12.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 305/1

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 13 päivänä helmikuuta 2016 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevien tiettyjen raudasta (muusta kuin valuraudasta) tai teräksestä (muusta kuin ruostumattomasta teräksestä) valmistettujen poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoisten ja ulkoläpimitaltaan yli 406,4 mm:n suuruisten saumattomien putkien tuontia unioniin koskevan polkumyyntimenettelyn neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (2) 5 artiklan perusteella. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä tutkimuksen vireillepanoa koskevan ilmoituksen (3), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille Euroopan unionin saumattomien teräsputkien valmistajien etuja valvovan Defence Committeen, jäljempänä ’valituksen tekijä’, 4 päivänä tammikuuta 2016 esittämän valituksen perusteella. Valituksen tekijöiden osuus tiettyjen raudasta (muusta kuin valuraudasta) tai teräksestä (muusta kuin ruostumattomasta teräksestä) valmistettujen poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoisten ja ulkoläpimitaltaan yli 406,4 mm:n suuruisten saumattomien putkien kokonaistuotannosta unionissa on yli 25 prosenttia. Valituksessa esitetty näyttö polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta oli riittävä tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan yhteyttä komissioon tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti nimenomaisesti tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja Kiinan kansantasavallan viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, kauppiaille sekä järjestöille, joita tutkimuksen vireillepanon tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(4)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(5)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa asianomaisille osapuolille, että se harkitsi Japanin, Venäjän, Etelä-Korean tai Yhdysvaltojen käyttämistä markkinataloutta harjoittavana kolmantena maana, jäljempänä ’vertailumaa’, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti. Komissio otti yhteyttä mainittujen maiden tuottajiin sekä Kanadan, Intian, Meksikon ja Venezuelan tuottajiin, ja pyysi niitä osallistumaan tutkimukseen.

(6)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(7)

Komissio ilmoitti tutkimuksen vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut unionin tuottajien otoksen tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannon perusteella. Alustavaan otokseen kuului neljä unionin tuottajaa. Niiden osuus unionin tuotannonalan kokonaistuotannosta oli 51 prosenttia. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta muttei saanut mitään huomautuksia.

(8)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että suurimman otokseen valitun yrityksen rakenne ja taloudellinen tilanne eivät välttämättä edusta unionin tuotannonalaa. Sillä on erilainen liiketoimintamalli, koska yli 60 prosenttia sen myynnistä liittyy öljyyn ja kaasuun ja koska se tuottaa runsaasti räätälöityjä ja korkeatasoisia tuotteita. Lisäksi kuten 107 ja 108 kappaleessa todetaan, sen kannattavuus on heikentynyt jatkuvasti koko tarkastelujakson ajan, mikä on toinen merkittävä ero verrattuna muihin unionin tuottajiin. Siksi komissio jatkaa tutkimuksia siitä, onko kyseinen yritys edustava unionin tuotannonalan tilanteen kannalta. Tarvittaessa komissio harkitsee lisätoimia, kuten asianomaisille yrityksille annettavia painotuksia.

(9)

Komissio päätti säilyttää yrityksen otoksessa alustavasti, mutta se aikoo palata asiaan saatuaan asianomaisten osapuolten huomautukset.

(10)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(11)

Viisi etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmen tuojan otoksen käyttäen valintaperusteina suurinta tuontimäärää unioniin suuntautuvassa tuonnissa. Kaikkia asianomaisia tiedossa olevia tuojia kuultiin otoksen valinnasta perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Huomautuksia ei esitetty.

(12)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia Kiinan kansatasavallassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksissa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan edustustoa Euroopan unionissa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(13)

Kaksitoista asianomaisen maan vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti neljän yrityksen otoksen, joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja asianomaisen maan viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta. Asianomaisilta osapuolilta ei saatu tätä koskevia huomautuksia.

(14)

Kuusi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kolme niistä kuuluu otokseen, ja niitä tarkastellaan joka tapauksessa yksilöllisesti. Kolmen muun pyynnön tarkasteleminen tutkimuksen alustavassa vaiheessa olisi ollut kohtuuttoman vaivalloista, koska tutkimuksen aikataulu on tiukka, resurssit rajalliset ja komission yksiköiden työtaakka mittava. Komissio päättää yksilöllistä tarkastelua koskevien pyyntöjen hyväksymisestä tutkimuksen alustavan vaiheen päätyttyä.

(15)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan soveltamiseksi komissio lähetti markkinatalouskohtelua koskevat lomakkeet kaikille yhteistyössä toimiville ja otokseen valituille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittavien tuottajien järjestöille ja Kiinan kansantasavallan viranomaisille. Yksikään vientiä harjoittavista tuottajista ei palauttanut markkinatalouskohtelua koskevaa lomaketta.

(16)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille otokseen valituille yrityksille vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kyselylomakevastaukset saatiin neljältä yhteistyössä toimivalta ja otokseen kuuluvalta kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta (vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä), neljältä otokseen kuuluvalta unionin tuottajalta ja kolmelta etuyhteydettömältä tuojalta. Yksikään käyttäjä ei ilmoittautunut.

(17)

Komissio on hankkinut ja tarkastanut kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(18)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2012 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(19)

Tarkasteltavana ovat Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat tietyt raudasta (muusta kuin valuraudasta) tai teräksestä (muusta kuin ruostumattomasta teräksestä) valmistetut poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoiset ja ulkoläpimitaltaan yli 406,4 mm:n suuruiset saumattomat putket, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7304 19 90, ex 7304 29 90, 7304 39 98 ja 7304 59 99.

(20)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään monissa eri sovelluksissa esimerkiksi öljy- ja kaasuteollisuudessa, voimalaitoksissa ja rakennusteollisuudessa.

(21)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset:

(22)

Komissio päätti tässä vaiheessa, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(23)

Tuotteen määritelmästä ei esitetty väitteitä.

(24)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo määritettiin markkinataloutta toteuttavan kolmannen maan hinnan tai laskennallisen arvon perusteella, koska yhdellekään otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei myönnetty markkinatalouskohtelua. Tästä syystä oli valittava markkinataloutta toteuttava kolmas maa, jäljempänä ’vertailumaa’.

(25)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa asianomaisille osapuolille, että se piti Japania, Venäjää, Etelä-Koreaa ja Yhdysvaltoja mahdollisina asianmukaisina vertailumaina ja kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia. Huomautuksia ei esitetty.

(26)

Komissio pyysi kolmeatoista samankaltaisen tuotteen valmistajaa Kanadassa, Intiassa, Japanissa, Venäjällä, Etelä-Koreassa, Meksikossa, Yhdysvalloissa ja Venezuelassa toimittamaan tietoja. Ainoastaan yksi Meksikossa sijaitseva yritys toimi yhteistyössä. Tämä yritys vastasi vertailumaata koskevaan kyselyyn ja suostui siihen, että sen vastaukset tarkistetaan tarkastuskäynnillä.

(27)

Meksikon kotimarkkinoilla on riittävästi kilpailua ja sen koko on sopiva (noin 20 000 tonnia vuodessa). Kaikista tuontimaista peräisin olevien useimpien saumattomien putkien tuontiin sovelletaan 5 prosentin tullia. Yhteistyössä toimineen yrityksen markkinaosuus kotimaan markkinoista on yli 60 prosenttia. Kuitenkin myös tuonnilla on huomattava markkinaosuus, yli 22 prosenttia Meksikon kotimarkkinoista, mikä osoittaa, että markkinoilla esiintyy kilpailua.

(28)

Komissio päätteli tässä vaiheessa, että Meksiko on asianmukainen vertailumaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(29)

Vertailumaan yhteistyössä toimineelta tuottajalta saatuja tietoja käytettiin perustana normaaliarvon määrittämiseen sellaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(30)

Komissio tutki ensin, oliko vertailumaan yhteistyössä toimineen tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä on vähintään 5 prosenttia asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuvan viennin kokonaismäärästä tutkimusajanjakson aikana. Tällä perusteella yhteistyössä toimineen tuottajan samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla todettiin edustavaksi.

(31)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne vertailumaan kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin niiden asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien, joiden kotimarkkinamyynti oli edustavaa, unioniin vietäviksi myymät tuotelajit tai niihin verrattavissa.

(32)

Sitten komissio tutki, oliko vertailumaan yhteistyössä toimivan tuottajan kotimarkkinamyynti kunkin sellaisen tuotelajin osalta, joka on samankaltainen kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai verrattavissa niihin, edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämä perusteella komissio totesi, että joidenkin tuotelajien myynti vertailumaan kotimarkkinoilla oli alle 5 prosenttia samankaltaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä, eikä se siksi ollut edustavaa.

