10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 64/1

(1)

Unioni ja Cookinsaarten hallitus ovat neuvotelleet kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, joka on voimassa viisi vuotta ja joka voidaan uusia hiljaisesti, ja sen täytäntöönpanopöytäkirjan, jäljempänä ’pöytäkirja’, joilla myönnetään unionin aluksille kalastusmahdollisuuksia Cookinsaarten suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kalastuksen osalta kuuluvilla vesillä.

(2)

Sopimus ja pöytäkirja allekirjoitettiin neuvoston päätöksen (EU) 2016/776 (2) mukaisesti, ja niitä sovelletaan väliaikaisesti 14 päivästä lokakuuta 2016.

(3)

Sopimuksella perustetaan sekakomitea, jonka tehtävänä on valvoa sopimuksen toimintaa, tulkintaa ja soveltamista. Sekakomitea voi lisäksi hyväksyä tiettyjä pöytäkirjaan tehtäviä muutoksia. Näiden muutosten hyväksymisen helpottamiseksi on asianmukaista valtuuttaa komissio tietyin edellytyksin hyväksymään muutokset noudattaen yksinkertaistettua menettelyä.

(4)

Sopimus ja pöytäkirja olisi hyväksyttävä,

10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 64/4

(1)

Komissio vastaanotti 18 päivänä elokuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 1107/2009 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti laitokselta Institut Technique de l'Agriculture Biologique (ITAB) Urtica spp.:n hyväksymistä perusaineeksi koskevan hakemuksen. Hakemuksen mukana toimitettiin 23 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti vaadittavat tiedot. Lisäksi komissio vastaanotti 5 päivänä tammikuuta 2016 yritykseltä Myosotis hakemuksen nokkosen hyväksymiseksi perusaineeksi. Ottaen huomioon, että edellä mainittu hakemus koskee myös Urtica spp.:tä, mutta ehdotettu käyttötarkoitus on eri, komissio yhdisti molempien hakemusten arvioinnin.

(2)

Komissio pyysi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, tieteellistä apua. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitti komissiolle teknisen raportin kyseisestä aineesta 28 päivänä heinäkuuta 2016 (2). Komissio esitti tarkastelukertomuksen (3) ja tämän asetuksen luonnoksen pysyvälle kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitealle 7 päivänä joulukuuta 2016 ja sai ne valmiiksi komitean 24 päivänä tammikuuta 2017 pidettyä kokousta varten.

(3)

Hakijan toimittama asiakirja-aineisto osoittaa, että Urtica spp. täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (4) 2 artiklassa määritellyt elintarvikkeen kriteerit. Sitä ei käytetä ensisijaisesti kasvinsuojelutarkoituksiin, mutta se on hyödyllinen kasvinsuojelussa tuotteessa, joka koostuu kyseisestä aineesta ja vedestä. Näin ollen sitä on pidettävä perusaineena.

(4)

Tehdyistä tutkimuksista on käynyt ilmi, että Urtica spp.:n voidaan yleisesti olettaa täyttävän asetuksen (EY) N:o 1107/2009 23 artiklassa säädetyt vaatimukset erityisesti niiden tutkittujen käyttötarkoitusten osalta, jotka luetellaan komission tarkastelukertomuksessa. Näin ollen on aiheellista hyväksyä Urtica spp. perusaineeksi.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 2 kohdan sekä 6 artiklan mukaisesti ja ottaen huomioon nykyisen tieteellisen ja teknisen tietämyksen hyväksyntään on kuitenkin tarpeen sisällyttää tiettyjä edellytyksiä, jotka täsmennetään tämän asetuksen liitteessä I.

(6)

Siksi asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (5) liitettä olisi muutettava.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 64/7

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti on toimitettu hakemus, joka koskee timjamiöljystä, synteettisestä tähtianisöljystä ja kvillakuorijauheesta tehdyn valmisteen hyväksymistä broilerien, kananuorikoiden ja lihan- ja munantuotantoa varten kasvatettavien toissijaisten lintulajien rehun lisäaineena. Hakemuksen mukana on toimitettu asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee timjamiöljystä, synteettisestä tähtianisöljystä ja kvillakuorijauheesta tehdyn valmisteen hyväksymistä broilerien, kananuorikoiden ja lihan- ja munantuotantoa varten kasvatettavien toissijaisten lintulajien rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 4 päivänä joulukuuta 2015 antamassaan lausunnossa (2), että timjamiöljystä, synteettisestä tähtianisöljystä ja kvillakuorijauheesta tehdyllä valmisteella ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole haitallisia vaikutuksia eläinten tai ihmisten terveyteen eikä ympäristöön. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että valmiste voi osoittautua tehokkaaksi broilerien ruokinnassa. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan tämä päätelmä voidaan ulottaa koskemaan myös kananuorikoita ja ekstrapoloida kaikkiin lihan- ja munantuotantoa varten kasvatettaviin toissijaisiin siipikarjalajeihin. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Lisäksi se vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Timjamiöljyä, synteettistä tähtianisöljyä ja kvillakuorijauhetta sisältävän valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 64/10

(1)

Neuvosto otti tukien vastaisen tutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, jälkeen asetuksella (EY) N:o 1628/2004 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin tiettyjen Intiasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 8545 11 00 (Taric-koodi 8545110010) ja ex 8545 90 90 (Taric-koodi 8545909010), tuonnissa.

(2)

Polkumyyntitutkimuksen jälkeen neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1629/2004 (3) käyttöön myös lopulliset polkumyyntitullit tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuonnissa.

(3)

Omasta aloitteestaan vireille pannun tasoitustoimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 1354/2008 (4) asetuksia (EY) N:o 1628/2004 ja (EY) N:o 1629/2004.

(4)

Perusasetuksen 18 artiklan mukaisen tasoitustoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto jatkoi tasoitustoimenpiteiden voimassaoloa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1185/2010 (5). Polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto jatkoi polkumyyntitoimenpiteiden voimassaoloa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1186/2010 (6).

(5)

Tasoitustoimenpiteet toteutettiin 6,3 prosentin ja 7,0 prosentin suuruisen arvotullin muodossa yksilöllisesti mainittujen viejien tuonnin osalta, ja jäännöstulli oli 7,2 prosenttia.

(6)

Komissio on vastaanottanut neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (7) 18 artiklan mukaisen tarkastelupyynnön julkaistuaan ilmoituksen (8) Intiasta peräisin olevien tiettyjen grafiittielektrodijärjestelmien tuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä.

(7)

Pyynnön esittivät SGL Carbon GmbH, TOKAI Erftcarbon GmbH ja GrafTech Switzerland SA, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’, joiden osuus tiettyjen grafiittielektrodijärjestelmien kokonaistuotannosta unionissa on yli 25 prosenttia.

(8)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti tuen jatkumiseen ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(9)

Kun komissio oli todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 15 päivänä joulukuuta 2015Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (9), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, asetuksen (EY) N:o 597/2009 18 artiklan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta.

(10)

Komissio ilmoitti lisäksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä15 päivänä joulukuuta 2015 julkaistulla ilmoituksella (10) tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien unioniin suuntautuvaan tuontiin sovellettavien lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (11) 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(11)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan yhteyttä komissioon tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta pyynnön esittäjille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja unionin käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Intian viranomaisille ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(12)

Kaikilla asianomaisilla osapuolilla oli tilaisuus esittää huomautuksensa tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää saada tulla komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kuulemiksi.

(13)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(14)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti otoksen käyttäen perusteena suurinta edustavaa myyntimäärää, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa, kun otettiin huomioon myös maantieteellinen sijainti. Otokseen valittiin neljä unionin tuottajaa. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus oli edustavuutta koskevasta tutkimuksesta saatujen tietojen mukaan yli 80 prosenttia unionin kokonaistuotannosta. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Asetetussa määräajassa ei saatu huomautuksia, joten otos vahvistettiin. Otos on unionin tuotannonalaa edustava.

(15)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(16)

Yksikään tuoja ei ilmoittautunut eikä toimittanut vireillepanoilmoituksessa pyydettyjä tietoja.

(17)

Komissio lähetti kyselylomakkeet Intian viranomaisille, kaikille otokseen valituille unionin tuottajille, kahdelle tiedossa olevalle intialaiselle tuottajalle/viejälle ja 53 käyttäjälle, jotka ilmoittautuivat vireillepanon jälkeen.

(18)

Vastaus kyselylomakkeeseen saatiin Intian viranomaisilta, neljältä otokseen valitulta unionin tuottajalta, yhdeltä intialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja kahdeksalta käyttäjältä.

(19)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot määrittääkseen, onko tuen ja siitä aiheutuvan vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Perusasetuksen 26 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin Intian viranomaisten toimitiloihin Delhissä ja Bhopalissa sekä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(20)

Tuen jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2014 ja 30 päivän syyskuuta 2015 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin jaksolla, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2012 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(21)

Tarkasteltavana olevana tuotteena ovat Intiasta peräisin olevat tällä hetkellä CN-koodeihin ex 8545 11 00 (Taric-koodi 8545110010) ja ex 8545 90 90 (Taric-koodi 8545909010) luokiteltavat sähköuuneissa käytettävät grafiittielektrodit, joiden näennäistiheys on vähintään 1,65 g/cm3 ja vastus enintään 6,0 μΩ.m, ja tällaisten elektrodien jatkoskappaleet, riippumatta siitä, tuodaanko ne yhdessä vai erikseen, jäljempänä ’grafiittielektrodijärjestelmät’ tai ’tarkastelun kohteena oleva tuote’.

(22)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset:

(23)

Komission päätelmänä oli, että kyseiset tuotteet ovat perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(24)

Perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio tutki, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti tuen jatkumiseen.

(25)

Komissio tutki tarkastelupyyntöön sisältyvien tietojen perusteella seuraavia järjestelmiä, joissa oli esitettyjen väitteiden mukaan myönnetty tukea:

(26)

Edellä a–e alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä ulkomaankauppapolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa, jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Tämän tutkimuksen tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon liittyy kaksi ulkomaankauppapolitiikkaa koskevaa asiakirjaa: ”Foreign Trade Policy 2009–2014”, jäljempänä ’FTP 09–14’, ja ”Foreign Trade Policy 2015–2020”, jäljempänä ’FTP 15–20’. Jälkimmäinen tuli voimaan huhtikuussa 2015. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät FTP 09–14- ja FTP 15–20 -asiakirjaa koskevia menettelyjä käsikirjassa ”Handbook of Procedures, Volume I, 2009–2014”, jäljempänä ’HOP I 04–09’, ja ”Handbook of Procedures, Volume I, 2015–2020”, jäljempänä ’HOP I 15–20’. Kyseiset menettelykäsikirjat saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(27)

Edellä f alakohdassa mainittu ECS-järjestelmä perustuu vuoden 1949 pankkivalvontalain (Banking Regulation Act 1949) 21 ja 35A §:ään, joiden mukaan Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, RBI) voi ohjata kaupallisten pankkien vientiluottotoimintaa.

(28)

Madhya Pradeshin osavaltion viranomaiset hallinnoivat edellä g alakohdassa mainittua järjestelmää.

(29)

DDS-järjestelmä, sitä edeltäneen tuontitullien hyvitysjärjestelmän (Duty Entitlement Passbook Scheme, DEPBS) muodossa (12), sekä EPCGS-järjestelmä johtivat tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon jo alkuperäisessä tutkimuksessa, kun taas AAS-, FMS-, MEIS-, ECS- ja EDES-järjestelmät eivät kuuluneet tutkimukseen.

(30)

Kuten edellä 18 kappaleessa mainitaan, ainoastaan toinen intialainen vientiä harjoittava tuottaja toimi yhteistyössä. Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan osuus grafiittielektrodijärjestelmien kokonaistuonnista Intiasta unioniin oli yli 95 prosenttia ja osuus arvioidusta Intian kokonaistuotantokapasiteetista 50 prosenttia. Intian tuotantokapasiteetti määritettiin käyttäen perustana yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tarkastettuja kyselyvastauksia sekä yhteistyöstä kieltäytyneen vientiä harjoittavan tuottajan julkisesti saatavilla olevia tilinpäätöstietoja. Intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyöastetta pidettiin näin ollen alhaisena. Intian viranomaisille ilmoitettiin asianmukaisesti, että intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien alhaisen yhteistyöasteen vuoksi komissio saattaa soveltaa perusasetuksen 28 artiklaa. Asiasta ei esitetty huomautuksia.

(31)

Intian viranomaiset väittivät päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että yhteistyöastetta ei voida pitää alhaisena, koska yhteistyössä toimineen tuottajan osuus grafiittielektrodijärjestelmien viennistä Intiasta unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli yli 95 prosenttia ja osuus arvioidusta Intian kokonaistuotantokapasiteetista 50 prosenttia. Tältä osin on selvennettävä, että komissio määritti yhteistyössä toimimisen asteen käyttämällä perustana Intian kokonaistuotantokapasiteettia, sillä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun yhteydessä katsottiin, että kokonaistuotantokapasiteetti on merkityksellisempi kuin grafiittielektrodijärjestelmien vientimäärät Intiasta unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Koska Intiassa on vain kaksi samankokoista tuottajaa ja koska vain toinen niistä toimi yhteistyössä, on perusteltua pitää yhteistyöastetta alhaisena, sillä yhteistyöstä kieltäytyneellä yrityksellä on mahdollisesti suuri merkitys tuen jatkumisen ja vahingon toistumisen todennäköisyyttä koskevaan arviointiin. Kuten 155 kappaleessa selostetaan, yhteistyöstä kieltäytynyt tuottaja lopetti tullien tason vuoksi lähes kokonaan viennin unioniin, ja on erittäin todennäköistä, että se ryhtyy jälleen viemään merkittävämpiä määriä, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta. Koska kyseisillä tiedossa olevilla tuottajilla on kummallakin 50 prosentin osuus arvioidusta Intian kokonaistuotantokapasiteetista, ei ole poissuljettavissa, että niiden osuudet Intiasta unioniin suuntautuvasta kokonaisviennistä tasaantuisivat eli poikkeaisivat täysin 95/5-suhteesta, joka todettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämän vuoksi väite hylättiin. Joka tapauksessa komissio toteaa, että tämä väite on asiaankuulumaton toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun yhteydessä, sillä tarkastelussa kohteena on tuen jatkuminen. Ainoan vientiä harjoittavan tuottajan osalta saatujen tulosten perusteella komissio voi jo tehdä päätelmän tuen jatkumisesta. On siis täysin merkityksetöntä, onko yhteistyössä toimimisen aste korkea vai alhainen.

(32)

Tullinpalautusjärjestelmän yksityiskohtainen kuvaus sisältyy vuoden 1995 tullien ja valmisteverojen palautusjärjestelmää koskeviin sääntöihin, sellaisina kuin ne ovat muutettuna myöhemmillä tiedonannoilla.

(33)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(34)

Tukikelpoinen viejä voi hakea palautuksia, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden FOB-arvosta (free-on-board-arvo, vapaasti aluksessa -arvo). Intian viranomaiset ovat vahvistaneet palautusprosenttiosuudet useille tuotteille, myös tarkastelun kohteena olevalle tuotteelle. Ne määritetään tuotteen valmistuksessa tuotantopanoksina käytettyjen materiaalien keskimääräisen määrän tai arvon ja tuotantopanoksista maksettujen keskimääräisten tullien perusteella. Niitä sovelletaan riippumatta siitä, onko tuontitulleja tosiasiallisesti maksettu. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana DDS-taso oli 3 prosenttia ja enimmäismäärä 3,2 INR/kg 22 päivään marraskuuta 2014, jonka jälkeen DDS-taso oli 2,4 prosenttia ja enimmäismäärä 8 INR/kg.

(35)

Jotta yritys voi saada etuutta tästä järjestelmästä, sen on harjoitettava vientiä. Kun lähetystä koskevat yksityiskohtaiset tiedot syötetään tullin serverille (ICEGATE), tämä tarkoittaa, että vienti tapahtuu DDS-järjestelmän mukaisesti, ja DDS-summa vahvistetaan peruuttamattomasti. Kun varustamo on tehnyt yleisen vienti-ilmoituksen (Export General Manifest, EGM) ja tulli on verrannut asiakirjaa lähetysasiakirjaan ja hyväksynyt sen, kaikki palautussumman maksun hyväksymisen edellytykset täyttyvät ja palautus voidaan maksaa joko suoraan viejän pankkitilille tai sekkinä.

(36)

Viejän on esitettävä näyttö viennin toteutumisesta pankkitositteella (Bank Realisation Certificate, BRC). Asiakirja voidaan antaa sen jälkeen kun palautussumma on maksettu, mutta Intian viranomaiset perivät maksetun summan takaisin, jos viejä ei toimita BRC-tositetta annetussa määräajassa.

(37)

Palautussumma voidaan käyttää mihin tarkoitukseen hyvänsä.

(38)

Intian kirjanpitonormien mukaisesti tullinpalautussummat on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteisena tulona.

(39)

Todettiin, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai edelleen etuuksia DDS-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(40)

Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, DDS-järjestelmästä myönnetään perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Nk. tullinpalautuksessa on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, koska siinä Intian viranomaiset suorittavat varojen suoran siirron. Näiden varojen käytölle ei ole mitään rajoituksia. Tullinpalautuksesta koituu myös etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(41)

Vientiin sovellettavan tullinpalautuksen prosenttiosuuden määrittävät Intian viranomaiset tuotekohtaisesti. Vaikka tukeen viitataan tullinpalautuksena, järjestelmää ei kuitenkaan voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Viejille suoritettu käteismaksu ei liity raaka-aineiden tuontitullien tosiasiallisiin maksuihin, eikä se ole tullihyvitys raaka-aineiden aiemman tai tulevan tuonnin tuontitullien korvaamiseksi.

(42)

Tarkastuskäynnin aikana Intian viranomaiset ja yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että tullinpalautuksen prosenttiosuuksien ja raaka-aineista maksettujen tullien välillä on riittävä yhteys. Intian viranomaiset ottavat huomioon tuotteen valmistuksessa tuotantopanoksina käytettävien materiaalien keskimääräisen määrän tai arvon sekä tuotantopanoksista maksetut keskimääräiset tullit määrittäessään tullinpalautuksen prosenttiosuutta.

(43)

Komissio ei kuitenkaan katso, että väitetty yhteys tullinpalautuksen prosenttiosuuksien ja raaka-aineista maksettujen tullien välillä olisi riittävä, jotta järjestelmä täyttäisi perusasetuksen liitteessä I olevassa liitteessä II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteessä III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) annetut säännöt. Erityisesti voidaan todeta, että hyvityksen määrää ei lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset (niiden määrät ja alkuperä mukaan luettuina) käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja maksettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Intian viranomaiset eivät suorittaneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin ja todellisuudessa tapahtuneisiin maksusuorituksiin perustuvaa uutta tutkimusta sen määrittämiseksi, onko maksuja palautettu liikaa. Sen vuoksi väite hylättiin.

(44)

Tämän vuoksi Intian viranomaisten suorana varojen siirtona suorittamaa maksua viejille vientitapahtuman jälkeen on pidettävä Intian viranomaisten suorana tukena, joka on vientituloksesta riippuvainen, minkä vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(45)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis maksettava palautussumma, mikä on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä palautussumma. Edellä esitetyn perusteella ja koska muusta ei ole luotettavaa näyttöä, on asianmukaista pitää DDS-järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana saatujen palautusten summaa DDS-järjestelmästä saatuna etuna.

