tai b alakohdan mukaisesti, mikä on perusteltava.

11. Siirtoverkonhaltija voi periä maksuja toimista, jotka aiheutuvat ei-sitovien kysynnänilmauksien tekemisestä. Kyseisten maksujen on heijastettava kysynnänilmauksien tekemiseen liittyviä hallinnollisia kustannuksia, ja toimivaltaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on hyväksyttävä ne ja siirtoverkonhaltijan on julkaistava ne verkkosivustollaan. Kyseiset maksut on korvattava asianomaiselle verkonkäyttäjälle, jos taloudellinen testi on positiivinen vähintään yhden sellaisen tarjontamäärän osalta, johon sisältyy kapasiteetin laajennusta vastaavassa yhteenliitäntäpisteessä.

12. Markkinakysynnän arviointiraportissa on otettava huomioon kaikki seuraavat perusteet:

onko unionin laajuisessa kymmenvuotisessa verkonkehittämissuunnitelmassa yksilöity fyysisen kapasiteetin vajaus, jonka vuoksi toimitukset eivät tietyllä alueella riitä huippukysynnän kattamiseksi todennäköisessä skenaariossa tai joka voitaisiin korjata asettamalla tarjolle kapasiteetin laajennusta yhteenliitäntäpisteessä; onko kansallisessa verkon kehittämissuunnitelmassa yksilöity konkreettinen ja kestävä fyysistä siirtoa koskeva vaatimus;

eikö kerran vuodessa pidettävässä vuosikapasiteettihuutokaupassa ole saatavilla kaksi vierekkäistä otto- ja syöttöjärjestelmää yhteenkytkevää vakioitua vuosikapasiteettituotetta sinä vuonna, jona kapasiteetin laajennusta voidaan tarjota ensimmäistä kertaa, ja kolmena sitä seuraavana vuonna, koska kaikesta kapasiteetista on tehty sopimukset;

c)	ovatko verkonkäyttäjät tehneet ei-sitovia kysynnänilmauksia, joissa pyydetään kapasiteetin laajennusta jatkuvasti useiden vuosien ajan, ja kaikki muut taloudellisesti tehokkaat keinot maksimoida olemassa olevan kapasiteetin saatavuus on käytetty.

13. Markkinakysynnän arviointiraporttiin on sisällytettävä vähintään seuraavat:

a)	päätelmä siitä, onko käynnistettävä kapasiteetin laajennushanke;

b)	kootut tiedot ei-sitovista kysynnänilmauksista, jotka on saatu 8 viikon kuluessa kerran vuodessa pidettävän vuosikapasiteettihuutokaupan alkamisesta vastaavan markkinakysynnän arviointiraportin julkaisuvuonna;

c)	kootut tiedot ei-sitovista kysynnänilmauksista, jotka on tehty 6 kohdassa tarkoitetun määräajan jälkeen edellisen kapasiteetin laajennusmenettelyn aikana, jos kyseisiä kysynnänilmauksia ei otettu tarkasteltaviksi edellisessä markkinakysynnän arvioinnissa;

d)	kootut tiedot 7 kohdan mukaisesti tehdyistä ei-sitovista kysynnänilmauksista, jos siirtoverkonhaltija on päättänyt ottaa ne tarkasteltaviksi meneillään olevassa markkinakysynnän arvioinnissa;

e)	arvio odotetusta kapasiteetin laajennuksen kysynnän määrästä, suunnasta ja kestosta yhteenliitäntäpisteissä, jotka ovat yhteydessä kuhunkin vierekkäiseen otto- ja syöttöjärjestelmään tai yhdysputkiin;

f)	päätelmä siitä, tehdäänkö kapasiteetin laajennushankkeista teknisiä selvityksiä ja mitkä yhteenliitäntäpisteet sisältyvät selvityksiin ja millä ennakoidulla kysyntätasolla;

g)	alustavat aikataulut kapasiteetin laajennushankkeelle, teknisille selvityksille ja 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulle kuulemiselle;

h)	päätelmä siitä, mitkä ovat mahdolliset 10 kohdan mukaisesti perittävät maksut;

i)	9 kohdan mukaisten ehdollisten kysynnänilmausten lajit ja yhteenlaskettu volyymi, jos se on tiedossa;

j)	se, miten siirtoverkonhaltijat aikovat soveltaa 11 artiklan 3 kohtaa liittyen niiden vuosien määrän rajoittamiseen, jotka asetetaan tarjolle kerran vuodessa pidettävissä vuosikapasiteettihuutokaupoissa kapasiteetin laajennusmenettelyn aikana.

14. Siirtoverkonhaltijoiden ja toimivaltaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on julkaistava kulloisetkin yhteyspisteet käynnistetyille kapasiteetin laajennushankkeille markkinakysynnän arviointiraportin julkaisemisen yhteydessä ja päivitettävä kyseiset tiedot säännöllisesti hankkeen keston ajan.

27 artikla

Suunnitteluvaihe

1. Suunnitteluvaihe alkaa seuraavana päivänä markkinakysynnän arviointiraportin julkaisemisesta, jos markkinakysynnän arviointiraportissa todetaan kapasiteetin laajennushankkeille olevan kysyntää.

2. Asianomaisessa yhteenliitäntäpisteessä toimivien siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä teknisiä selvityksiä kapasiteetin laajennushankkeista, jotta kapasiteetin laajennushanke ja yhteensovitetut tarjontamäärät voidaan suunnitella teknisen toteutuskelpoisuuden ja markkinakysynnän arviointiraporttien perusteella.

3. Asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden on 12 viikon kuluessa suunnitteluvaiheen alkamisesta järjestettävä hanke-ehdotuksen luonnoksesta yhdellä tai useammalla jäsenvaltion virallisella kielellä ja mahdollisuuksien mukaan englanniksi yhteinen julkinen kuuleminen, joka kestää vähintään kuukauden ja enintään kaksi kuukautta. Kyseisten siirtoverkonhaltijoiden on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet koordinoinnin varmistamiseksi rajojen yli.

Kuulemisen on katettava ainakin seuraavat seikat:

a)	kuvaus kapasiteetin laajennushankkeesta, mukaan lukien kustannusarvio;

b)	eriyttämätöntä kapasiteettia koskevien tuotteiden tarjontamäärät yhteenliitäntäpisteessä;

c)	saatujen ehdollisten kysynnänilmausten perusteella tarvittaessa siirtoverkonhaltijoiden ehdottama vaihtoehtoinen kapasiteetinjakomekanismi perusteluineen;

d)	alustava aikataulu kapasiteetin laajennushankkeelle;

yleiset säännöt ja ehdot, jotka verkonkäyttäjien on hyväksyttävä osallistuakseen kapasiteetin jakoon kapasiteetin laajennusmenettelyn sitovassa kapasiteetinjakovaiheessa, mukaan lukien mahdolliset verkonkäyttäjiltä vaadittavat vakuudet sekä se, miten sopimusta sovelletaan mahdollisiin viiveisiin kapasiteetin tarjoamisessa tai hankkeen keskeytymisen tapauksessa;

f)	jos kapasiteetin laajennushankkeessa noudatetaan kiinteän hinnan mallia, asetuksen (EU) 2017/460 24 artiklan b alakohdassa kuvatut muuttujat IND ja RP;

g)	käyttäjien sitoutumisen aste ilmaistuna arviona 23 artiklan mukaisesti sovellettavasta f-tekijästä, jota asianomaiset kansalliset sääntelyviranomaiset ehdottavat siirtoverkonhaltijoiden kuulemisen jälkeen ja jonka ne sen jälkeen hyväksyvät;

h)	mahdolliset 26 artiklan 7 kohdan mukaisesti saadut kysynnänilmaukset;

i)	se, johtaako kapasiteetin laajennus todennäköisesti kestävään ja merkittävään laskuun sellaisen muun kaasuinfrastruktuurin käytössä, jonka osalta ei ole tehty poistoja, samoissa ja vierekkäisissä otto- ja syöttöjärjestelmissä tai saman kaasunsiirtoreitin varrella.

4. Yhteensovitettujen tarjontamäärien suunnittelussa siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa ja huolehdittava koordinoinnista rajojen yli, jotta kapasiteetin laajennusta voidaan asettaa tarjolle eriyttämättöminä tuotteina. Hanke-ehdotuksessa ja yhteensovitettujen tarjontamäärien suunnittelussa on otettava huomioon 3 kohdassa säädetyn kuulemisen tulokset.

28 artikla

Hyväksyminen ja julkaiseminen

1. Kun kapasiteetin laajennushankkeesta on järjestetty kuuleminen ja sen suunnitteluvaihe on saatu päätökseen 27 artiklan mukaisesti, asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden on toimitettava kapasiteetin laajennushanketta koskeva hanke-ehdotus toimivaltaisille kansallisille sääntelyviranomaisille hyväksyttäväksi koordinoidusti. Asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden on myös julkaistava hanke-ehdotus yhdellä tai useammalla jäsenvaltion virallisella kielellä ja mahdollisuuksien mukaan englanniksi, ja siinä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)	kaikki tarjontamäärät ottaen huomioon kapasiteetin laajennukseen kohdistuva koko ennakoitu kysyntä asianomaisissa yhteenliitäntäpisteissä 27 artiklan 3 kohdassa ja 26 artiklassa säädettyjen menettelyjen tulosten perusteella;

yleiset säännöt ja ehdot, jotka verkon käyttäjien on hyväksyttävä osallistuakseen kapasiteetin jakoon kapasiteetin laajennusmenettelyn sitovassa kapasiteetinjakovaiheessa, mukaan lukien mahdolliset verkonkäyttäjiltä saatavat vakuudet sekä se, miten sopimusta sovelletaan mahdollisiin viiveisiin kapasiteetin tarjoamisessa tai hankkeen keskeytymisen tapauksessa;

c)	kapasiteetin laajennushankkeen aikataulu, mukaan lukien mahdolliset 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kuulemisen jälkeen tehdyt muutokset, sekä toimenpiteet viiveiden välttämiseksi ja viiveiden vaikutuksen minimoimiseksi;

d)	22 artiklan 1 kohdassa määritellyt parametrit;

e)	voidaanko 30 artiklan mukaisesti joutua pidentämään poikkeuksellisesti aikahorisonttia kapasiteetista sopimiseksi enintään viiden vuoden lisäjaksolla kapasiteetinjaon 15 vuoden enimmäisajan kuluttua operatiivisen käytön alkamisesta;

f)	tarvittaessa ehdotettu vaihtoehtoinen kapasiteetinjakomekanismi perusteluineen 30 artiklan 2 kohdan mukaisesti sekä ehdot, jotka siirtoverkonhaltija on hyväksynyt sitovalle vaiheelle 30 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

g)	jos kapasiteetin laajennushankkeessa noudatetaan kiinteän hinnan mallia, asetuksen (EU) 2017/460 24 artiklan b alakohdassa kuvatut muuttujat.

2. Toimivaltaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun viimeinen asianomaisista sääntelyviranomaisista on vastaanottanut täydellisen hanke-ehdotuksen, julkaistava 1 kohdassa määritellystä hanke-ehdotuksesta tehdyt koordinoidut päätökset yhdellä tai useammalla jäsenvaltion virallisella kielellä ja mahdollisuuksien mukaan englanniksi. Päätökset on julkaistava perusteluineen. Kuuden kuukauden jakson alkamisajankohdan määrittämiseksi kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava toisilleen hanke-ehdotuksen vastaanottamisesta ja siitä, onko se täydellinen.

Kansallisen sääntelyviranomaisen päätöstä valmistellessaan kunkin kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava tarkasteltavaksi näkemykset muilta asianomaisilta kansallisilta sääntelyviranomaisilta, joita asia koskee. Kansallisten sääntelyviranomaisten on kaikissa tapauksissa otettava huomioon mahdolliset kilpailuun tai kaasun sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan kohdistuvat haitalliset vaikutukset, joita kyseessä oleviin kapasiteetin laajennushankkeisiin voi liittyä.

Jos toimivaltainen kansallinen sääntelyviranomainen vastustaa jätettyä hanke-ehdotusta, sen on ilmoitettava tästä muille asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille mahdollisimman pian. Tällöin kaikkien asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on toteuttava kaikki kohtuulliset toimenpiteet tehdäkseen yhteistyötä ja päästäkseen yhteiseen sopimukseen.

Jos toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset eivät pääse yhteisymmärrykseen ehdotetusta vaihtoehtoisesta kapasiteetinjakomekanismista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kuuden kuukauden ajanjakson kuluessa, virasto tekee päätöksen toteutettavasta vaihtoehtoisesta kapasiteetinjakomekanismista noudattaen asetuksen (EY) N:o 713/2009 8 artiklan 1 kohdan mukaista menettelyä.

3. Siirtoverkonhaltijoiden on 2 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisten kansallisten sääntelyviranomaisten päätösten julkaisemisen yhteydessä ja viimeistään kaksi kuukautta ennen kuin kapasiteetin laajennusta asetetaan tarjolle kerran vuodessa pidettävässä vuosikapasiteettihuutokaupassa yhdessä julkaistava yhdellä tai useammalla jäsenvaltion virallisella kielellä ja mahdollisuuksien mukaan englanniksi ilmoitus, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a)	1 kohdassa määritellyt kansallisten sääntelyviranomaisten hyväksymät tiedot;

b)	tarjolle asetettavaan kapasiteettiin liittyvien sopimusten malli.

29 artikla

Kapasiteetin laajennuksen huutokauppaaminen

1. Edellyttäen, että 27 artiklassa säädetyt toimenpiteet on saatettu päätökseen, asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden on asetettava kapasiteetin laajennus tarjolle yhdessä vastaavan saatavilla olevan kapasiteetin kanssa kerran vuodessa pidettävässä vuosikapasiteettihuutokaupassa vakioituina eriyttämättöminä tuotteina oletusarvoisesti ascending clock -huutokaupoissa 17 artiklan mukaisesti sekä 8 artiklan 8 ja 9 kohdan ja 19 artiklan mukaisesti.

2. Kutakin tarjontamäärää koskevat huutokaupat on toteutettava rinnakkain ja toisistaan riippumatta 17 artiklan mukaisesti, jollei 8 artiklan 2 kohdasta muuta johdu. Ainostaan yhteensovitettuja tarjontamääriä voidaan huutokaupata.

3. Jotta voidaan minimoida mahdolliset huutokauppapreemiot ja saada taloudellisesta testistä positiivinen tulos suurimmalle mahdolliselle tarjontamäärälle, uusi huutokauppa voidaan käynnistää kerran ja ainoastaan, jos

a)	siirtoverkonhaltijat olivat asettaneet vähintään kaksi tarjontamäärää ennen 2 kohdassa tarkoitettujen huutokauppojen alkamista; ja

b)	ainakin yksi tarjousmäärä hylättiin ja sai taloudellisessa testissä negatiivisen tuloksen; ja

c)	pienimpään hylättyyn tarjontamäärään verrattuna seuraavaksi pienin tarjontamäärä sai taloudellisessa testissä positiivisen tuloksen ja myytiin huutokauppapreemiolla vähintään yhden vakioidun vuosikapasiteettituotteen osalta.

Jos nämä ehdot täyttyvät, uusi huutokauppa voidaan käynnistää b alakohdassa tarkoitetulle pienimmälle hylätylle tarjontamäärälle.

4. Jos uusi huutokauppa ei johda positiiviseen tulokseen taloudellisessa testissä, sovelletaan c alakohdassa tarkoitetun alkuperäisen huutokaupan jakotuloksia 17 artiklan 20 ja 21 kohdan mukaisesti.

30 artikla

Vaihtoehtoisten kapasiteetinjakomekanismien periaatteet

1. Vaihtoehtoinen kapasiteetinjakomekanismi kattaa enintään 15 vuotta operatiivisen käytön alusta. Jos taloudellista testiä ei voitu läpäistä 15 vuoden varausten perusteella, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat poikkeuksellisesti pidentää aikahorisonttia enintään viidellä lisävuodella.

2. Vaihtoehtoista kapasiteetinjakomekanismia voidaan käyttää kansallisten sääntelyviranomaisten suostumuksella, jos 26 artiklan mukaisen markkinakysynnän arvioinnin tai 27 artiklan 3 kohdassa määritellyn kuulemisen pohjalta on perusteltua päätellä, ettei ascending clock -huutokauppa sovellu käytettäväksi ja että kapasiteetin laajennushanke täyttää kummankin seuraavista ehdoista:

a)	se käsittää useamman kuin kaksi otto- ja syöttöjärjestelmää ja tarjouksia pyydetään useissa yhteenliitäntäpisteissä kapasiteetinjakomenettelyn aikana;

b)	pyydettyihin tarjouksiin kuuluu yli yhden vuoden kestoisia tarjouksia.

3. Vaihtoehtoisessa kapasiteetinjakomekanismissa verkonkäyttäjät voivat tehdä sitovia ehdollisia tarjouksia kapasiteetista sopimiseksi, jolloin sovelletaan yhtä tai useampaa seuraavista ehdoista, jotka siirtoverkonhaltija määrittää hyväksytyssä 28 artiklan 1 kohdan mukaisessa hanke-ehdotuksessa:

a)	sitoumuksiin kytkeytyy tai sitoumukset sulkevat pois sitoumuksia muissa yhteenliitäntäpisteissä;

b)	sitoumukset koskevat useita erilaisia vakioituja vuosikapasiteettituotteita yhteenliitäntäpisteessä;

c)	sitoumusten ehtona on tietynsuuruisen tai vähimmäismääräisen kapasiteetin jakaminen.

4. Vaihtoehtoiselle kapasiteetinjakomekanismille tarvitaan asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten hyväksynnät 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Mekanismin on oltava avoin ja syrjimätön, mutta siinä voidaan sallia varauksen keston tai suuremmasta kapasiteettimäärästä tehtyjen tarjousten asettaminen etusijalle yksittäisen vakioidun vuosikapasiteettituotteen osalta.

5. Jos joko varauksen kesto tai suuremmasta kapasiteettimäärästä tehdyt tarjoukset asetetaan etusijalle, kansallisten sääntelyviranomaisten on päätettävä siirtää teknisestä kapasiteetista sivuun vähintään 10 ja enintään 20 prosenttia kussakin yhteenliitäntäpisteessä 8 artiklan 8 kohtaa sovellettaessa. Tällä tavoin sivuun siirretty kapasiteetti on asetettava tarjolle 8 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

31 artikla

Siirtymäjärjestelyt

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa käynnistettyjen kapasiteetin laajennushankkeiden tapauksessa sovelletaan 26–30 artiklaa, jolleivät toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset ole antaneet kyseisille hankkeille kapasiteetinjakoon sovellettavia hyväksyntöjä ennen 1 päivää elokuuta 2017.

VI LUKU

KESKEYTYVÄ KAPASITEETTI

32 artikla

Keskeytyvien palvelujen jakaminen

1. Siirtoverkonhaltijat voivat 1 päivästä tammikuuta 2018 tarjota sellaisia keskeytyvän kapasiteetin vakioituja kapasiteettituotteita, joiden kesto on yhtä vuorokautta pitempi, ainoastaan jos vastaava kuukausittainen, neljännesvuotuinen tai vuotuinen kiinteän kapasiteetin vakioitu kapasiteettituote on myyty huutokauppapreemiolla, on myyty loppuun tai ei ollut asetettu tarjolle.

2. Siirtoverkonhaltijoiden on asetettava yhteenliitäntäpisteissä molempiin suuntiin tarjolle keskeytyvän kapasiteetin vuorokausikapasiteettituote, jos vastaava kiinteän kapasiteetin vakioitu kapasiteettituote on myyty loppuun seuraavaksi vuorokaudeksi tai ei ollut asetettu tarjolle. Yksisuuntaisissa yhteenliitäntäpisteissä, joissa kiinteää kapasiteettia asetetaan tarjolle ainoastaan yhteen suuntaan, siirtoverkonhaltijoiden on asetettava tarjolle toiseen suuntaan ainakin keskeytyvän kapasiteetin vuorokausituote.

