23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/1

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2012/34/EU (4) perustetaan yhtenäinen eurooppalainen rautatiealue, jolla on rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden hallintoa, infrastruktuurin rahoitusta ja infrastruktuurimaksuja, rautatieinfrastruktuurin ja -palvelujen käyttöoikeuksien edellytyksiä sekä rautatiemarkkinoiden sääntelyn valvontaa koskevat yhteiset säännöt. Yhtenäinen eurooppalainen rautatiealue olisi toteutettava laajentamalla avoimien käyttöoikeuksien periaate kotimaan rautatiemarkkinoihin ja uudistamalla rataverkon haltijoiden hallinnointi, jotta varmistetaan yhtäläiset oikeudet käyttää infrastruktuuria.

(2)

Rautateiden henkilöliikenteen kasvu ei ole pysynyt muiden liikennemuotojen kehityksen tahdissa. Yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen toteuttamisen pitäisi edistää rautatieliikenteen jatkokehittämistä varteenotettavaksi vaihtoehdoksi muille liikennemuodoille. Tässä yhteydessä on erittäin tärkeää, että yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen perustamista koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan säädetyssä määräajassa tehokkaasti.

(3)

Rautateiden tavaraliikennepalveluja koskevat unionin markkinat ovat olleet avoinna kilpailulle vuodesta 2007 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/51/EY (5) mukaisesti, ja kansainvälisiä henkilöliikennepalveluja koskevat unionin markkinat ovat olleet avoinna kilpailulle vuodesta 2010 alkaen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/58/EY (6) mukaisesti. Lisäksi joissakin jäsenvaltioissa myös kotimaan henkilöliikenne on avattu kilpailulle antamalla avoimet käyttöoikeudet, kilpailuttamalla julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset tai toteuttamalla molemmat. Tällaisen markkinoiden avaamisen pitäisi vaikuttaa myönteisesti yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen toimintaan ja parantaa käyttäjille suunnattuja palveluja.

(4)

Direktiivin 2012/34/EU soveltamisalasta myönnettyjen erityisten vapautusten avulla jäsenvaltioiden tulisi voida ottaa huomioon alueensa rautatiejärjestelmien rakenteeseen ja organisaatioon liittyvät erityispiirteet varmistaen samalla yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen eheyden.

(5)

Rautatieinfrastruktuurin käyttö tietyssä verkossa sisältää ohjauksen ja hallinnan sekä merkinannon. Niin kauan kuin rata on käytössä, rataverkon haltijan olisi erityisesti varmistettava, että infrastruktuuri soveltuu käyttötarkoitukseensa.

(6)

Jotta voidaan selvittää, olisiko yritystä pidettävä vertikaalisesti integroituneena, olisi sovellettava neuvoston asetuksessa (EY) N:o 139/2004 (7) tarkoitettua valvonnan käsitettä. Jos rataverkon haltija ja rautatieyritys ovat toisistaan täysin riippumattomia mutta ovat molemmat valtion suorassa määräysvallassa ilman välitason yhteisöä, ne olisi katsottava erillisiksi. Rautatieyrityksen tai rataverkon haltijaa valvovan ministeriön ei olisi katsottava olevan välitason yhteisö. Sen, että rataverkon haltija ja rautatieyritys ovat toisistaan riippumattomia mutta molemmat jäsenvaltion saman viranomaisen suorassa määräysvallassa, ei olisi katsottava muodostavan tässä direktiivissä tarkoitettua eturistiriitaa.

(7)

Tässä direktiivissä otetaan käyttöön uusia vaatimuksia rataverkon haltijan riippumattomuuden varmistamiseksi. Jäsenvaltioilla pitäisi olla vapaus valita eri organisaatiomalleista, jotka vaihtelevat täysimääräisestä rakenteellisesta erottamisesta vertikaaliseen integraatioon, edellyttäen kuitenkin asianmukaisia suojatoimia, joilla varmistetaan rataverkon haltijan puolueettomuus olennaisten toimintojen, liikenteen hallinnan ja kunnossapidon suunnittelun osalta. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettujen hinnoittelua ja käyttöoikeuden myöntämistä koskevien puitteiden rajoissa varmistettava, että rataverkon haltijalla on olennaisten toimintojen osalta organisatorinen ja päätöksentekoa koskeva riippumattomuus.

(8)

Vertikaalisesti integroituneissa yrityksissä olisi sovellettava suojatoimia sen varmistamiseksi, että muilla kyseisten yritysten oikeussubjekteilla ei ole ratkaisevaa vaikutusvaltaa olennaisista toiminnoista päättävien henkilöiden nimittämiseen eikä irtisanomiseen. Tältä osin jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että valitusmenettelyt ovat olemassa.

(9)

Jäsenvaltioiden olisi perustettava kansalliset puitteet eturistiriitojen arviointia varten. Sääntelyelimen olisi mainituissa puitteissa otettava huomioon henkilön rahoitukselliset, taloudelliset tai ammatilliset edut, jotka voisivat vaikuttaa epäasianmukaisesti rataverkon haltijan puolueettomuuteen. Kun rataverkon haltija ja rautatieyritys ovat toisistaan riippumattomia, sen, että molemmat ovat jäsenvaltion saman viranomaisen suorassa määräysvallassa, ei olisi katsottava muodostavan tässä direktiivissä tarkoitettua eturistiriitaa.

(10)

Reittien jakamista koskeva rataverkon haltijoiden päätöksenteko ja infrastruktuurimaksuja koskeva rataverkon haltijoiden päätöksenteko ovat olennaisia toimintoja, joilla on elintärkeä merkitys varmistettaessa rautatieinfrastruktuurin yhtäläiset ja ketään syrjimättömät käyttömahdollisuudet. Olisi otettava käyttöön tiukat suojatoimet, joilla vältetään kaikenlainen sopimaton vaikuttaminen tällaisia toimintoja koskeviin rataverkon haltijan tekemiin päätöksiin. Näitä suojatoimia tulisi mukauttaa rautatieyhteisöjen erilaisten hallintorakenteiden huomioon ottamiseksi.

(11)

Olisi myös toteutettava tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että liikenteen hallinnan ja kunnossapidon suunnittelun toimintoja harjoitetaan puolueettomalla tavalla, jotta vältetään kilpailun vääristymät. Näissä puitteissa rataverkon haltijoiden olisi varmistettava, että rautatieyritykset saavat käyttöönsä merkitykselliset tiedot. Jos rataverkon haltijat ovat tässä yhteydessä myöntäneet rautatieyrityksille lisää oikeuksia osallistua liikenteenhallintaprosessiin, ne olisi myönnettävä yhtäläisin edellytyksin kaikille asianomaisille rautatieyrityksille.

(12)

Kun riippumaton hinnoitteluelin ja/tai käyttöoikeuksia myöntävä elin suorittavat olennaisia toimintoja, rataverkon haltijan puolueettomuus liikenteen hallinnan ja kunnossapidon osalta olisi varmistettava, eikä näitä toimintoja tarvitse siirtää riippumattomalle elimelle.

(13)

Sääntelyelimillä olisi oltava valtuudet seurata liikenteen hallintaa, uusimistöiden suunnittelua sekä suunniteltuja ja suunnittelemattomia kunnossapitotöitä sen varmistamiseksi, etteivät ne johda syrjintään.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi pääsääntöisesti varmistettava, että rataverkon haltija on vastuussa tietyn verkon käytöstä, kunnossapidosta ja uudistamisesta ja että sille on annettu tehtäväksi rautatieinfrastruktuurin kehittäminen kyseisessä verkossa. Jos nämä toiminnot on ulkoistettu eri yhteisöille, rataverkon haltijan olisi kuitenkin säilytettävä niiden harjoittamista koskeva valvontavalta ja kannettava niistä lopullinen vastuu.

(15)

Vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen kuuluvat rataverkon haltijat voivat tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin ulkoistaa kyseisen yrityksen muita kuin olennaisia toimintoja edellyttäen, että tästä ei synny minkäänlaista eturistiriitaa ja että kaupallisesti arkaluontoisten tietojen luottamuksellisuus taataan. Olennaisia toimintoja ei tulisi ulkoistaa vertikaalisesti integroituneen yrityksen millekään muulle yhteisölle, ellei se hoida yksinomaan olennaisia toimintoja.

(16)

Rataverkon hallinnon toimintoja voidaan tarvittaessa erityisesti tehokkuussyistä, muun muassa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tapauksissa, jakaa eri rataverkon haltijoiden kesken. Kunkin rataverkon haltijan olisi kannettava täysi vastuu harjoittamistaan toiminnoista.

(17)

Olisi estettävä varainsiirrot rataverkon haltijan ja rautatieyritysten välillä sekä vertikaalisesti integroituneissa yrityksissä rataverkon haltijan ja integroituneen yrityksen muiden oikeussubjektien välillä, jos ne voivat johtaa kilpailun vääristymiseen markkinoilla, erityisesti ristiintukemisen tuloksena.

(18)

Rataverkon haltijat voivat käyttää rataverkon hallinnasta, johon liittyy julkisten varojen käyttöä, saatavia tuloja oman yritystoimintansa rahoittamiseen tai osingon maksamiseen investoijilleen tuottona näiden tekemistä investoinneista rautatieinfrastruktuuriin. Tällaisia investoijia voivat olla valtio ja yksityiset osakkeenomistajat mutta eivät vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen kuuluvat yritykset eivätkä yritykset, joiden määräysvallassa ovat sekä rautatieyritys että kyseinen rataverkon haltija. Kertyneitä osinkoja toimista, joihin ei liity julkisten varojen tai rautateiden infrastruktuurin käyttömaksuista saatujen tulojen käyttöä, voivat käyttää myös vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen kuuluvat yritykset ja yritykset, joiden määräysvallassa ovat sekä rautatieyritys että kyseinen rataverkon haltija.

(19)

Hinnoitteluperiaatteiden ei pitäisi estää sitä mahdollisuutta, että infrastruktuurimaksuista muodostuvat tulot käsitellään valtion kirjanpidossa.

(20)

Jos vertikaalisesti integroituneessa yrityksessä rataverkon haltijalla ei ole erillistä oikeushenkilöllisyyttä ja olennaiset toiminnat on ulkoistettu antamalla ne riippumattoman hinnoitteluelimen ja/tai käyttöoikeuksia myöntävän elimen hoidettavaksi, asiaankuuluvia rahoituksen läpinäkyvyyttä ja rataverkon haltijan riippumattomuutta koskevia säännöksiä olisi sovellettava soveltuvin osin yrityksen tiettyjen yksiköiden tasolla.

(21)

Jotta saadaan aikaan tehokas verkon hallinta ja infrastruktuurin käyttö, olisi varmistettava rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten välinen parempi yhteensovittaminen asianmukaisten yhteensovittamismekanismien avulla.

(22)

Jotta helpotetaan tehokkaan ja toimivan rautatieliikenteen tarjontaa unionissa, olisi perustettava rataverkon haltijoiden eurooppalainen verkosto nykyisten foorumien pohjalle. Tähän verkostoon osallistumista varten jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti päättää, mikä elin tai mitkä elimet olisi katsottava niiden pääasiallisiksi rataverkon haltijoiksi.

(23)

Kun otetaan huomioon, että verkot ovat kooltaan ja tiheydeltään hyvin erilaisia ja että kansallisten, paikallisten ja alueellisten viranomaisten hallintorakenteet samoin kuin niiden kokemukset markkinoiden avaamisesta ovat vaihtelevia, jäsenvaltioiden olisi voitava riittävän joustavasti järjestää rautatieverkkonsa siten, että voidaan tarjota käyttöoikeuksien avoimuuteen perustuvia palveluja ja julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten alaisia palveluja ja että varmistetaan kaikkien matkustajien helposti saatavilla olevat laadukkaat palvelut.

(24)

Sillä, että unionin rautatieyrityksille myönnetään rautatieinfrastruktuurin käyttöoikeudet kotimaan henkilöliikenteen harjoittamista varten kaikissa jäsenvaltioissa, voi olla vaikutusta julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten perusteella harjoitettavan henkilöliikenteen organisointiin ja rahoitukseen. Jäsenvaltioilla olisi asiaankuuluvan sääntelyelimen päätökseen perustuen oltava mahdollisuus rajoittaa tällaisia käyttöoikeuksia, jos ne vaarantavat kyseisten, julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten taloudellisen tasapainon.

(25)

Rautatieyritysten oikeus saada infrastruktuurin käyttöoikeus ei vaikuta toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuuteen myöntää yksinoikeuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007 (8) 3 artiklan mukaisesti tai tehdä julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus ilman tarjouskilpailua kyseisen asetuksen 5 artiklassa vahvistetuin edellytyksin. Tällaisen julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen olemassaolo ei saisi antaa jäsenvaltiolle oikeutta rajoittaa muiden rautatieyritysten oikeutta käyttää kyseistä rautatieinfrastruktuuria henkilöliikennepalvelujen tarjoamista varten, elleivät tällaiset palvelut vaarantaisi julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen taloudellista tasapainoa.

(26)

Sääntelyelinten olisi asianomaisten osapuolten pyynnöstä puolueettoman taloudellisen analyysin pohjalta arvioitava, vaarantuisiko olemassa olevien julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten taloudellinen tasapaino.

(27)

Arviointiprosessissa olisi otettava huomioon tarve tarjota kaikille markkinatoimijoille riittävä oikeusvarmuus, jonka turvin ne voivat kehittää toimintojaan. Menettelyn olisi oltava mahdollisimman yksinkertainen, tehokas ja avoin sekä johdonmukainen suhteessa ratakapasiteetin käyttöoikeuksien myöntämisprosessiin.

