15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/1

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/2

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Kyseisen asetuksen 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Alankomailla, Belgialla, Ranskalla, Ruotsilla, Saksalla, Tanskalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on Pohjanmerellä välitön kalastuksenhoitoetu. Kyseiset jäsenvaltiot esittivät Pohjanmeren neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan 3 päivänä kesäkuuta 2016 komissiolle yhteisen suosituksen tiettyjen pohjakalakantojen kalastuksia Pohjanmerellä koskevaksi poisheittämissuunnitelmaksi. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tarkastellut. Kyseisistä toimenpiteistä keskusteltiin 14 päivänä heinäkuuta pidetyssä asiantuntijaryhmän kokouksessa, johon osallistuivat 28 jäsenvaltiota ja komissio sekä tarkkailijana Euroopan parlamentti.

(4)

Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan mukaisia.

(5)

Sovellettaessa kyseistä asetusta Pohjanmeri käsittää ICES-alueet III a ja IV. Koska eräitä ehdotetun poisheittämissuunnitelman piiriin kuuluvia pohjakalakantoja esiintyy myös unionin vesillä ICES-alueella II a, asianomaiset jäsenvaltiot suosittavat, että poisheittämissuunnitelma kattaa myös kyseisen alueen.

(6)

Pohjanmerellä purkamisvelvoitetta sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan mukaisesti komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2440 (3) yksilöidään lajit, joiden saaliit on purettava 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen. Nämä lajit ovat seiti, kolja, keisarihummeri, meriantura, punakampela, kummeliturska ja pohjankatkarapu. Delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2440 vahvistettiin myös pohjankatkaravun sivusaaliiden purkamisvelvoite. Tässä asetuksessa olisi palautettava säännökset, jotka koskevat delegoidun asetuksen (EU) 2015/2440 mukaisesti purettavia lajeja, ja täsmennettävä muut lajit ja kalastukset, joihin purkamisvelvoitetta sovelletaan vuosina 2017 ja 2018.

(7)

Asianomaiset jäsenvaltiot väittävät, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 1342/2008 (4) III luvussa vahvistetut pyyntiponnistusta koskevat säännöt estävät purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon onnistumisen turskan osalta, koska kyseisessä luvussa säädetty pyyntiponnistusjärjestelmä haittaa kalastustapojen mukauttamisen edellyttämää joustavuutta esimerkiksi alueen ja pyydyksen valinnan osalta, kun purkamisvelvoite on otettu käyttöön. Lainsäädäntövallan käyttäjät ovat käynnistäneet asetusta (EY) N:o 1342/2008 koskevan tarkistusprosessin. Jotta estettäisiin pyyntiponnistusjärjestelmän ja purkamisvelvoitteen samanaikainen soveltaminen turskan osalta, turskan purkamisvelvoitetta olisi sovellettava vasta sen jälkeen, kun pyyntiponnistusjärjestelmän soveltaminen on lakannut.

(8)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2440 otettiin käyttöön poikkeus velvoitteesta purkaa kaikki sellaisten lajien saaliit, joiden osalta on tieteellistä näyttöä korkeasta eloonjäämisasteesta, jäljempänä ’korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus’, jota sovelletaan ICES-alueella III a pyydettyihin keisarihummerisaaliisiin edellyttäen, että käytetään mertoja tai tiettyjä pohjatrooleja. Kyseisessä delegoidussa asetuksessa edellytettiin, että jäsenvaltioiden, joilla on välitöntä kalastuksenhoitoetua Pohjanmerellä, on toimitettava komissiolle tieteellistä lisätietoa, joka tukee tiettyjen pohjatroolien osalta säädettyjä vapautuksia. Nämä tiedot on toimitettu, ja STECF on todennut ne riittäviksi. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä uuteen poisheittämissuunnitelmaan.

(9)

Yhteiseen suositukseen sisältyy korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus ICES-suuralueella IV tietyillä pyydyksillä pyydetyille keisarihummerisaaliille edellyttäen, että käytetään valikointiristikolla varustettua laitetta.

(10)

Yhteiseen suositukseen sisältyy korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus ICES-suuralueella IV tietyillä pyydyksillä pyydetyille merianturasaaliille tietyillä merianturan eloonjäämisastetta edistävillä edellytyksillä.

(11)

Yhteisessä suosituksessa esitetyn ja STECF:n arvioiman tieteellisen näytön perusteella ja ottaen huomioon pyydysten, pyyntikäytäntöjen ja ekosysteemin erityispiirteet kyseiset vapautukset olisi sisällytettävä tähän asetukseen vuoden 2017 osalta. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava lisätietoja, jotta STECF voisi jatkaa kyseisillä trooleilla ICES-suuralueella 1V pyydetyn keisarihummerin ja merianturan eloonjäämisasteen arvioimista ja komissio voisi tarkastella uudelleen kyseistä vapautusta.

(12)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2440 otettiin käyttöön de minimis -poikkeukset

Yhteisessä suosituksessa ehdotetaan kyseisten vapautusten soveltamisen jatkamista. Sen vuoksi ne olisi sisällytettävä uuteen poisheittämissuunnitelmaan.

(13)

Yhteiseen suositukseen sisältyy de minimis -poikkeus tietyillä pohjatrooleilla ICES-alueella III a yhdessä pyydetyille meriantura-, kolja- ja valkoturskasaaliille, ICES-alueella III a merroilla yhdessä pyydetyille meriantura-, kolja- ja valkoturskasaaliille sekä vuonna 2018 pohjatrooleilla ICES-alueella IV c pyydetylle valkoturskalle.

(14)

Jäsenvaltioiden toimittaman kyseisiä vapautuksia koskevan vakuuttavan näytön perusteella, jonka STECF on arvioinut ja todennut, että kyseisiin vapautuksiin sisältyy perusteltuja argumentteja, joiden mukaan valikoivuuden lisääminen on vaikeaa ja/tai aiheuttaa tahattomien saaliiden käsittelykustannusten kohtuutonta kasvua, komissio katsoo aiheelliseksi vahvistaa de minimis -poikkeukset yhteisessä suosituksessa ehdotettujen prosenttiosuuksien mukaisesti siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan nojalla sallitut tasot ylity.

(15)

Asetuksen (EY) N:o 850/98 18 a artiklassa annetaan komissiolle valtuudet vahvistaa poisheittämissuunnitelmien hyväksymistä varten ja purkamisvelvoitteen alaisten lajien osalta säilyttämisen vähimmäisviitekoko, jonka tarkoituksena on varmistaa nuorten meren eliöiden suojeleminen. Kyseinen säilyttämisen vähimmäisviitekoko voi tarvittaessa poiketa asetuksen (EY) N:o 850/98 liitteessä III vahvistetusta koosta. Keisarihummerin pyynnissä ICES-alueella III a on aiheellista säilyttää delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2440 vahvistettu säilyttämisen vähimmäisviitekoko, toisin sanoen 105 millimetrin kokonaispituus ja 32 millimetrin selkäkilven pituus. Yhteisen suosituksen ja STECF:n arvion perusteella olisi lisättävä 59 millimetrin pyrstön vähimmäispituus, koska kyseisen arvion mukaan tämä pyrstön pituus vastaa kokonaispituuden ja selkäkilven pituuden nykyisiä arvoja.

(16)

Poisheittämissuunnitelmiin voi sisältyä myös teknisiä toimenpiteitä, jotka liittyvät purkamisvelvoitteen alaisiin kalastuksiin tai lajeihin. Pyydysten valikoivuuden parantamiseksi ja tahattomien saaliiden vähentämiseksi Skagerrakissa on tarpeen säilyttää eräät tekniset toimenpiteet, joista sovittiin unionin ja Norjan välillä vuosina 2011 (5) ja 2012 (6).

(17)

Asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi olisi laadittava jäsenvaltioita koskevat erityisvaatimukset tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan alusluettelon laatimisen osalta.

(18)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, tämän asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa asetetun aikataulun noudattamiseksi sitä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 201731 päivään joulukuuta 2018.

1)

’Seltra-paneelilla’ valikoivaa laitetta, joka muodostuu ylähavaksesta, jonka silmäkoko on vähintään 270 millimetriä (vinoneliösilmä), neljänä paneelina, jotka yhdistetään siten, että kolme 90 millimetrin silmää on kiinnitetty yhteen 270 millimetrin silmään, tai silmäkooltaan vähintään 140 millimetrin ylähavaksesta (neliösilmä). Havas on vähintään kolmen metrin pituinen, sijoitettu enintään neljän metrin päähän sulkuköydestä ja yhtä leveä kuin troolin ylempi verkko (jameesta jameeseen);

2)

’valikointiristikolla varustetulla laitteella’ valikoivaa laitetta, joka muodostuu kahdesta havaksesta muodostuvaan vinoneliösilmäiseen verkkoon, jonka silmäkoko on vähintään 200 millimetriä, neljänä paneelina kiinnitetystä havaksesta ja joka johtaa troolin takaosassa olevaan pakoaukkoon.

a)

merroilla (FPO (7)) pyydetyt saaliit;

b)

ICES-alueella III a pohjatrooleilla (OTB, TBN), joiden silmäkoko on vähintään 70 millimetriä ja jotka on varustettu lajitteluristikolla, jonka tankojen väli on enintään 35 millimetriä, pyydetyt saaliit;

c)

ICES-alueella III a pohjatrooleilla (OTB, TBN), joiden silmäkoko on vähintään 90 millimetriä ja jotka on varustettu Seltra-paneelilla, pyydetyt saaliit;

d)

vuonna 2017 ICES-alueella IV pohjatrooleilla (OTB, TBN), joiden silmäkoko on vähintään 80 millimetriä ja jotka on varustettu valikointiristikolla, pyydetyt saaliit.

a)

merianturan osalta enintään kolme prosenttia merianturaa riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla (GN, GNS, GND, GNC, GTN, GTR, GEN, GNF) ICES-alueella III a, ICES-suuralueella IV ja unionin vesillä ICES-alueella II a pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista;

b)

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän merianturan osalta vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia kyseistä lajia puomitrooleilla (TBB), joiden silmäkoko on 80–119 millimetriä ja joiden silmäkokoa on lisätty puomitroolin jatko-osassa, ICES-suuralueella IV pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista;

c)

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän keisarihummerin osalta enintään kuusi prosenttia kyseistä lajia ICES-suuralueella IV ja unionin vesillä ICES-alueella II a pyytävien, pohjatrooleja (OTB, TBN, OTT, TB), joiden silmäkoko on 80–99 millimetriä, käyttävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista;

d)

vuonna 2017 säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän merianturan ja koljan yhdistettyjen saaliiden osalta enintään kaksi prosenttia keisarihummerin, merianturan, koljan ja pohjankatkaravun vuotuisesta kokonaissaaliista keisarihummeria lajitteluristikkoa, jonka tankojen väli on enintään 35 millimetriä, käyttävillä pohjatrooleilla (OTB, TBN), joiden silmäkoko on vähintään 70 millimetriä, ICES-alueella III a pyytävien alusten harjoittamassa kalastuksessa;

e)

vuonna 2018 säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän merianturan, koljan ja valkoturskan yhdistettyjen saaliiden osalta enintään neljä prosenttia keisarihummerin, merianturan, koljan, valkoturskan ja pohjankatkaravun vuotuisesta kokonaissaaliista keisarihummeria lajitteluristikkoa, jonka tankojen väli on enintään 35 millimetriä, käyttävillä pohjatrooleilla (OTB, TBN), joiden silmäkoko on vähintään 70 millimetriä, ICES-alueella III a pyytävien alusten harjoittamassa kalastuksessa;

f)

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän merianturan, koljan ja valkoturskan yhdistettyjen saaliiden osalta enintään yksi prosentti keisarihummerin, merianturan, koljan, valkoturskan ja pohjankatkaravun vuotuisesta kokonaissaaliista pohjankatkarapua lajitteluristikkoa, jonka tankojen väli on enintään 19 millimetriä, käyttävillä pohjatrooleilla (OTB), joiden silmäkoko on vähintään 35 millimetriä, ICES-alueella III a pyytävien alusten harjoittamassa kalastuksessa;

g)

merianturan, koljan ja valkoturskan yhdistettyjen saaliiden osalta enintään 0,5 prosenttia keisarihummerin, merianturan, koljan, valkoturskan ja pohjankatkaravun vuotuisesta kokonaissaaliista kalastettaessa merroilla (FPO) keisarihummeria ICES-alueella III a;

h)

vuonna 2018 valkoturskan saaliiden osalta enintään seitsemän prosenttia keisarihummerin, koljan, merianturan, pohjankatkaravun, valkoturskan, punakampelan, seidin ja turskan vuotuisesta kokonaissaaliista pohjatrooleja (OTB, OTT), joiden silmäkoko on 70–99 millimetriä, käyttävien alusten ICES-alueella IV c harjoittamassa merianturan, valkoturskan ja sellaisten lajien, joihin ei sovelleta saalisrajoituksia, sekakalastuksessa.

a)

kokonaispituus 105 millimetriä;

b)

pyrstön pituus 59 millimetriä;

c)

selkäkilven pituus 32 millimetriä.

a)

troolit, joiden verkon perän silmäkoko on vähintään 90 millimetriä, edellyttäen että ne on varustettu Seltra-paneelilla tai lajitteluristikolla, jonka tankojen väli on enintään 35 millimetriä;

b)

troolit, joiden neliösilmäverkon perä on vähintään 70 millimetriä ja jotka on varustettu lajitteluristikolla, jonka tankojen väli on enintään 35 millimetriä;

c)

troolit, joiden pienin silmäkoko on alle 70 millimetriä kalastettaessa pelagisia tai teollisia lajeja, edellyttäen että saalis koostuu vähintään 80-prosenttisesti yhdestä tai useammasta pelagisesta tai teollisesta lajista;

d)

troolit, joiden verkon perän silmäkoko on vähintään 35 millimetriä kalastettaessa Pandalus-sukuun kuuluvia lajeja, edellyttäen että trooli on varustettu lajitteluristikolla, jonka tankojen väli on enintään 19 millimetriä.

—

varustettu neliösilmäisellä ylähavaksella, jonka silmäkoko on vähintään 120 millimetriä,

—

vähintään kolmen metrin pituinen, ja

—

vähintään yhtä leveä kuin lajitteluristikko.

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/9

(1)

Vastapuolilla on velvollisuus suojata itseään johdannaisten vastapuolten velkavastuita vastaan keräämällä vakuuksia, jos kyseiset sopimukset eivät ole keskusvastapuolen määrittämiä. Tässä asetuksessa vahvistetaan standardit, joilla varmistetaan, että vakuudet vaihdetaan oikea-aikaisesti, tarkasti ja asianmukaisesti eroteltuina. Näitä standardeja olisi sovellettava pakollisesti siihen vakuuteen, joka vastapuolten on kerättävä tai asetettava tämän asetuksen mukaisesti. Vastapuolten, jotka sopivat keräävänsä tai asettavansa vakuuksia enemmän kuin tässä asetuksessa vaaditaan, olisi kuitenkin voitava valita, vaihdetaanko kyseisiä vakuuksia näiden standardien mukaisesti.

(2)

Vastapuolten, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 3 kohdan vaatimuksia, olisi otettava huomioon erilaiset riskiprofiilit finanssialan ulkopuolisilla vastapuolilla, jotka eivät ylitä kyseisen asetuksen 10 artiklassa tarkoitettua määrityskynnysarvoa, kun ne vahvistavat riskienhallintamenettelyitään, jotka koskevat tällaisten yhteisöjen kanssa tehtäviä pörssin ulkopuolisia OTC-johdannaissopimuksia. Sen vuoksi on aiheellista sallia, että vastapuolet voivat määrittää, onko tarpeen lieventää vakuuksien vaihdon avulla finanssialan ulkopuolisten vastapuolten vastapuoliriskin tasoa, joka jää määrityskynnysarvon alapuolelle. Kun otetaan huomioon, että kolmanteen maahan sijoittautuneilla finanssialan ulkopuolisilla vastapuolilla, jotka olisivat määrityskynnysarvon alapuolella, jos ne olisivat sijoittautuneet unioniin, voidaan olettaa olevan samat riskiprofiilit kuin finanssialan ulkopuolisilla määrityskynnysarvon alapuolella olevilla unioniin sijoittautuneilla vastapuolilla, samaa lähestymistapaa olisi sovellettava molempiin yhteisöihin, jotta vältetään sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö.

(3)

OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, vastapuolia on suojeltava mahdolliselta toisen vastapuolen maksukyvyttömyysriskiltä. Tästä syystä tarvitaan kahdentyyppisiä vakuuksia, jotta voidaan asianmukaisesti hallita riskejä, joille kyseiset vastapuolet ovat alttiina. Ensimmäinen tyyppi on vaihtuva vakuus, joka suojelee vastapuolia sellaisilta vastuilta, jotka liittyvät niiden OTC-johdannaissopimusten nykyiseen markkina-arvoon. Toinen tyyppi on alkuvakuus, joka suojaa vastapuolia sellaisten mahdollisten tappioiden varalta, jotka saattavat aiheutua johdannaisten position markkina-arvon liikkeistä ajanjaksolla, joka ulottuu viimeksi ennen vastapuolen maksukyvyttömyyttä suoritetusta alkuvakuuden vaihdosta siihen hetkeen, kun OTC-johdannaissopimukset korvataan tai vastaava riski suojataan.

(4)

Koska keskusvastapuolet voivat saada luvan toimia luottolaitoksena unionin lainsäädännön mukaisesti, on tarpeen sulkea tämän asetuksen vaatimusten ulkopuolelle OTC-johdannaissopimukset, joita ei määritetä keskusvastapuolessa ja joita keskusvastapuolet tekevät maksukyvyttömyyden hallinnointimenettelyn yhteydessä, koska tällaisiin sopimuksiin sovelletaan jo komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 153/2013 (2) säännöksiä, eikä niihin sen vuoksi sovelleta tämän asetuksen säännöksiä.