(33)

Seuraavaksi komissio määritti kunkin tuotelajin osalta vertailumaan kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kannattavan myynnin osuuden tutkimusajanjaksolla, jotta se voisi päättää, käytetäänkö normaaliarvon laskennassa tosiasiallista kotimarkkinamyyntiä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(34)

Kotimarkkinamyyntiä koskevasta analyysistä kävi ilmi, että koko kotimarkkinamyynti oli kannattavaa ja että painotettu keskimääräinen myyntihinta oli tuotantokustannuksia korkeampi. Näin ollen normaaliarvo laskettiin kaiken kotimarkkinoilla tapahtuneen myynnin hintojen painotettuna keskiarvona tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(35)

Koska samankaltaisen tuotteen joidenkin tuotelajien tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuvaa myyntiä ei ollut vertailumaassa lainkaan tai myynti ei ollut riittävää, komissio muodosti normaaliarvon laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(36)

Sellaisten tuotelajien osalta, joita ei myyty edustavassa määrin vertailumaan kotimarkkinoilla, käytettiin keskimääräisiä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia ja kyseisten tuotelajien tavanomaisessa kaupankäynnissä kotimarkkinoilla suoritetuista liiketoimista saatua voittoa. Sellaisten tuotelajien osalta, joita ei myyty ollenkaan vertailumaan kotimarkkinoilla, käytettiin painotettuja keskimääräisiä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia ja voittoa kaikista tavanomaisessa kaupankäynnissä kotimarkkinoilla suoritetuista liiketoimista.

(37)

Asianomaisesta maasta unioniin vietävistä tuotelajeista huomattava määrä ei vastaa suoraan vertailumaassa tuotettuja tuotelajeja. Sen vuoksi sellaisten tuotelajien, jotka eivät ole vastaavia, normaaliarvo oli muodostettava perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskennallisesti käyttäen pohjana vertailumaan tuottajan tuotantokustannuksia, joihin lisättiin kohtuulliset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto. Näin ollen laskennallinen normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti lisäämällä kyseisen tuotelajin keskimääräisiin valmistuskustannuksiin painotetut keskimääräiset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset (4) [1–10 %] sekä painotettu keskimääräinen voitto (4) [9–19 %], jonka vertailumaan tuottaja sai kotimarkkinamyynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä tutkimusajanjaksolla.

(38)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat vientiä unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai asianomaisessa maassa sijaitsevien etuyhteydessä olevien yritysten kautta. Unionissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien tuojien kautta vientiä ei tapahtunut lainkaan.

(39)

Kun vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa, vientihinta oli perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta.

(40)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(41)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(42)

Kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten huomioon ottamiseksi tehtiin 2–12 prosentin oikaisuja, luottokustannusten osalta 0,01–0,3 prosentin oikaisuja, palkkioiden osalta 0,1–2 prosentin ja pankkikulujen osalta 0,02–0,3 prosentin oikaisuja, kun oli osoitettu, että ne vaikuttavat hintojen vertailtavuuteen.

(43)

Kiina soveltaa arvonlisäveron takaisinmaksua viennin yhteydessä vain osittain, ja tässä tapauksessa 8 prosenttia jää palauttamatta. Sen varmistamiseksi, että normaaliarvo ilmoitettiin samalla verotustasolla kuin vientihinta, normaaliarvo oikaistiin ylöspäin arvonlisäveron siltä osalta, joka on lisätty läpimitaltaan suurten saumattomien putkien vientihintaan ja jota ei palautettu kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille (5).

(44)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta komissio vertasi samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa vertailumaassa (ks. 29–37 kappale) tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(45)

Otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta komissio laski painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Näin ollen kyseinen marginaali määritettiin otokseen kuuluneiden vientiä harjoittavien tuottajien marginaalien perusteella ottamatta huomioon vientiä harjoittavien tuottajien nolla- ja vähimmäistason marginaaleja ja perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa määritettyjä marginaaleja.

(46)

Kaikkien muiden asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalit komissio määritti käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tätä varten komissio määritti vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen asteen. Yhteistyössä toimimisen aste on yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien unioniin suuntautuneen viennin määrä ilmaistuna osuutena asianomaisen maan unioniin suuntautuneen viennin kokonaismäärästä, sellaisena kuin se ilmoitetaan Eurostatin tuontitilastoissa.

(47)

Yhteistyössä toimimisen aste on tässä tapauksessa korkea, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osuus unioniin suuntautuvasta kokonaisviennistä tutkimusajanjaksolla oli 85 prosenttia. Tämän perusteella komissio päätti asettaa jäännöspolkumyyntimarginaalin sen otokseen kuuluneen yrityksen tasolle, jonka polkumyyntimarginaali oli korkein.

(48)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(49)

Tutkimusajanjakson aikana samankaltaista tuotetta valmisti seitsemän tuottajaa unionissa. Niiden katsotaan muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(50)

Tutkimusajanjakson aikaisen unionin kokonaistuotannon määrittämiseksi käytettiin kaikkia unionin tuotannonalasta saatavilla olevia tietoja, myös valituksessa toimitettuja tietoja sekä unionin tuottajilta ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja ja otokseen kuuluneilta unionin tuottajilta saatuja kyselyvastauksia.

(51)

Tällä perusteella unionin kokonaistuotannoksi arvioitiin noin 227 000 tonnia tutkimusajanjakson aikana. Luku sisältää kaikkien unionin tuottajien tuotannon eli sekä otokseen valittujen tuottajien tuotannon että otokseen kuulumattomien tuottajien arvioidun tuotannon.

(52)

Kuten 7 kappaleessa todetaan, otokseen valittiin neljä unionin tuottajaa, joiden osuus samankaltaisen tuotteen arvioidusta unionin kokonaistuotannosta on 51 prosenttia.

(53)

Unionin kulutus määritettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoille suuntautuneen kokonaismyynnin ja kokonaistuonnin määrän perusteella. Unionin kulutus laski vuosina 2012–2014 mutta lisääntyi hiukan vuonna 2015. Tarkastelujakson aikana unionin kulutus laski kaiken kaikkiaan 10 prosenttia.

(54)

Tarkastelujaksolla Kiinan kansantasavallasta unioniin suuntautuva tuonti kehittyi määrältään ja markkinaosuudeltaan seuraavasti:

(55)

Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrä laski vuonna 2013 mutta kasvoi jyrkästi vuonna 2014 ja pysyi vakaana vuonna 2015. Kaiken kaikkiaan tuonti lisääntyi tarkastelujaksolla 9 prosenttia 39 000 tonnista tutkimusajanjakson 42 500 tonniin samaan aikaan kun unionin kulutus väheni. Kiinasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla 22,2 prosentista 26,8 prosenttiin.

(56)

Seuraavassa taulukossa esitetään Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta:

(57)

Keskimääräiset tuontihinnat määritettiin Eurostatin tuontitilastojen perusteella. Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta pysyi varsin vakaana tarkastelujaksolla. Tuontihinnat olivat vuonna 2014 hiukan suuremmat kuin sitä edeltävänä vuonna, mutta vuonna 2015 ne laskivat alkuperäiselle tasolle.

(58)

Keskimääräiset tuontihinnat riippuvat kuitenkin tuotevalikoimasta, erityisesti teräslajista, mikä ei ilmene kauppatilastoista. Kaikkien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräinen vientihinta oli tutkimusajanjaksolla 910 euroa/tonni, kun taas otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräinen vientihinta oli 1 102 euroa/tonni ja vaihteli 946 eurosta/tonni 1 444 euroon/tonni.

(59)

Kuten 79 kappaleesta käy ilmi, Kiinasta tulevan tuonnin hinnat olivat koko ajanjakson ajan huomattavasti alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat.

(60)

Sen määrittämiseksi, esiintyikö tutkimusajanjaksolla hinnan alittavuutta ja missä laajuudessa, verrattiin otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia tuotelajikohtaisia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle vähentämällä niistä tosiasialliset toimituskustannukset (43,4 euroa/tonni), palkkiot (51 euroa/tonni), myöhemmin annettavat alennukset (132,2 euroa/tonni) ja luottokustannukset (3,28 euroa/tonni), vastaaviin otokseen valituilta kiinalaisilta tuottajilta tulevassa polkumyyntituonnissa ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin tuotelajikohtaisiin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla, sen jälkeen kun niihin oli lisätty tuonnin jälkeiset kulut ja käsittelykulut (1,82 prosenttia CIF-arvosta).

(61)

Jotta vertaaminen tapahtui samassa kaupan portaassa Kiinasta tulevan tuonnin kanssa, unionin myynnin osalta tarkasteltiin ainoastaan myyntiä kauppiaille ja jakelijoille. Suora myynti loppukäyttäjille jätettiin analyysin ulkopuolelle, koska siihen sisältyy yleensä räätälöityjä lisävaatimuksia, jotka nostavat hinnan korkeammalle kuin kauppaille ja jakelijoille tapahtuvassa myynnissä, jossa noudatetaan standardivaatimuksia. Tästä syystä hinnan alittavuuteen liittyvässä vertailussa käytettiin unionin tuotannonalan keskimääräisenä myyntihintana 1 359 euroa/tonni (tutkimusajanjaksolla), kun taas tarkasteltaessa koko myyntiä keskimääräinen myyntihinta oli 1 584 euroa/tonni.

(62)

Vertailun tulos – ilmaistuna prosentteina otokseen valituille unionin tuottajille tutkimusajanjakson aikana kertyneestä liikevaihdosta – osoitti, että hintojen alittavuuden marginaali oli 15,1–30,2 prosenttia.

(63)

Tutkittaessa Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(64)

Kuten 7 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalan mahdollisesti kärsimän vahingon tutkimiseen käytettiin otantamenetelmää.