(28)

Edellyttäen, että varmistetaan ketään syrjimättömät käyttömahdollisuudet, jäsenvaltiot voivat asettaa infrastruktuurin käyttöoikeudelle tiettyjä edellytyksiä, jotta voidaan mahdollistaa rautateiden kotimaan henkilöliikennettä koskevan integroidun aikataulujärjestelmän täytäntöönpano.

(29)

Rautatieinfrastruktuurin kehittäminen ja rautateiden henkilöliikenteen laadun parantaminen ovat keskeisiä painopisteitä liikenne- ja liikkuvuusjärjestelmän kestävyyden edistämiseksi Euroopassa. Erityisesti suurnopeusrautatieverkon kehittämisellä voidaan luoda parempia ja nopeampia yhteyksiä Euroopan talous- ja kulttuurielämän keskusten välille. Suurnopeusjunapalvelut yhdistävät ihmiset ja markkinat nopeasti, luotettavasti, ympäristöystävällisesti ja kustannustehokkaasti sekä lisäävät matkustajien siirtymistä rautatieliikenteeseen. Siksi on erityisen tärkeää kannustaa sekä julkisia että yksityisiä investointeja suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän infrastruktuuriin, luoda suotuisat edellytykset investointien tuotolle ja hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti investoinneista koituvat taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt. Jäsenvaltioilla olisi jatkossakin oltava mahdollisuus valita erilaisia keinoja suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän infrastruktuuriin kohdistuvien investointien ja suurnopeusratojen käytön edistämiseksi.

(30)

Jotta kehitetään suurnopeusjunia käyttävän henkilöliikenteen markkinoita, edistetään käytettävissä olevan infrastruktuurin tehokkainta mahdollista käyttöä ja lisätään suurnopeusjunia käyttävän henkilöliikenteen kilpailukykyä matkustajia hyödyttävällä tavalla, suurnopeusjunia käyttävässä henkilöliikenteessä avoimia käyttöoikeuksia tulisi rajoittaa vain erityisolosuhteissa ja sääntelyelimen puolueettoman taloudellisen analyysin pohjalta.

(31)

Jotta matkustajat saisivat käyttöönsä matkojen suunnittelemisessa ja lippujen varaamisessa unionissa tarvittavat tiedot, olisi edistettävä markkinoiden kehittämiä yhteistä tietojärjestelmää ja suorien lippujen järjestelmää. Koska on tärkeää edistää saumattomia julkisia liikennejärjestelmiä, rautatieyrityksiä olisi rohkaistava työskentelemään tällaisten järjestelmien kehittämiseksi multimodaalisen, rajat ylittävän ja ovelta ovelle -liikkuvuuden tarjoavien vaihtoehtojen mahdollistamiseksi.

(32)

Suorien lippujen järjestelmien olisi oltava yhteensopivia ja syrjimättömiä. Rautatieyritysten olisi myötävaikutettava tällaisten järjestelmien kehittämiseen asettamalla kaikki matkansuunnitteluun ja lippuvarauksiin tarvittavat tiedot saataville syrjimättömällä tavalla ja yhteensopivassa muodossa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kyseiset järjestelmät eivät aiheuta syrjintää rautatieyritysten välille ja että niissä otetaan huomioon tarve varmistaa kaupallisten tietojen luottamuksellisuus, henkilötietojen suoja ja kilpailusääntöjen noudattaminen. Komission olisi seurattava näiden järjestelmien kehittämistä ja raportoitava siitä sekä esitettävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

(33)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rautatiepalvelujen tarjonnassa otetaan huomioon riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen liittyvät vaatimukset kuitenkin varmistaen sujuva eteneminen yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen toteuttamisessa. Tässä yhteydessä olisi noudatettava kansallisen lainsäädännön mukaisia, sitoviin työehtosopimuksiin tai työmarkkinaosapuolten välillä tehtyihin sopimuksiin ja asiaankuuluviin sosiaalinormeihin perustuvia velvoitteita. Kyseiset velvoitteet eivät saisi vaikuttaa unionin lainsäädäntöön sosiaali- ja työlainsäädännön alalla. Komission olisi aktiivisesti tuettava rautateiden alakohtaisen työmarkkinavuoropuhelun puitteissa tapahtuvaa työskentelyä.

(34)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/59/EY (9) käynnissä olevan uudelleentarkastelun yhteydessä komission olisi arvioitava uusien, junahenkilökunnan hyväksymistä koskevien säädösten tarvetta.

(35)

Jäsenvaltioilla olisi oltava vapaus päättää asianmukaisista rahoitusstrategioista eurooppalaisen junakulunvalvontajärjestelmän (European Train Control System, ETCS) käyttöönoton vauhdittamiseksi ja erityisesti siitä, sovelletaanko radan käyttömaksujen eriyttämistä.

(36)

Rataverkon haltijoiden olisi tehtävä yhteistyötä sellaisten vaaratilanteiden tai onnettomuuksien osalta, jotka vaikuttavat rajat ylittävään liikenteeseen, jotta voitaisiin vaihtaa asiaa koskevia tietoja ja mahdollistaa tavanomaisen liikenteen nopea palauttaminen.

(37)

Yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen tavoitteiden saavuttamiseksi sääntelyelinten olisi tehtävä yhteistyötä, jotta varmistetaan rautatieinfrastruktuurin ketään syrjimättömät käyttömahdollisuudet.

(38)

Erityisesti on olennaisen tärkeää, että sääntelyelimet tekevät yhteistyötä silloin, kun kansainvälistä rautatieliikennettä tai kahdessa maassa sijaitsevaa rataverkkoa koskevat asiat edellyttävät kahden tai useamman sääntelyelimen päätöstä, jotta päätöksentekomenettelyt voidaan koordinoida, vältetään oikeudellinen epävarmuus ja varmistetaan kansainvälisen rautatieliikenteen tehokkuus.

(39)

Kun kansalliset rautatiemarkkinat avataan kilpailulle myöntämällä pääsy verkkoihin kaikille rautatieyrityksille, jäsenvaltioilla tulisi olla riittävä siirtymäkausi kansallisen lainsäädäntönsä ja hallintorakenteidensa mukauttamiseen. Näin ollen jäsenvaltioiden tulisi voida pitää voimassa siirtymäkauden loppuun asti nykyiset kansalliset markkinoille pääsyä koskevat sääntönsä.

(40)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (10) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,

1)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

3)

Korvataan 6 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Tämän artiklan soveltamiseksi 7 a artiklan 3 kohtaa soveltavien jäsenvaltioiden on vaadittava, että yritys organisoidaan erillisiksi yksiköiksi, joilla ei ole erillistä oikeushenkilöllisyyttä yrityksen sisällä.”

4)

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Rataverkon haltijan riippumattomuus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rataverkon haltija on vastuussa tietyn verkon käytöstä, kunnossapidosta ja uudistamisesta ja että sille on annettu tehtäväksi rautatieinfrastruktuurin kehittäminen kyseisessä verkossa kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei yhdelläkään vertikaalisesti integroituneen yrityksen muista oikeussubjekteista ole ratkaisevaa vaikutusvaltaa päätöksiin, joita rataverkon haltija tekee olennaisista toiminnoista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rataverkon haltijan valvontaelimen ja johtoryhmän jäsenet sekä suoraan heidän alaisinaan olevat johtajat toimivat syrjimättömästi ja että minkäänlaiset eturistiriidat eivät vaikuta heidän puolueettomuuteensa.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rataverkon haltija organisoidaan yhteisöksi, joka on oikeudellisesti erillinen kaikista rautatieyrityksistä, ja vertikaalisesti integroituneissa yrityksissä erillinen kaikista muista yrityksen oikeussubjekteista.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että samoja henkilöitä ei voida nimittää tai palkata siten, että he toimisivat samanaikaisesti

4.   Vertikaalisesti integroituneissa yrityksissä rataverkon haltijan johtoryhmän jäsenet ja olennaisista toiminnoista päättävät henkilöt eivät saa ottaa vastaan vertikaalisesti integroituneen yrityksen muilta oikeussubjekteilta tulosperusteisia palkkioita eivätkä lisäetuja, jotka pääasiallisesti liittyvät tiettyjen rautatieyritysten taloudelliseen tulokseen. Heille saa kuitenkin tarjota rautatiejärjestelmän yleiseen suorituskykyyn liittyviä kannustimia.

5.   Jos vertikaalisesti integroituneen yrityksen eri yhteisöillä on yhteinen tietojärjestelmä, pääsy olennaisiin toimintoihin liittyviin arkaluonteisiin tietoihin on rajattava rataverkon haltijan valtuutettuun henkilöstöön. Arkaluonteista tietoa ei välitetä vertikaalisesti integroituneen yrityksen muille yhteisöille.

6.   Tämän artiklan 1 kohdan säännökset eivät vaikuta jäsenvaltioiden päätöksenteko-oikeuksiin, jotka koskevat rautatieinfrastruktuurin kehittämistä ja rahoitusta, eivätkä jäsenvaltioiden toimivaltaan, joka koskee infrastruktuurin rahoitusta ja infrastruktuurimaksuja sekä kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä, jotka on määritelty 4 artiklan 2 kohdassa sekä 8, 29 ja 39 artiklassa.”

5)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”7 a artikla

Olennaisten toimintojen riippumattomuus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rataverkon haltijalla on olennaisten toimintojen osalta organisatorinen ja päätöksentekoa koskeva riippumattomuus 4 artiklan 2 kohdassa sekä 29 ja 39 artiklassa määritellyissä puitteissa.

2.   Jäsenvaltioiden on 1 kohdan soveltamisen osalta varmistettava erityisesti seuraavaa:

3.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että infrastruktuurin hinnoittelun ja reittien jakamisen suorittavat hinnoitteluelin ja/tai käyttöoikeuksia myöntävä elin, jotka ovat oikeudelliselta muodoltaan, organisaatioltaan ja päätöksenteoltaan rautatieyrityksistä riippumattomia. Tässä tapauksessa jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 7 artiklan 2 kohdan sekä 7 artiklan 3 kohdan c ja d alakohdan säännöksiä.

Rautatiepalvelujen tarjonnan ja infrastruktuurin hallinnoinnista vastaavien yksiköiden päälliköihin sovelletaan soveltuvin osin 7 artiklan 3 kohdan a alakohtaa ja 7 artiklan 4 kohtaa.

4.   Tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat rataverkon haltijan olennaisia toimintoja, sovelletaan riippumattomaan hinnoitteluelimeen ja/tai käyttöoikeuksia myöntävään elimeen.

7 b artikla

Rataverkon haltijan puolueettomuus liikenteen hallinnan ja kunnossapidon suunnittelun osalta

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liikenteen hallinnan ja kunnossapidon suunnittelun toiminnot toteutetaan läpinäkyvällä ja syrjimättömällä tavalla ja että minkäänlaiset eturistiriidat eivät vaikuta näistä toiminnoista päättäviin henkilöihin.

2.   Jäsenvaltioiden on liikenteen hallinnan osalta varmistettava, että rautatieyrityksillä on niitä koskevissa häiriötapauksissa täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti käytössään tarvittavat tiedot. Jos rataverkon haltija myöntää lisää oikeuksia osallistua liikenteenhallintaprosessiin, sen on toimittava asianomaisten rautatieyritysten kannalta läpinäkyvällä ja syrjimättömällä tavalla.

3.   Rataverkon haltijan on rautatieinfrastruktuurin merkittävien kunnossapito- ja/tai uusimistöiden pitkän aikavälin suunnittelun osalta kuultava hakijoita ja mahdollisimman pitkälle otettava huomioon ilmaistut huolenaiheet.

Rataverkon haltijan on toteutettava kunnossapitotöiden aikataulusuunnittelu syrjimättömällä tavalla.

7 c artikla

Rataverkon haltijan toimintojen ulkoistaminen ja jakaminen

1.   Edellyttäen, että minkäänlaista eturistiriitaa ei aiheudu ja että kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus taataan, rataverkon haltija voi

Rataverkon haltija säilyttää 3 artiklan 2 kohdassa kuvattujen toimintojen harjoittamista koskevan valvontavallan ja kantaa siitä lopullisen vastuun. Olennaisia toimintoja suorittavien yhteisöjen on noudatettava 7, 7 a, 7 b ja 7 d artiklaa.

2.   Edellä olevasta 7 artiklan 1 kohdasta poiketen rataverkon hallinnointitehtäviä voivat suorittaa eri rataverkon haltijat, myös julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien osapuolet, edellyttäen, että ne kaikki täyttävät 7 artiklan 2–6 kohdan sekä 7 a, 7 b ja 7 d artiklan mukaiset vaatimukset ja kantavat täyden vastuun kyseisten tehtävien harjoittamisesta.

3.   Kun olennaisia toimintoja ei ole annettu sähköntoimittajan hoidettavaksi, siihen ei sovelleta rataverkon haltijoita koskevia sääntöjä edellyttäen, että varmistetaan asiaankuuluvien rataverkon kehittämistä koskevien säännösten, etenkin 8 artiklan, noudattaminen.

4.   Rataverkon haltija voi sääntelyelimen tai jäsenvaltioiden määrittämän muun riippumattoman toimivaltaisen elimen valvonnassa tehdä syrjimättömästi yhden tai useamman rautatieyrityksen kanssa yhteistyösopimuksia, joiden tarkoituksena on tuoda asiakkaille hyötyä, kuten alentaa kustannuksia tai tehostaa sopimukseen kuuluvan verkon osan toimintaa.

Kyseinen elin seuraa tällaisten sopimusten täytäntöönpanoa ja voi perustelluissa tapauksissa esittää, että ne tulisi päättää.