(46)

Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelun kohteena olevan tuotteen viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(47)

Edellä esitetyn perusteella yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai tämän järjestelmän mukaista tukea 2,02 prosenttia.

(48)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 09–14 -asiakirjan kohdissa 4.1.1–4.1.14 ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvuissa 4.1–4.30 sekä FTP 15–20 -asiakirjan kohdissa 4.03–4.24 ja HOP I 15–20 -käsikirjan luvuissa 4.04–4.52.

(49)

AAS-järjestelmään kuuluu kuusi alajärjestelmää, joita kuvataan tarkemmin 50 kappaleessa. Alajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuuden perusteella. Tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista AAS-tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Pääurakoitsijat, jotka toimittavat tavaraa FTP 09–14 -asiakirjan kohdassa 8.2 mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille, kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittavat välitoimittajat voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusta sekä kotimaisia rembursseja ja vastarembursseja koskevista AAS-alajärjestelmistä.

(50)

Ennakkolupia voidaan myöntää seuraaviin:

(51)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana etuja ensimmäisestä alajärjestelmästä, toisin sanoen tosiasiallisen viennin AAS-järjestelmästä. Sen vuoksi ei ole tarpeen määrittää tasoitustoimenpiteiden soveltamisen mahdollisuutta muiden, käyttämättömien alajärjestelmien suhteen.

(52)

Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkoluvan haltija on laissa velvoitettu tekemään määrämuotoisen totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen tullitta tuotujen / kotimarkkinoilta hankittujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 09–14 -käsikirjan luvut 4.26 ja 4.30 ja lisäys 23) eli pitämään rekisteriä todellisesta kulutuksesta. Ulkopuolisen laillistetun tilintarkastajan tai määrä- ja kustannuslaskijan on tarkastettava tämä rekisteri ja annettava todistus, jossa todetaan, että määrätyt rekisterit ja asiaankuuluva kirjanpito on tutkittu ja että lisäyksen 23 mukaisesti toimitetut tiedot ovat totuudenmukaiset ja paikkansapitävät kaikilta osin.

(53)

Asianomaisen yrityksen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana hyödyntämän alajärjestelmän (tosiasiallinen vienti) osalta Intian viranomaiset määräävät sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrän ja arvon, ja ne kirjataan lupaan. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat lupaan. Intian viranomaiset päättävät AAS-järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän niin sanottujen SION-vakionormien perusteella; nämä normit ovat olemassa useimmista tuotteista, myös tarkastelun kohteena olevasta tuotteesta.

(54)

Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tietyn vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä lisenssin antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa (24 kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdesti kuudella kuukaudella).

(55)

Kuten 26 kappaleessa selostetaan, uusi ulkomaankauppapolitiikkaa koskeva asiakirja tuli voimaan huhtikuussa 2015. Käytännön toteutuksen (ks. 50–54 kappale) kannalta uusi asiakirja toi mukanaan vain yhden muutoksen: vientivelvoitteen määräaika lyheni 24 kuukaudesta 18 kuukauteen. On myös huomattava, että kaikki yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla käyttämät lisenssit kuuluivat FTP 09–14 -asiakirjan soveltamisalaan, sillä ne annettiin ennen huhtikuuta 2015.

(56)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että Intian viranomaisten määräämiä tarkastusvaatimuksia ei vielä noudatettu eikä testattu käytännössä.

(57)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja piti jonkinlaista kirjaa tuotannosta ja kulutuksesta. Oli kuitenkin mahdotonta tarkistaa, mitä tuotantopanoksia (niiden alkuperä mukaan luettuna) kulutettiin viedyn tuotteen tuotannossa ja missä määrin. Käyttöön otetun järjestelmän avulla ei ollut mahdollista havaita ja mitata tarkasti mahdollisia liiallisia palautuksia.

(58)

Edellä 52 kappaleessa tarkoitettujen tarkastusvaatimusten osalta todettiin, ettei yksikään yrityksen käyttämistä AAS-lisensseistä ollut siinä vaiheessa elinkaartaan, jolloin olisi ollut määrä toimittaa lisäyksen 23 mukaiset tiedot viranomaisille. Toisaalta yritysten kirjanpitotiedot todettiin sellaisiksi, ettei niiden avulla pystyttäisi laskemaan liiallista palautusta lisäyksen 23 mukaisesti, ja näin ollen ulkopuolisen laillistetun tilintarkastajan tai määrä- ja kustannuslaskijan olisi jatkossa mahdotonta antaa todistustaan.

(59)

Lisäksi todettiin, että käytännössä vain 75–85 prosenttia AAS-järjestelmän mukaisesti tullitta tuodusta pääraaka-aineesta (kalsinoitu maaöljykoksi) sisällytettiin grafiittielektrodijärjestelmiin ja 15–25 prosenttia sisällytettiin kahteen sivutuotteeseen (palat ja rikasteet). Samoin havaittiin, että ainakin osa molemmista sivutuotteista myytiin kotimarkkinoilla ja että puuttui järjestelmä, jolla voidaan mitata, miten paljon tullitta tuotua kalsinoitua maakoksiöljyä tosiasiallisesti sisältyi vietyihin tai kotimarkkinoilla myytyihin sivutuotteisiin.

(60)

Yhteenvetona voidaan todeta, ettei yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja pystynyt osoittamaan, että asiaankuuluvia FTP-asiakirjan vaatimuksia olisi noudatettu.

(61)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska se vähentää tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin, ja siitä koituu etua tutkitulle viejälle, koska se parantaa tämän maksuvalmiutta.

(62)

Lisäksi tosiasiallisen maastaviennin AAS-tuki on selkeästi oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa. Yritys ei voi saada tukia näistä järjestelmistä ilman vientisitoumusta.

(63)

Tässä tapauksessa sovellettua alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) sääntöjen mukainen. Intian viranomaiset eivät soveltaneet tehokasta tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Tarkastelun kohteena olevan tuotteen SION-vakionormien ei myöskään katsota olevan riittävän tarkkoja, eikä niitä sinällään voida pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkistusjärjestelmänä, koska vakionormit on laadittu niin, että Intian viranomaiset eivät voi riittävän tarkkaan varmentaa niiden perusteella sitä, millaisia tuotantopanosmääriä vientituotannossa on kulutettu. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista olisi vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkistusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta).

(64)

Kyseinen alajärjestelmä mahdollistaa siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(65)

Koska sallittua tullinpalautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien palautettu määrä.

(66)

Koska muusta ei ollut luotettavaa näyttöä, yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tuen määrä laskettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla alajärjestelmän nojalla tuotujen raaka-aineiden kantamatta jääneiden tuontitullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella (osoittaja). Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat maksut vähennettiin tukien määristä, jos oli esitetty perusteltu vaatimus. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelun kohteena olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(67)

Tämän järjestelmän mukainen tuki oli kyseiselle yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle 0,30 prosenttia.

(68)

FMS:n yksityiskohtainen kuvaus sisältyy FTP 09–14 -asiakirjan kohtaan 3.14 sekä HOP I 09–14 -käsikirjan kohtaan 3.8.

(69)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(70)

Tässä järjestelmässä kaikkien tuotteiden vientiin, mukaan luettuna grafiittielektrodijärjestelmien vienti, HOP I 09–14 -käsikirjan lisäyksessä 37(C) olevissa taulukoissa 1 ja 2 mainittuihin maihin voidaan myöntää tullihyvitystä, jonka suuruus on 3 prosenttia FOB-arvosta. Kaikkien tuotteiden vientiin lisäyksessä 37(C) olevassa taulukossa 3 (”Special Focus Markets”) mainittuihin maihin voidaan myöntää 1 päivästä huhtikuuta 2011 tullihyvitystä, jonka suuruus on 4 prosenttia FOB-arvosta. Järjestelmään eivät sisälly tietyntyyppiset vientitapahtumat, esimerkiksi tuotujen tai kauttakuljetettujen tavaroiden vienti, vientiin rinnastettavat toimitukset, palvelujen vienti sekä erityistalousalueilla toimivien yksikköjen ja vientiin suuntautuneiden yksikköjen viennin liikevaihto.

(71)

FMS-järjestelmän tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä, ja ne ovat voimassa 24 kuukautta hyvitykseen oikeuttavan todistuksen myöntämispäivästä. Niitä voidaan käyttää minkä tahansa myöhemmin tapahtuvan tuotantopanosten tai hyödykkeiden tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan lukien.

(72)

Hyvitykseen oikeuttava todistus annetaan satamasta, josta tavarat on viety, sen jälkeen kun tavarat on lähetetty. Intian viranomaiset eivät vaikuta tullihyvitysten myöntämiseen, kunhan hakija toimittaa viranomaisille kopiot kaikista asiaan liittyvistä vientiasiakirjoista (esim. vientitilauksesta, laskuista, lähetysasiakirjoista ja pankkitositteista).

(73)

Todettiin, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etuuksia FMS-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(74)

FMS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. FMS-tullihyvityksissä on kyse Intian viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi FMS-tullihyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(75)

Lisäksi FMS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja mahdollistaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(76)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tiukkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset (niiden määrät ja alkuperä mukaan luettuina) käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja näin ollen maksettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada FMS-järjestelmän etuudet, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Etuuden saamiseen riittää pelkästään se, että asianomainen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada FMS-järjestelmän etuuksia. Viejä voi käyttää FMS-tullihyvityksiä tuodakseen tuotantohyödykkeitä, vaikkakaan tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen tullinpalautusjärjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa säädetään, koska niitä ei käytetä vientituotteiden tuotannossa. Lisäksi komissio huomauttaa, etteivät Intian viranomaiset suorittaneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin ja todellisuudessa tapahtuneisiin maksusuorituksiin perustuvaa uutta tutkimusta sen määrittämiseksi, onko maksuja palautettu liikaa.

(77)

Koska muusta ei ollut luotettavaa näyttöä, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun perusteella, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, siten kuin pyynnön esittäjät olivat sen kirjanneet suoriteperusteisena tulona tileihin vientihetkellä. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelun kohteena olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(78)

Edellä esitetyn perusteella yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai tämän järjestelmän mukaista tukea 0,13 prosenttia.

(79)

FTP 15–20 -asiakirjan tultua voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2015 FMS-järjestelmä sekä neljä muuta järjestelmää sisällytettiin tavaraviennin kannustinjärjestelmään (MEIS), josta on selostus 83–100 kappaleessa. Intian viranomaisten ulkomaankaupan pääosaston julkaisemassa asiakirjassa ”Highlights of the Foreign Trade Policy 2015–2020” (13) selvennetään, että aiemmin oli viisi erilaista tavaraviennin palkkiojärjestelmää (Focus Product Scheme, Market Linked Focus Product Scheme, Focus Market Scheme, Agri. Infrastructure Incentive Scrip, VKGUY), joiden tarjoamilla erityyppisillä tullihyvityksillä oli käytön mukaan vaihtelevat (alakohtaiset tai pelkästään varsinaisen käyttäjän mukaan määräytyvät) edellytykset. Asiakirjassa todettiin, että kaikki mainitut järjestelmät on nyt sisällytetty yhteen ainoaan järjestelmään, jonka nimi on Merchandise Export from India Scheme (intialaisten tuotteiden vientijärjestelmä, MEIS).

(80)

Tutkimuksessa todettiin, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja siirtyi FMS-järjestelmästä MEIS-järjestelmään heti, kun FMS-järjestelmä oli peruutettu.

(81)

Ottaen huomioon 79 ja 80 kappaleen komissio katsoo, että FMS-järjestelmästä annettu tuki ei päättynyt vaan se yksinkertaisesti sulautettiin ja nimettiin uudelleen ja että FMS-järjestelmästä annettuja etuuksia annetaan nyt uudesta järjestelmästä. Tällä perusteella FMS-järjestelmää pidetään tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana järjestelmän peruuttamiseen saakka.

(82)

MEIS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus sisältyy FTP 15–20 -asiakirjan lukuun 3 sekä HOP I 15–20 -käsikirjan lukuun 3.

(83)

MEIS tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2015 eli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson puolessavälissä. On syytä muistaa, että MEIS-järjestelmä on FMS-järjestelmän ja neljän muun järjestelmän (Focus Product Scheme, Market Linked Focus Product Scheme, Agricultural Infrastructure Incentive Scrip ja VKGUY) seuraaja, kuten 79–81 kappaleessa selostetaan.

(84)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(85)

Tukikelpoiset yritykset voivat saada etua MEIS-järjestelmästä, kun ne vievät tiettyjä tuotteita tiettyihin maihin, jotka on luokiteltu ryhmiin A (perinteiset markkinat, kaikki EU:n jäsenvaltiot mukaan luettuina), B (kehittyvät markkinat ja painopistemarkkinat) ja C (muut markkinat). Kuhunkin ryhmään kuuluvat maat mainitaan FTP 15–20 -asiakirjan lisäyksessä 3B olevassa taulukossa 1, ja tuotteet sekä vastaavat hyvitysprosentit luetellaan saman lisäyksen taulukossa 2.

(86)

Etu on muodoltaan tullihyvitys, jonka suuruus on tietty prosenttiosuus viennin FOB-arvosta. Grafiittielektrodijärjestelmien tapauksessa todettiin, että kyseinen osuus oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 2 prosenttia B-ryhmän maihin suuntautuneessa viennissä ja 0 prosenttia A- ja C-ryhmän maihin suuntautuneessa viennissä. Järjestelmään eivät sisälly tietyt vientityypit, esimerkiksi tuotujen tai kauttakuljetettujen tavaroiden vienti, vientiin rinnastettavat toimitukset, palvelujen vienti sekä erityistalousalueilla toimivien yksikköjen ja vientiin suuntautuneiden yksikköjen viennin liikevaihto.

(87)

MEIS-tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 18 kuukauden ajan niiden myöntämisestä. Niitä voidaan käyttää i) tuotantopanosten tai hyödykkeiden tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan lukien, ii) kotimaisten tuotantopanos- tai hyödykehankintojen valmisteverojen maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan luettuina, sekä iii) palveluhankintojen palveluveron maksamiseen.

(88)

MEIS-järjestelmän etuja koskeva hakemus on jätettävä sähköisesti ulkomaankaupan pääosaston verkkosivustolla. Sähköiseen hakemukseen on liitettävä asiaa koskevat asiakirjat (lähetysasiakirjat, pankkitositteet ja asiakirjat, jotka vahvistavat purkamisen). Intian viranomaisten asianomainen alueviranomainen myöntää tullihyvityksen asiakirjojen tarkastuksen jälkeen. Alueviranomainen ei vaikuta tullihyvitysten myöntämiseen, kunhan viejä toimittaa asiaan liittyvät asiakirjat.

(89)

Todettiin, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etuuksia MEIS-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(90)

MEIS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. MEIS-tullihyvityksissä on kyse Intian viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. MEIS-tullihyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(91)

Lisäksi MEIS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(92)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tiukkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada MEIS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että asianomainen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada MEIS-järjestelmän etuuksia. Viejä voi käyttää MEIS-tullihyvityksiä tuodakseen tuotantohyödykkeitä, vaikkakaan tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen tullinpalautusjärjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa säädetään, koska niitä ei käytetä vientituotteiden tuotannossa. Intian viranomaiset eivät suorittaneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin ja todellisuudessa tapahtuneisiin maksusuorituksiin perustuvaa uutta tutkimusta sen määrittämiseksi, onko maksuja palautettu liikaa.

(93)

Vienti Euroopan unioniin ei ollut tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla suoraan tukikelpoista MEIS-järjestelmässä, sillä EU:n jäsenvaltiot kuuluvat ryhmään A, joka ei kyseisellä ajanjaksolla ollut oikeutettu MEIS-järjestelmän etuuksiin. Intian viranomaiset väittivät näillä perustein, että MEIS-järjestelmää ei pitäisi katsoa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaksi. Kolmansiin maihin suuntautuneesta grafiittielektrodijärjestelmien viennistä saadut MEIS-järjestelmän tullihyvitykset ovat kuitenkin vapaasti siirrettävissä, ja niitä voidaan käyttää kompensoimaan tuontitulleja, jotka kannetaan tarkastelun kohteena olevaan tuotteeseen sisältyvistä tuotantopanoksista, silloinkin, kun kyseistä tuotetta viedään unioniin. Tästä syystä katsottiin, että MEIS-järjestelmästä myönnettiin etuuksia grafiittielektrodijärjestelmien vientiin yleensä, myös unioniin suuntautuvaan vientiin, ja siksi väite hylättiin.

(94)

Intian viranomaiset esittivät päätelmien ilmoittamisen jälkeen uudelleen väitteensä siitä, ettei MEIS-järjestelmää voida pitää tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana, sillä ainoastaan EU:n ulkopuolisiin kolmansiin maihin tapahtuva vienti oli suoraan oikeutettu järjestelmän etuuksiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Intian viranomaiset eivät kuitenkaan tuoneet esiin uusia perusteluja, joilla kyseenalaistettaisiin 93 kappaleessa todetut seikat ja varsinkin se seikka, että kolmansiin maihin tapahtuvasta grafiittielektrodijärjestelmien viennistä saadut tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja että niitä voidaan käyttää kompensoimaan tuontitulleja, jotka kannetaan tarkastelun kohteena olevaan tuotteeseen sisältyvistä tuotantopanoksista, silloin, kun kyseistä tuotetta viedään unioniin. Sen vuoksi väite hylättiin.

(95)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun perusteella, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, siten kuin pyynnön esittäjät olivat sen kirjanneet suoriteperusteisena tulona tileihin vientihetkellä.

(96)

MEIS-järjestelmä ja sitä edeltänyt FMS-järjestelmä olivat molemmat voimassa kuuden kuukauden ajan (FMS-järjestelmä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ensimmäisen puoliskon ja MEIS-järjestelmä toisen puoliskon), mutta MEIS-järjestelmästä myönnetyn, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän todettiin olevan noin kolme kertaa suurempi kuin FMS-järjestelmästä myönnetty tuki.

(97)

Päätelmien ilmoittamisen yhteydessä komissio suhteutti tuen määrän (osoittaja) perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelun kohteena olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(98)

Intian viranomaiset väittivät, että 97 kappaleessa kuvattu komission laskentamenetelmä johtaa siihen, että MEIS-järjestelmän etuudet lasketaan kahteen kertaan: ensiksi niihin maihin suuntautuvan viennin osalta, joiden yhteydessä vienti on suoraan oikeutettu MEIS-järjestelmän etuuksiin, ja toiseksi maailmanlaajuisen viennin osalta (mukaan lukien vienti unioniin). Etuuksia ei kuitenkaan laskettu kahteen kertaan, sillä 97 kappaleessa kuvatussa laskentamenetelmässä koko viennin osalta myönnetty etuus jaetaan vain kyseisen viennin liikevaihdolla (mukaan lukien vienti unioniin). Tämän vuoksi väite hylättiin.

