19.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 313/1

19.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 313/1

19.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 313/1

19.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 313/2

(1)

Tässä asetuksessa on tarkoitus eritellä perusteet sen määrittämiseksi, kohdistuuko johdannaislajiin tai johdannaislajin alaryhmään riittävästi kolmansien osapuolten osto- ja myyntihalukkuutta. Kun Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) on todennut, että jonkin johdannaislajin olisi kuuluttava määritysvelvollisuuden piiriin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (2) mukaisesti ja että kyseiset johdannaiset on otettu kaupankäynnin kohteeksi tai niillä käydään kauppaa kauppapaikassa, sen olisi nojauduttava tässä asetuksessa säädettyihin perusteisiin määrittääkseen, katsotaanko kyseiset johdannaiset tai niiden alaryhmä riittävän likvideiksi kaupankäyntiin yksinomaan kauppapaikoissa.

(2)

Asetuksessa (EU) N:o 648/2012 säädetään, että johdannaiset katsotaan OTC-kauppoina täytäntöönpantaviksi, kun niillä ei käydä kauppaa säännellyllä markkinalla eikä niihin sovelleta sellaisen markkinan sääntöjä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU (3) mukainen OTC-johdannaisten määritelmä on puolestaan suppeampi, sillä se käsittää johdannaiset, joilla ei käydä kauppaa säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä ja joihin ei sovelleta niiden sääntöjä. EAMV:n olisi sen vuoksi arvioitava, missä määrin kauppoja toteutetaan jo kauppapaikoissa tietyn johdannaislajin tai sen alaryhmän osalta, ja verrattava tätä kauppapaikan ulkopuolisen kaupankäynnin määrään. Kauppapaikan ulkopuolisen kaupankäynnin yleisyyden ei kuitenkaan pitäisi automaattisesti tarkoittaa sitä, että jokin johdannaislaji tai sen alaryhmä ei sovellu kaupankäyntivelvollisuuden piiriin. EAMV:n olisi lisäksi otettava huomioon kaupankäyntivelvollisuuden ennakoitu vaikutus ja tarkasteltava yhtäältä mahdollisuutta kohentaa likviditeettiä ja markkinoiden eheyttä lisäämällä avoimuutta ja rahoitusvälineiden saatavuutta ja toisaalta tällaisen päätöksen mahdollisia kielteisiä seurauksia.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 600/2014 2 artiklan 17 kohdan a alakohdan mukaisessa muiden kuin oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden likvidien markkinoiden määritelmässä on yhteneväisyyttä verrattuna kyseisen asetuksen 32 artiklan 3 kohdassa säädettyihin perusteisiin, joiden mukaisesti määritetään, onko johdannaislaji tai sen alaryhmä riittävän likvidi, ja näiden tekijöiden osalta tehdyt arvioinnit olisikin otettava keskenään huomioon, jotta johdonmukaistettaisiin rahoitusvälineiden kohtelua. Sellaista johdannaislajia tai sen alaryhmää, jolla avoimuusvaatimuksia sovellettaessa katsotaan olevan likvidit markkinat, ei pitäisi automaattisesti katsoa riittävän likvidiksi kaupankäyntivelvollisuuden kannalta. Määrälliset kynnysarvot ja laadulliset painotukset voivat vaihdella arvioinneille asetettujen tavoitteiden mukaan.

(4)

Johdannaisille asetetun kaupankäyntivelvollisuuden piiriin kuuluu mahdollisesti monia erilaisia rahoitusvälineitä, joilla on omat ominaispiirteensä. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon finanssimarkkinoiden jatkuva kehittyminen ja kyseeseen tulevien kansallisten markkinoiden monimuotoisuus, on mahdotonta määrittää johdannaislajeittain tyhjentävää luetteloa, jossa määritettäisiin osatekijät, joilla on merkitystä arvioitaessa kolmansien osapuolten osto- ja myyntihalukkuutta tai määritettäessä tietylle osatekijälle annettavaa painotusta.

(5)

Olisi kuitenkin selvennettävä menettelyä, jossa määritetään, onko johdannaisluokka tai sen alaryhmä riittävän likvidi, ja tätä varten on tarpeen vahvistaa perusteet, jotka koskevat kauppojen keskimääräistä toteutustiheyttä, kauppojen keskikokoa, aktiivisten markkinaosapuolten lukumäärää ja tyyppiä sekä osto- ja myyntihintojen keskimääräistä erotusta. Mainitut tekijät yhdessä osoittavat kolmansien osapuolten osto- ja myyntihalukkuuden määrän.