7 d artikla

Rahoituksen läpinäkyvyys

1.   Samalla kun noudatetaan kussakin jäsenvaltiossa sovellettavia kansallisia menettelyjä, rataverkon haltija saa käyttää rataverkon hallinnasta saatavia tuloja, julkiset varat mukaan luettuina, ainoastaan oman yritystoimintansa rahoittamiseen, lainanlyhennykset mukaan lukien. Rataverkon haltija voi myös käyttää kyseisiä tuloja osingon maksamiseen yrityksen omistajille, jotka voivat olla yksityisiä osakkeenomistajia, lukuun ottamatta vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen kuuluvia yrityksiä, joiden määräysvallassa sekä rautatieyritys että kyseinen rataverkon haltija ovat.

2.   Rataverkon haltijat eivät saa myöntää rautatieyrityksille lainoja suoraan eivätkä välillisesti.

3.   Rautatieyritykset eivät saa myöntää lainoja rataverkon haltijoille suoraan eivätkä välillisesti.

4.   Vertikaalisesti integroituneen yrityksen oikeussubjektien väliset lainat on myönnettävä, nostettava ja lyhennettävä ainoastaan markkinahintaan ja ehdoilla, jotka vastaavat kyseisen oikeussubjektin yksilöllistä riskiprofiilia.

5.   Vertikaalisesti integroituneen yrityksen oikeussubjektien väliset lainat, jotka on myönnetty ennen 24 päivää joulukuuta 2016, ovat voimassa erääntymiseensä saakka, mikäli niistä on sovittu markkinahintaan, ne on tosiasiassa nostettu ja niitä lyhennetään.

6.   Kaikkien vertikaalisesti integroituneen yrityksen muiden oikeussubjektien rataverkon haltijalle tarjoamien palvelujen on perustuttava sopimuksiin, ja niistä on maksettava joko markkinahinnat tai tuotantokustannuksia vastaavat hinnat sekä kohtuullinen voittomarginaali.

7.   Rataverkon haltijalle kohdennetut lainat on selkeästi erotettava vertikaalisesti integroituneen yrityksen muille oikeussubjekteille kohdennetuista lainoista. Tällaisten lainojen takaisinmaksut on hoidettava erillisinä. Tämä ei estä sitä, että lainojen lopullinen takaisinmaksu hoidetaan sellaisen yrityksen kautta, jolla on määräysvaltaa sekä rautatieyritykseen että rataverkon haltijaan, tai muun yritykseen kuuluvan oikeussubjektin välityksellä.

8.   Rataverkon haltijan ja vertikaalisesti integroituneen yrityksen muiden oikeussubjektien tilit on pidettävä tavalla, jolla varmistetaan tämän artiklan noudattaminen sekä mahdollistetaan kirjanpidon erillisyys ja varainhoitoprosessien läpinäkyvyys yrityksessä.

9.   Vertikaalisesti integroituneissa yrityksissä rataverkon haltijan on pidettävä yksityiskohtaisesti kirjaa kaikista kaupallisista ja talouteen liittyvistä suhteistaan kyseisen yrityksen muiden oikeussubjektien kanssa.

10.   Kun riippumaton hinnoitteluelin ja/tai käyttöoikeuksia myöntävä elin suorittavat olennaisia toimintoja 7 a artiklan 3 kohdan mukaisesti ja jäsenvaltiot eivät sovella 7 artiklan 2 kohtaa, tämän artiklan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin. Tämän artiklan viittauksia rataverkon haltijaan, rautatieyritykseen ja muihin vertikaalisesti integroituneen yrityksen oikeussubjekteihin on pidettävä viittauksina kyseisen yrityksen vastaaviin osiin. Tämän artiklan vaatimusten noudattaminen osoitetaan yrityksen eri osien erillisessä kirjanpidossa.

7 e artikla

Yhteensovittamismekanismit

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että otetaan käyttöön asianmukaiset yhteensovittamismekanismit yhteensovittamisen varmistamiseksi niiden pääasiallisten rataverkon haltijoiden ja kaikkien asianosaisten rautatieyritysten sekä 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen hakijoiden välillä. Tarvittaessa tähän pyydetään osallistujiksi rautateiden tavara- ja henkilöliikennepalvelujen käyttäjien edustajia sekä kansallisia, paikallisia tai alueellisia viranomaisia. Asianomainen sääntelyelin voi osallistua tarkkailijan ominaisuudessa. Yhteensovittaminen koskee muun muassa seuraavia:

Rataverkon haltija laatii ja julkaisee yhteensovittamista koskevat suuntaviivat intressitahoja kuullen. Yhteensovittamista on tehtävä vähintään vuosittain, ja rataverkon haltijan on julkaistava verkkosivustollaan katsaus tämän artiklan mukaisesti toteutetuista toimista.

Tämän artiklan mukainen yhteensovittaminen ei vaikuta hakijoiden oikeuteen hakea muutosta sääntelyelimeltä eikä 56 artiklassa säädettyyn sääntelyelimen toimivaltaan.

7 f artikla

Rataverkon haltijoiden eurooppalainen verkosto

1.   Jotta helpotetaan tehokkaan ja toimivan rautatieliikenteen tarjontaa unionissa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden pääasialliset rataverkon haltijat osallistuvat ja toimivat yhdessä verkostossa, joka kokoontuu säännöllisin väliajoin

Edellä olevan d alakohdan osalta verkoston on määriteltävä yhteisiä periaatteita ja käytäntöjä suorituskyvyn johdonmukaista seurantaa ja vertailua varten.

Tämän kohdan mukainen yhteensovittaminen ei vaikuta hakijoiden oikeuteen hakea muutosta sääntelyelimeltä eikä 56 artiklassa säädettyyn sääntelyelimen toimivaltaan.

2.   Komissio on verkoston jäsen. Se tukee verkoston työtä ja helpottaa yhteensovittamista.”

6)

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

7)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

8)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”11 a artikla

Suurnopeusjunia käyttävä henkilöliikenne

1.   Jotta kehitetään suurnopeusjunia käyttävän henkilöliikenteen markkinoita, edistetään käytettävissä olevan rataverkon tehokkainta mahdollista käyttöä ja kannustetaan suurnopeusjunia käyttävän henkilöliikenteen kilpailukykyä matkustajia hyödyttävällä tavalla, suurnopeusjunia käyttävän henkilöliikenteen osalta 10 artiklassa säädetyn käyttöoikeuden käytössä voidaan edellyttää pelkästään sääntelyelimen tämän artiklan mukaisesti asettamien vaatimusten noudattamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan 5 kohdan soveltamista.

2.   Kun sääntelyelin 11 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun analyysin pohjalta katsoo, että aiottu suurnopeusjunia käyttävä henkilöliikenne tietyn lähtöpaikan ja määränpään välillä vaarantaa saman tai vaihtoehtoisen reitin kattaman julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen taloudellisen tasapainon, sääntelyelimen on osoitettava mahdolliset muutokset, joilla varmistetaan, että 10 artiklan 2 kohdassa säädetyn käyttöoikeuden myöntämistä koskevat edellytykset täyttyvät. Muutoksiin voi sisältyä aiotun liikenteen muuttaminen.”

”13 a artikla

Yhteiset tietojärjestelmät ja suorien lippujen järjestelmät

1.   Jäsenvaltiot voivat vaatia kotimaan henkilöliikennettä harjoittavia rautatieyrityksiä osallistumaan yhteiseen tietojärjestelmään ja integroituun matkalippujärjestelmään matkalippujen, suorien lippujen ja varausten tarjontaa varten tai valtuuttaa toimivaltaiset viranomaiset perustamaan tällaisen järjestelmän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1371/2007 (*2) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/40/EU (*3) soveltamista. Jos tällainen järjestelmä perustetaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei se aiheuta markkinoiden vääristymistä eikä syrjintää rautatieyritysten välille ja että sitä hallinnoi julkinen tai yksityinen oikeussubjekti tai kaikkien henkilöliikennettä harjoittavien rautatieyritysten liitto.

2.   Komissio seuraa rautatieliikennemarkkinoiden kehitystä yhteisen tietojärjestelmän ja suorien lippujen järjestelmän käyttöönottoa ja käyttöä koskevilta osin sekä arvioi unionin tason toimien tarvetta markkinoita koskevat aloitteet huomioon ottaen. Se tarkastelee erityisesti rautatieliikenteen matkustajien syrjimätöntä pääsyä tietoihin, joita tarvitaan matkojen suunnittelemisessa ja lippujen varaamisessa. Se esittelee Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022 kertomuksen yhteisen tietojärjestelmän ja suorien lippujen järjestelmän saatavuudesta ja tekee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

3.   Jäsenvaltioiden on vaadittava henkilöliikennettä harjoittavia rautatieyrityksiä laatimaan varautumissuunnitelmat tarjotakseen matkustajille asetuksen (EY) N:o 1371/2007 18 artiklassa tarkoitetun kaltaista apua tapauksissa, joissa liikennepalveluissa ilmenee vakava häiriö, ja varmistamaan, että nämä suunnitelmat koordinoidaan asianmukaisesti.

(*2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1371/2007, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (EUVL L 315, 3.12.2007, s. 14)."

(*3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/40/EU, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2010, tieliikenteen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista (EUVL L 207, 6.8.2010, s. 1).”"

9)

Lisätään 19 artiklaan alakohta seuraavasti:

10)

Korvataan 32 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Komission asetuksessa (EU) 2016/919 (*4) määriteltyjen rautatieliikennekäytävien käytöstä perittävät infrastruktuurimaksut voidaan eriyttää niin, että annetaan kannustimia varustaa junat ETCS-järjestelmällä, joka vastaa komission päätöksellä 2008/386/EY (*5) hyväksyttyä versiota ja sitä seuraavia versioita. Eriyttäminen ei saa johtaa rataverkon haltijan saamien kokonaistulojen kasvuun.

Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta eriytettyjä infrastruktuurimaksuja asetuksessa (EU) 2016/919 määriteltyihin ratoihin, joilla saavat liikennöidä ainoastaan ETCS-järjestelmällä varustetut junat.

Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa tätä eriyttämistä myös ratoihin, joita ei määritellä asetuksessa (EU) 2016/919.

(*4)  Komission asetus (EU) 2016/919, annettu 27 päivänä toukokuuta 2016, Euroopan unionin rautatiejärjestelmän ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmiä koskevasta yhteentoimivuuden teknisestä eritelmästä (EUVL L 158, 15.6.2016, s. 1)."

(*5)  Komission päätös 2008/386/EY, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2008, Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmää koskevasta yhteentoimivuuden teknisestä eritelmästä tehdyn päätöksen 2006/679/EY liitteen A ja Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmää koskevasta yhteentoimivuuden teknisestä eritelmästä tehdyn päätöksen 2006/860/EY liitteen A muuttamisesta (EUVL L 136, 24.5.2008, s. 11).”"

11)

Korvataan 38 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Jos hakija aikoo pyytää ratakapasiteettia henkilöliikenteen harjoittamista varten jäsenvaltiossa, jossa rautatieinfrastruktuurin käyttöoikeus on rajoitettu 11 artiklan mukaisesti, sen on ilmoitettava asianomaisille rataverkon haltijoille ja sääntelyelimille pyyntöön liittyvän aiotun liikenteen aikataulut viimeistään 18 kuukautta ennen niiden voimaantuloa. Jotta asianomaiset sääntelyelimet voisivat arvioida mahdolliset taloudelliset vaikutukset olemassa oleviin julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin, niiden on varmistettava, että kaikki toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat myöntäneet luvan henkilöliikenteen harjoittamiseen kyseisellä julkisia palveluhankintoja koskevassa sopimuksessa määritellyllä reitillä, kaikki muut asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset, joilla on oikeus rajoittaa käyttöoikeuksia 11 artiklan mukaisesti, ja kaikki rautatieyritykset, jotka panevat täytäntöön julkisia palveluhankintoja koskevaa sopimusta kyseisen henkilöliikenteen reitillä, saavat tästä tiedon viipymättä ja viimeistään 10 päivän kuluttua.”

12)

Lisätään 53 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Sääntelyelin voi vaatia rataverkon haltijaa asettamaan nämä tiedot sen saataville, mikäli se katsoo sen tarpeelliseksi.”

13)

Korvataan 54 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jos junaliikenteessä esiintyy teknisistä ongelmista tai onnettomuudesta johtuvia häiriöitä, rataverkon haltijan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tilanteen palauttamiseksi ennalleen. Tätä varten sen on laadittava varautumissuunnitelma, jossa luetellaan elimet, joille on ilmoitettava vakavista vaaratilanteista tai vakavista häiriöistä junaliikenteessä. Jos häiriöt voivat vaikuttaa rajat ylittävään liikenteeseen, rataverkon haltijan on vaihdettava kaikki asiaankuuluvat tiedot niiden muiden rataverkon haltijoiden kanssa, joiden verkkoon ja liikenteeseen kyseiset häiriöt voivat vaikuttaa. Asianomaisten rataverkon haltijoiden on tehtävä yhteistyötä rajat ylittävän liikenteen palauttamiseksi ennalleen.”

14)

Muutetaan 56 artikla seuraavasti:

15)

Muutetaan 57 artikla seuraavasti:

16)

Korvataan 63 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Komissio arvioi tämän direktiivin vaikutuksia rautatiealaan ja antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomuksen sen täytäntöönpanosta.

Kertomuksessa on erityisesti arvioitava suurnopeusjunapalvelujen kehitystä sekä syrjivien käytänteiden olemassaoloa suurnopeusraiteiden käyttöoikeuden osalta. Komissio harkitsee, onko tarpeen esittää lainsäädäntöehdotuksia.

Komissio arvioi samaan päivään mennessä, ilmeneekö vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen kuuluvien rataverkon haltijoiden suhteen edelleen syrjiviä käytäntöjä tai muun tyyppistä kilpailun vääristymistä. Komissio esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.”