3. Jos keskeytyvää kapasiteettia asetetaan tarjolle, se ei saa vaikuttaa haitallisesti tarjolle asetettavan kiinteän kapasiteetin määrään. Siirtoverkonhaltijat eivät saa siirtää kapasiteettia sivuun keskeytyvänä kapasiteettina tarjottavaksi, jos se voidaan asettaa tarjolle kiinteänä kapasiteettina.

4. Jos tarjolle asetetaan muita keskeytyvän kapasiteetin tuotteita kuin vuorokausituotteita, keskeytyvään kapasiteettiin on sovellettava samankestoisia vakioituja kapasiteettituotteita kuin kiinteään kapasiteettiin.

5. Tarjolle asetettu keskeytyvä kapasiteetti on päivänsisäistä keskeytyvää kapasiteettia lukuun ottamatta jaettava huutokauppaprosessin kautta.

6. Päivänsisäinen keskeytyvä kapasiteetti on jaettava yli-ilmoitusmenettelyllä.

7. Päivänsisäistä keskeytyvää kapasiteettia voidaan jakaa vasta sitten, kun kaikki kiinteä kapasiteetti, joka voi olla teknistä kapasiteettia tai lisäkapasiteettia, on myyty.

8. Pidettäessä mihin tahansa päivänsisäistä pitkäaikaisempiin keskeytyviin tuotteisiin liittyviä huutokauppoja, siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava tiedossaan olevat tarjolle asetetut keskeytyvän kapasiteetin määrät ennen huutokauppaprosessin alkua.

9. Tarjolle asetettu keskeytyvä kapasiteetti on päivänsisäistä keskeytyvää kapasiteettia lukuun ottamatta jaettava erillisellä huutokaupalla sen jälkeen, kun samankestoinen kiinteä kapasiteetti on jaettu, mutta ennen kuin lyhyempikestoista kiinteää kapasiteettia koskeva huutokauppa alkaa.

10. Tarjolle asetettua keskeytyvää kapasiteettia koskevat huutokaupat on pidettävä samojen perusperiaatteiden ja aikataulujen mukaisesti kuin kiinteää kapasiteettia koskevat huutokaupat. Keskeytyvää kapasiteettia koskevien huutokauppojen tarkat päivämäärät on ilmoitettava huutokauppakalenterissa, päivänsisäistä keskeytyvää kapasiteettia lukuun ottamatta. Siirtoverkonhaltijoiden on ilmoitettava verkonkäyttäjille kerran vuodessa pidettävissä vuosikapasiteettia koskevissa huutokaupoissa, kaikissa neljännesvuosikapasiteettia koskevissa huutokaupoissa ja kaikissa kuukausikapasiteettia koskevissa huutokaupoissa tarjolle asetettavan keskeytyvän kapasiteetin määrä vähintään viikkoa ennen huutokaupan alkua. Jos kiinteää kapasiteettia koskeva huutokauppa ei ole sulkeutunut keskeytyvää kapasiteettia koskevien huutokauppojen aikataulunmukaisena alkamispäivänä, keskeytyvää kapasiteettia koskevien huutokauppojen on alettava viimeistään seuraavana työpäivänä vastaavien kiinteää kapasiteettia koskevien huutokauppojen sulkemisesta. Mahdollisista muutoksista tarjolle asetettavissa määrissä on tällaisissa tapauksissa ilmoitettava viimeistään 12 tuntia ennen vastaavan keskeytyvää kapasiteettia koskevan huutokaupan alkamista.

33 artikla

Vähimmäisaika keskeytyksen aloittamiseen

1. Kapasiteetin keskeytyksen aloittamiselle on asetettava vähimmäisaika, josta vierekkäisten siirtoverkonhaltijoiden on päätettävä yhteisesti.

2. Oletusarvoinen keskeytyksen aloittamisen vähimmäisaika tietyn kaasutoimitustunnin osalta on neljäkymmentäviisi minuuttia kyseistä kaasutoimitustuntia koskevan uudelleenilmoituskierroksen alkamisen jälkeen. Jos kaksi siirtoverkonhaltijaa haluaa lyhentää keskeytyksen aloittamisen vähimmäisaikaa, siirtoverkonhaltijoiden tätä varten mahdollisesti tekemille sopimuksille on saatava toimivaltaisen kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksyntä.

34 artikla

Keskeytysprosessin koordinointi

Siirtoverkonhaltijan, joka aloittaa keskeytyksen, on ilmoitettava tästä vierekkäiselle siirtoverkonhaltijalle. Vierekkäisten siirtoverkonhaltijoiden on ilmoitettava keskeytyksestä mahdollisimman pian omille verkonkäyttäjilleen, joita asia koskee, kiinnittäen kuitenkin asianmukaisesti huomiota tietojen luotettavuuteen.

35 artikla

Määritelty keskeytysten järjestys

1. Järjestys, jossa keskeytykset on toteutettava, jos ilmoitusten mukainen kokonaismäärä on suurempi kuin kaasumäärä, joka tietyssä yhteenliitäntäpisteessä voi virrata, on vahvistettava kyseessä olevien keskeytyvää kapasiteettia koskevien siirtosopimusten aikaleimojen perusteella. Keskeytystilanteessa ovat aikaisemmin voimaan tulevat siirtosopimukset etusijalla myöhemmin voimaan tuleviin siirtosopimuksiin nähden.

2. Jos 1 kohdassa säädetyn menettelyn soveltamisen jälkeen kaksi tai useampia ilmoituksia asetetaan keskeytysjärjestyksessä samalle sijalle ja jos siirtoverkonhaltija ei keskeytä niitä kaikkia, kyseisiin ilmoituksiin on sovellettava suhteutettua vähennystä.

3. Unionissa tarjottavien keskeytyvään kapasiteettiin liittyvien eri palvelujen välisten erojen ottamiseksi huomioon vierekkäisten siirtoverkonhaltijoiden on otettava kunkin yhteenliitäntäpisteen osalta käyttöön tässä artiklassa säädetyt yhteiset menettelyt ja koordinoitava niitä.

36 artikla

Keskeytysten syyt

Siirtoverkonhaltijoiden on sisällytettävä keskeytysten syyt joko suoraan keskeytyviin siirtosopimuksiinsa tai kyseisiä sopimuksia sääteleviin yleisiin ehtoihin ja edellytyksiin. Keskeytysten syitä voivat olla muun muassa kaasun laatu, paine, lämpötila, virtausmallit, kiinteiden sopimusten käyttö, ylläpito, toimitusketjun alku- tai loppupään rajoitukset, julkisen palvelun velvoitteet ja ylikuormituksen hallintamenettelyistä johtuva kapasiteetinhallinta.

VII LUKU

KAPASITEETINVARAUSJÄRJESTELMÄT

37 artikla

Kapasiteetinvarausjärjestelmät

1. Siirtoverkonhaltijoiden on sovellettava tätä asetusta asettamalla kapasiteettia tarjolle käyttäen verkossa toimivaa yhteistä varausjärjestelmää, joita voi olla yksi tai rajoitettu määrä. Siirtoverkonhaltijat voivat käyttää kyseisiä järjestelmiä itse tai jonkin hyväksytyn osapuolen kautta, joka tarvittaessa toimii niiden puolesta verkonkäyttäjiin päin.

2. Yhteisissä varausjärjestelmissä sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a)	kaiken kapasiteetin tarjolle asettamisessa ja jakamisessa sovelletaan III luvun mukaisia sääntöjä ja menettelyjä;

b)	prosessin vahvistaminen kiinteän eriyttämättömän kapasiteetin tarjolle asettamiseksi IV luvun mukaisesti on etusijalla;

c)	järjestetään toiminnot, joiden avulla verkonkäyttäjät voivat asettaa tarjolle ja saada kapasiteettia jälkimarkkinoilla;

voidakseen käyttää varausjärjestelmien palveluja verkonkäyttäjien on hyväksyttävä ja täytettävä kaikki sovellettavat lainsäädäntöön ja sopimuksiin perustuvat vaatimukset, joiden ansiosta ne voivat siirtosopimuksen nojalla varata ja käyttää kapasiteettia kyseessä olevien siirtoverkonhaltijoiden verkossa;

yhdessä yhteenliitäntäpisteessä tai virtuaalisessa yhteenliitäntäpisteessä oleva kapasiteetti on asetettava tarjolle vain yhdessä varausjärjestelmässä, mutta siirtoverkonhaltija voi asettaa tarjolle kapasiteettia eri yhteenliitäntäpisteissä tai virtuaalisissa yhteenliitäntäpisteissä eri varausjärjestelmien kautta.

3. Kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta tehtävä sopimus yhden varausjärjestelmän käyttämisestä kapasiteetin asettamiseksi tarjolle omien yhteenliitäntäpisteidensä tai virtuaalisten yhteenliitäntäpisteidensä kummallakin puolella. Jos siirtoverkonhaltijat eivät pääse sopimukseen kyseisessä määräajassa, siirtoverkonhaltijoiden on saatettava asia välittömästi toimivaltaisten kansallisten sääntelyviranomaisten käsiteltäväksi. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tämän jälkeen kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona asia saatettiin niiden käsiteltäväksi, yhdessä valittava käytettävä yksi varausjärjestelmä enintään kolmen vuoden ajaksi. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset eivät pysty yhdessä valitsemaan yhtä varausjärjestelmää kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona asia saatettiin niiden käsiteltäväksi, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 713/2009 8 artiklan 1 kohtaa. Viraston on päätettävä varausjärjestelmästä, jota käytetään enintään kolmen vuoden ajan tietylle yhteenliitäntäpisteelle tai virtuaaliselle yhteenliitäntäpisteelle.

4. Jos joko kansalliset sääntelyviranomaiset tai virasto valitsee varausjärjestelmän yhteenliitäntäpisteelle tai virtuaaliselle yhteenliitäntäpisteelle, siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä sopimus varausjärjestelmän käytöstä viimeistään silloin, kun 3 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitettu ajanjakso, jota varten kansalliset sääntelyviranomaiset tai virasto valitsivat varausjärjestelmän, on päättynyt. Jos sopimukseen ei päästä, jatketaan 3 kohdassa esitettyä menettelyä.

5. Perustamalla yksi tai rajoitettu määrä yhteisiä varausjärjestelmiä on tarkoitus helpottaa ja yksinkertaistaa kapasiteetin varaamista yhteenliitäntäpisteissä verkonkäyttäjien kannalta koko unionissa. Tarvittaessa Kaasu-ENTSO ja virasto avustavat prosessissa.

6. Jos on kyse teknisen kapasiteetin laajennuksesta, jakotulos on julkaistava siinä varausjärjestelmässä, jota käytetään olemassa olevan kapasiteetin huutokauppaamiseen, ja jos on kyse uudesta luodusta kapasiteetista tapauksissa, joissa kapasiteettia ei vielä ole, yhteisessä varausjärjestelmässä, josta on sovittu asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden kanssa.

VIII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

38 artikla

Täytäntöönpanon seuranta

1. Avustaakseen virastoa asetuksen (EY) N:o 715/2009 9 artiklan 1 kohdan mukaisissa seurantatehtävissä Kaasu-ENTSOn on seurattava ja analysoitava asetuksen (EY) N:o 715/2009 8 artiklan 8 ja 9 kohdan mukaisesti, miten siirtoverkonhaltijat ovat panneet tämän asetuksen täytäntöön. Kaasu-ENTSOn on erityisesti varmistettava kaikkien asiaankuuluvien siirtoverkonhaltijoilta saatavien tietojen kattavuus ja oikeellisuus. Kaasu-ENTSOn on toimitettava kyseiset tiedot virastolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2019.

2. Siirtoverkonhaltijoiden on toimitettava Kaasu-ENTSOlle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018 kaikki tarvittavat tiedot, jotta Kaasu-ENTSO voi noudattaa 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

3. Kaasu-ENTSOn ja viraston on säilytettävä kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus.

4. Viraston on ennen 6 päivää huhtikuuta 2019 raportoitava seurantatehtäviensä puitteissa ehdoista, joita sopimuksiin sisältyy vakioiduille kapasiteettituotteille kiinteän kapasiteetin osalta, ottaen huomioon niiden vaikutus verkon tehokkaaseen käyttöön ja unionin kaasumarkkinoiden yhdentymiseen. Toimivaltaisten kansallisten sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden on tuettava virastoa sen tekemässä arvioinnissa.

39 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EU) N:o 984/2013.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

40 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan sen voimaantulosta alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 16 päivänä maaliskuuta 2017.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) EUVL L 211, 14.8.2009, s. 36.

(2) Komission asetus (EU) N:o 984/2013, annettu 14 päivänä lokakuuta 2013, kaasunsiirtojärjestelmien kapasiteetinjakomekanismien verkkosäännön vahvistamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2009 täydentämisestä (EUVL L 273, 15.10.2013, s. 5).

(3) Komission asetus (EU) 2015/703, annettu 30 päivänä huhtikuuta 2015, yhteentoimivuuteen ja tiedonvaihtoon liittyviä sääntöjä koskevan verkkosäännön vahvistamisesta (EUVL L 113, 1.5.2015, s. 13).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/73/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 94).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 713/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 1).

(6) Komission asetus (EU) 2017/460, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2017, kaasun yhdenmukaistettuja siirtotariffirakenteita koskevasta verkkosäännöstä (katso tämän virallisen lehden sivu 29).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 994/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja neuvoston direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 1).

17.3.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

L 72/29

KOMISSION ASETUS (EU) 2017/460,

annettu 16 päivänä maaliskuuta 2017,

kaasun yhdenmukaistettuja siirtotariffirakenteita koskevasta verkkosäännöstä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2009 (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 11 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 715/2009 mukaisesti kaasulle on tarpeen vahvistaa yhdenmukaistettuja siirtotariffirakenteita koskeva verkkosääntö ja määritellä koko unionia koskevat säännöt, joilla pyritään edistämään markkinoiden yhdentymistä, parantamaan toimitusvarmuutta ja lisäämään kaasuverkkojen liittämistä toisiinsa.

(2)

Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta on ratkaisevan tärkeää parantaa siirtotariffirakenteiden ja niiden asettamiseksi käytettävien menettelyjen avoimuutta. Tästä syystä on tarpeen asettaa vaatimukset, jotka koskevat siirtoverkonhaltijoiden tulojen määrittelyyn sekä erilaisten siirtotariffien ja muiden kuin siirtotariffien johtamiseen liittyvien tietojen julkaisemista. Vaatimusten olisi oltava sellaisia, että verkonkäyttäjät voivat helpommin ymmärtää sekä siirtopalveluille että muille kuin siirtopalveluille asetettuja tariffeja sekä sitä, kuinka kyseiset tariffit ovat muuttuneet, kuinka ne asetetaan ja kuinka ne voivat muuttua. Lisäksi verkonkäyttäjien olisi voitava ymmärtää siirtotariffien perustana olevia kustannuksia ja voitava ennakoida tulevia siirtotariffeja kohtuullisessa määrin. Tässä asetuksessa esitetyt avoimuusvaatimukset yhdenmukaistavat edelleen asetuksen (EY) N:o 715/2009 liitteessä I olevan 3.1.2 kohdan a alakohdassa vahvistettua sääntöä.

(3)

Sen jälkeen, kun otto- ja syöttöjärjestelmän käsite otettiin käyttöön asetuksella (EY) N:o 715/2009, siirtokustannukset eivät ole enää liittyneet suoraan yhteen yksittäiseen reittiin, sillä otto- ja syöttökapasiteetin osalta sopimukset voidaan tehdä erikseen ja verkonkäyttäjiä varten kaasua voidaan siirtää mistä tahansa ottokohdasta mihin tahansa syöttökohtaan. Tässä kehyksessä siirtoverkonhaltija päättää, mikä on tehokkain tapa kaasun virtaukselle järjestelmän läpi. Sen vuoksi kyseisen järjestelmän kohtuullisen kustannusvastaavuuden ja kustannusten ennustettavuuden saavuttamiseksi ja varmistamiseksi on siirtotariffien määrittelyn perustana käytettävä viitehintamenetelmää, joka käsittää tietyt kustannustekijät. Olisi esitettävä pääperiaatteet yhtenäisen ja avoimen viitehintamenetelmän soveltamista varten. Ehdotettua viitehintamenetelmää koskevasta kuulemisvelvoitteesta olisi säädettävä. Jos ehdotettu viitehintamenetelmä ei ole kapasiteetin mukaan painotettu etäisyysperusteinen viitehintamenetelmä, viimeksi mainittua olisi käytettävä verrokkina ehdotetulle viitehintamenetelmälle.

(4)

Varastointilaitoksiin ja niistä pois suuntautuvan siirron päällekkäisen laskutuksen välttämiseksi tässä asetuksessa olisi säädettävä vähimmäisalennuksesta, joka kyseisen infrastruktuurin yleisenä piirteenä parantaa järjestelmän joustavuutta ja toimitusvarmuutta. Varastointilaitokset, jotka ovat suoraan yhteydessä kahden tai useamman siirtoverkonhaltijan siirtojärjestelmiin toisiinsa suoraan kytketyissä otto- ja syöttöjärjestelmissä tai samanaikaisesti yhteen siirtojärjestelmään ja yhteen jakelujärjestelmään, mahdollistavat kaasun siirron toisiinsa suoraan kytkettyjen järjestelmien välillä. Alennuksen soveltaminen varastointilaitoksiin yhteydessä olevissa otto- tai syöttökohdissa tapauksissa, joissa varastointilaitoksia käytetään kaasun siirtoon toisiinsa suoraan kytkettyjen järjestelmien välillä, hyödyttäisi asianomaisia verkonkäyttäjiä verrattaessa niitä muihin verkonkäyttäjiin, jotka varaavat kapasiteettituotteita ilman alennusta yhteenliitäntäpisteissä tai käyttävät varastointilaitoksia kaasun siirtoon saman järjestelmän sisällä. Tällä asetuksella olisi otettava käyttöön mekanismit tällaisen syrjinnän välttämiseksi.

(5)

Toimitusvarmuuden parantamiseksi olisi harkittava alennusten myöntämistä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin yhteydessä olevien ottokohtien osalta sekä sellaiseen infrastruktuuriin yhteydessä olevien otto- ja syöttökohtien osalta, joka on kehitetty lopettamaan jäsenvaltioiden eristyneisyys kaasunsiirtojärjestelmiensä suhteen.

(6)

Tietyissä otto- ja syöttöjärjestelmissä siirtoverkonhaltijat siirtävät kaasua merkittävästi enemmän muihin järjestelmiin kuin kulutusta varten omaan otto- ja syöttöjärjestelmäänsä. Näin ollen viitehintamenetelmiin olisi sisällyttävä mekanismit, jotka suojaavat kyseisiä sidoksissa olevia asiakkaita suuriin kauttakulkuvirtoihin liittyviltä riskeiltä.

(7)	Verkonkäyttäjiltä veloitettavien siirtotariffien vakauden parantamiseksi, rahoitusvakauden edistämiseksi ja siirtoverkonhaltijoiden tuottoon ja kassavirtatilanteeseen kohdistuvien haitallisten vaikutusten välttämiseksi olisi määriteltävä periaatteet tuoton täsmäyttämistä varten.

(8)

Lisäksi olisi esitettävä hinnoitteluperiaatteita koskevat säännöt komission asetuksen (EU) 2017/459 (2) 26–30 artiklassa esitetyn menettelyn mukaisesti markkinapohjaisella tavalla toteutettua kapasiteetin laajennusta varten. Niitä tapauksia varten, joissa kapasiteetin laajennus johtaa ristiintukemiseen tasolla, joka ei ole perusteltu, koska sidoksissa olevat asiakkaat olisivat alttiina suurelle osalle volyymiriskiä, tällä asetuksella olisi otettava käyttöön mekanismit kyseisten riskien lieventämiseksi.