(65)

Vahinkoanalyysia varten komissio erotti toisistaan makrotaloudelliset ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Makrotaloudellisina indikaattoreina käytettiin tuotantoa, tuotantokapasiteettia, kapasiteetin käyttöastetta, myyntimäärää, markkinaosuutta, kasvua, työllisyyttä, tuottavuutta, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin merkittävyyttä ja toipumista aiemman polkumyynnin vaikutuksista. Mikrotaloudellisina indikaattoreina komissio analysoi otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräisiä yksikköhintoja, yksikkökustannuksia, kannattavuutta, kassavirtoja, investointeja, investointien tuottoa, pääoman saantia, varastoja ja työvoimakustannuksia.

(66)

Makrotaloudellisten indikaattoreiden ja etenkin otoksen ulkopuolisia unionin tuottajia koskevien tietojen määrittämiseksi käytettiin kaikkia unionin tuotannonalasta saatavilla olevia tietoja, myös valituksessa toimitettuja tietoja sekä unionin tuottajilta ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja ja otokseen kuuluneilta unionin tuottajilta saatuja kyselyvastauksia. Valituksen tekijän esittämät tilastotiedot tarkistettiin valituksen tekijöiden tiloissa.

(67)

Mikrotaloudelliset indikaattorit määritettiin otokseen valittujen unionin tuottajien kyselylomakevastauksissa annettujen tietojen perusteella.

(68)

Unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti. Tutkimuksessa kävi ilmi, että joitakin tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuksessa käytettäviä tuotantolinjoja käytettiin myös muiden tuotteiden eli läpimitaltaan pienempien putkien valmistukseen. Sen vuoksi taulukossa esitetään paitsi tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotanto myös kokonaistuotanto, jossa on otettu huomioon muut tuotteet.

(69)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuotanto unionissa laski tarkastelujaksolla. Tuotantomäärän lasku oli nopeampaa kuin unionin kulutuksen lasku.

(70)

Koska samoja koneita ja laitteita voidaan käyttää sekä samankaltaisen tuotteen että läpimitaltaan pienempien saumattomien putkien valmistukseen, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste laskettiin kaikentyyppisten saumattomien putkien osalta. Ei ole koneita, joilla valmistettaisiin ainoastaan läpimitaltaan yli 406,4 mm:n saumattomia putkia, minkä vuoksi ei voida laskea ainoastaan samankaltaista tuotetta koskevaa kapasiteettia ja kapasiteetin käyttöastetta. Voidaan kuitenkin todeta, että kaikkien tuotteiden tuotantomäärän lasku heijastelee tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantomäärän laskua. Kapasiteetti pysyi tarkastelujaksolla samana – uutta tuotantokapasiteettia ei otettu käyttöön eikä vanhaa suljettu. Kapasiteetin käyttöaste pieneni, mikä heijasti unionin tuottajien laskevaa myyntiä.

(71)

Unionin tuottajien myyntiin sisältyi jonkin verran myyntiä etuyhteydessä oleville yrityksille. Tämän myynnin osuus unionin kulutuksesta oli 3 prosenttia. Myynnin määrä, markkinaosuus ja kasvu arvioitiin näin ollen erikseen etuyhteydessä oleville yrityksille suuntautuvan myynnin ja vapaiden markkinoiden (myynti etuyhteydettömille yrityksille) osalta.

(72)

Myyntimäärä, markkinaosuus ja kasvu kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(73)

Myyntimäärät laskivat vuosina 2012–2014 ja nousivat jonkin verran vuonna 2015 samaan aikaan kun unionin kulutus väheni. Kaiken kaikkiaan unionin myynti laski 24 prosenttia tarkastelujakson aikana. Sen seurauksena unionin tuotannonalan markkinaosuus väheni 75 prosentista 64 prosenttiin.

(74)

Myynti etuyhteydessä oleville yrityksille laski yli puolella 11 000 tonnista alle 5 000 tonniin. Etuyhteydessä oleville yrityksille tapahtuvan myynnin osuus on pieni, 3 prosenttia unionin kulutuksesta tutkimusajanjaksolla. Se tapahtui kaupankäyntitoiminnan yhteydessä. Tuotteet myytiin myöhemmin uudelleen, eivätkä etuyhteydessä olevat yritykset käyttäneet niitä omaan jatkotuotantoon.

(75)

Työllisyys laski 3 256:sta vuonna 2012 siten, että se oli tutkimusajanjaksolla (2015) 2 824. Unionin tuotannonalan työllisyys laskettiin ottamalla huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa suoraan työskentelevien työntekijöiden määrä, mikäli tiedot olivat saatavilla, tai ottamalla tuottajien työllistämästä kokonaismäärästä huomioon tietty osuus tarkasteltavana olevan tuotteen tuotoksen perusteella. Tuottavuus (tuotos tonneina vuodessa työntekijää kohti) parani ensin vuonna 2013 unionin tuotannon lisääntyessä mutta laski sitten uudelleen, kun unionin tuotanto laski. Tuotannon laskun myötä unionin tuotannonala vähensi työntekijöiden työvuoroja, minkä vuoksi työntekijöiden määrä laski vähemmän kuin unionin tuotanto.

(76)

Otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalit ovat huomattavat (ks. 48 kappale). Kun otetaan huomioon edellä mainitut Kiinasta tulevan tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä.

(77)

Polkumyyntiä ei havaittu tapahtuneen aiemmin.

(78)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa laskivat 14 prosenttia vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(79)

Samana ajanjaksona unionin tuotannonalan kustannukset kasvoivat 8 prosenttia. Tämä johtui pääasiassa yleiskustannusten noususta tonnia kohti. Myyntimäärät vähenivät ja sen seurauksena yleiskustannukset kohdennettiin pienemmille määrille, mikä kasvatti keskimääräisiä kustannuksia tonnia kohti. Tämä johti siihen, että vuodesta 2013 lähtien tuotannonala muuttui tappiolliseksi.

(80)

Unionin tuottajien kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(81)

Kannattavuus määritettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä asiakkaille unionissa saatu nettovoitto ennen veroja prosentteina kyseisen myynnin liikevaihdosta.

(82)

Otokseen valittujen unionin tuottajien toiminta oli kannattavaa vuonna 2012 (5,7 %), mutta se muuttui tappiolliseksi vuodesta 2013 lähtien.

(83)

Kassavirta eli tuotannonalan kyky rahoittaa toimintaansa pysyi tarkastelujaksolla positiivisena mutta heikentyi selvästi.

(84)

Kannattavuuden ja kassavirran kehitys tarkastelujaksolla heikensi otokseen valittujen unionin tuottajien kykyä investoida omaan toimintaansa ja haittasi niiden kehitystä. Tehtyjä investointeja käytetään tuotannonalan luonteen vuoksi kuitenkin myös sellaisten erikokoisten saumattomien putkien valmistukseen, jotka eivät kuulu tutkimuksen soveltamisalaan. Tästä syystä tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen kohdistuvia investointimääriä ja investointien tuottoa ei voida suoraan osoittaa. Tuotannonalan kokonaisinvestointien oletettiin sen sijaan kohdentuvan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sen liikevaihto-osuuden mukaisesti.

(85)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että otokseen valittujen unionin tuottajien taloudellinen tilanne oli edelleen negatiivinen tutkimusajanjaksolla.

(86)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kasvoivat 65 prosenttia tarkastelujaksolla. Tuotteet valmistetaan kuitenkin tyypillisesti tilausten perusteella, joten varastot olivat kaiken kaikkiaan pienet, noin 3 prosenttia tutkimusajanjakson tuotannosta.

(87)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset lisääntyivät jonkin verran vuonna 2013 tuotannon kasvaessa ja laskivat sitten vuosina 2014–2015 8 prosenttia vuoden 2012 tasosta tuotannon laskiessa. Unionin tuottajat mukauttivat työvuorojen määrää kysynnän mukaan.

(88)

Kuten edellä olevasta käy ilmi, tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan tuotanto ja sen myötä työllisyys laskivat. Unionin tuotannonalan myyntimäärät vähenivät ja sen markkinaosuus pieneni, kun Kiinasta tulevan tuonnin hinnat olivat unionin hintoja alhaisemmat ja aiheuttivat hintapaineita. Tästä syystä myyntihinnat ovat laskeneet, ja tuotannonala muuttui tappiolliseksi, mikä on tässä yhteydessä erityisen merkityksellistä. Tarkastelujaksolla kannattavuus heikentyi ja saavutti tutkimusajanjaksolla pohjalukemat, 18,3 prosenttia tappiota.

(89)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(90)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, oliko Kiinasta peräisin oleva polkumyyntituonti aiheuttanut unionin tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Komissio tarkasteli polkumyyntituonnin lisäksi myös muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet samanaikaisesti vahingoittaa unionin tuotannonalaa, varmistaakseen, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi polkumyyntituonnin aiheuttamaksi.

(91)

Tutkimus osoitti, että Kiinasta peräisin oleva tuonti kasvoi, vaikka unionin kulutus väheni. Kuten 54 ja 72 kappaleessa todetaan, Kiinasta tuleva tuonti kasvoi 39 195 tonnista vuonna 2012 tutkimusajanjakson 42 539 tonniin. Unionin tuotannonalan myynti taas laski 132 241 tonnista vuonna 2012 tutkimusajanjakson 100 975 tonniin.