(6)

Tarkkailujakson, jota käytetään määritettäessä, onko johdannaislaji tai sen alaryhmä riittävän likvidi kaupankäyntiin yksinomaan kauppapaikoissa, olisi vaihdeltava kulloisenkin johdannaislajin tai sen alaryhmän mukaan. Sen olisi oltava riittävän pitkä, jotta varmistetaan, etteivät kerätyt tiedot vääristy sellaisten tapahtumien vuoksi, jotka saattavat aiheuttaa epätavanomaisia kaupankäyntimalleja. Tarkkailujakson olisi joka tapauksessa oltava vähintään kolme kuukautta.

(7)

Tässä asetuksessa selostetut perusteet olisi suunniteltava niin, että yhdestä johdannaisesta tai johdannaislajeista tehtyä arviointia voidaan verrata muihin johdannaisiin tai johdannaislajeihin, joilla on samanlaiset ominaisuudet. Ominaisuuksiltaan samanlaisten johdannaislajien yksilöinti voi kattaa useita osatekijöitä, kuten niiden kaupankäyntivaluutta, eräpäivät, sopimuksen maturiteetin alkamisajankohta sekä se, ovatko ne vakiosopimuksen mukaisia ja ovatko ne äskettäin tehtyjä (”on-the-run”) sopimuksia.

(8)

EAMV:n olisi käytettävä aikaisempia tietoja likviditeetin muutoksista, kun se määrittää, onko johdannaislaji tai sen alaryhmä riittävän likvidi kaupankäyntiin yksinomaan kauppapaikoissa ja onko se riittävän likvidi ainoastaan tiettyä kokoa pienemmissä liiketoimissa. Näille arvioinneille asetetut kynnysarvot voivat vaihdella johdannaislajien tai niiden alaryhmien välillä riippuen kyseisten lajien tai alaryhmien ominaisuuksista ja nimellisarvosta. Osto- ja myyntihintojen erotuksen arvioinnissa EAMV:n olisi kiinnitettävä huomiota sekä osto- ja myyntihintojen keskimääräiseen erotukseen että tällaisten erotusten saatavuuteen ja otettava huomioon, että erotuksen puuttuminen tai liian iso erotus ovat merkkejä riittämättömästä likviditeetistä ja että tällaiset erotukset voivat supistua kaupankäyntivelvollisuuden myötä, kun avoimuus ja rahoitusvälineiden saatavuus paranevat.

(9)

Arvioinnissaan EAMV:n olisi jätettävä laskelmiensa ulkopuolelle sellaiset kaupat, jotka ovat selvästi tunnistettavissa kaupan jälkeisiksi riskinvähennyskaupoiksi, joilla vähennetään johdannaissalkkujen muita kuin markkinariskejä. Jos sellaiset liiketoimet otettaisiin huomioon kaupankäyntivelvollisuutta koskevassa arvioinnissa, saattaisi syntyä liioiteltu kuva kolmansien osapuolten osto- ja myyntihalukkuudesta.

(10)

Arviointinsa yhteydessä EAMV:n olisi lisäksi otettava huomioon, onko paketoidut liiketoimet tarpeen sallia. Sijoituspalveluyritykset toteuttavat usein omaan lukuunsa tai asiakkaiden lukuun johdannaisia tai muita rahoitusvälineitä koskevia liiketoimia, jotka koostuvat useista toisiinsa liittyvistä ja keskenään ehdollisista kaupoista. Paketoidut liiketoimet antavat sijoituspalveluyrityksille ja niiden asiakkaille mahdollisuuden hallita riskejään ja parantavat finanssimarkkinoiden häiriönsietokykyä. Siksi lienee paikallaan, että jatkossakin olisi sallittua toteuttaa kahdenvälisesti kauppapaikan ulkopuolella eräitä paketoituja liiketoimia, jotka käsittävät yhden tai useamman, kaupankäyntivelvollisuuden piiriin kuuluvan johdannaisen.

(11)

Lisäksi olisi vahvistettava perusteet, joiden avulla EAMV voi määrittää, olisiko tiettyä johdannaisluokkaa tai sen alaryhmää koskevaa kaupankäyntivelvollisuutta muutettava tai olisiko kyseinen velvollisuus keskeytettävä tai peruutettava, ellei johdannaislajilla tai sen alaryhmällä enää käydä kauppaa vähintään yhdessä kauppapaikassa.

(12)

Johdonmukaisuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi on tarpeen, että tässä asetuksessa annettuja säännöksiä ja direktiivin 2014/65/EU ja asetuksen (EU) N:o 600/2014 säännöksiä sovelletaan samasta päivämäärästä lähtien.

(13)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka EAMV on toimittanut komissiolle.