23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/18

(1)

Euroopan unionin ja Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan, jäljempänä ’Jordania’, suhteita kehitetään osana Euroopan naapuruuspolitiikkaa, jäljempänä ’ENP’. Jordania allekirjoitti 24 päivänä marraskuuta 1997 unionin kanssa tehdyn assosiaatiosopimuksen (2), joka tuli voimaan 1 päivänä toukokuuta 2002. Assosiaatiosopimuksen mukaan unioni ja Jordania perustavat vapaakauppa-alueen asteittain 12 vuoden siirtymäajan kuluessa. Lisäksi vuonna 2007 tuli voimaan sopimus uusista maataloustuotteiden kaupan vapauttamistoimista (3). Vuonna 2010 unioni myönsi Jordanialle pitkälle edistyneen kumppanimaan aseman, jonka myötä yhteistyöalojen määrä kasvaa. Joulukuussa 2009 parafoitu EU:n ja Jordanian pöytäkirja kaupan alan riidanratkaisumekanismeista tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2011. Kahdenvälistä poliittista vuoropuhelua ja taloudellista yhteistyötä on kehitetty edelleen assosiaatiosopimuksen ja vuosia 2014–2017 koskevan yhdistetyn tukikehyksen puitteissa.

(2)

Jordania on vuodesta 2011 alkaen toteuttanut lukuisia poliittisia uudistuksia parlamentaarisen demokratian ja oikeusvaltion lujittamiseksi. Maahan on perustettu perustuslakituomioistuin ja riippumaton vaalilautakunta, ja parlamentti on hyväksynyt useita merkittäviä lakeja, kuten vaalilain, puoluelain, hallinnon hajauttamisesta annetun lain ja kuntalain.

(3)

Jordanian talous on kärsinyt suuresti alueella ja varsinkin naapurimaissa Irakissa ja Syyriassa vallitsevasta epävakaudesta. Alueelliset levottomuudet ja heikentynyt globaali ympäristö ovat yhdessä vähentäneet voimakkaasti ulkomaisia tuloja ja rasittaneet julkista taloutta. Matkailu ja ulkomaiset suorat sijoitukset ovat vähentyneet, kauppareittejä on katkennut ja maakaasun toimitukset Egyptistä ovat häiriintyneet. Myös syyrialaispakolaisten suuri määrä on vaikuttanut Jordanian talouteen lisäämällä julkisen talouden rahoitusasemaan, julkisiin palveluihin ja infrastruktuuriin kohdistuvaa painetta.

(4)

Unioni on siitä asti, kun Syyrian konflikti alkoi vuonna 2011, ilmaissut varauksettoman sitoutumisensa Jordanian tukemiseen maan yrittäessä selviytyä Syyrian kriisin taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista ja varsinkin alueellaan olevasta suuresta määrästä syyrialaispakolaisia. Se on lisännyt taloudellista tukeaan Jordanialle ja vahvistanut yhteistyötä monilla aloilla, joista esimerkkejä ovat kansalaisyhteiskunta, vaalijärjestelmä, turvallisuus, alueellinen kehitys sekä sosiaaliset ja taloudelliset uudistukset. Unioni on myös tarjonnut Jordanialle mahdollisuutta tehdä pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppasopimus.

(5)

Vaikeassa talous- ja rahoitustilanteessa Jordanian viranomaiset ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) sopivat elokuussa 2012 ensimmäisestä talouden sopeutusohjelmasta, jota tuettiin kolmivuotisella 2 000 miljoonan Yhdysvaltain dollarin valmiusluottojärjestelyllä. Mainittu ohjelma saatiin onnistuneesti päätökseen elokuussa 2015. Tuossa ohjelmassa Jordania edistyi merkittävällä tavalla julkisen talouden vakauttamisessa, jota edesauttoi öljyn hinnan laskeminen, ja eräissä rakenneuudistuksissa.

(6)

Jordania pyysi joulukuussa 2012 unionin täydentävää makrotaloudellista rahoitusapua. Vastauksena pyyntöön unioni hyväksyi joulukuussa 2013 päätöksen (4) ensimmäisen, määrältään 180 miljoonan euron makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä lainojen muodossa. Yhteisymmärryspöytäkirja, jossa määritellään ensimmäiseen makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvät poliittiset ehdot, tuli voimaan 18 päivänä maaliskuuta 2014. Ensimmäisen makrotaloudellisen rahoitusavun ensimmäinen erä maksettiin 10 päivänä helmikuuta 2015 ja toinen erä 15 päivänä lokakuuta 2015 sen jälkeen, kun sovitut politiikkatoimet oli pantu täytäntöön.

(7)

Syyrian kriisin alettua unioni on myöntänyt lähes 1 130 miljoonaa euroa Jordanialle. Määrä sisältää ensimmäisen, 180 miljoonan euron makrotaloudellisen rahoitusaputoimen lisäksi 500 miljoonaa euroa Euroopan naapuruusvälineen määrärahoja, joilla rahoitetaan säännöllistä ja ohjelmoitua kahdenvälistä yhteistyötä, noin 250 miljoonaa euroa humanitaarisen avun määrärahoja ja yli 30 miljoonaa euroa vakautta ja rauhaa edistävän välineen varoja. Lisäksi Euroopan investointipankki on myöntänyt 264 miljoonaa euroa lainoja vuodesta 2011 lähtien.

(8)

Syyrian kriisin kiihtymisellä vuonna 2015 on ollut tuntuvia vaikutuksia Jordaniassa, jossa kauppa ja matkailu ovat vähentyneet ja sijoittajien luottamus heikentynyt. Jordania on kärsinyt myös Persianlahden yhteistyöneuvoston rahoitustuen vähenemisestä, minkä taustalla on öljyn hinnan laskeminen. Näiden seurauksena talouskasvu on hidastunut uudestaan, työttömyys on lisääntynyt ja on ilmaantunut uusia julkisen talouden ja ulkoisen rahoituksen tarpeita.

(9)

Unioni on tässä vaikeassa tilanteessa vahvistanut uudelleen sitoumuksensa tukea Jordaniaa sen taloudellisissa ja sosiaalisissa haasteissa ja uudistusprosessissa. Tämä sitoumus tuotiin julki muun muassa Lontoossa 4 päivänä helmikuuta 2016 pidetyssä Supporting Syria and the Region -konferenssissa, jossa unioni lupasi 2 390 miljoonaa euroa rahoitustukea pakolaiskriisin eniten koettelemille maille, joihin myös Jordania kuuluu, vuosina 2016 ja 2017. Unionin poliittinen ja taloudellinen tuki Jordanian uudistusprosessille on johdonmukainen ENP:n osana määritetyn, eteläisen Välimeren alueella harjoitettavan toimintapolitiikan kanssa.

(10)

Jordanian talous- ja rahoitustilanteen heikennyttyä IMF ja Jordania aloittivat keskustelut jatkojärjestelystä, joka voitaisiin toteuttaa laajennettuna rahoitusjärjestelynä, jäljempänä ’IMF:n ohjelma’, ja joka todennäköisesti kestäisi kolme vuotta alkaen vuoden 2016 jälkipuoliskolla. Uuden IMF:n ohjelman tavoitteena on helpottaa Jordanian lyhyen aikavälin maksutasevaikeuksia ja samalla edistää tiukkojen sopeuttamistoimien täytäntöönpanoa.

(11)

Jordania pyysi maaliskuussa 2016 lisää unionin makrotaloudellista rahoitusapua heikkenevän taloustilanteen ja heikkenevien talousnäkymien vuoksi.

(12)

Koska Jordania kuuluu ENP:n piiriin, olisi katsottava, että sille voidaan myöntää unionin makrotaloudellista apua.

(13)

Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun olisi oltava poikkeuksellinen rahoitusväline, jolla myönnetään sitomatonta ja kohdentamatonta maksutasetukea avunsaajan välittömiin ulkoisen rahoituksen tarpeisiin. Sillä olisi tuettava sellaisen toimenpideohjelman täytäntöönpanoa, joka sisältää tiukkoja ja välittömiä sopeuttamis- ja rakenneuudistustoimia maksutasetilanteen parantamiseksi lyhyellä aikavälillä.

(14)

Jordanian maksutaseessa on IMF:n ja muiden monenvälisten laitosten käyttöön asettamien varojen jälkeen edelleen huomattava ulkoinen rahoitusvaje, joten Jordanialle annettavaa unionin makrotaloudellista rahoitusapua pidetään tämänhetkisissä poikkeusolosuhteissa tarkoituksenmukaisena vastauksena Jordanian pyyntöön saada tukea talouden vakauttamiseen yhdessä IMF:n ohjelman kanssa. Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla on tarkoitus tukea Jordanian talouden vakauttamista ja rakenneuudistusohjelmaa ja täydentää IMF:n rahoitusjärjestelyn puitteissa käytettävissä olevia varoja.

(15)

Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi tuettava kestävän ulkoisen rahoitusaseman palauttamista Jordaniaan ja siten tuettava sen taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

(16)

Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun määrän määrittäminen perustuu Jordanian jäljelle jäävien ulkoisten rahoitustarpeiden täydelliseen määrälliseen arviointiin, ja siinä otetaan huomioon maan kyky rahoittaa itseään omista varoistaan ja erityisesti sen käytössä olevat kansainväliset valuuttavarannot. Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi täydennettävä IMF:n ja Maailmanpankin ohjelmia ja rahoitusta. Määritettäessä avun määrää huomioon otetaan myös monenvälisiltä avunantajilta odotettavissa olevat rahoitusosuudet ja tarve varmistaa oikeudenmukainen taakanjako unionin ja muiden avunantajien välillä sekä unionin muiden ulkoisten rahoitusvälineiden aiempi käyttäminen Jordaniassa ja unionin kaikkien toimenpiteiden tuottama lisäarvo.

(17)

Komission olisi varmistettava, että unionin makrotaloudellinen apu on oikeudellisesti ja sisällöltään sopusoinnussa ulkoisen toiminnan eri alojen keskeisten periaatteiden ja tavoitteiden, näillä aloilla toteutettujen toimenpiteiden sekä muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen kanssa.

(18)

Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi tuettava unionin Jordaniaan soveltamaa ulkopolitiikkaa. Komission yksiköiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi työskenneltävä tiiviisti yhdessä koko makrotaloudellisen rahoitusaputoimen ajan unionin ulkopolitiikan yhteensovittamiseksi ja sen johdonmukaisuuden varmistamiseksi.

(19)

Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi tuettava Jordanian sitoutumista arvoihin, jotka ovat yhteisiä unionin kanssa, mukaan lukien demokratia, oikeusvaltion periaate, hyvä hallintotapa, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, kestävä kehitys ja köyhyyden vähentäminen, sekä sen sitoutumista avoimen, sääntöihin perustuvan ja oikeudenmukaisen kaupan periaatteisiin.

(20)

Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun ennakkoedellytyksenä olisi oltava, että Jordaniassa noudatetaan tehokkaita demokraattisia mekanismeja, kuten parlamentaarista monipuoluejärjestelmää, ja oikeusvaltion periaatetta ja taataan ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Lisäksi unionin makrotaloudellisen rahoitusavun erityistavoitteina olisi oltava julkisten varainhoitojärjestelmien tehokkuuden, läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden lisääminen Jordaniassa ja sellaisten rakenneuudistusten edistäminen, joilla pyritään tukemaan kestävää ja osallistavaa kasvua, työpaikkojen luomista ja julkisen talouden vakauttamista. Komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi säännöllisesti seurattava sekä ennakkoedellytysten täyttymistä että näiden tavoitteiden saavuttamista.

(21)

Sen varmistamiseksi, että unionin makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvät unionin taloudelliset edut suojataan tehokkaasti, Jordanian olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, jotka liittyvät petosten, korruption ja muiden mahdollisten rahoitusapuun liittyvien väärinkäytösten estämiseen ja torjumiseen. Lisäksi olisi säädettävä, että komissio huolehtii tarkastuksista ja tilintarkastustuomioistuin tilintarkastuksista.

(22)

Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun maksaminen ei rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston valtuuksia budjettivallan käyttäjinä.

(23)

Makrotaloudellisen rahoitusavun edellyttämien määrärahojen määrien olisi oltava yhdenmukaisia monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettujen talousarviomäärärahojen kanssa.

(24)

Komission olisi hallinnoitava unionin makrotaloudellista rahoitusapua. Sen varmistamiseksi, että Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat seurata tämän päätöksen täytäntöönpanoa, komission olisi annettava niille säännöllisesti tietoja rahoitusavun täytäntöönpanosta ja toimitettava niille asiaan liittyvät asiakirjat.

(25)

Jotta voidaan varmistaa tämän päätöksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (5) mukaisesti.