(5)

Niiden OTC-johdannaissopimusten osalta, joita ei määritetä keskusvastapuolessa ja joihin liittyy preemion maksaminen etukäteen sopimuksen täytäntöönpanon vakuudeksi, preemion vastaanottavaan vastapuoleen, jäljempänä ’option myyjä’, ei kohdistu todellista tai mahdollista tulevaa vastapuoliriskiä. Preemion maksaminen kattaa yleensä myös tällaisten sopimusten päivittäisen markkinahinnan. Jos nettoutusryhmä koostuu tällaisista option positioista, option myyjän olisi voitava päättää olla keräämättä alkuvakuutta tai vaihtuvaa vakuutta näille OTC-johdannaisten tyypeille niin kauan kuin option myyjään ei kohdistu mitään luottoriskiä. Preemion maksavan vastapuolen, jäljempänä ’option ostaja’, olisi kuitenkin kerättävä sekä alkuvakuus että vaihtuva vakuus.

(6)

Vaikka kahdenvälisiin sopimuksiin sisältyvät vastapuolten väliset riitojenratkaisumenettelyt ovat hyödyllisiä riitojen keston ja toistuvuuden minimoimiseksi, vastapuolten olisi ensisijaisesti perittävä määrä, jota ei ole kiistetty, jos vakuuksien määrä riitautetaan. Tämä pienentää riskiä, joka aiheutuu riitautetuista transaktioista, ja siten varmistaa, että OTC-johdannaissopimuksiin, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, kohdistetaan vakuuksia siinä määrin kuin se on mahdollista.

(7)

Jotta voitaisiin taata tasapuoliset toimintaedellytykset eri lainkäyttöalueilla, kun unioniin sijoittautunut vastapuoli tekee OTC-johdannaissopimuksen, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, kolmanteen maahan sijoittautuneen vastapuolen kanssa, alkuvakuudet ja vaihtuvat vakuudet olisi vaihdettava kumpaankin suuntaan. Unioniin sijoittautuneet vastapuolet, jotka suorittavat transaktioita kolmansiin maihin sijoittautuneiden vastapuolten kanssa, olisi velvoitettava arvioimaan kahdenvälisten sopimusten oikeudellinen täytäntöönpanokelpoisuus ja erottelusopimusten tehokkuus.

(8)

On aiheellista sallia vastapuolten soveltavan vähimmäissiirtomääriä vakuuksien vaihdossa pienten määrien vaihtamisesta aiheutuvan toiminnallisen taakan vähentämiseksi, jos vastuiden muutos on vähäinen. Olisi kuitenkin varmistettava, että tällaista vähimmäissiirtomäärää käytetään operatiivisena välineenä, eikä vastapuolten välisenä vakuudettomana luottolimiittinä. Tämän vuoksi vähimmäissiirtomäärälle olisi vahvistettava enimmäistaso.

(9)

Operatiivisista syistä joissakin tapauksissa olisi tarkoituksenmukaisempaa laatia erilliset vähimmäissiirtomäärät alkuvakuudelle ja vaihtuvalle vakuudelle. Näissä tapauksissa olisi oltava mahdollista, että vastapuolet sopivat erillisistä vähimmäissiirtomääristä alkuvakuudelle ja vaihtuvalle vakuudelle. Erillisten vähimmäissiirtomäärien yhteenlaskettu määrä ei kuitenkaan saisi ylittää vähimmäissiirtomäärän enimmäismäärää. Käytännön syistä olisi oltava mahdollista määritellä vähimmäissiirtomäärä valuutassa, jossa vakuuksia yleensä vaihdetaan ja joka voi olla muukin kuin euro.

(10)

Jotkin kolmansien maiden lainkäyttöalueet voivat määritellä asetuksen (EU) N:o 648/2012 soveltamisalan eri tavalla vakuuksien vaihtoa koskevia vaatimuksia varten, kun kyse on OTC-johdannaissopimuksista, joita ei ole määritetty keskusvastapuolessa. Sen vuoksi, jos tässä asetuksessa vaadittaisiin ainoastaan, että asetuksen (EU) N:o 648/2012 soveltamisalaan kuuluvat OTC-johdannaissopimukset, joita ei ole määritetty keskusvastapuolessa, sisällytetään rajat ylittävien nettoutusryhmien vakuuksien laskemiseen, eri lainkäyttöalueilla olevat vastapuolet joutuisivat mahdollisesti kaksinkertaistamaan vaaditut laskelmat ottaakseen huomioon erilaiset määritelmät tai erilaiset tuoteryhmät, jotka liittyvät eri vakuusvaatimuksiin. Tämä voisi johtaa vääristyneisiin vakuuslaskelmiin. Lisäksi tämä todennäköisesti lisäisi kiistoja. Sujuvaa vakuuksien keräämismenettelyä helpottaisi, jos sallittaisiin käyttää laajempaa tuotevalikoimaa rajat ylittävissä nettoutusryhmissä siten, että menettely sisältäisi kaikki OTC-johdannaissopimukset, joita vakuuksien vaihto koskee yhdellä tai toisella lainkäyttöalueella. Tämä lähestymistapa on sopusoinnussa asetuksen (EU) N:o 648/2012 systeemisten riskien vähentämistavoitteen kanssa, koska vakuusvaatimuksia sovellettaisiin laajempaan tuotevalikoimaan.

(11)

Vastapuolet voivat halutessaan kerätä alkuvakuudet käteisenä, jolloin vakuuteen ei saisi soveltaa aliarvostusta, edellyttäen että vakuuden valuutta vastaa sopimuksen valuuttaa. Jos kuitenkin alkuvakuudet kerätään käteisenä muussa valuutassa kuin siinä valuutassa, jota sopimuksessa käytetään, valuuttojen eroavuus voi tuottaa valuuttakurssiriskin. Tämän vuoksi käteisenä toisessa valuutassa kerättävään alkuvakuuteen olisi sovellettava valuuttaeroihin perustuvaa aliarvostusta. Käteisenä kerättyjä vaihtuvia vakuuksia varten ei ole tarpeen käyttää aliarvostusta Baselin pankkivalvontakomitean (BCBS) ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) puitteiden mukaisesti, vaikka maksu olisi suoritettu eri valuutassa kuin sopimuksessa käytettynä valuuttana.

(12)

Määrätessään alkuvakuuden tasoa koskevia vaatimuksia Baselin pankkivalvontakomitea ja kansainvälinen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisö ovat nimenomaisesti harkinneet kahta näkökohtaa, jotka ilmenevät niiden maaliskuussa 2015 antamissa puitteissa ”Margin requirements for non-centrally cleared derivatives”, jäljempänä ’BCBS-IOSCO-puitteet’. Ensimmäinen näkökohta on se, onko käytettävissä korkea luottoluokka ja likvidejä omaisuuseriä kattamaan alkuvakuutta koskevat vaatimukset. Toinen näkökohta on suhteellisuusperiaate, koska pienemmät finanssialan ja sen ulkopuoliset vastapuolet voivat kärsiä suhteettomasti alkuvakuusvaatimuksista. Jotta toimintaedellytykset pysyisivät tasapuolisina, tässä asetuksessa olisi otettava käyttöön kynnysarvo, joka on täsmälleen sama kuin BCBS-IOSCO-puitteissa esitetty ja jonka alittavilta kummaltakaan vastapuolelta ei edellytetä alkuvakuuden vaihtamista. Näin voitaisiin huomattavasti alentaa pienempien osallistujien kustannuksia ja operatiivista rasitetta sekä puuttua korkean luottoluokan ja likvidien omaisuuserien saatavuutta koskevaan huolenaiheeseen heikentämättä asetuksen (EU) N:o 648/2012 yleisiä tavoitteita.

(13)

Kynnysarvot olisi aina laskettava konsernitasolla, mutta sijoitusrahastoja olisi käsiteltävä erityistapauksena, sillä yksi investointien hoitaja voi hoitaa niitä ja niitä voidaan pitää yhtenä ryhmänä. Kun rahastot ovat kuitenkin erillisiä omaisuuserien muodostamia pooleja, eikä niillä ole vakuuksia tai takauksia eivätkä muut sijoitusrahastot tai rahaston hoitaja tue niitä, ne ovat suhteellisen kaukana riskeistä suhteessa muuhun ryhmään. Sijoitusrahastoja olisi sen vuoksi käsiteltävä erillisinä yksiköinä laskettaessa kynnysarvoja, BCBS-IOSCO-puitteiden mukaisesti.

(14)

Alkuvakuuden osalta tämän asetuksen vaatimuksilla on todennäköisesti merkittävä vaikutus markkinoiden likviditeettiin, koska vakuudeksi annettuja omaisuuseriä ei voida muuttaa rahaksi tai muutoin käyttää uudelleen OTC-johdannaissopimuksen, jota ei ole määritetty keskusvastapuolessa, keston aikana. Tällaiset vaatimukset muuttavat huomattavasti markkinakäytäntöjä ja aiheuttavat tiettyjä operationaalisia ja käytännön haasteita, joihin on vastattava, kun uudet vaatimukset tulevat voimaan. Koska vaihtuva vakuus kattaa jo toteutuneet OTC-johdannaissopimusten, joita ei ole määritetty keskusvastapuolessa, arvon vaihtelut maksukyvyttömyyshetkeen saakka, alkuvakuusvaatimuksia sovellettaessa katsotaan olevan oikeassa suhteessa soveltaa kynnysarvoa, joka on 8 miljardia euroa voimassa olevien sopimusten bruttonimellismääristä. Tätä kynnysarvoa sovelletaan konsernitasolla tai, jos vastapuoli ei kuulu konserniin, yhden yksikön tasolla. Voimassa olevien sopimusten yhteenlaskettua bruttonimellismäärää olisi käytettävä asianmukaisena viitteenä, koska se on sopiva mittari mitattaessa OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, salkun kokoa ja monimutkaisuutta. Se on lisäksi helposti seurattava ja raportoitava viite. Kynnysarvot noudattavat myös OTC-johdannaissopimuksista, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, annettuja BCBS-IOSCO-puitteita ja ne ovat näin ollen yhdenmukaisia kansainvälisten standardien kanssa.

(15)

Yhteenlaskettua bruttonimellismäärää laskettaessa olisi myös otettava huomioon vastuut, jotka aiheutuvat joko sopimuksista tai niistä vastapuolista, jotka on kokonaan pysyvästi tai tilapäisesti taikka osittain vapautettu vakuuksista. Näin siksi, että kaikki sopimukset on otettava huomioon, kun määritellään vastapuolen salkun kokoa ja monimutkaisuutta. Sen vuoksi OTC-johdannaissopimukset, joita ei määritetä keskusvastapuolessa ja jotka voidaan vapauttaa tämän asetuksen vaatimuksista, ovat myös merkityksellisiä määritettäessä vastapuolen salkun kokoa, laajuutta ja monimutkaisuutta, ja ne olisi siksi sisällytettävä myös kynnysarvojen laskentaan.

(16)

On aiheellista vahvistaa erityisiä riskienhallintamenettelyjä tietyntyyppisille OTC-johdannaissopimuksille, joita ei määritetä keskusvastapuolessa ja joissa on merkkejä erityisistä riskiprofiileista. Erityisesti ilman alkuvakuutta tapahtuvan vaihtuvan vakuuden vaihtamisen BCBS-IOSCO-puitteiden mukaisesti olisi katsottava olevan asianmukainen vakuuksien vaihto kohde-etuus luovuttamalla toteutettaville valuutanvaihtosopimuksille. Koska koron- ja valuutanvaihtosopimukset voidaan vastaavasti myös jakaa valuuttatermiinisopimuksien vaiheeksi, ainoastaan korko olisi osatekijä, johon olisi sovellettava alkuvakuutta.

(17)

Olisi otettava huomioon esteet, joita katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoilla tai katepooleilla on vakuuksien antamisessa. Tietyissä olosuhteissa katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoilla tai katepooleilla ei tämän vuoksi olisi velvoitetta asettaa vakuuksia. Tämä loisi joustavuutta katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoille tai katepooleille samalla varmistaen, että niiden vastapuolten riskit ovat rajoitetut. Katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoilla tai katepooleilla voi olla oikeudellisia esteitä sille, että ne asettavat tai keräävät muuna kuin käteisvaroina olevia vakuuksia alkuvakuudeksi tai vaihtuvaksi vakuudeksi taikka asettavat käteisvaroja vaihtuvaksi vakuudeksi, koska vaihtuvan vakuuden maksamista voitaisiin pitää vaateena, joka on paremmassa asemassa kuin joukkolainan haltijan vaade, mistä voisi aiheutua oikeudellisia esteitä. Vastaavasti mahdollisuutta korvata tai perua alkuvakuus voitaisiin pitää vaateena, joka on paremmassa asemassa kuin joukkolainan haltijan vaade, mistä voisi aiheutua saman tyyppisiä rajoitteita. Katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijalla tai katepoolilla ei ole kuitenkaan mitään rajoituksia palauttaa käteisvaroja, jotka on aiemmin kerätty vaihtuvana vakuutena. Katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoiden tai katepoolien vastapuolten olisi sen vuoksi asetettava vaihtuva vakuus käteisvaroina, ja niillä olisi oltava oikeus saada ne takaisin osittain tai kokonaan, mutta katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoilla tai katepooleilla olisi oltava velvoite ainoastaan asettaa vaihtuva vakuus aiemmin vastaanotetulle käteisvarojen määrälle.

(18)

Vastapuolten olisi aina arvioitava niiden nettoutus- ja erottelusopimusten oikeudellinen täytäntöönpanokelpoisuus. Jos kolmannen maan oikeudellisessa kehyksessä arvioinnin tulos on kielteinen, vastapuolten olisi käytettävä muita järjestelyjä kuin vakuuksien kahdensuuntaista vaihtoa. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus kansainvälisten standardien kanssa ja välttää se, että kaupankäynti unionin ja kyseisten lainkäyttöalueiden vastapuolten välillä muuttuu mahdottomaksi, sekä tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi unionissa, on asianmukaista vahvistaa vähimmäismäärä, jonka alittuessa vastapuolet voivat käydä kauppaa näille oikeudenkäyttöalueille sijoittautuneiden vastapuolten kanssa ilman alkuvakuuden tai vaihtuvan vakuuden vaihtamista. Jos vastapuolilla on mahdollisuus kerätä vakuuksia ja ne voivat varmistaa, että tämän asetuksen säännöksiä voidaan noudattaa kerättyjen vakuuksien osalta, toisin kuin asetettujen vakuuksien osalta, unionin vastapuolten olisi aina edellytettävä keräävän vakuuksia. Niitä vastuita, jotka aiheutuvat kolmansien maiden oikeudenkäyttöalueille asettautuneiden vastapuolten kanssa tehdyistä sopimuksista ja joita vakuuksien vaihto ei kata kyseisten lainkäyttöalueiden oikeudellisten esteiden vuoksi, tulisi rajoittaa tiettyyn enimmäismäärään, sillä pääoman ei katsota vastaavan vakuuksien vaihtoa, kun on kyse OTC-johdannaissopimuksista, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, aiheutuvista vastuista, eivätkä kaikki tämän asetuksen mukaisten vakuusvaatimusten alaiset vastapuolet ole myös pääomavaatimusten alaisia. Tämä rajoitus olisi vahvistettava siten, että se on helppo laskea ja tarkistaa. Jotta voidaan välttää järjestelmäriskin muodostuminen ja se, että tällainen erityiskohtelu luo mahdollisuuden kiertää tämän asetuksen säännöksiä, rajoitus olisi vahvistettava maltilliseksi. Näitä toimenpiteitä olisi pidettävä riittävän varovaisina, koska on olemassa myös muita riskien vähentämismenetelmiä vakuuksien vaihtoehtoina.

(19)

Jotta voidaan suojautua siltä, ettei vakuutta saada realisoitua välittömästi vastapuolen maksukyvyttömyyden jälkeen, alkuvakuuden laskennassa on tarpeen ottaa huomioon ajanjakso, joka alkaa sopimusten nettoutusryhmän kattavan vakuuden viimeisimmästä vaihtamisesta maksukyvyttömän vastapuolen kanssa ja päättyy, kun sopimukset suljetaan ja siitä aiheutuva markkinariski suojataan uudelleen. Tämä ajanjakso tunnetaan nimellä ’riskivakuusjakso’ ja se on sama väline, jota käytetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (3) 272 artiklan 9 kohdan mukaisesti luottolaitosten vastapuoliriskeihin. Koska näiden kahden asetuksen tavoitteet eroavat toisistaan, ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 vahvistetaan säännöt riskivakuusjaksojen laskemiseksi ainoastaan omien varojen vaatimuksia varten, tässä asetuksessa olisi säädettävä riskivakuusjaksoihin sovellettavat erityiset säännöt, joita tarvitaan, kun on kyse OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, riskinhallintamenettelyistä. Riskivakuusjaksoissa olisi otettava huomioon tässä asetuksessa vakuuksien vaihtamista varten vaaditut menettelyt.

(20)

Alkuvakuus ja vaihtuva vakuus olisi yleensä vaihdettava viimeistään täytäntöönpanopäivää seuraavan pankkipäivän loppuun mennessä. Vaihtuvan vakuuden vaihdon määräajan pidentäminen on kuitenkin sallittua, jos se otetaan asianmukaisesti huomioon riskivakuusjaksoa laskettaessa. Vaihtoehtoisesti, jos ei sovelleta alkuvakuusvaatimusta, pidentäminen olisi sallittava, jos kerätään riittävä määrä ylimääräistä vaihtuvaa vakuutta.

(21)

Alkuvakuusmalleja kehitettäessä ja asianmukaista riskivakuusjaksoa laskettaessa vastapuolten olisi otettava huomioon, että ne tarvitsevat malleja, jotka kuvaavat markkinoiden likviditeettiä, markkinatoimijoiden lukumäärää ja asianomaisten OTC-johdannaissopimusten volyymiä. Samaan aikaan on tarpeen kehittää malli, jota molemmat osapuolet ymmärtävät, joka voidaan toistaa ja johon osapuolet voivat vedota riitojen ratkaisemiseksi. Sen vuoksi olisi sallittava, että vastapuolet voivat kalibroida mallin ja laskea riskivakuusjaksot ainoastaan markkinaolosuhteiden perusteella ilman, että on tarpeen mukauttaa niiden arvioita tiettyjen vastapuolten ominaisuuksiin. Tämä puolestaan merkitsee, että vastapuolet voivat halutessaan toteuttaa erilaisia malleja laskeakseen keskenään vaihdettavan alkuvakuuden määrän, eivätkä nämä alkuvakuuden määrät saa olla symmetrisiä.

(22)

Vaikka alkuvakuusmallia on tarpeen kalibroida riittävän tiheään, uusi kalibrointi voi johtaa odottamattomiin vakuusvaatimuksien tasoihin. Tätä varten olisi luotava asianmukainen ajanjakso, jonka aikana vakuuksia voidaan edelleen vaihtaa edellisen kalibroinnin perusteella. Tämän pitäisi antaa vastapuolille riittävästi aikaa noudattaa uudesta kalibroinnista aiheutuvia vakuuspyyntöjä.