(92)

Unionin markkinoilla tarkastelujaksolla vallinneen hintapaineen osalta havaittiin, että keskimääräiset tuontihinnat Kiinasta olivat jatkuvasti alemmat kuin unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat. Alittamalla unionin tuotannonalan hinnat Kiinasta tuleva tuonti kasvatti markkinaosuuttaan 22,2 prosentista 26,8 prosenttiin unionin tuotannonalan markkinaosuuden laskiessa.

(93)

Kiinasta peräisin olevan polkumyyntituonnin kasvavien määrien aiheuttaman hintapaineen vuoksi unionin tuotannonala ei pystynyt kattamaan kustannuksiaan. Unionin tuotannonala muuttui tappiolliseksi vuodesta 2013 alkaen.

(94)

Komissio totesi, että Kiinasta tulevan tuonnin kehitys ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon kehitys eivät vuosien 2012 ja 2015 välillä vuosittaisella tasolla täysin vastanneet toisiaan. Vuonna 2014 Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kuitenkin kasvoi merkittävästi samaan aikaan kuin vahinkoindikaattorit osoittivat selkeää negatiivista kehityssuuntausta, joka jatkui myös vuonna 2015. Vuodesta 2014 unionin tuotannonala ei pystynyt enää peittämään heikentymistä, joka oli alkanut näkyä vuonna 2013.

(95)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että Kiinasta peräisin olevan polkumyyntituonnin kasvu hinnoilla, jotka alittavat jatkuvasti unionin tuotannonalan hinnat, aiheutti unionin tuotannonalalle merkittävää vahinkoa.

(96)

Vienti kolmansiin maihin – niin etuyhteydessä oleville asiakkaille kuin etuyhteydettömille asiakkaille – laski tarkastelujaksolla. Koska myynti unionissa laski samaan aikaan samaa vauhtia, viennin osuus pysyi korkeana laskien 59 prosentista koko myynnistä vuonna 2012 tutkimusajanjakson 56 prosenttiin koko myynnistä. Osa vientimyynnistä tapahtui vientimaissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien yritysten kautta. Tuotteet myytiin myöhemmin uudelleen, eivätkä etuyhteydessä olevat yritykset käyttäneet niitä omaan jatkotuotantoon.

(97)

Viennin suuri osuus viittaa siihen, että unionin tuotannonala on kilpailukykyinen ja pystyy myymään tuotteitaan muilla markkinoilla.

(98)

Vientimyynnin väheneminen on vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Unionin tuotannonalan (6) mukaan viennin väheneminen johtui yleisestä kaupan hidastumisesta maailman markkinoilla. Komissio kehottaa asianomaisia osapuolia toimittamaan lisätietoja, jotta voidaan arvioida, vastaako unionin tuotannonalan tulos tilannetta maailman markkinoilla vai onko se huonompi. Joka tapauksessa alustavassa vaiheessa komissio katsoo, että viennin kehitys ei voi selittää Kiinasta tulevan tuonnin jyrkkää lisääntymistä vuonna 2014 ja siitä aiheutuvaa vahinkoa. Näin ollen viennin väheneminen ei poistanut syy-yhteyttä Kiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(99)

Kuten 72–74 kappaleessa selitetään, etuyhteydessä oleville osapuolille unionissa tapahtuva myyntimäärä oli tutkimusajanjaksolla 4 971 tonnia, mikä vastaa 2:ta prosenttia koko myynnistä ja 5:tä prosenttia myynnistä unionin markkinoilla. Myynti etuyhteydessä oleville osapuolille tapahtui kaupankäyntitoiminnan yhteydessä. Tuotteet myytiin myöhemmin uudelleen, eivätkä etuyhteydessä olevat yritykset käyttäneet niitä omaan jatkotuotantoon.

(100)

Koska tällainen myynti oli unionissa määrältään vähäistä, se ei voinut aiheuttaa vahinkoa.

(101)

Kiinasta peräisin olevan polkumyyntituonnin osuus kaikesta unionin markkinoille tulevasta tuonnista oli tutkimusajanjaksolla 74 prosenttia. Tuojamaita oli myös muita, kuten Japani, jotka tutkittiin syy-yhteyden määrittämisen yhteydessä.

(102)

Tuonti muista maista kuin Kiinasta kasvoi tarkastelujaksolla kaiken kaikkiaan 5 313 tonnista 15 024 tonniin. Sen markkinaosuus kasvoi 3,0 prosentista 9,5 prosenttiin. Tällaisen tuonnin keskimääräinen hinta pysytteli selkeästi Kiinasta tulevan tuonnin hinnan ja unionin tuotannonalan unionin markkinoiden myyntihinnan yläpuolella.

(103)

Kiinan jälkeen eniten tuontia tuli Japanista. Japanista tulevan tuonnin markkinaosuus vaihteli 1,3 ja 5,2 prosentin välillä unionin kulutuksesta. Tutkimusajanjaksolla Japanista tulevan tuonnin osuus oli 3,6 prosenttia. Japanilaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräiset myyntihinnat pysyivät kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräisiä myyntihintoja suurempina.

(104)

Tuonti muista maista oli vielä vähäisempää kuin tuonti Japanista, ja kunkin seuraavaksi suurimman tuojan (Yhdysvallat, Etelä-Korea ja Venäjä) osuus unionin kulutuksesta oli 1–2 prosenttia. Näistä maista tulevan tuonnin määrät eivät siten olleet niin merkittäviä, että ne olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(105)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että tämän tuonnin vaikutus ei ollut sellainen, että se olisi poistanut syy-yhteyden Kiinasta peräisin olevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(106)

Öljynhinnan alentuminen on johtanut investointien vähenemiseen öljy- ja kaasusektoreilla. Tällä on ollut negatiivinen vaikutus unionin tuotannonalan myymien läpimitaltaan suurten porausputkien kysyntään. Se on siten vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Se ei kuitenkaan voi selittää Kiinasta tulevan tuonnin jyrkkää kasvua vuonna 2014 ja siitä aiheutuvaa vahinkoa. Näin ollen öljy- ja kaasusektoreiden kriisi ei poistanut syy-yhteyttä Kiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(107)

Komissio totesi, että yhden otokseen valitun unionin tuottajan kustannukset olivat huomattavasti kolmen muun otokseen valitun unionin tuottajan kustannuksia suuremmat. Sen tuotevalikoima oli laajempi ja siihen kuului sellaisia tuoteluokkia ja asiakastyyppejä, joita muilla unionin tuottajilla ei ole. Sen kannattavuus on heikentynyt jatkuvasti, myös silloin kun Kiinasta tuleva tuonti on vähentynyt tai pysynyt samana.

(108)

Tilanteeseen johtaneita syitä ei ole vielä täysin määritetty.

(109)

Komissio tutkii asiaa lisää siltä osin, poistaako tämä seikka mahdollisesti syy-yhteyden. Tältä osin on todettava, että otoksen suurimpana yrityksenä sillä on merkittävä vaikutus vahinkotilanteeseen.

(110)

Jos tarkemmassa analyysissä ilmenee, että i) Vallourec Deutschland GmbH:lle aiheutuneella vahingolla ei ole syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuvaan tuontiin, vaan se johtuu muista syistä, ja että ii) jos Vallourec Deutschland GmbH:tä ei sisällytetä vahinkoanalyysiin, vahinkoa ei voida osoittaa, komissio saattaa harkita vaikutusta syy-yhteyteen myös koko unionin tuotannonalan tilanteen osalta.

(111)

Komissio pyytää kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään tähän liittyviä huomautuksia.

(112)

Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin määrä (vuoden 2012 39 195 tonnista 42 539 tonniin vuonna 2015) ja markkinaosuus (vuoden 2012 22,2 prosentista 26,8 prosenttiin vuonna 2015) kasvoivat tarkastelujaksolla. Lisäksi kyseisen tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan unionin markkinoilla veloittamat hinnat. Toisiinsa verrattavissa olevien tuotelajien perusteella hintojen alittavuus vaihteli tutkimusajanjaksolla 15,1–30,2 prosentin välillä.

(113)

Tämä Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin määrän ja markkinaosuuden kasvu tapahtui samaan aikaan unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikentymisen kanssa. Unionin tuotannonala ei pystynyt lisäämään myyntiään ja nostamaan hintoja, minkä vuoksi taloudelliset indikaattorit, kuten kannattavuus, kääntyivät negatiivisiksi.

(114)

Tarkasteltaessa muita tiedossa olleita tekijöitä – kuten myyntiä etuyhteydessä oleville osapuolille, tuontia muista kolmansista maista ja kulutuksen laskua – jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, kävi ilmi, että nämä tekijät eivät olleet sellaisia, että ne olisivat poistaneet syy-yhteyden Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä. Komissio tutkii kuitenkin jatkossakin syitä, jotka johtivat unionin tuotannonalan kannattavuuden merkittävään heikentymiseen.