(9)

Tätä asetusta olisi sovellettava vapautuksen piiriin kuulumattomiin osiin niissä merkittävissä uusissa infrastruktuureissa, jotka ovat saaneet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (3) 36 artiklan nojalla vapautuksen mainitun direktiivin 41 artiklan 6, 8 ja 10 kohdan soveltamisesta. Tapauksissa, joissa yhdysputkien erityinen luonne on tunnustettu Euroopan tasolla direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan mukaisella vapautuksella tai muulla tavalla, kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava valtuudet myöntää poikkeus sellaisista tämän asetuksen vaatimuksista, jotka vaarantaisivat kyseisten yhdysputkien tehokkaan toiminnan.

(10)

Tämä asetus ei rajoita EU:n kilpailusääntöjen eikä kansallisten kilpailusääntöjen soveltamista, etenkään rajoittavia sopimuksia koskevan kiellon (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artikla) ja määräävän aseman väärinkäyttöä koskevan kiellon (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 102 artikla) soveltamista. Yhdenmukaistetut siirtotariffirakenteet olisi suunniteltava siten, että vältetään toimitusketjun loppupään markkinoiden sulkeminen.

(11)

Tämän asetuksen täytäntöönpanomenettelyjen yhdenmukaistamiseksi kansallisten sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden olisi otettava huomioon parhaat käytännöt ja pyrkimykset. Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston ja kansallisten sääntelyviranomaisten olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 713/2009 (4) 7 artiklan mukaisesti varmistettava, että kaasun yhdenmukaistettuja siirtotariffirakenteita koskevat säännöt otetaan käyttöön mahdollisimman toimivalla tavalla koko unionissa.

(12)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2009/73/EY 51 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan verkkosääntö, jossa esitetään kaasun yhdenmukaistettuja siirtotariffirakenteita koskevat säännöt, mukaan luettuina viitehintamenetelmän soveltamista, siihen liittyviä kuulemis- ja julkaisuvaatimuksia sekä rajahinnan laskemista vakioiduille kapasiteettituotteille koskevat säännöt.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan kaasunsiirtoverkkojen kaikkiin ottokohtiin ja kaikkiin syöttökohtiin lukuun ottamatta III, V ja VI lukua, 28 artiklaa ja 31 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja IX lukua, joita sovelletaan ainoastaan yhteenliitäntäpisteisiin. Asetuksen III, V ja VI lukua, 28 artiklaa ja IX lukua sovelletaan kolmansista maista tulevan siirron ottokohtiin tai kolmansiin maihin suuntautuvan siirron syöttökohtiin, tai molempiin, jos kansallinen sääntelyviranomainen päättää soveltaa kyseisissä kohdissa asetusta (EU) 2017/459.

2. Tätä asetusta ei sovelleta jäsenvaltioissa, joille on myönnetty poikkeus direktiivin 2009/73/EY 49 artiklan nojalla, kyseisen poikkeuksen soveltamisaikana.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 715/2009 2 artiklan, asetuksen (EU) 2017/459 3 artiklan, komission asetuksen (EU) N:o 312/2014 (5) 3 artiklan, komission asetuksen (EU) 2015/703 (6) 2 artiklan sekä direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan määritelmiä. Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan

1.	’viitehinnalla’ otto- ja syöttökohdissa sovellettavaa ja kapasiteettiin perustuvia siirtotariffeja asetettaessa käytettävää kiinteän kapasiteetin kapasiteettituotteen hintaa, joka on voimassa yhden vuoden;

2.	’viitehintamenetelmällä’ viitehintojen johtamiseksi käytettävää menetelmää, jota sovelletaan siihen osaan siirtopalvelujen tuottoa, joka on tarkoitus kattaa kapasiteettiin perustuvilla siirtotariffeilla;

3.	’järjestelmällä, jossa ei ole hintakattoa’ sääntelyjärjestelmää, jonka puitteissa määritellään siirtoverkonhaltijalle sallittu tuotto direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti, kuten tuoton ylärajaa, tuottoastetta ja kustannusvoittolisää (cost plus) koskeva järjestelmä;

4.	’muiden kuin siirtopalvelujen tuotolla’ sitä osaa sallitusta tai tavoitetuotosta, joka katetaan muilla kuin siirtotariffeilla;

5.	’sääntelykaudella’ ajanjaksoa, jonka osalta määritellään sallittua tai tavoitetuottoa koskevat yleiset säännöt direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti;

6.	’siirtopalvelujen tuotolla’ sitä osaa sallitusta tai tavoitetuotosta, joka katetaan siirtotariffeilla;

7.	’siirtotariffeilla’ maksuja, jotka verkonkäyttäjät maksavat niille tarjotuista siirtopalveluista;

8.	’järjestelmän sisäisellä verkon käytöllä’ kaasun siirtoa otto- ja syöttöjärjestelmän sisällä samaan järjestelmään yhteydessä oleville asiakkaille;

9.	’järjestelmien välisellä verkon käytöllä’ kaasun siirtoa otto- ja syöttöjärjestelmän sisällä toiseen järjestelmään yhteydessä oleville asiakkaille;

10.

’homogeenisella kohtien ryhmällä’ ryhmää, joka muodostuu yhdentyyppisistä seuraavassa luetelluista kohdista: otto–yhteenliitäntäkohdat, syöttö–yhteenliitäntäkohdat, kotimaan ottokohdat, kotimaan syöttökohdat, varastointilaitoksiin yhteydessä olevat ottokohdat, varastointilaitoksiin yhteydessä olevat syöttökohdat, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin yhteydessä olevat ottokohdat, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin yhteydessä olevat syöttökohdat ja tuotantolaitoksiin yhteydessä olevat ottokohdat;

11.

’sallitulla tuotolla’ sellaista siirtoverkonhaltijan tiettynä ajanjaksona tietyn sääntelykauden aikana tarjoamien siirtopalvelujen ja muiden kuin siirtopalvelujen kokonaistuottoa, jonka kyseinen siirtoverkonhaltija on järjestelmän, jossa ei ole hintakattoa, puitteissa oikeutettu saamaan ja joka määritellään direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti;

12.	’siirtopalveluilla’ säänneltyjä palveluja, joita siirtoverkonhaltija tarjoaa otto- ja syöttöjärjestelmän sisällä tapahtuvaa siirtoa varten;

13.	’muilla kuin siirtotariffeilla’ maksuja, jotka verkonkäyttäjät maksavat niille tarjotuista muista kuin siirtopalveluista;

14.

’tavoitetuotolla’ asetuksen (EY) N:o 715/2009 13 artiklan 1 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti lasketun siirtopalvelujen odotetun tuoton ja siirtoverkonhaltijan tiettynä ajanjaksona tietyn sääntelykauden aikana hintakattojärjestelmän puitteissa tarjoamille palveluille odotetun muiden kuin siirtopalvelujen tuoton summaa;

15.	’muilla kuin siirtopalveluilla’ säänneltyjä palveluja, jotka eivät ole siirtopalveluja eivätkä asetuksella (EU) N:o 312/2014 säänneltyjä palveluja ja joita siirtoverkonhaltija tarjoaa;

16.	’kertoimella’ tekijää, jota sovelletaan kulloinkin kyseessä olevaan osaan viitehinnasta vakioidun muun kuin vuosikapasiteettituotteen rajahinnan laskemiseksi;

17.	’hintakattojärjestelmällä’ sääntelyjärjestelmää, jonka puitteissa vahvistetaan tavoitetuottoon perustuva siirtotariffin enimmäismäärä direktiivin 2009/EY/73 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti;

18.	’kustannustekijällä’ siirtoverkonhaltijan toiminnan kustannuksiin keskeisesti vaikuttavaa tekijää, kuten etäisyyttä tai teknistä kapasiteettia;

19.	’otto- tai syöttökohtien ryppäällä’ homogeenista kohtien ryhmää tai otto- tai syöttökohtien ryhmää, jossa kohdat sijaitsevat lähellä toisiaan ja joka katsotaan viitehintamenetelmää sovellettaessa yhdeksi otto- tai syöttökohdaksi;

20.

’virtausskenaariolla’ ottokohdan ja syöttökohdan yhdistelmää, joka kuvastaa todennäköisten tarjonta- ja kysyntämallien mukaista siirtoverkon käyttöä ja johon liittyy vähintään yksi putkireitti mahdollistaen kaasun virtauksen siirtoverkkoon ottokohdassa ja ulos siirtoverkosta syöttökohdassa riippumatta siitä, onko kapasiteetista tehty sopimukset kyseisissä otto- ja syöttökohdissa;

21.	’kausitekijällä’ kysynnän vaihtelua vuoden aikana kuvaavaa tekijää, jota voidaan soveltaa yhdessä asiaankuuluvan kertoimen kanssa;

22.	’kiinteällä maksettavalla hinnalla’ 24 artiklan b alakohdan mukaisesti laskettua hintaa, jossa rajahintaan ei tehdä mukautuksia;

23.	’tariffikaudella’ ajanjaksoa, jonka aikana sovelletaan tietyntasoista viitehintaa; sen vähimmäispituus on yksi vuosi ja enimmäispituus on sääntelykauden pituus;

24.	’sääntelytilillä’ tiliä, jolla järjestelmässä, jossa ei ole hintakattoa, yhdistetään vähintään ali- ja ylijäämäinen siirtopalvelujen tuotto;

25.	’huutokauppapreemiolla’ selvityshinnan ja rajahinnan välistä eroa huutokaupassa;

26.	’vaihtelevalla maksettavalla hinnalla’ 24 artiklan a kohdan mukaisesti laskettua hintaa, jossa rajahintaan voidaan tehdä mukautuksia esimerkiksi täsmäyttämällä tuottoa, mukauttamalla sallittua tuottoa tai mukauttamalla ennakoitua sovittua kapasiteettia.

4 artikla

Siirtopalvelut ja muut kuin siirtopalvelut ja tariffit

1. Tiettyä palvelua pidetään siirtopalveluna, jos molemmat seuraavista kriteereistä täyttyvät:

a)	palvelun kustannuksia aiheuttavia kustannustekijöitä ovat tekninen tai ennakoitu sovittu kapasiteetti ja etäisyys;

b)	palvelun kustannukset liittyvät sääntelyviranomaisen laskeman pääomapohjan (regulated asset base) osana olevaan infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin ja infrastruktuurin toimintaan.

Jos kumpi tahansa a tai b kohdassa esitetyistä kriteereistä ei täyty, palvelua voidaan pitää joko siirtopalveluna tai muuna kuin siirtopalveluna yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan tai kansallisen sääntelyviranomaisen määräajoin järjestämän kuulemisen tuloksista ja kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksestä riippuen, kuten 26 ja 27 artiklassa esitetään.

2. Siirtotariffit voidaan asettaa siten, että otetaan huomioon kiinteän kapasiteetin tuotteita koskevat ehdot.

3. Siirtopalvelujen tuotto katetaan kapasiteettiin perustuvilla siirtotariffeilla.

Poikkeuksena ja edellyttäen, että kansallinen sääntelyviranomainen sen hyväksyy, osa siirtopalvelujen tuotosta voidaan kattaa ainoastaan seuraavilla hyödykkeeseen perustuvilla siirtotariffeilla, jotka asetetaan toisistaan erillään:

virtaukseen perustuva maksu, jonka on täytettävä kaikki seuraavat kriteerit:

i)	maksu peritään kattamaan kustannukset, jotka riippuvat pääasiassa kaasuvirran määrästä;

ii)	maksu lasketaan ennakoitujen tai toteutuneiden virtojen tai niiden molempien perusteella ja asetetaan siten, että se on sama kaikissa ottokohdissa ja sama kaikissa syöttökohdissa;

iii)	maksu ilmaistaan rahamääräisenä tai luontoissuorituksena;

täydentävä maksu tuoton kattamiseksi, jonka on täytettävä kaikki seuraavat kriteerit:

i)	maksu peritään ali- ja ylijäämäisen tuoton hallinnoimiseksi;

ii)	maksu lasketaan ennakoitujen tai toteutuneiden kapasiteetinjakojen ja virtojen tai niiden molempien perusteella;

iii)	maksua sovelletaan muissa kohdissa kuin yhteenliitäntäpisteissä;

iv)	maksua sovelletaan sen jälkeen, kun kansallinen sääntelyviranomainen on arvioinut sen kustannusvastaavuuden ja sen vaikutukset ristiintukemiseen yhteenliitäntäpisteiden ja muiden kohtien välillä.

4. Muiden kuin siirtopalvelujen tuotto katetaan tiettyyn muuhun kuin siirtopalveluun sovellettavilla muilla kuin siirtotariffeilla. Kyseisten tariffien on täytettävät seuraavat vaatimukset:

a)	ne vastaavat kustannuksia ja ovat syrjimättömiä, puolueettomia ja läpinäkyviä;

b)	ne veloitetaan tietystä muusta kuin siirtopalvelusta hyötyä saavilta tavoitteena minimoida ristiintukeminen verkonkäyttäjien välillä jäsenvaltiossa ja/tai jäsenvaltion ulkopuolella.

Jos kansallisen sääntelyviranomaisen mukaan tietty muu kuin siirtopalvelu hyödyttää kaikkia verkonkäyttäjiä, palvelun kustannusten kattamiseen osallistuvat kaikki verkonkäyttäjät.

5 artikla

Kustannusten jakoa koskevat arviot

1. Kansallisen sääntelyviranomaisen tai, jos kansallinen sääntelyviranomainen niin päättää, siirtoverkonhaltijan on suoritettava seuraavat arvioinnit ja julkaistava ne osana 26 artiklassa tarkoitettua lopullista kuulemista:

kustannusten jakoa koskeva arvio siirtopalvelujen tuotosta, joka on tarkoitus kattaa kapasiteettiin perustuvilla siirtotariffeilla; arvio perustuu yksinomaan seuraaviin kustannustekijöihin:

i)	tekninen kapasiteetti; tai

ii)	ennakoitu sovittu kapasiteetti; tai

iii)	tekninen kapasiteetti ja etäisyys; tai

iv)	ennakoitu sovittu kapasiteetti ja etäisyys;

kustannusten jakoa koskeva arvio siirtopalvelujen tuotosta, joka on tarkoitus kattaa mahdollisilla hyödykkeeseen perustuvilla siirtotariffeilla; arvio perustuu yksinomaan seuraaviin kustannustekijöihin:

i)	kaasuvirtojen määrä; tai

ii)	kaasuvirtojen määrä ja etäisyys.

2. Kustannusten jakoa koskevissa arvioissa on ilmoitettava ehdotettuun viitehintamenetelmään perustuen ristiintukemisen aste järjestelmän sisäisen ja järjestelmien välisen verkonkäytön välillä.

3. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kustannusten jakoa koskeva arvio suoritetaan seuraavasti:

Lasketaan järjestelmän sisäinen kapasiteettisuhde, joka ilmaistaan rahayksikkönä mittayksikköä kohden, kuten euroa per MWh/päivä, jakamalla siirtopalvelujen kapasiteettituotto, joka on tarkoitus saada järjestelmän sisäisestä verkon käytöstä kaikissa ottokohdissa ja kaikissa syöttökohdissa, asiaankuuluvan yhden tai useamman järjestelmän sisäistä verkon käyttöä koskevan kapasiteettiin liittyvän kustannustekijän arvolla seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa:

Formula on rahayksikkönä, kuten euroina, ilmaistu tuotto, joka saadaan kapasiteettiin perustuvien tariffien kautta ja joka veloitetaan järjestelmän sisäisestä verkon käytöstä;

Formula on mittayksikkönä, kuten MWh/päivä, ilmaistu järjestelmän sisäistä verkon käyttöä koskevan yhden tai useamman kapasiteettiin liittyvän kustannustekijän arvo, kuten kussakin järjestelmän sisäisessä ottokohdassa ja kussakin järjestelmän sisäisessä syöttökohdassa tai niiden ryppäässä sovittujen ennakoitujen keskimääräisten vuorokausikapasiteettien summa.

Lasketaan järjestelmien välinen kapasiteettisuhde, joka ilmaistaan rahayksikkönä mittayksikköä kohden, kuten euroa per MWh/päivä, jakamalla siirtopalvelujen kapasiteettituotto, joka on tarkoitus saada järjestelmien välisestä verkon käytöstä kaikissa ottokohdissa ja kaikissa syöttökohdissa, asiaankuuluvan yhden tai useamman järjestelmien välistä verkon käyttöä koskevan kapasiteettiin liittyvän kustannustekijän arvolla seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa:

Formula on rahayksikkönä, kuten euroina, ilmaistu tuotto, joka saadaan kapasiteettiin perustuvien tariffien kautta ja joka veloitetaan järjestelmien välisestä verkon käytöstä;

Formula on mittayksikkönä, kuten MWh/päivä, ilmaistu järjestelmien välistä verkon käyttöä koskevan yhden tai useamman kapasiteettiin liittyvän kustannustekijän arvo, kuten kussakin järjestelmien välisessä otto- ja syöttökohdassa tai niiden ryppäässä sovittujen ennakoitujen keskimääräisten vuorokausikapasiteettien summa.

c)	Lasketaan prosenttilukuna ilmaistu a ja b alakohdassa tarkoitettujen suhteiden välinen kapasiteetin kustannusten jakoa koskeva vertailuindeksi seuraavan kaavan mukaisesti:

4. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu kustannusten jakoa koskeva arvio suoritetaan seuraavasti:

Lasketaan järjestelmän sisäinen hyödykesuhde, joka ilmaistaan rahayksikkönä mittayksikköä kohden, kuten euroa per MWh, jakamalla siirtopalvelujen hyödyketuotto, joka on tarkoitus saada järjestelmän sisäisestä verkon käytöstä kaikissa ottokohdissa ja kaikissa syöttökohdissa, asiaankuuluvan yhden tai useamman järjestelmän sisäistä verkon käyttöä koskevan hyödykkeeseen liittyvän kustannustekijän arvolla seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa:

Formula on rahayksikkönä, kuten euroina, ilmaistu tuotto, joka saadaan hyödykkeeseen perustuvien tariffien kautta ja joka veloitetaan järjestelmän sisäisestä verkon käytöstä;

Formula on mittayksikkönä, kuten MWh, ilmaistu järjestelmän sisäistä verkon käyttöä koskevan yhden tai useamman hyödykkeeseen liittyvän kustannustekijän arvo, kuten kussakin järjestelmän sisäisessä otto- ja syöttökohdassa tai niiden ryppäässä ennakoitujen keskimääräisten vuorokausivirtausten summa.