(23)

Vakuuksien olisi katsottava olevan vapaasti siirrettävissä, jos siinä tapauksessa, että vakuuden asettaja on maksukyvytön, ei ole olemassa sääntelyllisiä tai oikeudellisia esteitä tai kolmannen osapuolen väitteitä, kolmantena osapuolena olevan säilytysyhteisön vaatimukset mukaan luettuina. Tiettyjä vaatimuksia (esimerkiksi vakuuden siirtämisestä aiheutuneet kulut ja kustannukset kaikkiin vakuuksien siirtämisiin tavanomaisesti asetetun panttioikeuden muodossa) ei kuitenkaan tulisi pitää esteenä, sillä tämä voisi johtaa tilanteeseen, jossa aina voitaisiin katsoa olevan merkittävä este.

(24)

Vakuuden vastaanottavalla vastapuolella olisi oltava operatiivinen kyky realisoida vakuus sen asettajan maksukyvyttömyystilanteessa. Vakuuden vastaanottavan vastapuolen olisi myös voitava käyttää käteismenettelyä realisoinnissa tehdäkseen vastaavan sopimuksen toisen vastapuolen kanssa tai suojautuakseen aiheutuvilta riskeiltä. Markkinoille pääsyä olisi sen vuoksi pidettävä edellytyksenä vakuuksien kerääjälle, jotta se voi myydä vakuuden tai ostaa sen takaisin kohtuullisessa ajassa. Näiden valmiuksien pitäisi olla riippumattomia vakuuden asettajasta.

(25)

Kerätyllä vakuudella on oltava riittävän korkea likvidiys ja luottoluokka, jotta keräävä vastapuoli voi realisoida positiot kärsimättä merkittävistä arvon muutoksista aiheutuvaa tappiota, jos vastapuoli joutuu maksukyvyttömäksi. Vakuuden luottoluokka olisi arvioitava käyttäen hyväksyttyjä menetelmiä, kuten ulkoisten luottoluokituslaitosten luokituksia. Jotta voidaan vähentää mekaanista riippuvuutta ulkoisista luottoluokituksista, olisi kuitenkin otettava käyttöön ylimääräisiä suojatoimenpiteitä. Suojatoimenpiteisiin olisi kuuluttava mahdollisuus käyttää sisäisten luottoluokitusten menetelmää (Internal Ratings Based model), jäljempänä ’IRB-menetelmä’, sekä mahdollisuutta lykätä sellaisen vakuuden korvaaminen, joka menettää hyväksyttävyytensä luokituksen heikkenemisestä johtuen, jotta voidaan tehokkaasti lieventää mahdollisia kerrannaisvaikutuksia, joita voi aiheutua liiallisesta tukeutumisesta ulkoisiin luottoluokituksiin.

(26)

Vaikka aliarvostukset pienentävät riskiä siitä, että kerätyt vakuudet eivät riitä kattamaan vakuustarpeita vaikean rahoitustilanteen aikana, hyväksyttäessä muuta kuin käteisvakuutta tarvitaan myös muita riskien vähentämismenetelmiä sen varmistamiseksi, että vakuus voidaan tehokkaasti realisoida. Vastapuolten olisi erityisesti varmistettava, että kerätyt vakuudet on järkevästi hajautettu yksittäisten liikkeeseenlaskijoiden, liikkeeseenlaskijatyyppien ja omaisuusluokkien osalta.

(27)

Vaikutus, joka kohdistuu järjestelmän kannalta vähemmän merkittävien vastapuolten asettamien vakuuksien rahoitusvakauteen, on vähäinen. Lisäksi alkuvakuuden keskittymärajat saattaisivat olla hankalia vastapuolille, joiden OTC-johdannaissopimussalkut ovat pieniä, koska niillä saattaa olla vain rajallinen määrä asettamiskelpoisia vakuuksia. Sen vuoksi, vaikka vakuuksien hajauttaminen onkin pätevä riskin lieventämistekijä, vastapuolilta, jotka eivät ole järjestelmän kannalta merkittäviä, ei olisi edellytettävä vakuuksien hajauttamista. Toisaalta järjestelmän kannalta merkittävien rahoituslaitosten ja muiden vastapuolten, joilla on suuria OTC-johdannaissopimussalkkuja ja jotka käyvät toistensa kanssa kauppaa, olisi sovellettava keskittymärajoja ainakin alkuvakuuksiin, mukaan lukien jäsenvaltioiden vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit. Nämä vastapuolet ovat riittävän kehittyneitä muuntamaan vakuuksia tai kääntymään useiden markkinoiden ja liikkeeseenlaskijoiden puoleen jakauttaakseen riittävästi asetettavaa vakuutta. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (4) 131 artiklassa säädetään unionin oikeuden mukaan järjestelmän kannalta merkittävien laitosten määrittämisestä. Kun kuitenkin otetaan huomioon asetuksen (EU) N:o 648/2012 laaja soveltamisala, olisi otettava käyttöön määrällinen raja-arvo, jotta keskittymärajoja koskevia vaatimuksia sovelletaan myös vastapuoliin, jotka eivät välttämättä kuulu nykyisen luokituksen mukaan järjestelmän kannalta merkittäviin laitoksiin, mutta joihin olisi kuitenkin sovellettava keskittymärajoja niiden OTC-johdannaissopimussalkun koon perusteella.

(28)

Eläkejärjestelmien on sovellettava kahdenvälisen vakuuden asettamista koskevia vaatimuksia. On kuitenkin tarpeen välttää liiallista rasitetta, joka aiheutuu tällaisista vaatimuksista kyseisten järjestelmien odotettuun suorituskykyyn ja sitä kautta tulevien eläkkeensaajien eläketuloihin. Eläkejärjestelmien vastuut eläkeläisille ovat paikallisten valuuttojen määräisiä ja niiden sijoitusten on oltava saman valuutan määräisiä, jotta vältetään valuuttaerojen kustannukset ja riskit. Sen vuoksi on aiheellista säätää, ettei keskittymärajoja sovelleta eläkejärjestelmiin samalla tavalla kuin muihin vastapuoliin. On kuitenkin tärkeää, että käytössä on riittävät riskienhallintamenettelyt, joilla seurataan mahdollisia keskittymäriskejä, jotka johtuvat tästä erityisjärjestelystä, ja puututaan niihin. Näiden säännösten soveltamista eläkejärjestelmiin olisi valvottava ja tarkasteltava uudelleen markkinakehitys huomioon ottaen.

(29)

Käteisvakuuden erottelemiseen liittyvät vaikeudet olisi tunnustettava sallimalla vastapuolten asettaa rajoitettu määrä alkuvakuudesta käteisvarojen muodossa ja sallimalla säilytysyhteisöjen sijoittaa nämä käteisvakuudet edelleen. Se, että säilytysyhteisön hallussa on käteisvaroja, muodostaa kuitenkin vastuun, joka säilytysyhteisöllä on asettavaa vastapuolta kohtaan, mikä luo asettavalle vastapuolelle luottoriskin. Näin ollen, jotta voidaan vähentää järjestelmäriskiä, käteisvarojen käyttämiseen alkuvakuutena olisi sovellettava hajauttamisvaatimuksia ainakin järjestelmän kannalta merkittävien laitosten osalta. Järjestelmän kannalta merkittäviltä laitoksilta olisi edellytettävä, että ne rajoittavat käteisvaroina kerättävän alkuvakuuden määrää tai hajauttavat vastuita käyttämällä useampaa kuin yhtä säilytysyhteisöä.

(30)

Vakuuden arvolla ei pitäisi olla merkittävää korrelaatiota vakuuden asettajan luottokelpoisuuden tai johdannaisista, joita ei määritetä kuin keskusvastapuolessa, koostuvan kohde-etuutena olevan salkun kanssa, sillä se heikentäisi kerätyn vakuuden tarjoaman suojan tehokkuutta. Sen vuoksi vakuuden asettajan tai siihen liittyvien tahojen liikkeeseen laskemia arvopapereita ei pitäisi hyväksyä vakuudeksi. Vastapuolten olisi myös valvottava, että kerätyt vakuudet eivät ole muiden wrong-way-riskien alaisia.

(31)

Sen vastapuolen, joka ei ole maksukyvytön, olisi voitava realisoida alkuvakuutena tai vaihtelevana vakuutena kerättyjä omaisuuseriä riittävän lyhyessä ajassa voidakseen suojautua OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, tappioilta vastapuolen maksukyvyttömyystapauksissa. Näiden omaisuuserien olisi sen vuoksi oltava erittäin likvidejä, eikä niihin saisi kohdistua liiallisia luotto-, markkina- tai valuuttariskejä. Siltä osin kuin tällaisia riskejä kohdistuu vakuuteen, olisi sovellettava riskit riittävästi huomioon ottavia aliarvostuksia.

(32)

Jotta voidaan varmistaa vakuuksien oikea-aikainen siirtäminen, vastapuolilla olisi oltava käytössä tehokkaat operatiiviset prosessit. Tämä edellyttää, että kahdenvälisen vakuuksien vaihdon menettely on riittävän yksityiskohtainen, avoin ja luotettava. Se, että vastapuolet eivät kykene sopimaan ja luomaan toimivaa kehystä vakuuspyyntöjen tehokasta laskentaa, ilmoittamista ja loppuunsaattamista varten, voi johtaa erimielisyyksiin ja epäonnistuneisiin vakuuksien vaihtoihin, jotka johtavat OTC-johdannaissopimusten vakuudettomiin vastuisiin. Tämän vuoksi on olennaista, että vastapuolet asettavat selkeät sisäiset menettelyohjeet ja normit vakuuksien siirtoja varten. Kaikkien asiaankuuluvien sisäisten sidosryhmien on tutkittava tarkoin kaikki poikkeamat näistä menettelyohjeista, ja niiden on vahvistettava ne. Lisäksi kaikki vakuuksien toiminnalliseen vaihtoon sovellettavat ehdot olisi kirjattava oikein, kestävästi, nopeasti ja järjestelmällisesti.

(33)

OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, tekevien vastapuolten välillä olisi tehtävä vakuuksien vaihtosopimus oikeusvarmuuden takaamiseksi. Vakuuksien vaihtosopimuksen olisi sen vuoksi sisällettävä kaikki vastapuolten oikeudet ja velvoitteet, joita sovelletaan niihin OTC-johdannaissopimuksiin, joita ei määritetä keskusvastapuolessa.

(34)

Vakuus suojaa vakuuden vastaanottavan vastapuolen, jos asettava vastapuoli joutuu maksukyvyttömäksi. Molemmat vastapuolet ovat kuitenkin myös vastuussa sen varmistamisesta, että se tapa, jolla kerättyä vakuutta säilytetään, ei lisää asettaneen vastapuolen riskiä menettää ylimääräistä asetettua vakuutta, jos vakuuden vastaanottava vastapuoli joutuu maksukyvyttömäksi. Tästä syystä vastapuolten kahdenvälisessä sopimuksessa olisi sallittava, että molemmat vastapuolet saavat pääsyn vakuuteen oikea-aikaisesti, kun heillä on oikeus tehdä niin, ja sen vuoksi tarvitaan erottelua koskevat säännöt ja säännöt, joiden avulla voidaan arvioida sopimuksen tehokkuutta, ottaen huomioon oikeudelliset rajoitteet ja kunkin lainkäyttöalueen markkinakäytännöt.

(35)

Alkuvakuutena kerättyjen vakuuksien edelleenpanttaus ja uudelleenkäyttö loisi vastapuolille uusia riskejä, jotka johtuvat kolmansien osapuolten omaisuuseriin kohdistavista vaatimuksista maksukyvyttömyystilanteessa. Oikeudelliset ja toiminnalliset ongelmat voisivat viivyttää vakuuden palauttamista tai jopa tehdä sen mahdottomaksi alkuvakuuden kerääjän tai kolmannen osapuolen maksukyvyttömyystilanteessa. Järjestelmän tehokkuuden säilyttämiseksi ja vastapuoliriskin asianmukaisen lieventämisen varmistamiseksi alkuvakuutena kerättyjen vakuuksien edelleenpanttaus ja uudelleenkäyttö olisi näin ollen kiellettävä.

(36)

Kun otetaan huomioon käteisvakuuden erottelemiseen liittyvät vaikeudet, tiettyjen lainkäyttöalueiden nykyiset käytännöt käteisvaroina olevien vakuuksien vaihtamiseksi ja tarve tukeutua käteisvaroihin arvopapereiden sijaan tietyissä olosuhteissa, joissa toiminnalliset rajoitteet voivat haitata arvopapereiden siirtoa, alkuvakuutena kerättyjä käteisvaroja olisi aina säilytettävä keskuspankissa tai kolmannen osapuolen luottolaitoksessa, koska näin varmistetaan näiden kahden vastapuolen erillään pitäminen sopimuksessa. Erillään pitämisen varmistamiseksi kolmannen osapuolen luottolaitos ei saisi kuulua samaan konserniin kuin kumpikaan vastapuoli.

(37)

Kun vastapuoli ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle aikomuksestaan hyödyntää konsernin sisäisiä transaktioita koskevaa vapautusta, vastapuolen on toimitettava täydellinen aineisto, jossa on kaikki toimivaltaisen viranomaisen tarvitsemat tiedot arvioinnin suorittamiseksi, jotta toimivaltainen viranomainen voi päättää täyttyvätkö vapautuksen myöntämistä koskevat ehdot.

(38)

Jotta konsernilla voidaan katsoa olevan riittävän luotettavat ja vahvat riskienhallintamenettelyt, tiettyjen edellytysten on täytyttävä. Konsernin olisi varmistettava konsernin sisäisten vastuiden säännöllinen seuranta, ja konsernin sisäisistä OTC-johdannaissopimuksista johtuvien vastuiden oikea-aikainen toimitus olisi taattava konsernin tasolla tehtävien konsernin sisäisten transaktioiden monimutkaisuuden huomioivien valvonta- ja likviditeettivälineiden avulla.

(39)

Konsernin sisäisiä transaktioita koskevan vapautuksen mahdollistamiseksi on oltava varmaa, etteivät lainsäädännölliset, sääntelylliset, hallinnolliset tai muut sovellettavan lain pakottavat säännökset voi laillisesti estää konsernin sisäisiä vastapuolia täyttämästä velvollisuuksiaan, jotka koskevat maksujen siirtämistä taikka velkojen tai arvopapereiden takaisinmaksua konsernin sisäisiä transaktioita koskevien ehtojen mukaisesti. Vastaavasti ei pitäisi olla mitään konsernin tai konsernin sisäisten vastapuolten toiminnallisia tai liiketoimintamenettelyjä, jotka voisivat johtaa siihen, ettei varoja saada käyttöön maksuvelvoitteiden suorittamiseksi niiden päivittäin erääntyessä tai ettei nopea sähköinen varojen siirto ole mahdollista.

(40)

Tämä asetus sisältää useita yksityiskohtaisia vaatimuksia, joiden on täytyttävä, jotta konserni voi saada vapautuksen asettaa vakuus konsernin sisäisille transaktioille. Näiden vaatimusten lisäksi, jos konsernin toinen vastapuoli on sijoittautunut kolmanteen maahan, jota koskevaa asetuksen (EU) N:o 648/2012 13 artiklan 2 kohdan mukaista vastaavuuden määritystä ei ole vielä suoritettu, konsernin on vaihdettava vaihtuva vakuus ja asianmukaisesti erotellut alkuvakuudet kaikille konsernin sisäisille tytäryritysten kanssa tehdyille transaktioille kyseisissä kolmansissa maissa. Jotta vältetään vakuusvaatimusten kohtuuton soveltaminen ja kun otetaan huomioon määritysvelvollisuutta koskevat vastaavat vaatimukset, tässä asetuksessa olisi säädettävä tämän tietyn vaatimuksen viivästetystä täytäntöönpanosta. Tämä antaisi riittävästi aikaa saattaa loppuun vastaavuuden määrittämistä koskeva prosessi, eikä se edellytä resurssien tehotonta jakamista konserneihin, joilla on kolmansiin maihin sijoittautuneita tytäryhtiöitä.

(41)

Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti niillä vastapuolilla, joilla on pienempi salkku ja siksi yleensä pienemmät operaatiot, pitäisi olla enemmän aikaa mukauttaa sisäisiä järjestelmiään ja prosessejaan tämän asetuksen vaatimusten noudattamiseksi. Jotta saavutettaisiin asianmukainen tasapaino OTC-johdannaisista, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, aiheutuvien riskien hallinnan ja tämän asetuksen oikeasuhteisen soveltamisen välillä sekä parannettaisiin kansainvälistä yhdenmukaisuutta ja vähennettäisiin mahdollisuuksia sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön markkinahäiriöiden välttämiseksi, vaatimusten asteittainen käyttöönottojakso on tarpeen. Tässä asetuksessa käyttöön otettujen vaatimusten siirtymäajassa otetaan huomioon BCBS-IOSCO-puitteissa sovittu aikataulu, joka vahvistettiin unionin luottolaitoksiin tehdyn määrällisiä vaikutuksia koskevan tutkimuksen perusteella.

(42)

Komission delegoidussa asetuksessa (*1) tarkennetaan kohde-etuus luovuttamalla toteutettavien valuuttatermiinisopimusten määritelmä unionissa. Tässä vaiheessa määritelmää ei kuitenkaan sovelleta, ja nämä tuotteet määritellään epäyhtenäisin tavoin unionissa. Jotta vältettäisiin luomasta epätasapuolisia toimintaedellytyksiä unionissa, on tarpeen, että vastaavien riskien vähentämismenetelmien soveltaminen mukautetaan asiaa koskevan delegoidun säädöksen soveltamispäivään. Joka tapauksessa asetetaan myös päivämäärä, jona asianomaisia vaatimuksia olisi sovellettava, jotta voidaan välttää riskien vähentämismenetelmien käyttöönoton liiallinen viivästyminen.