(115)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset unionin tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta polkumyyntituonnin vahingolliset vaikutukset, päätellään alustavasti, että Kiinasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(116)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista polkumyyntituontia koskevista alustavista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(117)

Unionin tuotannonala muodostuu seitsemästä tiedossa olevasta tuottajasta, jotka vastaavat samankaltaisen tuotteen koko tuotannosta unionissa. Tuottajat sijaitsevat unionin eri jäsenvaltioissa ja työllistivät tutkimusajanjaksolla suoraan 2 800 henkeä samankaltaisen tuotteen tuotannossa. Neljä unionin tuottajaa, joiden osuus tuotannosta on 51 prosenttia, ilmoittautui ja teki tutkimuksessa yhteistyötä.

(118)

Unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa Kiinasta polkumyynnillä tulevasta tuonnista. On syytä muistaa, että unionin tuotannonalan myynti laski, se menetti markkinaosuuttaan ja sen taloudellinen tilanne pysyi heikkona.

(119)

Polkumyyntitullin käyttöönoton odotetaan palauttavan unionin markkinoille tasapuoliset kilpailuedellytykset, jolloin unionin tuotannonala voi mukauttaa samankaltaisen tuotteen hinnat vastaamaan tuotantokustannuksia.

(120)

Voidaan myös olettaa, että toimenpiteiden käyttöönotto tarjoaisi unionin tuotannonalalle tilaisuuden saada takaisin ainakin osa tarkastelujaksolla menetetystä markkinaosuudesta, mikä parantaisi sen taloudellista tilannetta ja kannattavuutta.

(121)

Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, voidaan odottaa, että unionin tuotannonalan markkinaosuus pienenee edelleen ja kannattavuus heikkenee.

(122)

Sen vuoksi päätellään alustavasti, että Kiinasta peräisin olevaan tuontiin kohdistuvien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(123)

Yksikään käyttäjä ei ilmoittautunut eikä toiminut tutkimuksessa yhteistyössä. Unionin tuotannonalan suorat asiakkaat ovat usein kauppiaita ja jakelijoita, joten loppukäyttäjä ei ole aina suoraan tekemisissä tuottajan kanssa. Suurimmissa rakennushankkeissa, kuten voimalaitosten rakentamisessa, loppukäyttäjä saattaa olla suoraan yhteydessä tuottajaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Kiinasta tuleva tuonti ei kilpaile tällaisista sopimuksista, sillä niiden myynti tapahtuu kauppiaiden välityksellä.

(124)

Vaikka ehdotetut väliaikaiset toimenpiteet otettaisiinkin käyttöön, käyttäjillä on jatkossakin useita vaihtoehtoisia hankintalähteitä niin unionin tuottajien kuin muiden vientimaiden joukossa. Ei ollut myöskään mitään näyttöä siitä, että ehdotetuilla väliaikaisilla toimenpiteillä olisi erityisen haitallinen vaikutus käyttäjiin. Sen vuoksi pääteltiin alustavasti, että ehdotetuilla väliaikaisilla toimenpiteillä ei todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta käyttäjiin.

(125)

Viisi tuojaa toimitti tietoja otantaa varten. Niistä valittiin kolme suurinta tuojaa käsittävä otos, jonka osuus Kiinasta tulevasta tuonnista oli 10 prosenttia.

(126)

Otokseen valitut tuojat ovat palauttaneet täytetyn kyselylomakkeeseen, mutta tarkastuskäyntejä ei ole vielä tehty.

(127)

Kyseisen kolmen otokseen valitun tuojan tarkistamattomien vastausten perusteella niiden voittomarginaali vaihtelee tyypillisesti 2–4 prosentin välillä. Ehdotetut väliaikaiset toimenpiteet voivat näin ollen aiheuttaa tuojille tappioita etenkin siinä tapauksessa, että ne eivät pysty siirtämään hinnankorotuksia asiakkailleen.

(128)

Tuojiin kohdistuvaa negatiivista vaikutusta lieventävät kuitenkin seuraavat seikat. Tarkasteltavana olevan tuotteen osuus tuojien kokonaismyynnistä on vähäinen, kahdella tuojalla 1–3 prosenttia ja kolmannella enintään 17 prosenttia. Niin unionissa kuin muissa viejämaissa on myös muita hankintalähteitä, joten tuojat voivat jatkaa toimintaansa vaihtamalla toimittajaa.

(129)

Tämän perusteella päätellään alustavasti, että ehdotettujen väliaikaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotolla ei ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia tuojien etuun.

(130)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että ei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön ehdotettuja väliaikaisia toimenpiteitä Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa.

(131)

Mahdollisia kielteisiä vaikutuksia etuyhteydettömiin käyttäjiin lieventää se, että käytettävissä on vaihtoehtoisia hankintalähteitä.

(132)

Lisäksi kun tarkastellaan polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kokonaisvaikutusta unionin markkinoihin, myönteiset vaikutukset, jotka kohdistuvat etenkin unionin tuotannonalaan, vaikuttavat olevan suuremmat kuin mahdolliset kielteiset vaikutukset, jotka kohdistuvat muihin eturyhmiin.

(133)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(134)

Toimenpiteiden tason määrittämiseksi komissio määritti ensin unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon poistamiseksi tarvittavan tullin määrän.

(135)

Vahinko poistuisi, jos unionin tuotannonala pystyisi kattamaan tuotantokustannuksensa ja saamaan samankaltaisen tuotteen myynnistä unionin markkinoilla sellaisen voiton (ennen veroja), jonka tällainen tuotannonala voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta.

(136)

Määrittääkseen tavoitevoiton komissio otti huomioon etuyhteydettömässä myynnissä saadut voitot, joita käytetään vahingon korjaavan tason määrittämiseen.

(137)

Tavoitevoittomarginaaliksi määritettiin alustavasti 5,7 prosenttia vuonna 2012 etuyhteydettömästä myynnistä unionissa saatujen voittojen mukaisesti. Katsotaan, että vuonna 2012 saavutetun voiton taso vastaa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa kohtuudella saavutettavaa tasoa, koska tuolloin unionin tuotannonala pystyi vielä toimimaan suhteellisen tavanomaisissa olosuhteissa ja saavuttamaan kohtuullisen voiton. Kyseinen vertailuarvo on vähintään varovainen ottaen huomioon, että halpatuontia Kiinasta esiintyi jo silloin. Sen sijaan vuotta 2013 ei voida katsoa soveltuvaksi viitevuodeksi. Sekä unionin tuotannonalan myyntimäärät että sen keskimääräiset myyntihinnat laskivat lähes 10 prosenttia, kun taas kustannukset pysyivät vakaina. Tästä syystä unionin tuotannonala alkoi tuottaa tappiota vuodesta 2013. Tilanne heikentyi entisestään vuosina 2014 ja 2015. Sen vuoksi tavoitevoiton viitearvona on käytetty alustavasti vuonna 2012 saavutettua 5,7 prosentin voittoa. Komissio saattaa palata asiaan, jos Vallourec Deutschland GmbH on jätettävä otoksen tai vahinkoanalyysin ulkopuolelle ja päätelmä ei päde muihin kolmeen otokseen valittuun yritykseen.

(138)

Oikeudenmukaisen vertailun varmistamiseksi tarkasteltiin ainoastaan vertailukelpoisissa kaupan portaissa veloitettuja myyntihintoja, kuten 61 kappaleessa todetaan.

(139)

Tämän perusteella komissio laski unionin tuotannonalalle samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattoman hinnan vähentämällä unionin myyntihinnoista tutkimusajanjaksolla toteutuneen voittomarginaalin ja korvaamalla sen edellä mainitulla 5,7 prosentin voittomarginaalilla.

(140)

Sen jälkeen komissio määritti vahingon korjaavan tason vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä yhteistyössä toimineiden, otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymän samankaltaisen tuotteen painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(141)

Vahingon korjaava taso määritettiin ”muiden yhteistyössä toimineiden yritysten” ja ”kaikkien muiden yritysten” osalta samalla tavoin kuin polkumyyntimarginaali (ks. 45–47 kappale).

(142)

Olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen raudasta (muusta kuin valuraudasta) tai teräksestä (muusta kuin ruostumattomasta teräksestä) valmistettujen poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoisten ja ulkoläpimitaltaan yli 406,4 mm:n suuruisten saumattomien putkien tuonnissa perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Komissio vertasi vahinkomarginaaleja ja polkumyyntimarginaaleja. Tullien määrä olisi asetettava polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisiksi.

(143)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaiset polkumyyntitullit – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(144)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastivat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia. Niihin ei saisi soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja.

(145)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (7). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(146)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(147)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään kirjallisia huomautuksia ja/tai pyytämään tulemista komission ja/tai kuulemismenettelystä kauppaan liittyvissä menettelyissä vastaavan neuvonantajan kuulemaksi vahvistetussa määräajassa.

(148)

Väliaikaisten tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat alustavia, ja niitä voidaan muuttaa tutkimuksen lopullisessa vaiheessa,

a)

pyytää, että niille ilmoitetaan niistä olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella tämä asetus annettiin;

b)

toimittaa kirjalliset huomatuksensa komissiolle; sekä

c)

pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

12.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 305/23

(1)

Komissio vastaanotti 4 päivänä syyskuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 1107/2009 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti laitokselta Institut Technique de l'Agriculture Biologique (ITAB) auringonkukkaöljyn hyväksymistä perusaineeksi koskevan hakemuksen. Hakemuksen mukana toimitettiin 23 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti vaadittavat tiedot.