Lasketaan järjestelmien välinen hyödykesuhde, joka ilmaistaan rahayksikkönä mittayksikköä kohden, kuten euroa per MWh, jakamalla siirtopalvelujen hyödyketuotto, joka on tarkoitus saada järjestelmien välisestä verkon käytöstä kaikissa ottokohdissa ja kaikissa syöttökohdissa, asiaankuuluvan yhden tai useamman järjestelmien välistä verkon käyttöä koskevan hyödykkeeseen liittyvän kustannustekijän arvolla seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa:

Formula on rahayksikkönä, kuten euroina, ilmaistu tuotto, joka saadaan hyödykkeeseen perustuvien tariffien kautta ja joka veloitetaan järjestelmien välisestä verkon käytöstä;

Formula on mittayksikkönä, kuten MWh, ilmaistu järjestelmien välistä verkon käyttöä koskevan yhden tai useamman hyödykkeeseen liittyvän kustannustekijän arvo, kuten kussakin järjestelmien välisessä otto- ja syöttökohdassa tai niiden ryppäässä ennakoitujen keskimääräisten vuorokausivirtausten summa.

c)	Lasketaan prosenttilukuna ilmaistu a ja b alakohdassa tarkoitettujen suhteiden välinen hyödykkeen kustannusten jakoa koskeva vertailuindeksi seuraavan kaavan mukaisesti:

5. Järjestelmän sisäisestä verkon käytöstä 3 kohdan a alakohdassa ja 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa ottokohdissa saatava siirtopalvelujen tuotto lasketaan seuraavasti:

kapasiteetin tai virtauksen määrä, joka on jaettu siirtopalvelujen tarjoamiseksi järjestelmien välistä verkon käyttöä varten kaikissa ottokohdissa, katsotaan samaksi kuin kapasiteetin tai virtauksen määrä, joka on jaettu siirtopalvelujen tarjoamiseksi järjestelmien välistä verkon käyttöä varten kaikissa syöttökohdissa;

b)	tämän kohdan a alakohdan mukaisesti määriteltyä kapasiteettia tai virtausta käytetään laskettaessa siirtopalvelujen tuottoa, joka on tarkoitus saada järjestelmien välisestä verkon käytöstä ottokohdissa;

c)	siirtopalvelujen kokonaistuoton, joka ottokohdissa on tarkoitus saada, ja tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetun tulokseksi saatavan arvon erotuksen on oltava sama kuin siirtopalvelujen tuotto, joka on tarkoitus saada järjestelmän sisäisestä verkon käytöstä ottokohdissa.

6. Jos kustannustekijänä käytetään etäisyyttä yhdessä teknisen tai ennakoidun sovitun kapasiteetin tai virtauksen kanssa, on käytettävä kapasiteetin tai hyödykkeen mukaisesti painotettua etäisyyden keskiarvoa. Jos kustannusten jakoa koskevien, 3 kohdan c alakohdassa kapasiteetin osalta ja 4 kohdan c alakohdassa hyödykkeen osalta tarkoitettujen vertailuindeksien tulokset ylittävät 10 prosenttia, kansallisen sääntelyviranomaisen on perusteltava kyseiset tulokset 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä.

II LUKU

VIITEHINTAMENETELMÄT

6 artikla

Viitehintamenetelmän soveltaminen

1. Viitehintamenetelmän määrää tai hyväksyy kansallinen sääntelyviranomainen 27 artiklan mukaisesti. Sovellettavassa viitehintamenetelmässä on otettava huomioon tulokset määräajoin toteutettavista kuulemisista, jotka 26 artiklan mukaisesti järjestää kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksestä riippuen yksi tai useampi siirtoverkonhaltija tai kansallinen sääntelyviranomainen.

2. Viitehinta saadaan viitehintamenetelmää soveltamalla.

3. Samaa viitehintamenetelmää on sovellettava tietyssä otto- ja syöttöjärjestelmässä kaikkiin otto- ja syöttökohtiin 10 ja 11 artiklassa esitettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

4. Viitehintamenetelmän soveltamista kaikkiin otto- ja syöttökohtiin voidaan mukauttaa ainoastaan 9 artiklan mukaisesti tai seuraavin perustein:

a)	kansallisen sääntelyviranomaisen tekemä vertailu, jonka yhteydessä viitehinnat tietyssä otto- tai syöttökohdassa mukautetaan kilpailukykyiselle tasolle;

b)	tasaus, jonka tekee kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksestä riippuen yksi tai useampi siirtoverkonhaltija tai kansallinen sääntelyviranomainen saman viitehinnan soveltamiseksi joihinkin tai kaikkiin kohtiin homogeenisen kohtien ryhmän sisällä;

uudelleenporrastus, jonka tekee kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksestä riippuen yksi tai useampi siirtoverkonhaltija tai kansallinen sääntelyviranomainen ja jonka yhteydessä viitehintoja kaikissa otto- ja/tai syöttökohdissa mukautetaan kertomalla niiden arvo vakiolla tai korottamalla tai alentamalla niiden arvoa vakiolla.

7 artikla

Viitehintamenetelmän valinta

Viitehintamenetelmän on oltava asetuksen (EY) N:o 715/2009 13 artiklan mukainen sekä täytettävä seuraavat vaatimukset. Sillä on pyrittävä

a)	tarjoamaan verkonkäyttäjille mahdollisuus toistaa sen avulla viitehintoja ja niiden tarkkoja ennusteita koskeva laskelma;

b)	ottamaan huomioon siirtopalvelujen tarjoamisesta tosiasiallisesti aiheutuvat kustannukset siirtoverkon monimutkaisuusasteen mukaan;

c)	takaamaan syrjimättömyys ja estämään aiheeton ristiintukeminen ottamalla muun muassa huomioon 5 artiklassa esitetyt kustannusten jakoa koskevat arviot;

d)	varmistamaan, ettei erityisesti otto- ja syöttöjärjestelmän kautta tapahtuviin siirtoihin liittyvää merkittävää volyymiriskiä siirretä kyseisen otto- ja syöttöjärjestelmän sisällä loppukäyttäjille;

e)	varmistamaan, etteivät tuloksena saatavat viitehinnat vääristä rajat ylittävää kauppaa.

8 artikla

Kapasiteetin mukaan painotettu etäisyysperusteinen viitehintamenetelmä

1. Kapasiteetin mukaan painotetun etäisyysperusteisen viitehintamenetelmän muuttujia ovat

a)	siirtopalvelujen tuoton osa, joka on tarkoitus kattaa kapasiteettiin perustuvilla siirtotariffeilla;

b)	ennakoitu sovittu kapasiteetti kussakin ottokohdassa tai ottokohtien ryppäässä ja kussakin syöttökohdassa tai syöttökohtien ryppäässä;

c)	jos ottokohdat ja syöttökohdat voidaan yhdistää asiaankuuluvassa virtausskenaariossa, putkireittien lyhin etäisyys ottokohdan tai ottokohtien ryppään ja syöttökohdan tai syöttökohtien ryppään välillä;

d)	ottokohtien ja syöttökohtien yhdistelmät, kun jotkin ottokohdat ja jotkin syöttökohdat voidaan yhdistää asiaankuuluvassa virtausskenaariossa;

e)	30 artiklan 1 kohdan b alakohdan v alakohdan 2 alakohdassa tarkoitetun otto–syöttösuhteen on oltava 50/50.

Jos ottokohtia ja syöttökohtia ei voida yhdistää virtausskenaariossa, kyseistä otto- ja syöttökohtien yhdistelmää ei oteta huomioon.

2. Viitehinnat johdetaan seuraavien peräkkäisten vaiheiden mukaisesti:

Lasketaan painotettu keskimääräinen etäisyys kullekin ottokohdalle tai kullekin ottokohtien ryppäälle ja kullekin syöttökohdalle tai kullekin syöttökohtien ryppäälle ottaen huomioon, tapauksen mukaan, 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut yhdistelmät seuraavien kaavojen mukaisesti:

ottokohdalle tai ottokohtien ryppäälle: kunkin syöttökohdan tai syöttökohtien ryppään kapasiteetin ja kyseisen ottokohdan tai ottokohtien ryppään ja kunkin syöttökohdan tai syöttökohtien ryppään välisen etäisyyden tulojen summa jaettuna kunkin syöttökohdan tai syöttökohtien ryppään kapasiteettien summalla:

jossa:

ADEn on ottokohdan tai ottokohtien ryppään painotettu keskimääräinen etäisyys;

CAPEx on ennakoitu sovittu kapasiteetti syöttökohdassa tai syöttökohtien ryppäässä;

DEn,Ex on 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tietyn ottokohdan tai ottokohtien ryppään ja tietyn syöttökohdan tai syöttökohtien ryppään välinen etäisyys;

ii)

syöttökohdalle tai syöttökohtien ryppäälle: kunkin ottokohdan tai ottokohtien ryppään kapasiteetin ja kyseisen syöttökohdan tai syöttökohtien ryppään ja kunkin ottokohdan tai ottokohtien ryppään välisen etäisyyden tulojen summa jaettuna kaikkien ottokohtien tai ottokohtien ryppään kapasiteettien summalla:

jossa:

ADEx on syöttökohdan tai syöttökohtien ryppään painotettu keskimääräinen etäisyys;

CAPEn on ennakoitu sovittu kapasiteetti ottokohdassa tai ottokohtien ryppäässä;

DEn,Ex on 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tietyn ottokohdan tai ottokohtien ryppään ja tietyn syöttökohdan tai syöttökohtien ryppään välinen etäisyys;

kustannuspaino kullekin ottokohdalle tai kullekin ottokohtien ryppäälle ja kullekin syöttökohdalle tai kullekin syöttökohtien ryppäälle lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti:

Formula

joissa:

Wc,En on kustannuspaino tietyn ottokohdan tai ottokohtien ryppään osalta;

Wc,Ex on kustannuspaino tietyn syöttökohdan tai syöttökohtien ryppään osalta;

ADEn on ottokohdan tai ottokohtien ryppään painotettu keskimääräinen etäisyys;

ADEx on syöttökohdan tai syöttökohtien ryppään painotettu keskimääräinen etäisyys;

CAPEn on ennakoitu sovittu kapasiteetti ottokohdassa tai ottokohtien ryppäässä;

CAPEx on ennakoitu sovittu kapasiteetti syöttökohdassa tai syöttökohtien ryppäässä;

c)	kapasiteettiin perustuvilla siirtotariffeilla katettava siirtopalvelujen tuoton osa kaikissa ottokohdissa sekä kapasiteettiin perustuvilla siirtotariffeilla katettava siirtopalvelujen tuoton osa kaikissa syöttökohdissa määritellään käyttäen otto–syöttösuhdetta.

kapasiteettiin perustuvilla siirtotariffeilla katettava siirtopalvelujen tuoton osa kussakin ottokohdassa tai kussakin ottokohtien ryppäässä ja kussakin syöttökohdassa tai kussakin syöttökohtien ryppäässä lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti:

REn = Wc,En × RΣEn

REx = Wc,Ex × RΣEx

joissa:

Wc,En on kustannuspaino tietyn ottokohdan tai ottokohtien ryppään osalta;

Wc,Ex on kustannuspaino tietyn syöttökohdan tai syöttökohtien ryppään osalta;

REn on kapasiteettiin perustuvilla siirtotariffeilla katettava siirtopalvelujen tuoton osa ottokohdassa tai ottokohtien ryppäässä;

REx on kapasiteettiin perustuvilla siirtotariffeilla katettava siirtopalvelujen tuoton osa syöttökohdassa tai syöttökohtien ryppäässä;

RΣEn on kapasiteettiin perustuvilla siirtotariffeilla katettava siirtopalvelujen tuoton osa kaikissa ottokohdissa;

RΣEx on kapasiteettiin perustuvilla siirtotariffeilla katettava siirtopalvelujen tuoton osa kaikissa syöttökohdissa.

edellä d alakohdassa tarkoitetut tulokseksi saatavat arvot jaetaan kunkin ottokohdan tai kunkin ottokohtien ryppään ja kunkin syöttökohdan tai kunkin syöttökohtien ryppään osalta ennakoidun sovitun kapasiteetin määrällä seuraavien kaavojen mukaisesti:

Formula

joissa:

TEn on viitehinta ottokohdassa tai kussakin ottokohtien ryppääseen sisältyvässä ottokohdassa;

TEx on viitehinta syöttökohdassa tai kussakin syöttökohtien ryppääseen sisältyvässä syöttökohdassa;

CAPEn on ennakoitu sovittu kapasiteetti ottokohdassa tai ottokohtien ryppäässä;

CAPEx on ennakoitu sovittu kapasiteetti syöttökohdassa tai syöttökohtien ryppäässä.

9 artikla

Tariffien mukautukset varastointilaitoksiin yhteydessä olevissa otto- ja syöttökohdissa sekä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin ja eristyneisyyden päättävään infrastruktuuriin yhteydessä olevissa ottokohdissa

1. Kapasiteettiin perustuviin siirtotariffeihin sovelletaan varastointilaitoksiin yhteydessä olevissa otto- ja syöttökohdissa vähintään 50 prosentin alennusta sikäli ja siinä laajuudessa, kun useampaan kuin yhteen siirto- tai jakeluverkkoon yhteydessä olevaa varastointilaitosta ei käytetä vaihtoehtona yhteenliitäntäpisteelle.

2. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin yhteydessä olevissa ottokohdissa sekä jäsenvaltioiden eristyneisyyden päättämiseksi kaasuverkkojen osalta kehitettyyn infrastruktuuriin yhteydessä olevissa otto- ja syöttökohdissa voidaan asianomaisiin kapasiteettiin perustuviin siirtotariffeihin soveltaa alennusta toimitusvarmuuden parantamiseksi.

10 artikla

Säännöt jäsenvaltiossa oleville otto- ja syöttöjärjestelmille, joissa toimii useampia kuin yksi siirtoverkonhaltija

1. Edellä olevan 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on sovellettava jäsenvaltiossa olevassa otto- ja syöttöjärjestelmässä yhteisesti samaa viitehintamenetelmää.

2. Poikkeuksena 1 kohdasta ja jollei 3 kohdasta muuta johdu, kansallinen sääntelyviranomainen voi päättää

a)	että jokainen siirtoverkonhaltija soveltaa otto- ja syöttöjärjestelmän sisällä erikseen samaa viitehintamenetelmää;

6 artiklan 3 kohdasta poiketen, otto- ja syöttöjärjestelmien yhdistämisiä suunnitellessaan välivaiheista, joissa jokainen siirtoverkonhaltija voi soveltaa kyseessä olevien otto- ja syöttöjärjestelmien sisällä erikseen erilaisia viitehintamenetelmiä. Kyseisessä päätöksessä on esitettävä välivaiheiden soveltamisaika. Ennen välivaiheiden alkamista on kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksestä riippuen kansallisen sääntelyviranomaisen tai siirtoverkonhaltijoiden laadittava vaikutustenarviointi sekä kustannus–hyötyanalyysi.

Jos sovelletaan erikseen erilaisia viitehintamenetelmiä, asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden siirtopalvelujen tuottoa on mukautettava vastaavasti.

3. Jotta olisi mahdollista soveltaa samaa viitehintamenetelmää yhteisesti asianmukaisella tavalla, olisi perustettava toimiva siirtoverkonhaltijoiden välinen korvausmekanismi.

Edellä 2 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettu päätös voidaan tehdä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

on perustettu toimiva siirtoverkonhaltijoiden välinen korvausmekanismi tavoitteena

i)	estää asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden siirtopalvelujen tuottoon kohdistuvat haitalliset vaikutukset;

ii)	välttää ristiintukeminen järjestelmän sisäisen käytön ja järjestelmien välisen käytön välillä;

b)	erikseen soveltamisen yhteydessä varmistetaan, että kustannukset vastaavat tehokkaan siirtoverkonhaltijan kustannuksia.

4. Edellä 2 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetussa päätöksessä ilmoitettu ajanjakso saa olla enimmillään viisi vuotta 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta päivästä. Kansallinen sääntelyviranomainen voi riittävän ajoissa ennen mainitussa päätöksessä ilmoitettua päivää päättää pidentää kyseistä ajanjaksoa.

5. Samanaikaisesti 26 artiklan mukaisen lopullisen kuulemisen kanssa kansallisen sääntelyviranomaisen on järjestettävä kuuleminen 3 kohdassa tarkoitetun toimivan siirtoverkonhaltijoiden välisen korvausmekanismin periaatteista ja siitä, kuinka mekanismi vaikuttaa tariffitasoihin. Siirtoverkonhaltijoiden välistä korvausmekanismia on sovellettava direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti, ja se on julkaistava yhdessä kuulemiseen saatujen vastausten kanssa.

6. Jäljempänä 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu rajahinta lasketaan kyseisessä kohdassa esitetyllä tavalla. Jos 2 kohtaa sovelletaan, on laadittava seuraavat kaksi laskelmaa:

a)	jokaisen asianomaisen siirtoverkonhaltijan on laadittava 22 artiklan 1 kohdassa esitetty laskelma;

b)	a alakohdassa tarkoitettujen tulokseksi saatavien arvojen painotettu keskiarvo on soveltuvin osin laskettava 22 artiklan 1 kohdan b alakohdassa annetun kaavan mukaisesti.

7. Jäljempänä 26 artiklassa tarkoitetun lopullisen kuulemisen järjestävät kaikki siirtoverkonhaltijat yhteisesti tai sen järjestää kansallinen sääntelyviranomainen. Jos 2 kohtaa sovelletaan, kuulemisen järjestää kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksestä riippuen kukin siirtoverkonhaltija erikseen tai kansallinen sääntelyviranomainen.

8. Jäljempänä 29 ja 30 artiklassa tarkoitetut tiedot on julkaistava koosteena kaikkien asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden osalta. Jos 2 kohtaa sovelletaan, on toteutettava seuraavat kaksi toimenpidettä:

a)	kyseiset tiedot on julkaistava erikseen kunkin asianomaisen siirtoverkonhaltijan osalta;

b)	tiedot, jotka koskevat 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan v alakohdan 2 alakohdassa tarkoitettua otto- ja syöttöjärjestelmän otto–syöttösuhdetta, on julkaistava kansallisen sääntelyviranomaisen toimesta.

11 artikla

Säännöt useampia kuin yhden jäsenvaltion käsittäville otto- ja syöttöjärjestelmille, joissa toimii useampia kuin yksi siirtoverkonhaltija

Silloin, kun useampia kuin yhden jäsenvaltion käsittävässä otto- ja syöttöjärjestelmässä toimii useampia kuin yksi siirtoverkonhaltija, voidaan soveltaa samaa viitehintamenetelmää yhteisesti tai erikseen tai voidaan soveltaa erilaisia viitehintamenetelmiä erikseen.

III LUKU

RAJAHINNAT

12 artikla

Yleiset säännökset

1. Kiinteän kapasiteetin vakioiduille vuosikapasiteettituotteille rajahintoina käytetään viitehintoja. Kiinteän kapasiteetin vakioiduille muille kuin vuosikapasiteettituotteille rajahinnat lasketaan tämän luvun mukaisesti. Keskeytyvän kapasiteetin vakioiduille vuosikapasiteettituotteille ja vakioiduille muille kuin vuosikapasiteettituotteille rajahinnat lasketaan tämän luvun mukaisesti. Jäljempänä olevan 13 artiklan mukaisesti esitetty kertoimien ja kausitekijöiden taso sekä 16 artiklan mukaisesti esitetty keskeytyvän kapasiteetin vakioituihin kapasiteettituotteisiin sovellettavien alennusten taso voivat olla erilaiset yhteenliitäntäpisteissä.

2. Jos tariffikausi ja maakaasuvuosi eivät ole yhtenevät, voidaan soveltaa erillisiä rajahintoja seuraavasti:

a)	ajanjaksolle, joka kestää 1 päivästä lokakuuta kuluvan tariffikauden loppuun; ja

b)	ajanjaksolle, joka kestää kuluvaa tariffikautta seuraavan tariffikauden alusta 30 päivään syyskuuta.

3. Jäljempänä olevan 29 artiklan mukaisesti julkaistut rajahinnat ovat sitovia seuraavana kerran vuodessa pidettävän vuosikapasiteettihuutokaupan jälkeen alkavana maakaasuvuotena tai, jos kyse on kiinteästä maksettavasta hinnasta, myös seuraavan maakaasuvuoden jälkeen, jollei

a)	keskeytyvän kapasiteetin vakioitujen kuukausi- ja vuorokausikapasiteettituotteiden alennuksia lasketa uudelleen tariffikauden aikana, jos 16 artiklassa tarkoitettu keskeytyksen todennäköisyys muuttuu yli 20 prosentilla;

b)	viitehintaa lasketa uudelleen tariffikauden aikana poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa tariffien mukauttamatta jättäminen vaarantaisi siirtoverkonhaltijan toiminnan.