(43)

Jotta voidaan välttää markkinoiden pirstaloituminen ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset unioniin sijoittautuneille vastapuolille maailmanlaajuisesti, ja kun otetaan huomioon, että joissakin lainkäyttöpiireissä osakeoption ja osakeindeksioption vaihtuvan vakuuden ja alkuvakuuden vaihtoon ei sovelleta yhtäläisiä vakuusvaatimuksia, näiden tuotteiden kohtelu olisi otettava käyttöön asteittain. Siirtymävaihe antaa aikaa seurata sääntelyn kehitystä muilla lainkäyttöalueilla ja varmistaa, että unionissa on käytössä asianmukaiset vaatimukset vastapuoliriskin lieventämiseksi tällaisten sopimusten osalta, ja samalla kuitenkin vältetään sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö.

(44)

Oikeusvarmuuden vuoksi ja rahoitusmarkkinoiden mahdollisten häiriöiden välttämiseksi on aiheellista selventää nykyisten sopimusten käsittelyä.

(45)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ovat toimittaneet komissiolle.

(46)

Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ovat järjestäneet avoimen julkisen kuulemisen teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoineet mahdollisia asiaan liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytäneet lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (5) 37 artiklalla perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 (6) 37 artiklalla perustetulta vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmältä ja lisäeläkealan osallisryhmältäja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (7) 37 artiklalla perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä.

(47)

Asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10 artiklan 1 kohdan viidennessä, kuudennessa ja seitsemännessä alakohdassa, asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10 artiklan 1 kohdan viidennessä, kuudennessa ja seitsemännessä alakohdassa ja asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10 artiklan 1 kohdan viidennessä, kuudennessa ja seitsemännessä alakohdassa säädettyä menettelyä noudattaen tässä asetuksessa sisällytetään muutoksia teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ovat toimittaneet uudelleen komissiolle virallisen lausunnon muodossa komission ehdottamien muutosten pohjalta,

(1)

’alkuvakuudella’ vakuutta, jonka vastapuoli kerää kattaakseen nykyiset ja mahdolliset tulevat vastuut ajanjaksolla, joka alkaa vakuuksien viimeksi suoritetusta keräämisestä ja päättyy toisen vastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuvaan positioiden realisointiin tai markkinariskiltä suojautumiseen;

(2)

’vaihtuvalla vakuudella’ vakuutta, jonka vastapuoli kerää asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun voimassa olevien sopimusten päivittäisen markkina-arvoon arvostamisen tai arvostusmallilla arvostamisen tulosten huomioon ottamiseksi;

(3)

’nettoutusryhmällä’ kahden vastapuolen välisten OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, muodostamaa ryhmää, johon sovelletaan oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoista kahdenvälistä nettoutussopimusta.

a)

OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, vakuuden hyväksyttävyys 2 jakson mukaisesti;

b)

OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, vakuuden laskenta ja kerääminen 3 jakson mukaisesti;

c)

OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, vakuuden hallinta ja erottelu 5 jakson mukaisesti;

d)

vakuuden mukautetun arvon laskenta 6 jakson mukaisesti;

e)

vastapuolten välinen tietojen vaihto ja mahdollisten 1 kohdassa tarkoitettuihin riskienhallintamenettelyihin sovellettavien poikkeusten hyväksyminen ja kirjaaminen;

f)

jäljempänä II luvussa esitetyistä poikkeuksista raportointi ylimmälle johdolle;

g)

kaikkien tarvittavien sopimusten ehdot, jotka vastapuolten on tehtävä viimeistään sillä hetkellä, kun tehdään OTC-johdannaissopimus, jota ei ole määritetty keskusvastapuolessa, mukaan lukien nettoutussopimuksen ehdot ja 3 artiklan mukaisen vakuuksien vaihtoa koskevan sopimuksen ehdot;

h)

vaihdettavan vakuuden likviditeetin määräaikainen todentaminen;

i)

oikea-aikainen vakuuksien omistusoikeuden palauttaminen vakuudet asettaneelle vastapuolelle ne alun perin vastaanottaneen vastapuolen maksukyvyttömyystilanteessa; sekä

j)

OTC-johdannaissopimuksista, jotka ovat konsernin sisäisiä transaktioita, aiheutuvien vastuiden säännöllinen valvonta ja tällaisista sopimuksista johtuvien velvoitteiden oikea-aikainen toimitus.

a)

mahdolliset vastapuolten välille muodostuvat maksuvelvollisuudet;

b)

maksuvelvollisuuksien nettoutusta koskevat edellytykset;

c)

OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, maksukyvyttömyystapahtumat tai muut sopimuksen päättävät tapahtumat;

d)

kaikki laskentamenetelmät, joita käytetään maksuvelvollisuuksien yhteydessä;

e)

maksuvelvollisuuksien nettoutusta koskevat edellytykset sopimuksen päättyessä;

f)

oikeuksien ja velvoitteiden siirto sopimuksen päättyessä;

g)

OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, transaktioihin sovellettava laki.

a)

vaadittujen vakuuksien tasot ja tyyppi;

b)

erottelumenettelyt;

c)

nettoutusryhmä, jota vakuuden vaihto koskee;

d)

menettelyt vakuuspyyntöjen ilmoittamiseksi, vahvistamiseksi ja mukauttamiseksi;

e)

vakuuspyyntöjen toimittamisessa käytettävät menettelyt kullekin hyväksyttävän vakuuden tyypille;

f)

vakuuksien laskentaan ja arvostamiseen sovellettavat menettelyt, menetelmät, aikataulutus ja vastuiden jako;

g)

tapahtumat, joita pidetään maksukyvyttömyyden tai sopimuksen päättymisen osoittavina tapahtumina;

h)

OTC-johdannaissopimukseen, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, sovellettava laki;

i)

vakuuksien vaihtosopimukseen sovellettava laki.

a)

käteisvarat minkä tahansa valuutan määräiselle tilille maksettuna rahana tai vastaavanlaisina rahasaatavina, kuten rahamarkkinatalletuksina;

b)

kulta kultaharkkoina Good Delivery -muodossa;

c)

jäsenvaltioiden keskushallintojen tai keskuspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

d)

jäsenvaltioiden aluehallinnon tai paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin liittyviä vastuita kohdellaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 115 artiklan 2 kohdan mukaisesti saamisina kyseiseltä jäsenvaltiolta;

e)

jäsenvaltioiden julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin liittyviä vastuita kohdellaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 116 artiklan 4 kohdan mukaisesti saamisina kyseiseltä jäsenvaltiolta, sen aluehallinnolta tai paikallisviranomaisilta;

f)

muiden kuin d kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden aluehallinnon tai paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

g)

muiden kuin e kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

h)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 117 artiklan 2 kohdassa lueteltujen kansainvälisten kehityspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

i)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 118 artiklassa lueteltujen kansainvälisten organisaatioiden liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

j)

kolmansien maiden hallintojen tai keskuspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

k)

d ja e alakohtien edellytykset täyttävien kolmansien maiden aluehallinnon tai paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

l)

muiden kuin d ja e alakohdassa tarkoitettujen kolmansien maiden aluehallinnon tai paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

m)

luottolaitosten tai sijoituspalveluyritysten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (8) 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut joukkovelkakirjalainat mukaan luettuina;

n)

yrityslainat;

o)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 61 kohdassa määritellyn arvopaperistamisen, joka ei ole mainitun asetuksen 4 artiklan 63 kohdassa määritettyä uudelleenarvopaperistamista, ylin etuoikeusluokka;

p)

vaihtovelkakirjalainat, jos ne voidaan vaihtaa vain osakkeisiin, jotka sisältyvät asetuksen (EU) N:o 575/2013 197 artiklan 8 kohdan a alakohdan nojalla määritettyyn indeksiin;

q)

osakkeet, jotka sisältyvät asetuksen (EU) N:o 575/2013 197 artiklan 8 kohdan a alakohdan nojalla määritettyyn indeksiin;

r)

siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten, jäljempänä ’yhteissijoitusyritys’, osakkeet tai osuudet, jos 5 artiklan edellytykset täyttyvät.

a)

omaisuuserät eivät ole vakuudet asettavan vastapuolen liikkeeseenlaskemia;

b)

omaisuuserät eivät ole vakuudet asettavan vastapuolen kanssa samaan konserniin kuuluvien yhteisöjen liikkeeseenlaskemia;

c)

omaisuuserät eivät ole muuten asetuksen (EU) N:o 575/2013 291 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa määritetyn merkittävän wrong-way-riskin alaisia.

a)

osuuksien tai osakkeiden hinta noteerataan julkisesti päivittäin;

b)

yhteissijoitusyritykset sijoittavat ainoastaan omaisuuseriin, jotka ovat 4 artiklan 1 kohdan mukaan hyväksyttäviä;

c)

yhteissijoitusyritykset täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 132 artiklan 3 kohdassa määritellyt kriteerit.

a)

jäljempänä 3 kohdassa tarkoitetut keräävän vastapuolen sisäiset luottoluokitukset;

b)

jäljempänä 3 kohdassa tarkoitettuja vakuudet asettavan vastapuolen sisäiset luottoluokitukset, kun kyseinen vastapuoli on sijoittautunut unioniin tai kolmanteen maahan, jossa vakuudet asettava vastapuoli on sellaisen konsolidoidun valvonnan alainen, joka vastaa unionin lainsäädäntöä direktiivin 2013/36/EU 127 artiklan mukaisesti;

c)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 98 kohdassa määritetyn hyväksytyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen tai mainitun asetuksen 137 artiklassa tarkoitetun vientitakuulaitoksen suorittama luottoluokan arviointi.

a)

luokka 4 tai korkeampi 1 kohdassa tarkoitettujen omaisuuserien osalta;

b)

luokkaa 4 korkeampi 2 kohdassa tarkoitettujen omaisuuserien osalta.

a)

niissä on kiellettävä vastapuolia vaihtamasta ylimääräisiä omaisuuseriä, joiden on arvioitu kuuluvan 3 kohdassa tarkoitettuun luottoluokkaan;

b)

niissä on laadittava aikataulu, jonka mukaisesti omaisuuserät, joiden on arvioitu kuuluvan 3 kohdassa tarkoitettuun luottoluokkaan ja jotka on jo vaihdettu vakuuksina, korvataan enintään kahden kuukauden pituisen ajanjakson aikana;

c)

niissä on asetettava luottoluokka, joka edellyttää 3 kohdassa tarkoitettujen omaisuuserien välitöntä korvaamista;

d)

niissä on sallittava, että vastapuolet kasvattavat asianomaisen vakuuden aliarvostusta siinä määrin kuin vakuutta ei ole korvattu b alakohdassa tarkoitetussa aikataulussa.

a)

yhden liikkeeseenlaskijan tai samaan konserniin kuuluvien liikkeeseenlaskijoiden liikkeeseen laskemien alkuvakuuksien, jotka on kerätty 4 artiklan 1 kohdan b, f, g ja l–r alakohdassa tarkoitetuista omaisuusluokista, arvojen yhteenlaskettu määrä ei ylitä seuraavista arvoista suurempaa:

b)

edellä 4 artiklan 1 kohdan o, p ja q alakohdassa tarkoitetuista omaisuusluokista kerättyjen alkuvakuuksien arvojen yhteenlaskettu määrä, kun kyseisen artiklan p ja q alakohdassa tarkoitetut omaisuusluokat ovat asetuksessa (EU) N:o 575/2013 määritettyjen laitosten liikkeeseen laskemia, ei ylitä seuraavista arvoista suurempaa:

a)

yhden liikkeeseenlaskijan tai samaan maahan sijoittautuneiden liikkeeseenlaskijoiden liikkeeseen laskemien alkuvakuuksien, jotka on kerätty 4 artiklan 1 kohdan c–l alakohdassa tarkoitetuista omaisuusluokista, arvojen yhteenlaskettu määrä ei ylitä 50:tä prosenttia kyseiseltä vastapuolelta kerätystä alkuvakuudesta.

b)

jos alkuvakuus kerätään käteisvaroina, a alakohdassa tarkoitetun keskittymärajan soveltamisessa on otettava huomioon myös vastuut, jotka johtuvat kolmantena osapuolena olevista vakuudenhaltijoista tai säilytysyhteisöistä, joiden hallussa käteisvarat ovat.

a)

laitokset, jotka on direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan mukaisesti määritetty maailmanlaajuisiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi (G-SII);

b)

laitokset, jotka on direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan mukaisesti määritetty muiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi (O-SII);

c)

vastapuolet, jotka eivät ole eläkejärjestelmiä ja joille kerättävien vakuuksien yhteismäärä ylittää yksi miljardia euroa.

a)

kun uusi OTC-johdannaissopimus, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, toteutetaan tai lisätään nettoutusryhmään;

b)

kun olemassa olevan OTC-johdannaissopimuksen, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, voimassaolo päättyy tai se poistetaan nettoutusryhmästä;

c)

kun olemassa oleva OTC-johdannaissopimus, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, saa aikaan muun maksun tai toimituksen kuin vakuuksien asettamisen ja keräämisen;

d)

kun alkuvakuus lasketaan käyttäen 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua standardimenetelmää ja olemassa olevan sopimuksen liitteessä IV olevassa 1 kohdassa tarkoitettu omaisuuseräluokka luokitellaan uudelleen voimassaoloajan lyhentymisen vuoksi;

e)

kun laskentaa ei ole suoritettu edellisten kymmenen pankkipäivän kuluessa.

a)

kun molemmat vastapuolet ovat samalla aikavyöhykkeellä, laskenta perustuu edellisen pankkipäivän nettoutusryhmään;

b)

kun vastapuolet eivät ole samalla aikavyöhykkeellä, laskenta perustuu nettoutusryhmän transaktioihin, jotka on tehty ennen klo 16.00 edellisenä pankkipäivänä sillä aikavyöhykkeellä, jossa kello on ensin 16.00.

a)

edellä 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetyn laskentapäivän saman pankkipäivän aikana;

b)

jos 2 kohdan edellytykset täyttyvät, kahden 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetyn laskentapäivän pankkipäivän aikana.

a)

nettoutusryhmiin, jotka koostuvat johdannaissopimuksista, joihin ei sovelleta tämän asetuksen mukaisia alkuvakuusvaatimuksia, kun asettava vastapuoli on toimittanut vaihtuvan vakuuden laskentapäivänä tai ennen sitä vakuuden ennakkomäärän, joka on hyväksyttävä, joka lasketaan samalla tavalla kuin alkuvakuudet 15 artiklan mukaisesti ja jota varten vastaanottava vastapuoli on käyttänyt riskivakuusjaksoa ainakin yhtä monta päivää kuin on laskentapäivän ja keräyspäivän välissä, kyseiset päivät mukaan luettuina;

b)

nettoutusryhmiin, jotka koostuvat sopimuksista, joihin sovelletaan tämän asetuksen mukaisesti alkuvakuusvaatimuksia, kun alkuvakuutta on mukautettu jollakin seuraavista tavoista:

a)

mallissa otetaan huomioon riskitekijät, jotka vastaavat yksittäisiä valuuttoja, joissa nettoutusryhmän sopimukset on ilmoitettu;

b)

mallissa otetaan huomioon korkoriskitekijät, jotka vastaavat yksittäisiä valuuttoja, joissa sopimukset on ilmoitettu;

c)

korkokäyrä jaetaan vähintään kuuteen maturiteettiluokkaan tärkeimpien valuuttojen ja markkinoiden olennaista korkoriskiä mitattaessa;

d)

malli kattaa eri korkokäyrien ja maturiteettiluokkien välisestä liikkeestä johtuvan riskin;

e)

mallissa on erilliset riskitekijät ainakin jokaiselle osakkeelle, osakeindeksille, hyödykkeelle tai hyödykeindeksille, joka on merkittävä kyseisille sopimuksille;

f)

mallissa otetaan huomioon riski, joka todenmukaisissa markkinaskenaarioissa aiheutuu likviditeetiltään heikommista positioista ja positioista, joilla hintojen läpinäkyvyys on rajoitettu;

g)

mallissa otetaan huomioon riski, jota mallin muut piirteet eivät kata ja jotka aiheutuvat johdannaissopimuksista, kun kohde-etuutena oleva omaisuusluokka on laina;

h)

mallissa otetaan huomioon samankaltaisten mutta epäidenttisten riskitekijöiden muutoksista johtuva riski ja maturiteettieroista aiheutuva arvonmuutosten riski;

i)

mallissa otetaan huomioon keskeiset epälineaariset riippuvuudet;

j)

mallissa on toteutumatestauksessa käytetyt menetelmät, jotka sisältävät mallin suorituskyvyn tilastolliset testit;

k)

mallissa määritetään, mitkä tapahtumat käynnistävät mallin muuttamisen, kalibroinnin tai muun korjaavan toimenpiteen.

a)

se ajanjakso, joka voi kulua alkuvakuuden viimeksi suoritetusta vaihdosta vastapuolen maksukyvyttömyyteen;

b)

arvioitu ajanjakso, joka on tarpeen kunkin nettoutusryhmän OTC-johdannaissopimuksen, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, korvaamiseksi tai niistä johtuvilta riskeiltä suojautumiseksi, ottaen huomioon sen markkinan likviditeettitaso, jolla näillä sopimustyypeillä käydään kauppaa, sekä OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, kokonaisvolyymi kyseisellä markkinalla ja kyseisen markkinan osallistujien määrä.

a)

saatavilla oleva tieto ei ole riittävää tai se ei kuvaa OTC-johdannaissopimuksen tai OTC-johdannaissopimusten salkun todellista volatiliteettia nettoutusryhmässä;

b)

arviot johtavat maltillisiin vakuuksien tasoihin.

a)

korot, valuutta ja inflaatio;

b)

oma pääoma;

c)

luotto;

d)

hyödykkeet ja kulta;

e)

muu.

a)

mallin ensimmäisen validoinnin suorittavat soveltuvan pätevyyden omaavat henkilöt, jotka ovat mallin kehittäneistä henkilöistä riippumattomia;

b)

seurantavalidointi suoritetaan aina, kun alkuvakuusmalliin tehdään merkittävä muutos ja vähintään kerran vuodessa;

c)

säännöllisessä tarkastusmenettelyssä arvioidaan seuraavat seikat:

a)

se mahdollistaa sen, että asioihin perehtynyt kolmas osapuoli ymmärtää alkuvakuusmallin rakenteen ja toiminnalliset yksityiskohdat;

b)

se sisältää alkuvakuusmallin keskeiset oletukset ja rajoitukset;

c)

se määrittää olosuhteet, joissa alkuvakuusmallin olettamat eivät enää ole päteviä.