(2)

Komissio pyysi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, tieteellistä apua. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitti komissiolle teknisen raportin auringonkukkaöljystä 11 päivänä huhtikuuta 2016 (2). Komissio esitti tarkastelukertomuksen (3) ja tämän asetuksen luonnoksen pysyvälle kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitealle 12 päivänä heinäkuuta 2016 ja sai ne valmiiksi komitean 7 päivänä lokakuuta 2016 pidettyä kokousta varten.

(3)

Hakijan toimittama asiakirja-aineisto osoittaa, että auringonkukkaöljy täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (4) 2 artiklassa määritellyt elintarvikkeen kriteerit. Sitä ei käytetä ensisijaisesti kasvinsuojelutarkoituksiin, mutta se on hyödyllinen kasvinsuojelussa tuotteessa, joka koostuu kyseisestä aineesta ja vedestä. Näin ollen sitä on pidettävä perusaineena.

(4)

Tehdyistä tutkimuksista on käynyt ilmi, että auringonkukkaöljyn voidaan yleisesti olettaa täyttävän asetuksen (EY) N:o 1107/2009 23 artiklassa säädetyt vaatimukset erityisesti niiden tutkittujen käyttötarkoitusten osalta, jotka luetellaan komission tarkastelukertomuksessa. Näin ollen on aiheellista hyväksyä auringonkukkaöljy perusaineeksi.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 2 kohdan sekä 6 artiklan mukaisesti ja ottaen huomioon nykyisen tieteellisen ja teknisen tietämyksen hyväksyntään on kuitenkin tarpeen sisällyttää tiettyjä edellytyksiä, jotka täsmennetään tämän asetuksen liitteessä I.

(6)

Siksi asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (5) liitettä olisi muutettava.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

12.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 305/26

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

12.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 305/28

(1)

Neuvosto hyväksyi 26 päivänä tammikuuta 2015, 5 päivänä helmikuuta 2015 ja 23 päivänä kesäkuuta 2015 päätökset (EU) 2015/116 (1), (EU) 2015/190 (2) ja (EU) 2015/994 (3) alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä 26 päivänä tammikuuta 2015 alkavaksi ja 25 päivänä tammikuuta 2020 päättyväksi kaudeksi.

(2)

Yksi alueiden komitean jäsenen paikka on vapautunut Alessandro PASTACCIn toimikauden päätyttyä,

—

Giuseppe RINALDI, Presidente della Provincia di Rieti.

12.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 305/29

(1)

Neuvosto hyväksyi 26 päivänä tammikuuta 2015, 5 päivänä helmikuuta 2015 ja 23 päivänä kesäkuuta 2015 päätökset (EU) 2015/116 (1), (EU) 2015/190 (2) ja (EU) 2015/994 (3) alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä 26 päivänä tammikuuta 2015 alkavaksi ja 25 päivänä tammikuuta 2020 päättyväksi kaudeksi. Ingeborg WIKSTEN tuli 20 päivänä heinäkuuta 2015 neuvoston päätöksellä (EU) 2015/1203 (4) varajäseneksi Kenth LÖVGRENin tilalle.

(2)

Yksi alueiden komitean varajäsenen paikka on vapautunut Ingeborg WIKSTENin toimikauden päätyttyä,

—

Mohamad HASSAN, Ledamot i kommunfullmäktige, Uppsala kommun.

12.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 305/30

(1)

Neuvoston päätöksellä 2007/441/EY (2) Italialle annettiin 31 päivään joulukuuta 2010 asti lupa rajoittaa arvonlisäveron vähennysoikeus 40 prosenttiin, kun on kyse kustannuksista, jotka liittyvät moottorikäyttöisiin maantieajoneuvoihin, jotka eivät ole pelkästään yrityskäytössä. Kyseisessä päätöksessä säädetään myös, että tällaisten ajoneuvojen yksityiskäyttöä ei katsota vastikkeelliseksi palveluksi. Lisäksi tiettyihin ryhmiin kuuluvat ajoneuvot ja kustannukset on rajattu kyseisen päätöksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(2)

Päätöstä 2007/441/EY muutettiin myöhemmin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2010/748/EU (3) ja neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2013/679/EU (4), jolla kyseisten toimenpiteiden, jäljempänä ’poikkeavat toimenpiteet’, voimassaoloa jatkettiin 31 päivään joulukuuta 2016.

(3)

Italia haki komissiossa 31 päivänä maaliskuuta 2016 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä lupaa jatkaa poikkeavien toimenpiteiden voimassaoloa.

(4)

Komissio antoi direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti Italian hakemuksen tiedoksi muille jäsenvaltioille 22 päivänä kesäkuuta 2016 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti 23 päivänä kesäkuuta 2016 päivätyllä kirjeellä Italialle, että sillä oli kaikki hakemuksen arviointia varten tarvittavat tiedot.

(5)

Italia antoi päätöksen 2007/441/EY 6 artiklan mukaisesti komissiolle mainitun päätöksen soveltamista koskevan kertomuksen, jossa myös tarkasteltiin uudelleen prosenttimääräistä rajoitusta. Italian antamat tiedot osoittavat, että vähennysoikeuden rajoittaminen 40 prosenttiin kuvastaa edelleen nykyisiä olosuhteita asianomaisten ajoneuvojen yrityskäytön ja muun kuin yrityskäytön välisen suhteen osalta.

(6)

Italialle olisi sen vuoksi annettava lupa jatkaa poikkeavien toimenpiteiden soveltamista rajoitetun ajan 31 päivään joulukuuta 2019 saakka.

(7)

Siinä tapauksessa että Italia pyytää, että toimenpiteen voimassaolo jatkuu vielä vuoden 2019 jälkeen, kertomus ja voimassaolon jatkamista koskeva hakemus olisi toimitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2019.

(8)

Poikkeavien toimenpiteiden voimassaolon jatkamisella ei ole vaikutusta arvonlisäverosta kertyviin unionin omiin varoihin.

(9)

Päätös 2007/441/EY olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

12.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 305/32

(1)

Komissio vastaanotti 24 päivänä toukokuuta 2011 kantelun kolmelta Italiassa toimivalta suurelta vaihtoehtoiselta teleoperaattorilta (Wind, Fastweb ja Vodafone). Ne esittivät yksityiskohtaisia väitteitä, joiden mukaan Trenton autonomisen alueen (Provincia Autonoma di Trento, jäljempänä ’alueviranomaiset’) käynnistämä hanke seuraavan sukupolven liityntäverkkojen (NGA) infrastruktuurin käyttöönottamiseksi kyseisellä alueella oli laajakaistasuuntaviivojen (2) vastaista valtiontukea Telecom Italialle. Kantelijat totesivat erityisesti, etteivät alueviranomaiset olleet ilmoittaneet niille eivätkä kuulleet niitä asianmukaisella tavalla hankkeesta ja siihen liittyvistä alueellisista tavoitteista. Lisäksi tuensaaja oli valittu etukäteen ja valittu infrastruktuuri estäisi asentamisen jälkeen todellisen kilpailun.

(2)

Komissio lähetti 22 päivänä kesäkuuta 2011 tietopyynnön, johon Italian viranomaiset vastasivat 20 päivänä heinäkuuta 2011. Italian viranomaisten mukaan toimenpiteen oli tarkoitus olla markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen eikä kyseessä ollut valtiontuki, minkä vuoksi toimenpiteen ei tarvinnut täyttää laajakaistasuuntaviivoissa asetettuja edellytyksiä. Italian viranomaisten vastaus, josta oli poistettu luottamukselliset tiedot, toimitettiin kantelijoille 4 päivänä marraskuuta 2011. Nämä toimittivat lisähuomautuksia ja täydentäviä asiakirjoja 29 päivänä marraskuuta sekä 7 ja 16 päivänä joulukuuta 2011. Italian viranomaiset toimittivat yksityiskohtaisia lisätietoja useaan otteeseen tammi- ja toukokuun välisenä aikana vuonna 2012. Myös kantelijat toimittivat lisätietoja helmi- ja toukokuun välisenä aikana vuonna 2012. Kummankin osapuolen kanssa järjestettiin tänä aikana useita tapaamisia ja videoneuvotteluja.

(3)

Komissio ilmoitti Italian viranomaisille 25 päivänä heinäkuuta 2012 tehdyllä päätöksellä, että se aloittaisi asiassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn, jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’. Menettelyn aloittamista koskeva päätös, josta on poistettu luottamukselliset tiedot, on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3), ja asianomaisia on kehotettu toimittamaan asiaa koskevat huomautuksensa.

(4)

Komissio on saanut Italian viranomaisilta 22 ja 23 päivänä marraskuuta 2012 huomautuksia menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä. Lisäksi komissio on saanut huomautuksia seuraavilta asianomaisilta: Telecom Italian edustajilta 3 päivänä joulukuuta 2012 sekä Windin, Fastwebin ja Vodafonen edustajilta 7 päivänä joulukuuta 2012. Komissio toimitti edellä mainitut huomautukset, joista oli poistettu luottamukselliset tiedot, Italian viranomaisille 29 päivänä tammikuuta 2013, ja nämä toimittivat omat huomautuksensa asianomaisten huomautuksista 5 päivänä maaliskuuta 2013. Maalis- ja joulukuun välisenä aikana vuonna 2013 käytiin tiiviitä keskusteluja kaikkien osapuolten (Italian viranomaiset, Telecom Italia, Wind, Fastweb ja Vodafone) kanssa, ja kunkin osapuolen kanssa järjestettiin useita kokouksia ja neuvotteluja.