(99)

Joka tapauksessa tämän toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun yhteydessä ei tarvitse määrittää MEIS-järjestelmän tarkkaa tukiprosenttia, sillä tuen jatkumisesta on riittävästi näyttöä ottaen huomioon muista tutkituista järjestelmistä tehdyt päätelmät. Näin ollen on tarpeen vain vahvistaa, että FMS-järjestelmän etuuksien myöntäminen jatkui MEIS-järjestelmän puitteissa, sillä MEIS-järjestelmä on FMS-järjestelmän seuraaja, kuten 79–81 kappaleessa todetaan. Tätä varten komissio laski tukiprosentin uudelleen mahdollisimman varovaisesti käyttämällä suurinta käytettävissä olevaa nimittäjää eli grafiittielektrodijärjestelmien kokonaisliikevaihtoa. Laskennan perusteella saatiin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tukiprosentiksi 0,31 prosenttia kyseisen järjestelmän osalta. Tämä luku muodostaa tukiprosentin alarajan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(100)

On huomattava, että tämän järjestelmän tukitason odotetaan nousevan merkittävästi tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen, sillä 29 päivänä lokakuuta 2015 annetulla julkisella ilmoituksella nro 44/2015–2020 Intian viranomaiset ulottivat 2 prosentin etuuden koskemaan myös ryhmiä A ja C, jolloin MEIS-järjestelmän markkinapeiton piiriin tulivat kaikki maat ja erityisesti EU:n jäsenvaltiot. Tämän kehityksen myötä tukitaso nousee verrattuna tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla havaittuun tasoon. MEIS-järjestelmän etuuksia voidaan periaatteessa hakea mistä tahansa viennistä, joten on odotettavissa, että järjestelmän tuen määrä nousee merkittävästi ja saavuttaa 2 prosentin tason.

(101)

EPCGS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 09–14 -asiakirjan ja FTP 15–20 -asiakirjan luvussa 5 sekä HOP I 09–14 -käsikirjan ja HOP I 15–20 -käsikirjan luvussa 5.

(102)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin, voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

(103)

Tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutunut yritys voi tuoda tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Vientivelvoite on velvoite viedä tavaroita sellaisen vähimmäisarvon verran, joka on valitun alajärjestelmän mukaan 6–8 kertaa säästetyn tullin määrää. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. Järjestelmässä on sovellettu kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua 3 prosentin tuontitullia. Vientivelvoitteen täyttämiseksi maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana. Tuotantohyödykkeitä voi tuoda myös nollatullilla EPCGS-järjestelmän nojalla, mutta tällöin ajanjakso vientivelvoitteen täyttämistä varten on lyhyempi.

(104)

EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimarkkinoilta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia osia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

(105)

Todettiin alkuperäisen tutkimuksen tavoin, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai edelleen etua EPCGS-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(106)

EPCGS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää yrityksen maksuvalmiutta.

(107)

EPCGS-järjestelmä on myös oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(108)

EPCGS-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa säädetään, tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, koska niitä ei käytetä vientituotteiden tuotannossa.

(109)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa kyseisellä teollisuudenalalla. Näin laskettua tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta se ilmentäisi rahan arvoa koko ajalta. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Intiassa voimassa ollutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen.

(110)

Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson asiaa koskevan viennin liikevaihtoon (asiaa koskeva nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(111)

Edellä esitetyn perusteella yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai tämän järjestelmän mukaista tukea 0,27 prosenttia.

(112)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että tämän järjestelmän tukitason laskemiseksi tuen määrä olisi pitänyt suhteuttaa sekä vienti- että kotimarkkinamyynnin sisältävään yrityksen kokonaisliikevaihtoon eikä ainoastaan viennin liikevaihtoon. Se perusteli väitettään sillä seikalla, että EPCGS-järjestelmän tukikohteina olevia koneita voidaan käyttää myös kotimarkkinoilla myytävien tuotteiden valmistukseen, ja viittasi tuen määrän laskemiseksi tasoitustulleja koskevissa tutkimuksissa annettujen ohjeiden (14), jäljempänä ’ohjeet’, F jakson b kohdan 2 alakohtaan, jossa on ohje muiden kuin vientitukien tukiprosenttien laskentaa varten. Mahdollisuus valmistaa kotimarkkinoilla myytäviä grafiittielektrodijärjestelmiä EPCGS-järjestelmän mukaisesti maahantuoduilla koneilla ei kuitenkaan kyseenalaista EPCGS-järjestelmän luokittelemista vientitueksi, sillä järjestelmän tuki on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, kuten 103 ja 107 kappaleessa selostetaan. Muita kuin vientitukia käsittelevä ohjeiden F jakson b kohdan 2 alakohta ei näin ollen koskenut EPCGS-laskentaa, ja väite hylättiin. On myös muistettava, että tässä menettelyssä käytettiin EPCGS-järjestelmän osalta samaa laskentamenetelmää kuin muissa menettelyissä, joissa oli kyse Intiasta peräisin olevista grafiittielektrodijärjestelmistä, eli alkuperäisessä tutkimuksessa (ks. komission asetuksen (EY) N:o 1008/2004 (15) johdanto-osan 57 kappale), osittaisessa välivaiheen tarkastelussa (ks. asetuksen (EY) N:o 1354/2008 johdanto-osan 54 kappale) ja ensimmäisessä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa (ks. täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1185/2010 johdanto-osan 47 kappale).

(113)

Pyynnön esittäjät väittivät, että Intian keskuspankki (RBI) asetti vientiluottojärjestelmässä enimmäistasot pankkien myöntämien vientiluottojen koroille. Esitettyjen väitteiden mukaan enimmäistasoksi asetettiin pankin virallinen diskonttokorko vähennettynä 2,5 prosentilla.

(114)

Tarkastelussa kuitenkin todettiin, että pankeille asetetut rupiamääräisten vientiluottojen korkojen enimmäistasot oli peruutettu 1 päivästä heinäkuuta 2010 alkaen RBI:n yleiskirjeellä DBOD No DIR(Exp.) BC 06/04.02.002/2010-11 ja että pankeille asetetut ulkomaanvaluuttamääräisten vientiluottojen korkojen enimmäistasot oli peruutettu 5 päivästä toukokuuta 2012 alkaen yleiskirjeellä DBOD No DIR(Exp.) BC 04/04.02.002/2011-2012 lukuun ottamatta tiettyjen harvalukuisten teollisuudenalojen muodostamia poikkeuksia. Grafiittielektrodijärjestelmät eivät sisältyneet näihin poikkeuksiin, joten voimassa olleen oikeusperustan perusteella vientiluottojärjestelmä ei ollut grafiittielektrodijärjestelmien tuottajien käytettävissä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(115)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan lainoilleen neuvottelemat todelliset korot olivat yhtä suuret kuin lainat myöntäneiden pankkien peruskorot tai poikkesivat niistä vain vähän. Mikään ei viitannut siihen, että RBI olisi päättänyt pankkien peruskorosta, ja siksi pääteltiin, että pankit ovat vapaasti määrittäneet vientiluottojen korot.

(116)

On huomattava, että pian tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen RBI julkisti uuden ”Interest Equalisation Scheme on Pre and Post Shipment Rupee Export Credit” -korontasausjärjestelmän 4 päivänä joulukuuta 2015 päivätyssä yleiskirjeessä DBR.Dir.BC.No.62/04.02.001/2015-16. Järjestelmää on mahdollista käyttää monien erilaisten tuotteiden, myös grafiittielektrodijärjestelmien, viennissä vientiä harjoittavan tuottajan koosta riippumatta sekä kaikessa pienten ja keskisuurten yritysten viennissä. Näin ollen ei voida sulkea pois sitä, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja on alkanut käyttää tai aikoo tulevaisuudessa käyttää tätä järjestelmää. Mahdolliset saadut edut sijoittuisivat kuitenkin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeiseen aikaan.

(117)

Edellä esitetyn vuoksi komissio ei katso tarpeelliseksi tehdä tätä järjestelmää koskevia päätelmiä tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa.

(118)

Vuoden 2004 teollisuuden edistämispolitiikan mukaisesti Madhya Pradeshin osavaltio tarjoaa sähköverovapautusta teollisuuslaitoksille, jotka investoivat kytkösmarkkinoita palvelevaan sähköntuotantoon.

(119)

Madhya Pradeshin osavaltion viranomaisten soveltama sähköverovapautus on selvitetty vuoden 1949 sähköverolain 3-B pykälässä.

(120)

Kaikki valmistajat, jotka investoivat tietyn pääomasumman voimalaitoksen perustamiseen Madhya Pradeshin osavaltiossa, voivat saada tukea järjestelmästä.

(121)

Madhya Pradeshin viranomaisten 29 päivänä syyskuuta 2004 antaman tiedonannon nro 5691-XIII-2004 mukaan yhtiöt tai henkilöt, jotka investoivat uusiin, teholtaan yli 10 kilowatin kytkösvoimaloihin, voivat saada Madhya Pradeshin sähkötarkastuskeskukselta todistuksen sähköverovapautuksesta. Vapautus myönnetään ainoastaan omaan kulutukseen tuotetusta sähköstä ja vain, jos uusi kytkösvoimala ei ole entisen korvike. Vapautus myönnetään viisivuotiskaudeksi.

(122)

Madhya Pradeshin viranomaiset myönsivät 5 päivänä huhtikuuta 2005 annetulla tiedonannolla nro 3023/F-4/3/13/03 yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan rakentamalle ensimmäiselle voimalalle, jäljempänä ’30 MW:n voimala’, vapautuksen kymmenvuotiskaudeksi 6 päivästä huhtikuuta 2005. On syytä huomata, että tämä tiedonanto koski ainoastaan yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa ja näin ollen se oli poikkeus yleisestä viiden vuoden vapautuskaudesta, joka on määritetty tiedonannossa nro 5691-XIII-2004. Tämä viittaa siihen, että kyseistä kannustinta ei ole järjestelmällisesti myönnetty laissa tai asetuksessa selkeästi asetettujen perusteiden nojalla.

(123)

Madhya Pradeshin viranomaiset ottivat 21 päivänä heinäkuuta 2006 annetulla tiedonannolla nro 4328-XIII-2006 käyttöön erilliset viiden, seitsemän ja kymmenen vuoden vapautuskaudet, joiden soveltaminen määräytyy tuetun voimalan investointiarvon mukaan.

(124)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toiselle voimalalle, jäljempänä ’33 MW:n voimala’ myönnettiin Madhya Pradeshin viranomaisten 4 päivänä helmikuuta 2015 päivätyn kirjeen mukaisesti vapautus seitsemäksi vuodeksi 10 päivästä kesäkuuta 20099 päivään kesäkuuta 2016.

(125)

Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ostetusta sähköstä maksamattomien myyntiverojen (osoittaja) ja yrityksen myynnin kokonaisliikevaihdon (nimittäjä) perusteella, koska EDES-järjestelmä ei ole vientituloksesta riippuvainen eikä sähkön käyttöä rajoitettu ainoastaan tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotantoon.

(126)

Edellä esitetyn perusteella yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai tämän järjestelmän mukaista tukea noin 2 prosenttia.

(127)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan käyttämä 30 MW:n voimala lakkasi kuitenkin täyttämästä EDES-järjestelmän edellytykset huhtikuussa 2015 (eli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana), kun annettiin 122 kappaleessa tarkoitettu tiedonanto nro 3023/F-4/3/13/03. Tutkimuksessa vahvistettiin, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ei kuulunut kyseisen voimalan osalta verovapautuksen piiriin mainitun ajankohdan jälkeen.

(128)

Kuten 124 kappaleesta ilmenee, 33 MW:n voimalaa koskeva tukikelpoisuus lakkasi kesäkuussa 2016. Tarkastuskäynti tehtiin samoin kesäkuussa 2016, joten oli mahdotonta todentaa paikan päällä, että etuuksia ei tosiasiassa enää myönnetty kyseisen ajankohdan jälkeen. Sitä vastoin 30 MW:n voimalaa koskevien etuuksien lakkaaminen pystyttiin todentamaan, joten käytännössä ei ole mitään syytä kyseenalaistaa, etteivätkö 33 MW:n voimalaan liittyvät etuudet lakanneet oikea-aikaisesti.

(129)

Tämän järjestelmän mukaisten etuuksien lakkaamisen osalta komissio totesi, että vientiä harjoittavalle tuottajalle ei enää koitunut etua tästä järjestelmästä. Joka tapauksessa komissio ei katso tarpeelliseksi tehdä tätä järjestelmää koskevia päätelmiä tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa, sillä tuen jatkumisesta on riittävästi näyttöä niiden järjestelmien perusteella, joista komissio on tehnyt päätelmiä.

(130)

Perusasetuksen säännösten mukaisten, yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien määrät arvon perusteella ilmaistuina ovat seuraavat:

Taulukko 1

(131)

Tuen kokonaismäärä ylittää perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisen vähimmäistason.

(132)

Intian viranomaiset ilmoittivat, että yhteistyöstä kieltäytynyt vientiä harjoittava tuottaja Graphite India Limited, jäljempänä ’GIL’, ei saanut etua yhdestäkään mainituista viidestä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavasta järjestelmästä, joiden havaittiin myöntäneen etuuksia HEG:lle, ja esittivät perusteluina seuraavat väitteet:

(133)

Nämä väitteet on kuitenkin hylättävä seuraavista syistä:

(134)

Tarkastelupyynnön mukaan GIL:lle koitui etua samoista tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavista järjestelmistä kuin yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle. Saatavilla ei ole tietoa, joka osoittaisi, että näin ei ole. Itse asiassa tässä tutkimuksessa on käynyt ilmi, että kaksi järjestelmää (DDS ja EPCGS), joista GIL sai etua ja jotka johtivat tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon alkuperäisessä tutkimuksessa, ovat edelleen käytössä ja tarjoavat etua yhteistyössä toimineelle viejälle. Nämä käytettävissä olevat tosiseikat huomioon ottaen ja perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti pääteltiin, että tuki jatkui maatasolla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(135)

Kävi ilmi, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana edelleen Intian viranomaisilta tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Edellä 134 kappaleessa todetaan, että tuki jatkui myös maatasolla.

(136)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavista tukijärjestelmistä annettiin toistuvia etuuksia, eikä ole (lukuun ottamatta FMS-järjestelmää, joka korvattiin viipymättä MEIS-järjestelmällä) viitteitä siitä, että järjestelmät poistettaisiin käytöstä vaiheittain lähitulevaisuudessa tai että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ei enää saisi etuuksia näistä järjestelmistä. Kehitys oli päinvastainen: kyseiset järjestelmät uusittiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla osana vuosien 2015–2020 ulkomaankauppapolitiikkaa, joka on voimassa maaliskuuhun 2020. Lisäksi on syytä muistaa, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen i) MEIS-järjestelmän tukiprosentti nousi, kuten 96 ja 100 kappaleessa todetaan, ja ii) vientiluottojärjestelmän tuki alkoi uudelleen, kuten 116 kappaleessa todetaan. Kukin viejä on lisäksi tukikelpoinen useassa eri tukijärjestelmässä.

(137)

Tarkasteltiin myös, vietäisiinkö unioniin merkittäviä määriä, jos toimenpiteet kumottaisiin. Tätä varten tarkasteltiin etenkin seuraavia seikkoja: tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Intiassa, vienti Intiasta muihin kolmansiin maihin ja unionin markkinoiden houkuttelevuus.

(138)

Kuten 30 kappaleessa mainitaan, ainoastaan yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja toimi yhteistyössä, ja sen osuus oli vain puolet Intian kokonaistuotantokapasiteetista. Tämän vuoksi jäljempänä esitettävät päätelmät oli tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti. Tältä osin komissio hyödynsi yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamia tietoja, toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelupyyntöä, Yhdistyneiden kansakuntien tietokantaa, Intian viranomaisten toimittamia kaupallisista tiedoista ja tilastoista vastaavan yksikön, jäljempänä ’DGCIS’, tilastoja sekä julkisesti saatavilla olevia tietoja.

(139)

Julkisten talous- ja rahoitustietojen sekä yhteistyössä toimineelta vientiä harjoittavalta tuottajalta HEG:ltä saatujen varmennettujen tietojen perusteella (16)  (17), molemmat intialaiset tuottajat kasvattivat tuotantokapasiteettiaan 27 prosenttia 4 kappaleessa mainitun edellisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopussa Intian kokonaistuotantokapasiteetti oli 160 000 tonnia vuodessa, ja se jakautui tasaisesti näiden kahden tuottajan välillä (18). Lisäksi tutkimuksessa ilmeni, että intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat todennäköisesti lisäävät kapasiteettiaan kysynnän kasvaessa (19).

(140)

Näiden kahden intialaisen tuottajan tuotantomäärä oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 110 000–120 000 tonnia. Edellä esitetyn perusteella Intian käyttämättömän kapasiteetin arvioitiin olevan yhteensä 40 000–50 000 tonnia, joka oli 29–36 prosenttia unionin kulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(141)

Kapasiteetin kasvu tapahtui samaan aikaan kuin grafiittielektrodijärjestelmien kulutuksen lasku Intiassa ja koko maailmassa. Grafiittielektrodijärjestelmiä käytetään pääasiassa sähköteräksen tuotannossa, tarkemmin sanottuna terästehtaissa teräsromun sulattamiseen. Sen vuoksi grafiittielektrodijärjestelmien kulutuksen kehitys korreloi sähköteräksen tuotannon kehityksen kanssa ja noudattelee samanlaisia suuntauksia. Tutkimuksessa vahvistettiin, että sähköteräksen tuotanto Intiassa ja koko maailmassa laski vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä (20), ja samaan aikaan grafiittielektrodijärjestelmien tuotantokapasiteetti Intiassa lisääntyi.

(142)

Marraskuun 2014 lopulla Intian viranomaiset ottivat käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä, jotka kohdistuivat grafiittielektrodijärjestelmien tuontiin Kiinasta. (21) On odotettavissa, että intialaiset tuottajat kasvattavat markkinaosuuttaan kotimarkkinoilla.

(143)

Julkisten tilinpäätösten perusteella molempien intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien todettiin olevan suuntautuneita vientiin (22)  (23), sillä noin 60 prosenttia niiden kokonaistuotannosta meni tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vientiin.

(144)

Voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta unioni oli edelleen tärkeä vientikohde yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle HEG:lle. HEG:n viennin osuus oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 10–17 prosenttia sen kokonaismyynnistä arvon mukaan laskettuna ja 10–20 prosenttia määrän mukaan laskettuna. Yhteistyöstä kieltäytyneen intialaisen yrityksen GIL:n unioniin viemät määrät olivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla hyvin pieniä. Tätä on kuitenkin tarkasteltava ottaen huomioon GIL:ään sovellettavat polkumyynti- ja tasoitustullit (yhteensä 15,7 prosenttia) verrattuna HEG:hen sovellettaviin (yhteensä 7 prosenttia).