(14)

EAMV on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia tämän asetuksen perustana olevista teknisten sääntelystandardien luonnoksista, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (4) 37 artiklalla perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

a)

niiden päivien lukumäärä, joina käytiin kauppaa;

b)

kauppojen lukumäärä.

a)

keskimääräinen päivävaihto, joka saadaan jakamalla kaikkien kauppojen nimellisarvo kaupankäyntipäivien lukumäärällä;

b)

kauppojen keskimääräinen arvo, joka saadaan jakamalla kaikkien kauppojen nimellisarvo kauppojen lukumäärällä.

a)

kyseisellä johdannaislajilla tai sen alaryhmällä kauppaa käyvien markkinaosapuolten kokonaismäärä ei ole pienempi kuin kaksi;

b)

niiden kauppapaikkojen lukumäärä, joissa johdannaislaji tai sen alaryhmä on otettu kaupankäynnin kohteeksi tai joissa käydään kauppaa johdannaislajilla tai sen alaryhmällä;

c)

markkinatakaajien ja muiden markkinaosapuolten, joita sitoo kirjallinen sitova sopimus tai velvollisuus tarjota likviditeettiä, lukumäärä.

a)

painotettu osto- ja myyntihintojen erotus, mukaan lukien volyymipainotetut osto- ja myyntihintojen erotukset, eri ajanjaksoina;

b)

osto- ja myyntihintojen erotus pörssipäivien eri ajankohtina.

19.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 313/6

(1)

Asetuksessa (EU) N:o 600/2014 säädetään syrjimättömästä pääsystä keskusvastapuolten ja kauppapaikkojen väliseen määrittämiseen ja kaupankäyntiin, mukaan luettuna pääsy sellaisia viitearvoja koskeviin käyttöoikeuksiin ja tietoihin, joita käytetään määritettäessä joidenkin rahoitusvälineiden arvoa kaupankäynti- ja määritystarkoituksiin. Keskusvastapuolten ja kauppapaikkojen määritys- tai kaupankäyntitarkoituksiin tarvitsemat tiedot voivat viitearvojen moninaisuuden vuoksi vaihdella useiden tekijöiden perusteella, kuten kaupankäynnin tai määrityksen kohteena olevan rahoitusvälineen sekä sen perustana olevan viitearvon tyypin perusteella. Sen vuoksi keskusvastapuolten ja kauppapaikkojen olisi voitava pyytää pääsyä kaikkiin tietoihin, jotka tarvitaan määritys- tai kaupankäyntitarkoituksiin.

(2)

Viitearvojen moninaisuuden ja todettujen erilaisten käyttötapojen vuoksi ei ole asianmukaista noudattaa yleisratkaisuun perustuvaa lähestymistapaa eikä pyrkiä käyttöoikeussopimusten sisällön pitkälle menevään yhdenmukaistamiseen. Pääsyn myöntämisedellytysten rajoittaminen ennalta määritettyihin kattaviin ehtoihin voisi olla haitaksi kaikille osapuolille.

(3)

Henkilön, jolla on omistusoikeuksia viitearvoon, olisi voitava vahvistaa erilaisia edellytyksiä eri luokkiin kuuluvien keskusvastapuolten ja kauppapaikkojen pääsylle kyseisen henkilön viitearvoon vain, jos edellytyksille on olemassa esimerkiksi pyydettyjen tietojen määrää tai käyttölaajuutta tai -alaa koskevat objektiiviset perusteet ja edellytyksiä sovelletaan oikeasuhteisesti. Eri keskusvastapuoli- ja kauppapaikkaluokat ja niiden määrittelyperusteet olisi julkistettava.

(4)

Viitearvon uutuuden arvioimistapa vaihtelee tapauskohtaisesti. Sen vuoksi henkilön, jolla on omistusoikeuksia viitearvoon, olisi osoitettava, millä tavoin viitearvo on uusi, jos välitön pääsy kielletään uutuuden perusteella. Jokaisessa ilmoitetun uuden viitearvon arvioinnissa olisi yhden ainoan tekijän sijasta otettava huomioon useita eri tekijöitä asianmukaisesti painotettuina arvioitaessa sitä, täyttääkö viitearvo asetuksessa (EU) N:o 600/2014 säädetyt perusteet.

(5)

Vaikka kaksi viitearvoa voi korreloida vahvasti keskenään erityisesti lyhyellä aikavälillä, niiden koostumukset tai laatimismenetelmät voivat olla olennaisesti erilaiset. Sen vuoksi viitearvon uutuuden arvioinnissa olisi otettava huomioon eri viitearvojen koostumusten ja laatimismenetelmien pitkän aikavälin korrelointi ja yhtäläisyydet. Viitearvojen erilaisuuden vuoksi henkilön, jolla on omistusoikeuksia viitearvoon, olisi tässä asetuksessa vahvistettujen seikkojen lisäksi otettava huomioon myös muita kyseiselle viitearvotyypille luonteenomaisia tekijöitä sekä niihin liittyvät käytössä olevat standardit. Hyödykkeitä koskevien viitearvojen osalta olisi arvioitava muita tekijöitä, muun muassa kysymystä siitä, perustuvatko asiaankuuluvat viitearvot erilaisiin kohde-etuuksina oleviin hyödykkeisiin ja eri toimituspaikkoihin.