a)

vakuuden päivittäinen arvostaminen 6 jakson mukaisesti;

b)

oikeudelliset järjestelyt ja vakuuksien hallintarakenne, joka sallii pääsyn vastaanotettuun vakuuteen, kun se on kolmannen osapuolen hallussa;

c)

vakuutta säilytetään säilytystileillä, joihin maksukyvyttömyydellä ei ole vaikutusta, kun alkuvakuus on vakuuden toimittaneen tahon hallussa;

d)

muina kuin käteisvaroina olevaa alkuvakuutta ylläpidetään 3 ja 4 kohdan mukaisesti;

e)

alkuvakuudeksi kerättyjä käteisvaroja pidetään käteistileillä keskuspankeissa tai luottolaitoksissa, jotka täyttävät kaikki seuraavat ehdot:

f)

käyttämättömän vakuuden saatavillaolo maksukyvyttömän vastapuolen pesänhoitajalle tai muulle maksukyvyttömyyttä hoitavalle asiamiehelle;

g)

alkuvakuus on vapaasti siirrettävissä vakuudet asettavalle vastapuolelle kohtuullisessa ajassa vastaanottavan vastapuolen maksukyvyttömyyden sattuessa;

h)

muina kuin käteisvaroina olevat vakuudet ovat siirrettävissä ilman muita lainsäädännöllisiä tai oikeudellisia rajoitteita tai kolmannen osapuolen vaatimuksia (vastaanottavan vastapuolen pesänselvittäjän tai kolmantena osapuolena olevan säilytysyhteisön vaatimukset mukaan luettuina) kuin panttioikeus säilytystileistä aiheutuneihin maksuihin ja kuluihin ja panttioikeus, joka säännönmukaisesti asetetaan kaikkiin arvopapereihin määritysjärjestelmässä, jossa kyseistä vakuutta voidaan pitää;

i)

käyttämätön vakuus palautetaan vakuudet asettavalle vastapuolelle täysimääräisenä, poislukien maksut ja kulut, jotka ovat aiheutuneet vakuuden keräys- ja hallintamenettelystä.

a)

korvaaminen tehdään 3 artiklassa tarkoitetun vastapuolten tekemän sopimuksen mukaisesti;

b)

vaihtoehtoinen vakuus on 2 jakson mukaisesti hyväksyttävä;

c)

vaihtoehtoisen vakuuden arvo riittää kattamaan kaikki vakuusvaatimukset mahdollisen aliarvostuksen jälkeen.

a)

kirjattuna kolmannen osapuolen vakuudenhaltijan tai säilytysyhteisön kirjanpitoon;

b)

muilla oikeudellisesti sitovilla järjestelyillä;

a)

jos vakuus on vastaanottavan vastapuolen hallussa omistukseen perustuen, se erotellaan vastaanottavan vastapuolen muusta omaisuudesta;

b)

jos vakuus on vakuudet asettavan vastapuolen hallussa muuhun kuin omistukseen perustuen, se erotellaan vakuudet asettavan vastapuolen muusta omaisuudesta;

c)

jos vakuus on kirjattuna säilytysyhteisön tai toisen kolmannen osapuolen vakuudenhaltijan kirjanpitoon, se erotellaan kyseisen kolmannen osapuolen vakuudenhaltijan tai säilytysyhteisön omaisuudesta.

a)

vähintään kerran vuodessa suoritettava estimaattien integrointi vastapuolen riskienhallintamenettelyyn;

b)

estimoitujen aliarvostusten integrointi päivittäiseen riskienhallintaan;

c)

estimaattien laskentaprosessissa tapahtuneiden merkittävien muutosten validointi;

d)

estimaattien laskennan perustana olevien tietolähteiden johdonmukaisuuden, oikea-aikaisuuden ja luotettavuuden todentaminen;

e)

volatiliteettioletusten paikkansapitävyys ja tarkoituksenmukaisuus.

a)

edellä 10 artiklan mukaisesti laskettu viimeksi kerätyn vaihtuvan vakuuden määrä, sisältäen vakuuden ylijäämän;

b)

edellä 11 artiklan mukaisesti laskettu viimeksi kerätyn alkuvakuuden määrä, sisältäen vakuuden ylijäämän;

a)

OTC-johdannaissopimukset, joita ei määritetä keskusvastapuolessa ja joita tämän asetuksen vakuusvaatimukset koskevat;

b)

sopimukset, jotka täyttävät molemmat seuraavista ehdoista:

a)

kohde-etuus luovuttamalla toteutettavat OTC-johdannaissopimukset, joissa on kyse ainoastaan kahden eri valuutan vaihtamisesta tiettynä tulevana päivänä kiinteällä kurssilla, josta on sovittu vaihtoa koskevan sopimuksen kaupantekopäivänä (’valuuttatermiinisopimus’);

b)

kohde-etuus luovuttamalla toteutettavat OTC-johdannaissopimukset, joissa on kyse ainoastaan kahden eri valuutan vaihtamisesta tiettynä tulevana päivänä kiinteällä kurssilla, josta on sovittu vaihtoa koskevan sopimuksen kaupantekopäivänä, ja näiden kahden valuutan vaihtamisesta takaisin myöhemmin kiinteällä kurssilla, josta on myös sovittu vaihtoa koskevan sopimuksen kaupantekopäivänä (’valuutanvaihtosopimus’);

c)

sellaisten OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, pääoman vaihtaminen, joiden mukaan vastapuolet vaihtavat ainoastaan pääoman ja yhtä valuuttaa koskevat pääoman korot sekä korot toisessa valuutassa tiettyinä ajankohtina ja määritellyn kaavan mukaisesti (’koron- ja valuutanvaihtosopimus’).

a)

rahastot ovat selkeästi eroteltuja omaisuuserien muodostamia pooleja rahaston maksukyvyttömyyttä tai konkurssia varten;

b)

eroteltuihin omaisuuserien muodostamiin pooleihin ei kohdistu muiden sijoitusrahastojen tai niiden hoitajien vakuuksia, takauksia eikä muutakaan rahoitustukea.

a)

kumpikaan vastapuoli ei kuulu konserniin;

b)

vastapuolet kuuluvat eri konserneihin;

c)

molemmat vastapuolet kuuluvat samaan konserniin.

a)

rahastot ovat selkeästi eroteltuja omaisuuserien muodostamia pooleja rahaston maksukyvyttömyyttä tai konkurssia varten;

b)

eroteltuihin omaisuuserien muodostamiin pooleihin ei kohdistu muiden sijoitusrahastojen tai niiden hoitajien vakuuksia, takauksia eikä muutakaan rahoitustukea.

a)

vaihtuvaa vakuutta ei kirjata katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijalle tai katepooliin, vaan se kerätään vastapuoleltaan käteisvaroina ja palautetaan määrättynä aikana vastapuolelleen;

b)

alkuvakuutta ei kirjata eikä kerätä.

a)

OTC-johdannaissopimusta ei päätetä katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijan tai katepoolin kriisinratkaisu- tai maksukyvyttömyystilanteessa;

b)

katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoiden tai katettujen joukkolainojen katepoolien kanssa tehdyn OTC-johdannaissopimuksen vastapuolella on vähintään sama etuoikeusasema kuin katettujen joukkolainojen haltijoilla, paitsi jos katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoiden tai katettujen joukkolainojen katepoolien kanssa tehdyn OTC-johdannaissopimuksen vastapuoli on maksukyvytön tai asianomainen osapuoli taikka luopuu samasta etuoikeusasemasta;

c)

OTC-johdannaissopimus on merkitty tai kirjattu katetun joukkolainan katepooliin katettuja joukkolainoja koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

d)

OTC-johdannaissopimusta käytetään ainoastaan suojaamaan katepoolin korko- tai valuuttapoikkeamat katetun joukkolainan yhteydessä;

e)

nettoutusryhmä ei sisällä OTC-johdannaissopimuksia, jotka eivät liity katetun joukkolainan katepooliin;

f)

katettu joukkolaina, johon OTC-johdannaissopimus liittyy, täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan vaatimukset;

g)

katettuun joukkolainaan, johon OTC-johdannaissopimus liittyy, sovelletaan vähintään 102 prosentin vakuuden asettamista koskevaa lakisääteistä vaatimusta.

a)

edellä 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu oikeudellinen tarkastelu vahvistaa, ettei nettoutussopimusta ja vakuuksien vaihtosopimusta, jos sellainen on käytössä, voida varmuudella panna oikeudellisesti täytäntöön kaikkina aikoina;

b)

edellä 19 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu oikeudellinen tarkastelu vahvistaa, ettei 19 artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuja erottelua koskevia vaatimuksia voida täyttää.

a)

niihin sovelletaan 1 kohdan a ja tapauksen mukaan b alakohtaa;

b)

oikeudelliset tarkastelut, joihin viitataan 1 kohdan a ja b alakohdassa, vahvistavat, ettei vakuuden kerääminen tämän asetuksen mukaisesti ole mahdollista edes bruttoperusteisesti;

c)

suhdeluku, joka lasketaan 3 kohdan mukaisesti, on alle 2,5 prosenttia.

a)

sen konsernin, johon vastapuoli kuuluu, sellaisten voimassaolevien OTC-johdannaissopimusten nimellismäärien yhteenlaskettu määrä, jotka tehtiin tämän asetuksen voimaantulon jälkeen ja joille ei ole kerätty vakuuksia sellaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneilta vastapuolilta, johon 2 kohdan b alakohtaa sovelletaan;

b)

sen konsernin, johon vastapuoli kuuluu, kaikkien voimassaolevien OTC-johdannaissopimusten nimellismäärien yhteenlaskettu määrä pois lukien OTC-johdannaissopimukset, jotka ovat konsernin sisäisiä transaktioita.

a)

kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, ovatko asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 6, 7, 8, 9 tai 10 kohdan mukaan asetetut edellytykset täyttyneet;

b)

komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 149/2013 (10) 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat.

a)

onko kyse täydestä vai osittaisesta vapautuksesta;

b)

jos kyse on osittaisesta vapautuksesta, sen rajoitukset selkeästi ilmaistuina.

a)

ne asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 6, 7, 8, 9 tai 10 kohdan edellytykset, jotka eivät täyty;

b)

tiivistelmä syistä siihen, miksi kyseisten edellytysten ei katsota täyttyvän.

a)

valuuttasäännöstely;

b)

lainsäädännöllinen, hallinnollinen, oikeudellinen tai sopimukseen perustuva järjestely, joka estää keskinäisen rahoitustuen tai vaikuttaa merkittävästi varojen siirtoja konsernin sisällä;

c)

jokin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/59/EU (11) tarkoitetuista varhaisen tilanteeseen puuttumisen, elvytyksen ja kriisinratkaisun edellytyksistä täyttyy, jonka seurauksena toimivaltainen viranomainen ennakoi nopean omien varojen siirron tai velkojen takaisinmaksun estyvän;

d)

olemassa olevat vähemmistöosuudet rajoittavat konsernin muodostavien yksiköiden päätöksentekovaltaa;

e)

vastapuolen oikeudellisen rakenteen luonne sellaisena kuin se on määritelty sen yhtiöjärjestyksessä, perustamisasiakirjassa ja sisäisissä säännöissä.

a)

kiinnittämättömiä tai likvidejä omaisuuseriä ei ole sovittuna ajankohtana riittävästi saatavilla asianomaiselle vastapuolelle;

b)

luonteeltaan toiminnalliset esteet, jotka tosiasiallisesti viivästyttävät tai estävät siirtoja tai takaisinmaksuja sovittuna ajankohtana.

a)

kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä, kun molempien vastapuolten, tai kun molemmat vastapuolet kuuluvat konserneihin, kunkin konsernin OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, yhteenlaskettu keskimääräinen nimellismäärä on yli 3 000 miljardia euroa;

b)

syyskuun 1 päivästä 2017 alkaen, kun molempien vastapuolten, tai kun molemmat vastapuolet kuuluvat konserneihin, kunkin konsernin johdannaisten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, yhteenlaskettu keskimääräinen nimellismäärä on yli 2 250 miljardia euroa;

c)

syyskuun 1 päivästä 2018 alkaen, kun molempien vastapuolten, tai kun molemmat vastapuolet kuuluvat konserneihin, kunkin konsernin johdannaisten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, yhteenlaskettu keskimääräinen nimellismäärä on yli 1 500 miljardia euroa;

d)

syyskuun 1 päivästä 2019 alkaen, kun molempien vastapuolten, tai kun molemmat vastapuolet kuuluvat konserneihin, kunkin konsernin johdannaisten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, yhteenlaskettu keskimääräinen nimellismäärä on yli 750 miljardia euroa;

e)

syyskuun 1 päivästä 2020 alkaen, kun molempien vastapuolten, tai kun molemmat vastapuolet kuuluvat konserneihin, kunkin konsernin johdannaisten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, yhteenlaskettu keskimääräinen nimellismäärä on yli 8 miljardia euroa;

a)

kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen, jos asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi ei ole annettu mainitun asetuksen 13 artiklan 2 kohdan nojalla vastaavuuspäätöstä kyseisen kolmannen maan osalta;

b)

seuraavista päivämääristä myöhäisempi, jos asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi on annettu mainitun asetuksen 13 artiklan 2 kohdan nojalla vastaavuuspäätös kyseisen kolmannen maan osalta:

a)

yksi vastapuoli on sijoittautunut kolmanteen maahan ja toinen vastapuoli unioniin;

b)

kolmanteen maahan sijoittautunut vastapuoli on joko finanssialalla toimiva vastapuoli tai finanssialan ulkopuolinen vastapuoli;

c)

unioniin sijoittautunut vastapuoli on jokin seuraavista:

d)

molemmat vastapuolet sisältyvät kokonaisuudessaan samaan konsolidointiin asetuksen (EU) N:o 648/2012 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

e)

molempiin vastapuoliin sovelletaan asianmukaisia keskitettyjä riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjä;

f)

III luvun edellytykset täyttyvät.

a)

kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä, kun molempien vastapuolten, tai kun molemmat vastapuolet kuuluvat konserneihin, kunkin konsernin OTC-johdannaisten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, yhteenlaskettu keskimääräinen nimellismäärä on yli 3 000 miljardia euroa;

b)

seuraavista päiväyksistä myöhäisempi: 1 päivä maaliskuuta 2017 tai yksi kuukausi tämän asetuksen voimaantulopäivästä muiden vastapuolten osalta.

a)

joulukuun 31 päivä 2018, kun b alakohdassa tarkoitettua asetusta ei vielä sovelleta;

b)

joitain teknisiä seikkoja, jotka liittyvät rahoitusvälineiden määrittelemiseen kohde-etuus luovuttamalla toteutettavien valuuttatermiinisopimusten yhteydessä määrittävän komission delegoidun asetuksen (*2) soveltamispäivä tai 1 kohdan mukaisesti määritetty päivämäärä sen mukaan, kumpi näistä ajankohdista on myöhäisempi.

a)

se on 36 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen vastapuolten osalta kirjattu maalis- huhti- ja toukokuun viimeisenä pankkipäivänä vuonna 2016;

b)

se on kirjattu maalis- huhti- ja toukokuun viimeisenä pankkipäivänä vuosina, jotka on mainittu kussakin 36 artiklan 1 kohdan alakohdassa;

c)

se sisältää konsernin kaikki yksiköt;

d)

se sisältää konsernin kaikki OTC-johdannaissopimukset, joita ei määritetä keskusvastapuolessa;

e)

se sisältää kaikki konsernin sisäiset OTC-johdannaissopimukset, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, ja ottaa laskelmaan kunkin niistä yhden kerran.

a)

rahastot ovat selkeästi eroteltuja omaisuuserien muodostamia pooleja rahaston maksukyvyttömyyttä tai konkurssia varten;

b)

eroteltuihin omaisuuserien muodostamiin pooleihin ei kohdistu muiden sijoitusrahastojen tai niiden hoitajien vakuuksia, takauksia eikä muutakaan rahoitustukea.

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/47

(1)

Italian hakemus nimityksen ”Oliva di Gaeta” rekisteröimiseksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (2) 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisesti, nimitys ”Oliva di Gaeta” olisi rekisteröitävä,

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/48

(1)

Neuvosto hyväksyi 1 päivänä kesäkuuta 2016 annetulla päätöksellä (EU) 2016/1623 (2) Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden välisen talouskumppanuussopimuksen (3), jäljempänä ’sopimus’, allekirjoittamisen ja väliaikaisen soveltamisen.

(2)

Sopimuksessa määrätään, että SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioista peräisin olevien tavaroiden unioniin suuntautuvassa tuonnissa tulleja on alennettava tai ne on poistettava sopimuksen liitteessä I olevan tullien poistoluettelon mukaisesti. Liitteessä I määrätään, että tiettyjen Etelä-Afrikasta peräisin olevien tavaroiden osalta tullien alentaminen tai poistaminen toteutetaan tariffikiintiöiden puitteissa.

(3)

Sopimuksen liitteessä I olevan 1 osan B jaksossa määrätään, että unionin on hallinnoitava kyseisiä tariffikiintiöitä ”ensiksi tullutta palvellaan ensiksi” -periaatteen mukaisesti. Komissio hallinnoi kyseisiä tariffikiintiöitä noudattaen komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/2447 (4) säädettyjä tariffikiintiöiden hallinnointia koskevia sääntöjä.

(4)

Sopimuksen pöytäkirjassa 4 määrätään, että jos EU soveltaa sopimusta väliaikaisesti ja Etelä-Afrikka ratifioi sen, keskeytetään niiden artiklojen, jotka sisältyvät Etelä-Afrikan kanssa tehdyn kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimuksen (5) II osastoon (Kauppa) ja III osastoon (Kaupan liitännäistoimet), ja niitä vastaavien sopimuksen liitteiden ja pöytäkirjojen, lukuun ottamatta 31 artiklaa (Merikuljetukset), soveltaminen. Sen vuoksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 2793/1999 (6) soveltaminen olisi keskeytettävä sopimuksen väliaikaisen soveltamisen aloittamispäivästä.

(5)

Sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevassa 16 artiklassa määrätään, että maatalousmarkkinoille pääsyä koskevat myönnytykset myönnetään ainoastaan kyseisen pöytäkirjan 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoituksen tehneelle osapuolelle sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä, jona toinen osapuoli vastaanotti tällaisen ilmoituksen. Asiaankuuluva ilmoitus on vastaanotettu lokakuussa 2016, joten kyseiset myönnytykset olisi myönnettävä 1 päivästä marraskuuta 2016.