(145)

Koska käytettävissä ei ollut muuta luotettavampaa tietolähdettä sen määrittämiseksi, mikä oli Intiasta muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuneen viennin määrä, käytettiin Yhdistyneiden kansakuntien tietokantaa. Kyseisen tietokannan mukaan vienti muihin kolmansiin maihin kasvoi vuosien 2012 ja 2013 välillä 43 prosenttia ja laski sitten vuosina 2014 ja 2015 38 prosenttia vuoteen 2013 verrattuna. Viennin määrä väheni kokonaisuudessaan vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä (10 prosenttia). Vuonna 2015 Intian tärkeimpiä vientikohteita olivat Yhdysvallat, Saudi-Arabia, Iran, Turkki sekä Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Korean tasavalta ja Egypti. Vuosien 2012 ja 2015 välillä Intian vienti joihinkin näistä maista (esim. Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Yhdysvallat) lisääntyi, kun taas osaan näistä maista (Iran, Turkki, Korean tasavalta ja Egypti) suuntautuva vienti väheni niin, että vähennystä oli kaiken kaikkiaan 9 prosenttia.

(146)

Venäjä oli vientimäärinä mitattuna intialaisten tuottajien kolmanneksi tärkein vientimarkkina vuonna 2012, mutta sen jälkeen kun Venäjä otti joulukuussa 2012 käyttöön Intiasta peräisin olevia grafiittielektrodijärjestelmiä koskevan arvotullin, joka vaihtelee 16,04 prosentin ja 32,83 prosentin välillä (24), vienti Intiasta Venäjälle väheni 4 415 tonnista 638 tonniin vuonna 2015 eli vähennystä oli 86 prosenttia.

(147)

Yhdistyneiden kansakuntien tietokannasta saadut tiedot vientimääristä voitiin varmistaa DGCIS:n tilastoista, joista näkyvät suuntaukset vastasivat Yhdistyneiden kansakuntien tietokannasta havaittuja suuntauksia.

(148)

Lisäksi yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan HEG:n muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin määrät noudattelivat samankaltaisia suuntauksia: viennin määrä muihin kolmansiin maihin kasvoi vuosina 2012–2013 ja laski vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä ja oli suuntaukseltaan yleisesti laskeva tarkastelujakson aikana. On huomattava, että tästä vientimäärien laskusta huolimatta kokonaismäärä pysyi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla merkittävänä; määrä oli 20 000–30 000 tonnia.

(149)

Vientihintojen tason osalta tutkimuksessa kävi Yhdistyneiden kansakuntien tietokannan perusteella ilmi, että tiettyjen maiden, kuten Yhdysvaltojen ja Korean tasavallan, tapauksessa Intian vientihinnat, jotka olivat vuosien 2012 ja 2014 välisenä aikana yleensä keskimäärin alhaisemmat kuin hinnat EU:ssa, ovat nousseet vuonna 2015 suunnilleen samalle tasolle kuin hinnat EU:ssa. Toisaalta muiden maiden, kuten Saudi-Arabian, tapauksessa Intian vientihinnat, jotka olivat vuosien 2012 ja 2014 välisenä aikana alhaisemmat kuin hinnat EU:ssa, nousivat EU:n hintoja korkeammiksi vuonna 2015. Lisäksi Intian vienti tiettyihin muihin maihin, kuten Turkkiin, pysyi koko tarkastelujakson ajan hintatasoltaan alhaisempana EU:n hintoihin verrattuna. On kuitenkin syytä huomata, että kyseisen tietokannan perusteella ei voida suorittaa täysin luotettavaa hintavertailua, koska sen hinnoissa ei tehdä eroa eri tuotelajien välillä.

(150)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuneen viennin hintatietojen tarkastelussa ilmeni, että vuosina 2012 ja 2014 keskimääräiset hinnat unionin markkinoilla olivat korkeammat kuin HEG:n keskimääräiset hinnat muiden kolmansien maiden markkinoilla (mukautettuina kalenterivuosiperusteisesti, sillä tiedot toimitettiin tilikausittain), kun taas tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla keskimääräiset hinnat unionin markkinoilla olivat alhaisemmat kuin HEG:n keskimääräiset hinnat muiden kolmansien maiden markkinoilla.

(151)

Saatavilla ei ollut muita tietoja, joiden perusteella olisi voitu vahvistaa intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuvan viennin tarkka hintataso.

(152)

Unionin markkinoiden houkuttelevuudesta oli osoituksena se, että voimassa olevista polkumyynti- ja tasoitustulleista huolimatta Intiasta saapui edelleen grafiittielektrodijärjestelmiä unionin markkinoille. Tarkastelujakson aikana Intia oli edelleen toiseksi suurin unioniin vientiä harjoittava maa Kiinan kansantasavallan, jäljempänä ’Kiina’, jälkeen. Vaikka vienti väheni vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä, Intiasta unioniin suuntautuvan viennin määrät ja markkinaosuudet pysyivät merkittävinä, kuten jäljempänä 179 kappaleessa esitetään.

(153)

Unioniin suuntautuvan vientimyynnin mahdollista kehitystä on siinä tapauksessa, että toimenpiteiden annetaan raueta, tarkasteltava ottaen huomioon grafiittielektrodijärjestelmien kulutuksen yleinen väheneminen Intiassa ja koko maailmassa sekä käyttämätön kapasiteetti Intiassa. Kaikella todennäköisyydellä tämä lisää intialaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin kohdistuvaa painetta etsiä uusia vientimarkkinoita, etenkin kun otetaan huomioon niiden vientiin suuntautunut liiketoimintamalli. Jos unionin toimenpiteet kumottaisiin ja pääsy unionin markkinoille olisi mahdollista ilman joko polkumyynti- tai tasoitustulleja, on siis varsin todennäköistä, että suuri osa tällä hetkellä käyttämättömästä kapasiteetista käytetään unionin markkinoille suuntautuvaan vientiin. Tämä on todennäköistä erityisesti siitä syystä, että tutkimuksen mukaan Intian vienti joillekin vientimarkkinoille (esim. Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Yhdysvallat) lisääntyi vuonna 2015, kun taas Intiasta muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuva vienti oli kaiken kaikkiaan suuntaukseltaan laskeva. Tämä osoittaa, että tietyillä kolmansilla mailla on nähtävästi rajalliset mahdollisuudet ottaa vastaan lisävientimääriä.

(154)

Lisäksi Venäjä on ottanut käyttöön polkumyyntitullit grafiittielektrodijärjestelmien tuonnissa Intiasta, kuten 146 kappaleessa mainitaan. Intialaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on näin ollen rajallinen pääsy kyseisille markkinoille, eivätkä ne voi lisätä tai suunnata vientimääriään uudelleen Venäjälle; tästä on osoituksena kyseiseen maahan suuntautuvan viennin väheneminen vuodesta 2012.

(155)

Tämän perusteella on todennäköistä, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat jatkavat merkittävien määrien vientiä unioniin ja jopa lisäävät vientimääriään nykyisestä ottaen huomioon niiden merkittävä käyttämätön kapasiteetti. Tämä on todennäköistä yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla, sillä yritykselle muodostuu kannustin lisätä entisestään jo nyt merkittävää osuuttaan unionin markkinoilla; vieläkin todennäköisempää tämä on yhteistyöstä kieltäytyneen vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla, sillä tämän yrityksen tullien taso on korkeampi yhteistyössä toimineeseen vientiä harjoittavaan tuottajaan verrattuna ja se lopetti lähes kokonaan viennin unionin markkinoille.

(156)

Edellä olevasta tarkastelusta käy ilmi, että i) Intiasta unionin markkinoille tuleva tuettu tuonti jatkui huomattavina määrinä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla; ii) tukijärjestelmiä on edelleen käytettävissä lähitulevaisuudessa; ii) molemmat intialaiset tuottajat ovat suuntautuneet vientiin, ja niillä on käyttämätöntä kapasiteettia, jota voitaisiin käyttää unioniin suuntautuvan viennin kasvattamiseen; iv) kulutus on koko maailmassa laskusuunnassa, mikä vähentää vientimahdollisuuksia tiettyjen muiden kolmansien maiden markkinoille; v) Venäjällä voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet, jotka kohdistuvat intialaisiin grafiittielektrodijärjestelmiin, rajoittavat intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientimahdollisuuksia entisestään. Näin ollen on todennäköistä, että grafiittielektrodijärjestelmiä tuotaisiin edelleen unionin markkinoille merkittäviä määriä ja tuettuun hintaan, jos toimenpiteet kumottaisiin.

(157)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti pääteltiin, että tuetun tuonnin jatkuminen on todennäköistä, jos voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta.

(158)

Ainoa yhteistyössä toiminut intialainen vientiä harjoittava tuottaja, HEG, väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että komissio on jättänyt tuen jatkumista koskevassa arvioinnissaan huomiotta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeiseen aikaan liittyviä tosiasioita. Tältä osin yhteistyössä toiminut intialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että perusasetuksen 28 artiklaa sovellettaessa komissio on jättänyt huomiotta sen tosiasian, että toinen intialainen grafiittielektrodijärjestelmien tuottaja, GIL, on investoinut unionissa sijaitsevaan tuotantolaitokseen, joka on nimeltään Graphite Cova GmbH, jäljempänä ’GIL Cova’. Lisäksi HEG väitti, että GIL:llä on pitkäaikainen strateginen sopimus, joka koskee poltettujen vihreiden elektrodien (eli puolivalmiin tuotteen) myyntiä sen grafitointilaitokseen GIL Covaan. HEG väitti myös, että komission päätelmä Intiasta unioniin suuntautuvan viennin lisääntymisestä on GIL:n strategisen investoinnin vuoksi virheellinen ja että päätelmä siitä, että molemmilla intialaisilla tuottajilla on käyttämätöntä kapasiteettia vientiä varten, perustuu pelkkiin oletuksiin. Lisäksi HEG väitti, että toimenpiteiden päättyminen ei lisää unioniin suuntautuvan tuonnin määrää, ja perusteli väitettään Intiasta unioniin tulevan viennin (HEG:n vienti unioniin mukaan luettuna) laskevalla suuntauksella tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen.

(159)

HEG väitti myös, että tuotantokapasiteetin lisäämistä koskevat HEG:n suunnitelmat olivat vain HEG:n hallituksen puheenjohtajan kaavailuja, jotka pohjautuivat vuoden 2010 suotuisiin talousnäkymiin. Maaliskuun 31 päivänä 2016 päättyneeltä tilivuodelta annetun HEG:n vuosikertomuksen mukaan yrityksen hallituksessa ei ole enää käsiteltävänä kapasiteetin lisäämiseen tähtääviä uusia ehdotuksia.

(160)

Edellä 149 ja 150 kappaleessa mainitun hintavertailun osalta, jonka komissio suoritti tarkastellessaan vientiä kolmansien maiden markkinoille, HEG toimitti keskimääräisiä CIF/CFR-hintojaan käsittelevän analyysin, joka kattoi neljä muuta kolmatta maata ja jossa vertailukohteena olivat sen unioniin suuntautuvan viennin keskimääräiset CIF-hinnat, ja totesi, että sen keskimääräiset hinnat kyseisten neljän kolmannen maan osalta olivat yleensä korkeammat kuin sen unioniin suuntautuvan viennin hinnat. Sen vuoksi HEG väitti, että unionin markkinat alhaisempine hintoineen eivät ole yhtä houkuttelevat.

(161)

Mitä tulee HEG:n väitteeseen GIL:n investoinnista GIL Covaan, GIL:n vienti unionin markkinoille oli tarkastelujaksolla määrältään erittäin vähäistä. Tämän ei kuitenkaan katsota johtuvan yksinomaan GIL:n investoinnista GIL Covaan vaan lähinnä korkeista polkumyynti- ja tasoitustulleista, joita sovelletaan GIL:n viennissä Intiasta unioniin (yhteensä 15,7 prosenttia). Näin ollen jos polkumyynti- ja/tai tasoitustullit kumotaan, on todennäköistä, että GIL aloittaa uudelleen vientinsä unioniin huolimatta GIL Covaan tekemästään investoinnista, kun huomioon otetaan myös sen käyttämätön kapasiteetti sekä unionin markkinoiden houkuttelevuus, kuten edellä 152–155 kappaleessa selostetaan.

(162)

Mitä tulee HEG:n väitteeseen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeisestä viennin suuntauksesta, on korostettava, että kyseinen vienti tapahtui polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden voimassa ollessa. Näin ollen vaikka HEG:n vientimäärän suuntaus oli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen laskeva, on todennäköistä, että HEG:n vienti unioniin lisääntyy, jos polkumyynti- ja/tai tasoitustoimenpiteet kumotaan, kun huomioon otetaan, että huolimatta voimassa olevista toimenpiteistä HEG jatkoi vientiä unionin markkinoille huomattavan alhaisin polkumyyntihinnoin ja tuetuin hinnoin ja että HEG:llä oli vientiin suuntautunut liiketoimintamalli ja käyttämätöntä kapasiteettia, jonka lisääntyminen ei ole jatkossa poissuljettua, jos HEG:n tuotteiden kysyntä lisääntyy, kuten edellä 139–155 kappaleessa selostetaan.

(163)

Kapasiteetin lisäämistä koskevaan HEG:n aikomukseen liittyen korostetaan lisäksi, että vuonna 2016 paikan päällä toimitetun tarkastuksen aikana HEG esitti tarkastustiimille lyhyen filmin, josta sai kokonaiskuvan HEG-konsernista. Filmissä kerrottiin muun muassa yrityksen suunnitelmista lisätä jatkossa tuotantokapasiteettiaan. Lisäksi yrityksen edustajat selostivat tarkastuskäynnin aikana, että näitä suunnitelmia oli tuolloin lykätty, koska yrityksen kapasiteetti ei ollut kokonaan käytössä ja koska maailmanlaajuinen kysyntä oli supistunut. Näin ollen jos polkumyynti- ja/tai tasoitustoimenpiteet kumotaan, on todennäköistä, että intialaisten grafiittielektrodijärjestelmien kysyntä unionin markkinoilla kasvaa ja että HEG:llä on kannustin lisätä kapasiteettiaan niin, että se vastaa kysyntää.

(164)

Unionin markkinoiden ja muiden kolmansien maiden markkinoiden välisiin hintaeroihin liittyvä HEG:n väite antaa aiheen korostaa, että 149 ja 150 kappaleessa mainittu komission suorittama vertailu on tehty intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien muilla kolmansien maiden markkinoilla toteutuneiden keskimääräisten hintojen ja unionin tuottajien unionin markkinoilla toteutuneiden keskimääräisten hintojen – ei intialaisten tuottajien unionin markkinoilla toteutuneiden hintojen – välillä. On huomattava, että HEG:n keskimääräinen hinta unionin markkinoilla on selvästi polkumyyntitasolla: se alittaa unionin tuottajien keskimääräisen hinnan, eikä se sen vuoksi sovellu kyseiseen vertailuun.

(165)

Edellä esitetyn perusteella HEG:n väitteet hylätään.

(166)

Komission päätelmä siitä, että tuen jatkuminen on todennäköistä siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumottaisiin, voidaan näin ollen vahvistaa.

(167)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana samankaltaista tuotetta valmisti kahdeksan tuottajaa (kaksi yritystä ja kaksi yritysryhmää). Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(168)

Kuten 141 kappaleessa mainitaan, grafiittielektroditeollisuus liittyy läheisesti sähköterästeollisuuteen, jossa grafiittielektrodijärjestelmiä käytetään sähköteräsuuneissa teräsromun sulattamiseen. Tarkastelujakson aikana sähköterästeollisuuden markkinaolosuhteet olivat huonot ja kulutus laski, mikä heijastui myös grafiittielektrodijärjestelmien kulutukseen.

(169)

Koska tarkasteltavana olevaa tuotetta tuottaa Intiassa vain kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa, Intiasta ja muista kolmansista maista peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuontia Euroopan unioniin koskevia tietoja ei esitetä tarkkoina lukuina luottamuksellisuuden säilyttämiseksi perusasetuksen 29 artiklan mukaisesti.

(170)

Komissio määritti unionin kulutuksen laskemalla yhteen

(171)

Tämän perusteella unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Unionin kulutus

(172)

Unionin kulutus laski tarkastelujakson aikana 8 prosenttia. Tarkemmin sanottuna unionin kulutus laski 7 prosenttia vuonna 2013, nousi 4 prosenttia vuosien 2013 ja 2014 välillä ja laski sitten taas 5 prosenttia vuodesta 2014 tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon saakka.

(173)

Kuten 141 ja 168 kappaleessa mainitaan, kysynnän yleinen lasku johtui sähköteräsalan huonoista markkinaolosuhteista, sillä grafiittielektrodien myyntimäärät noudattelevat sähköuuneissa tuotettavan teräksen määrän kehitystä.

(174)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että markkinaosuutta ja kulutusta koskevassa analyysissä olisi otettava huomioon tuonti, jota unionin tuottajat harjoittavat niihin etuyhteydessä olevista, Yhdysvalloissa, Meksikossa, Japanissa ja Malesiassa sijaitsevista yrityksistä käsin ja joka on kyseisen tuottajan mukaan lisääntynyt kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana.

(175)

Kaikista muista kolmansista maista tuleva tuonti otettiin asianmukaisesti huomioon unionin kulutusta laskettaessa, kuten edellä 170 kappaleessa selostetaan, ja näin ollen se on asianmukaisesti sisällytetty kokonaiskulutukseen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(176)

Tuontimäärät pienenivät tarkastelujakson aikana. Ne laskivat huomattavasti (43 prosenttia) vuonna 2013, nousivat vuonna 2014 ja laskivat jälleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kokonaisuudessaan ne laskivat tarkastelujaksolla 26 prosenttia.

(177)

Komissio vahvisti tuonnin markkinaosuuden edellä 170 kappaleessa määritetyn unionin kulutuksen perusteella.

(178)

Markkinaosuuden suuntaus vastasi tuontimäärien suuntausta, eli markkinaosuus pieneni vuosien 2012 ja 2013 välillä, kasvoi vuosien 2013 ja 2014 välillä ja sitten jälleen pieneni vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Markkinaosuus pieneni kaikkiaan 1,2 prosenttiyksikköä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2012.

(179)

Intiasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli tarkastelujakson alussa 6–7 prosenttia. Se pieneni 4–5 prosenttiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun mennessä.

(180)

Komissio määritti Intiasta tulevan tuonnin hintakehityksen 14 artiklan 6 kohdan mukaiseen tietokantaan tallennettujen tietojen perusteella. Hinnat vastasivat pitkälti yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittamia hintoja.

(181)

Asianomaisesta maasta unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 4

Tuontihinta  (*1)

(182)

Keskimääräiset tuontihinnat laskivat kaiken kaikkiaan 14 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tuontihinnat nousivat 5 prosenttia vuosina 2012–2013, laskivat 16 prosenttia vuonna 2014 ja laskivat edelleen 3 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(183)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vertaamalla seuraavia: i) otokseen valittujen unionin tuottajien etuyhteydettömiltä asiakkailta unionin markkinoilla veloittamat tuotelajikohtaiset painotetut keskimääräiset myyntihinnat, jotka on oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle; ja ii) vastaavat yhteistyössä toimineelta intialaiselta tuottajalta tulevassa tuonnissa ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitetut tuotelajikohtaiset painotetut keskimääräiset hinnat, jotka on määritetty CIF-tasolla (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) ja oikaistu asianmukaisesti polkumyynti-/tasoitustullin ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(184)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(185)

Vertailu osoitti yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan unionin markkinoilla 3 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kun laskelmista vähennetään polkumyynti- ja tasoitustulli, alittavuuden marginaaliksi tulisi kuitenkin 9 prosenttia. Yhteistyöstä kieltäytyneen vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tuotiin vain erittäin pieniä määriä. Siitä huolimatta komissio arvioi alittavuuden. Komissio sai alittavuuden marginaaliksi 12 prosenttia, kun laskelmista vähennettiin voimassa olevat polkumyynti- ja tasoitustullit. Arviointi perustuu kuitenkin erittäin pieneen tuontimäärään, eikä siinä yhteistyöstä kieltäytymisen vuoksi oteta huomioon tuotelajeja. Näin ollen sen luotettavuus on rajallinen.