(26)

Unionin makrotaloudelliseen rahoitusapuun olisi sovellettava talouspoliittisia ehtoja, jotka vahvistetaan yhteisymmärryspöytäkirjassa. Yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi sekä tehokkuussyistä komissio olisi valtuutettava neuvottelemaan tällaisista ehdoista Jordanian viranomaisten kanssa jäsenvaltioiden edustajista muodostuvan komitean valvonnassa asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti. Mainitun asetuksen mukaisesti neuvoa-antavaa menettelyä olisi sovellettava pääsääntöisesti kaikkiin muihin kuin asetuksessa säädettyihin tapauksiin. Kun otetaan huomioon yli 90 miljoonan euron suuruisen avun mahdollinen huomattava vaikutus, on asianmukaista käyttää tarkastelumenettelyä kyseisen raja-arvon ylittävien toimien osalta. Kun otetaan huomioon unionin Jordanialle myöntämän makrotaloudellisen rahoitusavun määrä, yhteisymmärryspöytäkirjan hyväksymiseen ja avun vähentämiseen, keskeyttämiseen tai peruuttamiseen olisi sovellettava tarkastelumenettelyä,

a)

2 artiklassa säädetty ennakkoedellytys;

b)

jatkuvasti tyydyttävä edistyminen sellaisen toimenpideohjelman täytäntöönpanossa, joka sisältää määrätietoisia sopeuttamis- ja rakenneuudistustoimia, joita muu kuin ennalta varautuva IMF:n luottojärjestely tukee; ja

c)

yhteisymmärryspöytäkirjassa sovittujen talouspolitiikkaa ja rahoitusta koskevien ehtojen noudattaminen tyydyttävällä tavalla.

a)

varmistetaan, että Jordania tarkistaa säännöllisesti, että unionin yleisestä talousarviosta myönnettyä rahoitusta on käytetty oikein, toteuttaa tarkoituksenmukaiset toimenpiteet väärinkäytösten ja petosten estämiseksi ja tarpeen mukaan ryhtyy oikeudellisiin toimiin periäkseen takaisin mahdolliset tämän päätöksen nojalla myönnetyt varat, jotka on käytetty väärin;

b)

varmistetaan unionin taloudellisten etujen suojaaminen ja määrätään erityisesti erityistoimenpiteistä unionin makrotaloudelliseen rahoitusapuun kohdistuvien petosten, korruption ja muiden sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi ja torjumiseksi neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (10), neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (11) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (12) mukaisesti;

c)

annetaan komissiolle, Euroopan petostentorjuntavirasto mukaan lukien, tai sen edustajille nimenomainen lupa suorittaa tarkastuksia, paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset mukaan lukien;

d)

annetaan komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle nimenomainen lupa suorittaa tarkastuksia unionin makrotaloudellisen rahoitusavun saatavuusaikana, ja sen jälkeen, mukaan lukien asiakirjatarkastukset ja paikan päällä tehtävät tarkastukset, kuten toiminnan arvioinnit; ja

e)

varmistetaan, että unionilla on oikeus siihen, että laina maksetaan sille takaisin aikaistetusti, jos on osoitettu, että Jordania on unionin makrotaloudellisen rahoitusavun hallinnoinnissa sekaantunut petokseen tai korruptioon tai mihin tahansa muuhun unionin taloudellisia etuja vahingoittavaan laittomaan toimintaan.

a)

tarkasteltava unionin makrotaloudellisen rahoitusavun täytäntöönpanossa tapahtunutta edistystä;

b)

arvioitava Jordanian taloudellista tilannetta ja näkymiä sekä edistymistä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen politiikkatoimenpiteiden toteuttamisessa;

c)

osoitettava yhteys yhteisymmärryspöytäkirjassa vahvistettujen talouspoliittisten ehtojen, Jordaniassa meneillään olevan talous- ja finanssipoliittisen kehityksen sekä unionin makrotaloudellisen rahoitusavun erien maksamista koskevien komission päätösten välillä.

23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/26

(1)

Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (1) edellytetään, että säilyttämistoimenpiteet vahvistetaan ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) laatimat kertomukset.

(3)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä Mustallamerellä sovellettavat kalastus- tai kalastusryhmäkohtaisten kalastusmahdollisuuksien vahvistamista ja jakamista koskevat toimenpiteet sekä tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 1 ja 4 kohdan mukaisesti kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioille niin, että taataan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kalakannan tai kalastuksen osalta, ja mainitun asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa esitettyjen yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti.

(4)

Kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella sekä ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat varmistaen samalla eri kalastussektorien välisen oikeudenmukaisen kohtelun ja ottaen huomioon myös ne kannanotot, jotka on tuotu esiin kuultaessa sidosryhmiä.

(5)

Kilohailin kalastukseen sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua purkamisvelvoitetta 1 päivästä tammikuuta 2015. Kyseisen asetuksen 16 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kun tiettyä kalakantaa koskeva purkamisvelvoite otetaan käyttöön, kalastusmahdollisuudet määritellään ottaen huomioon muutos, jonka myötä siirrytään kalastusmahdollisuuksien määrittelystä saaliin purkamisen perusteella kalastusmahdollisuuksien määrittelyyn saaliiden perusteella.

(6)

Tässä asetuksessa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien käyttöön sovelletaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009 (2) ja erityisesti sen 33 artiklaa, joka koskee saaliiden kirjaamista, ja 34 artiklaa, joka koskee kalastusmahdollisuuksien loppuun käyttämistä koskevien tietojen ilmoittamista. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä, kun ne lähettävät komissiolle tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen purettujen saaliiden määriin liittyviä tietoja.

(7)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 847/96 (3) 2 artiklan mukaisesti olisi määriteltävä kannat, joihin sovelletaan siinä tarkoitettuja eri toimenpiteitä.

(8)

Kalastusmahdollisuuksia käytettäessä olisi kaikilta osin noudatettava sovellettavaa unionin oikeutta.

(9)

Jotta kalastustoiminta ei keskeytyisi ja turvattaisiin unionin kalastajien toimeentulo, on tarpeen säätää, että kyseiset kalastukset voidaan aloittaa Mustallamerellä 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,

a)

piikkikampela (Psetta maxima),

b)

kilohaili (Sprattus sprattus).

a)

’GFCM:llä’ tarkoitetaan Välimeren yleistä kalastuskomissiota;

b)

’Mustallamerellä’ tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1343/2011 (4) liitteessä I määriteltyä maantieteellistä osa-aluetta 29;

c)

’kalastusaluksella’ tarkoitetaan aluksia, jotka on varustettu meren elollisten luonnonvarojen kaupallista hyödyntämistä varten;

d)

’unionin kalastusaluksella’ tarkoitetaan jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta;

e)

’kannalla’ tarkoitetaan tietyllä kalastuksenhoitoalueella esiintyvää meren elollista luonnonvaraa;

f)

’unionin autonomisella kiintiöllä’ tarkoitetaan saalisrajaa, joka myönnetään unionin kalastusaluksille sovitun TACin puuttuessa;

g)

’analyyttisillä arvioinneilla’ tarkoitetaan kalakannan kehityssuunnan määrällistä arviointia kalakannan biologista tilannetta ja hyödyntämistä koskevien sellaisten tietojen perusteella, jotka tieteellinen tarkastelu on osoittanut riittävän laadukkaiksi, jotta tulevaisuuden saalismäärävaihtoehdoista voidaan antaa tieteellinen lausunto.

a)

asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti tehtävät vaihdot;

b)

asetuksen (EY) N:o 1224/2009 37 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset ja uudelleen jakamiset;

c)

asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 ja 107 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset.

23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/31

(1)

Neuvosto hyväksyi 12 päivänä heinäkuuta 2016 asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanoa koskevan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1127 (2), jossa vahvistetaan ajan tasalla oleva luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 2580/2001.

(2)

Neuvosto on todennut, että kolme uutta henkilöä on sekaantunut terroritekoihin neuvoston yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla (3), että toimivaltainen viranomainen on tehnyt kyseisiä henkilöitä koskevan, mainitun yhteisen kannan 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun päätöksen ja että kyseisiin henkilöihin olisi sovellettava asetuksessa (EY) N:o 2580/2001 säädettyjä erityisiä rajoittavia toimenpiteitä.

(3)

Niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 2580/2001, koskevaa luetteloa olisi muutettava,

23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/33

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoidulla säädöksellä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2439 (2) komissio vahvisti tiettyjen pohjakalakantojen kalastuksia lounaisilla vesialueilla koskevan poisheittämissuunnitelman vuosille 2016–2018 jäsenvaltioiden vuonna 2015 toimittaman yhteisen suosituksen perusteella.

(4)

Alankomailla, Belgialla, Espanjalla, Portugalilla ja Ranskalla on lounaisilla vesillä välitön kalastuksenhoitoetu. Kyseiset jäsenvaltiot toimittivat 31. toukokuuta 2016 lounaisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan komissiolle yhteisen suosituksen. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tarkastellut. Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan mukaisia, joten ne voidaan sisällyttää tähän asetukseen.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan lounaisilla vesillä kalastuksia määrittäviin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016.

(6)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2439 vahvistetaan säännökset, joilla otetaan käyttöön tiettyjen pohjakalakantojen kalastuksia lounaisilla vesialueilla koskeva purkamisvelvoite vuosille 2016–2018.

(7)

Jäsenvaltioiden vuonna 2016 toimittaman uuden yhteisen suosituksen mukaisesti poisheittämissuunnitelman olisi vuodesta 2017 alkaen käsitettävä merianturan, kummeliturskan, merikrotin ja keisarihummerin kalastus (ainoastaan kantojen levinneisyysalueilla, joista käytetään nimitystä ’toiminnalliset yksiköt’) ICES-alueilla VIIIa, b, d ja e, keisarihummerin kalastus ICES-alueilla VIIIc ja IXa, (ainoastaan toiminnallisten yksiköiden sisällä), merianturan ja punakampelan kalastus ICES-alueella IXa, kummeliturskan kalastus ICES-alueilla VIIIc ja IXa sekä merikrotin kalastus ICES-alueilla VIIIa, b, c, d, e ja IXa.

(8)

Yhteisessä suosituksessa esitetään, että trooleilla ICES-suuralueilla VIII ja IX pyydettyyn keisarihummeriin sovelletaan vapautusta purkamisvelvoitteesta, koska on tieteellistä näyttöä siitä, että eloonjäämisasteet ovat mahdollisesti korkeita, kun otetaan huomioon lajilla käytettävien pyydysten ominaisuudet, pyyntikäytännöt ja ekosysteemi. STECF totesi arvioinnissaan, että viimeiset tutkimukset osoittavat eloonjäämisasteen sijoittuvan aiemman tutkimuksen vaihteluväliin. Lisätutkimuksia on suunnitteilla, ja ne antanevat lisätietoja tämän kalastuksen eloonjäämisasteista. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä tähän asetukseen vuoden 2017 osalta ja siihen olisi liitettävä säännös, jolla asianomaisia jäsenvaltioita pyydetään toimittamaan komissiolle käynnissä olevista kokeiluista saatuja lisätietoja, jotta STECF voisi arvioida kattavasti vapautuksen perusteita.

(9)

Yhteinen suositus käsittää kolme purkamisvelvoitteeseen sovellettavaa de minimis -poikkeusta tietyissä kalastuksissa ja tiettyihin tasoihin saakka. Jäsenvaltioiden esittämät todisteet arvioi STECF. Se päätteli, että yhteisessä suosituksessa esitettiin perustellut argumentit siitä, että valikoivuuden lisääminen on vaikeaa ja että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuu suhteettomasti kustannuksia. Edellä sanotun vuoksi on asianmukaista vahvistaa de minimis -poikkeukset yhteisessä suosituksessa ehdotetun prosenttiosuuden suuruisena ja siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa sallitut tasot ylity.

(10)

Merianturaa koskeva de minimis -poikkeus, joka koskee enintään viittä prosenttia lajia puomitrooleilla ja pohjatrooleilla ICES-alueilla VIIIa ja VIIIb pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF päätteli, että suositusta tukevat taustatiedot ovat riittävä peruste kyseiselle poikkeukselle. Sen vuoksi tämä poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(11)

Merianturaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään kolme prosenttia lajia riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueilla VIII a ja VIII b pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF päätteli, että suositusta tukevat taustatiedot ovat riittävä peruste haetulle poikkeukselle. Sen vuoksi tämä poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(12)

Kummeliturskaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään seitsemän prosenttia vuonna 2017 ja kuusi prosenttia vuonna 2018 lajia trooleilla ICES-suuralueilla VIII ja VIII pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. Valikoivuutta koskevat lisätiedot eivät sisältäneet lisänäyttöä siitä, että valikoivuutta on vaikea lisätä niiden kalastusten osalta, joihin poikkeusta sovelletaan. Sen vuoksi lisätoimet ovat tarpeen poikkeuksen perustelujen parantamiseksi. Sen vuoksi tämä poikkeus olisi sisällytettävä ainoastaan tähän vuotta 2017 koskevaan asetukseen edellyttäen, että jäsenvaltiot toimittavat STECF:n arvioitavaksi parempia lisätietoja tämän poikkeuksen tukemiseksi.

(13)

Sen vuoksi delegoitu asetus (EU) N:o 2015/2439 olisi kumottava ja korvattava uudella asetuksella.

(14)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Sitä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2017.

a)

kummeliturskaa (Merluccius merluccius) enintään seitsemän prosenttia vuonna 2017 ja kuusi prosenttia vuonna 2018 lajia trooleilla (pyydyskoodit: OTT, OTB, PTB, OT, PT, TBN, TBS, TX, SSC, SPR, TB, SDN, SX ja SV) ICES-suuralueilla VIII ja IX pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

b)

merianturaa (Solea solea) enintään viisi prosenttia lajia puomitrooleilla (pyydyskoodi: TBB) ja pohjatrooleilla (pyydyskoodit: OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) ICES-alueilla VIIIa ja VIIIb pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

c)

merianturaa (Solea solea) enintään kolme prosenttia lajia riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla (pyydyskoodit: GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR ja GEN) ICES-alueilla VIII a ja VIII b pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista.

23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/39

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoidulla säädöksellä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2438 (2) vahvistettiin poisheittämissuunnitelma, joka koskee tiettyjen pohjakalakantojen kalastuksia luoteisilla vesialueilla, vuosiksi 2016–2018 jäsenvaltioiden vuonna 2015 toimittaman yhteisen suosituksen perusteella.

(4)

Belgialla, Irlannilla, Espanjalla, Ranskalla, Alankomailla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on luoteisilla vesillä välitön kalastuksenhoitoetu. Kyseiset jäsenvaltiot toimittivat luoteisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan 3. kesäkuuta 2016 komissiolle uuden yhteisen suosituksen. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tarkastellut. Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan mukaisia, ja näin ollen ne voidaan sisällyttää tähän asetukseen.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan luoteisilla vesillä kalastusta määrittäviin saalisrajoitusten alaisiin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016. Yhteisessä suosituksessa vahvistetaan ne laivastot, joihin sovelletaan purkamisvelvoitetta turskan, koljan, valkoturskan ja seidin sekakalastuksessa, keisarihummerin pyynnissä, merianturan ja punakampelan sekakalastuksessa sekä kummeliturskan ja lyyraturskan kalastuksessa.