13 artikla

Kertoimien ja kausitekijöiden taso

1. Kertoimien on sijoituttava seuraaville vaihteluväleille:

a)	vakioiduilla neljännesvuosikapasiteettituotteilla ja vakioiduilla kuukausikapasiteettituotteilla kertoimen on oltava vähintään 1 mutta enintään 1,5;

vakioiduilla vuorokausikapasiteettituotteilla ja vakioiduilla päivänsisäistä kapasiteettia koskevilla tuotteilla kertoimen on oltava vähintään 1 mutta enintään 3. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa kerroin voi olla pienempi kuin 1 mutta kuitenkin suurempi kuin 0 tai se voi olla suurempi kuin 3.

2. Jos sovelletaan kausitekijöitä, asianomaiseen vakioituun kapasiteettituotteeseen sovellettavan kertoimen ja asiaankuuluvien kausitekijöiden tulon maakaasuvuoden osalta lasketun aritmeettisen keskiarvon on oltava 1 kohdassa asianomaisille kertoimille annetulla vaihteluvälillä.

3. Vakioituihin vuorokausikapasiteettituotteisiin ja vakioituihin päivänsisäistä kapasiteettia koskeviin tuotteisiin ennen 1 päivää huhtikuuta 2023 sovellettavien kertoimien arvo saa olla enintään 1,5, jos virasto antaa ennen 1 päivää huhtikuuta 2021 asetuksen (EY) N:o 713/2009 mukaisesti suosituksen, jonka mukaan kertoimien enimmäistaso pitäisi laskea mainitulle tasolle. Suosituksessa on otettava huomioon seuraavat, kertoimien ja kausitekijöiden käyttöön ennen 31 päivää toukokuuta 2019 ja mainitusta päivästä alkaen liittyvät seikat:

a)	muutokset varauskäyttäytymisessä;

b)	vaikutukset siirtopalvelujen tuottoon ja sen kattamiseen;

c)	kahden peräkkäisen tariffikauden siirtotariffien väliset erot;

d)	ristiintukeminen vakioiduista vuosikapasiteettituotteista ja vakioiduista muista kuin vuosikapasiteettituotteista sopineiden verkonkäyttäjien välillä;

e)	vaikutukset rajat ylittäviin virtoihin.

14 artikla

Rajahintojen laskeminen kiinteän kapasiteetin vakioiduille muille kuin vuosikapasiteettituotteille, kun kausitekijöitä ei käytetä

Rajahinnat kiinteän kapasiteetin vakioiduille muille kuin vuosikapasiteettituotteille lasketaan seuraavasti:

vakioiduille neljännesvuosikapasiteettituotteille, vakioiduille kuukausikapasiteettituotteille ja vakioiduille vuorokausikapasiteettituotteille seuraavan kaavan mukaisesti:

Pst = (M × T / 365) × D

jossa:

Pst on asianomaisen vakioidun kapasiteettituotteen rajahinta;

M on asianomaista vakioitua kapasiteettituotetta vastaava kerroin;

T on viitehinta;

D on asianomaisen vakioidun kapasiteettituotteen kesto kaasutoimituspäivinä ilmaistuna.

Karkausvuosina kaavaa on mukautettava siten, että luku 365 korvataan luvulla 366.

vakioiduille päivänsisäistä kapasiteettia koskeville tuotteille seuraavan kaavan mukaisesti:

Pst = (M × T / 8760) × H

jossa:

Pst on vakioidun päivänsisäistä kapasiteettia koskevan tuotteen rajahinta;

M on vastaava kerroin;

T on viitehinta;

H on vakioidun päivänsisäistä kapasiteettia koskevan tuotteen kesto tunteina.

Karkausvuosina kaavaa on mukautettava siten, että luku 8760 korvataan luvulla 8784.

15 artikla

Rajahintojen laskeminen kiinteän kapasiteetin vakioiduille muille kuin vuosikapasiteettituotteille, kun kausitekijöitä käytetään

1. Jos kausitekijöitä sovelletaan, rajahinnat kiinteän kapasiteetin vakioiduille muille kuin vuosikapasiteettituotteille lasketaan asianomaisten 14 artiklassa esitettyjen kaavojen mukaisesti ja näin saatu tulos kerrotaan asiaankuuluvalla kausitekijällä, joka lasketaan 2–6 kohdan mukaisesti.

2. Jäljempänä 3 kohdassa esitetyn menetelmän on perustuttava ennakoituihin virtoihin, jollei kaasuvirta ole vähintään yhden kuukauden osalta 0. Tällaisessa tapauksessa menetelmän on perustuttava ennakoituun sovittuun kapasiteettiin.

3. Kiinteän kapasiteetin vakioiduille kuukausikapasiteettituotteille kausitekijät lasketaan seuraavien peräkkäisten vaiheiden mukaisesti:

lasketaan kullekin tietyn maakaasuvuoden kuukaudelle siirtojärjestelmän käyttö ennakoitujen virtojen tai ennakoidun sovitun kapasiteetin perusteella käyttäen

i)	yksittäistä yhteenliitäntäpistettä koskevia tietoja; tällöin kausitekijät lasketaan kullekin yhteenliitäntäpisteelle;

ii)	keskiarvotietoja ennakoiduista virroista tai ennakoidusta sovitusta kapasiteetista; tällöin kausitekijät lasketaan joillekin tai kaikille yhteenliitäntäpisteille;

b)	lasketaan yhteen a alakohdassa tarkoitetut tulokseksi saatavat arvot;

c)	lasketaan käyttöaste jakamalla jokainen a alakohdassa tarkoitetuista tulokseksi saatavista arvoista b alakohdassa tarkoitetulla tulokseksi saatavalla arvolla;

d)	jokainen c alakohdassa tarkoitettu tulokseksi saatava arvo kerrotaan luvulla 12. Jos tulokseksi saatavat arvot ovat 0, ne mukautetaan sille tasolle, joka seuraavista on alempi: 0,1 tai alin tulokseksi saatu arvo, joka ei ole 0;

e)	lasketaan asianomaisten kausitekijöiden lähtötaso korottamalla jokainen d alakohdassa tarkoitettu tulokseksi saatava arvo samaan potenssiin, joka on vähintään 0 ja enintään 2;

f)	lasketaan e alakohdassa tarkoitettujen tulokseksi saatavien arvojen ja vakioitujen kuukausikapasiteettituotteiden kertoimen tulojen aritmeettinen keskiarvo;

verrataan f alakohdassa tarkoitettua tulokseksi saatavaa arvoa 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vaihteluväliin seuraavasti:

i)	jos arvo sijoittuu vaihteluvälille, kausitekijöiden arvon on oltava yhtä suuri kuin asianomaiset e alakohdassa tarkoitetut tulokseksi saadut arvot;

ii)	jos arvo sijoittuu vaihteluvälin ulkopuolelle, sovelletaan h alakohtaa;

lasketaan kausitekijöiden taso asianomaisten e alakohdassa tarkoitettujen tulokseksi saatavien arvojen ja korjauskertoimen tulona; korjauskerroin lasketaan seuraavasti:

i)	jos f alakohdassa tarkoitettu tulokseksi saatava arvo on yli 1,5, korjauskerroin lasketaan jakamalla 1,5 kyseisellä arvolla;

ii)	jos f alakohdassa tarkoitettu tulokseksi saatava arvo on alle 1, korjauskerroin lasketaan jakamalla 1 kyseisellä arvolla.

4. Kiinteän kapasiteetin vakioiduille vuorokausikapasiteettituotteille ja vakioiduille päivänsisäistä kapasiteettia koskeville tuotteille kausitekijät lasketaan soveltuvin osin 3 kohdan f–h alakohdassa esitettyjen vaiheiden mukaisesti.

5. Kiinteän kapasiteetin vakioiduille neljännesvuosikapasiteettituotteille kausitekijät lasketaan seuraavien peräkkäisten vaiheiden mukaisesti:

asianomaisten kausitekijöiden lähtötaso lasketaan joko

i)	kolmen kyseeseen tulevan kuukauden osalta sovellettavien kausitekijöiden aritmeettisena keskiarvona, tai

ii)	arvona, joka on vähintään alin ja enintään ylin kolmen kyseeseen tulevan kuukauden osalta sovellettavien asianomaisten kausitekijöiden arvoista;

b)	3 kohdan f–h alakohdassa mainitut vaiheet toteutetaan soveltuvin osin käyttäen a alakohdassa tarkoitettuja tulokseksi saatavia arvoja.

6. Kaikkien kiinteän kapasiteetin vakioitujen muiden kuin vuosikapasiteettituotteiden osalta voidaan 3–5 kohdassa tarkoitetuissa laskelmissa tulokseksi saadut arvot pyöristää ylös- tai alaspäin.

16 artikla

Rajahintojen laskeminen keskeytyvän kapasiteetin vakioiduille kapasiteettituotteille

1. Rajahinnat keskeytyvän kapasiteetin vakioiduille kapasiteettituotteille lasketaan kertomalla asianomaisten kiinteän kapasiteetin vakioitujen kapasiteettituotteiden, tapauksen mukaan 14 tai 15 artiklan mukaisesti lasketut rajahinnat 100 prosentin ja 2 ja 3 kohdassa esitetyn mukaisesti lasketun ennakkoalennuksen välisellä erolla.

2. Ennakkoalennus lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

Diex-ante = Pro × A × 100 %

jossa:

Diex-ante on ennakkoalennuksen suuruus;

Pro-tekijä on keskeytymistodennäköisyys, joka määrätään tai hyväksytään 28 artiklan nojalla direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti ja joka viittaa keskeytyvän kapasiteetin vakioidun kapasiteettituotteen lajiin;

A on 28 artiklan nojalla direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti määrätty tai hyväksytty mukautustekijä, jota sovelletaan keskeytyvän kapasiteetin vakioidun kapasiteettituotteen lajin arvioidun taloudellisen arvon huomioon ottamiseksi, joka lasketaan jokaiselle yhteenliitäntäpisteelle tai joillekin tai kaikille yhteenliitäntäpisteille ja jonka on oltava vähintään 1.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu Pro-tekijä lasketaan jokaisen yhteenliitäntäpisteen tai joidenkin tai kaikkien yhteenliitäntäpisteiden osalta kullekin tarjolle asetetun keskeytyvän kapasiteetin vakioidun kapasiteettituotteen lajille seuraavan kaavan mukaisesti sen osatekijöitä koskevan ennusteen perusteella:

Formula

jossa:

N on keskeytysten odotettu määrä D:n aikana;

Dint on odotettujen keskeytysten keskimääräinen kesto tunteina;

D on keskeytyvän kapasiteetin asianomaisen vakioidun kapasiteettituotelajin kokonaiskesto tunteina;

CAPav. int on odotettu keskimääräinen keskeytyvän kapasiteetin määrä kunkin keskeytyksen osalta; kyseinen määrä liittyy asianomaiseen keskeytyvän kapasiteetin vakioidun kapasiteettituotteen lajiin;

CAP on keskeytyvän kapasiteetin kokonaismäärä keskeytyvän kapasiteetin asianomaisen vakioidun kapasiteettituotelajin osalta.

4. Vaihtoehtona 1 kohdan mukaiselle ennakkoalennusten soveltamiselle kansallinen sääntelyviranomainen voi päättää soveltaa jälkialennusta, jolloin verkonkäyttäjille maksetaan korvaus sen jälkeen, kun keskeytykset ovat todella tapahtuneet. Kyseistä jälkialennusta voidaan käyttää vain sellaisissa yhteenliitäntäpisteissä, joissa ei ole ollut edellisen maakaasuvuoden aikana fyysisestä ylikuormituksesta johtuvia kapasiteetin keskeytyksiä.

Jokaiselta päivältä, jona keskeytys ilmeni, jälkikäteen maksettava korvaus on kolme kertaa niin suuri kuin kiinteän kapasiteetin vakioituihin vuorokausikapasiteettituotteisiin sovellettava rajahinta.

IV LUKU

TUOTON TÄSMÄYTTÄMINEN

17 artikla

Yleiset säännökset

1. Silloin ja siinä laajuudessa, kun siirtoverkonhaltija toimii järjestelmässä, jossa ei ole hintakattoa, sovelletaan seuraavia periaatteita:

a)	siirtopalvelujen yli- tai alijäämäinen tuotto minimoidaan kiinnittäen asianmukaista huomiota tarvittaviin investointeihin;

b)	siirtotariffien tason on turvattava se, että siirtoverkonhaltija kattaa siirtopalvelujen tuoton riittävän nopeasti;

c)	merkittävät tasoerot kahden peräkkäisen tariffikauden siirtotariffien välillä on vältettävä mahdollisuuksien mukaan.

2. Silloin ja siinä laajuudessa, kun siirtoverkonhaltija toimii hintakattojärjestelmässä tai soveltaa 24 artiklan b alakohdassa esitettyä kiinteän maksettavan hinnan mallia, tuoton täsmäyttämistä ei saa esiintyä ja kaikki yli- tai alijäämäiseen tuottoon liittyvät riskit katetaan yksinomaan riskipreemiolla. Tällaisessa tapauksessa ei sovelleta 18 artiklaa, 19 artiklan 1–4 kohtaa ja 20 artiklaa.

3. Jos 26 artiklan mukaisen määräajoin järjestettävien kuulemisten vaatimuksista ei muuta johdu, muiden kuin siirtopalvelujen tuotto voidaan täsmäyttää soveltuvin osin tässä luvussa esitetyn mukaisesti edellyttäen, että tähän on direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukainen hyväksyntä.

18 artikla

Yli- tai alijäämäinen tuotto

1. Siirtopalvelujen yli- tai alijäämäinen tuotto on

RA – R

jossa:

RA on tosiasiallisesti saatu siirtopalvelujen tarjontaan liittyvä tuotto;

R on siirtopalvelujen tuotto.

Arvojen RA ja R on liityttävä samaan tariffikauteen ja, jos 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu toimiva siirtoverkonhaltijoiden välinen korvausmekanismi on perustettu, mekanismi on otettava niissä huomioon.

2. Jos 1 kohdan mukaisesti laskettu erotus on positiivinen, siirtopalvelujen tuotto on ylijäämäinen. Jos erotus on negatiivinen, siirtopalvelujen tuotto on alijäämäinen.

19 artikla

Sääntelytili

1. Sääntelytilillä ilmoitetaan 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot tietyltä tariffikaudelta, ja siihen voi sisältyä muita tietoja, esimerkiksi ennakoitujen ja tosiasiallisten kustannuserien erosta.

2. Siirtoverkonhaltijan yli- tai alijäämäistä siirtopalvelujen tuottoa hallinnoidaan sääntelytilillä, jollei muita sääntöjä ole annettu direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti.

3. Jos käytössä on kapasiteetin myyntiin sovellettava kannustinjärjestelmä, joka edellyttää direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaista päätöstä, ainoastaan osaa siirtoverkonhaltijan yli- tai alijäämäisestä tuotosta hallinnoidaan sääntelytilillä. Tällaisessa tapauksessa siirtoverkonhaltija tapauksen mukaan pitää itsellään tai maksaa jäljelle jäävän osan.

4. Jokaisen siirtoverkonhaltijan on käytettävä yhtä sääntelytiliä.

5. Jollei direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesta päätöksestä muuta johdu, mahdollinen ansaittu huutokauppapreemio voidaan osoittaa 4 kohdassa tarkoitetusta sääntelytilistä erilliselle tilille. Kansallinen sääntelyviranomainen voi päättää käyttää kyseistä huutokauppapreemiota fyysisen ylikuormituksen vähentämiseen tai, jos siirtoverkonhaltija toimii ainoastaan järjestelmässä, jossa ei ole hintakattoa, siirtotariffien alentamiseen seuraavalla tariffikaudella 20 artiklan mukaisesti.

20 artikla

Sääntelytilin täsmäyttäminen

1. On suoritettava sääntelytilin kattava tai osittainen täsmäytys sovellettavan viitehintamenetelmän mukaisesti ja käyttäen lisäksi 4 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua maksua, jos sellaista sovelletaan.

2. Sääntelytilin täsmäytys on tehtävä direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti annettuja sääntöjä noudattaen tietyltä täsmäytyskaudelta eli ajalta, jonka osalta 19 artiklassa tarkoitettu sääntelytili on täsmäytettävä.

3. Sääntelytilin täsmäytyksen tarkoituksena on korvata tuoton alijäämä siirtoverkonhaltijalle ja palauttaa ylijäämä verkonkäyttäjille.

V LUKU

ERIYTTÄMÄTTÖMÄN KAPASITEETIN JA VIRTUAALISISSA YHTEENLIITÄNTÄPISTEISSÄ OLEVAN KAPASITEETIN HINNOITTELU

21 artikla

Eriyttämättömän kapasiteetin hinnoittelu

1. Eriyttämättömien kapasiteettituotteiden rajahinnan on oltava sama kuin kyseiseen tuotteeseen sisältyvien kapasiteettien rajahintojen summa. Vastaavien otto- ja syöttökapasiteettien rajahinnat on julkistettava, kun eriyttämätön kapasiteettituote asetetaan tarjolle ja jaetaan asetuksen (EU) 2017/459 37 artiklassa tarkoitetun yhteisen varausjärjestelmän kautta.

2. Eriyttämättömien kapasiteettituotteiden myynnistä saatava ja kyseisten tuotteiden rajahintaa vastaava tuotto jaetaan asianomaisille siirtoverkonhaltijoille seuraavasti:

a)	jokaisen eriyttämätöntä kapasiteettituotetta koskevan liiketoimen jälkeen;

b)	suhteutettuna kyseiseen tuotteeseen sisältyvien kapasiteettien rajahintoihin.

3. Eriyttämättömien kapasiteettituotteiden myyntiin perustuva huutokauppapreemio jaetaan asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden välisen sopimuksen mukaisesti, joka kansallis(t)en sääntelyviranomais(t)en on hyväksyttävä viimeistään kolme kuukautta ennen kerran vuodessa pidettävän vuosikapasiteettihuutokaupan alkamista. Jos kyseinen kaikkien asiaankuuluvien kansallisten sääntelyviranomaisten antama hyväksyntä puuttuu, huutokauppapreemio jaetaan tasan asianomaisille siirtoverkonhaltijoille.

4. Jos kyseessä oleva yhteenliitäntäpiste yhdistää kahden jäsenvaltion vierekkäisiä otto- ja syöttöjärjestelmiä, asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on toimitettava 3 kohdassa tarkoitettu sopimus virastolle tiedoksi.

22 artikla

Kapasiteetin hinnoittelu virtuaalisessa yhteenliitäntäpisteessä

1. Virtuaalisessa yhteenliitäntäpisteessä tarjolle asetetun eriytetyn vakioidun kapasiteettituotteen rajahinta lasketaan jommankumman seuraavan menetelmän mukaisesti:

a)	rajahinta lasketaan viitehinnan perusteella, jos perustettu virtuaalinen yhteenliitäntäpiste voidaan sisällyttää sovellettavaan viitehintamenetelmään;

rajahinta on sama kuin rajahintojen painotettu keskiarvo, joka lasketaan kunkin kyseiseen virtuaaliseen yhteenliitäntäpisteeseen sisältyvän yhteenliitäntäpisteen viitehintojen perusteella, jos perustettua virtuaalista yhteenliitäntäpistettä ei voida sisällyttää sovellettavaan viitehintamenetelmään, seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa:

Pst, VIP on tietyn eriytetyn vakioidun kapasiteettituotteen rajahinta virtuaalisessa yhteenliitäntäpisteessä;

i on virtuaaliseen yhteenliitäntäpisteeseen sisältyvä yhteenliitäntäpiste;

n on virtuaaliseen yhteenliitäntäpisteeseen sisältyvien yhteenliitäntäpisteiden lukumäärä;

Pst, i on tietyn eriytetyn vakioidun kapasiteettituotteen rajahinta yhteenliitäntäpisteessä i;

CAPi on tapauksen mukaan tekninen kapasiteetti tai ennakoitu sovittu kapasiteetti yhteenliitäntäpisteessä i.