Jotta voidaan varmistaa sopimuksen nojalla myönnettyjen tariffikiintiöiden tehokas soveltaminen ja hallinnointi, jota komissio toteuttaa ”ensiksi tullutta palvellaan ensiksi” -periaatteen mukaisesti, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä marraskuuta 2016.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/57

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/59

(1)

Päätöksen (YUTP) 2016/610 8 artiklan 2 kohdan nojalla neuvosto on valtuuttanut poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (PTK) tekemään asiaankuuluvat päätökset kolmansien valtioiden Keski-Afrikan tasavallassa toteutettavaan Euroopan unionin YTPP-sotilaskoulutusoperaatioon osallistumista koskevien ehdotusten hyväksymisestä.

(2)

Serbian tasavallan osallistumista koskevan EUTM RCA-operaation EU:n operaation komentajan suosituksen ja sitä koskevan Euroopan unionin sotilaskomitean lausunnon perusteella Serbian tasavallan osallistuminen olisi hyväksyttävä ja se olisi katsottava merkittäväksi.

(3)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 5 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu niiden unionin päätösten ja toimien valmisteluun ja täytäntöönpanoon, joilla on merkitystä puolustuksen alalla. Näin ollen Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/60

(1)

Jäsenvaltiot keskeyttivät vuonna 2011 kansainvälistä suojelua hakevien Kreikkaan suuntautuneet siirrot, jotka perustuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 604/2013 (1), jäljempänä ’Dublin-asetus’. Siirrot keskeytettiin sen jälkeen, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja Euroopan unionin tuomioistuin antoivat kaksi tuomiota (2), joissa Kreikan turvapaikkajärjestelmässä havaittiin systeemisiä puutteita. Nämä puutteet johtavat sellaisten kansainvälistä suojelua hakeneiden henkilöiden perusoikeuksien loukkaamiseen, jotka siirretään neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 (3) nojalla muista jäsenvaltioista Kreikkaan.

(2)

Euroopan neuvoston ministerikomitea on seurannut tilannetta Kreikassa sen jälkeen, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi vuonna 2011 tuomionsa asiassa M.S.S v. Belgia ja Kreikka. Seurannassa on käytetty kertomuksia, joita Kreikan edellytetään antavan todisteeksi edistymisestään tuomion toimeenpanossa, sekä todistusaineistoa, jota on saatu Kreikassa toimivilta kansalaisjärjestöiltä ja kansainvälisiltä järjestöiltä, kuten YK:n pakolaisjärjestöltä (UNHCR). Ministerikomitea on Kreikan kesäkuussa 2016 esittämästä pyynnöstä suostunut lykkäämään arviointimenettelyä sen perusteella, että Kreikkaan kohdistuu tällä hetkellä valtava muuttopaine ja että tilanne on poikkeuksellinen ja epävakaa sekä poikkeaa asiassa M.S.S viisi vuotta sitten annetun tuomion aikana vallinneesta tilanteesta.

(3)

Asiassa M.S.S annetun tuomion johdosta Kreikka sitoutui uudistamaan turvapaikkajärjestelmänsä elokuussa 2010 esittämänsä ja tammikuussa 2013 tarkistamansa turvapaikkajärjestelmän uudistusta ja maahanmuuton hallintaa koskevan kansallisen toimintasuunnitelman, jäljempänä ’Kreikan toimintasuunnitelma’, perusteella. Kreikka esitti neuvostolle 1. lokakuuta 2015 etenemissuunnitelmansa siirtojärjestelmän ja hotspot-lähestymistavan täytäntöönpanossa. Suunnitelmassa hahmoteltiin myös tiettyjä toimia, jotka olisi asetettava etusijalle sen varmistamiseksi, että turvapaikan hakua ja muuttajien vastaanottoa koskevat sovitut mutta keskeneräiset toimet toteutetaan.

(4)

Nykyinen pakolais- ja muuttoliikekriisi aiheuttaa edelleen paineita Kreikan turvapaikka- ja maahanmuuttojärjestelmälle, koska Kreikka on ensimmäisenä ottamassa vastaan itäisen Välimeren reitiltä tulevia muuttajia. Kreikkaan saapui tammikuun ja 4 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana laittomasti 171 909 henkilöä (4). EU:n ja Turkin julkilausuman (5) ansiosta Turkista Kreikkaan päivittäin saapuvien tulijoiden määrä on vähentynyt merkittävästi (6), mutta toisaalta Kreikan viranomaiset ovat julkilausuman myötä saaneet myös uusia tehtäviä vastuulleen. Kreikkaan päivittäin saapuvien tulijoiden keskimääräinen määrä on lisäksi kasvanut elokuun 2016 alusta verrattuna ajanjaksoon 1 päivästä toukokuuta31 päivään heinäkuuta 2016 (7). Kreikan tilanne on sitä paitsi muuttunut merkittävästi myös sen jälkeen, kun Länsi-Balkanin reitti tosiasiallisesti suljettiin, mikä esti kolmansien maiden kansalaisia jatkamasta matkaa. Tämän vuoksi Kreikassa on tällä hetkellä yli 62 000 sääntöjenvastaisesti saapunutta kolmansien maiden kansalaista (8). Samaan aikaan kahteen neuvoston päätökseen (9), jäljempänä ’sisäisiä siirtoja koskevat päätökset’, perustuva hätätilanteeseen sovellettava siirtojärjestelmä näyttää kehittyneen myönteisesti erityisesti Kreikassa, jossa sisäisten siirtojen määrä on kasvanut siten, että se on tällä hetkellä noin 1 000 henkilöä kuukaudessa. Kaikkien jäsenvaltioiden on kuitenkin pyrittävä vielä tehokkaammin keventämään Kreikkaan kohdistuvia paineita. Sitä varten komissio kehottaa kaikkia jäsenvaltioita sitoutumaan siihen, että ne ottavat kuukausittain vastaan yhteensä vähintään 2 000 sisäisesti siirrettävää henkilöä joulukuusta 2016 lähtien ja että tätä määrää kasvatetaan vähitellen (10).

(5)

Komissio antoi 10. helmikuuta ja 15. kesäkuuta 2016 Kreikan tasavallalle suositukset kiireellisistä toimenpiteistä, jotka Kreikan on toteutettava Dublin-asetuksen nojalla tehtävien siirtojen aloittamiseksi uudelleen (11). Suosituksissa todettiin, että Kreikan tilanne vaatii vielä huomattavia parannuksia, ennen kuin komissio voisi tehdä sellaisen arvion, että Dublin-asetuksen mukaiset siirrot Kreikkaan mahdollisesti voitaisiin aloittaa uudelleen. Komissio osoitti 28. syyskuuta 2016 Kreikan tasavallalle kolmannen suosituksen kiireellisistä erityistoimenpiteistä, jotka Kreikan on toteutettava Dublin-asetuksen nojalla tehtävien siirtojen aloittamiseksi uudelleen (12), jäljempänä ’kolmas suositus’. Kolmannen suosituksen mukaan Kreikalla on edelleen haasteita, jotka johtuvat uusien turvapaikanhakijoiden suuresta määrästä. Haasteet johtuvat etenkin niin sanotun ennakkorekisteröintimenettelyn täytäntöönpanosta mutta myös siitä, että maahan saapuu edelleen tulijoita sääntöjenvastaisesti. Sitä paitsi lisätyötä katsottiin tarvittavan siinä, että Kreikan turvapaikkajärjestelmän jäljellä olevat systeemiset puutteet korjataan ja erityisesti lievitetään kapasiteettipulaa. Jos parannuksia saadaan aikaan, kolmannen suosituksen mukaan Dublin-asetuksen mukaisten Kreikkaan tehtävien siirtojen alkaessa uudelleen olisi otettava huomioon vaikean tilanteen vaikutus koko turvapaikkajärjestelmän toimintaan. Niinpä palautukset olisi aloitettava vähitellen ja tapauskohtaisesti.

(6)

Kreikka toimitti komissiolle 22. marraskuuta 2016 päivätyllä kirjeellä lisätietoja, jotka koskivat turvapaikanhakijoiden tilannetta Kreikassa sekä sitä, miten Kreikka on edistynyt turvapaikkajärjestelmänsä uudistamisessa. Kreikka ilmoitti lisäksi olevansa huolissaan mahdollisesta Dublin-asetuksen mukaisten siirtojen uudelleen alkamisesta, koska maassa on jo suuri määrä muuttajia, mistä aiheutuu maan kokoon nähden kohtuuton taakka. Sen takia maan turvapaikka- ja vastaanottokapasiteetti on kokonaan käytössä. Kreikka huomautti myös, että siirtoja Kreikasta muihin jäsenvaltioihin on toteutettu huomattavasti vähemmän kuin sisäisiä siirtoja koskevissa päätöksissä edellytetään. Kreikka kuitenkin korosti, ettei sen tarkoituksena ole jättäytyä pysyvästi Dublin-järjestelmän ulkopuolelle, vaan se pyysi muilta mailta todellista yhteisvastuullisuutta ja tukea, kunnes tilanne maassa on palautunut normaaliksi.

(7)

Kreikan toimittamien 22 päivältä marraskuuta 2016 olevien tietojen mukaan Kreikan turvapaikkavirastoon on jätetty noin 39 000 turvapaikkahakemusta 1. tammikuuta 2016 lähtien. Syyskuun 30 päivänä ensimmäisessä asteessa oli vireillä yli 17 000 hakemusta. Kreikan viranomaiset arvioivat, että vuoden 2016 loppuun mennessä turvapaikkahakemuksia on jätetty yhteensä 50 000 (13). Kreikan tilanne on vakiintunut viime aikoina, ja turvapaikkamenettelyyn pääsy on parantunut. Muun muassa näiden seikkojen takia Kreikan turvapaikkavirasto on vastaanottanut huomattavasti enemmän turvapaikkahakemuksia kuin aiempina vuosina.

(8)

Komissio on aiemmissa suosituksissaan todennut, että Kreikka on kohentanut lainsäädäntökehystään. Kreikka on pyrkinyt tällä tavalla varmistamaan, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU (14) (jäljempänä ’uudelleenlaadittu turvapaikkamenettelydirektiivi’) uudet säännökset ja osa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2013/33/EU (15) (jäljempänä ’uudelleenlaadittu vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi’) saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kreikan parlamentti hyväksyi 3. huhtikuuta 2016 uuden lain (laki 4375/2016) (16). Parlamentti hyväksyi 22. kesäkuuta 2016 muutoksen lakiin 4375/2016. Muutos koski muun muassa valituslautakuntien kokoonpanoa ja turvapaikanhakijoiden oikeutta suulliseen kuulemiseen valituslautakunnissa (17). Lisäksi Kreikan parlamentti hyväksyi 31. elokuuta 2016 lain, joka koski Kreikassa asuvia kouluikäisiä pakolaislapsia (18).

(9)

Kreikka on viime vuonna lisännyt huomattavasti kokonaiskapasiteettiaan sekä sääntöjenvastaisesti maahan saapuvien että kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottamiseksi. Kreikan viranomaiset julkistivat 6. joulukuuta 2016 päiväkohtaisia tietoja, joiden mukaan Kreikan vastaanottokeskuksissa on käytettävissä 71 539 paikkaa lähinnä tilapäiseen käyttöön, mukaan lukien UNHCR:n tarjoama majoitus (ks. johdanto-osan 11 kappale), sekä sääntöjenvastaisesti maahan tulleiden että kansainvälistä suojelua hakevien majoittamiseksi (19). Egeanmeren saarilla on kuitenkin vakavia kapasiteetin ylikuormittumiseen liittyviä haasteita: vastaanottokapasiteetti on enimmillään noin 8 200 paikkaa, mutta saarilla oli 5. joulukuuta 2016 kaikkiaan 16 295 rekisteröityä muuttajaa (20).

(10)

Kreikka on myös lisännyt haavoittuvassa asemassa olevien hakijoiden, erityisesti ilman huoltajaa saapuvien alaikäisten, majoituspaikkoja. Ilman huoltajaa saapuvia alaikäisiä varten oli 17. marraskuuta 2016 käytettävissä 1 191 paikkaa riippumatta siitä, olivatko he hakeneet turvapaikkaa vai eivät. Lisäksi vuoden 2016 loppuun mennessä on tarkoitus perustaa vielä 130 lisäpaikkaa, jotka soveltuvat ilman huoltajaa saapuville alaikäisille. Haavoittuvassa asemassa oleville hakijoille soveltuvia paikkoja ei kuitenkaan ole vielä läheskään riittävästi, sillä tilat ovat tällä hetkellä täynnä ja jonossa on 1 199 ilman huoltajaa olevaa alaikäistä, jotka on saatava majoitettua asianmukaisiin tiloihin (21). Edistyminen on tässä asiassa liian hidasta, ja Kreikan on ilman muuta tehostettava toimiaan sen varmistamiseksi, että tällaisten asuintilojen tarve tyydytetään ja ilman huoltajaa saapuville alaikäisille on tarjolla asianmukainen määrä vastaanottotiloja.

(11)

Komissio ja UNHCR allekirjoittivat tammikuussa 2016 yhteensä 80 miljoonan euron valtuutussopimuksen. Sopimuksella on määrä perustaa 20 000 avointa majoituspaikkaa (vuokrajärjestelyjä, hotelliseteleitä ja isäntäperheohjelmia), jotka tarjotaan ensisijaisesti sisäiseen siirtoon oikeutetuille kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille. Valtuutussopimusta tarkistettiin heinäkuussa 2016 siinä tarkoituksessa, että majoitusjärjestelyyn voitaisiin osoittaa paikkoja myös keskuksista, joita UNHCR hallinnoi turvapaikanhakijoiden sisäisiä siirtoja varten. Lisäksi tarkoituksena oli selventää sopimustekstiä siten, että majoitusjärjestelyn kohderyhmään kuuluvat paitsi sisäisten siirtojen piirissä olevat hakijat myös muut turvapaikanhakijat ja erityisesti Dublin-asetuksen mukaista perheenyhdistämistä hakevat henkilöt sekä haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvat hakijat, kuten ilman huoltajaa olevat ja perheestään eroon joutuneet lapset, vammaiset tai ikääntyneet henkilöt, yksinhuoltajat, pitkäaikaissairaat, raskaana olevat naiset jne. Käytettävissä olevien majoituspaikkojen määrä on syyskuun jälkeen kasvanut merkittävästi (noin 8 100 lisäpaikalla). UNHCR oli sitoutunut joulukuussa 2015 tarjoamaan sisäisten siirtojen piiriin kuuluville hakijoille vuokrajärjestelyn puitteissa 20 000 paikkaa. Niistä oli 6. joulukuuta käytettävissä 20 145 paikkaa, joista 6 344 oli hotelleissa tai kokonaisissa rakennuksissa, 11 711 asuinhuoneistoissa, 484 isäntäperheissä, 960 sisäisiä siirtoja varten tarkoitetuissa keskuksissa ja 646 ilman huoltajaa olevia alaikäisiä varten varatuissa tiloissa (22). Nykyisen valtuutussopimuksen voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2016. Komissio on käynnistänyt keskustelut UNHCR:n kanssa järjestelyn jatkamiseksi vuonna 2017 Kreikan vastaanottotarpeita koskevan päivitetyn arvion pohjalta.

(12)

Monet Kreikan tarjoamista vastaanottotiloista eivät laadullisesti edelleenkään täytä vaatimuksia, jotka vastaanotto-olosuhteita koskevassa direktiivissä 2013/33/EU asetetaan kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille tarjottaville majoitustiloille. Erityisesti tämä koskee Kreikan saarilla olevia tiloja ja eräitä mantereella olevia väliaikaisia tiloja. Kreikan saarilla olevat järjestelykeskukset ovat ylikuormitettuja, eivätkä aineelliset olosuhteet keskuksissa täytä puhtaanapidolle ja hygienialle sekä olennaisten palvelujen, kuten terveydenhuollon, saatavuudelle asetettuja normeja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osalta. Turvallisuus ei ole riittävällä tasolla, ja eri kansallisuuksien välit ovat edelleen jännittyneet. Mantereella UNHCR:n majoitusjärjestely tarjoaa riittävät olosuhteet, mutta suuri osa muusta vastaanottokapasiteetista koostuu leireistä (tällä hetkellä käytössä 53) ja hätämajoituksesta, joiden laatu vaihtelee ja on usein riittämätön sekä aineellisten olosuhteiden että turvallisuuden kannalta. Osaa tiloista on ruvettu muuttamaan talviolosuhteita vastaaviksi, mutta työ etenee hitaasti. Kaikista leireistä ei kohennusten avullakaan saada asianmukaisia pysyviä vastaanottotiloja. Saattaakin olla tarpeen sulkea osa leireistä, kun taas joitakin leirejä voitaisiin vahvistaa.

(13)

Kreikan vastaanottovalmiuksien koordinointi vaikuttaa riittämättömältä sen takia, että Kreikalla ei ole sitä varten selkeää oikeudellista kehystä eikä seurantajärjestelmää ja joitakin leirejä hallinnoi muuttoliikeasioista vastaava ministeriö ja joitakin taas vastaanotosta ja henkilöllisyyden todentamisesta vastaava virasto. Toistaiseksi ei ole päätetty, mitkä vastaanottotilat olisi muutettava pysyviksi. Vastaanotosta vastaava virasto keskittyy edelleen kapasiteetin lisäämiseen.

(14)

Kreikalla on edellä esitetyn perusteella vielä tekemistä, ennen kuin sillä on tarjota turvapaikanhakijoille riittävästi laadukkaita ja pysyviä vastaanottotiloja, jotka vastaavat asianmukaisella tavalla EU:n säännöstön vaatimuksia. Tähän kuuluu muun muassa se, että kaikkia vastaanottotiloja hallinnoidaan keskitetysti ja että käytössä on järjestelmä kyseisten tilojen aineellisten edellytysten ja niissä tarjottavien palvelujen valvomiseksi. Osa tilapäisistä tiloista olisi muutettava pysyviksi, mutta lisäksi olisi varmistettava, että käytössä on riittävästi myös tilapäistä kapasiteettia, jotta odottamatta maahan tuleville ihmisille riittää majoitustilaa. Kuten komission kolmannessa suosituksessa edellytetään, Kreikan viranomaisten on ehdottomasti annettava tarkempia tietoja vastaanottokapasiteetistaan sekä toimitettava kattava ja jatkuvasti ajan tasalla pidettävä tarvearviointi, joka koskee kokonaiskapasiteettia ja sen ominaisuuksia.