(6)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2438 vahvistettiin säännökset, joilla otetaan käyttöön tiettyjen pohjakalakantojen kalastuksia luoteisilla vesialueilla koskeva purkamisvelvoite vuosille 2016–2018.

(7)

Jäsenvaltioiden vuonna 2016 toimittaman uuden yhteisen suosituksen mukaisesti poisheittämissuunnitelman olisi vuodesta 2017 alkaen käsitettävä lisää lajeja, jotka määrittävät erittäin sekoittunutta turskan, koljan, valkoturskan ja seidin kalastusta, keisarihummerin pyyntiä, merianturan ja punakampelan sekakalastusta sekä kummeliturskan ja lyyraturskan kalastusta. Myös sivusaalislajit olisi käsitettävä tietyissä kalastuksissa.

(8)

Yhteisessä suosituksessa esitetään, että merroilla ja rysillä ICES-alueella VI ja ICES-suuralueella VII pyydettyyn keisarihummeriin sovelletaan vapautusta purkamisvelvoitteesta, koska on tieteellistä näyttöä siitä, että eloonjäämisasteet ovat korkeita, kun otetaan huomioon pyydyksen, pyyntikäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet. STECF:n päätelmä on, että poikkeus on perusteltu. Sen vuoksi tämä poikkeus olisi edelleen sisällytettävä tähän asetukseen.

(9)

Yhteisessä suosituksessa esitetään, että vapautusta purkamisvelvoitteesta sovellettaisiin tietyt edellytykset täyttävään kalastustoiminnan vähimmäisviitekokoa pienempiin merianturasaaliisiin, jotka on saatu 80–99 millimetrin trooleilla ICES-alueella VIId kuuden meripeninkulman etäisyydellä rannikosta ja kartoitettujen kasvualueiden ulkopuolella. Tieteellisen näytön perusteella eloonjäämisasteet ovat korkeita, kun otetaan huomioon pyydyksen ja ekosysteemin ominaisuudet. STECF totesi, että eloonjääminen riippuu useista tekijöistä, ja se suositteli suhtautumaan varauksella tutkimuksen tulosten soveltamiseen muihin kalastuksiin. Lisäksi STECF totesi, että kyseisen pyynnön puoltamiseksi tarvitaan asiaankuuluvia lisätutkimuksia. Tämän vuoksi tämä vapautus olisi sisällytettävä tähän vuotta 2017 koskevaan asetukseen edellyttäen, että vapautusta hyödyntävä laivasto toimii tutkimusta vastaavissa olosuhteissa ja että asianomaiset jäsenvaltiot suorittavat lisätutkimuksia. STECF:n olisi arvioitava lisätutkimuksia vuoden 2017 aikana.

(10)

Yhteinen suositus käsittää seitsemän purkamisvelvoitteeseen sovellettavaa de minimis -poikkeusta tietyissä kalastuksissa ja tiettyihin tasoihin saakka. STECF arvioi jäsenvaltioiden esittämän näytön, ja sen yleinen päätelmä oli, että yhteiseen suositukseen sisältyi perusteltuja argumentteja siitä, että valikoivuuden lisääminen on vaikeaa ja että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuu suhteettomista kustannuksista, mitä joissakin tapauksissa tuki kustannuksia koskeva laadullinen arvio. Edellä kuvatun vuoksi ja koska eriävä tieteellinen näyttö puuttuu, on asianmukaista sisällyttää tähän asetukseen de minimis -poikkeukset yhteisessä suosituksessa ehdotettujen prosenttiosuuksien mukaisesti siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa sallitut osuudet ylity.

(11)

Merianturaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2017–2018 enintään kolme prosenttia merianturaa riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueilla VIId, VIIe, VIIf ja VIIg pyytävien alusten kyseisen vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF:n päätelmä oli, että poikkeus on hyvin määritelty, ja sen vuoksi se olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(12)

Valkoturskaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia valkoturskaa alle 100 millimetrin pohjatrooleilla ja nuotilla ICES-alueilla VIId ja VIIe pyytävien alusten, joita koskee velvoite purkaa valkoturska, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa.

(13)

Valkoturskaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia valkoturskaa vähintään 100 mm:n pohjatrooleilla ja nuotilla ICES-alueilla VIIb–VIIj pyytävien alusten, joita koskee velvoite purkaa valkoturska, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa.

(14)

Valkoturskaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia valkoturskaa alle 100 mm:n pohjatrooleilla ja nuotilla ICES-suuralueella VII (ei kuitenkaan alueilla VIIa, VIId ja VIIe) pyytävien alusten, joita koskee velvoite purkaa valkoturska, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa.

(15)

Kolmen valkoturskaa koskevan de minimis -poikkeuksen osalta asianomaisten jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle poikkeusta tukevaa tieteellistä lisätietoa, kuten delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2438 säädetään. STECF totesi, että vaikka täydellisiä todisteita tarvitaan edelleen, lisätiedot vastaavat osaan sen huolenaiheista. STECF korosti tarvetta yhdenmukaisemmalle lähestymistavalle tämän kalalajin osalta. STECF:n tarkastaman tieteellisen näytön perusteella ja ottaen huomioon poikkeusta tukevan lisänäytön poikkeusta voidaan jatkaa, ja se olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(16)

Keisarihummeria koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-suuralueella VII, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF:n päätelmä on, että poikkeus on perusteltu. Sen vuoksi tämä poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(17)

Keisarihummeria koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-suuralueella VI, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa ja että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvien suhteettomien kustannusten osalta on olemassa asiaa tukevaa määrällistä tietoa. STECF:n päätelmä on, että poikkeus on perusteltu. Sen vuoksi tämä poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(18)

Merianturaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2017 ja 2018 enintään kolme prosenttia paremmin valikoivilla puomitrooleilla, joiden silmäkoko on 80–199 millimetriä, ICES-alueilla VIId, VIIe, VIIf, VIIg ja VIIh pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF toteaa, että poikkeus on tarkoitettu korvaukseksi valikoivamman pyydyksen käytöstä ja haetun de minimis -poikkeuksen on tarkoitus kattaa jäljellä olevat poisheittämiset. Sen vuoksi tämä poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(19)

Sen vuoksi delegoitu asetus (EU) 2015/2438 olisi kumottava ja korvattava uudella asetuksella.

(20)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Sitä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2017,

a)

merroilla ja rysillä (pyydyskoodit (3) FPO ja FIX) ICES-suuralueilla VI ja VII pyydettyyn keisarihummeriin (Nephrops norvegicus);

b)

vuonna 2017 vähimmäisviitekokoa pienempiin ja trooleilla (pyydyskoodit OTT, OTB, TBS, TBN, TB, PTB, OT, PT, TX), joiden troolinperän silmäkoko on 80–99mm, ICES-alueella VIId kuuden meripeninkulman etäisyydellä rannikosta ja kartoitettujen kasvualueiden ulkopuolella saatuihin merianturan (Solea solea) saaliisiin pyyntitoiminnassa, joka täyttää seuraavat edellytykset: aluksen pituus on enintään 10 metriä, aluksen moottoriteho on enintään 180 kilowattia, kalastus tapahtuu enintään 15 metrin syvyisessä vedessä ja vetoaika on enintään 1,5 tuntia. Tällaiset merianturan saaliit on vapautettava välittömästi.

a)

valkoturskaa (Merlangius merlangus) vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia alle 100 millimetrin pohjatrooleilla ja nuotilla (OTB, OTT, PTB, SSC, SDN, SPR, TBN, TBS, TB, SX ja SV OT, PT ja TX) sekä pelagisilla trooleilla (OTM ja PTM) ICES-alueilla VIId–VIIe valkoturskaa pyytävien alusten, joita koskee velvoite purkaa valkoturska, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

b)

valkoturskaa (Merlangius merlangus) vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia vähintään 100 millimetrin pohjatrooleilla ja nuotilla (OTB, OTT, PTB, SSC, SDN, SPR, TBN, TBS, TB, SX ja SV OT, PT ja TX) sekä pelagisilla trooleilla (OTM ja PTM) ICES-alueilla VIIb–VIIj valkoturskaa pyytävien alusten, joita koskee velvoite purkaa valkoturska, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

c)

valkoturskaa (Merlangius merlangus) vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia alle 100 millimetrin pohjatrooleilla ja nuotilla (OTB, OTT, PTB, SSC, SDN, SPR, TBN, TBS, TB, SX ja SV OT, PT ja TX) sekä pelagisilla trooleilla (OTM ja PTM) ICES-suuralueella VII (ei kuitenkaan alueilla VIIa, VIId ja VIIe) valkoturskaa pyytävien alusten, joita koskee velvoite purkaa valkoturska, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

d)

keisarihummeria (Nephrops norvegicus) vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-suuralueella VII, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

e)

keisarihummeria (Nephrops norvegicus) vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-suuralueella VI, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

f)

merianturaa (Solea solea) vuosina 2017 ja 2018 enintään kolme prosenttia merianturaa riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueilla VII d, VII e, VII f ja VII g pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

g)

merianturaa (Solea solea) vuosina 2017 ja 2018 enintään kolme prosenttia merianturaa paremmin valikoivilla (esim. suuren silmäkokoon pidennysosa) puomitrooleilla, joiden silmäkoko on 80–119 millimetriä, ICES-alueilla VII d, VII e, VII f ja VII g pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista.

23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/48

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia. Poisheittämissuunnitelmiin voi kuulua myös kalastusta koskevia teknisiä toimenpiteitä.

(3)

Italia on ainoana jäsenvaltiona, jolla on välitön kalastuksenhoitoetu venussimpukoiden (Venus spp.) osalta Italian aluevesillä, toimittanut komissiolle suosituksen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Suositus toimitettiin Venus spp. -kannan poisheittämistä koskevan kansallisen hoitosuunnitelman muodossa sen jälkeen, kun Välimeren neuvoa-antavaa toimikuntaa (MEDAC) oli kuultu. Suosituksen toimittamisen jälkeen tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) arvioi Italian esittämiä tieteellisiä tietoja. Suositukseen sisältyvät toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan mukaisia.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1967/2006 15 a artiklassa annetaan komissiolle valtuudet vahvistaa poisheittämissuunnitelmien hyväksymistä varten ja purkamisvelvoitteen alaisten lajien osalta säilyttämisen vähimmäisviitekoko, jonka tarkoituksena on varmistaa nuorten meren eliöiden suojeleminen. Säilyttämisen vähimmäisviitekoko voi tarvittaessa poiketa kyseisen asetuksen liitteessä III vahvistetusta koosta.

(5)

STECF:n Venus spp. -kannan poisheittämistä koskevasta kansallisesta hoitosuunnitelmasta antamien päätelmien mukaan Venus spp. kuuluu lajeihin, joiden pyynninjälkeinen eloonjäämisaste on korkea, ja saaliin poisheitettävää osuutta koskevan purkamisvelvoitteen poikkeuspyyntö on siten perusteltu. Säilyttämisen vähimmäisviitekoon alentaminen 25 millimetristä 22 millimetriin ei ole ristiriidassa täysikasvuisen yksilön pituuden kanssa, eikä sillä luultavasti ole merkittävää vaikutusta nuorten eliöiden suojelemisen kannalta. Tällaisen alentamisen arvioidaan johtavan vain vähäiseen kannan lisääntymiskyvyn heikkenemiseen, eikä sillä katsota olevan merkittäviä vaikutuksia kyseiseen kantaan. Lopuksi pääteltiin, että ehdotetun tieteellisen seurantaohjelman avulla todennäköisesti saadaan riittävät tiedot poisheittämissuunnitelman vaikutusten arvioimiseksi.

(6)

Purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi jäsenvaltion olisi laadittava luettelo aluksista, joihin tätä asetusta sovelletaan.

(7)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten harjoittamaan kalastukseen liittyvään taloudelliseen toimintaan ja kalastuskauden suunnitteluun, sen olisi tultava voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan mukaisesti tätä asetusta olisi sovellettava enintään kolmen vuoden ajan,

23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/50

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoidulla säädöksellä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1394/2014 (2) vahvistetaan tiettyä lounaisilla vesialueilla harjoitettavaa pelagista kalastusta koskeva poisheittosuunnitelma, jotta purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa voidaan helpottaa tietyillä joustomekanismeilla.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan e alakohdan mukaisesti säilyttämisen vähimmäisviitekokojen vahvistaminen voi sisältyä poisheittämissuunnitelmaan.

(5)

Belgialla, Espanjalla, Ranskalla, Alankomailla ja Portugalilla on lounaisilla vesillä välitön kalastuksenhoitoetu. Lounaisten vesien neuvoa-antavan toimikunnan ja pelagisia kantoja koskevan neuvoa-antavan toimikunnan kuulemisen jälkeen kyseiset jäsenvaltiot toimittivat 30 päivänä toukokuuta 2016 komissiolle yhteisen suosituksen, jossa esitetään, että poiketen siitä, mitä neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 (3) liitteessä XII esitetään, ICES-alueella VIIIc ja ICES-suuralueella IX pyydettävien piikkimakrillien (Trachurus spp.) säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 12 senttimetriä 5 prosentin osalta Espanjan ja Portugalin kiintiöistä. Sen lisäksi yhteisessä suosituksessa ehdotettiin, että kyseisen 5 prosentin rajoissa piikkimakrillikiintiöstä ICES-alueella IXa perinteisessä rantaverkkokalastuksessa (xávega) 1 prosentti voi olla alle 12 cm Portugalia koskevan kiintiön osalta.