2. Virtuaalisessa yhteenliitäntäpisteessä tarjolle asetetun eriyttämättömän vakioidun kapasiteettituotteen rajahinta lasketaan 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

VI LUKU

SELVITYSHINTA JA MAKSETTAVA HINTA

23 artikla

Selvityshinnan laskeminen yhteenliitäntäpisteissä

Selvityshinta tietylle vakioidulle kapasiteettituotteelle yhteenliitäntäpisteessä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

Pcl = PR,au + AP

jossa:

Pcl on selvityshinta;

PR,au on vakioidulle kapasiteettituotteelle sovellettava rajahinta, joka julkaistaan silloin, kun tuote huutokaupataan;

AP on mahdollinen huutokauppapreemio.

24 artikla

Maksettavan hinnan laskeminen yhteenliitäntäpisteissä

Tietylle vakioidulle kapasiteettituotteelle yhteenliitäntäpisteessä maksettava hinta lasketaan jommankumman seuraavan kaavan mukaisesti:

jos sovelletaan vaihtelevan maksettavan hinnan mallia:

Pflo = PR,flo + AP

jossa:

Pflo on vaihteleva maksettava hinta;

PR,flo on rajahinta vakioidulle kapasiteettituotteelle ajankohtana, jona kyseinen tuote voidaan käyttää;

AP on mahdollinen huutokauppapreemio;

jos sovelletaan kiinteän maksettavan hinnan mallia:

Pfix = (PR,y × IND) + RP + AP

jossa:

Pfix on kiinteä maksettava hinta;

PR,y on vakioidulle vuosikapasiteettituotteelle sovellettava rajahinta, joka julkaistaan silloin, kun tuote huutokaupataan;

IND on seuraava suhdeluku: valitun indeksin arvo käyttöajankohtana / saman indeksin arvo huutokaupan ajankohtana;

RP on riskipreemio, joka kuvastaa siirtotariffin tasoon liittyvän varmuuden etuja ja jonka on oltava vähintään 0;

AP on mahdollinen huutokauppapreemio.

25 artikla

Maksettavan hinnan mallien tarjoamista koskevat edellytykset

1. Silloin ja siinä laajuudessa, kun siirtoverkonhaltija toimii järjestelmässä, jossa ei ole hintakattoa, maksettavan hinnan mallien tarjoamista koskevat edellytykset ovat seuraavat:

tapaukset, joissa tarjolle asetetaan ainoastaan olemassa olevaa kapasiteettia:

i)	vaihtelevan maksettavan hinnan mallia on tarjottava;

ii)	kiinteän maksettavan hinnan mallia ei sallita;

samassa huutokaupassa tai samassa vaihtoehtoisessa kapasiteetinjakomekanismissa tarjottava kapasiteetin laajennus ja olemassa oleva kapasiteetti:

i)	vaihtelevan maksettavan hinnan mallia voidaan tarjota;

ii)

kiinteän maksettavan hinnan mallia voidaan tarjota, jos jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

1)	käytössä on asetuksen (EU) 2017/459 30 artiklan mukainen vaihtoehtoinen kapasiteetinjakomekanismi;

2)	unionin luetteloon yhteistä etua koskevista hankkeista on lisätty hanke Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 (7) 3 artiklan mukaisesti.

2. Silloin ja siinä laajuudessa, kun siirtoverkonhaltija toimii hintakattojärjestelmässä, voidaan tarjota vaihtelevan maksettavan hinnan mallia tai kiinteän maksettavan hinnan mallia tai molempia.

VII LUKU

KUULEMISTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

26 artikla

Määräajoin järjestettävä kuuleminen

1. Kansallisen sääntelyviranomaisen tai, jos kansallinen sääntelyviranomainen niin päättää, yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan on järjestettävä yksi tai useampia kuulemisia. Kuulemisprosessin vaikuttavuuden lisäämiseksi kuulemisasiakirja olisi mahdollisuuksien mukaan julkaistava englannin kielellä. Ennen 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua päätöstä järjestettävän lopullisen kuulemisen on täytettävä tässä artiklassa ja 27 artiklassa esitetyt vaatimukset, ja siinä on tarkasteltava seuraavia tietoja:

ehdotetun viitehintamenetelmän kuvaus sekä seuraavat asiat:

alustavat 30 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaiset tiedot, muun muassa

1)	perustelut järjestelmän teknisiin piirteisiin liittyville muuttujille;

2)	vastaavat tiedot kyseisten muuttujien asianomaisista arvoista ja käytetyistä oletuksista;

ii)	ehdotettujen kapasiteettiin perustuviin siirtotariffeihin 9 artiklan nojalla tehtävien mukautusten arvo;

iii)	alustavat viitehinnat, jotka edellyttävät kuulemista;

iv)	5 artiklan mukaisten kustannusten jakoa koskevien arvioiden tulokset, osatekijät ja osatekijöitä koskevat yksityiskohtaiset tiedot;

v)	ehdotetun viitehintamenetelmän arviointi 7 artiklan mukaisesti;

vi)	jos ehdotettu viitehintamenetelmä on muu kuin 8 artiklassa yksityiskohtaisesti kuvattu kapasiteetin mukaan painotettu etäisyysperusteinen viitehintamenetelmä, sen vertailu viimeksi mainittuun sekä iii alakohdassa mainitut tiedot;

b)	alustavat 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan i, iv ja v alakohdan mukaiset tiedot;

seuraavat siirtotariffeja ja muita kuin siirtotariffeja koskevat tiedot:

jos ehdotetaan 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja hyödykkeeseen perustuvia siirtotariffeja:

1)	tapa, jolla ne asetetaan;

2)	sallitun tai tavoitetuoton osuus, joka ennakoidaan katettavan kyseisillä tariffeilla;

3)	alustavat hyödykkeeseen perustuvat siirtotariffit;

ii)

jos ehdotetaan verkonkäyttäjille tarjottavia muita kuin siirtopalveluja:

1)	muita kuin siirtopalveluja koskeva hinnoittelumenetelmä;

2)	sallitun tai tavoitetuoton osuus, joka ennakoidaan katettavan kyseisillä tariffeilla;

3)	tapa, jolla muiden kuin siirtopalvelujen tuotto täsmäytetään 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

4)	verkonkäyttäjille tarjottavia muita kuin siirtopalveluja koskevat alustavat muut kuin siirtotariffit;

d)	alustavat 30 artiklan 2 kohdan mukaiset tiedot;

jos olemassa olevan kapasiteetin osalta on tarkoitus tarjota hintakattojärjestelmän puitteissa 24 artiklan b alakohdassa tarkoitettua kiinteän maksettavan hinnan mallia:

i)	ehdotettu indeksi;

ii)	ehdotettu laskelma ja riskipreemioon perustuvan tuoton käyttötapa;

iii	yhteenliitäntäpisteet ja tariffikaudet, joille mallia ehdotetaan;

iv)	kapasiteetin tarjolle asettamista yhteenliitäntäpisteessä koskeva prosessi, kun ehdotetaan 24 artiklassa tarkoitettuja sekä kiinteän että vaihtelevan maksettavan hinnan malleja.

2. Ennen 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua päätöstä järjestettävän lopullisen kuulemisen on kestettävä vähintään kaksi kuukautta. Mitä tahansa 1 kohdassa tarkoitettua kuulemista koskevissa kuulemisasiakirjoissa voidaan edellyttää, että toimitettuun kuulemisvastaukseen sisältyy julkaistavaksi soveltuva ei-luottamuksellinen versio.

3. Sen mukaan, mikä yhteisö julkaisee 1 kohdassa tarkoitetun kuulemisasiakirjan, kansallisen sääntelyviranomaisen tai yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan on julkaistava kuulemiseen saadut vastaukset ja niiden tiivistelmä yhden kuukauden kuluessa kuulemisen päättymisestä. Kuulemisprosessin vaikuttavuuden lisäämiseksi tiivistelmä olisi mahdollisuuksien mukaan laadittava englannin kielellä.

4. Seuraavat määräajoin pidettävät kuulemiset järjestetään 27 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

5. Virasto laatii kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaista verkostoa, jäljempänä ’Kaasu-ENTSO’, kuultuaan mallin 1 kohdassa tarkoitettua kuulemisasiakirjaa varten. Malli on saatettava kansallisten sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden käyttöön ennen 5 päivää heinäkuuta 2017.

27 artikla

Kansallisen sääntelyviranomaisen jaksottainen päätöksenteko

1. Avatessaan 26 artiklan mukaisen lopullisen kuulemisen ennen 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua päätöstä kansallisen sääntelyviranomaisen tai, jos kansallinen sääntelyviranomainen niin päättää, yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan on toimitettava kuulemisasiakirjat virastolle.

2. Virasto analysoi kuulemisasiakirjasta seuraavat seikat:

a)	onko kaikki 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot julkaistu;

täyttävätkö kuulemisessa 26 artiklan mukaisesti tarkastellut seikat seuraavat vaatimukset:

1)	täyttääkö ehdotettu viitehintamenetelmä 7 artiklassa esitetyt vaatimukset;

2)	täyttyvätkö 4 artiklan 3 kohdassa esitetyt hyödykkeeseen perustuvien siirtotariffien asettamista koskevat kriteerit;

3)	täyttyvätkö 4 artiklan 4 kohdassa esitetyt muiden kuin siirtotariffien asettamista koskevat kriteerit.

3. Kahden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun kuulemisen päättymisestä virasto julkaisee ja lähettää kansalliselle sääntelyviranomaiselle tai siirtoverkonhaltijalle sen mukaan, mikä yhteisö julkaisi kuulemisasiakirjan, sekä komissiolle päätelmät 2 kohdan mukaisesta analyysistään englannin kielellä.

Viraston on säilytettävä kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus.

4. Viiden kuukauden kuluessa lopullisen kuulemisen päättymisestä kansallisen sääntelyviranomaisen, joka toimii direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti, on tehtävä ja julkaistava perusteltu päätös kaikista 26 artiklan 1 kohdassa mainituista seikoista. Kansallisen sääntelyviranomaisen on lähetettävä kyseinen päätös virastolle ja komissiolle, kun se julkaistaan.

5. Menettely, joka käsittää viitehintamenetelmää koskevan lopullisen kuulemisen 26 artiklan mukaisesti, kansallisen sääntelyviranomaisen 4 kohdan mukaisesti tekemän päätöksen, tariffien laskemisen kyseisen päätöksen pohjalta ja tariffien julkaisemisen VIII luvun mukaisesti, voidaan käynnistää tämän asetuksen voimaantulosta alkaen, ja se on päätettävä viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2019. Menettelyssä on otettava huomioon II, III ja IV luvussa esitetyt vaatimukset. Kuluvalla tariffikaudella 31 päivänä toukokuuta 2019 sovellettavia tariffeja sovelletaan kauden päättymiseen asti. Menettely toistetaan vähintään joka viides vuosi 31 päivästä toukokuuta 2019 lähtien.

28 artikla

Alennuksia, kertoimia ja kausitekijöitä koskeva kuuleminen

1. Samaan aikaan 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti järjestettävän lopullisen kuulemisen kanssa kansallisen sääntelyviranomaisen on järjestettävä kuuleminen kaikille toisiinsa suoraan yhteydessä olevien jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille ja asiaankuuluville sidosryhmille seuraavista seikoista:

a)	kerrointen taso;

b)	kausitekijöitä sovellettaessa kausitekijöiden taso ja laskeminen 15 artiklan mukaisesti;

c)	9 artiklan 2 kohdan ja 16 artiklan mukaisten alennusten taso.

Kuulemisen päätyttyä on tehtävä perusteltu päätös direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti tämän kohdan a–c alakohdassa tarkoitetuista seikoista. Jokaisen kansallisen viranomaisen on otettava huomioon toisiinsa suoraan yhteydessä olevien jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten kannat.

2. Seuraavat kuulemiset on järjestettävä jokaisena tariffikautena 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen päivämäärästä lähtien. Jokaisen kuulemisen jälkeen ja kuten 32 artiklan a alakohdassa esitetään, kansallisen sääntelyviranomaisen on tehtävä ja julkaistava perusteltu päätös 1 kohdan a, b ja c lakohdassa tarkoitetuista seikoista.

3. Tehdessään 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava huomioon kuulemiseen saadut vastaukset sekä seuraavat seikat:

kertoimet:

i)	tasapaino yhtäältä lyhyen aikavälin kaasukaupan helpottamisen ja toisaalta siirtojärjestelmään tehtäviä tehokkaita investointeja varten annettavien pitkän aikavälin signaalien välillä;

ii)	vaikutukset siirtopalvelujen tuottoon ja sen kattamiseen;

iii	tarve välttää ristiintukemista verkonkäyttäjien välillä ja parantaa rajahintojen kustannusvastaavuutta;

iv)	fyysiseen ja sopimuksista johtuvaan ylikuormitukseen liittyvät tilanteet;

v)	vaikutukset rajat ylittäviin virtoihin;

kausitekijät:

i)	vaikutukset infrastruktuurin taloudellisen ja tehokkaan käytön helpottamiseen;

ii)	tarve parantaa rajahintojen kustannusvastaavuutta.

VIII LUKU

JULKAISUVAATIMUKSET

29 artikla

Ennen kerran vuodessa pidettävää vuosikapasiteettihuutokauppaa julkaistavat tiedot

Ennen kerran vuodessa pidettävää vuosikapasiteettihuutokauppaa kansallisen sääntelyviranomaisen tai, jos kansallinen sääntelyviranomainen niin päättää, yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan on julkaistava yhteenliitäntäpisteiden ja, jos kansallinen sääntelyviranomainen päättää soveltaa asetusta (EU) 2017/459, muiden kohtien kuin yhteenliitäntäpisteiden osalta 31 ja 32 artiklassa annettujen vaatimusten mukaisesti seuraavat tiedot:

kiinteän kapasiteetin vakioidut kapasiteettituotteet:

i)	rajahinnat, joita vähimmäistapauksessa sovelletaan kerran vuodessa pidettävän vuosikapasiteettihuutokaupan jälkeen alkavan maakaasuvuoden loppuun;

ii)	kertoimet ja kausitekijät, joita on sovellettu vakioitujen muiden kuin vuosikapasiteettituotteiden rajahintoihin;

iii)	kansallisen sääntelyviranomaisen perustelut kertoimien tasolle;

iv)	jos kausitekijöitä sovelletaan, perustelut niiden soveltamiselle;

keskeytyvän kapasiteetin vakioidut kapasiteettituotteet:

i)	rajahinnat, joita vähimmäistapauksessa sovelletaan kerran vuodessa pidettävän vuosikapasiteettihuutokaupan jälkeen alkavan maakaasuvuoden loppuun;

ii)

keskeytyksen todennäköisyyttä koskeva arvio, johon sisältyvät

1)	kaikki tarjolle asetetut keskeytyvän kapasiteetin vakioitujen kapasiteettituotteiden lajit käsittävä luettelo, johon myös sisältyy kunkin lajin osalta keskeytyksen todennäköisyys ja sovellettu alennus;

2)	selvitys siitä, kuinka keskeytyksen todennäköisyys on laskettu kullekin 1 alakohdassa tarkoitetulle tuotelajille;

3)	aiemmat tiedot tai ennusteet, tai molemmat, joita on käytetty 2 alakohdassa tarkoitetun keskeytyksen todennäköisyyden arvioimiseen.

30 artikla

Ennen tariffikautta julkaistavat tiedot

1. Ennen tariffikautta kansallisen sääntelyviranomaisen tai, jos kansallinen sääntelyviranomainen niin päättää, yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan on julkaistava 31 ja 32 artiklassa annettujen vaatimusten mukaisesti seuraavat tiedot:

tiedot käytettyyn viitehintamenetelmään sisältyvistä, siirtojärjestelmän teknisiin ominaisuuksiin liittyvistä muuttujista, joita ovat muun muassa

i)	tekninen kapasiteetti otto- ja syöttökohdissa ja siihen liittyvät oletukset;

ii)	ennakoitu sovittu kapasiteetti otto- ja syöttökohdissa ja siihen liittyvät oletukset;

iii)	kaasuvirran määrä ja suunta otto- ja syöttökohdissa ja niihin liittyvät oletukset, kuten kaasuvirran kysyntä- ja tarjontaskenaariot kysyntä- tai tarjontahuipun aikana;

iv)	siirtoverkon rakenteen riittävän yksityiskohtainen kuvaus;

v)	muut siirtoverkkoa koskevat tekniset tiedot, kuten putkijohtojen pituus ja halkaisija ja kompressoriasemien teho;

seuraavat tiedot:

i)	siirtoverkonhaltijan sallittu tai tavoitetuotto tai molemmat;

ii)	tiedot i alakohdassa tarkoitetun tuoton muutoksista edelliseen vuoteen verrattuna;

iii)

seuraavat muuttujat:

1)	sääntelyviranomaisen laskemaan pääomapohjaan (regulated asset base) sisältyvät omaisuuserät ja niiden kokonaisarvo;

2)	pääomakustannus ja sen laskentamenetelmä;

pääomamenot, muun muassa

a)	menetelmät omaisuuserien alkuperäisen arvon määrittämistä varten;

b)	menetelmät omaisuuserien uudelleen arvioimista varten;

c)	selvitykset omaisuuserien arvon kehittymisestä;

d)	poistoajat ja poistojen määrät omaisuuserien mukaan eriteltynä;

4)	toimintamenot;

5)	kannustinjärjestelmät ja tehokkuustavoitteet;

6)	inflaatioindeksit;

iv)	siirtopalvelujen tuotto;

seuraavat suhteet iv alakohdassa tarkoitetulle tuotolle:

1)	kapasiteetti–hyödykesuhde, joka tarkoittaa erittelyä kapasiteettiin perustuvilla siirtotariffeilla saatuun tuottoon ja hyödykkeeseen perustuvilla siirtotariffeilla saatuun tuottoon;

2)	otto–syöttösuhde, joka tarkoittaa erittelyä kapasiteettiin perustuvilla siirtotariffeilla kaikkien ottokohtien osalta saatuun tuottoon ja kapasiteettiin perustuvilla siirtotariffeilla kaikkien syöttökohtien osalta saatuun tuottoon;

3)	järjestelmän sisäisen ja järjestelmien välisen suhde, joka tarkoittaa 5 artiklan mukaisesti laskettua erittelyä järjestelmän sisäisestä verkon käytöstä otto- ja syöttökohdissa saatuun tuottoon ja järjestelmien välisestä verkon käytöstä otto- ja syöttökohdissa saatuun tuottoon;

vi)

silloin ja siinä laajuudessa, kun siirtoverkonhaltija toimii järjestelmässä, jossa ei ole hintakattoa, seuraavat edelliseen tariffikauteen liittyvän sääntelytilin täsmäyttämistä koskevat tiedot:

1)	tosiasiassa saatu tuotto, yli- tai alijäämäinen sallittu tuotto ja siitä sääntelytilille ja, tapauksen mukaan, sääntelytilin alatileille osoitettu osa;

2)	täsmäytyskausi ja käytetyt kannustinjärjestelmät;

vii)	suunniteltu huutokauppapreemion käyttö;

seuraavat siirtotariffeja ja muita kuin siirtotariffeja koskevat tiedot sekä kyseisten tariffien johtamiseen liittyvät olennaiset tiedot:

i)	4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut hyödykkeeseen perustuvat siirtotariffit, jos käytetty;

ii)	4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut muihin kuin siirtopalveluihin sovellettavat muut kuin siirtotariffit, jos käytetty;

iii)	viitehinnat ja muut hinnat, joita sovelletaan muissa kuin 29 artiklassa tarkoitetuissa kohdissa.