(6)

Uusia viitearvosarjoja, kuten luottoriskinvaihtosopimuksia koskevia viitearvoja, julkistetaan määräajoin. Tällaisissa tapauksissa vasta julkistetut viitearvot ovat jatkoa edelliselle sarjalle, minkä vuoksi niitä ei tulisi pitää uutena viitearvona.

(7)

Johdonmukaisuuden vuoksi ja rahoitusmarkkinoiden sujuvan toiminnan varmistamiseksi on tarpeen, että tässä asetuksessa annettuja säännöksiä ja asetuksen (EU) N:o 600/2014 säännöksiä sovelletaan samasta päivämäärästä lähtien.

(8)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, jäljempänä ’EAMV’, on toimittanut komissiolle.

(9)

EAMV on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia tämän asetuksen perustana olevista teknisten sääntelystandardien luonnoksista, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (2) 37 artiklalla perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

a)

kauppapaikan osalta:

b)

keskusvastapuolen osalta:

a)

viitearvoja koskevat tiedot;

b)

välittömän ilmoituksen antaminen kaikista epätarkkuuksista viitearvojen laskennassa sekä päivitetyistä tai korjatuista viitearvoista;

c)

historialliset viitearvot, jos henkilö, jolla on omistusoikeuksia viitearvoon, ylläpitää tällaisia tietoja.

a)

määritelmät kaikille viitearvoon liittyville keskeisille käsitteille;

b)

tiettyjen menetelmien omaksumisen syyt sekä menettelyt, joilla niitä tarkistetaan ja joilla ne hyväksytään;

c)

viitearvon määrittämisessä käytetyt perusteet ja menettelyt, mukaan luettuina syöttötietojen kuvaus, erityyppisten syöttötietojen ensisijaistaminen, mahdollinen ekstrapolointimallien tai -menetelmien käyttö ja menettelyt, joilla tasapainotetaan viitearvon osatekijät;

d)

valvonta ja säännöt, joilla säännellään harkintavallan tai päätelmien käyttöä niiden käytön johdonmukaisuuden varmistamiseksi;

e)

menettelyt, joilla säännellään viitearvon määritystä stressitilanteissa tai ajanjaksoina, joina transaktiotietolähteet voivat ovat riittämättömiä, epätarkkoja tai epäluotettavia, ja viitearvon mahdolliset rajoitukset tällaisina ajanjaksoina;

f)

aika, jonka kuluessa viitearvo lasketaan;

g)

menettelyt, joilla säännellään viitearvon tasapainottamismenetelmiä ja sen perusteella saatuja viitearvon osatekijöiden painotuksia;

h)

menettelyt, joilla käsitellään virheet syöttötiedoissa tai viitearvon määrityksessä, myös sellaisissa tilanteissa, joissa viitearvo voidaan joutua määrittämään uudelleen;

i)

tiedot koostumuksen ja menetelmien mahdollisten sisäisten tarkistusten ja hyväksyntöjen tiheydestä sekä tarvittaessa tiedot koostumuksen ja laatimismenetelmien ulkoisessa tarkistuksessa noudatettavista menettelyistä ja tällaisten tarkistusten tiheydestä.

a)

tietojen käyttölaajuus ja sisältö kunkin käyttöoikeussopimusten mukaisen käytön osalta siten, että luottamukselliset tiedot yksilöidään selkeästi kussakin tapauksessa;

b)

edellytykset, joilla keskusvastapuolet ja kauppapaikat voivat jakaa tietoja eteenpäin, jos se on sallittua;

c)

palvelun toimittamista koskevat tekniset vaatimukset;

d)

maksut ja maksuehdot;

e)

edellytykset, joiden täyttyessä sopimuksen voimassaolo päättyy, ottaen huomioon viitearvoon perustuvien rahoitusvälineiden elinkaari;

f)

hätätilanteet ja asiaankuuluvat toimenpiteet, joilla säännellään palvelun jatkamista, siirtymäkausia ja palvelun keskeyttämistä hätätilanteen aikana ja joilla

g)

sovellettava laki ja vastuunjako.