(15)

Aiempien suositusten mukaan merkittäviä parannuksia on nähtävissä alueellisten turvapaikkatoimistojen perustamisessa. Kreikan lainsäädännön mukaan alueellisia turvapaikkatoimistoja on perustettava Attikan, Thessalonikin, Traakian, Epeiroksen, Thessalian, Länsi-Kreikan, Kreetan, Lesboksen, Chioksen, Sámoksen, Léroksen ja Ródoksen alueille (23). Turvapaikkaviraston johtajan päätöksellä on mahdollista ottaa käyttöön myös itsenäisiä turvapaikkayksiköitä turvapaikkaviraston lisätarpeiden tyydyttämiseksi. Kreikan 22. marraskuuta 2016 päivätyssä kirjeessä ilmoittamien tietojen mukaan tähän mennessä toimintansa on aloittanut seitsemän alueellista toimistoa seuraavilla alueilla: Attika, Traakia, Thessaloniki, Lesbos, Samos, Ródos ja Patras. Lisäksi toiminnassa on yhdeksän itsenäistä turvapaikkayksikköä seuraavilla alueilla: Piraeus, Evros, Xanthi, Léros, Kos, Korinthos. Alímoksessa on sisäisistä siirroista vastaava yksikkö. Lain mukaan kolmen uuden alueellisen turvapaikkatoimiston on määrä aloittaa toimintansa Kosin, Epeiroksen (Ioannina), Kreetan (Iraklion) ja Thessalian (Volos) alueilla.

(16)

Kreikan turvapaikkavirasto lisää parhaillaan kapasiteettiaan. Tällä hetkellä turvapaikkavirastossa työskentelee 478 henkilöä (24). Tämä kattaa sekä keskusyksikössä että toiminnassa olevissa aluetoimistoissa ja turvapaikkayksiköissä työskentelevät henkilöt. Kreikan talousarviosta katetaan 250 työntekijän palkat, ja loput rahoitetaan useista EU:n ja ETA:n rahoituslähteistä. Henkilöstön määrää on tarkoitus kasvattaa vuoden loppuun mennessä 659 työntekijään. Näiden työntekijöiden lisäksi tulevat UNHCR:n palkkaamat määräaikaiset työntekijät ja EASOn henkilöstön jäsenet sekä jäsenvaltioiden asiantuntijat, jotka on lähetetty EASOn kautta määräajaksi Kreikan turvapaikkavirastoon. Kreikan viranomaiset aikovat korvata kaikki sopimussuhteiset työntekijät pysyvillä työntekijöillä vuoden 2017 loppuun mennessä, minkä jälkeen kapasiteettia ei enää ole tarkoitus kasvattaa. Kreikan turvapaikkavirasto on ilmoittanut komission yksiköille, että henkilöstön määrää ei voida kasvattaa nopeammin, sillä kokeneemmista työntekijöistä, jotka voisivat kouluttaa, ohjata ja valvoa uusia työntekijöitä, on puutetta. Koska turvapaikkaviraston henkilöstön määrä kolminkertaistuu vuoden 2016 aikana, virasto on ilmoittanut, että sen on pikaisesti kyettävä vakiinnuttamaan toimintaansa sekä erityisesti kehittämään keskijohtoa ja lisäämään henkilöstön asiantuntemusta.

(17)

Kun otetaan huomioon turvapaikkahakemusten määrän mittava kasvu Kreikassa, ei ole vielä selvää, riittääkö turvapaikkaviraston henkilöstön nykyinen ja suunniteltu määrä tämänhetkisten ja todennäköisten tulevien hakemusten käsittelemiseen ajallaan ja asianmukaisesti. Yksi turvapaikkaviraston ensisijaisista tehtävistä on lyhentää aikaa, joka kuluu turvapaikkahakemuksen tekemisestä sen jättämiseen. Tällä hetkellä tähän kuluu usein liian kauan, mikä vaikuttaa hakijoiden oikeuksiin ja aiheuttaa turhautumista. Lyhentämisvaatimus perustuu turvapaikkamenettelydirektiivin 6 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan henkilöllä, joka on tehnyt turvapaikkahakemuksen, on oltava tosiasiallinen mahdollisuus jättää se ”mahdollisimman pian”. Lisäksi on olennaista, että heti kun hakemus on jätetty, se käsitellään direktiivissä vahvistettujen määräaikojen kuluessa eli yleensä kuudessa kuukaudessa. Tällä hetkellä turvapaikkahakemus käsitellään parhaimmillaankin vasta kuukausien kuluessa sen jättämisestä. Tämä ei kuitenkaan koske siirtotapauksia, jotka käsitellään nopeammin. Huomattavaa epävarmuutta esiintyy myös siitä, kuinka nopeasti nykyinen hakemussuma saadaan purettua. Komissio ottaa kuitenkin asianmukaisesti huomioon Kreikan 22. marraskuuta 2016 lähettämässä kirjeessä esittämät huomautukset, joiden mukaan turvapaikkaviraston henkilöstön määrän lisääminen vielä nopeammin saattaisi heikentää päätösten johdonmukaisuutta ja laatua.

(18)

On tarpeen arvioida pikaisesti, onko turvapaikkaviraston henkilöstöresurssien tähänastinen lisäys riittävä, sekä tarkastella tapoja, joilla komissio, asiaan kuuluvat EU:n virastot ja myös jäsenvaltiot voisivat parhaiten auttaa Kreikkaa käsittelemään hakemukset nopeammin. Tätä varten olisi tehtävä kattava ja jatkuvasti ajan tasalla pidettävä tarvearviointi. Siinä olisi otettava huomioon niiden turvapaikkahakemusten määrä, jotka ovat tällä hetkellä vireillä ja joita Kreikan turvapaikkavirasto todennäköisesti käsittelee samanaikaisesti, sekä näiden hakemusten käsittelyyn tarvittavan tai todennäköisesti tarvittavan henkilöstön määrä. Kyseinen henkilöstö voisi koostua Kreikan itsensä rahoittamista uusista työntekijöistä sekä jäsenvaltioiden lähettämistä asiantuntijoista, jotka muodostavat yhden tai useamman EASOn tukitiimin. Samalla kun huolehditaan päätösten laadusta, olisi myös pohdittava keinoja järkeistää ja tehostaa työtapoja, jotta voitaisiin nopeuttaa haastatteluja ja menettelyjä, tarvittaessa EASOn tuella.

(19)

Turvapaikanhakijoilla on oltava käytössään tehokkaita oikeussuojakeinoja muutoksen hakemiseksi kielteisiin turvapaikkapäätöksiin. Tältä osin on edistytty merkittävästi. Muutoksenhakuviranomainen ja valituslautakunnat on perustettu lailla 4375/2016, joka hyväksyttiin huhtikuussa 2016. Kesäkuussa 2016 hyväksytyllä lailla 4399/2016 on perustettu uudet valituslautakunnat. Niiden tehtävänä on tutkia kaikki Kreikan turvapaikkaviraston päätöksistä tehdyt valitukset, jotka on jätetty 20. heinäkuuta 2016 lähtien. Ensisijaisesti valituslautakunnat keskittyvät valituksiin, jotka on jätetty Kreikan saarilla. Tällä tavoin pyritään edistämään EU:n ja Turkin julkilausuman täytäntöönpanoa. Valituslautakuntia on tällä hetkellä kuusi. Lisäksi 21. heinäkuuta jälkeen on perustettu yksi valituslautakunta toimimaan pysyvien lautakuntien sijaisena (25). Selviytyäkseen valitusten kasvavasta määrästä ja saadakseen kaikki odottamassa olevat tapaukset käsiteltyä Kreikka aikoo perustaa vielä seitsemän uutta valituslautakuntaa, joiden on tarkoitus aloittaa toimintansa joulukuun 2016 loppuun mennessä. Valituslautakuntia on siten tarkoitus olla helmikuun 2017 lopussa yhteensä 20.

(20)

Lailla 4399/2016 muutettiin myös kyseisten lautakuntien rakennetta siten, että niissä on nyt kolme jäsentä: kaksi hallintotuomioistuimen tuomaria ja yksi Kreikan kansalainen, jolla on asiaankuuluva tausta sekä kokemusta ja jota esittää tehtäväänsä UNHCR tai Kreikan kansallinen ihmisoikeuskomissio.

(21)

Kreikan viranomaisten 22. marraskuuta 2016 lähettämässä kirjeessä esitettyjen tietojen mukaan valituslautakunnille on toimitettu 21. heinäkuuta 2016 lähtien 2 347 valitusta, mutta niiden perusteella on tehty vain 573 päätöstä.

(22)

Vanhoille Kreikan valitussumaa purkaville valituslautakunnille oli alun perin annettu lisätoimivaltuudet käsitellä ensimmäisen asteen päätöksistä tehtyjen, asiasisältöä koskevien valitusten lisäksi valitukset päätöksiin, jotka koskivat tutkittavaksi ottamista EU:n ja Turkin julkilausuman puitteissa. Kreikan viranomaisten 22. marraskuuta lähettämässä kirjeessä esitettyjen tietojen mukaan valitussumaa purkaville valituslautakunnille on toimitettu yli 2 000 valitusta, jotka tehtiin huhtikuun ja 20. heinäkuuta 2016 välisenä aikana. Kesäkuun 24 päivänä 2016 (26) perustetut uudet valituslautakunnat ovat keventäneet 20:n valitussumaa purkavan valituslautakunnan työtaakkaa niin, että viimeksi mainitut kykenevät ratkaisemaan ruuhkaantuneet valitukset nopeammin.

(23)

Presidentin asetuksella 114/2010 säänneltävän niin sanotun vanhan menettelyn mukaisten valitusten pitkäaikaisen suman selvittämisessä on edistytty. Suma käsitti 22. marraskuuta 2016 noin 6 589 tapausta. Määrä on laskenut tähän kaikkiaan noin 51 000 tapauksesta, jotka katsottiin sumaan kuuluviksi vuoden 2013 alussa, ja noin 8 075 tapauksesta, jotka siihen kuuluivat syyskuussa 2016. Kreikan viranomaiset ovat myöntäneet humanitaarisista syistä oleskelulupia henkilöille, joiden turvapaikkahakemukset ovat olleet vireillä huomattavan pitkään ja jotka täyttävät humanitaarisista tai muista poikkeuksellisista syistä annettavan oleskeluluvan saamisen edellytykset Kreikan lain 4375/2016 mukaisesti. Oleskeluluvat myönnetään kahdeksi vuodeksi, ja ne voidaan uusia (27). Edunsaajat saavat näiden oleskelulupien myötä samat oikeudet ja edut kuin henkilöt, joille on myönnetty toissijainen suojeluasema Kreikassa (28), eikä heitä enää pidetä turvapaikanhakijoina. Joistakin ruuhkautuneista valituksista kuitenkin tutkitaan myös asiasisältö. Vaikka Kreikka on komission aiempien suositusten jälkeen edistynyt merkittävästi, sen olisi jatkettava työtä valitussuman purkamiseksi. Tällöin olisi varmistettava, että hakijoilla, joiden valitukseen ei ole annettu päätöstä, on mahdollisuus käyttää oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

(24)

Koska hakemusten määrä Kreikassa on kasvanut EU:n ja Turkin julkilausuman täytäntöönpanon alettua, on sitäkin tärkeämpää, että muutoksenhakuviranomaisessa on täysi miehitys ja että se kykenee selviytymään odotettavissa olevasta valitusten määrän merkittävästä kasvusta. Valituslautakuntien toimintaa olisi tehostettava, samalla kun huolehditaan päätösten laadusta ja lautakuntien jäsenten riippumattomuudesta. Valituslautakunnat voisivat muun muassa kokoontua useammin, päätösten laadinnassa voitaisiin hyödyntää oikeudellista neuvontaa, lautakunnat voisivat erikoistua tiettyihin tehtäviin, ja niiden jäsenten olisi hoidettava tehtäviään täysipäiväisesti. Lisäksi tarvitaan enemmän tukihenkilöstöä (29). Myös tarvearviointia olisi suoritettava jatkuvasti. Siinä olisi otettava huomioon niiden valitusten määrä, jotka ovat parhaillaan vireillä eri muutoksenhakuelimissä tai jotka todennäköisesti tulevat niiden käsiteltäviksi. Näin voitaisiin arvioida valituslautakuntien määrän riittävyyttä ja työmenetelmien asianmukaisuutta.

(25)

Uudessa lainsäädännössä (laki 4375/2016) on valitusvaiheessa oleville hakijoille annettavaa maksutonta oikeusapua koskeva säännös. Kaikkia toimia tämän lain täytäntöönpanemiseksi käytännössä ei kuitenkaan ole vielä toteutettu. Ministeriön päätös, jolla pannaan täytäntöön oikeusapua koskeva lain 4375/2016 säännös, hyväksyttiin 9. syyskuuta 2016. Maksuttoman oikeusavun täytäntöönpanoon on saatu rahoitus turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon, jäljempänä ’AMIF-rahasto’, perustuvasta Kreikan kansallisesta ohjelmasta. Lisäksi UNHCR:lle myönnettiin AMIF-rahaston hätäapurahoituksesta yhteensä 30 miljoonan euron avustussopimus (30). UNHCR käyttää tätä rahoitusta muun muassa maksuttoman oikeusavun tarjoamiseen valitusvaiheessa oleville kansainvälistä suojelua hakeneille henkilöille vuoden 2017 alkuun asti, minkä jälkeen Kreikan viranomaisten odotetaan ottavan käyttöön oma maksutonta oikeusapua koskeva järjestelmänsä. Parhaillaan toteutetaan kahta hanketta yhteistyössä kansalaisjärjestöjen (Metaction sekä Kreikan pakolaisneuvosto) kanssa: toinen, Kreikan saarilla toteutettava hanke kattaa kaikki valitukset, ja toinen, mantereella täytäntöön pantava hanke kattaa vain osittain Ateenassa ja Thessalonikissa jätetyt valitukset, mutta ei säilöön otettuja turvapaikanhakijoita. Kreikka ilmoitti komissiolle 19. syyskuuta, että turvapaikkavirastossa ylläpidettävä asianajajien luettelo otetaan käyttöön vuoden 2017 alussa. Kreikan olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla taataan viipymättä maksutonta oikeusapua koskevan oikeuden toteutuminen kaikkien valituksen tehneiden turvapaikanhakijoiden osalta.

(26)

Haavoittuvassa asemassa olevien hakijoiden, kuten ilman huoltajaa olevien alaikäisten, suojeluun liittyy edelleen vakavaa huolta. Erityisesti tämä johtuu siitä, että käytössä ei ole toimivaa huoltajuusjärjestelmää eikä riittävästi asianmukaisia majoitustiloja eikä heidän turvallisuuttaan myöskään ole yleisesti ottaen taattu riittävällä tavalla. Uudessa laissa 4375/2016 säädetään sisäasiain ja hallinnollisen jälleenrakentamisen ministeriöön perustettavista uusista yksiköistä, joista toinen käsittelee vastaanottoasioita ja toinen yhteiskuntaan integroitumista. Kumpaankin yksikköön kuuluu erityisosastoja, joissa käsitellään ilman huoltajaa saapuvien alaikäisten vastaanottoa ja kotouttamista sekä laillisen edustajan tarjoamista heille. Näiden toimien lisäksi Kreikan viranomaisten on vielä hyväksyttävä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla varmistetaan asianmukaisten menettelyllisten takeiden ja vastaanotto-olosuhteiden tarjoaminen käytännön tilanteissa ilman huoltajaa oleville alaikäisille. Lisäksi on annettava uusi säädöskehys, johon olisi sisällyttävä tehokasta huoltajuusjärjestelmää koskevia säännöksiä. Kreikan viranomaiset ovat vahvistaneet, että ilman huoltajaa olevista alaikäisistä vastuussa oleva työ- ja sosiaaliturvaministeriö valmistelee uutta huoltajuuslakia, jonka on tarkoitus olla valmis vielä ennen vuoden 2016 loppua. Lain puitteissa on tarkoitus luoda uusi erityisyksikkö, mahdollisesti osasto, joka vastaa huoltajuusjärjestelmästä. Kreikan hallitus on jo hyväksynyt ilman huoltajaa olevien alaikäisten turvapaikanhakijoiden iän arviointia koskevan ministeriön päätöksen (31). Arviointien käytännön toteutukseen liittyy kuitenkin edelleen epävarmuutta, sillä henkilöiden tunnistamisessa on puutteita eikä poliisin suorittaman iän arvioinnin osalta ole olemassa oikeussuojakeinoja.

(27)

Koulutukseen pääsy on parantunut merkittävästi. Elokuussa 2016 hyväksytyn lain 4415/2016 tarkoituksena on muun muassa turvata turvapaikanhakijoiden lapsille psykososiaalista tukea ja koulutusta samoin kuin – valmistelu- ja siirtymäkauden jälkeen – vaivaton sopeutuminen Kreikan koulutusjärjestelmään niille, jotka jäävät Kreikkaan. Paikallisesta vastustuksesta huolimatta Kreikan viranomaiset ovat ryhtyneet merkittäviin toimenpiteisiin tämän oikeudellisen kehyksen panemiseksi täytäntöön täysimääräisesti ja tehokkaasti.

(28)

Useiden sidosryhmien mukaan ilman huoltajaa olevien alaikäisten tilanne on edelleen yleisesti turvaton mantereen ja saariston vastaanottokeskuksissa. Jotkin järjestöt väittävät, että ennen kuin lapsille löydetään asianmukainen majoitus, heitä pidetään edelleen säilöönotettuina tai erityisillä avoimien vastaanottokeskusten ”suojelualueilla” pitkiäkin aikoja täyteen ahdetuissa ja epäterveellisissä oloissa eikä heille anneta edustajaa tai mahdollisuutta saada oikeusapua (32). Kuten johdanto-osan 10 kappaleessa todetaan, alaikäisille sopivien majoituspaikkojen puute on edelleen vakava ongelma, joka on korjattava kiireellisesti.