2. Lisäksi siirtotariffien osalta on julkaistava seuraavat tiedot:

selvitys seuraavista:

i)	saman lajin siirtopalveluun kuluvalla tariffikaudella sovellettavien siirtotariffien ja sillä tariffikaudella, jolta tiedot julkaistaan, sovellettavien siirtotariffien ero;

ii)	saman lajin siirtopalveluun sillä tariffikaudella, jolta tiedot julkaistaan, sovellettavien siirtotariffien ja sääntelykauden kullakin jäljellä olevalla tariffikaudella sovellettavien siirtotariffien arvioitu ero;

b)	vähintään yksinkertaistettu säännöllisesti päivitettävä tariffimalli käyttöohjeineen, jonka avulla verkonkäyttäjät voivat laskea kuluvaan tariffikauteen sovellettavat siirtotariffit ja arvioida niiden mahdollista kehitystä kyseisen tariffikauden jälkeen.

3. Niiden kohtien osalta, jotka on suljettu asetuksen (EY) N:o 715/2009 liitteessä I olevan 3.2 kohdan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitetun olennaisten kohtien määritelmän ulkopuolelle, tiedot ennakoidun sovitun kapasiteetin määrästä ja kaasuvirran ennakoidusta määrästä julkaistaan asetuksen (EY) N:o 715/2009 liitteessä I olevan 3.2 kohdan 2 alakohdan mukaisesti.

31 artikla

Julkaisutapa

1. Tiedot, joita tarkoitetaan 29 ja 30 artiklassa, on julkaistava 32 artiklan mukaisesti asianomaisen yhteisön verkkosivustolla, johon on pääsy asetuksen (EY) N:o 715/2009 liitteessä I olevan 3.1.1 kohdan 1 alakohdan h alakohdassa tarkoitetulla jakelualustalla olevan linkin kautta.

Yleisöllä on oltava pääsy kyseisiin tietoihin, maksutta ja ilman käyttörajoituksia. Tiedot on julkaistava

a)	helposti ymmärrettävällä tavalla;

b)	selkeässä ja helppokäyttöisessä muodossa ja ketään syrjimättä;

c)	ladattavassa muodossa;

d)	yhdellä tai useammalla jäsenvaltion virallisella kielellä ja, jollei yksi jäsenvaltion virallisista kielistä ole englanti, mahdollisuuksien mukaan englannin kielellä.

2. Yhteenliitäntäpisteistä on asetuksen (EY) N:o 715/2009 liitteessä I olevan 3.1.1 kohdan 1 alakohdan h alakohdassa tarkoitetulla jakelualustalla julkaistava seuraavat tiedot:

a)	29 artiklassa mainittuna ajankohtana rajahinnat kiinteän kapasiteetin vakioitujen kapasiteettituotteiden ja keskeytyvän kapasiteetin vakioitujen kapasiteettituotteiden osalta;

b)	30 artiklassa mainittuna ajankohtana 4 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu virtaukseen perustuva maksu, jos sitä sovelletaan.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on julkaistava seuraavasti:

a)	1 kohdan a–c alakohdassa esitetyn mukaisesti;

b)	englannin kielellä;

vakiomuotoisessa taulukossa, jossa on ilmoitettava vähintään seuraavat tiedot:

i)	yhteenliitäntäpiste;

ii)	kaasuvirran suunta;

iii)	asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden nimet;

iv)	tuotteen alkamis- ja päättymisajankohta;

v)	onko kyseessä kiinteä vai keskeytyvä kapasiteetti;

vi)	vakioitua kapasiteettituotetta koskeva maininta;

vii)

sovellettava tariffi per kWh/h ja kWh/d paikallisena valuuttana ja euroina ottaen huomioon seuraavat seikat:

1)	jos sovellettava kapasiteetin yksikkö on kWh/h, sovellettavaa tariffia per kWh/d koskevat tiedot eivät ole sitovia, ja päinvastoin;

2)	jos paikallinen valuutta on muu kuin euro, euroina ilmaistua sovellettavaa tariffia koskevat tiedot eivät ole sitovia.

Lisäksi, jollei vii alakohdan 2 alakohdasta muuta johdu, kyseisessä vakiomuotoisessa taulukossa on esitettävä 30 artiklassa mainittuna ajankohtana kaikkia kustannuksia koskeva simulaatio virtaukselle 1 GWh/päivä/vuosi kunkin yhteenliitäntäpisteen osalta paikallisena valuuttana ja euroina.

4. Jos 2 kohdassa tarkoitetut tiedot poikkeavat vastaavista 1 kohdassa tarkoitetuista tiedoista, vastaavat 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat ensisijaisia.

32 artikla

Julkaisemisen määräaika

Edellä 29 ja 30 artiklassa tarkoitetun tietojen julkaisemisen määräaika on seuraava:

a)	29 artiklassa tarkoitettujen tietojen osalta viimeistään 30 päivää ennen kerran vuodessa pidettävää vuosikapasiteettihuutokauppaa;

b)	30 artiklassa tarkoitettujen tietojen osalta viimeistään 30 päivää ennen asianomaista tariffikautta;

c)	asianomaisten 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti tariffikauden aikana päivitettyjen siirtotariffien osalta välittömästi direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti myönnetyn hyväksynnän jälkeen.

Siirtotariffien jokaisen päivityksen yhteydessä on esitettävä tiedot, joista ilmenee syyt tariffin muutokseen. Jos 12 artiklan 3 kohdan b alakohtaa sovelletaan, päivitykseen on liitettävä myös 29 artiklan b alakohdassa tarkoitetun asianomaisia keskeytyvän kapasiteetin vakioitujen kapasiteettituotteiden lajeja koskevan raportin ajan tasalle saatettu versio.

IX LUKU

KAPASITEETIN LAAJENNUS

33 artikla

Kapasiteetin laajennukseen sovellettavat hinnoitteluperiaatteet

1. Vähimmäishinta, jolla siirtoverkonhaltijat saavat hyväksyä kapasiteetin laajennusta koskevan pyynnön, on viitehinta. Taloudellisen testin laskelmaa varten viitehinnat johdetaan sisällyttämällä asianomaiset kapasiteetin laajennuksen tarjolle asettamiseen liittyvät oletukset viitehintamenetelmään.

2. Jos kapasiteetin laajennusta varten on tarkoitus tarjota 24 artiklan b alakohdan mukaista kiinteän maksettavan hinnan mallia, 24 artiklan b alakohdassa tarkoitetun rajahinnan on perustuttava ennakoituihin investointi- ja toimintakustannuksiin. Heti sen jälkeen, kun kapasiteetin laajennus on otettu käyttöön, kyseistä rajahintaa on mukautettava suhteessa ennakoitujen investointikustannusten ja tosiasiallisten investointikustannusten väliseen eroon riippumatta siitä, onko ero positiivinen vai negatiivinen.

3. Jos kapasiteetin koko laajennuksen jako viitehintaan ei tuottaisi riittävää tuottoa taloudellisen testin positiivista tulosta varten, voidaan ensimmäisessä huutokaupassa tai vaihtoehtoisessa jakomekanismissa, jossa kapasiteetin laajennus asetetaan tarjolle, soveltaa pakollista vähimmäispreemiota. Pakollista vähimmäispreemiota voidaan soveltaa myös seuraaviin huutokauppoihin, kun tarjolle asetetaan kapasiteettia, joka jäi aluksi myymättä, tai kapasiteettia, joka siirrettiin aluksi sivuun asetuksen (EU) 2017/459 8 artiklan 8 ja 9 kohdan mukaisesti. Päätös siitä, sovelletaanko pakollista vähimmäispreemiota ja missä huutokaupoissa sitä sovelletaan, on tehtävä direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti.

4. Pakollisen vähimmäispreemion määrän olisi mahdollistettava taloudellisen testin positiivinen tulos tuoton ansiosta, joka perustuu ensimmäisessä huutokaupassa tai vaihtoehtoisessa kapasiteetinjakomekanismissa, jossa kapasiteetin laajennusta on tarjolla, tarjottuun kapasiteettiin. Pakollisen vähimmäispreemion vaihteluvälille, joka määräytyy odotetun jaetun kapasiteetin mukaan, on saatava toimivaltaisten kansallisten viranomaisten hyväksyntä asetuksen (EU) 2017/459 25 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

5. Kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksymä pakollinen vähimmäispreemio lisätään viitehintaan, jota sovelletaan eriyttämättömiin kapasiteettituotteisiin asianomaisessa yhteenliitäntäpisteessä, ja se jaetaan yksinomaan niille siirtoverkonhaltijoille, joita varten kyseinen kansallinen sääntelyviranomainen on pakollisen vähimmäispreemion hyväksynyt. Tämä pakollisen vähimmäispreemion jakoa koskeva perusperiaate ei rajoita mahdollisen lisähuutokauppapreemion jakamista 21 artiklan 3 kohdan tai asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten välisen vaihtoehtoisen sopimuksen mukaisesti.

X LUKU

LOPPU- JA SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET

34 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden sallitun tai tavoitetuoton määrittämiseen käytetyt menetelmät ja muuttujat

1. Ennen 6 päivää huhtikuuta 2019 viraston on julkaistava raportti siirtoverkonhaltijoiden sallitun tai tavoitetuoton määrittämiseen käytetyistä menetelmistä ja muuttujista. Raportin pohjana on käytettävä ainakin 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettuja muuttujia.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on toimitettava virastolle, viraston määrittelemän prosessin mukaisesti, kaikki tarpeelliset siirtoverkonhaltijoiden sallitun tai tavoitetuoton määrittämiseen käytettyihin menetelmiin ja muuttujiin liittyvät tiedot.

35 artikla

Voimassa olevat sopimukset

1. Tämä asetus ei vaikuta siirtotariffien tasoihin, jotka perustuvat ennen 6 päivää huhtikuuta 2017 tehtyihin sopimuksiin tai kapasiteetin varauksiin, jollei kyseisissä sopimuksissa tai kapasiteetin varauksissa ennakoida kapasiteettiin ja/tai hyödykkeeseen perustuvien siirtotariffien muutoksia mahdollisia indeksimuutoksia lukuun ottamatta.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin siirtotariffeihin ja kapasiteetin varauksiin liittyviä sopimusmääräyksiä ei voida uusia kertaalleen tai toistuvasti eikä niiden voimassaoloa voida jatkaa viimeisen voimassaolopäivän jälkeen.

3. Ennen 6 päivää toukokuuta 2017 siirtoverkonhaltijan on lähetettävä mahdolliset 1 kohdassa tarkoitetut sopimukset tai mahdollisia kapasiteetin varauksia koskevat tiedot kansalliselle sääntelyviranomaiselle tiedoksi.

36 artikla

Täytäntöönpanon seuranta

1. Avustaakseen virastoa asetuksen (EY) N:o 715/2009 9 artiklan 1 kohdan mukaisissa seurantatehtävissä Kaasu-ENTSOn on seurattava ja analysoitava asetuksen (EY) N:o 715/2009 8 artiklan 8 ja 9 kohdan mukaisesti, miten siirtoverkonhaltijat ovat panneet tämän asetuksen täytäntöön. Kaasu-ENTSOn on erityisesti varmistettava kaikkien niiden asiaankuuluvien tietojen kattavuus ja oikeellisuus, jotka siirtoverkonhaltijoiden on toimitettava. Kaasu-ENTSOn on toimitettava kyseiset tiedot virastolle seuraavien määräaikojen mukaisesti:

a)	31 päivä maaliskuuta 2018 VIII luvun mukaisten vaatimusten osalta;

b)	31 päivä maaliskuuta 2020 kaikkien muiden tämän asetuksen säännösten osalta.

2. Siirtoverkonhaltijoiden on toimitettava Kaasu-ENTSOlle kaikki tiedot, joita Kaasu-ENTSO tarvitsee voidakseen täyttää 1 kohdan mukaiset velvoitteensa, seuraavien määräaikojen mukaisesti:

a)	31 päivä joulukuuta 2017 VIII luvun mukaisten vaatimusten osalta;

b)	31 päivä joulukuuta 2019 kaikkien muiden tämän asetuksen säännösten osalta.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa kuvattu täytäntöönpanon seurantasykli on komission pyynnöstä toistettava tulevina vuosina.

4. Kaasu-ENTSOn ja viraston on säilytettävä kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus.

5. Kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta viraston on julkaistava kertomus viitehintamenetelmien soveltamisesta jäsenvaltioissa.

37 artikla

Poikkeusten myöntämisvaltuudet

1. Yhdysputkea, joka hyötyy direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 6, 8 ja 10 kohdan soveltamista koskevasta vapautuksesta mainitun direktiivin 36 artiklan mukaisesti tai vastaavasta vapautuksesta, operoivan yhteisön pyynnöstä kansalliset sääntelyviranomaiset voivat myöntää yhteisesti kyseiselle yhteisölle poikkeuksen tämän asetuksen yhden tai useamman artiklan soveltamisesta tämän artiklan 2–6 kohdan mukaisesti, jos mainittujen artiklojen soveltamisella kyseiseen yhteisöön olisi yksi tai useampia seuraavista kielteisistä seurauksista. Niiden soveltaminen

a)	ei edistäisi tehokasta kaasukauppaa ja kilpailua;

b)	ei kannustaisi investoimaan uuteen kapasiteettiin tai ylläpitämään olemassa olevia kapasiteettitasoja;

c)	vääristäisi rajat ylittävää kauppaa kohtuuttomasti;

d)	vääristäisi samanluonteisia palveluja tarjoavien muiden infrastruktuurin ylläpitäjien kanssa käytävää kilpailua;

e)	olisi mahdotonta panna täytäntöön, kun otetaan huomioon yhdysputkien erityisluonne.

2. Poikkeusta 1 kohdan nojalla hakevan yhteisön on sisällytettävä pyyntöönsä yksityiskohtainen perustelu ja kaikki hakemusta tukevat asiakirjat, mukaan luettuna tapauksen mukaan kustannus–hyötyanalyysi, joista ilmenee, että yksi tai useampi 1 kohdan a–e alakohdassa mainituista edellytyksistä täyttyy.

3. Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on arvioitava poikkeusta koskeva pyyntö yhteisesti ja toimittava sitä käsitellessään tiiviissä yhteistyössä. Jos asianomaiset kansalliset sääntelyviranomaiset myöntävät poikkeuksen, niiden on tarkennettava päätöksissään sen kesto.

4. Kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava virastolle ja komissiolle päätöksistään myöntää kyseinen poikkeus.

5. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat peruuttaa poikkeuksen, jos olosuhteet ja/tai perustana olevat syyt eivät enää päde tai jos virasto tai komissio suosittavat peruuttamaan poikkeuksen, koska sille ei ole enää perusteita.

38 artikla

Voimaantulo

1. Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2. Sitä sovelletaan sen voimaantulosta alkaen.

3. Asetuksen VI ja VIII lukua sovelletaan kuitenkin 1 päivästä lokakuuta 2017. Asetuksen II, III ja IV lukua sovelletaan 31 päivästä toukokuuta 2019.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 16 päivänä maaliskuuta 2017.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) EUVL L 211, 14.8.2009, s. 36.

(2) Komission asetus (EU) 2017/459, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2017, kaasunsiirtojärjestelmien kapasiteetinjakomekanismien verkkosäännön vahvistamisesta ja asetuksen (EY) N:o 984/2013 kumoamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 1).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/73/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta, (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 94).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 713/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 1).

(5) Komission asetus (EU) N:o 312/2014, annettu 26 päivänä maaliskuuta 2014, kaasunsiirtoverkkojen tasehallintaa koskevan verkkosäännön vahvistamisesta (EUVL L 91, 27.3.2014, s. 15).

(6) Komission asetus (EU) 2015/703, annettu 30 päivänä huhtikuuta 2015, yhteentoimivuuteen ja tiedonvaihtoon liittyviä sääntöjä koskevan verkkosäännön vahvistamisesta (EUVL L 113, 1.5.2015, s. 13).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 347/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39).

17.3.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

L 72/57

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2017/461,

annettu 16 päivänä maaliskuuta 2017,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU 24 artiklassa tarkoitetussa, luottolaitoksista olevien määräosuuksien ehdotettuihin hankintoihin liittyvässä asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten välisessä kuulemismenettelyssä käytettäviä yhteisiä menettelyjä, lomakkeita ja malleja koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (1) ja erityisesti sen 22 artiklan 9 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

On tarkoituksenmukaista vahvistaa yhteiset menettelyt, lomakkeet ja mallit sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset arvioivat asianmukaisesti ilmoitukset, jotka koskevat luottolaitoksista olevien määräosuuksien ehdotettuja suoria tai välillisiä hankintoja tai lisäyksiä, kun hankkijaehdokas on toisessa jäsenvaltiossa tai toisella alalla oleva valvottu yhteisö, tällaisen valvotun yhteisön emoyritys taikka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on määräysvalta tällaisessa valvotussa yhteisössä. Näissä tapauksissa asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi kuultava toisiaan ja annettava toisilleen pyydetyt tiedot ja kaikki muut olennaiset tiedot.

(2)

Direktiivin 2013/36/EU 24 artiklassa tarkoitettua kuulemismenettelyä on kyseisen direktiivin 14 artiklan 2 kohdan mukaan noudatettava myös silloin, kun arvioidaan luottolaitoksen osakkaita ja jäseniä toimiluvan myöntämiseksi luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamiseen. Sen vuoksi yhteisten menettelyjen, lomakkeiden ja mallien olisi mahdollistettava asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten välinen kuuleminen myös silloin, kun määräosuuksia omistavien osakkaiden ja jäsenten arviointi suoritetaan osana luottolaitosten toimilupahakemusten arviointia.

(3)

Jotta voitaisiin helpottaa toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja varmistaa niiden välisen tietojenvaihdon tehokkuus, toimivaltaisten viranomaisten olisi nimettävä erityiset yhteyspisteet etenkin direktiivin 2013/36/EU 24 artiklassa tarkoitettua kuulemismenettelyä varten ja julkistettava nämä tiedot verkkosivustoillaan.

(4)	Olisi vahvistettava kuulemismenettelyt, joihin sisältyvät selkeät aikavaatimukset, jotta varmistettaisiin toimivaltaisten viranomaisten välinen oikea-aikainen ja tehokas yhteistyö.

(5)	Kuulemismenettelyillä olisi varmistettava myös, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä kuulemisprosessin parantamiseksi edistämällä tarvittaessa palautteen antamista saatujen tietojen laadusta ja merkityksellisyydestä.

(6)	Tämä asetus perustuu teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen, jäljempänä ’EPV’, on toimittanut komissiolle.

(7)

EPV on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia niistä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (2) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteiset menettelyt, lomakkeet ja mallit direktiivin 2013/36/EU 24 artiklassa tarkoitettua, seuraavien tahojen välistä kuulemisprosessia varten:

sellaisen olemassa olevan luottolaitoksen toimivaltainen viranomainen, josta aiotaan hankkia määräosuus tai josta olevaa määräosuutta aiotaan lisätä, tai toimivaltainen viranomainen, joka vastaa toimiluvan myöntämisestä luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamiseen, jäljempänä ’esittäjäviranomainen’;

b)	hankkijaehdokkaan, osakkaan tai jäsenen asianomainen toimivaltainen viranomainen, jos kyseinen hankkijaehdokas, osakas tai jäsen kuuluu johonkin direktiivin 2013/36/EU 24 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista luokista, jäljempänä ’vastaanottajaviranomainen’.

2 artikla

Nimetyt yhteyspisteet

Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on direktiivin 2013/36/EU 24 artiklassa säädettyä kuulemisprosessia varten nimettävä yhteyspisteet erityisen osaston yhden osoitteen tai yhden sähköpostiosoitteen muodossa kuulemisilmoitusten ja muiden tietojen toimittamiseksi tämän asetuksen mukaisesti ja julkistettava nämä yhteyspisteet verkkosivustoillaan.