(6)

Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tarkastellut. STECF katsoi, että yhteisessä suosituksessa ehdotettuun säilyttämisen vähimmäisviitekoon pienentämiseen liittyy vähäinen riski siitä, että kyseisen kalastuksen vakiintuneet hyödyntämismallit muuttuvat. Hyödyntämismalli yhdistettynä maltilliseen hyödyntämisasteeseen ei vaikuta haitallisesti kyseessä olevien kantojen dynamiikkaan. Samalla STEFC huomautti, että saaliiden valvonta erilaisin kokorajoituksin voi olla haasteellista, ja mikäli sitä ei valvota riittävästi, kuolleisuus voi nousta. Lisäksi on tärkeää, että pienempää kokoa koskevia prosenttirajoituksia noudatetaan. Siksi onkin tärkeää, että kyseessä olevat jäsenvaltiot ottavat käyttöön asianmukaisia valvontatoimenpiteitä kyseisten kalastusten osalta.

(7)

Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan mukaisia, ja ne voidaan näin ollen sisällyttää tiettyjen pelagisten lajien kalastusta koskevaan poisheittämissuunnitelmaan lounaisilla vesialueilla.

(8)

Sen vuoksi delegoitua asetusta (EU) N:o 1394/2014 olisi muutettava.

(9)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Sitä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2017,

23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/52

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1484/95 (3) vahvistetaan siipikarjanliha- ja muna-alan sekä muna-albumiinin tuonnissa sovellettavien lisätullien järjestelmän soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja edustavat hinnat.

(2)

Siipikarjanliha- ja muna-alan tuotteiden ja muna-albumiinin edustavien hintojen määrittelyn pohjana olevien tietojen säännöllisen tarkastuksen perusteella on aiheellista muuttaa tiettyjen tuotteiden edustavat tuontihinnat ottaen huomioon hintojen vaihtelu alkuperän mukaan.

(3)

Asetusta (EY) N:o 1484/95 olisi sen vuoksi muutettava.

(4)

Koska on tarpeen varmistaa, että tätä toimenpidettä sovelletaan mahdollisimman pian päivitettyjen tietojen saataville asettamisen jälkeen, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/55

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/57

(1)

Päätöksessä 2010/452/YUTP valtuutetaan poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea, jäljempänä ’PTK’, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 38 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti tekemään Georgiassa toteutettavan Euroopan unionin tarkkailuoperaation (EUMM Georgia) poliittista valvontaa ja strategista johtoa koskevat asiaankuuluvat päätökset, mukaan lukien päätös operaation johtajan nimittämisestä.

(2)

PTK hyväksyi 19 päivänä joulukuuta 2014 päätöksen EUMM GEORGIA/1/2014 (2) Kęstutis JANKAUSKASin nimittämisestä EUMM Georgian operaation johtajaksi 15 päivästä joulukuuta 2014 alkaen 14 päivään joulukuuta 2015 saakka.

(3)

PTK hyväksyi 13 päivänä marraskuuta 2015 päätöksen (YUTP) 2015/2200 (EUMM Georgia/1/2015) (3), jolla jatkettiin Kęstutis JANKAUSKASin toimeksiantoa EUMM Georgian operaation johtajana 15 päivästä joulukuuta 201514 päivään joulukuuta 2016.

(4)

Neuvosto hyväksyi 12 päivänä joulukuuta 2016 päätöksen (YUTP) 2016/2238 (4), jolla EUMM Georgian toimeksiantoa jatkettiin 15 päivästä joulukuuta 2016 alkaen 14 päivään joulukuuta 2018 saakka.

(5)

Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja on ehdottanut, että Kęstutis JANKAUSKASin toimeksiantoa EUMM Georgian operaation johtajana jatketaan 15 päivästä joulukuuta 2016 alkaen 14 päivään joulukuuta 2017 saakka,

23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/59

(1)

Päätöksen 2014/219/YUTP nojalla poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (PTK) on valtuutettu tekemään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 38 artiklan mukaisesti EUCAP Sahel Mali -operaation poliittista valvontaa ja strategista johtoa koskevat asiaankuuluvat päätökset, mukaan lukien päätöksen operaation johtajan nimittämisestä.

(2)

PTK hyväksyi 26 päivänä toukokuuta 2014 päätöksen EUCAP Sahel Mali/1/2014 (3), jolla Albrecht CONZE nimitettiin EUCAP Sahel Mali -operaation johtajaksi 26 päivästä toukokuuta 2014 alkaen 14 päivään tammikuuta 2015 saakka.

(3)

Albrecht CONZEn toimeksiantoa EUCAP Sahel Mali -operaation johtajana on jatkettu useita kertoja, viimeksi PTK:n päätöksellä (YUTP) 2016/938 (4), jolla hänen toimeksiantoaan EUCAP Sahel Mali -operaation johtajana jatkettiin 14 päivään tammikuuta 2017.

(4)

Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja on ehdottanut, että Albrecht CONZEn toimeksiantoa EUCAP Sahel Mali -operaation johtajana jatketaan 15 päivästä tammikuuta 2017 alkaen 14 päivään heinäkuuta 2017 saakka,

23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/60

(1)

Neuvosto hyväksyi 18 päivänä heinäkuuta 2005 yhteisen toiminnan 2005/575/YUTP (1) Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemian, jäljempänä ’ETPA’, perustamisesta. Tämä yhteinen toiminta korvattiin yhteisellä toiminnalla 2008/550/YUTP (2). Tämä yhteinen toiminta puolestaan kumottiin neuvoston päätöksellä 2013/189/YUTP (3).

(2)

Neuvosto hyväksyi marraskuussa 2008 Erasmus-vaihdon kaltaisen nuorten upseerien vaihtoa koskevan eurooppalaisen aloitteen (4) ja sopi, että täytäntöönpanotyöryhmä kokoontuisi ETPA:n akateemisen johtokunnan puitteissa.

(3)

ETPA:n johtokomitea hyväksyi 15 päivänä heinäkuuta 2016 suosituksia ETPA:n tulevista toimintalinjoista.

(4)

ETPA:n puitteissa harjoitetaan YTPP:n/YUTP:n alan koulutustoimintaa muun muassa konfliktien vakauttamisen ja ratkaisemisen sekä kestävän kehityksen edellytysten aloilla.

(5)

Vaikka ETPA:n henkilöstön olisi oltava pääasiassa sen palvelukseen määräaikaisesti siirrettyä henkilöstöä, hallinto- ja talousavustajan toimi saattaa olla tarpeen täyttää sopimussuhteisella työntekijällä.

(6)

Neuvoston päätöksen 2010/427/EU (5) mukaisesti Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) olisi annettava ETPA:lle se tuki, josta neuvoston pääsihteeristö aikaisemmin huolehti,

a)

kehittää edelleen yhteistä eurooppalaista turvallisuus- ja puolustuskulttuuria unionissa ja edistää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan 1 kohdassa asetettuja periaatteita unionin ulkopuolella;

b)

edistää YTPP:n mieltämistä olennaiseksi osaksi yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa;

c)

kouluttaa unionin elimiä varten osaavaa henkilöstöä, joka kykenee työskentelemään tehokkaasti kaikissa YTPP:hen ja YUTP:hen kuuluvissa asioissa;

d)

kouluttaa jäsenvaltioiden hallintoja ja esikuntia varten osaavaa henkilöstöä, joka tuntee unionin politiikat, toimielimet ja menettelyt YTPP:n ja YUTP:n alalla;

e)

tarjota YTPP-operaatioiden henkilöstölle yhteinen käsitys YTPP-operaatioiden toimintaperiaatteista ja tunne yhteisestä eurooppalaisesta identiteetistä;

f)

tarjota YTPP-operaatioiden koulutustarpeita vastaavaa koulutusta;

g)

tukea unionin kumppanuuksia YTPP:n ja YUTP:n alalla, erityisesti kumppanuuksia YTPP-operaatioihin osallistuvien maiden kanssa;

h)

tukea siviilikriisinhallintaa muun muassa konfliktineston sekä kestävän kehityksen edellytysten luomisen tai ylläpitämisen aloilla;

i)

edistää nuorten upseerien vaihtoa koskevaa eurooppalaista aloitetta;

j)

edistää koulutustoimintaan osallistuvien henkilöiden välisiä ammatillisia suhteita ja yhteyksiä.

a)

perus- ja jatkotason kurssit, jotka edistävät YTPP:n ja YUTP:n yleistä ymmärtämistä;

b)

johtajuutta kehittävät kurssit;

c)

YTPP-operaatioita suoraan tukevat kurssit, mukaan lukien lähettämistä edeltävä ja operaation aikana annettava koulutus;

d)

EU:n kumppanuuksia ja YTPP-operaatioihin osallistuvia maita tukevat kurssit;

e)

siviili- ja sotilaskoulutusta tukevat moduulit YTPP:n ja YUTP:n alalla;

f)

YTPP:n ja YUTP:n alan kurssit, seminaarit ja konferenssit tietyille kohderyhmille tai tietyistä aiheista;

g)

nuorten upseerien vaihtoa koskevan eurooppalaisen aloitteen puitteissa toteutettavat Erasmus-ohjelman innoittamat yhteiset moduulit.

a)

tukee 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun verkostoon, jäljempänä ’verkosto’, osallistuvien laitosten välisten suhteiden muodostamista;

b)

ylläpitää ja kehittää verkko-oppimisen järjestelmää YTPP:n ja YUTP:n alan koulutustoiminnan tueksi tai, poikkeuksellisissa olosuhteissa, käytettäväksi itsenäisenä koulutustoimintana;

c)

kehittää ja tuottaa koulutusaineistoa YTPP:n ja YUTP:n alalla hyödyntäen myös olemassa olevaa alaan liittyvää aineistoa;

d)

tukee koulutukseen osallistuneiden alumniyhdistystä;

e)

tukee YTPP:n ja YUTP:n alan vaihto-ohjelmia jäsenvaltioiden koulutuslaitosten välillä;

f)

toimii Goalkeeper-hankkeen Schoolmaster-moduulin hallinnoijana ja osallistuu tämän moduulin kautta unionin vuotuiseen YTPP:n alan koulutusohjelmaan;

g)

tukee konfliktinestoon, siviilikriisinhallintaan, kestävän kehityksen edellytysten luomiseen tai ylläpitämiseen ja turvallisuusalan uudistusta koskeviin aloitteisiin liittyvän koulutuksen hallinnointia sekä edistää kyberturvallisuutta ja tietoisuutta hybridiuhkista;

h)

järjestää ja toteuttaa vuotuisen verkostoitumiskonferenssin, jossa jäsenvaltioiden koulutuslaitosten ja ministeriöiden sekä tarvittaessa niiden ulkopuolisten koulutusalan toimijoiden YTPP:n alan siviili- ja sotilaskoulutuksen asiantuntijat kokontuvat yhteen;

i)

ylläpitää suhteita asiaankuuluviin toimijoihin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla ja kehitysyhteistyön alalla sekä asiaan liittyviin kansainvälisiin järjestöihin.

a)

EU:n lainvalvontakoulutusvirastoon (CEPOL);

b)

Euroopan raja- ja merivartiovirastoon (Frontex);

c)

Euroopan puolustusvirastoon;

d)

Euroopan unionin satelliittikeskukseen; ja

e)

Euroopan poliisivirastoon (Europol).

a)

suorittaa tehtävänsä ja saavuttaa tavoitteensa;

b)

tehdä toimintansa kannalta tarpeellisia sopimuksia ja hallinnollisia järjestelyjä muun muassa henkilöstön määräaikaisten siirtojen täytäntöönpanemiseksi ja sopimussuhteisten työntekijöiden palvelukseen ottamiseksi; hankkia tarvikkeita, erityisesti opetusvälineitä;

c)

pitää pankkitilejä; ja

d)

esiintyä oikeudenkäynnin osapuolena.

a)

johtokomitea, joka vastaa ETPA:n koulutustoiminnan yleisestä koordinoinnista ja ohjauksesta;

b)

toimeenpaneva akateeminen johtokunta, jäljempänä ’johtokunta’, joka vastaa ETPA:n koulutustoiminnan laadun ja johdonmukaisuuden varmistamisesta;

c)

ETPA:n johtaja, jäljempänä ’johtaja’, joka on ETPA:n ainoa laillinen edustaja ja vastaa ETPA:n talous- ja hallintoasioista sekä ETPA:n toiminnan järjestämistä ja hallinnointia koskevien neuvojen antamisesta komitealle ja johtokunnalle;

d)

ETPA:n sihteeristö, jäljempänä ’sihteeristö’, joka avustaa johtajaa hänen tehtäviensä suorittamisessa ja erityisesti auttaa johtokuntaa varmistamaan ETPA:n koulutustoiminnan yleisen laadun ja johdonmukaisuuden.