(186)

Kulutuksen vähenemistä vastaavasti kaikista muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä väheni 10 prosenttia vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Kaikista muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus oli tarkastelujakson aikana 22–23 prosenttia. Merkittävimpiä tuontimaita olivat Kiina, Yhdysvallat, Meksiko, Venäjä ja Japani, jotka olivat ainoat maat, joiden yksittäiset markkinaosuudet olivat yli yhden prosentin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(187)

Yhdysvalloista, Japanista ja Meksikosta tulevan tuonnin hinnat olivat korkeammat kuin intialaisten viejien hinnat ja unionin tuottajien hinnat. Yhdysvalloista ja Meksikosta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla alle yhden prosenttiyksikön. Japanista tulevan tuonnin markkinaosuus laski tarkastelujaksolla 1,5 prosenttiyksikköä.

(188)

Kiinasta ja Venäjältä tulevan tuonnin hinnat olivat intialaisten viejien hintoja ja unionin tuottajien hintoja alhaisemmat (paitsi Venäjän tapauksessa vuonna 2012). Unionin tuotannonalan tarkastelupyynnössä toimittamien tietojen mukaan osa Kiinasta tulevasta tuonnista on halkaisijaltaan pieniä grafiittielektrodeja (halkaisija alle 400 mm), kun taas suurin osa Intiasta tulevasta tuonnista ja unionin tuotannonalan tuotannosta muodostuu halkaisijaltaan suurista grafiittielektrodeista (25) (halkaisija yli 400 mm), jotka ovat kalliimpia.

(189)

Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujakson aikana yhden prosenttiyksikön ja oli 10–11 prosenttia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, kun taas Venäjältä tulevan tuonnin markkinaosuus oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vain 2–3 prosenttia. Se kasvoi tarkastelujakson aikana 0,3 prosenttiyksikköä. Näiden markkinaosuuksien kasvu ei kuitenkaan heikentänyt unionin tuotannonalan markkinaosuutta, joka kasvoi tarkastelujakson aikana 1,9 prosenttiyksikköä, kuten jäljempänä 202 kappaleessa selostetaan.

(190)

Yhteenvetona voidaan todeta, että koska tuontitilastoista saatavissa tiedoissa ei tehdä eroa eri tuotelajien välillä eikä sen vuoksi voitu tehdä järkevää hintavertailua tuotelajeittain siten, kuin se oli mahdollista Intian osalta yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien yksityiskohtaisten tietojen perusteella, Kiinasta ja Venäjältä tulevan tuonnin vaikutuksia ei voitu määrittää selvästi.

(191)

Tutkittaessa tuetun tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(192)

Kuten 14 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalan mahdollisesti kärsimän vahingon määrittämisessä käytettiin otantamenetelmää.

(193)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit tarkastelupyyntöön, yhteistyöstä kieltäytyneen unionin tuottajan vuosikertomuksiin ja otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin todennettuihin kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Tiedot koskivat kaikkia unionin tuottajia. Mikrotaloudelliset indikaattorit komissio arvioi otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Tiedot koskivat otokseen valittuja unionin tuottajia. Kumpaakin ryhmää koskevien tietojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(194)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, tukimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman tuetun tuonnin vaikutuksista.

(195)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(196)

Molempien tietosarjojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(197)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste unionin tuottajien osalta

(198)

Tuotantomäärä laski 6 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tarkemmin sanottuna se kasvoi ensin 2 prosenttia vuoteen 2014 asti ja laski sitten tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 8 prosenttia vuoteen 2014 verrattuna.

(199)

Tuotantokapasiteetti laski tarkastelujakson aikana 2 prosenttia.

(200)

Tuotantomäärän laskun seurauksena kapasiteetin käyttöaste laski 3 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana.

(201)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Myyntimäärä ja markkinaosuus unionin tuottajien osalta

(202)

Unionin tuotannonalan kokonaismyynti unionin markkinoilla väheni tarkastelujakson aikana noin 5 prosenttia. Tarkastelujakson aikana unionin tuotannonalan markkinaosuus heilahteli. Se kasvoi 2,9 prosenttiyksikköä vuonna 2013. Sen jälkeen se supistui 3,3 prosenttiyksikköä vuonna 2014 ja kasvoi jälleen 2,3 prosenttiyksikköä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kokonaisuudessaan unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi 1,9 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana.

(203)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että unionin tuotannonalan markkinaosuutta määritettäessä olisi otettava huomioon tuonti, jota unionin tuottajat harjoittavat niihin etuyhteydessä olevista, Yhdysvalloissa, Meksikossa, Japanissa ja Malesiassa sijaitsevista yrityksistä käsin. Unionin tuotannonalan markkinaosuus lasketaan kuitenkin käyttämällä perustana sen oman tuotannon myyntiä unionin markkinoilla. Unionin tuotannonalan tuontia ei oteta huomioon, sillä se vääristäisi kokonaiskuvaa: tuonti laskettaisiin kahteen kertaan – toisaalta tuontina ja toisaalta unionin tuotannonalan myyntinä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(204)

Vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana unionin kulutus väheni 8 prosenttia. Unionin tuotannonalan myyntimäärä väheni 5 prosenttia, mutta siitä huolimatta markkinaosuus kasvoi 1,9 prosenttiyksikköä.

(205)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Työllisyys ja tuottavuus unionin tuottajien osalta

(206)

Unionin tuotannonalan työllisyys pysyi suurin piirtein samalla tasolla tarkastelujakson aikana. Koska tuotanto väheni (6 prosentin lasku tarkastelujaksolla), myös tuottavuus laski 6 prosenttia saman jakson aikana.

(207)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuonti unionin markkinoille jatkui tuetuin hinnoin. Intian osalta vahvistettu tukimarginaali oli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana selvästi vähimmäistason yläpuolella, kuten 130 kappaleessa kuvataan. Samaan aikaan tuontihinnat laskivat vuoteen 2012 verrattuna. Unionin tuotannonala kykeni kuitenkin hyötymään voimassa olevista tasoitustoimenpiteistä siten, että se säilytti markkinaosuutensa ja kasvatti sitä hieman.

(208)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Keskimääräiset myyntihinnat unionissa ja yksikkökustannukset

(209)

Unionin tuotannonalan keskimääräinen yksikkömyyntihinta etuyhteydettömille asiakkaille unionissa laski tasaisesti 25 prosenttia ja oli lopulta 2 825 euroa/tonni tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Unionin tuotannonalan oli mukautettava hintojaan alaspäin ottaakseen huomioon grafiittielektrodijärjestelmien markkinoilla tapahtuvan myyntihintojen yleisen laskun, joka johtui kysynnän vähenemisestä sähköteräsalalla.

(210)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset tuotantokustannukset laskivat vähemmän eli 18 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tärkein tekijä, joka vaikutti tuotannon yksikkökustannusten laskuun, oli raaka-aineen hinnanlasku.

(211)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että raaka-aineen maailmanmarkkinahinta laski enemmän kuin unionin tuotannonalalle aiheutuneet raaka-ainekustannukset tarkastelujakson aikana. Näin ollen unionin tuotannonala ei toiminut tehokkaasti raaka-ainehankinnoissaan, minkä vuoksi sen elinkelpoisuus oli kyseenalaista.

(212)

Tutkimuksessa todettiin, että unionin tuotannonala hankki raaka-aineen maailmanlaajuisesti siihen etuyhteydessä olevilta ja etuyhteydettömiltä osapuolilta samaan hintatasoon ja ettei sen raaka-ainehankinnoissa ollut viitteitä tehottomuudesta. Tarkempien perustelujen puuttuessa väite hylättiin.

(213)

Keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(214)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti nousivat tarkastelujaksolla vain vähän eli 2 prosenttia.

(215)

Varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Varastot

(216)

Otokseen valittujen unionin tuottajien loppuvarastot yli kaksinkertaistuivat absoluuttisesti mitattuna tarkastelujakson aikana. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla varastot olivat noin 11 prosenttia niiden tuotannosta.

(217)

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(218)

Komissio määritti unionin tuotannonalan kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Unionin tuotannonalan kannattavuus laski asteittain: vuonna 2012 se oli 11,3 prosenttia ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 2,8 prosenttia, eli laskua oli 8,5 prosenttiyksikköä.

(219)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että unionin tuottajien kannattavuuden heikkeneminen johtui niiden hallinnon ja myynnin korkeista yleiskustannuksista.

(220)

Tutkimuksessa todettiin, että tuotannon yksikkökustannukset laskivat tarkastelujakson aikana, kuten edellä 210 kappaleessa esitetään. Tuotannon yksikkökustannusten lasku koski hallinto- ja myyntikustannuksia, joskin suurin osa kustannuksista liittyi raaka-aineeseen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(221)

Nettokassavirta on unionin tuottajan kyky rahoittaa itse toimintaansa. Nettokassavirta pieneni tarkastelujaksolla 35 prosenttia. Kassavirran huomattava pieneneminen johtui pääasiassa edellä 218 kappaleessa kuvatusta kannattavuuden merkittävästä laskusta.

(222)

Tarkastelujakson aikana unionin tuotannonalan vuotuiset investoinnit tarkasteltavana olevaan tuotteeseen supistuivat yli puolella eli 25 miljoonasta eurosta vuonna 2012 12 miljoonaan euroon tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(223)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että investointien väheneminen johtuu ainoastaan kysynnän supistumisesta ja grafiittielektrodijärjestelmien valmistuksen maailmanlaajuisesta ylikapasiteetista.

(224)

Tutkimuksessa vahvistettiinkin, että grafiittielektrodijärjestelmien kulutus väheni tarkastelujakson aikana, kuten edellä 172 kappaleessa selostetaan. On kuitenkin huomattava, että unionin tuotannonalan investoinnit tarkasteltavana olevaan tuotteeseen olivat viimeksi suoritetun toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kolme kertaa suuremmat verrattuna tämän tarkastelun tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saavutettuun investointitasoon.

(225)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Investointien tuotto samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja myynnistä pieneni asteittain: vuonna 2012 se oli 16,5 prosenttia ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 3,9 prosenttia.

(226)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta useimmat vahinkoindikaattorit kehittyivät negatiivisesti ja unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkeni tarkastelujaksolla. Unionin tuotannonala onnistui säilyttämään markkinaosuutensa ja kasvattamaan sitä hieman, mutta saavutetut voitot olivat tämän johdosta pienemmät.

(227)

Vaikka tämä kielteinen kehitys selittyy kulutuksen laskulla, joka oli tarkastelujaksolla 8 prosenttia, Intiasta tuli kuitenkin koko ajan tuontia unionin markkinoille. Tämä tuonti myytiin unionin tuotannonalan hintoja alhaisemmilla hinnoilla, jotka alittivat unionin tuotannonalan hinnat 3 prosentilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Lisäksi viitehinnan alittavuuden marginaaliksi todettiin 9 prosenttia. Näin ollen polkumyynnillä tapahtuva ja tuettu tuonti Intiasta aiheutti yhä hintapainetta. Hintapaine nimittäin lisääntyi nykyisellä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna edelliseen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun, jonka aikana hintojen alittavuus oli alle 2 prosenttia.

(228)

Kulutuksen vähenemisen sekä polkumyynnillä tapahtuvan ja tuetun tuonnin luoman hintapaineen leimaamassa tilanteessa unionin tuotannonalan oli pakko alentaa myyntihintojaan. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan voitto – vaikka se oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yhä positiivinen (2,8 prosentti) – oli pienempi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettu 8 prosentin tavoitevoitto.

(229)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että unionin tuotannonalan markkinaosuuden 2 prosentin kasvu tarkoittaa sitä, että unionin tuottajille on koitunut merkittävää etua Intiasta tulevan tuonnin vähenemisestä. Unionin tuotannonalan markkinaosuuden väitettiin olevan vieläkin suurempi, jos huomioon otetaan myös muista kolmansista tuleva unionin tuotannonalan tuonti. Samaan aikaan unionin tuotannonalaan on kohdistunut tiukkaa hintakilpailua muista lähteistä (etenkin Kiinasta ja Venäjältä alhaisin hinnoin tuleva tuonti). Näin ollen väitettiin, ettei Intiasta tulevasta tuonnista ole aiheutunut mitään vahinkoa unionin tuottajien väitetyn pienemmän markkinaosuuden seurauksena.

(230)

Tutkimuksessa ilmeni, että Intiasta tulevan tuonnin määrät ja markkinaosuudet vähenivät, mutta kuten edellä 227 kappaleessa selostetaan, polkumyynnillä tapahtuva ja tuettu tuonti Intiasta aiheutti yhä hintapainetta, joka jopa lisääntyi nykyisellä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna edelliseen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(231)

Sama asianomainen osapuoli väitti lisäksi, että komissio on jättänyt huomiotta sen tosiasian, että Kiinasta ja Venäjältä tuleva halpatuonti on yksi tärkeimpiä syitä hintapaineeseen unionin markkinoilla, ja kyseinen osapuoli pyysi tekemään perusteellisen analyysin Kiinasta ja Venäjältä tulevasta kyseisen tuotteen halpatuonnista ennen kuin määritetään, onko unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon toistuminen todennäköistä. Kyseinen osapuoli väitti myös, että eräät kiinalaiset valmistajat ovat lisänneet halkaisijaltaan suurten grafiittielektrodien tuontia unionin markkinoille.

(232)

Kuten edellä 188 ja 190 kappaleessa selostetaan, Kiinasta ja Venäjältä tulevan grafiittielektrodijärjestelmien tuonnin hintojen osalta on syytä muistaa seuraavat seikat: i) kyseisistä maista tulevasta tuonnista ei voitu tehdä järkevää hintavertailua tuotelajeittain siten, kuin se oli mahdollista Intian osalta yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien yksityiskohtaisten tietojen perusteella, ii) komission käytettävissä olevat tuontitilastot näistä maista eivät anna mahdollisuutta tehdä eroa eri tuotelajien välillä ja iii) unionin tuotannonalan tarkastelupyynnössä toimittamien ja käyttäjien vahvistamien tietojen mukaan suurin osa näistä maista tulevasta tuonnista on halkaisijaltaan pieniä grafiittielektrodeja, jotka ovat halvempia. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja ei perustellut väitettään, joka koski halkaisijaltaan suurten grafiittielektrodien Kiinasta unioniin suuntautuvan tuonnin lisääntymistä.

(233)

Kiinasta ja Venäjältä tulevan grafiittielektrodijärjestelmien tuonnin määrien ja markkinaosuuksien osalta voidaan todeta, kuten edellä 189 kappaleessa selostetaan, että Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujakson aikana yhden prosenttiyksikön, kun taas Venäjältä tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi samana aikana 0,3 prosenttiyksikköä. Markkinaosuuksien kasvu ei kuitenkaan heikentänyt unionin tuotannonalan markkinaosuutta, joka kasvoi tarkastelujakson aikana 1,9 prosenttiyksikköä, kuten 189 kappaleessa selostetaan. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(234)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonala ei tuottanut tehokkaasti halkaisijaltaan pieniä grafiittielektrodeja, sillä kyseisten tuotteiden myynti oli vain osa unionin tuotannonalan kokonaismyyntimäärästä.

(235)

Yleensä markkinaolosuhteissa tarjonta eli myytävä tuotelaji määräytyy kysynnän mukaan. Tarkempien perustelujen puuttuessa väite unionin tuotannonalan tehottomuudesta tuottaa halkaisijaltaan pienempiä grafiittielektrodeja hylättiin.

(236)

Sama asianomainen osapuoli väitti, ettei ole analysoitu muista maista polkumyyntihinnoilla tuotujen määrien lisääntymisen vaikutuksia, mukaan lukien tuonti Yhdysvalloissa, Meksikossa, Malesiassa ja Japanissa sijaitsevista etuyhteysyrityksistä.

(237)

Kuten edellä 187 kappaleessa esitetään, Yhdysvalloista, Japanista ja Meksikosta tulevan tuonnin hinnat olivat korkeammat kuin intialaisten viejien hinnat ja unionin tuottajien hinnat. Näistä maista tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 0,1 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana, ja se oli alle 10 prosenttia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopussa. Komissiolla ei myöskään ollut näyttöä siitä, että näiden maiden hinnat olivat polkumyyntihintoja. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(238)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että laskettaessa tuotelajikohtaisia hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaaleja komissio käytti tuotteen valvontakoodia (PCN-koodia), jossa ei otettu huomioon käytettyä raaka-ainetta, jolla oli kuitenkin merkittävä vaikutus kustannuksiin ja hintoihin. Samasta raaka-aineesta tehtyjen tuotelajien vertailun tuloksena viitehinnan alittavuuden marginaali pienenisi 9 prosentista 8 prosenttiin.

(239)

PCN-koodien rakenne ei ilmennä raaka-aineen eroa, ja sen vuoksi eroa ei otettu huomioon hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaalien laskennassa. Kun tuotelajit jaoteltiin hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaalien laskemiseksi ottaen huomioon käytetty raaka-aine, kuten asianomainen osapuoli päätelmien ilmoittamisen jälkeen esitti, 227 kappaleessa mainittu viitehinnan alittavuuden marginaali pieneni vain yhdellä prosenttiyksiköllä 8 prosenttiin. Tällainen pieneneminen ei vaikuttanut merkittävästi komission päätelmiin viitehinnan alittavuuden marginaalista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(240)

Sama asianomainen osapuoli kyseenalaisti alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistetun 8 prosentin tavoitevoiton ja väitti, että grafiittielektrodijärjestelmien valmistajille aiheutui menetyksiä kansainvälisen teräskysynnän vähenemisen vuoksi ja että 8 prosentin tavoitevoitto ei sen takia enää ollut perusteltu.

(241)

On muistettava, että tavoitevoiton samankaltaisen tuotteen myynnistä unionin markkinoilla olisi oltava sellainen, jonka tämäntyyppinen tuotannonala voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tai tuetun tuonnin vaikutusta. Kuten asetuksen (EY) N:o 1628/2004 johdanto-osan 34 kappaleessa todetaan, unionin tuotannonalan voitosta tehtiin asianmukainen tutkimus silloin, kun tuetun tuonnin markkinaosuus oli kaikkein pienin (eli vuonna 1999). Näin ollen todettiin lopullisesti, että voittomarginaali, jonka voidaan kohtuudella katsoa edustavan yhteisön tuotannonalan rahoitustilannetta siinä tapauksessa, että Intiasta tapahtuvaa, vahinkoa aiheuttavaa tuettua tuontia ei esiintyisi, olisi vahvistettava kahdeksaksi prosentiksi vahinkomarginaalin laskemista varten. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(242)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonala oli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopussa erittäin vaikeassa tilanteessa, joka pääosin johtui huonoista markkinaolosuhteista ja niitä seuranneesta kulutuksen laskusta. Tästä syystä komission arvioinnissa keskityttiin Intiasta tapahtuvasta tuetusta tuonnista aiheutuneen vahingon toistumisen todennäköisyyteen.