(5)

Italian viranomaiset ilmoittivat komissiolle 31 päivänä tammikuuta 2014, että alueviranomaiset aikoivat vetäytyä hankkeesta. Italian viranomaiset toimittivat 14 ja 20 päivänä maaliskuuta 2014 lisätietoja alueviranomaisten aikeesta vetäytyä Trentino NGN -yhteisyrityksestä erityisesti siksi, että siihen liittyvät alueviranomaisten osakkeet oli myyty Telecom Italialle 28 päivänä helmikuuta 2014.

(6)

Alueviranomaiset laativat syyskuussa 2010 strategian, jonka tarkoituksena oli liittää koko Trenton alue valokuitupohjaiseen ultralaajakaistaverkkoon vuoteen 2018 mennessä. Strategian mukaan alueella oli tarkoitus toteuttaa kahdenlaisia toimenpiteitä sen mukaan, oliko kyseessä alhaisen vai keskitason kannattavuusalue (4). Korkean tason kannattavuusalueet oli tarkoitus jättää strategian ulkopuolelle. Keskitason kannattavuusalueille oli tarkoitus perustaa uusi yritys, Trentino NGN, johon voisivat osallistua myös yksityiset osakkaat. Alhaisen tason kannattavuusalueille oli tarkoitus myöntää tapauskohtaista valtiontukea, joka valmisteltaisiin ja josta ilmoitettaisiin myöhemmin, todennäköisesti alueviranomaisten julkisen yrityksen Trentino Networkin valvonnassa. Tämä oli Trentino NGN:stä erillinen yritys, joka tuolloin vastasi alueviranomaisten yleiseen laajakaistastrategiaan sisältyvistä muista toimenpiteistä.

(7)

Alueviranomaiset olivat seuraavien kuukausien aikana yhteydessä useisiin yksityisiin teleoperaattoreihin, ja 8 päivänä helmikuuta 2011 alueviranomaiset allekirjoittivat Telecom Italian kanssa yhteistyöpöytäkirjan Trentino NGN -nimisen yhteisyrityksen perustamisesta ja FTTH-infrastruktuurin käyttöönotosta keskitason kannattavuusalueilla. Tämän alustavan sopimuksen pohjalta alueviranomaiset sitoutuivat tekemään Trentino NGN:n pääomaan enintään 60 miljoonan euron käteissuorituksen. Telecom Italian oli sen sijaan määrä myöntää vain luontoissuorituksia, joihin kuuluisivat muun muassa seuraavat: 1) sen olemassa oleva passiivinen infrastruktuuri (kaapelikanavat ja mastot) välittömästi, ja 2) kupariverkon sulkeminen FTTH-verkon käyttöönoton jälkeen. Vielä samana vuonna yhteistyöpöytäkirjaan liittyi pienemmin rahoitusosuuksin kaksi yksityistä vähemmistöosakasta, rahoitusalan holdingyhtiö Finanziaria Trentina ja pieni internetpalvelujen tarjoaja MC-Link.

(8)

Joulukuussa 2011 yrityksen liiketoimintasuunnitelma oli valmis, ja Analysys Mason oli laatinut alueviranomaisten tilaaman due diligence -raportin. Samaan aikaan vahvistettiin lopullisesti osakkaiden oikeudet ja velvollisuudet ja määriteltiin yksityiskohtaisemmin Telecom Italian luontoissuoritukset Trentino NGN:lle. Komission kanssa käydyn yhteydenpidon ja Analysys Masonin hankkeesta laatiman asiantuntijaraportin perusteella osakkaiden väliseen sopimukseen tehtiin joitakin muutoksia. Maaliskuussa 2012 Reconta Ernst & Young laati Telecom Italian ensimmäisestä luontoissuorituksesta asiantuntijaraportin, jonka pohjalta tehtiin vielä eräitä muutoksia.

(9)

Alueviranomaiset perustivat yksinään yrityksen Trentino NGN, jonka vähimmäispääoma oli alle 100 000 euroa. Yrityksen piti saavuttaa lopullinen muotonsa osakepääoman korotuksen myötä, joka oli määrä toteuttaa sen jälkeen kun sopimukset yksityisten osakkaiden kanssa olisi tehty. Trentino NGN:n osakepääomaa oli tarkoitus korottaa seuraavasti: alueviranomaisten rahoitusosuus oli 50 miljoonaa euroa (52,2 prosenttia), Finanziaria Trentinan rahoitusosuus 5 miljoonaa euroa (5,2 prosenttia), MC-Linkin rahoitusosuus 1,5 miljoonaa euroa (1,56 prosenttia) (5). Telecom Italian oli puolestaan määrä asettaa koko Trenton alueella käyttöön passiiviseen infrastruktuuriinsa (kaapelikanavat ja mastot) liittyvät luovuttamattomat käyttöoikeudet (indefeasible rights of use, IRU), jotka käytettäisiin uuden verkon rakentamiseen (ensimmäinen luontoissuoritus). Telecom Italian ensimmäisen luontoissuorituksen arvoksi oli alun perin arvioitu 39,8 miljoonaa euroa, mutta koska arvo oli Ernst & Youngin asiantuntijaraportin mukaan hieman pienempi, 39,3 miljoonaa euroa, sopimusta päivitettiin vastaavasti (lopullinen arvo: 39,448 miljoonaa euroa).

(10)

Yhteisyritys Trentino NGN perustettiin 18 päivänä toukokuuta 2012, ja kaikki osakkaat maksoivat ensimmäiset rahoitusosuutensa. Alueviranomaiset maksoivat vain osan suunnitellusta 50 miljoonan euron käteissuorituksesta, eli 14,845 miljoonaa euroa. Vastaavasti Finanziaria Trentina maksoi 5 miljoonan euron osuudestaan ainoastaan 1,250 miljoonaa euroa ja MC-Link 1,5 miljoonan euron osuudestaan vain 0,375 miljoonaa euroa. Telecom Italia luovutti passiiviseen infrastruktuuriinsa liittyvät käyttöoikeudet (IRU), joiden arvo oli 39,448 miljoonaa euroa. Omistusrakenne muodostui tämän perusteella seuraavasti: alueviranomaiset 52,16 prosenttia, Telecom Italia 41,07 prosenttia, MC-Link 1,56 prosenttia ja Finanziaria Trentina 5,21 prosenttia. Trentino NGN:n omistusrakenne oli vuoden 2012 toukokuun 18 päivästä vuoden 2014 helmikuun 28 päivään seuraavanlainen:

(11)

Osakassopimuksen mukaan Telecom Italia ja alueviranomaiset voisivat päättää Telecom Italian ”toisen suorituksen” toteuttamisesta kolmen vuoden kuluttua ensimmäisestä suorituksesta tai sen jälkeen kun uusista liittymistä olisi aktivoitu vähintään 16 prosenttia. Toisen suorituksen yhteydessä Trentino NGN:lle oli määrä siirtää: 1) olemassa olevan passiivisen infrastruktuurin (jo luovutettujen IRU-käyttöoikeuksien) omistusoikeus Trentino NGN:n määrittämillä keskitason kannattavuusalueilla, ja 2) omistusoikeus koko kupariverkkoon, joka olisi suljettava, jotta kaikki asiakkaat voitaisiin siirtää uuteen valokuituverkkoon. Suorituksen arvoksi oli alun perin arvioitu 520 euroa kutakin aktiivista tilaajayhteyttä kohti: tähän kuuluivat sekä Telecom Italian yksittäiset yhteydet että niiden operaattorien yhteydet, joilla on eriytetty tilaajayhteys paikallisverkkoon. Tähän arvoon lisättiin 2 miljoonaa euroa, joka perustui kaapelikanaviin ja mastoihin liittyvien käyttöoikeuksien (= ensimmäinen suoritus) muuntamiseen omistusoikeudeksi. Telecom Italia olisi saavuttanut tämän toisen suorituksen myötä enemmistöosakkuuden ja määräysvallan Trentino NGN:ssä, tarvittaessa toteuttamalla uuden pääomanlisäyksen.

(12)

Osakassopimuksen mukaan Telecom Italialla olisi oikeus ostaa alueviranomaisten ja MC-Linkin osakkuudet Trentino NGN:ssä kolmen vuoden jälkeen tai sitten kun 43 prosenttia yhteyksistä on aktivoitu ja kytketty. Siinä tapauksessa, että Telecom Italia käyttäisi tätä osto-oikeutta, se maksaisi siitä alueviranomaisille 6,5 miljoonaa euroa kahdessa erässä: puolet vuoden kuluttua ja toisen erän kahden vuoden kuluttua. Osakkeiden ostohinta olisi niiden arvo luovutushetkellä lisättynä 7,75 prosentin vuosikorolla, jaetut osingot pois lukien (6). Kaksi muuta osakasta, MC-Link ja Finanziaria Trentina, voisivat sopimuksen mukaan käyttää myyntioikeuttaan myymällä Telecom Italialle osakkuutensa Trentino NGN:ssä hintaan, joka olisi niiden suoritusten arvo luovutushetkellä lisättynä 5,5 prosentin (MC-Link) tai 7 prosentin (Finanziaria Trentina) vuosikorolla.