a)

palvelun toteuttaminen ilman aiheetonta viivytystä ennalta vahvistetun aikataulun mukaisesti;

b)

kaikkien sellaisten tietojen päivittäminen, joita osapuolet ovat toimittaneet pääsyjärjestelyn aikana, mukaan luettuina tiedot, joilla voi olla vaikutusta maineeseen;

c)

osapuolten välinen viestintäkanava, joka on nopea, luotettava ja turvallinen käyttöoikeussopimuksen voimassaoloaikana;

d)

kuuleminen kaikista jonkin asianomaisen yhteisön toimintojen muutoksista, joilla on todennäköisesti olennainen vaikutus käyttöoikeussopimukseen tai riskeihin, joille toinen yhteisö altistuu, sekä ilmoitus kohtuullisen määräajan kuluessa ennen kuin asianomaisen yhteisön toiminnan muutos toteutetaan;

e)

tietojen toimittaminen sekä asiankuuluvat ohjeet siitä, miten niitä siirretään ja käytetään sovittujen teknisten keinojen välityksellä;

f)

ajantasaisten tietojen toimittaminen henkilöille, joilla on omistusoikeuksia viitearvoon, tietojen jakamisesta eteenpäin keskusvastapuolten määritysosapuolille sekä kauppapaikkojen jäsenille tai osapuolille, jos tällainen jakaminen on sallittua;

g)

riitojen ratkaiseminen ja sopimuksen irtisanominen yksilöityjen olosuhteiden mukaisesti asianmukaisella tavalla.

a)

keskusvastapuolella ei ole mahdollisuutta nettouttaa viimeisimpään viitearvoon perustuvia sopimuksia olemassa olevaan viitearvoon perustuvilla sopimuksilla eikä olennaisilta osin hyvittää edellisiä jälkimmäisillä;

b)

asiaankuuluvat viitearvot eivät kata samoja tai samankaltaisia alueita tai toimialoja;

c)

asiaankuuluvat viitearvot eivät korreloi vahvasti keskenään;

d)

asiaankuuluvilla viitearvoilla ei ole sama tai samankaltainen koostumus ottaen huomioon osatekijöiden määrä, tosiasialliset osatekijät sekä niiden arvot ja painotukset;

e)

asiaankuuluvien viitearvojen laatimismenetelmät eivät ole samat eivätkä samankaltaiset.

a)

asiaankuuluvat viitearvot eivät perustu samoihin kohde-etuuksina oleviin hyödykkeisiin;

b)

kohde-etuuksina olevien hyödykkeiden toimituspaikat eivät ole samat.

19.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 313/11

(1)

Asetuksessa (EU) N:o 600/2014 vahvistetaan yhdenmukaistettu kehys sellaisten kolmannen maan yritysten kohtelua varten, jotka hakevat unionissa lupaa harjoittaakseen sijoitustoimintaa ja tarjotakseen sijoituspalveluja hyväksyttäville vastapuolille ja ammattimaisille asiakkaille.

(2)

On aiheellista vahvistaa, mitä tietoja kolmannen maan yrityksen, joka hakee lupaa tarjota sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa kaikkialla unionissa, olisi annettava Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle, jäljempänä ’EAMV’, ja missä muodossa asetuksen (EU) N:o 600/2014 46 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut tiedot olisi annettava asiakkaille, jotta voidaan ottaa käyttöön kolmansien maiden yrityksiin sovellettavat yhtenäiset vaatimukset ja hyödyntää mahdollisuutta tarjota palveluja kaikkialla unionissa.

(3)

Jotta EAMV voisi tunnistaa ja rekisteröidä kolmansien maiden yritykset virheettömästi, sille olisi annettava yritysten yhteystiedot, kansalliset ja kansainväliset tunnistekoodit sekä todiste toimiluvasta tarjota sijoituspalveluja maassa, johon kyseinen yritys on sijoittautunut.

(4)

Kun kolmansien maiden yritykset antavat tietoja asiakkaille, olisi kiinnitettävä huomiota kieleen ja ulkoasuun, jotta tiedot olisivat ymmärrettäviä ja selkeitä.

(5)

Tämän asetuksen soveltamista olisi lykättävä, ja sen soveltamispäivä olisi sovitettava yhteen asetuksen (EU) N:o 600/2014 soveltamispäivän kanssa.

(6)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka EAMV on toimittanut komissiolle.

(7)

EAMV on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia tämän asetuksen perustana olevista teknisten sääntelystandardien luonnoksista, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (2) 37 artiklan mukaisesti perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

a)

yrityksen täydellinen nimi, mukaan lukien sen virallinen nimi ja mahdollinen muu yrityksen käyttämä toiminimi;

b)

yrityksen yhteystiedot, mukaan lukien päätoimipaikan osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite;

c)

hakemuksesta vastaavan henkilön yhteystiedot, mukaan lukien puhelinnumero ja sähköpostiosoite;

d)

mahdollisen verkkosivuston osoite;

e)

mahdollinen kansallinen tunnistenumero;

f)

yrityksen oikeushenkilötunnus (LEI), jos saatavilla;

g)