3 artikla

Kuulemisilmoitus

1. Esittäjäviranomaisen on lähetettävä vastaanottajaviranomaiselle kuulemisilmoitus mahdollisimman pian direktiivin 2013/36/EU 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen ja joka tapauksessa viimeistään kymmenen työpäivän kuluttua kyseisen direktiivin 22 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun arviointijakson alkamisesta.

2. Jos direktiivin 2013/36/EU 23 artiklan 1 kohdassa säädetty arviointi suoritetaan osana luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamista koskevan toimilupahakemuksen arviointia, esittäjäviranomaisen on lähetettävä kuulemisilmoitus vastaanottajaviranomaiselle mahdollisimman pian tällaisen hakemuksen vastaanottamisen jälkeen ja joka tapauksessa viimeistään kymmenen työpäivän kuluttua direktiivin 2013/36/EU 15 artiklassa tarkoitettujen täydellisten tietojen vastaanottamisesta.

3. Esittäjäviranomaisen on lähetettävä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut kuulemisilmoitukset kirjallisina postitse, faksilla tai suojatulla sähköisellä viestimellä ja osoitettava ne vastaanottajaviranomaisen nimettyyn yhteyspisteeseen.

4. Esittäjäviranomaisen on lähetettävä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut kuulemisilmoitukset täyttämällä liitteessä I vahvistettu malli ja ilmoitettava keskeiset tiedot ehdotetusta osuudesta sekä täsmennettävä, mitä tietoja esittäjäviranomainen pyytää vastaanottajaviranomaiselta kyseisestä asiasta.

4 artikla

Kuulemisilmoitusta koskeva vastaanottovahvistus

Vastaanottajaviranomaisen on lähetettävä esittäjäviranomaiselle 3 artiklassa tarkoitettua kuulemisilmoitusta koskeva vastaanottovahvistus kahden työpäivän kuluessa kuulemisilmoituksen vastaanottamisesta.

5 artikla

Vastaanottajaviranomaisen vastaus

1. Kuulemisilmoitukseen on annettava kirjallinen vastaus liitteessä II vahvistetussa muodossa postitse, faksilla tai suojatulla sähköisellä viestimellä. Se on osoitettava 2 artiklassa tarkoitettuun esittäjäviranomaisen nimettyyn yhteyspisteeseen, jollei esittäjäviranomainen toisin ilmoita.

2. Vastaanottajaviranomaisen on annettava esittäjäviranomaiselle mahdollisimman pian ja viimeistään 20 työpäivän kuluttua kuulemisilmoituksen vastaanottamisesta

a)	kaikki kuulemisilmoituksessa pyydetyt merkitykselliset tiedot, mukaan luettuina mahdolliset huomautukset tai varaumat, jotka koskevat hankkijaehdokkaan tekemää hankintaa;

b)	oma-aloitteisesti kaikki olennaiset tiedot.

3. Jos vastaanottajaviranomainen ei pysty noudattamaan 2 kohdassa säädettyä määräaikaa, sen on ilmoitettava välittömästi esittäjäviranomaiselle perustellut syyt viivästykseen sekä arvioitu vastauksen antamispäivä. Vastaanottajaviranomaisen on raportoitava asian etenemisestä säännöllisesti joko oma-aloitteisesti tai esittäjäviranomaisen pyynnöstä.

4. Jos vastaanottajaviranomainen ei pysty perustelluissa ja väistämättömissä tilanteissa antamaan kaikkia pyydettyjä tietoja 2 kohdassa säädetyssä määräajassa, sen on

a)	annettava jo saatavilla olevat tiedot 2 kohdassa säädetyssä määräajassa liitteessä II vahvistetussa muodossa;

b)	annettava puuttuvat tiedot heti, kun ne ovat saatavilla, sellaisella tavalla, tietojen suullinen antaminen mukaan luettuna, jolla varmistetaan, että kaikki tarpeelliset toimet voidaan suorittaa tarkoituksenmukaisesti.

5. Jos pyydetyt tiedot annetaan 4 kohdan b alakohdan nojalla suullisesti, ne on sen jälkeen vahvistettava kirjallisesti 1 kohdan mukaisesti, jolleivät asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset toisin sovi.

6 artikla

Kuulemismenettelyt

1. Esittäjäviranomaisen ja vastaanottajaviranomaisen on hoidettava kuulemisilmoitukseen ja vastaukseen liittyvä keskinäinen viestintänsä käyttämällä tarkoituksenmukaisinta viestintä 3 artiklan 3 kohdassa ja 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista viestimistä ja ottamalla asianmukaisesti huomioon näkökohdat, jotka koskevat luottamuksellisuutta, kirjeenvaihtoon kuluvaa aikaa, toimitettavan aineiston määrää ja sitä, kuinka helppo esittäjäviranomaisen on saada tiedot.

2. Vastaanottajaviranomaisen on annettava parhaan tietonsa mukaan täydelliset, tarkat ja ajantasaiset tiedot.

3. Saatuaan kuulemisilmoituksen vastaanottajaviranomaisen on otettava nopeasti yhteyttä esittäjäviranomaiseen, jos vastaanottajaviranomainen tarvitsee pyydettyjä tietoja koskevia selvennyksiä.

Esittäjäviranomaisen on puolestaan vastattava nopeasti kaikkiin vastaanottajaviranomaisen esittämiin selvennyspyyntöihin.

4. Jos pyydetyt tiedot eivät ole vastaanottajaviranomaisen hallussa vaan saman jäsenvaltion muun viranomaisen hallussa, joka ei ole toimivaltainen viranomainen direktiivin 2013/36/EU 24 artiklaa sovellettaessa, vastaanottajaviranomaisen on pyrittävä parhaansa mukaan keräämään tiedot nopeasti ja toimittamaan ne esittäjäviranomaiselle 5 artiklan mukaisesti.

Jos pyydetyt tiedot ovat toisen jäsenvaltion muun viranomaisen tai saman jäsenvaltion muun viranomaisen hallussa, joka on toimivaltainen viranomainen direktiivin 2013/36/EU 24 artiklaa sovellettaessa, vastaanottajaviranomaisen on ilmoitettava asiasta nopeasti esittäjäviranomaiselle.

5. Vastaanottajaviranomaisen ja esittäjäviranomaisen on tehtävä yhteistyötä ratkaistakseen kaikki ongelmat, joita voi esiintyä pyyntöön vastaamisessa.

6. Vastaanottajaviranomaisen ja esittäjäviranomaisen on annettava toisilleen palautetta kuulemisprosessiin liittyvän arvioinnin tuloksista ja, tapauksen mukaan, saatujen tietojen tai muun avun hyödyllisyydestä tai ongelmista, joita on mahdollisesti kohdattu apua tai tietoja annettaessa.

7. Jos arviointijakson aikana ilmenee uusia tietoja tai lisätietojen tarvetta, esittäjäviranomaisen ja vastaanottajaviranomaisen on varmistettava, että kaikki olennaiset ja merkitykselliset tiedot vaihdetaan. Tähän tarkoitukseen on tarvittaessa käytettävä liitteessä I ja II vahvistettuja malleja.

8. Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä kuulemisprosessin aikana unionin jäsenvaltion virallista kieltä, joka on kansainvälisessä valvontayhteistyössä yleisesti käytetty kieli, ja ilmoitettava kyseisen kielen tai kyseisten kielten valinta verkkosivustoillaan. Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, joilla on yhteinen virallinen kieli tai jotka sopivat keskenään käyttävänsä muuta unionin jäsenvaltion virallista kieltä, voivat käyttää kyseistä kieltä.

7 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 16 päivänä maaliskuuta 2017.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

LIITE I

Kuulemisilmoituksen malli

[Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/461 3 artikla]

Päiväys: …

LÄHETTÄJÄ:

Jäsenvaltio:

Esittäjäviranomainen:

Osoite:

(Nimetyn yhteyspisteen yhteystiedot)

Puhelin:

Sähköposti:

Viitenumero:

VASTAANOTTAJA:

Jäsenvaltio:

Vastaanottajaviranomainen:

Osoite:

(Nimetyn yhteyspisteen yhteystiedot)

Puhelin:

Sähköposti:

Arvoisa vastaanottaja

Lähetämme teille kuulemisilmoituksen jäljempänä tarkennetuista asioista komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/461 (1) 3 artiklan mukaisesti.

Koska arviointimenettely päättyy [lisätään päivämäärä] (2), pyydämme teitä toimittamaan pyydetyt tiedot ja muut olennaiset tiedot sekä ehdotettua osuutta koskevat mahdolliset huomautuksenne ja varaumanne 20 työpäivän kuluessa tämän kirjeen vastaanottamisesta. Jos tämä ei ole mahdollista, pyydämme teitä ilmoittamaan, koska arvioitte voivanne vastata tietopyyntöön.

Tähän kuulemisilmoitukseen, antamaanne vastaukseen ja niiden käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (3).

Ehdotettua osuutta koskevat tiedot

Hankkijaehdokkaan, osakkaan tai jäsenen (hankkijaehdokkaiden, osakkaiden tai jäsenten) tunnistetiedot:

…

[Luonnollisista henkilöistä ilmoitetaan henkilötiedot, mukaan luettuina henkilön nimi, syntymäaika ja -paikka, henkilötunnus (jos saatavilla) ja osoite. Oikeushenkilöistä ilmoitetaan rekisteröity nimi, pääkonttorin tai päätoimipaikan virallinen osoite, postiosoite (jos eri) ja kansallinen tunnistenumero (jos saatavilla).]

Asianomaisen säännellyn yhteisön nimi (asianomaisten säänneltyjen yhteisöjen nimet) vastaanottajaviranomaisen jäsenvaltiossa ja suhde hankkijaehdokkaaseen, osakkaaseen tai jäseneen:

…

[Jos hankkijaehdokas, osakas tai jäsen on direktiivin 2013/36/EU 24 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu säännelty yhteisö, pelkkä hankkijaehdokkaan, osakkaan tai jäsenen nimi riittää. Jos hankkijaehdokas, osakas tai jäsen kuuluu johonkin direktiivin 2013/36/EU 24 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdassa mainituista luokista, on selitettävä myös hankkijaehdokkaan, osakkaan tai jäsenen suhde asianomaiseen säänneltyyn yhteisöön, joka on sijoittautunut vastaanottajaviranomaisen jäsenvaltioon.]

Sen kohdeyrityksen tai -laitoksen nimi, jolle toimilupaa haetaan:

…

[Tässä ilmoitetaan yrityksen tai laitoksen rekisteröity nimi, pääkonttorin virallinen osoite, postiosoite (jos eri) ja kansallinen tunnistenumero (jos saatavilla).]

Kuinka suuri on hankkijaehdokkaan, osakkaan tai jäsenen nykyinen ja aiottu suora tai välillinen osuus kohdeyrityksessä tai laitoksessa, jolle toimilupaa haetaan:

…

[Tässä annetaan tiedot osuuksista (tarvittaessa ennen ehdotettua hankintaa ja sen jälkeen), jotka hakijaehdokas, osakas tai jäsen omistaa tai aikoo omistaa kohdeyrityksessä tai -laitoksessa, jolle toimilupaa haetaan, mukaan luettuina seuraavat tiedot: i) niiden yrityksen kantaosakkeiden tai muiden osakkeiden lukumäärä ja tyyppi (tarvittaessa ennen ehdotettua hankintaa ja sen jälkeen), jotka hankkijaehdokas, osakas tai jäsen omistaa tai aikoo hankkia, ja näiden osakkeiden nimellisarvo, ii) niiden osakkeiden osuus yrityksen koko pääomasta (tarvittaessa ennen ehdotettua hankintaa ja sen jälkeen), jotka hankkijaehdokas, osakas tai jäsen omistaa tai aikoo hankkia, ja iii) niiden osakkeiden edustama osuus yrityksen kaikista äänioikeuksista (tarvittaessa ennen ehdotettua hankintaa ja sen jälkeen), jotka hankkijaehdokas, osakas tai jäsen omistaa tai aikoo omistaa, jos tämä on eri kuin osuus yrityksen pääomasta. Välillisten hankintojen tapauksessa tiedot annetaan soveltuvin osin.]

Tiedot muista viranomaisista, joita asia koskee:

…

[[Tiedot siitä, onko esittäjäviranomainen ollut tai aikooko se olla pyynnön kohteena olevassa asiassa yhteydessä muihin viranomaisiin vastaanottajaviranomaisen jäsenvaltiossa tai muihin viranomaisiin, joilla esittäjäviranomainen tietää olevan aktiivinen intressi kyseisessä asiassa.]

[Esittäjäviranomaisen antamat lisätiedot (jos niitä on):

…

…]

Pyydetyn avun typpi

Pyydetyt tiedot:

…

[Tarkka kuvaus siitä, mitä tietoja ja asiakirjoja pyydetään. Tietoihin on sisällyttävä

—	tulokset hankkijaehdokkaan, osakkaan tai jäsenen tai asianomaisen säännellyn yhteisön asianomaisten johtohenkilöiden sopivuuden ja luotettavuuden tuoreimmasta arvioinnista, jos on saatavilla;

—	tulokset hankkijaehdokkaan, osakkaan tai jäsenen tai asianomaisen säännellyn yhteisön taloudellisen vakauden tuoreimmasta arvioinnista ja siihen liittyvät julkiset tai ulkoiset tarkastuskertomukset, jos on saatavilla;

—

vastaanottajaviranomaisen tuorein arviointi hankkijaehdokkaan, osakkaan tai jäsenen tai asianomaisen säännellyn yhteisön hallintorakenteen laadusta sekä hallinto- ja kirjanpitomenettelyistä, sisäisen valvonnan järjestelmistä, hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä, konsernirakenteesta jne., jos on saatavilla;

—	tieto siitä, onko ehdotetun hankinnan tai omistusyhteyden yhteydessä syytä epäillä, että rahanpesua tai terrorismin rahoitusta toteutetaan tai on toteutettu tai yritetään toteuttaa;

ja muut esittäjäviranomaisen pyytämät tiedot.]

Kunnioittavasti

[allekirjoitus]

(1) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/461, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU 24 artiklassa tarkoitetussa, luottolaitoksista olevien määräosuuksien ehdotettuihin hankintoihin liittyvässä asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten välisessä kuulemismenettelyssä käytettäviä yhteisiä menettelyjä, lomakkeita ja malleja koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 72, 17.3.2017, s. 57)

(2) Direktiivin 2013/36/EU 22 artiklan 2 kohdan tai tapauksen mukaan 15 artiklan mukaisesti.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

LIITE II

Vastaanottajaviranomaisen vastauksen malli

[Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/461 5 artikla]

Päiväys: …

Yleiset tiedot

LÄHETTÄJÄ:

Jäsenvaltio:

Vastaanottajaviranomainen:

Osoite:

(Nimetyn yhteyspisteen yhteystiedot)

Puhelin:

Sähköposti:

Vastaanottajaviranomaisen viitenumero:

VASTAANOTTAJA:

Jäsenvaltio:

Esittäjäviranomainen:

Osoite:

(Nimetyn yhteyspisteen yhteystiedot)

Puhelin:

Sähköposti:

Esittäjäviranomaisen viitenumero:

Arvoisa vastaanottaja

Olemme käsitelleet [pp.kk.vvvv] päivätyn kuulemisilmoituksenne, jonka viitenumero on ilmoitettu edellä, komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/461 (1) 5 artiklan mukaisesti.

Tähän vastaukseen sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (2).

Jos tietopyynnössä tai muussa tähän arviointiin liittyvässä näkökohdassa on epäselvyyksiä, selvitys siitä, mitä nämä epäselvyydet ovat:

…

Pyydetyt tiedot tai viitteet liitteisiin, joihin pyydetyt tiedot sisältyvät:

…

Muut olennaiset tiedot tai muut tiedot, jotka vastaanottajaviranomainen antaa, tai selvitys siitä, millä tavoin kyseiset tiedot annetaan myöhemmin, tai viitteet liitteisiin, joihin tiedot sisältyvät:

…

[Tässä annetaan kaikki muut olennaiset tiedot, kuten tiedot hankkijaehdokkaan tai asianomaisen säännellyn yhteisön konsernirakenteesta tai taloudellisen vakauden tuoreimmista arvioinneista.]

Mahdolliset huomautukset ja varaumat, jotka koskevat ehdotettua hankintaa:

…

Mahdolliset tiedot, jotka eivät ole vastausta laadittaessa saatavilla ja joita odotettaessa vastausta ei voitaisi toimittaa määräajan kuluessa, ja näiden tietojen arvioitu toimittamisajankohta:

…

Kunnioittavasti

[allekirjoitus]

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

		ISSN 1977-0812
Euroopan unionin virallinen lehti		L 72

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	60. vuosikerta 17. maaliskuu 2017

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		ASETUKSET
	*	Komission asetus (EU) 2017/459, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2017, kaasunsiirtojärjestelmien kapasiteetinjakomekanismien verkkosäännön vahvistamisesta ja asetuksen (EU) N:o 984/2013 kumoamisesta ( 1 )	1
	*	Komission asetus (EU) 2017/460, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2017, kaasun yhdenmukaistettuja siirtotariffirakenteita koskevasta verkkosäännöstä ( 1 )	29
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/461, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU 24 artiklassa tarkoitetussa, luottolaitoksista olevien määräosuuksien ehdotettuihin hankintoihin liittyvässä asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten välisessä kuulemismenettelyssä käytettäviä yhteisiä menettelyjä, lomakkeita ja malleja koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista ( 1 )	57
		Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/462, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2017, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	66
		Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/463, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2017, asetuksella (EY) N:o 1384/2007 Israelista peräisin olevan siipikarjanlihan alalla avatuissa tariffikiintiöissä 1 päivän heinäkuuta ja 30 päivän syyskuuta 2017 väliseksi osakaudeksi käytettävissä olevaan määrään lisättävien määrien vahvistamisesta	68
		PÄÄTÖKSET
	*	Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean päätös (YUTP) 2017/464, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2017, Bosnia ja Hertsegovinassa toteutettavan Euroopan unionin sotilasoperaation operaation komentajan nimittämisestä ja päätöksen BiH/21/2014 kumoamisesta (BiH/24/2017)	70
		KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET
	*	Vastavuoroisesta tunnustamisesta tehdyllä Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen sopimuksella perustetun sekakomitean päätös N:o 45/2016, annettu 1 päivänä maaliskuuta 2017, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten merkitsemisestä sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevaan alakohtaiseen liitteeseen [2017/465]	72
	*	Vastavuoroisesta tunnustamisesta tehdyllä Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen sopimuksella perustetun sekakomitean päätös N:o 46/2016, annettu 1 päivänä maaliskuuta 2017, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten merkitsemisestä televiestintälaitteita koskevaan alakohtaiseen liitteeseen [2017/466]	74
	*	Vastavuoroisesta tunnustamisesta tehdyllä Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen sopimuksella perustetun sekakomitean päätös N:o 47/2016, annettu 1 päivänä maaliskuuta 2017, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten merkitsemisestä sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevaan alakohtaiseen liitteeseen [2017/467]	76

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	EG	184,2
	MA	98,3
	SN	196,7
	TN	182,1
	TR	96,3
	ZZ	151,5
0707 00 05	EG	241,9
	TR	178,3
	ZZ	210,1
0709 93 10	MA	46,4
	TR	135,9
	ZZ	91,2
0805 10 22 , 0805 10 24 , 0805 10 28	EG	43,7
	IL	69,3
	MA	54,3
	TN	55,3
	TR	70,7
	ZZ	58,7
0805 50 10	TR	66,0
0805 50 10	ZZ	66,0
0808 10 80	CL	122,2
	CN	154,7
	US	105,5
	ZA	116,3
	ZZ	124,7
0808 30 90	AR	126,5
	CL	134,8
	CN	74,5
	TR	148,9
	ZA	113,6
	ZZ	119,7