(243)

Vahingon toistumisen todennäköisyyden määrittämiseksi siinä tapauksessa, että Intiaan kohdistuvat toimenpiteet kumotaan, analysoitiin seuraavia osatekijöitä: tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Intiassa, vienti Intiasta muihin kolmansiin maihin ja unionin markkinoiden houkuttelevuus.

(244)

Edellä 155 kappaleessa todettiin olevan todennäköistä, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat jatkavat merkittävien määrien vientiä unioniin ja jopa lisäävät vientimääriään nykyisestä, ja että tämä vienti tapahtuu todennäköisesti tuetuilla hinnoilla.

(245)

Kuten 139 ja 140 kappaleessa todetaan, Intian kapasiteetin arvioidaan olevan noin 160 000 tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, kun taas käyttämättömän kapasiteetin arvioidaan olevan 40 000–50 000 tonnia, mikä vastasi 29–36 prosenttia unionin kulutuksesta samalla jaksolla. Lisäksi, kuten 139 kappaleessa esitetään, intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat todennäköisesti lisäävät kapasiteettiaan kysynnän kasvaessa. Kuten 142 kappaleessa mainitaan, Intian viranomaiset ottivat marraskuun 2014 lopulla käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä, jotka kohdistuivat grafiittielektrodijärjestelmien tuontiin Kiinasta. Näin ollen on odotettavissa, että intialaiset tuottajat kasvattavat markkinaosuuttaan kotimarkkinoilla.

(246)

Unionin markkinoiden houkuttelevuuden (ks. 152–155 kappale) vuoksi ainakin osa käyttämättömästä kapasiteetista ohjataan suurella todennäköisyydellä unionin markkinoille, jos toimenpiteet kumotaan. Lisäksi, kuten 143 kappaleessa kuvataan, intialaiset tuottajat ovat voimakkaasti vientiin suuntautuneita. Grafiittielektrodijärjestelmien hintatasoa tarkasteltaessa (ks. 149 kappale) joidenkin Intian viennin kohdemaiden osalta havaittiin korkeampia hintatasoja kuin unionissa. Ottaen huomioon erilainen tuotevalikoima nämä tiedot eivät kuitenkaan vie pohjaa siltä kokonaisarvioinnilta, että uusi kapasiteetti ohjataan unionin markkinoille, sillä tämän hintavertailun luotettavuus on rajallinen.

(247)

Kuten 146 kappaleessa mainittiin, Venäjällä oli otettu käyttöön Intiasta tulevaan grafiittielektrodijärjestelmien tuontiin kohdistuvia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, ja vienti Intiasta Venäjälle supistui tarkastelujakson aikana merkittävästi. Toisin sanoen intialaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on rajoitettu pääsy kolmanneksi suurimmalle vientimarkkinalle, ja kun huomioon otetaan nykyinen tai todennäköisesti jopa lisääntynyt käyttämätön kapasiteetti (ks. 245 kappale), on erittäin todennäköistä, että intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat lisäävät merkittävästi tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiaan unionin markkinoille, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(248)

Kuten 185 kappaleessa todetaan, Intiasta tulevan tuonnin hinnat alittaisivat ilman polkumyynti- ja tasoitustulleja unionin myyntihinnat 9 prosentilla. Yhteistyöstä kieltäytyneen vientiä harjoittavan tuottajan osalta arvioiduksi alittavuuden marginaaliksi ilman polkumyynti- ja tasoitustullien huomioon ottamista laskettiin 12 prosenttia. Tämä osoittaa, mikä voisi olla Intiasta tulevan tuonnin todennäköinen hintataso siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumotaan. Tämän perusteella on todennäköistä, että hintapaine unionin markkinoilla lisääntyy merkittävästi, jos toimenpiteet kumotaan, mikä heikentäisi entisestään unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(249)

Siltä osin kuin on kyse määristä, intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat toimenpiteiden kumoamisen johdosta erittäin todennäköisesti kasvattaa markkinaosuuttaan unionin markkinoilla. Etenkin yhteistyöstä kieltäytynyt vientiä harjoittava tuottaja, jolla on tällä hetkellä muita korkeampi 15,7 prosentin tulli, saisi voimakkaan kannustimen ryhtyä jälleen viemään unionin markkinoille merkittäviä määriä. Jos syntyisi tällainen tilanne, unionin tuotannonalan myyntimäärät ja markkinaosuudet putoaisivat välittömästi.

(250)

Tämän perusteella voidaan todeta, että jos toimenpiteet kumotaan, intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat kasvattavat todennäköisesti tuontimääriään ja markkinaosuuksiaan unionin markkinoilla unionin tuotannonalan myyntihinnat merkittävästi alittavien tuettujen ja polkumyyntihintojen avulla. Tämä lisää hintapainetta unionin markkinoilla, millä on negatiivinen vaikutus unionin tuotannonalan kannattavuuteen ja rahoitustilanteeseen. Tämä myös heikentää entisestään unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(251)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että vahingon toistuminen on erittäin todennäköistä, jos toimenpiteet kumotaan.

(252)

Perusasetuksen 31 artiklan mukaisesti komissio tarkasteli, olisiko Intiaan kohdistuvien voimassa olevien tasoitustoimenpiteiden jatkaminen kokonaisuudessaan unionin edun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(253)

On muistettava, että alkuperäisessä tutkimuksessa toimenpiteiden käyttöönottoa ei pidetty unionin edun vastaisena.

(254)

Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa perusasetuksen 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(255)

Tämän perusteella komissio tutki, oliko tuen jatkumisen ja vahingon toistumisen todennäköisyyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, että toimenpiteiden voimassa pitäminen ei ole unionin edun mukaista.

(256)

Kuten 226 kappaleessa esitettiin, toimenpiteiden ansiosta unionin tuotannonala pystyi säilyttämään markkinaosuutensa. Samalla 250 kappaleessa todettiin myös, että unionin tuotannonalan tilanne todennäköisesti heikentyisi, jos Intian vastaisten tasoitustoimenpiteiden annettaisiin raueta. Sen vuoksi voidaan päätellä, että Intian vastaisten toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen olisi unionin edun mukaista.

(257)

Kuten 16 kappaleessa mainitaan, yksikään tuoja ei toiminut yhteistyössä eikä ilmoittautunut tässä tutkimuksessa. Tästä syystä ei ollut mitään viitteitä siitä, että toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen vaikuttaisi kielteisesti tuojiin siten, että kielteiset vaikutukset olisivat toimenpiteiden myönteisiä vaikutuksia suuremmat.

(258)

Kuten 18 kappaleessa mainitaan, niistä 53 käyttäjästä, joihin otettiin yhteyttä, kahdeksan toimitti vastauksen kyselylomakkeeseen. Näistä neljä on käyttänyt Intiasta tuotuja grafiittielektrodijärjestelmiä. Niiden tuonnin osuus oli noin 20 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuonnista Intiasta.

(259)

On muistettava, että alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, ettei toimenpiteiden käyttöönotolla olisi huomattavaa vaikutusta käyttäjiin. Vaikka toimenpiteet olivat voimassa kymmenen vuotta, unionin käyttäjät hankkivat tarkasteltavana olevaa tuotetta edelleen myös Intiasta. Käyttäjät eivät toimittaneet mitään tietoja, jotka olisivat osoittaneet, että niillä olisi ollut vaikeuksia löytää muita hankintalähteitä, eikä tutkimuksessa siis käynyt ilmi tällaisia tietoja.

(260)

On syytä muistaa myös se, mitä alkuperäisessä tutkimuksessa pääteltiin toimenpiteiden käyttöönoton mahdollisista vaikutuksista käyttäjiin: koska grafiittielektrodijärjestelmien hankintakustannukset ovat varsin vähäpätöiset niitä käyttäville tuotannonaloille, ei hinnannousu todennäköisesti vaikuttaisi näihin käyttäjiin merkittävästi. Näille havainnoille saatiin vahvistus tässä tarkastelussa, sillä toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen esiin ei ole tullut mitään, mikä viittaisi päinvastaiseen. Lisäksi yksikään näistä neljästä käyttäjästä ei esittänyt mitään huomautuksia toimenpiteiden voimassa pitämistä vastaan.

(261)

Yksi terästuottajien etujärjestö eli Saksan terästeollisuuden etujärjestö (Wirtschaftsvereinigung Stahl) vastusti toimenpiteiden voimassaolon jatkamista ja väitti, että toimenpiteet aiheuttivat unionin terästuottajille kilpailuhaittoja verrattuna terästuottajiin muilla alueilla, joilla ei ole otettu käyttöön grafiittielektrodijärjestelmiä koskevia toimenpiteitä. Järjestö oletti, että jos toimenpiteiden voimassaoloa jatketaan, unionin tuotannonalan on mahdollista säilyttää määräävä asema. Intiasta tulevan tuonnin kehitys toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen osoittaa kuitenkin selvästi, että tuonti Intiasta jatkui tarkastelujakson aikana. Lisäksi tutkimus osoitti, että grafiittielektrodijärjestelmiä tuodaan unionin markkinoille entistä enemmän monista muista kolmansista maista.

(262)

Tämän perusteella ja ottaen huomioon alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyt päätelmät on odotettavissa, että toimenpiteiden jatkamisella ei olisi merkittävää kielteistä vaikutusta käyttäjiin, eikä sen vuoksi ole pakottavia syitä päätellä, ettei voimassa olevien toimenpiteiden jatkaminen olisi unionin edun mukaista.

(263)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, ettei ole pakottavia unionin etua koskevia syitä olla jatkamatta nykyisten Intiasta tulevaa tuontia koskevien tasoitustoimenpiteiden voimassaoloa.

(264)

Kaikille asianomaisille osapuolille on ilmoitettu ne olennaiset tosiseikat ja huomiot, joiden perusteella tasoitustoimenpiteet on tarkoitus pitää voimassa. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä tästä ilmoituksesta johtuvia huomautuksia. Toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon.

(265)

Edellä esitetyistä näkökohdista seuraa, että perusasetuksen 18 artiklan nojalla täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1185/2010 käyttöön otetut tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuontiin sovellettavat tasoitustoimenpiteet olisi pidettävä voimassa.

(266)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja pyysi päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että komissio harkitsisi toimenpiteiden jatkamista kahden vuoden ajaksi. Tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu mitään sellaisia poikkeuksellisia olosuhteita, joiden vuoksi olisi perusteltua rajata toimenpiteiden kesto kahteen vuoteen.

(267)

Tässä asetuksessa määriteltyjä yksilöllisiä tasoitustulleja sovelletaan ainoastaan näiden yritysten eli erikseen mainittujen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yrityksen (erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina) nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa, sen valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(268)

Kaikki näiden yksilöllisten tasoitustullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimen muutoksesta tai uuden tuotanto- tai myyntiyksikön perustamisesta johtuvat) on toimitettava viipymättä komissiolle (26), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai uuteen tuotanto- tai myyntiyksikköön mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkina- ja vientimyynnin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(269)

Tämä asetus on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (27) 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukainen,

10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 64/46

(1)

Neuvosto otti polkumyyntitutkimuksen jälkeen asetuksella (EY) N:o 1629/2004 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Intiasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 8545 11 00 (Taric-koodi 8545110010) ja ex 8545 90 90 (Taric-koodi 8545909010), tuonnissa.

(2)

Tukien vastaisen tutkimuksen jälkeen neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1628/2004 (3) käyttöön myös lopulliset tasoitustullit tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuonnissa.

(3)

Omasta aloitteestaan vireille pannun tasoitustoimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 1354/2008 (4) asetuksia (EY) N:o 1628/2004 ja (EY) N:o 1629/2004.

(4)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto jatkoi polkumyyntitoimenpiteiden voimassaoloa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1186/2010 (5). Tasoitustoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto jatkoi tasoitustoimenpiteiden voimassaoloa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1185/2010 (6).

(5)

Polkumyynnin vastaiset toimenpiteet toteutettiin 9,4 prosentin ja nollan prosentin suuruisen arvotullin muodossa yksilöllisesti mainittujen viejien tuonnin osalta, ja jäännöstulli oli 8,5 prosenttia.

(6)

Komissio on vastaanottanut neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (7) 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tarkastelupyynnön julkaistuaan ilmoituksen (8) Intiasta peräisin olevien tiettyjen grafiittielektrodijärjestelmien tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä.

(7)

Pyynnön esittivät SGL Carbon GmbH, TOKAI Erftcarbon GmbH ja GrafTech Switzerland SA, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’, joiden osuus tiettyjen grafiittielektrodijärjestelmien kokonaistuotannosta unionissa on yli 25 prosenttia.

(8)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(9)

Kun komissio oli todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 15 päivänä joulukuuta 2015Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (9), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta.

(10)

Komissio ilmoitti lisäksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä15 päivänä joulukuuta 2015 julkaistulla ilmoituksella (10) tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien unioniin suuntautuvaan tuontiin sovellettavien lopullisten tasoitustoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (11) 18 artiklan mukaisesti.

(11)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan yhteyttä komissioon tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta pyynnön esittäjälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja unionin käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Intian viranomaisille ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(12)

Kaikilla asianomaisilla osapuolilla oli tilaisuus esittää huomautuksensa tarkastelun vireillepanosta ja pyytää saada tulla komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kuulemiksi.

(13)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(14)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti otoksen käyttäen perusteena suurinta edustavaa myyntimäärää, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa, kun otettiin huomioon myös maantieteellinen sijainti. Otokseen valittiin neljä unionin tuottajaa. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus oli edustavuutta koskevasta tutkimuksesta saatujen tietojen mukaan yli 80 prosenttia unionin kokonaistuotannosta. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Asetetussa määräajassa ei saatu huomautuksia, joten otos vahvistettiin. Otos on unionin tuotannonalaa edustava.

(15)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(16)

Yksikään tuoja ei ilmoittautunut eikä toimittanut vireillepanoilmoituksessa pyydettyjä tietoja.

(17)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille otokseen valituille unionin tuottajille, kahdelle intialaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ja 53 käyttäjälle, jotka ilmoittautuivat vireillepanon jälkeen.

(18)

Vastaus kyselylomakkeeseen saatiin neljältä otokseen valitulta unionin tuottajalta, yhdeltä intialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja kahdeksalta tarkastelun kohteena olevan tuotteen käyttäjältä. Toinen alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja, Graphite India Limited, jäljempänä ’GIL’, ei toimittanut vastausta kyselylomakkeeseen tässä tarkastelussa.

(19)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot määrittääkseen, onko polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(20)

Polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2014 ja 30 päivän syyskuuta 2015 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin jaksolla, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2012 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(21)

Tarkasteltavana olevana tuotteena ovat Intiasta peräisin olevat tällä hetkellä CN-koodeihin ex 8545 11 00 (Taric-koodi 8545110010) ja ex 8545 90 90 (Taric-koodi 8545909010) luokiteltavat sähköuuneissa käytettävät grafiittielektrodit, joiden näennäistiheys on vähintään 1,65 g/cm3 ja vastus enintään 6,0 μΩ.m, ja tällaisten elektrodien jatkoskappaleet, riippumatta siitä, tuodaanko ne yhdessä vai erikseen, jäljempänä ’grafiittielektrodijärjestelmät’ tai ’tarkastelun kohteena oleva tuote’.

(22)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset:

(23)

Komission päätelmänä oli, että kyseiset tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(24)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(25)

Kuten edellä (18) kappaleessa todettiin, ainoastaan yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja toimi yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Tämän yrityksen osuus grafiittielektrodijärjestelmien viennistä Intiasta unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli yli 95 prosenttia. Näin ollen komissio katsoi, että sillä oli riittävästi tietoja vientihinnan ja polkumyyntimarginaalin arvioimiseksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(26)

Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan osuus grafiittielektrodijärjestelmien kokonaistuotantokapasiteetista Intiassa oli kuitenkin vain 50 prosenttia ja koko tuotannosta vain 40–50 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Lisäksi sen vienti muihin kolmansiin maihin oli vain 43–52 prosenttia Intian koko viennistä muihin kolmansiin maihin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (ainoan yhteistyössä toimineen intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan tarkkaa painoa Intian koko tuotannossa ja koko viennissä ei voida ilmoittaa luottamuksellisuussyistä). Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, ettei toinen intialainen grafiittielektrodijärjestelmien tuottaja toiminut yhteistyössä, komissio katsoi, ettei sillä ollut riittävästi tietoja polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden tarkastelemiseksi, ja näin ollen jouduttiin turvautumaan käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, jotta voitiin arvioida tuonnin kehitys siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumottaisiin.

(27)

Intian viranomaisille ilmoitettiin asianmukaisesti, että intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien alhaisen yhteistyöasteen vuoksi komissio saattaa soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa. Asiasta ei esitetty huomautuksia.

(28)

Jäljempänä 3 jaksossa esitettävät havainnot perustuivat näin ollen käytettävissä oleviin tietoihin. Tätä varten käytettiin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamia tietoja, toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelupyyntöä, Eurostatin tilastoja, jäsenvaltioiden perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti keräämiä tietoja, jäljempänä ’14 artiklan 6 kohdan mukainen tietokanta’, ja julkisesti saatavilla olevia tietoja.

(29)

Komissio tutki ensin, oliko ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä vientiä harjoittavaa tuottajaa kohden on vähintään 5 prosenttia sen tarkastelun kohteena olevan tuotteen unioniin suuntautuvan viennin kokonaismäärästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tällä perusteella ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla todettiin edustavaksi.

(30)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin sen vientiä harjoittavan tuottajan, jonka kotimarkkinamyynti oli edustavaa, unioniin vietäviksi myymät tuotelajit tai niihin verrattavissa. Grafiittielektrodijärjestelmien eri tyyppien määrittämisessä otettiin huomioon seuraavat tekijät: i) myytiinkö niitä yhdessä jatkoskappaleiden kanssa, ii) niiden halkaisija ja iii) niiden pituus.

(31)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti, että määritettäessä samanlaisia tai toisiinsa suoraan verrattavissa olevia grafiittielektrodijärjestelmiä huomioon olisi otettava se, että grafiittielektrodijärjestelmiä tuotetaan erilaatuisesta neulakoksista (joka on perusraaka-aine). Tutkimuksessa vahvistettiin, että yritys käytti tuotantoprosessissa kahta erilaatuista neulakoksia eli tuotua huippulaatuista neulakoksia sekä Intian markkinoilta hankittua tavallista neulakoksia. Lisäksi vahvistettiin, että käytetyn koksin laji määrittää tuotantokustannukset ja lopputuotteen hinnan.

(32)

Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi komissio jakoi tämän vuoksi kunkin tuotelajin alhaisen ja korkean laatuluokan tuotteisiin polkumyyntilaskelmia varten.