(29)

Euroopan komissio on antanut Kreikalle merkittävää rahoitusta, jolla tuetaan maan pyrkimyksiä saada turvapaikka-asioiden hallinnointijärjestelmä vastaamaan EU:n vaatimuksia. Vuoden 2015 alusta alkaen Kreikalle on myönnetty hätäapuna yli 352 miljoonaa euroa sisäasioiden alaan kuuluvien rahastojen (AMIF-rahasto ja sisäisen turvallisuuden rahasto, jäljempänä ’ISF-rahasto’) kautta joko suoraan Kreikan viranomaisille tai unionin virastojen ja Kreikassa toimivien kansainvälisten järjestöjen kautta. Tästä määrästä noin 90 miljoonaa euroa myönnettiin suoraan Kreikan viranomaisille heinäkuussa 2016. Pyrkimyksenä oli vahvistaa viranomaisten valmiuksia parantaa elinoloja ja tarjota perusterveydenhuollon palveluja pakolaisten vastaanottokeskuksissa sekä tarjota muuttajille vastaanotto- ja terveydenhoitopalveluja. Merkittävää rahoitusta (noin 198 miljoonaa euroa), jonka tarkoituksena on tyydyttää muuttajien ja pakolaisten humanitaarisia perustarpeita, on lisäksi myönnetty humanitaarista työtä tekeville kumppanijärjestöille äskettäin luodusta hätätilanteen tukivälineestä. Rahoituksella edistetään komission, Kreikan viranomaisten ja/tai asiaankuuluvien sidosryhmien kehittämän valmiussuunnitelman täytäntöönpanoa. Tavoitteena on nykyiseen humanitaariseen tilanteeseen puuttuminen paikan päällä ja/tai EU:n ja Turkin julkilausuman täytäntöönpanon tukeminen.

(30)

Hätäavulla täydennetään Kreikalle AMIF- ja ISF-rahastoista maan kansallisten ohjelmien kautta vuosiksi 2014–2020 osoitettua 509 miljoonan euron summaa, minkä johdosta Kreikka pitää EU:n jäsenvaltioiden joukossa kärkisijaa sisäasioiden EU-rahastojen edunsaajana.

(31)

Kreikan olisi varmistettava, että nämä taloudelliset resurssit käytetään viipymättä ja täysimääräisesti vaikuttavimmalla ja tehokkaimmalla tavalla. Tätä varten sisäasioiden alaan kuuluvien rahastojen (AMIF, ISF) mukaisia Kreikan kansallisia ohjelmia tarkistetaan, jotta ne saadaan vastaamaan uusia painopisteitä. Kansallisen AMIF-ohjelman tarkistus on saatettu päätökseen, ja kansallisen ISF-ohjelman tarkistus on loppusuoralla ja saadaan päätökseen piakkoin. Vaikka uusi vastuuviranomainen on virallisesti nimetty oikeusperustassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti, menettelyjä ja käytännön toimenpiteitä on edelleen selkeytettävä. Näin voidaan taata, että Kreikan viranomaiset alkavat täysimääräisesti käyttää kansallisista ohjelmista saatavaa rahoitusta kiireellisiin tarpeisiin erityisesti maahantulijoiden vastaanoton ja muiden palveluiden alalla.

(32)

Kuten Schengen-järjestelmän normaalin toiminnan palauttamisesta 4. maaliskuuta 2016 annetussa komission tiedonannossa (33) todetaan, Dublin-järjestelmän täysimääräisen toiminnan varmistaminen on välttämätön osa laajempia toimia turvapaikka-, muuttoliike- ja rajapolitiikkojen vakauttamiseksi. Dublin-järjestelmän toiminnan palauttamista koskevat toimet johtaisivat puolestaan Schengen-alueen normaalin toiminnan palauttamiseen. Dublin-asetuksen mukaisten Kreikkaan suuntautuvien siirtojen keskeyttäminen vuodesta 2011 lähtien on johtanut siihen, että Kreikkaan sääntöjenvastaisesti saapuvat turvapaikanhakijat haluavat jatkaa matkaansa muihin jäsenvaltioihin. Tämä on yksi niistä syistä, jotka johtavat Schengen-järjestelmän moitteetonta toimintaa heikentävään turvapaikanhakijoiden luvattomaan edelleen liikkumiseen. Siksi on tärkeää, että Kreikka toteuttaa pikaisesti tässä suosituksessa mainitut tekemättä olevat toimet. Samalla olisi otettava painopisteeksi komission esittämä Dublin-sääntöjen uudistaminen (34) jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden ja oikeudenmukaisen vastuunjaon tavoitteiden perusteella. Ehdotuksesta neuvotellaan parhaillaan.

(33)

Komissio toteaa, että Kreikka on vuonna 2011 asiassa M.S.S annetun tuomion jälkeen parantanut merkittävästi turvapaikkajärjestelmäänsä. Kreikkaa ovat tässä tukeneet komissio, EASO, jäsenvaltiot, kansainväliset järjestöt ja kansalaisjärjestöt. Kreikalla on kuitenkin edelleen haasteita, jotka johtuvat uusien turvapaikanhakijoiden suuresta määrästä. Haasteet johtuvat etenkin ennakkorekisteröintimenettelyn täytäntöönpanosta, siitä, että vaikka sääntöjenvastaisesti maahan saapuvia on vähemmän kuin ennen maaliskuuta 2016, heitä riittää edelleen, sekä EU:n ja Turkin julkilausuman täytäntöönpanoon liittyvistä Kreikan velvollisuuksista. Kreikan turvapaikkajärjestelmässä jäljellä olevien puutteiden korjaamiseksi on vielä toteutettava merkittäviä toimia erityisesti vastaanottokeskusten laadun ja haavoittuvassa asemassa olevien hakijoiden kohtelun parantamiseksi ja turvapaikkahakemusten rekisteröimisen, jättämisen ja kahdessa eri instanssissa tapahtuvan käsittelyn nopeuttamiseksi. Ottaen huomioon tämän vaikean tilanteen vaikutuksen turvapaikkajärjestelmän yleiseen toimintaan ja Kreikan säästämiseksi kestämättömältä taakalta Kreikkaan suuntautuvia Dublin-asetuksen mukaisia siirtoja ei vielä voida aloittaa uudelleen, mutta se on kuitenkin edelleen tavoitteena.

(34)

Kreikka on kuitenkin saavuttanut merkittävää edistystä ottaessaan käyttöön olennaisen tärkeät hyvin toimivaa turvapaikkajärjestelmää koskevat institutionaaliset ja oikeudelliset rakenteet. On olemassa hyvät mahdollisuudet, että täysin toimiva turvapaikkajärjestelmä on käytössä lähitulevaisuudessa, kun kaikki jäljellä olevat puutteet on korjattu erityisesti siltä osin kuin on kyse vastaanotto-olosuhteista ja haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, mukaan lukien ilman huoltajaa olevien alaikäisten, kohtelusta. Sen vuoksi on aiheellista suositella, että siirrot käynnistetään asteittain yksittäisten vakuutusten pohjalta ottaen huomioon valmiudet ottaa vastaan ja käsitellä hakemuksia asiaa koskevan EU:n lainsäädännön mukaisesti. Lisäksi olisi otettava huomioon tiettyjen henkilöryhmien, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien hakijoiden, mukaan lukien ilman huoltajaa olevien alaikäisten, tähän asti puutteellinen kohtelu. Siirtojen uudelleen aloittamista ei myöskään pitäisi soveltaa taannehtivasti, vaan se koskee turvapaikanhakijoita, joiden osalta Kreikka on vastuussa tietystä päivämäärästä alkaen. Tarkoituksena on näin välttää kestämättömän taakan asettaminen Kreikalle. Olisi suositeltavaa, että kyseinen päivämäärä on 15. maaliskuuta 2017.

(35)

Edellä esitetyn perusteella tässä suosituksessa vahvistetaan toimenpiteet, jotka Kreikan viranomaisten on toteutettava tai ylläpidettävä niitä turvapaikanhakijoita koskevien Dublin-asetuksen mukaisten siirtojen uudelleen aloittamista varten, jotka ovat ylittäneet Kreikan ulkorajat sääntöjenvastaisesti 15. maaliskuuta 2017 alkaen tai joista Kreikka on vastuussa muiden säännösten kuin asetuksen (EU) N:o 604/2013 III luvun 13 artiklan nojalla kyseisestä päivämäärästä alkaen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Kreikan olisi kiireellisesti toteutettava kaikki tämän suosituksen mukaiset toimenpiteet. Muiden jäsenvaltioiden olisi yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteen mukaisesti myös edistettävä tämän tavoitteen saavuttamista erityisesti lähettämällä asiantuntijoita auttamaan Kreikan viranomaisia EASOn pyyntöjen perusteella sekä noudattamalla täysimääräisesti sisäisiä siirtoja koskevista päätöksistä johtuvia velvoitteitaan.

(36)

Tässä suosituksessa vahvistetaan myös siirtojen uudelleen aloittamista koskevat säännöt, joihin olisi sisällyttävä jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyövelvollisuuden pohjalta tiivis yhteistyö Kreikan viranomaisten sekä siirtävän jäsenvaltion viranomaisten välillä yksittäistapauksissa myös sen varmistamiseksi, että henkilö majoitetaan asianmukaisesti ja noudattaen direktiivissä 2013/33/EU vahvistettuja vaatimuksia ja että hänen pyyntönsä käsitellään direktiivin 2013/32/EU mukaisesti. Tämä edellyttää Kreikalta erityisiä vakuuksia siitä, että kutakin siirrettävää henkilöä kohdellaan asianmukaisesti. Lisäksi olisi perustettava tuki- ja raportointimekanismi, joka käsittää jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuvan EASO-ryhmän, jotta voidaan varmistaa näiden vaatimusten käytännön soveltaminen siirrettyjen henkilöiden osalta.

(37)

Kreikan antamat säännölliset kertomukset näiden toimien täytäntöönpanossa saavutetusta edistyksestä ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan varmistaa tämän suosituksen täysimääräinen täytäntöönpano. Kreikan olisi tämän suosituksen mukaisesti toimitettava viimeistään 15. helmikuuta 2017 ensimmäinen kertomus, jossa olisi erityisesti kuvailtava sitä, kuinka Kreikan viranomaiset ottavat käyttöön menettelyn vakuutuksien antamiseksi henkilöiden kohtelemisesta EU:n lainsäädännön mukaisesti yksittäisissä siirroissa. Tämän jälkeen Kreikan olisi annettava kahden kuukauden välein kertomus tämän suosituksen täytäntöönpanosta.

(38)

Komissio antaa tämän kertomuksen sekä kaikkien muiden käytettävissään olevien asiaa koskevien tietojen tai muiden seikkojen perusteella säännöllisesti kertomuksen tämän suosituksen täytäntöönpanossa tapahtuneesta edistyksestä ja tarvittaessa päivittää siinä esitetyt suositukset.

(39)

Päätökset, joiden perusteella Dublin-siirrot aloitetaan uudelleen yksittäisissä tapauksissa, kuuluvat jäsenvaltioiden viranomaisten yksinomaiseen toimivaltaan. Viranomaisia valvovat tuomioistuimet, jotka voivat pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisuja Dublin-asetuksen tulkinnasta,

1.

Kreikan olisi jatkettava toimiaan sen varmistamiseksi, että vastaanottotilat riittävät kaikkien sen alueella kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden majoittamiseen ja että kaikkien vastaanottotilojen vastaanotto-olosuhteet täyttävät EU:n lainsäädännön vaatimukset. Kreikan olisi erityisesti

Kreikan olisi myös varmistettava, että sillä on pysyvien tilojen lisäksi riittävä määrä tilapäisiä avoimia vastaanottotiloja tai että tällaisia tilapäisiä tiloja voidaan ottaa käyttöön lyhyellä varoitusajalla, jotta maahan odottamatta saapuvat kansainvälistä suojelua hakevat henkilöt ja heidän huollettavansa voidaan majoittaa asianmukaisissa olosuhteissa.

Kreikan viranomaisten olisi tehtävä kattava tarvearviointi, jossa kartoitetaan, miten paljon vastaanottokapasiteettia tarvitaan ja millaista kapasiteetin on oltava, minkä lisäksi niiden olisi jatkuvasti myös ajantasaistettava tarvearviointia tilanteen kehittymisen mukaan.

2.

Kreikan olisi jatkettava ponnistelujaan sen varmistamiseksi, että kaikki kansainvälistä suojelua hakevat henkilöt pääsevät turvapaikkamenettelyyn, ja sen olisi erityisesti

Tarvearviointi, johon a alakohdassa viitataan, olisi pidettävä jatkuvasti ajan tasalla, ja siinä olisi annettava tietoa palvelukseen otettujen työntekijöiden lukumäärästä.

3.

Kreikan olisi jatkettava ponnistelujaan sen varmistamiseksi, että kaikilla kansainvälistä suojelua hakevilla henkilöillä on käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot, ja sen olisi erityisesti varmistettava, että

Kreikan viranomaisten olisi määriteltävä kokonaisvaltaisen ja jatkuvan tarvearvioinnin perusteella, kuinka paljon uuden muutoksenhakuviranomaisen alaisia valituslautakuntia tarvitaan käsittelemään kaikki kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden esittämät valitukset, kuinka paljon henkilöresursseja tarvitaan kyseisten lautakuntien moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja mitä muita toimenpiteitä, kuten muutoksia työskentelytapoihin, voidaan tarvita. Tähän olisi erityisesti sisällyttävä arvio siitä, riittävätkö vuoden 2017 helmikuun loppuun mennessä perustettavat 20 valituslautakuntaa.

4.

Kreikan olisi varmistettava, että oikeudellista kehystä, jonka nojalla turvataan maksuton oikeusapu, sovelletaan myös käytännössä ja että kaikki turvapaikanhakijat saavat tarvitsemaansa oikeudellista apua hakiessaan muutosta kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista tehtyihin hallinnollisiin päätöksiin. Kreikan olisi erityisesti

5.

Kreikan olisi huolehdittava sellaisten asianmukaisten rakenteiden perustamisesta ja asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, joiden avulla tunnistetaan haavoittuvassa asemassa olevat hakijat, mukaan lukien ilman huoltajaa olevat alaikäiset, ja huolehditaan heistä. Kreikan olisi erityisesti

6.

Kreikan olisi varmistettava, että sille myönnetty merkittävä EU:n rahoitus käytetään täysimääräisesti etenkin ottamalla viipymättä käyttöön kansallisten AMIF- ja ISF-ohjelmien kautta saatavilla olevat resurssit ja kartoittamalla mahdollisuuksia saada täydentävää rahoitusta rakennerahastoista. Tässä tilanteessa Kreikan olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet kansallisten ohjelmien kautta saatavilla olevan rahoituksen hyödyntämiseksi täysimääräisesti, jotta voidaan vastata Kreikassa olevien muuttajien kiireellisiin tarpeisiin erityisesti vastaanoton ja muiden palveluiden alalla varsinkin parantamalla asiaankuuluvien sidosryhmien keskinäistä koordinointia, lujittamalla toimintakapasiteettia ja parantamalla toteutusmekanismia.

7.

Jäsenvaltioita pyydetään antamaan Kreikalle lisätukea nimeämällä asiantuntijoita EASOn pyyntöjen perusteella niin, että tehtäviin saadaan pidemmäksi ajaksi kokeneita ja erikoistuneita asiantuntijoita.

8.

Suositetaan, että asetuksen (EU) N:o 604/2013 mukaiset turvapaikanhakijoiden siirrot Kreikkaan olisi aloitettava uudelleen 9 ja 10 kohdassa säädetyin edellytyksin ja niissä vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

9.

Turvapaikanhakijoiden siirrot olisi aloitettava uudelleen niiden hakijoiden osalta, jotka ovat ylittäneet Kreikan ulkorajat sääntöjenvastaisesti 15. maaliskuuta 2017 alkaen, tai muiden sellaisten henkilöiden osalta, joista Kreikka on vastuussa muiden säännösten kuin asetuksen (EU) N:o 604/2013 III luvun 13 artiklan nojalla asteittain kyseisestä päivämäärästä alkaen ottaen huomioon Kreikan valmiudet ottaa vastaan turvapaikanhakijoita ja kohdella heitä asianmukaisesti direktiivien 2013/32/EU ja 2013/33/EU mukaisesti. Haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita, mukaan lukien ilman huoltajaa olevia alaikäisiä, ei pitäisi siirtää Kreikkaan toistaiseksi.

10.

Ennen hakijan siirtämistä Kreikkaan jäsenvaltion viranomaisia kehotetaan toimimaan tiiviissä yhteistyössä Kreikan viranomaisten kanssa sen varmistamiseksi, että 9 kohdassa mainitut edellytykset täyttyvät ja erityisesti, että hakija otetaan vastaan vastaanottotiloissa, jotka täyttävät EU:n lainsäädännössä ja erityisesti vastaanotto-olosuhteita koskevassa direktiivissä 2013/33/EU vahvistetut vaatimukset, että hänen hakemuksensa tutkitaan turvapaikkamenettelydirektiivissä 2013/32/EU asetetuissa määräajoissa ja että häntä kohdellaan EU:n lainsäädännön mukaisesti kaikkien muiden seikkojen osalta. Kreikan viranomaisia pyydetään toimimaan täydessä yhteistyössä ja antamaan kyseiset vakuutukset muille jäsenvaltioille.

11.

EASOn olisi perustettava Kreikkaan lähetettävä jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuva ryhmä, jonka tehtävänä on tukea jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja raportoida, kohdellaanko Dublin-asetuksen mukaisesti takaisin Kreikkaan siirrettyjä henkilöitä 10 kohdassa mainittujen Kreikan antamien vakuutusten mukaisesti.

12.

Kreikkaa pyydetään antamaan viimeistään 15. helmikuuta 2017 kertomus, joka koskee edistymistä tämän suosituksen täytäntöönpanossa. Kertomuksessa olisi erityisesti oltava kuvaus toimenpiteistä tässä suosituksessa mainittujen jäljellä olevien puutteiden korjaamiseksi, mukaan lukien selostus siitä, miten Kreikan viranomaiset ovat ottaneet tai suunnittelevat ottavansa käyttöön tämän suosituksen 1–5 kohdassa tarkoitetut tarvittavat henkilö- ja aineelliset resurssit, sekä kuvaus tämän suosituksen 1–3 kohdassa tarkoitetuista jatkuvista tarvearvioinneista. Lisäksi siinä olisi kuvailtava yksityiskohtaisesti, miten Kreikan viranomaiset aikovat panna täytäntöön 10 kohdassa tarkoitetun menettelyn vakuutusten antamiseksi yksittäisissä tapauksissa.

13.

Kertomuksessa olisi annettava myös seuraavat tiedot:

14.

Kreikan olisi annettava 15. helmikuuta 2017 jälkeen kahden kuukauden välein kertomus tämän suosituksen täytäntöönpanosta.

15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/72