yrityksen kansainvälinen pankkikoodi (BIC-koodi), jos saatavilla;

h)

yrityksen valvonnasta vastaavan kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen nimi ja osoite; jos valvonnasta vastaa useampi kuin yksi viranomainen, on annettava yksityiskohtaiset tiedot niiden vastuualueista;

i)

linkki kolmannen maan kunkin toimivaltaisen viranomaisen rekisteriin, jos saatavilla;

j)

tiedot siitä, minkä sijoituspalvelujen ja oheispalvelujen tarjoamiseen ja minkä toiminnan harjoittamiseen yrityksellä on toimilupa maassa, johon se on sijoittautunut;

k)

unionissa tarjottavat sijoituspalvelut ja harjoitettava toiminta, mukaan lukien mahdolliset oheispalvelut.

a)

on toimitettava englannin kielellä tai sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa palveluja on määrä tarjota;

b)

niiden oltava esitystapansa, asettelunsa ja kirjasinkokonsa puolesta helppolukuisia;

c)

niissä ei saa käyttää värejä, jotka voivat vähentää tietojen ymmärrettävyyttä.

19.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 313/14

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 7 kohdassa yhdessä sen 10 artiklan 1–4 kohdan kanssa vahvistetaan erityissäännökset sellaisten tuotteiden arviointia varten, joita käytetään unionissa säilörehun lisäaineina.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti natriumbentsoaatti kirjattiin olemassa olevana tuotteena rehujen lisäaineita koskevaan rekisteriin, jossa se kuuluu funktionaaliseen ryhmään ”säilörehun lisäaineet”, käytettäväksi kaikille eläinlajeille.

(3)

Natriumbentsoaatin hyväksymistä koskeva hakemus toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan mukaisesti ja kaliumsorbaattia, muurahaishappoa ja natriumformiaattia koskevat hakemukset toimitettiin asetuksen (EY) 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemusten mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Kyseiset hakemukset koskevat natriumbentsoaatin, kaliumsorbaatin, muurahaishapon ja natriumformiaatin hyväksymistä kaikkien eläinlajien rehun lisäaineina, jotka luokiteltaisiin luokkaan ’teknologiset lisäaineet’.

(5)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 13 päivänä kesäkuuta 2012 (2) antamassaan lausunnossa, että natriumbentsoaatilla ei ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti käytettynä ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen eikä ympäristöön; sen kuitenkin katsottiin mahdollisesti aiheuttavan herkistymistä, eikä aineen hengittämisestä aiheutuvaa riskiä voida sulkea pois. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi lisäksi, että lisäaineella voidaan parantaa säilörehun tuotantoa, koska se alentaa pH-arvoa ja lisää kuiva-aineen säilyvyyttä helposti, kohtalaisen helposti ja vaikeasti säilöttävässä aineksessa.

(6)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi 18 päivänä kesäkuuta 2013 (3) antamassaan lausunnossa, että kaliumsorbaatilla ei ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti käytettynä ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen eikä ympäristöön; sen kuitenkin katsottiin aiheuttavan ihon ja silmien ärsytystä ja mahdollista hengitysteiden ärsytystä. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi lisäksi, että lisäaineella voidaan parantaa säilörehun aerobista stabiiliutta helposti, kohtalaisen helposti ja vaikeasti säilöttävässä aineksessa.

(7)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi 11 päivänä syyskuuta 2014 (4) antamassaan lausunnossa, että muurahaishapolla ei ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti käytettynä ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen eikä ympäristöön; sen kuitenkin katsottiin olevan ihoa, silmiä ja hengitysteitä syövyttävää. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi lisäksi, että lisäaineella voidaan parantaa säilörehun säilöntäprosessia ja laatua aerobisessa stabiiliudessa helposti, kohtalaisen helposti ja vaikeasti säilöttävässä aineksessa.

(8)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi 11 päivänä maaliskuuta 2015 (5) antamassaan lausunnossa, että natriumformiaatilla ei ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti käytettynä ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen eikä ympäristöön; sen nestemäisen muodon kuitenkin katsottiin olevan ihoa, silmiä ja hengitysteitä syövyttävää. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi lisäksi, että lisäaineella voidaan parantaa ravintoaineiden säilyvyyttä vähentämällä kuiva-aineen hajoamista helposti, kohtalaisen helposti ja vaikeasti säilöttävässä aineksessa.

(9)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan natriumbentsoaatin, kaliumsorbaatin, muurahaishapon ja natriumformiaatin osalta erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaineet määritetään rehusta.

(10)

Natriumbentsoaatin, kaliumsorbaatin, muurahaishapon ja natriumformiaatin arvioinnit osoittavat, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisten lisäaineiden käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä.