(33)

Seuraavaksi komissio tutki, oliko ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynti kunkin sellaisen tuotelajin osalta, joka on samanlainen kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai verrattavissa niihin, edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotelajin kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos kyseisen tuotelajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana on vähintään 5 prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä. Komissio totesi, että näiden tuotelajien kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(34)

Seuraavaksi komissio määritti kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kannattavan myynnin osuuden tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jotta se voisi päättää, käytetäänkö normaaliarvon laskennassa tosiasiallista kotimarkkinoiden myyntihintaa perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(35)

Normaaliarvo perustuu kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

(36)

Tässä tapauksessa normaaliarvo on kyseisen tuotelajin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(37)

Normaaliarvo on tuotelajien pelkästään kannattavan kotimarkkinamyynnin tuotelajikohtainen tosiasiallinen kotimarkkinahinta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jos

(38)

Jos samankaltaisen tuotteen tuotelajia ei myyty lainkaan tai ei myyty riittävästi tavanomaisessa kaupankäynnissä, komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(39)

Tällaisten tuotelajien osalta normaaliarvo muodostettiin lisäämällä ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla seuraavat:

(40)

Sellaisiin tuotelajeihin, joita ei myyty lainkaan kotimarkkinoilla, lisättiin painotetut keskimääräiset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto kaikista tavanomaisessa kaupankäynnissä kotimarkkinoilla suoritetuista liiketoimista.

(41)

Ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vienti unioniin suuntautui suoraan riippumattomille asiakkaille. Tämän vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksetuksi tai maksettavaksi hinnaksi tarkasteltavana olevasta tuotteesta, joka on myyty unioniin suuntautuvaa vientiä varten.

(42)

Yhteistyössä toimineen viejän ilmoittamissa vientihinnoissa on paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa havaittu useita virheitä. Nämä virheet on korjattu, ja tästä on ilmoitettu asianmukaisesti vientiä harjoittavalle tuottajalle.

(43)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja edellä määritettyä vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(44)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä pankkimaksujen ja yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan maksamien tasoitustullien osalta, jos se oli tarpeellista ja perusteltua.

(45)

Ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja pyysi raaka-aineista maksettujen tuontimaksujen osalta oikaisua perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti sillä perusteella, että grafiittielektrodijärjestelmistä kannettiin tuontimaksuja, jos ne oli tuotettu kulutettaviksi Intiassa, mutta kyseiset maksut palautettiin tullinpalautusjärjestelmän kautta, jos tuote myytiin unioniin vietäväksi. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, ettei grafiittielektrodijärjestelmien viennin yhteydessä saatujen tullinpalautusjärjestelmän summien ja tuotteeseen sisältyvästä tuodusta raaka-aineesta tosiasiallisesti maksettujen tullien välillä ollut suoraa yhteyttä. Sen vuoksi katsotaan, ettei kyseinen vientiä harjoittava tuottaja kyennyt todistamaan, että vientimyyntiä koskevat palautetut verot sisältyvät kotimarkkinahintaan. Tämä vahvistettiin myös rinnakkaisen tukien vastaisen tutkimuksen johdanto-osan 38–42 kappaleissa, joissa todettiin, että tullinpalautusjärjestelmässä on kyse Intian valtion taloudellisten avustusten muodossa myöntämästä tuesta eikä sitä voida pitää sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Näin ollen oikaisua ei voida myöntää.

(46)

Lisäksi yhteistyössä toiminut intialainen vientiä harjoittava tuottaja pyysi oikaisua perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti sillä perusteella, että samankaltaisesta tuotteesta kannettiin tuontimaksuja, jos se oli tarkoitettu kulutettavaksi Intiassa, mutta kyseisiä maksuja ei ennakkolupajärjestelmän, jäljempänä ’AAS-järjestelmä’, vuoksi kannettu, jos tuote myytiin unioniin vietäväksi. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, ettei ollut olemassa järjestelmää, jolla varmistettaisiin, että AAS-järjestelmän mukaisesti tullitta tuotu raaka-aine sisällytettiin yksinomaan vietäviin grafiittielektrodijärjestelmiin. Sen vuoksi komissio katsoo, ettei vientiä harjoittava tuottaja kyennyt todistamaan, että vero, jota ei kannettu vientimyynnistä, sisältyi kotimarkkinahintaan. Tämä vahvistettiin myös rinnakkaisen tukien vastaisen tutkimuksen johdanto-osan 59–62 kappaleissa, joissa todettiin, että AAS-järjestelmässä on kyse Intian valtion taloudellisten avustusten muodossa myöntämästä tuesta eikä sitä voida pitää sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Näin ollen tätä oikaisua ei voida myöntää.

(47)

Perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tarkastelun kohteena olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan. Yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle tämän menetelmän mukaisesti vahvistettu polkumyyntimarginaali on tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 29,8 prosenttia.

(48)

Ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tiloissa Intiassa tehdyssä tarkastuksessa yritys väitti, että pääraaka-aineen (neulakoksi) hinnan merkittävä vaihtelu tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla olisi otettava huomioon, ja pyysi, että komissio laskisi tätä varten neljännesvuosikohtaisen polkumyyntimarginaalin. Tämä osoittaisi, ettei tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla esiintynyt polkumyyntiä. Tarkastuskäynnin lopussa yritys toimitti tähän liittyen tiedot vuosineljänneksen tuotantokustannuksista.

(49)

Koska mainittua väitettä ei esitetty menettelyn aikaisemmassa vaiheessa eikä kyselyvastauksessa, komissio ei voinut tarkistaa väitettä asianmukaisesti, eikä se voinut näin ollen vahvistaa, olivatko toimitetut tiedot täydelliset ja paikkansapitävät.

(50)

Tarkastuskäynnin aikana toimitettujen tietojen perusteella todettiin joka tapauksessa, että tuotannon tuotelajikohtaisten yksikkökustannusten suuntaus oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla laskeva vuosineljänneksestä toiseen tiettyjen, mutta ei kaikkien, tuotelajien osalta. Useiden tuotteiden valvontakoodien (PCN-koodien) tapauksessa tuotannon yksikkökustannukset kasvoivat viimeisellä vuosineljänneksellä. Viennin yksikköhinnan suuntaus oli vastaavasti laskeva lukuun ottamatta viimeistä vuosineljännestä, jolloin vientihinnat nousivat kahta tuotelajia lukuun ottamatta. Yrityksen vientimäärät olivat merkittävät kunkin vuosineljänneksen aikana tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, ja ne jakautuivat eri vuosineljänneksille jäljempänä olevan taulukon mukaisesti (tarkkoja määriä ei voida ilmoittaa luottamuksellisuussyistä). Lisäksi on huomattava, ettei kaikkia tuotelajeja myyty kaikkina vuosineljänneksinä: yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan unionin markkinoille myymistä yhteensä 23 tuotelajista vai kuutta myytiin jokaisella vuosineljänneksellä.

(51)

Johdanto-osan (29)–(47) kappaleessa esitetyn menetelmän mukaisesti kunkin vuosineljänneksen osalta lasketut polkumyyntimarginaalit osoittivat merkittävää polkumyyntiä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jokaisella vuosineljänneksellä.

Taulukko 1

(52)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan väite siitä, että sen polkumyyntimarginaalin laskeminen neljännesvuosikohtaisesti johtaisi siihen, ettei polkumyyntiä esiinny, ei näin ollen pitänyt paikkaansa. Polkumyyntimarginaalit olivat merkittävät kullakin vuosineljänneksellä; samoin näiden vuosineljänneskohtaisten marginaalien perusteella laskettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla pysyi merkittävällä tasolla, sillä se oli 19,3 prosenttia.

(53)

Vaikka tuotelajeittain laskettujen vuosineljänneskohtaisten polkumyyntimarginaalien kehityssuunta oli vaihteleva (marginaali suureni lokakuun–joulukuun 2014 ja tammikuun–maaliskuun 2015 välillä ja pieneni tammikuun–maaliskuun 2015 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopun välillä), tuotantokustannusten asteittaisella laskulla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ei ollut väitettyä vaikutusta. Osasyynä polkumyyntimarginaalin pienenemiseen oli itse asiassa myös vientihinnan kohoaminen. On muistettava, että yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan väite neljännesvuosikohtaisesta polkumyyntimarginaalista perustui yksinomaan raaka-aineiden hinnan vaihteluun. Sen vuoksi komissio tuli siihen tulokseen, etteivät toimitetut tiedot asettaneet kyseenalaisiksi päätelmiä polkumyynnin esiintymisestä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla eivätkä myöskään (57)–(87) kappaleessa esitettyjä polkumyynnin jatkumista koskevia päätelmiä.

(54)

Ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että komission olisi normaaliarvon muodostamiseen käytetyissä kannattavuuslaskelmissa tehtävä ero kotimaisesta koksista valmistettujen tuotteiden ja tuodusta neulakoksista valmistettujen tuotteiden välillä. Tämä johtui kyseisten tuotteiden käytön eroista. Se väitti myös, että unionin markkinoilla myydään ainoastaan tuodusta neulakoksista valmistettuja tuotteita, joita käytetään suurtehoisissa valokaariuuneissa, ja että normaaliarvon muodostamiseen käytetty kannattavuus olisi sen vuoksi laskettava yksinomaan näiden tuotelajien perusteella. Päätelmien ilmoittamisen jälkeen komission kanssa pidetyssä kuulemistilaisuudessa HEG esitti näihin väitteisiin vedoten, ettei komission pitäisi käyttää kotimarkkinamyynnin kokonaismäärän perusteella laskettua painotettua keskimääräistä kannattavuutta normaaliarvon muodostamiseen. HEG väitti, että komission olisi laskettava kaksi erillistä kannattavuustasoa ottaen huomioon koksin alkuperä ja käytettävä niitä vastaavasti normaaliarvon muodostamiseen.

(55)

Kyselylomakkeeseen antamassaan vastauksessa HEG ilmoitti kunkin tuotelajin osalta raaka-aineen alkuperän ja grafiittielektrodijärjestelmien suorituskyvyn. Kun huomioon otetaan ainoastaan nämä kaksi osatekijää, unionin markkinoilla myytyjen tuotelajien ja Intian markkinoilla myytyjen tuotelajien välinen vertailu osoittaa kuitenkin, että HEG myi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla samoja tuotelajeja molemmilla markkinoilla. Näin ollen väitteen ensimmäinen osa perustuu virheellisiin seikkoihin.

(56)

Kuten (39) ja (40) kappaleessa selostetaan, komissio käytti perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan nojalla normaaliarvon muodostamiseen painotettua keskimääräistä voittoa samankaltaisen tuotteen koko kotimarkkinamyynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Jos kunkin tuotelajin osalta käytettäisiin yksittäisiä voittoprosentteja, kuten yritys esitti (54) kappaleessa mainitussa kuulemistilaisuudessa, (47) kappaleessa mainittu polkumyyntimarginaali pienenisi kuitenkin vain 3,2 prosenttiyksikköä 26,7 prosenttiin. Tällainen pieneneminen ei näin ollen vaikuta merkittävästi komission päätelmiin polkumyynnin esiintymisestä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla eikä myöskään (57)–(87) kappaleessa esitettyihin polkumyynnin jatkumista koskeviin päätelmiin.

(57)

Kun komissio oli havainnut tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla esiintyneen merkittävää polkumyyntiä, se tutki, oliko polkumyynnin jatkuminen todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Tässä yhteydessä tarkasteltiin seuraavia tekijöitä: tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Intiassa, vienti Intiasta muihin kolmansiin maihin ja unionin markkinoiden houkuttelevuus.

(58)

Kuten (25) kappaleessa mainitaan, ainoastaan yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja toimi yhteistyössä, ja sen osuus oli vain puolet Intian kokonaistuotantokapasiteetista. Tämän vuoksi jäljempänä esitettävät päätelmät oli tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tältä osin komissio hyödynsi yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamia tietoja, toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelupyyntöä, Yhdistyneiden kansakuntien tietokantaa, Intian viranomaisten (10) kappaleessa tarkoitetun rinnakkaisen tukien vastaisen tutkimuksen yhteydessä toimittamia tietoja ja julkisesti saatavilla olevia tietoja.

(59)

Julkisten talous- ja rahoitustietojen sekä yhteistyössä toimineelta vientiä harjoittavalta tuottajalta saatujen varmennettujen tietojen perusteella (12)  (13) molemmat intialaiset tuottajat kasvattivat tuotantokapasiteettiaan 27 prosenttia (4) kappaleessa mainitun edellisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopussa Intian kokonaistuotantokapasiteetti oli 160 000 tonnia vuodessa, ja se jakautui tasaisesti kahden tuottajan välillä (14). Lisäksi tutkimuksessa ilmeni, että intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat todennäköisesti lisäävät kapasiteettiaan kysynnän kasvaessa (15).

(60)

Näiden kahden intialaisen tuottajan tuotantomäärä oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 110 000–120 000 tonnia. Edellä esitetyn perusteella Intian käyttämättömän kapasiteetin arvioitiin olevan yhteensä 40 000–50 000 tonnia, joka oli 29–36 prosenttia unionin kulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(61)

Kapasiteetin kasvu tapahtui samaan aikaan kuin grafiittielektrodijärjestelmien kulutuksen lasku Intiassa ja koko maailmassa. Grafiittielektrodijärjestelmiä käytetään pääasiassa sähköterästeollisuudessa, tarkemmin sanottuna terästehtaissa teräsromun sulattamiseen. Sen vuoksi grafiittielektrodijärjestelmien kulutuksen kehitys korreloi sähköteräksen tuotannon kehityksen kanssa ja noudattelee samanlaisia suuntauksia. Tutkimuksessa vahvistettiin, että sähköteräksen tuotanto Intiassa ja koko maailmassa laski vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä (16), ja samaan aikaan grafiittielektrodijärjestelmien tuotantokapasiteetti Intiassa lisääntyi.

(62)

Marraskuun 2014 lopulla Intian viranomaiset ottivat käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä, jotka kohdistuivat grafiittielektrodijärjestelmien tuontiin Kiinasta. (17) On odotettavissa, että intialaiset tuottajat kasvattavat markkinaosuuttaan kotimarkkinoilla.

(63)

Julkisten tilinpäätösten perusteella molempien intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien todettiin olevan suuntautuneita vientiin (18)  (19) sillä noin 60 prosenttia niiden kokonaistuotannosta meni tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vientiin.

(64)

Voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta unioni oli edelleen tärkeä vientikohde yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle HEG:lle. HEG:n viennin osuus oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 10–17 prosenttia sen kokonaismyynnistä arvon mukaan laskettuna ja 10–20 prosenttia määrän mukaan laskettuna. Yhteistyöstä kieltäytyneen intialaisen yrityksen GIL:n unioniin viemät määrät olivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla hyvin pienet. Tätä on kuitenkin tarkasteltava ottaen huomioon GIL:ään sovellettavat polkumyynti- ja tasoitustullit (yhteensä 15,7 prosenttia) verrattuna HEG:hen sovellettaviin (yhteensä 7 prosenttia).

(65)

Koska käytettävissä ei ollut muuta luotettavampaa tietolähdettä sen määrittämiseksi, mikä oli Intiasta muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuneen viennin määrä, käytettiin Yhdistyneiden kansakuntien tietokantaa. Kyseisen tietokannan mukaan vienti muihin kolmansiin maihin kasvoi vuosien 2012 ja 2013 välillä 43 prosenttia ja laski sitten vuosina 2014 ja 2015 38 prosenttia vuoteen 2013 verrattuna. Viennin määrä väheni kokonaisuudessaan vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä (10 prosenttia). Vuonna 2015 Intian tärkeimpiä vientikohteita olivat Yhdysvallat, Saudi-Arabia, Iran, Turkki sekä Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Korean tasavalta ja Egypti. Vuosien 2012 ja 2015 välillä Intian vienti joihinkin näistä maista (esim. Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Yhdysvallat) lisääntyi, kun taas osaan näistä maista (Iran, Turkki, Korean tasavalta ja Egypti) suuntautuva vienti väheni niin, että vähennystä oli kaiken kaikkiaan 9 prosenttia.

(66)

Venäjä oli vientimäärinä mitattuna intialaisten tuottajien kolmanneksi tärkein vientimarkkina vuonna 2012, mutta sen jälkeen kun Venäjä otti joulukuussa 2012 käyttöön Intiasta peräisin olevia grafiittielektrodijärjestelmiä koskevan arvotullin, joka vaihtelee 16,04 prosentin ja 32,83 prosentin välillä (20), vienti Intiasta Venäjälle väheni 4 415 tonnista 638 tonniin vuonna 2015 eli vähennystä oli 86 prosenttia.

(67)

Yhdistyneiden kansakuntien tietokannasta saadut tiedot vientimääristä voitiin varmistaa tiedoista, jotka Intian viranomaiset olivat toimittaneet rinnakkaisen tukien vastaisen tutkimuksen yhteydessä, eli kaupallisista tiedoista ja tilastoista vastaavan yksikön, jäljempänä ’DGCIS’, vientitilastoista, joista näkyvät suuntaukset vastasivat Yhdistyneiden kansakuntien tietokannasta havaittuja suuntauksia.

(68)

Lisäksi yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan HEG:n muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin määrät noudattelivat samankaltaisia suuntauksia: viennin määrä muihin kolmansiin maihin kasvoi vuosina 2012–2013 ja laski vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä ja oli suuntaukseltaan yleisesti laskeva tarkastelujakson aikana. On huomattava, että tästä vientimäärien laskusta huolimatta kokonaismäärä pysyi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla merkittävänä; määrä oli 20 000–30 000 tonnia.

(69)

Vientihintojen tason osalta tutkimuksessa kävi Yhdistyneiden kansakuntien tietokannan perusteella ilmi, että tiettyjen maiden, kuten Yhdysvaltojen ja Korean tasavallan, tapauksessa Intian vientihinnat, jotka olivat vuosien 2012 ja 2014 välisenä aikana yleensä keskimäärin alhaisemmat kuin hinnat EU:ssa, ovat nousseet vuonna 2015 suunnilleen samalle tasolle kuin hinnat EU:ssa. Toisaalta muiden maiden, kuten Saudi-Arabian, tapauksessa Intian vientihinnat, jotka olivat vuosien 2012 ja 2014 välisenä aikana alhaisemmat kuin hinnat EU:ssa, nousivat EU:n hintoja korkeammiksi vuonna 2015. Lisäksi Intian vienti tiettyihin muihin maihin, kuten Turkkiin, pysyi koko tarkastelujakson ajan hintatasoltaan alhaisempana EU:n hintoihin verrattuna. On kuitenkin syytä huomata, että kyseisen tietokannan perusteella ei voida suorittaa täysin luotettavaa hintavertailua, koska sen hinnoissa ei tehdä eroa eri tuotelajien välillä.

(70)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuneen viennin hintatietojen tarkastelussa ilmeni, että vuosina 2012 ja 2014 keskimääräiset hinnat unionin markkinoilla olivat korkeammat kuin HEG:n keskimääräiset hinnat muiden kolmansien maiden markkinoilla (mukautettuina kalenterivuosiperusteisesti, sillä tiedot toimitettiin tilikausittain), kun taas tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla keskimääräiset hinnat unionin markkinoilla olivat alhaisemmat kuin HEG:n keskimääräiset hinnat muiden kolmansien maiden markkinoilla.

(71)

Saatavilla ei ollut muita tietoja, joiden perusteella olisi voitu vahvistaa intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuvan viennin tarkka hintataso.