(13)

Osakkaiden kesken tehdyissä erityissopimuksissa Telecom Italia oli myös nimetty Trentino NGN:n palveluntarjoajaksi verkon rakentamista, hallintaa ja käyttöä varten. Sopimus koski nk. PTM-verkon (point-to-multipoint) kehittämistä eikä siinä määrätty eriytetyistä tilaajayhteyksistä eikä käyttöoikeuden myöntämisvelvollisuuksista. Valitun verkkoarkkitehtuurin perusteella oli määrä toteuttaa kolme rinnakkaista siirtokapasiteetiltaan gigabittitason passiivista optista verkkoa (GPON) (7), joista kaksi voitaisiin luovuttaa muille operaattoreille.

(14)

Komissio aloitti muodollisen tutkintamenettelyn, koska se suhtautui hyvin epäilevästi siihen, voitaisiinko toimenpiteen katsoa olevan markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen. Se halusi tarkistaa, voitaisiinko toimenpiteeseen mahdollisesti sisältyvää valtiontukea pitää sisämarkkinoille soveltuvana.

(15)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio ilmaisi huolensa siitä, että useat Trentino NGN -hankkeeseen liittyvät alueviranomaisten toimet herättivät epäilyjä siitä, oliko markkinataloussijoittajaperiaatetta noudatettu ja olivatko alueviranomaisten ja yksityisten osapuolten toimenpiteet keskenään tasavertaisia (pari passu), kuten väitettiin. Epäilykset liittyivät muun muassa seuraaviin seikkoihin:

(16)

Italian viranomaiset ilmoittivat komissiolle 31 päivänä tammikuuta 2014, että alueviranomaiset olivat päättäneet vetäytyä Trentino NGN -hankkeesta ja keskeyttää sen toteuttamisen yhteisymmärryksessä kaikkien muiden osapuolten eli Telecom Italian, MC-Linkin ja Finanziaria Trentinan kanssa.

(17)

Italian viranomaiset ilmoittivat komissiolle 14 päivänä maaliskuuta 2014, että alueviranomaiset olivat luovuttaneet osakkuutensa Trentino NGN:ssä Telecom Italialle 15 852 435 euron maksusta, mikä vastasi niiden Trentino NGN:n pääomaan käteisenä tekemää 14,845 miljoonan euron osasuoritusta, johon oli lisätty 3,75 prosentin koronkorko. Italian viranomaisten mukaan Trentino NGN on tällä hetkellä Telecom Italian määräysvallassa, ja Finanziaria Trentina ja MC-Link ovat edelleen sen vähemmistöosakkaita.

(18)

Italian viranomaiset selittivät, että vaikka Trentino NGN perustettiin 18 päivänä toukokuuta 2012, jolloin tehtiin osasuoritukset sen pääomaan, 20 päivänä elokuuta 2012 (sen jälkeen kun komissio oli tehnyt menettelyn aloittamista koskevan päätöksen) alueviranomaiset ja muut Trentino NGN:n osakkaat muuttivat osakassopimusta ja Trentino NGN:n koko toiminta keskeytettiin siihen asti, että komissio saisi muodollisen tutkintamenettelyn päätökseen. Tämän vuoksi kaikki osapuolet keskeyttivät myös käteissuoritustensa maksamisen (niistä suoritettiin vain osa). Myös osakassopimuksen mukaisten seuraavien vaiheiden toteuttaminen keskeytettiin. Trentino NGN ei missään vaiheessa aloittanut suunnitellun FTTH-verkon (eikä muidenkaan verkkojen) asentamista.

(19)

Trentino NGN:n toiminta rajoittui yksinomaan IRU-käyttöoikeuksien piiriin kuuluvan infrastruktuurin pääsyoikeuksien myöntämiseen kolmansille asiaa koskevien sääntelyvelvoitteiden mukaisesti. Tämän seikan osalta Italian viranomaiset selittivät, että koska Telecom Italiaan sovellettiin edelleen pääsyoikeuksien myöntämistä koskevia sääntelyvelvoitteita suhteessa muihin operaattoreihin (OLO), sen jälkeen kun Telecom Italia toukokuussa 2012 siirsi Trentino NGN:lle passiiviseen infrastruktuuriin liittyvät IRU-käyttöoikeudet, eräät operaattorit pyysivät pääsyä tähän passiiviseen infrastruktuuriin, mikä niille myönnettiin. Tämän seurauksena Telecom Italia suoritti Trentino NGN:lle erilaisia maksuja vastineeksi siitä, että Trentino NGN oli hankkinut pääsyn passiiviseen infrastruktuuriin voidakseen täyttää pääsyoikeuksien myöntämistä koskevat OLO-operaattorien pyynnöt. Näiden maksujen kokonaissumma on alle 15 000 euroa, ja ne muodostavat Trentino NGN:n kokonaistulot sen perustamisesta alkaen.

(20)

Italian viranomaiset huomauttivat myös, että alueviranomaiset eivät ole maksaneet eivätkä vastaisuudessakaan maksa mitään rangaistusmaksua Trentino NGN -hankkeesta vetäytymisen vuoksi. Joulukuun 16 päivänä 2011 tehdyssä osakassopimuksessa ja sen myöhemmissä muutoksissa on sopimuksen irtisanomista koskevia määräyksiä, joiden nojalla alueviranomaiset voivat irtautua Trentino NGN -yrityksestä seuraamuksitta, myös siinä tapauksessa, että hanketta ei toteuteta edes osittain.

(21)

Vaikka Italiassa on toteutettu joitakin valmistelutoimia Trentino NGN -hankkeen täytäntöönpanoa varten muun muassa yhteisyrityksen perustamiseen liittyvien erilaisten sopimusten ja muiden asiakirjojen sekä edellä mainitun alueviranomaisten käteisenä toteuttaman osasuorituksen muodossa (mukaan lukien muiden osapuolten käteisenä toteuttamat osasuoritukset ja Telecom Italian luontoissuoritus), hanke ei koskaan edennyt tätä pidemmälle.

(22)

Italian viranomaiset ovat todenneet alueviranomaisten osasuorituksesta Trentino NGN:n pääomaan, että Trentino NGN on tallettanut kaikki osakkailta saamansa käteissuoritukset (eli alueviranomaisten, MC-Linkin ja Finanziaria Trentinan suoritukset, joista on vähennetty kulut ja verot) pankkitilille, jolle maksettiin korkoa 2,71 prosenttia vuonna 2012, 1,509 prosenttia 1 päivään helmikuuta 2013 asti ja 1,524 prosenttia 1 päivästä helmikuuta 2013 alkaen. Osasuoritukset (mukaan lukien alueviranomaisten suoritukset) ovat olleet käyttämättöminä Trentino NGN:n pankkitilillä. Italian viranomaisten mukaan alueviranomaiset perivät 28 päivänä helmikuuta 2014 takaisin käteisenä maksetun osasuorituksensa ja siihen lisätyn 3,75 prosentin koronkoron. Italian viranomaisten mukaan 3,75 prosentin koronkorko perustuu osapuolten keskinäiseen neuvotteluratkaisuun. Se on noin kaksinkertainen verrattuna Italian valtion 2–3 vuoden joukkolainojen tuottoon ja vastaa 10 vuoden joukkolainojen tuottoa.

(23)

Alueviranomaisten Trentino NGN:n pääomaan käteisenä tekemä osasuoritus merkitsee valtion varojen siirtoa. Koska Trentino NGN -hankkeen täytäntöönpano kuitenkin keskeytettiin 20 päivänä elokuuta 2012 ja koska alueviranomaiset vetäytyivät hankkeesta 28 päivänä helmikuuta 2014 ja perivät alkupääomaan tekemänsä suorituksen kokonaan takaisin kohtuullisella korolla, komissio voi käytettävissä olevien tietojen perusteella katsoa, että kyseinen osasuoritus ei ole tuonut taloudellista etua Trentino NGN:lle tai sen osakkaille.

(24)

Kun tarkastellaan Trentino NGN:n vähäistä toimintaa, eli IRU-käyttöoikeuksien myyntiin liittyviä toimia (ks. johdanto-osan 19 kappale), on todettava, että ne on toteutettu Telecom Italiaan edelleen sovellettavien sääntelyvelvoitteiden noudattamiseksi eivätkä ne näytä tuoneen taloudellista etua Trentino NGN:lle tai sen osakkaille, Telecom Italia mukaan lukien. Tämän perusteella edellä tarkoitettua arviota ei ole tarpeen kyseenalaistaa näiden liiketoimien takia.

(25)

Tämän vuoksi komissio katsoo, että hanketta ei ole toteutettu, ja koska alueviranomaiset ovat vetäytyneet Trentino NGN -hankkeesta, tämä tutkintamenettely on käynyt aiheettomaksi.

(26)

Edellä esitetyn perusteella komissio on päättänyt lopettaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, koska se on käynyt aiheettomaksi Italian viranomaisten (Trenton alueen alueviranomaiset) vetäydyttyä Trentino NGN -hankkeesta,