(11)

Koska turvallisuuteen liittyvät syyt eivät edellytä natriumbentsoaatin hyväksynnän edellytysten muutosten välitöntä soveltamista, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua hyväksynnästä aiheutuvien uusien vaatimusten noudattamiseen.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

19.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 313/21

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

19.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 313/23

(1)

Neuvosto hyväksyi 26 päivänä tammikuuta 2015, 5 päivänä helmikuuta 2015 ja 23 päivänä kesäkuuta 2015 päätökset (EU) 2015/116 (1), (EU) 2015/190 (2) ja (EU) 2015/994 (3) alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä 26 päivänä tammikuuta 2015 alkavaksi ja 25 päivänä tammikuuta 2020 päättyväksi kaudeksi.

(2)

Kolme alueiden komitean jäsenen paikkaa on vapautunut Jacek PROTASin, Marek SOWAn ja Jerzy ZAJĄKAŁAn toimikausien päätyttyä.

(3)

Yksi varajäsenen paikka on vapautunut Krysztof PASZYKin toimikauden päätyttyä.

(4)

Yksi varajäsenen paikka on vapautunut, kun Władysław ORTYL on nimetty alueiden komitean jäseneksi,

a)

jäseniksi:

ja

b)

varajäseniksi:

19.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 313/25

(1)

Yhdennentoista EKR:n varainhoitoasetuksen 21 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti komissio esitti 15 päivään lokakuuta 2016 mennessä ehdotuksen, johon sisältyy a) rahoitusosuuden vuotuinen enimmäismäärä vuoden 2018 osalta; b) rahoitusosuuden vuotuinen määrä vuoden 2017 osalta; c) vuoden 2017 rahoitusosuuden ensimmäisen erän määrä, sekä d) alustava ei-sitova ennuste, joka koskee odotettuja rahoitusosuuksien vuotuisia määriä vuosien 2019–2020 osalta.

(2)

Euroopan investointipankki (EIP) lähetti 28 päivänä heinäkuuta 2016 yhdennentoista EKR:n varainhoitoasetuksen 52 artiklan mukaisesti komissiolle ajantasaistetut ennakkoarviot hallinnoimiaan välineitä koskevista maksusitoumuksista ja maksuista.

(3)

Yhdennentoista EKR:n varainhoitoasetuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti rahoitusosuuksien maksupyynnöissä käytetään ensin aiemmille Euroopan kehitysrahastoille (EKR) määrätyt määrät. Tästä syystä olisi esitettävä kymmenettä EKR:ää koskeva maksupyyntö.

(4)

Neuvosto hyväksyi 30 päivänä marraskuuta 2015 komission ehdotuksesta päätöksen (EU) 2015/2288 (4), jossa vahvistetaan jäsenvaltioiden EKR:n rahoitusosuuksien enimmäismäärästä komission osuudeksi 3 850 000 000 euroa ja EIP:n osuudeksi 150 000 000 euroa vuonna 2017.

(5)

Neuvosto hyväksyi 12 päivänä joulukuuta 2013 antamallaan päätöksellä 2013/759/EU (5) siirtymävaiheen rahoitusjärjestelyn perustamisen EKR:n varainhoidon siirtymätoimenpiteistä 1 päivästä tammikuuta 2014 yhdennentoista EKR:n voimaantuloon saakka, jäljempänä ’siirtymävaiheen rahoitusjärjestely’,

19.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 313/28

(1)

Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Moldovan tasavallan välinen assosiaatiosopimus (1), jäljempänä ’sopimus’, tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2016.

(2)

Sopimuksen 173 artiklan mukaisesti Moldovan tasavallan on vähitellen saatettava lainsäädäntönsä unionin säännöstön mukaiseksi sopimuksen liitteen XVI määräysten mukaisesti.

(3)

Useita sopimuksen liitteessä XVI lueteltuja unionin säädöksiä on muutettu tai ne on laadittu uudelleen taikka kumottu ja korvattu uusilla unionin säädöksillä sen jälkeen, kun sopimus parafoitiin 29 päivänä marraskuuta 2013. Unioni on erityisesti hyväksynyt seuraavat säädökset, joista se on ilmoittanut Moldovan tasavallalle:

(4)

Jotkin liitteessä XVI luetellut unionin säädökset luetellaan myös sopimuksen liitteessä IV (Kuluttajansuoja) ja liitteessä XI (Ympäristö). Selkeyden vuoksi näiden liitteessä XVI lueteltujen säädösten lähentämiseen sovellettavat määräajat olisi yhdenmukaistettava sopimuksen liitteessä IV (Kuluttajansuoja) ja liitteessä XI (Ympäristö) yksilöityjen määräaikojen kanssa.