a)

hyväksyä ja tarkistaa säännöllisesti ETPA:n koulutustoiminta, joka kuvastaa sovittuja ETPA-koulutuksen vaatimuksia;

b)

hyväksyä ETPA:n kunkin lukuvuoden ohjelma;

c)

valita ja priorisoida ETPA:n puitteissa toteutettavat koulutustoiminnot ottaen huomioon ETPA:n käytettävissä olevat resurssit ja yksilöidyt koulutusvaatimukset;

d)

valita yksi tai useampi jäsenvaltio, jossa ETPA:n koulutustoiminta järjestetään, ja koulutustoiminnan toteuttavat laitokset;

e)

päättää tiettyjen ETPA:n koulutustoimintojen avaamisesta kolmansille maille poliittisen ja turvallisuuskomitean asettaman yleisen poliittisen kehyksen puitteissa;

f)

hyväksyä opetussuunnitelmat kaikkea ETPA:n koulutustoimintaa varten;

g)

ottaa huomioon kurssien arviointiraportit;

h)

ottaa huomioon asianomaisille neuvoston elimille toimitettava ETPA:n koulutustoimintaa koskeva yleinen vuosikertomus ja hyväksyä siinä esitetyt suositukset;

i)

antaa yleistä ohjausta johtokunnalle sen työtä varten;

j)

nimittää toimeenpanevan akateemisen johtokunnan ja sen eri kokoonpanojen puheenjohtajat;

k)

tehdä ETPA:n toimintaa koskevat tarvittavat päätökset, mikäli niitä ei ole osoitettu muiden elinten tehtäväksi;

l)

hyväksyä vuotuinen talousarvio ja mahdolliset lisätalousarviot johtajan ehdotuksesta;

m)

hyväksyä vuosittainen tilinpäätös ja myöntää johtajalle vastuuvapaus;

n)

hyväksyä ETPA:n menojen hallinnointiin sovellettavia muita sääntöjä;

o)

hyväksyä mahdolliset komission, EUH:n, jonkin unionin viraston tai jäsenvaltion kanssa tehtävät rahoitussopimukset ja tekniset järjestelyt, jotka koskevat ETPA:n menojen rahoittamista tai niiden toteuttamista;

p)

osallistua johtajan valintamenettelyyn 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

a)

antaa johtokomitealle akateemisia neuvoja ja suosituksia;

b)

panna täytäntöön hyväksytty lukuvuoden opetusohjelma verkoston avulla;

c)

valvoa verkko-oppimisen järjestelmää;

d)

laatia opetussuunnitelmia kaikkea ETPA:n koulutustoimintaa varten;

e)

varmistaa ETPA:n koulutustoiminnan yleinen koordinointi kaikkien laitosten kesken;

f)

arvioida edellisenä lukuvuonna toteutetun koulutustoiminnan tasoa;

g)

antaa johtokomitealle ehdotuksia seuraavan lukuvuoden koulutustoimintaa varten;

h)

varmistaa kaiken ETPA:n koulutustoiminnan järjestelmällinen arviointi ja hyväksyä kurssien arviointiraportit;

i)

osallistua ETPA:n toimintaa koskevan yleisen vuosikertomuksen laadintaan;

j)

tukea Erasmus-ohjelman innoittaman nuorten upseerien vaihtoa koskevan eurooppalaisen aloitteen täytäntöönpanoa.

a)

vastaa ETPA:n toiminnoista;

b)

on ETPA:n ainoa laillinen edustaja;

c)

vastaa ETPA:n talous- ja hallintoasioista;

d)

neuvoo johtokomiteaa ja johtokuntaa ja tukee näiden työtä; ja

e)

toimii ETPA:n edustajana verkoston puitteissa ja sen ulkopuolella toteutettavassa koulutustoiminnassa.

a)

toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien sisäisten hallinnollisten ohjeiden antaminen ja tiedonantojen julkaiseminen, varmistaakseen ETPA:n toimintojen tehokkuuden;

b)

laatia johtokunnan ehdotusten pohjalta alustavan ehdotuksen ETPA:n vuosikertomukseksi sekä alustavan ehdotuksen ETPA:n työohjelmaksi, jotka esitetään johtokomitealle;

c)

koordinoida ETPA:n työohjelman täytäntöönpanoa;

d)

pitää yhteyttä asiaan kuuluviin viranomaisiin jäsenvaltioissa;

e)

pitää yhteyttä ulkopuolisiin koulutusalan toimijoihin YTPP:n ja YUTP:n alalla;

f)

tehdä tarvittaessa ETPA:n koulutustoimintaa koskevia teknisiä järjestelyjä asiaan kuuluvien viranomaisten ja koulutusalan toimijoiden kanssa YTPP:n ja YUTP:n alalla;

g)

hoitaa johtokomitean hänelle mahdollisesti osoittamat muut tehtävät.

a)

laatii ja toimittaa talousarvioluonnokset johtokomitealle;

b)

hyväksyy talousarviot sen jälkeen, kun johtokomitea on ne hyväksynyt;

c)

on ETPA:n talousarvion tulojen ja menojen hyväksyjä;

d)

avaa yhden tai useamman pankkitilin ETPA:n puolesta;

e)

neuvottelee, toimittaa johtokomitealle ja tekee taloudellisia sopimuksia ja/tai teknisiä järjestelyjä komission, EUH:n tai jäsenvaltion kanssa ETPA:n rahoituksen ja/tai varainkäytön alalla;

f)

valitsee sihteeristön henkilöstön valintalautakunnan avustamana;

g)

neuvottelee ja allekirjoittaa ETPA:n puolesta kirjeenvaihdon, joka koskee henkilökunnan määräaikaista siirtämistä ETPA:n sihteeristön palvelukseen;

h)

neuvottelee ja allekirjoittaa ETPA:n puolesta ETPA:n talousarviosta maksettavan henkilöstön työsopimukset;

i)

yleisesti edustaa ETPA:a kaikissa niissä oikeudellisissa toimissa, joilla on taloudellisia vaikutuksia;

j)

toimittaa johtokomitealle ETPA:n tilinpäätökset.

a)

unionin toimielinten, EUH:n ja unionin virastojen ETPA:n palvelukseen määräaikaisesti siirtämästä henkilöstöstä;

b)

jäsenvaltioiden ETPA:n palvelukseen määräaikaisesti siirtämistä kansallisista asiantuntijoista;

c)

sopimussuhteisesta henkilöstöstä, jos hallinto- ja talousavustajan tehtävään ei ole löydetty yhtään kansallista asiantuntijaa ja jos johtokomitea on antanut tähän hyväksyntänsä.

23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/74

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 12 päivänä joulukuuta 2003 joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen Euroopan unionin strategian, jäljempänä ’strategia’, jonka III luvussa on lueteltu sekä unionissa että kolmansissa maissa toteutettavia toimenpiteitä joukkotuhoaseiden leviämisen torjumiseksi.

(2)

Unioni panee strategiaa aktiivisesti täytäntöön ja toteuttaa sen III luvussa lueteltuja toimenpiteitä erityisesti antamalla varoja monenvälisten järjestöjen, kuten Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA), toteuttamien erityishankkeiden tukemiseen.

(3)

Neuvosto hyväksyi 17 päivänä marraskuuta 2003 yhteisen kannan 2003/805/YUTP (1) joukkotuhoaseiden ja maaliinsaattamisjärjestelmien leviämisen estämistä koskevien monenvälisten sopimusten saattamisesta maailmanlaajuisiksi ja niiden vahvistamisesta. Yhteisessä kannassa kehotetaan muun muassa edistämään IAEA:n kattavien ydinmateriaalivalvontasopimusten ja lisäpöytäkirjojen tekemistä ja sitoutetaan unioni pyrkimään siihen, että kattavista ydinmateriaalivalvontasopimuksista ja lisäpöytäkirjoista tulisi IAEA:n todentamisjärjestelmän standardi.

(4)

Neuvosto hyväksyi 17 päivänä toukokuuta 2004 yhteisen toiminnan 2004/495/YUTP (2) IAEA:n ydinturvallisuusohjelman mukaisten toimien tukemiseksi ja strategian panemiseksi täytäntöön.

(5)

Neuvosto hyväksyi 18 päivänä heinäkuuta 2005 yhteisen toiminnan 2005/574/YUTP (3) IAEA:n toimien tukemisesta ydinturvallisuuden ja todentamisen alalla sekä strategian täytäntöönpanossa.

(6)

Neuvosto hyväksyi 12 päivänä kesäkuuta 2006 yhteisen toiminnan 2006/418/YUTP (4) IAEA:n toimien tukemisesta ydinturvallisuuden ja todentamisen alalla sekä strategian täytäntöönpanossa.

(7)

Neuvosto hyväksyi 14 päivänä huhtikuuta 2008 yhteisen toiminnan 2008/314/YUTP (5) IAEA:n toimien tukemisesta ydinturvallisuuden ja todentamisen alalla sekä strategian täytäntöönpanossa.

(8)

Neuvosto hyväksyi 27 päivänä syyskuuta 2010 päätöksen 2010/585/YUTP (6) IAEA:n toimien tukemisesta ydinturvallisuuden ja todentamisen alalla sekä strategian täytäntöönpanon puitteissa.

(9)

Neuvosto hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2013 päätöksen 2013/517/YUTP (7) Kansainvälisen atomienergiajärjestön toimille ydinturvallisuuden ja todentamisen alalla sekä strategian täytäntöönpanon puitteissa annettavasta unionin tuesta.

(10)

Ydinaineita ja ydinlaitoksia koskevista turvajärjestelyistä tehdyn yleissopimuksen muutos, jäljempänä ’ACPPNM’, tuli voimaan 8 päivänä toukokuuta 2016. Unioni ja sen jäsenvaltiot edistivät muutosta diplomaattisella toiminnalla ja rahoittamalla asiaa koskevia IAEA:n toimia. ACPPNM:n voimaantulon jälkeen vaaditaan jatkuvia ponnisteluja, jotta varmistetaan sen kansallinen täytäntöönpano ja saattaminen maailmanlaajuiseksi.

(11)

IAEA pyrkii samoihin johdanto-osan 3–10 kappaleessa esitettyihin tavoitteisiin panemalla täytäntöön ydinturvasuunnitelmansa, joka rahoitetaan kokonaan vapaaehtoisilla maksuilla IAEA:n ydinturvarahastoon.

(12)

Unioni on sitoutunut vahvistamaan ydinturvaa maailmanlaajuisesti ja on edelleen valmis avustamaan kolmansia maita tällä alalla. Unioni panee tyytyväisenä merkille viimeaikaiset toimet IAEA:n ydinturvaohjelman tehostamiseksi sekä IAEA:n 5–9 päivänä joulukuuta 2016 järjestämän, sitoumuksia ja toimia käsittelevän kansainvälisen ydinturvakonferenssin. Unioni pyrkii säilyttämään IAEA:n ydinturvasuunnitelmien tukemista koskevien yhteisten toimintojen 2004/495/YUTP, 2005/574/YUTP, 2006/418/YUTP ja 2008/314/YUTP sekä päätöksen 2010/585/YUTP, jäljempänä ’aikaisemmat yhteiset toiminnat ja päätökset’, täytäntöönpanon kestävyyden ja tehokkuuden, ja se on sitoutunut antamaan lisää tukea IAEA:n ydinturvasuunnitelman 2018–2021 hyväksymiseksi. Huolehditaan tiiviistä yhteensovittamisesta EU:n kemiallisen, biologisen, säteilyyn ja ydinaineisiin liittyvän CBRN-osaamiskeskusaloitteen ja muiden aloitteiden ja ohjelmien kanssa päällekkäisyyksien välttämiseksi ja kustannustehokkuuden maksimoimiseksi sekä riskien jatkuvaksi vähentämiseksi.

(13)

Tämän päätöksen tekninen täytäntöönpano olisi uskottava IAEA:lle, koska se voisi ydinturvallisuuden alan pitkäaikaisen ja laajalti tunnustetun asiantuntemuksensa ansiosta merkittävästi tehostaa asiaankuuluvia valmiuksia kohdemaissa. Unionin tukemia hankkeita voidaan rahoittaa ainoastaan vapaaehtoisilla maksuilla IAEA:n ydinturvarahastoon. Nämä unionin maksut ovat ensisijaisen tärkeitä, jotta IAEA pystyy omaksumaan keskeisen roolin ydinturvallisuuden alalla tukemalla maiden ponnisteluja ydinturvallisuusvelvoitteidensa täyttämiseksi.

(14)

Vastuu tietyn valtion ydinturvasta kuuluu kokonaan kyseiselle valtiolle,

a)

edistyä joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä ja ydinturvaa koskevien kansainvälisten sopimusten saattamisessa maailmanlaajuisiksi;

b)

avustaa valtioita luomaan tehokkaan ja kestävän ydinturvan edellyttämät kotimaiset tekniset, tieteelliset ja henkilöstövalmiudet;

c)

vahvistaa valmiuksia, joiden avulla ehkäistään ja havaitaan sellaista rikollista tai tahallista luvatonta toimintaa, johon liittyy viranomaisvalvonnan ulkopuolelle jäävää ydinmateriaalia tai muuta radioaktiivista materiaalia, toteutetaan sen vastaisia toimia ja suojellaan väestöä, omaisuutta, ympäristöä ja yhteiskuntaa siltä;

d)

tehostaa ydinmateriaalien ja muiden radioaktiivisten materiaalien laittoman kaupan havaitsemista ja torjuntaa;

e)

edistää ydinalan tietoturvaa;

f)

vahvistaa radioaktiivisten lähteiden turvajärjestelyjä, siirtää ne turvalliseen ja varmaan varastoon tukea tarvitsevissa maissa, mukaan lukien palautus alkuperämaahan tai toimittajalle;

g)

parantaa ydinmateriaaleja ja muita radioaktiivisia materiaaleja koskevia turvajärjestelyjä.

a)

aikaisempien yhteisten toimintojen ja päätösten nojalla annetun tuen kestävyyden ja tehokkuuden varmistaminen;

b)

valtioiden kotimaisen ydinturvan tuki-infrastruktuurin vahvistaminen;

c)

valtioiden oikeudellisten ja sääntelykehysten vahvistaminen;

d)

ydinmateriaaleja ja muita radioaktiivisia materiaaleja koskevien ydinturvajärjestelmien ja -toimenpiteiden vahvistaminen;

e)

valtioiden institutionaalisen infrastruktuurin ja voimavarojen vahvistaminen viranomaisvalvonnan ulkopuolelle jäävän ydinmateriaalin ja radioaktiivisen materiaalin käsittelemisessä;

f)

valtioiden vastatoimien ja sietokyvyn vahvistaminen kyberrikollisuuden osalta ja tästä rikollisuudesta ydinturvalle aiheutuvien vaikutusten lieventäminen;

g)

koulutusvalmiuksien parantaminen ydinturvan alalla;

h)

kohdennetun ja jatkuvan tuen varmistaminen ydinaineita ja ydinlaitoksia koskevista turvajärjestelyistä tehdyn yleissopimuksen muutoksen täytäntöönpanoon ja maailmanlaajuiseksi saattamiseen.