(72)

Unionin markkinoiden houkuttelevuudesta oli osoituksena se, että voimassa olevista polkumyynti- ja tasoitustulleista huolimatta Intiasta saapui edelleen grafiittielektrodijärjestelmiä unionin markkinoille. Tarkastelujakson aikana Intia oli edelleen toiseksi suurin unioniin vientiä harjoittava maa Kiinan kansantasavallan, jäljempänä ’Kiina’, jälkeen. Vaikka vienti väheni vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä, Intiasta unioniin suuntautuvan viennin määrät ja markkinaosuudet pysyivät merkittävinä, kuten jäljempänä (100) kappaleessa esitetään.

(73)

Unioniin suuntautuvan vientimyynnin mahdollista kehitystä on siinä tapauksessa, että toimenpiteiden annetaan raueta, tarkasteltava ottaen huomioon grafiittielektrodijärjestelmien kulutuksen yleinen väheneminen Intiassa ja koko maailmassa sekä käyttämätön kapasiteetti Intiassa. Kaikella todennäköisyydellä tämä lisää intialaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin kohdistuvaa painetta etsiä uusia vientimarkkinoita, etenkin kun otetaan huomioon niiden vientiin suuntautunut liiketoimintamalli. Jos unionin toimenpiteet kumottaisiin ja pääsy unionin markkinoille olisi mahdollista ilman polkumyynti- ja tasoitustulleja, on siis varsin todennäköistä, että suuri osa tällä hetkellä käyttämättömästä kapasiteetista käytetään unionin markkinoille suuntautuvaan vientiin. Tämä on todennäköistä erityisesti siitä syystä, että vaikka tutkimuksen mukaan Intian vienti joillekin vientimarkkinoille (esim. Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Yhdysvallat) lisääntyi vuonna 2015, vienti muiden kolmansien maiden markkinoille oli kaiken kaikkiaan suuntaukseltaan laskeva. Tämä osoittaa, että tietyillä kolmansilla mailla on nähtävästi rajalliset mahdollisuudet ottaa vastaan lisävientimääriä.

(74)

Lisäksi Venäjä on ottanut käyttöön polkumyyntitullit grafiittielektrodijärjestelmien tuonnissa Intiasta, kuten (66) kappaleessa mainitaan. Intialaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on näin ollen rajallinen pääsy kyseisille markkinoille, eivätkä ne voi lisätä tai suunnata vientimääriään uudelleen Venäjälle; tästä on osoituksena kyseiseen maahan suuntautuvan viennin väheneminen vuodesta 2012.

(75)

Tämän perusteella on todennäköistä, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat jatkavat merkittävien määrien vientiä unioniin ja jopa lisäävät vientimääriään nykyisestä ottaen huomioon niiden merkittävä käyttämätön kapasiteetti. Tämä on todennäköistä yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla, sillä yritykselle muodostuu kannustin lisätä entisestään jo nyt merkittävää osuuttaan unionin markkinoilla; vieläkin todennäköisempää tämä on yhteistyöstä kieltäytyneen vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla, sillä tämän yrityksen tullien taso on korkeampi yhteistyössä toimineeseen vientiä harjoittavaan tuottajaan verrattuna ja se lopetti lähes kokonaan viennin unionin markkinoille.

(76)

Edellä olevasta tarkastelusta käy ilmi, että i) Intiasta unionin markkinoille tuleva tuonti tapahtui jatkuvasti huomattavan alhaisin polkumyyntihinnoin ja merkittävinä määrinä; ii) molemmat intialaiset tuottajat ovat suuntautuneet vientiin, ja niillä on käyttämätöntä kapasiteettia, jota voitaisiin käyttää unioniin suuntautuvan polkumyyntihinnoilla tapahtuvan viennin kasvattamiseen; iii) kulutus on koko maailmassa laskusuunnassa, mikä vähentää vientimahdollisuuksia tiettyjen muiden kolmansien maiden markkinoille; iv) Venäjällä voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet, jotka kohdistuvat intialaisiin grafiittielektrodijärjestelmiin, rajoittavat intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientimahdollisuuksia entisestään.

(77)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että vahingon toistuminen on erittäin todennäköistä, jos toimenpiteet kumotaan.

(78)

Ainoa yhteistyössä toiminut intialainen vientiä harjoittava tuottaja, HEG, väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että komissio on jättänyt polkumyynnin jatkumista koskevassa arvioinnissaan huomiotta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeiseen aikaan liittyviä tosiasioita. Tältä osin yhteistyössä toiminut intialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että perusasetuksen 18 artiklaa sovellettaessa komissio on jättänyt huomiotta sen tosiasian, että toinen intialainen grafiittielektrodijärjestelmien tuottaja, GIL, on investoinut unionissa sijaitsevaan tuotantolaitokseen, joka on nimeltään Graphite Cova GmbH, jäljempänä ’GIL Cova’. Lisäksi HEG väitti, että GIL:llä on pitkäaikainen strateginen sopimus, joka koskee poltettujen vihreiden elektrodien (eli puolivalmiin tuotteen) myyntiä sen grafitointilaitokseen GIL Covaan. HEG väitti myös, että komission päätelmä Intiasta unioniin suuntautuvan viennin lisääntymisestä on GIL:n strategisen investoinnin vuoksi virheellinen ja että päätelmä siitä, että molemmilla intialaisilla tuottajilla on käyttämätöntä kapasiteettia vientiä varten, perustuu pelkkiin oletuksiin. Lisäksi HEG väitti, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen ei lisää unioniin suuntautuvan tuonnin määrää, ja perusteli väitettään Intiasta unioniin tulevan viennin (HEG:n vienti unioniin mukaan luettuna) laskevalla suuntauksella tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen.

(79)

HEG väitti myös, että tuotantokapasiteetin lisäämistä koskevat HEG:n suunnitelmat olivat vain HEG:n hallituksen puheenjohtajan kaavailuja, jotka pohjautuivat vuoden 2010 suotuisiin talousnäkymiin. Maaliskuun 31 päivänä 2016 päättyneeltä tilivuodelta annetun HEG:n vuosikertomuksen mukaan yrityksen hallituksessa ei ole enää käsiteltävänä kapasiteetin lisäämiseen tähtääviä uusia ehdotuksia.

(80)

Edellä (69) ja (70) kappaleessa mainitun hintavertailun osalta, jonka komissio suoritti tarkastellessaan vientiä kolmansien maiden markkinoille, HEG toimitti keskimääräisiä CIF/CFR-hintojaan käsittelevän analyysin, joka kattoi neljä muuta kolmatta maata ja jossa vertailukohteena olivat sen unioniin suuntautuvan viennin keskimääräiset CIF-hinnat, ja totesi, että sen keskimääräiset hinnat kyseisten neljän kolmannen maan osalta olivat yleensä korkeammat kuin sen unioniin suuntautuvan viennin hinnat. Sen vuoksi HEG väitti, että unionin markkinat alhaisempine hintoineen eivät ole yhtä houkuttelevat.

(81)

Mitä tulee HEG:n väitteeseen GIL:n investoinnista GIL Covaan, GIL:n vienti unionin markkinoille oli tarkastelujaksolla määrältään erittäin vähäistä. Tämän ei kuitenkaan katsota johtuvan yksinomaan GIL:n investoinnista GIL Covaan vaan lähinnä korkeista polkumyynti- ja tasoitustulleista, joita sovelletaan GIL:n viennissä Intiasta unioniin (yhteensä 15,7 prosenttia). Näin ollen jos polkumyynti- ja/tai tasoitustoimenpiteet kumotaan, on todennäköistä, että GIL aloittaa uudelleen vientinsä unioniin huolimatta GIL Covaan tekemästään investoinnista, kun huomioon otetaan myös sen käyttämätön kapasiteetti sekä unionin markkinoiden houkuttelevuus, kuten edellä (72)–(75) kappaleessa selostetaan.

(82)

Mitä tulee HEG:n väitteeseen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeisestä viennin suuntauksesta, on korostettava, että kyseinen vienti tapahtui polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden voimassa ollessa. Näin ollen vaikka HEG:n vientimäärän suuntaus oli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen laskeva, on todennäköistä, että HEG:n vienti unioniin lisääntyy, jos polkumyynti- ja/tai tasoitustoimenpiteet kumotaan, kun huomioon otetaan, että huolimatta voimassa olevista toimenpiteistä HEG jatkoi vientiä unionin markkinoille huomattavan alhaisin polkumyyntihinnoin ja että HEG:llä on vientiin suuntautunut liiketoimintamalli ja käyttämätöntä kapasiteettia, jonka lisääntyminen ei ole jatkossa poissuljettua, jos HEG:n tuotteiden kysyntä lisääntyy, kuten edellä (59)–(75) kappaleessa selostetaan.

(83)

Kapasiteetin lisäämistä koskevaan HEG:n aikomukseen liittyen korostetaan lisäksi, että vuonna 2016 paikan päällä toimitetun tarkastuksen aikana HEG esitti tarkastustiimille lyhyen filmin, josta sai kokonaiskuvan HEG-konsernista. Filmissä kerrottiin muun muassa yrityksen suunnitelmista lisätä jatkossa tuotantokapasiteettiaan. Lisäksi yrityksen edustajat selostivat tarkastuskäynnin aikana, että näitä suunnitelmia oli tuolloin lykätty, koska yrityksen kapasiteetti ei ollut kokonaan käytössä ja koska maailmanlaajuinen kysyntä oli supistunut. Näin ollen jos polkumyynti- ja/tai tasoitustoimenpiteet kumotaan, on todennäköistä, että intialaisten grafiittielektrodijärjestelmien kysyntä unionin markkinoilla kasvaa ja että HEG:llä on kannustin lisätä kapasiteettiaan niin, että se vastaa kysyntää.

(84)

Unionin markkinoiden ja muiden kolmansien maiden markkinoiden välisiin hintaeroihin liittyvä HEG:n väite antaa aiheen korostaa, että (69) ja (70) kappaleessa mainittu komission suorittama vertailu on tehty intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien muilla kolmansien maiden markkinoilla toteutuneiden keskimääräisten hintojen ja unionin tuottajien unionin markkinoilla toteutuneiden keskimääräisten hintojen – ei intialaisten tuottajien unionin markkinoilla toteutuneiden hintojen – välillä. On huomattava, että HEG:n keskimääräinen hinta unionin markkinoilla on selvästi polkumyyntitasolla: se alittaa unionin tuottajien keskimääräisen hinnan, eikä se sen vuoksi sovellu kyseiseen vertailuun.

(85)

Edellä esitetyn perusteella HEG:n väitteet hylätään.

(86)

Eräs toinen asianomainen osapuoli väitti, että intialaisilla tuottajilla on kustannustehokkuuden kannalta selviä suhteellisia etuja, sillä niiden energiankulutuksesta aiheutuvat kustannukset – jotka muodostavat merkittävimmän kustannustekijän – sekä työvoimakustannukset ovat pienemmät. On kuitenkin huomattava, että tutkimuksessa kävi ilmi, että Intiassa grafiittielektrodijärjestelmien valmistusprosessin pääkustannustekijä on itse asiassa koksi eikä energia tai työvoima. Siinäkin tilanteessa, että intialaisilla tuottajilla olisi suhteellinen etu, sillä pitäisi joka tapauksessa olla samanlainen vaikutus vientihintaan ja normaaliarvoon eli polkumyyntimarginaali pysyisi ennallaan. Tämä väite perustuu siis virheellisiin seikkoihin, minkä vuoksi se hylätään.

(87)

Komission päätelmä siitä, että polkumyynnin jatkuminen on todennäköistä siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumottaisiin, voidaan näin ollen vahvistaa.

(88)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana samankaltaista tuotetta valmisti kahdeksan tuottajaa (kaksi yritystä ja kaksi yritysryhmää). Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(89)

Kuten (61) kappaleessa mainitaan, grafiittielektroditeollisuus liittyy läheisesti sähköterästeollisuuteen, jossa grafiittielektrodijärjestelmiä käytetään sähköteräsuuneissa teräsromun sulattamiseen. Tarkastelujakson aikana sähköterästeollisuuden markkinaolosuhteet olivat huonot ja kulutus laski, mikä heijastui myös grafiittielektrodijärjestelmien kulutukseen.

(90)

Koska tarkasteltavana olevaa tuotetta tuottaa Intiassa vain kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa, Intiasta ja muista kolmansista maista peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuontia Euroopan unioniin koskevia tietoja ei esitetä tarkkoina lukuina luottamuksellisuuden säilyttämiseksi perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

(91)

Komissio määritti unionin kulutuksen laskemalla yhteen

(92)

Tämän perusteella unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Unionin kulutus

(93)

Unionin kulutus laski tarkastelujakson aikana 8 prosenttia. Tarkemmin sanottuna unionin kulutus laski 7 prosenttia vuonna 2013, nousi 4 prosenttia vuosien 2013 ja 2014 välillä ja laski sitten taas 5 prosenttia vuodesta 2014 tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon saakka.

(94)

Kuten (61) ja (89) kappaleessa mainitaan, kysynnän yleinen lasku johtui sähköteräsalan huonoista markkinaolosuhteista, sillä grafiittielektrodien myyntimäärät noudattelevat sähköuuneissa tuotettavan teräksen määrän kehitystä.

(95)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että markkinaosuutta ja kulutusta koskevassa analyysissä olisi otettava huomioon tuonti, jota unionin tuottajat harjoittavat niihin etuyhteydessä olevista, Yhdysvalloissa, Meksikossa, Japanissa ja Malesiassa sijaitsevista yrityksistä käsin ja joka on kyseisen tuottajan mukaan lisääntynyt kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana.

(96)

Kaikista muista kolmansista maista tuleva tuonti otettiin asianmukaisesti huomioon unionin kulutusta laskettaessa, kuten edellä (91) kappaleessa selostetaan, ja näin ollen se on asianmukaisesti sisällytetty kokonaiskulutukseen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(97)

Tuontimäärät pienenivät tarkastelujakson aikana. Ne laskivat huomattavasti (43 prosenttia) vuonna 2013, nousivat vuonna 2014 ja laskivat jälleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kokonaisuudessaan ne laskivat tarkastelujaksolla 26 prosenttia.

(98)

Komissio vahvisti tuonnin markkinaosuuden edellä (91) kappaleessa määritetyn unionin kulutuksen perusteella.

(99)

Markkinaosuuden suuntaus vastasi tuontimäärien suuntausta, eli markkinaosuus pieneni vuosien 2012 ja 2013 välillä, kasvoi vuosien 2013 ja 2014 välillä ja sitten jälleen pieneni vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Markkinaosuus pieneni kaikkiaan 1,2 prosenttiyksikköä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2012.

(100)

Intiasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli tarkastelujakson alussa 6–7 prosenttia. Se pieneni 4–5 prosenttiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun mennessä.

(101)

Komissio määritti Intiasta tulevan tuonnin hintakehityksen 14 artiklan 6 kohdan mukaiseen tietokantaan tallennettujen tietojen perusteella. Hinnat vastasivat pitkälti yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittamia hintoja.

(102)

Asianomaisesta maasta unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 4

Tuontihinta  (21)

(103)

Keskimääräiset tuontihinnat laskivat kaiken kaikkiaan 14 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tuontihinnat nousivat 5 prosenttia vuosina 2012–2013, laskivat 16 prosenttia vuonna 2014 ja laskivat edelleen 3 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(104)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vertaamalla seuraavia: i) otokseen valittujen unionin tuottajien etuyhteydettömiltä asiakkailta unionin markkinoilla veloittamat tuotelajikohtaiset painotetut keskimääräiset myyntihinnat, jotka on oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle; ja ii) vastaavat yhteistyössä toimineelta intialaiselta tuottajalta tulevassa tuonnissa ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitetut tuotelajikohtaiset painotetut keskimääräiset hinnat, jotka on määritetty CIF-tasolla (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) ja oikaistu asianmukaisesti polkumyynti-/tasoitustullin ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(105)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(106)

Vertailu osoitti yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan unionin markkinoilla 3 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kun laskelmista vähennetään polkumyynti- ja tasoitustullit, alittavuuden marginaaliksi tulisi kuitenkin 9 prosenttia. Yhteistyöstä kieltäytyneen vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tuotiin vain erittäin pieniä määriä. Siitä huolimatta komissio arvioi alittavuuden. Komissio sai alittavuuden marginaaliksi 12 prosenttia, kun laskelmista vähennettiin voimassa olevat polkumyynti- ja tasoitustullit. Arviointi perustuu kuitenkin erittäin pieneen tuontimäärään, eikä siinä yhteistyöstä kieltäytymisen vuoksi oteta huomioon tuotelajeja. Näin ollen sen luotettavuus on rajallinen.

(107)

Kulutuksen vähenemistä vastaavasti kaikista muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä väheni 10 prosenttia vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Kaikista muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus oli tarkastelujakson aikana 22–23 prosenttia. Merkittävimpiä tuontimaita olivat Kiina, Yhdysvallat, Meksiko, Venäjä ja Japani, jotka olivat ainoat maat, joiden yksittäiset markkinaosuudet olivat yli yhden prosentin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(108)

Yhdysvalloista, Japanista ja Meksikosta tulevan tuonnin hinnat olivat korkeammat kuin intialaisten viejien hinnat ja unionin tuottajien hinnat. Yhdysvalloista ja Meksikosta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla alle yhden prosenttiyksikön. Japanista tulevan tuonnin markkinaosuus laski tarkastelujaksolla 1,5 prosenttiyksikköä.

(109)

Kiinasta ja Venäjältä tulevan tuonnin hinnat olivat intialaisten viejien hintoja ja unionin tuottajien hintoja alhaisemmat (paitsi Venäjän tapauksessa vuonna 2012). Unionin tuotannonalan tarkastelupyynnössä toimittamien tietojen mukaan osa Kiinasta tulevasta tuonnista on halkaisijaltaan pieniä grafiittielektrodeja (halkaisija alle 400 mm), kun taas suurin osa Intiasta tulevasta tuonnista ja unionin tuotannonalan tuotannosta muodostuu halkaisijaltaan suurista grafiittielektrodeista (22) (halkaisija yli 400 mm), jotka ovat kalliimpia.

(110)

Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujakson aikana yhden prosenttiyksikön ja oli 10–11 prosenttia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, kun taas Venäjältä tulevan tuonnin markkinaosuus oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vain 2–3 prosenttia ja kasvoi tarkastelujakson aikana 0,3 prosenttiyksikköä. Näiden markkinaosuuksien kasvu ei kuitenkaan heikentänyt unionin tuotannonalan markkinaosuutta, joka kasvoi tarkastelujakson aikana 1,9 prosenttiyksikköä, kuten jäljempänä (123) kappaleessa selostetaan.

(112)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(113)

Kuten (14) kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalan mahdollisesti kärsimän vahingon määrittämisessä käytettiin otantamenetelmää.

(114)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit tarkastelupyyntöön, yhteistyöstä kieltäytyneen unionin tuottajan vuosikertomuksiin ja otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin todennettuihin kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Tiedot koskivat kaikkia unionin tuottajia. Mikrotaloudelliset indikaattorit komissio arvioi otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Tiedot koskivat otokseen valittuja unionin tuottajia. Kumpaakin ryhmää koskevien tietojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(115)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

(116)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(117)

Molempien tietosarjojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(118)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste unionin tuottajien osalta