(5)

On tarpeen saattaa ajan tasalle sopimuksen liite XVI, jotta voidaan ottaa huomioon kyseisessä liitteessä luetellun unionin lainsäädännön kehitys sopimuksen 436 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Selkeyden vuoksi sopimuksen liitteessä XVI olevat jaksot, joihin muutokset vaikuttavat, olisi saatettava ajan tasalle kokonaisuudessaan.

(6)

Moldovan tasavalta jatkaa lainsäädäntönsä lähentämistä unionin lainsäädäntöön sopimuksen liitteessä XVI asetettujen aikataulun ja prioriteettien mukaisesti. Sen vuoksi on aiheellista varmistaa, että unionin lainsäädännön viimeaikaiset ajan tasalle saattamiset sisällytetään viipymättä ja tehokkaasti käynnissä olevaan lähentämiseen, sekä ottaa huomioon Moldovan tasavallan jo saavuttama edistys.

(7)

On aiheellista säätää Moldovan tasavaltaa koskevista siirtymäkausista, jotta se voi ottaa kansallisessa lainsäädännössään huomioon unionin uudet säädökset ja jotta valmistajille ja maahantuojille voidaan tarjota mukautumiskausi. Tämän vuoksi määräaikoja, jotka koskevat sen kansallisen lainsäädännön lähentämistä kyseisiin uusiin unionin säädöksiin, olisi pidennettävä.

(8)

Sopimuksen 436 artiklan 3 kohdan mukaisesti EU:n ja Moldovan tasavallan assosiaationeuvostolla on valtuudet saattaa ajan tasalle tai muuttaa sopimuksen liitteitä. Assosiaationeuvosto siirsi 16 päivänä joulukuuta 2014 antamallaan päätöksellä N:o 3/2014 kauppaan liittyviä kysymyksiä käsittelevälle assosiaatiokomitealle toimivallan saattaa ajan tasalle tai muuttaa tiettyjä kauppaan liittyviä liitteitä,

19.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 313/36

(1)

Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Moldovan tasavallan välinen assosiaatiosopimus (1), jäljempänä ’sopimus’, tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2016.

(2)

Sopimuksen 269 artiklan 5 kohdan mukaisesti sopimuksen liitteessä XXIX-A määrätyt julkisia hankintoja koskevien sopimusten kynnysarvot on tarkistettava säännöllisesti kahden vuoden välein sopimuksen voimaantulovuodesta alkaen, ja tällainen tarkistus on hyväksyttävä kauppaan liittyviä kysymyksiä käsittelevän assosiaatiokomitean päätöksellä sopimuksen 438 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(3)

Sopimuksen 273 artiklan mukaisesti Moldovan tasavallan on varmistettava, että sen julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö saatetaan vähitellen asiaa koskevan unionin säännöstön mukaiseksi sopimuksen liitteessä XXIX olevaa aikataulua noudattaen.

(4)

Useita sopimuksen liitteessä XXIX olevia unionin säädöksiä on muutettu tai ne on laadittu uudelleen taikka kumottu ja korvattu uusilla unionin säädöksillä sen jälkeen, kun sopimus parafoitiin 29 päivänä marraskuuta 2013. Unioni on erityisesti antanut seuraavat säädökset, joista se on ilmoittanut Moldovan tasavallalle:

(5)

Edellä mainituilla uusilla direktiiveillä muutettiin liitteessä XXIX-A määrättyjä julkisia hankintoja koskevien sopimusten kynnysarvoja.

(6)

Sen vuoksi on tarpeen saattaa ajan tasalle sopimuksen liite XXIX, jotta voidaan ottaa huomioon liitteessä lueteltuun unionin säännöstöön tehdyt muutokset sopimuksen 269, 273 ja 436 artiklan mukaisesti.

(7)

Julkisia hankintoja koskevalla unionin uudella säännöstöllä on uusi rakenne. On aiheellista ottaa tämä uusi rakenne huomioon liitteessä XXIX. Selkeyden vuoksi liite XXIX olisi saatettava ajan tasalle kokonaisuudessaan ja korvattava tämän päätöksen liitteessä olevalla tekstillä. On myös asianmukaista ottaa huomioon Moldovan tasavallan edistyminen lainsäädäntönsä lähentämisessä unionin säännöstöön.

(8)

Sopimuksen 436 artiklan 3 kohdan mukaisesti EU:n ja Moldovan tasavallan assosiaationeuvostolla on valtuudet saattaa ajan tasalle tai muuttaa sopimuksen liitteitä. Assosiaationeuvosto siirsi 16 päivänä joulukuuta 2014 annetulla päätöksellä N:o 3/2014 kauppaan liittyviä kysymyksiä käsittelevälle assosiaatiokomitealle toimivallan saattaa ajan tasalle tai muuttaa tiettyjä kauppaan liittyviä liitteitä,